Ihminen ja yhteisö
Lukion elämänkatsomustieto 3
et 12


Suomen bruttokansantuottaan (BKT), aidon kehityksen (GPI) ja kestävön taloudellisen hyvinvoinnin (ISEW) mittarit vuosina 1945-2010.

Kuvan saa suuremmaksi valitsemalla selaimestasi Näytä kuva.

Opetushallituksen otsikko:
Yksilö ja yhteisö (ET3)


Tätä on viimeksi muutettu 29.5.2011
Kaikki etkirjat löydät tästä

Sisällysluettelo


Tekstin alkuun

Opetussuunnitelmat

Ateistien ehdotuksen uudeksi opetussuunnitelmaksi
löydät tästä

Opetushallituksen ohjeen uudeksi opetussuunnitelmaksi
löydät tästä

Kaksi miestä käveli tiellä, ja he huomasivat koiran jätöksen.

Toinen sanoi: Saat tuhat euroa, jos syöt sen.

Toinen kaveri söi ja sai rahan.

Jotenkin asia harmitti koiran jätöksen syönyttä, sillä kun näköpiiriin tuli toinen koiran jätös, hän sanoi äsken maksaneelle: Sinäkin saat tuhat euroa, jos syöt tuon.

Ja kun toista kirveli äskeinen rahanmenetys, hän söi koiran jätöksen ja sai rahansa takaisin.

Tapauksen näki lapsi, joka oli maleksinut miesten perässä, ja tämä ihmetteli, mitä hyötyä mokomasta oli.

Silloin miehet yhdestä suusta vakuuttivat: bruttokansantuote nousi 2000 eurolla.

Sisällysluettelo

  1. Maailmankuvan, maailmankatsomuksen ja elämänkatsomuksen käsitteet ja niiden keskinäinen suhde
    1. Eurooppalaiset arvot
    2. Mikä tekee onnelliseksi
    3. Elämänkäsitys
    4. Todellisuuskäsitys
    5. Peruskäsitteistä
    6. Mistä kiistassa "maailmankatsomuksen" ja "todellisuuskäsityksen" suhteen on kysymys
    7. Elämä on osa todellisuutta
    8. Mitä todellisuuskäsitykseen kuuluu
    9. Kaikki kouluaineet käsittelevät todellisuuskäsityksiä
    10. Tehtäviä
    11. Ota seuraava huomioon ylioppilaskirjoituksissa
    12. Elämänkäsitykset voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan
    13. Elämänkatsomustietoa on vain Suomessa
    14. Uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine
    15. Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään
    16. Luonnontutkimus ja uskonnottomat elämänkäsitykset
    17. Jumalat eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen
    18. Uskonnottomilla on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys
    19. Uskonnottomien arvokäsitykset
    20. Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä
    21. Mitä elämänkäsitykseen kuuluu
    22. Tämä oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin
    23. Tässä oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa
    24. Nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa
    25. Historiaa
    26. Uskontojen historia ja siveysoppi
    27. YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen
    28. Uskonnottomien oikeuksia on jälleen vähennetty
    29. Vasemmistoliitto (SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia
    30. Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty uskonnottomien syrjimiseen
    31. Elämänkatsomustieto tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta
    32. FETO:n jäsenten enemmistö on kristittyjä
    33. Painetut oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia
    34. Neekeri on poistettu sanastosta
    35. Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon
    36. Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?
    37. Ratkaise itse
  2. Aineiston viitekehyksestä
    1. Ennen vanhaan
      1. Tehtäviä
    2. Onko Suomi erityisen hyvä
    3. Vain muutamia yhteiskuntajärjestelmiä on kokeiltu
    4. Informaatiotekniikka mahdollistaa uudenlaisia yhteiskuntamalleja
    5. Myös hyvän mallin toteutus voi epäonnistua
    6. Maailman tilanne on katastrofaalinen
    7. Tulevaisuudessa vähemmistö pystyy tuottamaan kaiken tarpeellisen - mitä tehdä lopuille ihmisille
    8. Siitä, millainen on hyvä yhteiskunta, ei olla yhtä mieltä
    9. Uskonnottomien ihmisoikeuksia ei ole täydellisesti toteutettu missään
    10. Tavallisesti yhteiskuntia tarkastellaan yksipuolisesti
    11. Amerikkalainen yhteiskuntatutkimus on yksipuolista
    12. Verot
    13. Hyväosaisten mielestä oma yhteiskunta on hyvä
    14. Yhteiskuntamuodit
    15. Tehtäviä
  3. Ihminen sosiaalisena olentona, yksilöiden vuorovaikutus ja yhteisöllisyys, yksityinen ja julkinen
    1. Mormonikirkon kymmenen hyvettä
    2. Tehtäviä
    3. Kristinuskon seitsemän kuolemansyntiä
    4. Lähteet
    5. Kuolemansynnit
    6. Ylpeys, pahe vai hyve
      1. Tehtäviä
    7. Kateus
      1. Tehtäviä
    8. Viha
    9. Tehtäviä
    10. Laiskuus
      1. Tehtäviä
    11. Ahneus
      1. Tehtäviä
    12. Kohtuuttomuus
      1. Tehtäviä
    13. Himo
      1. Tehtäviä
    14. Uudet kristilliset kuolemansynnit
    15. Lähteet
    16. Kuolemansynnit
    17. Ympäristön saastuttaminen
      1. Tehtäviä
    18. Geenimanipulaatio
      1. Mitä se on
      2. Menetelmät
      3. Sovellukset
      4. Geenitekniikan puolesta
      5. Geenitekniikkaa vastaan
      6. Poliittiset vaikutukset
      7. Tehtäviä
    19. Ylenpalttisen vaurauden kerääminen
      1. Tehtäviä
    20. Köyhyyden aiheuttaminen
      1. Tehtäviä
    21. Huumekauppa ja huumeiden käyttö
      1. Tehtäviä
    22. Moraalisesti kyseenalaiset kokeilut
      1. Eläinkokeet
      2. Eläinkokeet ovat julmia
      3. Eläinkokeiden tehoavuus
      4. Eläinkokeet ovat turhia
      5. Eläinkokeet ja eläinten oikeudet
      6. Tehtäviä
      7. Ihmiskokeet Saksassa ja Japanissa
      8. Tiukat säännöt ihmiskokeille
      9. Salaisia kokeita toisen maailmansodan jälkeen
      10. Radioaktiiviset ihmiskokeet
      11. Ydinaseiden tuotanto haluttiin pitää käynnissä
      12. Usko radioaktiivisiin lääkkeisiin
      13. Radioaktiivista rautaa raskaana oleville
      14. Radioaktiivista rautaa henkisesti jälkeenjääneille lapsille
      15. Säteilytaso tuotantolaitoksessa ylitti säädetyt rajat
      16. Tuhoisia seurauksia
      17. Kylmä sota – poikkeustilanne jatkuu
      18. Vangit koekaniineina
      19. Poliittisia seurauksia pelättiin
      20. Varustelukilpa ja ihmiskokeet
      21. Sotilaat radioaktiivisten kokeiden koekaniineina
      22. Sairaalakokeet
      23. Vankikokeet saatiin käyntiin
      24. Ihmiskokeita vapaan maailman puolesta
      25. Julkisuus lopetti ainakin osan ihmiskokeista
      26. Tehtäviä
    23. Ihmisen perusoikeuksien rikkominen
      1. Tehtäviä
    24. Kuluttamisen kohtuullisuus
    25. Kasvua vai kohtuutta
    26. Inhimillisen kehityksen raportti
    27. Hyvinvoinnin mittaaminen
    28. Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI)   
    29. Aidon edistyksen ilmaisin (GPI)
    30. Kestävän taloudellisen hyvinvoinnin mittari  (ISEW) 
    31. Missä onni lymyää
    32. Lähteet ja lisätietoja
    33. Tilastokeskus
    34. Tehtäviä
    35. Yritysten vastuullisuuden edistäminen
      1. Lähde
      2. Selvitys kansainvälisistä julkisen hallinnon toimenpiteistä ja hyvistä käytännöistä
    36. Mitä yritysten yhteisvastuu on
    37. Sisäinen ja ulkoinen vastuu
    38. Tavoitteita
    39. Hyvät käytännöt
    40. ”Vastuullinen yritys” -kilpailu
    41. ILOn toimintasuunnitelma ihmisarvoisesta työstä
    42. Ammattiyhdistysliike ja ihmisarvoinen työ
    43. ISO -standardi on tulossa
    44. Tehtäviä
    45. Työllisuus ja työttömyys
    46. Lähde
    47. Suomen työvoimavaranto 2008
    48. Hystereesi
    49. Luonnollinen työttömyys
    50. Massatyöttömyys
    51. Nuorisotyöttömyys
    52. Pitkäaikaistyöttömyys
    53. Rakenteellinen työttömyys
    54. Vapaaehtoinen työttömyys
    55. Postkapitalistinen yhteiskunta
    56. Tehtäviä
    57. Tasa-arvo
    58. Poliittinen päämäärä
    59. Mitä tasa-arvo on
    60. Tehtäviä
    61. Taloudellinen tasa-arvo
    62. Tehtäviä
    63. Taloudellista tasa-arvoa vastaan esitettyä arvostelua
    64. Tehtäviä
    65. Ihmisten tuottavuuden erilaisuus
    66. Tehtäviä
    67. Ihmisten tarpeiden erilaisuus
    68. Tehtäviä
    69. Tulonsiirtojen vastustajat
    70. Tehtäviä
    71. Mahdollisuuksien tasa-arvo
    72. Kiintiöt
    73. Tehtäviä
    74. Käänteinen syrjintä
    75. Tehtäviä
    76. Käänteisen syrjinnän arvostelua
    77. Tehtäviä
  4. Vallan käsite, vallan muodot ja valtasuhteet sekä erilaiset vaikuttamiskeinot
    1. Valtaa on joka paikassa
    2. Tehtäviä
    3. Valta ja sen käyttö
    4. Tehtäviä
    5. Vallan käsite
    6. Max Weberin käsitys vallasta
    7. On tärkeää, että
    8. Tehtäviä
    9. Vallan muodot
      1. Voiman käyttö
      2. Väkivalta
      3. Epäsuora voimankäyttö
    10. Tehtäviä
      1. Mahdollisuuksien lisääminen
    11. Tehtäviä
      1. Kohde on pelkkä kohde
      2. Tehtäviä
    12. Epäsuora vallan käyttö eli manipulointi
    13. Tehtäviä
    14. Pakottaminen
    15. Tehtäviä
    16. Palkitseminen
    17. Tehtäviä
    18. Oikeutettu arvovalta
    19. Tehtäviä
    20. Pätevä arvovalta
    21. Tehtäviä
    22. Henkilökohtainen arvovalta
    23. Tehtäviä
    24. Järkiperäinen todistelu tai vakuuttaminen
    25. Tehtäviä
    26. Vallan muotojen tarkastelua
      1. Vallan käyttäjän asema
      2. Vallan käyttäjän tahdon välittäminen
      3. Voiman käyttö on usein yhteydessä muihin vallan käytön muotoihin
      4. Työpaikasta erottaminen
      5. Heikot vallan muodot
    27. Tehtäviä
    28. Voima ja valta
      1. Pelkkä voima ei ole valtaa
      2. Tehtäviä
    29. Valta ja kyvyt
    30. Tehtäviä
    31. Karismaattinen arvovalta
    32. Jos kaikki olisivat karismaattisia...
    33. Tehtäviä
    34. Valta ja kohteiden uskomukset
    35. Tehtäviä
    36. Vallan noidankehä
      1. Itseään toteuttava ennustus
      2. Valta auttaa voimavarojen hankinnassa
      3. Uskon loppuminen voi kaataa vallanpitäjän
      4. Valta kykynä
      5. Tehtäviä
    37. Valta, kyvyt ja asema
      1. Valmius on varsin yleinen
      2. Asema antaa valtaa
      3. Aseman haltija käyttää valtaa
      4. Valta ja taito eivät kulje käsi kädessä
      5. Tieto on eräs vallan voimavaroista
      6. Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto
      7. Suhdeverkostot ja voimavarat
      8. Mahdollisuus pikemminkin kuin kyky
      9. Sosiaalisen aseman antama ominaisuus
      10. Tehtäviä
    38. Epäsuora valta
      1. Harmaa eminenssi
      2. Laaja-alaisuus ja kattavuus
      3. Vallan määrä ja kustannukset
      4. Tehtäviä
    39. Valta suhteena
      1. Aviovalta
      2. Vallitseva asiantila
      3. Toiminnan mahdollisuudet muuttuvat
      4. Ennakointi
      5. Kustannussäästöt
      6. Piilevä valta
    40. Tehtäviä
  5. Teorioita yhteiskunnan rakenteesta ja muutoksesta
    1. Vanha aika
    2. Sosiologia
    3. Tehtäviä
    4. Émile Durkheim uskonnosta
    5. Max Weber ja uskonnon vaikutukset kapitalismiin
    6. Peter Berger ja Thomas Luckman
    7. Antipositivismi
    8. Tehtäviä
    9. Perhe
    10. Perheen historiaa
    11. Perhe ja suku eriytyivät
    12. Sukupuoliset tarpeet
    13. Mitä yhteiskunnallisia tehtäviä perheelle on jäänyt
    14. Tehtäviä
    15. Onko isyys ongelma?
      1. Tehtäviä
    16. Mikä on kunta
    17. Kunnallishallinnon historiaa
    18. Hallinto
    19. Kuntien tehtävät
    20. Kunnanvaltuusto
    21. Kunnanhallitus
    22. Lautakunnat ja johtokunnat
    23. Kuntatalous
    24. Tehtäviä
    25. Valtio
    26. Valtion tehtäviä
    27. Hyvinvointivaltio
    28. Hyvinvointiin vaikuttavat tekijät
    29. Tehtäviä
    30. Ulkoistaminen ja yksityistäminen
    31. Yksityistäminen
    32. Ulkoistaminen
    33. Yhtiöittäminen
    34. Liikelaitostaminen
    35. Vesilaitos ja rautatiet yksityistettiin Britanniassa
    36. Sotakin yksityistettiin
    37. Tehtäviä
    38. Suomessa huumeisiin ja prostituutioon käytettiin enemmän kuin lasten leluihin
    39. Italian varjotalous
      1. Pimeillä markkinoilla työntekijöitä yhden Suomen verran
      2. Rakennusmiehen kohtalo
      3. Tapaus on vain jäävuoren huippu.
      4. Haarukka 15,8–30 %
      5. Varjotalouden vuosittainen arvo on yli 200 miljardia euroa
      6. Ongelma kasvussa
      7. Tehtäviä
  6. Hyvä kansalainen suomalaisena, eurooppalaisena ja maailmankansalaisena
    1. Demokratian muodot
    2. Kansanvallan historiaa
    3. Tehtäviä
    4. Suora kansanvalta
    5. Tehtäviä
    6. Edustuksellinen kansanvalta
    7. Tehtäviä
    8. Porvarillisen kansanvaltan arvostelua
      1. Karl Marx
      2. Platon
      3. Miten äänestäjät voisivat saada selville ehdokkaiden ominaisuudet
      4. Käänteinen arvostelu
      5. Kuolemanrangaistus
      6. Tehtäviä
    9. Vapaus
    10. Negatiivinen vapaus
    11. Vapauden rajoitusten perusteluja
    12. Negatiivisen vapauden arvostelua
    13. Tehtäviä
    14. Positiivinen vapaus (vai oikeus?)
      1. Onko positiivista vapautta olemassa
      2. Onko alkoholisti vapaa
      3. Mielettömiä tekoja vapaasti
      4. Voidaanko vapautta puolustaa panssarivaunuin
      5. Tehtäviä
    15. Vapauden poistaminen: rangaistus
      1. Rangaistusten puolustaminen
      2. Rangaistus rikoksen sovittamisena
      3. Sovittamisen arvostelua
      4. Rangaistus rikosten ehkäisijänä
      5. Arvostelua rangaistuksen ennalta ehkäisevän vaikutuksen suhteen
      6. Yhteiskunnan suojeleminen
      7. Arvostelua yhteiskunnan suojelemiselle
      8. Rikollisten kasvattaminen
      9. Arvostelua rikollisten kasvattamis käsitykselle
      10. Tehtäviä
    16. Veljeys
    17. Mitä me teemme
    18. Sukupuolten välinen tasa-arvo
    19. Työ ja toimeentulo
    20. Tehtäviä
    21. Miksi on kansalais- tottelemattomuutta
    22. On saatu aikaan tuloksia
    23. Lain rikkominen yleisen edun vuoksi
    24. Terroristit vai vapaustaistelijat
    25. Arvostelua: Kansalaistottelemattomuus kansanvallassa on epäkansanvaltaista
      1. Voidaan muuttaa kansan mielipiteitä
      2. Rohkaisee muita lainrikkojia
      3. Tehtäviä
  7. Ihmisoikeudet ja niiden historia
    1. Mitä ihmisoikeuksiin kuuluu
    2. Ihmisoikeuksien historiaa
    3. Yk:n keskeiset ihmisoikeussopimukset ja niitä valvovat komiteat
    4. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus
      1. Tehtäviä
    5. 1 artikla.
      1. Tehtäviä
    6. 2 artikla.
      1. Tehtäviä
      2. Tehtäviä
    7. 3 artikla.
      1. Tehtäviä
    8. 4 artikla.
      1. Tehtäviä
    9. 5 artikla.
      1. Tehtäviä
    10. 6 artikla.
    11. 7 artikla.
      1. Tehtäviä
    12. 8 artikla.
      1. Tehtäviä
      2. Tehtäviä
      3. Tehtäviä
    13. 9 artikla.
      1. Tehtäviä
    14. 10 artikla.
      1. Tehtäviä
      2. Tehtäviä
    15. 11 artikla.
      1. Tehtäviä
    16. 12 artikla.
      1. Tehtäviä
    17. 13 artikla.
      1. Tehtäviä
    18. 14 artikla.
      1. Tehtäviä
      2. Tehtäviä
      3. Tehtäviä
      4. Tehtäviä
      5. Tehtäviä
      6. Tehtäviä
    19. 15 artikla.
      1. Tehtäviä
      2. Tehtäviä
    20. 16 artikla.
      1. Tehtäviä
    21. 17 artikla.
      1. Tehtäviä
    22. 18 artikla.
      1. Tehtäviä
    23. 19 artikla.
      1. Tehtäviä
    24. 20 artikla.
      1. Tehtäviä
    25. 21 artikla.
      1. Tehtäviä
    26. 22 artikla.
      1. Tehtäviä
    27. 23 artikla.
      1. Tehtäviä
    28. 24 artikla.
      1. Tehtäviä
    29. 25 artikla.
      1. Tehtäviä
    30. 26 artikla.
      1. Tehtäviä
    31. 27 artikla.
      1. Tehtäviä
    32. 28 artikla.
      1. Tehtäviä
    33. 29 artikla.
      1. Tehtäviä
    34. 30 artikla.
    35. 31 artikla.
    36. 32 artikla.
    37. 33 artikla.
    38. 34 artikla.
    39. 35 artikla.
    40. 36 artikla.
    41. 37 artikla.
    42. 38 artikla.
    43. 39 artikla.
      1. Huomautus
    44. 40 artikla.
    45. 41 artikla.
    46. 42 artikla.
    47. 43 artikla.
    48. 44 artikla.
    49. 45 artikla.
      1. Tehtäviä
    50. 46 artikla.
    51. 47 artikla.
    52. 48 artikla.
    53. 49 artikla.
    54. 50 artikla.
    55. 51 artikla.
    56. 52 artikla.
    57. 53 artikla.
      1. Tehtäviä
  8. Poliittiset ihanteet, ideologiat, utopiat ja demokratian muodot
    1. Pakko ja pakolla uhkaaminen
    2. Valtion oikeutus
    3. Valtiottomuus (anarkismi)
    4. Millainen vallankäyttö on oikeutettua
    5. Liberalismi ja libertarismi
      1. Historiaa
      2. Klassinen liberalismi ja libertalismi
      3. Hyvinvointi
      4. Yksilön oikeudet
    6. Kommunitarismi
      1. Yhteisön oikeudet ovat ensisijaisia
      2. Fascismi
    7. Sosialismi ja kommunismi
      1. Sosialismin määritelmä
      2. Kommunismin määritelmä
      3. Kumpi olisi vaikeampi toteuttaa, sosialismi vai kommunismi
      4. Voiko kapitalistinen yhteiskunta olla sosialistinen
      5. Tasa-arvo perusarvona
    8. Hyvinvoinnin edistäminen
      1. Tuotantovälineet hyvinvoinnin edistämiseen
      2. Erimielisyyttä siitä, miten tuotantovälineitä pitäisi valvoa
    9. Naisasialiike (feminismi)
    10. Oikean ja hyvän erottaminen
    11. Tehtäviä
    12. Tilapäistö eli prekariaatti
      1. Uusi luokka
      2. Epäonnistuja
      3. Keitä kuuluu tilapäistöön
      4. Tilapäisyys
      5. Kaikki tilapäistöön kuuluvat eivät ole työläisiä
      6. Tilapäistön syitä
      7. Monopolikapitalismi
      8. Ongeman ratkaisuehdotukset
      9. Epävarmuudessa elävät
      10. Palkkatyön ulkopuolinen työ
      11. Pahimmin syrjäytyneet
      12. Toisten armoilla elävät
      13. Tehtäviä
      14. Tilapäistön järjestö
      15. Järjestön tarkoituksena on
      16. Järjestö vaatii
      17. Voit vaikuttaa
      18. Joustavuudesta on saatava kunnon korvaus
      19. Ammattiliitot ovat piittaamattomia tilapäistöstä
      20. Tehtäviä
  9. Oikeudenmukaisuus yhteiskunnallisena, maailmanlaajuisena ja ekologisena kysymyksenä
    1. OIkeudenkäyttö entisinä aikoina
    2. Tehtäviä
    3. Mitä oikeudenmukaisuus on
    4. Oikeudenmukaisuuden lajeja
    5. Tehtäviä
    6. Mitä oikeus on
    7. Mihin oikeudet perustuvat
    8. Oikeuden lajeja
    9. Luonnoliset oikeudet
    10. Oikeudenomistajan asema
    11. Kansalaisoikeudet ja ihmisoikeudet
    12. Ihmisoikeussopimukset
    13. Oikeudenomistajat
    14. Yleiset ja yksityiset oikeudet
    15. Oikeudet ja velvollisuudet
    16. Oikeuksien väliset ristiriidat
    17. Tehtäviä
    18. Palloistuminen ja tietopääomatalous (globalisaatio ja informaatiokapitalismi)

    19. Taruihin perustuvia vastaliikkeitä
    20. Luontoliikkeet ja kansallissosialismi
    21. Palloistumisen vaiheet
    22. Palloilun synty
    23. Yhdysvallat johtaa palloistumista
    24. Uusjako
    25. Afrikan kohtalo
    26. Lapsityövoiman käyttö
    27. Perinteiset yhteisöt hajoavat
    28. Köyhiä ei tarvita enää mihinkään
    29. Mielten sekasorto
    30. Palloistuminen ja tietojenkäsittely
    31. Ennustajaeukot: pääomatalous tuhoutuu
    32. Uusoikeisto nousee
    33. Maailma tyhjenee ajatuksista
    34. Uskonsodat eivät ehkä lopu
    35. Suurten kertomusten paluu
    36. Tehtäviä
    37. Ihmisoikeudet ovat rauhan rakennusainetta
    38. Sodan säännöt - Kansainvälinen humanitaarinen oikeus
    39. Pakolaisuus
    40. Kysymyksiä
    41. Kyllä vai ei? Vastaukset humanitaarisen oikeuden kysymyksiin
    42. Asekauppa
    43. Tehtävä
    44. Tehtävä
    45. Maailman suurimmat aseviejät vuosina 2001–2005 miljoonissa dollareissa
    46. Tehtävä
    47. Kestävä kehitys
    48. Taloudellinen kasvu vaatii energiaa ja raaka-aineita
    49. Intialaisella ja kiinalaisella pienet ekologiset jalanjäljet
    50. Uudet ratkaisumallit ovat välttämättömiä
    51. Tehotiloilla taudit leviävät helpommin
    52. Eläimille syötetään liikaa antibiootteja
    53. Tehtäviä
    54. Öjy loppuu
    55. Tehtäviä
    56. Köyhyys
    57. Tehtäviä
    58. Energiavisa
    59. Tehtäviä
    60. Kierrätys
    61. Tehtäviä
    62. Mikä on sivilisaatio
    63. Sivilisaatioiden välinen taistelu
    64. Oikeus omaan elämäntapaan
    65. Tehtäviä
  10. Lisälukemista: John Rawlsin käsitys oikeudenmukaisuudesta
    1. Oikeudenmukaisuuskäsitys
    2. Perustuslaillinen liberaali
    3. Yhteisesti hyväksytyt käsitteet ovat tarpeellisia ja mahdollisia
    4. Tietämättömyyden verho
    5. Valinnat riippuvat siitä, mihin kohti tietämättömyyden verho vedetään
    6. Ihmiset ovat joka tapauksessa erilaisia, myös syntymättömät ihmiset
    7. Kaksi periaatetta
    8. Oikeudenmukaisuuskäsitys
    9. Kansalainen ja varakas
    10. Perushyvä
    11. Järkevä hyvä
    12. Järkevä elämänsuunnitelma edullisissa oloissa
    13. Vaihtoehto seuraussiveydelle ja sisäisen oivalluksen siveydelle
    14. Rawlsin käsitykset siitä, mitä ihmiset valitsevat
    15. Olisiko Hitler valittu jos...
    16. Palkkio ansioiden mukaan
    17. Kapitalistinen yhteiskunta ei toimi näin
    18. Onnellisuus ei lisäänny tulojen kasvaessa riittävän suuriksi
    19. Järeämpiä arvosteluja
    20. Pitäisikö meidän noudattaa pimeässä kirjoitettua sopimusta
    21. Myöhempi Rawls
    22. Tehtäviä
  11. Lisälukemista: ideologiat
    1. Liberalismi
      1. Perinteinen liberalismi
      2. Hyvinvointi
      3. Vanhat periaatteet
      4. Historiaa
      5. Luonnonoikeus
      6. Vapaa talous säätelee itse itseään
      7. Adam Smith
      8. Karl Marx
      9. Taloudellinen itsekkyys
      10. Keille kuuluu
      11. Arvo on myyntiarvo
      12. Kysyntä ja tarjonta
      13. Tuotantotekijät
      14. Kilpailu
      15. Työ ja pääoma
      16. Valtio ei saa ohjata kehitystä
      17. Valtion päätehtävä on suojata yksityisomistusta
      18. Äänioikeus ja varallisuus
      19. Veronmaksajat päättäkööt verovarojen käytöstä
      20. Mahdollisimman paljon onnea mahdollisimman monille
      21. Omistaminen on mielihyvää
      22. Työläisillä vapaus myydä työvoimaansa
      23. Sopimusvapautta rajoitettiin
      24. Sota vaatii terveitä työläisiä
      25. Liberaalit olivat johtavia orjakauppiaita
      26. Byrokratia liberalismin liittolaisena
      27. Väkivallan käyttöä kilpailijoiden kukistamisessa rajoitettaan
      28. Niukuuden laki
      29. Väheneekö kilpailu
      30. Tehtäviä
    2. Oikeistolibertanismi
      1. Yövartijavaltio
      2. Tehtäviä
    3. Kommunitarismi
      1. Oikeudenmukaisuus ei ole perustavaa laatua
      2. Sitoutuu olemassaolevaan yhteiskuntaan
      3. Yksilön vapaus pahasta
      4. Ei tilaa yksilön vapaudelle
      5. Ihmisoikeuksien loukkauksiin ei voida puuttua
      6. Vastustavat vapauksia
      7. Tehtäviä
    4. Konservatismi
      1. Vallitsevat arvot ja yhteiskunta on säilytettävä
      2. Koti, uskonto ja isänmaa
      3. Uskonnon arvot ovat myös valtion arvoja
      4. Historiaa
      5. Vastavaikutusta valistukselle
      6. Vastavaikutusta järjen käytölle
      7. Verenhimoiset alamaiset
      8. Perustana jumalan maailmansuunnitelma
      9. Satu ihmisruumiin eri elimistä
      10. Luja valtio ja puolustustahto
      11. Kokoomuksen syntyvaiheita
      12. Yksityisomistukseen perustuva kapitalismi
      13. J. K. Paasikivi
      14. Vastaväitteitä
      15. Perinne on ohje
      16. Perinnettä on kunnioitettava kuin uskontoa
      17. Tasaisen kehityksen puolesta
      18. Entä sotilasdiktatuurit
      19. Tiivistelmä konservatismin perusperiaatteista
      20. Tehtäviä
    5. Sosialismi
      1. Sosialismin historiaa ja poliittista ajattelua
      2. Yksityisomistus on perisynnin seurausta
      3. Utopistinen sosialismi
      4. Utopistit valistusaikana
      5. Ihmiskunnan edistyksen aate
      6. Taloudelliset ilmiöt vaikuttavat voimakkaasti
      7. Osuustoiminta-aate, välikädet pois
      8. Vauraus jäi harvoille
      9. Ammattiliitot kiellettiin lailla
      10. Järjestäytynyt työväenliike
      11. Kommunistisen puolueen manifesti 1848
      12. Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen
      13. Marxin perhe
      14. Mitä poliittinen vapautuminen merkitsee
      15. Ihmisen vapautuminen
      16. Karl Marxin sosialismin ja kommunismin määritelmä
      17. Valtiottomuus (anarkismi)
      18. Kommunistisen puolueen manifesti alkaa
      19. Varsinainen asiateksti alkaa sanoilla
      20. Kymmenen kohdan ohjelma
      21. Kristillisestä sosialismista manifesti sanoo
      22. Feuerbachin uskontoarvostelu
      23. Pikkuporvarillinen sosialismi
      24. Yksilöanarkismi
      25. Utopistinen sosialismi
      26. Manifesti päättyi sanoihin
      27. Marxin Pääoma
      28. Kapitalismi on riistoa
      29. Vallankumous ja luokaton yhteiskunta
      30. Yhteiskunnallisen kehityksen vaiheet
      31. Aine on ensisijainen, henki aineen korkein tuote
      32. Hegelin ajattelu
      33. Dialektiikan lait
      34. Laitokset heijastavat yhteiskunnan ristiriitoja
      35. Työläinen soti työläistä vastaan ja sosialismi jakautui kahtia
      36. Tehtäviä
      37. Käsitteitä
      38. Internationaalit (kansainväliset liitot)
      39. Ensimmäinen internationaali
      40. Toinen internationaali
      41. Pienin askelin uudistajat
      42. Keskustasosialistit
      43. Bernsteinilaisuus
      44. Enemmistölaiset (bolshevikit) voittivat Venäjällä
      45. Monet sosialistipuolueet tukivat sodassa omaa hallitusta
      46. Suhtautuminen sotaan hajotti lopullisesti toisen Internationaalin
      47. Kommunistinen internationaali
      48. Toinen internationaali herätettiin henkiin
      49. Tehtäviä
      50. Analyyttinen marxismi
      51. Mitä nyt tapahtuu
      52. Uskontojen poliittinen valta on kasvanut entisissä sosialistimaissa
      53. Materialisteja on jäljellä
      54. Emergentti materialismi torjutaan
      55. Tasapainon muutokset
      56. Hyperyhteiskunta
      57. Tehtäviä
  12. Lisälukemista: Polittisten aatteiden historiaa
    1. Vasemmistohegeliläiset
      1. Kaikkien erityisalojen asiantuntija
      2. Korkeimman viisauden etsiminen vähenee
      3. Filosfian ulkopuolisia tulee mukaan
      4. Pesänjako
      5. Säilyttäjät
      6. Muuttajat
      7. Uutta uskontoarvostelua
    2. Ludwig Feuerbach
      1. Hegel päälaelleen
      2. Jumala ei ole luonut ihmistä vaan ihminen jumalan
      3. Antropologia
      4. Ihmisen olemus
      5. Kuta rikkaampi jumala, sitä köyhempiä ihmiset
    3. Marx ja marxismi
      1. Aatteellisesti syrjitty
      2. Maanpako
      3. Varhaiset kirjoitukset
      4. Uskonnon tuottaa tietynlainen yhteiskunta
      5. Uskonto on ilmausta yhteiskunnan kurjuudesta
      6. Uskonto on ilmausta ihmisen vieraantumisesta
      7. Köyhälistön tulee suorittaa vallankumous
      8. Ihmisen luonto löytyy hänen työstään
      9. Ihminen muuttuu rahan käskyläiseksi
      10. Käyttöarvo ja vaihtoarvo
      11. Tavarafetisismi
      12. Talous uutta uskontoa
      13. Murhenäytelmä, jolla on onnellinen loppu
      14. Luokkataistelujen historiaa
      15. Historiallinen materialismi
      16. Taloudellien perusta määrää ylärakenteet
      17. Edistys
      18. Sosialismi korjaa kapitalismin sadon
      19. Tarvitaan toimintaa eikä filosofiaa
    4. Friedrich Engels
    5. Fasismi
      1. Benito Mussolini
      2. Weimarin tasavalta
      3. Kansallissosialistit
      4. Teollisuuspiirit alkoivat tukea kansallissosialismia
      5. Adolf Hitler valitaan valtakunnan kansleruíksi
      6. Valtiopäivätalon poltto
      7. Äänestäjät eivät uskaltaneet äänestää muita kuin kansallsosialisteja
      8. Vaalisalaisuuden epäily oli aiheellista
      9. Herrarotu
      10. Valtio ja johtaja lakien ja oikeuksian yläpuolella
      11. Fasismilla on eri muotoja
      12. Huomio pois todellisista epäkohdista
      13. Sotalaitos yhteiskunnan malliksi
      14. Uskoa, totella ja taistella
      15. Hitler kiitti jumalaa sodan alkamisesta
      16. Yksinkertaiset vastaukset vaikeisiin kysymyksiin
      17. Ennakkoluuloja käytetään hyväksi
      18. Vähemmistöjen ihmisoikeksista ei tarvitse välittää
      19. Yhdessä tehdyt rikokset sitovat
      20. Uusfasistit
      21. Tehtäviä
    6. Poliittiset vähemmistöt
  13. Lisälukemista: Tulevaisuus
Alku

Maailmankuvan, maailmankatsomuksen ja elämänkatsomuksen käsitteet ja niiden keskinäinen suhde

Eurooppalaiset arvot

Eurobarometri 2008

Rauha 45%
Ihmisoikeudet 42%
Ihmiselämän kunnioitus 41%
Kansanvalta 27%
Laillisuus 21%
Yksilönvapaus 21%
Tasa-arvo 19%
Suvaitsevuus 16%
Yhteisvastuu 13%
Itsensä toteuttaminen 11%
Muiden valtarakenteiden kunnioitus 9%
Uskonto 7%
Muut 2%

Mikä tekee onnelliseksi

Eurobarometri 2008

Terveys 73%
Rakkaus 44%
Työ 37%
Rauha35%
Raha 32%
Ystävyys 27%
Vapaus 24%
Oikeudenmukaisuus22%
Sivistys 11%
Nautinto 10%
Usko 9%
Perinne 7%
Järjestys 7%
Yhteisvastuu 6%
Kansa 2%
Muut 2%

Elämänkäsitys

Lähes jokaisella on elämänkäsitys. Elämänkäsitykset saattavat olla niin erilaisia, että on vaikeaa sanoa, mikä niille on yhteistä, jos sellaista ylipäätään on. Elämänkäsitys sisältyy todellisuuskäsitykseen (entinen maailmankatsomus).

Todellisuuskäsitys

Todellisuuskäsitystä voidaan tarkastella lähes pelkästään todellisuustutkimuksen (vanha sana: tieteen) kannalta, sillä todellisuustutkimustutkii ja esittää käsityksiä siitä, millainen kaikkeus on.

Arvojärjestelmää voidaan tarkastella ainakin siitä näkökulmasta, että onko se ristiriidaton.

Johtopäätösten tekoon voidaan käyttää logiikkaa.


Peruskäsitteistä

Tämän kirjoittaja tunnustaa, että hän on ollut hyväksymässä sellaista kielenkäyttöä, johon kuuluvat käsitteet maailmankatsomus, maailmankuva ja elämänkatsomus.

Nämä kolme käsitettä viittavaat kaikki näköaistiin. Sana "käsitys" viittaa suomen kielessä käteen, mutta muissa kielissä ei ole näin.

Valitettavasti esimerkiksi englannin kielessä ei ole yhtä ainoaa vastinetta hyvälle sanalla "käsitys". Vastineita eri yhteyksissä ovat:

1. opinion US





2. perception US

3. judgement

4. judgment US

5. impression US

6. notion US

7. outlook

8. conception US

9. view US

10. viewpoint

11. assumption

12. understanding US

13. insight US

14. take US

15. belief

16. supposition

17. reckoning

18. assessment


Muut/tuntemattomat

19. idea

20. comprehension


On englantia puhuvien ongelma ratkaista, mikä näistä vastaa hyvää suomen kielen sanaa "käsitys".

Jos yllä luetellut käsitteet korvataan käsitys -sanan sisältäviksi, saadaan

maailmankatsomus = maailmankäsitys
maailmankuva = maailmankäsitys
elämänkatsomus = elämänkäsitys



Maailmankäsitys olisi englanniksi conception of the world.

Koska maailma tarkoittaa pääasiassa maapalloa, maailma on syytä korvata yleisemmällä sanalla "todellisuus".

Näin saadaan sanat "todellisuuskäsitys" ja "elämänkäsitys".



Käsitettä "todellisuuskuva" ei ole mielekästä ottaa käyttöön.

Jos halutaan painottaa sitä, mitä tieteet esittävät, voidaan puhua "tieteen todellisuuskäsityksestä".

Mistä kiistassa "maailmankatsomuksen" ja "todellisuuskäsityksen" suhteen on kysymys

Inhimillistä kieltä esitetään lauseilla. Sellaiset lauseet, jotka ovat joko tosia tai epätosia, ovat erityisasemassa. Kutsuttakoon näitä lauseita väitteiksi (proposition).

Kaikki lauseet eivät ole väitteitä.



Esimerkkejä sellaisista lauseista, jotka eivät ole väitteitä, ovat käskyt, kiellot, kysymykset, huudahdukset jne.

Siitä, mitkä lauseet eivät ole väitteitä ja mitkä ovat väitteitä, ei ole valitettavasti yksimielisyyttä.

Erityisesti erimielisyyttä on siitä, ovatko jotkin siveyslauseet tosia tai epätosia.

Harras kristitty voi väittää, että kymmenen käskyä ovat tosia.

Kuten lukija saattaa arvata, kiistassa on kyse siitä, että käsitteistön avulla pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin.

"Maailmankatsomukseen" halutaan mukaan esimerkiksi siveyskäsitykset, kun taas "maailmankuvaan" halutaan sijoittaa vain väitteet (tosiasiaväitteet eli propositiot).

Käsitteiden "elämänkatsomus" ja "elämänkäsitys" välillä lienee kyse samasta kiistasta.

Elämä on osa todellisuutta

Koska elämä on osa todellisuutta, on oikein kääntää vanha käsitys päälaelleen:

Elämänkäsitys on osa todellisuuskäsitystä.

Mitä todellisuuskäsitykseen kuuluu

Ainoa yksilön todellisuuskäsityksen määritelmä, joka pätee kaikilla planeetoilla on:

Yksilön todellisuuskäsitys sisältää kaikki hänen käsityksensä.

Tällainen todellisuuskäsitys voi olla myös älykkäillä eläimillä.



Leo Apostelin (1925 - 1995) mukaan todellisuuskäsitykseen kuuluvat mm. seuraavat aihepiirit:
  • Mitä on olemassa, kaikkeuskäsitys
  • Selitykset kaikkeuden tapahtumille
  • Käsitys tulevaisuudesta
  • Arvot ja vastaukset kysymykseen "Mitä meidän tulee tehdä?"
  • Kuinka voimme saavuttaa tavoitteemme?
  • Mikä on totta ja mikä ei ole totta.
  • Mitä todellisuuskäsitykseeni kuuluu, mistä se on peräisin ja miten se on syntynyt?

Kaikki kouluaineet käsittelevät todellisuuskäsityksiä

Leo Apostelin lista ei tietenkään sisällä kaikkea, mitä yksilön todellisuuskäsitykseen kuuluu.

Joka tapauksessa kaikki lukion aineet käsittelevät todellisuuskäsitystä.

Jos opetussuunnitelmat ja oppiaineistot laaditaan viisaasti, lukiossa käsitellään todellisuuskäsitysten ydinalueita, erityisesti sellaisia alueita, jotka antavat tietoja ja taitoja elää hyvää elämää.

Koulun pitäisi antaa neuvoja jopa elämän tavoitteiden valintaan.

Ei ole odottettavissa, että koululaitos lähitulevaisuudessa muutettaisiin yllä esitetyn ihannekuvan mukaiseksi. Internet tulee lukioikäisten avuksi tässä asiassa.

Valitettavasti lukio on ainakin vaatimattomalla muistilla varustetuille jo nykyään liian raskas (Tämän kirjoittaja on opettanut parikymmentä vuotta lukion laajaa matematiikkaa).

Tehtäviä

  1. Mitä kaikkeutta käsitteleviä asioita lukiossa opetetaan?
  2. Mitä kaikkeutta käsitteleviä asioita lukiossa ei opeteta?
  3. Minkä asioiden selityksiä kouluissa opetetaan?
  4. Minkä asioiden selityksiä kouluissa ei opeteta?
  5. Millä tavalla kouluissa opetetaan tulevaisuutta? Voidaanko sitä opettaa?
  6. Koska arvot ovat henkilökohtaisia, miten koulu voi antaa valmiuksia omien arvojen muodostukseen ja ja toimintaan käytännön tilanteissa?
  7. Miten lukio voi opettaa keinoja omien tavoitteittemme saavuttamiseksi?
  8. Onko kaikki, mitä lukiossa opetetaan, totta?
  9. Miten voit arvioida todellisuuskäsityksesi lähteiden luoettavuutta?

Ota seuraava huomioon ylioppilaskirjoituksissa

Koska vanhat käsitteet saattavat tulla koska tahansa uudestaan ylioppilaskirjoituksiin, ja koska elämänkatsomustiedon kokeen korjaajat tiettävästi pitävät lujasti kiinni vanhoista käsitteistä, seuraavassa esitetään joukko kilpailevien oppiaineistojen tekijöiden käsityksiä.



Helsingin yliopiston kanslerin Ilkka Niiniluodon mukaan maailmankatsomuksessa on kolme osaa. Siihen kuuluu maailmankuva, eli käsitys siitä, millainen maailma ja todellisuus kokonaisuudessaan on. Sen lisäksi maailmankatsomukseen kuuluvat arvot, eli käsitys siitä, miten asioiden tulisi olla, millainen maailma olisi hyvä.

Wikipedian mukaan elämänkatsomus tai elämänkäsitys on määritelty muun muassa kokonaiskäsitykseksi ihmiselämän merkityksestä.

Elämänkäsitykset voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan

Erilaisia elämänkäsityksiä edustavat yksilöt voivat omien arvojärjestelmiensä puitteissa esittää muiden elämäkäsitysten arvostelua.

Ristiriitaisuutta voi arvostella myös sitoutumatta mihinkään käsitykseen.

Elämänkatsomustietoa on vain Suomessa

Elämänkatsomustieto- nimistä oppiainetta ei ole muualla kuin Suomessa.

Käsitykset siitä, mitä elämänkatsomustiedon pitäisi sisältää, eroavat toisistaan hyvinkin jyrkästi.

Uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine

Suomessa elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine. Tästä syystä tässä oppikirjassa esitetään korostetusti sitä tietoa, jota erityisesti uskonnottomat tarvitsevat suomalaisessa yhteiskunnassa.

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään. Tämä oikeus perustuu Suomea sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18. artiklaan. Tämä sopimus löytyy selityksineen aineistosta et12.htm.

Luonnontutkimus ja uskonnottomat elämänkäsitykset

Uskonnottomat elämänkäsitykset nojaavat usein vahvasti luonnontkimukseen.

Jumalat eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen



Oppikirjasarjassa annetaan eväitä uskonnottoman elämänkäsityksen puolustamiseen. Tähän elämänkäsitykseen ei kuulu yliluonnollista tai jumalia.

Uskonto on järjestäytynyttä jumalauskoa.

Uskonnottomilla on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys

Uskonnotonta elämänkäsitystä puolustettaessa ns. jumalatodistusten arvostelu on osoittautunut Suomessa hyvin tarpeelliseksi, ja sitä on sisällytetty tähän oppikirjaan. Laajempi esitys löytyy toisaalta tästä oppiaineistosta et14.htm.

Aineistosta et14.htm selviää, että suomalaisten uskonnollinen usko perustuu yhä usein ns. jumalatodistuksiin.

Uskonnottomien arvokäsitykset

Jumalatodistusten arvostelu luo pohjaa myös monenlaisten uskonnottomien arvokäsitysten puolustamiselle.

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä on peräisin jumalatodistuksista. Tätä käsitystä on tarkasteltu aineistossa et10.htm.



Kysymykseen on olemassa hyvin selkeä luonnontutkimuksen vastaus: luonnonilmiönä elämällä ei ole tarkoitusta. Mm. Charles Darwin on esittänyt tämän käsityksen.

Kysymystä elämän mielekkyydestä tai tarkoituksesta on tarkasteltu omassa luvussaan. Siinä esitettyjäkantoja ei löydy tämän teoksen kanssa kilpailevista oppikirjoista.

Mitä elämänkäsitykseen kuuluu

Käsitteet oikea ja väärä, poliittiset käsitykset, maailman ja ihmismielen luonne sekä todellisuustutkimuksen ja taiteen luonne kuuluvat elämänkäsitykseen. Näitä asioita tarkastellaan aineiston eri osissa.

Usein sanotaan esimerkiksi, että tappaminen on väärin. Miksi se on väärin? Onko se väärin kaikissa olosuhteissa? Mitä tarkoitan, kun sanon ”väärin”?

Vaikka emme olisi valmiita muuttamaan ennakkokäsityksiämme, on hyödyllistä tutkia, mitä niihin sisältyy ja mitä perusteluja ja vastaväitteitä niille voidaan esittää.

Tämä oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin

Tässä oppimateriaalissa ei oteta kantaa minkään elämänkäsityksen puolesta eikä mitään elämänkäsitystä vastaan.

Tässä oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa

Toisin kuin kilpailevissa oppikirjoissa, tässä aineistossa ei olepropagandaa minkään uskonnon puolesta.

Nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa

Erityisen hyödyllistä on oppia, millaisia ajatteluvirheitä eri aikakausina ja eri valtarakenteissa on tehty. Seuraavassa ei aiota rasittaa muistia liian monilla nimillä, vuosiluvuilla ja sivistyssanoilla. Yleissääntö on, että nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse osata.

Esitettyjä nimiä tai sivistyssanoja ei ole tarkoitettu osattaviksi ylioppilaskirjoituksissa.

Historiaa

Tätä aineistoa on kehitetty 1980-luvun alkupuolelta asti.

Uskontojen historia ja siveysoppi

Vuodesta 1923 lähtien peruskoulun elämänkatsomustietoa vastaavan sen ajan koulujen oppiaineen nimi oli uskontojen historia ja siveysoppi.

YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen

Alkuperäinen peruskoulun opetussuunnitelmakomitea laati 1972 oppiaineeseen opetussuunnitelman, jonka YK:n ihmisoikeustoimikunta noin kymmenen vuotta myöhemmin erään tämän tekstin kirjoittajista valituksen seurauksena totesi osittain kristilliseksi ja siitä syystä kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastaiseksi. Sopimus kommentteineen löytyy aineistosta et12.htm.

Suomen valtio perääntyi vain hetkeksi. Uskontojen historian ja siveysopin opetussuunnitelma muutettiin yllättäen yhdessä yössä melkein uskonnottomien ihmisoikeuksia vastaavaksi.

Samaan aikaan poistettiin asetuksella uskonnottomien opettajien ja oppilaiden koulujen uskonnollisiin tilaisuuksiin ja päivänavauksiin osallistumispakko.

Uskonnottomien oikeuksia on jälleen vähennetty



Myöhemmin ministeri Olli-Pekka Heinonen muutatti asetusta niin, ettei asetuksessa enää mainita opettajien ja oppilaiden oikeutta kieltäytyä koulujen uskonnollisista tilaisuuksista.

Vaikka uusi perustuslaki takaa kaikille oikeuden kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, koulujen valtava enemmistö loukkaa koko ajan uskonnottomien opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksia.

Vasemmistoliitto (SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia



Kalevi Kivistö

Ihmisoikeudet parantuivat vain hetkeksi. Opetusministerit Per Stenbäck ja Kalevi Kivistö esittelivät varsin pian eduskunnalle lakiehdotuksen, jonka mukaan kaikille vähemmistöuskonnoille ja uskonnottomille opetettaisiin uskontotietoa ja etiikkaa.

Esimerkiksi ortodoksit olisivat menettäneet oikeutensa saada omaa uskonnonopetusta. Tämän kirjoittaja joutui lähes yksin torjumaan hallituksen esityksen. Oppiaineen nimeksi tuli elämänkatsomustieto, ja oppiainetta opetetaan uskontokuntiin kuulumattomille.

Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty uskonnottomien syrjimiseen

Olisi ollut parempi, että oppiaineen oppilasryhmä olisi silloin rajattu selkeästi uskonnottomiin.

Runsaasti kristittyjä sisältävä työryhmä laati peruskoulun elämänkatsomustietoon uskonnottomien ihmisoikeuksien näkökulmasta paljon uskontojen historian ja siveysopin viimeistä opetussuunnitelmaa huonomman opetussuunnitelman.

Lisäksi vahvasti evankelisluterilaisen kirkon vaikutusvallan alainen virkamies ryhtyi työryhmineen vielä heikentämään opetussuunnitelmaa opettajan oppailla.

Elämänkatsomustieto tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta

Uutena oppiaine tuli lukioon. Lukion opetussuunnitelmaa laatimassa ei enää ollut yhtään uskonnottomien edustajaa, vaan opetussuunnitelman laati virkamies ystäviensä kanssa.

FETO:n jäsenten enemmistö on kristittyjä

Virkamies perusti tuekseen ateistien oikeuksia halveksivan opettajajärjestön, ja se perusti ateistien oikeuksia halveksivan nuorisoleirijärjestön, joka on evankelis - luterilaisen kirkon tilastojen mukaan - kilpailullaan lisännyt rippikoulun suosiota (rippikoulun käyneiden osuus ikäluokasta kasvoi kaksi prosenttiyksikköä) uskonnottomien perheiden lasten keskuudessa (lähes kaksituhatta uskonnotonta nuorta tulee vuosittain uskoon rippikoululeireillä).

Painetut oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia



Samojen piirien tukemana Tammi (omistaja Bonniers) on julkaissut jumaluusoppineen johdolla tehdyn elämänkatsomustiedon oppikirjan. Koska elämänkatsomustiedon opettajista yli puolet lienee evankelis-luterilaisia, uskonnottomien oikeuksia puolustavan painetun oppikirjan menestymismahdollisuudet markkinoilla ovat rajalliset.

Neekeri on poistettu sanastosta



Huomaa: Tässä kirjassa ei enää käytetä sanaa ”neekeri”, koska Word XP:n oikolukuohjelma on todennut sen tyyliin sopimattomaksi. Sanan tilalla käytetään sanoja ”mustaihoinen afrikkalainen”.

Mainittakoon, että suomen kielan sana "neekeri" tulee espanjan kielen sanasta "negro" = musta.

Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon

Syyskuun 2008 aikana evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomien suomalaisten määrä ylitti miljoonan. Heistä suuri enemmistö on käyttänyt eroakirkosta.fi -palvelua.

Suurin osa miljoonasta, noin 830.000 henkilöä, ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 60.000, helluntailiikkeeseen yli 50.000 ihmistä ja muihin vähemmistöuskontoihin yhteensä noin 70.000.

Uskontokuntiin kuulumattomien osuus on noussut erityisesti vuonna 2003 säädetyn uskonnonvapauslain jälkeen. Valtaosa kirkosta eroavista ei liity mihinkään uskontokuntaan.

Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?

Ratkaise itse

Kun alat puhua, aloitatko ”Minun katsomukseni on…
vai
Minun käsitykseni on…

Aineiston viitekehyksestä

Eräät elämänkatsomustiedon aineistot tarkastelevat hyvää yhteiskuntaa jonkin normi- ja arvojärjestelmän näkökulmasta.

Tässä aineistossa ei oteta kantaa arvokysymyksiin,

Ennen vanhaan



Lue seuraava teksti.  Lähde: Ilmari Kianto, Punainen viiva, 1909.

...kaikkea hapatusta sitä ihmisen kallossa olla pitikin, sekä häpesi kuvitellessaan, että jos joku voisi kurkistaa hänen aivoihinsa ja nähdä, miten sekapäisesti mies ajatteli.

»Mutta mikäpä ne minunkaan mielijuohteeni urkkii», lohduttelihen hän suu omituisesti irvissä, vyöttäen tuppivyöllä housujaan, jotka ikuisesti pyrkivät solumaan.

- isä hoi, isä! kuului nurkan takaa pihan puolelta.

- Ka tulenhan minä täältä, mitä sinä ... eh ... menetkö pirttiin paleltumasta! komensi Topi tullen pihaan, jonka keskellä kahdeksanvuotias vanhin poika seisoi paljain jaloin lumessa. Mutta pieni Sakeus ei hätääntynyt ensi käskystä, vaan seisoi tanakkana paikallaan jalat nilkkoja myöten ummessa, ja ruskeat silmät kiiluivat kuin pienet tulihiilet isää kohti.

- Mitä sinä, keh? Määtkö siitä vai ...

Mutta poika ei sittenkään hievahtanut ennenkuin sai asiansa sanotuksi:

- Saanko minä isän suksilla mennä saunatörmästä alas? Niin Vesteri ottaa äitin sukset...

- Eihän sulla ole kenkiäkään, poikariepu! muistutti Topi.

- Kyllä minä kengättäkin kolmisen mäkeä, väitti poika, itku kurkussa.

- Sinä vielä katkaiset - ja minulla on tässä lähtö kirkolle, esteli isä.

- En minä katkaise, isä, rukoili poika kasvot sinervinä; - minä hiihan hyvin varoin ja toisesta suksesta on nokka jo ennestä poikki, lisäsi hän vakuuttaen.

- Ka tule nyt pirttiin lämmittelemään, niin saat sitten käväistä Vesterin kanssa, suostui isä vihdoin.
Mutta eivät pojan kekkulit, kerran luvan saaneina, malttaneet montakaan silmänräpäystä sisällä viipyä, vaan pian he häärivät pirtin edessä huutaen ja huipaten suksillaan mennä räpistelivät kuin vesilinnut järvenpintaa pitkin nuorta lunta ja katosivat saunan taa.

Mökin koira seurasi heitä ilosta ulvahdellen. Ja aamuruskon verestävästä hohteesta lumen häikäisevää valkeutta vastaan näyttivät Sakeuksen punaiset varpaat vielä punaisemmilta, mutta Vesterillä sentään repottivat jaloissa äitinsä vanhat syylingit, vaikka nilkat vilkkuivat paljaina paikkaisten housunlahkeiden alta.

Mieleistä oli pojista mäenlasku saunatörmässä, ja ihmeissään jänöjussit Hiisivaaran rinteillä nostelivat korviaan kuulostellen mikä remakka nyt mökiltä oli lähtenyt raikumaan päivän valjetessa. Koiran ulvahduksista ne sentään päättelivät, ettei vaara väijynyt jänisten valtakuntaa.

»Ei näy paljon tarvittavan köyhän lapsen iloihin», ajattelee Topi poikain remakan kuullessaan pirtille.

»Hyvä onkin, etteivät vielä ymmärrä.»

Mutta Riika ajattelee näin: »Mikä ne suenpenikat taas syöttää, kun sieltä takaisin tulevat? Ei pitäisi lainkaan ulos laskea, niin säästyisi leipää.»

- Tuleeko sulla lähtöä tänäpäivänä? kysyi hän ääneen Topilta.

- Pitää kai tästä lähteä, vastasi Topi leikkoen puukollaan pyöreää nahkapalaa pieksunpohjansa paikaksi.

- Et kai sinä perille tän'iltana kerkiä?

-- Selkoskylälle minä yöksi, sanoi Topi, pikilanka suupielessään.

- Velaksiko sinä ihan ... niitä jauhoja? kyseli yhä Riika.

Tehtäviä

  1. Ota selvää, miten köyhät lapset elivät sata vuotta sitten.
  2. Ota selvää siitä, milloin olot alkoivat muuttua.
  3. Ota selvää, miksi olot muuttuivat.

Onko Suomi erityisen hyvä

Erityisen suosittua on pitää nykyistä suomalaista yhteiskuntaa hyvänä.

On ilmeistä, että tavallisen kansalaisen näkökulmasta katsottuna huonompiakin yhteiskuntia on, mutta joissain maissa asiat ovat samasta lähtökohdasta katsottuna vielä paremmin kuin Suomessa.

Tässä aineistossa ei ole otettu kantaa jonkin yhteiskuntajärjestelmän puolesta tai jotain yhteiskuntajärjestelmää vastaan.

Vain muutamia yhteiskuntajärjestelmiä on kokeiltu

Eräs syy tähän ratkaisuun on se, että kaikista mahdollisista yhteiskuntajärjestelmistä ihmiskunta on kokeillut vasta muutamia.

Informaatiotekniikka mahdollistaa uudenlaisia yhteiskuntamalleja

Myös suomalainen yhteiskunta muuttuu koko ajan, erityisesti uusi informaatiotekniikka mahdollistaa uudenlaisia ratkaisuja vanhoihin ongelmiin.

Saattaa olla, että tulevaisuudessa keksitään nykyisiä parempia yhteiskuntajärjestelmiä.

Myös hyvän mallin toteutus voi epäonnistua

Toinen syy on se, että jo kokeillut yhteiskuntajärjestelmät ovat saattaneet epäonnistua kokonaan muista syistä kuin itse yhteiskuntamallin takia.

Maailman tilanne on katastrofaalinen



Kolmas syy on se, että maailman tila esimerkiksi ylikansoituksesta ja siitä seuranneesta suunnattomasta köyhyydestä sekä AIDS -epidemiasta johtuen on lähes katastrofaalinen.

Lähiaikoina esimerkiksi AIDSiin kuolleiden määrä ylittää suurissa sodissa kuolleiden määrän. Olemassa olevien yhteiskuntien kyvyttömyys auttaa tilanteen korjaamisessa alentaa niiden arvosanaa.

Esimerkiksi Humanist Manifesto 2000 (ilmestyi suomeksi v. 2000) ehdottaa YK:n kehittämistä globaalisten (=koko maapalloa koskevien) ongelmien ratkaisemiseksi.

Tulevaisuudessa vähemmistö pystyy tuottamaan kaiken tarpeellisen - mitä tehdä lopuille ihmisille

Neljäs syy on se, että on ilmeisen perustellusti ennustettu, että noin viidesosa ihmisistä pystyy tulevaisuudessa tuottamaan kaiken tarpeellisen.

Nykyiset hyvän yhteiskunnan mallit eivät sano paljonkaan siitä, mitä tehdään niille neljälle viidesosalle ihmisistä, joita tulevaisuuden yhteiskunta ei tarvitse.

Siitä, millainen on hyvä yhteiskunta, ei olla yhtä mieltä

Viides syy on se, että ei ole ainakaan aivan lähitulevaisuudessa odotettavissa, että ihmiset pääsisivät yksimielisyyteen siitä, mikä on hyvä yhteiskunta.

Opetus ei saa olla tässä asiassa puolueellista ja suosia toisten mielipiteitä enemmän kuin toisten.

Tämä ei merkitse sitä, ettei esimerkiksi Euroopassa varsin yleisesti hyväksytyille perusoikeuksille ja -vapauksille esitettäisi perusteluja.

Uskonnottomien ihmisoikeuksia ei ole täydellisesti toteutettu missään

Kuudes perustelu on se, ettei juuri tämän opetuksen kohderyhmän, uskonnottomien, ihmisoikeuksia ole täydellisesti toteutettu missään olemassa olevassa yhteiskunnassa.

Uskonnottomien ihmisoikeuskysymyksessä esimerkiksi Suomessa on paljon korjattavaa.

Mikään liberaali kapitalistien yhteiskunta ei ole toistaiseksi kohdellut uskonnottomia uskovaisten kanssa tasaveroisesti.

Tavallisesti yhteiskuntia tarkastellaan yksipuolisesti

Hyvää yhteiskuntaa tarkastellaan usein pääasiassa talousjärjestelmän ja yhteiskunnan rakenteiden näkökulmasta.

On sanottu, että talousjärjestelmä määrää yhteiskunnan henkisen ylärakenteen ja että kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän välttämätön ylärakenne on uskonto.

Uskontojen kielteinen vaikutus monien ihmisten hyvinvointiin ja vapauteen unohdetaan usein.

Tässä aineistossa ei menetellä niin. Jos tämä aineisto olisi tarkoitettu kaikille lukiolaisille eikä uskontokuntiin kuulumattomille, uskontojen vaikutus hyvinvointiin olisi kenties pakko unohtaa.

Nyt ei ole sellaista pakkoa.

Amerikkalainen yhteiskuntatutkimus on yksipuolista

Hyvää yhteiskuntaa koskevan ajattelun pohjana käytetään melko usein amerikkalaisten tutkijain teoksia.

Amerikkalaiset eivät välttämättä tunne riittävän hyvin eurooppalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Jopa sosiaalivakuutusjärjestelmä saattaa olla heille niin vieras, että se unohdetaan taloudellista eriarvoisuutta puolustettaessa.

Verot

Saatetaan esimerkiksi väittää, että verot menevät pelkästään rikkailta köyhille, mikä ei eurooppalaisissa yhteiskunnissa pidä paikkaansa, tuskin täysin missään muussakaan yhteiskunnassa.



Verot eivät ole edes syntyneet tulonsiirtotarkoituksiin vaan hallitusten ja sotalaitosten ylläpitämiseen.

Pohjoismaissa rikkaat hyötyvät jopa köyhiä enemmän verotuloilla kustannetusta koulutusjärjestelmästä, sillä monien tutkimusten mukaan varakkaiden kotien lapsista tulee pitemmälle koulutettuja kuin köyhien kotien lapsista.

Rikkaiden kotien lapset saavat opintorahaa ja asumistukea aivan yhtä lailla kuin köyhien lapset.

Myös terveydenhuoltopalveluista ja eläkevakuutuksesta rikkaat hyötyvät aivan yhtä hyvin kuin köyhät.

Sosiaaliturvajärjestelmä on itse asiassa sosiaalivakuutusjärjestelmä, joka hyödyttää myös rikkaita silloin, kun he esimerkiksi tekevät konkurssin tai joutuvat työttömiksi.

Ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa ja peruspäivärahaa maksetaan myös rikkaille.

Hyväosaisten mielestä oma yhteiskunta on hyvä

Hyväosaiset missä tahansa yhteiskunnassa ovat usein sitä mieltä, että nykyisen yhteiskunta on hyvä.

Tosin esimerkiksi Suomen hyväosaiset haluaisivat käyttää nykyistä suuremman osan tuloistaan omaan kulutukseen ja pienemmän osan tuloistaan veroihin ja sosiaaliturvamaksuihin kuin nykyään.

Huono-osaiset ovat usein toista mieltä.

Kansalaisten käsitykset siitä, mikä on hyvä yhteiskunta, vaihtelevat, ja kansalaiset antavat vaaleissa äänensä erilaisia yhteiskuntakäsityksiä edustaville ehdokkaille tai puolueille.

Yhteiskuntamuodit

Ammattitutkijat saattavat paljon kansalaisia herkemmin seurata hyvinkin todellisuutta vastaamattomien muoteja siitä, mikä on hyvä yhteiskunta.



Tutkijat, jotka saavat professorin suurta palkkaa ja ovat hyväosaisia, ovat usein samaa mieltä kuin heidän yhteiskuntansa hyväosaiset.

Tehtäviä

  1. Keskustelkaa siitä, onko oikeus ylikansoitukseen perustavaa laatua oleva ihmisoikeus, kuten on väitetty.
  2. Keskustelkaa siitä, voisivatko rikkaat maat tehdä jotain Saharan eteläpuolisen Afrikan valtaisan AIDS- epidemian hillitsemiseksi.
  3. Monet suomalaiset pitävät Yhdysvaltain yhteiskuntaa parhaana mahdollisena. Yhdysvaltain virallisen tilaston mukaan joka seitsemäs elää siellä köyhyydessä. Yhteensä köyhiä on 36 miljoonaa eli pyöreästi seitsemän kertaa Suomen koko väestö. Köyhyydessä elävistä 12 miljoonaa on lapsia. Yhdysvaltain köyhyys on laajempaa kuin se oli vuonna 1970. Neljännes väestöstä elää ala-arvoisissa asunnoissa, ja 13.5 miljoonaa on ollut jossain elämänsä vaiheessa asunnoton. Osa työssäkäyvistä on köyhiä, koska palkka ei riitä välttämättömiin menoihin. Etsikää vastaavia tilastoja Suomesta ja EU- maista ja vertailkaa hyvinvointia Yhdysvalloissa ja Euroopassa.
  4. Suomessa ministeri Osmo Soininvaara on ehdottanut siirtymistä siihen amerikkalaisen järjestelmään, jossa palkat voisivat olla alle köyhyysrajan, mutta sosiaalimenoista maksettaisiin puuttuva osa. Keskustelkaa siitä, olisiko tämä hyvä järjestelmä Suomessa.
  5. Keskustelkaa siitä, mistä johtuu, että avustusjärjestöjen leipäjonoista on tullut Suomessa pysyvä ilmiö myös taloudellisen noususuhdanteen aikana.
  6. Tutkikaa millaista palkkaa saa koulun rehtori, opettaja, vahtimestari ja siivooja. Lisätehtävä: Selvittäkää esimerkiksi Internetillä, millaista palkkaa saavat sosiaali- ja terveysministeri, filosofian professori ja opetushallituksen ylitarkastaja.
  7. Lisätehtävä: Selvittäkää esimerkiksi Internetillä tai kirjastosta, miten Suomen valtion menot jakautuvat eri hallinnonalojen kesken.
  8. Lisätehtävä: Mikä on islamilainen käsitys hyvästä yhteiskunnasta? Millä tavalla se eroaa suomalaisten uskonnottomien käsityksistä?
  9. Lisätehtävä: Natsismia lähellä olevan puolueen noustua valtaan on syntynyt keskustelua suhteellisen vaalitavan ja enemmistövaalin eduista ja haitoista. Pohtikaa, kuka olisi Suomessa pääministeri, jos meillä olisi enemmistövaalit. Millainen hallitus meillä olisi, jos kansanedustajat valittaisiin arvalla nykyisten äänioikeutettujen joukosta.

Ihminen sosiaalisena olentona, yksilöiden vuorovaikutus ja yhteisöllisyys, yksityinen ja julkinen



Joseph Smith Jr., monmonikirkon perustaja.

Mormonikirkon kymmenen hyvettä

  1. Usko
  2. Rehellisyys
  3. Siveys
  4. Nöyryys
  5. Itsekuri
  6. Reiluus
  7. Kohtuullisuus
  8. Puhtaus
  9. Rohkeus
  10. Armollisuus

Monet uskonnot asettavat uskonnollisen uskon kaikkien muiden inhimillisten ominaisuuksien edelle.

Herkkäuskoisuus on pahe.

Ateistien mielestä uskonnollistyyppinen usko riippumatta siitä, mihin se kohdistuu, on seuraussuveyden mukaan pahe, koska maailmanhistoria on merkittävässä määrin uskontojen nimissä tehtyjen rikosten historiaa.

Rehellisyys oikeissa asioissa on epäilemättä yhteiskunnallinen hyve. Sarjamurhaajalle, joka etsii uhriaan, on kuitenkin syytä valehdella. Kohtuullinen valehteleminen oikeissa asioissa saattaa olla hyve.

Onko siveys hyvettä vai hyve siveyttä? Itse asiassa uskonnollinen siveys on seuraussiveyden ja muiden siveyden muotojen sekoitus.

Yksijumalaisten uskontojen viimeinen tuomio viittaa seuraussiveyteen.



Nöyryys voi olla joskus hyve, mutta hyvesiveyttä kannattanut edesmennyt ateistifilosofi Richard Taylor pitää myös ylpeyttä hyveenä. Sorrettujen itsetunnon kohoaminen on usein kaatanut sortajat.

Itsekuri on useimmiten hyve, ellei sitten myöhemmin ala kaduttaa, että jos olisin sittenkin uskaltanut...

Reiluus vastakohtana pikkuasoihin tarkertumiselle on hyve, mutta siitä, mikä on reilua, on yhtä monta mielipidettä kuin on vastaajaakin.

Kohtuullisuus on melko usein hyve, varsinkin, jos yhteiskunnan hyväosaiset olisivat optiovaatimuksissaan kohtuullisia.

Puhtaus on hyve, mutta liika puhtaus voi olla pahe, koska silloin ei välttämättä kehity puolustusmekanismeja tavallisimmille mikrobeille.

Hyödyllisen ruuansulatuksen bakteerit voivat aiheuttaa pahoja virtsatietulehduksia. Alapään puhtaus voi olla tarpeellisempaa kuin yläpään.

Rohkeus oikeissa tilanteissa on hyve. Kunpa tätä hyvettä löytyisi filosofeilta.

Jos armollisuus on kovuuden vastakohta, armollisuus saattaa olla kanssaihmisten mielestä hyve, mutta itselle tuhoisa.

Tehtäviä

  1. Etsikää Internetistä kymmenen hyveeksi väitettuä ominaisuutta, ja pohtikaa, missä tilanteissa ne ovat hyveitä ja missä tilanteissa ne ovat paheita.
  2. Etsikää Internetistä kymmenen paheena pidettyä ominaisuutta, ja pohtikaa, missä tilanteissa ne ovat paheita ja missä tilanteissa ne ovat hyveitä.
  3. Pohtikaa, onko hyveitä, jotka eivät ole suhteellisia.
  4. Pohtikaa, onko paheita, jotka eivät ole suhteellisia.
  5. Tehkää lista Suomen kansalaisen perushyveistä.
  6. Tehkää lista suomalaisten peruspaheista.
  7. Onko a) hyveistä b) paheista hyötyä a) yksilölle b) yhteiskunnalle.

Kristinuskon seitsemän kuolemansyntiä



Lähteet

Seitsemän kuolemansyntiä ovat varhaisessa kristillisessä opetuksessa käytetty paheiden luokitus. Kuolemansynnin käsite on katolisen kirkon opissa rakennettu Raamatusta Sananlaskut 6:16-19 tehtyjen tulkintojen varaan.

Kuolemansynnit

  1. Ylpeys (turhamaisuus)
  2. Kateus
  3. Viha
  4. Laiskuus
  5. Ahneus
  6. Kohtuuttomuus
  7. Himo

Ylpeys, pahe vai hyve



Edesmennyt ateistifilosofi Richard Taylor sanoo kirjansa Ethics, faith and reason (ISBN 0-13-290552-3) sivulla 100: "Ylpeys on oikeutettua itserakkautta." Luvun otsikko "Hyve ylpeys" (s. 98).

Sivulla 105 hän sanoo, että ylpeä ihminen on itsensä herra. Hän ei tee mitään vain siksi, että toiset tekevät niin tai toiset suossittelevat tekemään niin vaan siksi, että hän itse pitää tekemisen arvoisena tai arvokkaana sinänsä.

Tehtäviä

  1. Missä suhteessa olet oman itsesi herra?
  2. Mistä olet ylpeä?
  3. Mitä asioita häpeät?
  4. Millainen ihminen on liian ylpeä?
  5. Millainen ihminen on liian nöyrä?

Kateus



Mielentila on yleensä toisen ihmisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden ajatustunnetta (emootiota).

Kateutta esiintyy yksilöiden, ryhmien, yhteisöjen ja jopa kansojen välillä.

Yksilöiden väliseen kateuteen liittyvät kohteet, joita toisella koetaan olevan enemmän tai paremmin kuin itsellä. Kateellinen vertaa itseään ja havaitsee huonommuutta, joka häiritsee hänen omaa elämäänsä.

Kateus voi ilmenetä inhona, panetteluna ja vastoinkäymisistä iloitsemisena.

Kateudessa ihminen ahdistuu muiden menestyksestä ja saattaa vaipua itsesääliin. Katutta esiintyy, vaikkei toisen onni olekaan itseltä pois.

Kateus on voimakkaimmillaan silloin, kun se kohdistuu vain vähäsen parempiin.

Yhteiskunnallisesti kateus on hyödyllistä niin kauan kuin kadehtija ja kadehdittu kokevat kuuluvansa samaan yhteiskuntaan.

Kateus voi toimia myös oikeudenmukaisuutta puolustavana tunnevoimana ja epäkohtien paljastajana.

Yhteiskunnalliset uudistusliikkeet voivat hyödyntää taloudellisen eriarvoisuuden ja siitä johtuvan tyytymättömyyden aiheuttamia ajatustunteita, mikä estää näitä jähmettymästä katkeruudeksi. Kateudesta syntyvien mielipiteiden ilmaiseminen saattaa edistää kansanvallan toteutumista.

Kateudesta on moneksi, joskus se on ohimenevä ajatustunne, joskus se vie kalat vedestä ja joskus se auttaa yhteisöä pääsemän pois sorron alta.

Kostonhalu on hyödytön ja haitallinen ajatustunne.

Kateus on pääasiassa kielteinen ajatustunne, mutta joskus hyve.

Tehtäviä

  1. Mitä olet kahdetinut?
  2. Mitä sinulla olevaa muut ovat kadehtineet?
  3. Onko muiden kateus aiheuttanut sinulle pahaa?
  4. Onko sinun kateutesi aiheuttanut muille pahaa?
  5. Mitä hyötyä kateudesta voi olla?
  6. Voiko kateellisuutta hillitä?
  7. Mikä vie kalat vesistä?

Viha



Viha on pääsääntöisesti haitallinen ajatustunne.

Viha voi perustua vihan kohteen pelkoon tai aiempiin kielteisiin kokemuksiin kohteesta.

Monesti vihaa kuvaillaan rakkauden tai ystävyyden vastakohdaksi.

Joidenkin mielestä rakkauden vastakohdaksi voitaisiin paremmin ajatella välinpitämättömyyttä, sillä vihan vallassa olevat voivat olla hyvinkin tiiviissä suhteessa toisiinsa.

Välinpitämättömyys taas ei kosketa millään tavalla.

Viha ei välttämättä ole haitallinen ajatustunne, sillä on luonnollista vihata sellaista, joka uhkaa henkilön olemassaoloa, hyvinvointia tai arvomaailmaa.

Voimakas ja intohimoinen viha voi johtaa hallitsemattomaan käytökseen. Kuitenkin myös muut ajatustunteet, kuten pelko ja rakkaus, voivat johtaa väkivaltaan ja hallitsemattomaan käytökseen.

Joitain vihan ilmenemismuotoja pyritään joissain yhteiskunnissa kieltämään.

Viharikoksiksi kutsutaan joihinkin ihmisryhmiin, yleensä etnisiin ryhmiin kohdistuvan vihan ilmauksia, yrityksiä luoda vihaa muissa, ja tekoja, jotka on tehty tällaisen vihan vallassa. Kansallista ja rotuvihaa kielletään varsinkin länsimaissa.

Viha on siis haitallinen ajatustunne, mutta siitä voi olla hyötyä silloin, kun se on oikeutettua.

Tehtäviä

  1. Mitä tai keitä vihaat? Miksi?
  2. Ketkä vihaavat sinua? Miksi?
  3. Mitä asioita vihaat? Miksi?
  4. Voiko vihaa hillitä?
  5. Pitääkö vihaa hillitä?
  6. Miten vihaa voi hillitä?
  7. Milloin vihasta voi olla hyötyä?

Laiskuus



"Laiska" on Suomessa sana, jolla herjataan muita ihmisiä.

Laiskuus voi olla mitä tahansa masennuksesta luovaan ajatteluun.

Masentuneen työkyky on saattanut alentua tai häviä, mutta siitä huolimatta häntä saatetaan sanoa laiskaksi.

Siihen aikaan kun Suomessa köyhät toimitettiin hätäaputöihin, työmaalla saattoi seisoskella lapion kanssa työläinen, joka oli kuolemaisillaan syöpään.

Eräässä tositapauksessa työtoverit kehottivat sairasta miestä menemään työmaakoppiin lämmittelemään.

Henkinen laiskuus on mitä yleisin ilmiö. Useimmat ihmiset voisivat ajatella monipuolisemmin, jos he vain viitsisivät.

Eräissä informaatioteknologian yrityksissä työntekijät on määrätty laiskottelemaan osan työajasta, jotta heille jäisi aikaa ajatella, miten työt voisi tehdä aikaisempaa paremmin.

Iäkäs akateemikko sanoo saavansa parhaat ajatuksensa sohvalla.

Sen sijaan, että laiskuus olisi pahe, se voi olla melkein mitä tahansa.

Tehtäviä

  1. Oletko joskus laiskotellut?
  2. Miksi olet laiskotellut?
  3. Onko sinua joskus sanottu laiskaksi? Miksi?
  4. Oletko joskus sanonut muita laiskoiksi? Miksi?
  5. Tekeekö laiskottelu sinut onnelliseksi?
  6. Harmittaako laiskottelu sinua?
  7. Milloin laiskottelu on haitallista?
  8. Milloin laiskottelu on hyödyllistä?
  9. Onko viisasta sanoa ääneen, että joku on laiska?

Ahneus



Nykyisen markkinatalouskäsityksen mukaan ahneus on markkinataloutta ylläpitävä voima. Maailman rikkain ihminen ei tämän mukaan ole ahne vaan suuri hyväntekijä.

Taloustaantuman aikana kansalaisia pyydetään ahnehtimaan itselleen mahdollisimman paljon mahdollisimman turhaa tai kallista tavaraa, koska tällaisen tuottaminen ja kuskaaminen kaatopaikoille lisää bruttokansantuotetta ja tietysti myös työllisyyttä.


Tavarapaljous ja onnellisuus sotketaan varsin usein. Niukkuuden lain mukaan ihminen ei tule koskaan täysin tyydytetyksi, mutta rikastuminen lisää onnellisuutta vain tiettyyn rajaan asti ja onnellisuuskäyrä on saman kyllästymiskäyrän mukainen kuin monet muut talouden kyllästymiskäyrät. Esimerkiksi autojen määrä lisääntyy täysin vapaassa markkinataloudessa Gompetz - käyrän mukaisesti.

Se, että miljoonat lapset kuolevat maailmassa joka vuosi nälkään ja sairauksiin, jotka olisivat helposti estettävissä, kertoo ahneuden kääntöpuolesta.

Taloustoimittajat, jotka vielä äskettäin ylistivät tätä talousjärjestelmää sanovat nyt laman johtuvan ahneudesta.

Koko maailman mittakaavassa ahneutta lienee pidettävä pahana paheena.

Tehtäviä

  1. Oletko ahne? Mille olet ahne? Miksi?
  2. Onko mahdollista vähentää ahneutta?
  3. Miten ahneutta voidaan vähentää?
  4. Onko mahdollista lisätä ahneutta?
  5. Pitäsikö ahneutta lisätä?
  6. Onko hyvä vai paha, että talousjärjestelmämme perustuu ahneuteen eikä esimerkiksi kateuteen?
  7. Millainen on ahneen loppu?

Kohtuuttomuus

Kohtuuttomuus on sitä, että kaikki ei ole kohdallaan. Tavallisesti jossain on liikaa ja jossain liian vähän.

Kohtuuttomia ehtoja sisätävät sopimukset voi tavallisesti purkaa tuomioistuimissa.

Lainsäätäjät voivat säätää ja säätävät kohtuuttomia lakeja. Kohtuuttomia lakeja ei pitäisi noudattaa.

Yhteisöt, etenkin uskonnot, asettavat kohtuuttomia sääntöjä ja velvoitteita. Niitä ei pidä noudattaa.

Jokaiselta pitäisi vaatia kohtuullisesti kykyjensä mukaan, mutta ei enempää eikä vähempää. Jokaiselle pitäisi antaa kohtuullisesti tarpeidensa mukaan, mutta ei enepää eikä vähempää.

Yksilön riippuvuudet ja eräät sairaudet johtavat yksilön kohtuuttomuuksiin. Monet näistä ovat osittain periytyviä. Yhteisön tehtävä on auttaa yksilöitä kohtuuden rajoissa.

Liika rajoittaminen karkottaa onnellisuuden. Myös kohtuullisuudessa on oltava kohtuullisia.


Kun haluat nähdä yllä olevan kuvan suurempana, valitse selaimestasi Näytä kuva tai Avaa kuva tms.

Gini-kerroin on tulonjakautumisen tasa-arvoisuuden mittari. Kuvaa tuloeroja keskitetysti. Gini-kertoimen raja-arvoja ovat 0 ja 1: täydellisen tasaisessa tulonjaossa arvo on 0, kun taas maksimaalisesti epätasaisen tulonjaon toteutuessa arvo on 1, jolloin yksi henkilö saa kaiken tulon. Gini-arvo voidaan esittää myös sadalla kerrottuna, jolloin raja-arvot ovat vastaavasti 0 ja 100.

Yllä olevassa kuvassa on ginikertoimen kehitys Suomessa.

Tehtäviä

  1. Mitkä asiat koulussa ovat mielestäsi kohtuuttomia?
  2. Onko elämäsi jossain suhteessa kohtuutonta? Missä suhteessa?
  3. Ovatko tuloerot Suomessa kohtuullisia vai kohtuuttomia?
  4. Onko köyhyys Suomessa kohtuullista vai kohtuutonta?
  5. Keitä kohdellaan mielestäsi kohtuuttomasti?
  6. Pitäsikö kaikessa olla kohtuus?
  7. Pitääkö kohtuutonta sopimusta noudattaa?

Himo



Vanhassa testamenissa sanotaan mm.:

"Älä tavoittele toisen taloa. Älä tavoittele hänen vaimoaan, älä orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on hänen."

Entä jos himoitsen lähimmäiseni vaimoa? Mitä minun pitäisi tehdä?

Ihminen haluaa monia asioita. Jos ihminen lakkaa haluamasta mitään, hän todennäköisesti kuolee pian.

Suomen kielessä on kovasti haluamiselle oma sana, himo.

Jos minulla on ollut kauan kova nälkä, varmasti himoitsen kovasti ruokaa - paitsi siinä tapauksessa, että aistit toimivat epäluotettavasti kuten anorektikoilla.

Jos olen normaali aikuinen ihminen, ja olen ollut kauan ilman seksiä, voin himoita sukupuoliyhteyttä.

Kuten ihmisen riippuvuudet saattavat johtaa kohtuuttomuuksiin ne saattavat johtaa myös kohtuuttomiin himoihin.

Yhteisön tehtävä on - kohtuuden rajoissa - auttaa ihmistä pääsemään eroon hänelle haitallisista riippuvuuksista.

Tehtäviä

  1. Oletko himoinnut jotain toista sukupuolta olevaa?
  2. Onko sinua himoittu?
  3. Mitä mieltä olet sukupuolisesta himosta?
  4. Onko sinulla riippuvuuksia?
  5. Mitkä ovat mielestäsi suomalaisten pahimmat riippuvuudet?
  6. Voiko himoja hillitä? Miten?
  7. Voiko riippuvuuksista päästä eroon? Miten?

Uudet kristilliset kuolemansynnit

Lähteet

Katolinen kirkko määritteli vuonna 2008 uudet, nykyajan tilanteeseen vastaavat seitsemän kuolemansyntiä (BBC News, Iltalehti).

Kuolemansynnit

Näitä ovat arkkipiispa Gianfranco Girottin mukaan:
  1. Ympäristön saastuttaminen
  2. Geenimanipulaatio
  3. Ylenpalttisen vaurauden kerääminen
  4. Köyhyyden aiheuttaminen
  5. Huumekauppa ja huumeiden käyttö
  6. Moraalisesti kyseenalaiset kokeilut
  7. Ihmisen perusoikeuksien rikkominen

Ympäristön saastuttaminen



Jo muinaiset roomalaiset aloittivat mittavan ympäristötuhon, joka jatkuu monilla puolilla maailmaa katolisen kirkon erityisessä suojeluksessa.

Suurin laajenevan ympäristötuhon syy on räjähdysmäinen väestönkasvu, joka kiihkeimmän katolisuuden alueella Brasiliassa uhkaa maailman keuhkoja, Amazonin sademetsiä.

Katolinen kirkko vastustaa edelleen syntyvyyden säännöstelyä. Ainoa katolisen kirkon hyväksymä ehkäisymenetelmä on sukupuolielämästä pidättyminen.

Toinen liiallisen väestönkasvun voima on Islam. Islam on nopeimmin kasvava uskonto, ja kasvu johtuu väestönkasvusta. Indonesian sademetsiä uhkaa tuho.

Afrikan väesntönkasvu johtuu sekä kristinuskosta että islamista. Kongon sademetsissä soditaan kuitenkin luonnovaroista, ja samalla ihmisiä kuolee koko ajaan myös nälkään ja sairauksiin.

Euroopassa ja Yhdysvalloissa teollisuus lobbaa häikäilemättä nurin aiottuja ympäristön saastuttamisen vastaisia säädöksiä. Edes vaarallisten myrkkyjen päätymista kulutustavaroihin ei voida useinkaan estää.

Tehtäviä

  1. Miten väestönkasvua voitaisiin hillitä?
  2. Miten sademetsät voitaisiin pelastaa?
  3. Miten teollisuus saataisiin huomioimaan oikeasti yhteiskuntavastuunsa?
  4. Miten erehtymätön Rooman paavi saataisiin muuttamaan kantansa raskauden ehkäisyyn?
  5. Aiotko äänestää seuraavissa vaaleissa?

Geenimanipulaatio

Mitä se on

Geenimanipulaatio on eliöidenperimän tietoista muutamista haluttuun tai ainakin toivottuun suuntaan.

Geenien muuntelu on toinen osa geeniteknologiaa, jonka vielä tärkeämpi osa-alue on perintötekijäin kartoittaminen.

Kartoittaminen luo edellytykset muuntelulle, sillä vasta mallintamalla geeniperimän ja ilmiasun (fenotyypin) eli toteutuneiden ominaisuuksien suhteen voidaan tehdä suunnitelmallista geenimanipulaatiota.

Menetelmät

Geenitekniikan tärkeimmät menetelmät ovat DNA:n eristäminen ja pilkkominen, emäsjärjestyksen tunnistus, perintöaineksen yhdistäminen uudelleen halutulla tavalla ja lopulta sen monistaminen.

Tällä tavoin eliön ominaisuuksia voidaan kehittää ihmiselle hyödyllisempään suuntaan (viljalajikkeesta voidaan esimerkiksi saada runsassatoisempi) tai jopa saada aikaan kokonaan uusia ominaisuuksia.

Voidaan myös tuottaa uudenlaisia entsyymejä ja proteiineja, tästä esimerkkinä ihmisen insuliinin tuottaminen muunneltujen bakteerien avulla.
Werner Arber
Daniel Nathans
Hamilton O. Smith

Werner Arber
Daniel Nathans
Hamilton O. Smith

Läpimurtona geeniteknologian menetelmien kehityksessä voidaan pitää ns. katkaisuentsyymien eristämistä. Nämä entsyymit ovat luonnon väline DNA-rihman pilkkomiseen. Werner Aber, Daniel Nathans ja Hamilton Smith saivat entsyymien eristyksestä Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1978.

Vastaavasti tarvitaan keino DNA:n palasten liittämiseksi uudelleen yhteen: sen hoitavat ligaasit, jotka toimivat liittäjäentsyymeinä. Tätä DNA:n katkomista ja uudelleen kokoamista kutsutaan yhdistelmä -DNA-tekniikaksi.

Sovellukset

Geenitekniikan sovellusmahdollisuudet lääketieteessä ja teollisuudessa ovat käytännöllisesti katsoen rajattomat.

Yleensä geenimuuntelu liitetään geenimuunneltujen elintarvikkeiden tuottamiseen tai kokeiluihin siirtogeenisillä eläimillä, mutta etenkin tulevaisuudessa geenitekniikkaa voidaan käyttää yhä enemmän muun muassa metsäteollisuudessa tai ympäristönsuojelussa kehittämällä kemikaalien hajottamiseen pystyviä entsyymejä.

Tulevaisuudessa geenitekniikka tuleemukaan myös lääketieteeseen, erityisesti perinnöllisten sairauksien hoitoon. Samoin joudutaan yhä enemmän ottamaan kantaa siihen, missä määrin jos lainkaan ihmisen perimään kajoaminen sallitaan.

Geenitekniikan puolesta

  1. Jatkuvasti kasvavan ihmiskunnan ruokkimiseksi ruoantuotantoa on tehostettava.
  2. Geenimuunnellut viljelykasvit voidaan saada viihtymään melko huonoissakin olosuhteissa, mikä kasvattaa maapallon potentiaalista viljelypinta-alaa ja lisää tuotantoa.
  3. Geenimuunneltujen viljelykasvien käyttö vähentää torjunta-aineiden tarvetta ja parantaa maanviljelijöiden toimeentuloa myös kehitysmaissa.
  4. Geneettisesti muunnellut lajikkeet eivät eroa merkittävästi ihmisten tai luonnon tähän asti jalostamista. Geenitekniikka on vain keino nopeuttaa siitoseläinten valintaan perustuvaa jalostusprosessia.

Geenitekniikkaa vastaan

  1. Geenien muuntelulla voi olla odottamattomia seurauksia sekä muunnellun eliön että sen ympäristön kannalta esimerkiksi siinä tapauksessa, että geenimuunnellut kasvit leviävät pelloilta luontoon. Tätä on vaikea, jopa mahdoton valvoa.
  2. Nälänhädässä ongelma ei ole ruoan määrä vaan sen jakautuminen.
  3. Maapallon biodiversiteetti voi köyhtyä. Jos viljelykasveista kehitetään mahdollisimman vastustuskykyisiä torjunta-aineille, villit kasvit eivät enää selviä kilpailussa. Samoin hyönteisille myrkyllisten kasvien kehittäminen voi johtaa hyönteis- ja siten esimerkiksi lintukannan romahdukseen.
  4. Torjunta-aineiden sietokyky voi siirtyä geenimuunnelluista lajeista rikkakasveihin.
  5. Geenimuunnellut viljelylajikkeet saastuttavat perinteisten lajikkeiden perimän.
  6. Geenimuunneltujen viljelylajikkeiden suosiminen ei todellisuudessa aina vähennä tarvittavien torjunta-aineiden määrää.

Eräs näyttö geenitekniikan puolesta ovat muun muassa uudet runsaasti A-vitamiinia sisältävät riisilajikkeet (niin sanottu kultainen riisi), jotka pyrkivät torjumaan kehitysmaiden ihmisten yksipuolisen ruokavalion aiheuttamia ongelmia.

Uuden riisilajikkeen toivotaan pelastavan miljoonien hengen sekä estävän puolen miljoonan ihmisen sokeutumisen vuodessa.

Toisaalta riisilajiketta on myös arvosteltu: riisiä pitäisi syödä päivässä kilokaupalla, jotta vitamiinin vähimmäismäärä tulisi täyteen. Lisäksi vastustajien mukaan kultaisen riisin tutkimustyöhön uhratuilla varoilla ongelmaa olisi voitu merkittävästi lieventää käyttämällä tehokkaampia ja yksinkertaisempia menetelmiä.

Poliittiset vaikutukset

Muun muassa kansalaisten epäluulo ja ympäristöjärjestöjen kampanjointi ovat pakottaneet hallitukset ottamaan kantaa geenimuunneltujen elintarvikkeiden tuotantoon ja maahantuontiin poliittisessa päätöksenteossa.

Siinä missä EU vaatii elintarvikkeisiin merkinnän geenimuunnelluista raaka-aineista, Yhdysvallat ei ole katsonut tätä tarpeelliseksi.

Huhtikuussa vuonna 2004 Venezuelan presidentti Hugo Chávez kielsi geneettisesti muunneltujen siementen käytön maassa. Seuraavan vuoden tammikuussa Unkarin hallitus kielsi geenimuunneltujen maissinsiementen kylvämisen ja maahantuonnin, vaikka EU oli ne hyväksynyt.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, mihin uskontokuntaan Hugo Chávez kuuluu.
  2. Ottakaa selvää, mihin sairauksiin geenimuuntelulla on jo löydetty lääkkeitä.
  3. Pohtikaa miksi katolinen kirkko vastustaa geenimuuntelua mutta ei kannata syntyvyyden säännöstelyä, mikä olisi parempi keino nälkäongelman ratkaisemikseksi.
  4. Pystyvätkö uskovaiset kristityt estämään geenimuuntelun hyväksikäytön sairauksien torjunnassa ja elintarvikehuollon parantamisessa?
  5. Mitä vaaroja geenimuuntelusta saattaa olla (esim. sodankäynti).
  6. Mitä hyötyjä geenimuuntelusta saattaa olla?
  7. Oletko syönyt jotain geenimuunneltua? Oletko varma?

Ylenpalttisen vaurauden kerääminen



Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, miten varakas katolinen kirkko on.
  2. Miten se on kerännyt ylenpalttisen vaurautensa?
  3. Ottakaa selvää, miten varakas Suomen evankelis-luterilainen kirkko on?
  4. Miten se on kerännyt ylenpalttisen vaurautensa?
  5. Mistä johtuu, että ylenpalttisen vauraissa ihmisissä on runsaasti kristittyjä ja muslimeja?
  6. Mihin tavallisten suomalaisten varallisuus perustuu?
  7. Miten varallisuuseroja voitaisiin vähentää?

Köyhyyden aiheuttaminen



Köyhyyden pääsyy kaikkina aikoina on ollut liikaväestö suhteessa elinmahdollisuuksiin. Suomalaisetkin joutuivat ruoan perässä siirtymään etelän vilja-aittojen läheisyydestä tänne napapiirille harrastamaan kivikkoisessa maastossa kaskiviljelyä.

Katolinen kirkko ei ole koskaan pyrkinut vähentämään liikaväestöä. Pikemmin voidaan sanoa, että se on lähettänyt ihmisiä valtaamaan uusia alueita, mikä on edelleen lisännyt ihmisten määrää.

Väestönkasvun rajoittamisella ja nykyisellä teknologialla köyhyys voitaisiin poistaa maailmasta melko nopeasti.

Tehtäviä

  1. Miksi köyhyyttä ei poisteta maailmasta?
  2. Miksi köyhyyttä ei poisteta edes Suomesta?
  3. Ottakaa selvää siitä, minkä verran köyhyyden poistaminen Suomesta maksaisi.
  4. Miten köyhyys voidaan poistaa hävittämättä luontoa ja lisäämättä saasteita?
  5. Miksi ne, jotka saarnaavat köyhyyden poistamisen puolesta, itse lisäävät köyhyyttä?

Huumekauppa ja huumeiden käyttö

Benowitzin luokittelu 1 = vakavin 6 = lievin

Aine Vie-
roitu
s
Vah-
vistus
Tole-
ranssi
Riip-
puvuus
Päihdyt-
tävyys
Nikotiini 3 4 4 1 6
Heroiini 2 2 2 2 2
Kokaiini 3 1 1 3 3
Alkoholi 1 3 4 4 1
Kofeiini 4 5 3 5 5
Kannabis 5 6 5 6 4

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, missä suurin osa maailman humeista valmistetaan.
  2. Mitä uskontoja maailman suurimmat huumekauppiaat tunnustavat?
  3. Mitä islamin alkohuolin kielto on vaikuttanut maailman huumetilanteeseen?
  4. Mitä katolinen kirkko on tehnyt estääkseen kokaiinin tuotannon katolisissa maissa?
  5. Miksi kristinusko ei kieltänyt alkoholia?
  6. Onko tupakka huume? Kuinka paljon se vähentää ihmisen elinikää?
  7. Voitaisiinko tupakan, alkoholin ja huumeiden käyttö maailmassa lopettaa? Miten?

Moraalisesti kyseenalaiset kokeilut

Eläinkokeet



Tärkein lähde http://www.oikeuttaelaimille.net

Tieteen nimissä aiheutetaan vuosittain suurta tuskaa ja kärsimystä sadoille miljoonille koe-eläimille ympäri maailmaa. Melkein jokainen käyttämämme tuote on jossain tuotekehityksen vaiheessa testattu eläinkokein.

Tutkijat käyttävät eläimiä esimerkiksi kodin kemikaalien, kosmetiikkatuotteiden, lääkkeiden sekä tuholaismyrkkyjen testaamisessa.

Eläimiä käytetään tutkimusmateriaalina muun muassa valtion laitosksissa ja lääketeollisuudessa.

Eläimillä suoritettavat kokeet ovat jaettavissa pääasiassa neljään eri tyyppiin:

  1. Tuotekehittely
  2. Turvallisuustestit
  3. Lääketieteen tutkimukset
  4. Perustutkimus

Koe-eläiminä käytetään muun muassa rottia, hiiriä, hillereitä, vuohia, sikoja, nautoja, matelijoita, hamstereita, marsuja, kaneja, kaloja, sammakoita, kissoja, koiria, lampaita, hevosia ja kädellisiä.

Eniten käytetty koirarotu on beagle, mikä johtuu rodun sopivasta koosta ja ennen kaikkea sen ystävällisestä luonteesta, jonka ansiosta beaglea on helppo käsitellä.

Vuonna 2006 Suomessa käytettiin noin 358 000 koe-eläintä, joista hiiriä oli 116 857, rottia 33 204, kaneja 925 ja koiria 76.

Koe-eläimiä käytetään nykyään entistä enemmän geeniteknologian tutkimuksen lisääntymisen takia.

Suurin osa eläinkokeissa käytettävistä eläimistä on tuotettu koe-eläinkasvattamoissa.

Kasvattamoilla eläimet ovat suljettuina ahtaisiin ja virikkeettömiin tiloihin, joissa niillä ei ole mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään.

Kasvattamoilta eläimet myydään tutkimusmateriaaliksi eri tutkimuslaitoksille ja korkeakouluille.

Osa eläinkokeisiin käytettävistä eläimistä on pyydetty suoraan luonnosta.

Pyyntimenetelmät ovat julmia. Osa pyydetyistä eläimistä tapetaan kokeisiin soveltumattomina, ja osa kuolee kuljetuksen aikana erilaisiin sairauksiin, stressiin tai puutteelliseen hoitoon.

Eläinkokeet ovat julmia

Tieteen ja kehityksen nimissä eläimiä muun muassa tapetaan sähköiskuilla, silvotaan kirurgisesti, altistetaan säteilylle, poltetaan, haavoitetaan, altistetaan hermokaasuille, myrkytetään kuoliaaksi erilaisilla tuotteilla, altistetaan psykologiselle stressille ja pelolle. Niiltä voidaan evätä ruoka, lepo ja vesi ja niihin voidaan tartuttaa tappavia tauteja. Eläinkokeet aiheuttavat eläimille fyysisen kivun ja tuskan lisäksi myös stressiä ja pelkotiloja.

Aiemmin eläinkokeet jaettiin kolmeen eri luokkaan, joista 1. ja 2. luokan kokeet aiheuttivat eläimille jonkin asteista kipua ja kärsimystä. Koe tilastoitiin 0-luokkaan, jos eläin ainoastaan lopetettiin. Nykyisen lainsäädännön mukaan kokeita ei luokitella, ja entisiä 0-luokan kokeita ei tarvitse tilastoida, joten itse asiassa kokeiden vuoksi tapettavien eläinten määrää on mahdotonta arvioida tarkkaan.

Eläinkokeiden tehoavuus

Eläinkokeiden perustava heikkous on lajieroavaisuus.

Ihmiset ja eläimet eroavat toisistaan sekä aineenvaihdunnallisilta että fysiologisilta ominaisuuksiltaan, mikä tekee eläinkokeiden tulosten soveltamisen ihmiseen vaaralliseksi ja epäluotettavaksi.

Kaikki lajit reagoivat eri tavalla erilaisiin yhdisteisiin ja kemikaaleihin, esimerkiksi penisilliini on hyödyllinen ihmisille, mutta voi tappaa kissan ja marsun, kun taas arsenikki on vaarallinen ihmisille, mutta ei rotille, hiirille tai lampaille.



Esimerkiksi tupakoinnin ja syövän välistä selvää yhteyttä ei ole pystytty todistamaan lukuisilla koirilla suoritetuilla eläinkokeilla.

Sen sijaan tutkimukset ihmisillä ovat todistaneet tämän nykyään tunnustetun tosiasian.

Eläinkokeiden epäluotettavuuden ovat osoittaneet myös lukuisat epäonnistumiset, jotka voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan:

  1. haitalliset aineet, jotka ovat päässeet tai pysyneet markkinoilla, koska eläinkokeet ovat osoittaneet ne turvallisiksi (tupakka, talidomidi)
  2. hyödylliset aineet, joiden markkinoille tulo on estynyt tai lähes estynyt, koska eläinkokeet osoittivat ne vaarallisiksi (penisilliini ja kortisoni)
  3. aineet, joiden kehittäminen on hidastunut tai miltei estynyt koska eläinkokeilla on saatu harhaanjohtavaa tietoa (insuliini, polio-rokote)
Arvioiden mukaan Yhdysvalloissa 1% eläimillä testatuista lääkeaineista siirtyy testeihin ja edelleen vain 5% niistä hyväksytään. Lopulta hyväksytyistäkin lääkkeistä osa joudutaan poistamaan markkinoilta käyttäjille aiheutuvien ennalta arvaamattomien sivuvaikutusten takia.

Eläinkokeet ovat turhia

Kaikki eläimillä suoritettavat kokeet eivät ole ehdottoman välttämättömiä. Lukuisia eläinkokeita tehdään jo kertaalleen testattujen tai kauan käytössä olleiden tuotteiden testaamiseksi, koska aikaisemmat tulokset ovat salaisia lääketeollisuuden taloudellisen kilpailun takia.

Jo nyt on olemassa useita vaihtoehtoja eläinkokeille: kliiniset tutkimukset, epidemiologia, kantasolututkimus, in vitro -tekniikat, lääkeseuranta, matemaattiset mallit ja tietokonemallit. Näissä menetelmissä on suuria mahdollisuuksia, mikäli niiden kehittämiseen ohjattaisiin enemmän rahoitusta.

Eläinkokeet ja eläinten oikeudet

Laajempi keskustelu eläinten siveellisestä arvosta heräsi 1700-1800-luvuilla. Huomion kohteena jo tuolloin olivat myös eläinkokeet, joita alettiin tehdä 1800-luvun puolessa välissä.

Eläinkokeiden arvostelijat pitivät kivun tuottamista eläimille tuomittavana, mutta valtaosa ihmisistä piti eläimiä ensisijaisesti käytettävissä olevina hyödykkeinä.

Nykyään tiedetään, että eläimillä on eriasteista tietoisuutta. Tämän myötä eläimillä on tunnustettu olevan oikeuksia ja siveellistä arvoa.

Puhuttaessa eläinkokeista on aiheellista pohtia, palvelevatko eläinkokeet ihmisen ensisijaisia tarpeita, eli ovatko ne välttämättömiä perushyvinvointimme kannalta.

Koskevatko ne esimerkiksi sairauksia, joita ei voida selvästi ennaltaehkäistä? Tuovatko eläinkokeet meille hyötyä? Mitkä ihmisryhmät niistä hyötyvät eniten?

Huomioidaanko niissä eläimen hyvinvointia tai siveellistä arvoa, ja onko niille olemassa vaihtoehtoja?

Eläinkokeiden puolustajat pitävät ihmisille koituvaa hyötyä ensisijaisena ja eläinkokeet siinä määrin hyödyllisinä ihmisille, että eläinten käyttö tuskallisissa kokeissa olisi näin oikeutettua. Mutta onko meillä oikeutta pakottaa tunteva ja kärsimyskykyinen eläin tuskallisiin kokeisiin ihmisen hyväksi?

Koe-eläimet ovat kärsimyskykyisiä ja tuntevia olentoja siinä missä lemmikkeinä hellimämme eläimetkin. Näiden eläinten kohtelu on kuitenkin täysin erilaista, esimerkiksi koe-eläinten häkit ovat niin pieniä, että lemmikkieläinten pito niissä olisi eläinsuojelulain vastaista. Koe-eläimen kohtalona on kuolla joko tuskallisten kokeiden aikana tai tulla tapetuksi tarpeettomana ja käyttökelvottomana kokeen jälkeen.

Mitä sinä voit tehdä?
  • Älä osta eläinkokein testattuja tuotteita.
  • Tule mukaan eläinoikeustoimintaan.
  • Tue taloudellisesti eläinoikeustoimintaa.
  • Hanki kudosluovutuskortti, jonka allekirjoittamalla jokainen voi kuoltuaan lahjoittaa kudoksensa lääketieteen auttamiseksi ja samalla vähentää koe-eläinten käyttöä.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, miten eläinkokeita voitaisiin vähentää?
  2. Pohtikaa, onko sellaisia eläinkokeita, jotka ovat välttämättömiä.
  3. Kutsukaa joku eläinkokeiden vastystaja esitelmöimään elämänkatsomustiedon tunneille.

Ihmiskokeet Saksassa ja Japanissa



Tärkein lähde

Tuomas Räsänen: Vapauden sanomaa Buchenwaldin tapaan

Kaikki tietävät Josef Mengelen julmat ihmiskokeet Auschwitzissa. Useimmat ovat kuulleet japanilaisten 1930–1940 -luvulla tekemistä kymmenistä tuhansista kokeista, joissa kiinalaisia vankeja altistettiin kuolemanvaarallisille taudinaiheuttajille. Paljon vähemmän tunnettua on, että länsimaisen sivistyksen ytimessä tehtiin toisen maailmansodan jälkeenkin salaisia ihmiskokeita terveydelle vaarallisilla aineilla.

Tiukat säännöt ihmiskokeille

Nürnbergin oikeudenkäyntien jälkeen laadittiin tiukat säännöt ihmiskokeiden suorittamiselle. Tärkein ehto oli koehenkilöiden täydellinen vapaaehtoisuus.

Koehenkilöille tuli myös kertoa kokeissa käytettyjen aineiden riskeistä ja koehenkilöiden täytyi olla kykeneviä riskit ymmärtämään.

Salaisia kokeita toisen maailmansodan jälkeen

Silti Yhdysvalloissa tehtiin kylmän sodan aikana radioaktiivisilla sekä kemialliseen ja biologiseen sodankäyntiin soveltuvilla aineilla tuhansia salaisia ihmiskokeita, joissa ”Nürnbergin ohjesääntöä” laiminlyötiin tietoisesti.

Osa kokeisiin osallistuneista ihmisistä allekirjoitti vapaaehtoisen suostumuksensa kokeisiin.

Usein he eivät kuitenkaan ymmärtäneet, mitä olivat allekirjoittaneet ja mihin suostuneet.

Monille koehenkilöille kerrottiin vain puolitotuuksia: jätettiin esimerkiksi kertomatta, että kokeissa käytettiin myös terveydelle vaarallisia aineita.

Räikeimmissä tapauksissa koehenkilöt eivät tienneet lainkaan, että heitä käytettiin lääketieteellisinä tutkimukohteina.

Radioaktiiviset ihmiskokeet

Kylmän sodan päätyttyä viranomaiset ovat julkistaneet tiedot 1.400 radioaktiivisesta ihmiskokeesta. Kokeisiin osallistui 1940-luvulta 1970-luvun alkuun mennessä yli 23.000 henkilöä.

Nykyään tiedot ja viranomaisselvitykset näistä ihmiskokeista ovat jokaisen asiasta kiinnostuneen saatavilla osoitteessa

http://www.eh.doe.gov/ohre/index.html.

Avoimuus ei sitä vastoin ole ulottunut biologisilla ja kemiallisilla aineilla tehtyihin ihmiskokeisiin.

Ydinaseiden tuotanto haluttiin pitää käynnissä



Ydinkokeita katsomaan kutsuttuja ihmisiä

Yksi ensimmäistä ydinpommia kehittäneen Manhattan-projektin sisäisistä huolenaiheista oli radioaktiivisen säteilyn vaikutus ydintuotantolaitosten työntekijöiden terveyteen.

Vuosina 1943–1945 tehdyissä lukuisissa mittauksissa löydettiin työntekijöiden elimistöstä jälkiä radioaktiivista aineista.

Eläinkokeissa oli selvinnyt, että vastaavat pitoisuudet aiheuttivat koe-eläimille vakavan laatuisia sairauksia.

Ei kuitenkaan tiedetty, miten ne vaikuttaisivat ihmisten elimistössä.

Viranomaisten huoli ei johtunut yksinomaan ihmisrakkaudesta.

Johtavat terveysviranomaiset korostivat neuvotteluissaan toistuvasti, että radioaktiiviselle säteilylle olisi pakko löytää turvalliset raja-arvot, jotta työntekijät eivät myöhemmin voisi haastaa liittovaltiota oikeuteen terveytensä vaarantamisesta.

Oikeusjutut olisivat uhanneet ydinaseiden esteetöntä tuotantoa. Koska eläinkokeet eivät voineet antaa kattavia vastauksia, apua haettiin ihmiskokeista.

Monet Yhdysvaltain johtavat poliitikot presidentti Truman etunenässä ajattelivat, että tulevaisuudessa maailmanlaajuinen sota olisi estettävä keinolla millä hyvänsä, tarvittaessa vaikka ydinasetta käyttäen.

Tuotantolaitosten verkostoa laajennettiin rajusti ja ydinaseiden valmistus alkoi vähitellen muistuttaa sarjatuotantoa.

Plutoniumkokeet saivat jatkoa uraanikokeista, joita tehtiin parantumattomasti sairailla potilailla.Joillekin sairaalapotilaille uraania annettiin jopa sata kertaa suurempi määrä kuin jo tuohon aikaan arvioitiin olevan työntekijöille turvallista.

Usko radioaktiivisiin lääkkeisiin

Ydinaseiden tuotannon turvaaminen ei ollut ainoa tekijä, joka motivoi viranomaiset ja lääkärit tekemään ihmiskokeita. Lääkärit uskoivat vakaasti, että radioaktiiviset aineet olisivat tulevaisuudessa suureksi avuksi monien sairauksien hoidossa.

Radioaktiivista rautaa raskaana oleville

Lääketieteellistä edistystä toivottiin myös Tennesseessä Vanderbiltin yliopistollisen sairaalan synnytysosastolla tehdyissä kokeista, joissa vuosina 1945–1947 yli 800 raskaana olevalle naiselle annettiin radioaktiivista rautaa. Kokeissa pyrittiin selvittämään, millaisia vaikutuksia ruokavaliolla oli odottaville äideille, sikiölle ja syntyneille lapsille.

Tuleville äideille kerrottiin vain, että heille annettiin eri ravinteita ja vitamiineja. Vanderbiltin kokeiden rahoitus ei tullut sotilas- tai ydinaseiden tuotannosta vastaavilta viranomaisilta, mutta yhteydet ydinasetuotantoon olivat selvät. Sairaala sai radioaktiiviset aineet läheisestä Oak Ridgen ydintuotantolaitoksesta ja koko tutkimuksen ajan yliopiston tutkijat pitivät tiivistä yhteyttä kollegoihinsa Oak Ridgessa.

Tutkimustuloksia myös käytettiin myöhemmin hyväksi, kun Yhdysvaltain Atomienergiakomission (AEC) johdolla pyrittiin selvittämään ydinkokeista peräisin olevan maailmanlaajuisen radioaktiivisen laskeuman terveysvaikutuksia.

Radioaktiivista rautaa henkisesti jälkeenjääneille lapsille

Samainen Oak Ridge lähetti radioaktiivista rautaa ja kalsiumia myös MIT:in tutkijoille. Näitä aineita käytettiin vuosina 1946–1953 kokeissa, joissa koehenkilöinä oli henkisesti jälkeenjääneitä lapsia. AEC kylläkin kielsi vuonna 1947 lasten käyttämisen radioaktiivissa kokeissa, mutta kielto koski vain terveitä lapsia.

Vastapainoksi se hyväksyi, että vammaisille lapsille voitiin antaa suurempiakin pitoisuuksia. Tiedekerhoon, millä nimellä kokeisiin osallistuneiden lasten ryhmää kutsuttiin, kuului 74 poikaa. Heille tiedekerho oli tervetullutta vaihtelua koulukodin ankaraan arkeen.

Kerho toi heille vapauksia muuten tiukasta päiväjärjestyksestä, normaalia parempia aterioita, ehkä myös tunnetta kuulumisesta johonkin tärkeään.

Lasten vanhemmat olisivat tuskin hyväksyneet lastensa osallistumista tiedekerhoon, jos heille olisi kerrottu, että nämä ovat osa koetta, jossa tutkittiin radioaktiivisten aineiden kertymistä elimistöön.

Atomienergiakomissio onnistui jo 1940-luvun lopulla määrittelemään ylärajat säteilylle, jolle ydintuotantolaitosten työntekijät saivat altistua.

Ihmiskokeita siitä ei kuitenkaan voi kiittää, sillä säteilyrajat säädettiin pääasiassa Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommien uhreista saatujen kokemusten perusteella. Sitä paitsi nykykäsityksen mukaan radioaktiiviselle säteilylle ei ole mahdollista määrittää turvallista alarajaa.

Säteilytaso tuotantolaitoksessa ylitti säädetyt rajat



Turvallisuusmääräyksistä huolimatta kymmenissä tuotantolaitoksissa säteilytaso ylitti säädetyt rajat toistuvasti aina 1960-luvun lopulle asti, minkä seurauksena tuhannet työntekijät ovat altistuneet vaarallisen suurelle säteilymäärälle.

Syöpätapausten määrä on tuotantolaitosten työntekijöiden keskuudessa selvästi kansallista keskitasoa korkeampi.

Tuhoisia seurauksia

Radioaktiiviset ihmiskokeet eivät täyttäneet niille 1940-luvulla asetettuja tavoitteita. Sitä vastoin ne tuottivat kärsimystä kuolemansairaille syöpäpotilaille ja pilasivat monen terveen ihmisen elämän. Esimerkiksi Vanderbiltissa hyvässä uskossa käyneet naiset sekä heidän lapsensa ovat kantaneet koko elämänsä ajan radioaktiivisten aineiden jäämiä elimistössään.

Vuosien kuluttua altistumisestaan monet heistä ovat sairastuneet säteilysairauksiin, esimerkiksi syöpään ja anemiaan. Vaikka on mahdotonta varmuudella sanoa kuinka suuri osa sairaustapauksista on radioaktiivisen säteilyn aiheuttamaa, on luultavaa, että osa naisista ja heidän lapsistaan on kuollut ennenaikaisesti siksi, että nämä naiset sattuivat olemaan raskaana väärään aikaan väärässä paikassa.

Kylmä sota – poikkeustilanne jatkuu

Ensimmäiset radioaktiiviset ihmiskokeet oli tehty oloissa, joissa ulkopuoliset tahot eivät juuri valvoneet kokeita. Atomienergiakomission perustaminen vuonna 1947 toi kaivattua järjestystä sekasortoiseen tilanteeseen. AEC:ssa laadittiin vuonna 1947 Nürnbergin ohjesäännön mukaiset rajoitukset ihmiskokeiden tekemiselle.

Säännöissä sanottiin muun muassa, että kokeen tuli hyödyttää potilasta ja siihen täytyi saada potilaan vapaaehtoinen suostumus.

Kokeissa ei missään tilanteessa saisi käyttää terveitä lapsia, raskaana olevia naisia tai vankeja.

AEC:n antamien ohjeiden jälkeenkin kulissien takana käytiin tiukkaa väittelyä ihmiskokeiden puolesta ja vastaan. Erimielisyys kiteytyi kysymykseen siitä, saiko terveitä ihmisiä, esimerkiksi juuri vankeja, altistaa radioaktiivisille aineille koetarkoituksessa.

Vangit koekaniineina

Vangit olivat houkutteleva kohderyhmä niille viranomaisille ja tutkijoille, jotka puolustivat terveiden ihmisten käyttämistä radioaktiivisissa kokeissa.

Kokeiden kannattajat järkeilivät, että koehenkilöinä vangeista olisi sentään jotain hyötyä yhteiskunnalle. Ja mikä parasta, he eivät karkaisi mihinkään vaan olisivat tutkijoiden seurattavana kaikkien niiden vuosien ajan, jonka tutkimuksen läpisaattaminen vaatisi.

Monet johtavat AEC:n terveysviranomaiset löysivät nopeasti tästä ehdotuksesta pelottavan analogian natsi-Saksaan: terveiden ihmisten käyttäminen salaisissa ihmiskokeissa edusti juuri sitä pahuutta, jonka pysäyttämiseen Yhdysvallat oli osallistunut Keski-Euroopassa.

Ihmiskokeiden puolustajat ja vastustajat olivat yksimielisiä siitä, että ”tekipä vangeille mitä hyvänsä, se ei olisi kovinkaan suuri menetys yhteiskunnalle”.

Poliittisia seurauksia pelättiin

Vastustajat pelkäsivät kokeiden julkitulemisen poliittisia seurauksia.

Nürnbergissä oli nimenomaan sitouduttu siihen, että vankeja ei saisi käyttää hyväksi ihmiskokeissa.

Kalifornian yliopiston radiologi Joseph Hamilton kiteytti tämän argumentin osuvasti: ”se muistuttaisi vähän liikaa Buchenwaldin tyyliä.”

Negatiivinen julkisuus sekä mahdolliset oikeustoimet AEC:a vastaan olisivat vaaraksi Yhdysvaltain kansainväliselle maineelle ja pahimmassa tapauksessa ne saattaisivat uhata ydinasetuotannon legitiimisyyttä.

Vielä 1940-luvulla terveiden ihmisten käyttämistä vastustava kanta voitti väittelyn, mutta kansainvälispoliittisen jännityksen kiristyminen 1940–1950 -luvun taitteessa muutti kiistan voimasuhteita ratkaisevasti.

Varustelukilpa ja ihmiskokeet



Kun Neuvostoliitto räjäytti ensimmäisen ydinpomminsa 29.8.1949, Yhdysvalloissa ymmärrettiin, että kolmas maailmansota käytäisiin ydinasein.

Mutta kukaan ei väittänyt, että perinteiset sotavoimat olivat täysin menettäneet merkityksensä. Sotilasjohto törmäsi vakavaan ongelmaan: miten vastapuolen ydinisku taistelukentällä vaikuttaisi joukkojen toimintakykyyn?

Tähän yhteen ongelmaan kietoutui useita selvittämättömiä kysymyksiä. Miten lähellä ydinräjäytystä joukot voisivat olla? Miten vaarallista syntyvä radioaktiivinen säteily olisi? Miten ydinräjäytys vaikuttaisi joukkojen taistelumoraaliin?

Sotilaat radioaktiivisten kokeiden koekaniineina

Sotilashallinnossa katsottiin, että muun muassa näihin kysymyksiin vastaaminen vaati kokeita, joissa olisi mukana terveitä, hyväkuntoisia ihmisiä. Ja heitähän ei ollut vaikea löytää: tuhannet rivisotamiehet ja alemmat upseerit olivat valmiita tottelemaan kuuliaisesti esimiestensä käskyjä.

Ydinkokeiden yhteydessä tehdyt fysiologiset ja psykologiset kokeet aloitettiin vuonna 1951.

Lukuisissa ydinkokeissa sotilaita sijoitettiin vain muutaman kilometrin päähän ydinräjäytyksestä ja heille vakuutettiin, että mitään vaaraa ei olisi.

Sotilasosastoja marssitettiin myös räjäytyksissä syntyneiden radioaktiivisten pilvien läpi.

Osalla sotilaista oli mukanaan suojavälineet, jotka 1950-luvulla katsottiin riittäviksi, osalla ei juuri mitään.

Testin jälkeen radioaktiivinen pöly vain harjattiin pois heidän vaatteistaan ja sotilaat kävivät tavanomaisella pesulla.

Mittalaitteet mukanaan lentäjät saattoivat lentää radioaktiiviseen pilveen vähimmillään alle minuutti räjähdyksen jälkeen.

Sanomattakin on selvää, että nämä koekaniinit, kuten he itse ovat asemaansa myöhemmin kuvanneet, saivat vaarallisen suuren annoksen säteilyä.

Todennäköisesti juuri siitä syystä atomiveteraanien keskuudessa syöpäkuolleisuus on yleisempää kuin kansallinen keskiarvo antaisi olettaa.

Viranomaislähteissä lasketaan koekaniineja olleen 2.000-3.000. Ilmakehäydinkokeisiin osallistui kuitenkin vuosina 1945–1963 satoja tuhansia sotilaita. Atomiveteraanit itse uskovat, että he kaikki olivat tavalla tai toisella koekaniineja.

Ydiniskun vaikutuksia jäjiteltiin myös päästämällä tuotantolaitoksista radioaktiivisia aineita tarkoituksellisesti siviiliväestön keskuuteen tai ympäristöön.

Kokeiden pääasiallisena tarkoituksena oli selvittää, miten radioaktiiviset aineet kulkeutuvat ravintoketjussa.

Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että näissä kokeissa pyrittiin myös edistämään radiologista sodankäyntiä.

Tutkimusten toivottiin siis antavan viitteitä siitä, millainen vaikutus radioaktiivisilla aineilla olisi vihollisväestön keskuuteen esimerkiksi lentokoneesta levitettynä.

Sairaalakokeet

Toisaalta sairaaloissa ja yliopistoissa käynnistettiin 1950-luvun alussa useita erilaisia lääketieteellisiä radioaktiivisia ihmiskokeita, joissa pyrittiin selvittämään miten ihmiskeho reagoisi ydiniskua seuraavaan radioaktiiviseen saastumiseen: missä vaiheessa oireet alkaisivat ja millaisia oireita tietystä määrästä säteilyä olisi odotettavissa.

Näiden kokeiden toimeenpanijana oli yhä useammin armeija. Atomienergiakomissio oli antanut kokeille siunauksensa etukäteen, mutta ilman sen valvontaa suoritetuissa kokeissa sen ohjesääntöjä ei useinkaan noudatettu.

Vapaaehtoisuuspykälä sivuutettiin usein sillä yksinkertaisella tavalla, että koehenkilöille ei kerrottu mitä heille annettiin tai millaisia vaikutuksia radioaktiivisilla aineilla ehkä olisi.

Kokeet tehtiin kuolemansairaille ihmisille, jolloin heille voitiin antaa suuria määriä radioaktiivisia aineita. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 25 % koehenkilöistä kuoli tähän radioaktiiviseen saattohoitoon.

Vankikokeet saatiin käyntiin

Viimein 1960-luvun alussa armeija sai tahtonsa läpi ja AEC antoi suostumuksensa myös vankien käyttöön radioaktiivisissa ihmiskokeissa. Kukaan ei enää muistanut ”Buchenwaldia”, kun Armeijan tukemana aloitettiin Oregonin ja Washingtonin osavaltiovankiloissa kokeet, joihin osallistui yli 100 vankia.

Heidän kiveksensä altistettiin säteilyllä, jonka radioaktiivisuus saattoi toisinaan olla hyvinkin korkea.

Kokeiden tarkoituksena oli selvittää säteilyn vaikutusta miesten lisääntymiskykyyn.

Vangit osallistuivat kokeisiin vapaaehtoisesti ja he saivat osallistumisestaan 5-100 dollarin palkkion riippuen kokeen luonteesta.

Raha oli vangeille huomattava houkutin, sillä vangin keskimääräinen päiväpalkka työsuorituksista oli 25 senttiä.

Vaikka kokeet olivat vapaaehtoisia, vangeille ei kerrottu kaikkia riskejä, joita säteilyyn sisältyi.

Myöhempinä vuosikymmeninä monet entiset vangit ovat valittaneet kokeiden pilanneen heidän terveytensä ja lisääntymiskykynsä.

Ihmiskokeita vapaan maailman puolesta

Radioaktiiviset ihmiskokeet olivat huipussaan 1960-luvulla, jolloin suurin osa kokeista oli yhtä aikaa käynnissä eri puolilla Yhdysvaltoja. Viranomaisten ja tutkijoiden sisäpiirissä kritiikki niitä kohtaan kuitenkin jatkuvasti kasvoi 1960-luvulta lähtien.

Julkisuus lopetti ainakin osan ihmiskokeista

Salaiset radioaktiiviset ihmiskokeet lopetettiin viimein 1970-luvun alussa sen jälkeen, kun ensimmäiset tiedot niistä olivat tihkuneet julkisuuteen. Joidenkin kokeiden paljastuminen ei kuitenkaan vielä muuttanut kieltämisen kulttuuria, jonka viranomaiset olivat omaksuneet kylmän sodan aikana.



Vuonna 1993 energiaministeri Hazel O’Leary paljasti edeltäjiensä hyväksymät ihmiskokeet ja sitä seuranneina vuosina valtio on maksanut korvauksia monille ihmiskokeiden uhreille tai heidän omaisilleen.

Useimmissa kokeissa radioaktiivisten aineiden määrät olivat suhteellisen pieniä, joten uhreille ei ole niistä välttämättä koitunut mitään terveydellistä haittaa. Etenkin atomiveteraaneissa on kuitenkin paljon niitä, joille julkisuus ja korvaukset tulivat liian myöhään, mahdollisesti juuri radioaktiivisen säteilyn aiheuttama syöpä oli ennättänyt ensin.

Omalla tavallaan radioaktiivisten ihmiskokeiden paljastuminen oli näyte yksilön mahdollisuuksista vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Alaistensa ja kollegoidensa painostuksesta huolimatta O’Leary seurasi henkilökohtaista moraaliaan ja omalla toiminnallaan pakotti päivänvaloon menneisyyden haamut, joita kieltämisen kulttuuri oli menestyksekkäästi suojellut vuosikymmenien ajan.

Yhtälailla se oli kuitenkin osoitus myös laajemmasta poliittisen kulttuurin muutoksesta. O’Learyn avaus olisi tuskin ollut mahdollista kylmän sodan kiihkeimpinä vuosina. O’Leary edusti poliittisessa eliitissä uutta ihmistyyppiä, jonka eettisissä arvostelmissa yksilön arvo oli noussut kovan isänmaallisuuden rinnalle. Lähes puoli vuosisataa

Yhdysvallat oli käynyt maailmanlaajuista taistelua kommunismin leviämistä vastaan ja se näkyi monin tavoin kansakunnan sisäisissä asioissa. Salaiset radioaktiiviset ihmiskokeet kumpusivat ajatusmaailmasta, jossa ensisijaista oli valtio – sen turvallisuus ja sen edustama aate.

Tehtäviä

  1. Oliko kristinuskolla tai buddhalaisuudella mitään vaikutusta siihen, että saksalaiset ja japanilaiset tekivät raakoja ihmiskokeita toisen maailmansodan aikana?
  2. Miten eri maiden puolustusvoimien salaiset ihmiskokeet voitaisiin estää?
  3. Miten sairaita, vankeja ja vammaisia voitasiin nykyistä tehokkaammin suojata ihmiskokeilta?

Ihmisen perusoikeuksien rikkominen



Ihmisen perusoikeuksia on käsitelty toisaalla tässä aineistossa.

Tietoa pahimmista ihmisoikeuksien rikkomuksista löytyy esimerkiksi osoitteesta

http://www.amnesty.fi/

Ilmi tulleista ihmisoikeuksien rikkomuksista pahoista ihmisoikeuksien rikkomuksista löytyy nopeimmin tietoa Internetistä.

Tehtäviä

  1. Noudatetaanko koulussasi kaikkia ihmisoikeuksia?
  2. Missä maissa vakavat ihmisoikeuksien rikkomiset ovat yleisiä?
  3. Miten ihmisoikeuksia on rikottu Suomessa menneinä aikoina?

Kuluttamisen kohtuullisuus

Lisätty 9.1.2008

Mikä on meille tarpeeksi? Tämä on kysymys, jota meidän jokaisen olisi syytä pysähtyä miettimään arkisen ostosten teon keskellä.

Kasvua vai kohtuutta

Rajatonta kulutusoikeutta ja -halukkuutta pidetään itsestään selvyyksinä. Kymmenen vuotta sitten kännykkä oli suuri ihmetyksen aihe; nyt mietitään, millainen kännykkämalli markkinoille tulee seuraavaksi, ja pitäisikö vaihtaa uudempaan.

Sekä kulutusoikeuden että -halukkuuden kyseenalaistaminen voi olla vaikeaa.

Kun puhutaan talouskasvusta, sillä tarkoitetaan yleensä sitä, että ihmisten mahdollisuudet hankkia ja käyttää aineellisia hyödykkeitä kasvavat. Tätä on totuttu pitämään myös hyvinvoinnin mittarina. Mitä enemmän kulutamme, ja mitä enemmän taloutemme kasvaa, sitä suurempi on hyvinvointimme. Mutta onko kasvun ja aineellisen hyvinvoinnin kytkentä pakollinen? Missä vaiheessa kasvu aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä?

Inhimillisen kehityksen raportti

YK:n Inhimillisen kehityksen raportti huomauttaa, että talouskasvua tavoiteltaessa kasvusta on tullut keinon sijaan päämäärä, jolloin alkuperäinen päämäärä - hyvinvoinnin lisääminen - on unohtunut.

Määrälliseen kasvuun pyrittäessä on kasvun rakenne ja laatu jäänyt huomiotta. YK:n raportin mukaan nykyisen kaltaiseen kasvuun liittyy mm. korkea työttömyys, rikkaimpien ja köyhimpien välisen kuilun kasvaminen, vähemmistöjen heikko asema ja kestämätön luonnonvarojen käyttö.

Tällainen tilanne, jossa kasvu ei enää tuota lisää hyvinvointia, haastaa meitä kyseenalaistamaan jatkuvan kasvuajattelua.

Olemme tulleet tilanteeseen, jossa tarvitsemme uusien hyvinvointimallien etsimistä. Mikä oikeastaan on hyvinvointia, ja miten siihen pääsee?

Hyvinvoinnin mittaaminen

Taloudellista toimintaa mitataan bruttokansantuotteen (BKT) avulla. Se kertoo paljonko kansantalous on tuottanut hyödykkeitä ja palveluja vuoden aikana, mutta se ei lainkaan erottele hyvinvointia lisääviä taloudellisia toimia hyvinvointia vähentävistä toimista.



Päin vastoin, useat luonnonvaroja ehdyttävät ja saastuttavat toiminnat kasvattavat BKT:tä.





Hyvinvointia mittaamaan on kehitetty myös muita mittareita:

Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI)   

HDI (Human Development Index) on YK:n inhimillisen kehityksen indeksi, joka pitää inhimillisen kehityksen perusulottuvuuksina elinikää, tietoa ja riittävää elintasoa. Näiden mittarina käytetään odotettavissa olevaa elinikää, koulutukseen osallistuvan väestön osuutta ja aikuisväestön lukutaitoa sekä sopeutettua tulotasoa.   

Aidon edistyksen ilmaisin (GPI)

GPI (Genuine Progress Indicator) on aidon edistyksen mittari. Siihen on laskettu mukaan esimerkiksi kotitalouksien ja vapaaehtoistyön arvo sekä tuloerojen pieneneminen, julkisten terveysmenojen, rikollisuuden ja saastumisen aiheuttamat kustannukset sekä luonnonvarojen käyttö.

GPI huomioi myös kulutustavaroiden ja julkisten rakenteiden (esim teiden) tarjoaman hyödyn. Niiden ostaminen tai tuottaminen on kustannus, mutta niistä saatu hyöty kasvattaa GPI:itä. 

Kestävän taloudellisen hyvinvoinnin mittari  (ISEW) 

ISEW (Index of Sustainable Economic Welfare) on kestävän taloudellisen hyvinvoinnin mittari. Myös ISEW huomioi esimerkiksi julkiset terveysmenot, auto-onnettomuudet, uusiutumattomien luonnonvarojen käytön, meluhaittojen sekä vesien ja ilman saastumisen aiheuttamat kustannukset.

GPI:n mukaan esimerkiksi Yhdysvaltojen hyvinvointi on ollut laskusuunnassa 1970 luvun alusta lähtien. Eri maiden ISEW- ja GPI -käyriä voi käydä tutkimassa lisätiedoista löytyvissä nettiosoitteissa. 

Samalla mittarilla mitattuna Suomen hyvinvointi on ollut laskussa vuodesta 1990 asti ja on nyt painunut 1970 -luvun alun tasolle.

Missä onni lymyää

Kuluttamisen kohtuullisuudella tarkoitetaan hyvinvoinnin uudelleen määrittelyä. Millaista hyvinvointia voimme ja haluamme tavoitella?



Elämäntavan kohtuullisuuden pohtiminen palautuu lopulta kysymykseen siitä, millaista on hyvä elämä.

"Hitaammin, lähemmäs, vähemmän, paremmin, kauniimmin", on saksalaisten vaikuttajien tiivistelmä siitä, mikä on kestävän kehityksen haaste. Jokaisen sanan taakse voi kurkistaa ja kysyä itseltään, mitä se tarkoittaa juuri minun elämässäni. Miten kestävä elämäntapa voisi lisätä elämän laatua?

Kohtuullisuuteen perustuvaa elämäntapa voi olla esimerkiksi arkielämän mittakaavan pienentämistä, monimutkaisuuden vähentämistä ja mukavuuden säilyttämistä.

Monet ruokareseptit neuvovat ripauttamaan suolaa kohtuullisesti. Liika on pahasta sydämelle. Sama pätee kohtuullisuuteen kuluttamisessa - ja ylipäätään elämässä. Liika tavaran hamuaminen tekee loppujen lopuksi vain onnettomaksi, sillä "Onnen salaisuus ei ole saada enemmän, vaan haluta vähemmän." 

Lähteet ja lisätietoja

HDI, YK:n inhimillisesti kestävän kehityksen raportit, http://www.iapso.org/links.htm
    
GPI,
http://green.ca/english/members/gpi.html

ISEW,
http://www.foe.co.uk/progress/index.html

http://koti.mbnet.fi/~jukkah/EDP_JH_2005.pdf 

Näillä sivuilla voi kokeilla oman ISEW:n määrittelemistä ja vertailla, miten eri tekijät vaikuttavat ISEW:iä pienentävästi tai kasvattavasti.  

Tilastokeskus

Tilastokeskuksen artikkelia pääset lukemaan napauttamalla tästä.

Tehtäviä

  1. Miten päättäjät saadaan ymmärtämään se, ettei nykyisellä talouspolitiikalla lisätä onnellisuutta?
  2. Miten sinä voit vaikuttaa Suomen ja kotikuntasi päätöksen tekoon?
  3. Miksi loputon BKT:n kasvu ei ole edes teoriassa mahdollista?
  4. Tutkikaa Suomen tilannetta yllä mainittujen Jukka Hoffenin kotisivujen kautta. Miksi tilanne on huolestuttava erityisesti Suomessa?
  5. Miksi ympäristötuhoja ei ole Suomessa juuri huomioitu talouslaskelmissa?


Yritysten vastuullisuuden edistäminen

Lähde

Työ-ja elinkeinoministeriön julkaisuja 39/2008

Selvitys kansainvälisistä julkisen hallinnon toimenpiteistä ja hyvistä käytännöistä

Suomi on saavuttanut kärkisijoja monissa kansainvälisissä vertailuissa, kuten kilpailukykyvertailuissa ja PISA-tuloksissa.

Talouskriisikään ei ole koskettanut Suomea yhtä voimakkaasti kuin monia muita maita.

Suomi sijoittuu hyvin myös yhteiskuntavastuun maavertailuissa. Menestyksemme johtuu ensisijaisesti korkeatasoisesta lainsäädännöstämme, kansanvalataisesta poliittisesta järjestelmästämme, hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteesta ja siitä, että yritykset toimivat pääsääntöisesti vastuullisesti.

Osa yrityksistä jopa ylittää lakien asettamat minimit vastuullisuudessaan.

Suomen julkinen hallinto ei kuitenkaan kuulu EU-maiden parhaimmistoon yritysten yhteiskuntavastuun edistämisessä.

Sen osoittaa selvitys EU-maiden ja joidenkin muiden maiden julkisen hallinnon toimenpiteistä ja hyvistä käytännöistä yritysten vastuullisuuden edistämiseksi.

Nämä toimenpiteet ovat esimerkiksi julkisen hallinnon toteuttamaa tiedottamista, työkalujen kehittämistä, palkintoja sekä luonnontaloudellisesti ja yhteiskunnallisesti vastuullisia suunnitelmia tai uusia säädöksiä.

EU:n yhteiskuntavastuun selvityksiin ei ole valittu yhtään toimenpidettä hyviksi käytännöiksi Suomesta.

Niin ikään yhteiskuntavastuun edistämiseen varatut voimavarat ovat Suomessa edelläkävijämaita niukemmat.

EU-maissa julkisen hallinnon toimet yritysten yhteiskuntavastuun kehittämiseksi ovat painottuneet jonkin verran vahvemmin ympäristö- kuin yhteiskunnallisen vastuun alueelle.

Esimerkiksi Tanska, Italia ja Iso-Britannia ovat luoneet julkisen hallinnon, yritysten ja kansalaisjärjestöjen kumppanuushankkein työpaikkoja vajaakuntoisille, pitkäaikaistyöttömille tai heikommin kehittyneille alueille.

Tanskan kumppanuushanketta tukemaan on perustettu 16-jäseninen yritysjohtajien verkosto työministeriön neuvonantajaksi.

Belgiassa joihinkin julkisen hallinnon hankin- tasopimuksiin sisältyy sosiaaliasioita koskeva lauseke.

Lisäksi useissa jäsenmaissa yhteiskuntavastuullisuutta on käynnistetty palkinnoin.

Esimerkiksi Tanskan Mia-palkinnolla edistetään työelämän monimuotoisuutta.

Toisin kuin EU:n edelläkävijämaissa Suomen julkisella hallinnolla ei ole yhtenäistä toimintasuunnitelmaa yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseksi.

Sellaisen laatiminen yhdessä sidosryhmien kanssa parantaisi raportin mukaan yhteiskuntavastuun kokonaisuuden, olemassa olevin ohjelmien ja toimenpiteiden koordinointia.

Raportissa esitetään johtopäätöksiä ja ehdotuksia muiden maiden hyvien, yritysten vastuullisuutta edistävien toimenpiteiden soveltuvuudesta Suomen julkiseen hallintoon.

Mitä yritysten yhteisvastuu on

Yritysten vastuullisuudella ei tarkoiteta vain lakien noudattamista, vaan siihen kuuluvat myös yritysten vapaaehtoiset sosiaaliset toimet sekä investoinnit inhimilliseen pääomaan, ympäristöön ja sidosryhmäsuhteisiin.

Vastuullisuus kohdistuu työntekijöihin ja yleisemmin kaikkiin sidosryhmiin, joihin yrityksen toiminta vaikuttaa ja jotka puolestaan voivat vaikuttaa yrityksen menestymiseen.

Sisäinen ja ulkoinen vastuu

Sisäinen vastuu liittyy henkilöstön hyvinvointiin, työterveyteen ja -turvallisuuteen sekä ympäristövaikutusten hallintaan. Vastuullisia toimenpiteitä ovat muun muassa syrjimättömät työhönottomenetelmät, tasa-arvo ja yhtäläiset oikeudet työssä, elinikäinen oppiminen, työn, perheen ja vapaa-ajan yhteensovittaminen sekä ikääntyvien työssä jaksamisen tukeminen.

Ulkoisella vastuulla puolestaan tarkoitetaan suhteita paikalliseen yhteisöön, liikekumppaneihin, alihankki- joihin, viranomaisiin, kansalaisjärjestöihin ja eturyhmiin.

Tavoitteita

Tavoitteina pidetään ilmastonmuutoksen torjuntaa, maailmantalouden ja väestörakenteen muutoksia.

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi painotetaan kas- vihuonekaasujen rajoittamista, luonnonvarojen kestävää käyttöä, energiatehokkuutta, uusiutuvan energian käytön lisäämistä ja kestävien tuotantotapojen edistämistä sekä kulutustottumusten muuttamista.

Työelämän laadun kehittämisen tavoitteita ovat työhyvinvointi, työssä jaksaminen, työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen sekä elinikäinen oppiminen.



Ikääntyvä väestö nähdään voimavarana työelämässä ja vapaaehtoistyössä.

Maahanmuuttajien työelämään pääsyä helpotetaan ja koulutusta järjestetään.

Suomi pyrkii vaikuttamaan nykyistä oikeudenmukaisemman pakkoistumiskehityksen puolesta, köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseksi.

Kestävän kehityksen linjaukset pyritään ottamaan huomioon eri hallinnonalojen sekä muiden toimijatahojen omissa ohjelmissa ja toimintasuunnitelmissa.

Yhteiskuntavastuu on nivottava osaksi elinkeino-, alue- ja työpolitiikkaa. Vastuullisuuden tulee sisältyä myös yritysten tukikriteereihin ja koulutusohjelmiin.

Hyvät käytännöt

Hyvät käytännöt on jaettu kolmeen pääryhmään:
  1. yhteiskuntavastuun tietämystä ja omaksumista edistäviin käytäntöihin,
  2. vastuullisuuskäytäntöjen läpinäkyvyyttä lisääviin menetelmiin,
  3. muihin politiikka-alojen aloitteisiin, jotka vaikuttavat suotuisasti vastuullisuuteen.

”Vastuullinen yritys” -kilpailu

”Vastuullinen yritys” -kilpailu voisi soveltua Suomeen. Sen teemat voisivat esimerkiksi vaihdella vuosittain esimerkiksi seuraavasti:
  1. työn ja perheen yhteensovittaminen
  2. vajaakuntoisten työllistymisen edistäminen
  3. työolojen ja paikallisyhteisöjen hyvinvoinnin edistäminen
  4. monimuotoisuuden ja tasa-arvon edistäminen
  5. vastuulliset tuote- ja palveluinnovaatiot
  6. ympäristö-, energia- ja ilmastoteknologia

ILOn toimintasuunnitelma ihmisarvoisesta työstä

Hallitukset ja työmarkkinaosapuolet ovat hyväksyneet myös ILOn toimintasuunnitelman ihmisarvoisesta työstä. Sen perustekijöitä ovat
  • tuottava, vapaasti valittu ja toimeentulon takaava työ
  • työelämän perusoikeuksien kunnioitus
  • riittävä sosiaaliturva ja työturvallisuus
  • vuoropuhelu työmarkkinaosapuolten kesken
  • sukupuolten tasa-arvo

Ammattiyhdistysliike ja ihmisarvoinen työ



Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC (International Trade Union Confederation) haluaa niin ikään edistää ihmisarvoista työtä ja määrittelee sen
seuraavin arvosteluperustein:
  • kaikille tasavertaiset mahdollisuudet työllistyä ilman syrjintää
  • riittävä palkka, jotta työntekijä pystyy elättämään itsensä ja perheensä
  • riittävä sosiaaliturva sairaustapauksissa ja raskaana oleville naisille
  • riiston kieltäminen
  • oikeus järjestäytyä ja ajaa etujaan ammattiyhdistysliikkeessä sekä käydä vuoropuhelua kansalaisina ja työntekijöinä

ISO -standardi on tulossa

ISOn yhteiskuntavastuustandardista on valmistunut komitealuonnos. Standardiluonnon käännetään suomeksi 2009 ja tulee voimaan 2010.

Se kattaa sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristövastuun.

Myös alihankkijat otetaan huomioon.

Standardi koskee kaikenlaisia toimijoita.

Se on ohjeellinen, ts. ns sertifikaattia ei oteta käyttöön.

Tehtäviä

  1. Keillä on vastuu työllisyydestä ja työttömyydestä?
  2. Keillä on vastuu ihmisten toimeentulosta?
  3. Keillä on vastuu ihmisten terveydestä?
  4. Keillä on vastuu ihmisen onnellisuudesta?
  5. Keillä on vastuu tuotteiden turvallisuudesta?
  6. Keillä on vastuu työturvallisuudesta?
  7. Keillä on vastuu koulutuksesta?
  8. Keillä on vastuu ympäristöstä?
  9. Miten talouden taantuma vaikuttaa yritysten yhteiskuntavastuuseen?
  10. Miten yhteiskuntavastuuta sovelletaan sillä alalla, jolle aiot?
  11. Omitä hyötyjä ja mitä haittoja tulevasta ISOn yhteiskuntavastuustandardista on?
  12. Miten yhteiskuntavastuuta sovelletaan lukiossa a) henkilökunnaan b) oppilaiden osalta?

Työllisuus ja työttömyys

Perustuslain 18 §: Oikeus työhön ja elinkeinovapaus

Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.

Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Oikeudesta työllistävään koulutukseen säädetään lailla.

Ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä.

Lähde

Talouselämä -lehti 38/2008

Suomen työvoimavaranto 2008

Työttömiä työnhakijoita 200 000
Ikääntyviä 50 000
Naisia 30 000
Nuoria 15 000
Vajaakuntoisia 10 000
Ulkomaalaisia 5 000

Ulkomaalaisia tarvitaan vain vähän

Hystereesi



Hystereesi tarkoittaa ilmiötä, jossa työttömäksi jääminen aiheuttaa vaikeuksia työllistyä uudelleen esimerkiksi syrjäytymisen tai osaamisen vanhentumisen vuoksi.

Syrjäytyminen riippuu työttömyyden kestosta sillä mitä pitempään työttömyys jatkuu, sitä vaikeammin työllistyminen on. Tätä käytetään yhtenä perusteena talouspolitiikalle, jossa työttömyyden nousua pyritään ehkäisemään.

Suomessa olisi vähemmän syrjäytyneita, jos pätevää työvoimaa ei olisi irtisanottu liikaa 1990 -luvun laman aikana.

Koska syrjäytyneitä on vaikea työllistää kouluttamalla, helpoissa tehtävissä olevien kouluttaminen luo tilaa syrjäytyneiden työllistämiseen. Siis ei kouluteta syrjätyneitä vaan niitä, joiden töihin syrjäytyneet saattaisivat päästä.

Sauli Niinistön ollessa valtiovarainministerinä vaikeutettiin jo koulutettujen uudelleen kouluttautumista. Mainittakoon, että tämän kirjoittaja on kouluttautunut uudelleen useita kertoja ennen Niinistön valtiovarainministerikautta.

Luonnollinen työttömyys

1900-luvun alkupuolella vaikuttanut brittiläinen ekonomisti William Beverige esitti täystyöllisyyden vallitsevan 3 % tasolla. Sittemmin on esitetty lukuja 2 ja 7 % väliltä maasta ja ajankohdasta riippuen.

Näin matalaa työttömyyttä pidetään toisinaan työttömyyden "luonnollisena" tasona, toisin sanoen kitkatyöttömyytenä ja muuna väliaikaisena, vaihtuvana työttömyytenä. On esitetty, että työttömyyden laskeminen luonnollista työttömyysastetta alemmaksi johtaa inflaatioon.

Palloistuneessa taloudessa yksinkertaiset työt siirtyvät niihin maihin, joissa työvoima on halpaa. Robotit tulevat varmasti, vaikka niiden tulo on halpatyövoimasta johtuen viivästynyt.

1900 -luvun alun luonnollinen työttömyys ei enää pidä paikkaansa.

Massatyöttömyys



Käsite massatyöttömyys otettiin käyttöön 1930-luvun laman aikana, jolloin ensi kertaa oli esimerkiksi Saksassa yli viisi miljoonaa työtöntä.

On sanottu, että massatyöttömyyden alkamisen 80 -vuotisjuhla olisi pidettävä, mutta niihin ei ole varaa.

Vuonna 2005 Saksassa muutettiin työttömyyden määritelmää (mm. työllisyyskoulutuksessa olevat lasketaan nyt työttömiksi) siten, että työttömien määrä nousi viiden miljoonan ihmisen tasolle.

Saksassa työttömyys on kuitenkin merkittävästi pienempi ongelma nyt, koska saksalaisia on enemmän ja kansantalous on paljon suurempi kuin 1930-luvulla.

Nuorisotyöttömyys

Nuorisotyöttömyydellä tarkoitetaan yleensä alle 20- tai alle 24-vuotiaiden työttömyyttä. Nuorisotyöttömyyden tulkinta voi olla vaikeaa, koska nuoret ovat työmarkkinoilla liikkuvampia kuin varttuneemmat.

Opiskelun päättäminen ja uran valinta merkitsevät sitä, että työtä etsitään ja vaihdetaan. Nuorisotyöttömyys on yleistä useissa maissa.

Nuorisotyöttömyyttä pidetään vakavana ongelmana, jos nuori ei pääse lainkaan työelämän alkuun. Tällöin pidetään syrjäytymisen riskiä korkeana.

Suomessa koulun lopettamisen ja opiskelun aloittamisen väliin jää aikaa keskimäärin 3 vuotta. Tämä ongelma voidaan poistaa parantamalla oppilaistosten oppilasvalintamenetelmiä.

Osa nuorista ei ole työssä eikä koulutuksessa. Eläkkeelle siirtyviltä vapautuu paljon sellaisia työpaikkoja, joihin ei tarvita erityistä koulutusta. Näihin töihin voidaan palkata nuoria syrjäytyneitä.

Nuorten koulutusta järkiperäistämällä ja tehostamalla opiskeluaikoja voidaan lyhentää. Opiskeluaikojen lyhentäminen hallinnollisilla määräyksillä johtaa nuorten syrjäytymiseen. Toivottu lopputulos saadaan vain opeiskelun järkeistämisellä.

Pitkäaikaistyöttömyys

Suomessa pitkäaikaistyöttömiksi katsotaan yleensä yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleet. Yleinen vaihtoehtoinen määritelmä on kuusi kuukautta. Pitkäaikaistyöttömyys on yleisintä vanhojen sekä heikosti koulutettujen työttömien keskuudessa.

On sanottu, että nykyinen työllisyysaste on korkein, mihin voi päästä: kaikki selvät ovat jo töissä.

Vitsi on työntekijöitä leimaava. Vain pieni osa työttömistä on alkoholiongelmaisia. Joka tapauksessa alkoholiongelmaisten hoito ja työllistäminen ovat mahdollisia. Suomessa on jopa laiminlyöty alkoholismin lääkehoitoa. Alkoholismin vähentäminen vähentäisi myös alkoholiongelmaisten sairastavuutta ja kuolleisuutta ja lisäisi työvoimaa.

Pitkäaikaistyöttömyyttä voidaan vähentää huomattavsti vähentämällä ikääntyneiden syrjintää uutta työvoimaa palkattaessa.

Rakenteellinen työttömyys

Työttömyyttä voidaan pitää rakenteellisena, jos se ei vähene vaikka joillain aloilla vallitsee samalla työvoimapula.

Rakenteellisen työttömyyden eräänä syynä pidetään sitä, että työvoiman vaatimukset ovat kasvaneet eikä työttömien osaaminen enää riitä.

Rakennetyöttömyyden tasoa arvioitaessa ongelman ydin on, ettei todellista rakennetyöttömyyden tasoa voida havaita, ja lisäksi taso on myös mitä ilmeisimmin ajassa muuttuva. Voidaan väittää, että rakenteellisella työttömyysasteella on yhteys pitkäaikaistyöttömien määrään.

Osa työkykyisistä on piilotyöttömiä. He eivät ole työttömiä työnhakijoita työvoimatoimistoissa. He voisivat mennä työhön, jos sopiva työpaikka löytyisi.

Myös vajaakuntoisten osapäiväinen työllistäminen ja entistä useampien maahanmuuttajien työllistäminen lisäävät työvoimaa.

Osa eläkeikäisistä voi vielä omasta tahdostaan jatkaa työssä, jos heitä kohdellaan ihmisarvoisesti ja heidän kokemustaan arvostetaan.

Vapaaehtoinen työttömyys

Vapaaehtoinen työttömyys on käsite, jolla viitataan työttömiin, jotka saisivat joitain töitä, mutta eivät halua töihin tai haluavat paremman työpaikan kuin on saatavilla.

Osa naisista on kotona ja voisi mennä töihin, jos tyä tehtäisiin heille houkuttelevammaksi.

Postkapitalistinen yhteiskunta



"Ahneyden perässä lainsäätäjät ja valvojat eivät pysy, koska toimintaa on härskiydessään mahdoton ennakoida:"

Seija Holtari, Talouselämä 38/2008

"Markkinat osaavat korjata virheitään, mutta ne osaavat myös muuttaa väärinkäsitykset tosiasioiksi."

Suursijoittaja Geoge Soros

Uusin lama on Suomessa saamassa ikaan sen, että rakennusalan täystyöllisyys muuttuu nopeasti täystyöttömyydeksi. Tälle mitkään markkinavoimat eivät voi mitään.

Markkinavoimat hävittivät liian isot ja törkyvoittoja tehneet investointipankit, mutta kaiken toistuminen voidaan estää vain siirtymällä postkapitalistiseen yhteiskuntaan mikä se sitten onkin.

EU:n ilmastopaketti maksaa 70 miljardia euroa. Kahdessa viikossa EU -maat tekivät päätöksen noin 1.300 miljardin euron pankkitukipaketista.

Tehtäviä

  1. Haastattele tuntemiasi työttömiä. Mistä syistä he ovat työttömiä?
  2. Tunnetko sellaisia työttömiä, jotka haluaisivat mennä töihin, mutta eivät saa töitä?
  3. Tunnetko sellaisia töissä olevia ihmisiä, jotka ovat sairaita ja haluaisivat olla poissa töistä, mutta eivät voi tehdä sitä?
  4. Johtuvatko leipäjonot puutteesta vai siitä, että ihmiset ovat laiskoja?
  5. Mistä johtuu, että tuloerot ovat Suomessa kasvaneet?
  6. Miten alkoholismin syntyä voitaisiin estää?
  7. Miten tupakan aiheuttamia keuhkosyöpäkuolemia voistaisiin vähentää?
  8. Miten työpaikkojen työilmapiiriä voitaisiin parantaa?
  9. Miten työn aiheuttamaa stressiä voitaisiin vähentää?
  10. Ovatko eläkeläiset mielstäsi ansainneet eläkkeensä?
  11. Mitä aiot tehdä päästyäsi eläkkeelle?
  12. Miten ahneutta ja korruptiota voitaisiin vähentää?
  13. Olisiko kansalaispalkka ratkaisu byrokratian tuomiin ongelmiin?

Tasa-arvo

Mitä on tasa-arvo? Mitä on vapaus? Ovatko nämä arvokkaita päämääriä? Kuinka niitä voidaan edistää? Voiko valtio rajoittaa lainrikkojien vapautta? Voidaanko joissakin olosuhteissa rikkoa lakia? Mitä ovat oikeudet ja oikeudenmukaisuus?

Seuraavassa tarkastellaan tasa-arvoa, demokratiaa, vapautta, rangaistusta, ja kansalaistottelemattomuutta.



Poliittinen päämäärä

Tasa-arvoa pidetään poliittisena päämääränä, ihanteena, joka on tavoittelemisen arvoinen.

Tasa-arvopyrkimyksen vaikuttimet ovat usein siveelliset, esimerkiksi Immanuel Kantin käsitys (1724-1804) kaikkien ihmisten ihmisarvon kunnioittamisen tärkeydestä, seuraussiveyden käsitys, jonka mukaan tasa-arvo tuottaa eniten onnellisuutta tai uskonnollinen käsitys, jonka mukaan kaikki ovat tasa-arvoisia jonkin jumalan näkökulmasta.

Tasa-arvon kannattajat vaativat hallituksilta toimenpiteitä kansalaisten tasa-arvon lisäämiseksi.

Mitä tasa-arvo on

Mitä tarkoitamme tasa-arvolla?

Ihmiset ovat erilaisia. He eroavat älyn, kauneuden (suhteellinen käsite), kunnon, painon, hiusten värin, syntymäpaikan, pukeutumistyylin ja monien muiden asioiden suhteen.

Tuntuu mielettömältä vaatia, että ihmisten pitäisi olla joka suhteessa samanlaisia.

Tasa-arvoa ei voitane toteuttaa kloonaamalla ihmisiä.

Tasa-arvon vastustajat väittävät usein, että vaikka tasa-arvo saataisiin hetkellisesti aikaan, ihmisten erilaisuus hävittäisi sen nopeasti.

Tähän voidaan vastata, ettei tasa-arvo tähtää samanlaisuuteen tai "tasapäisyyteen".

Tasa-arvo on aina samanlaisuutta joissakin asioissa, ei kaikissa. Tasa-arvon kannattajan on kerrottava, missä asioissa hän ajaa tasa-arvoa.

Tehtäviä

  • Pohtikaa, missä asioissa suomalaiset ovat tasa-arvoisia ja missä eivät.
  • Pohtikaa missä asioissa jonkin muun maan kansalaiset ovat tasa-arvoisia ja missä eivät.
  • Tutkikaa, mitä erilaisia tasa-arvoliikkeitä Suomessa esiintyy. Kiinnittäkää erityistä huomiota uskonnottomien ja uskovaisten tasa-arvoa ajaviin liikkeisiin.

Taloudellinen tasa-arvo

Taloudellisen tasa-arvon kannattajat pyrkivät tulojen ja varallisuuden tasaiseen jakautumiseen aikuisten kansalaisten kesken.



Useimmissa yhteiskunnissa elämiseen tarvitaan tuloja.

Tulojen ja varallisuuden tasaista jakautumista on perusteltu sillä, että niiden tasainen jakautuminen on omiaan lisäämään onnellisuutta ja vähentämään kärsimyksiä.

Varallisuuden kartuttaminen ja turvaaminen ovat olleet menneisyyden yhteiskunnissa erityisen tarpeellisia siksi, että varallisuus ja suku ovat olleet ainoa turva sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden varalle.

Sekä varallisuuden kartuttaminen että jälkeläisten hankkiminen ovat olleet tarpeellisia ihmisarvoisen vanhuuden turvaamiseksi.

Monissa kehitysmaissa tilanne on edelleen sama, ja tämä edistää maailman väestön liiallista kasvua.

Tehtäviä

  1. Keskustelkaa siitä, mitkä ovat sellaisia perustarpeita, jotka Suomen olosuhteissa pitäisi saada aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin osalta tyydytettyä.
  2. Arvioikaa, kuinka suuri kuukausipalkka Suomessa tarvitaan perustarpeiden tyydyttämiseen.
  3. Keskustelkaa sosiaaliturvan ja sosiaalivakuutusjärjestelmän tarpeellisuudesta.
  4. Keskustelkaa siitä, miksi monet pyrkivät hankkimaan itselleen lisää varallisuutta?
  5. Miten rikkaiden ja köyhien maiden taloudellista eriarvoisuutta voitaisiin vähentää?
  6. Osa kehitysavusta on mennyt hukkaan. Kerrotaan, että kun kehitysapuna saadun veneen moottori meni rikki, paikalliset asukkaat heittivät sen yli laidan, koska se oli turhaa painolastia. Pohtikaa kehitysavun tarpeellisuutta ja muotoja.

Taloudellista tasa-arvoa vastaan esitettyä arvostelua

Täydellistä taloudellista tasa-arvoa pidetään usein teknisesti mahdottomana toteuttaa. Todellisuutta paremmin vastaava pyrkimys saattaa olla taloudellisen tasa-arvon lisääminen tai maksimoiminen.

On sanottu, että varallisuuden jakaminen tasan olisi hyvin lyhytikäinen, eri ihmiset käyttäisivät varallisuuttaan eri tavoin, jolloin viekkaat ja vahvat riistäisivät varallisuuden heikoilta, helposti petettäviltä ja tietämättömiltä.

Jotkut tuhlaisivat varallisuutensa, jotkut säästäisivät sen.

Jotkut pelaisivat rahansa heti kun saisivat ne, jotkut varastaisivat toisilta lisätäkseen omaa varallisuuttaan.

Tasa-arvon vastustajien mukaan ainoa keino säilyttää taloudellinen tasa-arvo ovat yhteiskunnan voimakeinot.

Heidän mielestään tällainen rajoittaisi liikaa ihmisten elämää ja vapautta tehdä sitä, mitä he mieluiten haluavat.

Tehtäviä

  1. Millä keinoilla Suomen valtio ja kunnat pyrkivät tasaamaan tulo- ja varallisuuseroja?
  2. Keskustelkaa siitä, onko Suomen verotus liian korkea vai liian alhainen. Jos verotus ei ole sopiva, miten sitä pitäisi muuttaa.
  3. Pohtikaa mitä seurauksia olisi verojen a) alentamisesta b) korottamisesta. Keiden veroja muuttaisit: a) pienituloisten b) suurituloisten c) tasaisesti kaikkien.
  4. Keskustelkaa työttömien, sairaiden ja vanhusten asemasta Suomessa. Onko heidän asemansa paranemassa vai heikkenemässä?
  5. Keskustelkaa siitä, miten Suomen vähäosaisten asemaa voitaisiin parantaa.
  6. Mitä sinä tekisit, jos voittaisit lotossa 10 miljoonaa? Kirjoita aine elämästäsi lottovoittajana.
  7. Onko lottovoitto syntyä Suomeen? Jos on, kuinka suuri?

Ihmisten tuottavuuden erilaisuus


Taloudellisen tasa-arvon vastustajat ovat väittäneet, että toiset ihmiset hyödyttävät yhteiskuntaa enemmän kuin toiset.

Kun teollisuusjohtajat maksavat itselleen suuria palkkoja tai optioita, he saavat tehdä niin, koska he hyödyttävät yhteiskuntaa enemmän kuin muut. Heidän ansiotaan on koko yhteiskunnan hyvinvointi.

On myös sanottu, että vaikka hyväpalkkaiset eivät ansaitsisi suuria palkkojaan, niiden avulla heidät saadaan tekemään työtä tehokkaasti ja siten hyödyttämään koko yhteiskuntaa.

Ilman heidän panostaan jaettavaa olisi paljon vähemmän. Jos vaativista tehtävistä ei maksettaisi korkeita palkkoja, niihin ei kukaan ryhtyisi.

Taloudellisen tasa-arvon kannattajien mielestä ainoastaan kohtuulliset tulo- ja varallisuuserot ovat hyväksyttäviä, ja ihanteellista olisi, jos nuo erot vastaisivat eroja tarpeissa.

Tehtäviä

  1. Keskustelkaa siitä, olisiko vaikea löytää johtajia, jos heille maksettaisiin nykyistä pienempiä palkkoja. Ryhtyisitkö sinä johtajaksi, jos saisit huonompaa palkkaa kuin muut johtajat?
  2. Mitä mieltä taloudellisesta tasa-arvosta ovat a) konservatiivit, b) liberaalit, c) sosialidemokraatit ja d) kommunistit.
  3. Keskustelkaa siitä, onko taloudellisen tasa-arvon väheneminen viimeisen vuosikymmenen aikana lisännyt Venäjän tavallisen kansan hyvinvointia. (Esimerkiksi miesten keskimääräinen elinikä putosi alle 60 vuoteen. Mikä se on Suomessa?)

Ihmisten tarpeiden erilaisuus

Jotkut ihmiset tarvitsevat jokapäiväisestä elämästään selviytyäkseen enemmän rahaa kuin toiset.

Esimerkiksi monet sairaan kuolisivat, jos heidän hoitoonsa ei käytettäisi enemmän rahaa kuin terveiden selviytymiseen tarvitaan.

Tehtäviä

  1. Keskustelkaa siitä, pitäisikö hyvin vanhoja sairaita hoitaa yhtä hyvin kuin nuoria.
  2. Keskustelkaa siitä, ovatko suomalaiset tasa-arvoisessa asemassa terveydenhoitopalvelujen suhteen. Ottakaa huomioon, että hyvätuloiset voivat koska tahansa ostaa tarvitsemiaan hoitoja, esimerkiksi ohitusleikkauksia, joihin kunnallisessa terveydenhuollossa on pitkä jono.
  3. Pitäisikö jokaisen maksaa itse sairauskulunsa vai onko yhteiskunnan tuettava sairauden hoitoa?
  4. Keskustelkaa siitä, mikä on ihmishengen hinta, ts. kuinka paljon on lupa käyttää vakavasti sairaan hengen pelastamiseen, jos se on mahdollista.
  5. Rasittavatko sairausvakuutuskulut mielestäsi liikaa työnantajia ja työntekijöitä?
  6. Keskustelkaa, onko yhteiskunnan syytä tukea a) julkista liikennettä, b) urheilua, c) oopperaa.
  7. Keskustelkaa siitä, miten yhteiskunnan tulisi suhtautua rappioalkoholisteihin.

Tulonsiirtojen vastustajat



Jotkut väittävät, että olkoot tulonsiirrot miten mieluisia tavoitteita tahansa, ne loukkaavat yksilön oikeutta määrätä omaisuudestaan, ja tällainen on aina väärin. Esimerkiksi Robert Nozick (1838-) korostaa kirjassaan Anarchy, State and Utopia (Anarkia, valtio ja utopia), että on perusoikeus pitää laillisesti hankittu omaisuutensa.

Kyseessä olevat oikeudet ovat heidän mielestään ns. luonnollisia oikeuksia, joiden pitäisi ihannetapauksessa olla lainsäädännön pohjana.

Tämä siirtää ongelman siihen, mistä sellaiset luonnolliset oikeudet tulevat.

Jotkut toiset ajattelijat pitävät luonnonoikeuksia hölynpölynä.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, mitä tapahtuisi, jos tulonsiirrot Suomessa esimerkiksi verotuksen, eläkevakuutusten, sairausvakuutuksen ja sosiaaliturvan avulla lopetettaisiin.
  2. Keskustelkaa, pitäisikö vähäosaisista pyrkiä huolehtimaan tulonsiirtojen vai vapaaehtoisten lahjoitusten avulla. Miten näihin kysymyksiin suhtautuvat a) Kommunistisen puolueen manifesti (Marx ja Engels) b) juutalaisuus c) kristinusko d) islam.
  3. Tutkikaa luonnonoikeuksien historiaa esimerkiksi kirjallisuuden avulla.
  4. Noin sata vuotta sitten elänyt iisalmelainen metsärosvojen päällikkö Latja kehotti alaisiaan varastamaan rikkailta. Metsärosvousta harjoitettiin kesällä. Talvet Latja joukkoineen asui syrjäseutujen köyhien luona. Pohtikaa sitä, vaikuttavatko jyrkät tuloerot rikollisuuden määrään.

Mahdollisuuksien tasa-arvo



Monet tasa-arvon kannattajat sanovat, että vaikka ei ole mahdollisuutta jakaa tasan varallisuutta, jokaisella pitäisi olla samat mahdollisuudet.

Usein korostetaan tasa-arvoisia mahdollisuuksia tehdä työtä. Tämä ei tarkoita sitä, että kuka tahansa voisi tehdä mitä tahansa työtä vaan sitä, että jokaisella pitäisi olla mahdollisuus tehdä työtä kykyjensä, taipumustensa ja kiinnostuksensa puitteissa.

Eri yksilöillä on erilaiset perintötekijät, erilainen koulutus jne., jolloin heillä on erilaiset mahdollisuudet työmarkkinoilla.

Mahdollisuuksien tasa-arvoisuus tarkoittaakin tavallisesti esimerkiksi tasa-arvoisia mahdollisuuksia saada koulutusta jne.

Tasa-arvoisten mahdollisuuksien vaatimisen taustalla on usein esimerkiksi sukupuoleen tai rotuun perustuva syrjintä.

Tasa-arvon kannattajien mielestä yhtä pätevillä ihmisillä pitää olla sukupuolesta, rodusta, uskonnottomuudesta tai uskonnosta riippumattomat mahdollisuudet saada työpaikka.

Poikkeuksena ovat sellaiset tehtävät, jotka ovat sukupuolen perustella mahdottomia, esimerkiksi mies ei voi lahjoittaa munasoluja tai nainen siittiöitä (ei ainakaan omiaan).

Kiintiöt

Osa tasa-arvon kannattajista vaatii, että olemassa olevia eroja on supistettava kiintiöillä, esimerkiksi Suomessa on säädetty, että useimmissa lautakunnissa on oltava tietty vähimmäismäärä molempia sukupuolia.

Tällaisista kiintiöistä käytetään nimitystä käänteinen syrjintä.

Tehtäviä

  1. Keskustelkaa siitä, onko suomalaisilla tasa-arvoiset mahdollisuudet a) koulutukseen b) työhön.
  2. Mistä johtuu, että ns. naisvaltaisilla aloilla palkat ovat Suomessa alemmat kuin ns. miesvaltaisilla aloilla? Keskustelkaa, pitääkö paikkansa se joskus esitetty väite, että naisvaltaiset työpaikat ovat riitaisia.
  3. Keskustelkaa tasa-arvon esteistä Suomessa.
  4. Miten sukupuolten tasa-arvoa urheilussa voitaisiin edistää? Miksi urheilussa on erikseen miesten lajeja ja naisten lajeja? Suunnitelkaa urheilulajeja, joissa naiset ja miehet voisivat toimia yhteistyössä, esimerkiksi sekajoukkueina.
  5. Onko ihmisellä velvollisuus tehdä työtä?

Käänteinen syrjintä

Käänteinen syrjintä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi työhön palkattaessa otetaan huomioon aikaisemmin syntynyt epätasapaino.

Tällaisen epätasa-arvoisen menettelyn tarkoituksena saattaa olla muuttaa ihmisten asenteita tiettyihin ammatteihin niin, että myöhemmin tasapaino säilyy itsestään.

Esimerkiksi insinöörin ammattia lakataan pitämään miesten ammattina ja sairaanhoitajan ammattia naisten ammattina.

On esimerkiksi esitetty, että kun professoreista on enemmistö miehiä, naisia suosittaisiin tulevissa nimityksissä kunnes professorin ammatissa olisi yhtä paljon naisia kuin miehiä.


Tehtäviä

  1. Keskustelkaa, mitä keinoja naiset voisivat käyttää päästäkseen professoreiksi. Jos mahdollista, haastatelkaa jotain professoriksi päässyttä naista (Leea Pulkkinen?).
  2. Tutkikaa, onko käänteinen syrjintä laillista Suomessa.
  3. Missä maissa käänteinen syrjintä on laillista?
  4. Keskustelkaa tasa-arvovaltuutetun tehtävistä Suomessa.

Käänteisen syrjinnän arvostelua

Käänteisen syrjinnän päämääränä voi olla tasa-arvon lisääminen, mutta monet voivat ajatella, että he tulevat väärin kohdelluiksi.

Kova tasa-arvon kannattaja voi väittää, että kaikki syrjintä, myös käänteinen syrjintä, on epäoikeudenmukaista.

Hänen mielestään ainoa syy kohdella ihmisiä eri tavoin on se, että heillä on erilaisia kykyjä.

Käänteinen syrjintä olettaa, että useimmissa tehtävissä sellaisilla tekijöillä kuin sukupuoli, sukupuoliset mieltymykset tai rotu ei ole mitään merkitystä.

Tämä oletus voi rikkoa tasa-arvoa.

Käänteisen syrjinnän kannattaja voi vastata, että nykyisen tilanne on vielä epäoikeudenmukaisempi syrjityille ryhmille kuin käänteinen syrjintä.

Tehtäviä

  1. Vaikuttavatko a) Yhdysvaltain b) Suomen presidentin seksuaaliset mieltymykset heidän kykyynsä hoitaa tehtäviä?
  2. Keskustelkaa sukupuolisesta ahdistelusta työpaikoilla.
  3. Keskustelkaa käänteisestä sukupuolisesta ahdistelusta (sukupuolisuutta käytetään uralla etenemiseen).
  4. Tutkikaa, onko Suomessa tällä hetkellä käytössä sukupuolikiintiöitä.
  5. Pohtikaa, miksi somaleita ja venäläisiä kohtaan tunnetaan erään tutkimuksen mukaan Suomessa ennakkoluuloja mutta ei vietnamilaisia kohtaan.
  6. Miettikää miten pakolaisten työllistymistä Suomessa voitaisiin tukea.
  7. Miettikää, miten sukupuoleen perustuvia vinoutumia voitaisiin purkaa ilman käänteistä syrjintää.
  8. 8. Jos käänteinen syrjintä johtaa epäpätevien työntekijöiden palkkaukseen, miten tämä vaikuttaa ihmisten ennakkoluuloihin?

Vallan käsite, vallan muodot ja valtasuhteet sekä erilaiset vaikuttamiskeinot



Valtaa on joka paikassa

Ihminen törmää esimerkiksi vanhempiensa harjoittamaan valtaan jo lapsuudessaan. Päivähoito ja koulu käyttävät valtaa.

Myös työelämässä esimiehet käyttävät valtaa, ja perheessä aviopuolisoilla on valtaa toistensa suhteen.

Paikkakunnalla valtaa käyttävät esimerkiksi kunnan ja valtion viranomaiset, tuomioistuimet, poliisi jne.

Valtio lukuisine laitoksineen käyttää valtaa.

Myös EU ja YK käyttävät valtaa.

Tehtäviä

  1. Keillä koulussasi on eniten valtaa?
  2. Kenellä on eniten valtaa kotonasi?
  3. Kenellä luokkatovereistasi on eniten valtaa?
  4. Kenellä kotiseudullasi on eniten valtaa?
  5. Kenellä on eniten valtaa Suomessa?

Valta ja sen käyttö

Vallan käsite on hankala määritellä. Vallan määritelmästä tai luonteesta ei ole päästy yhteisymmärrykseen koko (kirjallisen) yhteiskunnallisen ajattelun 2 500 vuotisen historian aikana, pikemmin päinvastoin.



Bertrand Russellin (1872-1970) usein lainatun määritelmän mukaan valta on 'aiottujen vaikutusten tuottamista'.

Voidaan kysyä, onko valta tällaisten vaikutusten tuottamista vai pikemminkin kyky tuottaa niitä?

Eivätkö voimavarat - esimerkiksi fyysinen voima, henkilökohtaiset luonteenpiirteet, vauraus, taidot tai asema organisaatiossa - anna valtaa, vaikka sitä ei juuri tällä hetkellä käytetä.



Jos valta perustuu näihin voimavaroihin, omistajalla on ne myös silloin kun hän ei niitä käytä. Arkikielessä tehdään ero vallan ja sen käyttämisen välillä.

Tehtäviä

  1. Mitä tuo mieleesi sananparsi "rahalla saa ja hevosella pääsee"?
  2. Onko valtio tasavalta, jos sen presidentillä on paljon valtaa?
  3. Tarvitseeko tasavalta ollenkaan presidenttiä?

Vallan käsite

Eri kielien välillä huomattavia eroja valtaa tarkoittavien sanojen merkityksissä.

Englannin kielen powerin (=valta, voima, valtio, teho jne.) monimielisyys on usein vaikuttanut valtakäsitteen määrittelyyn.

Monet englantia käyttävät puhuvat enemmän kyvyn kuin vallan käsitteestä. Kykyjen ja varsinkin toimijoiden yhteistyön mahdollistamien kykyjen (kollektiivisten kykyjen) selvittäminen on tärkeää, mutta se ei saa jättää varsinaista valtaa tarkastelun ulkopuolelle.

Sosiaalinen valta saattaa kyllä olla eräänlainen kyky tai se saattaa ainakin edellyttää kykyjä, mutta sen erityispiirteet eivät tule esiin tutkimalla henkilöauton - tai minkään muun esineen - työntämistä maantiellä.

Englannin kieli on valtakieli tieteellisessä keskustelussa. Sen ottamiselle tarkastelun lähtökohdaksi ei ole muita erityisiä perusteita.

Se, että englannista on muodostunut tieteen pääkieli, ei johdu sen erityisistä ansioista. Ei ole syytä ryhtyä määrittelemään vallan käsitettä sanasta power lähtien.

Lähtökohdaksi voidaan aivan yhtä hyvin omaksua suomen kielen sana valta.

Max Weberin käsitys vallasta



Seuraavassa esitetään Max Weberin (1864-1920) määritelmä vallasta. Se sopii yhteen jokapäiväisen kielenkäytön kanssa ja tekee mahdolliseksi vallan eri muotojen erottelemisen. Määritelmä on hieman täsmennettynä seuraava:

  1. Jos se, jolla valta on, haluaa jotain, vallankäytön kohde toimii tällä halutulla tavalla.
  2. Jos vallankäytön kohde tekee vastarintaa, vallankäyttäjä kykenee nujertamaan tämän vastarinnan ja viemään tahtonsa läpi.
Ensimmäinen ehto tarkastelee vallan haltijaa ja käyttöä. Valtaa on jos ehtolause 1) on totta. Jälkimmäinen ehtolause taas käsittelee sitä, kykeneekö vallankäyttäjä varmistamaan tahtonsa läpimenon pakottamalla.

Weberin määritelmässä ei kiinnitetä lainkaan huomiota siihen, miksi vallankäyttäjä saa tahtonsa läpi. Tämä tekee määritelmän yleiseksi ja mahdollistaa eri vallan muotojen erottelemisen.

On tärkeää, että

  1. määritelmässä viitataan vallankäyttäjän tahtoon, Weberin määritelmä siis sitoo valtaan aikomuksellisen tekijän.
  2. valta on yksilön (tai yleisemmin toimijan) ominaisuus, ei esimerkiksi yhteiskuntaluokan.
  3. Määritelmä ei sisällä vallankäytön ei-aiottuja vaikutuksia (erityisesti näkymätön käsi -vaikutuksia). Tämä ei tarkoita sitä, etteivät nämä ilmiöt olisi tärkeitä - päinvastoin.
Vallan käsitteen alaa ei kuitenkaan ole tarpeen ylenmääräisesti laajentaa, jottei se menettäisi erottelukykyään, siksi näiden ilmiöiden tarkasteluun on syytä kehittää myös muita käsitteitä.

Tehtäviä

  1. Miten valta ilmenee omassa perheessäsi?
  2. Kummalla on Suomessa enemmän valtaa, presidentillä vai pääministerillä?
  3. Kummalla on Suomessa enemmän valtaa elämänkatsomustiedon opetuksen suhteen, evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispalla vai Suomen ateistiyhdistyksen puheenjohtajalla.

Vallan muodot

Miksi kohde toimii vallankäyttäjän tahdon mukaisesti?

Valta on kahden toimijan välinen suhde. Toimijain ei tarvitse olla yksilöitä, ne voivat olla ryhmiä tai organisaatioita.

Voiman käyttö

Voimankäyttö on kaikkein suppeimmassa merkityksessään väkivaltaa.

Väkivallassa kohteena olevaa ihmistä kohdellaan fyysisenä oliona tai korkeintaan biologisena organismina, joka on altis kivulle ja elämäntapahtumien heikentämiselle.

Väkivalta



Väkivalta vaikuttaa kohteen fyysisiin toimintamahdollisuuksiin.

Vangitseminen tai eristäminen vaikuttavat samalla tavoin rajoittaen fyysisiä toimintamahdollisuuksia.

Tavallisesti vangitsemiseen tai eristämiseen liittyy lisäksi yhteydenpitomahdollisuuksien rajoittamista.

Epäsuora voimankäyttö

Voimankäyttö voi kohdistua myös muuhun kuin kohteen fyysiseen henkilöön.

Esimerkiksi tuhoamalla tai takavarikoimalla kohteen elinkeino- tai liikkumisvälineet vaikutetaan huomattavasti hänen toimintamahdollisuuksiinsa.

Myös työpaikasta, yhteisöstä tai esimerkiksi puolueesta erottaminen ovat merkittäviä tapoja vaikuttaa toimintamahdollisuuksiin, ja ne perustuvat kohteen yhteisöllisen aseman muuttamiseen.

Sekä väkivallalle, että yhteisöstä erottamiselle on yhteistä se, että niissä puututaan kohteen toimintamahdollisuuksiin, eikä niissä saada kohdetta tekemään mitään.

Yllä mainitut esimerkit kuvaavat tekoja, jotka vaikuttavat vähentävästi kohteen toimintamahdollisuuksiin, rajoittaen tai estäen.

Tehtäviä

  1. Voidaanko oppilas erottaa koulusta?
  2. Voidaanko koulun rehtori erottaa?
  3. Millä tavalla köyhyys vaikuttaa ihmisen toimintamahdollisuuksiian=

Mahdollisuuksien lisääminen



Hämeenlinnan normaalikoulun rehtori Vesa Toivonen

Toimintamahdollisuuksien lisääminen on myös toimintamahdollisuuksiin vaikuttamista.

Kohteen jonkin puutteen korjaaminen, lisävoimavarojen antaminen tai yhteisöllisen aseman parantaminen ovat tällaisia vaikuttamisen muotoja.

Olennaista voimankäytölle on, ettei se sisällä vallankäyttäjän tahdon vuorovaikutusta kohteen kanssa.

Tehtäviä

  1. Miksi koululaisille ei makseta bonuksia?
  2. Miksi edes opettajille ei makseta bonuksia?
  3. Miksi rehtorille maksetaan suurempaa palkkaa kuin opettajille?
  4. Ottakaa selvää siitä, missä asioissa rehtori Vesa Toivonen on saavuttanut valtakunnallista kuuluisuutta.
  5. Millä tavoin rehtori voi heikentää uskontokuntiin kuulumattomien asemaa?

Kohde on pelkkä kohde

Vallan käyttäjä vain toteuttaa toimenpiteensä, kohde on pelkästään kohde, ei osallinen toimintaan. Kohde ei itse toimi, vain hänen toimintamahdollisuuksiinsa vaikutetaan. Kohde ei siis toimi vallankäyttäjän tahdon mukaisesti.

Toimintamahdollisuuksien muuttaminen - siis voimankäyttö - on erotettava pakottamisesta ja palkitsemisesta, joissa vallankäyttäjä ilmoittaa kohteelle tahtonsa.

Muuttamalla toimintamahdollisuuksia ei ketään saada välttämättä tekemään mitään.

Kun minuun käytetään voimaa, minulla ei valinnan mahdollisuutta, koska en osallistu koko asiaan.

Voimankäyttö liittyy läheisesti pakottamiseen. Pakottamiseen sisältyy voimankäytön uhkaus. Uhattuna - oli uhkaus sitten kuinka vakava tahansa - minä voin valita: totella vai kärsiä uhkauksen toteuttamisen seuraukset.

On tehtävä ero voimankäytöllä uhkauksen ja sen toteuttamisen välille.

Tehtäviä

  1. Käyttävätkö opettajat koulussa voimaa?
  2. Esiintyykö koulun oppilaiden välillä voimankäyttöä?
  3. Esiintyykö perheessä voimankäyttöä?
  4. Millaista voimankäyttöä valtiossa esiintyy?
  5. Millaista voimankäyttöä uskonnoissa esiintyy?

Epäsuora vallan käyttö eli manipulointi

Manipulaatio on tilanne, jossa valtaa käyttävä kätkee tarkoituksensa - siis vaikutuksen, jonka hän haluaa tuottaa - vallankäytön kohteelta.

Kun toinen ei ole tietoinen toisen tarkoituksesta vaikuttaa itseensä mutta onnistuu saamaan toisen seuraamaan omaa tahtoaan kyseessä on manipulaatio.

Manipulaation muodot vaihtelevat aivopesusta (joka saattaa olla enemmän henkistä voimankäyttöä kuin manipulaatiota) propagandan kautta mainontaan ja hinnoitteluun.

Manipulaatio siis voi olla myös pelkkää tosiasioiden valikoivaa kertomista, jolla vahvistetaan kohteen tai kohteiden olemassa olevia käsityksiä.

Kaikki manipulaatio ei ole tietenkään tiedollista, tärkeää on myös tunnemanipulaatio.

Manipulaatio kohdistuu kohteen uskomuksiin tai mieltymyksiin, joiden pohjalta tämä toimii.

Manipulaatiossa viestitään, mutta vallankäyttäjän tahtoa ei kerrota.

Näin kohteella ei ole mahdollisuutta valita toimiiko toisen tahdon mukaisesti vai ei.

Tehtäviä

  1. Etsikää esimerkkejä propagandassa esiintyvästä manipulaatiosta.
  2. Etsikää esimerkkejä mainonnassa esiintyvästä manipulaatiosta.
  3. Etsikää esimerkkejä kouluopetuksessa esiintyvästä manipulaatiosta.
  4. Etsikää esimerkkejä oppilaiden välisissä suhteissa esiintyvästä manipulaatiosta.
  5. Leikkikää manipulointiyritystä.

Pakottaminen



Pakottaminen liittyy voimankäyttöön, mutta kuten jo todettiin niiden välillä on ero.

Pakottaminen perustuu uhkaukselle käyttää voimaa, ei sen käyttämiselle.

Jotta toinen saisi toisen tottelemaan uhkaamalla voiman käytöllä, hänen täytyy vakuuttaa toinen kyvystään käyttää voimaa tätä vastaan ja saada toinen uskomaan halukkuuteensa käyttää tätä voimaa, ellei kohde toimi halutulla tavalla.

Pakottaja voi onnistua pakottamisessa, vaikka hänellä ei todella olisi kykyä toteuttaa uhkaustaan tai tahtoa siihen, riittää, että kohde uskoo ja on vakuuttunut.

Pakotettu voi aina tehdä toisin: hän voi valita olla tottelematta.

Pakottaminen saattaa epäonnistua useasta eri syystä.

Se voi epäonnistua koska
  1. pakottaja epäonnistuu viestimään todellisen tahtonsa;
  2. kohde ei vakuutu pakottajan kyvyistä toteuttaa uhkauksensa;
  3. kohde ei usko pakottajan toteuttavan uhkausta; tai
  4. kohde haluaa toimia toisin huolimatta siitä, että uhkaus toteutettaisiin.

Tehtäviä

  1. Miten valtiot ja poliittiset johtajat käyttävät pakottamista?
  2. Esiintyykö pakottamista perheessä?
  3. Mitä tiedät uskontojen levittämisestä tai ylläpitämisestä pakottamalla?

Palkitseminen



Kun pakottaminen perustuu sille, että jotkin tarjolla olevat vaihtoehdot tehdään vähemmän toivotuiksi, palkitseminen perustuu siihen, että tietyt vaihtoehdot tehdään haluttavammiksi.

Palkitseminen perustuu lupaukselle, jos pakottamisen sanotaan perustuvan uhkaukselle.

Jotta toinen saisi toisen tottelemaan lupaamalla palkkioita, hänen täytyy vakuuttaa tämä kyvystään palkita ja saada tämä uskomaan halukkuuteensa palkita, mikäli kohde toimii halutulla tavalla.

Palkitsemisen onnistumisen ja epäonnistumisen ehdot ovat samankaltaiset kuin pakottamisen.

Tehtäviä

  1. Millaista palkitsemista esiintyy a) koulussa b) perheessä c) työelämässä.
  2. Keskustelkaa johtajien palkitsemisesta optioilla
  3. Mikä merkitys palkitsemisella on uskonnoissa?

Oikeutettu arvovalta

Oikeutetulla arvovallalla on oikeus antaa käskyjä, joita muiden tulee tai on velvollisuus totella.

Käskyn lähde pikemminkin kuin sen sisältö antaa sille laillisuuden ja pakottavuuden.

Henkilö tai laitos (instituutio) on oikeutettu arvovalta, jos
  1. Se vaatii itselleen oikeutta tehdä muita sitovia päätöksiä (tietyssä ryhmässä ja tiettyjen asioiden suhteen);
  2. Sen päätöksiä (mainitussa ryhmässä mainittujen asioiden suhteen) yleensä noudatetaan;
  3. Sen päätöksiä yleensä noudatetaan, koska vaade yleisesti hyväksytään ryhmässä.
  4. Arvottavaan (normatiiviseen) laillisuuden käsitteeseen kuuluu lisäksi:
  5. on oikeutettua hyväksyä vaade, koska sen tueksi on hyviä perusteita.
  6. arvovallan oikeutuksen kannalta ehto 3. on tärkeä, sillä se erottaa oikeutetun arvovallan muista vallan muodoista. Sen mukaan oikeutettu arvovalta on vallankäytön kohteiden hyväksymiseen tai suostumukseen perustuvaa valtaa.

Tehtäviä

  1. Onko oikeutettuja arvovaltoja (arvovaltoja) mielestäsi olemassa?
  2. Onko luokassasi oikeutettuja arvovaltoja?
  3. Ovatko mielestäsi a) poptähdet b) julkkikset oikeutettuja arvovaltoja.
  4. Voiko joku olla oikeutettu arvovalta oman alansa ulkopuolisissa asioissa?

Pätevä arvovalta



Päteväksi arvovallaksi kutsutaan vallan muotoa, jossa kohde tottelee arvovallan määräyksiä tai ohjeita, koska kohde uskoo arvovallalla olevan kykyjä tai tietoa, joiden ansiosta tällä on suurempi pätevyys määrätä tai päättää miten kohteen tulisi toimia edistääkseen parhaiten omaa hyväänsä tai tavoitteitaan.

Pätevä arvovalta rakentuu arvovallan asiantuntemukselle, johon kohde uskoo.

Ratkaiseva tekijä on kohteen uskomus, ei arvovallan todellinen tietämys tai taito.

Asiantuntija ei ole arvovalta ellei hänen asiantuntemukseensa uskota, toisaalta arvovallaksi uskotun ei tarvitse todellisuudessa olla asiantuntija.

Tehtäviä

  1. Onko mielestäsi olemassa päteviä arvovaltoja?
  2. Jos mielestäsi on päteviä arvovaltoja, luettele niitä ja perustele käsityksesi.
  3. Voiko mielestäsi päteviin arvovaltoihin aina luottaa?
  4. Ovatko professorit päteviä arvovaltoja?
  5. Ovatko ministerit päteviä arvovaltoja=
  6. Ovatko kansanedustajat päteviä arvovaltoja?
  7. Onko arkkipiispa pätevä arvovalta?

Henkilökohtainen arvovalta



Henkilökohtaiseen arvovaltaan perustuvassa valtasuhteessa kohde tottelee halusta miellyttää tai palvella toista henkilöä puhtaasti tämän henkilökohtaisista ominaisuuksista johtuen.

Arvovallan perustana eivät siis ole pakko, palkinnot, sosiaalinen asema, oikeus tai pätevyys vaan arvovallan henkilökohtainen merkitys kohteelle.

Esimerkki tästä on rakastetun valta yli rakastajan, joka julistaa 'toiveesi on tahtoni' ja toimii sen mukaisesti.

Rakkauden lisäksi tällainen suhde voi perustua ystävyyteen, kunnioitukseen tai alistumisen haluun.

Tehtäviä

  1. Keskustelkaa henkilökohtaisten arvovaltojen hyödyistä ja haitoista.
  2. Mistä johtuu, että muhamettilaisissa maissa mies on arvovatltaisempi kuin nainen?
  3. Onko rikas ihminen arvovaltaisempi kuin köyhä?

Järkiperäinen todistelu tai vakuuttaminen

Vakuuttamisesta on kyse, kun toinen esittää toiselle perusteluja, vetoomuksia tai kehotuksia ja tämä riippumattomasti, omista arvostuksistaan ja tavoitteistaan lähtien arvioiden, hyväksyy todistelun sisällön toimintansa perustaksi.

Koska valintaa eivät periaatteessa rajoita kysymykset rangaistuksista, palkkioista tai velvollisuuksista tehdä vakuuttelijan tahdon mukaisesti, ja koska kohde on periaatteessa vapaa esittämään vastaväitteitä - ja siten kääntämään vakuuttajan ja vakuutettavan suhteen - katsotaan usein, ettei kyseessä ole vallankäytön muoto lainkaan.

Tällaisesta suhteesta puuttuu muille valtasuhteille tyypillinen suhteen toispuolisuus (epäsymmetrisyys), ja siksi se usein luokitellaan vastavuoroisen viestinnän alaan kuuluvaksi.

Vakuuttaminen kuuluu vallan määritelmän alaan: se on eräs tapa saada aikaan aiottuja vaikutuksia toisen käyttäytymisessä.

Usein tavallisten yksilöiden vakuuttamiskyvyt ovat epätasapainossa, mikä merkitsee sitä, että vapaaseen viestintään epäsuorasti sisältyvä vastavuoroisuus ei välttämättä toteudu.

Yksilöiden todistelutaidoissa ja puhetaidollisissa (retorisissa) kyvyissä on eroja, jotka eivät ole merkityksettömiä yhteiskunnallisten valtasuhteiden kannalta.

Vakuuttamisen voimavarat ovat epätasaisesti jakautuneet aivan samoin kuin muiden vallan muotojen.


Tehtäviä

  1. Millaista manipulaatiota saattaa esiintyä elämänkatsomustiedon opetuksessa?
  2. Onko elämänkatsomustiedon aineisto parempi, jos sen tekijänä on ollut filosofian professori?
  3. Miksi arvovallat määräävät, mitä elämänkatsomuksessa opetetaan?
  4. Pitäisikö oppilaiden saada vaikuttaa siihen, mitä elämänkatsomustiedossa opetetaan?
  5. Onko oikein, että evankelis-luterilainen kirkko saa vaikuttaa siihen, mitä elämänkatsomustiedossa opetetaan?

Vallan muotojen tarkastelua

Vallan käyttäjän asema

Vallan muodot voidaan jakaa kahteen ryhmään sen perusteella millainen asema niissä on vallankäyttäjän tahdon välittämisessä kohteelle.

Vallan käyttäjän tahdon välittäminen



Defenestraatio Prahassa 1618

Voimankäytössä ja manipulaatiossa tahdon välityksellä ei ole merkitystä. Voin kyllä kertoa toiselle työntäessäni häntä väkisin ulos ikkunasta haluavani tehdä juuri niin, mutta tämä kertominen on itse voimankäytön kannalta epäoleellista.

Manipulaatiossa tahdon välittämisen puuttuminen on määritelmällistä.

Vakuuttamisessa tahto ehkä välitetään, mutta se ei ole syy toiminnalle, vaikka vakuuttaminen onnistuisi.

Pakottamisessa, palkitsemisessa sekä eri arvovallan muodoissa vallan käyttäjän tahdon välittämisellä - käskemisellä - on keskeinen sija.

Vaatimuksen, pyynnön tai käskyn asema on tärkeä. Se, että tahto välitetään, merkitsee myös sitä, että kohde voi valita, toimiiko hän halutulla tavalla. Kohteella on periaatteessa valinnanvapaus toimintansa suhteen.

Pakottaminen ja palkitseminen edellyttävät kykyä käyttää voimaa tai ainakin kohteiden uskoa tällaisen kyvyn olemassaoloon.

Arvovalta on herkkä vallan muoto. Pelkkä arvovalta ei riitä tyydyttämään molempia vallan määritelmän sisältämiä ehtolauseita. Mikäli kohde ei hyväksy käskijän arvovaltaa, jälkimmäisellä ei ole arvovaltain perustuvia keinoja voittaa tätä vastarintaa. arvovalta edellyttää käytännössä tuekseen muita vallan muotoja.

Voiman käyttö on usein yhteydessä muihin vallan käytön muotoihin

Vaikka voimankäyttö on riippumatonta muista vallan muodoista, se on käytännössä niihin tiukasti yhteydessä.

Vaikka esimerkiksi armeijoiden tai sotavoimien valta on viime kädessä kykyä tuhota (ja tähän perustuen kykyä pakottaa) tämä voima perustuu muihin vallan muotoihin.

Sotajoukon osat toimivat johdon tahdon mukaisesti pakkoon, palkkioihin ja arvovaltain perustuvien keinojen ansiosta.

Väkivaltakoneisto ei toimi väkisin. On sanottu, että Napoleon ei työntänyt sotajoukkojaan Venäjälle, nämä kävelivät sinne itse.

Eräät voimankäytön muodot edellyttävät muita vallankäytön muotoja.

Työpaikasta erottaminen



Esimerkki tällaisesta on työpaikasta erottaminen.

Työnantaja muuttaa erottaessaan työntekijänsä tämän yhteisöllistä asemaa ja siten tämän toimintamahdollisuuksia.

Työpaikasta erottaminen on siis esimerkki voimankäytöstä, laajassa merkityksessä.

Työnantajalla on oikeus tai valta (tiettyjen ehtojen vallitessa) erottaa työntekijänsä.

Tämä oikeus kuuluu osaksi hänen arvovaltaasemaansa.

Toisaalta työnantaja ei erottaessaan saa työntekijää tekemään mitään, kysymyshän on erottamisesta, ei eroamaan pakottamisesta.

Työnantaja ei käytä valtaa erotettuun työntekijään, mutta hän käyttää valtaa muihin yhteisön jäseniin.

Työnantaja saa - käskee - muut alaisensa toimimaan siten, etteivät nämä enää suhtaudu erotettuun työntekijänä.

Vaikka kohteen yhteisöllisen aseman muuttaminen perustuu vallankäyttäjän arvovaltaasemaan, kyseessä ei ole varsinainen arvovaltasuhde, sillä minkäänlaisia käskyjä kohteelle itselleen ei esitetä.

Valta antaa voimaa (käyttämässämme laajassa merkityksessä). Voima ei siis ole valtaa, mutta sillä on hyvin läheinen yhteys siihen. Voima voi toimia vallan välineenä, ja toisaalta valta voi antaa voimaa.

Heikot vallan muodot

Vakuuttamisen tai järkiperäisen todistelun kuulumisesta vallan muotoihin voidaan kiistellä.

Sikäli kuin kyseessä on vallan muoto, kyseessä on heikko vallan muoto.

Järkiperäinen todistelu ei tyydytä Weberin määritelmän ehtolausetta 2.

Mikäli kohde ei hyväksy pitkänkään väittelyn jälkeen perusteluja, toisella ei ole mahdollisuuksia muuttaa tätä tosiasiaa paitsi nojaamalla johonkin toiseen vallan muotoon.

Ensimmäisenkin ehtolauseen tyydyttyminen on kiistanalaista: todistelun hyväksyminen on puhtaasti kohteen omasta tahdosta kiinni.

Varsinaisesta vallasta ei siis ole kysymys. Eri asia on se, että joskus muista vallankäytön muodoista yritetään antaa ulospäin sellainen vaikutelma, että kyseessä olisi järkiperäinen todistelu.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, keitä Prahassa heitettiin ikkunasta vuonna 1618.
  2. Mitä muita kuuluisia defenestraatioita tunnetaan?
  3. Onko defenestraatioita yritetty väittää itsemurhiksi?

Voima ja valta

Loput vallan muodot voidaan luokitella kahteen ryhmään: voimaan ja valtaan.

Voimaa on kyky tehdä, valtaa kyky saada muut tekemään.

Voimankäyttö ja manipulaatio kuuluvat voiman
alueeseen.



Voimankäytön käsite on laaja.

Vallan alueeseen kuuluvat pakottaminen ja palkitseminen yhtenä ryhmänä ja eri arvovallan muodot toisena ryhmänä. Näille on yhteistä se, että niissä kohde saadaan toimimaan halutulla tavalla.

Olennaista on, että kohde olisi (ainakin periaatteessa) voinut toimia toisin. Kohde alistuu vallankäyttäjän tahtoon, vaikka on periaatteessa vapaa.

Pelkkä voima ei ole valtaa

Vaikka voima on monella tavoin läheisessä suhteessa valtaan, se ei itsessään ole sitä.



Seuraava esimerkki ehkä selkiyttää tätä: Jaakolla on rynnäkkökivääri ja patruunoita. Jos hän vielä osaa ampua, hänellä on kyky aiheuttaa vahinkoa elollisille ja elottomille ympäristönsä olioille, ts. vaikuttaa näiden toimintamahdollisuuksiin. Jaakolla on näin voimaa, eli kyky saada aikaan vaikutuksia.

Onko Jaakolla tällöin valtaa? Ei ole, eikä rynnäkkökiväärin käyttäminen ole vallan käyttöä.

Rynnäkkökivääri voi kuitenkin toimia Jaakon valta-aseman perustana. Kun Jaakko on ryöstämässä pankkia hänellä saattaa olla valtaa yli pankkisalissa olijoiden.

Tällöin on kysymys pakottamisesta: kohteet toimivat Jaakon haluamalla tavalla, koska hän uhkailee heitä, ei siksi, että hän ampuu. Ampuminen saattaa tietysti lisätä uhkausten vakuuttavuutta, mutta tämä ei tee siitä vallankäyttöä.

Sama koskee yllä tarkastelua esimerkkiä työpaikasta erottamisesta. Itse erottaminen ei ole työnantajan vallankäyttöä erotettuun, vaikka se on vallankäyttöä muihin työntekijöihin.

Työnantaja käyttää voimaa käyttäessään valtaa ja päinvastoin, mutta kohteet eivät ole samat. Työnantajalla on selvästi valtaa mutta hän ei käytä sitä erotettuun. (Ehkä erottamisen syy on juuri se, ettei työnantaja saanut erotettua toimimaan tahtonsa mukaisesti.)

Tehtäviä

  1. Millä tavalla omaisuus antaa valtaa?
  2. Millä tavalla korkea virka antaa valtaa?
  3. Pitääkö paikkansa, että tieto on valtaa?

Valta ja kyvyt

Koska valtaa käyttää toimija, olisi luonnollista ajatella, että kyseessä olisi kyky. Kyseessä on kyky saada muut toimimaan tahtonsa mukaisesti (vastarinnasta huolimatta, jos otetaan huomioon myös toinen Weberin ehdoista).

Mikä on tämän kyvyn perusta? Mihin valta perustuu? Vastaus: voimavaroihin.

Mitä ovat voimavarat? Näihin kuuluvat muun muassa omaisuus, yhteiskunnallinen asema, asema organisaatiossa, fyysinen voima ja tieto.

Ovatko voimavarat yksilön ominaisuuksia?

Suurin osa ei selvästi ole.

Esimerkiksi yksilön omaisuus ei ole yksilön ominaisuus.

Yhteiskunnallinen asema ei ole henkilökohtainen ominaisuus.

Valta, joka perustuu henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ei ole täysin kyseisen henkilön sisäinen omaisuus.

Tehtäviä

  1. Millainen olisi kaikkivaltias olento?
  2. Olisiko sellainen mahdollinen?
  3. Jos olisit kaikkivaltias, mitä tekisit ensimmäiseksi?

Karismaattinen arvovalta



Karismaattisuudella tarkoitetaan johtajuutta, joka perustuu yksilön erityiselle pyhyydelle, sankaruudelle tai poikeukselliselle luonteelle ja hänen esittämälleen tai siunaamalleen järjestykselle.

Max Weberin karismaattisen arvovallan määritelmästä on seuraava:

… käytän ilmaisua "karisma" tarkoittamassa kaikkia ihmisen epäarkipäiväisiä ominaisuuksia (samantekevää on, ovatko kyseiset ominaisuudet todellisia, oletettuja tai luuloteltuja). "Karismaattinen arvovalta" merkitsee silloin (joko enemmän ulkoista tai sisäistä) ihmisiin kohdistuvaa herruutta, joka perustuu siihen, että hallitut uskovat hallitsevan henkilön kyseisen kaltaisiin ominaisuuksiin.

Lainaus viittaa epäarkipäiväisiin ominaisuuksiin. Weber viittaa sellaisiin ominaisuuksiin, jotka ovat epätavallisia tai ihmeellisiä.

Mikään ei ole epätavallista tai ihmeellistä itsessään, vaan aina suhteessa johonkin taustaan, tässä tapauksessa arkeen.

Karismaattisten ominaisuuksien (mitä ne sitten sattuvat olemaan) karismaattisuus riippuu tällaisten ominaisuuksien ilmenemisen yleisyydestä.

Jos kaikki olisivat karismaattisia...



Jos kaikilla olisivat ne ominaisuudet, joiden vuoksi karismaattista henkilöä pidetään karismaattisena, ei kyseinen henkilö olisikaan karismaattinen. Piirteiden karismaattisuus edellyttää näiden piirteiden suhteellista harvinaisuutta. Kaikki harvinaiset piirteet eivät tietenkään ole karismaattisia.

Jos fyysinen voima toimii vallan perustana, tämä johtuu siitä, että kyseisellä toimijalla on sitä enemmän kuin muilla, tai hän on halukkaampi käyttämään sitä kuin muut. Se, että on fyysistä voimaa ei vielä anna valtaa, sitä tulee olla enemmän kuin muilla. Sama koskee kaikkia voimavaroja.

Tehtäviä

  1. Luettele karismaattisia johtajia.
  2. Keskustelkaa karismaattisen johtajuuden eduista ja haitoista johdetuille.
  3. Mikä tekee uskonnollisista johtajista karismaattisia?

Valta ja kohteiden uskomukset

Yllä lainatussa Weberin karismaattisen arvovallan määritelmässä on valtaa koskeva piirre: hallittujen tai vallankäytön kohteiden uskomusten merkitys.

Ominaisuuksien, joihin karisma perustuu, ei tarvitse olla todellisia, ne voivat yhtä hyvin olla oletettuja tai luuloteltuja. Pääasia on, että niiden olemassaoloon uskotaan.

Tietysti pitkällä tähtäimellä petkutukseen perustuva valta ei ole kovin kestävää laatua. Näin käy ellei vain uskoteltuja voimavaroja voida muuntaa todellisiksi.

Voimavarojen ja vallan määrä eivät välttämättä käy yksiin. Tähän suhteeseen vaikuttavat myös kohteiden uskomukset vallan haltijan halukkuudesta tai valmiudesta käyttää voimavarojaan. Pelkät voimavarat eivät vielä takaa valtaa: muiden on uskottava, että sinulla on valtaa. (Eri asia on, että voimavarat antavat mahdollisuuden vakuuttaa muut niiden olemassaolosta.)

Valta rakentuu muiden toimijoiden uskomuksille. Näitä uskomuksia voidaan kutsua vaikkapa valta-aseman 'tunnustamiseksi'. Tämä tunnustaminen ei merkitse hyväksymistä, eikä se ole julkinen tiedoksianto.

Tunnustaessaan toisen vallan toimija ottaa tämän oletetut kyvyt (ja halut käyttää niitä) toimintaansa vaikuttavina.

Tehtäviä

  1. Millaisia virheellisiä uskomuksia ihmisillä voi olla vallan käyttäjistä?
  2. Mihin hirmuvaltiaiden valta on mielestäsi perustunut?
  3. Pohdi, miksi alamaiset ovat totelleet hirmuvaltiaita.

Vallan noidankehä


Itseään toteuttava ennustus

Valta perustuu itsensä toteuttavalle ennustukselle: kun joku katsotaan sellaiseksi, jolla on valtaa, muut taipuvat usein hänen tahtoonsa, mikä antaa tälle jollekulle taas lisää valtaa valvoa muita ja vaikuttaa näihin.

Koska hänellä uskotaan olevan valtaa, niin hänellä myös on sitä.

Valta auttaa voimavarojen hankinnassa

Valta vuorostaan mahdollistaa uusien voimavarojen hankinnan: kenellä aikaisemmin vain luultiin olevan valtaa (voimavarojen mielessä), hänellä saattaa myöhemmin olla sitä oikeasti.

Uskon loppuminen voi kaataa vallanpitäjän

Sama kehityskulku - tässä tapauksessa sitä voitaisiin kutsua noidankehäksi - voi toimia myös päinvastoin: kun yleinen uskomus jonkun valta-asemaa alkaa horjua (lähtee esimerkiksi liikkeelle huhu, että poliitikon valta on murtumassa) eivät muut enää yhtä helposti taivu hänen tahtoonsa ja / tai toimi yhteistyössä hänen kanssaan, mikä käytännössä merkitsee, että hänellä on yhä vähemmän valtaa, mikä saa hänen asemansa edelleen huononemaan.

Noidankehä saattaa johtaa siihen, että se, jolla oli valtaa (voimavarojen omaamisen mielessä), mutta jonka olemassaoloon ei enää uskottu, ei enää myöhemmin pidä hallussaan tätä valtaa.

Valta kykynä

Voimavarojen luonne ja uskomusten merkitys antavat aiheen miettiä uudelleen ajatusta vallasta kykynä.

Seuraava mahdollisuus olisi ymmärtää voimavarat ja kohteiden uskomukset aseman toteutumisen mahdollistavina ulkoisina ehtona, samalla tavoin kuin -270 asteen lämpötila kuluu niihin ympäristötekijöihin, jotka ovat tarpeen, jotta rautatanko särkyisi lyötäessä.

Voimme sanoa, että (melkein) kaikilla inhimillisillä toimijoilla olisi valtaa, jos he olisivat sosiaalisessa asemassa X tai jos heillä olisi voimavarat Y.

Mutta tuntuuko luontevalta sanoa, että esimerkiksi minulla on huomattava määrä valtaa koulussa sillä perusteella, että minulla olisi sitä, jos olisin samassa asemassa kuin rehtori on nyt?



Tämän ajattelutavan mukaan minulla - ja kellä tahansa muulla - on Hillary Clintonin, EY-byrokraatin tai Kim Il Sungin valta, mutta voimme käyttää sitä vain, jos olemme siinä asemassa kuin nämä henkilöt ovat.

Tehtäviä

  1. Pohdi mistä johtuu, että monet alistuvat melkein millaiseen vallanpitoon tahansa.
  2. Miten vallankumoukset ovat olleet mahdollisia?
  3. Mikä on palatsivallankumous?

Valta, kyvyt ja asema

Valmius on varsin yleinen

Lähes kaikilla inhimillisillä toimijoilla on valmius saada valtaa tai kyky käyttää sitä. Tällöin tämä mahdollisuus valtaan tarkoittaisi tiettyä kykyä tehdä päätöksiä ja käyttää voimavaroja, millä olisi sitten eri laajuisia ja muotoisia mahdollisia vaikutuksia riippuen asemasta, jota kulloinkin tarkastellaan.

Se mikä olisi tällaisessa ajattelussa asemaan perustuvaa olisi valmius vallan pitämiseen ja käyttämiseen eli inhimillinen kyky päämääriä ja keinoja koskevaan harkintaan sekä päätöksentekoon.

Asema antaa valtaa

Valta on siis aseman antama mahdollisuus, jonka käyttämiseen inhimillisillä toimijoilla on kyky. Näin ei jouduta mielettömiin tilanteisiin, joissa pitäisi todeta, että jollakin on valtaa, mutta hän ei kykene sitä juuri nyt käyttämään, koska hän ei ole oikeassa asemassa (eikä ole koskaan ollutkaan).

Valta on aseman, ei sen haltijan, ominaisuus.

Aseman haltija käyttää valtaa



Aseman haltija kuitenkin käyttää valtaa, ei asema.

Vallan käyttö edellyttää myös taitoja, joita ei kaikilla toimijoilla ole yhtäläisesti. Kaikki eivät kykene käyttämään annettuja voimavaroja samassa määrin.

Taidot voidaan ymmärtää tavallisina kykyinä, joilla on henkilökohtainen perusta.

Nämä taidot eivät kuitenkaan ole valtaa: jollei ole voimavaroja tai asemaa ei myöskään ole valtaa.



Nicolò Machiavelli (1469-1527) ehkä tunsi vallan salat ja olisi ehkä osannut käyttää sitä taitavammin kuin joku muu kirjoittaessaan Ruhtinasta maatilallaan Firenzen ulkopuolella 1513, mutta valtaa hänellä ei ollut.

Valta ja taito eivät kulje käsi kädessä

Toisaalta maailmanhistoria on täynnä hallitsijoiden taitamattomia päätöksiä. Valta ja taito käyttää sitä eivät kulje käsi kädessä.

Valta siis edellyttää voimavaroja, ja tarvitaan taito käyttää niitä.

Taitava tai taitamaton voimavarojen käyttö edellyttää edelleen informaatiota tai tietoa, jonka pohjalta näitä voimavaroja voi käyttää.

Esimerkiksi pakottaminen edellyttää tietoa pakotettavan mieltymyksistä.

Valta-asema nojaa voimavaroihin (tai yleiseen uskomukseen sellaisista), taito ja informaatio taas mahdollistavat tämän aseman hankkimisen, menestyksekkään hyödyntämisen sekä ylläpitämisen.

Tieto on eräs vallan voimavaroista

Tieto voidaan myös ymmärtää yhtenä vallan voimavaroista.

Tällaisessa vallan asiayhteysajattelussa on eräs heikkous: valtaa liitetään arkikielenkäytössä juuri yksilöille, ei sosiaalisille asemille.

Juuri yksilöt itse ovat oman valta-asemansa rakentaneet.

Vallan perustana olevat voimavarat ovat näiden vallan haltijain kokoamia.

Samoin kaikenlaiset vallan kannalta tärkeät verkostot ja yhteydet ovat näiden toimijoiden aikaansaannoksia.

Eli jos vaihdamme vallan haltijan toiseen yksilöön saattaa valta hävitä - ainakin se täytyy rakentaa uudelleen.

Valtaa on hankala periä. Poikkeuksen muodostaa - ainakin periaatteessa - virallisiin asemiin liittyvä valta.

Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto



Mutta todellisuus ei ole näin yksinkertainen: voimme sanoa, että Urho Kekkosella oli enemmän valtaa kuin Mauno Koivistolla, vaikka molemmilla on periaatteessa ollut samat presidentin valtaoikeudet.

Valta tuntuu olevan tiukasti tietyn yksilön omaisuutta.

Yksilö on usein se toimija, joka on saanut aikaan tietyn valta-aseman ja siihen liittyvän vallan jakauman.

Johtaisiko se siihen, että alkaisimme puhua vallasta asemien eikä yksilöiden ominaisuutena ehkä liian jäykkään kuvaan yhteiskunnasta, joka olisi aina jo valmis: sosiaaliset asemat vain odottaisivat täyttäjiään?

Suhdeverkostot ja voimavarat

Tämä vaikutelma perustuu väärään käsitykseen aseman käsitteestä. Asemia ei tarvitse pitää minään paikkoina, jotka odottavat täyttämistään. Ne ovat tapa käsitellä inhimillisiä suhdeverkostoja ja voimavarojen jakautumista niissä.

Asema on erottamaton osa yksilön sosiaalista minäkuvaa, mutta voimme kuvitella jonkun toisen toimijan vastaavaan asemaan tai kyseisen yksilön johonkin toiseen asemaan.

Asemat ovat tietysti kovin yksilöllisiä: niiden sisältö ja muoto riippuu kyseisen yksilön aikaisemmista vaiheista.

Mahdollisuus pikemminkin kuin kyky

Alkuperäinen ajatus vallasta kykynä ei ole niin ilmiselvästi sovellettavissa kuin alussa otaksuttiin.

Mieluummin kuin kyvystä tulisi ehkä puhua mahdollisuudesta (aivan kuten Weberin määritelmä tekee).

Mahdollisuudet ovat olosuhteiden ominaisuuksia, eivät yksilön.

Yksilöllä on kyky käyttää näitä mahdollisuuksia haluamallaan tavalla, mutta tämä kyky ei ole valtaa.

Valta ei ole yksilön sisäinen ominaisuus, vaikka näin saattaisi kuvitella.

Sosiaalisen aseman antama ominaisuus

Valta todettiin sosiaalisen aseman antamaksi ominaisuudeksi, ei yksilön sisäiseksi piirteeksi.

Asema voidaan ymmärtää tiettynä sosiaalisten suhteiden muodostelmana, jonka olennaisena piirteenä on erilaisten valtavoimavarojen jakautuminen.

Esitetty vallan asema-analyysi mahdollistaa puheen vallan omaamisesta ja toisaalta sen käyttämisestä. Asemassa oleminen on vallan omaamista ja aseman mahdollisuuksien käyttäminen vallan käyttöä.

Tehtäviä

  1. Miten vallan käyttöä voidaan mielestäsi valvoa?
  2. Millä keinoilla taitamaton ja vahinkoa aiheuttava päätöksen tekijä voidaan mielestäsi vaihtaa toiseen?
  3. Miten voidaan ratkaista se, kuka on asiantuntija? Oikeuskanslerin virastolle on tiettävästi tehty valitus, jossa on valitettu sanan "asiantuntija" virheellisestä käytöstä.

Epäsuora valta

Harmaa eminenssi



Vallan ei tarvitse perustua suoraan kosketukseen vallan haltijan ja kohteiden välillä, kuten usein käytetty harmaan eminenssin (éminence grise) käsite olemassaolollaan osoittaa.

Hallitsijalla on valtaa yli kansansa (ja hänet tunnustetaan tällaista omaavaksi), harmaalla eminenssillä on valtaa yli hallitsijan muttei yli kansan - muutoin kuin hallitsijan välityksellä - eminenssillä ei myöskään ole kansan 'tunnustusta vallastaan'.

Riittää, että on valtaa suhteessa toiseen ja toisella on valta-asema, ei tarvita välttämättä suoraa kosketusta vallankäyttäjän ja lopullisen kohteen välille.

Parasta valtaa on tietenkin se, joka on yli sellaisten, joilla on valtaa. Harmaan eminenssin valta kuitenkin edellyttää hallitsijan valta-asemaa, päinvastainen ei päde. Kyseessä on epäsuora valta.

Laaja-alaisuus ja kattavuus

Valtasuhteita voidaan erotella niiden laaja-alaisuuden, kattavuuden ja voimakkuuden suhteen.

Laaja-alaisuudella tarkoitetaan vallan alla olevien määrää.

Kattavuus (comprehensiveness) taas viittaa vallan laajuuteen, eli siihen kuinka monissa eri asioissa toisella on valtaa toisen yli.

Vallan määrä ja kustannukset

Viimein voimakkuus viittaa vallan määrään, eli siihen kuinka pitkälle toinen voi mennä harjoittaessaan valtaansa toisen yli vielä säilyttäen valta-asemansa.

Valtasuhteet eroavat niiden voimavarojen suhteen, joihin valtasuhde kulloinkin perustuu.

Voidaan myös tarkastella vallankäytön kustannuksia.

Voidaan myös puhua eri yksilöiden välisistä eroista kyvyissä käyttää valtaansa, kyvyissä hankkia voimavarojensa avulla valtaa ja toisaalta kyvyissä hankkia voimavaroja.

Voidaan myös puhua eroista mahdollisuuksissa säilyttää valtansa ja kyvyissä säilyttää valta.

Tehtäviä

  1. Keillä on Suomessa epäsuoraa valtaa?
  2. Miten a) poliittiset puolueet b) uskonnot käyttävät valtaa epäsuorasti?
  3. Mitä tarkoittaa politiikassa junttaus. Harjoitetaanko kotikunnassasi poliittista junttausta?

Valta suhteena

Aviovalta

On sanottu, että asemaan perustuva käsitys vallasta ei tuo esiin kaikkia valtaan liittyviä piirteitä.

Tarkastellaan miehen ja vaimon suhdetta perheessä, jossa aviomies päättää perheen tulojen käytöstä.

Sanottaessa, että aviomiehellä on taloudellinen valta yli vaimonsa, ei olla tekemässä vain ehdollista väitettä siitä, että aviomies kykenisi käyttämään valtaansa, jos hän niin päättäisi.

Vaikka tämä sisältyy vallan käsitteeseen, se ei kuitenkaan tyhjennä sitä.

Aviomiehen valta on vaikuttava tekijä vaimon elämässä, vaikka aviomies ei tietyllä hetkellä käyttäisikään valtaansa tekemällä vaimon elämään vaikuttavia päätöksiä.

Se, että aviomies valvoo perheen taloudellisia voimavaroja vaikuttaa hänen ja vaimonsa vuorovaikutuksen kaikkiin piirteisiin.

Aviomiehen valta muotoilee heidän välisensä vuorovaikutuksen mahdollisuuksia ja siksi sitä ei käsitellä aseman perusteella.

Asemaan perustuva tarkastelu antaa toimijalle vallan yli toisen, kun edellisellä on kyky käyttää valtaa jälkimmäiseen.

Vallitseva asiantila

Valtasuhde on vallitseva asiaintila, ei pelkästään kyky, jonka toimija voi ottaa käyttöön. Se, että toimijalla ei ole valtaa toisen yli, voi johtua joko siitä ettei hänellä ole siihen kykyä, vaikka hän haluaisikin tai sitten hänellä ei ole mitään syytä käyttää valtaa yli toisen.



Mafiapomolla ei ole valtaa minuun, sillä hänellä ei ole mitään syytä käyttää sitä minuun. Tämä on totta, vaikka mafiapomolla olisikin kyky, jos hänellä vain olisi jokin peruste käyttää sitä. Toimijan vallan esittäminen asemaan perustuvana ominaisuutena saattaa olla yksinkertainen malli monimutkaisen ilmiön ymmärtämiseen.

Toiminnan mahdollisuudet muuttuvat

Toimijan valta muuttaa sosiaalista tilaa, jossa hänen valtansa alla olevien toiminta tapahtuu. Valtaa omaavan toimijan läsnäolo ilmenee siinä, että se muuttaa hänen valtansa alla olevien sosiaalista toimintamahdollisuuksia.

Asemaan perustuvan käsityksen ansiona on se, että siinä voidaan tehdä ero vallan omaamisen ja sen käyttämisen välillä.

Ennakointi



Usein ennakointi toimii kielteisesti ja vanhoillisesti: ennakoidun vasteen vuoksi pidättäydytään jostakin teosta, joka rikkoisi vallitsevan järjestyksen ja aiheuttaisi vallan haltijan toimenpiteitä.

Toimitaan siis kuten ennenkin. 'Antaa nukkuvan karhun nukkua', kuten sanonta kuuluu.

Aivan mahdotonta ei ole - mutta ei yhtä yleistä kuin poikkeavasta toiminnasta pidättäytyminen - pyrkimys vallanhaltijan tahdon ennakointiin.

Tällöin innokkaat alaiset toimivat tavalla, jonka ajattelevat olevan ylempänsä tahdon mukaista ilman, että heille on tätä tahtoa mitenkään ilmaistu.

Tällaiset tapaukset tulevat ilmi tavallisesti vain silloin kuin vallanhaltijan tahdon ennakoinnissa erehdytään, eli kun alaiset menevät 'liian pitkälle'.

Jos tahto ennakoidaan oikein ei vallanhaltijalla ole yleensä mitään syytä toimia, ellei hän sitten ajattele tällaista käytäntöä pitkällä tähtäimellä itselleen vahingolliseksi.

Kustannussäästöt



Ennakointi säästää vallanhaltijalta tahtonsa välittämisen kustannukset. Onhan esimerkiksi diktaattorin kannalta mukavampaa, että salainen poliisi tappaa kiusallisen lehtimiehen ilman erityisiä käskyjä tai edes informoimatta ylempäänsä.

Esimies välttää näin vastuun tahtonsa toteutumisesta, ja mikäpä olisi sen mukavampaa mahdollisen vallan väärinkäytöksiä koskevan tutkimuksen kannalta.

(Valta-aseman haltijoita on ajoittain myös taipumus vierittää vastuu tällä tavoin alaistensa niskoille, jos heidän havaitaan ylittäneen valtansa rajat. Tämä tietysti edellyttää, että todisteet käskemisestä puuttuvat.)

Piilevä valta

Ennakointi viittaa tarpeeseen erotella vallan omaamisen ja käyttämisen lisäksi vielä kolmas: piilevä. Piilevä valta edellyttää valtaa ja valta-asemaa, muttei vallan omaajan tahtomista: siltä, jolla valta on, ei edellytetä mitään toimintaa, paitsi ehdollisesti.

Tämä ehdollisuus koskee tilannetta, jossa kohde on ennakoinut vallan haltijan tahdon väärin. Tällaisessa tilanteessa oletetaan, että vallan haltija käyttää valtaansa ja välittää todellisen tahtonsa kohteille, ja nämä muuntavat toimintaansa tämän mukaisesti.

Tehtäviä

  1. Millä vaimo voi käyttää valtaa, vaikka taloudelliset voimavarat olisivat miehen hallussa?
  2. Voiko työttömällä olla valtaa?
  3. Tutustukaa Nicolò Machiavellin käsityksiin vallasta.
  4. Kerrotaan, että Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsenet pyrkivät ennakoimaan pääsihteerin J. V. Stalinin (1879-1953) mielipiteitä jotta eivät vahingossa suututtaisi häntä ja joutuisi epäsuosioon. Keksikää muita esimerkkejä vastaavasta ennakoinnista.
  5. Ottakaa selvää siitä, keillä on valtaa päättää siitä, mitä koulussa opetetaan?
  6. Miten erilaiset johtajat (liike-elämässä, kunnissa jne.) käyttävät Suomessa valtaa?

Teorioita yhteiskunnan rakenteesta ja muutoksesta

Vanha aika

Yhteiskuntia tutkivat mm. taloustutkimus, politiikan tutkimus, ihmistutkimus (antropologia), yhteisöpsykologia (sosiaalipsykologia) ja yhteisö-oppi (sosialogia).



Härkien jumala Apis

Muinaiskreikkalainen Ksenofanes sanoi, että jos hevoset palvoisivat jumalia, nämä jumalat muistuttaisivat hevosia. Yhteisöjä käsitteleviä huomioita esittivät esimerkiksi Herotodos, Thykydites ja Polybius. Tietenkään ei sovi unohtaa Platonia.

Idän ajattelijoista ei pidä unohtaa Kugfutsea.

14. vuosisadalla elänyt Ibn Khaldun kirjoitti seitsenosaisen historian, jossa on käsitelty mm. yhtesöjen koossa pysymistä ja ristiriitoja.

Sosiologia


  
Sanaa "sosiologia" käytti ensimmäisenä Emmanuel Joseph Seyes (1748-1836). Käsitteen otti uudestaan käyttöön positivismin perustajaAuguste Comte (1798–1857) vuonna 1838.

Comte oli aikaisemmin käyttänyt käsitettä "social physics".

Comte toivoi yhdistävänsä kaikki ihmiskuntaa koskevat tutkimusalat. Comte ajatteli, että jos ihmisyhteisöjen kehitystä ymmärrettäisiin, yhteisöllinen paha voitaisiin poistaa. Sosiologia oli positiivisten tieteiden kuningatar. Tästä syystä jotkut sanovat Comtea sosiologian isäksi.

Auguste Comte erotti ihmiskunnan historiassa kolme päävaihetta: teologisen (tarkemmin sanottuna uskonnollisen), metafyysisen ja positiivisen. Alimmassa, teologisessa, voidaan erottaa kolme vaihetta, fetisistinen, monijumalinen ja yksijumalinen.

Vuonna 1857 ilmeestyi Yhdysvalloissa kaksi kirjaa, joiden nimessä oli sana "sosiologia". Herbert Spencerin "The Study of Sociology" ilmestyi 1874.



Oppiainetta opetettiin ensimmäisen kerran yliopistossa 1871. Ensimmäinen tiedekunta perustettiin 1892. Nämä tapahtuivat Yhdysvalloissa.

Eurooppaan ensimmäinen sosiologian laitos perustettiin 1895 Emile Durkheimin johdolla. Saksaan ensimmäinen sosiologian laitos perustettiin 1919 Max Weberin johdolla.

Sosiologian kehityksen kannalta kenties merkittävimpiä tutkijoita ovat olleet Émile Durkheim, Karl Marx, Ferdinand Tönnies, Vilfredo Pareto, Max Weber ja Georg Simmel. Monet heistä eivät muodostaneet tietoisesti sosiologista oppia, mutta myöhemmin heidät on luettu nimenomaan sosiologian edustajiksi.

Pikkulassikoiksi kutsutaan seuraavia tutkijoita.
  • Ulrich Beck
  • Pierre Bourdieu
  • Manuel Castells
  • Auguste Comte
  • Émile Durkheim
  • Michel Foucault
  • Anthony Giddens
  • Jürgen Habermas
  • Marcel Mauss
  • C. Wright Mills
  • Vilfredo Pareto
  • Talcott Parsons
  • Georg Simmel
  • Herbert Spencer
  • Ferdinand Tönnies
  • Thorstein Veblen
  • Max Weber

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, mitä aiheita suomalaiset sosiologit nykyään tutkivat?
  2. Mihin arkielämän ammattiin sosiologi kelpaa?
  3. Ottakaa selvää siitä, mitä aihepiirejä kuuluu sosiologian opintoihin.

Émile Durkheim uskonnosta



Durkheim käsitteli uskontoa yhteiskunnallisena ilmiönä. Yleisesti ottaen sen mukaan ihmisten palvomat jumalat ovat kuviteltuja olentoja, jotka yhteiskunta on tiedostamattomasti luonut välineiksi, joilla valvotaan yksilön ajattelua ja toimintaa.

Durkheimin malli on seuraavanlainen.

Monilla ihmisillä on uskonnollinen tunne, jonka mukaan he ovat alaisina yliluonnollisille olennoille, jotka antavat heidän toiminnalleen käskyjä.

Durkheimilaisen käsityksen mukaan he tuntevat tällöin yliluonnollisen mahdin sijaan heitä voimakkaamman luonnollisen yhteiskunnan voiman.

Yksilön sisäänsä sulkeva yhteiskunta synnyttää jäsentensä mieliin ajatuksen jumalasta, joka on tosiasiassa heijastus yhteiskunnasta.

Yhteiskunta kohdistaa Durkheimin mukaan jäseniinsä ehdottoman tottelevaisuuden vaatimuksen, ja tämä heijastuu ihmisten käsityksenä pyhistä asioista sekä jumalasta, joka koetaan pyhäksi asettamisen vaatimuksen lähteeksi.

Alkukantaisissa yhteiskunnissa tämä tunne yhteisön vaatimuksesta ehdottomaan kuuliaisuuteen on Durkheimin mukaan hyvin voimakas.

Heimon käsityksillä ja tavoilla on ehdoton valta yli yksilöiden. Myös kehittyneissä yhteiskunnissa tämä alkukantainen ykseyden tuntu palaa osittain henkiin esimerkiksi sodan aikana, jolloin tunne kansallisesta yhteenkuuluvuudesta saa yksilöihin lähes rajattoman vaikutusvallan.

Jumala koetaan myös yksilön viimeiseksi avunantajaksi.

Ihminen on Durkheimin käsityksen mukaan olemukseltaan yhteisöllinen, riippuvainen laumastaan ja onneton joutuessaan siitä eroon. Yhteisö on ihmisen henkisen elinvoiman tärkein lähde.

Durkheimin mukaan yksilö vahvistuu suorittaessaan ryhmän toisten jäsenten kanssa samaa ryhmää yhdistävän uskonnon palvontamenoja. Esimerkiksi latinan sanan religio kantana on ligare, joka tarkoittaa sitomista tai yhteenliittämistä.

Jumala on siis Durkheimin mielestä vertauskuva yhteiskunnalliselle todellisuudelle, tekijälle joka on ollut olemassa kauan ennen yksilöä ja joka säilyy kauan hänen jälkeensä.

Yhteiskunnan luonnollinen paine muuttuu käsityksesi jumalan yliluonnollisesta läsnäolosta, koska ihmisen mielellä on yleinen taipumus luoda mielteitä ja vertauskuvia.

Jumala on tämän käsityksen mukaan homo sapiens -eläimen luomus, jonka tarkoituksena on säilyttää tämän olennon yhteiskunnallinen olemassaolo.

Max Weber ja uskonnon vaikutukset kapitalismiin



Teoksessaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki Weber esitti, että protestantismin (erityisesti kalvinismin) vaikutus teollisuusyhteiskunnan syntyyn oli ratkaiseva.

Hänen mukaansa protestantismi "sekularisoi" kutsumus-käsitteen ja teki kaikesta työstä yhtä arvokasta Jumalan palvelemista.

Kalvinismin erityinen vaikutus oli siinä, että kieltäessään turhat nautinnot se sai aikaan säästäväisyyttä ja sitä myöten vaurautta ja pääomien syntyä.

Weber tutki myös kungfutselaisuuden ja hindulaisuuden vaikituksia yhteiskuntiin. Kunfutselaisuus ei ollut varsinaisesti uskonto vaan se suvaitsi kaikenlaisia kansanuskoja. Hindulaisuudessa oli sisään rakennettuna kastilaitos, joka teki yhteiskunnasta jäykän luokkayhteiskunan.

Peter Berger ja Thomas Luckman

Peter Berger jaThomas Luckmann esittävät teoksessaan Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen uskonnon olevan eräs symboliavaruuksista, johon ihmisyhteisö "tallentaa" rutinoituneen ajattelunsa.

Heidän mukaansa ajattelu rutinoituu kuten aamutoimet, autolla ajo ym. Rutinoituminen vapauttaa ihmisen kapasiteettia muihin tehtäviin kun samaa asiaa ei tarvitse aina erikseen tietoisesti miettiä. Kun ajattelu on rutinoitunut, se otetaan itsestäänselvänä siihen asti kun jokin ulkoinen tekijä haastaa sen.

Silloin ajattelutapa otetaan esiin symboliavaruudesta, sitä arvioidaan, se päivitetään - ja talletetaan uudelleen.

Luckmann: The Invisible Religion:

Uskonto ei ole kadonnut, vaikka menettänyt perinteisiä yhteiskunnallisia funktioitaan: siitä on kuitenkin tullut näkymätön.

Antipositivismi

Positivismin vastaisia suuntauksia olivat Karl Marxin dialektonen materialismi ja Wilhelm Diltheyn ja Heinrich Rickertin "ihmistiede". Viimeksi mainittu "henkinen tiede" väitti, että "ihmistieteissä" pitäis käyttää aivan muita nebetelmiä kuin luonnontietieteissa.

Heidän mielstään "ihmistieteisiin" soveltuisi paremmin aikaisemmin Raamatun selitysoppina tunnettu hermeneutiikka.



Diltrheystä saivat vaikutteita eksistentialistit sekä Jürgen Habermas ja Georg Henrik v. Wright.

Antiposivismi on haitannut vakavasti kunnollisen elämänkatsomustieteen opetuksen saamista Suomeen.

Postmodernismi on pääasiassa valistusajattelun vastainen ajatussuunta. Yhdessä antipositivismi ja postmodernismi ovat saaneet aikaan pahaa jälkeä. Diltheystä vaikutteita saaneista ajattelijoista Jürgen Habermas lukeutuu kuitenkin valistusajattelijoihin.

Postmodernismi on haitannut kaikkien tutkimusalojen kehitystä, mutta vain osittain elämänkatsomustiedon kehittämistä.

Tehtäviä

  1. Elämmekö ihmiskunan positiivista vaikhetta?
  2. Max weberin mukaan protestanttinen kristillisyys oli kapitalismin liikkeelle panevia voimia. Maailman toiseksi suurin talous on Japani. Japanissa kristittyjä on mitättämän vähän. Mistä mielestäsi johtuu Japanin nousu talousmahdiksi?
  3. Onko uskonto näkymätön, kuten Thomas Luckmann väittää?
  4. Miksi uskonto ei ole kouluissamme näkymätön?
  5. Millä tavalla Kungfutsen ajatukset vaikuttavat Kiinan yhteiskunnassa?
  6. Millä tavalla kastilaitos vaikuttaa nykyisessä Intiassa?
  7. Ottakaa selvää siitä, milloin sosiologiaa alettiin opettaa Suomen korkeakouluissa.
  8. Mitä tarkoittaa vanha oppiaine "yhteiskuntaoppi".
  9. Ketkä opettavat kouluissa "yhteiskuntaoppia"?

Perhe


Perheen historiaa

Suomalaiseen käsitykseen perheen luonteesta on vaikuttanut voimakkaasti mm. kristinusko, jonka perheajattelu on paljolti pohjautunut juutalaiseen isänoikeudelliseen perinteeseen.

1600- ja 1700- luvuilla etenkin Savossa ja Hämeessä esiintyi isänoikeuteen perustuvia suurperheitä. Suurperheeseen kuului monia isiä, äitejä, lapsia, isovanhempia, setiä, tätejä, serkkuja jne. Eniten suurperheitä oli Pohjois-Karjalassa.

Myös muualla maailmassa suurperhe on ollut yleinen. Se on liittynyt ennen kaikkea paimentolaisuuteen, kiertoviljelyyn ja maanviljelyyn. Suomessa suurperhelaitoksen tyypillinen elämänmuoto oli kaskikulttuuri. Usein suurperhe käsitti 20–30 perheenjäsentä, mutta joskus perheenjäseniä saattoi olla jopa sata.

Suurperheessä esimerkiksi lapsilla oli nykyistä enemmän ihmissuhteita, mutta toisaalta suurperheissä saattoi vallita varsin ankara ja perheenjäsenten henkilökohtaista vapautta rajoittava kuri.

Viimeisten sadan vuoden aikana ihmisten muutto kaupunkeihin on hävittänyt suurperheet. Jäljelle on jäänyt ns. ydinperhe, johon kuuluvat isä, äiti ja heidän lapsensa. Ydinperhe muodostetaan solmimalla avioliitto tai avoliitto. Silloin perhettä kutsutaan avioperheeksi tai avoperheeksi.

Perhe ja suku eriytyivät

Suurperheen häviäminen merkitsi itse asiassa perheen eriytymistä suvusta. Perheenpää alkoi edustaa "valtiovaltaa". Syntyi tuotannollinen yksikkö, jota kutsutaan porvarilliseksi perheeksi. Perheyritys kasvatti lapset perheen työn jatkajaksi. Perhe hallitsi tiettyä omaisuutta.

Kapitalistisen tuotantotavan kehittyessä perhe irtaantui tuotannosta. Perheenpää ei ollut enää käsityöläinen tai kauppias vaan yrityksen työntekijä. Perheen toimeentulon turvaamiseksi myös äidin piti mennä ansiotyöhön.

Lapset eivät olleet enää vanhempien työn jatkajia ja vanhuuden toimeentulon turvaajia vaan lapsia hankittiin lähinnä tunnesyistä. Perheen koko pieneni. Nykyinen ydinperhe on ennen kaikkea kulutusyksikkö.

Sukupuoliset tarpeet



Mitä mieltä olet performanssitaiteilija Rakel Liekistä?

Perhe liittyy myös miehen ja naisen sukupuolisten tarpeiden tyydyttämiseen. Suomessa kristillisen perheen oletetaan olevan yksiavioisen.

Enemmistö alkeellisista kulttuureista on saattanut olla moniavioisia. Moniavioisuus voi olla joko monivaimoisuutta (yleisempi) tai monimiehisyyttä. Monivaimoisuutta on esiintynyt ankaran isävaltaisissa islamilaismaissa, monimiehisyyttä mm. Tiibetissä.

Aikaisemmin erilaisia moniavioisuuden muotoja on esiintynyt lähes kaikkialla. Monivaimoisuus on ollut niistä yleisin. Koska miehiä ja naisia on suunnilleen yhtä paljon, jotkut ovat jääneet ilman yhtään vaimoa.

Mitä yhteiskunnallisia tehtäviä perheelle on jäänyt

Aikaisemmin suku tai suurperhe huolehti vanhuksista, lapsista ja sairaista. Huolenpidon aste vaihteli suuresti; vanhuksia ja lapsia saatettiin jättää heitteille tai jopa surmata.

Suku tai suurperhe oli tuotantoyksikkö, joka liittyi lihasvoimaa vaativaan tuotantotapaan.

Nykyään esimerkiksi maanviljelystä voi koneiden avulla harjoittaa ydinperhe ilman muiden ydinperheiden apua.

Ydinperheen tärkeimpinä tehtävinä pidettiin aikaisemmin mm. seuraavia asioita:
  • Aviopuolisoiden yhdyselämän vakiinnuttaminen ja sukupuolielämän valvonta
  • Työnjako sukupuolten kesken
  • Lasten hoito ja kasvatus
  • Kulttuurin välittäminen seuraavalle sukupolvelle
Viime vuosikymmeninä kaikki nämä tehtävät ovat joutuneet tai ne on asetettu kyseenalaisiksi. On syntynyt erilaisia sukupuolielämän vapautta korostavia ajatussuuntia, jotka ovat mm. katsoneet, ettei aviopuolisolla ole oikeutta määrätä toisen aviopuolison sukupuolielämästä.

Rekisteröidyn avioliiton rinnalla avoliitto, joka perustuu pelkästään puolisoiden väliseen sopimukseen, on saavuttanut entistä laajempaa kannatusta.

Naisten ja miesten tasa-arvoa edustavat järjestöt ovat halunneet poistaa kotitöiden jakamisen miesten töihin ja naisten töihin. Erityisesti naisasialiike on katsonut, että ydinperhe rasittaa nykyisessä muodossaan liikaa perheenäitiä.

Lasten hoito ja kasvatus ovat huomattavassa määrin siirtyneet päivähoidon ja koulujen tehtäviksi.

Koulu on entistä suuremmassa määrin ottanut tehtäväkseen kulttuurin välittämisen seuraaville sukupolville. Koulu on yhtenäistämässä suomalaista kulttuuria.

Yhteiskunta huolehtii nykyään useimmiten myös vanhuksista ja sairaista. Omaishoitajien asema on vaikea.

Nykyään perheessä tapahtuva toiminta edustaa pääasiassa vapaa-aikaa, jolloin ruumiillisesti kerätään voimia ja henkisesti lataudutaan seuraavaa työpäivää varten.

Huomattavan osan vapaa-ajastaan perheet käyttävät (aineelliseen tai viihteelliseen) kulutukseen.

Tehtäviä

  1. Mitä ongelmia nykyiseen ydinperheeseen liittyy (naisen asema siinä)?
  2. Mitä aikuisten ja lasten välisiä ristiriitoja ydinperheessä esiintyy?
  3. Mitkä tekijät aiheuttavat vaikeuksia ydinperheen isän ja äidin välisiin suhteisiin?
  4. Miten kokopäivätyössä käyvät vanhemmat voivat vaikuttaa oman aateperintönsä siirtämiseen lapsilleen?
  5. Miten ydinperinteen ulkopuolella olevat laitokset kuten koulu edistävät lasten vieraantumista vanhempiensa todellisuuskäsityksesä?
  6. Keillä on oikeus määrätä lasten uskonnollisesta ja siveellisestä kasvatuksesta, vanhemmilla vai koululaitoksella?
  7. Aiotko joskus perustaa perheen?

Onko isyys ongelma?



Epävarmuus isyyskysymyksessä voi hiertää pahasti parisuhdetta ja ihmismieltä. Niin ei tarvitse olla. Nykyaikaisen molekyylibiologian ansiosta varmuuden saa helposti. DNA-analyysi antaa myös miehelle mahdollisuuden varmistaa isyytensä. Se voidaan joko todeta tai sulkea pois. Isyyden toteamisessa tuloksen varmuus on 99.99987 % tai enemmän. Sen poissulkemisessa varmuus on 100 %.

Isyystestin suorittamiseen ei tarvita oikeusistuimen määräystä. Kuka tahansa yksityishenkilö pystyy kotona otettavien näytteiden avulla saamaan nopeasti varmuuden asiasta.

Saksalaisen die Welt-lehden mukaan Euroopassa avioliitossa syntyneistä lapsista noin 10 prosentilla - joidenkin arvioiden mukaan jopa 20 prosentilla - on eri perimä kuin aviomiehellä. Tämä tarkoittaa, että lapsen biologinen isä on joku muu kuin aviopuoliso. Epävarmuus lapsen alkuperästä ei kalva ainoastaan miehen mieltä. Esimerkiksi Saksassa kaikista isyysanalyyseista noin 30 % tehdään äidin toimeksiannosta.

Sukulaisuutta tutkittaessa DNA-analyysi antaa yksiselitteisen vastauksen huomattavasti helpommin ja pienemmin kustannuksin kuin perinteiset menetelmät. DNA-analyysissä verrataan keskenään isän ja lapsen tiettyjä DNA- alueita. Tutkittavat DNA-alueet ovat sellaisia, että niiden avulla voidaan selvittää ainoastaan sukulaisuutta, ei esimerkiksi periytyviä sairauksia. Tähän tarvitaan heiltä molemmilta näytteet, joiden ottaminen käy helposti: vain hiukan sylkeä, hiuksia tai muuta näytteeksi kelpaavaa solukkoa. Näytteet lähetetään laboratorioon analysoitaviksi ja tulokset saadaan 2 - 3 viikon kuluessa.

Lisätietoja ja hinnaston löydät osoitteesta http://www.isyystesti.fi/

Tällä hetkellä hinnat vaihtelevat 430 – 700 euroon.

Tehtäviä

  1. Onko mielestäsi oikein, että aviomies katsotaan Suomessa automaattisesti lapsen isäksi?
  2. Isyystutkimus on siinä määrin halpa, että se voitaisiin helposti suorittaa kaikille syntyville lapsille. Miksi näin ei menetellä?
  3. Mitä kaikkia vaikeuksia perheelle tulee, jos mies alkaa epäillä, onko hän jonkin lapsen isä?
  4. Onko naurun asia, jos esimerkiksi kahden valkoihoisen perheeseen syntyy lapsi, jonka oikean isän ihonväri on muu kuin aviomiehen?
  5. Mitkä ovat mielestäsi lapsen oikeudet ja mikä on lapsen etu näissä asioissa?

Mikä on kunta



Kunta on paikallistasolla toimiva itsehallinnollinenjulkishallinnon yksikkö, jolla on oma rajattu alueensa ja väestönsä. Useimmiten kunta koostuu yhdestä tai useammasta taajamasta sekä ympäröivästä maaseudusta. Useimmilla kunnilla on jokin selvästi muista erottuva keskustaajama, sekä pienempiä sivukyliä.

Kunnallishallinnon historiaa



Suomessa kunnat muodostettiin autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan aikana vuoden 1865 kunta-asetuksen perusteella evankelis-luterilaisista seurakunnista ja kappeliseurakunnista, jolloin kuntajaon pohjaksi tuli pääasiassa maalaiskunnista muodostuva seurakuntajako.

Joissain tapauksissa seurakunnalle alisteisista kappelikunnista tuli omia, itsenäisiä kuntiaan.

Rukoushuonepiirin, kappeliseurakunnan tai seurakunnan muodostuminen riippui aikanaan alueen asukkaiden tahdosta ja kyvystä rakentaa itselleen rukoushuone, kappeli tai kirkko ja maksaa papiston apulaisen, kappalaisen tai kirkkoherran palkka.

Vähävaraisilla ja harvaanasutuilla alueilla kuntien pinta-ala muodostui suureksi, kun taas tiheämmin asutuille ja vauraammille alueille muodostui paikallishallinnon yksikköjä enemmän ja pienemmälle alueelle.

Jako kaupunkeihin ja niitä ympäröiviin maalaiskuntiin oli muodostunut jo varhemmin, sillä kaupunkeja koski oma erikoislainsäädäntönsä keskiajalta 1970-luvulle lähtien. Vuoden 1734 lakiin saakka muun muassa rikoslaki ja kauppaoikeus olivat maalla ja kaupungissa erilaisia.

1865–1873 luotiin ensimmäiset kuntalait, joissa tehtiin jako maalaiskuntiin ja kaupunkeihin.

Kaupungeissa maistraatin ja poliisin toimintamenot maksettiin kaupungin varoista, kun taas maaseudulla vastaava hallinto ylläpidettiin valtion varoin kihlakunnissa.

Vastuu maistraatin ylläpidosta siirtyi vasta 1964 ns. uusien kaupunkien yhteydessä valtiolle, jolloin kynnys kaupungiksi muuttumiseen alentui ja ero suuren teollistuneen maalaiskunnan ja pienen kaupungin välillä pieneni.

Suomen itsenäistyttyä säädettiin 1917–1919 kuntalait ja perustuslait, jotka määrittelivät yleiset, yhtäläiset, salaiset ja suhteelliset vaalit myös kunnallishallinnon perustaksi aikaisemmasta veronmaksusta riippumatta.

Valtiollisissa vaaleissa vastaava uudistus oli toteutunut säätyvaltiopäivien lakkauttamiseen ja eduskunnan perustamiseen vuoden 1906 ensimmäisissä eduskuntavaaleissa.

1925 kuntajaotus säädettiin riippumattomaksi evankelis-luterilaisten seurakuntien alueista tai muista ulkoisista jaoista.

Kuntien ja seurakuntien lukumäärä maassa tulivat näin riippumattomiksi toisistaan.

Myöhemmin kirkkolaissa seurakuntajaotuksen pohjaksi on säädetty kuntajaotus.

Koska kunnat osoittautuivat pieniksi joidenkin tehtäviensä suorittamiseksi, virallistettiin kuntien muodostamien yhteisöjen, kuntayhtymien muodostaminen ja hallinto sekä purkaminen lakiin 1932.

Kuntayhtymiä on erityisesti erityisesti erikoissairaanhoidossa ja ammattikoulutuksessa.

1949 uudistetaan kunnallislaki ja kuntia koskevaa lainsäädäntöä yhtenäistettiin. Kaikkiin kuntatyyppeihin tuli kunnanjohtaja.

1970 perustettiin kunnallinen työmarkkinalaitos palkkauksen yhtenäistämiseksi. Hyvinvointiyhteiskunnan mukana kunnat saivat valtiolta lisää tehtäviä ja valtionapuja.

1977 uudessa kunnallislaissa kaupunkien, kauppaloiden ja maalaiskuntien väliset juridiset erot poistettiin lähes kokonaan.

Ennen vuotta 1977 kaupungin- tai kauppalanoikeudet saaneet kunnat eroavat lainsäädännöllisesti muista kunnista vieläkin, mutta hyvin vähän.

Kuntasuunnittelu tuli pakolliseksi. 1989 alkoi vapaakuntakokeilu. 1993 luovuttiin kuntien menoja vastaavien valtionapujen tarkasta määrittelemisestä ja kunnat voivat laskennallisin perustein saamansa jako-osuudet käyttää vapaan harkintansa mukaan lakisääteiset velvoitteensa kuitenkin täyttäen.

Tämä auttoi saneeraamaan kuntataloutta laman olosuhteissa ilman suoranaisia valtiovarainministeriön ohjeita. 1995 säädettiin uusi kunnallislaki, joka lisäsi kuntien itsehallintoa.

Hallinto

Useimmiten kunnan hallinnosta vastaa demokraattisilla vaaleilla valittava kunnanvaltuusto (tai kaupunginvaltuusto).



Suomessa ja Ruotsissa kunnallista toimeenpanovaltaa käyttää kunnanvaltuuston nimittämä kunnanhallitus jota johtaa kunnanjohtaja (tai kaupunginjohtaja).

Joissain maissa kaupunginjohtajasta käytetään nimitystä pormestari. Useimmissa maissa kunta on pienin julkishallinnon yksikkö, jolla onvaaleilla valittava edustajisto.

Kuntien tehtävät

Kunnan tehtävien, velvollisuuksien ja itsehallinnon määrä ja laatu vaihtelevat maittain. Useimmiten kuntien tehtävänä on järjestää ja ylläpitää tiettyjä peruspalveluita.

Varsinkin Pohjoismaissa kuntien tehtäväkenttä on laaja: kuntien pitää järjestää muun muassa koulutus-, sairaanhoito-, sosiaali- ja kulttuuripalveluja.

Tehtävien lisäksi kuntien asema valtionhallinnon osana vaihtelee maittain. Eri maissa voi olla myös useita erilaisia kuntamuotoja: esimerkiksi Kanadan Quebeckin provinssissa on sekä alueellisella- (aluekunnat) että paikallisella tasolla (paikalliskunnat) toimivia kuntia. Esimerkiksi paikallisella tasolla toimivia kuntia on kaikkiaan kuutta eri tyyppiä.

Kuntaa vastaavan paikallishallinnon yksikön nimitys vaihtelee maittain. Suomen lisäksi kunnaksi ('kommun') kutsuttuja paikallishallinnon yksikköjä on ainakin muissa Pohjoismaissa ja Virossa. Esimerkiksi monissa englanninkielisissä maissa vastaavasta paikallishallinnon yksiköstä käytetään usein nimitystä township.

Kuntien väkiluku ja pinta-ala vaihtelevat suuresti.



Myös kuntien kaupunkimaisuusaste vaihtelee, jotkut kunnat ovat rakenteeltaan maaseutumaisia ja hyvin harvaan asuttuja, kun taas osa kunnista on kaupunkimaisia ja tiheään asuttuja.

Kunnanvaltuusto

Kunnassa ylintä päätösvaltaa käyttää neljän vuoden välein yleisillä vaaleilla valittava kunnanvaltuusto. Sen tehtäviin kuuluu päättää kuntasuunnitelmasta vähintään viideksi vuodeksi eteenpäin.

Suunnitelma on kunnan hallinnon, talouden, maankäytön ja muiden olojen kehittämistä, ja se tarkistetaan määräajoin. Kunnan maankäytöstä valtuusto päättää kaavoituksella.

Kunnan hallinnon järjestämiseen kuuluu muun muassa erilaisten ohje- ja johtosääntöjen antaminen, kuten virastojen toiminnan ja tehtävien määrittely. Ohjesääntö vaatii aina asianomaisen valtion viranomaisen vahvistuksen, johtosääntö ei.

Taloudellisen vallan käyttö kunnassa kuuluu myös valtuuston päätösvaltaan. Valtuusto hyväksyy vuosittain talousarvion (tarvittaessa lisätalousarvio). Taloudelliseen valtaan kuuluvat myös päätökset määrärahoista, takaussitoumuksista, rahastojen perustamisesta ja kunnallisista maksuista.

Kaupungeissa kunnallislain mukaisista kunnanvaltuustoista käytetään nimeä kaupunginvaltuusto. Kainuun kokeilumaakunnassa on tavoitteena siirtää kahdeksan Kainuun kunnan- ja kaupunginvaltuuston valtaa maakuntavaltuustolle palveluiden tuottamisen tehostamiseksi. Ellei maakunta onnistu tehtävässään, on ajateltu, että kokeilu johtaa kuntaliitoksiin, minkä tuloksena on kahdeksan kunnan sijasta neljä kuntaa.

Kunnanhallitus



Valtuuston ohella kunnanhallitus on tärkein toimielin kunnan hallinnossa. Kunnanhallitus huolehtii kunnan hallinnosta sekä valtuuston päätösten toimeenpanosta.

Kunnanhallituksen alaisena työskentelee kunnanjohtaja ja mahdolliset apulaiskunnanjohtajat. Heidän tehtävänsä on johtaa kunnan hallintoa.

Kunnanhallituksen tehtävä on valvoa kunnan etuja ja tehdä muun muassa sopimuksia ja oikeustoimia kunnan puolesta. Kunnanvaltuusto voi tehdä päätöksiä vain kunnanhallituksen valmistelusta.

Johtosäännön nojalla kunnanhallituksessa voi olla asioiden valmisteluja ja muita tehtäviä varten jaostoja. Kunnanhallitus voi asettaa myös toimikuntia tilapäisiä tai pysyväisluontoisia tehtäviä varten.

Lautakunnat ja johtokunnat

Kunnan hallintotehtäviä varten on kunnanhallituksen valvonnan alaisia lautakuntia ja johtokuntia. Aiemmin lakisääteisiä lautakuntia oli yli 20, mutta nykykuntalain mukaan pakollinen on ainoastaan hallinnon ja talouden tarkastamisesta vastaava tarkastuslautakunta. Vapaaehtoisia lautakuntia ovat esimerkiksi kulttuuri-, urheilu- ja matkailulautakunta. Monissa kunnissa lautakuntien lukumäärä on alle kymmenen. Johtokuntien asettaminen on kuntien harkittavissa ja joissakin kunnissa niistä on luovuttu.

Kuntatalous

Kuntien talouden perustana toimii niiden verotusoikeus. Noin kaksi kolmasosaa kuntien rahoituksesta perustuu kunnallisveroon ja kiinteistöveroon sekä erilaisiin kuntalaisilta perittäviin maksuihin. Loput tulot muodostuvat valtionosuuksista. 1990- ja 2000-luvulla valtio on toteuttanut pienituloisten veronalennuksia korottamalla kunnallisverovähennystä, mutta samanaikaisesti kunnat ovat nostaneet veroprosenttiaan.

1990-luvulta valtio on maksanut 1/2–2/3 kunnille määräämistään uusista velvoitteista, mikä on johtanut kunnallisverojen nousuun. Tämä on aiheuttanut monille kunnille talousvaikeuksia. Näihin ja muiden syiden takia aiheutuneeseen rahapulaan myöntää valtio harkinnanvaraista avustusta tarvittaessa. Katso luettelo näistä kunnista.

Kunnat ja kuntayhtymät käyttävät 32 miljardia euroa vuodessa palveluiden järjestämiseen ja kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseen.

Tehtäviä

  1. Millä perusteella määritetään kunnallisvero?
  2. Mitä tarkoittaa kirkollisvero?
  3. Ketkä maksavat kirkollisveroa?
  4. Onko mielestäsi oikein, että yhteiskunta perii valtiokirkkojen jäsenmaksut?
  5. Mistä johtuu, että kunnallisverot ovat nousseet viime vuosina?
  6. Mistä kaikista asioista kotikuntasi huolehtii?
  7. Huolehtiiko kotikuntasi tehtävistään mielestäsi hyvin?

Valtio

  1. Maa on maantieteellinen alue.
  2. Kansa on joukko ihmisiä, joilla on yhteiset tavat, yhteinen alkuperä ja yhteinen menneisyys, usein yhteinen kieli ja yhteinen uskonto.
  3. Valtio on yhteisö, jolla on tietyllä alueella muista yhteisöistä riippumaton valta erityisesti yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämiseksi.
Valtion jäseniä kutsutaan kansalaisiksi ja kansalaisuuteen liittyy joukko oikeuksia ja velvollisuuksia.

Valtion tehtäviä



Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilsonin Käsitykset 1920-luvulla edustavat tyypillistä käsitystä ns. yövartijavaltion tehtävistä.

  1. järjestyksen vaaliminen; ihmisten ja omaisuuden suojaaminen väkivallalta
  2. miehen ja vaimon, lasten ja vanhempien välisten oikeudellisten asioiden käsittely
  3. omaisuuden hallussapito, siirto ja vaihdon säätely sekä näiden oikeudellisten vastuualueiden määrääminen velkojen ja rikosten suhteen
  4. sopimusoikeuksien määrittäminen yksilöiden välillä
  5. rikosten rankaisu ja määrittely
  6. oikeusriitojen ratkaisu siviiliasioissa
  7. poliittisten velvollisuuksien, oikeuksien ja kansalaisuuden määrittäminen
  8. valtion asioiden hoito toisten valtioiden kanssa; valtion suojaaminen ulkoiselta vaaralta tai hyökkäykseltä sekä valtion kansainvälisten suhteiden edistäminen
Yövartijavaltiota kannattavat lähinnä oikeistoliberaalit eli libertaarit.

Hyvinvointivaltio

Sittemmin valtion tehtävien piiri on etenkin länsimaissa laajentunut. Nykyään erityisesti eurooppalaisessa ajattelussa valtion tehtäväksi nähdään myös yksilön sosiaalisten ja sivistyksellisten ihmisoikeuksien turvaaminen. Tämä laajentaa valtion tehtävät koulutuksen, sosiaalipolitiikan ja talouden alueelle.

Hyvinvointiin vaikuttavat tekijät



Hyvinvointi professori Erik Allardtin mukaan:

1) elintaso
  • tulot
  • asumistaso
  • työllisyys
  • koulutus
  • terveys
2) yhteisyyssuhteet
  • paikallisyhteys
  • perheyhteys
  • ystävyyssuhteet
3) itsensä toteuttamisen muodot
  • arvonanto
  • korvaamattomuus
  • poliittiset voimavarat
  • mielenkiintoinen vapaa-ajan toiminta (”tekeminen”)

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, kuka päättää mistäkin koulua koskevasta asiasta.
  2. Jos perhe joutuu taloudellisiin vaikeuksiin, mistä hän saa apua?
  3. Mistä työtön saa taloudellista apua?
  4. Mistä johtuu, että kunnallinen veroäyri on noussut viime vuosikymmeninä?
  5. Onko valtion ja kuntien työnjako mielestäsi onnistunut?
  6. Missä suhteessa Suomi on hyvinvointivaltio?
  7. Missä suhteessa Suomi ei ole hyvinvointivaltio?
  8. Paraneeko vai huononeeko hyvinvointivaltio Suomessa lähiaikoina?
  9. Lisääntyvätkö hyvinvointivaltiot tulevaisuudessa?

Ulkoistaminen ja yksityistäminen

Julkinen talous tuottaa suurimman osan sosiaali- ja terveyspalveluista. Yksityinen talous täydentää palvelujen tarjontaa.

Kunnallisten palveluiden tuottamisen uudelleenjärjestely voi merkitä työntekijöiden työsuhteen ehtojen muutosta.

Yksityistäminen

Kunta luovuttaa itse tuottamansa palvelun yksityisen hoidettavaksi.

Ulkoistaminen

Kunta tai kuntayhtymä ostaa palvelun joko yksityiseltä tai julkiselta palveluntuottajalta. Hankinnoissa kilpailuttamisen kohteena on usein sopimus tietyn palvelun tuottamisesta.

Kunnan hankkiessa palveluja toiselta palveluntuottajalta on kunnan noudatettava hankintalakia. Tämä merkitsee, että kunnan on kilpailutettava raja-arvot ylittävät hankinnat eli järjestettävä tarjouskilpailu palvelusta. Valintaperusteena voidaan käyttää joko kokonaistaloudellista edullisuutta tai halvinta hintaa. Kunnan on myös varmistettava palvelun laatu.

Yhtiöittäminen

Kunta muuttaa organisaatiotaan ja luovuttaa harjoittamansa toiminnan perustamalleen osakeyhtiölle. Kunta voi omistaa osakekannan kokonaan tai osittain.

Liikelaitostaminen

Liikelaitoksen henkilöstö on kunnallisessa palvelussuhteessa (KVTES). Liikelaitos kuuluu kunnan tai kuntayhtymän organisaatioon. Liikelaitoksen toimintaa säätelevät kuntalaki ja kunnanvaltuuston vahvistama johtosääntö.

Vesilaitos ja rautatiet yksityistettiin Britanniassa



Britanniassa Margaret Thatcherin aikana lähes kaikki Walesin ja Englannin vesi- ja viemärilaitokset yksityistettiin. Se oli Tapio Katkon mielestä puhdas aatteellinen kysymys.

"Kun alueelliset vesilaitokset yksityistettiin, johtajien palkat korotettiin kolmi-nelinkertaiseksi, huomattavalle osalle työntekijöistä annettiin kenkää, veden hintaa nostettiin, eikä palvelu ole todistettavasti parantunut. Kuluttajaintressin valvontaa varten jouduttiin perustamaan erillinen organisaatio. Suomalaisen mittapuun mukaan toiminta on yliorganisoitua", Katko maalailee Britannian vesihuollon nykytilaa.

Thatcer myi myös rautatiet. Eeva Lennon kirjoittaa Lontoosta:

"Harvoin on mikään poliittinen tai taloudellinen ryhtymys epäonnistunut yhtä näyttävästi kuin rautateiden yksityistäminen Britanniassa. Koko maailma tuijottaa hämmästyneenä televisiosta brittien kuukausikaupalla jatkunutta rautatiekaaosta.



Se syntyi, koska Hatfieldin tuhoisa junaturma syksyllä paljasti, että kiskojen ja kaluston kunnosta vastaava yksityinen yritys Railtrack ei ollut hoitanut tehtäväänsä ja Leedsiin Lontoosta kiitänyt juna sen takia suistui raiteiltaan. Silloin ei enää auttanut muu kuin korjata kiskot kertaheitolla, ja koko junaliikenne joutui sekasortoon."

Sotakin yksityistettiin



Nyt jo eronneen puolustusministeri Donald Rumsfeldin suuri idea oli yksityistää armeijan toiminnoista kaikki mahdollinen. Hanke onnistui. Los Angeles Times kertoi heinäkuussa, että Irakin sodassa on jo enemmän yksityisten yritysten henkilöstöä kuin armeijan sotilaita. Yhdysvalloilla oli Irakissa 160 000 sotilasta, yrityksillä 180 000 palkollista. Yritysten henkilökunta huolehtii armeijan tukitoimista, kuten muonituksesta, majoituksesta ja pyykeistä. Mutta ns. turvapalveluita myyvät yritykset osallistuvat myös suoraan taistelutehtäviin.

Blackwater-yhtiöstä kirjan kirjoittanut Jeremy Scahill on todennut, että sodan yksityistämisen ideologiaa alettiin muuttaa käytännöksi puolustusministeri Donald Rumsfeldin puheessa 10.9. 2001, siis päivää ennen 9/11:tä. Rumsfeld sanoi ympärilleen kokoontuneille sotateollisuuden edustajille ja uuskonservatiivien johtajille tulleensa vapauttamaan Pentagonin byrokratiasta. Tämä Rumsfeldin doktriini – sodankäynti korkealla teknologialla, pienellä armeijalla ja yksityisiin yrityksiin tukeutuen – loi pohjan Blackwaterin ja muiden sen kaltaisten yhtiöiden nousulle.

Brookings-instituutissa sodankäynnin yksityistämistä tutkinut Peter Singer on sanonut, ettei Irakissa enää toimi halukkaiden, vaan laskuttajien koalitio (not coalition of the willing, but coalition of the billing)."

Tehtäviä

  1. Millä seikoilla yksityistämistä on puolustettu?
  2. Millä seikoilla yksityistämistä on vastustettu?
  3. Ovatko yksityistämisen syyt aattellisia vai taloudellisia?
  4. Ketkä hyötyvät ja ketkä kärsivät yksityistämisestä?
  5. Mitä aloja Suomessa on yksityistetty?
  6. Mitä aloja valtio ja kunnat aikovat yksityistää lähitulevaisuudessa?
  7. Yksityistääkö Suomi koululaitoksen?
  8. Jos näin tapahtuu, opetetaanko yksityistetyissä koulussa elämänkatsomustietoa?
  9. Ketkä sitä opettaisivat yksityistetyissä kouluissa?

Suomessa huumeisiin ja prostituutioon käytettiin enemmän kuin lasten leluihin

Tilastokeskus esittelee Tieto & Trendit -lehden joulukuun numerossa Suomen piilotaloudesta tehtyjä arvioita.



OECD:n Piilotalouden käsikirja jakaa piilotalouden harmaaseen talouteen, laittomaan talouteen, epäviralliseen talouteen ja pienimuotoiseen kotitaloustuotantoon. Kaksi jälkimmäistä ovat Suomessa vähämerkityksisiä, mutta harmaan talouden arvo sen sijaan oli vuonna 2006 lähes 1,5 miljardia euroa.

Eniten veronkiertoa ja sosiaalivakuutusmaksujen sekä laillisuusvaatimusten välttelyä tapahtuu rakennusalalla, kaupassa ja ravitsemis- ja majoitustoiminnassa. Erityisen suosittua kuutamourakointi on pienimuotoisessa korjausrakentamisessa, jota verottaja houkuttelee päivänvaloon kotitalousvähennyksin.

Pimeimmän talouden arvo on parisataa miljoonaa.

Niin miljardibisnes kuin se onkin, harmaan talouden arvo kansantalouden kokonaisuudessa on prosentin luokkaa. Se ei ole ehkä paljon, mutta on se kuitenkin saman verran kuin ulkomaalaiset matkailijat käyttävät vuosittain rahaa Suomessa matkaillessaan. Ja saman summan maan asunto-osakeyhtiöt käyttävät vuosittain korjauksiin.

Huumeita (131 milj. euroa) ja prostituoitujen palveluja (89 milj. euroa) suomalaiset ostavat vuosittain 220 miljoonalla eurolla, noin 600 000 eurolla päivässä. Savukkeiden ja alkoholin salakuljetus on parinkymmenen miljoonan euron laitonta liiketoimintaa. Tilastokeskuksen laskelmat laittomasta taloudesta perustuvat arvioihin katuhinnoista.

Nämä summat kalpenevat jo yksittäisten pörssiyhtiöiden liikevaihtojen rinnalla, mutta pari sataa miljoonaa on summa, jonka suomalaiset vuosittain käyttävät esimerkiksi lastensa leluihin.

Italian varjotalous



Pimeillä markkinoilla työntekijöitä yhden Suomen verran

Etelä-Italia tiukimmin harmaan talouden hoidossa.
Kaikkiaan pimeillä markkinoilla työntekijöitä yhden Suomen verran

Rakennusmiehen kohtalo

Kristoffer Kolumbuksen syntymäkaupunkia Pohjois-Italian Genovaa on siistitty jo useamman kerran perinpohjaisesti. Viimeisin suursiivous tehtiin, kun kaupunki valittiin yhdeksi EU:n kulttuurikaupungeista. Urakkaan kuului mm. sataman merenkäyntimuseon peruskorjaus.

Marraskuussa romahti yksi museon seinistä. Todennäköisesti turvamääräyksistä oltiin tingitty, sillä urakalla oli kiire.

Seinän alle jäi viisi rakennusmiestä. Palomiehet kaivoivat raunioista albanialaisen Albert Kolgegjan, 30, kuusi tuntia onnettomuuden jälkeen. Albertin palkanneen urakoitsijan tilanne tuntui vakavalta, sillä mies oli palkattu pimeästi. Tilanne selvisi kuitenkin irvokkaasti: Kolgegjan työluvat ja sosiaalimaksut laitettiin kuntoon hänen kuolemansa jälkeen.

Italiassa on mahdollista, että työnantaja voi rekisteröidä työntekijänsä päiväkausia työsuhteen alkamisen jälkeenkin. Virallisesti Albert Kolgegjan oli aloittanut työnsä vain muutama päivä ennen onnettomuutta. Todellisuudessa hän oli ollut pimeästi työssä jo kuukausia.

Tapaus on vain jäävuoren huippu.

Harmaasta taloudesta ei ole virallisia ja tarkkoja tilastoja, mutta suurimmat, Kansainvälisen valuuttarahaston tekemät arviot väittävät, että varjotalouden arvo on lähes kolmannes (27,8 %) koko Italian bruttokansantuotteesta.

Haarukka 15,8–30 %

Italian tilastokeskuksen Istat:n arvio on 15,8–16,8 %. Sosiaalitutkimuslaitos Censis laskee, että varjotalouden osuus bruttokansantuotteesta on jotakin IMF:n ja Istat:n väliltä. Tutkimusinstituutti Eurispesin mukaan 30 prosenttiakaan ei ole mahdoton arvio.

– Olipa oikea luku mikä tahansa, on kyse hämmästyttävän suuresta ilmiöstä. Varsinkin kun ajattelee, minkälaiset vaikutukset mustalla taloudella on koko yhteiskuntaan, sanoo Rooman La Sapienzan yliopiston taloustieteen professori Franco Tutino.

Varjotalouden vuosittainen arvo on yli 200 miljardia euroa

Harmaan talouden piirissä työntekijöitä on suurin piirtein saman verran kuin Suomessa asukkaita, Eurispesin mukaan yli 5,6 miljoonaa, Italian tilastokeskuksen tilastoissa vajaat 4 milj. Italian suurin ay-keskusjärjestö CGIL arvioi, että harmaassa taloudessa on työntekijöitä jopa yli 6 miljoonaa.

Yli puolet italialaisista n. 55 % on säännöllisesti kosketuksissa harmaan talouden kanssa. Erikoisuutena voisi vielä pitää sitä, että yli puolella pimeää työtä tekevistä on myös päivänvalon kestävä työsuhde, usein saman työnantajan palveluksessa.

Ongelma kasvussa

Tilastokeskuksen mukaan harmaa talous on kasvanut viime vuosina 15:n tai16:n pros. vuosivauhtia. Se on alkanut liittyä tiiviisti laittomaan siirtolaisuuteen. Pimeää työtä on kaikilla elinkeinoaloilla, mutta selvästi eniten maataloudessa ja rakennusteollisuudessa. Hämmästyttävän monet Italian kautta muihin EU-maihin pyrkivistä siirtolaisista aloittavat työnsä Etelä-Italian valtaisilla pelloilla tomaatinpoimijoina.

Kotitalouksissa käytetään paljon pimeää työvoimaa esimerkiksi vanhustenhoidossa. Harmaa talous kukoistaa myös matkailu- ja ravintola-alalla.

Ilmiötä tavataan useimmin Etelä-Italiassa Calabriassa, missä se on kolme kertaa yleisempää kuin esimerkiksi Koillis-Italiassa. Calabriassa varjotalouden osuus on 30 pros. ja lähes yhtä

Tehtäviä

  1. Italialaiset ovat enimmäkseen katolisia ja suomalaiset evankelis-luterilaisia. Johtuvatko erot varjotaloudessa uskonnoista?
  2. Varjotalous on eräs osa talousrikollisuutta. Ottakaa selvää, mitä muita talousrikollisuuden muotoja Suomessa esiintyy?
  3. Voidaanko talousrikollisuutta ehkäistä? Miten?
  4. Kiuruveden kaupunki osti katukiviä Kiinasta. Mitä tämä johtui?
  5. Ketkä Yhdysvaltain presidentit ovat käyttäneet kotitaloudessaan a) orjatyövoimaa b) harmaata työvoimaa?

Hyvä kansalainen suomalaisena, eurooppalaisena ja maailmankansalaisena

Demokratian muodot



Kansanvallalla (demokratialla)tarkoitetaan tavallisesti kansalaisten mahdollisuuksia osallistua poliittiseen päätöksentekoon. Tätä sanaa käytetään kuitenkin hyvin monessa eri merkityksessä.

Ensiksi kansanvaltalla saatetaan tarkoittaa kansalaisten oikeutta osallistua valtion tai kunnan hallintoon, esimerkiksi äänestämällä.

Toisaalta kansanvaltalla saatetaan tarkoittaa sitä, että hallinto vastaa kansan todellisia tarpeita, vaikka kansa itse ei niitä tiedostaisikaan.

Seuraavassa tarkastellaan ensimmäisen tyypin kansanvaltaa.

Kansanvallan historiaa

Muinaisessa Kreikassa kansanvalta oli kansalaisten hallitsema kaupunkivaltio pikemminkin kuin harvainvalta (oligarkia).

Ateenalaiset pitivät valtiotaan kansanvaltana, vaikka naiset, orjat ja ne, jotka eivät olleet kaupunkivaltion kansalaisia, eivät saaneet osallistua poliittiseen päätöksentekoon.

Mikään kansanvalta ei salli kaikkien kansalaisten osallistua poliittiseen päätöksentekoon.

Esimerkiksi Suomessa alle 18 -vuotiailla ei ole äänioikeutta, ja kouluneuvostotkin lakkautettiin.

Nykyään sellaista valtiota, joka kieltää suurelta enemmistöltä osallistumisen poliittiseen päätöksentekoon, ei pidetä kansanvaltana.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, johdetaanko kouluasi lkansanvaltaisesti?
  2. Miksi vaaleilla valittavat kouluneuvostot lakkautettiin?
  3. Kuka päättää koulussa, a) rehtori, b) opettajainkokous, c) oppilaat?

Suora kansanvalta

Varhaiset kansanvallat edustivat ns. suoraa kansanvaltaa, poliittiset kysymykset ratkaistiin suurissa kokouksissa keskustelemalla ja äänestämällä.

Suora kansanvalta on ollut viime aikoihin asti mahdollista vain pienissä yhteisöissä tai harvoissa kysymyksissä (kansanäänestykset).

Nykyisellä tietotekniikalla suoraa kansanvaltaa voitaisiin helposti laajentaa. Tämä edellyttäisi sitä, että kansalaiset perehtyisivät asioihin entistä laajemmin ja käyttäisivät nykyistä enemmän aikaa politiikkaan.

On mahdollista, että vain osa kansasta osallistuisi tällä tavoin laajennettuun kansanvaltaan.

Tämän hetken kansanvaltat ovat edustuksellisia kansanvaltoja.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa, missä maissa kansanäänestystä käytetään enemmän kuin Suomessa. Millaisia kokemuksia sitovista kansanäänestyksistä on saatu?
  2. Keskustelkaa, mikä merkitys on neuvoa antavilla kansanäänestyksillä, jotka ovat Suomessa mahdollisia. Pitäisikö mielestänne tärkeistä kysymyksistä (esimerkiksi rahaliittoon liittyminen) suorittaa kansanäänestys?
  3. Pohtikaa, miksi nykyisen tietotekniikan antamia mahdollisuuksia nopeisiin ja halpoihin kansanäänestyksiin ei ole juuri hyödynnetty?
  4. Millä tavalla sitovat kansanäänestykset vaikuttaisivat tiedotusvälineiden valtaan?
  5. Miksi rehtori, kouluvirasto ja kunnalliset luottamushenkilöt päättävät koulun asioista eivätkä oppilaat ja koulun työntekijät?

Edustuksellinen kansanvalta



Edustuksellisessa kansanvaltassa vaaleilla valitaan joukko edustajia, jotka päättävät asioista.

Edustajien valinnassa käytetään erilaisia menetelmiä, esimerkiksi suhteelliset vaalit, enemmistövaalit jne.

Vaikka kansa valitsee edustajat, näitä ei kuitenkaan yleensä sido äänestäjien mielipide.

Usein poliittisen puolueen mielipide määrää pitkälle edustajien päätöksenteon.

Mitä useammin vaalit pidetään, sitä vähemmän edustajanvirkaa voidaan käyttää väärin, koska edustaja, joka ei lainkaan toimi äänestäjien toivomalla tavalla, ei todennäköisesti tule uudestaan valituksi.

On myös järjestelmiä, joissa äänestäjät voivat vaikuttaa pikemminkin puolueiden voimasuhteisiin kuin valittaviin henkilöihin.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa, millainen edustuksellinen kansanvalta on a) Suomessa b) Ruotsissa c) Englannissa d) Venäjällä.
  2. Ottakaa selvää mitä tarkoittavat a) suhteellinen vaalitapa ja b) enemmistövaali. Pohtikaa näiden vaalitapojen etuja ja haittoja.
  3. Pohtikaa vaalirahoituksen vaikutusta edustajainvaalin tulokseen.
  4. Pohtikaa tiedotusvälineiden vaikutusta edustajanvaalien tulokseen.
  5. Pohtikaa miksi monet jättävät äänestämättä. Olisiko vaaleissa äänestäminen tehtävä houkuttelevammaksi (esimerkiksi sakottamalla äänestämättä jättäneitä tai palkitsemalla äänestäneitä).

Porvarillisen kansanvaltan arvostelua



Karl Marx oikealla

Karl Marx

Erityisesti Karl Marx (1818-1883) hyökkäsi yllä luonnosteltuja kansanvaltan muotoja vastaan väittäen, että edustuksellinen kansanvalta ei takaa kansan valtaa.

Jotkut äänestäjät eivät ymmärrä, mikä heille on hyväksi. Taitavat puhujat voivat harhauttaa äänestäjiä.

Ehdokasjoukko ei anna todellisia valintamahdollisuuksia.

On vaikea ymmärtää, mitä on sellainen kansanvalta, jossa valitaan joku kahdesta tai kolmesta ehdokkaasta.

Poliittiset puolueet voivat olla melkein samanlaisia.

Marxilaiset sanovat, että tämä on "porvarillista kansanvaltaa", joka todellisuudessa heijastaa vain olemassa olevia valtasuhteita, jotka puolestaan ovat taloudellisten suhteiden tulosta.

Niin kauan kuin näitä valtasuhteita ei ole poistettu, äänestäminen on ajan tuhlausta.

Platon



ErityisestiPlaton korosti, että hallinto vaatii kokemusta, jota äänestäjillä ei voi olla. Tästä syystä kansanvallan hallinto on taitamattomien ja typerien ihmisten käsissä. Platon hyökkäsi erityisesti suoraa kansanvaltaa vastaan.

Miten äänestäjät voisivat saada selville ehdokkaiden ominaisuudet

Samanlaista arvostelua on esitetty edustuksellista kansanvaltaa vastaan. Monilla äänestäjillä ei ole mahdollisuutta tutkia edustajien sopivuutta tehtäviinsä. He valitsevat suosikkinsa sellaisilla perusteilla, joilla ei ole merkitystä edustajan tehtävien hoidon kannalta.

Suosittuja ovat hyvännäköiset ehdokkaat, erityisesti ne, jotka hymyilevät kauniisti. äänestämiseen saattavat vaikuttaa myös ennakkoluulot poliittisia puolueita kohtaan.

Loppujen lopuksi vaaleissa valitaan monia huonoja ehdokkaita, ja monia hyviä ehdokkaita jää valitsematta.

Käänteinen arvostelu

Tätä arvostelua voidaan myös kääntää myös itseään vastaan. Kansalaisia voidaan kasvattaa osallistumaan kansanvaltaan pikemminkin kuin kuulumaan ns. nukkuvien puolueeseen.

Vaikka tätä ei voitaisi toteuttaa, kansanvalta saattaa olla ainoa käytettävissä oleva keino, jonka avulla voidaan edistää kansalaisten hyvinvointia.

Kuolemanrangaistus



Voidaan väittää, että kuolemanrangaistus on raakalaismainen ja että sellaista ei pitäisi esiintyä sivistysvaltiossa. Kuitenkin monissa kansanäänestyksissä ja mielipidetutkimuksissa monien maiden kansalaisten enemmistö on kannattanut kuolemanrangaistusta.

Kansanvaltan kannattajasta, joka vastustaa kuolemanrangaistusta, tämä on hyvin ristiriitaista.

Muutoinkin kansanvalta voi johtaa vähemmistöjen omantunnon vastaisiin lakeihin.

Monissa maissa vähemmistöt vastustavat enemmistöpäätöksiä kansalaistottelemattomuudella.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa kuinka paljon rahaa eri puolueiden ehdokkaat käyttävät vaaleihin.
  2. Keskustelkaa siitä, miten kansalaisten tietämystä ehdokkaista voitaisiin lisätä.
  3. Keskustelkaa, miten kansalaisten tietämystä tehtävien päätösten merkityksestä voitaisiin lisätä.
  4. Keskustelkaa ns. julkkisten politiikassa esiintymisen suotavuudesta.
  5. Keskustelkaa mallista, jossa edustajat valittaisiin äänestyksen sijasta arpomalla äänestyskelpoisten joukosta.
  6. Keskustelkaa poliittisesta lahjonnasta. Miten sitä voitaisiin vähentää?
  7. Keskustelkaa keinoista ehkäistä epäinhimillisiä poliittisia päätöksiä (esimerkiksi kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin perustuen).
  8. Tutustukaa johonkin kuolemanrangaistusta vastustavaan tai poliittisia vankeja puolustavaan järjestöön.
  9. Keskustelkaa eläinten oikeuksista.

Vapaus



Kuten kansanvaltalla myös vapaudella on monia merkityksiä.

Poliittisessa keskustelussa erotetaan usein positiivinen vapaus ja negatiivinen vapaus. Nämä käsitteet esitteli Isaiah Berlin (1909-1997) kuuluisassa artikkelissaan Two Senses of Liberty (=kaksi vapauden eri merkitystä).

Toisaalta monet ovat sitä mieltä, että vapaus on aina vapautta jostain eli negatiivista vapautta.

Heidän mielestään vapautta johonkin pitäisi sanoa oikeudeksi johonkin.

Negatiivinen vapaus

Vapaus merkitsee pakon puuttumista. Pakkoa esiintyy, kun muut ihmiset pakottavat sinut käyttäytymään jollakin tavalla tai estävät sinua käyttäytymästä jollakin tavalla.

Jos kukaan ei pakota sinua, sinulla on negatiivinen vapaus.

Jos joku on pannut sinut vankilaan ja pitää sinua siellä, et ole vapaa.

Et ole vapaa, jos sinulla ei ole lupa poistua maasta tai jos haluat elää homoseksuaalisessa tai lesbolaisessa suhteessa sellaisessa maassa, jossa se on kiellettyä

Useimmat hallitukset rajoittavat kansalaistensa vapautta.

Vapauden rajoitusten perusteluja

Usein rajoituksia perustellaan sillä, että ne suojelevat muita kansalaisia.

Jos kaikki saisivat tehdä mitä tahtovat, vahvimmat ja röyhkeimmät syyllistyivät mielivaltaan heikkoja kohtaan.

Jotkut ovat sitä mieltä, että ihminen saa tehdä mitä tahansa, joka ei aiheuta vahinkoa muille.

Negatiivisen vapauden arvostelua

Käytännössä on vaikea ratkaista, mikä aiheuttaa vahinkoa muille.

Lasketaanko mukaan esimerkiksi toisen tunteiden loukkaaminen.

Jos lasketaan, erilaiset elämäntavat pitäisi kieltää, koska ne loukkaavat joidenkin tunteita.

Esimerkiksi nudistipariskunta saattaa esiintyä omalla pihallaan alasti, ja tämä voi loukata naapureiden tunteita.

Tehtäviä

  1. Monet pitävät jumalanpilkkaa pahempana asiana kuin väkivaltaa. Mitä perusteluja voidaan esittää sille, että he ovat väärässä? Suomalainen Edvard Westermarck (1862-1939) on esittänyt jyrkkää arvostelua jumalanpilkkalakeja ja uskonnollisten tunteiden loukkaamisen suojaamista vastaan. Ottakaa selvää, millaista kritiikkiä Westermarck on esittänyt.
  2. Mitä mieltä olet pakollisesta aamuhartaudesta (esimerkiksi koulun päivän avauksena).
  3. Keskustelkaa seksuaalisen vapauden toivottavuudesta / vastustettavuudesta.
  4. Miten pitäisi suhtautua henkilöihin, jotka levittävät tahallaan AIDS:ia?
  5. Keksikää kymmenen eri tapaa, jolla yhteiskunta rajoittaa koululaisen vapautta.

Positiivinen vapaus (vai oikeus?)

Onko positiivista vapautta olemassa

Joidenkin mielestä positiivista vapautta ei ole olemassa. Heidän mielestään pitäisi puhua oikeuksista.

Seuraavassa esityksessä seurataan kuitenkin yksinkertaisen esityksen kirjoittanutta brittifilosofia.

Joidenkin mielestä negatiivinen vapaus ei ole yhtä arvokas kuin positiivinen vapaus. Positiivinen vapaus on vapautta päättää omasta elämästään.

Olet positiivisesti vapaa, jos voit tosiasiassakin itse toimia, ja et ole positiivisesti vapaa, jos toimintasi on tosiasiassa jollakin tavalla pakotettua.

Monet positiivisen vapauden puolustajat ajattelevat, että todellinen vapaus on vapautta jonkinlaiseen itsensä toteuttamiseen siten, että yksilöt päättävät oman elämänsä valinnoista.

Onko alkoholisti vapaa



Voidaan kysyä, ovatko alkoholistit vapaita, kun he ryyppäävät koko omaisuutensa. Pikemminkin näyttää siltä, että alkoholi harjoittaa pakkoa, ihminen on alkoholin orja. Vaikka alkoholistin elämää ei rajoitettaisi, hän ei ole todellisuudessa vapaa.

Jopa negatiivisen vapauden kannattajat voivat väittää, että alkoholistien elämää pitäisi jollakin tavalla rajoittaa, koska he eivät ole vastuussa teoistaan.

Mielettömiä tekoja vapaasti

Joku voi tehdä elämässään täysin mielettömiä ratkaisuja aivan vapaasti. Positiivisen vapauden kannattajat saattavat sanoa, että sellainen ihminen ei ole todellisuudessa vapaa, koska hän tuhoaa mahdollisuudet toteuttaa itseään.

Voidaanko vapautta puolustaa panssarivaunuin



Isaiah Berlinin mukaan positiivinen vapaus voi olla vaarallinen, vapauden nimissä elämääsi voidaan rajoittaa vahvoinkin pakottein. Vapautta on puolustettu maailmassa napalmpommein, hävittäjin ja panssarivaunuin.

Tehtäviä

  1. Keskustelkaa holhouslaista ja kunnallisten virkaholhoojien tehtävistä.
  2. Pohtikaa, mitkä tekijät suomalaisessa yhteiskunnassa rajoittavat ihmisen mahdollisuuksia tehdä mitä haluaa.
  3. Mitä tarkoittaa sosiaalinen paine?
  4. Keskustelkaa alkoholin ja huumeiden käytön vapaudesta.
  5. Mitä tapahtuisi, jos Suomen nudistit päättäisivät marssia alasti jonkin kaupungin pääkatua (Suomessa on perustuslain takaama mielenosoitusvapaus). Mitä on viuhahtaminen?
  6. Tutkikaa mitä rajoituksia suomalaisesta yhteiskunnasta on viime vuosikymmeninä poistunut ja mitä on tullut lisää.
  7. Useiden kaupunkien järjestyssäännöissä on kielletty julkisilla paikoilla ryyppääminen, ja poliisi on sakottanut joitain julkisilla paikoilla ryypänneitä. Suurin osa julkisilla paikoilla ryypänneistä on kuitenkin jätetty sakottamatta. Keskustelkaa tämän järjestyssäännön tarpeellisuudesta.
  8. Jos kuten oikein on, puhuttaisiin vain negatiivisista vapauksista, mitä tarkoittaisi uskonnonvapaus?
  9. Prostituutio ei ole Suomessa kiellettyä, mutta katuprostituutio on. Mitä seurauksia tällaisesta kaksinaisuudesta on?

Vapauden poistaminen: rangaistus

Rangaistusten puolustaminen



Rangaistuksia on puolustettu mm. seuraavilla neljällä perusteella:
  1. Rikoksen sovittamisella
  2. Rangaistusten pelotusvaikutuksella
  3. Yhteiskunnan suojaamisella
  4. Rikollisen kasvattamisella.

Rangaistus rikoksen sovittamisena

Yksinkertaisimmassa muodossaan sovittaminen tarkoittaa sitä, että tahallinen lain rikkominen ansaitsee rangaistuksen.

Katsotaan, että lain rikkojien on kärsittävä.

Lievempiä rangaistuksia annetaan usein niille, jotka ovat olleet rikosta tehdessään täyttä ymmärrystä vailla.

Äärimmäisessä tapauksessa rikollinen on mielisairas (lähinnä skitsofreenikko, jonka aivokudos on syystä tai toisesta vaurioitunut).

Usein katsotaan, että rangaistuksen ankaruuden tulee riippua rikoksen vakavuudesta (silmä silmästä, hammas hampaasta).

Joskus vastaavan rangaistuksen löytäminen voi olla vaikeaa.

Kuuden kuukauden kiristäjää ei voida tuomita kuudeksi kuukaudeksi kiristettynä olemiseen.

Tämä ongelma koskee vain periaatetta "silmä silmästä, hammas hampaasta".

Sovittamisen arvostelua

Sovittamisen taustalla on ajatustunne kosto. Takaisin lyöminen on hyvin inhimillinen tapa vastata. Sovituksen kannattajat vetoavat tämän tunteen yleisyyteen.

Kosto ei ole järkevä tapa toimia.

Sovitus ei huomioi rangaistuksen vaikutusta rikolliseen ja yhteiskuntaan. Rikos pitää sovittaa riippumatta siitä, vaikuttaako se rikollisiin myönteisesti vai ei.

Seuraussiveyden kannattajat sanovat tähän, että mikään teko ei ole oikea, jos siitä ei ole myönteisiä seurauksia.

Toiset vastaavat, että mikäli teko on oikein, sen seuraamuksetkin ovat.

Rangaistus rikosten ehkäisijänä

Varsin yleinen rangaistuksen puolustus on se, että rangaistus pelottaa lain rikkomista suunnittelevia.

Jos uskot, että joudut vankilaan, et ryhdy murtovarkaaksi, mutta jos et usko jääväsi kiinni, rangaistus ei vaikuta uran valintaasi.

Tämä ajattelutapa kiinnittää huomiota erityisesti rikoksen seuraamuksiin. Rikollisen kärsimykset korvataan hyödyllisillä vaikutuksilla yhteiskunnalle.

Arvostelua rangaistuksen ennalta ehkäisevän vaikutuksen suhteen



Jos rangaistusta käytetään rikollisten pelotteluun, myös viattomien tuomitseminen voi ehkäistä rikoksia.

Kerrotaan, että jossain päin Villiä Länttä hirtettiin ensimmäinen käsiin saatu mustaihoinen.

Ehkäisyteorian vastustajat sanovat, ettei edes kuolemanrangaistus vähennä murhia puhumattakaan siitä, että pikkuvarkaat pannaan talveksi vankilaan.

Tämä arvostelu perustuu kokeellisiin tutkimuksiin. On ollut vaikeaa löytää yhteyksiä rangaistusten kovuuden ja rikosten välillä.

Yhteiskunnan suojeleminen

Hyvin usein varkaan tai raiskaajan vangitsemisella yritetään estää näiden tekojen jatkuminen.

Yhteiskuntaa pyritään suojaamaan ihmisiltä, joilla on taipumus rikkoa lakeja.

Jos joku on murtautunut taloon, silloin on mahdollista, että hän murtautuu myös toiseen taloon (tai samaan taloon uudestaan).

Yhteiskuntaa pyritään suojelemaan laittamalla murtautuja vankilaan.

Tätä perustelua on käytetty useimmiten väkivaltarikosten kuten murhien, pahoinpitelyjenja raiskausten yhteydessä.

Arvostelua yhteiskunnan suojelemiselle

Suojelemisteoria voi toimia joidenkin rikosten kuten raiskausten suhteen. Sen sijaan, jos nainen myrkyttää pitkäaikaisen aviomiehensä, ei ole silti todennäköistä, että hän toistaisi rikoksensa. On epäilemättä vaikea tutkia, mitkä rikokset ovat viimeksi mainittua tyyppiä.

Toinen vastaväite on, että vankila suojaa yhteiskuntaa vain niin kauan kuin vankeus kestää.

Vankiloita on sanottu rikollisten yliopistoiksi siitä syystä, että he siellä oppivat toisilta rikollisilta lisää rikoksentekotapoja.

Rikollisten kasvattaminen

Tämän käsityksen mukaan rikollisten rankaiseminen kasvattaa heitä niin, etteivät he tee uusia rikoksia.

Tämän ajattelutavan mukaan vapaudenriisto voi olla hoitokeino.

Arvostelua rikollisten kasvattamis käsitykselle

Jotkut rikolliset eivät ole kasvatuksen tarpeessa. Sellaiset rikolliset, joiden ei voida olettaa uusivan rikostaan, eivät tarvitse kasvatusta.

Osaan rikollisista rangaistuksella ei ole mitään kasvattavaa vaikutusta.

Tilastot osoittavat, että rangaistukset parantavat rikollisia vain harvoin.

Tehtäviä

  1. Kerrotaan tarinaa miehestä, joka antoi pojalleen selkään, kun tämä oli jäänyt kiinni varastamisesta. Poika sai selkäänsä siitä syystä, että hän oli jäänyt kiinni, ei siitä syystä, että oli varastanut. Keskustelkaa mahtaisiko auttaa, jos selkään olisi annettu varastamisen eikä kiinnijäännin takia.
  2. Laulussa kevät toi muurarin, maalarin, hanslankarin ja rannoille hampparin. Talvella vankilassa lihoi hamppari, muurarilla ja maalarilla ja hanslankarilla meni huonommin. Keskustelkaa yhteiskunnallisten olosuhteiden vaikutuksista rikollisuuteen.
  3. Keskustelkaa menetelmästä, jossa nuoren rikoksentekijän aiheuttamaa vahinkoa pyritään sovittelemaan vahinkoa kärsineen ja rikollisen kesken.
  4. Onko viisasta, että rikoksesta kiinni jäänyt raiskaaja ja raiskattu pannaan keskustelemaan keskenään?
  5. Ainakin Yhdysvalloissa tunnetaan useita tapauksia, joissa kuolemaan tuomittu on teloituksen jälkeen todettu syyttömäksi. Keskustelkaa siitä, onko yhteiskunnalla oikeus riistää ihmiseltä henki.
  6. Keskustelkaa koston mielekkyydestä rangaistuksena ja muutenkin. Miksi eräillä alueille maailmassa on vieläkin voimassa verikosto?
  7. Myös vankiloissa tapahtuu rikoksia, ja vahvat vangit käyttävät heikompia häikäilemättä hyväkseen. Vankiloista saatetaan johtaa vankilan ulkopuolella tapahtuvaa rikollisuutta. Keskustelkaa, mitä voitaisiin tehdä tällaisen ehkäisemiseksi.
  8. Keskustelkaa ns. yhdyskuntapalvelun sopivuudesta rangaistusmenetelmäksi.
  9. Pohtikaa, olisiko muita menetelmiä rikollisten kasvattamiseksi kuin rangaistus.
  10. Kiristys on Suomessa rikos, jos kiristäjä kiristää rahaa. Kiristys on kuitenkin huomattavan yleinen menetelmä muiden etuuksien, esimerkiksi paremman työpaikan, saamiseksi. Viimeksi mainitussa tapauksessa yhteiskunnalle voi koitua haittaa, kun taas ensimmäisestä kärsii vain kiristetty. Kiristystä on myös äärimmäisen vaikeaa todistaa. Pohtikaa miten kiristyksen vähenemiseen voitaisiin vaikuttaa.
  11. Millä tavalla tiedotusvälineet luovat paineita rangaistusten koventamiseen?
  12. Victor Hugon teoksessa Kurjat mies joutuu eliniäkseen kaleeriorjaksi ja poliisin vainoamaksi varastettuaan yhden leivän. Tästäkin hän jäi kiinni sattumalta. Mitä yhtä järjenvastaisia rangaistuksia maailmassa on yhä?

Veljeys

Solidaarisuus



(viralliselta nimeltään Kansainvälinen solidaarisuussäätiö) on 1970 perustettu suomalainen kansalaisjärjestö.

Solidaarisuus tukee demokratiaa, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia vahvistavaa kehitystä kansainvälisesti sekä herättää Suomessa kiinnostusta kansainvälisyyteen. Solidaarisuus tekee kehitysyhteistyötä tällä hetkellä Nicaraguassa, Somalimaassa, Ugandassa sekä vuonna 2008 uutena kohteena Intiassa. Lisäksi Solidaarisuus toimii lähialueilla Venäjän Karjalassa.

Solidaarisuuden päätavoite on köyhyyden poistaminen lisäämällä tasa-arvoa. Köyhyyden poistamisen kannalta keskeisimmiksi toiminta-alueiksi on valittu sukupuolten välisen tasa-arvon lisääminen ja köyhimpien ihmisten työmahdollisuuksien kehittäminen kohtuullisen toimeentulon saavuttamiseksi.

Solidaarisuus pyrkii siihen, että sen toiminnassa mukana olevat ihmiset Suomessa ja muissa maissa muodostavat solidaarisen yhteisön, jossa vuorovaikutus on kahdensuuntaista. Yhteistyömaissa teemme pitkäjänteistä työtä vakiintuneiden paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Avun perillemenon varmistaa suomalainen kenttäkoordinaattori.

Solidaarisuus on esimerkiksi Kepan, Reilun kaupan edistämisyhdistyksen, Vastuulliset Lahjoittajat ry:n (VaLa), Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehys ry:n sekä eurooppalaisen kattojärjestön Solidarin jäsen. Tasavallan presidentti Tarja Halonen on Solidaarisuuden kunniapuheenjohtaja.

Mitä me teemme

Tasa-arvoa ja toimeentuloa kaikille, ei huonon omantunnon vaan solidaarisuuden takia.

Tavoitteemme on köyhyyden poistaminen lisäämällä tasa-arvoa. Köyhyyden poistamisessa keskeisintä on sukupuolten välisen tasa-arvon lisääminen ja köyhimpien ihmisten työmahdollisuuksien kehittäminen. Ihmisten on voitava saavuttaa kohtuullinen toimeentulo omalla työllään.

Naisten oikeus tasa-arvoiseen elämään perheessä, työssä ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on perustava kysymys. Tasa-arvo ei ole vain sukupuolikysymys, koska naisten aseman edistämisestä hyötyvät usein myös köyhimmät miehet ja köyhien perheiden kaikki lapset.

Aikuisten oikeus ansaita työllään kohtuullista toimeentuloa on paras tapa luoda taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä köyhille. Kun vanhempien tulot riitävät ruuan ja asumiskulujen jälkeen, ne yleensä käytetään lasten koulutukseen ja perheen terveyteen. Samalla ihmisille tulee varmuus, että elämä kantaa ja itseen voi luottaa.

Sukupuolten välinen tasa-arvo



Kaikilla naisilla on oikeus hyvään elämään. Suomessa molemmat sukupuolet tekevät töitä yhteiskunnan rakentamiseksi. Suomalaiset naiset ovat saavuttaneet itsemääräämisoikeuden: heillä on oikeus omaan päähän, kehoon ja rahoihin. Nyt meillä kaikilla suomalaisilla on varaa olla solidaarisia myös muita maailman naisia kohtaan.

Uskomme, että naisten ja miesten on voitava osallistua samanarvoisesti perheiden, yhteisöjen ja yhteiskuntien päätöksentekoon. Molemmilla on oltava oikeus omistaa sekä oikeus terveyteen ja inhimilliseen kehitykseen.

Köyhyys ja sukupuolten välinen tasa-arvo ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa. Naisten osuus maailman 1,2 miljardista köyhästä on arviolta 70 prosenttia. Naisilla ja miehillä on oltava samat mahdollisuudet osallistua perheiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan päätöksentekoon.

Naisten aseman kohentaminen edellyttää naisten seksuaaliterveyden ja -oikeuksien parantamista sekä naisten koulutuksen ja taloudellisen osallistumisen edistämistä. Perheväkivalta on kitkettävä.

Työ ja toimeentulo

Lähes 1,2 miljardia ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä. Köyhyyttä on vähennettävä naisten ja miesten tekemän työn kautta, ja sekä naisilla että miehillä on oikeus työntekoon, joka takaa heille kohtuullisen toimentulon.

Pyrimme vaikuttamaan kohdemaissamme ihmisten asenteisiin, jotta he pystyisivät oman työnsä kautta nostamaan elintasoaan. Myös ihmisten kykyjä ja mahdollisuuksia hyödyntää taitojaan on parannettava.

Ammatillinen koulutus parantaa naisten ja miesten kykyä ansaita itselleen ja perheelleen säällinen toimeentulo. Maaseudun kehittämisessä pienviljelijöiden ja pienyrittäjien toimintaedellytykset on saatava sellaiselle tasolle, että ne takaavat kohtuullisen toimeentulon.

Tehtäviä

  1. Mitä tekevät Kepan, Reilun kaupan edistämisyhdistys, Vastuulliset Lahjoittajat ry (VaLa), Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehys sekä solidarin jäsen.
  2. Miten tällaiset järjestöt rahoittavat toimintaansa?
  3. Usein sanotaan, että puuttuu poliittista tahtoa yllä lueteltujen asioiden edistämiseen. Miten poliittista tahtoa maailman epäkohtien korjaamiseksi voitasiin lisätä?
  4. Miten nälkää lisäävä kehitysmaiden väestönkasvu voitaisiin pysäyttää?
  5. Suomesta pienviljely on nopeasti häviämässä. Yhdysvalloista myös keskisuuri viljely on hävinnut. Onko kehitysmaiden pienviljelyllä mitään todellisia mahdollisuuksia poistaa nälkää.
  6. Miten naisten asemaa voitaisiin parantaa islamilaisissa maissa?
  7. Miten etenkin Saharan eteläpuolisen (kristityn) Afrikan AIDS -epidemiaa voitaisiin hillitä?

Miksi on kansalais- tottelemattomuutta



Jotkut ovat sitä mieltä, ettei lakeja saa koskaan rikkoa.

Jos olet lakiin tyytymätön, sinun on pyrittävä vaikuttamaan lainsäätäjiin niin, että lakia muutetaan.

Joissakin tilanteissa sellainen on kuitenkin aivan tehotonta.

Kansalaistottelemattomuutta harjoitetaan perinteisesti juuri tällaisissa tilanteissa.

Kansalaistottelemattomuuden ryhtyvät usein ne, jotka pitävät jotakin olemassa olevaa lakia epäoikeudenmukaisena.

On saatu aikaan tuloksia

Kansalaistottelemattomuus on tuottanut eri maissa merkittäviäkin tuloksia. Esimerkiksi Englannin naiset vaativat äänioikeutta kahlitsemalla itsensä rautatiekiskoihin. Osittain he onnistuivat, kun yli 30-vuotiaille naisille myönnettiin äänioikeus.

Kuuluisimpia kansalaistottelemattomuuden puolesta puhujia olivat Mahatma Gandhi ja Martin Luther King. Mahatma Gandhin kansalaistottelemattomuuskampanja edisti Intian itsenäistymistä ja Martin Luther Kingin kampanja edisti mustien kansalaisoikeuksia Yhdysvaltain etelävaltioissa.

Yhdysvalloissa monet kieltäytyivät lähtemästä Vietnamin sotaan, osa sillä perusteella, että tappaminen on kaikissa olosuhteissa väärin, osa sillä perusteella, että he pitivät Vietnamin sotaa siveettömänä ja järjettömänä. Vietnamin sodan vastainen liike vaikutti Yhdysvaltain vetäytymiseen Vietnamista.

Lain rikkominen yleisen edun vuoksi

Kansalaistottelemattomuusperinne on usein väkivallatonta julkista lain rikkomista. Nämä ihmiset eivät riko lakia henkilökohtaisten päämäärien vaan yleisen edun vuoksi.

Kansalaistottelemattomuus ei suuntaudu kaikkia lakeja vaan jotakin epäoikeudenmukaisena pidettyä lakia vastaan.

Kansalaistottelemattomuus on usein väkivallatonta siitä syystä, että siihen osallistuvat pitävät väkivaltaa siveettömänä.

Terroristit vai vapaustaistelijat

Terroristit tai vapaustaistelijat (nimitys riippuu suhtautumisesta kyseiseen ryhmään) käyttävät väkivaltaa poliittisten päämäärien toteuttamiseksi.

Arvostelua: Kansalaistottelemattomuus kansanvallassa on epäkansanvaltaista

Jos kansalaistottelemattomuutta esiintyy kansanvaltassa, voidaan väittää, että se on epäkansanvaltaista, "ulkoparlamentaarista". Ajatellaan, että jos kansanvaltaisilla vaaleilla valitut edustajat säätävät lait, on kansanvaltan hengen vastaista rikkoa näitä lakeja.

Jos pienen vähemmistön kansalaistottelemattomuus on tehokasta, se saattaa näyttää kansanvaltan vastaiselta. Toisaalta, jos kansalaistottelemattomuus on tehotonta, siihen ei kannata ryhtyä.

Voidaan muuttaa kansan mielipiteitä

Jos tarkastellaan esimerkiksi Yhdysvaltain kansalaistottelemattomuusliikettä 1960- luvulla nykyään siveettömänä pidetyn mutta laillisen rotuerottelun lopettamiseksi, koko maailma kiinnitti huomionsa mustien epäoikeudenmukaiseen kohteluun.

Näin ymmärrettynä kansalaistottelemattomuus oli keino saada enemmistö tai heidän edustajansa ymmärtämään lain epäoikeudenmukaisuus. Tällöin kansalaistottelemattomuus on kansanvaltaan kuuluva keino vaikuttaa kansalaismielipiteeseen.

Rohkaisee muita lainrikkojia

Toinen vastaväite kansalaistottelemattomuudelle on, että se rohkaisee muitakin lainrikkojia. Jos lainkuuliaisuus vähenee, kansalaistottelemattomuuden kokonaisseuraukset saattavat olla kielteisiä.

Tälle käsitykselle ei ole mitään kokemuksen antamia perusteita. Itse asiassa epäoikeudenmukaisten lakien kaataminen voi edistää yleistä lakien kunnioitusta.

Epäoikeudenmukaisten lakien vastustaminen saattaa merkitä oikeudenmukaisten lakien syvää kunnioitusta.

Tehtäviä

  1. Etsikää Suomen historiasta esimerkkejä kansalaistottelemattomuudesta ja keskustelkaa niistä.
  2. Pohtikaa kansalaistottelemattomuuden merkitystä Etelä-Afrikan rotusorron päättymiselle.
  3. Tarkastelkaa jotain tällä hetkellä käynnissä olevaa kansalaistottelemattomuusliikettä ja keskustelkaa sen tuloksellisuudesta.
  4. Erään maaherran kerrotaan sanoneen: "Laki mua ennen syntynyt myös jälkeheni jää." Eräs kansalaistottelemattomuusliikkeen edustaja (myöhemmin kansanedustaja) sanoi aikoinaan: "Laki mua ennen syntynyt ei jälkeheni jää." Keskustelkaa näistä asenteista siveellisestä ja poliittisesta näkökulmasta.
  5. Tarkastelkaa jotakin kansalaistottelemattomuusliikettä, joka on ollut tehoton. Oliko se mielestänne oikeutettu?
  6. Pitäisikö siviilipalveluksestakin kieltäytynyt tuomita vankilaan vai pitäisikö hänelle määrätä kansalaispalvelua? Vai pitäisikö hänet vapauttaa siviilipalveluksesta? Keskustelkaa armeijan tarpeellisuudesta.
  7. Etelä-Afrikan mustien johtaja Nelson Mandela istui vuosikymmeniä valkoisten hallituksen tuomitsemana vankilassa, mutta myöhemmin hänestä tuli Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti. Tutustukaa Mandelan ja ANC:n toimintaan epäoikeudenmukaisiksi katsottujen lakien kumoamiseksi (käyttäkää esim. Internetiä).

Ihmisoikeudet ja niiden historia

Mitä ihmisoikeuksiin kuuluu



  • Oikeus elämään
  • Kidutuksen kielto
  • Oikeus turvapaikkaan
  • Henkilökohtainen vapaus
  • Syrjinnän kielto
  • Vähemmistöt alkuperäiskansat
  • Naisten oikeudet
  • Sosiaaliset oikeudet
  • Oikeus opetukseen
  • Lapsen oikeudet
  • Uskonnon- ja vakaumuksenvapaus
  • Oikeus kansanvaltaan
  • Oikeus yksityis- ja perhe-elämän suojaan
  • Omaisuuden suoja
  • Oikeus oikeudenkäyntiin

Ihmisoikeuksien historiaa

Ihmisoikeusjulistusten ensimmäisenä versiona on pidetty Englannin Magna Cartaa, joka säädettiin vuonna 1215 säätelemään kuninkaan laajaa valtaa. Siinä kiellettiin kansalaisten mielivaltainen pidättäminen.

Ensimmäiset kansainväliset ihmisoikeuksiin liittyvät sopimukset koskivat uskonnonvapautta ja orjuuden poistamista.

Uskonnonvapaus hyväksyttiin Westfalenin rauhansopimuksessa 1648, ja Wienin kongressi tuomitsi orjuuden vuonna 1815. 1800-luvulla tehtiin useita muitakin kansainvälisiä sopimuksia orjuuden poistamiseksi.

Valistuksen ajan merkittävät tapahtumat olivat Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus vuonna 1776 sekä Ranskan ihmisoikeuksien julistus 1789.



Edellisessä julistettiin kaikkien ihmisten olevan vapaita ja tasa-arvoisia lain edessä, lakkautettiin säätyerioikeudet sekä taattiin muun muassa uskonnonvapaus, sananvapaus ja omaisuuden suoja. Ensimmäistä kertaa toteutui se ajatus, että hallitus saa hallita vain hallittujen suostumuksella.

Jälkimmäisessä merkittävää oli muun muassa kansalaisten tasa-arvon ja henkilökohtaisen vapauden turvaaminen.

Kansainliitto perustettiin 1919 yleismaailmalliseksi hallitusten väliseksi järjestöksi. Se koetti ottaa ihmisoikeuksien suojelun tehtäväkseen, vaikka aihetta ei edes mainittu järjestön mandaatissa.



Vuonna 1926 järjestö tuomitsi orjuuden.

Natsi-Saksan toimeenpanema hyökkäyssota ja holokausti herättivät toisen maailmansodan jälkeisen ihmiskunnan toden teolla huomaamaan ihmisoikeuksien merkityksen.

Alettiin ajatella, että ihmisoikeuksia tulee suojella tasa-arvon pohjalta.

Voittajavaltiot perustivat Yhdistyneet kansakunnat. Se alkoi valmistella ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta. Se hyväksyttiin 10. joulukuuta 1948 YK:n kolmannessa yleiskokouksessa. Neuvostoliitto liittolaisineen, Etelä-Afrikka ja Saudi-Arabia kuitenkin pidättäytyivät äänestämästä.

Yleismaailmallinen julistus on pyrkimys koota yhteen ihmiskunnan yhteistä perintöä.

Myös ETYK-sopimusta 1975 pidetään historiallisesti merkittävänä ihmisoikeusnormina.

Sopimuksessa länsimaat suostuivat tunnustamaan Neuvostoliiton toisessa maailmansodassa muodostamat sosialistimaat siitä hyvästä, että nämä hyväksyivät eräitä ihmisoikeusnormeja, jotka sittemmin johtivat toisinajattelijoiden parantuneisiin toimintamahdollisuuksiin ja eräiden arvioiden mukaan näin nopeuttivat kommunististen puoluediktatuurien romahdusta.

ETY-kokouksien seuraajaksi perustettiin ETYJ-järjestö, eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö.

Yk:n keskeiset ihmisoikeussopimukset ja niitä valvovat komiteat

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (ICCPR), voimaan 1976, ratifioinut 154 maata (tilanne 14.11.2005).
Ihmisoikeuskomitea

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (ICESCR), voimaan 1976, ratifioinut 151 maata (14.11.2005).
Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevä komitea

Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva sopimus (ICERD), voimaan 1969, ratifioinut 170 maata (14.11.2005).
Rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea



Muotiin tullut vesikidutus

Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai alentavan kohtelun tai rangaistuksen kieltävä yleissopimus
(CAT), voimaan 1987, ratifioinut 140 maata (14.11.2005).
Kidutuksen vastainen komitea

Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus (CRC), voimaan 1990, ratifioinut 192 maata (14.11.2005).
Lapsen oikeuksia käsittelevä komitea

Kaikkinainen naisen syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW), voimaan 1981, ratifioinut 180 maata (14.11.2005).
Naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamista käsittelevä komitea

Siirtolaistyöntekijöiden ja heidän perheittensä oikeuksia käsittelevä yleissopimus (CMW), voimaan 2003, ratifioinut 34 maata (14.11.2005).
Siirtolaistyöntekijöiden oikeuksia käsittelevä komitea

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus

Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot,

  • katsoen, että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden mukaisesti ihmiskunnan kaikkien jäsenten synnynnäisen arvon sekä yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksien tunnustaminen muodostavat vapauden, oikeuden ja rauhan perustan maailmassa;
  • tunnustaen, että nämä oikeudet johtuvat ihmisen synnynnäisestä arvosta;
  • tunnustaen, että Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaisesti kansalaisvapauksia ja poliittista vapautta sekä vapautta pelosta ja puutteesta nauttivan vapaan ihmisen ihanne voidaan saavuttaa vain, jos luodaan olosuhteet, joissa jokainen saattaa nauttia kansalaisoikeuksistaan ja poliittisista oikeuksistaan sekä taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksistaan;
  • katsoen, että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan nojalla valtioiden velvollisuus on edistää ihmisoikeuksien ja -vapauksien yleismaailmallista kunnioittamista ja noudattamista;
  • tietoisina, että jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia toisia ihmisiä ja sitä yhteiskuntaa kohtaan, johon hän kuuluu, ja että hän on velvollinen myötävaikuttamaan tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien edistämiseksi ja noudattamiseksi,
ovat sopineet seuraavista artikloista:

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että YK perustettiin 24. lokakuuta 1945 San Franciscossa Kansainliiton korvaajaksi.
  2. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on Yhdistyneiden kansakuntien 10. joulukuuta 1948 kolmannessa yleiskokouksessaan hyväksymä julistus. Julistuksen hyväksymisen puolesta äänesti 48 maata. Mikään maa ei äänestänyt vastaan, mutta kahdeksan maata pidättyi äänestämästä (Neuvostoliitto ja muut itäblokin maat, Etelä-Afrikka ja Saudi-Arabia). Mistä johtuu, että Ihmisoikeuksien julistus hyväksyttiin juuri toisen maailmansodan jälkeen? Mistä johtui, että Saudi-Arabia äänesti tyhjää?
  3. Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus eli KP-sopimus on YK:n yleiskokouksen hyväksymä sopimus.

    Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen pohjalta alettiin valmistella oikeudellisesti sitovampaa normistoa ja tämän tuloksena YK:n yleiskokous hyväksyi joulukuussa vuonna 1966 jatkuvasti voimassa olevat kansainvälisiä ihmisoikeuksia koskevat perussopimukset, joista toinen on kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus eli ns. KP-sopimus. KP-sopimus tuli kuitenkin ratifiointien viivästymisen takia voimaan vasta 1976.

    Ottakaa selvää, mitä valituksia suomalaiset ovat tehneet tämän sopimuksen nojalla? Mikä vaikutus tällä sopimuksella on ollut Suomen kouluihin?


I OSA

1 artikla.

1. Kaikilla kansoilla on itsemääräämisoikeus. Tämän oikeuden nojalla ne määräävät vapaasti poliittisen asennoitumisensa ja harjoittavat vapaasti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten olojensa kehittämistä.

2. Kansat voivat vapaasti käyttää luonnonrikkauksiaan ja -varojaan omiin tarkoituksiinsa, mikäli se ei vahingoita yhteisen edun periaatteelle perustuvan kansainvälisen taloudellisen yhteistyön ja kansainvälisen oikeuden velvoituksia. Missään tapauksessa ei kansalta saa riistää sen omia elinehtoja.

3. Kaikkien tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden, mukaan lukien ne valtiot, jotka ovat vastuussa itsemääräämisoikeutta vailla olevien alueiden ja huoltohallintoalueiden hallinnosta, tulee edistää itsemääräämisoikeuden toteuttamista ja kunnioittaa tätä oikeutta Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan määräysten mukaisesti.

Tehtäviä

  1. Mitä ovat kansat, joilla on itsemääräämisoikeus?
  2. Mitä tarkoittaa se, ettei kansalta saa riistää sen elinehtoja?
  3. Mitä ovat itsemääräämisoikeutta vailla olevat alueet?
II OSA

2 artikla.

1. Jokainen sopimusvaltio sitoutuu kunnioittamaan ja takaamaan jokaiselle alueellaan olevalle ja oikeuspiiriinsä kuuluvalle yksilölle tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet ilman minkäänlaista rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää.

Tehtäviä

  1. Esiintyykö rotyyn tai ihonväriin perustuvaa syrjintää Suomessa?
  2. Esiintyykö Suomessa sukupuolisyrjintää?
  3. Esiintyykä Suomessa sukupuoleen perustuvaa syrjintää?
  4. Esiintyykö Suomessa kieleen perustuvaa syrjintää?
  5. Esiintyytö Suomessa uskontoon tai uskonnottomuuteen perustuvaa syrjintää?
  6. Esiintyykä Suomessa mielipiteeseen perustuvaa syrjintää?
  7. Esiintyykä Suomessa omaisuuteen perustuvaa syrjintää?
  8. Esiintyykä Suomessa syntyperään perustuvaa syrjintää?
  9. Esiintyykä Suomessa asemaan perustuvaa syrjintää?
  10. Etsikää maita, joissa yllä luetellut syrjinnään muodot ovat yleisiä.
  11. Tutkikaa erityisesti naisen asemaa eri maissa.
2. Jokainen valtio sitoutuu perustuslakiensa mukaisessa järjestyksessä ja tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin toteuttaakseen lainsäädännöllä tai muulla tavalla tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet, jotka eivät jo ole voimassa.

3. Jokainen sopimusvaltio sitoutuu:

a) varmistamaan, että jokaisella henkilöllä, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on käytettävissään tehokas oikeuskeino, vaikka loukkauksen olisivat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt;

b) varmistamaan, että se joka turvautuu sellaiseen oikeuskeinoon, saa oikeutensa ratkaistuksi toimivaltaisen oikeudellisen, hallinnollisen tai lakiasäätävän viranomaisen tai muun valtion oikeusjärjestyksen mukaan toimivaltaisen viranomaisen toimesta, sekä kehittämään oikeuskeinojen käyttömahdollisuuksia;

c) varmistamaan, että toimivaltaiset viranomaiset panevat täytäntöön sellaisten oikeuskeinojen perusteella annetut päätökset.

Tehtäviä

  1. Miten Suomessa voi valittaa viranomaisten väärinkäytöksistä? Keillä on valitusoikeus?
  2. Mitä Suomen perustuslaki sanoo Suomen kansalaisen oikeudesta saada asiansa viranomaisten käsittelemäksi?
  3. Tutkikaa, onko uskontokuntiin kuuluvia koskevat lait ja viranomaismääräykset pantu toimeen koulussanne.

3 artikla.

Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan jokaiselle miehelle ja naiselle yhtäläisen oikeuden päästä osalliseksi kaikista tässä yleissopimuksessa mainituista kansalaisoikeuksista ja poliittisista oikeuksista.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa naisten äänioikeuden historiaa. Onko vielä maita, joissa naisilla ei ole äänioikeutta?
  2. Miten suomalaiset voivat vaikuttaa naisten oikeuksien toteutumiseen kehitysmaissa?
  3. Mitä eroja miesten ja naisten oikeuksissa esiintyy muslimien pyhässä kirjassa Koraanissa?

4 artikla.

1. Yleisen hätätilan aikana, joka uhkaa kansakunnan olemassaoloa ja joka on virallisesti sellaiseksi julistettu, sopimusvaltiot voivat ryhtyä toimenpiteisiin, jotka merkitsevät poikkeamista niille tämän yleissopimuksen mukaan kuuluvista velvoituksista siinä laajuudessa kuin tilanne välttämättä vaatii, edellyttäen, että tällaiset toimenpiteet eivät ole ristiriidassa valtion muiden kansainvälisen oikeuden mukaisten velvoitusten kanssa eivätkä merkitse pelkästään rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon tai yhteiskunnalliseen syntyperään perustuvaa syrjintää.

2. Mitään rajoitusta ei voida tämän määräyksen nojalla tehdä 6, 7, 8 (1 ja 2 kappale), 11, 15, 16 ja 18 artiklaan.

3. Jokaisen tämän yleissopimuksen sopimusvaltion, joka käyttää hyväkseen oikeutta poiketa yleissopimuksesta, tulee pääsihteerin välityksellä välittömästi ilmoittaa muille yleissopimuksen sopimusvaltioille niistä määräyksistä, joista on poikettu, ja niistä syistä, jotka ovat aiheuttaneet toimenpiteet. Uusi ilmoitus on tehtävä samassa järjestyksessä päivänä, jona sopimusvaltio on luopunut tällaisista poikkeuksista.

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että monissa sellaisissa maissa, joissa ei ole mitään hätätilaa, poiketaan tämän sopimuksen velvoituksista?

5 artikla.

1. Minkään tässä yleissopimuksessa ei saa tulkita suovan millekään valtiolle, ryhmälle tai henkilölle mitään oikeutta ryhtyä sellaiseen toimintaan tai suorittaa sellaista tekoa, jonka tarkoituksena on tehdä tyhjäksi jokin tässä yleissopimuksessa tunnustettu oikeus tai vapaus tai rajoittaa sitä enemmän kuin tässä yleissopimuksessa on sallittu.

2. Mitään rajoitusta tai poikkeusta ihmisen perusoikeuksista, jotka on tunnustettu tai jotka ovat voimassa jossakin sopimusvaltiossa lain tai muiden säännösten, yleissopimusten tai tavan nojalla, ei sallita sillä perusteella, että tämä yleissopimus ei tunnusta tällaisia oikeuksia tai että se tunnustaa ne suppeampina.

Tehtäviä

  1. Miksi yleissopimusta on ehdottomasti noudattettava?
  2. Mitä pitää tehdä, jos sopimusta rikotaan?
  3. Kumpi menee edelle, paikallinen laki vai yleissopimus?
III OSA

6 artikla.



1. Jokaisella ihmisellä on synnynnäinen oikeus elämään. Tämä oikeus on suojattava lailla. Keltään ei saa mielivaltaisesti riistää hänen elämäänsä.

2. Valtioissa, jotka eivät ole poistaneet kuolemanrangaistusta, kuolemantuomio voidaan langettaa vain vakavimmista rikoksista rikoksen tekohetkellä voimassa olevan lain nojalla loukkaamatta tämän yleissopimuksen sekä joukkotuhonnan ehkäisemistä ja rankaisemista koskevan yleissopimuksen määräyksiä. Tämä rangaistus voidaan panna täytäntöön vain toimivaltaisen tuomioistuimen lopullisen tuomion nojalla.

3. Milloin elämän riistäminen muodostaa joukkotuhontarikoksen, on katsottava, että mikään tässä artiklassa ei oikeuta sopimusvaltioita millään tavalla poikkeamaan niistä velvoituksista, jotka se on omaksunut joukkotuhonnan ehkäisemistä ja rankaisemista koskevan yleissopimuksen määräysten nojalla.

4. Jokaisella kuolemaantuomitulla on oikeus anoa armahdusta tai tuomion muuttamista. Amnestia, armahdus tai kuolemantuomion muuttaminen voidaan myöntää kaikissa tapauksissa.

5. Kuolemantuomiota ei saa langettaa alle kahdeksantoistavuotiaiden henkilöiden tekemistä rikoksista eikä sitä saa panna täytäntöön raskaana olevan naisen osalta.

6. Mihinkään tässä artiklassa ei voida vedota sopimusvaltion viivyttämiseksi tai estämiseksi poistamasta kuolemanrangaistusta.

7 artikla.



Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmalla, epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Erityisesti ei ketään saa alistaa ilman hänen vapaata suostumustaan lääketieteelliseen tai tieteelliseen kokeiluun.

Tehtäviä

  1. Miksi sopimus ei kiellä kuolemantuomiota?
  2. Tutkikaa, mitkä maat ovat kieltäneet kuolemantuomion?
  3. Miksi kuolemantuomiot pitäisi kieltää?
  4. Missä maissa alle 18 -vuotiaita on tuomittu kuolemaan? Mistä syistä?
  5. Mitä tarkoittaa se, ettei ketään saa kohdella halventavalla tavalla? Ovatko häpeärangaistukset sallittuja?
  6. Missä maissa esiintyy julmia rangaistuksia?
  7. Missä maissa esiintyy kidutusta?
  8. Miksi Suomi harkitsee kidutuksen käyttöön ottoa?
  9. Miksi Yhdysvallat on kiduttanut muslimivankeja?

8 artikla.

1. Ketään ei saa pitää orjuudessa; kaikenlainen orjuus ja orjakauppa ovat kiellettyjä.

Tehtäviä

  1. Esiintyykä orjuutta vielä? Missä?
  2. Onko Suomessa joskus esiintynyt orjuutta?
  3. Mitkä uskonnot hyväksyvät orjuuden?
2. Ketään ei saa pitää maaorjuudessa.


Tehtäviä

  1. Missä maissa maaorjuutta esiintyi? Esiintyykä maaorjuutta vielä? Missä? Miksi?
  2. Oliko Suomen torpparilaitos maaorjuutta?
  3. Miten maaorjuus syntyi ja miksi se on vähentynyt?
3.

a) Ketään ei saa vaatia suorittamaan pakkotyötä tai muuta pakollista työntekoa;

b) Maissa, joissa tuomitaan rangaistukseksi rikoksesta kuritushuonetta, ei edellisen kohdan katsota muodostavan estettä toimivaltaisen tuomioistuimen antaman kuritushuonerangaistuksen täytäntöönpanolle.

c) Tämän kohdan mukaisella pakkotyöllä ei tarkoiteta:

i) mitään työtä tai palvelusta, jota ei ole tarkoitettu b kohdassa ja jota yleensä vaaditaan siltä, jolta on riistetty vapaus laillisessa järjestyksessä julistetun tuomioistuimen tuomion perusteella tai siltä, joka on ehdonalaisessa vapaudessa;

ii) mitään asepalvelun luonteista palvelusta ja maissa, joissa tunnustetaan kieltäytyminen asepalveluksesta omantunnonsyistä, palvelua, joka lain mukaan vaaditaan omantunnonsyistä kieltäytyjältä;

iii) mitään palvelusta, jota vaaditaan milloin yhteiskunnan olemassaoloa tai hyvinvointia uhkaa hätä tai onnettomuus;

iv) mitään työtä tai palvelusta, joka sisältyy yleisiin kansalaisvelvollisuuksiin.

Tehtäviä

  1. Mitä Suomessa tapahtuu, jos joku kieltäytyy sekä asepalveluksesta että siviipipalveluksesta?
  2. Mikä ryhmä on vapautettu molemmista? Miksi?
  3. Mitä yleisiä kansalaisvelvollisuuksia Suomessa on? Mitkä velvollisuudet koskevat koululaisia?

9 artikla.

1. Jokaisella on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää tai vangita. Keneltäkään ei saa riistää hänen vapauttaan paitsi laissa säädetyillä perusteilla ja sen määräämässä järjestyksessä.

2. Jokaiselle pidätetylle on pidättämishetkellä ilmoitettava toimenpiteen syyt sekä välittömästi saatettava tietoon jokainen häneen kohdistuva syyte.

3. Jokainen rikoksesta epäiltynä pidätetty tai vangittu on viipymättä saatettava tuomarin tai muun lain nojalla tuomiovaltaa käyttävän viranomaisen eteen ja hänellä on oikeus oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa tai oikeus tulla vapautetuksi. Yleisenä sääntönä ei ole pidettävä, että oikeudenkäyntiä odottavat henkilöt pidetään tutkintovankeudessa, mutta vapaaksi laskemisen ehdoksi voidaan asettaa takeet siitä, että asianomainen saapuu paikalle oikeudenkäyntiin samoin kuin jokaisessa muussakin vaiheessa käsittelyn aikana, ja tarvittaessa tuomion täytäntöönpanemiseksi.

4. Jokaisella, jolta on riistetty hänen vapautensa pidättämällä tai vangitsemalla, on oikeus tuomioistuimessa vaatia, että hänen vapaudenriistämisensä laillisuus viipymättä tutkitaan ja että hänet vapautetaan, mikäli toimenpide ei ole laillinen.

5. Jokaisella, joka on laittomasti pidätetty tai vangittu, on oikeus vahingonkorvaukseen.

Tehtäviä

  1. Voidaanko juopumuksesta pidättää?
  2. Kuinka kauan Suomessa voidaan pitää pidätettynä ilman tuomioistuimen päätöstä?
  3. Tutkikaa millaisia vahingonkorvauksia suomalaiset ovat saaneet väärien tuomioiden perusteella.
  4. Miten korvaus voidaan toimittaa teloitetullle rikolliselle?
  5. Milloin Suomessa teloitettiin ihmisiä?

10 artikla.

1. Kaikkia henkilöitä, joilta on riistetty heidän vapautensa, on kohdeltava inhimillisesti ja kunnioittaen ihmisen synnynnäistä arvoa.

2.

a) Syytetyt henkilöt on poikkeuksellisia oloja lukuunottamatta pidettävä erillään tuomituista henkilöistä ja heidän kohtelussaan on otettava huomioon heidän asemansa tuomitsematta olevina henkilöinä;

Tehtäviä

  1. Miksi syytetyt on pidettävä erillään tuomituista?
  2. Onko oikein, että lehdet julkaisevat juttuja sellaisista syytetyistä, joita ei ole vielä tuomittu?
  3. Onko oikein, että lehdet julkaisevat juttuja tuomituista henkilöistä? Onko tämä lisätuomio?
b) Syytetyt nuoret henkilöt on pidettävä erillään aikuisista ja heidän tapauksensa on mahdollisimman nopeasti ratkaistava.

3. Vankeinhoitojärjestelmän on suotava vangeille sellainen kohtelu, jonka olennaisena tarkoituksena on heidän parantamisensa sekä heidän yhteiskunnallisen asemansa palauttaminen. Nuorisorikolliset on pidettävä erillään aikuisista ja heille on annettava heidän ikänsä ja oikeudellisen asemansa mukainen kohtelu.

Tehtäviä

  1. Miksi nuoret syytetyt on pidettävä erillään aikuisista?
  2. Miksi nuorten oikeustapaukset on ratkaistava mahdollisimman nopeasti?
  3. Minkä ikäisiä ihmisiä voidaan Suomessa tuomita rangaistuksiin?
  4. Missä asioissa myös alaikäinen on korvausvelvollinen?
  5. Miksi nuoria on kohdeltava eri tavoin kuin aikuisia.

11 artikla.

Ketään ei saa vangita ainoastaan sillä perusteella, että hän ei kykene täyttämään sopimusvelvoitusta.

Tehtäviä

  1. Miksi velkavankeus on kielletty? Mitä tapahtui siihen aikaan, kun velkavankeus oli sallittu?
  2. Miksi yrityksille on sallittu vararikko (konkurssi), mutta ei yksityishenkilöille?
  3. Mikä on ylivelkaantuneiden asema Suomessa?

12 artikla.

1. Jokaisella laillisesti valtion alueella olevalla on oikeus liikkua siellä vapaasti ja valita vapaasti asuinpaikkansa.

2. Jokainen voi vapaasti lähteä mistä tahansa maasta, myös omastaan.

3. Edellä mainittuja oikeuksia ei saa rajoittaa muutoin kuin laissa säädetyllä tavalla, milloin rajoitukset ovat välttämättömiä valtion turvallisuuden, yleisen järjestyksen ("order public"), yleisen terveydenhoidon tai moraalin tahi muiden oikeuksien ja vapauksien takia sekä ovat sopusoinnussa muiden tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien kanssa.

4. Keneltäkään ei saa mielivaltaisesti kieltää oikeutta tulla omaan maahansa.

Tehtäviä

  1. Jokaisella suomalaisella on oikeus valita asuinpaikkansa vapaasti. Miksi tämä ei ole aina käytännössä mahdollista?
  2. Mitä tarkoittaa kotiaresti? Missä maissa se on käytössä?
  3. Miten omasta maasta lähteminen ja omaan maahan palaaminen tapahtuvat Suomessa nykyään?

13 artikla.

Yleissopimuksen sopimusvaltion alueella laillisesti oleskeleva muukalainen voidaan karkottaa sieltä vain laillisessa järjestyksessä tehdyn päätöksen mukaisesti, ja hänen on sallittava, paitsi milloin kansallista turvallisuutta koskevat pakottavat syyt eivät sitä estä, esittää syitä maastakarkotustansa vastaan ja saada asiansa uudelleen tutkittavaksi sekä olla tässä tarkoituksessa edustettuna asianomaisen viranomaisen tahi asianomaisen viranomaisen erityisesti määräämän henkilön tai henkilöiden edessä.

Tehtäviä

  1. Ketkä ovat laittomasti oleskelevia muukalaisia?
  2. Mitä heille tapahtuu Suomessa?
  3. Millaisiin maihin laittomasti saapuneitakaan ei saa palauttaa?

14 artikla.

1. Kaikki henkilöt ovat yhdenvertaisia tuomioistuinten edessä. Päätettäessä rikossyytteestä henkilöä vastaan tai hänen oikeuksistaan tai velvoituksiaan riita-asiassa jokaisella on oikeus rehelliseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetun toimivaltaisen, riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen edessä.

Lehdistö ja yleisö voidaan sulkea pois oikeudenkäynnistä tai sen osasta moraalisten näkökohtien, yleisen järjestyksen (''ordre public'') tai demokraattisen yhteiskunnan kansallisen turvallisuuden takia tai, jos osapuolten yksityiselämän edut sitä vaativat, tai siinä määrin kuin tuomioistuin harkitsee ehdottoman välttämättömäksi erityisolosuhteissa, joissa julkisuus loukkaisi oikeudenmukaisuuden vaatimuksia; mutta jokainen rikos- tai riita-asiassa annettu päätös on tehtävä julkiseksi paitsi, milloin nuorten henkilöiden etu muuta vaatii tai milloin oikeudenkäynti koskee avioliittoasiaa tai lasten holhousta.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, ovatko Suomessa kaikki oikeasti yhdenvertaisia tuomioistuimen edessä.
  2. Miksi lautamiehet valitaan Suomessa kunnanvaltuustoissa?
  3. Miksi lehdistöä ei aina päästetä oikeussaliin Suomessa?
Jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus tulla pidetyksi syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti toteen näytetty.

Tehtäviä

  1. Miksi todistuksen taakka on syyttäjällä eikä syytetyllä?


3. Jokaisella on tutkittaessa rikossyytettä häntä vastaan oikeus täysin yhdenvertaisena seuraaviin vähimmäistakeisiin:

a) saada viipymättä ja yksityiskohdittain hänen ymmärtämällään kielellä tieto häntä vastaan nostetun syytteen luonteesta ja syistä;

b) saada riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia valmistella puolustustaan sekä neuvotellakseen itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan kanssa;

c) saada asiansa käsitellyksi ilman kohtuutonta viivytystä;

d) olla läsnä oikeudenkäynnissä ja puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä; jos hänellä ei ole oikeudenkäyntiavustajaa, saada tietää hänellä olevan oikeus tällaiseen; sekä jokaisessa asiassa, jossa oikeudenmukaisuuden etu sitä vaatii, saada määrätyksi itselleen oikeudenkäyntiavustaja, minkä tulee tapahtua maksuttomasti siinä tapauksessa, että häneltä puuttuu varoja maksaa siitä;

Tehtäviä

  1. Millä perusteilla Suomessa saa maksuttiman oikeusavustajan?
  2. Miksi maksuttoman oikeudenkäynnin saanut voidaan tuomita sakkoihin ja suuriin korvauksiin?
e) kuulustella tai antaa kuulustuttaa niitä todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan ja saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi samojen olosuhteiden vallitessa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todistajat;

f) saada maksuttomasti tulkin apua, jos hän ei ymmärrä tai puhu tuomioistuimessa käytettyä kieltä;

g) olla tulematta pakotetuksi todistamaan itseään vastaan tai tunnustamaan syyllisyytensä.

Tehtäviä

  1. Miksi syytetyn ei tarvitse todistaa itseään vastaan?
Kysymyksen ollessa nuorista henkilöistä oikeudenkäyntimenettelyssä on otettava huomioon heidän ikänsä ja pyrkimys edistää heidän yhteiskunnallisen asemansa palauttamista.

Jokaisella rikoksesta tuomitulla on oikeus saada syyllisyyskysymys ja tuomittu rangaistus tutkittavaksi ylemmässä tuomioistuimessa lain mukaisesti.

Tehtäviä

  1. Mitä valitusmahdollisuuksia alioikeudessa tuomitulla on Suomessa?

6. Kun lainvoimainen päätös, jolla henkilö on tuomittu rikollisesta teosta, on sittemmin purettu tai hänet on armahdettu uuden tai uudelleen selville saadun tosiseikan perusteella, joka on osoittanut, että päätös oli virheellinen, on sille, joka on kärsinyt rangaistusta päätöksen johdosta, korvattava lain mukaisesti, jollei osoiteta, että hänestä itsestään kokonaan tai osittain on johtunut, ettei aikaisemmin tuntematonta seikkaa ole ajoissa saatu selville.

7. Ketään ei saa tutkia tai rangaista uudelleen rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti tuomittu syylliseksi tai vapautettu asianomaisen maan lain ja oikeudenkäyntijärjestyksen mukaisesti.

Tehtäviä

  1. Miksi ketään ei saa tutkia tai rangaista uudelleen?

15 artikla.



1. Ketään ei ole pidettävä syypäänä rikokseen sellaisen teon tai laiminlyönnin perusteella, joka ei ollut tekohetkellä kansallisen tai kansainvälisen lainsäädännön mukaan rikos. Rikoksen tekohetkellä sovellettavaa rangaistusta ankarampaa rangaistusta ei saa määrätä. Jos rikoksenteon jälkeen lailla säädetään sovellettavaksi lievempi rangaistus, rikoksentekijän tulee päästä tästä osalliseksi.

Tehtäviä

  1. Miksi rangaistukseen voidaan tuomita vain uuden lain voimaantulon jäkeisistä teoista?
  2. Miksi tuomio annetaan lievempänä, jos rikos on tehty ankaramman lain aikana?
2. Mikään tässä artiklassa ei estä ryhtymästä oikeudenkäyntiin henkilöä vastaan tai tuomitsemasta häntä rangaistukseen teosta tai laiminlyönnistä, joka kansainvälisen oikeusyhteisön hyväksymien yleisten oikeusperiaatteiden mukaan oli tekohetkellä rikollinen teko.

Tehtäviä

  1. Miten kansainvälisen oikeuden vastaisista rikoksista rangaistaan?

16 artikla.

Jokaisella on oikeus tulla tunnustetuksi kaikkialla henkilöksi oikeudellisessa mielessä.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa se, ettei ihmistä tunnusteta henkilöksi?

17 artikla.

1. Kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa mielivaltaisesti tai laittomasti puuttua eikä suorittaa hänen kunniaansa ja mainettaan loukkaavia hyökkäyksiä.

2. Jokaisella on oikeus lain suojaan tällaista puuttumista tai tällaisia hyökkäyksiä vastaan.

Tehtäviä

  1. Miten on mahdollista, ettei yksityisyyden suoja aina toimi Suomessa?
  2. Miten on mahdollista, että työnantaja voi tutkia työntekijöidensä sähköpostia?
  3. Miten on mahdollista, että Suomessa saa harjoittaa salakuuntelua?
  4. Miten on mahdollista, että Suomen valtio on jäänyt kiinni jopa kansanedustajan salakuuntelusta?
  5. Mitä tarkoittaa kirjesalaisuus?

18 artikla.

1. Jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden tunnustaa omavalintaista uskontoa tai uskoa taikka omaksua se sekä vapauden joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti harjoittaa uskontoaan tai uskoaan jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa menoissa, hartaudenharjoituksissa ja opetuksessa.

2. Ketään ei saa saattaa sellaiselle pakotukselle alttiiksi, joka rajoittaa hänen vapauttaan tunnustaa tai valita oman valintansa mukainen uskonto tai vakaumus.

3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai vakaumustaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, jotka on säädetty lailla ja jotka ovat välttämättömiä suojelemaan yleistä turvallisuutta, järjestystä, terveydenhoitoa tai moraalia tahi muiden perusoikeuksia ja -vapauksia.



4. Yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan.

Tehtäviä

  1. Miksi oikeus määrätä lasten uskonnollisesta ja moraalisesta kasvatuksesta on vahemmilla eikä rehtorilla tai opetushallituksen ylitarkastajalla?
  2. Miten tätä oikeutta on Suomessa rikottu ja mitä mieltä tässä sopimuksessa mainittu toimikunta on ollut sellaisesta?
  3. Tapahtuuko koulussa sopimuksessa mainittua pakottamista?

19 artikla.

1. Jokaisella on oikeus mielipiteen vapauteen ilman ulkopuolista puuttumista.

2. Jokaisella on sananvapaus; tämä oikeus sisältää vapauden hankkia, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia riippumatta alueellisista rajoista joko suullisesti, kirjallisesti tai painettuna taiteellisessa muodossa tahi muulla hänen valitsemallaan tavalla.

3. Edellisessä kohdassa tarkoitettujen vapauksien käyttö merkitsee erityisiä velvollisuuksia ja erityistä vastuuta. Se voidaan sen tähden saattaa tiettyjen rajoitusten alaiseksi, mutta näiden tulee olla laissa säädettyjä ja sellaisia, jotka ovat välttämättömiä 1) toisten henkilöiden oikeuksien tai maineen kunnioittamiseksi, 2) valtion turvallisuuden tai yleisen järjestyksen ("ordre public"), terveydenhoidon tai moraalin suojelemiseksi.

Tehtäviä

  1. Mitkä tekijät Suomessa rajoittavat sananvapauden toteutumista?
  2. Onko Suomessa ennakoosensuuria?
  3. Miksi Suomessa tuomitaan ihmisiä vankilaan jumalanpilkasta? Missä muissa maissa tällaisia tuomioita voi saada? Missä maissa ei tuomita jumalanpilkasta?
  4. Mistä johtuu, että jumalanpilkan suhteen on eri maissa eri lainsäädäntö?
  5. Miksi jumalanpilkan tuomitseminen pitäisi lopettaa?

20 artikla.



1. Kaikki propaganda sodan puolesta on kiellettävä lailla.

2. Kaikki kansallisen, rotu- tai uskonnollisen vihan puoltaminen, joka merkitsee yllytystä syrjintään, vihollisuuksiin tai väkivaltaan, on kiellettävä lailla.

Tehtäviä

  1. Esiintyykä Suomessa sotapropagandaa? Missä maissa sotapropagansaa esiintyy? Miksi?
  2. Onko myös tosiasiain esittäminen syrjintää (Suomessa eräs henkilö tuomittiin lehtileikkeleiden laittamisesta kotisivuilleen)?
  3. Saako ateisteja herjata?

21 artikla.

On tunnustettava oikeus kokoontua rauhanomaisesti. Tämän oikeuden käyttämiselle ei ole asetettava muita kuin sellaisia rajoituksia, jotka perustuvat lakiin ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen tai yleisen turvallisuuden tahi yleisen järjestyksen ("ordre public") takia taikka terveydenhoidon tai moraalin tai muiden oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.

Tehtäviä

  1. Miksi Suomessa ei saa kieltää mielenosoituksen pitämistä (poliisille tehty ennakkoilmoitus riittää, mielenosoituksen pitämiseen ei tarvita lupaa).
  2. Miksi monissa maissa kielletään mielenosoituksia?
  3. Miksi yhden ihmisen mielenosoituksen saa pitää edes poliisille ilmoittamatta?

22 artikla.

1. Jokaisella on oikeus yhdistymisvapauteen muiden kanssa, mikä käsittää myös oikeuden muodostaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa suojelemiseksi.

2. Tämän oikeuden käyttämiselle ei saa asettaa muita rajoituksia kuin ne, jotka on säädetty lailla ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen tai yleisen turvallisuuden tahi yleisen järjestyksen ("ordre public") takia taikka terveydenhoidon tai moraalin tahi muiden oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Tämä artikla ei estä laillisten rajoitusten asettamista asevoimiin ja poliisiin kuuluviin nähden heidän käyttäessään tätä oikeutta.

3. Mikään tässä artiklassa ei oikeuta Kansainvälisen työjärjestön vuonna 1948 hyväksymän ammatillista järjestymisvapautta ja ammatillisen järjestymisoikeuden suojelua koskevan yleissopimuksen sopimuspuolia ryhtymään lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin, jotka loukkaisivat, tai soveltamaan lakia tavalla, joka saattaisi loukata yleissopimuksessa myönnettyä turvaa.

Tehtäviä

  1. Kuinka monta ihmistä Suomessa tarvitaan yhdistyksen perustamiseen.
  2. Mikä ero on rekisteröimättömällä ja rekisteröidyllä yhdistyksellä?
  3. Miten yhdistys rekisteröidään Suomessa?

23 artikla.

1. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustavaa laatua oleva yhteisö ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojeluun.

2. Avioliittoiässä oleville miehille ja naisille on tunnustettava oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe.

3. Avioliittoa ei saa solmia ilman avioliittoon aikovien puolisoiden vapaata ja täyttä suostumusta.

4. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin turvatakseen aviopuolisoille yhdenvertaisuuden oikeuksiin ja vastuuseen nähden avioliittoa solmittaessa, sen aikana ja sen purkautuessa. Avioliiton purkautuessa on ryhdyttävä toimenpiteisiin tarpeellisen suojelun turvaamiseksi lapsille.

Tehtäviä

  1. Miksi lapsiavioliiton on kielletty Suomessa?
  2. Missä maissa lapsiavioliitot ovat sallittuja? Miksi.
  3. Missä maissa aviopuolisot eivät ole lain edessä tasaveroisia? Miksi?
  4. Miksi avioeroa ei sallita kaikissa maissa?
  5. Miksi vanhemmat eivät saa naittaa lapsiaan? Miten on mahdollista, että joissakin maissa jopa pääministeri voi olla vanhempiensa naittama?

24 artikla.

1. Jokaisella lapsella on ilman rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen tai syntyperään perustuvaa syrjintää oikeus alaikäisyytensä edellyttämään suojeluun perheensä, yhteiskunnan ja valtion taholta.

2. Jokainen lapsi on merkittävä rekisteriin välittömästi syntymän jälkeen ja hänelle on annettava nimi.

3. Jokaisella lapsella on oikeus saada kansalaisuus.

Tehtäviä

  1. Miten lapsen nimi ilmoitetaan väestörekisteriin?
  2. Minkä kansalaisuuden Suomessa syntyneet lapset saavat?
  3. Millä tavalla yhteiskunta huolehtii lastensuojelusta?

25 artikla.

Jokaisella kansalaisella tulee olla oikeus ja mahdollisuus ilman minkäänlaista tämän yleissopimuksen 2 artiklassa mainittua erottelua ja ilman kohtuuttomia rajoituksia;

a) ottaa osaa yleisten asioiden hoitoon välittömästi tai vapaasti valittujen edustajien kautta;

b) äänestää ja tulla valituksi määräaikaisissa ja rehellisissä vaaleissa, jotka perustuvat yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen ja salaiseen äänestykseen, joka takaa valitsijoiden tahdon vapaan ilmentymisen;

c) päästä periaatteessa yhdenvertaisina maansa julkisiin virkoihin.

Tehtäviä

  1. Milloin Suomessa toteutettiin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus? Millainen tilanne oli sitä ennen?
  2. Mikä Suomessa käytännössä rajoittaa kaikkien kansalaisten yhdenvertaista osallistumista yleisten asioiden hoitoon?
  3. Mikä Suomessa käytännössä rajoittaa yheenvertaista oikeutta päästä julkisiin virkoihin?
  4. Miksi ennen vain papeilla oli oikeus toimia opettajina?

26 artikla.

Kaikki ihmiset ovat oikeudellisesti yhdenvertaisia ja oikeutettuja ilman minkäänlaista syrjintää yhtäläiseen lain suojaan. Tässä suhteessa lain tulee kieltää kaikki syrjintä ja taata kaikille henkilöille yhtäläinen ja tehokas suojelu rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää vastaan.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa mitä yllä mainitun kohdan mukaista syrjintää Suomessa esiintyy. Miksi?

27 artikla.

Niissä valtioissa, joissa on kansallisia, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöjä, tällaisiin vähemmistöihin kuuluvilta henkilöiltä ei saa kieltää oikeutta yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään.

Tehtäviä

  1. Keitä on Suomessa kielletty käyttämästä omaa kieltään?
  2. Missä maissa oman kielen käyttöä on vielä rajoitettu?
  3. Miten vähemmistöjen oikeudet toteutuvat Suomessa nykyään?
IV OSA

28 artikla.



1. On perustettava ihmisoikeuskomitea (jota kutsutaan jäljempänä "komiteaksi"). Siihen kuuluu kahdeksantoista jäsentä ja se suorittaa jäljempänä mainittuja tehtäviä.

2. Komitea muodostetaan tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden kansalaisista, joiden siveellinen taso on korkea ja joilla on tunnustettu pätevyys ihmisoikeuksien alalla. On kiinnitettävä huomiota siihen, että joillakin komitean työhön osallistuvilla on oikeudellista kokemusta.

3. Komitean jäsenet valitaan ja he toimivat henkilökohtaisessa ominaisuudessaan.

Tehtäviä

  1. Ottakaa Internetillä selvää Genevessä toimivan ihmisoikeustoimikunan osoitteesta.
  2. Ottakaa selvää siitä, miten sinne valitetaan.
  3. Ottakaa selvää siitä, käsitelläänkö valitus puolueettomasti.

29 artikla.

1. Komitean jäsenet valitaan salaisessa äänestyksessä sellaisten henkilöiden luettelosta, joilla on 28 artiklassa määrätty pätevyys ja jotka tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot ovat tässä tarkoituksessa nimenneet.

2. Jokainen tämän yleissopimuksen sopimusvaltio voi ehdottaa vain kahta henkilöä. Näiden tulee olla sen valtion kansalaisia, joka asettaa heidät ehdolle.

3. Henkilöä voidaan ehdottaa uudelleen.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, onko yllä olevan kohdan mukaan mahdollista, että puolueellinen ihminen pääsee toimikuntaan.

30 artikla.

1. Ensimmäiset vaalit on pidettävä viimeistään kuuden kuukauden kuluttua yleissopimuksen voimaantulopäivän jälkeen.

2. Vähintään neljä kuukautta ennen komitean kutakin muuta vaalia kuin sitä, jossa täytetään 34 artiklan mukaisesti avoimeksi ilmoitettu paikka, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri osoittaa tämän yleissopimuksen sopimusvaltioille kirjallisen kutsun ehdottaa henkilöitä komitean jäseniksi kolmen kuukauden kuluessa.

3. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri valmistaa kaikista näin ehdotetuista henkilöistä aakkosellisen luettelon, josta käy ilmi mitkä sopimusvaltiot ovat ehdottaneet heitä, ja toimittaa sen tämän yleissopimuksen sopimusvaltioille viimeistään kuukautta ennen kutakin vaalipäivää.

4. Komitean jäsenten vaalit pidetään pääsihteerin koollekutsumassa sopimusvaltioiden kokouksessa Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa. Tässä kokouksessa, jonka päätösvaltaisuuteen edellytetään kahta kolmannesta sopimusvaltioista, komiteaan valitaan ne ehdokkaat, jotka saavat suurimman äänimäärän ja ehdottoman enemmistön läsnäolevien ja äänestävien sopimusvaltioiden edustajien äänistä.

31 artikla.

1. Komiteassa saa olla vain yksi saman valtion kansalainen.

2. Komitean vaaleissa on kiinnitettävä huomiota jäsenistön tasapuoliseen maantieteelliseen jakautumiseen sekä siihen, että eri sivistysmuodot ja tärkeimmät oikeusjärjestelmät tulevat edustetuiksi.

32 artikla.

1. Komitean jäsenet valitaan neljän vuoden pituiseksi toimikaudeksi. Heidät voidaan valita uudelleen, jos heidät on ehdotettu uudelleenvalittaviksi. Yhdeksän ensimmäisissä vaaleissa valitun jäsenen toimikausi päättyy kuitenkin kahden vuoden umpeenkuluttua; edellä mainitun 30 artiklan 4 kappaleessa tarkoitetun kokouksen puheenjohtaja valitsee arvalla välittömästi ensimmäisen vaalin jälkeen näiden yhdeksän jäsenen nimet.

2. Toimikauden päätyttyä vaalit pidetään tämän yleissopimuksen tämän osan edellä mainittujen artiklojen mukaisesti.

33 artikla.

1. Jos jokin komitean jäsen on muiden jäsenten yksimielisen mielipiteen mukaan lopettanut toimensa hoidon jostain muusta syystä kuin väliaikaisluontoisen poissaolon vuoksi, komitean puheenjohtaja ilmoittaa tästä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, joka julistaa sitten tämän jäsenen paikan avoimeksi.

2. Siinä tapauksessa, että komitean jäsen kuolee tai luopuu paikastaan, puheenjohtaja ilmoittaa tästä välittömästi Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, joka julistaa paikan avoimeksi kuolinpäivästä tai siitä päivästä lukien, jona paikasta luopuminen tulee voimaan.

34 artikla.

1. Kun paikka on julistettu 33 artiklan mukaisesti avoimeksi ja jos täytettävän paikan haltijan toimiaika ei kulu umpeen kuuden kuukauden kuluessa paikan avoimeksi julistamisesta, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri tiedottaa tästä kullekin tämän yleissopimuksen sopimusvaltiolle, jotka voivat kahden kuukauden kuluessa toimittaa 29 artiklan 2 kohdan mukaan nimeämiset paikan täyttämiseksi.

2. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri valmistelee aakkosellisen luettelon täten nimetyistä henkilöistä ja toimittaa luettelon tämän yleissopimuksen sopimusvaltioille. Vaali paikan täyttämiseksi suoritetaan tämän yleissopimuksen tämän osan soveltuvien määräysten mukaisesti.

3. Komitean 33 artiklan mukaisesti avoimeksi julistettua paikkaa täyttämään valittu jäsen hoitaa tointa sen jäsenen jäljellä olevan toimikauden ajan, jonka paikka komiteassa vapautui mainitun artiklan mukaisesti.

35 artikla.

Komitean jäsenet saavat Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen hyväksynnällä korvausta Yhdistyneiden Kansakuntien varoista yleiskokouksen määräämillä ehdoilla ja edellytyksillä ottaen huomioon komitean velvollisuuksien tärkeyden.

36 artikla.

Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri hankkii tarpeellisen henkilökunnan, jotta komitea saattaa tehokkaasti suorittaa sille tässä yleissopimuksessa määrätyt tehtävät.

37 artikla.

1. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri kutsuu koolle komitean ensimmäisen kokouksen Yhdistyneiden Kansakuntien päämajaan.

2. Tämän ensimmäisen kokouksensa jälkeen komitea kokoontuu työjärjestyksessään edellytettyinä aikoina.

3. Komitea kokoontuu yleensä Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa tai Yhdistyneiden Kansakuntien toimistossa Genevessä.

38 artikla.

Jokainen komitean jäsen antaa ennen kuin hän ryhtyy hoitamaan tehtäviään yleisölle avoimessa kokouksessa komitean edessä juhlallisen vakuutuksen, että hän suorittaa tehtävänsä puolueettomasti ja tunnollisesti.

39 artikla.

Huomautus

Komitea tällä hertkellä

Mr. Abdelfattah AMOR    
Tunisia   
31.12.2014

Mr. Lazhari BOUZID    
Algeria   
31.12.2012

Ms. Christine Chanet    
France   
31.12.2014

Mr. Mahjoub El-Haiba    
Morocco   
31.12.2012

Mr. Ahmad Amin FATHALLA    
Egypt   
31.12.2012

Mr.Cornelis FLINTERMAN    
The Netherlands   
31.12.2014

Mr. Yuji IWASAWA    
Japan   
31.12.2014

Ms. Hellen KELLER
Switzerland
31.12.2014

Mr. Rajsoomer LALLAH    
Mauritius   
31.12.2012

Ms. Zonke Zanele MAJODINA    
South Africa   
31.12.2014

Ms. Iulia Antoanella MOTOC    
Romania   
31.12.2014

Mr.Gerald L. NEUMAN    
United States of America   
31.12.2014

Mr. Michael O'FLAHERTY    
Ireland   
21.12.2012

Mr. Rafael RIVAS POSADA    
Colombia   
31.12.2012

Sir Nigel RODLEY    
United Kingdom   
31.12.2012

Mr. Fabián Omar SALVIOLI    
Argentina   
31.12.2012

Mr. Krister THELIN    
Sweden   
31.12.2012

Ms. Margo WATERVAL    
Suriname
31.12.2014

1. Komitea valitsee omat virkailijansa kahden vuoden toimikaudeksi. Heidät voidaan valita uudelleen.

2. Komitea hyväksyy oman työjärjestyksensä; sen tulee määrätä muun muassa, että

a) komitea on päätösvaltainen, kun kaksitoista jäsentä on läsnä;

b) komitean päätökset tehdään läsnäolevien jäsenten äänten enemmistöllä.

40 artikla.

1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat toimittamaan kertomuksia hyväksymistään toimenpiteistä, jotka toteuttavat tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet, sekä näiden oikeuksien nauttimisessa saavutetusta edistyksestä:
a) vuoden kuluessa siitä, kun tämä yleissopimus on tullut asianomaisen valtion osalta voimaan ja
b) sen jälkeen komitean sitä pyytäessä.

2. Kaikki kertomukset toimitetaan pääsihteerille, joka saattaa ne komitean harkittaviksi. Kertomuksista tulee käydä ilmi ne mahdolliset tekijät ja vaikeudet, jotka vaikuttavat tämän yleissopimuksen toteuttamiseen.

3. Pääsihteeri voi neuvoteltuaan komitean kanssa toimittaa kysymykseen tuleville erityisjärjestöille jäljennökset niistä kertomusten osista, jotka saattavat kuulua näiden toimipiiriin.

4. Komitea tutkii sopimusvaltioiden sille toimittamat kertomukset. Se toimittaa kertomuksensa ja yleiset aiheellisiksi katsomansa huomautukset sopimusvaltioille. Komitea voi myös toimittaa Talous- ja sosiaalineuvostolle nämä huomautukset yleissopimuksen sopimusvaltioilta saamiensa kertomusten jäljennösten kera.

5. Sopimusvaltiot voivat esittää komitealle huomionsa jokaisesta tämän artiklan 4 kohdan mukaan mahdollisesti tehdystä huomautuksesta.

41 artikla.

1. Sopimusvaltio voi tämän artiklan nojalla milloin tahansa antaa selityksen, että se tunnustaa komitean oikeuden vastaanottaa ja tutkia sellaisia ilmoituksia, joissa toinen sopimusvaltio väittää, että toinen sopimusvaltio ei täytä tämän yleissopimuksen mukaisia velvoitteita. Tämän artiklan mukaisia ilmoituksia voidaan vastaanottaa ja tutkia vain, jos ne on toimittanut sopimusvaltio, joka on antanut osaltaan komitean oikeuden tunnustavan selityksen. Komitea ei saa vastaanottaa mitään ilmoitusta, jos se koskee sopimusvaltiota, joka ei ole antanut tällaista selitystä. Tämän artiklan nojalla vastaanotetut ilmoitukset on käsiteltävä seuraavan menettelyn mukaisesti:

a) Jos toinen sopimusvaltio katsoo, että toinen sopimusvaltio ei toteuta tämän yleissopimuksen määräyksiä, se voi kirjallisella ilmoituksella saattaa asian tuon sopimusvaltion tietoon. Kolmen kuukauden kuluessa tiedotuksen vastaanottamisen jälkeen vastaanottaneen valtion tulee antaa ilmoituksen lähettäneelle valtiolle kirjallinen asiaa valaiseva selvitys tai muu lausunto, jossa olisi mainittava mahdollisuuksien rajoissa olevassa ja asiaankuuluvassa määrässä ne valtionsisäiset toimenpiteet ja muutoksenhakukeinot, jotka jo on käytetty ja jotka puheena olevassa tapauksessa ovat mahdollisia tai joita jatkossa voidaan käyttää.

b) Jos asiaa ei saada järjestetyksi molempien osapuolien tyydytykseksi kuuden kuukauden kuluessa vastaanottavan valtion vastaanotettua alkuperäisen ilmoituksen, kummallakin valtiolla on oikeus esittää asia komitealle sille sekä toiselle valtiolle osoitetulla tiedonannolla.

c) Komitea käsittelee sille esitetyn asian varmistauduttuaan siitä, että kaikkiin käytettävissä oleviin kansallisiin muutoksenhakukeinoihin on asiassa turvauduttu ja ne on käytetty loppuun kansainvälisen oikeuden yleisesti tunnustettujen periaatteiden mukaisesti. Tämä ei ole voimassa silloin, kun muutoksenhakukeinojen käyttämistä on kohtuuttomasti pitkitetty.

d) Tutkittaessa ilmoituksia tämän artiklan nojalla komitea pitää suljettuja kokouksia.

e) Tämän artiklan 1 kappaleen c kohdan määräysten mukaisesti komitea asettaa hyvät palveluksensa asianomaisten sopimusvaltioiden käytettäviksi tarkoituksenaan asian sovinnollinen selvittäminen tässä yleissopimuksessa tunnustettujen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen pohjalta.

f) Komitea voi jokaisessa sille esitetyssä asiassa pyytää asianomaisia tämän kappaleen b kohdassa tarkoitettuja sopimusvaltioita antamaan kaikki tarvittavat lisätiedot.

g) Asianomaisilla tämän kappaleen b kohdassa tarkoitetuilla sopimusvaltioilla on oikeus olla edustettuina, kun asiaa käsitellään komiteassa, sekä tehdä huomautuksia suullisesti ja/tai kirjallisesti.

h) Komitea antaa kahdentoista kuukauden kuluessa tämän kappaleen b kohdassa tarkoitetun tiedonannon vastaanottamispäivästä lukien kertomuksen:

i) jos päästään tämän kappaleen e kohdan säännösten mukaiseen ratkaisuun, komitea laatii kertomuksensa lyhyen selvityksen muotoon, jossa todetaan tosiasiat sekä saavutettu ratkaisu.

ii) jos ei päästä tämän kappaleen e kohdan säännösten mukaiseen ratkaisuun, komitea laatii kertomuksensa lyhyen selvityksen muotoon, josta käy ilmi tosiasiat; asianomaisten valtioiden tekemät kirjalliset vastaväitteet sekä pöytäkirja suullisista vastaväitteistä liitetään kertomukseen.

Jokaisessa asiassa kertomus tiedotetaan asianomaisille sopimusvaltioille.

2. Tämän artiklan määräykset tulevat voimaan, kun kymmenen tämän yleissopimuksen sopimusvaltiota on antanut tällaisen selityksen. Sopimusvaltiot tallettavat tämän artiklan nojalla annetun selityksen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka toimittaa siitä jäljennökset muille sopimusvaltioille. Selitys voidaan peruuttaa milloin tahansa pääsihteerille osoitetulla tiedonannolla. Tällainen peruutus ei vaikuta minkään asian käsittelyyn, josta on toimitettu tämän artiklan nojalla tiedotus; mitään uutta jonkin valtion tekemää tiedotusta ei vastaanoteta sen jälkeen, kun Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on vastaanottanut selityksen peruuttamista koskevan tiedonannon, ellei asianomainen sopimusvaltio ole antanut uutta selitystä.

42 artikla.

1. a) Jos komitealle 41 artiklan mukaisesti esitettyä asiaa ei ratkaista asianomaisten sopimusvaltioiden tyydytykseksi, komitea voi neuvoteltuaan ensin asianomaisten sopimusvaltioiden kanssa nimittää ad hoc sovittelukomission (jota jäljempänä kutsutaan "komissioksi"). Komission hyvät palvelukset saatetaan asianomaisten sopimusvaltioiden käytettäviksi tarkoituksin selvittää asia sovinnollisesti tämän yleissopimuksen kunnioittamisen pohjalta.

b) Komissio koostuu viidestä sellaisesta henkilöstä, jotka asianomaiset sopimusvaltiot hyväksyvät. Jos asianomaiset sopimusvaltiot eivät onnistu pääsemään kolmen kuukauden kuluessa yksimielisiksi koko komission kokoonpanosta tai jostakin sen jäsenistä ne jäsenet, joiden osalta yksimielisyys puuttuu, valitaan salaisessa äänestyksessä komitean kahden kolmasosan enemmistöllä sen jäsenten keskuudesta.

2. Komission jäsenet toimivat henkilökohtaisessa ominaisuudessaan. He eivät saa olla asianomaisten sopimusvaltioiden kansalaisia eivätkä sellaisen valtion kansalaisia, joka ei ole tämän yleissopimuksen sopimusvaltio, eivätkä sellaisen sopimusvaltion kansalaisia, joka ei ole antanut 41 artiklan mukaista selitystä.

3. Komissio valitsee oman puheenjohtajansa ja hyväksyy omat menettelytapasääntönsä.

4. Komission kokoukset pidetään yleensä Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa tai Yhdistyneiden Kansakuntien toimistossa Genevessä. Ne voidaan kuitenkin pitää muissa sopivissa paikoissa sikäli kuin komissio näin päättää neuvoteltuaan pääsihteerin ja asianomaisten sopimusvaltioiden kanssa.

5. Tämän yleissopimuksen 36 artiklassa edellytetty sihteeristö palvelee myös tämän artiklan nojalla perustettuja komissioita.

6. Komitean vastaanottamat ja vertaamat tiedot asetetaan komission käytettäviksi, ja komissio voi kehottaa asianomaisia sopimusvaltioita antamaan muita tarvittavia tietoja.

7. Kun komissio on käsitellyt asian kokonaisuudessaan ja joka tapauksessa viimeistään kahdentoista kuukauden kuluttua siitä, kun asia toimitettiin sen käsiteltäväksi, sen on toimitettava komitean puheenjohtajalle kertomus tiedotettavaksi asianomaisille sopimusvaltioille.

a) Jos komissio ei pysty saattamaan päätökseen asian käsittelyä kahdentoista kuukauden kuluessa, se laatii kertomuksen lyhyen selvityksen muotoon, jossa mainitaan asian käsittelyvaihe.

b) Jos asiassa päästään sovinnolliseen ratkaisuun tässä yleissopimuksessa tunnustettujen ihmisoikeuksien kunnioittamisen pohjalta, komissio laatii kertomuksensa lyhyen selvityksen muotoon, jossa maintaan tosiasiat sekä saavutettu ratkaisu.

c) Jos ei päästä tämän kappaleen b kohdan säännösten mukaiseen ratkaisuun, komission kertomuksesta on käytävä ilmi sen havainnot kaikista niistä tosiasioihin liittyvistä kysymyksistä, jotka koskevat asianomaisten sopimusvaltioiden välistä asiaa sekä sen käsitys mahdollisuuksista selvittää asia sovinnollisesti. Tämän kertomuksen tulee sisältää myös asianomaisten sopimusvaltioiden tekemät kirjalliset huomautukset sekä pöytäkirja suullisista huomautuksista.

d) Jos komission kertomus toimitetaan tämän kappaleen c kohdan mukaisesti, asianomaisten sopimusvaltioiden on kolmen kuukauden kuluessa kertomuksen vastaanottamisesta ilmoitettava komitean puheenjohtajalle, hyväksyvätkö ne vai eivät komission kertomuksen sisällön.

8. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta komitean tämän yleissopimuksen 41 artiklan mukaisiin velvoitteisiin.

9. Asianomaiset sopimusvaltiot jakavat tasapuolisesti kaikki komission jäsenten kulut pääsihteerin esittämien arviointien mukaisesti.

10. Pääsihteerillä on oikeus maksaa tarvittaessa komission jäsenten kulut ennen kuin asianomaiset sopimusvaltiot ovat korvanneet ne tämän artiklan 9 kappaleen mukaisesti.

43 artikla.

Artiklassa 27 ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitetun komitean sekä tämän yleissopimuksen 42 artiklan nojalla mahdollisesti perustettavien ad hoc sovittelukomissioiden jäsenet ovat oikeutettuja Yhdistyneiden Kansakuntien tehtävissä olevien asiantuntijoden etuihin, erioikeuksiin ja vapauksiin, kuten on säädetty Yhdistyneiden Kansakuntien erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen asianomaisissa kohdissa.

44 artikla.

Tämän yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä on sovellettava siten, ettei loukata ihmisoikeuksien alalla Yhdistyneiden Kansakuntien tai erityisjärjestöjen peruskirjoissa ja yleissopimuksissa tai niiden nojalla määrättyjä menettelyjä, ja ne eivät estä sopimusvaltioita turvautumasta muuhun menettelyyn erimielisyyksien ratkaisemiseksi yleisten tai erityisten niiden välillä voimassaolevien kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

45 artikla.

Komitea toimittaa yleiskokoukselle Talous- ja sosiaalineuvoston kautta vuosittaisen selostuksen toiminnastaan.

Tehtäviä

  1. Hankkikaa Internetillä uusin selostus toimikunnan toiminnasta.
  2. Kumman mielipteet, valittajan vai kohteena olevan valtion, tulevat paremmin huomioiduksia toimikunnassa?
  3. Onko kohtuullista, että yksilö joutuu itse käymään oikeutta kokonaista valtiota vastaan?
V OSA

46 artikla.

Minkään tässä yleissopimuksessa ei ole tulkittava rajoittavan Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan eikä erityisjärjestöjen perussääntöjen määräyksiä, jotka määräävät Yhdistyneiden Kansakuntien ja erityisjärjestöjen eri elinten vastuun tämän yleissopimuksen käsittelemissä kysymyksissä.

47 artikla.

Minkään tässä yleissopimuksessa ei ole tulkittava heikentävän kaikkien kansojen luontaista oikeutta nauttia sekä täydellisesti ja vapaasti käyttää hyväkseen luonnonrikkauksiaan ja voimavarojaan.

VI OSA

48 artikla.

1. Tämä yleissopimus on avoinna jokaisen Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltion tai sen erityisjärjestön jäsenen, Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön sopimusvaltion ja jokaisen muun valtion allekirjoittamista varten, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous on kutsunut tulemaan tämän yleissopimuksen osapuoleksi.

2. Tämä yleissopimus edellyttää ratifiointia. Ratifiointikirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

3. Tämä yleissopimus on avoinna kaikkien tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen valtioiden liittymistä varten.

4. Liittyminen tapahtuu tallettamalla liittymiskirja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

5. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa kaikille tämän yleissopimuksen allekirjoittaneille tai siihen liittyneille valtioille jokaisesta ratifiointi- tai liittymiskirjan tallettamisesta.

49 artikla.

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona kolmaskymmenesviides ratifiointi- tai liittymiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

2. Jokaisen valtion osalta, joka ratifioi tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen kolmannenkymmenennenviidennen ratifiointi- tai liittymiskirjan tultua talletetuksi, yleissopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua sen oman ratifiointi- tai liittymiskirjan tallettamispäivästä.

50 artikla.

Tämän yleissopimuksen määräykset ulottuvat koskemaan rajoituksitta ja poikkeuksitta kaikkia liittovaltion osia.

51 artikla.

1. Jokainen tämän yleissopimuksen sopimusvaltio voi tehdä muutosehdotuksen ja toimittaa sen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille. Pääsihteeri tiedottaa sen jälkeen muutosehdotuksista yleissopimuksen sopimusvaltioille ja pyytää näitä ilmoittamaan hänelle, kannattavatko ne sopimusvaltioiden konferenssin koollekutsumista käsittelemään ehdotusta ja äänestämään siitä. Siinä tapauksessa, että ainakin kolmannes valtioista kannattaa tällaista konferenssia, pääsihteeri kutsuu koolle konferenssin Yhdistyneiden Kansakuntien suojeluksen alaisena. Jokainen konferenssissa läsnäolevien ja äänestävien valtioiden enemmistön hyväksymä muutos on alistettava Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen hyväksyttäväksi.

2. Tällaiset muutokset tulevat voimaan, kun yleiskokous on ne hyväksynyt ja kun yleissopimuksen osapuolina olevat valtiot ovat kahden kolmasosan enemmistöllä hyväksyneet ne kukin oman perustuslakinsa säätämän menettelyn mukaisesti.

3. Tällaisten muutosten tullessa voimaan ne sitovat ainoastaan niitä osapuolia, jotka ovat hyväksyneet ne, muiden osapuolien ollessa vielä yleissopimuksen ja jokaisen aiemmin niiden hyväksymän muutoksen määräysten sitomia.

52 artikla.

Lukuunottamatta tämän yleissopimuksen 48 artiklan 5 kappaleen mukaisesti tehtäviä ilmoituksia pääsihteerin tulee tiedottaa kaikille saman artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuille valtioille seuraavat seikat:

a) 48 artiklan mukaiset allekirjoittamiset, ratifioinnit sekä liittymiset;

b) Tämän yleissopimuksen 49 artiklan mukainen voimaantulopäivä sekä 51 artiklan mukainen muutosten voimaantulopäivä.

53 artikla.

1. Tämä yleissopimus, jonka englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien arkistoon.

2. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin tulee toimittaa tämän yleissopimuksen oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille tämän yleissopimuksen 48 artiklassa tarkoitetuille valtioille.
Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen liittyvä valinnainen pöytäkirja.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, mitä valtioita sopimus tällä hetkellä koskaa.
  2. Miksi sopimus ei ole voimassa kaikissa valtoissa?

Poliittiset ihanteet, ideologiat, utopiat ja demokratian muodot

Pakko ja pakolla uhkaaminen

Poliittinen ajattelu tutkii laitoksia (instituutioita) perheestä Yhdistyneisiin kansakuntiin. Nämä laitokset käyttävät ainakin joskus pakkoa tai pakolla uhkaamista. Voidaan tutkia, millä perusteilla näillä laitoksilla on oikeus vaatia tottelemista ja millä perusteilla yhteisön jäsenillä on velvollisuus totella.

Valtion oikeutus

Klassisen ajan ajattelijat kuten Platon ja Aristoteles olivat ensisijaisesti kiinnostuneita siitä, mihin kaupunkivaltioiden kuten Sparta ja Ateena oikeutus perustui.

Kun uusia ja laajempia yhteisöjä syntyi, niiden oikeutusta alettiin pohtia. Erityisesti seitsemännentoista vuosisadan jälkeen pohdittiin kansallisvaltion oikeutusta.

Kaikkina aikoina, erityisesti yhdeksännellätoista ja kahdennellakymmenennellä vuosisadalla on pohdittu erilaisten maailmanhallitusten oikeutusta.

Erityisesti viime aikoina feministit ovat kiinnittäneen huomiota perheen oikeutukseen.

Valtiottomuus (anarkismi)

Anarkismi ( kreikankielen sanoista an archos, ei hallitusta) kiistää kaikkien valtarakenteiden oikeutuksen.




Anarkismin perustajana pidetään englantilaista William Godwinia (1756-1836), joka oli sitä mieltä, että politiikka voidaan korvata tiedon ja siveyden lisäämisellä.



Pierre-Joseph Proudhon (1809-1865) ajatteli, että valtarakenteet pitäisi korvata vapaaehtoisella ja vastavuoroisella yhteiskunnallisella ja taloudelliseen järjestelmällä.

Proudhon kannatti väkivallatonta siirtymistä anarkismiin. Proudhon on tullut kuuluisaksi lauseestaan "Omaisuus on varkautta".



Louis Auguste Blanqui (1805-1881) ja Mihail Bakunin (1814-1876)kannattivat hallitusvallan väkivaltaista kaatamista.

Anarkistit jaetaan usein individuaalianarkisteihin (yksilöanarkisteihin), jotka korostavat yksilön vapautta pakosta, ja kollektivistisiin anarkisteihin (Bakunin), jotka kannattavat kollektiivista vapautta pakosta (kommunistinen anarkismi).

Anarkismin perillisiä ovat mm. anarkosyndikalismi, Nestor Ivanovitsh Makhno (1929-1937) ja hänen toverinsa Venäjän sisällissodassa, Espanjan sisällissodan anarkistit ja vuoden 1968 Ranskan tapahtumien anarkistit.

Millainen vallankäyttö on oikeutettua

Useimmiten poliittinen ajattelu on pyrkinyt oikeuttamaan vallankäytön, sen sijaan esiintyy jatkuvasti erimielisyyksiä siitä, millainen vallankäyttö on oikeutettua.

Liberalismi ja libertarismi

Historiaa



Liberalismi, jonka juuret ovat John Locken (1632-1704) ajattelussa, on näkemys, jonka mukaan yhteisön pakkoa on käytettävä vain silloin, kun se edistää vapautta.

Locken mielestä perustuslaillinen parlamentaarinen kuningaskunta edusti liberalismia.

Klassinen liberalismi ja libertalismi

Myöhemmin liberalismi sai useita tulkintoja, joista käytetään nykyään nimityksiä klassinen liberalismi (lähellä Locken ajattelua) ja libertarismi, jonka mukaan yhteisön valtaa pitää käyttää mahdollisimman vähän, ensisijaisesti väkivallan, varkauksien ja huijauksen torjumiseksi.

Eräs Chicagon kaupunginvaltuustoon pyrkinyt libertaristi meni niin pitkälle, että hänen mielestään Chicagossa oli liikaa poliiseja.

Hyvinvointi

Hyvinvointiliberalismi (joka perustuu Thomas Hill Greenin (1836-1882) teoksiin), katsoo, että vapauden rajoitukset voivat estää ihmisiä tekemästä tekoja, joita he muuten tekisivät.

Tämän näkemykseen mukaan hädänalaisten auttamatta jättäminen rajoittaa hädänalaisten vapautta.

Hyvinvointiliberaalien kesken on erimielisyyttä siitä, olisiko kansalaisille turvattava vähimmäistoimeentulo ja välttämättömät sosiaalipalvelut ja yhtäläiset mahdollisuudet (esimerkiksi koulutukseen).

Yksilön oikeudet

Sekä liberalismi että libertarismi kannattavat yksilön oikeuksia. Tämän näkemyksen mukaan yksilön oikeudet ovat etusijalla yhteisön vallankäyttöön nähden.

Kommunitarismi

Yhteisön oikeudet ovat ensisijaisia



Kommunitarismi, joka perustuu Hegelin oppeihin, kieltää individualismin. Sen mielestä yhteisön oikeudet ovat ensisijaiset, ja yhteisöllä voi olla oikeuksia, jotka ovat yksilöiden oikeuksista riippumattomia, jopa niiden vastaisia.

Fascismi

Äärimmäinen muoto kommunitarismia on fascismi, joka korostaa johtajan ja valtion valtaa. Kansallissosialistisessa (natsilaisessa) muodossa fascismi oli myös juutalaisvastaista ja sotaisaa (militaristista).

Sosialismi ja kommunismi

Sosialismin määritelmä

Yhteiskunta on sosialistinen, jos jokaiselta vaaditaan kykyjensä mukaan ja jokaiselle annetaan ansionsa mukaan.

Kommunismin määritelmä

Yhteiskunta on kommunistinen, jos jokaiselta vaaditaan kykyjensä mukaan ja jokaiselle annetaan tarpeidensa mukaan.

Kumpi olisi vaikeampi toteuttaa, sosialismi vai kommunismi

Ansioiden mukaan jakaminen saattaa olla paljon vaikeampaa kuin tarpeiden mukaan jakaminen.

Voiko kapitalistinen yhteiskunta olla sosialistinen

Voi, jos se pystyy vaatimaan jokaiselta kykyjensä mukaan ja antamaan kaikille ansionsa mukaan.

Tasa-arvo perusarvona

Toisin kuin liberalismi ja kommunitarismi sosialismi ja kommunismi ottavat perusarvoksi tasa-arvon ja oikeuttavat vallankäytön sikäli kuin se edistää tasa-arvoa.

Jostain tuntemattomasta syystä kommunismia pidetään sosialismin muotona, joten seuraavassa puhutaan vain sosialismista.

Hyvinvoinnin edistäminen

Tuotantovälineet hyvinvoinnin edistämiseen

Kapitalistisessa valtiossa, jossa pieni vähemmistö omistaa ja valvoo tuotantovälineitä, sosialistit haluavat valvoa tuotantoa ja suunnata sen edistämään yleistä hyvinvointia.

Erimielisyyttä siitä, miten tuotantovälineitä pitäisi valvoa

Sosialistit ovat keskenään erimielisiä siitä, keiden tulisi valvoa tuotantovälineitä sosialistisessa yhteiskunnassa.

Leninin mukaan tuotantovälineitä pitäisi valvoa kommunistisen puolueen.

Toisten sosialistien mielestä tuotantovälineitä pitäisi valvoa kansanvaltaisesti.

Kehittyneessä kapitalistisessa yhteiskunnassa kansanvalatsisessa valvonnassa ovat yleensä armeija, poliisi, palontorjunta, tulonsiirrot ja ympäristönsuojelu.

Sosialistit haluavat laajentaa kansanvaltaista valvontaa myös tuotantovälineisiin.

Naisasialiike (feminismi)



Feminismi oli alun perin poliittinen liike, joka pyrki miesten ja naisten tasa-arvoon. Myöhemmin feminismi on saanut käänteisen syrjinnän muotoja.

Oikean ja hyvän erottaminen

Liberalismia on arvosteltu mm. sillä perusteella, ettei oikeaa toimintaa voida erottaa hyvän käsitteestä. Jotkut liberaalit, esimerkiksi John Rawls, ovat selittäneet, että liberalismi edellyttää poliittista hyvää mutta ei hyvää yleensä.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa, mitä ministeriöitä Suomen nykyisessä hallituksessa on. Minkä alan politiikkaa kukin ministeri johtaa? (Pääministeri johtaa pääpolitiikkaa.)
  2. Missä suhteessa libertarismi poikkeaa yllä olevista muista poliittisista suunnista?
  3. Keillä Suomen tai muiden maiden johtavilla poliitikoilla on ollut libertaristisia pyrkimyksiä?
  4. Pohtikaa, mistä johtui, että kommunistien johtama sosialismi Neuvostoliitossa kaatui.
  5. Mitä sosialismin muotoja maailmassa on nykyisin?
  6. Onko Suomi menossa libertaristiseen vai sosialistiseen suuntaan?
  7. Millä tavalla anarkismia on (virheellisesti) käytetty haukkumasanana.
  8. Tutustukaa jokun rauhanomaista anarkismia kannattaneen (esimerkiksi Pjotr Kropotkinin (1842-1921)) kirjoituksiin.
  9. Millainen olisi feministinen hallitusmuoto?
  10. Tutkikaa kansallissosialistien tavoitteita esimerkiksi Adolf Hitlerin (1889-1945) teoksen Taisteluni avulla.
  11. Millä tavalla Karl Kautskyn (1854-1938) ja Edvard Bernsteinin (1850-1932) ajatukset sosialismista erosivat toisistaan?
  12. Mainitkaa joku tunnettu bernsteinilainen.
  13. Mikä on konservativismin suhde edellä lueteltuihin poliittisiin ajatussuuntiin (lisätietoa löytyy yläasteen oppikirjoista).

Tilapäistö eli prekariaatti

Uusi luokka

On onnetonta, että ns. sivistyssanoilla sekoitetaan ihmisten ajatustunteet (emootiot). On myös onnetonta, että myönteisyys eli positiivisuus asetetaan lähes kaiken yhteisöllisen toiminnan ennakkoehdoksi.

Sanaa ”työtön” ei sentään ole väännetty ulkomaankielille. On myös onnetonta, ettei suomen kielestä on vaikea löytää kunnollisia sanoja tarpeellisille uusille luokitteluille.

Tässä artikkelissa käsitellään epävarmuudessa ja tilapäisyydessä eläviä ihmisiä. Siihen saakka, kun parempaa sanaa ei ole ilmaantunut, tämän kirjoittaja käyttää tästä ihmisluokasta nimitystä tilapäistö, sulkeissa
prekariaatti.

Epäonnistuja



Eräs mahdollinen sana olisi epäonnistuja eli luuseri =loser), mutta mm. seuraavista syistä tätä sanaa on vaikea ottaa käyttöön:
  1. epäonnistuja voi tosiasiassa osata tehdä useimpia asioita paremmin kuin onnistujien enemmistö. Myös tämän kirjoittaja on epäonnistuja
  2. epäonnistujasta eli luuserista on tehty eräissä poliittisissa piireissä haukkumissana. (Niissä piireissä työttömästäkin on tehty haukkumasana.)
  3. sanan köyhälistö eli proletariaatti vakiintunutta merkitystä on vaikea muuttaa ja kaikki tähän uuteen luokkaan kuuluvat eivät ole varsinaisesti köyhälistöä

Keitä kuuluu tilapäistöön

Tilapäistö eli prekariaatti on tilapäisissä tai epätyypillisissä työsuhteissa olevien tai muutoin epävarmuudessa elävien ihmisten luokka.

Uudessa sivistyssanassa prekariaatti yhdistyvät englannin kielen sana precarious, joka tarkoittaa epävarmassa tilassa tai muiden armoilla olevaa, ja proletariaatti eli köyhälistö.

Tilapäistön eli prekariaatin ongelmia kuvaa tyypillisesti taloudellinen epävarmuus, joka johtuu tilapäisistä työsuhteista saadun palkan ja yhteiskunnan tuen riittämättömyydestä ja epävarmuudesta.

Valtiosta riippuen esimerkiksi pätkätyöläisten, opiskelijoiden, köyhien lasten, työttömien, sairaiden ja eläkeläisten voidaan ajatella kuuluvan tilapäistöön eli prekariaattiin.

Tilapäisyys

Tilapäistön eli prekariaatin voi myös ajatella viittaavan yhteisölliseen suhteeseen, tapahtumasarjaan tai pyrkimykseen, joka koskettaa lähes kaikkia, mutta toisia vahvemmin ja toisia heikommin.

Tällöin voidaan puhua tilapäistön eli prekariaatin sijaan tilapäisyydestä eli prekaarisuudesta tai tilapäistymisestä eli prekarisaatiosta, joka viittaa yhteiskunnassa tapahtuviin, toimeentulon epävarmuutta lisääviin muutoksiin.

Itse tilapäistön eli prekariaatin käsitettä ei pidä sekoittaa tilapäistymisestä eli prekarisaatiosta huolestuneenverkoston kanssa.

Kaikki tilapäistöön kuuluvat eivät ole työläisiä

Työväenliikkeeltä vaikutteita saaneet poliittiset ryhmät pitävät tilapäistöä eli prekariaattia tärkeänä, ja siitä käydään poliittista keskustelua.

Tilapäistöön eli prekariaattiin voi kuulua ihmisryhmiä, jotka perinteisessä köyhälistö-rikkaisto (proletariaatti-kapitalisti) -jaottelussa ovat eri puolilla.

Voidaan esimerkiksi nähdä, että pienyrittäjän ja tämän työntekijän edut ovat usein yhteisiä.

Toisaalta työntekijäpuolella edut saattavat olla vastakkaisia, koska korkean irtisanomiskynnyksen katsotaan lisäävän määräaikaisia työsuhteita.

Tilapäistön syitä

Tilapäistöön kuuluminen riippuu kunkin valtion sosiaalipolitiikasta, työlainsäädännöstä, työmarkkinoista ja talouden palloistumisesta (globalisaatiosta). Suomessa pidetään tärkeänä sosiaaliturvaa sekä pitkiä ja vakinaisia työsuhteita, ja toisaalta laittomien siirtolaisten asema ei täällä ole niin tärkeä asia kuin räissä muissa maissa.

Tilapäistön eli prekariaatin ongelmaan on toki viidentoista minuutin miettimisellä mahdollista keksiä lukuisia entisiä tai uusia ratkaisutapoja. Valitettavasti yhteiskuntien suurrikkaistot (rosvokapitalistit) pystyvät tällä hetkellä torjumaan kaikki ratkaisuyritykset.

Monopolikapitalismi



Eämme Karl Marxin sanoja käyttäen monopolikapitalistisen imperialismin kautta. Monopoli on yritys, joka on markkinoilla määräävässä asemassa ja voi esimerkiksi hinnoitella tuotteensa miten haluaa. Maailman tunnetuimpia monopoleja ovat mm. tietotekniikkayritykset Microsoft ja Intel.

Imperialismi tarkoittaa nykyään maailmanlaajuista valtaa, jota selvimmin edustaa Pohjois-Amerikan Yhdysvallat (USA).

Ongeman ratkaisuehdotukset

Ongelman ratkaisuehdotukset saattavat vaihdella niin, että toisessa ääripäässä on vaatimus sosialistisesta tai kommunistisesta yhteiskunnasta ja pysyvistä työsuhteista ja toisessa pätkätöiden hyväksyminen ja vaatimus sosiaaliturvan muuttamiseen niin, että ne sopivat paremmin yhteen.

Tilapäistön eli prekariaatin puolesta puhuneet poliittiset ryhmät painottavat etenkin perustulotyyppistä sosiaalivakuutusta ansiosidonnaisen järjestelyn sijaan.

Usein sosiaalivakuutusta johtavat talouselämästä tulleet johtajat eivätkä vakuutustoiminnan asiantuntijat. Esimerkiksi suuren eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen johtoon nimitettiin pankkiuran tehnyt ekonomi eikä vakuutusasiantuntijaa. (Esimerkiksi kirjoittaja on toiminut 9 vuotta tilastotutkijana ja mm. suorittanut riskiteorian kurssin yliopistossa, joten minulla on jonkinlainen käsitys siitä, mistä kirjoitan. Tosin en ole juuri nyt ollenkaan käytettävissä työtehtäviin. Toki vakuutusyhtiöissä on lakisääteiset matemaatikkonsa, mutta heidän laskelmiaanhan ei tarvitse enää nykyään huomioida.)

Epävarmuudessa elävät

Epävarmuudessa eläviä ihmisiä ovat mm:

  1. pätkätyöläiset,
  2. joustotyöläiset,
  3. osa-aikatyöläiset,
  4. työttömät
  5. yhteen suunnitelmaan eli projektiin palkatut työläiset
  6. vuokratyöläiset,
  7. sosiaali- ja terveydenhuollon heitteille jättämät
  8. vapaan ammatin harjoittajat eli freelancerit jne.
Epävarmuudessa eläminen vaikeuttaa kaikkea tulevaisuuden suunnittelua.

Palkkatyön ulkopuolinen työ

Paljon työtä tai paremminkin tuotantoa on myös palkkatyön ulkopuolella. Omaishoito, vanhemmuus, kodeissa tehty uusintava työ ja opiskelu ovat tyypillisiä esimerkkejä. Tällaisesta työstä ei saa korvausta tai sitä saa vain vähän.

Pahimmin syrjäytyneet

Yhteiskunnassa pahimmin syrjäytyneitä ovat esimerkiksi pitkäaikaistyöttömät, asunnottomat tai paperittomat siirtolaiset.

Toisten armoilla elävät

Monet elävät toisten armosta tai toisten armoilla jatkuvassa elämää vaikeuttavassa epävarmuudessa.

Tehtäviä

  1. Keitä tilapäistöön kuuluvia sinä tunnet?
  2. Keksikää yllä mainitsemattomia ryhmiä, jotka kuuluvat tilapäistöön?
  3. Miksi koululaisille ei makseta palkkaa?
  4. Miksi suuresta osasta tärkeää työtä kodissa ja esimerkiksi järjestöissä ei makseta mitään palkkaa?
  5. Keskustelkaa millaista asunnottoman elämä on talvella?
  6. Miksi asunnottomille ei rakenneta esimerkiksi kunnallisia vuokra-asuntoja?
  7. Miltä sinusta tuntuisi elää toisten armoilla?
  8. Miksi valtioneuvosto (hallitus) ja talouselämä jatkuvasti toistavat sitä, että pitää oppia elämään epävarmuudessa?
  9. Voiko olla onnellinen jatkuvassa epävarmuudessa?
  10. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on? Ovatko ne taloudellisesti mahdollisia?
  11. Miksi työtä ei anneta jokaisen kykyjen mukaan?
  12. Miksi työstä ei makseta kaikille ansioiden mukaan?
  13. Mitkä ovat ihmisen perustarpeet?
  14. Miksi kaikille ei anneta edes vähimmäistarpeiden verran?
  15. Mitä seurauksia monopolikapitalistisesta imperialismista on ollut?

Tilapäistön järjestö



Prekariaatti.org on yritys auttaa ihmisiä pääsemään pois toisten armoilla elämisestä. Epävarmuutta yritetään muuttaa voimaksi järjestäytymällä samaan tapaan kuin esimerkiksi työväenliike teki menneisyydessä.

Prekariaatti.org on tilapäistön eli prekariaatin toimintaverkosto toimeentulon ja oikeuksien puolesta, epävarmuutta, syrjäyttämistä ja markkinoiden mielivaltaa vastaan.

Sen tarkoituksena on kehittää keskustelua ja toimintaa niiden kesken, jotka haluavat luoda ja voittaa uusia vapauden tiloja ja samalla vähentää epävarmuutta.

Järjestön tarkoituksena on

  • Luoda kohtaamispaikka, eräänlainen virtuaalisen yhteisön, jossa keskustellaan, jaetaan kokemuksia ja pohditaan muutosta.
  • Tarjota neuvontaa työsuhteisiin ja toimeentuloon liittyvissä ongelmatilanteissa
  • Toimia joustavana painostusryhmänä
  • Herättää keskustelua ja kannustaa ihmisiä omaehtoiseen toimintaan oikeuksien ylläpitämiseksi ja laajentamiseksi.
Jäsenet ovat pätkätyöläisiä, opiskelijoita, vapaan ammatin harjoittajia eli freelancereita, pätkäaktivisteja jne.

Järjestö vaatii

joustavuuden rinnalle turvaa, taattua toimeentuloa ja pätkätyöläisille samoja oikeuksia kuin vakinaisilla työntekijöillä.

Se vaatii kaikille osuutta yhteiskunnallisesta rikkaudesta, jonka tuottamiseen me kaikki osallistumme. Ketään ei pidä pakottaa myymään työtään hinnalla millä hyvänsä.

Järjestö ei halua antaa valmiita vastauksia siihen, miten maailma pitäisi järjestää. Pikemminkin se haluaa lisätä vähäosaisten tai muuten syrjittyjen vapautta.

Joitain vaatimuksia

  • Joustavuudesta on maksettava.
  • Kaikille on taattava toimeentuloilman ehtoja.
  • Ilmaiset peruspalvelut.
  • Vanhemmuuden kulut on tasattava kaikkien työnantajien kesken.
  • Nöyryyttäminen on lopetettava, esimerkiksi toistuvista työttömien pakkokoulutuksista on luovuttava.

Voit vaikuttaa

osallistumalla omista lähtökohdistasi ja jakamalla kokemuksesi muiden kanssa, synnyttämällä keskustelua ja perustamalla toimintaryhmiä.

Voit myös kirjoittaa, osallistua keskusteluun ja jakaa kokemuksiasi. Voit järjestää muiden kanssa yhdessä jonkin tapahtuman paikkakunnallesi tai työpaikallesi.

Joustavuudesta on saatava kunnon korvaus

Periaatteessa joustavuus on hyvä asia, mutta joustavuus ei saa tarkoittaa surkeaa toimeentuloa ja jatkuvaa turvattomuutta. Joustavuudesta on saatava kunnon korvaus. Periaatteessa on aivan hyvä, että 8-16 ja 40 vuotta samassa työpaikassa – mallille löytyy vaihtoehtoja.

Ammattiliitot ovat piittaamattomia tilapäistöstä

Ammattiliitoilla on edelleen tärkeä asema työntekijöiden oikeuksien puolustamisessa. Valitettavasti liitot eivät ole juuri olleet kiinnostuneet tilapäistön eli prekariaatin tilanteesta vaan keskittyvät enimmäkseen vakituisten työntekijöiden oikeuksien puolustamiseen.

Toinen ongelma on ammattiliittojen suuntautuminen ainoastaan ”suomalaisten” työntekijöiden puolustamiseen vaatimalla esimerkiksi uusien EU-maiden työvoiman vapaan liikkumisen rajoittamista.

Osa ammattiliittojen ongelmista suhteessa johtuu suoraan niiden aloittaisesta järjestömallista. Tilapäistö eli prekariaatti liikkuu työpaikalta ja alalta toiselle jatkuvasti. Järjestäytyminen ei siis voi perustua tiettyyn työyhteisöön tai ammattiin kuten ennen monopolikapitalistista imperialismia.

Keskeinen suomalaisten ammattiliitojen ongelma on niiden asema sosiaalidemokraattisen puolueen jatkeena.

Tilapäistön eli prekariaatin ongelmien ratkaiseminen vaatii yhteiskunnallisten ristiriitojen tunnustamista, ei yksimielisyyspolitiikan (konsensuspolitiikan) jatkoa.

ällaista toimintaa on turha odottaa maan keskeiseltä valtakeskittymältä, joka on osaltaan vastuussa nykyisen tilanteen syntymisestä.

Toisaalta ammattiliitoissa on mukana paljon hyvää työtä tekeviä vastuuta muista tuntevia ihmisiä.

Tehtäviä

  1. Mitä hyötyä on ammattiliittoihin kuulumisesta?
  2. Miksi ammattiliitot eivät pysty ajamaan tilapäistön etuja.
  3. Miksi työpaikkoja siirretään halpatyövoiman maihin?
  4. Miksi tytönantajat haluavat lisätä pätkätöitä?
  5. Mikä vika kompromissista on oikeudenmukaisuuden kannalta?
  6. Onko 700 euron perustoimeentulo jokaiselle suomalaiselle mahdollinen toteuttaa nyt? Vastauksen on perustuttava laskelmiin.
  7. Mitä säästöjä perustoimeentulon toteuttaminen aiheuttaisi kuntien ja valtion virastoille?
  8. Miksi osa suomalaisista vastustaa ankarasti perustoimeentulon toteuttamista?
  9. Miksi uuden työvoiman tuottaminen on vanhempien maksettava?
  10. Millä tavalla epävarmuus rajoittaa ihmisen valinnan vapautta?
  11. Missä asioissa suomalaisilla on valinnan vapaus? Missä asioissa suomalaisilla ei ole valinnan vapautta?
  12. Miksi pikkurahalla korjattavissa olevia suomalaisen yhteiskunnan ongelmia ei korjata?
  13. Mistä syistä kalliisti koulutettuja ihmisiä (jopa tohtoreita) pidetään Suomessa työttöminä?
  14. Miksi poliitikkojen puheet eivät vastaa todellisuutta?
  15. Mitä sinä voisit tehdä a) suomalaisen b) maailman tilapäistön auttamiseksi?
  16. Oletko sitä mieltä, että sinä et koskaan joudu tilapäistön jäseneksi?
  17. Oletko sitä mieltä, että et tule koskaan vanhaksi tai sairaaksi?
  18. Mikä on vakuutus?
  19. Mitä pakollisia vakuutuksia Suomessa on?
  20. Mitä vapaaehtoisia vakuutuksia Suomessa on?
  21. Ajatteletko, että poliitikot ovat ymmärtäneet, mitä vakuutus on?

Oikeudenmukaisuus yhteiskunnallisena, maailmanlaajuisena ja ekologisena kysymyksenä




OIkeudenkäyttö entisinä aikoina



Seuraava kertomus on Jack Londonin kirjasta Kulkurielämää, Arena -kirja, 1970. Lue se. Kertomusta ei tarvitse muistaa ylioppilaskirjoituksissa.

Nuo sivustamiehet olivat kylläkin pummeja, mutta keskellä asteleva ei ollut. Minä ohjasin askeleeni katukäytävän laitaan antaakseni tuon kolmikon mennä ohitse.

Mutta se ei mennytkään. Keskimmäisen miehen sanoessa jotakin kaikki kolme pysähtyivät ja hän puhutteli minua.



Suomessa pummeja kutsuttiin irtolaisiksi ja heitä pidettiin rikllisina. Sittemmin irtolaislait on kumottu.

Silmänräpäyksessä selvisi tilanne minulle. Tuo oli lentä­vä ja nuo pummit pidätettyjä. Laki-Jukka oli aikaisin saalista vaanimassa. Saaliiksi jouduin minäkin.

Jos koke­muksiini olisi kuulunut käsitys siitä, mitä seuraavina kuu­kausina oli edessä, niin olisin juossut henkeni edestä. Hän olisi saattanut ampua, mutta osata olisi pitänyt, jos mieli pysäyttää. Ei olisi voinut juosta perässä, sillä kaksi pummia pivossa on parempi kuin yksi karussa.

Mutta minä pysäh­dyin kuni kuva hänen puhutellessaan. Keskustelumme oli lyhyt.

-Missä hotellissa asutte?

Siinä se. En tuntenut yhdenkään sen paikan hotellin nimeä enkä voinut väittää asuvani missään niistä. Mutta olin aikaisin liikkeellä. Kaikki minulle epäedullisia seikko­ja. Saavuin äsken, selitin.

Well, käännyhän ympäri ja astele edessäni, mutta ei kaukana. Joku haluaa tavata sinua.

Niin olin kiikissä. Tiesin kyllä, kuka minua halusi tavata. Ja niin kulki tieni, takanani etsivä ja kaksi pummia, suoraa päätä kaupungin vankilaan. Meidät tarkastettiin ja pantiin kirjoihin. En muista millä nimellä sinne jouduin. Ilmoitin nimekseni Jack Drake, mutta kun taskustani löytyi Jack Londonille osoitettuja kirjeitä, seurasi selityksiä, joita en enää muista, enkä siis nyt tiedä, jäinkö Drakeksi vai Londoniksi.

Mutta toisen tai toisen niistä täytyy löytyä Niagara Fallsin vankiluettelosta. Tapahtuma-aika oli kesäkuun loppupuoli 1894. Joitakuita päiviä myöhemmin alkoi suuri rautatielakko.

Toimistosta meidät vietiin Pummiin lukon taa. Tämä oli pienempäin rikollisten osasto, iso yhteishäkki, ja kun pummit muodostavat näiden pääosan, on heidän rauta­häkkinsä nimeksi tullut Pummi.

Täällä oli jo useita samana aamuna tavattuja tovereita, ja vähän väliä avautui ovi ja pari kolme tuupattiin sisään. Lopuksi, kun meitä oli kuusitoista, vietiin meidät ylös oikeussaliin.

Ja rehellisesti kuvailen nyt, mitä siellä tapahtui, sillä tiedän Amerikan kansalaisen arvoni siellä saaneen täräyksen, josta en kos­kaan ole täysin parantunut.

Oikeussalissa oli kuusitoista pidätettyä, tuomari ja kaksi oikeudenpalvelijaa. Tuomari näytti itse pitävän pöytäkir­jaa. Ei mitään todistajia. Ei yhtään Niagara Fallsin kansa­laista katsomassa, kuinka oikeutta jaettiin heidän yhteis­kunnassaan.

Tuomari silmäsi juttuluetteloa ja sanoi ni­men. Pummi nousi. Tuomari katsoi oikeudenpalvelijaan. Irtolaisuus, teidän kunnianarvoisuutenne, sanoi tämä.

Kolmekymmentä päivää, sanoi hänen kunnianarvoisuu­tensa.

Pummi istahti, tuomari lausui toisen nimen, ja toinen pummi nousi.

Ensi pummin juttu oli vienyt täsmälleen viisitoista sekun­tia. Seuraava kävi yhtä nopeasti. Irtolaisuus, teidän kun­ nianarvoisuutenne ja kolmekymmentä päivää.

Se kävi kuin kello, 15 sekuntia ja 30 päivää.

Mykkää karjaa, mietin minä itsekseni. Mutta annas kun vuoroni tulee, niin näytänpä hänen kunnianarvoisuudel­leen. Muutteeksi tämä juuri nyt antoi eräälle syytetyistä puheenvuoron. Sattumalta ei tämä ollut oikea pummi.

Hänellä ei ollut ammatin merkkejä. Jos hän olisi tullut
luoksemme jossakin rautatien vesitynnyrin luona odotellessamme tavarajunaa, olisimme siekailematta luokitelleet hänet "kisakissain" joukkoon.

Nimi vastaa arkajalkoja Pummien Maassa. Tämä oli jo ikäihminen - siinä neljän­kymmenenviiden vaiheilla, arvaan. -Hartiat vähän kuma­rassa ja kasvot ahavoituneet.

Vuosikausia oli hän, oman kertomuksensa mukaan, ollut ajurina, muistaakseni Lockportissa, New-Yorkin valtiossa. Liike lakannut menestymästä ja 1893:n huonona aikana sulkenut ovensa. Miehemme oli saanut työtä loppuun asti, mutta viime aikoina hyvin epäsäännöllisesti.

Hän kuvaili sitten vaikeuksiaan työnhakumatkoilla seuraavien kuukau­sien kuluessa - paljon oli työttömiä. Vihdoin hän, arvellen Järvien puolessa saavansa paremmin työtä, lähti Buffa­loon.

Tietysti olivat rahat lopussa, ja tässä hän oli. Siinä kaikki.

Kolmekymmentä päivää, sanoi tuomari ja lausui seu­raavan nimen. Pummi nousi. Irtolaisuus, teidän kun­nianarvoisuutenne, sanoi oikeudenpalvelija. Kunnianar­voisuus sanoi: Kolmekymmentä päivää.

Ja niin jatkui toimitus, 15 sekuntia ja 30 päivää kutakin kohti. Oikeuden koneisto kävi sileästi. Nähtävästi ei kun­nianarvoisuus ollut vielä syönyt aamiaistaan ja siksi piti kiirettä.

Mutta minun amerikkalainen vereni kuohui. Takanani oli useita sukupolvia amerikkalaisia esi-isiä. Niiden va­pauksien joukossa, joiden puolesta esi-isäni olivat taistel­leet ja kuolleet, oli oikeus vastata valamiehistön edessä. Tämä oli perintöni, heidän verensä pyhittämä, ja minun velvollisuuteni oli sitä puolustaa.

All right, minä uhosin itsekseni; varropas kun pääset minuun.

Hän pääsi. Nimeni, mikä se nyt olikaan, huudettiin. Irtolaisuus, teidän kunnianarvoisuutenne, kuului, ja minä aloin puhua. Mutta tuomari alkoi puhua ihan yht'aikaa ja sanoi: Kolmekymmentä päivää.

Minä aloin sanella vastalausetta, mutta hän lausui jo listastaan seuraa­van nimen. Kunnianarvoisuus pysähtyi vain sen verran, että sai sanotuksi minulle: Suus kiinni!

Oikeudenpalve­lija painoi minut istualleni, ja samalla oli jo seuraava saanut 30 päiväänsä ja sitä seuraava oli myös saamassa.

Kun me kaikki olimme saaneet kolmekymmentä päi­väämme, niin tuomari, juuri lähtemäisillään, kääntyi vielä Lockportin mieheen - ainoaan, jonka oli antanut puhua, ja kysyi: Miksi jätitte työpaikkanne?

Kun tämä ajomies oli juuri selittänyt, että työpaikka oli jättänyt hänet, ällistyi hän. Alkoi sitten hapuilla: Teidän kunnianarvoisuutenne kysymys on niin omituinen ...

Kolmekymmentä päivää lisää, kun jätitte työnne, sanoi tuomari, ja oikeuden istunto oli päättynyt. Tämä oli tulos. Ajuri sai 60, me muut 30 päivää.

Meidät vietiin taas lukon taaja annettiin aamiaista. Se oli hyvä aamiainen vankila-ateriaksi ja paras, minkä kuukau­teen olin saava.

Mutta ällistynyt olin. Tuomittu olin, pilanäytelmätuo­miolla, missä minulta oli kielletty oikeuteni saada valamie­histö, vieläpä alkeellisinkin oikeus vastata kysymykseen, myönnänkö itseni syylliseksi.

Toinen seikka, jonka puoles­ta isäni olivat taistelleet, kummitteli aivoissani - habeas corpus (persoonallinen loukkaamattomuus). Minä näytän niille! Mutta kun minä vaadin saada tavata lakimiestä, niin minulle naurettiin.

Habeas corpus oli oiva oikeus, mutta minkä arvoinen se oli minulle, kun en saanut tavata ketään ulkopuolista.

Mutta minä näytän niille! Eivät ne minua voi täällä ikääni pitää. Odottakaahan, kun pääsen ulos. Sitten tulee teidän vuoronne. Kyllä minä tunnen lakia ja tiedän mikä on oikeuteni, ja minä paljastan.

Vahingonkorvaus, jutut ja hälyttävät sanomalehtiuutiset tanssivat silmissäni, kun vartijat tulivat hoputtamaan meitä toimistoon.

Poliisi napsautti käsiraudat oikeaan ranteeseeni. Oohoo, ajattelin, uusi oikeudenloukkaus; odottakaahan. Rautaini toinen rengas livautettiin neekerin vasempaan ranteeseen.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, mitä kansanryhmiä Suomessa pidettiin irtilaisina.
  2. Millä tavoilla irtolaiset ansaitsivat elantonsa?
  3. Ottakaa selvää siitä, mitkä kansanryhmät haluaisivat, että Suomen irtolaisia alettaisiin taas rangaista.

Mitä oikeudenmukaisuus on

Perinteisesti oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan sitä, että kukin saa sen, mitä hänelle kuuluu.

Oikeudenmukaisuuden lajeja

Muodollinen oikeudenmukaisuus (formaalinen oikeudenmukaisuus) vallitsee, jos oikeusperiaatteita sovelletaan puolueettomasti ja johdonmukaisesti riippumatta siitä, ovatko oikeusperiaatteet itse oikeudenmukaisia.

Oikeudenmukaisuus on niiden oikeuksien (esimerkiksi vapaus ja tasa-arvo) kokonaisuus, joita pyritään toteuttamaan (substantiaalinen oikeudenmukaisuus).

Sovittava oikeudenmukaisuus on kysymyksessä, kun tarkastellaan milloin ja mistä syistä rangaistus on oikeutettu.

Monet tarkoittavat oikeudenmukaisuudella lakien noudattamista ja tasapuolisuutta. Tähän voidaan huomauttaa, että lait voivat olla epäoikeudenmukaisia.

Korjaava oikeudenmukaisuus käsittelee tasapuolisuutta vahinkojen korvaamisessa.

Vaihdannan oikeudenmukaisuus käsittelee palkkojen, hintojen ja muun vaihdannan tasapuolisuutta.

Jaon oikeudenmukaisuus käsittelee voimavarojen tasapuolista käyttöä.

Jotkut (esimerkiksi Karl Marx), ovat ehdottaneet voimavarojen jakoa jokaisen tarpeiden mukaan.

Toiset ovat ehdottaneet sellaista voimavarojen jakoa, joka pitkällä tähtäyksellä tuottaa eniten hyötyä.

Eräät ovat ehdottaneet, että voimavarat kuuluvat yhtäläisesti kaikille.

Toiset ovat olleet sitä mieltä, että markkinavoimat toteuttavat automaattisesti oikeudenmukaisen jaon.

Jotkut ovat yhdistelleet kahta edellistä näkemystä.

Tehtäviä

  1. Keskustelkaa lakon oikeutuksesta palkkojen korottamiseksi.
  2. Tutkikaa mistä syistä ja millaisissa tapauksissa yksilö joutuu Suomessa vahingonkorvauksiin?
  3. Voiko koululaisten keskinäinen väkivalta johtaa korvauksiin? Millaisiin korvauksiin se voi johtaa?
  4. Tutkikaa kuinka suuria korvauksia on maksettu suuronnettomuuksissa?
  5. Mitä tarkoittaa vastuuvakuutus? Missä ammattikunnissa vastuuvakuutus on välttämätön?
  6. Onko Suomen oikeuslaitos muodollisesti oikeudenmukainen, ts. onko laki kaikille sama?
  7. Keskustelkaa markkinavoimien hyvistä ja huonoista puolista.
  8. Millainen on oikeudenmukainen opettaja? Entä oikeudenmukainen oppilas?

Mitä oikeus on

Oikeudella tarkoitetaan usein oikeudenomistajan oikeutta vedota lakiin, siveyteen, sääntöihin tai arvoihin.

Mihin oikeudet perustuvat



Siitä, mihin oikeudet perustuvat, ei ole yksimielisyyttä.

Joidenkin mielestä oikeus on ristiriitatilanteessa ensisijainen oikeudenomistajan tahtoon nähden.

Joidenkin mielestä oikeuksien tehtävänä on suojata oikeudenomistajan etuja.

Oikeuden lajeja

Oikeuksiin kuuluvat mm. vapaudet, saantioikeudet, valtuudet ja koskemattomuusoikeudet.

Lailliset oikeudet perustuvat inhimillisten lainsäätäjien laatimiin lakeihin, luonnonoikeus ns. luonnollisiin oikeuksiin.

Yhteisöillä voi olla sääntönsä ja siveytensä.

Luonnoliset oikeudet

Eräiden mielestä lakien on perustuttava luonnollisiin oikeuksiin, toisten mielestä luonnollisia oikeuksia ovat vain perusoikeudet, kolmansien mielestä luonnollisia oikeuksia ei ole olemassakaan.

Oikeudenomistajan asema

Tavallisesti oikeudet liittyvät oikeudenomistajan asemaan.

Kansalaisoikeudet ja ihmisoikeudet

Kansalaisoikeudet perustuvat kansalaisuuteen, ihmisoikeudet siihen, että on ihminen. Vastaavasti voidaan puhua naisten, lasten, mustien, potilaiden jne. oikeuksista.

Ihmisoikeudet ovat käsitteellisesti hyvin lähellä luonnollisia oikeuksia.

Ihmisoikeussopimukset

Ihmisoikeuksille on myös pyritty luomaan lain asema esimerkiksi YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevalla sopimuksella ja Euroopan ihmisoikeussopimuksella.

Nykyiset ihmisoikeussopimukset sisältävät negatiivisia oikeuksia ja positiivisia oikeuksia. Negatiivisiin oikeuksiin kuuluvat vapaudet, positiivisiin oikeuksiin sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet.

Oikeudenomistajat

Oikeuksia on myös pyritty luokittelemaan niiden ihmisjoukkojen perusteella, jotka ovat oikeudenomistajia.

Oikeus periä velka takaisin voi olla sekä yksilöllä että yhteisöllä.

Oikeus periä velkansa on passiivinen, kun taas itsepuolustusoikeus on aktiivinen.

On myös oikeuksia ns. kolmansia osapuolia kohtaan.

Yleiset ja yksityiset oikeudet

Sanavapaus on yleinen oikeus kun taas vaimon miehen ja vaimon väliset oikeudet ovat yksityisiä.

Oikeudet ja velvollisuudet

Joskus oikeudet asetetaan velvollisuuksien vastakohdaksi, joskus oikeuksien ja velvollisuuksien katsotaan kuuluvan samaan kokonaisuuteen.

On kuitenkin olemassa oikeuksia, jotka eivät sisällä velvollisuuksia.

Sinulla voi olla oikeus pysäköidä autosi johonkin paikkaan, mutta sinulla ei ole velvollisuutta tehdä sitä.

Usein sanotaan, että jollakin on oikeus tehdä jotakin, koska tekoa pidetään siveellisesti hyväksyttävänä.

Joskus minulla on oikeus tehdä jotakin, mutta sitä ei kuitenkaan pidetä siveellisesti hyväksyttävänä.

Ystävälläni ei ole oikeuttaa vaatia minua auttamaan häntä, mutta hän voi pitää auttamatta jättämistä siveellisesti paheksuttavana.

Oikeuksien väliset ristiriidat

Eri oikeudet voivat joutua ristiriitaan. Usein jotakin näistä oikeuksista pidetään ensisijaisena, jolloin toissijainen oikeus väistyy.



Gregory Vlastos (1907-1991) on artikkelissaan "Justice and Equality" (1962, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo) väittänyt, että kaikki oikeudet ovat väistyviä siinä mielessä, että tarkemmin ajateltaessa jokin muu oikeus ylittää sen.

Tehtäviä

  1. Tutustukaa YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaan sopimukseen ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Jakakaa oikeudet positiivisiin ja negatiivisiin.
  2. Etsikää Suomen perustuslaista perusoikeudet. Keskustelkaa, missä määrin ne toteutuvat Suomessa nykyään.
  3. Tutkikaa, miten ihmisoikeudet toteutuvat eri maissa esimerkiksi jonkin raportin perusteella.
  4. Keskustelkaa siitä, miten lasten, sairaiden, työttömien ja vanhusten oikeudet toteutuvat a) Suomessa, b) maailmassa yleensä.
  5. Keskustelkaa sanavapaudesta ja sensuurista sekä Suomessa että muissa maissa. Kokeilkaa sananvapautta laatimalla yleisön osaston kirjoitus paikallislehteen.
  6. Kokeilkaa kokoontumisvapautta järjestämällä paikkakunnallanne mielenosoitus jonkin hyvänä pitämänne asian puolesta. (Oppitunnin käyttö mielenosoitukseen on sallittu.)
  7. Keskustelkaa uskonnon vaikutuksesta oikeuksiin esimerkiksi Intiassa tai Iranissa.
  8. Keskustelkaa poliittisten aatteiden ja puolueiden vaikutuksista oikeuksiin.
  9. Keskustelkaa etujärjestöjen (esim. SAK, AKAVA, MTK) vaikutuksista oikeuksiin.
  10. Onko koulunkäynti oikeus vai velvollisuus?
  11. Keskustelkaa ylivelkaantuneiden asemasta.
  12. Keskustelkaa inhimillistä koskemattomuutta koskevista oikeuksista.
  13. Joko olet lakannut lyömästä tovereitasi?
  14. Keskustelkaa missä tilanteessa jokin aivan perusoikeus väistyy toisen oikeuden hyväksi.

Palloistuminen ja tietopääomatalous (globalisaatio ja informaatiokapitalismi)


Tärkein lähdeteos Tapio Tamminen: Pahan viehätys

Ongelmatilanteissa uusia rakennusaineita haetaan usein menneisyydestä, yksilöt hakevat niitä varhaislapsuudestaan, valtarakenteet peruskertomuksistaan. Kertomukset tuhatvuotisesta valtakunnasta ovat eräänlaisia yhteisöllisiä selviytymiskertomuksia, kertomuksia toivosta, jälleensyntymästä ja paremmasta maailmasta.

Taruihin perustuvat yhteisölliset käyttäytymismallit ovat monissa ihmisissä syvällä. Samanlaiset yhteiskunnalliset tilat synnyttävät toistuvasti samanlaisia vasteita. Yhteisöllisiin mielteisiin on helppo siirtyä ja antaa niiden vaikuttaa elämäämme, historiaamme ja tulevaisuuteemme.

Syntyy liikkeitä, joiden mielestä palaamalla takaisin valtarakenteen perusarvoihin tai kuviteltuihin perusteisiin, voimme ratkaista nykyiset ongelmamme. Usein nämä liikkeet ovat muuntaneet luovasti uskonnollisia taruja.

Taruihin perustuvia vastaliikkeitä


Kuuluisin intiaanien vastaliikkeistä oli 1800-luvun lopulla syntynyt aavetanssi-liike, jonka mukaan paluu perinteisiin tuhoaisi lopulta valkoisten vallan. Se alkoi ennustamalla intiaanien esi-isien palaavan henkimaailmasta suuressa junassa, jonka saapumista säestäisivät valtavat räjähdykset. Ne olisivat lopun aikojen merkkejä valkoisten katoamisesta maan päältä. Osa heidän aineellisesta pääomastaan tulisi kuitenkin säilymään, kuten rakennukset ja koneet. Esi-isien paluuta voitiin nopeuttaa tanssilla, jota kutsuttiin aavetanssiksi.

Melanesian saaristossa levinneen Cargo-liikkeen mukaan uusi aika alkaisi taivaanrantaan ilmestyvän valtavan laivan myötä. Laiva toisi mukanaan sekä kuolleet esi-isät että eurooppalaisia tavaroita. Ensimmäisiä merkkejä Cargo-liikkeestä havaittiin 1890-luvulla Uudessa-Guineassa. Saaristossa levisi oppi, jonka mukaan uusi aikakausi alkaisi maanjäristyksillä ja esi-isien laivasta lähtevillä valtavilla hyökyaalloilla. Uusi uljas huominen lupasi monien vastaavien liikkeiden tapaan runsaasti aineellista hyvää: saarelaisten perusravintoa, sikoja ja hedelmiä olisi kaikkien saatavilla. Eurooppalaisia kulutustavaroita riittäisi vapaasti jaettavaksi jokaiselle.

Luontoliikkeet ja kansallissosialismi

Periaatteessa samankaltainen tapahtumasarja tapahtui länsimaisissa teollisissa yhteiskunnissa 1800-luvun lopulla. Luontoliikkeet ja kansallissosialismi olivat eräänlaisia vasteita, eivät kuitenkaan paikalliseen ongelmaan, vaan palloistuneen (globaalin) sääntelemättömän pääomatalouden (kapitalismin) ja nopean teollistumisen aiheuttamaan ongelmaan

Palloistumisen vaiheet

Nykyinen maailman tilanne muistuttaa sadan vuoden takaista aikaa. Elämme nyt palloistumisen (globalisaation) kolmatta aaltoa. Ensimmäinen aalto tapahtui löytöretkien aikaisessa1500-luvun Euroopassa. Palloistumisen toinen aalto ajoittui teollistumisen syntyyn ja sitä seuranneeseen kansainvälisen kaupan voimakkaaseen kasvuun. Se päättyi yleiseen yhteiskunnalliseen murrokseen, ensimmäiseen maailmansotaan, syvään talouslamaan, suojatulleihin ja ääriliikkeiden nousuun. Kolmas aalto alkoi toisen maailmansodan jälkeen, kun maailmankaupan yhteisiä pelisääntöjä ruvettiin laatimaan Yhdysvaltojen johdolla. Tietotekniikka on parin viimeisen vuosikymmenen aikana syventänyt palloistumisen kolmatta aaltoa.

Palloilun synty

Kun palloistumista pyritään ohjaamaan tietoisilla poliittisilla päätöksillä, ilmiötä kutsutaan palloiluksi (globalismiksi). Palloilulla luodaan maailmanlaajuisia yhteisiä pelisääntöjä. Toisen aallon palloistumista hallitsi Brittiläinen imperiumi, jonka ei voi kuitenkaan katsoa pyrkineen palloiluun, sillä brittien toimet rajoittuivat joko kansalliselle tai Brittiläisen imperiumin alueelle. Kolmannelle aallolle on päinvastoin ollut luonteenomaista yhdysvaltalainen palloilu.


Toisen maailmansodan jälkeen palloistumisen kolmannen aallon ihmiset rakensivat uudelle talousjärjestykselle kansainvälisiä yhteisiä pelisääntöjä.

Tämä tapahtui pitkälle yhdysvaltalaisten johtamana. Tähän oli syynä yhdysvaltalaisen yhteiskunnan selviytyminen sodasta taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti pienin vaurioin muihin teollisuusmaihin verrattuna.

Yhdysvaltojen bruttokansantuote kasvoi sotavuosina 1939—45 yli kaksinkertaiseksi.

Seuraavien neljän vuoden aikana sen henkeä kohden lasketut tulot olivat kaksi kertaa suuremmat kuin Isossa-Britanniassa, kolme kertaa suuremmat kuin Ranskassa ja seitsemän kertaa suuremmat kuin Neuvostoliitossa.

Yhdysvallat johtaa palloistumista

Maailmankaupan vapauttamiseen pyrkivät keskeiset järjestöt, kuten Kauppa- ja tullijärjestö (GATT), Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), perustettiin heti sodan jälkeen. Ei ollut suinkaan sattumaa, että niiden pääkonttorit tullijärjestöä lukuun ottamatta sijoitettiin Yhdysvaltoihin. Kun Yhdistyneiden Kansakuntienkin päärakennus nousi New Yorkiin, voitiin Washingtonia ja New Yorkia kutsua jo uuden maailmanjärjestyksen kaksoispääkaupungiksi.

Nykyistä talouden uutta tuotantotapaa on nimitetty tietopääomataloudeksi (informaatiokapitalismiksi), koska nykyaikainen jälkiteollinen talous perustuu pitkälle tietotekniikkaan. Sääntelemätön pääomatalous synnyttää kasvavaa yhteiskunnallista epätasa-arvoisuutta. Tämä kuuluu uuteen pääomatalousjärjestelmään

Uusjako

Nykyinen pääomatalous ja palloistuminen eivät muistuta sadan vuoden takaisia edeltäjiään ainoastaan pyrkimyksissään maailmanlaajuisiin markkinoihin, vaan myös yhteiskunnallisen uusjakonsa perusteella. Uuden tuotantotavan ja palloistumisen vaikutuksista kehitysmaiden yhteiskuntarakenteisiin on eniten kokemusta Kiinasta ja Kaakkois-Aasian maista. Uusjako hyödyttää tiettyjä vahvoja keskuksia ja ammattiryhmiä, samalla kun suuri osa alueista ja ihmisistä syrjäytyy kehityksestä.

Uusi talousjärjestys jakaa valtiot ja kansalaiset kaikkialla maailmassa voittajiin ja syrjäytettyihin. Laajin uudesta pääomataloudesta syrjäytynyt alue on Saharan eteläpuoleinen Afrikka. Huomattava osa Aasian ja Latinalaisen Amerikan köyhtyvää maaseutua on myös jäänyt syrjään tietopääomatalouden kehityksestä. Uusi yhteiskunnallisen syrjäytymisen alue ulottuu myös teollisuusmaihin. Se on jo nähtävissä yhdysvaltalaisten suurkaupunkien köyhälistöalueilla, espanjalaisten nuorten työttömien yhteisöissä, pohjoisafrikkalaisten parissa Ranskassa tai Pohjois-Suomen taantuvissa pikkukaupungeissa ja kylissä.

Afrikan kohtalo

Monien Afrikan talouksien romahtamista, poliittista sekasortoa, nälänhätiä tai sisällissotia ei voida ymmärtää ottamatta huomioon tietopääomatalouden nousua viimeisen neljännesvuosisadan aikana. Saharan eteläpuoleinen Afrikka on jäänyt auttamatta syrjään palloistuneen (globaalin) talouden kehityksestä ja tietotekniikan vallankumouksesta. Se ei ole ainoastaan vähiten tietokoneistettu alue maailmassa, vaan sen perusrakenne (tiestöt jne.) tarjoaa heikot mahdollisuudet tietokoneiden hyödyntämiseen.

Lapsityövoiman käyttö



Karl Marx
ja Friedrich Engels kuvasivat Pääomassaan koskettavasti lapsityövoiman hyväksikäyttöä Britanniassa teollistumisen alkutaipaleella. Nyt voidaan rakentaa lähes samanlaista kuvaa palloistuneen pääomatalouden suhteesta lasten riistoon kehitysmaissa. Ensisijaisesti se johtuu köyhyyden syvenemisestä köyhissä maissa ja toisaalta sääntelemättömän palloistumisen syvenemisestä.

Kehitysmaiden 5-14-vuotiaista lapsista noin 250 miljoonaa työskentelee palkkatyössä, heistä suurin osa Aasiassa. Koskaan aikaisemmin lasten käsinkudotuilla matoilla ei ole ollut sellaisia maailmanmarkkinoita kuin nyt, kun verkkokauppa mahdollistaa niiden levittämisen.

Perinteiset yhteisöt hajoavat

Palloistumisen edelliseen aaltoon verrattuna uutta on perinteisten yhteisöjen hajoamisen nopeus kaikkialla maailmassa. Se kasvattaa ennen kokemattomalla tavalla kehitysmaiden suurkaupunkien köyhälistöalueita. Palloistunut eriarvoisuus on kasvanut viime vuosikymmenten aikana nopeasti. UNCTAD:n (YK:n kauppa- ja kehitysjärjestön) mukaan maailman seitsemän rikkaimman ja seitsemän köyhimmän maan henkeä kohti lasketun bruttokansantuotteen ero on vuosina 1965–95 kasvanut 20-kertaisesta 39-kertaiseksi.

Köyhiä ei tarvita enää mihinkään

Nuo maailmat eroavat niin täydellisesti toisistaan, että rikkaat eivät enää tarvitse köyhiä. Heidän välillään ei ole enää keskusteluyhteyttä, vain railona avautuva kuilu. Maailman köyhät, uudet ja vanhat, ne jotka ovat perineet köyhyytensä ja ne, joiden köyhyys on tietokoneiden tuottamaa, eivät enää voi tunnistaa omaa epätoivoista tilannettaan.

Mielten sekasorto

Palloistunut ja paikallinen kietoutuvat tiiviisti toisiinsa. Siinä yhdistyvät tapahtumasarjan molemmat puolet: yleismaailmallinen ja paikallinen. Tähän viittaa myös puhe maailman jakautumisesta eri aika- ja valtarakennevyöhykkeisiin. Ihmiset elävät samanaikaisesti, mutta silti heidän mielensä ja uskomuksensa voivat rakentua syvästi toisistaan eroaviin vyöhykkeisiin. Tämä ilmiö on tuttu kaikkialta, mutta erityisen selvästi sen havaitsee kehitysmaiden kiihkeästi sykkivistä keskuksista.

Samanaikaisuuden eriaikaisuus on nähtävissä esimerkiksi kaikkialla Intian suurkeskuksissa: Mumbaissa, Bangaloressa tai Hyderabadissa tietotekniikan maailma sykkii palloistuneen tietovirran mukana, kun taas suurkeskusten loputtomilla köyhälistöalueilla ja vuokra-asunnoissa aika sykkii menneen esinykyaikaisen maailman tahtiin. Suurkaupungit eivät eriydy enää pelkästään alueellisesti hyvin toimeentulevien, niukin naukin toimeen tulevien ja ryysyköyhälistön asuinalueisiin, vaan ihmiset elävät entistä selkeämmin eri maailmoissa ja eri todellisuuksissa.

Palloistuminen ja tietojenkäsittely

Tämä ilmiö vain syvenee palloistumisen edetessä, sillä maailmanlaajuinen talous perustuu entistä tehokkaampaan tietoliikenteen ja tietojenkäsittelyn hyödyntämiseen. Palloistuva talous tunkeutuu jokaiseen maahan ja valtarakenteeseen. Se tulee koskemaan kaikkia tietovirtoja ja talousverkostoja tarjoten lähes loputtomasti uusia voitonsaantimahdollisuuksia.

''Mutta se tekee sen valikoidusti, liittäen yhteen tuotannon kannalta arvokkaat osat ja syrjäyttäen vähemmän arvokkaat alueet ja ihmiset. Jako koskee kaikkea ja kaikkia. Planeetta eriytyy selkeästi toisistaan eroaviin yhteiskunnallisiin tiloihin, joita määrittävät erilaiset hallintomallit.

Ennustajaeukot: pääomatalous tuhoutuu

Tämä kehitys voi kuitenkin tulla tiensä päähän nopeasti. Jotkut ovat ennustaneet, että pääomatalousjärjestelmä tulee väistymään muutamassa vuosikymmenessä. Väitteensä perusteluiksi he mainitsevat työvoimakustannusten nousun kaikkialla maailmassa, ympäristökriisin ja yleisen kansanvallan lisääntymisen.

Kansanvalta johtaa kriisiin, koska kehitysmaiden työläiset vaativat entistä useammin oikeutettua osaansa palloistuneesta hyvinvoinnista. Kansalliset valtiot ajautuvat vähitellen taloudelliseen umpikujaan, koska ne eivät pysty vastaamaan kansalaistensa kasvaviin huvinvointiodotuksiin ja lisääntyviin ympäristökustannuksiin.

Samaan aikaan vahvat yritykset pakottavat valtiot alentamaan verotustaan ja lisäämään yritysten yleistä toimivaltaa. Tämä noidankehä voi romahduttaa pääomatalouden 20–50 vuodessa. Jos näin käy, on mahdotonta sanoa, minkälainen talousmuoto seuraa uusliberalistista pääomataloutta. Maailma on ehkä siirtymässä uuteen epävarmuuden ja sekasorron aikaan.

Uusoikeisto nousee



Maailma järjestäytyy uudelleen - ja samalla hajoaa. Uusoikeiston nousu Yhdysvalloissa ja Euroopassa samoin kuin ääriuskovaisten suosio Intiassa kertovat tästä. Kasvava eriarvoisuus ja siihen liittyvä valtarakenteen eriytyminen luovat edellytyksiä ääriliikkeille kaikkialla maailmassa. Tässä ei ole mitään uutta. Tapahtumasarja toistaa 1900-luvun alkupuolella syntyneiden äärikansallisten liikkeiden nousua.

Maailma tyhjenee ajatuksista

Uutta on vain tietopääomatalouden syvyys ja laajuus. Ja uutta on ajatusten tyhjentyminen maailmasta aivan uudella tavalla. 1900-luvun alun eurooppalaisilla oli vielä uskonsa, sukuyhteisönsä ja paikallisyhteisönsä, joiden varaan rakentaa haurastunutta yhteisöllistä minuuttaan.

Uskonsodat eivät ehkä lopu

Taistelevien muslimien keskuudesta on Osama bin Ladenin lisäksi jo noussut muitakin vetovoimaisia johtajia, jotka vannovat pyhää sotaansa lännelle. Uusoikeisto järjestäytyy monissa läntisissä teollisuusmaissa. Heidän näkemyksiään myötäilee myös Yhdysvaltojen nykyinen presidentti George W Bush. Jos maailman eriytyminen eri aika- ja valtarakennevyöhykkeisiin vain syvenee lähitulevaisuudessa, tulemme ehkä näkemään uusia johtajia, jotka ovat valmiit panemaan kaikkensa peliin oman uskonsa ja poliittisen aatteensa puolesta.

Suurten kertomusten paluu

On sukellettava syvään menneisyyteen, jotta valtarakenne kehityksen mukanaan tuomista kirpuista. Kun ihmiset eivät enää ymmärrä, mitä nopeasti muuttuvassa maailmassa tapahtuu, selitykset haetaan sieltä, mistä ne on haettu ennenkin. Yhteiskunnalliset mielikuvituskertomukset jäsentävät taas ihmisten todellisuuskäsitystä. Tarinaniskijät ilmestyvät jälleen keskuuteemme: osoittavat kuten kansallissosialistit ennen heitä: syylliset, syyttömät ja uhrit.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa palloistuminen (globalisaatio)?
  2. Mitä tarkoittaa palloilu (globalismi)?
  3. Mitä oli kansallissosialismi?
  4. Mitä tarkoittaa pääomatalous (kapitalismi)?
  5. Mitkä olivat palloistumisen (globalisaation) kolme vaihetta.
  6. Mitä ovat imperiumi ja imperialismi?
  7. Mikä valtio johtaa palloistumista?
  8. Mitä tarkoittaa tietopääomatalous (informaatiokapitalismi)?
  9. Vertaa lapsityövoiman määrää Yhdysvaltojen asukaslukuun.
  10. Mikä on perinteisten yhteisöjen kohtalo?
  11. Tarvitaanko köyhiä mihinkään?
  12. Millä tavalla palloistuminen jakaa a) varallisuuden b) ihmismielet?
  13. Mikä on Afrikan kohtalo? Mitä tarkoittaa HIV? Miksi se leviää erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa?
  14. Mikä on tietotekniikan merkitys palloistumisessa?
  15. Mitä tarkoittaa kriisi?
  16. Ovatko ennustajaeukot mielestäsi tällä kertaa oikeassa?
  17. Mitä tarkoittaa uusoikeisto?
  18. Mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että maailma tyhjenee ajatuksista?
  19. Keitä ovat Osama bin Laden ja George W. Bush?
  20. Jatkuvatko uskonsodat?
  21. Mitä tarkoittaa suurten kertomusten paluu?
  22. Mitä pitäisi tehdä, jotta mielikuvituskertomukset eivät saisi uudestaan ihmisiä valtaansa?
  23. Mitä ehdotat ratkaisuksi nykymaailman ongelmiin?

Ihmisoikeudet ovat rauhan rakennusainetta


Perustuu tekstiin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen nähdään edellytyksenä rauhalle, demokratialle ja kehitykselle kaikkialla maailmassa.

Ihmisoikeuksien julistuksen laadinnan taustalla oli natsismin ja toisen maailmansodan kokemus. Ihmiskunta oli käynyt läpi historiansa tuhoisimman sodan, jossa oli menetetty kymmeniä miljoonia ihmishenkiä. Natsi-Saksan hallinto oli osoittanut, että tarvittiin kansainvälisiä takeita sitä vastaan, ettei jokin valtio julista sisäistä sotaa jotakin etnistä, kansallista tai uskonnollista kansanryhmää vastaan ja omien lakiensa mukaan täysin laillisesti ja järjestelmällisesti ryhdy tuhoamaan ryhmän jäseniä.

”Ei koskaan enää” oli kantavana ajatuksena uuden maailmanjärjestön, Yhdistyneiden kansakuntien perustamisessa vuonna 1945. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen mainitaan eräänä järjestön päämääränä heti YK:n peruskirjan 1. artiklassa, ja peruskirjassa YK:n jäsenvaltiot myös sitoutuvat yhteistyöhön, jotta kaikkien oikeudet ja rauhanomainen maailman voisivat toteutua.

Yli viisikymmentä vuotta YK:n perustamisen ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen antamisen jälkeen sodat eivät ole edelleenkään loppuneet maailmasta, kuten valitettavasti tiedämme. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei edistystä ja kehitystä olisi tapahtunut kaikilla maailman alueilla. Maailmassa, jossa kaikkien ihmisoikeuksia kunnioitettaisiin, ei olisi myöskään sotia, ja sitä maailmaa kohti kannattaa edelleen pyrkiä.

Sodan säännöt - Kansainvälinen humanitaarinen oikeus

Lähde: Suomen Punainen Risti

Jokainen meistä voi lukea päivittäin sanomalehdistä eri puolella maailmaa tapahtuvista aseellisista konflikteista. Sota koskettaa tuhansia ihmisiä maapallolla tänäänkin. Iltaisin tv-uutiset tuovat silmiemme eteen kuvia pommi-iskuista, pakolaisleireistä ja ihmisistä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa sodan takia ja ehkä menettäneet yhteyden perheeseensä.

Kansainvälinen humanitaarinen oikeus pyrkii suojelemaan sodan uhreja ja mahdollistamaan avustustyön konfliktialueilla. Humanitaarisen oikeuden sääntöjä sovelletaan, kun alueella on käynnissä sota tai muu aseellinen konflikti.

Humanitaarisen oikeuden historia on kietoutunut maailman sotien historiaan. Humanitaarinen oikeus syntyi 1800-luvun suursotien seurauksena, ja sopimukset ovat kehittyneet ensimmäisen ja toisen maailmansodan seurauksena.

Geneven sopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat muodostavat humanitaarisen oikeuden perustan.

Punaisen Ristin kansainvälisen komitean erityisasema on määritelty Geneven sopimuksissa. Kansainvälinen asema antaa Punaiselle Ristille erityismahdollisuudet toimia kaikkialla maailmassa auttaen niitä, jotka tarvitsevat apua kaikkein eniten.

Humanitaarisen oikeuden sääntöjen tuntemus ei kuitenkaan liity ainoastaan sotaan - säännöt ovat avain väkivallattomuuteen ja suvaitsevaisuuteen myös rauhan ajan yhteiskunnassa.

Pakolaisuus



Perustuu Suomen pakolaisavun ja Pakolaisneuvonnan teksteihin.

Mitä on pakolaisuus?

Pakolainen on henkilö, joka nauttii kansainvälistä suojelua oman kotimaansa ulkopuolella. Turvapaikanhakija on henkilö, joka hakee turvaa vieraasta maasta. Kiintiöpakolainen puolestaan on saanut pakolaisen aseman jo ennen vastaanottavaan maahan saapumistaan.

Miten pakolaisia suojataan?

YK:n pakolaissopimus määrittää kuka on pakolainen ja miten pakolaisia kansainvälisesti suojellaan. Käytännössä työstä vastaa YK:n pakolaisasioiden toimisto UNHCR.

Pakolaisena Suomeen

Mistä ja kuinka paljon Suomeen tulee pakolaisia? Lue Emman tarina siitä, miltä tuntuu jättää kotinsa, mahdollisesti myös perheensä ja ystävänsä tuhansien kilometrien päähän ja hakea turvapaikkaa vieraasta maasta. Tiedätkö muuten, miten turvapaikkaa haetaan? Entä mitä tarkoittavat käännytys ja karkotus?

Maailman pakolaistilanne

Pakolaistilastoissa arvioidaan, että vuoden 2003 alussa maailmassa oli noin 11,5 miljoona pakolaista, valtaosa heistä Aasiassa ja Afrikassa. Vielä enemmän on maan sisäisiä pakolaisia eli evakoita, jotka eivät kuulu YK:n suojelun piiriin. Suurin osa pakolaisista palaisi kotiin heti jos se vain olisi mahdollista. Paluumuutossa auttaa UNHCR.

Kysymyksiä

  1. Onko Geneven sopimuksia viisi?
  2. Kuuluuko sotavangille kiinni otettaessa jättää hänen henkilökohtaiset tavaransa, kuten kypärä?
  3. Onko väestönsuojelun kansainvälinen tunnus on oranssi tasasivuinen kolmio sinisellä pohjalla?
  4. Onko Punainen Risti on päävastuussa humanitaarisen oikeuden tiedon levittämisestä?
  5. Onko kansallisilla tuomioistuimilla on ensisijainen vastuu tuomita sotarikoksista?
  6. Onko Punaisen Ristin merkki yleinen ensiavun merkki?
  7. Nauttivatko aseistetut kodinturvajoukot suojelua osan väestönsuojeluorganisaatiota?
  8. Saako sotavankeja muuten kuin vapaaehtoisina käyttää epäterveellisiin tai vaarallisiin töihin?
  9. Voiko Punainen Risti voi toimia postin asemasta konfliktitilanteessa?
  10. Katsotaanko palkkasotureiksi kaikki henkilöt, jotka taistelevat henkilökohtaisen hyödyn vuoksi ja joille maksetaan tavanomaista suurempi palkkio?
  11. Saavatko konfliktin osapuolet saavat vapaasti valita sodankäyntimenetelmänsä?
  12. Onko laajan ja pitkäaikaisen vahingon aiheuttaminen ympäristölle kielletty sodankäyntitapa?
  13. Onko sotilas vastuussa siviilien tahallisesta surmaamisesta, vaikka olisi ollut pakotettu siihen?
  14. Saako taisteleva osapuoli teeskennellä kuuluvansa YK:hon käyttämällä YK:n tunnuksia?

Kyllä vai ei? Vastaukset humanitaarisen oikeuden kysymyksiin

  1. EI. Geneven sopimuksia on neljä.
  2. KYLLÄ. Sotavangille kuuluu kiinni otettaessa jättää hänen henkilökohtaiset tavaransa, kuten kypärä.
  3. EI. Värit päinvastoin, eli väestönsuojelun kansainvälinen tunnus on sininen tasasivuinen kolmio oranssilla pohjalla.
  4. EI. Geneven sopimusten mukaan valtioiden oikeudellinen velvoite on levittää tietoa humanitaarisen oikeuden sopimuksista.
  5. KYLLÄ. Kansallisilla tuomioistuimilla on ensisijainen vastuu tuomita sotarikoksista.
  6. EI. Punaisen Ristin merkki ei ole yleinen ensiavun merkki.
  7. EI. Aseistetut kodinturvajoukot eivät nauti suojelua osana väestönsuojeluorganisaatiota. Suojelua saavat esim. kortteli- tai laitosryhmät, siviilipalokunnat, muut joiden yksinomaisena tehtävänä humanitaarinen toiminta siviiliväestön ja -omaisuuden suojelemiseksi.
  8. KYLLÄ Sotavankeja ei saa muuta kuin vapaaehtoisina käyttää epäterveellisiin tai vaarallisiin töihin. (Geneven III sopimus, artikla 52.) Sotavankeja ei saa myöskään määrätä työhön, jota voidaan pitää nöyryyttävänä pidättäjävallan oman armeijan jäsenelle.
  9. EI. Punainen Risti ei voi toimia postin asemasta konfliktitilanteessa. PR voi hoitaa mandaattiinsa kuuluvia tehtäviä, kuten: henkilötiedustelu, Punaisen Ristin viesti, vankien/kuolleiden tiedon välitys, Family Links nettisivut, radio, ilmoitustaulut, lehdet, mutta ei korvaa tavallista postia.
  10. EI. Palkkasoturiksi katsotaan vain henkilö, joka täyttää kaikki Geneven sopimuksen ensimmäisessä lisäpöytäkirjassa (artikla 47) mainitut palkkasoturin tunnusmerkit.
  11. EI. Konfliktin osapuolet eivät saa käyttää menetelmiä jotka voivat tuottaa liiallisia vammoja ja / tai tarpeetonta kärsimystä, tai aiheuttaa laajaa tai pitkäaikaista vahinkoa ympäristölle. (Ensimmäinen lisäpöytäkirja, artikla 35)
  12. KYLLÄ Laajan ja pitkäaikaisen vahingon aiheuttaminen ympäristölle on kielletty sodankäyntitapa. (Ensimmäinen lisäpöytäkirja, artikla 35)
  13. KYLLÄ. Sotilas on vastuussa siviilien tahallisesta surmaamisesta, vaikka hänet olisi ollut pakotettu siihen.
  14. KYLLÄ. Taisteleva osapuoli ei saa teeskennellä kuuluvansa YK:hon käyttämällä YK:n tunnuksia. Se olisi petollista menettelyä ja voi siten olla sotarikos.

Asekauppa


Ihmiskunta käyttää aseisiin yli biljoona dollaria (885 miljoonaa euroa) vuodessa.

Tehtävä

  1. Kuinka monta nollaa on luvussa yksi biljoona?

Se merkitsee 140 euroa per jokainen ihminen.

Tehtävä

  1. Kuinka monen päivän ruuan kehitysmaiden nälkää näkevät saisivat 140 eurolla?

Asekauppa kasvaa noin 3,4 % vuodessa.

Ainoastaan Euroopan asemenot ovat viime aikoina hieman vähentyneet.

Vuonna 2005 maailmassa oli meneillään 17 vakavaa kriisiä.

Maailman suurimmat aseviejät vuosina 2001–2005 miljoonissa dollareissa


1. Venäjä 28 982
2. Yhdysvallat 28 236
3. Ranska 8 573
4. Saksa 5 603
5. Britannia 3 933
6. Ukraina 2 226
7. Kanada 1 971
8. Hollanti 1 868
9. Italia 1 858
10. Ruotsi 1 760

Tehtävä

  1. Pohtikaa, miten asevarustelua voitaisiin vähentää.

Kestävä kehitys



Lähde: Ulkoasiainministeriö
Kehitysyhteistyö
Riitta Saarinen
(Kehitysuutiset 4/06)

Maailman tila 2006 -raportti: Intian ja Kiinan valinnat ratkaisevat kehityksen suunnan
Suomi elää yhä vähemmän syrjässä muun maailman kehityksestä. Tämän ymmärtää kun tarkastelee tuoretta Maailman tila 2006 -raporttia ja pohtii viimeaikaisia uutisia. Intian ja Kiinan nopealla taloudellisella kasvulla on kaikkialle ulottuvat (globaalit) vaikutukset aina ympäristön kuormittumisesta alkaen. Ilmaston lämpenemisellä on selvä yhteys äärimmäisten sääilmiöiden lisääntymiseen. Mittavat luonnonkatastrofit, kuten Aasian tsunami, vaikuttavat pitkään laajalla alueella. Äärimmilleen tehostunut ruuan tuotanto vaatii veronsa, ja eläintauteihin, kuten lintuinfluenssaan, on varauduttava jo Suomessakin.

Tuoreimmassa Maailman tila - raportissaan sitä julkaiseva Worldwatch-instituutti keskittyy Intiaan ja Kiinaan, joiden raju taloudellinen nousu on instituutin mielestä yksi tämän hetken suurimmista epävarmuustekijöistä maailmassa. Tosin nousuun liittyy sen mielestä myös paljon mahdollisuuksia.

Raportin mukaan kestävän kehityksen saralla on edistytty viime vuosina merkittävästi.

Silti on tiedostettava, ettei ympäristön tilanne maailmassa ole kokonaisuudessaan parantunut. Pikemminkin se heikkenee yhä, joten tilanteen parantamiseksi vaaditaan paljon työtä. YK:n vuosituhattavoitteisiin, joista yksi on ympäristön kestävän kehityksen varmistaminen, on vielä pitkä matka.

Intia ja Kiina ovat nopeasti kohoamassa suurvalloiksi ja kasvaessaan ne vaativat väistämättä enemmän myös niille kuuluvaa osaa maailman luonnonvaroista. Toteutuessaan tämä kehitys johtaisi maailman kulutuksen kasvamiseen ennen näkemättömästi.

Taloudellinen kasvu vaatii energiaa ja raaka-aineita

Intian ja Kiinan 2,5 miljardia asukasta haluavat enemmän energiaa, ruokaa ja raaka-aineita. Kasvaneen kysynnän vaikutukset näkyvät jo nyt ympäri maailmaa.

Raportin mukaan Yhdysvallat kuluttaa yhä kolme kertaa enemmän viljaa henkilöä kohti kuin Kiina ja viisi kertaa enemmän kuin Intia. Yhdysvalloissa hiilidioksidipäästöt henkilöä kohti ovat kuusinkertaiset Kiinaan ja 20-kertaiset Intiaan verrattuna.

Jos Kiinassa ja Intiassa kulutettaisiin yhtä paljon luonnonvaroja ja päästettäisiin saasteita saman verran henkilöä kohti kuin Yhdysvalloissa nyt, tarvittaisiin pelkästään Kiinan ja Intian talouksien ylläpitämiseen kaksi maapalloa.

On selvää, että Intian ja Kiinan valinnat vaikuttavat ratkaisevasti siihen koko maapallon kehitykseen. Näiden kahden maan lähivuosien valinnat johtavat joko suurempaan luonnontaloudelliseen (ekologiseen) ja poliittiseen epävakauteen tai kehitykseen, joka perustuu tehokkaille tekniikoille ja luonnonvarojen kestävälle käytölle.

Myönteistä kehitystä osoittaa se, että esimerkiksi Kiinassa on tätä nykyä yli 2000 ympäristöjärjestöä, kun niitä 1990-luvun alussa oli tuskin lainkaan. Vuonna 2004 voimaan tulleet lait antavat kiinalaisille kansalaisjärjestöille vahvemman laillisen aseman, jonka turvin ne voivat osallistua poliittiseen päätöksentekoon.

Intialaisella ja kiinalaisella pienet ekologiset jalanjäljet

Intiassa ja Kiinassa asuu 40 prosenttia maailman väestöstä, mikä on yhtä paljon kuin 20 seuraavaksi suurimmassa maassa yhteensä. Keskiluokan osuus näissä maissa on kasvanut nopeammin kuin missään muualla maailmassa.

Sadat miljoonat ihmiset ovat nousseet köyhyydestä parin viime vuosikymmenen aikana. Kiinassa alle dollarilla päivässä elävän väestön määrä väheni vuosina 1980-2001 66 prosentista 17 prosenttiin ja Intiassa 50 prosentista 35 prosenttiin.

On kuitenkin hyvä muistaa, että vaurauden lisääntymisestä huolimatta noin 800 miljoonaa intialaista ja 600 miljoonaa kiinalaista elää kahdella dollarilla päivässä. Tuloerojen kasvaessa noin 140 miljoonaa kiinalaista ja 250 miljoonaa intialaista elää aliravittuna.

Toistaiseksi kiinalaisen ekologinen jalanjälki on keskimäärin 1,6 ja intialaisen 0,8 hehtaaria. Keskivertoamerikkalaisen jalanjälki on sen sijaan 9,7 hehtaaria ja eurooppalaisen jalanjälki lähenee 5:ttä hehtaaria.

Yhdysvallat käyttää eri hyödykkeitä henkilöä kohti 10-20 kertaa enemmän kuin Intia ja Kiina mutta myös kaksi kertaa enemmän kuin Euroopan maat, jotka ovat miltei yhtä rikkaita kuin Yhdysvallat.

Uudet ratkaisumallit ovat välttämättömiä

Intian tiede ja ympäristökeskuksen johtaja Sunita Narain toteaa raportissa, että Intia ja Kiina haluavat toteuttaa läntistä kasvun mallia, mutta se malli on tuhoisa. Sellainen kasvu vaatii valtavasti luonnonvaroja - ja tuottaa valtavasti saasteita.

Yksi suurista kysymyksistä on vesi. Veden tarjonnan varmistamiseksi maat tarvitsevat kekseliäisyyttä ja omaperäisyyttä - ei vain rahaa ja tekniikkaa.

Intian on esimerkiksi kerättävä enemmän sadevettä ja käsiteltävä jätevettä. Tätä nykyä maan jätevedestä käsitellään vain noin kymmenen prosenttia. Monet joet ovat muuttuneet haiseviksi viemäreiksi. Intian kaupunkien vedenkulutuksen odotetaan kuitenkin kaksinkertaistuvan ja teollisuuden vesivaatimusten kolminkertaistuvan vuoteen 2025 mennessä.

Kiinalla on vain kahdeksan prosenttia maailman makeasta vedestä, minkä pitäisi riittää 22 prosentille maailman väestöstä. Kuivuus ja voimakkaat saasteet pahentavat vesipulaa, koska niiden vuoksi osaa vedestä ei voida käyttää lainkaan.

Tehotiloilla taudit leviävät helpommin



Eräs raportin mielenkiintoisimmista artikkeleista tarkastelee eläintehotuotantoa, joka leviää eri puolille maapalloa ja hävittää pieniä tiloja ja alkuperäisiä eläinrotuja. Samalla lihantuotanto keskittyy muutamille suuryrityksille. Viimeaikaiset eläintaudit, kuten ihmiseenkin tarttuvat lintuinfluenssa ja hullun lehmän tauti, kertovat laajemmasta maatalouden muutoksesta.

Siipikarjan määrä maailmassa on nelinkertaistunut vuodesta 1961. Tehotuotanto on nopeimmin kasvava tapa tuottaa eläimiä. Sillä saadaan nyt 74 prosenttia maailman siipikarjatuotteista, puolet sianlihasta, 43 prosenttia naudanlihasta ja 68 prosenttia kananmunista.

Tehotiloilla on otolliset olot tautien leviämiselle eläimistä ihmisiin. Oletettavasti taudit syntyvät ja leviävät helpommin siksi, että eläimiä tuotetaan ahtaissa ja epäsiisteissä oloissa. Suurilla tiloilla eläimet ovat myös perinnöllisesti hyvin samankaltaisia.

Eläimille syötetään liikaa antibiootteja

Myös tehdasmainen ruuantuotanto voi levittää ruokaperäisiä tauteja. Eläimille syötetään myös runsaasti antibiootteja, minkä takia ruokaperäisten tulehdusten ja muiden tautien hoitaminen on entistä vaikeampaa.

Tuorein esimerkki siitä, kuinka eläintaudit voivat uhata ihmisiä, on lintuinfluenssa, jonka kanssa eläinten kasvattajat ovat taistelleet jo vuosia. Lintuinfluenssa voi levitä tilalta tilalle ja tapaa kokonaisia lintuparvia. Viime aikojen pahin epidemia puhkesi Aasiassa 2003 ja vaikuttaa yhä alueella asuvien ihmisten terveyteen sekä siipikarjan tuotantoon.

Tehotuotannon moninaisista ongelmista johtuen lihateollisuus etsiikin tällä hetkellä uusia malleja lihan tuotantoon.

Tehtäviä

  1. Miten Kiinan ja Intian kasvava energian saatavuus pitäisi mielestäsi turvata?
  2. Miten Kiinan ja Intian asukkaille voitaisiin turvata puhdas juomavesi?
  3. Miten tehomaatalouden ongelmista voitaisiin päästä eroon?
  4. Miten aliravitsemus voitaisiin poistaa Kiinasta ja Intiasta?
  5. Voiko pieni Suomi tehdä näissä asioissa mitään?
  6. Mitä suuri Yhdysvallat voisi tehdä näissä asioissa?
  7. Voidaanko luonnon tuhoutuminen tulevaisuudessa mielestäsi välttää?

Öjy loppuu



Lähde: Paul Roberts: Kun öljy loppuu. Uuden energiatalouden vaihto-ehdot, Edita 2006. 412 sivua, 35 euroa.

On pitkä kuuma kesä 2002. Kiinan poliisi huomaa olevansa keskellä ankaraa kotimaista öljysotaa. Maan kaksi suurinta öljy-yhtiötä Petro China ja Sinopec jakavat bensiinimarkkinoita: aseina pelottelu, rautaputkiväkivalta ja hintojen polkeminen. Tarkoitus on saada hallintaan parhaimmat paikat valtateiden varrelta ja kaupunkien liepeiltä.

Sota on kuin toisinto Amerikan 1800-luvun lopun öljykenttäsodista, kirjoittaa amerikkalainen taloustoimittaja Paul Roberts opuksessaan Kun öljy loppuu.

Samalla Kiinan tilanne kertoo paljon siitä, mitä öljyn vuoksi maailmalla tapahtuu. Energiamarkkinoista on tullut entistä vahvemmin osa maiden ulkopolitiikkaa. Omien etujensa vuoksi (lue öljyriippuvuuden vuoksi) USA on Irakissa.

Öjyn vuoksi Kiina on kehittänyt suhteita kaikkiin öljyntuottajiin: Lähi-itään, Venäjään, Venezuelaan.

Energiamaailman keskus siirtyy itään. Vain 14 vuoden kuluttua Kiina kuluttaa kymmenyksen maailman kaikesta öljystä, polttaa kaksi viidesosaa maailman poltetusta kivihiilestä sekä aiheuttaa lähes viidesosan kaikista energiaan liittyvistä hiilidioksidipäästöistä.

Samalla öljy vähenee - sen jokainen länsimaassa asuva kuluttaja tuntee jo kukkarossaan. Öjytynnyrin hinta heiluu 70-80 dollarissa eikä mahdottomana pidetä 100 dollarin ylitystä.

Halvan öljyn kausi on ohi, uskoo Roberts ja hänen laillaan siihen uskovat myös markkinat. USA:n presidentin George W Bushin hallinto ja varapresidentti Dick Cheney etunenässä ovat yrittäneet muuttaa mustaa valkoiseksi ja saada öljyn hinnan putoamaan 15-20 dollariin tynnyriltä - turhaan.

Maailma on liian riippuvainen öljystä. Kysyntä on nyt noin 80 miljoonaa tynnyriä päivässä. Vuonna 2035 sen arvioidaan olevan 140 miljoonaa tynnyriä. Eikä yhtäkään todella suurta öljylöytöä ole tehty vuosiin.

Mutta onko muutosta tulossa? Liian hitaasti.

Roberts kirjoittaa, että nykyiseen öljytalouteen lähteineen, putkineen, tankkereineen, jalostamoineen, voimaloineen ja siirtojohtoineen on sitoutunut jo kymmenentuhannen miljardin dollarin pääoma.

Summa on niin mieletön, ettei kenelläkään ole mahdollisuutta kirjata sitä tappiokseen. Siksi muutos on hidasta: energiayhtiöt yrittävät minimoida tappionsa ja poliitikot omansa. Äänestäjät eivät halua oikeasti kuulla, mitä on edessä.

Mitä siis ihmiskunnalla on edessä? Robertsin mielestä kivulias muutos, koska liian harva haluaa tehdä etukäteen yhtään mitään.

Tehtäviä

  1. Mitä tehdään sitten, kun sekä öljy että ydinvoimaloissa käytettävä uraani loppuvat?
  2. Kuka maksaa öljyteollisuuden ja ydinvoimateollisuuden sijoitusten kuoletukset sitten, kun öljy ja uraani loppuvat?
  3. Kuinka monta nollaa on luvussa kymmenen tuhatta miljardia?
  4. Mitä seurauksia on uusiutumattomien luonnonvarojen (öljy, kivihiili, uraani) käytöstä pitkällä tähtäyksellä?
  5. Miten Suomi voisi vähentää öljyn käyttöä?
  6. Suomi käyttää EU:n jäsenmaista eniten henkeä kohti sähköä? Mistä tämä johtuu? Vihje: Mitkä teollisuudenalat käyttävät paljon sähkö?
  7. Miten Suomi voisi vähentää a) energian kulutusta b) öljyn käyttöä?

Köyhyys

Tutkimus: 40 prosenttia venäläisistä köyhiä

21.6.2006 (STT)

Lähes 60 miljoonaa venäläistä eli noin 40 prosenttia maan väestöstä elää toimeentulominimin alapuolella, selviää YK:n kehitysohjelman (UNDP) tekemästä tutkimuksesta. Toimeentulominimiksi määritellään Venäjällä noin 3,4 euroa päivässä.

Venäjän tilastokeskuksen vuonna 2004 tekemän tutkimuksen mukaan kuitenkin vain 18 prosenttia venäläisistä eläisi köyhyysrajan alapuolella.

Kansalaiskamarin yhteiskunnallisista asioista vastaavan komitean puheenjohtaja Aleksandra Otshirova myöntää, että ainakin 15 prosenttia venäläisistä elää toimeentulominimin alapuolella. Hänen mukaansa joka seitsemäs venäläinen ei pysty täyttämään perustarpeitaan, kuten hankkimaan ravintoa tai vaatteita.

Köyhyys Venäjällä on hyvin erikoista, sillä se ei kosketa vain tiettyjä osia työkykyisestä väestöstä, vaan mikä tärkeintä, myös työssäkäyviä, Otshirova sanoi.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, kuinka suuri osa suomalaisista elää köyhyysrajan alapuolella.
  2. Ottakaa selvää, kuinka suuri osa koko maailman väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.
  3. Ottakaa selvää, kuinka suuri osa Intian ja Kiinan väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.
  4. Ottakaa selvää, kuinka suuri osa Ruotsin väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.
  5. Mistä johtuu, että näin suuri osa ihmisistä elää köyhyysrajan alapuolella?
  6. Miten Suomesta voitaisiin poistaa köyhyys?
  7. Miten Kiinasta ja Intiasta voitaisiin poistaa köyhyys?
  8. Miten Venäjältä ja Yhdysvalloista voitaissiin poistaa köyhyys?

Energiavisa

Hauska energiavisa löytyy osoitteesta

http://www.tampere.fi/ytoteto/energia/energiaa/

Tehtäviä

  1. Jos sinulla on Internet - yhteys käytössäsi (kotona tai koulussa), laadi itsellesi energiansäästösuunnitelma.
  2. Esittele energiansäästösuunnitelma koulussa ryhmällesi.
  3. Yhdistelkää energiansäästöohjelmanne ja laatikaa kouluanne varten energiansäästöjuliste.

Kierrätys

Osoitteessa

http://www.edu.fi/oppimateriaalit/
ymparistokemia/kierratys.html


on artikkeleita kierrätyksestä. Tutustukaa niihin ja vastatkaa seuraaviin kysymyksiin. Opettaja voit tarvittaessa monistaa osia elellä mainitusta aineistosta.

Tehtäviä

  1. Järjestäkää kilpailu ympäristömerkkien tuntemisesta.
  2. Mikä on tuotteen elinkaari?
  3. Mitä ongelmajätteitä on kotonasi?
  4. Mitä ongelmajätteille pitää tehdä?
  5. Miten jätteitä käsitellään kotipaikkakunnallasi?
  6. Miten jätteiden hyötykäyttöä voitaisiin mielestäsi tehostaa?
  7. Miten voit itse vähentää jätteiden syntymistä?

Mikä on sivilisaatio

Sivilisaatio on jonkin ihmisyhteisön elämäntapa.

Sivilisaatioiden välinen taistelu



Samuel P. Huntigton esittää teoksessaan Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys. (The clash of civilizations: Remaking of world order, 1996) että maailma on siirtynyt kapitalismin ja sosialismin välisestä vastakkainasettelusta kuuden tai seitsemän sivilisaation väliseen kamppailuun. Näiden taustalla ovat politiikan sijaan elämäntapa ja uskonto.

Maailma jakautuu selvästi kahdeksaan tai yhdeksään elämäntapaan, jotka ovat
  • länsimainen,
  • latinalaisamerikkalainen,
  • ortodoksinen,
  • islamilainen,
  • intialainen,
  • kiinalainen,
  • japanilainen, ja
  • afrikkalainen

elämäntapa, mahdollisesti lisäksi buddhalainen elämäntapa.

Huntington kirjoittaa:

“Muslimit pelkäävät ja vihaavat lännen valtaa ja sen uhkaa heidän yhteiskunnilleen ja uskomuksilleen. He pitävät länsimaita aineellisena, lahjottavina, rappeutuneina ja siveettöminä.

Se on heistä myös viettelevä, ja tästä syystä he korostavat voimakkaasti, että on vastustettava sen vaikutuksia heidän elämäntapaansa.

Yhä useammin muslimien hyökkäykset länttä vastaan eivät perustu niinkään siihen, että länsi pitäytyy epätäydelliseen, virheelliseen uskontoon joka on kaikesta huolimatta ”kirjan uskonto”, vaan siihen, että sillä ei ole minkäänlaista uskontoa.

Muslimien mielestä länsimainen maallistuminen, uskonnottomuus ja niistä seuraava siveettömyys ovat suurempia pahoja kuin ne tuottanut länsimainen kristinusko.

Kylmän sodan aikana länsi leimasi vastustajansa ”jumalattomaksi kommunismiksi”. Kylmän sodan jälkeisessä sivilisaatioiden kamppailussa muslimit pitävät vastustajanaan 'jumalatonta länttä'.” (271)

Huntingtonin mukaan yhteentörmäykset ovat sitä vaarallisempia, mitä erilaisemmista elämäntavoista osapuolet tulevat.

Huntingtonin mukaan valtioiden ymmätämys toisiaan kohtaan ja tuki toisilleen, samoin kuin keskinäinen vihamielisyys, määräytyvät elämäntavan perusteella.

Huntingtonin mukaan islamilainen kulttuuri selittää kansanvallan epäonnistumisen suurimmassa osassa islamilaista maailmaa.

Huntington kannattaa länsimaisen elämäntavan voittoa.

Oikeus omaan elämäntapaan



Ayn Rand (1905 - 1982) ajatteli, että ihmisen tulee valita arvonsa ja toimintansa järkeensä nojautuen, että ihmisellä on oikeus olla olemassa itsensä vuoksi, vailla pakkoa uhrata itsensä toisille tai oikeutta uhrata toisia itsensä vuoksi, ja että kellään ei ole oikeuttahyödyntää toisia fyysisen voiman avulla, eikä tuputtaa toisille aatteita tai ajatuksia väkivalloin.

Tehtäviä

  1. Millä tavalla islamilailen elämäntapa ja suomalaisnen elämäntapa poikkeavat toisistaan?
  2. Perustuuko länsimainen elämäntapa kristinuskoon vai valistuajatteluun?
  3. Millä tavalla evankelis-luterilainen elämäntapa ja ortodoksinen elämäntapa eroavat toisistaan?
  4. Säilyttääkö Kiina oman elämäntapansa vai länsimaistuuko se?
  5. Millä tavalla tiibettiläisten elämäntapa eroaa muiden kiinalaisten elämäntavasta?
  6. Millä tavalla latinalaisamerikkalainen elämäntapa eroaa suomalaisesta?
  7. Johtaako elämäntapojen erilaisuus tulevaisuudessa sotiin?

Lisälukemista: John Rawlsin käsitys oikeudenmukaisuudesta

Oikeudenmukaisuuskäsitys



John Rawlsin (1921-2002) Oikeudenmukaisuusteoria (1971) on herättänyt ainakin englantia puhuvassa osassa maailmaa vilkasta keskustelua.

Suomessa erityisesti käytännöllisen filosofian professori Timo Airaksinen (1947-) on tehnyt Suomessa laajamittaista propagandaa Rawlsin ajattelun puolesta.

Perustuslaillinen liberaali

Rawls tukee kansanvaltaista perustuslaillista liberalismia ja yrittää yhdistää politiikkaan käsityksen ihmisestä ja hänen pyrkimyksistään.

Hän asettaa etusijalle yksilön vapauden, asettaa tasa-arvovaatimuksille rajat ja antaa ohjeet lainsäätäjälle.

Hän korostaa poliittisen ajattelun historiallisia juuria (Hobbes, Locke, Rousseau, Hume, Mill ja Kant) ja väittää, että politiikan on vastattava arvomoninaisuutta.

Yhteisesti hyväksytyt käsitteet ovat tarpeellisia ja mahdollisia

Voidaan kysyä, miksi tarvitaan oikeudenmukaisuusteoriaa.

Voidaan vastata, että koska yleisesti hyväksytyt yhteiskunnallisen elämän käsitteet ovat tarpeellisia ja mahdollisia.

Yksilöt hyötyvät yhteiselämästä niin kauan kuin he ovat vakuuttuneita olojen järjestyksestä ja vakaudesta.

Kuitenkin ihmiset tahtovat erilaisia ja keskenään ristiriitaisia asioita.

Tarvitaan periaatteita, joiden avulla voidaan säädellä yhteistoimintaa ja jakaa tuotot ja kulut yhteiskunnan jäsenten kesken.

Sellaiset periaatteet ovat mahdollisia siinä määrin kuin yksilöt pitävät niitä tarpeellisina ja ne voidaan tietyissä olosuhteissa hyväksyä.

Tietämättömyyden verho



Rawlsin mukaan moraaliperiaatteet on valittava ns. tietämättömyyden verhon takana, tilanteessa, jossa ihminen ei tunne itseään.

Lähtötilanteessa henkilö on ikään kuin menettänyt muistinsa, hän ei tiedä sukupuoltaan, ikäänsä, rotuaan, yhteiskunnallista asemaansa, varallisuuttaan, kykyjään, älyään, ruumiinvoimiaan, terveyttään, arvostuksiaan ja arvojaan, elämänsuunnitelmaansa, tavoitteitaan, asennetaan elämään, historiaa, poliittista järjestelmää, talouden tilaa eikä yhteiskunnan kehityssuuntaa.

Alkuperäinen tilanne on Rawlsin mukaan muunnos Hobbesin, Locken ja Rousseaun kehittämästä käsityksestä, jonka mukaan poliittinen järjestelmä syntyy luonnontilan lopettamisella yhteiskuntasopimuksella.

Rawlsin järjestelmässä jokainen valitsee yksin. Sopimuksesta puhuminen tarkoittaa sitä, että jokainen voi hyväksyä yhteiskuntajärjestyksen.

Valinnat riippuvat siitä, mihin kohti tietämättömyyden verho vedetään

Rawlsia on arvosteltu mm. siitä, että valinnat riippuvat siitä, mihin kohti tietämättömyyden verho vedetään.

Jos valitsija ei esimerkiksi tiedän onko hän ihminen vai eläin, hänen valintansa eläinten oikeuksien suhteen saattavat olla aivan toiset kuin silloin, jos hän tietää, onko hän ihminen.

Peter Singerin mukaan siveys on kehittynyt pikemminkin laajenevina ympyröinä kuin yhteen paikkaan vedettynä verhona.

Jos tietämättömyyden verho vedetään niin, että valitsija ei tiedä, onko hän syntynytkään, valinnat abortin oikeutuksen suhteen saattavat olla erilaisia kuin silloin, kun vastaaja tietää jo syntyneensä.

Erityisen tärkeä kysymys tietämättömyyden verhoa vedettäessä on, tietääkö valitsija tieteen tuloksista. Onko mahdollista tehdä järkeviä valintoja, jos ei tiedä juuri mitään tieteen antamista mahdollisuuksista? Eivätkö järkevät valinnat edellytä jonkinlaisia tietoja siitä, millaista maailmaa varten valinnat tehdään?

Ihmiset ovat joka tapauksessa erilaisia, myös syntymättömät ihmiset

Voidaan myös väittää, että jos ihmiset ovat valintatilanteessa erilaisia, kuten ihmiset, jos he ovat ihmisiä, ovat, he valitsevat eri tavalla, eikä yhteiskuntasopimusta synny.

Ihmisten kyky tehdä järkeviä valintoja voi olla puutteellinen joka tapauksessa.

Rawlsin mukaan oikeudenmukaisuusteoria on käsitys yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta.

Kaksi periaatetta

Kaksi Rawlsin oikeudenmukaisuuskäsityksen pääperiaatetta ovat:

  1. Jokaisella on yhtäläinen oikeus laajimpaan perusvapauksien järjestelmään, joka on yhteensopiva vastaavaan vapauksien järjestelmään kaikille (libertaristinen periaate).
  2. Sosiaaliset ja taloudelliset erot on järjestettävä niin, että ne a) tuottavat suurimman hyödyn vähäosaisimmille, yhdessä oikeudenmukaisen säästämisen periaatteen kanssa (eroperiaate) ja b) virat ja asemat ovat kaikille avoimia yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteen mukaisesti (yhtäläisten mahdollisuuksien periaate).
Periaatetta 2 a) kutsutaan eroperiaatteeksi. Toisen periaatteen mukaan syntyvät epätasa-arvoisuudet ovat hyväksyttävissä vain, jos ensimmäinen periaate on toteutettu. Toisen periaatteen kohtaa a) voidaan toteuttaa vain sillä ehdolla, että b) toteutuu.

Oikeudenmukaisuuskäsitys

Rawlsin mukaan oikeudenmukaisuuskäsitys on käsitys oikeasta ja hyvästä.

Kansalainen ja varakas

Ihmisellä on yhteiskunnassa kaksi merkitsevää asemaa, asema kansalaisena ja suhde varallisuuteen.

Perushyvä

Perushyvä määräytyy järkevän halun perusteella.

Järkevä hyvä

Hyvää on se, mitä järkevä haluaa itselleen.

  • Kyseessä on
  • joukko oikeuksia ja
  • vapauksia,
  • mahdollisuuksia ja
  • kykyjä, sekä
  • tulot että
  • varallisuus.

Järkevä elämänsuunnitelma edullisissa oloissa

Rawlsin mukaan hyvää on se, joka kuuluu järkevään elämänsuunnitelmaan suhteellisen edullisissa oloissa.

Vaihtoehto seuraussiveydelle ja sisäisen oivalluksen siveydelle

Rawls katsoo, että hänen käsityuksensä on vaihtoehto seuraussiveydelleja sisäisen oivalluksen siveydelle.

Rawlsin käsitykset siitä, mitä ihmiset valitsevat

Rawlsin mukaan jokainen ajaa omaa etuaan. Jos heidän on valittava periaatteet tietämättä, mikä heidän asemansa on yhteiskunnassa (ns. tietämättömyyden verhon takana), he valitsevat oikeudenmukaiset periaatteet.

Rawlsilla on oma käsitys siitä, millaiset periaatteet ihmiset valitsevat. Hänen mielestään he valitsevat parlamentaristisen kansanvaltan ja taloudellisen eriarvoisuuden. Rawlsin yhteiskunta on myös moniarvoinen.

Rawls arvelee, etteivät ihmiset valitse yksinvaltaa, koska heistä itsestään ei todennäköisesti tule diktaattoria.

Olisiko Hitler valittu jos...

Tähän voidaan vastata, että ihmiset valitsivat enemmän tai vähemmän rehellisillä vaaleilla Adolf Hitlerin, koska he ajattelivat Hitlerin pystyvän ajaman kaikkien kansalaisten etuja.

Voidaan jopa väittää, että Hitler valittiin, koska ihmisillä oli tietämättömyyden verho, ja he eivät tienneet, mitä valinnasta seuraisi.

Palkkio ansioiden mukaan

Rawlsin mukaan ihmiset ovat valmiita maksamaan taitavammille ja lahjakkaammille ihmiselle parempaa palkkaa kuin lopuille siksi, että tällä tavoin nämä ihmiset saadaan käyttämään taitonsa yhteiseksi hyväksi.

Kapitalistinen yhteiskunta ei toimi näin

Tätäkään väitettä edes työnantajien teettämät viimeaikaiset tutkimukset eivät tue. Palkka ei ole taitoa vaativissa tehtävissä työntekijäin toivomuslistan kärjessä, mutta se on kyllä toivomuslistassa.

Yritysjohtajien vuosittaisia palkkioita tuettiin jokin aika sitten, koska uskottiin, että he siten johtavat yritystään tehokkaimmin.

Osoittautui, että monet yritysjohtajat kahmivat mahdollisimman suuria palkkioita jotta ehtivät rikastua ennen kuin yritys menee konkurssiin.

Sitten siirryttiin pitemmän tähtäyksen palkkioihin, ns. optioihin, jotka oikeuttavat ostamaan osakkeita, jos yrityksen osakkeiden arvo nousee pitkällä tähtäyksellä.

Nyt yritysjohtajien pitää saada osakkaiden kurssit nousemaan useina vuosina, mutta vaarana on, että he kahmivat suuren optiosalkun, myyvät osakkeet silloin, kun kurssi on hyvä ja kurssinousut osoittautuvat kuplaksi, myöhemmin kurssit laskevat rajusti.

Tämän taktiikan vallitessa kannattaa olla yritysjohtaja noususuhdanteessa.

Yritysjohtajien saamien optioiden tarkoitus ei ole hyödyttää vähäosaisia vaan jo ennestään varakkaita yhtiöiden osakkeiden suuromistajia.

Onnellisuus ei lisäänny tulojen kasvaessa riittävän suuriksi

Rawlsia vastaan on esitetty myös se, että onnellisuus ei lisäänny tulojen kasvaessa, vaan se vakiintuu melko kohtuullisten tulojen tasolle (seuraussiveyden kannattajat kuten Richard Brandt (1910-1997)).

Järeämpiä arvosteluja

Rawlsia vastaan on esitetty myös seuraavia perustavampaa laatua olevia arvosteluja.

Ensiksi on sanottu, että meitä eivät sido sopimukset, joita emme ole todellisuudessa tehneet tai jotka olemme tehneet joissakin erityisissä olosuhteissa.

Toiseksi, kuten edellä on sanottu, ei ole mitään takeita siitä, että todellisuudessa tehtäisiin juuri sellainen sopimus kuin Rawls ajattelee.

Kolmanneksi on sanottu, että Rawlsin molemmat periaatteet rajoittavat sopimuksen tekemistä.

Neljänneksi on sanottu, että kun tietämättömyyden verho poistetaan, ei ole mitään takeita siitä, että nämä periaatteet olisivat toivottavia tai edes mahdollisia sen jälkeen, kun tietämättömyyden verho on poistettu.

Pitäisikö meidän noudattaa pimeässä kirjoitettua sopimusta

On sanottu, että Rawlsin vetoaminen järkeviin ja vapaisiin päätöksentekijöihin sisältää juuri sellaista siäsisen oivalluksen siveyttä, jota Rawls vastustaa.

Myöhempi Rawls

Rawls on vastannut arvosteluun teoksessaan Poltical Liberalism (=poliittinen liberalismi, 1993).

Hän aloittaa teoksensa arvomoninaisuudesta, siitä, että ihmisillä on erilaisia ja keskenään ristiriitaisia ajatuksia ja pyrkimyksiä.

Sopimus oli hänen aikaisemmassa käsityksessääm vain asioiden esitysväline.

Rawlsin mukaan oikeudenmukaisuus kuitenkin tukee pyrkimystä yhteisymmärrykseen yhteiskunnassa. Oikeudenmukainen ja vapaa yhteiskunta on Rawlsin mielestä kestävällä pohjalla vaikka yhteiskunnassa on uskonnollisia, siveellisiä ja aatteellisia erimielisyyksiä.

Tehtäviä

  1. Olettakaa, että ette tiedä mitään omasta asemastanne kouluyhteisössä (ette tiedä, oletteko oppilas, opettaja, rehtori, vahtimestari, siivooja, keittiöapulainen jne.). Laatikaa näillä oletuksilla koulun järjestyssäännöt. Kirjatkaa järjestyssääntöjen loppuun myös eriävät mielipiteet.
  2. Miettikää, miten suurta palkkaa koulussa pitäisi maksaa rehtorille, opettajille, oppilaille jne. Ottakaa sitten selvää, minkä suuruista palkka he todellisuudessa saavat.
  3. Miten tietämättömyyden verhon takana voitaisiin johtaa sairaus-, eläke- ja muut sosiaalivakuutukset?
  4. Voitaisiinko Rawlsin periaatteista johtaa kuolemanrangaistus?
  5. Millaiset työttömyyspäivärahat Rawlsin teoriasta voitaisiin johtaa?
  6. Onko oikein suvaita suvaitsemattomuutta?
  7. Jos oletetaan, että tulevaisuudessa, kuten on ennustettu, viidesosa ihmisistä pystyy tuottamaan kaiken tarpeellisen, mitä tästä ajatuksesta seuraa Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian suhteen?
  8. Jos valitsija tietämättömyyden verhon takana tuntee uskonnot ja ateismin, eroaisivatko eri uskontokuntien jäsenten ja ateistien valinnat toisistaan?
  9. Mitä yhteistä on Matti Vanhasella ja John Rawlsilla?

Lisälukemista: ideologiat

Seuraavassa on tarkasteltu yksityiskohtaisemmin eräitä edellä esitellyistä aatteista.

Liberalismi

Perinteinen liberalismi

Liberalismi on ensisijaisesti valtio-, talous- ja yhteiskuntaoppi, joka korostaa yksilön vapautta päättää taloudellisista kysymyksistä. Liberalismin talousoppi perustuu yksityisomistukseen ja korostaa yritysten mahdollisimman vapaata määräysvaltaa ja kilpailua.

Hyvinvointi

Nykyisin ei enää juuri esiinny alkuperäistä liberalismia. Myös erilaiset liberaalipuolueet ovat ottaneet ohjelmiinsa yritysten määräysvaltaa rajoittavia sosiaaliohjelmia. Tällaista liberalismia kutsutaan sosiaaliliberalismiksi.

Vanhat periaatteet

Monet vanhan liberalismin periaatteet ovat jääneet elämään yhteiskunnallisessa ajattelussa: perusoikeudet ja vallanjako valtiosäännöissä; ajatus, että yksilöllinen vapaus, poliittinen suvaitsevaisuus ja mielipiteitten moninaisuus palvelevat kokonaisuuden parasta.

Historiaa

Keskiajan lopulla tavaroiden suurtuotanto alkoi olla teknisesti mahdollista. Ns. löytöretket avasivat maailmanmarkkinat ja siirtomaista saatiin rikkauksia (raaka-aineita, orjia jne.). Tämä edisti rahataloutta.

Keskiajalla käsityöläisten ja talonpoikien pientuotanto oli palvellut suoraan kulutusta. Kun tavarat kulutettiin, ei syntynyt varsinaisia ylijäämiä, jotka olisi pitänyt myydä muihin maihin.

Säätyvaltion oikeuskäytäntö oli ollut monessa suhteessa ennalta arvaamaton. Kun tavaroiden tuottamisesta saatua voittoa alettiin käyttää tuotannon laajentamiseen, tarvittiin takuut siitä, ettei oikeuslaitos ennalta arvaamattomalla tavalla puuttunut yritysten toimintaan. Näin syntyivät liberalistiset oikeudet ja säännöt.

Keskiajan sääty-yhteiskuntaa ryhtyi vastustamaan valistusaate. Kun kirkko oli ollut sääty-yhteiskunnan voimakkaita tukijoita, valistusajattelijat arvostelivat voimakkaasti kirkkoa ja uskontoa.

Katolinen kirkko oli keskiajalla Euroopan suurin maaorjien omistaja.

Luonnonoikeus


Jumalanoikeutta vastaan valistus asetti luonnonoikeusajattelun:

  1. Poliittinen valta ei perustu jumalan tahtoon vaan ihmisten keskinäisiin sopimuksiin
  2. Oikeus- ja valtiojärjestyksen on palveltava ihmisten hyvinvointia ja vastattava järjen vaatimuksia
  3. On olemassa myötäsyntyisiä ihmisoikeuksia, joita jokaisen valtion on kunnioitettava.

Vapaa talous säätelee itse itseään

Myös taloustieteen esikuvan valistus löysi luonnosta. Luonnossa vallitsevat luonnonlait, joiden rajoissa luonto säätelee itseään. Taloudessa vallitsevat taloudelliset lainalaisuudet.

Liberalismi ajatteli, että kun taloudellinen toiminta vapautetaan, se säätelee itse itseään ja takaa parhaan, luonnollisimman tuloksen. Ajateltiin, että kun kansalaiset vapautettaisiin valvomaan omia etujaan, heidän tuotteliaisuutensa kohoaisi. Koko yhteiskunnan tuotanto kasvaisi.

Adam Smith



Englantilainen Adam Smith (1723-1790) muotoili valistuksen taloudelliset opit järjestelmäksi.

Karl Marx

Merkittävin liberalistisen talousteorian arvostelija oli Karl Marx. Hänen ajatuksiaan käsitellään sosialismin yhteydessä.

Taloudellinen itsekkyys

Liberalismin mukaan ihmiselle on lajiominaista taloudellinen itsekkyys. Jokainen pyrkii saamaan työstään tai omaisuudestaan mahdollisimman suuren hyödyn.

Keille kuuluu

Siveyden näkökulmasta on mielekästä kysyä, kenelle kuuluu tavaroiden avulla saavutettavissa oleva nautinto ja valta. Tällöin on tutkittava, mistä tavaroiden arvo on peräisin.

Arvo on myyntiarvo

Liberalismin mukaan tavaran arvo on se rahamäärä, joka siitä myytäessä saadaan.

Kysyntä ja tarjonta

Myyntihinta riippuu kysynnästä ja tarjonnasta. Jos kysyntä on suuri ja tarjonta pieni, hinta on korkea, jos kysyntä on vähäinen ja tarjonta on suuri, hinta on alhainen.

Kysyntä riippuu ostajien varallisuudesta ja tarpeista.

Tarjonta riippuu mm. tuotannontekijöistä.

Tuotantotekijät

Ihmisten halu ja kyky ostaa tavaroita käynnistävät tuotantotekijät. Tuotantotekijöitä ovat mm. raha, maa ja työvoima.

Kilpailu

Jos tuottajia on useita, syntyy kilpailua. Menestyäkseen kilpailussa tuottajan tulee tuottaa sellaisia tavaroita, joita ostajat haluavat.

Tuottajien välinen kilpailu pitää hinnat alhaisina.

Näin liberalismin mukaan tuottajien oman edun tavoittelu johtaa myös kuluttajien etuun.

Työ ja pääoma

Tuotannontekijöistä liberalistinen käsitys korostaa työvoimaa.

Tavaraan sisältyvä työ määrää sen arvon.

Myös pääoman hankintaan sisältyvä työ siirtää arvonsa pääoman avulla tuotettuihin tavaroihin.

Valtio ei saa ohjata kehitystä

Liberalismin mukaan paras on sellainen valtiovalta, joka jättää talouden ja yhteiskunnan kehittymään mahdollisimman rauhassa pyrkimättä ohjailemaan kehitystä.

Valtion tehtävänä on turvata vapaa markkinatilanne ja ihmisen perusoikeudet.

Valtion päätehtävä on suojata yksityisomistusta

Liberalismi korostaa erityisesti omistusoikeutta. Adam Smith sanoi valtion päätehtäväksi yksityisomistuksen turvaamisen.

Käytännössä omaisuuden suoja on usein ollut tärkeämpi kuin yksilön hengen, kunnian, vapauden jne. suoja.

Äänioikeus ja varallisuus

Eräiden valistusajattelijoiden mukaan oikeus osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on periaatteessa kaikilla.

Eräät liberaalit ajattelivat, että äänioikeuden pitää kuitenkin riippua varallisuudesta.

Liberaalit ajattelivat, että vain riittävän varakas henkilö on oma herransa. Vain varakas ihminen pystyi ilmaisemaan aidosti omaa tahtoaan.

Usein tämä pitikin paikkansa. Esimerkiksi Weimarin Saksassa maatyöläisiä marssitettiin suljettuna rivistönä äänestyspaikalle, joissa kartanonherra otti vastaan äänestysliput esimerkiksi tyhjään sikarilaatikkoon tai liemikulhoon. äänestyksen tulos oli yleensä tilanherran mielen mukainen.

Veronmaksajat päättäkööt verovarojen käytöstä

Liberaalit ajattelivat myös, että vain ne, jotka maksavat veroja, ovat oikeutettuja päättämään verovarojen käytöstä.

Liberaalien yleinen käsitys oli myös, että se, joka on osannut hankkia varallisuutta, osaa muita paremmin päättää yhteiskunnan asioista.

Aluksi äänioikeus annettiin vain niille, jotka maksoivat tietyn vähimmäismäärän veroja. Yleinen äänioikeus toteutui vasta 1900-luvulla.

Mahdollisimman paljon onnea mahdollisimman monille

Liberalismi julistaa tavoitteekseen kaikkien ihmisten hyvän. Tunnuksena on: mahdollisimman paljon onnea mahdollisimman monelle.

Vanhemman liberalismin perustajiin kuulunut John Stuart Mill oli myös hyötyyn perustuvan siveysajattelun kehittäjiä. Hän katsoi, että vapaa kilpailu johtaa etujen tasapainon kautta mahdollisimman suureen onnellisuuteen.

Omistaminen on mielihyvää

Liberalismin mielestä mielihyvää tuottaa ennen kaikkea aineellisten hyödykkeiden omistaminen. Liberaalien mielestä vapaaseen kilpailuun perustuva talousjärjestelmä pystyy tuottamaan eniten tavaroita, jotka puolestaan lisäävät onnellisuutta.

Näin liberalismi päätyi johtopäätökseen, jonka mukaan kilpailutalous on myös siveellisesti paras järjestelmä.

Työläisillä vapaus myydä työvoimaansa

Liberalismin mukaan työläisille tuli taata vapaus myydä työvoimansa niin kalliilla kuin pystyivät.

Työvoimaa oli kuitenkin jatkuvasti tarjolla enemmän kuin tarvittiin ja palkat pysyivät alhaisina.

Perhe ei pystynyt elämään yhden ihmisen palkalla.

Koska työvoiman hyväksikäyttöä ei saanut rajoittaa, oli mahdollista käyttää nais- ja lapsityövoimaa.

Työaika kasvoi keskiaikaan verrattuna.

Myös kirkollisina juhlapäiviä alettiin teettää töitä.

Kun papisto valitti Ranskassa Napoleon I:lle, että työläiset ovat töissä myös sunnuntaisin, Napoleon vastasi, että työläisten on syötävä myös sunnuntaina.

Sopimusvapautta rajoitettiin

Vähitellen työläisten sopimusvapautta kuitenkin rajoitettiin, mm. työaika rajoitettiin 12 tuntiin vuorokaudessa ja kiellettiin alle 9- vuotiaitten lasten työnteko.

Liberaalit vastustivat Englannin parlamentissa tällaisia vapauden rajoituksia.

1900-luvun sosiaalilainsäädäntö tapahtui vastoin liberaalien tahtoa.

Sota vaatii terveitä työläisiä

Saksassa lapsityövoiman käyttöä rajoitettiin varsin varhaisessa vaiheessa.

Syy ei kuitenkaan ollut humanitaarinen vaan sotilaallinen: oli havaittu liian aikaisen raskaan työn tekevän nuorista rampoja ja sotilaiksi kelpaamattomia.

Liberaalit olivat johtavia orjakauppiaita



Perinteisen liberalismin mukaan myös neekeriorjat olisivat olleet vapaita myymään työvoimaansa, mutta tästä huolimatta monet liberaalit olivat johtavia orjakauppiaita.

Orjat olivat omaisuutta eivätkä vapaasti itseään myyvää työvoimaan.

Byrokratia liberalismin liittolaisena

Nouseva liberalismi joutui usein taistelemaan aateliston hallitsemaa virkakoneistoa vastaan, mutta vähitellen myös byrokratiasta tuli liberalismin liittolainen.

Kun lainsäädäntövalta (parlamentit) oli vaarassa joutua sosialistien käsiin, toimeenpanovalta ja tuomiovalta säilyivät vahvasti yksityisomistuksen kannattajien käsissä.

Tuomariksi tai virkamieheksi saattoi kohota vain henkilö, jolla oli varaa kouluttaa itseään.

Käytännössä yksityisomistuksen puolustaminen sivuutti usein liberaalien muut tavoitteet, ja liberaalit hyväksyivät toimenpiteitä, jotka rajoittivat vapaata kilpailua.

Täysin vapaata kilpailu on ollut vain harvoin.

Väkivallan käyttöä kilpailijoiden kukistamisessa rajoitettaan

Yleensä yhteiskunnat ovat esimerkiksi rajoittaneet väkivallan käyttöä kilpailijoiden kukistamisessa.

Niukuuden laki

Liberalismin ihmiskäsityksen mukaan ihmiset ovat kilpailunhaluisia ja haluavat jatkuvasti lisää hyödykkeitä.

Käsitystä, jonka mukaan ihminen ei tule koskaan tyytyväiseksi, kutsutaan niukkuuden laiksi.

Jos ihmisten tarpeet tulevat tyydytetyiksi ja he lakkaavat kilpailemasta keskenään saadakseen lisää yhä suurempia, uudempia ja kalliimpia hyödykkeitä, liberalismin ihmiskuva ei enää voi väittää olevansa yleispätevä.

Väheneekö kilpailu

On mahdollista, että tulevaisuudessa ihmiset arvostavat nykyistä enemmän puhdasta luontoa tai ajattelun syvyyttä aineellisten hyödykkeiden sijasta.

Esimerkiksi ajattelun syvyydessä kilpaileminen ei kannustaisi tavarantuotantoon.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa kysymystä siitä, kuuluuko tavaroista koituva hyöty a. kaikille b. tuottajille c. niille, joilla on varaa kuluttaa d. teollisuusmaiden asukkaille e. työläisille, jotka tuottavat ne f. pääomasijoitusten tekijöille g. jollekin muulle ryhmälle. Mille?
  2. Tutkikaa, esiintyykö ( kehitysmaissa vielä lapsityövoiman käyttöä. Mitä voitaisiin tehdä näiden lasten hyväksi?
  3. Tutkikaa päivälehtien pääkirjoituksista, mitä liberalismin mukaisia ja mitä liberalismin vastaisia ajatuksia niistä löytyy

Oikeistolibertanismi



Robert Nozickin (1938-) teos Anarchy, State and Utopia (1974) esittää erään oikeudenmukaisuusteorian.

Jos Rawlsia voidaan pitää vasemmistoliberaalina, Nozik on lähinnä oikeistolibertaristi.

Nozickin oikeistolaisuus eroaa jyrkästi perinteisestä konservatismista.

Yövartijavaltio

Erityisesti Nozik pohtii valtion tarpeellisuutta. Hän eroaa anarkisteissa siinä suhteessa, että hän pitää minimaalista valtiota tarpeellisena. Toisaalta hän hyväksyy vain hyvin minimaalisen valtion.

Nozickin mielestä kaikkein perustavimmat oikeudet ovat yksilön oikeudet, ja niiden loukkaaminen on väärin.

Perusoikeuksina Nozick pitää oikeutta elämään, oikeutta vapauteen ja yksityistä omistusoikeutta.

Mitkään hyvätkään seuraamukset eivät oikeuta loukkaamaan näitä oikeuksia lukuun ottamatta varsinaisia katastrofeja.

Nozick katsoo, että hänen ajatuksensa perustuvat Kantin näkemykseen, että yksilöitä ei saa koskaan pitää välineinä muiden ihmisten tarkoitusperien toteuttamiseksi.

Nozikin mukaan nämä perusoikeudet kuuluvat yhtäläisesti kaikille. Jokainen omistaa oman ruumiinsa, ruumiinvoimansa, kapasiteettinsa ja kykynsä.

Nozickin mukaan sellainen valtio, joka estää väkivallan, varkaudet ja huijaukset sekä takaa sopimusten kunnioittamisen, on riittävä, mitään enempää ei tarvita.

Tätä laajempaa valtion toimintaa Nozick pitää laittomana.

Kaikki varallisuuden ja tulonsiirrot verotus mukaan lukien ovat Nozickin mielestä vapauden rajoituksia.

Varallisuuserot ovat Nozickin mukaan oikeutettuja ja syntyvät omien ponnistelujen ja kykyjen avulla.

Hyväntekeväisyys on mahdollista, mutta sille ei ole mitään siveellistä oikeutusta.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa jotain nykyistä tai menneisyyden yhteiskuntaa, jossa valtio oli yhtä minimaalinen kuin Nozickin ajattelussa (esimerkiksi muinaisessa suomalaisessa yhteiskunnassa, lähteenä voidaan käyttää vaikkapa Kalevalaa).
  2. Miten silloin hoidettiin ne asiat, jotka valtio, kunnat ja muut yhteiskunnan laitokset hoitavat nykyään.
  3. Miten kirkollisvero sopii Nozickin yhteiskuntajärjestelmään?
  4. Pohtikaa, mitä kaikkea rahalla voi ostaa?
  5. Onko mitään, mitä rahalla ei voi ostaa?

Kommunitarismi

Oikeudenmukaisuus ei ole perustavaa laatua

Kommunitarismi on aivan eri asia kuin kommunismi. Kommunitarismi arvostelee yhteisön (kommuunin) puuttumista liberalismista. Kommunitaristien mielestä oikeudenmukaisuus ei ole sillä tavalla perustavaa laatua kuin Rawls väittää.

Sitoutuu olemassaolevaan yhteiskuntaan

Toisin kuin klassinen marxismi he eivät etsi parannusta jostain tulevaisuuden yhteiskunnasta vaan olemassa olevan yhteiskunnan valtarakenteesta ja perinteistä. Kommunitaristit väittävät, että olemme läpeensä sosiaalisia olentoja ja että minuutemme ja itseymmärryksemme on sidottu yhteisöihin, joissa elämme.

Yksilön vapaus pahasta

Kommunaristien mielestä yksilön vapaus johtaa vieraantumiseen, jonka estämiseksi kommunitaristit korostavat perinteisen siveyden merkitystä. Heidän mielestään se pitää yhteiskunnan koossa. Myös muutokset siveydessä kommunitaristit rajoittavat omaan yhteisöön.

Ei tilaa yksilön vapaudelle

Kommunitaristeja vastaan voidaan väittää, että he kannattavat alistavaa yhteiskuntaa, joka jättää hyvin vähän tilaa yksilön vapaudelle.

Ihmisoikeuksien loukkauksiin ei voida puuttua

Jos muutokset rajoitetaan yhteisön sisäisiksi, kansainvälinen yhteisö ei voi puuttua edes pahoihin ihmisoikeusloukkauksiin.

Vastustavat vapauksia

Kommunitaristit korostavat yhteisön sisäisiä positiivisia oikeuksia (oikeus yhteisön sisällä johonkin) ja vastustavat negatiivisia oikeuksia (vapaus jostakin).

Tehtäviä

  1. Mikä olisi ateistin asema sellaisessa kommunitaristisessa yhteiskunnassa, jossa uskovaisilla on enemmistö?
  2. Miten kommunitaristisen yhteiskuntien väliset erimielisyydet ratkaistaisiin?
  3. Voidaanko kommunitarismi ja ihmisoikeudet sovittaa yhteen?

Konservatismi

Vallitsevat arvot ja yhteiskunta on säilytettävä

Konservatismi on poliittinen, henkinen ja sosiaalinen käsitys, joka pyrkii säilyttämään vallitsevan arvo- ja yhteiskuntajärjestelmän.

Tämä määritelmä on siinä mielessä osuva, että Neuvostoliiton hajottua kommunisteja on alettu kutsua konservatiiveiksi.

Varsinaisesti konservatismi tarkoittaa kuitenkin alempana selostettua poliittista aatetta.

Koti, uskonto ja isänmaa



Yleisesti konservatismiksi kutsuttu poliittinen aate kannattaa markkinatalousjärjestelmää ja perinteisiä keskiluokkaisia arvoja (koti, uskonto, isänmaa).

Uskonnon arvot ovat myös valtion arvoja

Erityisesti konservatismi eroaa vanhemmasta liberalismista siinä, että uskonnon (länsimaissa kristinuskon) arvot ovat konservatiiveille myös valtion perusnormeja.

Vanhemman liberalismin perustana olionnellisuus perusarvona. Liberalismin arvoperusta ei mainitse uskontoja ollenkaan. Konservatiivien arvoperusta on selkeästi kristillinen.

Jos onnellisuus on jossain tapauksessa kristittyjen paheksumaa, konservatiivit eivät sitä hyväksy.

Nykyään konservatiivipuolueissa toimii myös uskonnottomia, mutta heillä ei ole toistaiseksi ollut vaikutusvaltaa poliittisessa päätöksenteossa.

Historiaa

Konservatismin asenteelliset juuret ovat kaukana historiassa. Poliittisena aatteena konservatismi alkoi esiintyä 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa.

Vastavaikutusta valistukselle

Konservatismi syntyi Euroopassa vastavaikutuksena valistusajattelulle sekä vallankumouksellisille virtauksille.

Vastavaikutusta järjen käytölle


Konservatismi oli vastavaikutusta järjen käytölle (rationalismille), uudistuspolitiikalle, liberalismille, luonnonoikeudellisille käsityksille vapaudesta ja samanarvoisuudesta sekä valtiollisten oikeuksien laajennukselle.

Sana konservatismi johtuu luultavasti ranskalaisen Le Conservateur- lehden nimestä. (Latinankielen conservare = säilyttää.)

1700-luvun lopulla aatelisto, papisto ja virkamiehistä eivät pitäneet vallankumouksellisen keskiluokan pyrkimyksistä. Asenteilleen hallitsevat ryhmät kehittivätperustelun.

Verenhimoiset alamaiset

Ote norfolkilaisen kirkkoherra Woodforden päiväkirjasta (tammikuun 26. p. 1793)

"Nautin aamiaisen, päivällisen jne. jälleen kotona. Päivälliseksi tänään siansylttyä, vasikanmunuaisia ja sydäntä paahdettuna. Bidewellin väki toi sanomalehtemme Norwichista. Ranskan kuninkaan Ludwig XVI:N julmat ja verenhimoiset alamaiset ovat epäinhimillisesti ja epäoikeudenmukaisesti mestanneet hänet viime maanantaina. Pelkäänpä, että Ranskan näytettyä esimerkkiä kauheat ajat ovat edessä kaikkialla Euroopassa."

Perustana jumalan maailmansuunnitelma

Konservatismi arvosteli valistusajattelun ja liberalismin oppia ihmisjärjen kyvykkyydestä selvittää maailman arvoitukset. Tilalle konservatismi asetti uskonnollisen lähestymistavan. Lisäksi konservatismi korosti perinteiden merkitystä.

Tulevaisuuteen suhtauduttiin toiveikkaasti, mutta perustana eivät olleet ihmisen kyvyt vaan jumalan maailmansuunnitelman asteittainen toteutuminen. Arvot johdettiin lähinnä kristinuskosta.

Satu ihmisruumiin eri elimistä

Konservatiivit vertaavat usein yhteiskuntaa ihmisruumiiseen, jossa jokaisella osalla on oma tehtävänsä.

Samoin kuin ihmisruumissa yhteiskunnassa jokainen hakeutuu omalle paikalleen. (Muistakaamme vanha vertaus kapinallisesta vatsasta.)

Konservatiiveille yhteiskunta on valtion (pään) ohjaama elimistö. Ajattelu on toinen kuin liberaaleilla, jotka vastustavat valtion puuttumista yritysten asioihin.

Luja valtio ja puolustustahto

Konservatiivit korostavat erityisesti kansallista ja valtiollista yhteyttä. Valtion lujuutta ja puolustus-tahtoa korostetaan.

Kokoomuksen syntyvaiheita

Suomessa konservatiivista ajattelua on edustanut mm. kokoomuspuolue. Kokoomuksen perustavan kokouksen pöytäkirjassa 9.12.1918 sanotaan mm.:

11...vaatiessaan lujaa valtiovaltaa kokoomus on sitä mieltä, että tämä on mahdollista vain kansanvaltaiselta pohjalta siinä vakavassa ja terveessä merkityksessä, että valtiovalta ei milloinkaan saa olla esteenä, kun kansantahto, joka on tullut ilmi pysyväisenä suunnitelmanmukaisena kansantahtona, on toteutuva."

Kokoomuksen puolueohjelmassa vuodelta 1936 sanotaan mm.:

"..isiltä perityille pohjoismaisille katsomuksille sekä valtiolliselle vapaudelle vieraat fasistiset pyrkimykset on torjuttava."

Yksityisomistukseen perustuva kapitalismi

Konservatiivit ovat aina kannattaneet yksityisomistukseen perustuvaa kapitalismia. Yksityisomistus kuuluu konservatiiviseen arvoperinteeseen.

Konservatiivit sanovat, että kansalaiset omistusviettinsä mukaisesti keräävät pääomaa mieluummin itselleen kuin yhteisölle (kollektiiville). Konservatismin mukaan yhteisomistus hävittää varallisuuden moraalisen arvon.

J. K. Paasikivi

Tässä suhteessa konservatiivit ovat samoilla linjoilla liberaalien kanssa. Kokoomuslainen J. K. Paasikivi sanoi v. 1936 mm.:

"Me emme kannata nykyistä talousjärjestelmää sen vuoksi, että se muka edistää varallisuuden kerääntymistä harvojen yksityisten haltuun, samalla kun kansan suurten joukkojen elintaso jäisi alhaiseksi ja heidän elämäänsä aina tulisi painamaan köyhyyden raskas taakka.

Jokaisen taloudellisen järjestelmän tarkoituksenmukaisuutta on arvosteltava sen mukaan, missä määrässä se kykenee tyydyttämään kansan kaikkien kerrosten tarpeita. Historia ja kokemus on osoittanut, että laajojen kansankerrosten tila juuri nykyisen järjestelmän aikana on kohonnut niin suuresti, ettei taloushistoria sellaista tunne."

Vastaväitteitä

Konservatismia vastustavat sosialistit ovat varmaan Paasikiven kanssa yhtä mieltä sekä kansan tarpeiden tyydyttämisestä että tapahtuneesta valtavasta kehityksestä.

Sen sijaan he ovat eri mieltä siitä, mistä tapahtunut kehitys johtuu.

Sosialistien mielestä työväestön elintason nousu johtuu järjestäytyneen työväenliikkeen ja ammattiyhdistysliikkeen taistelusta eikä vallitsevasta yhteiskuntajärjestelmästä.

Perinne on ohje



Konservatiivien historiankäsityksestä seuraa kunnioittava suhtautuminen perinteisiin. Konservatismin teoreetikko Edmund Burke (1729-1797) sanoi perinteen olevan ohje, jonka mukaan yhteiskunta oli järjestettävä.

Jokaiselle kansalle oli kehittynyt historian kuluessa juuri sille sopiva yhteiskuntajärjestelmä, joka merkitsi menneiden sukupolvien kokemuksen summaa.

Perinnettä on kunnioitettava kuin uskontoa

Burke yhdisti perinteet kansan yhteisen hengen tuotteeksi, jota on kunnioitettava kuin uskontoa.

Burken mielestä jokainen äkillinen hyppäys yhteiskunnan kehityksessä rikkoo asteittaisen perinnesidonnaisen kehityksen.

Tästä syystä hän arvosteli ankarasti Ranskan suurta vallankumousta, jota hän piti häiritsevänä puuttumisena oikeaan historian kulkuun.

Tasaisen kehityksen puolesta

Konservatismi perustelee tasaista kehitystä mm. seuraavasti:
  1. Kumouksellinen uudistaminen on sokeata ja hätäistä. Uudistusinnossa mennään pitemmälle kuin alunperin oli tarkoituksena.
  2. Kumouksessa rikotaan peritty järjestys huomaamatta, että yhteiskunta on suuri ja monimutkainen laitos, jonka yhtäkkinen järkyttäminen johtaa sekasortoon.
  3. Pelkkä lakien ja säädösten muuttaminen ei poista maailmasta pahaa.
  4. Usein puuttuvat riittävät edellytykset uudistusten toteuttamiseksi ja säilyttämiseksi.

Entä sotilasdiktatuurit

Konservatismin vastustajat puolustavat vallankumouksen käyttämistä mm. kehitysmaiden sotilasdiktatuurien kaatamisessa.

Vallankumousta vaaditaan yleensä silloin, kun konservatiiviset sotilasdiktaattorit estävät kaikenlaisen kehityksen.

Tiivistelmä konservatismin perusperiaatteista

  1. Ihminen on pohjimmaltaan uskonnollinen olento. Uskonto ja siveys (kristillinen) ovat sivistyneen yhteiskunnan perusta.
  2. Yhteiskunta on sen osien yläpuolella. Kansallinen kehitys ilmentää kansan yhteistä henkeä.
  3. Perhe on yhteiskunnan perusosa.
  4. Yksityinen omistusoikeus ja vapaa kilpailu takaavat niin yksityisille kuin kansoille korkeimman elintason
  5. Yhteiskunnallisia oloja kehitettäessä on seurattava perinteitä ja uudistuksissa on edettävä varovasti.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa suomalaisten konservatiivisten päivälehtien uutisia, ja pohtikaa, miten konservatiivisuus tulee ilmi uutisten valinnassa (uskonto, maanpuolustus, jne.).
  2. Tutkikaa suomalaisten konservatiivisten lehtien yleisönosastoja. Mitä arvoja kirjoittajat edustavat? Keitä vastaan yleisönosaston kirjoituksissa voimakkaimmin hyökätään?
  3. Tutkikaa konservatiivien asenteita työttömiin.
  4. Onko 2000-luvun Kokoomus konservatiivinen puolue?
  5. Vertailkaa yllä olevia Paasikiven sanoja John Rawlsin oikeusajatteluun.
  6. Vertailkaa Burken ajattelua kommunitaristien ajatuksiin.
  7. Vertailkaa konservatiivien, liberaalien ja libertanistien suhtautumista vahvaan valtioon.
  8. Kokoomuslainen Sauli Niinistö on vaatinut työttömyysturvan heikentämistä. Keskustelkaa mitä seurauksia ehdotuksen toteuttamisesta olisi.

Sosialismi

Sosialismin historiaa ja poliittista ajattelua

Sana sosialismi juontaa juurensa latinankielen sanasta socius, joka tarkoittaa toveria.

Jo muinaisissa yhteiskunnissa omaisuuden kasautuminen harvojen käsiin synnytti arvostelua. Aristoteles kertoo miehestä, joka vaati maan jakamista tasan kansalaisten kesken sekä teollisuuden ottamista valtion huostaan.

Platonin Valtiossa on esitetty yhteiskunta, jossa johtavan luokan keskuudessa vallitsee yhteisomistus.

Myös eräissä uskonnollisissa liikkeissä on esiintynyt omaisuuden yhteisomistusta. Tavallisesti yhteisomistus on kuitenkin rajoittunut luostareihin (buddhalaiset, essealaiset).

Kristinuskon alkuaikoina tämän uskonnon asenne yksityisomistukseen oli jonkin verran horjuva, mutta yksityisomistuksen kannattajat lienevät olleet koko ajan enemmistönä.

Yksityisomistus on perisynnin seurausta

Tuomas Akvinolainen (1224 / 6-1274) totesi keskiajalla, että yksityisomistus on perisynnin seuraus. Lisäksi Akvinolainen katsoi, että yksityisomistus on maallisen omaisuuden taloudellisen käytön takia välttämätön.

Keskiajalla esiintyi joukko harhaoppisia kapinoivia lahkoja, jotka kannattivat yhteisomistusta. Kapinat kukistettiin usein verisesti.

Utopistinen sosialismi

17. ja 18. vuosisadan välisenä aikana syntyi utopistinen sosialismi. Se on saanut nimensä Thomas Moren (1478-1535) kirjoittamasta teoksesta Utopia. Utopia latinaa, ja suomeksi se merkitsee "paikka ei missään".

Moren Utopia oli paikka, jossa vallitsi tuotantovälineiden yhteisomistus. More ei kannattanut vallankumousta, ja hän piti sosialismia mahdollisena vain valistuneen valtionpäämiehen hyvän tahdon seurauksena.

More oli katolinen, ja aluksi utopistinen sosialismi sai vaikutteita luostarilaitoksesta (esim. Tommaso Campanellan (1568-1639) Aurinkovaltio) ja uskonnosta.

Usein ihannevaltioiden elämä oli esitelty pikkutarkkoina sääntöinä. Joissakin utopioissa esiintyi myös uudistushenkeä sukupuolielämän suhteen (Campanella kannatti Raamattuun ja Platonin Valtioon vedoten sukupuolisuhteissa naisten yhteisyyttä).

Utopistit valistusaikana



Utopistisosialisteja esiintyi myös valistusaikana (François Noël Babeuf (1760-1797)) ja Ranskan vallankumouksen aikaan. Filippo Buonarotti (?-1837) kirjoitti vuonna 1828 tämän liikkeen historian.

Ihmiskunnan edistyksen aate

19. vuosisadan alkupuolella esiintyivät utopistisosialistit Henri de Saint-Simon (1760-1825), Charles Fourier (1772-1837) ja Robert Owen (1771-1858).

Saint-Simon kannatti ihmiskunnan kehityksen aatetta. Myöhemmissä sosialistisissa aatteissa tällä ajatuksella on ollut varsin keskeinen merkitys.

Hän toivoi teollisuusjohtajien järjestävän yhteiskunnan uudelle pohjalle. Jokaiselle olisi annettava työtä kykyjen mukaan ja palkkaa aikaansaannosten perusteella.

Taloudelliset ilmiöt vaikuttavat voimakkaasti

Fourierin mielestä taloudelliset ilmiöt vaikuttivat voimakkaasti valtioon ja yhteiskuntaan. Myös tällä ajatuksella on ollut keskeinen asema myöhemmissä sosialistisissa aatteissa.

Osuustoiminta-aate, välikädet pois

Fourier suunnitteli mm. tuotannon ja kulutuksen yhdistämistä osuustoiminnassa, jolloin välikädet jäisivät pois.

Kaikki palkkatyöläiset muuttuisivat voitosta osallisiksi omistajiksi. Taloutta hoidettaisiin suurina, kannattavana yksiköitä. Alistussuhteet lakkautettaisiin myös perheissä.

Owen kohosi käsityöläisen pojasta tehtaanomistajaksi ja toteutti sosiaalisia aatteitaan omassa tehtaassaan. Myöhemmin hän järjesti myös epäonnistuneita sosialistisia kokeiluja.

Owen ehdotti yksityisomistuksen tilalle uutta, osuustoiminnalliseen yhteistoimintaan perustuvaa tuotantoa.

Vauraus jäi harvoille

Liberaalien ja konservatiivien kiistellessä siitä, mille perustalle markkinatalous pitäisi rakentaa, teollisuus laajeni ja teollisuustyöväestön määrä kasvoi.

Tuotannon synnyttämä vauraus jäi kuitenkin harvojen käsiin. Enemmistö kansasta eli jatkuvasti nälkärajan tuntumassa.

Ennen teollista yhteiskuntaa työläisten asemaa turvasivat mm. kunnalliset työaikalait. 1500- luvulla eräiden kaivosten työaika oli vain 36 tuntia viikossa. Ammattikunnista ja oppipoikien koulutuksesta oli säädöksiä, jotka turvasivat työläisten toimeentuloa.

Ammattiliitot kiellettiin lailla

Liberalismi vapautti työläiset sellaisista säädöksistä. Laki kielsi ammattiliitot.

Työaika ja palkka perustuivat pelkästään työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen.

Käytännössä työläisten vapaus myydä työvoimansa johti heidän kurjistumiseensa.

Järjestäytynyt työväenliike

Vähitellen työväestölle alkoi muodostua käsitys yhteisistä eduista. Syntyi järjestäytynyt työväenliike.

Aluksi tämä liike koostui paikallisista ryhmistä, mutta vuonna 1847 nämä järjestöt yhtyivät Marxin ja Engelsin johdolla Kommunistien liitoksi.

Kommunistisen puolueen manifesti 1848

Vuonna 1848 Marx ja Engels julkaisivat järjestön ohjelman, Kommunistisen puolueen manifestin.

Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen

Vanhan Oikeamielisten liiton tunnus "kaikki ihmiset ovat veljiä" korvattiin tunnuksella "kaikkien maiden proletaarit (=köyhälistö) liittykää yhteen".

Karl Marx (1818-1883) ja Friedrich Engels (1820-1895) perustivat tieteellisen sosialismin, joka koostui kolmesta toisiaan täydentävästä osasta:
  • filosofiasta,
  • kansantaloustieteestä ja
  • tieteellisestä sosialismista.

Marxin perhe

Vuonna 1816 Preussissa hyväksyttiin laki, joka asetti juutalaiset paljon heikompaan asemaan kuin kristityt.

Karl Marxin isä siirtyi silloin juutalaisesta kristityksi, koska uusi laki ei olisi sallinut hänen toimia lakimiehenä.

Vuonna 1844, 26 -vuotiaana, Karl Marx kirjoitti artikkelinsa Juutalaiskysymyksestä.

1843 parlamentti päätti juutalaisten aseman parantamisesta, mutta kuningas kumosi veto -oikeudellaan lain.

Artikkelinsa Juutalaiskysymyksestä Marx kirjoitti vastauksena Bruno Bauerille, joka oli vastustanut juutalaisten aseman parantamista ateistisilla perusteilla.

Bauerin mielestä uskonto oli haitta sekä juutalaisille että kristityille, ja sekä valtion että sen kansalaisten olisi vapauduttava uskonnosta.

Marxin mielestä Bauer ei osannut tehdä eroa valtion ja kansalaisyhteiskunnan välillä.

Mitä poliittinen vapautuminen merkitsee

Poliittinen vapautuminen merkitsee yhtäläisiä oikeuksia.

Marxin mukaan poliittinen vapautuminen oli Yhdysvalloissa lähes täydellistä.

Valtio ei siellä sekaannu uskontojen asioihin ja kirkko on tiukasti erotettu valtiosta.

Kuitenkin syrjintää esiintyy muilla tasoilla.

Marxin mukaan valtio ei voi lopettaa syrjintää, jos ihminen itse ei ole vapautunut.

Ihmisen vapautuminen

Poliittinen vapautuminen ei ole välttämättä ihmisen vapautumista.

Marxin mielestä liberaalit oikeudet itsekkäitä, ne näkevät muut omien oikeuksien rajoittajina.

Marxin mielestä aidosti vapaassa yhteiskunnassa yksilöt pitävät itseään tasa-arvoisten ihmisten yhteisön yhteistyötä tekevinä jäseninä.

Liberalistisessa yhteiskunnassa eriarvoiset ihmiset käyttävät toisia koko ajan välineinä ja ihmiset vieraantuvat.

Marxin mukaan vapautuminen kaikilla tasoilla on mahdollista vain kommunistisessa yhteiskunnassa.

Karl Marxin sosialismin ja kommunismin määritelmä

Sosialistisen yhteiskunnan Marx määritteli yhteiskunnaksi, jossa jokaiselta vaaditaan kykyjensä mukaan ja maksetaan työn tuloksen mukaan.

Kommunistisen yhteiskunnan Marx määritteli yhteiskunnaksi, jossa jokaiselta vaaditaan kykyjensä mukaan ja jokaiselle annetaan tarpeidensa mukaan.

Valtiottomuus (anarkismi)

Kommunistisen liikkeen sisällä vaikutti aluksi myös anarkismi (=valtiottomuus) joka vastusti valtiovaltaa ja mm. Marxin tapaa johtaa kansainvälistä työväenliikettä.

Anarkistit jäivätvähemmistöryhmäksi, ja heistä on jäljellä enää vähäisiä ryhmiä.

Kommunistisen puolueen manifesti alkaa



"Aave kummittelee Euroopassa - kommunismin aave. Kaikki vanhan Euroopan mahdit ovat liittoutuneet pyhään ajojahtiin tätä aavetta vastaan: paavi ja tsaari, Metternich ja Guizot, Ranskan radikaalit ja Saksan poliisit..."

Varsinainen asiateksti alkaa sanoilla

"Koko tähänastisen yhteiskunnan historia on ollut luokkataistelujen historiaa ... sortaja ja sorrettu ovat... käyneet keskeytymätöntä taistelua... mikä joka kerta on päättynyt joko yhteiskunnan vallankumoukselliseen uudistamiseen tai taistelevien luokkien yhteiseen häviöön."

Kymmenen kohdan ohjelma

Kommunistisessa manifestissa (Karl Marx ja Friedrich Engels) esitetään kymmenen kohdan ohjelma edistyneimpiä maita varten:

  1. Maaomaisuuden pakkoluovutus ja maankoron käyttö valtion menoihin.
  2. Korkea progressiivinen vero.
  3. Perintöoikeuden lakkauttaminen.
  4. Kaikkien emigranttien ja kapinallisten omaisuuden takavarikoiminen.
  5. Luoton keskittäminen valtion käsiin kansallispankin kautta, jolla on valtion pääoma ja ehdoton yksinoikeus.
  6. Kulkulaitosten keskittäminen valtion käsiin.
  7. Valtion tehtaiden ja tuotannonvälineiden lisääminen, maan raivaaminen viljelykseen ja maiden parantaminen yhteisen suunnitelman mukaisesti.
  8. Samanlainen työvelvollisuus kaikille, teollisuusarmeijain muodostaminen varsinkin maanviljelystä varten.
  9. Maanviljelyksen ja teollisuuden harjoittamisen yhdistäminen; toiminta maaseudun ja kaupungin välisen eroavuuden poistamiseksi vähitellen.
  10. Kaikkien lasten yhteiskunnallinen ja maksuton kasvatus. Lasten tehdastyön poistaminen nykyisessä muodossaan. Kasvatuksen yhdistäminen aineelliseen tuotantoon jne. jne.
Kommunistisen puolueen manifesti sisältää myös voimakkaita hyökkäyksiä niitä sosialismin muotoja vastaan, joita Marx ja Engels pitivät virheellisinä.

Kristillisestä sosialismista manifesti sanoo

"Kristillinen sosialismi on vain se vihkivesi, jolla pappi siunaa ylimyksen kurkun."

Feuerbachin uskontoarvostelu

Sekä Marx että Engels olivat opiskelleet Berliinissä saksalaista filosofiaa.

Heihin vaikutti voimakkaasti materialistinen uskontokritiikki. Tärkein tuon ajan teos oli Ludwig Feuerbachin Kristinuskon olemus (1841).

Pikkuporvarillinen sosialismi

Pikkuporvarilliseksi sosialismiksi manifesti sanoi sellaista sosialistista ajattelua, joka vaati paluuta menneisyyden tuotantosuhteisiin ja ammattikuntalaitokseen.

Yksilöanarkismi

Manifesti arvosteli myös Pierre Joseph Proudhonin yksilöanarkismia.

Utopistinen sosialismi

Utopistista sosialismia manifesti piti tehottomalla.

Manifesti päättyi sanoihin

"Vaviskoot vallassa olevat luokat kommunistisen vallankumouksen edessä. Proletaareilla ei ole siinä muuta menetettävää kuin kahleensa. Voitettavana heillä on koko maailma."

Marxin Pääoma

Teoksessaan Pääoma (1867-1894) Marx esitti sosialismin perusteet.

Marx totesi, että myydessään työvoimaansa työläinen ei saa sen arvoa vastaavaa hintaa eli sitä arvoa, jonka työläisen työ lisää tavaroihin.

Yrittäjä maksaa työläiselle vain niin paljon kuin on välttämätöntä.

Kapitalistisessa järjestelmässä yrittäjä ottaa tämän erotuksen itselleen.

Kapitalismi on riistoa

Marxin mukaan jokainen yksityisomistukseen perustuva yhteiskuntajärjestelmä on riistojärjestelmä, jossa tuotantovälineiden omistajat hyötyvät työntekijöiden kustannuksella.

Vallankumous ja luokaton yhteiskunta

Marx ja Engels katsoivat, että kapitalistisen tuotantotavan ristiriidat johtavat väistämättä vallankumoukseen, jonka seurauksena on luokaton yhteiskunta.

Yhteiskunnallisen kehityksen vaiheet

Yhteiskunnallisella kehityksenä on siis seuraavat vaiheet:
  1. Alkukommunistinen yhteiskunta, jossa tuotteet kulutetaan melko välittömästi pienyhteisön piirissä.
  2. Orjayhteiskunta, jossa on kehittymätöntä pientuotantoa.
  3. Sääty-yhteiskunta, jossa on pientuotantoa.
  4. Kapitalistinen yhteiskunta, jossa on teollista tuotantoa.
  5. Sosialistinen yhteiskunta, jossa on kehittynyt teollinen tuotanto.
  6. Kommunistinen yhteiskunta, jossa jokaiselle voidaan jakaa tuotteita tarpeittensa mukaan.

Aine on ensisijainen, henki aineen korkein tuote

'Marxin ja Engelsin mukaan filosofian peruskysymys on kysymys hengen ja aineen välisestä suhteesta. Marx ja Engels ratkaisivat peruskysymyksen materialistisesti: aine on ensisijainen ja henki vain aineen korkein tuote.

Hegelin ajattelu



Marxin ja Engelsin ajatteluun vaikutti voimakkaasti myös Hegelin dialektiikka. Tästä syystä heidän ajatteluaan kutsutaan dialektiseksi materialismiksi.

Dialektiikan lait

Seuraavista ajatuksista käytetään nimitystä dialektiikan lait.

  1. Laki määrän muuttumisesta laaduksi. Määrällisen muutoksen jatkuessa on lopulta seurauksena myös laadullisia muutoksia. Kun esimerkiksi kiinteän kappaleen lämpötilaa kohotetaan, se muuttuu nesteeksi.
  2. Laki kieltämisen kieltämisestä. Esimerkiksi ennen kapitalismin aikaa tapahtui omaisuuden kerääntymistä pienyrittäjälle hänen oman työnsä perusteella. Tämä tuotantomuoto oli riittävä vain suhteellisen vähän kehittyneessä yhteiskunnassa. Tuotantomuodon kielto, tuhoutuminen, tapahtuu kapitalistisessa tuotantojärjestelmässä. Kapitalisti riistää nämä pienet yksityiset omaisuudet. Kehittyessään kapitalismi synnyttää epäkohtia. Pääoma tulee kahleeksi tuotantotavalle. Kapitalismi itse luo oman tuhoutumisensa edellytykset. Kapitalismin kielto, kiellon kielto, palauttaa asiat siksi, mitä ne olivat ennen ensimmäistä kieltoa, ei kuitenkaan laadullisesti samanlaisiksi vaan olennaisesti rikastuneiksi.
  3. Laki ristiriidasta. Kaikessa olevaisessa on ristiriitoja. Ristiriidat, jotka pyrkivät tasoittumaan tai purkautumaan, vievät kehitystä eteenpäin.
Hegelin ajattelusta peräisin olevat sanat ovat monien nykyajan ihmisten mielestä outoja.

Vallankumouksellisessa sosialismissa ne ovatsäilyneet, sillä dialektiikan lakien katsotaan kuvaavan yhteiskunnan kehitystä kohti sosialismia.

Kapitalistisen tuotannon määrällisen kasvun ajatellaan aiheuttavan äkillisen laadullisen muutoksen, vallankumouksellisen siirtymisen sosialismiin.

Laki kieltämisen kieltämisestä ennustaa kapitalismin kumoutumista.

Laki ristiriidasta ennustaa luokkaristiriitojen vievän kehitystä kohti sosialismia.

Laitokset heijastavat yhteiskunnan ristiriitoja

Marxin mukaan erilaiset yhteiskunnan laitokset kuten sivistys, uskonto ja taide heijastelevat yhteiskuntien ristiriitoja.

Esimerkiksi orjanomistusyhteiskunta tuottaa juuri kyseiselle tuotantomuodolle ominaisen valtarakenteen taiteineen, tieteineen, uskontoineen ja moraaleineen.

Marxin mukaan tuotannon määrä ja sosialistiset omistussuhteet tuottavat lopulta kommunistisen yhteiskunnan, jossa yhteiskuntaluokkien väliset erot ovat lopullisesti hävinneet.

1900-luvun alkuun mennessä sosialistinen todellisuuskäsitys Marxin ja Engelsin esittämässä muodossa oli levinnyt kaikkiin teollistuneisiin maihin.

Työläinen soti työläistä vastaan ja sosialismi jakautui kahtia

Ensimmäinen maailmansota jakoi sosialidemokratian lopullisesti kahtia.

Osa sosialidemokraateista päätyi kannattamaan hallituksiaan ensimmäisessä maailmansodassa.

Osa julisti sodan kapitalistien välienselvittelyksi, jossa työläisten ei kannata tapattaa itseään.

Sosialidemokraattien vasemmistolaisen haaran johtaja Vladimir Lenin omaksui sodanvastaisen kannan ja alkoi käyttää itsestään nimitystä kommunisti.

Tehtäviä

  1. Miksi utopistisosialistien haave sosialismia toteuttavasta hallitsijasta tai sosialismia toteuttavista teollisuusjohtajista ei ole toteutunut?
  2. Miten Marxin ja Engelsin sosialismi erosi utopistisosialistien sosialismista?
  3. Miksi Marxin ja Engelsin edustama sosialismi sai laajaa kannatusta viime vuosisadan lopulla?
  4. Miksi osuustoiminta ei enää oikein menesty kapitalistisissa maissa?
  5. Mitkä kommunistisen manifestin kohdat on toteutettu Suomessa, ja mitä kohtia ei ole toteutettu Suomessa?
  6. Kootkaa sanomalehdistä tai kirjallisuudesta (esimerkiksi elämänkatsomustiedon oppikirjoista) sosialismin vastaisia väitteitä ja keskustelkaa niiden sisällöstä.
  7. Keskustelkaa poliittisen vapautumisen (Marxin mukaan Yhdysvallat) ja sosialistisen vapautumisen (Marxin mukaan sosialismi ja kommunismi) vaikutuksista uskontojen vaikutusvaltaan.

Käsitteitä

Jo Ranskan suuren vallankumouksen johtajat voitiin jakaa oikeistoon, keskustaan ja vasemmistoon.

Kansalliskokouksessa puheenjohtajasta katsoen vasemmalla istuvat esittivät jyrkempiä mielipiteitä, ja siitä lähtien jyrkkiä uudistuksia kannattavia on kutsuttu vasemmistolaisiksi.

Uudistusten vastustajia on alettu kutsua oikeistolaisiksi.

Ranskan vallankumouksen aikaan keskusta liittoutui ensin oikeiston kanssa ja tuhosi vasemmiston. Sitten keskusta tuhosi oikeiston. Lopulta koko vallankumous tuhoutui, vaikka osa sen saavutuksista jäi voimaan.

Internationaalit (kansainväliset liitot)

Sosialistisen liikkeen historiaan liittyvät erilaiset kansainväliset liitot, ns. internationaalit.

Kommunistien liitto toimi vain vuoteen 1852 asti. Vuonna 1864 perustettiin ensimmäinen internationaali, ja se lakkasi käytännössä toimimasta vuonna 1864.

Internationaalin kansalliset jäsenjärjestöt olivat hyvin erilaisia.

Britannian järjestö edusti lähinnä uudistuksia vaativaa linjaa.



Ranskan työläisten edustajissa olivat enemmistönä Marxin vastustajan, Pierre Joseph Proudhonin (1809-1865, anarkistiteoreetikko) kannattajat. Proudhon vastusti poliittista toimintaa, poliittisia puolueita, lakkoja ja luokkataistelua ja puolusti kapitalismin kukistamista osuuskuntien avulla.

Ensimmäinen internationaali

Ensimmäinen Internationaali hyväksyi pääasiassa Marxin kannan mukaisia päätöksiä:

  1. Työväenluokan tuli ottaa haltuunsa valtiovalta.
  2. Kuljetuksen ja vaihdon välineet sekä maaomaisuus on otettava valtion haltuun.
  3. Ammattiliitot ja lakot ovat tarpeellisia.
  4. Osuustoiminta on myönteistä, mutta työväenliikkeen päätehtävä on valtiollisen vallan haltuunotto.
  5. Vaadittiin kahdeksantuntista työpäivää ja suhtauduttiin myönteisesti työsuojelulainsäädäntöön, vaikka jotkut arvostelivat sitä kapitalismin paikkailuna.
  6. Työväenluokka tarvitsee itsenäisen poliittisen puolueen.
  7. Kansallisia vapaustaisteluja tuetaan.
  8. Työläisiä kehotettiin lopettamaan työt, jos heidän maassaan syttyy sota. Työläisten ei tule osallistua kapitalistien välisiin sotiin.


Ensimmäinen Internationaali päättyi riitoihin marxilaisten ja vähemmistöön jääneiden vasemmistoanarkistien (Mihail Bakunin (1814-1876)) välillä. Vasemmistoanarkistit vastustivat liikkeen keskitettyä johtoa.

Toinen internationaali

Toinen Internationaali toimi vv. 1889-1914. Internationaalien välillä Euroopassa kehittyi sosialidemokraattisia puolueita marxilaisuuden yleisperustalta.

Myös toisessa Internationaalissa vaikuttivat aluksi anarkistit, mutta 1896 heidät erotettiin.

Taistelu poliittisista toimintaoikeuksista yhdisti marxilaiset ja vähitellen uudistajat. Tämän jälkeen alkoi yhteenotto marxilaisten ja vähitellen uudistavien välillä.

Pienin askelin uudistajat

Vähittäisten uudistusten kannatusta oli esiintynyt kansainvälisessä työväenliikkeessä sen perustamisesta lähtien. Se suhtautuu yleensä kielteisesti vallankumouksiin.

Usein uudistusten puolesta käytävä taistelu asetetaan vallankumouksen vaihtoehdoksi.

Kun kapitalistisen yhteiskunnan sisällä saatiin aikaan uudistuksia, monet alkoivat ajatella, että kapitalistinen yhteiskunta voidaan näiden uudistusten avulla muuttaa hyväksi.

Britanniassa vähittäisten uudistusten politiikka oli jo toissa vuosisadan lopulla työväenliikkeen päävirtaus.

Keskustasosialistit

Saksassa esiintyi 1800-luvun viime vuosina pyrkimyksiä yhdistää marxilaisuutta ja Immanuel Kantin ajattelua.



Marxilaista keskustaa edusti toisessa Internationaalissa Karl Kautsky (1854-1938).

Suomen sosialidemokraattinen puolue oli ennen kansalaissotaa kautskylaisella kannalla. Kautskya on myöhemmin syytetty kapitalistisen yhteiskunnan automaattisen romahduksen odottamisesta.

Bernsteinilaisuus



Uudistuspolitiikka tarvitsi marxismista eroavia perusteluja, ja näin kehitettiin revisionismi.

Revisionismi tarkoittaa marxismin revisointia eli muuttamista.

Revisionismin johtohahmoksi asettui uuskantilaisuudesta vaikutteita saanut entinen marxilainen Eduard Bernstein (1850-1932).

Bernstein esitti ajatuksensa v. 1899 julkaisemassaan teoksessa Sosialismin edellytykset.

Bernstein pyrki osoittamaan, että luokkaristiriidat poistuvat rauhallisen kehityksen tuloksena, että varallisuus jakautuu yhä tasaisemmin ja että keskiluokan yhteiskunnallinen asema säilyy ja työväenluokan taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema paranee jatkuvasti.

Pääoman keskittyminen tapahtuu Bernsteinin mielestä hyvin hitaasti, suhdannevaihtelut tasoittuvat vähitellen.

Bernsteinin arvostelu merkitsi itse asiassa luopumista koko marxismista.

Toinen internationaali tuomitsi useita kertoja revisionismin, mutta revisionisteja ei erotettu internationaalista. Keskustalainen Kautsky pyrki sovittelemaan oikeiston ja vasemmiston välillä.

Enemmistölaiset (bolshevikit) voittivat Venäjällä



Venäjän sosialidemokraattisessa puolueessa voitolle pääsivät V. I. Leninin (1870-1924) johtamat vasemmistolaiset. Sana bolshevikki tarkoittaa yksinkertaisesti enemmistöläistä.

Toinen Internationaali vastusti työväenpuolueiden tukea sodalle.

Monet sosialistipuolueet tukivat sodassa omaa hallitusta

Kun ensimmäinen maailmansota puhkesi 1914, Englannin työväenpuolue, Ranskan sosialistinen puolue, Saksan sosialidemokraattinen puolue, Itävallan sosialidemokraattinen puolue, Belgian työväenpuolue sekä Australian ja Etelä-Afrikan työväenpuolueet antoivat sodassa tukensa hallituksilleen.

Näin työläiset taistelivat toisten maiden työläisiä vastaan kapitalististen maiden välisessä sodassa.

Venäjän bolshevikkipuolue, Serbian sosialidemokraattinen puolue ja Unkarin sosialidemokraattinen puolue vastustivat sotaa.

Suhtautuminen sotaan hajotti lopullisesti toisen Internationaalin

Leninin johtamat enemmistösosialidemokraatit saivat Venäjällä vuonna 1917 lopullisesti valtiollisen vallan haltuunsa ja perustivat Neuvostoliiton.

Lenin kehitti edelleen marxismin vasemmistolaisen haaran käsityksiä.

Kommunistinen internationaali

Vuonna 1919 perustettiin kolmas eli kommunistinen internationaali (Komintern).

Toinen internationaali herätettiin henkiin

Venäjän vallankumouksen jälkeen mm. Karl Kautsky asettui jyrkästi vastustamaan Leniniä.

Englantilaiset ja saksalaiset oikeistososialidemokraatit herättivät v. 1920 henkiin toisen Internationaalin, mutta sen ja kolmannen Internationaalin välillä ei koskaan päästy yhteistyöhön.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa Suomen sosialidemokraattisen puolueen ohjelmaa ja Suomen kommunistisen puolueen ohjelmaa. Mitä eroja niissä on?
  2. Pohtikaa, mistä johtuivat Suomen kommunistisessa puolueessa esiintyneet erimielisyydet.
  3. Pohtikaa, mitkä sosialistien tavoitteista ovat Suomessa toteutuneet ja mitkä eivät.

Analyyttinen marxismi

Analyyttinen marxismi lienee huono väännös analyyttisestä filosofiasta.

Analyyttinen marxismi pyrkii käyttämään tavallisen logiikan ja matematiikan päättelyä, selkeitä käsitteitä ja hyvää kieltä.

Dialektista logiikkaa ei sen mielestä tarvita. Analyyttistä marxismia esiintyy lähinnä vanhoissa kapitalistimaissa.

Analyyttistä marxismia sanotaan myös järkevien valintojen marxismiksi. Tämä merkitsee sitä, että sosiaaliset valinnat tekevät järkevät vaikka erilaiset yksilöt.

Hegelin analyyttinen marxismi on hylännyt kokonaan. Sosialismi on mahdollinen ja toivottava vaihtoehto kapitalismille, mutta analyyttinen marxismi ei usko sosialismin toteutuvat luonnonlain välttämättömyydellä.

Sosialismia ei tarvitse perustella dialektisellä logiikalla.

Proletariaatti eli köyhälistö ei ole analyyttisen marxismin mukaan enää muutoksen liikkeelle paneva voima eikä uuden, sosialistisen yhteiskunnan johtava luokka.

Mitä nyt tapahtuu

1970- luvulle asti marxismi reaalisosialismin maissa oli pääasiassa klassista marxismia. 1970- luvulta alkaen monet sosialistimaissa asuvat tutkijat alkoivat lukea mitä kirjoja halusivat ja tutkia mitä halisivat. Muodollisesti he olivat marxisti-leninistejä.

Jo 1960 -luvulla venäjänkielinen teos Aineen muodot ja rakenne rakensi marxismia uusimaan luonnontieteen perustalle.

Dialektista logiikkaa muistuttavia sumean logiikan ja kaaosteorian muotoja on syntynyt lähinnä vanhoissa kapitalistisissa maissa.

Reaalisosialismin kaaduttua esimerkiksi käsitteiltään sekava postmodernismi ei ole saanut kovin laajaa kannatusta entisissä sosialistimaissa.

Uskontojen poliittinen valta on kasvanut entisissä sosialistimaissa

Sen sijaan uskonnon poliittinen valta on kasvanut niissä valtavasti, ja esimerkiksi Venäjällä on jo luovuttu kirkon ja valtion erostakin.

Materialisteja on jäljellä


Entisten sosialistimaiden aatteelliseen perintöön nojautuva materialistien marxismi nojautuu vankasti koko luonnontieteeseen.

Perinteisessä luonnontieteessä ulottuvuuksia ovat pituus, leveys, korkeus ja aika.

Materialistinen marxismi nojaa sen verran perinteiseen, että se ottaa uutena ulottuvuutena mukaan laadun.

Emergentti materialismi torjutaan



Kun Mario Bungen emergentissä materialismissa puhutaan emergenteistä ilmiöistä, tarkoitetaan, että esimerkiksi atomilla on eri ominaisuuksia kuin sen osilla, alkeishiukkasilla, ja että nämä ominaisuudet ovat emergenttejä (=ilmaantuvia, esiin nousevia).

Usein myös katsotaan, ettei ihminen kykene ainakaan täydelleen ennustamaan näitä ominaisuuksia uuden kokonaisuuden osien ominaisuuksien perusteella.

Materialistinen marxismi ratkaisee aineen järjestäytymistasojen ongelman toisin.

Se ei puhu emergenteistä ominaisuuksista vaan aivan perinteisen marxismin tapaan laadullisista muutoksista, joiden taustalla on energiatasapaino tai muu tasapaino (homeostaasi). Järjestelmän laatu on sen ulottuvuus siinä kuin paikka ja aikakin.

Tasapainon muutokset

Myös yhteiskunnan laadulliset muutokset ovat materialistisen marxismin mukaan järjestelmän tasapainoon liittyviä.
  • Alkuyhteiskunnan tasapaino on muuttunut orjanomistusyhteiskunnan tasapainoksi,
  • orjanomistusyhteiskunnan tasapaino on muuttunut feodaaliyhteiskunnan tasapainoksi,
  • feodaaliyhteiskunnan tasapaino on muuttunut kapitalistisen yhteiskunnan tasapainoksi ja
  • klassisen kapitalistisen yhteiskunnan tasapaino on muuttumassa hyperyhteiskunnan tasapainoksi.

Hyperyhteiskunta

Hyperyhteiskunta merkitsee koko kapitalistisen yhteiskunnan järjestymistä uudestaan.

Materialistisen marxismin mukaan reaalisosialismi syntyi Venäjällä keskiluokan puuttumisen ja vanhentuneen hallinnon seurauksena.

Reaalisosialismi kaatui siksi, ettei sen hyperyhteiskunta-ajatuksia toteutettu byrokratian ja epäonnistuneen johtamisen vuoksi.

Reaalisosialismissa ei toteutettu periaatetta jokaiselta kykyjensä mukaan vaan kansalaiset sijoittuivat yhteiskuntaan kokonaan muilla perusteilla.

Eräät nykyvenäläiset marxilaiset katsovat, että tehokkaimpia ovat ne yhteiskunnat, joissa on paljon kyvykkäitä koulutettuja.

Muita tärkeitä ryhmiä ovat kyvykkäät kouluttamattomat ja kyvyttömät koulutetut.

Näiden marxilaisten mukaan esimerkiksi Australia ja Ruotsi ovat esimerkkejä yhteiskunnista, jotka ovat pystyneet hyödyntämään kyvykkäitä ja koulutettuja ihmisiä.

Seurauksena on ollut ns. hyvinvointivaltio, joka ei ole varsinainen hyperyhteiskunta mutta jossa on sen piirteitä.

Materialististen marxilaisten mukaan olisi suotavaa, että yhteiskuntien tasapaino asettuisi lopulta sosialistisen ja kommunistisen yhteiskunnan yllä esitettyjen määritelmien tasolle.

Maailman suurimpana ongelmana materialistiset marxilaiset pitävät jakautumista rikkaisiin ja köyhiin maihin.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, asuuko marxilaisia paikkakunnalla.
  2. Jos mahdollista, haastatelkaa jotain marxilaista.
  3. Verratkaa haastattelemanne marxilaisen ajatuksia a) perinteiseen marxismiin b) analyyttiseen ja materialistiseen marxismiin

Lisälukemista: Polittisten aatteiden historiaa

Seuraavassa osiossa on poikkeuksellisesti säilytetty vanhentunutta kielenkäyttöä.

Vasemmistohegeliläiset

Kaikkien erityisalojen asiantuntija

Hegel muodostaa päätepisteen eräälle kaudelle ja alkupisteen uudelle. Hänen jälkeensä vain harvat ovat yrittäneet yhtä mahtipontista kaiken inhimillisen tietämyksen yhteenvetoa.

Hegel väitti filosofian selviytyvän niin ennennäkemättömän laajoista ja vaativista tehtävistä, että sen maine alkoi kärsiä.

Korkeimman viisauden etsiminen vähenee

Seuraavalla kaudella filosofian tilanne alkaa näyttää ongelmalliselta. Hegelin jälkeinen sukupolvi ei enää etsi korkeinta viisautta niinkään filosofiasta kuin pikemminkin tieteestä, uskonnosta tai historiasta sekä käytännöllisestä poliittisesta toiminnasta.

Filosofian lopun idea tulee tulkituksi uudella tavalla. Tuntuu kuin "henki" ei enää viihtyisi filosofian huomassa. Liioin se ei viihdy yliopistomaailmassa.

Filosfian ulkopuolisia tulee mukaan

Kant, Fichte, Schelling ja Hegel olivat professoreja, mutta nyt marssivat esiin Feuerbach, Marx, Kierkegaard ja Schopenhauer, jotka kaikki toimivat akateemisten piirien ulkopuolella. Jo tämä on omiaan synnyttämään uusia näkökulmia, uudenlaisia käsityksiä filosofian luonteesta.

Pesänjako

Kun Aleksanteri Suuri kuoli, ryhtyivät hänen ylimmät sotapäällikkönsä jakamaan hänen ivaltakuntaansa. On sanottu, että sama toistui Hegelin kuoltua, kun hänen oppilaansa alkoivat kiistellä hänen perinnöstään.

Preussissa, missä Hegelin filosofiaa suosi opetusministeri, se oli kohonnut puolittain valtiofilosofian asemaan. Monet Hegelin oppilaista pitivät hallussaan professuureja ja muita akateemisia virkoja. Nyt hegeliläiset joukot alkoivat hajaantua.

Säilyttäjät

Yhden tahon muodostivat vanha- tai oikeistohegeliläiset, jotka korostivat opin yhtäläisyyksiä kristinuskon ja luterilaisuuden kanssa ja tähdensivät sen yhteiskuntaa säilyttäviä seurauksia.

Muuttajat

Toisaalla taas olivat nuor- tai vasemmistohegeliläiset, jotka paljastivat ja venyttivät järjestelmään epäsuorasti sisältyviä uskonto- ja yhteiskuntakriittisiä aineksia.

Usein vasemmistohegeliläiset menivät kumoushenkisissä johtopäätöksissään niin pitkälle, että koko oppi alkoi joutua valtaapitävien silmissä huonoon valoon.

Lisäksi hegeliläisyyden kriisiin vaikutti sekin, että Preussi sai uuden kuninkaan, joka suhtautui oppisuuntaan vihamielisesti.

Uutta uskontoarvostelua

Osa vasemmistohegeliläisyyden ilmentymistä pelotti vanhoillisia piirejä. David Friedrich Strauss(1808-1874) selitti teoksessaan Das Leben Jesu (Jeesuksen elämä, 1835) Raamatun Jeesuskertomukset taruiksi. Ludwig Feuerbach suoritti teoksessaan Das Wesen des Christentums (Kristinuskon olemus, 1841) vielä voimakkaamman hyökkäyksen kristinuskon perusteita vastaan.

Hänen ajattelunsa oli ateistista ja materialistista, ja näytti vieläpä muodostavan uhan olemassa olevalle yhteiskuntajärjestykselle.

Kun Feuerbachin filosofiaa sitten ryhtyivät muokkaamaan muun muassa Karl Marx ja Friedrich Engels, Hegelin vihollisten pahimmat pelot olivat käyneet toteen.

Ludwig Feuerbach



Hegel päälaelleen

Ludwig Feuerbach (1804-1872), joka oli ollut suorassa oppilassuhteessa Hegeliin, aloitti uransa tiukkana hegeliläisenä.

Kuitenkin hän julkaisi 1840-luvulta alkaen joukon teoksia, joissa Hegelin filosofiaa arvosteltiin niin jyrkästi, että se keskeisiltä osin kääntyi päälaelleen.

Arvostelun kärki kohdistui hegeliläisyyden ja uskonnon suhteeseen. Hegel ja hänen perässään oikeistohegeliläiset katsoivat uskonnon ja filosofian perimmiltään ajavan samaa asiaa. Niillä kummallakin on sama sisältö, jota uskonto ilmaisee kuvien ja kertomusten, filosofia taas järjen käsitteiden avulla.

Jumala ei ole luonut ihmistä vaan ihminen jumalan

Feuerbach hylkää tällaisen yhteensopivuuden ja kiistää kristinuskon ytimen järjellisyyden. Uskonto on päinvastoin ihmisen vieraantumisen (Entfremdung) ilmaus. Jumala ei ole luonut ihmistä, vaan ihminen jumalan.

Se kurjuus ja vieraantuminen, jota ihmiset yhteiskunnassa kokevat, pakottaa heidät sepittämään kuvitelman taivaasta, jossa kaikki ovat iloisia ja onnellisia. Kuta köyhempiä ihmiset ovat, sitä rikkaampana loistaa heidän jumalansa ja päinvastoin.

Antropologia

Jumaluusopin syyt Feuerbach löytää antropologiasta (=oppi ihmisestä).

Uskonto on ihmisen keksintöä.

Hegelin filosofiassa toistetaan ihannoiva käsitys uskonnosta. Hegelille idea on todellisinta todellisuutta; ihmisiä ja heidän aistillista olemassaoloaan hän pitää idean tuotteina. Näin hän kääntää todellisen asiaintilan päälaelleen.

Feuerbachin mukaan lähtökohdaksi pitää ottaa todelliset ihmiset, jotka koostuvat niin ruumiista kuin psyykestäkin. Ideat esiintyvät näiden ihmisten päissä; ne ovat ihmisten tuotetta, ei päinvastoin.

Ihmisen olemus

Edelleen, ihmisten olemus on yhtä kuin heidän ruumiinsa, heidän aistillinen ja todellinen olemassaolonsa.

Idealistinen filosofia, joka lähtee etenemään "minä ajattelen" -lauseesta, yrittää kiivetä puuhun latvasta käsin.

Ruumiillis-aistillinen on ollut olemassa ennen kaikkea filosofiaa ja muodostaa sen edellytyksen. Toisin kuin Hegel kuvitteli, ei filosofia pysty perustelemaan itse itseään, vaan sen täytyy lähteä liikkeelle todellisista, yksilöllisistä elämänilmauksista.

Kuta rikkaampi jumala, sitä köyhempiä ihmiset

Kuta rikkaampi jumala, sitä köyhempiä ihmiset - siinä Feuerbachin oppi pähkinänkuoressa. Hän ei salaa ajattelevansa, että kristinusko ja idealistinen filosofia ovat esteitä ihmisten onneen johtavalla tiellä.

Jos ihmiset lakkaisivat uskomasta jumalaan, alkaisivat he lopultakin uskoa itseensä ja ryhtyisivät poistamaan sitä todellista kurjuutta, jonka heijastusta jumalusko on.

Näin uskonnollinen usko ja rakkaus korvautuvat ihmissukua kohtaan tunnetulla uskolla ja ihmisrakkaudella. Kristinuskon tilalle astuu humanismi, joka ei kiinnitä huomiota pelkästään ihmisen henkeen, vaan myös hänen ruumiiseensa ja todellisiin elinoloihinsa.

Vasemmistohegeliläisissä piireissä Feuerbachin julistus otettiin vastaan suorastaan haltioituneesti. "Innostus oli yleinen: olimme kaikki muuttuneet hetkessä feuerbachilaisiksi", kertoo Friedrich Engels.

Tämä julistus kuuluukin yhdessä Hegelin filosofian kanssa Marxin ja Engelsin ajatusjärjestelmän tärkeimpiin edellytyksiin -järjestelmän, joka pian alkoi vaikuttaa maailman muuttumiseen.

Marx ja marxismi

Aatteellisesti syrjitty




Oikealla Karl Marx, vasemmalla Friedrich Engels

Karl Marx (1818-1883) syntyi Trierissä Reininmaalla. Hänen isänsä oli juutalainen, tosin kristinuskoon kääntynyt virkamies.

Kun Karl 1830-luvun lopulla aloitti opinnot Berliinin yliopistossa, siellä vallitsi yhä hegeliläisyyden kyllästämä ilmapiiri.

Marx päätyi vasemmistohegeliläisiin piireihin; niistä hän löysi ystäviä ja liittolaisia.

Aluksi hän tavoitteli yliopistollista uraa, mutta ne haaveet kariutuivat vasemmistohegeliläisyyden vastaisen mielialan puhjettua. Seurauksena oli, että Marx toimi koko ikänsä lehtimiehenä ja vapaana kirjailijana.

Maanpako

Poliittiset olot pakottivat hänet pian maanpakoon, ensin Pariisiin ja Brysseliin ja myöhemmin Lontooseen, missä hän vietti suurimman osan elämästään.

Taloudellista tukea hän sai Friedrich Engelsiltä (1820-1895), joka oli varakkaan tehtailijan poika, Marxin työtoveri ja elinikäinen ystävä.

Varhaiset kirjoitukset

Marxin varhaisten, 1840-luvulta peräisin olevien kirjoitusten perusteella on mahdollista seurata, miten hänen käsityksensä eriytyy hegeliläisyydestä ja saa itsenäisen muotonsa välien selvittelyissä sekä Hegelin että tiettyjen vasemmistohegeliläisten kanssa.

Varsin nopeasti Marxin pääasiallinen mielenkiinto siirtyy uskonnon arvostelusta poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten olojen arvosteluun. Tämä näkyy selkeästi esimerkiksi artikkelissa, jonka nimi on Zur Kritik der Hegelschen Rechtsphilosophie. Einleitung (Hegelin oikeusfilosofian kritiikkiä. Johdanto, 1844).

Uskonnon tuottaa tietynlainen yhteiskunta

Marx toteaa, että Saksassa uskonnon kritiikki on oikeastaan jo viety loppuun ja lisää, että uskonnon tuottaa tietynlainen yhteiskunta:

"Tämä valtio, tämä yhteisö tuottavat uskonnon, nurinkurisen maailmankatsomuksen, koska ne muodostavat nurinkurisen maailman."

Uskonto on ilmausta yhteiskunnan kurjuudesta

Uskonto on ilmausta valtion ja yhteiskunnan kurjuudesta ja samalla myös vastalause sitä vastaan:

"Se on inhimillisen olemuksen mielikuvitustoteutuma, koska inhimillisellä olemuksella ei ole mitään tosi todellisuutta."

Taistelu uskontoa vastaan on siis välillisesti taistelua sitä maailmaa vastaan, jonka henkistä aromia uskonto on.

Uskonto on ilmausta ihmisen vieraantumisesta

Uskonto on ilmausta ihmisen vieraantumisesta, siitä että hän on kadottanut oman olemuksensa, mikä taas on seurausta siitä, että hän elää vääristyneessä maailmassa.

Taistelu uskontoa vastaan voi olla vain käytännöllistä kamppailua nurinkurista maailmaa vastaan.

Kyse on poliittisesta taistelusta, jota käyvät työtätekevät luokat, ennen muuta köyhälistö.

Köyhälistön tulee suorittaa vallankumous

Köyhälistön tulee suorittaa vallankumous, joka merkitsee tähänastisen yhteiskuntajärjestyksen hajottamista, yksityisomistuksen poistamista.

Tällöin se samalla toteuttaa tehtävän, jonka kanssa saksalainen filosofia oli painiskellut: kumoaa vieraantumisen ja palauttaa ihmisen täyteen arvoonsa.

"Kuten filosofia löytää köyhälistössä aineellisen aseensa, samoin löytää köyhälistö filosofiassa henkisen aseensa".

Köyhälistön vallankumouksessa filosofia muuttuu teoriasta toiminnaksi.

Ihmisen luonto löytyy hänen työstään

Pariisin käsikirjoituksissaan (suomennettu nimellä Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset 1844) Marx katsoo, että ihmisen luonto löytyy hänen työstään, tuotannollisesta toiminnastaan.

Kun nyt kapitalismissa työläiseltä riistetään hänen työnsä - so. hän menettää mahdollisuuden valvoa tuotantoprosessia, työvälineitä ja työn tuloksia - ja hänet typistetään kapitalistisen koneiston rattaaksi, niin häneltä itse asiassa riistetään hänen luontonsa, inhimillisyytensä.

Pääoman esitöihin kuuluvassa ns. Grundrissessä (suom. nimellä Vuosien 1857-1858 taloudelliset käsikirjoitukset) erittelyä viedään eteenpäin.

Markkinatalouden vallitessa ihmisten työ objektivoituu rahoina, taloudellisena arvona, myytäviksi tarkoitettuina tavaroina sekä taloudellisina lainalaisuuksina, jotka hallitsevat heidän toimintaansa.

Ihminen muuttuu rahan käskyläiseksi



Ihminen luo rahan, mutta muuttuu sitten sen käskyläiseksi.

Suunnilleen sama on totta ihmisen ja koneiden sekä ihmisen ja tieteen suhteisiin.

Kaikissa tapauksissa ihmisestä tulee omien luomustensa orja. Das Kapital -teoksessa (Pääoma, ensimmäinen osa 1867), Marxin varsinaisessa pääteoksessa, vastaavia ajatuksia sisältyy tavarafetisismiä (Warenfetischismus) koskevaan teoriaan.

Käyttöarvo ja vaihtoarvo

Kapitalismissa tavaroiden tuotantoa ei ohjaa niiden käyttöarvo, vaan vaihtoarvo.

Tavaroiden todelliset, luonnolliset ominaisuudet ovat vähemmän tärkeitä; oleellista on vain, että tavarat voidaan vaihtaa rahaksi.

Tavarafetisismi

Näin niiden abstrakti ominaisuus, niiden markkinoilla saama vaihtoarvo, kohoaa hallitsevaksi; tavaroista tulee kuin fetissejä joita palvotaan niiden sisäisen voiman takia. Kapitalistinen talous näyttää siis Marxin silmissä abstraktioiden hallitsemalta.

Talous uutta uskontoa

Taloudesta tulee tavallaan uutta mystiikkaa ja uskontoa.

Kapitalismissa ihmisiä alkavat hallita heille vieraat voimat. Kuitenkin vieraantuminen on historiallisesti välttämätöntä ja palvelee tiettyä tarkoitusta.

Murhenäytelmä, jolla on onnellinen loppu

Kuten Hegelille, myös Marxille historia on murhenäytelmä, jolla kuitenkin on onnellinen loppu.

Repeytymiä, vastakohtaisuuksia, ristiriitoja ja ihmisten kärsimyksiä tarvitaan, sillä ilman niitä historia ei voisi kulkea eteenpäin.

Luokkataistelujen historiaa

Marxin mukaan koko tähänastisen yhteiskunnan historia on ollut luokkataistelujen historiaa.

Samalla keskeisen merkityksen saavat taloudelliset suhteet, erityisesti tuotantosuhteet.

Historiallinen materialismi

Marxin historiallinen materialismi on käsitys siitä, miten talous toimii historiaa eteenpäin kuljettavana voimana.

Marx itse tiivistää perusajatuksiaan seuraavasti:

"Elämänsä yhteiskunnallisessa tuotannossa ihmiset tulevat tiettyjen väistämättömien heidän tahdostaan riippumattomien suhteiden, tuotantosuhteiden alaisiksi, jotka vastaavat heidän aineellisten tuotantovoimiensa määrättyä kehitysastetta.

Näiden tuotantosuhteiden kokonaisuus muodostaa yhteiskunnan taloudellisen rakenteen, sen reaaliperustan, jolle kohoaa laillinen ja poliittinen päällysrakenne ja jota vastaavat määrätyt yhteiskunnallisen tajunnan muodot.

Aineellisen elämän tuotantotapa on ylipäätään yhteiskunnallisen, poliittisen ja henkisen elämän ehtona. Ihmisten tajunta ei määrää heidän olemistaan, vaan päinvastoin heidän yhteiskunnallinen olemisensa määrää heidän tajuntansa."

Taloudellien perusta määrää ylärakenteet

Marx katsoi, että historiallisen materialisminsa ansiosta hän oli onnistunut kääntämään Hegelin "jaloilleen".

Historiaa selitettäessä ei pidä lähteä hengestä tai itsetajunnasta, vaan aineellisista suhteista, jotka Marx ilman tarkempaa todistelua samaistaa taloudellisiin suhteisiin.

Ideat ja ideologiat, kaikki kulttuurin ja uskonnon ilmentymät ovat vain ylärakennetta (Oberbau) merkitykseltään ratkaisevan taloudellisen perustan (die ökonomische Basis) päällä.

Tuotantosuhteiden piiristä löytyvät myös luokkajaon ja luokkataistelun perimmäiset syyt.

Edistys

Historian kussakin vaiheessa ovat taloudellisilta eduiltaan vastakkaiset luokat - antiikissa orjanomistajat ja orjat, feodalismin kaudella feodaaliherrat ja maaorjat, kapitalismissa kapitalistit ja työläiset - taistelleet keskenään ja vieneet sillä tavoin historiaa eteenpäin.

Kapitalismia, luokkayhteiskunnan viimeistä muotoa, luonnehtivat sorto, kurjuus ja vieraantuminen. Toisaalta kapitalismi on pystyttänyt valtavat tuotantovoimat.

Kun työnjako kapitalismin oloissa eriytyy yhä pidemmälle, niin se köyhdyttää ihmisen ahtaaksi spesialistiksi, mutta myös jalostaa ja monipuolistaa ihmisten tarpeita, antaa heille uusia taitoja ja valmiuksia.

Näin kypsyvät edellytykset monipuolisen, yleismaailmallisesti kehittyneen ihmisen synnylle.

Sosialismi korjaa kapitalismin sadon

Tosin käy niin, että sadon siitä, minkä kapitalismi on kylvänyt, korjaa vasta sosialismi.

Köyhälistön historialliseen tehtävään kuuluva sosialistinen vallankumous pyyhkäisee pois tuotantovälineiden yksityisomistuksen ja sen mukana vieraantumisen.

Näin avautuu tie luokattomaan yhteiskuntaan, jossa sorron muodot katoavat ja kaikki pääsevät osallisiksi taloudellisen kehityksen hedelmistä.

"Mutta kapitalistinen tuotanto tuottaa luonnollisen prosessin välttämättömyydellä oman kieltämisensä. Se on kieltämisen kieltämistä."

Tämä mullistus

"ei palauta yksityisomaisuutta, mutta kylläkin yksilöllisen omaisuuden kapitalistisen ajan saavutusten perusteella: yhteistoiminnan ja maan sekä itse työn tuottamien tuotantovälineiden yhteisomistuksen perusteella."

Ajan myötä Marx alkoi kokea itsensä enemmän poliittisen taloustieteen harjoittajaksi kuin filosofiksi.

Tarvitaan toimintaa eikä filosofiaa

Ihmiskunnan ongelmien ratkaiseminen tuntui vaativan talouden tutkimista sekä poliittista, vallankumouksellista toimintaa, ei niinkään paljon filosofiaa.

"Filosofit ovat vain eri tavoin selittäneet maailmaa, mutta tehtävänä on sen muuttaminen",

totesi Marx jo kuuluisissa Feuerbach-teeseissään 1845.

Marxin lähtökohta oli ollut filosofiassa, ja aina myöhemminkin filosofia muodosti hänen todellisuuskäsityksensä kehykset

Vielä sen jälkeen, kun Marx oli saattanut laajat taloudelliset tutkimuksensa lopuilleen, oli järjestelmän filosofisia osia syytä täydentää.

Friedrich Engels

Tähän tehtävään paneutui tarmokkaasti Engels; hän muun muassa työsti "luonnon dialektiikkaa", jossa romantikkojen ja Hegelin luonnonfilosofiset aiheet heräsivät henkiin uudessa muodossa, materialistiseen perusnäkemykseen yhdistettyinä.

Kun Schelling vuonna 1841 puhui Berliinissä hegeliläisyyttä vastaan, kuulijoiden joukossa istui nuori Engels. Samoin siellä istui Mihail Bakunin, tuleva anarkistijohtaja.

Fasismi



Benito Mussolini

Ensimmäinen maailmansota loukkasi Saksan ja Italian kansallisylpeyttä. Saksa oli hävinneiden puolella, Italia voittajien puolella.

Benito Mussolini (1883-1945) marssi Italiassa mustapaitojensa kanssa Roomaan vuonna 1922. Siellä kuningas nimitti hänet pääministeriksi.

Hän alkoi harjoittaa oikeistolaista, kansallismielistä politiikkaa kohdistaen hyökkäyksensä vasemmistoa, liberalismia ja kansanvaltaisia asenteita vastaan. 1930-luvulla Italia alkoi esittää vaatimuksia siirtomaiden valtaamisesta. Näin syntyi fasismi.

Weimarin tasavalta

Saksassa talouspula koetteli erityisesti keskiluokkaa.

Ensimmäinen maailmansota oli jo monelle merkinnyt säästöjen menetystä. Kansallismieliset olivat merkinneet säästöillään sotaluottoja, jotka olivat sodan jälkeen arvottomia.

Seuraavien vuosien inflaatio (rahan arvon huononeminen) vei loputkin säästöt. Saksassa oli paljon ihmisiä, joiden pienomistukseen perustunut elämänmuoto oli järkkynyt.

Tämä tarjosi hyvän kasvupohjan saksalaiselle fasismille, kansallissosialismille.

Kansallissosialistit

Jo fasismin ensimmäisen aallon aikana 1920- luvun alussa Adolf Hitler (1889-1945) oli yrittänyt vallankaappausta Saksassa. Hanke epäonnistui, ja Hitler joutui vajaaksi vuodeksi lievään vankeuteen.

Kansallissosialistien (natsi) varsinainen menestys alkoi vasta 1930-luvun alussa, kun fasismin toinen aalto ravisteli monia Euroopan maita.

Keväällä 1930 kansallissosialistit tulivat valtiopäivien suurimmaksi puolueeksi. Ääniä kansallissosialistit saivat ensisijaisesti laman ravistelemalta keskiluokalta, ihmisiltä, jotka elivät köyhälistön elämää mutta katsoivat kuuluvansa keskiluokkaan.

Teollisuuspiirit alkoivat tukea kansallissosialismia

Jo saman vuoden syksyn vaaleissa kansallissosialistien kannatus aleni.

Vasemmiston, erityisesti kommunistien kannatus taas kasvoi.

Hitler alkoi pelätä, ettei hän saa koskaan valtaa vaalien avulla.

Myös muut olivat hätkähtäneet vasemmiston vallan uutta kasvua. Eräät teollisuuspiirit alkoivat voimakkaasti tukea natseja.

Adolf Hitler valitaan valtakunnan kansleruíksi

Tasavallan presidentti, vanha (Paul von Beneckendorf und von) Hindenburg taivutettiin nimittämään Hitler valtakunnankansleriksi vuonna 1933. Näin natsit saivat vallan käsiinsä täysin laillisesti ja kansanvaltan keinoin.

Samana vuonna kun Hitler nimitettiin valtakunnankansleriksi, oli taas uudet vaalit.

Valtiopäivätalon poltto

Viikkoa ennen äänestyspäivää paloi Berliinin valtiopäivätalo. Kansallissosialistit olivat sen sytyttäneet, mutta he syyttivät kommunisteja.

Alkoivat väkivaltaisuudet. Poliisit eivät puuttuneet kommunisteihin ja juutalaisiin kohdistettuun väkivaltaan.

Tästä huolimatta natsit saivat vain 44 % äänistä.

Äänestäjät eivät uskaltaneet äänestää muita kuin kansallsosialisteja

Mutta samana vuonna pidettiin uudet vaalit.

Armeijan ja suurteollisuuden tuki Hitlerille oli selvä.
Äänestäjät epäilivät vaalisalaisuuden pitämistä ja äänestivät toivotulla tavalla. Nyt kansallissosialistit 95 % äänistä.

Vaalisalaisuuden epäily oli aiheellista

Vaalisalaisuuden epäily ei ollut aiheetonta. Kansallissosialistit itse korostivat liikkeensä piittaamattomuutta kansanvaltaisista menetelmistä.

Kansanvaltainen ajattelu korostaa ihmisten periaatteellista tasa-arvoisuutta ja kykyä elää järkensä avulla sovussa.

Herrarotu

Kansallissosialistit sanoivat pohjoista rotua (jota he virheellisesti nimittivät arjalaisiksi) herraroduksi, joka ajattelee verellään.

Valtio ja johtaja lakien ja oikeuksian yläpuolella

Valtio ja johtaja olivat natsien mielestä lakien ja oikeuksien yläpuolella. Yksilöillä oli arvoa vain suhteessa valtioon.

Fasismilla on eri muotoja

Fasismi on esiintynyt monissa muodoissa. Myös italialaisella ja saksalaisella fasismilla on eroja.

Niiden yhteisiä piirteitä ovat
  • kansallisuusaate,
  • johtajuusperiaate,
  • sodan käyttäminen politiikan välineenä ja
  • vähemmistöryhmien (kommunistit, juutalaiset jne.) syyttäminen kaikesta maailmassa esiintyvästä pahasta.

Huomio pois todellisista epäkohdista

Kansallisuusaatteen eli oman kansan ja valtion ihannoimisen ja muiden halveksimisen avulla ihmisten huomio voidaan kääntää oman yhteiskunnan epäkohdista kansallisen yhtenäisyyden korostamiseen.

Käytännössä tämä merkitsee alistumista voimakkaan johdon alaisuuteen.

Edustuksellinen kansanvalta ei takaa voimakasta kansallista politiikkaa, siksi vaaditaan keskitettyä johtoa. Siksi vainotaan kaikkia johdonmukaisia kansanvallan kannattajia.

Kansallisuusaatteen äärimmäinen muoto on rotuoppi. Oma kansa korotetaan rodullisesti muita ylemmäksi. Tämän opin avulla oikeutetaan väkivalta ja sodat.

Sotalaitos yhteiskunnan malliksi

Koska valtio edusti kansallista yhtenäisyyttä ja kaikkien parasta, ei riittänyt, että oppositio (= hallituksen vastustajat) kiellettiin, vaan johtajan arvovaltaa tuli lujittaa kaikilla aloilla.

Yhteiskunnan esikuvaksi tuli sotalaitos jäykkine käskysuhteineen, Kansan tuli osallistua järjestön vaikuttaviin voimanosoituksiin, tuli totella eikä kysellä.

Uskoa, totella ja taistella

Italian fasistisen nuorisojärjestön tunnus oli "uskoa, totella, taistella".

Sotalaitos ei ollut pelkästään yhteiskunnan vaan myös yksilön esikuva. Sotilaassa ilmenevät fasismin hyveet:
  • valikoituneisuus,
  • kovuus,
  • rohkeus,
  • ylenkatse,
  • miehekkyys,
  • sankaruus,
  • kuoleman halveksunta,
  • kuri ja
  • tottelevaisuus.
Mussolini sanoi: "Vain sota jännittää kaikki ihmisenergiat korkeimmilleen".

Hitler kiitti jumalaa sodan alkamisesta



Adolf Hitler rukoilee

Hitler kertoo:

"Kuultuani sodan alkamisesta vaivuin polvilleni ja kiitin taivasta sydämeni kyllyydestä".

Tavallisten kansalaisten on usein vaikea ymmärtää monimutkaista yhteiskuntaa.

Yksinkertaiset vastaukset vaikeisiin kysymyksiin

Vahvan johtajan yksinkertaiset vastaukset vaikeisiin kysymyksiin ovat tervetulleita, varsinkin, jos ne kohottavat omaa itsetuntoa.

Fasismi pyrki kohdistamaan ihmisten huomion omaan erinomaisuuteen ja joidenkin heikkojen ryhmien kehnouteen.

Ennakkoluuloja käytetään hyväksi

Alistetuiksi ryhmiksi valitaan yleensä sellaisia, joita voidaan vihata ilman laajaa vastustusta.

Kun valitaan syyllisiä epäkohtiin, perinteiset ennakkoluulot pyritään huomioimaan.

Vähemmistöjen ihmisoikeksista ei tarvitse välittää

Tavallisesti kielletyt teot kuten väkivaltaisuudet, ryöstöt ja murhat eivät näihin syyllisiksi leimattuihin vähemmistöihin sovellettuina ole ainoastaan sallittuja vaan jopa kansallisia kunniatekoja.

Yhdessä tehdyt rikokset sitovat

Yhdessä tehdyt rikokset sitoivat kansallissosialisteja entistä kiinteämmin yhteen.

Vihollista edustaa useimmiten sisäpoliittinen tai aatteellinen vastustaja (vasemmisto, vapaa-ajattelijat), sitten muut kansat ja rodut.

Joukko fasistisia liikkeitä löysi syntipukin juutalaisista.

Uusfasistit

Tämä perinne elää yhä uusfasistisissa järjestöissä, jotka vaikuttavat etenkin Saksan liittotasavallassa, Italiassa ja Ranskassa.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa uusfasteista kertovia uutisia. Mitä menetelmiä he käyttävät nykyään?
  2. Pohtikaa, miksi pankit ja suurteollisuus tukivat Adolf Hitleriä.
  3. Pohtikaa, miksi Rooman paavi tuki Mussolinia ja Hitleriä.
  4. Millä tavalla fasismia ilmeni 1930-luvun Suomessa?
  5. Jos Hitlerin tapainen henkilö pyrkisi valtaan Suomessa, mitä tekisit?
  6. Onko toveripiirissäsi ketään fasistisesta ajattelevaa henkilöä? Mistä arvelet hänen ajattelunsa johtuvan?

Poliittiset vähemmistöt

Poliittisen vähemmistön muodostaa sellainen puolue tai ryhmittymä, jonka ajatuksilla ei ole väestön enemmistön kannatusta. Poliittinen vähemmistö saattaa olla yhteiskunnassa hyväksytty. Esimerkiksi Suomessa mikään puolue ei muodosta yksin enemmistöä. Kaikki puolueet ovat eräässä mielessä poliittisia vähemmistöjä. Tavallisesti kuitenkin Suomessa katsotaan, että enemmistön muodostavat joko porvarilliset puolueet tai sosialistiset puolueet. Puhutaan porvarienemmistöstä tai sosialistienemmistöstä. Porvarilliset puolueet pitävät korkeimpana arvona yksityisomistusta, kun taas sosialistiset puolueet katsovat, että yksityisomistuksen on väistyttävä yleisen edun niin vaatiessa.

Vaikka poliittinen vähemmistö on yhteiskunnassa hyväksytty, enemmistö saattaa tehdä päätöksiä, jotka sortavat vähemmistöä. Vaikka sosialistiset puolueet ovat perinteisesti kannattaneet ihmisoikeuksien laajentamista myös ateisteja koskeviksi, porvarillinen enemmistö on yleensä estänyt omantunnonvapauden laajentamisen.

Poliittinen enemmistö voi enemmistöpäätöksellä ottaa vähemmistöltä pois kansalaisoikeuksia. Esimerkiksi Suomessa porvarillinen enemmistö lakkautti 1920- luvulla Sosialistisen työväenpuolueen, johon oli liittynyt runsaasti kommunisteja. Kommunisteja ja kommunisteiksi epäiltyjä suljettiin sen jälkeen vankiloihin. Vasta kun Suomi oli hävinnyt toisessa maailmansodassa Neuvostoliitolle, Suomi salli kommunistisen puolueen toiminnan (mutta lakkautti IKL:n).

Tuoreempi esimerkki on Saksan Liittotasavallan virkakieltojärjestelmä. Esimerkiksi kommunistisen puolueen jäsenten ei sallita Liittotasavallassa olla yhteiskunnan virassa.

Sisällissota saattaa rajoittaa häviölle jääneiden oikeuksia.

Lisälukemista: Tulevaisuus

Päästäksesi tähän osioon napauta
tästä