Suomen Ateistiyhdistys ry

Pääskylänkatu 3 A 10

00500 Helsinki

Puh. (09) 726 1943

e-mail: etkirja@dlc.fi

 

 

 


Oausunto petusministeriölle

 

Viite: 34/041/1998 Lausuntopyyntönne uskonnonvapauskomitean mietinnöstä (06.04.2001)



Lausunto kokonaisuudessaan

 

<!--mstheme-->Mietinnön kuvailulehti

<!--mstheme-->

Komitea ehdottaa uuden uskonnonvapauslain säätämistä nykyisen vuonna 1922 annetun uskonnonvapauslain tilalle. Lisäksi komitea ehdottaa muutettavaksi perusopetuslakia, lukiolakia ja kirjanpitolakia. Komitea on laatinut myös ehdotuksen hautaustoimilaiksi, jolla korvattaisiin voimassa olevan uskonnonvapauslain hautaustoimea koskevat säännökset ja täydennettäisiin nykyisin osin puutteellista sääntelyä. Komitea on myös tarkastellut evankelis-luterilaiselle kirkolle ja ortodoksiselle kirkkokunnalle tulevia veroja sekä nykyistä rukouspäiväjulistuskäytäntöä uskonnonvapausnäkökulmasta.


Suomen Ateistiyhdistys toteaa:

 

Komitean perusteluinaan käyttämät esimerkit rajoittuvat Pohjoismaihin, joiden lainsäädäntö on tässä suhteessa teollisuusmaiden vanhoillisinta, ja joihinkin valikoituihin muihin Euroopan maihin. Suomen Ateistiyhdistys esittää, että jatkotyöskentelyssään komitea hankkisi lähdeaineistoa myös Euroopan ulkopuolisista teollisuusmaista.

 

Komitea ei ole ottanut lopullisessa mietinnössään ehdotustamme huomioon.  Tästä syystä toistamme aikaisemman kantamme:


Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys sanoo:


Congress shall make no law respecting an establishment of religion, or prohibiting the free exercise thereof; or abridging the freedom of speech, or of the press; or the right of the people peaceably to assemble, and to petition the Government for a redress of grievances.


Tämän lain perusteella Yhdysvalloissa ei edes periaatteessa voida säätää uskonnonvapauslakia tai muutenkaan laeilla rajoittaa uskonnonvapautta.


Suomen Ateistiyhdistys katsoo, että nyt, kun Suomi on sitoutunut uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauteen (vakaumus = belief) kansainvälisin sopimuksin, perustuslain 6§ ja 11§ sekä osittain myös muut perustuslain kohdat takaavat uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden, eikä uskonnonvapauslakia välttämättä tarvita. Kaikki uskonnonvapauslakiin aiotut asiat voidaan siirtää muihin lakeihin.


Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen lausunto 13.11.1999 osoittaa, että uskonnonvapauslakia ollaan säätämässä pääasiassa siitä syystä, että kirkko haluaa rajoittaa kilpailevien uskontojen ja muidenkin katsomusten toimintaa. Erityisesti tämä kirkko haluaa pitää uskonnottomien oikeusaseman heikompana kuin se on uskontokuntien jäsenillä. Sen sijaan vuonna 1995 voimaan astuneen perusoikeusuudistuksen tarkoitus oli toinen, mikä käy ilmi erityisesti hallituksen esityksen tekstistä, jonka mukaan julkisella vallalla on velvollisuus kohdella tasapuolisesti kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia ja maailmankatsomuksellisia suuntauksia.


Uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden merkittävin ongelma Suomessa on uskontokuntiin kuulumattomien (komiteanmietinnön liitteen mukaan 651 196 suomalaista) eriarvoinen kohtelu verrattuna uskontokuntiin kuuluviin ja erityisesti verrattuna evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäseniin.


Jos komitean tarkoitus oli, kuten se sanoo, turvata perustuslain 11 §:n toteutuminen, komitean olisi työssään pitänyt asettaa pääpaino uskontokuntiin kuulumattomien ja erityisesti ateistien tasa-arvoisen kohtelun parantamiseen.


Jos uusi laki kuitenkin säädetään, mielestämme sen nimeksi sopii ehdotettua paremmin katsomusvapauslaki. Nimi olisi silloin neutraali erilaisiin katsomuksiin nähden. Suomen Ateistiyhdistys kannattaa uskonnonvapauskomitean näkemystä, että uskonnonvapauslaista poistetaan ne säädökset, joista voidaan säätää muussa lainsäädännössä. Toistamme, että mielestämme kaikki säädökset voidaan tarvittaessa sisällyttää muihin lakeihin.

 

Muusta lainsäädännöstä komitea ei ole tarkastellut esimerkiksi kirkollisia juhlapäiviä, huvikieltoja, päivähoidon ja esikoulun uskontokasvatusta, jumalanpilkkapykäliä, avioliittolakia ja kirkkolakia. Tässä lausunnossaan ateistit esittävät muutoksia myös näihin lakeihin.

 

YLEISPERUSTELUT<!--mstheme-->

 

Johdanto

 

Mietinnön johdannossa uskonnonvapauslain säätämistä perustellaan perustuslain 11 §:ssä säädetyn uskonnonvapauden käyttämisen turvaamisella.

 

Ateistien mielestä <!--mstheme-->lakiehdotuksessa esitetään pikemminkin perustuslain 11 §:ssä säädetyn uskonnonvapauden rajoittamisesta kuin sen turvaamisesta. Ateistien mielestä tällaisista rajoituksista voidaan säätää vain perustuslainsäätämisjärjestyksessä.

 

Komitea on unohtanut sananvalinnoissaan perustuslain 11 §:ssä mainitun omantunnonvapauden, joka sisältää myös vapauden uskonnottomaan katsomukseen.

 

<!--mstheme-->Nykytila

 

Lainsäädäntö ja käytäntö

 

Historiallista taustaa

 

Mietinnössä on ansiokas uskonnonvapauden historia. Ateistit ihmettelevät sitä, että komitea ei ehdota tämän historian loppuun viemistä eli täydellisen katsomusvapauden (uskonnon ja omantunnon vapauden) toteuttamista.

 

Uskonnon ja omantunnon vapaus perusoikeutena ja ihmisoikeutena

 

Mietinnön sivulla 7 sanotaan mm.:

<!--mstheme-->

Perustuslain 11 §:ssä tarkoitettuun uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen on katsottu kuuluvan myös tunnustuksellinen uskonnon opetus.

 

Suomen Ateistiyhdistys on uskonnonvapauskomitean ja perustuslakikomitean kanssa samaa mieltä siitä, että tunnustuksellinen uskonnonopetus on perustuslain 11 §:n mukaista uskonnon harjoittamista. Täsmennämme asiaa vielä siten, että mielestämme kaikki uskonnonopetus sisältää uskonnon harjoittamista. Erityisesti uskonnon harjoittamista on suurin osa koulujen päivänavauksista. Uskontokuntiin kuulumattomien vakaumuksen vapauden loukkaaminen on entistä todennäköisempää, kun asetuksesta on poistettu uskonnonopetuksesta vapautettujen oikeus saada automaattinen vapautus myös päivänavauksista. Evankelis-luterilainen kirkko on jopa laatinut jokaiseen virteensä sopivan päivänavauksen.


Kun uskonnonopetus sisältää uskonnon harjoittamista, uskonnonopetuksen häiritseminen olisi nykyisen uskontorikoslain mukaan rikos, josta voisi saada rangaistukseksi jopa vankeutta. Ateistien mielestä uskontorikoslaki voitaisiin kumota. Häiritseminen ja vahingonteko ovat rangaistavia muidenkin lakien perusteella, ja pilkkapykälät ovat perusteettomia.


Erityisesti Suomen Ateistiyhdistys vastustaa Ruotsin mallin mukaista uskonnonopetusta. Kokemustemme mukaan Ruotsin mallin mukainen uskonnonopetus on käytännöllisesti katsoen evankelis-luterilaista uskonnonopetusta, joka on naamioitu väärän nimikkeen alle.


Suomen Ateistiyhdistys katsoo, että kaikki uskonnonopetus on poistettava yhteiskunnan ylläpitämistä ja tukemista oppilaitoksista. Useat johtavat teollisuusvaltiot tulevat toimeen ilman yhteiskunnan ylläpitämää tai tukemaa uskonnon opetusta. Oppilaitostemme uskonnonopetus on se tekijä, joka käytännöllisesti katsoen romuttaa oppilaitoksissa opiskelevien ja niissä työskentelevien katsomusvapauden (uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden).


Suomen Ateistiyhdistys pahoittelee sitä, että evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta johtuen Suomessa puhutaan mieluummin omantunnon kuin vakaumuksen tai katsomuksen vapaudesta. Omatunto on evankelis-luterilainen käsite. Kaikki uskonnottomat eivät käytä sitä. Tunnetuin esimerkki Suomessa oli Kimmo Kevätsalon siviilipalvelushakemus, joka aikoinaan hylättiin sillä perusteella, ettei hakija katsonut itsellään olevan omaatuntoa. Vakaumus hänellä varmaan oli.


Komitean mietinnöstä ei löydy sanaa "ateismi". Tämä sana puuttuu myös komitean mainitsemista ja muista kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista. Tätä sanaa ei mainita perustuslaissamme.


Ateistien ihmisoikeudet ovat Suomen suurin uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauteen liittyvä ongelma. Mielestämme tämä komitea olisi voinut käsitellä myös ateistien ihmisoikeuksia. Ateismi on määriteltävissä paljon helpommin kuin uskonto. Ateistinen elämänkatsomus on yhtä laaja ja kattava kuin uskonnollinen elämänkatsomus. Jos kouluissa opetetaan uskontoja, eri vakaumusten tasapuolinen kohtelu edellyttää, että ateisteilla on oikeus oman vakaumuksensa mukaiseen elämänkatsomuksen opetukseen. Elämänkatsomustieto on kaatoluokalle suunnattuna oppiaineena kompromissi, eikä se täysin tyydytä ateisteja.


Evankelis-luterilainen kirkko korostaa uskonnonvapauskomitean välimietintöön antamassaan lausunnossa, että eri uskontojen uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon opetuksen tulee olla yhteiskunnan ylläpitämää, järjestämää ja määrittelemää.


Evankelis-luterilainen kirkko pystyy Suomessa valvomaan kaikkea yhteiskunnan hoitamaa elämänkatsomuskoulutusta. Tästä syystä Suomen Ateistiyhdistys katsoo, että elämänkatsomusopetuksen sisällön ja opettajien pätevyyden määritteleminen pitäisi antaa uskontokunnille ja uskonnottomille itselleen. Opetuksen sisällön voisivat määritellä etujärjestöt kuten Suomen Ateistiyhdistys. Yhdistys ei kannata pyrkimystä laajentaa elämänkatsomistiedon opetus valinnaiseksi myös uskontokuntiin kuuluville.

 

Sivulla 7 sanotaan lisäksi:

 

Uskonnonvapauden on toisaalta katsottu edellyttävän myös yksilön mahdollisuutta saada uskonnollista tai elämänkatsomuksellista opetusta.

 

Tässä suhteessa ateistit ovat jyrkästi eri mieltä komitean kanssa. Lainsäädännöltään täydellinen eli perustuslakiin perustuva uskonnon- ja omantunnonvapaus nimenomaan kieltää valtion tukeman uskonnonopetuksen. Selkein esimerkki tästä on edellä esitetty Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys, joka kieltää valtion sekaantumisen uskontojen asioihin, myös uskonnon opetukseen.

 

Sivulla 7 todetaan myös:

 

Perusoikeusuudistuksen ei katsottu muuttavan kirkon ja valtion välisiä suhteita. Uudistuksella ei myöskään puututtu muihin valtion ja uskonnollisten yhdyskuntien välisiin suhteisiin. Perusoikeusuudistusta koskevan hallituksen esityksen mukaan (HE 309/1993 vp) uudistuksella ei myöskään puututtu uskonnollisten yhdyskuntien mahdollisuuteen periä veroja tai jäsenmaksuja omilta jäseniltään.

 

Perustuslaki ei estä kirkon ja valtion eron toteuttamista. Päinvastoin vakaumukseen perustuvan syrjinnän estäminen edellyttää kirkon ja valtion eroa sekä valtion ja uskontokuntien (komitea: uskonnollisten yhdyskuntien) sekä muiden katsomuksellisten järjestöjen välisten suhteiden tasapuolistamista.  Valtiokirkkojen oikeus kantaa jäsenmaksujaan veroina loukkaa kaikkien muiden katsomusten oikeuksia.

 

<!--mstheme-->Voimassa oleva uskonnonvapauslaki

<!--mstheme-->

Voimassa oleva uskonnonvapauslaki voitaisiin ilman haittavaikutuksia kumota. Myös laki Suomen kansalaisen oikeudesta olla maan palveluksessa uskontunnustukseen katsomatta voitaisiin ilman haittoja kumota.

 

Uskonnollinen yhdyskunta ja uskontokunta

 

Ateistien mielestä uskontokunniksi (komitea: uskonnollisiksi yhdyskunniksi) tulee katsoa yhdistykset, joiden nimestä tai tarkoituspykälästä ilmenee, että yhdistyksen jäsenillä on uskonto.

 

Mietinnössä todetaan, että uskonnollinen yhdyskunta on tarkoittanut rekisteröityä uskontokuntaa mutta uskontokunta saattaa tarkoittaa laajempaa yhteisöjoukkoa.  Tässä yhteydessä komitean olisi pitänyt selkeästi sanoa, että esimerkiksi osa helluntaiseurakunnista on toiminut rekisteröityinä yhdistyksinä eikä rekisteröityinä uskonnollisina yhdyskuntina. Kun komitea lakiehdotuksissaan poistaa kokonaan yleisemmän käsitteen uskontokunta, komitean lakiehdotukset rajoittavat uskonnonvapautta. Ateistien mielestä nimenomaan yleisempi käsite uskontokunta sopii katsomusvapauslakiin.

 

Uskonnon julkista ja yksityistä harjoittamista koskevat säädökset

 

Tässä kohdassa komitea on selostanut nykyistä tilannetta.

 

Liittyminen uskonnolliseen yhdyskuntaan ja eroaminen siitä

 

Menettely liityttäessä uskonnollisen yhdyskuntaan ja erottaessa uskonnollisesta yhdyskunnasta on tarpeeton, koska tässä kohden voidaan noudattaa yhdistyslakia.

 

Tässä komitea on esittänyt edellistä uskonnonvapauslakia säädettäessä esitettyjä perusteluja kirkosta eroamisen henkilökohtaisuudelle sekä ns. harkinta-ajalle. Komitea olisi helposti voinut selvittää myös ne vastaväitteet, jotka jo silloin esitettiin näille käytännöille.

 

Komitea on mietintönsä sivulla 33 perustellut ehdotuksensa kirjallisen kirkosta eroamisen ja harkinta-ajan lopettamisen perustuslainmukaisuuden.

 

Ateistien mielestä täysi-ikäisellä henkilöllä itsellään on aina oikeus päättää haluaako hän liittyä johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan. Täysi-ikäisellä on mielestämme automaattisesti oikeus koska tahansa erota uskonnollisesta yhdyskunnasta. Eron on astuttava voimaan heti. Jäsenmaksujen suhteen noudatettakoon samaa käytäntöä kuin yhdistyksissä.


Ongelma syntyy vain lasten kohdalla ja vain silloin, jos oppilaitoksissa annetaan katsomusaineiden opetusta. Tämä asia voidaan ratkaista opetusta koskevissa laeissa.

 

Lapsen asema

 

Komitea mainitsee, että vanhan lain mukaan lapsi seuraa äitiään uskontokunnan suhteen. Mielestämme olisi ollut tärkeää mainita myös sitä aikaisempi käytäntö, jonka mukaan lapsi seurasi isäänsä. Käytäntöä muutettiin aikoinaan siitä syystä, että isät erosivat kirkosta useammin kuin äidit. Komitean uusi ehdotus, jonka mukaan vanhemmat sopivat asiasta tai jos he eivät pääse sopimukseen, lasta ei liitetä mihinkään uskontokuntaan, on mielestämme aikaisempia käytäntöjä parempi. Vielä parempi olisi, ettei alaikäistä lasta liitettäisi mihinkään uskontokuntaan.

 

Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus

 

Komitea olisi voinut myös tässä kohdassa esittää ne vastaväitteet, jotka edellistä uskonnonvapauslakia säädettäessä esitettiin uskonnon opetusta vastaan. Myös vastaväitteet enemmistön uskontokunnan mukaista uskonnon opetusta vastaan esitettiin jo silloin.

 

Jos katsomusaineiden opetus järjestettäisiin tasapuolisella tavalla, jokaisella katsomusryhmällä olisi oikeus päättää katsomusaineen opettajan pätevyydestä. Jos erillinen elämänkatsomustieto uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettuna oppiaineena säilyy, ja jos oppiaine säilyy yhteiskunnan määrittelemänä, opetusta koskevissa laeissa tulisi säätää, että elämänkatsomustietoa saa opettaa vain uskontokuntiin kuulumaton opettaja. Tunnetaan tapaus, jossa koulun rehtori on määrännyt evankelis-luterilaisen uskonnon opettajan opettamaan elämänkatsomustietoa, vaikka koulussa on elämänkatsomustiedon opettajaksi pätevöitynyt toinen opettaja.

 

Hautaustoimi

 

Komitea olisi voinut mennä hieman enemmän ajassa taaksepäin ja todeta, että perinteisesti hautausmaita hoitivat Suomessa kyläyhteisöt. Ruotsin siirtomaavallan aikana seurakunnat ottivat kyläyhteisöjen hautausmaat haltuunsa ja hävittivät muut hautausmaat ja niillä olleet muistomerkit.

 

Yhdyskunnan perustaminen ja rekisteröinti

 

Ateistien  mielestä uskonnollisia yhdyskuntia rekisteröitäessä voidaan noudattaa yhdistyslakia. Tämä parantaa myös uskonnonvapautta ja antaa kansalaisille niin halutessaan mahdollisuuden kuulua useisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin.

 

Tässä yhteydessä komitea olisi voinut kertoa, että Suomessa on myös yhdistysrekisterissä olevia seurakuntia. Nykyinen käytäntö on vaikeuttanut uskontokunnaksi rekisteröitymistä sillä tavoin, että tiettävästi ainakin yksi uskontokunta odottaa uutta lakia päästäkseen rekisteröidyksi uskontokunnaksi

 

Päätöksenteko ja hallinto uskontokunnissa (komitea: rekisteröidyissä uskontokunnissa)

 

Uskonnollisten yhdyskuntien toiminnassa ja hallinnossa noudatettakoon yhdistyslakia ja uskonnollisen yhdyskunnan omia sisäisiä säädöksiä.

 

Tässä kohdassa komitea on käyttänyt vuoden 1917 ehdotuksen perusteluja, joten ilmeisesti viime vuosisadan uskonnonvapauslakia vastustavat perustelut ovat olleet komitean tiedossa.

 

Rekisteröidyn uskontokunnan (komitea: uskonnollisen yhdyskunnan) talous

 

Tässä yhteydessä olisi ollut syytä esittää laskelma siitä, kuinka paljon yhteiskunta tukee evankelis-luterilaista ja ortodoksista kirkkoa. Ortodoksien jäsentä kohti saama tuki lienee maailmanennätys.

 

Rekisteröidyn uskontokunnan (komitea: uskonnollisen yhdyskunnan) seurakunnat

 

Tässä yhteydessä olisi voinut myös huomauttaa siitä, että osa uskonnollisten yhteisöjen seurakunnista toimii tällä hetkellä rekisteröityinä yhdistyksinä.

 

Rekisteröidyn uskontokunnan (komitea: uskonnollisen yhdyskunnan) purkautuminen ja lakkauttaminen

 

Tässä yhteydessä olisi voitu esittää tilastoja ja tietoja uskonnollisten yhdyskuntien purkautumisista ja lakkauttamisista.

 

Rekisteröidyn uskontokunnan (komitea: uskonnollisen yhdyskunnan) jäsenrekisteri

 

Jo edellistä uskonnonvapauslakia säädettäessä esitettiin, että uskonnollisille yhdyskunnille riittää sama rekisteröitymismuoto kuin yhdistyksille.

 

Tarkastuttamisoikeus ja kiinteistöomistuksen rajoitukset uskontokunnassa (rekisteröidyssä uskonnollisessa yhdyskunnassa)

 

Tässä yhteydessä olisi ollut hyvä esittää tilastoja uskontokuntien kiinteistöomistuksesta.

 

Uskontokuntien (komitea: Uskonnollisten yhdyskuntien) rekisteri ja ilmoitusten julkaiseminen säädöskokoelmassa

 

Tässä yhteydessä olisi ollut syytä tutkia, mitä teknisiä vaikeuksia erillisen opetusministeriön uskonnollisten yhdyskuntien rekisterin pitäminen aiheuttaa verrattuna siihen, että uskontokunnat katsottaisiin tavallisiksi yhdistyksiksi.

 

Uskonnolliset yhdyskunnat Suomessa

 

Mietinnössä mainitaan, että suomalaisista 85 % kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja 1 % ortodoksiseen kirkkoon sekä rekisteröityihin uskontokuntiin 1 % väestöstä. Mihin unohtuivat loput suomalaiset? Riippumatta sitä mitä tilastoja käytetään, uskonnottomia on Suomessa enemmän kuin ortodokseja. Uskonnottomia on Suomessa myös enemmän kuin rekisteröityihin vähemmistöuskontokuntiin kuuluvia. Uskonnottomista olisi pitänyt puhua heti evankelis-luterilaisten jälkeen. Vasta sitten tulevat ortodoksit.

 

Kirkkolaki


Perustuslakimme 76 §:ään on edelleen jätetty säädös, jossa mainitaan kirkkolain säätäminen. Kirkkolaki koskee evankelis-luterilaista kirkkoa. Tietoisena siitä, että tämä pykälä on säilytetty perustuslaissa evankelis-luterilaisen kirkon voimakkaan painostuksen johdosta, yhdistys suosittelee, että eduskunta poistaisi tämän perustuslain pykälän uskonnonvapauslain käsittelyn yhteydessä. Kun ortodoksisesta kirkosta säädetään lailla ilman mainintaa perustuslaissa, evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolain mainitseminen perustuslaissa on turhaa.

 

<!--mstheme-->Kansainvälinen kehitys jaKansainvälinen kehitys ja ulkomainen lainsäädäntö

<!--mstheme-->

Ateistien mielestä on valitettavaa, että muu maailma on jätetty kokonaan pois tästä esityksestä.


Muiden maanosien kulttuureissa esimerkiksi useaan uskontoon kuuluminen ja useiden uskontojen ajatusten yhdisteleminen ei ole harvinaista.

 

Komitean esitys kertoo uskontojen mahdista ja valtiokirkoista, mutta maanosan polttavin uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauteen liittyvä ongelma, uskonnottomien oikeusasema, on jätetty käytännöllisesti katsoen käsittelemättä.

 

Erityisen valitettavana ateistit pitävät sitä, että Yhdysvaltain lainsäädäntö, jonka mukaan uskonnonvapauslakia ei voida edes säätää, koska se olisi perustuslain vastaista puuttumista asioihin, on mainittu vain sivumennen.

 

Ruotsissa tilanne on erityisen huono kouluissa, joissa opetetaan kaikille pakollisena ja muihin oppiaineisiin integroituna uskonto-oppia, joka on käytännössä evankelis-luterilaista uskonnonopetusta. Ateistien mielestä tällainen uskonnon pakkosyöttö on kaikkien Ruotsia sitovien kansainvälisten sopimusten vastainen, ja se on mahdollista vain maassa, josta puuttuu Suomen Ateistiyhdistystä vastaava kansalaisjärjestö.

 

Norjan tilanne on Euroopan huonoimpia. Norjassa koulujen katsomusvapaus on romahdusmaisesti heikentynyt viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Parikymmentä vuotta sitten Norjassa oli elämänkatsomustieto, josta myös Suomen elämänkatsomustieto sai nimensä. Sitten suurkäräjät muuttivat puolet elämänkatsomustiedon opetuksesta kristilliseksi. Vuonna 1997 Norjassa siirryttiin kaikille pakolliseen tunnustuksettomaan luterilaiseen uskonnonopetukseen, jota tosin kutsutaan ”kristinusko sekä uskonto- ja elämänkatsomustiedoksi”. Myös Norjasta puuttuu Suomen Ateistiyhdistystä vastaava järjestö. ”Kirkollisveroa” saava humanistijärjestö on ajanut kaikille yhteistä opetusta, ja se on tyytynyt toistaiseksi käräjöimään oppiaineesta Norjan sisällä valittamatta kansainvälisiin ihmisoikeustuomioistuimiin.

 

Myös Tanskassa opetetaan ”uskontotietoa” jonka vaihtoehtona on vapautus vanhempien pyynnöstä.

 

Saksasta komitea kertoo jotakin, koska siellä kirkoilla on lainsäädännössä vahva asema. Eräissä Saksan osavaltioissa vallitsevasta käytännöstä, jonka mukaan humanistijärjestön omat opettajat kiertävät kouluissa antamassa uskonnottoman elämänkatsomuksen opetusta, komitea ei kerro.

 

Ranskan kohdalla esitys on ylimalkainen, koska Ranskassa ei ole esimerkiksi yhteiskunnan koulujen uskonnonopetusta.

 

Komitean esitys muista maista on hyvin valikoiva ja tarkoitushakuinen. Yhtään maata, jossa täydellinen uskonnonvapaus on toteutettu, ei ole esitelty kunnolla. Yhdysvalloista, jossa yhteiskunnan oppilaitosten uskonnonopetus olisi perustuslain vastaista, puhutaan hyvin vähän.

 

<!--mstheme-->Lapsen uskonnollisen yhdyskunnan määräytymisestä<!--mstheme--> on esimerkit vain Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta. Nämä kaikki maat ovat vanhoillisia uskonnonopetusmaita. Lapsen uskontokunnalla on yhteiskunnan näkökulmasta merkitystä lähinnä vain silloin, kun kouluissa annetaan uskonnon opetusta.

 

Nykytilan arviointi

 

Ateistien mielestä komitean ehdottamat hautaustoimilaki ja muut aineellisen lainsäädännön muutokset ovat tarpeellisia, mutta uskonnonvapauslakiin aiotut asiat voitaisiin siirtää muihin lakeihin.

 

Yhdistys kannattaa ehdotuksia, joiden mukaan hautaustoimesta säädetään omassa laissaan, mahdollisesta elämänkatsomusopetuksesta opetusta koskevissa laeissa, avioliitosta avioliittolaissa ja verotuksesta verolaeissa.


Jos uskonnonvapauslaki säädetään, se on mielestämme säädettävä tavallisena lakina kuten komitea ehdottaa.

 

Uskonnonvapauslaissa ei ateistien mielestä ole tarpeen ottaa kantaa siihen, kuuluko joku yhteen tai useampaan uskontokuntaan. Jos kantaa otetaan, myös kuuluminen useaan uskonnolliseen yhdyskuntaan on mielestämme perustuslain nojalla sallittava.

 

Ateistit ovat komitean kanssa samaa mieltä siitä, että uskonnollisten yhdyskuntien kiinteistöomistukselle ei tarvitse asettaa rajoituksia ja että opetusministeriön oikeus tarkastuttaa uskontokuntia on syytä lopettaa.

 

Ateistit ovat komitean kanssa samaa mieltä siitä, että kaksitoistavuotiasta on kuultava häntä itseään koskevissa kysymyksissä.

 

Kannatamme myös komitean kantaa, jonka mukaan perustuslaissa taattua oikeutta erota uskontokunnasta ei pidä rajoittaa vaatimalla henkilökohtaista käyntiä tai ns. harkinta-aikaa.

 

Lain ja hyvien tapojen vaatimus uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröinnin ehtona on syytä poistaa, kuten komitea ehdottaa.

 

Ateistit ovat tyytyväisiä siihen komitean ehdotukseen, että enemmistön uskontokunnan mukaisesta uskonnonopetuksesta ei enää tarvitse erikseen hakea vapautusta vaan kukin ryhmä ohjataan omaan uskonnonopetukseen tai uskontokuntiin kuulumattomat elämänkatsomustiedon opetukseen. Mielestämme elämänkatsomustiedon opetus on suunniteltava ensisijaisesti uskonnottomien kotien tarpeita silmällä pitäen, ja opetukseen ei saa osallistua vanhempien (peruskoulussa) tai oppilaan (lukiossa) pyynnöstä myös niitä, jotka eivät muutoin saa katsomusopetusta.

 

Periaatteessa ateistit vastustavat kaikenlaista uskonnonopetusta yhteiskunnan ylläpitämissä tai tukemissa kouluissa.

 

 Ehdotuksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

 

 Tavoitteet

<!--mstheme-->

Jos uskonnonvapauslakia ei tarvita, ei tarvita selostusta sen tavoitteista.

 

Ateistien mielestä perustuslaki ja yhdistyslaki riittävät myös uskonnollisten yhdyskuntien puitteiksi. Uskonnonvapauslaki voi käytännössä merkitä vain rajoituksia perustuslakiin nähden. Nämä rajoitukset voivat vahvasti evankelis-luterilaisenemmistöisessä Suomessa kohdistua vain vähemmistöuskontoihin tai uskontokuntiin kuulumattomiin.

 

Jos uskonnonvapauslaki säädetään, sen nimi pitää olla laki katsomusvapaudesta eikä uskonnonvapauslaki.

 

Tällaisen katsomusvapauslain tavoitteena tulee olla uskonnollisten ja uskonnottomien vähemmistöjen kuten vähemmistöuskontojen, ateistien ja agnostikkojen katsomusvapauden parantaminen.

 

Katsomusvapautta ei voida turvata evankelis-luterilaisten sanelemalla uskonnonvapauslailla vaan sellaisella katsomusvapauslailla, joka suojaa vähemmistöuskontoja ja uskonnottomia vahvan enemmistön syrjinnältä. Erityisesti tällaista suojaa tarvitsevat uskonnottomat kuten ateistit ja agnostikot.


Ateistien mielestä ei, päinvastoin kuin komitea ehdottaa, pidä säilyttää rekisteröityjä uskontokuntia omana oikeussubjektin muotona. Yhdistyslakia voidaan tarvittaessa muokata niin, että yhdistysmuoto sopii myös uskonnollisille yhdyskunnille.

 

Mietinnön sivulla 22 sanotaan mm.

 

Ehdotuksen keskeisenä lähtökohtana on pyrkimys uskonnollisten yhdyskuntien tasapuoliseen kohteluun julkisen vallan taholta.

 

Tässä komitea jälleen unohtaa sen, että uskonnottomia on kohdeltava uskontokuntiin kuuluvien kanssa tasa-arvoisesti.

 

Sivulla 22 sanotaan lisäksi:

 

Lapsen uskonnollista asemaa koskevassa sääntelyssä lähtökohtina ovat perheen uskonnollisen yhtenäisyyden tukeminen, lapsen uskonnollisen aseman pysyvyyden ja lapsen myötämääräämisoikeuden turvaaminen sekä alaikäisen suojelu.

 

Valtiovallan tehtävänä ei ole suojella perheen uskonnollista yhtenäisyyttä. Pikemminkin nykyaikaisen valtiovallan tehtävä olisi tukea suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden sietoa niin perheissä kuin muissa yhteisöissä.

 

Opetuksesta sivulla 22 sanotaan mm.:

 

Tavoitteena on myös parantaa oppilaan tai opiskelijan mahdollisuuksia saada oman uskontonsa mukaista uskonnonopetusta ja silloin, kun oppilaan tai opiskelijan oman uskonnon mukaista uskonnonopetusta ei järjestetä, muuta katsomusopetusta. 

 

Ateistit katsovat, että uskontokuntiin kuuluvia ei pitäisi ottaa mukaan elämänkatsomustiedon opetukseen, koska tällöin elämänkatsomustiedon opetus etenkin evankelis-luterilaisen kirkon tunnetulla painostuksella saattaisi muuttua kristillisen uskonnonopetuksen suuntaan.

 

Koulun tavoitteena ei voi sekulaarissa valtiossa olla parantaa mahdollisuuksia saada uskonnonopetusta. Ateistien mielestä uskonnonopetus ei kuulu ollenkaan yhteiskunnan ylläpitämiin tai tukemiin oppilaitoksiin.

 

Jos komitea olisi halunnut parantaa vähemmistöuskontojen mahdollisuutta saada oman uskontonsa opetusta, se olisi poistanut lakitekstiehdotuksesta sen, että opetusta annetaan vain, jos huoltajat sitä vaativat. Eihän tällaista ehtoa ole evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen uskonnon kohdalla.

 

Vastaava ehdotus olisi, että oppilas saisi luterilaista tai ortodoksista uskonnonopetusta peruskoulussa vain, jos huoltaja sitä erikseen vaatii ja lukiossa vain, jos oppilas sitä erikseen vaatii.

 

Keskeisen ehdotukset

 

Uuden uskonnonvapauslain soveltamisala

 

Mietinnön sivulla 22 sanotaan mm.:

 

Lakiin otettaisiin sellaiset uskonnonvapauden turvaamisen kannalta tarpeelliset säännökset, joita ei luontevasti voida sijoittaa asiayhteytensä mukaisesti muuhun lainsäädäntöön.

 

Ateistien mielestä kaikki katsomusvapautta koskevat säädökset voidaan sijoittaa eri lakeihin, ilman että säädetään erillinen uskonnonvapauslaki, ellei haluta säätää erityisesti vähemmistöuskontoja ja uskonnottomia vähemmistöjä, kuten ateisteja ja agnostikkoja, suojaavaa lakia.

 

Sikäli kuin uskontokunnat haluavat poiketa nykyisen yhdistyslain säännöksistä, yhdistyslakiin voitaisiin ottaa mukaan uskonnollisia yhteisöjä koskevia poikkeuksia.

 

Samalla sivulla sanotaan:

 

Uskontokunnan käsitettä, jota voimassa olevassa uskonnonvapauslaissa käytetään uskonnollista yhdyskuntaa laajemmassa merkityksessä, ei enää käytettäisi.

 

Ateistit vastustavat jyrkästi sitä, että laajasta käsitteestä uskontokunta luovuttaisiin.

 

Tässä komitea ehdottaa uskonnonrajoittamislakia eikä uskonnonvapauslakia katsomusvapauslaista puhumattakaan.

 

Jäsenyys uskonnollisessa yhdyskunnassa

 

Sivulla 23 komitea esittää seuraavan uskonnonvapauden rajoituksen:

 

Huoltajien päätösvaltaa lapsen uskonnolliseen yhdyskuntaan liittymisen suhteen rajoitettaisiin kuitenkin siten, että lapsi voitaisiin lähtökohtaisesti liittää vain sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, johon hänen huoltajansa kuuluvat tai joku heistä kuuluu. Lapsen kehityksen kannalta ei ole pidetty perusteltuna, että lapsi voitaisiin liittää sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, johon hänellä ei ole luontevia yhteyksiä.

 

Ateistien mielestä tämä asia on (kansainvälisten sopimusten rajoissa) perheen eikä lainsäätäjän päätettävä. Tiettävästi niissä maissa, joissa tällaista valtiovallan holhousta ei esiinny, ei ole syntynyt tässä asiassa ongelmia, joihin yhteiskunnan olisi tarvinnut puuttua.

 

Kirjallinen kirkosta eroamismahdollisuus ja eron välitön voimaan astuminen olisi pitänyt toteuttaa jo vuoden 1922 uskonnonvapauslaissa, kuten silloiset työväenpuolueet esittivät.

 

Rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta

 

Ateistien mielestä riittää, että uskontokunnat merkitään yhdistysrekisteriin. Erillisellä lainsäännöllä uskontokunnille halutaan antaa yhteiskunnassa etuoikeuksia, joita esimerkiksi ateistien tai agnostikkojen järjestöillä ei ole. Tämä on mielestämme perustuslain vastaista syrjintää.

 

Sivulla 23 sanotaan mm.:

 

Säännöksestä selviäisi myös, että yhdyskunnan toiminta voisi uskontunnustuksen sijasta tai ohella perustua myös pyhinä pidettyihin kirjoituksiin tai muihin yksilöityihin pyhinä pidettyihin vakiintuneisiin toiminnan perusteisiin.

 

Tässä oletetaan, että uskontokunta pysyy pääsääntöisesti muuttumattomana, että sillä on muuttumaton uskontunnustus tai muuttumattomia pyhiä kirjoituksia. Miksi pyhiä kirjoituksia? Miksi kirjoituksia mutta ei nauhoitteita tai videoita? Miksi myös muiden vakiintuneiden toiminnan perusteiden pitää olla pyhiä. Miksi halutaan lailla kieltää sellaiset uskonnot, jotka muuttuvat eivätkä perusta toimintaansa mihinkään pyhään?

 

Toisaalta sivulla 24 halutaan sallia, että uskonto ei ole kansanvaltainen. Voidaan kysyä, miksi uskonnoille sallitaan poikkeus kansanvaltaisuuden suhteen. Koska ateistit eivät halua rajoittaa olemassa olevien epäkansanvaltaisten uskontojen toimintaa, tämä erikoisuus voidaan ottaa yhdistyslakiin poikkeuksena, joka myönnettäisiin yhdistyksille, jotka ilmoittavat olevansa uskontokuntia.

 

Ateistien mielestä uskontokunnan perustamiseen riittää sama määrä perustajia kuin yhdistyksen perustamiseen eli kolme henkilöä. Uskonnollisten yhdyskuntien jäsenten merkitseminen väestörekisteriin on mielestämme kansalaisten yhdenvertaisuutta loukkaavaa ja on johtanut Suomessa monenlaiseen syrjintään. Mielestämme riittää, että uskonnollisesta yhdyskunnasta annetaan yhteiskunnan rekistereihin samat tiedot kuin yhdistyksistäkin. Uskonnolliset yhdyskunnat voivat itse antaa tietoja siitä, onko joku kyseisen yhdyskunnan jäsen.

 

Uskontokuntien muodostamat uskontokunnat eivät ole mikään ongelma, jos uskontokuntia käsitellään kuten rekisteröityjä yhdistyksiä, joilla voi olla monenlaisia jäseniä.

 

Mielestämme uskontokunnan tarkoituksesta ja toiminnasta riittävät samat säädökset kuin muiltakin yhdistyksiltä. Uskontokunnilla voi olla sellaisia uskonnon harjoittamisen muotoja, jotka ovat salaisia. Suomalaisista järjestöistä ainakin vapaamuurareilla on salaisia seremonioita, mutta emme ole kuulleet valtion vaativan niiden julkistamista.

 

Sivulla 25 ehdotetaan:

 

Opetusministeriön yhteyteen ehdotetaan perustettavaksi asiantuntijalautakunta, jonka tehtävänä on pyynnöstä antaa lausunto siitä, ovatko uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin merkittäväksi ilmoitetun yhteisön tarkoitus ja toimintamuoto uskonnollisen yhdyskunnan tarkoitusta koskevien uskonnonvapauslain säännösten mukaiset. Tämä mahdollistaisi nykyistä laajemman asiantuntemuksen käytön arvioitaessa yhteisön toiminnan uskonnollisuutta.

 

Ateistien mielestä valtiovallan tehtäviin ei kuulu ratkaista, onko jonkin järjestön toiminta uskonnollista vai ei. Mielestämme riittää, että järjestö itse ilmoittaa, onko se uskonnollinen yhteisö vai ei. Näin ollen ei tarvita lautakuntaa ratkaisemaan, onko järjestö uskonnollinen yhteisö vai ei. Mielestämme ehdotetun säädöksen tarkoitus on rajoittaa valtiokirkkojen kanssa kilpailevien uskontokuntien perustamista. Lisäksi ehdotetun säädöksen tarkoitus on estää uskonnottomia yhteisöjä rekisteröitymästä uskonnollisiksi yhteisöiksi saadakseen samat edut kuin uskonnollisilla yhteisöillä. Esimerkiksi Suomen Ateistiyhdistys voisi rekisteröityä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi ja saada oikeuden ateismin opetukseen kouluissa. Mikäli tällaista ei sallita, valtio syyllistyy vakaumukseen perustuvaan syrjintään.

 

Kuka ei ole jäävi ehdotetun lautakunnan jäseneksi? Mielestämme olemassa olevien uskontokuntien jäsenet ovat jäävejä ratkaisemaan, onko niiden uusi kilpailija uskontokunta vai ei. Tällöin asiantuntijalautakunta olisi muodostettava pelkästään uskontokuntiin kuulumattomista, mikä ei liene ollut ehdotuksen tarkoitus.

 

Sivulla 25 ehdotetaan lisäksi:

 

Rekisteröidyille uskonnollisille yhdyskunnille voitaisiin myöntää harkinnanvaraista valtionavustusta kustannuksiin, jotka aiheutuvat kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten kunnossapidosta, lapsi- ja nuorisotyöstä tai sosiaalisesta palvelutyöstä. Tällä saatettaisiin rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat nykyistä tasavertaisempaan asemaan evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan kanssa, joiden saamaa osuutta yhteisöveron tuotosta on perusteltu näiden harjoittamilla vastaavilla yhteiskunnallisesti merkittävillä toimintamuodoilla.

 

Ortodoksista kirkkoa pidetään Suomessa yllä pääasiassa yhteiskunnan varoilla. Valtion rahatilanteen huomioon ottaen tasapuolisuutta on saavutettavissa vain pienentämällä ortodoksisen kirkon saamia tukia.

 

Sekulaarin valtion tehtäviin ei kuulu kirkkojen kunnossapito varsinkaan, kun molemmilla valtiokirkoilla näyttää olevan varaa rakentaa koko ajan lisää kirkkoja. Järjestöt toki voivat harjoittaa lapsi- ja nuorisotyötä tai sosiaalista palvelutyötä, mutta jotta kansalaiset eivät joutuisi eriarvoiseen asemaan vakaumuksensa perusteella, kaikkialla pitää olla tarjolla vastaavat puolueettomat yhteiskunnan palvelut. Tästä syystä yhteiskunnan varojen käyttäminen uskontokuntien lapsi- ja nuorisotyöhön tai sosiaaliseen palvelutyöhön on uskonnottomien syrjintää. Turussa aiotaan järjestää lasten iltapäiväkerhotoiminta jyrkästi uskonnottomia syrjivällä tavalla. Jos tietyn alueen asukas haluaa lapsensa iltapäiväkerhoon, hän joutuu viemään lapsensa seurakunnan iltapäiväkerhoon. Uskonnonvapaus- tai katsomusvapauslain tehtävä on päinvastoin estää tällainen syrjintä.

 

Yhteisöveron jakaminen valtiokirkoille on ateistien mielestä lopetettava, koska se loukkaa kaikkia uskonnottomia. Myös uskonnottomien omistamat yritykset joutuvat nykyään osallistumaan valtiokirkoille menevän yhteisöveron jako-osuuden kokoamiseen.

 

Komitean tietojen mukaan evankelisluterilainen kirkko on saanut yhteisöveron jako-osuutta n. 800 miljoonaa markkaa vuodessa, mikä on kaksi kertaa kaikkien hautausmaiden kulut tai suurempi kuin valtioneuvoston köyhyyspaketti.

 

Ateistit yhtyvät komitean ainoan ihmisoikeusasiantuntijan professori Martin Scheininin eriävään mielipiteeseen sivulla 95 seuraavilta osin:

         

Nykyinen rahoitusjärjestelmä loukkaa uskonnollista yhdenvertaisuutta sekä sen vuoksi, ettei julkisista varoista myönnetä vähemmistöyhdyskuntien yleishyödyllisiin toimintoihin vastaavaa tukea kuin mitä luterilainen ja ortodoksinen kirkko saavat yhteisöveron tuottona, että sen vuoksi, että luterilainen kirkko saa ylimääräisenä julkisen vallan taloudellisena tukena hyväkseen myös kirkkokuntiin kuulumattomien väestöosuutta vastaavan osan yhteisöveron tuotosta. Komitean ehdottama uskonnonvapauslain 28 § on siten vain osaratkaisu, ja uskonnollisen yhdenvertaisuuden periaate edellyttää yhteisöveron laajempaa uudelleen arviointia. Viittaan YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisuun tapauksessa Waldman v. Kanada (694/1996), jossa todettiin Suomeakin sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastaiseksi järjestely, jossa julkisista varoista tuettiin osana julkista koululaitosta toimivia yhden uskontokunnan kouluja, mutta vastaavaa tukea ei ulotettu muiden uskontokuntien ylläpitämille kouluille. Se seikka, että luterilainen kirkko mahdollisesti käyttää yhteisöveron tuotto-osuuden yleishyödyllisiin tarkoituksiin, ei tee oikeutetuksi ohjata kirkolle sellaisia verotuloja, joiden ei voida välillisestikään katsoa olevan peräisin kirkon omilta jäseniltä.

 

Uskonnonopetus

 

Komitean ainoa ihmisoikeusasiantuntija, professori Martin Scheinin jatkaa:

 

Komitean enemmistön ratkaisuna on uskonnon opetuksen lakisääteisesti tunnustuksellisesta luonteesta luopuminen. Tästä seuraa enemmistön mielestä perustuslain kannalta hyväksyttävä mahdollisuus tavallisella lailla velvoittaa kaikki tiettyyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat osallistumaan “oman uskontonsa” opetukseen, riippumatta oppilaan tai hänen vanhempiensa sisäisestä vakaumuksesta tai tahdosta osallistua kyseiseen opetukseen.

 

Ratkaisun taustalla vaikuttaa, että vasta 18-vuotias henkilö voi komitean ehdotuksen mukaan itsenäisesti päättää kuulumisestaan uskonnolliseen yhdyskuntaan. Enemmistön kanta on mielestäni ongelmallinen perustuslain 11 §:n kannalta. Ensinnäkin tunnustuksellisuuden käsitteen poistaminen uskonnon opetusta koskevasta lainsäädännöstä on varsin pieni muutos. Se ei voi yksin ratkaista sitä, pidetäänkö koulujen uskonnon opetusta vastaisuudessakin osittain uskonnon harjoittamisena. Kun kyse on vain lakitekstin tasolla tapahtuvasta muutoksesta, en näe perusteita luopua perustuslakivaliokunnan tulkinnasta, jonka mukaan koulujen uskonnon opetus on ainakin osittain uskonnon harjoittamista.

 

Toiseksi uskonnon opetuksen lakisääteisesti tunnustuksellisesta luonteesta luopuminen johtaa uusiin ongelmiin, koska se poistaa oikeudellisen perustan ylipäätään sisällyttää uskonnon harjoittamiseksi luonnehdittavia tapahtumia julkisen vallan ylläpitämien ja kaikille tarkoitettujen koulujen toimintaan. Nykytilanteessa eräänlainen säädösperusta on saatu siitä, että koulujen opetusohjelmaan sisältyy oppilaiden enemmistön uskonnon mukaan määräytyvää tunnustuksellista uskonnon opetusta. Siihen tukeutuen koulut ovat voineet perustella saman tunnustuksen mukaisten uskonnollisten juhlien ja jumalanpalvelusten järjestämisen. Uskonnonvapauden ja uskonnollisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta koulujen joulu- ja kevätkirkko soveltuvat huonosti julkiseen koululaitokseen monikulttuurisessa yhteiskunnassa, varsinkin ellei niiden säädösperusta ole kunnossa. Perustuslain 11 §:n johdosta tulee siis uskonnon opetuksen lakisääteisesti tunnustuksellisesta luonteesta luovuttaessa entistä ongelmallisemmaksi, voivatko koulut ylipäätään jatkaa esimerkiksi joulukirkon tai uskonnollisten päivänavausten perinnettä.

 

Kolmanneksi, sikäli kuin uskonnollisia tilaisuuksia edelleen järjestetään, komitean ehdotus johtaa sääntelemättömään tilanteeseen sen suhteen, vapaudutaanko näistä tilaisuuksista samoin perustein (jäsenyys) kuin uskonnon opetuksesta vai oppilaan oman tai hänen huoltajansa ilmoituksen perusteella. Komitean mietintöön sisältyvän esitysluonnoksen säätämisjärjestysperusteluissa kyllä korostetaan, ettei uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvaa oppilasta saa vastoin tämän tahtoa velvoittaa osallistumaan rukouksiin, hartauden harjoituksiin, jumalanpalveluksiin tai muihin vastaaviin uskonnon harjoittamismuotoihin. Perustuslain 11 §:n 2 momentin toteutumisen kannalta on kuitenkin riskialtista, ettei tätä uskonnonvapauteen kuuluvaa periaatetta ehdoteta kirjattavaksi lakiin vaan se jäisi jokaisen oppilaan, vanhemman, opettajan ja rehtorin perusoikeustietoisuuden ja perustuslain suoran soveltamisen varaan.

 

Edellä sanotun perusteella katson selkeimmäksi ratkaisuksi, että perustuslain 11 §:n toteuttamiseksi koululainsäädännön tulee mahdollistaa, että myös uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva oppilas voi omalla tai huoltajan päätöksellä olla osallistumatta uskonnon opetukseen koulussa.

 

Ateistien mielestä kaikki uskonnonopetus pitää poistaa yhteiskunnan ylläpitämistä tai tukemista oppilaitoksista. Ellei tätä tavoitetta voida toteuttaa, uskonnonopetukseen osallistumisen on oltava vapaaehtoista.

 

Jos uskonnonopetusta järjestetään, ateistit ehdottavat, että lakipykälä muotoillaan seuraavasti:

 

Vähintään kolmelle oppilaalle, jotka kuuluvat samaan uskontokuntaan, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta, ellei oppilaan huoltaja ole ilmoittanut, että oppilas ei osallistu kyseiseen opetukseen. Uskonnon opettajan on kuuluttava siihen uskontokuntaan, jonka opetusta hän antaa.

 

Vähintään kolmelle uskontokuntiin kuulumattomalle oppilaalle opetetaan elämänkatsomustietoa, ellei oppilaan huoltaja ole ilmoittanut, että oppilas ei osallistu kyseiseen opetukseen. Elämänkatsomustiedon opetus järjestetään uskonnottoman elämänkatsomuksen ja uskontokuntiin kuulumattomien tarpeiden mukaisesti. Elämänkatsomustiedon opettaja ei saa kuulua mihinkään uskontokuntaan.

 

Lukiolakiin ehdotamme vastaavaa säädöstä sillä erolla, että oppilas itse päättää osallistumisestaan opetukseen.

 

Perustelemme ehdotuksemme ensimmäistä momenttia sillä, että se asettaa kaikki uskontokunnat samaan asemaan. Uskontokunniksi katsomme myös sellaiset rekisteröidyt yhdistykset, jotka ovat tosiasiallisesti uskontokuntia.

 

Elämänkatsomustiedon opetus ei saa olla jonkinlainen tunnustuksettoman uskonnonopetuksen esiaste, jollaisena erityisesti humanistijärjestöt sitä pitävät, vaan sen tulee vastata uskontokuntiin kuulumattomien todellisia tarpeita.

 

Uskontokuntiin kuulumattomia loukkaa syvästi se, että elämänkatsomustiedon tunnit annetaan usein uskonnonopettajalle. Näin on käynyt jopa sellaisissa kouluissa, joissa muun aineen opettaja on ollut pätevä opettamaan elämänkatsomustietoa. Hyvin monissa kouluissa elämänkatsomustiedon tunnit annetaan pätevyydestä ja elämänkatsomuksesta välittämättä opettajalle, jolla sattuu muuten olemaan vähän tunteja.

 

Vanhempien ja oppilaiden oikeuksia loukataan, jos opettaja ei kuulu samaan viiteryhmään kuin opetettavat oppilaat. Erityisesti ehdotuksemme taustalla on se tosiasia, että melkein kaikilla yläasteilla ja melkein kaikissa lukioissa elämänkatsomustietoa opettaa uskonnonopettaja tai joku muu evankelis-luterilaisen kirkon jäsen.

 

Ehdottamallamme säädöksellä estettäisiin myös jumaluusopin opiskelijoita hakeutumasta elämänkatsomustiedon aineopintoihin tarkoituksenaan myöhemmin tehdä kouluissa kristillistä käännytystyötä opettamalla elämänkatsomustietoa.

 

Uskontokuntiin kuulumattomia on minkä tilastointitavan mukaan tahansa noin 500.000 – 600.000, kun ortodokseja on 50.000–60.000. Tietääksemme lähes kaikille ortodokseille on pystytty järjestämään ortodoksin antamaa uskonnonopetusta, ja tietääksemme ortodoksisilla opettajilla, jotka eivät ole opettaneet evankelis-luterilaista uskontoa, ei ole ollut kouluissa mitään vaikeuksia.

 

Jos Suomessa pyritään todelliseen uskonnonvapauteen, samat oikeudet, jotka ovat ortodokseilla, voidaan järjestää ortodokseja ainakin kymmenen kertaa suuremmalle uskonnottomien väestöryhmälle.

 

Olemme edellä käyttäneet nimitystä uskontokunta emmekä nimitystä (rekisteröity) uskonnollinen yhdyskunta, koska komitean ehdottama kielenkäyttö vähentäisi uskonnon ja katsomusvapautta.

 

Esityksen vaikutukset

 

Taloudelliset vaikutukset

 

Koska ehdotamme poistettavaksi evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon saaman yhteisöveron jako-osuuden, tämä säästäisi noin 800–900 miljoonaa markkaa vuodessa. Koska toisaalta ehdotamme kaikille kansalaisille ilmaista hautausta sekä kunnallisten hautausmaiden perustamista erityisesti suurta uskontokuntiin kuulumattomien vähemmistöä silmälläpitäen, tämä lisäisi kustannuksia evankelis-luterilaisen kirkon osalta arviolta hautausmaiden nykyisillä kustannuksilla eli noin 400 miljoonalla markalla sekä aluksi kunnallisten hautausmaiden perustamis- ja ylläpitämiskustannuksina ehkä toiset 400 miljoonaa markkaa, lopputulos olisi valtion tulo- ja menoarvion osalta neutraali.

 

Koska ehdotuksemme lisäisi uskontokunniksi tunnustettujen järjestöjen määrää sekä parantaisi vähemmistöryhmien mahdollisuuksia saada oman katsomuksensa mukaista opetusta, koululaitoksen menot saattaisivat kasvaa. Toisaalta, kun katsomusopetuksen vapaaehtoiseksi tekeminen vähentäisi arviomme mukaan ainakin lukion katsomusopetuksen tarvetta tuntuvasti, saavutettaisiin kokonaisuudessaan säästöjä.

 

Ehdottamamme uskontokuntien rekisterin lopettaminen ja uskontokuntien rekisteröiminen yhdistysrekisteriin vähentäisi pitkällä tähtäyksellä menoja tuntuvasti, varsinkin kun valtio lakkaisi pitämästä kirjaa uskontokuntien jäsenistä. Uskontokuntienhan on nykyäänkin pidettävä kirjaa jäsenistään kuten myös yhdistykset tekevät.

 

Jos avioliittoon vihkimisoikeus myönnettäisiin myös uskonnottomien järjestöille, tämä vähentäisi yhteiskunnan menoja.

 

Organisaatio- ja henkilövaikutukset

 

Ehdottamamme aito katsomusvapaus vähentäisi väkeä maistraateista ja muista virastoista, mutta kunnalliset hautausmaat lisäisivät aluksi ainakin maakuntapääkaupunkien työllisyyttä. Ehdotuksemme siirtää rahaa maakuntiin.

 

Vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan

 

Komitean ehdotukset syrjisivät erityisesti uskontokuntiin kuulumattomia. Komitean ehdotus siirtäisi lisää yhteiskunnan rahaa uskontokunnille. Uskontokuntiin kuuluvien päästäminen mukaan elämänkatsomustiedon opetukseen lisäisi paineita tehdä siitä entistä uskonnollisempaa.

 

Asian valmistelu

 

Komitean mietinnön on allekirjoittanut 14 henkilöä, joista kukaan ei ole suurimman vähemmistöryhmän eli uskontokuntiin kuulumattomien edustaja. Komitean työtä on käytännössä ohjannut evankelis-luterilainen kirkko. Aikaisemmista komiteoista poiketen tämä komitea on pyytänyt jo työnsä aikana lausuntoja myös uskonnottomien järjestöiltä.

 

Muita esitykseen vaikuttaneita seikkoja

 

On hyvä, että hautaustointa koskevat säädökset sisällytetään erilliseen hautaustoimilakiin. Siitä ateistit antavat liitteenä lausuntonsa.

 

Koska kirkkolaki ja ortodoksisesta kirkkokunnasta annettu laki on mielestämme kumottava ja evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon on mielestämme rekisteröidyttävä yhdistysrekisteriin, kirkkojen sisäiset hallintojärjestelyt ovat niiden oma asia ja siirtymäsäädöksiä ei tarvita.

 

Uskontokuntien pitää mielestämme siirtyä yhdistyslain mukaisiin jäsenrekistereihin.

 

<!--mstheme-->YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

 

Lakiehdotusten perustelut

 

Uskonnonvapauslaki

 

1 luku

 

Yleiset säädökset

 

1§ Lain tarkoitus

 

Ateistien mielestä yhdistyslainsäädäntö riittää tai on täydennettävissä myös uskonnollisten yhdyskuntien sääntelyyn. Jos laki tehdään, sen tulee suojata uskonnollisia vähemmistöjä ja uskonnottomia kuten ateisteja ja agnostikkoja eikä valtiokirkkoja.


Myös kirkkolait on tarpeettomina poistettava lainsäädännöstä.


Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien erillissääntelyllä valtio myös ilmaisee tahtonsa kohdella erilaisia uskonnollisia yhteisöjä tasa-arvoisesti. Evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan toiminnasta säädetään asianomaisia kirkkoja koskevissa erityislaeissa.

 

Onko tasapuolista kohtelua, että evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan toiminnasta säädetään asianomaisia kirkkoja koskevissa erityislaeissa?

 

Mihin on unohtunut valtion tarve kohdella uskonnottomia vähemmistöjä kuten ateisteja ja agnostikkoja tasapuolisesti uskonnollisten yhteisöjen kanssa?

 

Mielestämme molemmat valtiokirkot pitää erottaa valtiosta.

 

Mietinnön sivulla 29 sanotaan mm.

 

Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen luo perusteen saada oman uskontonsa opetusta perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa. Rekisteröidylle uskonnolliselle yhdyskunnalle voidaan avioliittolain perusteella myös myöntää oikeus vihkiä avioliittoon.

 

Ateistien mielestä uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen sinänsä ei saa antaa minkäänlaisia erioikeuksia yhteiskunnassa. Uskonnonopetus ei kuulu katsomusvapauden mukaisen yhteiskunnan tehtäviin.

 

Komitea on myös tässä kohden unohtanut jälleen kerran mainita uskonnottomat ja heidän tarpeensa saada katsomusopetusta.

 

Avioliittoon vihkiminen on yhteiskunnallinen toimitus, ja Suomessakin pitäisi siirtyä siihen monissa maissa vallitsevaan käytäntöön, jonka mukaan avioliiton ainoa laillistaja on yhteiskunnan viranomainen. Avioliiton solmimiseen pitäisi riittää asiaa koskevan sopimuksen allekirjoittaminen, ja muiden seremoniain pitäisi olla valinnaisia.

 

Yllä olevista lainauksista käy ilmi, että uskonnonvapauslain ilmeinen tarkoitus on myöntää uskontokunnille erioikeuksia muihin katsomusjärjestöihin nähden. Tällainen erioikeuksien myöntäminen on syrjintää kansainvälisten sopimusten tarkoittamassa mielessä. Jos uskontokunnilla esimerkiksi halutaan säilyttää avioliittoon vihkimisoikeus, tämä oikeus olisi myönnettävä myös esimerkiksi Ateistiyhdistykselle liitolle ja muille katsomuksellisille järjestöille. Myös esimerkiksi Uskonnottomat juhlapuhujat ry:n olisi tällöin saatava avioliittoon vihkimisoikeus.

 

Sivulla 29 sanotaan mm.

 

Uudessa uskonnonvapauslaissa ei käytettäisi uskonnollisen yhdyskunnan rinnalla voimassa olevaan uskonnonvapauslakiin sekä perusopetuslakiin ja lukiolakiin sisältyvää uskontokunnan käsitettä. Uskontokunnan käsite on ollut tulkinnanvarainen. Se on käsitteenä laajempi kuin uskonnollinen yhdyskunta, mutta lainsäädännössä ei nykyään mitenkään määritellä, mitkä muut yhteisöt kuin evankelis-luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkkokunta ja rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat voisivat olla uskontokuntia. Uskonnonvapauslain ja koulutuslainsäädännön tulkintakäytännössä uskonnollisen yhdyskunnan ja uskontokunnan käsitteitä onkin pidetty rinnasteisina. Uskontokunnan käsitteestä luopuminen selkeyttää lainsäädäntöä muuttamatta kuitenkaan lainsäädännön vakiintunutta tulkintakäytäntöä.

 

Tässä kohdin komitea unohtaa tahallisesti rekisteröityneinä yhdistyksinä toimivat uskontokunnat kuten monet helluntaiseurakunnat. Ei ole varmaa, että nämä uskontokunnat rekisteröityvät uskonnollisiksi yhdyskunniksi uuden lain mukaan, jos uskontokunnaksi rekisteröityminen on edelleen hankalaa, kuten se ehdotuksen mukaan on.

 

Uskontokunta -käsitteen poistaminen laista rajoittaa uskonnonvapautta. Myös monet muut komitean mietinnön ehdotukset tähtäävät evankelis-luterilaisen kirkon kilpailijoiden toiminnan rajoittamiseen. Lisäksi 9 § pyrkii estämään uskonnottomien järjestöjen rekisteröitymisen uskontokunniksi. 9 §:n tarkoitus on estää uskonnottomia järjestöjä saamasta samoja etuja kuin uskontokunnat.  Tämä on kansainvälisissä sopimuksissa määriteltyä syrjintää.

 

Uskonnollinen yhdyskunta

 

Mietinnön sivulla 29 sanotaan mm.:

 

Uskonnollisella yhdyskunnalla tarkoitetaan evankelis-luterilaista kirkkoa, ortodoksista kirkkokuntaa ja lain 2 luvussa säädetyllä tavalla rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa.

 

Jos valtio pyrkii katsomusten tasapuoliseen kohteluun, se ei määrittele uskonnollista yhdyskuntaa siten, että uskonnollisia yhdyskuntia ovat automaattisesti evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko, vaan määritelmän pitää kattaa kaikki uskontokunnat. Onhan mahdollista, että esimerkiksi evankelisluterilainen kirkko lakkaa olemasta samassa mielessä uskontokunta kuin muut uskontokunnat. Tällöin kohtelu ei olisi tasapuolista.


Ateistien mielestä uskontunnustuksista ja pyhistä kirjoituksista luopuminen osoittaisi uskonnon kykyä mukautua ihmisoikeussopimusten yhteiskuntaan. Ateistien mielestä myös edistykselliset uskontokunnat on sallittava. Uskontunnustusten ja pyhien kirjojen puolesta on tapettu ja kidutettu miljoonia ihmisiä. Ateisteja ihmetyttää suuresti komitean pyrkimys sisällyttää nämä asiat uskonnon harjoittamisen määritelmään. Uskontotiede on jo useiden vuosikymmenien ajan määritellyt käsitteet toisin kuin komitea.


Erityisesti Suomen Ateistiyhdistys ihmettelee sitä, että toisaalla komitean mietinnössä uskonnon harjoituksena esitetty uskonnonopetus on jätetty määritelmästä pois.


Jos halutaan löytää jokin uskonnoille yhteinen piirre, lähes ainoa, joka löytyy, on uskonnonopetus.


Tämäkään piirre ei sovi yhden ihmisen yksityiseen uskontoon. Tällainen uskonto voi olla vakaumus ilman mitään ulospäin näkyviä menoja. Mielestämme myös yksityisellä uskonnolla on oltava sama perustuslain suoja kuin julkisella.


Ateistien eri tutkimuksista saaman käsityksen mukaan evankelis-luterilaisessa kirkossa on suuri määrä jäseniä, joilla on tällainen yksityinen uskonto, ja monet evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä uskovat vain mitättömän pienen osan tämän kirkon opeista. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu myös ateisteja. Tiettävästi heitä on myös pappeina, vaikka heidän on toimeentulonsa turvatakseen salattava vakaumuksensa.


Jos uskonnonvapauslaki säädetään, Suomen Ateistiyhdistys on komitean kanssa yhtä mieltä siitä, että lakiin ei oteta enää mainintaa laista ja hyvistä tavoista. Lakeja on Suomessa toteltava muutenkin, ja hyvistä tavoista huolehtivat kuntien järjestyssäännöt, koulujen tapakasvatus jne.

 

<!--mstheme-->Jäsenyys uskonnollisessa yhdyskunnassa

<!--mstheme-->

<!--mstheme-->Mahdollisuus kuulua samanaikaisesti useampaan uskonnolliseen yhdyskuntaan

<!--mstheme-->

Yhdistys kannattaa komitean ehdotusta, että lakeihin ei enää sisällytetä kieltoa kuulua samanaikaisesti useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan. Nykyinen kielto rajoittaa uskonnonvapautta. Valtion tehtävä ei ole ottaa kantaa siihen, kuinka moneen uskonyhteisöön ihminen kuuluu. Asia on uskonyhteisöjen ja niiden jäsenten keskinäinen.


<!--mstheme-->Alaikäisen uskonnollinen asema<!--mstheme-->

 

Ateistien käsityksen mukaan lapsi itse ei voi liittyä uskontokuntaan ainakaan ennen kuin hän oppii puhumaan. Hyvin harva tulee enää ajatelleeksi sitä, että evankelis-luterilaisen kirkon tapa ottaa alle puhumisikäisiä lapsia jäsenikseen johtuu vanhasta kristillisestä paholaisuskosta. Kun kansan enemmistö ei enää usko paholaiseen, olisi syytä vakavasti miettiä sitä, onko yhteiskunnan asia olla mukana tällaisissa ikärajapohdinnoissa.


Ateistien mielestä on ongelmallista, että monen uskontokunnan säännösten mukaan lapsi liitetään uskontokunnan jäseneksi heti kohta syntymän jälkeen, vaikka vanhemmilla onkin oikeus päättää lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta. Uskontokasvatus vanhempien tahdon mukaan on mahdollista myös ilman uskontokunnan jäsenyyttä. Mitä kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta se, että valtaosa kansasta ei ole itse valinnut uskontokuntaansa, johon kuuluu? Erityisen ongelmallista lapsen liittäminen uskontokuntaan on silloin, kun jäsenyydestä aiheutuu veroseuraamuksia kuten valtiokirkkojen jäsenyydestä. Henkilö ei ole itse valinnut jäsenyyttään uskontokunnassa, mutta silti hän on verovelvollinen uskontokunnalle. Paras ratkaisu olisi, että uskontokunnat ottaisivat jäseniä vasta silloin, kun henkilö itsenäisesti osaa tehdä ratkaisun liittymisestään.


Komitean erityisen kiinnostuksen kohteena on koulujen uskonnonopetuksen säilyttäminen ja uskonnollisen täysivaltaisuuden ikärajan säätäminen siten, että säädös tukee koulujen uskonnonopetusta.

 

Mietinnön sivulla 31 sanotaan mm.

 

Pykälä rakentuu kahdelle keskeiselle periaatteelle. Ensinnäkin pykälällä halutaan turvata perheen uskonnollinen yhtenäisyys. Tämä ilmenee siten, että pykälän 1 momentin mukaan alaikäinen voidaan lähtökohtaisesti liittää vain sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, johon hänen huoltajansa kuuluvat tai joku huoltajista kuuluu. Toisaalta pykälässä suojataan lapsen uskonnollisen aseman pysyvyyttä. Jäsenyys uskonnollisessa yhdyskunnassa vaikuttaa niin merkittävästi lapsen arvomaailman ja persoonallisuuden kehitykseen, että lainsäädännössä on perusteltua tukea lapsen uskonnollisen kasvatuksen pysyvyyttä.


Toisessa lauseessa on uskonnottomien näkökulmasta kaksi virhettä. Ensiksi: Katsomusvapaus ei millään tavoin edellytä perheen katsomuksellista yhtenäisyyttä. Toiseksi: Miksi komitea puhuu uskonnollisesta yhtenäisyydestä? Eikö uskonnoton yhtenäisyys ole yhtä arvokas?

 

Rajoitus, jonka mukaan alaikäinen voidaan liittää vain sellaiseen uskontokuntaan, johon hänen huoltajansa kuuluvat tai joku huoltajista kuuluu, merkitsee vanhempien määräämisoikeuden rajoitusta.

 

Lapsen uskonnollisen pysyvyyden turvaaminen on myös huonosti sanottu. Pitäisi puhua lapsen katsomuksellisesta pysyvyydestä. Uskonnottomuuden pysyvyys on yhtä arvokas kuin uskonnon pysyvyys. Voidaan kuitenkin kysyä, eikö lapsen pitäisi kehittyä eikä pysähtyä johonkin katsomukseen. Jos pysyvyyden turvaaminen on tarpeellista, pitäisi pohtia, miten alaikäisiä lapsia suojattaisiin esimerkiksi rippikouluun painostamiselta, jota esiintyy kouluissa ja toveripiirissä. Jos rippikouluun painostaminen selvästi kiellettäisiin katsomusvapauslaissa, ja jos rikoslaissa säädettäisiin rangaistuksena esimerkiksi sakkoa rippikouluun painostamisesta, nuorten katsomusvapaus lisääntyisi merkittävästi.

 

Aiemmin Suomessa oli käytäntö, että lapsi seurasi isäänsä, mikä on nähtävä silloisen patriarkaalisen yhteiskunnan taustaolettamuksena. Säädöksiä kuitenkin muutettiin, kun kirkosta eroaminen vilkastui. Perheessä kirkosta erosi useimmiten isä. Säädöstä ei muutettu naissukupuolta suosivaksi siksi, että nainen olisi haluttu nähdä tasavertaisena mieheen nähden vaan siksi, että isän mukana lapset eivät eroaisi kirkosta.

 

Komitean ehdottaa::

 

Alaikäinen voidaan liittää sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, johon hänen huoltajansa kuuluvat tai joku huoltajista kuuluu. Jos huoltajat kuuluvat eri yhdyskuntiin tai joku heistä ei kuulu mihinkään yhdyskuntaan, huoltajat sopivat lapsen uskonnollisesta asemasta. Jos huoltajat eivät sovi asiasta ja he asuvat erillään, päättää alaikäisen uskonnollisesta asemasta se huoltaja, jonka luona lapsi asuu. Jos huoltajat eivät muussa tapauksessa sovi asiasta, lasta ei liitetä mihinkään yhdyskuntaan.


Vaikka ateistit eivät kannata alaikäisten liittämistä uskontokuntiin, komitea poikkeaa tässä kohdassa myönteisesti välimietinnöstään. Mielestämme demokraattiseen ja tasa-arvoiseen yhteiskuntaan sopii, että huoltajat sopivat lapsen asemasta. On myös hyvä, että siinä tapauksessa, jossa huoltajat eivät pääse sopimukseen lapsen asemasta, lasta ei liitetä mihinkään uskontokuntaan.

 

Komitea ehdottaa:

 

Huoltajien liittyessä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erotessa siitä lapsen uskonnollinen asema ei muutu, jolleivät huoltajat toisin päätä.

 

Aikuiset todennäköisemmin eroavat uskontokunnista kuin liittyvät niihin. Kun huoltajien pitäisi ehdotuksen mukaan erikseen päättää, seuraako lapsi huoltajiaan, lapsi todennäköisesti jäisi uskontokuntaan huoltajien erotessa siitä, mutta toisaalta lapsi todennäköisesti liitettäisiin uskontokuntaan, jos huoltajat liittyisivät sellaiseen. Koska säädöksen piilotarkoitus on toimia uskontokuntien hyväksi, vastustamme sitä. Kohta pitäisi kuulua seuraavasti:

 

Huoltajien liittyessä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erotessa siitä lapsi seuraa huoltajiaan, jolleivät huoltajat toisin päätä.

 

Tämän säädöksen vallitessa on mahdollista jättää lapsi entiseen asemaansa, joten huoltajilla on mahdollisuus tehdä kummin päin tahansa.

 

Komitea ehdottaa:

 

Huoltajat voivat päättää, että lapsi liitetään huoltajista poiketen uskonnolliseen yhdyskuntaan tai häntä ei liitetä mihinkään yhdyskuntaan, jos päätöksellä turvataan lapsen mahdollisuus saada hänen aikaisemmin saamaansa uskonnollista tai muuta katsomuksellista kasvatusta vastaavaa kasvatusta.

 

Mielestämme tämän kohdan tulee kuulua:

 

Huoltajat voivat päättää, että lapsi liitetään huoltajista poiketen uskonnolliseen yhdyskuntaan tai häntä ei liitetä mihinkään yhdyskuntaan.

 

Huoltajat ja lapsi yhdessä osaavat harkita tarpeelliset reunaehdot ilman että yhteiskunta puuttuu tähän asiaan. Ehdotuksen loppuosan selkeänä piilotarkoituksena lienee pitää uskontokunnista eronneiden lapsia mukana koulujen uskonnonopetuksessa.

 

Komitea ehdottaa:

 

Jos lapsi asuu pysyvästi muualla kuin huoltajansa luona, voivat lapsen huoltajat ja lapsen käytännön kasvatuksesta vastaavat sopia, että lapsi liitetään siihen yhdyskuntaan, johon kasvatuksesta vastuussa olevat kuuluvat.

 

Tässä komitealta ovat unohtuneet kokonaan uskontokuntiin kuulumattomat. Komitean mieleen ei ole tullut, että uskontokuntaan kuuluvien lapset voivat olla uskontokuntiin kuulumattomien kasvatettavina. Mielestämme tämä puolueellinen kohta on poistettava. Vaihtoehtoisesti se voidaan muotoilla seuraavaan muotoon:

 

Jos lapsi asuu pysyvästi muualla kuin huoltajansa luona, voivat lapsen huoltajat ja lapsen käytännön kasvatuksesta vastaavat sopia, että lapsi liitetään johonkin niistä uskonnollisista yhdyskunnista, johon kasvatuksesta vastuussa olevat kuuluvat tai jos joku kasvatuksesta vastuussa olevat eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan, lapsi voidaan jättää uskontokuntien ulkopuolelle.

 

5 § Alaikäisen päätösvalta

 

Komitea ehdottaa:

 

Alaikäinen voi 15 vuotta täytettyään huoltajan suostumuksella 4 §:n estämättä liittyä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erota siitä.

 

Kaksitoista vuotta täyttänyt voidaan liittää uskonnolliseen yhdyskuntaan tai ilmoittaa eronneeksi yhdyskunnasta vain omalla suostumuksellaan.

 

Menettelystä selvitettäessä huoltajan ja ala-ikäisen suostumusta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

 

Myös tämä säädös todennäköisesti toimii uskontokuntien eduksi. Koska se kuitenkin lisää nuorten katsomusvapautta, se voidaan hyväksyä.

 

Ateistit ovat aikaisemmin sanoneet, että on harkinnan arvoista, voisiko nykyisin 18-vuotiaan oikeudet vapaasti päättää uskontokuntaan kuulumisestaan, siihen liittymisestään tai siitä eroamisestaan muuttaa siten, että tämän itsenäisen päätöksen voisi tehdä jo 15-vuotiaana. Yhdistys ei kuitenkaan kannata sitä ehdotusta, että ikäraja sovitettaisiin evankelis-luterilaisen kirkon rippikouluikään sopivaksi eli vuodeksi, jona lapsi täyttää 15 vuotta.

 

Jos lukiolakia muutetaan ateistien ehdottamalla tavalla siten, että uskonnonopetus ja elämänkatsomustiedon opetus ovat vapaaehtoisia siinä suhteessa, että niistä saa pyynnöstä vapautuksen, tarve ikärajan alentamiseen vähenee. Ongelmana on tällöin yhä, että alaikäinen voi nykyisten säädösten vallitessa joutua maksamaan esimerkiksi kirkollisveroa vastoin tahtoaan.

 

Kun alaikäinen ei kuitenkaan joudu maksamaan mitään muita jäsenmaksuja kuin kirkollisveroja vastoin tahtoaan, tämä on selvää syrjintää uskontojen hyväksi. Tästä syystä pykälään on mielestämme lisättävä kohta:

 

Ateistit ehdottavat:

 

Alaikäinen ei kuitenkaan ole velvollinen vastoin tahtoaan maksamaan kirkollisveroa tai uskontokunnan jäsenmaksua.

 

 Liittymis- ja eroamismenettely<!--mstheme-->

Vapaa-ajattelijain mielestä

Ateistien mielestä yhdyskunnat päättäkööt yhdyskuntaan liittymisen edellytyksistä.

 

Komitea sanoo:

 

Oikeudesta erota uskonnollisesta yhdyskunnasta säädetään uskonnon ja omantunnon vapautta koskevassa perustuslain 11 §:ssä, jonka mukaan uskonnon ja omantunnon vapauteen kuuluu muun ohella oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Oikeus erota uskonnollisesta yhdyskunnasta on siten olennainen osa perustuslaissa säädettyä uskonnonvapautta. Tavallisella lailla ei voida säätää eivätkä uskonnolliset yhdyskunnat voi omilla sisäisillä säännöillään asettaa ehtoja eroamiselle.

 

Ateistit esittivät:

 

Koskaan ei ole ollut mitään asiallisia perusteluja estää sitä, että uskonnollisesta yhteisöstä eroamisen voisi tehdä kirjeitse ilman, että eroamisen olisi tapahduttava henkilökohtaisella käynnillä maistraatissa tai uskonnollisen yhdyskunnan tiloissa. Kirjallisen eroamisen käytäntö toimii hyvin muissa Pohjoismaissa.


Painostusta esiintyy Suomessa pikemminkin uskontokuntien kuin uskontokuntiin kuulumattomien taholla. Uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden vastaisesti kristinusko sisältää painostusopin, jota kutsutaan lähetyskäskyksi. Vapausoikeuksien lisäämistä tutkivan komitean pitäisi pikemminkin pohtia keinoja uskonnon uhrien auttamiseksi.

 

Komitea ehdottaa esittämämme kannan mukaisesti:

 

Pykälän 2 momentin mukaan uskonnollisesta yhdyskunnasta erotaan ilmoittamalla eroamisesta henkilökohtaisesti tai kirjallisesti mainitulle yhdyskunnalle tai maistraatille. Henkilö katsotaan eronneeksi siitä päivästä, kun yhdyskunta tai maistraatti on saanut eroamisilmoituksen, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä päivänä kirjallisen eroamisilmoituksen postituspäivästä. Pykälä mahdollistaa eroamisen uskonnollisesta yhdyskunnasta myös sähköisesti tietoliikenneyhteyksien välityksellä siten kuin sähköisestä asioinnista hallinnossa erikseen säädetään.

 

Ateistit esittävät:


Jos joku eroaa uskonnollisesta yhdyskunnasta hetken mielijohteesta, asia on yksinkertaisin toimenpitein korjattavissa. Jos uskonnollisesta yhdyskunnasta hetken erossa olemisesta tai uskonnollisten yhdyskuntien ulkopuolella olemisesta on, kuten Ateistien mielestä on, yhteiskunnallisia seuraamuksia, pitäisi pikemminkin pohtia sitä, miten uskontokuntien ulkopuolella olevien yhteiskunnallista tasavertaisuutta voitaisiin parantaa.


Voidaan kysyä, eikö pikemminkin uskonnolliseen yhdyskuntaan liittymiselle pitäisi asettaa harkinta-aika.


<!--mstheme-->Vala ja vakuutus

 

Komitea on jättänyt selvittämättä valan ja vakuutuksen historialliset taustat. Jotkut uskonnot kieltävät uskonnollisen valan. Vakuutus on kristittyjen painostuksesta muiden uskontokuntien jäsenille ja uskonnottomille syntynyt valan korvike. Koska yhteiskunnan ei pidä harjoittaa uskontoa (vala on uskonnon harjoittamista), ei tarvita valan korviketta eli vakuutustakaan.


Jos valasta tai vakuutuksesta kuitenkin säädetään, ei ole perusteita sille, että siitä säädettäisiin uskonnonvapauslaissa.


Oikeudenkäynnissä riittää, että todistajalle tehdään selväksi valehtelemisen rangaistusseuraamukset. Virkatehtävien hoitamiseen liittyvät velvollisuudet voidaan tehdä virkamiehelle selväksi ilman valaa tai vakuutusta. Sotilaana asevelvollisuutensa suorittavia opastetaan tottelevaisuuteen riittävässä määrin ilman valaa tai vakuutusta.


Sotilasvala uskonnollisena seremoniana on ollut Suomessa eräs räikeimpiä uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden loukkauksia. Valatilaisuudesta kieltäytyneisiin on sovellettu puolustusvoimissa monenlaista kiusantekoa. Nyt puolustusvoimat on antanut kantelumme johdosta uuden ohjeen, joka käytäntöön sovellettuna poistaa esiintyneet vakaumuksen vapauden loukkaukset.


Mikään ei estä uskontokuntia käyttämässä valaa niiden sisäisessä toiminnassa.

 

Uskonnon opetus

 

Lakiehdotuksessa sanotaan:

 

Oikeudesta saada uskonnonopetusta säädetään erikseen.

 

Tässä ei mainita ollenkaan elämänkatsomustiedon opetusta. Tällainen unohdus ei voi olla sattuma. Ilmeisesti komiteassa on ajateltu, että elämänkatsomustiedon opetuksen mahdollinen poistaminen on helpompaa, jos oppianetta ei mainita uskonnonvapauslaissa.

 

Suomen perustuslaki ja kansainväliset säädökset eivät takaa oikeutta saada uskonnonopetusta. Oikeus saada uskonnonopetusta ei liioin kuulu uskonnonvapauteen. Yhdysvalloissa, jossa on lakien mukaan uskonnonvapaus, uskonnonopetusta yhteiskunnan oppilaitoksissa ei voida perustuslain mukaan edes antaa.

 

Velvollisuus osallistua uskonnonopetukseen on selkeästi perustuslain vastainen, kuten Martin Scheinin eriävässä mielipiteessään toteaa.

 

Ateistien mielestä pykälä 8 on uskonnottomia syvästi loukkaavana poistettava.

 

Pykälä 8 on pelkkää valtiokirkkojen mahtailua, eikä sillä muutenkaan ole käytännössä paljoa merkitystä.

 

Jos pykälä 8 halutaan välttämättä säilyttää, se muutettakoon muotoon:

 

Oikeudesta saada katsomusopetusta säädetään erikseen.

 

2 luku Rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat

 

Ateistien mielestä yhteiskunnan tehtävä ei ole säätää uskonnollisten yhteisöjen järjestäytymismuodoista. Tästä syystä lain toinen luku on mielestämme tarpeeton. Koska yhdistys ajaa täydellistä katsomusvapautta, moitimme seuraavassa lain toisen luvun niitä kohtia, jotka rajoittavat katsomusvapautta. Erityisesti ehdotettu laki toimii molempien valtiokirkkojen eduksi ja vähemmistöuskontoja vastaan. Tiedotusvälineissä, erityisesti Yleisradiossa, on jo käynnissä vähemmistöuskonnoilla pelottelu. Ateistien mielestä tällaisella propagandalla yritetään vaikuttaa uskonnonvapauslain käsittelyyn.

 

Rekisteröitymispakko kansalaisoikeuksien perusteena on muutoinkin kestämätön ajatus. Monissa entisissä ja joissakin nykyisissä kommunistimaissa katsomusyhteisöjen rekisteröintipakko oli tai on useiden oikeuksien edellytys.

 

Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan tarkoitus

 

Komitea ehdottaa:

 

Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan tarkoituksena on järjestää ja tukea uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen kuuluvaa yksilöllistä, yhteisöllistä ja julkista toimintaa, joka pohjautuu uskontunnustukseen, pyhinä pidettyihin kirjoituksiin tai muihin yksilöityihin pyhinä pidettyihin vakiintuneisiin toiminnan perusteisiin.

 

Ateistit toistavat edellä sanottua:

 

Ateistien mielestä valtiovallan tehtäviin ei kuulu ratkaista, onko jonkin järjestön toiminta uskonnollista vai ei. Mielestämme riittää, että järjestö itse ilmoittaa, onko se uskonnollinen yhteisö vai ei. Näin ollen ei tarvita lautakuntaa ratkaisemaan, onko järjestö uskonnollinen yhteisö vai ei.

 

Mielestämme ehdotetun säädöksen tarkoitus on rajoittaa valtiokirkkojen kanssa kilpailevien uskontokuntien perustamista. Lisäksi ehdotetun säädöksen tarkoitus on estää uskonnottomia yhteisöjä rekisteröitymästä uskonnollisiksi yhteisöiksi saadakseen samat edut kuin uskonnollisilla yhteisöillä. Esimerkiksi Suomen Ateistiyhdistys voisi rekisteröityä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi ja saada oikeuden ateismin opetukseen kouluissa. Mikäli tällaista ei sallita, valtio syyllistyy vakaumukseen perustuvaan syrjintään.

 

Ehdotuksessa oletetaan, että uskontokunta pysyy pääsääntöisesti muuttumattomana, että sillä on muuttumaton uskontunnustus tai muuttumattomia pyhiä kirjoituksia. Miksi pyhiä kirjoituksia? Miksi myös muiden vakiintuneiden toiminnan perusteiden pitää olla pyhiä. Miksi halutaan lailla kieltää sellaiset uskonnot, jotka muuttuvat eivätkä perusta toimintaansa mihinkään pyhään? Vastustamme uskontokuntien rajoittamista pyhyyden perusteella.

 

Kohta:

 

Yhdyskunnan tulee toteuttaa tarkoitustaan perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.

 

on tarpeeton. Perus- ja ihmisoikeuksia on noudatettava perustuslain ja kansainvälisten sopimustemme perusteella.

 

Lakiehdotuksessa sanotaan:

 

Yhdyskunnan tarkoituksena ei ole taloudellisen voiton tavoittelu tai muuten pääasiassa taloudellisen toiminnan järjestäminen. Yhdyskunta ei voi järjestää toimintaa, jota varten ei voida perustaa yhdistyslain (503/1989) mukaista yhdistystä tai jota varten yhdistys voidaan perustaa vain luvanvaraisesti.

 

Monien uskontokuntien johtajien vaikuttimena on uskontokunnan jäsenten kustannuksella eläminen. Mielestämme ensimmäinen lause voidaan poistaa.

 

10 § Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan perustaminen

 

Komitea ehdottaa:

 

Vähintään 20 henkilöä voi perustaa rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan 9 §:ssä säädettyä tarkoitusta varten. Yhdyskunnan perustajan tulee olla 18 vuotta täyttänyt.

 

Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan voi perustaa myös vähintään kaksi 1 momentissa

tarkoitettua rekisteröityä yhdyskuntaa.

 

Säädöksen mukaan Jeesus ja kaksitoista apostolia eivät Suomessa riittäisi perustamaan uskonnollista yhdyskuntaa.

 

Miksi kaksi rekisteröityä uskontokuntaa (komitea: uskonnollista yhdyskuntaa) voi perustaa uskontokunnan mutta ei kaksi ihmistä?

 

Pitääkö yhdistysten olla 18 vuotta täyttäneitä?

 

Ateistien mielestä uskonnollisen yhdyskunnan perustamiseen sopivat samat säännöt kuin minkä tahansa yhdistyksen perustamiseen. Evankelis-luterilaisen kirkon huoli siitä, että on olemassa uskonnollisia yhdyskuntia, joissa ei ole yhtään jäsentä, on omituinen. Pitäisikö evankelis-luterilaisen kirkon mielestä sen kilpailijoissa olla paljon jäseniä? Todellinen evankelis-luterilaisen kirkon tausta-ajatus selviää kirkolliskokouksen omasta lausunnosta. Sen mukaan evankelis-luterilainen kirkko haluaa rajoittaa kilpailijoiden syntyä vaatimalla mahdollisimman suurta jäsenmäärärajaa uuden uskonnollisen yhdyskunnan perustamiselle.


Ateistien mielestä komitean ei pidä alistua evankelis-luterilaisen kirkon tahtoon ehdottamalla jäsenmäärärajoituksia uskonnollisten yhdyskuntien rekisteröitymiselle ja perustamiselle. Kolme jäsentä kuten yhdistyksissä riittää.

 

11 § Perustamiskirja

 

Komitea ehdottaa:

 

Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan perustamisesta tehdään perustamiskirja, johon liitetään yhdyskunnan yhdyskuntajärjestys. Perustamiskirja on päivättävä ja sen allekirjoittavat 10 §:ssä tarkoitetut yhdyskunnan perustajat.

 

Ateistien mielestä pykälä on tarpeeton koska uskontokuntiin voidaan soveltaa tässä kohdassa yhdistyslakia.

 

 

12 § Yhdyskuntajärjestys

 

Komitea ehdottaa:

 

Yhdyskuntajärjestyksessä on mainittava:

1) yhdyskunnan nimi ja kotipaikkana oleva Suomen kunta;

2) yhdyskunnan 9 §:n mukainen tarkoitus ja toimintamuodot;

3) edellä 3 §:ssä tarkoitetut perusteet, joiden mukaan henkilö voidaan ottaa yhdyskunnan

jäseneksi;

4) päätösvallan käyttämisestä yhdyskunnassa;

5) yhdyskunnan hallituksen jäsenten lukumäärä tai vähimmäis- ja enimmäismäärä sekä

toimikausi;

6) yhdyskunnan tilikaudesta, tilinpäätöksen vahvistamisesta, vastuuvapauden myöntämisestä sekä talouden ja hallinnon valvonnasta;

7) velvollisuudesta maksaa yhdyskunnalle jäsenmaksuja ja muita maksuja;

8) menettelystä muutettaessa yhdyskunta-järjestystä ja purettaessa yhdyskunta; sekä

9) varojen käytöstä yhdyskunnan purkautuessa tai lakatessa.

 

Jos yhdyskunnan päätösvaltaa yhdyskuntajärjestyksen mukaan käyttävät jäsenet yhdys-kunnan kokouksessa, yhdyskuntajärjestyksessä on mainittava siitä, miten ja missä ajassa yhdyskunnan kokous kutsutaan koolle.

 

Kohta 7) pitää muuttaa muotoon

 

7) onko velvollisuus maksaa yhdyskunnalle jäsenmaksuja ja muita maksuja;

 

Myös sellaisia uskontokuntia, joissa jäsenmaksuvelvollisuutta ei ole, on.

 

Ateistien mielestä yhdistyslain säädökset riittäisivät tässä kohdassa.

 

13 § Uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröiminen

 

Komitea ehdottaa:

 

Uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröimisestä päättää opetusministeriö. Rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta merkitään Väestörekisterikeskuksen ylläpitämään uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin.

 

Uskonnollinen yhdyskunta tulee rekisteröidä, jos yhdyskunta on perustettu tämän lain mukaisesti, yhdyskunnan yhdyskuntajärjestys ja hallinto ovat tämän lain säännösten mukaiset sekä yhdyskunnan nimi selvästi erottuu rekisteriin aikaisemmin merkittyjen yhdyskuntien nimistä eikä nimi ole harhaanjohtava.

 

Uskonnollisten yhdyskuntien rekisteri ja siihen kuuluvat asiakirjat ovat julkisia. Jokaisella on oikeus saada otteita ja todistuksia rekisteristä ja siihen kuuluvista asiakirjoista siten kuin viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään.

 

Ateistien mielestä uskontokunnat tulee merkitä samaan yhdistysrekisteriin kuin muut yhdistykset, ja rekisteröinnistä päättäisi sama viranomainen kuin yhdistysten merkinnästä rekisteriin. Mielestämme uskontokunta voidaan merkitä rekisteriin, jos se täyttää samat vaatimukset kuin rekisteröity yhdistys. Myös muilta osin rekisteröityjä yhdistyksiä koskevat säädökset riittävät.

 

Päinvastoin kuin komitea väittää, uskonnollisten yhdyskuntien sääntelyn sulauttaminen osaksi yhdistyslain mukaista sääntelyä on ainoa tasapuolinen ratkaisu.


Mietinnössä esitetyt perustelut uskonnollisten yhdyskuntien omasta järjestäytymismuodosta eivät ole pitäviä, vaan ne kiertävät kehää. Komitea perustelee uskonnollisille yhdyskunnille omaa järjestäytymismuotoa muun muassa siksi, että evankelis-luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkkokunnalla on kummallakin oma lainsäädäntönsä Suomessa. Erillislait korostavat katsomusvapauden periaatteen vastaisesti uskontojen erityisasemaa muihin katsomuksiin nähden.


Kun komitean kanta on, että esimerkiksi avioliittoa koskevat säännökset siirretään avioliittolakiin, avioliiton kytkentä uskontoon katkeaa. Siten erillistä järjestäytymismuotoa ei voida perustella sillä, että uskonyhteisöillä on vihkimisoikeus. Uskontokytkennän poistamisen jälkeen uskontokunnilla ei ole mitään perusteita omata vihkimisoikeutta.

 

14 § Rekisteröinnin oikeusvaikutukset

 

Komitea ehdottaa:

 

Rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta voi hankkia oikeuksia ja tehdä sitoumuksia sekä olla asianosaisena tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa.

 

Yhdyskunnan jäsenet eivät vastaa henkilökohtaisesti yhdyskunnan velvoitteista.

 

Myös tässä riittävät mielestämme yhdistyslain säädökset.

 

15 § Jäsenet ja jäsenluettelo

 

Komitea ehdottaa:

 

Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan jäsenenä voi olla yksityinen henkilö ja toinen rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta. Edellä 10 §:ssä tarkoitetut yhdyskunnan perustajat ovat uskonnollisen yhdyskunnan jäseniä.

 

Yhdyskunnan tulee pitää jäsenistään rekisteriä siten kuin siitä erikseen säädetään.

 

Ateistien mielestä myös nämä asiat voidaan hoitaa yhdistyslain puitteissa.

 

Jos perustajia vaaditaan, kuten komitea ehdottaa, 20, vaatimus, jonka mukaan perustajien pitää olla yhdyskunnan jäseniä, rajoittaa uskontokunnan perustamisvapautta,. Jos perustajiksi riittää kolme, kuten ateistit ehdottavat, voidaan vaatia, että he liittyvät uskontokuntaan.

 

16 § Hallitus

 

Komitea ehdottaa:

 

Rekisteröidyllä uskonnollisella yhdyskunnalla on hallitus, jossa on yksi tai useampia jäseniä. Vajaavaltainen ja konkurssissa oleva ei voi olla hallituksen jäsenenä. Hallituksella on puheenjohtaja. Puheenjohtajalla ja vähintään puolella hallituksen muista jäsenistä on oltava kotipaikka Suomessa, jollei opetusministeriö myönnä lupaa poiketa tästä.

 

Hallituksen on lain, yhdyskuntajärjestyksen ja yhdyskunnan päätösten mukaisesti huolellisesti hoidettava yhdyskunnan asioita. Hallitus edustaa yhdyskuntaa. Jos hallitus laiminlyö lain tai yhdyskuntajärjestyksen mukaisen tehtävänsä, lääninhallituksen tulee yhdyskunnan jäsenen hakemuksesta sakon uhalla velvoittaa hallitus hoitamaan tehtävänsä.

 

Yhdyskuntajärjestyksessä voidaan määrätä, että hallitukselle kuuluvaa toimivaltaa käyttää muun niminen toimielin.

 

Mielestämme yhdistyslain säädökset riittävät myös tässä kohden.

 

Ateistien mielestä myös uskontokunnan hallituksessa tulee olla vähintään kolme jäsentä.

 

Jos uskontokunnan oppeihin kuuluu päätösten teko muulla tavalla, se on mahdollista, koska hallitus voi uskontokunnan oppien mukaan hyväksyä muun päätöksen tekijän päätökset.

 

Jos uskontokunnan hallituksessa sallitaan vain yksi jäsen, mihin sillloin tarvitaan hallituksen puheenjohtajaa?

 

17 § Paikallisyhteisöt

 

Ateistien mielestä yhdistyslain säädökset riittävät myös paikallisyhteisöjen osalta.

 

18 § Yhdistyslain soveltaminen

 

Ateistien mielestä uskonnonvapauslakia ehdotetussa muodossa ei muutoinkaan tarvita. Yhdistyslaki riittää.

 

Jos katsomusvapauslailla halutaan turvata vähemmistöjen ja erityisesti uskonnottomien ja ateistien asema, lakiehdotus on laadittava kokonaan uudelleen.

 

Joissakin tapauksissa yhdistyslakiin voitaisiin ottaa lisäsäädöksiä, jotta katsomusvapautta ei loukattaisi. Esimerkiksi yhdistyksen nimi voisi olla minkä kielinen tahansa ja säännöt voisivat olla minkä kielisiä tahansa. Uskontokunnallahan voi olla pyhä kieli, ja suomen-, ruotsin- ja saamenkieleen rajoittuminen nimessä ja säännöissä voisi loukata katsomusvapautta.

 

19 § Jäsenen maksuvelvollisuus

 

Myös tässä kohden mielestämme riittävät yhdistyslain säädökset.

 

Ateistien mielestä ns. kirkollisverot on poistettava lainsäädännöstä ja uskonnollisten yhdyskuntien on järjestettävä jäsenmaksujen perintä samalla tavalla kuin aatteelliset yhdistykset sen järjestävät.

 

20 § Perustamisilmoitus

 

Myös tässä kohden mielestämme riittävät yhdistyslain säädökset.

 

21 § Muutos- ja purkautumisilmoitus

 

Myös tässä kohden mielestämme riittävät yhdistyslain säädökset.

 

22 § Rekisteristä poistaminen

 

Komitea ehdottaa:

 

Väestörekisterikeskus poistaa uskonnollisten yhdyskuntien rekisteristä yhdyskunnan, josta ei viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana ole tullut ilmoitusta uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin, jollei osoiteta, että yhdyskunta harjoittaa edelleen toimintaansa.

 

Ennen rekisteristä poistamista yhdyskunnalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

 

Mielestämme tämä pykälä rajoittaa katsomusvapautta. Pykälän tarkoitus lienee toimia valtiokirkkojen hyväksi.

 

23 § Yhdyskunnan lakkauttaminen ja varoitus

 

Komitea ehdottaa:

 

Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan kotipaikan alioikeus voi opetusministeriön, virallisen syyttäjän tai yhdyskunnan jäsenen kanteesta julistaa yhdyskunnan lakkautetuksi, jos yhdyskunta toimii olennaisesti vastoin lakia tai yhdyskuntajärjestyksessä määrättyä tarkoitustaan.

 

Jos yleinen etu ei vaadi yhdyskunnan lakkauttamista, voidaan yhdyskunnalle lakkauttamisen

sijasta antaa varoitus.

 

Ateisteilla on huonoja kokemuksia jopa tavallisen yhdistyslain mukaisesta lakkauttamismenettelystä. Urho Kekkosen ollessa sisäministerinä Tampereen siviilirekisteriyhdistys lakkautettiin. Tasavallan presidenttinä ollessaan Urho Kekkonen sanoi, että siihen aikaan virkamiehet hoitivat tällaiset asiat (ministeri pani vain nimensä lakkauttamisehdotukseen). Tuomioistuin lakkautti Tampereen siviilirekisteriyhdistyksen.

 

Mielestämme tämä pykälä on poistettava lakiehdotuksesta.

 

Jos yhdyskunnan toiminta vaarantaa yleisen turvallisuuden, eduskunta voi tarvittaessa säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä toimenpiteistä, joihin on ryhdyttävä.

 

Komitea ei ehdota yksilöille minkäänlaista suojaa esimerkiksi uskontoon perustuvalta ihmisoikeuksien rikkomiselta kuten naisten silpomiselta tai tarpeellisten terveydenhoidollisten toimenpiteiden laiminlyönniltä. Mielestämme viranomaisten tulee nykyisen lainsäädännön puitteissa suhtautua nykyistä ankarammin uskontoon perustuviin ihmisoikeusrikkomuksiin. Rikkomuksiin syyllisiä on rangaistava rikoslain säädösten perusteella.

 

24 § Väliaikainen toimintakielto

 

Komitea ehdottaa:

 

Kun rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan lakkauttamista koskeva asia on tullut vireille, tuomioistuin voi asiaa käsitellessään asianosaisen vaatimuksesta kieltää väliaikaisesti yhdyskunnan toiminnan, jos on todennäköistä, että yhdyskunta toimii 23 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

 

Jos tuomioistuin on antanut väliaikaisen toimintakiellon, sen on joka kerta asiaa käsitellessään päätettävä kiellon voimassaolosta. Toimintakieltoa koskevaan päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla.

 

Koska emme kannata edellisessä pykälässä mainittua toimintakieltoa, emme kannata väliaikaista toimintakieltoa.

 

25 § Rangaistussäännös

 

Komitea ehdottaa:

 

Joka tämän lain vastaisesti jatkaa lakkautetuksi julistetun tai väliaikaiseen toimintakieltoon määrätyn uskonnollisen yhdyskunnan toimintaa edustamalla yhdyskuntaa tai toimimalla sen puolesta taikka ottamalla uusia jäseniä yhdyskuntaan tai toimeenpanemalla yhdyskunnan kokouksen taikka muulla vastaavalla tavalla, on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, laittomasta uskonnollisen yhdyskunnan toiminnan harjoittamisesta sakkoon.

 

Mielestämme ehdotettu säädös antaa mahdollisuuden mielivaltaiseen katsomusvapauden rajoittamiseen.

 

3 luku

Erinäiset säännökset

 

26 § Kokoontumislain soveltaminen harjoitettaessa uskontoa julkisesti

 

Komitea ehdottaa:

 

Tilaisuudesta, jossa harjoitetaan uskontoa julkisesti, on voimassa, mitä kokoontumislaissa (530/1999) säädetään yleisestä kokouksesta, jollei tilaisuus kuulu uskonnollisen yhdyskunnan tunnusomaiseen toimintaan ja sitä järjestetä yhdyskunnan omissa tai niitä vastaavissa tiloissa.

 

Mielestämme yhdistyslain säädökset riittävät. Pykälä on tarpeeton.

 

27 § Asiantuntijalautakunta

 

Komitea ehdottaa:

 

Opetusministeriö asettaa yhteyteensä neljän vuoden toimikaudeksi asiantuntijalautakunnan, jonka tehtävänä on antaa ministeriölle pyynnöstä lausunto siitä, ovatko perustamisilmoituksen tai muutosilmoituksen tehneen uskonnollisen yhdyskunnan tarkoitus ja toimintamuodot 9 §:n mukaisia.

 

Lautakunnassa on kolme jäsentä. Jäsenistä yhden tulee edustaa uskontojen, yhden yhteiskunnallista ja yhden oikeudellista asian-tuntemusta. Lautakunnan sihteerinä ja esittelijänä toimii opetusministeriön määräämä virkamies. Lautakunta voi kuulla ulkopuolisia asiantuntijoita.

 

Lautakunnan puheenjohtajalle, jäsenille ja sihteerille maksettavista palkkioista ja korvauksista on voimassa, mitä niistä valtion komiteoiden osalta säädetään tai määrätään.

 

Ateistit vastustavat asiantuntijalautakunnan perustamista, sillä sellainen lautakunta olisi käytännössä aina jäävi päättämään uuden uskonnollisen yhdyskunnan toimintaoikeuksista. Jos lautakunnassa olisi joku uuteen uskontokuntaan liittynyt, hän olisi jäävi. Myös valtiokirkkojen jäsenet olisivat automaattisesti jäävejä. Samalla tavalla jäävejä olisivat vähemmistöuskontoihin kuuluvat.  Ilmeisesti vain uskontokuntiin kuulumattomat uskonnottomat olisivat jäävittömiä. Komitea ei varmaan ole tarkoittanut uskonnotonta asiantuntijalautakuntaa.

 

Jos uskonnottomien kuten ateistien uskontokunnat (ateismikunnat) sallitaan, kuten olemme ehdottaneet, ei ole tarpeen tutkia, onko uskontokunnan tarkoitus lain mukainen vai ei.

 

Mainittakoon, että Yhdysvalloissa, jossa valtio ei voi rajoittaa katsomusvapautta, on uskonnottomia ja ateistisia uskontokuntia.

 

Komitea toteaa, että opetusministeriö on hylännyt muutamia rekisteröitymisilmoituksia. Varhaisemmilta ajoilta tiedetään tapaus, jossa uskontokunnan rekisteröimiseksi oli lisättävä uskontokunnan tunnustukseen sana "jumala", jotta viranomainen olisi rekisteröinyt yhdyskunnan. Sana lisättiin, ja se pantiin lainausmerkkeihin. Jotta tällaiselta ihmisarvoa alentavalta viranomaistoiminnalta vältyttäisiin vastaisuudessa, uskonnollisia yhdyskuntia on rekisteröitymisessä kohdeltava kuten mitä tahansa yhdistyksiä.


Neuvoa-antavan elimen perustaminen arvioimaan yhteisön uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen liittyviä näkökohtia on ihmisarvoa ja uskonnon sekä omantunnon ja vakaumuksen vapautta loukkaavaa. Uskonnollisten yhdyskuntien on annettava vapaasti valita järjestäytymismuotonsa ja sisäinen organisoitumisensa.

 

28 § Valtionavustus

 

Komitea ehdottaa:

 

Valtion talousarvioon otetaan vuosittain määräraha, josta rekisteröidyille uskonnollisille yhdyskunnille voidaan myöntää valtionavustusta kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten kunnossapidosta, lapsi- ja nuorisotyöstä tai sosiaalisesta palvelutyöstä aiheutuviin kustannuksiin.

 

Ateistien mielestä tämä pykälä on ehdottomasti poistettava. Itse asiassa katsomusvapaus edellyttäisi, että pykälän tilalla on seuraava:

 

Valtio ei saa osallistua kirkkojen ylläpito- ja rakennuskustannuksiin. Valtion tukea ei saa myöntää uskontojen lapsi- ja nuorisotyöhön tai sosiaaliseen palvelutyöhön.

 

Yhdysvalloissa nykyinen korkein oikeus epäilemättä antaisi tarvittaessa juuri ehdottamamme lakipykälän mukaisen päätöksen.

 

Ateistien tietoon on tullut, että iltapäiväkerhotoimintaa aiotaan Turussa järjestää perustuslain vastaisesti siten, että tietyn alueen lapset joutuvat seurakunnan iltapäiväkerhoon. Tästä syystä lakiin tarvitaan yllä ehdottamamme muotoilu.

 

4 luku

 

Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

 

29 § Voimaantulo

 

Komitea ehdottaa:

 

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tällä lailla kumotaan seuraavat lait niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen:

 

11 päivänä marraskuuta 1922 annettu uskonnonvapauslaki (267/1922);

 

Suomen kansalaisen oikeudesta olla maan palveluksessa uskontunnustukseensa katsomatta 10 päivänä kesäkuuta 1921 annettu laki (173/1921); sekä

 

3) valaa koskevien säännösten soveltamisesta 31 päivänä joulukuuta 1986 annettu laki (1051/1986).

 

Edellä 1 momentin 1 kohdassa mainitun lain 5 §:n 5 momentissa säädettyä kieltoa kuulua useampaan kuin yhteen uskontokuntaan sovelletaan kolmen vuoden ajan tämän lain voimaantulosta.

 

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

 

Ateistien mielestä olisi riittävää, että säädettäisiin Laki uskonnonvapauslain kumoamisesta, joka sisältäisi tässä pykälässä mainitut asiat.

 

30 § Lain vastaiset määräykset

 

Komitea ehdottaa:

 

Jos ennen tämän lain voimaantuloa rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan yhdys-kuntajärjestyksessä on tämän lain vastaisia määräyksiä, on niiden sijasta noudatettava tämän lain säännöksiä.

 

Ateistit pitävät vakavana katsomusvapauden rajoituksena, jos jo olemassa olevia rekisteröityjä uskontokuntia vastaan ryhdytään uuden lain perusteella joihinkin toimenpiteisiin. Mielestämme laki ei saa olla sellainen, että se rajoittaa jo olemassa olevien rekisteröityjen uskontokuntien toimintaa.

 

31 § Yhdyskuntajärjestyksen muuttaminen

 

Komitea ehdottaa:

 

Ennen tämän lain voimaantuloa rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien yhdyskuntajärjestykset tulee saattaa tämän lain mukaisiksi kolmen vuoden kuluessa lain voimaantulosta.

 

Tällainen lakipykäläehdotus osoittaa, että komitean tarkoitus on rajoittaa eikä laajentaa katsomusvapautta. Mielestämme tällainen pykälä on poistettava.

 

32 § Lain voimaan tullessa vireillä olevan asian käsittely

 

Komitea ehdottaa:

 

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat ilmoitukset, jotka koskevat uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröimistä, yhdyskuntajärjestyksen muuttamista, yhdyskunnan hallituksen puheenjohtajan ja yhdyskunnan nimenkirjoittajan vaihtumista sekä yhdyskunnan purkautumista, käsitellään siten kuin tässä laissa säädetään.

 

Tiettävästi eräs uskontokunta on lykännyt rekisteröitymishankettaan odottaen uutta lakia. Jos laki hyväksytään komitean ehdottamassa muodossa, rekisteröityminen hylätään toisin kuin Ruotsissa, jossa kyseinen uskontokunta on rekisteröity. Tällä hetkellä ei voida ennakoida, onko lain voimaantulohetkellä keskeneräisiä rekisteröitymishankkeita. Ateistien mielestä tällaista rajoittavaa lakipykälää ei tarvita.

 

1.2. Perusopetuslaki<!--mstheme-->

 

Oppilaan oikeus saada oman tunnustuksensa mukaista uskonnonopetusta tuntuu oudolta komitealta, joka toki tietää, että tällainen oikeus on esimerkiksi Yhdysvalloissa perustuslain ensimmäisen lisäyksen vastainen. Vielä omituisempaa on, että komitea perustelee uskonnonopetuksella uskontokuntien rekisteröintiä.


Kansainvälisten sopimusten mukaan oikeus määrätä lasten uskonnollisen ja moraalisen kasvatuksen laadusta on vanhemmilla tai laillisilla holhoojilla ei uskontokunnilla.

 

Komitean perustelu on outo myös siksi, että se unohtaa kokonaan uskontokuntiin kuulumattomat. Saman periaatteen mukaan kai uskontokuntiin kuulumattomien pitäisi rekisteröityä ateisteiksi, agnostikoiksi jne. saadakseen samat oikeudet kuin uskontokuntiin kuuluvat. Agnostikoiksi rekisteröidyille opetettaisiin siis tulevaisuudessa agnostisismia.

<!--mstheme-->

Peruskouluissa ja lukioissa annetaan pääsääntöisesti evankelis-luterilaista uskonnonopetusta, joka on tunnustuksellista. Ateistien mielestä uskonnonopetus ei kuulu julkisen viranomaisen tehtäviin. Siksi uskonnonopetus pitäisi lakkauttaa.


Jos uskonnonopetusta ei lakkauteta, kaikille koululaisille olisi taattava samanlaiset mahdollisuudet saada oman katsomuksensa mukaista katsomusopetusta. Nykyisin vain uskonnottomat eivät voi saada katsomuksensa mukaista opetusta.


Ateistien  mielestä vallitseva tilanne on perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Erityisen valitettavaksi tilanteen tekee se, että syrjintä kohdistuu lapsiin. Koska uskonnonopetus on, kuten edellä on mainittu, uskonnon harjoitusta, hallintojärjestelmä, joka käytännössä tekee koulusta kristillisen, rikkoo uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapautta.


Lukion elämänkatsomustiedon opetus syntyi aikoinaan siksi, että lukioiden oppilaita erosi runsaasti kirkosta uskonnonopetuksesta vapautuakseen. Peruskoulun uskontojen historian ja siveysopin opetus oli, kuten YK:n Ihmisoikeuskomitea on lausunnossaan todennut, alun perin osittain kristillistä. Jos Erkki Hartikainen ei olisi ryhtynyt puolustamaan uskontokuntiin kuulumattomien oikeuksia, muille kuin evankelis-luterilaisille opetettaisiin Suomen kouluissa puolikristillistä uskontotietoa ja etiikkaa. Sellainen oli ministerien Per Stenbäck ja Kalevi Kivistö alkuperäinen lakiesitys. Ateistit hyväksyivät silloisen elämänkatsomustiedon vähemmän huonona vaihtoehtona. Nyt tilanteeseen olisi saatava todellinen korjaus.


Uskontokuntiin kuulumattomilla on mahdollisuus saada elämänkatsomustiedon opetusta, jos oppilaan huoltajat ovat ilmoittaneet oppilaan vapautettavaksi uskonnon opetuksesta. Komitean ehdotus, jonka mukaan uskonnon opetuksesta vapauttaminen on uskontokuntiin kuulumattomien kohdalla automaattista, on kannatettava. He saavat ilman eri ilmoitusta elämänkatsomustiedon opetusta.


Yhdistys ei kannata sitä, että uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvat oppilaat voisivat osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen. Perustelemme kantaamme sillä, että uskontokuntien jäsenten osallistuessa opetukseen elämänkatsomustiedon oppisisältö ei säilyisi nykyisellään, vaan muuttuisi nykyistäkin enemmän uskonnon oppisisällön kaltaiseksi. Erityisesti suuret uskonnolliset yhdyskunnat vaatisivat elämänkatsomustiedon oppisisältöjen muutosta, jos uskontokuntien jäsenet osallistuisivat oppiaineen opetukseen. Kokemukset vanhasta uskontojen historian ja siveysopin opetuksesta pelottavat.


Kouluja tarkasteltaessa Suomen Ateistiyhdistys kiinnittää erityistä huomiota uskonnottomien opettajien ihmisarvoa alentavaan asemaan kouluissa. Pienissä kouluissa uskonnottomat ovat joutuneet salaamaan vakaumuksensa ja kuulumaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon, koska evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen järjestämisestä johtuvat vaikeudet olisivat estäneet heidän pääsynsä opettajanvirkaan tai aiheuttaisivat vakavia vaikeuksia opettajien viran hoitamiselle. Toisaalta on hämmästyttävää, että ortodoksiset opettajat eivät ole joutuneet samanlaisen syrjinnän kohteiksi.


Kouluissa järjestetään päivänavauksia, koska ne ovat evankelis-luterilaisen kirkon keino näyttää mahtiaan ja pakottaa uskonnottomat kuuntelemaan hartaustilaisuuksia. Tarvetta päivänavauksiin ei ole ja ne puuttuvat niistä maista, joissa ei ole aamuhartausperinnettä. Jos aiotaan tehdä jotain opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksien turvaamiseksi, koulujen päivänavaukset on poistettava. Niillä ei ole nykyään enää muuta tehtävää kuin katsomusvapauden rikkominen.


Uskontoa opetetaan kouluissa myös muissa oppiaineissa kuin uskontotunneilla. Ainakin Oulun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta antaa tällaiseen tähtäävää opettajakoulutusta. Koska uskonnonopetus on uskonnon harjoittamista, uskonnon opettaminen muilla kuin uskontotunneilla on perustuslain vastaista.


Koulun juhlilla on usein uskonnollinen luonne. Kevätjuhlakin päättyy Suvivirteen, vaikka on itsestään selvää, että virren veisaaminen ja jopa sen kuunteleminen on uskonnon harjoittamista. Uskonnottomia opettajia pakotetaan yleisesti valvomaan koulun päivänavauksia, koulujen uskonnollisia tilaisuuksia ja koululaisjumalanpalveluksia. Jopa opettajan pakottaminen viemään oppilaat kirkon ovelle on uskonnottoman ihmisarvoa loukkaavaa.


Erkki Hartikaisen YK:n Ihmisoikeuskomiteaan valittamisen jälkeen annettiin asetus, jonka mukaan opettaja ja oppilas voitiin vapauttaa tällaisista tilaisuuksista. On ministeri Olli-Pekka Heinosen syytä, että tämä asetus on kumottu. Väite, että Suomen perustuslaista automaattisesti seuraisi opettajien vapautus uskonnonopetukseksi katsotusta toiminnasta, ei ainakaan evankelis-luterilaisen kirkolliskokouksen lausunnon mukaan pidä paikkaansa.


Ateistit toivovat, että Eduskunta tekisi selvät esitykset päivänavausten lopettamisesta, koulujen yhteisten tilaisuuksien uskonnottomasta luonteesta ja koululaisjumalanpalvelusten lopettamisesta. Tämä kohentaisi keskinäistä sopua koulumaailmassa.


Lisäksi toivomme yhteiskunnan tukijärjestelmää niille uskonnottomille opettajille, jotka joutuvat vaikeuksiin (etenkin pienissä kouluissa) siksi, että he eivät kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Uskonnottomia opettajia on kohdeltava tuntijärjestelyissä tasa-arvoisesti esimerkiksi verrattuna ortodoksisiin opettajiin.

 

Ateistit ovat ehdottaneet erityisen näitä asioita käsittelevän tasa-arvovaltuutetun viran perustamista. Tasa-arvovaltuutettu olisi tarpeellinen, asiantuntijalautakunta perustuslain vastainen.

 

<!--mstheme-->Hautaustoimilaki

<!--mstheme-->

Lausunto hautaustoimilakiehdotuksesta on tämän lausunnon liitteenä.

 

Mielestämme hautaustoimilakia tarvitaan siitä syystä, että toisin kuin ihmisen syntymään liittyvät palvelut, joista huolehtii julkinen terveydenhoito, hautaaminen on Suomessa lähes evankelis-luterilaisen kirkon monopoli. Kirkolla on alalla määräävä markkina-asema.


Hautaustoimen ongelmat koskevat pääasiassa 651 196 uskontokuntiin kuulumatonta, ja lain pitäisi ottaa lähtökohdakseen näiden ihmisten oikeusturvan parantaminen.


Ateistien mielestä hautaustoimi voidaan järjestää samojen kuntaliittymien avulla kuin terveydenhuolto, joka hoitaa lasten syntymään kuuluvat asiat.


Uskontokunnilla, Suomen Ateistiyhdistyksellä ja muilla yhteisöillä sekä yksityisillä olisi edelleen oikeus omien hautausmaiden ylläpitämiseen. Kuntainliitot voisivat tukea näitä hautausmaita taloudellisesti, jos eri hautausmaita tuettaisiin tasapuolisesti.


Vainajan tuhkan käsittelystä ei tule antaa minkäänlaisia säädöksiä. Evankelis-luterilaisen kirkon päinvastainen pyrkimys tähtää uskontokuntiin kuulumattomien aseman heikentämiseen. Tuhkan käsittelyä koskevat säädökset vaikeuttaisivat merkittävästi vainajan oman tahdon ja vainajan läheisten tahdon toteuttamista.

 

Hautaamista koskevat säädökset kuuluvat terveydensuojelun alaan. Yhdistys kannattaa komitean ehdotusta, että säädetään hautaustoimilaki, jonka noudattamista valvovat terveysviranomaiset. Suomen Ateistiyhdistys on vuosikymmenet arvostellut järjestelmää, että evankelis-luterilaisen seurakunnan hautausmaat toimivat niin sanottuina yleisinä hautausmaina. Opetusministeriön tiedossa on ollut, että uskonnottomat toivovat vaihtoehtoja hautaamiseen. Silti vuonna 1997 ilmestyneessä valtion ja kirkon taloussuhteita käsittelevän toimikunnan mietinnössä todettiin, että vain maahanmuuttajamuslimeilla olisi hautaamiseen liittyviä ongelmia. Tämä on virhe.


Hautaaminen on ongelma, sillä Suomessa ei ole kaikille sopivia tunnustuksettomia hautausmaita. Sellaisia on pikaisesti saatava, mutta ateistit eivät hyväksy komitean esitystä tunnustuksettomien hautausmaiden perustamisesta evankelis-luterilaisille hautausmaille. Terveydensuojelulaissa ja -asetuksessa määrätään, että jokaisen vainajan ruumis on haudattava tai tuhkattava, eikä muita vaihtoehtoja ole.

 

Vaikka hautausmaan perustaminen on periaatteessa mahdollista, käytännössä se on aivan viime vuosinakin ollut vaikeata. Laissa olisi siten lisättävä kuntien velvollisuuksia hoitaa hautaustointa itse esimerkiksi terveydenhoidon kuntainliittojen yhteydessä tai että se olisi muille nykyistä helpompaa.


Evankelis-luterilaiselta kirkolta on poistettava velvollisuus haudata myös kirkkoon kuulumattomat vainajat siinäkin tapauksessa, että muuta hautasijaa ei löydy. Kunnan on huolehdittava tällaisissa tapauksissa vainajan hautaamisesta.


Suomen Ateistiyhdistys on yllättynyt, että komiteassa on otettu esille vainajan polttamisesta syntyvän tuhkan sijoittaminen. Opetusministeriön selvityksen mukaan 1.1.1995 voimaan astunut tuhkan vapaa sijoittaminen ei ole aiheuttanut mitään ongelmia. Tästä syystä ei ole mitään perusteita rajoittaa tuhkan sijoittamista. Nykyinen käytäntö auttaa vainajan tahdon noudattamisessa tuhkan käsittelyssä tai jos vainaja ei ole itse esittänyt toivomuksia, omaisten tahdon toteuttaminen on helpompaa, jos tuhkan käsittely on vapaata.


Ateisteille on jo vakiintunut käytäntö, että vainajan tuhka sirotellaan vainajan toivomaan paikkaan esimerkiksi mereen, järveen, kotitilalle tai muuhun vainajalle rakkaaseen paikkaan. Ateistien mielestä tämän oikeuden pois ottaminen olisi paluuta keskiaikaiseen uskontojohtoisuuteen.


Evankelis-luterilaisella kirkolla on toki lupa ohjata jäseniään vainajan tuhkan sijoittamisessa, kuten on myös muilla uskontokunnilla.

 

Uskonnonvapaus verotuksen näkökulmasta

 

Yhteisöveron jakaminen valtiokirkoille on lopetettava. Jos kansalaisille halutaan järjestää ilmainen hautaus, valtion rahaa on annettava sekä nykyisille ja tuleville hautausmaiden pitäjille että kunnille kunnallisten hautausmaiden perustamiseen ja ylläpitämiseen. Oikea rahasumma viimeksi mainittuun tarkoitukseen olisi suurin piirtein nykyinen yhteisöveron tuotto siten, että noin puolet siitä menisi olemassa oleville hautausmaille ja loput kunnallisten hautausmaiden perustamiseen ja ylläpitämiseen. Kun riittävä määrä kunnallisia hautausmaita olisi perustettu, kustannukset alenisivat ja hautaustoimeen tarvitsisi sijoittaa vähemmän valtion rahaa.

 

 

Valtiokirkkojen jäsenmaksun kanto kirkollisveron muodossa on valtiokirkkoja suosivana syrjintänä lopetettava. Kun kirkollisveron kanto siirtyi verotuksen yhteyteen, kansalaiset unohtivat lähes vuosikymmeneksi kirkosta eroamisen lähes kokonaan, mitä on pidettävä selkeänä todistuksena kirkollisveron muita katsomuksia syrjivästä luonteesta.

 

Komitean ehdottama uskontokuntien taloudellinen tukeminen syrjii uskonnottomia katsomuksia jo siitä syystä, että uskonnottomien järjestäytymisaste katsomuksellisiin järjestöihin on paljon alhaisempi kuin uskovaisten järjestäytyminen uskontokuntiin. Uskonnottomien katsomusten tasapuoliselle tukemiselle ei ole edes jakelukanavaa.

 

Rukouspäiväjulistus

 

Tasavallan Presidentin on syytä lakata antamasta rukouspäiväjulistuksia.

 

Yhdistyslain nojalla toimivien uskonnollisten yhteisöjen rekisteröiminen uskonnollisiksi yhdyskunniksi

 

Ateistien mielestä komitea on lakiehdotuksessa ja sen perusteluissa pyrkinyt tarkoituksellisesti salaamaan sen, että Suomessa on ollut, ja jos laki hyväksytään komitean ehdottamassa muodossa, tulee olemaan tulevaisuudessakin uskontokuntia, jotka eivät halua tai pääse uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin.

 

Jo tämä epäkohta riittää perusteluksi sille, että kaikki uskontokunnat merkitään tulevaisuudessa yhdistysrekisteriin ja että uskontokunnan erottaa muusta yhdistyksestä uskontokunnan oma ilmoitus siitä, että kyseessä on uskontokunta. Tämä mahdollistaisi myös esimerkiksi ateistiset uskontokunnat (ateismikunnat) ja antaisi sellaiseen uskontokuntaan kuuluville ateisteille samat oikeudet kuin on uskontokuntiin kuuluvilla yleensä.

 

ERIÄVÄ MIELIPIDE

 

Ateistit ovat edellä esittäneet ne  kohdat, joissa he yhtyvät eriävään mielipiteeseen.

 

Kirkolliset juhlapäivät

 

Kirkolliset juhlapäivät loukkaavat katsomusvapautta. Evankelis-luterilaisilla on oikeus juhlia milloin tahansa, mutta evankelis-luterilaiset juhlapäivät eivät saa olla valtakunnallisia vapaapäiviä.

 

Huvikiellot

 

Evankelisluterilaisten juhlapäivien huvikiellot katsomusvapautta loukkaavina on kumottava.

 

Päivähoidon ja esikoulun uskonnonopetus

 

Komitea on ilmeisen tietoisesti unohtanut, että päivähoidossa ja esikoulussa loukataan katsomusvapautta vielä räikeämmin kuin kouluissa. Ateistien mielestä päivähoidon ja esikoulun uskontokasvatus on lailla kiellettävä. Emme näe muuta mahdollisuutta turvata uskonnottomien oikeus määrätä lastensa uskonnollisesta ja moraalisesta kasvatuksesta yhdenmukaisesti oman vakaumuksensa kanssa.

 

Jumalanpilkka- ja uskonrauhapykälät

 

Jumalanpilkka- ja uskonrauhapykälät eivät kuulu sivistysvaltioon. Ne tulee kumota samassa yhteydessä kuin käsitellään katsomusvapauslakia.

 

Sen sijaan lakiin, jos sellainen säädetään, tulee ottaa rangaistussäännös uskonnottoman vainajan häpäisemisestä. Vaikka uskonnottomia on yli puoli miljoonaa, evankelisluterilaisen kirkon omien tilastojen mukaan vain 1 % vainajista haudataan ilman uskonnollisia seremonioita. Ateistien mielestä rangaistus haudan vainajan häpäisystä voisi olla sama kuin nykyinen rangaistus jumalanpilkasta.

 

Katsomusrauhan häiritsemisenä voitaisiin kieltää kaikenlainen uskonnon harjoittaminen kaikille tarkoitetuissa julkisissa tilaisuuksissa ja sellaisissa yksityisissä tilaisuuksissa, jotka on aiottu uskonnottomiksi. Rangaistus voisi olla sama kuin nykyinen rangaistus jumalanpilkasta. Esimerkiksi Suvivirren veisuun aloittaja koulun kevätjuhlassa voitaisiin tuomita vankeuteen ja muut lauluun yhtyneet sakkoihin. Omaisten aloittama virrenveisuu uskonnottoman hautajaisissa voisi pääsääntöisesti johtaa sakkoihin, mutta papin siunaus tuottaisi jo vankeutta.

 

Avioliitto

 

Avioliittolaki suosii yksipuolisesti uskontokuntia ja syrjii uskonnottomien. Avioliiton ainoaksi vahvistajaksi on määrättävä siviiliviranomainen tai uskonnottomien järjestöille on myönnettävä avioliittoon vihkimisoikeus.

 

Kirkkolaki

 

Kirkkolaki on poistettava Suomen laista ja jätettävä evankelisluterilaisen kirkon sisäiseksi ohjeeksi.

 

Suomen lippu

 

Ristikuvio on poistettava Suomen lipusta ja muistakin yhteiskunnan käyttämistä tunnuksista ateisteja loukkaavana.


Suomen Ateistiyhdistys ry




Erkki Hartikainen

Puheenjohtaja

 

Kimmo Sundström

Sihteeri<!--mstheme--><!--msnavigation--><!--msnavigation-->

<!--msnavigation-->

<!--mstheme-->