Erehtymätön ateisti

 

Tämä kirja-arvostelu on julkaistu englanninkielisen teoksen osalta aikaisemmin Vapaa Ajattelijan numerossa 4/2005. Kirja-arvostelun tekijänoikeudet ovat tämän oppimateriaalin toimittajalla Erkki Hartikaisella.

 

Julian Baggini: Ateismi Lyhyt johdanto, Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab, 200, ISBN 951-98702-1-0 (nid.), tilattavissa joko suoraan yhtiön sivulta

 

Kun olin lukenut Bagginin kirjasta 56 ensimmäistä sivua, ajattelin, että tämähän on paras kirja, mitä olen milloinkaan lukenut. Loppuosasta löysin joukon puutteita. Kirjoittaja ei esimerkiksi tiennyt mitään vuonna 1973 yhdessä Suomen Gallup Oy:n kanssa suorittamastamme tutkimuksesta ”Asennoituminen uskonnonvapauteen”, vaan hän esitti aivan tutkimustulostemme vastaisia käsityksiä. Kirjoittajan puolustukseksi on sanottava, että tutkimustamme ei ole koskaan julkaistu englanniksi eikä sitä ole ollut pitkiin aikoihin muutenkaan saatavana. Mainittakoon, että sittemmin valtiotieteen tohtoriksi, dosentiksi ja AL – yhtymän viestintäjohtajaksi ylennyt Seppo Sisättö väitti tutkimustamme nollatutkimukseksi.

 

Lähetin Bagginille sähköpostin, jossa kehuin kirjaa mielestäni aivan oikeutetusti, mutta huomautin muutamista kirjan loppuosan puutteista. Baggini kiitti myönteisestä arvostelusta mutta sanoi sen jälkeen, ettei kirjassa ole mitään puutteita. Onhan se hyvä, että maailmassa on ainakin yksi erehtymätön ateisti!

 

Seuraavassa tyydyn varmuuden vuoksi esittelemään niitä kirjan osia, jotka ovat mielestäni erinomaisia.

 

Kirjassa on juutalaisen mystiikan mukaisesti 7 lukua (kirjoittaja lienee eteläeurooppalaista sukujuurta, onhan hän joutunut kärsimään katolisen ala-asteen koulunkin). Ne ovat:

 

  1. Mitä on ateismi?
  2. Ateismin puolesta
  3. Ateistinen etiikka
  4. Merkitys ja tarkoitus
  5. Ateismi historiassa
  6. Uskontoa vastaan?
  7. Johtopäätöksiä

 

Hyvissä ateismin oppikirjoissa lienee vähintään nämä osat.

 

Ateismin määritelmä on normaali: jumalaa tai jumalia ei ole olemassa. Baggini ei hyväksy (myös monien ateistien) katsomusta, että ateismi on kielteinen (negatiivinen). Bagginin mukaan väite ateismin kielteisyydestä perustuu sanan alkuperästä tehtyyn (etymologiseen) virhepäätelmään. Bagginin mukaan nykyajan ihminen ei ollenkaan ymmärtäisi, jos puhuisimme ”viisauden rakastajasta” kun tarkoituksemme on puhua filosofista, joka muinaiskreikassa tarkoitti juuri ”viisauden rakastajaa” tai ”viisauden ystävää”.

 

Osoittaakseen, ettei ateismi ole uskonnon loinen (parasiitti), Baggini kertoo kuvitellun esimerkin. Melkein kaikki (myös Suomessa) tuntevat tarinan Loch Nessin järvellä Skotlannissa asustavasta hirviöstä. Melkein kaikki myös Skotlannissa ovat sitä mieltä, ettei järvessä ole hirviötä. Näistä ihmisistä, jotka pitävät Loch Nessiä aivan tavallisena järvenä, jossa ei ole hirviötä, ei kuitenkaan käytetä mitään eritystä nimitystä. Kuvitellaan, että niiden ihmisten määrä, joiden mielestä järvessä on hirviö, alkaa kasvaa. Pian heitä aletaan kutsua nessisteiksi. Monien uskontojen nimet syntyivät alun perin tällaisista pilkkanimistä. Kun nessistien määrä kasvaa riittävän suureksi, nessisti lakkaa olemasta pilkkanimi. Vaikka hirviön olemassaolosta ei ole mitään näyttöä, nessistejä aletaan pitää normaaleina. Pian niitä, jotka eivät ole nessistejä, aletaan kutsua anessisteiksi (a = ei).

 

Onko oikein sanoa, että anessismi on nessismiin liittyvä loisilmiö? Näin ei voida sanoa, koska anessismihän edelsi nessismiä. Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä aikajärjestyksestä. Asian ydin on siinä, että anessistien käsitys olisi aivan sama vaikka nessistejä ei olisi ollut koskaan olemassa.

 

Normaalisti kenellä tahansa on suuri määrä kaikkeutta koskevia käsityksiä. Teistit sanovat, että tämän lisäksi on olemassa jumala. Jos teistejä (jumalaan uskovia) ei olisi olemassa, ateisteja olisi kuitenkin olemassa, mutta kukaan ei kutsuisi heitä ateisteiksi (jumalankieltäjiksi). Ateismi ei siis ole uskonnon loinen.

 

Ajatellaan, että kaikki lakkaisivat uskomasta jumalaan. Jos ateismi olisi teismin loinen, ateismi ei voisi olla olemassa ilman teismiä. Kuitenkin kaikki olisivat tällöin ateisteja. Ateismi tarvitsee uskontoa yhtä vähän kuin ateisti.

 

Baggini sanoo olevansa ateisti mutta ei agnostikko. Agnostikko on henkilö, joka on epävarma siitä, onko jumalaa tai jumalia olemassa. Jos ryhtyisimme epäilemään kaikkea samaan tapaan kuin agnostikko, me emme voisi sanoa, nouseeko aurinko huomenna, koska mikään kokemustieto ei ole 100 % varma.  Jokaiseen väitteeseen pitäisi vastata savolaisittain ”suattaahan tuo olla niinnii mutta suattaahan tuo olla olemattakii”. Bagginin mukaan paras selitys mille tahansa asialle löytyy ilman jumalaoletusta.

 

Baggini erottaa käsitteet usko (=faith) ja käsitys (=belief = käsitys, vakaumus). Englantilaissuomalaiset sanakirjat eivät valitettavasti erota näitä sanoja riittävästi toisistaan. Ateisteja ei voida sanoa uskovaisiksi. Muutoinkin käsite ”usko” (=faith) on Bagginin mielestä tarpeeton. Tällä alalla olisi kielipoliisille töitä! Valtion kielenkääntäjät kääntävät nykyään mielivaltaisesti kansainvälisten sopimusten sanan ”belief” sanaksi ”usko”. Aikaisemmin se käännettiin jokseenkin oikein sanaksi ”vakaumus”.

 

Moraalia eli siveyttä käsittelevän luvun Baggini aloittaa lainaamalla Dostojevskin Ivan Karamazovia, jonka mukaan kaikki on sallittua, jos jumalaa ei ole olemassa. Baggini sanoo lyövänsä vetoa siitä, että Karamazov ei ole koskaan yrittänyt pysäköidä Lontoon keskustaan lauantaina iltapäivällä.  Baggini päättää luvun toteamalla, että vaikka ei voida esittää loogista todistusta siitä, että ateistien pitäisi käyttäytyä moraalisesti, sellaista ei voida esittää uskovaistenkaan suhteen. Ihmiset arvostavat erilaisia asioita, ottavat huomioon erilaisten tekojen seurauksia ja pyrkivät jopa olemaan jossain määrin johdonmukaisia.

 

Kirjan lopussa Baggini selittää, miksi hän ei ole käyttänyt käsitettä ”humanismi” vaan käsitettä ”ateismi”. Ensiksi hän toteaa, että ateistiseenkin humanismiin liittyy ateismin lisäksi käsityksiä elämän tarkoituksesta, moraalista ja ihmisen keskeisestä asemasta. Toiseksi sana ”humanismi” on monimerkityksinen. On esimerkiksi kristittyjä humanisteja ja tieteitä, jotka kutsuvat itseään humanistisiksi. Humanistijärjestöissä on myös uskovaisia (esimerkiksi tunnettu suomalainen kristitty, edesmennyt Urpo Harva kuului humanistijärjestöön). Kolmanneksi ihmisen asettaminen muun luonnon yläpuolelle on Bagginin mielestä jäänne uskonnoista. Hänen mielestään jotkut humanistijärjestöt ovat ihmislajikeskeisiä. Bagginilla ei sinänsä ole mitään humanismia vastaan, onhan hän jopa kirjoittanut New Humanist – lehteen.

 

Baggini pitää ateismia ihmiskunnan lapsuuden loppuna. Maailmassa on hyvää, pahaa, onnistumisia ja epäonnistumisia, joiden kanssa meidän on elettävä ilman harhakuvitelmia. Ateismi on edistystä, myönteinen askel pois taruista ja taikauskosta.