1. Mitä ovat jumalat?
2. Saamelainen kertomus
3. Ateismi
4. Ateistin määrittelemä
5. Agnostikon eli jumalaongelmaisen määritelmä
6. Uskonnon määritelmä
7. Uskonnollinen ihminen
8. Uskonnoton ihminen
9. Pyhimys
10. Keskustelun aiheita
11. Käsityksiä todellisuudesta eli katsomusten maailma: Kalevalainen uskonto
    1. Uskontojen sekoitus
    2. Jumalat ja henkiolennot
    3. Keskustelun aiheita
    4. Haltiat
    5. Keskustelun aiheita
    6. Ihmisen henkilökohtaiset haltijat
    7. Väet ja sieluttaminen (animismi)
    8. Pyhät eläimet
    9. Keskustelun aiheita
    10. Sielu
    11. Keskustelun aiheita
    12. Kuolema
    13. Keskustelun aiheita
    14. Shamanismi muinaissuomalaisilla
    15. Keskustelun aiheita
    16. Kaikkeuskäsitykset
    17. Keskustelun aiheita
    18. Maailman synty
    19. Maailmanloppu
    20. Keskustelun aiheita
    21. Aikakäsitys ja vuodenkierto
    22. Keskustelun aiheita
    23. Mitä tarkoitti ”pyhä”
    24. Keskustelun aiheita
    25. Hiisi
    26. Keskustelun aiheita
    27. Kalliomaalaukset
    28. Kalliopiirrokset
    29. Keskustelun aiheita
    30. Pyhät kivet
    31. Keskustelun aiheita
    32. Kivikehät
    33. Jatulintarhat
    34. Pyhät lehdot
    35. Pyhät puut
    36. Kosteikot
    37. Kalmistot
    38. Karsikot
    39. Keskustelun aiheita
    40. Uskonnollisia toimituksia
    41. Juhlat
    42. Kansanparannus
    43. Keskustelun aiheita
    44. Muinaisuskonnon kehitysvaiheita
    45. Keskustelun aiheita
    46. Muinaissuomalainen uskonto
    47. Tonttu
    48. Keskustelun aiheita
    49. Taruja peikoista ja maahisista
    50. Keskustelun aiheita
    51. Vedenhaltija Näkki
    52. Keskustelun aiheita
    53. Kertomuksia noidista
    54. Keskustelun aiheita
    55. Suomalaisia jättiläiskertomuksia
    56. Keskustelun aiheita
    57. Saamelainen jättiläiskertomus
    58. Keskustelun aiheita
    59. Saamelainen vedenpaisumuskertomus
    60. Keskustelun aiheita
    61. Kummitukset
    62. Entisajan taikoja
    63. Keskustelun aiheita
    64. Muinaissuomalaisten käsitys vainajasta
    65. Keskustelun aiheita
    66. Vainajien ja haltioiden ruokkiminen
    67. Keskustelun aiheita
    68. Muinaissuomalaisten jumalat
    69. Ukkonen
    70. Keskustelun aiheita
    71. Ilmarinen, tuulen ja matkamiesten jumala
    72. Keskustelun aiheita
    73. Aurinko ja kuu
    74. Keskustelun aiheita
    75. Kasvullisuuden jumalia
    76. Keskustelun aiheita
12. Esimerkki menneisyyden uskomuksista: Shamanismi eli tietäjälaitos
    1. Mitä shamanismi on?
    2. Mitkä on transsi?
    3. Yhteys henkimaailmaan
    4. Animismi eli sieluttaminen
    5. Pohjoinen shamanismi
    6. Karhun palvonta
    7. Lapinnoita
    8. Keskustelun aiheita
13. Esimerkki shamanismin kohtalosta: Saamelaisten historiaa
    1. Saamelaisten uskonto
    2. Noitarumpu
    3. Uhraaminen
    4. Saamelaiset tarut ja kertomukset
    5. Joiku - saamelaisten musiikillinen ilmaisutapa
    6. Duodji
    7. Saamen kieli
    8. Sulauttamispolitiikka
    9. Järjestäytyminen
    10. Saamelaiset alkuperäiskansojen kansainvälisessä toiminnassa
    11. Keskustelun aiheita
14. Kristillisyyden tulo Suomeen
    1. Mitä tapahtui ennen Suomen liittämistä Ruotsiin
    2. Keskustelun aiheita
    3. Otteita Jan Guilloun romaanista ”Arnin perintö”
    4. Keskustelun aiheita
15. Uskonto ja uskonnottomuus: Ajatuksia uskontojen alkuperästä
    1. Muinaisia käsityksiä uskontojen alkuperästä
    2. Sosiologiset ja psykologiset käsitykset uskontojen alkuperästä
    3. Marxilainen käsitys uskontojen alkuperästä
    4. Eläintieteen käsitys uskontojen alkuperästä
    5. Ihmistieteilijä (antropologi) uskontojen alkuperästä
    6. Keskustelun aiheita
    7. Pascal Boyerin käsitys uskonnon alkuperästä
    8. Keskustelun aiheita
    9. David Sloan Wilson 
    10. Richard Sosis
    11. Keskustelun aiheita
16. Ateismin paluu
    1. Ateismin historiasta
    2. Tapaus Demokritos
    3. Antiikin ateisteja
    4. Keskustelun aiheita
    5. Idän ateisteja
    6. Keskustelun aiheita
    7. Keskiajan ateisteja
    8. Keskustelun aiheita
    9. Valistusateistit
    10. Keskustelun aiheita
    11. Sosialistiset ateistit
    12. Keskustelun aiheita
    13. Ateisteja Suomessa
    14. Keskustelun aiheita
    15. Keskustelun aiheita
    16. Suomen itsenäistyminen ja ajatuksen vapaus: Yhteiskunnalliset muutokset
    17. Keskustelun aiheita
    18. Ajattelun vapaus
    19. Keskustelun aiheita
    20. Yhteiskunnan muutos sotien jälkeisessä Suomes­sa
    21. Keskustelun aiheita
17. Valtiouskonnon aika Suomessa
    1. Kuninkaan ja papiston valta
    2. Keskustelun aiheita
    3. Kyläyhteisöt
    4. Keskustelun aiheita
    5. Uskontoon perustuva yhtenäiskulttuuri: Kristillisiä käsityksiä
    6. Uskontoon perustuva yhtenäiskulttuuri: Valta ja kristinusko
    7. Uskontoon perustuva yhtenäiskulttuuri: Alttarin ja valtaistuimen liitto
    8. Uskontoon perustuva yhtenäiskulttuuri: Uskontopakko
    9. Uskontoon perustuva yhtenäiskulttuuri: Kirkkokuri
    10. Uskontoon perustuva yhtenäiskulttuuri: Sukupuolisiveyden valvonta
    11. Uskontoon perustuva yhtenäiskulttuuri: Uskonnonopetuksen tehostaminen
    12. Keskustelun aiheita
    13. Uskontoon perustuva yhtenäiskulttuuri: Noitavainot ja puhdasoppisuus
    14. Uskontoon perustuva yhtenäiskulttuuri: Kertomus noidan polttamisesta
    15. Keskustelun aiheita
    16. Tavat ja juhlat: Kirkollisen vihkimisen alkuperä
    17. Tavat ja juhlat: Naittaminen
    18. Tavat ja juhlat: Kaste oli paholaisen häätömanaus
    19. Tavat ja juhlat: Kuolema
    20. Tavat ja juhlat: Kekri ja pyhäinpäivä
    21. Keskustelun aiheita
    22. Pietismi
    23. Keskustelun aiheita
18. Teollistumisen alku
    1. Paikallisyhteisön heikkeneminen
    2. Ryhmäkylien häviäminen
    3. Keskustelun aiheita
    4. Uskonnolliset herätysliikkeet
    5. Keskustelun aiheita
    6. Yhteiskunnallisia muutoksia
    7. Keskustelun aiheita
19. Kirkon ja valtion suhde
    1. Evankelis-luterilaisen kirkon ja valtion suhde Suomessa
    2. Valtio tukee myös ortodokseja
    3. Kaksi valtiokirkkoa
    4. Keskustelun aiheita
20. Suomalainen uskonnoton ajattelu
    1. Vapaa-ajattelijain liitto
    2. Suomen ateistiyhdistys ry.
    3. Pääkaupunkiseudun ateistit ry
    4. Länsi-Uudenmaan ateistit ry
    5. Helsingin yliopiston vapaa-ajattelijayhdistys Prometheus ry
    6. Totuuden ystävät
    7. Suomen humanistiliitto ry
    8. Keskustelun aiheita
21. Vanhat aineistot alkavat tästä

Mitä ovat jumalat?

Saamelainen kertomus

Muinaisina aikoina saamelaiset liikkuivat poroineen ympäri Suomenmaata. Mutta saamelaiset kansansadut kertovat, että ennen saamelaisia täällä asui vanhempi kansa. Sitten Jubmel kaatoi maailman kumoon. Jubmel pyöräytti maan ylösalaisin niin, että vesi järvistä ja joista virtasi maan yli ja hukutti kaikki muut ihmiset paitsi kaksi lasta, tytön ja pojan.

Tytön ja pojan Jubmel vei korkealle vuorelle, jonka nimi oli Passevaare. Kun vaaraa ei ollut ja Jubmel. oli laskenut lapset menemään, nämä lähtivät eri ilmansuuntiin etsimään muita ihmisiä.

Kolme vuotta turhaan etsittyään he jälleen kohtasivat ja tunsivat toisensa. Sitten he erosivat, vaelsivat taas kolme vuotta, kohtasivat ja tunsivat toisensa. Mutta vielä kolme vuotta vaellettuaan he eivät enää tunteneet toisiaan. Heistä tuli mies ja vaimo, ja näistä kaikki nykyään elävät ihmiset polveutuvat.

Vanhoissa kertomuksissa esiintyy tietäjiä ja noitia, jotka ovat tavallisia ihmisiä mahtavampia. Edellisen kertomuksen Jubmel on vielä noitia ja tietäjiäkin mahtavampi. Hän pystyi hukuttamaan kaikki ihmiset, vaikka hän säästikin kaksi.

Tällaisia vanhojen kertomusten henkilöitä kutsutaan jumaliksi.

Ateismi

Ateistin määrittelemä

Agnostikon eli jumalaongelmaisen määritelmä

Uskonnon määritelmä

Uskonnollinen ihminen

Uskonnoton ihminen

Pyhimys

Keskustelun aiheita

• Mikä ero on ateistilla ja teistillä?
• Mikä ero on uskonnollisella ja uskonnottomalla ihmisellä?
• Mikä ero on uskonnottomalla ja uskontokuntiin kuulumattomalla ihmisellä?
• Millä tavalla ateistien ja teistien ihmisoikeudet eroavat toisistaan Suomessa?
• Millä tavalla ateistien ja teistien ihmisoikeudet eroavat toisistaan muissa maissa?

Käsityksiä todellisuudesta eli katsomusten maailma: Kalevalainen uskonto

Uskontojen sekoitus

Suomalainen muinaisusko tarkoittaa suomalaisten ja karjalaisten uskontojen muotoja, joita oli olemassa ennen kristinuskoa ja vielä kristinuskon aikanakin.

Uskonnollisuus ja perinteet ovat pitkään olleet jonkinlaista kristillisyyden ja vanhemman uskonnon sekoitusta, jossa on palvottu ja kunnioitettu sekä kristillisten jumalaa, ktistittyjen Jeesusta ja kristillisten pyhimyksiä että suomalaisia jumaluuksia ja haltijoita.

Muinaisuskonto ei koskenut pelkästään yliluonnollista, vaan oli myös erittäin arkinen asia, sillä pyhiksi koetut ilmiöt ja olennot on nähty luonnossa ja ihmisissä.

Kalevalainen uskonto ei ollut selvärajainen elämän ja toiminnan alue samalla tavoin kuin esimerkiksi sen syrjäyttänyt kristinusko. On usein vaikea vetää rajaa kalevalaisen ja muuten vain käsityksen välille.

Yhtä hyvin saatettiin palvoa tai puhutella niin pientä paikallista kotihaltijaa, tarun muinaissankaria, esi-isän henkeä kuin keskeistä jumalaakin.

Jumalat ja henkiolennot

Suomalaiseen muinaisuskontoon kuului useita jumaluuksia ja muita haltijoita ja henkiolentoja. Nämä vaihtelivat ajallisesti ja paikallisesti; eri aikoina ja eri alueilla palveltiin eri jumaluuksia.

Esimerkiksi Ukko Ylinen Jumala, tunnettiin luultavasti kaikkialla Suomessa, ja vastaava hahmo tunnetaan niin skandinaaveilta, saamelaisilta kuin balteiltakin.

Ukko myöhemmin kohosi itse Ylijumalaksi. Tämä tapahtui oletettavasti osittain kristinuskon mukanaan tuoman opin vaikutuksesta, sillä Ukko samaistettiin kristinuskon jumalaan, joka myös eli taivaalla.

Osin myös maanviljely saattoi vaikuttaa Ukon kohoamiseen ylijumalaksi, sillä Ukko ja Ukon mukanaan tuoma sade olivat elinehtona kansalle.

Ilmeisesti merkittävä, mutta nykyisin vain huonosti tunnettu henkiolento on ollut Jumi, jonka nimi on sukua sanalle Jumala. Tarusankareina nykyisin paremmin tunnetut Väinämöinen ja Ilmarinen ovat olleet myös palvonnan kohteita. Ilmarinen on ilmeisesti sukua etäsukukielisten Inmar - jumaluudelle.

Muita tärkeitä jumalhahmoja olivat eri ympäristöjä hallitsevat luonnonhenget, joista suurimpia kutsuttiin myös "kuninkaiksi". Veden kuningas oli usein nimeltään Ahti, metsän kuningas taas Tapio. Lisäksi oli paljon muita veden ja metsän haltijoita. Usein näiltä pyydettiin riistaa, hyvää säätä tai kalaonnea esimerkiksi rukouksilla ja uhreilla. Metsästyksessä auttoivat erityisesti eri eläinlajien kantaäidit.

Keskustelun aiheita

• Mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että jokin on jumissa.
• Millä tavalla muinaissuomalaiset sankarit näkyvät suomalaisten nykyisissä etunimissä?
• Ottakaa selvää, oliko Ukolla vaimia.

Haltiat

Yhteisöillä, esimerkiksi kylillä tai pitäjillä on ollut omia paikallisia haltijoitaan, joita on palvottu esimerkiksi pyhissä lehdoissa. Palvontamenoihin on voinut osallistua koko pitäjän väki.

Perheillä, rakennuksilla, maaomaisuudella ja viljelyksillä oli omat haltijansa. Näiden tehtävä oli suojelu ja vaurauden ja hedelmällisyyden turvaaminen.

Maan haltija oli joissain perinteissä talon ja pihapiirin hoitaja.

Joskus haltijat toimivat vierasta taloa vastaan. Ne saattoivat varastaa toisten talojen omaisuutta tai liikutella rajapyykkejä oman talonsa eduksi.

Haltija saattoi joskus varoittaa uhkaavasta onnettomuudesta näyttäytymällä. Pihapiirissä tai rakennuksessa usein jokin tietty paikka, joka toimi uhripaikkana ja joskus myös haltijan asuinpaikkana.

Usein tämä oli pyhä pihapuu, joskus myös kivi.

Haltijat olivat joko mies tai -naispuolisia. Haltija saattoi olla myös rikas ja hyvin pukeutunut tai kurja. Haltijan olemus ja mieliala vaikuttivat siihen, miten hyvin hän hoiti hallitsemaansa.

Eräässä perinteessä naispuolinen haltija hoiti erityisen hyvin lehmät, miespuolinen taas erityisen hyvin hevoset. Joskus haltijoita oli pariskunta, silloin talo oli erityisen onnekas.

Haltijoiden suopeus ja avuliaisuus varmistettiin uhraamalla. Vihainen haltija saattoi olla hyvin vaarallinen, hän saattoi esimerkiksi aiheuttaa onnettomuuden. Vihaista haltijaa saatettiin lepyttää esimerkiksi vuolemalla arvometallia maahan, loitsuja lukien ja alasti kumartelemalla.

Arvellaan, että varsinkin moni paikallinen haltija on alun perin ollut palvottu esi-isän henki. Joissain tapauksissa haltijana on pidetty talon ensimmäistä asukasta. Joskus uutta taloa perustettaessa haltija on pyritty valmistamaan tai kutsumaan paikalle erityisillä rituaaleilla. Paikallinen luonnonhaltija on voitu myös kutsua paikalle perustettavan talon haltijaksi.

Keskustelun aiheita

• Mikä ero on haltalla ja haltijalla?
• Mistä johtui, että jotkut haltiat tekivät miesten töitä ja jotkut naisten töitä?
• Harrastivatko muinaiset haltiat sukupuolisyrjintää eli seksismiä?

Ihmisen henkilökohtaiset haltijat

Jokaisella ihmisellä oli tavallisesti oma, henkilökohtainen suojelushaltijansa tai useampiakin. Haltija tuli ihmiseen vasta ensimmäisen hampaan puhkeamisen aikoihin. Sitä ennen lasta oli vartioitava tarkasti. Pahimmassa tapauksessa maahinen saattoi viedä lapsen, ja tuoda tilalle oman lapsensa, vaihdokkaan.

Suojelushaltija tunnettiin luontona. Jos ihmisellä oli voimakas haltija eli luonto, hän oli voimakasluontoinen, eli kyvykäs niin maallisissa kuin yliluonnollisissakin asioissa. Haltijasta pitkälti riippui ihmisen menestys.

Edelleen ihmisillä saattoi olla henkilökohtaisia apuolentoja, haltijoita, jotka hyvin kohdeltuina toivat omistajalleen vaurautta ja onnea.

Para saattoi esiintyä kissan hahmossa

Apuolentoja olivat esimerkiksi tontut ja parat. Tietäjän apuolento saattoi olla lievoksi kutsuttu kaarne eli korppi. Joskus tietäjällä oli elättinään oikea korppi. Myös muita eläimiä, varsinkin käärmeitä on pidetty elättinä uskoen näiden voivan toimia omistajansa puolesta.

Väet ja sieluttaminen (animismi)

Suomalainen muinaisuskonto on ollut pitkälti animistinen eli luonnonolioita sieluttava. Suurten henkiolentojen, jumalten ja lukuisten taruolentojen lisäksi maailmassa oli paljon pienempiä haltijaolentoja. Eri ympäristöillä, paikoilla, olioilla ja jopa ihmisillä oli omat haltijansa.

Haltioiden nähtiin ryhmittyneen joukkoihin eli väkiin. Esimerkiksi vedessä asui veden väki, tulessa taas tulen väki. Väet vartioivat omia valtapiirejään, ja jotkut tartuttivat myös sairauksia, jos niiden valtapiirillä ei käyttäydytty kunnioittavasti. Monet ongelmat johtuivat väkien välisistä riidoista tai vihoista.

Väki tarkoitti sekä haltioiden joukkoa että asioissa ja olennoissa piilevää luonnollista tai yliluonnollista voimaa, kuten nykykielessä "väkevyys". Ilmeisesti voima ja henkiolentojen joukko samaistettiin pitkälti.

Kaikkialla missä oli voimaa, saattoi olla myös olentoja. Nämä olennot saattoivat olla näkymättömiä tai ehkä äärimmäisen pieniä, vaikka ne selvästi joissain tarinoissa olivat olentoja.

Anna ahti ahvenia

Esimerkiksi rannalla kiroilevaan saattoi vihastua ja tarttua veden väkeä, joka sairastutti ihmisen. Tällöin väen käsitteen merkitys (sairautta tuottavana) taikavoimana korostui. Toisaalta veden väeltä pyydettiin kalaonnea, ja tällöin veden väki koettiin korostetusti olennoiksi.

Väen kahtalaisesta käsitteestä päätellen muinaissuomalainen todellisuuskäsitys saattoi joskus olla läpeensä sieluttava siten, ettei mitään voimia ollut ilman haltijoiden väkiä. Toisin sanoen maailmassa ei tapahtunut mitään ilman että sen olisi aikaansaanut jokin haltioiden joukko. Jopa puutikkua sormessa nimitettiin puun väen vihaksi.

Pyhät eläimet

Varsinkin karhu on ollut palvottu eläin. Pyydystetyn karhun kunniaksi järjestettiin juhlat, karhunpeijaiset, joilla karhu pyrittiin palauttamaan uuteen elämään tullakseen jälleen riistaksi metsään.

Karhunpeijaisissa on jälkiä muinaisen metsästys-keräilykulttuurin shamanistisesta todellisuuskäsityksestä. Kivi- ja pronssikauden kalliomaalauksissa on kuitenkin paljon karhua useammin kuvattu hirviä.

Monet vesilinnut olivat pyhiä itämerensuomalaisille, joihin suomalaisetkin kuuluvat. Ne olivat kiellettyä riistaa, ja niiden tappajaa tai häiritsijää kohtasi turma tai kirous.

Tällaisia olivat ainakin joutsenet. Vesilintujen lisäksi pääskynen oli erityisen arvostettu kaiketi siksi, että sen ei uskottu laskeutuvan koskaan. Linnut liittyvät monella tavalla itämerensuomalaisten uskomuksiin. Oli esimerkiksi monta käsitystä siitä, miten lintu oli luonut maailman. Lintu saattoi myös tuoda vastasyntyneelle sielun.

Keskustelun aiheita

• Mikä oli muinaisten suomalaisten suhde luontoon?

Sielu

Muinaissuomalaisen arvellaan uskoneen ihmisellä olevan monta sieluolentoa, tai toisin ilmaisten sielulla olevan useita eri osia, joista jokainen on oma olentonsa.

Ihmisen minuus piili ilmeisesti "varsinaisessa" sielussa. Joskus tämä sielun nimi oli itse, joskus taas itse oli varsinaiselle sielulle rinnakkainen varjosielu ja jopa ruumiille rinnakkainen kaksoisolento.

Itse - sieluolennon nimestä on peräisin nykysuomen sana itse. Ruumiin elämänvoima oli henki, jonka läsnäolo ilmeni muun muassa hengityksenä.

Luonto-olennon, jonka nimestä on peräisin muun muassa nykysuomen sana luonne, tehtävä sielun osana on epävarma. Ilmeisesti se ei kuitenkaan ollut ainakaan uudemmissa perinteissä varsinaisesti sielun osa, vaan ihmisen henkilökohtainen suojelushaltia.

Jos henki lähti ruumiista, ihminen oli kuollut. Sielukin saattoi lähteä ruumiista, mutta sielun menetykseen ei kuollut ainakaan heti. Sielun menetys tarkoitti usein vakavia sairauksia, kuten halvausta, kaatumatautia tai alkoholismia. Itse - sielunsa menettänyt oli itsetön. Sielu saattoi kuitenkin vielä palata. Sielun saattoi myös etevä tietäjä palauttaa, vaikka se olisi mennyt jo vainajien maahan.

Sielu saattoi ehkä myös tarkoituksella lähteä ruumiista suorittamaan jotain tehtävää henkimaailmassa. Tällaisesta uskomuksesta ei tosin ole säilynyt suoria merkkejä suomalaisilta, mutta sen oletetaan kuuluneen muinaiseen shamanismiin Suomessakin.

Keskustelun aiheita

• Mitä eri asioita nykyään tarkoitetaan sielulla?
• Karhulle on annettu monia nimiä kuten metsän valtiaalle kuuluukin. Millä eri nimillä karhua lepyteltiin?

Kuolema

Kun ihminen kuoli, seurasi noin 30–40 päivän siirtymäaika, jolloin sielu etsi kuolleiden maata ja paikkaansa siellä. Tänä aikana sielu saattoi käydä elävien sukulaistensa luona kummituksena tai eläimen hahmossa. Näin tapahtui varsinkin, jos vainaja oli tyytymätön.

Siirtymäajan jälkeen kuolleen sielu muutti Tuonelaan, kuolleiden valtakuntaan. Hän saattoi tosin edelleen palata, jos oli tyytymätön johonkin. Jotkut vainajat eivät vakiintuneet kuolleiden maahan, vaan jatkoivat kummitteluaan. Näitä olivat muun muassa murhatut, itsemurhan tehneet ja tapetut äpärälapset.

Tuonelaan mennyttä vainajaa piti kunnioittaa muun muassa uhrilahjoin. Paikkoja, joissa kuolleille on uhrattu, on ilmeisesti kutsuttu hiisiksi. Vaikka vainajien kummituksia pelättiin, vainajat myös suojelivat ja auttoivat eläviä sukulaisiaan ja heiltä pyydettiin usein apua.

Tietäjiä on lähetetty Tuonelaan hakemaan vainajilta tietoa, joskus jopa hakemaan vainaja ihmisten ilmoille apuhengeksi. Etäinen esivanhempi saattoi olla ihmisen suojelushaltijana, luontona.

Ennen kristinuskon vaikutusta kuolleiden uskottiin elävän tuonelassa suunnilleen samankaltaista elämää kuin eläessäänkin. Tämän vuoksi kuolleen mukaan laitettiin hautaan aseita, koruja ja tarve-esineitä.

Karjalassa on uskottu, että lintu, sielulintu, tuo sielun syntymässä ja vie sen jälleen kuolemassa.

Keskustelun aiheita

• Oletko joskus nähnyt unta kuolleista ihmisistä?
• Mikä sai muinaiset ihmiset ajattelemaan, että vainajat saattaisivat kummitella?
• Miksi haudoille on alun perin ryhdytty laittamaan kiviä?

Shamanismi muinaissuomalaisilla

Suomalainen muinaisusko on joskus saattanut olla shamanistinen samaan tapaan kuin esimerkiksi saamelainen tai joidenkin Siperian kansojen muinaisuskonto. Shamanismi ei ole vierasta muille eurooppalaisille; sitä katsotaan olleen muun muassa skandinaaveilla ja jopa antiikin Kreikassa pitkälle kehittyneinä laitoksina.

Suomessa on ollut tietäjälaitos, eli eri yhteisöillä on ollut keskushahmoina tietäjiä, jotka auttoivat taioillaan yhteisöä muun muassa parantaen sairaita. Suomalaista tietäjälaitosta ei kuitenkaan pidetä varsinaisesti shamanistisena; siitä puuttuivat ainakin viime vaiheissaan monet esimerkiksi saamelaiseen ja siperialaiseen shamanismiin liittyvät olennaiset piirteet.

Keskustelun aiheita

• Kuka Kalevalan sankareista oli tietäjä?
• Mitä mahtitekoja hän teki?

Kaikkeuskäsitykset

Maan ajateltiin olevan litteä kiekko, jonka peitti taivas suurena kupuna. Usein taivaankansia kerrottiin olevan useita kerroksittain. Maan keskipisteessä, äärimmäisessä pohjoisessa, seisoi maailmanpylväs, joka toimi akselina maan ja taivaankannen keskinäisessä pyörimisliikkeessä. Maailmanpylväs oli kiinni pohjantähdessä, jota kutsuttiin myös pohjannaulaksi.

Maan reunoilla sijaitsi lintukoto, jossa muuttolinnut asuivat talvet. Lintukodossa asuivat pienikokoiset lintukotolaiset.

Äärimmäisessä pohjoisessa, maailmanpylvään juurella, sijaitsi jättimäinen meripyörre, Kurimuksen kurkku, jonka aiheutti kenties maailmanpylvään pyöriminen taivaankannen mukana. Tämä oli myös Tuonen koski, eräs reitti tuonelaan eli manalaan. Pohjoisessa sijaitsi myös Pohjola, ikikylmä maa, sairauksien ja monien ongelmien lähde.

Maan alla oli kuolleiden asuinsija, Manala eli Tuonela. Se saattoi olla kuin maailman peilikuva ylösalaisin.

Keskustelun aiheita

• Mistä syystä muinaiset ihmiset ajattelivat, että Maa on litteä?
• Miten saatiin selville, että Maa on pikemminkin pallo kuin litteä?
• Miksi muuttolintujen elintapoja ei ennen tunnettu?
• Miksi kuolleiden asuinsijan ajateltiin olevan maan alla?

Maailman synty

Käsitykset asioiden alkuperästä eli synnystä ovat olleet tärkeä osa muinaissuomalaisten todellisuuskäsitystä. Maailman syntytarinat ovat olleet merkittävä osa runoutta, ja maailman synnystä oli useita erilaisia kertomuksia.

Niistä yleisimmän mukaan maailma oli syntynyt vesilinnun munasta.

Tunnetaan myös maansukellus-taru, jonka mukaan maailma syntyi kuikan tai paholaisen haettua pohjasta maata.

Joskus kerrotaan myös, miten seppäsankari Ilmarinen takoi taivaankantta.

Maailmanloppu

Kansantarusto tuntee maailmanloppuun liittyviä ilmiöitä. Näitä ovat esimerkiksi tähtien tanssiminen, kuun kuumuminen ja auringon siirtyminen pohjoiseen. Myös suoranaisesta tuhosta kerrotaan. Esimerkiksi tunnetaan suuri pakkanen ja maailman palaminen, maailmanlopun taistelu, tauti ja nälänhätä, kuten skandinaavisessa tarustossa.

Keskustelun aiheita

• Mistä tarut maailman synnystä ja maailmanlopusta syntyivät?

Aikakäsitys ja vuodenkierto

Vuodenkierto oli tärkeä osa elämää. Vuoteen kuului melko säännöllisinä maanviljelykseen, kalastukseen, metsästykseen tai muihin töihin liittyviä vaiheita, sekä juhlapäiviä.

Juhlista tärkeimmät olivat keskikesän juhla ja sen vastapuoli keskitalven juhla, jotka jakoivat vuoden kahteen osaan. Keskitalven juhla oli alun perin kekri, mutta joulu sai kekrin piirteitä, kun kekrin juhlinnasta luovuttiin.

Kesäpäivän seisauksena auringon päivittäinen liikerata taivaankannella saavutti korkeimman huippunsa, ja tuntui jäävän siihen joksikin aikaa. Tätä noin viikon kestävää aikaa pidettiin aavemaisena ja taianomaisena.

Sitä kutsuttiin pesäpäiviksi, sillä auringon rata oli ikään kuin paikallaan, pesässä. Myös keskitalven aikaan oli pesäpäivät, kun aurinko oli toisessa ääripäässään. Aika keskitalvesta keskikesään oli nousevaa, kuten auringon ratakin, kun taas aika keskikesästä keskitalveen aika oli laskevaa.

Muinaissuomalaisten maailmalla oli alku ja kehitysvaiheita. Aikakäsitys ei ollut kierroksellinen. Myös tulevia aikakausia ennustettiin. Tarusankarien, kuten Väinämöisen ja virolaisilla Kalevanpojan, kerrottiin väistyneen maailmasta, mutta palaavan vielä kansojensa avuksi vaikeina aikoina.

Menneiden tapahtumien muistot muuttuivat uusien sukupolvien myötä ennen pitkää tarunomaisiksi ja lopulta unohtuivat tai sekoittuivat muiden tarujen kanssa osaksi rikasta kansantarustoa.

Aikaa laskettiin ainakin kristillisellä ajalla vuosina merkittävistä tapahtumista, kuten sodista.

Keskustelun aiheita

• Miksi juhannuskokkoja alun perin poltettiin?
• Miksi muinaiset keltit polttivat kokkoja myös jouluna (yule logs).

Mitä tarkoitti ”pyhä”

Pyhä on tarkoittanut kiellettyä. Esimerkiksi vieraan yhteisön rajaa on voitu pitää pyhänä. Tällöinkin pyhän käsitteeseen on kuitenkin usein kuulunut yliluonnollisuus. Pyhän rikkoja on esimerkiksi saanut vainajat tai muut henkiolennot vastaansa.

Myös pyhien (eli kiellettyjen) lehtojen tapauksessa pyhään on liittynyt yliluonnollinen. Pyhä on ollut esimerkiksi aidattu alue lehdossa, jonka sisään ei saanut mennä, mutta jonne heitettiin uhreja.

Keskustelun aiheita

• Mitä tarkoittaa puhäpäivä?
• Missä on Pyhäjärviä?

Hiisi

Viron hiisien ja saamelaisten seitojen tapaan myös suomalaiset ovat voineet nimittää pyhää paikkaa hiideksi. Hiisi on alun perin tarkoittanut pyhää uhrilehtoa, johon vainajat haudattiin ja jossa suoritettiin uhrimenoja. Myöhemmin, kristinusko levittyä, hiisi on kuitenkin ollut pieni tai suuri paha olento, jopa paholainen, sekä paha paikka, kuten louhikko.

Keskustelun aiheita

• Mitä tarkoittaa "hiisi vieköön".
  

Kalliomaalaukset

Punamullalla tehdyt kalliomaalaukset tehtiin lähinnä kivikaudella, osittain pronssikaudellakin. Näin ollen niitä ei voida suoraan rinnastaa nykyisin tunnettuihin uskomuksiin, sillä tunnettu perinnetieto on kerätty talteen enintään joitakin satoja vuosia sitten.

Kansanrunous on kuitenkin säilyttänyt muistumia jopa kivikautisista myyteistä ja käsityksistä. Toisaalta saattaa olla kalliomaalauksia koskevaa nuorempaakin kansanperinnettä.

Muutamat paikannimet viittaavat siihen, että kalliomaalauksia on tunnettu jo ennen kuin ne virallisesti löydettiin. Pidetään todennäköisenä, että esimerkiksi Verijärven, Maksasaaren ja Värikallion nimet tulevat kallioiden verenvärisistä maalauksista.

Muinaisetkin ihmiset ovat voineet huomata paljon aiemmin tehdyn kalliomaalauksen ja keksiä siihen liittyvän tarinan. Esimerkiksi erästä maalattua jalanjälkien jonoa nimitetään Hiidenjäljiksi.

On ehdotettu, että Suomen tunnetuimpiin kuuluvan, Pohjoismaiden laajimman maalauspaikan Astuvansalmen nimi liittyy maalauksissa mahdollisesti kuvattuun yhdyntään, astuntaan. Muitakin kalliomaalauksiin liittyviä alkuperiä on paikannimille ehdotettu.

Maalausten aiheet liittyvät yleensä ihmisiin tai riistaan, mutta myös veneisiin ja vesilintuihin. Jotkut ihmiset ovat sarvipäisiä: he voivat olla joko naamioituneita shamaaneja tai jumalolentoja. Joukossa on myös käden-, jalan- ja tassunjälkiä sekä kuvioita, joita ei osata nykyisin tulkita minkään kuviksi, kuten vinoristejä, verkkokuvioita, renkaita ja kärjistään pyöristyneitä kolmioita.

Kalliomaalausten merkityksestä on monia käsityksiä. Joidenkin kalliomaalausten alta on löytynyt meripihka-esineitä sekä kivikautisia nuolenkärkiä, jotka ovat särkyneet ammuttaessa kallioon.

Kalliopiirrokset

Kalliopiirrokset oli tehty lähinnä rantakallioon tai kiveen hakkaamalla ja kaivertamalla. Esihistoriallisia kalliopiirroksia ei tunneta nykyisen Suomen alueelta, kun taas esimerkiksi Itä-Karjalassa niitä on runsaasti. Jotkut kalliopiirrokset kuvasivat esimerkiksi luonnollisen kokoista ihmishahmoa, jolla oli käsissään pyöreät esineet, ehkä rummut. Nämä kuvat oli usein tehty veteen johtavan kallionhalkeaman luokse, ja näihin halkeamiin on uhrattu mm. meripihkaa.

Keskustelun aiheita

• Mikä ero on muinaisilla kalliomaalauksilla ja nykyisillä kuvataiteilla?
  

Pyhät kivet

Uhrikiville tuotiin uhreja. Monia kiviä pidettiin haltijan tai jumalolennon asuinpaikkoina. Joissain kivissä on reikiä, minkä vuoksi niitä kutsutaan kuppikiviksi. Toisissa taas on viiltoja, ikään kuin niihin olisi teroitettu miekkaa. Näitä kutsutaan miekanhiontakiviksi.

Kuppikivien ja miekanhiontakivien katsotaan saaneen alkunsa viimeistään rautakaudella. Kuppikiviä on varsinkin Länsi- ja Etelä-Suomessa. Kivien kuoppien merkityksestä on useita käsityksiä ja kansanperinteitä.

Kansantarustossa kuopat ovat esimerkiksi uhrikuoppia, tai niihin jääneellä sadevedellä on parantava vaikutus. Taruissa myös kipuja ja vaivoja karkotetaan kuoppiin. Jotkut tutkijat olettavat, että ihmisen kuoltua hänelle olisi tehty kiveen kolo reitiksi tuonpuoleiseen.

Kivi, jossa on monta kuoppaa, syntyi, kun usean vainajan kolot tehtiin samaan kiveen. Kolon kautta siitä menneeseen vainajaan saisi myös yhteyden, ja koloihin jätetyt uhrit menisivät tuonpuoleiseen lahjoiksi vainajalle.

Lounais-Suomen vanhoilla maanviljelysalueilla on myös napakiviksi ja tonttukiviksi kutsuttuja pitkänomaisia pystykiviä, joita kutsutaan kansanperinteessä myös juminkeoiksi. Kivien on tulkittu liittyneen hedelmällisyyteen tai haltijoihin. Napakivien pystytysaikaa ei tiedetä.

Lisäksi oli tasapintaisia pöytäkiviä, joiden arvellaan olleen uhripaikkoja. Näitä tiedetään myös esimerkiksi saamelaisilta. Joihinkin kiviin, varsinkin moniin suuriin siirtolohkareisiin liittyi syntytarina, esimerkiksi jättiläinen oli heittänyt sen paikalleen.

Keskustelun aiheita

• Mistä johtuu, että ennen vanhaan vanhemmat neuvoivat lapsiaan, että olkaa kilttejä tai jumala heittää ison kiven päähän.

Kivikehät

Kivikehät oli koottu suurista tai pienemmistä kivistä, ja joissakin on keskellä napakivi. Niiden on uskottu olleen käräjäpaikkoja. Tästä ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta: tutkimusten perusteella ainakin osa kivikehistä on hautoja. Tiedot käräjäpaikoista ovat epävarmaa ja ehkä vasta myöhään syntynyttä kansanperinnettä.

Voi kuitenkin olla, että käräjäpaikat "pyhitettiin" polttamalla niiden luona vainajia. Käräjät myös saatettiin tarkoituksella pitää hautapaikalla. Käräjät olivat joka tapauksessa myös hengenelämään liittyvä tapahtuma. Oikeutta käytiin jumalten tai esi-isien katseen alla.

Jatulintarhat

Jatulintarhat, jotulintarhat tai jotunintarhat ovat lähinnä rannikolla esiintyviä kivisiä sokkeloita, joita pitkin kuljettiin erilaisten menojen aikana. Niiden alkuperä on epävarma. Todennäköisesti ainakin osa niistä on keskiaikaisia tai nuorempia. Nimensä mukaisesti jatulintarhat on uskottu Jatuli-jättiläisten tekemiksi.

Pyhät lehdot

Pyhät lehdot olivat paikkoja, joihin tultiin harjoittamaan uskonnollisia menoja, mm. viemään uhreja. Lehtoja on ehkä kutsuttu alun perin hiisiksi. Suomalaisilla oli kenties lehdoissaan puisia jumalankuvia. Niitä on ollut ainakin muiden suomensukuisten kansojen pyhissä lehdoissa. Suomesta on löytynyt suossa säilynyt kivikautinen jumalankuva. Pyhissä lehdoissa saattoi olla myös uhriaitaus, jonka sisäpuolelle ei saanut mennä, mutta jonka sisään heitettiin uhreja.

Pyhät puut

Pyhiä olivat monet vanhat, suurikokoiset ja erikoiset puut, varsinkin männyt. Kun saatiin kaadettua karhu, sen kunniaksi pidettiin peijaiset. Peijaisten jälkeen karhun kallo nostettiin "kallomäntyyn", jossa saattoi olla jo useita karhunkalloja.

Myöhempinä aikoina sukujen karsikkomäntyihin hakattiin vainajia koskevia merkintöjä. Isojen petäjien alla saatettiin myös pitää käräjiä. Ainakin myöhempinä aikoina pihan pihlajalla oli erityinen arvo. Sitä ei saanut vahingoittaa millään tavalla. Pihapuiden luokse on viety uhreja haltijoille.

Kosteikot

Soita, lähteitä, puroja ja jyrkkiä rantoja on käytetty uhraukseen. Kosteikkoihin on jätetty esimerkiksi piikiviä ja tuluksia, ja niitä on käytetty joinakin aikoina ehkä myös ei-toivottujen henkilöiden kuten rikollisten surmaamiseen ja hävittämiseen. Kosteikkoihin saatettiin upottaa myös aviottomasti syntyneitä tai vammaisia lapsia. Näin kerrotaan tehdyn myös kansantaruissa.

Kalmistot

Hautausmaita ja niiden edeltäjiä on kutsuttu kalmistoiksi. Ennen kristinuskoa hautoihin jätettiin usein vainajan omaisuutta. Hautaustapoja on ollut monenlaisia. Joillekin haudoille pystytettiin kivistä koottuja kumpuja, tällöin oli kyseessä röykkiöhautaus. Röykkiöhautoja eli kiukaita pystytettiin tarkoituksella näkyville paikoille, mm. mäille tai vesireittien varrelle, jotta vieraat tietäisivät kenelle alue kuuluu ja tajuaisivat varoa vainajia. Vainajien herättämää pelkoa käytettiin ehkä hyväksi tekemällä hautoja vieraiden heimojen vastaisille rajoille.

Röykkiöhautojen alkuperäisen merkityksen unohduttua niiden tekijöiksi on arveltu esimerkiksi hiidet. Kiviröykkiöitä on voitu pitää aarrekätköinä eli aarnihautoina, sillä joistakin niistä saattoi löytää vainajan mukaan laitettuja arvoesineitä. Aarrekätkö on voitu avata esimerkiksi silloin, kun sen päällä paloi virvatuli.

Karsikot

Vainajien tulo hautausmaalta asutuksen luo eläviä kiusaamaan estettiin tekemällä kalmiston ja asutuksen väliin karsikko eli vainajaa koskeva merkintä mäntyyn. Tämän nähtyään kalmistolta kotiinsa palaava vainajan haamu viimeistään tajusi kuolleensa ja kääntyi takaisin.

Keskustelun aiheita

• Mistä johtui, että vainajien haamut eivät aina älynneet, että he olivat kuolleita?
• Onko vielä ihmisiä, jotka uskovat kummituksiin?
• Millä tavalla kummitukset esiintyvät kirjallisuudessa?
• Mitä tarkoittaa haamukirjailija?
  

Uskonnollisia toimituksia

Loitsut olivat eräs ihmisten keino puuttua maailman kulkuun yliluonnollista tietä. Loitsuilla pyrittiin parantamaan sairaita, lisäämään onnea ja vaurautta tai vahingoittamaan vihollista. Loitsut olivat yleensä kalevalamittaisia lauluja. Eräs tärkeä loitsujen muoto perustui loihdinnan kohteen alkuperän eli synnyn tietämiseen ja julkilausumiseen. Uskottiin, että ilmiöitä ja olentoja voitiin hallita, jos niiden alkuperä tunnettiin.

Taikomistilaisuudet olivat pikemminkin yksityisiä. Noitarumpuja ei tiedetä käytetyn, mutta kovaa melua on voitu pitää sanotun vahvistukseksi. Loitsija on usein ollut innoissaan, haltioissaan. Loitsut on usein lausuttu tai laulettu painokkaasti, jopa huudettu. Nyrkissä olevan käden nostaminen ylös on mainittu osaksi loihtimista.

Siitä, miten kristillistyneissä suomalaisissa yhteisöissä harjoitettiin pakanallisia toimituksia kuten loitsimista, ei kuitenkaan kovin pitkälle voida tulkita sitä, millaisia toimitukset ovat olleet satoja vuosia aikaisemmin ennen kristinuskon juurtumista.

Juhlat

Vuosi alkoi kekristä ja loppui kekriin. Kesän kohokohta oli Ukon juhla. Vakkajuhlissa eli vakoissa uhrattiin pitäjän järjestämissä pidoissa vakallinen ruokaa usein pyhässä lehdossa. Eri juhlissa juotiin Ukon malja.

Kansanparannus

Tautien syyksi katsottiin usein paha henkiolento tai vihamielinen noita, joihin tehosivat muun muassa loitsut. Käytännön hoito tapahtui usein saunassa. Ihoa hoidettiin tervalla. Usein sairaus pyrittiin palauttamaan sinne, mistä se oli tullutkin. Esimerkiksi veden luona tarttunut sairaus johtui veden väestä, joka piti palauttaa veteen. Parantaja oli usein koko yhteisön arvostama tietäjä, joka osasi paljon muutakin. Joillakin oli verenseisauttajan kyky, joka saattoi periytyä suvussa.

Keskustelun aiheita

• Ottakaa selvää, millä tavaolla sairauksia yritettiin hoitaa muutamia satoja vuosia sitten?
• Miksi sairauksien saatettiin ajatella johtuvat taioista?

Muinaisuskonnon kehitysvaiheita

Kirjalliset tiedot suomalaisesta muinaisuskosta ovat suhteellisen nuoria: ensimmäisillä kattavilla kirjallisilla tiedoilla on ikää vain joitakin satoja vuosia. Tiedot suomalaisesta muinaisuskosta siis kerättiin vasta kristinuskon jo levittyä käytännössä lähes kaikkien pääasialliseksi uskonnoksi, jolloin kristinusko oli jo pyyhkinyt pois monia muinaisia uskomuksia. Tästä huolimatta varsinkin Karjalassa säilyi monia vanhaan uskontoon ja todellisuuskäsitykseen kuuluneita uskomuksia ja taruja.

Muiden ryhmien uskontojen tavoin myös suomalaisten uskonto ja koko todellisuuskäsitys on muokkautunut aikojen kuluessa huomattavasti. Vanhempien ainesten päälle kasaantui uudempia uskomuksia, jotka heijastelivat aikaansa. Vanhemmat uskomukset saattoivat silti säilyä uuden rinnalla tai nivoutua osaksi sitä jonkin verran muuttuneina. Kivikauden suomalaisten esi-isien uskonto arvellaan shamanistiseksi. Tästä katsotaan jääneen shamanistisia piirteitä myöhempiin uskonnon muotoihin. Myös vainajien ja esi-isien palvonta oli tärkeällä sijalla.

Maanviljelyksen asteittaisen saapumisen mukana ja metsästys-keräilykulttuurin menetettyä sijaansa saattoivat käsitykset vuodenkierrosta ja hedelmällisyydestä muuttua ja voimistua. Uusien kulttuurivaikutteiden mukana tuli luultavasti myös uusia jumaluuksia ja käsityksiä. Luultavasti maanviljelyn mukana tulivat vakiintuneemmat asumukset, joita vartioivat ihmisenkaltaiset haltiat. Myöhemmin nämä haltijat ovat kutistuneet ehkä kokonaisia kyliä ja yhteisöjä vartioineista mahtavista henkiolennoista pieniksi nurkissa piilotteleviksi tontuiksi.

Suomalaisten lähialueille levittäytyneen indoeurooppalaisen kulttuuri- ja kielivyöhykkeen vaikutuksesta suomalainen muinaisusko sai miehisen pää-ukkosenjumalan Ukon; vanha taivaanjumala Ilmarinen (marien Inmar) alennettiin kuolevaiseksi sankariksi. Ukon tulosuunta on ilmeisesti Baltiasta, mutta se on saanut vaikutteita myös skandinaavien Thorista.

Suomalainen muinaisusko muistutti viikinkiaikana ilmeisesti paljon skandinaavien muinaisuskontoa, jossa oli esimerkiksi pitkälti Ukkoa vastaava miespuolinen ukkosenjumala. Perinteisesti on katsottu, että indoeurooppalaiset vaikutteet toivat Eurooppaan laajalti miesvaltaisia ja sotaisia piirteitä, joista ukkosenjumala olisi vain yksi merkki.

Keskustelun aiheita

• Mistä johtuu, että tiedot muinassuomalaisten uskonnosta ovat lähes hävinneet?
  

Muinaissuomalainen uskonto

Muinaissuomalasia uskontoja harjoitettiin ennen kuin kristinusko tuotiin Suomeen. Näissä uskonnoissa oli erilaisia jumalia ja haltijoita lukuisa joukko. Tällaisia olivat esim. ukkosjumala, metsän-, veden- ja kodinhaltijat. Kullakin näistä oli oma toimintapiirinsä.

Näiltä jumalilta ja haltijoilla sitten rukoiltiin onnea ja menestystä esim. vedenhaltijalta hyvää kalaonnea.

Muinaissuomalaiset ajattelijat myös, että vainajat, siis jo kuolleet ihmiset, saattaisivat palata elävien joukkoon. Tämä oli syynä siihen, että vainajiakin palvottiin.

Eri jumalien uskottiin vaativan uhreja, ja näin esim. eläimiä uhrattiin ns. pyhien puiden äärellä.

Tonttu

Tonttu oli hyvä haltija, joka kantoi rikkautta ja tavaraa omistajalleen. Se ei viihtynyt riitaisissa perheissä.

Eräällä emännällä oli tonttu, joka kokosi hänelle rahaa. Emännän piti vastapalvelukseksi laittaa tontulle hyvää ruokaa. Tontulla oli erityinen kamari, jossa se sai yksin syödä.

Tontulla oli keskellä otsaa silmä. Renki vihasi tonttua, kun emäntä sitä hyvänä piti, ja monta kertaa renki otti tontun ruuan itselleen. Tonttu suuttui ja meni toiseen taloon, missä ei ollut tonttua. Se kokosi uuteen taloon tavaraa siitäkin talosta, josta hän oli lähtenyt pois.

Keskustelun aiheita

• Missä yhteydessä olet kuullut puhuttavan tontuista?

Taruja peikoista ja maahisista

Vähäkyrössä asui ennen vuorenpeikko. Se oli talossa nähtykin, sillä oli valkoiset vaatteet ja nupukkalakki. Talossa se teki kaikenlaisia kepposia. Jos joku kysyi illalla, oliko kello vedetty, se pysäytti yöllä kellon. Jos joku kysyi, oliko uuninpelti kiinni, se avasi yöllä pellin. Se kävi samassa saunassa kuin muutkin, ja sitä kutsuttiin Matiksi. Saunassa se itketti lastaan, mutta lasta ei koskaan nähty. Tuvassa se hyppeli leipävartaalla kuten orava.

Maanpäällinen poika oli kerran metsässä. Vastaan tuli kaunis tyttö. Tyttö tahtoi poikaa kotonaan käymään. Tyttö kielsi ottamasta, mitä kotoa tarjottiin. Siinä paikassa, missä he olivat, maa aukeni ja he tulivat maahisten kotiin. Koti oli komea ja kaikkea tarjottiin, mutta mitään ei poika ottanut.

Poika ja tyttö menivät naimisiin. Lähdettiin pojan kotiin. Mitään ei otettu mukaan. Tyttö sanoi, että ne tulevat jäljessä, mutta taakseen ei saa katsoa. Kun tultiin kotipihalle, poika katsoi taakseen. Puolet karjasta oli päässyt portista pihalle, mutta toinen, vielä suurempi puoli oli tulossa. Mutta ne, jotka olivat portin ulkopuolella, katosivat.

Keskustelun aiheita

• Piirtäkää kuva, jossa esiintyy kuviteltuja vuorenpeikkoja.
• Pohtikaa, miksi tarussa ei saanut katsoa taakseen.

Vedenhaltija Näkki

Karjalainen kansantarina kertoo:

"Vanhemmat ihmiset puhuivat minulle usein järven Näkistä, vedenhaltijasta. Suhtauduin aina epäillen juttuihin. Kerran sitten me pojat menimme joukolla uimaan joen rantaan. Emme ennättäneet vielä riisuutua, kun näimme joesta nousevan pitkätukkaisen naisen. Se katsoi alas veteen, mutta se nosti yläruumiinsa veden pinnan yläpuolelle, niin että rinnat ja vatsa olivat näkyvissä. Hirveän pitkä tukka oli valloillaan olkapäillä ja hartioilla ja siitä valui vesi virtanaan.

Kun se oli noussut näkyviin, se vaipui taas veteen. Se uudisti temppunsa neljä tai viisi kertaa, mutta sitten sitä ei enää näkynyt. Ymmärsimme heti, että se oli järven Näkki. Emme menneet uimaan, koska pelkäsimme, että Näkki ottaa meidät kiinni ja vie aaltoihin.

Eräänä päivänä kolme nuorta poikaa meni uimaan. Yksi pojista, vaikka hän oli uimataitoinen, vajosi aaltoihin, ehkä Näkin viemänä. Toiset pojat eivät huomanneet hänen vajoamistaan. Vasta viikon kuluttua pojan ruumis löytyi.

Keskustelun aiheita

• Keskustelkaa, miksi aikuiset ihmiset ennen vanhaan pelottelivat lapsia haltioilla?
• Keskustelkaa siitä, miten on turvallista liikkua vesillä tai käydä uimassa.

Kertomuksia noidista

Eräässä talossa oli väki saunassa. Renki meni isännän ja emännän sängyn taakse piiloon. Emäntä tuli ja pani halon sänkyyn, jotta isäntä luulisi hänen olevan nukkumassa. Sitten emäntä voiteli itsensä ja sanoi: "Huus hiiteen, piisistä pihalle eikä mihinkään kiinni!"

Kun emäntä oli mennyt, renki otti hänen taikavoiteensa, voiteli itsensä ja yritti sanoa samat taikasanat. Hän ei kuitenkaan muistanut niitä oikein vaan sanoi: " Huus hiiteen, piisistä pihalle ja joka paikkaan kiinni!"

Renki lähti lentoon, mutta tarttui joka paikkaan kiinni- ja kolhiintui pahoin. Suurella suolla renki tapasi paljon noitia, joille keitettiin makkarapaistia käärmeistä.

Useiden henkilöiden olen kuullut ihmettelevän, minne linnut ovat tänä vuonna joutuneet. Lappalaiset ovat ne vieneet, sanoo jokainen. Kun kysyin, mitenkä lappalainen ne vie, vastasivat he, että se tulee tänne linnun muodossa, kulkee edellä ja linnut tulevat perässä.

Savossa eli ennen suuri noita ja silmänkääntäjä, jota kutsuttiin Kuikka-Koposeksi.

Kerran Kuikka-Koponen tuli mökkiin, jossa nimismies oli perimässä velkoja. Hän päätti maksaa mökinmiehen puolesta. Hän otti seinältä vanhan almanakan, repi lehdet irti ja maksoi niillä. Nimismiehestä almanakan lehdet näyttivät rahoilta. Kun maksu oli suoritettu ja mökinmies oli saanut siitä kuitin, almanakan lehdet alkoivat jälleen näyttää almanakan lehdiltä. Mökinmies oli kuitenkin saanut oikean kuitin eikä hänen tarvinnut myydä karjaansa veloista.

Keskustelun aiheita

• On sanottu, että noidat olivat vanhan ajan kansanparantajia. Millä tavalla kansanparantajat yrittivät parantaa?
• Mitä haittaa on ollut siitä, että noituuden avulla kuviteltiin voitavan aiheuttaa tahallista vahinkoa naapureille?

Suomalaisia jättiläiskertomuksia

Kauvatsan Sääksjärvellä on järven rannalla suuri kallionlohkare, josta kerrotaan seuraava tarina.

Jättiläinen, jonka nimi oli Kanni, asui ennen muinoin järven rannalla. Muutaman kilometrin päässä oli mylly, jonka kolina harmitti jättiläistä. Eräänä aamuna hän lähti kantamaan kalliota pikkusormensa päässä heittääkseen sen myllyn päälle. Kun hän oli tullut lähelle myllyä, lauloi Untamon talon kukko. Jättiläinen pelästyi, sormi vavahti ja kivi putosi järven rannalle.

Kiven syrjässä näkyvät vieläkin syvennykset, jotka jättiläisen takin napit ovat painaneet. Kiveä sanotaan Kannin kiveksi.

Ennen muinoin asui Kiikalassa jättiläisiä, jotka olivat tavattoman vahvoja. Kerran lähti eräs jättiläinen yli Kurajärven, Vanhankylän rannasta Saarenkylän rantaan suuri hiekkasäkki selässä. Toinen jättiläinen veti salaa säkin pohjan rikki, joten hiekka varisi kaiken matkaa. Kun jättiläinen astui järvestä Mikkolan pellon puolelle, koko säkin sisus putosi siihen. Niin paljon hiekkaa jättiläisen säkistä vuoti, että vielä nykyäänkin ihminen voi kulkea järven yli, jos vain osaa käydä samaa tietä kuin jättiläinen.

Keskustelun aiheita

• Miksi ihmiset ennen vanhaan selittivät luonnon erikoisuuksia kansansaduilla?

Saamelainen jättiläiskertomus

Ennen vanhaan asui maassa suuri ja julma jättiläinen, jonka nimi oli Staalo. Staalo oli ihmissyöjä, ja hän olisi väkevyydellään voittanut kaikki ihmiset, jos hän ei olisi ollut mahdottoman tyhmä.

Eräs viekas ihminen, jonka nimi oli Askovis, petkutti jättiläistä. Kerran Askovis oli joutunut Staalon valtaan ja ehdotti jättiläiselle, että he koettaisivat voimiaan. Heidän piti juosta puuta vasten ja puskea päänsä puun sisään.

Staalo juoksi kaikin voimin paksua petäjää vasten, mutta hän ei saanut siihen päätään pusketuksi Askovis sanoi säästävänsä kokeen huomiseksi, mutta yöllä hän koverteli koloja useihin puihin ja peitti kolot kaarnalla. Seuraavana päivänä hänen kokeensa onnistui erittäin hyvin, hän juoksi puulta puulle ja puski niihin päänsä korviaan myöten.

Askovis meni koivun luokse ja alkoi vääntää vitsaksia. Hän sanoi laittelevansa vitsoja, joilla kantaisi jättiläisen hopeat hänen aitastaan. Staalo lupasi hopeita hatullisen, mutta Askovis oli tehnyt hattuun reiän ja maahan kuopan niin, että hattu ei millään täyttynyt.

Keskustelun aiheita

• Mitä kertomus voimakkaasta ja tyhmästä jättiläisestä ja järkeään käyttävästä ihmisestä on yrittänyt opettaa entisaikojen saamelaisille?

Saamelainen vedenpaisumuskertomus

Muinaisina aikoina saamelaiset liikkuivat poroineen ympäri Suomenmaata. Mutta saamelaiset kansansadut kertovat, että ennen saamelaisia täällä asui vanhempi kansa. Sitten Jubmel kaatoi maailman kumoon. Jubmel pyöräytti maan ylösalaisin niin, että vesi järvistä ja joista virtasi maan yli ja hukutti kaikki muut ihmiset paitsi kaksi lasta, tytön ja pojan.

Tytön ja pojan Jubmel vei korkealle vuorelle, jonka nimi oli Passevaare. Kun vaaraa ei ollut ja Jubmel. oli laskenut lapset menemään, nämä lähtivät eri ilmansuuntiin etsimään muita ihmisiä.

Kolme vuotta turhaan etsittyään he jälleen kohtasivat ja tunsivat toisensa. Sitten he erosivat, vaelsivat taas kolme vuotta, kohtasivat ja tunsivat toisensa. Mutta vielä kolme vuotta vaellettuaan he eivät enää tunteneet toisiaan. Heistä tuli mies ja vaimo, ja näistä kaikki nykyään elävät ihmiset polveutuvat.

Vanhoissa kertomuksissa esiintyy tietäjiä ja noitia, jotka ovat tavallisia ihmisiä mahtavampia. Edellisen kertomuksen Jubmel on vielä noitia ja tietäjiäkin mahtavampi. Hän pystyi hukuttamaan kaikki ihmiset, vaikka hän säästikin kaksi. Tällaisia vanhojen kertomusten henkilöitä kutsutaan jumaliksi.

Keskustelun aiheita

• Pohtikaa, mistä vedenpaisumuskertomukset, joita kerrotaan eri puolilla maailmaa, ovat saaneet alkunsa?

Kummitukset

Mylläri oli jalkaisin tulossa takaisin kirkonkylästä. Matkalla hän huomasi edellään jalkamiehen, jonka liikkeet ja käsien asento olivat samanlaiset kuin Kyyrän Jussin. Mylläri lähti tavoittamaan miestä, mutta vaikka hän miten lisäsi vauhtiaan, välimatka pysyi samana. Silloin mylläri tuumi, että jos mies on henki, sen askelten ääni ei kuulu.

Hän pysähtyi ja kuunteli, mutta ei kuullut mitään. Niityn kohdalla oli vettä. "Jos se on mies, niin vesi räiskyy sen askelissa", mylläri ajatteli. Veden pinta ei liikahtanutkaan, kun kulkija meni sen yli. Tie teki mutkan. Mylläri ajatteli: "Tuossa minä saan sen kiinni. Hän otti käteensä aidanseipään ja juoksi mutkan poikki kulkijan eteen. Sitten hän huitaisi sitä seipäällä. Seiväs tapasi tyhjää ja haamu katosi siihen paikkaan.

Ennen vanhaan kuului eräässä paikassa talon emäntä käyneen kuolemansa jälkeen kotonaan monta kertaa. Kun häneltä kysyttiin, mitä hän haki, hän sanoi, ettei hän saanut rauhaa, ennen kuin siitä astiasta, jolla mitattiin ihmisille viljaa, otettiin toinen, astiaa pienentävä pohja pois. Kun pohja poistettiin, emäntävainaja lakkasi kummittelemasta.

Entisajan taikoja

Kyykäärmeen puremaa yritettiin ennen Lapissa parantaa seuraavilla taikamenoilla.

Otetaan yhdeksästä pajupensaasta vesa kustakin ja niiden kuorilla sidotaan pureman yläpuoli tiukkaan ja lausutaan:

"Hyi sinä hiien suksisauva

Matkasauva manalaisen!

Miks'sä läksit liikkehille,

Kulkusille kurja raukka,

Koitonna kiertämähän,

Marjatonna maailmalle?

Kotisi on kannon alla,

Pajun alla pesäs' paikka.

Siell'on hiis'sun synnyttänyt,

valutellut vatsastansa.

Ota omas, veä vihas,

Niele itse nuljakkasi,

Kirot suussasi sulata."

Juoppoutta yritettiin parantaa seuraavalla taialla:

Lypsetään maitoa kolmelta mustalta sialta tammilautaselle. Maitoa pannaan kolmesti ryypyn sekaan juopon tietämättä. Tämän jälkeen hänelle ei enää viina kelpaa.

Karjaonnen saattoi pilata pistämällä juhannusyönä kirnunmännän naapurin navetan ikkunasta sisään sanoen:

"Maito sinulle, voi minulle."

Jos tahtoi pedot naapurin karjaan, oli mentävä kujalle ja käännettävä niiden jäljet nurin.

Kun epäiltiin, että sairaus johtui jonkun taikomisesta, sairas parani, jos hänelle syötettiin ja juotettiin ennen käen kukkumista piiskaamalla tapetun, paljain käsin koskemattoman käärmeen lihaa.

Taikoja vastaan voitiin suojautua pitämällä paitaa väärin päin Yllä.

Para oli hyvä haltija, joka toi taloon rikkautta. Paroja saattoi olla useitakin. Para tehtiin mm. seuraavalla taialla:

"Synny para, synny para, saat puolen ruumiistani, Saat puolen sielustani!

Keskustelun aiheita

• Mitä kummitustarinoilla yritettiin opettaa?
• Keksikää itse jokin loitsu. Kokeilkaa, tehoaako se.

Muinaissuomalaisten käsitys vainajasta

Läheisen ihmisen kuolema oli esi-isiemme keskuudessa murhetta tuottava tapahtuma. Heidän oli vaikea ajatella, että se, mikä äsken oli olemassa, ei enää ollutkaan olemassa. Kuollutta verrattiin usein nukkuvaan. Aina ei tehty eroa elollisen ja elottoman välillä, vaan myös elottomia esineitä saatettiin pitää elollisina.

Vainajan ajateltiin säilyttävän entisiä ominaisuuksia siihen asti, kun hänen ruumiinsa olisi kokonaan mädäntynyt. Omaiset pyrkivät rajoittamaan vainajan toimintavapautta. Vainajan silmät suljettiin, jotta kuollut ei etsisi itselleen seuralaista. Kun vainajan ajateltiin säilyttävän myös kuulonsa, vainajasta ei saanut puhua pahaa. Vainajan saatettiin kuvitella jättävän vuoteensa. Tästä syystä omaisilla oli tapana vartioida vainajaa. Joskus sidottiin kuolleen jalat yhteen, jotta hän ei lähtisi kävelemään.

Vainajan saatettiin ajatella elävän vielä haudassaankin. Ajateltiin, että jos esimerkiksi arkku olisi liian ahdas, vainaja lähtisi liikkeelle. Sitä, miten vainaja tulisi ylös mullan alta, ei yleensä pohdittu.

Omaisten velvollisuus oli vainajan varustaminen välttämättöminä elintarvikkeilla, puvuilla, koristeilla, työ- ja talousesineillä, aseilla sekä muilla varusteilla. Karjalassa vainajalle saatettiin rakentaa pieni maja pyöreistä hirsistä.

Myöhemmin esi-isämme alkoivat uskoa myös haltioiden tapaisiin vainajien haamuihin, joiden ajateltiin olevan näkyviä mutta aineettomia.

Keskustelun aiheita

1. Mistä on peräisin tapa sulkea vainajan silmät.
2. Mistä on peräisin tapa, että vainajasta puhutaan vain hyvää?

Vainajien ja haltioiden ruokkiminen

Esi-isämme viettivät vainajan muistoksi monta juhlaa ensimmäisenä hänen kuolemansa jälkeisenä vuotena. Vainajan oletettiin ottavan osaa juhliin kunniavieraana.

Ensimmäisen vuoden jälkeen muistojuhlia järjestettiin vain kaikkein arvovaltaisimmille vainajille. Joka vuosi vainajille kuitenkin annettiin osa kevään ensimmäisestä kalansaaliista ja osa syksyn ensimmäisestä sadosta.

Huomattavin vainajien muistojuhla oli syksyn satojuhla kekri eli köyri.

Vainajien työn jatkamista pidettiin esi-isiemme keskuudessa perheen velvollisuutena. Vainajat olivat tapojen tuomareita ja järjestyksen vartijoita.

Paitsi vainajille ruokaa annettiin myös haltijoille. Kodinhaltijalle vietiin ruokaa ullakolle tai lattian alle, karjanhaltijalle tallin kynnykselle tai navettaan, riihenhaltijalle riiheen ja saunanhaltijalle saunaan.

Ruokaa vietiin myös uhripuun juurelle. Esimerkiksi pihlaja oli usein uhripuu, ns. pyhä puu. Uhrin sai haltija tai vainaja.

Pyhiin kiviin oli kaiverrettu syvennyksiä, joihin uhrit pantiin.

Metsästäjä asetti ensimmäisen saaliinsa kuusen alaoksille, Tapion pöydälle.

Keskustelun aiheita

1. Mistä on peräisin maaseudulla yleinen käsitys, että esi-isien työtä on jatkettava?
2. Nykyään on tapana muistaa kuuluisien ihmisten syntymän ja kuoleman muistopäiviä. Mistä tämä tapa on peräisin?

Muinaissuomalaisten jumalat

Saamelaisessa vedenpaisumuskertomuksessa Jubmel pystyi kaatamaan maailman kumoon. Muinaissuomalaisten taruhahmot eivät olleet aivan näin mahtavia. Suomalaisten uskomusten kohteena olivat pääasiassa erilaiset haltijat.

Kuitenkin muutamat luonnonilmiöt kuten ukkonen ja myrskytuuli saivat esi-isämme ajattelemaan, että tällaisia luonnonilmiöitä aiheuttivat jumalat.

Ukkonen

Muinaissuomalaiset uskoivat, että ukonilma johtui mahtavan olennon, ukkosenjumalan toimenpiteistä. Koska ukonilma merkitsi sadetta, ukkosenjumalalta toivottiin apua maanviljelystä vaivaavan kuivuuden poistamiseen.

Noin kolmesataa vuotta sitten Hämeessä vallitsi suuri kuivuus. Väki kokoontui juomaan Ukon maljoja sateen aikaansaamiseksi.

Talon katolle pantiin vakka rukiita tai ohria. Ukkosenjumala satoi jyviin vettä, jotta ne kostuivat. Sitten ne itivät ja niistä tehtiin maltaita. Maltaista tehtiin olutta, jota juotiin ulkona Ukon vakkajuhlissa. Juhla oli kesäkuussa kuivuuden aikaan.

Ukolta esi-isämme pyysivät apua moniin muihinkin asioihin. Ukon puoleen käännyttiin mm. karjaa laitumelle laskettaessa, kalastettaessa, metsästettäessä jne.

Sana "ukko" on jäänyt elämään moniin paikannimiin. Esimerkiksi Inarin järvessä Lapissa on saari, jonka nimi on Ukonkivi. Saari on muinainen uhripaikka.

Keskustelun aiheita

• Miksi saamelaiset, jotka eivät harjoittaneet maanviljelystä, kääntyivät myös säiden jumalan puoleen?

Ilmarinen, tuulen ja matkamiesten jumala

Kansanrunoissa Ilmarinen esiintyy taitavana seppänä, taivaankannen ja Sammon takojana. Ilmarinen oli myös muinaissuomalaisten tuulen jumala.

Kun merellä riehuu myrsky, laivoilla ja veneillä liikkujat ovat suuressa vaarassa. Esi-isiemme laivat olivat puisia purjeveneitä ja niillä liikkuminen oli paljon vaarallisempaa kuin suurilla nykyaikaisilla rautalaivoilla matkustaminen.

Nykyään laivat liikkuvat moottorien avulla. Purjelaivat tarvitsivat tuulta. Sekä tyyni sää että myrsky olivat ennen laivoilla matkustaville vaarallisia.

Etenkin Lapissa kova tuuli saattaa olla talvella matkustavalle vaarallinen. Pakkassäällä kova tuuli lisää paleltumisvaaraa, ja lumisateella tuuli tukkii tien ja haittaa muutoinkin matkantekoa.

Raivoava myrsky sai esi-isämme ajattelemaan, että luonnonvoimien takana olisi mahtava olento, tuulen ja matkamiesten jumala Ilmarinen.

Erityisesti Ilmarinen oli merimiesten jumala. Tuhansien järvien Suomessa myös järvimatkailulla oli ennen suuri merkitys. Tiet olivat huonoja, ja kesällä oli helpompi matkustaa veneellä järviä pitkin kuin kivikkoisilla kyläteillä.

Keskustelun aiheita

• Mistä syystä sää oli entisaikojen ihmisille vielä tärkeämpi kuin nykyään?

Aurinko ja kuu

Aurinko ja kuu olivat monien muinaisten kansojen mielestä ukkoseen ja tuuleen verrattavaa mahtavia olentoja.

Erityisen tärkeä auringon paluu pitkän pimeän jälkeen oli muinaisille saamelaisille, jotka uhrasivat auringolle.

Muinaissuomalaisille esi-isillemme kuu oli aurinkoa tärkeämpi. Kuun kasvun oletettiin vaikuttavan edullisesti kaikkeen. Maan pinnalla kasvavaa viljaa ei saanut kylvää vähenevän kuun aikana. Häät pyrittiin viettämään uudenkuun aikaan. Uuden kuun tervehtiminen oli yleinen tapa:

"Terve, terve uusi kuu!

Sinä täydeksi, minä terveeksi!"

Kuun vähenemisestä kertoo kansanperinne mm.:

"Erään miehen piti mennä varastamaan, mutta kuu paistoi liian kirkkaasti. Mies päätti ensin tervata kuun. Hän jäi kuitenkin kiinni tervaan, ja niin kuulla on miehen kasvot."

"Rahkonen lähti kosimaan, mutta kuu paistoi. Rahkonen otti tervapytyn ja läksi kuuta tervaamaan ja on siellä vieläkin."

"Kun kuun toinen reuna pimenee, sanotaan, että Rahkoo-Matti sen tervaa."

Kuun pimennyksen aikaan metelöitiin, jotta kuun syöjät lähtisivät pois.

Keskustelun aiheita

• Mistä johtuvat sanat sunnuntai ja maanantai?

Kasvullisuuden jumalia

Kevääseen ja kasvillisuuden heräämiseen liittyi Sämpsä Pellervoinen. Keväällä talviunessa lojuva Sämpsä herätettiin, puhuttiin Sämpsän kylvötöistä ja Sämpsän häistä.

Pellonpekko puolestaan kasvatti ohrat ja toi kansalle oluen.

Myös itse Ukko "ylinen jumala" esiintyy sateen tuojana ja kasvullisuuden jumalana. Eräissä paikoissa Karjalaa juhannusta, joka oli myös kasvullisuuden juhla, sanottiin Ukon juhlaksi.

Keskustelun aiheita

Esimerkki menneisyyden uskomuksista: Shamanismi eli tietäjälaitos

Mitä shamanismi on?

Shamaani.

Shamanismi viittaa useisiin erilaisiin uskomuksiin ja perinteisiin eri puolilta maailmaa, joihin liittyy taito määrittää, parantaa ja joskus aiheuttaa sairauksia henkimaailmaan kohdistuvan erityissuhteen kautta. Uskomuksissa vain joillain henkilöillä, shamaaneilla eli tietäjillä, on aivan erityiset yliluonnolliset kyvyt. Pohjoisten alueiden shamanismilla on omia erityisiä piirteitään.

Usein shamaani on yhteisön keskushahmo; hän on parantaja, ennustaja ja neuvonantaja monenlaisissa ongelmissa rakkaushuolista uuden asuinpaikan valintaan. Sana shamaani on tullut länsimaihin Siperian tunguuseilta, joiden kielessä se tarkoittaa 'hän joka tietää'. Samaan tapaan Suomessa shamaania kutsutaan tietäjäksi. On myös mahdollista, että tunguusit ovat lainanneet sanan kiinan kielestä.

Mitkä on transsi?

Transsi on lääketieteellisesti määriteltynä tila, jossa henkilö on tavallista herkempi vaikutteille ja harhanäkyihin. Hänen huomionsa on irtautunut ulkoisesta todellisuudesta, jonka tarkkailun sijasta mieli on täyttynyt sisäisten tunnetilojen kokemisella. Samalla kyky tarkkailla ympäristöä on heikentynyt. Olotilana transsi koetaan usein hyvin miellyttävänä, mikä johtunee ainakin osaksi aivojen tuottamista endorfiineista. Transsi on eräs esimerkki ns. muuntuneesta tajunnantilasta.

Normaali vireä valvetilamme vaatii säilyäkseen suurimman mahdollisen määrän ulkoisia ärsykkeitä. Kun normaali ärsykemäärä alittuu tai ylittyy, tajunnantilamme muuttuu herkästi. Esimerkiksi lentäjät, yksinpurjehtijat, eristyssellivangit ja pitkiä matkoja yksikseen autoilla ajelevat voivat helposti vaipua transsiin ja kokea harha-aistimuksia. Eskimoiden keskuudessa tunnetaan ns. "kajakkitauti", jota esiintyy pitkillä, yksitoikkoisilla kajakkimatkoilla halki hiljaisen ja yksitoikkoisen maiseman (kajakki on eskimoiden kanootti). Mystikkojen tapa vetäytyä erämaihin, vuoristoon tai syrjäisiin saariin pois ihmisten ilmoilta on havaittu kautta aikojen otolliseksi muuntuneiden tajunnantilojen syntymiseen eristyneissä oloissa. Mystiikka tai mystisyys tarkoittaa elämäntapaa, jossa pyritään välittömään yhteyteen henkien tai jumalien kanssa

Päinvastaisessa tilanteessa voimakkaat ja tunnepitoiset ärsykkeet synnyttävät hurmoksellisen transsin. Tämä voi esiintyä yhtä hyvin jalkapallo-ottelussa kuin uskonnollisessa herätyskokouksessakin. Esimerkiksi tunteelliset laulut, pään ravistelu, tanssiminen, suitsukkeen savun hengitys ja erityisesti useita eri rytmejä samanaikaisesti sisältävä rummutus auttavat irti arjesta. Transsiin kuuluu myös erillisen minätunteen heikkeneminen ja tunne sulautumisesta suurempaan kokonaisuuteen.

Yhteys henkimaailmaan

Shamanismiin liittyy usein muuttuneiden tajunnantilojen käyttö yhteytenä henkimaailmaan. Joskus henkimaailmaan pyrittiin myös unessa. Transsitilaa haettiin mm. huumaavilla aineilla (esimerkiksi punaisella kärpässienellä, joka on myrkyllinen mutta aiheuttaa pieninä määrinä sekavuustilan), rytmikkäällä musiikilla ja laululla, toistuvilla tanssiliikkeillä ja muilla toistuvilla toimituksilla. Muinaisessa Suomessakin tietäjien kerrotaan ”langenneen loveen”, mikä on tulkittu vajoamiseksi transsiin. Suomalaisesta tietäjälaitoksesta puuttuvat monet shamanistiset piirteet.

Haltija (tai haltia) on henkiolento tai taruolento, joka hallitsee tai pitää hallussaan jotain asiaa. Haltijat liittyvät varsinkin pakanallisiin uskontoihin ja animismiin, joissa henkien tai taruolentojen nähtiin vaikuttavan ja liittyvän moniin ilmiöihin ja asioihin luonnossa. Haltijat voidaan karkeasti jakaa ihmisten ja luonnon piiriin kuuluviin haltijoihin.

Transsitilaa saatettiin kutsua myös ”haltioitumiseksi” tai 'haltioihinsa tulemiseksi'. Näillä viitattiin sananmukaisesti haltijaan eli luontoon, joka otti ihmisen valtaansa. Kohtaus taas oli (mahdollisesti vihamielisen) haltijan kohtaaminen, josta aiheutui äkillisiä elintoimintojen häiriöitä.

Muita mahdollisia yhteyksiä henkimaailmaan olivat kalliomaalaukset tai maan tai ihon maalaaminen. Jotkut ajattelevat ympäriltään maalattujen kädenkuvien syntyneen siten, että ihminen on yrittänyt maalata itsensä osaksi kiveä, ja päästä siten toiseen todellisuuteen. Myös pukeutumalla erilaisiksi olennoiksi uskottiin voitavan muuttua sellaisiksi.

Animismi eli sieluttaminen

Shamanismi on yleensä animistista. Animismi eli henkiuskonto (sanasta lat. anima, sielu) on uskontotyyppi, jossa esineillä, kasveilla ja luonnonvoimilla uskotaan olevan ns. sielu. Sielu tarkoittaa uskonnoissa jotakin ei-aineellista ajattelevaa osaa, joka liittyy ihmiseen tai muuhun luonnonesineeseen. Animistisen todellisuuskäsityksen omaaville luonto on täynnä tietoa, sillä henkiä on kaikkialla. Luonto kertoo paljon tietäjälle, joka pyrkii tulkitsemaan sen merkkejä. Merkkejä tulkitsemalla saa tietoa esimerkiksi sairauksista, niiden parantamisesta, tulevaisuudesta ja ruuan hankintamahdollisuuksista. Luonnosta löytyvät myös monet parantavat aineet ja taikakalut, joista osan teho on pelkästään uskomuksellinen, toisten taas lääketieteellisestikin todistettu.

Pohjoinen shamanismi

Lähes kaikilla maapallon pohjoisilla alueilla, havumetsävyöhykkeestä arktisiin alueisiin, on harjoitettu shamanismia. Joskus puhuttaessa shamanismista tarkoitetaankin nimenomaan pohjoisten kansojen shamanismia, jolloin muista tietäjälaitoksista ei puhuta varsinaisena shamanismina.

Pohjoista shamanismia tunnetaan Euraasiassa Skandinaviasta Tyynellemerelle ja Japaniin, Pohjois-Amerikassa intiaanien keskuudessa, ja eskimoiden keskuudessa Pohjois-Amerikassa ja Grönlannissa. Euraasian läntisimpänä shamanistisena kulttuurina tunnetaan erityisesti saamelaiset, mutta myös skandinaaveilla on ollut saamelaisten shamanismia muistuttavaa seid - shamanismia, josta on säilynyt runsaasti kansanperinnettä.

Pohjoisen shamanismin tunnusomaisia piirteitä ovat perinteisen käsityksen mukaan muun muassa seuraavat:

1. Rummun, "noitarummun", käyttö ja rytmikäs laulu transsitilan saavuttamiseksi

2. Ongelmien alkulähteeksi koetaan henkiolennot.

3. Shamaanin tehtävänä on ennen muuta näiden aiheuttamien kriisien torjunta ja sairastuneiden parannus

4. Apuhenget, joita on varsinkin Shamaanilla

5. Shamaanin uskotaan voivan muuttua eläimeksi ja liikkua eläimenä eri tehtävissä

6. Shamaanin esitykset ja istunnot, joissa shamaani suorittaa toimituksen. Toimituksissa shamaanin toimet ja ääntely kuvaavat yliluonnollisen maailman asioita ja olentoja.

7. Usein shamaanin sielun uskotaan liikkuvan yliluonnollisessa maailmassa.

8. Mukana on usein avustajia eli puoltajia. Shamaani pyrkii usein kysymään neuvoja pulmiinsa yliluonnollisilta tahoilta.

9. Joissain perinteissä henkiolento ottaa Shamaanin haltuunsa, ja avustajat kyselevät Shamaanilta asioita.

10. Istunto pidetään yleensä yöllä tai illalla asumuksessa

Karhun palvonta

Useita pohjoisen shamanismin erityispiirteeksi käsitettyjä asioita, kuten esimerkiksi noitarumpuja, matkoja transsitilassa, luuarvoilla ennustamista tavataan yleisesti muualtakin. Pohjoisen erityispiirre karhun palvonta taas voi johtua yksinkertaisesti siitä, että karhu on isoin petoeläin monilla pohjoisilla vyöhykkeillä, mutta ei juuri muualla. Ehkä monet shamanismin piirteet ovat syntyneet jo ennen ihmisten siirtymistä pohjoisille vyöhykkeille, ja pohjoisen shamanismin erityispiirteet johtuvat myös samankaltaisesta ympäristöstä.

Suomalaisten tai laajemmin itämerensuomalaisten keskuudesta ei tunneta varsinaiselle pohjoiselle shamanismille suoraan verrannollisia ilmiöitä. Esimerkiksi noitarummut ovat puuttuneet, ja transsimatkoihin liittyvä kansanperinne on tulkinnallista, siitä ei ole suoria viitteitä. Joskus aiemmin suomalaiseen muinaisuskoon on kuulunut pohjoiseen shamanismiin luettavissa oleva shamaanilaitos.

Pohjoisen shamanismin karhunpalvonnassa karhua on pidetty esimerkiksi suvun kantavanhempana. Shamaani pukeutui usein naiseksi ikään kuin äitikarhun voimahahmoon, koska ihmisen uskottiin polveutuvat suuresta äitikarhusta.

Lapinnoita

Noitarumpu.

Lapinnoita tarkoittaa entisajan lappalaista pakanallista tietäjää ja shamaania. Lapinnoidan välineisiin kuului noitarumpu, johon oli kuvattu jumalia ja maailman rakenne. Lapinnoita vajosi transsiin ja matkusti henkiulottuvuuteen. Lapinnoidan kerrottiin voivan kulkea kuin tuuli tai ajatus.

Suomessa lapinnoitia sekä pelättiin että kunnioitettiin, ja niistä kerrottiin paljon tarinoita. Jos tuuli nosti heinää heinänteossa pohjoiseen päin, arveltiin lapinnoidan olevan sitä ryöstämässä. Heinää vievää tuulenpuhuria saatettiin heittää tai iskeä puukolla tai viikatteella. Joskus osuman saanut tuulispää parahti lapsen tavoin, ja tuuli tyyntyi. Erään tarinan mukaan eräs Lapissa käynyt näki lappalaisen luona poikansa heinäpellolle heittämän puukon. Oli kuulemma sattunut reiteen.

Lapinnoitien arveltiin myös muuttuvan linnun kaltaisiksi, ja menevän kokoamaan metsistä lintuparvia houkutellakseen ne Lappiin. Tällöin ne saattavat esiintyä muuta parvea isomman linnun hahmossa. Tällaista kerran koetettiin pyssyllä ampua, mutta turhaan. Vasta, kun pyssynpiippuun vuoltiin hopeaa, ja koetettiin sillä latauksella ampua, putosi noitalintu oksaltaan.

Kansantarut kertoivat myös, että jotkut suomalaiset kävivät lapinnoitien opissa. Mahtavasta suomalaisvelhosta saatettiin sanoa, että hän on käynyt lappalaisen opissa tai on lappalaista sukua. Toisaalta kehnosta loitsijasta sanottiin, että ei ole lajia lappalaisen. Myös skandinaavit liittivät usein poikkeukselliset taikavoimat lappalaisiin sukujuuriin tai lappalaisten oppeihin.

Kalevalassa Lapin laulajat ja tietäjät "lauloivat Lapin runoja, Hiiden virttä vinguttivat". Lapin noitien aseina olivat kalevalaisissa runoissa ja muissakin kertomuksissa noidannuolet. Noidannuoli saattoi iskeä esimerkiksi metsäretkellä. Se ei näkynyt ulospäin, mutta aiheutti kovan kolotuksen. Lapin noita saattoi myös kirota esimerkiksi karjan sairastumaan. Nykyään noidannuoleksi sanotaan hermosärkyä, joka johtuu selkärangan välilevyn siirtymisestä tai selkäydinkanavan ahtautumisesta. Tämän kirjoittajalta noidannuoli on parannettu laajentamalla selkäydinkanavaa leikkauksella.

Keskustelun aiheita

• Mihin muinaiset ihmiset pyrkivät shamanismilla?
• Miten muinaissuomalaiset suhtautuivat karhuun?
• Mitä noidat olivat ja mihin noituudella pyrittiin?
• Ottakaa selvää, mitä tarkoittaa plasebovaikutus.
• Miten noidat käyttivät hyväkseen plasebovaikutusta?
• Millaisia transsitiloja esiintyy nykynuorisolla? Mikä niitä aiheuttaa?
• Miten noituuteen suhtauduttiin Suomessa uuden ajan alussa?

Esimerkki shamanismin kohtalosta: Saamelaisten historiaa

Saamelaisten uskonto

Vanha saamelainen uskonto perustui animistiseen todellisuuskäsitykseen ja shamanistiseen palvontamuotoon, jossa noitarummun käytöllä ja joiulla oli suuri merkitys. Luontoa pidettiin elämän antajana siten, että vuoret, kivipaadet ja sisäjärvet saattoivat auttaa ihmisiä, jos niitä palvottiin ja niille uhrattiin.

Jumalia olivat luonnonilmiöt. Auringolla oli keskeinen asema, ei jumalhenkilönä vaan ikiolentona, joka levitti säteitään maailmaan ja kantoi henkilöityneitä jumalia säteillään. Nämä jumalat eivät olleet varsinaisia henkilöitä vaan olentoja ihmisen ja suurten voimien välimaastossa. Dierpmistä (ukkosenjumalaa) palvottiin ahkerasti. Bieggolmmái (tuulenjumala), mánnu (kuu) ja áhcolmmái (vedenjumala) olivat palvonnan kohteina, koska ne saattoivat antaa ihmisille paremmat olot. Leaibolmmái (lepän- tai verenjumala) hallitsi kaikkea riistaa ja nautti suurta arvostusta, koska lepän parkin ja syljen sekoituksena syntynyttä kirkkaanpunaista mehua käytettiin noitarummun kuvioiden maalaamiseen.

Noitarumpu

Noitarummussa on kalvo (parkittu vasannahka) jännitettynä leveän soikeanmuotoisen renkaan päälle tai päällysteeksi soikeaan puukulhoon, johon on työstetty kaksi pitkänomaista reikää tai useampia reikiä kädensijoiksi. Rummun perusrakenteet vaihtelevat jonkin verran, mutta usein noitarummun keskeinen kuvio on nelikulmainen neljäkkään muotoinen aurinko, josta lähtee neljä sädettä. Yläkuviot ovat hallitsevia jumalia, kun taas alimpana olevat kuviot esittävät saamelaisten elämää; asumista, poroja, naapureita sekä metsän lintuja ja riistaa. Yläkuvioiden vasemmalla laidalla ylimpänä on sáivu, sukuhauta, jossa vainajat viettävät miellyttävää elämää. Rumpujen kuvarakenteessa heijastuu käsitys, että jumalat, ihmiset ja kuolleet elävät eri tasoilla mutta kuitenkin tavallaan samassa ajassa. Tässä ehkä viittaa siihen, että shamaanin tehtävä oli rummun avulla matkata näiden maailmojen välillä.

Tarkoituksena oli hankkia tietoa tai ohjausta, jota ihmiset tarvitsivat tärkeitä päätöksiä varten - tai kun sairaat sielut tarvitsivat ohjausta esi-isiltään. Shamaanin eli noaidin oli kyettävä tällaisiin matkoihin yhteisön puolesta, ei hankkiakseen itsellensä tietoa, vaan eri elämien ja maailmojen välisenä sanan saattajana. Noaidi osasi myös katsoa tulevaisuuteen asettamalla korvan lähelle rumpua ja kuuntelemalla noitarummun "puhetta" tai seuraamalla árpan liikkeitä vasaralla rummuttaessaan. Árpa on messinkinen tai se on työstetty sarvenjuuresta, joka on otettu rykivän porohirvaan sarvikruunun etuhaarasta. Rummutuksesta oli myös käytännön hyötyä metsästyksessä ja pyynnissä, poronhoidossa tai "kompassina" jutaamisessa.

Uhraaminen

Seita Kittilässä

Jumalille saatettiin uhrata suurten ulkonevien kivipaasien luona ja maisemasta erottuvien kiviröykkiöiden vieressä. Niitä kutsuttiin seidoiksi (sieidi), ja näitä esiintyy kaikkialla Ruijassa.

Uhraaminen saattoi tapahtua myös luolissa, kallionkoloissa ja -ulokkeilla, vuorenhuippujen juurella tai järvien rannoilla. Auringolle uhrattiin mielellään valkoisen poron luita ja sarvia. Saatettiin uhrata kokonainen porokin. Ukkosenjumalan tuli tietyissä tapauksissa saada kokonainen hirvasporo, joka haudattiin maahan siten, että vain mahtava sarvikruunu jäi näkyviin. Muille luonnonjumalille uhrattaessa etualalle aseteltiin luita ja sarvia, seita voideltiin kalanrasvalla tai se tuhrittiin verellä.

Tarkoituksena oli kunnioittaa jumalia - ja pysyä niiden kanssa hyvissä väleissä. Sen takia ihmiset ryhtyivät moniin varotoimiin itsensä ja omaistensa suojelemiseksi ja onnen takaamiseksi elämässä.

Saamelaiset tarut ja kertomukset

Kertomuksissa toistuu kaksi erityisesti saamelaisille ominaista hahmoa; staaloja tshuudit. Staalo esiintyy erilaisissa ilmenemismuodoissa. Hän voi olla taruhistoriallinen hahmo, joka muistuttaa muinaisnorjalaisista veronperijöistä ja toisinaan pahansuovasta jättiläisestä, joka haastaa saamelaisen painiotteluun. Staalo voi olla myös joulupukki, joka matkaa jouluaattona ajohärällä sekä hiiri- ja sopuliraidolla. Tshuudit olivat ryöväreitä, jotka toimivat ryhmissä hyökätessään saamelaisten kimppuun. Lukuisille tuntureille ja alueille Ruijassa on omistettu tarinoita tshuudeista, jotka ryöstöretkillään joutuivat houkutelluiksi kuolemaan. Sekä staalo että tshuudit olivat "vieraita" ja tunkeilijoita saamelaisessa maailmassa. Kertomukset voidaankin ymmärtää yrityksenä järjestää ja hallita niitä kokemuksia, joita saamelaisilla oli vieraista.

Muut kertomukset tutustuttavat meidät sellaisiin olentoihin kuin äpärä, jättiläinen, keijukainen, maahinen, vedenhaltija, merikäärme, taikalintu, taikanuolet "onnensulkineen" ja muut tavatut ilmiöt ja olennot. Niillä oli usein varoituksia tai muuta olennaista kerrottavaa, joka oli tärkeää vastaanottajalle. Nämä olennot olivat samaan aikaan sekä luonnon ja kulttuurin että ihmisen ja eläimen välimaastossa. Vielä nykyäänkin nämä ovat osa elävää kertomaperinnettä, josta uusien sukupolvien lapset ammentavat jännitystä ja ehkä ottavat oppia?

Joiku - saamelaisten musiikillinen ilmaisutapa

Joiulla oli aikaisemmin kaksoistehtävä. Toisaalta se oli ja on edelleen saamelaisten omintakeinen musiikillinen ilmaisutapa. Joikua käytetään "...muiden ihmisten muistelemiseen", luonnehtimaan henkilöitä, eläimiä ja maisemia. Joikua voidaan ajatella melodis-rytmisenä esityksenä, jossa rytmi on tärkeintä ja vähemmän painoa pannaan kuvailuihin joiun tekstin kautta. Sävelten ja mielikuvien kautta luotava tunnelma tuo esille joikattavan henkilön, eläimen tai paikan. Uskonnossa joiulla oli tärkeä osa uskonnollisissa menoissa. Joiun taustalla oli näissä yhteyksissä rytmikäs säestys, joka syntyi shamaanin lyödessä noitarumpuaan.

Jo 1600-luvulla joiku kiellettiin lailla. Lainrikkojaa rangaistiin ankarasti. Tämä kielto ja rangaistusseuraamus johtuivat siitä, että näihin aikoihin alkoi kristillinen käännytystoiminta saamenkansan keskuudessa, ja joiku liitettiin yksiselitteisesti entisen uskonnon harjoittamiseen. Tämä johti siihen, että joiku katosi julkisuudesta ja samalla kokonaan käytöstä monilla alueilla. Sielläkin, missä joiku säilyi, ihmiset varoivat yllyttämästä esivaltaa ja Norjan kirkkoa. Vaikka joiku nykyään on herännyt uudelleen elämään ja saamelaisessa yhteiskunnassa hyvät joikaajat nauttivat jo suurta arvonantoa, joiun saama tuomio on ollut voimassa aivan viime aikoihin asti.

Duodji

Saamelaista käsityötä

Duodji on luovaa saamelaista käsityötä ja taidekäsityötä, joka sisältää vaatteiden, taloustavaroiden, työkalujen, kulkuneuvojen ja koriste-esineiden valmistamista asuinalueen luonnonmateriaaleista. Duodji heijastelee sen takia alueen luonnonmaantieteellisiä, luonnontaloudellisia ja taloudellisia oloja. Tuotannossa hyödynnetään puuta, erityisesti koivua. Siitä ei käytetä vain puuainesta vaan myös parkkia, tuohta ja juuria. Sarvi, luu ja nahka ovat tärkeitä raaka-aineita, erityisesti porotuotteet. Myös hirventaljaa, lampaan nahkaa ja villaa, naudan nahkaa ja merinisäkkäiden nahkaa käytetään hyväksi. Lisäksi duodjin tuotannossa yhdistellään lasihelmiä, luonnontuotteista tehtyjä tekstiilejä ja nykyisin myös keinotekoisia aineita.

Saamen kieli

Saamen kieli kuuluu suomalais-ugrilaiseen ryhmään yhdessä mm. unkarin, suomen, mordvan, syrjäänin (komin) ja eestin (viron) kielen kanssa. Saamenkielessä on kolme päämurreryhmää, etelä-, pohjois- ja itäsaame.

Saamen kieli on nyt elinvoimaisempi kuin vain 10–20 vuotta sitten. Pääsyynä tähän voidaan pitää sitä, että valtioiden kovaa sulauttamispolitiikkaa on lievennetty sodan jälkeen. Norjalaisessa peruskoulussa alkoi saamenkielinen alkeisopetus v. 1967.1970-luvun alusta tuli mahdolliseksi saada saamenkielen opetusta keskiasteen kouluissa Karasjoella ja Koutokeinossa. Norja ja Suomi päättivät 1990-luvun alussa, että saamen kielen tulee olla tasavertainen maan virallisen kielen kanssa ja että kaikilla tulee olla mahdollisuus saamenkielen opetukseen. Kestää kuitenkin vielä kauan, ennen kuin tämä täysin toteutuu.

Sulauttamispolitiikka

Kilpajuoksu pohjoisessa kiihtyi 1500-luvulta alkaen. Tanska-Norja halusi puolustaa rannikkoaluetta ja hankkia tullituloja kansainvälisestä Venäjän merenkulusta samaan aikaan, kun Ruotsi-Suomi ja Venäjä laajensivat toimintojaan pohjoisessa. Kirkkojen ja käännytysasemien rakentamisesta yhdessä verotuksen kanssa tuli tärkeä tekijä, kun nämä kilpailevat valtiot Norja, Suomi ja Venäjä kävivät rajanvetoa pohjoisilla alueilla. Tämä johti siihen, että ajoittain kaikki kolme valtiota yhtaikaa verottivat saamelaisväestöä.

Vuonna 1848 Norjan suurkäräjät esitti toiveen norjalaistamispolitiikan vauhdittamisesta erityisesti rannikkoalueilla ja pyysi hallitusta "aloittamaan tutkimuksen siitä, missä määrin olisi syytä antaa opetusta norjankielessä erityisesti eteläosissa asuville lappalaisille tämän kansanosan sivistämiseksi". Tämä oli varsinainen "uuden systeemin alku" - kuten eräs lehti kirjoitti - saamelaisväestön järjestelmälliseksi sulauttamiseksi kansakunnan rakentamisprojektiin. Niin ikään ajattelutapa eri kansanryhmien arvojärjestyksestä oli tärkeä laillisuusperuste niille oikeudenloukkauksille, joiden kohteeksi saamelaiset joutuivat tänä ajanjaksona.

Norjalaistamistyö 1860- ja 1870-luvulla ei kuitenkaan johtanut toivottuun menestykseen. Muuan korkea virkamies lausui Ruijaan ja Tromssaan v. 1877 suuntautuneen kiertomatkansa jälkeen: "Nykyisellään kansakoulu ei ole pystynyt täyttämään erityisolojen sille asettamaa tehtävää, nimittäin merkittävästi edistämään läänin vieraiden kansallisuuksien norjalaistamista". Tämä tavoite määräsi Norjan sulauttamispolitiikan suuntaviivat useiden sukupolvien ajaksi aina 1960-luvulle asti. Koulu oli tärkeä tekijä tässä työssä, ja koska saamelaiset usein asuivat hajallaan ja osallistuminen koulutyöhön oli ajoittain heikkoa, työtä yritettiin tehostaa rakentamalla asuntolakouluja.

Asuntolakouluissa poissaolot vähenivät jyrkästi, luokista tuli entistä tasa-aineisempia ikärakenteen puolesta, oppilaille voitiin antaa läksyjä ja opettaja saattoi puhua lasten kanssa norjaa myös heidän vapaa-ajallaan. Näin saatiin aikaan "sisäistä lähentymistä ja kulttuurista yhtenäisyyttä jo lapsi-iässä", kuten asia ilmaistiin.

Tosiasiassa saamelaiskulttuurin ja saamen kielen käyttämistä henkisen elämän rakentamisessa ei pidetty mahdollisena, koska "koko kansan ominaislaatu ja lahjat eivät viittaa siihen suuntaan".

Järjestäytyminen

Vuonna 1947 pidettiin saamelaisten valtakunnankokous Trondheimissa ja vuotta myöhemmin uusi kokous Tromssassa. Täällä perustettiin Norjan porosaamelaisten valtakunnanjärjestö.

Poronhoito on monelle saamelaiselle tärkeä elinkeino. Sodan jälkeisenä aikana se on kokenut ylimenokauden, jota ovat leimanneet muutokset poronhoitajien toimintaehdoissa. Samaan aikaan poronhoito on muuttunut jatkuvasti koneellisempaan suuntaan. Viimeisen 20–30 vuoden aikana sekä viranomaiset että poronhoidon omat järjestöt ovat yrittäneet saattaa poronhoidon samoille linjoille kuin muut vastaavat elinkeinot, jotka jo ovat löytäneet paikkansa maan nykyaikaisessa kulutuksessa ja taloudessa. Kehitys alkoi, kun kauppa omaksui entistä säännöllisemmät muodot muun muassa perustamalla uudenaikaisia teurastamoita ja myymällä porotuotteita kuluttajien markkinoilla. Lihanhinnat vakiintuivat ja liikevaihto tuli varmemmaksi.

Vaihtokaupan merkitys on vähentynyt, ja rahasta tuli keskeinen vaihtoväline poronhoitajien käydessä kauppaa ympäristönsä kanssa. Ennen jokaisella poronhoitajaperheellä oli hyvät suhteet kiinteästi asuviin saamelaisiin, mistä oli suuri hyöty molemmille osapuolille. Poronhoitajat saattoivat asettua paikallaan asuvien saamelaisten luo lyhyeksi tai pitemmäksikin aikaa. Tällöin vaihdettiin lihaa kalaan ja muihin luonnontuotteisiin. Kiinteästi asuvat saamelaiset kesyttivät poroja, järjestivät polttopuuta, välittivät rekitilauksia, valjaita ja muuta, mitä tarvittiin poronhoidossa. Porosaamelaiset hankkivat käteistä muun muassa veronmaksua varten myymällä lihaa tai eläviä poroja ostajille.

Vanhalle tehoporonhoidolle oli luonteenomaista, että tuotanto oli tarkoitettu omistajien omaan käyttöön. Perheen kyky kuluttaa porotuotteita järkevällä tavalla määräsi poroelon suuruuden. Tehokkaan hoitomuodon aikana kukin perhe tuli toimeen pienemmällä poroluvulla kuin sen jälkeen, kun rahatalous yleistyi. Aiemmin oli tavallista, että poronhoitoyksikössä työskenteleminen vaati koko perheen työpanoksen.

Nykyaikaisessa kulutusyhteiskunnassa poronhoitosaamelaiset ovat riippuvaisia teknisistä apuvälineistä ja tavallisista kulutustavaroista. Poronhoito on siksi suuntautunut entistä enemmän myyntituotantoon. Luontaiselinkeinot yhdistettiin tavallisesti maatalouteen. Talvella oli riekonpyyntiä, keväällä sorsajahtia, puunhakkuuta keväällä, kesällä ja syksyllä marjanpoimintaa, poronjäkälän nostoa sekä kalastusta joissa ja järvissä. Lisäksi monet nykyiset poronhoitoyksiköt ovat riippuvaisia palkkatuloista poronhoidosta saatavien tulojen lisäksi.

Saamelaiset alkuperäiskansojen kansainvälisessä toiminnassa

Alkuperäiskansojen maailmanneuvosto, World Council of Indigenous Peoples (WCIP), perustettiin Kanadan Port Albernissa lokakuussa v. 1975. Tarkoituksena oli saada kansalliset vähemmistöt järjestäytymään maailmalaajuiseen liikkeeseen alkuperäiskansojen oikeuksien suojelemiseksi. Jo marraskuussa 1973 Kööpenhaminassa pidettiin pohjoisten alkuperäiskansojen iso konferenssi, johon osallistui pohjoisten intiaanikansojen edustajia, Kanadan inuiteja, grönlantilaisia sekä saamelaisia Pohjoismaiden saamelaisneuvoston kautta.

Julkilausumassa vaadittiin valtioita "tunnustamaan alkuperäisen väestön yhteinen omistusoikeus maihin ja vesiin, joita olemme perinteidemme mukaisesti käyttäneet ja asuttaneet" ja että valtiot "tunnustavat oikeutemme kansana itse päättää omista asioistamme ja toteuttaa omia mahdollisuuksiamme".

Järjestön tehtävänä on mm. tehdä selvityksiä ja julkaista aineistoja alkuperäiskansojen syrjimisestä ja sortamisesta. Järjestön tavoite ja aatteellinen perusta oli koota yhteen ne alkuperäiskansat, joilla vähemmistöinä on vähän tai ei ollenkaan poliittista valtaa ja itsemääräämisoikeutta asuttamissaan maissa, ja joiden elämänperustaa ja kulttuuria uhkaa enemmistöyhteiskunnan taloudellinen ja poliittinen laajentuminen. WCIP yrittää saada aikaan maailmanlaajuisen liikkeen alkuperäiskansojen oikeuksien suojelemiseksi valtayhteiskunnan asioihin puuttumista vastaan. WCIP on erityisesti ajanut alkuperäiskansoille hallintaoikeutta omiin asuinalueisiinsa, koska alkuasukkaat menettävät elinperustansa ja elämäntapansa, kun maa-alueita otetaan öljynporaukseen, kaivostoimintaan ja voimatalouskäyttöön. Valtion viranomaiset puolestaan pitävät tällaisia toimia valtioiden sisäisinä asioina.

Keskustelun aiheita

• Miten saamelaiset elivät vuosisatoja sitten?
• Miten saamelaiset elävät nykyään?
• Lainatkaa esimerkiksi kirjastosta Samuli Paulaharjun Lappia koskevia teoksia ja selvittäkää, millaisia taruja Suomen saamelaiset kertoivat.
• Miksi noitarumpuja ei enää voi ostaa rahallakaan?
• Ottakaa selvää, miten alkuperäiskansoja (esimerkiksi Amerikassa ja Australiassa) on kohdeltu muualla.
• Arvioikaa kristinuskon osuutta alkuperäiskansojen kulttuurien hävittäjänä.
• Etsikää jostain taru staalojen ja saamelaisten taisteluista.
• Etsikää jostain taru mahtavista Lapin noidista.
• Sepittäkää kertomus, jossa esiintyy saamelaisia, staaloja ja noitia.
• Miksi saamelaiset asuivat kotarakennelmissa eivätkä puusta rakennetuissa taloissa?
• Mitä saamelaisista muistuttavia paikannimiä olet kuullut?
• Mikä oli poron asema saamelaisessa kulttuurissa?
• Missä sijaitsevat saamelaismuseot?

Kristillisyyden tulo Suomeen

Mitä tapahtui ennen Suomen liittämistä Ruotsiin

Yllä piirros ns.ensimmäisestä ristiretkestä Suomeen, retkestä, jota ei todennäköisesti koskaan tapahtunut.

Kristillisyyden tulo Suomeen ei sinänsä kuulu elämänkäsitystietoon, mutta koska kristillisiä elämänkatsomustiedon opettajia ei voida estää ottamasta aihetta esille, seuraavassa on tarkasteltu asiaa lyhyen luettelon ja ruotsalaisen kirjailijan Jan Guilloun romaanikatkelmien (Arnin perintö Like Jyväskylä 2003, ISBN 952-471-166-4) avulla.

Yleisesti luullaan ruotsalaisten tehneen ns. ristiretkiä Suomeen.. Asiakirjat osoittavat kuitenkin, että osalla suomalaisia olivat kiinteät suhteet Rooman paaviin (katolisen kristinuskon johtaja ja jumalan sijainen maan päällä) ja silloisen Euroopan keskuksiin jo ennen Suomen liittämistä Ruotsiin 1249–50 sodassa.

Kristillisyydestä Suomessa on jälkiä jo 800-luvun alusta, ja eräät asiakirjat viittaavat siihen, että 1200-luvulla tapahtuneet Ruotsin hyökkäykset Suomeen pakkokristillistämisen merkeissä aiheuttivat vastarintaa, jota surtiin mm. Vatikaanissa (katolisen kristillisen kirkon keskus Roomassa).

Vuosina 1164, 1189, 1192 Upsalan arkkipiispan (Ruotsin kirkon johtaja) alaisten hiippakuntien (hiippakunta on piispan alainen kristillinen aluehallinto) luettelo ei mainitse mitään Suomesta. Suomi ei siis voi olla valtakunnan osa tai muuten alamainen Ruotsin kuninkaalle.

Vuonna 1202 tapahtui tanskalaisten sotaretki Suomeen.

Vuonna 1178 Suomen piispa (kristillisen kirkon johtaja Suomessa) Rodulf joutuu Halikon Rikalassa kuurilaisten vangiksi, ja nämä vievät hänet vangittuna mukanaan. Piispan arvoesineet onnistutaan kätkemään taistelun aikana, ja ne löydetään satoja vuosia myöhemmin. Aarteet päätyivät Kansallismuseoon.

Vuonna 1209 Suomen piispanistuin (kirkon johtajan paikka) on jäänyt tyhjäksi, ja paavi myöntää Tanskan arkkipiispalle (arkkipiispa on paikallinen piispojen esimies) erivapauden vihkiä (nimitystoimitus) virkaansa uusi Suomen piispa, vaikka hakija on aviotonta syntyperää ja siksi normaalikäytännön mukaan virkaan kelpaamaton.

Tanskalaisen perimätieto väittää eräiden ylhäisten tanskalaisten, Sunen poikien, käännyttäneen suomalaisia kristillisyyteen, mutta kristillinen hautaustapa on yleistynyt Suomessa jo 3-4 sataa vuotta aiemmin.

Vuonna 1221 Paavi antaa Suomen piispalle valtakirjan kieltää kristillisiä kauppiaita purjehtimasta "vieressä asuvien raakalaisten” luokse, koska nämä vainoavat suomalaisia. Raakalaisilla tarkoitettaneen Novgorodia.

Vuonna 1229 Suomi otetaan paavin suojeluvaltioksi. Käännytetty osa Suomea luovuttaa muinaiset palvontapaikat katolisen kristillisen kirkon haltuun, ja paavi Gregorius IX julistaa suomalaisille turvatakuun mm. Ruotsia vastaan.

Paavi kieltää uudelleen kristillisiä  käymästä kauppaa Suomen vihollisen Novgorodin kanssa "kunnes nämä lakkaavat vainoamasta suomalaisia". Tuomiokirkko siirretään ”Vanhaan Turkuun".

Vuonna 1232 Paavi määrää uskonnollisen ritarikunnan, Liivinmaan Kalpaveljet, suojelemaan Suomea. Baldwin Adanalainen nimitetään paavin lähettilääksi Suomeen, Viroon, Liivinmaalle Kuurinmaalle ja Semgalleniin. Nimitys osoittaa että kristillinen katolinen kirkko käyttää suoraa valtaa tällä alueella.

Vuonna 1233 saksalaisen aateliston jälkeläisistä koostuva Kalparitaristo hyökkää paavin virolaisten alamaisten kimppuun eräässä kirkossa Tallinnassa, ja tappaa aseettomat virolaiset. Teko on paavin tahdon vastainen, ja se tekee tyhjäksi kirkon suunnitelman perustaa Itämerenmaihin paikallisista kansallisuuksista koostuvat kristilliset valtiot.

Vuonna 1234 Vilhelm Modenalainen nimitetään lähettilääksi Suomeen, Viroon, Liivinmaalle, Kuurinmaalle, Semgalleniin, Preussiin ja Gotlantiin. Asiakirjan mukaan Suomen piispa Tuomas lahjoittaa aeimmin muinaissuomalaisena palvontapaikkana käytetyn maa-alueen kappalaiselleen (kappalainen on apulainen).

Vuonna 1236 Liettua voittaa Kalparitariston taistelussa, josta pääsee pakoon vain kuusi ihmistä. Saksalainen ritarikunta riistää heti Kalpaveljistön omaisuuden, linnat ja läänit. Liivinmaalla puhkeaa kapina ritaristoja vastaan.

Vuonna 1241 Ruotsin kaikkien piispojen luettelo ei vieläkään mainitse Suomea.

Vuonna 1245 Suomen piispa Tuomas eroaa virastaan. Suomen hiippakunnan (piispan toimialue) valvojaksi määrätään Daakian maakunnan esimies.

Birger Jaarli, jonka väitetään liittäneen Suomen Ruotsiin

Vuonna1249 paavi Innocentius IV uudistaa paavillisen suojelun Suomelle. Birger Jaarli hyökkää Suomeen kiellosta huolimatta, ja hävittää maata. Myöhemmin Lyypekin kaupunginkronikka mainitsee juuri Birgerin liittäneen Suomen Ruotsin valtakuntaan. Itse Ruotsin arkistoista ei noin epäkorrektia asiakirjaa ole löytynyt. Turkuun nimitetään uusi ruotsalainen piispa Bero, joka tilittää kirkon verotulot Ruotsin kuninkaalle. Suomen hiippakunta mainitaan Ruotsin kirkon asiakirjoissa 1253 alkaen.

Keskustelun aiheita

• Mistä johtui, että Suomessa opetettiin ennen ruotsalaisten ristiretkiä Suomeen?
• Mistä syistä ruotsalaiset kuningassuvut pyrkivät jälkikäteen lisäilemään edustajillee urotöitä?
• Ottakaa selvää siitä, miksi Paavi antoin tanskalaisille monta kertaa luvan hyökätä Ruotsiin?

Otteita Jan Guilloun romaanista ”Arnin perintö”

Jan Guilloun romaanissa kerrotaan niistä ajoista mm. seuraavaa:

”Minä näin arkkipiispan pakolla kastavan jo entuudestaan kristityn miehen, jolta sen jälkeen katkaistiin kaula, koska hän piti liian suurta meteliä kasteen aikana. Ja mainittu arkkipiispa vajosi sen jälkeen polvilleen kiittääkseen Jumalaa siitä, että oli nyt saanut anteeksi kuninkaamme murhan. Surkean tekonsa jälkeen arkkipiispa matkusti heti kotiin ja kuoli leveästi hymyillen ja varmana siitä, että Paratiisin portit nyt olivat hänelle avoinna”

…

”RISTIRETKEN TOISENA VUONNA Birger ehätti nipin napin suojaan suurten lumisateiden tieltä niin, että pääsi syvällä hämäläisten mailla olevasta linnaleiristään rannikolle, piispankaupunkiin Turkuun. Häntä ei vähääkään hämmästyttänyt se, että kaupungin piispat heti tulivat vierailulle hänen luokseen ja esittivät tavallistakin röyhkeämmin sanankääntein yksinkertaisia valituksiaan siitä, miten sotaa olisi pitänyt käydä.

Ensisijaisesti heidän tyytymättömyytensä koski kastettujen pakanoiden vähäistä lukumäärää, mutta lisäksi he olivat verenhimoisia ja vaativat tulevaisuudessa paljon useampia pakanoiden ruumiita. He eivät alkuunkaan ymmärtäneet, miten tätä sotaa käytiin, mutta eihän sellaisilta miehiltä voinut sitä odottaa. He laskivat ansioksi vain tapettujen tai pakolla kastettujen lukumäärän, niin kuin kauppias laski hopeansa karttumisen.

He jopa valittivat sitä, miten suuren joukon roskaväkeä ja pahantekijöitä, vapautettuja talonpoikia ja köyhiä, lainsuojattomia ja taloistaan ja mailtaan ajeltuja Birger oli kerännyt kokoon järjettömien kapinoiden pahoin kiusaamalta Sveanmaalta.

Juuri sinne Birger oli ensin suunnannut ristiretkensä. Hänen sanansaattajansa, niin kuin hän itse, ratsastivat kaupungista kaupunkiin ja pitäjästä pitäjään ja kuuluttivat, milloin vain kuulijoita löytyi, että ne, jotka lähtisivät mukaan uudelle ristiretkelle, voittaisivat sielunsa autuuden. Se oli sanottava ensin. Mutta sen kaikki olivat jo kuulleet.

Paremmin vaikutti lupaus siitä, että jokainen. olipa hän miten köyhä tahansa, saisi oman talon uudesta maasta meren toiselta puolelta, jos hän vain taistelisi vuoden ajan kuninkaan ja jaarlin puolesta. Talon ja oman maan lisäksi hän saisi puoli markkaa hopeaa ja lehmän. Viimeisimmän kapinan aikaisten hävittyjen taistelujen jäljiltä monet miehet elivät kurjaa elämää, tiet olivat täynnä kerjäläisiä ja kulkureita, jotka levittivät epävarmuutta ja epäsopua maahan, koska he olivat valmiita millaisiin jumalattomiin tekoihin hyvänsä saadakseen kerrankin illalla nukahtaa kylläisinä. Lupaus siitä, että he saisivat tuhatkertaisen palkkion kristillisestä työstä, kuulosti sen vuoksi heistä suorastaan ihmeeltä.

Sodan ensimmäisten kahden kesän aikana oli yli neljätuhatta ihmistä noudattanut tätä kutsua muuttaa uuteen maahan, joka olisi heidän omansa, ja Turun satamaan oli purjehtinut suurin joukoin Sveanmaan rannoilta lähteneitä veneitä ja purjelaivoja. Koska useimmat näistä miehistä ja naisista tuskin olivat sotapalvelukseen kelpaavia, Birger oli huolehtinut siitä, että monet heistä saivat heti ruveta raivaamaan omia vainioitaan ja rakentamaan omaa taloaan mahdollisimman pian, jotta he eivät olisi olleet sotajoukon vastuksina. Turusta he etenivät rannikkoa pitkin sekä pohjoiseen että etelään kuin sulkeakseen Hämeen kahden uudisasukkaiden käsivarren väliin. Aikanaan tästä maasta tulisi kiinteä osa valtakuntaa.

Itse sotaa hämäläistä vastaan Birger kävi yksinomaan puolustautuen ja melkein pelkästään ratsuväen voimia ja vältti suuria taisteluja. Puolet folkungalaisesta ratsuväestä oli hänen komennossaan, ja joka kuukausi muutama eskadroona palasi kotimaahan ja tilalle tuli sama määrä tuoreita voimia. Ratsuväen tehtävänä oli jatkuvasti osoittaa läsnäolossa, partioida kaikilla niillä alueilla, joille uudisasukkaat rakensivat talojaan, ja iskeä ankarasti kaikkien löytämiensä aseistautuneiden vihollisten kimppuun. Mutta ratsumiehiä oli tiukasti kielletty hyökkäämästä sellaisten ihmisten kimppuun, jotka eivät tulleet heitä vastaan aseet käsissään, eikä ketään saanut vangita pakolla kasteelle vietäväksi. Siten oli tarkoitus välittää pakanoille selkeä ja yksinkertainen viesti. Jokainen, joka nousisi aseisiin kuningas Erikin miehiä vastaan, olisi kuoleva.

Noustuaan maihin ja saatuaan riittävästi tietoja Birger oli heti puuttunut viimeisimmän kapinan alkusyyhyn. Kirkonmiehet olivat käsittämättömistä syistä keksineet kieltää pakanoiden turkisvoi- ja rautakaupan. Kristityt eivät saaneet ostaa heiltä mitään sellaista eivätkä missään tapauksessa kuljettaa sellaisia tavaroita meren yli. Niin pian kuin puute alkoi vaivata Hämeen metsäisten maiden asukkaita, oli kapinan puhkeaminen ollut yhtä varmaa kuin auringon nousu.

Tämä kauppakielto oli yksi syy siihen, että hämäläiset olivat melkein onnistuneet ajamaan kaikki Erik-kuninkaan kristityt alamaiset pois maasta. Toinen syy liittyi joidenkin pappien käsittämättömään julmuuteen. Turussa oli ollut muuan piispa Tuomas, joka, mikäli Birger oli oikein käsittänyt kuultuaan kerrottavan miekkosen teoista, oli varmaankin ollut hullu. Piispalla oli näet ollut Kristuksen nöyrälle palvelijalle kyseenalainen tapa haluta itse ruoskia pakanoita, kunnes selkärangan luut näkyivät selvästi valkoisina verille isketyn lihan välistä ja kuolema pelasti uhrit enemmiltä kärsimyksiltä. Sen kummallisemmasta tavasta julistaa evankeliumia Birger ei ollut koskaan kuullut puhuttavan.

Kotona Näsin kuninkaan neuvostossa piispojen valitukset olivat olleet sävyltään aivan muuta. He olivat toistelleet yleisessä tiedossa olevia tarinoita todistaakseen pakanoiden julmuutta ja vaatineet, että sen vuoksi pakanoita oli rankaistava sitä kovemmin Jumalan nimessä. He tiesivät kertoa, miten pakanat puhkoivat kristityiltä silmät, vangitsivat pappeja, kierittelivät heitä oljissa ja tervassa ja sytyttivät heidät tuleen, hakkasivat poikki heidän käsivartensa ja jalkansa ja päästivät heidät juoksemaan, tappoivat kaikki löytämänsä lapset viiltämällä heiltä vatsan auki niin että sisälmykset valuivat ulos tai pakottivat kristityt juoksemaan puun ympäri, kunnes he kuolivat.

Kaikista näistä valheista Birgeriä huvitti eniten väite, että joku voitaisiin pakottaa ottamaan itsensä hengiltä juoksemalla puun ympäri, koska oli vaikea kuvitella, että synkillä pakanoilla olisi ollut niin paljon kärsivällisyyttä kuin tarvittiin vihollisen tappamiseen tällä lailla. Puhumattakaan siitä, miten vaikea jonkun olisi tottelevaisesti juosta puun ympäri niin kauan, että hän todella kuolisi sen sijaan, että vain vaipuisi lopen uupuneena maahan.

Vielä pahempi, mutta ei läheskään yhtä huvittava, oli tietenkin valhe siitä, että joltakin iskettäisiin käsivarret ja jalat poikki ja hänen sitten käskettäisiin juosta. Sellainen juoksu ei voisi olla pitkä.

Kaikkea tätä roskapuhetta kuningas Erik ja Birger olivat kuunnelleet hyvin kärsivällisesti neuvoston kokouksissa, ja he olivat sopineet keskenään, etteivät rupeaisi kinastelemaan piispojen kanssa siitä, miten naurettavia syitä sotaan tällaiset syytökset olivat. He olivat näet kahden kesken päässeet yksimielisyyteen siitä, että oli myös järkeviä syitä liittää Häme lopullisesti ja pysyvästi osaksi valtakuntaa. Jos koko merentakainen maa idässä olisi joutunut Novgorodin käsiin, olisi itään suuntautuvan kaupankäynnin arvo kuningas Erikin valtakunnan kannalta suuresti laskenut. Mutta jos Pohjanlahden pohjoinen rannikko saataisiin turvatuksi, olisi vaara torjuttu. Se oli sodan syy.

Ei kuitenkaan ollut merkityksetöntä, että piispatkin olivat sodan kannalla. Heidän teennäisen hurskaat vakuuttelunsa siitä, että jokainen Pyhään Sotaan osallistuva saisi pelastuksen, vaikutti suuresti tavalliseen kansaan, koska kaikki olivat syntisiä ja oli aivan liian monia, jotka uskoivat mihin tahansa, mitä papit väittivät. Ilman näitä kiihottavia, siunaavia ja vihkivettä pirskottavia pappeja Birger ei ikinä olisi voinut koota mukaansa niin monia tuhansia ihmisiä valloittaman uutta maata.

Niinpä pappien kärsimättömyys uudessa maassa olikin päivä päivältä käynyt yhä suuremmaksi, kun he saivat olla toimettomina päivät pitkät ilman, että heille olisi tuotu kastettavaksi mukiloituja ja sidottuja pakanoita. Birger oli kieltänyt pakkokasteen.

Nyt Turussa oli hyytävän kylmää, lumi narskui Birgerin paksujen, huovalla vuorattujen forsvikilaiskenkien alla hänen astellessaan raskaasti piispan linnaa päin, ja hengitys nousi hänen suustaan kuin savupilvi. Hän kulki yksin huolimatta siitä, että monet olivat varoittaneet häntä ja sanoneet, että kuka hyvänsä pakana, joita kaupungissa oli paljon, iloitsisi suuresti saadessaan tapetuksi itsensä jaarlin. Birger oli härkäpäisesti väittänyt, että asia oli aivan päinvastoin. Eivätkö kaikki pakanat olisi iloissaan nähdessään, että jaarli oli puhunut totta sanoessaan, että Turussa niin hämäläiset kuin uudisasukkaatkin saivat olla rauhassa? Ja aina, kun hän kulki kaupungilla yksinään ja kohtasi katujen varsilla vain kohteliaita kumarruksia, hän kuin uhallaankin todisti olevansa oikeassa.

Nyt piti kuitenkin ensin yrittää puhua järkeä verenhimoisille papeille. Turun hiippakuntaan oli lähetetty uusi piispa sen jälkeen, kun hullu piiskuri Tuomas oli sekopäisenä paennut Visbyhyn ja kuollut ilotaloon. Lisäksi kaupungissa oli Sigtunan piispa Sigmund, ja näiden kahden ympärille oli kokoontunut eskadroona kirkonmiehiä, jotka hengessä paloivat innosta päästä toteuttamaan Jumalan pyhää käskyä.

Kun Birger oli astumassa piispan linnaan, vartijoiden joukossa oli joku typerys, joka ei tunnistanut häntä hänen paksuissa vaatteissaan vaan yritti estää häntä pääsemästä sisään. Koska Birger oli jo entuudestaan pahalla tuulella, oli vähällä, ettei mies joutunut jalkapuuhun, mikä olisi ankarassa talvipakkasessa ollut tuskallinen tapa kuolla.

Piispan linnan kapitulisalissa koko pappislauma jo odotti häntä, ja hän asteli raskaasti, ketään tervehtimättä huoneeseen ja istuutui keskellä huoneen pitkää sivustaa olevaan tuoliin, jonka yllä oli kuninkaan tunnus. Sitten kaikki kolistellen ja metelöiden istuutuivat, ja Birger viittasi kädellään merkiksi, että he voisivat aloittaa valitusvirtensä.

Ensin puhuivat molemmat piispat joille Birger ei olisi vaivaantunut vastaamaan. Sitten jotkut papit puhuivat lähinnä oppinein sanoin siitä, minkä he katsoivat olevan Jumalan tahto. Heidän kenenkään mielipiteensä eivät kuitenkaan olleet sen kummallisempia, ja ne olisi voitu esittää muutamalla sanalla. He olivat sitä mieltä, ettei tämä ristiretki ollut todellinen ristiretki. Muutoin he olisivat pakkokastaneet useampia pakanoita ja useammat pakanat olisivat uppiniskaisuuttaan menettäneet päänsä. Sillä niin tapahtui, oppineiden selitysten kera tai ilman niitä, oikealla ristiretkellä. Siinä oli kaikki, vaikka sen esittämiseen meni melkein kaksi tuntia.

Kun Birgerin lopulta oli otettava puheenvuoro siksi, että salissa muutoin olisi tullut aivan hiljaista, hän oli jo paljon aikaisemmin päättänyt selviytyä pitkästä suunsoitosta vähäisellä kovuudella ja valheella. Sellaisesta ei voinut olla vahinkoa, kunhan hän vain saisi nämä hullut rauhoittumaan.”

Keskustelun aiheita

• Oletko katsonut Arnin perintöä televisiosta? Mitä se kertoo?
• Ottakaa selvää, millainen valtataistelu Ruotsissa oli ennen Birger Jaarlia. Kuinka monta kuningasta murhattiin? Oliko kuninkaan ammatti siihen aikaan hyvä?
• Mikä viranomainen jaarli oli muinaisessa Ruotsissa?
• Ottakaa selvää, mitä kristillisten kastetoimitus on eri aikoina tarkoittanut.
• Jo ennestään kristilliset panivat vastaan, kun heitä yritettiin kastaa uudestaan. He pelkäsivät, että he joutuisivat ikuiseen kidutukseen kristilliseen Helvetissä, jos heidät kastetaan uudestaan. Kun ruotsalaiset valloittajat eivät ymmärtäneen suomea, ennestään kristillisillä oli suuri todennäköisyys tulla tapetuksi. Pohtikaa tämän ja muiden ruotsalaisten ristiretkellään käyttämien menetelmien oikeutusta.
• Ottakaa selvää, miten ennen kouluissa opetetut tarut ”ensimmäisestä ristiretkestä” ja piispa Henrikistä ovat syntyneet.
• Ruotsissa orjat säilyttivät vanhan uskontonsa pisimpään. Mistä tämä johtui?
• Toisaalla näissä oppikirjoissa kerrotaan eri uskontojen käännytyssodista. Ottakaa selvää, mitä tapahtui historian kuuluisimmissa ristiretkissä, joissa Palestiina vallattiin muhamettilaisilta kristillisiulle ja sitten kristillisiltä takaisin muhamettiklaisille.
• Mitä olivat uskontoon perustuvat ritarikunnat?
• Mitä tarkoittaa ”evankeliumi?
• Mitä kristinuskon muotoa novgorodilaiset edustivat?
• Mitkä alueet Birger Jaarli sai sodittua Ruotsin vallan alle?
• Miten ruotsalaiset vakiinnuttivat valtansa Suomessa?
• Onko suomenruotsalaisilla vielä paljon valtaa Suomessa?
• Ottakaa selvää, mitä muita kirjoja Jan Guilleu on kirjoittanut.
• Miksi puisten linnojen rakentaminen lopetettiin ja alettiin rakentaa linnoja kivestä?
• Mitä linnoja ruotsalaiset rakennuttivat Suomeen?
• Oliko linnoista hyötyä Ruotsin puolustukselle?

Uskonto ja uskonnottomuus: Ajatuksia uskontojen alkuperästä

Vaikka nämä ajatukset yksittäin otettuina ovat varmasti liian yksipuolisia, ne yhdessä muodostavat varmasti erään osaselityksen uskonnoille. Valitettavasti tässä yhteydessä on mahdollista tarkastella vain muutamia näistä käsityksistä.

Muinaisia käsityksiä uskontojen alkuperästä

Muinaisroomalainen runoilija Lucretius Carus kirjoittaa jumalauskon synnystä teoksessaan Maailmankaikkeudesta.

Hän mainitsee ihmisten unissaan nähneen jumalia ja sillä perusteella uskoneen jumaliin. Toiseksi hän mainitsee, että kun ihmiset eivät tunteneet ilmiöiden syitä, he selittivät tapahtumia jumalilla. Kolmanneksi hän mainitsee eräiden luonnonilmiöiden synnyttämän pelon. Ihmisten elämän janoa hän vertaa veden kantamiseen reikäiseen ruukkuun. Lopuksi hän puhuu kuolemanjälkeisen rangaistuksen pelosta.

Euhemeros puolestaan opetti, että jumalat ovat alun perin olleet jumaloituja ihmisiä. Monet hallitsijat ovat todellisuudessakin julistautuneet jumalaksi.

David Hume

David Humen teos Uskonnon luonnollinen historia merkitsi uuden ajan ensimmäistä yritystä ratkaista historiallisesti ja psykologisesti ongelma uskonnon synnystä ja kehityksestä. Humen mukaan monijumalaisuus oli uskonnon alkumuoto, josta nykyiset uskonnon muodot ovat kehittyneet.

Samaan aikaan ranskalainen de Brosses osoitti, että monijumalaisuutta on edeltänyt eläinten, kasvien ja luonnonesineiden palvonta.

Viime vuosisadalla jotkut tutkijat väittivät, että joskus olisi vallinnut yksijumalaisuus, mutta tämä olisi rappeutunut myöhemmin monijumalaisuudeksi. Tälle väitteelle ei ole löytynyt mitään perusteluja. Rappeutumisteorian alkuperää onkin haettava kristinuskon syntiinlankeemuskertomuksesta.

Toiset tutkijat väittivät, että uskonto on koko ajan kehittynyt kohti korkeinta astettaan, yksijumalaisuutta. Jotkut ateistit menivät vielä pitemmälle ja väittivät, että jumalattomuus on korkein kehitysaste.

Tätäkään arvoväritteistä kehitysteoriaa ei todellisuustutkimus (tiede) tue. Kehitystä on tapahtunut molempiin suuntiin. Voitiin myös osoittaa, ettei yksijumalaisuutta voida pitää ainakaan siveyden kannalta muita uskonnon muotoja kehittyneempänä. Voitiin osoittaa, että yksijumalaisuus johtaa usein suvaitsemattomuuteen kun taas monijumalaiset uskonnot ovat suvaitsevaisempia.

Viime vuosisadalle olivat ominaisia sosiologiset ja psykologiset teoriat uskonnon synnystä.

Sosiologiset ja psykologiset käsitykset uskontojen alkuperästä

Ranskalainen sosiologi Emile Durkheim väitti, että jumala on sosiaalisen ryhmän vertauskuva. Ihminen on kehittänyt jumalat tiedostamattomasti yhteiskunnallisen vallan käytön välineiksi. Uskonnon avulla yhteisö valvoo yksilön käyttäytymistä.

Sigmund Freud

Psykoanalyysin perustaja Sigmund Freud väitti, että uskonnot ovat illuusioita (harhakuvitelmia), ihmiskunnan vanhimpien, vahvimpien ja sitkeimpien toiveiden toteutumia kuvitelmien avulla. Uskonto on henkinen puolustusjärjestelmä uhkaavia luonnonvoimia kuten maanjäristyksiä, tulvia, myrskyjä, sairauksia ja väistämätöntä kuolemaa vastaan.

Mitä tulee varsinaiseen jumalauskon syntyyn, Freud edusti totemismia. Freud kehitti erikoislaatuisen teorian ihmiskunnan varhaisvaiheista. Hänen mielestään isä, vahvin uros, hallitsi laumaa, kunnes hänen jälkeläisensä murhasivat ja söivät hänet. Tämä aiheutti syyllisyyden tunteita.

Toteemieläin, joka on isän sijainen, sekä sukupuolielämä äidin kanssa ovat siitä saakka olleet kiellettyjä eli tabuja. Kristillisen perisynnin freudilaiset selittivät kapinaksi isähahmoa vastaan ja uskonnoissa esiintyvän jumalan pojan kuoleman tämän isänmurhan sovitukseksi.

Freudin käsityksen loppuosa on niin mielikuvituksellinen, että hyvin harvat pitävät sitä totena.

Carl Jungin käsitys eroaa Freudin käsityksestä monissa kohdin. Jung pitää ihmisen alitajuntaa avaimena uskonnon ymmärtämiseen. Hän väittää mm., että uskonto syntyy taipumuksesta vajota lapsen tunteman riippuvuuden tasolle.

Bronislaw Malinowskin mukaan uskontoja on olemassa, koska niistä on yhteiskunnalle hyötyä. Malinowskin teoriaa kutsutaan funktionalismiksi, koska tämän teorian mukaan uskonnolla on yhteiskunnassa tehtävä eli funktio.

Edellä olevista käsityksistä voidaan havaita, että uskonnon syinä on pidetty sekä yhteisön tajuntaa (sosiologiset käsitykset) että yksilön tajuntaa (psykologiset käsitykset).

Jean Meslier

Erityisesti valistusajattelulle ja varhaiselle sosialistiselle liikkeelle oli ominaista uskonnon siveellinen arvostelu. Jean Meslier aloitti tämän kuuluisassa testamentissaan, ja sosialistisen liikkeen piirissä tätä arvostelua on säilynyt meidän päiviimme asti. Jyrkimmässä muodossa kritiikki sai muodon: kolme pettäjää, Mooses, Jeesus ja Muhammed.

Marxilainen käsitys uskontojen alkuperästä

Feuerbach ja Marx eivät hyväksyneet tätä ns. petosteoriaa. Feuerbach ajatteli, että ihminen palvoo jumalassa omaa itseään eli kuten eräät antiikin ajattelijat asian ilmaisivat: ihminen loi jumalat omiksi kuvikseen (kristinuskon mukaan jumala loi ihmisen omaksi).

Karl Marx on kuvassa oikealla
Vasemmalla Marxin lähin työtoveri Friedrivh Engels

Karl Marx kehitti Feuerbachin ajatuksia, jotka pohjautuivat paljolti yksilön virheelliseen tajuntaan. Marxin mukaan uskonnossa on kyse yhteisön virheellisestä tajunnasta. Vuodenvaihteessa 1843-1844 Karl Marx arvioi uskontoa seuraavasti;

"Epäuskonnollisen kritiikin perusta on: ihminen tekee uskonnon, uskonto ei tee ihmistä. Ja uskonto on juuri sellaisen ihmisen itsetajuntaa ja itsetuntoa, joka ei ole vielä saavuttanut itseään tai sitten on uudestaan kadottanut itsensä.

Mutta ihminen ei ole mikään käsitteellinen, maailman ulkopuolella kyyhöttävä olento. Ihminen, se on: ihmisen maailma, valtio, yhteisö. Tämä valtio ja yhteisö tuottavat uskonnon, nurinkurisen elämänkäsityksen, koska ne muodostavat nurinkurisen maailman.

Uskonto on tämän maailman yleistä teoriaa, sen tietosanakirjamainen yleiskatsaus, sen logiikka kansantajuisessa muodossa, sen henkinen huipentuma, sen innoitus, sen moraalinen palkkio tai rangaistus, sen juhlallinen täydennys. sen yleinen lohdutus ja oikeusperusta.

Se on inhimillisen olemuksen mielikuvitustoteutuma, koska inhimilliseltä olemuksella ei ole mitään tosi todellisuutta. Taistelu uskontoa vastaan on siis välillisesti taistelua sitä maailmaa vastaan, jonka henkistä maustetta uskonto on.

Uskonnollinen kurjuus on yhtäältä todellisen kurjuuden ilmaus ja toisaalta vastalause tätä todellista kurjuutta kohtaan. Uskonto on ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman sydän aivan kuten se on hengettömien olosuhteiden henki. Se on kansan oopiumia.

Uskonnon kumoaminen kansan kuvitteellisella onnena on sen todellisen onnen vaatimusta. Vaatimus luopua tilaansa koskevista harhaluuloista on vaatimus luopua tilasta, joka tarvitsee harhaluuloja. Uskonnon kritiikki on siis idussaan sen murheenlaakson kritiikkiä, jonka sädekehänä on uskonto.

Taivaan kritiikki muuttuu näin maan kritiikiksi, uskonnon kritiikki oikeuden kritiikiksi, jumaluusopin kritiikki politiikan kritiikiksi."

Kristinuskon ja työväenliikkeen suhteista Karl Marx kirjoitti v. 1947 seuraavaa:

"Kristinuskon sosiaalisilla periaatteilla on jo ollut tuhannen kahdeksansataa vuotta aikaa kehittyä, eivätkä ne tarvitse mitään lisäkehittelyjä preussilaisten konsistoriaalineuvosten taholta.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet ovat aiheuttaneet antiikin orjuuden, kaunistelleet keskiaikaista maaorjuutta ja kykenevät kyllä hätätilassa, joskin hieman kärsivin ilmein, puolustamaan köyhälistön sortoa.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet saarnaavat hallitsevan ja sorretun luokan olemassaolon välttämättömyyttä ja antavat viimeksi mainitulle vain sen hurskaan toiveen että ensiksi mainittu harjoittaisi hyväntekeväisyyttä.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet sijoittavat konsistoriaalineuvokselle sopivalla tavalla kaikkien surkeuksien hyvityksen taivaaseen ja oikeuttavat näin kyseisten surkeuksien jatkumisen maan päällä.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet julistavat kaikki sortajien sorrettuja kohtaan tekemät halpamaisuudet joko oikeudenmukaisiksi rangaistuksiksi perisynnistä ja muista synneistä tai koettelemuksiksi, joita Herra (ts. jumala) loppumattomassa viisaudessaan langettaa valittujen kannettaviksi.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet saarnaavat raukkamaisuutta, itsensä halveksuntaa, alentumista, alamaisuutta, pelkuruutta, lyhyesti kaikkia lurjuksen ominaisuuksia, ja köyhälistö, joka ei halua että sitä kohdellaan lurjuksena, tarvitsee rohkeutensa, itsetuntonsa, ylpeytensä ja riippumattomuuden tuntonsa kipeämmin kuin leipänsä.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet ovat nöyristelijämäisiä ja köyhälistö on vallankumouksellinen.

Se kristinuskon sosiaalisista periaatteista."

Karl Marxin kanta työväenliikkeen ja uskonnon suhteista oli selvä. Marxin mielestä uskonto on työväenliikkeelle vahingollinen ilmiö. Jo Marxin eläessä työväenliikkeessä esiintyi kuitenkin erilaisia suuntauksia. Jotkut niistä, kuten anarkismi, olivat voimakkaan ateistisia. Toisaalta alkoi esiintyä myös ns. kristillistä sosialismia.

Marxin jälkeen työväenliikkeessä esiintyi kaksi pääsuuntausta, vallankumouksellinen suuntaus ja vähittäisiin uudistuksiin tähtäävä suuntaus.

Vallankumouksellinen suuntaus, jota ovat edustaneet suurimpana ryhmänä kommunistit, on suhteellisen hyvin säilyttänyt Marxin alkuperäiset ajatukset, Sen sijaan vähittäisiin uudistuksiin tähtäävässä suuntauksessa, jota ovat edustaneet suurimpana ryhmänä sosialidemokraatit, on esiintynyt vähittäistä siirtymistä yhä lievempään uskonnon vastaisuuteen ja lopulta jopa uskontomyönteisyyteen.

Toisaalta nykyään esiintyy uskontomyönteisiä suuntauksia myös kommunistisen liikkeen sisällä.

Eläintieteen käsitys uskontojen alkuperästä

Richard Dawkins

Eläimiin on luonnollisen valinnan seurauksena jäänyt pääasiassa niitä ominaisuuksia, joista niille on hyötyä olemassaolon taistelussa selviämisessä. Muutenkin eläimet yleensä säästävät voimavaroja. Richard Dawkins pohtii Free Inquiry – lehden numeroissa 3/2004 ja 4/2004 syitä siihen suunnattomaan voimavarojen tuhlaukseen, jota ihmisen uskonnot edustavat.

Ihmiset ovat rakentaneet uskontojen vaikutuksesta valtavan määrän kirkkoja, pyramideja ja muita rakennelmia, joista ei kehitysopin näkökulmasta ole mitään hyötyä. Miljoonat ihmiset ovat kuolleet uskonsodissa ja uskonnollisissa vainoissa. Uskontojen vaikutuksesta ihmiset ovat kieltäytyneet sukupuolisuhteista ja alistuneet luostareiden ja muiden uskonnollisten laitosten luonnottomalta tuntuvaan elämään.

Nämä ovat miettimisen arvoisia asioita siksi, että uskontotoja on ilmeisesti ollut aina ja kaikissa kulttuureissa. Tämä ei merkitse sitä, ettei ateisteja olisi ollut olemassa. Eri uskonnot ovat erilaisia kuten eri kielet, mutta uskontoja on kaikkialla.

Dawkins pohtii erilaisia uskonnoille ehdotettuja kehitysopillisia selityksiä ja toteaa ne toteennäyttämättömiksi. Uskonnoista ei ole edes ns. plasebovaikutuksen aiheuttajiksi. Tarkempaa tietoa plasebovaikutuksesta löydät esimerkiksi osoitteesta

http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/plasebo.html

Dawkins torjuu myös ajatuksen, että jonkinlainen ”jumalakeskus” ihmisen aivoissa selittäisi jotain. Jos sellainen olisi olemassa, miksi se olisi olemassa? Ihmisen lähisukulaisilla ei sellaista ole.

Dawkinsin mielestä tähän asti asetetut kysymykset ovat vääriä. Jotta ymmärrettäisiin oikeiden kysymysten luonne, Dawkins ottaa esimerkiksi sen vaikeasti selitettävän ilmiön, että hyönteiset pyörivät tulen ympärillä ja lentävät kohti omaa kuolemaansa.

Selitys tähän ilmiöön on, että menneinä aikoina ihmisten tekemiä tulia ei ole ollut hyönteisiä harhauttamassa. Hyönteiset ovat lentäneet yöllä johonkin suuntaan käyttäen suunnistusvälineinä kaukana olevia valoja kuten kuuta ja tähtiä. Saman suunnistusmenetelmän soveltaminen lähellä olevaan kohteeseen aiheuttaa sen, että hyönteinen lentää (logaritmisen) spiraalin (kierteen) muotoista rataa, ja jos kohde on tuli, hyönteinen tuhoutuu.

Hyönteisen tuhoon johtava käyttäytyminen on uusissa olosuhteissa ilmenevä sivuvaikutus sellaisesta käyttäytymisestä, joka on normaaliolosuhteissa aivan järkevää.

Dawkinsin mielestä uskonnot ovat tällaisia haitallisia sivuvaikutuksia, joilla ei ole kehitysopin näkökulmasta mitään merkitystä.

Free Inquiryn numerossa 5/2004 muutamat kirjoittajat esittävät Dawkinsille vastaväitteitä. Vastaväittäjät ovat Dawkinsin kanssa pääasiassa samaa mieltä siitä, että uskonnot ovat kehitysopin kannalta merkityksettömiä sivuvaikutuksia, mutta he eivät ole Dawkinsin kanssa täysin samaa mieltä siitä, minkä ilmiön sivuvaikutuksia uskonnot ovat.

Jotta tästä asiasta syntyisi keskustelua, seuraavassa esitetään sekä Dawkinsin näkemys että muutamia vastaväitteitä. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Dawkins esittää käsityksensä vain eräänä mahdollisena oletuksena.

Toisin kuin melkein kaikki muut eläimet, ihmiset välittävät kasaantuvaa kokemustietoa sukupolvelta toiselle. On ainakin lapsille (luultavasti myös aikuisille) eduksi, jos he tottelevat (suuremmin kyselemättä) kieltoa uida vedessä, jossa on krokotiileja. Luonnollisen valinnan tuloksena ihmislapsen aivot ovat kehittyneet sellaisiksi, että ne oppivat kielen, ja ihmislapset luottavat aikuisten antamaan informaatioon. Eri alueilla ihmiset siirtävät jälkeläisilleen erilaisia kieliä ja erilaisia uskontoja.

Dawkinsin mukaan uskonnoilla ei ole yksilöille tai yhteisöille mitään arvoa olemassaolon taistelun näkökulmasta vaan uskonnot ovat haitallisia sivuvaikutuksia aivan samaan tapaan kuin hyönteisten lentäminen tuleen.

Anthony C. Lunn sanoo, että ilmiö on hänen mielestään paljon monimutkaisempi kuin Dawkins olettaa. Eräänä omana selityksenään hän esittää, että ihmisellä on luonnonvalinnan ansiosta kehittynyt kyky etsiä ilmiöiden syitä ja uskontojen näennäisselitykset ovat tämän ominaisuuden sivuvaikutuksia.

Tähän voisi lisätä, että ihmisten kyky ja heille annetut keinot todellisten syiden erottamiseen kuvitelluista ovat puutteellisia. Esimerkiksi vastauksen kysymykseen elämän tarkoituksesta saa Suomessa esitettyä vain kerran sadassa vuodessa. un Ylipistolehti kyseli Helsingin yliopiston professoreilta vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta, kaikki vastaukset olivat ilmiselvästi vääriä.

Ihmistieteilijä (antropologi) uskontojen alkuperästä

Jumalien olemassaoloa on pyritty perustelemaan sillä, että monimutkaisen luonnon takana on ”älykäs suunnittelija”.

Steward Elliott Guthri

Ihmistieteen (antropologian) professori Steward Elliott Guthrie sanoo ”älykkäästä suunnittelusta” suunnilleen seuraavaa.

”Älykäs suunnittelu” on ihmismielen harha. David Hume piti ”älykästä suunnittelua” hyvin voimakkaana harhana, joka oli verrattavissa aistimuksen voimaan.

Steward’in mukaan ”älykkään suunnittelun” harha on syntynyt ihmiseen luonnollisen valinnan seurauksena. Voidaan tietysti väittää, että kasvatus ja yhteiskunta tukevat tätä harhaa ja että se elää tästä syystä. Steward’in mukaan kyse on kuitenkin perustavampaa laatua olevasta ilmiöstä:

Meillä on taipumus käsittää oliot ja tapahtumat ihmisen näkökulmasta (humanistinen näkökulma) ja ihmisen kaltaisina (antropomorfismi). Koska tämä taipumus on perintötekijöissämme, emme välttämättä edes tiedosta sitä. Tämä taipumus on rekisteröity hyvin monissa valtarakenteissa (kulttuureissa).

Erilaisissa kaikkeudensyntytarinoissa, joita on ollut lähes kaikilla kansoilla suomalaiset mukaan lukien, esiintyy ihmisten mutta myös muiden eläinten kaltaisia suunnittelijoita. Erään Amazonilla elävän heimon mukaan suunnittelija oli ensimmäinen ihminen itse, joka suunnitteli perheensä ja muut ihmiset. Useimmiten kaikkeus on luotu jostakin jo olemassa olevasta. Platon ja Aristoteles ajattelivat, että kaikkeus tehtiin olemassa olevasta aineesta. Juutalaisten Genesis – kirjassa Jahve – jumala luo kaikkeuden tyhjästä

Näiden luomiskertomusten mukaan kaikella on jokin ihmistä hyödyttävä tarkoitus. Esimerkiksi Aristoteleen mielestä luonnossa ei tapahdu mitään ilman päämäärää. Vasta 16. vuosisadalla Francis Bacon kyseenalaisti tämän Eurooppaan pesiytyneen ajatustavan. Kaksi vuosisataa myöhemmin David Hume katsoi, että sattuma voi pitkinä ajanjaksoina selittää suunnittelun harhan. Sata vuotta Humen jälkeen Charles Darwin selitti asian kehitysopilla.

Muhamettilaisissa iyhteiskunnissa kuilu tieteen ja muhamettilaisten käsitysten välillä on vielä suurempi kuin niissä maissa, joissa kristilliset ovat vallassa. Juutalaiset, kristilliset ja muhamettilaiset ovat kirjanneet ”älykkään suunnittelun” jumalan ilmoituksena pitämiinsä kirjoihin. Jotkut muut pitivät ”älykästä suunnittelua” uskonnoista riippumattomana asiana.

Tietämistieteen (kognitiotieteen) mukaan taipumus ihmisenkaltaistaa ilmiöitä (antropomorfismi) on tiedostamaton, perintötekijöihin sisältyvä piirre. Ihminen on luonnostaan hyvin ihmiskeskeinen (humanisti). Tämä johtuu siitä, että muinaiset ihmiset eivät olisi voineet selviytyä muuten kuin pienissä yhteisöissä. Toiset ihmiset ovat meille niin tärkeitä, että ajatteluumme liittyy lähes aina inhimillisiä haluja ja tavoitteita.

Daniel C. Dennett’in mielestä meillä kolme perusasennetta: aineellinen asenne, suunnitteluasenne ja aikomusasenne. Aineellinen asenteemme käsittelee samoja asioita kuin fysiikka. Suunnitteluasenteessa käsittelemme olioita jotain tarkoitusta varten suunniteltuina. Aikomuksellisessa asenteessa olioilla on käsityksiä, toiveita ja toimintakykyä. Viimeksi mainitut asenteet ovat niin voimakkaita, että jopa pienet lapset voivat ajatella olevansa olemassa jotain tarkoitusta varten.

Jean Piaget havaitsi, että 3-10 vuoden vahoilla lapsilla esiintyi elottomien olioiden elollistamista (animismia). Lapset saattoivat pitää luonnonesineitä myös keinotekoisina. Piaget havaitsi, että nämä ajattelutavat heikkenevät, kun lapsi aikuistuu. Leijonat ovat sirkusta varten, pilvet sadetta varten. Kalliot ovat sitä varten, että eläimet voivat istua niillä.

Uskonnot voidaan ihmistieteilijäin (antropologien) mielestä usein käsittää luonnon ihmisenkaltaistamiseksi. Suomalainen sanoo edelleen tiukan paikan tullen muinaisen ukkosenjumalan nimen: Perkele.

Tähän kehitykseen on mm. seuraavia syitä. Havaitseminen ja tunnistaminen ovat epävarmoja. Vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa on tärkeää. Ihmisten käsittely on tärkeää. Ihmisten sulkeminen tapahtumien ulkopuolelle on vaikeaa. Ihmiset saattavat olla parhaimpia ystäviämme tai pahimpia vihollisiamme.

On tärkeää, että kiinnitetään ensiksi huomio tärkeimpiin asioihin, ja muiden ihmisten tekemiset ovat usein asioista kaikkein tärkeimpiä. Ihmiset ovat oletusarvoisesti syyllisiä kaikkeen.

”Älykäs suunnittelu” (ID) on siis eräs muoto ihmisenkaltaistamista (antropomorfismia). Ihmisenkaltaistaminen (antropomorfismi) puolestaan on seurausta toisten ihmisten tärkeydestä ihmiselle. Vaikka ihmisenkaltaistaminen on harha, siihen liittyvä taktiikka ei sitä välttämättä ole. Epävarmuuden vallitessa on ensin kiinnitettävä huomio tärkeisiin asioihin kuten toisiin ihmisiin.

Ihmisenkaltaistaminen on harha, joka on kehittynyt täysin Charles Darwinin kehitysopin mukaisesti.

Keskustelun aiheita

• Mitä erilaisia väitteitä uskontojen alkuperästä on esitetty? (Henkilöitä ei tarvitse muistaa.)
• Mitä mieltä Karl Marx oli kristinuskon ja työväenliikkeen välisistä suhteista?
• Verratkaa eläintieteilijän ja ihmistieteilijän käsityksiä uskontojen alkuperästä.
• Mitä muita käsityksiä uskontojen alkuperästä olet kuullut?
• Mitä mieltä olet uskontojen alkuperästä itse?
• Tutkikaa Internetiä käyttäen, mitä muita käsityksiä uskontojen alkuperästä esiintyy Suomessa.

Pascal Boyerin käsitys uskonnon alkuperästä

Keskustelun aiheita

• On sanottu, että Boyerin ajatukset eivät oikeasti selita uskobtojen alkuperää vaan käsittelevät pikemminkin sitä, miksi ihmiset ovat taipuvaisia omaksumaan erilaisia mielen vituksia eli meemejä.  Meemi on kulttuurinen ja viestinnällinen kopioituja. Esimerkkeinä meemeistä ovat ”sävelmät, ajatukset, hokemat, vaatemuodit, saviruukkujen ja rakennusten kaarten muodot. Keskustelkaa siitä, mitä kaikkia meemejä on koululaisen ympäristössä.

David Sloan Wilson 

Richard Sosis

Keskustelun aiheita

• Uskonnottomien ja ateistien järjestöt ovat hajanaisia ja riitaisia myös Suomessa. Lisätietoa saat tutkimalla Pääkaupunkiseudun ateistien uutisia, Jumalatonta kulttuurilehteä ja Vapaa-ajattelijain liitossa käytävää keskustelua.
• Miksi opestushallitus ja ateistit ovat täysin eri mieltä elämänkatsomustiedon opetuksesta?
• Miksi maailman humanistiliikkeellä on paljon jäseniä mutta se saa hyvin vähän aikaan?
  

Ateismin paluu

Ateismin historiasta

Tapaus Demokritos

Antiikin ateisteja

Keskustelun aiheita

• Mistä johtui, että kaikenlaisia mielipiteitä suvaittiin muinaisessa Kreikassa ja muinaisessa Roomassa kristillisten valtaannousuun asti?

Idän ateisteja

Keskustelun aiheita

• Mistä johtuu, että Intiassa on suvaittu ja suvaitaan hyvin monenlaisia mielipiteitä?

Keskiajan ateisteja

Keskustelun aiheita

Valistusateistit

Keskustelun aiheita

Sosialistiset ateistit

Keskustelun aiheita

Ateisteja Suomessa

Keskustelun aiheita

• Mistä johtuu, että valistusajan ateismi ei levinnyt Suomessa koko kansan keskuuteen?

Ortodoksinen kirkko (kreik. ορθός, orthos, suom.oikein ja δόξα, doxa opettava, ylistävä) eli kreikkalaiskatolinen kirkko on kristillinen kirkko, johon kuuluu noin 220 miljoonaa kannattajaa. Suurin osa maailman ortodoksisista paikalliskirkoista sijaitsee Venäjällä, Balkanin niemimaalla ja Lähi-idässä.

Vanhastaan kreikkalaiskatolisella kirkolla tarkoitettiin yhteisen katolisen kirkon itäistä haaraa erotukseksi katolisen kirkon läntisestä eli roomalaiskatolisesta haarasta. Käsitettä kreikkalaiskatolinen kirkko ei juuri enää käytetä, koska sille on Suomessa 1900-luvun lopussa yritetty vakiinnuttaa toista eli ortodoksin merkitystä

Ortodoksinen kirkko katsoo olevansa sama kirkko, jonka Jeesus ja apostolit perustivat ja joka toimi 300-luvulta lähtien Rooman valtionkirkkona. Valtionkirkossa oli viisi patriarkkaa viidessä kaupungissa: Roomassa, Antiokiassa, Aleksandriassa, Jerusalemissa ja Konstantinopolissa (nykyinen Istanbul).

Ortodoksisen ja itämaisten kirkkojen ero alkoi tapahtua 400-500-luvuilla, jolloin idän ortodoksiset kirkot alkoivat irtaantua Itä-Rooman valtionkirkon linjauksista. Kiistassa oli kyse erimielisyys patriarkka Nestorioksen esittämästä käsityksestä, jonka mukaan Jeesus oli erikseen jumalainen ja inhimillinen olento, ja ortodoksisten kirkkojen käsitysten välillä, jonka mukaan Kristus oli samanaikaisesti jumala ja ihminen. Idän kirkot kuten Armenian apostolinen kirkko ja Egyptin koptilainen kirkko omaksuivat oman tulkintansa, joka korosti Jeesuksen jumaluutta. Muhamettilaisuuden leviämisen myötä ja Bysantin menettäessä alueita kasvavalle kalifaatille nämä kirkot joutuivat Bysantin vaikutuspiirin ulkopuolelle.

Ortodoksisuus saapui Venäjän keisarikuntaan kuuluneeseen Alaskaan 1700-luvun lopulla venäläisten lähetyssaarnaajien toimesta. Venäjän myytyä Alaskan Yhdysvalloille 1867 pyhä synodi perusti vuonna 1870 ”Aleuttien ja Alaskan hiippakunnan”, joka siirrettiin myöhemmin San Franciscoon ja josta tuli ”Aleuttien ja Pohjois-Amerikan hiippakunta” vuonna 1900.

Venäjä erotti 1917  kirkon valtiosta ja koulun kirkosta. Aluksi kommunistit suhtautuivat uskontoon harmittomana taikauskona, joka vähitellen tieteen edetessä tulisi häviämään. Vuonna 1921 suhtautuminen muuttui ja Taistelevian jumalattomien liitto ryhtyi tekemään ortodiksisen kirkon vastaista valistustyötä.

Toisen maailmansodan aikana ortodoksinen kirkko otettiin mukaan Saksan vastaiseen sotaponnistukseen, ja Taistelevien jumalattomien liito lakkautettiin.

Nykyvenäjän oligarkit ja Venäjän valtio rahoittavat avoimesti ortodoksista kirkkoa ja ateistit ovat Venäjällä hyvin ahtaalla.

Keskustelun aiheita

• Mitkä tekijät hidastivat todellisuuskäsitysten vapauden kehitystä 1800 - luvulla?
• Mitkä tekijät edistivät todellisuuskäsitysten vapauden kehitystä 1900 - luvulla?
• Ketkä ajoivat täydellistä todellisuuskäsitysten vapautta 1900 - luvulla.

Suomen itsenäistyminen ja ajatuksen vapaus: Yhteiskunnalliset muutokset

Keskustelun aiheita

• Mihin suuntaan todellisuuskäsitykset muuttuivat 1900 - luvun alussa?
• Millä tavalla uskonnottomien asema muuttui 1900 - luvulla?
• Millä tavalla uskontojen asema muuttui 1900 - luvulla?

Ajattelun vapaus

Keskustelun aiheita

• Mitkä tekijät edistivät Suomessa ajattelun vapautta?
• Mitkä tekijät hidastivat Suomessa ajattelun vapauden kehitystä?
• Mitä tekijät nykyään haittaavat eniten ajattelun vapautta?

Yhteiskunnan muutos sotien jälkeisessä Suomes­sa

Keskustelun aiheita

• Millä tavalla Suomen elinkeinorakenne muuttui viime vuosisadalla?
• Millainen on hyvinvointivaltio?
• Mitä muutoksia suomalaisten ajattelussa on tapahtunut viime aikoina?
• Suomen työväenpuolue perustettiin Turussa 1899, ja sosialismin mukana Suomeen tuli marxilainen ateismi.

Valtiouskonnon aika Suomessa

Kuninkaan ja papiston valta

Keskustelun aiheita

• Mistä syistä Ruotsin valtio päätyi yhden sallitun uskonnon maaksi?
• Miksi ihmiset alistuivat siihen, että kirkko puuttui heidän yksityiselämäänsä?
• Mitä tekisit, jos uskovaiset yrittäisivät vaikuttaa sinun yksityiselämääsi?

Kyläyhteisöt

Keskustelun aiheita

• Miksi muinaissuomalaiset tekivät töitä yhdessä?
• Miksi muinaissuomalaiset talonpojat asuivat kylissä?
• Millaista osuustoimintaa Suomessa on nykyään?

Uskontoon perustuva yhtenäiskulttuuri: Kristillisiä käsityksiä

Uskontoon perustuva yhtenäiskulttuuri: Valta ja kristinusko

Uskontoon perustuva yhtenäiskulttuuri: Alttarin ja valtaistuimen liitto

Uskontoon perustuva yhtenäiskulttuuri: Uskontopakko

Uskontoon perustuva yhtenäiskulttuuri: Kirkkokuri

Uskontoon perustuva yhtenäiskulttuuri: Sukupuolisiveyden valvonta

Uskontoon perustuva yhtenäiskulttuuri: Uskonnonopetuksen tehostaminen

Keskustelun aiheita

• Miksi evankelis-luterilainen kirkko halusi opettaa kansan lukemaan?
• Miksi Suomessa on uskonnonopetusta?
• Miksi Suomessa on elämänkatsomustiedon opetusta?
• Kuka hankki Suomeen elämänkatsomustiedon opetuksen?
• Millaista elämänkatsomustiedon opetuksen pitäisi olla sinun mielestäsi?

Uskontoon perustuva yhtenäiskulttuuri: Noitavainot ja puhdasoppisuus

Uskontoon perustuva yhtenäiskulttuuri: Kertomus noidan polttamisesta

Keskustelun aiheita

• Mistä usko noituuteen johtui?
• Miksi noitavainot levisivät myös Suomeen?
• Etsikää esimerkiksi Internetistä kertomus suomalaisen noidan polttamisesta.
• Mitä Aira Brinkin nuorisoromaanissa Velhojuuri kerrotaan noitavainojen ajasta?
• Miksi myös Aira Brinkin nuorisokirja Velhojuuri on ollut Helsingin kaupungin kirjaston poistomyynnissä?
• Kuka oli Aira Brink eli Aira Sinervo?
• Ottakaa selvää Aira Sinervon kohtalosta.
• Mistä saa niitä kirjoja, jotka on poistettu kirjastoista?
• Selvittäkää, miksi noitavainoja esiintyy yhä (esimerkiksi Nigerian kristillisten keskuudessa).

Tavat ja juhlat: Kirkollisen vihkimisen alkuperä

Tavat ja juhlat: Naittaminen

Tavat ja juhlat: Kaste oli paholaisen häätömanaus

Tavat ja juhlat: Kuolema

Tavat ja juhlat: Kekri ja pyhäinpäivä

Keskustelun aiheita

• Miksi kristilliset kirkot eivät tuhanteen vuoteen puuttuneet avioliittojen solmimiseen?
• Miksi kristilliset kirkot nykyään haluavat pitää kiinni oikeudestaan vihkiä avioliittoon?
• Millaiset ovat siviilihäät? Laatikaa ohjelma siviilihäihin.
• Mitä kristillinen kaste tarkoitti alun perin?
• Millaiset ovat uskonnottoman nimiäiset? Laatikaa ohjelma nimiäisiin.
• Miksi kekriä juhlivat enää vain keskustapuoluelaiset?
• Miksi monet uskovat yhä enteisiin (esimerkiksi juhannusyönä).

Pietismi

Philipp Jakob Spener.

Keskustelun aiheita

• Vertailkaa pietismiä ja antiikin mysteeriuskontoja esimerkiksi Timothy Freke'n ja Peter Gandy'n teoksen "The Jesus Mysteries" perusteella (opettaja avustaa, teos luonnollisesti löytyy koulun kirjastosta).
• Millaisia vanhoja tapoja ja maagisia uskomuksia on koulutovereillasi (haastattele).
• Tutkikaa, missä määrin pietistien tavoitteet toteutuivat aikanaan oikeassa elämässä.

Teollistumisen alku

Paikallisyhteisön heikkeneminen

Ryhmäkylien häviäminen

Keskustelun aiheita

• Mitä hyviä puolia teollistumisessa oli?
• Mitä huonoja puolia teollistumisessa oli?
• Millä tavalla teollistuminen vaikutti ihmisten välisiin suhteisiin?
• Millä tavalla teollistuminen vaikutti ihmisten ajatteluun?
• Millä tavalla teollistuminen vaikutti lainsäädäntöön?

Uskonnolliset herätysliikkeet

Keskustelun aiheita

• Mistä uskonnollisten herätysliikkeiden nousu johtui?
• Kuinka paljon ihmisiä herätysliikkeisiin kuuluu nykyään?
• Milla tavalla herätysliikkeet vaikuttavat nykyään?

Yhteiskunnallisia muutoksia

Keskustelun aiheita

• Mistä syystä evankelis-luterilaisen kirkon tehtäviä siirrettiin yhteiskunnalle?
• Onko evankelis-luterilaisella kirkolla vielä yhteiskunnallisia tehtäviä?
• Ovatko kirkko ja valtio Suomessa täysin toisistaan erotettuja?

Kirkon ja valtion suhde

Evankelis-luterilaisen kirkon ja valtion suhde Suomessa

Valtio tukee myös ortodokseja

Kaksi valtiokirkkoa

Keskustelun aiheita

• Mistä johtuu, että Suomessa on yhä kaksi valtiokirkkoa?
• Miksi Suomen eduskunta ei lopeta valtiokirkkojen etuoikeuksia?
• Mistä johtuu, että Suomessa on toisin kuin sivistysmaissa evankelis-luterilaisen kirkon hautausmaamonopoli?
• Miksi eduskunta sääti hautausmaamonopolin tueksi hautaustoimilain?
• Mistä johtuu, että koulut järjestävät ateistioppilaille kaikenlaista kiusaa?
• Mistä johtuu, että elämänkatsomustiedon opetus on huonoa?
• Millaista ateistien sortoa esiintyy puolustusvoimissa?
  

Suomalainen uskonnoton ajattelu

Vapaa-ajattelijain liitto

Suomen ateistiyhdistys ry.

Pääkaupunkiseudun ateistit ry

Länsi-Uudenmaan ateistit ry

Helsingin yliopiston vapaa-ajattelijayhdistys Prometheus ry

Totuuden ystävät

Suomen humanistiliitto ry

Keskustelun aiheita

1. Mistä johtuu, etteivät edes kaikki ateistit puolusta ateistien ihmisoikeuksia. Esimerkiksi yllä olevassa kuvassa olevat ateisti Ilkka Niiniluoto marssii aika ajoin silkkipytty päässä Suurkirkossa järjestettäviin yliopiston avajaisjumalanpalveluksiin ja valtiopäivien avajaisiin.
2. Mitä johtuu, että ateistien järjestöille ei löydy Suomesta rahoitusta?
3. Mistä johtuu, että uskonnottomien järjestöistä vain Vapaa-ajattelijain liitto ja Suomen humanistiliitto saavat valtion toiminta-avustusta?
4. Mistä syystä ihmisoikeukśiaan peräävät ateistit ovat Suomen sorretuin vähemmistö?

Vanhat aineistot alkavat tästä