Kiinan ja Japanin uskonnot

Kiinan kungfutselaisuus
Taolaisuus
Japanin shintolaisuus

Kiinan kungfutselaisuus

Lähde

Lähde: C. Scott Littleton: Idän uskonnot, Gummerus, 2004, ISBN 951-20-6710-2

Siveysopetukset etualalla

Kungfutselaisuus on siveysopetuksista koostuva todellisuuskäsitys, joka sai alkunsa Kiinassa 500- ja 400-luvuilla eaa.

Se pohjautuu maassa kauan vallalla olleisiin laitoksiin ja pitkäaikaiseen kiinalaiseen käytäntöön; taustatekijöinä ovat muun muassa sukujärjestelmä ja siihen liittyvä esi-isien palvonta.

Kungfutselaisuudesta tuli kiinalaisiin voimakkaasti vaikuttanut todellisuuskäsitys. Se eli vuosisatojen ajan rinnakkain taolaisuuden ja buddhalaisuuden kanssa.

Kungfutse

Kungfutsen patsas

Perinteen luoja Kungfutse (pinyin - tarkekirjoituksella Kongfuzi tai Kong Qiu, 551–579 eaa.), oli poliittisia uudistuksia ajava ajattelija.

Hän oli tyytymätön oman aikansa siveyteen, jota hän piti rappeutuneena, ja hän koetti elvyttää uudelleen arvomaailman, jonka hän uskoi olleen vallalla muinaisina kulta-aikoina.

Dynastiat

Dynastia on joukko peräkkäisiä hallitsijoita, jotka kuuluvat samaan sukuun tai perheeseen useiden sukupolvien ajan.

Kungfutse eli Zhou - dynastian (noin 1027–256 eaa.) aikana, mutta jo ennen hänen aikaansa Zhou - kuninkaista oli tullut pelkkiä keulakuvia.

Raakaa ylimysvaltaa

Todellinen valta oli eri ruhtinaskuntia hallitsevien ylimysten käsissä; nämä koettivat jatkuvasti vahvistaa asemaansa ja laajentaa alueitaan naapuriensa kustannuksella.

Kunfutse ei menestynyt poliitikkona

Kungfutse siirtyi valtiosta valtioon etsien hallitsijaa, joka suhtautuisi myönteisesti hänen ajatuksiinsa, mutta yksikään ruhtinas ei halunnut kuunnella hänen neuvojaan.

Viimein hän palasi kotiseudulleen Lu - nimiseen valtioon ja omistautui opetustyöhön.

Vaikka Kungfutse ei menestynyt poliitikkona, hän oli kiistatta erittäin merkittävä vaikuttaja. Hänen perustamastaan koulukunnasta käytetään nimitystä ru; sana tuli merkitsemään siveysajattelua ja sivistystä.

Vanhan perinteen välittäjä vai uudistaja

Kungfutse ei katsonut luoneensa mitään uutta, vaan väitti vain välittäneensä vanhempaa perinnettä.

Todellisuudessa kuitenkin monet sellaiset kiinalaisen ajattelun perusnäkemykset, jotka ovat ylläpitäneet kiinalaista yhteiskuntaa yli kahdentuhannen vuoden ajan, ovat hänen luomiaan.

Aasian vaikutusvaltaisin teos?

Tällaisia ajatuksia sisältyy hänen Keskusteluihinsa.

Kyseinen teos on nimensä mukaisesti selostus Kungfutsen käymistä keskusteluista, hieman hajanainen kooste, jonka hänen kannattajansa kokosivat melko pian hänen kuolemansa jälkeen.

Vaikka Keskusteluissa on muodolliset puutteensa, sitä on pidetty vaikutusvoimaisimpana teoksena, mitä Itä-Aasiassa on koskaan kirjoitettu. Kiinasta sen sanoma levisi Koreaan, Japaniin ja vieläkin kauemmas.

Koulukuntien kilpailu

Piiros Mengtsistä

Kungfutselaisuutta kehittivät 300- ja 200-luvuilla eaa. erityisesti Mengzi (Mengtse) ja Xunzi (Hsiintse), mutta tuona aikana se ei vielä saavuttanut myöhempää valta-asemaansa.

Se oli yksi ns. sadasta koulukunnasta ja kilpaili vaikutusvallasta useiden muiden koulukuntien kanssa.

Veljeysaate ja luonnon järjestys

Näitä olivat mm. mohistit, jotka ajoivat yleisen veljeyden aatetta, ja taolaiset, jotka uskoivat luonnon järjestykseen ja luonnonmukaiseen elämään sekä vastustivat kungfutselaisten siveyssääntöihin perustuvia opetuksia.

Lain koulukunta

Kilpailijoihin kuuluivat myös lain koulukunnan kannattajat, jotka asettivat valtion edun kaiken muun yläpuolelle.

Lain koulukunnan oppeja kannatti Qin Shihuang, ensimmäinen keisari, jonka armeija vuonna 221 eaa. ensimmäisen kerran historiassa yhdisti Kiinan ja aloitti keisarivallan ajan.

Qin vainosi kungfutselaisia häikäilemättömällä tavalla, mutta hänen dynastiansa valtakautta kesti vain viisitoista vuotta.

Kungfutselaisuus virallistettiin

Sitä seurannut Han - dynastia taas kohotti kungfutselaisuuden kaikkien muiden koulukuntien yläpuolelle ja antoi sille virallisen aseman.

Han - dynastian aikana kungfutselaisuus vakiintui Kiinan opetusjärjestelmän perustaksi; tämän aseman se säilytti 1900-luvun alkuun asti.

Han - dynastian romahdus 200-luvulla ja sitä seurannut poliittinen sekasorto merkitsivät kungfutselaisuudelle tilapäistä laskukautta.

Kilpailijoita

Sen kilpailijoiksi kohosivat seuraavien vuosisatojen aikana buddhalaisuus ja taolaisuus. Kungfutselaiset vastasivat haasteeseen luomalla Tang- ja Song-dynastioiden aikana (600-luvulta 1200-luvulle) useita uudistusliikkeitä, jotka saavuttivat suuren menestyksen.

Länsimaissa "uuskungfutselaisuutena" tunnetun liikkeen, jonka ajatukset kokosi yhteen Zhu Xi (1130–1200), valtio omaksui omaksi "oikeaksi" opikseen, ja se säilytti tämän aseman pitkään hallinneiden Ming-ja Qing - dynastioiden aikana (1300-luvulta 1900-luvulle).

Kunfutselaisuus katsottiin kehityksen jarruksi

Kiinan tasavallan alkuaikoina, siis vuoden 1912 jälkeen, kungfutselaisuutta yritettiin sisällyttää perustuslakiin valtion virallisena aatteena.

Tämä sai aikaan nuorten muodostaman voimakkaan vastustusliikkeen: nämä katsoivat perinteen estävän maan poliittisten ja taloudellisten olojen uudenaikaistamista.

Mao

Kommunistinen liike vastusti kungfutselaisuutta; sekin piti vanhaa katsomustapaa edistyksen vihollisena.

Kungfutselaisuus vaikuttaa Kiinassa edelleen

Viime vuosina Kiinan poliittinen johto on suhtautunut kungfutselaiseen perinteeseen suvaitsevammin, pääasiassa siksi, että se liittyy niin läheisesti kiinalaiseen perhejärjestelmään ja korostaa kurin ja järjestyksen merkitystä yhteiskunnassa.

Vaikka pääosa ylimystövallan ja keisarillisen Kiinan laitoksista on täysin hävinnyt, Kungfutsen opetukset vaikuttavat edelleenkin Kiinan kansan ajatuksiin ja tunteisiin.

Kansaa on hallittava hyveillä ja järjestyksellä

Kungfutselaisuuden mukaan "Jos kansaa hallitaan laeilla ja pidetään kurissa rangaistuksen avulla, kansa tosin väistää rangaistuksia mutta ei häpeä pahoja tekojaan. Mutta jos kansaa hallitaan hyveillä ja pidetään järjestyksessä hyvien tapojen avulla, niin kansa häpeää pahoja tekojaan ja tulee hyväksi."

Kungfutselaisuus on yhä suosittu todellisuuskäsitys, ja sillä arvioidaan olevan noin 200 miljoonaa kannattajaa Kiinassa ja Japanissa.

Puhemies Mao

Puhemies Maon (Mao Zedong 1983–1976) kuvan saattaa nähdä kiinalaisen kotipyhättönurkkauksen seinällä. Maon merkittävimpiin ansioihin kuuluu Kiinan nostaminen takaisin suurvallaksi oopiumsodista lähteneen ulkomaiden valta-aseman jälkeen.

Hänen tavoitteinaan oli rakentaa Kiinasta nykyaikainen ja kommunistinen teollisuusmaa. Sen sijaan useimmat hänen kampanjoistaan, joista tunnetuimmat olivat suuri harppaus ja kulttuurivallankumous, lasketaan yleensä virheiksi, sillä ne johtivat kymmenien miljoonien kiinalaisten menehtymisiin ja Kiinan kehittymisen häiriintymiseen.

Nyky-Kiinassa hänen sanotaankin olleen 70-prosenttisesti hyvä.

Kungfutselaisten hyveet

Kungfutselaisuudessa on viisi hyvettä:

inhimillisyys,
oikeudenmukaisuus,
hyvät tavat,
uskollisuus ja
viisaus.

Ylemmät ja alemmat

Kungfutselaisuuden perussanoma on, että ylemmän (keisarin, ruhtinaan, miehen, vanhemman) tulee suojella alempaa ja alemman (alamaisen, naisen, nuoremman) tulee kunnioittaa ylempää.

Viisi tärkeää suhdetta

Kungfutselaisuudessa on viisi tärkeää suhdetta. Niihin kaikkiin kuuluvat omat hyveensä:

Hallitsijan hyväntahtoisuus ja alamaisten uskollisuus
Isän hyvyys ja pojan vanhempainrakkaus
Aviomiehen oikeamielisyys ja vaimon kuuliaisuus
Vanhemman veljen jalous ja nuoremman veljen nöyryys
Vanhemman ystävän huolenpito ja nuoremman ystävän kunnioitus

Keskustelun aiheita

Pohtikaa, mitä inhimillisyys tarkoittaa.
Pohtikaa, mitä oikeudenmukaisuus tarkoittaa
Pohtikaa, mitkä ovat oikeasti hyviä tapoja ja mitkä huonoja tapoja.
Pohtikaa, mitä uskollisuus tarkoittaa.
Pohtikaa, mikä on viisautta ja mikä ei ole.
Missä määrin Suomessa kunnioitetaan vanhuksia?
Missä määrin Suomessa kunnioitetaan ylempiä?
Missä määrin Suomessa suojellaan alempia?
Onko vaimon kuuliaisuus miehelle nykyään hyve vai pahe?
Pohtikaa, missä määrin kungfutselaisuus vaikuttaa nykyisessä Kiinassa.
Pohtikaa, missä määrin kungfutselaisuus vaikuttaa nykyisessä Japanissa.

Taolaisuus

Lähde

Lähde: C. Scott Littleton: Idän uskonnot, Gummerus, 2004, ISBN 951-20-6710-2

Historiaa

Jingjang.

Taolaisuus on halki vuosisatojen elänyt Kiinassa rinnakkain kungfutselaisuuden ja buddhalaisuuden kanssa, ja sillä on ollut paljon vaikutusta elämään Kiinassa.

Yhteisö ja yksilö

Taolaisuus on monessa suhteessa kungfutselaisuuden vastakohta: kungfutselaisia kiinnostaa yhteiskunta, taolaiset taas eivät välitä yhteisöstä, vaan korostavat ihmisten kehitystä yksilöinä.

Henkimaailma ja salatiede

Uskontona taolaisuus poikkeaa kungfutselaisuudesta, sillä siihen kuuluvat henkimaailma ja salatiede, kun taas kungfutselaisuudessa tärkeinä pidettyjen juhlamenojen ja siveyden merkitys on taolaisuudessa supistettu vähiin.

Sama ihminen voi olla sekä kungfutselainen ja taolainen

On sanottu, että kungfutselaisuus ja taolaisuus kuvastavat ihmisluonteen eri puolia.

Sama henkilö voi aivan hyvin kuulua kummankin opin kannattajiin: työssä ollessaan ja hoitaessaan perheenjäsenelle kuuluvia tehtäviä hän voi olla kungfutselainen, vapaa-aikanaan harrastusten parissa taolainen.

Laozi

Laozi

Perimätiedon mukaan taolaisuuden loi 500- tai 400-luvulla eaa. Laozi (myös Laotse), joka on mahdollisesti vain taruhenkilö.

Taolaiset ajattelevat hänen kirjoittaneen teoksen Daodejing (Tao te ching), joka on taolaisuuden pyhä kirja. Taolaisuuden keskeinen periaate dao (Wade-Giles -tarkekirjoituksella tao) on syvällinen käsite; se saa koko maailmankaikkeuden toimimaan ja johdattaa sitä.

Onnellisuuden saavuttaminen

Daodejingin mukaan ihmisyksilö voi tulla onnelliseksi ja tyytyväiseksi pyrkimällä yhtymään daoon ja seuraamalla luonnon esimerkkiä.

Taolaisuudessa on aina ollut uskonnollinen puolensa, mutta 300-luvulla eaa, jolloin se alkoi esiintyä järjestäytyneenä koulukuntana, sen edustajia kiinnostivat myös valtiolliset ongelmat.

Taistelevat ruhtinaskunnat

Tuohon aikaan Kiina muodostui useista keskenään taistelevista ruhtinaskunnista.

Taolaiset syyttivät elämän levottomuudesta pikkuvaltioiden hallituksia ja katsoivat sen aiheutuvan siitä, että nämä olivat koettaneet juurruttaa ihmisiin siveyttä.

Valtion tuli vaikuttaa mahdolisimman vähän

Kungfutselaiset puolsivat opetuksessaan järjestäytymistä ja sääntelyä, mutta taolaisten mielestä valtion tuli puuttua ihmisten elämään mahdollisimman vähän.

Heidän ihanteenaan oli paluu yksinkertaiseen maalaiselämään, jonka puitteissa ihmiset hoitelisivat tyytyväisinä omia asioitaan välittämättä siitä, mitä naapurikylässä tapahtui.

Han - dynastian romahdettua vuonna 220 alkoi poliittinen ja taloudellinen sekasorto, jota kesti melkein neljänsadan vuoden ajan. Kungfutselaisuus, jolla oli Han - dynastian aikana ollut kiinteät yhteydet valtiovaltaan, menetti melkoisesti kannatustaan.

Taolaisuus sai joukkokannatusta

Taolaisuus kehittyi tänä aikana varsinaiseksi uskonnoksi ja sai joukkokannatusta tavallisten ihmisten keskuudessa.

Päätavoite pyrkimys kuolemattomuuteen

Aikaisempina vuosisatoina oli toiminut salaseuramaisia asioita harrastavia ryhmiä, joilla ei ollut yhteyttä taolaisuuteen, mutta nyt niihin liittyi yhä enemmän taolaisia, ja uuden uskonnon päätavoitteeksi muodostui pyrkimys kuolemattomuuteen.

Taolaisuus omaksui monia piirteitä buddhalaisuudesta, joka oli saapunut Kiinaan Intiasta 100 -luvulla ja jonka kannattajat olivat luoneet itselleen papiston sekä perustaneet luostareita ja temppeleitä. Samoin sillä oli omat jumalansa ja pyhät kirjoituksensa.

Pahat henget saivat kyytiä

Taolaisuus oli vahvimmillaan Tang-, Song- ja Yuan -dynastioiden aikana (618–1368). Tuolloin papeilla oli runsaasti yhteiskunnallisia tehtäviä: he muun muassa saattoivat sielut tulevaan elämään, paransivat sairaita ja karkottivat pahoja henkiä.

Viime vuosisatoina taolaisuus on vähitellen taantunut, osaksi sen takia, että temppelien rikkaudet ovat ehtyneet. Lisäksi sen säilymistä ovat 1900-luvulla uhanneet mm. kommunistit, jotka nousivat Kiinassa valtaan vuonna 1949.

Kommunistit ja taolaisuus

Kommunistit katsoivat kaikkien uskontojen jarruttavan yhteiskunnallista edistystä, ja erityisesti juuri taolaisuutta pidettiin haitallisena taikauskona.

Viime aikoina taolaisuus on jossain määrin elpynyt. Kaupungeissa jotkut suuret taolaiset temppelit ovat toiminnassa.

Taolaisuudella arvioidaan olevan noin 40 miljoonaa kannattajaa

Olematon on luonut kaiken

Taolaisuuden tärkein käsite on dao, jota uskonnon mukaan ei voi sanoin kuvata.

Vaikka dao on olematon, sen kuitenkin katsotaan luoneen kaiken.

Dao kuvataan vastakohtina: ”Dao ei tee mitään, mutta kuitenkaan ei ole mitään, mitä se ei tekisi”.

Daon ymmärtämiseksi sitä on verrattu saviastian sisukseen – ilman tyhjää tilaa sisällä se ei olisi astia.

Elämä on jatkuvaa virtausta

Taolaisuuden mukaan elämä on jatkuvaa virtausta: ”Mikään ei pysy paikallaan.”

Daoa on verrattu myös luonnon järjestykseen. On sanottu, että se on tapa, jolla dao toimii.

Taolaisuuden perusajatuksia on käsitys yinistä ja yangista sekä pyrkimys niiden väliseen tasapainoon.

Taolainen ajattelutapa etsii sopusointua kaikkeuden kanssa, mikä on mahdollista saavuttaa, kun ihminen sopeutuu jatkuvaan muutokseen.

Sen katsotaan onnistuvan parhaiten ”ei-toiminnan” tai ”teottoman toiminnan” (wu wei) avulla, mikä ei kuitenkaan tarkoita toimettomuutta.

Sopusointu ja luonnon järjestys

Taolaisuus kehotti ihmisiä pyrkimään sopusointuun ja alistumaan luonnonjärjestykseen, mikä merkitsee yksinkertaista elämää ilman kunnianhimoa ja sopeutumista luonnonlakeihin yrittämättä muuttaa niitä.

Ihanne paluusta yksinkertaiseen maalaiselämään ja rakkaus luontoon on tunnusomaista taolaisuudelle.

Taolaisuuden mukaan jokaiselle ihmiselle on annettu voima te, mikä tarkoittaa hyvettä.

Te on ihmisen perimmäinen olemus, jota ihmisen tulisi voida käyttää vapaasti ilman häiritseviä ulkopuolisia tekijöitä kuten lakeja ja sääntöjä.

Jumalat tulivat myöhemmin

Aluksi taolaisuuteen ei kuulunut jumalia, mutta levitessään ja kannattajamäärän kasvaessa se omaksui jumalia ikivanhoista uskomuksista ja alkoi palvoa myös historiallisia henkilöitä jumalina.

Jumalilta pyydetään neuvoja ja suojelusta. Erilaisilla luonnonpaikoilla, sairauksilla, ikäkausilla ja ammattikunnilla on omat jumalansa.

Jumalien ja henkien syntymäpäiviä vietetään juhlapäivinä, jolloin suoritetaan monimutkaisia uhrimenoja.

Temppeleissä tapahtuvan uskonnonharjoitustyön lisäksi taolaiset papit mm. parantavat sairaita ja karkottavat pahoja henkiä.

Taolaisuudessa on eri suuntauksia

Taolaisuus ei ole yhtenäinen uskonto. Historiansa varhaisvaiheista lähtien se kehittyi Kiinassa kolmella eri alueella ja vieläpä hieman eri aikoina, josta seurauksena oli kolme erilaista taolaista näkemystä.

Sen eri keskukset ovat varsin itsenäisessä asemassa, mutta niitä yhdistävät perusopit; niillä kaikilla on luettelo jumalista ja hengistä toimialueineen ja valtapiireineen sekä juhlamenotekstejä, jotka neuvovat keinot, joiden avulla ihminen pystyy yhtymään daoon.

Taolaisia mietelauseita

Pekka Ervast

Lähde: Pekka Ervastin suomennos vuodelta 1925

Kateus vältetään, kun ei tehdä eroa ihmisten välillä ansion nojalla.

Varkaus estyy, kun ei kalleuksiin panna arvoa.

Rauhaisana pysyy mieli, kun ei etsitä aistimien kiihdykkeitä.
Siten viisas hallitsee, vapauttamalla sydämensä himoista; antamalla vatsalleen tarpeeksi tyydytystä, lihaksilleen lepoa ja vahvistusta luillensa; varjelemalla maailmaa pahan tiedolta ja siten sen himoilta ja pelottamalla pahan tietäjiä sitä käyttämästä.
…
Suurin hyve on kuin vesi.
Vesi on kaikkeen hyvä.
Se pääsee pääsemättömimpiinkin paikkoihin vaivatta.
Sen tähden se on Daon kaltainen.
Se on hyveellinen niin kuin sydän olemalla syvä. Antamalla itsensä alttiiksi on sillä rakkauden hyve.
Se on hyveellinen kuin puhe olemalla luotettava.
Se on hyveellinen kuin hallitus puhdistaessaan ja järjestäessään.
Se on hyveellinen kuin palvelija kyvykkyydessään.
Se on hyveellinen kuin toiminta saapumalla aina oikeaan aikaan.
Ja koska se ei kilvoittele, ei sillä ole vihamiehiä.
…
Joka sopeutuu, hän säilyy loppuun asti.
Joka taipuu, hän ojentuu suoraksi.
Joka tyhjentää itsensä, hän täyttyy.
Joka kuluttaa itsensä loppuun, hän uudistuu.
Joka alentaa itsensä, hän ylenee.
Joka ylentää itsensä, hän alenee.
Sen tähden Viisas riippuu yksinkertaisuudessa ja on kaikille esimerkkinä.
Hän ei ole itsekäs ja sen tähden hän saa ylistystä.
Hän ei ole turhamainen ja sen tähden hän on arvossa.
Hän ei ole ylpeä ja sen tähden häntä kunnioitetaan.
Ja koska ei hän kilpaile muitten kanssa, ei kukaan ole hänen vihamiehensä.
Vanha lause, »joka sopeutuu, hän säilyy loppuun saakka», ei totisesti ole turhaan sanottu. Epäilemättä hän on menevä kotiinsa rauhassa.
…
Varpailla seisoessa ei voi pysyä alallaan.
Veljistään erilleen kulkiessa ei voi edistyä.
Itsensä näytteille pannen ei kukaan loista.
Itserakkaudella ei saavuteta kunnioitusta.
Itsensä ylistäminen ei ole ansiota.
Joka itsensä korottaa, ei seiso korkealla.
Sellaiset asiat ovat Daolle mitä hylkyruoka ja ulostukset ovat ruumiille. Kaikkialla niitä inhotaan.
Sen tähden Daoa seuraava ihminen ei niihin takerru.
…
Hyvä kävelijä ei jätä tomua jälkeensä.
Hyvä puhuja ei saa aikaan väittelyä.
Hyvä laskija ei tarvitse laskupuikkoja.
Hyvä säilyttäjä ei tarvitse lukkoja eikä salpoja, eikä kukaan voi avata hänen jälkiänsä.
Hyvä sitoja ei tarvitse köyttä, eikä kukaan voi irrottaa hänen jälkiänsä.
Viisas mies on toisten ihmisten vakava ja hyvä auttaja eikä hän hylkää ketään.
Hän on alinomainen hyvä pelastaja. Hän ei halveksi tai vihaa ketään.
…
Joka antaa apua kuninkaalle Taon kautta, hän saa kansan alistumaan aseita käyttämättä. Aseiden käyttö on oma kostonsa.
Okapensaita ja orjantappuroita rehottaa siinä, missä legioonat ovat majailleet.
Huonot vuodet seuraavat liikkuvien armeijain kintereillä.
Hyvä sotamies on urhoollinen, kun asema vaatii, mutta hän ei pane itseään alttiiksi vallan vuoksi.
Urhoollinen hän on, kun tilaisuus vaatii, mutta hän ei sorra.
Urhoollinen hän on, kun tilaisuus vaatii, mutta hän ei kerskaile.
Urhoollinen hän on, kun tilaisuus vaatii, mutta hän ei ole ylimielinen.
Urhoollinen hän on, kun tilaisuus vaatii, mutta hän ei ole halpamainen.
Urhoollinen hän on, kun tilaisuus vaatii, mutta hän ei kiivastu.…

Keskustelun aiheita

Pohtikaa, mikä on tärkein ero kungfutselaisuuden ja taolaisuuden suosittelemien keinojen välillä.
Pohtikaa, mikä on tärkein ero kungfutselaisuuden ja taolaisuuden todellisuuskäsitysten välillä.
Pohtikaa, mitkä yllä olevista taolaisista mietelauseista ovat viisaita ja mitkä vähemmän viisaita eli tyhmiä.
Etsikää Internetistä taolaisuuden tärkein vertauskuva,
Pohtikaa, millä tavalla kungfutselainen ja taolainen yrityksen johtaja eroavat toisistaan.
Ottakaa selvää, milloin suomalaisiin maalaistaloihin alkoi ilmestyä lukittuja ovia.
Pohtikaa miksi lukkojen, varashälyttimien ja vartiointiliikkeiden määrä kasvaa jatkuvasti.

Japanin shintolaisuus

Historiaa ja peruspiirteitä

Shinto, "jumalan tie", on japanilainen uskonto.

Se on menettänyt etuoikeutetun asemansa, joka sillä oli vuodesta 1868 toisen maailmansodan loppuun, vuoteen 1945.

Monessa suhteessa se on jäänyt buddhalaisuuden varjoon, vaikka nämä kaksi uskontoa ovat eläneet rinnakkain 1500 vuoden ajan.

Usko jumaliin

Usko jumaliin vaikuttaa vielä moniin japanilaisiin, vaikka jumalattomuus eli ateismi on nykyään Japanissa laajalle levinnyttä.

Kristittyjä ja muslimeja Japanissa on vain vähän.

Peseytyminen on tärkeää

Japanilaiset kylpevät päivittäin ja riisuvat kenkänsä ennen kuin astuvat asuintiloihin. Tällaiset kaikkien noudattamat tavat ovat peräisin shintolaisuudelle tunnusomaisesta puhtaudesta huolehtimisesta.

Luonnon kunnioitus

Japanilaisten luontoa kohtaan osoittama kunnioitus on peräisin shintolaisista käsityksistä, joiden mukaan luontoa hallitsevat mahtavat henkiolennot.

Shintolaisuudella ei ole perustajaa

Shintolaisuus ei ole kenenkään nimeltä tunnetun henkilön perustama. Voidaan sanoa, että shintolaisuuden on luonut Japani itse, nimenomaan Japanin luonto.

Jomon - kulttuurin piirissä (tämä Japanin vanhin esihistoriallinen kulttuurikausi kattaa suunnilleen vuodet 9000–300 eaa.) kunnioitettiin pieniä veistoksia, jotka esittivät liioitellun isoilla rinnoilla ja takamuksilla varustettuja naisia.

Ei tiedetä varmasti, polveutuuko shintolaisuus suoraan näiden kuvien ilmentämistä käsityksistä.

Yayoi - kulttuurissa (n. 300 eaa.-300) ilmenee piirteitä, jotka muistuttavat eräitä shintolaisuudeb piirteitä. Tältä kaudelta on esimerkiksi säilynyt pyhiä varastorakennuksia esittäviä keramiikkapienoismalleja, jotka muistuttavat Ise - nimisessä paikassa kohoavia riisin ja auringon jumalattarille omistettuja pyhäkköjä. Viimeksi mainitut rakennukset ovat vanhimpia shintolaisen arkkitehtuurin ilmentymiä (joskin ne on aika ajoin rakennettu uudelleen).

Kannettava pyhäkkö

Kannettava pyhäkkö kuljetetaan vuosittaisen juhlan aikana Tokiossa sijaitsevan temppeli- ja pyhäkköryhmän lähialuetta pitkin.

Shintolainen pyhäkkö sijaitsee buddhalaisen temppelin vieressä. Se on pyhitetty kolmelle jumalaksi korotetulle ihmiselle: kahdelle veljekselle, jotka löysivät joesta Buddhan kuvan, ja heidän opettajalleen, joka talletti kuvan pyhäkköön.

Kumpuhautakausi

Varsinainen shintolaisuus on kehittynyt Japanin esihistorian viimeisen ajanjakson kumpuhautakauden (n. 300–550) alkuvaiheessa.

Klaani

Klaani on sukuyhteisö, joka katsoo polveutuvansa jostakin määrätystä kantaisästä, yleensä mieslinjoja pitkin. Klaaniin kuuluu yleensä useita rinnakkaisia linjasukuja, joiden välillä saattaa vallita arvojärjestys. Puhekielessä sanaa on joskus käytetty muunkinlaisista sukuyhteisöistä.

Sana klaani tulee englannin kautta iirin tai Skotlannin gaelin kielen sanasta clann, joka tarkoittaa jonkun lapsia tai jälkeläisiä.

Pohjoismaiden historia ei tunne klaanilaitosta.

Jumalolebnnot esivanhempia

Kumpuhautakauden (n. 300–550) alkuvaiheesseen kuuluvat käsitykset olivat yhteydessä muinaiseen klaanilaitokseen, ja ne olivat luonteeltaan hyvin paikallisia; niiden keskeisenä kohteena olivat kunkin seudun lähimaaston pinnanmuodostuksen erikoisuuksiin liittyvät ylimaalliset voimat sekä jumalolennot, joita pidettiin jonkin nimenomaisen heimon tai suvun esivanhempina.

Jumalia kaikissa luonnonilmiöissä

Jumalia oli lähes kaikissa luonnon ilmiöissä: puissa, kivissä, järvissä, joissa, vuorissa…

Kun Aurinko -heimo kohosi muita mahtavammaksi, sen jumalallisena kantaäitinä pidetystä auringonjumalattaresta tuli vastaavasti varsin merkittävä hahmo.

Japanin lipussa on aurinko.

Näin sai alkunsa keisarin palvonta, jolla shogunien pitkän valtakauden aikana (1100-luvulta 1800-luvulle) oli vain vertauskuvallinen merkitys, mutta joka myöhempinä aikoina muuttui shintolaisuudessa tärkeäksi.

Sotilashallinnon aika

Shogun oli armeijan ylipäällikkö ja Japanin todellisten hallitsijoiden arvonimi vuodesta 1192 aina Meiji - palautukseen asti vuonna 1868, vähäisin keskeytyksin.

Sana shogun tarkoittaa kenraalia.

Yli 250 vuoden ajan kestänyt Tokugawa - sukuun kuuluvien shogunien hallinto päättyi vuonna 1868 Meiji - palautukseen, joka palautti vallan keisarille.

Valtionuskonto

Vuonna 1871 shintolaisuudesta tuli valtionuskonto. "Valtion shintosta" tuli vastaperustetun keisarillisen maa-armeijan ja merivoimien ohella merkittävin väline, jolla edistettiin japanilaista kansallisuusaatetta ja keisaria kohtaan osoitettavaa kuuliaisuutta.

Tässä vaiheessa kaikista shintolaispapeista tuli valtion virkamiehiä, ja Tokiossa toimiva "Pyhäkkövirasto" valvoi heidän opettamiaan uskomuksia ja heidän palvontamenojaan.

Sana "shinto" on peräisin tältä kaudelta; puheena olevaa uskontoa oli aikaisemmin nimitetty vain jumalien palvonnaksi.

Poliittisen uskonnollisuuden keskeisenä tarkoituksena oli ennen vuotta 1945 keisarin, pappien ja virkamiesten aseman vahvistaminen. Kansanuskoon kuuluivat monet arkiset toimitukset; esimerkiksi vainajien kunnioittaminen, yhteisölliset juhlapäivät ja pyhillä paikoilla vieraileminen.

Toisen maailmasodan aiheuttamat muutokset

Shintolaisuuden asema valtionuskontona romahti äkillisesti toisen maailmansodan päättyessä vuonna 1945. Keisari sanoutui irti kaikista väitteistä, joiden mukaan hän polveutui jumalista, ja 1947 laadittu Japanin perustuslaki nimenomaan kielsi valtiota puuttumasta millään tavoin uskonnollisiin asioihin.

Nämä muutokset johtivat siihen, että shintolaisuus omaksui jälleen nopeasti sen luonteen, mikä sillä enimmäkseen oli ollutkin, kun otetaan huomioon koko sen pitkä historia. Nyt sen runkona ovat jälleen pyhäköt, joissa palvotaan jumalia, joiden määrä on miltei rajaton.

Pyhäkköjen muodostama järjestö ei ole kovin kiinteä. Joitakin jumalolentoja, kuten auringonjumalatarta, palvotaan kaikkialla Japanissa, mutta enimmät jumalat tuntee ainoastaan yhtä pyhäkköä ylläpitävä yhteisö.

Nykyisen shintolaisuuden kaikkein huomattavin piirre onkin juuri sen eri yhteisöjen olennaisesti paikallinen luonne.

Kansallisurheilu sumopaini

Sumopaini, Japanin kansallisurheilu, on peräisin vanhasta jumalien kunniaksi suoritetusta shintolaisesta juhlamenosta.

Painimaton ylle asetettu katos muistuttaa shintolaisen pyhäkön kattoa, ja erotuomarilla on yllään shintolaisten pappien virkapuvun tapainen puku.

Joka puolelle painimattoa heitetään ennen ottelua suolaa, jonka uskotaan yliluonnollisten ominaisuuksiensa ansiosta puhdistavan maton kaikesta saastaisuudesta.

Pyhät paikat ja nykyisyys

Japanissa on noin 80 000 pyhää paikkaa, joiden kunnioitus on uskonnollista alkuperää. Monet pyhät paikat voi tunnistaa niihin johtavasta portista, jonka muodostavat kaksi pystypaalua ja kaksi poikkipaalua.

Yamaton seutu, muinaisaikojen Japanin ydinalue, on poikkeuksellisen kunnioitetussa asemassa.

Tarunomainen ensimmäinen keisari Jinmutenno, joka oli auringonjumalattaren jälkeläinen, sijoitti näet hovinsa juuri Yamatoon. Sitä ennen hän oli ottanut maan haltuunsa valloitusretkellä, joka alkoi Kyushun pohjoisosasta.

Kullakin pyhäköllä - pyhästä Isen rakennusryhmästä vähäpätöisimpiin maaseutupyhäkköihin - on oma itsenäinen hallintonsa sekä ainakin yksi tunnusomainen juhlameno, usein kaksi, ja erityiset tapansa, joita siellä noudatetaan.

Vuosittainen juhla

Näkyvin erikoisuus on vuosittainen juhla, jossa nuoret miehet ja naiset kantavat harteillaan eräänlaista pienoispyhäkköä pitkin kylätietä tai kaupunginosan katuja.

Militarismin perintö

Japanilaisen militarismin ja imperialismin muisto varjosti shintolaisuutta ensimmäisinä sodanjälkeisinä vuosina.

Moniuskontoisuus

Monet japanilaiset ovat moniuskontoisia: he saattavat esimerkiksi viettää lapsen syntymäjuhlaa tai häitä shintolaisin menoin, kunnioittaa kungfutselaisia oppeja ja haudata vainajansa buddhalaisin juhlallisuuksin.

Nykyään shintolaisuus keskittyy arkisen elämän asioihin.
Shintolaisten nykyisen lukumäärän laskeminen on japanilaisten moniuskontoisuuden vuoksi vaikeaa.

Shintolaisten määrää ei tiedä kukaan

Rekisteröityjä shintolaisia pappeja ja papittaria on lähes 30 000. Arviolta puolet japanilaisista osallistuu vuosittain ainakin joihinkin shintolaisiin juhliin.

Shintolaisuus on edelleen tiiviisti sidoksissa japanilaiseen yhteiskuntaan. Se ei ole mainittavasti levinnyt Japanin ulkopuolelle, ja useimmiten se ennen pitkää häviää muihin maihin muuttavien japanilaisten elämästä.

Keskustelun aiheita

Ottakaa selvää, esiintyykö shintolaisuudessa paholaisia.
Ottakaa selvää, mistä paha shintolaisten mielestä johtuu?
Pohtikaa, miksi auringonjumalatar ja riisin jumalatar ovat shintolaisille tärkeitä.
Mistä johtuu, että monet japanilaiset vihitään avioliittoon shintolaisin menoin ja haudataan buddhalaisin menoin?
Pohtikaa, miten on mahdollista, että shintolaisuus ja buddhalaisuus ovat tulleet keskenään hyvin toimeen 1500 vuoden ajan?
Miten on mahdollista, että osa shintolaisista jumalista on kiinalaista (buddhalaista tai taolaista) alkuperää?
Pohtikaa, mistä johtuu, että shintolaisten merkittävimmät jumalat ovat naispuolisia.
Miten on mahdollista, että Japanin keisari voi olla vain mies, mutta tärkeimmät jumalat ovat naisia?
Pohtikaa, pääsevätkö naiset tulevaisuudessa Japanin keisareiksi.