Kulttuuri ja luonto

Sisällysluettelo
  1. Kulttuuri ja luonto
    1. Maailman tila 2006 -raportti: Intian ja Kiinan valinnat ratkaisevat kehityksen suunnan
    2. Taloudellinen kasvu vaatii energiaa ja raaka-aineita
    3. Intialaisella ja kiinalaisella pienet ekologiset jalanjäljet
    4. Uudet ratkaisumallit ovat välttämättömiä
    5. Tehotiloilla taudit leviävät helpommin
    6. Eläimille syötetään liikaa antibiootteja
    7. Keskustelun aiheita
    8. Öjy loppuu
    9. Keskustelun aiheita
    10. Köyhyys
    11. Keskustelun aiheita
    12. Energiavisa
    13. Keskustelun aiheita
    14. Kierrätys
    15. Keskustelun aiheita
  2. Ihminen luonnon- ja kulttuuriolentona
    1. Ihminen luonnonolentona
    2. Nykyihminen
    3. Nykyihmisen kulttuuri
    4. Keskustelun aiheita
  3. Käsityksiä ihmisen ja luonnon suhteesta...
    1. Ihmiskeskeiset (antroposentriset) ympäristöeettiset teoriat
    2. Luntokeskeiset (biosentriset) teoriat
    3. Keskustelun aiheita
  4. Kulttuurihistorian suuret linjat
    1. Historiallisia yhteiskuntatyyppejä
    2. Kehitysopin seurauksia
    3. Ihmiskunnan synty
    4. Metsästys- ja keräilytalous
    5. Maanviljelys ja karjanhoito
    6. Orjanomistus- yhteiskunta ja yksityisomistus
    7. Maaorjuus ja sodat
    8. Teollisuusyhteiskunta, kapitalismi, sosialismi ja kommunismi
    9. Tehtävä
    10. Ohje
    11. 1800-luvun maaseutu, seutu, jonka he jättivät: Itse pitäjä
    12. Mistä ihmiset elivät
    13. Ketkä pitäjää hallitsivat
    14. Keitä muita pitäjässä asui
    15. Asukkaiden sielunhoito
    16. Uskonnollista eksytystä
    17. 1800 - luvun maalaisyhteiskunnan sanasto (Suomessa)
  5. Luonnon asema erilaisissa kulttuureissa
    1. Afrikka
    2. Keskustelun aiheita
    3. Maanviljelystalous
    4. Keskustelun aiheita
    5. Maanviljelyksen seurauksia
    6. Muinaisten kaupunkien kasvu
    7. Keskustelun aiheita

Maailman tila 2006 -raportti: Intian ja Kiinan valinnat ratkaisevat kehityksen suunnan

Suomi elää yhä vähemmän syrjässä muun maailman kehityksestä. Tämän ymmärtää kun tarkastelee tuoretta Maailman tila 2006 -raporttia ja pohtii viimeaikaisia uutisia. Intian ja Kiinan nopealla taloudellisella kasvulla on kaikkialle ulottuvat (globaalit) vaikutukset aina ympäristön kuormittumisesta alkaen. Ilmaston lämpenemisellä on selvä yhteys äärimmäisten sääilmiöiden lisääntymiseen.



Tsunami

Mittavat luonnonkatastrofit, kuten Aasian tsunami, vaikuttavat pitkään laajalla alueella. Äärimmilleen tehostunut ruuan tuotanto vaatii veronsa, ja eläintauteihin, kuten lintuinfluenssaan, on varauduttava jo Suomessakin.

Tuoreimmassa Maailman tila - raportissaan sitä julkaiseva Worldwatch-instituutti keskittyy Intiaan ja Kiinaan, joiden raju taloudellinen nousu on instituutin mielestä yksi tämän hetken suurimmista epävarmuustekijöistä maailmassa. Tosin nousuun liittyy sen mielestä myös paljon mahdollisuuksia.

Raportin mukaan kestävän kehityksen saralla on edistytty viime vuosina merkittävästi.

Silti on tiedostettava, ettei ympäristön tilanne maailmassa ole kokonaisuudessaan parantunut. Pikemminkin se heikkenee yhä, joten tilanteen parantamiseksi vaaditaan paljon työtä. YK:n vuosituhattavoitteisiin, joista yksi on ympäristön kestävän kehityksen varmistaminen, on vielä pitkä matka.

Intia ja Kiina ovat nopeasti kohoamassa suurvalloiksi ja kasvaessaan ne vaativat väistämättä enemmän myös niille kuuluvaa osaa maailman luonnonvaroista. Toteutuessaan tämä kehitys johtaisi maailman kulutuksen kasvamiseen ennen näkemättömästi.

Taloudellinen kasvu vaatii energiaa ja raaka-aineita



Intian ja Kiinan 2,5 miljardia asukasta haluavat enemmän energiaa, ruokaa ja raaka-aineita. Kasvaneen kysynnän vaikutukset näkyvät jo nyt ympäri maailmaa.

Raportin mukaan Yhdysvallat kuluttaa yhä kolme kertaa enemmän viljaa henkilöä kohti kuin Kiina ja viisi kertaa enemmän kuin Intia. Yhdysvalloissa hiilidioksidipäästöt henkilöä kohti ovat kuusinkertaiset Kiinaan ja 20-kertaiset Intiaan verrattuna.

Jos Kiinassa ja Intiassa kulutettaisiin yhtä paljon luonnonvaroja ja päästettäisiin saasteita saman verran henkilöä kohti kuin Yhdysvalloissa nyt, tarvittaisiin pelkästään Kiinan ja Intian talouksien ylläpitämiseen kaksi maapalloa.

On selvää, että Intian ja Kiinan valinnat vaikuttavat ratkaisevasti siihen koko maapallon kehitykseen. Näiden kahden maan lähivuosien valinnat johtavat joko suurempaan luonnontaloudelliseen (ekologiseen) ja poliittiseen epävakauteen tai kehitykseen, joka perustuu tehokkaille tekniikoille ja luonnonvarojen kestävälle käytölle.

Myönteistä kehitystä osoittaa se, että esimerkiksi Kiinassa on tätä nykyä yli 2000 ympäristöjärjestöä, kun niitä 1990-luvun alussa oli tuskin lainkaan. Vuonna 2004 voimaan tulleet lait antavat kiinalaisille kansalaisjärjestöille vahvemman laillisen aseman, jonka turvin ne voivat osallistua poliittiseen päätöksentekoon.

Intialaisella ja kiinalaisella pienet ekologiset jalanjäljet

Intiassa ja Kiinassa asuu 40 prosenttia maailman väestöstä, mikä on yhtä paljon kuin 20 seuraavaksi suurimmassa maassa yhteensä. Keskiluokan osuus näissä maissa on kasvanut nopeammin kuin missään muualla maailmassa.

Sadat miljoonat ihmiset ovat nousseet köyhyydestä parin viime vuosikymmenen aikana. Kiinassa alle dollarilla päivässä elävän väestön määrä väheni vuosina 1980-2001 66 prosentista 17 prosenttiin ja Intiassa 50 prosentista 35 prosenttiin.

On kuitenkin hyvä muistaa, että vaurauden lisääntymisestä huolimatta noin 800 miljoonaa intialaista ja 600 miljoonaa kiinalaista elää kahdella dollarilla päivässä. Tuloerojen kasvaessa noin 140 miljoonaa kiinalaista ja 250 miljoonaa intialaista elää aliravittuna.

Toistaiseksi kiinalaisen ekologinen jalanjälki on keskimäärin 1,6 ja intialaisen 0,8 hehtaaria. Keskivertoamerikkalaisen jalanjälki on sen sijaan 9,7 hehtaaria ja eurooppalaisen jalanjälki lähenee 5:ttä hehtaaria.

Yhdysvallat käyttää eri hyödykkeitä henkilöä kohti 10-20 kertaa enemmän kuin Intia ja Kiina mutta myös kaksi kertaa enemmän kuin Euroopan maat, jotka ovat miltei yhtä rikkaita kuin Yhdysvallat.

Uudet ratkaisumallit ovat välttämättömiä

Intian tiede ja ympäristökeskuksen johtaja Sunita Narain toteaa raportissa, että Intia ja Kiina haluavat toteuttaa läntistä kasvun mallia, mutta se malli on tuhoisa. Sellainen kasvu vaatii valtavasti luonnonvaroja - ja tuottaa valtavasti saasteita.

Yksi suurista kysymyksistä on vesi. Veden tarjonnan varmistamiseksi maat tarvitsevat kekseliäisyyttä ja omaperäisyyttä - ei vain rahaa ja tekniikkaa.

Intian on esimerkiksi kerättävä enemmän sadevettä ja käsiteltävä jätevettä. Tätä nykyä maan jätevedestä käsitellään vain noin kymmenen prosenttia. Monet joet ovat muuttuneet haiseviksi viemäreiksi. Intian kaupunkien vedenkulutuksen odotetaan kuitenkin kaksinkertaistuvan ja teollisuuden vesivaatimusten kolminkertaistuvan vuoteen 2025 mennessä.

Kiinalla on vain kahdeksan prosenttia maailman makeasta vedestä, minkä pitäisi riittää 22 prosentille maailman väestöstä. Kuivuus ja voimakkaat saasteet pahentavat vesipulaa, koska niiden vuoksi osaa vedestä ei voida käyttää lainkaan.

Tehotiloilla taudit leviävät helpommin

Eräs raportin mielenkiintoisimmista artikkeleista tarkastelee eläintehotuotantoa, joka leviää eri puolille maapalloa ja hävittää pieniä tiloja ja alkuperäisiä eläinrotuja. Samalla lihantuotanto keskittyy muutamille suuryrityksille. Viimeaikaiset eläintaudit, kuten ihmiseenkin tarttuvat lintuinfluenssa ja hullun lehmän tauti, kertovat laajemmasta maatalouden muutoksesta.

Siipikarjan määrä maailmassa on nelinkertaistunut vuodesta 1961. Tehotuotanto on nopeimmin kasvava tapa tuottaa eläimiä. Sillä saadaan nyt 74 prosenttia maailman siipikarjatuotteista, puolet sianlihasta, 43 prosenttia naudanlihasta ja 68 prosenttia kananmunista.

Tehotiloilla on otolliset olot tautien leviämiselle eläimistä ihmisiin. Oletettavasti taudit syntyvät ja leviävät helpommin siksi, että eläimiä tuotetaan ahtaissa ja epäsiisteissä oloissa. Suurilla tiloilla eläimet ovat myös perinnöllisesti hyvin samankaltaisia.

Eläimille syötetään liikaa antibiootteja



Myös tehdasmainen ruuantuotanto voi levittää ruokaperäisiä tauteja. Eläimille syötetään myös runsaasti antibiootteja, minkä takia ruokaperäisten tulehdusten ja muiden tautien hoitaminen on entistä vaikeampaa.

Tuorein esimerkki siitä, kuinka eläintaudit voivat uhata ihmisiä, on lintuinfluenssa, jonka kanssa eläinten kasvattajat ovat taistelleet jo vuosia. Lintuinfluenssa voi levitä tilalta tilalle ja tapaa kokonaisia lintuparvia. Viime aikojen pahin epidemia puhkesi Aasiassa 2003 ja vaikuttaa yhä alueella asuvien ihmisten terveyteen sekä siipikarjan tuotantoon.

Tehotuotannon moninaisista ongelmista johtuen lihateollisuus etsiikin tällä hetkellä uusia malleja lihan tuotantoon.

Keskustelun aiheita

  • Miten Kiinan ja Intian kasvava energian saatavuus pitäisi mielestäsi turvata?
  • Miten Kiinan ja Intian asukkaille voitaisiin turvata puhdas juomavesi?
  • Miten tehomaatalouden ongelmista voitaisiin päästä eroon?
  • Miten aliravitsemus voitaisiin poistaa Kiinasta ja Intiasta?
  • Voiko pieni Suomi tehdä näissä asioissa mitään?
  • Mitä suuri Yhdysvallat voisi tehdä näissä asioissa?
  • Voidaanko luonnon tuhoutuminen tulevaisuudessa mielestäsi välttää?

Öjy loppuu

Lähde: Paul Roberts: Kun öljy loppuu. Uuden energiatalouden vaihto-ehdot, Edita 2006. 412 sivua, 35 euroa.

On pitkä kuuma kesä 2002. Kiinan poliisi huomaa olevansa keskellä ankaraa kotimaista öljysotaa. Maan kaksi suurinta öljy-yhtiötä Petro China ja Sinopec jakavat bensiinimarkkinoita: aseina pelottelu, rautaputkiväkivalta ja hintojen polkeminen. Tarkoitus on saada hallintaan parhaimmat paikat valtateiden varrelta ja kaupunkien liepeiltä.

Sota on kuin toisinto Amerikan 1800-luvun lopun öljykenttäsodista, kirjoittaa amerikkalainen taloustoimittaja Paul Roberts opuksessaan Kun öljy loppuu.

Samalla Kiinan tilanne kertoo paljon siitä, mitä öljyn vuoksi maailmalla tapahtuu. Energiamarkkinoista on tullut entistä vahvemmin osa maiden ulkopolitiikkaa. Omien etujensa vuoksi (lue öljyriippuvuuden vuoksi) USA on Irakissa.

Öjyn vuoksi Kiina on kehittänyt suhteita kaikkiin öljyntuottajiin: Lähi-itään, Venäjään, Venezuelaan.

Energiamaailman keskus siirtyy itään. Vain 14 vuoden kuluttua Kiina kuluttaa kymmenyksen maailman kaikesta öljystä, polttaa kaksi viidesosaa maailman poltetusta kivihiilestä sekä aiheuttaa lähes viidesosan kaikista energiaan liittyvistä hiilidioksidipäästöistä.

Samalla öljy vähenee - sen jokainen länsimaassa asuva kuluttaja tuntee jo kukkarossaan. Öjytynnyrin hinta heiluu 70-80 dollarissa eikä mahdottomana pidetä 100 dollarin ylitystä.

Halvan öljyn kausi on ohi, uskoo Roberts ja hänen laillaan siihen uskovat myös markkinat. USA:n presidentin George W Bushin hallinto ja varapresidentti Dick Cheney etunenässä ovat yrittäneet muuttaa mustaa valkoiseksi ja saada öljyn hinnan putoamaan 15-20 dollariin tynnyriltä - turhaan.

Maailma on liian riippuvainen öljystä. Kysyntä on nyt noin 80 miljoonaa tynnyriä päivässä. Vuonna 2035 sen arvioidaan olevan 140 miljoonaa tynnyriä. Eikä yhtäkään todella suurta öljylöytöä ole tehty vuosiin.

Mutta onko muutosta tulossa? Liian hitaasti.



Roberts kirjoittaa, että nykyiseen öljytalouteen lähteineen, putkineen, tankkereineen, jalostamoineen, voimaloineen ja siirtojohtoineen on sitoutunut jo kymmenentuhannen miljardin dollarin pääoma.

Summa on niin mieletön, ettei kenelläkään ole mahdollisuutta kirjata sitä tappiokseen. Siksi muutos on hidasta: energiayhtiöt yrittävät minimoida tappionsa ja poliitikot omansa. Äänestäjät eivät halua oikeasti kuulla, mitä on edessä.

Mitä siis ihmiskunnalla on edessä? Robertsin mielestä kivulias muutos, koska liian harva haluaa tehdä etukäteen yhtään mitään.

Keskustelun aiheita

  • Auttaako palmuöljystä tehty alkoholi luontoa?
  • Mitä tehdään sitten, kun sekä öljy että ydinvoimaloissa käytettävä uraani loppuvat?
  • Kuka maksaa öljyteollisuuden ja ydinvoimateollisuuden sijoitusten kuoletukset sitten, kun öljy ja uraani loppuvat?
  • Kuinka monta nollaa on luvussa kymmenen tuhatta miljardia?
  • Mitä seurauksia on uusiutumattomien luonnonvarojen (öljy, kivihiili, uraani) käytöstä pitkällä tähtäyksellä?
  • Miten Suomi voisi vähentää öljyn käyttöä?
  • Suomi käyttää EU:n jäsenmaista eniten henkeä kohti sähköä? Mistä tämä johtuu? Vihje: Mitkä teollisuudenalat käyttävät paljon sähkö?
  • Miten Suomi voisi vähentää a) energian kulutusta b) öljyn käyttöä?

Köyhyys

Tutkimus: 40 prosenttia venäläisistä köyhiä

21.6.2006 (STT)

Lähes 60 miljoonaa venäläistä eli noin 40 prosenttia maan väestöstä elää toimeentulominimin alapuolella, selviää YK:n kehitysohjelman (UNDP) tekemästä tutkimuksesta. Toimeentulominimiksi määritellään Venäjällä noin 3,4 euroa päivässä.

Venäjän tilastokeskuksen vuonna 2004 tekemän tutkimuksen mukaan kuitenkin vain 18 prosenttia venäläisistä eläisi köyhyysrajan alapuolella.

Kansalaiskamarin yhteiskunnallisista asioista vastaavan komitean puheenjohtaja Aleksandra Otshirova myöntää, että ainakin 15 prosenttia venäläisistä elää toimeentulominimin alapuolella. Hänen mukaansa joka seitsemäs venäläinen ei pysty täyttämään perustarpeitaan, kuten hankkimaan ravintoa tai vaatteita.

Köyhyys Venäjällä on hyvin erikoista, sillä se ei kosketa vain tiettyjä osia työkykyisestä väestöstä, vaan mikä tärkeintä, myös työssäkäyviä, Otshirova sanoi.

Keskustelun aiheita

  • Millä tavalla köyhyys edistää luonnon tuhoutumista?
  • Ottakaa selvää, kuinka suuri osa suomalaisista elää köyhyysrajan alapuolella.
  • Ottakaa selvää, kuinka suuri osa koko maailman väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.
  • Ottakaa selvää, kuinka suuri osa Intian ja Kiinan väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.
  • Ottakaa selvää, kuinka suuri osa Ruotsin väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.
  • Mistä johtuu, että näin suuri osa ihmisistä elää köyhyysrajan alapuolella?
  • Miten Suomesta voitaisiin poistaa köyhyys?
  • Miten Kiinasta ja Intiasta voitaisiin poistaa köyhyys?
  • Miten Venäjältä ja Yhdysvalloista voitaisiin poistaa köyhyys?

Energiavisa

Hauska energiavisa löytyy osoitteesta

http://www.tampere.fi/ytoteto/energia/energiaa/

Keskustelun aiheita

  • Jos sinulla on Internet - yhteys käytössäsi (kotona tai koulussa), laadi itsellesi energiansäästösuunnitelma.
  • Esittele energiansäästösuunnitelma koulussa ryhmällesi.
  • Yhdistelkää energiansäästöohjelmanne ja laatikaa kouluanne varten energiansäästöjuliste.

Kierrätys

Osoitteessa

http://www.edu.fi/oppimateriaalit/
ymparistokemia/kierratys.html


on artikkeleita kierrätyksestä. Tutustukaa niihin ja vastatkaa seuraaviin kysymyksiin. Opettaja voit tarvittaessa monistaa osia elellä mainitusta aineistosta.

Keskustelun aiheita

  • Järjestäkää kilpailu ympäristömerkkien tuntemisesta.
  • Mikä on tuotteen elinkaari?
  • Mitä ongelmajätteitä on kotonasi?
  • Mitä ongelmajätteille pitää tehdä?
  • Miten jätteitä käsitellään kotipaikkakunnallasi?
  • Miten jätteiden hyötykäyttöä voitaisiin mielestäsi tehostaa?
  • Miten voit itse vähentää jätteiden syntymistä?

Ihminen luonnon- ja kulttuuriolentona

Ihminen luonnonolentona



Ihmisen evoluutiolla tarkoitetaan ihmisen kehittymistä ja eriytymistä omaksi lajikseen ihmisen ja muiden apinoiden tai apinaihmisten yhteisestä kantamuodosta.

Uutta tietoa on saatu viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana fossiililöydösten myötä runsaasti.

Monet entiset käsitykset ovat osoittautuneet liian yksinkertaisiksi: ihminen ei ole suoraan kehittynyt nykyisenlaiseksi ihmisapinoista, vaan kehityslinjassa on ollut useita haaroja. Maapallolla on elänyt samanaikaisesti useita eri ihmis- ja apinaihmislajeja. Vasta noin 30 000 vuotta sitten neandertalinihmisen hävittyä syntyi nykyinen tilanne, jossa maailmassa on vain yksi ihmislaji, nykyihminen.

Nykyihminen

Kaikki maapallolla nykyisin elävät ihmiset kuuluvat samaan lajiin Homo sapiens (viisas ihminen).

Kaikki väestöt ovat erään Afrikassa eläneen kantaväestön jälkeläisiä.

Nykyihminen levisi Afrikasta Lähi-itään noin 100 000 vuotta sitten, jolloin se eli rinnan neandertalilaisten kanssa siellä.

Nykyihmiset palasivat alueelle useita kertoja ja muutto sieltä ulos tapahtui noin 60 000 vuotta sitten. Nykyihmiset asuttivat Australian 50 000 vuotta sitten (merenpinta matalammalla, piti ylittää vaan salmia), Euroopan 40 000 vuotta sitten ja Itä-Aasian ja viimeisimpänä Aasian kautta Alaskasta Amerikkaan 30.000 vuotta sitten, kun alueen välillä oli tuhat kilometriä leveä maa-alue.

DNA-molekyylien perusteella on laskettu nykyihmisen kehittyneen omaksi lajikseen noin 200 000 vuotta sitten.

Noin 400 000–250 000 vuotta sitten aivojen tilavuus kasvoi ja työkalut kehittyivät nykyihmismäisempään suuntaan.

Vanhin tunnettu vuonna 1967 löydetty ja vuonna 2005 luotettavasti iältään määritelty nykyihmisen fossiili on noin 195 000 vuoden ikäinen. .

Nykyihmisten määrä romahti noin 150 000 – 50 000 vuotta sitten hyvin pieneksi, mistä johtuu hyvin suuri geenien samankaltaisuus. Ihmisten määrän on arveltu kutistuneen 2000–10 000 yksilöön jonkin katastrofin seurauksena, mahdollisesti "tulivuoritalven”, kun Toban tulivuori räjähti 73 000 vuotta sitten. Tutkijat eivät ole yksimielisiä asiasta.

Nykyihmisen kulttuuri

Nykyihmisten kulttuuri oli pitkään samanlaista kuin neandertalinihmisten. Noin 60 000 vuotta sen jälkeen, kun rakenteellisesti nykyihmisten kaltaiset ihmiset olivat ilmestyneet maapallolle, heidän käyttäytymisensäkin alkoi saada nykyaikaisia piirteitä.

Ihmiset alkoivat kehittää uusia työkaluja ja tekniikoita. Vanhemmille ihmislajeille oli tyypillistä se, ettei kerran keksittyä hevin muuteta, esimerkiksi pystyihmisen kulttuuri säilyi samanlaisena lähes 1,5 miljoonaa vuotta ja neandertalilaisen 170 000 vuotta, yhtä pitkään kuin nämä ihmistyypit olivat olemassa.

Ihmisen evoluutio kiihtyi laajamittaisen maatalouden synnyttyä. Maatalouden myötä ruokavalio muuttui. Lihan ja juuresten väheneminen ja toisaalta viljan ja maidon lisääntyminen ruokavaliossa aiheutti raudan puutetta, hampaiden reikiintymistä ja eliniän lyhenemistä.

Väestön tiivistyminen aiempaa tiiviimpään asutukseen viljelyseuduille johti malarian, tuberkuloosin ja isorokon leviämiseen.

Vangituilla eläimillä on usein selkeää kulttuurista käyttäytymistä ja sen nopeaa kehitystä. Luonnossa apinoilla ja ihmisapinoilla on erilaisia opittuja käyttäytymismalleja.

Ihmisten kehityksessä käsi muotoutui tärkeäksi apuvälineeksi; sitä käytettiin yhä enemmän aseiden, apuvälineiden ja työkalujan valmistamiseen ja käyttämiseen. Apinaihmisten ajatellaan käyttäneen noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten yksinkertaisia kivityökaluja. Luultavasti apinaihmiset käyttivät jo ennen kivityökaluja puusta ja luista valmistettuja työkaluja. Esineitä käytettiin siihen mihin ne sattuivat sopimaan.

Leikkaavilla terillä voitiin viiltää auki paksuja eläinten nahkoja ja avata kovakuorisia hedelmiä, jolloin avautui tie aivan uusiin ravintolähteisiin.

Cro-Magnonin ihmiset saapuivat Eurooppaan noin 40 000 vuotta sitten.

Aurignacin kulttuuri 38 000–23 000 vuotta sitten oli vanhin nykyihmiskulttuuri Euroopassa. Sen aikana cromagnonit kehittivät muun muassa soittovälineitä.

Kiviesineiden valmistamiseen käytettiin säletekniikkaa. Mutkikkaita tauluja myös kaiverrettiin. Metsästyksessä käytettiin narujen päissä olevia kivikuulia ja keihäslinkoja, joilla keihäs saatettiin heittää kauaksi ja kovaa. Lisäksi siihen kuului monipuolinen esinevalikoima ja luolataide.

Jääkauden jälkeen ihmiset kesyttivät naudan, lampaan, hevosen, aasin, vesipuhvelin jne. Maanviljelykulttuuri syntyi kesyeläinten ja viljelemisen myötä, näin ihmiset sitoutuivat yhteen asuinpaikkaan. Tästä muutamien tuhansien vuosien jälkeen syntyivät ensimmäiset kaupungit ja valtiot. Sitten keksittiin kirjoitustaito ja historiallinen aika alkoi.

Keskustelun aiheita

  • Ottakaa selvää siitä, onko nykyihmisissä Neanderthalin ihmisen perintötekijöitä.
  • Miten ihmisestä tuli myös kulttuuriolento?
  • Missä ero paikoissa maanviljelus keksittiin?
  • Mistä erilaiset nykyiset viljakasvit ovat kotoisin?
  • Missä eri paikoissa keksittiin kirjoitustaito ja laskutaito?
  • Mitä Kiinalaiset ovat keksineet?

Käsityksiä ihmisen ja luonnon suhteesta...

Ihmiskeskeiset (antroposentriset) ympäristöeettiset teoriat



Utilismi

Utilismi on suuntaus, jonka mukaan luonto on olemassa vain ihmisen hyvinvointia varten. Sen mukaan ihmisellä on rajaton oikeus käyttää luontoa taloudellisesti hyväkseen. Utilismi katsoo myös tekniikan kehittymisen pystyvän ratkaisemaan luontoa kohtaavat ongelmat.

Humanismi

Humanismi on myös puhtaasti ihmiskeskeinen asenne. Humanismin ihanteena on kuitenkin ihmisen älyllinen ja eettinen kehitys. Tällaisen asenteen mukaan luonnon tulee tuottaa esteettistä tyydytystä ja edistää eettisen mielenlaadun kehittymistä Tärkeää on se, miten luontoa käytetään hyödyksi oikeudenmukaisella tavalla. Myös ihmisen vastuuta luonnosta korostetaan. Humanismin mukaan tarpeeton ylellisyyteen tähtäävä luonnon hyväksikäyttö on karsittava.

Mystisismi

Mystismi kurottaa sinne, mihin järki ei ulotu. Se tavoittelee ihmisen ja luonnon ykseyden kokemusta. Luonto ajatellaan mystismissä henkiseksi kuten ihminenkin. Luonto on siis omalla tavallaan pyhää.

Luntokeskeiset (biosentriset) teoriat

Biosentrinen ajattelutapa

Biosentrinen ajattelu pyrkii murtamaan käsitystä ihmisen etuoikeutetusta asemasta luontoon nähden. Sen mukaan myös muilla olioilla kuin ihmisillä on moraalista arvoa. Jos ajatellaan, että kaikki lajit ovat keskenään tasa-arvoisia, päädytään puhtaasti luontokeskeiseensiveyteen. Jos ihmisen katsotaan olevan ylempänä muita lajeja, puhutaan spesismistä, joka on biosentrisen ajattelun mukaan yhtä tuomittavaa kuin rasismi tai sukupuolisyrjintä.

Sentientistinen ajattelutapa

Sentientismin mukaan meidän on pidättäydyttävä aiheuttamasta kipua tuntoisille olioille. On alettu puhua eläinten oikeuksista. Jos eläimillä on itseisarvo, niihin tulee suhtautua yhtä kunnioittavasti kuin ihmisiinkin.

Vitalismi

Vitalismi vie tällaisen ajattelun vielä pidemmälle. Sen mukaan kaikilla elävillä olennoilla on yhtäläinen itseisarvo.

Luonnon säilyminen

Parhaiten luonnon säilymisen takaisi biosentrinen elämäntapa, mutta ihmisen on kovin vaikeaa (ellei mahdotonta) luopua laajamittaisesta ihmiskeskeisestä ajattelusta.

Elämän jatkuminen vaatii elämäntapaa, joka edellyttää luonnontaloudellista tietoa mutta samalla vaalii ihmisen siveellistä kehittymistä ja erityisesti luonnon kunnioittamista. Tämä on posthumanismia. Ympäristösiveellisten kysymysten pohdinta auttaa löytämään oikean suhtautumistavan luontoon.

Keskustelun aiheita

  • Mikä yhteistä on uskonnoilla ja mystisismillä?
  • Miksi opetushallituksen opetussuunnitelma kutsuu kapitalismia utilismiksi?
  • Mitä on posthumanismi?
  • Miksi opetushallituksen opetussuunnitelmassa ei mainita posthumanismia?
  • Aiotko opetella yllä esiintyvät sivistyssanat?

Kulttuurihistorian suuret linjat

Historiallisia yhteiskuntatyyppejä

Yhteiskuntia voidaan tyypitellä mm. seuraavasti länsimaista historiallista kehitystä seuraillen:
  1. metsästys- ja keräily-yhteiskunta
  2. maatalousyhteiskunta
  3. teollisuusyhteiskunta ja
  4. tietoyhteiskunta.

Kehitysopin seurauksia



Charles Darwin

Kun (Charles Darwinin) kehitysoppi oli 1800- luvun loppupuolella levinnyt eri puolille maailmaa, kiinnostus ihmisyhteisöjen kehitystä kohtaan kasvoi. Kuten eläinlajit olivat vähitellen kehittyneet luonnollisen valinnan seurauksena yksinkertaisista yhä monimutkaisemmiksi, ajateltiin myös ihmisyhteisöjen kehittyneen samaan tapaan.

Ihmiskunnan synty

Nykyään ajatellaan yleisesti, että varhaiset esivanhempamme, jotka elivät muutamia miljoponia vuosia sitten, keräilivät kasveja ja söivät haaskoja. Monet ajattelevat, että yhteisö oli pieni ja koottu ruoka jaettiin.

Metsästys- ja keräilytalous

Metsästys- ja keräilytalouteen siirryttiin n. 1-2 miljoonaa vuotta sitten. Metsästys- ja keräilytaloudessa lähes ainoa työnjako liittyi siihen, että pitkiä metsästysretkiä, joille ei voitu ottaa mukaan lapsia, tekivät miehet, ja kasvisten keräilyä suorittivat naiset. Orjien tai työläisen käyttöön ei ollut mitään tarvetta.

Maanviljelys ja karjanhoito

Maanviljelys ja karjanhoito levisivät erityisesti viimeisen jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten (mahdollisesti eri aikoina eri paikoissa) ja aiheuttivat suuria muutoksia yhteiskunnissa.

Aluksi yhteiskunnallista valtaa siirtyi maanviljelystä harrastaville naisille, ja myös varhaisten uskontojen jumalat olivat naisia.

Pohjoisilla seuduilla, joilla metsästys oli tärkeää, yhteiskunnallista valtaa siirtyi metsästystä harjoittaville miehille.

Orjanomistus-
yhteiskunta ja yksityisomistus

Maanviljelystä ja karjanhoitoa harjoittava yhteiskunta tarvitsi työvoimaa. Aikaisemmin vangiksi saadut vihollismiehet oli usein tapettu ja naiset otettu vaimoiksi. Nyt viholliset säästettiin, ja heistä tehtiin orjia. Syntyi orjatyövoimaan perustuva yhteiskunta, jossa tuotantoylijäämä synnytti yksityisomistuksen.

Maaorjuus ja sodat

Orjanomistusyhteiskunta alkoi orjien kohtelun parantuessa käydä taloudellisesti kannattamattomaksi. Vähitellen entisistä orjista ja köyhistä ihmisistä muodostuivat palkkatyöläiset ja maaorjat.

Kuninkaat jakoivat maat ”jalosukuisille” (aatelisille), ja talonpojista tehtiin maahan sidottuja maaorjia. ”Jalosukuiset” (aateliset) hoitivat hallintoa ja oikeuslaitosta sekä toimittivat kuninkaille sotilaita.

Maaorjuuden kaltainen tila valiitsi myös Kiinassa ja Intiassa.

Teollisuusyhteiskunta, kapitalismi, sosialismi ja kommunismi

Teollisuuden nousu synnytti pääomatalouden (kapitalismin), jonka aatteellisia tukijoita ovat taloudellinen vapaamielisyys (liberalismi) ja säilyttäjät (konservatismi).

Teollisuustyöväestön keskuuteen levisi yhteisötalouden kannatus (sosialismi). Yhteisötaloudellisia (sosialistisia) aatteita ovat mm. sosialidemokratia (jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle ansioidensa mukaan) ja kommunismi (jokaiselta kykyjensä mukaan ja jokaiselle tarpeidensa mukaan).

Tehtävä

Ohje

Lue alla oleva teksti. Katso alempana olevasta osiosta "1800 - luvun maalaisyhteiskunnan sanasto" merkitykset niille sanoille, jotka ovat sinulle outoja. Mikäli sanaa ei löydy edes sieltä, käytä Internertin hakua.  Kirjoita lukemasi perusteella lyhyehkö kirjoitus, jossa kerrot, mikä alla kuvatussa yhteiskunnassa oli mielestäsi hyvää ja mikä huonoa.



Tekstin lähde: Vilhelm Mobergin teos Maastamuuttajat 1, alkuteos Utvandrarna 1948, suomentanut Kristiina Kivivuori, Otava 1958.

1800-luvun maaseutu, seutu, jonka he jättivät: Itse pitäjä

Ljuderin pitäjä Kongan kihlakunnassa käsittää kaksi peninkulmaa pitkän ja puoli peninkulmaa leveän alueen. Maa on multa-, kangas- ja hiekkamaata. Vettä on vähän, kaksi jokea ja neljä pienehköä järveä tai lampea. Sata vuotta sitten seudulla kasvoi vielä tiheitä honkametsiä, ja lehtimetsät ja lehtoniityt peittivät laajoja alueita, jotka nyt ovat hakamaina.

Tammikuun 1. päivänä 1846 Ljuderissa oli 1 925 asukasta, 998 miespuolista ja 927 naispuolista. Vuodesta 1750 lukien väestö oli kasvanut melkein kolminkertaiseksi. Maattomien asukkaiden, syytinkiläisten, päivätyötorpparien, mäkitupalaisten, palkollisten, ruotuvaivaisten, turvattomien ja vakinaista asuinpaikkaa vailla olevien lukumäärä oli karttunut saman ajan kuluessa noin viidenkertaiseksi. 

Mistä ihmiset elivät

Maakirjan mukaan Ljuderissa on 43 täystaloa, jotka vuonna 1750 olivat 87 omistajan hallussa. Perinnönjaossa tapahtuneet tilojen lohkomiset olivat vuoteen 1846 mennessä nostaneet viljelyosuuksien lukumäärän 254: ksi, joista kaksi kolmannesta oli kahdeksannesmanttaalin taloja tai sitä pienempiä. Yli yhden manttaalin taloja oli enää vain neljä, Kråkesjön ja Gåsamålan säterit, Ljuderin pappila ja nimismiehenpuustelli Ålebäck.

Elinkeinoina harjoitettiin sata vuotta sitten karjanhoitoa, maanviljelystä ja sen ohella viinanpolttoa sekä jossakin määrin käsityöläisammatteja. Viljan hinnat olivat vielä niin alhaiset, etteivät talolliset voineet hankkia elatustaan jalostamatta viljaa viinaksi. Viinapannuja pitäjässä oli 1840-luvulla suunnilleen 350; noin joka kuudennella pitäjäläisellä oli oma astia juoman valmistusta varten. Viinapannun koko määräytyi talon koon mukaan; jos puolen manttaalin talossa oli 20 kannun vetoinen astia, oli neljännesmanttaalin talossa 10 kannun vetoinen. Isoin pannu oli tulella Kråkesjön säterissä ja toiseksi isoin pappilassa, joka oli manttaalilaskussa Kråkesjöstä seuraava. Kaikki viinan valmistajat saivat vapaasti myydä tuotettaan.

Mutta kun kirkkoherra Enok Brunsaderista tuli seurakunnan rovasti vuonna 1833, hän määräsi, ettei pappilassa saanut sunnuntaisin myydä eikä tarjoilla viinaa, paitsi päiväläisille ja talonväelle. Vuonna 1845 pitäjänkokous päätti, ettei kirkon edustalla saatu jumalanpalveluksen aikana myydä viinaa lähempänä kuin 200 sylen päässä pyhäköstä. Ja sen pitäjäläisen, joka antoi viinaa Herran ehtoollisella käymättömälle lapselle, piti maksaa yhden pankkoriksin sakko vaivaiskassaan. Sama pitäjänkokous varoitti vanhempia totuttamasta lapsiaan viinan juontiin. Vain niiden lasten, joissa ilmeni taipumusta viinaan, tuli saada sitä nauttia, mutta niin runsaita määriä, että he tulivat siitä kipeiksi; tällä tavoin heidät saattoi vieroittaa mieliteostaan. 

Ketkä pitäjää hallitsivat



Ljuderin huomattavin mies oli 1840-luvulla rovasti Enok Brusander, joka virkansa kautta edusti Kaikkivaltiasta, taivaan ja maan kuningasta. Mahtiasemaltaan oli häntä lähinnä Ålebäckin kruununnimismies Alexander Lönnegren, joka oli saanut virkansa kuninkaan käskynhaltijalta ja edusti maallista majesteettia, Ruotsin ja Norjan hallitsijaa Oskar I:tä, jonka kaksi valtakuntaa olivat tästä maailmasta. Syntyperän ja maallisen omaisuuden puolesta oli Kråkesjön säterin omistaja, luutnantti ja ritari Paul Rudeborg pitäjän ensimmäinen mies. Hän ja hänen puolisonsa olivat ainoat, joilla oli aatelisnimi ja aatelisten edut. Kihlakunnankäräjillä pitäjää edusti lautamies, kirkonisäntä ja kauppias Per Persson Åkerbystä, luutnantti Rudeborgin jälkeen asukkaista rikkain.

Nämä neljä miestä olivat ne, jotka pitäjää hallitsivat, hengellisten ja maallisten virkojensa nojalla sekä niiden sanojen, jotka luemme Roomalaiskirjeen 13. luvun kolmesta ensimmäisestä värssystä: »... ne vallat, jotka ovat, ovat Jumalan säätämät.» 

Keitä muita pitäjässä asui



Niiden 254 talollisen ja torpparin lisäksi, jotka omistivat ja pitivät hallussaan manttaaliin pantua maata, oli pitäjässä kirjoilla 39 käsityöläistä ja kisälliä, 92 mäkitupalaista, 11 ruotusotamiestä, 6 kestikievaria ja krouvaria, 5 hevoskauppiasta ja 3 kulkukauppiasta. Edelleen pitäjässä oli 274 palkollista, 23 ruotuvaivaista, 104 »varsinaista pitäjänvaivaista», 18 viallista ja ontuvaa, 11 kuuroa ja mykkää, 8 sokeaa, 6 heikkonäköistä, 13 pahoin raajarikkoista, 4 halvattua, 5 vajavaista, 3 höperöä, 1 »puolihöperö», 3 huoraa ja 2 varasta. 27 paikkakunnalta poistunutta henkilöä, joista ei ollut sen koommin kuultu, oli merkitty kirkonkirj aan 'Pitäjästä poistuneisiin'.

Köyhät, »varsinaiset pitäjänvaivaiset ja epäkelvot», oli jaettu kolmeksi luokaksi, joista pitäjänlautakunnan pöytäkirjoissa oli erityiset määräykset.

Ensimmäisen luokan vaivaisia olivat epäkelpoisimmat, vanhat ja raajarikot, jotka olivat kokonaan työhön kykenemättömiä. Heille annettiin ensimmäisen luokan vaivaisapua eli täysi ylläpito, joka teki vuosittain 3 riksiä pankkoa ynnä neljä vakallista jyviä.

Toiseen luokkaan luettiin ne, jotka vain osaksi tai puoliksi olivat epäkelpoja ja kykenivät osaksi tai puoliksi elättämään ja vaatettamaan itsensä ja lapsensa. Heille annettu apu käsitti vuotuisen rahasumman, jonka suuruus vaihteli 12 killingistä 1 riksiin, sekä enintään kaksi vakallista köyhänjyviä.

Kolmannen luokan vaivaisia olivat ne, jotka tarvitsivat apua vain tilapäisesti; heille jaettiin 'Ljuderin Seurakunnan Almuja' lautakunnan suorittaman tutkimuksen jälkeen. Näitä alimman luokan vaivaisia olivat myös ne, jotka paheellisen elämän tai laiskuuden kautta olivat itse aiheuttaneet köyhyytensä; heistä tuli lautakunnan päätöksen mukaan »muistaa pienimmällä vaivaisavulla ja siten totuttaa raittiuteen ja uutteruuteen».

Köyhät orpolapset lautakunta antoi huutokaupalla ruokolle »sopiviin taloihin niin edulliseen hintaan kuin mahdollista oli». Näille »huutolaispojille» ja »huutolaistytöille» pyrittiin löytämään kasvatuskoti, jossa he »saisivat semmoista isällistä hoitoa, että he säällisellä ajalla tottuisivat uutteruuteen ja hyville tavoille».

Olot olivat samanlaiset kuin kaikissa muissakin pitäjissä siihen aikaan. 

Asukkaiden sielunhoito



Kansa kasvatettiin puhtaaseen evankelisluterilaiseen oppiin, vuoden 1686 kirkkolain määräysten mukaan, ja harhaopeilta ja vanhingollisilta uusilta uskonliikkeiltä sitä varjeli Kunink. Majesteetin 'Plakaatti ja Kielto' tammikuun 12:nnelta 1726, »tämä terveellinen säädös, jonka tarkoituksena oli ylläpitää hyvää järjestystä seurakunnassa ja kristillistä yhtenäisyyttä opissa».

Kirkkolaissa papistoa kehotettiin valvomaan, että lapset saivat oppia välttävän sisälukutaidon, niin että »he omin silmin voisivat nähdä, mitä Jumala pyhässä sanassaan sääti ja käski». Lukutaitoa pidettiin suotavana pelkästään sielun autuuden saavuttamiseksi, ja sen opettaminen oli kauan aikaa lukkarin tai lasten vanhempien huolena. Joka syksy seurakunnanpaimen järjesti ruoduittain uskonopin tai Lutherin Vähän Katekismuksen kuulusteluja, joissa kaikkien naimattomien seurakuntalaisten lukutaitoa koeteltiin ja joihin heidät voitiin sakon uhalla velvoittaa saapumaan.

Vuonna 1836 pitäjä palkkasi oman koulumestarin, Rinaldo-nimisen entisen husaarin, jolta oli toinen silmä puhki ja jolle siitä syystä oli ennen määräaikaa myönnetty ero sotaväestä. Koulumestarin vuotuinen palkka oli kolme tynnyriä rukiita ja yksi killinki päivältä jokaista opetettavaa lasta kohden. Lisäksi lasten vanhempien kuului järjestää hänelle asunto ja toimittaa polttopuut. Rinaldo kuljeskeli kylissä ja piti koulua talollisten luona,  joista kukin vuorollaan antoi käyttöön jonkin kamarin tai ullakkohuoneen. Lukukauden pituus oli kussakin paikassa koulumestarin itsensä määrättävissä. Hän oli ottanut tehtäväkseen opettaa lapsille ulkoa Lutherin Vähän Katekismuksen. Omasta aloitteestaan hän rohkeni opettaa hiukan myös turhanaikaisia ja maailmallisia aineita: laskentoa, kirjoitusta, isänmaan historiaa ja maantietoa.

Useimmat sekä mies- että naispuoliset asukkaat osasivat auttavasti lukea sisältä. Yhteisen kansan joukossa oli myös monia, jotka osasivat kirjoittaa nimensä; harvassa oli niitä jotka osasivat kirjoittaa enemmänkin. Naisista oli kirjoitustaitoisia vain vähäinen osa; kukaan ei ymmärtänyt, mitä hyötyä naissuvulle voisi olla kirjoitustaidosta. 

Uskonnollista eksytystä

Ruotsin kirkkohistoriasta tuttu niin sanottujen åkelaisten uskonollinen eksytys, joka sai alkunsa naapuripitäjässä Elmebodassa 1780-luvulla, koetteli myös Ljuderia. Åkelaisiksi lahkolaisia sanottiin lahkon perustajan, Elmebodan Östergöhlissä asuvan talollisen Åke Svenssonin mukaan. He pyrkivät jäljittelemään ensimmäistä kristillistä seurakuntaa ja ottivat uudelleen käytäntöön apostolisen ajan laitoksia. Åkelaiset eristäytyivät kirkosta eivätkä tunnustaneet paikkakuntansa hengellistä enempää kuin maallistakaan esivaltaa. Kaiken ihmisten välisen erottelun säädyn tai omaisuuden nojalla he katsoivat sotivan Jumalan sanaa vastaan, ja omassa piirissään he ottivat käytäntöön täydellisen omaisuudenyhteyden. Kukaan heistä ei sanonut mitään maallista tavaraa omakseen. Jumalanpalveluksen ja ehtoollisellakäynnin he suorittivat omassa keskuudessaan.

Uuteen uskonliikkeeseen liittyi nelisenkymmentä henkeä Elmebodan ja Ljuderin pitäjistä. Suuri osa lahkolaisista kuului Åke Svenssonin sukuun, jota oli levinnyt laajalle molempiin pitäjän. Harhaopin tyyssijana Ljuderissa oli Kärragärden talo, jonka omisti Åken lanko, Andreas Månsson.
 
Åkelaiset kutsuttiin Växjön tuomiokapitulin kuulusteltaviksi ja heille annettiin ankarat varoitukset ja nuhteet. Mutta he olivat parantumattomia ja vastasivat kirkonmiehelle sopimattomin puhein. Heidät julistettiin kirkonpannaan, mutta he pysyivät eksytyksessään. Silloin heidät saatettiin maallisen tuomioistuimen eteen ja haastettiin Kongan kihlakunnanoikeuteen Ingelstadiin, missä käräjäoikeus -vaati heitä tottelemaan voimassa olevia lakeja ja noudattamaan säädettyjä kirkonmenoja.

Åke Svenssonia ja hänen kannattajiaan ei saatu peruuttamaan harhaoppejaan. He kieltäytyivät palaamasta ainoan oikean ja totisen kirkon yhteyteen.

Kirkon rauhan ja yleisen turvallisuuden säilyttämiseksi asia siirrettiin Göötan hovioikeuteen, joka päätöksessään julisti että Elmebodan ja Ljuderin lahkolaiset, olivat »peräti mielenvikaisia ja vailla täyttä ymmärrystä. Niinpä hovioikeus katsoi sekä yleisen järjestyksen että eksyneidein oman edun vaativan, että heitä pidettäisiin hospitaalissa: Göötan hovioikeus päätti, että Åke Svensson ja seitsemän muuta lahkon päämiestä, jotka eritoten ja moninaisin tavoin ovat mielenvikansa osoittaneet, oli vietävä Tukholmaan ja Danvikenin hullujenhuoneeseen saamaan tilansa vaatimaa hoitoa ja huolenpitoa.

Kahdeksan lahkolaista oli siis hovioikeuden tuomion alaisia ja hulluinhoitolaisiksi julistettuja. Heidät luovutettiin paikkakunnan kruununnimismiehen huostaan, ja kruununpalvelijan toimesta heidät vietiin vuonna 1786 Danvikenin hullujenhuoneeseen. Åke Svensson, Andreas Månsson Kärragärdestä ja kaksi muuta telkien taakse vietyä siirtyi hospitaalissa manan majoille nautittuaan kaksi vuotta tilansa vaatimaa hoitoa ja huolenpitoa. Åke oli kuollessaan vasta kolmekymmentäviisivuotias.

Muut åkelaiset pääsivät vähin erin vapaiksi ja saivat mielenviastaan parantuneina palata kotipitäjiinsä, missä nämä entiset hulluinhoitolaiset sittemmin viettivät sävyisää ja harmitonta elämää. Ja monen vuoden ajan näytti siltä kuin åkelaisuuden uhkaava palo olisi ainaiseksi tukahdutettu.

Mutta 1840-luvulla tätä vaarallista uskonnollista eksytystä ilmeni jälleen Ljuderin pitäjässä; tapahtuma kuuluu kuitenkin jo kertomuksen puitteisiin.

1800 - luvun maalaisyhteiskunnan sanasto (Suomessa)

Huusholli talousaskareet kuten ruuanlaitto

Irtolainen henkilö, jolla ei ole vakituista asuinpaikkaa

Itsellinen maaseudulla tilapäisansioilla elävä vakituista tointa tai omaa maanviljelystä pitämätön tilaton henkilö

Itseviikko palkollisten vuotuinen vapaaviikko pyhäinmiestenpäivän aikaan, yleensä vain tällöin oli mahdollista siirtyä toisen talon palvelukseen

Joutolainen loinen (katso ao. määritelmää)

Kartano iso komearakennuksinen maatila

Lampuoti itsenäisen tilan vuokraaja

Lampuotitila viljelykseen käytettäväksi aiottu manttaaliinpantu vuokratila, joka hallintansa puolesta on jonkun toisen tilan alainen

Lampuotivero tilan vuokra, josta vain pieni osa maksettiin rahana

Loinen maaseudun tilattomaan väestöön kuuluva, omaa asuntoa vailla oleva henkilö, joka korvauksetta tai pienestä korvauksesta asuu toisen luona

Maanomistaja kartanon omistaja, talonpoika tai pientilan haltija

Maanvuokraaja lampuoti, torppari tai mäkitupalainen

Maaton vuodeksi kerrallaan pestattu palkollinen tai tilapäinen työntekijä, joka ei omistanut tai vuokrannut maata

Manttaali maatilan veroluku, jonka perusteella aiemmin määrättiin tiluksen maavero ja jolla on vieläkin merkitystä jakoperusteena

Manttaalikirja tai -luettelo: henkikirja

Manttaaliluku useista eri maksuista yhdistetty maatilalle manttaalin mukaan määräytynyt vero

Muonamies omassa ruuassaan maanomistajan rakennuksessa asuva maataloustyöntekijä, joka sai osan palkastaan viljana, maitona ym. tuotteina

Mäkitupa omalla tai vuokramaalla oleva mökki, jonka asukas tavallisesti saa ainakin pääasiallisen elantonsa muualta

Mäkitupalainen mäkitupa-alueen vuokramies, mäkituvan omistaja

Palkollinen palvelusväkeen kuuluva henkilö, kuten pehtori, renki, piika tai muonamies

Palkollisasetus vuodelta 1805, säänteli isäntien ja palkollisten suhteita

Palkollissääntö vanha laki vuodelta 1865, säänteli isäntien ja palkollisten suhteita, kumottiin työsopimuslailla 1922

Palstatila suuremmasta tilasta, emätilasta, erotettu yksityisoikeudellisesti itsenäinen tila, jonka manttaali ja verot sisältyivät emätilan manttaaliin ja veroihin; asetus vuodelta 1926 muutti palstatilat lohkotiloiksi

Pehtori maataloustyönjohtaja, joka tavallisesti vastasi tilan maatalouden hoidosta

Piika maalaistalossa talon ruuissa oleva naispuolinen palvelija tai palkollinen

Renki maalaistalossa talon ruuissa oleva työmies

Syytinki kiinteistön kaupassa omistajan itselleen tai muille pidättämä oikeus johonkin etuun esim. elinikäiseen eläkkeeseen ja hoitoon

Säteri säterikartano, -tila: verosta vapaa aatelisen asumatila

Säteriratsutila -rustholli, -rustitila: kruunulle perustettu säteri, joka ratsupalvelusta vastaan luovutettiin entiselle haltijalleen tai joka muuten sai pitää säterivapautensa

Säterivapaus aatelisen vapaus velvollisuudesta maksaa veroa sen talon puolesta, jossa hän itse asui

Taksvärkki päivätyö, jota tehden maksettiin talolle sen mailla olevan rakennuksen ja viljelysmaan vuokra

Talo itsenäinen rakennettu maatila, joka on tavallisesti niin suuri, että viljelijä perheineen saa siitä pääasiallisen elantonsa

Talollinen, talonpoika itsenäisen, varsinkin keskikokoisen maatilan omistaja

Tinki määräajassa suoritettavaksi määritelty työmäärä

Torpankontrahti torppaa koskeva isännän ja torpparin välinen suullinen tai kirjallinen sopimus, jossa sovittiin mm. taksvärkeistä

Torppa maanviljelystä varten vuokralle annettu maatilan alue, jolla on tai jolle on aiottu rakentaa tarpeelliset rakennukset

Torppari torpan vuokramiesoikeuden haltija

Torpparilaki laki vuokra-alueiden lunastamisesta vuodelta 1918

Luonnon asema erilaisissa kulttuureissa

Afrikka



Siitä, millainen inhimillinen valtarakenne (kulttuuri) oli miljoona vuotta sitten, on vaikea saada tarkkoja tietoja. Aivan viime vuosiin saakka eri puolilla maailmaa on esiintynyt keräilijä- ja metsästäjäkulttuureja, joiden on arveltu poikkeavan vain vähän esi-isiemme vastaavista kulttuureista.

Usein tarkasteltu esimerkki ovat Afrikassa Angolan, Namibian ja Botswanan rajamailla Kalaharin autiomaassa elävät kungit. Aikaisemmin kungeja kutsuttiin halveksivasti bushmanneiksi (pensasihmiset) ja heidän valtarakennettaan (kulttuuriaan) vähäteltiin tai heillä ei oletettu olevan minkäänlaista valtarakennetta (kulttuuria).

Erityisesti 1960-luvulla ennakkoluulottomat tutkijat perehtyivät kungien valtarakenteeseen (kulttuuriin), ja siitä voitiin löytää kaukaisten esi-isiemme elämäntapaa muistuttava elämäntapa.

Metsästäjä-keräilijätaloudelle on ominaista liikkuva elämäntapa. Kosteana kesäaikana lokakuusta toukokuuhun kungit vaeltavat noin 30 hengen eli noin kuuden perheen ryhmissä.

He pystyttävät tilapäisleirejä mongongopähkinämetsiin ja vaihtavat leiripaikkaa muutaman viikon välein. Syynä paikan vaihtamiseen on se, että muutoin ravinnonhankintamatkat tulevat liian pitkiksi. Vaeltamisessa on siis kyse mukavuudesta, ei kilpajuoksusta nälän kanssa.

Eri ryhmien välillä on laaja, vapaamuotoinen yhteyksien verkosto. Lahjojen antaminen ja saaminen (ei vaihto) on tärkeää kungien yhteisöissä.

Kuljeksivan joukon yksilöluku, noin 30 ihmistä, on suunnilleen sama kaikissa metsästäjä- keräilijäyhteisöissä. Jos yksilöitä olisi vähemmän, ryhmä olisi liian heikko, jos heitä olisi enemmän, ravinnonhankinta olisi vaikeampaa.

Kuivina talvikuukausina kungit kerääntyvät pysyville vesikuopille yli sadankin ihmisen joukoiksi. Se on kiihkeän seuraelämän, tanssimisen, parantamisen, aikuistumismenojen, tarinoitten kertomisen, lahjojen antamisen ja avioliittojen järjestämisen aikaa.

Tällä elämän julkisella vaiheella on myös omat haittansa. Suuri ihmisjoukko merkitsee sitä, että työtä ravinnon hankkimiseksi on tehtävä enemmän. Usein syntyy myös riitoja.

Heti, kun sateet alkavat, ihmiset hajaantuvat pieninä ryhminä mongongometsiin. Ryhmien kokoonpano ei ole kuitenkaan välttämättä sama kuin edellisenä kesänä: julkisen vaiheen aikana ihmisillä on tilaisuus liittyä niihin, joiden kanssa he mieluiten elävät, ja jotkut ryhmät hajoavat sisäisten jännitysten vuoksi.

Metsästäjä- keräilijät eroavat esimerkiksi isoista apinoista siinä suhteessa, että vaikka apinat elävät noin 30 yksilön ryhmissä, ne eivät yleensä keräänny suuremmiksi joukoiksi kuten metsästyksellä ja keräilyllä elävät ihmiset.

Mitä tulee taiteiden ja tutkimuksen puuttumiseen, on totta. että vaeltavilla ihmisillä on hyvin vähän taide-esineitä yms., mutta tämä johtuu liikkumisen tarpeesta. Leiristä toiseen siirtyessään kungit kuljettavat koko omaisuutensa, keskimäärin 12 kiloa, mukanaan. Useimmat lentoyhtiöt sallivat nykyään 20 kiloa matkatavaroita ilman lisämaksua.

Perinteensä kungit kuljettavat päässään, eivät selässään. Heidän laulu-, tanssi- ja tarinaperinteensä on aivan yhtä rikas kuin minkä tahansa muun kansan.

Missään tapauksessa kungit eivät ole tietämättömiä ympäristönsä suhteen. He tuntevat sen pikkupiirteitä myöten. He ovat antaneet nimen yli 200 kasvilajille, ja yllättävän suurta osaa näistä kasveista he pitävät syötävinä.

Ruokavaliosta lihan osuus on vain 30–40 %. Keräilijätaloudessa perusravintona ovat siis kasvikset. Vain pohjoisilla alueilla, joilla kasvien saanti riippuu vuodenajasta, metsästys ja kalastus tuottavat valtaosan ravinnosta.

Sukupuolten välillä vallitsee useimmiten sellainen työnjako, että miehet metsästävät ja naiset keräilevät. Tämä johtuu käytännöllisistä syistä: metelöivien lasten kanssa on vaikea metsästää, eikä keräilijätalouksissa ole yleensä järjestetty lasten päivähoitoa.



Kung-heimon naiset synnyttävät kerran kolmessa tai neljässä vuodessa. Tämä väli on yleinen ilmiö keräilijätaloudella elävillä kansoilla, ja tiheämpi synnyttäminen ei sopisi liikkuvaan elämään, sillä kahden lapsen kantaminen olisi liian raskasta. Kung-heimon äidit imettävät 3-4 vuotta, mikä on omiaan estämään uudestaan raskaaksi tulemista.

Kung-heimon miehet metsästävät vähän yli 21 tuntia viikossa, ja heidän kokonaistyöaikansa on noin 44 tuntia viikossa. Naiset käyttävät keräilyyn hieman yli 12 tuntia viikossa, ja kun kaikki muu työ - talousaskareet lastenhoitoa lukuun ottamatta lasketaan mukaan, naisen työaika on 40 tuntia viikossa. Koska naiset enimmäkseen huolehtivat lapsista, heidän työaikansa on kuitenkin pitempi kuin miesten.

Kungeilla ei ole ruokavarastoja. Ravinnon varastointi olisi vastoin sitä tapaa, että kungit jakavat ruokansa.

Jakamisen kanssa samaa juurta on kungien suuri tasa-arvoisuus. Kungeilla ei ole päälliköitä eikä johtajia. Ongelmat ratkaistaan yleensä ennen kuin niistä syntyy uhkaa yhteisölle. Keskustelut ovat yleisiä, ja yleinen naljailu lopettaa helposti riidat alkuunsa. Tutkija kysyi kerran eräältä kungilta, oliko heillä päälliköitä. Mies vastasi: "Kaikkihan me olemme päälliköitä, jokainen on oma päällikkönsä."

Tasa-arvoisuus vaatii omia juhlamenoja (rituaaleja) silloin, kun onnistunut metsästäjä palaa leiriin. Niiden tarkoituksena on vähätellä koko asiaa, jotteivät ylpeys ja itserakkaus saisi jalansijaa.

Onnekkaan metsästäjän pitää istua aivan hiljaa, kunnes joku muu tulee kysymään, että mitä tänään sait. Hänen pitää vastata, ettei hänestä metsästämään ole ja ettei hän ole nähnyt mitään paitsi ehkä jonkun pienen. Mitä suurempi saalis, sitä enemmän sitä vähätellään.

Metsästäjä - keräilijöillä on erittäin vähän työkaluja, mutta ne ovat tarkoituksenmukaisia ja huolellisesti valmistettuja. Metsästäminen ja keräily vaativat molemmat huomattavaa ammattitaitoa.

Tutkijat sanovat, että emme voi varmasti tietää, elivätkö esi-isämme kuten kungit, mutta metsästäjä - keräilijän elämäntavalla on varmasti ollut merkittävä vaikutus nykyihmisen muotoutumisessa.

Keskustelun aiheita

  • Luettele metsästäjä- keräilijäheimon siveyden pääperiaatteet.
  • Pohtikaa kysymystä siitä, miksi yksityisomistus, itsekkyys ja ylpeys eivät saaneet jalansijaa metsästäjä- keräilijäheimoissa.
  • Miksi metsästäjä- keräilijäheimoissa vallitsi tasa-arvo eri yhteisön jäsenten sekä myös sukupuolten välillä?
  • Pohtikaa, vallitseeko kouluyhteisössä tasa-arvo oppilaiden kesken? Mitä syitä vallitsevaan asiantilaan löydät?
  • Pohtikaa miten oppilaiden välistä tasa-arvoa voitaisiin lisätä.
  • Keskustelkaa, onko laiskuutta olemassa. Haluaisitko laiskotella? Kirjoita lyhyt aine aiheesta "laiskottelu elämän tarkoituksena".
  • Kuka keksi tulen?
  • Kuka keksi pyörän?
  • Kuka keksi kirjoitustaidon?
  • Kuka keksi kirjapainon?
  • Kuka keksi toetokoneen?
  • Miksi tuoli ja pöytä pitää keksi aina ja vain aina uudestaan?

Maanviljelystalous



Maailman kansojen enemmistö siirtyi jonkin tyyppiseen maanviljelyyn tai karjanhoitoon noin 10 000 vuotta sitten.

Kenties kahden miljoonan vuoden ajan ihmisen esivanhemmat olivat harjoittaneet liikkuvaa metsästys- ja keräilytaloutta, joille oli ominaista tekniikan ja perinteiden muuttumattomuus.

Sitten vanha elämäntapa hylättiin käytännöllisesti katsoen kokonaan muutamassa tuhannessa vuodessa. Uuden elämäntavan oireita on löydettävissä 20 000–30 000 vuotta vanhoista aineistoista.

Maailman väkiluvun arvioidaan olleen 10 000 vuotta sitten 5-10 miljoonaa. Kahdeksassa tuhannessa vuodessa se määrä kasvoi 300 miljoonaksi.

Maanviljelykseen siirtyminen tapahtui itsenäisesti useilla eri seuduilla. Maanviljelysvallankumouksen kolme tärkeintä puolta ovat nopea siirtyminen liikkuvasta elämästä pysyvään asumiseen, väkiluvun kasvu ja muutoksen yleismaailmallisuus.

Maailmassa tapahtui 10 000 vuotta sitten myös valtava ilmaston muutos. Jääkausi loppui ja ilmasto lämpeni.

Maanviljelys merkitsi yhteisön rakenteen muuttumista. Syntyi ylijäämää, joka aiheutti rikkaiden ja köyhien yhteiskuntaluokkien synnyn.



Yhteiskunnan kehitys edellytti myös omaisuuden turvaamista. Tätä tarkoitusta varten kehitettiin hallintokoneisto ja armeijat.

Keskustelun aiheita

  • Pohtikaa, miksi maanviljelys aiheutti voimakkaan väkiluvun kasvun.
  • Etsikää lehdistä hallinnollista virkavaltaisuutta puoltavia ja vastustavia kirjoituksia.
  • Tarvittaisiinko yhteiskunnassa mielestäsi nykyistä pehmeämpää vai kovempaa linjaa? Kirjoita lyhyt aine käsityksesi perustetuista.

Maanviljelyksen seurauksia

Maanviljelyksen synnystä ei ole kirjallisia historiallisia todisteita. Meidän aikanamme tapahtuu vielä metsästäjä- keräilijäheimojen siirtymistä maanviljelykseen. Tutkimalla näitä siirtymisiä voidaan saada jonkinlaista tietoa maanviljelyksen seurauksista.

Useimmat metsästäjä-keräilijät asettuivat jo tuhansia vuosia sitten aloilleen viljelemään maata tai hoitamaan karjaa. Muutamat elävät yhä vanhaan malliin, mutta monet näistä ryhmistä ovat siirtymässä pysyvään asumismuotoon.

Jotkut kung-heimon jäsenistä ovat vaihtamassa alaa ja heitä tutkitaan tarkasti. Tutkijat ovat todenneet, että siinä siirtymävaiheessa, missä kungit nyt ovat, vallitsee ristiriita jakamisen ja säästämisen välillä.

Jakaminen on keskeinen asia metsästäjä- keräilijäelämässä, ja säästäminen tai taloudellinen varojen käyttö on yhtä keskeinen asia maanviljelyssä ja karjanhoidossa.

Kungien leireissä ruoka jaetaan oitis niin omille kuin vieraillekin.

Jos paimentolainen menettelisi samoin karjansa tai maanviljelijä satonsa suhteen, hän olisi äkkiä entinen paimentolainen tai maanviljelijä.

Monet perheet kärsivät näiden ristiriitaisten vaatimusten puristuksessa. (Yhteismaanviljelystä tai yhteisyyteen perustuvaa karjanhoitoa ei kukaan ole kundeille tarjonnutkaan.)

Jotkut kungit ovat joutuneet lopettamaan maanviljelyksen tai karjanhoidon jaettuaan liian suuren osan tuloksesta sukulaisilleen. Jotkut toiset ovat joutuneet erityksiin pidettyään kiinni yksityisomaisuudestaan.

Maanviljelys on Afrikassa vallitsevan tavan mukaan jätetty naisten hoidettavaksi.

Miehet huolehtivat kungien karjasta, ja kun he saavat tuloja karjan myynnistä, heidän arvoasemansa naisiin nähden nousee.

Kun maatilat ovat toisistaan erillään, mies voi esimerkiksi pahoinpidellä vaimoaan ilman, että yhteisö tulee apuun (kuten oli laita aikaisemmin).

Lapset oppivat aikaisemmasta poiketen, että on olemassa naisten töitä ja miesten töitä, poikien leikkejä ja tyttöjen leikkejä.

Myös syntyvyys on alkanut kungien keskuudessa kasvaa maanviljelykseen ja karjanhoitoon siirtymisen jälkeen. Lapsia ajatellaan kylissä jo mahdollisena työvoimana.

Ihmiset ovat alkaneet suhtautua maahan omistavammin kuin aikaisemmin. Vaeltajat eivät tarvinneet maanomistusta, mutta toisin on maanviljelijäin laita. Hän on valmis sotimaan maistaan.

Muinaisten kaupunkien kasvu



Kungien metsästäjä- keräilijätaloudessa lahjojen antaminen sekä jakaminen ovat yleisiä. Sen sijaan vaihto ja kauppa alkoivat suuressa mitassa vasta paimentolais- ja maanviljelysaikana.

Maanviljelys tuotti kyliä ja pieniä kaupunkeja. Kun kaupungit kasvoivat suuremmiksi, myös niissä vallitsevat yhteiskunnalliset suhteet muuttuivat. 5 000 tai 500 ihmistä ei voida hallita samoilla menetelmillä kuin 50 ihmistä.

Laadittiin yhteiskunnallisia, taloudellisia ja poliittisia säädöksiä. Syntyi päälliköltä, sovittelijoita, shamaaneja eli tietäjiä, etuoikeutettuja ryhmiä ja useimmiten myös uskonto, joka soveltui ihmisten hallitsemiseen.

Suurkaupungin olemassaolo riippuu tarkasti järjestetyistä toiminnoista, joita valvoo keskitetty vallankäyttö. Entisestä kylän tai pikkukaupungin käsityöläisestä tulee osa suurempaa yritystä, jossa häntä voidaan vaatia työskentelemään yhteisen hyvän puolesta. Vastineeksi hän saa kaupunkiyhteisön yhteiskunnalliset ja taloudelliset edut sekä armeijan suojelun.

Ensimmäisinä suurkaupungin merkkeinä pidetään yhteiskunnan kykyä sijoittaa varoja julkisiin töihin kuten uskonnollisten rakennusten (temppelien), yläluokan asuntojen (palatsien) ja kanavien rakentamiseen.

Maanviljelyksen ja karjanhoidon tuottama ylijäämä oli välttämätön, jotta kuninkaat, sotilaat, uskonnolliset johtajat (papit), hallintovirkamiehet ja muut yhteiskunnan hallitsemisesta toimeentulonsa saavat olisivat voineet toimia.

Yksityisomistuksen synty aiheutti erityisesti omaisuuden puolustamisen tarpeen ja sotilaiden arvon kohoamisen.

Paitsi ryöstösaalista sodankäynti tuotti myös orjia, joita käytettiin koneiden sijasta suurten rakennushankkeiden toteuttamisessa.

Orjatyövoiman riisto mahdollisti myös sen. että ns. vapaat kansalaiset saattoivat keskittyä työnteon sijasta erilaisiin harrastuksiin kuten taiteisiin ja sen ajan ”tieteisiin”.

Keskustelun aiheita

  • Mitä muutoksia a) maanviljelys ja karjanhoito, b) kaupunkien synty, aiheuttivat siveydessä.
  • Pohtikaa, miksi monet ihmiset pitävät metsästäjä - keräilijäheimoissa esiintyneitä siveellisiä periaatteita yhtä tavoiteltavina.
  • Kuvitelkaa, mitä muutoksia tulevaisuuden keksinnöt saattavat aiheuttaa siveydessä.