Posthumanismi

Suomen Ateistiyhdistyksen puheenjohtajan fil. maist. Erkki Hartikaisen Jyväskylässä 16.2.2004 pitämän esitelmän tiivistelmä.

Päivitetty 22.2.2009

Sisällysluettelo

  1. Johdanto
  2. Humanismin määritelmistä
  3. Määritelmien ongelmia
  4. Posthumanismi: Määritelmien ongelmia
  5. Luonnon ja ihmisen tasa-arvo
  6. Jumalattomuus ja luonnollisuus (naturalismi)
  7. Oikeuksien laajentaminen ihmiskunnan ulkopuolelle
  8. Järkiperäisyyden (rationalismin) yleistys
  9. Inhimilliset käsitteet ovat karkeistuksia
  10. Ihmisestä riippumaton siveys
  11. Eläinten asema ja oikeudet
  12. Tulevaisuuden teknologiaan on varauduttava
  13. Optimistit ja pessimistit
  14. Posthumanismin lajeja: Transhumanismi
  15. Posthumanistinen aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi)

Johdanto

Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin kerrotaan kehuneen Iso-Britannian pääministeriä Tony Blairia siitä, että viimeksi mainittu puolustaa demokratiaa kansansa vastustuksesta huolimatta.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten vierasperäisiä sanoja kuten ”demokratia” käytetään väärin.

Jos Bushin lausuma suomennettaisiin myös sanan ”demokratia” osalta, siitä tulisi seuraavaa: Tony Blair puolustaa kansanvaltaa kansansa vastustuksesta huolimatta.

Tämän esitelmän otsikko sisältää kaksi sellaista vierasperäistä sanaa, joita myös minä keskiaikaiselta maaseudulta kotoisin olevana kovasti vierastan: ”post” (latinaa, tarkoittaa jälkeen) ja ”humanismi”(on latinaa ja tarkoittaa ihmisläisyyttä, tästä filosofi Pertti Lindforsin lyhennelmä ”lässy”, vertaa metsäläisyys, raakalaisuus, taistolaisuus jne.).

Humanismin määritelmistä

Mielestäni juuri mitään ei pitäisi yrittää esittää yhdellä ainoalla sanalla. Yhdestä sanasta ei liioin pitäisi vetää johtopäätöksiä siitä, mitä sanalla tarkoitetaan. 

Vaikka olen kahdeksantoista ensimmäistä elinvuottani elänyt Savossa, en pidä savolaisten tavasta mutustella yksittäisiä sanoja. Tästä samasta syystä en pidä ”humanistista elämänasennetta” puolustaneen edesmenneen Georg Henrik von Wrightin ajattelusta.

Ennen kuin ryhdyn selvittämään sitä, mitä on posthumanismi, eli mitä on se, mikä tulee humanismin jälkeen, kerron lyhyesti siitä, mitä humanismi tarkoittaa nykyään virallisesti. 

Virallisen määritelmän on tietysti laatinut Kansainvälinen humanistinen ja eettinen liitto IHEU (International Humanist and Ethical Union). Esitän sekä alkuperäisen englanninkielisen määritelmän että oman suomennokseni siitä:

”IHEU member organisations have resolved in 1996 that:

Humanism is a democratic and ethical life stance, which affirms that human beings have the right and responsibility to give meaning and shape to their own lives.

It stands for the building of a more humane society through an ethic based on human and other natural values in the spirit of reason and free inquiry through human capabilities. It is not theistic, and it does not accept supernatural views of reality.''

Suomennos (EH):

”IHEU:n jäsenjärjestöt ovat vuonna 1996 päättäneet, että:

Humanismi on kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, joka väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen.

Se pyrkii nykyistä inhimillisempään yhteiskuntaan inhimillisten ja muiden luonnollisten arvojen sekä inhimillisten kykyjen kuten järjen ja vapaan tutkimuksen avulla. Se ei ole jumalauskoinen, eikä se hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä.”

Määritelmien ongelmia

Kuten jotkut lukijat jo huomasivat, tekstin kääntäminen on vaikeaa. Minun puolestani jokainen saa tehdä tekstistä mieleisensä käännöksen.

Tässä yhteydessä kiinnitän huomiota englannin kielen kohtuuttomaan valta-asemaan. Englannin kieli ei ole millään tavoin niin selkeä kuin sen nykyisen tutkimuksen tarpeita silmällä pitäen pitäisi olla.

Meillä kaikilla on oikeus vaikuttaa sanojen merkityksiin, ja meillä on oikeus määritellä niitä nykyistä selkeämmin ja tarkoituksenmukaisemmin. Vaikka olemme suomalaisia, meillä on oikeus tehdä parannuksia myös englannin kieleen.

Sanaa ”humanismi” käytetään melko usein myös muussa kuin yllä esitetyssä merkityksessä. En ole koskaan pitänyt sanan ”humanismi” käytöstä uskonnottomien ihmisten järjestöjen nimissä, koska sana ”humanismi” aiheuttaa koko ajan sekaannuksia sanan muiden merkitysten vuoksi.

Esimerkiksi ns. humanististen tieteiden oppineita ja opiskelijoita sanotaan usein humanisteiksi.

Valitettavasti sama sekaannus vallitsee käsitteen ”vapaa-ajattelu” ympärillä. Kun aikoinaan Lohjan torilla jaoin Lohjan Seudun vapaa-ajattelijain lehteä, moni torjui sen ja sanoi ivallisesti olevansa jo vapaa-ajattelija. Monet heistä tunnistin hartaiksi kristityiksi. Kokeilkaapa sellaisten lehtien jakoa, joissa lukee vapaa-ajattelija, jos ette usko!

Kokonaan eri asia on, vaadimmeko me ”uskonnonvapautta”, ”uskonnottomuuden vapautta”, ”katsomusvapautta”, ”käsitysvapautta” vai ”ajatuksen vapautta”.

Tietysti me vaadimme nimenomaan ajatuksen vapautta, koska ajatuksen vapaus on näistä käsitteistä vähiten sekava.

Ajatuksen vapauden lisäksi ihmisillä on oikeus tietää totuus kaikista olennaisen tärkeistä asioita, mutta se on kokonaan toisen jutun aihe. Niille, jotka ovat päässeet ulos kirkosta, annan sen neuvon, että totuutta ei pidä lähteä etsimään kirkon takapihalta.

On hyvin laajoja humanismin määritelmiä kuten Humanistinen julkilausuma 2000 (Humanist Manifefesto 2000), jonka on laatinut uskonnottoman humanismin johtohahmo Paul Kurtz. Vaikka julkilausuma ei ole IHEU:n laatima, olen kuullut IHEU:n entisen puheenjohtajan Roy Brownin puolustavan sitä innokkaasti.

Kun laaditaan laajoja julkilausuma kuten Humanistinen julkilausuma 2000 tai Vapaa-ajattelijain liiton kulttuuriohjelma, ei ole todennäköistä, että kovin monet olisivat yhtä mieltä asiakirjan koko sisällöstä.

Tästä syystä on syntynyt yllä esitetty humanismin vähimmäismääritelmä. Eräs paavi, joka aikoinaan väitti olevansa humanisti, oli varmaan IHEU:n kanssa eri mieltä humanismin vähimmäismääritelmästä.

Posthumanismi: Määritelmien ongelmia

En ole mitenkään sitoutunut Suomessa lähes tuntemattomaan ajatussuuntaan nimeltä ”posthumanismi”. Kun mielestäni aika monet suomalaiset humanistit harjoittavat suurmiesten, ”nerojen” ja jopa tavallisten filosofian professorien palvontaa, haluan esitellä minun mielestäni humanismia kehittyneemmän ajattelutavan, jossa ei esiinny henkilöpalvontaa ainakaan yhtä silmiinpistävästi kuin tavallisessa humanismissa.

Jos nimitystä ”posthumanismi” käytetään tulevaisuudessa pahasti väärin, siitä on sitten syytä luopua.

Posthumanismia ei mielestäni pidä ryhtyä määrittelemään kovin tarkasti, vaikka eräät yksityishenkilöt ovat antaneet tarkkoja määritelmiä.

Onneksi nämä tarkat määritelmät ovat siinä määrin keskenään ristiriitaisia, että on aivan mielekästä antaa tälle ajatussuunnalle vähimmäismääritelmä samaan tapaan kuin mitä se on annettu aatteelliselle humanismille.

En kuitenkaan yritä muotoilla muutaman lauseen määritelmää vaan esittelen sellaisia posthumanismin piirteitä, joilla on käsittääkseni mahdollisuus tulla laajasti hyväksytyiksi.

Posthumanismilla ei seuraavassa tarkoiteta ihmislajia seuraavaa ihmisestä periytyvää eläinlajia (post-human = ihmisen jälkeen), ihmisen toiminnan tehostamista lääkkeillä tai uudella tekniikalla (tietokone aivoissa ym.) tai muuta vastaavaa.

Posthumanismilla tarkoitetaan seuraavassa todellisuuskäsitystä, joka on perinteistä humanistista todellisuuskäsitystä oikeampi.

Kun käsitettä ”posthumanismi” ei ole Suomessa juuri esitelty, otan vapauden laatia erilaisista muualla esitetyistä määritelmistä ja omista käsityksistäni yleiskuvauksen posthumanismille.

Tästä esityksestä muut saavat aivan vapaasti olla eri mieltä. Yleisimmillään posthumanismi on jotakin, joka tulee humanismin jälkeen. Posthumanistien on perusteltava, miksi humanismi ei riitä sekä missä kohdin humanismi on väärässä.

Luonnon ja ihmisen tasa-arvo

Toivottavasti markkinoille ei ilmaannu kovin paljon laajoja posthumanistien julkilausumia, mutta jos sellainen pitäisi aloittaa jostakin, alku voisi olla esimerkiksi:

”Ihmiset eivät ole kaikkeuden tärkeimpiä olioita.”

Käsite ”tärkeä” on tietysti hyvin inhimillinen, mutta meidän ihmisten on vaikea ilmaista tällaista tasa-arvo­vaatimusta millään muullakaan sanalla.

Jumalattomuus ja luonnollisuus (naturalismi)

Edellä sanottu ei tarkoita, että posthumanistien pitäisi uskoa yliluonnollisiin olioihin, jumaliin, ufoihin jne. Mielestäni posthumanisteille ja humanisteille on yhteistä se, että he eivät ole jumalauskoisia eivätkä he hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä.

Oikeuksien laajentaminen ihmiskunnan ulkopuolelle

Kun ihmiset lisääntyvät ja Raamatun sanoin ”täyttävät maan”, sukulaisillamme nisäkkäillä, kaukaisemmilla sukulaisillemme eläimillä ja vielä kaukaisemmilla sukulaisillamme kasveilla menee entistä huonommin.

Ihmisen toiminnan seurauksena eläimiä ja kasveja on kuollut sukupuuttoon, ja niitä kuolee sukupuuttoon myös tästä eteenpäin teimmepä mitä tahansa.

Posthumanistien mielestä ihmisten rajoittamaton oikeus lisääntyä ei kuulu ihmisoikeuksiin.

Ihmisten rajoittamaton lisääntyminen loukkaa muiden elollisten olentojen oikeuksia. Ihmisillä ei ole oikeutta hävittää edes elotonta luontoa.

Kristillisen käsityksen mukaan kristinuskon jumala on korkein olento, ja ihminen, joka on kristinuskon mukaan tämän jumalan kuva, on toiseksi korkein olento. Sitten tulee muu luonto, jota ihminen Raamatun sanoin ”hallitsee”.

On sanottu, että humanismi pudotti tästä pois jumalat ja jätti ihmisen yksin hallitsemaan luontoa.

On sanottu, että posthumanistit pudottivat ihmisen osaksi luontoa, joka ihmisen on kaikissa toimissaan huomioitava.

Yllä oleva kaavio (kuten melkein kaikki kaaviot) on vain suuntaa antava. Minun puolestani jokainen voi laatia asiasta oman kaavionsa.

On sanottu, että humanismi pudotti jumalat pois ja jätti ihmiset hallitsemaan luontoa.

Posthumanismi pudotti pois myös ihmishallitsijan.

Posthumanistien mielestä ihmisen on kaikessa toiminnassaan otettava huomioon sekä elollinen että eloton luonto.

Järkiperäisyyden (rationalismin) yleistys

Posthumanistit ovat humanistien kanssa yhtä mieltä siitä, että ihmisten on käytettävä järkeä ja tutkimusta, mutta posthumanismi tunnustaa sen, että inhimillinen tieto, luovuus ja äly ovat erittäin rajoittuneita.

On mahdollista, että kadulla kävelee vastaan hyvin toimeentulevia kansalai­sia, jotka puhekyvystään huoli­matta ovat testin mukaan lah­jattomampia kuin gorilla, sim­panssi tai delfiini.

Posthumanistien mielestä inhimillisiä kykyjä voidaan jo nyt täydentää esimerkiksi tietokoneilla, tietokoneohjelmilla, mielialaa parantavilla lääkkeillä, terveellisellä ravitsemuksella jne.

Tätä kirjoitusta ei olisi koskaan kirjoitettu ilman noita täydennyksiä.

Inhimilliset käsitteet ovat karkeistuksia

Posthumanistien mielestä monet inhimilliset uskomukset ovat haitallisia.

Erityisesti inhimillinen kieli ja virheelliset käsitykset kielen luonteesta ja merkityksestä aiheuttavat posthumanistien mielestä paljon sekaannuksia.

Siitä, että ihminen käyttää nimeä tai käsitettä ei voida päätellä vastaavan olion tai asiantilan olemassaoloa todellisuudessa.

Monet posthumanistit korostavat, että inhimillinen tieto on usein karkeistuksia.

Fyysikko Kari Enqvistin sanoin:

”Ihmisen todellisuus on karkeistettu todellisuus ja sen seurauksena laadullisesti erilainen kuin atomaarinen todellisuus. Se ilmentää hiukkasten vuorovaikutuksia, mutta karkeistuksen vuoksi ei ole yksikäsitteisesti palautettavissa niihin (siitä ehkä liiankin monissa yhteyksissä käyttämäni iskulause, "kokonaisuus on vähemmän kuin osiensa summa").

Oletus, että kaikki ihmisen tajunnan ominaisuudet ovat seurausta karkeistuksesta, kuuluu tällä hetkellä maailmankatsomuksen pikemmin kuin tieteen karsinaan.

Kun muistamme, että karkeistusta joka tapauksessa on olemassa ja että jo pelkästään sen vuoksi elämysmaailmamme poikkeaa laadullisesti atomien maailmasta, kyseessä on yksinkertaisin mahdollinen olettamus.

Voimme lisäksi toivoa, että tulevaisuudessa sen oikeellisuutta voidaan tutkia tieteen keinoin. Siksi tämän oletuksen tulisi sijaita kaiken filosofoinnin lähtöruudussa. Fysikalismi on minimalistin elämänasenne."

Ihmisestä riippumaton siveys

Kansansaduissa eläimillä on hyveitä ja paheita kuten ihmisillä.

Posthumanistinen siveys ei voi perustua ihmisen hyveinä tai paheina pitämiin asioihin, vaan sen on perustuttava paljon yleisempiin periaatteisiin.

Varsin monet eläimet ottavat huomioon tekojen seuraukset.

Seuraussiveys, kun sitä sovelletaan riittävän pitkällä tähtäyksellä, on muita inhimillisen siveyden muotoja yleisempi, ja jos kaikkeuden muilla planeetoilla on elämää, se voi menestyä ensisijaisesti seurausetiikkaa noudattamalla.

Tämä ei merkitse sitä, etteivät elolliset olennot voisi omaksua yleisiä periaatteita, joiden seuraukset ovat useimmiten olion kannalta toivottavia.

Eläimillä ihminen mukaan lukien esiintyy jopa perintötekijäin määräämiä periaatteita kuten vaistoja.

Filosofian professorit ovat tehneet siveydestä ja jopa totuudesta muodin piiriin kuuluvan asian. Tällaista posthumanismit eivät voi hyväksyä. Vaatemuodeista saattaa olla harmia, mutta vaatemuotien kanssa voi elää.

Totuusmuotien ja arvomuotien kanssa eläminen voi osoittautua vaikeaksi tai mahdottomaksi. Tässä suhteessa posthumanistit ovat valistusajattelun seuraajia.

Posthumanistit korostavat ihmisten, eläinten, mahdollisten muiden planeettojen elävien olentojen sekä mahdollisten tulevaisuuden olioiden erilaisuuden hyväksymistä ja pyrkivät luomaan edellytyksiä nykyistä tasa-arvoisemmalle ja paremmalle elämälle.

Eläinten asema ja oikeudet

Ihmis­ten ja muiden eläinten välillä ei ole laadullisia eroja. Erot ovat määrällisiä, vaikka eräät ominaisuu­det ovat kehittyneet ihmi­sessä pitemmälle.

Vaikka ihmisen ai­nutlaa­tuisuutta ei kiistetä, jokai­nen muu eläinlaji on erilai­nen ja ainutlaatuinen täsmäl­leen samassa merkityksessä.

On miljoonia eläinlajeja, monet kaltaisiamme, joille humanis­mi ja sosiologismi ovat olleet kuolemanoppeja. Jos puhutaan ihmisyydestä, puhuttakoon myös eläimyydestä.

Ihmisiä ne ovat eläimetkin, sanotaan joskus. Monien nisäkkäiden sosiaalisessa toiminnassa esiintyy huo­mattavaa älykkyyttä.

On mahdollista, ettei kansanvaltakaan (sikäli kuin sitä on aidosti edes olemassa) ole kokonaan ihmisen keksintöä. Kädelliset hankkivat liittolaisia ja toteut­tavat pitkäjänteistä politiikkaa.

Simpanssit ovat oivaltaneet vastavuoroisuuden: Tee ensin muille sitä, mitä toivoisit teh­tävän itsellesi.

Tätä ns. kul­taista sääntöä ei siis ensimmäisenä keksinyt Kungfutse, Buddha tai Platon. Sen kehitti historiassa nimettömäksi jäänyt simpanssi.

Eläinten samalla mitalla mittaamisen periaate avaa moraalin kehitykseen näkökulman, joka ulot­tuu miljoonia vuosia ihmislajin syntyä kauemmaksi. Sitä voi havainnoida monilla lajeilla kaloista al­kaen.

Käyttäytymisen biologian tunteminen auttaa ta­juamaan ihmistä yhteiskunnallisena eläimenä, joka ei lopullisesti pääse eroon hyökkäävyydestä ja kilpailusta. Juuri siksi tarvitaan siveyttä.

Kun monet posthumanistit laajentavat inhimillistä näkökulmaa ajattelevien koneiden ja ehkä mahdollisten ihmisen ja koneen yhdistelmien (kyborgien) suuntaan, Peter Singer on laajentanut näkökulmaa tietoisten eläinten suuntaan, ja monet eläinten oikeuksien puolustajat kannattavat Singerin edustamaa seurausetiikkaa.

Tulevaisuuden teknologiaan on varauduttava

Posthumanistien mielestä on selvää, että ihmislaji muuttuu myös tulevaisuudessa, ja on myös selvää, että ihminen voi toimia nykyistä älykkäämmin ja tehokkaammin yhdessä koneiden, erityisesti tietokoneiden kanssa.

Inhimillistä ajattelua voidaan tehostaa myös oppimalla nykyistä paremmin ymmärtämään aivojen toimintaa. Aivoihin voidaan vaikuttaa sekä kemiallisesti että sähköisesti.

Esimerkiksi liian paljon dopamiinia eräissä osissa aivoja voi aiheuttaa uskonnollisia kokemuksia tai olla osoitus erään tyypin skitsofreniasta.

On arvioitu, että tulevaisuudessa viidesosa maailman ihmisistä pystyy tuottamaan kaiken tarpeellisen. On päätettävä, mitä jäljellejääneet neljä viidesosaa tekevät.

Päätöksenteko- ja johtamisjärjestelmiä on muutettava, jotta tulevaisuuden maailmassa selviydytään. Entistä mutkikkaampia ongelmia ei voida ratkaista äänestämällä, kokoustamalla tai jonkun ammattijohtajan tiedoilla ja taidoilla.

Optimistit ja pessimistit

Posthumanistit eivät ole edistysuskoisia.

Ihmisyhteiskuntien kehitystä ei voida ainakaan nykyisillä tiedoilla ennustaa kovin pitkälle eteenpäin.

Jotkut posthumanistit kuten transhumanistit, ovat optimisteja: teknologian avulla maailmaa voidaan parantaa.”Trans” tarkoittaa tuolle puolelle menemistä tai ylittämistä, transhumanismi on siis humanismin ylittämistä.

Transhumanistit ovat myös Suomessa järjestäytyneet, ja transhumanismi on tietääkseni ainoa posthumanismin laji, josta Helsingin Sanomat on kertonut.

Posthumanismin lajeja: Transhumanismi

Transhumanismi on ihmiskunnan tulevaisuutta pohtiva ja siihen vaikuttamaan pyrkivä ajattelusuuntaus, jonka mukaan ihminen nykyisessä muodossaan ei edusta kehityksemme päätepistettä, vaan pikemminkin verrattain varhaista vaihetta siinä.

Transhumanismin piirissä pyritään ymmärtämään ja arvioimaan teknologisen kehityksen tarjoamia lisääntyviä mahdollisuuksia nykyihmisyyden perustavanlaatuisimpienkin rajoitusten ylittämiseen.

Esimerkiksi vanhenemisen muuttamisen vapaaehtoiseksi transhumanistit näkevät tavoitteena, joka voitaneen aikanaan saavuttaa, ja useat katsovat joihinkin mahdollisesti kehitettäviin teknologioihin sisältyvän tätäkin olennaisempia tilaisuuksia muuttaa maailmaa tuntuvasti paremmaksi.

Suomeen on vuonna 2003 perustettu Suomen Transhumanistiliitto, joka peruskirjassaan asettaa toiminnalleen seuraavat lähtökohdat:

  1. Ihmiskunnan muuttuminen teknologian vaikutuksesta tulee jatkumaan. Muutoksen suunta voi olla toivottava tai ei-toivottava.
  1. Tulevaisuutta koskevia valintoja tehtäessä on välttämätöntä ottaa huomioon ihmiskunnan teknologisten valmiuksien todennäköinen dramaattinen kasvu. Realistisesti mahdollista on peräti, että tulevaisuudessa materiaalinen puute, vanheneminen ja jopa kuolema onnistutaan muuttamaan vapaaehtoisiksi, eivätkä ihmiset enää ole sidottuja moniinkaan nykyisiin perustavanlaatuisiin rajoituksiinsa. Toisaalta mahdollista on myös, että ihmiskunta tuhoutuu teknologiaa epäviisaasti käyttäessään.
  1. On erittäin tärkeää suunnata tutkimusresursseja ja tehdä yhteiskunnallisia ratkaisuja siten, että edistetään positiivista teknologista kehitystä ja otetaan huomioon myös vakavat riskit.
  1. Transhumanistien mielestä kannattaa suhtautua avoimesti, hyväksyvästi ja osallistuvasti teknologiseen kehitykseen, koska tällaisen asenteen myötä pystymme ohjaamaan kehitystä eettisesti kestävään suuntaan todennäköisemmin kuin siinä tapauksessa, missä yleinen suhtautuminen teknologiaan rakentuu liiallisten tutkimuskieltojen ja/tai välinpitämättömyyden ja passiivisuuden varaan.
  1. On syytä tukea ja luoda rationaalista keskustelua siitä, miten saavutettavissa oleviin teknologisiin valmiuksiin on viisainta edetä, ja minkälaisten yhteiskunnallisten ratkaisujen kautta kyseisiä valmiuksia on viisainta soveltaa, jotta tulokset ovat tasapuoliset ja oikeudenmukaiset.
  1. Transhumanistit puolustavat yksilöiden oikeutta käyttää teknologiaa vastuullisesti itsensä psyykkiseen ja fyysiseen kehittämiseen ja muokkaamiseen nykyisten perustavanlaatuisten biologisten rajoitustensa yli.
  1. Transhumanismiin sisältyy kaikkien olentojen hyvinvoinnin kunnioitus riippumatta siitä, ovatko kyseiset olennot ihmisiä, muita biologispohjaisia olentoja vai enemmän tai vähemmän teknologiapohjaisia olentoja.
  1. Transhumanismi on modernin humanismin laajentuma. Humanismin tavoin transhumanismikaan ei tue mitään tiettyä poliittista puoluetta, poliitikkoa tai poliittisen yhteiskuntajärjestyksen mallia.

Posthumanistinen aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi)

Eläimillä ja nykyisillä roboteilla on mitä ilmeisimmin aineellinen todellisuuskäsitys.

Vanhan sanonnan mukaan sika ei ymmärrä mitään pyhäpäivästä.

Ei ole mitään syytä olettaa, että joidenkin muiden planeettojen asukkailla olisi aineellisesta todellisuuskäsityksestä poikkeava (esimerkiksi kristillinen) todellisuuskäsitys.

Muiden planeettojen Myöhempien aikojen pyhien kirkko lienee vielä perustamatta (Free Inquiry’n toimittaja Tom Flynn on kirjoittanut tieteisromaanin, jossa sellainen on perustettu, Tom Flynn: Nothing Sacred, Prometheus Books, 2004).

Aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi) on olemassaolo-opillinen (ontologinen) näkemys, jonka mukaan todellisuus on aineellinen (materiaalinen).

Ainetta (materiaa) ovat aine ja energia.

Aineen (materian) lisäksi on tyhjiö.

Ihmisten on tarkoituksenmukaista käyttää sanaa ”aine”. Inhimillisistä tunteista vapaan sanaston luominen todellisuuden esittämiseen on tarpeellinen, ja sen luomiseen olisi ryhdyttävä välittömästi.

Olio-ohjelmoidun robotin ohjelmassa on olioita, joilla on ominaisuuksia. Oliot lähettävät viestejä toisilleen ja koneen osille. Oliot saavat viestejä toisiltaan ja koneen osilta (kuten koneen aisteilta, esimerkiksi videokameralta, radiolta, lämpömittarilta jne.).

Edesmennyt dosentti (emeritus) Pertti Lindfors on väitöskirjassaan esittänyt mm. seuraavat aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) peruslauseet (mukaan on valittu hieman uudelleen muotoillen kuudestatoista väitteestä kymmenen yleisimmin hyväksyttyä):

  1. Ristiriidattomasti voidaan puhua myös sellaisista tapahtumista, joita kukaan ei ole havainnut. Olemassaolo ei ole pelkkää havaituksi tulemista.
  2. Todellisuus on aineellinen
  3. Tietoisuus on aineellinen.
  4. Ajatus ja ajatuksen kohde ovat eri asioita
  5. Havaitsija ja havainnon kohde ovat eri asioita.
  6. Nimi ja nimetty kohde ovat eri asioita.
  7. Kieli on eri asia kuin se kohde, josta kieli puhuu.
  8. Luonnossa vallitseva järjestys ja syysuhde ovat inhimilliseen kokemukseen ja vain inhimilliseen kokemukseen perustuvia. Pohjimmaltaan kokemustiede nojaa havaintolauseisiin.
  9. Havaintolauseiden totuutta arvioitaessa tarvitaan kybernetiikkaan perustuvaa tietoteoriaa (kybernetiikka tutkii järjestelmiä, jotka sisältävät ns. takaisinkytkentöjä eli itsesäätelyä). 
  10. Ateismi on tosi.

Yllä olevissa lauseissa mahdollisesti esiintyvät ristiriidat Lindfors on ratkaissut ns. tyyppiteorialla.

Jaakko Hintikan ja Gabriel Sandun mukaan ristiriitojen ratkaisuun ei nykyään tarvita edes tyyppiteorioita.