Elämä, siveys ja posthumanismi
Lukion elämänkatsomustieto 1
et10

Opetushallituksen otsikko:
Hyvä elämä (ET1)
Sopii myös kurssiin Etiikka

Tätä on viimeksi muutettu 3.3.2009

Kaikki etkirjat löydät tästä

Opetussuunnitelmat

Ateistien ehdotuksen uudeksi opetussuunnitelmaksi löydät tästä

Opetushallituksen ohjeen uudeksi opetussuunnitelmaksi löydät tästä

Miljoonat petetyt eivät voi olla väärässä.
Sanoi suurmies

Rekka lähestyi tunnelia, jota edelsi liikennemerkki: Korkeus 3,50 metriä.

Apumies tuumasi: Meidän rekkahan on 3,80.

Kuljettaja katseli ympärilleen: Ei näy poliisia. Ajetaan nopeasti läpi.


Sisällysluettelo
  1. Kuuluvatko ateistit suomalaiseen yhteiskuntaan
    1. Eurooppalaiset arvot
    2. Mikä tekee onnelliseksi
    3. Elämänkäsitys
    4. Todellisuuskäsitys
    5. Elämänkäsitykset voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan
    6. Elämänkatsomustietoa on vain Suomessa
    7. Uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine
    8. Tehtäviä
    9. Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään
    10. Luonnontutkimus ja uskonnottomat elämänkäsitykset
    11. Jumalat eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen
    12. Uskonnottomilla on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys
    13. Uskonnottomien arvokäsitykset
    14. Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä
    15. Mitä elämänkäsitykseen kuuluu
    16. Tämä oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin
    17. Tässä oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa
    18. Nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa
    19. Historiaa
    20. Uskontojen historia ja siveysoppi
    21. YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen
    22. Uskonnottomien oikeuksia on jälleen vähennetty
    23. Vasemmistoliitto (SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia
    24. Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty uskonnottomien syrjimiseen
    25. Elämänkatsomustieto tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta
    26. FETO:n jäsenten enemmistö on kristittyjä
    27. Painetut oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia
    28. Neekeri on poistettu sanastosta
  2. Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon
  3. Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?
    1. Ratkaise itse
  4. Peruskäsitteitä: hyvä elämä
  5. Tehtäviä
  6. Peruskäsitteet: minuus, identiteetti
    1. Käsitteistä ei ole yksimielisyyttä
    2. Persoonallisuus
    3. Luonne
    4. Minuus
    5. Samaistuminen eli identiteetti
    6. Onko aito minuus olemassa
    7. Nykyaikainen ja minuus
    8. Hajanainen minuus
    9. Pysyvä minuus
    10. Tehtäviä
  7. Hyvä elämä: ihmisen perustarpeita
    1. Tärkein lähde
    2. Abraham Harold Maslow 1908-1970
    3. Maslowin tarvejärjestyskäsitys
    4. Fysiologiset perustarpeet
    5. Turvallisuuden tarpeet (the safety and security needs)
    6. Rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tarpeet
    7. Itsensä kunnioittamisen ja arvostuksen tarpeet
      1. Puutetarpeet
      2. Tasapaino
      3. Perinnöllinen valmius
      4. Kehitys etenee tasojen läpi portaittain
      5. Aikaisemmat kokemukset
    8. Itsensä toteuttamisen tarpeet
      1. Millainen on itseään toteuttava ihminen
      2. Itseään toteuttavat suhtautuvat muihin ihmisiin eri tavoin
    9. Maslowin arvostelua
    10. Tehtäviä
    11. Elämän tarkoitus
    12. Selityksen selityksiä
    13. Savossa ei selitellä
    14. Kuirt Baier selittämisen lajeista
    15. Viinan syytä
    16. Elämä on elämisen arvoista
    17. Tahto elää
    18. Onnellisuus tavoitteena
    19. Tasa-arvo ja demokratia elämän tarkoitukseen
      1. Tehtäviä
  8. Ihmisen yksilöllisen olemassaolon peruskysymykset: syntymä ja kuolema
    1. Mitä elämä on
    2. Luonnon järjestelmätasot
    3. Avoimet järjestelmät
    4. Elämän ominaisuuksia
    5. Rajatapaus: virukset
    6. Onko Maan elämä syntynyt Maassa vai Kuussa
    7. Onko elämän synty todennäköinen vai epätodennäköinen tapahtuma
    8. Missä elämä syntyi
    9. Tehtäviä
    10. Ihmisen hedelmöitys
    11. Mikä on sukupuoliyhdyntä
    12. Sukupuoliyhdyntään perehtyminen
    13. Mitä on itsetyydytys
    14. Miesten itsetyydytys
    15. Naisten itsetyydytys
    16. Yhdyntäsiveyttä
    17. Yhdynnän esileikit
    18. Supupuolielinten koot
    19. Useita yhdynnän huippuja
    20. Seksi ei aina liity sukupuoliyhdyntään
    21. Seurustelu
    22. Seksiin kuuluu ehkäisy
      1. Yleisohje
      2. Raskauden todennäköisyys
      3. Nykyaikaiset ehkäisykeinot
      4. Hormonaaliset ehkäisimet
      5. Kemialliset ehkäisimet
      6. Mekaaniset ehkäisimet
      7. Muita ehkäisymenetelmiä
    23. Luota itseesi
    24. Tervettä järkeä on
    25. Pilkettä silmäkulmaan
    26. Tehtäviä
    27. Kestääkö seksikemia
    28. Auttavatko erikoiset yhdyntäasennot
    29. Tehtäviä
    30. Mikä on ihmisen syntymä
    31. Miten syntyminen tapahtuu
    32. Yhteydenotto äitiysneuvolaan heti raskauden alussa
    33. Synnytyksen jälkeen
    34. Jälkitarkastus
    35. Ehkäisy synnytyksen jälkeen
    36. Yksilön elämä
    37. Mitä elämänhallinta on
    38. Kolme kovaa komentajaa
    39. Pandoran lipas
    40. Uskonnollinen elämänhallinta Suomessa
    41. Eräitä lakeja, joilla hallitaan Suomen kansalaisten elämää
    42. Yksilöiden elämänhallinta
      1. Sikojen elämänhallinta
      2. Ihmisten itsehallinta
      3. Yhdysvallat
      4. Itä-Aasia
      5. Voidaanko itsehallintaa kehittää
      6. Itsehallinnalla on myönteisiä vaikutuksia
      7. Itsehallintaon rajallista
      8. Yllykkeiden hallinta
      9. Itsehallinnan menetelmiä
      10. Suomalaisia tutkimuksia
    43. Yksilö mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä
    44. Tehtäviä
    45. Mitä kuolema on
      1. Satunnainen kuolema ja luonnollinen kuolema
      2. Yksisoluisten eliöiden kuolema
      3. Monisoluiset eliöt
      4. Mistä vanheneminen johtuu
      5. Vanheneminen on perintötekijöiden määräämää
      6. Elinikä ja jälkeläistuotanto
      7. Kuolema on elämän kehitykselle välttämätöntä
      8. Jos kuolemaa ei olisi, ei olisi ihmisiä
      9. Kuolema mahdollistaa kehityksen
      10. Myös lajit katoavat
      11. Tehtäviä
    46. Ihmisen kuolema luonnonilmiönä
      1. Milloin ihminen on kuollut
      2. Kyky tietoisuuteen
      3. Aivokuolema
      4. Tavalliset kuoleman merkit
      5. Tehtäviä
    47. Suhtautuminen kuolemaan
      1. Tietoisuus kuolemasta
      2. Kuolemaan liittyvät ajatustunteet
      3. Jälkeenjääneiden ajatustunteet
      4. Kaavamainen ajattelu
      5. Kuolemanpelko
      6. Kuoleman hyväksyminen
      7. Surutyö
      8. Suru ja murehtiminen
      9. Omaisten ajatustunteita
      10. Onko surun avoin purkaminen hyödyllistä
      11. Ajattelu ja tunteet
      12. Ajatustunteiden hallinta
      13. Suru ja onnellisuus
      14. Varautuminen kuoleman kohtaamiseen
      15. Auttaako vakaumus kuoleman kohtaamisessa
      16. Tehtäviä
    48. Käsityksiä kuolemasta
      1. Ateistien ja uskovaisten käsityksiä
      2. Suomessa on hautausmaamonopoli
      3. Kristityillä on vaikutusvaltaa myös vanhainkodeissa ja sairaaloissa
      4. Aineelliseen todellisuuskäsitykseen perustuva käsitys kuolemasta
      5. Luontoon perustuva todellisuuskäsitys (naturalismi)
      6. Perusaines
      7. Luonnollinen ja yliluonnollinen
      8. Ihminen on luonnon osa
      9. Kuolema voidaan ymmärtää vain kehityksen perusteella
      10. Viisas ei pelkää kuolemaa
      11. Aineellista todellisuuskäsitystä ei ole syytä jatkaa kuvitelmilla
      12. Kuuluisuuksien käsityksiä kuolemasta
      13. Tehtävä
      14. Kristillinen käsitys kuolemasta
      15. Ikuisen elämän kristilliset ehdot
      16. Usko ikuisesta rangaistuksesta kristinuskon vastustajille
      17. Kaikki kristityt eivät nykyään usko iankaikkiseen rangaistukseen
      18. Sielu kristinuskossa
      19. Tehtäviä
      20. Kuolemattomuuden tavoittelu
      21. Tarve kieltää ahdistavat ajatukset
      22. Elämisen halu
      23. Ruumiin ja sielun suhde
      24. Mieli
      25. Kakseuskäsityksen (dualismin) arvostelua
      26. Tehtäviä
  9. Identiteetin muodostaminen ihmisen elämänkaaren aikana sekä eettiset valinnat eri elämänvaiheissa
    1. Mitä siveys ja siveystutkimus ovat
    2. Onko siveys opittua vai perinnöllistä
    3. Yksilön siveellinen kehitys jakaantuu kolmeen päävaiheeseen
      1. I Esisiveellinen taso
      2. II Sovinnainen taso
      3. III Itsenäi-periaatteellinen taso
    4. Jokainen päävaihe voidaan lisäksi jakaa kahteen alavaiheeseen
      1. 1. Itsekeskeis-aineellinen taso
      2. 2. Välineellinen vaihe
      3. 3. Myötätunto ja rakkaus
      4. 4. Laki ja järjestys
      5. 5. siveys on sopimusvaraista, ja lait vapaiden kansalaisten välisiä sopimuksia
      6. 6. Yleispätevät periaatteet
    5. Yksilöt jäävät eri tasoille
    6. Esimerkkejä
      1. Esimerkki 1
      2. Esimerkki 2
      3. Esimerkki 1
    7. Periaatteet ovat oleellisia
    8. Milgramin koe
      1. Koejärjestely
      2. Kokeen tulos
    9. Yhdistetty koe
    10. Sovellukset koululaitokseen
    11. Kohlberg ja Kant
    12. Voidaanko tosiasioista johtaa siveyssääntöjä
      1. Tehtäviä
  10. Ihmisen yksilöllisen olemassaolon peruskysymykset: vapaa tahto ja valinnat
    1. Säännön mukaisuus ja satunnaisuus
    2. Päteekö satunnaisoppi fysiikassa?
      1. Karkeistus
      2. Ajattelu ei ole kvanttimekaanista vaan sähkökemiallista
      3. Vapaa valinta
      4. Säännönmukaisuusja inhimillinen vapaus
    3. Siveellinen vastuunalaisuus
    4. Syyllisyys, ympäristö ja perintötekijät
      1. Miksi ihmiset ovat pahoja
      2. Rankaisunhalu
      3. Sekaannus syyn ja seurauksen kanssa
      4. Ei väliä sillä, miten ihminen on tullut pahaksi
      5. Tehtäviä:
  11. Ihmisen yksilöllisen olemassaolon peruskysymykset: realismi
    1. Sivistyssanan alkuperä
    2. Todellismi taiteissa
    3. Kansainvälinen politiikka
    4. Lainsäädäntö
    5. Viisaustiede
    6. Muita aloja
    7. Siveellinen todellismi ja vastatodellismi
    8. Tehtäviä
  12. Elämänhallinta: ympäristön merkitys
    1. Toiveet ja todellisuus
    2. Toimintaympäristö ja tilakäyttäytyminen
    3. Ympäristön vaikutus ihmiseen
    4. Ihmisen käyttäytyminen on ympäristösidonnaista
    5. Lähiympäristön merkitys
    6. Ympäristö on voimavara
    7. Yksityisyys
    8. Luonnon merkitys kaupunkilaiselle
    9. Henkilökohtainen tila
    10. Ihminen ympäristönsä muokkaajana
    11. Oma jälki ympäristöön
    12. Ilkivalta
    13. Keinoja ilkivallan vähentämiseen
    14. Toimintaympäristö
    15. Tehtäviä
    16. Pahuus
    17. Mitä pahuus tarkoittaa
    18. Asteikoista
    19. Amerikkalaisen professoritietieteen mukaan voidaan
    20. Omakohtaiset kokemukset
    21. Synnynnäinen rikollinen
    22. Yläluokan oppilaitokseen
    23. Toverikuri
    24. Väkivaltaan vastaaminen
    25. Kivunsietokykyä voidaan kehittää
    26. Aatelisto johti väkivaltakoneistoa
    27. Ainoa oppilas, josta tuli kansainvälinen vaikuttaja
    28. Vankilassa
    29. Suosittu rikoskirjailija
    30. Inhimillinen pahuus
    31. Mitä pahuudelle voidaan tehdä
    32. Tunnistatko sosiopaatin
    33. Tehtäviä
    34. Ohjaako ihmistä perinnöllisyys vai kasvatus
    35. Kysymyksiä
    36. Perinnöllinen vaihtelu
    37. Identtiset kaksoset
    38. Vaikutusmallit
    39. Perintötekijöillä on huomattava vaikutus
      1. Yleisälykkyys
      2. Henkilökohtaiset luonteenpiirteet
      3. Yhteisölliset asenteet
      4. Kiinnostuksen kohteet
      5. Alttius mielialahäiriöihin
    40. Mistä yksilön ominaisuudet riippuvat
    41. Teot eivät periydy, taipumukset periytyvät
    42. Tarkkaavaisuushäiriö
    43. Eduskunnan ihmiskäsityksen pitäisi olla tosi
    44. Tehtäviä
    45. Lisätietoa: Aivojen välittäjäaineet
    46. Miksi ihminen ajattelee hitaasti
    47. Välittäjäaineen toiminta
    48. Millaisia välittäjäaineet ovat
    49. Välitys on yksisuuntaista
    50. Muisti ja oppiminen
    51. Biologiset muuntajat
    52. Sama hermosolu voi tuttaa useita välittäjäaineita
    53. Välittäjä-aineiden pitoisuudet riippuvat niiden takaisinotosta
    54. Masennuslääkkeet perustuvat mm. serotoniinin takaisinoton estoon
    55. Asetyylikoliini
    56. Noradrenaliini ja adrenaliini
    57. Dopamiini
    58. Serotoniini
    59. Täsmälääkkeet
    60. Monityydyttämättömät kalahapot
    61. Tasapaino
    62. Alkoholistien hoito
    63. Histamiini
    64. Allergia ja matkapahoinvointi
    65. Mahahaava
    66. Glutamaatti
    67. Alkoholi ja muistihäiriöt
    68. Liikkeiden säätely ja oppiminen
    69. Negatiivinen ja tiedollinen skitsofrenia
    70. GABA
    71. Epilepsian hoito
    72. Lihasjännityksen laukaiseminen
    73. Aminohappoketjuvälittäjäaineet
    74. Liikunta ja mielihyvä
    75. Opioidien aiheuttama riippuvuus
    76. Tehtäviä
  13. Ihmisen yksilön olemasaolon peruskysymykset: optimismi ja pessimismi
    1. Kaupunkitarina
    2. Martin E. P. Seligman ja optimismi
    3. Martin E. P. Seligman ja aito onnellisuus
    4. Pessimismi
    5. Tehtäviä
  14. Yksilön mahdollisuudet vaikuttaa elämäänsä
    1. Mihin uskonnottomien ihmisoikeudet perustuvat
    2. Kansainväliset sopimukset ylittävät perustuslain ja perustuslaki tavalliset lait
    3. Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus
      1. Alkuteksti
      2. Englanninkielen sanakirjan selitys sanalle belief
      3. Korjattu suomennos
    4. Yleissopimus lapsen oikeuksista
    5. Otteita perustuslaista
      1. 6 § Yhdenvertaisuus
      2. 11 § Uskonnon ja omantunnon vapaus
    6. 107 § Lakia alemmanasteisten säädösten soveltamisrajoitus
    7. Ote perusopetuslaista
      1. 13 § Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus
    8. Ote lukiolaista
      1. 9 § Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus
    9. Ote perustuslakivaliokunnan mietinnöstä 1982
    10. Ote Vapaa-ajattelijain liiton lausunnosta
      1. Ote yleisperusteluista
      2. Ote yksityiskohtaisista perusteluista
      3. Tehtäviä
    11. Mitä ihmisen pitäisi tehdä elämällään
    12. Tehtäviä
  15. Hyvä elämä:Maallisia hyvän elämän malleja
    1. Posthumanismin ja humanismin määritelmistä
      1. IHEU:n päätös vuodelta 1996
    2. Määritelmien ongelmia
      1. Englannin kielen kohtuuton valta-asema
    3. Sanan "humanismi" monet merkitykset
    4. Paha sekaannus käsitteessä "vapaa-ajattelu"
    5. Vapaus jostakin
    6. Oikeus tietää totuus
    7. Ovatko julkilausumat määritelmiä
    8. Miksi posthumanismi
    9. Luonnon ja ihmisen tasa-arvo
    10. Jumalattomuus ja luonnollisuus (naturalismi)
    11. Oikeuksien laajentaminen ihmiskunnan ulkopuolelle
      1. Luonnon tuhoutuminen
      2. Kristillinen käsitys
      3. Humanistien käsitys
      4. Posthumanistinen käsitys
    12. Järkiperäisyydenyleistys
    13. Inhimilliset käsitteet ovat karkeistuksia
    14. Ihmisestä riippumaton siveys
    15. Seurausten arvottaminen
    16. Erilaisuus on viisasta hyväksyä
    17. Eläinten asema ja oikeudet
    18. Kultaisen säännön todellinen keksijä
    19. Mitä tavoitteita siveys edistää
    20. Peter Singerin seuraussiveys
    21. Tulevaisuuden teknologiaan on varauduttava
    22. Posthumanistit eivät ole edistysuskoisia
    23. Posthumanismin lajeja: Transhumanismi
    24. Posthumanistinen aineellinen todellisuuskäsitys
      1. Mikä on aineellinen todellisuuskäsitys
      2. Tarkoituksenmukainen kieli
      3. Oliot, ominaisuudet ja viestit tietojenkäsittelyssä
      4. Aineelllisen todellisuuskäsityksen peruslauseet
      5. Tehtäviä
  16. Hyvä elämä: uskonnollisia hyvän elämän malleja
    1. Taustaa
    2. Onko uskonnosta siveyden perustaksi
    3. Uskontojen todellisuuskäsityksiä
      1. Sielunvalleusoppi
      2. Viimeinen tuomio
      3. Uskominen hyveenä
      4. Taivas uskonnon siveyssääntöjen noudattamisen palkkiona, helvetti noudattamatta jättämisen rangaistuksena
      5. Voiko ihminen itse päättää, mihin hän uskoo
      6. Tehtäviä
    4. Luonnon järjestyksen todistus ja sen arvostelua
      1. Todistus
      2. Samankaltaisuuden heikkous
      3. Kehitysoppi
      4. Muita virheitä luonnon järjestyksen todistuksessa
      5. Paha
      6. Johtopäätös
      7. Tehtäviä
    5. Ensimmäisen syyn todistus ja sen arvostelua
      1. Todistus
      2. Ristiriitaisuus
      3. Ensimmäisen syyn todistus ei ole todistus
      4. Muita virheitä ensimmäisen syyn todistuksessa
      5. Tehtäviä
    6. Olemassaolo-opillinen (ontologinen) todistus ja sen arvostelua
      1. Käsitteistä
      2. Todistus
      3. Mielettömiä seurauksia
      4. Olemassaolo ei ole ominaisuus
      5. Käsitteiden olemassaolo
      6. Pahan olemassaolo
      7. Tehtäviä
    7. Tieto, todistus ja jumalan olemassaolo
      1. Määritelmistä
      2. Pahan ongelma, sen ratkaisuyrityksiä ja niiden arvostelua
      3. Paha suuremman hyvän saavuttamiseksi
      4. Samankaltaisuus taiteen kanssa
      5. Tehtäviä
    8. Vapaa tahto pahan ongelman ratkaisuna ja sen arvostelua
      1. Vapaan tahdon jumalatodistus
      2. Kaksi kyseenalaista oletusta
      3. Vapaa tahto ja ei pahaa
      4. Jumalan väliintulo
      5. Luonnollinen paha
      6. Luonnonlakien hyväntahtoisuus
      7. Tehtäviä
    9. Ihmeet todisteina
      1. Mikä ihme on
      2. Ihmeet todisteina
      3. Ihmeet ovat aina epätodennäköisiä
      4. Miksi ihmeisiin uskotaan
      5. Eri jumalien väitetään tekevän ihmeitä
      6. Tehtäviä
    10. Pelurin todistus
      1. Taustaa
      2. Halpa hinta lisää myyntiä
      3. Kuoleman jälkeisiä palkintoja on helppo luvata
      4. Onko jumalaan uskominen peliteoreettisesti kannattavaa
      5. Voimmeko päättää siitä, mihin uskomme
      6. Todistuksen siveys
      7. Todistus voidaan kääntää
      8. Tehtäviä
    11. Ei-realistinen käsitys jumalasta
      1. Uskonto pelkkänä välineenä
      2. Peiteltyä jumalattomuutta (ateismia)
      3. Ei-realismin muut seuraukset uskontojen suhteen
      4. Tehtäviä
    12. Muita uskon ja ateismin väliin sijoittuvia ajattelutapoja
      1. Ei tietoa eli agnostisismi
    13. Usko ja sen vaarat
      1. Kuoleman jälkeinen onnellisuus terroritekojen ehtona
      2. Uskontojen aiheuttamien kärsimysten kiistäminen
      3. Tehtäviä
  17. Ihmisen olemassaolon peruskysymykset: eettiset valinnat eri elämänvaiheissa
    1. Millaisia siveyskäsityksiä (moraalikäsityksiä) on esitetty
      1. Miksi kutsumme tekoa oikeaksi tai vääräksi
      2. Professorit todistelevat omia toiveitaan
      3. Siveyskäsityksiä voidaan johdonmukaistaa
      4. Tehtäviä
    2. Siveyskäsitteisiin liittyviä kysymyksiä
      1. Merkitys, olemassaolo ja tieto
      2. Mihin todellisuuteen arvot kuuluvat
    3. Mistä arvot tulevat
    4. Tunteet ja käskyt / kiellot
    5. Tehtäviä
    6. Hyvän määrittelemisestä
      1. Hyvän epäsuora määrittely
      2. Tehtäviä
    7. Hyvän asteet
    8. Tehtäviä
    9. Siveyden epäilijät
      1. Niccolò di Bernardo dei Machiavelli (1469 – 1527)
      2. Karl Marx (1818 –1883)
      3. On syytä epäillä
      4. Tehtäviä
    10. Siveysajattelun luonne ja sisältö
      1. Mitä siveysajattelu tutkii
      2. Siveysarvot ja muut arvot
      3. Itseisarvot ja välinearvot
      4. Arvoarvostelmat
      5. Totuusarvostelmat (propositiot)
      6. Velvoitteet ja arvot
      7. Siveyssääntö
      8. Velvoite
      9. Valtarakenteiden arvot
      10. Sisäinen oivallus (intuitio)
      11. Käsityksiä siitä, mikä on hyvää
      12. Keiden hyväksi
      13. Tehtäviä
      14. Arvottaminen, tunne ja järki
      15. Tehtäviä
      16. Miesten siveys ja naisten siveys
      17. Tehtäviä
      18. Arvojärjestykset, teot ja säännöt
      19. Arvojen esiintyminen eri valtarakenteissa
      20. Tehtäviä
      21. Siveyssääntöjen historiaa
      22. Siveyssääntöjä ja arvoja ei voida palauttaa tosiasiaväitteisiin (propositioihin)
      23. Tehtäviä
      24. Mikä on hyvää ja mikä on pahaa
      25. Tehtäviä
    11. Siveyden erityispiirteitä
      1. Sivistyssanojen "moraali" ja "etiikka" alkuperä
      2. Siveyskieli ja siveysarvostelmat
      3. Siveysilmaisut ilman kieltä
      4. Siveyssanojen avulla voidaan hämätä
      5. Tehtäviä
    12. Siveys ja yhteiskunta
      1. Miksi ihminen ryhtyy arvostelemaan
      2. Mielihyvä ja mielipaha
      3. Mistä lapsi saa siveyskäsityksensä
      4. Sisäistäminen, yliminä, omatunto
      5. Tehtäviä
    13. Tavat ja lait
      1. Luonnollinen kehitys (evoluutio)
      2. Perityt tavat
      3. Mielenlaatu ja siveys
      4. Mielenlaatu ja tavat
      5. Tapa ja laki
      6. Siveys vaikuttaa lakeihin
      7. Tehtäviä
    14. Siveys käyttäytymisen määrääjänä
      1. Yhteisön olemassaoloon vaikuttavat tavat
      2. Antropologiaa
      3. Myötätunto
      4. Velvollisuudentunnon syitä
      5. Jumalien ja esi-isien edustama siveys
      6. Siveystajunnan alkumuoto
      7. Tehtäviä
    15. Toislakinen, omavastuinen ja yleinen siveys
      1. Käsitteitä
      2. Eri käsityksiä
      3. Jumalanlakinen siveys
      4. Oman lapsen uhraaminen jumalille
      5. Islam esimerkkinä jyrkästi jumalanlakisesta siveydestä
      6. Raiskauksen uhreja on teloitettu
      7. Väite, ettei voi olla siveyttä ilman uskontoa
      8. Latinalaiset ja bysanttilaiset kristityt siveydestä
      9. Pelagiuksen käsitys
      10. Tuomas Akvinolainen
    16. Ihmiskeskeisen siveyden historiaa
      1. Vanhimmat jumalattomat (ateistiset) liikkeet
      2. Muinainen Kreikka
      3. Renessanssi ja valistus
      4. Tehtäviä
    17. Ihmiskeskeisen siveyden loppu
    18. Tehtäviä
    19. Siveyden vaativuus
    20. Tehtäviä
    21. Moniehtoiset toimintamallit
    22. Tehtäviä
    23. Arvottava ja säännöttävä siveys
      1. Luokittelu
      2. Aineiston rakenteesta
      3. Angostikkoboomi
      4. Kaikki säännöt eivät ole siveellisiä
    24. Tehtäviä
    25. Tarvitaanko siveellisen virheajattelun historiaa
    26. Tarvitaanko kuuluisuuksien historiaa
    27. Tehtäviä
  18. Velvollisuusuussiveys
    1. Siveellinen toiminta
    2. Käsitys, että velvollisuudet ovat riippumattomia arvoista
    3. Velvollisuussiveyden piirteitä uskonnoissa ja aatteissa
    4. Ensi näkemältä –siveys
    5. Kristillinen velvollisuussiveys
    6. Tehtäviä
    7. Uskontojen "oikein"
      1. Jumalien tahto
      2. Jumalat voivat määrätä murhaamaan
      3. Ovatko jumalat hyviä vai pahoja
      4. Jos jumalia ei ole olemassa, jumalien tahdolla ei ole merkitystä
      5. Uskonnolllinen elämäntapa
      6. Uskonnot velvollisuussiveyden ja seuraussiveyden sekoituksina
    8. Velvollisuusiveys ja politiikka
      1. Tehtäviä
    9. Velvollisuussiveyden lajeja
      1. Puhdas velvollisuussiveys
      2. Oikeutus velvollisuussiveydessä
      3. Muita kuin velvollisuussiveyden käsityksiä
      4. Tehtäviä
    10. Ehdottomat velvollisuudet
    11. Ehdolliset velvollisuudet
    12. Yleistettävyys
    13. Keinot ja päämäärät
    14. Tehtäviä
    15. Velvollisuussiveyden arvostelua
      1. Tyhjyys
      2. Ristiriidat
      3. Pakolliset, sallitut ja kielletyt teot
      4. Myös siveettömiä periaatteita voidaan yleistää
      5. Epäuskottavuus
      6. Myötätunnon puute
      7. Tyhmyydet
      8. Velvollisuuksista ollaan erimielisiä
      9. Tehtäviä
    16. Immanuel Kant ja hyvä tahto
      1. Järki ei auta onnellisuuden tavoittelussa
      2. Ihmisen tarkoitus ei ole olla onnellinen
      3. Tehtäviä
    17. Ehdoton ja poikkeukseton (kategorinen) käsky (imperatiivi)
      1. Mutta mitä on siveellinen velvollisuus?
      2. Mitä lakia? Jumalallista lakiako?
      3. Onko kyse välttämättömyydestä?
      4. Tarkoittiko Kant yhteiskuntien lakeja?
      5. Käskyt ja tosiasiat
      6. Käskylauseita (imperatiiveja) on kahta lajia
      7. Siveyden olemus
      8. Useita muotoja ehdottomalle käskylle
      9. Tehtäviä
    18. Kantin siveyskäsityksen arvostelua
      1. Tehtäviä
    19. Olemassaoloismi (Eksistentialismi)
    20. Tehtäviä
    21. Thomas Hobbesin sopimussiveys
      1. Luonnontila
    22. David Gauthier ja sopimussiveys
      1. Kuka hän on
      2. Kolme ajatusta
      3. Hyvä ja paha
      4. Ihmisen oikeudet
      5. Luonnontila ei kannata
      6. Oikeuksista luopuminen
      7. Arvot henkilökohtaisia, rauha yhteinen
      8. Minimaalinen siveys
      9. Itsevaltias on kauhukuva
      10. Ydinaseet
      11. Pelko luo vihollisia
      12. Sotatila
      13. Siveydessä sosiaalinen lataus
      14. Sisäisen tahdon toiminta
      15. Siveellinen riippumattomuus
      16. John Locken ehto
      17. Huono-osaisimman hyvinvoinnin maksimointi
      18. Ylijäämä jaettu kykyjen mukaan
      19. Minimaalisen suhteellisen myönnytyksen periaate
      20. Tehtäviä
    23. Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus ja oikeussiveys
    24. John Rawls
    25. Lisälukemista
      1. Historiaa
      2. Ihmisoikeudet
      3. Ranskan vallankumous
      4. Tehtäviä
      5. Karl Marx
      6. Tehtäviä
      7. Suomen sosialidemokraatit
      8. Tehtäviä
      9. Yhdistyneet kansakunnat (YK)
      10. Tehtäviä
    26. Sisäiseen oivallukseen (intuitioon) perustuva siveys
    27. Lisälukemista
      1. G. E. Moore
      2. Tehtäviä
  19. Seuraussiveys
    1. Mitä seuraussiveys on
    2. Seurassiveys on vaativaa, mutta miksi se ei saisi sitä olla?
    3. Erikoistapaus: Valehteleminen
    4. Laajin hyvinvointi tai mahdollisimman monen onnellisuus
    5. Hyvinvointi ei ole viisaustieteen professorien enemmistön suosiossa
    6. Muiden huomiointia kannattava koulukunta seuraussiveydessä
    7. Itsekkyys ja muiden hyväksi toimiminen seuraussiveyden lajeina
      1. Tehtäviä
    8. Seuraussiveyden arvostelua
      1. Seuraussiveyden arvostelu on lajikohtaista
      2. Olkinuket seuraussiveyden vastustajien apuna
      3. Ihmisten ja valtarakenteiden erilaisuus
      4. Ihmissyöjäesimerkki
      5. Orjuus
      6. Tehtäviä
      7. Kidutus
      8. Yläluokan nautinnot
      9. Tehtäviä
      10. Lukion oppikirjat seuraussiveyden vastustajina
    9. Tehtäviä
    10. Auttaisiko seuraussiveys liikaa vähäosaisia
      1. Tehtäviä
    11. Huono tai tahallisesti väärä seurausten arviointi
      1. Kuvitellut seuraukset ja seurausten kuviteltu hyvyys
      2. Pitääkö ottaa riskejä
      3. Jos seurauksista ei ole mitään tietoa
      4. Tehtäviä
      5. Onko syyttömän tuomitsemisesta joskus hyötyä
      6. Jos yhteisön uskomukset ja mielipiteet ovat tietyn tyyppiset, mikä tahansa siveys johtaa huonoihin seurauksiin
      7. Kuolemantuommion kielto
      8. Tehtäviä
      9. Pitäisikö terveiden luovuttaa elimensä sairaille ja kuolla itse
      10. Tehtäviä
      11. Hyvinvointia lisäävät kemikaalit
      12. Tehtäviä
      13. Pitääkö unohtunut velka maksaa
      14. Tehtäviä
      15. Kärsimysten vähentäminen
      16. Tehtäviä
      17. Pitäisikö kaikki elämä hävittää
      18. Tehtäviä
    12. Sääntöjä sisältävä seuraussiveys
      1. Sääntöjä eräiden ongelmien ratkaisuun
      2. Tehtäviä
    13. Tilanteiden arviointiin perustuva seuraussiveys
      1. Tehtäviä
    14. Seuraussiveys asteittain kehittyvässä yhteiskunnassa
      1. Hyvesiveyden ja velvollisuussiveyden aikakaudet
      2. Seuraussiveyden aikakausi
      3. Asenteet muuttuvat
      4. Tehtäviä
    15. Seuraussiveys ja uskonnot
      1. Henget ja jumalat luonnonilmiöiden aiheuttajina
      2. Onnettomuudet menneiden tekojen syytä
      3. Rangaistukset tai palkkiot kuoleman jälkeisessä elämässä
      4. Kuvitelma ikuisesta elämästä on aiheuttanut paljon onnettomuuksia
      5. Tehtäviä
    16. Käsityksiä onnellisuudesta
      1. Kasku
      2. Onnellisuuden historiaa
      3. Keiden onnellisuus?
      4. Tehtäviä
      5. Aristoteles ja kultainen keskitie
      6. Tehtäviä
      7. Stoalaiset ja mielenrauha
      8. Tehtäviä
      9. Epikurolaiset ja mielenrauha
      10. Tehtäviä
    17. Seuraussiveyden historiaa
      1. Utilitarismi
      2. Jeremy Bentham
      3. John Stuart Mill
      4. Keiden onnellisuutta Mill trakoitti?
      5. Tuska ja nautinto
      6. Bemham ja nautintojen mittaaminen
      7. Tehtäviä
    18. Onnellisuus tavoitteena
      1. Korkein hyvä
      2. Yksiön onnellisuus ja yhteisön onnellisuus
      3. Valistusajattelu
      4. Taloudellinen hyöty
      5. Niukkuuden laki
      6. Itsekkyys yleisen onnen lähtökohtana
      7. Bentham ja virikkeet
      8. Mill ja ihmisten menestys
      9. Mill ja mielihyvien luokittelu
      10. Mill ja kokonaisuuden etu
      11. Hyötyä tavoittelevat nautiskelijat
      12. Kapitalismin kehitys
      13. Siitä, mitä on, ei voida päätellä, mitä pitäisi olla
      14. Onko onnellisuus lisääntynyt
      15. Ihminen voi olla itsepäinen
      16. Sokrates vai sika
      17. Utilitarismia on arvosteltava seuraussiveydellä
      18. Tehtäviä
      19. Utilitarismi ja niukkuuden laki
      20. Tehtäviä
      21. Itsekkyys ja yhteishyvä
      22. Hävittääkö itsekkyys siveyden
      23. Bernard Mandeville
      24. Kaspar Schmidt alias Max Stirner
      25. Friedrich Nietzsche
      26. Herrasiveys ja orjasiveys
      27. Yli-ihminen
      28. Kehitysoppi ja sankareiden palvonta
      29. Toisten hyväksi toimiminen
      30. Tehtäviä
  20. Hyvesiveys
    1. Mitä hyvesiveys on
    2. Kukoistus
    3. Aristoteleen hyvesiveys
      1. Yksilökeskeinen siveys
      2. Ihmisen tehtävä ja tarkoitus
      3. Onnellisuuden saavuttaminen
      4. Aretē — Perinteiset kreikkalaiset hyveet
      5. Siveelliset hyveet
      6. Käytännöllinen päätelmä
      7. Tehtäviä
    4. Alisdair MacIntyren hyvesiveys
      1. Ihmisen todellinen päämäärä
      2. Siveys johdetaan ihmisluonnosta
      3. Humen giljotiini.
      4. Sosiaalipolitiikka
      5. Siveys on tosi
      6. Tehtäviä
    5. Välittämisen hyvesiveys
      1. Siveellisen oppimisen tavoite
      2. Siveysongelmien ratkaisu
      3. Keskeiset käsitteet
      4. Tehtäviä
    6. Hyvesiveyden arvostelua
      1. Mitkä ovat hyveitä, mitkä paheita ja mitkä eivät kumpaakaan
      2. Hyvesiveys omien ennakkoluulojen tukena
      3. Hyvesiveys vanhoillisuuden tukena
      4. Onko ihmisluonto olemassa
      5. Tehtäviä
  21. Arvottavan ja säännöttävän siveyden sovelluksia
    1. Kiinnitä huomio seuraviin mm. asioihin
      1. Oma hyöty
      2. Yhteisön hyöty
      3. Auttaako teko tarvitsevia
      4. Paternalismi
      5. Vahingollisuus
      6. Rehellisyys
      7. Laillisuus
      8. Vapaus oman itsen suhteen
      9. Oikeudenmukaisuus
      10. Oikeudet
      11. Tehtäviä
    2. Soveltavan siveyden alueita
    3. Tehtäviä
  22. Esimerkki: abortti
    1. Miksi tämä esimerkki on valittu tähän oppiaineistoon
    2. Sosialismin kaatuminen ja abortti
    3. Raskauden keskeytys Suomessa
    4. Yleinen (katolinen) kristillinen kirkko vastustaa raskauden keskeyttämistä
    5. Vanhoillisten käsitys
    6. Asenteet tappamiseen
    7. Kuolemantuomio
    8. Syntymä
    9. Elinkykyisyys
    10. Elonmerkkien osoittaminen
    11. Onko sikiön tappaminen väärin
    12. Kieltävien lakien seuraukset
    13. Lait ja yksityiselämä
    14. Naisnäkökulma
    15. Sikiön elämän arvo
    16. Monet abortin vastustajat syövät tapettuja eläimiä
    17. Sikiö mahdollisena tulevana ihmisenä
    18. Vastasyntyneiden tappaminen
    19. Eri maissa eri asenteita
    20. Raskauden keskeytyksen vaihtoehdot
    21. Tehtäviä
    22. Harjoitustyö
    23. Tehtäviä
  23. Sukupuolisiveys
    1. Sukupuolisiveyden historiaa
    2. Näin on nyt
    3. Homoseksualismi
      1. Tehtäviä
  24. Mihin erilaiset siveyskäsitykset perustuvat
    1. Johdantoa
    2. Siveyden perustelemisesta
      1. Tehtäviä
    3. Uskonnottomat ja siveys
    4. Uskoon perustuva siveys tulee ihmisen ulkopuolelta
    5. Bertand Russell taivaan portilla
    6. Järkeä on sallittua käyttää
      1. Tehtäviä
  25. Seuraavatko siveyslauseet ihmisluonnosta ja tosiasioista
    1. Arvot ja tosiasiat
    2. Avoimen kysymyksen todistus
    3. Onko ihmisluonto olemassa
      1. Tehtäviä
    4. Yli-ihmissiveys
      1. Tehtäviä
    5. John Stuart Mill ja mitä ihmiset toivovat
    6. David Hume, Immanuel Kant ja G. E. Moore Milliä vastaan
      1. Tehtäviä
    7. Ovatko arvot suhteellisia
    8. Orjuus
    9. Ehdottomasti kielletyt teot
    10. Onko puolueetonta lähtökohtaa
    11. Johtaako arvojen suhteellisuus ristiriitaan
      1. Tehtäviä
  26. Yhteisöt ja siveys
    1. Keitä yhteisöön kuuluu
    2. Saako yhteisöön kuuluva arvostella yhteisön arvoja
    3. Kommunitarismi eli yhteisöllinen arvokäsitys
      1. Mitä kommunitarismi on
      2. Oikeudenmukaisuus ei ole perustavaa laatua
      3. Vain yhteisön sisäisiä parannuksia
      4. Läpeensä yhteisöllisiä olentoja
      5. Islamin laki on oikein muslimien joukossa
      6. Kansainvälinen yhteisö ei voi puuttua paikallisiin julmuuksiin
      7. Kansalaisyhteiskunta
      8. Tehtäviä
    4. Arvojen erilaisuus
    5. Yleisinhimilliset arvot
      1. Tehtäviä
    6. Ehdottomat siveyssäännöt
      1. Tehtäviä
    7. Ehdoton siveys
      1. Uskonnolllinen siveys
      2. Uskonnollisen siveyden arvostelua
      3. Osaavatko jumalat sanoa, mikä on hyvää
      4. Tuonpuoleinen todellisuus
      5. Itseisrarvot ja välinearvot Aristoteleellä
      6. Tehtäviä
    8. Sosialismi ja siveys
      1. Tehtäviä
      2. Karl Marx siveydestä
      3. Uskonto on kansan oopiumi
      4. Uskonto on poliisivoima
      5. Marxin vaikutus kommunismiin
      6. Siveys sosialismin romahdettua
      7. Tehtäviä
    9. Tunne siveyden perustana
    10. Siveellinen todistelu mahdotonta
    11. Vaarallisia seurauksia
      1. Tehtäviä
    12. Ajatustunnesiveys ja siveyden arvon kieltäminen (nihilismi)
    13. Siveyden arvon kieltäminen (nihilismi)
      1. Tehtäviä
    14. Looginen empirismi ja siveyssäännöt
    15. Tehtäviä
  27. Albert Ellisin ja Warren Shiblesin käsitys ajatustunteista
    1. Tunne (feeling)
    2. Ajatustunteet ovat tärkeä osa elämäämme
    3. Ihmisestä voi tulla ajatustunteittensa orja
      1. Tehtäviä
    4. Mitä ajatustunteet ovat
    5. Esimerkki: Vihastuminen
    6. Ajatus ja ajatustunne
    7. Pelkkä tunne
    8. Mitä ajatustunteet sisältävät
      1. Tehtäviä
    9. Ajatustunteiden tunnistaminen
      1. Tehtäviä
    10. Ajatustunteet ovat ainutkertaisia
      1. Tehtäviä
    11. Ajatustunteen osatekijöitä
      1. Tehtäviä
    12. Ajatustunteet ja järki
      1. Tehtäviä
    13. Ajatustunteiden ymmärtäminen
    14. Rauhoittava lääke vai suklaata
    15. Me olemme mukana
    16. Ajatustunteiden ymmärtäminen
      1. Tehtäviä
    17. Ihminen voi muuttaa ajatuksiaan
    18. Tehtäviä
    19. Ajatustunteisiin vaikuttaminen
      1. Tehtäviä
    20. Tieto, ajatustunteet ja siveys
    21. Yhteisölliset ajatustunteet
    22. Siveysaisti
    23. Pyytettömyys
    24. Myötätunto
    25. Sisäiset vaikuttimet
    26. Edvard Westermarck
    27. Thomas Hobbes
    28. John Locke
    29. Jeremy Bentham
    30. A. J. Ayerja C. L. Stevenson
    31. Kielenkäyttö
    32. Purkaminen vai hillitseminen
      1. Tehtäviä
  28. Siveyden kolme tutkimusotetta
  29. Kuvaileva siveys
    1. Mitä kuvaileva siveys on
    2. Kaikki mahdolliset siveydet ovat käytössä
    3. Omakeskeisyys (etnosentrisyys)
    4. Paikalliset julmuudet
    5. Tehtäviä
  30. Arvottava siveys
    1. Siveellinen ehdottomuus
    2. Uskontoihin on yleensä liitetty myös siveyssääntöjä
    3. Arvottavan siveyden suuntia
    4. Tehtäviä
  31. Siveyskäsitystutkimus (metasiveys)
    1. Mitä siveyskäsitystutkimus on
    2. Tosiasialauseet ja pitämislauseet
    3. Esimerkkejä
    4. Tehtäviä
    5. Siveystutkimuksen suuntia
    6. Arvototuussiveys
    7. Siveys uskonnoissa
    8. Siveys uskonnottomilla
    9. Suhteellisuussiveys
      1. Keskusteltavaa
  32. Ihmissuhteet ja elämäntapa
    1. Siveyskäsityksiä
    2. Useimmat ajattelevat olevansa siveellisiä
    3. Sosiopaatit ja psykopaatit
    4. Ahdasmieliset
    5. Merkitystä elämälle
    6. Millainen siveys on hyvä
    7. Osapuolten etujen tasapuolinen huomioiminen
    8. Kurt Baierin hyväksyttävyysehdot
      1. Tehtäviä
    9. Kultainen sääntö
    10. Eri muotoja säännölle
    11. Vastavuoroisuus ihmissuhteissa
    12. Arvostelua
      1. Tehtäviä
    13. Ihmissuhteen välineellisyys
    14. Nainen kodin yleiskoneena
    15. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo
    16. Lapset välineinä
    17. Yksityinen ja yleinen etu
    18. Jumalien työkalut
    19. Nainen on miehen omaisuutta, mies naisen elättäjä
    20. Naisten ympärileikkaus
    21. Lasten, sairaiden ja vanhusten murhaaminen
    22. Verot
    23. Arvottomat
      1. Tehtäviä
    24. Ystävyys
      1. Ihmisten välinen vuorovaikutus
      2. Ystävyys ja rakkaus ovat ajatustunteita
      3. Myötätunto
      4. Hyvänsuopuus ja myötäelämisen kyky
      5. Ystävyys on vuorovaikutusta
      6. Hyöty vastavuoroista
      7. Ystävyyden kestävyys
      8. Ystävyyden syvyys
      9. Ystävien saanti ja tarve
      10. Yhteistyökykyisyys ja riidanhaluisuus
      11. Ei kannata uhrautua toisten hyväksi
      12. Ystävyyden arvo
      13. Ystävyys ja rakkaus
      14. Tehtäviä
    25. Rakkaus
      1. Rakkauden määritteleminen
      2. Rakkauden merkitys
      3. Rakkaus, viha ja mustasukkaisuus
      4. Romanttinen rakkaus
      5. Rakkauden harhat
      6. Rakkaus, ajatustunne, seksi
      7. Ihastuminen
      8. Ensisilmäyksellä rakastuminen
      9. Arki on kova
      10. Järkevä rakkaus
      11. Joustavuus
      12. Yksinäisyys
      13. Laajennettu rakkauskäsite
      14. Ymmärtämisen taito
      15. Vihollisten rakastaminen
      16. Tehtäviä
    26. Ihmissuhderistiriidat
      1. Riitojen syyt
      2. Ulkoiset paineet
      3. Parisuhde
      4. Tasapainottelu
      5. Tehtäviä
    27. Virheitä siveysongelmien ratkaisemisessa
    28. Tehtäviä
    29. Joitain siveysongelmia keskusteltaviksi
  33. Elämänkäsitys ja käyttäytyminen
    1. Ailbert Ellis (1913-2007)
    2. Järkiperäinen ajatustunnehoito
    3. Peruskäsitykset ja asenteet
    4. Tulkinta aiheuttaa enemmän ongelmia kuin tilanne
    5. Järjettömien ajatusten poistaminen
    6. Potilasta kannustetaan ja autetaan
    7. Haitalliset käsitykset
    8. Tekeminen, yrittäminen ja työskentely ovat tärkeämpiä kuin onnistuminen
    9. Irti itsetuhoisuudesta
    10. Myönteisiä selviytymismenetelmiä
    11. Esimerkki: Nainen ajattelee, että on ruma eikä rumasta voi kukaan välittää
    12. Esimerkki: Seksuaaliongelma
    13. Itseluottamus
    14. Tehtäviä
  34. Elämänkäsitys ja elämäntapa
    1. Luonnon asettamat rajoitukset
    2. Luonnonvoimat henkinä
    3. Kuu ja aurinko elämän jaksottajina
    4. Huonon onnen päivät
      1. Ajanlasku
    5. Juhlat ja vuodenajat
    6. Uskontosidonnainen kalenteri
    7. Elämänkaarijuhlat
      1. Syntymä
      2. Aikuiseksi tulo
      3. Avioliiton solmiminen
      4. Hautajaiset
      5. Hautausmaamonopoli
      6. Erilaisia hautajaisia
      7. Uskonnot ovat vaikuttaneet tapoihin
      8. Tehtäviä
  35. Taide
    1. Mitä taide on?
    2. Voidaanko taide määritellä
    3. Yhteiset piirteet
      1. Tehtäviä
    4. Erilaisia teorioita taiteesta
      1. Merkityksellinen muoto
      2. Kehäpäätelmä
      3. Periaatteessa kumoamaton
      4. Tehtäviä
      5. Taide ajatuksena tai tunteena taiteilijan päässä
      6. Ovatko taideteokset vain jälkiä siitä, mitä oli taiteilijan päässä
      7. Kaventaa taiteen aluetta
      8. Tehtäviä
      9. Taide laitoksena
      10. Mikä erottaa hyvän taiteen huonosta?
      11. Kehäpäätelmä
      12. Mistä syystä jotakin pidetään taiteena
      13. Tehtäviä
    5. Taidearvostelu
      1. Voidaanko taiteilijan tarkoitukset ja työ erottaa toisistaan
      2. Teoksen alkuperää ei pidä sekoittaa teoksen merkitykseen
      3. Iva
      4. Rajoittaa liikaa taidearvostelua
      5. Tehtäviä
    6. Esitys, tulkinta ja alkuperäisyys
      1. Suorituksen historiallinen alkuperäisyys
      2. Arvostelua esityksen alkuperäisyyden vaatimukselle
      3. Hyvää voi olla myös muu kuin alkuperäinen musiikki
      4. Historiallinen tulkinta ei tee oikeutta taiteilijan työlle
      5. Tehtäviä
    7. Taide ja huijaus
      1. Onko alkuperäinen arvokkaampi kuin väärennös
      2. Hinta, itsekorostus, jäänteet menneisyydestä
      3. Täydelliset väärennökset
      4. Väärentäjän arvo taiteilijana
      5. Taideväärennösten siveys
      6. Tehtäviä
  36. Lisälukemista: Äiti Teresan suuri huijaus
    1. Kirja-arvio
      1. Kirjoittaja
      2. Propaganda ja totuus
      3. Koulutus
      4. Miksi ihmiset uskovat tähän taruun
      5. Sivuraiteella
      6. Itsensä toteuttavat kuvaukset
      7. Katolisen kirkon esittämä arvostelu
  37. Lisälukemista:sanasto

Kuuluvatko ateistit suomalaiseen yhteiskuntaan

Eurooppalaiset arvot

Eurobarometri 2008

Rauha 45%
Ihmisoikeudet 42%
Ihmiselämän kunnioitus 41%
Kansanvalta 27%
Laillisuus 21%
Yksilönvapaus 21%
Tasa-arvo 19%
Suvaitsevuus 16%
Yhteisvastuu 13%
Itsensä toteuttaminen 11%
Muiden valtarakenteiden kunnioitus 9%
Uskonto 7%
Muut 2%

Mikä tekee onnelliseksi

Eurobarometri 2008

Terveys 73%
Rakkaus 44%
Työ 37%
Rauha35%
Raha 32%
Ystävyys 27%
Vapaus 24%
Oikeudenmukaisuus22%
Sivistys 11%
Nautinto 10%
Usko 9%
Perinne 7%
Järjestys 7%
Yhteisvastuu 6%
Kansa 2%
Muut 2%

Elämänkäsitys

Lähes jokaisella on elämänkäsitys (entinen elämänkatsomus). Elämänkäsitykset saattavat olla niin erilaisia, että on vaikeaa sanoa, mikä niille on yhteistä, jos sellaista ylipäätään on. Elämänkäsitys sisältyy todellisuuskäsitykseen (entinen maailmankatsomus).

Tämän käsitteen käyttö perustellaan alempana.

Todellisuuskäsitys

Todellisuuskäsitystä (vanha sana maailmankatsomus) voidaan tarkastella lähes pelkästään todellisuustutkimuksen (vanha sana: tieteen) kannalta, sillä todellisuustutkimus tutkii ja esittää käsityksiä siitä, millainen kaikkeus on.

Arvojärjestelmiä voidaan tarkastella ainakin siitä lähtökohdasta, että onko se ristiriidaton.Johtopäätösten tekoon voidaan käyttää johdonmukaista ajattelua (logiikkaa).

Tämän käsitteen käyttö perustellaan alempana.

Elämänkäsitykset voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan

Erilaisia elämänkäsityksiä edustavat yksilöt voivat omien arvojärjestelmiensä puitteissa esittää muiden elämäkäsitysten arvostelua. Ristiriitaisuutta voi arvostella myös sitoutumatta mihinkään käsitykseen.

Kannattaa väittää paljon. Pysyt aina edellä. Kolme väärää väitettä vielä joku kumoaakin, mutta kukaan ei kolmea tuhatta.

Elämänkatsomustietoa on vain Suomessa

Elämänkatsomustieto- nimistä oppiainetta ei ole muualla kuin Suomessa.

Käsitykset siitä, mitä elämänkatsomustiedon pitäisi sisältää, eroavat toisistaan hyvinkin jyrkästi.

Uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine

Suomessa elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine. Tästä syystä aineistossa esitetään korostetusti sitä tietoa, jota erityisesti uskonnottomat tarvitsevat suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tehtäviä

  1. Kenellä on todistuksen taakka?
  2. Onko olemassa kumoamisen taakka?
  3. Kannattaako pikkuasioista kiistellä ollenkaan?

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään. Tämä oikeus perustuu Suomea sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18. artiklaan. Tätä sopimusta on käsitelty yksityiskohtaisesti aineistossa et12.htm.

Luonnontutkimus ja uskonnottomat elämänkäsitykset

Uskonnottomat elämänkäsitykset nojaavat usein vahvasti luonnontkimukseen.

Jumalat eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen

Aineistossa annetaan eväitä uskonnottoman elämänkäsityksen puolustamiseen. Tähän elämänkäsitykseen ei kuulu yliluonnollista tai jumalia.

Uskontohan on järjestäytynyttä jumalauskoa.

Uskonnottomilla on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys

Uskonnotonta elämänkäsitystä puolustettaessa ns. jumalatodistusten arvostelu on osoittautunut Suomessa hyvin tarpeelliseksi, ja sitä on sisällytetty tähän oppikirjaan. Laajempi esitys löytyy toisaalta tästä aineistosta.

Kuten aineistossa et14.htm kerrotaan, uskonnollinen usko perustuu Suomessa edelleen siihen, että muutamia jumalatodistuksia pidetään tosina.

Uskonnottomien arvokäsitykset

Jumalatodistusten arvostelu luo pohjaa myös uskonnottomien arvokäsitysten puolustamiselle. On syytä huomata, että uskonnottomilla on hyvin monia erilaisia arvokäsityksiä.

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä on peräisin jumalatodistuksista.

Kysymykseen on kuitenkin olemassa hyvin selkeä luonnontutkimuksen vastaus: luonnonilmiönä elämällä ei ole tarkoitusta. Luonnonilmiöitä selitetään syillä eikä tarkoitusilla.

Kysymystä elämän mielekkyydestä tai tarkoituksesta on tarkasteltu omassa luvussaan. Siinä esitettyjä käsityksiä ei löydy tämän aineiston kanssa kilpailevista oppikirjoista. Emme pane pahaksemme, jos muut aineistojen tuottajat kopioivat nämä tiedot tästä aineistosta.

Mitä elämänkäsitykseen kuuluu

Käsitteet oikea ja väärä, poliittiset käsitykset, maailman ja ihmismielen luonne sekä todellisuustutkimuksen ja taiteen luonne kuuluvat elämänkäsitykseen. Näitä asioita tarkastellaan aineiston eri osissa.

Usein sanotaan esimerkiksi, että tappaminen on väärin. Miksi se on väärin? Onko se väärin kaikissa olosuhteissa? Mitä tarkoitan, kun sanon ”väärin”? Vaikka emme olisi valmiita muuttamaan ennakkokäsityksiämme, on hyödyllistä tutkia, mitä niihin sisältyy ja mitä perusteluja ja vastaväitteitä niille voidaan esittää.

Tämä oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin

Tässä aineistossa ei oteta kantaa minkään elämänkäsityksen puolesta eikä mitään elämänkäsitystä vastaan. Sellaisia tosiasioita. joista jotkut eivät pidä,saatetaan esittää.

Tässä oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa

Toisin kuin kilpailevissa oppikirjoissa, tässä aineistossa ei ole propagandaa minkään uskonnon puolesta.

Nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa

Erityisen hyödyllistä on oppia, millaisia ajatteluvirheitä eri aikakausina ja eri valtarakenteissa on tehty. Seuraavassa ei aiota rasittaa muistia liian monilla nimillä, vuosiluvuilla ja sivistyssanoilla. Yleissääntö on, että nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse osata.

Esitettyjä nimiä tai sivistyssanoja ei ole tarkoitettu osattaviksi ylioppilaskirjoituksissa.

Niille, jotka haluavat varautua sivistyssanojen esiintymiseen ylioppilaskirjoituksissa, on laadittu erillinen laaja sanasto.

Historiaa

Tätä oppikirjasarjaa on kehitetty 1980-luvun alkupuolelta asti. Tämä aineisto on vuosina 2008-2009 kokonaan ja perinpohjaiseti uusittu.

Uskontojen historia ja siveysoppi

Vuodesta 1923 lähtien peruskoulun elämänkatsomustietoa vastaavan sen ajan koulujen oppiaineen nimi oli uskontojen historia ja siveysoppi. Oppiainetta oli ennen elämänkatsomustietoa vain peruskoulussa.

YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen

Alkuperäinen peruskoulun opetussuunnitelmakomitea laati 1972 oppiaineeseen opetussuunnitelman, jonka YK:n ihmisoikeustoimikunta noin kymmenen vuotta myöhemmin erään tämän tekstin kirjoittajista valituksen seurauksena totesi osittain kristilliseksi ja siitä syystä kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastaiseksi.

Suomen valtio perääntyi vain hetkeksi. Uskontojen historian ja siveysopin opetussuunnitelma muutettiin yllättäen yhdessä yössä melkein uskonnottomien ihmisoikeuksia vastaavaksi.

Samaan aikaan poistettiin asetuksella uskonnottomien opettajien ja oppilaiden koulujen uskonnollisiin tilaisuuksiin ja päivänavauksiin osallistumispakko.

Uskonnottomien oikeuksia on jälleen vähennetty

Myöhemmin ministeri Olli-Pekka Heinonen muutatti asetusta niin, ettei asetuksessa enää mainita opettajien ja oppilaiden oikeutta kieltäytyä koulujen uskonnollisista tilaisuuksista.

Vaikka uusi perustuslaki takaa kaikille oikeuden kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, koulujen valtava enemmistö loukkaa koko ajan uskonnottomien opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksia.

Vasemmistoliitto (SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia

Ihmisoikeudet parantuivat vain hetkeksi. Opetusministerit Per Stenbäck ja Kalevi Kivistö esittelivät varsin pian eduskunnalle lakiehdotuksen, jonka mukaan kaikille vähemmistöuskonnoille ja uskonnottomille opetettaisiin uskontotietoa ja etiikkaa.

Esimerkiksi ortodoksit olisivat menettäneet oikeutensa saada omaa uskonnonopetusta. Tämän kirjoittaja joutui lähes yksin torjumaan hallituksen esityksen. Oppiaineen nimeksi tuli elämänkatsomustieto, ja oppiainetta opetetaan uskontokuntiin kuulumattomille.

Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty uskonnottomien syrjimiseen

Olisi ollut parempi, että oppiaineen oppilasryhmä olisi silloin rajattu selkeästi uskonnottomiin.

Runsaasti kristittyjä sisältävä työryhmä laati peruskoulun elämänkatsomustietoon uskonnottomien ihmisoikeuksien näkökulmasta paljon uskontojen historian ja siveysopin viimeistä opetussuunnitelmaa huonomman opetussuunnitelman.

Lisäksi vahvasti evankelisluterilaisen kirkon vaikutusvallan alainen virkamies ryhtyi työryhmineen vielä heikentämään opetussuunnitelmaa opettajan oppailla.

Elämänkatsomustieto tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta

Uutena oppiaine tuli lukioon. Lukion opetussuunnitelmaa laatimassa ei enää ollut yhtään uskonnottomien edustajaa, vaan opetussuunnitelman laati virkamies ystäviensä kanssa.

FETO:n jäsenten enemmistö on kristittyjä

Virkamies perusti tuekseen ateistien oikeuksia halveksivan opettajajärjestön, ja se perusti ateistien oikeuksia halveksivan nuorisoleirijärjestön, joka on evankelis - luterilaisen kirkon tilastojen mukaan kilpailullaan lisännyt rippikoulun suosiota (rippikoulun käyneiden osuus ikäluokasta kasvoi kaksi prosenttiyksikköä) uskonnottomien perheiden lasten keskuudessa (lähes kaksituhatta uskonnotonta nuorta tulee vuosittain uskoon rippikoululeireillä).

Painetut oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia

Samojen piirien tukemana Tammi (omistaja Bonniers) on julkaissut jumaluusoppineen johdolla tehdyn elämänkatsomustiedon oppikirjan. Koska elämänkatsomustiedon opettajista enemmistö lienee evankelis-luterilaisia, uskonnottomien oikeuksia puolustavan painetun oppikirjan menestymismahdollisuudet markkinoilla ovat rajalliset.

Neekeri on poistettu sanastosta

Huomaa: Tässä kirjassa ei enää käytetä sanaa ”neekeri”, koska Word XP:n oikolukuohjelma on todennut sen tyyliin sopimattomaksi. Sanan tilalla käytetään sanoja ”mustaihoinen afrikkalainen”

Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon

Syyskuun 2008 aikana evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomien suomalaisten määrä ylitti miljoonan. Heistä 120.000 on käyttänyt eroakirkosta.fi -palvelua.

Suurin osa miljoonasta, noin 830.000 henkilöä, ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 60000, helluntailiikkeeseen yli 50.000 ihmistä ja muihin vähemmistöuskontoihin yhteensä noin 70.000.

Uskontokuntiin kuulumattomien osuus on noussut erityisesti vuonna 2003 säädetyn uskonnonvapauslain jälkeen. Valtaosa kirkosta eroavista ei liity mihinkään uskontokuntaan.

Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?

Ratkaise itse

Kun alat puhua, aloitatko ”Minun katsomukseni on…
vai
Minun käsitykseni on…

Peruskäsitteitä: hyvä elämä

Hyvä elämä on moniselitteinen käsite sellaiselle elämälle, jota yksilö haluasi elää (englanninkielinen Wikipedia).

Tehtäviä

  1. Laadi luettelo niistä asiosita, jotka mielestäsi kuuluvat hyvään elämään.
  2. Tee tilasto näin saatujen listojen perusteella.
  3. Jos opetusryhmä on liian pieni tilaston tekemiseen, haastattele ryhmän ulkopuolisia ihmisiä.
  4. Haastattele joitain vanhempia ihmisiä ja tiedustele heiltä, millaisen elämän he olivat ajatelleet elää ja mitä nuoruuden toiveista toteutui.
  5. Mikä on rahan merkitys hyvälle elämälle?

Peruskäsitteet: minuus, identiteetti

Käsitteistä ei ole yksimielisyyttä

Persoonallisuus, luonne, minuus ja identiteetti ovat arkikielen käsitteitä.

Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, mitä nämä käsitteet merkitsevät.

Persoonallisuus

Persoonallisuudesta puhuttaessa korostetaan usein yksilöiden välisisiä eroja.

Luonne

Luonne eli luonto tarkoittaa jollekin asialle tai ilmiölle ominaisia merkittäviä toiminnallisia piirteitä, jotka pysyvät eri tilanteissa. Usein luonteella tarkoitetaan tietoisen tai tuntevan olennon, kuten ihmisen tai eläimen käytöksen ja mielentilan yksilöllisiä piirteitä.

Minuus

Kun puhutaan minuudesta, huomion kohteena ovat ne käsitykset, joita meillä on itsestämme. Minuuden käsitteessä yksilö viittaa itse itseensä.

Vuorovaikutuksessa saamme vauvasta lähtien palautetta, josta tulee osa minäkäsitystämme. Siihen jättävät jälkensä lähi-ihmiset ja ne tavat ja odotukset, joita omaksumme.

Samalla omaksumme käsityksemme siitä, mitä "yksilönä oleminen" tarkoittaa. Minä on suhteellisen johdonmukainen ja suhteellisen pysyvä.

Minään kohdistuvia arvostuksia kutsutaan usein itsetunnoksi.

Pyrkimys säilyttää myönteinen minäkuva selittää usein käyttäytymistämme.

Samaistuminen eli identiteetti

Samaistuminen liittyy elämään yhteisöissä. Kun ihminen puhuu samaistumisistaan, hän sanoo usein "me".

Kyseessä ovat usein ne ryhmäjäsenyydet, joita yksilöllä on. Tällöin yhteisöllinen samaistuminen kuvaa sitä, mikä meitä yhdistää muihin ihmisiin.

Henkilökohtainen minuus on se, mikä erottaa meitä muista.

Sama ominaisuus voi tietenkin joissain tilanteissa yhdistää, toisissa taas erottaa.

jonkin kirkon jäsenyys on ehkä koulussa henkilökohtaisen minuuden lähde, seurakunnan kesäleirillä olo on yhteisöllisen samaistumisen lähde.

On myös vaikea sanoa, ovatko sellaiset ominaisuudet kuin vaikkapa vaaleatukkaisuus tai hyvä kielipää todella henkilökohtaisia ominaisuuksia vai kuulumista blondien tai "kielipäitten" (kuvitteelliseen) ryhmään. Aina tätä eroa ei tehdä, vaan ajatellaan, että samaistuminen on kaikki se, mitä voimme itsestämme sanoa.

Onko aito minuus olemassa

Minuutta esitetään ja rakennetaan vuorovaikutuksessa. Kieli ja sen käyttö kietoutuvat siihen, miten ymmärrämme omaa ja toistemme olemusta.

Minuus ja samaistuminen riippuvat vahvasti yhteisöistä, joissa elämme. Yhteiskunnan laitokset kuten koulut, sairaalat, vankilat jne. riistävät minuuttamme (Erving Goffman Minuuden riistäjät)

Nykyaikainen ja minuus

Sellaiset minuuden piirteet kuin pysyvä samaistuminen ryhmiin, sitoutuminen ja itsen ominaisuuksien kokeminen omiksi ja aidoiksi, liittyvät nimenomaan nykyaikaiseen käsitykseen minuudesta ja samaistumisesta.

Hajanainen minuus

Viime aikoina ihmisten elämää leimaavat epäjatkuvuus ja hajanaisuus. Voimme "leikata ja liimata" itsellemme minuuden osia - esimerkiksi kulutustuotteiden ja niiden markkinointiin liittyvien elämäntapojen tarjonnasta, mutta myös ammatti- ja harrastusryhmistä jne.

Vaikka nämä jatkuvat valinnat saattavat tuntua pinnallisilta, ne liittyvät minuuteen. Tämä ilmenee esimerkiksi ajanvietelehdistössä, joka esittää lukijansa tietyn ryhmän jäsenenä: "Cosmo-nainen", "Miehille jotka tietävät mitä tahtovat" jne.

Ajatus yhtenäisestä ja sisäisesti sopusointuisesta, pysyvästä ja yksilöllisestä minuudesta ei ole yleinen inhimillisyyden ehto, vaan tietyn ajan ja yhteiskunnan tuote.

Pysyvä minuus

On sanottu, että hajanainen minuus koskee ehkä vain pientä, hyvinvoivaa ja länsimaista, joukkoa ihmisiä.

Myös länsimaissa suurin osa ihmisistä pitää itseään ja muita ihmisiä yhtenäisinä persoonina. Monet pitävät lujasti kiinni minuutensa pysyvistä osista, kuten kansallisuudestaan ja kotona omaksutuista arvoista.

Työttömän minäkuva on erilainen kuin joukkoirtisanomisia toteuttavan johtajan.

Tehtäviä

  1. Mihin ryhmiin kuulut? Miten vahvasti olet sitoutunut kuhunkin ryhmään?
  2. Mihin ryhmiin et voi tai et halua kuulua?
  3. Haastatelkaa joitain työttömiä siitä, mitä he ajattelevat itsestään ja muista.
  4. Pohtikaa, vaikuttaako ihmisen sukupuoli hänen minuuskäsitykseensä.
  5. Pohtikaa vaikuttaako varakkuus ja yhteiskunnallinen asema ihmisen minuuskäsitykseen.
  6. Miten ihmisen käsitys itsestä kehittyy iän mukana? Haastatelkaa joitain itseänne vanhempia ihmisiä (hätätilassa opettajakin kelpaa haastateltavaksi).
  7. Pohtikaa ihmisten samaistumista erilaisiin poliittisiin puolueisiin.

Hyvä elämä: ihmisen perustarpeita

Tärkein lähde

Tärkein lähde: Internet, kirjoittajat
Paula Härkönen
Kirsi Rannisto
Pirjo Risteli
Päivämäärä 31.01.2003

Abraham Harold Maslow 1908-1970

Abraham Harold Maslow syntyi huhtikuun ensimmäisenä päivänä 1908 Brooklynissä, New Yorkissa. Hän oli vanhin seitsemästä lapsesta. Hänen vanhempansa olivat kouluttamattomia juutalaisia siirtolaisia Venäjältä, ja he halusivat antaa lapsilleen paremmat mahdollisuudet ja kehottivat lapsia kouluttautumaan. Maslow oli yksinäinen lapsena ja luki paljon kirjoja.

Vanhempiensa mieliksi Abraham aloitti opintonsa lukien lakia. Vanhempien toiveiden vastaisesti hän avioitui serkkunsa Bertha Goodmanin kanssa ja heillä oli kaksi tytärtä.

He muuttivat Wisconsiin, jossa hän opiskeli yliopistossa. Siellä hän kiinnostui psykologiasta, ja hänen työnsä muuttui. Hän työskenteli Harry Harlowin kanssa. Harlow oli tunnettu eläinkokeistaan rhesusapinoilla, apinanpoikasten kiintymyssuhteista. Hän valmistui vuonna 1930 ja vuonna 1934 tohtoriksi.

Hän oli peruskoulutukseltaan lääkäri mutta hän kiinnostui psykologiasta ja hän työskenteli psykoterapeuttina.

Vuoden päästä valmistumisestaan hän palasi New Yorkiin työskennelläkseen E. L. Thorndiken kanssa Columbian yliopistossa. Tällöin hän kiinnostui ihmisen sukupuolisuuteen liittyvistä tutkimuksista.

Hän opetti Brooklynin Collegessa päätoimisesti. Tällöin hän loi yhteyksiä moniin eurooppalaisiin, jotka olivat muuttaneet Yhdysvaltoihin.

Vuodesta 1951 Maslow hoiti 10 vuotta psykologian oppituolia Brandeissa. Siellä hän tapasi Kurt Golsteinin ja tutustui hänen ajatuksiinsa ja loi samalla oman käsityksensä, josta käytetään nimitystä vaikutin- eli tarvejärjestys.

Maslow vietti viimeiset vuotensa kaliforniassa syrjään vetäytyneenä, kunnes kesäkuun kahdeksantena päivänä vuonna 1970 hän kuoli sydänkohtaukseen sairastettuaan useita vuosia.

Maslowin tarvejärjestyskäsitys

Kun Maslow työskenteli apinoiden kanssa uransa alkuaikoina, hän huomasi, että jotkin tarpeet ovat muita tärkeämpiä.

Esimerkiksi janoisena ja nälkäisenä on taipumus huolehtia ensin janon sammuttamisesta. Ilman ruokaa ihminen voi selvitä viikkoja, mutta ilman vettä vain muutamia päiviä.

Jano on siis voimakkaampi tarve kuin nälkä. Kun on janoinen ja samalla kuristetaan niin ettei voi hengittää, herää kysymys, kumpi on tärkeäpää juominen vai hengittäminen. Tietenkin hengittäminen.

Toisaalta seksi häviää tärkeydessä sekä janolle että hengittämiselle, joten ilman seksiä kukaan ei kuole.

Ihmisen vaikuttimet muodostavat Maslowin mukaan tarpeiden järjestelmän, jota voidaan kuvata pyramidilla.

Maslow loi kuuluisan käsitteensä tarvejärjestys 1950-luvulla käyttämällä osia:
  • ilma,
  • vesi,
  • ruoka ja
  • seksi.
Hän johti näistä viisi tarvetasoa:
  • fysiologiset perustarpeet,
  • turvallisuuden tarpeet,
  • rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tarpeet,
  • itsensä kunnioittamisen tarpeet ja
  • itsensä toteuttamisen tarpeet.
Tarpeiden toteutuminen tapahtuu juuri em. järjestyksessä, koska ylemmillä tasoilla ei voi toimia elleivät alemmat tarpeet ole tyydytettyjä.

Alemmat tasot koostuvat tarpeista tai vaikuttimista, joiden puute voi estää henkilökohtaisten kasvuvaikuttimien tyydyttämistä sekä kehitystä.

Itsensä toteuttaminen ja henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttäminen nähdään päämääränä, johon yksilön tulisi pyrkiä, mikä on myös itsetunnon kannalta tärkeää.

Tarpeet edustavat ylemmillä tasoilla pikemmin henkisiä tarpeita.

Maslowin mukaan neuroosit, sosiaalinen sopeutumattomuus ja huono työssä viihtyminen ovat usein seurausta 2. –4. tason tarpeiden tyydyttämättömyydellä.

Tarveasteikon kukin taso voidaan jakaa myös tiedollisiin, kauneudellisiin ja viettitarpeisiin, kun tutkitaan ihmisen käyttäytymistä.

Edellisen jaottelun mukaan voidaan muodostaa pyramidi (kuvio 1.), jossa A = viettitarpeet, B = esteettiset tarpeet ja C = tiedolliset tarpeet (käytännössä ne kuitenkin sekoittuvat ja yhdistyvät keskenään).

http://www.sampo2002.oulu.fi/surkeat/tarveh.jpg

Kuvio 1. Maslowin tarvehierarkia. (Lähde: mukaellen Lehtovaara, 1986)

Fysiologiset perustarpeet

Happi, vesi, valkuaisaineet, suola, sokeri, kalsium, muut mineraalit ja vitamiinit ovat elämälle välttämättömiä aineita ja siten tarpeellisia ihmiselle.

Perustarpeet sisältävät myös elämälle oleellisen pH-tason (happamuus) ja lämpötilan säilyttämisen.

Aktiivisuus, lepääminen, nukkuminen, aineenvaihdunta (mm. hikoilu, virtsaneritys) ja seksuaalisuus kuuluvat tähän luokkaan.

Maslow ajatteli (tutkimukset tukivat myös), että fysiologiset perustarpeet ovat yksilöllisiä ja niiden puute johtaa niiden etsimiseen.

Esimerkiksi aikoinaan ihmiset ryhtyivät juomaan appelsiinimehua, koska elimistö tarvitsi sitä toimiakseen.

Myös raskaana olevien naisten himo johonkin tiettyyn ruokaan tai aineeseen voisi tukea väitettä.

Turvallisuuden tarpeet (the safety and security needs)

Kun fysiologisista tarpeista on pääosiltaan huolehdittu, täytyy huomioida turvallisuuden tarpeet.

Ihmisen kiinnostus turvallisten, vakaiden ja suojattujen olosuhteiden takaamiseksi kehittyy.

Ihminen voi kehittää jopa tarpeen järjestelmällisyyteen ja määräysvaltaan.

Toisin sanoen ihmiset pelkäävät ja huolestuvat.

He haluavat turvallisen elinpiirin, johon kuuluvat mm. varma työ, eläkesuunnitelma ja hyvät vakuutukset.

Rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tarpeet

Kun ensimmäisen ja toisen tason tarpeista on huolehdittu, esiin tulevat kolmannen tason tarpeet.

Ihminen tarvitsee ystäviä, lämminhenkisyyttä, lapsia, yleensäkin ihmissuhteita ja jopa yhteisöllisyyttä.

Kielteisesti ajateltuna ihminen kärsii yksinäisyydestä ja yhteiskunnallisista huolista.

Arkielämässä sosiaalisen arvostuksen tarpeet ilmenevät haluna avioitua, perustaa perhe ja olla osa yhteiskuntaa.

Ihmiset kuuluvat yhdistyksiin, perustavat jengejä ja harrastavat monin eri tavoin.

Itsensä kunnioittamisen ja arvostuksen tarpeet

Maslow havaitsi neljännen tason kaksitasoiseksi.

Alemmalle tasolle kuuluu muiden antama arvostus, joka näkyy mm. yksilön asemana yhteiskunnassa, suosiona, maineena, tunnustuksena, arvostuksena tai valta-asemana.

Korkeampi taso käsittää itse kunnioittamisen tarpeen, johon sisältyy itsevarmuus, pätevyys, saavutukset sekä itsenäisyys ja vapaus.

Itsekunnioituksen menettäminen on vaikeampaa kuin muiden arvostuksen menettäminen, joten se asetetaan korkeammalle.

Tason savuttamattomuus ilmenee mm. huonona itsetuntona ja alemmuudentunteena.

Nyky-yhteiskunnassa fysiologiset ja turvallisuuden tarpeet saavutetaan usein, mutta ihmiset kärsivät rakkauden ja yhteenkuulumisen puutteesta. Pientäkin arvostusta on joskus hyvin vaikea saada.

Puutetarpeet

Maslow kutsuu neljää ensimmäistä tarvetasoa puutetarpeiksi.

Jos jokin niistä puuttuu, ihminen tuntee niihin tarvetta.

Mikäli kaikki neljä tarvetasoa on tyydytetty, emme tunne mitään.

Toisin sanoen ne lakkaavat vaikuttamasta meihin.

Tarvetasot toimivat kuten lämmönsäätimet:

Kun kylmenee, lämmönsäädin käynnistyy ja kun on liian kuuma, se menee pois päältä.

Samoin kehossa syntyy tarve johonkin, kun siitä puuttuu jotain.

Tasapaino

Maslow laajentaa tasapainon (eli homeostaasin) periaatteen turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden ja sosiaalisen arvostuksen tarpeisiin.

Maslow näkee neljän ensimmäisen tason tarpeet olennaisiksi ihmisen selviytymisen kannalta.

Jopa rakkaus ja sosiaalinen arvostus ovat välttämättömiä terveyden ylläpitämisen kannalta.

Perinnöllinen valmius

Hänen mukaan kaikki nämä tarpeet ovat ihmisissä valmiina perinnöllisesti, kuten vaistot, ja hän kutsuukin niitä vaistonvaraisiksi tarpeiksi.

Vastasyntynyt on riippuvainen ensin fysiologisten perustarpeiden tyydyttämisestä ja pian hän kaipaa turvallisuutta, huomiota sekä kiintymystä, mutta hiukan myöhemmin myös arvostusta.

Kehitys etenee tasojen läpi portaittain

Rasittavien olosuhteiden aikana tai kun selviytyminen on uhattuna, ihminen voi taantua alemmalle tasolle.

Kun urasuunnitelmat epäonnistuvat, etsimme ehkä huomiota tai kun läheisemme jättävät meidät, haluamme vain rakkautta ja vararikon kohdatessa ajattelemme vain rahaa.

Sama pätee myös yhteiskunnassa. Esimerkiksi sodan uhka saa toivomaan rauhaa tai epävarmuus elintarvikkeiden tuotannossa saa ihmiset hamstraamaan eli tarpeet tulevat entistä perusteellisemmiksi.

Aikaisemmat kokemukset

Jos kehityksen aikana on ollut ongelmia mm. merkittävää turvattomuuden tunnetta, nälänhätää lapsena tai perheenjäsenen menetys kuoleman tai avioeron kautta, ihminen voi korjata tätä tarvetta koko loppuelämänsä ajan.

Maslow selittää neuroosien syntymisen tällä tavoin. Lapsena puutteessa elänyt voi kerätä vielä aikuisena pakonomaisesti tavaraa, vaikka hänellä on jo kaikkea tai avioeroperheen lapsi ei luota koskaan puolisoonsa.

Sairauden aikana itsensä toteuttaminen ei ole välttämättä ensisijaista vaan huomio kiinnittyy mm. sairauteen, hoitoon ja paranemiseen, joten ihminen pyrkii tyydyttämään niitä tarpeita, joilla hän pääsee tavoitteisiinsa.

Itsensä toteuttamisen tarpeet

Viimeinen taso eroaa muista ja Maslow käyttää siitä monta eri nimitystä kuten kehittymisvaikutteet (vastakohta puutevaikutteille), olemisen tarpeet ja itsensä toteuttamisen vaikuttimet.

Nämä tarpeet eivät koske tasapainoa (homeostaasia).

Kun niihin sitoutuu, ne tulevat aina vain voimakkaammiksi.

Ne sisältävät jatkuvaa halua toteuttaa unelmiaan, tulla mahdollisimman täydelliseksi omaksi itseksi.

Nälkäinen taistelee ruuastaan, turvaton on varuillaan, eristäytynyt ja yksinäinen kaipaa rakkautta, huonon itsetunnon omaava on puolustava tai hyvittävä.

Kun alempia tarpeita ei tyydytetä, ihminen ei voi antautua omien mahdollisuuksiensa toteuttamiseen. Ei ole siten yllättävää, että vain pieni osa (Maslowin mukaan n. 2 %) maailman väestöstä pystyy toteuttamaan itseään.

Millainen on itseään toteuttava ihminen

Maslow loi käsitystään itseään toteuttavista henkilöistä havainnoimalla ihmisiä, joista osa oli hänen tuttaviaan. Hän tutustui heidän henkilöhistoriaansa, kirjoituksiinsa, toimintoihinsa ja haastatteli heitä. Lähteiden avulla hän kehitti listan ominaisuuksista, jotka olivat tyypillisiä näille ihmisille (vastakohta muulle väestölle).

Itseään toteuttavat ihmiset olivat todellisuutteen keskittyviä (huomaavat vilpin ja epärehellisyyden), ongelmiin keskittyviä (elämän ongelmat ratkaistavissa, henkilökohtaiset ongelmat eivät häiritse) ja heillä oli erilainen käsitys tarkoituksista ja päämääristä.

Tarkoitus ei oikeuta keinoja vaan tärkeämpää on se, mitä matkan aikana tapahtuu, ei päämäärä.

Itseään toteuttavat suhtautuvat muihin ihmisiin eri tavoin

Heidän tyypillisiä piirteitä Maslowin mukaan:
  • Heillä on tarve erillisyyteen ja yksityisyyteen (viihtyvät yksin).
  • He ovat suhteellisen riippumattomia yhteisöstä ja ympäristöstä (luottavat omaan kokemukseen ja arvioon).
  • Vastustavat yhteisön ylivaltaa (eivät alttiita yhteisöpainostukselle).
  • Ovat luonteeltaan kansanvaltaisia ihanteita arvostavia (hyväksyvät kansalliset vähemmistöt ja yksilöllisyyden).
  • Läheiset suhteet vain muutamiin ystäviin ja perheeseen (usein itsensä kaltaisia).
  • Omaa huumorintajun, joka ei ole vihamielinen.
  • Hyväksyy muut ja itsensä sellaisina kuin ovat.
  • On aloitekykyinen ja luonnollinen oma itsensä.
  • Arvostaa muita, on luova.
  • Hänellä on huippukokemuksia.
Itseään toteuttavat ihmiset eivät olle täydellisiä, vaan heissäkin Maslow havaitsi puutteellisuuksia.

He kärsivät mm. huolista ja syyllisyydestä, joka kuitenkin on todellisuuspohjaista.

Jotkut heistä ovat poissaolevia, liian ystävällisiä sekä hetkellisesti levottomia, kylmiä tai huumorintajuttomia.

Itseään toteuttava ihminen tarvitsee tiettyjä piirteitä elämäänsä ollakseen onnellinen.

Niitä ovat mm.
  • totuus,
  • hyvyys,
  • kauneus,
  • sopusointu,
  • vireys,
  • erilaisuus,
  • loppuunsaattaminen,
  • yksinkertaisuus,
  • ponnistelemattomuus,
  • rikkaus,
  • riippumattomuus,
  • tarkoituksellisuus ja
  • leikkimielisyys.
Elleivät nämä tarpeet toteudu, itseään toteuttava ihminen voi masentua, joutua epätoivoon, vieraantua ja muuttua ivalliseksi.

Maslow toivoi luokittelunsa olevan avuksi ihmisluonteen selvittämisessä. Myöhemmin hän kiinnitti huomiota inhimilliseen psykologiaan ja sen tutkimiseen.

Maslowin arvostelua

  • Menetelmät: pieni kohdejoukko, jota Maslow itse arvioi, haastatteli sekä teki johtopäätökset siitä, mitä itsensä toteuttaminen on.
  • Itsensä toteuttaminen koskee vain 2 % väestöstä. Koskeeko itsensä toteuttaminen myös lapsia? (Maslowin mukaan koskee vain harvoin nuoria.)
  • Tarpeiden voimakkuus vaihtelee yksilöittäin ja muuttuu elämänkaaren aikana, mutta myös ulkoiset tekijät (esim. aineellinen hyvinvointi) voivat määrätä tarpeet.
  • Kertooko tarpeiden ja vaikuttimien nimeäminen sitä, mitä tapahtuu ihmisen mielessä? Miten selitetään samanaikainen eri tasojen tarpeentyydytys?
Maslowin mukaan ihminen huolehtii ensin rakkaimmistaan ja vasta sitten toteuttaa itseään.

Miten selitetään niiden ilotyttöjen ratkaisu, jotka kauppasivat lastaan kadulla rahan himossa?

Mielenkiintoista on myös, miten masennuksesta, köyhyydestä ja neurooseista kärsineet taiteilijat ja kirjailijat ovat pystyneet toteuttamaan itseään.

Tehtäviä

  1. Mitkä sinun perustarpeistasi ovat tyydytettyjä ja mitkä tyydyttämättömiä.
  2. Tehkää tilasto opetusryhmän perustarpeiden täyttymisestä (opettaja opastaa tilaston laadinnassa).
  3. Mitkä perustarpeet ovat Suomessa huonosti tyydytettyjä?
  4. Mitkä perustarpeet ovat Suomessa hyvin tyydytettyjä?
  5. Mitä voisit tehdä, että suomalaisten perustarpeet tyydytettäisiin entistä paremmin?
  6. Haastatelkaa muita koulun oppilaita siitä, miten heidän perustarpeensa on tyydytetty. Tehkää haastatteluista tilasto.
  7. Tutkikaa Internetin avulla, miten muiden maiden asukkaiden perustarpeet on tyydytetty.

Elämän tarkoitus

Laihialaisisäntä teki kuolemaa, suvun kolme miestä seisoivat siinä vierellä ja juttelivat hautajaisten järjestämisestä.
  • Kuinkahan monta taksia tarvitaan, kolme kai?
  • Ei, kyllä kaksi riittää ja muut saavat kävellä.
  • No sittenhän on sama vaikka kaikki kävelisivät.
Isäntä viimeisillään nousi pystyyn ja sanoi:
  • Matti on oikias, tuokaapa minun housuni, niin kävellään kaikki.

Selityksen selityksiä

Selitykset ovat niiden olosuhteiden kuvauksia, joiden vallitessa selitettävät tapahtumat suurella todennäköisyydellä tapahtuvat (esim. Ernest Nagel (1901–85)).

Monet muinaiskreikkalaiset (esim. Platon (427 - 347 eaa.)) olivat sitä mieltä, että ainoa todellinen selitys on vastaus kysymykseen miksi, mikä on tapahtuman tarkoitus.

Savossa ei selitellä

Savon kielessä ei ole sanaa "miksi".

Joskus savolainen sanoo "Mitä varten".

Joskus savolainen sanoo "Minkä takia".

Edellisessä savolainen viittaa tarkoitukseen ja jälkimmäisessä savolainen viittaa syyhyn.

Kuirt Baier selittämisen lajeista

Näistä kahdesta selittämisen lajista on sanottu mm. (esim. KurtBaier (1917-)):

Ei ole niin, että kaikelle olisi kaksi selitystä, ensimmäinen osittainen, ei todella selittävä, ja toinen täydellinen, lopullinen, valaistuksen antava. Totuus on, että nämä kaksi selitystapaa ovat yhtä selittäviä, yhtä valaisevia, yhtä täydellisiä ja yhtä lopullisia, mutta ne sopivat eri ilmiöiden selittämiseen.

Kun löydämme metsän keskeltä rakennusten raunioita, voimme olettaa, että ne ovat ihmisten rakentamien talojen jäännöksiä, jotain ihmisen tekemää, hänen omaa tarkoitustaan varten valmistamaa. Rakennukset voidaan selittää vetoamalla rakentajien tarkoitukseen.

Toisaalta jos pyrstötähti eli komeetta lähestyy Maata, on luultavaa, ettei tämä taivaankappale ole järkevien olentojen rakentama. Emme voi käyttää sitä selittämisen tapaa, joka vetoaa tarkoitukseen. Nyt meidän on käytettävä toista selittämisen mallia, sitä, joka vetoaa luonnonilmiön luonnollisiin syihin.

Joskus voi olla vaikeaa ratkaista, mitä selitystapoja on käytettävä. Esimerkiksi Maata kiertävä kappale saattaa olla meteoriitti tai ihmisen valmistama tekokuu.

Tarkoitusta voidaan kysyä vain, jos on voitu osoittaa, että jotain tarkoituksellisesti tehdään. On siis ensin osoitettava tarkoituksellisen toiminnan olemassaolo, ja vasta sitten tarkoitusta voidaan käyttää selittäjänä.

Joskus on ajateltu (esim. Fjodor Dostojevski (1821 - 1881)) täsmälleen päinvastoin. On esitetty kysymys tarkoituksesta ja väitetty, että tarkoituksen olemassaolo edellyttää jumalan olemassaoloa. Tällöin olisi ensin todistettava jumalallisen toiminnan olemassaolo, ja vasta sitten voitaisiin puhua jumalan tarkoituksen olemassaolosta.

Kysymykseen “miksi olet lakannut lyömästä vaimoasi?” voidaan vastata tarkoitukseen viittaamalla, mutta jos ei ole ollenkaan lyönyt vaimoaan, kysymys on väärin asetettu.

Pohdittaessa kysymystä “onko elämällä tarkoitus?” on ensin huomioitava sanan “tarkoitus” eri merkitykset.

Ensiksi joku voi kysyä jonkin arkipäiväisen teon tarkoitusta, esimerkiksi “miksi jätit auton valot palamaan?” Toiseksi voidaan kysyä “mikä on tämän työkalun tarkoitus?”

Joku voi toimia erittäin tarkoituksenmukaisesti, joku toinen vallan hullusti, hedelmättömästi tai jonkin arvojen järjestelmän kannalta arvottomasti.

Luonnontieteen elämänkäsityksen hyväksyminen ei suinkaan johda tässä mielessä arvottomaan elämään. Päin vastoin yhteisö on varustanut meidät lukuisilla työvälineillä, joilla voimme toteuttaa omia tarkoituksiamme. Kun muinainen ihminen rukoili sadetta jumalilta, nykyaikainen ihminen käyttää sadettajia.

Luonnonesineiden tarkoituksellisuudesta tai tarkoituksettomuudesta voidaan usein puhua liittämättä mukaan arvoja. Talon lähellä olevalla puulla saattaa olla tai olla olematta tarkoitus. Emme kuitenkaan hakkaa sitä pois siksi, että se olisi tarkoitukseton.

Kun tarkoituksia liitetään ihmisten toimiin, tämä saattaa olla hyvinkin arvojen värittämää. Jos kysyt kutsuilla joltakin vieraalta “miksi olet täällä, mikä on tarkoituksesi?”, hän saattaa loukkaantua.

Vaatimus siitä, että asioilla pitäisi olla tarkoitus, on sinällään siveellinen kannanotto. On mahdollista, että koko puhe tarkoituksen löytymisestä on yksinomaan siveyspuhetta eikä liity ollenkaan totuuskysymyksiin.

Uskonnollinen ja uskonnoton elämänkäsitys eroavat useimmiten perinpohjaisesti vastauksessa kysymykseen siitä, mikä on ihmisen tarkoitus.

Luonnontieteen mukaan ihmisellä ei ole ainakaan nykyisen tietämyksen valossa mitään ihmiskunnan ulkopuolista tarkoitusta. Tähän on esitetty vastaesimerkkinä, että vieraan planeetan asukkaat voivat vallata Maan ja ottaa ihmisen lemmikikseen.


Ihminen ajattelee esimerkiksi, että metsästyskoiran tarkoitus on palvella metsästystä (koira on varmaan asiasta eri mieltä EH). Ihminen on tässä suhteessa tarkoitukseton. Nykyään ei ole olemassa isäntää tai isäntiä, joiden koiria ihmiset olisivat (orjanomistusyhteiskunnassa orjilla oli isännät).


Tarkoituksen puuttuminen edellä esitetyssä mielessä ei millään tavoin alenna inhimillisen elämän arvoa. Ihmisen itsenäisyys päin vastoin lisää hänen arvoaan.

Ne, jotka hylkäävät luonnontieteellisen elämänkäsityksen siksi, että se muka riistää elämältä mielekkyyden, sekoittavat sanan “tarkoitus” eri merkitykset.

He luulevat, että koska elämällä ei ole tarkoitusta, elämässä ei olisi tarkoitusta. He luulevat, että jos ihmisellä ei ole isäntää, ihminen itse ei voi antaa elämälleen tarkoitusta.

Aivan kuten lapselle saattaa merkitä järkytystä se havainto, että hän pystyy seisomaan omilla jaloillaan, ihmiselle voi merkitä järkytystä määrätä itse omasta elämästään.

Uskonnot eivät pohjimmaltaan ollenkaan vastaa kysymykseen siitä, mikä on elämän tarkoitus. Kun uskontojen edustajilta kysytään, mikä on se jumalan suunnitelma, jossa ihmisen elämällä on oma tarkoituksensa, heiltä saa usein vastaukseksi joko sellaisia pyhien kirjojen lauseita, jotka eivät vastaa kysymykseen, tai sitten he kieltäytyvät vastaamasta kysymykseen ja sanovat, että jumala yksin tietää.

Esimerkiksi kristinusko väittävää, että “maallisen” elämän tarkoitus on kuolemanjälkeisen “iankaikkisen” elämän saavuttaminen. Jos olisi olemassa ns. iankaikkinen elämä, mikä sen tarkoitus olisi?

Sen sijaan lopullisella, biologisella kuolemalla näyttää olevan luonnossa lajin säilymisen ja kehittymisen kannalta selvä merkitys.

Kuolema on elämän jatkumisen edellytys, sillä jos kuolemaa ei olisi, bakteerien massa ylittäisi nopeasti maapallon massan, ja tämähän on tietysti käytännössä mahdotonta.

Jos muinaiset eläimet eivät olisi koskaan kuolleet, ihmistä ei olisi koskaan ilmaantunut maapallolle, sillä ihmiselle ei olisi ollut elintilaa. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että kuolemalla olisi jokin tarkoitus.

Kristillinen ajattelu perustuu kahteen olettamukseen, joista kumpaakaan ei voida todistaa paikkansapitäviksi.

Ensiksi ajatellaan, että maallinen elämä olisi arvotonta ja kärsimystä, joka vain valmistaa ihmistä iankaikkiseen iloon.

Toiseksi ajatellaan, että maalliset kärsimykset korvattaisiin iankaikkisilla iloilla.

Ensiksi voidaan todeta, että tällaisesta ajattelutavasta saattaa olla vakavia siveysseurauksia. Esimerkiksi kristillisellä keskiajalla ihmiselämää ei pidetty yhtä suuressa arvossa kuin nykyään. Toisaalta voidaan väittää, että maallinen elämä voi olla täysin mielekästä ja antoisaakin.

Arvioitaessa ns. maallista elämää kristityt usein vertaavat sitä ns. iankaikkisen elämän riemuihin.

Voidaan huomauttaa, että he tekevät saman virheen kuin ne, jotka sanovat, että Pekka on pieni, koska hän on pienempi kuin puu.

Ihmiselämän mielekkyyttä ei tule verrata johonkin ihmiselämän ulkopuoliseen vaan ihmisten elämään keskimäärin.

Näin arvioituna jotkut ihmiset elävät erittäin mielekästä, onnellista ja täysipainoista elämää, ja heidän elämällään yhteiskunnassa on selvä päämäärä ja tarkoitus.

Jotkut toiset elävät surkeaa ja sekä omasta että muiden mielestä tarkoituksetonta elämää.

Sen sijaan, että ollaan huolissaan iankaikkisesta elämästä, pitää kehittää elämää ja yhteiskuntaa maapallolla siten, että lopulta kaikki ihmiset voisivat tuntea elävänsä mielekästä ja tarkoituksenmukaista elämää.

Edellä suoritetuista tarkasteluista voidaan päätellä, että luonnonilmiö elämä kuuluu luonnossa vallitsevan syyn ja seurauksen suhteen avulla selitettäviin ilmiöihin eikä tarkoituksen avulla selitettäviin. Tämän selityksen tarjoaa kehitysoppi.

Mutta vaikka luonnonilmiöllä elämä ei olisi tarkoitusta, ihmisyksilöllä tai yksilöiden muodostamalla yhteiskunnalla voi olla moniakin päämääriä, aikomuksia ja tarkoituksia.

Tarkoitusten avulla selittäminen on keksitty, koska ihmisillä on tarkoituksia, ei siksi, että ihmisiltä puuttuisivat tarkoitukset.

Viinan syytä

Syy ja seuraus tämäkin: Saarnamies varoitteli viinan kiroista:
  • On viinan syy, että lapsenne näkevät nälkää.
  • On viinan syy, että lyötte aviopuolisoanne.
  • On viinan syy, että ammutte anoppianne.
  • Ja on viinan syy, että ammutte ohi…

Elämä on elämisen arvoista

Uskonnottoman siveyden ensimmäinen sääntö on (Paul Kurtzin mukaan), että elämä on elämisen arvoista. Toinen sääntö on, että siveys on puhtaasti inhimillistä alkuperää.

Tahto elää

Tahto elää on ihmisen perustavinta laatua olevia pyrkimyksiä. Alun perin iankaikkisen elämän kaipuukin on syntynyt voimakkaasta tahdosta elää.

Joissain uskonnoissa tämä alkuperäinen pyrkimys on pitkällisen kehityksen tuloksena kääntynyt päälaelleen, on alettu kuvitella, että “maanpäällinen” elämä olisi jollain tavalla arvotonta.

Onnellisuus tavoitteena

Paitsi että ihminen haluaa elää, hän haluaa onnellista, täyteläistä elämää. Eri aikoina ihmisillä on ollut erilaisia mielipiteitä siitä, mitä sellainen elämä on. Joka tapauksessa onnellinen elämä tuottaa ihmiselle tyydytystä.

Tasa-arvo ja demokratia elämän tarkoitukseen

What’s It All About? Philosophy and the Meaning of Life
kirjoittanut Julian Baggini
Granta Books, Suffolk, 2004
ISBN 1 86207 661 8, 204 sivua, kovakantisena £9.82 + tilauskulut

Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab on julkaissut Julian Bagginin teoksen ”Ateismi: lyhyt johdatus”. Eräs julkaistavan teoksen luvuista käsittelee elämän tarkoitusta. Tämän luvun Baggini onlaajentanut kokonaiseksi kirjaksi.

Mitä tahansa mieltä elämän tarkoituksesta ollaankin, Bagginin kirjalla on selvä tarkoitus. Kirjan tarkoitus on siirtää jumaluusoppineet, gurut, esasaariset ja keittiöpsykologit syrjään ja antaa ihmisille kehys, jonka puitteissa he voivat itse pohtia elämänsä tarkoitusta ja mielekkyyttä.

Baggini haluaa asettaa tasa-arvon ja demokratian takaisin niille kuuluvalle paikalle ihmiselämän peruskysymysten pohdinnassa. Gurut ja ”kaikkien alojen diletantit” hän haluaa siirtää syrjään.

Vaikka Baggini on koulutukseltaan filosofi, hän ajattelee harvinaisen paljon itse. Bagginin mielestä filosofien määrää ei ole tarpeen lisätä, pikemmin päin vastoin. Sen sijaan elämän perusasioiden ajattelemisen lisäämistä hän pitää suorastaan suotavana.

Bagginin kirja käsittelee tunnetuimpia merkityksiä sanoille ”elämän tarkoitus”. Erilaisia vastauksia kysymykseen siitä, onko mielekästä puhua elämän tarkoituksesta ollenkaan, ja jos on, missä mielessä, Baggini tarkastelee hyväntahtoisesti mutta avostelevasti.

Uskontojen vastaukset kysymykseen elämän tarkoituksesta Baggini kuitenkin määrätietoisesti torjuu.

Aluksi Baggini esittelee Morris Cohenin ja Ernest Nagelin teoksessa ”An Introduction to Logic and Scientific Method” (Johdatus logiikkaan ja tieteelliseen menetelmään, 1934) esitetyn geneettisen virhepäätelmän. Syyllistymme geneettiseen virhepäätelmään, jos pidämme väitteen alkuperää sitovana todisteena väitteen oikeutuksesta.

Elämän tarkoitusta ei siis voida päätellä elämän alkuperää tarkastelemalla. Sen enempää uskontojen kuin kosmologian selitykset elämän alkuperästä eivät anna vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta.

Vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta ei liioin löydy uskontojen väittämästä kuoleman jälkeisestä elämästä tai eräiden ennustamasta tulevaisuuden onnelasta. Mikä olisi iankaikkisen elämän tarkoitus?

Opiskeluaikoinaan Baggini meni mukaan hyväntekeväisyysjärjestöön. Siellä hän ihmetteli, että yliopistoon oli otettu ihmisiä, jotka eivät olleet itse älynneet, että köyhät ja kodittomat ihmiset ovat itse asiassa samanlaisia ihmisiä kuin he itse.

Monet hyväntekeväisyysihmisistä olivat itse asiassa mukana pikemminkin lääkitäkseen omaa omaatuntoaan kuin köyhiä ja sairaita. Vaikka Baggini jäi hyväntekeväisyydestä pois, hän myöntää, että sillä on merkitystä, vaikka elämän tarkoitukseksi siitä ei ole.

Ihmislajin hyväksi toimiminen ei liioin kelpaa elämän tarkoitukseksi. Kuten Richard Dawkins on teoksessaan ”Sokea kelloseppä” perinpohjaisesti esittänyt, evoluutiolla ei ole mitään päämäärää tai tarkoitusta (Richard Dawkins: Sokea kelloseppä WSOY 1989).

Itsessään hyvät asiat kuten onnellisuus eivät liioin paljasta elämän tarkoitusta. Onnellisuusasiat Baggini ottaisi pois filosofeilta ja siirtäisi ne psykologeille. Onnellisuus vähentää tarvetta kysellä elämän tarkoitusta ja on muutenkin hyödyllinen.

Kaikki eivät voi olla menestyjiä tai voittajia. Menestyksen tai voiton tavoittelu eivät paljasta elämän tarkoitusta, vaikka osalle ihmisistä niillä on merkitystä.

Vaikka Baggini vierastaa filosofien harrastamaa latinan kieltä, hän on omistanut yhden kirjan luvun muotisanonnalle ”carpe diem” (= tartu hetkeen). Vaikka nykyhetkessä elämisellä on hyvät puolensa, Baggini muistuttaa seurausten ja tulevaisuuden ajattelemisen tarpeellisuudesta.

Itämaisten uskontojen ja mietiskelygurujen ihmisen oman minän häivyttämien ei saa Bagginilta taputuksia. Oman minän täydellisestä katoamisesta käytetään yleisesti nimitystä kuolema.

Kaikkia muitakaan oppeja ei tarvitse opetella koko ikäänsä ymmärtääkseen niiden virheellisyyden.

Suomalaisten ”kulttuurien tutkijain” vaatimaa kauan kestävää ja syvällistä eläytymistä kaiken maailman oppeihin Baggini ei pidä tarpeellisena.

Sen sijaan järjen käyttö on sitäkin hyödyllisempää. Tietysti mieli on syytä pitää avoimena eli kuten Kari Enqvist Väinö Voipio – palkinnon luovutustilaisuudessa totesi, jos aurinko huomenna alkaa kiertää neliön muotoista rataa, käsityksiä on muutettava.

Kärsimykset eivät Bagginin mielestä mitenkään ”jalosta” ihmistä. Viisaampaa on oppia muiden kuin itsensä kärsimyksistä. Lisäksi hän huomauttaa, että osa ihmisistä ei kärsimyksistään mitään opi, osa selviää kokonaan ilman kärsimyksiä.

Sian halventaminen (J. S. Mill: parempi onneton Sokrates kuin onnellinen sika) ei saa Bagginin kannatusta, ei liioin Sokrateen väite ”tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoinen”.

Eri ihmiset tarvitsevat eri asioita, esimerkiksi mainoslause ”kaikki tarvitsevat oopperaa” ei voi pitää paikkaansa. Tarpeettoman laajamittainen elämän tarkoituksen tai minkään muun asian etsiminen ei saa Bagginin kannatusta.

Bagginin mukaan useimmat vastaukset kysymykseen elämän tarkoituksesta ovat virheellisiä, koska ne käyttävät sanoja ”elämän tarkoitus” sellaisessa asiayhteydessä, jossa elämällä ei ole tarkoitusta. Esimerkiksi luonnonilmiöllä elämä ei ole tarkoitusta.

Elämän tarkoituksella on kuitenkin myös järkeviä merkityksiä, eikä niiden ymmärtäminen Bagginin mielestä vaadi suurta viisautta.

Järkevä vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta palautuu joukkoon erityiskysymyksiä siitä, mitkä asiat tekevät elämästä tarkoituksellisen ja arvokkaan.

Bagginin mielestä on kansanvaltaista ja tasa-arvoista, että meillä jokaisella on kyky ja vastuu keksiä ja ainakin osittain määrätä oman elämämme tarkoitus.

Antiikin ajattelijain tavoin Baggini korostaa tasapainoa elämän aitouden ja onnellisuuden, muiden ihmisten huomioon ottamisen, ajan hallinnan, elämän hallinnan jne. välillä.

Yksinkertaista reseptiä täyteen ja tyytyväiseen elämään ei ole, väittivätpä gurut ja keittiöpsykologit mitä tahansa.

Kirjan voi tilata kätevästi esimerkiksi osoitteesta http://www.amazon.co.uk, sen voi maksaa suoraan luottokortilla ja ainakin näin pienet kirjat tulevat kotiin postiluukusta.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoituksia on taiteella?
  2. Voiko kärsimyksellä olla jokin tarkoitus?
  3. Onko kehityksellä (evoluutiolla) jokin yleisempi tarkoitus?
  4. Voiko luonnontiede ratkaista elämän tarkoituksen?
  5. Mitä tarkoituksia on sodilla?
  6. Voiko luonnon säännönmukaisuuksien alaisuudessa elävä ihminen olla vapaa?
  7. Mitä muutoksia ihmisten elämän tavoitteissa on tapahtunut viimeisten sadan vuoden aikana?

Ihmisen yksilöllisen olemassaolon peruskysymykset: syntymä ja kuolema

Mitä elämä on

Nimitämme määrättyjä yksilöllisiä ajallis-paikallisia sekä rajallisena elinaikanaan itsenäisesti ympäristössään säilyviä järjestelmiä "eläviksi".

Kutsumme niitä eliöiksi, koska niillä on eräitä ominaisuuksia ja koska ne eroavat elottomista luonnonolioista.

Elämä voidaan määritellä eliöiden aineellis-kemiallisen koostumuksen perusteellatai elämäntoimintojen perusteella.

Määritelmät voidaan myös yhdistää. Elämä maan päällä on sitoutunut joukkoon kemiallisia yhdisteitä. Elämänilmiöitä ei kannata yrittää kuvata fysiikan ja kemian avulla. Ihmisen tai hänen tietokoneittensa laskentakyky ei riitä elämän kuvaamiseen pelkästään fysiikan ja kemian avulla. Tarvitaan karkeistusta (suodattimia eli malleja).

Tästä syystä elämän ilmiöitä kuvataan omalla käsitteistöllään.

Luonnon järjestelmätasot

Ihmisen on viisasta kuvata luontoa erilaisilla järjestelmätasoilla.

Yksinkertaisemman järjestelmätason käsitteitä voidaan käyttää mutkikkaammalla tasolla, mutta siellä ne ovat kokonaisuuden osia.

Mutkikkaammalla järjestelmätasolla käytetään uusia käsitteitä, jotka eivät sovellu edellisen tason ilmiöiden esittämiseen.

Avoimet järjestelmät

Elämän määritelmässä otetaan huomioon elämäntoiminnot. Kari Lagerspetz määrittelee eliöt avoimiksi järjestelmiksi eli sellaisiksi järjestelmiksi, jotka ovat sekä energian- että aineenvaihdunnassa ympäristönsä kanssa.

Eliöt saavat ympäristöstään sekä energiaa että ainetta ja myös luovuttavat niitä siihen.

Elämän ominaisuuksia

Aineen- ja energianvaihdunta on kaikkien muiden elämäntoimintojen perusta. Elämä voidaan määritellä biologiseksi tapahtumasarjaksi, jossa on havaittavissa aineen- ja energianvaihdunnan lisäksi
  • itsesäätelykyky,
  • ärtyvyys,
  • liikkuvuus,
  • lisääntyminen,
  • kasvaminen ja
  • sen perustana erityinen kemiallinen rakenne.

Rajatapaus: virukset

Virukset ovat ongelma elämän määritelmässä: viruksilla on sekä elollisen että elottoman aineen ominaisuuksia.

Virukset pystyvät lisääntymään eli tuottamaan kaltaisiaan jälkeläisiä, mikä on tärkeä elämän tuntomerkki.

Toisaalta virukset voivat esimerkiksi kiteytyä, mikä on elottomalle aineelle tunnusomaista.

Elävän ja elottoman raja ei ole täsmällinen, vaan se on osoittautunut liukuvaksi.

Onko Maan elämä syntynyt Maassa vai Kuussa

Useimmat tutkijat ovat sitä mieltä, että elämä on syntynyt tällä kiertotähdellä.

On mahdollista, että elämä on siirtynyt tälle planeetalle muualta. Elämä voi säilyä jopa tähtienvälisessä avaruudessa.

Esimerkiksi karhukaiset ovat säilyneet hengissä tekokuilla (satelliiteillä), joissa ei ole juuri mitään suojaa elämälle. Polveudummeko karhukaisista emmekä isoista apinoista?

Elämän mahdollinen synty Maassa on osa laajaa kaikkeudenkehitystä, joka johti aurinkokuntamme sekä myös Maa -kiertotähden syntyyn.

Tähän kehitykseen puolestaan liittyy elämän synty ja kehitys.

Elämä on tulosta molekyylitason kehityksestä (evoluutiosta).

Onko elämän synty todennäköinen vai epätodennäköinen tapahtuma

Siitä, onko elämän synty epätavallinen tapahtuma vai suotuisissa edellytyksissä tapahtuva välttämättömyys, kiistelevät pääasiassa uskovaiset ja uskonnottomat.

Uskontojen käsityksiä elämän synnystä on käsitelty toisaalla tässä aineistossa.

Elämä ei ole syntynyt arpanoppaa heittämällä vaan fysiikan ja kemian tapahtumasarjoina. Kun vety ja happi saatetaan yhteen riittävän korkeassa lämpötilassa syntyy vettä ja vain vettä. Kun lämpötilaa korotetaan riittävästi, vesi hajoaa takaisin vedyksi ja hapeksi.

Missä elämä syntyi

Löytöjen perusteella ensimmäisten elävien eliöiden ajatellaan olleen bakteerien tyyppisiä yksisoluisia pieneliöitä, jotka elivät noin 3,5 miljardia vuotta sitten hapettomissa oloissa.

Ensimmäiset paljain silmin nähtävät varmat elämän merkit ovat kivettyneitä bakteerimattojen kerrostumia (stromatoliitteja), jotka ilmestyivät noin 2,7 miljoonaa vuotta sitten.

On mahdollista, että tulivuorten purkausten ja muiden energianlähteiden synnyttäneen lämmöllä elottoman luonnon yksinkertaisista yhdisteistä, vesi, ammoniakki, vetysyanidi, hiilimonoksidi ja niin edelleen, mutkikkaampia orgaanisia yhdisteitä.

Tämä on kokeellisesti varmistettu Oparinin-Millerin kokeen tyyppisissä kokeissa keittämällä yhdisteitä ja antamalla sähköiskuja, säteilyä tai muuta energiaa yhdisteseoksiin.

On saatu aikaan aminohappoja ja lyhyitä aminohappoketjujakin. Myöhemmin biokemisti Joan Oró tuotti adeniinia ja nukleotidejakin.

Elämälle sopivia yhdisteitä syntyy niin kuumassa kuin kylmässäkin.

Syvällä meressä on tuliperäisiä purkausaukkoja, mustia savuttajia, jotka purkavat veden, hiiliyhdisteiden, rikkiyhdisteiden, fosforiyhdisteiden, metallien ja monien muiden kemikaalien seosta mereen.

Näiden lähellä elää savuttajien purkamista yhdisteistä riippuvaisia eliöitä (termofiilejä), joista monet elävät kemiallisten aineiden välisissä tapahtumasarjoissa (kemosynteesillä); ne eivät yhteytä kuten kasvit.

Mustat savuttajat saattavat ollasopiva paikka elämän synnylle. Suurissa lämpötiloissa ja paineissa pystyy syntymään monenlaisia yhdisteitä, jotka säilyvät alemmissa lämpötiloissa. Silloin muinaisten savuttajien lähelle saattoi muinoin syntyä kemiallisesti kehittyvä rauta-rikkimaailma.

On mahdollista, että soluja edelsi esisolu, joka on fosfolipidistä koostuva öljypisara, jonka pinnassa ja sisällä tapahtui kemiallisia reaktioita. Alussa pisarat olivat epävakaita, ja vakaimmat pisarat selvisivät pisimpään hengissä, ja muuttuivat lopulta muutosten (mutaatioiden) ja luonnonvalinnan kautta kemiallisessa kehityksessä (evoluutiossa) soluiksi.

Solut elivät aluksi pitkään hapettomassa maapallossa. Mutta hieman yli miljardin vuoden kuluttua elämän synnyn jälkeen alkoi yhteyttäminen syanobakteerien tapaisissa eliöissä. Tämän jälkeen syntyivät tumalliset ja monisoluiset.

Elämän synnyn on väitetty rikkovan lämpöopin toista pääsääntöä, jonka mukaan epäjärjestys (entropia) ei voi pienetä luonnossa suljetussa systeemissä.

Todellisuudessa suuri osa luonnon järjestelmistä on avoimia, ja ne vaihtavat ainetta ja energiaa ympäristönsä kanssa. Elämän tekee erikoiseksi se, että se on erittäin mutkikas järjestelmä.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa yllä olevan valossa, onko todennäköisempää, että elämä on syntynyt maapallolla vai että elämä on syntynyt pyrstötähdillä ja muilla planeetoilla ja sitten kulkeutunut maapallolle.
  2. Erään käsityksen mukaan ihminen ei ole syntynyt savanneilla vaan merien rannoilla. Yrittäkää keksiä todisteita merien rannalla syntymisen puolesta.
  3. Pohtikaa esimerkiksi Nils Mustelinin teosten valossa elämän todennäköisyyttä muualla kaikkeudessa.
  4. Jos heitä noppaa tuhat kertaa, millä todennäköisyydellä saat elämäsi aikana vähintyään yhden saman tulokset.
  5. Miten on mahdollista, että jotkut voittavat lotossa useita miljoonia euroja?

Ihmisen hedelmöitys

Tavallisesti yksilön elämä saa alkunsa sukupuoliyhdynnässä, jonka suorittavat nainen ja mies.

Koska muista naisen raskaaksi tulon keinoista saa tarvittaessa neuvoja terveyskeskuslääkäriltä, tässä oppiaineistossa voidaan rajoittua kuvaamaan raskauden aikaansammista sukupuoliyhdynnällä.

Mikä on sukupuoliyhdyntä

Tämä kohta perustuu pääasiassa Wikipedian arkikkeliin "Yhdyntä".

Suomen laki kieltää sukupuoyhdynnän, jossa toisena osapuolena on alle 16 -vuotia ja toisena osapuolena on yli 16 -vuotias. Vanhempi osapuoli tuomitaan ankaraan rangaistukseen pedofiliasta.

Sukupuoliyhdyntä on sukupuolisen kanssakäymisen muoto, jonka biologisena tarkoituksena on mahdollistaa uroksen sukusolujen siirtyminen naaraan elimistöön ja tehdä naaras raskaaksi.

Monille ihmisille yhdynnällä on paljon pelkkää mielihyvämerkitystä ilman lisääntymisaikomusta.

Sukupuoliyhdynnässä miehen jäykistynyt siitin työnnetään naisen kostuneeseen emättimeen.

Siitintä liikutellaan edestakaisin naisen emättimessä, jolloin terskan hankautuminen emättimen seinämiin voimistaa seksuaalista kiihottumista, jonka päämääränä on useimmiten kiihottumisen huipentuma (ns. orgasmi), johon sukukypsällä miehellä liittyy siemensyöksy.

Miehen on usein melko helppoa saada aikaan siemensyöksy. Miehen on syytä opetella pidättämään siemensyöksyä esimerkiksi hiljentämällä tahtia, sillä naisen kiihottumisen huipentuma (ns. orgasmi) tulee yleensä hitaammin kuin miehen yhdynnän huippu (ns. orgasmi).

Sukupuoliyhdyntään perehtyminen

Sukupuoliyhdyntään voi perehtyä harrastamatta sitä itse. Sukupuoliyhdyntää kuvaavia elokuvia voi ostaa samalla tavalla kuin muitakin elokuvia esimerkiksi CD:llä ja DVD:llä.

Internetissä esitettävät ilmaiset pätkät eivät usein esitä sitä, miten sukupuoliyhdyntä aloitetaan ja miten ehkäisy suoritetaan. Itse sukupuoliyhdyntää Internetistä löytyy vaikka kuinka paljon ilmaiseksi.

On viisasta katsoa elokuva sukupuoliyhdynnästä ennen kuin ryhtyy yhdyntää itse harjoittelemaan.

On sanottu, että sukupuoliyhdyntä on vaikeinta 16 -vuotiaille ja 70 -vuotiaille ja helpointa 30-50 -vuotiaille. Harjoittelu tekee tässäkin asiassa mestarin.

Mitä on itsetyydytys

Yleisesti itsetyydytyksen katsotaan olevan mitä normaalein ja turvallisin seksuaalisen toiminnan muoto. Sitä esiintyy aina varhaislapsuudesta vanhuuteen saakka, niin ihmisillä kuin kaikilla muillakin nisäkkäillä.

Pienet lapset saattavat harrastaa itsetyydytystä, vaikka he eivät tietoisesti tiedä mistä on kysymys. Yleensä se on sattumalta opittua.

Ei ole mitään todisteita itsetyydytyksen minkäänlaisesta lääketieteellisestä haitallisuudesta muille kuin Peyronien sairaudesta kärsiville.

Kielteinen vaikutus itsetyydytykseen liittyen on kiihotuksen huipun (ns. orgasmin) yhteydessä koettu väsymyksen tunne, joka johtuu endorfiinien vaikutuksesta ja ns. parasympaattisen hermoston aktivoitumisesta.

Samoin runsaasta tai kovakouraisesta itsetyydytyksestä miehillä nahka voi rasittua tai iho voi verestyä.

Periaatteessa myös rasitusvamman saaminen käteen on mahdollista.

Tyypillisin virhe itsetyydytyksessä on käyttää liukasteena jatkuvasti saippuaa tai muuta pesuainetta: se johtaa nopeasti ihovaurioihin, tulehduksiin ja jopa allergian puhkeamiseen. Vaihtoehtoina kosteusvoide tai varsinainen liukastusvoide ovat parempia.

Miesten itsetyydytys

Miesten itsetyydytys on usein käden avulla esinahan liikuttamista terskan yli ja takaisin siittimen ollessa erektiossa.

Terskaa voi hyväillä suoraan kädelläkin. Kivespussien hyväily on tavallista, samoin peräaukon seutu. Toiset pitävät siittimen puristelusta ja esinahan tai kivespussien vetämisestä kireälle sekä kivesten puristelusta.

Toimintaa yleensä jatketaan, kunnes kiihottumisen huippu (ns. orgasmi) saavutetaan. Kiihottumisen huipussa (orgasmissa) sukukypsillä miehillä purkautuu siittimen päästä vaaleaa siemennestettä.

Kiihottumisen huippuun (orgasmiin) liittyy voimakas, miellyttävä tunne. Monet miehet pitävät siemennesteen purkautumisen aiheuttamasta tunteesta. Itsetyydytyksessä voidaan käyttää myös seksivälineitä lisäämässä mielihyvän tunnetta.

Eturauhasen tulehduksen ehkäisyssä ja hoidossa säännöllinen itsetyydystys (masturbointi) on jopa suositeltavaa. Graham Gilesin johtama australialainen tutkimusryhmä julkisti 16. heinäkuuta 2003 lääketieteellisen tutkimuksen, jonka mukaan jatkuva itsetyydytys (masturbointi) vähentää eturauhassyövän riskiä.

Naisten itsetyydytys

Naiset pitävät usein häpyhuulten ja klitoriksen pään hyväilystä. Klitoriksen pää on ihmiselimistön herkin paikka, sillä siinä on tuhansia hermopäätteitä.

Emättimeen voidaan työntää sormia ja stimuloida G-pistettä ja emättimen aukkoa. G-piste on emättimen etupuolella, noin 4 senttimetrin syvyydessä oleva kohta, joka on erityisen herkkä.

Peräaukon seutua voidaan myös hyväillä, samoin rintoja. Jotkut naiset pitävät hävyn hieromisesta suihkulla.

Seksivälineitä, kuten hieromasauvoja käytetään yleisesti.

Itsetyydytystä jatketaan yleensä kiihottumisen huippuun (orgasmiin) asti niiden naisten kohdalla, jotka saavat kiihottumisen huippuja (orgasmeja)

Kiihottumisen huippu (orgasmi) on naisilla samankaltainen tuntemus kuin miehillä. Joidenkin naisten virtsaputkesta tulee kiihottumisen huipussa nestettä, joka ei kuitenkaan ole virtsaa.

Normaalisti häpy ja emätin kostuvat kiihottumisen vuoksi.

Yhdyntäsiveyttä

On väärin antaa siemensyöksyn tulla ennen kuin nainen on saanut saanut kiihottuman huipun (ns. orgasmin) tai ilmoittanut, että jo riittää.

Siemensyöksyn pidättämistä mies voi harjoitella etukäteen itsetyydytyksen avulla. Jokainen mies oppii pidättämään siemensyöksyä.

Jos nainen saa yhdynnän huipun (orgasmin) itsetyydytyksellä, hän todennäköisesti saa sen myös sukupuoliyhdynnässä.

Koska miehen ei ole välttämättä helppoa tunnistaa naisen yhdynnän huippua (ns. orgasmia), kannattaa sopia etukäteen, että nainen ilmoittaa omasta kiihottumisen huipustaan (nainen sanoo esimerkiksi "laske" tai "saat lopettaa").

Yhdynnässä saadussa siemensyöksyssä siemenneste purkautuu emättimeen, jolloin siittiöillä on kohdunkaulan kautta pääsy kohtuun ja munanjohtimiin, irronneen munasolun luokse, mikä mahdollistaa hedelmöittymisen ja raskauden.

Ehkäisyn avulla voidaan harjoittaa yhdyntää siten, ettei raskaaksi tuleminen ole todennäköistä.

Peräaukkoon suoritettua yhdyntää kutsutaan anaaliyhdynnäksi. Se vaatii usein liukastusvoidetta.

Sukupuoliyhdynnän huipentuma on useimmille ihmisille suuri nautinto, mutta ihminen kokee mielihyvää vielä pitkään sukupuoliyhdynnän jälkeen.

Yhdynnän huipentuma vapauttaa endorfiineja (opiaatteihin kuuluvia aineita), jotka aiheuttavat mielihyvää. Samaa mielihyvän tunnetta voi saada esimerkiksi liikunnasta.

Yhdynnän esileikit

Meidän maassamme on tapana, että yhdyntää edeltävät esileikit, esimerkiksi mies hyväilee naisen rintoja ja emättimen suulla olevia häpyhuulia ja kltoris -nipukkaa.

Myös nainen voi kiihottaa itseään hyväilemällä näitä paikkoja. Nainen voi auttaa miestä siittimen jäykistymisessä hyväilemällä miehen siitintä.

Uusimpien tutkimusten mukaan esileikit ovat hyödyllisiä siinä suhteessa, että miehen siitin jäykistyy ja naisen emätin kostuu.

Vanha käsitys siitä, että esileikit auttaisivat naista saamaan yhdynnän huipentuman (ns. orgasmin), ei enää pidä paikkaansa.

Tärkein naisen yhdynnän huipentumaa auttava toimenpide on riittävän pitkä yhdyntä.

Silloin, kun nainen haluaa seksiä oikein kovasti, hän saattaa saada yhdynnän huipentuman myös esileikeissä.

Supupuolielinten koot

Myös siittimen pituudella ja paksuudella on merkitystä. Pitkä siitin ulottuu helpommin emättimen pohjaan ja auttaa naista saamaan yhdynnän huipentuman (ns. orgasmin).

Paksu siitin hankaa klitorista ja häpyhuulia tehokkaasti ja auttaa naista saavuttamaan yhdynnän huipun (ns. orgasmin).

Koska siittimiä ja emättimiä on erikokoisia, jokaiselle löytyy se oikea, joka auttaa molemmat saavuttamaan yhdynnän huipun (ns. orgasmin eli orkun).

Useita yhdynnän huippuja

Varsinkin nuoret ihmiset voivat saavuttaa saman yhdynnän aikana useita huippuja. Useimmiten useita huippuja saa nainen, koska useimpien miesten siitin veltostuu siemensyöksyn jälkeen. Kuitenkin myös miehen on syytä yrittää jatkaa yhdyntää naisen suostumuksella vielä siemensyöksyn jälkeen.

Seksi ei aina liity sukupuoliyhdyntään

Seksuaalisuus on mielihyvän kokemista. Sitä tuovat läheisyys, yhdessäolo, hellyys ja hyvän olon tuottaminen itselle ja toiselle.

Se on kokonaisuus, johon kuuluvat ajatustunteet (emootiot), vastuu ja ruumiillinen nautinto.

Yhdyntä ei aina liity seksiin. Seksiin kannattaa ryhtyä vasta sitten, kun itse kokee olevansa siihen valmis, ei muiden painostuksesta tai luulosta, että kaikki muutkin.

Jokainen päättää itse - kuka, miten ja milloin omaan kehoon saa koskettaa.

Seurustelu

Seurusteluaika on tutustumista omiin ja toisen tunteisiin ja vasteisiin. Se on ihastumista, rakastumista, mutta myös usein pettymistä.

Seurustella voidaan minkä ikäisenä tahansa. Joskus ihastuksesta on vaikea kertoa tai seurustelukumppania ei tunnu löytyvän. Kuitenkaan n. 75 % peruskoulun yhdeksäsluokkalaisista ei vielä seurustele.

Ihminen on sukupuolinen olento koko elämänsä ajan. Murrosiässä hormonitoiminnan herääminen vaikuttaa kehoon ja mieleen.

Seksuaaliset ajatukset ja tunteet alkavat korostua aiheuttaen hämmennystä. Vähitellen käsitys omasta itsestä ja omasta seksuaalisuudesta muodostuu. Omaan kehoon tutustuminen auttaa löytämään omaa seksuaalisuutta. Jokainen etenee omaa tahtiansa.

Seksi ei kuulu itsestään selvänä asiana seurusteluun. Elämässä sattuu ja tapahtuu. Kukaan meistä ei välty mokilta tai pettymyksiltä. Niistä voi kuitenkin oppia, ne voi antaa itselleen anteeksi.

Seksiin kuuluu ehkäisy

Yleisohje

Nuorille ehdottomasti paras ehkäisytapa on kondomi, joka suojaa sekä raskaudelta että sukupuolitaudeilta. Sitä kannattaa käyttää, vaikka tyttö käyttäisikin ehkäisypillereitä.

Kondomi työnnetään miehen siittimen päälle ennen siittimen työntämistä emättimeen. Siemenneste jää siemensyöksyssä kondomiin.

Kondomi suojaa myös sukupuolitaudeilta, joista pahin lienee AIDS.

Jos sukupuoliyhdyntä on aloitettu eikä parilla ole mkitään ehkäisyä, raskauden todennäköisyyttä voi huomattavasti alentaa, jos mies vetää siittimensä ulos emättimestä juuri ennen siemensyöksyä (ns. keskeytetty yhdyntä, molemmat voivat saavuttaa tästä huolimatta kiihottumisen huipun). Myös tämän jokainen mies oppii tekemään.

Jos siemensyöksy on jo mennyt emättimeen, siemennestettä voi poistaa emätintä huuhtomalla. Tällöin on varminta hakea mahdollisimman pian apteekista jälkiehkäisytabletteja, jotka ehkäisevät mahdollisen raskauden alkamisen (katumuspilleri, niitä saa apteekista ilman reseptiä).

Raskauden todennäköisyys

Raskauden todennäköisyys on suurin kuukautiskierron keskivaiheessa eli noin kahden viikon päästä kuukautisten alkamisesta. Varsin monet naiset haluavat sukupuoliyhdyntää juuri silloin, kun raskaaksi tulemisen todennäköisyys on suurin.

Raskauden todennäköisyys on pienimmillään viikkoa ennen kuukautisten alkamista ja viikon kuukautisten alkamisen jälkeen.

Kuukautiset eivät ole mikään este sukupuoliyhdynnän harjoittamiselle.

Ehkäysykeinona yhdynnän rajoittaminen kahteen viikkoon kuukaudesta ei ole mitenkään luotettava, vaan raskaus voi alkaa myös "varmoina päivinä".

Nykyaikaiset ehkäisykeinot

Seuraavassa on esitetty nykyisin käytössä olevia ehkäisymenetelmiä, joista suurin osa on otettu käyttöön vasta teollistumisen jälkeen. Ainoat ehkäisymenetelmät, joka suojaavat sukupuolitaudeilta ovat kondomi ja femidomi.

Hormonaaliset ehkäisimet

Kemialliset ehkäisimet

Mekaaniset ehkäisimet

Muita ehkäisymenetelmiä

Luota itseesi

Omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin kannattaa luottaa ja edetä sen mukaan kuin itsestä tuntuu - omaan tahtiin, mitään kiirettä ei ole.

Sinua ei koskaan saa painostaa tai pakottaa mihinkään, mitä et halua. Jos sinulle on tapahtunut jotain ikävää, väkivaltaista tai olet vaikeassa tilanteessa, kerro siitä heti luotettavalle aikuiselle henkilölle.

Tarvittaessa hakeudu terveydenhoitajan luo tai omaan terveyskeskukseen.

Tervettä järkeä on

  1. käyttää omaa harkintaa,
  2. suunnitella asioita etukäteen,
  3. kertoa vanhemmille ja suunnitella missä liikkuu, miten ja kenen kanssa,
  4. olla käyttämättä päihteitä ja
  5. pitää avaimet, kännykkä ja vähän rahaa mukanaan kotimatkaa varten.

Pilkettä silmäkulmaan

Seksuaalisuus on hauskuutta, iloa ja pilkettä silmäkulmassa.

Seksuaalisuuteen liittyvistä asioista voit halutessasi keskustella mm. kavereiden, kouluterveydenhoitajan tai muiden aikuisten kanssa.

Asiallista tietoa löytyy myös lehtisistä, kirjoista ja netistä

www.seksuaaliterveys.org/

Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet - omana itsenäsi!

Tehtäviä

  1. Mitä harkitsematon yhdyntä voi aiheuttaa?
  2. Miten sukupuolitaudeilta suojaudutaan?
  3. Mikä on sukupuoliyhdynnän laillinen ikäraja?
  4. Millaisia riippuvuuksia sukupuolielämään liittyy?
  5. Voiko seurustelu häiritä koulunkäyntiä? Miten?

Kestääkö seksikemia

Italialaisten tutkijoiden mukaan ne muutokset kehon kemiassa, jotka saavat ihmiset kokemaan uudet sukupuolikumppanit seksuaalisesti haluttavina, kestävät parhaimmillaan kaksi vuotta.

Kahden vuoden jälkeen siirrytään viimeistään vakiintuneeseen suhteeseen, ja toiset hormonit alkavat hallita.

Neutrofinihormoneja erottuu suurempia määriä suhteen alkuvaiheessa. Siinä vaiheessa myös naisten testosteronin (miessukupuolihormonin) määrä on lisääntynyt ja miesten vähentynyt.

Tilanne muuttuu, kun suhde on kestänyt vuodesta kahteen, sen jälkeen hallitsevaksi hormoniksi nousee oksitosiini, niin kutsuttu “hellimishormoni”.

Oksitosiini on hormoni, jota erittyy aivolisäkkeen takalohkosta äidin synnyttäessä. Se saa kohdun lihakset supistelemaan ja sikiön liikkeelle. Imettävällä äidillä oksitosiinin tehtävänä on saada maito poistumaan rinnoista supistamalla maitorauhasia ympäröivät pienet lihakset. Oksitosiinia erittyy myös mm. seksuaalisen mielihyvän yhteydessä

Muutamat tutkijat ovat huolissaan siitä, että ihmiset saattavat tuntea tarvetta hormonilääkkeisiin, jotta voisivat uudelleen kokea tuon alkuperäisen rakastumisen huuman. (Lähde: BBC News 1.2.2006)

Kommentti: Tuon ei tarvitse olla totta. Aivot ovat ihmisen tärkein sukupuolielin. Jos aivot saavat jatkuvasti viestiä siitä, että partneri on haluttava, kyllä sen hormonitkin uskovat. Ja aivoillehan, siis alitajunnalleen, voi viestittää mitä tahtoo. Intohimon säilymiseen parisuhteessa ei tarvita hormonipillereitä, vaan välittämistä, viitseliäisyyttä ja mielikuvitusta.

Auttavatko erikoiset yhdyntäasennot

Silloin, kun seks ei maistu parille, lääkäri saattaa suositella erilaisia yhdyntäasentoja. Näistä asennoista on tehty kirjoja ja tietoa saa myös Internetistä.

Jotkut naiset nauttivat esimerkiksi siitä, että nainen on yhdynnässä päällimmäisenä tai siitä, että mies työntää siittimen emättimeen takakautta naisen olessa sängyssä vatsallaan.

Erikoisten asentojen vaarana on, että mies saa siemensyöksyn liian aikaisin.

Sen jälkeen, kun nainen on saavuttanut koohottumisen huipun (orgasmin) ja mies on onnitunut pidättämään omaa siemensyöksyään, voi harjoitella uusia asentoja.

Joitakin pareja kiihottaa myös se, että toinen tai molemmat kiljahtelevat mielihyvästä.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa miten yleisiä avioerot ovat Suomessa.
  2. Tutkikaa avioliittojen pituuksien jakaumaa Suomessa?
  3. Verratkaa Suomen avioerojen yleisyyttä muiden maiden avioerojen yleisyyteen.
  4. Pohtikaa avioerojen syitä Suomessa.
  5. Aiotko joskus solmia avioliiton?
  6. Aiotko joskus hankkia lapsia?
  7. Miten voit vaikuttaa parhaiten ihmissuhteisiisi?

Mikä on ihmisen syntymä

Ihmisen syntymä on tapahtumasarja, jossa naisen raskaus päättyy siten, että se tuottaa lapsen.

Miten syntyminen tapahtuu

Luonnollisessa syntymässä ammattiapu on vähäistä. Lapsi tulee ulos kohdusta naisen emättimen kautta.

Keisarileikkaus on kirurginen toimepide, jossa lapsi tulee ulos kohdusta leikkauksen avulla.

Lapsi voi syntyä ennenaikaisesti eli keskosena, jolloin lapsi tarvitsee syntymän jälkeen sairaalahoitoa.

Koska syntymä tapahtuu Suomessa sairaalaolosuhteissa, syntymää ei selosteta tässä aineistossa tämän laajemmin.

Yhteydenotto äitiysneuvolaan heti raskauden alussa

Raskaana olevan kannattaa olla yhteydessä neuvolaan heti raskauden alussa, kun kuukautiset ovat jääneet pois. Ensimmäinen käynti terveydenhoitajan vastaanotolle ajoittuu 7 - 10 raskausviikoille.Kun tulee ensimmäiselle käynnille neuvolaan, kannattaa etukäteen täyttää ja ottaa mukaan internetistä saatava lomake.

Synnytyksen jälkeen

Kun vauva on syntynyt ja perhe on ilmoittanut siitä neuvolaan, terveydenhoitaja tulee kotikäynnille. Molempien vanhempien kanssa keskustellaan synnytyskokemuksista, vauvan ensitapaamisesta ja siitä, minllaista on olla vauvaperheenä kotona.

Vauvan vointi tarkistetaan ja hänet punnitaan. Imetykseen ja siinä mahdollisesti ilmenneisiin pulmiin annetaan ohjeita. Kaikkiin vanhempien mielissä heränneisiin asioihin pyritään vastaamaan ja ohjaamaan muutoinkin vauvan hoidossa.

Äidin vointi ja toipuminen synnytyksestä tarkistetaan. Jaksamisesta ja mielialoista keskustellaan.

Jälkitarkastus

Jälkitarkastus tehdään 5-12 viikkoa synnytyksestä. Terveydenhoitajan luona tarkistetaan äidin paino, verenpaine, hemoglobiini ja tehdään virtsan liuskatesti. Jaksamisesta, voinnista, mielialoista ja imetyksestä keskustellaan, samoin raskauden ehkäisystä.

Noin kahden kuukauden kuluttua synnytyksestä, äiti täyttää vastaanotolla mielialaa kuvaavan EPDS-kyselyn.

Lääkärin vastaanotolla joko neuvolassa tai omalla gynekologilla tehdään gynekologinen tutkimus ja keskustellaan ehkäisystä ja muista esiin nousevista asioista sekä annetaan jälkitarkastustodistus, joka toimitetaan Kelaan vanhempainrahan maksua varten.

Ehkäisy synnytyksen jälkeen

Täysimetykseen (eli siihen, että vauva saa pelkästään rintamaitoa ympäri vuorokauden myös öisin vähintään neljän tunnin välein eivätkä äidin kuukautiset ole vielä alkaneet) ei voi luottaa kuin kuuden ensimmäisen kuukauden ajan 98 %:sti. Imetys ei suojaa uudelta raskaudelta.

Kondomi suojaa oikein käytettynä uudelta raskaudelta imetyksen aikana 98 %:n varmuudella. Kierukka voidaan laittaa äidille aikaisintaan jälkitarkastuksessa.

Keltarauhashormonia sisältävät ehkäisyvalmisteet kuten ehkäisypillerit ns. minipillerit, hormonikierukka ja ihonalainen ehkäisykapseli ovat turvallisia ehkäisyvaihtoehtoja imetysaikana, samoin kuparikierukka.

Ehkäisypuikon käyttö on epävarma ehkäisykeino yksinään käytettynä, ja sen vaikutusta äidinmaitoon ei tunneta.

Miehen tai naisen sterilisaatio on pysyvä ehkäisymuoto. Sitä pitää harkita yhdessä oman puolison tai kumppanin kanssa.

Yksilön elämä

Yksilön elämä on tila, joka on jollain syntyneellä, mutta ei vielä kuolleella.

Mitä elämänhallinta on

Elämänhallinta on joukko menetelmiä, joilla uskonnot ja yhteiskunnat valvovat yhteisöjen ja yksilöiden elämää.

Yksilön pyrkimukset vaikuttaa omaan elämäänsä ovat myös elämänhallintaa.

Suomessa elämänhallinnasta päättävät mm. evankelis-luterilaisen kirkon lisäksi mm. valtioneuvosto, eduskunta, ministeriöt, ylihallitukset ja kunnat.

Yksilöiden elämää hallitsevat erityisesti perhe, koulut, työnantajat, verottaja jne.

Kolme kovaa komentajaa

  • Koti
  • Uskonto
  • Isänmaa

Pandoran lipas

  • Toivo

Uskonnollinen elämänhallinta Suomessa

Evankelis-luterilainen kirkko hallitsee yksilöiden elämää mm. seuraavilla menetelmillä:

  • Kristillisen siveyden noudattaminen on Taivaaseen pääsyn ehto (2. Piet. 1:6-8)
  • Pappi kastaa vastasyntyneen lapsen pään vedellä ja pitää uskonnolliset juhlamenot.
  • Päivähoidossa evankelis-luterilainen uskonto vaikuttaa ainakin jouluna ja pääsiäisenä, mutta eräillä paikkakunnillla jopa ruokarukouksilla.
  • Kouluissa evankelis-luterilaiset vaikuttavat muutoin samaan tapaan kuin päivähoidossa, mutta lisäksi kouluissa esikoulusta lukioon on suuri tuntimäärä oman uskonnon opetusta.
  • Viisitoistavuotiaat kirkon jäsnet käyvät evankelis-luterilaisen rippikoulun, jonka tarkoitus on saada välinpitämättömät nuoret uskoon.
  • Asevelvollisuuteen liittyy monenlaista hartaudenahrjoitusta papin johdolla.
  • Kirkolliset häät ja avioliiton siunaaminen (jos toinen puoliso ei kuulu kirkkoon) ovat uskonnollinen tilaisuus.
  • Sairaaloissa, vankiloissa ja jopa korkeakouluissa on evankelis-luterilaista uskonnollista toimintaa.
  • Usein jopa ateisteja haudataan evankelis-luterilaisin kirkonmenoin.
Edellä oleva lista sisälsi tilan puutten vuoksi vain joitakin niistä lukuisista menetelmistä, joilla evankelis-luterilainen kirkko hallitsee Suomen kansalaisten elämää.

Eräitä lakeja, joilla hallitaan Suomen kansalaisten elämää

Elämänhallinta on tavoitteena neljässä, viidessä laissa.

  • Asetus lääkinnällisestä kuntoutuksesta (1015/1991) 3 § 1 mom. (Lääkinnällisen kuntoutuksen palvelut) "Lääkinnällisellä kuntoutuksella pyritään parantamaan ja ylläpitämään kuntoutujan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä sekä edistämään ja tukemaan hänen elämäntilanteensa hallintaa ja hänen itsenäistä suoriutumistaan päivittäisissä toiminnoissa."
  • Laki kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001) 2 § (Määritelmät) "1) aktivointisuunnitelmalla tarkoitetaan pitkään työttömänä olleelle henkilölle työllistymisedellytysten ja elämänhallinnan parantamiseksi laadittavaa suunnitelmaa, jonka työvoimatoimisto ja kunta laativat yhdessä henkilön kanssa; 2) kuntouttavalla työtoiminnalla kunnan järjestämää toimintaa, jonka tarkoitus on parantaa henkilön elämänhallintaa sekä luoda edellytyksiä työllistymiselle, ja jossa ei synny virkasuhdetta eikä työsuhdetta henkilön ja toimintaa järjestävän tai toteuttavan tahon välille."
  • Laki säilöön otettujen ulkomaalaisten kohteluista ja säilöönottoyksiköstä (116/2002) 14 § Toimintakyvyn tukeminen) "Ulkomaalaiselle järjestetään säilöönottoyksikön oloihin soveltuvaa elämänhallintaa tukevaa toimintaa sekä mahdollisuus tiedotusvälineiden seuraamiseen ja kirjastopalvelujen käyttöön."
  • Laki nuorisorangaistuksesta (1196/2004) 3 § (Nuorisorangaistuksen tukitoimet) "Nuorisorangaistuksen täytäntöönpano sekä tuomitun elämänhallintaa ja rangaistuksen suorittamista edistävät tukitoimet on sovitettava yhteen."
  • Vankeuslaki (767/2005) 2 § (Vankeuden täytäntöönpanon tavoite) "Vankeuden täytäntöönpanon tavoitteena on lisätä vangin valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan edistämällä vangin elämänhallintaa ja sijoittumista yhteiskuntaan sekä estää rikosten tekeminen rangaistusaikana."

Yksilöiden elämänhallinta

Sikojen elämänhallinta

Koska ihmisten, varsinkin pienten lasten, käyttäminen elämänhallintaa koskevissa tutkimuksissa ei ole nykyään mahdollista entisessä laajuudessa (esimerkiksi ns. ruumiillinen kuritus on kielletty lailla), koe-eläiminä on hyvällä menestyksellä käytetty sikoja.

Pienten lasten ja sikojen käytös on elämänhallintatilanteissa niin samanlaista, että sikoja tutkimalla on saatu selville merkittäviä tuloksia.

Ihmisten itsehallinta

Ihmislasten itsehallinta on vähäisempää kuin aikuisten, koska lapsi ei ole vielä sisäistänyt yhteisönsä vaatimuksia ja arvoja.

Toisaalla tässä aineistossa on käsitelty Lawrence Kohlbergin käsitystä ihmisyksilön siveellisestä kasvusta. Kohlbergin käsityksen mukaan yksiön oma harkinta itse asiassa vähenee lapsen kasvaessa nuoreksi ja palaa jossain määrin aikuisiällä.

Suurin osa ihmisistä jää siveellisessä kehityksessä alemille kehitysasteille.

Yhdysvallat

Yhdysvalloissa itsehallinta suuntautuu erityisesti päämäärähakuiseen tuottavuuteen, ja itsevarmuuteen. Viime aikoina amerikkalaisten säästäväisyys on laskenut ja itsehallinta on suuntautunut ulkoisiin asioihin kuten painonhallintaan.

Itä-Aasia

Itä-Aasiassa itsehallinta suuntautuu erityisesti joustavuuteen, inostumiseen, luottamukseen ja sitoutumattomuuteen.

Japanissa panostetaan ryhmän menestykseen. Yhteisön pitkän aikavälin menstys asetetaan yksilön menestyksen edelle. Kolututuksessa keskitytään pikemmin arvosanoihin kuin itse koulutustapahtumaan.

Voidaanko itsehallintaa kehittää

Harjoituksen aikana itsehallinta paranee, mutta myöhemmin itsehallinta saattaa laskea jopa sellaisilla alueilla, joita ei ole harjoiteltu.

Taipumus itsehallintaan on varmasti periytyvä, mutta useimmat ihmiset pystyvät kehittämään itsehallintaa kaikkein välttämättömimmissä asioissa.

Itsehallinnalla on myönteisiä vaikutuksia

Itsehallintalla on myönteisä vaikutuksia esimerkiksi onnellisuuteen, sopeutumiskykyyn jne.

Itsehallintaon rajallista

On erittäin harvinaista, että ihminen pystyy hallitsemaan itsensä kaikissa tilanteissa.

Yllykkeiden hallinta

Erityisesti erilaisten yllykkeiden hallintaa lapsi oppii aikuistuessaan, jotkut enemmän, jotkut vähemmän.

Yllykkeiden hallinta saattaa olla heikentynyt erilaisista sairauksista, perinnöllisistä luonteenpiirteistä (esimerkiksi sosiopatia), riippuvuuksista (tupakka, alkoholi, huumeet, seksi jne.), syömishäiriöistä yms. johtuen.

Itsehallinnan menetelmiä

(B. F Skinner)
  • aineellisten tapahtumien hallinta
  • yllykkeiden hallinta
  • tyydyttyneisyyden hallinta
  • ajatustunteiden (emootioiden) hallinta
  • vastenmielisyyksien hallinta
  • lääkkeet (esim. mielialalääkkeet)
  • toimintojen ehdollistaminen
  • itserangaistukset
  • jotain muuta tekeminen

Suomalaisia tutkimuksia

Elämänhallintaa kuntoutuksessa ja sosiaali- ja terveyspolitiikassa pohtivat Raimo Raitasalon Elämänhallinta sosiaalipolitiikan tavoitteena ja Aila Järvikosken väitöskirja Vajaakuntoisuudesta elämänhallintaan? Kuntoutuksen viitekehysten ja toimintamallien tarkastelu.

Yksilö mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä

Yksiön mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä ovat rajalliset.

Tehtäviä

  1. Selvitä, missä iässä naiset tavallisesti synyttävät.
  2. Kuinka monta lasta suomalaisella naisella on nykyään keskimäärin?
  3. Kuinka suuri osa lapsista syntyy avioliitossa, avoliitossa ja näiden kahden ulkopuolella?
  4. Kuinka suuri osa naisista saa lapsia yhden miehen, kahden miehen tai usemamman miehen kanssa?
  5. Kuinka suuri osa miehistä saa lapsia yhden naisen, kahden naisen, useamman naisen kanssa?
  6. Kuinka suuri osa naisista ei saa lapsia ollenkaan?
  7. Kuinka suuri osa miehistä ei saa lapsia ollenkaan?
  8. Onko kaksosilla aina sama isä?
  9. Kuinka suuri osa lapsista syntyy kuolleena?
  10. Pohdi, mitä elämäsi asioita hallitset hyvin ja mitä asioita hallitset huonosti.
  11. Voiko raha auttaa yksilön elämänhallinnassa?
  12. Missä asioissa aiot parantaa elämänhallintaasi?
  13. Onko sinua joskus kaduttanut se, että teit jotain?
  14. Onko sinua joskus kaduttanut se, että jätit tekemättä jotain?
  15. Milla tavalla evankelis-luterilainen kirkko vaikuttaa sinun elämääsi?
  16. Millä tavalla koulu vaikuttaa sinun elämääsi?
  17. Millä tavalla ystäväsi vaikuttavat sinun elämääsi?
  18. Millä tavalla vihollisesti vaikuttavat sinun elämääsi?
  19. Millä tavalla perheesi vaikuttaa sinun elämääsi.
  20. Mitä ovat yksilön mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä a) Suomessa b) Iranissa?

Mitä kuolema on

Kuolema on eliön elämäntoimintojen lopullinen sammuminen. Kuolema on tapahtumasarja, joka johtaa elollisen toiminnan ja aineenvaihdunnan täydelliseen lakkaamiseen. Eliön kaikki elintoiminnat pysähtyvät lopullisesti ja sen rakenne alkaa hajota.

Kuolemista ei ole esimerkiksi siementen ja sammalten lähes täydellinen kuivuminen, koska ne virkoavat vedessä jälleen täyteen elämään.

Myös kasveilla on usein täysin luonnollista, että osa niiden ruumiista kuolee (vanhat lehdet putoavat syksyllä pois).

Useilla monivuotisilla kasveilla vain juurakko jää talven yli eloon ja kasvattaa keväällä uuden varren ja lehdet (esimerkiksi peruna).

Yksivuotiset kasvit kuolevat kokonaan, ja niiden siemenistä syntyy seuraavana keväänä uusia kasveja (esimerkiksi porkkana). Kuolema esiintyy kaikkialla kasvi- ja eläinkunnassa. Vikka on eliöitä, jotka periaatteessa voisivat elää ikuisesti, ne kuolevat todellisessa kaikkeudessa.

Satunnainen kuolema ja luonnollinen kuolema

On erotettava satunnainen kuolema, jonka aiheuttaa välittömästi ulkoinen vaikutus tai joka on sairauden päätepiste, ja luonnollinen kuolema, joka sisäisellä välttämättömyydellä muodostaa monisoluisten eliöiden yksilökehityksen laskevan vaiheen, vanhuuden, päätepisteen.

Vain harvat kasvi- ja eläinyksilöt elävät aikuis- ja lisääntymisikään saakka. Suurin osa niistä kuolee ravinnon puutteeseen, kylmään, kuivuuteen, tauteihin tai joutuu toisten saaliiksi.

Vielä harvinaisempaa kuin aikuisiän saavuttaminen on vanhuuteen kuoleminen luonnollisissa oloissa. Vanhuuteen kuoleminen on siis lähinnä vain ihmisen ja hänen hoitamiensa eläinten "ongelma".

Yksisoluisten eliöiden kuolema

Yksisoluisten eliöiden kuolema on aina satunnainen; vanheneminen ei koske niitä.

Bakteerit ja muut jakautumalla lisääntyvät eliöt voisivat teoreettisesti jakautua rajattomasti. Joka kerta, kun tällainen yksisoluinen eliö jakautuu, se lakkaa olemasta yksilönä, koska se kirjaimellisesti kokonaisuudessaan elää omissa tytärsoluissaan, sen tuskin voidaan sanoa kuolevan.

Yksisoluisten eliöiden maailmassa kuolema esiintyy ainoastaan "onnettomuuden" muodossa esimerkiksi päätymisenä parempiin suihin tai nälkäkuolemana. Tilaa ja ravinteita ei ole luonnossa rajattomasti.

Monisoluiset eliöt

Luonnollinen kuolema on vanhenemisen päätepiste monisoluisilla eläimillä, joiden normaalisolujen jakautumiskyky on rajallinen.

Monisoluisten eliöiden mutkikkaassa ja monitoimisessa elimistössä tapahtuu jatkuvasti samanaikaisia elämän ja kuoleman tapahtumasarjoja.

Esimerkiksi meidän ruumiimme solukko uusiutuu jatkuvasti. Uusiutumisen ja hajoamisen tasapaino on aina suhteellinen, nuoruudessa uutta rakentuu nopeammin kuin vanhaa tuhoutuu, vanhuudessa tapahtumasarja on päinvastainen.

Mistä vanheneminen johtuu

Jacques Monod (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) kirjoittaa:

  • "Fysiikka opettaa meille, että mikään mikroskooppinen kokonaisuus ei voi jäädä osattomaksi kvanttitason häiriöistä, joiden kasaantuminen makroskooppiseen systeemiin muuttaa tämän systeemin rakennetta vähitellen mutta väistämättömästi.
  • Vaikka eliöillä on hallussaan verraton säilyttävä koneisto, nekään eivät pysty väistämään tätä lakia. Monisoluisten eliöiden vanheneminen ja kuolema saavat ainakin osittaisen selityksen siitä, että niihin kasautuu satunnaisia käännösvirheitä, jotka muuttavat nimenomaan joitakin itse käännöksen uskollisuudesta vastaavan koneiston osatekijöitä ja lisäävät täten virheiden taajuutta, niin että näiden eliöiden rakenne väistämättä rappeutuu."

Tätä käsitystä vanhenemisesta kutsutaan virhekatastrofikäsitykseksi ja sen on ensimmäisenä esittänyt L. E. Orgel v. 1963 (nimeä ja vuosilukua ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa).

Vanheneminen on kulumisilmiö, joka johtuu makromolekyylien synteesissä iän kuluessa tapahtuvista kasautuvista virheistä. Solussa on mekanismeja, jotka korjaavat tapahtuneita virheitä. Korjausmekanismit pitävät virheiden määrän soluissa tasapainoisissa rajoissa riittävän kauan aikaa, jotta yksilö pysyy lisääntymiskelpoisena ja ehtii toteuttaa normaalin elinkiertonsa. Lopulta korjausmekanismien vaikutus kuitenkin heikkenee, ja virheet yksilön soluissa alkavat kasautua. Yksilö vanhenee, lopulta seuraa virhekatastrofi ja kuolema.

Vanheneminen on perintötekijöiden määräämää

Vanhenemisen on perinnöllisesti määräytyvää, koska eri eläinlajit vanhenevat eri nopeudella.

Esimerkiksi kissat ja koirat elävät vain noin 10-20 vuotta.

Varsinaisia vanhenemisen perintötekijöitä ei kuitenkaan tarvitse olla olemassa, vaan vanhenemista säätelevät välillisesti perintötekijät, jotka ohjaavat makromolekyylien virheiden korjaamista.

Kun näiden perintötekijöiden vaikutus heikkenee seuraa vanheneminen ja lopulta kuolema.

Elinikä ja jälkeläistuotanto

Se, että eri eläinlajien ikä on erilainen, johtuu niiden erilaisesta asemasta elinympäristössä. Elinikä muodostaa muiden jälkeläistuottoon vaikuttavien tekijöiden kuten pesuekoon, kantoajan ja poikasten hoitoajan kanssa kullekin lajille tyypillisen sopeutumistaktiikan, joka auttaa lajia säilymään.

Vanheneminen ja kuolema ovat lajin kannalta edullisia tapahtumia, kuolema tarjoaa elintilaa uusille, paremmin sopeutuneille yksilöille.

Vanhenemme ja kuolemme siksi, että luonnon ei enää kannata tuhlata energiaa ruumiimme ylläpitämiseen lisääntymisiän ja jälkeläisten aikuiseksi kasvattamisen jälkeen.

Anto Leikola (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) kirjoittaa:

"Kun eläin on huoltanut poikueensa aikuiseksi, on lajin kannalta yhdentekevää miten sen käy, kuoleeko jo tänään vai elääkö huomiseen."

Kuolema on elämän kehitykselle välttämätöntä

Elämä ei voisi jatkua maapallolla ilman kuolemaa. Ainepula olisi jo aikoja sitten asettanut esteen eliöiden syntymiselle, jollei aineen kiertokulku olisi kuoleman kautta päässyt jatkumaan.

Kuolema on nähtävä syvimmässä ja laajimmassa mielessä osaksi ravinteiden biokemiallisesta - elollisen ja elottoman luonnon kautta tapahtuvasta - kierrosta.

Tällaisen kierron varassa ovat muun muassa typpi, hiili, happi, rikki ja fosfori.

Kasvit yhteyttävät auringon valon avulla eli muodostavat auringon energian avulla hiilidioksidista ja vedestä sokeria. Samalla ilmaan vapautuu happea.

Ne tarvitsevat myös ravintosuoloja (esimerkiksi typpiyhdisteet) ja näitä joutuu maaperään kasvien, eläinten ja eläinten jätteiden hajotessa.

Eläimet saavat näitä välttämättömiä ravintoaineita syömällä kasveja ja toisia eläimiä. Näin tapahtuu kiertokulku luonnossa.

Jos kuolemaa ei olisi, ei olisi ihmisiä

Kehitys ei olisi koskaan synnyttänyt ihmistä, ellei kuolemaa olisi. Elollinen luonto olisi tuhoutunut omaan mahdottomuuteensa. Esimerkiksi pieneliöiden massa ylittäisi muutamassa hetkessä maapallon massan, jollei niitä tuhoutuisi jatkuvasti.

Jotta uudet eliöt voisivat elää ja kehittyä, entisten täytyy kuolla. A. V. Nemilov (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) on todennut, että kuolema merkitsee

"ikuista eliöiden vaihtelua.... Vain koska kuolema on olemassa, elämä ei jäykisty, vaan täydellistyy ikuisesti, pysyy aina nuorena ja loistaa aina väri-iloisena... Suunnattomasta syntyvien olioiden määrästä se poistaa ja raivaa kaiken tarpeettoman tieltään ja antaa elää vain lyhyen aikaa, mikä kätkee sisäänsä jatkokehityksen ja täydellistymisen mahdollisuuden".

Kuolema mahdollistaa kehityksen

Kehitysbiologia katsoo, että kuolema mahdollistaa kehityksen: kuolleiden sukupolvien tilalle on tullut uusia, entistä pitemmälle kehittyneitä.

Kehitys merkitsee aitoa kehitystä, syntyy monimutkaisuutta ja elinympäristönlokerot täyttyvät uusilla eliömuodoilla.

Yksilöt ovat katoavaista, ja siksi elämä voidaan biologisena ilmiönä nähdä jatkuvana ilmiönä. Se koostuu osailmiöistä, joita kutsutaan eliöyksilöiksi.

Kari Lagerspetz kirjoittaa:

"Näin koko elämä on jaksottunut monien yksilöiden elämiksi, joihin kuuluu niiden alku, kehitys ja loppu, yksilöllisiksi elämänkierroiksi eli -sykleiksi. Näiden kestoajat vaihtelevat sekä lajista, yksilöstä että ympäristöstä riippuen".

Myös lajit katoavat

Pitkällä tähtäyksellä lajit ovat katoavaista. Kehitys on johtanut useimpien lajien sammumiseen. On arveltu, että kaikista maapallolla eläneistä eläinlajeista on nykyisin olemassa vain yksi prosentti.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa miksi ihmisen elinikä on sellainen kuin se on. Pohtikaa myös, missä määrin arvelettetutkimuksen pystyvän jatkamaan ihmisen elinikää tulevaisuudessa.
  2. Pohtikaa mitä hyötyä ja haittaa yhteiskunnalle koituisi, jos ihmisen elinikä olisi huomattavasti nykyistä pitempi.
  3. Pohtikaa missä iässä ihmisen on edullisinta tuottaa jälkeläisiä.

Ihmisen kuolema luonnonilmiönä

Milloin ihminen on kuollut

Kysymys siitä, milloin ihmisen kuoleman katsotaan tapahtuneen, on viimekädessä merkitysopillinen. Kuoleman määrittely pohjautuu siihen mitä ymmärrämme ihmisellä.

Kuolema määritellään Suomessa aivojen kuolemana.

Lääkintöhallituksen yleiskirjeessä 1508/1971 todetaan, että

"henkilö on kuollut silloin kun aivokudos on tuhoutunut niin, että elintärkeät aivotoiminnot ovat sammuneet riippumatta siitä, onko sydämen toiminta pysähtynyt vai ei".

Muutama toimiva aivosolu ei tee ihmistä eläväksi, elintärkeiden aivotoimintojen palautumaton sammuminen merkitsee aivokuolemaa ja aivojen - minuuden elimen - kuolema merkitsee yksilön kuolemaa.

Kyky tietoisuuteen

Elävällä ihmisellä on kyky tietoisuuteen, elämykseen, tunteeseen, ajatukseen jne.

Elävä ihminen voi olla tiedoton ja tiedoton elävä niin kauan kuin hänen aivoissaan on edellytykset mielen toiminnan palautumiselle.

Jos mielen toiminta on pysyvästi lakannut - koska aivot ovat kuolleet - ei ihminen enää elä.

Vaikka ruumista pidettäisiin elossa tietoisuuden lopullisen katoamisen jälkeen, ei kysymyksessä ole enää ihminen.

Aivokuolema

Aivokuollut ihminen ei voi toipua, koska hän on kuollut. Se johtuu siitä, että aivojen tuhoutuessa lakkaavat peruuttamattomasti myös muut elintoiminnot, ja tuhoutunut aivokudos aikaa hajota.

Aivokuolema todetaantutkimuksin, ja sen voivat todeta vain eräät siihen toimintaan erikseen oikeutetut lääkärit asianmukaisten aivotoimintatutkimusten ja muiden tutkimusten osoitettua aivojen peruuttamatonta tuhoutumista.

Sairaaloiden pitkäaikaisesti tajuttomia potilaita on virheellisesti kutsuttu tiedotusvälineissä ja kansan suussa "aivokuolleiksi".

Esim. Keväällä 1984 kerrottiin, että oululainen kymmenen viikon ajan aivokuolleena ollut nainen synnytti keisarinleikkauksella lapsen.

Naisen tilaa ei missään vaiheessa oltu määritelty aivokuolemaksi. Pitkäaikaistajuttomia potilaita kutsutaan pysyvässä vegetatiivisessa tilassa oleviksi tai apallikoiksi.

Tällainen potilas on vaurioitunut niin vaikeasti, ettei aivotoiminta enää yllä sosiaaliselle tasolle. Hän ei ole kuollut, mutta pysyvästi tajuttomana kykenemätön kaikenlaiseen inhimilliseen elämään.

Professori Jyrki Raekallio toteaa, että tällainen potilas on usein aivotoiminnaltaan verrattavissa alle neljän kuukauden ikäiseen sikiöön, jonka aivosähkökäyrä alkaa olla toiminnallinen.

Nykyisin keinoin ei näytä olevan mahdollista ulottaa kuoleman määritelmää koskemaan apallikkoja, koska aivovaurion rajan ja siten tajuttomuuden asteen määrittäminen saattaa olla vaikeaa.

Tavalliset kuoleman merkit

Tavallisissa oloissa lääkärit arvioivat kuoleman ensisijaisten ja toissijaistenkuoleman merkkien perusteella.

Ensisijaisia merkkejä ovat hengitystoiminnan loppuminen, sydämen toiminnan lakkaaminen, heijasteiden sammuminen, lihasten veltostuminen ja tunnottomuus.

Toissijaisia merkkejä ovat kuolonkankeus, ruumiiseen ilmaantuvat tummahkot alueet (lautumat), kudosjännityksen laskeminen ja jäähtyminen.

Ensisijaiset kuoleman merkit eivät yksin riitä, tarvitaan myös toissijaiset. Viimekädessä kysymys on aina aivotoiminnan loppumisesta.

Kuolema erotetaan ihmisen kudosten kuolemasta. Ihminen, kuolee hänen aivojensa kuollessa.

Hänen elimistönsä kuolee asteittain hapen puutteen sanelemassa aikajärjestyksessä.

Herkimmin kuolevat aivojen hermosolut, jotka normaalilämmössä sietävät täydellistä hapenpuutetta vain 4-5 minuuttia, kun taas esimerkiksi lihassolut sietävät hapenpuutetta useita tunteja.

Oleellista on muistaa, että mielen toiminnan pysyvä lakkaaminen - koska aivot ovat kuolleet - merkitsee oikeudellisesti Suomessa ihmisyksilön kuolemaa.

Tehtäviä

  1. Viime vuosikymmeniä on keskusteltu runsaasti armomurhasta eli eutanasiasta (kreikan kielen sanasta eu = hyvä, thanatos = kuolema) eli parantumattomasti sairaan ja kärsivän potilaan auttamisesta omasta pyynnöstä kuolemaan. Mitä mieltä olet armomurhasta eli eutanasiasta?
  2. On keskusteltu myös siitä, onko oikein käyttää suuria määriä yhteiskunnan varoja apallikkojen hengissä pitämiseen. Mitä mieltä olet asiasta?

Suhtautuminen kuolemaan

Tietoisuus kuolemasta

Se, millaisen merkityksen, millaisen nimen tai kuvan kuoleman tosiasia saa ihmisen todellisuuskäsityksessä, vaihtelee suurestiyhteiskunnallisista olosuhteista riippuen.

Ihminen kykenee itsensä pohdintaan, tietoisuuteen itsestään, ajattelemaan itseään kohteena. Ihminen on tietoinen itsestään, menneisyydestään, tulevaisuudestaan.

Tietoisuus kuolemasta on itsetietoisuuden "synkkä seuralainen". Se on osa inhimillisten ominaispiirteiden kokonaisuudesta, jonka perustana on tietoisuus itsestään, kyky käsitteelliseen ajatteluun, merkkien muodostus ja puhekieli.

Jo 60.000 vuotta sitten eläneet Neanderthalin ihmiset lieneet pohtineen kuolemaa. On löydetty todisteita hautauksesta, joka on suoritettu juhlamenoin. Vainajan haudasta on löydetty kukkien siitepölyä, vieläpä sellaisten kukkien, joita paikalliset asukkaat yhä käyttävät lääkeyrtteinä.

Kuolemantietoisuus on yleismaailmallinen, se on syntymän jälkeen elämän merkittävin tapahtuma.

Kuolemaan liittyvät ajatustunteet

Kuolemaan liittyvät ajatustunteet ovat monimutkaisia ja ristiriitaisia.

Hautajaismenot ja surun ilmaisutavat ovat monimuotoisia ja vaihtelevat yhteisöstä sekä aikakaudesta toiseen.

Jälkeenjääneiden ajatustunteet

Kuolemaan suhtautumista voidaan ajatella kuolevan tai jälkeenjääneiden näkökulmalta. Eräät ovat esittäneet, että sekä kuoleva että kuolevan omaiset kävisivät läpi niin sanotun surutyön tiettyjen vaiheiden kautta.

On esimerkiksi esitetty, että kuoleva käy surutyönsä läpi viiden eri vaiheen kautta. Nämä ovat kieltäminen ja eristäytyminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen. Tällaiset vaiheet eivät ole mahdollisia, jos kuolema on äkillinen.

Kaavamainen ajattelu

Tällainen kaava-ajattelu ei jätä sijaa yksilölliselle kokemukselle, vaan se heijastaa yhteiskunnan kaavoittunutta ajattelua. Kuoleman kohtaamista ei nähdä kokonaisvaltaisena ja yksilöllisenä tapahtumana vaan sarjana tietyn kaavan mukaan eteneviä vaiheita.

John Hinton (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) on esittänyt vähemmän kaavamaisia käsityksiä sekä kuolevan että omaisten surutyöstä ja yleensä kuolemaan liittyvistä ajatustunteista.

Kuolemanpelko

Hän toteaa, että kuolemaa pelätään, koska se merkitsee eroamista, yksinäisyyttä ja luopumisen pelkoa. Hän on sitä mieltä, että ihminen pystyy hyväksymään kuolemisensa ajattelemisen.

Hän kirjoittaa:

"Jos kuolemaa pidetään tarkoituksenmukaisena, siinä ei ole mitään pelättävää. Ihmisen elettyä oman aikansa hänen voimansa ehtyvät ja elintoimintojen alati lisääntyvä rappeutuminen osoittaa lopultakin, että on aika lähteä tästä maailmasta."

Kuoleman hyväksyminen

Ihminen voi hyväksyä kuoleman myös eräissä erityistilanteissa kuten uhraamalla itsensä esimerkiksi yhteiskunnallisen kriisin, suuronnettomuuden tai sodan aikana.

Kuoleman hyväksyminen omalla kohdallaan on vaikeinta nuorilla ja keski-ikäisillä ihmisillä, varsinkin jos heillä on pieniä lapsia.

Surutyö

Hintonin näkemys kuolevan ja omaisten surutyöstä eroaa perinteisistä näkemyksistä. Hän ei aseta surutyölle mitään vaiheita vaan puhuu yleisesti surun tuntomerkeistä ja ominaisuuksista.

Hän tuo selvästi ilmi ihmisen kokonaisuutena: suru ei rajoitu vain tunteisiimme vaan etsii ilmauksensa monilla, sekä fyysisillä että psyykkisillä tavoilla. Kuoleva käy läpi koko tunneasteikkonsa pitkin ja poikin.

Kuoleman kokemiseen vaikuttavat lisäksi potilaan oma näkemys kuolemasta, koulutus, vakaumus ja yleensä koko elämäntilanne ja -asenne.

Yksilöllisyys toteutuu myös kuolemassa: yhtä ainutlaatuinen, kuin on yksilön elämä, on myös hänen kuolemansa. Hintonin käsitys omaisten surutyöstä on samanlainen kuin mitä edellä on kerrottu kuolevan surutyöstä.

Suru ja murehtiminen

Suru ja murehtiminen ovat tyypillisimmät kuoleman yhteydessä mainitut ajatustunteet. Surulla tarkoitetaan sellaisten vasteiden sarjaa, joka johtuu yhden tai useamman arvostetun ja tärkeän kohteen menettämisestä, menettämisen pelosta tai menettämisen tajuamisesta.

Murehtimisella tarkoitetaan mielenkehitystä, joka seuraa arvostetun kohteen menetystä tai kun tajutaan menetyksen todennäköisesti olevan edessä.

Omaisten ajatustunteita

Näin määriteltyinä näillä käsitteillä tarkoitetaan omaisten tunnetiloja. Yleisin käsitys omaistensa menettäneiden tunteita tulkittaessa lienee se, että suru, murehtiminen ja siihen liittyvä tunnemaailman myllerrys kuuluvat elämään yhtä varmasti kuin syntymä ja kuolema. Monet pitävät surua jopa myönteisenä asiana jolla voi olla kasvattava vaikutus.

Onko surun avoin purkaminen hyödyllistä

Näihin käsityksiin liittyy usein se käsitys, että surun avoin purkaminen on hyödyllistä, surun on annettava tulla ulos niin voimakkaasti kuin se on tullakseen, sitä ei saa ehkäistä, hillitä tai peitellä.

George Engel (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ja häneen tukeutuen Warren Shibles (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) edustavat toisenlaista näkemystä.

Heidän mukaansa suru on sairaus, ja siksi sitä tulisi hoitaa olemassa olevin keinoin.

Engel kuvaa surua sairaustilaksija vertaa sitä haavaan. Suru ja haava ovat molemmat seurauksia; edellinen läheisen henkilön menetyksestä ja jälkimmäinen fyysisestä vammasta.

Käsitykseen, jonka mukaan suru on ihmiselle välttämätön tai terve sopeutumiskeino tilanteeseen, Engel huomauttaa, että tämä käsitys on sama kuin vertaisi surua haavaan, jonka katsottaisiin helpottavan ihmisen sopeutumista kokemastaan haaverista.

Engel pitää kaikkea surua kielteisenä ja haitallisena terveydelle.

Ajattelu ja tunteet

Warren Shibles jatkaa Engelin ajatusten syventämistä ja toteaa, että ihmisen ajatustunteiden liikkeelle panevana voimana on ajattelu.

Ajatustunteetvat ajattelun ja tunteen yhteistuloksia. Ajatustunteisiin, esimerkiksi rakkaus, viha, pelko, suru, liittyy tietty tilanne, tietyt ajatukset, tiettyjä tunteita, jotka ovat seurausta ajatuksista sekä toimintaa.

Tästä seuraa, että ajatustunteita voidaan kehittää ajattelua kehittämällä; tunnetiloja voidaan muuttaa ajattelua muuttamalla.

Shibles korostaa, että asennoitumisemme kuolemaan ja siihen liittyviin asioihin riippuu siitä, millaisia mielikuvia meillä niistä on. Katsomme kuolemaa omien "mielikuvalasien" läpi, elämme ja kuolemme omien mielikuviemme mukaan.

Ajatustunteiden hallinta

Shibles katsoo, että ihminen, joka selvittää itselleen täydellisesti kuolemaan ja kuolemiseen liittyvät ajatuksensa, selvittää itselleen mitä kuolema on.

Hän ymmärtää voivansa järjellisesti hallita tunnetilojaan ajattelun avulla ja kykenee välttämään kielteiset tunne-elämykset kokonaan tai ainakin suuresti vähentämään niitä.

Shibles sanoo, ettemme suremalla auta ketään. Sureminen tekee meidät itsemme vain entistä surullisemmiksi ja hidastaa toipumista menetyksestämme.

Ehkä Warren Shibles on oikeassa siinä, että suru on sairauden kaltainen tila. Toisaalta lienee totta, että kuoleman hyväksyminen ja ajatustunteiden hallinta ovat useimmillehyvin vaikeita.

Suru ja onnellisuus

Bertrand Russell kirjoittaa:

"Onnellisuuden salaisuus on tämä: avartakaa harrastuksenne niin laajalle kuin voitte…

Henkilö, joka ei tee mitään kääntääkseen ajatuksiaan toisaalle vaan antautuu täydellisesti huolensa valtaan, menettelee epäviisaasti ja kykenee huonommin selviytymään huolistaan, kun tulee aika toimia.

Samaa on sanottava suruista, joille emme mahda mitään, esimerkiksi niistä, joita joudumme kokemaan hellästi rakastamamme henkilön kuoltua.

Kenellekään ei koidu mitään hyvää siitä, että ihminen vaipuu tällaisessa tapauksessa syvään murheeseen. Murhe on väistämätön ja siihen täytyy varautua, mutta on tehtävä mitä suinkin voidaan sen lievittämiseksi. ...

Voidakseen hyvin kestää onnettomuuden sen tullessa on viisasta viljellä onnellisimpina aikoina laajaa harrastusten aluetta, niin että mielessä on jäljellä jokin häiriytymätön paikka, joka virittää toisenlaisia ajatusyhtymiä ja tunteita kuin ne, joita on nykyhetkellä vaikea kestää."

Russellin ajatus on se, ettei elämä saa kaventua ahtaan keskittyneeksi, ja että elämänpiirin tulisi olla laaja.

Varautuminen kuoleman kohtaamiseen

Jos meillä on paljon läheisiä ihmisiä, harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita itsemme ulkopuolella, meillä on paljon paremmat mahdollisuudet murheemme lievittämiseksi. Meillä on jotain mikä voi korvata menetystämme, antaa uutta sisältöä elämään.

Auttaako vakaumus kuoleman kohtaamisessa

On esitetty, että tietyt vakaumukset auttaisivat ihmistä kuoleman kohtaamisessa (sekä oman että omaisten).

Varsinkin uuden ajan alussa katoliset ja luterilaiset keksivät kauhutarinoita siitä, kuinka hirveä on vääräoppisen kuolema ja kuinka autuas oikeaoppisen.

Molemmat kristinuskon haarat sepittelivät kauhutarinoitaateististen merkkihenkilöiden kuolemista.

Kun nuo kauhutarinat osoitettiin virheellisiksi ja kun ennen kaikkea osoitettiin, että merkittävätateistit ovat kohdanneet kuoleman samalla tyyneydellä kuin he ovat eläneet elämänsäkin, uskonnot ovat joutuneet puolustuskannalle.

Tällä hetkellä kuolemaa käsittelevissä kirjoissa sanotaan yleensä, että mikä tahansa selkeä vakaumus auttaa kuoleman kohtaamisessa.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa pitääkö surua purkaa vai voidaanko sitä lievittää.
  2. Pohtikaa mistä johtuu, että useimpien ihmisten on vaikea hallita emootioitaan.
  3. Pohtikaa mitä usko kuoleman jälkeiseen rangaistukseen (helvettiin) saattaa vaikuttaa kuolemaa kohdattaessa.

Käsityksiä kuolemasta

Ateistien ja uskovaisten käsityksiä

Suomalaisten valtaenemmistö kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, ja luterilaiset käsitykset kuolemasta tulevat esiin ainakin evankelis-luterilaisen hautajaisissa.

Ateistin käsitys kuolemasta on usein aineelliseen todellisuuskäsitykseen perustuva.

Myös itämaisista uskonnoista peräisin olevat käsitykset kuolemasta ovat vaikuttaneet suomalaisten näkemyksiin.

Ei ole harvinaista, että kristityksi tunnustautuva henkilö ilmoittaa uskovansa hindulaiseen oppiin jälleensyntymisestä.

Monet ovat valinneet elämänkäsitykseensä käsityksiä sekä kristillisestäettä aineellisesta todellisuuskäsityksestä.

Suomessa on hautausmaamonopoli

Suomalaisessa kulttuurissa evankelis-luterilainen kirkko omistaa melkein kaikki hautausmaat.

Tästä syystä uskonnottomia haudataan usein evankelis-luterilaisille hautausmaille ja usein vainajan vakaumusta häpäisevin kristillisin menoin.

Valtio kustantaa evankelis-luterilaiset hautausmaat jakamalla osan yhteisöveron tuotosta evankelis-luterilaisille seurakunnille, mutta evankelis-luterilaiset seurakunnat perivät tästä huolimatta hautauksesta maksuja.

Nykyään hautausmaksu evankelis-luterilaisilla hautausmailla on riippumaton siitä, kuuluuko vainaja kirkkoon vai ei.

Kristityillä on vaikutusvaltaa myös vanhainkodeissa ja sairaaloissa

Kristillisten kirkkojen vaikutusvalta on voimakas myös vanhainkodeissa ja sairaaloissa. Tästä syystä ateisteilla on ollut vaikeuksia toimia vakaumuksensa mukaisesti.

Aineelliseen todellisuuskäsitykseen perustuva käsitys kuolemasta

Seuraavassa esitellään ensin aineelliseen todellisuuskäsitykseen perustuva ja sitten kristillinen käsitys kuolemasta.

Aineelliseen todellisuuskäsitykseen perustuva käsitys kuolemasta ei oleta mitään enempää kuin mitä voidaan näyttää toteen. Kristillinen käsitys sisältää myös todistamattomia uskonnollisia käsityksiä.

Luontoon perustuva todellisuuskäsitys (naturalismi)

Sellaisia kieltä koskevia todellisuuskäsityksiä, jotka eivät hyväksy kaikkeuden jakamista luonnolliseen ja yliluonnolliseen vaan katsovat, että vain luonnollisia tapahtumia on olemassa, kutsutaan luontoon perustuviksi todellisuuskäsityksiksi (naturalistisiksi maailmankatsomuksiksi, latinan kielen sanasta natura = luonto).

Luontoon perustuvan todellisuuskäsityksen kannattajille on olemassa vain yksi todellisuus, ja kokeellinen tutkimus on sen kuvaamisen ja selittämisen ainoa luotettava väline.

Perusaines

Aineellisen todellisuuskäsityksenmukaan kaikkeus koostuu yhdestä ainoasta perusaineksesta, aineesta.

Aineellisia ilmiöitä ovat muun muassa kaikki ihmistä ympäröivät oliot sekä niissä tapahtuvat mekaaniset, fysikaaliset, kemialliset ja fysiologiset tapahtumasarjat.

Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajille todellisuus ei ole pelkkien esineiden todellisuus, vaan aineella ymmärretään kaikkien kaikkeudessa esiintyvien ilmiöiden, olioiden ja järjestelmien äärellistä tai ääretöntä paljoutta.

Luonnollinen ja yliluonnollinen

Kaikkeudessa ei ole mitään salaperäistä tai yliluonnollista. On olemassa vain luonnollisia olioita ja ilmiöitä, ja todellisuus on periaatteessa tiedostettavissa.

Todellisuuden jako luonnolliseen ja yliluonnolliseen ei ole perusteltua. Kyse on siitä, mitä tarkoitamme luonnollisella ja mitä tarkoitamme yliluonnollisella.

Jotkin tapahtumat voivat olla harvinaisia, mutta harvinaisuus ei ole syy tapahtumien luokittelemiseen yliluonnollisiksi.

Ihmisen käsityskyky on rajallinen, mutta tämä ei oikeuta ihmistä luokittelemaan yliluonnollisiksi tapahtumia, joita hän ei satu juuri nyt käsittämään.

Tämä käsitys pitää elämää biologisena ilmiönä joka on syntynyt ja kehittynyt hyvin pitkän ajanjakson kuluessa.

Ihminen on luonnon osa

Myös kuolema on biologinen tapahtuma. Ihmisen ja kaikkien muiden eliöiden elämä on kehitysbiologinen tapahtumasarja, jossa on alku ja loppu.

Ihminen on luonnon osa eikä sen herra. Ihmisen kohtalo on sidoksissa muun elävän luonnon kohtaloon, ja käsitys ihmisen erikoisasemasta luonnossa ja eläinkunnassa on taru, joka on horjunut Charles Darwinin päivistä alkaen.

Biologia on monin tavoin osoittanut, että biologiselta perusrakenteeltaan ja sen mukaisilta perustarpeiltaan ihminen on muiden eläinlajien kaltainen.

Siitä huolimatta, että hän on "aivo-olento" ja "kaikkein kyvykkäin aineellinen järjestelmä" hänen kohtalonsa on sama kuin muilla eliöillä: kaikki elämä päättyy joskus.

Kuolema voidaan ymmärtää vain kehityksen perusteella

Tämä käsitys korostaa, että elämä, kuolema ja eliöt voidaan ymmärtää vain kehityksen perusteella, vaiheina luonnon ikimuutoksessa.

Inhimilliseltä elämällä ei ole mitään ajatonta ja lopullista tarkoitusta. J. B. S. Haldane (nimeä ai tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) on ilmaissut lyhyesti tämän ihmiskuvan (koskien ihmisen asemaa luonnossa):

"Olen osa luonnosta, ja kuten muut luonnon oliot, leimahtavasta satamasta vuorijonoon, kestän aikani ja sitten häviän."

Viisas ei pelkää kuolemaa

Kuolemaan on viisasta suhtauduttava ilman harhakuvitelmia. Viisas ei väheksy eikä pelkää kuolemaa. Kuolemaan suhtautumista pohdiskelivat syvällisellä tavalla jo muinaisen Kreikan Demokritos ja Epikuros.

He pitivät kuolemaa välttämättömyytenä, jota pelot ja toiveet eivät voi poistaa. Siksi viisas ei anna kuoleman häiritä mielenrauhaa. Epikuros kiteytti käsityksensä oikeasta suhtautumisesta kuolemaan seuraaviin toteamuksiin:

"Kuolema ei ole meille mitään; sillä silloin, kun me olemme olemassa, kuolemaa ei ole; ja kun kuolema on, meitä ei ole." " ... Elämässä ei ole mitään hirvittävää sille, joka todella tajuaa, ettei se, ettei eletä, ole mitään hirvittävää."

Aineellista todellisuuskäsitystä ei ole syytä jatkaa kuvitelmilla

Kuolema on osa luonnon järjestelmää eikä siihen perimmältään sisälly mitään pahaa. Samaa kuin Epikuros sanoi Arthur Schopenhauer (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) todetessaan, että

"tuleva iäisyys ilman minua on yhtä vähän pelottava, kuin mennyt iäisyys ilman minua".

Hän lisäsi:

"Jos meitä kuolemassa pelottaa olemattomuuden ajatus, niin pitäisikö meidän silloin kauhulla ajatella sitä aikaa, jolloin meitä ei ollut."

Nämä käsitykset kieltäytyvät "jatkamasta" tai "täydentämästä" aineellista todellisuuskäsitystä perustelemattomilla käsityksillä. Tämä pätee myös suhtautumisessa kuolemaan.

Kuuluisuuksien käsityksiä kuolemasta

Sir Harold Nicolsonin (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) käsityksestä kuolemasta tämä käy hyvin ilmi:

"Uskon, että kuollessani ruumiini muuttuu tomuksi ja persoonallisuuteni katoaa. Uskon, että meille ei ole annettu enempää kuin 70 vuotta elääksemme tässä ihanassa maailmassa, ja että kun elämä on lopussa, me katoamme jälleen siihen ikuiseen hämärään, josta olemme tulleetkin. En tiedä mitään salatuista asioista ja kieltäydyn keksimästä myyttejä niistä."

Bertrand Russell näkee ihmisyksilön elämän osana elämän virtaa jota

"ei saa käsittää melodraamaksi, jossa sankari ja sankaritar joutuivat kokemaan uskomattomia kärsimyksiä, mutta saavat niistä korvauksen onnellisessa lopussa. Minä elän aikani, poikani seuraa minua ja elää aikansa, ja sitten tulee hänen poikansa vuoro. Miksi siitä tehtäisiin murhenäytelmä."

Kari Lagerspetz toteaa kirjassaan "Eläin ja kone", että yksilön elämän hinta on yksilön kuolema. Lagerspetzin mukaan tätä hintaa ei voi pitää kohtuuttomana kaikista niistä elämän iloista ja suruista, joihin elämä tarjoaa tilaisuuden. Hän kirjoittaa:

"Elämä on tehtävä niin arvokkaaksi, että kuolema on siitä halpa hinta."

Täysin vakaumuksestaan riippumatta ihminen tuntee syvää kaipuuta (ei ehkä välttämättä surua ja murhetta) menettäessään läheisen ihmisen.

Jälkeenjääneiden kaipaukseen kiteytyykin kuoleman ongelma. Epikuros on ilmaissut yhdessä lauseessa tämän suuren totuuden:

"Kuolema ei ole mikään onnettomuus sille, joka kuolee, vaan sille, joka jää henkiin."

Jos näemme kuoleman kuten Epikuros, ei oma kuolemamme voi aiheuttaa meille pelkoa ja ahdistusta. Sen vuoksi toisen kuolema voikin enää muodostua meille kuoleman ongelman todelliseksi sisällöksi.

Kuolema kuuluu luonnonjärjestykseen, eikä meillä ole muuta mahdollisuutta kuin koettaa mukautua tähän järjestykseen. Kuolema on meidän suurin uhrimme elämälle, johon olemme ottaneet osaa tietoisesti ja joka on ollut meille ilojen lähteenä. Kuolemassa on turha yrittää nähdä mitään muuta kuin katoavan yksilön lopun ja hänen kehonsa orgaanisen aineen paluukaikkeuden perusaineeksi.

Tehtävä

  1. Etsikää (esimerkiksi internetistä)ateistinen hautauspuhe.
  2. Kirjoittakaa hautauspuhe (= muistosanat vainajalle). Esittäkää joitakin puheita luokalle.

Kristillinen käsitys kuolemasta

Kristinuskon mukaan elämä on kristinuskon jumalan lahja. Tämä lahja, ajallinen elämä, ei ole kuitenkaan päätarkoitus vaan välivaihe ja valmistautumista todelliseen, oikeaan elämään, joka alkaa iankaikkisuudessa.

Kristillinen käsitys korostaa kristityn muukalaisuutta tässä maailmassa, joka siis ei ole hänen kotinsa, vaan jota kotia kohti hän on vasta matkalla.

Kuolema, elämän taustaa vasten ajateltuna, on kristinuskon mukaan kuin ovi tai portti elämän todelliseen täyttymykseen. Kristinuskoon uskoville se on ovi elämään, johon ei liity kipuja, tuskia, murheita, väsymystä tai mitään ajalliselle elämälle ominaista mielipahaa.

Ikuisen elämän kristilliset ehdot

Tämän todellisen elämän saavuttamiseksi asetetaan kuitenkin ehtoja. Kirkkokäsikirjassa sanotaan:

"Jumalan sanan mukaan koko luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle, mutta kuitenkin toivon varaan. Kaikille niille, joille Kristus (Jeesuksen toinen nimitys) on täällä ajassa ollut tie, totuus ja elämä, kuolema on portti uuteen, katoamattomaan elämään."

Usko ikuisesta rangaistuksesta kristinuskon vastustajille

Perinteisen kristillisen käsityksen mukaan jumalattomien kohtalona on iankaikkinen rangaistus. Uuden testamentinLuukkaan evankeliumin mukaan tuonelaan joutunut rikas mies huutaa:

"Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!"

Osa Suomen kristityistä uskoo tähän oppiin yhä kirjaimellisesti. Kuuluisa kristitty saarnaaja (=kristitty puheiden pitäjä) Niilo Yli-Vainio sanoi tästä kertomuksesta:

"Kuule sinä synnin tekijä: ellei sinulle tässä armonajassa kelpaa pelastus Kristuksessa Jeesuksessa, tulee päivä, jolloin sinä maksaisit mitä tahansa saadaksesi helvetin liekeissä yhdenkin vesipisaran kielellesi, niin totta kuin Raamattu sanoo!"

Kaikki kristityt eivät nykyään usko iankaikkiseen rangaistukseen

Varsin monet kristityt ovat Suomessa lakanneet uskomasta iankaikkisen rangaistukseen. Kristitty pappi (pastori) Arvo Arasola toteaa:

"Ei vain Jumalan rakkaus tule epäilyksen alaiseksi, vaan itse vanhurskauden käsite sortuu loppumattomaan vaivaan."

Tätä käsitystä edustavat mm. adventistit ja jehovan todistajat sekä myös monet luterilaiset kristityt jumaluustieteilijät.

Sielu kristinuskossa

Käsite "sielu" on keskeinen puhuttaessa kristillisestä kuolemankäsityksestä tai kuolemankäsityksistä. Kristillinen - Raamattuun pohjaava oppi sisältää varsin monenlaisia käsityksiä siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.

Ensimmäisen käsityksen mukaan ihminen koostuu ruumiista ja sielusta, ja toisen näkemyksen mukaan ihminen itse on elävä sielu sellaisenaan.

Ensimmäisestä käsityksestä seuraa usko sielun kuolemattomuuteen, ja jälkimmäisen käsityksen mukaan ihminen eli elävä sielu kuolee kokonaan, mutta luodaan uudelleen myöhemmin (ns. psykofyysisen persoonan uudesti luominen).

Sillä, uskooko ihminen sielun kuolemattomuuteen vai uudesti luomiseen, voi olla suuri vaikutus siihen, miten hän kohtaa kuoleman.

Molempiin käsityksiin (sielun kuolemattomuus/ kuolema ja sen jälkeen joskus tulevaisuudessa uudelleen luominen) liittyy ajatus ajallisen elämän epätodellisuudesta.

Oiva Ketonen (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) toteaa:

"Erottaessaan sielun ja ruumiin toisistaan ihminen on samalla erottanut elämän kuolemasta ja kieltänyt, että kuolemakin omalla tavallansa on elämän palvelija."

Kuolema jää mieltä vaille. Ajatuksessa persoonan uudesti luomisesta kuolema nähdään taas tilapäisenä, ei lopullisena tapahtumana.

Tehtäviä

  1. Tieteiskirjallisuudessa esiintyy kyborg, ihmisen ja tietokoneen yhdistelmä, jossa tietokone pitää ihmisaivoja hengissä rajattoman kauan ja välittää aivoille viestejä sekä toteuttaa aivojen käskyjä. Pohtikaa, mitä tärkeää sellaisesta elämästä puuttuisi.
  2. Keskustelkaa, olisiko mielekästä elää sellaista elämää.
  3. Uusimmassa tieteiskirjallisuudessa ihmiset jatkavat elämää kuoleman jälkeen tietoverkoissa (ohjelmina ja datana, kyberpunk). Keskustelkaa tällaisen kuolemattomuuden mielekkyydestä.
  4. Mitä käsitys, jonka mukaan maallinen elämä on vain valmistautumista iankaikkiseen, saattaa vaikuttaa arvoihin.
  5. Pohtikaa syitä siihen, että eräät uskonnot (kristinusko ja islam) uhkaavatateisteja ja vääräoppisia uskovaisiakin ikuisella kuoleman jälkeisellä rangaistuksella.

Kuolemattomuuden tavoittelu

Theodosius Dobzhansky on sanonut:

"On tehtävä täysin selväksi, että ihmisen katoavaisuuden ongelma ei askarruta yhtään vähemmän niitä, jotka uskovat jossakin muodossa sielun kuolemattomuuteen tai kuolleiden ylösnousemukseen joskus tulevaisuudessa kuin niitä, jotka pitävät kuolemaa täydellisenä ja lopullisena häviämisenä ....

Erästä peruseroa ei voida kuitenkaan kieltää. Niille, jotka uskovat ylösnousemukseen ja kuolemattomuuteen maallinen olemassaolo on vain valmistautumista tulevaan olemassaoloon, kun taas niille, jotka pitävät kuolemaa lopullisena häviämisenä on löydettävä elämän merkitys syntymän ja kuoleman väliltä, tai muuten merkitystä ei voida ensinkään löytää."

Ihmiset ovat uskoneet kuolemattomuuteen milloin missäkin muodossa jo ainakin niistä ajoista lähtien, joista meillä on historiallista tietoa. Hyvin harva alkuperäisyhteisö on ajatellut kuoleman merkitsevän täydellistä loppua. Ajatus ihmisen täydellisestä kuolemasta on ollut ihmiselle vieras.

Muista eläimistä ihminen eroaa siinä suhteessa, että monet muut eläimet eivät edes pysty ajattelemaan, että ne joskus kuolisivat.

Tarve kieltää ahdistavat ajatukset

Bronislav Malinowski toteaa, että vakaumus kuoleman epätodellisuudesta, vakaumus, että ihmisellä on sielu ja että tämä sielu on kuolematon, syntyy syvästä tarpeesta kiistää henkilökohtainen tuhoutuminen.

Hän kirjoittaa:

"Myytti, joka todistaa kuolemattomuususkon, ikuisen nuoruuden ja haudantakaisen elämän puolesta, ei ole älyllinen vastearvoitukseen, vaan ehdoton uskon asia, joka on syntynyt syvimmästä vaistomaisesta ja emotionaalisesta vasteesta mitä kauhistuttavinta ja ahdistavinta ajatusta kohtaan."

Kuolema on pelottava sen vuoksi, että se hävittää meille rakkaita olentoja tehden tyhjäksi toiveemme ja onnemme.

Elämisen halu

Perussyynä tähän uskoon on elämisen halu. Emme halua kuolla. Lisäksi ihmisen on vaikea kestää ajatusta, ettemme enää koskaan tapaisi kuollutta rakasta omastamme tai ystäväämme.

Elämisen halu ja voimakkaiden henkilökohtaisten kiintymysten esiintyminen lienevät kuolemattomuususkon tärkeimmät lähtökohdat. Robert G. Ingersoll (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) on sanonut kauniisti, että kuolemattomuuden unelma on syntynyt ihmisrakkaudesta ihmissydämessä.

Hän on sitä mieltä, että tämä kuolemattomuuden toivo on myös uskontojen lähtökohta:

"Se on ollut se suuri tammi, jonka ympäri taikauskon myrkylliset köynnöskasvit ovat kavunneet - tuo kuolemattomuuden toivo on ollut se suuri tammi."

Demokritos tuo esille yhteiskunnallisen tarkastelun kuolemattomuususkon vaikuttimena. Hän kirjoittaa:

"Monet ihmiset, jotka eivät tiedä mitään ihmisluonnon hajoamisesta, mutta jotka ovat tietoisia inhimillisestä kurjuudesta, rasittavat itseään elinaikanaan rauhattomuudessa ja ahdistuksissa samalla kun he keksivät valheellisia taruja ajasta lopun (=kuoleman) jälkeen."

Ruumiin ja sielun suhde

Tarkasteltaessa kuolemattomuususkoa peruskysymys on ruumiin ja sielun suhde toisiinsa. Tämä suhde on aikojen kuluessa käsitetty monin eri tavoin, mutta pääasiassa kolmella tavalla:
  1. Ruumis ja sielu ovat erillisiä, mutta elämässä ne ovat kiinteästi yhtyneinä toisiinsa ja kuolemassa sielu eroaa ruumiista elääkseen jatkuvasti;
  2. vain ruumis on olemassa, sielu on käsitteellinen yleistys, kuvitelma;
  3. ruumis ja sielu muodostavat kokonaisuuden, erottamattoman yhteyden; kun aivot lakkaavat toimimasta, sielua ei ole enää olemassa.

Mieli

Mieli ("henki", "sielu") on aineessa tapahtuvaa eli ominaisuus, joka ilmenee aineen tietyllä järjestäytymistasolla.

Ei ole olemassa "sielua" vaan sieluntoimintaa. Tietoisuuden, ajattelun ja tunteiden esiintymisen välttämättömänä ehtona on eliöaivoineen. Kaikki, mitä meissä on, on biologista siinä yleisessä mielessä, että se on tullut kehityksen mukana. Hermosto ja aivot ovat kehittyneet yhdessä muun ruumiin kanssa.

Mielen toteuttaa aineellinen elin, aivot, ja sen merkitys on siinä, että sen avulla eliö suuntautuu ongelmatilanteessa ympäristössään ja ohjaa toimintaansa.

Tähän toimintaan sisältyy hermoston toiminnan lisäksi myös eliön ja sen ympäristön välinen vuorovaikutus. Voidaan sanoa, että "sielu" eli koettu minuus ja aivotoiminta ovat saman elävän kokonaisuuden eri puolia eri näkökulmista katsottuna.

Kakseuskäsityksen (dualismin) arvostelua

Jacques Monod sanoo: "Jos hylkäämme harhan (illuusion), joka näkee hengen "aineettomana aineena", emme silti kiellä sitä vaan päinvastoin alamme tajuta mikä mutkikkuus, rikkaus ja luotaamaton syvyys sisältyy perinnölliseenperintöömme samoin kuin tietoiseen ja tiedottomaan persoonalliseen kokemukseemme, jotka kaikki yhdessä muodostavat tämän olennon, meidät, oman itsensä ainutkertaisen ja jäävittömän todistajana

Kaikki osoittaa, että henkiset toiminnat ovat sidotut fysiologisiin ja kemiallisiin tapahtumasarjoihin (prosesseihin) aivoissa ja keskushermostossa. Lisäksi on huomattava, että mieli (tietoisuus ja persoona) on synnyltään yhteiskuntahistoriallinen.

Ihmisestä tulee ihminen hänen omaksuessaan inhimillisen todellisuuskäsityksen. Tämä tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Yhteiskunnan ulkopuolella ihminen ei ole ihminen.

Lukuisat niin sanottuja susilapsia koskevat huomiot osoittavat, että ihmisen ja inhimillisen käytännön erityispiirteet eivät toteudu yhteiskunnan ulkopuolella. Ihmisen minuus on yhteiskunnallis-historiallisen ja yksilökehityksen tuote.

Ajatus, että olisi olemassa joku erotettavissa oleva olemus eli "sielu", joka olisi jollakin tavoin liittyneenä kehoon ja joka voisi jäädä sen kuoltua eloon, nähdä ilman silmiä, kuulla ilman korvia, tuntea ilman hermoja ja ajatella ilman aivoja, on ristiriidassa kaikkien psykologisten ja fysiologisten havaintojen kanssa.

Hengen ja aineen kahtiajakoa ei ole voitu perustella, eikä tällainen oletus ole koeteltavissa. Se on lisäksi jyrkässä ristiriidassa kaiken sen tiedon kanssa, mitä meillä on ihmisen lajikehityksestä, yksilökehityksestä, fysiologiasta ja psykologiasta.

Theodosius Dobzhanskyn tavoin voidaan sanoa, että "elämisen loputon ketju on ainoa uskottava kuolemattomuus". George Gaylord Simpson kirjoittaa:

"Inhimillisen elämän merkitystä ja ihmisen kohtaloa ei voida erottaa koko elämän merkityksestä ja kohtalosta. 'Mitä ihminen on?' on erikoistapaus kysymyksestä 'Mitä elämä on?'. ...Nykyhetki on, huolimatta tavattomasta merkityksestään meille, jotka satumme asustamaan siinä, vain sattumanvarainen piste ajan pitkässä virrassa."

Tehtäviä

  1. Ihmisen sikiötä yhdistää hänen äitiinsä vain verivirta, joka kulkee napanuoran välityksellä. Kuvitellaan, että jollakin muulla planeetalla sikiötä ja äitiä yhdistäisi myös hermosäikeistö siten, että äidin sen aistien tietoisuus jakautuisi äidin ja lapsen kesken samaan tapaan kuin yksisoluisten elimistö kokonaisuudessaan. Pohtikaa mitä etuja ja haittoja tästä olisi esimerkiksi olosuhteiden jyrkästi muuttuessa.
  2. Pohtikaa mitä yhteiskunnallisia vaikutuksia niin sanotuilla pelastususkonnoilla (pelastus = kuoleman jälkeinen elämä) oli a) antiikin Roomassa b) meidän aikanamme.
  3. Ihmisen aivojen vioittuminen saattaa heikentää tai muuttaa hänen kykyään ajatella. Aivojen perinnöllisyystekijäin määräämä rakenne vaikuttaa myös merkittävästi ihmisen kykyyn ajatella. Kyky ajatella vaikuttaa puolestaan kykyyn tehdä siveellisiä valintoja. Keskustelkaa siitä, toteutuisiko oikeudenmukaisuus, jos a) oletettaisiin, että hindulainen sielunvaellusoppi, jonka mukaan kärsimykset tässä elämässä ovat seurauksia edellisissä elämissä tehdyistä pahoista töistä, b) kristillinen helvettioppi olisi tosi.

Identiteetin muodostaminen ihmisen elämänkaaren aikana sekä eettiset valinnat eri elämänvaiheissa

Mitä siveys ja siveystutkimus ovat

Siveys (moraali) on yhteisöllinen arvo-, sääntö ja käyttäytymisjärjestelmä.

Siveystutkimus (etiikka) on siveyden käsitteellistä (teoreettista) tarkastelemista.

Onko siveys opittua vai perinnöllistä

Jotkut ovat sitä mieltä, että siveys on puhtaasti opittua.

Toiset ovat löytäneet yksilön siveyskehityksestä selviä vaiheita (esim. amerikkalainen Lawrence Kohlberg (1927-1987), jonka käsitys siveyden kehityksen tasoista on saavuttanut laajaa kansainvälistä tunnustusta).

Muutamia vuosikymmeniä sitten naisasialiike (feminismi) vastusti Kohlbergin käsitystä. Uuden tutkimukset ovat osoittaneet, että miesten ja naisten välillä ei ole aikoinaan väitettyjä eroja siveyden kehityksessä.

Yksilön siveellinen kehitys jakaantuu kolmeen päävaiheeseen

I Esisiveellinen taso

Tällä tasolla lapsi käsittää sellaiset sanat kuin kiltti ja tuhma, saa ja ei saa, hyvä ja paha, oikein ja väärin. Hän käsittää nämä sanat aina toiminnan mukaan mielihyvän tai mielipahan sävyisiksi.

II Sovinnainen taso

Hyviä ja huonoja toimintoja arvioidaan sen mukaan, miten toiset tekevät riippumatta niiden seurauksista itselle. Puolustetaan oman ryhmän arvostuksia.

III Itsenäi-periaatteellinen taso

Tällä tasolla koetetaan muotoilla siveysarvostukset ja toimintaperiaatteet yleispäteviksi aivan riippumatta virallisista laeista, säännöistä ja sovinnaisesta siveydestä.

Jokainen päävaihe voidaan lisäksi jakaa kahteen alavaiheeseen

Näin saadaan seuraavat kuusi vaihetta:

I Esisiveellinen taso

1. Itsekeskeis-aineellinen taso

Toiminnan ulkonaiset seuraukset ratkaisevat, pidetäänkö toimintaa hyvänä vai pahana. Pyritään välttämään rankaisua (koska se on epämiellyttävää) ja alistumaan niiden määräyksiin, joilla on valtaa.

2. Välineellinen vaihe

Suoritetaan tekoja, tavoitteen saavuttamiseksi. Toisia autetaan, koska toivotaan apua myös itselle. Vältetään toisten vahingoittamista tai loukkaamista, jottei tultaisi itse vahingoitetuksi tai loukatuksi.

II Sovinnainen taso

3. Myötätunto ja rakkaus

Hyvällä käytöksellä voidaan auttaa toisia ja tuottaa heille iloa. Kun tekee toisten mielen mukaan, on hyvä poika tai kiltti tyttö. On jo sinänsä riittävää, jos tarkoittaa hyvää.

4. Laki ja järjestys

Toiminnasta tulee siveellinen, kun se on määrätyn yhteiskunta- tai maailmanjärjestyksen mukainen. Velvollisuus on täytetty kun toimii yhteiskunnan tai uskonnon lakien mukaisesti seurauksista riippumatta.

III Itsenäis -periaatteellinen taso

5. siveys on sopimusvaraista, ja lait vapaiden kansalaisten välisiä sopimuksia

Tässä vaiheessa siveyssäännöt käsitetään vapaiden ihmisten tekemiksi sopimuksiksi. Periaatteet perustuvat ihmisyksilön ehdottomaan arvoon ja oikeusturvan vaatimukseen. On sanottu, että tällainen on johtavien kapitalistimaiden virallinen siveys.

6. Yleispätevät periaatteet

Siveys perustuu seuraavan tyyppisiin sääntöihin: “Tehkää toisille sitä, mitä toivoisitte tehtävän itsellenne” (kultainen sääntö). Yksilö tekee päätöksensä muutamien ylimpien periaatteiden mukaan, jotka perustuvat ajatuksiin oikeudesta, vastavuoroisuudesta, tasa-arvoista sekä ihmisyksilöiden arvosta yksilöllisinä ihmisinä.

Yksilöt jäävät eri tasoille

Yksilön siveyskehitystä on tutkittu tämän käsityksen valossa eri valtarakenteiden ja eri elämänkäsitysten piirissä.

Pääpiirteissään kehitys tapahtuu tämän kaavion mukaisesti siten, että kukin yksilö etenee aiemmalta vaiheelta ylemmälle. Ihmisten suuri enemmistö ei kuitenkaan koskaan saavuta 5. tai 6. vaihetta.

Esimerkkejä

Esimerkki 1

Eräässä tutkimuksessa testattiin 10 - 28 -vuotiaita amerikkalaisia poikia. Noin joka kolmas vuosi heidän annettiin pohtia vaikeita siveysongelmia.

Eräs koehenkilö vastasi kymmenvuotiaana suunnilleen seuraavasti, kun häneltä kysyttiin, onko parempi pelastaa merkittävän miehen henki kuin useiden merkityksettömien.

“Merkityksettömillä on vain yksi talo kullakin ja vähän huonekaluja, mutta monilla tavallisilla ihmisillä on yhteensä paljon rahaa, vaikkei sitä huomaa.”

Vastauksessa ihmisarvo sekoitetaan aineellisiin arvoihin, ja järkeily tapahtuu alhaisella siveystasolla.

Kolme vuotta myöhemmin poika oli uudelleen testattavana tehtävillä, jotka sopivat hänen ikäänsä. Hänen piti vastata mm. kysymykseen, pitääkö lääkärin auttaa vaikeasta, parantumattomasta sairaudesta kärsivää naista kuolemaan, kun tämä itse sitä pyytää päästäkseen vaikeista tuskistaan.

Poika vastasi suurin piirtein näin:

“Hänen olisi varmaan hyvä päästä kärsimyksistään. Mutta hänen miehensä ei tahtoisi sitä. Eihän nainen ole eläin. Mies voi kyllä saada uuden vaimon, mutta se ei ole sama asia.”

Nyt poika arvostaa ihmishenkeä sen mukaan, mitä hyötyä siitä on itselle tai muille. Poika on kuitenkin siirtynyt ensimmäisestä itsekeskeis-aineellisesta vaiheesta toiseen, välineelliseen vaiheeseen.

Kolmen vuoden kuluttua eli 16-vuotiaana äskeinen poika vastaa kysymykseen suunnilleen näin:

“Ehkäpä se olisi hänelle parasta. Mutta entä hänen miehensä? Eihän nainen ole eläin, joka ei merkitse perheelle samaa kuin ihminen. Koiraan voi kiintyä, muttei samalla tavoin kuin tuntemaansa ihmiseen.”

Vaikka poika oli teini-iässä, hän ei yltänyt siveysajattelussa kuin kolmanteen eli sovinnaiseen vaiheeseen. Tässä vaiheessa ihmishengen arvostus perustuu sääliin ja rakkauteen. Poika oli muutoin älykäs, hänen älykkyysosamääränsä testissä, jossa keskiarvo on 100, oli 120.

Esimerkki 2

Eräs toinen henkilö vastasi kuolinapua koskevaan kysymykseen seuraavasti:

“Yksittäisellä ihmisellä ei ole oikeutta ratkaista, kenen pitää elää ja kuolla. Mikäli näin tehdään, kosketaan johonkin pyhään, sillä kaikki ovat saaneet elämänsä Jumalalta.”

Tämä järkeily kuuluu neljänteen vaiheeseen: ihmishengen pyhyys perustuu ihmisen asemaan siveellisessä tai uskonnollisessa järjestelmässä oikeuksineen ja velvollisuuksineen.

Tämä näkemys painottaa “lakia ja järjestystä”. Ehkäpä tällaisen käsityksen vallassa oleva tappaisi naisen, jos jumala käskisi. Tämä on sovinnaisen tason toinen vaihe, josta käytetään nimitystä “1aki ja järjestys”.

Esimerkki 1

Aikaisempi 16-vuotias vastasi 20-vuotiaana kuolinapua koskevaan kysymykseen seuraavasti:

“Hengityskoneen tai keinomunuaisen varassa elävä potilas on usein kuin vihannes. Tämän naisen pitää saada itse päättää. Ihmisinähän meillä on tiettyjä oikeuksia. Jokainen haluaa elää - ja tavallaan elääkin olemassaolon keskustassa. Tällä tavoin me kaikki olemme samanlaisia.”

Tämä vastaus kuuluu viidenteen vaiheeseen, joka on ensimmäinen vaihe kolmannella eli korkeimmalla tasolla. Oikeus elämään käsitetään 5. vaiheessa joksikin sellaiseksi, josta oikeusvaltiossa ollaan yksimielisiä.

Se on vähän niin kuin tehty sopimus, joka pätee kunnes osapuolet muuttavat sitä yksimielisesti. Tämä on monien nykyaikaisten valtioiden virallinen siveys, joka ei kuitenkaan välttämättä toteudu käytännössä.

Sama koehenkilö järkeili 24-vuotiaana seuraavasti:

“Ihmishenki on kaikkien siveys- ja laillisten arvojen yläpuolella, olivatpa ne sitten millaisia tahansa. Ihmiselämällä on oma sisäinen arvonsa, arvostakoon joku muu tai olkoon arvostamatta tätä ihmistä. Ihmisyksilön arvo on kaikkein tärkein. Oikeuden ja rakkauden periaatteet koskevat myös ihmisten yhteiselämää.”

Tämä vastaus on hyvin juhlallinen, mutta tällainen juhlallisuus on ominaista kuudenteen vaiheeseen kuuluville vastauksille.

Tässä vaiheessa siveys ei koostu joukosta käskyjä tai kieltoja, vaan yleispätevästä oikeudenmukaisuuden periaatteesta, joka perustuu tasa-arvon ja yksilön kunnioituksen periaatteisiin.

Periaatteet ovat oleellisia

On huomattava, ettei edellä esitetyissä vastauksissa ole siveyskehityksen suhteen niinkään oleellista se, kumpaan tulokseen vastaaja on päätynyt, kuin se, mitä periaatteita hän käyttää perustellessaan vastauksiaan.

On väitetty (esim. Sokrates), että se, joka tietää mikä on oikein, myös tekee niin. Oliko hän oikeassa? Monet ovat taipuvaisia sanomaan: “Ei tietenkään.” Voidaan hyvinkin olla sitä mieltä, ettei tarvitse tehdä kokeita, jotta voidaan osoittaa näin kummallinen mielipide vääräksi. Mutta varmuuden vuoksi kerromme eräästä hyvin kuuluisasta kokeesta.

Milgramin koe

Stanley Milgram (1933 – 1984) oli yhdysvaltalainen Yalen yliopiston professori ja sosiaalipsykologi, joka kiinnostui 1960-luvun alussa nuorena tutkijana tottelevaisuudesta.

Kansallissosialistien toiminta keskitysleireillä oli johtanut monet kysymään sitä, miksi ihmiset ovat valmiita tottelemaan johtajiaan silloinkin, kun käskyt tuntuvat heistä itsestään siveettömiltä.

Koejärjestely

Vuonna 1936 suoritettiin seuraava koe.

Opiskelijoita pyydettiin tulemaan valekoehenkilöiksi kokeeseen, jolla näennäisesti tutkittiin oppimista. Heidän piti olla kärsivinään kauheasti silloin, kun aidot koehenkilöt luulivat antavansa heille sähköshokkeja.

Aidot koehenkilöt asetettiin suuren kojelaudan ääreen, mistä he saattoivat säädellä shokkeja, ensin heikkoja ja sitten yhä voimakkaampia aina 450-volttisiin, tappaviin shokkeihin asti.

Väärä koehenkilö oli tuntevinaan yhä voimakkaampaa kipua ja jo 200 voltin kohdalla lähes sietämätöntä tuskaa.

Todellinen kysymys olikin, miten pitkälle aidot koehenkilöt jatkoivat koetta.

Kokeen tulos

Pahinta ja tyrmistyttävää oli, että 70 % jatkoi koetta katkeraan loppuun asti, 450-voltin shokkeihin.

Miten he saattoivat? He tiesivät, mikä on oikein, mutta he eivät tehneet niin kuin Sokrates väitti.

Ehkä heidän tietonsa ei ollutkaan oikeanlaista. Sokrateen mielestä ihminen, joka todella ymmärtää oikean myös tekee oikein.

Siveyskehityksen kuudennessa vaiheessa olevan ihmisen pitäisi Sokrateen mukaan toimia oikein. Tällainen henkilöhän oivaltaa syvällisesti ne siveyskäsitteet, joita Sokrates sisällytti sanaan “tietää”.

Yhdistetty koe

Eräässä testissä koehenkilöt testattiin Kohlbergin testillä. Tuloksista ilmeni, että kuudennessa vaiheessa olevista kokonaista 75 % kieltäytyi jatkamasta koetta loppuun. Viidennessä tai sitä varhaisemmassa vaiheessa olevista ainoastaan 13 % kieltäytyi jatkamasta.

Tämän kokeen tuloksista on sanottu, etteivät ne ole ollenkaan huonoja lukuja Sokrateelle ja Kohlbergille.

Sen sijaan Carol Gilliganille (1936-), joka arvosteli Kohlbergin asteikkoa naisnäkökulmasta, nämä ovat huonoja lukuja.

Sovellukset koululaitokseen

Koululaitoksen suhteen ajatusten perusteella on tehty monenlaisia johtopäätöksiä. Joskus nämä johtopäätökset ovat olleet vastakkaissuuntaisia.

Useimmat ovat katsoneet, että ajatukset tukevat ns. oppilaskeskeisiä työtapoja. On ajateltu, että ihminen pystyy itse kehittymään, kun hän saa oikeita virikkeitä.

Toisaalta tutkimustulokset viittaavat siihen, ettei ihmistä voida väkisin siirtää siveyskehityksen vaiheesta seuraavaan.

Tämän aineiston hyvää yhteiskuntaa käsittelevässä osassa tarkastellaan ja torjutaan feministien (Carol Gilligan) Kohlbergiä vastaan esittämää arvostelua.

Kohlberg ja Kant

Joskus on ajateltu, että Kohlbergin teoria tukee Immanuel Kantin siveyttä, koska siinä on eräitä hyvin yleisiä periaatteita. Sähköshokkikoe viitannee pikemmin jonkinlaiseen seuraussiveyteen.

Voidaanko tosiasioista johtaa siveyssääntöjä

Jos halutaan välttää sitä virhepäätelmää, että tosiasioista johdetaan siveyssääntöjä, kokeiden tuloksista, ei pidä päätellä yhtään mitään.

Tehtäviä

  1. Millä eri vaiheisiin kuuluvilla perusteilla henkilö saattaa ryhtyä aseistakieltäytyjäksi?
  2. Mitä sanotte erään seitsenvuotiaan lauseesta “Älä nimittele toisia, senkin torvi!”
  3. Toteutuuko kuudenteen vaiheeseen kuuluva oikeudenmukaisuus Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien osalta.

Ihmisen yksilöllisen olemassaolon peruskysymykset: vapaa tahto ja valinnat

Siveyttä, lakeja ja jopa politiikkaa koskevissa keskusteluissa tulee yhä uudelleen ja uudelleen esille kysymys vapaasta tahdosta.

Monilla ihmistä alemmilla eläimillä (mutta ei kaikilla) vietit ja vaistot määräävät käyttäytymistä. Eläimet voivat oppia uusia käyttäytymismuotoja, mutta nämä uudet tavat ovat usein konemaisia eikä vapaasta tahdosta voida useimmilla eläimillä puhua.

Ihmisen (ja eräiden älykkäiden eläinten) vapaa tahto perustuu hänen kykyynsä ajatella. Ajatteleva olento voi verrata erilaisia valintamahdollisuuksia ja valita niistä tuntien tehneensä vapaan valinnan.

Käytännön elämässä eri ihmisten valintamahdollisuudet saattavat olla hyvin erilaiset. Sotilasdiktatuurin vankilassa viruvalla henkilöllä saattaa olla varsin vähän valintamahdollisuuksia. Huvipurrella matkustavalla miljonäärillä voi olla runsaasti valintamahdollisuuksia.

Varsin yksimielisiä ollaan siitä, että ihmisellä on vapaa tahto, jota hän myös käyttää, jos hänelle annetaan mahdollisuus valita.

Mistä sitten vuosituhansia jatkunut keskustelu vapaasta tahdosta johtuu?

Säännön mukaisuus ja satunnaisuus

Pohjimmaltaan kyse on kahden kilpailevan ajatussuunnan, säännönmukaisuusopin (determinismin) ja satunnaisuusopin (indeterminismin) välisestä kiistasta.

Sana determinismin johtuu latinankielen sanasta "determinare", joka tarkoittaa määräämistä tai rajoittamista. Säännönmukaisuusoppi (determinismi) on ajatussuunta, jonka mukaan kaikki tapahtumat ovat luonnon sääntöjen määräämiä. Usein tähän liitetään myös ajatus, jonka mukaan kaikella on syynsä.

Satunnaisuusoppi (indeterminismi) on determinismin vastakohta, se väittää, että on myös sellaisia tapahtumia, jotka eivät ole luonnon säännönmuakisuuksien alaisia tai joilla ei ole luonnollista syytä.

Poikkeuksia luonnon säännönmukaisuuksiin haluavat tietysti ne, jotka uskovat yliluonnolliseen. Satunnaisopin ja säännönmukaisuusopin välinen kiista on siis alkuperältään uskonnon ja ateistisen todellisuuskäsityksen välinen.

Jos kaikki tapahtuu ankarasti luonnon sääntöjen mukaan, esimerkiksi jumalien rukoileminen on turhaa, mikään jumala ei muuta tapahtumien kulkua. Ihminen ei ole vastuussa jumalan tahdon rikkomisesta (synnistä) koska hän ei olisi voinut toimia toisin, luonnon sääntöjen vastaisesti.

Päteekö satunnaisoppi fysiikassa?

Karkeistus

On väitetty, että alkeishiukkasia tutkiva fysiikka olisi todistanut satunnaisuusopin oikeaksi. Näin ovat väittäneet vain ne, jotka ovat halunneet asettua uskonnon puolelle tai ne, jotka eivät ole ehtineen koskaan ajatella fysiikan peruskäsitteiden merkitystä. Melkein kaikki fyysikot kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään.

Satunnaisuusopin kannattajat sotkevat ennustettavuuden (joka on inhimillistä ennustettavuutta) ja luonnon säännönmukaisuuden (joka on todellisuutta, josta ihmisellä on vain karkeistettu käsitys).

Satunnaisopin kannattajat ovat toisaalta väittäneet, että alkeishiukkasfysiikan eräiden ilmiöiden ennustettavuuden puuttumisesta seuraisi vapaa tahto. Myös tämä on virhepäätelmä.

Ajattelu ei ole kvanttimekaanista vaan sähkökemiallista

Ajattelu ei ole alkeishiukkasten pomppimista, vaan sähkökemiallista toimintaa. Kemiallinen toiminta tapahtuu alkeishiukkasia paljon suurempien hiukkasten, molekyylien, piirissä, eikä yksittäisen alkeishiukkasen pomppiminen vaikuta kemiallisten tapahtumien säännönmukaisuuteen sitä eikä tätä.

Toisaalta satunnaisopin kannattajat ovat väittäneet, että tahdon vapaudesta seuraisi satunnaisoppi. Myös tämän käsitys on virhepäätelmä.

Vapaa valinta

Teko perustuu vapaaseen tahtoon, jos a) suorittaja olisi voinut jättää teon tekemättä, jos hän olisi niin halunnut ja b) tekoa ei ole tehty "suuremman pahan välttämiseksi", ts. painostuksen alaisena.

Kun esimerkiksi äänestäjä suljetussa lippuäänestyksessä antaa äänensä, hänen voidaan sanoa valitsevansa vapaasti ehdokaslistan puitteissa, vaikka olisikin odotettavissa ja ennustettavissa, sen perusteella, mitä äänestäjästä tiedetään, ketä hän äänestää. Vaikka äänestäjä on luonnon säännönmukaisuuksien alainen, hän valitsee vapaasti.

Satunnaisopin kannattajat tarkoittavat tahdon vapaudella jotakin muuta kuin tällä käsitteeltä yleensä ymmärretään. Satunnaisopin kannattajien mukaan tahto on vapaa vain silloin, kun se on vapaa luonnon säännönmukaisuuksista.

Siveyden näkökulmasta voisi olla mielenkiintoista tutkia, mitä seurauksia luonnon säännönmukaisuudesta vapaalla tahdolla olisi siveydennäkökulmasta, mutta tässä meidän on tyydyttävä aivan tavalliseen tahdonvapauteen, siis sellaiseen tahdonvapauteen, joka on vapautta valita tavallisten luonnon säännönmukaisuuksien vallitessa

Säännönmukaisuusja inhimillinen vapaus

Ihmiskunnalle säännönmukaisuuden keksiminen merkitsi vapauden alkua. Sen tietäminen, miten tapahtuma sattuu, merkitsee herruutta tapahtuman suhteen. Voima, joka käskee, voidaan muuttaa voimaksi, joka palvelee inhimillisiä tarkoitusperiä.

Menestyvä ihmisyhteiskunta käyttäätutkimuksen tuloksia sellaisten päämäärien saavuttamiseksi, jotka ovat syntyneet yksilön tai ryhmän valinnan vapauden tuloksena. Jokainen kone, mutkikkaimmat tietokoneet mukaan lukien, on ihmisen luomaa säännönmukaisuutta.

Tietysti luonnon säännöt asettavat valinnan vapaudelle myös rajoituksia. Esimerkiksi tuli on "hyvä renki mutta huono isäntä" kuten vanha sananlasku sanoo. Mutta nämä rajoituksen on pakko myöntää yhtä hyvin satunnaisopin kannattajankuin säännönmukaisuuden kannattajan.

Siveellinen vastuunalaisuus

Jotta määrätty teko voisi herättää sitä siveellistä paheksumista tai hyväksymistä, joka kuuluu tähän arvostamiseen, on, että kyseessä olevaa henkilöä pidetään siveellisesti vastuunalaisena teostaan.

Rikos tuomitaan vain silloin, kun rikollista voidaan pitää täysin syyntakeisena.

Arkikieltä käyttäen tämä tarkoittaa, että hän on tehnyt rikoksen vapaalla tahdolla. Jollei sellaista vapaata tahtoa oleteta, näyttää mahdottomalta leimata häntä siveellisesti vastuunalaiseksi teostaan.

Syyllisyys, ympäristö ja perintötekijät

Miksi ihmiset ovat pahoja

Voidaan väittää, että pahat luonteenominaisuudet ovat seurausta ympäröivästä yhteiskunnasta ja perintötekijöistä.

Jos ihminen on perinyt vanhemmiltaan hyviä taipumuksia, hänellä on paremmat mahdollisuudet kehittyä hyväksi ihmiseksi kuin sillä, joka on perinyt huonoja taipumuksia.

Se kasvatus, jota lapsi saa kodissaan, saattaa olla omiaan tekemään hänet rikolliseksi tai huonoksi ihmiseksi.

Samoin se ympäristö, jossa hän joutuu elämään, voi vaikuttaa hänen kehittymiseensä rikolliseksi.

Varsinkin suurkaupunkien sosiaaliset olot ovat olleet omiaan tekemään vähävaraisten ihmisten lapsista rikollisia.

Voimmeko tällaisia ihmisiä moittia siitä, että he ovat pahoja?

Rankaisunhalu

Kun rikollisia arvostellaan, syyllistytään varmasti usein epäoikeudenmukaisuuksiin. Usein rikollisten ankarasta tuomitsemisesta tehdään poliittinen kysymys, ja jos kansan mieliala kannattaa rikollisten ankaraa rankaisemista, ne puolueet menestyvät, jotka ovat olleet ankaran lainsäädännön kannalla.

Esimerkiksi Suomessa rikollisten rankaiseminen on ollut paljon ankarampaa kuin muissa pohjoismaissa. Meidän sekä suhteellinen että todellinen vankimäärämme on usein ylittänyt muiden pohjoismaiden vastaavat.

Sekaannus syyn ja seurauksen kanssa

Toisaalta voidaan todeta, että usein näissä tarkasteluissa pakko on sekoitettu syyn ja seurauksen sääntöön. Siveellinen arvostaminen kohdistuu yksilön tahtoon, johon ulkoinen toiminta viittaa.

Siveellinen hyväksyminen tai paheksuminen syntyy silloin, kun tekoa pidetään todellisen tahdon ilmauksena, siis sellaisen tahdon, johon ulkoinen tai sisäinen pakko ei ole vaikuttanut.

Esimerkiksi mielisairaan teot eivät herätä samanlaista siveellistä paheksumista kuin vastaavat terveen ihmisen teot.

Ei väliä sillä, miten ihminen on tullut pahaksi

Jos rikos on normaali-ihmisen vapaan harkinnan tulos, se aiheuttaa siveellistä paheksumista aivan riippumatta siitä, miten tekijän tahto on tullut pahaksi.

Tästä voidaan päätellä, että siveellistäsuuttumusta tuntee yhtä hyvin säännönmukaisuuden kannattaja kuin satunnaisuusopin kannattajakin.

Tässä kysymyksessä on sekoitettu säännönmukaisuus ja kohtalonusko.

Tämä käsitteiden hämmennys on ollut ominainen, ei ainoastaan kansanomaiselle käsitykselle, vaan myös viisaustieteilijöille.

Tehtäviä:

  1. Mikä on järjen ja mikä on tunteiden vaikutus siveellisiin ratkaisuihin.
  2. Pitäisikö ajatustunteita (emootioita) purkaa vai hillitä?
  3. Missä olosuhteissa moraalikäskyn "älä varasta" rikkominen olisi mielestäsi oikeutettua.
  4. Mitä normaalissa arkipuheessa tarkoitetaan vapaalla tahdolla?
  5. Mitä tarkoittaa rikollisen syyntakeisuus?
  6. Milloin rikos herättää siveellistä paheksumista ja milloin se ei herätä?

Ihmisen yksilöllisen olemassaolon peruskysymykset: realismi

Sivistyssanan alkuperä

Tämä sivistyssana tulee sanasta realis. Sana "reality" tarkoittaa englannin kielessä todellisuutta. Suomennos olisi on todellismi. Seuraavassa on käytetty suomenkielistä sanaa "todellismi".

Todellismi taiteissa

  • Kohde esitetään sellaisena, kuin se esiintyy tavallisessa elämässä.
  • Teatterissa pyritään yhdenmukaisuuteen todellisen elämän kanssa.
  • Maalaustyyli jossa kuva esittää kaksiulotteisena näkymiä, joista voi tunnistaa olioita ja tapahtumia.
  • Perinteinen todellismi arvostaa kauneutta ja taiteilijan taitoja (esimerkiksi piirustustaito).
  • Tarkkatodellistinen maalaus muistuttaa yksityiskohtaista valokuvaa.
  • Kaatopaikkatodellismi keskittyy yhteiskunnalliseen todellisuuteen.
  • Kirjallinen todellismi pyrkii esittämään tapahtumat sellaisina, kuin ne esiintyvät tavallisessa elämässä.
  • Taikatodellismissa todellisen elämän tapahtumiin on lisätty yliluonnollisia tapahtumia.
  • Kansallissosialistinen todellismi lisäsi tavallisiin tapahtumiin kansallissosialistista propagandaa.
  • Runollinen todellismi korosti elokuvan kauneusarvoja.
  • Valokuvatodellismi oli maalaustaidetta, joka jäljitteli valokuvia.
  • Romanttinen todellismi oli Ayn Rand'in käsitys kauniista taiteesta.
  • Yhteiskunnallinen todellismi kuvasi työläisiä.
  • Sosialistinen todellismi lisäsi tavallisiin tapahtumiin kommunistipuolueen propagandaa.

Kansainvälinen politiikka

  • Puolustustodellismin mukaan sekasorto saa valtiot parantamaan turvallisuuttaan. Tämä lisää epävakaisuutta.
  • Vapaustodellismin mukaan on olemassa valtioiden yhteisö.
  • Rakenteellisen todellismin mukaankansainväliset rakenteet rajoittavat valtioiden käyttäytymistä.
  • Hyökkäävän todellismin mukaan valtiot käyttävät laajentumismahdollisuuksiaan.
  • Poliittisen todellismin mukaan valtiot tavoittelevat pikemmin valtaa ja turvallisuutta kuin siveellisten ihanteiden mukaista tilaa.
  • Alikehitystodellismi väittää, että kolmannen maailman valtiot ovat erityisen kiinnostuneita lyhyen aikavälin menetyksistä.

Lainsäädäntö

  • Lakitodellismi sanoo, että lait ovat ihmisten tekemiä ja että niissä on inhimillisiä puutteita.
  • Vasemmistotodellismi väittää, että rikollisuus vaikuttaa kohtuuttomasti työväenluokkaan.
  • Oikeistotodellismin mukaan rikoksia on pyrittävä estämään ja hallitsemaan.

Viisaustiede

  • Kauneustodellisuus (Eli Siegel)
  • Austraalialainen materialismi
  • Kristillinen todellismi (Reinhold Niebuhr)
  • Konstruktiivinen todellismi
  • Cornellin yliopiston todellismi (Richard Boyd)
  • Arvosteleva todellismi käsittelee aistitiedon tarkkuutta.
  • Suora todellismi on käsitys havaitsemisesta
  • Tosioleva todellismi
  • Tietotodellismi
  • Alitodellismin mukaan tietoisuus ei pysty erottamaan todellista mielikuvituksellisesta.
  • Matemaattinen todellismi
  • Kohtuullinen todellismi on käsitys, jonka mukaan ei ole mitään todellisuutta, jossa yleiskäsitteet olisivat olemassa.
  • Mahdollisuustodellismi (David Lewis) väittää, että mahdolliset todellisuudet ovat yhtä todellisia kuin todellinen todellisuus.
  • Siveellinen todellismi (hyvesiveys), on käsitys, jonka mukaan on olemassa tosia siveellisiä arvoja.
  • Taikatodellismi on Nikolai Berdjajevin käsitys jumalallisen olemuksesta.
  • Lapsellinen todellismi on tavallisen ihmisen käsitys todellisuudesta.
  • Uusi todellismi väittää, että ihminen tietää todellisuudesta vain epäsuorasti päättelemällä.
  • Elimellinen todellismi (Alfred North Whitehead)
  • Viisaustieteellinen todellismi on käsitys, jonka mukaan on olemassa havaitsijasta riippumaton todellisuus.
  • Platonin todellismi, jonka mukaan yleiskäsitteet ovat olemassa
  • Puolitodellismi väittää, että vaikka siveelliset käsitykset ovat heijastuksia meidän ajatustunteistamme, niistä voidaan puhua todellisuuskäsittein.
  • Esittävä todellismi väittää, että emme voi havaita todellisuutta suoraan.
  • Tiedeellinen todellismi väittää, että todellisuus on sellainen kuin tiede sen kuvaa.
  • Ulottumattomuutodellismin mukaan ihmiset ymmärtävät käsityskykynsä rajallisuuden.
  • Totuusarvoyhteystodellismi

Muita aloja

  • Masennustodellismi on käsitys, jonka mukaan masentuneilla on todellisuudesta parempi käsitys kuin muilla.
  • Kansatieteellinen todellismi on tapa kirjoittaa omista kokemuksistaan ikään kuin ne olisivat ensi käden tietoja.
  • Taktinen todellismi on eräs laji tietokonepelejä.
  • Todellistinen kirjasinlaji

Siveellinen todellismi ja vastatodellismi

(viisaustietelijäin käyttämät nimitykset: realismi ja antirealismi)

Eräästä lukion oppikirjasta löytyy jaottelu:

Realismi Arvoja on olemassa ja niihin viittavat väitteet ovat tosia tai epätosia.

Antirealismi Todellisuuteen ei kuulu arvoja, joten moraaliväitteet eivät voi olla totta.

Kolme kirjoittajista on edennyt professoreiksi ja yksi FETOn puheenjohtajaksi. Yksi kirjoittajista on peräti jumaluustieteen professori. Viides kirjoittajista on pantu kouluttamaan elämänkatsomustiedon opettajia.

Tämän kirjoittaja on kauan sitten laittanut tähän kohtaan kirjaa kysymysmerkin, mutta kun kirjoittaja ei siihen aikaan tiennyt, mitä väkeä kirjoittajat olivat, hän ei ryhtynyt korjaamaan asiaa missään.

Lauseista löytyvät esimerkiksi seuraavat jaottelut:
  • Olemassaolo - totuus/epätotuus
  • Moraaliväitteet - muut väitteet
  • Moraaliväitteet - todellisuus
  • Arvot - totuus/epätotuus
  • Arvot - moraaliväitteet
  • arvot - todellisuus
Kaikkia mahdollisia merkityksiä ei ole syytä edes yrittää listata.

Olemassa on kaikenlaisia muitakin lauseita kuin väitelauseita eli propositioita. Kuten toisaalla tässä aineistossa on esitetty, arvoja, käskyjä, kieltoja, velvoitteita jne. koskevia lauseita ei ole viisasta pitää tosina tai epätosina. Olemassaololla ja totuudella on tekemistä toistensa kanssa vain silloin, kun väitetään jotain olevan olemassa.

Siitä, että esimerkiksi arvoja on olemassa, ei voida päätellä mitään sen suhteen, ovatko arvoja sisältävät lauseet sisällöltään tosia tai epätosia.

Tämän kirjoittaja ei ole kuullut muualla kirjan väitettä, että arvoja ei ole olemassa.

Vaikka arvot eivät ole tosia tai epätosia, niin jokainen kadunmies tietää, että ne kuuluvat todellisuuteen.

Tämän kardinaalivirheen taustalla on varmaan virheellinen käsitys vanhoista käsitteistä maailmankatsomus, maailmankuva ja elämänkatsomus.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, mitä tehdä, jos ylioppilaskirjoituksissa kysytään opetushallituksen opetussuunnitelmaehdotuksen otsikkoa "realismi".
  2. Pohtikaa, mitä tehdä, jos ylioppilaskirjoituksissa kysytään moraalista realismia ja moraalista antirealismia.
  3. Olisiko jumaluustieteilijän syytä kysyä neuvoja "yläkerran ukolta"?

Elämänhallinta: ympäristön merkitys

Toiveet ja todellisuus

Ihminen on aina vaikuttanut ympäristöönsä. Aina ihmisen vaikutus ympäristöön ei ole ollut viisasta.

Ympäristöongelmat, saastuminen ja ympäristön laadun rappeutuminen ovat tästä esimerkkejä.

Aiemmin ihmisellä oli mahdollisuus muokata ympäristöään arvojaan vastaavaksi rakentaen taloja ja maata muokaten.

Miten on nykyisin? Kenen arvoja heijastavat saastunut luonto, taivasta halkovat kerrostalot ja asvaltoidut pihat?

Nykyisin ihmisellä ei aina ole mahdollista elää mielikuviaan vastaavassa hyvässä ympäristössä. Kuinka luotaisiin ympäristöjä, jossa ihmisen olisi hyvä elää?

Toimintaympäristö ja tilakäyttäytyminen

Ympäristöön kuuluvat aineellisen ympäristön lisäksi myös ihmisistä ja yhteisöistä koostuva sosiaalinen ympäristö sekä kielestä, tavoista ja säännöistä koostuva ympäristö.

Ihminen on vuorovaikutuksessa ympäristön osien kanssa, vaikuttamalla toiminnallaan niihin ja samalla olemalla niiden vaikutuksen alainen.

Tilakäyttäytymisessä ihminen ontavoitteellisesti toimiva omine mielikuvineen, elämänkokemuksineen ja biologisine ominaisuuksineen. Millä tavoin ympäristön ominaisuudet vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen?

Ihmisen toiminnan elämyksellistä puolta kuvaavat mm. ympäristön havaitseminen sekä ympäristöön liittyvät arvot ja asenteet. Ympäristön ominaisuudet vaikuttavat käyttäytymiseen.

Ympäristön vaikutus ihmiseen

Aineellinen ympäristö
  • määrää suoraan käyttäytymistä,
  • tarjoaa mahdollisuuksia ja rajoituksia, joiden pohjalta ihmiset tekevät valintansa toiminnassaan ja
  • toimii näyttämönä ihmisen toiminnalle, estäen tai edistäen tätä.
Suoraan ympäristöstä ihmiseen vaikuttavat vain aineellisett tekijät kuten ympäristömyrkyt, kylmyys, liikenneonnettomuudet tai melu.

Ihmisen käyttäytyminen on ympäristösidonnaista

Ihmiset ikään kuin siirtyvät käyttäytymiskehyksestä toiseen ja mukautuvat kunkin käyttäytymiskehyksen pelisääntöihin; ihmiset ovat oppineet käyttäytymään tietyissä käyttäytymisympäristöissä tietyllä tavalla.

Ympäristösuunnittelussa tulisi tiedostaa, että aineellista ympäristöä muutettaessa vaikutetaan aina myös ympäristön sosiaalisiin ja toiminnallisiin puoliin. Siksi ympäristön parantamiseen pyrkivien toimenpiteiden tulee olla sopusoinnussa ihmisten elämäntapojen kanssa.

Ympäristön luonne käyttäytymistä estävänä tai edistävänä näyttämönä korostuu elämänvaiheissa, joissa ihmisen mahdollisuus toimia on rajoitettu.

Lähiympäristön merkitys

Lähiympäristön merkitys ihmisille eri ikäkausista on suuri, eteenkin lapsuudessa ja vanhuudessa.

Lähiympäristön merkitys on suuri myös niille ihmisille, jotka viettävät paljon aikaa lähiympäristössään kuten liikuntarajoitteisille, pienten lasten äideille tai työttömille.

Ympäristö on voimavara

Ihmisen kehityksen kannalta on tärkeää, että hänen toimintaympäristönsä on sisällöllisesti rikas ja valintamahdollisuuksia tarjoava. Näin ihmisen ympäristöstä ei muodostuisi vain näyttämö toiminnalle, vaan voimavara, jota kukin voisi käyttää haluamallaan tavalla.

Ihmisten välinen kanssakäyminen tapahtuu aina jossain tilassa. Tässä vuorovaikutuksessa tilan ominaisuudet ja rakenne ovat tärkeitä. Yksityisyyttä, henkilökohtaista tilaa, ja ahtautta tutkimalla etsitään keinoja siihen, kuinka rakennetussa ympäristössä saavutettaisiin tasapaino yhteyksien ja eristyneisyyden sekä yksityisyyden ja yhtenäisyyden välille.

Yksityisyys

Ihminen tarvitsee yksityisyyttä säädelläkseen omaa suhdettaan muihin ja jäsentääkseen omia kokemuksiaan. Yksityisyyden voidaan ajatella olevan itsensä avaamista ja sulkemista vuorovaikutukseen toisten kanssa, sekä vapautta valita milloin haluaa olla yksin ja milloin toisten kanssa.

Silloin kun toivottu ja saavutettu yksityisyys ovat yhtenevät, voidaan puhua ihannetilasta. Mikäli yksityisyyttä on liikaa on kyseessä eristäytyminen tai yksinäisyys, kun taas yksityisyyden puute on ahtautta.

Luonnon merkitys kaupunkilaiselle

Ihmisten kasautuessa kaupunkeihin muodostuu luonnosta monille rauhoittava mielipaikka. Luontoon mennään, kun halutaan olla yksin, selvittää ajatuksia ja palautua arjen kiireistä.

Yksityisyyttä toteuttavan paikan ohella luonnolla on todettu olevan myös elvyttävä vaikutus fysiologisiin toimintoihin, tuntemuksiin ja keskittymiskykyyn.

Henkilökohtainen tila

Ihminen pyrkii sosiaalisissa tilanteissa pitämään mukavalta tuntuvaa, henkilökohtaisen tilan vaativaa, etäisyyttä toisiin ihmisiin.

Toisinaan ihmisen luomat tilaratkaisut tai kalustejärjestelyt määrittävät etäisyyden luonnollisista etäisyyksistä poikkeaviksi, mikä heikentää etenkin omaehtoista sosiaalista käyttäytymistä.

Esimerkiksi seinustoille riviin asetetut penkit estävät normaalin vuorovaikutuksen syntymistä ja toimivat sosiaalisesti loitontavina.

Toisaalta taas penkkien asettaminen vuorovaikutusta tukevaksi toimii sosiaalisesti yhdistävästi. Aineellisten järjestelyjen tulisi tukea ihmisten luontaista toimintaa, eikä estää sitä.

Ihminen ympäristönsä muokkaajana

Ihmisen alueellinen tila (reviiri) tarkoittaa omistamista tai tilan hallintaa. Keskeisenä tekijänä on tilan ja tilanteen hallinta ja ympäristösuhteen säätely.

Henkilökohtainen tila kulkee ihmisen mukana aina, kun taas alueellinen tila on sidottu maantieteelliseen alueeseen. Se voi liittyä ryhmään kuten perheeseen.

Alueellinen tila näkyy sosiaalisen elämän helpottumisena. Tämä tarkoittaa jokapäiväisessä elämässä arkipäiväisten toimintojen helpottumista, kun esimerkiksi perheenjäsenillä on omat paikkansa ruokapöydässä.

Oma jälki ympäristöön

Ihminen jättää oman jälkensä ympäristöön. Ihminen kokee tämän ympäristön itselleen merkitykselliseksi.

Vaikutusvaltaisilla ihmisillä on taipumus jättää ympäristöön suuria jälkiä, joista on haittaa myös tuleville sukupolville.

Ilkivalta

Ympäristöön kohdistuu myös törkeää ilkivaltaa. Ilkivaltaa voidaan kuvata asteikolla, jonka toisessa päässä on sosiaalisesti hyväksyttyhävittäminen, toisessa päässä hävittäminen, jota pidetään rangaistavana tekona.

Ilkivallalla on moniayitä kosto-, leikki- ja saalistusilkivallasta häijyilkivaltaan. Eniten ilkivaltaa esiintyy sellaisilla alueilla jotka tulkitaan ”ei kenenkään” maaksi. Suurella mittakaavalla ja koolla, sekä kylmillä ja teräksisillä rakennusaineilla on todettu olevan ilkivaltaa kiihottava vaikutus.

Lapsille ja nuorille yksitoikkoinen ympäristö puhtautta, siisteyttä ja pelkistettyjä järjestelyjä korostavana ei tarjoa paljoakaan toimintamahdollisuuksia. Kun nuori ei saa vaikuttaa ympäristöönsä, hän purkaa herkästi energiaansa rikkomalla tai kohtelemalla ympäristöään välinpitämättömästi.

Keinoja ilkivallan vähentämiseen

Ensimmäinen on valvottavuuden lisääminen, mikä on toteutettavissa asumisen ja muiden toimintojen yhteensovittamisella.

Toinen keino on asuinympäristöjen jäsentäminen puolijulkisiksi ulkotiloiksi, jotta ihmiset kokisivat ne omikseen.

Kolmanneksi asuinalueista pitäisi tehdä omaleimaisia, jotta asukkaat voisivat samaistua niihin.

Neljänneksi alueellinen rakenne on jäsennettävä niin, että vierekkäisten asuinalueiden väliin jää riittävästi vapaata tilaa.

Toimintaympäristö

Emme vain koe kaupunkia, vaan myös muutamme sitä. Tämä muuttunut kaupunki puolestaan muuttaa kokemustamme siitä. Toiminta ympäristön ja kokemuksen välillä on jatkuva, molemminpuolinen suhde.

Tavalliselle menevälle ihmiselle ympäristön vaikutus toimintaan saattaa jäädä pieneksi tai ainakin huomaamattomaksi. Ympäristön merkitys korostuu tietyissä elämänvaiheissa ja -tilanteissa, kun ihmisen toimintapiiri on rajoittunut lähiympäristöön.

Ympäristön merkitys toimintaan vaikuttavana tekijänä huomataan yleensä vastasilloin kun ympäristö synnyttää ei-toivottua käyttäytymistä.

Ympäristösuunnittelussa tulisi ottaa huomioon se, että suunniteltaessa aineellista ympäristöä suunnitellaan samalla myös sosiaalista ja toiminnallista ympäristöä.

Toisaalta tulisi ottaa huomioon se, että otettaessa asukkaat mukaan aineellisen ympäristön suunnitteluun, pystytään luomaan ympäristöjä, joihin asukkaat voivat samaistua ja joita he voivat kokea omakseen.

Tehtäviä

  1. Mitä parannuksia toivoisit kouluympäristöösi?
  2. Mitä parannuksia toivoisit kotiympäristöösi?
  3. Millaisessa ympäristössä haluaisit viettää loppuelämäsi?
  4. Mitä haluaisit muuttaa nykyisessä asuinympäristössäsi?
  5. Millaista ilkivaltaa sinun omassa ympäristössäsi esiintyy?
  6. Miten tätä ilkivaltaa voitaisiin vähentää?
  7. Mitkä asiat omassa ympäristössäsi häiritsevät sinua eniten?
  8. Miten voit vaikuttaa omaan ympäristöösi?
  9. Mitä hyviä ja huonoja puolia on a) kaupunkiympäristössä b) maaseutuympäristössä?
  10. Miten voisit vähentää omaa "jalanjälkeäsi" ympäristöön?
  11. Miten tarpeetonta liikennettä voitaisiin vähentää?
  12. Miten tarpeetonta kulutusta voitaisiin vähentää?
  13. Miten jätteitä voitaisiin käyttää hyödyksi nykyistä tehokkaammin?
  14. Mistä maailmanlaajuisen ympäristöongelmat johtuvat?
  15. Miksi ympäristöongelmien syntyä ei ole estetty?
  16. Mikä on maailman suurin ympäristöongelma?
  17. Miten se voitaisiin ratkaista?

Pahuus

Tämä on lyhennelmä Vapaa Ajattelijassa 4 / 2004 julkaistusta kirja- ja elokuva-arvostelusta. Arvostelun tekijänoikeudet ovat oppimateriaalin toimittajalla Erkki Hartikaisella.

Suomenkielinen nimi: Pahuus
Alkuperäinen nimi: Ondskan
Ohjaaja: Mikael Håfström
Pääosissa: Andreas Wilson, Linda Zilliacus, Henrik Lundström, Marie Richardson, Johan Rabeus, Kjell Bergqvist
Valmistusvuosi: 2003
Valmistusmaa: Ruotsi
Kesto: 113 min

Saatavana myös DVD:nä, jossa on Jan Guilloun laaja haastettelu, poisleikatut pätkät ja erilaista muuta aineostoa.

Guillou, Jan
Pahuus / Jan Guillou ; suomentanut Veijo Kiuru. - 2.p.
Helsinki: Loisto: WSOY, 2003. - 338 s. ; 18 cm.
Alkuteos: Ondskan
ISBN 952-459-336-X (nid.) : 7,99 EUR

Mitä pahuus tarkoittaa

Pahuus tarkoittaa eri ihmisille, eri puolueille ja esimerkiksi uskovaisille ja ateisteille eri asioita. Tässä ei ryhdytä määrittelemään pahuutta.

Jos käsitettä ”pahuus” halutaan käyttää, on kohtuullista vaatia, ettei määritelmässä julisteta kaikkia pahoiksi, pahuutta olemattomaksi tai meikäläisiä hyviksi ja teikäläisiä pahoiksi.

Asteikoista

Ei pidä sanoa, että Pekka on pieni, koska Pekka on pienempi kuin puu.

Ihmisiä on syytä verrata lähinnä ihmisiin keskimäärin. Tosin tämä saattaa olla käytännössä vaikeaa.

Kaksi kolmasosaa ihmisistä katsoo olevansa keskimääräistä älykkäämpiä, mikä on tilastotieteen mukaan mahdotonta.

Amerikkalaisen professoritietieteen mukaan voidaan

  1. yrittää poistaa pahuus
  2. olla välittämättä pahuudesta
  3. lisätä tuloeroja niin, että mahdollisen monella on varaa henkilökohtaiseen pahuusterapeuttiin, joka pystyy vakuuttamaan jopa psykopaatille, että hän on hyvä.
Ensimmäisen vaihtoehdon amerikkalainen professoritiede torjuu kommunistisena pohtimatta juuri ollenkaan, onko olemassa ei-kommunistisia vaihtohehtoja vähentää pahuutta. (Amerikkalaisen professoritieteen mukaan myös sosialidemokratia on kommunismia.)

Vapaan markkinatalouden mukaan kakkosvaihtoehto on luonnollinen tila, mutta tietysti niillä, jotka ovat erityisesti ansioituneet niin, että heillä on varallisuutta, on oikeus kolmanteen vaihtoehtoon.

Pahuuteen amerikkalainen professoritiede on perehtynyt nuoruudessaan katsomalla villin lännen elokuvia, keski-iässä lukemalla metreittäin aatehistoriaa ja vanhuudessaan käymällä kirkossa ja republikaanien vaalitilaisuuksissa.

Omakohtaiset kokemukset

Ruotsalainen menestyskirjailija Jan Guillou (s.1944) sen sijaan on perehtynyt pahuuteen omakohtaisesti.

Jan Guillou ei ole uskovainen eikä republikaani vaan ateisti ja peruskoulun kannattaja.

Guilloun isä kuoli varhain, ja isäpuoli hakkasi häntä päivittäin.

Tukholmalaisessa toisen maailmansodan jälkeisessä oppikoulussa Guillou itse oli väkivaltainen.

Synnynnäinen rikollinen

Koulun rehtori päätteli omatekoisilla testeillä, että Guillou on synnynnäinen rikollinen.

Rehtori soitti muihin Tukholman oppikouluihin, ettei Guillouta saa ottaa oppilaaksi, koska hän on synnynnäinen rikollinen.

Yläluokan oppilaitokseen

Guilloun äiti myi perintöjään ja lähetti pojan aateliston ja rikkaiden sisäoppilaitokseen Solhemiin, jotta poika saisi keskikoulun käytyä ja pääsisi lukioon.

Solhem oli hirvittävä paikka (Guillou sai oppilaitoksen iltapäivälehtien avulla myöhemmin lakkautettua).

Toverikuri

Solhemissä opettajat eivät puuttuneet järjestyksenpitoon vaan se oli jätetty oppilaskunnan hoidettavaksi.

Tästä syntyi hirvittävä väkivallan ja simputuksen kierre.

Väkivaltaan vastaaminen

Guillou oli päättänyt, ettei hän täällä vastaa väkivaltaan väkivallalla.

Kivunsietokykyä voidaan kehittää

Hän oli oppinut vihan avulla poistamaan kivun isäpuolen hakatessa häntä.

Guillouta hakattiin armottomasti, ja kun se ei tehonnut, hänen ainoaa ystäväänsä alettiin hakata ja kiusata niin, että ystävä lähti oppilaitoksesta.

Aatelisto johti väkivaltakoneistoa

Muutamassa vuodessa Guillou kasvoi Lawrence Kohlbergin moraalisen kehityksen asteikolla korkeimmalle eli kuudennelle asteelle.

Hän alkoi toimia johdonmukaisesti hyvin yleisten inhimillisten periaatteiden mukaan ja onnistui panemaan oppilaitoksessa asioita järjestykseen lakimiehen avulla ja myöhemmin laitoksesta päästyään saamaan aikaan sen lakkauttamisen.

Ainoa oppilas, josta tuli kansainvälinen vaikuttaja

Haastattelussa Guillou sanoo virnistäen, että hän on Solhemin sen aikaisista oppilaista ainoa, josta tuli merkittävä ruotsalainen ja kansainvälinen vaikuttaja. (Suomessa Guillouta on kristillisoikeistolaisissa kustannusyhtiöissä syrjitty.)

Vankilassa

Guillou on istunut vankilassa, mutta ei rikoksista. Hän paljasti Ruotsin salaisen palvelun olemassaolon ja tuomittiin vankilaan vakoilusta syytettynä.

Vankilassa hän keksi Carl Hamilton - kirjasarjan (11 kirjaa).

Suosittu rikoskirjailija

Guillou on Ruotsissa myös erittäin suosittu rikoskirjailija. Viime vuosina hän on kirjoittanut kolmiosaisen kirjasarjan keskiajasta. Kirjasarjan keskeinen aihe on pahuus.

Inhimillinen pahuus

Toisin kuin amerikkalainen professoritiede Guillou on ymmärtänyt, mitä inhimillinen pahuus on.

On ilmeistä, että Guillou on pahuuden suhteen oikeassa ja amerikkalainen professoritiede väärässä.

Pahuus on ihmisten perintötekijöissä, pahuus on inhimillisissä hallintojärjestelmissä, ihmisyhteisöissä ja uskonnoissa.

Mitä pahuudelle voidaan tehdä

Pahuutta ei voida poistaa, mutta sitä voidaan vähentää ja estää hyvinvointiyhteiskunnan avulla.

Pahuutta vastaan voidaan taistella.

Guilloun parikymmentä vuotta sitten ilmestyneestä kirjasta Pahuus on tullut nuorisoromaani.

Ruotsalaiset äidinkielenopettajat ovat ihastuneita kirjaan: sen avulla saadaan myös pojat lukemaan.

Pojat samaistuvat kirjan päähenkilöön, mikä ei liene pahasta, vaikka kaikista pahoista pojista ei hyviä tulekaan.

Tunnistatko sosiopaatin

Eräs psykiatri on tehnyt 20 kysymyksen tarkistuslistan, jonka avulla voi tunnistaa mahdollisen sosiopaatin. Jos vastaus kysymykseen on "kyllä", siitä saa 3 pistettä ja jos se on "ei", tulos on nolla pistettä. Suurin arvo on siis 60 pistettä. Yli 30 pistettä kuvastaa selvää sosiopaattia.

Kuten tiedetään, tällaiset testit eivät ole täysin luotettavia, mutta testin avulla saa käsityksen sosiopaatin luonteenpiirteistä. Ehkä testi auttaa sinuakin tarkastelemaan muita ihmisiä uusin silmin.

Onko henkilöllä
  • charmikkuutta
  • rajaton luottamus omiin kykyihinsä
  • tarvetta ja kykyä johtaa (manipuloida) muita ihmisiä
  • innostumista erilaisista herätteistä (impulsiivisuutta)
  • jatkuva uusien kokemusten tarve
  • taipumus loukkaantua esitettäessä vaatimuksia (hänelle)
  • kostonhalua
  • vastuun puutetta
  • taipumus elää muiden kustannuksella
  • epäluotettava
  • puutteellinen syyllisyyden tunne
  • köyhä tunne-elämä
  • huono itsekuri
  • lyhytjännitteisyyttä
  • useita lyhytkestoisia ihmissuhteita
  • useita seksikumppaneita
  • käytöshäiriöitä lapsuudesta alkaen
  • taipumusta jatkuvaan (patologiseen) valehteluun
  • rikollisuutta nuoruudessa
  • taipumus suunnata energiaansa rikolliseen toimintaan
Tila on periytyvä, ja siihen ei tunneta tehokasta hoitoa.

Ravitsemushoidon vaikutuksesta ei ole vielä julkaistu yhtään tutkimusta, joten emme tiedä varmuudella, voisiko siihen vaikuttaa lisäravinteiden avulla.

Tehtäviä

  1. Mitä sosiopaatin piirteitä tunnistat itsestäsi?
  2. Onko luokallasi oppilaita, joilla on monia sosiopaatin piirteitä?
  3. Onko opettajillasi monia sosiopaatin piirteitä? Entä rehtorilla?
  4. Miten sosiopaattiin pitäisi suhtautua?
  5. Vertaa sosiopaattia autoritaariseen ihmistyyppiin. Mitä eroja ja yhtäläisyyksiä havaitset?

Ohjaako ihmistä perinnöllisyys vai kasvatus

Kysymyksiä

  1. Syntyykö ihminen ilman pe­rinnöllisiä taipumuksia vai onko hänellä runsaasti perinnöllisiä taipumuksia?
  2. Jos ihmisellä on perinnöllisiä taipumuksia, voiko kasvatus muuttaa niitä, ja jos voi, missä määrin?
  3. Vapauttavatko perintötekijät ihmisen tekojensa vastuusta?
  4. Mitä seurauksia on siitä, jos lapsi kasvaa ilman ohjausta (eli vapaasti)?
On sanottu, että näistä kysymyksistä on paljon uskomuksia ja vähän tietoa.

Perintötekijöiden ja niiden määrän tarkastelu ei auta vastaamaan näihin kysymyksiin.

Kemian ilmiöistä ei voida ihmisen nykytietämyksellä päätellä ihmisen henkisiä ominaisuuksia ja niiden kehitystä.

Nämä ominaisuudet eivät sellaisenaan periydy, koska ta­pa, millä ne ilmenevät, riippuu kasvatuksesta ja muista ympä­ristötekijöistä.

Omalta osaltaan perinnöllisyys määrää henkisiä ja yhteisöllisiä ominaisuuksia.

Perinnöllinen vaihtelu

Perin­nöllinen vaihtelu on luon­nonvalinnan toteutumisehto.

Perin­nöllisyyden merkitystä on ar­vioitava tutkimalla, missä mää­rin yksilöiden välinen vaihtelu väestössä ja yhteisössä riip­puu eritellysti ympäristö- ja perintötekijöistä.

Identtiset kaksoset

Periytyvyys on vaihtelusta se osa, joka riip­puu perintötekijöistä. Saman­munaisilla (eli identtisillä) erilleen adoptoi­duilla kaksosilla perinnöllisyy­den osuus on suurimmillaan. Vastaavasti vanhempien kanssa yhteisen ympäristövaikutuk­sen osuus on silloin pienim­millnä.

Vaikutusmallit

Nykyisin tarkastellaan vai­kutusmalleja, joissa havaitun kokonaisvaihtelun osatekijöinä ovat erilaiset ympäristö- ja pe­rintötekijät, erilaiset sukulai­suussuhteet ja eri tutkimusten tulokset.

Ympäristötekijöitä ovat erikseen yhteiset tekijät, kuten vertailtujen yhteinen koti sekä vastaava kasvatus ja tulotaso, ja jakamattomat teki­jät, kuten adoptiokoti ja -van­hemmat sekä onnettomuudet ja toveruussuhteet

T. J. Bouchard ja M. McGue (Journal of Neurobiology 54: 4-45, 2003, nimiä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ovat koonneet yhteen suuren mää­rän käyttäytymisen perinnöllisyyttä koskevia tutkimustuloksia. He tarkaste­levat viittä henkisten omi­naisuuksien ryhmää:
  • älykkyystesteillä arvioidut tiedolliset kyvyt,
  • testeillä arvioidut luon­teenpiirteet,
  • yhteisölliset asenteet,
  • kiinnostuksen kohteet ja
  • henkisen toiminnan häiriöt.

Perintötekijöillä on huomattava vaikutus

Tutkimuksen mukaan perinnöllisyydellä on huomat­tava vaikutus kaikkien mainit­tujen henkisten ominaisuuk­sien vaihteluun. Vanhempien ja kodin osuus ympäristövai­kutuksista on huomattava vain lapsilla eikä nuorilla ja aikuisil­la.

Yleisälykkyys

Testattavan yleisälykkyyden periytyvyy­destä on julkaistu jo ainakin useita satoja tutkimuksia, joten iän vaikutus saadaan niistä luotettavasti esille.

Useat tutkimukset osoit­tavat, että alle 5 -vuotiaalla van­hempien kanssa jaettu ympä­ristövaikutus (kotiympäristö) voi selittää koko vaihtelusta 60 prosenttia.

Vaikutus vähenee kuitenkin iän mukana ja on enää 0-5 prosentin luokkaa yli 12-vuotiailla.

Samalla perinnöllisyyden osuus vaih­telusta nousee 20 prosentista 70-80 prosenttiin, jolle tasolle se jää.

Jakamattoman ympäris­tön osuudeksi jää 20-30 pro­senttia

Henkilökohtaiset luonteenpiirteet

Eri persoonallisuustekijöi­den (esimerkiksi ulospäin suuntautuneisuus, ahdistuneisuus, omantunnontark­kuus) periytyvyys on 40-55 prosenttia.

Yhteisölliset asenteet

Yhteisöllisissä asen­teissa (esimerkiksi asenteiden jyrkkyys eli radikalismi ja ko­vuus eli autoritaarisuus) perinnöllisyyden osuus vaihtelusta on 55-­70 prosenttia.

Kiinnostuksen kohteet

Kiinnostuksen kohteissa (esimerkiksi yrittäminen, sosiaalityö, ihmiset - esineet, asiat - ajatukset) perinnällisyyden oauus vaihtelusta on 25-50 prosenttia.

Alttius mielialahäiriöihin

Alttius henkisten toimin­tojen häiriöille periytyy voi­makkaasti.

Vakavien mieliala­häiriöiden (esimerkiksi skitsofrenian, tark­kaavaisuushäiriön, autismin ja Touretten syndrooman, näitä käsitteitä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) alttiu­den periytyvyys on jopa 80 prosenttia, alkoholismin 50-60 prosenttia ja kannabisriippu­vuuden sekä lievempien mielialahäiriöiden 40 prosenttia.

Mistä yksilön ominaisuudet riippuvat

Eräs vastaus alun kysymyksiin on, että ihmisen ominaisuudet riippuvat sekä perintötekijöistä että ympäristöstä. Esimerkiksi kasvatus ja elinolosuhteet vaikuttavat ihmisen ominaisuuksiin.

Yksilöllä voi syntyessään ol­la huonot elinolosuhteet, mutta lopputuloksiin voidaan vaikut­taa kasvatuksella ja muilla ym­päristötekijöillä.

Ikätoverien arvostuksella ja sosiaalisilla vaatimuksilla saattaa olla suuri ympäristövaikutus ihmisen ominai­suuksiin ja niiden ilmenemi­seen aikuisiääss.

Teot eivät periydy, taipumukset periytyvät

Teot eivät periydy, taipu­mukset ja alttiudet periytyvät.

Tekoihin voidaan vaikuttaa tiedoilla, palkkioilla ja rangaistuksilla.

Tarkkaavaisuushäiriö

On mm. todettu, että puolella rikoksen tehneistä vangeista on tarkkaavaisuus­häiriö.

Monet ovat sitä mieltä, että tarkkaavaisuushäiriön vahva perinnöllisyys ei kuiten­kaan vapauta rikollista ainakaan kokonaan tekojensa vas­tuusta

Yleisen käsityksen mukaan häntä on rangais­tu teosta eikä tarkkaavaisuus­häiriöstä, joka on voinut osal­taan ajaa hänet rikoksiin.

Eduskunnan ihmiskäsityksen pitäisi olla tosi

Jot­ta lait, säännöt ja toimenpiteet olisivat tavoitteitaan vastaavia, laatijoiden ja toimeenpanijoiden ihmiskäsityksen pitäisi olla mahdollisim­man tosi. Tällöin osataan par­haiten ennakoida, miten epä­toivottuja tekoja ja käyttäyty­mistä pitäisi ehkäistä ja epätoivottuja poik­keavuuksia kuntouttaa.

Tehtäviä

  1. Miten toveripiirin mielipiteet ovat vaikuttaneet sinuun?
  2. Miten sinun mielipiteesi ovat vaikuttaneet tovereihisi?
  3. Ovatko vanhempiesi mielipiteet vaikuttaneet sinuun?
  4. Mitä yhtäläisyyksiä ja eroja tunnistat vanhempiesi ja itsesi luonteenpiirteiden välillä?
  5. Miten opettajien mielipiteet ovat vaikuttaneet sinuun?
  6. Miten sinun mielipiteesi ovat vaikuttaneet opettajiisi?
  7. Ottakaa selvää siitä, mitä tarkoittaa autoritaarisuus. Miten sitä mitataan?

Lisätietoa: Aivojen välittäjäaineet

Miksi ihminen ajattelee hitaasti

Sähköinen johtuminen on varsin hidasta, ja nopeat heijasteet (refleksit) eivät voisi toimia pelkästään siihen perustuen. Hermosolujen välinen tiedon siirto on usein kemiallista.

Informaatio kulkee hermosolusta toiseen (tai rauhas- / lihassoluun) hermosolujen välisen raon ylittävien välittäjäaineiden avulla. Välittäjäaineet ovat solun ulkoisia viestejä, ja ne vastaavat muiden järjestelmien hormoneja.

Välittäjäaineen toiminta

Hermosolun rakenteesta johtuen välittäjäaineen vaikutus ei leviä merkittävästi hermosolun ulkopuolelle. Välittäjä vapautuu hermosolujen välisen liitoksen kalvolta, kulkee hermosolujen välisen raon yli ja sitoutuu erikoistuneeseen vastaanottajaan.

Ns. sähköisissä hermosoluissa virta kulkee suoraan solusta toiseen liitosten kautta.

Millaisia välittäjäaineet ovat

Välittäjien kemiallinen rakenne on kirjava, se ulottuu yksinkertaisista aineista (esimerkiksi katekoliamiinit), mutkikkaisiin (esimerkiksi aminohappoihin kuten GABA ja aminohappoketjuihin kuten takykiniinit tai opioidit).

Jotta aine luokiteltaisiin välittäjäaineeksi sen tulee täyttää seuraavat ehdot:
  1. Ainetta tuotetaan ja varastoidaan hermosolussa.
  2. Sopiva heräte vapauttaa sitä hermosolujen välisestä liitoksesta.
  3. Aineen suora lisäys hermosolun kalvolle aiheuttaa saman vaikutuksen kuin hermosolun heräte.
  4. Käsittely, joka kohdistuu joko suoraan aineen vaikutuksiin tai hermosolun ärsytyksen vaikutuksiin, aiheuttaa vastaavat seuraukset.

Välitys on yksisuuntaista

Välitys on yksisuuntaista: välittäjäaine vapautuu hermosolujen välisestä liitoksesta ja vaikuttaa vastaanottajaan.

Ihmiselle elintärkeistä alkuaineista näissä tapahtumissa ovat mukana mm.
  • natrium ja kloori (ruokasuola),
  • kalium (välttämätön, mutta suurina määrinä tappava, käytetty Texasissa teloituksiin)
  • kalsium (jota on kalkissa ja luustossa) ja
  • magnesium (hyvin kevyt mutta paloherkkä metalli),
joiden varatut hiukkaset (ionit, anioni on negatiivisesti varautunut ioni, kationi on positiivisesti varautunut ioni) johtavat nesteessä sähköä.

Muisti ja oppiminen

Muistin ja oppimisen keskeisiin mekanismeihin kuuluva pitkäkestoinen tilan muutos perustuu tiettyjen aivojen hermosolujen korkeajaksoisiin herätteisiin.

Se johtaa hermosolujen välisten liitosten tiedonvälityksen tehostumiseen, joka kestää päivistä viikkoihin.

Solun toiminta ja rakenne voivat tällöin muuttua.

Biologiset muuntajat

Hermosolujen välisiä liitoksia on kutsuttu biologisiksi muuntajiksi.

Ne muuntavat hermosolujen sähköisen energian niiden kemialliseksi energiaksi.

Tämä käsittää välittäjäaineen tuoton, varastoinnin, vapautumisen hermosolujen väliseen rakoon ja sitoutumisen vastaanottajiin.

Vaikutuksen lyhytkestoisuus varmistetaan poistamalla välittäjäaine nopeasti hermosolujen välisten liitosten raosta hajottamalla, muuntamalla tai takaisinotolla.

Kaikkia näitä vaiheita voidaan käsitellä lääkkeillä.

Sama hermosolu voi tuttaa useita välittäjäaineita

Välittäjäaineiden kemiallinen rakenne on vaihteleva.

Toiset niistä osallistuvat vain hermosolujen välisten liitosten väliseen toimintaan.

Moni on myös hormoni. Käsityksestä että kukin hermosolu tuottaa vain yhtä välittäjäainetta on jouduttu luopumaan.

Useimmat elleivät kaikki hermosolut näyttävät tuottavan ainakin kahta välittäjäainetta.

Välittäjä-aineiden pitoisuudet riippuvat niiden takaisinotosta

Välittäjäaineiden vaikutuksen keston tärkeimpiä määrääjiä on niiden takaisinotto.

Tähän mekanismiin osallistuu suurikokoisia välittäjävalkuaisaineita, joita on tähän mennessä tunnistettu ainakin kaksi perhettä.

Toinen perustuu samanaikaiseen siirtoon natrium- ja kloridi-ionien kanssa, toinen natrium- ja kaliumionien vaihtoon.

Katekoliamiinien, GABAn, serotoniinin ja glysiinin takaisinotto perustuu edelliseen.

Glutamaatin takaisinotto perustuu jälkimmäiseen.

Masennuslääkkeet perustuvat mm. serotoniinin takaisinoton estoon

Takaisinoton muuntelu on tärkeä lääkkeiden vaikutuskohde. Mm. nykyään yleisimmin käytetyt masennuslääkkeet perustuvat serotoniinin takaisinoton estoon.

Lähes kaikille välittäjäaineille on löydetty useita vastaanottajia, joiden rakenne, esiintyminen ja viestintämekanismit eroavat toisistaan. Tämä moninkertaistaa välittäjäaineiden mahdollisten soluvaikutusten määrän. Se myös antaa suuremman mahdollisuuden vaikutusten valikoituvuuteen.

Vastaanottajia on lisäksi löydetty paitsi vastaanottajasoluista myös lähettäjäsoluista. Nämä näyttävät osallistuvan palautesäätelyyn (negatiiviseen takaisinkytkentään, kybernetiikan käsite), joka estää välittäjän vapautumista. Vastaanottajat ovat jaoteltavissa toimintamekanisminsa mukaan.

Asetyylikoliini

Asetyylikoliini on pitkään tunnettu ja ehkä eniten tutkittu hermoston välittäjäaine.

Se muodostuu koliinista ja asetaatista.

Vastaanottajat on totutusti jaettu kahteen päätyyppiin, nikotiini- ja muskariinivastaanottajiin.

Sekä muskariini- että nikotiinivastaanottajia esiintyy runsaasti aivoissa.

Noradrenaliini ja adrenaliini

Aivoissa on sekä noradrenaliini- että adrenaliinihermosoluja.

Adrenaliini on myös lisämunuaisen ytimen erittämä hormoni.

Noradrenaliini syntyy dopamiinin avulla tyrosiinista, ja adrenaliini on noradrenaliinin johdannainen.

Noradrenaliini poistetaan hermosolujen raosta kolmella mekanismilla: vastaanotolla, takaisinotolla ja muuntamalla.

Takaisinotto on näistä tärkein. Adrenaliini ja noradrenaliini muunnetaan kahdella entsyymillä, monoamiinioksidaasilla (MAO) ja katekoliometyylitransferaasilla (COMT).

MAO - estäjiä käytetään masennuslääkkeinä.

Vastaanottajiin vaikuttavia aineita käytetään lääkkeinä.

Dopamiini

Dopamiini on välittäjäaine aivoissa ja myös muualla.

Se muodostuu tyrosiinista samaan tapaan kuin noradrenaliini ja adrenaliini.

Sitä hajottavat myös samat entsyymit, MAO ja COMT.

Dopamiinilla on erityinen natrium- ja kloridi-ioneista riippuvainen takaisinotto hermosolujen raosta lähettäviin hermosoluihin.

Dopamiinilla on runsaasti vastaanottajia, joista voidaan erottaa alatyyppejä.

Ei siis ole kumma, että dopamiinin puute ilmenee Parkinsonin tautina ja sen ylimäärä esimerkiksi positiivisena skitsofreniana (eli positiivisena jakomielitautina, positiiviselle skitsofrenialle ovat ominaisia levottomuus, vainoharhaisuus ja harha-aistimukset) tai taipumuksena uskonnollisuuteen.

Serotoniini

Serotoniinia (5-hydroksitryptamiinia, 5-HT) esiintyy kohtalaisia määriä aivoissa ja runsaasti ruuansulatuskanavassa ja verihiutaleissa.

Se muodostuu tryptofaanista.

Erityksen jälkeen se poistetaan nopeasti hermosolujen välisestä raosta tehokkaalla takaisinotolla ja muuntamalla 5-hydroksi-indolietikkahapoksi (5-HIAA).

Reaktion katalysaattorina (katalysaattori on aine joka edistää kemiallista reaktiota osallistumatta siihen) toimii MAO.

Serotoniini vaikuttaa hermosolujen toimintaan joko lähettäjänä tai vastaanottajana. Tähän mennessä on tunnistettu ainakin seitsemän serotoniinin vastaanottajaa, joista suurin osa on kytketty erääseen valkuaisaineeseen (G-proteiiniin). Vastaanottajat jakautuvat vielä alaluokkiin, joten ei ole ihme, että serotoniinin määrällä aivoissa on hyvin monenlaisia vaikutuksia.

Serotoniini vaikuttaa esimerkiksi uni-valverytmin, kivuntunnon, ajatustuntueiden (emootioiden), mielialan ja umpirauhasten toimintojen säätelyyn.

Alentunutta aivojen serotoniinitoimintaa pidetään yhtenä masennuksen keskeisistä syistä.

Serotoniinin takaisinoton estäjät ovat tehokkaita masennuslääkkeitä. Uudet tehokkaat (ja kalliit) migreenilääkkeet vaikuttavat serotoniinin vastaanottajiin.

Kipukynnystä nostetaan vanhalla masennuslääkkeellä (amitriptyliini, joka vaikuttaa sekä serotoniinin että dopamiinin määrään).

Täsmälääkkeet

Täsmälääkkeiden kehitys äkkipikaiseen väkivaltaisuuteen on myös pitkällä.

Ensi sijassa käyttöön ovat tulossa serotoniinin vastaanottajiin liittyvät valmisteet, jotka ovat eläinkokeissa osoittautuneet tehokkaiksi ja joita on alustavasti kokeiltu myös ihmisillä.

Tällä hetkellä parhaat käytössä olevat lääkkeet äkkipikaiseen väkivaltaisuuteen ovat masennuslääkkeinä käytettyjä serotoniinin takaisinoton estäjiä.

Monityydyttämättömät kalahapot

Myös tietyt ravintotekijät (monityydyttämättömät kalahapot, erityisesti muunneltu muoto E-EPA, EPA = eikosapentaeenihappo, joka on melko kallista, mutta jota voi ostaa luontaistuotekaupoista), joita on hermosolujen kalvoissa ja veressä, voivat auttaa väkivaltaisuuden hoidossa ja ennaltaehkäisyssä.

Ne vaikuttavat serotoniinin vapautumiseen aivojen hermosolujen pinnalta, jossa niitä yleensä on samassa suhteessa kuin veressäkin.

Tätä selvitetään tapaväkivaltaisiin miehiin suuntautuvalla hoidollisilla kaksoissokkotutkimiksella Yhdysvalloissa.

Tasapaino

Kun serotoniinin takaisinoton estäjät saattavat vaikuttaa dopamiinitasapainoon, monityydyttämättömät kalahapot (erityisesti muunnettu muoto E-EPA, EPA = eikosapentaeenihappo) muuttavat serotoniinin ja dopamiinin määriä tasapainoisemmin.

Kokeita E-EPAN:n vaikutuksistaaivojen välittäjäaineiden toimintahäiriöihin tehdään eri puolilla maailmaa.

Alkoholistien hoito

Serotoniinin takaisinoton estäjillä on merkitystä myös alkoholistien hoidossa. Viime aikoina on arvosteltu serotoniinin takaisinoton estäjien käyttöä vanhusten hoidossa. On sanottu, että monet vanhukset ovat pikemmin yksinäisiä kuin masentuneita.

Histamiini

Histamiini muodostuu ns. dekarboksylaatiolla histidiinista. Aivoissa histamiinivaikutteisten hermosolujen runko-osat sijaitsevat hypotalamuksessa, josta hermosolujen haarakkeet leviävät eri puolille aivoja.

Histamiinille tunnetaan kolme vastaanottajaa, jotka kaikki on kytketty valkuaisaineisiin (G-proteiineihin).

Ensimmäistä vastaanottajatyyppiä esiintyy runsaasti aivokuorella, tyvitumakkeissa ja hippokampuksessa. Ne liittyvät mm. vireystilan säätelyyn.

Allergia ja matkapahoinvointi

Allergiassa käytetyt perinteiset antihistamiinit ovat ensimmäisen vastaanottajatyypin salpaajia, ja niille on ominaista väsyttävä vaikutus. Niitä on käytetty myös matkapahoinvoinnin hoitoon.

Mahahaava

Toisen tyypin vastaanottajien salpaajat ovat tärkeimpiä maha- ja pohjukkaissuolihaavalääkkei­tä, koska ne vähentävät tehokkaasti mahahapon muodostumista ja eritystä. Näitä vastaanottajia esiintyy aivoissa mm. tyvitumakkeissa.

Kolmannen vastaanottajan toiminta säätelee histamiinin muodostumista ja eritystä.

Glutamaatti

Glutamaatti on keskushermoston merkittävin ärsyttävä (eksitoiva) välittäjäaine (vastaa 75 %:sta aivojen ärsyttävästä välityksestä). Glutamaatti muodostuu ketoglutaraatista. Sille on todettu toimivaa takaisinottoa sekä lähettäviin hermosoluihin että hermotukikudossoluihin.

Glutamaattivastaanottajia on kahta tyyppiä: ionikanavavastaanottajat ja valkuaisainekytkentäiset (G-proteiinikytkentäiset). Nämä jakautuvat lukuisiin alatyyppeihin.

Ionikanavavastaanottajat jaetaan N-metyyli-D-aspartaatti- (NMDA), amino-hydroksimetyyli-iso­ksat­soli-propionihappo ja kainaattivastaanottajiin niitä aktivoivien glutamaattiyhdisteiden mukaan.

Kukin vastaanottaja koostuu viidestä alayksiköstä. Järjestelmän monimutkaisuutta lisää vielä alayksiköissä todettu moninaisuus, joka perustuu useisiin perintötekijöihin.

Tavallisimmin N-metyyli-D-aspartaatti (NMDA) - vastaanottajat ovat kationikanavia (ionit ovat kationeja tai anioneja, anioni on negatiivisesti varautunut ioni, kationi on positiivisesti varautunut ioni), jotka läpäisevät natrium, kalium ja kalsium -ioneja.

Aktivoituminen edellyttää glysiinin sitoutumisen (eri paikkaan kuin glutamaatti).

Magnesium puolestaan tukkii kanavan. N-metyyli-D-aspartaatti (NMDA) - vastaanottajien salpaus johtaa usein vaikeisiin sivuvaikutuksiin. Esimerkiksi nukutuksessa käytetty ketamiini saattaa aiheuttaa jopa aistiharhoja.

Alkoholi ja muistihäiriöt

Alkoholi estää erityisesti N-metyyli-D-aspartaatti (NMDA) - vastaanottajien toimintaa. Hippokampuksen N-metyyli-D-aspartaatti (NMDA) -vastaanottajien salpaus häiritsee muistille keskeisen pitkäaikaisen muutoksen muodostumista.

Nämä vastaanottajat näyttävät olevan keskeisiä muistin mekanismissa.

Amino-hydroksimetyyli-isoksatsoli-propionihappo- ja kainaattivastaanottajat ovat pääasiassa kationien kanavia (natriumioni sisään ja kaliumioni ulos). Niiden toimintaa tunnetaan vielä puutteellisesti.

Liikkeiden säätely ja oppiminen

Ns. metabotrooppisia vastaanottajia on tunnistettu ainakin 11 tyyppiä. Niitä esiintyy sekä lähettävinä että vastaanottajina kaikkialla keskushermostossa. Niillä on tärkeä tehtävä hermosolujen muotoutumisessa, erityisesti hippokampuksessa ja pikkuaivoissa. Niiden arvellaan osallistuvan liikkeiden säätelyyn ja oppimisen mekanismeihin.

Negatiivinen ja tiedollinen skitsofrenia

Glutamiina pidetään nykyään tärkeimpänä välittäjäaineena negatiivisessa ja tiedollisessa (kognitiivisessa) skitsofreniassa (jakomielitaudissa, Science 1 / 2004).

Negatiivisen ja tiedollisen skitsofrenian tyypillisiä piirteitä ovat piittaamattomuus ympäristöstä (autismi), emotionaalinen syrjään vetäytyminen (ambivalenssi), tylsä naaman ilme, asiasta toiseen hyppiminen, aloitekyvyn puute, sekava puhe, vaikeus kertoa tapahtumista ja liikkeiden hitaus.

Kyseessä on glutamiinin vajaus, ja sen parantamiseen etsitään uusia lääkkeitä.

Myös kalaöljyjen rasvahappojen (erityisesti E-EPA, ethyl-eicosapentaenoate) merkitystä tutkitaan.

GABA

Gamma-aminovoihappo (gamma-aminobutyric acid, GABA) on keskushermoston tärkein estävä välittäjäaine. Keskushermoston hermopäätteistä n. 20 % on GABA -vaikutteisia. GABA muodostuu glutamaatin dekarboksylaatiolla.

Sen vaikutus hermosolun päätteessä loppuu natriumioneista riippuvaisten kuljetusjärjestelmien välittämään takaisinottoon lähettäviin hermosoluihin ja hermotukikudossoluihin.

Epilepsian hoito

GABA hajoaa solun sisällä (mitokondrioissa) GABA - ketoglutaraattitransaminaasin (GABA-T) katalysoimana meripihkahapon aldehydiksi. Kyseisen entsyymin estoa (mm. vigabatriinilla) käytetään epilepsian hoidossa aivojen GABA- pitoisuuden nostamiseksi.

GABA- vastaanottajat muistuttavat rakenteeltaan glutamaattivastaanottajia. Ne voidaan luokitella kolmeen päätyyppiin: GABAA- ja GABAC (ionotrooppiset) ja GABAB- (metabotrooppiset) vastaanottajat. GABAA ja GABAC- vastaanottajat ovat viidestä alayksiköstä koostuvia anionikanavia, joiden aktivoituminen lisää kloridi-ionin läpäisevyyttä.

Lihasjännityksen laukaiseminen

Bentsodiatsepiinit (tunnetuin niistä on diatsepamiini eli diapam, jota käytetään lihasjännityksen laukaisemiseen, mutta jota käytetään myös väärin huumeena) tehostavat GABA:n vaikutuksia sitoutumalla GABAA-reseptorin alfa-alayksikköön.

Barbituraateilla ja alkoholilla on ilmeisesti samanlaisia vaikutuksia.

GABAC- vastaanottajia esiintyy vain silmän verkkokalvolla.

GABAB- vastaanottajat ovat G-proteiineihin kytkettyjä, ja niiden toiminta lisää varsinkin kalsium- ja kaliumionien läpäisevyyttä hitaammalla, välillisellä mekanismilla.

Aminohappoketjuvälittäjäaineet

Nykyään tunnetaan runsaasti aminohappoketjuja, joilla on hermostovaikutuksia.

Vain osalle niistä on kuitenkin osoitettu selkeä välittäjätehtävä. Varsinkin amiini- ja aminohappovälittäjien kanssa samoissa hermosoluissa tuotetaan myös aminohappoketjuja. Esimerkkinä aminohappoketjuvälittäjistä ovat opioidiaminaohappoketjuvälittäjät.

Opioidiaminohappoketjuja muodostuu kolmesta esiasteesta: pro-opiomelanokortiini (POMC), josta on peräisin beetaendorfiini; proenkefaliini, josta pilkkoutuvat enkefaliinit; ja prodynorfiini, josta ovat peräisin dynorfiini ja neoendorfiinit.

Liikunta ja mielihyvä

Neljännen tärkeän opioidiaminohappoketju, endomorfiinien, muodostumista ei vielä tunneta. Endorfiinit ovat oopiumin sukuisia aineita, jotka aiheuttavat mielihyvää esimerkiksi runsaan liikunnan yhteydessä sekä nostavat kipukynnystä.

Opioidien aiheuttama riippuvuus

Opioidiaiminohappoketjuille on tunnistettu kolme valkuaisaineisiin (G-proteiineihin) kytkettyä vastaanottajaa. Ne kaikki estävät adenyylisyklaasia. Myyvastaanottajan toiminta lisää kaliumionien johtavuutta.

Se välittää beetaendorfiinin kipua lievittävät ja mielihyväää aiheuttavat sekä hengitystä ja ruuansulatuskanavaa hillitsevät vaikutukset.

Se on myös pääasiassa vastuussa opioidien (mm. morfiinin) riippuvuutta aiheuttavista vaikutuksista.

Neljän aminohapon muodostamat endomorfiini 1 ja 2 saattavat olla myyvastaanottajan varsinaisia sisäsyntyisiä sitoutuvia aineita (ligandeja), sillä niiden liittymisherkkyys ko. vastaanottajaan on suurin.

Kappavastaanottajan aktivaatio sulkee kalsiumkanavia. Sen sisäsyntyinen sitoutuva aine (ligandi) on dynorfiini.

Kappavastaanottaja välittää osan kipua lievittävistä ja rauhoittavista vaikutuksista. Sen ärsytys aiheuttaa yllättäen myös huonovointisuutta, mikä on haitannut sinänsä lupaavien kappaestagonistien kehittämistä lääkeaineiksi.

Deltavastaanottajien ärsyttäminen niin ikään vähentää solukalvon kalsiumioniläpäisevyyttä. Sen merkitys on huonommin tunnettu, mutta se saattaa myös välittää opioidien kipua lievittäviä vaikutuksia. Enkefaliinit ovat ilmeisesti deltareseptorin sisäsyntyisiä sitoutuvia aineita (ligandeja).

Tehtäviä

  1. Pohtikaa voiko eläimillä esiintyä mielenterveysongelmia? Jos niitä esiintyy, miten niitä hoidetaan?
  2. Mitä vaikutuksia alkoholilla on ihmisen toimintakykyyn? Mistä nämä vaikutukset johtuvat
  3. Mihin huumeriippuvuus perustuu? Voivatko lääkkeet aiheuttaa riippuvuutta?
  4. Mihin perustuu voimakas riippuvuus tupakasta? Mitä terveysvaikutuksia tupakan polttamisella on?
  5. Pohtikaa ravitsemuksen vaikutusta ihmisen mielenterveyteen. Pitävätkö vanhat ravitsemusneuvot nykyään paikkaansa?

Ihmisen yksilön olemasaolon peruskysymykset: optimismi ja pessimismi

Kaupunkitarina

Psykologian opiskelija auttoi professoria hoitamaan persoonallisuustestiä. Huoneeseen oli suunniteltu erilaista rekvisiittaa järjestykseen arvioinnin nopeaa suorittamista varten. Ensimmäinen henkilö astui sisään aloittaakseen testin.
  • Miltä tämä vesilasi näyttää sinusta?
  • Se on puolityhjä.
Opiskelija kirjoitti raporttiin pessimisti. Toinen henkilö saapui sisään huoneeseen.
  • Miltä tämä vesilasi näyttää sinusta?
  • Se on puoliksi täysi.
Opiskelija kirjoitti raporttiin optimisti. Kolmas henkilö saapui sisään huoneeseen.
  • Miltä tämä vesilasi näyttää sinusta?
  • Näyttää siltä, kuin sinulla olisi kaksi kertaa niin paljon lasia, kuin sinä tarvitset.
Opiskelija näytti täysin ilmeettömältä ja meni kysymään neuvoa professorilta.
  • Ai, he! professori sanoi. Minä unohdin varoittaa sinua insinööreistä! Heillä ei ole persoonallisuutta.

Martin E. P. Seligman ja optimismi

Martin E. P. Seligman on Pennsylvanian yliopiston psykologian professori, positiivisen psykologian verkoston (Positive Psychology Network) johtaja.
Martin E.P. Seligman on väittänyt optimistien elävän terveemmän ja paremman elämän kuin pessimistien. Jos suhtautuu myönteisesti, ajattelutapana tehdä se mitä voi tehdä sen sijaan että aina kiinnittäisi huomion siihen mitä ei voi tehdä, asiat etenevät. Jos suhtautuu kielteisesti kaikki junnaa ja oma henkinen ja fyysinen pahoinvointi sen kun lisääntyy ja ystävät kaikkoavat ympäriltä.

Seligman puhuu opitusta avuttomuudesta. Joillekin on tyypillistä luovuttaa ja lakata yrittämästä heti, kun vaikeuksia tai vastoinkäymisiä ilmaantuu. Hän havaitsi omissaasiakkaissaan selkeän mallin. Toistuvasta masennuksesta kärsivien puheesta tuli aina uudelleen ilmoille: “Ei siitä kuitenkaan mitään tule.” “Ei se ole ennenkään onnistunut.” “Ei kannata yrittää.”

Jos tuohon asenteeseen lisää torjuvan pessimistisen ajattelutavan, eli sen, että henkilö etsiiautomaattisesti kaikesta huonot puolet eikä tee elettäkään olojen parantamiseksi, hän kaivaa omaa hautaansa, koska kaikille negatiivisille tuntemuksille ihmisen mielessä on fysiologinen tuntemus kehossa. Ihminen voi siis ajatuksen voimalla tehdä itselleen haittaa.

Seligman kertoi asiakkaastaan joka kärsi hyvin lamaannuttavasta masennuksesta mutta oli suunnattomasta jokapäiväisestä uupumustilastaan huolimatta jaksanut tapetoida kotonaan. Masentuneesti hän totesi että työ oli epäonnistunut. Muut ihailivat tapetteja ja ihmettelivät mitä hän tarkoitti. Hän osoitti yhtä pientä kohtaa jossa kuviot eivät osuneet aivan kohdakkain kahden tapetin liitoksessa.

Millaista tuollaisen ihmisen elämä on? Kuvitelkaa että joutuu elämään pessimistin kanssa. Hänhän vetää muutkin synkkiin tunnelmiin.

Myönteisesti suhtautuva valoisa ihminen sen sijaan tekee elämästä kevyempää, miellyttävämpää ja tuottoisampaa. Hän levittää hyvää tahtoa ympäristöönsäkin.

Optimismi parantaa elämän laatua.

Martin E. P. Seligman ja aito onnellisuus

Positiivinen psykologiakeskittyy ihmisten vahvuuksiin heikkouksien sijaan.

Seligmanin mukaan onnellisuutta voidaan viljellä tunnistamalla ja käyttämällä hyväksi ihmisissä jo valmiina olevia tunnusomaisia vahvuuksia ja luonteenpiirteitä, kuten ystävällisyyttä, itsenäisyyttä, huumoria, optimismia ja anteliaisuutta.

Kääntymällä jatkuvasti näiden vahvuuksien puoleen elämän ratkaisevilla alueilla lukijat oppivat rakentamaan luonnollista puskuria vastoinkäymisiä ja negatiivisten tunteiden kokemista varten.

Samalla he oppivat myös siirtämään elämänsä uudelle positiivisemmalle tasolle.Kullekin ihmiselle tunnusomaisia vahvuuksia voidaan kasvattaa läpi koko elämän, ja tällä toiminnalla on suoria hyödyllisiä seurauksia terveyteen, ihmissuhteisiin ja työuraan.

Aidon onnellisuuden keskeinen elämänmuutokseen houkutteleva opetus on, että tunnistamalla parhaat puolet itsessämme voimme parantaa maailmaa ympärillämme ja saavuttaa uuden ja kestävän tason aidossa tyytyväisyydessä ja ilossa.

Pessimismi

Pessimismiä ei esitellä tässä aineostossa. Mehän olemme kaikki pessimistejä.

Tehtäviä

  1. Mitä hyötyä optimismista saattaa olla?
  2. Mitä haittaa optimistista saattaa olla?
  3. Kuinka monta opitimstiaa tunnet?
  4. Miten he ovat menestyneet?
  5. Onko optimismi sama asia kuin itseluottamus?

Yksilön mahdollisuudet vaikuttaa elämäänsä

Mihin uskonnottomien ihmisoikeudet perustuvat

Tässä artikkelissa on esitelty uskonnottomien ihmisoikeuksia Suomen koululaitoksessa voimassa olevien kansainvälisten sopimusten, Suomen perustuslain, Suomen nykyisten lakien ja muiden asiakirjojen avulla.

Kansainväliset sopimukset ylittävät perustuslain ja perustuslaki tavalliset lait

Kannattaa huomata, että alla mainitut kansainväliset sopimukset ylittävät Suomen perustuslain. Perustuslaki ylittää tavalliset lait. Tavalliset lait ylittävät hallinnolliset määräykset. Lakien perusteluilla ei ole mitään sitovaa merkitystä.

Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus

Alkuteksti

Article 18
  1. Everyone shall have the right to freedom of thought, conscience and religion. This right shall include freedom to have or to adopt a religion or belief of his choice, and freedom, either individually or in community with others and in public or private, to manifest his religion or belief in worship, observance, practice and teaching.
  2. No one shall be subject to coercion which would impair his freedom to have or to adopt a religion or belief of his choice.
  3. Freedom to manifest one's religion or beliefs may be subject only to such limitations as are prescribed by law and are necessary to protect public safety, order, health, or morals or the fundamental rights and freedoms of others.
  4. The States Parties to the present Covenant undertake to have respect for the liberty of parents and, when applicable, legal guardians to ensure the religious and moral education of their children in conformity with their own convictions.

Englanninkielen sanakirjan selitys sanalle belief

  1. usko (in God; the Christian ~); vakaumus
  2. usko, luottamus (he had no great ~ in doctors)
  3. käsitys, mielipide, ajatus, luulo
Kun artikla alkaa puheella ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaudesta, on Suomen hallitukselta täysin mielivaltaista ja kannanotto uskontojen puolesta suomentaa seuraavassa lauseessa esiintyvä sana ”belief” uskoksi.

Korjattu suomennos

Artikla 18
  1. Jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden tunnustaa omavalintaista uskontoa tai vakaumusta (hallituksen suomennos: uskoa) taikka omaksua se sekä vapauden joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti harjoittaa uskontoaan tai vakaumustaan (hallituksen suomennos: uskoaan) jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa menoissa, hartaudenharjoituksissa ja opetuksessa.
  2. Ketään ei saa saattaa sellaiselle pakotukselle alttiiksi, joka rajoittaa hänen vapauttaan tunnustaa tai valita oman valintansa mukainen uskonto tai vakaumus (hallituksen suomennos: usko).
  3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai vakaumuksiaan (hallituksen suomennos: uskoaan) voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, jotka on säädetty lailla ja jotka ovat välttämättömiä suojelemaan yleistä turvallisuutta, järjestystä, terveydenhoitoa tai moraalia tahi muiden perusoikeuksia ja -vapauksia.
  4. Yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan.

Yleissopimus lapsen oikeuksista

Lapsen oikeuksia koskevan sopimuksen suomennoksessa ”belief” on suomennettu oikein vakaumukseksi.

Artikla 14
  1. Sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen.
  2. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien ja laillisten huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitystason kanssa.
  3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai vakaumustaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista säädetään laissa ja jotka ovat välttämättömiä yleisen turvallisuuden, järjestyksen, terveyden ja moraalin tai muiden ihmisten perusoikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.

Otteita perustuslaista

6 § Yhdenvertaisuus

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

11 § Uskonnon ja omantunnon vapaus

Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

107 § Lakia alemmanasteisten säädösten soveltamisrajoitus

Jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.

Ote perusopetuslaista

13 § Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus

Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää oppilaiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta. Opetus järjestetään tällöin sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaiden enemmistö kuuluu. Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Oppilas, joka ei kuulu tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan, voi huoltajan ilmoitettua asiasta perusopetuksen järjestäjälle osallistua mainittuun uskonnonopetukseen.

Vähintään kolmelle evankelisluterilaiseen kirkkoon tai vähintään kolmelle ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnon opetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta.

Muuhun kuin 2 momentissa mainittuihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvalle vähintään kolmelle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta, jos heidän huoltajansa sitä pyytävät.

Jos oppilas kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, oppilaan huoltaja päättää, minkä uskonnon opetukseen oppilas osallistuu.

Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle oppilaalle, joka ei osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, opetetaan elämänkatsomustietoa. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle oppilaalle, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa opetusta, opetetaan huoltajan pyynnöstä elämänkatsomustietoa. Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää elämänkatsomustiedon opetusta, jos opetukseen oikeutettuja oppilaita on vähintään kolme.

Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas voi huoltajan pyynnöstä osallistua myös sellaiseen perusopetuksen järjestäjän järjestämään uskonnon opetukseen, joka oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista katsomustaan.

Mitä 13 §:ssä säädetään uskonnollisesta yhdyskunnasta, sovelletaan sellaiseen tämän lain voimaan tullessa toimivaan uskonnolliseen yhdistykseen, jota perusopetuksen järjestäjä on pitänyt tuolloin voimassa olleissa säännöksissä tarkoitettuna uskontokuntana.

Ote lukiolaista

9 § Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus

Koulutuksen järjestäjän tulee järjestää opiskelijoiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta. Opetus järjestetään tällöin sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan opiskelijoiden enemmistö kuuluu. Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat opiskelijat osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Opiskelija, joka ei kuulu tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan, voi halutessaan osallistua mainittuun uskonnonopetukseen.

Vähintään kolmelle evankelisluterilaiseen kirkkoon tai vähintään kolmelle ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle opiskelijalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta.

Muuhun kuin 2 momentissa mainittuihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvalle vähintään kolmelle opiskelijalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta, jos opiskelijat sitä pyytävät. Jos opiskelija kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, opiskelija päättää, minkä uskonnon opetukseen hän osallistuu.

Jos opiskelija kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, opiskelija päättää, minkä uskonnon opetukseen hän osallistuu.

Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle opiskelijalle, joka ei osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, opetetaan elämänkatsomustietoa. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle opiskelijalle, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa opetusta, opetetaan hänen pyynnöstään elämänkatsomustietoa. Koulutuksen järjestäjän tulee järjestää elämänkatsomustiedon opetusta, jos opetukseen oikeutettuja opiskelijoita on vähintään kolme.

Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton opiskelija voi osallistua myös sellaiseen koulutuksen järjestäjän järjestämään uskonnon opetukseen, joka opiskelijan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista katsomustaan.

Opiskelijalle, joka aloittaa lukiokoulutuksen 18 vuotta täytettyään, opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa.

Mitä 9 §:ssä säädetään uskonnollisesta yhdyskunnasta, sovelletaan sellaiseen tämän lain voimaan tullessa toimivaan uskonnolliseen yhdistykseen, jota koulutuksen järjestäjä on pitänyt tuolloin voimassa olleissa säännöksissä tarkoitettuna uskontokuntana.

Ote perustuslakivaliokunnan mietinnöstä 1982

Vaikka hallitusmuodon 8 §:ssä puhutaan vain oikeudesta harjoittaa uskontoa eikä lainkaan oikeudesta olla sitä harjoittamatta, on hallitus muodon 8 ja 9§: n nojalla epäilyksetöntä, etsi perustuslain turvaa nauttivaan uskonnonvapauteen kuuluu, ettei ketään voida ilman perustus lain säätämisjärjestyksessä annetun säännöksen tukea velvoittaa vasten tahtoaan osallistumaan uskonnonharjoitukseen.

Uskonnonharjoitukseen on pääsääntöisesti katsottava kuuluvan uskonnollisten menojen lisäksi myös uskonnolliset opetuksen, koska uskonnonvapauteen on katsottava sisältyvän myös vapauden uskonnosta.

Tämä vapaus uskonnosta koskee kaikkia kansalaisia ja on periaatteessa riippumaton uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä, koska uskonnolliseen yhdyskuntaankaan kuuluvia henkilöitä ei voida pakottaa osallistumaan uskonnollisiin menoihin.

Hallitusmuodon säännösten nojalla on myös selvää, että uskonnonvapautta ei voida käsittää sillä tavoin ehdolliseksi, että esim. johonkin julkisen vallan ylläpitämään laitokseen kuten kouluun tai päiväkotiin tulevan henkilön voitaisiin katsoa tällä laitokseen tulemisellaan, vaikka se olisi vapaaehtoista, suostuneet osallistumaan laitoksessa toimitettavaan uskonnonharjoitukseen.

Uskonnonvapaus on myös kansalaisen iästä riippumaton, mutta käytännössä nuorten alaikäisten kohdalla tätä vapautta ei käytä yksilö itse vaan hänen vanhempansa tai holhoojansa.

Vaikka uskonnonvapautta voidaankin pitää perussisällöltään selvänä, on vielä erikseen tarkasteltava, mitä sisältää hallitusmuodon 9 §:n tarkoittama oikeuksien ja velvollisuuksien riippumattomuus uskonnollisesta järjestäytymisestä eli voiko julkinen valta etuja antaessaan tai velvoitteita asettaessaan tehdä eroja eri uskontokuntiin kuuluvien kansalaisten tai uskonnonharjoittamisen suhteen eri asemassa olevien kansalaisryhmien välillä.

Hallitusmuodon 5 §:n huomioon ottaen on selvää, että hallitusmuodon 9 §:n säännös edellyttää, siinä mainituin varauksin, julkiselta vallalta täyttä tasapuolisuutta oikeuksien antamisessa tai velvollisuuksien asettamisessa, milloin oikeudet ja velvollisuudet eivät koske tai liity uskonnonharjoittamiseen.

Uskonnonharjoittamisen perusteella ei voida tehdä eroja esim. terveys- tai kulttuuripalvelujen, sosiaalietujen tai vaaleihin liittyvien oikeuksien järjestelyssä.

Mitä sitten tulee siihen kysymykseen, voiko julkinen valta tehdä eroja sellaisten palvelujen osalta, jotka itsessään sisältävät uskonnollisia piirteitä tai jotka liittyvät uskonnonharjoittamiseen, näyttää siltä, että hallitusmuodon 9 §:n säännös edellyttäisi tältä osin julkiselta vallalta täyttä tasapuolisuutta.

Tällainen tasapuolinen kohtelu voisi toteutua esim. siten, että julkinen valta pidättyisi täysin sellaisten palveluiden antamisesta, joihin sisältyy uskonnollisia aineksia, ja jättäisi niistä huolehtimisen asianomaisille uskontokunnille.

Vaikka hallitusmuodon 9 § ei sitä osoitakaan, on säännöksen syntyvaiheiden valossa kuitenkin ilmeistä, ettei säännöksellä pyritty muuttamaan evankelis-luterilaisella kirkolla ollutta erityisasemaa, joka perustuslakien tasolla ilmenee muun muassa hallitusmuodon 83 ja valtiopäiväjärjestyksen 31 §:ssä.

Tämä evankelis-luterilaisen kirkon erityisasema on perustuslakien säätämisen jälkeenkin kiistattomasti otettu huomioon monissa lainsäädäntötoimissa.

Julkisen vallan ja evankelis-luterilaisen kirkon perustuslaeissa tarkoitettua suhdetta voidaan kuvata siten, ettei julkinen valta eli valtio ole tunnustuksellinen siinä mielessä, että se olisi sidottu evankelis-luterilaiseen tai muuhun uskonnolliseen oppiin.

Julkinen valta ei valtiosäännön mukaan ole tunnustuksellinen siinäkään mielessä, että se olisi nimenomaisesti velvollinen järjestämään palveluksia jollekin uskonnolliselle yhdyskunnalle tai johonkin tunnustukseen kuuluville.

Toisaalta julkinen valta ei valtiosäännön mukaan ole myöskään tunnustukseton. Lainsäätäjä voi tavallisella lainsäädännöllä tukea evankelis-luterilaista kirkkoa tai muutakin uskonnollista yhdyskuntaa.

Tämä merkitsee sitä, että tavallisella lainsäädännöllä voidaan järjestää tai olla järjestämättä esim. julkisen vallan ylläpitämiin kouluihin tai päiväkoteihin evankelis-luterilaista uskonnonopetusta tai uskonnollista kasvatusta tukevaa toimintaa edellyttäen, että näillä järjestelyillä ei loukata kansalaisen oikeutta pysyä erillään uskonnonharjoituksesta en uskonnonvapautta.

Ote Vapaa-ajattelijain liiton lausunnosta

Ote yleisperusteluista

Mietinnön sivulla 7 sanotaan mm.:

Perustuslain 11 §:ssä tarkoitettuun uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen on katsottu kuuluvan myös tunnustuksellinen uskonnon opetus.

Vapaa-ajattelijain liitto on uskonnonvapauskomitean ja perustuslakikomitean kanssa samaa mieltä siitä, että tunnustuksellinen uskonnonopetus on perustuslain 11 §:n mukaista uskonnon harjoittamista.

Täsmennämme asiaa vielä siten, että mielestämme kaikki uskonnonopetus sisältää uskonnon harjoittamista. Erityisesti uskonnon harjoittamista on osa koulujen päivänavauksista.

Uskontokuntiin kuulumattomien vakaumuksen vapauden loukkaaminen on entistä todennäköisempää, kun asetuksesta on poistettu uskonnonopetuksesta vapautettujen oikeus saada automaattinen vapautus myös päivänavauksista.

Evankelis-luterilainen kirkko on jopa laatinut jokaiseen virteensä sopivan päivänavauksen.

Kun uskonnonopetus sisältää uskonnon harjoittamista, uskonnonopetuksen häiritseminen olisi nykyisen uskontorikoslain mukaan rikos, josta voisi saada rangaistukseksi jopa vankeutta. Va­paa-ajattelijain liiton mielestä uskontorikoslaki voitaisiin kumota. Häiritseminen ja vahingonteko ovat rangaistavia muidenkin lakien perusteella, ja pilkkapykälät ovat perusteettomia.

Erityisesti Vapaa-ajattelijain liitto vastustaa Ruotsin mallin mukaista uskonnonopetusta. Kokemustemme mukaan Ruotsin mallin mukainen uskonnonopetus on käytännöllisesti katsoen evankelis-luterilaista uskonnonopetusta, joka on naamioitu väärän nimikkeen alle.

Vapaa-ajattelijain liitto katsoo, että kaikki uskonnonopetus on poistettava yhteiskunnan ylläpitämistä ja tukemista oppilaitoksista. Useat johtavat teollisuusvaltiot tulevat toimeen ilman yhteiskunnan ylläpitämää tai tukemaa uskonnon opetusta. Oppilaitostemme uskonnonopetus on se tekijä, joka käytännöllisesti katsoen romuttaa oppilaitoksissa opiskelevien ja niissä työskentelevien katsomusvapauden (uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden).

Vapaa-ajattelijain liitto pahoittelee sitä, että evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta johtuen Suomessa puhutaan mieluummin omantunnon kuin vakaumuksen tai katsomuksen vapaudesta. Omatunto on evankelis-luterilainen käsite. Kaikki uskonnottomat eivät käytä sitä. Tunnetuin esimerkki Suomessa oli Kimmo Kevätsalon siviilipalvelushakemus, joka aikoinaan hylättiin sillä perusteella, ettei hakija katsonut itsellään olevan omaatuntoa. Vakaumus hänellä varmaan oli.

Ateistien ihmisoikeudet ovat Suomen suurin uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauteen liittyvä ongelma. Mielestämme tämä komitea olisi voinut käsitellä myös ateistien ihmisoikeuksia. Ateismi on määriteltävissä paljon helpommin kuin uskonto. Ateistinen elämänkatsomus on yhtä laaja ja kattava kuin uskonnollinen elämänkatsomus. Jos kouluissa opetetaan uskontoja, eri vakaumusten tasapuolinen kohtelu edellyttää, että ateisteilla on oikeus oman vakaumuksensa mukaiseen elämänkatsomuksen opetukseen.

Elämänkatsomustieto on kaatoluokalle suunnattuna oppiaineena kompromissi, eikä se täysin tyydytä vapaa-ajattelijoita.

Evankelis-luterilainen kirkko korostaa uskonnonvapauskomitean välimietintöön antamassaan lausunnossa, että eri uskontojen uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon opetuksen tulee olla yhteiskunnan ylläpitämää, järjestämää ja määrittelemää.

Eräs kirkkohistorian professori esitti aikoinaan, että elämänkatsomustiedon opetus olisi pitänyt antaa vapaa-ajattelijoiden hoidettavaksi, koska silloisen pääsihteerin Erkki Hartikaisen YK:n Ihmisoikeuskomiteaan tekemä valitus ja muut ponnistelut asian korjaamiseksi ovat jääneet turhiksi.

Evankelis-luterilainen kirkko pystyy Suomessa valvomaan kaikkea yhteiskunnan hoitamaa elämänkatsomuskoulutusta.

Tästä syystä Vapaa-ajattelijain liitto katsoo, että elämänkatsomusopetuksen sisällön ja opettajien pätevyyden määritteleminen pitäisi antaa uskontokunnille ja uskonnottomille itselleen.

Opetuksen sisällön voisivat määritellä etujärjestöt kuten Vapaa-ajattelijain liitto. Liitto vastustaa pyrkimystä laajentaa elämänkatsomistiedon opetus valinnaiseksi myös uskontokuntiin kuuluville.

Sivulla 7 sanotaan lisäksi:

Uskonnonvapauden on toisaalta katsottu edellyttävän myös yksilön mahdollisuutta saada uskonnollista tai elämänkatsomuksellista opetusta.

Tässä suhteessa vapaa-ajattelijat ovat jyrkästi eri mieltä komitean kanssa. Lainsäädännöltään täydellinen eli perustuslakiin perustuva uskonnon- ja omantunnonvapaus nimenomaan kieltää valtion tukeman uskonnonopetuksen.

Selkein esimerkki tästä on edellä esitetty Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys, joka kieltää valtion sekaantumisen uskontojen asioihin, myös uskonnon opetukseen.

Ote yksityiskohtaisista perusteluista

Oppilaan oikeus saada uskonnonopetusta tuntuu oudolta komitealta, joka toki tietää, että tällainen oikeus on esimerkiksi Yhdysvalloissa perustuslain ensimmäisen lisäyksen vastainen. Vielä omituisempaa on, että komitea perustelee uskonnonopetuksella uskontokuntien rekisteröintiä.

Kansainvälisten sopimusten mukaan oikeus määrätä lasten uskonnollisen ja moraalisen kasvatuksen laadusta on vanhemmilla tai laillisilla holhoojilla, ei uskontokunnilla.

Komitean perustelu on outo myös siksi, että se unohtaa kokonaan uskontokuntiin kuulumattomat. Saman periaatteen mukaan kai uskontokuntiin kuulumattomien pitäisi rekisteröityä ateisteiksi, agnostikoiksi jne. saadakseen samat oikeudet kuin uskontokuntiin kuuluvat. Agnostikoiksi rekisteröidyille opetettaisiin siis tulevaisuudessa agnostisismia.

Peruskouluissa ja lukioissa annetaan pääsääntöisesti evankelis-luterilaista uskonnonopetusta, joka on tunnustuksellista.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä uskonnonopetus ei kuulu julkisen viranomaisen tehtäviin. Siksi uskonnonopetus pitäisi lakkauttaa.

Jos uskonnonopetusta ei lakkauteta, kaikille koululaisille olisi taattava samanlaiset mahdollisuudet saada oman katsomuksensa mukaista katsomusopetusta. Nykyisin vain uskonnottomat eivät voi saada katsomuksensa mukaista opetusta.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä vallitseva tilanne on perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

Erityisen valitettavaksi tilanteen tekee se, että syrjintä kohdistuu lapsiin. Koska uskonnonopetus on, kuten edellä on mainittu, uskonnon harjoitusta, hallintojärjestelmä, joka käytännössä tekee koulusta kristillisen, rikkoo uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapautta.

Lukion elämänkatsomustiedon opetus syntyi aikoinaan siksi, että lukioiden oppilaita erosi runsaasti kirkosta uskonnonopetuksesta vapautuakseen. Peruskoulun uskontojen historian ja siveysopin opetus oli, kuten YK:n Ihmisoikeuskomitea on lausunnossaan todennut, alun perin osittain kristillistä.

Jos Vapaa-ajattelijain liiton silloinen pääsihteeri ei olisi ryhtynyt puolustamaan uskontokuntiin kuulumattomien oikeuksia, muille kuin evankelis-luterilaisille opetettaisiin Suomen kouluissa puolikristillistä uskontotietoa ja etiikkaa.

Sellainen oli ministerien Per Stenbäck ja Kalevi Kivistö alkuperäinen lakiesitys. Vapaa-ajattelijat hyväksyivät silloisen elämänkatsomustiedon vähemmän huonona vaihtoehtona. Nyt tilanteeseen olisi saatava todellinen korjaus.

Uskontokuntiin kuulumattomilla on mahdollisuus saada elämänkatsomustiedon opetusta, jos oppilaan huoltajat ovat ilmoittaneet oppilaan vapautettavaksi uskonnon opetuksesta.

Komitean ehdotus, jonka mukaan uskonnon opetuksesta vapauttaminen on uskontokuntiin kuulumattomien kohdalla automaattista, on kannatettava. He saavat ilman eri ilmoitusta elämänkatsomustiedon opetusta.

Liitto ei kannata sitä, että uskontokuntiin (komitea: uskonnollisiin yhdyskuntiin) kuuluvat oppilaat voisivat osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen lukuun ottamatta edellä mainitsemaamme tapausta, jossa se oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella vastaa hänen uskonnotonta katsomustaan.

Perustelemme kantaamme sillä, että uskontokuntien jäsenten osallistuessa opetukseen elämänkatsomustiedon oppisisältö ei säilyisi nykyisellään, vaan muuttuisi nykyistäkin enemmän uskonnon oppisisällön kaltaiseksi.

Erityisesti suuret uskonnolliset yhdyskunnat vaatisivat elämänkatsomustiedon oppisisältöjen muutosta, jos uskontokuntien jäsenet osallistuisivat oppiaineen opetukseen. Kokemukset vanhasta uskontojen historian ja siveysopin opetuksesta pelottavat.

Kouluja tarkasteltaessa Vapaa-ajattelijain liitto kiinnittää erityistä huomiota uskonnottomien opettajien ihmisarvoa alentavaan asemaan kouluissa.

Pienissä kouluissa uskonnottomat ovat joutuneet salaamaan vakaumuksensa ja kuulumaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon, koska evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen järjestämisestä johtuvat vaikeudet olisivat estäneet heidän pääsynsä opettajanvirkaan tai aiheuttaisivat vakavia vaikeuksia opettajien viran hoitamiselle. Toisaalta on hämmästyttävää, että ortodoksiset opettajat eivät ole joutuneet samanlaisen syrjinnän kohteiksi.

Kouluissa järjestetään päivänavauksia, koska ne ovat evankelis-luterilaisen kirkon keino näyttää mahtiaan ja pakottaa uskonnottomat kuuntelemaan hartaustilaisuuksia. Tarvetta päivänavauksiin ei ole, ja ne puuttuvat maista, joissa ei ole aamuhartausperinnettä. Jos aiotaan tehdä jotain opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksien turvaamiseksi, koulujen päivänavaukset on poistettava. Niillä ei ole nykyään enää muuta tehtävää kuin katsomusvapauden rikkominen.

Uskontoa opetetaan kouluissa myös muissa oppiaineissa kuin uskontotunneilla. Ainakin Oulun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta antaa tällaiseen tähtäävää opettajakoulutusta. Koska uskonnonopetus on uskonnon harjoittamista, uskonnon opettaminen muilla kuin uskontotunneilla on perustuslain vastaista.

Koulun juhlilla on usein uskonnollinen luonne. Kevätjuhlakin päättyy Suvivirteen, vaikka on itsestään selvää, että virren veisaaminen ja jopa sen kuunteleminen on uskonnon harjoittamista.

Uskonnottomia opettajia pakotetaan yleisesti valvomaan koulun päivänavauksia, koulujen uskonnollisia tilaisuuksia ja koululaisjumalanpalveluksia. Jopa opettajan pakottaminen viemään oppilaat kirkon ovelle on uskonnottoman ihmisarvoa loukkaavaa.

Silloisen pääsihteerin Erkki Hartikaisen YK:n Ihmisoikeuskomiteaan valittamisen jälkeen annettiin asetus, jonka mukaan opettaja ja oppilas voitiin vapauttaa tällaisista tilaisuuksista.

On erityisesti ministeri Olli-Pekka Heinosen syy, että tämä asetus on kumottu. Väite, että Suomen perustuslaista automaattisesti seuraisi opettajien vapautus uskonnonopetukseksi katsotusta toiminnasta, ei ainakaan evankelis-luterilaisen kirkolliskokouksen lausunnon mukaan pidä paikkaansa.

Vapaa-ajattelijat toivovat, että Eduskunta tekisi selvät esitykset päivänavausten lopettamisesta, koulujen yhteisten tilaisuuksien uskonnottomasta luonteesta ja koululaisjumalanpalvelusten lopettamisesta. Tämä kohentaisi keskinäistä sopua koulumaailmassa.

Lisäksi toivomme yhteiskunnan tukijärjestelmää niille uskonnottomille opettajille, jotka joutuvat vaikeuksiin (etenkin pienissä kouluissa) siksi, että he eivät kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Uskonnottomia opettajia on kohdeltava tuntijärjestelyissä tasa-arvoisesti esimerkiksi verrattua ortodoksisiin opettajiin.

Vapaa-ajattelijat ovat ehdottaneet erityisen näitä asioita käsittelevän tasa-arvovaltuutetun viran perustamista. Tasa-arvovaltuutettu olisi tarpeellinen, asiantuntijalautakunta perustuslain vastainen.

Tehtäviä

  1. Onko ateisteilla kansainvälisten sopimusten perusteella oman vakaumuksen mukaiseen opetukseen Suomen kouluissa?
  2. Tutkikaa, miten katsomusopetus on järjestetty Ranskan yhteiskunnan ylläpitämissä kouluissa.
  3. Tutkikaa, miten katsomusopetus on järjestetty Yhdysvaltain yhteiskunnan ylläpitämissä kouluissa.
  4. Tutkikaa, mitä mieltä Suomen Ateistiyhdistys ry on Suomen katsomusopetuksesta.
  5. Miten Suomen katsomusopetus olisi sinun mielestäsi järjestettävä?

Mitä ihmisen pitäisi tehdä elämällään

Ratsastamaan aikova kipuaa satulaan väärin päin.
  • Taitaisi olla parempi kääntyä satulassa toisin päin, evästi ratsastuksenopettaja.
  • Älä sinä rupea minua neuvomaan. Ethän edes tiedä, mihin suunaan aion ratsastaa.
Teot jakautuvat kahteen luokkaan, niihin, jotka suoritamme jonkin muun takia, ja niihin, jotka suoritamme niiden itsensä takia.

Toisia asioita toivomme joidenkin muiden asioiden takia ja toisia niiden itsensä takia.

Saatamme esimerkiksi mennä lukioon päästäksemme opiskelemaan korkeakouluun.

Miksi menemme korkeakouluun?

Suorittaaksemme loppututkinnon.

Miksi haluamme suorittaa loppututkinnon?

Saadaksemme hyvän työpaikan.

Miksi haluamme saada hyvän työpaikan?

Ansaitaksemme rahaa.

Miksi haluamme ansaita rahaa?

Viettääksemme mukavaa ja miellyttävää elämää. Haluamme tulla onnellisiksi.

Voimme vielä kysyä, miksi haluamme tulla onnellisiksi.

Onnellisuus on päämäärä sinänsä, lopullinen päämäärä.

Tehtäviä

  1. Tarkastelkaa jotain päämäärää ja yrittäkää löytää sen taustalta muita päämääriä. Löytyykö pohjimmainen päämäärä?
  2. Keksikää kolme pohjimmaista päämäärää.
  3. Keksikää keinoja näiden päämäärien saavuttamiseksi.

Hyvä elämä:Maallisia hyvän elämän malleja

Vierasperäiset sanat

Yhdysvaltain presidentin George W Bushin kerrotaan kehuneen Iso-Britannian pääministeriä Tony Blairia siitä, että viimeksi mainittu puolustaa demokratiaa kansansa vastustuksesta huolimatta.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten vierasperäisiä sanoja kuten ”demokratia” käytetään väärin. Jos Bushin lausuma suomennettaisiin myös sanan ”demokratia” osalta, siitä tulisi seuraavaa: Tony Blair puolustaa kansanvaltaa kansansa vastustuksesta huolimatta.

Otsikko sisältää kaksi sellaista vierasperäistä sanaa: ”post” (latinaa, tarkoittaa jälkeen) ja ”humanismi” (on latinaa ja tarkoittaa ihmisläisyyttä). Vierasperäisiä sanoja ei pitäisi yleensä käyttää ollenkaan, mutta Suomen oloissa sanat ”humanismi” ja ”posthumanismi” on välttämätöntä tuntea, jotta voisi puolustaa omaa todellisuuskäsitystään.

Posthumanismin ja humanismin määritelmistä

Juuri mitään ei pitäisi yrittää esittää yhdellä ainoalla sanalla. Yhdestä sanasta ei liioin pitäisi vetää johtopäätöksiä siitä, mitä sanalla tarkoitetaan.

Posthumanismi on se, mikä tulee humanismin jälkeen.

Virallisen humanismin määritelmän on laatinut Kansainvälinen humanistinen ja eettinen liitto IHEU (International Humanist and Ethical Union).

Seuraavassa esitetään sekä alkuperäinen englanninkielisen määritelmä että suomennos siitä:

IHEU:n päätös vuodelta 1996

”IHEU member organisations have resolved in 1996 that:

Humanism is a democratic and ethical life stance, which affirms that human beings have the right and responsibility to give meaning and shape to their own lives. It stands for the building of a more humane society through an ethic based on human and other natural values in the spirit of reason and free inquiry through human capabilities. It is not theistic, and it does not accept supernatural views of reality.''

Suomennos (EH):

”IHEU:n jäsenjärjestöt ovat vuonna 1996 päättäneet, että:

”Humanismi on kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, joka väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Se pyrkii nykyistä inhimillisempään yhteiskuntaan inhimillisten ja muiden luonnollisten arvojen sekä inhimillisten kykyjen kuten järjen ja vapaan tutkimuksen avulla. Se ei ole jumalauskoinen, eikä se hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä.”

Määritelmien ongelmia

Englannin kielen kohtuuton valta-asema

Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota englannin kielen kohtuuttomaan valta-asemaan.

Englannin kieli ei ole millään tavoin niin selkeä kuin sen nykyisen tutkimuksen tarpeita silmällä pitäen pitäisi olla.

Meillä kaikilla on oikeus vaikuttaa sanojen merkityksiin, ja meillä on oikeus määritellä niitä nykyistä selkeämmin ja tarkoituksenmukaisemmin.

Vaikka olemme suomalaisia, meillä on oikeus tehdä parannuksia myös englannin kieleen.

Sanan "humanismi" monet merkitykset

Sanaa ”humanismi” käytetään melko usein myös muussa kuin yllä esitetyssä merkityksessä.

Sanan ”humanismi” käyttö uskonnottomien ihmisten järjestöjen nimissä, aiheuttaa koko ajan sekaannuksia sanan muiden merkitysten vuoksi.

Esimerkiksi ns. humanististen tieteiden oppineita ja opiskelijoita sanotaan usein humanisteiksi.

Paha sekaannus käsitteessä "vapaa-ajattelu"

Valitettavasti sama sekaannus vallitsee käsitteen ”vapaa-ajattelu” ympärillä. ”Ajatuksen vapaus” olisi paljon parempi ilmaisu.

Vapaus jostakin

Kokonaan eri asia on, vaaditaanko ”uskonnonvapautta”, ”uskonnottomuuden vapautta”, ”katsomusvapautta”, ”käsitysvapautta” vai ”ajatuksen vapautta”. Tietysti on viisasta vaatia nimenomaan ajatuksen vapautta, koska ajatuksen vapaus on näistä käsitteistä vähiten sekava.

Oikeus tietää totuus

Ajatuksen vapauden lisäksi ihmisillä on oikeus tietää totuus kaikista olennaisen tärkeistä asioista, ja se on lukion toisen kurssin aihe.

Ovatko julkilausumat määritelmiä

On hyvin laajoja julkilausumia kuten Humanistinen julkilausuma 2000 (Humanist Manifefesto 2000), jonka on laatinut uskonnottoman humanismin johtohahmo Paul Kurtz. Vaikka julkilausuma ei ole IHEU:n laatima, esimerkiksi IHEU:n puheenjohtajan Roy Brownin on puolustanut sitä puheenjohtajakaudellaan innokkaasti.

Kun laaditaan laajoja julkilausuma kuten Humanistinen julkilausuma 2000 tai Vapaa-ajattelijain liiton kulttuuriohjelma, ei ole todennäköistä, että kovin monet olisivat yhtä mieltä asiakirjan koko sisällöstä.

Tästä syystä on syntynyt yllä esitetty humanismin vähimmäismääritelmä.

Eräs kristillisen katolisen kirkon johtaja, paavi, joka aikoinaan väitti olevansa humanisti, oli varmaan IHEU:n kanssa eri mieltä humanismin vähimmäismääritelmästä.

Miksi posthumanismi

Kun aika monet suomalaiset humanistit harjoittavat suurmiesten, ”nerojen” ja jopa tavallisten filosofian professorien palvontaa, seuraavassa esitellään humanismia kehittyneempi ajattelutapa, jossa ei esiinny henkilöpalvontaa ainakaan yhtä silmiinpistävästi kuin tavallisessa humanismissa.

Jos nimitystä ”posthumanismi” käytetään tulevaisuudessa pahasti väärin, siitä on sitten syytä luopua.

Posthumanismilla ei seuraavassa tarkoiteta ihmislajia seuraavaa ihmisestä periytyvää eläinlajia (post - human = ihmisen jälkeen), ihmisen toiminnan tehostamista lääkkeillä tai uudella tekniikalla (tietokone aivoissa ym.) tai muuta vastaavaa.

Posthumanismilla tarkoitetaan seuraavassa todellisuuskäsitystä, joka on perinteistä humanistista todellisuuskäsitystä oikeampi.

Kun käsitettä ”posthumanismi” ei ole Suomessa juuri esitelty, seuraavassa on esitelty yleiskuvaus posthumanismille.

Yleisimmillään posthumanismi on jotain, joka tulee humanismin jälkeen.

Posthumanistien on perusteltava, miksi humanismi ei riitä sekä missä kohdin humanismi on väärässä.

Luonnon ja ihmisen tasa-arvo

Jos pitäisi laatia posthumanistinen julkilausuma, sen alku voisi olla esimerkiksi:

”Ihmiset eivät ole kaikkeuden tärkeimpiä olioita.”

Käsite ”tärkeä” on tietysti hyvin inhimillinen, mutta meidän ihmisten on vaikea ilmaista tällaista tasa-arvo­vaatimusta millään muullakaan sanalla.

Jumalattomuus ja luonnollisuus (naturalismi)

Edellä sanottu ei tarkoita, että posthumanistien pitäisi uskoa yliluonnollisiin olioihin, jumaliin, ufoihin jne. Posthumanisteille ja humanisteille on yhteistä se, että he eivät ole jumalauskoisia eivätkä he hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä.

Oikeuksien laajentaminen ihmiskunnan ulkopuolelle

Luonnon tuhoutuminen

Kun ihmiset lisääntyvät ja Raamatun sanoin ”täyttävät maan”, sukulaisillamme nisäkkäillä, kaukaisemmilla sukulaisillemme eläimillä ja vielä kaukaisemmilla sukulaisillamme kasveilla menee entistä huonommin.

Ihmisen toiminnan seurauksena eläimiä ja kasveja on kuollut sukupuuttoon, ja niitä kuolee sukupuuttoon myös tästä eteenpäin, teimmepä mitä tahansa.

Posthumanistien mielestä ihmisten rajoittamaton oikeus lisääntyä ei kuulu ihmisoikeuksiin.

Ihmisten rajoittamaton lisääntyminen loukkaa muiden elollisten olentojen oikeuksia.

Ihmisillä ei ole oikeutta hävittää edes elotonta luontoa.

Kristillinen käsitys

Kristillisen käsityksen mukaan kristinuskon jumala on korkein olento, ja ihminen, joka on kristinuskon mukaan tämän jumalan kuva, on toiseksi korkein olento.

Sitten tulee muu luonto, jota ihminen Raamatun sanoin ”hallitsee”.

Humanistien käsitys

On sanottu, että humanismi pudotti tästä pois jumalat ja jätti ihmisen yksin hallitsemaan luontoa.

Posthumanistinen käsitys

On sanottu, että posthumanistit pudottivat ihmisen osaksi luontoa, joka ihmisen on kaikissa toimissaan huomioitava.

Järkiperäisyydenyleistys

Posthumanistit ovat humanistien kanssa yhtä mieltä siitä, että ihmisten on käytettävä järkeä ja tutkimusta, mutta posthumanismi tunnustaa sen, että inhimillinen tieto, luovuus ja äly ovat erittäin rajoittuneita.

On mahdollista, että kadulla kävelee vastaan hyvin toimeentulevia kansalai­sia, jotka puhekyvystään huoli­matta ovat testin mukaan lah­jattomampia kuin gorilla, sim­panssi tai delfiini.

Posthumanistien mielestä inhimillisiä kykyjä voidaan jo nyt täydentää esimerkiksi tietokoneilla, tietokoneohjelmilla, mielialaa parantavilla lääkkeillä, terveellisellä ravitsemuksella jne.

Tätä kirjoitusta ei olisi koskaan kirjoitettu ilman noita täydennyksiä.

Inhimilliset käsitteet ovat karkeistuksia

Posthumanistien mielestä monet inhimilliset uskomukset ovat haitallisia.

Erityisesti inhimillinen kieli ja virheelliset käsitykset kielen luonteesta ja merkityksestä aiheuttavat posthumanistien mielestä paljon sekaannuksia.

Siitä, että ihminen käyttää nimeä tai käsitettä ei voida päätellä vastaavan olion tai asiantilan olemassaoloa todellisuudessa.

Monet posthumanistit korostavat, että inhimillinen tieto on usein karkeistuksia. Fyysikko Kari Enqvistin sanoin:

”Ihmisen todellisuus on karkeistettu todellisuus ja sen seurauksena laadullisesti erilainen kuin atomaarinen todellisuus. Se ilmentää hiukkasten vuorovaikutuksia, mutta karkeistuksen vuoksi ei ole yksikäsitteisesti palautettavissa niihin (siitä ehkä liiankin monissa yhteyksissä käyttämäni iskulause, "kokonaisuus on vähemmän kuin osiensa summa").

Oletus, että kaikki ihmisen tajunnan ominaisuudet ovat seurausta karkeistuksesta, kuuluu tällä hetkellä todellisuuskäsityksen pikemmin kuin tieteen karsinaan. Kun muistamme, että karkeistusta joka tapauksessa on olemassa ja että jo pelkästään sen vuoksi elämysmaailmamme poikkeaa laadullisesti atomien maailmasta, kyseessä on yksinkertaisin mahdollinen olettamus.

Voimme lisäksi toivoa, että tulevaisuudessa sen oikeellisuutta voidaan tutkia tieteen keinoin. Siksi tämän oletuksen tulisi sijaita kaiken filosofoinnin lähtöruudussa. Fysikalismi on minimalistin elämänasenne."

Ihmisestä riippumaton siveys

Kansansaduissa eläimillä on hyveitä ja paheita kuten ihmisillä.

Posthumanistinen siveys ei voi perustua ihmisen hyveinä tai paheina pitämiin asioihin, vaan sen on perustuttava paljon yleisempiin periaatteisiin.

Varsin monet eläimet ottavat huomioon tekojen seuraukset. Seuraussiveys, kun sitä sovelletaan riittävän pitkällä tähtäyksellä, on muita inhimillisen siveyden muotoja yleisempi, ja jos kaikkeuden muilla planeetoilla on elämää, se voi menestyä ensisijaisesti seuraussiveyttä noudattamalla.

Seuraussiveys ei ota kantaa siihen, mitkä seuraukset ovat toivottavia, hyviä tai huonoja.

Seurausten arvottaminen

Tämä ei merkitse sitä, etteivät elolliset olennot voisi hyödyntää yleisiä periaatteita, joiden seuraukset ovat useimmiten olion kannalta toivottavia.

Eläimillä ihminen mukaan lukien esiintyy jopa perintötekijäin määräämiä periaatteita kuten vaistoja.

Eräät viisaustieteen (filosofian) professorit ovat tehneet siveydestä ja jopa totuudesta muodin piiriin kuuluvan asian.

Tällaista posthumanismit eivät voi hyväksyä.

Vaatemuodeista saattaa olla harmia, mutta vaatemuotien kanssa voi elää.

Totuusmuotien ja arvomuotien kanssa eläminen voi osoittautua vaikeaksi tai mahdottomaksi.

Tässä suhteessa posthumanistit ovat valistusajattelun seuraajia.

Erilaisuus on viisasta hyväksyä

Posthumanistit korostavat ihmisten, eläinten, mahdollisten muiden planeettojen elävien olentojen sekä mahdollisten tulevaisuuden olioiden erilaisuuden hyväksymistä ja pyrkivät luomaan edellytyksiä nykyistä tasa-arvoisemmalle ja paremmalle elämälle.

Eläinten asema ja oikeudet

Ihmis­ten ja muiden eläinten välillä ei ole laadullisia eroja. Erot ovat määrällisiä, vaikka eräät ominaisuu­det ovat kehittyneet ihmi­sessä pitemmälle. Vaikka ihmisen ai­nutlaa­tuisuutta ei kiistetä, jokai­nen muu eläinlaji on erilai­nen ja ainutlaatuinen täsmäl­leen samassa merkityksessä.

On miljoonia eläinlajeja, monet kaltaisiamme, joille humanis­mi ja sosiologismi ovat olleet kuolemanoppeja. Jos puhutaan ihmisyydestä, puhuttakoon myös eläimyydestä.

Ihmisiä ne ovat eläimetkin, sanotaan joskus. Monien nisäkkäiden yhteisöllisessä toiminnassa esiintyy huo­mattavaa älykkyyttä.

On mahdollista, ettei kansanvalta (sikäli kuin sitä on aidosti edes olemassa) ole kokonaan ihmisen keksintöä. Kädelliset hankkivat liittolaisia ja toteut­tavat pitkäjänteistä politiikkaa

Kultaisen säännön todellinen keksijä

Simpanssit ovat oivaltaneet vastavuoroisuuden: Tee ensin muille sitä, mitä toivoisit teh­tävän itsellesi.

Tätä ns. kul­taista sääntöä ei siis ensimmäisenä keksinyt Kungfutse, Buddha tai Platon. Sen kehitti historiassa nimettömäksi jäänyt simpanssi.

Eläinten samalla mitalla mittaamisen periaate avaa siveyden kehitykseen näkökulman, joka ulot­tuu miljoonia vuosia ihmislajin syntyä kauemmaksi. Sitä voi havainnoida monilla lajeilla kaloista al­kaen.

Mitä tavoitteita siveys edistää

Käyttäytymisen biologian tunteminen auttaa ta­juamaan ihmistä yhteiskunnallisena eläimenä, joka ei lopullisesti pääse eroon hyökkäävyydestä ja kilpailusta. Juuri siksi yhteisö hyötyy siveydestä.

Peter Singerin seuraussiveys

Kun monet posthumanistit laajentavat inhimillistä käsitystä ajattelevien koneiden ja ehkä mahdollisten ihmisen ja koneen yhdistelmien (kyborgien) suuntaan, Peter Singer on laajentanut näkökulmaa tietoisten eläinten suuntaan, ja monet eläinten oikeuksien puolustajat kannattavat Singerin edustamaa seuraussiveyttä.

Tulevaisuuden teknologiaan on varauduttava

Posthumanistien mielestä on selvää, että ihmislaji muuttuu myös tulevaisuudessa, ja on myös selvää, että ihminen voi toimia nykyistä älykkäämmin ja tehokkaammin yhdessä koneiden, erityisesti tietokoneiden kanssa.

Inhimillistä ajattelua voidaan tehostaa myös oppimalla nykyistä paremmin ymmärtämään aivojen toimintaa.

Aivoihin voidaan vaikuttaa sekä kemiallisesti että sähköisesti. Esimerkiksi liian paljon dopamiinia eräissä osissa aivoja voi aiheuttaa uskonnollisia kokemuksia tai olla osoitus erään tyypin skitsofreniasta.

On arvioitu, että tulevaisuudessa viidesosa maailman ihmisistä pystyy tuottamaan kaiken tarpeellisen.

On päätettävä, mitä jäljellejääneet neljä viidesosaa tekevät.

Päätöksenteko- ja johtamisjärjestelmiä on muutettava, jotta tulevaisuuden maailmassa selviydytään.

Entistä mutkikkaampia ongelmia ei voida ratkaista äänestämällä, kokoustamalla tai jonkun ammattijohtajan tiedoilla ja taidoilla.

Posthumanistit eivät ole edistysuskoisia

Posthumanistit eivät ole edistysuskoisia.

Ihmisyhteiskuntien kehitystä ei voida ainakaan nykyisillä tiedoilla ennustaa kovin pitkälle eteenpäin.

Optimismi tarkoittaa sitä, että joku uskoo tapahtuvan sitä, mitä toivomme tapahtuvan. Pessimismi tarkoittaa sitä, että joku uskoo tapahtuvan sitä, mitä emme toivo.

Näitä kaksi käsitystä voivat olla myös kaikilla jonkin ihmisjoukon ediustajilla.

Jotkut posthumanistit kuten transhumanistit, ovat optimisteja: teknologian avulla maailmaa voidaan parantaa. ”Trans” tarkoittaa tuolle puolelle menemistä tai ylittämistä, transhumanismi on siis humanismin ylittämistä. Transhumanistit ovat myös Suomessa järjestäytyneet.

Posthumanismin lajeja: Transhumanismi

Transhumanismi on ihmiskunnan tulevaisuutta pohtiva ja siihen vaikuttamaan pyrkivä ajattelusuuntaus, jonka mukaan ihminen nykyisessä muodossaan ei edusta kehityksemme päätepistettä, vaan pikemminkin verrattain varhaista vaihetta siinä.

Transhumanismin piirissä pyritään ymmärtämään ja arvioimaan teknologisen kehityksen tarjoamia lisääntyviä mahdollisuuksia nykyihmisyyden perustavanlaatuisimpienkin rajoitusten ylittämiseen.

Esimerkiksi vanhenemisen muuttamisen vapaaehtoiseksi transhumanistit näkevät tavoitteena, joka voitaneen aikanaan saavuttaa, ja useat katsovat joihinkin mahdollisesti kehitettäviin teknologioihin sisältyvän tätäkin olennaisempia tilaisuuksia muuttaa maailmaa tuntuvasti paremmaksi.

Suomeen on vuonna 2003 perustettu Suomen Transhumanistiliitto, joka peruskirjassaan asettaa toiminnalleen seuraavat lähtökohdat:
  1. Ihmiskunnan muuttuminen teknologian vaikutuksesta tulee jatkumaan. Muutoksen suunta voi olla toivottava tai ei-toivottava.
  2. Tulevaisuutta koskevia valintoja tehtäessä on välttämätöntä ottaa huomioon ihmiskunnan teknologisten valmiuksien todennäköinen dramaattinen kasvu. Realistisesti mahdollista on peräti, että tulevaisuudessa materiaalinen puute, vanheneminen ja jopa kuolema onnistutaan muuttamaan vapaaehtoisiksi, eivätkä ihmiset enää ole sidottuja moniinkaan nykyisiin perustavanlaatuisiin rajoituksiinsa. Toisaalta mahdollista on myös, että ihmiskunta tuhoutuu teknologiaa epäviisaasti käyttäessään.
  3. On erittäin tärkeää suunnata tutkimusresursseja ja tehdä yhteiskunnallisia ratkaisuja siten, että edistetään positiivista teknologista kehitystä ja otetaan huomioon myös vakavat riskit.
  4. Transhumanistien mielestä kannattaa suhtautua avoimesti, hyväksyvästi ja osallistuvasti teknologiseen kehitykseen, koska tällaisen asenteen myötä pystymme ohjaamaan kehitystä eettisesti kestävään suuntaan todennäköisemmin kuin siinä tapauksessa, missä yleinen suhtautuminen teknologiaan rakentuu liiallisten tutkimuskieltojen ja/tai välinpitämättömyyden ja passiivisuuden varaan.
  5. On syytä tukea ja luoda rationaalista keskustelua siitä, miten saavutettavissa oleviin teknologisiin valmiuksiin on viisainta edetä, ja minkälaisten yhteiskunnallisten ratkaisujen kautta kyseisiä valmiuksia on viisainta soveltaa, jotta tulokset ovat tasapuoliset ja oikeudenmukaiset.
  6. Transhumanistit puolustavat yksilöiden oikeutta käyttää teknologiaa vastuullisesti itsensä psyykkiseen ja fyysiseen kehittämiseen ja muokkaamiseen nykyisten perustavanlaatuisten biologisten rajoitustensa yli.
  7. Transhumanismiin sisältyy kaikkien olentojen hyvinvoinnin kunnioitus riippumatta siitä, ovatko kyseiset olennot ihmisiä, muita biologispohjaisia olentoja vai enemmän tai vähemmän teknologiapohjaisia olentoja.
  8. Transhumanismi on modernin humanismin laajentuma. Humanismin tavoin transhumanismikaan ei tue mitään tiettyä poliittista puoluetta, poliitikkoa tai poliittisen yhteiskuntajärjestyksen mallia.

Posthumanistinen aineellinen todellisuuskäsitys

Mikä on aineellinen todellisuuskäsitys

Eläimillä ja nykyisillä roboteilla on mitä ilmeisimmin aineellinen todellisuuskäsitys.

Vanhan sanonnan mukaan sika ei ymmärrä mitään pyhäpäivästä.

Ei ole syytä olettaa, että joidenkin muiden planeettojen asukkailla olisi aineellisesta todellisuuskäsityksestä poikkeava (esimerkiksi kristillinen) todellisuuskäsitys.

Muiden planeettojen Myöhempien aikojen pyhien kirkko on vielä perustamatta (Free Inquiry’n toimittaja Tom Flynn on kirjoittanut tieteisromaanin, jossa sellainen on perustettu, Tom Flynn: Notrhing Sacred, Prometheus Books, 2004).

Aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi) on olemassaolo-opillinen (ontologinen) käsitys, jonka mukaan todellisuus on aineellinen (materiaalinen).

Ainetta ovat aine ja energia. Aineenlisäksi on tyhjiö.

Tarkoituksenmukainen kieli

Ihmisten on tarkoituksenmukaista käyttää sanaa ”aine”.

Inhimillisistä ajatustunteistavapaan sanaston luominen todellisuuden esittämiseen on tarpeellinen, ja sen luomiseen olisi ryhdyttävä välittömästi.

Oliot, ominaisuudet ja viestit tietojenkäsittelyssä

Olio-ohjelmoidun robotin ohjelmassa on olioita, joilla on ominaisuuksia.

Oliot lähettävät viestejä toisilleen ja koneen osille.

Oliot saavat viestejä toisiltaan ja koneen osilta (kuten koneen aisteilta, esimerkiksi videokameralta, radiolta, lämpömittarilta jne.).

Aineelllisen todellisuuskäsityksen peruslauseet

Dosentti (1927-2007) Pertti Lindfors on väitöskirjassaan esittänyt mm. seuraavat aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) peruslauseet (mukaan on valittu hieman uudelleen muotoillen kuudestatoista väitteestä kymmenen yleisimmin hyväksyttyä):

  1. Ristiriidattomasti voidaan puhua myös sellaisista tapahtumista, joita kukaan ei ole havainnut. Olemassaolo ei ole pelkkää havaituksi tulemista.
  2. Todellisuus on aineellinen.
  3. Tietoisuus on aineellinen.
  4. Ajatus ja ajatuksen kohde ovat eri asioita.
  5. Havaitsija ja havainnon kohde ovat eri asioita.
  6. Nimi ja nimetty kohde ovat eri asioita.
  7. Kieli on eri asia kuin se kohde, josta kieli puhuu.
  8. Luonnossa vallitseva järjestys ja syysuhde ovat inhimilliseen kokemukseen ja vain inhimilliseen kokemukseen perustuvia.
  9. Pohjimmaltaan kokemustutkimus (kokemustiede) nojaa havaintolauseisiin. Havaintolauseiden totuutta arvioitaessa tarvitaan kybernetiikkaan perustuvaa tietoteoriaa (kybernetiikka tutkii järjestelmiä, jotka sisältävät ns. takaisinkytkentöjä eli itsesäätelyä).
  10. Ateismi on tosi.
Yllä olevissa lauseissa mahdollisesti esiintyvät ristiriidat Lindfors on ratkaissut ns. tyyppiteorialla. Jaakko Hintikan ja Gabriel Sandun mukaan ristiriitojen ratkaisuun ei nykyään tarvita edes tyyppiteorioita.

Tehtäviä

  1. Millä tavalla posthumanismi eroaa humanismista?
  2. Selvittäkää mitä tarkoittaa transhumanismi.
  3. Millä tavalla transhumanismi eroaa posthumanismista?

Hyvä elämä: uskonnollisia hyvän elämän malleja

Taustaa

Tämä luku on kirjoitettu vastaamaan opetushallituksen opetussuunnitelmaehdotuksen kohtaa ”oppii arvioimaan uskomuksia ja elämänkäsityksiä koskevia väitteitä”.

Tässä esitettyä yksityiskohtaisempi jumalatodistusten kritiikki on esitetty oppimateriaalissa et14.

Siellä esistetty uskontokritiikki on peräisin amerikkalaisilta viisaustieteenprofessoreilta.

Alla esistetty suppea uskontokritiikki on peräisin Iso-Britannian yliopistojen viisaustieteen alkeiskursseiksi tarkoitetuista oppikirjoista.

Mainittakoon, että kun akateemikko Oiva Ketonen oli Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian professorina, hän luennoi suurin piirtein alla olevan uskontokritiikin pitämissään viisaustieteenalkeiskurseissa.

Onko uskonnosta siveyden perustaksi

Useimmissa uskonnoissa väitetään, että on olemassa jumaliksi tai paholaisiksi kutsuttuja olentoja, jotka vaikuttavat maailman menoon ja ihmisten elämään.

Tunnetuimissa uskonnoissa on myös siveyssääntöjä (moraalinormeja) ja käyttäytymissääntöjä.

Usein uskontojen siveyssäännötperustuvat väitettyjen jumalien määräyksiin.

Uskonnottoman siveyden näkökulmasta on syytä tutkia, mitä perusteluja uskonnot ovat esittäneen jumalien olemassaololle.

Myöhemmin tarkastellaan erikseen sitä, miten siveyskäsityksiä on perusteltu ja mitä arvostelua eri siveyskäsityksiävastaan on esitetty. Jos jumalia ei ole olemassa, niiden antamiksi väitettyjäsiveyssääntöjä ei tarvitse ottaa huomioon.

Uskontojen todellisuuskäsityksiä

Sielunvalleusoppi

Monissa uskonnoissa väitetään myös, että inhimillinen tietoisuus on ollut olemassa jossain olotilassa ennen syntymää tai että ihminen jatkaa olemassaoloa jossakin olotilassa kuoleman jälkeen. Esimerkiksi hindut eivät usko, että ”ihminen” syntyy uudelleen, vaan että tietoisuus muodostuu ihmiseksi, eläimeksi, kasviksi, jumalaksi, paholaiseksi jne. Minkäänlaista näyttöä tällaisille käsityksille ei ole, mutta monet uskovat niihin siitä huolimatta.

Viimeinen tuomio

Erityisesti suomalaisessa evankelis-luterilaisessa kristinuskossa esiintyy käsitys, jonka mukaan kaikki ihmiset herätetään maailmanlopun jälkeen kuolleista ja että luterilaisten jumala määrää osan ihmisistä ikuiseen onneen Taivaaksi kutsutussa paikassa ja loput ikuiseen kärsimykseen Helvetiksi kutsutussa paikassa.

Helsingin Sanomissa 23.11.2008 kerrotaan, että noin puolet suomalaisista miehistä ja neljännes suomalaisista naisista uskoo kuolemanjälkeiseen elämään.

Uskominen hyveenä

Joidenkin kristittyjen mielestä jumalaan uskominen riittää Taivaaseen pääsyyn ja jumalaan uskomatta oleminen Helvettiin joutumiseen.

Tämä käsitys on edullinen uskonnosta hyötyville virkailijoille ja erityisesti papeiksi kutsutuille johtaville virkailijoille.

Taivas uskonnon siveyssääntöjen noudattamisen palkkiona, helvetti noudattamatta jättämisen rangaistuksena

Toisen käsityksen mukaan Taivaaseen (iankaikkiseen onnen tilaan) pääsyyn tarvitaan myös uskonnon siveyden mukaista elämää ja vastaavasti Helvettiin (iankaikkiseen kärsimykseen) joutumista edistää uskonnon siveyden vastainen elämä.

Voiko ihminen itse päättää, mihin hän uskoo

Ensimmäistä käsitystä voidaan arvostella siveellisesti mm. sillä perusteella, että ei ihminen voi päättää, mitä hän uskoo (tätä käsitystä on tarkasteltu myös kohdassa Pelurin todistus).

Jos jokin käsitys ei tunnu uskottavalta, ihminen ei voi uskoa siihen.

Toisaalla tässä oppimateriaalissa on tarkasteltu sitä, miten ihminen voidaan saada uskomaan asioihin, joihin hänet painostetaan osallistumaan.

Toista käsitystä voidaan arvostella sillä perusteella, että uskonto yrittää houkutella kannattajia katteettomilla lupauksilla ja aiheettomalla pelottelulla.

Seuraavassa on tarkasteltu uskoa sellaiseen kristinuskon jumalaan, jonka oletetaan olevan
  • kaikkivaltias,
  • kaikkitietävä ja
  • täydellisen hyvä (kaikkihyvä).
Koska tällainen jumala on, kuten myöhemmin osoitetaan, loogisesti ristiriitainen, monet kristinuskon koulukunnat eli lahkot ovat tinkineet jostain yllä mainituista kolmesta kristinuskon jumalan ominaisuudesta. Osa kristityistä pitää kiinni kaikista kolmesta ominaisuudesta esimerkiksi väittämällä, että paha ei ole todellista.

Islamin jumala muistuttaa kristinuskon jumalaa mutta voi olla hyvä tai paha. Tällöin ei välttämättä synny yllämainittua ristiriitaa. Sen sijaan syntyy kysymys siitä, mikä erottaa jumalan paholaisesta.

Tehtäviä

  1. Mitä haittoja syntyy, jos pelkkä uskominen johonkin palkitaan?
  2. Missä kristityt ovat eri aikoina uskoneet Taivaan ja Helvetin sijaitsevan?
  3. Onko a) kaikkivaltius b) kaikki tietävyys nykyisen fysiikan lakien mukaan mahdollista? Tarkastelkaa asiaa erityisesti suurimman signaalinopeuden (valon nopeus) ja pienimmän energiamäärän (kvanttimekaniikan mukaan) kannalta.

Luonnon järjestyksen todistus ja sen arvostelua

Todistus

Tämä jumalatodistus väittää, että kaikkialla luonnossa esiintyy tarkoituksenmukaisuutta ja järjestystä.

Tästä jumalatodistus päättelee, että tällä järjestyksellä ja tarkoituksenmukaisuu­della täytyy olla luoja ja että tämä luoja on jumala.

Esimerkiksi silmä on suunniteltu näkemi­seen.

Tämä päättely etenee väitetystä vaikutuksesta väitettyyn syyhyn.

Luonnon ilmiöitä verrataan ihmisten tekemiin. Kellon olemassaolosta voidaan päätellä kellon rakentajan olemassaolo.

Nyt väitetään, että vastaavalla tavalla silmän olemassaolosta voidaan päätellä silmän suunnit­telijan olemassaolo.

Tällöin vedotaan kellon ja silmän samankaltaisuuteen (analogiaan).

Sa­mankaltaisuuteen vetoavat todistukset olettavat, että jos oliot ovat jossakin suhteessa saman­kaltaisia, ne ovat samankaltaisia myös jossakin toisessa suhteessa.

Kun kello on ihmisen suunnittelema, päätellään, että myös silmä on jonkun, esimerkiksi jumalan, suunnittelema.

Samankaltaisuuden heikkous

Ensiksi voidaan huomauttaa, että taskukello ja herätyskello ovat vahvasti samankaltaisia ja saattaa olla aiheellista ajatella, että ne ovat jonkun tekemiä.

Kello ja silmä eivät ole vahvasti samankaltaisia.

Kun samankaltaisuus on heikko, myös johtopäätökset ovat heikkoja.

Luon­nossa esiintyy joskus vahvaa samankaltaisuutta ihmisen tekemän ja luonnossa esiintyvän vä­lillä.

Esimerkiksi muinaiset suomalaiset ajattelivat, että hiidenkirnut, joita esiintyy kallioissa ja jotka ovat kivien ja virtaavan veden aikaansaamia, ovat ihmisen kaltaisten olentojen teke­miä.

Myöhemmin on mm. väitetty, että maapallolla olisi jälkiä, jotka ovat avaruusolentojen tekemiä.

Näyttöä tällaisesta ei ole.

Kehitysoppi

Luonnon järjestyksen todistusta ei olisi ehkä koskaan keksitty, jos ihmiset olisivat aina tunte­neet kehitysopin nimellä kulkevan käsityksen elämän kehityksestä luonnonvalinnan seurauksena.

Kasvit, eläimet ja myös alkeellisemmat elävät oliot ovat ympäristöönsä hyvin sopeutuneita, koska vain ne eliöt, jotka sopivat johonkin ympäristöön, jäävät henkiin ja jatka­vat sukuaan.

Perintötekijät ovat monimutkaisia kemiallisia yhdisteitä, joissa tapahtuu muutok­sia monista ulkoisista tekijöistä (esimerkiksi radioaktiivinen säteily ja muut kemialliset yh­disteet perintötekijöiden ympäristössä) johtuen.

Useimmat perintötekijöiden muutokset ovat eliöille haitallisia, mutta joskus tapahtuu myös sellaisia muutoksia, jotka auttavat eliötä so­peutumaan ympäristöönsä.

Viimeksi mainitut muutokset jäävät henkiin, koska ne auttavat eliötä sopeutumaan ympäristöönsä entistä paremmin. Tätä ilmiötä kutsutaan luonnonvalin­naksi.

Luonnon järjestyksen selittämiseen ei siis tarvita jumalia.

Monet kristityt esimerkiksi Yhdys­valloissa uskovat mieluummin luonnon järjestyksen todistukseen kuin kehitysoppiin.

Jotkut kristityt uskovat, että kristinuskon jumala on luonut kehitysmekanismin. Kuitenkin kehitys­oppi selittää luonnossa tapahtuneen kehityksen ilman oletusta minkäänlaisesta jumalasta.

Eräissä Yhdysvaltojen osavaltioissa on ollut lakeja, joilla on joko kielletty opettamasta kou­luissa kehitysoppia tai on vaadittu kehitysopin rinnalle kristillisen luomisopin opetusta.

Raamattuun kirjaimellisesti uskovat kristityt saattavat jopa väittää, että jumala on luonut elämän kehityksestä todistavat fossiilit ihmisten uskoa koetellakseen.

Monet kristityt pitävät hyveenä sitä, että ihminen uskoo Raamattua varauksettomasti.

Useimmat Suomen suurimman kristinuskon lahkon evankelis-luterilaisen kirkon jäsenet hy­väksyvät kehitysopin.

Muita virheitä luonnon järjestyksen todistuksessa

Vaikka hyväksyttäisiin se, että luonnossa on todisteita suunnittelijan olemassaolosta, tämä ei to­dista, että suunnittelija olisi ollut kaikkivaltias, kaikkitietävä ja täydellisen hyvä (kaikkihyvä) jumala.

Ensiksi voidaan todeta, että vaikka olisi olemassa suunnittelija, suunnittelijan ei tarvitse olla yksi jumala.

Suunnittelijoina voisi olla joukko vähemmän kaikkivaltiaita jumalia.

Kun ihmiset suunnittelevat tietokoneita tai avaruusaluksia, suunnittelijoita on usein hyvin suuri joukko ih­misiä.

Itse asiassa tarkastellessamme esimerkiksi pyramideja, olemme vakuuttuneita, että nii­den rakentamiseen on tarvittu paljon ihmisiä.

Toiseksi mistään ei voida päätellä, että suunnittelija olisi ollut kaikkivaltias.

On hyviä syitä väittää, että kaikkeudessa on monia puutteita.

Esimerkiksi tämän kirjoittajan silmät ovat likinäköiset, ja on vaikea kuvitella, että kaikkivaltias, kaikkitietävä ja täydellisen hyvä (kaikkihyvä) jumala olisi tehnyt tällaisen suunnitteluvirheen.

Vaikka tällainen suunnittelija olisi ollut olemassakin, hän saattaisi olla aikoja sitten kuollut.

Paha

Kaikkitietävä, kaikkivaltiaan ja täydellisen hyvän (kaikkihyvän) jumalan olemassaoloa vastaan puhuu myös maa­ilmassa oleva paha.

Paha vaihtelee ihmisten julmuuksista kuten murhista ja kidutuksesta ih­misestä riippumattomiin sairauksiin ja luonnonmullistuksiin.

Kaikkitietävä jumala tietäisi, että pahaa on olemassa, kaikkivaltias jumala pystyisi poistamaan pahan ja täydellisen hyvä (kaikkihyvä) jumala poistaisi pahan.

Raamattuun kirjaimellisesti uskovat kristityt sanovat joskus, että kärsimykset ovat jumalan hyvyyttä ja että kärsimysten avulla ihmisiä kasvatetaan uskoon. Hyvin harvat suomalaiset ajattelevat nykyään näin.

Johtopäätös

Luonnon järjestyksen todistuksessa vedotaan havaintoihin luonnosta. Näille havainnoille on luonnontutkimuksen selitys, jota kutsutaan kehitysopiksi. Näistä havainnoista ei voida muutoinkaan päätellä kristinuskon jumalan olemassaoloa. Pahan olemassaolo todistaa päinvastaista.

Tehtäviä

  1. Miksi nimitys ”luonnonlaki” on harhaanjohtava?
  2. Mitä ”epäjärjestystä” luonnossa esiintyy?
  3. Mainitkaa joitakin äärimmäisen epätodennäköisiä tapahtumia, joita kuitenkin sattuu.
  4. Mitä ihmisen näkökulmasta pahaa ja epätarkoituksenmukaista esiintyy luonnossa?
  5. Miten voidaan päätellä, onko jokin ihmisten tekemä vai ei?
  6. Miten kehitysoppi selittää sen, että luonto on ihmisen toiminnalle sopiva?
  7. Pohtikaa olisiko mahdollista, että luonnonvalinta muuttaisi tulevaisuudessa ihmistä niin, että ihmisen toisiin ihmisiin kohdistama paha vähenisi?

Ensimmäisen syyn todistus ja sen arvostelua

Todistus

Toisin kuin luonnon järjestyksen todistus ensimmäisen syyn todistus ei vetoa erityisiin ha­vaintoihin vaan pelkästään siihen, että kaikkeus on olemassa.

Ensimmäisen syyn to­distus väittää, että kaikella olemassa olevalla on syynsä. Koska kaikkeus on ole­massa, sillä on syynsä, ja tämä ensimmäinen syy on jumala.

Ristiriitaisuus

Ensin todistuksessa vedotaan siihen, että kaikella on syynsä.

Tämän kanssa ristiriidassa on kuitenkin se, ettei ensimmäinen syy, jumala, tarvitse mitään syytä.

Todistuksen puolustaja voi väittää, että kaikki muu paitsi jumala tarvitsee syyn. Miksi pysähtyä tähän?

Väite, että jumala on itsensä syy (Baruch Spinoza 1632-1677) ei sovi yhteen sen kanssa, että syy on ajallisesti ennen seurausta.

Ensimmäisen syyn todistus ei ole todistus

Ei ole mitään perusteita väittää, etteivät syyt ja seuraukset voisi jatkua äärettömän kauas taak­sepäin.

Yhtä hyvin voitaisiin kuvitella, että on olemassa viimeinen tapahtuma, jonka jälkeen ei ole mitään.

Tällaiselle käsitykselle ei ole perusteita.

Juuri kukaanei usko ikuiseen elämään ennen syntymää ilman että uskoisi samalla kuoleman jälkeiseen elämään. Päinvastainen uskomus on yleinen.

Muita virheitä ensimmäisen syyn todistuksessa

Vaikka myönnettäisiin, että ensimmäinen syy olisi olemassa, mistään ei voida päätellä, että ensimmäinen syy olisi esimerkiksi kristinuskon jumala.

Vaikka ajateltaisiin, että ensimmäisen syyn täytyy olla hyvin mahtava, siitä ei voida päätellä, että tämä syy olisi kaikkitietävä, kaikkivaltias ja täydellisen hyvä (kaikkihyvä) eli kristinuskon jumala.

Vaikka tämä syy kuvi­teltaisiin kaikkitietäväksi, se ei voi olla täydellisen hyvä (kaikkihyvä), koska maailmassa on niin paljon pahaa.

Itse asiassa maailmassa on ollut paljon kärsimystä jo ennen ihmisen ilmaantumista maapal­lolle.

Hindulaisuudessa jälleensyntymisopin katsotaan saavan aikaan sen, että hyvä palkitaan ja paha rangaistaan (esim. Max Weber).

Sellaiset jumalat, jotka panevat ihmiset ja eläimet kärsimään, eivät kuitenkaan voi olla täydellisen hyviä.

Hindujumalista on myös sanottu, että ne voivat olla sekä hyviä että pahoja.

Tehtäviä

  1. Mikä yhteinen virhe esiintyy luonnon järjestyksen todistuksessa ja ensimmäisen syyn todistuksessa.
  2. Mikä ristiriita esiintyy ensimmäisen syyn todistuksessa?
  3. Mikä virhe on oletuksessa, että olemassaololla on aina syy?
  4. Miksi edes ensimmäisen syyn olemassaolo ei todistaisi mitään kristinuskon jumalan olemassaolosta?

Olemassaolo-opillinen (ontologinen) todistus ja sen arvostelua

Käsitteistä

Ontologia voidaan suomentaa opiksi olemassaolosta, mutta inhimillisen ajattelun historiassa on pikemminkin oppiriitoja siitä, mitä olemassaolo tarkoittaa kuin jotakin selkiintynyttä oppia olemassaolosta.

Todistus

Olemassaolo-opillinen todistus eroaa edellä mainituista siinä suhteessa, että todistuksessa ei vedota ol­lenkaan tosiasioihin.

Luonnon järjestyksen todistuksessa vedottiin kaikkeuden luonteeseen ja ensimmäisen syyn todistuksessa vedottiin kaikkeuden olemassaoloon.

Olemassaolo-opillinen todistus yrittää osoittaa, että jumalan olemassaolo on pääteltävissä jumalan määritelmästä.

Olemassaolo-opillisen todistuksen mukaan jumala on täydellisin mahdollinen olento.

Tämä olento ei olisi täydellinen, jos siltä puuttuisi olemassaolon ominaisuus.

Tästä syystä täydellisen olennon täytyy olla olemassa.

(Tiibetin buddhalaisuudessa olemassaolo on ominaisuus, mutta se on sellainen ominaisuus, joka tekee olennon epätäydelliseksi. Tässä kirjassa käytetään eurooppalaista olemassaolokäsitettä (ruotsin ”det finns” = saksan ”es gibt” = löytyy, englannin ”there is” = tuolla on)).

Tämä todistus vakuuttaa vain harvoja tavallisia ihmisiä, vaikka on suoralta kädeltä vaikea nähdä, mikä siinä on vikana.

Mielettömiä seurauksia

Jos olemassaolo-opillinen todistus hyväksyttäisiin, voitaisiin todistaa mielivaltaisia olioita olemassa oleviksi.

Voidaan esimerkiksi olettaa, että täydellisen joulupukin täytyy olla olemassa, koska siltä muutoin puuttuisi olemassaolon ominaisuus.

Vastaväitteenä on esitetty, että jumala on erikoistapaus, koska se on kaikista täydellisistä olennoista täydellisin.

Seuraavassa on esitetty vas­taväitteitä tälle.

Olemassaolo ei ole ominaisuus

Poikamies voidaan määritellä naimattomaksi miehesi. Naimattomuus on poikamiehen omi­naisuus.

Jos väitän, että poikamiehiä on olemassa, en ole lisännyt poikamiehen ominaisuuk­siin mitään. Olemassaolo ei ole ominaisuus kuten naimattomuus.

Poikamiehen käsite ei riipu siitä, onko poikamiehiä olemassa vai ei.

Pegasos voidaan määritellä hevoseksi, jolla on siivet. Voimme puhua pegasoksen ominaisuuk­sista kuten että sillä on neljä jalkaa ja kaksi siipeä.

Kun sanomme, että pegasoksella on neljä jalkaa ja kaksi siipeä, tarkoitamme, että jos pegasoksia olisi olemassa, niillä olisi neljä jalkaa ja kaksi siipeä.

Se, ettei pegasoksia ole olemassa, ei ole ongelma, koska olemassaolo ei ole ominaisuus.

Käsitteiden olemassaolo

Erään käsityksen (ns. nominalismi = käsitys, jonka mukaan yleiskäsitteet ovat vain nimiä) mukaan vain yksittäiset oliot ovat olemassa, eivät luokat ja käsitteet.

Toisen käsityksen mukaan (ns. realismi nominalismin vastakohtana = yleiskäsitteet ovat olemassa riippumatta siitä, ajatellaanko niitä), myös luokat ja käsitteet ovat olemassa.

Jos hyväksytään viimeksi mainittu käsitys ja myönnetään, että jumalan käsite on olemassa, tästä ei seuraa, että jumala on todellisuudessa olemassa.

Eihän kentaurin käsitteen olemassaolosta seuraa kentaurin olemassaolo.

Pahan olemassaolo

Vaikka olemassaolo-opillinen todistus muilta osin hyväksyttäisiin, pahan olemassaolo osoittaa, ettei täydellisen hyvää (kaikkihyvää), kaikkitietävää ja kaikkivaltiasta olentoa eli kristinuskon jumalaa ole olemassa.

Tehtäviä

  1. Miksi olemassaoloa ei meidän kielessämme pidetä ominaisuutena?
  2. Miten voidaan ratkaista, onko joku olento olemassa vai ei?
  3. Jakaantukaa kahteen ryhmään, joista toinen yrittää todistaa, että täydellinen joulupukki on oikeasti todellisessa maailmassa olemassa ja toinen yrittää kumota keksityt todisteet.

Tieto, todistus ja jumalan olemassaolo

Määritelmistä

Jumalatodistusten on ajateltu antavan tietoa jumalan olemassaolosta.

Tässä yhteydessä voi­daan käyttää perinteistä tiedon määritelmää, jonka mukaan väite on tietoa, jos se on sekä tosi että perusteltu.

Tämä tiedon määritelmä on osoittautunut yhteisöriippuvaiseksimutta se riittää tässä (muualla oppimateriaalissa paneudutaan tähän ongelmaan perinpohjaisemmin).

Jos tietäisimme, että jumala on olemassa, olisi totta, että jumala on olemassa. Li­säksi meillä pitäisi olla perustelut jumalan olemassaololle.

On myös mahdollista, että olen sattumalta oikeassa. Olen esimerkiksi katsonut viime viikon lehdestä, että on sunnuntai, luul­len, että kyseessä on uusi lehti. On totta, että on sunnuntai, mutta perustelu, eli viime viikon lehti, on virheellinen. En siis tiedä, että on sunnuntai.

Edellä olevat jumalatodistukset ovat osoittautuneet virheellisiksi. Mutta tiedänkö, ettei juma­laa ole olemassa? Kaikkivaltiaan, kaikkitietävän ja täydellisen hyvän (kaikkihyvän) jumalan olemassaoloa vas­taan puhuu pahan olemassaolo.

Pahan ongelma, sen ratkaisuyrityksiä ja niiden arvostelua

Maailmassa on kahdenlaista pahaa,
  • ihmisten aiheuttamaa ja
  • luonnossa esiintyvää.
So­dat, massamurhat kidutus jne. ovat ihmisten aiheuttamaa pahaa.

Lisäksi luonnossa esiintyy maanjäristyksiä, tulvia, hirmumyrskyjä jne., jotka aiheuttavat paljon pahaa.

Myös eläimet voivat kiduttaa toisia eläimiä.

Kun maailmassa on niin paljon pahaa, kuinka kukaan voi uskoa, että on olemassa kaikkival­tias, kaikkitietävä ja täydellisen hyvä (kaikkihyvä) jumala?

Kristityt ovat yrittäneet selittää tätä ns. pahan ongel­maa mm. seuraavilla tavoilla.

Paha suuremman hyvän saavuttamiseksi

Jotkut väittävät, että vaikka maailmassa esiintyvä paha ei ole hyvä asia, paha on tarpeen, koska se johtaa suurempaan moraaliseen hyvyyteen.

Ilman sairauksia, sotia ja julmuuksia ei olisi sankareita.

Ensiksi voidaan väittää, että pahan määrä ylittää sen, mitä tarvittaisiin sankareiden olemassa­ololle.

Miljoonien ihmisten massamurhat ovat tästä näkökulmasta tarpeettomia.

Suurin osa tällaisesta pahasta ei vaikuta mihinkään muuhun asiaan.

Paha ei välttämättä edes tule muiden ihmisten tietoon.

Toiseksi, maailma, jossa olisi vähemmän sankareita ja vähemmän pahaa, ei olisi välttämättä mitenkään huonompi kuin nykyinen.

Kun pieni lapsi kuolee parantumattomaan sairauteen, on vaikea nähdä, millä tavalla tämä tekisi joistakin muista ihmisistä parempia. Käyttäisikö täydellisen hyvä (kaik­kihyvä) jumala tällaisia menetelmiä ihmisten moraaliseen kasvattamiseen?

Tulisiko perheenisän sahata nuorimmalta käden poikki, jotta vanhemmat sisarukset voitaisiin kasvattaa sankarillisesti kutsumaan ambulanssi niin että kirurgi voisi sitten sankarillisesti pelastaa tilanteen liittämällä käden takaisin?

Samankaltaisuus taiteen kanssa

On väitetty, että maailman ja taideteosten välillä vallitsee samankaltaisuutta. Sävellyksissä tarvitaan myös riitasointuja, ja maalauksissa on tummia ja vaaleita alueita. Samalla tavalla paha edistää maailman kokonaisuuden kauneutta ja sopusointuisuutta. Tätä käsitystä vastaan voidaan esittää mm. seuraavia vastaväitteitä.

Ensiksi tämä käsitys ei ole uskottava. On vaikea käsittää, kuinka haavoittunut ihminen, joka on jäänyt rintamalinjojen väliin sodassa, voisi edistää maailman sopusointuisuutta. Jos tällai­nen on sopusointuisuutta jumalan näkökulmasta, ei voida väittää, että kyseessä olisi täydellisen hyvä (kaikki­hyvä) jumala. (Tietysti ihmisissä on myös niitä, joiden mielestä sota on kaunista.)

Toiseksi jumala, joka sallii esteettisistä syistä sellaisia kärsimyksiä, on pikemminkin sadisti (=henkilö, joka nauttii toisten kidutuksesta). Tämä jumalatodistus on pikemminkin todistus jumalan olemassaoloa vastaan tai se todistaa että jumala onkin paholainen.

Tehtäviä

  1. Etsikää esimerkkejä ihmisten aiheuttamasta pahasta ja tutkikaa pahojen tapahtumien syitä.
  2. Pohtikaa voidaanko ihmisten aiheuttamaa pahaa vähentää. Keksikää joitakin keinoja vähentää ihmisten aiheuttamaa pahaa.
  3. Millä tavoin ihmiset ovat oppineet menneitä aikoja paremmin hallitsemaan luonnossa esiintyvää pahaa?
  4. Pohtikaa, miksi jotkut saattavat pitää sotaa kauniina ja muutenkin hyvänä asiana?

Vapaa tahto pahan ongelman ratkaisuna ja sen arvostelua

Vapaan tahdon jumalatodistus

Tämä luku on kirjoitettu vastaamaan opetushallituksen opetussuunnitelmaehdotuksen kohtaa ”vapaa tahto”.

On väitetty, että jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon, kyvyn valita itse, mitä tehdä.

On myös sanottu, että jos meillä ei olisi vapaata tahtoa, olisimme kuin robotteja tai automaatteja ilman omaa päätäntävaltaa.

Ne, jotka hyväksyvät ns. vapaan tahdon jumalatodistuksen, väit­tävät, että vapaan tahdon olemassaolon edellytys on mahdollisuus tehdä pahaa, muutoin meillä ei olisi vapaata tahtoa.

Heidän mielestään on hyvä, että meillä on vapaa tahto, vaikka se johtaa joskus pahoihin tekoihin.

Lisäksi he väittävät, että teko ei ole ollenkaan siveellisesti (moraalisesti) arvioitavissa, jos se ei ole vapaan tahdon aikaansaama.

Kaksi kyseenalaista oletusta

Vapaan tahdon jumalatodistuksen kannattajat katsovat ensiksi, että maailma, jossa sekä vapaa tahto ja paha ovat olemassa, on parempi kuin maailma, jossa ihmiset ovat automaatteja mutta eivät tee koskaan pahaa.

Kärsimykset voivat olla niin valtavia, että monet toivoisivat olevansa automaatteja ja ilman kärsimystä.

Automaatit voisivat olla jopa niin ohjelmoituja, että he itse uskoisivat olevansa vapaita. Tällöin ihmiset uskoisivat olevansa vapaita mutta ei­vät tekisi pahaa.

Toiseksi voidaan kysyä, onko meillä vapaa tahto vai vain harhakuva siitä. Esimerkiksi psy­kologit selittävä useint valintojamme niitä edeltävillä elämäntapahtumilla. Emme siis voi olla var­moja, että meillä on vapaa tahto. Kuitenkin useimmat meistä ajattelevat, että meillä on vapaa tahto.

Kokemus vapaasta tahdosta perustuu siihen, että ihminen kokee voivansa tehdä päätöksiä, jotka tekevät hänen elämästään ennustettavaa.

Silloin, kun ihminen ei kykene tekemään ennustettavia valintoja, hän ei yleensä kykene tekemään valintoja lainkaan.

Ajatus, että tahto olisi ennustamaton, ei siis vastaa edes sitä, mitä me yleensä ymmärrämme vapaalla tahdolla eli kyvyllä tehdä merkityksellisiä päätöksiä.

Vapaa tahto ja ei pahaa

Jos olisi olemassa kaikkivaltias jumala, hän kaiketi pystyisi luomaan maailman, jossa olisi vapaa tahto mutta ei pahaa.

Sellaista maailmaa ei ole edes vaikea kuvitella.

Vaikka ihmisillä olisi mahdollisuus tehdä pahaa, tämän ei tarvitsisi koskaan käytännössä toteutua.

On loogi­sesti mahdollista, että kaikilla on vapaa tahto mutta siitä huolimatta kaikki valitsevat hyvän.

Erityisesti kristityt ajattelevat, että kristinuskon jumalaan uskovat ihmiset pääsevät kuoleman jälkeen Taivaaseen, jossa ei ole pahaa.

Jos Taivaassa olevat ihmiset eivät tee pahaa, onko heillä vapaa tahto?

Jumalan väliintulo

Monet uskontojen kannattajat uskovat, että jumalat voivat puuttua ja tosiasiallisesti puuttu­vatkin maailman menoon esimerkiksi suorittamalla ihmeitä. Itse asiassa taikuritaide on ollut alun perin ja on vieläkin intialaisten pappien keino todistaa kannattajilleen, että ihmeitä ta­pahtuu.

Jos jumala puuttuu maailmanmenoon vähäisissä asioissa, miksi hän ei puutu massamurhiin tai AIDS -epidemiaan?

Monet kristityt vastaavat, että jos jumala puuttuisi maailmanmenoon, silloin meillä ei olisi vapaata tahtoa. Tällöin heidän olisi myönnettävä, että puheet jumalan puuttumi­sesta asioihin joskus eivät pidä paikkaansa.

Joidenkin uskontojen (esim. eräät intialaiset uskonnot) jumalat eivät mitenkään jatkuvasti puutu maailmanmenoon.

Luonnollinen paha

Vaikka vapaan tahdon todistus selittäisi ihmisten aiheuttaman pahan, se ei selitä ihmisistä riippumatonta, luonnossa esiintyvää pahaa.

Vapaan tahdon ja maanjäristysten, tulivuorenpur­kausten sekä sairauksien välillä ei ole mitään yhteyttä.

Muinaiset ihmiset pitivät joskus luon­nonmullistuksia jumalien tapana rankaista ihmisiä, mutta nykyään vain harva suomalainen ajattelee enää niin.

Luonnollisen pahan olemassaolo selittyy nykyisen luonnontutkimuksen avulla. Luonnollinen paha aiheuttaa kärsimyksiä myös eläimille, ja se on aiheuttanut niitä jo paljon ennen ihmisen kehitystä maapallolle.

Luonnonlakien hyväntahtoisuus

Jos luonnossa ei esiintyisi riittävästi säännönmukaisuutta, elämä olisi mahdotonta. Sekä joka­päiväinen elämä että todellisuustutkimus (tiede) edellyttävät, että samoilla syillä on samoja seurauksia (kyseessä on usein tilastollinen säännönmukaisuus, samoilla syillä on melkein aina melkein samoja seurauksia).

Joskus väitetään, että koska tämä säännönmukaisuus on useimmiten meille suotuisaa, luon­nollinen paha on vain luonnon säännönmukaisuuksien onneton sivuvaikutus.

Jos olisi olemassa kaikkivaltias jumala, hän olisi voinut tehdä luonnon säännönmukaisuudet sellaisiksi, että luonnolliselta pahalta säästyttäisiin. Jos väitetään, että jumala on sidottu luonnon säännönmukaisuuksiin, hän ei ole oikeasti kaikkivaltias (tämä ei sido niitä, jotka katsovat, että jumala on sama asia kuin luonnon säännönmukaisuudet, tällöin jumala ei ole kaikkivaltias).

Jos luonnon säännönmukaisuuksien katsotaan olevan aivan hyviä, ihminen voi syyttää omaa itseään siitä, että asiat menevät huonosti.

Toiseksi voidaan kysyä, miksi jumala ei puutu luonnollisen pahaan tekemällä riittävästi ih­meit

Tehtäviä

  1. Pohtikaa missä mielessä ihmisen tahto on vapaa ja missä mielessä se ei ole vapaa.
  2. Mitkä tekijät rajoittavat yksilön tahdon vapautta?
  3. Pohtikaa missä määrin tulevia tapahtumia voidaan ennustaa.
  4. Pohtikaa miten ihmistä pitäisi täydentää jotta luonnollinen paha vaikuttaisi nykyistä vähemmän (esimerkiksi ihminen ei vanhentuisi, ihmisellä olisi kaksi sydäntä, rikkoutuneet elimet uudistuisivat kuten eräillä liskoilla jne.).
  5. Mitä seurauksia olisi siitä, että ihminen olisi perinnöllisesti kyvytön tappamaan toisia ihmisiä muutoin kuin vahingossa?
  6. Tuhoaako uskonto vapaan tahdon?

Ihmeet todisteina

Mikä ihme on

Uskonnollisissa taruissa puhutaan paljon ihmeistä. Monet uskovaiset väittävät ihmeitä edel­leen tapahtuvan.

Sanalla ”ihme” on monia merkityksiä.

Tavallisesti uskovaiset tarkoittavat ihmeellä jumalien puuttumista tapahtumien kulkuun luonnon säännönmukaisuuksien vastaisella tavalla. Ihmisten löytämät luonnon säännönmukaisuudet ovat yleis­tyksiä siitä, miten asiat tapahtuvat, esimerkiksi kappaleet putoavat maata kohti, tosissaan kuollut ei herää henkiin jne.

Tutkijat hyväsyvät säännönmukaisuuden vain, jos se perustuu hyvin suu­reen määrään havaintoja.

Ihmeeksi sanotaan myös harvinaisia tapahtumia. Esimerkiksi ihminen voi pudota korkealta ja selvitä monien suotuisien tekijöiden vuoksi hengissä.

Tällainen ihme ei ole ihme uskonnolli­sessa mielessä vaan sille on olemassa luonnontutkimuksen selitys. Oikeampi ihme olisi, jos joku putoaisi korkealta ja kimpoaisi takaisin.

Intialainen jumalanmies Sai Baba on haastettu taikomaan suurempia kultakimpaleita kuin hänen hihaansa mahtuu, mutta hän ei ole pystynyt sellaista ihmettä tekemään.

Ihmeet todisteina

Monet uskonnot väittävät, että kertomuksia jumalien suorittamista ihmeistä on pidettävä to­disteena jumalien olemassaolosta. Tätä käsitystä vastaan voidaan esittää seuraavaa arvostelua.

Mikä on suurempi ihme

On sanottu (esim. David Hume), että ihmeeseen ei pidä uskoa paitsi silloin, jos olisi suurempi ihme, että ihmeestä kertova on erehtynyt tai ei valehtele.

Tässä ihmettä on käytetty useassa eri merkityksessä. Vaikka ihmeitä olisi, ei ole perusteita pitää niitä todisteina jumalien olemassa­olosta.

Ihmeet ovat aina epätodennäköisiä

Vaikka ihmeet ovat loogisesti mahdollisia (on esimerkiksi loogisesti mahdollista, että täysin kuollut heräisi eloon) ei ole todisteita siitä, että niitä olisi kos­kaan tapahtunut. On viisasta perustaa käsityksensä käytettävissä olevaan näyttöön.

Miksi ihmeisiin uskotaan

Osalla ihmisistä on hämmästyttävä kyky uskoa epätodennäköisiin asioihin kuten vieraisiin ava­ruudesta, kuoleman jälkeiseen elämään jne.

Monet saavat tyydytystä mielikuvituksellisista uskomuksista.

Monet haluaisivat, että ihmeitä tapahtuisi, siksi monet uskovat niitä tapahtu­van.

On upeaa ajatella, että on päässyt ihmeen todistajaksi. Tämä saa ihmiset tulkitsemaan tavalli­sia tapahtumia ihmeiksi.

Lisäksi ihmiset helpommin muistavat epätavallisia kuin tavallisia ta­pahtumia.

Monet pelkäävät ihmeitä tapahtuvan ja uskovat kauhukuvitelmiinsa. Esimerkiksi jälleensyntyminen ei ole lainkaan toiveajattelua vaan kauhukuva.

Eri jumalien väitetään tekevän ihmeitä

Monet uskonnot väittävät jumaliensa tekevän ihmeitä. Jos ihmeitä tapahtuisi, niitä ei voitaisi pitää todisteina esimerkiksi kristinuskon jumalan olemassaolosta.

Vaikka jotkin tapahtumat vaikuttavat meistä ihmeellisiltä ja selittämättömiltä, luonnollinen selitys on aina todennäköisempi kuin vetoaminen jumaliin tai muihin yliluonnollisiin voimiin.

Näemme unia, muistamme asioita väärin ja luulemme nähneemme jotain, mitä emme ole näh­neet. On todennäköisempää, että aistimme ovat pettäneet meitä tai että olemme tulkinneet aistimuksiamme väärin kuin että olisi tapahtunut ihmeitä.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa mitä ihmeitä Suomen tiedotusvälineet ovat viime aikoina esitelleet. Yrittäkää selvittää, mistä näissä jutuissa on todellisuudessa kysymys.
  2. Pohtikaa miksi monet ihmiset haluavat uskoa ihmeisiin.
  3. Mitä ihmeitä esiintyy esimerkiksi Harry Potter -kirjoissa? Miksi näissä kirjoissa esitetään ihmeitä?
  4. Mikä saa ihmiset soittamaan radion tai television luontoiltaan ja kysymään, onko hänen näkemänsä tapahtuma hyvin harvinainen?

Pelurin todistus

Taustaa

Monet palaavat pienin panoksin esimerkiksi lottoa. Vaikka on hyvin epätodennäköistä, että lotossa voittaa päävoiton, hyvinkin vähävaraiset pelaavat lottoa paremman elämän toivossa.

Myös uskonnot ovat kautta aikojen käyttäneet ihmisten toiveita hyväksi.

Vaikka monet menneiden aikojen ihmiset eivät tosissaan uskoneet taikojen, jumalille uhrauksen tai jumalilta pyytämisen (rukoilemisen) mitään auttavan, he katsoivat usein, etteivät taikamenot tai jumalien lepyttäminen ole suuremmin haitaksikaan.

Suuret johtajat halusivat usein enem­män kuin on mahdollista. Esimerkiksi he halusivat jatkaa elämäänsä jossain muodossa kuo­leman jälkeen. Egyptin pyramidit ovat esimerkki siitä, mihin mahtavien johtajien toiveajattelu on johtanut.

Jossain historian vaiheessa uskonnolliset johtajat alkoivat luvata kannattajilleen kuoleman jälkeistä elämää.

Halpa hinta lisää myyntiä

Usein kuoleman jälkeisen elämän saavuttaminen vaati kalliita uhreja (esi­merkiksi verta, joka on aikojen kuluessa laimentunut viiniksi).

Kun uskontojen välinen tais­telu kannattajista kiihtyi, kuoleman jälkeistä elämää alettiin luvata yhä pienemmin panoksin.

Lopulta pelkkä usko kyseisen uskonnon jumaliin tai jumalaan riitti pappien mielestä kuole­man jälkeisen elämän takeeksi.

Kuoleman jälkeisiä palkintoja on helppo luvata

Kun pelkkä kuoleman jälkeinen elämä ei houkutellut kaikkia, uskonnot alkoivat tarjota usko­ville nautinnollista tai hyvää elämää kuoleman jälkeen ja ikuisia kärsimyksiä vääräuskoisille tai ainakin niille, jotka eivät uskoneet ollenkaan.

World Trade Centerin syyskuun 11. päivänä 2001 tapahtunut tuhoaminen itsemurhaiskulla johtui mm. tällaisesta uskosta kuoleman jälkeiseen hyvään elämään.

Onko jumalaan uskominen peliteoreettisesti kannattavaa

Pelurin todistus ei pyri todistamaan, että jumala on olemassa.

Sen sijaan se pyrkii osoitta­maan, että jumalaan uskominen on peliteoreettisesti kannattavaa.

Pelurin todistus sanoo, että vaikka ei tiedettäisi, onko jumala olemassa vai ei, jumalaan kannattaa uskoa, koska näin saa­vutettava palkinto, iankaikkinen elämä, on äärettömän suuri, ja epäuskosta seuraava rangais­tus, iankaikkinen kärsimys, on hirvittävä. Voiton odotusarvo, joka on voiton todennäköisyys kertaa voiton arvo, on näin ollen äärettömän suuri.

Pelurin todistus (Pascalin vaaka), sanoo, että jos jumala on olemassa ja jos uskomme, saavu­tamme suuren palkinnon, iankaikkisen elämän.

Jos jumalaa ei ole olemassa, menetämme ken­ties jotakin elämässämme uskoessamme, mutta se on vähäistä verrattuna siihen, että saavu­tamme iankaikkisen onnen.

Jos jumalaa ei ole olemassa ja emme usko hänen olemassaoloonsa, voitamme kenties jotakin pientä elämässämme.

Mutta jos jumala on olemassa ja emme usko, joudumme iankaikkisiin kärsimyksiin. Pelurin mukaan kannattaa lyödä vetoa sen puolesta, että jumala on olemassa.

Voimmeko päättää siitä, mihin uskomme

Jos pelurin todistus hyväksytään, voidaan kuitenkin väittää, että emme noin vain voi päättää siitä, mihin uskomme.

En voi päättää huomenna uskoa, että siat lentävät tai että Helsinki on Kii­nassa tai että on olemassa kaikkivaltias, kaikkitietävä ja täydellisen hyvä (kaikkihyvä) jumala.

Pelurin todistus ei esitä jumalaan uskomiselle mitään näyttöä, se vain sanoo, että pelurina minun olisi hyvä us­koa niin.

On sanottu (esim. Pascal), että jos jumalaan uskominen on meidän tunteittemme vastaista, meidän pitää ryhtyä elämään ikään kuin uskoisimme jumalaan.

Pitää ryhtyä käymään usko­vaisten tilaisuuksissa (esim. kirkoissa) ja pitää ryhtyä pyytämään jumalilta jotain (rukoile­maan).

On sanottu, että jos ryhdymme käyttäytymään kuten uskovainen, alamme pian myös uskoa kuten uskovainen.

On viitteitä siitä, että ihmiset todella alkavat uskoa siihen, mitä heidät esimerkiksi pakotetaan tekemään.

On mahdollista, että ihminen saattaa alkaa uskoa ajan oloon jopa omiin valhei­siinsa.

Englannin kuninkaan, joka ei ollut mukana merkittävässä taistelussa, mutta joka oli vuosikymmeniä valehdellut olleensa siellä, kerrotaan vanhoilla päivillään uskoneen omaan valheeseensa.

Todistuksen siveys

On sanottu (esim. William James), että jos olisimme jumalan asemassa, meidän pitäisi tehdä kaikkemme estääksemme ihmisiä uskomasta jumalaan valheellisesti ja itsekkäästi palkkion toivossa. (Buddhalaisuudessa on väärin tehdä hyviä tekoja saadakseen paremman jälleensyntymän.)

Todistus voidaan kääntää

Voidaan yhtä hyvin väittää, että ateisti palkitaan äärettömällä palkinnolla ja uskovainen tuo­mitaan äärettömiin kärsimyksiin kuoleman jälkeen.

Tällöin pelurin olisi pyrittävä olemaan uskomatta jumalaan.

Tällaista näkemystä esitetään harvoin, sillä ateistit eivät yleensä usko kuoleman jälkeiseen tai kuolemaa edeltävään elämään.

Tärkein poikkeus ovat ne ateistibuddhalaiset, jotka uskovat jälleensyntymiseen.

Uskomalla hindujumalaan joutuu taivaaseen, jossa ollaan kyseisen olennon orjina. Lisäksi taivaat hajoavat joskus, koska jumalat ovat luonnon säännönmukaisuuksien alaisia kuten ihminen.

Perusväite on, että hindujumalat ovat olemassa mutta ne eivät ole todellisia jumalia vaan kuolevaisia olentoja, jotka luulevat olevansa ikuisia.

Sokeat jumalat sitten johtavat monia ihmisiä harhaan. Näitä jumalia voidaan verrata hulluihin diktaattoreihin, jotka loistavat ikuisesti.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa mistä syystä uskonnot ovat kehittäneet opin ikuisesta onnesta Taivaassa ja ikuisesta rangaistuksesta Helvetissä?
  2. Voisiko ihminen tuomita toisen ihmisen ikuiseen rangaistukseen?
  3. Miksi ”pelurin todistus” ei ole uskottava?
  4. Pohtikaa miksi pelurin todistusta ei yleensä käytetä niissä valtarakenteissa (kulttuureissa), joissa uskotaan monien jumalien olemassaoloon?
  5. Miten vaatimusta uskoa jumalien olemassaoloon on perusteltu antiikin valtarakenteessa (kulttuurissa)?

Ei-realistinen käsitys jumalasta

Uskonto pelkkänä välineenä

Ns. ei-realistista käsitystä jumalista levittävät tavallisesti ne, jotka itse uskovat jumalaan tai jumaliin. Tavallisesti nämä ei-realismin levittäjät eivät kuitenkaan itse usko tähän ajatus­suuntaan.

Ei-realismi väittää, että on virhe ajatella jumalia ihmisistä riippumatta olemassa olevina. Tämän käsityksen mukaan uskonnollisen kielen tarkoitus ei ole kuvata jotain todellisuu­dessa olemassa olevaa olentoa vaan esitellä siveellistenja henkisten arvojen kokonaisuutta ja niiden merkitystä ihmisille.

Kun tämän lajin ei-realisti sanoo uskovansa jumalaan, hän ei väitä uskovansa olentoon, joka on olemassa oikeasti. Sen sijaan hän väittää, että uskonnollinen kieli on tehokas tapa esittää henkisiä ja siveellisiä arvoja.

Ei-realistien mielestä ne, jotka uskovat jumalaan jonkinlaisena erillisenä olentona ovat taruajattelun vallassa. Eri uskonnot ovat syntyneet erilaisissa valtarakenteissa ja ovat siksi erilaisia.

Peiteltyä jumalattomuutta (ateismia)

Jotkut ei-realistit ovat avoimestijumalattomia (ateisteja). Usein kyse on peitellystä ateismista. Väite, että ju­malat ovat olemassa vain inhimillisten arvojen summana, on itse asiassa sama asia kuin väit­tää, että perinteisten uskontojen jumalia ei ole niiden varsinaisessa merkityksessä olemassa.

Ei-realismin muut seuraukset uskontojen suhteen

Jos jumalia ei ole olemassa, on luultavaa, ettei ole olemassa kuoleman jälkeistä elämää tai ihmeitä.

Kääntäen voidaan sanoa, että vaikka kuolemanjälkeinen elämä olisi olemassa, se ei todista, että jumalia olisi olemassa.

Eräät muinaisen Kreikan aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat (materialistit, kuten Epikuros) ajattelivat, että jumalat ovat kyllä olemassa ja ovat tavallista hienommasta aineesta tehtyjä, mutta kuolemanjälkeistä elämää ei ole olemassa.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa Epikuroksen käsitystä jumalista Lucretius Caruksen teoksen ”Maailmankaikkeudesta” avulla. Teos löytyy melkein kaikista kirjastoista.
  2. Pohtikaa esimerkiksi Internetillä mistä syistä muinaiset ihmiset ovat kehittäneet taruja jumalista.
  3. Tutkikaa millä tavoin eri uskontojen siveyskäsitykset ovat ristiriidassa keskenään. Mistä syistä uskonnottoman siveyden ja jonkin uskonnon siveyden välille syntyy helposti ristiriitoja?

Muita uskon ja ateismin väliin sijoittuvia ajattelutapoja

Ei tietoa eli agnostisismi

(a = ei, gnostis = tieto)

Kun esimerkiksi yliopiston professori ei usko jumalien olemassaoloon mutta uskovaisten johtamassa yhteiskunnassa pelkää julkiateismin vaarantavan hänen virkauransa, hän sanoo olevansa agnostikko eikä ateisti.

Agnostisismia on käsitelty perusteellisemmin toisaalla tässä aineistossa.

Agnostikoiksi kutsutaan niitä, joiden mielestä ei ole edes periaatteessa mahdollista tietää, onko jumalia olemassa vai ei.

Joissakin yliopistoissa koulutetaan ns. dogmaattisia agnostikkoja, jotka uskovat dogmaattisesti, ettei jumalien olemassaolosta voi saada tietoa (esimerkiksi Helsingin yliopisto).

Agnostikon saattaa olla vaikeaa torjua edellä olevaa pelurin todistusta. Kun monet agnostikot kuuluvat uskontokuntiin ja osallistuvat uskonnollisiin menoihin sen kummemmin asiaa ajat­telematta, on mahdollista, että heistä tulee vähitellen oikeasti uskovaisia.

Jotkut itseään ag­nostikoiksi kutsuvat ovat puolustaneet uskonnottomien oikeuksia, mutta tiukan paikan tulleen useimmat agnostikot ovat asettuneet uskovaisten puolelle uskonnottomien ihmisoikeuksia vastaan.

Usko ja sen vaarat

Kuoleman jälkeinen onnellisuus terroritekojen ehtona

World Trade Centerin syyskuun 11. päivänä 2001 tuhonneet muslimit uskoivat itsemurhansa jälkeen saavuttavansa kuoleman jälkeisen ikuisesti jatkuvan onnellisen elämän. Nuorten mus­limien itsemurhaiskut Palestiinassa olisivat luultavasti jääneet paljon harvalukuisem­miksi, jos iskujen tekijät eivät olisi uskoneet samalla tavalla.

Uskontojen aiheuttamien kärsimysten kiistäminen

Voidaan sanoa, että maailman tiedotusvälineitä valvovat kristityt.

Luultavasti juuri tästä syystä tiedostusvälineet ja poliitikot koko ajan yrittävät selittää, ettei uskonto olekaan luke­mattomien uskonsotien syy (paitsi ehkä silloin, kun on kyse muslimein uskonnosta).

Vaikka sodilla on monenlaisia syitä, lienee kuitenkin vaikea kiis­tää sitä, että uskonto on ollut ja on edelleen tärkeä syy useimpiin ihmiskunnan historian sotiin.

Uskonto on ollut ja on tärkeä tai pääasiallinen syy myös moniin muihin julmuuksiin (esimer­kiksi noitavainot, joissa poltettiin elävältä miljoonia ihmisiä).

Kun Saudi-Arabian siveyspolii­sit antoivat kymmenien koululaisten kuolla tulipalossa siitä syystä, että koululaiset eivät olleet ankarien islamin säädösten mukaan pukeutuneita, tälle epäinhimillisyydelle on vaikea keksiä muuta syytä kuin uskonto.

On kiistatonta, että uskonnot ovat estäneet tai pahasti hidastaneet ja hidastavat edelleen todellisuustutkimuksen, valtarakenteiden (kulttuurin) ja ihmisoikeuksien kehitystä.

Esimerkiksi monet islamilaiset maat eivät hy­väksy YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaa yleissopimusta, koska sopimus kieltää myös sellaisen syrjinnän, joka on esimerkiksi Koraanin mukaista.

Huomattava osa Yhdysval­tain kansalaisista kieltää uskonnollisista syistä kehitysopin.

Merkittävä osa maailman uskovaisista ei itse aiheuta harmia muille ihmisille, ja osa uskovai­sista elää hyvin samanlaista elämää kuin uskonnottomat.

Ne harmittomat uskovaiset, jotka rahoittavat us­kontojen toimintaa, osallistuvat kuitenkin välillisesti uskontojen aiheuttamaan pahaan.

Tehtäviä

  1. Tehkää lista ihmisoikeusrikoksista, joihin jokin uskonto on ollut ainakin osasyynä.
  2. Millä tavoin uskonnot ovat jarruttaneet todellisuustutkimuksen (tieteellistä) ja teknistä kehitystä?
  3. Miksi agnostikot saattavat vastustaa ateistien ihmisoikeuksia?

Ihmisen olemassaolon peruskysymykset: eettiset valinnat eri elämänvaiheissa

Millaisia siveyskäsityksiä (moraalikäsityksiä) on esitetty

Miksi kutsumme tekoa oikeaksi tai vääräksi

Mitä tarkoitamme, kun sanomme, että meidän pitäisi tehdä jotakin tai että emme saisi tehdä jotakin? Kuinka meidän pitäisi elää? Kuinka meidän pitäisi kohdella muita ihmisiä?

Jos emme pysty sanomaan, miksi kidutus, murhat, orjuus, raiskaukset ja varkaudet ovat vää­rin, millä perusteilla voimme estää ihmisiä tekemästä niitä? Onko siveys (moraali) makuasia vai onko meillä perusteluja siveyskäsityksillemme?

Professorit todistelevat omia toiveitaan

Epäilijät (esim. Friedrich Nietzsche) saattavat sanoa, että useimmat professorit päätyvät todistelemaan omia toiveitaan, joita on siistitty ja yleistetty.

Toisin sanoen nämä professorit te­kevät mutkikkaita tarkasteluja jotka näyttävät sisältävän paljon loogisia päättelyitä mutta päätyvät lopuksi väittämään, että heidän ennakkokäsityksensä olivat oikeita.

Siveyskäsityksiä voidaan johdonmukaistaa

Vaikka logiikan avulla ei päästäisi siveyskysymyksistä yksimielisyyteen, sen avulla voidaan johdonmukaistaa niitä ja auttaa ymmärtämään siveyskäsitysten käytännön seurauksia.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa mistä johtuu, että professorit ovat usein pyrkineet perustelemaan oman aikansa muotiajatuksia.
  2. Pohtikaa mistä johtuu, että professorit jakautuvat satoihin eri koulukuntiin jotka väittelevät kiivaasti keskenään siitä, mikä siveyskäsitys on oikea?
  3. Pohtikaa mistä johtuu, että siveyden perusteista on vaikea päästä yksimielisyyteen.

Siveyskäsitteisiin liittyviä kysymyksiä

Merkitys, olemassaolo ja tieto

Siveyskäsitysten merkityksen ymmärtäminen on tärkeää, ja sitä käsitellään alempana perusteellisesti.

Sen sijaan ei ole mieltä pohtia sitä, onko arvoja olemassa. Tavalliselle ihmiselle niitä on olemassa. Arkikäytössä sanaa "olemassaolo" käytetään suomen kielessä näin.

On myös selvää, että meillä on ainakinympäristömme arvoista ja siveyssäännöistä tietoa.

Sen sijaan kysymykseen siitä, ovatko arvot tosia tai epätosia, tavallinen ihmisen vastaa, että ne eivät ole. Tavallisen ihmisen käsitys vastaa Humen giljotiinia, jonka mukaan tosiasioista ei voida johtaa arvoja.

Huolimatta siitä, että (hyvesiveyttä lukuun ottamatta) kaikki koulukunnat ovat sitä mieltä, ettei tosiasioista voijohtaa arvoja, tavallinen ihminen saattaa olla ehdoton käsityksisssään siitä, että jokin on (siveellisesti tai muuten) hyvää.

Vähän viisaammat vastaavat aina, että makuasioista ei pidä kiistellä.

Melkein kaikki ihmiset saattavat olla yhtä mieltä siitä, että murha on paha, mutta aina löytyy pieni vähemmistö sellaisia. jotka ovat tästäkin asiasta eri mieltä.

Lisäksi löytyy erikoistapauksia, joissa ihmiset ovat melkein yksimielisiä siitä, että murha oli tässä tapauksessa hyväksyttävissä. Jos toiselta maailmansodalta olisi vältytty siten että joku olisi murhannut Adolf Hitlerin, monet olisivat valmiit hyväksymään teon.

Mihin todellisuuteen arvot kuuluvat

Jos kysyt tämän kysymyksen satunnaiselta kadunnaiselta, hän meko varmasti vastaa, että juuri tähän todellisuuteen, missä me juuri nyt elämme.

Jos haastateltava sattuu olemaan vanhauskoinen pappi, hän saattaa vastata toisin. Hän saattaa vastata, että arvot tulevat jumalalta tai jumalilta. Tällöin arvot kuuluvat yliluonnolliseen todellisuuteen.

Eräässä lukion oppikirjassa, josta puhutaan toisaalla, esitetään kummallinen väite, jonka mukaan arvot eivät kuulu kuulu sen enempää luonnollisen kuin yliluonnoliseen todellisuuteen.

Tässä kirjoittajat ovat lukeneet liikaa Ilkka Niiniluodon filosofiaa ja ryhtyneet jakamaan todellisuutta.

Vaikka viisaustieteilijä ei pystyisi suorin määritelmin määrittelemään jotain seiveyskäsitettä, tästä ei voida päätellä, ettei tämä käsite (esimerkiksi "hyvä") kuulu juuri siihen todellisuuteen, jossa elämme.

Käsitteellä "määritteleminen" on suuri joukko eri merkityksiä kuten toisaalla tässä aineistossa kerrotaan. Osoittelukin on määrittelyä. Ei määritelmistä tarvitse olla (eikä olla) yksimielisiä. Epäsuora eli aksiomaattinen määritteleminen on myös mahdollinen.

Mistä arvot tulevat

Se, mikä arvot aiheuttaa, on mutkikas kysymys eikä siitä ole koskaan oltu yhtä mieltä.

Harras vanhauskoinen voi vakuuttaa, että arvot tulevat taivaasta.

Humanismin mukaan arvot ovat inhimillistä alkuperää.

Posthumanismin mukaan arvot ovat evoluution ja yhteisöissä elämisen vuorovaikutuksessa syntyneitä ja niitä voi olla myös kehittyneimmillä eläimillä.

Sitten on vielä näitä omatuntoteoreetikkoja, joiden mukaan arvot tulevat ihmisen päästä mutta eivät kuulu mihinkään todellisuuteen.

Joka tapauksessa arvot ovat aineellisten aivojen rakenteittensa ja saamiensa syötteiden perusteella syntyneitä viestejä, jotka kulkevat täysin fysiikan sääntöjen asettamissa rajoissa.

Tunteet ja käskyt / kiellot

Siveellisiin mielteisiin ja viesteihin vaikuttavat ajatustunteet (emootio), ja joskus on yksinkertaistettu asiaa yrittämällä määritellä siveyskäsitteet ajatustunteiden (emootioiden) avulla.

Toisaalta joskus on yksinkertaistetty tilannetta kiinnittämällä huomio siihen, että siveyskieli sisältää kehotusten ja kieltojen tapaisia viestejä.

Jos siveysasioista olisi nykyistä suurempi yksimielisyys, voitaisiin varmaan rakentaa malleja, jotka likipitäen kuvaisivat inhimillistä siveysajattelua. Valitettavasti läheskään tarpeellista yksimielisyyttä ei ole eikä todennäköisesti tulekaan, koska sekä ihmiset että heidän ympäristönsä ovat hyvin erilaisia.

Tehtäviä

Ottakaa tähän aineistoon kuuluvan sanaston avulla selvää, mitä seuraavat sivistyssanat tarkoittavat. Jos aiotte vastata ylioppilaskirjoitusten etiikan kysymyksiin, opetelkaa nämä sivistyssanat.

  1. intressi
  2. agentti
  3. kulttuuri
  4. tabu
  5. eksistentialismi (ylitarkastajan ylioppilasaineen aihe)
  6. etiikka
  7. moraaliteoria
  8. normatiivinen etiikka
  9. metaetiikka
  10. realismi
  11. antirealismi
  12. normi
  13. normatiivinen
  14. deskriptiivinen
  15. preskriptiivinen
  16. ontologia
  17. absoluuttinen
  18. relatiivinen
  19. relativismi
  20. subjektivismi
  21. egoismi
  22. altruismi
  23. naturalismi
  24. supernaturalismi
  25. ei-naturalismi
  26. Raamattu
  27. naturalistinen vihepäätelmä
  28. avoimen kysymyksen argumentti
  29. kognitivismi
  30. dogmaattinen
  31. intuitionismi
  32. nonkognitivismi
  33. erheteoria
  34. projektivismi
  35. emotivismi
  36. preskriptivismi
  37. intersubjektiivisuus
  38. pragmatismi
Keksi lisäksi kymmenen ismiä, jotka sopisivat yllä olevaan tekstiin.

Hyvän määrittelemisestä

Kuten toisaalla tässä aineistossa on sanottu, ei ole viisasta pyrkiä määrittelemään hyvää tosiasiaväitteiden (propositioiden) avulla.

Hyvän epäsuora määrittely

Olisi hyödytöntä yrittää määritellä hyvä etsimällä samanmerkityksinen sana, koska tällöin ei olisi edistytty hyvän määrittelemisessä ollenkaan.

Olisi myös aika hölmää väittää (kuten eräät viisaustieteilijät väittävät), että hyvää ei voi määritellä. Jos ihminen voidaan suurin piirtein opettaa ymmärtämään, mitä sana "hyvä" tarkoittaa, oppimistapahtuma on määritellyt tälle ihmiselle sen, mitä hyvä tarkoittaa.

Hyvän epäsuora määritteleminen voi kuulostaa hassulta, mutta tällaisen epäsuoran määritelmän avulla voidaan rajoittaa sanan "hyvä" käyttöä eli luoda eräänlainen suodatin kielenkäytöllemme. Tässä annamme esimerkkinä vain kaksi kohtaa hyvän epäsuorasta määritelmästä. Loput jätämme harjoitustehtäväksi. Lauseet ovat:
  1. Lisää hyvää!
  2. Vähennä pahaa!

Tehtäviä

  1. Miksi yllä olevan määritelmän lauseet ovat käskyjä?
  2. Miksi sanat "lisää" ja "vähennä" eivät ole siveyssanoja?
  3. Onko yllä olevasta (puutteellisesta) määritelmästä sinulle mitään hyötyä elämässä?
  4. Jos yllä olisi esitetty täydellinen hyvän epäsuora määritelmä, olisiko sinulle siitä apua elämässäsi?
  5. Onko vieraperäisistä siveyssanoista sinulle apua elämässäsi?

Hyvän asteet

Maailman suurimmassa kielessä - mandariinikiinassa - erotetaan ainakin seuraavat hyvän asteet:
  • ehdottomasti paras
  • liian hyvä
  • mahtavan hyvä
  • oikein hyvä
  • ei huono
  • suurin piirtein hyvä
  • menettelee
  • käyttökelpoinen
  • ei tarpeeksi hyvä
  • unohda se
  • niin ja näin
  • ei suuri ongelma
  • ei hyvä
  • paha

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että kiinalaisilla on paljon enemmän hyvän asteita kuin pahan asteita?
  2. Laadi suomenkielinen viisiportainen mittari asteikolle hyvä - paha.
  3. Laajenna mittaria seitsenportaiseksi.
  4. Laadi joukko kysymyksiä, joihin voi vastata näillä asteikoilla.
  5. Kumpi asteikko osoittauttui paremmaksi?
  6. Miten märittelet viisiportaisessa asteikossa käytetyt sanat?
  7. Miten määrittelet seitsenportaisessa asteikossa käytetyt sanat?

Siveyden epäilijät

Todellisuudessa siveys on paljon poliittisempi ja raadollisempi ja sellaisena mutkikkaampi kuin yleispäteviksi tarkoitettuihin järjestelmiin mieltyneet viisaustietelijät yleensä osaavat kuvitella.

Niccolò di Bernardo dei Machiavelli (1469 – 1527)

Vallankäytön tarkoituksena on säilyttää yhteiskunnan
kehityksen edellyttämä vakaus, ja tähän on pyrittävä keinoja kaihtamatta. Voimapolitiikka ei menestystä tavoitellessaan kunnioita minkäänlaisia siveysperiaatteita, ja kaikki keinot ovat voimapolitiikassa sallittuja.

Karl Marx (1818 –1883)

“Hallitsevan luokan ajatukset ovat jokaisena aikakautena hallitsevia ajatuksia, ts. se luokka, joka on yhteiskunnan hallitseva aineellinen voima, on samalla sen hallitseva henkinen voima.”

“Niinpä maassa, jossa kuningasvalta, ylimystö ja porvaristo taistelevat annettuna aikana herruudesta ja jossa herruus on siis jakautunut, hallitsevaksi ajatukseksi tulee vallanjako-oppi, joka julistetaan tällöin ‘ikuiseksi laiksi’.”

On syytä epäillä

Hallitseva luokka esittää omat etunsa yleisenä etuna.

Machiavellin ja Marxin merkitys kiteytyy heidän vääräoppisessa käsityksessään, itsenäisen viisaustieteen taakseen jättävässä kannassaan.

Sen mukaan siveyden ja uskonnon, kuten tiedon kohdalla on otettava huomioon ne poliittiset voimasuhteet, vaikuttava todellisuus, jossa hyvästä ja pahasta, todesta ja epätodesta puhutaan, kuten myös ne tilanteet, joista hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää, oikeudenmukaista ja epäoikeudenmukaista tai totuutta ja valhetta koskevia arvioita esitetään.

Machiavellin ja Marxin opetusten myötä itsenäistä viisaustiedettä, kuten siveystiedettä, puhdasta siveyttä ja uskontoa, on todella syytä epäillä.

Tehtäviä

  1. Ketä Suomessa päättävät, mikä on siveellistä?
  2. Ketä koulussa päättävät, mikä on siveellistä?
  3. Missä määrin päättäjien omat mielipiteet vaikuttavat siihen, mitä pidetään siveellisenä?
  4. Miten saat selville, mitä eri kunnallisvaaliehdokkaat pitävät siveellisenä?
  5. Miten saat selville, mitä eri eduskuntavaaliehdokkaat pitävät siveellisenä?

Siveysajattelun luonne ja sisältö

Mitä siveysajattelu tutkii

Siveysajattelu (moraaliajattelu, latinankielen mores = tavat) tutkii lauseita ja käyttäytymistapoja, joissa ilme­nee käsityksiä hyväksymisestä tai hylkäämisestä, oikeasta tai väärästä, hyvästä tai pahasta, ar­vokkaasta tai arvottomasta. Samoin se tutkii päämäärien valintaa.

Siveysarvot ja muut arvot

Arvot voidaan jakaa kahteen pääryhmään:
  • siveysarvot ja
  • muut arvot.
Ih­misryhmiä, yksilöitä ja heidän luonteenpiirteitään luonnehditaan usein siveysarvoilla.

Voidaan esimerkiksi sanoa, että uskontokuntiin kuulumattomat ovat hyviä ihmisiä.

Jos sen sijaan sanotaan, että Lada on hyvä auto, kyse ei ole siveysarvosta.

Kun sanotaan, että Lada on kaunis auto, kyse on kauneusarvosta. Sanaa “arvo” käytetään myös monissa muissa merkityksissä.

Itseisarvot ja välinearvot

Itseisarvoina pide­tään esimerkiksisiveellisestii hyvää, kauneutta ja totuutta.

Välinearvot eivät ole välttämättä edes arvokkaita, vaan ne saavat usein arvonsa vasta silloin, kun niitä käytetään pyrittäessä it­seisarvoihin.

Esimerkiksi rahan avulla voi tavoitella itseisarvoja, rakentaa kauniita rakennuksia, tukea tutkimusta tai auttaa kehitysmaiden hädänalaisia.

Sivistyssanat:aksiologia on suomeksi arvokäsitys.

Arvoarvostelmat

Arvoja ilmaistaan arvoarvostelmilla.

Yllä oleva lause, jonka mukaan uskontokuntiin kuulumattomat ovat hyviä ihmisiä, on arvoarvostelma, jota kutsutaan siveysarvostelmaksi.

Lause “ruusut ovat kauniita” on puolestaan kauneus arvostelma.

Sana “arvostelma” tar­koittaa suurin piirtein samaa kuin saksan kielen Urteil (= lausunto, lausuma).

Totuusarvostelmat (propositiot)

Arvoarvostelmien lisäksi on mm. totuusarvostelmia.

Totuusarvostelma on esimerkiksi lause “Tämä pöytä on pyöreä”.

Totuusarvostelma on joko tosi tai epätosi.

Sen sijaan monet ovat sitä mieltä, että arvoarvostelmat eivät ole samassa mielessä tosia tai epätosia kuin totuusarvostelmat.

Velvoitteet ja arvot

Siveysiajattelu jaetaan usein
  • velvoitteen teoriaan (deontologiaan) ja
  • arvoteoriaan (aksiologi­aan).
Molempia osia voidaan tutkia kahdesta näkökulmasta.

Ensiksi voidaan kuvailla velvoit­teita ja arvoja (kuvaileva eli deskriptiivinen teoria).

Toiseksi voidaan ottaa teorioihin itse kantaa (arvottava eli normatiivinen teoria).

Siveyssääntö

Siveyssäännön (moraalinormin) avulla ilmaistaan, mikä tai mitkä useista mahdollisista toimintatavoista on valittava.

Sana “normi” tarkoittaa mittapuuta tai mallia.

Velvoite

Sotalaiva oli partioimassa, kun se näki edessäpäin valoa. Kapteeni käski ottaa radiolla yhte­yttä toiseen laivaan.

- Olette kurssillamme, väistäkää!
- Ei, teidän on väistettävä, kuului vastaus.

Kapteeni hämmästyi tästä vastauksesta.

- Me emme aio väistää. Siirtykää heti kurssiltamme.
- Mekään emme aio väistää. Väistäkää te.

Nyt kapteeni suuttui tosissaan.

- Väistäkää heti, tämä on sotalaiva!
- Tämä on majakka.

Velvoitteita ilmaistaan usein käsky- ja kieltolauseilla, mutta velvoite voidaan muutenkin si­sällyttää lauseeseen.

Velvoitelauseita ovat esimerkiksi: “älä varasta!”, “tupakointi on kielletty koulun alueella”, “on pakko noudattaa maan lakeja” jne.

Valtarakenteiden arvot

Arvokäsityksen puitteissa voidaa esimerkiksi kartoittaa oman valtarakenteemme arvoja. Valtarakenteen sisällä saattaa olla ryhmiä, joiden arvot eroavat suuresti toisistaan, esimerkiksi jumalattomilla (ateisteilla), kristityillä ja muslimeilla voi esiintyä suuria eroja arvostuksissa.

Sisäinen oivallus (intuitio)

Voisi ajatella, että uskonnoton ajattelu olisi arvottavaa (aksiologista). Enimmäkseen se on sitä ollut, mutta sen piirissä on esiintynyt esimerkiksi suuntia, joissa velvoitteita on johdettu suoraan sisäisestä oivalluksesta (intuitiosta).

Käsityksiä siitä, mikä on hyvää

Siitä, mikä on hyvää, on esitetty suuri määrä erilaisia käsityksiä. Niitä esitellään myöhemmin tässä oppiaineistossa. Hyvää on mm. yritetty liittää mielihyvään, onnellisuuteen, hyö­tyyn jne

Keiden hyväksi

-Millainen on laihialainen noutaja?
-Se tuo aamun lehden naapuripitäjästä.

Voidaan pohtia myös sitä, kenen hyväksi siveyssäännön (normin) noudattamisesta seuraava arvo koituu.

Jos ihminen pyrkii varmistamaan itselleen mahdollisimman paljon hyvää, kyseessä on itsekkyys (egoismi, latinankielen sanasta ego = minä). (Toisten hyväksi toimimista kutsutaan altruismiksi, la­tinankielen sanasta alter = toinen).

Lyhyen tähtäyksen itsekkyys (egoismi) on helppo tunnistaa. Sen sijaan pitkän tähtäyksen itsekkyys (egoismi) saattaa näyttää toisten hyvinvoinnista huolehtimiselta (altruismilta).

Esimerkiksi eteenpäin pyrkivä polii­tikko saattaa muiden hyväksi toimimalla vain varmistella omaa tulevaisuuttaan.

Myös ne us­kovaiset, jotka ajattelevat muiden hyväksi toimimisen varmistavan heille itselleen kuoleman jälkeisen elämän Taivaassa, ovat itsekkäitä (egoisteja).

Toisen hyväksi toimimisessa (altruismissa) voidaan erottaa useita muotoja sen mukaan, kuinka monen yksilön hyvään toiminta tähtää.

Psykologinen egoismi eli psykologinen itsekkyys on käsitys, jonka mukaan ihminen toimii varsin usein itsekkäästi ja omaa etuaan tavoitellen. Toisin sanoen psykologisen egoismin mukaan oman edun tavoitteleminen vaikuttaa meihin eniten.

Psykologinen hedonismi eli psykologinen nautintohakuisuus on käsitys, jonka mukaan ihminen asettaa asettaa varsin usein oman nautinnon kaiken muun edelle.

Psykologinen altruismi eli psykologinen toisten huomioon ottaminen.

Psykologinen altruismi ei välttämättä perustu evoluutioon.

Evolutiivinen altruismi eli perinnällinen toisen huomioon ottaminen on eräs muoto psykologista altruismia.

Usein asetetaan vastakkain oman maan köyhien auttaminen ja kehitysmaiden auttaminen.

Tehtäviä

  1. Missä määrin yllä lihavalla merkityillä asioilla on vaikutusta sinun päätöksenteossasi?
  2. Missä tilanteissa annat vallan nautinnonhalullesi?
  3. Missä tilanteissa annat vallan toisten huomioimisen ajatustunteille?
  4. Missä määrin itsekkyys ja toisten auttaminen ovat perinnällisiä?
  5. Missä määrin näitä voidaan oppia?

Arvottaminen, tunne ja järki

Riippuvatko ar­vot arvottamisesta. Jos niin on, voidaan kysyä, onko arvottaminen (arvoilla varustaminen) tunne tai toive vai liittyykö arvottamiseen harkintaa ja tietoa.

Onko meillä arvotietoisuus vai ovatko arvot opittuja? Näitä kysymyksiä käsitellään toisaalla tässä oppiaineistossa.

(Jaakko Hintikka (1929-) ja Georg Henrik von Wright (1916-2003) ovat tehneet tutkimuksia, joissa tarkastellaan velvoitteen, sallimisen ja kiellon suh­detta muihin käsitteisiin, esimerkiksi loogisiin käsitteisiin välttämätön, mah­dollinen, mahdoton).

Kehotukset ja käskyt (preskriptiot) ovat ainakin jossain määrin ajatustunteiden (emootioiden) aiheutttamia.

Tehtäviä

  1. Seuraako siitä, että teko on välttämätön, sen pakollisuus?
  2. Voidaanko sallia mahdoton teko? Seuraako siitä, että teko on sallittu, sen mahdollisuus?
  3. Kumpi on tärkeämpi päätöksen teossa, järki vai ajatustunteet?

Miesten siveys ja naisten siveys

Feministien (jyrkkä naisasialiike) mukaan siveyden pohjaksi pitäisi ottaa muista huolehtiminen. Tätä käsitystä käsitellään tässä aineistossa tarkemmin hyvesiveydestä puhuttaessa.

Tehtäviä

  1. Onko nykyisessä Suomessa eroja miesten siveyden ja naisten siveyden välillä?
  2. Miten eri uskonnot määräävät miesten ja naisten siveyttä?
  3. Miten naisten ja miesten tasa-arvo siveydessä voidaan toteuttaa?

Arvojärjestykset, teot ja säännöt

Kaksi laihialaismiestä tapaavat raitilla, jolloin toinen kysyy:
  • Sääkös sen mun poikani eilen sieltä avannosta pelastit?
  • Joo mää… toinen vastaa vältellen.
  • No missäs sen pipo on?
Sekä arvottavassa (aksiologisessa) että velvollisuussiveydessä (deontologisessa moraaliajattelussa) joudutaan ristiriitaan, jos järjes­telmään kuuluu useita erilaisia arvoja ja normeja eikä niitten kesken ole määritelty järjestystä. Tästä syystä olisi hyvä pyrkiä ilmoittamaan arvojen tärkeysjärjestys ja siveyssääntöjen soveltamis­järjestys. Siitä, onko tämä mahdollista, ollaan erimielisiä.

Toinen pulmatilanne syntyy, jollei ilmoiteta, ovatko arvot ja säännöt tarkoitettu liitettäviksi vain kulloinkin esille tulevaan tekoon vai ovatko ne yleisiä sääntöjä, moniin tilanteisiin so­vellettavaa, arvot samoja vaikka teot ovat eriaikaisia ja eripaikkaisia.

Järjestelmiä, joissasäännöt sopivat vain yhteen tilanteeseen kerrallaan, kutsutaan tilannejärjestelmiksi. Järjestelmiä, joissa säännöt ovat muodoltaan yleisiä söääntöjä (moniin tilanteisiin sopivia), kutsutaan sääntöjärjestelmiksi.

Kummallakin suuntauksella on vaikeutensa. Miten tilannejärjestelmän kannattaja voi toimia tilanteissa, joita ei ole ennen kohdannut? Eikö sääntöjärjestelmän kannattaja joudu sallimaan poikkeuksia yleisistä moraaliohjeistaan? Miten moraalinen kasvatus on mahdollista, jos mo­raaliset arvot eivät ole edes jotenkin yleisiä?

Arvojen esiintyminen eri valtarakenteissa

Mielipidetutkimustekniikka tarjoaa mahdollisuuksia mitata arvojen esiinty­mistä josskin kulttuurissa. Voidaan myös mitata suvaitsevuutta eli sen sallimista, että jotkut yksilöt tai ryhmät noudattavat eri arvoja ja normeja.

Kansainvälisissä tutkimuksissa Suomi ja Irlanti ovat osoittautuneet Euroopan suvaitsemattomimmiksi maiksi. Myös tässä asiassa on saatu päinvastaisiakin tuloksia.

Tehtäviä

  1. Mitä ongelmia kohtaisimme, jos kielto “Älä tapa” muuttuisi a) luonnonvälttämättömyydeksi b) muuttuisi ri­koslaiksi niin tulkittuna, ettei saa tuhota yhtään elävää organismia? Tiedätkö sellaisia kiellon tulkintoja, jotka poikkeavat suomalaisessa yhteiskunnassa yleensä tunnetusta tulkinnasta?
  2. Järjestäkää ryhmässä mielipidetutkimus, jossa selvitetään luokkayhteisön tärkeimmät arvot ja säännöt. Erittele tutkimuksen tulokset yllä esitettyjä käsitteitä käyttäen. Hahmottele ryhmän oppilaiden kannattama arvojen ja sääntöjen järjestelmä. Tutki, onko ryhmässä selvästi erottuvia vähemmistöjä.
  3. Tutki jonkin sanomalehden edustamaa arvojärjestelmää.
  4. Tutki jonkin a) naistenlehden, b) miestenlehden arvojärjestelmää. Mitä eroja havaitset? Mistä ne voivat mielestäsi johtua?
  5. Tarkastelkaa arvojen muuttumista Suomessa viimeisten sadan vuoden aikana.

Siveyssääntöjen historiaa

Eri kansat, aatteet ja yksilöt ovat olleet hyvin eri mieltä siitä, mitä sääntöjä tulisi noudattaa. Kun muinaiset kuninkaat valloittivat naapurimaita, he saattoivat yrittää muuttaa niiden asuk­kaiden uskontoja jasiveyssääntöjäa.

Tällainen johtihelposti kapinoihin. (Esimerkiksi Aleksanteri Suuren (356-323 eaa) valloittamalla alueella omaksuttiin suvaitsevuus erilaisia uskomuksia ja normeja kohtaan).

Muinainen Rooma koostui hyvin erilaisista alueista, ja suvaitsevuutta tarvittiin, jotta valtakunta olisi pysynyt koossa. Kuitenkin mui­naisessa Roomassa ryhdyttiin säätämään kaikille kansalaisille yhteisiä lakeja. Syntyi ns. roo­malainen oikeus.

Myöhemmin etenkin kristityt ja muslimit yrittivät yhdenmukaistaa siveyssääntöjä yhdistämällä so­tilaallisen ja uskonnollisen vallan. Toisin ajattelevat yksinkertaisesti tuhottiin. Jos tässä ei on­nistuttu heti, sotaa kerettiläisiä tai vääräuskoisia vastaan jatkettiin niin kauan kuin heidät oli alistettu.

Uudella ajalla suvaitsevuutta ovat lisänneet mm. kristinuskon pirstoutuminen (oli tarpeen lo­pettaa uskonsodat kuten 30-vuotinen sota), valistusajattelu, vallankumoukset (esim. Ranskan ja Venäjän vallankumous), kaupan ja teollisuuden tarpeet (oli tarpeen suvaita vääräuskoisia yrittäjiä) jne.

Uudella ajalla lukuisat ihmiset ovat yrittäneet löytää perustaa siveydelle. Muualla tässä oppiaineistossa näitä yrityksiä.

Siveyssääntöjä ja arvoja ei voida palauttaa tosiasiaväitteisiin (propositioihin)

Toisaalta ollaan yleisesti sitä mieltä, että siveyssääntöjä ja arvoja ei voida palauttaa tosiasiaväitteisiin.

Sen sijaan yksityiskohtaisia sääntöjä voi­daan yrittää palauttaa toisiin, yleisempiin sääntöihin.

Esimerkiksi kultaisesta säännöstä (tee toisille kuten toivoisit tehtävän itsellesi, älä tee toisille, mitä et toivoisi tehtävän itsellesi, mui­naiskiinalainen, muinaisintialainen ja muinaiskreikkalainen ajatus) voidaan päätellä suuri määrä yksittäisiä toimintaohjeita.

Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden periaatteista voidaan samoin johtaa suuri määrä muita arvoja.

Tehtäviä

  1. Yrittäkää keksiä toimintaohjeita, jotka seuraavat kultaisesta säännöstä. Tutkikaa, syntyykö ohjeiden välille ristiriitoja (eri henkilöt saattavat toivoa itselleen eri asioita).
  2. Verratkaa kultaista sääntöä kristittyjen usein esittämään sananparteen “rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.” Pohtikaa, miten on meneteltävä, jos vaihtoehtoina ovat oman maan köyhien auttaminen ja kehitysmaiden köyhien auttaminen a) kultaisen säännön mukaan b) periaatteen “rakasta lähimmäistäsi (mutta älä kauimmaistasi) kuin itseäsi” perusteella.
  3. Pohtikaa sopiiko kultainen sääntö peliohjeeksi.
  4. Pohtikaa, mitä kaikkea sisältyy tasa-arvoisuuden periaatteeseen. Pohtikaa, miten tasa-arvoa voitaisiin edistää.
  5. Pohtikaa, mitä oikeudenmukaisuus tarkoittaa. Miten oikeudenmukaisuutta voitaisiin edistää?

Mikä on hyvää ja mikä on pahaa

Siitä, mikä onhyvää tai pahaa, on suuri määrä erilaisia käsityksiä. Eräitä niistä tarkastellaan toisaalla tässä aineistossa.

Eri valtarakenteetja eri yksilöt ovat pitäneet hyvinä erilaisia asioita. Seuraavassa luettelossa esiintyy joukko meidän valtarakenteessammevarsin yleisesti hyvinä tai ainakin tavoiteltuina pi­dettyjä asioita:
  • Elämä, tietoisuus ja toimintakyky
  • Terveys ja kestävyys
  • Nautinnot ja tyydytys
  • Onnellisuus, tyytyväisyys
  • Totuus
  • Tieto, oikeat mielipiteet, ymmärrys, viisaus
  • Kauneus, sopusointu, oikeat suhteet
  • Kauneuskokemukset
  • Hyveet
  • Ystävyys, rakkaus, yhteistyö
  • Hyvän ja pahan oikeudenmukainen jakautuminen
  • Elämän tasapainoisuus
  • Valta ja menestys
  • Itsensä ilmaiseminen
  • Vapaus
  • Rauha, turvallisuus
  • Seikkailu, uutuudet
  • Hyvä maine, kunnia, arvostus jne.
Erään periaatteen mukaan hyvää tulisi jakaa mahdollisimman paljon mahdollisimman mo­nille.

Toisaalta usein asetetaan ehdoksi, että pahan määrä on mahdollisimman pieni.

Tehtäviä

  1. Millaisin toimenpitein kärsimysten määrää on vähennetty maailmanlaajuisesti? Esittäkää omia ehdotuksianne lisätoimenpiteiksi.
  2. Tutkikaa esim. Internetillä, mitä tarkoittaa nanoteknologia. Miten kärsimyksiä ajatellaan tule­vaisuudessa lievennettävän nanoteknologialla?

Siveyden erityispiirteitä

Sivistyssanojen "moraali" ja "etiikka" alkuperä

Sana “moraali” tulee latinankielen sanasta “moralis”, joka tarkoittaa tapoja koskevaa. “Etiikka” puolestaan tulee kreikan kielen sanasta “ethika”, joka tarkoittaa oppia tavoista.

Siveydellä (moraali) tarkoitetaan sekä yhteiskunnallista ilmiötä, että yksilöiden käsitysten muodostamaa kokonaisuutta.

Moraalitutkimusta kutsutaan myös etiikaksi.

Siveyskieli ja siveysarvostelmat

Siveyskieltä käytetään, kun ilmaistaan siveysarvostelmia tai lausutaan siveellisiä käskyjä tai kieltoja.

Siveysarvostelmat sisältävät siveyssanoja. Siveyssanoja ovat esimerkiksi
  • “hyvä”,
  • “paha”,
  • “oikein”,
  • "väärin”,
  • "pitää”,
  • “saa”,
  • “parempi”,
  • “huonompi”.
Siveysarvostelmia ovat esimerkiksi seuraavat:
  • “Mustasukkaisuus on alhainen vaikutin.”
  • “On väärin olla itsekäs.”
Siveyskäskyjä ovat esimerkiksi:
  • “Pidä lupauksesi”
  • “Auta köyhiä maita!”
  • “Rakasta lähimmäistäsi!”
Siveyskieltoja ovat esimerkiksi:
  • “Älä tapa.”
  • “Älä varasta.”
  • “Älä valehtele.”
Kaikki arvostelmat eivät ole siveysarvostelmia. Sellaisia arvostelmia, jotka eivät ole siveysarvostelmia, ovat esimerkiksi:
  • “Tämä on hyvä auto.”
  • “Ruusut ovat kauniita.”

Siveysilmaisut ilman kieltä

Paitsi kieltä käyttämällä siveys voidaan ilmaista ilmeiden ja eleiden avulla. Kun puhumme vihaisesti, ilmaisemme, ettemme hyväksy jotakin. Vihastuneena saatamme ilmaista siveellisen suuttumuksemme polkaisemalla jalkaa. Hyväksymisen saatamme ilmaista hymyllä tai ta­puttelemalla.

Myös huumori on varsin usein siveyden ilmaus.

Siveyssanojen avulla voidaan hämätä

Usein siveyskieli on varsin mutkikasta, ja siveyssanojen avulla saatetaan hämätä ihmisiä.

Tehtäviä

Seuraavissa tehtävissä voidaan käyttää esimerkiksi kirjastoista löytyviä vitsikirjoja tai Internetiä.

  1. Etsikää vitsejä, joissa ei arvioida asioita siveyssesti.
  2. Etsikää vitsejä, joissa arvioidaan joitain asioita hyväksyvästi.
  3. Etsikää vitsejä, joissa arvioidaan joitakin asioita kielteisesti.
  4. Etsikää vitsejä, joissa halvennetaan jotakin ihmisryhmää.

Siveys ja yhteiskunta

Miksi ihminen ryhtyy arvostelemaan

Voidaan kysyä, mistä johtuu, että ihminen yleensä ryhtyy arvostelemaan muiden ihmisten te­koja ja niiden vaikuttimia.

Tämä johtuu siitä, että ihminen, (kuten esimerkiksi jo Aristoteles huomautti) on yhteiskunnallinen olento.

Yhteiskunnissa eläviä eläimiä yhdistää yleensä ainakin jossain määrin myötä­tunto (sympatia).

Jokaisen yksilön toiminta on omiaan vaikuttamaan kaikkien muiden yhteiskun­nassa elävien yksilöiden tilaan joko edistäen tai ehkäisten heidän menestystään.

Kaikissa yh­teiskunnissa syntyy vallitseva käsitys siitä, mikä on hyvää ja mikä on pahaa.

Edellinen par­haimmillaan edistää yhteiskunnan ja yksilön menestystä, jälkimmäinen sitä, jolla on vastak­kainen vaikutus.

Tämän väitteen paikkansapitävyydestä on kiistelty runsaasti, mutta vasta viime vuosikymme­nien tutkimukset, joissa on sovellettu peliteoriaa suoraan ihmisiin (selostuksia näistä kokeista on esimerkiksi Matt Ridleyn kansantajuisessa kirjassa Jalouden alkuperä, Art House, 1999), ovat osoittaneet sen paikkansapitävyyden.

Mielihyvä ja mielipaha

Tämä johtaa siihen, että jokaista yksilöä arvostellaan muiden yhteiskunnan jäsenten taholta. Hänen toimintansa herättävät joko mielihyvää tai mielipahaa aina sen mukaan, vastaavatko ne niitä arvostuksia, jotka yhteiskunnassa on hyväksytty vai eivät.

Mistä lapsi saa siveyskäsityksensä

Lapsi omaksuu ensimmäiset siveyskäsityksensä kotona, kun vanhemmat käskevät ja kieltävät häntä.

Muita siveyskäsityksiä hän saa tovereiltaan, muilta aikuisilta ja koulusta.

SiveysKäsitykset eivät tule tyhjästä, vaan kukin yhteisö kasvattaa niitä jäseniinsä.

Sisäistäminen, yliminä, omatunto

Lapsen sanotaan sisäistävän yhteisönsä siveyden, hänelle kehittyy “yliminä” eli “omatunto”.

Tehtäviä

  1. Keksi viisi erilaista siveysarvostelmaa.
  2. Keksi viisi erilaista siveyskäskyä.
  3. Keksi viisi eri­laista siveyskieltoa.
  4. Keksi viisi sellaista arvostelmaa, jotka eivät ole siveysarvostelmia.
  5. Keksi viisi tapaa ilmaista siveys ilmeillä.

Tavat ja lait

Luonnollinen kehitys (evoluutio)

Tuomari kysyi todistajalta:

  • Tietääkö todistaja, mitä saa väärästä valasta?
  • Totta kai minä tiedän, siitä saa Porschen ja minkkiturkin!

Charles Darwin (1809 - 1882) sanoi (teoksessaan “Ihmisen polveutumisesta”), että myös ihmisen korkeimmat henkiset kyvyt, kuten esimerkiksi hänen siveystunteensa, ovat pitkän luon­nollisen kehityksen tulosta ja että niiden alkeellisia muotoja voi havaita jo korkeammissa eläimissäkin.

Perityt tavat

Muinaisten heimojen keskuudessa esi-isiltä perityt tavat määräsivät usein lähes kokonaan heidän käsityk­sensä hyvästä ja pahasta.

Tapojen velvoittavaa luonnetta osoittaa se, että niiden rikkominen herättää useinpaheksuntaa. Tietenkään kaikki tavat eivät ole velvoittavia, eikä kai­kista tavoista tule siveyskäskyjä.

Mielenlaatu ja siveys

Siveysarvostelmissa kiinnitetään usein huomiota mielenlaatuun. Usein tekoa saatetaan ar­vostella teon vaikuttimien eli mielenlaadun mukaan.

Mielenlaatu ja tavat

Kun tarkastellaan tapoja, havaitaan, ettei mielenlaadulla ole suurta väliä, pääasiana pidetään useimmiten tavan muodollista noudattamista.

Kun sanon “Hyvää päivää”, kukaan ei ajattele, että tässä toivotaan toiselle jotakin hyvää.

Tapa ja laki

Tässä suhteessa tapa muistuttaa lakia, joka on saanut alkunsa tavasta.

Laki ei tuomitse mielenlaatua vaan pelkästään tekoja.

Lait saattavat sisältää siveyssääntöjä muistuttavia kiel­toja, mutta on myös lakeja, joilla ei ole juuri mitään tekemistä siveyden kanssa.

Siveys vaikuttaa lakeihin

Siveys vaikuttaa siihen, millaisia lakeja säädetään.

Lait puolestaan voivat muuttaa ihmisten käyttäytymistä ja asenteita, jolloin myös ihmisten siveys muuttuu.

Näin lait ja siveys vai­kuttavat jatkuvasti toisiinsa.

Sellaisia lakeja, joita yhteiskunnan siveys ei tue, ei yleensä sää­detä.

Toisaalta sellaiset lait, jotka ovat ajan kuluessa menettäneet yhteiskunnan siveystuen, kumoutuvat ennen pitkää.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa missä määrin erilaiset siveyskäsitykset vaikuttavat Suomen eduskunnan lainsää­däntötyöhön.
  2. Keskustelkaa jostakin huomiota herättäneestä tuomioistuimen päätöksestä, joka on herättänyt siveyssta arvostelua.
  3. Pohtikaa, miksi oikeudessa tuomitaan tekoja mutta ei mielenlaatua. Mihin mielenlaadun tuo­mitseminen saattaisi johtaa? Voitko löytää historiasta esimerkkejä?
  4. Pohtikaa, mitkä tavoistamme ovat mielestänne tarpeettomia.
  5. Mitä lakeja pitäisi mielestäsi kumota?

Siveys käyttäytymisen määrääjänä

Yhteisön olemassaoloon vaikuttavat tavat

Jotkut säännöt saattavat olla niin tärkeitä, että koko yhteisön olemassaolo riip­pun niiden noudattamisesta. Näiden erityisen tärkeiden sääntöjen joukkoon kuuluvat ennen kaikkea seuraavat:
  1. “Älä tapa.”
  2. “Älä varasta.”
  3. “Älä valehtele.”

Antropologiaa

Suomalainen Latinalaisen Amerikan tutkija (professori Rafael Karsten) kirjoitti:

“Käytännöllisesti katsoen kaikki yhteiskunnat ovat pitäneet näitä käskyjä suuressa arvossa. Yhteiskunta, jossa näitä käskyjä ei noudatettaisi omiin heimolaisiin nähden, jossa jokainen päästäisi omat itsekkäät viettinsä valloilleen ja jossa yhteiselämä muodostuisi kaikkien so­daksi kaikkia vastaan, sortuisi olemassaolon taistelussa.

Mutta sellaista yhteiskuntaa ei ole milloinkaan ollut olemassa. Luonnonihminen ei ole epäsosiaalinen ja verenhimoinen villi, jolla ei ole omaatuntoa, lakia tai oikeusjärjestystä, vaan hän on voimakkailla yhteiskunnalli­silla tunteilla varustettu olento, ja sen mukaan myös siveysnen olento.”

Myötätunto

Yhteiskunnallisen kehityksen alkuasteilla yhteistunne ja ihmisten välinen myötä­tunto saattavat erittäin voimakkaita. Kovien elinehtojen vallitessa sellainen ontärkeää.

(Professori Rafael Karsten kertoo, että) Chaco- intiaanien keskuudessa karkeat rikokset kuten murhat ja varkaudet ovat täysin tuntemattomia. Heimon kaikkia jäseniä yhdistävää yhteistuntoa he ilmaisevat sanoilla “me olemme kaikki veljiä”.

Velvollisuudentunnon syitä

Edellä mainitut yhteiskunnalliset ja mielitieteelliset (psykologiset) tosiasiat selittävät myös velvollisuudentun­non synnyn.

Sen sisältönä on ollut alun perin tavan vaatimus.

Alun perin velvollisuus oli elä­mistä sopusoinnussa tavan kanssa.

Jumalien ja esi-isien edustama siveys

Jumalien ja esi-isien edustama siveys onniiden siveysvaatimusten heijastusta, joita yhteiskunta itse asettaa velvollisuuden mukaisille toiminnoille.

Esimerkiksi katumus siveysilmiönä selittyy siten, että voimme tuntea paheksumista myös omien tekojemme johdosta.

(Professori Rafael Karstenin esimerkki:)

Darwin kertoo koirasta, jota ei ollut milloinkaan rangaistu.

Kerran, kun se oli nälkäinen, se va­rasti lihapalan isäntänsä pöydästä.

Koira ei kuitenkaan syönyt sitä, vaan se vei sen sohvan alle, ja sinne se piiloutui.

Hetken sisäisen taistelun jälkeen, jolloin isäntä ei millään tavoin puuttunut asiaan, koira tuli, osoittaen kaikkia pelon, häpeän ja katumuksen merkkejä, esille, ja laski varastetun lihapalan isäntänsä jalkojen eteen, ikään kuin pyytäen häneltä rikostaan an­teeksi.

Siveystajunnan alkumuoto

Siitä, että ensimmäiset siveysarvostelmat olivat yleisiä, yhteiskunnan puolelta tulevia arvos­telmia, voidaan päätellä, ettei siveystajunnan alkumuoto ole ollut yksityisen ihmisen oma­tunto.

Omatunto on tuskin koskaan sanan varsinaisessa mielessä yksilöllinen, siinä kuvastuu lähinnä sosiaalisen ympäristön mielipide.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, mitä käskyjä tai kieltoja voidaan pitää elintärkeinä meidän aikanamme maailman, oman maan tai kotiseudun kannalta.
  2. Pohtikaa kasvattajan vastuuta omantunnon luojana.
  3. Pohtikaa olivatko muinaissuomalaiset raakoja villejä. Pohtikaa miten ruotsalainen, kristilli­nen historiankirjoitus on saattanut vääristää kuvaa muinaissuomalaisista.
  4. Pohtikaa tapauksia, joissa myytti “jalosta villistä” ei pidä ollenkaan paikkaansa.

Toislakinen, omavastuinen ja yleinen siveys

Käsitteitä

Jos siveyden katsotaan olevan peräisin vallanpitäjiltä, jumalilta tai uskontojen säännöistä, on tapana puhua toislakisesta (heteronomisesta) siveydestä.

Jos siveyden katsotaan olevan peräisin ihmisiltä, puhutaan omalakisesta (autonomisesta) siveydestä.

Jos siveyden katsotaan koskevan koko luontoa, puhutaan yleisestä siveydestä, (Viimeksimainittu käsite kuuluu posthumanismin käsitteistöön.)

Eri käsityksiä

Onko siveyden perusta haettava jumalan tahdosta vai ihmisen siveystajunnasta? Onko luon­nollinen siveys riittävä, vai tarvitseeko ihminen jumalallista apua voidakseen kehittää hy­vettä? Mikä merkitys on yleensä annettava uskolle siveyteen nähden?

Ihmiskeskeiden siveyden päälause on:

Siveys on puhtaasti inhimillistä alkuperää.

Uskonnot asettavat asettaa arvoja, jotka ovat ns. maallisen elämän arvojen yläpuolella (ts. liittyvät esim. väitet­tyyn kuoleman jälkeiseen elämään).

Toislakista (heteronomista) siveyttä voi olla kahta lajia. Se ulkoinen mahti (eli auktoriteetti), joka antaa siveyssäännöt, ei välttämättä ole jumala tai pyhä kirja, vaan se voi olla myös yksinvaltias tai muu kansan tahdosta riippumaton valtioelin.

Valistusajattelijat tarkoittivat luonnollisella siveyslla siveyttä, joka syntyy “turmeltumatto­masta”, alkuperäisestä ihmisluonnosta.

Jumalanlakinen siveys

Jumalanlakinen (teonominen) siveys voi esiintyä eri muodoissa.

Jyrkimmässä muodossa se sanoo, että hyvä on hyvää sen tähden, että jumala sen tahtoo.

Ihminen ei saa ryhtyä arvostelemaan jumalan tahtoa edes silloin, kun jumalan käskyt näyttävät epäinhimillisiltä.

Varsinaisesti uskontokeskeinen siveys on aina ollut tällä kannalla.

Tämä siveys esiintyy tyypillisimmillään siinä juutalaisten kirjassa, joka meillä tunnetaan nimellä Vanha testamentti. Vanha testamentti on osa kristittyjen Raamattua.

Oman lapsen uhraaminen jumalille

Vanhan testamentin kertomuksessa Aabraham on valmis uhraamaan Jahve -jumalan käskystä oman poikansa, vaikka tämä teko näyttää hänestä julmalta ja inhimillisesti mielettömältä.

Islam esimerkkinä jyrkästi jumalanlakisesta siveydestä

Jyrkästi uskontokeskeistä siveysa noudatetaan nykyään melko monissa islamin maissa. Esi­merkiksi Iranin shiiamuslimien johtaja, Ajatollah Khomeini pyrki elämän yksityiskohtia myöten määräämään kannattajiensa elämästä. Hän jopa määräsi, kumpi jalka edellä noustaan ylös vessanpöntöltä.

Niissä islamin maissa, joissa noudatetaan isla­milaista lakia (shariaa), on käytetty rangaistuksia, joita meillä Suomessa pidetään epäinhimilli­sinä.

Esimerkiksi varkailta on katkottu käsiä ja avion rikkojia on kivitetty kuoliaaksi.

Alkoho­lin nauttijoita ja ateisteja on teloitettu.

Kaikki nämä rangaistukset ovat islamin lain (sharian) mukaisia.

Islamin laki (sharia) ei ole sama asia kuin islamin pyhä kirja, Koraani. Näitä asioita tarkastel­laan yksityiskohtaisesti muualla tässä aineidstossa.

Raiskauksen uhreja on teloitettu

Aivan äskettäin islamilaisessa Pakistanissa teloitettiin nainen kivittämällä siksi, että hän oli joutunut raiskauksen uhriksi.

Väite, ettei voi olla siveyttä ilman uskontoa

Usein myös uskontojen sisällä on vallinnut erimielisyyttä siitä, voiko siveys olla olemassa ilman uskontoa.

Kristinuskon perustajiin kuuluva Paavali puhuu Raamatun Toisessa roomalaiskirjeessä luonnollisesta laista, mikä pakanoillakin on.

Pakanoiksi Raamattu nimittää yk­sinkertaisesti niitä, jotka eivät ole kristittyjä.

Toisaalta tämä luonnollinen siveys ei kuiten­kaan ollut Paavalin mielestä riittävä. Kaikkialla, missä hän puhuu ns. kristillisestä pelastuk­sesta (tarkoittaa Taivaaseen pääsyä kuoleman jälkeen), hän korostaa ihmisen syntisyyttä (kristityt kutsuvat synniksi kristillisen siveysn vastaista toimintaa ja ajattelua).

Paavali kehitti kristinuskoon opin, jonka mukaan ihminen pelastuu vain jumalan armosta ja Jeesuksen (kris­tinuskon jumalan toinen persoona) suorittaman sijaiskärsimyksen kautta.

Latinalaiset ja bysanttilaiset kristityt siveydestä

Kristinuskossa kreikkalaiset ja itämaiset kirkkoisät (kristillinen nimitys merkittäville opin vaikuttajille, itämaisia olivat mm. Clemens Aleksandrialainen (n. 150-202) ja Origenes (n. 184-254)) pitivät suuressa arvossa kreikkalaisia.

Tästä syystä he myös antoivat arvoa sille luonnolli­selle siveydelle, jota nämä edustivat.

Sitä vastoin latinalaiset kirkkoisät (etenkin Tertullianus, k. n. 220) ja Augustinus (354-430)) eivät ainoastaan vastustaneet silloista todellisuustutkimusta (tiedettä) ja “pakanal­lista” ajattelua yleensä, vaan kielsivät luonnolliselta siveydeltä arvon.

“Pakanain hyveet eivät ole kuin loistavia paheita” - näissä (Augustinuksen) kuuluisissa sanoissa on puhtaasti uskon­nollisen siveden periaate lausuttu ilmi jyrkimmässä muodossaan.

Keskiajalla kristillinen kirkko kannatti yleensä tätä (Augustinuksen) käsitystä.

Pelagiuksen käsitys

Mutta vastakkaisia mielipiteitäkään ei puuttunut. Afrikkalainen munkki (Pelagius) kannattajil­leen edusti toiveikkaampaa (optimistisempaa) käsitystä ihmisestä.

Tämän käsityksen mukaan siveys oli mahdollinen ilman uskoa.

Katolinen kirkko tuomitsi (Pelagiuksen) opin.

Tuomas Akvinolainen

Kristillisen kirkon (roomalais-) katolisen haaran oppi-isänä tunnettu Tuomas Akvinolainen (1224 - 1274) yritti puolestaan sovittaa yhteen uskonnon siveyttä ja luonnollista siveyttä.

Hä­nen mielestään hyvä ei ole hyvää vain sen tähden, että jumala sitä tahtoo, vaan jumala tahtoo sitä siitä syystä, että se on hyvää.

Ihmiskeskeisen siveyden historiaa

Vanhimmat jumalattomat (ateistiset) liikkeet

Ihmiskeskeisen siveyden juuret ulottuvat hyvin kauas ihmiskunnan menneisyyteen, erityisesti ateismin nousukausiin.

Vanhimmat kirjatut ateistiset liikkeet esiintyivät Intiassa ja Kaksois­virran maassa ainakin 3000 vuotta sitten.

Usein ateistien omat kirjoitukset on hävitetty, mutta ateistien mielipiteitä voidaan löytää toisten kirjoittajien jyrkästi arvostelemina (esimerkiksi hindujen kirjoista kuten Vedoista ja Upanishadeista.)

Svansnaved Upanishad, joka kirjoitettiin n. 700 - 800 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, sanoi mm.:

“Ei ole olemassa mitään jälleensyntymistä, ei mitään jumalaa, ei mitään Taivasta, ei mitään Helvettiä.

Kaikki perinteinen kirjallisuus on itserakkaiden hölmöjen työtä, luonto on kaiken luoja, ja aika kaiken hävittäjä, nämä määräävät asioista eivätkä palkitse hyvettä tai pahetta määrätessään ihmisten onnellisuudesta tai kurjuudesta.

Kauniiden puheiden pettämät ihmiset turvautuvat jumaliin ja temppeleihin, kun todellisuudessa ei ole mitään eroa jumalan (Vishnu, hindujumaluuden toinen persoona) ja koiran välillä.”

Lainausta arvioitaessa on huomattava, että hindulaisuudessa ihmisen kurjuuden ajatel­laan olevan rangaistusta edellisessä elämässä tehdyistä pahoista teoista.

Muinainen Kreikka

Siveyden historiassa mainitaan usein muinaisen Kreikan sofistit.

Sofistit (sofia = viisaus) olivat sen ajan opettajia ja todellisuustutkijoita.

Myöhemmin sofisteja on usein pidetty turhanpäiväisen vii­sastelun harjoittajina, mutta tämä arvostelu on epäoikeudenmukaista.

Arvostelun pohjana ovat olleet sofistien vastustajan (Platonin (427 - 347)) kirjat.

Jotkut sofistit päätyivät siihen tulokseen, että valtioiden lait ja ihmisten siveys eivät olleet muuta kuin ihmisten välisiä sopimuksia. Tämä johti sofistit opettamaan siveysn suhteelli­suutta. Tätä tarkastellaan toisaalla tässä kirjassa.

Eräs sofisti (Hippias) opetti (Platonin teosten mukaan), että kaikki ovat kansalaisia luonnollisesti, vaikka he sovinnaissääntöjen mukaan kuuluvat eri valtioihin. Sillä yhtäläinen on luonnon mukaisesti sukua yhtäläiselle. Mutta sovinnaistavat ovat ihmisten tyranneja ja pakottavat syntymään paljon sellaista, joka on luonnonvastaista.

Jotkut sofistit saattoivat tuomita jopa orjuuden, jota siihen aikaan pidettiin hyväksyttynä jär­jestelmänä (esimerkiksi Platon ja Aristoteles pitivät orjuutta hyväksyttävänä), luonnottomaksi ja hylättäväksi.

Protagoras (480 - 411 eaa), joka on tullut kuuluisaksi sanoistaan “ihminen on kaiken mitta”, katsoi valtion syntyvän luonnollisena seurauksena ihmisten elämänoloista. Ellei olisi yhteis­kuntaa, ihmissuku tuhoutuisi elämäntaistelussa.

Joidenkin sofistien kerrotaan esittäneen seuraavan väitteen: Jos annettaisiin ihmisten heittää yhteen läjään kaikki ne tavat, joita he pitävät hyvinä ja jaloina, ja sen jälkeen jokainen saisi tästä läjästä valita ne, jotka hänen mielestään ovat huonoja, niin jäljelle ei jäisi mitään, vaan kaikki tulisi jaettua kaikkien kesken.

Edellä mainittujen demokraattisten sofistien lisäksi oli myös niitä, joiden mielestä ihmisillä oli täydet oikeudet toteuttaa itsekkäitä pyrkimyksiään.

Renessanssi ja valistus

Euroopassa renessanssi ja valistus merkitsivät siveyden vapautumista uskonnon herruudesta. Myös luonnonoikeus vaikutti käsityksiin siveydestä.

Tehtäviä

  1. Mitä mieltä eri uskonnot ovat siveyden alkuperästä? Mitä mieltä uskonnottomat ovat siveyden al­kuperästä?
  2. Pohtikaa mitä eroja on uskonnottomalla siveydellä ja uskonnollisella siveydellä.
  3. Pohtikaa koulun järjestyssääntöjen tarkoituksenmukaisuutta luonnollisen siveyden pohjalta.
  4. Pohtikaa miksi armeijassa on erittäin tarkka ja yksityiskohtainen järjestys. Mitä vaikutuksia tällä järjestyksellä on ihmisiin?
  5. Millä tavalla käsitys hyvästä elämästä on muuttunut, kun on siirrytty toislakisesta siveydestä omalakiseen?

Ihmiskeskeisen siveyden loppu

Posthumanistit ovat hylänneet ihmiskeskeisen siveyden ja laajentaneet sen koskemaan kaikkea elävää.

Ihmisen siveys on ollut ihmiskeskeistä ja inhimillistä alkuperää, mutta kuten Peter Singer sanoo, rotalla on sama oikeus olla tulematta potkaistuksi kuin ihmisellä.

Jos ihmiset pystyisivät kirjoittamaan, julkaisemaan ja lukemaan muuta kuin ihmiskeskeistä tieteiskirjallisuutta, meillä olisi kenties jonkinlainen käsitys aurinkokuntaamme laajemmasta siveydestä.

Ateisti Isaac Asimov (1920-1992) aloitti tieteiskirjallisuudessa ihmisen kaltaisten robottien siveyden käsittelyn, mutta tällä alalla ei ole pitkään aikaan juuri edistytty.

Robottinovelleissaan Asimov esitteli "robotiikan kolme pääsääntöä", jotka hän laati yhdessä sf-toimittaja John W. Campbellin kanssa. Ne kuuluvat seuraavasti.

  1. Robotin tulee suojella ihmistä.
  2. Robotin tulee totella ihmistä, mikäli se ei riko 1. pääsääntöä.
  3. Robotin tulee suojella itseään, jos se ei riko 1. ja 2. pääsääntöä.

Tarinoissaan Asimov etsi aukkoja näihin sääntöihin, jotka osoittautuivat ongelmallisiksi. Myöhemmin hän lisäsi nollannen pääsäännön: "0. Robotin tulee suojella ihmiskuntaa." Tällöin muihin pääsääntöihin lisätään määreet "mikäli se ei riko edellisiä".

Tehtäviä

  1. Muokatkaa robotiikan säännöt niin, että ne soveltuvat ihmisiin.
  2. Muokatkaa robotiikan sääntäjä niin, että ne sopivat a) ihmisiin, b) robotteihin ja c) ulkoavaruuden eläviin olioihin.
  3. Mistä syystä minkä tahansa planeetan asukkaiden tulisi huomioida tekojen seuraukset?
  4. Millainen olisi ulkoavaruuden maailma, jossa älykkäät ja tuntevat olennot lisääntyisivät muilla tavoin kuin meidän planeetallamme (Maassa)?
  5. Olisiko näillä ulkoavaruuden olioilla mielipide-eroja, ja jos olisi, millaisia?
  6. Kuvitellaan, että nämä ulkoavaruuden oliot olisivat eläneet lähes nykyisessä olomuodossaan paljon kauemmin kuin ihmiset. Millä tavalla heidän siveytensä olisi kehittynyt?
  7. Olisiko heillä kiusanaan moraalifilosofian professoreja?

Siveyden vaativuus

Erityisesti seuraussiveyden väitetään olevan liian vaativaa. Tämä väite on varsin yleinen. Valitettavasti on vaikea löytää niitä, jotka älyävät kysyä, mitä siveyden vaativuus tarkoittaa.

Filosofian ja lakitieteen professori Laim Murphy kuuluu niihin, jotka ovat älynneet kysyä tätä. Hänen mielestään siveyskäsitysten vaativuutta pitäisi mitata.

Tavallisesti siveyskäsitysten vaativuudesta puhujat (Murphy mukaan lukien) vertaavat jonkin siveyskäsityksen vaativuutta vallitsevaan tilaan verrattuna.

Jos vallitsevaa tilaa käytetään siveyden mittapuuna, tämä käsitys sisältää sen siveellisen oletuksen, että vallitseva tila on hyvä.

Kuka tahansa tavis voi luetella vallitsevassa tilassa, esimerkiksi yhteiskunnan ja yritysten voimavarojen käytössä paljon ja vakavia puutteita. Toisaalla tässä aineistossa on kerrottu, kuinka melkoinen osa bruttokansantuotteesta on oikeastaan vain kaatopaikkojen täyttämistä. Eikö ainakin tällaisten seurausten korjaamista voida vaatia?

Mitä tulee velvollisuuksiin, eikö EU ala jo mennnä liialllisuuksiin? Entä hyveelliset poliitikot, jotka kaatavat kaikki vähäosaisten niskaan?

Jos vaativuutta suhteutetaan siveyskäsitykseen itseensä, ollaan kehäpäätelmässä eikä voida puhua vaativuudesta ollenkaan.

Jotkut ovat ehdottaneet vaativuuspuheiden lopettamista, mutta siveyden vaativuutta käsittelevällä mielipidekirjallisuudella on ainakin Suomessa vankka kannatus.

Edellä olevasta ja tavallisella arkijärjellä voidaan päätellä, että siveellinen mielipidekirjallisuus olisi syydä laittaa ostoboikottiin.

Tehtäviä

  1. Millaisia vaatimuksia asetat tavallisen ihmisen siveydelle?
  2. Onko joitaisn asioita, joista pitäisi mielestäsi ehdottomasti huolehtia?
  3. Onko ihmisellä joitain ehdottomia oikeuksia?
  4. Onko ihmisellä joitain ehdottomia velvollisuuksia?
  5. Tutki siveellistä mielipidekirjallisuutta, ja ehdota, mitä pitäisi toimittaa jätepaperin keräykseen.

Moniehtoiset toimintamallit

Kaikki muut paitsi siveystieteilijät käyttävät todellisuuden kuvaamiseen moniehtoisia toimintamalleja.

Autoa suunniteltaessa tarvitaan koko joukko muita ohjeita kuin pieni polttoaineen kulutus. Kun autoa aletaan suunnitella, ei voida antaa Immanuel Kantin tapaan muutamaa sääntöä, joiden perusteella auto on rakennettava.

Kun tämän kirjoittaja kokoaa itselleen tietokoneen, hän tietysti ottaa mahdollisimman hyvin selvää siitä, että osat toimivat yhdessä. Äsekttäin tämän kirjoittajalle kävi kuitenkin niin, ettei uudella (45 nm) tekniikalla valmistettu suoritin ei toiminutkaan emolevyssä, vaikka se sopi aivan hyvin suorittimen kantaan.

Esimerkiksi olio-ohjelmoinnissa tehtävä jaetaan osiin, ja toisen osan ohjelmoija ei välttämättä tiedä mitään siitä, miten jokin toinen osa ohjelmaa on ohjelmoitu (Tämän kirjoittaja on opettanut olio-ohjelmointia).

Valitettavasti siveystutkimus on jäänyt mielipidekirjallisuuden tasolle. Väärillä mielipiteillä varustettu ihminen pyritään tuhoamaan mahdollisimman perusteellisesti.

Voidaan kysyä, eroavatko viisaustieteilijät itse asiassa millään oleellisella tavalla jumaluustieteilijöistä.

Tehtäviä

  1. Verratkaa toisiinsa lukuon etiikan oppikirjoja. Miten on mahdollista, että eri kirjoissa on esitetty keskenään ristiriitaisia mielipiteittä?
  2. Miten on mahdollista, että professorien kirjoittamissa lukion oppikirjoissa on alkeellisia ajatusvirheitä?
  3. Miten on mahdollisia, että jotkut lukion oppikirjat ovat puolueellisempia kuin jotkut toiset?

Arvottava ja säännöttävä siveys

Arvottavaa ja säännöttävää siveyttä vastaa sivistyssana normatiivinen. Koska tämän sanan merkitys suomen kielessä on epäselvä, seuraavassa sitä ei käytetä.

Luokittelu

Arvottava ja säännöttävä siveys luokitellaan sivistyssanoin seuraavasti:

  • 1.1 Velvollisuusetiikka
    • 1.1.1 Kategorinen imperatiivi eli kantilainen velvollisuusetiikka
    • 1.1.2 Eettinen intuitionismi
    • 1.1.3 Sopimus- ja luonnonoikeusteoriat
  • 1.2 Seurausetiikka
    • 1.2.1 Utilitarismi
    • 1.2.2 Egoismi
    • 1.2.3 Sopimus- ja luonnonoikeusteoriat
  • 1.3 Hyve-etiikka
Ilman sivistyssanoja se luokitellaan seuraavasti
  • 1.1 Velvollisuussiveys
    • 1.1.1 Kantilainen velvollisuussiveys
    • 1.1.2 Eettinen sisäinen oivallus
    • 1.1.3 Sopimus- ja luonnonoikeuskäsitykset
  • 1.2 Seuraussiveys
    • 1.2.1 Hyvät seuraukset kaikille
    • 1.2.2 Hyvät seuraukset itselle
    • 1.1.3 Sopimus- ja luonnonoikeuskäsitykset
  • 1.3 Hyvesiveys

Aineiston rakenteesta

Kuten huomaat, punaisella merkitty kohta on kahdessa eri paikassa.

Tämä johtuu siitä, että Internet Encyclopedia of Philosophy ja Wikipedia (sekä englanninkielinen että suomenkielinen) luokittelevat käsitykset eri tavoin.

Koska tässä aineistossa on käytetty filosofiaa käsittelevien asioiden sisällysluettelona parhaan brittiläisen filosofian perusteiden oppikirjan sisällysluetteloa, sopimussiveys on sijoittunut ennnen seuraussiveyttä.

Koska oikeudet ja velvollisuudet ovat toisitaan riippuvia, tämä järjestys on luultavasti aivan hyvä.

Angostikkoboomi

Myös se, että suppeat jumalatodistusten arvostelut on otettu mukaan ennen kuin ryhdytään puhumaan siveydestä, noudattaa samaa logiikkaa kuin edellä mainittu brittikirja.

Mainittakoon, että kun edesmennyt akateemikko Oiva Ketonen luki luennoillaan Buchlerin ja Randallin uusnaturalistista filosofian alkeisoppikirjaa suomeksi, hän esitti jumalatodistusten arvostelun kokonaisuudessaan.

Siitä, minne Ketoden seuraajat ovat sen onohtaneet, ei ole tämän oppikirjan tekijöillä mitään tietoa. Vai oliko syynä agnostikkoboomin saapuminen Suomeen yhdessä humanistiliikkeen kanssa?

Kaikki säännöt eivät ole siveellisiä

Seurausten huomioiminen on yleistä kaikilla aloilla, etenkin tekniikassa. Teknisten seurausten tekninen huomioiminen tuskin on mitään siveyttä.

Esimerkkinä teknisestä seurausten huomioimisesta olkoon imagofasismi. Imagofasismi sanoo, että ulkopuolisten huomioiminen jopa kaikissa yksityiskohdissa tuottaa markkinoilla parhaat myynti- tai jäsenmäärät.

Esimerkkinä sellaisesta imagofasismista, joka tuskin aiheuttaa toivottuja seurauksia, on eräiden ateistien ehdotus, jonka mukaan ateistien pitäisi osallistua evankelis-luterilaisen kirkon hyväntekeväisyyteen.

Edes seuraussiveys ei ole muuta kuin teknisten seurausten huomioinnin liittämistä sellaisiin tavoitteisiin, joista ollaan niin paljon eri mieltä, että näitä tavoitteita pidetään siveellisinä.

Tehtäviä

  1. Keksi viisi esimerkkiä, jossa seurausten huomioiminen on puhtaasti teknistä eli välineellistä (instrumentaalista).
  2. Keksi viisi esimerkkiä, joissa seurausten huomioiminen on siveellistä laatua.
  3. Keksi viisi esimerkkiä, joissa on epäselvää, onko seurausten huomioiminen teknistä vai siveellistä.

Tarvitaanko siveellisen virheajattelun historiaa

Virheajattelun historian opettamista on perusteltu mm. sillä, että ei tarvitse virheajatella itse jos virheajattelua opetetaan jo koulussa.

Tarvitaanko kuuluisuuksien historiaa

Siveysajattelun oppikirjoissa erityisesti hyvesiveydestä puhuttaessa on erityisesti korostettu Aristoteleen (384–322 eaa) ja muiden muinaisten ihmisten merkitystä.

Kirkon sotaratsuksi kutsuttu humanisti Urpo Harva (1926-1994) kirjoitti aikoinaan lukioita varten oppikirjan, jonka nimi oli Suuria ajattelijoita.

Aristoteleen teokset ovat säilyneet meidän aikaamme (Platonin teosten ohella). Nämä teokset eivät joutuneet niille kirjarovioille, joita kristityt ja muslimit polttivat.

Nykyinen evankelis-luterilainen kirkko pitää näitä "suuria ajattelijoita" suuressa arvossa, tietysti tukeakseen itseään.

Myös suomalaiset pintaradikaalit ovat innostuneet suurmiesten palvonnasta. Tiettävästi edes feministit eivät ole siveysajattelun osalta kyseenalaistaneet "suurmiehiä". Ehkäpä naisjumaluusoppineista, joita jo alkaa olla, tehdään tulevaisuudessa "suurnaisia".

Tehtäviä

  1. Aristoteleen ja Platonin teokset on kokonaisuudessaan suomennettu. Eino Kaila suomensi David Humen teoksen Tutkimus inhimillisestä ymmärryksestä vuonna 1938. Teos löytyy Internetistä englanniksi. Miksi teoksesta ei ole otettu uutta painosta?
  2. Ottakaa selvää, kuka nykyisistä filosofeista pitäisi nimittää kirkon sotaratsuksi.
  3. Ottakaa selvää, onko jo kirjoitettu kirjoja suurista naisfilosofeistä.

Velvollisuusuussiveys

Siveellinen toiminta

Velvollisuuteen perustuvat siveyskäsitykset painottavat, että meillä on tiettyjä velvollisuuk­sia, tekoja, jotka meidän pitää tai joita meidän ei pidä tehdä.

Tämän käsityksen mukaan siveellinen toiminta on velvollisuuksien suorittamista, ja jyrkimmän käsityksen mukaan velvollisuudet on tehtävä riippumatta siitä, mitä seurauksia niistä on.

Velvollisuusetiikan erottaa seurausetiikasta se, että jotkin teot ovat ehdottomasti oikein tai ehdottomasti väärin riippumatta siitä, mitä seurauksia niistä on.

Velvollisuusiveydellä on vieraskielinen nimitys deontologia (kreikankielen deon = velvollisuus. Tätä nimitystä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa.)

Käsitys, että velvollisuudet ovat riippumattomia arvoista

Käsitystä, että velvollisuudet ovat arvoista riippumattomia, sanotaan deontologiseksi siveydeksi. (Tätä nimitystä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa. Deontologisia käsityksiä ovat esim.sisäiseen oivallukseen perustuva siveys (intuitionismi), velvollisuussiveys, sopimussiveys ja ihmisoikeussivbeys.

Velvollisuussiveyden piirteitä uskonnoissa ja aatteissa

Suurimmat uskonnot asettavat kannattajilleen monenlaisia velvollisuuksia. Jyrkimmillään ne esiintyvät käskyinä ja kieltoina.

Ensi näkemältä –siveys

Ensi näkemältä (prima facie) –siveyden mukaan on tiettyjä periaatteita ja velvollisuuksia, joita on hyvä noudattaa. Ne ovat kuitenkin ehdollisia. Niitä on noudatettava, ellei jokin tärkeämpi ajankohtainen sääntö anna toisenlaista toimintaohjetta. Siveys on arkipäivän viisautta. Eri tilanteisiin eivät sovi samat toimintamallit.

Ensi näkemältä –harkinnan malli:
  • Arvioi tilanne (vaihtoehdot, vastuut, velvollisuudet ja oikeudet)!
  • Ota huomioon kaikkien asianosaisten käsitykset ja edut
  • Arvioi erilaiset vaikutukset sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä
  • Aseta arvot tilanteen ja asian mukaiseen järjestykseen
  • "Mihin pitäisi pyrkiä" ottaen huomioon kokonaistilanteen?
Sir William David Ross (1877 –1971) asetti seuraavat velvollisuudet:
  • velvollisuus pitää lupaukset
  • velvollisuus korvata toisille aiheutettu vahinko
  • velvollisuus kiittää niitä, jotka ovat auttaneet meitä
  • oikeudenmukaisuus: velvollisuus myöntää jokaisen ansiot
  • velvollisuus auttaa muita
  • velvollisuus kehittää itseämme, erityisesti hyveitämme ja älyämme
  • velvollisuus olla loukkaamatta toisia
Siinä tapauksessa, että nämä velvollisuudet ovat ristiriidassa, sovelletaan prima facie -periaatteita.

Kristillinen velvollisuussiveys

Esimerkkinä kristillisestä hyvesiveydestä esitämme Samuel von Pufendorfin (1632 – 1694) siveyskäsityksen.

Ihmisellä on velvollisuuksia
  • jumalaa kohtaani
  • itseään kohtaan
  • muita kohtaan
Velvollisuudet jumalaa kohtaan ovat
  • jumalan tunteminen ja usko jumalaan
  • palvoa jumalaa sisäisesti ja ulkoisesti
Velvollisuudet itseään kohtaan ovat
  • velvollisuudet sielua kohtaan
  • velvollisuudet ruumista kohtaan ja siihen liittyvä käytös
Velvollisuuksia muita kohtaan ovat
  • välttää muiden vahingoittamista
  • kohdella muita tasa-arvoisesti
  • edistää muiden hyvää

Tehtäviä

  1. Etsi viisi velvollisuutta a) jostain islamin suunnasta b) jostain hinduvaltarakenteesta c) jostakin buddhalaisuuden suunnasta.
  2. Olet matkalla kouluun. Joku makaa liikkumatta tienvarressa. Kumpi on ensi käden velvollisuutesi: ehtiä ajoissa kouluun vai tutkia, tarvitseeko tienvarressa makaava apua?
  3. Mitkä Samuel von Pufendorfin velvollisuuksista sopivat myös ateistille?
  4. Mitä velvollisuuksia sinulla on omaa ruumistasi kohtaan?
  5. Mitä velvollisuuksia sinulla on muiden ruumiita kohtaan?

Uskontojen "oikein"

Jumalien tahto

Usein ”oikein” tarkoittaa uskonnossa jumalien väitetyn tahdon mukaista käyttäytymistä ja ”väärin” jumalien tahdon vastaista käyttäytymistä.

Uskontojen mukaan jumalien tahto on kirjoitettu esimerkiksi Raamattuun tai Koraaniin. Us­konnolliset johtajat päättävät usein uskonnon kannattajien velvollisuuksista.

Jos jumalat päättävät, että jokin teko on oikein, voidaan kysyä, tahtovatko jumalat sitä siksi, että se on oikein, vai onko se oikein siksi, että jumalat tahtovat sitä.

Jos jumalat tahtovat jotakin siksi, että se on oikein, siveys on jumalista riippumaton.

Tällöin siveys voitaisiin esittää puhumatta jumalista mitään.

Korkeintaan voitaisiin väittää, että ju­malat ovat ihmisiä pätevämpiä esittelemään siveyttä.

Jumalat voivat määrätä murhaamaan

Jos teko on oikein pelkästään siksi, että jumalat sitä tahtovat, siveydeltä putoaa kokonaan pe­rusta.

Jumalat voivat määrätä esimerkiksi murhaamaan.

Raamatussa kerrotaan, että juutalais­ten jumala käski tappaa vihollisten naiset ja lapset, kamelit ja aasit, mutta säästää neitsyet.

Ovatko jumalat hyviä vai pahoja

Uskontojen kannattajat voivat väittää, etteivät jumalat käske tehdä pahaa, koska jumalat ovat hyviä.

Mutta mitä tarkoittaa se, että jumalat ovat hyviä? Ovatko jumalat hyviä siksi, että he ovat jumalia, vai onko hyvälle jokin muu peruste?

Kristinuskon mukaan kristinuskon jumala on hyvä.

Islamin mukaan islamin jumala voi olla hyvä tai paha.

Buddhalaisuuden mukaan jumalat, sikäli kuin heitä on olemassa, eivät ole ns. valaistuneen ihmisen yläpuolella (eivätkä oikeastaan edes tavallisen ihmisen yläpuolella).

Jos jumalia ei ole olemassa, jumalien tahdolla ei ole merkitystä

Jos jumalia ei ole olemassa, jumalien tahtoon perustuvalta siveyslta putoaa kokonaan pohja.

Uskonnolllinen elämäntapa

Joissain uskonnoissa (eräät intialaiset uskonnot) suhde jumalaan ei ole niinkään oikean ja väärän kysymys vaan palvoja on sitoutunut tiettyyn elämäntapaan. Sitä ei pidetä velvoittavana niille, jotka eivät ole palvojia.

Uskonnot velvollisuussiveyden ja seuraussiveyden sekoituksina

Useimmiten uskonnot ovat velvollisuussiveyden ja seuraussiveyden sekoituksia.

Jos uskonto sa­noo jumalien palkitsevan tai rankaisevan ihmisiä heidän tekojensa perusteella, kyse on seura­ussiveydestä.

Kristinuskon väite, jonka mukaan ihminen saavuttaa ikuisen onnellisen elämän uskomalla jumalan olemassaoloon, on seuraussiveyttä.

Velvollisuusiveys ja politiikka

Velvollisuussiveyden piirteitä esiintyy myös poliittisissa aatteissa kuten liberaalissa ihmisoikeussiveydessä (esim. John Rawls) ja kommunismissa. Kui­tenkin politiikkaa usein arvioidaan sen väitettyjen tai todellisten seurausten perusteella.

Tehtäviä

  1. Lukekaa Raamatusta Samuelin kirjan 15. luku ja verratkaa siinä esitettyä kertomusta Palestiinan viimeaikaisiin tapahtumiin.

Velvollisuussiveyden lajeja

Puhdas velvollisuussiveys

Puhtaan velvollisuussiveyden mukaan tekoja on arvioitava pelkästään velvollisuuden eikä tun­teiden, taipumusten tai saavutettavan hyödyn perusteella.

Esimerkiksi jos lahjoitan rahaa ke­hitysmaiden asukkaiden auttamiseen, koska säälin köyhiä ihmisiä, en velvollisuussiveyden mu­kaan toimi sieellisestii. Jos lahjoitan rahaa hyväntekeväisyyteen saadakseni hyvää mainetta, en velvollisuussiveyden mukaan toimi siveellisesti.

Eräille (esimerkiksi Immanuel Kantille) lähes ainoa hyväksyttävä teon vaikutin on velvollisuudentunto.

Monet ovat eri mieltä siitä, ettei esimerkiksi tunteilla ja säälillä saisi olla mitään tekemistä tekoja arvioitaessa.

Oikeutus velvollisuussiveydessä

Kun emme voi vaikuttaa tekojen seurauksiin tai edes arvioida niitä, ajatellaan, että teko on oikein, jos tekijä on tehnyt velvollisuutensa.

Usein velvollisuussiveydessä ajatellaan, että koska emme voi vaikuttaa tunteisiimme, ne ovat huono perusta siveydelle.

Velvollisuussiveyden mukaan meidän on esimerkiksi autettava tarpeessa olevia, koska se on velvollisuutemme.

Muita kuin velvollisuussiveyden käsityksiä

  • Meidän on autettava tarpeessa olevia, koska meidät palkitaan siitä.
  • Meidän on autettava tarpeessa olevia, jos meistä tuntuu siltä.
  • Meidän on autettava tarpeessa olevia, jos säälimme heitä.
  • Meidän on autettava tarpeessa olevia, jos se lisää onnellisuutta.
  • Meidän on autettava tarpeessa olevia, koska meille on siitä myöhemmin henkilökohtaista hyötyä.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa mitä muita käsityksiä tähän listaan voidaan lisätä.
  2. Pohtikaa miten velvollisuuksien noudattamista voitaisiin perustella.

Ehdottomat velvollisuudet

Velvollisuussiveyden kannattajat esittävät usein ehdottomia velvollisuuksia kuten esimerkiksi ”sinun on aina puhuttava totta”, ”pidä aina lupauksesi” tai ”tappaminen on kiellettyä kaikissa olosuhteissa”.

Velvollisuussiveyden mukaan näitä velvollisuuksia on noudatettava täysin riippumatta siitä, mitä seurauksia niistä on.

Ehdolliset velvollisuudet

Ehdollinen velvollisuus on esimerkiksi ”jos haluat olla arvostettu, puhu aina totta” tai ”jos et halua joutua vankilaan. älä tapa”.

Yleistettävyys

Usein etsitään siveysperiaatteita, joka olisivat mahdollisimman yleispäteviä. On ajateltu (esimerkiksi Immanuel Kant), että meidän olisi toimittava sellaisten siveysperiaatteiden mukaan, joista voitaisiin tehdä yleismaailmallisia lakeja.

Jos minusta on oikein, että voin varastaa, jos minulla ei ole riittävästi rahaa, tästä periaatteesta olisi voitava tehdä yleismaailmallinen laki.

Yleistää voidaan tietysti muitakin kuin siveyseriaatteita. Esimerkiksi voitaisiin ajatella yleistettäväksi periaate ”näytä aina kieltäsi itseäsi pitemmille”.

Muinaisintialaisten ja kiinalaisten ns. kultainen sääntö on eräs muunnos yleistettävyyssäännöstä.

Toinen versio kultaisesta säännöstä on ”tee toisille sitä, mitä toivoisit tehtävän itsellesi” ja toinen versio ”älä tee toisille sitä, mitä et toivoisi tehtävän itsellesi”.

Kaikkia sääntöjä ei voida edes ajatella yleistettäviksi. Esimerkiksi ”älä koskaan tee työtä” on mahdoton, jos kaikki ryhtyvät sitä noudattamaan.

Yleistettävissä oleva selvästi siveysperiaate olisi esimerkiksi ”älä koskaan kiduta lapsia”.

Keinot ja päämäärät

Paljon keskusteltu siveysperiaate on ”kohtele ihmisiä aina päämäärinä sinänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä päämäärien saavuttamiseksi” (esimerkiksi Immanuel Kant).

Tähän voisi heti huomauttaa, että kuinkahan moni työnantaja pitää työntekijöitä päämäärinä sinänsä eikä välineinä (työvoimana).

Periaatteen mukaan ihmisiä ei pitäisi hyväksikäyttää, sen sijaan pitäisi kunnioittaa heidän omaa tahtoaan ja toiveitaan.

Tehtäviä

  1. Keksikää mahdollisimman monta sellaista siveysperiaatetta, jota ei voida yleistää.
  2. Keksikää mahdollisimman monta sellaista siveysperiaatetta, jotka voitaisiin yleistää.
  3. Miksi huonoja keinoja käytetään hyvien päämäärien saavuttamiseen? Millaisia seurauksia tästä voi olla? Mainitkaa joitakin esimerkkejä.

Velvollisuussiveyden arvostelua

Tyhjyys

On sanottu, että yleistettävyysperiaate on tyhjä, se ei anna apua siveyssten ratkaisujen teossa. Vaikka yleistettävyysperiaatteeseen lisätään kielto käyttää ihmistä pelkkänä välineenä, näiden periaatteiden perusteella on vaikea ratkaista, mitä pitäisi tehdä.

Ristiriidat

Velvollisuudet joutuvat helposti keskenään ristiriitaan.

Jos velvollisuus on puhua aina totta, ei saa valehdella rikolliselle, joka etsii totuuden puhujan ystävää murhatakseen hänet (Immanuel Kantin oma esimerkki).

Jos velvollisuuksien lista sisältää muutamia tärkeitä velvollisuuksia, on yleensä osoitettavissa, että velvollisuudet joissain olosuhteissa joutuvat ristiriitaan keskenään.

Pakolliset, sallitut ja kielletyt teot

Velvollisuussiveyden mukaan jotkut teot ovat pakollisia, jotkut sallittuja ja jotkut kiellettyjä.

Erityisesti kiellot aiheuttavat velvollisuusetiikalle ongelman. Jos joku teko on kielletty, sitä ei saa tehdä, vaikka teon tekemisellä estettäisiin suuri määrä samaa kiellettyä tekoa myöhemmin.

Myös siveettömiä periaatteita voidaan yleistää

Villin lännen rikkaiden periaate ”tapa kaikki, jotka asettuvat tiellesi”, voidaan yleistää, mutta on vaikea pitää periaatetta siveellisesti hyväksyttävänä.

Tässä kohden voidaan vedota esimerkiksi siihen, että ihmisiä ei saa kohdella pelkkinä välineinä. Toisaalta on valtarakenteita (kulttuureja), joissa on hyväksytty ja yleistetty monia selvästi epäinhimillisiä periaatteita kuten noituudesta epäiltyjen polttaminen roviolla (kristillinen valtarakenne uuden ajan alussa), avioliiton ulkopuoliseen sukupuolisuhteeseen syyllistyneen naisen kivittäminen kuoliaaksi (monet islamin valtarakenteet), lesken polttaminen aviomiehen roviolla (hinduvaltarakenteet) jne.

Tässä kohden on huomattava, ettei yleistämisen ole tarvinnut olla sataprosenttista pahojen seuraamusten synnyttämiseksi.

Epäuskottavuus

Vaikka velvollisuusetiikassa on paljon vakuuttavia piirteitä kuten toisten ihmisten etujen kunnioittaminen, siinä on myös vakavia puutteita kuten esimerkki totuuden puhumisesta ihmiselle, joka etsii ystävääni murhatakseen hänet, ja lukuisa määrä vastaavia esimerkkejä osoittavat.

Velvollisuusetiikka ei pysty perustelemaan, miksi nimenomaan velvollisuuksien noudattaminen on siveyden perusta.

Myötätunnon puute

Velvollisuusetiikka (esimerkiksi Immanuel Kant) ei yleensä anna riittävästi painoa esimerkiksi tunteille, myötätunnolle ja säälille.

Tyhmyydet

Velvollisuudentuntoiset mutta tyhmät tai epäpätevät ihmiset saattavat aiheuttaa paljon kärsimystä ja kuolemaa.

Jos heitä arvioidaan pelkästään velvollisuuksien täyttämisen perusteella, heitä ei voida moittia.

Jos joku katsoo velvollisuudekseen kuivattaa kastuneen kissan mikroaaltouunissa, mutta kissa palaa kuoliaaksi, kuivattajaa ei voida moittia.

Velvollisuuksista ollaan erimielisiä

Velvollisuussiveyden suuri ongelma on, mitä velvollisuuksia kullakin ihmisellä on ja mitä ei ole. Yleensä velvollisuuksista jossain yhteisössä ollaan erimielisiä.

Tehtäviä

  1. Miksi yhteiskunta asettaa yksilöille erilaisia velvollisuuksia? Mainitkaa joku tällainen velvollisuus. Mitä tapahtuu, jos velvollisuuksia ei noudateta?
  2. Seuraava tehtävä tehdään kahdessa ryhmässä. Toinen ryhmä yrittää laatia listan ristiriidattomista velvollisuuksista ja toinen yrittää löytää velvollisuuksien välisen ristiriidan. Velvollisuuksia on keksittävä vähintään kymmenen kappaletta.
  3. Pohtikaa mikä velvollisuusetiikassa on a) kivaa b) vastenmielistä.
  4. Pohtikaa miten velvollisuudet jakautuvat erilaisissa perheissä

Immanuel Kant ja hyvä tahto

Tunnetuin velvollisuussiveyden kannattaja oli Immanuel Kant. Kantin etiikkaa ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa, mutta seuraavaan tekstiin tutustuminen voi auttaa ymmärtämään velvollisuusetiikkaa.

Kantin mielestä siveydessä ei edistytä, jos vedotaan kokemukseen.

Hyvinä pidetyt asiat ovat joskus hyviä, joskus huonoja.

Ainoa asia, jota Kantin mielestä voidaan satunnaisista kokemuksista riippumatta kutsua hyväksi, on hyvä tahto.

On hyödytöntä sanoa, että siveyden perusta on hyvä tahto selittämättä, mitä tuo hyvä tahto tarkoittaa.

Hyvää tahtoa ei voida Kantin mukaan määritellä teon seurausten perusteella.

Hyvä tahto ei riipu tuloksista vaan aikomuksista.

Järki ei auta onnellisuuden tavoittelussa

Myös inhimillinen järki oli melko kelvoton onnellisuuden tavoittelussa.

Ihmisen tarkoitus ei ole olla onnellinen

Ihmisen rakenne ei viittaa siihen, että ihmisen tarkoitus olisi olla onnellinen. Tästä huolimatta Kant piti onnellisuutta arvossa. Hyvä tahto saattoi Kantin mielestä joskus lisätä onnellisuutta, mutta se ei tehnyt sitä välttämättä.

Tehtäviä

  1. Voidaanko hyvää tahtoa mitata?

Ehdoton ja poikkeukseton (kategorinen) käsky (imperatiivi)

Kantin mukaan hyvä tahto oli tahtoa toimia velvollisuuden täyttämiseksi.

Kantin mukaan siveellistä arvoa oli vain velvollisuuden tunnosta tehdyillä teoilla.

Mutta mitä on siveellinen velvollisuus?

Kantin mukaan se oli pakkoa toimia kunnioituksesta