Hyvä
elämä
Lukion
elämänkatsomustieto 1
et10
Kuvan
saat
suuremmaksi
valitsemalla
selaimestasi
Näytä
kuva.
Sopii
myös kurssiin Etiikka
Tätä
on viimeksi muutettu
24.5.2011
Kaikki etkirjat löydät tästä
Sisällysluettelo
Aineiston
alkuun
Opetussuunnitelmat
Ateistien ehdotuksen uudeksi opetussuunnitelmaksi löydät tästä
Opetushallituksen ohjeen uudeksi opetussuunnitelmaksi löydät tästä
Miljoonat petetyt eivät voi olla
väärässä.
Sanoi
suurmies
Rekka lähestyi
tunnelia, jota edelsi liikennemerkki: Korkeus 3,50
metriä.
Apumies tuumasi:
Meidän rekkahan on 3,80.
Kuljettaja katseli
ympärilleen: Ei näy poliisia. Ajetaan nopeasti läpi.
Sisällysluettelo
- Johdanto: Kuuluvatko
ateistit
suomalaiseen
yhteiskuntaan
- Eurooppalaiset
arvot
- Mikä
tekee
onnelliseksi
- Elämänkatsomustietoa
on
vain
Suomessa
- Uskontokuntiin
kuulumattomille
tarkoitettu oppiaine
- Uskonnottomilla
on
oikeus osata puolustaa omaa
elämänkäsitystään
- Luonnontutkimus
ja
uskonnottomat elämänkäsitykset
- Jumalat
eivät
kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen
- Uskonnottomilla
on
oikeus tuntea jumalatodistusten
paikkansapitämättömyys
- Uskonnottomien
arvokäsitykset
- Kysymys
elämän
tarkoituksesta tai mielekkyydestä
- Tämä
oppimateriaali
ei ota kantaa arvokäsityksiin
- Tässä
oppimateriaalissa
ei ole minkään uskonnon propagandaa
- Nimiä,
vuosilukuja
ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa
- Historiaa
- Uskontojen
historia
ja siveysoppi
- YK:n
ihmisoikeustoimikunta
puuttui peruskoulun opetukseen
- Uskonnottomien
oikeuksia
on jälleen vähennetty
- Vasemmistoliitto
(SKDL)
ja
suomenruotsalaiset
vähentämässä
uskonnottomien
oikeuksia
- Uskonnottomien
ja
uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on
käytetty
uskonnottomien syrjimiseen
- Elämänkatsomustieto
tuli
lukioon
evankelis-luterilaisen
kirkon
painostuksesta
- FETO:n
jäsenten
enemmistö on kristittyjä
- Painetut
oppikirjat
ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia
- Neekeri
on
poistettu sanastosta
- Miljoona
suomalaista
ei kuulu kirkkoon
- Tehtäviä
- Peruskäsitteitä
- Mitä
elämänkäsitykseen
kuuluu
- Elämänkatsomus
- Todellisuuskäsitys
- Maailmankuva
- Elämänkäsitykset
voivat
esittää
arvoarvostelmia
toisistaan
- Elämänkäsitystieto
vai
elämänkatsomustieto,
kumpi
on
parempi?
Ratkaise
itse
- Elämänasenne
- Hyvä
elämä
- Tehtäviä
- Minuus,
identiteetti, käsitteistä
ei ole yksimielisyyttä
- Henkilöys
eli
persoonallisuus
- Luonne
- Minuus
- Samaistuminen
eli
identiteetti
- Onko
aito
minuus olemassa
- Nykyaikainen
ja
minuus
- Hajanainen
minuus
- Pysyvä
minuus
- Tehtäviä
- Hyvä
elämä:
ihmisen
perustarpeita
- Tärkein
lähde
- Abraham
Harold
Maslow 1908-1970
- Maslowin
tarvejärjestyskäsitys
- Fysiologiset
perustarpeet
- Turvallisuuden
tarpeet
(the safety and security needs)
- Rakkauden
ja
yhteenkuuluvuuden tarpeet
- Itsensä
kunnioittamisen
ja arvostuksen tarpeet
- Puutetarpeet
- Tasapaino
- Perinnöllinen
valmius
- Kehitys
etenee
tasojen läpi portaittain
- Aikaisemmat
kokemukset
- Itsensä
toteuttamisen
tarpeet
- Millainen
on
itseään toteuttava ihminen
- Itseään
toteuttavat
suhtautuvat
muihin
ihmisiin
eri
tavoin
- Maslowin
arvostelua
- Tehtäviä
- Elämän
tarkoitus
(ei
kysytä
ylioppilaskirjoituksissa)
- Selityksen
selityksiä
- Savossa
ei
selitellä
- Kuirt
Baier
selittämisen lajeista
- Viinan
syytä
- Elämä
on
elämisen arvoista
- Tahto
elää
- Onnellisuus
tavoitteena
- Tasa-arvo
ja
demokratia elämän tarkoitukseen
- Tehtäviä
- Ihmisen
yksilöllisen
olemassaolon peruskysymykset: Vapaa
tahto
ja valinnat,
syntymä ja kuolema, optimismi ja pessimismi, realismi
- Vapaa
tahto
ja
valinnat
- Säännön
mukaisuus
ja
satunnaisuus
- Luonnon
säännönmukaisuus
on inhimillinen käsite
- Päteekö
satunnaisoppi
fysiikassa?
- Karkeistus
- Ajattelu
ei
ole kvanttimekaanista vaan sähkökemiallista
- Vapaa
valinta
- Säännönmukaisuusja
inhimillinen
vapaus
- Siveellinen
vastuunalaisuus
- Syyllisyys,
ympäristö
ja
perintötekijät
- Miksi
ihmiset
ovat pahoja
- Pahuus
on
suhteellista ja arvoista riippuvaa
- Rankaisunhalu
- Sekaannus
syyn
ja seurauksen kanssa
- Ei
väliä sillä, miten ihminen on tullut pahaksi
- Tehtäviä:
- Syntymä
ja
kuolema
- Mitä
elämä
on
- Luonnon
järjestelmätasot
- Avoimet
järjestelmät
- Elämän
ominaisuuksia
- Rajatapaus:
virukset
- Onko
Maan
elämä syntynyt Maassa vai Kuussa
- Onko
elämän
synty todennäköinen vai
epätodennäköinen tapahtuma
- Missä
elämä
syntyi
- Tehtäviä
- Ihmisen
hedelmöitys
- Opettaja
Pia
Suvivuo väitteli tyttöjen kyvystä hallita seksuaalisesti
latautuneita tilanteita
- Tutkimus:
Elämänasemme
vaikuttaa seksuaalisen syyllisyyden
määrään
- Mikä
on
sukupuoliyhdyntä
- Sukupuoliyhdyntään
perehtyminen
- Kokemuksia
ensimmäisestä
yhdynnästä
- Linkkejä
yhdyntäasennoista
- Mitä
on
itsetyydytys
- Miesten
itsetyydytys
- Naisten
itsetyydytys
- Yhdyntäsiveyttä
- Yhdynnän
esileikit
- Supupuolielinten
koot
- Useita
yhdynnän
huippuja
- Seksi
ei
aina liity sukupuoliyhdyntään
- Seurustelu
- Seksiin
kuuluu
ehkäisy
- Yleisohje
- Raskauden
todennäköisyys
- Nykyaikaiset
ehkäisykeinot
- Hormonaaliset
ehkäisimet
- Kemialliset
ehkäisimet
- Mekaaniset
ehkäisimet
- Muita
ehkäisymenetelmiä
- Luota
itseesi
- Tervettä
järkeä
on
- Pilkettä
silmäkulmaan
- Tehtäviä
- Kestääkö
seksikemia
- Auttavatko
erikoiset
yhdyntäasennot
- Tehtäviä
- Mikä
on
ihmisen syntymä
- Miten
syntyminen
tapahtuu
- Yhteydenotto
äitiysneuvolaan
heti raskauden alussa
- Synnytyksen
jälkeen
- Jälkitarkastus
- Ehkäisy
synnytyksen
jälkeen
- Tehtäviä
- Vanhusten
seksi
- Tehtäviä
- Kuoleman
käsittelystä oppitunneilla
- Mitä
kuolema
on
- Satunnainen
kuolema
ja luonnollinen kuolema
- Yksisoluisten
eliöiden
kuolema
- Monisoluiset
eliöt
- Mistä
vanheneminen
johtuu
- Vanheneminen
on
perintötekijöiden määräämää
- Elinikä
ja
jälkeläistuotanto
- Kuolema
on
elämän kehitykselle välttämätöntä
- Jos
kuolemaa
ei olisi, ei olisi ihmisiä
- Kuolema
mahdollistaa kehityksen
- Myös
lajit
katoavat
- Tehtäviä
- Ihmisen
kuolema
luonnonilmiönä
- Milloin
ihminen
on kuollut
- Kyky
tietoisuuteen
- Aivokuolema
- Tavalliset
kuoleman
merkit
- Tehtäviä
- Suhtautuminen
kuolemaan
- Tietoisuus
kuolemasta
- Kuolemaan
liittyvät
ajatustunteet
- Jälkeenjääneiden
ajatustunteet
- Kaavamainen
ajattelu
- Kuolemanpelko
- Kuoleman
hyväksyminen
- Surutyö
- Suru
ja
murehtiminen
- Omaisten
ajatustunteita
- Onko
surun
avoin purkaminen hyödyllistä
- Ajattelu
ja
tunteet
- Ajatustunteiden
hallinta
- Suru
ja
onnellisuus
- Varautuminen
kuoleman
kohtaamiseen
- Auttaako
vakaumus
kuoleman kohtaamisessa
- Tehtäviä
- Käsityksiä
kuolemasta
- Ateistien
ja
uskovaisten
käsityksiä
- Suomessa
on
hautausmaamonopoli
- Kristityillä
on
vaikutusvaltaa
myös
vanhainkodeissa
ja
sairaaloissa
- Aineelliseen
todellisuuskäsitykseen
perustuva käsitys
kuolemasta
- Luontoon
perustuva
todellisuuskäsitys (naturalismi)
- Perusaines
- Luonnollinen
ja
yliluonnollinen
- Ihminen
on
luonnon osa
- Kuolema
voidaan
ymmärtää vain kehityksen perusteella
- Viisas
ei
pelkää kuolemaa
- Aineellista
todellisuuskäsitystä
ei ole syytä jatkaa kuvitelmilla
- Kuuluisuuksien
käsityksiä
kuolemasta
- Tehtävä
- Kristillinen
käsitys
kuolemasta
- Ikuisen
elämän
kristilliset ehdot
- Usko
ikuisesta
rangaistuksesta kristinuskon vastustajille
- Kaikki
kristityt
eivät nykyään usko iankaikkiseen rangaistukseen
- Sielu
kristinuskossa
- Tehtäviä
- Kuolemattomuuden
tavoittelu
- Tarve
kieltää
ahdistavat ajatukset
- Elämisen
halu
- Ruumiin
ja
sielun suhde
- Mieli
- Kakseuskäsityksen
(dualismin)
arvostelua
- Tehtäviä
- Optimismi
ja
pessimismi
- Kaupunkitarina
- Martin
E.
P. Seligman ja optimismi
- Martin
E.
P. Seligman ja aito onnellisuus
- Pessimismi
- Tehtäviä
- Realismi
- Sivistyssanan
alkuperä
- Todellismi
taiteissa
- Kansainvälinen
politiikka
- Lainsäädäntö
- Viisaustiede
- Muita
aloja
- Siveellinen
todellismi
ja vastatodellismi
- Tehtäviä
- Elämänhallinnan
keinot: yksilön
mahdollisuudet
vaikuttaa
omaan
elämäänsä,
perimän
ja
ympäristön
merkitys
- Yksilön
elämä
- Mitä
elämänhallinta
on
- Kolme
kovaa
komentajaa
- Pandoran
lipas
- Uskonnollinen
elämänhallinta
Suomessa
- Eräitä
lakeja,
joilla
hallitaan
Suomen
kansalaisten
elämää
- Yksilöiden
elämänhallinta
- Sikojen
elämänhallinta
- Ihmisten
itsehallinta
- Yhdysvallat
- Itä-Aasia
- Voidaanko
itsehallintaa
kehittää
- Itsehallinnalla
on
myönteisiä vaikutuksia
- Itsehallintaon
rajallista
- Yllykkeiden hallinta
- Itsehallinnan
menetelmiä
- Suomalaisia tutkimuksia
- Tehtäviä
- Perimän
merkitys
- Ohjaako
ihmistä
perinnöllisyys
vai kasvatus
- Kysymyksiä
- Perinnöllinen
vaihtelu
- Identtiset
kaksoset
- Vaikutusmallit
- Perintötekijöillä
on
huomattava
vaikutus
- Yleisälykkyys
- Henkilökohtaiset
luonteenpiirteet
- Yhteisölliset
asenteet
- Kiinnostuksen
kohteet
- Alttius
mielialahäiriöihin
- Mistä
yksilön
ominaisuudet riippuvat
- Teot
eivät
periydy, taipumukset periytyvät
- Tarkkaavaisuushäiriö
- Eduskunnan
ihmiskäsityksen
pitäisi olla tosi
- Tehtäviä
- Lisälukemista:
Aivojen
välittäjäaineet
- Miksi
ihminen ajattelee hitaasti
- Välittäjäaineen
toiminta
- Millaisia
välittäjäaineet ovat
- Välitys
on yksisuuntaista
- Muisti
ja oppiminen
- Biologiset
muuntajat
- Sama
hermosolu voi tuttaa useita välittäjäaineita
- Välittäjä-aineiden
pitoisuudet
riippuvat
niiden
takaisinotosta
- Masennuslääkkeet
perustuvat
mm.
serotoniinin
takaisinoton
estoon
- Asetyylikoliini
- Noradrenaliini
ja adrenaliini
- Dopamiini
- Serotoniini
- Täsmälääkkeet
- Monityydyttämättömät
kalahapot
- Tasapaino
- Alkoholistien
hoito
- Histamiini
- Allergia
ja matkapahoinvointi
- Mahahaava
- Glutamaatti
- Alkoholi
ja muistihäiriöt
- Liikkeiden
säätely ja oppiminen
- Negatiivinen
ja tiedollinen skitsofrenia
- GABA
- Epilepsian
hoito
- Lihasjännityksen
laukaiseminen
- Aminohappoketjut
- Liikunta
ja mielihyvä
- Opioidien
aiheuttama riippuvuus
- Tehtäviä
- Ympäristön
merkitys
- Yksilö
mahdollisuudet
vaikuttaa omaan elämäänsä
- Toiveet
ja
todellisuus
- Toimintaympäristö
ja
tilakäyttäytyminen
- Ympäristön
vaikutus
ihmiseen
- Ihmisen
käyttäytyminen
on ympäristösidonnaista
- Lähiympäristön
merkitys
- Ympäristö
on
voimavara
- Yksityisyys
- Luonnon
merkitys
kaupunkilaiselle
- Henkilökohtainen
tila
- Ihminen
ympäristönsä
muokkaajana
- Oma
jälki
ympäristöön
- Ilkivalta
- Keinoja
ilkivallan
vähentämiseen
- Toimintaympäristö
- Tehtäviä
- Pahuus
- Mitä
pahuus
tarkoittaa
- Asteikoista
- Amerikkalaisen
professoritietieteen
mukaan voidaan
- Omakohtaiset
kokemukset
- Synnynnäinen
rikollinen
- Yläluokan
oppilaitokseen
- Toverikuri
- Väkivaltaan
vastaaminen
- Kivunsietokykyä
voidaan
kehittää
- Aatelisto
johti
väkivaltakoneistoa
- Ainoa
oppilas,
josta tuli kansainvälinen vaikuttaja
- Vankilassa
- Suosittu
rikoskirjailija
- Inhimillinen
pahuus
- Mitä
pahuudelle
voidaan tehdä
- Tunnistatko
sosiopaatin
- Tehtäviä
- Identiteetin
muodostaminen
ihmisen elämänkaaren aikana sekä eettiset
valinnat eri
elämänvaiheissa
- Mitä
siveys
ja
siveystutkimus ovat
- Onko
siveys
opittua vai perinnöllistä
- Yksilön
siveellinen
kehitys jakaantuu kolmeen päävaiheeseen
- I Esisiveellinen taso
- II Sovinnainen taso
- III
Itsenäi-periaatteellinen taso
- Jokainen
päävaihe
voidaan lisäksi jakaa kahteen alavaiheeseen
- 1.
Itsekeskeis-aineellinen taso
- 2.
Välineellinen
vaihe
- 3.
Myötätunto
ja rakkaus
- 4.
Laki
ja järjestys
- 5.
siveys
on sopimusvaraista, ja lait vapaiden kansalaisten
välisiä
sopimuksia
- 6.
Yleispätevät
periaatteet
- Yksilöt
jäävät
eri tasoille
- Esimerkkejä
- Esimerkki 1
- Esimerkki 2
- Esimerkki 1
- Periaatteet ovat
oleellisia
- Milgramin
koe
- Koejärjestely
- Kokeen tulos
- Yhdistetty
koe
- Sovellukset
koululaitokseen
- Kohlberg
ja
Kant
- Voidaanko
tosiasioista
johtaa siveyssääntöjä
- Tehtäviä
- Mihin
uskonnottomien
ihmisoikeudet perustuvat
- Kansainväliset
sopimukset
ylittävät
perustuslain
ja
perustuslaki
tavalliset
lait
- Kansalais-
ja
poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus
- Alkuteksti
- Englanninkielen
sanakirjan
selitys sanalle belief
- Korjattu
suomennos
- Yleissopimus
lapsen
oikeuksista
- Otteita
perustuslaista
- 6
§ Yhdenvertaisuus
- 11
§
Uskonnon ja omantunnon vapaus
- 107
§
Lakia alemmanasteisten säädösten
soveltamisrajoitus
- Ote
perusopetuslaista
- 13
§
Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus
- Ote
lukiolaista
- 9
§ Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus
- Ote
perustuslakivaliokunnan
mietinnöstä 1982
- Ote
Vapaa-ajattelijain
liiton lausunnosta
- Huomautus
- Ote
yleisperusteluista
- Ote
yksityiskohtaisista
perusteluista
- Tehtäviä
- Mitä
ihmisen
pitäisi tehdä elämällään
- Tehtäviä
- Maallisia
hyvän
elämän malleja
- Posthumanismin
ja
humanismin määritelmistä
- IHEU:n
päätös
vuodelta 1996
- Määritelmien
ongelmia
- Englannin
kielen
kohtuuton valta-asema
- Sanan
"humanismi"
monet merkitykset
- Paha
sekaannus
käsitteessä "vapaa-ajattelu"
- Vapaus
jostakin
- Oikeus
tietää
totuus
- Ovatko
julkilausumat
määritelmiä
- Miksi
posthumanismi
- Luonnon
ja
ihmisen tasa-arvo
- Jumalattomuus
ja
luonnollisuus (naturalismi)
- Oikeuksien
laajentaminen
ihmiskunnan ulkopuolelle
- Luonnon
tuhoutuminen
- Kristillinen
käsitys
- Humanistien
käsitys
- Posthumanistinen
käsitys
- Järkiperäisyyden
yleistys
- Inhimilliset
käsitteet
ovat karkeistuksia
- Ihmisestä
riippumaton
siveys
- Seurausten
arvottaminen
- Erilaisuus
on
viisasta hyväksyä
- Eläinten
asema
ja oikeudet
- Kultaisen
säännön
todellinen keksijä
- Mitä
tavoitteita
siveys edistää
- Peter
Singerin
seuraussiveys
- Tulevaisuuden
teknologiaan
on varauduttava
- Posthumanistit
eivät
ole edistysuskoisia
- Posthumanismin
lajeja:
Transhumanismi
- Posthumanistinen
aineellinen
todellisuuskäsitys
- Mikä
on
aineellinen
todellisuuskäsitys
- Tarkoituksenmukainen
kieli
- Oliot,
ominaisuudet
ja viestit tietojenkäsittelyssä
- Aineelllisen
todellisuuskäsityksen
peruslauseet
- Tehtäviä
- Uskonnollisia
hyvän
elämän malleja
- Taustaa
- Ammattifilosofin
esitys
jumalatodistuksista
- Onko
uskonnosta
siveyden perustaksi
- Uskontojen
todellisuuskäsityksiä
- Sielunvalleusoppi
- Viimeinen
tuomio
- Uskominen
hyveenä
- Taivas
uskonnon
siveyssääntöjen noudattamisen palkkiona,
helvetti
noudattamatta jättämisen rangaistuksena
- Voiko
ihminen
itse päättää, mihin hän uskoo
- Tehtäviä
- Luonnon
järjestyksen
todistus ja sen arvostelua
- Todistus
- Samankaltaisuuden
heikkous
- Kehitysoppi
- Muita
virheitä
luonnon järjestyksen todistuksessa
- Paha
- Johtopäätös
- Tehtäviä
- Ensimmäisen
syyn
todistus
ja
sen
arvostelua
- Todistus
- Ristiriitaisuus
- Ensimmäisen
syyn
todistus
ei
ole
todistus
- Muita
virheitä
ensimmäisen syyn todistuksessa
- Tehtäviä
- Olemassaolo-opillinen
(ontologinen)
todistus
ja
sen
arvostelua
- Eityhjä
olemassaolo
perustuu kokemukseen
- Käsitteistä
- Todistus
- Mielettömiä
seurauksia
- Olemassaolo
ei
ole ominaisuus
- Käsitteiden
olemassaolo
- Pahan
olemassaolo
- Tehtäviä
- Tieto,
todistus
ja jumalan olemassaolo
- Määritelmistä
- Pahan
ongelma,
sen ratkaisuyrityksiä ja niiden arvostelua
- Paha
suuremman
hyvän saavuttamiseksi
- Samankaltaisuus
taiteen
kanssa
- Tehtäviä
- Vapaa
tahto
pahan ongelman ratkaisuna ja sen arvostelua
- Vapaan
tahdon jumalatodistus
- Kaksi
kyseenalaista
oletusta
- Vapaa
tahto
ja ei pahaa
- Jumalan
väliintulo
- Luonnollinen
paha
- Luonnonlakien
hyväntahtoisuus
- Tehtäviä
- Ihmeet
todisteina
- Mikä
ihme
on
- Ihmeet
todisteina
- Ihmeet
ovat
aina epätodennäköisiä
- Miksi
ihmeisiin
uskotaan
- Eri
jumalien
väitetään tekevän ihmeitä
- Tehtäviä
- Pelurin
todistus
- Taustaa
- Halpa
hinta
lisää myyntiä
- Kuoleman
jälkeisiä
palkintoja on helppo luvata
- Onko
jumalaan
uskominen peliteoreettisesti kannattavaa
- Voimmeko
päättää
siitä, mihin uskomme
- Todistuksen
siveys
- Todistus
voidaan
kääntää
- Tehtäviä
- Ei-realistinen
käsitys
jumalasta
- Uskonto
pelkkänä
välineenä
- Peiteltyä
jumalattomuutta
(ateismia)
- Ei-realismin
muut
seuraukset uskontojen suhteen
- Tehtäviä
- Muita
uskon
ja ateismin väliin sijoittuvia ajattelutapoja
- Ei
tietoa
eli agnostisismi
- Usko
ja
sen vaarat
- Kuoleman
jälkeinen
onnellisuus terroritekojen ehtona
- Uskontojen
aiheuttamien
kärsimysten kiistäminen
- Tehtäviä
- Eettiset
valinnat
eri
elämänvaiheissa
- Millaisia
siveyskäsityksiä
(moraalikäsityksiä) on
esitetty
- Miksi
kutsumme
tekoa oikeaksi tai vääräksi
- Professorit
todistelevat
omia toiveitaan
- Siveyskäsityksiä
voidaan
johdonmukaistaa
- Tehtäviä
- Siveyskäsitteisiin
liittyviä
kysymyksiä
- Merkitys,
olemassaolo
ja
tieto
- Mihin
todellisuuteen
arvot kuuluvat
- Mistä
arvot
tulevat
- Tunteet
ja
käskyt / kiellot
- Tehtäviä
- Hyvän
määrittelemisestä
- Hyvän
epäsuora
määrittely
- Tehtäviä
- Hyvän
asteet
- Tehtäviä
- Siveyden
epäilijät
- Niccolò
di
Bernardo dei Machiavelli (1469 – 1527)
- Karl
Marx
(1818 –1883)
- On
syytä
epäillä
- Tehtäviä
- Siveysajattelun
luonne
ja sisältö
- Mitä
siveysajattelu
tutkii
- Siveysarvot
ja
muut arvot
- Itseisarvot
ja
välinearvot
- Arvoarvostelmat
- Totuusarvostelmat
(propositiot)
- Velvoitteet
ja
arvot
- Siveyssääntö
- Velvoite
- Valtarakenteiden
arvot
- Sisäinen
oivallus
(intuitio)
- Käsityksiä
siitä,
mikä
on
hyvää
- Keiden
hyväksi
- Tehtäviä
- Arvottaminen,
tunne
ja järki
- Tehtäviä
- Miesten
siveys
ja naisten siveys
- Tehtäviä
- Arvojärjestykset,
teot
ja
säännöt
- Arvojen
esiintyminen
eri valtarakenteissa
- Tehtäviä
- Siveyssääntöjen
historiaa
- Siveyssääntöjä
ja
arvoja
ei
voida
palauttaa
tosiasiaväitteisiin
(propositioihin)
- Tehtäviä
- Mikä
on
hyvää ja mikä on pahaa
- Tehtäviä
- Siveyden
erityispiirteitä
- Sivistyssanojen
"moraali"
ja
"etiikka"
alkuperä
- Siveyskieli
ja
siveysarvostelmat
- Siveysilmaisut
ilman
kieltä
- Siveyssanojen
avulla
voidaan hämätä
- Tehtäviä
- Siveys
ja
yhteiskunta
- Miksi
ihminen
ryhtyy arvostelemaan
- Mielihyvä
ja
mielipaha
- Mistä
lapsi
saa siveyskäsityksensä
- Sisäistäminen,
yliminä,
omatunto
- Tehtäviä
- Tavat
ja
lait
- Luonnollinen
kehitys
(evoluutio)
- Perityt
tavat
- Mielenlaatu
ja
siveys
- Mielenlaatu
ja
tavat
- Tapa
ja
laki
- Siveys
vaikuttaa
lakeihin
- Tehtäviä
- Siveys
käyttäytymisen
määrääjänä
- Yhteisön
olemassaoloon
vaikuttavat
tavat
- Antropologiaa
- Myötätunto
- Velvollisuudentunnon
syitä
- Jumalien
ja
esi-isien edustama siveys
- Siveystajunnan
alkumuoto
- Tehtäviä
- Toislakinen,
omavastuinen
ja yleinen siveys
- Käsitteitä
- Eri
käsityksiä
- Jumalanlakinen
siveys
- Oman
lapsen
uhraaminen jumalille
- Islam
esimerkkinä
jyrkästi jumalanlakisesta siveydestä
- Raiskauksen
uhreja
on teloitettu
- Väite,
ettei
voi olla siveyttä ilman uskontoa
- Latinalaiset
ja
bysanttilaiset kristityt siveydestä
- Pelagiuksen
käsitys
- Tuomas
Akvinolainen
- Ihmiskeskeisen
siveyden
historiaa
- Vanhimmat
jumalattomat
(ateistiset)
liikkeet
- Muinainen
Kreikka
- Renessanssi
ja
valistus
- Tehtäviä
- Ihmiskeskeisen
siveyden
loppu
- Tehtäviä
- Siveyden
vaativuus
- Tehtäviä
- Moniehtoiset
toimintamallit
- Tehtäviä
- Arvottava
ja
säännöttävä siveys
- Luokittelu
- Aineiston
rakenteesta
- Angostikkoboomi
- Kaikki
säännöt
eivät ole siveellisiä
- Tehtäviä
- Tarvitaanko
siveellisen
virheajattelun historiaa
- Tarvitaanko
kuuluisuuksien
historiaa
- Tehtäviä
- Velvollisuusuussiveys
- Siveellinen
toiminta
- Käsitys,
että
velvollisuudet ovat riippumattomia
arvoista
- Velvollisuussiveyden
piirteitä
uskonnoissa
ja
aatteissa
- Ensi
näkemältä
–siveys
- Kristillinen
velvollisuussiveys
- Tehtäviä
- Uskontojen
"oikein"
- Jumalien
tahto
- Jumalat
voivat
määrätä murhaamaan
- Ovatko
jumalat
hyviä vai pahoja
- Jos
jumalia
ei ole olemassa, jumalien tahdolla ei ole
merkitystä
- Uskonnolllinen
elämäntapa
- Uskonnot
velvollisuussiveyden
ja seuraussiveyden
sekoituksina
- Velvollisuusiveys
ja
politiikka
- Tehtäviä
- Velvollisuussiveyden
lajeja
- Puhdas
velvollisuussiveys
- Oikeutus
velvollisuussiveydessä
- Muita
kuin
velvollisuussiveyden käsityksiä
- Tehtäviä
- Ehdottomat
velvollisuudet
- Ehdolliset
velvollisuudet
- Yleistettävyys
- Keinot
ja
päämäärät
- Tehtäviä
- Velvollisuussiveyden
arvostelua
- Tyhjyys
- Ristiriidat
- Pakolliset,
sallitut
ja kielletyt teot
- Myös
siveettömiä
periaatteita voidaan yleistää
- Epäuskottavuus
- Myötätunnon
puute
- Tyhmyydet
- Velvollisuuksista
ollaan
erimielisiä
- Tehtäviä
- Immanuel
Kant
ja
hyvä tahto
- Järki
ei
auta onnellisuuden tavoittelussa
- Ihmisen
tarkoitus
ei ole olla onnellinen
- Tehtäviä
- Ehdoton
ja
poikkeukseton (kategorinen) käsky (imperatiivi)
- Mutta
mitä
on siveellinen velvollisuus?
- Mitä
lakia?
Jumalallista
lakiako?
- Onko
kyse
välttämättömyydestä?
- Tarkoittiko
Kant
yhteiskuntien lakeja?
- Käskyt
ja
tosiasiat
- Käskylauseita
(imperatiiveja)
on
kahta
lajia
- Siveyden
olemus
- Useita
muotoja
ehdottomalle käskylle
- Tehtäviä
- Kantin
siveyskäsityksen
arvostelua
- Tehtäviä
- Olemassaoloismi
(Eksistentialismi)
- Tehtäviä
- Thomas
Hobbesin
sopimussiveys
- Luonnontila
- David
Gauthier
ja sopimussiveys
- Kuka
hän
on
- Kolme
ajatusta
- Hyvä
ja
paha
- Ihmisen
oikeudet
- Luonnontila
ei
kannata
- Oikeuksista
luopuminen
- Arvot
henkilökohtaisia,
rauha yhteinen
- Minimaalinen
siveys
- Itsevaltias
on
kauhukuva
- Ydinaseet
- Pelko
luo
vihollisia
- Sotatila
- Siveydessä
sosiaalinen
lataus
- Sisäisen
tahdon
toiminta
- Siveellinen
riippumattomuus
- John
Locken
ehto
- Huono-osaisimman
hyvinvoinnin
maksimointi
- Ylijäämä
jaettu
kykyjen
mukaan
- Minimaalisen
suhteellisen
myönnytyksen periaate
- Tehtäviä
- Yhdysvaltain
itsenäisyysjulistus
ja oikeussiveys
- John
Rawls
- Lisälukemista
- Historiaa
- Ihmisoikeudet
- Ranskan
vallankumous
- Tehtäviä
- Karl
Marx
- Tehtäviä
- Suomen
sosialidemokraatit
- Tehtäviä
- Yhdistyneet
kansakunnat (YK)
- Tehtäviä
- Sisäiseen
oivallukseen (intuitioon) perustuva siveys
- G.
E. Moore
- Tehtäviä
- Seuraussiveys
- Mitä
seuraussiveys
on
- Seurassiveys
on
vaativaa, mutta miksi se ei saisi sitä
olla?
- Erikoistapaus:
Valehteleminen
- Laajin
hyvinvointi
tai mahdollisimman monen onnellisuus
- Hyvinvointi
ei
ole viisaustieteen professorien enemmistön suosiossa
- Muiden
huomiointia
kannattava koulukunta seuraussiveydessä
- Itsekkyys
ja
muiden hyväksi toimiminen seuraussiveyden lajeina
- Tehtäviä
- Seuraussiveyden
arvostelua
- Seuraussiveyden
arvostelu
on lajikohtaista
- Olkinuket
seuraussiveyden
vastustajien apuna
- Ihmisten
ja
valtarakenteiden erilaisuus
- Ihmissyöjäesimerkki
- Orjuus
- Tehtäviä
- Kidutus
- Yläluokan
nautinnot
- Tehtäviä
- Lukion
oppikirjat
seuraussiveyden vastustajina
- Tehtäviä
- Auttaisiko
seuraussiveys
liikaa vähäosaisia
- Tehtäviä
- Huono
tai
tahallisesti väärä seurausten arviointi
- Kuvitellut
seuraukset
ja
seurausten
kuviteltu hyvyys
- Pitääkö
ottaa
riskejä
- Jos
seurauksista
ei ole mitään tietoa
- Tehtäviä
- Onko
syyttömän
tuomitsemisesta joskus hyötyä
- Jos
yhteisön
uskomukset
ja mielipiteet ovat tietyn tyyppiset, mikä tahansa
siveys
johtaa huonoihin seurauksiin
- Kuolemantuommion
kielto
- Tehtäviä
- Pitäisikö
terveiden
luovuttaa
elimensä
sairaille
ja
kuolla
itse
- Tehtäviä
- Hyvinvointia
lisäävät
kemikaalit
- Tehtäviä
- Pitääkö
unohtunut
velka
maksaa
- Tehtäviä
- Kärsimysten
vähentäminen
- Tehtäviä
- Pitäisikö
kaikki
elämä
hävittää
- Tehtäviä
- Sääntöjä
sisältävä
seuraussiveys
- Sääntöjä
eräiden
ongelmien
ratkaisuun
- Tehtäviä
- Tilanteiden
arviointiin
perustuva seuraussiveys
- Tehtäviä
- Seuraussiveys
asteittain
kehittyvässä yhteiskunnassa
- Hyvesiveyden
ja
velvollisuussiveyden
aikakaudet
- Seuraussiveyden
aikakausi
- Asenteet
muuttuvat
- Tehtäviä
- Seuraussiveys
ja
uskonnot
- Henget
ja
jumalat luonnonilmiöiden aiheuttajina
- Onnettomuudet
menneiden
tekojen syytä
- Rangaistukset
tai
palkkiot kuoleman jälkeisessä elämässä
- Kuvitelma
ikuisesta
elämästä on aiheuttanut paljon onnettomuuksia
- Tehtäviä
- Käsityksiä
onnellisuudesta
- Kasku
- Onnellisuuden
historiaa
- Keiden
onnellisuus?
- Tehtäviä
- Aristoteles
ja
kultainen keskitie
- Tehtäviä
- Stoalaiset
ja
mielenrauha
- Tehtäviä
- Epikurolaiset
ja
mielenrauha
- Tehtäviä
- Seuraussiveyden
historiaa
- Utilitarismi
- Jeremy
Bentham
- John
Stuart
Mill
- Keiden
onnellisuutta
Mill trakoitti?
- Tuska
ja
nautinto
- Bemham
ja
nautintojen mittaaminen
- Tehtäviä
- Lisälukemista:
- Onnellisuus
tavoitteena
- Korkein
hyvä
- Yksiön
onnellisuus
ja yhteisön onnellisuus
- Valistusajattelu
- Taloudellinen
hyöty
- Niukkuuden
laki
- Itsekkyys
yleisen
onnen lähtökohtana
- Bentham
ja
virikkeet
- Mill
ja
ihmisten menestys
- Mill
ja
mielihyvien luokittelu
- Mill
ja
kokonaisuuden etu
- Hyötyä
tavoittelevat
nautiskelijat
- Kapitalismin
kehitys
- Siitä,
mitä
on, ei voida päätellä, mitä pitäisi
olla
- Onko
onnellisuus
lisääntynyt
- Ihminen
voi
olla itsepäinen
- Sokrates
vai
sika
- Utilitarismia
on
arvosteltava seuraussiveydellä
- Tehtäviä
- Utilitarismi
ja
niukkuuden laki
- Tehtäviä
- Itsekkyys
ja
yhteishyvä
- Hävittääkö
itsekkyys
siveyden
- Bernard
Mandeville
- Kaspar
Schmidt
alias Max Stirner
- Friedrich
Nietzsche
- Herrasiveys
ja
orjasiveys
- Yli-ihminen
- Kehitysoppi
ja
sankareiden palvonta
- Toisten
hyväksi
toimiminen
- Tehtäviä
- Hyvesiveys
- Mitä
hyvesiveys
on
- Kukoistus
- Aristoteleen
hyvesiveys
- Yksilökeskeinen
siveys
- Ihmisen
tehtävä
ja tarkoitus
- Onnellisuuden
saavuttaminen
- Aretē
—
Perinteiset kreikkalaiset hyveet
- Siveelliset
hyveet
- Käytännöllinen
päätelmä
- Tehtäviä
- Alasdair
MacIntyren
hyvesiveys
- Ihmisen
todellinen
päämäärä
- Siveys
johdetaan
ihmisluonnosta
- Humen
giljotiini.
- Sosiaalipolitiikka
- Siveys
on
tosi
- Tehtäviä
- Välittämisen
hyvesiveys
- Siveellisen
oppimisen
tavoite
- Siveysongelmien
ratkaisu
- Keskeiset
käsitteet
- Tehtäviä
- Hyvesiveyden
arvostelua
- Mitkä
ovat
hyveitä, mitkä paheita ja mitkä eivät
kumpaakaan
- Hyvesiveys
omien
ennakkoluulojen tukena
- Hyvesiveys
vanhoillisuuden
tukena
- Onko
ihmisluonto
olemassa
- Tehtäviä
- Arvottavan
ja
säännöttävän siveyden sovelluksia
- Kiinnitä
huomio
seuraviin
mm. asioihin
- Oma
hyöty
- Yhteisön
hyöty
- Auttaako
teko
tarvitsevia
- Paternalismi
- Vahingollisuus
- Rehellisyys
- Laillisuus
- Vapaus
oman
itsen suhteen
- Oikeudenmukaisuus
- Oikeudet
- Tehtäviä
- Soveltavan
siveyden
alueita
- Tehtäviä
- Sukupuolisiveys
- Sukupuolisiveyden
historiaa
- Näin
on
nyt
- Homoseksualismi
- Tehtäviä
- Mihin
erilaiset
siveyskäsitykset perustuvat
- Johdantoa
- Siveyden
perustelemisesta
- Tehtäviä
- Uskonnottomat
ja
siveys
- Uskoon
perustuva
siveys tulee ihmisen ulkopuolelta
- Bertand
Russell
taivaan portilla
- Järkeä
on
sallittua
käyttää
- Tehtäviä
- Seuraavatko
siveyslauseet
ihmisluonnosta ja tosiasioista
- Arvot
ja
tosiasiat
- Avoimen
kysymyksen
todistus
- Onko
ihmisluonto
olemassa
- Tehtäviä
- Yli-ihmissiveys
- Tehtäviä
- John
Stuart
Mill ja mitä ihmiset toivovat
- David
Hume,
Immanuel Kant ja G. E. Moore Milliä vastaan
- Tehtäviä
- Ovatko
arvot
suhteellisia
- Orjuus
- Ehdottomasti
kielletyt
teot
- Onko
puolueetonta
lähtökohtaa
- Johtaako
arvojen
suhteellisuus ristiriitaan
- Tehtäviä
- Lisälukemista:
- Yhteisöt
ja
siveys
- Keitä
yhteisöön
kuuluu
- Saako
yhteisöön
kuuluva arvostella yhteisön arvoja
- Kommunitarismi
eli yhteisöllinen arvokäsitys
- Mitä
kommunitarismi
on
- Oikeudenmukaisuus
ei
ole
perustavaa
laatua
- Vain
yhteisön
sisäisiä parannuksia
- Läpeensä
yhteisöllisiä
olentoja
- Islamin
laki
on oikein muslimien joukossa
- Kansainvälinen
yhteisö
ei
voi
puuttua
paikallisiin
julmuuksiin
- Kansalaisyhteiskunta
- Tehtäviä
- Arvojen
erilaisuus
- Yleisinhimilliset
arvot
- Tehtäviä
- Ehdottomat
siveyssäännöt
- Tehtäviä
- Ehdoton
siveys
- Uskonnolllinen
siveys
- Uskonnollisen
siveyden
arvostelua
- Osaavatko
jumalat
sanoa, mikä on hyvää
- Tuonpuoleinen
todellisuus
- Itseisrarvot
ja
välinearvot Aristoteleellä
- Tehtäviä
- Sosialismi
ja
siveys
- Tehtäviä
- Karl
Marx
siveydestä
- Uskonto
on
kansan oopiumi
- Uskonto
on
poliisivoima
- Marxin
vaikutus
kommunismiin
- Siveys
sosialismin
romahdettua
- Tehtäviä
- Tunne
siveyden
perustana
- Siveellinen
todistelu
mahdotonta
- Vaarallisia
seurauksia
- Tehtäviä
- Ajatustunnesiveys
ja
siveyden
arvon
kieltäminen
(nihilismi)
- Siveyden
arvon
kieltäminen (nihilismi)
- Tehtäviä
- Looginen
empirismi
ja
siveyssäännöt
- Tehtäviä
- Albert
Ellisin
ja Warren Shiblesin käsitys
ajatustunteista
- Tunne
(feeling)
- Ajatustunteet
ovat
tärkeä osa elämäämme
- Ihmisestä
voi
tulla ajatustunteittensa orja
- Tehtäviä
- Mitä
ajatustunteet
ovat
- Esimerkki:
Vihastuminen
- Ajatus
ja
ajatustunne
- Pelkkä
tunne
- Mitä
ajatustunteet
sisältävät
- Tehtäviä
- Ajatustunteiden
tunnistaminen
- Tehtäviä
- Ajatustunteet
ovat
ainutkertaisia
- Tehtäviä
- Ajatustunteen
osatekijöitä
- Tehtäviä
- Ajatustunteet
ja
järki
- Tehtäviä
- Ajatustunteiden
ymmärtäminen
- Rauhoittava
lääke
vai suklaata
- Me
olemme
mukana
- Ajatustunteiden
ymmärtäminen
- Tehtäviä
- Ihminen
voi
muuttaa ajatuksiaan
- Tehtäviä
- Ajatustunteisiin
vaikuttaminen
- Tehtäviä
- Tieto,
ajatustunteet
ja siveys
- Yhteisölliset
ajatustunteet
- Siveysaisti
- Pyytettömyys
- Myötätunto
- Sisäiset
vaikuttimet
- Edvard
Westermarck
- Thomas
Hobbes
- John
Locke
- Jeremy
Bentham
- Kielenkäyttö
- Purkaminen
vai
hillitseminen
- Tehtäviä
- Siveyden
kolme
tutkimusotetta
- Kuvaileva
siveys:
Mitä
kuvaileva siveys on
- Kaikki
mahdolliset
siveydet ovat käytössä
- Omakeskeisyys
(etnosentrisyys)
- Paikalliset
julmuudet
- Tehtäviä
- Arvottava
siveys
- Siveellinen
ehdottomuus
- Uskontoihin
on
yleensä liitetty myös siveyssääntöjä
- Arvottavan
siveyden
suuntia
- Tehtäviä
- Siveyskäsitystutkimus
(metasiveys)
- Mitä
siveyskäsitystutkimus
on
- Tosiasialauseet
ja
pitämislauseet
- Esimerkkejä
- Tehtäviä
- Siveystutkimuksen
suuntia
- Arvototuussiveys
- Siveys
uskonnoissa
- Siveys
uskonnottomilla
- Suhteellisuussiveys
- Keskusteltavaa
- Ihmissuhteet
ja
elämäntapa
- Siveyskäsityksiä
- Useimmat
ajattelevat
olevansa siveellisiä
- Sosiopaatit
ja
psykopaatit
- Ahdasmieliset
- Merkitystä
elämälle
- Millainen
siveys
on hyvä
- Osapuolten
etujen
tasapuolinen huomioiminen
- Kurt
Baierin
hyväksyttävyysehdot
- Tehtäviä
- Kultainen
sääntö
- Eri
muotoja
säännölle
- Vastavuoroisuus
ihmissuhteissa
- Arvostelua
- Tehtäviä
- Ihmissuhteen
välineellisyys
- Nainen
kodin
yleiskoneena
- Vapaus,
veljeys
ja tasa-arvo
- Lapset
välineinä
- Yksityinen
ja
yleinen etu
- Jumalien
työkalut
- Nainen
on
miehen omaisuutta, mies naisen elättäjä
- Naisten
ympärileikkaus
- Lasten,
sairaiden
ja vanhusten murhaaminen
- Verot
- Arvottomat
- Tehtäviä
- Ystävyys
- Ihmisten
välinen
vuorovaikutus
- Ystävyys ja
rakkaus
ovat
ajatustunteita
- Myötätunto
- Hyvänsuopuus
ja
myötäelämisen
kyky
- Ystävyys
on
vuorovaikutusta
- Hyöty
vastavuoroista
- Ystävyyden
kestävyys
- Ystävyyden
syvyys
- Ystävien
saanti
ja tarve
- Yhteistyökykyisyys
ja
riidanhaluisuus
- Ei
kannata
uhrautua toisten hyväksi
- Ystävyyden
arvo
- Ystävyys
ja
rakkaus
- Tehtäviä
- Rakkaus
- Rakkauden
määritteleminen
- Rakkauden
merkitys
- Rakkaus,
viha
ja mustasukkaisuus
- Romanttinen
rakkaus
- Rakkauden
harhat
- Rakkaus,
ajatustunne,
seksi
- Ihastuminen
- Ensisilmäyksellä
rakastuminen
- Arki
on
kova
- Järkevä
rakkaus
- Joustavuus
- Yksinäisyys
- Laajennettu
rakkauskäsite
- Ymmärtämisen
taito
- Vihollisten
rakastaminen
- Tehtäviä
- Ihmissuhderistiriidat
- Riitojen
syyt
- Ulkoiset
paineet
- Parisuhde
- Tasapainottelu
- Tehtäviä
- Virheitä
siveysongelmien
ratkaisemisessa
- Tehtäviä
- Joitain
siveysongelmia
keskusteltaviksi
- Elämänkäsitys
ja
käyttäytyminen
- Ailbert
Ellis
(1913-2007)
- Järkiperäinen
ajatustunnehoito
- Peruskäsitykset
ja
asenteet
- Tulkinta
aiheuttaa
enemmän ongelmia kuin tilanne
- Järjettömien
ajatusten
poistaminen
- Potilasta
kannustetaan
ja autetaan
- Haitalliset
käsitykset
- Tekeminen,
yrittäminen
ja työskentely ovat tärkeämpiä
kuin onnistuminen
- Irti
itsetuhoisuudesta
- Myönteisiä
selviytymismenetelmiä
- Esimerkki:
Nainen
ajattelee, että on ruma eikä rumasta voi kukaan
välittää
- Esimerkki:
Seksuaaliongelma
- Itseluottamus
- Tehtäviä
- Elämänkäsitys
ja
elämäntapa
- Luonnon
asettamat
rajoitukset
- Luonnonvoimat
henkinä
- Kuu
ja
aurinko elämän jaksottajina
- Huonon
onnen
päivät
- Ajanlasku
- Juhlat
ja
vuodenajat
- Uskontosidonnainen
kalenteri
- Elämänkaarijuhlat
- Syntymä
- Aikuiseksi
tulo
- Avioliiton
solmiminen
- Hautajaiset
- Hautausmaamonopoli
- Erilaisia
hautajaisia
- Uskonnot
ovat
vaikuttaneet tapoihin
- Tehtäviä
- Estetiikkaa:
Taide
- Mitä
taide
on?
- Voidaanko
taide
määritellä
- Yhteiset
piirteet
- Tehtäviä
- Erilaisia
käsityksiä
taiteesta
- Merkityksellinen
muoto
- Kehäpäätelmä
- Periaatteessa
kumoamaton
- Tehtäviä
- Taide
ajatuksena
tai tunteena taiteilijan päässä
- Ovatko
taideteokset
vain jälkiä siitä, mitä oli
taiteilijan päässä
- Kaventaa
taiteen
aluetta
- Tehtäviä
- Taide
laitoksena
- Mikä
erottaa
hyvän taiteen huonosta?
- Kehäpäätelmä
- Mistä
syystä
jotakin pidetään taiteena
- Tehtäviä
- Taidearvostelu
- Voidaanko
taiteilijan
tarkoitukset ja työ erottaa toisistaan
- Teoksen
alkuperää
ei pidä sekoittaa teoksen merkitykseen
- Iva
- Rajoittaa
liikaa
taidearvostelua
- Tehtäviä
- Esitys,
tulkinta
ja alkuperäisyys
- Suorituksen
historiallinen
alkuperäisyys
- Arvostelua
esityksen
alkuperäisyyden vaatimukselle
- Hyvää
voi
olla myös muu kuin alkuperäinen musiikki
- Historiallinen
tulkinta
ei tee oikeutta taiteilijan työlle
- Tehtäviä
- Taide
ja
huijaus
- Onko
alkuperäinen
arvokkaampi kuin väärennös
- Hinta,
itsekorostus,
jäänteet menneisyydestä
- Täydelliset
väärennökset
- Väärentäjän
arvo
taiteilijana
- Taideväärennösten
siveys
- Tehtäviä
- Esimerkki:
abortti
- Miksi
tämä
esimerkki on valittu tähän oppiaineistoon
- Sosialismin
kaatuminen
ja abortti
- Raskauden
keskeytys
Suomessa
- Yleinen
(katolinen)
kristillinen kirkko vastustaa raskauden
keskeyttämistä
- Vanhoillisten
käsitys
- Asenteet
tappamiseen
- Kuolemantuomio
- Syntymä
- Elinkykyisyys
- Elonmerkkien
osoittaminen
- Onko
sikiön
tappaminen väärin
- Kieltävien
lakien
seuraukset
- Lait
ja
yksityiselämä
- Naisnäkökulma
- Sikiön
elämän
arvo
- Monet
abortin
vastustajat syövät tapettuja eläimiä
- Sikiö
mahdollisena
tulevana ihmisenä
- Vastasyntyneiden
tappaminen
- Eri
maissa
eri asenteita
- Raskauden
keskeytyksen
vaihtoehdot
- Tehtäviä
- Harjoitustyö
- Tehtäviä
- Lisälukemista:
Äiti
Teresan
suuri
huijaus
- Kirja-arvio
- Kirjoittaja
- Propaganda
ja
totuus
- Koulutus
- Miksi
ihmiset
uskovat tähän taruun
- Sivuraiteella
- Itsensä
toteuttavat
kuvaukset
- Katolisen
kirkon
esittämä arvostelu
- Lisälukemista: sanasto
|
Alku
Johdanto: Kuuluvatko
ateistit
suomalaiseen
yhteiskuntaan
Päivitetty
24.5.2011
Eurooppalaiset
arvot
Eurobarometri 2008
Rauha
45%
Ihmisoikeudet
42%
Ihmiselämän
kunnioitus
41%
Kansanvalta
27%
Laillisuus
21%
Yksilönvapaus
21%
Tasa-arvo
19%
Suvaitsevuus
16%
Yhteisvastuu
13%
Itsensä
toteuttaminen
11%
Muiden
valtarakenteiden kunnioitus 9%
Uskonto
7%
Muut
2%
Mikä
tekee
onnelliseksi

Eurobarometri 2008
Terveys
73%
Rakkaus
44%
Työ
37%
Rauha35%
Raha
32%
Ystävyys
27%
Vapaus
24%
Oikeudenmukaisuus22%
Sivistys
11%
Nautinto
10%
Usko
9%
Perinne
7%
Järjestys
7%
Yhteisvastuu
6%
Kansa
2%
Muut
2%
Elämänkatsomustietoa
on
vain
Suomessa
Elämänkatsomustieto- nimistä
oppiainetta ei ole muualla
kuin Suomessa.
Alun perin elämänkatsomustietoa oli Norjassa, mutta
sikäläisen humanistijärjestön vaatimuksesta
oppiaine muutettiin Ruotsin mallin mukaiseksi oppiaineeksi.
Käsitykset siitä, mitä elämänkatsomustiedon
pitäisi sisältää, eroavat
toisistaan hyvinkin jyrkästi. Käsitteitä
"elämänkatsomus" ja "elämänkäsitys" on
käsitelty alempana perinpohjaisesti.
Uskontokuntiin
kuulumattomille
tarkoitettu oppiaine
Suomessa elämänkatsomustieto on
uskontokuntiin
kuulumattomille
tarkoitettu oppiaine. Tästä syystä tässä aineistossa
esitetään korostetusti sitä
tietoa,
jota
erityisesti
uskonnottomat
tarvitsevat
suomalaisessa
yhteiskunnassa.
Uskonnottomilla
on
oikeus osata puolustaa omaa
elämänkäsitystään
Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa
elämänkäsitystään. Tämä
oikeus perustuu Suomea sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia
koskevan yleissopimuksen 18. artiklaan.
Tätä sopimusta on
käsitelty
yksityiskohtaisesti aineistossa et12.htm.
Luonnontutkimus
ja
uskonnottomat elämänkäsitykset
Uskonnottomat elämänkäsitykset
nojaavat usein vahvasti
luonnontkimukseen.
Jumalat
eivät
kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen
Aineistossa annetaan eväitä uskonnottoman
elämänkäsityksen
puolustamiseen. Tähän elämänkäsitykseen ei
kuulu yliluonnollista tai
jumalia.
Uskonto on
järjestäytynyttä jumalauskoa.
Uskonnottomilla
on
oikeus tuntea jumalatodistusten
paikkansapitämättömyys
Uskonnotonta elämänkäsitystä
puolustettaessa ns.
jumalatodistusten
arvostelu on osoittautunut Suomessa hyvin tarpeelliseksi, ja sitä
on
sisällytetty tähän oppikirjaan. Laajempi esitys
löytyy toisaalta tästä
aineistosta.
Ulkomailla jumalatodistusten kumoaminen kuuluu myös filosofian
alkeiskurseeihin. Suomessa niitä opetti viimeisenä filosofian
professori Oiva Ketonen. Hän luki suomeksi amerikkalaista
alkeisoppikirjaa.
Kuten aineistossa et14.htm kerrotaan, uskonnollinen usko perustuu
Suomessa edelleen siihen, että muutamia jumalatodistuksia
pidetään tosina.
Uskonnottomien
arvokäsitykset
Jumalatodistusten arvostelu luo pohjaa myös
uskonnottomien
arvokäsitysten puolustamiselle.
On
syytä
huomata,
että
uskonnottomilla
on
hyvin
monia
erilaisia
arvokäsityksiä.
Kysymys
elämän
tarkoituksesta tai mielekkyydestä
Kysymys elämän tarkoituksesta tai
mielekkyydestä on
peräisin
jumalatodistuksista.
Kysymykseen on kuitenkin olemassa hyvin selkeä luonnontutkimuksen
vastaus:
Luonnonilmiönä
elämällä ei ole
tarkoitusta.
Luonnonilmiöitä
selitetään
syillä
eikä
tarkoitusilla.
Kysymystä elämän mielekkyydestä tai tarkoituksesta
on tarkasteltu
omassa luvussaan.
Siinä esitettyjä käsityksiä ei
löydy tämän aineiston
kanssa kilpailevista oppikirjoista.
Emme pane pahaksemme, jos muut
aineistojen tuottajat kopioivat nämä tiedot tästä
aineistosta.
Tämä
oppimateriaali
ei ota kantaa arvokäsityksiin
Tässä aineistossa ei oteta kantaa
minkään
elämänkäsityksen
puolesta eikä mitään elämänkäsitystä
vastaan.
Sellaisia tosiasioita.
joista
jotkut eivät pidä, saatetaan esittää.
Tässä
oppimateriaalissa
ei ole minkään uskonnon propagandaa
Toisin kuin kilpailevissa oppikirjoissa,
tässä aineistossa ei
ole propagandaa minkään uskonnon puolesta.
Nimiä,
vuosilukuja
ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa
Erityisen hyödyllistä on oppia se,
millaisia
ajatteluvirheitä eri
aikakausina ja eri valtarakenteissa on tehty.
Seuraavassa ei aiota rasittaa muistia liian monilla nimillä,
vuosiluvuilla ja sivistyssanoilla.
Yleissääntö on,
että nimiä,
vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse osata.
Esitettyjä nimiä tai sivistyssanoja ei ole tarkoitettu
osattaviksi ylioppilaskirjoituksissa.
Niille, jotka
haluavat varautua sivistyssanojen esiintymiseen
ylioppilaskirjoituksissa, on laadittu erillinen laaja sanasto.
Historiaa
Päivitetty 24.4.2011
Tätä oppikirjasarjaa on kehitetty 1980-luvun alkupuolelta
asti. Tämä aineisto on
vuosina 2008-2011 kokonaan ja perinpohjaiseti uusittu.
Vuonna 2011 aineisto uusitaan syksyn
ylioppilaskirjoituksiin mennessä.
Uskontojen
historia
ja siveysoppi
Vuodesta 1923 lähtien peruskoulun
elämänkatsomustietoa
vastaavan sen
ajan koulujen oppiaineen nimi oli uskontojen historia ja
siveysoppi. Oppiainetta
oli ennen elämänkatsomustietoa vain peruskoulussa.
YK:n
ihmisoikeustoimikunta
puuttui peruskoulun opetukseen
Alkuperäinen peruskoulun opetussuunnitelmakomitea laati 1972
oppiaineeseen opetussuunnitelman, jonka YK:n ihmisoikeustoimikunta noin
kymmenen vuotta myöhemmin erään tämän tekstin
kirjoittajista valituksen
seurauksena totesi osittain kristilliseksi ja siitä syystä
kansalais-
ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastaiseksi.
Suomen valtio perääntyi vain hetkeksi. Uskontojen historian
ja
siveysopin opetussuunnitelma muutettiin yllättäen
yhdessä yössä melkein
uskonnottomien ihmisoikeuksia vastaavaksi.
Samaan aikaan poistettiin asetuksella uskonnottomien opettajien ja
oppilaiden koulujen uskonnollisiin tilaisuuksiin ja
päivänavauksiin
osallistumispakko.
Uskonnottomien
oikeuksia
on jälleen vähennetty
Myöhemmin ministeri Olli-Pekka Heinonen muutatti asetusta niin,
ettei
asetuksessa enää mainita opettajien ja oppilaiden oikeutta
kieltäytyä
koulujen uskonnollisista tilaisuuksista.
Vaikka uusi perustuslaki takaa kaikille oikeuden kieltäytyä
uskonnon
harjoittamisesta, koulujen valtava enemmistö loukkaa koko ajan
uskonnottomien opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksia.
Vasemmistoliitto
(SKDL)
ja
suomenruotsalaiset
vähentämässä
uskonnottomien
oikeuksia
Kalevi
Kivistö
Ihmisoikeudet parantuivat vain hetkeksi. Opetusministerit Per
Stenbäck
(rkp) ja Kalevi Kivistö (vas) esittelivät varsin pian
eduskunnalle
lakiehdotuksen,
jonka mukaan kaikille vähemmistöuskonnoille ja
uskonnottomille
opetettaisiin uskontotietoa ja etiikkaa.
Esimerkiksi ortodoksit olisivat menettäneet oikeutensa saada omaa
uskonnonopetusta. Tämän kirjoittaja joutui lähes yksin
torjumaan
hallituksen esityksen. Oppiaineen nimeksi tuli
elämänkatsomustieto, ja
oppiainetta opetetaan uskontokuntiin kuulumattomille.
Uskonnottomien
ja
uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on
käytetty
uskonnottomien syrjimiseen
Olisi ollut parempi, että oppiaineen
oppilasryhmä olisi
silloin rajattu
selkeästi uskonnottomiin.
Runsaasti kristittyjä sisältävä työryhmä
laati peruskoulun
elämänkatsomustietoon uskonnottomien ihmisoikeuksien
näkökulmasta
paljon uskontojen historian ja siveysopin viimeistä
opetussuunnitelmaa
huonomman opetussuunnitelman.
Lisäksi vahvasti evankelisluterilaisen kirkon vaikutusvallan
alainen
virkamies ryhtyi työryhmineen vielä
heikentämään opetussuunnitelmaa
opettajan oppailla.
Elämänkatsomustieto
tuli
lukioon
evankelis-luterilaisen
kirkon
painostuksesta
Uutena oppiaine tuli lukioon. Lukion
opetussuunnitelmaa laatimassa ei
enää ollut yhtään uskonnottomien edustajaa, vaan
opetussuunnitelman
laati virkamies ystäviensä kanssa.
FETO:n
jäsenten
enemmistö on kristittyjä
Virkamies perusti tuekseen ateistien oikeuksia
halveksivan
opettajajärjestön, ja se perusti ateistien oikeuksia
halveksivan
nuorisoleirijärjestön, joka on evankelis - luterilaisen
kirkon
tilastojen
mukaan kilpailullaan lisännyt rippikoulun suosiota (rippikoulun
käyneiden osuus ikäluokasta kasvoi kaksi
prosenttiyksikköä)
uskonnottomien perheiden lasten keskuudessa (lähes kaksituhatta
uskonnotonta nuorta tulee vuosittain uskoon rippikoululeireillä).
Painetut
oppikirjat
ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia
Samojen piirien tukemana Tammi (omistaja Bonniers) on julkaissut
jumaluusoppineen johdolla
tehdyn elämänkatsomustiedon oppikirjan. Koska
elämänkatsomustiedon
opettajista enemmistö lienee evankelis-luterilaisia,
uskonnottomien
oikeuksia puolustavan painetun oppikirjan menestymismahdollisuudet
markkinoilla
ovat rajalliset.
Neekeri
on
poistettu sanastosta
Erään
negro
spiritualin
nuotti
Huomaa: Tässä kirjassa ei enää käytetä
sanaa ”neekeri”, koska Word XP:n
oikolukuohjelma on todennut sen tyyliin sopimattomaksi. Sanan tilalla
käytetään sanoja ”mustaihoinen afrikkalainen”
Huomaa, että "neekeri" ei ole ollenkaan halventavat sana. Suomen
kielen sana "neekeri" tulee espanjan kielen sanasta "negro", mikä
tarkoittaa väriä musta.
Sanan "neekeri" käytön lopettaminen johtuu
väärinkäsityksestä. On luultu, että sana
"neekeri" tarkoittaa sanaa "nigger", joka on herjasana.
Et siis voi enää käyttää sanaa
"negrospirituaali", koska sana "negro" on kielletty Suomessa. Jopa
kansanediustajat ovat saaneet moitteita sanan "neekeri"
käytöstä.
Miljoona
suomalaista
ei kuulu kirkkoon
Syyskuun 2008 aikana evankelis-luterilaiseen
kirkkoon
kuulumattomien
suomalaisten määrä ylitti miljoonan. Heistä 120.000
on käyttänyt
eroakirkosta.fi
-palvelua.
Suurin osa miljoonasta, noin 830.000 henkilöä, ei
kuulu
mihinkään
uskontokuntaan. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 60.000,
helluntailiikkeeseen
yli 50.000 ihmistä
ja muihin vähemmistöuskontoihin
yhteensä noin
70.000.
Uskontokuntiin kuulumattomien osuus on noussut
erityisesti vuonna 2003
säädetyn uskonnonvapauslain jälkeen. Vasta silloin kirjallinen ja
sähköinen kirkosta eroaminen tulivat Suomessa mahdollisiksi.
Valtaosa kirkosta
eroavista ei
liity
mihinkään uskontokuntaan.
Suomessa voi erota kirkosta
käyttämällä
palvelua
http://eroakirkosta.fi/
jota
ylläpitää
http://vata.fi/
Tehtäviä
- Kenellä on todistuksen taakka?
- Onko olemassa kumoamisen taakka?
- Kannattaako pikkuasioista kiistellä
ollenkaan?
- Pitäisikö uskonnottimien kohtelua
kouluissa
parantaa?
- Miksi ortodokseja (pieni ryhmä)
kohdellaan kouluissa
paremmin kuin uskonnottomia (suuri ryhmä).
- Miksi muslimeja kohdellaan kouluissa paremmin
kuin
ateisteja?
- Miksi agnostikot vastustavat ateistien
oikeuksia?
Peruskäsitteitä
Päivitetty 24.5.2011
Mitä
elämänkäsitykseen
kuuluu
Käsitykset mm. seuraavista asioista kuuluvat
elämänkäsitykseen:
- oikea ja väärä,
- poliittiset käsitykset,
- todellisuuden luonne, erityisesti
ihmismielen luonne
- todellisuustutkimuksen tulokset ja luonne
- taiteen
luonne
Näitä asioita tarkastellaan
aineiston eri osissa.
Usein sanotaan esimerkiksi, että tappaminen on väärin.
Miksi sanotaan, että se on
väärin? Onko se mielestäsi väärin kaikissa
olosuhteissa? Mitä tarkoitan,
kun sanon ”väärin”?
Vaikka emme olisi valmiita muuttamaan
ennakkokäsityksiämme, on hyödyllistä tutkia,
mitä niihin sisältyy ja
mitä perusteluja ja vastaväitteitä niille voidaan
esittää.
Lähes jokaisella on elämänkäsitys lukuunottamatta
ehkä vauvoja.
Elämänkäsitykset saattavat olla niin
erilaisia, että on vaikeaa sanoa, mikä niille on
yhteistä, jos
sellaista ylipäätään on.
Elämänkäsitys sisältyy todellisuuskäsitykseen.
Elämänkatsomus
Ylioppilastutkintolautakunta ei hyväksy käsitettä
"elämänkäsitys". Ylioppilaskirjoituksissa sinun on
syytä käyttää Ilkka
Niiniluodon käyttämää käsitettä
"elämänkatsomus".
Kansleri Niiniluodon mukaan elämänkatsomus
sisältää maailmankuvan lisäksi kaikki muut
katsomukset kuten katsomukset arvoista, politiikasta jne.
Todellisuuskäsitys
Todellisuuskäsitystä voidaan tarkastella
lähes pelkästään
todellisuustutkimuksen (vanha sana: tieteen) kannalta, sillä
todellisuustutkimus tutkii ja esittää käsityksiä
siitä, millainen
kaikkeus on.
Arvojärjestelmiä voidaan tarkastella
ainakin siitä lähtökohdasta, että onko se
ristiriidaton. Johtopäätösten tekoon voidaan
käyttää
johdonmukaista ajattelua (logiikkaa).
Tämän käsitteen
käyttö perustellaan alempana.
Maailmankuva
Ylioppilaskutkintolautakunta ei hyväksy käsitettä
"todellisuuskäsitys". Ylioppilaskirjoituksissa sinun on syytä
käyttää Ilkka
Niiniluodon käsitettä "maailmankuva".
Ilkka Niiniluodon mukaan maailmankuvalla tarkoitetaan maailmaa
koskevien katsomusten joukkoa. Nämä katsomukset tyypillisesti
koskevat sitä, millaisista olioista tai aineksista maailma
muodostuu, miten maailma on syntynyt ja kehittynyt ja millaisia
säännönmukaisuuksia ja lakeja siinä vallitsee.
Huomaa, että Ilkka Niiniluodon mielestä maailmankuva on osa
elämänkatsomusta.
Sen sijaan elämänkäsitys on osa
todellisuuskäsitystä, koska elämä on osa
todellisuutta.
Tästä kummallisuudesta johtuen emme suosittele
käsitteiden "elämänkäsitys" ja
"todellisuuskäsitys" käyttöä
ylioppilaskirjoituksissa. Ilkka Niiniluodon vastustajilta
viedään reaalikokeessa pisteitä.
Elämänkäsitykset
voivat
esittää
arvoarvostelmia
toisistaan
Erilaisia elämänkäsityksiä
edustavat yksilöt
voivat omien
arvojärjestelmiensä puitteissa esittää muiden
elämäkäsitysten
arvostelua. Ristiriitaisuutta voi arvostella myös sitoutumatta
mihinkään käsitykseen.
Kannattaa
väittää paljon. Pysyt
aina edellä. Kolme virheellistä väitettä
vielä joku kumoaakin, mutta kukaan
ei kolmea tuhatta.
Elämänkäsitystieto
vai
elämänkatsomustieto,
kumpi
on
parempi?
Ratkaise
itse
Kun alat puhua, aloitatko ”Minun katsomukseni on…
vai "Minun käsitykseni on…"?
Elämänasenne
Filosofian
professori Harry Stopes-Roe
patentoi aikoinaan
käsitteen "life stance" eli elämänasenna.
Suomalainen professori G. H. v. Wright
käytti sanaa elämänasenna.
Miltä tuntuisi oppiaine, jonka nimi olisi
"elämänasennetieto"?
Hyvä
elämä
Hyvä
elämä on
moniselitteinen käsite sellaiselle elämälle, jota
yksilö haluasi elää
(englanninkielinen Wikipedia).
Tehtäviä
- Laadi luettelo niistä asioista, jotka
mielestäsi kuuluvat hyvään elämään.
- Tee tilasto näin saatujen listojen
perusteella.
- Jos opetusryhmä on liian pieni tilaston
tekemiseen,
haastattele ryhmän ulkopuolisia ihmisiä.
- Haastattele
joitain vanhempia ihmisiä ja tiedustele heiltä, millaisen
elämän he
olivat ajatelleet elää ja mitä nuoruuden toiveista
toteutui.
- Mikä on rahan merkitys hyvälle
elämälle?
Minuus,
identiteetti, käsitteistä
ei ole yksimielisyyttä
Persoonallisuus,
luonne,
minuus ja identiteetti ovat arkikielen
käsitteitä.
Tutkijat eivät ole yksimielisiä
siitä,
mitä nämä
käsitteet merkitsevät.
Henkilöys
eli
persoonallisuus
Henkilöydestä eli persoonallisuudesta
puhuttaessa
korostetaan usein
yksilöiden
välisisiä eroja.
Luonne
Luonne eli luonto tarkoittaa jollekin asialle
tai
ilmiölle ominaisia merkittäviä toiminnallisia
piirteitä, jotka pysyvät
eri tilanteissa. Usein luonteella tarkoitetaan tietoisen tai tuntevan
olennon, kuten ihmisen tai eläimen käytöksen ja
mielentilan
yksilöllisiä piirteitä.
Minuus
Kun puhutaan minuudesta, huomion
kohteena ovat ne käsitykset, joita meillä on itsestämme.
Minuuden
käsitteessä yksilö viittaa itse itseensä.
Vuorovaikutuksessa saamme vauvasta lähtien
palautetta,
josta tulee
osa minäkäsitystämme. Siihen jättävät
jälkensä lähi-ihmiset ja ne tavat ja
odotukset,
joita omaksumme.
Samalla omaksumme käsityksemme siitä,
mitä "yksilönä oleminen" tarkoittaa. Minä on
suhteellisen
johdonmukainen ja suhteellisen
pysyvä.
Minään kohdistuvia arvostuksia
kutsutaan usein
itsetunnoksi.
Pyrkimys säilyttää
myönteinen
minäkuva selittää usein
käyttäytymistämme.
Samaistuminen
eli
identiteetti
Samaistuminen liittyy elämään
yhteisöissä. Kun ihminen
puhuu samaistumisistaan, hän sanoo usein "me".
Kyseessä ovat usein ne
ryhmäjäsenyydet, joita yksilöllä on.
Tällöin
yhteisöllinen samaistuminen kuvaa sitä, mikä meitä
yhdistää muihin
ihmisiin.
Henkilökohtainen minuus on se, mikä
erottaa meitä muista.
Sama ominaisuus voi tietenkin joissain
tilanteissa
yhdistää,
toisissa taas erottaa.
Jonkin kirkon jäsenyys on ehkä
koulussa
henkilökohtaisen minuuden lähde, seurakunnan
kesäleirillä olo on
yhteisöllisen samaistumisen lähde.
On myös vaikea sanoa, ovatko sellaiset
ominaisuudet kuin
vaikkapa vaaleatukkaisuus tai hyvä kielipää todella
henkilökohtaisia
ominaisuuksia vai kuulumista blondien tai "kielipäitten"
(kuvitteelliseen) ryhmään. Aina tätä eroa ei
tehdä, vaan
ajatellaan, että samaistuminen on kaikki se, mitä voimme
itsestämme sanoa.
Onko
aito
minuus olemassa
Minuutta esitetään ja rakennetaan
vuorovaikutuksessa. Kieli ja sen käyttö kietoutuvat siihen,
miten
ymmärrämme
omaa ja toistemme olemusta.

Minuus ja samaistuminen riippuvat vahvasti
yhteisöistä,
joissa
elämme. Yhteiskunnan laitokset kuten koulut, sairaalat, vankilat
jne.
riistävät minuuttamme (Erving Goffman Minuuden
riistäjät)
Nykyaikainen
ja
minuus
Sellaiset minuuden piirteet kuin pysyvä
samaistuminen ryhmiin,
sitoutuminen ja itsen ominaisuuksien kokeminen omiksi ja aidoiksi,
liittyvät nimenomaan nykyaikaiseen käsitykseen minuudesta ja
samaistumisesta.
Hajanainen
minuus
Viime aikoina ihmisten elämää
leimaavat
epäjatkuvuus
ja
hajanaisuus. Voimme "leikata ja liimata" itsellemme minuuden
osia -
esimerkiksi kulutustuotteiden ja
niiden markkinointiin liittyvien elämäntapojen tarjonnasta,
mutta myös
ammatti- ja harrastusryhmistä jne.
Vaikka nämä jatkuvat valinnat
saattavat tuntua pinnallisilta, ne liittyvät minuuteen.
Tämä ilmenee
esimerkiksi ajanvietelehdistössä, joka
esittää lukijansa tietyn ryhmän jäsenenä:
"Cosmo-nainen", "Miehille
jotka tietävät mitä tahtovat" jne.
Ajatus yhtenäisestä ja sisäisesti
sopusointuisesta,
pysyvästä ja
yksilöllisestä minuudesta ei ole yleinen inhimillisyyden
ehto,
vaan tietyn ajan ja yhteiskunnan tuote.
Pysyvä
minuus
On sanottu, että hajanainen minuus
koskee ehkä vain pientä, hyvinvoivaa ja länsimaista,
joukkoa
ihmisiä.
Myös länsimaissa
suurin osa ihmisistä pitää itseään ja muita
ihmisiä yhtenäisinä
persoonina. Monet pitävät lujasti kiinni minuutensa
pysyvistä osista,
kuten kansallisuudestaan ja kotona
omaksutuista arvoista.

Työttömän minäkuva on
erilainen kuin
joukkoirtisanomisia
toteuttavan johtajan.
Tehtäviä
- Mihin ryhmiin kuulut? Miten vahvasti olet
sitoutunut
kuhunkin ryhmään?
- Mihin ryhmiin et voi tai et halua kuulua?
- Haastatelkaa joitain työttömiä
siitä,
mitä he
ajattelevat itsestään ja muista.
- Pohtikaa, vaikuttaako ihmisen sukupuoli
hänen
minuuskäsitykseensä.
- Pohtikaa vaikuttaako varakkuus ja
yhteiskunnallinen
asema ihmisen minuuskäsitykseen.
- Miten
ihmisen käsitys itsestä kehittyy iän mukana?
Haastatelkaa joitain
itseänne vanhempia ihmisiä (hätätilassa opettajakin
kelpaa
haastateltavaksi).
- Pohtikaa ihmisten samaistumista erilaisiin
poliittisiin puolueisiin.
Hyvä
elämä:
ihmisen
perustarpeita
Päivitetty
24.5.2011

Saat
yllä
olevan
kuvan
teräväksi
valitsemalla
selaimessasi
vaihtoehdon
"Näytä
kuva".
Tärkein
lähde
Tärkein lähde: Internet, kirjoittajat
Paula Härkönen
Kirsi Rannisto
Pirjo Risteli
Päivämäärä 31.01.2003
Abraham
Harold
Maslow 1908-1970
Abraham Harold Maslow syntyi huhtikuun ensimmäisenä
päivänä 1908
Brooklynissä, New Yorkissa. Hän oli vanhin
seitsemästä lapsesta. Hänen vanhempansa olivat
kouluttamattomia
juutalaisia siirtolaisia Venäjältä, ja he halusivat
antaa lapsilleen
paremmat mahdollisuudet ja kehottivat lapsia
kouluttautumaan. Maslow oli yksinäinen lapsena ja luki paljon
kirjoja.
Vanhempiensa mieliksi Abraham aloitti opintonsa lukien lakia.
Vanhempien toiveiden vastaisesti hän
avioitui serkkunsa Bertha Goodmanin kanssa ja heillä oli kaksi
tytärtä.
He muuttivat Wisconsiin, jossa hän opiskeli yliopistossa.
Siellä hän
kiinnostui psykologiasta, ja hänen työnsä muuttui.
Hän työskenteli Harry
Harlowin kanssa. Harlow oli tunnettu eläinkokeistaan
rhesusapinoilla, apinanpoikasten kiintymyssuhteista. Hän valmistui
vuonna 1930 ja vuonna 1934 tohtoriksi.
Hän oli peruskoulutukseltaan lääkäri mutta hän
kiinnostui
psykologiasta ja hän työskenteli psykoterapeuttina.
Vuoden päästä valmistumisestaan hän palasi New
Yorkiin
työskennelläkseen E. L.
Thorndiken kanssa Columbian
yliopistossa.
Tällöin hän kiinnostui ihmisen sukupuolisuuteen
liittyvistä
tutkimuksista.
Hän opetti Brooklynin Collegessa päätoimisesti.
Tällöin hän loi
yhteyksiä moniin eurooppalaisiin, jotka olivat muuttaneet
Yhdysvaltoihin.
Vuodesta 1951 Maslow hoiti 10 vuotta psykologian oppituolia Brandeissa.
Siellä hän tapasi Kurt Golsteinin ja tutustui hänen
ajatuksiinsa ja loi
samalla oman käsityksensä, josta käytetään
nimitystä vaikutin- eli
tarvejärjestys.
Maslow vietti viimeiset vuotensa kaliforniassa syrjään
vetäytyneenä,
kunnes kesäkuun kahdeksantena päivänä vuonna 1970
hän kuoli
sydänkohtaukseen sairastettuaan useita vuosia.
Maslowin
tarvejärjestyskäsitys
Kun Maslow työskenteli apinoiden kanssa uransa alkuaikoina,
hän
huomasi, että jotkin tarpeet ovat muita tärkeämpiä.
Esimerkiksi janoisena ja nälkäisenä on taipumus
huolehtia ensin janon
sammuttamisesta. Ilman ruokaa ihminen voi selvitä viikkoja, mutta
ilman
vettä vain muutamia päiviä.
Jano on siis voimakkaampi tarve kuin nälkä. Kun on janoinen
ja samalla
kuristetaan niin, ettei voi hengittää, herää
kysymys, kumpi on tärkeäpää,
juominen vai hengittäminen. Tietenkin hengittäminen.
Toisaalta seksi häviää tärkeydessä sekä
janolle että hengittämiselle,
joten ilman seksiä kukaan ei kuole.
Ihmisen vaikuttimet muodostavat Maslowin mukaan tarpeiden
järjestelmän,
jota voidaan kuvata pyramidilla.
Maslow loi kuuluisan käsitteensä tarvejärjestys
1950-luvulla
käyttämällä osia:
- ilma,
- vesi,
- ruoka ja
- seksi.
Hän johti näistä viisi tarvetasoa:
- fysiologiset perustarpeet,
- turvallisuuden tarpeet,
- rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tarpeet,
- itsensä kunnioittamisen tarpeet ja
- itsensä toteuttamisen tarpeet.
Tarpeiden toteutuminen tapahtuu juuri em.
järjestyksessä,
koska
ylemmillä tasoilla ei voi toimia elleivät alemmat tarpeet ole
tyydytettyjä.
Alemmat tasot koostuvat tarpeista tai vaikuttimista, joiden puute voi
estää henkilökohtaisten kasvuvaikuttimien
tyydyttämistä sekä kehitystä.
Itsensä toteuttaminen ja henkilökohtaisten tarpeiden
tyydyttäminen
nähdään päämääränä, johon
yksilön tulisi pyrkiä, mikä on myös
itsetunnon kannalta tärkeää.
Tarpeet edustavat ylemmillä tasoilla pikemmin henkisiä
tarpeita.
Maslowin mukaan neuroosit, sosiaalinen sopeutumattomuus ja huono
työssä
viihtyminen ovat usein seurausta 2. –4. tason tarpeiden
tyydyttämättömyydellä.
Tarveasteikon kukin taso voidaan jakaa myös tiedollisiin,
kauneudellisiin ja viettitarpeisiin, kun tutkitaan ihmisen
käyttäytymistä.
Edellisen jaottelun mukaan voidaan muodostaa pyramidi jossa
A = viettitarpeet, B = esteettiset tarpeet ja C = tiedolliset tarpeet
(käytännössä ne kuitenkin sekoittuvat ja
yhdistyvät keskenään). Klikkaa
alla
olevaa
linkkiä!
http://www.sampo2002.oulu.fi/surkeat/tarveh.jpg
Kuvio 1. Maslowin tarvehierarkia. (Lähde: mukaellen
Lehtovaara, 1986)
Fysiologiset
perustarpeet
Happi, vesi, valkuaisaineet, suola, sokeri, kalsium, muut mineraalit ja
vitamiinit ovat elämälle
välttämättömiä aineita ja siten tarpeellisia
ihmiselle.
Perustarpeet sisältävät myös elämälle
oleellisen pH-tason (happamuus)
ja lämpötilan säilyttämisen.
Aktiivisuus, lepääminen, nukkuminen, aineenvaihdunta (mm.
hikoilu,
virtsaneritys) ja seksuaalisuus kuuluvat tähän luokkaan.
Maslow ajatteli (tutkimukset tukivat myös), että fysiologiset
perustarpeet
ovat yksilöllisiä ja niiden puute johtaa niiden etsimiseen.
Esimerkiksi aikoinaan ihmiset ryhtyivät juomaan appelsiinimehua,
koska
elimistö tarvitsi sitä toimiakseen.
Myös raskaana olevien naisten himo johonkin tiettyyn ruokaan tai
aineeseen voisi tukea väitettä.
Turvallisuuden
tarpeet
(the safety and security needs)
Kun fysiologisista tarpeista on
pääosiltaan huolehdittu,
täytyy
huomioida turvallisuuden tarpeet.
Ihmisen kiinnostus turvallisten, vakaiden ja suojattujen olosuhteiden
takaamiseksi kehittyy.
Ihminen voi kehittää jopa tarpeen
järjestelmällisyyteen ja
määräysvaltaan.
Toisin sanoen ihmiset pelkäävät ja huolestuvat.
He haluavat turvallisen elinpiirin, johon kuuluvat mm. varma työ,
eläkesuunnitelma ja hyvät vakuutukset.
Rakkauden
ja
yhteenkuuluvuuden tarpeet
Kun ensimmäisen ja toisen tason tarpeista on
huolehdittu, esiin
tulevat
kolmannen tason tarpeet.
Ihminen tarvitsee ystäviä, lämminhenkisyyttä,
lapsia, yleensäkin
ihmissuhteita ja jopa yhteisöllisyyttä.
Kielteisesti ajateltuna ihminen kärsii yksinäisyydestä
ja
yhteiskunnallisista huolista.
Arkielämässä sosiaalisen arvostuksen tarpeet
ilmenevät haluna avioitua,
perustaa perhe ja olla osa yhteiskuntaa.
Ihmiset kuuluvat yhdistyksiin, perustavat jengejä ja harrastavat
monin
eri tavoin.
Itsensä
kunnioittamisen
ja arvostuksen tarpeet
Maslow havaitsi neljännen tason
kaksitasoiseksi.
Alemmalle tasolle kuuluu muiden antama arvostus, joka näkyy mm.
yksilön
asemana yhteiskunnassa, suosiona, maineena, tunnustuksena, arvostuksena
tai valta-asemana.
Korkeampi taso käsittää itse kunnioittamisen tarpeen,
johon sisältyy
itsevarmuus, pätevyys, saavutukset sekä itsenäisyys ja
vapaus.
Itsekunnioituksen menettäminen on vaikeampaa kuin muiden
arvostuksen
menettäminen, joten se asetetaan korkeammalle.
Tason savuttamattomuus ilmenee mm. huonona itsetuntona ja
alemmuudentunteena.
Nyky-yhteiskunnassa fysiologiset ja turvallisuuden tarpeet saavutetaan
usein, mutta ihmiset kärsivät rakkauden ja yhteenkuulumisen
puutteesta.
Pientäkin arvostusta on joskus hyvin vaikea saada.
Puutetarpeet

Maslow kutsuu neljää ensimmäistä tarvetasoa
puutetarpeiksi.
Jos jokin niistä puuttuu, ihminen tuntee niihin tarvetta.
Mikäli kaikki neljä tarvetasoa on tyydytetty, emme tunne
mitään.
Toisin sanoen ne lakkaavat vaikuttamasta meihin.
Tarvetasot toimivat kuten lämmönsäätimet:
Kun kylmenee, lämmönsäädin käynnistyy ja kun
on liian
kuuma, se menee pois päältä.
Samoin kehossa syntyy tarve johonkin, kun siitä puuttuu jotain.
Tasapaino
Maslow laajentaa tasapainon (eli homeostaasin)
periaatteen
turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden ja sosiaalisen arvostuksen
tarpeisiin.
Maslow näkee neljän ensimmäisen tason tarpeet
olennaisiksi ihmisen
selviytymisen kannalta.
Jopa rakkaus ja sosiaalinen arvostus ovat
välttämättömiä terveyden
ylläpitämisen kannalta.
Perinnöllinen
valmius
Maslowin mukaan kaikki nämä tarpeet ovat
ihmisissä
valmiina
perinnöllisesti, kuten vaistot, ja hän kutsuukin niitä
vaistonvaraisiksi tarpeiksi.
Vastasyntynyt on riippuvainen ensin fysiologisten perustarpeiden
tyydyttämisestä ja pian hän kaipaa turvallisuutta,
huomiota sekä
kiintymystä, mutta hiukan myöhemmin myös arvostusta.
Kehitys
etenee
tasojen läpi portaittain
Rasittavien olosuhteiden aikana tai kun
selviytyminen on uhattuna,
ihminen voi taantua alemmalle tasolle.
Kun urasuunnitelmat epäonnistuvat, etsimme ehkä huomiota, tai
kun
läheisemme jättävät meidät, haluamme vain
rakkautta, ja vararikon
kohdatessa ajattelemme vain rahaa.
Sama pätee myös yhteiskunnassa. Esimerkiksi sodan uhka saa
toivomaan
rauhaa tai epävarmuus elintarvikkeiden tuotannossa saa ihmiset
hamstraamaan eli tarpeet tulevat entistä voimakkaammiksi.
Aikaisemmat
kokemukset
Jos kehityksen aikana on ollut ongelmia mm.
merkittävää
turvattomuuden
tunnetta, nälänhätää lapsena tai
perheenjäsenen menetys kuoleman tai
avioeron kautta, ihminen voi korjata tätä tarvetta koko
loppuelämänsä
ajan.
Maslow selittää neuroosien syntymisen tällä tavoin.
Lapsena puutteessa
elänyt voi kerätä vielä aikuisena pakonomaisesti
tavaraa, vaikka
hänellä on jo kaikkea tai avioeroperheen lapsi ei luota
koskaan
puolisoonsa.
Sairauden aikana itsensä toteuttaminen ei ole
välttämättä ensisijaista
vaan huomio kiinnittyy mm. sairauteen, hoitoon ja paranemiseen, joten
ihminen pyrkii tyydyttämään niitä tarpeita, joilla
hän pääsee
tavoitteisiinsa.
Itsensä
toteuttamisen
tarpeet
Viimeinen taso eroaa muista, ja Maslow käyttää
siitä
monta eri nimitystä
kuten kehittymisvaikutteet, (vastakohta
puutevaikutteille), olemisen tarpeet ja itsensä
toteuttamisen vaikuttimet.
Nämä tarpeet eivät koske tasapainoa (homeostaasia).
Kun niihin sitoutuu, ne tulevat aina vain voimakkaammiksi.
Ne sisältävät jatkuvaa halua toteuttaa unelmiaan, tulla
mahdollisimman
täydelliseksi omaksi itseksi.
Nälkäinen taistelee ruuastaan, turvaton on varuillaan,
eristäytynyt ja
yksinäinen kaipaa rakkautta, huonon itsetunnon omaava on
puolustava tai
hyvittävä.
Kun alempia tarpeita ei tyydytetä, ihminen ei voi antautua omien
mahdollisuuksiensa toteuttamiseen. Ei ole siten
yllättävää, että vain
pieni osa (Maslowin mukaan n. 2 %) maailman väestöstä
pystyy
toteuttamaan itseään.
Millainen
on
itseään toteuttava ihminen
Maslow loi käsitystään
itseään toteuttavista
henkilöistä havainnoimalla
ihmisiä, joista osa oli hänen tuttaviaan. Hän tutustui
heidän
henkilöhistoriaansa, kirjoituksiinsa, toimintoihinsa ja
haastatteli
heitä. Lähteiden avulla hän kehitti listan
ominaisuuksista, jotka
olivat tyypillisiä näille ihmisille (vastakohta muulle
väestölle).
Itseään toteuttavat ihmiset olivat todellisuutteen
keskittyviä
(huomaavat vilpin ja epärehellisyyden), ongelmiin keskittyviä
(elämän
ongelmat ratkaistavissa, henkilökohtaiset ongelmat eivät
häiritse) ja
heillä oli erilainen käsitys tarkoituksista ja
päämääristä.
Tarkoitus ei oikeuta keinoja vaan tärkeämpää on se,
mitä matkan aikana
tapahtuu, ei päämäärä.
Itseään
toteuttavat
suhtautuvat
muihin
ihmisiin
eri
tavoin
Heidän tyypillisiä piirteitä
Maslowin mukaan:
- Heillä on tarve erillisyyteen ja
yksityisyyteen
(viihtyvät yksin).
- He ovat suhteellisen riippumattomia
yhteisöstä ja
ympäristöstä (luottavat omaan
kokemukseen ja arvioon).
- Vastustavat yhteisön ylivaltaa
(eivät alttiita
yhteisöpainostukselle).
- Ovat luonteeltaan kansanvaltaisia ihanteita
arvostavia (hyväksyvät kansalliset vähemmistöt ja
yksilöllisyyden).
- Läheiset suhteet vain muutamiin
ystäviin ja
perheeseen (usein itsensä kaltaisia).
- Omaa huumorintajun, joka ei ole vihamielinen.
- Hyväksyy muut ja itsensä sellaisina
kuin ovat.
- On aloitekykyinen ja luonnollinen oma
itsensä.
- Arvostaa muita, on luova.
- Hänellä on huippukokemuksia.
Itseään toteuttavat ihmiset eivät
olle
täydellisiä, vaan heissäkin
Maslow havaitsi puutteellisuuksia.
He kärsivät mm. huolista ja syyllisyydestä, joka
kuitenkin on
todellisuuspohjaista.
Jotkut heistä ovat poissaolevia, liian ystävällisiä
sekä
hetkellisesti levottomia, kylmiä tai huumorintajuttomia.
Itseään toteuttava ihminen tarvitsee tiettyjä
piirteitä
elämäänsä ollakseen onnellinen.
Niitä ovat mm.
- totuus,
- hyvyys,
- kauneus,
- sopusointu,
- vireys,
- erilaisuus,
- loppuunsaattaminen,
- yksinkertaisuus,
- ponnistelemattomuus,
- rikkaus,
- riippumattomuus,
- tarkoituksellisuus ja
- leikkimielisyys.
Elleivät nämä tarpeet toteudu,
itseään
toteuttava ihminen voi masentua,
joutua epätoivoon, vieraantua ja muuttua ivalliseksi.
Maslow toivoi luokittelunsa olevan avuksi ihmisluonteen
selvittämisessä. Myöhemmin hän kiinnitti huomiota
inhimilliseen
psykologiaan ja sen tutkimiseen.
Maslowin
arvostelua
- Menetelmät: pieni kohdejoukko, jota
Maslow itse
arvioi, haastatteli sekä teki johtopäätökset
siitä, mitä itsensä
toteuttaminen on.
- Itsensä toteuttaminen koskee vain 2 %
väestöstä.
Koskeeko itsensä toteuttaminen myös lapsia? (Maslowin mukaan
koskee
vain harvoin nuoria.)
- Tarpeiden voimakkuus vaihtelee
yksilöittäin ja
muuttuu elämänkaaren aikana, mutta myös ulkoiset
tekijät (esim.
aineellinen hyvinvointi) voivat määrätä tarpeet.
- Kertooko tarpeiden ja vaikuttimien
nimeäminen
sitä,
mitä tapahtuu ihmisen mielessä? Miten selitetään
samanaikainen eri
tasojen tarpeentyydytys?
Maslowin mukaan ihminen huolehtii ensin
rakkaimmistaan ja vasta sitten
toteuttaa itseään.

Miten selitetään niiden ilotyttöjen ratkaisu, jotka
kauppasivat lastaan kadulla rahan himossa?
Mielenkiintoista on myös, miten masennuksesta,
köyhyydestä ja
neurooseista kärsineet taiteilijat ja kirjailijat ovat pystyneet
toteuttamaan itseään.
Tehtäviä
- Mitkä sinun perustarpeistasi ovat
tyydytettyjä ja
mitkä tyydyttämättömiä.
- Tehkää tilasto opetusryhmän
perustarpeiden
täyttymisestä (opettaja opastaa tilaston laadinnassa).
- Mitkä perustarpeet ovat Suomessa
huonosti
tyydytettyjä?
- Mitkä perustarpeet ovat Suomessa hyvin
tyydytettyjä?
- Mitä voisit tehdä, että
suomalaisten
perustarpeet
tyydytettäisiin entistä paremmin?
- Haastatelkaa muita koulun oppilaita
siitä, miten
heidän perustarpeensa on tyydytetty. Tehkää
haastatteluista tilasto.
- Tutkikaa Internetin avulla, miten muiden
maiden
asukkaiden perustarpeet on tyydytetty.
- Miten eri puolueet suhtautuvat ihmisten
tarpeisiin?
- Missä määrin tarpeiden
tyydytys riippyy
varallisuudesta ja tuloista?
Elämän
tarkoitus
(ei
kysytä
ylioppilaskirjoituksissa)
Päivitetty 30.4.2011
Kuvassa
Laihian
profeetta Santeri Alkio
Laihialaisisäntä teki kuolemaa, suvun kolme miestä
seisoivat siinä
vierellä ja juttelivat hautajaisten järjestämisestä.
- Kuinkahan monta taksia tarvitaan, kolme kai?
- Ei, kyllä kaksi riittää ja
muut saavat
kävellä.
- No sittenhän on sama vaikka kaikki
kävelisivät.
Isäntä viimeisillään nousi
pystyyn ja sanoi:
- Matti on oikias, tuokaapa minun housuni, niin
kävellään kaikki.
Selityksen
selityksiä
Selitykset
ovat niiden olosuhteiden kuvauksia, joiden vallitessa
selitettävät
tapahtumat suurella todennäköisyydellä tapahtuvat (esim.
Ernest
Nagel (1901–85)).
Monet muinaiskreikkalaiset (esim. Platon
(427 -
347 eaa.)) olivat sitä mieltä, että ainoa todellinen
selitys on vastaus
kysymykseen miksi, mikä on tapahtuman tarkoitus.
Savossa
ei
selitellä
Savon kielessä ei ole sanaa "miksi".
Joskus savolainen sanoo "Mitä varten".
Joskus savolainen sanoo "Minkä takia".
Edellisessä savolainen viittaa tarkoitukseen ja
jälkimmäisessä
savolainen viittaa syyhyn.
Kuirt
Baier
selittämisen lajeista
Näistä kahdesta selittämisen lajista on sanottu mm.
(esim.
KurtBaier (1917-)):
Ei
ole niin, että kaikelle olisi kaksi selitystä,
ensimmäinen osittainen,
ei todella selittävä, ja toinen täydellinen, lopullinen,
valaistuksen
antava. Totuus on, että nämä kaksi selitystapaa ovat
yhtä selittäviä,
yhtä valaisevia, yhtä täydellisiä ja yhtä
lopullisia, mutta ne sopivat
eri ilmiöiden selittämiseen.
Kun
löydämme
metsän
keskeltä rakennusten raunioita, voimme olettaa, että ne ovat
ihmisten
rakentamien talojen jäännöksiä, jotain ihmisen
tekemää, hänen omaa
tarkoitustaan varten valmistamaa. Rakennukset voidaan
selittää
vetoamalla rakentajien tarkoitukseen.
Toisaalta
jos pyrstötähti eli komeetta lähestyy Maata, on
luultavaa, ettei tämä
taivaankappale ole järkevien olentojen rakentama. Emme voi
käyttää sitä
selittämisen tapaa, joka vetoaa tarkoitukseen. Nyt meidän on
käytettävä
toista selittämisen mallia, sitä, joka vetoaa
luonnonilmiön
luonnollisiin syihin.
Joskus voi olla
vaikeaa
ratkaista, mitä selitystapoja on käytettävä.
Esimerkiksi Maata kiertävä
kappale saattaa olla meteoriitti tai ihmisen valmistama tekokuu.
Tarkoitusta
voidaan kysyä vain, jos on voitu osoittaa, että jotain
tarkoituksellisesti tehdään. On siis ensin osoitettava
tarkoituksellisen toiminnan olemassaolo, ja vasta sitten tarkoitusta
voidaan käyttää selittäjänä.
Joskus on ajateltu
(esim. Fjodor Dostojevski
(1821 - 1881)) täsmälleen
päinvastoin. On
esitetty kysymys tarkoituksesta ja väitetty, että
tarkoituksen
olemassaolo edellyttää jumalan olemassaoloa.
Tällöin olisi ensin
todistettava jumalallisen toiminnan
olemassaolo, ja vasta sitten voitaisiin puhua jumalan tarkoituksen
olemassaolosta.
Kysymykseen “miksi
olet lakannut
lyömästä vaimoasi?” voidaan vastata tarkoitukseen
viittaamalla, mutta
jos ei ole ollenkaan lyönyt vaimoaan, kysymys on väärin
asetettu.
Pohdittaessa kysymystä “onko elämällä tarkoitus?”
on ensin huomioitava
sanan “tarkoitus” eri merkitykset.
Ensiksi
joku voi kysyä jonkin arkipäiväisen teon tarkoitusta,
esimerkiksi
“miksi jätit auton valot palamaan?” Toiseksi voidaan kysyä
“mikä on
tämän työkalun tarkoitus?”
Joku voi toimia
erittäin tarkoituksenmukaisesti, joku toinen vallan hullusti,
hedelmättömästi tai jonkin arvojen
järjestelmän kannalta arvottomasti.
Luonnontieteen elämänkäsityksen
hyväksyminen ei suinkaan johda tässä mielessä
arvottomaan elämään.
Päin vastoin yhteisö on varustanut meidät lukuisilla
työvälineillä, joilla voimme toteuttaa omia
tarkoituksiamme. Kun
muinainen ihminen rukoili sadetta jumalilta, nykyaikainen ihminen
käyttää sadettajia.
Luonnonesineiden
tarkoituksellisuudesta tai tarkoituksettomuudesta voidaan usein puhua
liittämättä mukaan arvoja. Talon lähellä
olevalla puulla saattaa olla
tai olla olematta tarkoitus. Emme kuitenkaan hakkaa sitä pois
siksi,
että se olisi tarkoitukseton.
Kun tarkoituksia liitetään ihmisten
toimiin, tämä saattaa olla hyvinkin arvojen
värittämää. Jos kysyt
kutsuilla joltakin vieraalta “miksi olet täällä,
mikä on
tarkoituksesi?”, hän saattaa loukkaantua.
Vaatimus
siitä, että
asioilla pitäisi
olla tarkoitus, on sinällään siveellinen kannanotto. On
mahdollista,
että koko puhe tarkoituksen löytymisestä on yksinomaan
siveyspuhetta
eikä liity ollenkaan totuuskysymyksiin.
Uskonnollinen
ja uskonnoton elämänkäsitys eroavat
useimmiten perinpohjaisesti vastauksessa kysymykseen siitä,
mikä on
ihmisen tarkoitus.
Luonnontieteen mukaan ihmisellä ei
ole ainakaan nykyisen tietämyksen
valossa mitään ihmiskunnan ulkopuolista tarkoitusta.
Tähän on esitetty
vastaesimerkkinä, että vieraan planeetan asukkaat voivat
vallata Maan
ja ottaa ihmisen lemmikikseen.
Ihminen ajattelee
esimerkiksi, että metsästyskoiran tarkoitus on palvella
metsästystä
(koira on varmaan asiasta eri mieltä EH). Ihminen on
tässä suhteessa
tarkoitukseton. Nykyään ei ole olemassa
isäntää tai isäntiä, joiden
koiria ihmiset olisivat (orjanomistusyhteiskunnassa orjilla oli
isännät).
Tarkoituksen
puuttuminen edellä
esitetyssä mielessä ei millään tavoin alenna
inhimillisen elämän arvoa.
Ihmisen itsenäisyys päin vastoin lisää hänen
arvoaan.
Ne,
jotka hylkäävät luonnontieteellisen
elämänkäsityksen
siksi, että se muka riistää elämältä
mielekkyyden, sekoittavat sanan
“tarkoitus” eri merkitykset.
He luulevat, että koska elämällä ei ole
tarkoitusta, elämässä ei olisi tarkoitusta. He luulevat,
että jos
ihmisellä ei ole isäntää, ihminen itse ei voi antaa
elämälleen
tarkoitusta.
Aivan kuten lapselle saattaa merkitä järkytystä se
havainto,
että hän pystyy seisomaan omilla jaloillaan, ihmiselle voi
merkitä
järkytystä määrätä itse omasta
elämästään.
Uskonnot
eivät pohjimmaltaan ollenkaan vastaa kysymykseen siitä,
mikä on elämän
tarkoitus. Kun uskontojen edustajilta kysytään, mikä on
se jumalan
suunnitelma, jossa ihmisen elämällä on oma
tarkoituksensa, heiltä saa
usein vastaukseksi joko sellaisia pyhien kirjojen lauseita, jotka
eivät
vastaa kysymykseen, tai sitten he kieltäytyvät vastaamasta
kysymykseen
ja sanovat, että jumala yksin tietää.
Esimerkiksi
kristinusko väittävää, että “maallisen”
elämän tarkoitus on
kuolemanjälkeisen “iankaikkisen” elämän saavuttaminen.
Jos olisi
olemassa ns. iankaikkinen elämä, mikä sen tarkoitus
olisi?
Sen sijaan
lopullisella, biologisella kuolemalla näyttää olevan
luonnossa lajin
säilymisen ja kehittymisen kannalta selvä merkitys.
Kuolema on elämän
jatkumisen edellytys, sillä jos kuolemaa ei olisi, bakteerien
massa
ylittäisi nopeasti maapallon massan, ja tämähän on
tietysti käytännössä
mahdotonta.
Jos muinaiset eläimet eivät olisi koskaan kuolleet,
ihmistä ei olisi
koskaan ilmaantunut maapallolle, sillä ihmiselle ei olisi ollut
elintilaa. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että kuolemalla olisi
jokin
tarkoitus.
Kristillinen
ajattelu perustuu kahteen olettamukseen, joista kumpaakaan
ei voida todistaa paikkansapitäviksi.
Ensiksi
ajatellaan, että maallinen elämä olisi arvotonta ja
kärsimystä, joka
vain valmistaa ihmistä iankaikkiseen iloon.
Toiseksi ajatellaan, että
maalliset kärsimykset korvattaisiin iankaikkisilla iloilla.
Ensiksi
voidaan todeta, että tällaisesta ajattelutavasta saattaa olla
vakavia
siveysseurauksia. Esimerkiksi kristillisellä keskiajalla
ihmiselämää ei pidetty yhtä suuressa arvossa kuin
nykyään. Toisaalta
voidaan väittää, että maallinen elämä voi
olla täysin mielekästä ja
antoisaakin.
Arvioitaessa ns.
maallista elämää
kristityt usein vertaavat sitä ns. iankaikkisen elämän
riemuihin.
Voidaan
huomauttaa, että he tekevät saman virheen kuin ne, jotka
sanovat, että
Pekka on pieni, koska hän on pienempi kuin puu.
Ihmiselämän
mielekkyyttä
ei tule verrata johonkin ihmiselämän
ulkopuoliseen vaan
ihmisten elämään keskimäärin.
Näin arvioituna jotkut ihmiset elävät
erittäin mielekästä, onnellista ja täysipainoista
elämää, ja heidän
elämällään yhteiskunnassa on selvä
päämäärä ja tarkoitus.
Jotkut toiset
elävät surkeaa ja sekä omasta että muiden
mielestä tarkoituksetonta
elämää.
Sen sijaan, että ollaan huolissaan iankaikkisesta
elämästä,
pitää kehittää elämää ja
yhteiskuntaa maapallolla siten, että lopulta
kaikki ihmiset voisivat tuntea elävänsä
mielekästä ja
tarkoituksenmukaista elämää.
Edellä
suoritetuista
tarkasteluista voidaan päätellä, että
luonnonilmiö elämä kuuluu
luonnossa vallitsevan syyn ja seurauksen suhteen avulla
selitettäviin
ilmiöihin eikä tarkoituksen avulla selitettäviin.
Tämän selityksen tarjoaa kehitysoppi.
Mutta
vaikka luonnonilmiöllä elämä ei olisi tarkoitusta,
ihmisyksilöllä tai
yksilöiden muodostamalla yhteiskunnalla voi olla moniakin
päämääriä,
aikomuksia ja tarkoituksia.
Tarkoitusten avulla selittäminen on
keksitty, koska ihmisillä on tarkoituksia, ei siksi, että
ihmisiltä
puuttuisivat tarkoitukset.
Viinan
syytä
Syy ja seuraus tämäkin: Saarnamies varoitteli viinan kiroista:
- On viinan syy, että lapsenne
näkevät
nälkää.
- On viinan syy, että lyötte
aviopuolisoanne.
- On viinan syy, että ammutte anoppianne.
- Ja on viinan
syy, että ammutte ohi…
Elämä
on
elämisen arvoista
Uskonnottoman siveyden
ensimmäinen sääntö on (Paul Kurtzin mukaan),
että elämä on elämisen
arvoista. Toinen sääntö on, että siveys on
puhtaasti inhimillistä
alkuperää.
Tahto
elää
Tahto elää on ihmisen perustavinta
laatua olevia pyrkimyksiä. Alun perin iankaikkisen
elämän kaipuukin on
syntynyt voimakkaasta tahdosta elää.
Joissain uskonnoissa tämä
alkuperäinen pyrkimys on pitkällisen kehityksen tuloksena
kääntynyt
päälaelleen, on alettu kuvitella, että
“maanpäällinen” elämä olisi
jollain tavalla arvotonta.
Onnellisuus
tavoitteena
Paitsi että ihminen
haluaa elää, hän haluaa onnellista,
täyteläistä elämää. Eri aikoina
ihmisillä on ollut erilaisia mielipiteitä siitä,
mitä sellainen elämä
on. Joka tapauksessa onnellinen elämä tuottaa ihmiselle
tyydytystä.
Tasa-arvo
ja
demokratia elämän tarkoitukseen
What’s It All About? Philosophy and the Meaning of Life, kirjoittanut
Julian Baggini, Granta Books, Suffolk, 2004,ISBN 1 86207 661 8, 204
sivua, kovakantisena £9.82 + tilauskulut
Kustannus
Oy Vapaa Ajattelija Ab on julkaissut Julian Bagginin teoksen
”Ateismi: lyhyt johdatus”. Eräs julkaistavan teoksen luvuista
käsittelee elämän tarkoitusta. Tämän luvun
Baggini
onlaajentanut kokonaiseksi kirjaksi.
Mitä tahansa
mieltä elämän tarkoituksesta ollaankin, Bagginin
kirjalla on selvä
tarkoitus. Kirjan tarkoitus on siirtää jumaluusoppineet,
gurut,
esasaariset ja keittiöpsykologit syrjään ja antaa
ihmisille kehys,
jonka puitteissa he voivat itse pohtia elämänsä
tarkoitusta ja
mielekkyyttä.
Baggini haluaa asettaa tasa-arvon ja demokratian takaisin
niille kuuluvalle paikalle ihmiselämän peruskysymysten
pohdinnassa.
Gurut ja ”kaikkien alojen diletantit” hän haluaa siirtää
syrjään.
Vaikka
Baggini on koulutukseltaan filosofi, hän ajattelee harvinaisen
paljon
itse. Bagginin mielestä filosofien määrää ei
ole tarpeen lisätä,
pikemmin päin vastoin. Sen sijaan elämän perusasioiden
ajattelemisen
lisäämistä hän pitää suorastaan suotavana.
Bagginin kirja käsittelee tunnetuimpia merkityksiä
sanoille ”elämän tarkoitus”. Erilaisia vastauksia kysymykseen
siitä,
onko mielekästä puhua elämän tarkoituksesta
ollenkaan, ja jos on, missä
mielessä, Baggini tarkastelee hyväntahtoisesti mutta
avostelevasti.
Uskontojen
vastaukset kysymykseen elämän tarkoituksesta Baggini
kuitenkin
määrätietoisesti torjuu.
Aluksi Baggini esittelee Morris Cohenin ja
Ernest Nagelin teoksessa ”An Introduction to Logic and Scientific
Method” (Johdatus logiikkaan ja tieteelliseen menetelmään,
1934)
esitetyn geneettisen virhepäätelmän. Syyllistymme
geneettiseen
virhepäätelmään, jos pidämme väitteen
alkuperää sitovana todisteena
väitteen oikeutuksesta.
Elämän tarkoitusta ei siis voida päätellä
elämän alkuperää tarkastelemalla. Sen
enempää uskontojen kuin
kosmologian selitykset elämän alkuperästä
eivät anna vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta.
Vastausta
kysymykseen elämän tarkoituksesta ei liioin löydy
uskontojen
väittämästä kuoleman jälkeisestä
elämästä tai eräiden ennustamasta
tulevaisuuden onnelasta. Mikä olisi iankaikkisen elämän
tarkoitus?
Opiskeluaikoinaan
Baggini meni mukaan
hyväntekeväisyysjärjestöön. Siellä
hän ihmetteli,
että yliopistoon oli otettu ihmisiä, jotka eivät olleet
itse älynneet,
että köyhät ja kodittomat ihmiset ovat itse asiassa
samanlaisia ihmisiä
kuin he itse.
Monet
hyväntekeväisyysihmisistä olivat itse asiassa
mukana pikemminkin lääkitäkseen omaa omaatuntoaan kuin
köyhiä ja
sairaita. Vaikka Baggini jäi hyväntekeväisyydestä
pois, hän myöntää,
että sillä on merkitystä, vaikka elämän
tarkoitukseksi siitä
ei ole.
Ihmislajin hyväksi toimiminen ei liioin
kelpaa elämän tarkoitukseksi. Kuten Richard Dawkins on
teoksessaan
”Sokea kelloseppä” perinpohjaisesti esittänyt, evoluutiolla
ei ole
mitään päämäärää tai
tarkoitusta (Richard Dawkins: Sokea kelloseppä
WSOY 1989).
Itsessään hyvät asiat kuten
onnellisuus eivät liioin paljasta elämän tarkoitusta.
Onnellisuusasiat
Baggini ottaisi pois filosofeilta ja siirtäisi ne psykologeille.
Onnellisuus vähentää tarvetta kysellä
elämän tarkoitusta ja on
muutenkin hyödyllinen.
Kaikki eivät voi olla
menestyjiä tai voittajia. Menestyksen tai voiton tavoittelu
eivät
paljasta elämän tarkoitusta, vaikka osalle ihmisistä
niillä on
merkitystä.
Vaikka Baggini vierastaa filosofien
harrastamaa latinan kieltä, hän on omistanut yhden kirjan
luvun
muotisanonnalle ”carpe diem” (= tartu hetkeen). Vaikka
nykyhetkessä
elämisellä on hyvät puolensa, Baggini muistuttaa
seurausten ja
tulevaisuuden ajattelemisen tarpeellisuudesta.
Itämaisten
uskontojen ja mietiskelygurujen ihmisen oman minän
häivyttämien ei saa
Bagginilta taputuksia. Oman minän täydellisestä
katoamisesta käytetään
yleisesti nimitystä kuolema.
Kaikkia muitakaan
oppeja ei tarvitse opetella koko ikäänsä
ymmärtääkseen niiden
virheellisyyden.
Suomalaisten ”kulttuurien tutkijain” vaatimaa kauan
kestävää ja syvällistä eläytymistä
kaiken maailman oppeihin Baggini ei
pidä tarpeellisena.
Sen sijaan järjen käyttö on sitäkin
hyödyllisempää.
Tietysti mieli on syytä pitää avoimena eli kuten Kari
Enqvist Väinö
Voipio – palkinnon luovutustilaisuudessa totesi, jos aurinko huomenna
alkaa kiertää neliön muotoista rataa,
käsityksiä on muutettava.
Kärsimykset
eivät Bagginin mielestä mitenkään ”jalosta”
ihmistä. Viisaampaa on
oppia muiden kuin itsensä kärsimyksistä. Lisäksi
hän huomauttaa, että
osa ihmisistä ei kärsimyksistään mitään
opi, osa selviää kokonaan ilman
kärsimyksiä.
Sian halventaminen (J. S. Mill:
parempi onneton Sokrates kuin onnellinen sika) ei saa Bagginin
kannatusta, ei liioin Sokrateen väite ”tutkimaton elämä
ei ole elämisen
arvoinen”.
Eri ihmiset tarvitsevat eri asioita, esimerkiksi mainoslause
”kaikki tarvitsevat oopperaa” ei voi pitää paikkaansa.
Tarpeettoman
laajamittainen elämän tarkoituksen tai minkään muun
asian etsiminen ei
saa Bagginin kannatusta.
Bagginin mukaan useimmat
vastaukset kysymykseen elämän tarkoituksesta ovat
virheellisiä, koska
ne käyttävät sanoja ”elämän tarkoitus”
sellaisessa asiayhteydessä,
jossa elämällä ei ole tarkoitusta. Esimerkiksi
luonnonilmiöllä elämä ei
ole tarkoitusta.
Elämän tarkoituksella on
kuitenkin myös järkeviä merkityksiä, eikä
niiden ymmärtäminen Bagginin
mielestä vaadi suurta viisautta.
Järkevä vastaus kysymykseen elämän
tarkoituksesta palautuu joukkoon erityiskysymyksiä siitä,
mitkä asiat
tekevät elämästä tarkoituksellisen ja arvokkaan.
Bagginin mielestä on
kansanvaltaista ja tasa-arvoista, että meillä jokaisella on
kyky ja
vastuu keksiä ja ainakin osittain määrätä oman
elämämme tarkoitus.
Antiikin ajattelijain tavoin Baggini korostaa tasapainoa
elämän
aitouden ja onnellisuuden, muiden ihmisten huomioon ottamisen, ajan
hallinnan, elämän hallinnan jne. välillä.
Yksinkertaista ohjetta
täyteen ja tyytyväiseen elämään ei ole,
väittivätpä gurut ja
keittiöpsykologit mitä tahansa.
Kirjan voi tilata
kätevästi esimerkiksi osoitteesta http://www.amazon.co.uk,
sen
voi
maksaa
suoraan
luottokortilla
ja
ainakin
näin
pienet
kirjat
tulevat
kotiin
postiluukusta.
Tehtäviä
- Mitä tarkoituksia
on taiteella?
- Voiko
kärsimyksellä olla jokin tarkoitus?
- Onko kehityksellä (evoluutiolla)
jokin yleisempi tarkoitus?
- Voiko luonnontiede ratkaista elämän
tarkoituksen?
- Mitä tarkoituksia
on sodilla?
- Voiko
luonnon säännönmukaisuuksien alaisuudessa
elävä ihminen olla vapaa?
- Mitä muutoksia
ihmisten elämän tavoitteissa on tapahtunut viimeisten sadan
vuoden
aikana?
- Mistä johtuu, että yliopistojen
professorit
eivät osaa vastata kysymykseen elämän tarkoituksesta?
- Pitäisikö ylioppilaskirjoituksissa
kysyä
elämän tarkoitusta?
Ihmisen
yksilöllisen
olemassaolon peruskysymykset: Vapaa
tahto
ja valinnat,
syntymä ja kuolema, optimismi ja pessimismi, realismi
Vapaa
tahto
ja
valinnat
Päivitetty 24.5.2011
Siveyttä, lakeja
ja jopa
politiikkaa koskevissa keskusteluissa tulee yhä uudelleen ja
uudelleen esille kysymys vapaasta tahdosta.
Monilla ihmistä alemmilla
eläimillä
(mutta ei kaikilla) vietit ja vaistot
määräävät käyttäytymistä.
Eläimet voivat oppia uusia käyttäytymismuotoja, mutta
nämä uudet
tavat ovat usein konemaisia, eikä vapaasta tahdosta voida
useimmilla
eläimillä puhua.
Ihmisen (ja eräiden
älykkäiden
eläinten) vapaa tahto perustuu kykyyn ajatella.
Ajatteleva
olento voi verrata erilaisia valintamahdollisuuksia ja valita
niistä
tuntien tehneensä vapaan valinnan.

Käytännön elämässä
eri
ihmisten
valintamahdollisuudet saattavat olla hyvin erilaiset.
Sotilasdiktatuurin vankilassa viruvalla henkilöllä saattaa
olla
varsin vähän valintamahdollisuuksia. Huvipurrella
matkustavalla
miljonäärillä voi olla runsaasti valintamahdollisuuksia.
Varsin
yksimielisiä
ollaan siitä, että ihmisellä on vapaa tahto, jota
hän myös käyttää,
jos hänelle annetaan mahdollisuus valita.
Mistä sitten vuosituhansia
jatkunut
keskustelu vapaasta tahdosta johtuu?
Säännön
mukaisuus
ja
satunnaisuus
Pohjimmaltaan kyse on
kahden
kilpailevan ajatussuunnan, säännönmukaisuusopin
(determinismin) ja
satunnaisuusopin (indeterminismin) välisestä kiistasta.
Sana determinismi johtuu
latinankielen
sanasta "determinare", joka tarkoittaa
määräämistä tai
rajoittamista. Säännönmukaisuusoppi (determinismi) on
ajatussuunta,
jonka
mukaan kaikki tapahtumat ovat luonnon sääntöjen
määräämiä. Usein
tähän liitetään myös ajatus, jonka
mukaan kaikella on syynsä.
Satunnaisuusoppi
(indeterminismi) on
determinismin vastakohta, se väittää, että on
myös sellaisia
tapahtumia, jotka eivät ole luonnon
säännönmuakisuuksien alaisia tai
joilla ei ole
luonnollista syytä.
Poikkeuksia luonnon
säännönmukaisuuksiin
haluavat
tietysti ne, jotka uskovat yliluonnolliseen. Satunnaisopin
ja säännönmukaisuusopin välinen
kiista
on siis alkuperältään uskonnon ja ateistisen
todellisuuskäsityksen
välinen.
Jos kaikki tapahtuu
ankarasti
luonnon sääntöjen mukaan, esimerkiksi jumalien
rukoileminen on turhaa,
mikään jumala ei muuta tapahtumien kulkua. Ihminen ei ole
vastuussa
jumalan tahdon rikkomisesta (synnistä) koska hän ei olisi
voinut
toimia toisin, luonnon sääntöjen vastaisesti.
Luonnon
säännönmukaisuus
on inhimillinen käsite
Kun ihminen on kehittynyt luonnonvalinnas
seurauksena
elämään luonnossa, hänelle on kehittynyt kyky olla
luonnon kanssa vuorovaikutuksessa. Vuorovaikuus edellyttää,
että ihminen muistaa ja osaa ajattella luonnonilmiöitä.
Jos ihminen siirrettäisiin toisenlaiseen maailmaan, esimerkiksi
sellaiseen, jossa tapahtumat ovat paljon satunnaisempia kuin
meidän maailmassamme, ihminen ei kenties pystyisi
löytämään siitä maailmasta mitään
säännönmukaisuuksia.
Toisaalta joku ihmisestä eroava olio voisi löytää
säännönmukaisuuksia paljon nykyistä
satunnaisemmasta maailmasta.
Tilasto-ohjelmistoilla (esim. SAS ja SPSS) hyvinkin satunnaisesta
informaatiosta löydetään nykyään
säännönmukaisuuksia.
Itse asiassa täysin satunnaisten lukujen luominen on vaikeaa jos
ei mahdotonta. Esimerkiksi jokainen noppa puoltaa joidenkin tulosten
hyväksi.
Päteekö
satunnaisoppi
fysiikassa?
Karkeistus
Karkeistuskäsitteen
puolestapuhuja
professori
Kari
Enqvist
On väitetty, että
alkeishiukkasia
tutkiva fysiikka olisi todistanut satunnaisuusopin oikeaksi. Näin
ovat
väittäneet vain ne, jotka ovat halunneet
asettua uskonnon puolelle tai ne, jotka eivät ole ehtineen koskaan
ajatella fysiikan peruskäsitteiden merkitystä. Melkein kaikki
fyysikot
kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään.
Satunnaisuusopin kannattajat
sotkevat ennustettavuuden (joka on inhimillistä ennustettavuutta)
ja
luonnon säännönmukaisuuden (joka on todellisuutta,
josta
ihmisellä on vain karkeistettu käsitys).
Satunnaisopin kannattajat
ovat jopa väittäneet, että
alkeishiukkasfysiikan eräiden ilmiöiden ennustettavuuden
puuttumisesta seuraisi vapaa tahto. Myös tämä on
virhepäätelmä.
Ajattelu
ei
ole kvanttimekaanista vaan sähkökemiallista
Ajattelu ei ole alkeishiukkasten pomppimista,
vaan
sähkökemiallista
toimintaa. Kemiallinen toiminta tapahtuu alkeishiukkasia paljon
suurempien hiukkasten, molekyylien, piirissä, eikä
yksittäisen
alkeishiukkasen pomppiminen vaikuta kemiallisten tapahtumien
säännönmukaisuuteen sitä eikä tätä.
Toisaalta satunnaisopin
kannattajat ovat väittäneet, että tahdon vapaudesta
seuraisi
satunnaisoppi. Myös tämän käsitys on
virhepäätelmä.
Vapaa
valinta
Teko perustuu vapaaseen
tahtoon, jos
a)
suorittaja olisi voinut jättää teon tekemättä,
jos hän olisi
niin halunnut ja
b) tekoa ei ole tehty "suuremman pahan
välttämiseksi", ts. painostuksen alaisena.
Kun esimerkiksi äänestäjä
suljetussa lippuäänestyksessä antaa
äänensä, hänen voidaan
sanoa valitsevansa vapaasti ehdokaslistan puitteissa, vaikka olisikin
odotettavissa ja ennustettavissa, sen perusteella, mitä
äänestäjästä
tiedetään, ketä hän äänestää.
Vaikka äänestäjä on
luonnon säännönmukaisuuksien alainen, hän valitsee
vapaasti.
Satunnaisopin kannattajat
tarkoittavat tahdon vapaudella jotakin muuta kuin
tällä käsitteeltä yleensä
ymmärretään. Satunnaisopin
kannattajien mukaan tahto on vapaa vain silloin,
kun se on vapaa luonnon säännönmukaisuuksista.
Siveyden kannalta
voisi olla mielenkiintoista tutkia, mitä seurauksia luonnon
säännönmukaisuudesta
vapaalla tahdolla olisi siveydennäkökulmasta, mutta
tässä meidän on tyydyttävä aivan tavalliseen
tahdonvapauteen,
siis sellaiseen tahdonvapauteen, joka on vapautta valita tavallisten
luonnon säännönmukaisuuksien vallitessa.
Säännönmukaisuusja
inhimillinen
vapaus
Ihmiskunnalle säännönmukaisuuden
keksiminen
merkitsi
vapauden alkua. Sen tietäminen,
miten tapahtuma sattuu, merkitsee herruutta tapahtuman suhteen.
Voima, joka käskee, voidaan muuttaa voimaksi, joka palvelee
inhimillisiä tarkoitusperiä.
Menestyvä ihmisyhteiskunta
käyttäätutkimuksen tuloksia sellaisten
päämäärien
saavuttamiseksi, jotka ovat syntyneet yksilön tai ryhmän
valinnan
vapauden tuloksena. Jokainen kone, mutkikkaimmat tietokoneet mukaan
lukien, on ihmisen luomaa säännönmukaisuutta.
Tietysti luonnon säännöt
asettavat valinnan
vapaudelle myös rajoituksia. Esimerkiksi tuli on "hyvä renki
mutta huono isäntä" kuten vanha sananlasku sanoo. Mutta
nämä
rajoituksen on pakko myöntää yhtä hyvin
satunnaisopin
kannattajankuin säännönmukaisuuden kannattajan.
Siveellinen
vastuunalaisuus
Jotta määrätty teko voisi
herättää
sitä siveellistä paheksumista tai hyväksymistä,
joka
kuuluu tähän arvostamiseen, on, että kyseessä
olevaa henkilöä
pidetään siveellisesti vastuunalaisena
teostaan.
Rikos tuomitaan silloin, kun rikollista voidaan
pitää täysin
syyntakeisena.
Arkikieltä käyttäen
tämä tarkoittaa,
että hän
on tehnyt rikoksen vapaalla tahdolla. Jollei sellaista vapaata tahtoa
oleteta, näyttää mahdottomalta leimata häntä
siveellisesti
vastuunalaiseksi teostaan.
Syyllisyys,
ympäristö
ja
perintötekijät

Miksi
ihmiset
ovat pahoja
Voidaan väittää,
että
pahat luonteenominaisuudet ovat seurausta
ympäröivästä
yhteiskunnasta ja perintötekijöistä.
Jos ihminen on perinyt
vanhemmiltaan hyviä taipumuksia, hänellä on paremmat
mahdollisuudet kehittyä hyväksi ihmiseksi kuin sillä,
joka on
perinyt huonoja taipumuksia.
Se kasvatus, jota lapsi saa kodissaan,
saattaa olla omiaan tekemään hänet rikolliseksi tai
huonoksi
ihmiseksi.
Samoin se ympäristö, jossa hän
joutuu
elämään, voi
vaikuttaa hänen kehittymiseensä rikolliseksi.
Varsinkin
suurkaupunkien sosiaaliset olot ovat olleet omiaan tekemään
vähävaraisten ihmisten lapsista rikollisia.
Voimmeko tällaisia
ihmisiä moittia siitä, että he ovat pahoja?
Pahuus
on
suhteellista ja arvoista riippuvaa
Eri ihmiset pitävät eri asioita pahoina.
Tämä
johtuu sekä siitä, että ihmiset ovat
perinnöllisesti erilaisia että siitä, että he ovat
eläneet erilaisissa ymäristöissä.
Mitään yleispätevää hyvän ja pahan mittaa
ei ole mahdollista löytää.
Perintötekijöitämme emme voi muuttaa, luonnonlakeja emme
voi muuttaa, mutta yhteisöjämme me voimme muuttaa, jos
meillä on siihen tahtoa.
Rankaisunhalu
Kun rikollisia
arvostellaan,
syyllistytään varmasti usein epäoikeudenmukaisuuksiin.
Usein
rikollisten ankarasta tuomitsemisesta tehdään poliittinen
kysymys,
ja jos kansan mieliala kannattaa rikollisten ankaraa rankaisemista,
ne puolueet menestyvät, jotka ovat olleet ankaran
lainsäädännön
kannalla.
Esimerkiksi Suomessa
rikollisten
rankaiseminen on ollut paljon ankarampaa kuin muissa pohjoismaissa.
Meidän sekä suhteellinen että todellinen
vankimäärämme on usein
ylittänyt muiden pohjoismaiden vastaavat.
Sekaannus
syyn
ja seurauksen kanssa
Toisaalta voidaan todeta,
että usein
näissä tarkasteluissa pakko on sekoitettu syyn ja seurauksen
sääntöön. Siveellinen arvostaminen kohdistuu
yksilön
tahtoon, johon ulkoinen toiminta viittaa.
Siveellinen hyväksyminen tai paheksuminen
syntyy
silloin, kun tekoa pidetään
todellisen tahdon ilmauksena, siis sellaisen tahdon, johon ulkoinen
tai sisäinen pakko ei ole vaikuttanut.
Esimerkiksi mielisairaan teot
eivät herätä samanlaista siveellistä paheksumista
kuin vastaavat terveen ihmisen teot.
Ei
väliä sillä, miten ihminen on tullut pahaksi
Jos rikos on
normaali-ihmisen vapaan
harkinnan tulos, se aiheuttaa siveellistä paheksumista
aivan riippumatta siitä, miten tekijän tahto on tullut
pahaksi.
Tästä voidaan päätellä,
että
siveellistä suuttumusta tuntee yhtä hyvin
säännönmukaisuuden
kannattaja
kuin satunnaisuusopin kannattajakin.
Tässä kysymyksessä on sekoitettu
säännönmukaisuus
ja
kohtalonusko.
Tämä käsitteiden hämmennys
on ollut ominainen, ei ainoastaan kansanomaiselle käsitykselle,
vaan
myös viisaustieteilijöille.
Tehtäviä:
- Mikä on järjen ja
mikä on tunteiden
vaikutus siveellisiin ratkaisuihin.
- Pitäisikö ajatustunteita
(emootioita)
purkaa vai
hillitä?
- Missä
olosuhteissa moraalikäskyn "älä varasta" rikkominen
olisi mielestäsi oikeutettua.
- Mitä normaalissa
arkipuheessa
tarkoitetaan vapaalla tahdolla?
- Mitä tarkoittaa
rikollisen
syyntakeisuus?
- Milloin rikos herättää
siveellistä paheksumista ja milloin se ei herätä?
- Miksi pikkurikollisia tuomitaan
eräissä maissa
hyvin anjkariin rangaistuksiin?
- Mitä pikkurikollisten pitäminen
vankiloissa
maksaa?
- Onko se kannattavaa yhteiskunnan kannalta?
- Mikä olisi hyvä vaihtoehto
pikkurikollisten
vankilassa pitämiselle?
Syntymä
ja
kuolema
Päivitetty 24.5.2011
Mitä
elämä
on
Nimitämme määrättyjä
yksilöllisiä
ajallis-paikallisia sekä rajallisena elinaikanaan
itsenäisesti
ympäristössään säilyviä
järjestelmiä "eläviksi".
Kutsumme niitä eliöiksi, koska niillä on
eräitä
ominaisuuksia ja koska ne eroavat elottomista
luonnonolioista.
Elämä voidaan määritellä eliöiden
aineellis-kemiallisen koostumuksen
perusteella tai elämäntoimintojen perusteella.
Määritelmät
voidaan myös yhdistää. Elämä
maan päällä on sitoutunut joukkoon kemiallisia
yhdisteitä.
Elämänilmiöitä ei kannata yrittää kuvata
fysiikan ja kemian avulla.
Ihmisen tai hänen tietokoneittensa laskentakyky ei riitä
elämän
kuvaamiseen pelkästään fysiikan ja kemian avulla.
Tarvitaan
karkeistusta (suodattimia eli malleja).
Tästä syystä elämän ilmiöitä
kuvataan omalla käsitteistöllään.
Luonnon
järjestelmätasot
Ihmisen on viisasta kuvata luontoa erilaisilla
järjestelmätasoilla.
Yksinkertaisemman järjestelmätason
käsitteitä voidaan käyttää mutkikkaammalla
tasolla,
mutta siellä ne ovat kokonaisuuden osia.
Mutkikkaammalla
järjestelmätasolla käytetään uusia
käsitteitä,
jotka eivät sovellu edellisen tason ilmiöiden
esittämiseen.
Avoimet
järjestelmät
Elämän määritelmässä otetaan huomioon
elämäntoiminnot. Kari
Lagerspetz
määrittelee eliöt avoimiksi
järjestelmiksi eli sellaisiksi järjestelmiksi, jotka ovat
sekä
energian- että aineenvaihdunnassa
ympäristönsä kanssa.
Eliöt saavat ympäristöstään sekä energiaa
että
ainetta ja myös luovuttavat niitä siihen.
Elämän
ominaisuuksia
Aineen- ja energianvaihdunta
on kaikkien muiden elämäntoimintojen perusta. Elämä
voidaan määritellä
biologiseksi tapahtumasarjaksi, jossa on havaittavissa aineen- ja
energianvaihdunnan lisäksi
- itsesäätelykyky,
- ärtyvyys,
- liikkuvuus,
- lisääntyminen,
- kasvaminen ja
- sen perustana erityinen
kemiallinen rakenne.
Rajatapaus:
virukset
Virukset ovat ongelma elämän
määritelmässä: viruksilla on sekä
elollisen että elottoman aineen ominaisuuksia.
Virukset pystyvät
lisääntymään eli tuottamaan kaltaisiaan
jälkeläisiä, mikä on tärkeä
elämän
tuntomerkki.
Toisaalta virukset voivat esimerkiksi kiteytyä, mikä on
elottomalle aineelle tunnusomaista.
Elävän ja elottoman
raja ei ole täsmällinen, vaan se on osoittautunut
liukuvaksi.
Onko
Maan
elämä syntynyt Maassa vai Kuussa
Useimmat tutkijat ovat sitä mieltä,
että elämä
on syntynyt tällä
kiertotähdellä.
On mahdollista, että elämä on siirtynyt tälle
planeetalle muualta.
Elämä voi säilyä jopa
tähtienvälisessä avaruudessa.
Esimerkiksi karhukaiset ovat
säilyneet hengissä tekokuilla
(satelliiteillä), joissa
ei ole juuri mitään suojaa elämälle. Polveudummeko
karhukaisista
emmekä isoista apinoista?
Elämän mahdollinen synty Maassa on osa laajaa
kaikkeuden kehitystä, joka johti aurinkokuntamme sekä
myös
Maa -kiertotähden syntyyn.
Tähän kehitykseen puolestaan liittyy elämän synty
ja kehitys.
Elämä on tulosta molekyylitason
kehityksestä (evoluutiosta).
Onko
elämän
synty todennäköinen vai
epätodennäköinen tapahtuma
Siitä, onko elämän synty
epätavallinen tapahtuma
vai
suotuisissa edellytyksissä tapahtuva
välttämättömyys, kiistelevät
pääasiassa uskovaiset ja uskonnottomat.
Uskontojen käsityksiä elämän synnystä on
käsitelty toisaalla tässä
aineistossa.
Elämä
ei ole syntynyt arpanoppaa heittämällä vaan fysiikan ja
kemian
tapahtumasarjoina. Kun vety ja happi saatetaan yhteen
riittävän
korkeassa lämpötilassa syntyy vettä ja vain vettä.
Kun lämpötilaa
korotetaan riittävästi, vesi hajoaa takaisin vedyksi ja
hapeksi.
Missä
elämä
syntyi
Mustat
savuttajat?
Löytöjen
perusteella ensimmäisten elävien eliöiden ajatellaan
olleen bakteerien tyyppisiä yksisoluisia pieneliöitä,
jotka
elivät
noin 3,5 miljardia vuotta sitten hapettomissa oloissa.
Ensimmäiset
paljain silmin nähtävät varmat elämän merkit
ovat kivettyneitä
bakteerimattojen kerrostumia (stromatoliitteja), jotka ilmestyivät
noin
2,7 miljoonaa vuotta sitten.
On mahdollista, että tulivuorten
purkausten ja muiden energianlähteiden synnyttäneen
lämmöllä elottoman
luonnon yksinkertaisista yhdisteistä, vesi, ammoniakki,
vetysyanidi,
hiilimonoksidi ja niin edelleen, mutkikkaampia orgaanisia
yhdisteitä.
Alexander
Oparin
Tämä
on kokeellisesti varmistettu Oparinin-Millerin kokeen tyyppisissä
kokeissa keittämällä yhdisteitä ja antamalla
sähköiskuja, säteilyä tai
muuta energiaa yhdisteseoksiin.
Joan
Oró
On saatu aikaan aminohappoja ja
lyhyitä aminohappoketjujakin. Myöhemmin biokemisti Joan
Oró tuotti
adeniinia ja nukleotidejakin.
Elämälle sopivia yhdisteitä syntyy niin kuumassa kuin
kylmässäkin.
Syvällä
meressä on tuliperäisiä purkausaukkoja, mustia
savuttajia, jotka
purkavat veden, hiiliyhdisteiden, rikkiyhdisteiden, fosforiyhdisteiden,
metallien ja monien muiden kemikaalien seosta mereen.
Näiden
lähellä elää savuttajien purkamista
yhdisteistä riippuvaisia eliöitä
(termofiilejä), joista monet elävät kemiallisten
aineiden välisissä
tapahtumasarjoissa (kemosynteesillä); ne eivät yhteytä
kuten kasvit.
Mustat
savuttajat saattavat olla sopiva paikka elämän synnylle.
Suurissa
lämpötiloissa ja paineissa pystyy syntymään
monenlaisia yhdisteitä,
jotka säilyvät alemmissa lämpötiloissa. Silloin
muinaisten savuttajien
lähelle saattoi muinoin syntyä kemiallisesti kehittyvä
rauta-rikkimaailma.
Etelämantereen
ikijää
ei
itke
verta,
vaikka
kuva
siltä
näyttääkin.
Australialainen
geologi
Griffith
Taylor
löysi vuonna 1911 erikoisen vesiputouksen, joka ristittiin Blood
Fallsiksi. Se virtaa löytäjänsä mukaan
nimetyllä Taylorin jäätiköllä.
"Veriputous"
saa
värinsä
rautaoksidista.
Vesi
virtaa
maanalaisesta
järvestä,
joka
on
niin
suolapitoinen,
ettei
se
jäädy
vielä
viidessä
pakkasasteessakaan.
Järvi
on
täysin
hapeton
ja
pimeä.
Harvardin
yliopiston tutkijat löysivät kaksi vuotta sitten
tästä ulkomaailmalta täysin suljetusta
järvestä bakteerilajin, joka kykenee
käyttämään rautaa ja rikkihapon suoloja eli
sulfaatteja ravinnokseen.
Näiden
bakteerien
harvinainen
selviytymiskyky
auttaa
tutkijoita
ymmärtämään,
kuinka
elämä
pärjäisi
muuallakin
vastaavissa
olosuhteissa.
Samankaltaisia
mikrobeja
voisi
elää
esimerkiksi
Jupiterin
jäisen
Europa-kuun
pinnan
alla.
On mahdollista, että soluja edelsi esisolu,
joka on fosfolipidistä koostuva öljypisara, jonka pinnassa ja
sisällä
tapahtui kemiallisia reaktioita. Alussa pisarat olivat epävakaita,
ja
vakaimmat pisarat selvisivät pisimpään hengissä, ja
muuttuivat lopulta
muutosten (mutaatioiden) ja luonnonvalinnan kautta kemiallisessa
kehityksessä (evoluutiossa) soluiksi.
Solut elivät aluksi
pitkään hapettomassa maapallossa. Mutta hieman yli miljardin
vuoden
kuluttua elämän synnyn jälkeen alkoi yhteyttäminen
syanobakteerien
tapaisissa eliöissä. Tämän jälkeen
syntyivät tumalliset ja monisoluiset.
Elämän
synnyn on väitetty rikkovan lämpöopin toista
pääsääntöä, jonka mukaan
epäjärjestys (entropia) ei voi pienetä luonnossa
suljetussa
systeemissä.
Todellisuudessa suuri osa luonnon järjestelmistä
on avoimia, ja ne vaihtavat ainetta ja energiaa
ympäristönsä kanssa. Elämän tekee erikoiseksi
se, että se on erittäin
mutkikas järjestelmä.
Tehtäviä
- Pohtikaa yllä
olevan valossa, onko todennäköisempää, että
elämä on syntynyt
maapallolla vai että elämä on syntynyt
pyrstötähdillä ja muilla
planeetoilla ja sitten kulkeutunut maapallolle.
- Erään käsityksen
mukaan ihminen ei ole syntynyt savanneilla vaan merien rannoilla.
Yrittäkää keksiä todisteita merien rannalla
syntymisen puolesta.
- Pohtikaa
esimerkiksi Nils Mustelinin teosten valossa elämän
todennäköisyyttä
muualla kaikkeudessa.
- Jos heitä noppaa tuhat kertaa,
millä
todennäköisyydellä saat elämäsi aikana
vähintyään yhden saman tulokset.
- Miten on mahdollista, että jotkut
voittavat lotossa
useita miljoonia euroja?
Ihmisen
hedelmöitys
Tavallisesti yksilön elämä saa
alkunsa
sukupuoliyhdynnässä, jonka
suorittavat nainen ja mies.
Koska
muista naisen raskaaksi tulon keinoista saa tarvittaessa neuvoja
terveyskeskuslääkäriltä, tässä
oppiaineistossa voidaan rajoittua
kuvaamaan raskauden aikaansammista sukupuoliyhdynnällä.
Opettaja
Pia
Suvivuo väitteli tyttöjen kyvystä hallita seksuaalisesti
latautuneita tilanteita
Terveystieteiden maisteri Pia Suvivuo
väitteli 20.5.2011
Itä-Suomen yliopistossa aiheesta Nuorten tyttöjen kyky
seksuaalisesti latautuneiden tilanteiden hallintaan. Narratiivinen
tutkimus seksuaaliterveyden edistämiseksi. Väitös kuuluu
hoitotieteen alaan. Pia Suvivuo toimii päätoimisena
tuntiopettajana Turun AMK:n Terveysala-tulosalueella.
Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten
9-luokkalaisten suomalaisten tyttöjen itsehallinta toteutuu
seksuaalisesti latautuneissa tilanteissa ja miten erilaiset
kulttuuriset, psykososiaaliset ja tilannekohtaiset tekijät
muovaavat seksuaalisesti latautuneita tilanteita.
Tutkimusaineisto koostui tyttöjen 234 kirjoituksesta, jotka
käsittelivät heidän kokemiaan seksuaalisesti
kiinnostavia tilanteita. Tutkimus käsitti neljä erilaista
osajulkaisua, joissa tarkasteltiin alkoholin roolia, ehkäisyn
käyttöä, neuvottelustrategioita ja intentioiden
toteutumista seksuaalisesti latautuneissa tilanteissa sekä
tyttöjen omaksumia seksuaalisia käsikirjoituksia
(seksuaaliskriptejä).
Tyttöjen kirjoitusten analysointi narratiivista
analyysiä ja
sisällön analyysiä käyttäen tuotti uutta
tilannekohtaista tietoa tyttöjen itsehallinnasta ja heidän
omista kokemuksistaan seksuaalisesti latautuneissa tilanteissa.
Useimmilla nuorilla "homma hanskassa", mutta seksuaalikasvatus on
tärkeää
Useimmilla suomalaisilla yhdeksäsluokkalaisilla (14 -
15-vuotiailla) tytöillä on seksuaalisesti latautuneet
tilanteet hallinnassa: monilla heillä on taitoja hallita
näitä tilanteita ja toteuttaa niissä omia
intressejään.
Seksuaalikasvatuksen tulisi auttaa tyttöjä
lisäämään itsetuntemustaan opettamalla heitä
tunnistamaan omia tarpeitaan, halujaan ja tunteitaan ja tarjota
mahdollisuuksia harjoitella sekä omien tarpeiden ja toiveiden
esille tuomista että kumppanin taholta mahdollisesti tulevan
paineen tai painostuksen sietämistä - tarvittaessa myös
vastustamista.
Seksuaaliopetusta ja -neuvontaa tarvitsevat edelleen kaikki lapset ja
nuoret, mutta lisätuen tarjoaminen ja toiminnan eriyttäminen
nuorten tarpeiden mukaisesti tulisi olla mahdollista myös
seksuaalikasvatuksessa.
Tutkimus:
Elämänasemme
vaikuttaa seksuaalisen syyllisyyden
määrään
Lähde: Kotimaa24.fi 22.05.2011
Uskonnollisissa yhteyksissä seksuaalisuuteen ja sen
harjoittamiseen liittyy useammin syyllisyyttä kuin uskonnollisiin
yhteisöihin kuulumattomilla tai niistä irtautuneilla,
väittää tuore yhdysvaltalaistutkimus.
Tutkimuksen on toteuttanut Kansasin yliopiston tukemana psykologit
Darrel Ray ja Amanda Brown ja siitä kertoo Daily Mail.
Tutkimusta varten haastateltiin 14 500 henkilöä. Kävi
ilmi, että uskonnolla ei ole vaikutusta seksuaalisuuden
toteuttamisen muotoihin tai esimerkiksi siihen missä
iässä henkilö tulee seksuaalisesti aktiiviseksi.
Sitä vastoin tutkimus osoittaa, että uskonnolliset tai muut
elämänasenteet vaikuttavat siihen miten henkilö
seksuaalisuutensa kokee ja kuinka avoimesti hän kokee voivansa
puhua seksuaalisuudestaan.
Kysely mittasi eri kysymysten kautta seksuaalisuuteen liittyviä
syyllisyyden kokemuksia asteikolla nollasta kymmeneen. Voimakkaimmin
syyllisyyttä koettiin mormoniyhteisöissä, jossa
keskiarvo oli yli kahdeksan. Mormonien ohella jehovan todistajat,
helluntailaiset, adventistit ja baptistit sijoittuvat indeksiluvulla
mitattuna korkealle. Katolisten keskuudessa keskiarvo oli 6,3.
Luterilaisilla luku oli 5,9.
Itsensä agnostikoiksi ja ateisteiksi
määrittelevillä kyselyssä vastaavat keskiarvot
olivat 4,7 ja 4,8 välillä.
Mikä
on
sukupuoliyhdyntä
Tämä kohta perustuu pääasiassa
Wikipedian
arkikkeliin "Yhdyntä".
Suomen laki kieltää
sukupuoyhdynnän, jossa toisena osapuolena on alle 16 -vuotia ja
toisena
osapuolena on yli 16 -vuotias. Vanhempi osapuoli tuomitaan ankaraan
rangaistukseen pedofiliasta.
Sukupuoliyhdyntä on sukupuolisen kanssakäymisen muoto, jonka
biologisena tarkoituksena on mahdollistaa uroksen sukusolujen
siirtyminen naaraan elimistöön ja tehdä naaras
raskaaksi.
Monille ihmisille yhdynnällä on paljon pelkkää
mielihyvämerkitystä
ilman lisääntymisaikomusta.
Sukupuoliyhdynnässä miehen jäykistynyt siitin
työnnetään naisen
kostuneeseen emättimeen.
Siitintä liikutellaan edestakaisin naisen emättimessä,
jolloin
terskan hankautuminen emättimen seinämiin voimistaa
seksuaalista
kiihottumista, jonka päämääränä on
useimmiten kiihottumisen huipentuma
(ns. orgasmi),
johon sukukypsällä miehellä liittyy
siemensyöksy.
Miehen on usein melko helppoa saada aikaan siemensyöksy. Miehen on
syytä opetella pidättämään
siemensyöksyä esimerkiksi hiljentämällä
tahtia, sillä naisen kiihottumisen huipentuma (ns. orgasmi) tulee
yleensä hitaammin kuin miehen yhdynnän huippu (ns. orgasmi).
Sukupuoliyhdyntään
perehtyminen
Sukupuoliyhdyntään
voi perehtyä harrastamatta sitä itse.
Sukupuoliyhdyntää kuvaavia
elokuvia voi ostaa samalla tavalla kuin muitakin elokuvia esimerkiksi
CD:llä ja DVD:llä.
Internetissä esitettävät ilmaiset pätkät
eivät usein esitä sitä, miten sukupuoliyhdyntä
aloitetaan ja miten
ehkäisy suoritetaan. Itse sukupuoliyhdyntää
Internetistä löytyy vaikka
kuinka paljon ilmaiseksi.
On viisasta katsoa elokuva sukupuoliyhdynnästä ennen kuin
ryhtyy
yhdyntää itse harjoittelemaan.
On
sanottu, että sukupuoliyhdyntä on vaikeinta 16 -vuotiaille ja
70
-vuotiaille ja helpointa 30-50 -vuotiaille. Harjoittelu tekee
tässäkin
asiassa mestarin.
Tutkimusten mukaan uskovaiset opettelevat sukupuoliyhdyntää
Internetin pornografisten
sivujen avulla ja uskonnottomat pikemminkin
käytännössä.
Sukupuoliyhdynnässä
miehen
jäykistynyt siitin työnnetään yllä
olevan kuvan mukaisesti naisen emättimeen.
Tavallisesti siitin jäykistyy itsestään, mutta nainen
voi hyväillä sitä kädellä jäykistymisen
edistämiseksi.
Naisen emättimen pitää olla kostunut, jotta siitin menee
hyvin emättimeen. Mies voi auttaa naisen emättimen kostumista
koskettelemalla häpykieltä eli klitorista. Häpykieli on
emättimen aukon etuosassa oleva nipukka.
Yhdynnässä miehen siitintä liikutellaan
emättimessä edestakaisin. Kun miehen siemenneste valuu
emättimeen, siitin alkaa vähitellen veltostua.
Siemensyöksy emättimeen on miehen sukupuolinautinnon huippu.
Ennen yhdyntää kannattaa sopia siitä, että mies ei
anna siemensyäksyn tulla ennen kuin nainen on saavuttanut
yhdynnän huipun. Varminta on sopia etukäteen, että
nainen kertoo miehelle, kun hänen yhdynnän huippunsa tulee.
Päin vastoin kuin jotkut miehet väittävät, mies voi
pidättää siemensyöksyä niin kauan kuin haluaa.
Jos ehkäisy on laiminlyöty, siittimen vetäminen pois
ennen siemensyöksyä voi vaikuttaa lievänä
ehkäisynä. Jos ehkäisy unohtuu, naisen pitää
ottaa jälkiehkäisytabletti lääkerassiassa
ilmoitetun ajan kuluessa yhdynnästä.
Jälkiehkäisytabletteja
on
markkinoilla
kaksi.
Norlevo
-valmisteen
saa
yli
15-vuotias
ilman
reseptiä
apteekista,
tätä
nuoremmat
tarvitsevat
lääkäriltä
reseptin.
Norlevo
pitää
ottaa
viimeistään
72
tuntia
yhdynnästä.
Jälkiehkäisypillerin
hinta
on
noin
17
euroa
(maaliskuu
2010).
Syksyllä 2009 tuli markkinoille toinen
jälkiehkäisyvalmiste, EllaOne. Valmisteen saaminen
edellyttää lääkärin kirjoittamaa reseptiä
iästä riippumatta. EllaOne tulee ottaa viimeistaan 120 tuntia
(5 päivää) yhdynnästä. EllaOne maksaa noin 33
euroa (maaliskuu 2010).
Jälkiehkäisypilleri tulee ottaa mahdollisimman pian
yhdynnän jälkeen. Mitä nopeammin lääkkeen
ottaa, sitä parempi ehkäisyteho sillä on.
Jälkiehkäisypilleri ei koskaan vastaa ehkäisyteholtaan
oikein käytettyä kondomia tai
säännöllistä hormonaalista ehkäisyä,
kuten e-pillereitä.
Mies voi toki naisen luvalla jatkaa yhdyntää vielä sen
jälkeen, kun nainen on saavuttanut yhdynnän huipun.
Nuoret ihmisen voivat kohtuullisen helposti kokea molemmat useita
yhdynnän huippuja samassa yhdynnässä.
Tavallisin yhdyntäasento on ns. "lähetyssaarnaajan asento,
jossa mies on naisen päällä ja nainen on levittänyt
reitensä. Tavallisesti nainen kietoo säärensä
miehen takamuksen ympärille tai joka tapauksessa ns.
yläasentoon.
Jos nainen on väsynyt, yhdyntää voi toki harjoittaa
myös niin, että nainen on pelkästään
levittänyt reitensä.
Tasa-arvon mukaista on, että yhdynnässä myös nainen
saa olla päällimmäisenä.
Yhdyntä-asentoja on lukuisia. Eräs asento, jossa mies laukeaa
aika helposti, on, että nainen on vatsallaan ja mies tunkeutuu
emättimeen takapuolelta.
Kokemuksia
ensimmäisestä
yhdynnästä
Kokemuksia ensimmäisestä
yhdynnästä
löydät napauttamalla tästä.
Linkkejä
yhdyntäasennoista
Some
Sexual Positions are:
Mitä
on
itsetyydytys
Yleisesti
itsetyydytyksen katsotaan olevan mitä normaalein ja turvallisin
seksuaalisen toiminnan muoto. Sitä esiintyy aina
varhaislapsuudesta
vanhuuteen saakka, niin ihmisillä kuin kaikilla muillakin
nisäkkäillä.
Pienet
lapset saattavat harrastaa itsetyydytystä, vaikka he eivät
tietoisesti
tiedä mistä on kysymys. Yleensä se on sattumalta
opittua.
Ei
ole mitään todisteita itsetyydytyksen
minkäänlaisesta
lääketieteellisestä haitallisuudesta muille kuin
Peyronien sairaudesta
kärsiville.
Kielteinen vaikutus itsetyydytykseen liittyen on
kiihotuksen huipun (ns. orgasmin) yhteydessä koettu
väsymyksen tunne,
joka johtuu endorfiinien vaikutuksesta ja ns. parasympaattisen
hermoston aktivoitumisesta.
Samoin runsaasta tai kovakouraisesta itsetyydytyksestä
miehillä nahka
voi rasittua tai iho voi verestyä.
Periaatteessa myös rasitusvamman saaminen käteen on
mahdollista.
Tyypillisin
virhe itsetyydytyksessä on käyttää liukasteena
jatkuvasti saippuaa tai
muuta pesuainetta: se johtaa nopeasti ihovaurioihin, tulehduksiin ja
jopa allergian puhkeamiseen. Vaihtoehtoina kosteusvoide tai varsinainen
liukastusvoide ovat parempia.
Miesten
itsetyydytys
Miesten itsetyydytys on usein käden avulla esinahan liikuttamista
terskan yli ja takaisin siittimen ollessa erektiossa.
Terskaa
voi hyväillä suoraan kädelläkin. Kivespussien
hyväily on tavallista,
samoin peräaukon seutu. Toiset pitävät siittimen
puristelusta ja
esinahan tai kivespussien vetämisestä kireälle sekä
kivesten
puristelusta.
Toimintaa yleensä jatketaan, kunnes
kiihottumisen huippu (ns. orgasmi) saavutetaan. Kiihottumisen huipussa
(orgasmissa) sukukypsillä miehillä purkautuu siittimen
päästä vaaleaa
siemennestettä.
Kiihottumisen huippuun (orgasmiin) liittyy
voimakas, miellyttävä tunne. Monet miehet pitävät
siemennesteen
purkautumisen aiheuttamasta tunteesta. Itsetyydytyksessä voidaan
käyttää myös seksivälineitä
lisäämässä mielihyvän tunnetta.
Eturauhasen
tulehduksen ehkäisyssä ja hoidossa
säännöllinen itsetyydystys
(masturbointi) on jopa suositeltavaa. Graham Gilesin johtama
australialainen tutkimusryhmä julkisti 16. heinäkuuta 2003
lääketieteellisen tutkimuksen, jonka mukaan jatkuva
itsetyydytys (masturbointi) vähentää
eturauhassyövän riskiä.
Naisten
itsetyydytys
Naiset
pitävät usein häpyhuulten ja häpykielen
(klitoriksen) pään
hyväilystä. Klitoriksen
pää on ihmiselimistön herkin paikka, sillä
siinä on tuhansia
hermopäätteitä.
1. Häpykielen esinahka.
2. Häpykieli.
3. Pienet häpyhuulet.
4. Emättimen eteinen.
5. Isot häpyhuulet.
(Lähde: Wikipedia)
Emättimeen voidaan työntää sormia ja
stimuloida G-pistettä ja emättimen aukkoa. G-piste on
emättimen
etupuolella, noin 4 senttimetrin syvyydessä oleva kohta, joka on
erityisen herkkä.
Peräaukon seutua voidaan myös hyväillä, samoin
rintoja. Jotkut naiset
pitävät hävyn hieromisesta suihkulla.
Hieromasauvan
käyttö
Seksivälineitä, kuten hieromasauvoja käytetään
yleisesti.
Itsetyydytystä
jatketaan yleensä kiihottumisen huippuun (orgasmiin) asti niiden
naisten kohdalla, jotka saavat kiihottumisen huippuja (orgasmeja)
Kiihottumisen
huippu (orgasmi) on naisilla samankaltainen tuntemus kuin
miehillä.
Joidenkin naisten virtsaputkesta tulee kiihottumisen huipussa
nestettä,
joka ei kuitenkaan ole virtsaa.
Normaalisti häpy ja emätin kostuvat kiihottumisen vuoksi.
Yhdyntäsiveyttä
On väärin antaa siemensyöksyn tulla
ennen kuin nainen on
saanut saanut
kiihottuman huipun (ns. orgasmin) tai ilmoittanut, että jo
riittää.
Siemensyöksyn pidättämistä mies voi harjoitella
etukäteen
itsetyydytyksen avulla. Jokainen mies oppii
pidättämään siemensyöksyä.
Jos nainen saa yhdynnän huipun (orgasmin) itsetyydytyksellä,
hän
todennäköisesti saa sen myös
sukupuoliyhdynnässä.
Koska miehen ei ole välttämättä helppoa tunnistaa
naisen yhdynnän
huippua (ns. orgasmia), kannattaa sopia etukäteen, että
nainen
ilmoittaa omasta kiihottumisen huipustaan (nainen sanoo esimerkiksi
"laske" tai "saat lopettaa").
Yhdynnässä saadussa siemensyöksyssä siemenneste
purkautuu emättimeen,
jolloin siittiöillä on kohdunkaulan kautta pääsy
kohtuun ja
munanjohtimiin, irronneen munasolun luokse, mikä mahdollistaa
hedelmöittymisen ja raskauden.
Ehkäisyn avulla voidaan harjoittaa yhdyntää siten, ettei
raskaaksi
tuleminen ole todennäköistä.
Peräaukkoon suoritettua yhdyntää kutsutaan
anaaliyhdynnäksi. Se vaatii
usein liukastusvoidetta.
Sukupuoliyhdynnän huipentuma on useimmille ihmisille suuri
nautinto,
mutta ihminen kokee mielihyvää vielä pitkään
sukupuoliyhdynnän jälkeen.
Yhdynnän huipentuma vapauttaa endorfiineja (opiaatteihin kuuluvia
aineita), jotka aiheuttavat mielihyvää. Samaa mielihyvän
tunnetta voi
saada esimerkiksi liikunnasta.
Yhdynnän
esileikit
Meidän maassamme on tapana, että
yhdyntää edeltävät esileikit, esimerkiksi mies
hyväilee naisen rintoja
ja emättimen suulla olevia häpyhuulia ja kltoris -nipukkaa.
Myös nainen voi kiihottaa itseään
hyväilemällä näitä paikkoja. Nainen
voi auttaa miestä siittimen jäykistymisessä
hyväilemällä miehen
siitintä.
Uusimpien tutkimusten mukaan esileikit ovat hyödyllisiä
siinä
suhteessa, että miehen siitin jäykistyy ja naisen emätin
kostuu.
Vanha käsitys siitä, että esileikit auttaisivat naista
saamaan yhdynnän
huipentuman (ns. orgasmin), ei enää pidä paikkaansa.
Tärkein naisen yhdynnän huipentumaa auttava toimenpide on
riittävän
pitkä yhdyntä.
Silloin, kun nainen haluaa seksiä oikein kovasti, hän saattaa
saada
yhdynnän huipentuman myös esileikeissä.
Supupuolielinten
koot
Myös siittimen pituudella ja paksuudella on
merkitystä.
Pitkä siitin
ulottuu helpommin emättimen pohjaan ja auttaa naista saamaan
yhdynnän
huipentuman (ns. orgasmin).
Paksu siitin hankaa klitorista ja häpyhuulia tehokkaasti ja auttaa
naista saavuttamaan yhdynnän huipun (ns. orgasmin).
Koska siittimiä ja emättimiä on erikokoisia, jokaiselle
löytyy se
oikea, joka auttaa molemmat saavuttamaan yhdynnän huipun (ns.
orgasmin
eli orkun).
Useita
yhdynnän
huippuja
Varsinkin nuoret ihmiset voivat saavuttaa saman
yhdynnän aikana
useita
huippuja. Useimmiten useita huippuja saa nainen, koska useimpien
miesten siitin veltostuu siemensyöksyn jälkeen. Kuitenkin
myös miehen
on syytä yrittää jatkaa yhdyntää naisen
suostumuksella vielä
siemensyöksyn jälkeen.
Seksi
ei
aina liity sukupuoliyhdyntään
Seksuaalisuus on mielihyvän kokemista.
Sitä tuovat läheisyys, yhdessäolo, hellyys ja hyvän
olon tuottaminen
itselle ja toiselle.
Se on kokonaisuus, johon kuuluvat ajatustunteet (emootiot), vastuu ja
ruumiillinen nautinto.
Yhdyntä ei aina
liity
seksiin. Seksiin kannattaa ryhtyä vasta sitten, kun itse kokee
olevansa
siihen valmis, ei muiden painostuksesta tai luulosta, että kaikki
muutkin.
Jokainen
päättää
itse - kuka, miten ja milloin omaan kehoon
saa koskettaa.
Seurustelu
Seurusteluaika on tutustumista omiin ja toisen
tunteisiin ja
vasteisiin. Se on ihastumista, rakastumista, mutta myös usein
pettymistä.
Seurustella voidaan minkä ikäisenä tahansa. Joskus
ihastuksesta on vaikea kertoa tai seurustelukumppania ei tunnu
löytyvän. Kuitenkaan n. 75 % peruskoulun
yhdeksäsluokkalaisista ei
vielä seurustele.
Ihminen on sukupuolinen olento koko elämänsä ajan.
Murrosiässä
hormonitoiminnan herääminen vaikuttaa kehoon ja mieleen.
Seksuaaliset
ajatukset ja tunteet alkavat korostua aiheuttaen hämmennystä.
Vähitellen käsitys omasta itsestä ja omasta
seksuaalisuudesta
muodostuu. Omaan kehoon tutustuminen auttaa
löytämään omaa
seksuaalisuutta. Jokainen etenee omaa tahtiansa.
Seksi ei kuulu itsestään selvänä asiana
seurusteluun. Elämässä sattuu
ja tapahtuu. Kukaan meistä ei välty mokilta tai
pettymyksiltä. Niistä
voi kuitenkin oppia, ne voi antaa itselleen anteeksi.
Seksiin
kuuluu
ehkäisy
Yleisohje
Nuorille ehdottomasti paras ehkäisytapa on kondomi, joka suojaa
sekä
raskaudelta että sukupuolitaudeilta.
Kondomin käyttö-ohjeen
löydät napauttamalla tästä
Sitä kannattaa
käyttää, vaikka
tyttö käyttäisikin ehkäisypillereitä.
Kondomi työnnetään miehen siittimen päälle
ennen siittimen työntämistä
emättimeen. Siemenneste jää siemensyöksyssä
kondomiin.
Kondomi suojaa myös sukupuolitaudeilta, joista pahin lienee AIDS.
Jos
sukupuoliyhdyntä on aloitettu eikä parilla ole
mkitään ehkäisyä,
raskauden todennäköisyyttä voi huomattavasti alentaa,
jos mies vetää
siittimensä ulos emättimestä juuri ennen
siemensyöksyä (ns. keskeytetty
yhdyntä, molemmat voivat saavuttaa tästä huolimatta
kiihottumisen
huipun). Myös tämän jokainen mies oppii
tekemään.
Jos
siemensyöksy on jo mennyt emättimeen, siemennestettä voi
poistaa
emätintä huuhtomalla. Tällöin on varminta hakea
mahdollisimman pian
apteekista jälkiehkäisytabletteja, jotka ehkäisevät
mahdollisen
raskauden alkamisen (katumuspilleri, niitä saa apteekista ilman
reseptiä).
Raskauden
todennäköisyys
Raskauden
todennäköisyys on suurin kuukautiskierron keskivaiheessa eli
noin
kahden viikon päästä kuukautisten alkamisesta. Varsin
monet naiset
haluavat sukupuoliyhdyntää juuri silloin, kun raskaaksi
tulemisen
todennäköisyys on suurin.
Raskauden todennäköisyys on pienimmillään viikkoa
ennen kuukautisten
alkamista ja viikon kuukautisten alkamisen jälkeen.
Kuukautiset eivät ole mikään este sukupuoliyhdynnän
harjoittamiselle.
Ehkäysykeinona
yhdynnän rajoittaminen kahteen viikkoon kuukaudesta ei ole
mitenkään
luotettava, vaan raskaus voi alkaa myös "varmoina
päivinä".
Nykyaikaiset
ehkäisykeinot
Seuraavassa on esitetty nykyisin
käytössä
olevia
ehkäisymenetelmiä,
joista suurin osa on otettu käyttöön vasta
teollistumisen jälkeen.
Ainoat ehkäisymenetelmät, joka suojaavat sukupuolitaudeilta
ovat
kondomi ja femidomi.
Hormonaaliset
ehkäisimet
Kemialliset
ehkäisimet
Mekaaniset
ehkäisimet
Muita
ehkäisymenetelmiä
Luota
itseesi
Omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin kannattaa luottaa
ja edetä sen
mukaan
kuin itsestä tuntuu - omaan tahtiin, mitään
kiirettä ei ole.
Sinua ei koskaan saa painostaa tai pakottaa mihinkään,
mitä et halua.
Jos sinulle on tapahtunut jotain ikävää,
väkivaltaista tai olet
vaikeassa tilanteessa, kerro siitä heti luotettavalle aikuiselle
henkilölle.
Tarvittaessa hakeudu terveydenhoitajan luo tai omaan
terveyskeskukseen.
Tervettä
järkeä
on
- käyttää omaa
harkintaa,
- suunnitella
asioita etukäteen,
- kertoa vanhemmille
ja suunnitella missä liikkuu, miten ja kenen kanssa,
- olla käyttämättä
päihteitä ja
- pitää avaimet,
kännykkä ja vähän rahaa mukanaan kotimatkaa varten.
Pilkettä
silmäkulmaan
Seksuaalisuus on hauskuutta, iloa ja pilkettä
silmäkulmassa.
Seksuaalisuuteen liittyvistä asioista voit halutessasi keskustella
mm.
kavereiden, kouluterveydenhoitajan tai muiden aikuisten kanssa.
Asiallista tietoa löytyy myös lehtisistä, kirjoista ja
netistä
www.seksuaaliterveys.org/
Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet - omana itsenäsi!
Tehtäviä
- Mitä harkitsematon
yhdyntä voi aiheuttaa?
- Miten
sukupuolitaudeilta suojaudutaan?
- Mikä on
sukupuoliyhdynnän laillinen ikäraja?
- Millaisia
riippuvuuksia sukupuolielämään liittyy?
- Voiko seurustelu
häiritä koulunkäyntiä? Miten?
Kestääkö
seksikemia
Italialaisten tutkijoiden mukaan ne muutokset kehon
kemiassa, jotka
saavat ihmiset kokemaan uudet sukupuolikumppanit seksuaalisesti
haluttavina, kestävät parhaimmillaan kaksi vuotta.
Kahden vuoden
jälkeen siirrytään viimeistään vakiintuneeseen
suhteeseen, ja toiset
hormonit alkavat hallita.
Neutrofinihormoneja erottuu suurempia määriä
suhteen alkuvaiheessa. Siinä vaiheessa myös naisten
testosteronin
(miessukupuolihormonin) määrä on lisääntynyt
ja miesten vähentynyt.
Tilanne muuttuu, kun suhde on kestänyt vuodesta kahteen, sen
jälkeen
hallitsevaksi hormoniksi nousee oksitosiini, niin kutsuttu
“hellimishormoni”.
Oksitosiini on hormoni, jota erittyy aivolisäkkeen takalohkosta
äidin
synnyttäessä. Se saa kohdun lihakset supistelemaan ja
sikiön
liikkeelle. Imettävällä äidillä oksitosiinin
tehtävänä on saada maito
poistumaan rinnoista supistamalla maitorauhasia
ympäröivät pienet
lihakset. Oksitosiinia erittyy myös mm. seksuaalisen
mielihyvän
yhteydessä
Muutamat tutkijat ovat huolissaan siitä, että ihmiset
saattavat tuntea tarvetta hormonilääkkeisiin, jotta voisivat
uudelleen
kokea tuon alkuperäisen rakastumisen huuman. (Lähde: BBC News
1.2.2006)
Kommentti: Tuon ei tarvitse olla totta. Aivot ovat ihmisen tärkein
sukupuolielin. Jos aivot saavat jatkuvasti viestiä siitä,
että partneri
on haluttava, kyllä sen hormonitkin uskovat. Ja aivoillehan, siis
alitajunnalleen, voi viestittää mitä tahtoo. Intohimon
säilymiseen
parisuhteessa ei tarvita hormonipillereitä, vaan
välittämistä,
viitseliäisyyttä ja mielikuvitusta.
Auttavatko
erikoiset
yhdyntäasennot
Silloin,
kun seksi ei maistu parille, lääkäri saattaa suositella
erilaisia
yhdyntäasentoja. Näistä asennoista on tehty kirjoja ja
tietoa saa myös
Internetistä.
Jotkut naiset nauttivat esimerkiksi siitä, että
nainen on yhdynnässä päällimmäisenä tai
siitä, että mies työntää
siittimen emättimeen takakautta naisen olessa sängyssä
vatsallaan.
Erikoisten asentojen vaarana on, että mies saa siemensyöksyn
liian
aikaisin.
Sen
jälkeen, kun nainen on saavuttanut koohottumisen huipun (orgasmin)
ja
mies on onnitunut pidättämään omaa
siemensyöksyään, voi harjoitella
uusia asentoja.
Joitakin pareja kiihottaa myös se, että toinen tai molemmat
kiljahtelevat mielihyvästä.
Tehtäviä
- Tutkikaa miten yleisiä avioerot ovat
Suomessa.
- Tutkikaa avioliittojen pituuksien jakaumaa
Suomessa?
- Verratkaa Suomen avioerojen yleisyyttä
muiden
maiden avioerojen yleisyyteen.
- Pohtikaa avioerojen syitä Suomessa.
- Aiotko joskus solmia avioliiton?
- Aiotko joskus hankkia lapsia?
- Miten voit vaikuttaa parhaiten
ihmissuhteisiisi?
Mikä
on
ihmisen syntymä
Ihmisen syntymä on tapahtumasarja, jossa
naisen raskaus
päättyy siten,
että se tuottaa lapsen.
Miten
syntyminen
tapahtuu
Luonnollisessa syntymässä ammattiapu on
vähäistä. Lapsi tulee ulos
kohdusta naisen emättimen kautta.
Keisarileikkaus on kirurginen toimepide, jossa lapsi tulee ulos
kohdusta leikkauksen avulla.
Lapsi voi syntyä ennenaikaisesti eli keskosena, jolloin lapsi
tarvitsee
syntymän jälkeen sairaalahoitoa.
Koska syntymä tapahtuu Suomessa sairaalaolosuhteissa,
syntymää ei
selosteta tässä aineistossa tämän laajemmin.
Yhteydenotto
äitiysneuvolaan
heti raskauden alussa
Raskaana
olevan kannattaa olla yhteydessä neuvolaan heti raskauden alussa,
kun
kuukautiset ovat jääneet pois. Ensimmäinen käynti
terveydenhoitajan
vastaanotolle ajoittuu 7 - 10 raskausviikoille.Kun tulee
ensimmäiselle
käynnille neuvolaan, kannattaa etukäteen
täyttää ja ottaa mukaan
internetistä saatava lomake.
Synnytyksen
jälkeen
Kun
vauva on syntynyt ja perhe on ilmoittanut siitä neuvolaan,
terveydenhoitaja tulee kotikäynnille. Molempien vanhempien kanssa
keskustellaan synnytyskokemuksista, vauvan ensitapaamisesta ja
siitä,
minllaista on olla vauvaperheenä kotona.
Vauvan vointi
tarkistetaan ja hänet punnitaan. Imetykseen ja siinä
mahdollisesti
ilmenneisiin pulmiin annetaan ohjeita. Kaikkiin vanhempien
mielissä
heränneisiin asioihin pyritään vastaamaan ja ohjaamaan
muutoinkin
vauvan hoidossa.
Äidin vointi ja toipuminen synnytyksestä tarkistetaan.
Jaksamisesta ja
mielialoista keskustellaan.
Jälkitarkastus
Jälkitarkastus
tehdään 5-12 viikkoa synnytyksestä. Terveydenhoitajan
luona
tarkistetaan äidin paino, verenpaine, hemoglobiini ja
tehdään virtsan
liuskatesti. Jaksamisesta, voinnista, mielialoista ja imetyksestä
keskustellaan, samoin raskauden ehkäisystä.
Noin kahden kuukauden kuluttua synnytyksestä, äiti
täyttää
vastaanotolla mielialaa kuvaavan EPDS-kyselyn.
Lääkärin
vastaanotolla joko neuvolassa tai omalla gynekologilla
tehdään
gynekologinen tutkimus ja keskustellaan ehkäisystä ja muista
esiin
nousevista asioista sekä annetaan jälkitarkastustodistus,
joka
toimitetaan Kelaan vanhempainrahan maksua varten.
Ehkäisy
synnytyksen
jälkeen
Täysimetykseen
(eli siihen, että vauva saa pelkästään rintamaitoa
ympäri vuorokauden
myös öisin vähintään neljän tunnin
välein eivätkä äidin kuukautiset ole
vielä alkaneet) ei voi luottaa kuin kuuden ensimmäisen
kuukauden ajan
98 %:sti. Imetys ei suojaa uudelta raskaudelta.
Kondomi suojaa
oikein käytettynä uudelta raskaudelta imetyksen aikana 98 %:n
varmuudella. Kierukka voidaan laittaa äidille aikaisintaan
jälkitarkastuksessa.
Keltarauhashormonia sisältävät
ehkäisyvalmisteet kuten ehkäisypillerit ns. minipillerit,
hormonikierukka ja ihonalainen ehkäisykapseli ovat turvallisia
ehkäisyvaihtoehtoja imetysaikana, samoin kuparikierukka.
Ehkäisypuikon käyttö on epävarma ehkäisykeino
yksinään käytettynä, ja
sen vaikutusta äidinmaitoon ei tunneta.
Miehen tai naisen sterilisaatio on pysyvä ehkäisymuoto.
Sitä pitää
harkita yhdessä oman puolison tai kumppanin kanssa.
Tehtäviä
- Aiotko hankkia lapsia?
- Missä iässä aiot hankkia lapsia?
- Kuinka monta lasta aiot hankkia?
- Miten aiot sovittaa yhteen lasten hankkimisen ja
ansiotyön?
- Aiotko hankkia lapsia avoliitossa vai avioliitossa?
Vanhusten
seksi
Periaatteessa vanhusten seksille ei ole
mitään
yläikärajaa.

90%:lla naisista kuukautiset loppuvat 45 - 55-vuotiaana. Viisi
prosenttia on niitä, joilla ne loppuvat jo alle neljävitosena
ja samoin viisi prosenttia niitä, joilla ne kestävät yli
tuon 55 vuoden.
Kun kuukautiset ovat loppuneet, nainen ei yleensä tule
enää raskaaksi ja hän voi harrastaa seksiä
esimerkiksi vakituisen kumppaninsa kanssa ilman minkäänlaista
ehkäisyä.
Tuntemattomien ihmisten kanssa seksin harrastamiseen liittyy AIDSin ja
muiden sukupuolitautien riski.

Cialis
on
potenssilääke, jonka vaikutus kestää koko
viikonlopun.
Miehillä vaikeuksia saattaa aiheuttaa vaikeus saada siitin
jäykäksi (erektiohäiriä), mutta tähän on
lääkkeitä, joita saa lääkärin
reseptillä.
Ceridal
intime
on apteekeissa myytävä liukastusvoide, joka liukastaa
erittäin hyvin. Se ei kuitenkaan sovi nuorisolle, koska se
saattaa haurastaa kondomia.
Naisilla emätin (vagina) saattaa olla kuiva, mutta tähän
on koko joukko liukastusvoiteita, joita saa apteekeista ja
seksitarvikekaupoista ilman reseptiä.
Kotoa löytyvistä tuotteista voidaan käyttää
oliiviöljyä, oliiviöljyä käytetään
myös korvien pohdistuksee, joten se on ehdottoman vaaratonta.
Jotkut käyttävät myös rypsiöljyä.
Emättimen kautta tapahtuvaan yhdyntään ei nuorilla
suositella näitä öljyjä, koska ne saattavat
haurastuttaa kondomeja.
Peräaukon kautta tapahtuvassa yhdynnässä on
käytettävä liukasteita, ja tavallist ruokaöljytkin
sopivat siihen, hätätilassa vaikka saippua.
Jos nuori ihminen haluaa saada lapsen, kannattaa tutkia sitä,
mitkä liukasteet tappavat siittiöitä.
Mies voi saada siemensyöksyn hyvinkin vanhana.
Miehen
siemensyöksy.
Tavallisesti siemensyöksy tapahtuu, kun siitin
on emättimen sisässä. Siittimen poistaminen
emättimestä juuri ennen siemensyöksyä on huono
ehkäisymenetelmä.
Nainen, joka on nuorena kokenut yhdynnän huippuja (orgasmeja),
kokee niitä myös vanhana, mutta iän mukana yhdynnän
huipun todennäköisyys vähenee.
Vanhusten seksiin ei pidä suhtautua kielteisesti, vaan myös
vanhusten pitää sallia seksistä nauttiminen.
Tehtäviä
- Miten sinun suvussasi suhtaudutaan vanhusten seksiin?
- Tiedätkö, harrastavatko sinulle läheiset
vanhukset seksiä?
- Aiotko harrastaa seksiä vanhuksena?
Kuoleman
käsittelystä oppitunneilla
Kuolemaa ei ole tarpeen käsitellä alla olevassa laajuudessa,
vaan opettajan on syytä käyttää omaa harkintaansa.
Oppilaiden mielipide on syytä ottaa huomioon.
Opettajan ei ole syytä esitelmöidä kuolemasta, vaan
oppilaat voivat vaikka kotitehtävänä lukea kuolemaa
käsittelevän tekstin ennen sen varsinaista
käsittelyä.
Varsinaisessa käsittelyssä opettaja tarkistaa sen, että
oppilaat ovat lukeneet tekstin.
Mitä
kuolema
on
Kuolema on eliön elämäntoimintojen
lopullinen
sammuminen. Kuolema on
tapahtumasarja, joka johtaa elollisen toiminnan ja aineenvaihdunnan
täydelliseen lakkaamiseen. Eliön kaikki elintoiminnat
pysähtyvät
lopullisesti ja sen rakenne alkaa hajota.
Kuolemista ei ole esimerkiksi siementen ja sammalten
lähes täydellinen kuivuminen, koska ne virkoavat vedessä
jälleen
täyteen elämään.
Myös kasveilla on usein täysin luonnollista, että osa
niiden ruumiista kuolee (vanhat lehdet putoavat syksyllä pois).
Useilla
monivuotisilla kasveilla vain juurakko jää talven yli eloon
ja
kasvattaa keväällä uuden varren ja lehdet (esimerkiksi
peruna).
Yksivuotiset kasvit kuolevat kokonaan, ja niiden
siemenistä syntyy
seuraavana keväänä uusia kasveja (esimerkiksi porkkana).
Kuolema
esiintyy kaikkialla kasvi- ja eläinkunnassa. Vaikka on
eliöitä,
jotka periaatteessa voisivat elää ikuisesti, ne kuolevat
todellisessa
kaikkeudessa.
Satunnainen
kuolema
ja luonnollinen kuolema
On erotettava satunnainen kuolema, jonka aiheuttaa
välittömästi
ulkoinen vaikutus tai joka on sairauden päätepiste, ja
luonnollinen
kuolema, joka sisäisellä
välttämättömyydellä muodostaa monisoluisten
eliöiden yksilökehityksen laskevan vaiheen, vanhuuden,
päätepisteen.
Vain harvat kasvi- ja eläinyksilöt elävät aikuis-
ja lisääntymisikään
saakka. Suurin osa niistä kuolee ravinnon puutteeseen,
kylmään,
kuivuuteen, tauteihin tai joutuu toisten saaliiksi.
Vielä
harvinaisempaa kuin aikuisiän saavuttaminen on vanhuuteen
kuoleminen
luonnollisissa oloissa. Vanhuuteen kuoleminen on siis lähinnä
vain
ihmisen ja hänen hoitamiensa eläinten "ongelma".
Yksisoluisten
eliöiden
kuolema
Yksisoluisten eliöiden kuolema on aina
satunnainen; vanheneminen
ei
koske niitä.
Bakteerit ja muut jakautumalla lisääntyvät eliöt
voisivat
teoreettisesti jakautua rajattomasti. Joka kerta, kun tällainen
yksisoluinen eliö jakautuu, se lakkaa olemasta yksilönä,
koska se
kirjaimellisesti kokonaisuudessaan elää omissa
tytärsoluissaan, sen
tuskin voidaan sanoa kuolevan.
Yksisoluisten eliöiden maailmassa
kuolema esiintyy ainoastaan "onnettomuuden" muodossa esimerkiksi
päätymisenä parempiin suihin tai
nälkäkuolemana. Tilaa ja ravinteita ei
ole luonnossa rajattomasti.
Monisoluiset
eliöt
Luonnollinen kuolema on vanhenemisen
päätepiste
monisoluisilla
eläimillä, joiden normaalisolujen jakautumiskyky on
rajallinen.
Monisoluisten eliöiden mutkikkaassa ja monitoimisessa
elimistössä
tapahtuu jatkuvasti samanaikaisia elämän ja kuoleman
tapahtumasarjoja.
Esimerkiksi meidän ruumiimme solukko uusiutuu jatkuvasti.
Uusiutumisen
ja hajoamisen tasapaino on aina suhteellinen, nuoruudessa uutta
rakentuu nopeammin kuin vanhaa tuhoutuu, vanhuudessa tapahtumasarja
on
päinvastainen.
Mistä
vanheneminen
johtuu
Jacques Monod (nimeä
ei
tarvitse
osata
ylioppilaskirjoituksissa)
kirjoittaa:
- "Fysiikka opettaa meille,
että mikään mikroskooppinen kokonaisuus ei voi
jäädä osattomaksi
kvanttitason häiriöistä, joiden kasaantuminen
makroskooppiseen
systeemiin muuttaa tämän systeemin rakennetta vähitellen
mutta
väistämättömästi.
- Vaikka eliöillä on hallussaan
verraton
säilyttävä
koneisto, nekään eivät pysty
väistämään tätä lakia. Monisoluisten
eliöiden vanheneminen ja kuolema saavat ainakin osittaisen
selityksen
siitä, että niihin kasautuu satunnaisia
käännösvirheitä, jotka
muuttavat nimenomaan joitakin itse käännöksen
uskollisuudesta vastaavan
koneiston osatekijöitä ja lisäävät täten
virheiden taajuutta, niin että
näiden eliöiden rakenne väistämättä
rappeutuu."
Tätä käsitystä
vanhenemisesta kutsutaan virhekatastrofikäsitykseksi ja sen on
ensimmäisenä esittänyt L. E. Orgel v. 1963 (nimeä
ja vuosilukua ei
tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa).
Vanheneminen on kulumisilmiö, joka johtuu makromolekyylien
synteesissä
iän
kuluessa
tapahtuvista
kasautuvista
virheistä.
Solussa
on
mekanismeja,
jotka
korjaavat
tapahtuneita
virheitä.
Korjausmekanismit
pitävät
virheiden
määrän
soluissa
tasapainoisissa
rajoissa
riittävän
kauan
aikaa,
jotta
yksilö
pysyy
lisääntymiskelpoisena
ja
ehtii toteuttaa normaalin
elinkiertonsa.
Lopulta korjausmekanismien vaikutus kuitenkin heikkenee, ja virheet
yksilön soluissa alkavat kasautua. Yksilö vanhenee, lopulta
seuraa
virhekatastrofi ja kuolema.
Vanheneminen
on
perintötekijöiden määräämää
Vanhenemisen on perinnöllisesti
määräytyvää, koska eri eläinlajit
vanhenevat eri nopeudella.
Esimerkiksi kissat ja koirat elävät vain noin 10-20 vuotta.
Varsinaisia vanhenemisen perintötekijöitä ei kuitenkaan
tarvitse olla olemassa, vaan vanhenemista säätelevät
välillisesti perintötekijät, jotka ohjaavat
makromolekyylien
virheiden korjaamista.
Kun näiden perintötekijöiden vaikutus
heikkenee seuraa vanheneminen ja lopulta kuolema.
Elinikä
ja
jälkeläistuotanto
Se, että eri
eläinlajien ikä on erilainen, johtuu niiden erilaisesta
asemasta
elinympäristössä. Elinikä muodostaa muiden
jälkeläistuottoon vaikuttavien tekijöiden kuten
pesuekoon, kantoajan ja
poikasten hoitoajan kanssa kullekin lajille tyypillisen
sopeutumistaktiikan, joka auttaa lajia säilymään.
Vanheneminen ja kuolema ovat lajin kannalta edullisia tapahtumia,
kuolema tarjoaa elintilaa uusille, paremmin sopeutuneille
yksilöille.
Vanhenemme ja kuolemme siksi, että luonnon ei enää
kannata tuhlata
energiaa ruumiimme ylläpitämiseen
lisääntymisiän ja jälkeläisten
aikuiseksi kasvattamisen jälkeen.
Professori Anto Leikola (nimeä ei tarvitse
osata
ylioppilaskirjoituksissa) kirjoittaa:
"Kun eläin on
huoltanut
poikueensa aikuiseksi, on lajin kannalta yhdentekevää miten
sen käy,
kuoleeko jo tänään vai elääkö huomiseen."
Kuolema
on
elämän kehitykselle välttämätöntä
Elämä ei voisi jatkua maapallolla ilman
kuolemaa. Ainepula
olisi
jo aikoja sitten asettanut esteen eliöiden syntymiselle,
jollei aineen kiertokulku olisi kuoleman kautta päässyt
jatkumaan.
Kuolema on nähtävä syvimmässä ja laajimmassa
mielessä osaksi
ravinteiden biokemiallisesta - elollisen ja elottoman luonnon kautta
tapahtuvasta - kierrosta.
Tällaisen kierron varassa ovat muun muassa
typpi, hiili, happi, rikki ja fosfori.
Kasvit yhteyttävät auringon
valon avulla eli muodostavat auringon energian avulla hiilidioksidista
ja vedestä sokeria. Samalla ilmaan vapautuu happea.
Ne
tarvitsevat myös ravintosuoloja (esimerkiksi typpiyhdisteet) ja
näitä
joutuu maaperään kasvien, eläinten ja eläinten
jätteiden hajotessa.
Eläimet saavat näitä
välttämättömiä ravintoaineita
syömällä kasveja ja
toisia eläimiä. Näin tapahtuu kiertokulku luonnossa.
Jos
kuolemaa
ei olisi, ei olisi ihmisiä
Kehitys ei olisi koskaan synnyttänyt
ihmistä, ellei kuolemaa
olisi.
Elollinen luonto olisi tuhoutunut omaan mahdottomuuteensa. Esimerkiksi
pieneliöiden massa ylittäisi muutamassa hetkessä
maapallon
massan, jollei
niitä tuhoutuisi jatkuvasti.
Kuolema
mahdollistaa kehityksen
Kehitysbiologia katsoo, että kuolema
mahdollistaa kehityksen: kuolleiden sukupolvien tilalle on tullut
uusia, entistä pitemmälle kehittyneitä.
Kehitys merkitsee
aitoa kehitystä, syntyy monimutkaisuutta ja
elinympäristönlokerot täyttyvät uusilla
eliömuodoilla.
Yksilöt ovat katoavaista, ja
siksi elämä voidaan biologisena ilmiönä
nähdä jatkuvana ilmiönä. Se
koostuu osailmiöistä, joita kutsutaan
eliöyksilöiksi.
Professori Kari Lagerspetz
kirjoittaa:
"Näin koko
elämä
on
jaksottunut monien yksilöiden elämiksi,
joihin kuuluu niiden alku, kehitys ja loppu, yksilöllisiksi
elämänkierroiksi eli -sykleiksi. Näiden kestoajat
vaihtelevat sekä
lajista, yksilöstä että ympäristöstä
riippuen".
Myös
lajit
katoavat
Pitkällä tähtäyksellä
lajit ovat katoavaista.
Kehitys on
johtanut useimpien lajien sammumiseen. On arveltu, että kaikista
maapallolla eläneistä eläinlajeista on nykyisin olemassa
vain yksi
prosentti.
Tehtäviä
- Pohtikaa miksi
ihmisen elinikä on sellainen kuin se on. Pohtikaa myös,
missä määrin
arvelettetutkimuksen pystyvän jatkamaan ihmisen
elinikää tulevaisuudessa.
- Pohtikaa mitä
hyötyä ja haittaa yhteiskunnalle koituisi, jos ihmisen
elinikä olisi
huomattavasti nykyistä pitempi.
- Pohtikaa missä
iässä ihmisen on edullisinta tuottaa
jälkeläisiä.
Ihmisen
kuolema
luonnonilmiönä
Milloin
ihminen
on kuollut
Kysymys siitä, milloin ihmisen kuoleman
katsotaan tapahtuneen, on
viimekädessä merkitysopillinen. Kuoleman määrittely
pohjautuu siihen mitä ymmärrämme ihmisellä.
Kuolema
määritellään Suomessa aivojen kuolemana.
Lääkintöhallituksen
yleiskirjeessä 1508/1971 todetaan, että
"henkilö on
kuollut
silloin kun
aivokudos on tuhoutunut niin, että elintärkeät
aivotoiminnot ovat
sammuneet riippumatta siitä, onko sydämen toiminta
pysähtynyt vai ei".
Muutama toimiva aivosolu ei tee ihmistä eläväksi,
elintärkeiden
aivotoimintojen palautumaton sammuminen merkitsee aivokuolemaa ja
aivojen - minuuden elimen - kuolema merkitsee
yksilön kuolemaa.
Kyky
tietoisuuteen
Elävällä ihmisellä on kyky
tietoisuuteen, elämykseen, tunteeseen, ajatukseen jne.
Elävä ihminen
voi olla tiedoton ja tiedoton elävä niin kauan kuin
hänen aivoissaan on
edellytykset mielen toiminnan palautumiselle.
Jos mielen
toiminta on pysyvästi lakannut - koska aivot ovat kuolleet
- ei ihminen enää elä.
Vaikka ruumista pidettäisiin elossa tietoisuuden
lopullisen katoamisen jälkeen, ei kysymyksessä ole
enää ihminen.
Aivokuolema
Aivokuollut ihminen ei voi toipua, koska hän
on kuollut. Se johtuu
siitä, että aivojen tuhoutuessa lakkaavat peruuttamattomasti
myös muut
elintoiminnot, ja tuhoutunut aivokudos aikaa hajota.
Aivokuolema todetaantutkimuksin, ja sen voivat todeta
vain eräät siihen toimintaan erikseen oikeutetut
lääkärit
asianmukaisten aivotoimintatutkimusten ja muiden tutkimusten osoitettua
aivojen peruuttamatonta tuhoutumista.
Sairaaloiden pitkäaikaisesti tajuttomia potilaita on
virheellisesti
kutsuttu tiedotusvälineissä ja kansan suussa
"aivokuolleiksi".
Esim.
Keväällä 1984 kerrottiin, että oululainen kymmenen
viikon ajan
aivokuolleena ollut nainen synnytti keisarinleikkauksella lapsen.
Naisen tilaa ei missään vaiheessa oltu määritelty
aivokuolemaksi. Pitkäaikaistajuttomia potilaita kutsutaan
pysyvässä vegetatiivisessa
tilassa oleviksi tai apallikoiksi.
Tällainen potilas
on vaurioitunut niin vaikeasti, ettei aivotoiminta enää
yllä
sosiaaliselle tasolle. Hän ei ole kuollut, mutta pysyvästi
tajuttomana
kykenemätön kaikenlaiseen inhimilliseen
elämään.
Professori Jyrki
Raekallio toteaa, että tällainen potilas on usein
aivotoiminnaltaan
verrattavissa alle neljän kuukauden ikäiseen
sikiöön, jonka
aivosähkökäyrä alkaa olla toiminnallinen.
Nykyisin keinoin ei näytä
olevan mahdollista ulottaa kuoleman määritelmää
koskemaan apallikkoja,
koska aivovaurion rajan ja siten tajuttomuuden asteen
määrittäminen
saattaa olla vaikeaa.
Tavalliset
kuoleman
merkit
Tavallisissa oloissa lääkärit
arvioivat kuoleman
ensisijaisten
ja toissijaistenkuoleman merkkien
perusteella.
Ensisijaisia merkkejä ovat hengitystoiminnan
loppuminen, sydämen toiminnan lakkaaminen, heijasteiden
sammuminen,
lihasten veltostuminen ja tunnottomuus.
Toissijaisia merkkejä ovat kuolonkankeus, ruumiiseen ilmaantuvat
tummahkot alueet
(lautumat), kudosjännityksen laskeminen ja jäähtyminen.
Ensisijaiset
kuoleman merkit eivät yksin riitä, tarvitaan myös
toissijaiset.
Viimekädessä kysymys on aina aivotoiminnan loppumisesta.
Kuolema erotetaan ihmisen kudosten
kuolemasta. Ihminen, kuolee hänen aivojensa
kuollessa.
Hänen elimistönsä kuolee asteittain hapen puutteen
sanelemassa aikajärjestyksessä.
Herkimmin kuolevat aivojen hermosolut,
jotka normaalilämmössä sietävät
täydellistä hapenpuutetta vain 4-5
minuuttia, kun taas esimerkiksi lihassolut sietävät
hapenpuutetta
useita tunteja.
Oleellista on muistaa, että mielen toiminnan pysyvä
lakkaaminen - koska
aivot ovat kuolleet -
merkitsee oikeudellisesti Suomessa ihmisyksilön kuolemaa.
Tehtäviä
- Viime
vuosikymmeniä on keskusteltu runsaasti armomurhasta eli
eutanasiasta
(kreikan kielen
sanasta eu = hyvä, thanatos = kuolema) eli parantumattomasti
sairaan ja
kärsivän potilaan auttamisesta omasta pyynnöstä
kuolemaan. Mitä mieltä
olet armomurhasta eli eutanasiasta?
- On keskusteltu
myös siitä, onko oikein käyttää suuria
määriä yhteiskunnan varoja
apallikkojen hengissä pitämiseen. Mitä mieltä olet
asiasta?
Suhtautuminen
kuolemaan
Tietoisuus
kuolemasta
Se, millaisen merkityksen, millaisen nimen tai
kuvan kuoleman tosiasia
saa ihmisen todellisuuskäsityksessä, vaihtelee
suurestiyhteiskunnallisista olosuhteista riippuen.
Ihminen kykenee itsensä
pohdintaan, tietoisuuteen itsestään, ajattelemaan
itseään kohteena.
Ihminen on tietoinen itsestään, menneisyydestään,
tulevaisuudestaan.
Tietoisuus kuolemasta on itsetietoisuuden "synkkä seuralainen". Se
on
osa inhimillisten ominaispiirteiden kokonaisuudesta, jonka perustana on
tietoisuus itsestään, kyky käsitteelliseen ajatteluun,
merkkien muodostus ja puhekieli.
Jo 60.000 vuotta sitten
eläneet Neanderthalin ihmiset lieneet
pohtineen kuolemaa. On löydetty todisteita hautauksesta, joka on
suoritettu juhlamenoin. Vainajan haudasta on löydetty kukkien
siitepölyä, vieläpä sellaisten kukkien, joita
paikalliset asukkaat
yhä käyttävät lääkeyrtteinä.
Kuolemantietoisuus on yleismaailmallinen, se on
syntymän jälkeen elämän merkittävin tapahtuma.
Kuolemaan
liittyvät
ajatustunteet
Kuolemaan liittyvät
ajatustunteet ovat monimutkaisia ja
ristiriitaisia.
Hautajaismenot
ja surun ilmaisutavat ovat monimuotoisia ja vaihtelevat
yhteisöstä
sekä aikakaudesta toiseen.
Jälkeenjääneiden
ajatustunteet
Kuolemaan suhtautumista voidaan ajatella kuolevan
tai
jälkeenjääneiden
näkökulmalta. Eräät ovat esittäneet, että
sekä kuoleva että
kuolevan omaiset kävisivät läpi niin sanotun
surutyön tiettyjen
vaiheiden kautta.
On esimerkiksi esitetty, että kuoleva käy
surutyönsä
läpi viiden eri vaiheen kautta. Nämä ovat
kieltäminen ja
eristäytyminen, viha, kaupankäynti, masennus ja
hyväksyminen. Tällaiset
vaiheet eivät ole mahdollisia, jos kuolema on äkillinen.
Kaavamainen
ajattelu
Tällainen kaava-ajattelu ei jätä
sijaa
yksilölliselle kokemukselle,
vaan se heijastaa yhteiskunnan kaavoittunutta ajattelua. Kuoleman
kohtaamista ei nähdä kokonaisvaltaisena ja
yksilöllisenä tapahtumana
vaan sarjana tietyn kaavan mukaan eteneviä vaiheita.
Kuolemanpelko
Kuolemaa pelätään, koska se merkitsee
eroamista,
yksinäisyyttä ja luopumisen pelkoa. Ihminen
pystyy hyväksymään kuolemisensa ajattelemisen.
Jos
kuolemaa pidetään tarkoituksenmukaisena, siinä ei ole
mitään
pelättävää. Ihmisen elettyä oman aikansa
hänen voimansa ehtyvät ja
elintoimintojen alati lisääntyvä rappeutuminen osoittaa
lopultakin,
että on aika lähteä tästä maailmasta.
Kuoleman
hyväksyminen
Ihminen voi hyväksyä kuoleman myös
eräissä
erityistilanteissa kuten
uhraamalla itsensä esimerkiksi yhteiskunnallisen kriisin,
suuronnettomuuden tai sodan aikana.
Kuoleman hyväksyminen omalla
kohdallaan on vaikeinta nuorilla ja keski-ikäisillä
ihmisillä,
varsinkin jos heillä on pieniä lapsia.
Surutyö
Suru ei rajoitu vain
tunteisiimme vaan etsii ilmauksensa monilla, sekä fyysisillä
että
psyykkisillä tavoilla. Kuoleva käy läpi koko
tunneasteikkonsa pitkin ja
poikin.
Kuoleman kokemiseen vaikuttavat lisäksi potilaan oma käsitys
kuolemasta, koulutus, vakaumus ja yleensä koko
elämäntilanne ja
-asenne.
Yksilöllisyys toteutuu myös kuolemassa: yhtä
ainutlaatuinen,
kuin on yksilön elämä, on myös hänen
kuolemansa.
Suru
ja
murehtiminen
Suru ja murehtiminen ovat tyypillisimmät
kuoleman yhteydessä
mainitut
ajatustunteet. Surulla tarkoitetaan sellaisten vasteiden sarjaa, joka
johtuu yhden tai useamman arvostetun ja tärkeän kohteen
menettämisestä, menettämisen pelosta tai
menettämisen
tajuamisesta.
Murehtimisella tarkoitetaan mielenkehitystä, joka
seuraa arvostetun kohteen menetystä tai kun tajutaan menetyksen
todennäköisesti olevan edessä.
Omaisten
ajatustunteita
Näin määriteltyinä
näillä
käsitteillä
tarkoitetaan omaisten tunnetiloja. Yleisin käsitys omaistensa
menettäneiden tunteita tulkittaessa lienee se, että suru,
murehtiminen
ja siihen liittyvä tunnemaailman myllerrys kuuluvat
elämään yhtä
varmasti kuin syntymä ja kuolema. Monet pitävät surua
jopa myönteisenä
asiana jolla voi olla kasvattava vaikutus.
Onko
surun
avoin purkaminen hyödyllistä
Näihin käsityksiin liittyy usein se
käsitys, että
surun avoin
purkaminen on hyödyllistä, surun on annettava tulla ulos niin
voimakkaasti kuin se on tullakseen, sitä ei saa
ehkäistä, hillitä tai
peitellä.
George L. Engel
(nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ja
häneen tukeutuen Warren Shibles (nimeä ei tarvitse osata
ylioppilaskirjoituksissa) edustavat toisenlaista näkemystä.
Heidän
mukaansa suru on sairaus, ja siksi sitä tulisi hoitaa olemassa
olevin
keinoin.
Engel kuvaa surua sairaustilaksi ja
vertaa sitä haavaan. Suru ja haava ovat molemmat seurauksia;
edellinen
läheisen henkilön menetyksestä ja jälkimmäinen
fyysisestä vammasta.
Käsitykseen, jonka mukaan suru on ihmiselle
välttämätön tai terve
sopeutumiskeino tilanteeseen, Engel huomauttaa, että
tämä käsitys on
sama kuin vertaisi surua haavaan, jonka katsottaisiin helpottavan
ihmisen sopeutumista kokemastaan haaverista.
Engel pitää kaikkea surua
kielteisenä ja haitallisena terveydelle.
Ajattelu
ja
tunteet
Warren Shibles jatkaa
Engelin ajatusten syventämistä ja
toteaa, että
ihmisen ajatustunteiden liikkeelle panevana voimana on
ajattelu.
Ajatustunteetvat ajattelun ja tunteen yhteistuloksia.
Ajatustunteisiin, esimerkiksi
rakkaus, viha, pelko, suru, liittyy tietty tilanne, tietyt ajatukset,
tiettyjä tunteita, jotka ovat seurausta ajatuksista sekä
toimintaa.
Tästä seuraa, että ajatustunteita voidaan
kehittää
ajattelua kehittämällä;
tunnetiloja voidaan muuttaa ajattelua muuttamalla.
Shibles korostaa,
että asennoitumisemme kuolemaan ja siihen liittyviin asioihin
riippuu
siitä, millaisia mielikuvia meillä niistä on. Katsomme
kuolemaa omien
"mielikuvalasien" läpi, elämme ja kuolemme omien
mielikuviemme mukaan.
Ajatustunteiden
hallinta
Shibles katsoo, että ihminen, joka
selvittää itselleen
täydellisesti
kuolemaan ja kuolemiseen liittyvät ajatuksensa,
selvittää itselleen
mitä kuolema on.
Hän ymmärtää voivansa järjellisesti
hallita tunnetilojaan ajattelun avulla ja kykenee
välttämään kielteiset
tunne-elämykset kokonaan tai ainakin suuresti
vähentämään niitä.
Shibles sanoo, ettemme suremalla auta ketään.
Sureminen tekee meidät itsemme vain entistä surullisemmiksi
ja hidastaa
toipumista menetyksestämme.
Ehkä Warren Shibles on oikeassa siinä, että suru on
sairauden kaltainen
tila. Toisaalta lienee totta, että kuoleman hyväksyminen ja
ajatustunteiden
hallinta ovat useimmillehyvin vaikeita.
Suru
ja
onnellisuus
Bertrand Russell kirjoittaa:
"Onnellisuuden
salaisuus on tämä:
avartakaa harrastuksenne niin laajalle kuin voitte…
Henkilö, joka ei
tee mitään kääntääkseen ajatuksiaan
toisaalle vaan antautuu
täydellisesti huolensa valtaan, menettelee epäviisaasti ja
kykenee
huonommin selviytymään huolistaan, kun tulee aika toimia.
Samaa on
sanottava suruista, joille emme mahda mitään, esimerkiksi
niistä, joita
joudumme kokemaan hellästi rakastamamme henkilön kuoltua.
Kenellekään
ei koidu mitään hyvää siitä, että ihminen
vaipuu tällaisessa
tapauksessa syvään murheeseen. Murhe on
väistämätön ja siihen täytyy
varautua, mutta on tehtävä mitä suinkin voidaan sen
lievittämiseksi.
...
Voidakseen hyvin kestää onnettomuuden sen tullessa on
viisasta
viljellä onnellisimpina aikoina laajaa harrastusten aluetta, niin
että
mielessä on jäljellä jokin häiriytymätön
paikka, joka virittää
toisenlaisia ajatusyhtymiä ja tunteita kuin ne, joita on
nykyhetkellä
vaikea kestää."
Russellin ajatus on se, ettei elämä saa kaventua ahtaan
keskittyneeksi,
ja että elämänpiirin tulisi olla laaja.
Varautuminen
kuoleman
kohtaamiseen
Jos meillä on paljon läheisiä
ihmisiä, harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita itsemme
ulkopuolella,
meillä on paljon paremmat mahdollisuudet murheemme
lievittämiseksi.
Meillä on jotain mikä voi korvata menetystämme, antaa
uutta sisältöä
elämään.
Auttaako
vakaumus
kuoleman kohtaamisessa
On esitetty, että tietyt vakaumukset
auttaisivat ihmistä
kuoleman
kohtaamisessa (sekä oman että omaisten).
Varsinkin uuden ajan alussa
katoliset ja luterilaiset keksivät kauhutarinoita siitä,
kuinka hirveä
on vääräoppisen kuolema ja kuinka autuas oikeaoppisen.
Molemmat
kristinuskon haarat sepittelivät kauhutarinoitaateististen
merkkihenkilöiden kuolemista.
Kun nuo kauhutarinat
osoitettiin virheellisiksi ja kun ennen kaikkea osoitettiin, että
merkittävätateistit ovat kohdanneet kuoleman samalla
tyyneydellä kuin he ovat eläneet elämänsäkin,
uskonnot ovat joutuneet
puolustuskannalle.
Tällä hetkellä kuolemaa käsittelevissä
kirjoissa
sanotaan yleensä, että mikä tahansa selkeä vakaumus
auttaa kuoleman
kohtaamisessa.
Tehtäviä
- Pohtikaa pitääkö
surua purkaa vai voidaanko sitä lievittää.
- Pohtikaa mistä
johtuu, että useimpien ihmisten on vaikea hallita emootioitaan.
- Pohtikaa mitä usko
kuoleman jälkeiseen rangaistukseen (helvettiin) saattaa vaikuttaa
kuolemaa kohdattaessa.
Käsityksiä
kuolemasta
Ateistien
ja
uskovaisten
käsityksiä
Suomalaisten valtaenemmistö kuuluu
evankelis-luterilaiseen
kirkkoon, ja
luterilaiset käsitykset kuolemasta tulevat esiin ainakin
evankelis-luterilaisen hautajaisissa.
Ateistin käsitys
kuolemasta on usein aineelliseen todellisuuskäsitykseen perustuva.
Myös itämaisista uskonnoista peräisin olevat
käsitykset kuolemasta ovat vaikuttaneet suomalaisten
näkemyksiin.
Ei
ole harvinaista, että kristityksi tunnustautuva henkilö
ilmoittaa
uskovansa hindulaiseen oppiin jälleensyntymisestä.
Monet ovat valinneet
elämänkäsitykseensä käsityksiä sekä
kristillisestäettä aineellisesta
todellisuuskäsityksestä.
Suomessa
on
hautausmaamonopoli
Suomalaisessa kulttuurissa evankelis-luterilainen kirkko omistaa
melkein kaikki hautausmaat.
Tästä syystä uskonnottomia haudataan usein
evankelis-luterilaisille hautausmaille ja usein vainajan vakaumusta
häpäisevin kristillisin menoin.
Valtio kustantaa evankelis-luterilaiset
hautausmaat jakamalla osan yhteisöveron tuotosta
evankelis-luterilaisille seurakunnille, mutta evankelis-luterilaiset
seurakunnat perivät tästä huolimatta hautauksesta
maksuja.
Nykyään
hautausmaksu evankelis-luterilaisilla hautausmailla on riippumaton
siitä, kuuluuko vainaja kirkkoon vai ei.
Kristityillä
on
vaikutusvaltaa
myös
vanhainkodeissa
ja
sairaaloissa
Kristillisten kirkkojen vaikutusvalta on voimakas
myös
vanhainkodeissa
ja sairaaloissa. Tästä syystä ateisteilla on ollut
vaikeuksia toimia vakaumuksensa mukaisesti.
Aineelliseen
todellisuuskäsitykseen
perustuva käsitys
kuolemasta
Seuraavassa esitellään ensin aineelliseen
todellisuuskäsitykseen
perustuva ja sitten kristillinen käsitys kuolemasta.
Aineelliseen todellisuuskäsitykseen perustuva käsitys
kuolemasta ei
oleta mitään enempää kuin mitä voidaan
näyttää toteen. Kristillinen
käsitys sisältää myös todistamattomia
uskonnollisia käsityksiä.
Luontoon
perustuva
todellisuuskäsitys (naturalismi)
Sellaisia kieltä koskevia todellisuuskäsityksiä, jotka
eivät
hyväksy kaikkeuden jakamista luonnolliseen ja yliluonnolliseen
vaan katsovat, että vain luonnollisia tapahtumia on olemassa,
kutsutaan
luontoon perustuviksi todellisuuskäsityksiksi (naturalistisiksi
maailmankatsomuksiksi, latinan kielen sanasta natura = luonto).
Luontoon perustuvan todellisuuskäsityksen kannattajille on
olemassa
vain yksi todellisuus, ja kokeellinen tutkimus on sen kuvaamisen ja
selittämisen ainoa luotettava väline.
Perusaines
Aineellisen todellisuuskäsityksenmukaan
kaikkeus
koostuu yhdestä ainoasta perusaineksesta, aineesta.
Aineellisia ilmiöitä ovat muun muassa kaikki
ihmistä ympäröivät oliot sekä niissä
tapahtuvat mekaaniset,
fysikaaliset, kemialliset ja fysiologiset tapahtumasarjat.
Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajille todellisuus ei ole
pelkkien esineiden todellisuus,
vaan aineella ymmärretään kaikkien kaikkeudessa
esiintyvien ilmiöiden, olioiden ja järjestelmien
äärellistä tai ääretöntä paljoutta.
Luonnollinen
ja
yliluonnollinen
Kaikkeudessa ei ole mitään
salaperäistä tai
yliluonnollista. On
olemassa
vain luonnollisia olioita ja ilmiöitä, ja todellisuus on
periaatteessa
tiedostettavissa.
Todellisuuden
jako luonnolliseen ja yliluonnolliseen ei ole perusteltua. Kyse on
siitä, mitä tarkoitamme luonnollisella ja mitä
tarkoitamme
yliluonnollisella.
Jotkin tapahtumat voivat olla harvinaisia, mutta harvinaisuus ei ole
syy tapahtumien luokittelemiseen yliluonnollisiksi.
Ihmisen
käsityskyky on rajallinen, mutta tämä ei oikeuta
ihmistä
luokittelemaan yliluonnollisiksi tapahtumia, joita hän ei satu
juuri
nyt käsittämään.
Tämä käsitys pitää elämää
biologisena ilmiönä joka on syntynyt ja
kehittynyt hyvin pitkän ajanjakson
kuluessa.
Ihminen
on
luonnon osa
Myös kuolema on biologinen tapahtuma. Ihmisen
ja kaikkien
muiden eliöiden elämä on kehitysbiologinen
tapahtumasarja,
jossa on alku ja loppu.
Ihminen on luonnon osa eikä sen herra. Ihmisen
kohtalo on sidoksissa muun elävän luonnon kohtaloon, ja
käsitys ihmisen
erikoisasemasta luonnossa ja eläinkunnassa on taru, joka on
horjunut
Charles Darwinin päivistä alkaen.
Biologia on monin tavoin osoittanut,
että biologiselta perusrakenteeltaan ja sen mukaisilta
perustarpeiltaan
ihminen on muiden eläinlajien kaltainen.
Siitä huolimatta, että hän
on "aivo-olento" ja "kaikkein kyvykkäin aineellinen
järjestelmä"
hänen kohtalonsa on sama kuin muilla eliöillä: kaikki
elämä päättyy
joskus.
Kuolema
voidaan
ymmärtää vain kehityksen perusteella
Tämä käsitys korostaa, että
elämä,
kuolema ja eliöt voidaan ymmärtää
vain kehityksen perusteella, vaiheina luonnon
ikimuutoksessa.
Inhimilliseltä elämällä ei ole mitään
ajatonta ja lopullista
tarkoitusta. J. B. S. Haldane
(nimeä ai tarvitse osata
ylioppilaskirjoituksissa) on ilmaissut lyhyesti tämän
ihmiskäsittyksen
(koskien ihmisen asemaa luonnossa):
"Olen osa
luonnosta,
ja kuten muut
luonnon oliot, leimahtavasta satamasta vuorijonoon, kestän aikani
ja
sitten häviän."
Viisas
ei
pelkää kuolemaa
Kuolemaan on viisasta suhtauduttava ilman
harhakuvitelmia. Viisas ei
väheksy
eikä pelkää kuolemaa. Kuolemaan suhtautumista
pohdiskelivat
syvällisellä tavalla jo muinaisen Kreikan Demokritos ja Epikuros.
He
pitivät kuolemaa välttämättömyytenä, jota
pelot ja toiveet eivät voi
poistaa. Siksi viisas ei anna kuoleman häiritä mielenrauhaa.
Epikuros
kiteytti käsityksensä oikeasta suhtautumisesta kuolemaan
seuraaviin
toteamuksiin:
"Kuolema ei ole
meille mitään; sillä silloin, kun me olemme olemassa,
kuolemaa ei ole; ja kun kuolema on, meitä ei ole." " ...
Elämässä ei
ole mitään hirvittävää sille, joka todella
tajuaa, ettei se, ettei
eletä, ole mitään hirvittävää."
Aineellista
todellisuuskäsitystä
ei ole syytä jatkaa kuvitelmilla
Kuolema on osa luonnon järjestelmää
eikä siihen
perimmältään sisälly
mitään pahaa. Samaa kuin Epikuros sanoi Arthur Schopenhauer
(nimeä ei
tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) todetessaan, että
"tuleva
iäisyys ilman minua on yhtä vähän pelottava, kuin
mennyt iäisyys ilman
minua".
Hän lisäsi:
"Jos meitä
kuolemassa pelottaa olemattomuuden
ajatus, niin pitäisikö meidän silloin kauhulla ajatella
sitä aikaa,
jolloin meitä ei ollut."
Nämä käsitykset kieltäytyvät "jatkamasta" tai
"täydentämästä"
aineellista todellisuuskäsitystä perustelemattomilla
käsityksillä. Tämä pätee myös
suhtautumisessa kuolemaan.
Kuuluisuuksien
käsityksiä
kuolemasta
Sir Harold
Nicolsonin (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa)
käsityksestä kuolemasta tämä käy hyvin ilmi:
"Uskon, että
kuollessani
ruumiini muuttuu tomuksi ja persoonallisuuteni katoaa. Uskon, että
meille ei ole annettu enempää kuin 70 vuotta
elääksemme tässä ihanassa
maailmassa, ja että kun elämä on lopussa, me katoamme
jälleen siihen
ikuiseen hämärään, josta olemme tulleetkin. En
tiedä mitään salatuista
asioista ja kieltäydyn keksimästä myyttejä
niistä."
Bertrand Russell näkee ihmisyksilön elämän osana
elämän virtaa jota
"ei
saa käsittää melodraamaksi, jossa sankari ja sankaritar
joutuivat
kokemaan uskomattomia kärsimyksiä, mutta saavat niistä
korvauksen
onnellisessa lopussa. Minä elän aikani, poikani seuraa minua
ja elää
aikansa, ja sitten tulee hänen poikansa vuoro. Miksi siitä
tehtäisiin
murhenäytelmä."
Kari Lagerspetz toteaa kirjassaan "Eläin ja kone", että
yksilön elämän
hinta on yksilön kuolema. Lagerspetzin mukaan tätä
hintaa ei voi pitää
kohtuuttomana kaikista niistä elämän iloista ja
suruista, joihin elämä
tarjoaa tilaisuuden. Hän kirjoittaa:
"Elämä on
tehtävä
niin
arvokkaaksi, että kuolema on siitä halpa hinta."
Täysin vakaumuksestaan riippumatta ihminen tuntee syvää
kaipuuta (ei
ehkä välttämättä surua ja murhetta)
menettäessään läheisen ihmisen.
Jälkeenjääneiden kaipaukseen kiteytyykin kuoleman
ongelma. Epikuros on
ilmaissut yhdessä lauseessa tämän suuren totuuden:
"Kuolema ei ole
mikään onnettomuus sille, joka kuolee, vaan sille, joka
jää henkiin."
Jos näemme kuoleman kuten Epikuros, ei oma kuolemamme voi
aiheuttaa
meille pelkoa ja ahdistusta. Sen vuoksi toisen kuolema voikin
enää
muodostua meille kuoleman ongelman todelliseksi sisällöksi.
Kuolema kuuluu luonnonjärjestykseen, eikä meillä ole
muuta
mahdollisuutta kuin koettaa mukautua tähän
järjestykseen. Kuolema on
meidän suurin uhrimme elämälle, johon olemme ottaneet
osaa tietoisesti
ja joka on ollut meille ilojen lähteenä. Kuolemassa on turha
yrittää
nähdä mitään muuta kuin katoavan yksilön lopun
ja hänen kehonsa
orgaanisen aineen paluukaikkeuden perusaineeksi.
Tehtävä
- Etsikää
(esimerkiksi internetistä)ateistinen hautauspuhe.
- Kirjoittakaa
hautauspuhe (= muistosanat vainajalle). Esittäkää
joitakin puheita
luokalle.
Kristillinen
käsitys
kuolemasta
Kristinuskon mukaan elämä
on kristinuskon jumalan lahja. Tämä lahja, ajallinen
elämä, ei ole
kuitenkaan päätarkoitus vaan välivaihe ja
valmistautumista todelliseen,
oikeaan elämään, joka alkaa iankaikkisuudessa.
Kristillinen käsitys
korostaa kristityn muukalaisuutta tässä maailmassa, joka siis
ei ole
hänen kotinsa, vaan jota kotia kohti hän on vasta matkalla.
Kuolema, elämän taustaa vasten ajateltuna, on kristinuskon
mukaan kuin
ovi tai portti elämän todelliseen täyttymykseen.
Kristinuskoon
uskoville se on ovi elämään, johon ei liity kipuja,
tuskia, murheita,
väsymystä tai mitään ajalliselle elämälle
ominaista mielipahaa.
Ikuisen
elämän
kristilliset ehdot
Tämän
todellisen elämän saavuttamiseksi asetetaan kuitenkin ehtoja.
Kirkkokäsikirjassa sanotaan:
"Jumalan sanan
mukaan koko luomakunta on
alistettu katoavaisuuden alle, mutta kuitenkin toivon varaan. Kaikille
niille, joille Kristus (Jeesuksen toinen nimitys) on
täällä ajassa
ollut tie, totuus ja elämä, kuolema on portti uuteen,
katoamattomaan
elämään."
Usko
ikuisesta
rangaistuksesta kristinuskon vastustajille
Perinteisen kristillisen käsityksen mukaan jumalattomien
kohtalona on iankaikkinen rangaistus. Uuden
testamentin Luukkaan evankeliumin mukaan
tuonelaan joutunut rikas mies huutaa:
"Isä Aabraham,
armahda minua ja
lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja
jäähdyttämään minun
kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä
liekissä!"
Osa Suomen kristityistä uskoo tähän oppiin yhä
kirjaimellisesti.
Kuuluisa kristitty saarnaaja (=kristitty puheiden pitäjä) Niilo
Yli-Vainio sanoi tästä kertomuksesta:
"Kuule sinä
synnin
tekijä: ellei
sinulle tässä armonajassa kelpaa pelastus Kristuksessa
Jeesuksessa,
tulee päivä, jolloin sinä maksaisit mitä tahansa
saadaksesi helvetin
liekeissä yhdenkin vesipisaran kielellesi, niin totta kuin
Raamattu
sanoo!"
Kaikki
kristityt
eivät nykyään usko iankaikkiseen rangaistukseen
Varsin monet kristityt ovat Suomessa lakanneet
uskomasta iankaikkisen
rangaistukseen.
Pastori Antti Kylliäisen
Kaikki pääsevät taivaaseen herätti vuonna 1997
vilkkaan keskustelun kirkon opista, armosta ja kadotuksesta. Pakilan
pastorin erottamista vaadittiin adressien kera, ja tuomiokapituli
joutui pohtimaan, voiko papin virassa jatkaa mies, jonka usko poikkeaa
kirkon virallisesta kannasta.
Sielu
kristinuskossa
Käsite "sielu" on keskeinen puhuttaessa
kristillisestä
kuolemankäsityksestä tai kuolemankäsityksistä.
Kristillinen -
Raamattuun pohjaava oppi sisältää varsin monenlaisia
käsityksiä siitä,
mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.
Ensimmäisen käsityksen mukaan ihminen
koostuu ruumiista ja sielusta, ja toisen näkemyksen mukaan ihminen
itse
on elävä sielu sellaisenaan.
Ensimmäisestä käsityksestä seuraa usko
sielun kuolemattomuuteen, ja jälkimmäisen käsityksen
mukaan ihminen eli
elävä sielu kuolee kokonaan, mutta luodaan uudelleen
myöhemmin (ns.
psykofyysisen persoonan uudesti luominen).
Sillä, uskooko ihminen
sielun kuolemattomuuteen vai uudesti luomiseen, voi olla suuri
vaikutus siihen, miten hän kohtaa kuoleman.
Molempiin käsityksiin (sielun kuolemattomuus/ kuolema ja sen
jälkeen
joskus tulevaisuudessa uudelleen luominen) liittyy ajatus ajallisen
elämän epätodellisuudesta.
Oiva Ketonen (nimeä
ei tarvitse osata
ylioppilaskirjoituksissa) toteaa:
"Erottaessaan
sielun
ja ruumiin
toisistaan ihminen on samalla erottanut elämän kuolemasta ja
kieltänyt,
että kuolemakin omalla tavallansa on elämän palvelija."
Kuolema jää
mieltä vaille. Ajatuksessa persoonan uudesti luomisesta kuolema
nähdään
taas tilapäisenä, ei lopullisena tapahtumana. asdf
Tehtäviä
- Tieteiskirjallisuudessa esiintyy kyborg,
ihmisen ja
tietokoneen
yhdistelmä, jossa tietokone pitää ihmisaivoja
hengissä rajattoman kauan
ja välittää aivoille viestejä sekä toteuttaa
aivojen käskyjä. Pohtikaa,
mitä tärkeää sellaisesta elämästä
puuttuisi.
- Keskustelkaa, olisiko
mielekästä elää sellaista elämää.
- Uusimmassa
tieteiskirjallisuudessa ihmiset jatkavat elämää kuoleman
jälkeen
tietoverkoissa (ohjelmina ja datana, kyberpunk). Keskustelkaa
tällaisen
kuolemattomuuden mielekkyydestä.
- Mitä käsitys,
jonka mukaan maallinen elämä on vain valmistautumista
iankaikkiseen,
saattaa vaikuttaa arvoihin.
- Pohtikaa syitä
siihen, että eräät uskonnot (kristinusko ja islam)
uhkaavatateisteja ja vääräoppisia uskovaisiakin
ikuisella
kuoleman jälkeisellä rangaistuksella.
Kuolemattomuuden
tavoittelu
Theodosius Dobzhansky on sanonut:
"On
tehtävä täysin
selväksi, että
ihmisen katoavaisuuden ongelma ei askarruta yhtään
vähemmän niitä,
jotka uskovat jossakin muodossa sielun kuolemattomuuteen tai kuolleiden
ylösnousemukseen joskus tulevaisuudessa kuin niitä, jotka
pitävät
kuolemaa täydellisenä ja lopullisena
häviämisenä ....
Erästä peruseroa
ei voida kuitenkaan kieltää. Niille, jotka uskovat
ylösnousemukseen ja
kuolemattomuuteen maallinen olemassaolo on vain valmistautumista
tulevaan olemassaoloon, kun taas niille, jotka pitävät
kuolemaa
lopullisena häviämisenä on löydettävä
elämän merkitys syntymän ja
kuoleman väliltä, tai muuten merkitystä ei voida
ensinkään löytää."
Ihmiset ovat uskoneet kuolemattomuuteen milloin missäkin muodossa
jo
ainakin niistä ajoista lähtien, joista meillä on
historiallista tietoa.
Hyvin harva alkuperäisyhteisö on ajatellut kuoleman
merkitsevän
täydellistä loppua. Ajatus ihmisen täydellisestä
kuolemasta on ollut
ihmiselle vieras.
Muista eläimistä ihminen eroaa siinä suhteessa,
että
monet muut eläimet eivät edes pysty ajattelemaan, että
ne joskus
kuolisivat.
Tarve
kieltää
ahdistavat ajatukset
Bronislav Malinowski
toteaa, että vakaumus kuoleman
epätodellisuudesta,
vakaumus, että ihmisellä on sielu ja että tämä
sielu on kuolematon,
syntyy syvästä tarpeesta kiistää
henkilökohtainen
tuhoutuminen.
Hän
kirjoittaa:
"Myytti, joka
todistaa kuolemattomuususkon, ikuisen
nuoruuden ja haudantakaisen elämän puolesta, ei ole
älyllinen
vastearvoitukseen, vaan ehdoton uskon
asia, joka on syntynyt syvimmästä vaistomaisesta ja
emotionaalisesta
vasteesta mitä kauhistuttavinta ja ahdistavinta ajatusta
kohtaan."
Kuolema on pelottava sen vuoksi, että se hävittää
meille rakkaita
olentoja tehden tyhjäksi toiveemme ja onnemme.
Elämisen
halu
Perussyynä tähän uskoon
on elämisen halu. Emme halua kuolla. Lisäksi ihmisen on
vaikea kestää
ajatusta, ettemme enää koskaan tapaisi kuollutta rakasta
omastamme tai
ystäväämme.
Elämisen halu ja voimakkaiden henkilökohtaisten
kiintymysten esiintyminen lienevät kuolemattomuususkon
tärkeimmät
lähtökohdat. Robert G.
Ingersoll (nimeä ei tarvitse
osata
ylioppilaskirjoituksissa) on sanonut kauniisti, että
kuolemattomuuden
unelma on syntynyt ihmisrakkaudesta ihmissydämessä.
Hän on sitä mieltä,
että tämä kuolemattomuuden toivo on myös uskontojen
lähtökohta:
"Se on
ollut se suuri tammi, jonka ympäri taikauskon myrkylliset
köynnöskasvit
ovat kavunneet - tuo kuolemattomuuden toivo on ollut se suuri tammi."
Demokritos tuo esille yhteiskunnallisen tarkastelun kuolemattomuususkon
vaikuttimena. Hän kirjoittaa:
"Monet ihmiset,
jotka eivät tiedä mitään
ihmisluonnon hajoamisesta, mutta jotka ovat tietoisia
inhimillisestä
kurjuudesta, rasittavat itseään elinaikanaan rauhattomuudessa
ja
ahdistuksissa samalla kun he keksivät valheellisia taruja ajasta
lopun
(=kuoleman) jälkeen."
Ruumiin
ja
sielun suhde
Tarkasteltaessa kuolemattomuususkoa peruskysymys on ruumiin ja sielun
suhde toisiinsa. Tämä suhde on aikojen kuluessa
käsitetty monin eri
tavoin, mutta pääasiassa kolmella tavalla:
- Ruumis ja sielu ovat erillisiä, mutta
elämässä ne
ovat kiinteästi
yhtyneinä toisiinsa ja kuolemassa sielu eroaa ruumiista
elääkseen
jatkuvasti;
- vain ruumis on olemassa, sielu on
käsitteellinen
yleistys, kuvitelma;
- ruumis ja sielu muodostavat kokonaisuuden,
erottamattoman yhteyden;
kun aivot lakkaavat toimimasta, sielua ei ole enää olemassa.
Mieli
Mieli ("henki", "sielu") on aineessa tapahtuvaa eli
ominaisuus, joka
ilmenee aineen tietyllä järjestäytymistasolla.
Ei ole olemassa "sielua"
vaan sieluntoimintaa. Tietoisuuden, ajattelun ja tunteiden esiintymisen
välttämättömänä ehtona on
eliöaivoineen. Kaikki,
mitä meissä on, on biologista siinä yleisessä
mielessä, että se on
tullut kehityksen mukana. Hermosto ja aivot ovat
kehittyneet yhdessä muun ruumiin kanssa.
Mielen toteuttaa aineellinen elin, aivot, ja sen
merkitys on siinä, että sen avulla eliö suuntautuu
ongelmatilanteessa ympäristössään ja ohjaa
toimintaansa.
Tähän
toimintaan sisältyy hermoston toiminnan lisäksi myös
eliön ja sen
ympäristön välinen vuorovaikutus. Voidaan sanoa,
että "sielu"
eli koettu minuus ja aivotoiminta ovat saman elävän
kokonaisuuden eri
puolia eri näkökulmista katsottuna.
Kakseuskäsityksen
(dualismin)
arvostelua
Jacques Monod sanoo: "Jos hylkäämme harhan (illuusion), joka
näkee
hengen "aineettomana aineena", emme silti kiellä sitä vaan
päinvastoin
alamme tajuta mikä mutkikkuus, rikkaus ja luotaamaton syvyys
sisältyy
perinnölliseenperintöömme samoin kuin
tietoiseen ja tiedottomaan persoonalliseen kokemukseemme, jotka kaikki
yhdessä muodostavat tämän olennon, meidät, oman
itsensä ainutkertaisen
ja jäävittömän todistajana
Kaikki osoittaa, että henkiset toiminnat ovat sidotut
fysiologisiin ja
kemiallisiin tapahtumasarjoihin (prosesseihin) aivoissa ja
keskushermostossa. Lisäksi on huomattava, että mieli
(tietoisuus ja
persoona) on synnyltään yhteiskuntahistoriallinen.
Ihmisestä tulee
ihminen hänen omaksuessaan inhimillisen
todellisuuskäsityksen. Tämä
tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Yhteiskunnan
ulkopuolella ihminen ei ole ihminen.
Lukuisat niin sanottuja susilapsia
koskevat huomiot osoittavat, että ihmisen ja inhimillisen
käytännön
erityispiirteet eivät toteudu yhteiskunnan ulkopuolella. Ihmisen
minuus
on yhteiskunnallis-historiallisen ja yksilökehityksen tuote.
Ajatus, että olisi olemassa joku erotettavissa oleva olemus eli
"sielu", joka olisi jollakin tavoin liittyneenä kehoon ja joka
voisi
jäädä sen kuoltua eloon, nähdä ilman
silmiä, kuulla ilman korvia,
tuntea ilman hermoja ja ajatella ilman aivoja, on ristiriidassa
kaikkien psykologisten ja fysiologisten havaintojen kanssa.
Hengen ja
aineen kahtiajakoa ei ole voitu perustella, eikä tällainen
oletus ole
koeteltavissa. Se on lisäksi jyrkässä ristiriidassa
kaiken sen tiedon
kanssa, mitä meillä on ihmisen lajikehityksestä,
yksilökehityksestä,
fysiologiasta ja psykologiasta.
Theodosius Dobzhanskyn
tavoin voidaan sanoa, että "elämisen
loputon
ketju on ainoa uskottava kuolemattomuus". George Gaylord Simpson
kirjoittaa:
"Inhimillisen
elämän
merkitystä ja ihmisen kohtaloa ei
voida erottaa koko elämän merkityksestä ja kohtalosta.
'Mitä ihminen
on?' on erikoistapaus kysymyksestä 'Mitä elämä
on?'.
...Nykyhetki on,
huolimatta tavattomasta merkityksestään meille, jotka satumme
asustamaan siinä, vain sattumanvarainen piste ajan
pitkässä virrassa."
Tehtäviä
- Ihmisen sikiötä
yhdistää hänen äitiinsä vain verivirta, joka
kulkee napanuoran
välityksellä. Kuvitellaan, että jollakin muulla
planeetalla sikiötä ja
äitiä yhdistäisi myös hermosäikeistö
siten, että äidin sen aistien
tietoisuus jakautuisi äidin ja lapsen kesken samaan tapaan kuin
yksisoluisten elimistö kokonaisuudessaan. Pohtikaa mitä etuja
ja
haittoja tästä olisi esimerkiksi olosuhteiden jyrkästi
muuttuessa.
- Pohtikaa mitä
yhteiskunnallisia vaikutuksia niin sanotuilla pelastususkonnoilla
(pelastus = kuoleman jälkeinen elämä) oli a) antiikin
Roomassa b)
meidän aikanamme.
- Ihmisen aivojen
vioittuminen saattaa heikentää tai muuttaa hänen
kykyään ajatella.
Aivojen perinnöllisyystekijäin
määräämä rakenne vaikuttaa myös
merkittävästi ihmisen kykyyn ajatella. Kyky ajatella
vaikuttaa
puolestaan kykyyn tehdä siveellisiä valintoja. Keskustelkaa
siitä,
toteutuisiko oikeudenmukaisuus, jos a) oletettaisiin, että
hindulainen
sielunvaellusoppi, jonka mukaan kärsimykset tässä
elämässä ovat
seurauksia edellisissä elämissä tehdyistä pahoista
töistä, b)
kristillinen helvettioppi olisi tosi.
Optimismi
ja
pessimismi
Vasemmanpuoleinen
lasi
on
puoliksi
täysy
ja
oikeanpuoleinen
lasi
on
puoliksi
tyhjä
Päivitetty 30.4.2011
Kaupunkitarina
Psykologian opiskelija auttoi professoria hoitamaan
persoonallisuustestiä. Huoneeseen oli suunniteltu erilaista
rekvisiittaa järjestykseen arvioinnin nopeaa suorittamista varten.
Ensimmäinen henkilö astui sisään aloittaakseen
testin.
- Miltä tämä vesilasi
näyttää
sinusta?
- Se on puolityhjä.
Opiskelija kirjoitti raporttiin pessimisti. Toinen
henkilö saapui
sisään huoneeseen.
- Miltä tämä vesilasi
näyttää
sinusta?
- Se on puoliksi täysi.
Opiskelija kirjoitti raporttiin optimisti. Kolmas
henkilö saapui
sisään
huoneeseen.
- Miltä tämä vesilasi
näyttää
sinusta?
- Näyttää siltä, kuin
sinulla olisi kaksi
kertaa niin
paljon lasia,
kuin sinä tarvitset.
Opiskelija näytti täysin
ilmeettömältä ja meni
kysymään neuvoa
professorilta.
- Ai, he! professori sanoi. Minä unohdin
varoittaa
sinua insinööreistä!
Heillä ei ole persoonallisuutta.
Martin
E.
P. Seligman ja optimismi
Martin E. P. Seligman on
Pennsylvanian yliopiston psykologian
professori,
positiivisen psykologian verkoston (Positive Psychology Network)
johtaja.
Martin E.P. Seligman on väittänyt optimistien
elävän terveemmän ja
paremman elämän kuin
pessimistien. Jos suhtautuu myönteisesti, ajattelutapana
tehdä se mitä
voi tehdä sen sijaan että aina kiinnittäisi huomion
siihen mitä ei voi
tehdä, asiat etenevät. Jos suhtautuu kielteisesti kaikki
junnaa ja oma
henkinen ja fyysinen pahoinvointi sen kun lisääntyy ja
ystävät
kaikkoavat ympäriltä.
Seligman puhuu opitusta avuttomuudesta. Joillekin on tyypillistä
luovuttaa ja
lakata yrittämästä heti, kun vaikeuksia tai
vastoinkäymisiä ilmaantuu.
Hän havaitsi omissaasiakkaissaan selkeän mallin. Toistuvasta
masennuksesta kärsivien puheesta tuli aina uudelleen ilmoille: “Ei
siitä kuitenkaan mitään tule.” “Ei se ole
ennenkään onnistunut.” “Ei
kannata yrittää.”
Jos tuohon asenteeseen lisää torjuvan pessimistisen
ajattelutavan, eli
sen, että henkilö etsiiautomaattisesti kaikesta huonot
puolet eikä tee elettäkään olojen parantamiseksi,
hän kaivaa omaa
hautaansa, koska kaikille negatiivisille tuntemuksille ihmisen
mielessä on fysiologinen tuntemus kehossa. Ihminen voi siis
ajatuksen voimalla tehdä itselleen haittaa.
Seligman kertoi asiakkaastaan joka kärsi hyvin lamaannuttavasta
masennuksesta mutta oli suunnattomasta jokapäiväisestä
uupumustilastaan
huolimatta jaksanut tapetoida kotonaan. Masentuneesti hän totesi
että
työ oli epäonnistunut. Muut ihailivat tapetteja ja
ihmettelivät mitä
hän tarkoitti. Hän osoitti yhtä pientä kohtaa jossa
kuviot eivät
osuneet aivan kohdakkain kahden tapetin liitoksessa.
Millaista tuollaisen ihmisen elämä on? Kuvitelkaa että
joutuu elämään pessimistin kanssa. Hänhän
vetää muutkin synkkiin
tunnelmiin.
Myönteisesti suhtautuva valoisa ihminen sen sijaan tekee
elämästä
kevyempää, miellyttävämpää ja
tuottoisampaa. Hän levittää hyvää tahtoa
ympäristöönsäkin.
Optimismi parantaa elämän laatua.
Martin
E.
P. Seligman ja aito onnellisuus
Positiivinen psykologiakeskittyy
ihmisten vahvuuksiin heikkouksien sijaan.
Seligmanin mukaan
onnellisuutta voidaan viljellä tunnistamalla ja
käyttämällä hyväksi
ihmisissä jo valmiina olevia tunnusomaisia vahvuuksia ja
luonteenpiirteitä, kuten ystävällisyyttä,
itsenäisyyttä, huumoria,
optimismia ja anteliaisuutta.
Kääntymällä jatkuvasti näiden vahvuuksien
puoleen elämän ratkaisevilla alueilla lukijat oppivat
rakentamaan
luonnollista puskuria vastoinkäymisiä ja negatiivisten
tunteiden
kokemista varten.
Samalla he oppivat myös siirtämään
elämänsä uudelle
positiivisemmalle tasolle.Kullekin ihmiselle tunnusomaisia
vahvuuksia voidaan
kasvattaa läpi koko elämän, ja tällä
toiminnalla on suoria hyödyllisiä
seurauksia terveyteen, ihmissuhteisiin ja työuraan.
Aidon onnellisuuden keskeinen elämänmuutokseen
houkutteleva opetus on, että tunnistamalla parhaat puolet
itsessämme
voimme parantaa maailmaa ympärillämme ja saavuttaa uuden ja
kestävän
tason aidossa tyytyväisyydessä ja ilossa.
Pessimismi
Pessimismiä
ei esitellä tässä
aineistossa.
Mehän olemme kaikki
pessimistejä.
Tehtäviä
- Mitä hyötyä optimismista
saattaa olla?
- Mitä haittaa optimistista saattaa olla?
- Kuinka monta opitimstiaa tunnet?
- Miten he ovat menestyneet?
- Onko optimismi sama asia kuin itseluottamus?
Realismi
Viimeksi päivitetty 30.4.2011
Sivistyssanan
alkuperä
Tämä
sivistyssana tulee sanasta realis. Sana "reality" tarkoittaa englannin
kielessä todellisuutta. Suomennos olisi on todellismi. Seuraavassa on
käytetty suomenkielistä sanaa "todellismi".
Todellismi
taiteissa
- Kohde esitetään sellaisena, kuin se
esiintyy
tavallisessa elämässä.
- Teatterissa pyritään
yhdenmukaisuuteen todellisen
elämän kanssa.
- Maalaustyyli jossa kuva esittää
kaksiulotteisena
näkymiä, joista voi tunnistaa olioita ja tapahtumia.
- Perinteinen todellismi arvostaa kauneutta ja
taiteilijan taitoja (esimerkiksi piirustustaito).
- Tarkkatodellistinen maalaus muistuttaa
yksityiskohtaista valokuvaa.
- Kaatopaikkatodellismi keskittyy
yhteiskunnalliseen
todellisuuteen.
- Kirjallinen todellismi pyrkii
esittämään
tapahtumat
sellaisina, kuin ne esiintyvät tavallisessa
elämässä.
- Taikatodellismissa todellisen
elämän tapahtumiin
on
lisätty yliluonnollisia tapahtumia.
- Kansallissosialistinen todellismi lisäsi
tavallisiin
tapahtumiin kansallissosialistista propagandaa.
- Runollinen todellismi korosti elokuvan
kauneusarvoja.
- Valokuvatodellismi oli maalaustaidetta, joka
jäljitteli valokuvia.
- Romanttinen todellismi oli Ayn Rand'in
käsitys
kauniista taiteesta.
- Yhteiskunnallinen todellismi kuvasi
työläisiä.
- Sosialistinen todellismi lisäsi
tavallisiin
tapahtumiin kommunistipuolueen propagandaa.
Kansainvälinen
politiikka
- Puolustustodellismin mukaan sekasorto saa
valtiot
parantamaan turvallisuuttaan. Tämä lisää
epävakaisuutta.
- Vapaustodellismin mukaan on olemassa
valtioiden
yhteisö.
- Rakenteellisen todellismin
mukaankansainväliset
rakenteet rajoittavat valtioiden käyttäytymistä.
- Hyökkäävän todellismin
mukaan valtiot
käyttävät
laajentumismahdollisuuksiaan.
- Poliittisen
todellismin mukaan valtiot tavoittelevat pikemmin valtaa ja
turvallisuutta kuin siveellisten ihanteiden mukaista tilaa.
- Alikehitystodellismi väittää,
että
kolmannen maailman
valtiot ovat erityisen kiinnostuneita lyhyen aikavälin
menetyksistä.
Lainsäädäntö
- Lakitodellismi sanoo, että lait ovat
ihmisten
tekemiä
ja että niissä on inhimillisiä puutteita.
- Vasemmistotodellismi väittää,
että
rikollisuus
vaikuttaa kohtuuttomasti työväenluokkaan.
- Oikeistotodellismin mukaan rikoksia on
pyrittävä
estämään ja hallitsemaan.
Viisaustiede
- Kauneustodellisuus (Eli Siegel)
- Austraalialainen materialismi
- Kristillinen todellismi (Reinhold Niebuhr)
- Konstruktiivinen todellismi
- Cornellin yliopiston todellismi (Richard Boyd)
- Arvosteleva todellismi käsittelee
aistitiedon
tarkkuutta.
- Suora todellismi on käsitys
havaitsemisesta
- Tosioleva todellismi
- Tietotodellismi
- Alitodellismin mukaan tietoisuus ei pysty
erottamaan
todellista mielikuvituksellisesta.
- Matemaattinen todellismi
- Kohtuullinen todellismi on käsitys,
jonka mukaan ei
ole mitään todellisuutta, jossa yleiskäsitteet olisivat
olemassa.
- Mahdollisuustodellismi (David Lewis)
väittää, että
mahdolliset todellisuudet ovat yhtä todellisia kuin todellinen
todellisuus.
- Siveellinen todellismi (hyvesiveys), on
käsitys,
jonka
mukaan on olemassa tosia siveellisiä arvoja.
- Taikatodellismi on Nikolai Berdjajevin
käsitys
jumalallisen olemuksesta.
- Lapsellinen todellismi on tavallisen ihmisen
käsitys
todellisuudesta.
- Uusi todellismi väittää,
että ihminen
tietää
todellisuudesta vain epäsuorasti päättelemällä.
- Elimellinen todellismi (Alfred North
Whitehead)
- Viisaustieteellinen todellismi on
käsitys, jonka
mukaan on olemassa havaitsijasta riippumaton todellisuus.
- Platonin todellismi, jonka mukaan
yleiskäsitteet ovat
olemassa
- Puolitodellismi
väittää, että vaikka siveelliset käsitykset
ovat heijastuksia meidän
ajatustunteistamme, niistä voidaan puhua todellisuuskäsittein.
- Esittävä todellismi
väittää,
että emme voi havaita
todellisuutta suoraan.
- Tiedeellinen todellismi
väittää, että
todellisuus on
sellainen kuin tiede sen kuvaa.
- Ulottumattomuutodellismin mukaan ihmiset
ymmärtävät
käsityskykynsä rajallisuuden.
- Totuusarvoyhteystodellismi
Muita
aloja
- Masennustodellismi on käsitys, jonka
mukaan
masentuneilla on todellisuudesta parempi käsitys kuin muilla.
- Kansatieteellinen todellismi on tapa
kirjoittaa
omista kokemuksistaan ikään kuin ne olisivat ensi käden
tietoja.
- Taktinen todellismi on eräs laji
tietokonepelejä.
- Todellistinen kirjasinlaji
Siveellinen
todellismi
ja vastatodellismi
(viisaustietelijäin käyttämät
nimitykset: realismi
ja antirealismi)
Eräästä lukion oppikirjasta löytyy jaottelu:
Realismi
Arvoja on
olemassa ja niihin viittavat väitteet ovat tosia tai epätosia.
Antirealismi
Todellisuuteen ei kuulu arvoja, joten moraaliväitteet eivät
voi olla
totta.
Kolme
kirjoittajista on edennyt professoreiksi ja yksi FETOn
puheenjohtajaksi. Yksi kirjoittajista on peräti jumaluustieteen
professori. Viides kirjoittajista on pantu kouluttamaan
elämänkatsomustiedon opettajia.
Tämän kirjoittaja on kauan
sitten laittanut tähän kohtaan kirjaa kysymysmerkin, mutta
kun
kirjoittaja ei siihen aikaan tiennyt, mitä väkeä
kirjoittajat olivat,
hän ei ryhtynyt korjaamaan asiaa missään.
Lauseista löytyvät esimerkiksi seuraavat jaottelut:
- Olemassaolo - totuus/epätotuus
- Moraaliväitteet - muut väitteet
- Moraaliväitteet - todellisuus
- Arvot - totuus/epätotuus
- Arvot - moraaliväitteet
- arvot - todellisuus
Kaikkia mahdollisia merkityksiä ei ole
syytä edes
yrittää listata.
Olemassa
on kaikenlaisia muitakin lauseita kuin väitelauseita eli
propositioita.
Kuten toisaalla tässä aineistossa on esitetty, arvoja,
käskyjä,
kieltoja, velvoitteita jne. koskevia lauseita ei ole viisasta
pitää
tosina tai epätosina. Olemassaololla ja totuudella on
tekemistä
toistensa kanssa vain silloin, kun väitetään jotain
olevan olemassa.
Siitä,
että esimerkiksi arvoja on olemassa, ei voida
päätellä mitään sen
suhteen, ovatko arvoja sisältävät lauseet
sisällöltään tosia tai
epätosia.
Tämän kirjoittaja ei ole kuullut muualla kirjan
väitettä, että arvoja
ei ole olemassa.
Vaikka arvot eivät ole tosia tai epätosia, niin jokainen
kadunmies
tietää, että ne kuuluvat todellisuuteen.
Tämän
kardinaalivirheen taustalla on varmaan virheellinen käsitys
vanhoista
käsitteistä maailmankatsomus, maailmankuva ja
elämänkatsomus.
Tehtäviä
Yläkerran
Ukko
puhuu
- Pohtikaa, mitä tehdä, jos
ylioppilaskirjoituksissa
kysytään opetushallituksen opetussuunnitelmaehdotuksen
otsikkoa
"realismi".
- Pohtikaa, mitä tehdä, jos
ylioppilaskirjoituksissa
kysytään moraalista realismia ja moraalista antirealismia.
- Olisiko jumaluustieteilijän syytä
kysyä
neuvoja
"yläkerran ukolta"?
Elämänhallinnan
keinot:
yksilön
mahdollisuudet
vaikuttaa
omaan
elämäänsä,
perimän
ja
ympäristön
merkitys
Päivitetty 26.5.2011
Yksilön
elämä
Yksilön elämä on tila, joka on
jollain syntyneellä,
mutta ei vielä
kuolleella.
Mitä
elämänhallinta
on
Elämänhallinta on joukko
menetelmiä, joilla
uskonnot ja
yhteiskunnat valvovat yhteisöjen ja yksilöiden
elämää.
Yksilön pyrkimukset vaikuttaa omaan
elämäänsä ovat myös
elämänhallintaa.

Suomessa
elämänhallinnasta päättävät
evankelis-luterilaisen kirkon lisäksi
mm.
valtioneuvosto, eduskunta, ministeriöt, ylihallitukset ja kunnat.
Yksilöiden elämää
hallitsevat erityisesti
perhe, koulut,
työnantajat, verottaja jne.
Kolme
kovaa
komentajaa

Pandoran
lipas
Uskonnollinen
elämänhallinta
Suomessa
Evankelis-luterilainen kirkko hallitsee
yksilöiden
elämää mm. seuraavilla menetelmillä:

- Kristillisen siveyden noudattaminen on
Taivaaseen
pääsyn ehto (2. Piet. 1:6-8)
- Pappi kastaa vastasyntyneen lapsen
pään
vedellä ja
pitää uskonnolliset juhlamenot.
- Päivähoidossa
evankelis-luterilainen uskonto vaikuttaa ainakin jouluna ja
pääsiäisenä, mutta eräillä
paikkakunnillla jopa ruokarukouksilla.
- Kouluissa
evankelis-luterilaiset vaikuttavat muutoin samaan tapaan kuin
päivähoidossa, mutta lisäksi kouluissa esikoulusta
lukioon on suuri
tuntimäärä oman uskonnon opetusta.
- Viisitoistavuotiaat kirkon jäsenet
käyvät
evankelis-luterilaisen
rippikoulun, jonka tarkoitus on saada
välinpitämättömät nuoret uskoon.
- Asevelvollisuuteen liittyy monenlaista
hartaudenahrjoitusta papin johdolla.
- Kirkolliset häät ja avioliiton
siunaaminen (jos
toinen puoliso ei kuulu kirkkoon) ovat uskonnollinen tilaisuus.
- Sairaaloissa, vankiloissa ja jopa
korkeakouluissa on
evankelis-luterilaista uskonnollista toimintaa.
- Usein jopa ateisteja haudataan
evankelis-luterilaisin
kirkonmenoin.
Edellä
oleva lista sisälsi tilan puutten vuoksi vain joitakin niistä
lukuisista menetelmistä, joilla evankelis-luterilainen kirkko
hallitsee
Suomen kansalaisten elämää.
Eräitä
lakeja,
joilla
hallitaan
Suomen
kansalaisten
elämää
Elämänhallinta on tavoitteena
neljässä,
viidessä laissa.
- Asetus lääkinnällisestä
kuntoutuksesta
(1015/1991) 3
§ 1 mom.
(Lääkinnällisen kuntoutuksen palvelut)
"Lääkinnällisellä kuntoutuksella
pyritään parantamaan ja ylläpitämään
kuntoutujan fyysistä, psyykkistä
ja sosiaalista toimintakykyä sekä edistämään
ja tukemaan hänen
elämäntilanteensa hallintaa ja hänen
itsenäistä suoriutumistaan
päivittäisissä toiminnoissa."
- Laki kuntouttavasta
työtoiminnasta
(189/2001) 2 § (Määritelmät) "1)
aktivointisuunnitelmalla tarkoitetaan
pitkään työttömänä olleelle
henkilölle työllistymisedellytysten ja
elämänhallinnan parantamiseksi laadittavaa suunnitelmaa,
jonka
työvoimatoimisto ja kunta laativat yhdessä henkilön
kanssa; 2)
kuntouttavalla työtoiminnalla kunnan
järjestämää toimintaa, jonka
tarkoitus on parantaa henkilön elämänhallintaa sekä
luoda edellytyksiä
työllistymiselle, ja jossa ei synny virkasuhdetta eikä
työsuhdetta
henkilön ja toimintaa järjestävän tai toteuttavan
tahon välille."
- Laki säilöön otettujen
ulkomaalaisten kohteluista ja
säilöönottoyksiköstä (116/2002) 14 §
Toimintakyvyn tukeminen) "Ulkomaalaiselle järjestetään
säilöönottoyksikön oloihin soveltuvaa
elämänhallintaa tukevaa toimintaa
sekä mahdollisuus tiedotusvälineiden seuraamiseen ja
kirjastopalvelujen
käyttöön."
- Laki nuorisorangaistuksesta (1196/2004) 3
§
(Nuorisorangaistuksen
tukitoimet) "Nuorisorangaistuksen täytäntöönpano
sekä tuomitun
elämänhallintaa ja rangaistuksen suorittamista
edistävät tukitoimet on
sovitettava yhteen."
- Vankeuslaki
(767/2005) 2 § (Vankeuden täytäntöönpanon
tavoite) "Vankeuden
täytäntöönpanon tavoitteena on lisätä
vangin valmiuksia rikoksettomaan
elämäntapaan edistämällä vangin
elämänhallintaa ja sijoittumista
yhteiskuntaan sekä estää rikosten tekeminen
rangaistusaikana."
Yksilöiden
elämänhallinta
Sikojen
elämänhallinta
Koska
ihmisten, varsinkin pienten lasten, käyttäminen
elämänhallintaa
koskevissa tutkimuksissa ei ole nykyään mahdollista
entisessä
laajuudessa (esimerkiksi ns. ruumiillinen kuritus on kielletty lailla),
koe-eläiminä on hyvällä menestyksellä
käytetty sikoja.
Pienten
lasten ja sikojen käytös on
elämänhallintatilanteissa niin samanlaista,
että sikoja tutkimalla on saatu selville merkittäviä
tuloksia.
Ihmisten
itsehallinta
Ihmislasten itsehallinta on
vähäisempää kuin
aikuisten, koska lapsi ei
ole vielä sisäistänyt yhteisönsä vaatimuksia
ja arvoja.
Toisaalla
tässä aineistossa on käsitelty Lawrence Kohlbergin
käsitystä
ihmisyksilön siveellisestä kasvusta. Kohlbergin
käsityksen mukaan
yksiön oma harkinta itse asiassa vähenee lapsen kasvaessa
nuoreksi ja
palaa jossain määrin aikuisiällä.
Suurin osa ihmisistä jää siveellisessä
kehityksessä alemille
kehitysasteille.
Yhdysvallat
Yhdysvalloissa
itsehallinta suuntautuu erityisesti
päämäärähakuiseen tuottavuuteen, ja
itsevarmuuteen. Viime aikoina amerikkalaisten
säästäväisyys on laskenut
ja itsehallinta on suuntautunut ulkoisiin asioihin kuten
painonhallintaan.
Itä-Aasia
Itä-Aasiassa
itsehallinta
suuntautuu erityisesti joustavuuteen, inostumiseen,
luottamukseen ja sitoutumattomuuteen.
Japanissa
panostetaan ryhmän menestykseen. Yhteisön pitkän
aikavälin menstys
asetetaan yksilön menestyksen edelle. Kolututuksessa
keskitytään
pikemmin arvosanoihin kuin itse koulutustapahtumaan.
Voidaanko
itsehallintaa
kehittää
Harjoituksen
aikana itsehallinta paranee, mutta myöhemmin itsehallinta saattaa
laskea jopa sellaisilla alueilla, joita ei ole harjoiteltu.
Taipumus
itsehallintaan on varmasti periytyvä, mutta useimmat ihmiset
pystyvät
kehittämään itsehallintaa kaikkein
välttämättömimmissä asioissa.
Itsehallinnalla
on
myönteisiä vaikutuksia
Itsehallintalla on
myönteisä vaikutuksia esimerkiksi onnellisuuteen,
sopeutumiskykyyn jne.
Itsehallintaon rajallista
On erittäin
harvinaista, että ihminen pystyy hallitsemaan itsensä
kaikissa
tilanteissa.
Yllykkeiden hallinta
Erityisesti erilaisten
yllykkeiden hallintaa lapsi oppii aikuistuessaan, jotkut enemmän,
jotkut vähemmän.
Yllykkeiden
hallinta saattaa olla heikentynyt erilaisista sairauksista,
perinnöllisistä luonteenpiirteistä (esimerkiksi
sosiopatia),
riippuvuuksista (tupakka, alkoholi, huumeet, seksi jne.),
syömishäiriöistä yms. johtuen.
Itsehallinnan menetelmiä
(B. F Skinner)
- aineellisten tapahtumien hallinta
- yllykkeiden hallinta
- tyydyttyneisyyden hallinta
- ajatustunteiden (emootioiden) hallinta
- vastenmielisyyksien hallinta
- lääkkeet (esim.
mielialalääkkeet)
- toimintojen ehdollistaminen
- itserangaistukset
- jotain muuta tekeminen
Suomalaisia tutkimuksia
Elämänhallintaa
kuntoutuksessa
ja sosiaali- ja
terveyspolitiikassa pohtivat Raimo Raitasalon Elämänhallinta
sosiaalipolitiikan
tavoitteena ja Aila Järvikosken
väitöskirja Vajaakuntoisuudesta
elämänhallintaan?
Kuntoutuksen viitekehysten ja toimintamallien tarkastelu.
Tehtäviä
- Selvitä, missä iässä
naiset
tavallisesti synyttävät.
- Kuinka monta lasta suomalaisella naisella on
nykyään
keskimäärin?
- Kuinka suuri osa lapsista syntyy
avioliitossa,
avoliitossa ja näiden kahden ulkopuolella?
- Kuinka suuri osa naisista saa lapsia yhden
miehen,
kahden miehen tai usemamman miehen kanssa?
- Kuinka suuri osa miehistä saa lapsia
yhden naisen,
kahden naisen, useamman naisen kanssa?
- Kuinka suuri osa naisista ei saa lapsia
ollenkaan?
- Kuinka suuri osa miehistä ei saa lapsia
ollenkaan?
- Onko kaksosilla aina sama isä?
- Kuinka suuri osa lapsista syntyy kuolleena?
- Pohdi, mitä elämäsi asioita
hallitset hyvin
ja mitä
asioita hallitset huonosti.
- Voiko raha auttaa yksilön
elämänhallinnassa?
- Missä asioissa aiot parantaa
elämänhallintaasi?
- Onko sinua joskus kaduttanut se, että
teit jotain?
- Onko sinua joskus kaduttanut se, että
jätit
tekemättä
jotain?
- Milla tavalla evankelis-luterilainen kirkko
vaikuttaa
sinun elämääsi?
- Millä tavalla koulu vaikuttaa sinun
elämääsi?
- Millä tavalla ystäväsi
vaikuttavat sinun
elämääsi?
- Millä tavalla vihollisesti vaikuttavat
sinun
elämääsi?
- Millä tavalla perheesi vaikuttaa sinun
elämääsi.
- Mitä ovat yksilön mahdollisuudet
vaikuttaa omaan
elämäänsä a) Suomessa b) Iranissa?
- Millä tavalla evankelis-luterilainen
kirkko vaikuttaa
ateistien elämänhallintaan?
Perimän
merkitys
Päivitetty 24.5.2011
Ohjaako
ihmistä
perinnöllisyys
vai kasvatus
Kysymyksiä
- Syntyykö ihminen
ilman perinnöllisiä taipumuksia vai onko
hänellä runsaasti
perinnöllisiä taipumuksia?
- Jos ihmisellä on
perinnöllisiä taipumuksia, voiko kasvatus muuttaa niitä,
ja jos voi,
missä määrin?
- Vapauttavatko
perintötekijät ihmisen tekojensa vastuusta?
- Mitä seurauksia on
siitä, jos lapsi kasvaa ilman ohjausta (eli vapaasti)?
On sanottu, että näistä
kysymyksistä on paljon
uskomuksia ja vähän
tietoa.
Perintötekijöiden ja niiden määrän tarkastelu
ei auta vastaamaan näihin
kysymyksiin.
Kemian ilmiöistä ei voida ihmisen nykytietämyksellä
päätellä ihmisen henkisiä ominaisuuksia ja niiden
kehitystä.
Nämä
ominaisuudet eivät sellaisenaan periydy, koska tapa,
millä ne
ilmenevät, riippuu kasvatuksesta ja muista
ympäristötekijöistä.
Omalta osaltaan perinnöllisyys määrää
henkisiä ja yhteisöllisiä
ominaisuuksia.
Perinnöllinen
vaihtelu
Perinnöllinen vaihtelu on luonnonvalinnan
toteutumisehto.
Perinnöllisyyden merkitystä on arvioitava
tutkimalla,
missä määrin yksilöiden välinen vaihtelu
väestössä ja yhteisössä
riippuu eritellysti ympäristö- ja
perintötekijöistä.
Identtiset
kaksoset
Periytyvyys on vaihtelusta se osa, joka riippuu
perintötekijöistä.
Samanmunaisilla (eli identtisillä) erilleen
adoptoiduilla kaksosilla
perinnöllisyyden osuus on suurimmillaan. Vastaavasti
vanhempien kanssa
yhteisen ympäristövaikutuksen osuus on silloin
pienimmillnä.
Vaikutusmallit
Nykyisin tarkastellaan vaikutusmalleja, joissa
havaitun
kokonaisvaihtelun osatekijöinä ovat erilaiset
ympäristö- ja
perintötekijät, erilaiset sukulaisuussuhteet ja eri
tutkimusten
tulokset.
Ympäristötekijöitä ovat erikseen yhteiset
tekijät, kuten
vertailtujen yhteinen koti sekä vastaava kasvatus ja tulotaso, ja
jakamattomat tekijät, kuten adoptiokoti ja -vanhemmat
sekä
onnettomuudet ja toveruussuhteet
T. J. Bouchard ja M. McGue (Journal of Neurobiology 54: 4-45, 2003,
nimiä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ovat koonneet
yhteen
suuren määrän käyttäytymisen
perinnöllisyyttä koskevia
tutkimustuloksia. He tarkastelevat viittä henkisten
ominaisuuksien
ryhmää:
- älykkyystesteillä arvioidut
tiedolliset kyvyt,
- testeillä arvioidut
luonteenpiirteet,
- yhteisölliset asenteet,
- kiinnostuksen kohteet ja
- henkisen toiminnan häiriöt.
Perintötekijöillä
on
huomattava
vaikutus
Tutkimuksen mukaan perinnöllisyydellä on
huomattava
vaikutus kaikkien
mainittujen henkisten ominaisuuksien vaihteluun. Vanhempien
ja kodin
osuus ympäristövaikutuksista on huomattava vain lapsilla
eikä nuorilla
ja aikuisilla.
Yleisälykkyys
Testattavan yleisälykkyyden
periytyvyydestä on julkaistu
jo ainakin
useita satoja tutkimuksia, joten iän vaikutus saadaan niistä
luotettavasti esille.
Useat tutkimukset osoittavat, että alle 5
-vuotiaalla vanhempien kanssa jaettu
ympäristövaikutus
(kotiympäristö) voi selittää koko vaihtelusta 60
prosenttia.
Vaikutus
vähenee kuitenkin iän mukana ja on enää 0-5
prosentin luokkaa yli
12-vuotiailla.
Samalla perinnöllisyyden osuus vaihtelusta nousee 20
prosentista 70-80 prosenttiin, jolle tasolle se jää.
Jakamattoman
ympäristön osuudeksi jää 20-30 prosenttia
Henkilökohtaiset
luonteenpiirteet
Eri persoonallisuustekijöiden
(esimerkiksi ulospäin
suuntautuneisuus,
ahdistuneisuus, omantunnontarkkuus) periytyvyys on 40-55
prosenttia.
Yhteisölliset
asenteet
Yhteisöllisissä asenteissa
(esimerkiksi asenteiden
jyrkkyys eli
radikalismi ja kovuus eli autoritaarisuus) perinnöllisyyden
osuus
vaihtelusta on 55-70 prosenttia.
Kiinnostuksen
kohteet
Kiinnostuksen kohteissa
(esimerkiksi yrittäminen, sosiaalityö, ihmiset - esineet,
asiat -
ajatukset) perinnällisyyden oauus vaihtelusta on 25-50 prosenttia.
Alttius
mielialahäiriöihin
Alttius henkisten toimintojen
häiriöille periytyy
voimakkaasti.
Vakavien mielialahäiriöiden (esimerkiksi skitsofrenian,
tarkkaavaisuushäiriön, autismin ja Touretten syndrooman,
näitä
käsitteitä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa)
alttiuden
periytyvyys on jopa 80 prosenttia, alkoholismin 50-60 prosenttia ja
kannabisriippuvuuden sekä lievempien
mielialahäiriöiden 40 prosenttia.
Mistä
yksilön
ominaisuudet riippuvat
Eräs vastaus alun kysymyksiin on, että ihmisen ominaisuudet
riippuvat
sekä perintötekijöistä että
ympäristöstä. Esimerkiksi kasvatus ja
elinolosuhteet vaikuttavat ihmisen ominaisuuksiin.
Yksilöllä voi syntyessään olla huonot
elinolosuhteet, mutta
lopputuloksiin voidaan vaikuttaa kasvatuksella ja muilla
ympäristötekijöillä.
Ikätoverien arvostuksella ja sosiaalisilla
vaatimuksilla saattaa olla suuri ympäristövaikutus ihmisen
ominaisuuksiin ja niiden ilmenemiseen aikuisiääss.
Teot
eivät
periydy, taipumukset periytyvät
Teot eivät periydy, taipumukset ja
alttiudet periytyvät.
Tekoihin
voidaan vaikuttaa tiedoilla, palkkioilla ja rangaistuksilla.
Tarkkaavaisuushäiriö
On mm.
todettu, että puolella rikoksen tehneistä vangeista on
tarkkaavaisuushäiriö.
Monet ovat sitä mieltä, että
tarkkaavaisuushäiriön vahva perinnöllisyys ei
kuitenkaan vapauta
rikollista ainakaan kokonaan tekojensa vastuusta
Yleisen käsityksen
mukaan häntä on rangaistu teosta eikä
tarkkaavaisuushäiriöstä, joka
on voinut osaltaan ajaa hänet rikoksiin.
Eduskunnan
ihmiskäsityksen
pitäisi olla tosi
Jotta lait, säännöt ja
toimenpiteet olisivat
tavoitteitaan vastaavia,
laatijoiden ja toimeenpanijoiden ihmiskäsityksen pitäisi olla
mahdollisimman tosi. Tällöin osataan parhaiten
ennakoida, miten
epätoivottuja tekoja ja käyttäytymistä
pitäisi ehkäistä ja
epätoivottuja poikkeavuuksia kuntouttaa.
Tehtäviä
- Miten toveripiirin
mielipiteet ovat vaikuttaneet sinuun?
- Miten sinun
mielipiteesi ovat vaikuttaneet tovereihisi?
- Ovatko vanhempiesi
mielipiteet vaikuttaneet sinuun?
- Mitä
yhtäläisyyksiä ja eroja tunnistat vanhempiesi ja itsesi
luonteenpiirteiden välillä?
- Miten opettajien
mielipiteet ovat vaikuttaneet sinuun?
- Miten sinun
mielipiteesi ovat vaikuttaneet opettajiisi?
- Ottakaa selvää siitä,
mitä tarkoittaa autoritaarisuus. Miten sitä mitataan?
Lisälukemista:
Aivojen
välittäjäaineet
Miksi
ihminen ajattelee hitaasti
Sähköinen johtuminen on varsin
hidasta, ja
nopeat heijasteet
(refleksit) eivät voisi toimia pelkästään siihen
perustuen.
Hermosolujen välinen tiedon siirto on usein kemiallista.
Informaatio
kulkee hermosolusta toiseen (tai rauhas- / lihassoluun)
hermosolujen
välisen raon ylittävien välittäjäaineiden
avulla. Välittäjäaineet ovat
solun ulkoisia viestejä, ja ne vastaavat muiden järjestelmien
hormoneja.
Välittäjäaineen
toiminta
Hermosolun rakenteesta johtuen
välittäjäaineen vaikutus
ei leviä
merkittävästi hermosolun ulkopuolelle.
Välittäjä vapautuu hermosolujen
välisen liitoksen kalvolta, kulkee hermosolujen välisen raon
yli ja
sitoutuu erikoistuneeseen vastaanottajaan.
Ns. sähköisissä
hermosoluissa virta kulkee suoraan solusta toiseen liitosten kautta.
Millaisia
välittäjäaineet ovat
Välittäjien kemiallinen rakenne
on kirjava, se
ulottuu
yksinkertaisista
aineista (esimerkiksi katekoliamiinit), mutkikkaisiin (esimerkiksi
aminohappoihin kuten GABA ja aminohappoketjuihin kuten takykiniinit tai
opioidit).
Jotta aine luokiteltaisiin välittäjäaineeksi sen tulee
täyttää
seuraavat ehdot:
- Ainetta tuotetaan
ja varastoidaan hermosolussa.
- Sopiva heräte
vapauttaa sitä hermosolujen välisestä liitoksesta.
- Aineen suora
lisäys hermosolun kalvolle aiheuttaa saman vaikutuksen kuin
hermosolun
heräte.
- Käsittely, joka
kohdistuu joko suoraan aineen vaikutuksiin tai hermosolun
ärsytyksen
vaikutuksiin, aiheuttaa vastaavat seuraukset.
Välitys
on yksisuuntaista
Välitys on yksisuuntaista:
välittäjäaine vapautuu
hermosolujen
välisestä liitoksesta ja vaikuttaa vastaanottajaan.
Ihmiselle
elintärkeistä alkuaineista näissä tapahtumissa ovat
mukana mm.
- natrium
ja kloori (ruokasuola),
- kalium
(välttämätön, mutta
suurina
määrinä
tappava, käytetty Texasissa teloituksiin)
- kalsium (jota on kalkissa ja
luustossa) ja
- magnesium (hyvin kevyt mutta
paloherkkä
metalli),
joiden
varatut hiukkaset (ionit, anioni on negatiivisesti varautunut ioni,
kationi on positiivisesti varautunut ioni) johtavat nesteessä
sähköä.
Muisti
ja oppiminen
Muistin ja oppimisen keskeisiin
mekanismeihin kuuluva
pitkäkestoinen
tilan muutos perustuu tiettyjen aivojen hermosolujen korkeajaksoisiin
herätteisiin.
Se johtaa hermosolujen välisten liitosten
tiedonvälityksen tehostumiseen, joka kestää
päivistä viikkoihin.
Solun
toiminta ja rakenne voivat tällöin muuttua.
Biologiset
muuntajat
Hermosolujen välisiä liitoksia
on kutsuttu
biologisiksi
muuntajiksi.
Ne
muuntavat hermosolujen sähköisen energian niiden
kemialliseksi
energiaksi.
Tämä käsittää välittäjäaineen
tuoton, varastoinnin,
vapautumisen hermosolujen väliseen rakoon ja sitoutumisen
vastaanottajiin.
Vaikutuksen lyhytkestoisuus varmistetaan poistamalla
välittäjäaine nopeasti hermosolujen välisten
liitosten raosta
hajottamalla, muuntamalla tai takaisinotolla.
Kaikkia näitä
vaiheita
voidaan käsitellä lääkkeillä.
Sama
hermosolu voi tuttaa useita välittäjäaineita
Välittäjäaineiden
kemiallinen rakenne on
vaihteleva.
Toiset niistä
osallistuvat vain hermosolujen välisten liitosten väliseen
toimintaan.
Moni on myös hormoni. Käsityksestä että kukin
hermosolu tuottaa vain
yhtä välittäjäainetta on jouduttu luopumaan.
Useimmat elleivät kaikki
hermosolut näyttävät tuottavan ainakin kahta
välittäjäainetta.
Välittäjä-aineiden
pitoisuudet
riippuvat
niiden
takaisinotosta
Välittäjäaineiden
vaikutuksen keston
tärkeimpiä määrääjiä on niiden
takaisinotto.
Tähän mekanismiin osallistuu suurikokoisia
välittäjävalkuaisaineita, joita on tähän
mennessä tunnistettu ainakin
kaksi perhettä.
Toinen perustuu samanaikaiseen siirtoon natrium- ja
kloridi-ionien kanssa, toinen natrium- ja kaliumionien vaihtoon.
Katekoliamiinien, GABAn, serotoniinin ja glysiinin takaisinotto
perustuu edelliseen.
Glutamaatin takaisinotto perustuu jälkimmäiseen.
Masennuslääkkeet
perustuvat
mm.
serotoniinin
takaisinoton
estoon
Takaisinoton muuntelu on tärkeä
lääkkeiden
vaikutuskohde. Mm. nykyään
yleisimmin käytetyt masennuslääkkeet perustuvat
serotoniinin
takaisinoton estoon.
Lähes kaikille välittäjäaineille on löydetty
useita vastaanottajia,
joiden rakenne, esiintyminen ja viestintämekanismit eroavat
toisistaan.
Tämä moninkertaistaa välittäjäaineiden
mahdollisten soluvaikutusten
määrän. Se myös antaa suuremman mahdollisuuden
vaikutusten
valikoituvuuteen.
Vastaanottajia on lisäksi löydetty paitsi
vastaanottajasoluista myös
lähettäjäsoluista. Nämä
näyttävät osallistuvan palautesäätelyyn
(negatiiviseen takaisinkytkentään, kybernetiikan
käsite), joka estää välittäjän
vapautumista. Vastaanottajat ovat
jaoteltavissa toimintamekanisminsa mukaan.
Asetyylikoliini
Asetyylikoliini on pitkään
tunnettu ja ehkä
eniten
tutkittu hermoston
välittäjäaine.
Se muodostuu koliinista ja asetaatista.
Vastaanottajat
on totutusti jaettu kahteen päätyyppiin, nikotiini- ja
muskariinivastaanottajiin.
Sekä muskariini- että
nikotiinivastaanottajia esiintyy runsaasti aivoissa.
Noradrenaliini
ja adrenaliini
Aivoissa on sekä noradrenaliini-
että
adrenaliinihermosoluja.
Adrenaliini on myös lisämunuaisen ytimen erittämä
hormoni.
Noradrenaliini syntyy dopamiinin avulla tyrosiinista, ja adrenaliini on
noradrenaliinin johdannainen.
Noradrenaliini poistetaan hermosolujen
raosta kolmella mekanismilla: vastaanotolla, takaisinotolla ja
muuntamalla.
Takaisinotto on näistä tärkein. Adrenaliini ja
noradrenaliini muunnetaan kahdella entsyymillä,
monoamiinioksidaasilla
(MAO) ja katekoliometyylitransferaasilla (COMT).
MAO - estäjiä
käytetään masennuslääkkeinä.
Vastaanottajiin vaikuttavia aineita
käytetään lääkkeinä.
Dopamiini
Dopamiini on välittäjäaine
aivoissa ja
myös
muualla.
Se muodostuu
tyrosiinista samaan tapaan kuin noradrenaliini ja adrenaliini.
Sitä
hajottavat myös samat entsyymit, MAO ja COMT.
Dopamiinilla on erityinen
natrium- ja kloridi-ioneista riippuvainen takaisinotto hermosolujen
raosta lähettäviin hermosoluihin.
Dopamiinilla on runsaasti vastaanottajia, joista voidaan erottaa
alatyyppejä.
Ei siis ole kumma, että dopamiinin puute ilmenee Parkinsonin tautina
ja sen ylimäärä esimerkiksi positiivisena
skitsofreniana (eli positiivisena jakomielitautina,
positiiviselle
skitsofrenialle ovat ominaisia levottomuus, vainoharhaisuus ja
harha-aistimukset) tai
taipumuksena uskonnollisuuteen.
Serotoniini
Serotoniinia (5-hydroksitryptamiinia,
5-HT) esiintyy
kohtalaisia
määriä
aivoissa ja runsaasti ruuansulatuskanavassa ja verihiutaleissa.
Se
muodostuu tryptofaanista.
Erityksen jälkeen se poistetaan nopeasti
hermosolujen välisestä raosta tehokkaalla takaisinotolla ja
muuntamalla
5-hydroksi-indolietikkahapoksi (5-HIAA).
Reaktion katalysaattorina
(katalysaattori on aine joka edistää kemiallista reaktiota
osallistumatta siihen) toimii MAO.
Serotoniini vaikuttaa hermosolujen toimintaan joko
lähettäjänä tai
vastaanottajana. Tähän mennessä on tunnistettu ainakin
seitsemän
serotoniinin vastaanottajaa, joista suurin osa on kytketty
erääseen
valkuaisaineeseen (G-proteiiniin). Vastaanottajat jakautuvat vielä
alaluokkiin, joten ei ole ihme, että serotoniinin
määrällä aivoissa on
hyvin monenlaisia vaikutuksia.
Serotoniini vaikuttaa esimerkiksi uni-valverytmin,
kivuntunnon, ajatustuntueiden
(emootioiden), mielialan
ja umpirauhasten
toimintojen säätelyyn.
Alentunutta aivojen
serotoniinitoimintaa pidetään yhtenä masennuksen
keskeisistä syistä.
Serotoniinin takaisinoton estäjät ovat tehokkaita
masennuslääkkeitä. Uudet tehokkaat (ja kalliit)
migreenilääkkeet
vaikuttavat serotoniinin vastaanottajiin.
Kipukynnystä nostetaan
vanhalla masennuslääkkeellä (amitriptyliini, joka
vaikuttaa sekä
serotoniinin että dopamiinin määrään).
Täsmälääkkeet
Täsmälääkkeiden
kehitys
äkkipikaiseen
väkivaltaisuuteen on myös
pitkällä.
Ensi sijassa käyttöön ovat tulossa serotoniinin
vastaanottajiin liittyvät valmisteet, jotka ovat
eläinkokeissa
osoittautuneet tehokkaiksi ja joita on alustavasti kokeiltu myös
ihmisillä.
Tällä hetkellä parhaat käytössä olevat
lääkkeet
äkkipikaiseen väkivaltaisuuteen ovat
masennuslääkkeinä käytettyjä
serotoniinin takaisinoton estäjiä.
Monityydyttämättömät
kalahapot
Myös tietyt ravintotekijät
(monityydyttämättömät kalahapot, erityisesti
muunneltu muoto E-EPA, EPA = eikosapentaeenihappo, joka on
melko kallista, mutta jota voi ostaa luontaistuotekaupoista), joita on
hermosolujen kalvoissa ja veressä, voivat auttaa
väkivaltaisuuden
hoidossa ja ennaltaehkäisyssä.
Ne vaikuttavat serotoniinin
vapautumiseen aivojen hermosolujen pinnalta, jossa niitä
yleensä on
samassa suhteessa kuin veressäkin.
Tätä selvitetään tapaväkivaltaisiin
miehiin suuntautuvalla hoidollisilla kaksoissokkotutkimiksella
Yhdysvalloissa.
Tasapaino
Kun serotoniinin takaisinoton
estäjät saattavat
vaikuttaa
dopamiinitasapainoon, monityydyttämättömät
kalahapot (erityisesti
muunnettu muoto E-EPA, EPA = eikosapentaeenihappo) muuttavat
serotoniinin ja dopamiinin määriä tasapainoisemmin.
Kokeita E-EPAN:n
vaikutuksistaaivojen välittäjäaineiden
toimintahäiriöihin
tehdään eri puolilla maailmaa.
Alkoholistien
hoito
Serotoniinin takaisinoton
estäjillä on
merkitystä
myös alkoholistien
hoidossa. Viime aikoina on arvosteltu serotoniinin takaisinoton
estäjien käyttöä vanhusten hoidossa. On sanottu,
että monet vanhukset
ovat pikemmin yksinäisiä kuin masentuneita.
Histamiini
Histamiini muodostuu ns.
dekarboksylaatiolla
histidiinista. Aivoissa
histamiinivaikutteisten hermosolujen runko-osat sijaitsevat
hypotalamuksessa, josta hermosolujen haarakkeet leviävät eri
puolille
aivoja.
Histamiinille tunnetaan kolme vastaanottajaa, jotka kaikki on kytketty
valkuaisaineisiin (G-proteiineihin).
Ensimmäistä vastaanottajatyyppiä esiintyy runsaasti
aivokuorella,
tyvitumakkeissa ja hippokampuksessa. Ne liittyvät mm. vireystilan
säätelyyn.
Allergia
ja matkapahoinvointi
Allergiassa käytetyt perinteiset
antihistamiinit ovat
ensimmäisen vastaanottajatyypin salpaajia, ja niille on ominaista
väsyttävä vaikutus. Niitä on käytetty
myös matkapahoinvoinnin hoitoon.
Mahahaava
Toisen tyypin vastaanottajien salpaajat
ovat
tärkeimpiä maha-
ja
pohjukkaissuolihaavalääkkeitä, koska ne
vähentävät tehokkaasti
mahahapon muodostumista ja eritystä. Näitä
vastaanottajia esiintyy
aivoissa mm. tyvitumakkeissa.
Kolmannen vastaanottajan toiminta säätelee histamiinin
muodostumista ja
eritystä.
Glutamaatti
Glutamaatti on keskushermoston
merkittävin
ärsyttävä (eksitoiva)
välittäjäaine (vastaa 75 %:sta aivojen
ärsyttävästä välityksestä).
Glutamaatti muodostuu ketoglutaraatista. Sille on todettu toimivaa
takaisinottoa sekä lähettäviin hermosoluihin että
hermotukikudossoluihin.
Glutamaattivastaanottajia on kahta tyyppiä:
ionikanavavastaanottajat ja valkuaisainekytkentäiset
(G-proteiinikytkentäiset). Nämä jakautuvat lukuisiin
alatyyppeihin.
Ionikanavavastaanottajat jaetaan N-metyyli-D-aspartaatti- (NMDA),
amino-hydroksimetyyli-isoksatsoli-propionihappo ja
kainaattivastaanottajiin niitä aktivoivien glutamaattiyhdisteiden
mukaan.
Kukin vastaanottaja koostuu viidestä alayksiköstä.
Järjestelmän
monimutkaisuutta lisää vielä alayksiköissä
todettu moninaisuus, joka
perustuu useisiin perintötekijöihin.
Tavallisimmin
N-metyyli-D-aspartaatti (NMDA) - vastaanottajat ovat kationikanavia
(ionit ovat kationeja tai anioneja, anioni on negatiivisesti varautunut
ioni, kationi on positiivisesti varautunut ioni), jotka
läpäisevät
natrium, kalium ja kalsium -ioneja.
Aktivoituminen edellyttää glysiinin
sitoutumisen (eri paikkaan kuin glutamaatti).
Magnesium puolestaan tukkii kanavan. N-metyyli-D-aspartaatti (NMDA) -
vastaanottajien salpaus johtaa usein vaikeisiin sivuvaikutuksiin.
Esimerkiksi nukutuksessa käytetty ketamiini saattaa aiheuttaa jopa
aistiharhoja.
Alkoholi
ja muistihäiriöt
Alkoholi estää erityisesti
N-metyyli-D-aspartaatti (NMDA)
- vastaanottajien toimintaa. Hippokampuksen N-metyyli-D-aspartaatti
(NMDA) -vastaanottajien salpaus häiritsee muistille keskeisen
pitkäaikaisen muutoksen muodostumista.
Nämä vastaanottajat näyttävät
olevan keskeisiä muistin mekanismissa.
Amino-hydroksimetyyli-isoksatsoli-propionihappo- ja
kainaattivastaanottajat ovat pääasiassa kationien kanavia
(natriumioni
sisään ja kaliumioni ulos). Niiden toimintaa tunnetaan
vielä
puutteellisesti.
Liikkeiden
säätely ja oppiminen
Ns. metabotrooppisia vastaanottajia on
tunnistettu ainakin
11
tyyppiä.
Niitä esiintyy sekä lähettävinä että
vastaanottajina kaikkialla
keskushermostossa. Niillä on tärkeä tehtävä
hermosolujen
muotoutumisessa, erityisesti hippokampuksessa ja pikkuaivoissa. Niiden
arvellaan osallistuvan liikkeiden säätelyyn ja oppimisen
mekanismeihin.
Negatiivinen
ja tiedollinen skitsofrenia
Glutamiina pidetään
nykyään
tärkeimpänä välittäjäaineena
negatiivisessa ja tiedollisessa (kognitiivisessa) skitsofreniassa
(jakomielitaudissa, Science 1 / 2004).
Negatiivisen ja tiedollisen
skitsofrenian tyypillisiä piirteitä ovat piittaamattomuus
ympäristöstä
(autismi), emotionaalinen syrjään vetäytyminen
(ambivalenssi), tylsä
naaman ilme, asiasta toiseen hyppiminen, aloitekyvyn puute, sekava
puhe, vaikeus kertoa tapahtumista ja liikkeiden hitaus.
Kyseessä on
glutamiinin vajaus, ja sen parantamiseen etsitään uusia
lääkkeitä.
Myös kalaöljyjen rasvahappojen (erityisesti E-EPA,
ethyl-eicosapentaenoate) merkitystä tutkitaan.
GABA
Gamma-aminovoihappo (gamma-aminobutyric
acid, GABA) on
keskushermoston
tärkein estävä välittäjäaine.
Keskushermoston hermopäätteistä n. 20 %
on GABA -vaikutteisia. GABA muodostuu glutamaatin dekarboksylaatiolla.
Sen vaikutus hermosolun päätteessä loppuu
natriumioneista riippuvaisten
kuljetusjärjestelmien välittämään
takaisinottoon lähettäviin
hermosoluihin ja hermotukikudossoluihin.
Epilepsian
hoito
GABA hajoaa solun sisällä
(mitokondrioissa) GABA
-
ketoglutaraattitransaminaasin (GABA-T) katalysoimana meripihkahapon
aldehydiksi. Kyseisen entsyymin estoa (mm. vigabatriinilla)
käytetään
epilepsian hoidossa aivojen GABA- pitoisuuden nostamiseksi.
GABA- vastaanottajat muistuttavat rakenteeltaan
glutamaattivastaanottajia. Ne voidaan luokitella kolmeen
päätyyppiin:
GABAA- ja GABAC (ionotrooppiset) ja GABAB- (metabotrooppiset)
vastaanottajat. GABAA ja GABAC- vastaanottajat ovat viidestä
alayksiköstä koostuvia anionikanavia, joiden aktivoituminen
lisää
kloridi-ionin läpäisevyyttä.
Lihasjännityksen
laukaiseminen
Bentsodiatsepiinit (tunnetuin niistä
on diatsepamiini
eli diapam,
jota
käytetään lihasjännityksen laukaisemiseen, mutta
jota käytetään myös
väärin huumeena) tehostavat GABA:n vaikutuksia sitoutumalla
GABAA-reseptorin alfa-alayksikköön.
Barbituraateilla ja alkoholilla on ilmeisesti samanlaisia vaikutuksia.
GABAC- vastaanottajia esiintyy vain silmän verkkokalvolla.
GABAB- vastaanottajat ovat G-proteiineihin kytkettyjä, ja niiden
toiminta lisää varsinkin kalsium- ja kaliumionien
läpäisevyyttä
hitaammalla, välillisellä mekanismilla.
Aminohappoketjut
Nykyään tunnetaan runsaasti
aminohappoketjuja,
joilla on
hermostovaikutuksia.
Vain osalle niistä on kuitenkin osoitettu selkeä
välittäjätehtävä. Varsinkin amiini- ja
aminohappovälittäjien kanssa
samoissa hermosoluissa tuotetaan myös aminohappoketjuja.
Esimerkkinä
aminohappoketjuvälittäjistä ovat
opioidiaminaohappoketjuvälittäjät.
Opioidiaminohappoketjuja muodostuu kolmesta esiasteesta:
pro-opiomelanokortiini (POMC), josta on peräisin beetaendorfiini;
proenkefaliini, josta pilkkoutuvat enkefaliinit; ja prodynorfiini,
josta ovat peräisin dynorfiini ja neoendorfiinit.
Liikunta
ja mielihyvä
Neljännen tärkeän
opioidiaminohappoketju, endomorfiinien, muodostumista ei vielä
tunneta.
Endorfiinit ovat oopiumin sukuisia aineita, jotka aiheuttavat
mielihyvää esimerkiksi runsaan liikunnan yhteydessä
sekä nostavat
kipukynnystä.
Opioidien
aiheuttama riippuvuus
Opioidiaiminohappoketjuille on tunnistettu
kolme
valkuaisaineisiin
(G-proteiineihin) kytkettyä vastaanottajaa. Ne kaikki
estävät
adenyylisyklaasia. Myyvastaanottajan toiminta lisää
kaliumionien
johtavuutta.
Se välittää beetaendorfiinin kipua lievittävät
ja
mielihyväää aiheuttavat sekä hengitystä ja
ruuansulatuskanavaa
hillitsevät vaikutukset.
Se on myös pääasiassa vastuussa opioidien (mm.
morfiinin) riippuvuutta aiheuttavista vaikutuksista.
Neljän aminohapon muodostamat endomorfiini 1 ja 2 saattavat olla
myyvastaanottajan varsinaisia sisäsyntyisiä sitoutuvia
aineita
(ligandeja), sillä niiden liittymisherkkyys ko. vastaanottajaan on
suurin.
Kappavastaanottajan aktivaatio sulkee kalsiumkanavia. Sen
sisäsyntyinen sitoutuva aine (ligandi) on dynorfiini.
Kappavastaanottaja välittää osan kipua
lievittävistä ja rauhoittavista
vaikutuksista. Sen ärsytys aiheuttaa yllättäen myös
huonovointisuutta,
mikä on haitannut sinänsä lupaavien kappaestagonistien
kehittämistä
lääkeaineiksi.
Deltavastaanottajien ärsyttäminen niin ikään
vähentää
solukalvon kalsiumioniläpäisevyyttä. Sen merkitys on
huonommin
tunnettu, mutta se saattaa myös välittää opioidien
kipua lievittäviä
vaikutuksia. Enkefaliinit ovat ilmeisesti deltareseptorin
sisäsyntyisiä
sitoutuvia aineita (ligandeja).
Tehtäviä
- Pohtikaa voiko
eläimillä esiintyä mielenterveysongelmia? Jos niitä
esiintyy, miten
niitä hoidetaan?
- Mitä vaikutuksia
alkoholilla on ihmisen toimintakykyyn? Mistä nämä
vaikutukset johtuvat
- Mihin
huumeriippuvuus perustuu? Voivatko lääkkeet aiheuttaa
riippuvuutta?
- Mihin perustuu
voimakas riippuvuus tupakasta? Mitä terveysvaikutuksia tupakan
polttamisella on?
- Pohtikaa
ravitsemuksen vaikutusta ihmisen mielenterveyteen.
Pitävätkö vanhat
ravitsemusneuvot nykyään paikkaansa?
Ympäristön
merkitys
Yksilö
mahdollisuudet
vaikuttaa omaan elämäänsä
Yksiön mahdollisuudet vaikuttaa omaan
elämäänsä ovat rajalliset.
Toiveet
ja
todellisuus
Ihminen on aina vaikuttanut ympäristöönsä. Aina
ihmisen vaikutus
ympäristöön ei ole ollut viisasta.
Ympäristöongelmat, saastuminen ja ympäristön laadun
rappeutuminen ovat
tästä esimerkkejä.
Aiemmin ihmisellä oli mahdollisuus muokata
ympäristöään arvojaan
vastaavaksi rakentaen taloja ja maata muokaten.
Miten on nykyisin? Kenen arvoja heijastavat saastunut luonto, taivasta
halkovat kerrostalot ja asvaltoidut pihat?
Nykyisin
ihmisellä ei aina ole mahdollista elää mielikuviaan
vastaavassa hyvässä
ympäristössä. Kuinka luotaisiin
ympäristöjä, jossa ihmisen olisi hyvä
elää?
Toimintaympäristö
ja
tilakäyttäytyminen
Ympäristöön
kuuluvat aineellisen ympäristön lisäksi myös
ihmisistä ja yhteisöistä
koostuva sosiaalinen ympäristö sekä kielestä,
tavoista ja säännöistä
koostuva ympäristö.
Ihminen on vuorovaikutuksessa ympäristön
osien kanssa, vaikuttamalla toiminnallaan niihin ja samalla olemalla
niiden vaikutuksen alainen.
Tilakäyttäytymisessä ihminen
ontavoitteellisesti toimiva omine mielikuvineen,
elämänkokemuksineen ja biologisine ominaisuuksineen.
Millä tavoin
ympäristön ominaisuudet vaikuttavat ihmisen
käyttäytymiseen?
Ihmisen
toiminnan elämyksellistä puolta kuvaavat mm.
ympäristön havaitseminen
sekä ympäristöön liittyvät arvot ja asenteet.
Ympäristön ominaisuudet
vaikuttavat käyttäytymiseen.
Ympäristön
vaikutus
ihmiseen
Aineellinen ympäristö
- määrää suoraan
käyttäytymistä,
- tarjoaa mahdollisuuksia ja rajoituksia,
joiden
pohjalta ihmiset tekevät valintansa toiminnassaan ja
- toimii näyttämönä ihmisen
toiminnalle,
estäen tai
edistäen tätä.
Suoraan
ympäristöstä ihmiseen vaikuttavat vain aineellisett
tekijät kuten
ympäristömyrkyt, kylmyys, liikenneonnettomuudet tai melu.
Ihmisen
käyttäytyminen
on ympäristösidonnaista
Ihmiset
ikään kuin siirtyvät
käyttäytymiskehyksestä toiseen ja mukautuvat
kunkin käyttäytymiskehyksen pelisääntöihin;
ihmiset ovat oppineet
käyttäytymään tietyissä
käyttäytymisympäristöissä tietyllä
tavalla.
Ympäristösuunnittelussa
tulisi tiedostaa, että aineellista ympäristöä
muutettaessa vaikutetaan
aina myös ympäristön sosiaalisiin ja toiminnallisiin
puoliin. Siksi
ympäristön parantamiseen pyrkivien toimenpiteiden tulee olla
sopusoinnussa ihmisten elämäntapojen kanssa.
Ympäristön luonne
käyttäytymistä estävänä tai
edistävänä näyttämönä korostuu
elämänvaiheissa, joissa ihmisen mahdollisuus toimia on
rajoitettu.
Lähiympäristön
merkitys
Lähiympäristön merkitys ihmisille
eri ikäkausista
on suuri, eteenkin
lapsuudessa ja vanhuudessa.
Lähiympäristön
merkitys on suuri myös niille ihmisille, jotka viettävät
paljon aikaa
lähiympäristössään kuten
liikuntarajoitteisille, pienten lasten
äideille tai työttömille.
Ympäristö
on
voimavara
Ihmisen
kehityksen kannalta on tärkeää, että hänen
toimintaympäristönsä on
sisällöllisesti rikas ja valintamahdollisuuksia tarjoava.
Näin ihmisen
ympäristöstä ei muodostuisi vain näyttämö
toiminnalle, vaan
voimavara, jota kukin voisi käyttää haluamallaan tavalla.
Ihmisten
välinen kanssakäyminen tapahtuu aina jossain tilassa.
Tässä
vuorovaikutuksessa tilan ominaisuudet ja rakenne ovat
tärkeitä.
Yksityisyyttä, henkilökohtaista tilaa, ja ahtautta tutkimalla
etsitään keinoja siihen, kuinka rakennetussa
ympäristössä
saavutettaisiin tasapaino yhteyksien ja eristyneisyyden sekä
yksityisyyden ja yhtenäisyyden välille.
Yksityisyys
Ihminen
tarvitsee yksityisyyttä säädelläkseen omaa
suhdettaan muihin ja
jäsentääkseen omia kokemuksiaan. Yksityisyyden voidaan
ajatella olevan
itsensä avaamista ja sulkemista vuorovaikutukseen toisten kanssa,
sekä
vapautta valita milloin haluaa olla yksin ja milloin toisten kanssa.
Silloin
kun toivottu ja saavutettu yksityisyys ovat yhtenevät, voidaan
puhua
ihannetilasta. Mikäli yksityisyyttä on liikaa on
kyseessä
eristäytyminen tai yksinäisyys, kun taas yksityisyyden puute
on
ahtautta.
Luonnon
merkitys
kaupunkilaiselle
Ihmisten
kasautuessa kaupunkeihin muodostuu luonnosta monille rauhoittava
mielipaikka. Luontoon mennään, kun halutaan olla yksin,
selvittää
ajatuksia ja palautua arjen kiireistä.
Yksityisyyttä
toteuttavan paikan ohella luonnolla on todettu olevan myös
elvyttävä
vaikutus fysiologisiin toimintoihin, tuntemuksiin ja
keskittymiskykyyn.
Henkilökohtainen
tila
Ihminen
pyrkii sosiaalisissa tilanteissa pitämään mukavalta
tuntuvaa,
henkilökohtaisen tilan vaativaa, etäisyyttä toisiin
ihmisiin.
Toisinaan
ihmisen luomat tilaratkaisut tai kalustejärjestelyt
määrittävät
etäisyyden luonnollisista etäisyyksistä poikkeaviksi,
mikä heikentää
etenkin omaehtoista sosiaalista käyttäytymistä.
Esimerkiksi
seinustoille riviin asetetut penkit estävät normaalin
vuorovaikutuksen
syntymistä ja toimivat sosiaalisesti loitontavina.
Toisaalta
taas penkkien asettaminen vuorovaikutusta tukevaksi toimii
sosiaalisesti yhdistävästi. Aineellisten järjestelyjen
tulisi tukea
ihmisten luontaista toimintaa, eikä estää sitä.
Ihminen
ympäristönsä
muokkaajana
Ihmisen
alueellinen tila (reviiri) tarkoittaa omistamista tai tilan hallintaa.
Keskeisenä tekijänä on tilan ja tilanteen hallinta ja
ympäristösuhteen
säätely.
Henkilökohtainen tila kulkee ihmisen mukana aina, kun
taas alueellinen tila on sidottu maantieteelliseen alueeseen.
Se voi liittyä ryhmään kuten perheeseen.
Alueellinen tila
näkyy sosiaalisen elämän helpottumisena. Tämä
tarkoittaa
jokapäiväisessä elämässä
arkipäiväisten toimintojen helpottumista, kun
esimerkiksi perheenjäsenillä on omat paikkansa
ruokapöydässä.
Oma
jälki
ympäristöön
Ihminen jättää oman
jälkensä
ympäristöön. Ihminen kokee tämän
ympäristön itselleen merkitykselliseksi.
Vaikutusvaltaisilla ihmisillä on taipumus jättää
ympäristöön suuria
jälkiä, joista on haittaa myös tuleville sukupolville.
Ilkivalta
Ympäristöön
kohdistuu myös törkeää ilkivaltaa. Ilkivaltaa
voidaan kuvata
asteikolla, jonka toisessa päässä on sosiaalisesti
hyväksytty hävittäminen, toisessa päässä
hävittäminen, jota
pidetään
rangaistavana tekona.
Ilkivallalla on moniayitä kosto-,
leikki- ja saalistusilkivallasta häijyilkivaltaan. Eniten
ilkivaltaa
esiintyy sellaisilla alueilla jotka tulkitaan ”ei kenenkään”
maaksi.
Suurella mittakaavalla ja koolla, sekä kylmillä ja
teräksisillä
rakennusaineilla on todettu olevan ilkivaltaa kiihottava vaikutus.
Lapsille
ja nuorille yksitoikkoinen ympäristö puhtautta,
siisteyttä ja
pelkistettyjä järjestelyjä korostavana ei tarjoa
paljoakaan
toimintamahdollisuuksia. Kun nuori ei saa vaikuttaa
ympäristöönsä, hän
purkaa herkästi energiaansa rikkomalla tai kohtelemalla
ympäristöään
välinpitämättömästi.
Keinoja
ilkivallan
vähentämiseen
Ensimmäinen on valvottavuuden
lisääminen, mikä on
toteutettavissa
asumisen ja muiden toimintojen yhteensovittamisella.
Toinen keino on asuinympäristöjen jäsentäminen
puolijulkisiksi
ulkotiloiksi, jotta ihmiset kokisivat ne omikseen.
Kolmanneksi asuinalueista pitäisi tehdä omaleimaisia, jotta
asukkaat
voisivat samaistua niihin.
Neljänneksi alueellinen rakenne on jäsennettävä
niin, että
vierekkäisten asuinalueiden väliin jää
riittävästi vapaata tilaa.
Toimintaympäristö
Emme
vain koe kaupunkia, vaan myös muutamme sitä. Tämä
muuttunut kaupunki
puolestaan muuttaa kokemustamme siitä. Toiminta
ympäristön ja
kokemuksen välillä on jatkuva, molemminpuolinen suhde.
Tavalliselle
menevälle ihmiselle ympäristön vaikutus toimintaan
saattaa jäädä
pieneksi tai ainakin huomaamattomaksi. Ympäristön merkitys
korostuu
tietyissä elämänvaiheissa ja -tilanteissa, kun ihmisen
toimintapiiri on
rajoittunut lähiympäristöön.
Ympäristön merkitys toimintaan
vaikuttavana tekijänä huomataan yleensä vastasilloin kun
ympäristö synnyttää ei-toivottua
käyttäytymistä.
Ympäristösuunnittelussa
tulisi ottaa huomioon se, että suunniteltaessa aineellista
ympäristöä suunnitellaan samalla myös sosiaalista
ja toiminnallista
ympäristöä.
Toisaalta tulisi ottaa huomioon se, että
otettaessa
asukkaat mukaan aineellisen ympäristön suunnitteluun,
pystytään luomaan
ympäristöjä, joihin asukkaat voivat samaistua ja joita
he voivat kokea
omakseen.
Tehtäviä
- Mitä parannuksia toivoisit
kouluympäristöösi?
- Mitä parannuksia toivoisit
kotiympäristöösi?
- Millaisessa ympäristössä
haluaisit
viettää
loppuelämäsi?
- Mitä haluaisit muuttaa nykyisessä
asuinympäristössäsi?
- Millaista ilkivaltaa sinun omassa
ympäristössäsi
esiintyy?
- Miten tätä ilkivaltaa voitaisiin
vähentää?
- Mitkä asiat omassa
ympäristössäsi
häiritsevät sinua
eniten?
- Miten voit vaikuttaa omaan
ympäristöösi?
- Mitä hyviä ja huonoja puolia on a)
kaupunkiympäristössä b)
maaseutuympäristössä?
- Miten voisit vähentää omaa
"jalanjälkeäsi"
ympäristöön?
- Miten tarpeetonta liikennettä voitaisiin
vähentää?
- Miten tarpeetonta kulutusta voitaisiin
vähentää?
- Miten jätteitä voitaisiin
käyttää
hyödyksi nykyistä
tehokkaammin?
- Mistä maailmanlaajuisen
ympäristöongelmat
johtuvat?
- Miksi ympäristöongelmien
syntyä ei ole
estetty?
- Mikä on maailman suurin
ympäristöongelma?
- Miten se voitaisiin ratkaista?
Pahuus
Tämä on lyhennelmä Vapaa Ajattelijassa 4 / 2004
julkaistusta kirja- ja
elokuva-arvostelusta. Arvostelun tekijänoikeudet ovat
oppimateriaalin
toimittajalla Erkki Hartikaisella.
Suomenkielinen nimi:
Pahuus
Alkuperäinen nimi:
Ondskan
Ohjaaja: Mikael
Håfström
Pääosissa:
Andreas Wilson, Linda Zilliacus, Henrik Lundström, Marie
Richardson, Johan Rabeus, Kjell Bergqvist
Valmistusvuosi: 2003
Valmistusmaa: Ruotsi
Kesto:
113 min
Saatavana myös DVD:nä, jossa on Jan Guilloun laaja
haastettelu,
poisleikatut pätkät ja erilaista muuta aineostoa.
Guillou, Jan
Pahuus / Jan Guillou ; suomentanut Veijo Kiuru. -
2.p.
Helsinki: Loisto: WSOY, 2003. - 338 s. ; 18 cm.
Alkuteos: Ondskan
ISBN 952-459-336-X (nid.) : 7,99 EUR
Mitä
pahuus
tarkoittaa
Pahuus tarkoittaa eri ihmisille, eri puolueille ja
esimerkiksi
uskovaisille ja ateisteille eri asioita. Tässä ei
ryhdytä
määrittelemään pahuutta.
Jos käsitettä ”pahuus” halutaan käyttää, on
kohtuullista vaatia, ettei määritelmässä julisteta
kaikkia pahoiksi,
pahuutta olemattomaksi tai meikäläisiä hyviksi ja
teikäläisiä pahoiksi.
Asteikoista
Ei pidä sanoa, että Pekka on pieni, koska
Pekka on pienempi
kuin puu.
Ihmisiä on syytä verrata lähinnä ihmisiin
keskimäärin. Tosin tämä
saattaa olla käytännössä vaikeaa.
Kaksi kolmasosaa ihmisistä katsoo
olevansa keskimääräistä
älykkäämpiä, mikä on tilastotieteen mukaan
mahdotonta.
Amerikkalaisen
professoritietieteen
mukaan voidaan
- yrittää poistaa pahuus
- olla välittämättä
pahuudesta
- lisätä tuloeroja niin, että
mahdollisen
monella on
varaa
henkilökohtaiseen pahuusterapeuttiin, joka pystyy vakuuttamaan
jopa
psykopaatille, että hän on hyvä.
Ensimmäisen vaihtoehdon amerikkalainen
professoritiede torjuu
kommunistisena pohtimatta juuri ollenkaan, onko olemassa
ei-kommunistisia vaihtohehtoja vähentää pahuutta.
(Amerikkalaisen
professoritieteen mukaan myös sosialidemokratia on kommunismia.)
Vapaan markkinatalouden mukaan kakkosvaihtoehto on luonnollinen tila,
mutta tietysti niillä, jotka ovat erityisesti ansioituneet niin,
että
heillä on varallisuutta, on oikeus kolmanteen vaihtoehtoon.
Pahuuteen amerikkalainen professoritiede on perehtynyt nuoruudessaan
katsomalla villin lännen elokuvia, keski-iässä lukemalla
metreittäin
aatehistoriaa ja vanhuudessaan käymällä kirkossa ja
republikaanien
vaalitilaisuuksissa.
Omakohtaiset
kokemukset
Ruotsalainen menestyskirjailija Jan
Guillou
(s.1944) sen sijaan on
perehtynyt pahuuteen omakohtaisesti.
Jan Guillou ei ole uskovainen eikä
republikaani vaan ateisti ja peruskoulun kannattaja.
Guilloun isä kuoli
varhain, ja isäpuoli hakkasi häntä päivittäin.
Tukholmalaisessa toisen
maailmansodan jälkeisessä oppikoulussa Guillou itse oli
väkivaltainen.
Synnynnäinen
rikollinen
Koulun rehtori päätteli omatekoisilla
testeillä,
että Guillou on
synnynnäinen rikollinen.
Rehtori soitti muihin Tukholman oppikouluihin,
ettei Guillouta saa ottaa oppilaaksi, koska hän on
synnynnäinen
rikollinen.
Yläluokan
oppilaitokseen
Guilloun äiti myi perintöjään
ja lähetti pojan
aateliston ja rikkaiden
sisäoppilaitokseen Solhemiin, jotta poika saisi keskikoulun
käytyä ja
pääsisi lukioon.
Solhem oli hirvittävä paikka (Guillou sai
oppilaitoksen iltapäivälehtien avulla myöhemmin
lakkautettua).
Toverikuri
Solhemissä opettajat eivät puuttuneet
järjestyksenpitoon
vaan se oli
jätetty oppilaskunnan hoidettavaksi.
Tästä syntyi hirvittävä väkivallan
ja simputuksen kierre.
Väkivaltaan
vastaaminen
Guillou oli päättänyt, ettei
hän
täällä vastaa väkivaltaan
väkivallalla.
Kivunsietokykyä
voidaan
kehittää
Hän oli oppinut vihan avulla poistamaan kivun
isäpuolen
hakatessa häntä.
Guillouta hakattiin armottomasti, ja kun se ei
tehonnut, hänen ainoaa ystäväänsä alettiin
hakata ja kiusata niin, että
ystävä lähti oppilaitoksesta.
Aatelisto
johti
väkivaltakoneistoa
Muutamassa vuodessa Guillou kasvoi Lawrence
Kohlbergin moraalisen
kehityksen asteikolla korkeimmalle eli kuudennelle asteelle.
Hän alkoi
toimia johdonmukaisesti hyvin yleisten inhimillisten periaatteiden
mukaan ja onnistui panemaan oppilaitoksessa asioita järjestykseen
lakimiehen avulla ja myöhemmin laitoksesta
päästyään saamaan aikaan sen
lakkauttamisen.
Ainoa
oppilas,
josta tuli kansainvälinen vaikuttaja
Haastattelussa Guillou sanoo virnistäen,
että hän on
Solhemin sen
aikaisista oppilaista ainoa, josta tuli merkittävä
ruotsalainen ja
kansainvälinen vaikuttaja. (Suomessa Guillouta on
kristillisoikeistolaisissa kustannusyhtiöissä syrjitty.)
Vankilassa
Guillou on istunut vankilassa, mutta ei rikoksista. Hän paljasti
Ruotsin salaisen palvelun olemassaolon ja tuomittiin vankilaan
vakoilusta syytettynä.
Vankilassa hän keksi Carl Hamilton - kirjasarjan (11 kirjaa).
Suosittu
rikoskirjailija
Guillou on Ruotsissa myös erittäin
suosittu rikoskirjailija.
Viime
vuosina hän on kirjoittanut kolmiosaisen kirjasarjan keskiajasta.
Kirjasarjan keskeinen aihe on pahuus.
Inhimillinen
pahuus
Toisin kuin amerikkalainen professoritiede Guillou
on
ymmärtänyt, mitä
inhimillinen pahuus on.
On ilmeistä, että Guillou on pahuuden suhteen
oikeassa ja amerikkalainen professoritiede
väärässä.
Pahuus on ihmisten
perintötekijöissä, pahuus on inhimillisissä
hallintojärjestelmissä,
ihmisyhteisöissä ja uskonnoissa.
Mitä
pahuudelle
voidaan tehdä
Pahuutta ei voida poistaa, mutta sitä
voidaan vähentää ja estää
hyvinvointiyhteiskunnan avulla.
Pahuutta
vastaan voidaan taistella.
Guilloun parikymmentä vuotta sitten ilmestyneestä kirjasta
Pahuus on
tullut nuorisoromaani.
Ruotsalaiset äidinkielenopettajat ovat
ihastuneita kirjaan: sen avulla saadaan myös pojat lukemaan.
Pojat
samaistuvat kirjan päähenkilöön, mikä ei liene
pahasta, vaikka kaikista
pahoista pojista ei hyviä tulekaan.
Tunnistatko
sosiopaatin
Eräs psykiatri on tehnyt 20 kysymyksen tarkistuslistan, jonka
avulla
voi tunnistaa mahdollisen sosiopaatin. Jos vastaus kysymykseen on
"kyllä", siitä saa 3 pistettä ja jos se on "ei", tulos
on nolla
pistettä. Suurin arvo on siis 60 pistettä. Yli 30
pistettä kuvastaa
selvää sosiopaattia.
Kuten tiedetään, tällaiset testit eivät ole
täysin luotettavia, mutta
testin avulla saa käsityksen sosiopaatin luonteenpiirteistä.
Ehkä testi
auttaa sinuakin tarkastelemaan muita ihmisiä uusin silmin.
Onko henkilöllä
- charmikkuutta
- rajaton luottamus omiin kykyihinsä
- tarvetta ja kykyä johtaa (manipuloida)
muita
ihmisiä
- innostumista erilaisista
herätteistä
(impulsiivisuutta)
- jatkuva uusien kokemusten tarve
- taipumus loukkaantua esitettäessä
vaatimuksia
(hänelle)
- kostonhalua
- vastuun puutetta
- taipumus elää muiden kustannuksella
- epäluotettava
- puutteellinen syyllisyyden tunne
- köyhä tunne-elämä
- huono itsekuri
- lyhytjännitteisyyttä
- useita lyhytkestoisia ihmissuhteita
- useita seksikumppaneita
- käytöshäiriöitä
lapsuudesta alkaen
- taipumusta jatkuvaan (patologiseen)
valehteluun
- rikollisuutta nuoruudessa
- taipumus suunnata energiaansa rikolliseen
toimintaan
Tila on periytyvä, ja siihen ei tunneta
tehokasta hoitoa.
Ravitsemushoidon vaikutuksesta ei ole vielä julkaistu
yhtään
tutkimusta, joten emme tiedä varmuudella, voisiko siihen vaikuttaa
lisäravinteiden avulla.
Tehtäviä
- Mitä sosiopaatin
piirteitä tunnistat itsestäsi?
- Onko luokallasi
oppilaita, joilla on monia sosiopaatin piirteitä?
- Onko opettajillasi
monia sosiopaatin piirteitä? Entä rehtorilla?
- Miten
sosiopaattiin pitäisi suhtautua?
- Vertaa
sosiopaattia autoritaariseen ihmistyyppiin. Mitä eroja ja
yhtäläisyyksiä havaitset?
Identiteetin
muodostaminen
ihmisen elämänkaaren aikana sekä eettiset
valinnat eri
elämänvaiheissa
Päivitetty 24.5.2011
Mitä
siveys
ja
siveystutkimus ovat
Siveys (moraali) on yhteisöllinen arvo-,
sääntö ja
käyttäytymisjärjestelmä.
Siveystutkimus (etiikka) on siveyden käsitteellistä
(teoreettista)
tarkastelemista.
Onko
siveys
opittua vai perinnöllistä
Jotkut
ovat sitä mieltä, että siveys on puhtaasti opittua.
Toiset ovat
löytäneet yksilön siveyskehityksestä selviä
vaiheita (esim.
amerikkalainen Lawrence Kohlberg (1927-1987), jonka käsitys
siveyden
kehityksen tasoista on saavuttanut laajaa kansainvälistä
tunnustusta).
Muutamia vuosikymmeniä sitten naisasialiike (feminismi) vastusti
Kohlbergin käsitystä. Uuden tutkimukset ovat osoittaneet,
että miesten
ja naisten välillä ei ole aikoinaan väitettyjä
eroja siveyden
kehityksessä.
Yksilön
siveellinen
kehitys jakaantuu kolmeen päävaiheeseen
I Esisiveellinen taso
Tällä
tasolla lapsi käsittää sellaiset sanat kuin kiltti ja
tuhma, saa ja ei
saa, hyvä ja paha, oikein ja väärin. Hän
käsittää nämä sanat aina
toiminnan mukaan mielihyvän tai mielipahan sävyisiksi.
II Sovinnainen taso
Hyviä
ja huonoja toimintoja arvioidaan sen mukaan, miten toiset tekevät
riippumatta niiden seurauksista itselle. Puolustetaan oman ryhmän
arvostuksia.
III
Itsenäi-periaatteellinen taso
Tällä
tasolla koetetaan muotoilla siveysarvostukset ja
toimintaperiaatteet yleispäteviksi aivan riippumatta virallisista
laeista, säännöistä ja sovinnaisesta
siveydestä.
Jokainen
päävaihe
voidaan lisäksi jakaa kahteen alavaiheeseen
Näin
saadaan seuraavat kuusi vaihetta:
I Esisiveellinen
taso
1.
Itsekeskeis-aineellinen taso
Toiminnan
ulkonaiset seuraukset ratkaisevat, pidetäänkö toimintaa
hyvänä vai
pahana. Pyritään välttämään rankaisua
(koska se on epämiellyttävää) ja
alistumaan niiden määräyksiin, joilla on valtaa.
2.
Välineellinen
vaihe
Suoritetaan
tekoja, tavoitteen saavuttamiseksi. Toisia autetaan, koska toivotaan
apua myös itselle. Vältetään toisten
vahingoittamista tai loukkaamista,
jottei tultaisi itse vahingoitetuksi tai loukatuksi.
II Sovinnainen taso
3.
Myötätunto
ja rakkaus
Hyvällä
käytöksellä voidaan auttaa toisia ja tuottaa heille
iloa. Kun tekee
toisten mielen mukaan, on hyvä poika tai kiltti tyttö. On jo
sinänsä
riittävää, jos tarkoittaa hyvää.
4.
Laki
ja järjestys
Toiminnasta
tulee siveellinen, kun se on määrätyn yhteiskunta- tai
maailmanjärjestyksen mukainen. Velvollisuus on täytetty kun
toimii
yhteiskunnan tai uskonnon lakien mukaisesti seurauksista riippumatta.
III
Itsenäis -periaatteellinen taso
5.
siveys
on sopimusvaraista, ja lait vapaiden kansalaisten
välisiä
sopimuksia
Tässä
vaiheessa siveyssäännöt käsitetään
vapaiden ihmisten tekemiksi
sopimuksiksi. Periaatteet perustuvat ihmisyksilön ehdottomaan
arvoon ja
oikeusturvan vaatimukseen. On sanottu, että tällainen on
johtavien
kapitalistimaiden virallinen siveys.
6.
Yleispätevät
periaatteet
Siveys perustuu seuraavan tyyppisiin
sääntöihin:
“Tehkää toisille sitä,
mitä
toivoisitte tehtävän itsellenne” (kultainen
sääntö). Yksilö tekee
päätöksensä muutamien ylimpien periaatteiden
mukaan, jotka perustuvat
ajatuksiin oikeudesta, vastavuoroisuudesta, tasa-arvoista sekä
ihmisyksilöiden arvosta yksilöllisinä ihmisinä.
Yksilöt
jäävät
eri tasoille
Yksilön siveyskehitystä on tutkittu
tämän
käsityksen valossa eri
valtarakenteiden ja eri elämänkäsitysten piirissä.
Pääpiirteissään kehitys
tapahtuu tämän kaavion mukaisesti siten, että kukin
yksilö etenee
aiemmalta vaiheelta ylemmälle. Ihmisten suuri enemmistö ei
kuitenkaan
koskaan saavuta 5. tai 6. vaihetta.
Esimerkkejä
Esimerkki 1
Eräässä
tutkimuksessa
testattiin 10 - 28 -vuotiaita amerikkalaisia poikia. Noin
joka kolmas vuosi heidän annettiin pohtia vaikeita siveysongelmia.
Eräs koehenkilö vastasi kymmenvuotiaana suunnilleen
seuraavasti, kun
häneltä kysyttiin, onko parempi pelastaa
merkittävän miehen henki kuin
useiden merkityksettömien.
“Merkityksettömillä on
vain yksi talo kullakin ja vähän huonekaluja, mutta monilla
tavallisilla ihmisillä on yhteensä paljon rahaa, vaikkei
sitä huomaa.”
Vastauksessa ihmisarvo sekoitetaan aineellisiin arvoihin, ja
järkeily
tapahtuu alhaisella siveystasolla.
Kolme
vuotta myöhemmin poika oli uudelleen testattavana
tehtävillä, jotka
sopivat hänen ikäänsä. Hänen piti vastata mm.
kysymykseen, pitääkö
lääkärin auttaa vaikeasta, parantumattomasta sairaudesta
kärsivää
naista kuolemaan, kun tämä itse sitä pyytää
päästäkseen vaikeista
tuskistaan.
Poika vastasi suurin piirtein näin:
“Hänen
olisi varmaan hyvä päästä
kärsimyksistään. Mutta hänen miehensä ei
tahtoisi sitä. Eihän nainen ole eläin. Mies voi
kyllä saada uuden
vaimon, mutta se ei ole sama asia.”
Nyt poika
arvostaa ihmishenkeä sen mukaan, mitä hyötyä
siitä on itselle tai
muille. Poika on kuitenkin siirtynyt ensimmäisestä
itsekeskeis-aineellisesta vaiheesta toiseen, välineelliseen
vaiheeseen.
Kolmen vuoden kuluttua eli 16-vuotiaana äskeinen poika vastaa
kysymykseen suunnilleen näin:
“Ehkäpä
se olisi hänelle parasta. Mutta entä hänen
miehensä? Eihän nainen ole
eläin, joka ei merkitse perheelle samaa kuin ihminen. Koiraan voi
kiintyä, muttei samalla tavoin kuin tuntemaansa ihmiseen.”
Vaikka
poika oli teini-iässä, hän ei yltänyt
siveysajattelussa kuin
kolmanteen eli sovinnaiseen vaiheeseen. Tässä vaiheessa
ihmishengen
arvostus perustuu sääliin ja rakkauteen. Poika oli muutoin
älykäs,
hänen älykkyysosamääränsä testissä,
jossa keskiarvo on 100, oli 120.
Esimerkki 2
Eräs toinen henkilö vastasi kuolinapua
koskevaan kysymykseen
seuraavasti:
“Yksittäisellä
ihmisellä ei ole oikeutta ratkaista, kenen pitää
elää ja kuolla. Mikäli
näin tehdään, kosketaan johonkin pyhään,
sillä kaikki ovat saaneet
elämänsä Jumalalta.”
Tämä järkeily kuuluu
neljänteen vaiheeseen: ihmishengen pyhyys perustuu ihmisen asemaan
siveellisessä tai uskonnollisessa järjestelmässä
oikeuksineen ja
velvollisuuksineen.
Tämä näkemys painottaa “lakia ja järjestystä”.
Ehkäpä tällaisen käsityksen vallassa oleva tappaisi
naisen, jos jumala
käskisi. Tämä on sovinnaisen tason toinen vaihe, josta
käytetään
nimitystä “1aki ja järjestys”.
Esimerkki 1
Aikaisempi 16-vuotias vastasi 20-vuotiaana
kuolinapua koskevaan
kysymykseen seuraavasti:
“Hengityskoneen
tai keinomunuaisen varassa elävä potilas on usein kuin
vihannes. Tämän
naisen pitää saada itse päättää.
Ihmisinähän meillä on tiettyjä
oikeuksia. Jokainen haluaa elää - ja tavallaan
elääkin olemassaolon
keskustassa. Tällä tavoin me kaikki olemme samanlaisia.”
Tämä
vastaus kuuluu viidenteen vaiheeseen, joka on ensimmäinen vaihe
kolmannella eli korkeimmalla tasolla. Oikeus elämään
käsitetään 5.
vaiheessa joksikin sellaiseksi, josta oikeusvaltiossa ollaan
yksimielisiä.
Se on vähän niin kuin tehty sopimus, joka pätee kunnes
osapuolet muuttavat sitä yksimielisesti. Tämä on monien
nykyaikaisten
valtioiden virallinen siveys, joka ei kuitenkaan
välttämättä toteudu
käytännössä.
Sama koehenkilö järkeili 24-vuotiaana seuraavasti:
“Ihmishenki
on kaikkien siveys- ja laillisten arvojen yläpuolella, olivatpa ne
sitten millaisia tahansa. Ihmiselämällä on oma
sisäinen arvonsa,
arvostakoon joku muu tai olkoon arvostamatta tätä
ihmistä. Ihmisyksilön
arvo on kaikkein tärkein. Oikeuden ja rakkauden periaatteet
koskevat
myös ihmisten yhteiselämää.”
Tämä vastaus on hyvin
juhlallinen, mutta tällainen juhlallisuus on ominaista kuudenteen
vaiheeseen kuuluville vastauksille.
Tässä vaiheessa siveys ei koostu
joukosta käskyjä tai kieltoja, vaan
yleispätevästä oikeudenmukaisuuden
periaatteesta, joka perustuu tasa-arvon ja yksilön kunnioituksen
periaatteisiin.
Periaatteet ovat oleellisia
On huomattava, ettei edellä
esitetyissä vastauksissa ole siveyskehityksen suhteen
niinkään oleellista se, kumpaan tulokseen vastaaja on
päätynyt, kuin
se,
mitä periaatteita hän käyttää perustellessaan
vastauksiaan.
On
väitetty (esim. Sokrates), että se, joka tietää
mikä on oikein, myös
tekee niin. Oliko hän oikeassa? Monet ovat taipuvaisia sanomaan:
“Ei
tietenkään.” Voidaan hyvinkin olla sitä mieltä,
ettei tarvitse tehdä
kokeita, jotta voidaan osoittaa näin kummallinen mielipide
vääräksi.
Mutta varmuuden vuoksi kerromme eräästä hyvin
kuuluisasta kokeesta.
Milgramin
koe
Stanley Milgram (1933 –
1984) oli yhdysvaltalainen Yalen yliopiston
professori ja sosiaalipsykologi, joka kiinnostui 1960-luvun alussa
nuorena tutkijana tottelevaisuudesta.
Kansallissosialistien
toiminta keskitysleireillä oli johtanut monet kysymään
sitä, miksi
ihmiset
ovat valmiita tottelemaan johtajiaan silloinkin, kun käskyt
tuntuvat
heistä itsestään siveettömiltä.
Koejärjestely
Vuonna
1936 suoritettiin seuraava koe.
Opiskelijoita pyydettiin tulemaan
valekoehenkilöiksi kokeeseen, jolla näennäisesti
tutkittiin oppimista.
Heidän piti olla kärsivinään kauheasti silloin, kun
aidot koehenkilöt
luulivat antavansa heille sähköshokkeja.
Aidot koehenkilöt asetettiin
suuren kojelaudan ääreen, mistä he saattoivat
säädellä shokkeja, ensin
heikkoja ja sitten yhä voimakkaampia aina 450-volttisiin,
tappaviin
shokkeihin asti.
Väärä koehenkilö oli tuntevinaan
yhä voimakkaampaa kipua ja jo 200 voltin kohdalla lähes
sietämätöntä
tuskaa.
Todellinen kysymys olikin, miten pitkälle aidot koehenkilöt
jatkoivat koetta.
Kokeen tulos
Pahinta ja tyrmistyttävää oli,
että 70 % jatkoi
koetta katkeraan loppuun asti, 450-voltin shokkeihin.
Miten he
saattoivat? He tiesivät, mikä on oikein, mutta he eivät
tehneet niin
kuin Sokrates väitti.
Ehkä heidän tietonsa ei ollutkaan oikeanlaista.
Sokrateen mielestä ihminen, joka todella ymmärtää
oikean myös tekee
oikein.
Siveyskehityksen kuudennessa
vaiheessa olevan ihmisen pitäisi Sokrateen mukaan toimia oikein.
Tällainen henkilöhän oivaltaa syvällisesti ne
siveyskäsitteet,
joita Sokrates sisällytti sanaan “tietää”.
Yhdistetty
koe
Eräässä
testissä koehenkilöt testattiin Kohlbergin testillä.
Tuloksista ilmeni,
että kuudennessa vaiheessa olevista kokonaista 75 %
kieltäytyi
jatkamasta koetta loppuun. Viidennessä tai sitä
varhaisemmassa
vaiheessa olevista ainoastaan 13 % kieltäytyi jatkamasta.
Tämän kokeen tuloksista on sanottu, etteivät ne ole
ollenkaan huonoja
lukuja Sokrateelle ja Kohlbergille.
Sen sijaan Carol
Gilliganille (1936-), joka arvosteli Kohlbergin asteikkoa
naisnäkökulmasta, nämä ovat huonoja lukuja.
Sovellukset
koululaitokseen
Koululaitoksen
suhteen ajatusten perusteella on tehty monenlaisia
johtopäätöksiä.
Joskus nämä johtopäätökset ovat olleet
vastakkaissuuntaisia.
Useimmat ovat katsoneet, että ajatukset tukevat ns.
oppilaskeskeisiä työtapoja. On ajateltu, että ihminen
pystyy itse
kehittymään, kun hän saa oikeita virikkeitä.
Toisaalta tutkimustulokset
viittaavat siihen, ettei ihmistä voida väkisin
siirtää siveyskehityksen
vaiheesta seuraavaan.
Tämän
aineiston hyvää yhteiskuntaa käsittelevässä
osassa tarkastellaan
ja torjutaan feministien (Carol Gilligan) Kohlbergiä vastaan
esittämää
arvostelua.
Kohlberg
ja
Kant
Joskus
on ajateltu, että Kohlbergin teoria tukee Immanuel Kantin
siveyttä,
koska siinä on eräitä hyvin yleisiä periaatteita.
Sähköshokkikoe
viitannee pikemmin jonkinlaiseen seuraussiveyteen.
Voidaanko
tosiasioista
johtaa siveyssääntöjä
Jos
halutaan välttää sitä
virhepäätelmää, että tosiasioista johdetaan
siveyssääntöjä, kokeiden tuloksista, ei pidä
päätellä yhtään mitään.
Tehtäviä
- Millä eri
vaiheisiin kuuluvilla perusteilla henkilö saattaa ryhtyä
aseistakieltäytyjäksi?
- Mitä sanotte erään
seitsenvuotiaan lauseesta “Älä nimittele toisia, senkin
torvi!”
- Toteutuuko kuudenteen vaiheeseen kuuluva
oikeudenmukaisuus Suomessa
uskontokuntiin kuulumattomien osalta.
Mihin
uskonnottomien
ihmisoikeudet perustuvat
Tässä artikkelissa on esitelty uskonnottomien ihmisoikeuksia
Suomen
koululaitoksessa voimassa olevien kansainvälisten sopimusten,
Suomen
perustuslain, Suomen nykyisten lakien ja muiden asiakirjojen avulla.
Kansainväliset
sopimukset
ylittävät
perustuslain
ja
perustuslaki
tavalliset
lait
Kannattaa huomata, että alla mainitut
kansainväliset
sopimukset
ylittävät Suomen perustuslain. Perustuslaki ylittää
tavalliset lait.
Tavalliset lait ylittävät hallinnolliset
määräykset. Lakien
perusteluilla ei ole mitään sitovaa merkitystä.
Kansalais-
ja
poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus
Alkuteksti
Article 18
- Everyone shall have the right to freedom of
thought,
conscience and religion. This right shall include freedom to have or to
adopt a religion or belief of his choice, and freedom, either
individually or in community with others and in public or private, to
manifest his religion or belief in worship, observance, practice and
teaching.
- No one shall be subject to coercion which
would
impair his freedom to have or to adopt a religion or belief of his
choice.
- Freedom to manifest one's religion or beliefs
may be
subject only to such limitations as are prescribed by law and are
necessary to protect public safety, order, health, or morals or the
fundamental rights and freedoms of others.
- The States Parties to the present Covenant
undertake
to have respect for the liberty of parents and, when applicable, legal
guardians to ensure the religious and moral education of their children
in conformity with their own convictions.
Englanninkielen
sanakirjan
selitys sanalle belief
- usko (in God; the Christian ~); vakaumus
- usko, luottamus (he had no great ~ in doctors)
- käsitys, mielipide, ajatus, luulo
Kun artikla alkaa puheella ajatuksen, omantunnon ja
uskonnon
vapaudesta, on Suomen hallitukselta täysin mielivaltaista ja
kannanotto
uskontojen puolesta suomentaa seuraavassa lauseessa esiintyvä sana
”belief” uskoksi.
Korjattu
suomennos
Artikla 18
- Jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja
uskonnon vapauteen. Tämä oikeus sisältää
vapauden tunnustaa
omavalintaista uskontoa tai vakaumusta (hallituksen suomennos: uskoa)
taikka omaksua se sekä vapauden joko yksinään tai
yhdessä muiden kanssa
julkisesti tai yksityisesti harjoittaa uskontoaan tai vakaumustaan
(hallituksen suomennos: uskoaan) jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa
menoissa, hartaudenharjoituksissa ja opetuksessa.
- Ketään ei saa saattaa sellaiselle
pakotukselle
alttiiksi, joka rajoittaa hänen vapauttaan tunnustaa tai valita
oman
valintansa mukainen uskonto tai vakaumus (hallituksen suomennos: usko).
- Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan
tai
vakaumuksiaan (hallituksen suomennos: uskoaan) voidaan asettaa vain
sellaisia rajoituksia, jotka on säädetty lailla ja jotka ovat
välttämättömiä suojelemaan yleistä
turvallisuutta, järjestystä,
terveydenhoitoa tai moraalia tahi muiden perusoikeuksia ja -vapauksia.
- Yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat
kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain
vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien
vakaumustensa mukaan.
Yleissopimus
lapsen
oikeuksista
Lapsen oikeuksia koskevan sopimuksen suomennoksessa ”belief” on
suomennettu oikein vakaumukseksi.
Artikla 14
- Sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta
ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen.
- Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien ja
laillisten
huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta
hänen
oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa
lapsen
kehitystason kanssa.
- Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan
tai
vakaumustaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista
säädetään laissa ja jotka ovat
välttämättömiä yleisen turvallisuuden,
järjestyksen, terveyden ja moraalin tai muiden ihmisten
perusoikeuksien
ja vapauksien suojelemiseksi.
Otteita
perustuslaista
6
§ Yhdenvertaisuus
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää
perustetta asettaa eri asemaan
sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen,
mielipiteen,
terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön
liittyvän syyn
perusteella.
Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja
heidän tulee saada
vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään
vastaavasti.
Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa
toiminnassa sekä
työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista
palvelussuhteen
ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla
tarkemmin
säädetään.
11
§
Uskonnon ja omantunnon vapaus
Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.
Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja
harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla
kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen
osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
107
§
Lakia alemmanasteisten säädösten
soveltamisrajoitus
Jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen
säädöksen
säännös on
ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa
soveltaa
tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.
Ote
perusopetuslaista
13
§
Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus
Perusopetuksen järjestäjän tulee
järjestää oppilaiden enemmistön
uskonnon mukaista uskonnon opetusta. Opetus järjestetään
tällöin sen
mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaiden enemmistö
kuuluu.
Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat
osallistuvat oman
uskontonsa opetukseen. Oppilas, joka ei kuulu tähän
uskonnolliseen
yhdyskuntaan, voi huoltajan ilmoitettua asiasta perusopetuksen
järjestäjälle osallistua mainittuun uskonnonopetukseen.
Vähintään kolmelle evankelisluterilaiseen kirkkoon tai
vähintään
kolmelle ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle oppilaalle, jotka
eivät
osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnon opetukseen,
järjestetään
heidän oman uskontonsa opetusta.
Muuhun kuin 2 momentissa mainittuihin uskonnollisiin yhdyskuntiin
kuuluvalle vähintään kolmelle oppilaalle, jotka
eivät osallistu 1
momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen,
järjestetään heidän oman
uskontonsa opetusta, jos heidän huoltajansa sitä
pyytävät.
Jos oppilas kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan,
oppilaan huoltaja päättää, minkä uskonnon
opetukseen oppilas osallistuu.
Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle oppilaalle, joka ei
osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, opetetaan
elämänkatsomustietoa. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle
oppilaalle, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa
opetusta,
opetetaan huoltajan pyynnöstä elämänkatsomustietoa.
Perusopetuksen
järjestäjän tulee järjestää
elämänkatsomustiedon opetusta, jos
opetukseen oikeutettuja oppilaita on vähintään kolme.
Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas voi huoltajan
pyynnöstä
osallistua myös sellaiseen perusopetuksen
järjestäjän järjestämään
uskonnon opetukseen, joka oppilaan saaman kasvatuksen ja
kulttuuritaustan perusteella ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista
katsomustaan.
Mitä 13 §:ssä säädetään
uskonnollisesta yhdyskunnasta, sovelletaan
sellaiseen tämän lain voimaan tullessa toimivaan
uskonnolliseen
yhdistykseen, jota perusopetuksen järjestäjä on
pitänyt tuolloin
voimassa olleissa säännöksissä tarkoitettuna
uskontokuntana.
Ote
lukiolaista
9
§ Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus
Koulutuksen järjestäjän tulee
järjestää
opiskelijoiden enemmistön
uskonnon mukaista uskonnon opetusta. Opetus järjestetään
tällöin sen
mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan opiskelijoiden enemmistö
kuuluu. Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat
opiskelijat
osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Opiskelija, joka ei kuulu
tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan, voi halutessaan osallistua
mainittuun uskonnonopetukseen.
Vähintään kolmelle evankelisluterilaiseen kirkkoon tai
vähintään
kolmelle ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle opiskelijalle, jotka
eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen,
järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta.
Muuhun kuin 2 momentissa mainittuihin uskonnollisiin yhdyskuntiin
kuuluvalle vähintään kolmelle opiskelijalle, jotka
eivät osallistu 1
momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen,
järjestetään heidän oman
uskontonsa opetusta, jos opiskelijat sitä pyytävät. Jos
opiskelija
kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, opiskelija
päättää, minkä uskonnon opetukseen hän
osallistuu.
Jos opiskelija kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen
yhdyskuntaan, opiskelija päättää, minkä
uskonnon opetukseen hän
osallistuu.
Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle opiskelijalle, joka ei
osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, opetetaan
elämänkatsomustietoa. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle
opiskelijalle, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa
opetusta,
opetetaan hänen pyynnöstään
elämänkatsomustietoa. Koulutuksen
järjestäjän tulee järjestää
elämänkatsomustiedon opetusta, jos
opetukseen oikeutettuja opiskelijoita on vähintään kolme.
Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton opiskelija voi osallistua
myös
sellaiseen koulutuksen järjestäjän
järjestämään uskonnon opetukseen,
joka opiskelijan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella
ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista katsomustaan.
Opiskelijalle, joka aloittaa lukiokoulutuksen 18 vuotta
täytettyään,
opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai
elämänkatsomustietoa.
Mitä 9 §:ssä säädetään
uskonnollisesta yhdyskunnasta, sovelletaan
sellaiseen tämän lain voimaan tullessa toimivaan
uskonnolliseen
yhdistykseen, jota koulutuksen järjestäjä on
pitänyt tuolloin voimassa
olleissa säännöksissä tarkoitettuna uskontokuntana.
Ote
perustuslakivaliokunnan
mietinnöstä 1982
Vaikka hallitusmuodon 8 §:ssä puhutaan vain oikeudesta
harjoittaa
uskontoa eikä lainkaan oikeudesta olla sitä harjoittamatta,
on hallitus
muodon 8 ja 9§: n nojalla epäilyksetöntä, etsi
perustuslain turvaa
nauttivaan uskonnonvapauteen kuuluu, ettei ketään voida ilman
perustus
lain säätämisjärjestyksessä annetun
säännöksen tukea velvoittaa vasten
tahtoaan osallistumaan uskonnonharjoitukseen.
Uskonnonharjoitukseen on pääsääntöisesti
katsottava kuuluvan
uskonnollisten menojen lisäksi myös uskonnolliset opetuksen,
koska
uskonnonvapauteen on katsottava sisältyvän myös vapauden
uskonnosta.
Tämä vapaus uskonnosta koskee kaikkia kansalaisia ja on
periaatteessa
riippumaton uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä, koska
uskonnolliseen yhdyskuntaankaan kuuluvia henkilöitä ei voida
pakottaa
osallistumaan uskonnollisiin menoihin.
Hallitusmuodon säännösten nojalla on myös
selvää, että uskonnonvapautta
ei voida käsittää sillä tavoin ehdolliseksi,
että esim. johonkin
julkisen vallan ylläpitämään laitokseen kuten
kouluun tai päiväkotiin
tulevan henkilön voitaisiin katsoa tällä laitokseen
tulemisellaan,
vaikka se olisi vapaaehtoista, suostuneet osallistumaan laitoksessa
toimitettavaan uskonnonharjoitukseen.
Uskonnonvapaus on myös kansalaisen iästä riippumaton,
mutta käytännössä
nuorten alaikäisten kohdalla tätä vapautta ei
käytä yksilö itse vaan
hänen vanhempansa tai holhoojansa.
Vaikka uskonnonvapautta voidaankin pitää
perussisällöltään selvänä, on
vielä erikseen tarkasteltava, mitä sisältää
hallitusmuodon 9 §:n
tarkoittama oikeuksien ja velvollisuuksien riippumattomuus
uskonnollisesta järjestäytymisestä eli voiko julkinen
valta etuja
antaessaan tai velvoitteita asettaessaan tehdä eroja eri
uskontokuntiin
kuuluvien kansalaisten tai uskonnonharjoittamisen suhteen eri asemassa
olevien kansalaisryhmien välillä.
Hallitusmuodon 5 §:n huomioon ottaen on selvää,
että hallitusmuodon 9
§:n säännös edellyttää, siinä
mainituin varauksin, julkiselta vallalta
täyttä tasapuolisuutta oikeuksien antamisessa tai
velvollisuuksien
asettamisessa, milloin oikeudet ja velvollisuudet eivät koske tai
liity
uskonnonharjoittamiseen.
Uskonnonharjoittamisen perusteella ei voida tehdä eroja esim.
terveys-
tai kulttuuripalvelujen, sosiaalietujen tai vaaleihin liittyvien
oikeuksien järjestelyssä.
Mitä sitten tulee siihen kysymykseen, voiko julkinen valta
tehdä eroja
sellaisten palvelujen osalta, jotka itsessään
sisältävät uskonnollisia
piirteitä tai jotka liittyvät uskonnonharjoittamiseen,
näyttää siltä,
että hallitusmuodon 9 §:n säännös
edellyttäisi tältä osin julkiselta
vallalta täyttä tasapuolisuutta.
Tällainen tasapuolinen kohtelu voisi toteutua esim. siten,
että
julkinen valta pidättyisi täysin sellaisten palveluiden
antamisesta,
joihin sisältyy uskonnollisia aineksia, ja jättäisi
niistä
huolehtimisen asianomaisille uskontokunnille.
Vaikka hallitusmuodon 9 § ei sitä osoitakaan, on
säännöksen
syntyvaiheiden valossa kuitenkin ilmeistä, ettei
säännöksellä pyritty
muuttamaan evankelis-luterilaisella kirkolla ollutta erityisasemaa,
joka perustuslakien tasolla ilmenee muun muassa hallitusmuodon 83 ja
valtiopäiväjärjestyksen 31 §:ssä.
Tämä evankelis-luterilaisen kirkon erityisasema on
perustuslakien
säätämisen jälkeenkin kiistattomasti otettu
huomioon monissa
lainsäädäntötoimissa.
Julkisen vallan ja evankelis-luterilaisen kirkon perustuslaeissa
tarkoitettua suhdetta voidaan kuvata siten, ettei julkinen valta eli
valtio ole tunnustuksellinen siinä mielessä, että se
olisi sidottu
evankelis-luterilaiseen tai muuhun uskonnolliseen oppiin.
Julkinen valta ei valtiosäännön mukaan ole
tunnustuksellinen siinäkään
mielessä, että se olisi nimenomaisesti velvollinen
järjestämään
palveluksia jollekin uskonnolliselle yhdyskunnalle tai johonkin
tunnustukseen kuuluville.
Toisaalta julkinen valta ei valtiosäännön mukaan ole
myöskään
tunnustukseton. Lainsäätäjä voi tavallisella
lainsäädännöllä tukea
evankelis-luterilaista kirkkoa tai muutakin uskonnollista yhdyskuntaa.
Tämä merkitsee sitä, että tavallisella
lainsäädännöllä voidaan
järjestää tai olla järjestämättä
esim. julkisen vallan ylläpitämiin
kouluihin tai päiväkoteihin evankelis-luterilaista
uskonnonopetusta tai
uskonnollista kasvatusta tukevaa toimintaa edellyttäen, että
näillä
järjestelyillä ei loukata kansalaisen oikeutta pysyä
erillään
uskonnonharjoituksesta en uskonnonvapautta.
Ote
Vapaa-ajattelijain
liiton lausunnosta
Huomautus
Vapaa-ajattelijain
liitto
ei
kannata
enää
alla
olevaa
lausuntoa
vaan
on
luopunut
siitä
syksyllä
2010.
Ote
yleisperusteluista
Mietinnön sivulla 7 sanotaan mm.:
Perustuslain 11 §:ssä tarkoitettuun uskonnon tunnustamiseen
ja
harjoittamiseen on katsottu kuuluvan myös tunnustuksellinen
uskonnon
opetus.
Vapaa-ajattelijain liitto on uskonnonvapauskomitean ja
perustuslakikomitean kanssa samaa mieltä siitä, että
tunnustuksellinen
uskonnonopetus on perustuslain 11 §:n mukaista uskonnon
harjoittamista.
Täsmennämme asiaa vielä siten, että
mielestämme kaikki uskonnonopetus
sisältää uskonnon harjoittamista. Erityisesti uskonnon
harjoittamista
on osa koulujen päivänavauksista.
Uskontokuntiin kuulumattomien vakaumuksen vapauden loukkaaminen on
entistä todennäköisempää, kun asetuksesta on
poistettu
uskonnonopetuksesta vapautettujen oikeus saada automaattinen vapautus
myös päivänavauksista.
Evankelis-luterilainen kirkko on jopa laatinut jokaiseen virteensä
sopivan päivänavauksen.
Kun uskonnonopetus sisältää uskonnon harjoittamista,
uskonnonopetuksen
häiritseminen olisi nykyisen uskontorikoslain mukaan rikos, josta
voisi
saada rangaistukseksi jopa vankeutta. Vapaa-ajattelijain liiton
mielestä uskontorikoslaki voitaisiin kumota. Häiritseminen ja
vahingonteko ovat rangaistavia muidenkin lakien perusteella, ja
pilkkapykälät ovat perusteettomia.
Erityisesti
Vapaa-ajattelijain liitto vastustaa Ruotsin mallin mukaista
uskonnonopetusta. Kokemustemme mukaan Ruotsin mallin mukainen
uskonnonopetus on käytännöllisesti katsoen
evankelis-luterilaista
uskonnonopetusta, joka on naamioitu väärän nimikkeen
alle.
Vapaa-ajattelijain liitto katsoo, että kaikki uskonnonopetus on
poistettava yhteiskunnan ylläpitämistä ja tukemista
oppilaitoksista.
Useat johtavat teollisuusvaltiot tulevat toimeen ilman yhteiskunnan
ylläpitämää tai tukemaa uskonnon opetusta.
Oppilaitostemme
uskonnonopetus on se tekijä, joka käytännöllisesti
katsoen romuttaa
oppilaitoksissa opiskelevien ja niissä työskentelevien
katsomusvapauden
(uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden).
Vapaa-ajattelijain liitto pahoittelee sitä, että
evankelis-luterilaisen
kirkon painostuksesta johtuen Suomessa puhutaan mieluummin omantunnon
kuin vakaumuksen tai katsomuksen vapaudesta. Omatunto on
evankelis-luterilainen käsite. Kaikki uskonnottomat eivät
käytä sitä.
Tunnetuin esimerkki Suomessa oli Kimmo Kevätsalon
siviilipalvelushakemus, joka aikoinaan hylättiin sillä
perusteella,
ettei hakija katsonut itsellään olevan omaatuntoa. Vakaumus
hänellä
varmaan oli.
Ateistien
ihmisoikeudet ovat Suomen suurin uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen
vapauteen liittyvä ongelma. Mielestämme tämä
komitea olisi
voinut käsitellä myös ateistien ihmisoikeuksia. Ateismi
on
määriteltävissä paljon helpommin kuin uskonto.
Ateistinen
elämänkatsomus on yhtä laaja ja kattava kuin
uskonnollinen
elämänkatsomus. Jos kouluissa opetetaan uskontoja, eri
vakaumusten
tasapuolinen kohtelu edellyttää, että ateisteilla on
oikeus oman
vakaumuksensa mukaiseen elämänkatsomuksen opetukseen.
Elämänkatsomustieto on kaatoluokalle suunnattuna oppiaineena
kompromissi, eikä se täysin tyydytä vapaa-ajattelijoita.
Evankelis-luterilainen kirkko korostaa uskonnonvapauskomitean
välimietintöön antamassaan lausunnossa, että eri
uskontojen
uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon opetuksen tulee
olla
yhteiskunnan ylläpitämää,
järjestämää ja määrittelemää.
Eräs kirkkohistorian professori esitti aikoinaan, että
elämänkatsomustiedon opetus olisi pitänyt antaa
vapaa-ajattelijoiden
hoidettavaksi, koska silloisen pääsihteerin Erkki Hartikaisen
YK:n
Ihmisoikeuskomiteaan tekemä valitus ja muut ponnistelut asian
korjaamiseksi ovat jääneet turhiksi.
Evankelis-luterilainen kirkko pystyy Suomessa valvomaan kaikkea
yhteiskunnan hoitamaa elämänkatsomuskoulutusta.
Tästä syystä Vapaa-ajattelijain liitto katsoo, että
elämänkatsomusopetuksen sisällön ja opettajien
pätevyyden
määritteleminen pitäisi antaa uskontokunnille ja
uskonnottomille
itselleen.
Opetuksen sisällön voisivat määritellä
etujärjestöt kuten
Vapaa-ajattelijain liitto. Liitto vastustaa pyrkimystä laajentaa
elämänkatsomistiedon opetus valinnaiseksi myös
uskontokuntiin
kuuluville.
Sivulla 7 sanotaan lisäksi:
Uskonnonvapauden on toisaalta katsottu edellyttävän myös
yksilön
mahdollisuutta saada uskonnollista tai elämänkatsomuksellista
opetusta.
Tässä suhteessa vapaa-ajattelijat ovat jyrkästi eri
mieltä komitean
kanssa. Lainsäädännöltään
täydellinen eli perustuslakiin perustuva
uskonnon- ja omantunnonvapaus nimenomaan kieltää valtion
tukeman
uskonnonopetuksen.
Selkein esimerkki tästä on edellä esitetty Yhdysvaltain
perustuslain
ensimmäinen lisäys, joka kieltää valtion
sekaantumisen uskontojen
asioihin, myös uskonnon opetukseen.
Ote
yksityiskohtaisista
perusteluista
Oppilaan oikeus saada uskonnonopetusta tuntuu
oudolta komitealta, joka
toki tietää, että tällainen oikeus on esimerkiksi
Yhdysvalloissa
perustuslain ensimmäisen lisäyksen vastainen. Vielä
omituisempaa on,
että komitea perustelee uskonnonopetuksella uskontokuntien
rekisteröintiä.
Kansainvälisten
sopimusten mukaan oikeus määrätä lasten
uskonnollisen ja moraalisen
kasvatuksen laadusta on vanhemmilla tai laillisilla holhoojilla, ei
uskontokunnilla.
Komitean perustelu on outo myös siksi, että se unohtaa
kokonaan
uskontokuntiin kuulumattomat. Saman periaatteen mukaan kai
uskontokuntiin kuulumattomien pitäisi rekisteröityä
ateisteiksi,
agnostikoiksi jne. saadakseen samat oikeudet kuin uskontokuntiin
kuuluvat. Agnostikoiksi rekisteröidyille opetettaisiin siis
tulevaisuudessa agnostisismia.
Peruskouluissa ja lukioissa annetaan
pääsääntöisesti
evankelis-luterilaista uskonnonopetusta, joka on tunnustuksellista.
Vapaa-ajattelijain
liiton mielestä uskonnonopetus ei kuulu julkisen viranomaisen
tehtäviin. Siksi uskonnonopetus pitäisi lakkauttaa.
Jos uskonnonopetusta ei lakkauteta, kaikille koululaisille olisi
taattava samanlaiset mahdollisuudet saada oman katsomuksensa mukaista
katsomusopetusta. Nykyisin
vain uskonnottomat eivät voi saada katsomuksensa mukaista opetusta.
Vapaa-ajattelijain liiton mielestä vallitseva tilanne on
perustuslain 6
§:n yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.
Erityisen
valitettavaksi tilanteen tekee se, että syrjintä kohdistuu
lapsiin.
Koska uskonnonopetus on, kuten edellä on mainittu, uskonnon
harjoitusta, hallintojärjestelmä, joka
käytännössä tekee koulusta
kristillisen, rikkoo uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapautta.
Lukion
elämänkatsomustiedon opetus syntyi aikoinaan siksi, että
lukioiden
oppilaita erosi runsaasti kirkosta uskonnonopetuksesta vapautuakseen.
Peruskoulun uskontojen historian ja siveysopin opetus oli, kuten YK:n
Ihmisoikeuskomitea on lausunnossaan todennut, alun perin osittain
kristillistä.
Jos Vapaa-ajattelijain liiton silloinen pääsihteeri ei olisi
ryhtynyt
puolustamaan uskontokuntiin kuulumattomien oikeuksia, muille kuin
evankelis-luterilaisille opetettaisiin Suomen kouluissa
puolikristillistä uskontotietoa ja etiikkaa.
Sellainen oli ministerien Per Stenbäck ja Kalevi Kivistö
alkuperäinen
lakiesitys. Vapaa-ajattelijat hyväksyivät silloisen
elämänkatsomustiedon vähemmän huonona vaihtoehtona.
Nyt tilanteeseen
olisi saatava todellinen korjaus.
Uskontokuntiin kuulumattomilla on mahdollisuus saada
elämänkatsomustiedon opetusta, jos oppilaan huoltajat ovat
ilmoittaneet
oppilaan vapautettavaksi uskonnon opetuksesta.
Komitean ehdotus, jonka mukaan uskonnon opetuksesta vapauttaminen on
uskontokuntiin kuulumattomien kohdalla automaattista, on kannatettava.
He saavat ilman eri ilmoitusta elämänkatsomustiedon opetusta.
Liitto ei kannata sitä, että uskontokuntiin (komitea:
uskonnollisiin
yhdyskuntiin) kuuluvat oppilaat voisivat osallistua
elämänkatsomustiedon opetukseen lukuun ottamatta edellä
mainitsemaamme
tapausta, jossa se oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan
perusteella vastaa hänen uskonnotonta katsomustaan.
Perustelemme kantaamme sillä, että uskontokuntien
jäsenten
osallistuessa opetukseen elämänkatsomustiedon
oppisisältö ei säilyisi
nykyisellään, vaan muuttuisi nykyistäkin enemmän
uskonnon oppisisällön
kaltaiseksi.
Erityisesti suuret uskonnolliset yhdyskunnat vaatisivat
elämänkatsomustiedon oppisisältöjen muutosta, jos
uskontokuntien
jäsenet osallistuisivat oppiaineen opetukseen. Kokemukset vanhasta
uskontojen historian ja siveysopin opetuksesta pelottavat.
Kouluja
tarkasteltaessa Vapaa-ajattelijain liitto kiinnittää
erityistä huomiota
uskonnottomien opettajien ihmisarvoa alentavaan asemaan kouluissa.
Pienissä kouluissa uskonnottomat ovat joutuneet salaamaan
vakaumuksensa
ja kuulumaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon, koska
evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen järjestämisestä
johtuvat
vaikeudet olisivat estäneet heidän pääsynsä
opettajanvirkaan tai
aiheuttaisivat vakavia vaikeuksia opettajien viran hoitamiselle.
Toisaalta on hämmästyttävää, että
ortodoksiset opettajat eivät ole
joutuneet samanlaisen syrjinnän kohteiksi.
Kouluissa
järjestetään päivänavauksia, koska ne ovat
evankelis-luterilaisen
kirkon keino näyttää mahtiaan ja pakottaa uskonnottomat
kuuntelemaan
hartaustilaisuuksia. Tarvetta päivänavauksiin ei ole,
ja
ne puuttuvat maista, joissa ei ole aamuhartausperinnettä. Jos
aiotaan
tehdä jotain opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksien
turvaamiseksi,
koulujen päivänavaukset on poistettava. Niillä ei ole
nykyään enää
muuta tehtävää kuin katsomusvapauden rikkominen.
Uskontoa opetetaan kouluissa myös muissa oppiaineissa kuin
uskontotunneilla. Ainakin Oulun yliopiston kasvatustieteellinen
tiedekunta antaa tällaiseen tähtäävää
opettajakoulutusta. Koska
uskonnonopetus on uskonnon harjoittamista, uskonnon opettaminen muilla
kuin uskontotunneilla on perustuslain vastaista.
Koulun juhlilla on usein uskonnollinen luonne. Kevätjuhlakin
päättyy
Suvivirteen, vaikka on itsestään selvää, että
virren veisaaminen ja
jopa sen kuunteleminen on uskonnon harjoittamista.
Uskonnottomia opettajia pakotetaan yleisesti valvomaan koulun
päivänavauksia, koulujen uskonnollisia tilaisuuksia ja
koululaisjumalanpalveluksia. Jopa opettajan pakottaminen
viemään
oppilaat kirkon ovelle on uskonnottoman ihmisarvoa loukkaavaa.
Silloisen pääsihteerin Erkki Hartikaisen YK:n
Ihmisoikeuskomiteaan
valittamisen jälkeen annettiin asetus, jonka mukaan opettaja ja
oppilas
voitiin vapauttaa tällaisista tilaisuuksista.
On erityisesti ministeri Olli-Pekka Heinosen syy, että
tämä asetus on
kumottu. Väite, että Suomen perustuslaista automaattisesti
seuraisi
opettajien vapautus uskonnonopetukseksi katsotusta toiminnasta, ei
ainakaan evankelis-luterilaisen kirkolliskokouksen lausunnon mukaan
pidä paikkaansa.
Vapaa-ajattelijat toivovat, että Eduskunta tekisi selvät
esitykset
päivänavausten lopettamisesta, koulujen yhteisten
tilaisuuksien
uskonnottomasta luonteesta ja koululaisjumalanpalvelusten
lopettamisesta. Tämä kohentaisi keskinäistä sopua
koulumaailmassa.
Lisäksi toivomme yhteiskunnan tukijärjestelmää
niille uskonnottomille
opettajille, jotka joutuvat vaikeuksiin (etenkin pienissä
kouluissa)
siksi, että he eivät kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
Uskonnottomia opettajia on kohdeltava tuntijärjestelyissä
tasa-arvoisesti esimerkiksi verrattua ortodoksisiin opettajiin.
Vapaa-ajattelijat ovat ehdottaneet erityisen näitä asioita
käsittelevän
tasa-arvovaltuutetun viran perustamista. Tasa-arvovaltuutettu olisi
tarpeellinen, asiantuntijalautakunta perustuslain vastainen.
Tehtäviä
- Onko ateisteilla kansainvälisten
sopimusten
perusteella oman vakaumuksen mukaiseen opetukseen Suomen kouluissa?
- Tutkikaa, miten katsomusopetus on
järjestetty Ranskan
yhteiskunnan ylläpitämissä kouluissa.
- Tutkikaa, miten katsomusopetus on
järjestetty
Yhdysvaltain yhteiskunnan ylläpitämissä kouluissa.
- Tutkikaa, mitä mieltä Suomen
Ateistiyhdistys ry
on
Suomen katsomusopetuksesta.
- Miten Suomen katsomusopetus olisi sinun
mielestäsi
järjestettävä?
Mitä
ihmisen
pitäisi tehdä elämällään
Ratsastamaan aikova kipuaa satulaan väärin päin.
- Taitaisi olla parempi kääntyä
satulassa
toisin päin,
evästi ratsastuksenopettaja.
- Älä sinä rupea minua
neuvomaan. Ethän
edes tiedä,
mihin suunaan aion ratsastaa.
Teot jakautuvat kahteen luokkaan, niihin, jotka
suoritamme jonkin muun
takia, ja niihin, jotka suoritamme niiden itsensä takia.
Toisia asioita toivomme joidenkin muiden asioiden takia ja toisia
niiden itsensä takia.
Saatamme esimerkiksi mennä lukioon päästäksemme
opiskelemaan
korkeakouluun.
Miksi menemme korkeakouluun?
Suorittaaksemme loppututkinnon.
Miksi
haluamme suorittaa loppututkinnon?
Saadaksemme hyvän työpaikan.
Miksi
haluamme saada hyvän työpaikan?
Ansaitaksemme rahaa.
Miksi
haluamme ansaita rahaa?
Viettääksemme mukavaa ja miellyttävää
elämää. Haluamme tulla
onnellisiksi.
Voimme
vielä kysyä, miksi haluamme tulla onnellisiksi.
Onnellisuus on päämäärä sinänsä,
lopullinen päämäärä.
Tehtäviä
- Tarkastelkaa jotain
päämäärää
ja yrittäkää löytää sen
taustalta muita päämääriä. Löytyykö
pohjimmainen päämäärä?
- Keksikää kolme pohjimmaista
päämäärää.
- Keksikää keinoja näiden
päämäärien saavuttamiseksi.
Maallisia
hyvän
elämän malleja
Päivitetty 24.5.2011
Vierasperäiset
sanat
Yhdysvaltain presidentin George W Bushin kerrotaan kehuneen
Iso-Britannian pääministeriä Tony Blairia siitä,
että viimeksi mainittu
puolustaa demokratiaa kansansa vastustuksesta huolimatta.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten
vierasperäisiä sanoja kuten
”demokratia” käytetään väärin. Jos Bushin
lausuma suomennettaisiin myös
sanan ”demokratia” osalta, siitä tulisi seuraavaa: Tony Blair
puolustaa
kansanvaltaa kansansa vastustuksesta huolimatta.
Otsikko sisältää kaksi sellaista
vierasperäistä sanaa: ”post” (latinaa,
tarkoittaa jälkeen) ja ”humanismi” (on latinaa ja tarkoittaa
ihmisläisyyttä). Vierasperäisiä
sanoja
ei
pitäisi
yleensä
käyttää
ollenkaan,
mutta
Suomen
oloissa
sanat
”humanismi”
ja
”posthumanismi”
on
välttämätöntä
tuntea,
jotta
voisi
puolustaa
omaa
todellisuuskäsitystään.
Posthumanismin
ja
humanismin määritelmistä
Juuri mitään ei pitäisi
yrittää
esittää yhdellä ainoalla sanalla.
Yhdestä sanasta ei liioin pitäisi vetää
johtopäätöksiä siitä, mitä
sanalla tarkoitetaan.
Posthumanismi on se, mikä tulee humanismin jälkeen.
Virallisen humanismin määritelmän on laatinut
Kansainvälinen
humanistinen ja eettinen liitto IHEU (International Humanist and
Ethical Union).
Seuraavassa esitetään sekä alkuperäinen
englanninkielisen määritelmä
että suomennos siitä:
IHEU:n
päätös
vuodelta 1996
”IHEU member
organisations have resolved in 1996 that:
Humanism is a democratic and ethical life stance, which affirms that
human beings have the right and responsibility to give meaning and
shape to their own lives. It stands for the building of a more humane
society through an ethic based on human and other natural values in the
spirit of reason and free inquiry through human capabilities. It is not
theistic, and it does not accept supernatural views of reality.''
Suomennos (EH):
”IHEU:n
jäsenjärjestöt ovat vuonna 1996
päättäneet, että:
”Humanismi on kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys,
joka väittää,
että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja
muoto omalle
elämälleen. Se pyrkii nykyistä
inhimillisempään yhteiskuntaan
inhimillisten ja muiden luonnollisten arvojen sekä inhimillisten
kykyjen kuten järjen ja vapaan tutkimuksen avulla. Se ei ole
jumalauskoinen, eikä se hyväksy yliluonnollista
todellisuuskäsitystä.”
Määritelmien
ongelmia
Englannin
kielen
kohtuuton valta-asema
Tässä yhteydessä on syytä
kiinnittää
huomiota englannin kielen
kohtuuttomaan valta-asemaan.
Englannin kieli ei ole millään tavoin niin selkeä kuin
sen nykyisen
tutkimuksen tarpeita silmällä pitäen pitäisi olla.
Meillä kaikilla on oikeus vaikuttaa sanojen merkityksiin, ja
meillä on
oikeus määritellä niitä nykyistä
selkeämmin ja tarkoituksenmukaisemmin.
Vaikka olemme suomalaisia, meillä on oikeus tehdä parannuksia
myös
englannin kieleen.
Sanan
"humanismi"
monet merkitykset
Sanaa ”humanismi” käytetään melko
usein myös muussa
kuin yllä
esitetyssä merkityksessä.
Sanan ”humanismi” käyttö uskonnottomien ihmisten
järjestöjen nimissä,
aiheuttaa koko ajan sekaannuksia sanan muiden merkitysten vuoksi.
Esimerkiksi ns. humanististen tieteiden oppineita ja opiskelijoita
sanotaan usein humanisteiksi.
Paha
sekaannus
käsitteessä "vapaa-ajattelu"
Valitettavasti sama sekaannus vallitsee
käsitteen ”vapaa-ajattelu”
ympärillä. ”Ajatuksen vapaus” olisi paljon parempi ilmaisu.
Vapaus
jostakin
Kokonaan eri asia on, vaaditaanko ”uskonnonvapautta”, ”uskonnottomuuden
vapautta”, ”katsomusvapautta”, ”käsitysvapautta” vai ”ajatuksen
vapautta”. Tietysti on viisasta vaatia nimenomaan ajatuksen vapautta,
koska ajatuksen vapaus on näistä käsitteistä
vähiten sekava.
Oikeus
tietää
totuus
Ajatuksen vapauden lisäksi ihmisillä on
oikeus
tietää totuus kaikista
olennaisen tärkeistä asioista, ja se on lukion toisen kurssin
aihe.
Ovatko
julkilausumat
määritelmiä
On hyvin laajoja julkilausumia kuten Humanistinen
julkilausuma 2000
(Humanist Manifefesto 2000), jonka on laatinut uskonnottoman humanismin
johtohahmo Paul Kurtz. Vaikka julkilausuma ei ole IHEU:n laatima,
esimerkiksi IHEU:n puheenjohtajan Roy Brownin on puolustanut sitä
puheenjohtajakaudellaan innokkaasti.
Kun laaditaan laajoja julkilausuma kuten Humanistinen julkilausuma 2000
tai Vapaa-ajattelijain liiton kulttuuriohjelma, ei ole
todennäköistä,
että kovin monet olisivat yhtä mieltä asiakirjan koko
sisällöstä.
Tästä syystä on syntynyt yllä esitetty humanismin
vähimmäismääritelmä.
Eräs kristillisen katolisen kirkon johtaja, paavi, joka aikoinaan
väitti olevansa humanisti, oli varmaan IHEU:n kanssa eri
mieltä
humanismin vähimmäismääritelmästä.
Miksi
posthumanismi
Kun aika monet suomalaiset humanistit harjoittavat
suurmiesten,
”nerojen” ja jopa tavallisten filosofian professorien palvontaa,
seuraavassa esitellään humanismia kehittyneempi ajattelutapa,
jossa ei
esiinny henkilöpalvontaa ainakaan yhtä
silmiinpistävästi kuin
tavallisessa humanismissa.
Jos nimitystä ”posthumanismi” käytetään
tulevaisuudessa pahasti väärin,
siitä on sitten syytä luopua.
Posthumanismilla ei seuraavassa tarkoiteta ihmislajia seuraavaa
ihmisestä periytyvää eläinlajia (post - human =
ihmisen jälkeen),
ihmisen toiminnan tehostamista lääkkeillä tai uudella
tekniikalla
(tietokone aivoissa ym.) tai muuta vastaavaa.
Posthumanismilla tarkoitetaan seuraavassa
todellisuuskäsitystä, joka on
perinteistä humanistista todellisuuskäsitystä oikeampi.
Kun käsitettä ”posthumanismi” ei ole Suomessa juuri esitelty,
seuraavassa on esitelty yleiskuvaus posthumanismille.
Yleisimmillään posthumanismi on jotain, joka tulee humanismin
jälkeen.
Posthumanistien on perusteltava, miksi humanismi ei riitä
sekä missä
kohdin humanismi on väärässä.
Luonnon
ja
ihmisen tasa-arvo
Jos pitäisi laatia posthumanistinen
julkilausuma, sen alku voisi
olla
esimerkiksi:
”Ihmiset eivät ole kaikkeuden tärkeimpiä olioita.”
Käsite ”tärkeä” on tietysti hyvin inhimillinen, mutta
meidän ihmisten
on vaikea ilmaista tällaista tasa-arvovaatimusta
millään muullakaan
sanalla.
Jumalattomuus
ja
luonnollisuus (naturalismi)
Edellä sanottu ei tarkoita, että
posthumanistien pitäisi
uskoa
yliluonnollisiin olioihin, jumaliin, ufoihin jne. Posthumanisteille ja
humanisteille on yhteistä se, että he eivät ole
jumalauskoisia eivätkä
he hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä.
Oikeuksien
laajentaminen
ihmiskunnan ulkopuolelle
Luonnon
tuhoutuminen
Kun ihmiset lisääntyvät ja Raamatun
sanoin
”täyttävät maan”,
sukulaisillamme nisäkkäillä, kaukaisemmilla
sukulaisillemme eläimillä
ja vielä kaukaisemmilla sukulaisillamme kasveilla menee
entistä
huonommin.
Ihmisen toiminnan seurauksena eläimiä ja kasveja on kuollut
sukupuuttoon, ja niitä kuolee sukupuuttoon myös
tästä eteenpäin,
teimmepä mitä tahansa.
Posthumanistien mielestä ihmisten rajoittamaton oikeus
lisääntyä ei
kuulu ihmisoikeuksiin.
Ihmisten rajoittamaton lisääntyminen loukkaa muiden
elollisten
olentojen oikeuksia.
Ihmisillä ei ole oikeutta hävittää edes elotonta
luontoa.
Kristillinen
käsitys
Kristillisen käsityksen mukaan kristinuskon
jumala on korkein
olento,
ja ihminen, joka on kristinuskon mukaan tämän jumalan kuva,
on toiseksi
korkein olento.
Sitten tulee muu luonto, jota ihminen Raamatun sanoin ”hallitsee”.
Humanistien
käsitys
On sanottu, että humanismi pudotti
tästä pois jumalat ja
jätti ihmisen
yksin hallitsemaan luontoa.
Posthumanistinen
käsitys
On sanottu, että posthumanistit pudottivat
ihmisen osaksi luontoa,
joka
ihmisen on kaikissa toimissaan huomioitava.
Järkiperäisyyden
yleistys
Posthumanistit ovat humanistien kanssa yhtä mieltä
siitä, että ihmisten
on käytettävä järkeä ja tutkimusta, mutta
posthumanismi tunnustaa sen,
että inhimillinen tieto, luovuus ja äly ovat erittäin
rajoittuneita.
On mahdollista, että kadulla kävelee vastaan hyvin
toimeentulevia
kansalaisia, jotka puhekyvystään huolimatta ovat
testin mukaan
lahjattomampia kuin gorilla, simpanssi tai delfiini.
Posthumanistien mielestä inhimillisiä kykyjä voidaan jo
nyt täydentää
esimerkiksi tietokoneilla, tietokoneohjelmilla, mielialaa parantavilla
lääkkeillä, terveellisellä ravitsemuksella jne.
Tätä kirjoitusta ei olisi koskaan kirjoitettu ilman noita
täydennyksiä.
Inhimilliset
käsitteet
ovat karkeistuksia
Posthumanistien mielestä monet inhimilliset
uskomukset ovat
haitallisia.
Erityisesti inhimillinen kieli ja virheelliset käsitykset kielen
luonteesta ja merkityksestä aiheuttavat posthumanistien
mielestä paljon
sekaannuksia.
Siitä, että ihminen käyttää nimeä tai
käsitettä ei voida päätellä
vastaavan olion tai asiantilan olemassaoloa todellisuudessa.
Monet posthumanistit korostavat, että inhimillinen tieto on usein
karkeistuksia. Fyysikko Kari Enqvistin sanoin:
”Ihmisen todellisuus on karkeistettu todellisuus ja sen seurauksena
laadullisesti erilainen kuin atomaarinen todellisuus. Se
ilmentää
hiukkasten vuorovaikutuksia, mutta karkeistuksen vuoksi ei ole
yksikäsitteisesti palautettavissa niihin (siitä ehkä
liiankin monissa
yhteyksissä käyttämäni iskulause, "kokonaisuus on
vähemmän kuin osiensa
summa").
Oletus, että kaikki ihmisen tajunnan ominaisuudet ovat seurausta
karkeistuksesta, kuuluu tällä hetkellä
todellisuuskäsityksen pikemmin
kuin tieteen karsinaan. Kun muistamme, että karkeistusta joka
tapauksessa on olemassa ja että jo pelkästään sen
vuoksi
elämysmaailmamme poikkeaa laadullisesti atomien maailmasta,
kyseessä on
yksinkertaisin mahdollinen olettamus.
Voimme lisäksi toivoa, että tulevaisuudessa sen
oikeellisuutta voidaan
tutkia tieteen keinoin. Siksi tämän oletuksen tulisi sijaita
kaiken
filosofoinnin lähtöruudussa. Fysikalismi on minimalistin
elämänasenne."
Ihmisestä
riippumaton
siveys
Kansansaduissa eläimillä on hyveitä
ja paheita kuten
ihmisillä.
Posthumanistinen siveys ei voi perustua ihmisen hyveinä tai
paheina
pitämiin asioihin, vaan sen on perustuttava paljon yleisempiin
periaatteisiin.
Varsin monet eläimet ottavat huomioon tekojen seuraukset.
Seuraussiveys, kun sitä sovelletaan riittävän
pitkällä tähtäyksellä, on
muita inhimillisen siveyden muotoja yleisempi, ja jos kaikkeuden muilla
planeetoilla on elämää, se voi menestyä
ensisijaisesti seuraussiveyttä
noudattamalla.
Seuraussiveys ei
ota kantaa siihen, mitkä seuraukset ovat toivottavia, hyviä
tai
huonoja.
Seurausten
arvottaminen
Tämä ei merkitse sitä, etteivät
elolliset olennot
voisi hyödyntää
yleisiä periaatteita, joiden seuraukset ovat useimmiten olion
kannalta
toivottavia.
Eläimillä ihminen mukaan lukien esiintyy jopa
perintötekijäin määräämiä
periaatteita kuten vaistoja.
Eräät
viisaustieteen (filosofian) professorit ovat tehneet siveydestä ja
jopa
totuudesta muodin piiriin kuuluvan asian.
Tällaista
posthumanismit eivät voi hyväksyä.
Vaatemuodeista saattaa olla harmia, mutta vaatemuotien kanssa voi
elää.
Totuusmuotien ja arvomuotien kanssa eläminen voi osoittautua
vaikeaksi
tai mahdottomaksi.
Tässä suhteessa
posthumanistit ovat valistusajattelun seuraajia.
Erilaisuus
on
viisasta hyväksyä
Posthumanistit korostavat ihmisten, eläinten,
mahdollisten muiden
planeettojen elävien olentojen sekä mahdollisten
tulevaisuuden olioiden
erilaisuuden hyväksymistä ja pyrkivät luomaan
edellytyksiä nykyistä
tasa-arvoisemmalle ja paremmalle elämälle.
Eläinten
asema
ja oikeudet
Ihmisten ja muiden eläinten
välillä ei ole
laadullisia eroja. Erot
ovat määrällisiä, vaikka eräät
ominaisuudet ovat kehittyneet
ihmisessä pitemmälle. Vaikka ihmisen
ainutlaatuisuutta ei kiistetä,
jokainen muu eläinlaji on erilainen ja ainutlaatuinen
täsmälleen
samassa merkityksessä.
On miljoonia eläinlajeja, monet kaltaisiamme, joille
humanismi ja
sosiologismi ovat olleet kuolemanoppeja. Jos puhutaan
ihmisyydestä,
puhuttakoon myös eläimyydestä.
Ihmisiä ne ovat eläimetkin, sanotaan joskus. Monien
nisäkkäiden
yhteisöllisessä toiminnassa esiintyy huomattavaa
älykkyyttä.
On mahdollista, ettei kansanvalta (sikäli kuin sitä on
aidosti edes
olemassa) ole kokonaan ihmisen keksintöä. Kädelliset
hankkivat
liittolaisia ja toteuttavat pitkäjänteistä
politiikkaa
Kultaisen
säännön
todellinen keksijä
Simpanssit ovat
oivaltaneet vastavuoroisuuden: Tee ensin muille sitä, mitä
toivoisit
tehtävän itsellesi.
Tätä ns.
kultaista
sääntöä ei siis ensimmäisenä keksinyt
Kungfutse, Buddha tai Platon. Sen
kehitti historiassa nimettömäksi jäänyt simpanssi.
Eläinten samalla mitalla mittaamisen periaate avaa siveyden
kehitykseen
näkökulman, joka ulottuu miljoonia vuosia ihmislajin
syntyä
kauemmaksi. Sitä voi havainnoida monilla lajeilla kaloista
alkaen.
Mitä
tavoitteita
siveys edistää
Käyttäytymisen biologian tunteminen
auttaa tajuamaan
ihmistä
yhteiskunnallisena eläimenä, joka ei lopullisesti
pääse eroon
hyökkäävyydestä ja kilpailusta. Juuri siksi
yhteisö hyötyy siveydestä.
Peter
Singerin
seuraussiveys
Kun monet posthumanistit laajentavat
inhimillistä
käsitystä
ajattelevien koneiden ja ehkä mahdollisten ihmisen ja koneen
yhdistelmien (kyborgien) suuntaan, Peter Singer on laajentanut
näkökulmaa tietoisten eläinten suuntaan, ja monet
eläinten oikeuksien
puolustajat kannattavat Singerin edustamaa seuraussiveyttä.
Tulevaisuuden
teknologiaan
on varauduttava
Posthumanistien mielestä on selvää,
että ihmislaji
muuttuu myös
tulevaisuudessa, ja on myös selvää, että ihminen
voi toimia nykyistä
älykkäämmin ja tehokkaammin yhdessä koneiden,
erityisesti tietokoneiden
kanssa.
Inhimillistä ajattelua voidaan tehostaa myös oppimalla
nykyistä
paremmin ymmärtämään aivojen toimintaa.
Aivoihin voidaan vaikuttaa sekä
kemiallisesti että sähköisesti. Esimerkiksi liian paljon
dopamiinia
eräissä osissa aivoja voi aiheuttaa uskonnollisia kokemuksia
tai olla
osoitus erään tyypin skitsofreniasta.
On arvioitu, että tulevaisuudessa
viidesosa maailman ihmisistä pystyy tuottamaan kaiken
tarpeellisen.
On
päätettävä, mitä
jäljellejääneet neljä viidesosaa tekevät.
Päätöksenteko- ja johtamisjärjestelmiä on
muutettava, jotta
tulevaisuuden maailmassa selviydytään.
Entistä mutkikkaampia ongelmia
ei voida ratkaista äänestämällä, kokoustamalla
tai jonkun
ammattijohtajan tiedoilla ja taidoilla.
Posthumanistit
eivät
ole edistysuskoisia
Posthumanistit eivät ole edistysuskoisia.
Ihmisyhteiskuntien kehitystä
ei voida ainakaan nykyisillä tiedoilla ennustaa kovin
pitkälle
eteenpäin.
Optimismi tarkoittaa sitä, että joku uskoo tapahtuvan
sitä, mitä
toivomme tapahtuvan. Pessimismi tarkoittaa sitä, että joku
uskoo
tapahtuvan sitä, mitä emme toivo.
Näitä kaksi käsitystä voivat olla myös
kaikilla jonkin ihmisjoukon
ediustajilla.
Jotkut posthumanistit kuten transhumanistit, ovat
optimisteja: teknologian avulla maailmaa voidaan parantaa.
”Trans” tarkoittaa tuolle puolelle menemistä tai
ylittämistä,
transhumanismi on siis humanismin ylittämistä.
Transhumanistit ovat
myös Suomessa järjestäytyneet.
Posthumanismin
lajeja:
Transhumanismi
Transhumanismi on ihmiskunnan tulevaisuutta pohtiva
ja siihen
vaikuttamaan pyrkivä ajattelusuuntaus, jonka mukaan ihminen
nykyisessä
muodossaan ei edusta kehityksemme päätepistettä, vaan
pikemminkin
verrattain varhaista vaihetta siinä.
Transhumanismin piirissä pyritään
ymmärtämään ja arvioimaan teknologisen kehityksen
tarjoamia lisääntyviä
mahdollisuuksia nykyihmisyyden perustavanlaatuisimpienkin rajoitusten
ylittämiseen.
Esimerkiksi vanhenemisen muuttamisen vapaaehtoiseksi
transhumanistit näkevät tavoitteena, joka voitaneen aikanaan
saavuttaa,
ja useat katsovat joihinkin mahdollisesti kehitettäviin
teknologioihin
sisältyvän tätäkin olennaisempia tilaisuuksia
muuttaa maailmaa
tuntuvasti paremmaksi.
Suomeen on vuonna 2003 perustettu Suomen Transhumanistiliitto, joka
peruskirjassaan asettaa toiminnalleen seuraavat lähtökohdat:
- Ihmiskunnan muuttuminen teknologian
vaikutuksesta tulee jatkumaan. Muutoksen suunta voi olla toivottava tai
ei-toivottava.
- Tulevaisuutta koskevia valintoja
tehtäessä on
välttämätöntä ottaa huomioon ihmiskunnan
teknologisten valmiuksien
todennäköinen dramaattinen kasvu. Realistisesti mahdollista
on peräti,
että tulevaisuudessa materiaalinen puute, vanheneminen ja jopa
kuolema
onnistutaan muuttamaan vapaaehtoisiksi, eivätkä ihmiset
enää ole
sidottuja moniinkaan nykyisiin perustavanlaatuisiin rajoituksiinsa.
Toisaalta mahdollista on myös, että ihmiskunta tuhoutuu
teknologiaa
epäviisaasti käyttäessään.
- On erittäin tärkeää
suunnata
tutkimusresursseja
ja tehdä yhteiskunnallisia ratkaisuja siten, että
edistetään
positiivista teknologista kehitystä ja otetaan huomioon myös
vakavat
riskit.
- Transhumanistien mielestä kannattaa
suhtautua
avoimesti, hyväksyvästi ja osallistuvasti teknologiseen
kehitykseen,
koska tällaisen asenteen myötä pystymme ohjaamaan
kehitystä eettisesti
kestävään suuntaan todennäköisemmin kuin
siinä tapauksessa, missä
yleinen suhtautuminen teknologiaan rakentuu liiallisten
tutkimuskieltojen ja/tai välinpitämättömyyden ja
passiivisuuden varaan.
- On syytä tukea ja luoda rationaalista
keskustelua siitä, miten saavutettavissa oleviin teknologisiin
valmiuksiin on viisainta edetä, ja minkälaisten
yhteiskunnallisten
ratkaisujen kautta kyseisiä valmiuksia on viisainta soveltaa,
jotta
tulokset ovat tasapuoliset ja oikeudenmukaiset.
- Transhumanistit puolustavat yksilöiden
oikeutta
käyttää teknologiaa vastuullisesti itsensä
psyykkiseen ja fyysiseen
kehittämiseen ja muokkaamiseen nykyisten perustavanlaatuisten
biologisten rajoitustensa yli.
- Transhumanismiin sisältyy kaikkien
olentojen
hyvinvoinnin kunnioitus riippumatta siitä, ovatko kyseiset olennot
ihmisiä, muita biologispohjaisia olentoja vai enemmän tai
vähemmän
teknologiapohjaisia olentoja.
- Transhumanismi on modernin humanismin
laajentuma. Humanismin tavoin transhumanismikaan ei tue
mitään tiettyä
poliittista puoluetta, poliitikkoa tai poliittisen
yhteiskuntajärjestyksen mallia.
Posthumanistinen
aineellinen
todellisuuskäsitys
Mikä
on
aineellinen
todellisuuskäsitys
Eläimillä ja nykyisillä roboteilla
on mitä
ilmeisimmin aineellinen
todellisuuskäsitys.
Vanhan sanonnan mukaan sika ei ymmärrä mitään
pyhäpäivästä.
Ei ole syytä olettaa, että joidenkin muiden
planeettojen asukkailla olisi aineellisesta
todellisuuskäsityksestä
poikkeava (esimerkiksi kristillinen) todellisuuskäsitys.
Muiden
planeettojen Myöhempien aikojen pyhien kirkko on vielä
perustamatta
(Free Inquiry’n toimittaja Tom Flynn on kirjoittanut tieteisromaanin,
jossa sellainen on perustettu, Tom Flynn: Notrhing Sacred, Prometheus
Books, 2004).
Aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi) on
olemassaolo-opillinen
(ontologinen) käsitys, jonka mukaan todellisuus on aineellinen
(materiaalinen).
Ainetta ovat aine ja energia. Aineenlisäksi on tyhjiö.
Tarkoituksenmukainen
kieli
Ihmisten on tarkoituksenmukaista
käyttää
sanaa ”aine”.
Inhimillisistä ajatustunteistavapaan
sanaston luominen
todellisuuden esittämiseen on tarpeellinen, ja sen luomiseen olisi
ryhdyttävä välittömästi.
Oliot,
ominaisuudet
ja viestit tietojenkäsittelyssä
Olio-ohjelmoidun robotin ohjelmassa on olioita,
joilla on
ominaisuuksia.
Oliot lähettävät viestejä toisilleen ja koneen
osille.
Oliot saavat viestejä toisiltaan ja koneen osilta (kuten koneen
aisteilta, esimerkiksi videokameralta, radiolta,
lämpömittarilta jne.).
Aineelllisen
todellisuuskäsityksen
peruslauseet
Dosentti (1927-2007) Pertti Lindfors on
väitöskirjassaan
esittänyt mm.
seuraavat aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin)
peruslauseet (mukaan on valittu hieman uudelleen muotoillen
kuudestatoista väitteestä kymmenen yleisimmin
hyväksyttyä):
- Ristiriidattomasti
voidaan puhua myös sellaisista tapahtumista, joita kukaan ei ole
havainnut. Olemassaolo ei ole pelkkää havaituksi tulemista.
- Todellisuus on
aineellinen.
- Tietoisuus on
aineellinen.
- Ajatus ja
ajatuksen kohde ovat eri asioita.
- Havaitsija ja
havainnon kohde ovat eri asioita.
- Nimi ja nimetty
kohde ovat eri asioita.
- Kieli on eri asia
kuin se kohde, josta kieli puhuu.
- Luonnossa
vallitseva järjestys ja syysuhde ovat inhimilliseen kokemukseen ja
vain
inhimilliseen kokemukseen perustuvia.
- Pohjimmaltaan
kokemustutkimus (kokemustiede) nojaa havaintolauseisiin.
Havaintolauseiden totuutta arvioitaessa tarvitaan kybernetiikkaan
perustuvaa tietoteoriaa (kybernetiikka tutkii järjestelmiä,
jotka
sisältävät ns. takaisinkytkentöjä eli
itsesäätelyä).
- Ateismi on tosi.
Yllä olevissa lauseissa mahdollisesti
esiintyvät ristiriidat
Lindfors
on ratkaissut ns. tyyppiteorialla. Jaakko Hintikan ja Gabriel Sandun
mukaan ristiriitojen ratkaisuun ei nykyään tarvita edes
tyyppiteorioita.
Tehtäviä
- Millä tavalla
posthumanismi eroaa humanismista?
- Selvittäkää mitä
tarkoittaa transhumanismi.
- Millä tavalla
transhumanismi eroaa posthumanismista?
Uskonnollisia
hyvän
elämän malleja
Päivitetty 24.5.2011
Taustaa
Tämä
luku on kirjoitettu vastaamaan opetushallituksen
opetussuunnitelmaehdotuksen kohtaa ”oppii arvioimaan uskomuksia ja
elämänkäsityksiä koskevia väitteitä”.
Tässä esitettyä
yksityiskohtaisempi jumalatodistusten kritiikki on
esitetty oppimateriaalissa |