Elämä,
siveys ja
posthumanismi
Lukion
elämänkatsomustieto 1
et10
Opetushallituksen otsikko:
Hyvä elämä (ET1)
Sopii myös kurssiin Etiikka
Tätä
on viimeksi muutettu 3.3.2009
Kaikki etkirjat löydät tästä
Opetussuunnitelmat
Ateistien ehdotuksen uudeksi opetussuunnitelmaksi löydät tästä
Opetushallituksen ohjeen uudeksi opetussuunnitelmaksi löydät tästä
Miljoonat petetyt eivät voi olla
väärässä.
Sanoi
suurmies
Rekka lähestyi
tunnelia, jota edelsi liikennemerkki: Korkeus 3,50
metriä.
Apumies tuumasi:
Meidän rekkahan on 3,80.
Kuljettaja katseli
ympärilleen: Ei näy poliisia. Ajetaan nopeasti läpi.
Sisällysluettelo
- Kuuluvatko
ateistit suomalaiseen yhteiskuntaan
- Eurooppalaiset
arvot
- Mikä
tekee onnelliseksi
- Elämänkäsitys
- Todellisuuskäsitys
- Elämänkäsitykset
voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan
- Elämänkatsomustietoa
on vain Suomessa
- Uskontokuntiin
kuulumattomille tarkoitettu oppiaine
- Tehtäviä
- Uskonnottomilla
on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään
- Luonnontutkimus
ja uskonnottomat elämänkäsitykset
- Jumalat
eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen
- Uskonnottomilla
on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys
- Uskonnottomien
arvokäsitykset
- Kysymys
elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä
- Mitä
elämänkäsitykseen kuuluu
- Tämä
oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin
- Tässä
oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa
- Nimiä,
vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa
- Historiaa
- Uskontojen
historia ja siveysoppi
- YK:n
ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen
- Uskonnottomien
oikeuksia on jälleen vähennetty
- Vasemmistoliitto
(SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia
- Uskonnottomien
ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty
uskonnottomien syrjimiseen
- Elämänkatsomustieto
tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta
- FETO:n
jäsenten enemmistö on kristittyjä
- Painetut
oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia
- Neekeri
on poistettu sanastosta
- Miljoona
suomalaista ei kuulu kirkkoon
- Elämänkäsitystieto
vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?
- Ratkaise
itse
- Peruskäsitteitä:
hyvä
elämä
- Tehtäviä
- Peruskäsitteet:
minuus,
identiteetti
- Käsitteistä
ei ole yksimielisyyttä
- Persoonallisuus
- Luonne
- Minuus
- Samaistuminen
eli identiteetti
- Onko
aito minuus olemassa
- Nykyaikainen
ja minuus
- Hajanainen
minuus
- Pysyvä
minuus
- Tehtäviä
- Hyvä
elämä: ihmisen
perustarpeita
- Tärkein
lähde
- Abraham
Harold Maslow 1908-1970
- Maslowin
tarvejärjestyskäsitys
- Fysiologiset
perustarpeet
- Turvallisuuden
tarpeet (the safety and security needs)
- Rakkauden
ja yhteenkuuluvuuden tarpeet
- Itsensä
kunnioittamisen ja arvostuksen tarpeet
- Puutetarpeet
- Tasapaino
- Perinnöllinen
valmius
- Kehitys
etenee tasojen läpi portaittain
- Aikaisemmat
kokemukset
- Itsensä
toteuttamisen tarpeet
- Millainen
on itseään toteuttava ihminen
- Itseään
toteuttavat suhtautuvat muihin ihmisiin eri tavoin
- Maslowin
arvostelua
- Tehtäviä
- Elämän
tarkoitus
- Selityksen
selityksiä
- Savossa
ei selitellä
- Kuirt
Baier selittämisen lajeista
- Viinan
syytä
- Elämä
on elämisen arvoista
- Tahto
elää
- Onnellisuus
tavoitteena
- Tasa-arvo
ja demokratia elämän tarkoitukseen
- Tehtäviä
- Ihmisen
yksilöllisen olemassaolon peruskysymykset: syntymä ja kuolema
- Mitä
elämä on
- Luonnon
järjestelmätasot
- Avoimet
järjestelmät
- Elämän
ominaisuuksia
- Rajatapaus:
virukset
- Onko
Maan elämä syntynyt Maassa vai Kuussa
- Onko
elämän synty todennäköinen vai epätodennäköinen tapahtuma
- Missä
elämä syntyi
- Tehtäviä
- Ihmisen
hedelmöitys
- Mikä
on sukupuoliyhdyntä
- Sukupuoliyhdyntään
perehtyminen
- Mitä
on itsetyydytys
- Miesten
itsetyydytys
- Naisten
itsetyydytys
- Yhdyntäsiveyttä
- Yhdynnän
esileikit
- Supupuolielinten
koot
- Useita
yhdynnän huippuja
- Seksi
ei aina liity sukupuoliyhdyntään
- Seurustelu
- Seksiin
kuuluu ehkäisy
- Yleisohje
- Raskauden
todennäköisyys
- Nykyaikaiset
ehkäisykeinot
- Hormonaaliset
ehkäisimet
- Kemialliset
ehkäisimet
- Mekaaniset
ehkäisimet
- Muita
ehkäisymenetelmiä
- Luota
itseesi
- Tervettä
järkeä on
- Pilkettä
silmäkulmaan
- Tehtäviä
- Kestääkö
seksikemia
- Auttavatko
erikoiset yhdyntäasennot
- Tehtäviä
- Mikä
on ihmisen syntymä
- Miten
syntyminen tapahtuu
- Yhteydenotto
äitiysneuvolaan heti raskauden alussa
- Synnytyksen
jälkeen
- Jälkitarkastus
- Ehkäisy
synnytyksen jälkeen
- Yksilön
elämä
- Mitä
elämänhallinta on
- Kolme
kovaa komentajaa
- Pandoran
lipas
- Uskonnollinen
elämänhallinta Suomessa
- Eräitä
lakeja, joilla hallitaan Suomen kansalaisten elämää
- Yksilöiden
elämänhallinta
- Sikojen
elämänhallinta
- Ihmisten
itsehallinta
- Yhdysvallat
- Itä-Aasia
- Voidaanko
itsehallintaa kehittää
- Itsehallinnalla
on myönteisiä vaikutuksia
- Itsehallintaon rajallista
- Yllykkeiden hallinta
- Itsehallinnan menetelmiä
- Suomalaisia tutkimuksia
- Yksilö
mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä
- Tehtäviä
- Mitä
kuolema on
- Satunnainen
kuolema ja luonnollinen kuolema
- Yksisoluisten
eliöiden kuolema
- Monisoluiset
eliöt
- Mistä
vanheneminen johtuu
- Vanheneminen
on perintötekijöiden määräämää
- Elinikä
ja jälkeläistuotanto
- Kuolema
on elämän kehitykselle välttämätöntä
- Jos
kuolemaa ei olisi, ei olisi ihmisiä
- Kuolema
mahdollistaa kehityksen
- Myös
lajit katoavat
- Tehtäviä
- Ihmisen kuolema
luonnonilmiönä
- Milloin
ihminen on kuollut
- Kyky
tietoisuuteen
- Aivokuolema
- Tavalliset
kuoleman merkit
- Tehtäviä
- Suhtautuminen
kuolemaan
- Tietoisuus
kuolemasta
- Kuolemaan
liittyvät ajatustunteet
- Jälkeenjääneiden
ajatustunteet
- Kaavamainen
ajattelu
- Kuolemanpelko
- Kuoleman
hyväksyminen
- Surutyö
- Suru
ja murehtiminen
- Omaisten
ajatustunteita
- Onko
surun avoin purkaminen hyödyllistä
- Ajattelu
ja tunteet
- Ajatustunteiden
hallinta
- Suru
ja onnellisuus
- Varautuminen
kuoleman kohtaamiseen
- Auttaako
vakaumus kuoleman kohtaamisessa
- Tehtäviä
- Käsityksiä
kuolemasta
- Ateistien
ja uskovaisten käsityksiä
- Suomessa
on hautausmaamonopoli
- Kristityillä
on vaikutusvaltaa myös vanhainkodeissa ja sairaaloissa
- Aineelliseen
todellisuuskäsitykseen perustuva käsitys
kuolemasta
- Luontoon
perustuva todellisuuskäsitys (naturalismi)
- Perusaines
- Luonnollinen
ja yliluonnollinen
- Ihminen
on luonnon osa
- Kuolema
voidaan ymmärtää vain kehityksen perusteella
- Viisas
ei pelkää kuolemaa
- Aineellista
todellisuuskäsitystä ei ole syytä jatkaa kuvitelmilla
- Kuuluisuuksien
käsityksiä kuolemasta
- Tehtävä
- Kristillinen
käsitys kuolemasta
- Ikuisen
elämän kristilliset ehdot
- Usko
ikuisesta rangaistuksesta kristinuskon vastustajille
- Kaikki
kristityt eivät nykyään usko iankaikkiseen rangaistukseen
- Sielu
kristinuskossa
- Tehtäviä
- Kuolemattomuuden
tavoittelu
- Tarve
kieltää ahdistavat ajatukset
- Elämisen
halu
- Ruumiin
ja sielun suhde
- Mieli
- Kakseuskäsityksen
(dualismin) arvostelua
- Tehtäviä
- Identiteetin
muodostaminen ihmisen elämänkaaren aikana sekä eettiset valinnat eri
elämänvaiheissa
- Mitä siveys ja
siveystutkimus ovat
- Onko
siveys opittua vai perinnöllistä
- Yksilön
siveellinen kehitys jakaantuu kolmeen päävaiheeseen
- I Esisiveellinen taso
- II Sovinnainen taso
- III Itsenäi-periaatteellinen taso
- Jokainen
päävaihe voidaan lisäksi jakaa kahteen alavaiheeseen
- 1.
Itsekeskeis-aineellinen taso
- 2.
Välineellinen vaihe
- 3.
Myötätunto ja rakkaus
- 4.
Laki ja järjestys
- 5.
siveys on sopimusvaraista, ja lait vapaiden kansalaisten välisiä
sopimuksia
- 6.
Yleispätevät periaatteet
- Yksilöt
jäävät eri tasoille
- Esimerkkejä
- Esimerkki 1
- Esimerkki 2
- Esimerkki 1
- Periaatteet ovat oleellisia
- Milgramin
koe
- Koejärjestely
- Kokeen tulos
- Yhdistetty
koe
- Sovellukset
koululaitokseen
- Kohlberg
ja Kant
- Voidaanko
tosiasioista johtaa siveyssääntöjä
- Tehtäviä
- Ihmisen
yksilöllisen olemassaolon peruskysymykset: vapaa tahto ja valinnat
- Säännön
mukaisuus ja satunnaisuus
- Päteekö
satunnaisoppi fysiikassa?
- Karkeistus
- Ajattelu
ei ole kvanttimekaanista vaan sähkökemiallista
- Vapaa
valinta
- Säännönmukaisuusja
inhimillinen vapaus
- Siveellinen
vastuunalaisuus
- Syyllisyys,
ympäristö ja
perintötekijät
- Miksi
ihmiset ovat pahoja
- Rankaisunhalu
- Sekaannus
syyn ja seurauksen kanssa
- Ei
väliä sillä, miten ihminen on tullut pahaksi
- Tehtäviä:
- Ihmisen
yksilöllisen olemassaolon peruskysymykset: realismi
- Sivistyssanan
alkuperä
- Todellismi
taiteissa
- Kansainvälinen
politiikka
- Lainsäädäntö
- Viisaustiede
- Muita
aloja
- Siveellinen
todellismi ja vastatodellismi
- Tehtäviä
- Elämänhallinta:
ympäristön merkitys
- Toiveet
ja todellisuus
- Toimintaympäristö
ja tilakäyttäytyminen
- Ympäristön
vaikutus ihmiseen
- Ihmisen
käyttäytyminen on ympäristösidonnaista
- Lähiympäristön
merkitys
- Ympäristö
on voimavara
- Yksityisyys
- Luonnon
merkitys kaupunkilaiselle
- Henkilökohtainen
tila
- Ihminen
ympäristönsä muokkaajana
- Oma
jälki ympäristöön
- Ilkivalta
- Keinoja
ilkivallan vähentämiseen
- Toimintaympäristö
- Tehtäviä
- Pahuus
- Mitä
pahuus tarkoittaa
- Asteikoista
- Amerikkalaisen
professoritietieteen mukaan voidaan
- Omakohtaiset
kokemukset
- Synnynnäinen
rikollinen
- Yläluokan
oppilaitokseen
- Toverikuri
- Väkivaltaan
vastaaminen
- Kivunsietokykyä
voidaan kehittää
- Aatelisto
johti väkivaltakoneistoa
- Ainoa
oppilas, josta tuli kansainvälinen vaikuttaja
- Vankilassa
- Suosittu
rikoskirjailija
- Inhimillinen
pahuus
- Mitä
pahuudelle voidaan tehdä
- Tunnistatko
sosiopaatin
- Tehtäviä
- Ohjaako ihmistä
perinnöllisyys vai kasvatus
- Kysymyksiä
- Perinnöllinen
vaihtelu
- Identtiset
kaksoset
- Vaikutusmallit
- Perintötekijöillä
on huomattava vaikutus
- Yleisälykkyys
- Henkilökohtaiset
luonteenpiirteet
- Yhteisölliset
asenteet
- Kiinnostuksen
kohteet
- Alttius
mielialahäiriöihin
- Mistä
yksilön ominaisuudet riippuvat
- Teot
eivät periydy, taipumukset periytyvät
- Tarkkaavaisuushäiriö
- Eduskunnan
ihmiskäsityksen pitäisi olla tosi
- Tehtäviä
- Lisätietoa:
Aivojen välittäjäaineet
- Miksi
ihminen ajattelee hitaasti
- Välittäjäaineen
toiminta
- Millaisia
välittäjäaineet ovat
- Välitys
on yksisuuntaista
- Muisti
ja oppiminen
- Biologiset
muuntajat
- Sama
hermosolu voi tuttaa useita välittäjäaineita
- Välittäjä-aineiden
pitoisuudet riippuvat niiden takaisinotosta
- Masennuslääkkeet
perustuvat mm. serotoniinin takaisinoton estoon
- Asetyylikoliini
- Noradrenaliini
ja adrenaliini
- Dopamiini
- Serotoniini
- Täsmälääkkeet
- Monityydyttämättömät
kalahapot
- Tasapaino
- Alkoholistien
hoito
- Histamiini
- Allergia
ja matkapahoinvointi
- Mahahaava
- Glutamaatti
- Alkoholi
ja muistihäiriöt
- Liikkeiden
säätely ja oppiminen
- Negatiivinen
ja tiedollinen skitsofrenia
- GABA
- Epilepsian
hoito
- Lihasjännityksen
laukaiseminen
- Aminohappoketjuvälittäjäaineet
- Liikunta
ja mielihyvä
- Opioidien
aiheuttama riippuvuus
- Tehtäviä
- Ihmisen
yksilön olemasaolon peruskysymykset: optimismi
ja pessimismi
- Kaupunkitarina
- Martin
E. P. Seligman ja optimismi
- Martin
E. P. Seligman ja aito onnellisuus
- Pessimismi
- Tehtäviä
- Yksilön
mahdollisuudet vaikuttaa elämäänsä
- Mihin
uskonnottomien ihmisoikeudet perustuvat
- Kansainväliset
sopimukset ylittävät perustuslain ja perustuslaki tavalliset lait
- Kansalais-
ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus
- Alkuteksti
- Englanninkielen
sanakirjan selitys sanalle belief
- Korjattu
suomennos
- Yleissopimus
lapsen oikeuksista
- Otteita
perustuslaista
- 6
§ Yhdenvertaisuus
- 11
§ Uskonnon ja omantunnon vapaus
- 107
§ Lakia alemmanasteisten säädösten soveltamisrajoitus
- Ote
perusopetuslaista
- 13
§ Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus
- Ote
lukiolaista
- 9
§ Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus
- Ote
perustuslakivaliokunnan mietinnöstä 1982
- Ote
Vapaa-ajattelijain liiton lausunnosta
- Ote
yleisperusteluista
- Ote
yksityiskohtaisista perusteluista
- Tehtäviä
- Mitä
ihmisen pitäisi tehdä elämällään
- Tehtäviä
- Hyvä
elämä:Maallisia
hyvän elämän malleja
- Posthumanismin
ja humanismin määritelmistä
- IHEU:n
päätös vuodelta 1996
- Määritelmien
ongelmia
- Englannin
kielen kohtuuton valta-asema
- Sanan
"humanismi" monet merkitykset
- Paha
sekaannus käsitteessä "vapaa-ajattelu"
- Vapaus
jostakin
- Oikeus
tietää totuus
- Ovatko
julkilausumat määritelmiä
- Miksi
posthumanismi
- Luonnon
ja ihmisen tasa-arvo
- Jumalattomuus
ja luonnollisuus (naturalismi)
- Oikeuksien
laajentaminen ihmiskunnan ulkopuolelle
- Luonnon
tuhoutuminen
- Kristillinen
käsitys
- Humanistien
käsitys
- Posthumanistinen
käsitys
- Järkiperäisyydenyleistys
- Inhimilliset
käsitteet ovat karkeistuksia
- Ihmisestä
riippumaton siveys
- Seurausten
arvottaminen
- Erilaisuus
on viisasta hyväksyä
- Eläinten
asema ja oikeudet
- Kultaisen
säännön todellinen keksijä
- Mitä
tavoitteita siveys edistää
- Peter
Singerin seuraussiveys
- Tulevaisuuden
teknologiaan on varauduttava
- Posthumanistit
eivät ole edistysuskoisia
- Posthumanismin
lajeja: Transhumanismi
- Posthumanistinen
aineellinen todellisuuskäsitys
- Mikä
on aineellinen todellisuuskäsitys
- Tarkoituksenmukainen
kieli
- Oliot,
ominaisuudet ja viestit tietojenkäsittelyssä
- Aineelllisen
todellisuuskäsityksen peruslauseet
- Tehtäviä
- Hyvä
elämä: uskonnollisia hyvän elämän malleja
- Taustaa
- Onko
uskonnosta siveyden perustaksi
- Uskontojen
todellisuuskäsityksiä
- Sielunvalleusoppi
- Viimeinen
tuomio
- Uskominen
hyveenä
- Taivas
uskonnon siveyssääntöjen noudattamisen palkkiona, helvetti
noudattamatta jättämisen rangaistuksena
- Voiko
ihminen itse päättää, mihin hän uskoo
- Tehtäviä
- Luonnon
järjestyksen todistus ja sen arvostelua
- Todistus
- Samankaltaisuuden
heikkous
- Kehitysoppi
- Muita
virheitä luonnon järjestyksen todistuksessa
- Paha
- Johtopäätös
- Tehtäviä
- Ensimmäisen
syyn todistus ja sen arvostelua
- Todistus
- Ristiriitaisuus
- Ensimmäisen
syyn todistus ei ole todistus
- Muita
virheitä ensimmäisen syyn todistuksessa
- Tehtäviä
- Olemassaolo-opillinen
(ontologinen) todistus ja sen arvostelua
- Käsitteistä
- Todistus
- Mielettömiä
seurauksia
- Olemassaolo
ei ole ominaisuus
- Käsitteiden
olemassaolo
- Pahan
olemassaolo
- Tehtäviä
- Tieto,
todistus ja jumalan olemassaolo
- Määritelmistä
- Pahan
ongelma, sen ratkaisuyrityksiä ja niiden arvostelua
- Paha
suuremman hyvän saavuttamiseksi
- Samankaltaisuus
taiteen kanssa
- Tehtäviä
- Vapaa
tahto pahan ongelman ratkaisuna ja sen arvostelua
- Vapaan
tahdon jumalatodistus
- Kaksi
kyseenalaista oletusta
- Vapaa
tahto ja ei pahaa
- Jumalan
väliintulo
- Luonnollinen
paha
- Luonnonlakien
hyväntahtoisuus
- Tehtäviä
- Ihmeet
todisteina
- Mikä
ihme on
- Ihmeet
todisteina
- Ihmeet
ovat aina epätodennäköisiä
- Miksi
ihmeisiin uskotaan
- Eri
jumalien väitetään tekevän ihmeitä
- Tehtäviä
- Pelurin
todistus
- Taustaa
- Halpa
hinta lisää myyntiä
- Kuoleman
jälkeisiä palkintoja on helppo luvata
- Onko
jumalaan uskominen peliteoreettisesti kannattavaa
- Voimmeko
päättää siitä, mihin uskomme
- Todistuksen
siveys
- Todistus
voidaan kääntää
- Tehtäviä
- Ei-realistinen
käsitys jumalasta
- Uskonto
pelkkänä välineenä
- Peiteltyä
jumalattomuutta (ateismia)
- Ei-realismin
muut seuraukset uskontojen suhteen
- Tehtäviä
- Muita
uskon ja ateismin väliin sijoittuvia ajattelutapoja
- Ei
tietoa eli agnostisismi
- Usko
ja sen vaarat
- Kuoleman
jälkeinen onnellisuus terroritekojen ehtona
- Uskontojen
aiheuttamien kärsimysten kiistäminen
- Tehtäviä
- Ihmisen
olemassaolon peruskysymykset: eettiset valinnat eri elämänvaiheissa
- Millaisia
siveyskäsityksiä (moraalikäsityksiä) on
esitetty
- Miksi
kutsumme tekoa oikeaksi tai vääräksi
- Professorit
todistelevat omia toiveitaan
- Siveyskäsityksiä
voidaan johdonmukaistaa
- Tehtäviä
- Siveyskäsitteisiin
liittyviä kysymyksiä
- Merkitys,
olemassaolo ja tieto
- Mihin
todellisuuteen arvot kuuluvat
- Mistä
arvot tulevat
- Tunteet
ja käskyt / kiellot
- Tehtäviä
- Hyvän
määrittelemisestä
- Hyvän
epäsuora määrittely
- Tehtäviä
- Hyvän
asteet
- Tehtäviä
- Siveyden
epäilijät
- Niccolò
di Bernardo dei Machiavelli (1469 – 1527)
- Karl
Marx (1818 –1883)
- On
syytä epäillä
- Tehtäviä
- Siveysajattelun
luonne ja sisältö
- Mitä
siveysajattelu tutkii
- Siveysarvot
ja muut arvot
- Itseisarvot
ja välinearvot
- Arvoarvostelmat
- Totuusarvostelmat
(propositiot)
- Velvoitteet
ja arvot
- Siveyssääntö
- Velvoite
- Valtarakenteiden
arvot
- Sisäinen
oivallus (intuitio)
- Käsityksiä
siitä, mikä on hyvää
- Keiden
hyväksi
- Tehtäviä
- Arvottaminen,
tunne ja järki
- Tehtäviä
- Miesten
siveys ja naisten siveys
- Tehtäviä
- Arvojärjestykset,
teot ja säännöt
- Arvojen
esiintyminen eri valtarakenteissa
- Tehtäviä
- Siveyssääntöjen
historiaa
- Siveyssääntöjä
ja arvoja ei voida palauttaa tosiasiaväitteisiin (propositioihin)
- Tehtäviä
- Mikä
on hyvää ja mikä on pahaa
- Tehtäviä
- Siveyden
erityispiirteitä
- Sivistyssanojen
"moraali" ja "etiikka" alkuperä
- Siveyskieli
ja siveysarvostelmat
- Siveysilmaisut
ilman kieltä
- Siveyssanojen
avulla voidaan hämätä
- Tehtäviä
- Siveys
ja yhteiskunta
- Miksi
ihminen ryhtyy arvostelemaan
- Mielihyvä
ja mielipaha
- Mistä
lapsi saa siveyskäsityksensä
- Sisäistäminen,
yliminä, omatunto
- Tehtäviä
- Tavat
ja lait
- Luonnollinen
kehitys (evoluutio)
- Perityt
tavat
- Mielenlaatu
ja siveys
- Mielenlaatu
ja tavat
- Tapa
ja laki
- Siveys
vaikuttaa lakeihin
- Tehtäviä
- Siveys
käyttäytymisen määrääjänä
- Yhteisön
olemassaoloon vaikuttavat tavat
- Antropologiaa
- Myötätunto
- Velvollisuudentunnon
syitä
- Jumalien
ja esi-isien edustama siveys
- Siveystajunnan
alkumuoto
- Tehtäviä
- Toislakinen,
omavastuinen ja yleinen siveys
- Käsitteitä
- Eri
käsityksiä
- Jumalanlakinen
siveys
- Oman
lapsen uhraaminen jumalille
- Islam
esimerkkinä jyrkästi jumalanlakisesta siveydestä
- Raiskauksen
uhreja on teloitettu
- Väite,
ettei voi olla siveyttä ilman uskontoa
- Latinalaiset
ja bysanttilaiset kristityt siveydestä
- Pelagiuksen
käsitys
- Tuomas
Akvinolainen
- Ihmiskeskeisen
siveyden historiaa
- Vanhimmat
jumalattomat (ateistiset) liikkeet
- Muinainen
Kreikka
- Renessanssi
ja valistus
- Tehtäviä
- Ihmiskeskeisen
siveyden loppu
- Tehtäviä
- Siveyden
vaativuus
- Tehtäviä
- Moniehtoiset
toimintamallit
- Tehtäviä
- Arvottava
ja säännöttävä siveys
- Luokittelu
- Aineiston
rakenteesta
- Angostikkoboomi
- Kaikki
säännöt eivät ole siveellisiä
- Tehtäviä
- Tarvitaanko
siveellisen virheajattelun historiaa
- Tarvitaanko
kuuluisuuksien historiaa
- Tehtäviä
- Velvollisuusuussiveys
- Siveellinen
toiminta
- Käsitys,
että velvollisuudet ovat riippumattomia
arvoista
- Velvollisuussiveyden
piirteitä uskonnoissa ja aatteissa
- Ensi
näkemältä –siveys
- Kristillinen
velvollisuussiveys
- Tehtäviä
- Uskontojen
"oikein"
- Jumalien
tahto
- Jumalat
voivat määrätä murhaamaan
- Ovatko
jumalat hyviä vai pahoja
- Jos
jumalia ei ole olemassa, jumalien tahdolla ei ole
merkitystä
- Uskonnolllinen
elämäntapa
- Uskonnot
velvollisuussiveyden ja seuraussiveyden
sekoituksina
- Velvollisuusiveys
ja politiikka
- Tehtäviä
- Velvollisuussiveyden
lajeja
- Puhdas
velvollisuussiveys
- Oikeutus
velvollisuussiveydessä
- Muita
kuin velvollisuussiveyden käsityksiä
- Tehtäviä
- Ehdottomat
velvollisuudet
- Ehdolliset
velvollisuudet
- Yleistettävyys
- Keinot
ja päämäärät
- Tehtäviä
- Velvollisuussiveyden
arvostelua
- Tyhjyys
- Ristiriidat
- Pakolliset,
sallitut ja kielletyt teot
- Myös
siveettömiä periaatteita voidaan yleistää
- Epäuskottavuus
- Myötätunnon
puute
- Tyhmyydet
- Velvollisuuksista
ollaan erimielisiä
- Tehtäviä
- Immanuel
Kant
ja hyvä tahto
- Järki
ei auta onnellisuuden tavoittelussa
- Ihmisen
tarkoitus ei ole olla onnellinen
- Tehtäviä
- Ehdoton
ja poikkeukseton (kategorinen) käsky (imperatiivi)
- Mutta
mitä on siveellinen velvollisuus?
- Mitä
lakia?
Jumalallista lakiako?
- Onko
kyse välttämättömyydestä?
- Tarkoittiko
Kant yhteiskuntien lakeja?
- Käskyt
ja tosiasiat
- Käskylauseita
(imperatiiveja) on kahta lajia
- Siveyden
olemus
- Useita
muotoja ehdottomalle käskylle
- Tehtäviä
- Kantin
siveyskäsityksen arvostelua
- Tehtäviä
- Olemassaoloismi
(Eksistentialismi)
- Tehtäviä
- Thomas
Hobbesin sopimussiveys
- Luonnontila
- David
Gauthier ja sopimussiveys
- Kuka
hän on
- Kolme
ajatusta
- Hyvä
ja paha
- Ihmisen
oikeudet
- Luonnontila
ei kannata
- Oikeuksista
luopuminen
- Arvot
henkilökohtaisia, rauha yhteinen
- Minimaalinen
siveys
- Itsevaltias
on kauhukuva
- Ydinaseet
- Pelko
luo vihollisia
- Sotatila
- Siveydessä
sosiaalinen lataus
- Sisäisen
tahdon toiminta
- Siveellinen
riippumattomuus
- John
Locken ehto
- Huono-osaisimman
hyvinvoinnin maksimointi
- Ylijäämä
jaettu kykyjen mukaan
- Minimaalisen
suhteellisen myönnytyksen periaate
- Tehtäviä
- Yhdysvaltain
itsenäisyysjulistus ja oikeussiveys
- John
Rawls
- Lisälukemista
- Historiaa
- Ihmisoikeudet
- Ranskan
vallankumous
- Tehtäviä
- Karl
Marx
- Tehtäviä
- Suomen
sosialidemokraatit
- Tehtäviä
- Yhdistyneet
kansakunnat (YK)
- Tehtäviä
- Sisäiseen
oivallukseen (intuitioon) perustuva siveys
- Lisälukemista
- G.
E. Moore
- Tehtäviä
- Seuraussiveys
- Mitä
seuraussiveys on
- Seurassiveys
on vaativaa, mutta miksi se ei saisi sitä
olla?
- Erikoistapaus:
Valehteleminen
- Laajin
hyvinvointi tai mahdollisimman monen onnellisuus
- Hyvinvointi
ei ole viisaustieteen professorien enemmistön suosiossa
- Muiden
huomiointia kannattava koulukunta seuraussiveydessä
- Itsekkyys
ja muiden hyväksi toimiminen seuraussiveyden lajeina
- Tehtäviä
- Seuraussiveyden
arvostelua
- Seuraussiveyden
arvostelu on lajikohtaista
- Olkinuket
seuraussiveyden vastustajien apuna
- Ihmisten
ja valtarakenteiden erilaisuus
- Ihmissyöjäesimerkki
- Orjuus
- Tehtäviä
- Kidutus
- Yläluokan
nautinnot
- Tehtäviä
- Lukion
oppikirjat seuraussiveyden vastustajina
- Tehtäviä
- Auttaisiko
seuraussiveys liikaa vähäosaisia
- Tehtäviä
- Huono
tai tahallisesti väärä seurausten arviointi
- Kuvitellut
seuraukset ja seurausten kuviteltu hyvyys
- Pitääkö
ottaa riskejä
- Jos
seurauksista ei ole mitään tietoa
- Tehtäviä
- Onko
syyttömän tuomitsemisesta joskus hyötyä
- Jos
yhteisön
uskomukset ja mielipiteet ovat tietyn tyyppiset, mikä tahansa siveys
johtaa huonoihin seurauksiin
- Kuolemantuommion
kielto
- Tehtäviä
- Pitäisikö
terveiden luovuttaa elimensä sairaille ja kuolla itse
- Tehtäviä
- Hyvinvointia
lisäävät kemikaalit
- Tehtäviä
- Pitääkö
unohtunut velka maksaa
- Tehtäviä
- Kärsimysten
vähentäminen
- Tehtäviä
- Pitäisikö
kaikki elämä hävittää
- Tehtäviä
- Sääntöjä
sisältävä seuraussiveys
- Sääntöjä
eräiden ongelmien ratkaisuun
- Tehtäviä
- Tilanteiden
arviointiin perustuva seuraussiveys
- Tehtäviä
- Seuraussiveys
asteittain kehittyvässä yhteiskunnassa
- Hyvesiveyden
ja velvollisuussiveyden aikakaudet
- Seuraussiveyden
aikakausi
- Asenteet
muuttuvat
- Tehtäviä
- Seuraussiveys
ja uskonnot
- Henget
ja jumalat luonnonilmiöiden aiheuttajina
- Onnettomuudet
menneiden tekojen syytä
- Rangaistukset
tai palkkiot kuoleman jälkeisessä elämässä
- Kuvitelma
ikuisesta elämästä on aiheuttanut paljon onnettomuuksia
- Tehtäviä
- Käsityksiä
onnellisuudesta
- Kasku
- Onnellisuuden
historiaa
- Keiden
onnellisuus?
- Tehtäviä
- Aristoteles
ja kultainen keskitie
- Tehtäviä
- Stoalaiset
ja mielenrauha
- Tehtäviä
- Epikurolaiset
ja mielenrauha
- Tehtäviä
- Seuraussiveyden
historiaa
- Utilitarismi
- Jeremy
Bentham
- John
Stuart Mill
- Keiden
onnellisuutta Mill trakoitti?
- Tuska
ja nautinto
- Bemham
ja nautintojen mittaaminen
- Tehtäviä
- Onnellisuus
tavoitteena
- Korkein
hyvä
- Yksiön
onnellisuus ja yhteisön onnellisuus
- Valistusajattelu
- Taloudellinen
hyöty
- Niukkuuden
laki
- Itsekkyys
yleisen onnen lähtökohtana
- Bentham
ja virikkeet
- Mill
ja ihmisten menestys
- Mill
ja mielihyvien luokittelu
- Mill
ja kokonaisuuden etu
- Hyötyä
tavoittelevat nautiskelijat
- Kapitalismin
kehitys
- Siitä,
mitä on, ei voida päätellä, mitä pitäisi olla
- Onko
onnellisuus lisääntynyt
- Ihminen
voi olla itsepäinen
- Sokrates
vai sika
- Utilitarismia
on arvosteltava seuraussiveydellä
- Tehtäviä
- Utilitarismi
ja niukkuuden laki
- Tehtäviä
- Itsekkyys
ja yhteishyvä
- Hävittääkö
itsekkyys siveyden
- Bernard
Mandeville
- Kaspar
Schmidt alias Max Stirner
- Friedrich
Nietzsche
- Herrasiveys
ja orjasiveys
- Yli-ihminen
- Kehitysoppi
ja sankareiden palvonta
- Toisten
hyväksi toimiminen
- Tehtäviä
- Hyvesiveys
- Mitä
hyvesiveys on
- Kukoistus
- Aristoteleen
hyvesiveys
- Yksilökeskeinen
siveys
- Ihmisen
tehtävä ja tarkoitus
- Onnellisuuden
saavuttaminen
- Aretē
— Perinteiset kreikkalaiset hyveet
- Siveelliset
hyveet
- Käytännöllinen
päätelmä
- Tehtäviä
- Alisdair
MacIntyren hyvesiveys
- Ihmisen
todellinen päämäärä
- Siveys
johdetaan ihmisluonnosta
- Humen
giljotiini.
- Sosiaalipolitiikka
- Siveys
on tosi
- Tehtäviä
- Välittämisen
hyvesiveys
- Siveellisen
oppimisen tavoite
- Siveysongelmien
ratkaisu
- Keskeiset
käsitteet
- Tehtäviä
- Hyvesiveyden
arvostelua
- Mitkä
ovat hyveitä, mitkä paheita ja mitkä eivät kumpaakaan
- Hyvesiveys
omien ennakkoluulojen tukena
- Hyvesiveys
vanhoillisuuden tukena
- Onko
ihmisluonto olemassa
- Tehtäviä
- Arvottavan
ja säännöttävän siveyden sovelluksia
- Kiinnitä huomio
seuraviin mm. asioihin
- Oma
hyöty
- Yhteisön
hyöty
- Auttaako
teko tarvitsevia
- Paternalismi
- Vahingollisuus
- Rehellisyys
- Laillisuus
- Vapaus
oman itsen suhteen
- Oikeudenmukaisuus
- Oikeudet
- Tehtäviä
- Soveltavan
siveyden alueita
- Tehtäviä
- Esimerkki:
abortti
- Miksi
tämä esimerkki on valittu tähän oppiaineistoon
- Sosialismin
kaatuminen ja abortti
- Raskauden
keskeytys Suomessa
- Yleinen
(katolinen) kristillinen kirkko vastustaa raskauden keskeyttämistä
- Vanhoillisten
käsitys
- Asenteet
tappamiseen
- Kuolemantuomio
- Syntymä
- Elinkykyisyys
- Elonmerkkien
osoittaminen
- Onko
sikiön tappaminen väärin
- Kieltävien
lakien seuraukset
- Lait
ja yksityiselämä
- Naisnäkökulma
- Sikiön
elämän arvo
- Monet
abortin vastustajat syövät tapettuja eläimiä
- Sikiö
mahdollisena tulevana ihmisenä
- Vastasyntyneiden
tappaminen
- Eri
maissa eri asenteita
- Raskauden
keskeytyksen vaihtoehdot
- Tehtäviä
- Harjoitustyö
- Tehtäviä
- Sukupuolisiveys
- Sukupuolisiveyden
historiaa
- Näin
on nyt
- Homoseksualismi
- Tehtäviä
- Mihin
erilaiset siveyskäsitykset perustuvat
- Johdantoa
- Siveyden
perustelemisesta
- Tehtäviä
- Uskonnottomat
ja siveys
- Uskoon
perustuva siveys tulee ihmisen ulkopuolelta
- Bertand
Russell taivaan portilla
- Järkeä
on sallittua käyttää
- Tehtäviä
- Seuraavatko
siveyslauseet ihmisluonnosta ja tosiasioista
- Arvot
ja tosiasiat
- Avoimen
kysymyksen todistus
- Onko
ihmisluonto olemassa
- Tehtäviä
- Yli-ihmissiveys
- Tehtäviä
- John
Stuart Mill ja mitä ihmiset toivovat
- David
Hume, Immanuel Kant ja G. E. Moore Milliä vastaan
- Tehtäviä
- Ovatko
arvot suhteellisia
- Orjuus
- Ehdottomasti
kielletyt teot
- Onko
puolueetonta lähtökohtaa
- Johtaako
arvojen suhteellisuus ristiriitaan
- Tehtäviä
- Yhteisöt ja siveys
- Keitä
yhteisöön kuuluu
- Saako
yhteisöön kuuluva arvostella yhteisön arvoja
- Kommunitarismi
eli yhteisöllinen arvokäsitys
- Mitä
kommunitarismi on
- Oikeudenmukaisuus
ei ole perustavaa laatua
- Vain
yhteisön sisäisiä parannuksia
- Läpeensä
yhteisöllisiä olentoja
- Islamin
laki on oikein muslimien joukossa
- Kansainvälinen
yhteisö ei voi puuttua paikallisiin julmuuksiin
- Kansalaisyhteiskunta
- Tehtäviä
- Arvojen
erilaisuus
- Yleisinhimilliset
arvot
- Tehtäviä
- Ehdottomat
siveyssäännöt
- Tehtäviä
- Ehdoton
siveys
- Uskonnolllinen
siveys
- Uskonnollisen
siveyden arvostelua
- Osaavatko
jumalat sanoa, mikä on hyvää
- Tuonpuoleinen
todellisuus
- Itseisrarvot
ja välinearvot Aristoteleellä
- Tehtäviä
- Sosialismi
ja siveys
- Tehtäviä
- Karl
Marx siveydestä
- Uskonto
on kansan oopiumi
- Uskonto
on poliisivoima
- Marxin
vaikutus kommunismiin
- Siveys
sosialismin romahdettua
- Tehtäviä
- Tunne
siveyden perustana
- Siveellinen
todistelu mahdotonta
- Vaarallisia
seurauksia
- Tehtäviä
- Ajatustunnesiveys
ja siveyden arvon kieltäminen
(nihilismi)
- Siveyden
arvon kieltäminen (nihilismi)
- Tehtäviä
- Looginen
empirismi ja
siveyssäännöt
- Tehtäviä
- Albert
Ellisin ja Warren Shiblesin käsitys
ajatustunteista
- Tunne (feeling)
- Ajatustunteet
ovat tärkeä osa elämäämme
- Ihmisestä
voi tulla ajatustunteittensa orja
- Tehtäviä
- Mitä
ajatustunteet ovat
- Esimerkki:
Vihastuminen
- Ajatus
ja ajatustunne
- Pelkkä
tunne
- Mitä
ajatustunteet sisältävät
- Tehtäviä
- Ajatustunteiden
tunnistaminen
- Tehtäviä
- Ajatustunteet
ovat ainutkertaisia
- Tehtäviä
- Ajatustunteen
osatekijöitä
- Tehtäviä
- Ajatustunteet
ja järki
- Tehtäviä
- Ajatustunteiden
ymmärtäminen
- Rauhoittava
lääke vai suklaata
- Me
olemme mukana
- Ajatustunteiden
ymmärtäminen
- Tehtäviä
- Ihminen
voi muuttaa ajatuksiaan
- Tehtäviä
- Ajatustunteisiin
vaikuttaminen
- Tehtäviä
- Tieto,
ajatustunteet ja siveys
- Yhteisölliset
ajatustunteet
- Siveysaisti
- Pyytettömyys
- Myötätunto
- Sisäiset
vaikuttimet
- Edvard
Westermarck
- Thomas
Hobbes
- John
Locke
- Jeremy
Bentham
- A.
J.
Ayerja C. L. Stevenson
- Kielenkäyttö
- Purkaminen
vai hillitseminen
- Tehtäviä
- Siveyden
kolme tutkimusotetta
- Kuvaileva
siveys
- Mitä
kuvaileva siveys on
- Kaikki
mahdolliset siveydet ovat käytössä
- Omakeskeisyys
(etnosentrisyys)
- Paikalliset
julmuudet
- Tehtäviä
- Arvottava
siveys
- Siveellinen
ehdottomuus
- Uskontoihin
on yleensä liitetty myös siveyssääntöjä
- Arvottavan
siveyden suuntia
- Tehtäviä
- Siveyskäsitystutkimus
(metasiveys)
- Mitä
siveyskäsitystutkimus on
- Tosiasialauseet
ja pitämislauseet
- Esimerkkejä
- Tehtäviä
- Siveystutkimuksen
suuntia
- Arvototuussiveys
- Siveys
uskonnoissa
- Siveys
uskonnottomilla
- Suhteellisuussiveys
- Keskusteltavaa
- Ihmissuhteet
ja elämäntapa
- Siveyskäsityksiä
- Useimmat
ajattelevat olevansa siveellisiä
- Sosiopaatit
ja psykopaatit
- Ahdasmieliset
- Merkitystä
elämälle
- Millainen
siveys on hyvä
- Osapuolten
etujen tasapuolinen huomioiminen
- Kurt
Baierin hyväksyttävyysehdot
- Tehtäviä
- Kultainen
sääntö
- Eri
muotoja säännölle
- Vastavuoroisuus
ihmissuhteissa
- Arvostelua
- Tehtäviä
- Ihmissuhteen
välineellisyys
- Nainen
kodin yleiskoneena
- Vapaus, veljeys
ja tasa-arvo
- Lapset
välineinä
- Yksityinen
ja yleinen etu
- Jumalien
työkalut
- Nainen
on miehen omaisuutta, mies naisen elättäjä
- Naisten
ympärileikkaus
- Lasten,
sairaiden ja vanhusten murhaaminen
- Verot
- Arvottomat
- Tehtäviä
- Ystävyys
- Ihmisten
välinen vuorovaikutus
- Ystävyys ja rakkaus ovat
ajatustunteita
- Myötätunto
- Hyvänsuopuus
ja myötäelämisen kyky
- Ystävyys
on vuorovaikutusta
- Hyöty
vastavuoroista
- Ystävyyden
kestävyys
- Ystävyyden
syvyys
- Ystävien
saanti ja tarve
- Yhteistyökykyisyys
ja riidanhaluisuus
- Ei
kannata uhrautua toisten hyväksi
- Ystävyyden
arvo
- Ystävyys
ja rakkaus
- Tehtäviä
- Rakkaus
- Rakkauden
määritteleminen
- Rakkauden
merkitys
- Rakkaus,
viha ja mustasukkaisuus
- Romanttinen
rakkaus
- Rakkauden
harhat
- Rakkaus,
ajatustunne, seksi
- Ihastuminen
- Ensisilmäyksellä
rakastuminen
- Arki
on kova
- Järkevä
rakkaus
- Joustavuus
- Yksinäisyys
- Laajennettu
rakkauskäsite
- Ymmärtämisen
taito
- Vihollisten
rakastaminen
- Tehtäviä
- Ihmissuhderistiriidat
- Riitojen
syyt
- Ulkoiset
paineet
- Parisuhde
- Tasapainottelu
- Tehtäviä
- Virheitä
siveysongelmien ratkaisemisessa
- Tehtäviä
- Joitain
siveysongelmia keskusteltaviksi
- Elämänkäsitys
ja käyttäytyminen
- Ailbert
Ellis (1913-2007)
- Järkiperäinen
ajatustunnehoito
- Peruskäsitykset
ja asenteet
- Tulkinta
aiheuttaa enemmän ongelmia kuin tilanne
- Järjettömien
ajatusten poistaminen
- Potilasta
kannustetaan ja autetaan
- Haitalliset
käsitykset
- Tekeminen,
yrittäminen ja työskentely ovat tärkeämpiä kuin onnistuminen
- Irti
itsetuhoisuudesta
- Myönteisiä
selviytymismenetelmiä
- Esimerkki:
Nainen ajattelee, että on ruma eikä rumasta voi kukaan välittää
- Esimerkki:
Seksuaaliongelma
- Itseluottamus
- Tehtäviä
- Elämänkäsitys
ja elämäntapa
- Luonnon
asettamat rajoitukset
- Luonnonvoimat
henkinä
- Kuu
ja aurinko elämän jaksottajina
- Huonon
onnen päivät
- Ajanlasku
- Juhlat
ja vuodenajat
- Uskontosidonnainen
kalenteri
- Elämänkaarijuhlat
- Syntymä
- Aikuiseksi
tulo
- Avioliiton
solmiminen
- Hautajaiset
- Hautausmaamonopoli
- Erilaisia
hautajaisia
- Uskonnot
ovat vaikuttaneet tapoihin
- Tehtäviä
- Taide
- Mitä
taide on?
- Voidaanko
taide määritellä
- Yhteiset
piirteet
- Tehtäviä
- Erilaisia
teorioita taiteesta
- Merkityksellinen
muoto
- Kehäpäätelmä
- Periaatteessa
kumoamaton
- Tehtäviä
- Taide
ajatuksena tai tunteena taiteilijan päässä
- Ovatko
taideteokset vain jälkiä siitä, mitä oli taiteilijan päässä
- Kaventaa
taiteen aluetta
- Tehtäviä
- Taide
laitoksena
- Mikä
erottaa hyvän taiteen huonosta?
- Kehäpäätelmä
- Mistä
syystä jotakin pidetään taiteena
- Tehtäviä
- Taidearvostelu
- Voidaanko
taiteilijan tarkoitukset ja työ erottaa toisistaan
- Teoksen
alkuperää ei pidä sekoittaa teoksen merkitykseen
- Iva
- Rajoittaa
liikaa taidearvostelua
- Tehtäviä
- Esitys,
tulkinta ja alkuperäisyys
- Suorituksen
historiallinen alkuperäisyys
- Arvostelua
esityksen alkuperäisyyden vaatimukselle
- Hyvää
voi olla myös muu kuin alkuperäinen musiikki
- Historiallinen
tulkinta ei tee oikeutta taiteilijan työlle
- Tehtäviä
- Taide
ja huijaus
- Onko
alkuperäinen arvokkaampi kuin väärennös
- Hinta,
itsekorostus, jäänteet menneisyydestä
- Täydelliset
väärennökset
- Väärentäjän
arvo taiteilijana
- Taideväärennösten
siveys
- Tehtäviä
- Lisälukemista:
Äiti Teresan suuri huijaus
- Kirja-arvio
- Kirjoittaja
- Propaganda
ja totuus
- Koulutus
- Miksi
ihmiset uskovat tähän taruun
- Sivuraiteella
- Itsensä
toteuttavat kuvaukset
- Katolisen
kirkon esittämä arvostelu
- Lisälukemista:sanasto
Kuuluvatko
ateistit suomalaiseen yhteiskuntaan
Eurooppalaiset
arvot
Eurobarometri 2008
Rauha
45%
Ihmisoikeudet
42%
Ihmiselämän
kunnioitus
41%
Kansanvalta
27%
Laillisuus
21%
Yksilönvapaus
21%
Tasa-arvo
19%
Suvaitsevuus
16%
Yhteisvastuu
13%
Itsensä
toteuttaminen 11%
Muiden
valtarakenteiden kunnioitus 9%
Uskonto
7%
Muut
2%
Mikä
tekee onnelliseksi
Eurobarometri 2008
Terveys
73%
Rakkaus
44%
Työ
37%
Rauha35%
Raha
32%
Ystävyys
27%
Vapaus
24%
Oikeudenmukaisuus22%
Sivistys
11%
Nautinto
10%
Usko
9%
Perinne
7%
Järjestys
7%
Yhteisvastuu
6%
Kansa
2%
Muut
2%
Elämänkäsitys
Lähes jokaisella on elämänkäsitys (entinen elämänkatsomus).
Elämänkäsitykset saattavat olla niin
erilaisia, että on vaikeaa sanoa, mikä niille on yhteistä, jos
sellaista ylipäätään on. Elämänkäsitys sisältyy todellisuuskäsitykseen
(entinen maailmankatsomus).
Tämän käsitteen
käyttö perustellaan alempana.
Todellisuuskäsitys
Todellisuuskäsitystä (vanha sana maailmankatsomus) voidaan tarkastella
lähes pelkästään
todellisuustutkimuksen (vanha sana: tieteen) kannalta, sillä
todellisuustutkimus tutkii ja esittää käsityksiä siitä, millainen
kaikkeus on.
Arvojärjestelmiä voidaan tarkastella
ainakin siitä lähtökohdasta, että onko se
ristiriidaton.Johtopäätösten tekoon voidaan käyttää
johdonmukaista ajattelua (logiikkaa).
Tämän käsitteen
käyttö perustellaan alempana.
Elämänkäsitykset
voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan
Erilaisia elämänkäsityksiä edustavat yksilöt voivat omien
arvojärjestelmiensä puitteissa esittää muiden elämäkäsitysten
arvostelua. Ristiriitaisuutta voi arvostella myös sitoutumatta
mihinkään käsitykseen.
Kannattaa väittää paljon. Pysyt
aina edellä. Kolme väärää väitettä vielä joku kumoaakin, mutta kukaan
ei kolmea tuhatta.
Elämänkatsomustietoa
on vain Suomessa
Elämänkatsomustieto- nimistä oppiainetta ei ole muualla kuin Suomessa.
Käsitykset siitä, mitä elämänkatsomustiedon pitäisi sisältää, eroavat
toisistaan hyvinkin jyrkästi.
Uskontokuntiin
kuulumattomille tarkoitettu oppiaine
Suomessa elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomille
tarkoitettu oppiaine. Tästä syystä aineistossa esitetään korostetusti sitä tietoa, jota erityisesti
uskonnottomat tarvitsevat suomalaisessa yhteiskunnassa.
Tehtäviä- Kenellä on todistuksen taakka?
- Onko olemassa kumoamisen taakka?
- Kannattaako pikkuasioista kiistellä ollenkaan?
Uskonnottomilla
on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään
Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään. Tämä
oikeus perustuu Suomea sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia
koskevan yleissopimuksen 18. artiklaan. Tätä sopimusta on käsitelty yksityiskohtaisesti aineistossa et12.htm.
Luonnontutkimus
ja uskonnottomat elämänkäsitykset
Uskonnottomat elämänkäsitykset nojaavat usein vahvasti
luonnontkimukseen.
Jumalat
eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen
Aineistossa annetaan eväitä uskonnottoman elämänkäsityksen
puolustamiseen. Tähän elämänkäsitykseen ei kuulu yliluonnollista tai
jumalia.
Uskontohan on järjestäytynyttä jumalauskoa.
Uskonnottomilla
on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys
Uskonnotonta elämänkäsitystä puolustettaessa ns. jumalatodistusten
arvostelu on osoittautunut Suomessa hyvin tarpeelliseksi, ja sitä on
sisällytetty tähän oppikirjaan. Laajempi esitys löytyy toisaalta tästä
aineistosta.
Kuten aineistossa et14.htm kerrotaan, uskonnollinen usko perustuu Suomessa edelleen siihen, että muutamia jumalatodistuksia pidetään tosina.
Uskonnottomien
arvokäsitykset
Jumalatodistusten arvostelu luo pohjaa myös uskonnottomien
arvokäsitysten puolustamiselle. On
syytä huomata, että uskonnottomilla on hyvin monia erilaisia
arvokäsityksiä.
Kysymys
elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä
Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä on peräisin
jumalatodistuksista.
Kysymykseen on kuitenkin olemassa hyvin selkeä luonnontutkimuksen
vastaus: luonnonilmiönä elämällä ei ole tarkoitusta. Luonnonilmiöitä
selitetään syillä eikä tarkoitusilla.
Kysymystä elämän mielekkyydestä tai tarkoituksesta on tarkasteltu
omassa luvussaan. Siinä esitettyjä käsityksiä ei löydy tämän aineiston
kanssa kilpailevista oppikirjoista. Emme pane pahaksemme, jos muut
aineistojen tuottajat kopioivat nämä tiedot tästä aineistosta.
Mitä
elämänkäsitykseen kuuluu
Käsitteet oikea ja väärä, poliittiset käsitykset, maailman ja
ihmismielen luonne sekä todellisuustutkimuksen ja taiteen
luonne kuuluvat elämänkäsitykseen. Näitä asioita tarkastellaan
aineiston eri osissa.
Usein sanotaan esimerkiksi, että tappaminen on väärin. Miksi se on
väärin? Onko se väärin kaikissa olosuhteissa? Mitä tarkoitan,
kun sanon ”väärin”? Vaikka emme olisi valmiita muuttamaan
ennakkokäsityksiämme, on hyödyllistä tutkia, mitä niihin sisältyy ja
mitä perusteluja ja vastaväitteitä niille voidaan esittää.
Tämä
oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin
Tässä aineistossa ei oteta kantaa minkään elämänkäsityksen
puolesta eikä mitään elämänkäsitystä vastaan. Sellaisia tosiasioita. joista
jotkut eivät pidä,saatetaan esittää.
Tässä
oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa
Toisin kuin kilpailevissa oppikirjoissa, tässä aineistossa ei
ole propagandaa minkään uskonnon puolesta.
Nimiä,
vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa
Erityisen hyödyllistä on oppia, millaisia ajatteluvirheitä eri
aikakausina ja eri valtarakenteissa on tehty.
Seuraavassa ei aiota rasittaa muistia liian monilla nimillä,
vuosiluvuilla ja sivistyssanoilla. Yleissääntö on, että nimiä,
vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse osata.
Esitettyjä nimiä tai sivistyssanoja ei ole tarkoitettu
osattaviksi ylioppilaskirjoituksissa.
Niille, jotka
haluavat varautua sivistyssanojen esiintymiseen
ylioppilaskirjoituksissa, on laadittu erillinen laaja sanasto.
Historiaa
Tätä oppikirjasarjaa on kehitetty 1980-luvun alkupuolelta
asti. Tämä aineisto on
vuosina 2008-2009 kokonaan ja perinpohjaiseti uusittu.
Uskontojen
historia ja siveysoppi
Vuodesta 1923 lähtien peruskoulun elämänkatsomustietoa vastaavan sen
ajan koulujen oppiaineen nimi oli uskontojen historia ja
siveysoppi. Oppiainetta
oli ennen elämänkatsomustietoa vain peruskoulussa.
YK:n
ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen
Alkuperäinen peruskoulun opetussuunnitelmakomitea laati 1972
oppiaineeseen opetussuunnitelman, jonka YK:n ihmisoikeustoimikunta noin
kymmenen vuotta myöhemmin erään tämän tekstin kirjoittajista valituksen
seurauksena totesi osittain kristilliseksi ja siitä syystä kansalais-
ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastaiseksi.
Suomen valtio perääntyi vain hetkeksi. Uskontojen historian ja
siveysopin opetussuunnitelma muutettiin yllättäen yhdessä yössä melkein
uskonnottomien ihmisoikeuksia vastaavaksi.
Samaan aikaan poistettiin asetuksella uskonnottomien opettajien ja
oppilaiden koulujen uskonnollisiin tilaisuuksiin ja päivänavauksiin
osallistumispakko.
Uskonnottomien
oikeuksia on jälleen vähennetty
Myöhemmin ministeri Olli-Pekka Heinonen muutatti asetusta niin, ettei
asetuksessa enää mainita opettajien ja oppilaiden oikeutta kieltäytyä
koulujen uskonnollisista tilaisuuksista.
Vaikka uusi perustuslaki takaa kaikille oikeuden kieltäytyä uskonnon
harjoittamisesta, koulujen valtava enemmistö loukkaa koko ajan
uskonnottomien opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksia.
Vasemmistoliitto
(SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia
Ihmisoikeudet parantuivat vain hetkeksi. Opetusministerit Per Stenbäck
ja Kalevi Kivistö esittelivät varsin pian eduskunnalle lakiehdotuksen,
jonka mukaan kaikille vähemmistöuskonnoille ja uskonnottomille
opetettaisiin uskontotietoa ja etiikkaa.
Esimerkiksi ortodoksit olisivat menettäneet oikeutensa saada omaa
uskonnonopetusta. Tämän kirjoittaja joutui lähes yksin torjumaan
hallituksen esityksen. Oppiaineen nimeksi tuli elämänkatsomustieto, ja
oppiainetta opetetaan uskontokuntiin kuulumattomille.
Uskonnottomien
ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty
uskonnottomien syrjimiseen
Olisi ollut parempi, että oppiaineen oppilasryhmä olisi silloin rajattu
selkeästi uskonnottomiin.
Runsaasti kristittyjä sisältävä työryhmä laati peruskoulun
elämänkatsomustietoon uskonnottomien ihmisoikeuksien näkökulmasta
paljon uskontojen historian ja siveysopin viimeistä opetussuunnitelmaa
huonomman opetussuunnitelman.
Lisäksi vahvasti evankelisluterilaisen kirkon vaikutusvallan alainen
virkamies ryhtyi työryhmineen vielä heikentämään opetussuunnitelmaa
opettajan oppailla.
Elämänkatsomustieto
tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta
Uutena oppiaine tuli lukioon. Lukion opetussuunnitelmaa laatimassa ei
enää ollut yhtään uskonnottomien edustajaa, vaan opetussuunnitelman
laati virkamies ystäviensä kanssa.
FETO:n
jäsenten enemmistö on kristittyjä
Virkamies perusti tuekseen ateistien oikeuksia halveksivan
opettajajärjestön, ja se perusti ateistien oikeuksia halveksivan
nuorisoleirijärjestön, joka on evankelis - luterilaisen kirkon
tilastojen
mukaan kilpailullaan lisännyt rippikoulun suosiota (rippikoulun
käyneiden osuus ikäluokasta kasvoi kaksi prosenttiyksikköä)
uskonnottomien perheiden lasten keskuudessa (lähes kaksituhatta
uskonnotonta nuorta tulee vuosittain uskoon rippikoululeireillä).
Painetut
oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia
Samojen piirien tukemana Tammi (omistaja Bonniers) on julkaissut
jumaluusoppineen johdolla
tehdyn elämänkatsomustiedon oppikirjan. Koska elämänkatsomustiedon
opettajista enemmistö lienee evankelis-luterilaisia, uskonnottomien
oikeuksia puolustavan painetun oppikirjan menestymismahdollisuudet
markkinoilla
ovat rajalliset.
Neekeri
on poistettu sanastosta
Huomaa: Tässä kirjassa ei enää käytetä sanaa ”neekeri”, koska Word XP:n
oikolukuohjelma on todennut sen tyyliin sopimattomaksi. Sanan tilalla
käytetään sanoja ”mustaihoinen afrikkalainen”
Miljoona
suomalaista ei kuulu kirkkoon
Syyskuun 2008 aikana evankelis-luterilaiseen kirkkoon
kuulumattomien
suomalaisten määrä ylitti miljoonan. Heistä 120.000 on käyttänyt
eroakirkosta.fi
-palvelua.
Suurin osa miljoonasta, noin 830.000 henkilöä, ei kuulu
mihinkään
uskontokuntaan. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 60000,
helluntailiikkeeseen
yli 50.000 ihmistä ja muihin vähemmistöuskontoihin yhteensä noin
70.000.
Uskontokuntiin kuulumattomien osuus on noussut
erityisesti vuonna 2003
säädetyn uskonnonvapauslain jälkeen. Valtaosa kirkosta eroavista ei
liity
mihinkään uskontokuntaan.
Elämänkäsitystieto
vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?
Ratkaise
itse
Kun alat puhua, aloitatko ”Minun katsomukseni on…
vai
Minun käsitykseni on…
Peruskäsitteitä:
hyvä
elämä
Hyvä elämä on
moniselitteinen käsite sellaiselle elämälle, jota yksilö haluasi elää
(englanninkielinen Wikipedia).
Tehtäviä
- Laadi luettelo niistä asiosita, jotka
mielestäsi kuuluvat hyvään elämään.
- Tee tilasto näin saatujen listojen perusteella.
- Jos opetusryhmä on liian pieni tilaston tekemiseen,
haastattele ryhmän ulkopuolisia ihmisiä.
- Haastattele
joitain vanhempia ihmisiä ja tiedustele heiltä, millaisen elämän he
olivat ajatelleet elää ja mitä nuoruuden toiveista toteutui.
- Mikä on rahan merkitys hyvälle elämälle?
Peruskäsitteet:
minuus,
identiteetti
Käsitteistä
ei ole yksimielisyyttä
Persoonallisuus,
luonne, minuus ja identiteetti ovat arkikielen
käsitteitä.
Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, mitä nämä
käsitteet merkitsevät.
Persoonallisuus
Persoonallisuudesta puhuttaessa korostetaan usein
yksilöiden
välisisiä eroja.
Luonne
Luonne eli luonto tarkoittaa jollekin asialle tai
ilmiölle ominaisia merkittäviä toiminnallisia piirteitä, jotka pysyvät
eri tilanteissa. Usein luonteella tarkoitetaan tietoisen tai tuntevan
olennon, kuten ihmisen tai eläimen käytöksen ja mielentilan
yksilöllisiä piirteitä.
Minuus
Kun puhutaan minuudesta, huomion
kohteena ovat ne käsitykset, joita meillä on itsestämme. Minuuden
käsitteessä yksilö viittaa itse itseensä.
Vuorovaikutuksessa saamme vauvasta lähtien palautetta,
josta tulee
osa minäkäsitystämme. Siihen jättävät jälkensä lähi-ihmiset ja ne tavat ja
odotukset,
joita omaksumme.
Samalla omaksumme käsityksemme siitä,
mitä "yksilönä oleminen" tarkoittaa. Minä on suhteellisen
johdonmukainen ja suhteellisen
pysyvä.
Minään kohdistuvia arvostuksia kutsutaan usein
itsetunnoksi.
Pyrkimys säilyttää myönteinen minäkuva selittää usein
käyttäytymistämme.
Samaistuminen
eli identiteetti
Samaistuminen liittyy elämään yhteisöissä. Kun ihminen
puhuu samaistumisistaan, hän sanoo usein "me".
Kyseessä ovat usein ne
ryhmäjäsenyydet, joita yksilöllä on. Tällöin
yhteisöllinen samaistuminen kuvaa sitä, mikä meitä yhdistää muihin
ihmisiin.
Henkilökohtainen minuus on se, mikä
erottaa meitä muista.
Sama ominaisuus voi tietenkin joissain tilanteissa
yhdistää,
toisissa taas erottaa.
jonkin kirkon jäsenyys on ehkä koulussa
henkilökohtaisen minuuden lähde, seurakunnan kesäleirillä olo on
yhteisöllisen samaistumisen lähde.
On myös vaikea sanoa, ovatko sellaiset ominaisuudet kuin
vaikkapa vaaleatukkaisuus tai hyvä kielipää todella henkilökohtaisia
ominaisuuksia vai kuulumista blondien tai "kielipäitten"
(kuvitteelliseen) ryhmään. Aina tätä eroa ei tehdä, vaan
ajatellaan, että samaistuminen on kaikki se, mitä voimme
itsestämme sanoa.
Onko
aito minuus olemassa
Minuutta esitetään ja rakennetaan
vuorovaikutuksessa. Kieli ja sen käyttö kietoutuvat siihen, miten
ymmärrämme
omaa ja toistemme olemusta.
Minuus ja samaistuminen riippuvat vahvasti yhteisöistä,
joissa
elämme. Yhteiskunnan laitokset kuten koulut, sairaalat, vankilat jne.
riistävät minuuttamme (Erving Goffman Minuuden
riistäjät)
Nykyaikainen
ja minuus
Sellaiset minuuden piirteet kuin pysyvä samaistuminen ryhmiin,
sitoutuminen ja itsen ominaisuuksien kokeminen omiksi ja aidoiksi,
liittyvät nimenomaan nykyaikaiseen käsitykseen minuudesta ja
samaistumisesta.
Hajanainen
minuus
Viime aikoina ihmisten elämää leimaavat epäjatkuvuus
ja
hajanaisuus. Voimme "leikata ja liimata" itsellemme minuuden
osia -
esimerkiksi kulutustuotteiden ja
niiden markkinointiin liittyvien elämäntapojen tarjonnasta, mutta myös
ammatti- ja harrastusryhmistä jne.
Vaikka nämä jatkuvat valinnat
saattavat tuntua pinnallisilta, ne liittyvät minuuteen. Tämä ilmenee
esimerkiksi ajanvietelehdistössä, joka
esittää lukijansa tietyn ryhmän jäsenenä: "Cosmo-nainen", "Miehille
jotka tietävät mitä tahtovat" jne.
Ajatus yhtenäisestä ja sisäisesti sopusointuisesta,
pysyvästä ja
yksilöllisestä minuudesta ei ole yleinen inhimillisyyden ehto,
vaan tietyn ajan ja yhteiskunnan tuote.
Pysyvä
minuus
On sanottu, että hajanainen minuus
koskee ehkä vain pientä, hyvinvoivaa ja länsimaista, joukkoa
ihmisiä.
Myös länsimaissa
suurin osa ihmisistä pitää itseään ja muita ihmisiä yhtenäisinä
persoonina. Monet pitävät lujasti kiinni minuutensa pysyvistä osista,
kuten kansallisuudestaan ja kotona
omaksutuista arvoista.
Työttömän minäkuva on erilainen kuin joukkoirtisanomisia
toteuttavan johtajan.
Tehtäviä
- Mihin ryhmiin kuulut? Miten vahvasti olet sitoutunut
kuhunkin ryhmään?
- Mihin ryhmiin et voi tai et halua kuulua?
- Haastatelkaa joitain työttömiä siitä, mitä he
ajattelevat itsestään ja muista.
- Pohtikaa, vaikuttaako ihmisen sukupuoli hänen
minuuskäsitykseensä.
- Pohtikaa vaikuttaako varakkuus ja yhteiskunnallinen
asema ihmisen minuuskäsitykseen.
- Miten
ihmisen käsitys itsestä kehittyy iän mukana? Haastatelkaa joitain
itseänne vanhempia ihmisiä (hätätilassa opettajakin kelpaa
haastateltavaksi).
- Pohtikaa ihmisten samaistumista erilaisiin
poliittisiin puolueisiin.
Hyvä
elämä: ihmisen
perustarpeita
Tärkein
lähde
Tärkein lähde: Internet, kirjoittajat
Paula Härkönen
Kirsi Rannisto
Pirjo Risteli
Päivämäärä 31.01.2003
Abraham
Harold Maslow 1908-1970
Abraham Harold Maslow syntyi huhtikuun ensimmäisenä päivänä 1908
Brooklynissä, New Yorkissa. Hän oli vanhin
seitsemästä lapsesta. Hänen vanhempansa olivat kouluttamattomia
juutalaisia siirtolaisia Venäjältä, ja he halusivat antaa lapsilleen
paremmat mahdollisuudet ja kehottivat lapsia
kouluttautumaan. Maslow oli yksinäinen lapsena ja luki paljon
kirjoja.
Vanhempiensa mieliksi Abraham aloitti opintonsa lukien lakia.
Vanhempien toiveiden vastaisesti hän
avioitui serkkunsa Bertha Goodmanin kanssa ja heillä oli kaksi tytärtä.
He muuttivat Wisconsiin, jossa hän opiskeli yliopistossa. Siellä hän
kiinnostui psykologiasta, ja hänen työnsä muuttui. Hän työskenteli Harry
Harlowin kanssa. Harlow oli tunnettu eläinkokeistaan
rhesusapinoilla, apinanpoikasten kiintymyssuhteista. Hän valmistui
vuonna 1930 ja vuonna 1934 tohtoriksi.
Hän oli peruskoulutukseltaan lääkäri mutta hän kiinnostui
psykologiasta ja hän työskenteli psykoterapeuttina.
Vuoden päästä valmistumisestaan hän palasi New Yorkiin
työskennelläkseen E. L. Thorndiken kanssa Columbian yliopistossa.
Tällöin hän kiinnostui ihmisen sukupuolisuuteen liittyvistä
tutkimuksista.
Hän opetti Brooklynin Collegessa päätoimisesti. Tällöin hän loi
yhteyksiä moniin eurooppalaisiin, jotka olivat muuttaneet
Yhdysvaltoihin.
Vuodesta 1951 Maslow hoiti 10 vuotta psykologian oppituolia Brandeissa.
Siellä hän tapasi Kurt Golsteinin ja tutustui hänen ajatuksiinsa ja loi
samalla oman käsityksensä, josta käytetään nimitystä vaikutin- eli
tarvejärjestys.
Maslow vietti viimeiset vuotensa kaliforniassa syrjään vetäytyneenä,
kunnes kesäkuun kahdeksantena päivänä vuonna 1970 hän kuoli
sydänkohtaukseen sairastettuaan useita vuosia.
Maslowin
tarvejärjestyskäsitys
Kun Maslow työskenteli apinoiden kanssa uransa alkuaikoina, hän
huomasi, että jotkin tarpeet ovat muita tärkeämpiä.
Esimerkiksi janoisena ja nälkäisenä on taipumus huolehtia ensin janon
sammuttamisesta. Ilman ruokaa ihminen voi selvitä viikkoja, mutta ilman
vettä vain muutamia päiviä.
Jano on siis voimakkaampi tarve kuin nälkä. Kun on janoinen ja samalla
kuristetaan niin ettei voi hengittää, herää kysymys, kumpi on tärkeäpää
juominen vai hengittäminen. Tietenkin hengittäminen.
Toisaalta seksi häviää tärkeydessä sekä janolle että hengittämiselle,
joten ilman seksiä kukaan ei kuole.
Ihmisen vaikuttimet muodostavat Maslowin mukaan tarpeiden järjestelmän,
jota voidaan kuvata pyramidilla.
Maslow loi kuuluisan käsitteensä tarvejärjestys 1950-luvulla
käyttämällä osia:
- ilma,
- vesi,
- ruoka ja
- seksi.
Hän johti näistä viisi tarvetasoa:
- fysiologiset perustarpeet,
- turvallisuuden tarpeet,
- rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tarpeet,
- itsensä kunnioittamisen tarpeet ja
- itsensä toteuttamisen tarpeet.
Tarpeiden toteutuminen tapahtuu juuri em. järjestyksessä, koska
ylemmillä tasoilla ei voi toimia elleivät alemmat tarpeet ole
tyydytettyjä.
Alemmat tasot koostuvat tarpeista tai vaikuttimista, joiden puute voi
estää henkilökohtaisten kasvuvaikuttimien tyydyttämistä sekä kehitystä.
Itsensä toteuttaminen ja henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttäminen
nähdään päämääränä, johon yksilön tulisi pyrkiä, mikä on myös
itsetunnon kannalta tärkeää.
Tarpeet edustavat ylemmillä tasoilla pikemmin henkisiä tarpeita.
Maslowin mukaan neuroosit, sosiaalinen sopeutumattomuus ja huono työssä
viihtyminen ovat usein seurausta 2. –4. tason tarpeiden
tyydyttämättömyydellä.
Tarveasteikon kukin taso voidaan jakaa myös tiedollisiin,
kauneudellisiin ja viettitarpeisiin, kun tutkitaan ihmisen
käyttäytymistä.
Edellisen jaottelun mukaan voidaan muodostaa pyramidi (kuvio 1.), jossa
A = viettitarpeet, B = esteettiset tarpeet ja C = tiedolliset tarpeet
(käytännössä ne kuitenkin sekoittuvat ja yhdistyvät keskenään).
http://www.sampo2002.oulu.fi/surkeat/tarveh.jpg
Kuvio 1. Maslowin tarvehierarkia. (Lähde: mukaellen
Lehtovaara, 1986)
Fysiologiset
perustarpeet
Happi, vesi, valkuaisaineet, suola, sokeri, kalsium, muut mineraalit ja
vitamiinit ovat elämälle välttämättömiä aineita ja siten tarpeellisia
ihmiselle.
Perustarpeet sisältävät myös elämälle oleellisen pH-tason (happamuus)
ja lämpötilan säilyttämisen.
Aktiivisuus, lepääminen, nukkuminen, aineenvaihdunta (mm. hikoilu,
virtsaneritys) ja seksuaalisuus kuuluvat tähän luokkaan.
Maslow ajatteli (tutkimukset tukivat myös), että fysiologiset
perustarpeet
ovat yksilöllisiä ja niiden puute johtaa niiden etsimiseen.
Esimerkiksi aikoinaan ihmiset ryhtyivät juomaan appelsiinimehua, koska
elimistö tarvitsi sitä toimiakseen.
Myös raskaana olevien naisten himo johonkin tiettyyn ruokaan tai
aineeseen voisi tukea väitettä.
Turvallisuuden
tarpeet (the safety and security needs)
Kun fysiologisista tarpeista on pääosiltaan huolehdittu, täytyy
huomioida turvallisuuden tarpeet.
Ihmisen kiinnostus turvallisten, vakaiden ja suojattujen olosuhteiden
takaamiseksi kehittyy.
Ihminen voi kehittää jopa tarpeen järjestelmällisyyteen ja
määräysvaltaan.
Toisin sanoen ihmiset pelkäävät ja huolestuvat.
He haluavat turvallisen elinpiirin, johon kuuluvat mm. varma työ,
eläkesuunnitelma ja hyvät vakuutukset.
Rakkauden
ja yhteenkuuluvuuden tarpeet
Kun ensimmäisen ja toisen tason tarpeista on huolehdittu, esiin tulevat
kolmannen tason tarpeet.
Ihminen tarvitsee ystäviä, lämminhenkisyyttä, lapsia, yleensäkin
ihmissuhteita ja jopa yhteisöllisyyttä.
Kielteisesti ajateltuna ihminen kärsii yksinäisyydestä ja
yhteiskunnallisista huolista.
Arkielämässä sosiaalisen arvostuksen tarpeet ilmenevät haluna avioitua,
perustaa perhe ja olla osa yhteiskuntaa.
Ihmiset kuuluvat yhdistyksiin, perustavat jengejä ja harrastavat monin
eri tavoin.
Itsensä
kunnioittamisen ja arvostuksen tarpeet
Maslow havaitsi neljännen tason kaksitasoiseksi.
Alemmalle tasolle kuuluu muiden antama arvostus, joka näkyy mm. yksilön
asemana yhteiskunnassa, suosiona, maineena, tunnustuksena, arvostuksena
tai valta-asemana.
Korkeampi taso käsittää itse kunnioittamisen tarpeen, johon sisältyy
itsevarmuus, pätevyys, saavutukset sekä itsenäisyys ja vapaus.
Itsekunnioituksen menettäminen on vaikeampaa kuin muiden arvostuksen
menettäminen, joten se asetetaan korkeammalle.
Tason savuttamattomuus ilmenee mm. huonona itsetuntona ja
alemmuudentunteena.
Nyky-yhteiskunnassa fysiologiset ja turvallisuuden tarpeet saavutetaan
usein, mutta ihmiset kärsivät rakkauden ja yhteenkuulumisen puutteesta.
Pientäkin arvostusta on joskus hyvin vaikea saada.
Puutetarpeet
Maslow kutsuu neljää ensimmäistä tarvetasoa puutetarpeiksi.
Jos jokin niistä puuttuu, ihminen tuntee niihin tarvetta.
Mikäli kaikki neljä tarvetasoa on tyydytetty, emme tunne mitään.
Toisin sanoen ne lakkaavat vaikuttamasta meihin.
Tarvetasot toimivat kuten lämmönsäätimet:
Kun kylmenee, lämmönsäädin käynnistyy ja kun on liian
kuuma, se menee pois päältä.
Samoin kehossa syntyy tarve johonkin, kun siitä puuttuu jotain.
Tasapaino
Maslow laajentaa tasapainon (eli homeostaasin) periaatteen
turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden ja sosiaalisen arvostuksen
tarpeisiin.
Maslow näkee neljän ensimmäisen tason tarpeet olennaisiksi ihmisen
selviytymisen kannalta.
Jopa rakkaus ja sosiaalinen arvostus ovat välttämättömiä terveyden
ylläpitämisen kannalta.
Perinnöllinen
valmius
Hänen mukaan kaikki nämä tarpeet ovat ihmisissä valmiina
perinnöllisesti, kuten vaistot, ja hän kutsuukin niitä
vaistonvaraisiksi tarpeiksi.
Vastasyntynyt on riippuvainen ensin fysiologisten perustarpeiden
tyydyttämisestä ja pian hän kaipaa turvallisuutta, huomiota sekä
kiintymystä, mutta hiukan myöhemmin myös arvostusta.
Kehitys
etenee tasojen läpi portaittain
Rasittavien olosuhteiden aikana tai kun selviytyminen on uhattuna,
ihminen voi taantua alemmalle tasolle.
Kun urasuunnitelmat epäonnistuvat, etsimme ehkä huomiota tai kun
läheisemme jättävät meidät, haluamme vain rakkautta ja vararikon
kohdatessa ajattelemme vain rahaa.
Sama pätee myös yhteiskunnassa. Esimerkiksi sodan uhka saa toivomaan
rauhaa tai epävarmuus elintarvikkeiden tuotannossa saa ihmiset
hamstraamaan eli tarpeet tulevat entistä perusteellisemmiksi.
Aikaisemmat
kokemukset
Jos kehityksen aikana on ollut ongelmia mm. merkittävää turvattomuuden
tunnetta, nälänhätää lapsena tai perheenjäsenen menetys kuoleman tai
avioeron kautta, ihminen voi korjata tätä tarvetta koko loppuelämänsä
ajan.
Maslow selittää neuroosien syntymisen tällä tavoin. Lapsena puutteessa
elänyt voi kerätä vielä aikuisena pakonomaisesti tavaraa, vaikka
hänellä on jo kaikkea tai avioeroperheen lapsi ei luota koskaan
puolisoonsa.
Sairauden aikana itsensä toteuttaminen ei ole välttämättä ensisijaista
vaan huomio kiinnittyy mm. sairauteen, hoitoon ja paranemiseen, joten
ihminen pyrkii tyydyttämään niitä tarpeita, joilla hän pääsee
tavoitteisiinsa.
Itsensä
toteuttamisen tarpeet
Viimeinen taso eroaa muista ja Maslow käyttää siitä monta eri nimitystä
kuten kehittymisvaikutteet (vastakohta
puutevaikutteille), olemisen tarpeet ja itsensä
toteuttamisen vaikuttimet.
Nämä tarpeet eivät koske tasapainoa (homeostaasia).
Kun niihin sitoutuu, ne tulevat aina vain voimakkaammiksi.
Ne sisältävät jatkuvaa halua toteuttaa unelmiaan, tulla mahdollisimman
täydelliseksi omaksi itseksi.
Nälkäinen taistelee ruuastaan, turvaton on varuillaan, eristäytynyt ja
yksinäinen kaipaa rakkautta, huonon itsetunnon omaava on puolustava tai
hyvittävä.
Kun alempia tarpeita ei tyydytetä, ihminen ei voi antautua omien
mahdollisuuksiensa toteuttamiseen. Ei ole siten yllättävää, että vain
pieni osa (Maslowin mukaan n. 2 %) maailman väestöstä pystyy
toteuttamaan itseään.
Millainen
on itseään toteuttava ihminen
Maslow loi käsitystään itseään toteuttavista henkilöistä havainnoimalla
ihmisiä, joista osa oli hänen tuttaviaan. Hän tutustui heidän
henkilöhistoriaansa, kirjoituksiinsa, toimintoihinsa ja haastatteli
heitä. Lähteiden avulla hän kehitti listan ominaisuuksista, jotka
olivat tyypillisiä näille ihmisille (vastakohta muulle väestölle).
Itseään toteuttavat ihmiset olivat todellisuutteen keskittyviä
(huomaavat vilpin ja epärehellisyyden), ongelmiin keskittyviä (elämän
ongelmat ratkaistavissa, henkilökohtaiset ongelmat eivät häiritse) ja
heillä oli erilainen käsitys tarkoituksista ja päämääristä.
Tarkoitus ei oikeuta keinoja vaan tärkeämpää on se, mitä matkan aikana
tapahtuu, ei päämäärä.
Itseään
toteuttavat suhtautuvat muihin ihmisiin eri tavoin
Heidän tyypillisiä piirteitä Maslowin mukaan:
- Heillä on tarve erillisyyteen ja yksityisyyteen
(viihtyvät yksin).
- He ovat suhteellisen riippumattomia yhteisöstä ja
ympäristöstä (luottavat omaan
kokemukseen ja arvioon).
- Vastustavat yhteisön ylivaltaa (eivät alttiita
yhteisöpainostukselle).
- Ovat luonteeltaan kansanvaltaisia ihanteita
arvostavia (hyväksyvät kansalliset vähemmistöt ja yksilöllisyyden).
- Läheiset suhteet vain muutamiin ystäviin ja
perheeseen (usein itsensä kaltaisia).
- Omaa huumorintajun, joka ei ole vihamielinen.
- Hyväksyy muut ja itsensä sellaisina kuin ovat.
- On aloitekykyinen ja luonnollinen oma itsensä.
- Arvostaa muita, on luova.
- Hänellä on huippukokemuksia.
Itseään toteuttavat ihmiset eivät olle täydellisiä, vaan heissäkin
Maslow havaitsi puutteellisuuksia.
He kärsivät mm. huolista ja syyllisyydestä, joka kuitenkin on
todellisuuspohjaista.
Jotkut heistä ovat poissaolevia, liian ystävällisiä sekä
hetkellisesti levottomia, kylmiä tai huumorintajuttomia.
Itseään toteuttava ihminen tarvitsee tiettyjä piirteitä
elämäänsä ollakseen onnellinen.
Niitä ovat mm.
- totuus,
- hyvyys,
- kauneus,
- sopusointu,
- vireys,
- erilaisuus,
- loppuunsaattaminen,
- yksinkertaisuus,
- ponnistelemattomuus,
- rikkaus,
- riippumattomuus,
- tarkoituksellisuus ja
- leikkimielisyys.
Elleivät nämä tarpeet toteudu, itseään toteuttava ihminen voi masentua,
joutua epätoivoon, vieraantua ja muuttua ivalliseksi.
Maslow toivoi luokittelunsa olevan avuksi ihmisluonteen
selvittämisessä. Myöhemmin hän kiinnitti huomiota inhimilliseen
psykologiaan ja sen tutkimiseen.
Maslowin
arvostelua
- Menetelmät: pieni kohdejoukko, jota Maslow itse
arvioi, haastatteli sekä teki johtopäätökset siitä, mitä itsensä
toteuttaminen on.
- Itsensä toteuttaminen koskee vain 2 % väestöstä.
Koskeeko itsensä toteuttaminen myös lapsia? (Maslowin mukaan koskee
vain harvoin nuoria.)
- Tarpeiden voimakkuus vaihtelee yksilöittäin ja
muuttuu elämänkaaren aikana, mutta myös ulkoiset tekijät (esim.
aineellinen hyvinvointi) voivat määrätä tarpeet.
- Kertooko tarpeiden ja vaikuttimien nimeäminen sitä,
mitä tapahtuu ihmisen mielessä? Miten selitetään samanaikainen eri
tasojen tarpeentyydytys?
Maslowin mukaan ihminen huolehtii ensin rakkaimmistaan ja vasta sitten
toteuttaa itseään.
Miten selitetään niiden ilotyttöjen ratkaisu, jotka
kauppasivat lastaan kadulla rahan himossa?
Mielenkiintoista on myös, miten masennuksesta, köyhyydestä ja
neurooseista kärsineet taiteilijat ja kirjailijat ovat pystyneet
toteuttamaan itseään.
Tehtäviä
- Mitkä sinun perustarpeistasi ovat tyydytettyjä ja
mitkä tyydyttämättömiä.
- Tehkää tilasto opetusryhmän perustarpeiden
täyttymisestä (opettaja opastaa tilaston laadinnassa).
- Mitkä perustarpeet ovat Suomessa huonosti
tyydytettyjä?
- Mitkä perustarpeet ovat Suomessa hyvin tyydytettyjä?
- Mitä voisit tehdä, että suomalaisten perustarpeet
tyydytettäisiin entistä paremmin?
- Haastatelkaa muita koulun oppilaita siitä, miten
heidän perustarpeensa on tyydytetty. Tehkää haastatteluista tilasto.
- Tutkikaa Internetin avulla, miten muiden maiden
asukkaiden perustarpeet on tyydytetty.
Elämän
tarkoitus
Laihialaisisäntä teki kuolemaa, suvun kolme miestä seisoivat siinä
vierellä ja juttelivat hautajaisten järjestämisestä.
- Kuinkahan monta taksia tarvitaan, kolme kai?
- Ei, kyllä kaksi riittää ja muut saavat kävellä.
- No sittenhän on sama vaikka kaikki kävelisivät.
Isäntä viimeisillään nousi pystyyn ja sanoi:
- Matti on oikias, tuokaapa minun housuni, niin
kävellään kaikki.
Selityksen
selityksiä
Selitykset
ovat niiden olosuhteiden kuvauksia, joiden vallitessa selitettävät
tapahtumat suurella todennäköisyydellä tapahtuvat (esim. Ernest
Nagel (1901–85)).
Monet muinaiskreikkalaiset (esim. Platon
(427 -
347 eaa.)) olivat sitä mieltä, että ainoa todellinen selitys on vastaus
kysymykseen miksi, mikä on tapahtuman tarkoitus.
Savossa
ei selitellä
Savon kielessä ei ole sanaa "miksi".
Joskus savolainen sanoo "Mitä varten".
Joskus savolainen sanoo "Minkä takia".
Edellisessä savolainen viittaa tarkoitukseen ja jälkimmäisessä
savolainen viittaa syyhyn.
Kuirt
Baier selittämisen lajeista
Näistä kahdesta selittämisen lajista on sanottu mm. (esim.
KurtBaier (1917-)):
Ei
ole niin, että kaikelle olisi kaksi selitystä, ensimmäinen osittainen,
ei todella selittävä, ja toinen täydellinen, lopullinen, valaistuksen
antava. Totuus on, että nämä kaksi selitystapaa ovat yhtä selittäviä,
yhtä valaisevia, yhtä täydellisiä ja yhtä lopullisia, mutta ne sopivat
eri ilmiöiden selittämiseen.
Kun löydämme metsän
keskeltä rakennusten raunioita, voimme olettaa, että ne ovat ihmisten
rakentamien talojen jäännöksiä, jotain ihmisen tekemää, hänen omaa
tarkoitustaan varten valmistamaa. Rakennukset voidaan selittää
vetoamalla rakentajien tarkoitukseen.
Toisaalta
jos pyrstötähti eli komeetta lähestyy Maata, on luultavaa, ettei tämä
taivaankappale ole järkevien olentojen rakentama. Emme voi käyttää sitä
selittämisen tapaa, joka vetoaa tarkoitukseen. Nyt meidän on käytettävä
toista selittämisen mallia, sitä, joka vetoaa luonnonilmiön
luonnollisiin syihin.
Joskus voi olla
vaikeaa
ratkaista, mitä selitystapoja on käytettävä. Esimerkiksi Maata kiertävä
kappale saattaa olla meteoriitti tai ihmisen valmistama tekokuu.
Tarkoitusta
voidaan kysyä vain, jos on voitu osoittaa, että jotain
tarkoituksellisesti tehdään. On siis ensin osoitettava
tarkoituksellisen toiminnan olemassaolo, ja vasta sitten tarkoitusta
voidaan käyttää selittäjänä.
Joskus on ajateltu
(esim. Fjodor Dostojevski (1821 - 1881)) täsmälleen päinvastoin. On
esitetty kysymys tarkoituksesta ja väitetty, että tarkoituksen
olemassaolo edellyttää jumalan olemassaoloa. Tällöin olisi ensin
todistettava jumalallisen toiminnan
olemassaolo, ja vasta sitten voitaisiin puhua jumalan tarkoituksen
olemassaolosta.
Kysymykseen “miksi
olet lakannut
lyömästä vaimoasi?” voidaan vastata tarkoitukseen viittaamalla, mutta
jos ei ole ollenkaan lyönyt vaimoaan, kysymys on väärin asetettu.
Pohdittaessa kysymystä “onko elämällä tarkoitus?” on ensin huomioitava
sanan “tarkoitus” eri merkitykset.
Ensiksi
joku voi kysyä jonkin arkipäiväisen teon tarkoitusta, esimerkiksi
“miksi jätit auton valot palamaan?” Toiseksi voidaan kysyä “mikä on
tämän työkalun tarkoitus?”
Joku voi toimia
erittäin tarkoituksenmukaisesti, joku toinen vallan hullusti,
hedelmättömästi tai jonkin arvojen järjestelmän kannalta arvottomasti.
Luonnontieteen elämänkäsityksen
hyväksyminen ei suinkaan johda tässä mielessä arvottomaan elämään.
Päin vastoin yhteisö on varustanut meidät lukuisilla
työvälineillä, joilla voimme toteuttaa omia tarkoituksiamme. Kun
muinainen ihminen rukoili sadetta jumalilta, nykyaikainen ihminen
käyttää sadettajia.
Luonnonesineiden
tarkoituksellisuudesta tai tarkoituksettomuudesta voidaan usein puhua
liittämättä mukaan arvoja. Talon lähellä olevalla puulla saattaa olla
tai olla olematta tarkoitus. Emme kuitenkaan hakkaa sitä pois siksi,
että se olisi tarkoitukseton.
Kun tarkoituksia liitetään ihmisten
toimiin, tämä saattaa olla hyvinkin arvojen värittämää. Jos kysyt
kutsuilla joltakin vieraalta “miksi olet täällä, mikä on
tarkoituksesi?”, hän saattaa loukkaantua.
Vaatimus siitä, että
asioilla pitäisi
olla tarkoitus, on sinällään siveellinen kannanotto. On mahdollista,
että koko puhe tarkoituksen löytymisestä on yksinomaan siveyspuhetta
eikä liity ollenkaan totuuskysymyksiin.
Uskonnollinen
ja uskonnoton elämänkäsitys eroavat
useimmiten perinpohjaisesti vastauksessa kysymykseen siitä, mikä on
ihmisen tarkoitus.
Luonnontieteen mukaan ihmisellä ei
ole ainakaan nykyisen tietämyksen
valossa mitään ihmiskunnan ulkopuolista tarkoitusta. Tähän on esitetty
vastaesimerkkinä, että vieraan planeetan asukkaat voivat vallata Maan
ja ottaa ihmisen lemmikikseen.
Ihminen ajattelee
esimerkiksi, että metsästyskoiran tarkoitus on palvella metsästystä
(koira on varmaan asiasta eri mieltä EH). Ihminen on tässä suhteessa
tarkoitukseton. Nykyään ei ole olemassa isäntää tai isäntiä, joiden
koiria ihmiset olisivat (orjanomistusyhteiskunnassa orjilla oli
isännät).
Tarkoituksen
puuttuminen edellä
esitetyssä mielessä ei millään tavoin alenna inhimillisen elämän arvoa.
Ihmisen itsenäisyys päin vastoin lisää hänen arvoaan.
Ne,
jotka hylkäävät luonnontieteellisen elämänkäsityksen
siksi, että se muka riistää elämältä mielekkyyden, sekoittavat sanan
“tarkoitus” eri merkitykset.
He luulevat, että koska elämällä ei ole
tarkoitusta, elämässä ei olisi tarkoitusta. He luulevat, että jos
ihmisellä ei ole isäntää, ihminen itse ei voi antaa elämälleen
tarkoitusta.
Aivan kuten lapselle saattaa merkitä järkytystä se havainto,
että hän pystyy seisomaan omilla jaloillaan, ihmiselle voi merkitä
järkytystä määrätä itse omasta elämästään.
Uskonnot
eivät pohjimmaltaan ollenkaan vastaa kysymykseen siitä, mikä on elämän
tarkoitus. Kun uskontojen edustajilta kysytään, mikä on se jumalan
suunnitelma, jossa ihmisen elämällä on oma tarkoituksensa, heiltä saa
usein vastaukseksi joko sellaisia pyhien kirjojen lauseita, jotka eivät
vastaa kysymykseen, tai sitten he kieltäytyvät vastaamasta kysymykseen
ja sanovat, että jumala yksin tietää.
Esimerkiksi
kristinusko väittävää, että “maallisen” elämän tarkoitus on
kuolemanjälkeisen “iankaikkisen” elämän saavuttaminen. Jos olisi
olemassa ns. iankaikkinen elämä, mikä sen tarkoitus olisi?
Sen sijaan
lopullisella, biologisella kuolemalla näyttää olevan luonnossa lajin
säilymisen ja kehittymisen kannalta selvä merkitys.
Kuolema on elämän
jatkumisen edellytys, sillä jos kuolemaa ei olisi, bakteerien massa
ylittäisi nopeasti maapallon massan, ja tämähän on tietysti käytännössä
mahdotonta.
Jos muinaiset eläimet eivät olisi koskaan kuolleet, ihmistä ei olisi
koskaan ilmaantunut maapallolle, sillä ihmiselle ei olisi ollut
elintilaa. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että kuolemalla olisi jokin
tarkoitus.
Kristillinen
ajattelu perustuu kahteen olettamukseen, joista kumpaakaan
ei voida todistaa paikkansapitäviksi.
Ensiksi
ajatellaan, että maallinen elämä olisi arvotonta ja kärsimystä, joka
vain valmistaa ihmistä iankaikkiseen iloon.
Toiseksi ajatellaan, että
maalliset kärsimykset korvattaisiin iankaikkisilla iloilla.
Ensiksi
voidaan todeta, että tällaisesta ajattelutavasta saattaa olla vakavia
siveysseurauksia. Esimerkiksi kristillisellä keskiajalla
ihmiselämää ei pidetty yhtä suuressa arvossa kuin nykyään. Toisaalta
voidaan väittää, että maallinen elämä voi olla täysin mielekästä ja
antoisaakin.
Arvioitaessa ns.
maallista elämää
kristityt usein vertaavat sitä ns. iankaikkisen elämän riemuihin.
Voidaan
huomauttaa, että he tekevät saman virheen kuin ne, jotka sanovat, että
Pekka on pieni, koska hän on pienempi kuin puu.
Ihmiselämän
mielekkyyttä ei tule verrata johonkin ihmiselämän ulkopuoliseen vaan
ihmisten elämään keskimäärin.
Näin arvioituna jotkut ihmiset elävät
erittäin mielekästä, onnellista ja täysipainoista elämää, ja heidän
elämällään yhteiskunnassa on selvä päämäärä ja tarkoitus.
Jotkut toiset
elävät surkeaa ja sekä omasta että muiden mielestä tarkoituksetonta
elämää.
Sen sijaan, että ollaan huolissaan iankaikkisesta elämästä,
pitää kehittää elämää ja yhteiskuntaa maapallolla siten, että lopulta
kaikki ihmiset voisivat tuntea elävänsä mielekästä ja
tarkoituksenmukaista elämää.
Edellä suoritetuista
tarkasteluista voidaan päätellä, että luonnonilmiö elämä kuuluu
luonnossa vallitsevan syyn ja seurauksen suhteen avulla selitettäviin
ilmiöihin eikä tarkoituksen avulla selitettäviin.
Tämän selityksen tarjoaa kehitysoppi.
Mutta
vaikka luonnonilmiöllä elämä ei olisi tarkoitusta, ihmisyksilöllä tai
yksilöiden muodostamalla yhteiskunnalla voi olla moniakin päämääriä,
aikomuksia ja tarkoituksia.
Tarkoitusten avulla selittäminen on
keksitty, koska ihmisillä on tarkoituksia, ei siksi, että ihmisiltä
puuttuisivat tarkoitukset.
Viinan
syytä
Syy ja seuraus tämäkin: Saarnamies varoitteli viinan kiroista:
- On viinan syy, että lapsenne näkevät nälkää.
- On viinan syy, että lyötte
aviopuolisoanne.
- On viinan syy, että ammutte anoppianne.
- Ja on viinan
syy, että ammutte ohi…
Elämä
on elämisen arvoista
Uskonnottoman siveyden
ensimmäinen sääntö on (Paul Kurtzin mukaan), että elämä on elämisen
arvoista. Toinen sääntö on, että siveys on puhtaasti inhimillistä
alkuperää.
Tahto
elää
Tahto elää on ihmisen perustavinta
laatua olevia pyrkimyksiä. Alun perin iankaikkisen elämän kaipuukin on
syntynyt voimakkaasta tahdosta elää.
Joissain uskonnoissa tämä
alkuperäinen pyrkimys on pitkällisen kehityksen tuloksena kääntynyt
päälaelleen, on alettu kuvitella, että “maanpäällinen” elämä olisi
jollain tavalla arvotonta.
Onnellisuus
tavoitteena
Paitsi että ihminen
haluaa elää, hän haluaa onnellista, täyteläistä elämää. Eri aikoina
ihmisillä on ollut erilaisia mielipiteitä siitä, mitä sellainen elämä
on. Joka tapauksessa onnellinen elämä tuottaa ihmiselle tyydytystä.
Tasa-arvo
ja demokratia elämän tarkoitukseen
What’s It All About? Philosophy and the Meaning of Life
kirjoittanut Julian Baggini
Granta Books, Suffolk, 2004
ISBN 1 86207 661 8, 204 sivua, kovakantisena £9.82 + tilauskulut
Kustannus
Oy Vapaa Ajattelija Ab on julkaissut Julian Bagginin teoksen
”Ateismi: lyhyt johdatus”. Eräs julkaistavan teoksen luvuista
käsittelee elämän tarkoitusta. Tämän luvun Baggini
onlaajentanut kokonaiseksi kirjaksi.
Mitä tahansa
mieltä elämän tarkoituksesta ollaankin, Bagginin kirjalla on selvä
tarkoitus. Kirjan tarkoitus on siirtää jumaluusoppineet, gurut,
esasaariset ja keittiöpsykologit syrjään ja antaa ihmisille kehys,
jonka puitteissa he voivat itse pohtia elämänsä tarkoitusta ja
mielekkyyttä.
Baggini haluaa asettaa tasa-arvon ja demokratian takaisin
niille kuuluvalle paikalle ihmiselämän peruskysymysten pohdinnassa.
Gurut ja ”kaikkien alojen diletantit” hän haluaa siirtää syrjään.
Vaikka
Baggini on koulutukseltaan filosofi, hän ajattelee harvinaisen paljon
itse. Bagginin mielestä filosofien määrää ei ole tarpeen lisätä,
pikemmin päin vastoin. Sen sijaan elämän perusasioiden ajattelemisen
lisäämistä hän pitää suorastaan suotavana.
Bagginin kirja käsittelee tunnetuimpia merkityksiä
sanoille ”elämän tarkoitus”. Erilaisia vastauksia kysymykseen siitä,
onko mielekästä puhua elämän tarkoituksesta ollenkaan, ja jos on, missä
mielessä, Baggini tarkastelee hyväntahtoisesti mutta avostelevasti.
Uskontojen
vastaukset kysymykseen elämän tarkoituksesta Baggini kuitenkin
määrätietoisesti torjuu.
Aluksi Baggini esittelee Morris Cohenin ja
Ernest Nagelin teoksessa ”An Introduction to Logic and Scientific
Method” (Johdatus logiikkaan ja tieteelliseen menetelmään, 1934)
esitetyn geneettisen virhepäätelmän. Syyllistymme geneettiseen
virhepäätelmään, jos pidämme väitteen alkuperää sitovana todisteena
väitteen oikeutuksesta.
Elämän tarkoitusta ei siis voida päätellä
elämän alkuperää tarkastelemalla. Sen enempää uskontojen kuin
kosmologian selitykset elämän alkuperästä
eivät anna vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta.
Vastausta
kysymykseen elämän tarkoituksesta ei liioin löydy uskontojen
väittämästä kuoleman jälkeisestä elämästä tai eräiden ennustamasta
tulevaisuuden onnelasta. Mikä olisi iankaikkisen elämän tarkoitus?
Opiskeluaikoinaan
Baggini meni mukaan hyväntekeväisyysjärjestöön. Siellä hän ihmetteli,
että yliopistoon oli otettu ihmisiä, jotka eivät olleet itse älynneet,
että köyhät ja kodittomat ihmiset ovat itse asiassa samanlaisia ihmisiä
kuin he itse.
Monet
hyväntekeväisyysihmisistä olivat itse asiassa
mukana pikemminkin lääkitäkseen omaa omaatuntoaan kuin köyhiä ja
sairaita. Vaikka Baggini jäi hyväntekeväisyydestä pois, hän myöntää,
että sillä on merkitystä, vaikka elämän tarkoitukseksi siitä
ei ole.
Ihmislajin hyväksi toimiminen ei liioin
kelpaa elämän tarkoitukseksi. Kuten Richard Dawkins on teoksessaan
”Sokea kelloseppä” perinpohjaisesti esittänyt, evoluutiolla ei ole
mitään päämäärää tai tarkoitusta (Richard Dawkins: Sokea kelloseppä
WSOY 1989).
Itsessään hyvät asiat kuten
onnellisuus eivät liioin paljasta elämän tarkoitusta. Onnellisuusasiat
Baggini ottaisi pois filosofeilta ja siirtäisi ne psykologeille.
Onnellisuus vähentää tarvetta kysellä elämän tarkoitusta ja on
muutenkin hyödyllinen.
Kaikki eivät voi olla
menestyjiä tai voittajia. Menestyksen tai voiton tavoittelu eivät
paljasta elämän tarkoitusta, vaikka osalle ihmisistä niillä on
merkitystä.
Vaikka Baggini vierastaa filosofien
harrastamaa latinan kieltä, hän on omistanut yhden kirjan luvun
muotisanonnalle ”carpe diem” (= tartu hetkeen). Vaikka nykyhetkessä
elämisellä on hyvät puolensa, Baggini muistuttaa seurausten ja
tulevaisuuden ajattelemisen tarpeellisuudesta.
Itämaisten
uskontojen ja mietiskelygurujen ihmisen oman minän häivyttämien ei saa
Bagginilta taputuksia. Oman minän täydellisestä katoamisesta käytetään
yleisesti nimitystä kuolema.
Kaikkia muitakaan
oppeja ei tarvitse opetella koko ikäänsä ymmärtääkseen niiden
virheellisyyden.
Suomalaisten ”kulttuurien tutkijain” vaatimaa kauan
kestävää ja syvällistä eläytymistä kaiken maailman oppeihin Baggini ei
pidä tarpeellisena.
Sen sijaan järjen käyttö on sitäkin hyödyllisempää.
Tietysti mieli on syytä pitää avoimena eli kuten Kari Enqvist Väinö
Voipio – palkinnon luovutustilaisuudessa totesi, jos aurinko huomenna
alkaa kiertää neliön muotoista rataa, käsityksiä on muutettava.
Kärsimykset
eivät Bagginin mielestä mitenkään ”jalosta” ihmistä. Viisaampaa on
oppia muiden kuin itsensä kärsimyksistä. Lisäksi hän huomauttaa, että
osa ihmisistä ei kärsimyksistään mitään opi, osa selviää kokonaan ilman
kärsimyksiä.
Sian halventaminen (J. S. Mill:
parempi onneton Sokrates kuin onnellinen sika) ei saa Bagginin
kannatusta, ei liioin Sokrateen väite ”tutkimaton elämä ei ole elämisen
arvoinen”.
Eri ihmiset tarvitsevat eri asioita, esimerkiksi mainoslause
”kaikki tarvitsevat oopperaa” ei voi pitää paikkaansa. Tarpeettoman
laajamittainen elämän tarkoituksen tai minkään muun asian etsiminen ei
saa Bagginin kannatusta.
Bagginin mukaan useimmat
vastaukset kysymykseen elämän tarkoituksesta ovat virheellisiä, koska
ne käyttävät sanoja ”elämän tarkoitus” sellaisessa asiayhteydessä,
jossa elämällä ei ole tarkoitusta. Esimerkiksi luonnonilmiöllä elämä ei
ole tarkoitusta.
Elämän tarkoituksella on
kuitenkin myös järkeviä merkityksiä, eikä niiden ymmärtäminen Bagginin
mielestä vaadi suurta viisautta.
Järkevä vastaus kysymykseen elämän
tarkoituksesta palautuu joukkoon erityiskysymyksiä siitä, mitkä asiat
tekevät elämästä tarkoituksellisen ja arvokkaan.
Bagginin mielestä on
kansanvaltaista ja tasa-arvoista, että meillä jokaisella on kyky ja
vastuu keksiä ja ainakin osittain määrätä oman elämämme tarkoitus.
Antiikin ajattelijain tavoin Baggini korostaa tasapainoa elämän
aitouden ja onnellisuuden, muiden ihmisten huomioon ottamisen, ajan
hallinnan, elämän hallinnan jne. välillä.
Yksinkertaista reseptiä
täyteen ja tyytyväiseen elämään ei ole, väittivätpä gurut ja
keittiöpsykologit mitä tahansa.
Kirjan voi tilata
kätevästi esimerkiksi osoitteesta http://www.amazon.co.uk, sen voi maksaa
suoraan luottokortilla ja ainakin näin pienet kirjat tulevat kotiin
postiluukusta.
Tehtäviä
- Mitä tarkoituksia
on taiteella?
- Voiko
kärsimyksellä olla jokin tarkoitus?
- Onko kehityksellä (evoluutiolla)
jokin yleisempi tarkoitus?
- Voiko luonnontiede ratkaista elämän tarkoituksen?
- Mitä tarkoituksia
on sodilla?
- Voiko
luonnon säännönmukaisuuksien alaisuudessa elävä ihminen olla vapaa?
- Mitä muutoksia
ihmisten elämän tavoitteissa on tapahtunut viimeisten sadan vuoden
aikana?
Ihmisen
yksilöllisen olemassaolon peruskysymykset: syntymä ja kuolema
Mitä
elämä on
Nimitämme määrättyjä yksilöllisiä
ajallis-paikallisia sekä rajallisena elinaikanaan itsenäisesti
ympäristössään säilyviä järjestelmiä "eläviksi".
Kutsumme niitä eliöiksi, koska niillä on eräitä
ominaisuuksia ja koska ne eroavat elottomista
luonnonolioista.
Elämä voidaan määritellä eliöiden aineellis-kemiallisen koostumuksen
perusteellatai elämäntoimintojen perusteella.
Määritelmät
voidaan myös yhdistää. Elämä
maan päällä on sitoutunut joukkoon kemiallisia yhdisteitä.
Elämänilmiöitä ei kannata yrittää kuvata fysiikan ja kemian avulla.
Ihmisen tai hänen tietokoneittensa laskentakyky ei riitä elämän
kuvaamiseen pelkästään fysiikan ja kemian avulla. Tarvitaan
karkeistusta (suodattimia eli malleja).
Tästä syystä elämän ilmiöitä kuvataan omalla käsitteistöllään.
Luonnon
järjestelmätasot
Ihmisen on viisasta kuvata luontoa erilaisilla järjestelmätasoilla.
Yksinkertaisemman järjestelmätason
käsitteitä voidaan käyttää mutkikkaammalla tasolla,
mutta siellä ne ovat kokonaisuuden osia.
Mutkikkaammalla
järjestelmätasolla käytetään uusia käsitteitä,
jotka eivät sovellu edellisen tason ilmiöiden esittämiseen.
Avoimet
järjestelmät
Elämän määritelmässä otetaan huomioon elämäntoiminnot. Kari Lagerspetz
määrittelee eliöt avoimiksi
järjestelmiksi eli sellaisiksi järjestelmiksi, jotka ovat sekä
energian- että aineenvaihdunnassa
ympäristönsä kanssa.
Eliöt saavat ympäristöstään sekä energiaa että
ainetta ja myös luovuttavat niitä siihen.
Elämän
ominaisuuksia
Aineen- ja energianvaihdunta
on kaikkien muiden elämäntoimintojen perusta. Elämä voidaan määritellä
biologiseksi tapahtumasarjaksi, jossa on havaittavissa aineen- ja
energianvaihdunnan lisäksi
- itsesäätelykyky,
- ärtyvyys,
- liikkuvuus,
- lisääntyminen,
- kasvaminen ja
- sen perustana erityinen
kemiallinen rakenne.
Rajatapaus:
virukset
Virukset ovat ongelma elämän määritelmässä: viruksilla on sekä
elollisen että elottoman aineen ominaisuuksia.
Virukset pystyvät
lisääntymään eli tuottamaan kaltaisiaan jälkeläisiä, mikä on tärkeä
elämän
tuntomerkki.
Toisaalta virukset voivat esimerkiksi kiteytyä, mikä on
elottomalle aineelle tunnusomaista.
Elävän ja elottoman
raja ei ole täsmällinen, vaan se on osoittautunut
liukuvaksi.
Onko
Maan elämä syntynyt Maassa vai Kuussa
Useimmat tutkijat ovat sitä mieltä, että elämä on syntynyt tällä
kiertotähdellä.
On mahdollista, että elämä on siirtynyt tälle planeetalle muualta.
Elämä voi säilyä jopa tähtienvälisessä avaruudessa.
Esimerkiksi
karhukaiset ovat säilyneet hengissä tekokuilla (satelliiteillä), joissa
ei ole juuri mitään suojaa elämälle. Polveudummeko karhukaisista
emmekä isoista apinoista?
Elämän mahdollinen synty Maassa on osa laajaa
kaikkeudenkehitystä, joka johti aurinkokuntamme sekä myös
Maa -kiertotähden syntyyn.
Tähän kehitykseen puolestaan liittyy elämän synty
ja kehitys.
Elämä on tulosta molekyylitason
kehityksestä (evoluutiosta).
Onko
elämän synty todennäköinen vai epätodennäköinen tapahtuma
Siitä, onko elämän synty epätavallinen tapahtuma vai
suotuisissa edellytyksissä tapahtuva välttämättömyys, kiistelevät
pääasiassa uskovaiset ja uskonnottomat.
Uskontojen käsityksiä elämän synnystä on käsitelty toisaalla tässä
aineistossa.
Elämä
ei ole syntynyt arpanoppaa heittämällä vaan fysiikan ja kemian
tapahtumasarjoina. Kun vety ja happi saatetaan yhteen riittävän
korkeassa lämpötilassa syntyy vettä ja vain vettä. Kun lämpötilaa
korotetaan riittävästi, vesi hajoaa takaisin vedyksi ja hapeksi.
Missä
elämä syntyi
Löytöjen
perusteella ensimmäisten elävien eliöiden ajatellaan
olleen bakteerien tyyppisiä yksisoluisia pieneliöitä, jotka
elivät
noin 3,5 miljardia vuotta sitten hapettomissa oloissa.
Ensimmäiset
paljain silmin nähtävät varmat elämän merkit ovat kivettyneitä
bakteerimattojen kerrostumia (stromatoliitteja), jotka ilmestyivät noin
2,7 miljoonaa vuotta sitten.
On mahdollista, että tulivuorten
purkausten ja muiden energianlähteiden synnyttäneen lämmöllä elottoman
luonnon yksinkertaisista yhdisteistä, vesi, ammoniakki, vetysyanidi,
hiilimonoksidi ja niin edelleen, mutkikkaampia orgaanisia yhdisteitä.
Tämä
on kokeellisesti varmistettu Oparinin-Millerin kokeen tyyppisissä
kokeissa keittämällä yhdisteitä ja antamalla sähköiskuja, säteilyä tai
muuta energiaa yhdisteseoksiin.
On saatu aikaan aminohappoja ja
lyhyitä aminohappoketjujakin. Myöhemmin biokemisti Joan Oró tuotti
adeniinia ja nukleotidejakin.
Elämälle sopivia yhdisteitä syntyy niin kuumassa kuin kylmässäkin.
Syvällä
meressä on tuliperäisiä purkausaukkoja, mustia savuttajia, jotka
purkavat veden, hiiliyhdisteiden, rikkiyhdisteiden, fosforiyhdisteiden,
metallien ja monien muiden kemikaalien seosta mereen.
Näiden
lähellä elää savuttajien purkamista yhdisteistä riippuvaisia eliöitä
(termofiilejä), joista monet elävät kemiallisten aineiden välisissä
tapahtumasarjoissa (kemosynteesillä); ne eivät yhteytä kuten kasvit.
Mustat
savuttajat saattavat ollasopiva paikka elämän synnylle.
Suurissa
lämpötiloissa ja paineissa pystyy syntymään monenlaisia yhdisteitä,
jotka säilyvät alemmissa lämpötiloissa. Silloin muinaisten savuttajien
lähelle saattoi muinoin syntyä kemiallisesti kehittyvä
rauta-rikkimaailma.
On mahdollista, että soluja edelsi esisolu,
joka on fosfolipidistä koostuva öljypisara, jonka pinnassa ja sisällä
tapahtui kemiallisia reaktioita. Alussa pisarat olivat epävakaita, ja
vakaimmat pisarat selvisivät pisimpään hengissä, ja muuttuivat lopulta
muutosten (mutaatioiden) ja luonnonvalinnan kautta kemiallisessa
kehityksessä (evoluutiossa) soluiksi.
Solut elivät aluksi
pitkään hapettomassa maapallossa. Mutta hieman yli miljardin vuoden
kuluttua elämän synnyn jälkeen alkoi yhteyttäminen syanobakteerien
tapaisissa eliöissä. Tämän jälkeen syntyivät tumalliset ja monisoluiset.
Elämän
synnyn on väitetty rikkovan lämpöopin toista pääsääntöä, jonka mukaan
epäjärjestys (entropia) ei voi pienetä luonnossa suljetussa
systeemissä.
Todellisuudessa suuri osa luonnon järjestelmistä
on avoimia, ja ne vaihtavat ainetta ja energiaa
ympäristönsä kanssa. Elämän tekee erikoiseksi se, että se on erittäin
mutkikas järjestelmä.
Tehtäviä
- Pohtikaa yllä
olevan valossa, onko todennäköisempää, että elämä on syntynyt
maapallolla vai että elämä on syntynyt pyrstötähdillä ja muilla
planeetoilla ja sitten kulkeutunut maapallolle.
- Erään käsityksen
mukaan ihminen ei ole syntynyt savanneilla vaan merien rannoilla.
Yrittäkää keksiä todisteita merien rannalla syntymisen puolesta.
- Pohtikaa
esimerkiksi Nils Mustelinin teosten valossa elämän todennäköisyyttä
muualla kaikkeudessa.
- Jos heitä noppaa tuhat kertaa, millä
todennäköisyydellä saat elämäsi aikana vähintyään yhden saman tulokset.
- Miten on mahdollista, että jotkut voittavat lotossa
useita miljoonia euroja?
Ihmisen
hedelmöitys
Tavallisesti yksilön elämä saa alkunsa sukupuoliyhdynnässä, jonka
suorittavat nainen ja mies.
Koska
muista naisen raskaaksi tulon keinoista saa tarvittaessa neuvoja
terveyskeskuslääkäriltä, tässä oppiaineistossa voidaan rajoittua
kuvaamaan raskauden aikaansammista sukupuoliyhdynnällä.
Mikä
on sukupuoliyhdyntä
Tämä kohta perustuu pääasiassa Wikipedian arkikkeliin "Yhdyntä".
Suomen laki kieltää
sukupuoyhdynnän, jossa toisena osapuolena on alle 16 -vuotia ja toisena
osapuolena on yli 16 -vuotias. Vanhempi osapuoli tuomitaan ankaraan
rangaistukseen pedofiliasta.
Sukupuoliyhdyntä on sukupuolisen kanssakäymisen muoto, jonka
biologisena tarkoituksena on mahdollistaa uroksen sukusolujen
siirtyminen naaraan elimistöön ja tehdä naaras raskaaksi.
Monille ihmisille yhdynnällä on paljon pelkkää mielihyvämerkitystä
ilman lisääntymisaikomusta.
Sukupuoliyhdynnässä miehen jäykistynyt siitin työnnetään naisen
kostuneeseen emättimeen.
Siitintä liikutellaan edestakaisin naisen emättimessä, jolloin
terskan hankautuminen emättimen seinämiin voimistaa seksuaalista
kiihottumista, jonka päämääränä on useimmiten kiihottumisen huipentuma
(ns. orgasmi), johon sukukypsällä miehellä liittyy siemensyöksy.
Miehen on usein melko helppoa saada aikaan siemensyöksy. Miehen on
syytä opetella pidättämään siemensyöksyä esimerkiksi hiljentämällä
tahtia, sillä naisen kiihottumisen huipentuma (ns. orgasmi) tulee
yleensä hitaammin kuin miehen yhdynnän huippu (ns. orgasmi).
Sukupuoliyhdyntään
perehtyminen
Sukupuoliyhdyntään
voi perehtyä harrastamatta sitä itse. Sukupuoliyhdyntää kuvaavia
elokuvia voi ostaa samalla tavalla kuin muitakin elokuvia esimerkiksi
CD:llä ja DVD:llä.
Internetissä esitettävät ilmaiset pätkät
eivät usein esitä sitä, miten sukupuoliyhdyntä aloitetaan ja miten
ehkäisy suoritetaan. Itse sukupuoliyhdyntää Internetistä löytyy vaikka
kuinka paljon ilmaiseksi.
On viisasta katsoa elokuva sukupuoliyhdynnästä ennen kuin ryhtyy
yhdyntää itse harjoittelemaan.
On
sanottu, että sukupuoliyhdyntä on vaikeinta 16 -vuotiaille ja 70
-vuotiaille ja helpointa 30-50 -vuotiaille. Harjoittelu tekee tässäkin
asiassa mestarin.
Mitä
on itsetyydytys
Yleisesti
itsetyydytyksen katsotaan olevan mitä normaalein ja turvallisin
seksuaalisen toiminnan muoto. Sitä esiintyy aina varhaislapsuudesta
vanhuuteen saakka, niin ihmisillä kuin kaikilla muillakin nisäkkäillä.
Pienet
lapset saattavat harrastaa itsetyydytystä, vaikka he eivät tietoisesti
tiedä mistä on kysymys. Yleensä se on sattumalta opittua.
Ei
ole mitään todisteita itsetyydytyksen minkäänlaisesta
lääketieteellisestä haitallisuudesta muille kuin Peyronien sairaudesta
kärsiville.
Kielteinen vaikutus itsetyydytykseen liittyen on
kiihotuksen huipun (ns. orgasmin) yhteydessä koettu väsymyksen tunne,
joka johtuu endorfiinien vaikutuksesta ja ns. parasympaattisen
hermoston aktivoitumisesta.
Samoin runsaasta tai kovakouraisesta itsetyydytyksestä miehillä nahka
voi rasittua tai iho voi verestyä.
Periaatteessa myös rasitusvamman saaminen käteen on mahdollista.
Tyypillisin
virhe itsetyydytyksessä on käyttää liukasteena jatkuvasti saippuaa tai
muuta pesuainetta: se johtaa nopeasti ihovaurioihin, tulehduksiin ja
jopa allergian puhkeamiseen. Vaihtoehtoina kosteusvoide tai varsinainen
liukastusvoide ovat parempia.
Miesten
itsetyydytys
Miesten itsetyydytys on usein käden avulla esinahan liikuttamista
terskan yli ja takaisin siittimen ollessa erektiossa.
Terskaa
voi hyväillä suoraan kädelläkin. Kivespussien hyväily on tavallista,
samoin peräaukon seutu. Toiset pitävät siittimen puristelusta ja
esinahan tai kivespussien vetämisestä kireälle sekä kivesten
puristelusta.
Toimintaa yleensä jatketaan, kunnes
kiihottumisen huippu (ns. orgasmi) saavutetaan. Kiihottumisen huipussa
(orgasmissa) sukukypsillä miehillä purkautuu siittimen päästä vaaleaa
siemennestettä.
Kiihottumisen huippuun (orgasmiin) liittyy
voimakas, miellyttävä tunne. Monet miehet pitävät siemennesteen
purkautumisen aiheuttamasta tunteesta. Itsetyydytyksessä voidaan
käyttää myös seksivälineitä lisäämässä mielihyvän tunnetta.
Eturauhasen
tulehduksen ehkäisyssä ja hoidossa säännöllinen itsetyydystys
(masturbointi) on jopa suositeltavaa. Graham Gilesin johtama
australialainen tutkimusryhmä julkisti 16. heinäkuuta 2003
lääketieteellisen tutkimuksen, jonka mukaan jatkuva
itsetyydytys (masturbointi) vähentää eturauhassyövän riskiä.
Naisten
itsetyydytys
Naiset
pitävät usein häpyhuulten ja klitoriksen pään hyväilystä. Klitoriksen
pää on ihmiselimistön herkin paikka, sillä siinä on tuhansia
hermopäätteitä.
Emättimeen voidaan työntää sormia ja
stimuloida G-pistettä ja emättimen aukkoa. G-piste on emättimen
etupuolella, noin 4 senttimetrin syvyydessä oleva kohta, joka on
erityisen herkkä.
Peräaukon seutua voidaan myös hyväillä, samoin rintoja. Jotkut naiset
pitävät hävyn hieromisesta suihkulla.
Seksivälineitä, kuten hieromasauvoja käytetään yleisesti.
Itsetyydytystä
jatketaan yleensä kiihottumisen huippuun (orgasmiin) asti niiden
naisten kohdalla, jotka saavat kiihottumisen huippuja (orgasmeja)
Kiihottumisen
huippu (orgasmi) on naisilla samankaltainen tuntemus kuin miehillä.
Joidenkin naisten virtsaputkesta tulee kiihottumisen huipussa nestettä,
joka ei kuitenkaan ole virtsaa.
Normaalisti häpy ja emätin kostuvat kiihottumisen vuoksi.
Yhdyntäsiveyttä
On väärin antaa siemensyöksyn tulla ennen kuin nainen on saanut saanut
kiihottuman huipun (ns. orgasmin) tai ilmoittanut, että jo riittää.
Siemensyöksyn pidättämistä mies voi harjoitella etukäteen
itsetyydytyksen avulla. Jokainen mies oppii pidättämään siemensyöksyä.
Jos nainen saa yhdynnän huipun (orgasmin) itsetyydytyksellä, hän
todennäköisesti saa sen myös sukupuoliyhdynnässä.
Koska miehen ei ole välttämättä helppoa tunnistaa naisen yhdynnän
huippua (ns. orgasmia), kannattaa sopia etukäteen, että nainen
ilmoittaa omasta kiihottumisen huipustaan (nainen sanoo esimerkiksi
"laske" tai "saat lopettaa").
Yhdynnässä saadussa siemensyöksyssä siemenneste purkautuu emättimeen,
jolloin siittiöillä on kohdunkaulan kautta pääsy kohtuun ja
munanjohtimiin, irronneen munasolun luokse, mikä mahdollistaa
hedelmöittymisen ja raskauden.
Ehkäisyn avulla voidaan harjoittaa yhdyntää siten, ettei raskaaksi
tuleminen ole todennäköistä.
Peräaukkoon suoritettua yhdyntää kutsutaan anaaliyhdynnäksi. Se vaatii
usein liukastusvoidetta.
Sukupuoliyhdynnän huipentuma on useimmille ihmisille suuri nautinto,
mutta ihminen kokee mielihyvää vielä pitkään sukupuoliyhdynnän jälkeen.
Yhdynnän huipentuma vapauttaa endorfiineja (opiaatteihin kuuluvia
aineita), jotka aiheuttavat mielihyvää. Samaa mielihyvän tunnetta voi
saada esimerkiksi liikunnasta.
Yhdynnän
esileikit
Meidän maassamme on tapana, että
yhdyntää edeltävät esileikit, esimerkiksi mies hyväilee naisen rintoja
ja emättimen suulla olevia häpyhuulia ja kltoris -nipukkaa.
Myös nainen voi kiihottaa itseään hyväilemällä näitä paikkoja. Nainen
voi auttaa miestä siittimen jäykistymisessä hyväilemällä miehen
siitintä.
Uusimpien tutkimusten mukaan esileikit ovat hyödyllisiä siinä
suhteessa, että miehen siitin jäykistyy ja naisen emätin kostuu.
Vanha käsitys siitä, että esileikit auttaisivat naista saamaan yhdynnän
huipentuman (ns. orgasmin), ei enää pidä paikkaansa.
Tärkein naisen yhdynnän huipentumaa auttava toimenpide on riittävän
pitkä yhdyntä.
Silloin, kun nainen haluaa seksiä oikein kovasti, hän saattaa saada
yhdynnän huipentuman myös esileikeissä.
Supupuolielinten
koot
Myös siittimen pituudella ja paksuudella on merkitystä. Pitkä siitin
ulottuu helpommin emättimen pohjaan ja auttaa naista saamaan yhdynnän
huipentuman (ns. orgasmin).
Paksu siitin hankaa klitorista ja häpyhuulia tehokkaasti ja auttaa
naista saavuttamaan yhdynnän huipun (ns. orgasmin).
Koska siittimiä ja emättimiä on erikokoisia, jokaiselle löytyy se
oikea, joka auttaa molemmat saavuttamaan yhdynnän huipun (ns. orgasmin
eli orkun).
Useita
yhdynnän huippuja
Varsinkin nuoret ihmiset voivat saavuttaa saman yhdynnän aikana useita
huippuja. Useimmiten useita huippuja saa nainen, koska useimpien
miesten siitin veltostuu siemensyöksyn jälkeen. Kuitenkin myös miehen
on syytä yrittää jatkaa yhdyntää naisen suostumuksella vielä
siemensyöksyn jälkeen.
Seksi
ei aina liity sukupuoliyhdyntään
Seksuaalisuus on mielihyvän kokemista.
Sitä tuovat läheisyys, yhdessäolo, hellyys ja hyvän olon tuottaminen
itselle ja toiselle.
Se on kokonaisuus, johon kuuluvat ajatustunteet (emootiot), vastuu ja
ruumiillinen nautinto.
Yhdyntä ei aina
liity
seksiin. Seksiin kannattaa ryhtyä vasta sitten, kun itse kokee olevansa
siihen valmis, ei muiden painostuksesta tai luulosta, että kaikki
muutkin.
Jokainen päättää
itse - kuka, miten ja milloin omaan kehoon
saa koskettaa.
Seurustelu
Seurusteluaika on tutustumista omiin ja toisen tunteisiin ja
vasteisiin. Se on ihastumista, rakastumista, mutta myös usein
pettymistä.
Seurustella voidaan minkä ikäisenä tahansa. Joskus
ihastuksesta on vaikea kertoa tai seurustelukumppania ei tunnu
löytyvän. Kuitenkaan n. 75 % peruskoulun yhdeksäsluokkalaisista ei
vielä seurustele.
Ihminen on sukupuolinen olento koko elämänsä ajan. Murrosiässä
hormonitoiminnan herääminen vaikuttaa kehoon ja mieleen.
Seksuaaliset
ajatukset ja tunteet alkavat korostua aiheuttaen hämmennystä.
Vähitellen käsitys omasta itsestä ja omasta seksuaalisuudesta
muodostuu. Omaan kehoon tutustuminen auttaa löytämään omaa
seksuaalisuutta. Jokainen etenee omaa tahtiansa.
Seksi ei kuulu itsestään selvänä asiana seurusteluun. Elämässä sattuu
ja tapahtuu. Kukaan meistä ei välty mokilta tai pettymyksiltä. Niistä
voi kuitenkin oppia, ne voi antaa itselleen anteeksi.
Seksiin
kuuluu ehkäisy
Yleisohje
Nuorille ehdottomasti paras ehkäisytapa on kondomi, joka suojaa sekä
raskaudelta että sukupuolitaudeilta. Sitä kannattaa käyttää, vaikka
tyttö käyttäisikin ehkäisypillereitä.
Kondomi työnnetään miehen siittimen päälle ennen siittimen työntämistä
emättimeen. Siemenneste jää siemensyöksyssä kondomiin.
Kondomi suojaa myös sukupuolitaudeilta, joista pahin lienee AIDS.
Jos
sukupuoliyhdyntä on aloitettu eikä parilla ole mkitään ehkäisyä,
raskauden todennäköisyyttä voi huomattavasti alentaa, jos mies vetää
siittimensä ulos emättimestä juuri ennen siemensyöksyä (ns. keskeytetty
yhdyntä, molemmat voivat saavuttaa tästä huolimatta kiihottumisen
huipun). Myös tämän jokainen mies oppii tekemään.
Jos
siemensyöksy on jo mennyt emättimeen, siemennestettä voi poistaa
emätintä huuhtomalla. Tällöin on varminta hakea mahdollisimman pian
apteekista jälkiehkäisytabletteja, jotka ehkäisevät mahdollisen
raskauden alkamisen (katumuspilleri, niitä saa apteekista ilman
reseptiä).
Raskauden
todennäköisyys
Raskauden
todennäköisyys on suurin kuukautiskierron keskivaiheessa eli noin
kahden viikon päästä kuukautisten alkamisesta. Varsin monet naiset
haluavat sukupuoliyhdyntää juuri silloin, kun raskaaksi tulemisen
todennäköisyys on suurin.
Raskauden todennäköisyys on pienimmillään viikkoa ennen kuukautisten
alkamista ja viikon kuukautisten alkamisen jälkeen.
Kuukautiset eivät ole mikään este sukupuoliyhdynnän harjoittamiselle.
Ehkäysykeinona
yhdynnän rajoittaminen kahteen viikkoon kuukaudesta ei ole mitenkään
luotettava, vaan raskaus voi alkaa myös "varmoina päivinä".
Nykyaikaiset
ehkäisykeinot
Seuraavassa on esitetty nykyisin käytössä olevia
ehkäisymenetelmiä,
joista suurin osa on otettu käyttöön vasta teollistumisen jälkeen.
Ainoat ehkäisymenetelmät, joka suojaavat sukupuolitaudeilta ovat
kondomi ja femidomi.
Hormonaaliset
ehkäisimet
Kemialliset
ehkäisimet
Mekaaniset
ehkäisimet
Muita
ehkäisymenetelmiä
Luota
itseesi
Omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin kannattaa luottaa ja edetä sen mukaan
kuin itsestä tuntuu - omaan tahtiin, mitään kiirettä ei ole.
Sinua ei koskaan saa painostaa tai pakottaa mihinkään, mitä et halua.
Jos sinulle on tapahtunut jotain ikävää, väkivaltaista tai olet
vaikeassa tilanteessa, kerro siitä heti luotettavalle aikuiselle
henkilölle.
Tarvittaessa hakeudu terveydenhoitajan luo tai omaan
terveyskeskukseen.
Tervettä
järkeä on
- käyttää omaa
harkintaa,
- suunnitella
asioita etukäteen,
- kertoa vanhemmille
ja suunnitella missä liikkuu, miten ja kenen kanssa,
- olla käyttämättä
päihteitä ja
- pitää avaimet,
kännykkä ja vähän rahaa mukanaan kotimatkaa varten.
Pilkettä
silmäkulmaan
Seksuaalisuus on hauskuutta, iloa ja pilkettä silmäkulmassa.
Seksuaalisuuteen liittyvistä asioista voit halutessasi keskustella mm.
kavereiden, kouluterveydenhoitajan tai muiden aikuisten kanssa.
Asiallista tietoa löytyy myös lehtisistä, kirjoista ja netistä
www.seksuaaliterveys.org/
Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet - omana itsenäsi!
Tehtäviä
- Mitä harkitsematon
yhdyntä voi aiheuttaa?
- Miten
sukupuolitaudeilta suojaudutaan?
- Mikä on
sukupuoliyhdynnän laillinen ikäraja?
- Millaisia
riippuvuuksia sukupuolielämään liittyy?
- Voiko seurustelu
häiritä koulunkäyntiä? Miten?
Kestääkö
seksikemia
Italialaisten tutkijoiden mukaan ne muutokset kehon kemiassa, jotka
saavat ihmiset kokemaan uudet sukupuolikumppanit seksuaalisesti
haluttavina, kestävät parhaimmillaan kaksi vuotta.
Kahden vuoden
jälkeen siirrytään viimeistään vakiintuneeseen suhteeseen, ja toiset
hormonit alkavat hallita.
Neutrofinihormoneja erottuu suurempia määriä
suhteen alkuvaiheessa. Siinä vaiheessa myös naisten testosteronin
(miessukupuolihormonin) määrä on lisääntynyt ja miesten vähentynyt.
Tilanne muuttuu, kun suhde on kestänyt vuodesta kahteen, sen jälkeen
hallitsevaksi hormoniksi nousee oksitosiini, niin kutsuttu
“hellimishormoni”.
Oksitosiini on hormoni, jota erittyy aivolisäkkeen takalohkosta äidin
synnyttäessä. Se saa kohdun lihakset supistelemaan ja sikiön
liikkeelle. Imettävällä äidillä oksitosiinin tehtävänä on saada maito
poistumaan rinnoista supistamalla maitorauhasia ympäröivät pienet
lihakset. Oksitosiinia erittyy myös mm. seksuaalisen mielihyvän
yhteydessä
Muutamat tutkijat ovat huolissaan siitä, että ihmiset
saattavat tuntea tarvetta hormonilääkkeisiin, jotta voisivat uudelleen
kokea tuon alkuperäisen rakastumisen huuman. (Lähde: BBC News 1.2.2006)
Kommentti: Tuon ei tarvitse olla totta. Aivot ovat ihmisen tärkein
sukupuolielin. Jos aivot saavat jatkuvasti viestiä siitä, että partneri
on haluttava, kyllä sen hormonitkin uskovat. Ja aivoillehan, siis
alitajunnalleen, voi viestittää mitä tahtoo. Intohimon säilymiseen
parisuhteessa ei tarvita hormonipillereitä, vaan välittämistä,
viitseliäisyyttä ja mielikuvitusta.
Auttavatko
erikoiset yhdyntäasennot
Silloin,
kun seks ei maistu parille, lääkäri saattaa suositella erilaisia
yhdyntäasentoja. Näistä asennoista on tehty kirjoja ja tietoa saa myös
Internetistä.
Jotkut naiset nauttivat esimerkiksi siitä, että
nainen on yhdynnässä päällimmäisenä tai siitä, että mies työntää
siittimen emättimeen takakautta naisen olessa sängyssä vatsallaan.
Erikoisten asentojen vaarana on, että mies saa siemensyöksyn liian
aikaisin.
Sen
jälkeen, kun nainen on saavuttanut koohottumisen huipun (orgasmin) ja
mies on onnitunut pidättämään omaa siemensyöksyään, voi harjoitella
uusia asentoja.
Joitakin pareja kiihottaa myös se, että toinen tai molemmat
kiljahtelevat mielihyvästä.
Tehtäviä
- Tutkikaa miten yleisiä avioerot ovat Suomessa.
- Tutkikaa avioliittojen pituuksien jakaumaa
Suomessa?
- Verratkaa Suomen avioerojen yleisyyttä muiden
maiden avioerojen yleisyyteen.
- Pohtikaa avioerojen syitä Suomessa.
- Aiotko joskus solmia avioliiton?
- Aiotko joskus hankkia lapsia?
- Miten voit vaikuttaa parhaiten ihmissuhteisiisi?
Mikä
on ihmisen syntymä
Ihmisen syntymä on tapahtumasarja, jossa naisen raskaus päättyy siten,
että se tuottaa lapsen.
Miten
syntyminen tapahtuu
Luonnollisessa syntymässä ammattiapu on vähäistä. Lapsi tulee ulos
kohdusta naisen emättimen kautta.
Keisarileikkaus on kirurginen toimepide, jossa lapsi tulee ulos
kohdusta leikkauksen avulla.
Lapsi voi syntyä ennenaikaisesti eli keskosena, jolloin lapsi tarvitsee
syntymän jälkeen sairaalahoitoa.
Koska syntymä tapahtuu Suomessa sairaalaolosuhteissa, syntymää ei
selosteta tässä aineistossa tämän laajemmin.
Yhteydenotto
äitiysneuvolaan heti raskauden alussa
Raskaana
olevan kannattaa olla yhteydessä neuvolaan heti raskauden alussa, kun
kuukautiset ovat jääneet pois. Ensimmäinen käynti terveydenhoitajan
vastaanotolle ajoittuu 7 - 10 raskausviikoille.Kun tulee ensimmäiselle
käynnille neuvolaan, kannattaa etukäteen täyttää ja ottaa mukaan
internetistä saatava lomake.
Synnytyksen
jälkeen
Kun
vauva on syntynyt ja perhe on ilmoittanut siitä neuvolaan,
terveydenhoitaja tulee kotikäynnille. Molempien vanhempien kanssa
keskustellaan synnytyskokemuksista, vauvan ensitapaamisesta ja siitä,
minllaista on olla vauvaperheenä kotona.
Vauvan vointi
tarkistetaan ja hänet punnitaan. Imetykseen ja siinä mahdollisesti
ilmenneisiin pulmiin annetaan ohjeita. Kaikkiin vanhempien mielissä
heränneisiin asioihin pyritään vastaamaan ja ohjaamaan muutoinkin
vauvan hoidossa.
Äidin vointi ja toipuminen synnytyksestä tarkistetaan. Jaksamisesta ja
mielialoista keskustellaan.
Jälkitarkastus
Jälkitarkastus
tehdään 5-12 viikkoa synnytyksestä. Terveydenhoitajan luona
tarkistetaan äidin paino, verenpaine, hemoglobiini ja tehdään virtsan
liuskatesti. Jaksamisesta, voinnista, mielialoista ja imetyksestä
keskustellaan, samoin raskauden ehkäisystä.
Noin kahden kuukauden kuluttua synnytyksestä, äiti täyttää
vastaanotolla mielialaa kuvaavan EPDS-kyselyn.
Lääkärin
vastaanotolla joko neuvolassa tai omalla gynekologilla tehdään
gynekologinen tutkimus ja keskustellaan ehkäisystä ja muista esiin
nousevista asioista sekä annetaan jälkitarkastustodistus, joka
toimitetaan Kelaan vanhempainrahan maksua varten.
Ehkäisy
synnytyksen jälkeen
Täysimetykseen
(eli siihen, että vauva saa pelkästään rintamaitoa ympäri vuorokauden
myös öisin vähintään neljän tunnin välein eivätkä äidin kuukautiset ole
vielä alkaneet) ei voi luottaa kuin kuuden ensimmäisen kuukauden ajan
98 %:sti. Imetys ei suojaa uudelta raskaudelta.
Kondomi suojaa
oikein käytettynä uudelta raskaudelta imetyksen aikana 98 %:n
varmuudella. Kierukka voidaan laittaa äidille aikaisintaan
jälkitarkastuksessa.
Keltarauhashormonia sisältävät
ehkäisyvalmisteet kuten ehkäisypillerit ns. minipillerit,
hormonikierukka ja ihonalainen ehkäisykapseli ovat turvallisia
ehkäisyvaihtoehtoja imetysaikana, samoin kuparikierukka.
Ehkäisypuikon käyttö on epävarma ehkäisykeino yksinään käytettynä, ja
sen vaikutusta äidinmaitoon ei tunneta.
Miehen tai naisen sterilisaatio on pysyvä ehkäisymuoto. Sitä pitää
harkita yhdessä oman puolison tai kumppanin kanssa.
Yksilön
elämä
Yksilön elämä on tila, joka on jollain syntyneellä, mutta ei vielä
kuolleella.
Mitä
elämänhallinta on
Elämänhallinta on joukko menetelmiä, joilla uskonnot ja
yhteiskunnat valvovat yhteisöjen ja yksilöiden elämää.
Yksilön pyrkimukset vaikuttaa omaan elämäänsä ovat myös
elämänhallintaa.
Suomessa
elämänhallinnasta päättävät mm. evankelis-luterilaisen kirkon lisäksi
mm.
valtioneuvosto, eduskunta, ministeriöt, ylihallitukset ja kunnat.
Yksilöiden elämää hallitsevat erityisesti perhe, koulut,
työnantajat, verottaja jne.
Kolme
kovaa komentajaa
Pandoran
lipas
Uskonnollinen
elämänhallinta Suomessa
Evankelis-luterilainen kirkko hallitsee yksilöiden
elämää mm. seuraavilla menetelmillä:
- Kristillisen siveyden noudattaminen on Taivaaseen
pääsyn ehto (2. Piet. 1:6-8)
- Pappi kastaa vastasyntyneen lapsen pään vedellä ja
pitää uskonnolliset juhlamenot.
- Päivähoidossa
evankelis-luterilainen uskonto vaikuttaa ainakin jouluna ja
pääsiäisenä, mutta eräillä paikkakunnillla jopa ruokarukouksilla.
- Kouluissa
evankelis-luterilaiset vaikuttavat muutoin samaan tapaan kuin
päivähoidossa, mutta lisäksi kouluissa esikoulusta lukioon on suuri
tuntimäärä oman uskonnon opetusta.
- Viisitoistavuotiaat kirkon jäsnet käyvät
evankelis-luterilaisen
rippikoulun, jonka tarkoitus on saada välinpitämättömät nuoret uskoon.
- Asevelvollisuuteen liittyy monenlaista
hartaudenahrjoitusta papin johdolla.
- Kirkolliset häät ja avioliiton siunaaminen (jos
toinen puoliso ei kuulu kirkkoon) ovat uskonnollinen tilaisuus.
- Sairaaloissa, vankiloissa ja jopa korkeakouluissa on
evankelis-luterilaista uskonnollista toimintaa.
- Usein jopa ateisteja haudataan evankelis-luterilaisin
kirkonmenoin.
Edellä
oleva lista sisälsi tilan puutten vuoksi vain joitakin niistä
lukuisista menetelmistä, joilla evankelis-luterilainen kirkko hallitsee
Suomen kansalaisten elämää.
Eräitä
lakeja, joilla hallitaan Suomen kansalaisten elämää
Elämänhallinta on tavoitteena neljässä, viidessä laissa.
- Asetus lääkinnällisestä kuntoutuksesta (1015/1991) 3
§ 1 mom.
(Lääkinnällisen kuntoutuksen palvelut) "Lääkinnällisellä kuntoutuksella
pyritään parantamaan ja ylläpitämään kuntoutujan fyysistä, psyykkistä
ja sosiaalista toimintakykyä sekä edistämään ja tukemaan hänen
elämäntilanteensa hallintaa ja hänen itsenäistä suoriutumistaan
päivittäisissä toiminnoissa."
- Laki kuntouttavasta
työtoiminnasta
(189/2001) 2 § (Määritelmät) "1) aktivointisuunnitelmalla tarkoitetaan
pitkään työttömänä olleelle henkilölle työllistymisedellytysten ja
elämänhallinnan parantamiseksi laadittavaa suunnitelmaa, jonka
työvoimatoimisto ja kunta laativat yhdessä henkilön kanssa; 2)
kuntouttavalla työtoiminnalla kunnan järjestämää toimintaa, jonka
tarkoitus on parantaa henkilön elämänhallintaa sekä luoda edellytyksiä
työllistymiselle, ja jossa ei synny virkasuhdetta eikä työsuhdetta
henkilön ja toimintaa järjestävän tai toteuttavan tahon välille."
- Laki säilöön otettujen
ulkomaalaisten kohteluista ja säilöönottoyksiköstä (116/2002) 14 §
Toimintakyvyn tukeminen) "Ulkomaalaiselle järjestetään
säilöönottoyksikön oloihin soveltuvaa elämänhallintaa tukevaa toimintaa
sekä mahdollisuus tiedotusvälineiden seuraamiseen ja kirjastopalvelujen
käyttöön."
- Laki nuorisorangaistuksesta (1196/2004) 3 §
(Nuorisorangaistuksen
tukitoimet) "Nuorisorangaistuksen täytäntöönpano sekä tuomitun
elämänhallintaa ja rangaistuksen suorittamista edistävät tukitoimet on
sovitettava yhteen."
- Vankeuslaki
(767/2005) 2 § (Vankeuden täytäntöönpanon tavoite) "Vankeuden
täytäntöönpanon tavoitteena on lisätä vangin valmiuksia rikoksettomaan
elämäntapaan edistämällä vangin elämänhallintaa ja sijoittumista
yhteiskuntaan sekä estää rikosten tekeminen rangaistusaikana."
Yksilöiden
elämänhallinta
Sikojen
elämänhallinta
Koska
ihmisten, varsinkin pienten lasten, käyttäminen elämänhallintaa
koskevissa tutkimuksissa ei ole nykyään mahdollista entisessä
laajuudessa (esimerkiksi ns. ruumiillinen kuritus on kielletty lailla),
koe-eläiminä on hyvällä menestyksellä käytetty sikoja.
Pienten
lasten ja sikojen käytös on elämänhallintatilanteissa niin samanlaista,
että sikoja tutkimalla on saatu selville merkittäviä tuloksia.
Ihmisten
itsehallinta
Ihmislasten itsehallinta on vähäisempää kuin aikuisten, koska lapsi ei
ole vielä sisäistänyt yhteisönsä vaatimuksia ja arvoja.
Toisaalla
tässä aineistossa on käsitelty Lawrence Kohlbergin käsitystä
ihmisyksilön siveellisestä kasvusta. Kohlbergin käsityksen mukaan
yksiön oma harkinta itse asiassa vähenee lapsen kasvaessa nuoreksi ja
palaa jossain määrin aikuisiällä.
Suurin osa ihmisistä jää siveellisessä kehityksessä alemille
kehitysasteille.
Yhdysvallat
Yhdysvalloissa
itsehallinta suuntautuu erityisesti päämäärähakuiseen tuottavuuteen, ja
itsevarmuuteen. Viime aikoina amerikkalaisten säästäväisyys on laskenut
ja itsehallinta on suuntautunut ulkoisiin asioihin kuten
painonhallintaan.
Itä-Aasia
Itä-Aasiassa
itsehallinta suuntautuu erityisesti joustavuuteen, inostumiseen,
luottamukseen ja sitoutumattomuuteen.
Japanissa
panostetaan ryhmän menestykseen. Yhteisön pitkän aikavälin menstys
asetetaan yksilön menestyksen edelle. Kolututuksessa keskitytään
pikemmin arvosanoihin kuin itse koulutustapahtumaan.
Voidaanko
itsehallintaa kehittää
Harjoituksen
aikana itsehallinta paranee, mutta myöhemmin itsehallinta saattaa
laskea jopa sellaisilla alueilla, joita ei ole harjoiteltu.
Taipumus
itsehallintaan on varmasti periytyvä, mutta useimmat ihmiset pystyvät
kehittämään itsehallintaa kaikkein välttämättömimmissä asioissa.
Itsehallinnalla
on myönteisiä vaikutuksia
Itsehallintalla on
myönteisä vaikutuksia esimerkiksi onnellisuuteen, sopeutumiskykyyn jne.
Itsehallintaon rajallista
On erittäin
harvinaista, että ihminen pystyy hallitsemaan itsensä kaikissa
tilanteissa.
Yllykkeiden hallinta
Erityisesti erilaisten
yllykkeiden hallintaa lapsi oppii aikuistuessaan, jotkut enemmän,
jotkut vähemmän.
Yllykkeiden
hallinta saattaa olla heikentynyt erilaisista sairauksista,
perinnöllisistä luonteenpiirteistä (esimerkiksi sosiopatia),
riippuvuuksista (tupakka, alkoholi, huumeet, seksi jne.),
syömishäiriöistä yms. johtuen.
Itsehallinnan menetelmiä
(B. F Skinner)
- aineellisten tapahtumien hallinta
- yllykkeiden hallinta
- tyydyttyneisyyden hallinta
- ajatustunteiden (emootioiden) hallinta
- vastenmielisyyksien hallinta
- lääkkeet (esim. mielialalääkkeet)
- toimintojen ehdollistaminen
- itserangaistukset
- jotain muuta tekeminen
Suomalaisia tutkimuksia
Elämänhallintaa
kuntoutuksessa ja sosiaali- ja
terveyspolitiikassa pohtivat Raimo Raitasalon Elämänhallinta
sosiaalipolitiikan tavoitteena ja Aila Järvikosken
väitöskirja Vajaakuntoisuudesta elämänhallintaan?
Kuntoutuksen viitekehysten ja toimintamallien tarkastelu.
Yksilö
mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä
Yksiön mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä ovat rajalliset.
Tehtäviä
- Selvitä, missä iässä naiset tavallisesti synyttävät.
- Kuinka monta lasta suomalaisella naisella on nykyään
keskimäärin?
- Kuinka suuri osa lapsista syntyy avioliitossa,
avoliitossa ja näiden kahden ulkopuolella?
- Kuinka suuri osa naisista saa lapsia yhden miehen,
kahden miehen tai usemamman miehen kanssa?
- Kuinka suuri osa miehistä saa lapsia yhden naisen,
kahden naisen, useamman naisen kanssa?
- Kuinka suuri osa naisista ei saa lapsia ollenkaan?
- Kuinka suuri osa miehistä ei saa lapsia ollenkaan?
- Onko kaksosilla aina sama isä?
- Kuinka suuri osa lapsista syntyy kuolleena?
- Pohdi, mitä elämäsi asioita hallitset hyvin ja mitä
asioita hallitset huonosti.
- Voiko raha auttaa yksilön elämänhallinnassa?
- Missä asioissa aiot parantaa elämänhallintaasi?
- Onko sinua joskus kaduttanut se, että teit jotain?
- Onko sinua joskus kaduttanut se, että jätit tekemättä
jotain?
- Milla tavalla evankelis-luterilainen kirkko vaikuttaa
sinun elämääsi?
- Millä tavalla koulu vaikuttaa sinun elämääsi?
- Millä tavalla ystäväsi vaikuttavat sinun elämääsi?
- Millä tavalla vihollisesti vaikuttavat sinun elämääsi?
- Millä tavalla perheesi vaikuttaa sinun elämääsi.
- Mitä ovat yksilön mahdollisuudet vaikuttaa omaan
elämäänsä a) Suomessa b) Iranissa?
Mitä
kuolema on
Kuolema on eliön elämäntoimintojen lopullinen sammuminen. Kuolema on
tapahtumasarja, joka johtaa elollisen toiminnan ja aineenvaihdunnan
täydelliseen lakkaamiseen. Eliön kaikki elintoiminnat pysähtyvät
lopullisesti ja sen rakenne alkaa hajota.
Kuolemista ei ole esimerkiksi siementen ja sammalten
lähes täydellinen kuivuminen, koska ne virkoavat vedessä jälleen
täyteen elämään.
Myös kasveilla on usein täysin luonnollista, että osa
niiden ruumiista kuolee (vanhat lehdet putoavat syksyllä pois).
Useilla
monivuotisilla kasveilla vain juurakko jää talven yli eloon ja
kasvattaa keväällä uuden varren ja lehdet (esimerkiksi peruna).
Yksivuotiset kasvit kuolevat kokonaan, ja niiden
siemenistä syntyy
seuraavana keväänä uusia kasveja (esimerkiksi porkkana). Kuolema
esiintyy kaikkialla kasvi- ja eläinkunnassa. Vikka on eliöitä,
jotka periaatteessa voisivat elää ikuisesti, ne kuolevat todellisessa
kaikkeudessa.
Satunnainen
kuolema ja luonnollinen kuolema
On erotettava satunnainen kuolema, jonka aiheuttaa välittömästi
ulkoinen vaikutus tai joka on sairauden päätepiste, ja luonnollinen
kuolema, joka sisäisellä välttämättömyydellä muodostaa monisoluisten
eliöiden yksilökehityksen laskevan vaiheen, vanhuuden, päätepisteen.
Vain harvat kasvi- ja eläinyksilöt elävät aikuis- ja lisääntymisikään
saakka. Suurin osa niistä kuolee ravinnon puutteeseen, kylmään,
kuivuuteen, tauteihin tai joutuu toisten saaliiksi.
Vielä
harvinaisempaa kuin aikuisiän saavuttaminen on vanhuuteen kuoleminen
luonnollisissa oloissa. Vanhuuteen kuoleminen on siis lähinnä vain
ihmisen ja hänen hoitamiensa eläinten "ongelma".
Yksisoluisten
eliöiden kuolema
Yksisoluisten eliöiden kuolema on aina satunnainen; vanheneminen ei
koske niitä.
Bakteerit ja muut jakautumalla lisääntyvät eliöt voisivat
teoreettisesti jakautua rajattomasti. Joka kerta, kun tällainen
yksisoluinen eliö jakautuu, se lakkaa olemasta yksilönä, koska se
kirjaimellisesti kokonaisuudessaan elää omissa tytärsoluissaan, sen
tuskin voidaan sanoa kuolevan.
Yksisoluisten eliöiden maailmassa
kuolema esiintyy ainoastaan "onnettomuuden" muodossa esimerkiksi
päätymisenä parempiin suihin tai nälkäkuolemana. Tilaa ja ravinteita ei
ole luonnossa rajattomasti.
Monisoluiset
eliöt
Luonnollinen kuolema on vanhenemisen päätepiste monisoluisilla
eläimillä, joiden normaalisolujen jakautumiskyky on rajallinen.
Monisoluisten eliöiden mutkikkaassa ja monitoimisessa elimistössä
tapahtuu jatkuvasti samanaikaisia elämän ja kuoleman tapahtumasarjoja.
Esimerkiksi meidän ruumiimme solukko uusiutuu jatkuvasti. Uusiutumisen
ja hajoamisen tasapaino on aina suhteellinen, nuoruudessa uutta
rakentuu nopeammin kuin vanhaa tuhoutuu, vanhuudessa tapahtumasarja
on
päinvastainen.
Mistä
vanheneminen johtuu
Jacques Monod (nimeä ei tarvitse
osata ylioppilaskirjoituksissa) kirjoittaa:
- "Fysiikka opettaa meille,
että mikään mikroskooppinen kokonaisuus ei voi jäädä osattomaksi
kvanttitason häiriöistä, joiden kasaantuminen makroskooppiseen
systeemiin muuttaa tämän systeemin rakennetta vähitellen mutta
väistämättömästi.
- Vaikka eliöillä on hallussaan verraton säilyttävä
koneisto, nekään eivät pysty väistämään tätä lakia. Monisoluisten
eliöiden vanheneminen ja kuolema saavat ainakin osittaisen selityksen
siitä, että niihin kasautuu satunnaisia käännösvirheitä, jotka
muuttavat nimenomaan joitakin itse käännöksen uskollisuudesta vastaavan
koneiston osatekijöitä ja lisäävät täten virheiden taajuutta, niin että
näiden eliöiden rakenne väistämättä rappeutuu."
Tätä käsitystä
vanhenemisesta kutsutaan virhekatastrofikäsitykseksi ja sen on
ensimmäisenä esittänyt L. E. Orgel v. 1963 (nimeä ja vuosilukua ei
tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa).
Vanheneminen on kulumisilmiö, joka johtuu makromolekyylien
synteesissä iän kuluessa tapahtuvista kasautuvista virheistä. Solussa
on mekanismeja, jotka korjaavat tapahtuneita virheitä.
Korjausmekanismit pitävät virheiden määrän soluissa tasapainoisissa
rajoissa riittävän kauan aikaa, jotta yksilö pysyy
lisääntymiskelpoisena ja ehtii toteuttaa normaalin elinkiertonsa.
Lopulta korjausmekanismien vaikutus kuitenkin heikkenee, ja virheet
yksilön soluissa alkavat kasautua. Yksilö vanhenee, lopulta seuraa
virhekatastrofi ja kuolema.
Vanheneminen
on perintötekijöiden määräämää
Vanhenemisen on perinnöllisesti määräytyvää, koska eri eläinlajit
vanhenevat eri nopeudella.
Esimerkiksi kissat ja koirat elävät vain noin 10-20 vuotta.
Varsinaisia vanhenemisen perintötekijöitä ei kuitenkaan
tarvitse olla olemassa, vaan vanhenemista säätelevät
välillisesti perintötekijät, jotka ohjaavat makromolekyylien
virheiden korjaamista.
Kun näiden perintötekijöiden vaikutus
heikkenee seuraa vanheneminen ja lopulta kuolema.
Elinikä
ja jälkeläistuotanto
Se, että eri
eläinlajien ikä on erilainen, johtuu niiden erilaisesta asemasta
elinympäristössä. Elinikä muodostaa muiden
jälkeläistuottoon vaikuttavien tekijöiden kuten pesuekoon, kantoajan ja
poikasten hoitoajan kanssa kullekin lajille tyypillisen
sopeutumistaktiikan, joka auttaa lajia säilymään.
Vanheneminen ja kuolema ovat lajin kannalta edullisia tapahtumia,
kuolema tarjoaa elintilaa uusille, paremmin sopeutuneille yksilöille.
Vanhenemme ja kuolemme siksi, että luonnon ei enää kannata tuhlata
energiaa ruumiimme ylläpitämiseen lisääntymisiän ja jälkeläisten
aikuiseksi kasvattamisen jälkeen.
Anto Leikola (nimeä ei tarvitse osata
ylioppilaskirjoituksissa) kirjoittaa:
"Kun eläin on
huoltanut
poikueensa aikuiseksi, on lajin kannalta yhdentekevää miten sen käy,
kuoleeko jo tänään vai elääkö huomiseen."
Kuolema
on elämän kehitykselle välttämätöntä
Elämä ei voisi jatkua maapallolla ilman kuolemaa. Ainepula olisi
jo aikoja sitten asettanut esteen eliöiden syntymiselle,
jollei aineen kiertokulku olisi kuoleman kautta päässyt jatkumaan.
Kuolema on nähtävä syvimmässä ja laajimmassa mielessä osaksi
ravinteiden biokemiallisesta - elollisen ja elottoman luonnon kautta
tapahtuvasta - kierrosta.
Tällaisen kierron varassa ovat muun muassa
typpi, hiili, happi, rikki ja fosfori.
Kasvit yhteyttävät auringon
valon avulla eli muodostavat auringon energian avulla hiilidioksidista
ja vedestä sokeria. Samalla ilmaan vapautuu happea.
Ne
tarvitsevat myös ravintosuoloja (esimerkiksi typpiyhdisteet) ja näitä
joutuu maaperään kasvien, eläinten ja eläinten jätteiden hajotessa.
Eläimet saavat näitä välttämättömiä ravintoaineita syömällä kasveja ja
toisia eläimiä. Näin tapahtuu kiertokulku luonnossa.
Jos
kuolemaa ei olisi, ei olisi ihmisiä
Kehitys ei olisi koskaan synnyttänyt ihmistä, ellei kuolemaa olisi.
Elollinen luonto olisi tuhoutunut omaan mahdottomuuteensa. Esimerkiksi
pieneliöiden massa ylittäisi muutamassa hetkessä maapallon
massan, jollei
niitä tuhoutuisi jatkuvasti.
Jotta uudet eliöt voisivat elää ja
kehittyä, entisten täytyy kuolla. A. V. Nemilov (nimeä ei tarvitse
osata ylioppilaskirjoituksissa) on todennut, että kuolema merkitsee
"ikuista eliöiden
vaihtelua.... Vain koska kuolema on olemassa, elämä
ei jäykisty, vaan täydellistyy ikuisesti, pysyy aina nuorena ja loistaa
aina väri-iloisena... Suunnattomasta syntyvien olioiden määrästä se
poistaa ja raivaa kaiken tarpeettoman tieltään ja antaa elää vain
lyhyen aikaa, mikä kätkee sisäänsä jatkokehityksen ja täydellistymisen
mahdollisuuden".
Kuolema
mahdollistaa kehityksen
Kehitysbiologia katsoo, että kuolema
mahdollistaa kehityksen: kuolleiden sukupolvien tilalle on tullut
uusia, entistä pitemmälle kehittyneitä.
Kehitys merkitsee
aitoa kehitystä, syntyy monimutkaisuutta ja
elinympäristönlokerot täyttyvät uusilla eliömuodoilla.
Yksilöt ovat katoavaista, ja
siksi elämä voidaan biologisena ilmiönä nähdä jatkuvana ilmiönä. Se
koostuu osailmiöistä, joita kutsutaan eliöyksilöiksi.
Kari Lagerspetz
kirjoittaa:
"Näin koko elämä on
jaksottunut monien yksilöiden elämiksi,
joihin kuuluu niiden alku, kehitys ja loppu, yksilöllisiksi
elämänkierroiksi eli -sykleiksi. Näiden kestoajat vaihtelevat sekä
lajista, yksilöstä että ympäristöstä riippuen".
Myös
lajit katoavat
Pitkällä tähtäyksellä lajit ovat katoavaista. Kehitys on
johtanut useimpien lajien sammumiseen. On arveltu, että kaikista
maapallolla eläneistä eläinlajeista on nykyisin olemassa vain yksi
prosentti.
Tehtäviä
- Pohtikaa miksi
ihmisen elinikä on sellainen kuin se on. Pohtikaa myös, missä määrin
arvelettetutkimuksen pystyvän jatkamaan ihmisen
elinikää tulevaisuudessa.
- Pohtikaa mitä
hyötyä ja haittaa yhteiskunnalle koituisi, jos ihmisen
elinikä olisi
huomattavasti nykyistä pitempi.
- Pohtikaa missä
iässä ihmisen on edullisinta tuottaa jälkeläisiä.
Ihmisen kuolema
luonnonilmiönä
Milloin
ihminen on kuollut
Kysymys siitä, milloin ihmisen kuoleman katsotaan tapahtuneen, on
viimekädessä merkitysopillinen. Kuoleman määrittely
pohjautuu siihen mitä ymmärrämme ihmisellä.
Kuolema
määritellään Suomessa aivojen kuolemana.
Lääkintöhallituksen
yleiskirjeessä 1508/1971 todetaan, että
"henkilö on kuollut
silloin kun
aivokudos on tuhoutunut niin, että elintärkeät aivotoiminnot ovat
sammuneet riippumatta siitä, onko sydämen toiminta pysähtynyt vai ei".
Muutama toimiva aivosolu ei tee ihmistä eläväksi, elintärkeiden
aivotoimintojen palautumaton sammuminen merkitsee aivokuolemaa ja
aivojen - minuuden elimen - kuolema merkitsee
yksilön kuolemaa.
Kyky
tietoisuuteen
Elävällä ihmisellä on kyky
tietoisuuteen, elämykseen, tunteeseen, ajatukseen jne.
Elävä ihminen
voi olla tiedoton ja tiedoton elävä niin kauan kuin hänen aivoissaan on
edellytykset mielen toiminnan palautumiselle.
Jos mielen
toiminta on pysyvästi lakannut - koska aivot ovat kuolleet
- ei ihminen enää elä.
Vaikka ruumista pidettäisiin elossa tietoisuuden
lopullisen katoamisen jälkeen, ei kysymyksessä ole enää ihminen.
Aivokuolema
Aivokuollut ihminen ei voi toipua, koska hän on kuollut. Se johtuu
siitä, että aivojen tuhoutuessa lakkaavat peruuttamattomasti myös muut
elintoiminnot, ja tuhoutunut aivokudos aikaa hajota.
Aivokuolema todetaantutkimuksin, ja sen voivat todeta
vain eräät siihen toimintaan erikseen oikeutetut lääkärit
asianmukaisten aivotoimintatutkimusten ja muiden tutkimusten osoitettua
aivojen peruuttamatonta tuhoutumista.
Sairaaloiden pitkäaikaisesti tajuttomia potilaita on virheellisesti
kutsuttu tiedotusvälineissä ja kansan suussa "aivokuolleiksi".
Esim.
Keväällä 1984 kerrottiin, että oululainen kymmenen viikon ajan
aivokuolleena ollut nainen synnytti keisarinleikkauksella lapsen.
Naisen tilaa ei missään vaiheessa oltu määritelty
aivokuolemaksi. Pitkäaikaistajuttomia potilaita kutsutaan pysyvässä
vegetatiivisessa tilassa oleviksi tai apallikoiksi.
Tällainen potilas
on vaurioitunut niin vaikeasti, ettei aivotoiminta enää yllä
sosiaaliselle tasolle. Hän ei ole kuollut, mutta pysyvästi tajuttomana
kykenemätön kaikenlaiseen inhimilliseen elämään.
Professori Jyrki
Raekallio toteaa, että tällainen potilas on usein aivotoiminnaltaan
verrattavissa alle neljän kuukauden ikäiseen sikiöön, jonka
aivosähkökäyrä alkaa olla toiminnallinen.
Nykyisin keinoin ei näytä
olevan mahdollista ulottaa kuoleman määritelmää koskemaan apallikkoja,
koska aivovaurion rajan ja siten tajuttomuuden asteen määrittäminen
saattaa olla vaikeaa.
Tavalliset
kuoleman merkit
Tavallisissa oloissa lääkärit arvioivat kuoleman ensisijaisten
ja toissijaistenkuoleman merkkien
perusteella.
Ensisijaisia merkkejä ovat hengitystoiminnan
loppuminen, sydämen toiminnan lakkaaminen, heijasteiden sammuminen,
lihasten veltostuminen ja tunnottomuus.
Toissijaisia merkkejä ovat kuolonkankeus, ruumiiseen ilmaantuvat
tummahkot alueet
(lautumat), kudosjännityksen laskeminen ja jäähtyminen.
Ensisijaiset
kuoleman merkit eivät yksin riitä, tarvitaan myös toissijaiset.
Viimekädessä kysymys on aina aivotoiminnan loppumisesta.
Kuolema erotetaan ihmisen kudosten
kuolemasta. Ihminen, kuolee hänen aivojensa
kuollessa.
Hänen elimistönsä kuolee asteittain hapen puutteen
sanelemassa aikajärjestyksessä.
Herkimmin kuolevat aivojen hermosolut,
jotka normaalilämmössä sietävät täydellistä hapenpuutetta vain 4-5
minuuttia, kun taas esimerkiksi lihassolut sietävät hapenpuutetta
useita tunteja.
Oleellista on muistaa, että mielen toiminnan pysyvä lakkaaminen - koska
aivot ovat kuolleet -
merkitsee oikeudellisesti Suomessa ihmisyksilön kuolemaa.
Tehtäviä
- Viime
vuosikymmeniä on keskusteltu runsaasti armomurhasta eli eutanasiasta
(kreikan kielen
sanasta eu = hyvä, thanatos = kuolema) eli parantumattomasti sairaan ja
kärsivän potilaan auttamisesta omasta pyynnöstä kuolemaan. Mitä mieltä
olet armomurhasta eli eutanasiasta?
- On keskusteltu
myös siitä, onko oikein käyttää suuria määriä yhteiskunnan varoja
apallikkojen hengissä pitämiseen. Mitä mieltä olet asiasta?
Suhtautuminen
kuolemaan
Tietoisuus
kuolemasta
Se, millaisen merkityksen, millaisen nimen tai kuvan kuoleman tosiasia
saa ihmisen todellisuuskäsityksessä, vaihtelee
suurestiyhteiskunnallisista olosuhteista riippuen.
Ihminen kykenee itsensä
pohdintaan, tietoisuuteen itsestään, ajattelemaan itseään kohteena.
Ihminen on tietoinen itsestään, menneisyydestään, tulevaisuudestaan.
Tietoisuus kuolemasta on itsetietoisuuden "synkkä seuralainen". Se on
osa inhimillisten ominaispiirteiden kokonaisuudesta, jonka perustana on
tietoisuus itsestään, kyky käsitteelliseen ajatteluun,
merkkien muodostus ja puhekieli.
Jo 60.000 vuotta sitten eläneet Neanderthalin ihmiset lieneet
pohtineen kuolemaa. On löydetty todisteita hautauksesta, joka on
suoritettu juhlamenoin. Vainajan haudasta on löydetty kukkien
siitepölyä, vieläpä sellaisten kukkien, joita paikalliset asukkaat
yhä käyttävät lääkeyrtteinä.
Kuolemantietoisuus on yleismaailmallinen, se on
syntymän jälkeen elämän merkittävin tapahtuma.
Kuolemaan
liittyvät ajatustunteet
Kuolemaan liittyvät
ajatustunteet ovat monimutkaisia ja
ristiriitaisia.
Hautajaismenot
ja surun ilmaisutavat ovat monimuotoisia ja vaihtelevat
yhteisöstä
sekä aikakaudesta toiseen.
Jälkeenjääneiden
ajatustunteet
Kuolemaan suhtautumista voidaan ajatella kuolevan tai jälkeenjääneiden
näkökulmalta. Eräät ovat esittäneet, että sekä kuoleva että
kuolevan omaiset kävisivät läpi niin sanotun surutyön tiettyjen
vaiheiden kautta.
On esimerkiksi esitetty, että kuoleva käy surutyönsä
läpi viiden eri vaiheen kautta. Nämä ovat kieltäminen ja
eristäytyminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen. Tällaiset
vaiheet eivät ole mahdollisia, jos kuolema on äkillinen.
Kaavamainen
ajattelu
Tällainen kaava-ajattelu ei jätä sijaa yksilölliselle kokemukselle,
vaan se heijastaa yhteiskunnan kaavoittunutta ajattelua. Kuoleman
kohtaamista ei nähdä kokonaisvaltaisena ja yksilöllisenä tapahtumana
vaan sarjana tietyn kaavan mukaan eteneviä vaiheita.
John Hinton (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) on
esittänyt vähemmän kaavamaisia käsityksiä sekä kuolevan että
omaisten surutyöstä ja yleensä kuolemaan liittyvistä ajatustunteista.
Kuolemanpelko
Hän
toteaa, että kuolemaa pelätään, koska se merkitsee eroamista,
yksinäisyyttä ja luopumisen pelkoa. Hän on sitä mieltä, että ihminen
pystyy hyväksymään kuolemisensa ajattelemisen.
Hän kirjoittaa:
"Jos
kuolemaa pidetään tarkoituksenmukaisena, siinä ei ole mitään
pelättävää. Ihmisen elettyä oman aikansa hänen voimansa ehtyvät ja
elintoimintojen alati lisääntyvä rappeutuminen osoittaa lopultakin,
että on aika lähteä tästä maailmasta."
Kuoleman
hyväksyminen
Ihminen voi hyväksyä kuoleman myös eräissä erityistilanteissa kuten
uhraamalla itsensä esimerkiksi yhteiskunnallisen kriisin,
suuronnettomuuden tai sodan aikana.
Kuoleman hyväksyminen omalla
kohdallaan on vaikeinta nuorilla ja keski-ikäisillä ihmisillä,
varsinkin jos heillä on pieniä lapsia.
Surutyö
Hintonin näkemys kuolevan ja omaisten surutyöstä eroaa perinteisistä
näkemyksistä. Hän ei aseta surutyölle mitään vaiheita vaan puhuu
yleisesti surun tuntomerkeistä ja ominaisuuksista.
Hän tuo selvästi
ilmi ihmisen kokonaisuutena: suru ei rajoitu vain
tunteisiimme vaan etsii ilmauksensa monilla, sekä fyysisillä että
psyykkisillä tavoilla. Kuoleva käy läpi koko tunneasteikkonsa pitkin ja
poikin.
Kuoleman kokemiseen vaikuttavat lisäksi potilaan oma näkemys
kuolemasta, koulutus, vakaumus ja yleensä koko elämäntilanne ja
-asenne.
Yksilöllisyys toteutuu myös kuolemassa: yhtä ainutlaatuinen,
kuin on yksilön elämä, on myös hänen kuolemansa. Hintonin käsitys
omaisten surutyöstä on samanlainen kuin mitä edellä on kerrottu
kuolevan surutyöstä.
Suru
ja murehtiminen
Suru ja murehtiminen ovat tyypillisimmät kuoleman yhteydessä mainitut
ajatustunteet. Surulla tarkoitetaan sellaisten vasteiden sarjaa, joka
johtuu yhden tai useamman arvostetun ja tärkeän kohteen
menettämisestä, menettämisen pelosta tai menettämisen
tajuamisesta.
Murehtimisella tarkoitetaan mielenkehitystä, joka
seuraa arvostetun kohteen menetystä tai kun tajutaan menetyksen
todennäköisesti olevan edessä.
Omaisten
ajatustunteita
Näin määriteltyinä näillä käsitteillä
tarkoitetaan omaisten tunnetiloja. Yleisin käsitys omaistensa
menettäneiden tunteita tulkittaessa lienee se, että suru, murehtiminen
ja siihen liittyvä tunnemaailman myllerrys kuuluvat elämään yhtä
varmasti kuin syntymä ja kuolema. Monet pitävät surua jopa myönteisenä
asiana jolla voi olla kasvattava vaikutus.
Onko
surun avoin purkaminen hyödyllistä
Näihin käsityksiin liittyy usein se käsitys, että surun avoin
purkaminen on hyödyllistä, surun on annettava tulla ulos niin
voimakkaasti kuin se on tullakseen, sitä ei saa ehkäistä, hillitä tai
peitellä.
George Engel (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ja
häneen tukeutuen Warren Shibles (nimeä ei tarvitse osata
ylioppilaskirjoituksissa) edustavat toisenlaista näkemystä.
Heidän
mukaansa suru on sairaus, ja siksi sitä tulisi hoitaa olemassa olevin
keinoin.
Engel kuvaa surua sairaustilaksija
vertaa sitä haavaan. Suru ja haava ovat molemmat seurauksia; edellinen
läheisen henkilön menetyksestä ja jälkimmäinen fyysisestä vammasta.
Käsitykseen, jonka mukaan suru on ihmiselle välttämätön tai terve
sopeutumiskeino tilanteeseen, Engel huomauttaa, että tämä käsitys on
sama kuin vertaisi surua haavaan, jonka katsottaisiin helpottavan
ihmisen sopeutumista kokemastaan haaverista.
Engel pitää kaikkea surua
kielteisenä ja haitallisena terveydelle.
Ajattelu
ja tunteet
Warren Shibles jatkaa Engelin ajatusten syventämistä ja toteaa, että
ihmisen ajatustunteiden liikkeelle panevana voimana on
ajattelu.
Ajatustunteetvat ajattelun ja tunteen yhteistuloksia.
Ajatustunteisiin, esimerkiksi
rakkaus, viha, pelko, suru, liittyy tietty tilanne, tietyt ajatukset,
tiettyjä tunteita, jotka ovat seurausta ajatuksista sekä toimintaa.
Tästä seuraa, että ajatustunteita voidaan kehittää
ajattelua kehittämällä;
tunnetiloja voidaan muuttaa ajattelua muuttamalla.
Shibles korostaa,
että asennoitumisemme kuolemaan ja siihen liittyviin asioihin riippuu
siitä, millaisia mielikuvia meillä niistä on. Katsomme kuolemaa omien
"mielikuvalasien" läpi, elämme ja kuolemme omien mielikuviemme mukaan.
Ajatustunteiden
hallinta
Shibles katsoo, että ihminen, joka selvittää itselleen täydellisesti
kuolemaan ja kuolemiseen liittyvät ajatuksensa, selvittää itselleen
mitä kuolema on.
Hän ymmärtää voivansa järjellisesti
hallita tunnetilojaan ajattelun avulla ja kykenee välttämään kielteiset
tunne-elämykset kokonaan tai ainakin suuresti
vähentämään niitä.
Shibles sanoo, ettemme suremalla auta ketään.
Sureminen tekee meidät itsemme vain entistä surullisemmiksi ja hidastaa
toipumista menetyksestämme.
Ehkä Warren Shibles on oikeassa siinä, että suru on sairauden kaltainen
tila. Toisaalta lienee totta, että kuoleman hyväksyminen ja
ajatustunteiden
hallinta ovat useimmillehyvin vaikeita.
Suru
ja onnellisuus
Bertrand Russell kirjoittaa:
"Onnellisuuden
salaisuus on tämä:
avartakaa harrastuksenne niin laajalle kuin voitte…
Henkilö, joka ei
tee mitään kääntääkseen ajatuksiaan toisaalle vaan antautuu
täydellisesti huolensa valtaan, menettelee epäviisaasti ja kykenee
huonommin selviytymään huolistaan, kun tulee aika toimia.
Samaa on
sanottava suruista, joille emme mahda mitään, esimerkiksi niistä, joita
joudumme kokemaan hellästi rakastamamme henkilön kuoltua.
Kenellekään
ei koidu mitään hyvää siitä, että ihminen vaipuu tällaisessa
tapauksessa syvään murheeseen. Murhe on väistämätön ja siihen täytyy
varautua, mutta on tehtävä mitä suinkin voidaan sen lievittämiseksi.
...
Voidakseen hyvin kestää onnettomuuden sen tullessa on viisasta
viljellä onnellisimpina aikoina laajaa harrastusten aluetta, niin että
mielessä on jäljellä jokin häiriytymätön paikka, joka virittää
toisenlaisia ajatusyhtymiä ja tunteita kuin ne, joita on nykyhetkellä
vaikea kestää."
Russellin ajatus on se, ettei elämä saa kaventua ahtaan keskittyneeksi,
ja että elämänpiirin tulisi olla laaja.
Varautuminen
kuoleman kohtaamiseen
Jos meillä on paljon läheisiä
ihmisiä, harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita itsemme ulkopuolella,
meillä on paljon paremmat mahdollisuudet murheemme lievittämiseksi.
Meillä on jotain mikä voi korvata menetystämme, antaa uutta sisältöä
elämään.
Auttaako
vakaumus kuoleman kohtaamisessa
On esitetty, että tietyt vakaumukset auttaisivat ihmistä kuoleman
kohtaamisessa (sekä oman että omaisten).
Varsinkin uuden ajan alussa
katoliset ja luterilaiset keksivät kauhutarinoita siitä, kuinka hirveä
on vääräoppisen kuolema ja kuinka autuas oikeaoppisen.
Molemmat
kristinuskon haarat sepittelivät kauhutarinoitaateististen
merkkihenkilöiden kuolemista.
Kun nuo kauhutarinat
osoitettiin virheellisiksi ja kun ennen kaikkea osoitettiin, että
merkittävätateistit ovat kohdanneet kuoleman samalla
tyyneydellä kuin he ovat eläneet elämänsäkin, uskonnot ovat joutuneet
puolustuskannalle.
Tällä hetkellä kuolemaa käsittelevissä kirjoissa
sanotaan yleensä, että mikä tahansa selkeä vakaumus auttaa kuoleman
kohtaamisessa.
Tehtäviä
- Pohtikaa pitääkö
surua purkaa vai voidaanko sitä lievittää.
- Pohtikaa mistä
johtuu, että useimpien ihmisten on vaikea hallita emootioitaan.
- Pohtikaa mitä usko
kuoleman jälkeiseen rangaistukseen (helvettiin) saattaa vaikuttaa
kuolemaa kohdattaessa.
Käsityksiä
kuolemasta
Ateistien
ja uskovaisten käsityksiä
Suomalaisten valtaenemmistö kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, ja
luterilaiset käsitykset kuolemasta tulevat esiin ainakin
evankelis-luterilaisen hautajaisissa.
Ateistin käsitys
kuolemasta on usein aineelliseen todellisuuskäsitykseen perustuva.
Myös itämaisista uskonnoista peräisin olevat
käsitykset kuolemasta ovat vaikuttaneet suomalaisten näkemyksiin.
Ei
ole harvinaista, että kristityksi tunnustautuva henkilö ilmoittaa
uskovansa hindulaiseen oppiin jälleensyntymisestä.
Monet ovat valinneet
elämänkäsitykseensä käsityksiä sekä kristillisestäettä aineellisesta
todellisuuskäsityksestä.
Suomessa
on hautausmaamonopoli
Suomalaisessa kulttuurissa evankelis-luterilainen kirkko omistaa
melkein kaikki hautausmaat.
Tästä syystä uskonnottomia haudataan usein
evankelis-luterilaisille hautausmaille ja usein vainajan vakaumusta
häpäisevin kristillisin menoin.
Valtio kustantaa evankelis-luterilaiset
hautausmaat jakamalla osan yhteisöveron tuotosta
evankelis-luterilaisille seurakunnille, mutta evankelis-luterilaiset
seurakunnat perivät tästä huolimatta hautauksesta maksuja.
Nykyään
hautausmaksu evankelis-luterilaisilla hautausmailla on riippumaton
siitä, kuuluuko vainaja kirkkoon vai ei.
Kristityillä
on vaikutusvaltaa myös vanhainkodeissa ja sairaaloissa
Kristillisten kirkkojen vaikutusvalta on voimakas myös vanhainkodeissa
ja sairaaloissa. Tästä syystä ateisteilla on ollut
vaikeuksia toimia vakaumuksensa mukaisesti.
Aineelliseen
todellisuuskäsitykseen perustuva käsitys
kuolemasta
Seuraavassa esitellään ensin aineelliseen todellisuuskäsitykseen
perustuva ja sitten kristillinen käsitys kuolemasta.
Aineelliseen todellisuuskäsitykseen perustuva käsitys kuolemasta ei
oleta mitään enempää kuin mitä voidaan näyttää toteen. Kristillinen
käsitys sisältää myös todistamattomia uskonnollisia käsityksiä.
Luontoon
perustuva todellisuuskäsitys (naturalismi)
Sellaisia kieltä koskevia todellisuuskäsityksiä, jotka eivät
hyväksy kaikkeuden jakamista luonnolliseen ja yliluonnolliseen
vaan katsovat, että vain luonnollisia tapahtumia on olemassa, kutsutaan
luontoon perustuviksi todellisuuskäsityksiksi (naturalistisiksi
maailmankatsomuksiksi, latinan kielen sanasta natura = luonto).
Luontoon perustuvan todellisuuskäsityksen kannattajille on olemassa
vain yksi todellisuus, ja kokeellinen tutkimus on sen kuvaamisen ja
selittämisen ainoa luotettava väline.
Perusaines
Aineellisen todellisuuskäsityksenmukaan kaikkeus
koostuu yhdestä ainoasta perusaineksesta, aineesta.
Aineellisia ilmiöitä ovat muun muassa kaikki
ihmistä ympäröivät oliot sekä niissä tapahtuvat mekaaniset,
fysikaaliset, kemialliset ja fysiologiset tapahtumasarjat.
Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajille todellisuus ei ole
pelkkien esineiden todellisuus,
vaan aineella ymmärretään kaikkien kaikkeudessa
esiintyvien ilmiöiden, olioiden ja järjestelmien
äärellistä tai ääretöntä paljoutta.
Luonnollinen
ja yliluonnollinen
Kaikkeudessa ei ole mitään salaperäistä tai yliluonnollista. On
olemassa
vain luonnollisia olioita ja ilmiöitä, ja todellisuus on periaatteessa
tiedostettavissa.
Todellisuuden
jako luonnolliseen ja yliluonnolliseen ei ole perusteltua. Kyse on
siitä, mitä tarkoitamme luonnollisella ja mitä tarkoitamme
yliluonnollisella.
Jotkin tapahtumat voivat olla harvinaisia, mutta harvinaisuus ei ole
syy tapahtumien luokittelemiseen yliluonnollisiksi.
Ihmisen
käsityskyky on rajallinen, mutta tämä ei oikeuta ihmistä
luokittelemaan yliluonnollisiksi tapahtumia, joita hän ei satu juuri
nyt käsittämään.
Tämä käsitys pitää elämää biologisena ilmiönä joka on syntynyt ja
kehittynyt hyvin pitkän ajanjakson
kuluessa.
Ihminen
on luonnon osa
Myös kuolema on biologinen tapahtuma. Ihmisen ja kaikkien
muiden eliöiden elämä on kehitysbiologinen tapahtumasarja,
jossa on alku ja loppu.
Ihminen on luonnon osa eikä sen herra. Ihmisen
kohtalo on sidoksissa muun elävän luonnon kohtaloon, ja käsitys ihmisen
erikoisasemasta luonnossa ja eläinkunnassa on taru, joka on horjunut
Charles Darwinin päivistä alkaen.
Biologia on monin tavoin osoittanut,
että biologiselta perusrakenteeltaan ja sen mukaisilta perustarpeiltaan
ihminen on muiden eläinlajien kaltainen.
Siitä huolimatta, että hän
on "aivo-olento" ja "kaikkein kyvykkäin aineellinen järjestelmä"
hänen kohtalonsa on sama kuin muilla eliöillä: kaikki elämä päättyy
joskus.
Kuolema
voidaan ymmärtää vain kehityksen perusteella
Tämä käsitys korostaa, että elämä, kuolema ja eliöt voidaan ymmärtää
vain kehityksen perusteella, vaiheina luonnon
ikimuutoksessa.
Inhimilliseltä elämällä ei ole mitään ajatonta ja lopullista
tarkoitusta. J. B. S. Haldane (nimeä ai tarvitse osata
ylioppilaskirjoituksissa) on ilmaissut lyhyesti tämän ihmiskuvan
(koskien ihmisen asemaa luonnossa):
"Olen osa luonnosta,
ja kuten muut
luonnon oliot, leimahtavasta satamasta vuorijonoon, kestän aikani ja
sitten häviän."
Viisas
ei pelkää kuolemaa
Kuolemaan on viisasta suhtauduttava ilman harhakuvitelmia. Viisas ei
väheksy
eikä pelkää kuolemaa. Kuolemaan suhtautumista pohdiskelivat
syvällisellä tavalla jo muinaisen Kreikan Demokritos ja Epikuros.
He
pitivät kuolemaa välttämättömyytenä, jota pelot ja toiveet eivät voi
poistaa. Siksi viisas ei anna kuoleman häiritä mielenrauhaa. Epikuros
kiteytti käsityksensä oikeasta suhtautumisesta kuolemaan seuraaviin
toteamuksiin:
"Kuolema ei ole
meille mitään; sillä silloin, kun me olemme olemassa,
kuolemaa ei ole; ja kun kuolema on, meitä ei ole." " ... Elämässä ei
ole mitään hirvittävää sille, joka todella tajuaa, ettei se, ettei
eletä, ole mitään hirvittävää."
Aineellista
todellisuuskäsitystä ei ole syytä jatkaa kuvitelmilla
Kuolema on osa luonnon järjestelmää eikä siihen perimmältään sisälly
mitään pahaa. Samaa kuin Epikuros sanoi Arthur Schopenhauer (nimeä ei
tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) todetessaan, että
"tuleva
iäisyys ilman minua on yhtä vähän pelottava, kuin mennyt iäisyys ilman
minua".
Hän lisäsi:
"Jos meitä
kuolemassa pelottaa olemattomuuden
ajatus, niin pitäisikö meidän silloin kauhulla ajatella sitä aikaa,
jolloin meitä ei ollut."
Nämä käsitykset kieltäytyvät "jatkamasta" tai "täydentämästä"
aineellista todellisuuskäsitystä perustelemattomilla
käsityksillä. Tämä pätee myös suhtautumisessa kuolemaan.
Kuuluisuuksien
käsityksiä kuolemasta
Sir Harold
Nicolsonin (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa)
käsityksestä kuolemasta tämä käy hyvin ilmi:
"Uskon, että
kuollessani
ruumiini muuttuu tomuksi ja persoonallisuuteni katoaa. Uskon, että
meille ei ole annettu enempää kuin 70 vuotta elääksemme tässä ihanassa
maailmassa, ja että kun elämä on lopussa, me katoamme jälleen siihen
ikuiseen hämärään, josta olemme tulleetkin. En tiedä mitään salatuista
asioista ja kieltäydyn keksimästä myyttejä niistä."
Bertrand Russell näkee ihmisyksilön elämän osana elämän virtaa jota
"ei
saa käsittää melodraamaksi, jossa sankari ja sankaritar joutuivat
kokemaan uskomattomia kärsimyksiä, mutta saavat niistä korvauksen
onnellisessa lopussa. Minä elän aikani, poikani seuraa minua ja elää
aikansa, ja sitten tulee hänen poikansa vuoro. Miksi siitä tehtäisiin
murhenäytelmä."
Kari Lagerspetz toteaa kirjassaan "Eläin ja kone", että yksilön elämän
hinta on yksilön kuolema. Lagerspetzin mukaan tätä hintaa ei voi pitää
kohtuuttomana kaikista niistä elämän iloista ja suruista, joihin elämä
tarjoaa tilaisuuden. Hän kirjoittaa:
"Elämä on tehtävä
niin
arvokkaaksi, että kuolema on siitä halpa hinta."
Täysin vakaumuksestaan riippumatta ihminen tuntee syvää kaipuuta (ei
ehkä välttämättä surua ja murhetta) menettäessään läheisen ihmisen.
Jälkeenjääneiden kaipaukseen kiteytyykin kuoleman ongelma. Epikuros on
ilmaissut yhdessä lauseessa tämän suuren totuuden:
"Kuolema ei ole
mikään onnettomuus sille, joka kuolee, vaan sille, joka jää henkiin."
Jos näemme kuoleman kuten Epikuros, ei oma kuolemamme voi aiheuttaa
meille pelkoa ja ahdistusta. Sen vuoksi toisen kuolema voikin enää
muodostua meille kuoleman ongelman todelliseksi sisällöksi.
Kuolema kuuluu luonnonjärjestykseen, eikä meillä ole muuta
mahdollisuutta kuin koettaa mukautua tähän järjestykseen. Kuolema on
meidän suurin uhrimme elämälle, johon olemme ottaneet osaa tietoisesti
ja joka on ollut meille ilojen lähteenä. Kuolemassa on turha yrittää
nähdä mitään muuta kuin katoavan yksilön lopun ja hänen kehonsa
orgaanisen aineen paluukaikkeuden perusaineeksi.
Tehtävä
- Etsikää
(esimerkiksi internetistä)ateistinen hautauspuhe.
- Kirjoittakaa
hautauspuhe (= muistosanat vainajalle). Esittäkää joitakin puheita
luokalle.
Kristillinen
käsitys kuolemasta
Kristinuskon mukaan elämä
on kristinuskon jumalan lahja. Tämä lahja, ajallinen elämä, ei ole
kuitenkaan päätarkoitus vaan välivaihe ja valmistautumista todelliseen,
oikeaan elämään, joka alkaa iankaikkisuudessa.
Kristillinen käsitys
korostaa kristityn muukalaisuutta tässä maailmassa, joka siis ei ole
hänen kotinsa, vaan jota kotia kohti hän on vasta matkalla.
Kuolema, elämän taustaa vasten ajateltuna, on kristinuskon mukaan kuin
ovi tai portti elämän todelliseen täyttymykseen. Kristinuskoon
uskoville se on ovi elämään, johon ei liity kipuja, tuskia, murheita,
väsymystä tai mitään ajalliselle elämälle ominaista mielipahaa.
Ikuisen
elämän kristilliset ehdot
Tämän
todellisen elämän saavuttamiseksi asetetaan kuitenkin ehtoja.
Kirkkokäsikirjassa sanotaan:
"Jumalan sanan
mukaan koko luomakunta on
alistettu katoavaisuuden alle, mutta kuitenkin toivon varaan. Kaikille
niille, joille Kristus (Jeesuksen toinen nimitys) on täällä ajassa
ollut tie, totuus ja elämä, kuolema on portti uuteen, katoamattomaan
elämään."
Usko
ikuisesta rangaistuksesta kristinuskon vastustajille
Perinteisen kristillisen käsityksen mukaan jumalattomien
kohtalona on iankaikkinen rangaistus. Uuden
testamentinLuukkaan evankeliumin mukaan
tuonelaan joutunut rikas mies huutaa:
"Isä Aabraham,
armahda minua ja
lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun
kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!"
Osa Suomen kristityistä uskoo tähän oppiin yhä kirjaimellisesti.
Kuuluisa kristitty saarnaaja (=kristitty puheiden pitäjä) Niilo
Yli-Vainio sanoi tästä kertomuksesta:
"Kuule sinä synnin
tekijä: ellei
sinulle tässä armonajassa kelpaa pelastus Kristuksessa Jeesuksessa,
tulee päivä, jolloin sinä maksaisit mitä tahansa saadaksesi helvetin
liekeissä yhdenkin vesipisaran kielellesi, niin totta kuin Raamattu
sanoo!"
Kaikki
kristityt eivät nykyään usko iankaikkiseen rangaistukseen
Varsin monet kristityt ovat Suomessa lakanneet uskomasta iankaikkisen
rangaistukseen. Kristitty pappi (pastori) Arvo Arasola toteaa:
"Ei vain
Jumalan rakkaus tule epäilyksen alaiseksi, vaan itse vanhurskauden
käsite sortuu loppumattomaan vaivaan."
Tätä käsitystä edustavat mm.
adventistit ja jehovan todistajat sekä myös monet luterilaiset
kristityt jumaluustieteilijät.
Sielu
kristinuskossa
Käsite "sielu" on keskeinen puhuttaessa kristillisestä
kuolemankäsityksestä tai kuolemankäsityksistä. Kristillinen -
Raamattuun pohjaava oppi sisältää varsin monenlaisia käsityksiä siitä,
mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.
Ensimmäisen käsityksen mukaan ihminen
koostuu ruumiista ja sielusta, ja toisen näkemyksen mukaan ihminen itse
on elävä sielu sellaisenaan.
Ensimmäisestä käsityksestä seuraa usko
sielun kuolemattomuuteen, ja jälkimmäisen käsityksen mukaan ihminen eli
elävä sielu kuolee kokonaan, mutta luodaan uudelleen myöhemmin (ns.
psykofyysisen persoonan uudesti luominen).
Sillä, uskooko ihminen
sielun kuolemattomuuteen vai uudesti luomiseen, voi olla suuri
vaikutus siihen, miten hän kohtaa kuoleman.
Molempiin käsityksiin (sielun kuolemattomuus/ kuolema ja sen jälkeen
joskus tulevaisuudessa uudelleen luominen) liittyy ajatus ajallisen
elämän epätodellisuudesta.
Oiva Ketonen (nimeä ei tarvitse osata
ylioppilaskirjoituksissa) toteaa:
"Erottaessaan sielun
ja ruumiin
toisistaan ihminen on samalla erottanut elämän kuolemasta ja kieltänyt,
että kuolemakin omalla tavallansa on elämän palvelija."
Kuolema jää
mieltä vaille. Ajatuksessa persoonan uudesti luomisesta kuolema nähdään
taas tilapäisenä, ei lopullisena tapahtumana.
Tehtäviä
- Tieteiskirjallisuudessa esiintyy kyborg, ihmisen ja
tietokoneen
yhdistelmä, jossa tietokone pitää ihmisaivoja hengissä rajattoman kauan
ja välittää aivoille viestejä sekä toteuttaa aivojen käskyjä. Pohtikaa,
mitä tärkeää sellaisesta elämästä puuttuisi.
- Keskustelkaa, olisiko
mielekästä elää sellaista elämää.
- Uusimmassa
tieteiskirjallisuudessa ihmiset jatkavat elämää kuoleman jälkeen
tietoverkoissa (ohjelmina ja datana, kyberpunk). Keskustelkaa tällaisen
kuolemattomuuden mielekkyydestä.
- Mitä käsitys,
jonka mukaan maallinen elämä on vain valmistautumista iankaikkiseen,
saattaa vaikuttaa arvoihin.
- Pohtikaa syitä
siihen, että eräät uskonnot (kristinusko ja islam)
uhkaavatateisteja ja vääräoppisia uskovaisiakin ikuisella
kuoleman jälkeisellä rangaistuksella.
Kuolemattomuuden
tavoittelu
Theodosius Dobzhansky on sanonut:
"On tehtävä täysin
selväksi, että
ihmisen katoavaisuuden ongelma ei askarruta yhtään vähemmän niitä,
jotka uskovat jossakin muodossa sielun kuolemattomuuteen tai kuolleiden
ylösnousemukseen joskus tulevaisuudessa kuin niitä, jotka pitävät
kuolemaa täydellisenä ja lopullisena häviämisenä ....
Erästä peruseroa
ei voida kuitenkaan kieltää. Niille, jotka uskovat ylösnousemukseen ja
kuolemattomuuteen maallinen olemassaolo on vain valmistautumista
tulevaan olemassaoloon, kun taas niille, jotka pitävät kuolemaa
lopullisena häviämisenä on löydettävä elämän merkitys syntymän ja
kuoleman väliltä, tai muuten merkitystä ei voida ensinkään löytää."
Ihmiset ovat uskoneet kuolemattomuuteen milloin missäkin muodossa jo
ainakin niistä ajoista lähtien, joista meillä on historiallista tietoa.
Hyvin harva alkuperäisyhteisö on ajatellut kuoleman merkitsevän
täydellistä loppua. Ajatus ihmisen täydellisestä kuolemasta on ollut
ihmiselle vieras.
Muista eläimistä ihminen eroaa siinä suhteessa, että
monet muut eläimet eivät edes pysty ajattelemaan, että ne joskus
kuolisivat.
Tarve
kieltää ahdistavat ajatukset
Bronislav Malinowski toteaa, että vakaumus kuoleman epätodellisuudesta,
vakaumus, että ihmisellä on sielu ja että tämä sielu on kuolematon,
syntyy syvästä tarpeesta kiistää henkilökohtainen
tuhoutuminen.
Hän
kirjoittaa:
"Myytti, joka
todistaa kuolemattomuususkon, ikuisen
nuoruuden ja haudantakaisen elämän puolesta, ei ole älyllinen
vastearvoitukseen, vaan ehdoton uskon
asia, joka on syntynyt syvimmästä vaistomaisesta ja emotionaalisesta
vasteesta mitä kauhistuttavinta ja ahdistavinta ajatusta
kohtaan."
Kuolema on pelottava sen vuoksi, että se hävittää meille rakkaita
olentoja tehden tyhjäksi toiveemme ja onnemme.
Elämisen
halu
Perussyynä tähän uskoon
on elämisen halu. Emme halua kuolla. Lisäksi ihmisen on vaikea kestää
ajatusta, ettemme enää koskaan tapaisi kuollutta rakasta omastamme tai
ystäväämme.
Elämisen halu ja voimakkaiden henkilökohtaisten
kiintymysten esiintyminen lienevät kuolemattomuususkon tärkeimmät
lähtökohdat. Robert G. Ingersoll (nimeä ei tarvitse osata
ylioppilaskirjoituksissa) on sanonut kauniisti, että kuolemattomuuden
unelma on syntynyt ihmisrakkaudesta ihmissydämessä.
Hän on sitä mieltä,
että tämä kuolemattomuuden toivo on myös uskontojen lähtökohta:
"Se on
ollut se suuri tammi, jonka ympäri taikauskon myrkylliset köynnöskasvit
ovat kavunneet - tuo kuolemattomuuden toivo on ollut se suuri tammi."
Demokritos tuo esille yhteiskunnallisen tarkastelun kuolemattomuususkon
vaikuttimena. Hän kirjoittaa:
"Monet ihmiset,
jotka eivät tiedä mitään
ihmisluonnon hajoamisesta, mutta jotka ovat tietoisia inhimillisestä
kurjuudesta, rasittavat itseään elinaikanaan rauhattomuudessa ja
ahdistuksissa samalla kun he keksivät valheellisia taruja ajasta lopun
(=kuoleman) jälkeen."
Ruumiin
ja sielun suhde
Tarkasteltaessa kuolemattomuususkoa peruskysymys on ruumiin ja sielun
suhde toisiinsa. Tämä suhde on aikojen kuluessa käsitetty monin eri
tavoin, mutta pääasiassa kolmella tavalla:
- Ruumis ja sielu ovat erillisiä, mutta elämässä ne
ovat kiinteästi
yhtyneinä toisiinsa ja kuolemassa sielu eroaa ruumiista elääkseen
jatkuvasti;
- vain ruumis on olemassa, sielu on käsitteellinen
yleistys, kuvitelma;
- ruumis ja sielu muodostavat kokonaisuuden,
erottamattoman yhteyden;
kun aivot lakkaavat toimimasta, sielua ei ole enää olemassa.
Mieli
Mieli ("henki", "sielu") on aineessa tapahtuvaa eli ominaisuus, joka
ilmenee aineen tietyllä järjestäytymistasolla.
Ei ole olemassa "sielua"
vaan sieluntoimintaa. Tietoisuuden, ajattelun ja tunteiden esiintymisen
välttämättömänä ehtona on eliöaivoineen. Kaikki,
mitä meissä on, on biologista siinä yleisessä mielessä, että se on
tullut kehityksen mukana. Hermosto ja aivot ovat
kehittyneet yhdessä muun ruumiin kanssa.
Mielen toteuttaa aineellinen elin, aivot, ja sen
merkitys on siinä, että sen avulla eliö suuntautuu
ongelmatilanteessa ympäristössään ja ohjaa toimintaansa.
Tähän
toimintaan sisältyy hermoston toiminnan lisäksi myös eliön ja sen
ympäristön välinen vuorovaikutus. Voidaan sanoa, että "sielu"
eli koettu minuus ja aivotoiminta ovat saman elävän kokonaisuuden eri
puolia eri näkökulmista katsottuna.
Kakseuskäsityksen
(dualismin) arvostelua
Jacques Monod sanoo: "Jos hylkäämme harhan (illuusion), joka näkee
hengen "aineettomana aineena", emme silti kiellä sitä vaan päinvastoin
alamme tajuta mikä mutkikkuus, rikkaus ja luotaamaton syvyys sisältyy
perinnölliseenperintöömme samoin kuin
tietoiseen ja tiedottomaan persoonalliseen kokemukseemme, jotka kaikki
yhdessä muodostavat tämän olennon, meidät, oman itsensä ainutkertaisen
ja jäävittömän todistajana
Kaikki osoittaa, että henkiset toiminnat ovat sidotut fysiologisiin ja
kemiallisiin tapahtumasarjoihin (prosesseihin) aivoissa ja
keskushermostossa. Lisäksi on huomattava, että mieli (tietoisuus ja
persoona) on synnyltään yhteiskuntahistoriallinen.
Ihmisestä tulee
ihminen hänen omaksuessaan inhimillisen todellisuuskäsityksen. Tämä
tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Yhteiskunnan
ulkopuolella ihminen ei ole ihminen.
Lukuisat niin sanottuja susilapsia
koskevat huomiot osoittavat, että ihmisen ja inhimillisen käytännön
erityispiirteet eivät toteudu yhteiskunnan ulkopuolella. Ihmisen minuus
on yhteiskunnallis-historiallisen ja yksilökehityksen tuote.
Ajatus, että olisi olemassa joku erotettavissa oleva olemus eli
"sielu", joka olisi jollakin tavoin liittyneenä kehoon ja joka voisi
jäädä sen kuoltua eloon, nähdä ilman silmiä, kuulla ilman korvia,
tuntea ilman hermoja ja ajatella ilman aivoja, on ristiriidassa
kaikkien psykologisten ja fysiologisten havaintojen kanssa.
Hengen ja
aineen kahtiajakoa ei ole voitu perustella, eikä tällainen oletus ole
koeteltavissa. Se on lisäksi jyrkässä ristiriidassa kaiken sen tiedon
kanssa, mitä meillä on ihmisen lajikehityksestä, yksilökehityksestä,
fysiologiasta ja psykologiasta.
Theodosius Dobzhanskyn tavoin voidaan sanoa, että "elämisen loputon
ketju on ainoa uskottava kuolemattomuus". George Gaylord Simpson
kirjoittaa:
"Inhimillisen elämän
merkitystä ja ihmisen kohtaloa ei
voida erottaa koko elämän merkityksestä ja kohtalosta. 'Mitä ihminen
on?' on erikoistapaus kysymyksestä 'Mitä elämä on?'. ...Nykyhetki on,
huolimatta tavattomasta merkityksestään meille, jotka satumme
asustamaan siinä, vain sattumanvarainen piste ajan pitkässä virrassa."
Tehtäviä
- Ihmisen sikiötä
yhdistää hänen äitiinsä vain verivirta, joka kulkee napanuoran
välityksellä. Kuvitellaan, että jollakin muulla planeetalla sikiötä ja
äitiä yhdistäisi myös hermosäikeistö siten, että äidin sen aistien
tietoisuus jakautuisi äidin ja lapsen kesken samaan tapaan kuin
yksisoluisten elimistö kokonaisuudessaan. Pohtikaa mitä etuja ja
haittoja tästä olisi esimerkiksi olosuhteiden jyrkästi muuttuessa.
- Pohtikaa mitä
yhteiskunnallisia vaikutuksia niin sanotuilla pelastususkonnoilla
(pelastus = kuoleman jälkeinen elämä) oli a) antiikin Roomassa b)
meidän aikanamme.
- Ihmisen aivojen
vioittuminen saattaa heikentää tai muuttaa hänen kykyään ajatella.
Aivojen perinnöllisyystekijäin määräämä rakenne vaikuttaa myös
merkittävästi ihmisen kykyyn ajatella. Kyky ajatella vaikuttaa
puolestaan kykyyn tehdä siveellisiä valintoja. Keskustelkaa siitä,
toteutuisiko oikeudenmukaisuus, jos a) oletettaisiin, että hindulainen
sielunvaellusoppi, jonka mukaan kärsimykset tässä elämässä ovat
seurauksia edellisissä elämissä tehdyistä pahoista töistä, b)
kristillinen helvettioppi olisi tosi.
Identiteetin
muodostaminen ihmisen elämänkaaren aikana sekä eettiset valinnat eri
elämänvaiheissa
Mitä siveys ja
siveystutkimus ovat
Siveys (moraali) on yhteisöllinen arvo-, sääntö ja
käyttäytymisjärjestelmä.
Siveystutkimus (etiikka) on siveyden käsitteellistä (teoreettista)
tarkastelemista.
Onko
siveys opittua vai perinnöllistä
Jotkut
ovat sitä mieltä, että siveys on puhtaasti opittua.
Toiset ovat
löytäneet yksilön siveyskehityksestä selviä vaiheita (esim.
amerikkalainen Lawrence Kohlberg (1927-1987), jonka käsitys siveyden
kehityksen tasoista on saavuttanut laajaa kansainvälistä tunnustusta).
Muutamia vuosikymmeniä sitten naisasialiike (feminismi) vastusti
Kohlbergin käsitystä. Uuden tutkimukset ovat osoittaneet, että miesten
ja naisten välillä ei ole aikoinaan väitettyjä eroja siveyden
kehityksessä.
Yksilön
siveellinen kehitys jakaantuu kolmeen päävaiheeseen
I Esisiveellinen taso
Tällä
tasolla lapsi käsittää sellaiset sanat kuin kiltti ja tuhma, saa ja ei
saa, hyvä ja paha, oikein ja väärin. Hän käsittää nämä sanat aina
toiminnan mukaan mielihyvän tai mielipahan sävyisiksi.
II Sovinnainen taso
Hyviä
ja huonoja toimintoja arvioidaan sen mukaan, miten toiset tekevät
riippumatta niiden seurauksista itselle. Puolustetaan oman ryhmän
arvostuksia.
III Itsenäi-periaatteellinen taso
Tällä
tasolla koetetaan muotoilla siveysarvostukset ja
toimintaperiaatteet yleispäteviksi aivan riippumatta virallisista
laeista, säännöistä ja sovinnaisesta siveydestä.
Jokainen
päävaihe voidaan lisäksi jakaa kahteen alavaiheeseen
Näin
saadaan seuraavat kuusi vaihetta:
I Esisiveellinen
taso
1.
Itsekeskeis-aineellinen taso
Toiminnan
ulkonaiset seuraukset ratkaisevat, pidetäänkö toimintaa hyvänä vai
pahana. Pyritään välttämään rankaisua (koska se on epämiellyttävää) ja
alistumaan niiden määräyksiin, joilla on valtaa.
2.
Välineellinen vaihe
Suoritetaan
tekoja, tavoitteen saavuttamiseksi. Toisia autetaan, koska toivotaan
apua myös itselle. Vältetään toisten vahingoittamista tai loukkaamista,
jottei tultaisi itse vahingoitetuksi tai loukatuksi.
II Sovinnainen taso
3.
Myötätunto ja rakkaus
Hyvällä
käytöksellä voidaan auttaa toisia ja tuottaa heille iloa. Kun tekee
toisten mielen mukaan, on hyvä poika tai kiltti tyttö. On jo sinänsä
riittävää, jos tarkoittaa hyvää.
4.
Laki ja järjestys
Toiminnasta
tulee siveellinen, kun se on määrätyn yhteiskunta- tai
maailmanjärjestyksen mukainen. Velvollisuus on täytetty kun toimii
yhteiskunnan tai uskonnon lakien mukaisesti seurauksista riippumatta.
III
Itsenäis -periaatteellinen taso
5.
siveys on sopimusvaraista, ja lait vapaiden kansalaisten välisiä
sopimuksia
Tässä
vaiheessa siveyssäännöt käsitetään vapaiden ihmisten tekemiksi
sopimuksiksi. Periaatteet perustuvat ihmisyksilön ehdottomaan arvoon ja
oikeusturvan vaatimukseen. On sanottu, että tällainen on johtavien
kapitalistimaiden virallinen siveys.
6.
Yleispätevät periaatteet
Siveys perustuu seuraavan tyyppisiin sääntöihin: “Tehkää toisille sitä,
mitä
toivoisitte tehtävän itsellenne” (kultainen sääntö). Yksilö tekee
päätöksensä muutamien ylimpien periaatteiden mukaan, jotka perustuvat
ajatuksiin oikeudesta, vastavuoroisuudesta, tasa-arvoista sekä
ihmisyksilöiden arvosta yksilöllisinä ihmisinä.
Yksilöt
jäävät eri tasoille
Yksilön siveyskehitystä on tutkittu tämän käsityksen valossa eri
valtarakenteiden ja eri elämänkäsitysten piirissä.
Pääpiirteissään kehitys
tapahtuu tämän kaavion mukaisesti siten, että kukin yksilö etenee
aiemmalta vaiheelta ylemmälle. Ihmisten suuri enemmistö ei kuitenkaan
koskaan saavuta 5. tai 6. vaihetta.
Esimerkkejä
Esimerkki 1
Eräässä
tutkimuksessa testattiin 10 - 28 -vuotiaita amerikkalaisia poikia. Noin
joka kolmas vuosi heidän annettiin pohtia vaikeita siveysongelmia.
Eräs koehenkilö vastasi kymmenvuotiaana suunnilleen seuraavasti, kun
häneltä kysyttiin, onko parempi pelastaa merkittävän miehen henki kuin
useiden merkityksettömien.
“Merkityksettömillä on
vain yksi talo kullakin ja vähän huonekaluja, mutta monilla
tavallisilla ihmisillä on yhteensä paljon rahaa, vaikkei sitä huomaa.”
Vastauksessa ihmisarvo sekoitetaan aineellisiin arvoihin, ja järkeily
tapahtuu alhaisella siveystasolla.
Kolme
vuotta myöhemmin poika oli uudelleen testattavana tehtävillä, jotka
sopivat hänen ikäänsä. Hänen piti vastata mm. kysymykseen, pitääkö
lääkärin auttaa vaikeasta, parantumattomasta sairaudesta kärsivää
naista kuolemaan, kun tämä itse sitä pyytää päästäkseen vaikeista
tuskistaan.
Poika vastasi suurin piirtein näin:
“Hänen
olisi varmaan hyvä päästä kärsimyksistään. Mutta hänen miehensä ei
tahtoisi sitä. Eihän nainen ole eläin. Mies voi kyllä saada uuden
vaimon, mutta se ei ole sama asia.”
Nyt poika
arvostaa ihmishenkeä sen mukaan, mitä hyötyä siitä on itselle tai
muille. Poika on kuitenkin siirtynyt ensimmäisestä
itsekeskeis-aineellisesta vaiheesta toiseen, välineelliseen vaiheeseen.
Kolmen vuoden kuluttua eli 16-vuotiaana äskeinen poika vastaa
kysymykseen suunnilleen näin:
“Ehkäpä
se olisi hänelle parasta. Mutta entä hänen miehensä? Eihän nainen ole
eläin, joka ei merkitse perheelle samaa kuin ihminen. Koiraan voi
kiintyä, muttei samalla tavoin kuin tuntemaansa ihmiseen.”
Vaikka
poika oli teini-iässä, hän ei yltänyt siveysajattelussa kuin
kolmanteen eli sovinnaiseen vaiheeseen. Tässä vaiheessa ihmishengen
arvostus perustuu sääliin ja rakkauteen. Poika oli muutoin älykäs,
hänen älykkyysosamääränsä testissä, jossa keskiarvo on 100, oli 120.
Esimerkki 2
Eräs toinen henkilö vastasi kuolinapua koskevaan kysymykseen
seuraavasti:
“Yksittäisellä
ihmisellä ei ole oikeutta ratkaista, kenen pitää elää ja kuolla. Mikäli
näin tehdään, kosketaan johonkin pyhään, sillä kaikki ovat saaneet
elämänsä Jumalalta.”
Tämä järkeily kuuluu
neljänteen vaiheeseen: ihmishengen pyhyys perustuu ihmisen asemaan
siveellisessä tai uskonnollisessa järjestelmässä oikeuksineen ja
velvollisuuksineen.
Tämä näkemys painottaa “lakia ja järjestystä”.
Ehkäpä tällaisen käsityksen vallassa oleva tappaisi naisen, jos jumala
käskisi. Tämä on sovinnaisen tason toinen vaihe, josta käytetään
nimitystä “1aki ja järjestys”.
Esimerkki 1
Aikaisempi 16-vuotias vastasi 20-vuotiaana kuolinapua koskevaan
kysymykseen seuraavasti:
“Hengityskoneen
tai keinomunuaisen varassa elävä potilas on usein kuin vihannes. Tämän
naisen pitää saada itse päättää. Ihmisinähän meillä on tiettyjä
oikeuksia. Jokainen haluaa elää - ja tavallaan elääkin olemassaolon
keskustassa. Tällä tavoin me kaikki olemme samanlaisia.”
Tämä
vastaus kuuluu viidenteen vaiheeseen, joka on ensimmäinen vaihe
kolmannella eli korkeimmalla tasolla. Oikeus elämään käsitetään 5.
vaiheessa joksikin sellaiseksi, josta oikeusvaltiossa ollaan
yksimielisiä.
Se on vähän niin kuin tehty sopimus, joka pätee kunnes
osapuolet muuttavat sitä yksimielisesti. Tämä on monien nykyaikaisten
valtioiden virallinen siveys, joka ei kuitenkaan välttämättä toteudu
käytännössä.
Sama koehenkilö järkeili 24-vuotiaana seuraavasti:
“Ihmishenki
on kaikkien siveys- ja laillisten arvojen yläpuolella, olivatpa ne
sitten millaisia tahansa. Ihmiselämällä on oma sisäinen arvonsa,
arvostakoon joku muu tai olkoon arvostamatta tätä ihmistä. Ihmisyksilön
arvo on kaikkein tärkein. Oikeuden ja rakkauden periaatteet koskevat
myös ihmisten yhteiselämää.”
Tämä vastaus on hyvin
juhlallinen, mutta tällainen juhlallisuus on ominaista kuudenteen
vaiheeseen kuuluville vastauksille.
Tässä vaiheessa siveys ei koostu
joukosta käskyjä tai kieltoja, vaan yleispätevästä oikeudenmukaisuuden
periaatteesta, joka perustuu tasa-arvon ja yksilön kunnioituksen
periaatteisiin.
Periaatteet ovat oleellisia
On huomattava, ettei edellä
esitetyissä vastauksissa ole siveyskehityksen suhteen
niinkään oleellista se, kumpaan tulokseen vastaaja on päätynyt, kuin
se,
mitä periaatteita hän käyttää perustellessaan vastauksiaan.
On
väitetty (esim. Sokrates), että se, joka tietää mikä on oikein, myös
tekee niin. Oliko hän oikeassa? Monet ovat taipuvaisia sanomaan: “Ei
tietenkään.” Voidaan hyvinkin olla sitä mieltä, ettei tarvitse tehdä
kokeita, jotta voidaan osoittaa näin kummallinen mielipide vääräksi.
Mutta varmuuden vuoksi kerromme eräästä hyvin kuuluisasta kokeesta.
Milgramin
koe
Stanley Milgram (1933 – 1984) oli yhdysvaltalainen Yalen yliopiston
professori ja sosiaalipsykologi, joka kiinnostui 1960-luvun alussa
nuorena tutkijana tottelevaisuudesta.
Kansallissosialistien
toiminta keskitysleireillä oli johtanut monet kysymään sitä, miksi
ihmiset
ovat valmiita tottelemaan johtajiaan silloinkin, kun käskyt tuntuvat
heistä itsestään siveettömiltä.
Koejärjestely
Vuonna
1936 suoritettiin seuraava koe.
Opiskelijoita pyydettiin tulemaan
valekoehenkilöiksi kokeeseen, jolla näennäisesti tutkittiin oppimista.
Heidän piti olla kärsivinään kauheasti silloin, kun aidot koehenkilöt
luulivat antavansa heille sähköshokkeja.
Aidot koehenkilöt asetettiin
suuren kojelaudan ääreen, mistä he saattoivat säädellä shokkeja, ensin
heikkoja ja sitten yhä voimakkaampia aina 450-volttisiin, tappaviin
shokkeihin asti.
Väärä koehenkilö oli tuntevinaan
yhä voimakkaampaa kipua ja jo 200 voltin kohdalla lähes sietämätöntä
tuskaa.
Todellinen kysymys olikin, miten pitkälle aidot koehenkilöt
jatkoivat koetta.
Kokeen tulos
Pahinta ja tyrmistyttävää oli, että 70 % jatkoi
koetta katkeraan loppuun asti, 450-voltin shokkeihin.
Miten he
saattoivat? He tiesivät, mikä on oikein, mutta he eivät tehneet niin
kuin Sokrates väitti.
Ehkä heidän tietonsa ei ollutkaan oikeanlaista.
Sokrateen mielestä ihminen, joka todella ymmärtää oikean myös tekee
oikein.
Siveyskehityksen kuudennessa
vaiheessa olevan ihmisen pitäisi Sokrateen mukaan toimia oikein.
Tällainen henkilöhän oivaltaa syvällisesti ne siveyskäsitteet,
joita Sokrates sisällytti sanaan “tietää”.
Yhdistetty
koe
Eräässä
testissä koehenkilöt testattiin Kohlbergin testillä. Tuloksista ilmeni,
että kuudennessa vaiheessa olevista kokonaista 75 % kieltäytyi
jatkamasta koetta loppuun. Viidennessä tai sitä varhaisemmassa
vaiheessa olevista ainoastaan 13 % kieltäytyi jatkamasta.
Tämän kokeen tuloksista on sanottu, etteivät ne ole ollenkaan huonoja
lukuja Sokrateelle ja Kohlbergille.
Sen sijaan Carol
Gilliganille (1936-), joka arvosteli Kohlbergin asteikkoa
naisnäkökulmasta, nämä ovat huonoja lukuja.
Sovellukset
koululaitokseen
Koululaitoksen
suhteen ajatusten perusteella on tehty monenlaisia johtopäätöksiä.
Joskus nämä johtopäätökset ovat olleet vastakkaissuuntaisia.
Useimmat ovat katsoneet, että ajatukset tukevat ns.
oppilaskeskeisiä työtapoja. On ajateltu, että ihminen pystyy itse
kehittymään, kun hän saa oikeita virikkeitä.
Toisaalta tutkimustulokset
viittaavat siihen, ettei ihmistä voida väkisin siirtää siveyskehityksen
vaiheesta seuraavaan.
Tämän
aineiston hyvää yhteiskuntaa käsittelevässä osassa tarkastellaan
ja torjutaan feministien (Carol Gilligan) Kohlbergiä vastaan esittämää
arvostelua.
Kohlberg
ja Kant
Joskus
on ajateltu, että Kohlbergin teoria tukee Immanuel Kantin siveyttä,
koska siinä on eräitä hyvin yleisiä periaatteita. Sähköshokkikoe
viitannee pikemmin jonkinlaiseen seuraussiveyteen.
Voidaanko
tosiasioista johtaa siveyssääntöjä
Jos
halutaan välttää sitä virhepäätelmää, että tosiasioista johdetaan
siveyssääntöjä, kokeiden tuloksista, ei pidä päätellä yhtään mitään.
Tehtäviä
- Millä eri
vaiheisiin kuuluvilla perusteilla henkilö saattaa ryhtyä
aseistakieltäytyjäksi?
- Mitä sanotte erään
seitsenvuotiaan lauseesta “Älä nimittele toisia, senkin torvi!”
- Toteutuuko kuudenteen vaiheeseen kuuluva
oikeudenmukaisuus Suomessa
uskontokuntiin kuulumattomien osalta.
Ihmisen
yksilöllisen olemassaolon peruskysymykset: vapaa tahto ja valinnat
Siveyttä, lakeja
ja jopa
politiikkaa koskevissa keskusteluissa tulee yhä uudelleen ja
uudelleen esille kysymys vapaasta tahdosta.
Monilla ihmistä alemmilla
eläimillä
(mutta ei kaikilla) vietit ja vaistot määräävät käyttäytymistä.
Eläimet voivat oppia uusia käyttäytymismuotoja, mutta nämä uudet
tavat ovat usein konemaisia eikä vapaasta tahdosta voida useimmilla
eläimillä puhua.
Ihmisen (ja eräiden
älykkäiden
eläinten) vapaa tahto perustuu hänen kykyynsä ajatella. Ajatteleva
olento voi verrata erilaisia valintamahdollisuuksia ja valita niistä
tuntien tehneensä vapaan valinnan.
Käytännön elämässä eri
ihmisten
valintamahdollisuudet saattavat olla hyvin erilaiset.
Sotilasdiktatuurin vankilassa viruvalla henkilöllä saattaa olla
varsin vähän valintamahdollisuuksia. Huvipurrella matkustavalla
miljonäärillä voi olla runsaasti valintamahdollisuuksia.
Varsin
yksimielisiä
ollaan siitä, että ihmisellä on vapaa tahto, jota hän myös käyttää,
jos hänelle annetaan mahdollisuus valita.
Mistä sitten vuosituhansia
jatkunut
keskustelu vapaasta tahdosta johtuu?
Säännön
mukaisuus ja satunnaisuus
Pohjimmaltaan kyse on
kahden
kilpailevan ajatussuunnan, säännönmukaisuusopin (determinismin) ja
satunnaisuusopin (indeterminismin) välisestä kiistasta.
Sana determinismin johtuu
latinankielen
sanasta "determinare", joka tarkoittaa määräämistä tai
rajoittamista. Säännönmukaisuusoppi (determinismi) on ajatussuunta,
jonka
mukaan kaikki tapahtumat ovat luonnon sääntöjen määräämiä. Usein
tähän liitetään myös ajatus, jonka
mukaan kaikella on syynsä.
Satunnaisuusoppi
(indeterminismi) on
determinismin vastakohta, se väittää, että on myös sellaisia
tapahtumia, jotka eivät ole luonnon säännönmuakisuuksien alaisia tai
joilla ei ole
luonnollista syytä.
Poikkeuksia luonnon säännönmukaisuuksiin
haluavat
tietysti ne, jotka uskovat yliluonnolliseen. Satunnaisopin
ja säännönmukaisuusopin välinen
kiista
on siis alkuperältään uskonnon ja ateistisen todellisuuskäsityksen
välinen.
Jos kaikki tapahtuu
ankarasti
luonnon sääntöjen mukaan, esimerkiksi jumalien rukoileminen on turhaa,
mikään jumala ei muuta tapahtumien kulkua. Ihminen ei ole vastuussa
jumalan tahdon rikkomisesta (synnistä) koska hän ei olisi voinut
toimia toisin, luonnon sääntöjen vastaisesti.
Päteekö
satunnaisoppi fysiikassa?
Karkeistus
On väitetty, että
alkeishiukkasia
tutkiva fysiikka olisi todistanut satunnaisuusopin oikeaksi. Näin ovat
väittäneet vain ne, jotka ovat halunneet
asettua uskonnon puolelle tai ne, jotka eivät ole ehtineen koskaan
ajatella fysiikan peruskäsitteiden merkitystä. Melkein kaikki fyysikot
kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään.
Satunnaisuusopin kannattajat
sotkevat ennustettavuuden (joka on inhimillistä ennustettavuutta) ja
luonnon säännönmukaisuuden (joka on todellisuutta,
josta
ihmisellä on vain karkeistettu käsitys).
Satunnaisopin kannattajat
ovat toisaalta väittäneet, että
alkeishiukkasfysiikan eräiden ilmiöiden ennustettavuuden
puuttumisesta seuraisi vapaa tahto. Myös tämä on
virhepäätelmä.
Ajattelu
ei ole kvanttimekaanista vaan sähkökemiallista
Ajattelu ei ole alkeishiukkasten pomppimista, vaan
sähkökemiallista
toimintaa. Kemiallinen toiminta tapahtuu alkeishiukkasia paljon
suurempien hiukkasten, molekyylien, piirissä, eikä yksittäisen
alkeishiukkasen pomppiminen vaikuta kemiallisten tapahtumien
säännönmukaisuuteen sitä eikä tätä.
Toisaalta satunnaisopin
kannattajat ovat väittäneet, että tahdon vapaudesta seuraisi
satunnaisoppi. Myös tämän käsitys on
virhepäätelmä.
Vapaa
valinta
Teko perustuu vapaaseen
tahtoon, jos a)
suorittaja olisi voinut jättää teon tekemättä, jos hän olisi
niin halunnut ja b) tekoa ei ole tehty "suuremman pahan
välttämiseksi", ts. painostuksen alaisena.
Kun esimerkiksi äänestäjä
suljetussa lippuäänestyksessä antaa äänensä, hänen voidaan
sanoa valitsevansa vapaasti ehdokaslistan puitteissa, vaikka olisikin
odotettavissa ja ennustettavissa, sen perusteella, mitä äänestäjästä
tiedetään, ketä hän äänestää. Vaikka äänestäjä on
luonnon säännönmukaisuuksien alainen, hän valitsee vapaasti.
Satunnaisopin kannattajat
tarkoittavat tahdon vapaudella jotakin muuta kuin
tällä käsitteeltä yleensä ymmärretään. Satunnaisopin
kannattajien mukaan tahto on vapaa vain silloin,
kun se on vapaa luonnon säännönmukaisuuksista.
Siveyden näkökulmasta
voisi olla mielenkiintoista tutkia, mitä seurauksia luonnon
säännönmukaisuudesta
vapaalla tahdolla olisi siveydennäkökulmasta, mutta
tässä meidän on tyydyttävä aivan tavalliseen tahdonvapauteen,
siis sellaiseen tahdonvapauteen, joka on vapautta valita tavallisten
luonnon säännönmukaisuuksien vallitessa
Säännönmukaisuusja
inhimillinen vapaus
Ihmiskunnalle säännönmukaisuuden keksiminen merkitsi
vapauden alkua. Sen tietäminen,
miten tapahtuma sattuu, merkitsee herruutta tapahtuman suhteen.
Voima, joka käskee, voidaan muuttaa voimaksi, joka palvelee
inhimillisiä tarkoitusperiä.
Menestyvä ihmisyhteiskunta
käyttäätutkimuksen tuloksia sellaisten päämäärien
saavuttamiseksi, jotka ovat syntyneet yksilön tai ryhmän valinnan
vapauden tuloksena. Jokainen kone, mutkikkaimmat tietokoneet mukaan
lukien, on ihmisen luomaa säännönmukaisuutta.
Tietysti luonnon säännöt
asettavat valinnan
vapaudelle myös rajoituksia. Esimerkiksi tuli on "hyvä renki
mutta huono isäntä" kuten vanha sananlasku sanoo. Mutta nämä
rajoituksen on pakko myöntää yhtä hyvin satunnaisopin
kannattajankuin säännönmukaisuuden kannattajan.
Siveellinen
vastuunalaisuus
Jotta määrätty teko voisi
herättää
sitä siveellistä paheksumista tai hyväksymistä, joka
kuuluu tähän arvostamiseen, on, että kyseessä olevaa henkilöä
pidetään siveellisesti vastuunalaisena
teostaan.
Rikos tuomitaan vain silloin, kun rikollista voidaan
pitää täysin
syyntakeisena.
Arkikieltä käyttäen tämä tarkoittaa, että hän
on tehnyt rikoksen vapaalla tahdolla. Jollei sellaista vapaata tahtoa
oleteta, näyttää mahdottomalta leimata häntä siveellisesti
vastuunalaiseksi teostaan.
Syyllisyys,
ympäristö ja
perintötekijät
Miksi
ihmiset ovat pahoja
Voidaan väittää,
että
pahat luonteenominaisuudet ovat seurausta ympäröivästä
yhteiskunnasta ja perintötekijöistä.
Jos ihminen on perinyt
vanhemmiltaan hyviä taipumuksia, hänellä on paremmat
mahdollisuudet kehittyä hyväksi ihmiseksi kuin sillä, joka on
perinyt huonoja taipumuksia.
Se kasvatus, jota lapsi saa kodissaan,
saattaa olla omiaan tekemään hänet rikolliseksi tai huonoksi
ihmiseksi.
Samoin se ympäristö, jossa hän joutuu elämään, voi
vaikuttaa hänen kehittymiseensä rikolliseksi.
Varsinkin
suurkaupunkien sosiaaliset olot ovat olleet omiaan tekemään
vähävaraisten ihmisten lapsista rikollisia.
Voimmeko tällaisia
ihmisiä moittia siitä, että he ovat pahoja?
Rankaisunhalu
Kun rikollisia
arvostellaan,
syyllistytään varmasti usein epäoikeudenmukaisuuksiin. Usein
rikollisten ankarasta tuomitsemisesta tehdään poliittinen kysymys,
ja jos kansan mieliala kannattaa rikollisten ankaraa rankaisemista,
ne puolueet menestyvät, jotka ovat olleet ankaran lainsäädännön
kannalla.
Esimerkiksi Suomessa
rikollisten
rankaiseminen on ollut paljon ankarampaa kuin muissa pohjoismaissa.
Meidän sekä suhteellinen että todellinen vankimäärämme on usein
ylittänyt muiden pohjoismaiden vastaavat.
Sekaannus
syyn ja seurauksen kanssa
Toisaalta voidaan todeta,
että usein
näissä tarkasteluissa pakko on sekoitettu syyn ja seurauksen
sääntöön. Siveellinen arvostaminen kohdistuu yksilön
tahtoon, johon ulkoinen toiminta viittaa.
Siveellinen hyväksyminen tai paheksuminen syntyy
silloin, kun tekoa pidetään
todellisen tahdon ilmauksena, siis sellaisen tahdon, johon ulkoinen
tai sisäinen pakko ei ole vaikuttanut.
Esimerkiksi mielisairaan teot
eivät herätä samanlaista siveellistä paheksumista
kuin vastaavat terveen ihmisen teot.
Ei
väliä sillä, miten ihminen on tullut pahaksi
Jos rikos on
normaali-ihmisen vapaan
harkinnan tulos, se aiheuttaa siveellistä paheksumista
aivan riippumatta siitä, miten tekijän tahto on tullut
pahaksi.
Tästä voidaan päätellä, että
siveellistäsuuttumusta tuntee yhtä hyvin säännönmukaisuuden
kannattaja
kuin satunnaisuusopin kannattajakin.
Tässä kysymyksessä on sekoitettu säännönmukaisuus
ja
kohtalonusko.
Tämä käsitteiden hämmennys
on ollut ominainen, ei ainoastaan kansanomaiselle käsitykselle, vaan
myös viisaustieteilijöille.
Tehtäviä:
- Mikä on järjen ja
mikä on tunteiden
vaikutus siveellisiin ratkaisuihin.
- Pitäisikö ajatustunteita (emootioita)
purkaa vai
hillitä?
- Missä
olosuhteissa moraalikäskyn "älä varasta" rikkominen
olisi mielestäsi oikeutettua.
- Mitä normaalissa
arkipuheessa
tarkoitetaan vapaalla tahdolla?
- Mitä tarkoittaa
rikollisen
syyntakeisuus?
- Milloin rikos herättää
siveellistä paheksumista ja milloin se ei herätä?
Ihmisen
yksilöllisen olemassaolon peruskysymykset: realismi
Sivistyssanan
alkuperä
Tämä
sivistyssana tulee sanasta realis. Sana "reality" tarkoittaa englannin
kielessä todellisuutta. Suomennos olisi on todellismi. Seuraavassa on
käytetty suomenkielistä sanaa "todellismi".
Todellismi
taiteissa
- Kohde esitetään sellaisena, kuin se esiintyy
tavallisessa elämässä.
- Teatterissa pyritään yhdenmukaisuuteen todellisen
elämän kanssa.
- Maalaustyyli jossa kuva esittää kaksiulotteisena
näkymiä, joista voi tunnistaa olioita ja tapahtumia.
- Perinteinen todellismi arvostaa kauneutta ja
taiteilijan taitoja (esimerkiksi piirustustaito).
- Tarkkatodellistinen maalaus muistuttaa
yksityiskohtaista valokuvaa.
- Kaatopaikkatodellismi keskittyy yhteiskunnalliseen
todellisuuteen.
- Kirjallinen todellismi pyrkii esittämään tapahtumat
sellaisina, kuin ne esiintyvät tavallisessa elämässä.
- Taikatodellismissa todellisen elämän tapahtumiin on
lisätty yliluonnollisia tapahtumia.
- Kansallissosialistinen todellismi lisäsi tavallisiin
tapahtumiin kansallissosialistista propagandaa.
- Runollinen todellismi korosti elokuvan kauneusarvoja.
- Valokuvatodellismi oli maalaustaidetta, joka
jäljitteli valokuvia.
- Romanttinen todellismi oli Ayn Rand'in käsitys
kauniista taiteesta.
- Yhteiskunnallinen todellismi kuvasi työläisiä.
- Sosialistinen todellismi lisäsi tavallisiin
tapahtumiin kommunistipuolueen propagandaa.
Kansainvälinen
politiikka
- Puolustustodellismin mukaan sekasorto saa valtiot
parantamaan turvallisuuttaan. Tämä lisää epävakaisuutta.
- Vapaustodellismin mukaan on olemassa valtioiden
yhteisö.
- Rakenteellisen todellismin mukaankansainväliset
rakenteet rajoittavat valtioiden käyttäytymistä.
- Hyökkäävän todellismin mukaan valtiot käyttävät
laajentumismahdollisuuksiaan.
- Poliittisen
todellismin mukaan valtiot tavoittelevat pikemmin valtaa ja
turvallisuutta kuin siveellisten ihanteiden mukaista tilaa.
- Alikehitystodellismi väittää, että kolmannen maailman
valtiot ovat erityisen kiinnostuneita lyhyen aikavälin menetyksistä.
Lainsäädäntö
- Lakitodellismi sanoo, että lait ovat ihmisten tekemiä
ja että niissä on inhimillisiä puutteita.
- Vasemmistotodellismi väittää, että rikollisuus
vaikuttaa kohtuuttomasti työväenluokkaan.
- Oikeistotodellismin mukaan rikoksia on pyrittävä
estämään ja hallitsemaan.
Viisaustiede
- Kauneustodellisuus (Eli Siegel)
- Austraalialainen materialismi
- Kristillinen todellismi (Reinhold Niebuhr)
- Konstruktiivinen todellismi
- Cornellin yliopiston todellismi (Richard Boyd)
- Arvosteleva todellismi käsittelee aistitiedon
tarkkuutta.
- Suora todellismi on käsitys havaitsemisesta
- Tosioleva todellismi
- Tietotodellismi
- Alitodellismin mukaan tietoisuus ei pysty erottamaan
todellista mielikuvituksellisesta.
- Matemaattinen todellismi
- Kohtuullinen todellismi on käsitys, jonka mukaan ei
ole mitään todellisuutta, jossa yleiskäsitteet olisivat olemassa.
- Mahdollisuustodellismi (David Lewis) väittää, että
mahdolliset todellisuudet ovat yhtä todellisia kuin todellinen
todellisuus.
- Siveellinen todellismi (hyvesiveys), on käsitys,
jonka
mukaan on olemassa tosia siveellisiä arvoja.
- Taikatodellismi on Nikolai Berdjajevin käsitys
jumalallisen olemuksesta.
- Lapsellinen todellismi on tavallisen ihmisen käsitys
todellisuudesta.
- Uusi todellismi väittää, että ihminen tietää
todellisuudesta vain epäsuorasti päättelemällä.
- Elimellinen todellismi (Alfred North Whitehead)
- Viisaustieteellinen todellismi on käsitys, jonka
mukaan on olemassa havaitsijasta riippumaton todellisuus.
- Platonin todellismi, jonka mukaan yleiskäsitteet ovat
olemassa
- Puolitodellismi
väittää, että vaikka siveelliset käsitykset ovat heijastuksia meidän
ajatustunteistamme, niistä voidaan puhua todellisuuskäsittein.
- Esittävä todellismi väittää, että emme voi havaita
todellisuutta suoraan.
- Tiedeellinen todellismi väittää, että todellisuus on
sellainen kuin tiede sen kuvaa.
- Ulottumattomuutodellismin mukaan ihmiset ymmärtävät
käsityskykynsä rajallisuuden.
- Totuusarvoyhteystodellismi
Muita
aloja
- Masennustodellismi on käsitys, jonka mukaan
masentuneilla on todellisuudesta parempi käsitys kuin muilla.
- Kansatieteellinen todellismi on tapa kirjoittaa
omista kokemuksistaan ikään kuin ne olisivat ensi käden tietoja.
- Taktinen todellismi on eräs laji tietokonepelejä.
- Todellistinen kirjasinlaji
Siveellinen
todellismi ja vastatodellismi
(viisaustietelijäin käyttämät nimitykset: realismi ja antirealismi)
Eräästä lukion oppikirjasta löytyy jaottelu:
Realismi
Arvoja on
olemassa ja niihin viittavat väitteet ovat tosia tai epätosia.
Antirealismi
Todellisuuteen ei kuulu arvoja, joten moraaliväitteet eivät voi olla
totta.
Kolme
kirjoittajista on edennyt professoreiksi ja yksi FETOn
puheenjohtajaksi. Yksi kirjoittajista on peräti jumaluustieteen
professori. Viides kirjoittajista on pantu kouluttamaan
elämänkatsomustiedon opettajia.
Tämän kirjoittaja on kauan
sitten laittanut tähän kohtaan kirjaa kysymysmerkin, mutta kun
kirjoittaja ei siihen aikaan tiennyt, mitä väkeä kirjoittajat olivat,
hän ei ryhtynyt korjaamaan asiaa missään.
Lauseista löytyvät esimerkiksi seuraavat jaottelut:
- Olemassaolo - totuus/epätotuus
- Moraaliväitteet - muut väitteet
- Moraaliväitteet - todellisuus
- Arvot - totuus/epätotuus
- Arvot - moraaliväitteet
- arvot - todellisuus
Kaikkia mahdollisia merkityksiä ei ole syytä edes yrittää listata.
Olemassa
on kaikenlaisia muitakin lauseita kuin väitelauseita eli propositioita.
Kuten toisaalla tässä aineistossa on esitetty, arvoja, käskyjä,
kieltoja, velvoitteita jne. koskevia lauseita ei ole viisasta pitää
tosina tai epätosina. Olemassaololla ja totuudella on tekemistä
toistensa kanssa vain silloin, kun väitetään jotain olevan olemassa.
Siitä,
että esimerkiksi arvoja on olemassa, ei voida päätellä mitään sen
suhteen, ovatko arvoja sisältävät lauseet sisällöltään tosia tai
epätosia.
Tämän kirjoittaja ei ole kuullut muualla kirjan väitettä, että arvoja
ei ole olemassa.
Vaikka arvot eivät ole tosia tai epätosia, niin jokainen kadunmies
tietää, että ne kuuluvat todellisuuteen.
Tämän
kardinaalivirheen taustalla on varmaan virheellinen käsitys vanhoista
käsitteistä maailmankatsomus, maailmankuva ja elämänkatsomus.
Tehtäviä
- Pohtikaa, mitä tehdä, jos ylioppilaskirjoituksissa
kysytään opetushallituksen opetussuunnitelmaehdotuksen otsikkoa
"realismi".
- Pohtikaa, mitä tehdä, jos ylioppilaskirjoituksissa
kysytään moraalista realismia ja moraalista antirealismia.
- Olisiko jumaluustieteilijän syytä kysyä neuvoja
"yläkerran ukolta"?
Elämänhallinta:
ympäristön merkitys
Toiveet
ja todellisuus
Ihminen on aina vaikuttanut ympäristöönsä. Aina ihmisen vaikutus
ympäristöön ei ole ollut viisasta.
Ympäristöongelmat, saastuminen ja ympäristön laadun rappeutuminen ovat
tästä esimerkkejä.
Aiemmin ihmisellä oli mahdollisuus muokata ympäristöään arvojaan
vastaavaksi rakentaen taloja ja maata muokaten.
Miten on nykyisin? Kenen arvoja heijastavat saastunut luonto, taivasta
halkovat kerrostalot ja asvaltoidut pihat?
Nykyisin
ihmisellä ei aina ole mahdollista elää mielikuviaan vastaavassa hyvässä
ympäristössä. Kuinka luotaisiin ympäristöjä, jossa ihmisen olisi hyvä
elää?
Toimintaympäristö
ja tilakäyttäytyminen
Ympäristöön
kuuluvat aineellisen ympäristön lisäksi myös ihmisistä ja yhteisöistä
koostuva sosiaalinen ympäristö sekä kielestä, tavoista ja säännöistä
koostuva ympäristö.
Ihminen on vuorovaikutuksessa ympäristön
osien kanssa, vaikuttamalla toiminnallaan niihin ja samalla olemalla
niiden vaikutuksen alainen.
Tilakäyttäytymisessä ihminen
ontavoitteellisesti toimiva omine mielikuvineen,
elämänkokemuksineen ja biologisine ominaisuuksineen. Millä tavoin
ympäristön ominaisuudet vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen?
Ihmisen
toiminnan elämyksellistä puolta kuvaavat mm. ympäristön havaitseminen
sekä ympäristöön liittyvät arvot ja asenteet. Ympäristön ominaisuudet
vaikuttavat käyttäytymiseen.
Ympäristön
vaikutus ihmiseen
Aineellinen ympäristö
- määrää suoraan käyttäytymistä,
- tarjoaa mahdollisuuksia ja rajoituksia, joiden
pohjalta ihmiset tekevät valintansa toiminnassaan ja
- toimii näyttämönä ihmisen toiminnalle, estäen tai
edistäen tätä.
Suoraan
ympäristöstä ihmiseen vaikuttavat vain aineellisett tekijät kuten
ympäristömyrkyt, kylmyys, liikenneonnettomuudet tai melu.
Ihmisen
käyttäytyminen on ympäristösidonnaista
Ihmiset
ikään kuin siirtyvät käyttäytymiskehyksestä toiseen ja mukautuvat
kunkin käyttäytymiskehyksen pelisääntöihin; ihmiset ovat oppineet
käyttäytymään tietyissä käyttäytymisympäristöissä tietyllä tavalla.
Ympäristösuunnittelussa
tulisi tiedostaa, että aineellista ympäristöä muutettaessa vaikutetaan
aina myös ympäristön sosiaalisiin ja toiminnallisiin puoliin. Siksi
ympäristön parantamiseen pyrkivien toimenpiteiden tulee olla
sopusoinnussa ihmisten elämäntapojen kanssa.
Ympäristön luonne
käyttäytymistä estävänä tai edistävänä näyttämönä korostuu
elämänvaiheissa, joissa ihmisen mahdollisuus toimia on rajoitettu.
Lähiympäristön
merkitys
Lähiympäristön merkitys ihmisille eri ikäkausista on suuri, eteenkin
lapsuudessa ja vanhuudessa.
Lähiympäristön
merkitys on suuri myös niille ihmisille, jotka viettävät paljon aikaa
lähiympäristössään kuten liikuntarajoitteisille, pienten lasten
äideille tai työttömille.
Ympäristö
on voimavara
Ihmisen
kehityksen kannalta on tärkeää, että hänen toimintaympäristönsä on
sisällöllisesti rikas ja valintamahdollisuuksia tarjoava. Näin ihmisen
ympäristöstä ei muodostuisi vain näyttämö toiminnalle, vaan
voimavara, jota kukin voisi käyttää haluamallaan tavalla.
Ihmisten
välinen kanssakäyminen tapahtuu aina jossain tilassa. Tässä
vuorovaikutuksessa tilan ominaisuudet ja rakenne ovat tärkeitä.
Yksityisyyttä, henkilökohtaista tilaa, ja ahtautta tutkimalla
etsitään keinoja siihen, kuinka rakennetussa ympäristössä
saavutettaisiin tasapaino yhteyksien ja eristyneisyyden sekä
yksityisyyden ja yhtenäisyyden välille.
Yksityisyys
Ihminen
tarvitsee yksityisyyttä säädelläkseen omaa suhdettaan muihin ja
jäsentääkseen omia kokemuksiaan. Yksityisyyden voidaan ajatella olevan
itsensä avaamista ja sulkemista vuorovaikutukseen toisten kanssa, sekä
vapautta valita milloin haluaa olla yksin ja milloin toisten kanssa.
Silloin
kun toivottu ja saavutettu yksityisyys ovat yhtenevät, voidaan puhua
ihannetilasta. Mikäli yksityisyyttä on liikaa on kyseessä
eristäytyminen tai yksinäisyys, kun taas yksityisyyden puute on
ahtautta.
Luonnon
merkitys kaupunkilaiselle
Ihmisten
kasautuessa kaupunkeihin muodostuu luonnosta monille rauhoittava
mielipaikka. Luontoon mennään, kun halutaan olla yksin, selvittää
ajatuksia ja palautua arjen kiireistä.
Yksityisyyttä
toteuttavan paikan ohella luonnolla on todettu olevan myös elvyttävä
vaikutus fysiologisiin toimintoihin, tuntemuksiin ja
keskittymiskykyyn.
Henkilökohtainen
tila
Ihminen
pyrkii sosiaalisissa tilanteissa pitämään mukavalta tuntuvaa,
henkilökohtaisen tilan vaativaa, etäisyyttä toisiin ihmisiin.
Toisinaan
ihmisen luomat tilaratkaisut tai kalustejärjestelyt määrittävät
etäisyyden luonnollisista etäisyyksistä poikkeaviksi, mikä heikentää
etenkin omaehtoista sosiaalista käyttäytymistä.
Esimerkiksi
seinustoille riviin asetetut penkit estävät normaalin vuorovaikutuksen
syntymistä ja toimivat sosiaalisesti loitontavina.
Toisaalta
taas penkkien asettaminen vuorovaikutusta tukevaksi toimii
sosiaalisesti yhdistävästi. Aineellisten järjestelyjen tulisi tukea
ihmisten luontaista toimintaa, eikä estää sitä.
Ihminen
ympäristönsä muokkaajana
Ihmisen
alueellinen tila (reviiri) tarkoittaa omistamista tai tilan hallintaa.
Keskeisenä tekijänä on tilan ja tilanteen hallinta ja ympäristösuhteen
säätely.
Henkilökohtainen tila kulkee ihmisen mukana aina, kun
taas alueellinen tila on sidottu maantieteelliseen alueeseen.
Se voi liittyä ryhmään kuten perheeseen.
Alueellinen tila
näkyy sosiaalisen elämän helpottumisena. Tämä tarkoittaa
jokapäiväisessä elämässä arkipäiväisten toimintojen helpottumista, kun
esimerkiksi perheenjäsenillä on omat paikkansa ruokapöydässä.
Oma
jälki ympäristöön
Ihminen jättää oman jälkensä ympäristöön. Ihminen kokee tämän
ympäristön itselleen merkitykselliseksi.
Vaikutusvaltaisilla ihmisillä on taipumus jättää ympäristöön suuria
jälkiä, joista on haittaa myös tuleville sukupolville.
Ilkivalta
Ympäristöön
kohdistuu myös törkeää ilkivaltaa. Ilkivaltaa voidaan kuvata
asteikolla, jonka toisessa päässä on sosiaalisesti
hyväksyttyhävittäminen, toisessa päässä hävittäminen, jota
pidetään
rangaistavana tekona.
Ilkivallalla on moniayitä kosto-,
leikki- ja saalistusilkivallasta häijyilkivaltaan. Eniten ilkivaltaa
esiintyy sellaisilla alueilla jotka tulkitaan ”ei kenenkään” maaksi.
Suurella mittakaavalla ja koolla, sekä kylmillä ja teräksisillä
rakennusaineilla on todettu olevan ilkivaltaa kiihottava vaikutus.
Lapsille
ja nuorille yksitoikkoinen ympäristö puhtautta, siisteyttä ja
pelkistettyjä järjestelyjä korostavana ei tarjoa paljoakaan
toimintamahdollisuuksia. Kun nuori ei saa vaikuttaa ympäristöönsä, hän
purkaa herkästi energiaansa rikkomalla tai kohtelemalla ympäristöään
välinpitämättömästi.
Keinoja
ilkivallan vähentämiseen
Ensimmäinen on valvottavuuden lisääminen, mikä on toteutettavissa
asumisen ja muiden toimintojen yhteensovittamisella.
Toinen keino on asuinympäristöjen jäsentäminen puolijulkisiksi
ulkotiloiksi, jotta ihmiset kokisivat ne omikseen.
Kolmanneksi asuinalueista pitäisi tehdä omaleimaisia, jotta asukkaat
voisivat samaistua niihin.
Neljänneksi alueellinen rakenne on jäsennettävä niin, että
vierekkäisten asuinalueiden väliin jää riittävästi vapaata tilaa.
Toimintaympäristö
Emme
vain koe kaupunkia, vaan myös muutamme sitä. Tämä muuttunut kaupunki
puolestaan muuttaa kokemustamme siitä. Toiminta ympäristön ja
kokemuksen välillä on jatkuva, molemminpuolinen suhde.
Tavalliselle
menevälle ihmiselle ympäristön vaikutus toimintaan saattaa jäädä
pieneksi tai ainakin huomaamattomaksi. Ympäristön merkitys korostuu
tietyissä elämänvaiheissa ja -tilanteissa, kun ihmisen toimintapiiri on
rajoittunut lähiympäristöön.
Ympäristön merkitys toimintaan
vaikuttavana tekijänä huomataan yleensä vastasilloin kun
ympäristö synnyttää ei-toivottua käyttäytymistä.
Ympäristösuunnittelussa
tulisi ottaa huomioon se, että suunniteltaessa aineellista
ympäristöä suunnitellaan samalla myös sosiaalista ja toiminnallista
ympäristöä.
Toisaalta tulisi ottaa huomioon se, että
otettaessa
asukkaat mukaan aineellisen ympäristön suunnitteluun, pystytään luomaan
ympäristöjä, joihin asukkaat voivat samaistua ja joita he voivat kokea
omakseen.
Tehtäviä
- Mitä parannuksia toivoisit kouluympäristöösi?
- Mitä parannuksia toivoisit kotiympäristöösi?
- Millaisessa ympäristössä haluaisit viettää
loppuelämäsi?
- Mitä haluaisit muuttaa nykyisessä asuinympäristössäsi?
- Millaista ilkivaltaa sinun omassa ympäristössäsi
esiintyy?
- Miten tätä ilkivaltaa voitaisiin vähentää?
- Mitkä asiat omassa ympäristössäsi häiritsevät sinua
eniten?
- Miten voit vaikuttaa omaan ympäristöösi?
- Mitä hyviä ja huonoja puolia on a)
kaupunkiympäristössä b) maaseutuympäristössä?
- Miten voisit vähentää omaa "jalanjälkeäsi"
ympäristöön?
- Miten tarpeetonta liikennettä voitaisiin vähentää?
- Miten tarpeetonta kulutusta voitaisiin vähentää?
- Miten jätteitä voitaisiin käyttää hyödyksi nykyistä
tehokkaammin?
- Mistä maailmanlaajuisen ympäristöongelmat johtuvat?
- Miksi ympäristöongelmien syntyä ei ole estetty?
- Mikä on maailman suurin ympäristöongelma?
- Miten se voitaisiin ratkaista?
Pahuus
Tämä on lyhennelmä Vapaa Ajattelijassa 4 / 2004 julkaistusta kirja- ja
elokuva-arvostelusta. Arvostelun tekijänoikeudet ovat oppimateriaalin
toimittajalla Erkki Hartikaisella.
Suomenkielinen nimi:
Pahuus
Alkuperäinen nimi:
Ondskan
Ohjaaja: Mikael
Håfström
Pääosissa:
Andreas Wilson, Linda Zilliacus, Henrik Lundström, Marie
Richardson, Johan Rabeus, Kjell Bergqvist
Valmistusvuosi: 2003
Valmistusmaa: Ruotsi
Kesto:
113 min
Saatavana myös DVD:nä, jossa on Jan Guilloun laaja haastettelu,
poisleikatut pätkät ja erilaista muuta aineostoa.
Guillou, Jan
Pahuus / Jan Guillou ; suomentanut Veijo Kiuru. -
2.p.
Helsinki: Loisto: WSOY, 2003. - 338 s. ; 18 cm.
Alkuteos: Ondskan
ISBN 952-459-336-X (nid.) : 7,99 EUR
Mitä
pahuus tarkoittaa
Pahuus tarkoittaa eri ihmisille, eri puolueille ja esimerkiksi
uskovaisille ja ateisteille eri asioita. Tässä ei ryhdytä
määrittelemään pahuutta.
Jos käsitettä ”pahuus” halutaan käyttää, on
kohtuullista vaatia, ettei määritelmässä julisteta kaikkia pahoiksi,
pahuutta olemattomaksi tai meikäläisiä hyviksi ja teikäläisiä pahoiksi.
Asteikoista
Ei pidä sanoa, että Pekka on pieni, koska Pekka on pienempi kuin puu.
Ihmisiä on syytä verrata lähinnä ihmisiin keskimäärin. Tosin tämä
saattaa olla käytännössä vaikeaa.
Kaksi kolmasosaa ihmisistä katsoo
olevansa keskimääräistä älykkäämpiä, mikä on tilastotieteen mukaan
mahdotonta.
Amerikkalaisen
professoritietieteen mukaan voidaan
- yrittää poistaa pahuus
- olla välittämättä pahuudesta
- lisätä tuloeroja niin, että mahdollisen monella on
varaa
henkilökohtaiseen pahuusterapeuttiin, joka pystyy vakuuttamaan jopa
psykopaatille, että hän on hyvä.
Ensimmäisen vaihtoehdon amerikkalainen professoritiede torjuu
kommunistisena pohtimatta juuri ollenkaan, onko olemassa
ei-kommunistisia vaihtohehtoja vähentää pahuutta. (Amerikkalaisen
professoritieteen mukaan myös sosialidemokratia on kommunismia.)
Vapaan markkinatalouden mukaan kakkosvaihtoehto on luonnollinen tila,
mutta tietysti niillä, jotka ovat erityisesti ansioituneet niin, että
heillä on varallisuutta, on oikeus kolmanteen vaihtoehtoon.
Pahuuteen amerikkalainen professoritiede on perehtynyt nuoruudessaan
katsomalla villin lännen elokuvia, keski-iässä lukemalla metreittäin
aatehistoriaa ja vanhuudessaan käymällä kirkossa ja republikaanien
vaalitilaisuuksissa.
Omakohtaiset
kokemukset
Ruotsalainen menestyskirjailija Jan Guillou (s.1944) sen sijaan on
perehtynyt pahuuteen omakohtaisesti.
Jan Guillou ei ole uskovainen eikä
republikaani vaan ateisti ja peruskoulun kannattaja.
Guilloun isä kuoli
varhain, ja isäpuoli hakkasi häntä päivittäin.
Tukholmalaisessa toisen
maailmansodan jälkeisessä oppikoulussa Guillou itse oli väkivaltainen.
Synnynnäinen
rikollinen
Koulun rehtori päätteli omatekoisilla testeillä, että Guillou on
synnynnäinen rikollinen.
Rehtori soitti muihin Tukholman oppikouluihin,
ettei Guillouta saa ottaa oppilaaksi, koska hän on synnynnäinen
rikollinen.
Yläluokan
oppilaitokseen
Guilloun äiti myi perintöjään ja lähetti pojan aateliston ja rikkaiden
sisäoppilaitokseen Solhemiin, jotta poika saisi keskikoulun käytyä ja
pääsisi lukioon.
Solhem oli hirvittävä paikka (Guillou sai
oppilaitoksen iltapäivälehtien avulla myöhemmin lakkautettua).
Toverikuri
Solhemissä opettajat eivät puuttuneet järjestyksenpitoon vaan se oli
jätetty oppilaskunnan hoidettavaksi.
Tästä syntyi hirvittävä väkivallan
ja simputuksen kierre.
Väkivaltaan
vastaaminen
Guillou oli päättänyt, ettei hän täällä vastaa väkivaltaan
väkivallalla.
Kivunsietokykyä
voidaan kehittää
Hän oli oppinut vihan avulla poistamaan kivun isäpuolen
hakatessa häntä.
Guillouta hakattiin armottomasti, ja kun se ei
tehonnut, hänen ainoaa ystäväänsä alettiin hakata ja kiusata niin, että
ystävä lähti oppilaitoksesta.
Aatelisto
johti väkivaltakoneistoa
Muutamassa vuodessa Guillou kasvoi Lawrence Kohlbergin moraalisen
kehityksen asteikolla korkeimmalle eli kuudennelle asteelle.
Hän alkoi
toimia johdonmukaisesti hyvin yleisten inhimillisten periaatteiden
mukaan ja onnistui panemaan oppilaitoksessa asioita järjestykseen
lakimiehen avulla ja myöhemmin laitoksesta päästyään saamaan aikaan sen
lakkauttamisen.
Ainoa
oppilas, josta tuli kansainvälinen vaikuttaja
Haastattelussa Guillou sanoo virnistäen, että hän on Solhemin sen
aikaisista oppilaista ainoa, josta tuli merkittävä ruotsalainen ja
kansainvälinen vaikuttaja. (Suomessa Guillouta on
kristillisoikeistolaisissa kustannusyhtiöissä syrjitty.)
Vankilassa
Guillou on istunut vankilassa, mutta ei rikoksista. Hän paljasti
Ruotsin salaisen palvelun olemassaolon ja tuomittiin vankilaan
vakoilusta syytettynä.
Vankilassa hän keksi Carl Hamilton - kirjasarjan (11 kirjaa).
Suosittu
rikoskirjailija
Guillou on Ruotsissa myös erittäin suosittu rikoskirjailija. Viime
vuosina hän on kirjoittanut kolmiosaisen kirjasarjan keskiajasta.
Kirjasarjan keskeinen aihe on pahuus.
Inhimillinen
pahuus
Toisin kuin amerikkalainen professoritiede Guillou on ymmärtänyt, mitä
inhimillinen pahuus on.
On ilmeistä, että Guillou on pahuuden suhteen
oikeassa ja amerikkalainen professoritiede väärässä.
Pahuus on ihmisten
perintötekijöissä, pahuus on inhimillisissä hallintojärjestelmissä,
ihmisyhteisöissä ja uskonnoissa.
Mitä
pahuudelle voidaan tehdä
Pahuutta ei voida poistaa, mutta sitä
voidaan vähentää ja estää hyvinvointiyhteiskunnan avulla.
Pahuutta
vastaan voidaan taistella.
Guilloun parikymmentä vuotta sitten ilmestyneestä kirjasta Pahuus on
tullut nuorisoromaani.
Ruotsalaiset äidinkielenopettajat ovat
ihastuneita kirjaan: sen avulla saadaan myös pojat lukemaan.
Pojat
samaistuvat kirjan päähenkilöön, mikä ei liene pahasta, vaikka kaikista
pahoista pojista ei hyviä tulekaan.
Tunnistatko
sosiopaatin
Eräs psykiatri on tehnyt 20 kysymyksen tarkistuslistan, jonka avulla
voi tunnistaa mahdollisen sosiopaatin. Jos vastaus kysymykseen on
"kyllä", siitä saa 3 pistettä ja jos se on "ei", tulos on nolla
pistettä. Suurin arvo on siis 60 pistettä. Yli 30 pistettä kuvastaa
selvää sosiopaattia.
Kuten tiedetään, tällaiset testit eivät ole täysin luotettavia, mutta
testin avulla saa käsityksen sosiopaatin luonteenpiirteistä. Ehkä testi
auttaa sinuakin tarkastelemaan muita ihmisiä uusin silmin.
Onko henkilöllä
- charmikkuutta
- rajaton luottamus omiin kykyihinsä
- tarvetta ja kykyä johtaa (manipuloida) muita ihmisiä
- innostumista erilaisista herätteistä
(impulsiivisuutta)
- jatkuva uusien kokemusten tarve
- taipumus loukkaantua esitettäessä vaatimuksia
(hänelle)
- kostonhalua
- vastuun puutetta
- taipumus elää muiden kustannuksella
- epäluotettava
- puutteellinen syyllisyyden tunne
- köyhä tunne-elämä
- huono itsekuri
- lyhytjännitteisyyttä
- useita lyhytkestoisia ihmissuhteita
- useita seksikumppaneita
- käytöshäiriöitä lapsuudesta alkaen
- taipumusta jatkuvaan (patologiseen) valehteluun
- rikollisuutta nuoruudessa
- taipumus suunnata energiaansa rikolliseen toimintaan
Tila on periytyvä, ja siihen ei tunneta tehokasta hoitoa.
Ravitsemushoidon vaikutuksesta ei ole vielä julkaistu yhtään
tutkimusta, joten emme tiedä varmuudella, voisiko siihen vaikuttaa
lisäravinteiden avulla.
Tehtäviä
- Mitä sosiopaatin
piirteitä tunnistat itsestäsi?
- Onko luokallasi
oppilaita, joilla on monia sosiopaatin piirteitä?
- Onko opettajillasi
monia sosiopaatin piirteitä? Entä rehtorilla?
- Miten
sosiopaattiin pitäisi suhtautua?
- Vertaa
sosiopaattia autoritaariseen ihmistyyppiin. Mitä eroja ja
yhtäläisyyksiä havaitset?
Ohjaako ihmistä
perinnöllisyys vai kasvatus
Kysymyksiä
- Syntyykö ihminen
ilman perinnöllisiä taipumuksia vai onko hänellä runsaasti
perinnöllisiä taipumuksia?
- Jos ihmisellä on
perinnöllisiä taipumuksia, voiko kasvatus muuttaa niitä, ja jos voi,
missä määrin?
- Vapauttavatko
perintötekijät ihmisen tekojensa vastuusta?
- Mitä seurauksia on
siitä, jos lapsi kasvaa ilman ohjausta (eli vapaasti)?
On sanottu, että näistä kysymyksistä on paljon uskomuksia ja vähän
tietoa.
Perintötekijöiden ja niiden määrän tarkastelu ei auta vastaamaan näihin
kysymyksiin.
Kemian ilmiöistä ei voida ihmisen nykytietämyksellä
päätellä ihmisen henkisiä ominaisuuksia ja niiden kehitystä.
Nämä
ominaisuudet eivät sellaisenaan periydy, koska tapa, millä ne
ilmenevät, riippuu kasvatuksesta ja muista ympäristötekijöistä.
Omalta osaltaan perinnöllisyys määrää henkisiä ja yhteisöllisiä
ominaisuuksia.
Perinnöllinen
vaihtelu
Perinnöllinen vaihtelu on luonnonvalinnan
toteutumisehto.
Perinnöllisyyden merkitystä on arvioitava tutkimalla,
missä määrin yksilöiden välinen vaihtelu väestössä ja yhteisössä
riippuu eritellysti ympäristö- ja perintötekijöistä.
Identtiset
kaksoset
Periytyvyys on vaihtelusta se osa, joka riippuu perintötekijöistä.
Samanmunaisilla (eli identtisillä) erilleen adoptoiduilla kaksosilla
perinnöllisyyden osuus on suurimmillaan. Vastaavasti vanhempien kanssa
yhteisen ympäristövaikutuksen osuus on silloin pienimmillnä.
Vaikutusmallit
Nykyisin tarkastellaan vaikutusmalleja, joissa havaitun
kokonaisvaihtelun osatekijöinä ovat erilaiset ympäristö- ja
perintötekijät, erilaiset sukulaisuussuhteet ja eri tutkimusten
tulokset.
Ympäristötekijöitä ovat erikseen yhteiset tekijät, kuten
vertailtujen yhteinen koti sekä vastaava kasvatus ja tulotaso, ja
jakamattomat tekijät, kuten adoptiokoti ja -vanhemmat sekä
onnettomuudet ja toveruussuhteet
T. J. Bouchard ja M. McGue (Journal of Neurobiology 54: 4-45, 2003,
nimiä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ovat koonneet yhteen
suuren määrän käyttäytymisen perinnöllisyyttä koskevia
tutkimustuloksia. He tarkastelevat viittä henkisten ominaisuuksien
ryhmää:
- älykkyystesteillä arvioidut tiedolliset kyvyt,
- testeillä arvioidut luonteenpiirteet,
- yhteisölliset asenteet,
- kiinnostuksen kohteet ja
- henkisen toiminnan häiriöt.
Perintötekijöillä
on huomattava vaikutus
Tutkimuksen mukaan perinnöllisyydellä on huomattava vaikutus kaikkien
mainittujen henkisten ominaisuuksien vaihteluun. Vanhempien ja kodin
osuus ympäristövaikutuksista on huomattava vain lapsilla eikä nuorilla
ja aikuisilla.
Yleisälykkyys
Testattavan yleisälykkyyden periytyvyydestä on julkaistu jo ainakin
useita satoja tutkimuksia, joten iän vaikutus saadaan niistä
luotettavasti esille.
Useat tutkimukset osoittavat, että alle 5
-vuotiaalla vanhempien kanssa jaettu ympäristövaikutus
(kotiympäristö) voi selittää koko vaihtelusta 60 prosenttia.
Vaikutus
vähenee kuitenkin iän mukana ja on enää 0-5 prosentin luokkaa yli
12-vuotiailla.
Samalla perinnöllisyyden osuus vaihtelusta nousee 20
prosentista 70-80 prosenttiin, jolle tasolle se jää.
Jakamattoman
ympäristön osuudeksi jää 20-30 prosenttia
Henkilökohtaiset
luonteenpiirteet
Eri persoonallisuustekijöiden (esimerkiksi ulospäin suuntautuneisuus,
ahdistuneisuus, omantunnontarkkuus) periytyvyys on 40-55 prosenttia.
Yhteisölliset
asenteet
Yhteisöllisissä asenteissa (esimerkiksi asenteiden jyrkkyys eli
radikalismi ja kovuus eli autoritaarisuus) perinnöllisyyden osuus
vaihtelusta on 55-70 prosenttia.
Kiinnostuksen
kohteet
Kiinnostuksen kohteissa
(esimerkiksi yrittäminen, sosiaalityö, ihmiset - esineet, asiat -
ajatukset) perinnällisyyden oauus vaihtelusta on 25-50 prosenttia.
Alttius
mielialahäiriöihin
Alttius henkisten toimintojen häiriöille periytyy voimakkaasti.
Vakavien mielialahäiriöiden (esimerkiksi skitsofrenian,
tarkkaavaisuushäiriön, autismin ja Touretten syndrooman, näitä
käsitteitä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) alttiuden
periytyvyys on jopa 80 prosenttia, alkoholismin 50-60 prosenttia ja
kannabisriippuvuuden sekä lievempien mielialahäiriöiden 40 prosenttia.
Mistä
yksilön ominaisuudet riippuvat
Eräs vastaus alun kysymyksiin on, että ihmisen ominaisuudet riippuvat
sekä perintötekijöistä että ympäristöstä. Esimerkiksi kasvatus ja
elinolosuhteet vaikuttavat ihmisen ominaisuuksiin.
Yksilöllä voi syntyessään olla huonot elinolosuhteet, mutta
lopputuloksiin voidaan vaikuttaa kasvatuksella ja muilla
ympäristötekijöillä.
Ikätoverien arvostuksella ja sosiaalisilla
vaatimuksilla saattaa olla suuri ympäristövaikutus ihmisen
ominaisuuksiin ja niiden ilmenemiseen aikuisiääss.
Teot
eivät periydy, taipumukset periytyvät
Teot eivät periydy, taipumukset ja alttiudet periytyvät.
Tekoihin
voidaan vaikuttaa tiedoilla, palkkioilla ja rangaistuksilla.
Tarkkaavaisuushäiriö
On mm.
todettu, että puolella rikoksen tehneistä vangeista on
tarkkaavaisuushäiriö.
Monet ovat sitä mieltä, että
tarkkaavaisuushäiriön vahva perinnöllisyys ei kuitenkaan vapauta
rikollista ainakaan kokonaan tekojensa vastuusta
Yleisen käsityksen
mukaan häntä on rangaistu teosta eikä tarkkaavaisuushäiriöstä, joka
on voinut osaltaan ajaa hänet rikoksiin.
Eduskunnan
ihmiskäsityksen pitäisi olla tosi
Jotta lait, säännöt ja toimenpiteet olisivat tavoitteitaan vastaavia,
laatijoiden ja toimeenpanijoiden ihmiskäsityksen pitäisi olla
mahdollisimman tosi. Tällöin osataan parhaiten ennakoida, miten
epätoivottuja tekoja ja käyttäytymistä pitäisi ehkäistä ja
epätoivottuja poikkeavuuksia kuntouttaa.
Tehtäviä
- Miten toveripiirin
mielipiteet ovat vaikuttaneet sinuun?
- Miten sinun
mielipiteesi ovat vaikuttaneet tovereihisi?
- Ovatko vanhempiesi
mielipiteet vaikuttaneet sinuun?
- Mitä
yhtäläisyyksiä ja eroja tunnistat vanhempiesi ja itsesi
luonteenpiirteiden välillä?
- Miten opettajien
mielipiteet ovat vaikuttaneet sinuun?
- Miten sinun
mielipiteesi ovat vaikuttaneet opettajiisi?
- Ottakaa selvää siitä,
mitä tarkoittaa autoritaarisuus. Miten sitä mitataan?
Lisätietoa:
Aivojen välittäjäaineet
Miksi
ihminen ajattelee hitaasti
Sähköinen johtuminen on varsin hidasta, ja nopeat heijasteet
(refleksit) eivät voisi toimia pelkästään siihen perustuen.
Hermosolujen välinen tiedon siirto on usein kemiallista.
Informaatio
kulkee hermosolusta toiseen (tai rauhas- / lihassoluun)
hermosolujen
välisen raon ylittävien välittäjäaineiden avulla. Välittäjäaineet ovat
solun ulkoisia viestejä, ja ne vastaavat muiden järjestelmien hormoneja.
Välittäjäaineen
toiminta
Hermosolun rakenteesta johtuen välittäjäaineen vaikutus ei leviä
merkittävästi hermosolun ulkopuolelle. Välittäjä vapautuu hermosolujen
välisen liitoksen kalvolta, kulkee hermosolujen välisen raon yli ja
sitoutuu erikoistuneeseen vastaanottajaan.
Ns. sähköisissä
hermosoluissa virta kulkee suoraan solusta toiseen liitosten kautta.
Millaisia
välittäjäaineet ovat
Välittäjien kemiallinen rakenne on kirjava, se ulottuu yksinkertaisista
aineista (esimerkiksi katekoliamiinit), mutkikkaisiin (esimerkiksi
aminohappoihin kuten GABA ja aminohappoketjuihin kuten takykiniinit tai
opioidit).
Jotta aine luokiteltaisiin välittäjäaineeksi sen tulee täyttää
seuraavat ehdot:
- Ainetta tuotetaan
ja varastoidaan hermosolussa.
- Sopiva heräte
vapauttaa sitä hermosolujen välisestä liitoksesta.
- Aineen suora
lisäys hermosolun kalvolle aiheuttaa saman vaikutuksen kuin hermosolun
heräte.
- Käsittely, joka
kohdistuu joko suoraan aineen vaikutuksiin tai hermosolun ärsytyksen
vaikutuksiin, aiheuttaa vastaavat seuraukset.
Välitys
on yksisuuntaista
Välitys on yksisuuntaista: välittäjäaine vapautuu hermosolujen
välisestä liitoksesta ja vaikuttaa vastaanottajaan.
Ihmiselle
elintärkeistä alkuaineista näissä tapahtumissa ovat mukana mm.
- natrium
ja kloori (ruokasuola),
- kalium (välttämätön, mutta suurina määrinä
tappava, käytetty Texasissa teloituksiin)
- kalsium (jota on kalkissa ja
luustossa) ja
- magnesium (hyvin kevyt mutta paloherkkä metalli),
joiden
varatut hiukkaset (ionit, anioni on negatiivisesti varautunut ioni,
kationi on positiivisesti varautunut ioni) johtavat nesteessä sähköä.
Muisti
ja oppiminen
Muistin ja oppimisen keskeisiin mekanismeihin kuuluva pitkäkestoinen
tilan muutos perustuu tiettyjen aivojen hermosolujen korkeajaksoisiin
herätteisiin.
Se johtaa hermosolujen välisten liitosten
tiedonvälityksen tehostumiseen, joka kestää päivistä viikkoihin.
Solun
toiminta ja rakenne voivat tällöin muuttua.
Biologiset
muuntajat
Hermosolujen välisiä liitoksia on kutsuttu biologisiksi muuntajiksi.
Ne
muuntavat hermosolujen sähköisen energian niiden kemialliseksi
energiaksi.
Tämä käsittää välittäjäaineen tuoton, varastoinnin,
vapautumisen hermosolujen väliseen rakoon ja sitoutumisen
vastaanottajiin.
Vaikutuksen lyhytkestoisuus varmistetaan poistamalla
välittäjäaine nopeasti hermosolujen välisten liitosten raosta
hajottamalla, muuntamalla tai takaisinotolla.
Kaikkia näitä
vaiheita
voidaan käsitellä lääkkeillä.
Sama
hermosolu voi tuttaa useita välittäjäaineita
Välittäjäaineiden kemiallinen rakenne on vaihteleva.
Toiset niistä
osallistuvat vain hermosolujen välisten liitosten väliseen toimintaan.
Moni on myös hormoni. Käsityksestä että kukin hermosolu tuottaa vain
yhtä välittäjäainetta on jouduttu luopumaan.
Useimmat elleivät kaikki
hermosolut näyttävät tuottavan ainakin kahta välittäjäainetta.
Välittäjä-aineiden
pitoisuudet riippuvat niiden takaisinotosta
Välittäjäaineiden vaikutuksen keston tärkeimpiä määrääjiä on niiden
takaisinotto.
Tähän mekanismiin osallistuu suurikokoisia
välittäjävalkuaisaineita, joita on tähän mennessä tunnistettu ainakin
kaksi perhettä.
Toinen perustuu samanaikaiseen siirtoon natrium- ja
kloridi-ionien kanssa, toinen natrium- ja kaliumionien vaihtoon.
Katekoliamiinien, GABAn, serotoniinin ja glysiinin takaisinotto
perustuu edelliseen.
Glutamaatin takaisinotto perustuu jälkimmäiseen.
Masennuslääkkeet
perustuvat mm. serotoniinin takaisinoton estoon
Takaisinoton muuntelu on tärkeä lääkkeiden vaikutuskohde. Mm. nykyään
yleisimmin käytetyt masennuslääkkeet perustuvat serotoniinin
takaisinoton estoon.
Lähes kaikille välittäjäaineille on löydetty useita vastaanottajia,
joiden rakenne, esiintyminen ja viestintämekanismit eroavat toisistaan.
Tämä moninkertaistaa välittäjäaineiden mahdollisten soluvaikutusten
määrän. Se myös antaa suuremman mahdollisuuden vaikutusten
valikoituvuuteen.
Vastaanottajia on lisäksi löydetty paitsi vastaanottajasoluista myös
lähettäjäsoluista. Nämä näyttävät osallistuvan palautesäätelyyn
(negatiiviseen takaisinkytkentään, kybernetiikan
käsite), joka estää välittäjän vapautumista. Vastaanottajat ovat
jaoteltavissa toimintamekanisminsa mukaan.
Asetyylikoliini
Asetyylikoliini on pitkään tunnettu ja ehkä eniten tutkittu hermoston
välittäjäaine.
Se muodostuu koliinista ja asetaatista.
Vastaanottajat
on totutusti jaettu kahteen päätyyppiin, nikotiini- ja
muskariinivastaanottajiin.
Sekä muskariini- että
nikotiinivastaanottajia esiintyy runsaasti aivoissa.
Noradrenaliini
ja adrenaliini
Aivoissa on sekä noradrenaliini- että adrenaliinihermosoluja.
Adrenaliini on myös lisämunuaisen ytimen erittämä hormoni.
Noradrenaliini syntyy dopamiinin avulla tyrosiinista, ja adrenaliini on
noradrenaliinin johdannainen.
Noradrenaliini poistetaan hermosolujen
raosta kolmella mekanismilla: vastaanotolla, takaisinotolla ja
muuntamalla.
Takaisinotto on näistä tärkein. Adrenaliini ja
noradrenaliini muunnetaan kahdella entsyymillä, monoamiinioksidaasilla
(MAO) ja katekoliometyylitransferaasilla (COMT).
MAO - estäjiä
käytetään masennuslääkkeinä.
Vastaanottajiin vaikuttavia aineita
käytetään lääkkeinä.
Dopamiini
Dopamiini on välittäjäaine aivoissa ja myös muualla.
Se muodostuu
tyrosiinista samaan tapaan kuin noradrenaliini ja adrenaliini.
Sitä
hajottavat myös samat entsyymit, MAO ja COMT.
Dopamiinilla on erityinen
natrium- ja kloridi-ioneista riippuvainen takaisinotto hermosolujen
raosta lähettäviin hermosoluihin.
Dopamiinilla on runsaasti vastaanottajia, joista voidaan erottaa
alatyyppejä.
Ei siis ole kumma, että dopamiinin puute ilmenee Parkinsonin tautina
ja sen ylimäärä esimerkiksi positiivisena
skitsofreniana (eli positiivisena jakomielitautina,
positiiviselle
skitsofrenialle ovat ominaisia levottomuus, vainoharhaisuus ja
harha-aistimukset) tai
taipumuksena uskonnollisuuteen.
Serotoniini
Serotoniinia (5-hydroksitryptamiinia, 5-HT) esiintyy kohtalaisia määriä
aivoissa ja runsaasti ruuansulatuskanavassa ja verihiutaleissa.
Se
muodostuu tryptofaanista.
Erityksen jälkeen se poistetaan nopeasti
hermosolujen välisestä raosta tehokkaalla takaisinotolla ja muuntamalla
5-hydroksi-indolietikkahapoksi (5-HIAA).
Reaktion katalysaattorina
(katalysaattori on aine joka edistää kemiallista reaktiota
osallistumatta siihen) toimii MAO.
Serotoniini vaikuttaa hermosolujen toimintaan joko lähettäjänä tai
vastaanottajana. Tähän mennessä on tunnistettu ainakin seitsemän
serotoniinin vastaanottajaa, joista suurin osa on kytketty erääseen
valkuaisaineeseen (G-proteiiniin). Vastaanottajat jakautuvat vielä
alaluokkiin, joten ei ole ihme, että serotoniinin määrällä aivoissa on
hyvin monenlaisia vaikutuksia.
Serotoniini vaikuttaa esimerkiksi uni-valverytmin,
kivuntunnon, ajatustuntueiden
(emootioiden), mielialan
ja umpirauhasten
toimintojen säätelyyn.
Alentunutta aivojen
serotoniinitoimintaa pidetään yhtenä masennuksen
keskeisistä syistä.
Serotoniinin takaisinoton estäjät ovat tehokkaita
masennuslääkkeitä. Uudet tehokkaat (ja kalliit) migreenilääkkeet
vaikuttavat serotoniinin vastaanottajiin.
Kipukynnystä nostetaan
vanhalla masennuslääkkeellä (amitriptyliini, joka vaikuttaa sekä
serotoniinin että dopamiinin määrään).
Täsmälääkkeet
Täsmälääkkeiden kehitys äkkipikaiseen väkivaltaisuuteen on myös
pitkällä.
Ensi sijassa käyttöön ovat tulossa serotoniinin
vastaanottajiin liittyvät valmisteet, jotka ovat eläinkokeissa
osoittautuneet tehokkaiksi ja joita on alustavasti kokeiltu myös
ihmisillä.
Tällä hetkellä parhaat käytössä olevat lääkkeet
äkkipikaiseen väkivaltaisuuteen ovat masennuslääkkeinä käytettyjä
serotoniinin takaisinoton estäjiä.
Monityydyttämättömät
kalahapot
Myös tietyt ravintotekijät (monityydyttämättömät kalahapot, erityisesti
muunneltu muoto E-EPA, EPA = eikosapentaeenihappo, joka on
melko kallista, mutta jota voi ostaa luontaistuotekaupoista), joita on
hermosolujen kalvoissa ja veressä, voivat auttaa väkivaltaisuuden
hoidossa ja ennaltaehkäisyssä.
Ne vaikuttavat serotoniinin
vapautumiseen aivojen hermosolujen pinnalta, jossa niitä yleensä on
samassa suhteessa kuin veressäkin.
Tätä selvitetään tapaväkivaltaisiin
miehiin suuntautuvalla hoidollisilla kaksoissokkotutkimiksella
Yhdysvalloissa.
Tasapaino
Kun serotoniinin takaisinoton estäjät saattavat vaikuttaa
dopamiinitasapainoon, monityydyttämättömät kalahapot (erityisesti
muunnettu muoto E-EPA, EPA = eikosapentaeenihappo) muuttavat
serotoniinin ja dopamiinin määriä tasapainoisemmin.
Kokeita E-EPAN:n
vaikutuksistaaivojen välittäjäaineiden toimintahäiriöihin
tehdään eri puolilla maailmaa.
Alkoholistien
hoito
Serotoniinin takaisinoton estäjillä on merkitystä myös alkoholistien
hoidossa. Viime aikoina on arvosteltu serotoniinin takaisinoton
estäjien käyttöä vanhusten hoidossa. On sanottu, että monet vanhukset
ovat pikemmin yksinäisiä kuin masentuneita.
Histamiini
Histamiini muodostuu ns. dekarboksylaatiolla histidiinista. Aivoissa
histamiinivaikutteisten hermosolujen runko-osat sijaitsevat
hypotalamuksessa, josta hermosolujen haarakkeet leviävät eri puolille
aivoja.
Histamiinille tunnetaan kolme vastaanottajaa, jotka kaikki on kytketty
valkuaisaineisiin (G-proteiineihin).
Ensimmäistä vastaanottajatyyppiä esiintyy runsaasti aivokuorella,
tyvitumakkeissa ja hippokampuksessa. Ne liittyvät mm. vireystilan
säätelyyn.
Allergia
ja matkapahoinvointi
Allergiassa käytetyt perinteiset antihistamiinit ovat
ensimmäisen vastaanottajatyypin salpaajia, ja niille on ominaista
väsyttävä vaikutus. Niitä on käytetty myös matkapahoinvoinnin hoitoon.
Mahahaava
Toisen tyypin vastaanottajien salpaajat ovat tärkeimpiä maha- ja
pohjukkaissuolihaavalääkkeitä, koska ne vähentävät tehokkaasti
mahahapon muodostumista ja eritystä. Näitä vastaanottajia esiintyy
aivoissa mm. tyvitumakkeissa.
Kolmannen vastaanottajan toiminta säätelee histamiinin muodostumista ja
eritystä.
Glutamaatti
Glutamaatti on keskushermoston merkittävin ärsyttävä (eksitoiva)
välittäjäaine (vastaa 75 %:sta aivojen ärsyttävästä välityksestä).
Glutamaatti muodostuu ketoglutaraatista. Sille on todettu toimivaa
takaisinottoa sekä lähettäviin hermosoluihin että
hermotukikudossoluihin.
Glutamaattivastaanottajia on kahta tyyppiä:
ionikanavavastaanottajat ja valkuaisainekytkentäiset
(G-proteiinikytkentäiset). Nämä jakautuvat lukuisiin alatyyppeihin.
Ionikanavavastaanottajat jaetaan N-metyyli-D-aspartaatti- (NMDA),
amino-hydroksimetyyli-isoksatsoli-propionihappo ja
kainaattivastaanottajiin niitä aktivoivien glutamaattiyhdisteiden
mukaan.
Kukin vastaanottaja koostuu viidestä alayksiköstä. Järjestelmän
monimutkaisuutta lisää vielä alayksiköissä todettu moninaisuus, joka
perustuu useisiin perintötekijöihin.
Tavallisimmin
N-metyyli-D-aspartaatti (NMDA) - vastaanottajat ovat kationikanavia
(ionit ovat kationeja tai anioneja, anioni on negatiivisesti varautunut
ioni, kationi on positiivisesti varautunut ioni), jotka läpäisevät
natrium, kalium ja kalsium -ioneja.
Aktivoituminen edellyttää glysiinin
sitoutumisen (eri paikkaan kuin glutamaatti).
Magnesium puolestaan tukkii kanavan. N-metyyli-D-aspartaatti (NMDA) -
vastaanottajien salpaus johtaa usein vaikeisiin sivuvaikutuksiin.
Esimerkiksi nukutuksessa käytetty ketamiini saattaa aiheuttaa jopa
aistiharhoja.
Alkoholi
ja muistihäiriöt
Alkoholi estää erityisesti N-metyyli-D-aspartaatti (NMDA)
- vastaanottajien toimintaa. Hippokampuksen N-metyyli-D-aspartaatti
(NMDA) -vastaanottajien salpaus häiritsee muistille keskeisen
pitkäaikaisen muutoksen muodostumista.
Nämä vastaanottajat näyttävät
olevan keskeisiä muistin mekanismissa.
Amino-hydroksimetyyli-isoksatsoli-propionihappo- ja
kainaattivastaanottajat ovat pääasiassa kationien kanavia (natriumioni
sisään ja kaliumioni ulos). Niiden toimintaa tunnetaan vielä
puutteellisesti.
Liikkeiden
säätely ja oppiminen
Ns. metabotrooppisia vastaanottajia on tunnistettu ainakin 11 tyyppiä.
Niitä esiintyy sekä lähettävinä että vastaanottajina kaikkialla
keskushermostossa. Niillä on tärkeä tehtävä hermosolujen
muotoutumisessa, erityisesti hippokampuksessa ja pikkuaivoissa. Niiden
arvellaan osallistuvan liikkeiden säätelyyn ja oppimisen mekanismeihin.
Negatiivinen
ja tiedollinen skitsofrenia
Glutamiina pidetään nykyään tärkeimpänä välittäjäaineena
negatiivisessa ja tiedollisessa (kognitiivisessa) skitsofreniassa
(jakomielitaudissa, Science 1 / 2004).
Negatiivisen ja tiedollisen
skitsofrenian tyypillisiä piirteitä ovat piittaamattomuus ympäristöstä
(autismi), emotionaalinen syrjään vetäytyminen (ambivalenssi), tylsä
naaman ilme, asiasta toiseen hyppiminen, aloitekyvyn puute, sekava
puhe, vaikeus kertoa tapahtumista ja liikkeiden hitaus.
Kyseessä on
glutamiinin vajaus, ja sen parantamiseen etsitään uusia
lääkkeitä.
Myös kalaöljyjen rasvahappojen (erityisesti E-EPA,
ethyl-eicosapentaenoate) merkitystä tutkitaan.
GABA
Gamma-aminovoihappo (gamma-aminobutyric acid, GABA) on keskushermoston
tärkein estävä välittäjäaine. Keskushermoston hermopäätteistä n. 20 %
on GABA -vaikutteisia. GABA muodostuu glutamaatin dekarboksylaatiolla.
Sen vaikutus hermosolun päätteessä loppuu natriumioneista riippuvaisten
kuljetusjärjestelmien välittämään takaisinottoon lähettäviin
hermosoluihin ja hermotukikudossoluihin.
Epilepsian
hoito
GABA hajoaa solun sisällä (mitokondrioissa) GABA -
ketoglutaraattitransaminaasin (GABA-T) katalysoimana meripihkahapon
aldehydiksi. Kyseisen entsyymin estoa (mm. vigabatriinilla) käytetään
epilepsian hoidossa aivojen GABA- pitoisuuden nostamiseksi.
GABA- vastaanottajat muistuttavat rakenteeltaan
glutamaattivastaanottajia. Ne voidaan luokitella kolmeen päätyyppiin:
GABAA- ja GABAC (ionotrooppiset) ja GABAB- (metabotrooppiset)
vastaanottajat. GABAA ja GABAC- vastaanottajat ovat viidestä
alayksiköstä koostuvia anionikanavia, joiden aktivoituminen lisää
kloridi-ionin läpäisevyyttä.
Lihasjännityksen
laukaiseminen
Bentsodiatsepiinit (tunnetuin niistä on diatsepamiini eli diapam, jota
käytetään lihasjännityksen laukaisemiseen, mutta jota käytetään myös
väärin huumeena) tehostavat GABA:n vaikutuksia sitoutumalla
GABAA-reseptorin alfa-alayksikköön.
Barbituraateilla ja alkoholilla on ilmeisesti samanlaisia vaikutuksia.
GABAC- vastaanottajia esiintyy vain silmän verkkokalvolla.
GABAB- vastaanottajat ovat G-proteiineihin kytkettyjä, ja niiden
toiminta lisää varsinkin kalsium- ja kaliumionien läpäisevyyttä
hitaammalla, välillisellä mekanismilla.
Aminohappoketjuvälittäjäaineet
Nykyään tunnetaan runsaasti aminohappoketjuja, joilla on
hermostovaikutuksia.
Vain osalle niistä on kuitenkin osoitettu selkeä
välittäjätehtävä. Varsinkin amiini- ja aminohappovälittäjien kanssa
samoissa hermosoluissa tuotetaan myös aminohappoketjuja. Esimerkkinä
aminohappoketjuvälittäjistä ovat opioidiaminaohappoketjuvälittäjät.
Opioidiaminohappoketjuja muodostuu kolmesta esiasteesta:
pro-opiomelanokortiini (POMC), josta on peräisin beetaendorfiini;
proenkefaliini, josta pilkkoutuvat enkefaliinit; ja prodynorfiini,
josta ovat peräisin dynorfiini ja neoendorfiinit.
Liikunta
ja mielihyvä
Neljännen tärkeän
opioidiaminohappoketju, endomorfiinien, muodostumista ei vielä tunneta.
Endorfiinit ovat oopiumin sukuisia aineita, jotka aiheuttavat
mielihyvää esimerkiksi runsaan liikunnan yhteydessä sekä nostavat
kipukynnystä.
Opioidien
aiheuttama riippuvuus
Opioidiaiminohappoketjuille on tunnistettu kolme valkuaisaineisiin
(G-proteiineihin) kytkettyä vastaanottajaa. Ne kaikki estävät
adenyylisyklaasia. Myyvastaanottajan toiminta lisää kaliumionien
johtavuutta.
Se välittää beetaendorfiinin kipua lievittävät ja
mielihyväää aiheuttavat sekä hengitystä ja ruuansulatuskanavaa
hillitsevät vaikutukset.
Se on myös pääasiassa vastuussa opioidien (mm.
morfiinin) riippuvuutta aiheuttavista vaikutuksista.
Neljän aminohapon muodostamat endomorfiini 1 ja 2 saattavat olla
myyvastaanottajan varsinaisia sisäsyntyisiä sitoutuvia aineita
(ligandeja), sillä niiden liittymisherkkyys ko. vastaanottajaan on
suurin.
Kappavastaanottajan aktivaatio sulkee kalsiumkanavia. Sen
sisäsyntyinen sitoutuva aine (ligandi) on dynorfiini.
Kappavastaanottaja välittää osan kipua lievittävistä ja rauhoittavista
vaikutuksista. Sen ärsytys aiheuttaa yllättäen myös huonovointisuutta,
mikä on haitannut sinänsä lupaavien kappaestagonistien kehittämistä
lääkeaineiksi.
Deltavastaanottajien ärsyttäminen niin ikään vähentää
solukalvon kalsiumioniläpäisevyyttä. Sen merkitys on huonommin
tunnettu, mutta se saattaa myös välittää opioidien kipua lievittäviä
vaikutuksia. Enkefaliinit ovat ilmeisesti deltareseptorin sisäsyntyisiä
sitoutuvia aineita (ligandeja).
Tehtäviä
- Pohtikaa voiko
eläimillä esiintyä mielenterveysongelmia? Jos niitä esiintyy, miten
niitä hoidetaan?
- Mitä vaikutuksia
alkoholilla on ihmisen toimintakykyyn? Mistä nämä vaikutukset johtuvat
- Mihin
huumeriippuvuus perustuu? Voivatko lääkkeet aiheuttaa riippuvuutta?
- Mihin perustuu
voimakas riippuvuus tupakasta? Mitä terveysvaikutuksia tupakan
polttamisella on?
- Pohtikaa
ravitsemuksen vaikutusta ihmisen mielenterveyteen. Pitävätkö vanhat
ravitsemusneuvot nykyään paikkaansa?
Ihmisen
yksilön olemasaolon peruskysymykset: optimismi
ja pessimismi
Kaupunkitarina
Psykologian opiskelija auttoi professoria hoitamaan
persoonallisuustestiä. Huoneeseen oli suunniteltu erilaista
rekvisiittaa järjestykseen arvioinnin nopeaa suorittamista varten.
Ensimmäinen henkilö astui sisään aloittaakseen testin.
- Miltä tämä vesilasi näyttää sinusta?
- Se on puolityhjä.
Opiskelija kirjoitti raporttiin pessimisti. Toinen henkilö saapui
sisään huoneeseen.
- Miltä tämä vesilasi näyttää sinusta?
- Se on puoliksi täysi.
Opiskelija kirjoitti raporttiin optimisti. Kolmas henkilö saapui sisään
huoneeseen.
- Miltä tämä vesilasi näyttää sinusta?
- Näyttää siltä, kuin sinulla olisi kaksi kertaa niin
paljon lasia,
kuin sinä tarvitset.
Opiskelija näytti täysin ilmeettömältä ja meni kysymään neuvoa
professorilta.
- Ai, he! professori sanoi. Minä unohdin varoittaa
sinua insinööreistä!
Heillä ei ole persoonallisuutta.
Martin
E. P. Seligman ja optimismi
Martin E. P. Seligman on Pennsylvanian yliopiston psykologian
professori,
positiivisen psykologian verkoston (Positive Psychology Network)
johtaja.
Martin E.P. Seligman on väittänyt optimistien elävän terveemmän ja
paremman elämän kuin
pessimistien. Jos suhtautuu myönteisesti, ajattelutapana tehdä se mitä
voi tehdä sen sijaan että aina kiinnittäisi huomion siihen mitä ei voi
tehdä, asiat etenevät. Jos suhtautuu kielteisesti kaikki junnaa ja oma
henkinen ja fyysinen pahoinvointi sen kun lisääntyy ja ystävät
kaikkoavat ympäriltä.
Seligman puhuu opitusta avuttomuudesta. Joillekin on tyypillistä
luovuttaa ja
lakata yrittämästä heti, kun vaikeuksia tai vastoinkäymisiä ilmaantuu.
Hän havaitsi omissaasiakkaissaan selkeän mallin. Toistuvasta
masennuksesta kärsivien puheesta tuli aina uudelleen ilmoille: “Ei
siitä kuitenkaan mitään tule.” “Ei se ole ennenkään onnistunut.” “Ei
kannata yrittää.”
Jos tuohon asenteeseen lisää torjuvan pessimistisen ajattelutavan, eli
sen, että henkilö etsiiautomaattisesti kaikesta huonot
puolet eikä tee elettäkään olojen parantamiseksi, hän kaivaa omaa
hautaansa, koska kaikille negatiivisille tuntemuksille ihmisen
mielessä on fysiologinen tuntemus kehossa. Ihminen voi siis
ajatuksen voimalla tehdä itselleen haittaa.
Seligman kertoi asiakkaastaan joka kärsi hyvin lamaannuttavasta
masennuksesta mutta oli suunnattomasta jokapäiväisestä uupumustilastaan
huolimatta jaksanut tapetoida kotonaan. Masentuneesti hän totesi että
työ oli epäonnistunut. Muut ihailivat tapetteja ja ihmettelivät mitä
hän tarkoitti. Hän osoitti yhtä pientä kohtaa jossa kuviot eivät
osuneet aivan kohdakkain kahden tapetin liitoksessa.
Millaista tuollaisen ihmisen elämä on? Kuvitelkaa että
joutuu elämään pessimistin kanssa. Hänhän vetää muutkin synkkiin
tunnelmiin.
Myönteisesti suhtautuva valoisa ihminen sen sijaan tekee elämästä
kevyempää, miellyttävämpää ja tuottoisampaa. Hän levittää hyvää tahtoa
ympäristöönsäkin.
Optimismi parantaa elämän laatua.
Martin
E. P. Seligman ja aito onnellisuus
Positiivinen psykologiakeskittyy
ihmisten vahvuuksiin heikkouksien sijaan.
Seligmanin mukaan
onnellisuutta voidaan viljellä tunnistamalla ja käyttämällä hyväksi
ihmisissä jo valmiina olevia tunnusomaisia vahvuuksia ja
luonteenpiirteitä, kuten ystävällisyyttä, itsenäisyyttä, huumoria,
optimismia ja anteliaisuutta.
Kääntymällä jatkuvasti näiden vahvuuksien
puoleen elämän ratkaisevilla alueilla lukijat oppivat rakentamaan
luonnollista puskuria vastoinkäymisiä ja negatiivisten tunteiden
kokemista varten.
Samalla he oppivat myös siirtämään elämänsä uudelle
positiivisemmalle tasolle.Kullekin ihmiselle tunnusomaisia
vahvuuksia voidaan
kasvattaa läpi koko elämän, ja tällä toiminnalla on suoria hyödyllisiä
seurauksia terveyteen, ihmissuhteisiin ja työuraan.
Aidon onnellisuuden keskeinen elämänmuutokseen
houkutteleva opetus on, että tunnistamalla parhaat puolet itsessämme
voimme parantaa maailmaa ympärillämme ja saavuttaa uuden ja kestävän
tason aidossa tyytyväisyydessä ja ilossa.
Pessimismi
Pessimismiä ei esitellä tässä aineostossa. Mehän olemme kaikki
pessimistejä.
Tehtäviä
- Mitä hyötyä optimismista saattaa olla?
- Mitä haittaa optimistista saattaa olla?
- Kuinka monta opitimstiaa tunnet?
- Miten he ovat menestyneet?
- Onko optimismi sama asia kuin itseluottamus?
Yksilön
mahdollisuudet vaikuttaa elämäänsä
Mihin
uskonnottomien ihmisoikeudet perustuvat
Tässä artikkelissa on esitelty uskonnottomien ihmisoikeuksia Suomen
koululaitoksessa voimassa olevien kansainvälisten sopimusten, Suomen
perustuslain, Suomen nykyisten lakien ja muiden asiakirjojen avulla.
Kansainväliset
sopimukset ylittävät perustuslain ja perustuslaki tavalliset lait
Kannattaa huomata, että alla mainitut kansainväliset sopimukset
ylittävät Suomen perustuslain. Perustuslaki ylittää tavalliset lait.
Tavalliset lait ylittävät hallinnolliset määräykset. Lakien
perusteluilla ei ole mitään sitovaa merkitystä.
Kansalais-
ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus
Alkuteksti
Article 18
- Everyone shall have the right to freedom of thought,
conscience and religion. This right shall include freedom to have or to
adopt a religion or belief of his choice, and freedom, either
individually or in community with others and in public or private, to
manifest his religion or belief in worship, observance, practice and
teaching.
- No one shall be subject to coercion which would
impair his freedom to have or to adopt a religion or belief of his
choice.
- Freedom to manifest one's religion or beliefs may be
subject only to such limitations as are prescribed by law and are
necessary to protect public safety, order, health, or morals or the
fundamental rights and freedoms of others.
- The States Parties to the present Covenant undertake
to have respect for the liberty of parents and, when applicable, legal
guardians to ensure the religious and moral education of their children
in conformity with their own convictions.
Englanninkielen
sanakirjan selitys sanalle belief
- usko (in God; the Christian ~); vakaumus
- usko, luottamus (he had no great ~ in doctors)
- käsitys, mielipide, ajatus, luulo
Kun artikla alkaa puheella ajatuksen, omantunnon ja uskonnon
vapaudesta, on Suomen hallitukselta täysin mielivaltaista ja kannanotto
uskontojen puolesta suomentaa seuraavassa lauseessa esiintyvä sana
”belief” uskoksi.
Korjattu
suomennos
Artikla 18
- Jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja
uskonnon vapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden tunnustaa
omavalintaista uskontoa tai vakaumusta (hallituksen suomennos: uskoa)
taikka omaksua se sekä vapauden joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa
julkisesti tai yksityisesti harjoittaa uskontoaan tai vakaumustaan
(hallituksen suomennos: uskoaan) jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa
menoissa, hartaudenharjoituksissa ja opetuksessa.
- Ketään ei saa saattaa sellaiselle pakotukselle
alttiiksi, joka rajoittaa hänen vapauttaan tunnustaa tai valita oman
valintansa mukainen uskonto tai vakaumus (hallituksen suomennos: usko).
- Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai
vakaumuksiaan (hallituksen suomennos: uskoaan) voidaan asettaa vain
sellaisia rajoituksia, jotka on säädetty lailla ja jotka ovat
välttämättömiä suojelemaan yleistä turvallisuutta, järjestystä,
terveydenhoitoa tai moraalia tahi muiden perusoikeuksia ja -vapauksia.
- Yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat
kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain
vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien
vakaumustensa mukaan.
Yleissopimus
lapsen oikeuksista
Lapsen oikeuksia koskevan sopimuksen suomennoksessa ”belief” on
suomennettu oikein vakaumukseksi.
Artikla 14
- Sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta
ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen.
- Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien ja laillisten
huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen
oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen
kehitystason kanssa.
- Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai
vakaumustaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista
säädetään laissa ja jotka ovat välttämättömiä yleisen turvallisuuden,
järjestyksen, terveyden ja moraalin tai muiden ihmisten perusoikeuksien
ja vapauksien suojelemiseksi.
Otteita
perustuslaista
6
§ Yhdenvertaisuus
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan
sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen,
terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn
perusteella.
Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada
vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä
työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen
ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin
säädetään.
11
§ Uskonnon ja omantunnon vapaus
Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.
Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja
harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla
kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen
osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
107
§ Lakia alemmanasteisten säädösten soveltamisrajoitus
Jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on
ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa
tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.
Ote
perusopetuslaista
13
§ Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus
Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää oppilaiden enemmistön
uskonnon mukaista uskonnon opetusta. Opetus järjestetään tällöin sen
mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaiden enemmistö kuuluu.
Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat osallistuvat oman
uskontonsa opetukseen. Oppilas, joka ei kuulu tähän uskonnolliseen
yhdyskuntaan, voi huoltajan ilmoitettua asiasta perusopetuksen
järjestäjälle osallistua mainittuun uskonnonopetukseen.
Vähintään kolmelle evankelisluterilaiseen kirkkoon tai vähintään
kolmelle ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle oppilaalle, jotka eivät
osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnon opetukseen, järjestetään
heidän oman uskontonsa opetusta.
Muuhun kuin 2 momentissa mainittuihin uskonnollisiin yhdyskuntiin
kuuluvalle vähintään kolmelle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1
momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, järjestetään heidän oman
uskontonsa opetusta, jos heidän huoltajansa sitä pyytävät.
Jos oppilas kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan,
oppilaan huoltaja päättää, minkä uskonnon opetukseen oppilas osallistuu.
Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle oppilaalle, joka ei
osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, opetetaan
elämänkatsomustietoa. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle
oppilaalle, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa opetusta,
opetetaan huoltajan pyynnöstä elämänkatsomustietoa. Perusopetuksen
järjestäjän tulee järjestää elämänkatsomustiedon opetusta, jos
opetukseen oikeutettuja oppilaita on vähintään kolme.
Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas voi huoltajan pyynnöstä
osallistua myös sellaiseen perusopetuksen järjestäjän järjestämään
uskonnon opetukseen, joka oppilaan saaman kasvatuksen ja
kulttuuritaustan perusteella ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista
katsomustaan.
Mitä 13 §:ssä säädetään uskonnollisesta yhdyskunnasta, sovelletaan
sellaiseen tämän lain voimaan tullessa toimivaan uskonnolliseen
yhdistykseen, jota perusopetuksen järjestäjä on pitänyt tuolloin
voimassa olleissa säännöksissä tarkoitettuna uskontokuntana.
Ote
lukiolaista
9
§ Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus
Koulutuksen järjestäjän tulee järjestää opiskelijoiden enemmistön
uskonnon mukaista uskonnon opetusta. Opetus järjestetään tällöin sen
mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan opiskelijoiden enemmistö
kuuluu. Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat opiskelijat
osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Opiskelija, joka ei kuulu
tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan, voi halutessaan osallistua
mainittuun uskonnonopetukseen.
Vähintään kolmelle evankelisluterilaiseen kirkkoon tai vähintään
kolmelle ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle opiskelijalle, jotka
eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen,
järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta.
Muuhun kuin 2 momentissa mainittuihin uskonnollisiin yhdyskuntiin
kuuluvalle vähintään kolmelle opiskelijalle, jotka eivät osallistu 1
momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, järjestetään heidän oman
uskontonsa opetusta, jos opiskelijat sitä pyytävät. Jos opiskelija
kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, opiskelija
päättää, minkä uskonnon opetukseen hän osallistuu.
Jos opiskelija kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen
yhdyskuntaan, opiskelija päättää, minkä uskonnon opetukseen hän
osallistuu.
Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle opiskelijalle, joka ei
osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, opetetaan
elämänkatsomustietoa. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle
opiskelijalle, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa opetusta,
opetetaan hänen pyynnöstään elämänkatsomustietoa. Koulutuksen
järjestäjän tulee järjestää elämänkatsomustiedon opetusta, jos
opetukseen oikeutettuja opiskelijoita on vähintään kolme.
Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton opiskelija voi osallistua myös
sellaiseen koulutuksen järjestäjän järjestämään uskonnon opetukseen,
joka opiskelijan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella
ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista katsomustaan.
Opiskelijalle, joka aloittaa lukiokoulutuksen 18 vuotta täytettyään,
opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai
elämänkatsomustietoa.
Mitä 9 §:ssä säädetään uskonnollisesta yhdyskunnasta, sovelletaan
sellaiseen tämän lain voimaan tullessa toimivaan uskonnolliseen
yhdistykseen, jota koulutuksen järjestäjä on pitänyt tuolloin voimassa
olleissa säännöksissä tarkoitettuna uskontokuntana.
Ote
perustuslakivaliokunnan mietinnöstä 1982
Vaikka hallitusmuodon 8 §:ssä puhutaan vain oikeudesta harjoittaa
uskontoa eikä lainkaan oikeudesta olla sitä harjoittamatta, on hallitus
muodon 8 ja 9§: n nojalla epäilyksetöntä, etsi perustuslain turvaa
nauttivaan uskonnonvapauteen kuuluu, ettei ketään voida ilman perustus
lain säätämisjärjestyksessä annetun säännöksen tukea velvoittaa vasten
tahtoaan osallistumaan uskonnonharjoitukseen.
Uskonnonharjoitukseen on pääsääntöisesti katsottava kuuluvan
uskonnollisten menojen lisäksi myös uskonnolliset opetuksen, koska
uskonnonvapauteen on katsottava sisältyvän myös vapauden uskonnosta.
Tämä vapaus uskonnosta koskee kaikkia kansalaisia ja on periaatteessa
riippumaton uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä, koska
uskonnolliseen yhdyskuntaankaan kuuluvia henkilöitä ei voida pakottaa
osallistumaan uskonnollisiin menoihin.
Hallitusmuodon säännösten nojalla on myös selvää, että uskonnonvapautta
ei voida käsittää sillä tavoin ehdolliseksi, että esim. johonkin
julkisen vallan ylläpitämään laitokseen kuten kouluun tai päiväkotiin
tulevan henkilön voitaisiin katsoa tällä laitokseen tulemisellaan,
vaikka se olisi vapaaehtoista, suostuneet osallistumaan laitoksessa
toimitettavaan uskonnonharjoitukseen.
Uskonnonvapaus on myös kansalaisen iästä riippumaton, mutta käytännössä
nuorten alaikäisten kohdalla tätä vapautta ei käytä yksilö itse vaan
hänen vanhempansa tai holhoojansa.
Vaikka uskonnonvapautta voidaankin pitää perussisällöltään selvänä, on
vielä erikseen tarkasteltava, mitä sisältää hallitusmuodon 9 §:n
tarkoittama oikeuksien ja velvollisuuksien riippumattomuus
uskonnollisesta järjestäytymisestä eli voiko julkinen valta etuja
antaessaan tai velvoitteita asettaessaan tehdä eroja eri uskontokuntiin
kuuluvien kansalaisten tai uskonnonharjoittamisen suhteen eri asemassa
olevien kansalaisryhmien välillä.
Hallitusmuodon 5 §:n huomioon ottaen on selvää, että hallitusmuodon 9
§:n säännös edellyttää, siinä mainituin varauksin, julkiselta vallalta
täyttä tasapuolisuutta oikeuksien antamisessa tai velvollisuuksien
asettamisessa, milloin oikeudet ja velvollisuudet eivät koske tai liity
uskonnonharjoittamiseen.
Uskonnonharjoittamisen perusteella ei voida tehdä eroja esim. terveys-
tai kulttuuripalvelujen, sosiaalietujen tai vaaleihin liittyvien
oikeuksien järjestelyssä.
Mitä sitten tulee siihen kysymykseen, voiko julkinen valta tehdä eroja
sellaisten palvelujen osalta, jotka itsessään sisältävät uskonnollisia
piirteitä tai jotka liittyvät uskonnonharjoittamiseen, näyttää siltä,
että hallitusmuodon 9 §:n säännös edellyttäisi tältä osin julkiselta
vallalta täyttä tasapuolisuutta.
Tällainen tasapuolinen kohtelu voisi toteutua esim. siten, että
julkinen valta pidättyisi täysin sellaisten palveluiden antamisesta,
joihin sisältyy uskonnollisia aineksia, ja jättäisi niistä
huolehtimisen asianomaisille uskontokunnille.
Vaikka hallitusmuodon 9 § ei sitä osoitakaan, on säännöksen
syntyvaiheiden valossa kuitenkin ilmeistä, ettei säännöksellä pyritty
muuttamaan evankelis-luterilaisella kirkolla ollutta erityisasemaa,
joka perustuslakien tasolla ilmenee muun muassa hallitusmuodon 83 ja
valtiopäiväjärjestyksen 31 §:ssä.
Tämä evankelis-luterilaisen kirkon erityisasema on perustuslakien
säätämisen jälkeenkin kiistattomasti otettu huomioon monissa
lainsäädäntötoimissa.
Julkisen vallan ja evankelis-luterilaisen kirkon perustuslaeissa
tarkoitettua suhdetta voidaan kuvata siten, ettei julkinen valta eli
valtio ole tunnustuksellinen siinä mielessä, että se olisi sidottu
evankelis-luterilaiseen tai muuhun uskonnolliseen oppiin.
Julkinen valta ei valtiosäännön mukaan ole tunnustuksellinen siinäkään
mielessä, että se olisi nimenomaisesti velvollinen järjestämään
palveluksia jollekin uskonnolliselle yhdyskunnalle tai johonkin
tunnustukseen kuuluville.
Toisaalta julkinen valta ei valtiosäännön mukaan ole myöskään
tunnustukseton. Lainsäätäjä voi tavallisella lainsäädännöllä tukea
evankelis-luterilaista kirkkoa tai muutakin uskonnollista yhdyskuntaa.
Tämä merkitsee sitä, että tavallisella lainsäädännöllä voidaan
järjestää tai olla järjestämättä esim. julkisen vallan ylläpitämiin
kouluihin tai päiväkoteihin evankelis-luterilaista uskonnonopetusta tai
uskonnollista kasvatusta tukevaa toimintaa edellyttäen, että näillä
järjestelyillä ei loukata kansalaisen oikeutta pysyä erillään
uskonnonharjoituksesta en uskonnonvapautta.
Ote
Vapaa-ajattelijain liiton lausunnosta
Ote
yleisperusteluista
Mietinnön sivulla 7 sanotaan mm.:
Perustuslain 11 §:ssä tarkoitettuun uskonnon tunnustamiseen ja
harjoittamiseen on katsottu kuuluvan myös tunnustuksellinen uskonnon
opetus.
Vapaa-ajattelijain liitto on uskonnonvapauskomitean ja
perustuslakikomitean kanssa samaa mieltä siitä, että tunnustuksellinen
uskonnonopetus on perustuslain 11 §:n mukaista uskonnon harjoittamista.
Täsmennämme asiaa vielä siten, että mielestämme kaikki uskonnonopetus
sisältää uskonnon harjoittamista. Erityisesti uskonnon harjoittamista
on osa koulujen päivänavauksista.
Uskontokuntiin kuulumattomien vakaumuksen vapauden loukkaaminen on
entistä todennäköisempää, kun asetuksesta on poistettu
uskonnonopetuksesta vapautettujen oikeus saada automaattinen vapautus
myös päivänavauksista.
Evankelis-luterilainen kirkko on jopa laatinut jokaiseen virteensä
sopivan päivänavauksen.
Kun uskonnonopetus sisältää uskonnon harjoittamista, uskonnonopetuksen
häiritseminen olisi nykyisen uskontorikoslain mukaan rikos, josta voisi
saada rangaistukseksi jopa vankeutta. Vapaa-ajattelijain liiton
mielestä uskontorikoslaki voitaisiin kumota. Häiritseminen ja
vahingonteko ovat rangaistavia muidenkin lakien perusteella, ja
pilkkapykälät ovat perusteettomia.
Erityisesti
Vapaa-ajattelijain liitto vastustaa Ruotsin mallin mukaista
uskonnonopetusta. Kokemustemme mukaan Ruotsin mallin mukainen
uskonnonopetus on käytännöllisesti katsoen evankelis-luterilaista
uskonnonopetusta, joka on naamioitu väärän nimikkeen alle.
Vapaa-ajattelijain liitto katsoo, että kaikki uskonnonopetus on
poistettava yhteiskunnan ylläpitämistä ja tukemista oppilaitoksista.
Useat johtavat teollisuusvaltiot tulevat toimeen ilman yhteiskunnan
ylläpitämää tai tukemaa uskonnon opetusta. Oppilaitostemme
uskonnonopetus on se tekijä, joka käytännöllisesti katsoen romuttaa
oppilaitoksissa opiskelevien ja niissä työskentelevien katsomusvapauden
(uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden).
Vapaa-ajattelijain liitto pahoittelee sitä, että evankelis-luterilaisen
kirkon painostuksesta johtuen Suomessa puhutaan mieluummin omantunnon
kuin vakaumuksen tai katsomuksen vapaudesta. Omatunto on
evankelis-luterilainen käsite. Kaikki uskonnottomat eivät käytä sitä.
Tunnetuin esimerkki Suomessa oli Kimmo Kevätsalon
siviilipalvelushakemus, joka aikoinaan hylättiin sillä perusteella,
ettei hakija katsonut itsellään olevan omaatuntoa. Vakaumus hänellä
varmaan oli.
Ateistien
ihmisoikeudet ovat Suomen suurin uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen
vapauteen liittyvä ongelma. Mielestämme tämä komitea olisi
voinut käsitellä myös ateistien ihmisoikeuksia. Ateismi on
määriteltävissä paljon helpommin kuin uskonto. Ateistinen
elämänkatsomus on yhtä laaja ja kattava kuin uskonnollinen
elämänkatsomus. Jos kouluissa opetetaan uskontoja, eri vakaumusten
tasapuolinen kohtelu edellyttää, että ateisteilla on oikeus oman
vakaumuksensa mukaiseen elämänkatsomuksen opetukseen.
Elämänkatsomustieto on kaatoluokalle suunnattuna oppiaineena
kompromissi, eikä se täysin tyydytä vapaa-ajattelijoita.
Evankelis-luterilainen kirkko korostaa uskonnonvapauskomitean
välimietintöön antamassaan lausunnossa, että eri uskontojen
uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon opetuksen tulee olla
yhteiskunnan ylläpitämää, järjestämää ja määrittelemää.
Eräs kirkkohistorian professori esitti aikoinaan, että
elämänkatsomustiedon opetus olisi pitänyt antaa vapaa-ajattelijoiden
hoidettavaksi, koska silloisen pääsihteerin Erkki Hartikaisen YK:n
Ihmisoikeuskomiteaan tekemä valitus ja muut ponnistelut asian
korjaamiseksi ovat jääneet turhiksi.
Evankelis-luterilainen kirkko pystyy Suomessa valvomaan kaikkea
yhteiskunnan hoitamaa elämänkatsomuskoulutusta.
Tästä syystä Vapaa-ajattelijain liitto katsoo, että
elämänkatsomusopetuksen sisällön ja opettajien pätevyyden
määritteleminen pitäisi antaa uskontokunnille ja uskonnottomille
itselleen.
Opetuksen sisällön voisivat määritellä etujärjestöt kuten
Vapaa-ajattelijain liitto. Liitto vastustaa pyrkimystä laajentaa
elämänkatsomistiedon opetus valinnaiseksi myös uskontokuntiin
kuuluville.
Sivulla 7 sanotaan lisäksi:
Uskonnonvapauden on toisaalta katsottu edellyttävän myös yksilön
mahdollisuutta saada uskonnollista tai elämänkatsomuksellista opetusta.
Tässä suhteessa vapaa-ajattelijat ovat jyrkästi eri mieltä komitean
kanssa. Lainsäädännöltään täydellinen eli perustuslakiin perustuva
uskonnon- ja omantunnonvapaus nimenomaan kieltää valtion tukeman
uskonnonopetuksen.
Selkein esimerkki tästä on edellä esitetty Yhdysvaltain perustuslain
ensimmäinen lisäys, joka kieltää valtion sekaantumisen uskontojen
asioihin, myös uskonnon opetukseen.
Ote
yksityiskohtaisista perusteluista
Oppilaan oikeus saada uskonnonopetusta tuntuu oudolta komitealta, joka
toki tietää, että tällainen oikeus on esimerkiksi Yhdysvalloissa
perustuslain ensimmäisen lisäyksen vastainen. Vielä omituisempaa on,
että komitea perustelee uskonnonopetuksella uskontokuntien
rekisteröintiä.
Kansainvälisten
sopimusten mukaan oikeus määrätä lasten uskonnollisen ja moraalisen
kasvatuksen laadusta on vanhemmilla tai laillisilla holhoojilla, ei
uskontokunnilla.
Komitean perustelu on outo myös siksi, että se unohtaa kokonaan
uskontokuntiin kuulumattomat. Saman periaatteen mukaan kai
uskontokuntiin kuulumattomien pitäisi rekisteröityä ateisteiksi,
agnostikoiksi jne. saadakseen samat oikeudet kuin uskontokuntiin
kuuluvat. Agnostikoiksi rekisteröidyille opetettaisiin siis
tulevaisuudessa agnostisismia.
Peruskouluissa ja lukioissa annetaan pääsääntöisesti
evankelis-luterilaista uskonnonopetusta, joka on tunnustuksellista.
Vapaa-ajattelijain
liiton mielestä uskonnonopetus ei kuulu julkisen viranomaisen
tehtäviin. Siksi uskonnonopetus pitäisi lakkauttaa.
Jos uskonnonopetusta ei lakkauteta, kaikille koululaisille olisi
taattava samanlaiset mahdollisuudet saada oman katsomuksensa mukaista
katsomusopetusta. Nykyisin
vain uskonnottomat eivät voi saada katsomuksensa mukaista opetusta.
Vapaa-ajattelijain liiton mielestä vallitseva tilanne on perustuslain 6
§:n yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.
Erityisen
valitettavaksi tilanteen tekee se, että syrjintä kohdistuu lapsiin.
Koska uskonnonopetus on, kuten edellä on mainittu, uskonnon
harjoitusta, hallintojärjestelmä, joka käytännössä tekee koulusta
kristillisen, rikkoo uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapautta.
Lukion
elämänkatsomustiedon opetus syntyi aikoinaan siksi, että lukioiden
oppilaita erosi runsaasti kirkosta uskonnonopetuksesta vapautuakseen.
Peruskoulun uskontojen historian ja siveysopin opetus oli, kuten YK:n
Ihmisoikeuskomitea on lausunnossaan todennut, alun perin osittain
kristillistä.
Jos Vapaa-ajattelijain liiton silloinen pääsihteeri ei olisi ryhtynyt
puolustamaan uskontokuntiin kuulumattomien oikeuksia, muille kuin
evankelis-luterilaisille opetettaisiin Suomen kouluissa
puolikristillistä uskontotietoa ja etiikkaa.
Sellainen oli ministerien Per Stenbäck ja Kalevi Kivistö alkuperäinen
lakiesitys. Vapaa-ajattelijat hyväksyivät silloisen
elämänkatsomustiedon vähemmän huonona vaihtoehtona. Nyt tilanteeseen
olisi saatava todellinen korjaus.
Uskontokuntiin kuulumattomilla on mahdollisuus saada
elämänkatsomustiedon opetusta, jos oppilaan huoltajat ovat ilmoittaneet
oppilaan vapautettavaksi uskonnon opetuksesta.
Komitean ehdotus, jonka mukaan uskonnon opetuksesta vapauttaminen on
uskontokuntiin kuulumattomien kohdalla automaattista, on kannatettava.
He saavat ilman eri ilmoitusta elämänkatsomustiedon opetusta.
Liitto ei kannata sitä, että uskontokuntiin (komitea: uskonnollisiin
yhdyskuntiin) kuuluvat oppilaat voisivat osallistua
elämänkatsomustiedon opetukseen lukuun ottamatta edellä mainitsemaamme
tapausta, jossa se oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan
perusteella vastaa hänen uskonnotonta katsomustaan.
Perustelemme kantaamme sillä, että uskontokuntien jäsenten
osallistuessa opetukseen elämänkatsomustiedon oppisisältö ei säilyisi
nykyisellään, vaan muuttuisi nykyistäkin enemmän uskonnon oppisisällön
kaltaiseksi.
Erityisesti suuret uskonnolliset yhdyskunnat vaatisivat
elämänkatsomustiedon oppisisältöjen muutosta, jos uskontokuntien
jäsenet osallistuisivat oppiaineen opetukseen. Kokemukset vanhasta
uskontojen historian ja siveysopin opetuksesta pelottavat.
Kouluja
tarkasteltaessa Vapaa-ajattelijain liitto kiinnittää erityistä huomiota
uskonnottomien opettajien ihmisarvoa alentavaan asemaan kouluissa.
Pienissä kouluissa uskonnottomat ovat joutuneet salaamaan vakaumuksensa
ja kuulumaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon, koska
evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen järjestämisestä johtuvat
vaikeudet olisivat estäneet heidän pääsynsä opettajanvirkaan tai
aiheuttaisivat vakavia vaikeuksia opettajien viran hoitamiselle.
Toisaalta on hämmästyttävää, että ortodoksiset opettajat eivät ole
joutuneet samanlaisen syrjinnän kohteiksi.
Kouluissa
järjestetään päivänavauksia, koska ne ovat evankelis-luterilaisen
kirkon keino näyttää mahtiaan ja pakottaa uskonnottomat kuuntelemaan
hartaustilaisuuksia. Tarvetta päivänavauksiin ei ole, ja
ne puuttuvat maista, joissa ei ole aamuhartausperinnettä. Jos aiotaan
tehdä jotain opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksien turvaamiseksi,
koulujen päivänavaukset on poistettava. Niillä ei ole nykyään enää
muuta tehtävää kuin katsomusvapauden rikkominen.
Uskontoa opetetaan kouluissa myös muissa oppiaineissa kuin
uskontotunneilla. Ainakin Oulun yliopiston kasvatustieteellinen
tiedekunta antaa tällaiseen tähtäävää opettajakoulutusta. Koska
uskonnonopetus on uskonnon harjoittamista, uskonnon opettaminen muilla
kuin uskontotunneilla on perustuslain vastaista.
Koulun juhlilla on usein uskonnollinen luonne. Kevätjuhlakin päättyy
Suvivirteen, vaikka on itsestään selvää, että virren veisaaminen ja
jopa sen kuunteleminen on uskonnon harjoittamista.
Uskonnottomia opettajia pakotetaan yleisesti valvomaan koulun
päivänavauksia, koulujen uskonnollisia tilaisuuksia ja
koululaisjumalanpalveluksia. Jopa opettajan pakottaminen viemään
oppilaat kirkon ovelle on uskonnottoman ihmisarvoa loukkaavaa.
Silloisen pääsihteerin Erkki Hartikaisen YK:n Ihmisoikeuskomiteaan
valittamisen jälkeen annettiin asetus, jonka mukaan opettaja ja oppilas
voitiin vapauttaa tällaisista tilaisuuksista.
On erityisesti ministeri Olli-Pekka Heinosen syy, että tämä asetus on
kumottu. Väite, että Suomen perustuslaista automaattisesti seuraisi
opettajien vapautus uskonnonopetukseksi katsotusta toiminnasta, ei
ainakaan evankelis-luterilaisen kirkolliskokouksen lausunnon mukaan
pidä paikkaansa.
Vapaa-ajattelijat toivovat, että Eduskunta tekisi selvät esitykset
päivänavausten lopettamisesta, koulujen yhteisten tilaisuuksien
uskonnottomasta luonteesta ja koululaisjumalanpalvelusten
lopettamisesta. Tämä kohentaisi keskinäistä sopua koulumaailmassa.
Lisäksi toivomme yhteiskunnan tukijärjestelmää niille uskonnottomille
opettajille, jotka joutuvat vaikeuksiin (etenkin pienissä kouluissa)
siksi, että he eivät kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
Uskonnottomia opettajia on kohdeltava tuntijärjestelyissä
tasa-arvoisesti esimerkiksi verrattua ortodoksisiin opettajiin.
Vapaa-ajattelijat ovat ehdottaneet erityisen näitä asioita käsittelevän
tasa-arvovaltuutetun viran perustamista. Tasa-arvovaltuutettu olisi
tarpeellinen, asiantuntijalautakunta perustuslain vastainen.
Tehtäviä
- Onko ateisteilla kansainvälisten sopimusten
perusteella oman vakaumuksen mukaiseen opetukseen Suomen kouluissa?
- Tutkikaa, miten katsomusopetus on järjestetty Ranskan
yhteiskunnan ylläpitämissä kouluissa.
- Tutkikaa, miten katsomusopetus on järjestetty
Yhdysvaltain yhteiskunnan ylläpitämissä kouluissa.
- Tutkikaa, mitä mieltä Suomen Ateistiyhdistys ry on
Suomen katsomusopetuksesta.
- Miten Suomen katsomusopetus olisi sinun mielestäsi
järjestettävä?
Mitä
ihmisen pitäisi tehdä elämällään
Ratsastamaan aikova kipuaa satulaan väärin päin.
- Taitaisi olla parempi kääntyä satulassa toisin päin,
evästi ratsastuksenopettaja.
- Älä sinä rupea minua neuvomaan. Ethän edes tiedä,
mihin suunaan aion ratsastaa.
Teot jakautuvat kahteen luokkaan, niihin, jotka suoritamme jonkin muun
takia, ja niihin, jotka suoritamme niiden itsensä takia.
Toisia asioita toivomme joidenkin muiden asioiden takia ja toisia
niiden itsensä takia.
Saatamme esimerkiksi mennä lukioon päästäksemme opiskelemaan
korkeakouluun.
Miksi menemme korkeakouluun?
Suorittaaksemme loppututkinnon.
Miksi
haluamme suorittaa loppututkinnon?
Saadaksemme hyvän työpaikan.
Miksi
haluamme saada hyvän työpaikan?
Ansaitaksemme rahaa.
Miksi
haluamme ansaita rahaa?
Viettääksemme mukavaa ja miellyttävää elämää. Haluamme tulla
onnellisiksi.
Voimme
vielä kysyä, miksi haluamme tulla onnellisiksi.
Onnellisuus on päämäärä sinänsä, lopullinen päämäärä.
Tehtäviä
- Tarkastelkaa jotain päämäärää ja yrittäkää löytää sen
taustalta muita päämääriä. Löytyykö pohjimmainen päämäärä?
- Keksikää kolme pohjimmaista päämäärää.
- Keksikää keinoja näiden päämäärien saavuttamiseksi.
Hyvä
elämä:Maallisia
hyvän elämän malleja
Vierasperäiset
sanat
Yhdysvaltain presidentin George W Bushin kerrotaan kehuneen
Iso-Britannian pääministeriä Tony Blairia siitä, että viimeksi mainittu
puolustaa demokratiaa kansansa vastustuksesta huolimatta.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten vierasperäisiä sanoja kuten
”demokratia” käytetään väärin. Jos Bushin lausuma suomennettaisiin myös
sanan ”demokratia” osalta, siitä tulisi seuraavaa: Tony Blair puolustaa
kansanvaltaa kansansa vastustuksesta huolimatta.
Otsikko sisältää kaksi sellaista vierasperäistä sanaa: ”post” (latinaa,
tarkoittaa jälkeen) ja ”humanismi” (on latinaa ja tarkoittaa
ihmisläisyyttä). Vierasperäisiä
sanoja ei pitäisi yleensä käyttää
ollenkaan, mutta Suomen oloissa sanat ”humanismi” ja ”posthumanismi” on
välttämätöntä tuntea, jotta voisi puolustaa omaa
todellisuuskäsitystään.
Posthumanismin
ja humanismin määritelmistä
Juuri mitään ei pitäisi yrittää esittää yhdellä ainoalla sanalla.
Yhdestä sanasta ei liioin pitäisi vetää johtopäätöksiä siitä, mitä
sanalla tarkoitetaan.
Posthumanismi on se, mikä tulee humanismin jälkeen.
Virallisen humanismin määritelmän on laatinut Kansainvälinen
humanistinen ja eettinen liitto IHEU (International Humanist and
Ethical Union).
Seuraavassa esitetään sekä alkuperäinen englanninkielisen määritelmä
että suomennos siitä:
IHEU:n
päätös vuodelta 1996
”IHEU member
organisations have resolved in 1996 that:
Humanism is a democratic and ethical life stance, which affirms that
human beings have the right and responsibility to give meaning and
shape to their own lives. It stands for the building of a more humane
society through an ethic based on human and other natural values in the
spirit of reason and free inquiry through human capabilities. It is not
theistic, and it does not accept supernatural views of reality.''
Suomennos (EH):
”IHEU:n
jäsenjärjestöt ovat vuonna 1996 päättäneet, että:
”Humanismi on kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, joka väittää,
että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle
elämälleen. Se pyrkii nykyistä inhimillisempään yhteiskuntaan
inhimillisten ja muiden luonnollisten arvojen sekä inhimillisten
kykyjen kuten järjen ja vapaan tutkimuksen avulla. Se ei ole
jumalauskoinen, eikä se hyväksy yliluonnollista
todellisuuskäsitystä.”
Määritelmien
ongelmia
Englannin
kielen kohtuuton valta-asema
Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota englannin kielen
kohtuuttomaan valta-asemaan.
Englannin kieli ei ole millään tavoin niin selkeä kuin sen nykyisen
tutkimuksen tarpeita silmällä pitäen pitäisi olla.
Meillä kaikilla on oikeus vaikuttaa sanojen merkityksiin, ja meillä on
oikeus määritellä niitä nykyistä selkeämmin ja tarkoituksenmukaisemmin.
Vaikka olemme suomalaisia, meillä on oikeus tehdä parannuksia myös
englannin kieleen.
Sanan
"humanismi" monet merkitykset
Sanaa ”humanismi” käytetään melko usein myös muussa kuin yllä
esitetyssä merkityksessä.
Sanan ”humanismi” käyttö uskonnottomien ihmisten järjestöjen nimissä,
aiheuttaa koko ajan sekaannuksia sanan muiden merkitysten vuoksi.
Esimerkiksi ns. humanististen tieteiden oppineita ja opiskelijoita
sanotaan usein humanisteiksi.
Paha
sekaannus käsitteessä "vapaa-ajattelu"
Valitettavasti sama sekaannus vallitsee käsitteen ”vapaa-ajattelu”
ympärillä. ”Ajatuksen vapaus” olisi paljon parempi ilmaisu.
Vapaus
jostakin
Kokonaan eri asia on, vaaditaanko ”uskonnonvapautta”, ”uskonnottomuuden
vapautta”, ”katsomusvapautta”, ”käsitysvapautta” vai ”ajatuksen
vapautta”. Tietysti on viisasta vaatia nimenomaan ajatuksen vapautta,
koska ajatuksen vapaus on näistä käsitteistä vähiten sekava.
Oikeus
tietää totuus
Ajatuksen vapauden lisäksi ihmisillä on oikeus tietää totuus kaikista
olennaisen tärkeistä asioista, ja se on lukion toisen kurssin aihe.
Ovatko
julkilausumat määritelmiä
On hyvin laajoja julkilausumia kuten Humanistinen julkilausuma 2000
(Humanist Manifefesto 2000), jonka on laatinut uskonnottoman humanismin
johtohahmo Paul Kurtz. Vaikka julkilausuma ei ole IHEU:n laatima,
esimerkiksi IHEU:n puheenjohtajan Roy Brownin on puolustanut sitä
puheenjohtajakaudellaan innokkaasti.
Kun laaditaan laajoja julkilausuma kuten Humanistinen julkilausuma 2000
tai Vapaa-ajattelijain liiton kulttuuriohjelma, ei ole todennäköistä,
että kovin monet olisivat yhtä mieltä asiakirjan koko sisällöstä.
Tästä syystä on syntynyt yllä esitetty humanismin vähimmäismääritelmä.
Eräs kristillisen katolisen kirkon johtaja, paavi, joka aikoinaan
väitti olevansa humanisti, oli varmaan IHEU:n kanssa eri mieltä
humanismin vähimmäismääritelmästä.
Miksi
posthumanismi
Kun aika monet suomalaiset humanistit harjoittavat suurmiesten,
”nerojen” ja jopa tavallisten filosofian professorien palvontaa,
seuraavassa esitellään humanismia kehittyneempi ajattelutapa, jossa ei
esiinny henkilöpalvontaa ainakaan yhtä silmiinpistävästi kuin
tavallisessa humanismissa.
Jos nimitystä ”posthumanismi” käytetään tulevaisuudessa pahasti väärin,
siitä on sitten syytä luopua.
Posthumanismilla ei seuraavassa tarkoiteta ihmislajia seuraavaa
ihmisestä periytyvää eläinlajia (post - human = ihmisen jälkeen),
ihmisen toiminnan tehostamista lääkkeillä tai uudella tekniikalla
(tietokone aivoissa ym.) tai muuta vastaavaa.
Posthumanismilla tarkoitetaan seuraavassa todellisuuskäsitystä, joka on
perinteistä humanistista todellisuuskäsitystä oikeampi.
Kun käsitettä ”posthumanismi” ei ole Suomessa juuri esitelty,
seuraavassa on esitelty yleiskuvaus posthumanismille.
Yleisimmillään posthumanismi on jotain, joka tulee humanismin jälkeen.
Posthumanistien on perusteltava, miksi humanismi ei riitä sekä missä
kohdin humanismi on väärässä.
Luonnon
ja ihmisen tasa-arvo
Jos pitäisi laatia posthumanistinen julkilausuma, sen alku voisi olla
esimerkiksi:
”Ihmiset eivät ole kaikkeuden tärkeimpiä olioita.”
Käsite ”tärkeä” on tietysti hyvin inhimillinen, mutta meidän ihmisten
on vaikea ilmaista tällaista tasa-arvovaatimusta millään muullakaan
sanalla.
Jumalattomuus
ja luonnollisuus (naturalismi)
Edellä sanottu ei tarkoita, että posthumanistien pitäisi uskoa
yliluonnollisiin olioihin, jumaliin, ufoihin jne. Posthumanisteille ja
humanisteille on yhteistä se, että he eivät ole jumalauskoisia eivätkä
he hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä.
Oikeuksien
laajentaminen ihmiskunnan ulkopuolelle
Luonnon
tuhoutuminen
Kun ihmiset lisääntyvät ja Raamatun sanoin ”täyttävät maan”,
sukulaisillamme nisäkkäillä, kaukaisemmilla sukulaisillemme eläimillä
ja vielä kaukaisemmilla sukulaisillamme kasveilla menee entistä
huonommin.
Ihmisen toiminnan seurauksena eläimiä ja kasveja on kuollut
sukupuuttoon, ja niitä kuolee sukupuuttoon myös tästä eteenpäin,
teimmepä mitä tahansa.
Posthumanistien mielestä ihmisten rajoittamaton oikeus lisääntyä ei
kuulu ihmisoikeuksiin.
Ihmisten rajoittamaton lisääntyminen loukkaa muiden elollisten
olentojen oikeuksia.
Ihmisillä ei ole oikeutta hävittää edes elotonta luontoa.
Kristillinen
käsitys
Kristillisen käsityksen mukaan kristinuskon jumala on korkein olento,
ja ihminen, joka on kristinuskon mukaan tämän jumalan kuva, on toiseksi
korkein olento.
Sitten tulee muu luonto, jota ihminen Raamatun sanoin ”hallitsee”.
Humanistien
käsitys
On sanottu, että humanismi pudotti tästä pois jumalat ja jätti ihmisen
yksin hallitsemaan luontoa.
Posthumanistinen
käsitys
On sanottu, että posthumanistit pudottivat ihmisen osaksi luontoa, joka
ihmisen on kaikissa toimissaan huomioitava.
Järkiperäisyydenyleistys
Posthumanistit ovat humanistien kanssa yhtä mieltä siitä, että ihmisten
on käytettävä järkeä ja tutkimusta, mutta posthumanismi tunnustaa sen,
että inhimillinen tieto, luovuus ja äly ovat erittäin rajoittuneita.
On mahdollista, että kadulla kävelee vastaan hyvin toimeentulevia
kansalaisia, jotka puhekyvystään huolimatta ovat testin mukaan
lahjattomampia kuin gorilla, simpanssi tai delfiini.
Posthumanistien mielestä inhimillisiä kykyjä voidaan jo nyt täydentää
esimerkiksi tietokoneilla, tietokoneohjelmilla, mielialaa parantavilla
lääkkeillä, terveellisellä ravitsemuksella jne.
Tätä kirjoitusta ei olisi koskaan kirjoitettu ilman noita täydennyksiä.
Inhimilliset
käsitteet ovat karkeistuksia
Posthumanistien mielestä monet inhimilliset uskomukset ovat haitallisia.
Erityisesti inhimillinen kieli ja virheelliset käsitykset kielen
luonteesta ja merkityksestä aiheuttavat posthumanistien mielestä paljon
sekaannuksia.
Siitä, että ihminen käyttää nimeä tai käsitettä ei voida päätellä
vastaavan olion tai asiantilan olemassaoloa todellisuudessa.
Monet posthumanistit korostavat, että inhimillinen tieto on usein
karkeistuksia. Fyysikko Kari Enqvistin sanoin:
”Ihmisen todellisuus on karkeistettu todellisuus ja sen seurauksena
laadullisesti erilainen kuin atomaarinen todellisuus. Se ilmentää
hiukkasten vuorovaikutuksia, mutta karkeistuksen vuoksi ei ole
yksikäsitteisesti palautettavissa niihin (siitä ehkä liiankin monissa
yhteyksissä käyttämäni iskulause, "kokonaisuus on vähemmän kuin osiensa
summa").
Oletus, että kaikki ihmisen tajunnan ominaisuudet ovat seurausta
karkeistuksesta, kuuluu tällä hetkellä todellisuuskäsityksen pikemmin
kuin tieteen karsinaan. Kun muistamme, että karkeistusta joka
tapauksessa on olemassa ja että jo pelkästään sen vuoksi
elämysmaailmamme poikkeaa laadullisesti atomien maailmasta, kyseessä on
yksinkertaisin mahdollinen olettamus.
Voimme lisäksi toivoa, että tulevaisuudessa sen oikeellisuutta voidaan
tutkia tieteen keinoin. Siksi tämän oletuksen tulisi sijaita kaiken
filosofoinnin lähtöruudussa. Fysikalismi on minimalistin
elämänasenne."
Ihmisestä
riippumaton siveys
Kansansaduissa eläimillä on hyveitä ja paheita kuten ihmisillä.
Posthumanistinen siveys ei voi perustua ihmisen hyveinä tai paheina
pitämiin asioihin, vaan sen on perustuttava paljon yleisempiin
periaatteisiin.
Varsin monet eläimet ottavat huomioon tekojen seuraukset.
Seuraussiveys, kun sitä sovelletaan riittävän pitkällä tähtäyksellä, on
muita inhimillisen siveyden muotoja yleisempi, ja jos kaikkeuden muilla
planeetoilla on elämää, se voi menestyä ensisijaisesti seuraussiveyttä
noudattamalla.
Seuraussiveys ei
ota kantaa siihen, mitkä seuraukset ovat toivottavia, hyviä tai
huonoja.
Seurausten
arvottaminen
Tämä ei merkitse sitä, etteivät elolliset olennot voisi hyödyntää
yleisiä periaatteita, joiden seuraukset ovat useimmiten olion kannalta
toivottavia.
Eläimillä ihminen mukaan lukien esiintyy jopa perintötekijäin määräämiä
periaatteita kuten vaistoja.
Eräät
viisaustieteen (filosofian) professorit ovat tehneet siveydestä ja jopa
totuudesta muodin piiriin kuuluvan asian.
Tällaista
posthumanismit eivät voi hyväksyä.
Vaatemuodeista saattaa olla harmia, mutta vaatemuotien kanssa voi elää.
Totuusmuotien ja arvomuotien kanssa eläminen voi osoittautua vaikeaksi
tai mahdottomaksi.
Tässä suhteessa
posthumanistit ovat valistusajattelun seuraajia.
Erilaisuus
on viisasta hyväksyä
Posthumanistit korostavat ihmisten, eläinten, mahdollisten muiden
planeettojen elävien olentojen sekä mahdollisten tulevaisuuden olioiden
erilaisuuden hyväksymistä ja pyrkivät luomaan edellytyksiä nykyistä
tasa-arvoisemmalle ja paremmalle elämälle.
Eläinten
asema ja oikeudet
Ihmisten ja muiden eläinten välillä ei ole laadullisia eroja. Erot
ovat määrällisiä, vaikka eräät ominaisuudet ovat kehittyneet
ihmisessä pitemmälle. Vaikka ihmisen ainutlaatuisuutta ei kiistetä,
jokainen muu eläinlaji on erilainen ja ainutlaatuinen täsmälleen
samassa merkityksessä.
On miljoonia eläinlajeja, monet kaltaisiamme, joille humanismi ja
sosiologismi ovat olleet kuolemanoppeja. Jos puhutaan ihmisyydestä,
puhuttakoon myös eläimyydestä.
Ihmisiä ne ovat eläimetkin, sanotaan joskus. Monien nisäkkäiden
yhteisöllisessä toiminnassa esiintyy huomattavaa älykkyyttä.
On mahdollista, ettei kansanvalta (sikäli kuin sitä on aidosti edes
olemassa) ole kokonaan ihmisen keksintöä. Kädelliset hankkivat
liittolaisia ja toteuttavat pitkäjänteistä politiikkaa
Kultaisen
säännön todellinen keksijä
Simpanssit ovat
oivaltaneet vastavuoroisuuden: Tee ensin muille sitä, mitä toivoisit
tehtävän itsellesi.
Tätä ns. kultaista
sääntöä ei siis ensimmäisenä keksinyt Kungfutse, Buddha tai Platon. Sen
kehitti historiassa nimettömäksi jäänyt simpanssi.
Eläinten samalla mitalla mittaamisen periaate avaa siveyden kehitykseen
näkökulman, joka ulottuu miljoonia vuosia ihmislajin syntyä
kauemmaksi. Sitä voi havainnoida monilla lajeilla kaloista alkaen.
Mitä
tavoitteita siveys edistää
Käyttäytymisen biologian tunteminen auttaa tajuamaan ihmistä
yhteiskunnallisena eläimenä, joka ei lopullisesti pääse eroon
hyökkäävyydestä ja kilpailusta. Juuri siksi yhteisö hyötyy siveydestä.
Peter
Singerin seuraussiveys
Kun monet posthumanistit laajentavat inhimillistä käsitystä
ajattelevien koneiden ja ehkä mahdollisten ihmisen ja koneen
yhdistelmien (kyborgien) suuntaan, Peter Singer on laajentanut
näkökulmaa tietoisten eläinten suuntaan, ja monet eläinten oikeuksien
puolustajat kannattavat Singerin edustamaa seuraussiveyttä.
Tulevaisuuden
teknologiaan on varauduttava
Posthumanistien mielestä on selvää, että ihmislaji muuttuu myös
tulevaisuudessa, ja on myös selvää, että ihminen voi toimia nykyistä
älykkäämmin ja tehokkaammin yhdessä koneiden, erityisesti tietokoneiden
kanssa.
Inhimillistä ajattelua voidaan tehostaa myös oppimalla nykyistä
paremmin ymmärtämään aivojen toimintaa.
Aivoihin voidaan vaikuttaa sekä
kemiallisesti että sähköisesti. Esimerkiksi liian paljon dopamiinia
eräissä osissa aivoja voi aiheuttaa uskonnollisia kokemuksia tai olla
osoitus erään tyypin skitsofreniasta.
On arvioitu, että tulevaisuudessa
viidesosa maailman ihmisistä pystyy tuottamaan kaiken tarpeellisen.
On
päätettävä, mitä jäljellejääneet neljä viidesosaa tekevät.
Päätöksenteko- ja johtamisjärjestelmiä on muutettava, jotta
tulevaisuuden maailmassa selviydytään.
Entistä mutkikkaampia ongelmia
ei voida ratkaista äänestämällä, kokoustamalla tai jonkun
ammattijohtajan tiedoilla ja taidoilla.
Posthumanistit
eivät ole edistysuskoisia
Posthumanistit eivät ole edistysuskoisia.
Ihmisyhteiskuntien kehitystä
ei voida ainakaan nykyisillä tiedoilla ennustaa kovin pitkälle
eteenpäin.
Optimismi tarkoittaa sitä, että joku uskoo tapahtuvan sitä, mitä
toivomme tapahtuvan. Pessimismi tarkoittaa sitä, että joku uskoo
tapahtuvan sitä, mitä emme toivo.
Näitä kaksi käsitystä voivat olla myös kaikilla jonkin ihmisjoukon
ediustajilla.
Jotkut posthumanistit kuten transhumanistit, ovat
optimisteja: teknologian avulla maailmaa voidaan parantaa.
”Trans” tarkoittaa tuolle puolelle menemistä tai ylittämistä,
transhumanismi on siis humanismin ylittämistä. Transhumanistit ovat
myös Suomessa järjestäytyneet.
Posthumanismin
lajeja: Transhumanismi
Transhumanismi on ihmiskunnan tulevaisuutta pohtiva ja siihen
vaikuttamaan pyrkivä ajattelusuuntaus, jonka mukaan ihminen nykyisessä
muodossaan ei edusta kehityksemme päätepistettä, vaan pikemminkin
verrattain varhaista vaihetta siinä.
Transhumanismin piirissä pyritään
ymmärtämään ja arvioimaan teknologisen kehityksen tarjoamia lisääntyviä
mahdollisuuksia nykyihmisyyden perustavanlaatuisimpienkin rajoitusten
ylittämiseen.
Esimerkiksi vanhenemisen muuttamisen vapaaehtoiseksi
transhumanistit näkevät tavoitteena, joka voitaneen aikanaan saavuttaa,
ja useat katsovat joihinkin mahdollisesti kehitettäviin teknologioihin
sisältyvän tätäkin olennaisempia tilaisuuksia muuttaa maailmaa
tuntuvasti paremmaksi.
Suomeen on vuonna 2003 perustettu Suomen Transhumanistiliitto, joka
peruskirjassaan asettaa toiminnalleen seuraavat lähtökohdat:
- Ihmiskunnan muuttuminen teknologian
vaikutuksesta tulee jatkumaan. Muutoksen suunta voi olla toivottava tai
ei-toivottava.
- Tulevaisuutta koskevia valintoja tehtäessä on
välttämätöntä ottaa huomioon ihmiskunnan teknologisten valmiuksien
todennäköinen dramaattinen kasvu. Realistisesti mahdollista on peräti,
että tulevaisuudessa materiaalinen puute, vanheneminen ja jopa kuolema
onnistutaan muuttamaan vapaaehtoisiksi, eivätkä ihmiset enää ole
sidottuja moniinkaan nykyisiin perustavanlaatuisiin rajoituksiinsa.
Toisaalta mahdollista on myös, että ihmiskunta tuhoutuu teknologiaa
epäviisaasti käyttäessään.
- On erittäin tärkeää suunnata tutkimusresursseja
ja tehdä yhteiskunnallisia ratkaisuja siten, että edistetään
positiivista teknologista kehitystä ja otetaan huomioon myös vakavat
riskit.
- Transhumanistien mielestä kannattaa suhtautua
avoimesti, hyväksyvästi ja osallistuvasti teknologiseen kehitykseen,
koska tällaisen asenteen myötä pystymme ohjaamaan kehitystä eettisesti
kestävään suuntaan todennäköisemmin kuin siinä tapauksessa, missä
yleinen suhtautuminen teknologiaan rakentuu liiallisten
tutkimuskieltojen ja/tai välinpitämättömyyden ja passiivisuuden varaan.
- On syytä tukea ja luoda rationaalista
keskustelua siitä, miten saavutettavissa oleviin teknologisiin
valmiuksiin on viisainta edetä, ja minkälaisten yhteiskunnallisten
ratkaisujen kautta kyseisiä valmiuksia on viisainta soveltaa, jotta
tulokset ovat tasapuoliset ja oikeudenmukaiset.
- Transhumanistit puolustavat yksilöiden oikeutta
käyttää teknologiaa vastuullisesti itsensä psyykkiseen ja fyysiseen
kehittämiseen ja muokkaamiseen nykyisten perustavanlaatuisten
biologisten rajoitustensa yli.
- Transhumanismiin sisältyy kaikkien olentojen
hyvinvoinnin kunnioitus riippumatta siitä, ovatko kyseiset olennot
ihmisiä, muita biologispohjaisia olentoja vai enemmän tai vähemmän
teknologiapohjaisia olentoja.
- Transhumanismi on modernin humanismin
laajentuma. Humanismin tavoin transhumanismikaan ei tue mitään tiettyä
poliittista puoluetta, poliitikkoa tai poliittisen
yhteiskuntajärjestyksen mallia.
Posthumanistinen
aineellinen todellisuuskäsitys
Mikä
on aineellinen todellisuuskäsitys
Eläimillä ja nykyisillä roboteilla on mitä ilmeisimmin aineellinen
todellisuuskäsitys.
Vanhan sanonnan mukaan sika ei ymmärrä mitään
pyhäpäivästä.
Ei ole syytä olettaa, että joidenkin muiden
planeettojen asukkailla olisi aineellisesta todellisuuskäsityksestä
poikkeava (esimerkiksi kristillinen) todellisuuskäsitys.
Muiden
planeettojen Myöhempien aikojen pyhien kirkko on vielä perustamatta
(Free Inquiry’n toimittaja Tom Flynn on kirjoittanut tieteisromaanin,
jossa sellainen on perustettu, Tom Flynn: Notrhing Sacred, Prometheus
Books, 2004).
Aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi) on olemassaolo-opillinen
(ontologinen) käsitys, jonka mukaan todellisuus on aineellinen
(materiaalinen).
Ainetta ovat aine ja energia. Aineenlisäksi on tyhjiö.
Tarkoituksenmukainen
kieli
Ihmisten on tarkoituksenmukaista käyttää
sanaa ”aine”.
Inhimillisistä ajatustunteistavapaan
sanaston luominen
todellisuuden esittämiseen on tarpeellinen, ja sen luomiseen olisi
ryhdyttävä välittömästi.
Oliot,
ominaisuudet ja viestit tietojenkäsittelyssä
Olio-ohjelmoidun robotin ohjelmassa on olioita, joilla on
ominaisuuksia.
Oliot lähettävät viestejä toisilleen ja koneen osille.
Oliot saavat viestejä toisiltaan ja koneen osilta (kuten koneen
aisteilta, esimerkiksi videokameralta, radiolta, lämpömittarilta jne.).
Aineelllisen
todellisuuskäsityksen peruslauseet
Dosentti (1927-2007) Pertti Lindfors on väitöskirjassaan esittänyt mm.
seuraavat aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin)
peruslauseet (mukaan on valittu hieman uudelleen muotoillen
kuudestatoista väitteestä kymmenen yleisimmin hyväksyttyä):
- Ristiriidattomasti
voidaan puhua myös sellaisista tapahtumista, joita kukaan ei ole
havainnut. Olemassaolo ei ole pelkkää havaituksi tulemista.
- Todellisuus on
aineellinen.
- Tietoisuus on
aineellinen.
- Ajatus ja
ajatuksen kohde ovat eri asioita.
- Havaitsija ja
havainnon kohde ovat eri asioita.
- Nimi ja nimetty
kohde ovat eri asioita.
- Kieli on eri asia
kuin se kohde, josta kieli puhuu.
- Luonnossa
vallitseva järjestys ja syysuhde ovat inhimilliseen kokemukseen ja vain
inhimilliseen kokemukseen perustuvia.
- Pohjimmaltaan
kokemustutkimus (kokemustiede) nojaa havaintolauseisiin.
Havaintolauseiden totuutta arvioitaessa tarvitaan kybernetiikkaan
perustuvaa tietoteoriaa (kybernetiikka tutkii järjestelmiä, jotka
sisältävät ns. takaisinkytkentöjä eli itsesäätelyä).
- Ateismi on tosi.
Yllä olevissa lauseissa mahdollisesti esiintyvät ristiriidat Lindfors
on ratkaissut ns. tyyppiteorialla. Jaakko Hintikan ja Gabriel Sandun
mukaan ristiriitojen ratkaisuun ei nykyään tarvita edes tyyppiteorioita.
Tehtäviä
- Millä tavalla
posthumanismi eroaa humanismista?
- Selvittäkää mitä
tarkoittaa transhumanismi.
- Millä tavalla
transhumanismi eroaa posthumanismista?
Hyvä
elämä: uskonnollisia hyvän elämän malleja
Taustaa
Tämä
luku on kirjoitettu vastaamaan opetushallituksen
opetussuunnitelmaehdotuksen kohtaa ”oppii arvioimaan uskomuksia ja
elämänkäsityksiä koskevia väitteitä”.
Tässä esitettyä
yksityiskohtaisempi jumalatodistusten kritiikki on
esitetty oppimateriaalissa et14.
Siellä esistetty
uskontokritiikki on
peräisin amerikkalaisilta viisaustieteenprofessoreilta.
Alla esistetty suppea uskontokritiikki on peräisin Iso-Britannian
yliopistojen viisaustieteen alkeiskursseiksi
tarkoitetuista oppikirjoista.
Mainittakoon, että kun akateemikko Oiva Ketonen oli Helsingin
yliopiston teoreettisen filosofian professorina, hän luennoi suurin
piirtein alla olevan uskontokritiikin pitämissään
viisaustieteenalkeiskurseissa.
Onko
uskonnosta siveyden perustaksi
Useimmissa
uskonnoissa väitetään, että on olemassa jumaliksi tai
paholaisiksi kutsuttuja olentoja, jotka vaikuttavat maailman menoon ja
ihmisten elämään.
Tunnetuimissa uskonnoissa on myös siveyssääntöjä (moraalinormeja) ja
käyttäytymissääntöjä.
Usein uskontojen siveyssäännötperustuvat
väitettyjen jumalien määräyksiin.
Uskonnottoman siveyden näkökulmasta
on syytä tutkia, mitä perusteluja uskonnot ovat esittäneen jumalien
olemassaololle.
Myöhemmin tarkastellaan erikseen sitä, miten
siveyskäsityksiä on perusteltu ja mitä arvostelua
eri
siveyskäsityksiävastaan on esitetty. Jos jumalia
ei ole olemassa,
niiden antamiksi väitettyjäsiveyssääntöjä ei
tarvitse ottaa huomioon.
Uskontojen
todellisuuskäsityksiä
Sielunvalleusoppi
Monissa
uskonnoissa väitetään myös, että inhimillinen tietoisuus on ollut
olemassa jossain olotilassa ennen syntymää tai että ihminen jatkaa
olemassaoloa jossakin olotilassa kuoleman jälkeen. Esimerkiksi hindut
eivät usko, että ”ihminen” syntyy uudelleen, vaan että tietoisuus
muodostuu ihmiseksi, eläimeksi, kasviksi, jumalaksi, paholaiseksi jne.
Minkäänlaista näyttöä tällaisille käsityksille ei ole, mutta monet
uskovat niihin siitä huolimatta.
Viimeinen
tuomio
Erityisesti
suomalaisessa evankelis-luterilaisessa kristinuskossa esiintyy käsitys,
jonka mukaan kaikki ihmiset herätetään maailmanlopun jälkeen kuolleista
ja että luterilaisten jumala määrää osan ihmisistä ikuiseen onneen
Taivaaksi kutsutussa paikassa ja loput ikuiseen kärsimykseen Helvetiksi
kutsutussa paikassa.
Helsingin Sanomissa 23.11.2008 kerrotaan, että noin puolet
suomalaisista miehistä ja neljännes suomalaisista naisista uskoo
kuolemanjälkeiseen elämään.
Uskominen
hyveenä
Joidenkin kristittyjen
mielestä jumalaan uskominen riittää Taivaaseen pääsyyn ja jumalaan
uskomatta oleminen Helvettiin joutumiseen.
Tämä käsitys on edullinen
uskonnosta hyötyville virkailijoille ja erityisesti papeiksi
kutsutuille johtaville virkailijoille.
Taivas
uskonnon siveyssääntöjen noudattamisen palkkiona, helvetti
noudattamatta jättämisen rangaistuksena
Toisen käsityksen mukaan
Taivaaseen (iankaikkiseen onnen tilaan) pääsyyn tarvitaan myös uskonnon
siveyden mukaista elämää ja
vastaavasti Helvettiin (iankaikkiseen kärsimykseen) joutumista edistää
uskonnon siveyden vastainen
elämä.
Voiko
ihminen itse päättää, mihin hän uskoo
Ensimmäistä käsitystä voidaan arvostella
siveellisesti mm. sillä perusteella, että ei ihminen voi
päättää, mitä
hän uskoo (tätä käsitystä on tarkasteltu myös kohdassa Pelurin
todistus).
Jos jokin käsitys ei tunnu uskottavalta, ihminen ei voi
uskoa siihen.
Toisaalla tässä oppimateriaalissa on tarkasteltu sitä, miten
ihminen voidaan saada uskomaan asioihin, joihin hänet painostetaan
osallistumaan.
Toista käsitystä voidaan arvostella sillä perusteella,
että uskonto yrittää houkutella kannattajia katteettomilla lupauksilla
ja aiheettomalla pelottelulla.
Seuraavassa on
tarkasteltu uskoa sellaiseen kristinuskon
jumalaan, jonka oletetaan
olevan
- kaikkivaltias,
- kaikkitietävä ja
- täydellisen hyvä
(kaikkihyvä).
Koska tällainen jumala on, kuten myöhemmin
osoitetaan, loogisesti ristiriitainen, monet kristinuskon koulukunnat
eli lahkot ovat tinkineet jostain yllä mainituista kolmesta
kristinuskon jumalan ominaisuudesta. Osa kristityistä pitää kiinni
kaikista kolmesta ominaisuudesta esimerkiksi väittämällä, että paha ei
ole todellista.
Islamin jumala
muistuttaa
kristinuskon jumalaa mutta voi olla hyvä tai paha. Tällöin ei
välttämättä synny yllämainittua ristiriitaa. Sen sijaan syntyy kysymys
siitä, mikä erottaa jumalan paholaisesta.
Tehtäviä
- Mitä haittoja syntyy, jos pelkkä uskominen johonkin
palkitaan?
- Missä kristityt ovat eri aikoina uskoneet Taivaan ja
Helvetin sijaitsevan?
- Onko a) kaikkivaltius b) kaikki tietävyys nykyisen
fysiikan lakien
mukaan mahdollista? Tarkastelkaa asiaa erityisesti suurimman
signaalinopeuden (valon nopeus) ja pienimmän energiamäärän
(kvanttimekaniikan mukaan) kannalta.
Luonnon
järjestyksen todistus ja sen arvostelua
Todistus
Tämä
jumalatodistus väittää, että kaikkialla luonnossa esiintyy
tarkoituksenmukaisuutta ja järjestystä.
Tästä
jumalatodistus päättelee,
että tällä järjestyksellä ja tarkoituksenmukaisuudella täytyy
olla luoja ja että tämä luoja on jumala.
Esimerkiksi silmä on
suunniteltu näkemiseen.
Tämä päättely etenee
väitetystä vaikutuksesta väitettyyn syyhyn.
Luonnon ilmiöitä verrataan
ihmisten tekemiin. Kellon olemassaolosta voidaan päätellä kellon
rakentajan olemassaolo.
Nyt väitetään, että vastaavalla tavalla silmän
olemassaolosta voidaan päätellä silmän suunnittelijan olemassaolo.
Tällöin vedotaan kellon ja silmän samankaltaisuuteen (analogiaan).
Samankaltaisuuteen vetoavat todistukset olettavat, että jos oliot ovat
jossakin suhteessa samankaltaisia, ne ovat samankaltaisia myös
jossakin toisessa suhteessa.
Kun kello on ihmisen suunnittelema,
päätellään, että myös silmä on jonkun, esimerkiksi jumalan,
suunnittelema.
Samankaltaisuuden
heikkous
Ensiksi
voidaan huomauttaa, että taskukello ja herätyskello ovat vahvasti
samankaltaisia ja saattaa olla aiheellista ajatella, että ne
ovat
jonkun tekemiä.
Kello ja silmä eivät ole vahvasti samankaltaisia.
Kun
samankaltaisuus on heikko, myös johtopäätökset ovat heikkoja.
Luonnossa esiintyy joskus vahvaa samankaltaisuutta ihmisen tekemän ja
luonnossa esiintyvän välillä.
Esimerkiksi muinaiset suomalaiset
ajattelivat, että hiidenkirnut, joita esiintyy kallioissa ja jotka ovat
kivien ja virtaavan veden aikaansaamia, ovat ihmisen kaltaisten
olentojen tekemiä.
Myöhemmin on mm. väitetty, että maapallolla olisi
jälkiä, jotka ovat avaruusolentojen tekemiä.
Näyttöä tällaisesta ei ole.
Kehitysoppi
Luonnon
järjestyksen todistusta ei olisi ehkä koskaan keksitty, jos ihmiset
olisivat aina tunteneet kehitysopin nimellä kulkevan käsityksen elämän
kehityksestä luonnonvalinnan seurauksena.
Kasvit, eläimet ja myös
alkeellisemmat elävät oliot ovat ympäristöönsä hyvin sopeutuneita,
koska vain ne eliöt, jotka sopivat johonkin ympäristöön, jäävät henkiin
ja jatkavat sukuaan.
Perintötekijät ovat monimutkaisia kemiallisia
yhdisteitä, joissa tapahtuu muutoksia monista ulkoisista tekijöistä
(esimerkiksi radioaktiivinen säteily ja muut kemialliset yhdisteet
perintötekijöiden ympäristössä) johtuen.
Useimmat perintötekijöiden
muutokset ovat eliöille haitallisia, mutta joskus tapahtuu myös
sellaisia muutoksia, jotka auttavat eliötä sopeutumaan ympäristöönsä.
Viimeksi mainitut muutokset jäävät henkiin, koska ne auttavat eliötä
sopeutumaan ympäristöönsä entistä paremmin. Tätä ilmiötä kutsutaan
luonnonvalinnaksi.
Luonnon järjestyksen
selittämiseen ei siis tarvita jumalia.
Monet kristityt esimerkiksi
Yhdysvalloissa uskovat mieluummin luonnon järjestyksen todistukseen
kuin kehitysoppiin.
Jotkut kristityt uskovat, että kristinuskon jumala
on luonut kehitysmekanismin. Kuitenkin kehitysoppi selittää luonnossa
tapahtuneen kehityksen ilman oletusta minkäänlaisesta jumalasta.
Eräissä
Yhdysvaltojen osavaltioissa on ollut lakeja, joilla on joko kielletty
opettamasta kouluissa kehitysoppia tai on vaadittu kehitysopin
rinnalle kristillisen luomisopin opetusta.
Raamattuun kirjaimellisesti
uskovat kristityt saattavat jopa väittää, että jumala on luonut elämän
kehityksestä todistavat fossiilit ihmisten uskoa koetellakseen.
Monet
kristityt pitävät hyveenä sitä, että ihminen uskoo Raamattua
varauksettomasti.
Useimmat Suomen suurimman kristinuskon lahkon
evankelis-luterilaisen kirkon jäsenet hyväksyvät kehitysopin.
Muita
virheitä luonnon järjestyksen todistuksessa
Vaikka
hyväksyttäisiin se, että luonnossa on todisteita suunnittelijan
olemassaolosta, tämä ei todista, että suunnittelija olisi ollut
kaikkivaltias, kaikkitietävä ja täydellisen hyvä (kaikkihyvä) jumala.
Ensiksi
voidaan todeta, että vaikka olisi olemassa suunnittelija,
suunnittelijan ei tarvitse olla yksi jumala.
Suunnittelijoina voisi
olla joukko vähemmän kaikkivaltiaita jumalia.
Kun ihmiset
suunnittelevat tietokoneita tai avaruusaluksia, suunnittelijoita on
usein hyvin suuri joukko ihmisiä.
Itse asiassa tarkastellessamme
esimerkiksi pyramideja, olemme vakuuttuneita, että niiden
rakentamiseen on tarvittu paljon ihmisiä.
Toiseksi
mistään ei voida päätellä, että suunnittelija olisi ollut
kaikkivaltias.
On hyviä syitä väittää, että kaikkeudessa on monia
puutteita.
Esimerkiksi tämän kirjoittajan silmät ovat likinäköiset, ja
on vaikea kuvitella, että kaikkivaltias, kaikkitietävä ja täydellisen
hyvä (kaikkihyvä) jumala olisi tehnyt tällaisen
suunnitteluvirheen.
Vaikka tällainen suunnittelija olisi
ollut
olemassakin, hän saattaisi olla aikoja sitten kuollut.
Paha
Kaikkitietävä,
kaikkivaltiaan ja täydellisen hyvän (kaikkihyvän) jumalan olemassaoloa
vastaan puhuu myös maailmassa oleva paha.
Paha vaihtelee ihmisten
julmuuksista kuten murhista ja kidutuksesta ihmisestä
riippumattomiin sairauksiin ja luonnonmullistuksiin.
Kaikkitietävä
jumala tietäisi, että pahaa on olemassa, kaikkivaltias jumala pystyisi
poistamaan pahan ja täydellisen hyvä (kaikkihyvä) jumala poistaisi
pahan.
Raamattuun kirjaimellisesti uskovat kristityt sanovat joskus,
että kärsimykset ovat jumalan hyvyyttä ja että kärsimysten avulla
ihmisiä kasvatetaan uskoon. Hyvin harvat suomalaiset ajattelevat
nykyään näin.
Johtopäätös
Luonnon
järjestyksen todistuksessa vedotaan havaintoihin luonnosta. Näille
havainnoille on luonnontutkimuksen selitys, jota kutsutaan
kehitysopiksi. Näistä havainnoista ei voida muutoinkaan päätellä
kristinuskon jumalan olemassaoloa. Pahan olemassaolo todistaa
päinvastaista.
Tehtäviä
- Miksi nimitys ”luonnonlaki” on harhaanjohtava?
- Mitä ”epäjärjestystä” luonnossa esiintyy?
- Mainitkaa joitakin äärimmäisen epätodennäköisiä
tapahtumia, joita
kuitenkin sattuu.
- Mitä ihmisen näkökulmasta pahaa ja
epätarkoituksenmukaista esiintyy
luonnossa?
- Miten voidaan päätellä, onko jokin ihmisten tekemä
vai ei?
- Miten kehitysoppi selittää sen, että luonto on
ihmisen toiminnalle
sopiva?
- Pohtikaa olisiko mahdollista, että luonnonvalinta
muuttaisi
tulevaisuudessa ihmistä niin, että ihmisen toisiin ihmisiin kohdistama
paha vähenisi?
Ensimmäisen
syyn todistus ja sen arvostelua
Todistus
Toisin
kuin luonnon järjestyksen todistus ensimmäisen syyn todistus ei vetoa
erityisiin havaintoihin vaan pelkästään siihen, että kaikkeus on
olemassa.
Ensimmäisen
syyn todistus väittää, että kaikella olemassa
olevalla on syynsä. Koska kaikkeus on olemassa, sillä on syynsä, ja
tämä ensimmäinen syy on jumala.
Ristiriitaisuus
Ensin
todistuksessa vedotaan siihen, että kaikella on syynsä.
Tämän kanssa
ristiriidassa on kuitenkin se, ettei ensimmäinen syy, jumala, tarvitse
mitään syytä.
Todistuksen puolustaja voi väittää, että kaikki muu
paitsi jumala tarvitsee syyn. Miksi pysähtyä tähän?
Väite, että jumala on itsensä syy (Baruch Spinoza 1632-1677) ei sovi
yhteen sen kanssa, että syy on ajallisesti ennen seurausta.
Ensimmäisen
syyn todistus ei ole todistus
Ei
ole mitään perusteita väittää, etteivät syyt ja seuraukset voisi jatkua
äärettömän kauas taaksepäin.
Yhtä hyvin voitaisiin kuvitella, että on
olemassa viimeinen tapahtuma, jonka jälkeen ei ole mitään.
Tällaiselle
käsitykselle ei ole perusteita.
Juuri kukaanei
usko ikuiseen elämään ennen syntymää ilman että uskoisi samalla
kuoleman jälkeiseen elämään. Päinvastainen uskomus on yleinen.
Muita
virheitä ensimmäisen syyn todistuksessa
Vaikka
myönnettäisiin, että ensimmäinen syy olisi olemassa, mistään ei voida
päätellä, että ensimmäinen syy olisi esimerkiksi kristinuskon jumala.
Vaikka
ajateltaisiin, että ensimmäisen syyn täytyy olla hyvin mahtava, siitä
ei voida päätellä, että tämä syy olisi kaikkitietävä, kaikkivaltias ja
täydellisen hyvä (kaikkihyvä) eli kristinuskon jumala.
Vaikka tämä syy
kuviteltaisiin kaikkitietäväksi, se ei voi olla täydellisen hyvä
(kaikkihyvä), koska maailmassa on niin paljon pahaa.
Itse asiassa
maailmassa on ollut paljon kärsimystä jo ennen ihmisen ilmaantumista
maapallolle.
Hindulaisuudessa jälleensyntymisopin
katsotaan saavan aikaan sen, että hyvä palkitaan ja paha rangaistaan
(esim. Max Weber).
Sellaiset jumalat, jotka panevat ihmiset ja eläimet
kärsimään, eivät kuitenkaan voi olla täydellisen hyviä.
Hindujumalista on myös sanottu, että ne voivat olla sekä hyviä että
pahoja.
Tehtäviä
- Mikä yhteinen virhe esiintyy luonnon järjestyksen
todistuksessa
ja ensimmäisen syyn todistuksessa.
- Mikä ristiriita esiintyy ensimmäisen syyn
todistuksessa?
- Mikä virhe on oletuksessa, että olemassaololla on
aina syy?
- Miksi edes ensimmäisen syyn olemassaolo ei todistaisi
mitään
kristinuskon jumalan olemassaolosta?
Olemassaolo-opillinen
(ontologinen) todistus ja sen arvostelua
Käsitteistä
Ontologia voidaan
suomentaa opiksi olemassaolosta, mutta inhimillisen ajattelun
historiassa on pikemminkin oppiriitoja siitä, mitä olemassaolo
tarkoittaa kuin jotakin selkiintynyttä oppia olemassaolosta.
Todistus
Olemassaolo-opillinen todistus eroaa edellä mainituista siinä
suhteessa, että todistuksessa
ei vedota ollenkaan tosiasioihin.
Luonnon järjestyksen todistuksessa
vedottiin kaikkeuden luonteeseen ja ensimmäisen syyn todistuksessa
vedottiin kaikkeuden olemassaoloon.
Olemassaolo-opillinen todistus yrittää
osoittaa, että jumalan olemassaolo on pääteltävissä jumalan
määritelmästä.
Olemassaolo-opillisen
todistuksen mukaan
jumala on täydellisin mahdollinen olento.
Tämä olento
ei olisi
täydellinen, jos siltä puuttuisi olemassaolon ominaisuus.
Tästä syystä
täydellisen olennon täytyy olla olemassa.
(Tiibetin
buddhalaisuudessa olemassaolo on ominaisuus, mutta se on sellainen
ominaisuus, joka tekee olennon epätäydelliseksi. Tässä kirjassa
käytetään eurooppalaista olemassaolokäsitettä (ruotsin ”det finns” =
saksan ”es gibt” = löytyy, englannin ”there is” = tuolla on)).
Tämä todistus vakuuttaa vain harvoja tavallisia ihmisiä, vaikka on
suoralta kädeltä vaikea nähdä, mikä siinä on vikana.
Mielettömiä
seurauksia
Jos olemassaolo-opillinen todistus hyväksyttäisiin, voitaisiin todistaa
mielivaltaisia olioita olemassa oleviksi.
Voidaan esimerkiksi olettaa,
että täydellisen joulupukin täytyy olla olemassa, koska siltä muutoin
puuttuisi olemassaolon ominaisuus.
Vastaväitteenä on esitetty, että
jumala on erikoistapaus, koska se on kaikista täydellisistä olennoista
täydellisin.
Seuraavassa on esitetty vastaväitteitä tälle.
Olemassaolo
ei ole ominaisuus
Poikamies
voidaan määritellä naimattomaksi miehesi. Naimattomuus on poikamiehen
ominaisuus.
Jos väitän, että poikamiehiä on olemassa, en ole lisännyt
poikamiehen ominaisuuksiin mitään. Olemassaolo ei ole ominaisuus kuten
naimattomuus.
Poikamiehen käsite ei riipu siitä, onko poikamiehiä
olemassa vai ei.
Pegasos voidaan määritellä
hevoseksi, jolla on siivet. Voimme puhua pegasoksen ominaisuuksista
kuten että sillä on neljä jalkaa ja kaksi siipeä.
Kun sanomme, että
pegasoksella on neljä jalkaa ja kaksi siipeä, tarkoitamme, että jos
pegasoksia olisi olemassa, niillä olisi neljä jalkaa ja kaksi siipeä.
Se, ettei pegasoksia ole olemassa, ei ole ongelma, koska olemassaolo ei
ole ominaisuus.
Käsitteiden
olemassaolo
Erään
käsityksen (ns. nominalismi = käsitys, jonka mukaan yleiskäsitteet ovat
vain nimiä) mukaan vain yksittäiset oliot ovat olemassa, eivät luokat
ja käsitteet.
Toisen käsityksen mukaan (ns. realismi nominalismin
vastakohtana = yleiskäsitteet ovat olemassa riippumatta siitä,
ajatellaanko niitä), myös luokat ja käsitteet ovat olemassa.
Jos
hyväksytään viimeksi mainittu käsitys ja myönnetään, että jumalan
käsite on olemassa, tästä ei seuraa, että jumala on todellisuudessa
olemassa.
Eihän kentaurin käsitteen olemassaolosta seuraa kentaurin
olemassaolo.
Pahan
olemassaolo
Vaikka olemassaolo-opillinen todistus muilta osin hyväksyttäisiin,
pahan olemassaolo osoittaa, ettei
täydellisen hyvää (kaikkihyvää), kaikkitietävää ja kaikkivaltiasta
olentoa eli kristinuskon jumalaa ole olemassa.
Tehtäviä
- Miksi olemassaoloa ei meidän kielessämme pidetä
ominaisuutena?
- Miten voidaan ratkaista, onko joku olento olemassa
vai ei?
- Jakaantukaa kahteen ryhmään, joista toinen yrittää
todistaa, että
täydellinen joulupukki on oikeasti todellisessa maailmassa olemassa ja
toinen yrittää kumota keksityt todisteet.
Tieto,
todistus ja jumalan olemassaolo
Määritelmistä
Jumalatodistusten
on ajateltu antavan tietoa jumalan olemassaolosta.
Tässä yhteydessä
voidaan käyttää perinteistä tiedon määritelmää, jonka mukaan väite on
tietoa, jos se on sekä tosi että perusteltu.
Tämä tiedon määritelmä on
osoittautunut yhteisöriippuvaiseksimutta se riittää tässä
(muualla oppimateriaalissa paneudutaan tähän
ongelmaan perinpohjaisemmin).
Jos
tietäisimme, että jumala on olemassa, olisi totta, että jumala on
olemassa. Lisäksi meillä pitäisi olla perustelut jumalan
olemassaololle.
On myös mahdollista, että olen sattumalta oikeassa.
Olen esimerkiksi katsonut viime viikon lehdestä, että on sunnuntai,
luullen, että kyseessä on uusi lehti. On totta, että on sunnuntai,
mutta perustelu, eli viime viikon lehti, on virheellinen. En siis
tiedä, että on sunnuntai.
Edellä olevat
jumalatodistukset ovat osoittautuneet virheellisiksi. Mutta tiedänkö,
ettei jumalaa ole olemassa? Kaikkivaltiaan, kaikkitietävän ja
täydellisen hyvän (kaikkihyvän) jumalan olemassaoloa vastaan puhuu
pahan olemassaolo.
Pahan
ongelma, sen ratkaisuyrityksiä ja niiden arvostelua
Maailmassa
on kahdenlaista pahaa,
- ihmisten aiheuttamaa ja
- luonnossa esiintyvää.
Sodat, massamurhat kidutus jne. ovat ihmisten aiheuttamaa pahaa.
Lisäksi luonnossa esiintyy maanjäristyksiä, tulvia, hirmumyrskyjä jne.,
jotka aiheuttavat paljon pahaa.
Myös eläimet voivat kiduttaa toisia
eläimiä.
Kun maailmassa on niin paljon pahaa,
kuinka kukaan voi uskoa, että on olemassa kaikkivaltias, kaikkitietävä
ja täydellisen hyvä (kaikkihyvä) jumala?
Kristityt ovat yrittäneet
selittää tätä ns. pahan ongelmaa mm. seuraavilla tavoilla.
Paha
suuremman hyvän saavuttamiseksi
Jotkut
väittävät, että vaikka maailmassa esiintyvä paha ei ole hyvä asia, paha
on tarpeen, koska se johtaa suurempaan moraaliseen hyvyyteen.
Ilman
sairauksia, sotia ja julmuuksia ei olisi sankareita.
Ensiksi
voidaan väittää, että pahan määrä ylittää sen, mitä tarvittaisiin
sankareiden olemassaololle.
Miljoonien ihmisten massamurhat ovat tästä
näkökulmasta tarpeettomia.
Suurin osa tällaisesta pahasta ei vaikuta
mihinkään muuhun asiaan.
Paha ei välttämättä edes tule muiden ihmisten
tietoon.
Toiseksi, maailma, jossa olisi vähemmän
sankareita ja vähemmän pahaa, ei olisi välttämättä mitenkään huonompi
kuin nykyinen.
Kun pieni lapsi kuolee parantumattomaan sairauteen, on
vaikea nähdä, millä tavalla tämä tekisi joistakin muista ihmisistä
parempia. Käyttäisikö täydellisen hyvä (kaikkihyvä) jumala tällaisia
menetelmiä ihmisten moraaliseen kasvattamiseen?
Tulisiko
perheenisän sahata nuorimmalta käden poikki, jotta vanhemmat sisarukset
voitaisiin kasvattaa sankarillisesti kutsumaan ambulanssi niin että
kirurgi voisi sitten sankarillisesti pelastaa tilanteen liittämällä
käden takaisin?
Samankaltaisuus
taiteen kanssa
On
väitetty, että maailman ja taideteosten välillä vallitsee
samankaltaisuutta. Sävellyksissä tarvitaan myös riitasointuja, ja
maalauksissa on tummia ja vaaleita alueita. Samalla tavalla paha
edistää maailman kokonaisuuden kauneutta ja sopusointuisuutta. Tätä
käsitystä vastaan voidaan esittää mm. seuraavia vastaväitteitä.
Ensiksi
tämä käsitys ei ole uskottava. On vaikea käsittää, kuinka haavoittunut
ihminen, joka on jäänyt rintamalinjojen väliin sodassa, voisi edistää
maailman sopusointuisuutta. Jos tällainen on sopusointuisuutta jumalan
näkökulmasta, ei voida väittää, että kyseessä olisi täydellisen hyvä
(kaikkihyvä) jumala. (Tietysti ihmisissä on myös niitä, joiden
mielestä sota on kaunista.)
Toiseksi jumala, joka
sallii esteettisistä syistä sellaisia kärsimyksiä, on pikemminkin
sadisti (=henkilö, joka nauttii toisten kidutuksesta). Tämä
jumalatodistus on pikemminkin todistus jumalan olemassaoloa vastaan tai
se todistaa että jumala onkin paholainen.
Tehtäviä
- Etsikää esimerkkejä ihmisten aiheuttamasta pahasta ja
tutkikaa pahojen
tapahtumien syitä.
- Pohtikaa voidaanko ihmisten aiheuttamaa pahaa
vähentää. Keksikää
joitakin keinoja vähentää ihmisten aiheuttamaa pahaa.
- Millä tavoin ihmiset ovat oppineet menneitä aikoja
paremmin
hallitsemaan luonnossa esiintyvää pahaa?
- Pohtikaa, miksi jotkut saattavat pitää sotaa kauniina
ja muutenkin
hyvänä asiana?
Vapaa
tahto pahan ongelman ratkaisuna ja sen arvostelua
Vapaan
tahdon jumalatodistus
Tämä luku on
kirjoitettu vastaamaan opetushallituksen
opetussuunnitelmaehdotuksen kohtaa ”vapaa tahto”.
On
väitetty, että jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon, kyvyn valita
itse, mitä tehdä.
On myös sanottu, että jos meillä ei olisi vapaata
tahtoa, olisimme kuin robotteja tai automaatteja ilman omaa
päätäntävaltaa.
Ne, jotka hyväksyvät ns. vapaan tahdon
jumalatodistuksen, väittävät, että vapaan tahdon olemassaolon
edellytys on mahdollisuus tehdä pahaa, muutoin meillä ei olisi vapaata
tahtoa.
Heidän mielestään on hyvä, että meillä on vapaa tahto, vaikka
se johtaa joskus pahoihin tekoihin.
Lisäksi he väittävät, että teko ei
ole ollenkaan siveellisesti (moraalisesti) arvioitavissa, jos se ei ole
vapaan tahdon
aikaansaama.
Kaksi
kyseenalaista oletusta
Vapaan
tahdon jumalatodistuksen kannattajat katsovat ensiksi, että maailma,
jossa sekä vapaa tahto ja paha ovat olemassa, on parempi kuin maailma,
jossa ihmiset ovat automaatteja mutta eivät tee koskaan pahaa.
Kärsimykset voivat olla niin valtavia, että monet toivoisivat olevansa
automaatteja ja ilman kärsimystä.
Automaatit voisivat olla jopa niin
ohjelmoituja, että he itse uskoisivat olevansa vapaita. Tällöin ihmiset
uskoisivat olevansa vapaita mutta eivät tekisi pahaa.
Toiseksi
voidaan kysyä, onko meillä vapaa tahto vai vain harhakuva siitä.
Esimerkiksi psykologit selittävä useint valintojamme niitä edeltävillä
elämäntapahtumilla. Emme siis voi olla varmoja, että meillä on vapaa
tahto. Kuitenkin useimmat meistä ajattelevat, että meillä on vapaa
tahto.
Kokemus vapaasta tahdosta perustuu siihen,
että ihminen kokee voivansa tehdä päätöksiä, jotka tekevät hänen
elämästään ennustettavaa.
Silloin, kun ihminen ei kykene tekemään
ennustettavia valintoja, hän ei yleensä kykene tekemään valintoja
lainkaan.
Ajatus, että tahto olisi ennustamaton, ei siis vastaa edes
sitä, mitä me yleensä ymmärrämme vapaalla tahdolla eli kyvyllä tehdä
merkityksellisiä päätöksiä.
Vapaa
tahto ja ei pahaa
Jos
olisi olemassa kaikkivaltias jumala, hän kaiketi pystyisi luomaan
maailman, jossa olisi vapaa tahto mutta ei pahaa.
Sellaista maailmaa ei
ole edes vaikea kuvitella.
Vaikka ihmisillä olisi mahdollisuus tehdä
pahaa, tämän ei tarvitsisi koskaan käytännössä toteutua.
On loogisesti
mahdollista, että kaikilla on vapaa tahto mutta siitä huolimatta kaikki
valitsevat hyvän.
Erityisesti kristityt
ajattelevat, että kristinuskon jumalaan uskovat ihmiset pääsevät
kuoleman jälkeen Taivaaseen, jossa ei ole pahaa.
Jos Taivaassa olevat
ihmiset eivät tee pahaa, onko heillä vapaa tahto?
Jumalan
väliintulo
Monet
uskontojen kannattajat uskovat, että jumalat voivat puuttua ja
tosiasiallisesti puuttuvatkin maailman menoon esimerkiksi
suorittamalla ihmeitä. Itse asiassa taikuritaide on ollut alun perin ja
on vieläkin intialaisten pappien keino todistaa kannattajilleen, että
ihmeitä tapahtuu.
Jos jumala puuttuu maailmanmenoon vähäisissä asioissa, miksi hän ei
puutu massamurhiin tai AIDS -epidemiaan?
Monet
kristityt vastaavat, että jos jumala puuttuisi maailmanmenoon, silloin
meillä ei olisi vapaata tahtoa. Tällöin heidän olisi myönnettävä, että
puheet jumalan puuttumisesta asioihin joskus eivät pidä paikkaansa.
Joidenkin uskontojen (esim. eräät intialaiset uskonnot) jumalat eivät
mitenkään jatkuvasti puutu maailmanmenoon.
Luonnollinen
paha
Vaikka
vapaan tahdon todistus selittäisi ihmisten aiheuttaman pahan, se ei
selitä ihmisistä riippumatonta, luonnossa esiintyvää pahaa.
Vapaan
tahdon ja maanjäristysten, tulivuorenpurkausten sekä sairauksien
välillä ei ole mitään yhteyttä.
Muinaiset ihmiset pitivät joskus
luonnonmullistuksia jumalien tapana rankaista ihmisiä, mutta nykyään
vain harva suomalainen ajattelee enää niin.
Luonnollisen pahan
olemassaolo selittyy nykyisen luonnontutkimuksen avulla. Luonnollinen
paha aiheuttaa kärsimyksiä myös eläimille, ja se on aiheuttanut niitä
jo paljon ennen ihmisen kehitystä maapallolle.
Luonnonlakien
hyväntahtoisuus
Jos
luonnossa ei esiintyisi riittävästi säännönmukaisuutta, elämä olisi
mahdotonta. Sekä jokapäiväinen elämä että todellisuustutkimus (tiede)
edellyttävät, että samoilla syillä on samoja seurauksia (kyseessä on
usein tilastollinen säännönmukaisuus, samoilla syillä on melkein aina
melkein samoja seurauksia).
Joskus väitetään, että
koska tämä säännönmukaisuus on useimmiten meille suotuisaa,
luonnollinen paha on vain luonnon säännönmukaisuuksien onneton
sivuvaikutus.
Jos
olisi olemassa kaikkivaltias jumala, hän olisi voinut tehdä luonnon
säännönmukaisuudet
sellaisiksi, että luonnolliselta pahalta säästyttäisiin. Jos väitetään,
että jumala on sidottu luonnon säännönmukaisuuksiin, hän ei ole
oikeasti
kaikkivaltias (tämä ei sido niitä, jotka katsovat, että jumala on sama
asia kuin luonnon säännönmukaisuudet, tällöin jumala ei ole
kaikkivaltias).
Jos luonnon säännönmukaisuuksien katsotaan olevan aivan hyviä, ihminen
voi syyttää
omaa itseään siitä, että asiat menevät huonosti.
Toiseksi voidaan kysyä, miksi jumala ei puutu luonnollisen pahaan
tekemällä riittävästi ihmeit
Tehtäviä
- Pohtikaa missä mielessä ihmisen tahto on vapaa ja
missä mielessä se ei
ole vapaa.
- Mitkä tekijät rajoittavat yksilön tahdon vapautta?
- Pohtikaa missä määrin tulevia tapahtumia voidaan
ennustaa.
- Pohtikaa miten ihmistä pitäisi täydentää jotta
luonnollinen paha
vaikuttaisi nykyistä vähemmän (esimerkiksi ihminen ei vanhentuisi,
ihmisellä olisi kaksi sydäntä, rikkoutuneet elimet uudistuisivat kuten
eräillä liskoilla jne.).
- Mitä seurauksia olisi siitä, että ihminen olisi
perinnöllisesti kyvytön
tappamaan toisia ihmisiä muutoin kuin vahingossa?
- Tuhoaako uskonto vapaan tahdon?
Ihmeet
todisteina
Mikä
ihme on
Uskonnollisissa taruissa puhutaan paljon ihmeistä. Monet uskovaiset
väittävät ihmeitä edelleen tapahtuvan.
Sanalla
”ihme” on monia merkityksiä.
Tavallisesti uskovaiset tarkoittavat
ihmeellä jumalien puuttumista tapahtumien kulkuun luonnon
säännönmukaisuuksien
vastaisella tavalla. Ihmisten löytämät luonnon säännönmukaisuudet ovat
yleistyksiä siitä, miten asiat
tapahtuvat, esimerkiksi kappaleet putoavat maata kohti, tosissaan
kuollut ei herää henkiin jne.
Tutkijat hyväsyvät säännönmukaisuuden vain,
jos se perustuu hyvin suureen määrään havaintoja.
Ihmeeksi
sanotaan myös harvinaisia tapahtumia. Esimerkiksi ihminen voi pudota
korkealta ja selvitä monien suotuisien tekijöiden vuoksi hengissä.
Tällainen ihme ei ole ihme uskonnollisessa mielessä vaan sille on
olemassa luonnontutkimuksen selitys. Oikeampi ihme olisi, jos joku
putoaisi korkealta ja kimpoaisi takaisin.
Intialainen jumalanmies Sai
Baba on haastettu taikomaan suurempia kultakimpaleita kuin hänen
hihaansa mahtuu, mutta hän ei ole pystynyt sellaista ihmettä tekemään.
Ihmeet
todisteina
Monet
uskonnot väittävät, että kertomuksia jumalien suorittamista ihmeistä on
pidettävä todisteena jumalien olemassaolosta. Tätä käsitystä vastaan
voidaan esittää seuraavaa arvostelua.
Mikä on suurempi
ihme
On
sanottu (esim. David Hume), että ihmeeseen
ei pidä uskoa paitsi
silloin, jos olisi suurempi ihme, että ihmeestä kertova on erehtynyt
tai ei valehtele.
Tässä ihmettä on käytetty useassa eri merkityksessä.
Vaikka ihmeitä olisi, ei ole perusteita pitää niitä todisteina jumalien
olemassaolosta.
Ihmeet
ovat aina epätodennäköisiä
Vaikka
ihmeet ovat loogisesti mahdollisia (on esimerkiksi loogisesti
mahdollista, että täysin kuollut heräisi eloon) ei ole todisteita
siitä, että niitä olisi koskaan tapahtunut. On viisasta perustaa
käsityksensä käytettävissä olevaan näyttöön.
Miksi
ihmeisiin uskotaan
Osalla
ihmisistä on hämmästyttävä kyky uskoa epätodennäköisiin asioihin kuten
vieraisiin avaruudesta, kuoleman jälkeiseen elämään jne.
Monet
saavat tyydytystä mielikuvituksellisista uskomuksista.
Monet
haluaisivat, että ihmeitä tapahtuisi, siksi monet uskovat niitä
tapahtuvan.
On upeaa ajatella, että on päässyt
ihmeen todistajaksi. Tämä saa ihmiset tulkitsemaan tavallisia
tapahtumia ihmeiksi.
Lisäksi ihmiset helpommin muistavat epätavallisia
kuin tavallisia tapahtumia.
Monet pelkäävät ihmeitä tapahtuvan ja uskovat kauhukuvitelmiinsa.
Esimerkiksi
jälleensyntyminen ei ole lainkaan toiveajattelua vaan kauhukuva.
Eri
jumalien väitetään tekevän ihmeitä
Monet
uskonnot väittävät jumaliensa tekevän ihmeitä. Jos ihmeitä tapahtuisi,
niitä ei voitaisi pitää todisteina esimerkiksi kristinuskon jumalan
olemassaolosta.
Vaikka jotkin tapahtumat
vaikuttavat meistä ihmeellisiltä ja selittämättömiltä, luonnollinen
selitys on aina todennäköisempi kuin vetoaminen jumaliin tai muihin
yliluonnollisiin voimiin.
Näemme unia, muistamme
asioita väärin ja luulemme nähneemme jotain, mitä emme ole nähneet.
On todennäköisempää, että aistimme ovat pettäneet meitä tai että olemme
tulkinneet aistimuksiamme väärin kuin että olisi tapahtunut ihmeitä.
Tehtäviä
- Tutkikaa mitä ihmeitä Suomen tiedotusvälineet ovat
viime aikoina
esitelleet. Yrittäkää selvittää, mistä näissä jutuissa on
todellisuudessa kysymys.
- Pohtikaa miksi monet ihmiset haluavat uskoa ihmeisiin.
- Mitä ihmeitä esiintyy esimerkiksi Harry Potter
-kirjoissa? Miksi näissä
kirjoissa esitetään ihmeitä?
- Mikä saa ihmiset soittamaan radion tai television
luontoiltaan ja
kysymään, onko hänen näkemänsä tapahtuma hyvin harvinainen?
Pelurin
todistus
Taustaa
Monet
palaavat pienin panoksin esimerkiksi lottoa. Vaikka on hyvin
epätodennäköistä, että lotossa voittaa päävoiton, hyvinkin vähävaraiset
pelaavat lottoa paremman elämän toivossa.
Myös uskonnot ovat kautta
aikojen käyttäneet ihmisten toiveita hyväksi.
Vaikka
monet menneiden aikojen ihmiset eivät tosissaan uskoneet taikojen,
jumalille uhrauksen tai jumalilta pyytämisen (rukoilemisen) mitään
auttavan, he katsoivat usein, etteivät taikamenot tai jumalien
lepyttäminen ole suuremmin haitaksikaan.
Suuret johtajat halusivat
usein enemmän kuin on mahdollista. Esimerkiksi he halusivat jatkaa
elämäänsä jossain muodossa kuoleman jälkeen. Egyptin pyramidit ovat
esimerkki siitä, mihin mahtavien johtajien toiveajattelu on johtanut.
Jossain
historian vaiheessa uskonnolliset johtajat alkoivat luvata
kannattajilleen kuoleman jälkeistä elämää.
Halpa
hinta lisää myyntiä
Usein kuoleman jälkeisen
elämän saavuttaminen vaati kalliita uhreja (esimerkiksi verta, joka on
aikojen kuluessa laimentunut viiniksi).
Kun uskontojen välinen
taistelu kannattajista kiihtyi, kuoleman jälkeistä elämää alettiin
luvata yhä pienemmin panoksin.
Lopulta pelkkä usko kyseisen uskonnon
jumaliin tai jumalaan riitti pappien mielestä kuoleman jälkeisen
elämän takeeksi.
Kuoleman
jälkeisiä palkintoja on helppo luvata
Kun pelkkä kuoleman jälkeinen
elämä ei houkutellut kaikkia, uskonnot alkoivat tarjota uskoville
nautinnollista tai hyvää elämää kuoleman jälkeen ja ikuisia kärsimyksiä
vääräuskoisille tai ainakin niille, jotka eivät uskoneet ollenkaan.
World Trade Centerin syyskuun 11. päivänä 2001 tapahtunut
tuhoaminen itsemurhaiskulla johtui mm. tällaisesta uskosta kuoleman
jälkeiseen hyvään elämään.
Onko
jumalaan uskominen peliteoreettisesti kannattavaa
Pelurin todistus ei
pyri todistamaan, että jumala on olemassa.
Sen sijaan se pyrkii
osoittamaan, että jumalaan uskominen on peliteoreettisesti
kannattavaa.
Pelurin
todistus sanoo, että vaikka ei tiedettäisi, onko
jumala olemassa vai ei, jumalaan kannattaa uskoa, koska näin
saavutettava palkinto, iankaikkinen elämä, on äärettömän suuri, ja
epäuskosta seuraava rangaistus, iankaikkinen kärsimys, on hirvittävä.
Voiton odotusarvo, joka on voiton todennäköisyys kertaa voiton arvo, on
näin ollen äärettömän suuri.
Pelurin todistus
(Pascalin vaaka), sanoo, että jos jumala on olemassa ja jos uskomme,
saavutamme suuren palkinnon, iankaikkisen elämän.
Jos jumalaa ei ole
olemassa, menetämme kenties jotakin elämässämme uskoessamme, mutta se
on vähäistä verrattuna siihen, että saavutamme iankaikkisen onnen.
Jos
jumalaa ei ole olemassa ja emme usko hänen olemassaoloonsa, voitamme
kenties jotakin pientä elämässämme.
Mutta jos jumala on olemassa ja
emme usko, joudumme iankaikkisiin kärsimyksiin. Pelurin mukaan
kannattaa lyödä vetoa sen puolesta, että jumala on olemassa.
Voimmeko
päättää siitä, mihin uskomme
Jos
pelurin todistus hyväksytään, voidaan kuitenkin väittää, että emme noin
vain voi päättää siitä, mihin uskomme.
En voi päättää huomenna uskoa,
että siat lentävät tai että Helsinki on Kiinassa tai että on olemassa
kaikkivaltias, kaikkitietävä ja täydellisen hyvä (kaikkihyvä) jumala.
Pelurin todistus ei esitä jumalaan uskomiselle mitään näyttöä, se vain
sanoo, että pelurina minun olisi hyvä uskoa niin.
On
sanottu (esim. Pascal), että jos jumalaan uskominen on meidän
tunteittemme vastaista, meidän pitää ryhtyä elämään ikään kuin
uskoisimme jumalaan.
Pitää ryhtyä käymään uskovaisten tilaisuuksissa
(esim. kirkoissa) ja pitää ryhtyä pyytämään jumalilta jotain
(rukoilemaan).
On sanottu, että jos ryhdymme käyttäytymään kuten
uskovainen, alamme pian myös uskoa kuten uskovainen.
On
viitteitä siitä, että ihmiset todella alkavat uskoa siihen, mitä heidät
esimerkiksi pakotetaan tekemään.
On mahdollista, että ihminen saattaa
alkaa uskoa ajan oloon jopa omiin valheisiinsa.
Englannin kuninkaan,
joka ei ollut mukana merkittävässä taistelussa, mutta joka oli
vuosikymmeniä valehdellut olleensa siellä, kerrotaan vanhoilla
päivillään uskoneen omaan valheeseensa.
Todistuksen
siveys
On
sanottu (esim. William James), että jos olisimme jumalan asemassa,
meidän pitäisi tehdä kaikkemme estääksemme ihmisiä uskomasta jumalaan
valheellisesti ja itsekkäästi palkkion toivossa. (Buddhalaisuudessa on
väärin tehdä hyviä tekoja saadakseen paremman jälleensyntymän.)
Todistus
voidaan kääntää
Voidaan
yhtä hyvin väittää, että ateisti palkitaan äärettömällä palkinnolla ja
uskovainen tuomitaan äärettömiin kärsimyksiin kuoleman jälkeen.
Tällöin pelurin olisi pyrittävä olemaan uskomatta jumalaan.
Tällaista
näkemystä esitetään harvoin, sillä ateistit eivät yleensä usko kuoleman
jälkeiseen tai kuolemaa edeltävään elämään.
Tärkein poikkeus ovat ne
ateistibuddhalaiset, jotka uskovat jälleensyntymiseen.
Uskomalla
hindujumalaan joutuu taivaaseen, jossa ollaan kyseisen olennon orjina.
Lisäksi taivaat hajoavat joskus, koska jumalat ovat luonnon
säännönmukaisuuksien
alaisia kuten ihminen.
Perusväite on, että hindujumalat ovat olemassa
mutta ne eivät ole todellisia jumalia vaan kuolevaisia olentoja, jotka
luulevat olevansa ikuisia.
Sokeat jumalat sitten johtavat monia ihmisiä
harhaan. Näitä jumalia voidaan verrata hulluihin diktaattoreihin, jotka
loistavat ikuisesti.
Tehtäviä
- Pohtikaa mistä syystä uskonnot ovat kehittäneet opin
ikuisesta onnesta
Taivaassa ja ikuisesta rangaistuksesta Helvetissä?
- Voisiko ihminen tuomita toisen ihmisen ikuiseen
rangaistukseen?
- Miksi ”pelurin todistus” ei ole uskottava?
- Pohtikaa miksi pelurin todistusta ei yleensä käytetä
niissä
valtarakenteissa (kulttuureissa), joissa uskotaan monien jumalien
olemassaoloon?
- Miten vaatimusta uskoa jumalien olemassaoloon on
perusteltu antiikin
valtarakenteessa (kulttuurissa)?
Ei-realistinen
käsitys jumalasta
Uskonto
pelkkänä välineenä
Ns.
ei-realistista käsitystä jumalista levittävät tavallisesti ne, jotka
itse uskovat jumalaan tai jumaliin. Tavallisesti nämä ei-realismin
levittäjät eivät kuitenkaan itse usko tähän ajatussuuntaan.
Ei-realismi väittää, että on virhe ajatella jumalia ihmisistä
riippumatta olemassa olevina. Tämän käsityksen mukaan uskonnollisen
kielen tarkoitus ei ole kuvata jotain todellisuudessa olemassa
olevaa olentoa vaan esitellä siveellistenja henkisten
arvojen
kokonaisuutta ja niiden merkitystä ihmisille.
Kun tämän lajin
ei-realisti sanoo uskovansa jumalaan, hän ei väitä uskovansa olentoon,
joka on olemassa oikeasti. Sen sijaan hän väittää, että uskonnollinen
kieli on tehokas tapa esittää henkisiä ja siveellisiä arvoja.
Ei-realistien
mielestä ne, jotka uskovat jumalaan jonkinlaisena erillisenä olentona
ovat taruajattelun vallassa. Eri uskonnot ovat syntyneet
erilaisissa valtarakenteissa ja ovat siksi erilaisia.
Peiteltyä
jumalattomuutta (ateismia)
Jotkut
ei-realistit ovat avoimestijumalattomia (ateisteja). Usein kyse on
peitellystä
ateismista. Väite, että jumalat ovat olemassa vain inhimillisten
arvojen summana, on itse asiassa sama asia kuin väittää, että
perinteisten uskontojen jumalia ei ole niiden varsinaisessa
merkityksessä olemassa.
Ei-realismin
muut seuraukset uskontojen suhteen
Jos jumalia ei ole olemassa, on luultavaa, ettei ole olemassa kuoleman
jälkeistä elämää tai ihmeitä.
Kääntäen voidaan sanoa, että vaikka kuolemanjälkeinen elämä olisi
olemassa, se ei todista, että jumalia olisi olemassa.
Eräät
muinaisen Kreikan aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat
(materialistit, kuten Epikuros) ajattelivat, että jumalat
ovat kyllä olemassa ja ovat tavallista hienommasta aineesta tehtyjä,
mutta kuolemanjälkeistä elämää ei ole olemassa.
Tehtäviä
- Tutkikaa Epikuroksen käsitystä jumalista Lucretius
Caruksen teoksen
”Maailmankaikkeudesta” avulla. Teos löytyy melkein kaikista
kirjastoista.
- Pohtikaa esimerkiksi Internetillä mistä syistä
muinaiset ihmiset ovat
kehittäneet taruja jumalista.
- Tutkikaa millä tavoin eri uskontojen siveyskäsitykset
ovat
ristiriidassa keskenään. Mistä syistä uskonnottoman siveyden ja jonkin
uskonnon siveyden välille syntyy helposti ristiriitoja?
Muita
uskon ja ateismin väliin sijoittuvia ajattelutapoja
Ei
tietoa eli agnostisismi
(a = ei, gnostis = tieto)
Kun
esimerkiksi yliopiston professori ei usko jumalien olemassaoloon mutta
uskovaisten johtamassa yhteiskunnassa pelkää julkiateismin vaarantavan
hänen virkauransa, hän sanoo olevansa agnostikko eikä ateisti.
Agnostisismia on käsitelty perusteellisemmin toisaalla tässä
aineistossa.
Agnostikoiksi kutsutaan niitä, joiden mielestä ei ole edes
periaatteessa mahdollista tietää, onko jumalia olemassa vai ei.
Joissakin yliopistoissa koulutetaan ns. dogmaattisia agnostikkoja,
jotka uskovat dogmaattisesti, ettei jumalien olemassaolosta voi saada
tietoa (esimerkiksi Helsingin yliopisto).
Agnostikon saattaa olla vaikeaa torjua
edellä olevaa pelurin todistusta. Kun monet agnostikot kuuluvat
uskontokuntiin ja osallistuvat uskonnollisiin menoihin sen kummemmin
asiaa ajattelematta, on mahdollista, että heistä tulee vähitellen
oikeasti uskovaisia.
Jotkut itseään agnostikoiksi kutsuvat ovat
puolustaneet uskonnottomien oikeuksia, mutta tiukan paikan tulleen
useimmat agnostikot ovat asettuneet uskovaisten puolelle uskonnottomien
ihmisoikeuksia vastaan.
Usko
ja sen vaarat
Kuoleman
jälkeinen onnellisuus terroritekojen ehtona
World
Trade Centerin syyskuun 11. päivänä 2001 tuhonneet muslimit uskoivat
itsemurhansa jälkeen saavuttavansa kuoleman jälkeisen ikuisesti
jatkuvan onnellisen elämän. Nuorten muslimien itsemurhaiskut
Palestiinassa olisivat luultavasti jääneet paljon harvalukuisemmiksi,
jos iskujen tekijät eivät olisi uskoneet samalla tavalla.
Uskontojen
aiheuttamien kärsimysten kiistäminen
Voidaan
sanoa, että maailman tiedotusvälineitä valvovat kristityt.
Luultavasti
juuri tästä syystä tiedostusvälineet ja poliitikot koko ajan yrittävät
selittää, ettei uskonto olekaan lukemattomien uskonsotien syy (paitsi
ehkä silloin, kun on kyse muslimein uskonnosta).
Vaikka sodilla on
monenlaisia syitä, lienee kuitenkin vaikea kiistää sitä, että uskonto
on ollut ja on edelleen tärkeä syy useimpiin ihmiskunnan historian
sotiin.
Uskonto on ollut ja on tärkeä tai
pääasiallinen syy myös moniin muihin julmuuksiin (esimerkiksi
noitavainot, joissa poltettiin elävältä miljoonia ihmisiä).
Kun
Saudi-Arabian siveyspoliisit antoivat kymmenien koululaisten kuolla
tulipalossa siitä syystä, että koululaiset eivät olleet ankarien
islamin säädösten mukaan pukeutuneita, tälle epäinhimillisyydelle on
vaikea keksiä muuta syytä kuin uskonto.
On
kiistatonta, että uskonnot ovat estäneet tai pahasti hidastaneet ja
hidastavat edelleen todellisuustutkimuksen, valtarakenteiden
(kulttuurin) ja ihmisoikeuksien kehitystä.
Esimerkiksi monet
islamilaiset maat eivät hyväksy YK:n kansalais- ja poliittisia
oikeuksia koskevaa yleissopimusta, koska sopimus kieltää myös sellaisen
syrjinnän, joka on esimerkiksi Koraanin mukaista.
Huomattava osa
Yhdysvaltain kansalaisista kieltää uskonnollisista syistä kehitysopin.
Merkittävä
osa maailman uskovaisista ei itse aiheuta harmia muille ihmisille, ja
osa uskovaisista elää hyvin samanlaista elämää kuin uskonnottomat.
Ne
harmittomat uskovaiset, jotka rahoittavat uskontojen toimintaa,
osallistuvat kuitenkin välillisesti uskontojen aiheuttamaan pahaan.
Tehtäviä
- Tehkää lista ihmisoikeusrikoksista, joihin jokin
uskonto on ollut
ainakin osasyynä.
- Millä tavoin uskonnot ovat jarruttaneet
todellisuustutkimuksen
(tieteellistä) ja teknistä kehitystä?
- Miksi agnostikot saattavat vastustaa ateistien
ihmisoikeuksia?
Ihmisen
olemassaolon peruskysymykset: eettiset valinnat eri elämänvaiheissa
Millaisia
siveyskäsityksiä (moraalikäsityksiä) on
esitetty
Miksi
kutsumme tekoa oikeaksi tai vääräksi
Mitä tarkoitamme, kun sanomme, että
meidän pitäisi tehdä jotakin tai että emme saisi tehdä jotakin? Kuinka
meidän pitäisi elää? Kuinka meidän pitäisi kohdella muita ihmisiä?
Jos
emme pysty sanomaan, miksi kidutus, murhat, orjuus, raiskaukset ja
varkaudet ovat väärin, millä perusteilla voimme estää ihmisiä
tekemästä niitä? Onko siveys (moraali) makuasia vai onko meillä
perusteluja
siveyskäsityksillemme?
Professorit
todistelevat omia toiveitaan
Epäilijät (esim. Friedrich
Nietzsche) saattavat sanoa, että useimmat professorit päätyvät
todistelemaan omia toiveitaan, joita on siistitty ja yleistetty.
Toisin
sanoen nämä professorit tekevät mutkikkaita tarkasteluja jotka
näyttävät sisältävän paljon loogisia päättelyitä mutta päätyvät lopuksi
väittämään, että heidän ennakkokäsityksensä olivat oikeita.
Siveyskäsityksiä
voidaan johdonmukaistaa
Vaikka
logiikan avulla ei päästäisi siveyskysymyksistä yksimielisyyteen, sen
avulla voidaan johdonmukaistaa niitä ja auttaa ymmärtämään
siveyskäsitysten käytännön seurauksia.
Tehtäviä
- Pohtikaa mistä johtuu, että professorit ovat usein
pyrkineet
perustelemaan oman aikansa muotiajatuksia.
- Pohtikaa mistä johtuu, että professorit jakautuvat
satoihin eri
koulukuntiin jotka väittelevät kiivaasti keskenään siitä, mikä
siveyskäsitys on oikea?
- Pohtikaa mistä
johtuu, että siveyden perusteista on vaikea päästä yksimielisyyteen.
Siveyskäsitteisiin
liittyviä kysymyksiä
Merkitys,
olemassaolo ja tieto
Siveyskäsitysten merkityksen
ymmärtäminen on tärkeää, ja sitä käsitellään alempana perusteellisesti.
Sen sijaan ei ole mieltä pohtia sitä, onko
arvoja olemassa.
Tavalliselle ihmiselle niitä on olemassa. Arkikäytössä sanaa
"olemassaolo" käytetään suomen kielessä näin.
On myös selvää, että meillä
on ainakinympäristömme arvoista ja siveyssäännöistä tietoa.
Sen
sijaan kysymykseen siitä, ovatko arvot tosia tai epätosia, tavallinen
ihmisen vastaa, että ne eivät ole. Tavallisen ihmisen käsitys vastaa
Humen giljotiinia, jonka mukaan tosiasioista
ei voida johtaa arvoja.
Huolimatta siitä, että (hyvesiveyttä
lukuun ottamatta)
kaikki koulukunnat ovat sitä mieltä, ettei tosiasioista
voijohtaa
arvoja, tavallinen ihminen saattaa olla ehdoton käsityksisssään siitä,
että jokin on (siveellisesti tai muuten) hyvää.
Vähän viisaammat vastaavat aina, että makuasioista ei pidä kiistellä.
Melkein
kaikki ihmiset saattavat olla yhtä mieltä siitä, että murha on paha,
mutta aina löytyy pieni vähemmistö sellaisia. jotka ovat tästäkin
asiasta eri mieltä.
Lisäksi löytyy erikoistapauksia, joissa
ihmiset ovat melkein yksimielisiä siitä, että murha oli tässä
tapauksessa hyväksyttävissä. Jos toiselta maailmansodalta olisi
vältytty siten että joku olisi murhannut Adolf Hitlerin, monet olisivat
valmiit hyväksymään teon.
Mihin
todellisuuteen arvot kuuluvat
Jos kysyt tämän kysymyksen satunnaiselta kadunnaiselta, hän meko
varmasti vastaa, että juuri
tähän todellisuuteen, missä me juuri nyt elämme.
Jos haastateltava sattuu olemaan vanhauskoinen pappi, hän saattaa
vastata toisin. Hän saattaa vastata, että arvot tulevat jumalalta tai
jumalilta. Tällöin arvot kuuluvat yliluonnolliseen
todellisuuteen.
Eräässä
lukion oppikirjassa, josta puhutaan toisaalla, esitetään kummallinen
väite, jonka mukaan arvot eivät kuulu kuulu sen enempää luonnollisen
kuin yliluonnoliseen todellisuuteen.
Tässä kirjoittajat ovat lukeneet liikaa Ilkka Niiniluodon filosofiaa ja
ryhtyneet jakamaan todellisuutta.
Vaikka
viisaustieteilijä ei pystyisi suorin määritelmin määrittelemään jotain
seiveyskäsitettä, tästä ei voida päätellä, ettei tämä käsite
(esimerkiksi "hyvä") kuulu juuri siihen todellisuuteen, jossa elämme.
Käsitteellä
"määritteleminen" on suuri joukko eri merkityksiä kuten toisaalla tässä
aineistossa kerrotaan. Osoittelukin on määrittelyä. Ei määritelmistä
tarvitse olla (eikä olla) yksimielisiä. Epäsuora eli aksiomaattinen
määritteleminen on myös mahdollinen.
Mistä
arvot tulevat
Se, mikä arvot aiheuttaa, on mutkikas kysymys eikä siitä ole koskaan
oltu yhtä mieltä.
Harras vanhauskoinen voi vakuuttaa, että arvot tulevat taivaasta.
Humanismin mukaan arvot ovat inhimillistä alkuperää.
Posthumanismin
mukaan arvot ovat evoluution ja yhteisöissä elämisen vuorovaikutuksessa
syntyneitä ja niitä voi olla myös kehittyneimmillä eläimillä.
Sitten
on vielä näitä omatuntoteoreetikkoja, joiden mukaan arvot tulevat
ihmisen päästä mutta eivät kuulu mihinkään todellisuuteen.
Joka
tapauksessa arvot ovat aineellisten aivojen rakenteittensa ja saamiensa
syötteiden perusteella syntyneitä viestejä, jotka kulkevat täysin
fysiikan sääntöjen asettamissa rajoissa.
Tunteet
ja käskyt / kiellot
Siveellisiin
mielteisiin ja viesteihin vaikuttavat ajatustunteet (emootio), ja
joskus on yksinkertaistettu asiaa yrittämällä määritellä
siveyskäsitteet ajatustunteiden (emootioiden) avulla.
Toisaalta
joskus on yksinkertaistetty tilannetta kiinnittämällä huomio siihen,
että siveyskieli sisältää kehotusten ja kieltojen tapaisia viestejä.
Jos
siveysasioista olisi nykyistä suurempi yksimielisyys, voitaisiin
varmaan rakentaa malleja, jotka likipitäen kuvaisivat inhimillistä
siveysajattelua. Valitettavasti läheskään tarpeellista yksimielisyyttä
ei ole eikä todennäköisesti tulekaan, koska sekä ihmiset että heidän
ympäristönsä ovat hyvin erilaisia.
Tehtäviä
Ottakaa
tähän aineistoon kuuluvan sanaston avulla selvää, mitä seuraavat
sivistyssanat tarkoittavat. Jos aiotte vastata ylioppilaskirjoitusten
etiikan kysymyksiin, opetelkaa nämä sivistyssanat.
- intressi
- agentti
- kulttuuri
- tabu
- eksistentialismi (ylitarkastajan ylioppilasaineen
aihe)
- etiikka
- moraaliteoria
- normatiivinen etiikka
- metaetiikka
- realismi
- antirealismi
- normi
- normatiivinen
- deskriptiivinen
- preskriptiivinen
- ontologia
- absoluuttinen
- relatiivinen
- relativismi
- subjektivismi
- egoismi
- altruismi
- naturalismi
- supernaturalismi
- ei-naturalismi
- Raamattu
- naturalistinen vihepäätelmä
- avoimen kysymyksen argumentti
- kognitivismi
- dogmaattinen
- intuitionismi
- nonkognitivismi
- erheteoria
- projektivismi
- emotivismi
- preskriptivismi
- intersubjektiivisuus
- pragmatismi
Keksi lisäksi kymmenen ismiä, jotka sopisivat yllä olevaan tekstiin.
Hyvän
määrittelemisestä
Kuten
toisaalla tässä aineistossa on sanottu, ei ole viisasta pyrkiä
määrittelemään hyvää tosiasiaväitteiden (propositioiden) avulla.
Hyvän
epäsuora määrittely
Olisi
hyödytöntä yrittää määritellä hyvä etsimällä samanmerkityksinen sana,
koska tällöin ei olisi edistytty hyvän määrittelemisessä ollenkaan.
Olisi
myös aika hölmää väittää (kuten eräät viisaustieteilijät väittävät),
että hyvää ei voi määritellä. Jos ihminen voidaan suurin piirtein
opettaa ymmärtämään, mitä sana "hyvä" tarkoittaa, oppimistapahtuma on
määritellyt tälle ihmiselle sen, mitä hyvä tarkoittaa.
Hyvän
epäsuora määritteleminen voi kuulostaa hassulta, mutta tällaisen
epäsuoran määritelmän avulla voidaan rajoittaa sanan "hyvä" käyttöä eli
luoda eräänlainen suodatin kielenkäytöllemme. Tässä annamme esimerkkinä
vain kaksi kohtaa hyvän epäsuorasta määritelmästä. Loput jätämme
harjoitustehtäväksi. Lauseet ovat:
- Lisää hyvää!
- Vähennä pahaa!
Tehtäviä
- Miksi yllä olevan määritelmän lauseet ovat käskyjä?
- Miksi sanat "lisää" ja "vähennä" eivät ole
siveyssanoja?
- Onko yllä olevasta (puutteellisesta) määritelmästä
sinulle mitään hyötyä elämässä?
- Jos yllä olisi esitetty täydellinen hyvän epäsuora
määritelmä, olisiko sinulle siitä apua elämässäsi?
- Onko vieraperäisistä siveyssanoista sinulle apua
elämässäsi?
Hyvän
asteet
Maailman suurimmassa kielessä - mandariinikiinassa - erotetaan ainakin
seuraavat hyvän asteet:
- ehdottomasti paras
- liian hyvä
- mahtavan hyvä
- oikein hyvä
- ei huono
- suurin piirtein hyvä
- menettelee
- käyttökelpoinen
- ei tarpeeksi hyvä
- unohda se
- niin ja näin
- ei suuri ongelma
- ei hyvä
- paha
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että kiinalaisilla on paljon enemmän
hyvän asteita kuin pahan asteita?
- Laadi suomenkielinen viisiportainen mittari
asteikolle hyvä - paha.
- Laajenna mittaria seitsenportaiseksi.
- Laadi joukko kysymyksiä, joihin voi vastata näillä
asteikoilla.
- Kumpi asteikko osoittauttui paremmaksi?
- Miten märittelet viisiportaisessa asteikossa käytetyt
sanat?
- Miten määrittelet seitsenportaisessa asteikossa
käytetyt sanat?
Siveyden
epäilijät
Todellisuudessa
siveys on paljon poliittisempi ja raadollisempi ja sellaisena
mutkikkaampi kuin yleispäteviksi tarkoitettuihin järjestelmiin
mieltyneet viisaustietelijät yleensä osaavat kuvitella.
Niccolò
di Bernardo dei Machiavelli (1469 – 1527)
Vallankäytön tarkoituksena on säilyttää yhteiskunnan
kehityksen
edellyttämä vakaus, ja tähän on pyrittävä keinoja kaihtamatta.
Voimapolitiikka ei menestystä tavoitellessaan kunnioita minkäänlaisia
siveysperiaatteita, ja kaikki keinot ovat voimapolitiikassa sallittuja.
Karl
Marx (1818 –1883)
“Hallitsevan
luokan ajatukset ovat jokaisena aikakautena hallitsevia ajatuksia, ts.
se luokka, joka on yhteiskunnan hallitseva aineellinen voima, on
samalla sen hallitseva henkinen voima.”
“Niinpä maassa, jossa
kuningasvalta, ylimystö ja porvaristo taistelevat annettuna aikana
herruudesta ja jossa herruus on siis jakautunut, hallitsevaksi
ajatukseksi tulee vallanjako-oppi, joka julistetaan tällöin ‘ikuiseksi
laiksi’.”
On
syytä epäillä
Hallitseva luokka esittää omat etunsa yleisenä etuna.
Machiavellin
ja Marxin merkitys kiteytyy heidän vääräoppisessa käsityksessään,
itsenäisen viisaustieteen taakseen jättävässä kannassaan.
Sen
mukaan siveyden ja uskonnon, kuten tiedon kohdalla on otettava huomioon
ne poliittiset voimasuhteet, vaikuttava todellisuus, jossa hyvästä ja
pahasta, todesta ja epätodesta puhutaan, kuten myös ne tilanteet,
joista hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää, oikeudenmukaista ja
epäoikeudenmukaista tai totuutta ja valhetta koskevia arvioita
esitetään.
Machiavellin ja Marxin opetusten myötä itsenäistä
viisaustiedettä, kuten siveystiedettä, puhdasta siveyttä ja uskontoa,
on todella syytä epäillä.
Tehtäviä
- Ketä Suomessa päättävät, mikä on siveellistä?
- Ketä koulussa päättävät, mikä on siveellistä?
- Missä määrin päättäjien omat mielipiteet vaikuttavat
siihen, mitä pidetään siveellisenä?
- Miten saat selville, mitä eri kunnallisvaaliehdokkaat
pitävät siveellisenä?
- Miten saat selville, mitä eri eduskuntavaaliehdokkaat
pitävät siveellisenä?
Siveysajattelun
luonne ja sisältö
Mitä
siveysajattelu tutkii
Siveysajattelu (moraaliajattelu, latinankielen mores = tavat) tutkii
lauseita ja käyttäytymistapoja,
joissa ilmenee käsityksiä hyväksymisestä tai hylkäämisestä, oikeasta
tai väärästä, hyvästä tai pahasta, arvokkaasta tai arvottomasta.
Samoin se tutkii päämäärien valintaa.
Siveysarvot
ja muut arvot
Arvot
voidaan jakaa kahteen pääryhmään:
- siveysarvot ja
- muut arvot.
Ihmisryhmiä, yksilöitä ja heidän
luonteenpiirteitään luonnehditaan usein siveysarvoilla.
Voidaan
esimerkiksi sanoa, että uskontokuntiin kuulumattomat ovat hyviä
ihmisiä.
Jos sen sijaan sanotaan, että Lada on hyvä auto, kyse ei ole
siveysarvosta.
Kun sanotaan, että Lada on kaunis auto, kyse on
kauneusarvosta. Sanaa “arvo” käytetään myös monissa muissa
merkityksissä.
Itseisarvot
ja välinearvot
Itseisarvoina
pidetään esimerkiksisiveellisestii hyvää, kauneutta ja totuutta.
Välinearvot eivät ole välttämättä edes arvokkaita, vaan ne saavat usein
arvonsa vasta silloin, kun niitä käytetään pyrittäessä itseisarvoihin.
Esimerkiksi rahan avulla voi tavoitella itseisarvoja, rakentaa kauniita
rakennuksia, tukea tutkimusta tai auttaa kehitysmaiden hädänalaisia.
Sivistyssanat:aksiologia on suomeksi arvokäsitys.
Arvoarvostelmat
Arvoja
ilmaistaan arvoarvostelmilla.
Yllä oleva lause, jonka mukaan
uskontokuntiin kuulumattomat ovat hyviä ihmisiä, on arvoarvostelma,
jota kutsutaan siveysarvostelmaksi.
Lause “ruusut ovat kauniita” on
puolestaan kauneus arvostelma.
Sana “arvostelma” tarkoittaa suurin
piirtein samaa kuin saksan kielen Urteil (= lausunto,
lausuma).
Totuusarvostelmat
(propositiot)
Arvoarvostelmien
lisäksi on mm. totuusarvostelmia.
Totuusarvostelma on esimerkiksi lause
“Tämä pöytä on pyöreä”.
Totuusarvostelma on joko tosi tai
epätosi.
Sen sijaan monet ovat sitä mieltä, että arvoarvostelmat eivät
ole samassa mielessä tosia tai epätosia kuin totuusarvostelmat.
Velvoitteet
ja arvot
Siveysiajattelu
jaetaan usein
- velvoitteen teoriaan (deontologiaan) ja
- arvoteoriaan
(aksiologiaan).
Molempia osia voidaan tutkia kahdesta näkökulmasta.
Ensiksi voidaan kuvailla velvoitteita ja arvoja (kuvaileva eli
deskriptiivinen teoria).
Toiseksi voidaan ottaa teorioihin itse kantaa
(arvottava eli normatiivinen teoria).
Siveyssääntö
Siveyssäännön (moraalinormin) avulla ilmaistaan, mikä
tai mitkä useista mahdollisista toimintatavoista on valittava.
Sana “normi”
tarkoittaa mittapuuta tai mallia.
Velvoite
Sotalaiva oli
partioimassa, kun se näki edessäpäin valoa. Kapteeni
käski ottaa radiolla yhteyttä toiseen laivaan.
-
Olette kurssillamme, väistäkää!
-
Ei, teidän on väistettävä, kuului vastaus.
Kapteeni hämmästyi
tästä vastauksesta.
-
Me emme aio väistää. Siirtykää heti kurssiltamme.
-
Mekään emme aio väistää. Väistäkää te.
Nyt kapteeni suuttui tosissaan.
-
Väistäkää heti, tämä on sotalaiva!
-
Tämä on majakka.
Velvoitteita
ilmaistaan usein käsky- ja kieltolauseilla, mutta velvoite voidaan
muutenkin sisällyttää lauseeseen.
Velvoitelauseita ovat esimerkiksi:
“älä varasta!”, “tupakointi on kielletty koulun alueella”, “on pakko
noudattaa maan lakeja” jne.
Valtarakenteiden
arvot
Arvokäsityksen puitteissa
voidaa esimerkiksi kartoittaa oman valtarakenteemme arvoja.
Valtarakenteen sisällä saattaa olla ryhmiä, joiden arvot eroavat
suuresti toisistaan,
esimerkiksi jumalattomilla (ateisteilla), kristityillä ja muslimeilla
voi esiintyä
suuria eroja arvostuksissa.
Sisäinen
oivallus (intuitio)
Voisi ajatella, että
uskonnoton ajattelu olisi arvottavaa (aksiologista). Enimmäkseen se on
sitä ollut, mutta sen piirissä on esiintynyt esimerkiksi suuntia,
joissa velvoitteita on johdettu suoraan sisäisestä
oivalluksesta
(intuitiosta).
Käsityksiä
siitä, mikä on hyvää
Siitä, mikä on hyvää, on esitetty suuri määrä erilaisia käsityksiä.
Niitä esitellään
myöhemmin tässä oppiaineistossa. Hyvää on mm. yritetty liittää
mielihyvään,
onnellisuuteen, hyötyyn jne
Keiden
hyväksi
-Millainen on
laihialainen noutaja?
-Se tuo aamun lehden naapuripitäjästä.
Voidaan
pohtia myös sitä, kenen hyväksi siveyssäännön (normin) noudattamisesta
seuraava arvo
koituu.
Jos ihminen pyrkii varmistamaan itselleen mahdollisimman paljon
hyvää, kyseessä on itsekkyys (egoismi, latinankielen sanasta ego =
minä). (Toisten hyväksi toimimista kutsutaan altruismiksi,
latinankielen sanasta alter = toinen).
Lyhyen tähtäyksen itsekkyys
(egoismi) on helppo tunnistaa. Sen sijaan pitkän tähtäyksen itsekkyys
(egoismi) saattaa näyttää toisten hyvinvoinnista huolehtimiselta
(altruismilta).
Esimerkiksi eteenpäin pyrkivä poliitikko saattaa
muiden hyväksi toimimalla vain varmistella omaa tulevaisuuttaan.
Myös
ne uskovaiset, jotka ajattelevat muiden hyväksi toimimisen varmistavan
heille itselleen kuoleman jälkeisen elämän Taivaassa, ovat itsekkäitä
(egoisteja).
Toisen hyväksi toimimisessa (altruismissa) voidaan
erottaa useita muotoja sen mukaan, kuinka monen yksilön hyvään toiminta
tähtää.
Psykologinen egoismi eli psykologinen
itsekkyys
on käsitys, jonka mukaan ihminen toimii varsin usein itsekkäästi ja
omaa etuaan
tavoitellen. Toisin sanoen psykologisen egoismin mukaan oman edun
tavoitteleminen vaikuttaa meihin eniten.
Psykologinen
hedonismi eli psykologinen
nautintohakuisuus on käsitys, jonka mukaan
ihminen asettaa asettaa varsin usein oman nautinnon kaiken muun edelle.
Psykologinen
altruismi eli psykologinen toisten huomioon ottaminen.
Psykologinen altruismi ei välttämättä perustu evoluutioon.
Evolutiivinen
altruismi eli perinnällinen toisen huomioon ottaminen on
eräs muoto psykologista altruismia.
Usein asetetaan vastakkain oman maan köyhien auttaminen ja
kehitysmaiden auttaminen.
Tehtäviä
- Missä määrin yllä lihavalla merkityillä asioilla on
vaikutusta sinun päätöksenteossasi?
- Missä tilanteissa annat vallan nautinnonhalullesi?
- Missä tilanteissa annat vallan toisten huomioimisen
ajatustunteille?
- Missä määrin itsekkyys ja toisten auttaminen ovat
perinnällisiä?
- Missä määrin näitä voidaan oppia?
Arvottaminen,
tunne ja järki
Riippuvatko arvot arvottamisesta. Jos niin on, voidaan kysyä,
onko arvottaminen (arvoilla varustaminen) tunne tai toive vai liittyykö
arvottamiseen harkintaa ja tietoa.
Onko meillä arvotietoisuus vai ovatko arvot opittuja? Näitä
kysymyksiä käsitellään toisaalla tässä oppiaineistossa.
(Jaakko
Hintikka (1929-) ja Georg Henrik von Wright (1916-2003) ovat tehneet
tutkimuksia, joissa tarkastellaan velvoitteen, sallimisen ja kiellon
suhdetta muihin käsitteisiin, esimerkiksi loogisiin käsitteisiin
välttämätön, mahdollinen, mahdoton).
Kehotukset ja käskyt (preskriptiot) ovat ainakin jossain määrin
ajatustunteiden (emootioiden) aiheutttamia.
Tehtäviä
- Seuraako siitä, että teko on välttämätön, sen
pakollisuus?
- Voidaanko sallia mahdoton teko? Seuraako siitä, että
teko on sallittu,
sen mahdollisuus?
- Kumpi on tärkeämpi päätöksen teossa, järki vai
ajatustunteet?
Miesten
siveys ja naisten siveys
Feministien
(jyrkkä naisasialiike) mukaan siveyden pohjaksi pitäisi ottaa muista
huolehtiminen. Tätä käsitystä käsitellään tässä aineistossa tarkemmin
hyvesiveydestä puhuttaessa.
Tehtäviä
- Onko nykyisessä Suomessa eroja miesten siveyden ja
naisten siveyden välillä?
- Miten eri uskonnot määräävät miesten ja naisten
siveyttä?
- Miten naisten ja miesten tasa-arvo siveydessä voidaan
toteuttaa?
Arvojärjestykset,
teot ja säännöt
Kaksi laihialaismiestä tapaavat raitilla, jolloin toinen kysyy:
- Sääkös sen mun poikani eilen
sieltä avannosta pelastit?
- Joo mää… toinen vastaa
vältellen.
- No missäs sen pipo on?
Sekä
arvottavassa (aksiologisessa) että velvollisuussiveydessä
(deontologisessa moraaliajattelussa) joudutaan ristiriitaan, jos
järjestelmään kuuluu useita erilaisia arvoja ja normeja eikä niitten
kesken ole määritelty järjestystä. Tästä syystä olisi hyvä
pyrkiä
ilmoittamaan arvojen tärkeysjärjestys ja siveyssääntöjen
soveltamisjärjestys.
Siitä, onko tämä mahdollista, ollaan erimielisiä.
Toinen
pulmatilanne syntyy, jollei ilmoiteta, ovatko arvot ja säännöt
tarkoitettu liitettäviksi vain kulloinkin esille tulevaan tekoon vai
ovatko ne yleisiä sääntöjä, moniin tilanteisiin sovellettavaa, arvot
samoja vaikka teot ovat eriaikaisia ja eripaikkaisia.
Järjestelmiä,
joissasäännöt sopivat vain yhteen tilanteeseen
kerrallaan,
kutsutaan tilannejärjestelmiksi. Järjestelmiä, joissa säännöt ovat
muodoltaan yleisiä söääntöjä (moniin tilanteisiin sopivia), kutsutaan
sääntöjärjestelmiksi.
Kummallakin
suuntauksella on vaikeutensa. Miten tilannejärjestelmän kannattaja voi
toimia tilanteissa, joita ei ole ennen kohdannut? Eikö
sääntöjärjestelmän kannattaja joudu sallimaan poikkeuksia yleisistä
moraaliohjeistaan? Miten moraalinen kasvatus on mahdollista, jos
moraaliset arvot eivät ole edes jotenkin yleisiä?
Arvojen
esiintyminen eri valtarakenteissa
Mielipidetutkimustekniikka
tarjoaa mahdollisuuksia mitata arvojen esiintymistä josskin
kulttuurissa. Voidaan myös mitata suvaitsevuutta eli sen sallimista,
että jotkut yksilöt tai ryhmät noudattavat eri arvoja ja normeja.
Kansainvälisissä tutkimuksissa Suomi ja Irlanti ovat osoittautuneet
Euroopan suvaitsemattomimmiksi maiksi. Myös tässä asiassa on saatu
päinvastaisiakin tuloksia.
Tehtäviä
- Mitä ongelmia kohtaisimme, jos kielto “Älä tapa”
muuttuisi a)
luonnonvälttämättömyydeksi b) muuttuisi rikoslaiksi niin tulkittuna,
ettei saa
tuhota yhtään elävää organismia? Tiedätkö sellaisia kiellon tulkintoja,
jotka poikkeavat suomalaisessa yhteiskunnassa yleensä tunnetusta
tulkinnasta?
- Järjestäkää ryhmässä mielipidetutkimus, jossa
selvitetään
luokkayhteisön tärkeimmät arvot ja säännöt. Erittele tutkimuksen
tulokset yllä esitettyjä käsitteitä käyttäen. Hahmottele ryhmän
oppilaiden kannattama arvojen ja sääntöjen järjestelmä. Tutki, onko
ryhmässä selvästi erottuvia vähemmistöjä.
- Tutki jonkin
sanomalehden edustamaa arvojärjestelmää.
- Tutki jonkin a) naistenlehden, b) miestenlehden
arvojärjestelmää. Mitä
eroja havaitset? Mistä ne voivat mielestäsi johtua?
- Tarkastelkaa
arvojen muuttumista Suomessa viimeisten sadan vuoden aikana.
Siveyssääntöjen
historiaa
Eri
kansat, aatteet ja yksilöt ovat olleet hyvin eri mieltä siitä, mitä
sääntöjä tulisi noudattaa. Kun muinaiset kuninkaat valloittivat
naapurimaita, he saattoivat yrittää muuttaa niiden asukkaiden
uskontoja jasiveyssääntöjäa.
Tällainen johtihelposti kapinoihin.
(Esimerkiksi Aleksanteri Suuren (356-323 eaa) valloittamalla alueella
omaksuttiin suvaitsevuus erilaisia uskomuksia ja normeja kohtaan).
Muinainen Rooma koostui hyvin erilaisista alueista, ja suvaitsevuutta
tarvittiin, jotta valtakunta olisi pysynyt koossa. Kuitenkin
muinaisessa Roomassa ryhdyttiin säätämään kaikille
kansalaisille yhteisiä lakeja. Syntyi ns. roomalainen oikeus.
Myöhemmin
etenkin kristityt ja muslimit yrittivät yhdenmukaistaa siveyssääntöjä
yhdistämällä sotilaallisen ja uskonnollisen vallan. Toisin ajattelevat
yksinkertaisesti tuhottiin. Jos tässä ei onnistuttu heti, sotaa
kerettiläisiä tai vääräuskoisia vastaan jatkettiin niin kauan kuin
heidät oli alistettu.
Uudella ajalla
suvaitsevuutta ovat lisänneet mm. kristinuskon pirstoutuminen (oli
tarpeen lopettaa uskonsodat kuten 30-vuotinen sota), valistusajattelu,
vallankumoukset (esim. Ranskan ja Venäjän vallankumous), kaupan ja
teollisuuden tarpeet (oli tarpeen suvaita vääräuskoisia yrittäjiä) jne.
Uudella
ajalla lukuisat ihmiset ovat yrittäneet löytää perustaa siveydelle.
Muualla tässä oppiaineistossa näitä yrityksiä.
Siveyssääntöjä
ja arvoja ei voida palauttaa tosiasiaväitteisiin (propositioihin)
Toisaalta ollaan
yleisesti sitä mieltä, että siveyssääntöjä ja arvoja ei
voida palauttaa tosiasiaväitteisiin.
Sen sijaan yksityiskohtaisia sääntöjä voidaan
yrittää palauttaa toisiin, yleisempiin sääntöihin.
Esimerkiksi
kultaisesta säännöstä (tee toisille kuten toivoisit tehtävän itsellesi,
älä tee toisille, mitä et toivoisi tehtävän itsellesi,
muinaiskiinalainen, muinaisintialainen ja muinaiskreikkalainen ajatus)
voidaan päätellä suuri määrä yksittäisiä toimintaohjeita.
Tasa-arvon ja
oikeudenmukaisuuden periaatteista voidaan samoin johtaa suuri määrä
muita arvoja.
Tehtäviä
- Yrittäkää keksiä toimintaohjeita, jotka seuraavat
kultaisesta
säännöstä. Tutkikaa, syntyykö ohjeiden välille ristiriitoja (eri
henkilöt saattavat toivoa itselleen eri asioita).
- Verratkaa kultaista sääntöä kristittyjen usein
esittämään sananparteen
“rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.” Pohtikaa, miten on meneteltävä,
jos vaihtoehtoina ovat oman maan köyhien auttaminen ja kehitysmaiden
köyhien auttaminen a) kultaisen säännön mukaan b) periaatteen “rakasta
lähimmäistäsi (mutta älä kauimmaistasi) kuin itseäsi” perusteella.
- Pohtikaa sopiiko
kultainen sääntö peliohjeeksi.
- Pohtikaa, mitä kaikkea sisältyy tasa-arvoisuuden
periaatteeseen.
Pohtikaa, miten tasa-arvoa voitaisiin edistää.
- Pohtikaa, mitä
oikeudenmukaisuus tarkoittaa. Miten oikeudenmukaisuutta voitaisiin
edistää?
Mikä
on hyvää ja mikä on pahaa
Siitä,
mikä onhyvää tai pahaa, on suuri määrä erilaisia
käsityksiä. Eräitä niistä tarkastellaan toisaalla tässä aineistossa.
Eri
valtarakenteetja eri yksilöt ovat pitäneet hyvinä
erilaisia asioita.
Seuraavassa luettelossa esiintyy joukko meidän
valtarakenteessammevarsin
yleisesti hyvinä tai ainakin tavoiteltuina pidettyjä asioita:
- Elämä, tietoisuus ja toimintakyky
- Terveys ja kestävyys
- Nautinnot ja tyydytys
- Onnellisuus, tyytyväisyys
- Totuus
- Tieto, oikeat mielipiteet, ymmärrys, viisaus
- Kauneus, sopusointu, oikeat suhteet
- Kauneuskokemukset
- Hyveet
- Ystävyys, rakkaus, yhteistyö
- Hyvän ja pahan oikeudenmukainen jakautuminen
- Elämän tasapainoisuus
- Valta ja menestys
- Itsensä ilmaiseminen
- Vapaus
- Rauha, turvallisuus
- Seikkailu, uutuudet
- Hyvä maine, kunnia, arvostus jne.
Erään
periaatteen mukaan hyvää tulisi jakaa mahdollisimman paljon
mahdollisimman monille.
Toisaalta usein asetetaan ehdoksi, että pahan
määrä on mahdollisimman pieni.
Tehtäviä
- Millaisin toimenpitein kärsimysten määrää on
vähennetty
maailmanlaajuisesti? Esittäkää omia ehdotuksianne lisätoimenpiteiksi.
- Tutkikaa esim. Internetillä, mitä tarkoittaa
nanoteknologia. Miten
kärsimyksiä ajatellaan tulevaisuudessa lievennettävän
nanoteknologialla?
Siveyden
erityispiirteitä
Sivistyssanojen
"moraali" ja "etiikka" alkuperä
Sana
“moraali” tulee latinankielen sanasta “moralis”, joka tarkoittaa tapoja
koskevaa. “Etiikka” puolestaan tulee kreikan kielen sanasta “ethika”,
joka tarkoittaa oppia tavoista.
Siveydellä (moraali) tarkoitetaan sekä
yhteiskunnallista ilmiötä, että yksilöiden käsitysten
muodostamaa kokonaisuutta.
Moraalitutkimusta kutsutaan myös etiikaksi.
Siveyskieli
ja siveysarvostelmat
Siveyskieltä käytetään, kun ilmaistaan siveysarvostelmia tai
lausutaan siveellisiä käskyjä tai kieltoja.
Siveysarvostelmat
sisältävät siveyssanoja. Siveyssanoja ovat esimerkiksi
- “hyvä”,
- “paha”,
- “oikein”,
- "väärin”,
- "pitää”,
- “saa”,
- “parempi”,
- “huonompi”.
Siveysarvostelmia ovat esimerkiksi seuraavat:
- “Mustasukkaisuus on
alhainen vaikutin.”
- “On väärin olla itsekäs.”
Siveyskäskyjä ovat esimerkiksi:
- “Pidä lupauksesi”
- “Auta köyhiä maita!”
- “Rakasta lähimmäistäsi!”
Siveyskieltoja ovat esimerkiksi:
- “Älä tapa.”
- “Älä varasta.”
- “Älä valehtele.”
Kaikki arvostelmat eivät ole siveysarvostelmia. Sellaisia arvostelmia,
jotka eivät ole siveysarvostelmia, ovat esimerkiksi:
- “Tämä on hyvä auto.”
- “Ruusut ovat kauniita.”
Siveysilmaisut
ilman kieltä
Paitsi
kieltä käyttämällä siveys voidaan ilmaista ilmeiden ja eleiden
avulla. Kun puhumme vihaisesti, ilmaisemme, ettemme hyväksy jotakin.
Vihastuneena saatamme ilmaista siveellisen suuttumuksemme polkaisemalla
jalkaa. Hyväksymisen saatamme ilmaista hymyllä tai taputtelemalla.
Myös huumori on varsin usein siveyden ilmaus.
Siveyssanojen
avulla voidaan hämätä
Usein siveyskieli on varsin mutkikasta, ja siveyssanojen avulla
saatetaan hämätä ihmisiä.
Tehtäviä
Seuraavissa tehtävissä voidaan käyttää esimerkiksi kirjastoista
löytyviä vitsikirjoja tai Internetiä.
- Etsikää vitsejä,
joissa ei arvioida asioita siveyssesti.
- Etsikää vitsejä,
joissa arvioidaan joitain asioita hyväksyvästi.
- Etsikää vitsejä,
joissa arvioidaan joitakin asioita kielteisesti.
- Etsikää vitsejä,
joissa halvennetaan jotakin ihmisryhmää.
Siveys
ja yhteiskunta
Miksi
ihminen ryhtyy arvostelemaan
Voidaan
kysyä, mistä johtuu, että ihminen yleensä ryhtyy arvostelemaan muiden
ihmisten tekoja ja niiden vaikuttimia.
Tämä johtuu siitä, että
ihminen, (kuten esimerkiksi jo Aristoteles huomautti) on
yhteiskunnallinen olento.
Yhteiskunnissa eläviä eläimiä yhdistää
yleensä ainakin jossain määrin myötätunto (sympatia).
Jokaisen yksilön
toiminta on omiaan vaikuttamaan kaikkien muiden yhteiskunnassa elävien
yksilöiden tilaan joko edistäen tai ehkäisten heidän menestystään.
Kaikissa yhteiskunnissa syntyy vallitseva käsitys siitä, mikä on hyvää
ja mikä on pahaa.
Edellinen parhaimmillaan edistää yhteiskunnan ja
yksilön menestystä, jälkimmäinen sitä, jolla on vastakkainen vaikutus.
Tämän
väitteen paikkansapitävyydestä on kiistelty runsaasti, mutta vasta
viime vuosikymmenien tutkimukset, joissa on sovellettu peliteoriaa
suoraan ihmisiin (selostuksia näistä kokeista on esimerkiksi Matt
Ridleyn kansantajuisessa kirjassa Jalouden alkuperä, Art House, 1999),
ovat osoittaneet sen paikkansapitävyyden.
Mielihyvä
ja mielipaha
Tämä
johtaa siihen, että jokaista yksilöä arvostellaan muiden yhteiskunnan
jäsenten taholta. Hänen toimintansa herättävät joko mielihyvää tai
mielipahaa aina sen mukaan, vastaavatko ne niitä arvostuksia, jotka
yhteiskunnassa on hyväksytty vai eivät.
Mistä
lapsi saa siveyskäsityksensä
Lapsi
omaksuu ensimmäiset siveyskäsityksensä kotona, kun vanhemmat
käskevät ja kieltävät häntä.
Muita siveyskäsityksiä hän saa
tovereiltaan, muilta aikuisilta ja koulusta.
SiveysKäsitykset
eivät tule tyhjästä, vaan kukin yhteisö kasvattaa niitä jäseniinsä.
Sisäistäminen,
yliminä, omatunto
Lapsen sanotaan sisäistävän yhteisönsä siveyden, hänelle kehittyy
“yliminä” eli “omatunto”.
Tehtäviä
- Keksi viisi
erilaista siveysarvostelmaa.
- Keksi viisi
erilaista siveyskäskyä.
- Keksi viisi
erilaista siveyskieltoa.
- Keksi viisi
sellaista arvostelmaa, jotka eivät ole siveysarvostelmia.
- Keksi viisi tapaa
ilmaista siveys ilmeillä.
Tavat
ja lait
Luonnollinen
kehitys (evoluutio)
Tuomari kysyi todistajalta:
- Tietääkö todistaja, mitä saa väärästä valasta?
- Totta kai minä tiedän, siitä saa Porschen ja
minkkiturkin!
Charles
Darwin (1809 - 1882) sanoi (teoksessaan “Ihmisen polveutumisesta”),
että myös ihmisen korkeimmat henkiset kyvyt, kuten esimerkiksi hänen
siveystunteensa, ovat pitkän luonnollisen kehityksen tulosta ja
että niiden alkeellisia muotoja voi havaita jo korkeammissa
eläimissäkin.
Perityt
tavat
Muinaisten heimojen keskuudessa
esi-isiltä perityt tavat määräsivät usein lähes kokonaan heidän
käsityksensä hyvästä ja pahasta.
Tapojen velvoittavaa luonnetta
osoittaa se, että niiden rikkominen herättää
useinpaheksuntaa. Tietenkään kaikki tavat eivät ole
velvoittavia, eikä
kaikista tavoista tule siveyskäskyjä.
Mielenlaatu
ja siveys
Siveysarvostelmissa
kiinnitetään usein huomiota mielenlaatuun. Usein tekoa saatetaan
arvostella teon vaikuttimien eli mielenlaadun mukaan.
Mielenlaatu
ja tavat
Kun
tarkastellaan tapoja, havaitaan, ettei mielenlaadulla ole suurta väliä,
pääasiana pidetään useimmiten tavan muodollista noudattamista.
Kun
sanon “Hyvää päivää”, kukaan ei ajattele, että tässä toivotaan toiselle
jotakin hyvää.
Tapa
ja laki
Tässä suhteessa tapa muistuttaa
lakia, joka on saanut alkunsa tavasta.
Laki ei tuomitse mielenlaatua
vaan pelkästään tekoja.
Lait saattavat sisältää siveyssääntöjä
muistuttavia kieltoja, mutta on myös lakeja, joilla ei ole juuri
mitään tekemistä siveyden kanssa.
Siveys
vaikuttaa lakeihin
Siveys vaikuttaa siihen, millaisia lakeja säädetään.
Lait puolestaan voivat
muuttaa ihmisten käyttäytymistä ja asenteita, jolloin myös ihmisten
siveys muuttuu.
Näin lait ja siveys vaikuttavat jatkuvasti
toisiinsa.
Sellaisia lakeja, joita yhteiskunnan siveys ei tue, ei
yleensä säädetä.
Toisaalta sellaiset lait, jotka ovat ajan kuluessa
menettäneet yhteiskunnan siveystuen, kumoutuvat ennen pitkää.
Tehtäviä
- Pohtikaa missä määrin erilaiset siveyskäsitykset
vaikuttavat Suomen
eduskunnan lainsäädäntötyöhön.
- Keskustelkaa jostakin huomiota herättäneestä
tuomioistuimen
päätöksestä, joka on herättänyt siveyssta arvostelua.
- Pohtikaa, miksi oikeudessa tuomitaan tekoja mutta ei
mielenlaatua.
Mihin mielenlaadun tuomitseminen saattaisi johtaa? Voitko löytää
historiasta esimerkkejä?
- Pohtikaa, mitkä
tavoistamme ovat mielestänne tarpeettomia.
- Mitä lakeja
pitäisi mielestäsi kumota?
Siveys
käyttäytymisen määrääjänä
Yhteisön
olemassaoloon vaikuttavat tavat
Jotkut
säännöt saattavat olla niin tärkeitä, että koko yhteisön olemassaolo
riippun niiden noudattamisesta. Näiden erityisen tärkeiden
sääntöjen joukkoon kuuluvat ennen kaikkea seuraavat:
- “Älä tapa.”
- “Älä varasta.”
- “Älä valehtele.”
Antropologiaa
Suomalainen Latinalaisen Amerikan tutkija (professori Rafael Karsten)
kirjoitti:
“Käytännöllisesti
katsoen kaikki yhteiskunnat ovat pitäneet näitä käskyjä suuressa
arvossa. Yhteiskunta, jossa näitä käskyjä ei noudatettaisi omiin
heimolaisiin nähden, jossa jokainen päästäisi omat itsekkäät viettinsä
valloilleen ja jossa yhteiselämä muodostuisi kaikkien sodaksi kaikkia
vastaan, sortuisi olemassaolon taistelussa.
Mutta sellaista
yhteiskuntaa ei ole milloinkaan ollut olemassa. Luonnonihminen ei ole
epäsosiaalinen ja verenhimoinen villi, jolla ei ole omaatuntoa, lakia
tai oikeusjärjestystä, vaan hän on voimakkailla yhteiskunnallisilla
tunteilla varustettu olento, ja sen mukaan myös siveysnen olento.”
Myötätunto
Yhteiskunnallisen
kehityksen alkuasteilla yhteistunne ja ihmisten välinen myötätunto
saattavat erittäin voimakkaita. Kovien elinehtojen
vallitessa sellainen ontärkeää.
(Professori Rafael Karsten
kertoo, että) Chaco- intiaanien keskuudessa karkeat rikokset kuten
murhat ja varkaudet ovat täysin tuntemattomia. Heimon kaikkia jäseniä
yhdistävää yhteistuntoa he ilmaisevat sanoilla “me olemme kaikki
veljiä”.
Velvollisuudentunnon
syitä
Edellä mainitut yhteiskunnalliset ja
mielitieteelliset (psykologiset) tosiasiat selittävät myös
velvollisuudentunnon synnyn.
Sen sisältönä on ollut alun perin tavan vaatimus.
Alun perin
velvollisuus oli elämistä sopusoinnussa tavan kanssa.
Jumalien
ja esi-isien edustama siveys
Jumalien
ja esi-isien edustama siveys onniiden siveysvaatimusten
heijastusta, joita yhteiskunta itse asettaa velvollisuuden mukaisille
toiminnoille.
Esimerkiksi katumus siveysilmiönä selittyy siten, että voimme tuntea
paheksumista myös omien tekojemme johdosta.
(Professori Rafael Karstenin esimerkki:)
Darwin
kertoo koirasta, jota ei ollut milloinkaan rangaistu.
Kerran, kun se
oli nälkäinen, se varasti lihapalan isäntänsä pöydästä.
Koira ei
kuitenkaan syönyt sitä, vaan se vei sen sohvan alle, ja sinne se
piiloutui.
Hetken sisäisen taistelun jälkeen, jolloin isäntä ei millään
tavoin puuttunut asiaan, koira tuli, osoittaen kaikkia pelon, häpeän ja
katumuksen merkkejä, esille, ja laski varastetun lihapalan isäntänsä
jalkojen eteen, ikään kuin pyytäen häneltä rikostaan anteeksi.
Siveystajunnan
alkumuoto
Siitä,
että ensimmäiset siveysarvostelmat olivat yleisiä, yhteiskunnan
puolelta tulevia arvostelmia, voidaan päätellä, ettei siveystajunnan
alkumuoto ole ollut yksityisen ihmisen omatunto.
Omatunto on tuskin
koskaan sanan varsinaisessa mielessä yksilöllinen, siinä kuvastuu
lähinnä sosiaalisen ympäristön mielipide.
Tehtäviä
- Pohtikaa, mitä käskyjä tai kieltoja voidaan pitää
elintärkeinä meidän
aikanamme maailman, oman maan tai kotiseudun kannalta.
- Pohtikaa
kasvattajan vastuuta omantunnon luojana.
- Pohtikaa olivatko muinaissuomalaiset raakoja villejä.
Pohtikaa miten
ruotsalainen, kristillinen historiankirjoitus on saattanut vääristää
kuvaa muinaissuomalaisista.
- Pohtikaa
tapauksia, joissa myytti “jalosta villistä” ei pidä ollenkaan
paikkaansa.
Toislakinen,
omavastuinen ja yleinen siveys
Käsitteitä
Jos siveyden katsotaan olevan peräisin vallanpitäjiltä, jumalilta tai
uskontojen säännöistä, on tapana puhua toislakisesta (heteronomisesta)
siveydestä.
Jos siveyden katsotaan olevan peräisin ihmisiltä, puhutaan omalakisesta
(autonomisesta) siveydestä.
Jos siveyden katsotaan koskevan koko luontoa, puhutaan yleisestä
siveydestä, (Viimeksimainittu käsite kuuluu posthumanismin
käsitteistöön.)
Eri
käsityksiä
Onko siveyden perusta haettava jumalan tahdosta vai ihmisen
siveystajunnasta? Onko luonnollinen siveys riittävä, vai tarvitseeko
ihminen jumalallista apua voidakseen kehittää hyvettä? Mikä merkitys
on yleensä annettava uskolle siveyteen nähden?
Ihmiskeskeiden siveyden päälause on:
Siveys on puhtaasti inhimillistä
alkuperää.
Uskonnot asettavat asettaa arvoja, jotka ovat ns. maallisen elämän
arvojen yläpuolella
(ts. liittyvät esim. väitettyyn kuoleman jälkeiseen elämään).
Toislakista
(heteronomista) siveyttä voi olla kahta lajia. Se ulkoinen mahti (eli
auktoriteetti), joka antaa siveyssäännöt, ei välttämättä ole jumala tai
pyhä kirja,
vaan se voi olla myös yksinvaltias tai muu kansan tahdosta riippumaton
valtioelin.
Valistusajattelijat
tarkoittivat luonnollisella siveyslla siveyttä, joka syntyy
“turmeltumattomasta”, alkuperäisestä ihmisluonnosta.
Jumalanlakinen
siveys
Jumalanlakinen
(teonominen) siveys voi esiintyä eri muodoissa.
Jyrkimmässä muodossa
se sanoo, että hyvä on hyvää sen tähden, että jumala sen tahtoo.
Ihminen ei saa ryhtyä arvostelemaan jumalan tahtoa edes silloin, kun
jumalan käskyt näyttävät epäinhimillisiltä.
Varsinaisesti
uskontokeskeinen siveys on aina ollut tällä kannalla.
Tämä siveys
esiintyy tyypillisimmillään siinä juutalaisten kirjassa, joka meillä
tunnetaan nimellä Vanha testamentti. Vanha testamentti on osa
kristittyjen Raamattua.
Oman
lapsen uhraaminen jumalille
Vanhan testamentin
kertomuksessa Aabraham on valmis uhraamaan Jahve -jumalan käskystä oman
poikansa, vaikka tämä teko näyttää hänestä julmalta ja inhimillisesti
mielettömältä.
Islam
esimerkkinä jyrkästi jumalanlakisesta siveydestä
Jyrkästi uskontokeskeistä siveysa
noudatetaan nykyään melko monissa islamin maissa. Esimerkiksi Iranin
shiiamuslimien johtaja, Ajatollah Khomeini pyrki elämän yksityiskohtia
myöten määräämään kannattajiensa elämästä. Hän jopa määräsi, kumpi
jalka edellä noustaan ylös vessanpöntöltä.
Niissä islamin maissa,
joissa noudatetaan islamilaista lakia (shariaa), on käytetty
rangaistuksia, joita meillä Suomessa pidetään epäinhimillisinä.
Esimerkiksi varkailta on katkottu käsiä ja avion rikkojia on kivitetty
kuoliaaksi.
Alkoholin nauttijoita ja ateisteja on teloitettu.
Kaikki
nämä rangaistukset ovat islamin lain (sharian) mukaisia.
Islamin laki
(sharia) ei ole sama asia kuin islamin pyhä kirja, Koraani. Näitä
asioita tarkastellaan yksityiskohtaisesti muualla tässä aineidstossa.
Raiskauksen
uhreja on teloitettu
Aivan äskettäin islamilaisessa Pakistanissa teloitettiin nainen
kivittämällä siksi, että hän oli joutunut raiskauksen uhriksi.
Väite,
ettei voi olla siveyttä ilman uskontoa
Usein
myös uskontojen sisällä on vallinnut erimielisyyttä siitä, voiko siveys
olla olemassa ilman uskontoa.
Kristinuskon perustajiin kuuluva
Paavali puhuu Raamatun Toisessa roomalaiskirjeessä luonnollisesta
laista, mikä pakanoillakin on.
Pakanoiksi Raamattu nimittää
yksinkertaisesti niitä, jotka eivät ole kristittyjä.
Toisaalta tämä
luonnollinen siveys ei kuitenkaan ollut Paavalin mielestä riittävä.
Kaikkialla, missä hän puhuu ns. kristillisestä pelastuksesta
(tarkoittaa Taivaaseen pääsyä kuoleman jälkeen), hän korostaa ihmisen
syntisyyttä (kristityt kutsuvat synniksi kristillisen siveysn
vastaista toimintaa ja ajattelua).
Paavali kehitti kristinuskoon opin,
jonka mukaan ihminen pelastuu vain jumalan armosta ja Jeesuksen
(kristinuskon jumalan toinen persoona) suorittaman sijaiskärsimyksen
kautta.
Latinalaiset
ja bysanttilaiset kristityt siveydestä
Kristinuskossa kreikkalaiset ja itämaiset
kirkkoisät (kristillinen nimitys merkittäville opin vaikuttajille,
itämaisia olivat mm. Clemens Aleksandrialainen (n. 150-202) ja Origenes
(n. 184-254)) pitivät suuressa arvossa kreikkalaisia.
Tästä syystä he
myös antoivat arvoa sille luonnolliselle siveydelle, jota nämä
edustivat.
Sitä vastoin latinalaiset kirkkoisät (etenkin Tertullianus,
k. n. 220) ja Augustinus (354-430)) eivät ainoastaan vastustaneet
silloista todellisuustutkimusta (tiedettä) ja “pakanallista” ajattelua
yleensä, vaan kielsivät luonnolliselta siveydeltä arvon.
“Pakanain
hyveet eivät ole kuin loistavia paheita” - näissä (Augustinuksen)
kuuluisissa sanoissa on puhtaasti uskonnollisen siveden periaate
lausuttu ilmi jyrkimmässä muodossaan.
Keskiajalla kristillinen kirkko
kannatti yleensä tätä (Augustinuksen) käsitystä.
Pelagiuksen
käsitys
Mutta
vastakkaisia mielipiteitäkään ei puuttunut. Afrikkalainen munkki
(Pelagius) kannattajilleen edusti toiveikkaampaa (optimistisempaa)
käsitystä ihmisestä.
Tämän käsityksen mukaan siveys oli mahdollinen
ilman uskoa.
Katolinen kirkko tuomitsi (Pelagiuksen) opin.
Tuomas
Akvinolainen
Kristillisen
kirkon (roomalais-) katolisen haaran oppi-isänä tunnettu Tuomas
Akvinolainen (1224 - 1274) yritti puolestaan sovittaa yhteen uskonnon
siveyttä ja luonnollista siveyttä.
Hänen mielestään hyvä ei ole hyvää
vain sen tähden, että jumala sitä tahtoo, vaan jumala tahtoo sitä siitä
syystä, että se on hyvää.
Ihmiskeskeisen
siveyden historiaa
Vanhimmat
jumalattomat (ateistiset) liikkeet
Ihmiskeskeisen siveyden
juuret ulottuvat hyvin kauas ihmiskunnan menneisyyteen, erityisesti
ateismin nousukausiin.
Vanhimmat kirjatut ateistiset liikkeet
esiintyivät Intiassa ja Kaksoisvirran maassa ainakin 3000 vuotta
sitten.
Usein ateistien omat kirjoitukset on hävitetty, mutta ateistien
mielipiteitä voidaan löytää toisten kirjoittajien jyrkästi
arvostelemina (esimerkiksi hindujen kirjoista kuten Vedoista ja
Upanishadeista.)
Svansnaved Upanishad, joka kirjoitettiin n. 700 - 800
vuotta ennen ajanlaskumme alkua, sanoi mm.:
“Ei
ole olemassa mitään jälleensyntymistä, ei mitään jumalaa, ei mitään
Taivasta, ei mitään Helvettiä.
Kaikki perinteinen kirjallisuus on
itserakkaiden hölmöjen työtä, luonto on kaiken luoja, ja aika kaiken
hävittäjä, nämä määräävät asioista eivätkä palkitse hyvettä tai pahetta
määrätessään ihmisten onnellisuudesta tai kurjuudesta.
Kauniiden
puheiden pettämät ihmiset turvautuvat jumaliin ja temppeleihin, kun
todellisuudessa ei ole mitään eroa jumalan (Vishnu, hindujumaluuden
toinen persoona) ja koiran välillä.”
Lainausta
arvioitaessa on huomattava, että hindulaisuudessa ihmisen kurjuuden
ajatellaan olevan rangaistusta edellisessä elämässä tehdyistä pahoista
teoista.
Muinainen
Kreikka
Siveyden historiassa mainitaan usein
muinaisen Kreikan sofistit.
Sofistit (sofia = viisaus) olivat sen ajan opettajia ja
todellisuustutkijoita.
Myöhemmin sofisteja on usein pidetty
turhanpäiväisen viisastelun harjoittajina, mutta tämä arvostelu on
epäoikeudenmukaista.
Arvostelun pohjana ovat olleet sofistien
vastustajan (Platonin (427 - 347)) kirjat.
Jotkut
sofistit päätyivät siihen tulokseen, että valtioiden lait ja ihmisten
siveys eivät olleet muuta kuin ihmisten välisiä sopimuksia. Tämä johti
sofistit opettamaan siveysn suhteellisuutta. Tätä tarkastellaan
toisaalla tässä kirjassa.
Eräs sofisti (Hippias)
opetti (Platonin teosten mukaan), että kaikki ovat kansalaisia
luonnollisesti, vaikka he sovinnaissääntöjen mukaan kuuluvat eri
valtioihin. Sillä yhtäläinen on luonnon mukaisesti sukua yhtäläiselle.
Mutta sovinnaistavat ovat ihmisten tyranneja ja pakottavat syntymään
paljon sellaista, joka on luonnonvastaista.
Jotkut
sofistit saattoivat tuomita jopa orjuuden, jota siihen aikaan pidettiin
hyväksyttynä järjestelmänä (esimerkiksi Platon ja Aristoteles pitivät
orjuutta hyväksyttävänä), luonnottomaksi ja hylättäväksi.
Protagoras
(480 - 411 eaa), joka on tullut kuuluisaksi sanoistaan “ihminen on
kaiken mitta”, katsoi valtion syntyvän luonnollisena seurauksena
ihmisten elämänoloista. Ellei olisi yhteiskuntaa, ihmissuku tuhoutuisi
elämäntaistelussa.
Joidenkin sofistien kerrotaan
esittäneen seuraavan väitteen: Jos annettaisiin ihmisten heittää yhteen
läjään kaikki ne tavat, joita he pitävät hyvinä ja jaloina, ja sen
jälkeen jokainen saisi tästä läjästä valita ne, jotka hänen mielestään
ovat huonoja, niin jäljelle ei jäisi mitään, vaan kaikki tulisi jaettua
kaikkien kesken.
Edellä mainittujen
demokraattisten sofistien lisäksi oli myös niitä, joiden mielestä
ihmisillä oli täydet oikeudet toteuttaa itsekkäitä pyrkimyksiään.
Renessanssi
ja valistus
Euroopassa
renessanssi ja valistus merkitsivät siveyden vapautumista uskonnon
herruudesta. Myös luonnonoikeus vaikutti käsityksiin siveydestä.
Tehtäviä
- Mitä mieltä eri uskonnot ovat siveyden alkuperästä?
Mitä mieltä
uskonnottomat ovat siveyden alkuperästä?
- Pohtikaa mitä
eroja on uskonnottomalla siveydellä ja uskonnollisella siveydellä.
- Pohtikaa koulun
järjestyssääntöjen tarkoituksenmukaisuutta luonnollisen siveyden
pohjalta.
- Pohtikaa miksi armeijassa on erittäin tarkka ja
yksityiskohtainen
järjestys. Mitä vaikutuksia tällä järjestyksellä on ihmisiin?
- Millä tavalla käsitys hyvästä elämästä on muuttunut,
kun on siirrytty
toislakisesta siveydestä omalakiseen?
Ihmiskeskeisen
siveyden loppu
Posthumanistit ovat hylänneet ihmiskeskeisen siveyden ja laajentaneet
sen koskemaan kaikkea elävää.
Ihmisen
siveys on ollut ihmiskeskeistä ja inhimillistä alkuperää, mutta kuten
Peter Singer sanoo, rotalla on sama oikeus olla tulematta potkaistuksi
kuin ihmisellä.
Jos ihmiset pystyisivät kirjoittamaan,
julkaisemaan ja lukemaan muuta kuin ihmiskeskeistä
tieteiskirjallisuutta, meillä olisi kenties jonkinlainen
käsitys
aurinkokuntaamme laajemmasta siveydestä.
Ateisti Isaac Asimov
(1920-1992) aloitti tieteiskirjallisuudessa ihmisen kaltaisten
robottien siveyden käsittelyn, mutta tällä alalla ei ole pitkään aikaan
juuri edistytty.
Robottinovelleissaan Asimov esitteli "robotiikan kolme
pääsääntöä", jotka hän laati yhdessä sf-toimittaja John
W. Campbellin kanssa. Ne kuuluvat seuraavasti.
- Robotin tulee suojella ihmistä.
- Robotin tulee totella ihmistä, mikäli se ei riko 1.
pääsääntöä.
- Robotin tulee suojella itseään, jos se ei riko 1. ja
2. pääsääntöä.
Tarinoissaan Asimov etsi aukkoja näihin sääntöihin,
jotka
osoittautuivat ongelmallisiksi. Myöhemmin hän lisäsi nollannen
pääsäännön: "0. Robotin tulee suojella ihmiskuntaa." Tällöin muihin
pääsääntöihin lisätään määreet "mikäli se ei riko edellisiä".
Tehtäviä
- Muokatkaa robotiikan säännöt niin, että ne soveltuvat
ihmisiin.
- Muokatkaa robotiikan sääntäjä niin, että ne sopivat
a) ihmisiin, b) robotteihin ja c) ulkoavaruuden eläviin olioihin.
- Mistä syystä minkä tahansa planeetan asukkaiden
tulisi huomioida tekojen seuraukset?
- Millainen
olisi ulkoavaruuden maailma, jossa älykkäät ja tuntevat olennot
lisääntyisivät muilla tavoin kuin meidän planeetallamme (Maassa)?
- Olisiko näillä ulkoavaruuden olioilla
mielipide-eroja, ja jos olisi, millaisia?
- Kuvitellaan,
että nämä ulkoavaruuden oliot olisivat eläneet lähes nykyisessä
olomuodossaan paljon kauemmin kuin ihmiset. Millä tavalla heidän
siveytensä olisi kehittynyt?
- Olisiko heillä kiusanaan moraalifilosofian
professoreja?
Siveyden
vaativuus
Erityisesti seuraussiveyden väitetään olevan liian vaativaa. Tämä väite
on varsin yleinen. Valitettavasti on vaikea löytää niitä, jotka älyävät
kysyä, mitä siveyden vaativuus tarkoittaa.
Filosofian ja lakitieteen professori Laim Murphy kuuluu niihin, jotka
ovat älynneet kysyä tätä. Hänen mielestään siveyskäsitysten vaativuutta
pitäisi mitata.
Tavallisesti siveyskäsitysten vaativuudesta puhujat (Murphy mukaan
lukien) vertaavat jonkin siveyskäsityksen vaativuutta
vallitsevaan tilaan verrattuna.
Jos vallitsevaa tilaa käytetään siveyden mittapuuna, tämä käsitys
sisältää sen siveellisen oletuksen, että vallitseva tila on hyvä.
Kuka tahansa tavis voi luetella vallitsevassa tilassa, esimerkiksi
yhteiskunnan ja yritysten voimavarojen käytössä paljon ja vakavia
puutteita. Toisaalla tässä aineistossa on kerrottu, kuinka melkoinen
osa bruttokansantuotteesta on oikeastaan vain kaatopaikkojen
täyttämistä. Eikö ainakin tällaisten seurausten
korjaamista voida vaatia?
Mitä tulee velvollisuuksiin, eikö
EU ala jo mennnä liialllisuuksiin? Entä hyveelliset poliitikot,
jotka kaatavat kaikki vähäosaisten niskaan?
Jos vaativuutta suhteutetaan siveyskäsitykseen itseensä, ollaan
kehäpäätelmässä eikä voida puhua vaativuudesta ollenkaan.
Jotkut ovat ehdottaneet vaativuuspuheiden lopettamista, mutta siveyden
vaativuutta käsittelevällä mielipidekirjallisuudella on ainakin
Suomessa vankka kannatus.
Edellä olevasta ja tavallisella arkijärjellä voidaan päätellä, että
siveellinen mielipidekirjallisuus olisi syydä laittaa ostoboikottiin.
Tehtäviä
- Millaisia vaatimuksia asetat tavallisen ihmisen
siveydelle?
- Onko joitaisn asioita, joista pitäisi mielestäsi
ehdottomasti huolehtia?
- Onko ihmisellä joitain ehdottomia oikeuksia?
- Onko ihmisellä joitain ehdottomia velvollisuuksia?
- Tutki siveellistä mielipidekirjallisuutta, ja ehdota,
mitä pitäisi toimittaa jätepaperin keräykseen.
Moniehtoiset
toimintamallit
Kaikki muut paitsi
siveystieteilijät käyttävät todellisuuden kuvaamiseen moniehtoisia
toimintamalleja.
Autoa suunniteltaessa tarvitaan koko joukko muita
ohjeita kuin pieni polttoaineen kulutus. Kun autoa aletaan suunnitella,
ei voida antaa Immanuel Kantin tapaan muutamaa sääntöä, joiden
perusteella auto on rakennettava.
Kun
tämän kirjoittaja kokoaa itselleen tietokoneen, hän tietysti ottaa
mahdollisimman hyvin selvää siitä, että osat toimivat yhdessä.
Äsekttäin tämän kirjoittajalle kävi kuitenkin niin, ettei uudella (45
nm) tekniikalla valmistettu suoritin ei toiminutkaan emolevyssä, vaikka
se sopi aivan hyvin suorittimen kantaan.
Esimerkiksi
olio-ohjelmoinnissa tehtävä jaetaan osiin, ja toisen osan ohjelmoija ei
välttämättä tiedä mitään siitä, miten jokin toinen osa ohjelmaa on
ohjelmoitu (Tämän kirjoittaja on opettanut olio-ohjelmointia).
Valitettavasti
siveystutkimus on jäänyt mielipidekirjallisuuden tasolle. Väärillä
mielipiteillä varustettu ihminen pyritään tuhoamaan mahdollisimman
perusteellisesti.
Voidaan kysyä, eroavatko viisaustieteilijät itse asiassa millään
oleellisella tavalla jumaluustieteilijöistä.
Tehtäviä
- Verratkaa
toisiinsa lukuon etiikan oppikirjoja. Miten on mahdollista, että eri
kirjoissa on esitetty keskenään ristiriitaisia mielipiteittä?
- Miten on mahdollista, että professorien
kirjoittamissa lukion oppikirjoissa on alkeellisia ajatusvirheitä?
- Miten on mahdollisia, että jotkut lukion oppikirjat
ovat puolueellisempia kuin jotkut toiset?
Arvottava
ja säännöttävä siveys
Arvottavaa
ja säännöttävää siveyttä vastaa sivistyssana normatiivinen. Koska tämän
sanan merkitys suomen kielessä on epäselvä, seuraavassa sitä ei käytetä.
Luokittelu
Arvottava ja säännöttävä siveys luokitellaan sivistyssanoin seuraavasti:
- 1.1 Velvollisuusetiikka
- 1.1.1
Kategorinen imperatiivi eli
kantilainen
velvollisuusetiikka
- 1.1.2
Eettinen intuitionismi
- 1.1.3 Sopimus- ja
luonnonoikeusteoriat
- 1.2 Seurausetiikka
- 1.2.1
Utilitarismi
- 1.2.2
Egoismi
- 1.2.3 Sopimus- ja
luonnonoikeusteoriat
- 1.3 Hyve-etiikka
Ilman sivistyssanoja se luokitellaan seuraavasti
- 1.1 Velvollisuussiveys
- 1.1.1
Kantilainen velvollisuussiveys
- 1.1.2
Eettinen sisäinen oivallus
- 1.1.3 Sopimus- ja
luonnonoikeuskäsitykset
- 1.2 Seuraussiveys
- 1.2.1
Hyvät seuraukset kaikille
- 1.2.2
Hyvät seuraukset itselle
- 1.1.3 Sopimus- ja
luonnonoikeuskäsitykset
- 1.3 Hyvesiveys
Aineiston
rakenteesta
Kuten huomaat, punaisella
merkitty kohta on kahdessa eri paikassa.
Tämä
johtuu siitä, että Internet Encyclopedia of Philosophy ja Wikipedia
(sekä englanninkielinen että suomenkielinen) luokittelevat käsitykset
eri tavoin.
Koska tässä aineistossa on käytetty filosofiaa
käsittelevien asioiden sisällysluettelona parhaan brittiläisen
filosofian perusteiden oppikirjan sisällysluetteloa, sopimussiveys on
sijoittunut ennnen seuraussiveyttä.
Koska oikeudet ja
velvollisuudet ovat toisitaan riippuvia, tämä järjestys on luultavasti
aivan hyvä.
Angostikkoboomi
Myös
se, että suppeat jumalatodistusten arvostelut on otettu mukaan ennen
kuin ryhdytään puhumaan siveydestä, noudattaa samaa logiikkaa kuin
edellä mainittu brittikirja.
Mainittakoon, että kun edesmennyt
akateemikko Oiva Ketonen luki luennoillaan Buchlerin ja Randallin
uusnaturalistista filosofian alkeisoppikirjaa suomeksi, hän esitti
jumalatodistusten arvostelun kokonaisuudessaan.
Siitä, minne
Ketoden seuraajat ovat sen onohtaneet, ei ole tämän oppikirjan
tekijöillä mitään tietoa. Vai oliko syynä agnostikkoboomin saapuminen
Suomeen yhdessä humanistiliikkeen kanssa?
Kaikki
säännöt eivät ole siveellisiä
Seurausten
huomioiminen on yleistä kaikilla aloilla, etenkin tekniikassa.
Teknisten seurausten tekninen huomioiminen tuskin on mitään siveyttä.
Esimerkkinä
teknisestä seurausten huomioimisesta olkoon imagofasismi. Imagofasismi
sanoo, että ulkopuolisten huomioiminen jopa kaikissa yksityiskohdissa
tuottaa markkinoilla parhaat myynti- tai jäsenmäärät.
Esimerkkinä
sellaisesta imagofasismista, joka tuskin aiheuttaa toivottuja
seurauksia, on eräiden ateistien ehdotus, jonka mukaan ateistien
pitäisi osallistua evankelis-luterilaisen kirkon hyväntekeväisyyteen.
Edes
seuraussiveys ei ole muuta kuin teknisten seurausten huomioinnin
liittämistä sellaisiin tavoitteisiin, joista ollaan niin paljon eri
mieltä, että näitä tavoitteita pidetään siveellisinä.
Tehtäviä
- Keksi viisi esimerkkiä, jossa seurausten huomioiminen
on puhtaasti teknistä eli välineellistä (instrumentaalista).
- Keksi viisi esimerkkiä, joissa seurausten
huomioiminen on siveellistä laatua.
- Keksi viisi esimerkkiä, joissa on epäselvää, onko
seurausten huomioiminen teknistä vai siveellistä.
Tarvitaanko
siveellisen virheajattelun historiaa
Virheajattelun historian opettamista on perusteltu mm. sillä, että ei
tarvitse virheajatella itse jos virheajattelua opetetaan jo koulussa.
Tarvitaanko
kuuluisuuksien historiaa
Siveysajattelun oppikirjoissa erityisesti hyvesiveydestä puhuttaessa on
erityisesti korostettu Aristoteleen (384–322
eaa) ja muiden muinaisten ihmisten merkitystä.
Kirkon
sotaratsuksi kutsuttu humanisti Urpo Harva (1926-1994) kirjoitti
aikoinaan lukioita varten oppikirjan, jonka nimi oli Suuria
ajattelijoita.
Aristoteleen teokset ovat säilyneet meidän
aikaamme (Platonin teosten ohella). Nämä teokset eivät joutuneet niille
kirjarovioille, joita kristityt ja muslimit polttivat.
Nykyinen evankelis-luterilainen kirkko pitää näitä "suuria
ajattelijoita" suuressa arvossa, tietysti tukeakseen itseään.
Myös
suomalaiset pintaradikaalit ovat innostuneet suurmiesten palvonnasta.
Tiettävästi edes feministit eivät ole siveysajattelun osalta
kyseenalaistaneet "suurmiehiä". Ehkäpä naisjumaluusoppineista, joita jo
alkaa olla, tehdään tulevaisuudessa "suurnaisia".
Tehtäviä
- Aristoteleen
ja Platonin teokset on kokonaisuudessaan suomennettu. Eino
Kaila
suomensi David Humen teoksen Tutkimus inhimillisestä ymmärryksestä
vuonna 1938. Teos löytyy Internetistä englanniksi. Miksi teoksesta ei
ole otettu uutta painosta?
- Ottakaa selvää, kuka nykyisistä filosofeista pitäisi
nimittää kirkon sotaratsuksi.
- Ottakaa selvää, onko jo kirjoitettu kirjoja suurista
naisfilosofeistä.
Velvollisuusuussiveys
Siveellinen
toiminta
Velvollisuuteen
perustuvat siveyskäsitykset painottavat, että meillä on tiettyjä
velvollisuuksia, tekoja, jotka meidän pitää tai joita meidän ei pidä
tehdä.
Tämän käsityksen mukaan siveellinen toiminta on velvollisuuksien
suorittamista, ja jyrkimmän käsityksen mukaan velvollisuudet on tehtävä
riippumatta siitä, mitä
seurauksia niistä on.
Velvollisuusetiikan erottaa seurausetiikasta se,
että jotkin teot ovat ehdottomasti oikein tai ehdottomasti väärin
riippumatta siitä, mitä seurauksia niistä on.
Velvollisuusiveydellä on vieraskielinen nimitys deontologia
(kreikankielen deon =
velvollisuus. Tätä nimitystä ei tarvitse osata
ylioppilaskirjoituksissa.)
Käsitys,
että velvollisuudet ovat riippumattomia
arvoista
Käsitystä, että
velvollisuudet ovat arvoista riippumattomia, sanotaan deontologiseksi
siveydeksi. (Tätä nimitystä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa.
Deontologisia käsityksiä ovat esim.sisäiseen
oivallukseen perustuva siveys (intuitionismi), velvollisuussiveys,
sopimussiveys ja
ihmisoikeussivbeys.
Velvollisuussiveyden
piirteitä uskonnoissa ja aatteissa
Suurimmat uskonnot asettavat kannattajilleen monenlaisia
velvollisuuksia. Jyrkimmillään ne esiintyvät käskyinä ja kieltoina.
Ensi
näkemältä –siveys
Ensi
näkemältä (prima facie) –siveyden mukaan on tiettyjä periaatteita ja
velvollisuuksia, joita on hyvä noudattaa. Ne ovat kuitenkin
ehdollisia. Niitä on noudatettava, ellei jokin tärkeämpi ajankohtainen
sääntö anna toisenlaista toimintaohjetta. Siveys on arkipäivän
viisautta. Eri tilanteisiin eivät sovi samat toimintamallit.
Ensi näkemältä –harkinnan malli:
- Arvioi tilanne (vaihtoehdot, vastuut, velvollisuudet
ja
oikeudet)!
- Ota huomioon kaikkien asianosaisten käsitykset ja edut
- Arvioi erilaiset vaikutukset sekä lyhyellä että
pitkällä aikavälillä
- Aseta arvot tilanteen ja asian mukaiseen järjestykseen
- "Mihin pitäisi pyrkiä" ottaen huomioon
kokonaistilanteen?
Sir William David Ross (1877 –1971) asetti
seuraavat velvollisuudet:
- velvollisuus pitää lupaukset
- velvollisuus korvata toisille aiheutettu vahinko
- velvollisuus kiittää niitä, jotka ovat auttaneet meitä
- oikeudenmukaisuus: velvollisuus myöntää jokaisen
ansiot
- velvollisuus auttaa muita
- velvollisuus kehittää itseämme, erityisesti
hyveitämme ja älyämme
- velvollisuus olla loukkaamatta toisia
Siinä tapauksessa, että nämä velvollisuudet ovat ristiriidassa,
sovelletaan prima facie -periaatteita.
Kristillinen
velvollisuussiveys
Esimerkkinä kristillisestä hyvesiveydestä esitämme Samuel von
Pufendorfin (1632 – 1694) siveyskäsityksen.
Ihmisellä on velvollisuuksia
- jumalaa kohtaani
- itseään kohtaan
- muita kohtaan
Velvollisuudet jumalaa kohtaan ovat
- jumalan tunteminen ja usko jumalaan
- palvoa jumalaa sisäisesti ja ulkoisesti
Velvollisuudet itseään kohtaan ovat
- velvollisuudet sielua kohtaan
- velvollisuudet ruumista kohtaan ja siihen liittyvä
käytös
Velvollisuuksia muita kohtaan ovat
- välttää muiden vahingoittamista
- kohdella muita tasa-arvoisesti
- edistää muiden hyvää
Tehtäviä
- Etsi viisi velvollisuutta a)
jostain islamin suunnasta b) jostain hinduvaltarakenteesta c) jostakin
buddhalaisuuden suunnasta.
- Olet
matkalla kouluun. Joku makaa liikkumatta tienvarressa. Kumpi on ensi
käden velvollisuutesi: ehtiä ajoissa kouluun vai tutkia, tarvitseeko
tienvarressa makaava apua?
- Mitkä Samuel von
Pufendorfin velvollisuuksista sopivat myös ateistille?
- Mitä velvollisuuksia sinulla on omaa ruumistasi
kohtaan?
- Mitä velvollisuuksia sinulla on muiden ruumiita
kohtaan?
Uskontojen
"oikein"
Jumalien
tahto
Usein ”oikein”
tarkoittaa uskonnossa jumalien väitetyn tahdon mukaista käyttäytymistä
ja ”väärin” jumalien tahdon vastaista käyttäytymistä.
Uskontojen
mukaan jumalien tahto on kirjoitettu esimerkiksi Raamattuun tai
Koraaniin. Uskonnolliset johtajat päättävät usein uskonnon
kannattajien velvollisuuksista.
Jos jumalat
päättävät, että jokin teko on oikein, voidaan kysyä, tahtovatko jumalat
sitä siksi, että se on oikein, vai onko se oikein siksi, että jumalat
tahtovat sitä.
Jos jumalat tahtovat jotakin siksi,
että se on oikein, siveys on jumalista riippumaton.
Tällöin siveys
voitaisiin esittää puhumatta jumalista mitään.
Korkeintaan voitaisiin
väittää, että jumalat ovat ihmisiä pätevämpiä esittelemään siveyttä.
Jumalat
voivat määrätä murhaamaan
Jos
teko on oikein pelkästään siksi, että jumalat sitä tahtovat, siveydeltä
putoaa kokonaan perusta.
Jumalat voivat määrätä esimerkiksi
murhaamaan.
Raamatussa kerrotaan, että juutalaisten jumala käski
tappaa vihollisten naiset ja lapset, kamelit ja aasit, mutta säästää
neitsyet.
Ovatko
jumalat hyviä vai pahoja
Uskontojen kannattajat voivat väittää, etteivät jumalat käske
tehdä pahaa, koska jumalat ovat hyviä.
Mutta mitä tarkoittaa se, että
jumalat ovat hyviä? Ovatko jumalat hyviä siksi, että he ovat jumalia,
vai onko hyvälle jokin muu peruste?
Kristinuskon
mukaan kristinuskon jumala on hyvä.
Islamin mukaan islamin jumala voi
olla hyvä tai paha.
Buddhalaisuuden mukaan jumalat, sikäli kuin heitä
on olemassa, eivät ole ns. valaistuneen ihmisen yläpuolella (eivätkä
oikeastaan edes tavallisen ihmisen yläpuolella).
Jos
jumalia ei ole olemassa, jumalien tahdolla ei ole
merkitystä
Jos jumalia ei ole olemassa, jumalien tahtoon perustuvalta siveyslta
putoaa kokonaan pohja.
Uskonnolllinen
elämäntapa
Joissain
uskonnoissa (eräät intialaiset uskonnot) suhde jumalaan ei ole niinkään
oikean ja väärän kysymys vaan palvoja on sitoutunut tiettyyn
elämäntapaan. Sitä ei pidetä velvoittavana niille, jotka eivät ole
palvojia.
Uskonnot
velvollisuussiveyden ja seuraussiveyden
sekoituksina
Useimmiten uskonnot ovat
velvollisuussiveyden ja seuraussiveyden sekoituksia.
Jos uskonto sanoo
jumalien palkitsevan tai rankaisevan ihmisiä heidän tekojensa
perusteella, kyse on seuraussiveydestä.
Kristinuskon väite, jonka
mukaan ihminen saavuttaa ikuisen onnellisen elämän uskomalla jumalan
olemassaoloon, on seuraussiveyttä.
Velvollisuusiveys
ja politiikka
Velvollisuussiveyden
piirteitä esiintyy myös poliittisissa aatteissa kuten liberaalissa
ihmisoikeussiveydessä (esim. John Rawls) ja kommunismissa. Kuitenkin
politiikkaa usein arvioidaan sen väitettyjen tai todellisten seurausten
perusteella.
Tehtäviä
- Lukekaa Raamatusta Samuelin kirjan 15. luku ja
verratkaa siinä
esitettyä kertomusta Palestiinan viimeaikaisiin tapahtumiin.
Velvollisuussiveyden
lajeja
Puhdas
velvollisuussiveys
Puhtaan
velvollisuussiveyden mukaan tekoja on arvioitava pelkästään
velvollisuuden eikä tunteiden, taipumusten tai saavutettavan hyödyn
perusteella.
Esimerkiksi jos lahjoitan rahaa kehitysmaiden asukkaiden
auttamiseen, koska säälin köyhiä ihmisiä, en velvollisuussiveyden
mukaan toimi sieellisestii. Jos lahjoitan rahaa hyväntekeväisyyteen
saadakseni hyvää mainetta, en velvollisuussiveyden mukaan toimi
siveellisesti.
Eräille (esimerkiksi Immanuel
Kantille) lähes ainoa hyväksyttävä teon vaikutin on
velvollisuudentunto.
Monet ovat eri mieltä siitä, ettei
esimerkiksi tunteilla ja säälillä saisi olla mitään tekemistä tekoja
arvioitaessa.
Oikeutus
velvollisuussiveydessä
Kun emme voi
vaikuttaa tekojen seurauksiin tai edes arvioida niitä, ajatellaan, että
teko on oikein, jos tekijä on tehnyt velvollisuutensa.
Usein velvollisuussiveydessä ajatellaan, että koska emme voi vaikuttaa
tunteisiimme, ne ovat huono perusta siveydelle.
Velvollisuussiveyden
mukaan meidän on esimerkiksi autettava tarpeessa olevia, koska se on
velvollisuutemme.
Muita
kuin velvollisuussiveyden käsityksiä
- Meidän on autettava tarpeessa olevia, koska meidät
palkitaan siitä.
- Meidän on autettava tarpeessa olevia, jos meistä
tuntuu siltä.
- Meidän on autettava tarpeessa olevia, jos säälimme
heitä.
- Meidän on autettava tarpeessa olevia, jos se lisää
onnellisuutta.
- Meidän on autettava tarpeessa olevia, koska meille on
siitä myöhemmin
henkilökohtaista hyötyä.
Tehtäviä
- Tutkikaa mitä
muita käsityksiä tähän listaan voidaan lisätä.
- Pohtikaa miten velvollisuuksien noudattamista
voitaisiin perustella.
Ehdottomat
velvollisuudet
Velvollisuussiveyden
kannattajat esittävät usein ehdottomia velvollisuuksia kuten
esimerkiksi ”sinun on aina puhuttava totta”, ”pidä aina lupauksesi” tai
”tappaminen on kiellettyä kaikissa olosuhteissa”.
Velvollisuussiveyden
mukaan näitä velvollisuuksia on noudatettava täysin riippumatta siitä,
mitä seurauksia niistä on.
Ehdolliset
velvollisuudet
Ehdollinen
velvollisuus on esimerkiksi ”jos haluat olla arvostettu, puhu aina
totta” tai ”jos et halua joutua vankilaan. älä tapa”.
Yleistettävyys
Usein
etsitään siveysperiaatteita, joka olisivat mahdollisimman
yleispäteviä. On ajateltu (esimerkiksi Immanuel Kant), että meidän
olisi toimittava sellaisten siveysperiaatteiden mukaan, joista
voitaisiin tehdä yleismaailmallisia lakeja.
Jos
minusta on oikein, että voin varastaa, jos minulla ei ole riittävästi
rahaa, tästä periaatteesta olisi voitava tehdä yleismaailmallinen laki.
Yleistää
voidaan tietysti muitakin kuin siveyseriaatteita. Esimerkiksi
voitaisiin ajatella yleistettäväksi periaate ”näytä aina kieltäsi
itseäsi pitemmille”.
Muinaisintialaisten ja
kiinalaisten ns. kultainen sääntö on eräs muunnos
yleistettävyyssäännöstä.
Toinen versio kultaisesta säännöstä on ”tee
toisille sitä, mitä toivoisit tehtävän itsellesi” ja toinen versio ”älä
tee toisille sitä, mitä et toivoisi tehtävän itsellesi”.
Kaikkia
sääntöjä ei voida edes ajatella yleistettäviksi. Esimerkiksi ”älä
koskaan tee työtä” on mahdoton, jos kaikki ryhtyvät sitä noudattamaan.
Yleistettävissä oleva selvästi siveysperiaate olisi esimerkiksi
”älä koskaan kiduta lapsia”.
Keinot
ja päämäärät
Paljon
keskusteltu siveysperiaate on ”kohtele ihmisiä aina päämäärinä
sinänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä päämäärien saavuttamiseksi”
(esimerkiksi Immanuel Kant).
Tähän voisi heti huomauttaa, että
kuinkahan moni työnantaja pitää työntekijöitä päämäärinä sinänsä eikä
välineinä (työvoimana).
Periaatteen mukaan ihmisiä ei pitäisi
hyväksikäyttää, sen sijaan pitäisi kunnioittaa heidän omaa tahtoaan ja
toiveitaan.
Tehtäviä
- Keksikää
mahdollisimman monta sellaista siveysperiaatetta, jota ei voida
yleistää.
- Keksikää
mahdollisimman monta sellaista siveysperiaatetta, jotka voitaisiin
yleistää.
- Miksi
huonoja keinoja käytetään hyvien päämäärien saavuttamiseen? Millaisia
seurauksia tästä voi olla? Mainitkaa joitakin esimerkkejä.
Velvollisuussiveyden
arvostelua
Tyhjyys
On
sanottu, että yleistettävyysperiaate on tyhjä, se ei anna apua
siveyssten ratkaisujen teossa. Vaikka yleistettävyysperiaatteeseen
lisätään kielto käyttää ihmistä pelkkänä välineenä, näiden
periaatteiden perusteella on vaikea ratkaista, mitä pitäisi tehdä.
Ristiriidat
Velvollisuudet
joutuvat helposti keskenään ristiriitaan.
Jos velvollisuus on puhua
aina totta, ei saa valehdella rikolliselle, joka etsii totuuden puhujan
ystävää murhatakseen hänet (Immanuel Kantin oma esimerkki).
Jos
velvollisuuksien lista sisältää muutamia tärkeitä velvollisuuksia, on
yleensä osoitettavissa, että velvollisuudet joissain olosuhteissa
joutuvat ristiriitaan keskenään.
Pakolliset,
sallitut ja kielletyt teot
Velvollisuussiveyden
mukaan jotkut teot ovat pakollisia, jotkut sallittuja ja jotkut
kiellettyjä.
Erityisesti kiellot aiheuttavat velvollisuusetiikalle
ongelman. Jos joku teko on kielletty, sitä ei saa tehdä, vaikka teon
tekemisellä estettäisiin suuri määrä samaa kiellettyä tekoa myöhemmin.
Myös
siveettömiä periaatteita voidaan yleistää
Villin
lännen rikkaiden periaate ”tapa kaikki, jotka asettuvat tiellesi”,
voidaan yleistää, mutta on vaikea pitää periaatetta siveellisesti
hyväksyttävänä.
Tässä kohden voidaan vedota esimerkiksi siihen, että
ihmisiä ei saa kohdella pelkkinä välineinä. Toisaalta on
valtarakenteita (kulttuureja),
joissa on hyväksytty ja yleistetty monia selvästi epäinhimillisiä
periaatteita kuten noituudesta epäiltyjen polttaminen roviolla
(kristillinen valtarakenne uuden ajan alussa), avioliiton ulkopuoliseen
sukupuolisuhteeseen syyllistyneen naisen kivittäminen kuoliaaksi (monet
islamin valtarakenteet), lesken polttaminen aviomiehen roviolla
(hinduvaltarakenteet) jne.
Tässä kohden on huomattava, ettei yleistämisen ole tarvinnut olla
sataprosenttista pahojen seuraamusten synnyttämiseksi.
Epäuskottavuus
Vaikka
velvollisuusetiikassa on paljon vakuuttavia piirteitä kuten toisten
ihmisten etujen kunnioittaminen, siinä on myös vakavia puutteita kuten
esimerkki totuuden puhumisesta ihmiselle, joka etsii ystävääni
murhatakseen hänet, ja lukuisa määrä vastaavia esimerkkejä
osoittavat.
Velvollisuusetiikka ei pysty perustelemaan, miksi nimenomaan
velvollisuuksien noudattaminen on siveyden perusta.
Myötätunnon
puute
Velvollisuusetiikka
(esimerkiksi Immanuel Kant) ei yleensä anna riittävästi painoa
esimerkiksi tunteille, myötätunnolle ja säälille.
Tyhmyydet
Velvollisuudentuntoiset
mutta tyhmät tai epäpätevät ihmiset saattavat aiheuttaa paljon
kärsimystä ja kuolemaa.
Jos heitä arvioidaan pelkästään
velvollisuuksien täyttämisen perusteella, heitä ei voida moittia.
Jos
joku katsoo velvollisuudekseen kuivattaa kastuneen kissan
mikroaaltouunissa, mutta kissa palaa kuoliaaksi, kuivattajaa ei voida
moittia.
Velvollisuuksista
ollaan erimielisiä
Velvollisuussiveyden suuri ongelma on,
mitä velvollisuuksia kullakin ihmisellä on ja mitä ei ole. Yleensä
velvollisuuksista jossain yhteisössä ollaan erimielisiä.
Tehtäviä
- Miksi yhteiskunta asettaa yksilöille erilaisia
velvollisuuksia?
Mainitkaa joku tällainen velvollisuus. Mitä tapahtuu, jos
velvollisuuksia ei noudateta?
- Seuraava tehtävä tehdään kahdessa ryhmässä. Toinen
ryhmä yrittää laatia
listan ristiriidattomista velvollisuuksista ja toinen yrittää löytää
velvollisuuksien välisen ristiriidan. Velvollisuuksia on keksittävä
vähintään kymmenen kappaletta.
- Pohtikaa mikä
velvollisuusetiikassa on a) kivaa b) vastenmielistä.
- Pohtikaa miten
velvollisuudet jakautuvat erilaisissa perheissä
Immanuel
Kant
ja hyvä tahto
Tunnetuin
velvollisuussiveyden kannattaja oli Immanuel Kant. Kantin etiikkaa ei
tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa, mutta seuraavaan tekstiin
tutustuminen voi auttaa ymmärtämään velvollisuusetiikkaa.
Kantin
mielestä siveydessä ei edistytä, jos vedotaan kokemukseen.
Hyvinä
pidetyt asiat ovat joskus hyviä, joskus huonoja.
Ainoa asia, jota
Kantin mielestä voidaan satunnaisista kokemuksista riippumatta kutsua
hyväksi, on hyvä tahto.
On hyödytöntä sanoa, että siveyden perusta on hyvä tahto selittämättä,
mitä tuo hyvä tahto
tarkoittaa.
Hyvää tahtoa ei voida Kantin mukaan määritellä teon
seurausten perusteella.
Hyvä tahto ei riipu tuloksista vaan
aikomuksista.
Järki
ei auta onnellisuuden tavoittelussa
Myös inhimillinen järki oli melko kelvoton onnellisuuden
tavoittelussa.
Ihmisen
tarkoitus ei ole olla onnellinen
Ihmisen rakenne ei viittaa siihen, että ihmisen
tarkoitus olisi olla onnellinen. Tästä huolimatta Kant piti
onnellisuutta arvossa. Hyvä tahto saattoi Kantin mielestä joskus lisätä
onnellisuutta, mutta se ei tehnyt sitä välttämättä.
Tehtäviä
- Voidaanko hyvää tahtoa mitata?
Ehdoton
ja poikkeukseton (kategorinen) käsky (imperatiivi)
Kantin
mukaan hyvä tahto oli tahtoa toimia velvollisuuden täyttämiseksi.
Kantin mukaan siveellistä arvoa oli vain velvollisuuden tunnosta
tehdyillä teoilla.
Mutta
mitä on siveellinen velvollisuus?
Kantin mukaan
se oli pakkoa toimia kunnioituksesta |