Hyvä elämä
Lukion elämänkatsomustieto 1
et10


Kuvan saat suuremmaksi valitsemalla selaimestasi Näytä kuva.

Sopii myös kurssiin Etiikka

Tätä on viimeksi muutettu  24.5.2011
Kaikki etkirjat löydät tästä

Sisällysluettelo


Aineiston alkuun


Opetussuunnitelmat

Ateistien ehdotuksen uudeksi opetussuunnitelmaksi löydät tästä

Opetushallituksen ohjeen uudeksi opetussuunnitelmaksi löydät tästä

Miljoonat petetyt eivät voi olla väärässä.
Sanoi suurmies




Rekka lähestyi tunnelia, jota edelsi liikennemerkki: Korkeus 3,50 metriä.


Apumies tuumasi: Meidän rekkahan on 3,80.

Kuljettaja katseli ympärilleen: Ei näy poliisia. Ajetaan nopeasti läpi.


Sisällysluettelo

  1. Johdanto: Kuuluvatko ateistit suomalaiseen yhteiskuntaan
    1. Eurooppalaiset arvot
    2. Mikä tekee onnelliseksi
    3. Elämänkatsomustietoa on vain Suomessa
    4. Uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine
    5. Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään
    6. Luonnontutkimus ja uskonnottomat elämänkäsitykset
    7. Jumalat eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen
    8. Uskonnottomilla on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys
    9. Uskonnottomien arvokäsitykset
    10. Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä
    11. Tämä oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin
    12. Tässä oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa
    13. Nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa
  2. Historiaa
    1. Uskontojen historia ja siveysoppi
    2. YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen
    3. Uskonnottomien oikeuksia on jälleen vähennetty
    4. Vasemmistoliitto (SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia
    5. Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty uskonnottomien syrjimiseen
    6. Elämänkatsomustieto tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta
    7. FETO:n jäsenten enemmistö on kristittyjä
    8. Painetut oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia
    9. Neekeri on poistettu sanastosta
    10. Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon
    11. Tehtäviä
  3. Peruskäsitteitä
    1. Mitä elämänkäsitykseen kuuluu
    2. Elämänkatsomus
    3. Todellisuuskäsitys
    4. Maailmankuva
    5. Elämänkäsitykset voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan
    6. Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi? Ratkaise itse
    7. Elämänasenne
    8. Hyvä elämä
    9. Tehtäviä
    10. Minuus, identiteetti, käsitteistä ei ole yksimielisyyttä
    11. Henkilöys eli persoonallisuus
    12. Luonne
    13. Minuus
    14. Samaistuminen eli identiteetti
    15. Onko aito minuus olemassa
    16. Nykyaikainen ja minuus
    17. Hajanainen minuus
    18. Pysyvä minuus
    19. Tehtäviä
  4. Hyvä elämä: ihmisen perustarpeita
    1. Tärkein lähde
    2. Abraham Harold Maslow 1908-1970
    3. Maslowin tarvejärjestyskäsitys
    4. Fysiologiset perustarpeet
    5. Turvallisuuden tarpeet (the safety and security needs)
    6. Rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tarpeet
    7. Itsensä kunnioittamisen ja arvostuksen tarpeet
    8. Puutetarpeet
    9. Tasapaino
    10. Perinnöllinen valmius
    11. Kehitys etenee tasojen läpi portaittain
    12. Aikaisemmat kokemukset
    13. Itsensä toteuttamisen tarpeet
    14. Millainen on itseään toteuttava ihminen
    15. Itseään toteuttavat suhtautuvat muihin ihmisiin eri tavoin
    16. Maslowin arvostelua
    17. Tehtäviä
  5. Elämän tarkoitus (ei kysytä ylioppilaskirjoituksissa)
    1. Selityksen selityksiä
    2. Savossa ei selitellä
    3. Kuirt Baier selittämisen lajeista
    4. Viinan syytä
    5. Elämä on elämisen arvoista
    6. Tahto elää
    7. Onnellisuus tavoitteena
    8. Tasa-arvo ja demokratia elämän tarkoitukseen
    9. Tehtäviä
  6. Ihmisen yksilöllisen olemassaolon peruskysymykset: Vapaa tahto ja valinnat, syntymä ja kuolema, optimismi ja pessimismi, realismi
    1. Vapaa tahto ja valinnat
    2. Säännön mukaisuus ja satunnaisuus
    3. Luonnon säännönmukaisuus on inhimillinen käsite
    4. Päteekö satunnaisoppi fysiikassa?
    5. Karkeistus
    6. Ajattelu ei ole kvanttimekaanista vaan sähkökemiallista
    7. Vapaa valinta
    8. Säännönmukaisuusja inhimillinen vapaus
    9. Siveellinen vastuunalaisuus
    10. Syyllisyys, ympäristö ja perintötekijät
    11. Miksi ihmiset ovat pahoja
    12. Pahuus on suhteellista ja arvoista riippuvaa
    13. Rankaisunhalu
    14. Sekaannus syyn ja seurauksen kanssa
    15. Ei väliä sillä, miten ihminen on tullut pahaksi
    16. Tehtäviä:
  7. Syntymä ja kuolema
    1. Mitä elämä on
    2. Luonnon järjestelmätasot
    3. Avoimet järjestelmät
    4. Elämän ominaisuuksia
    5. Rajatapaus: virukset
    6. Onko Maan elämä syntynyt Maassa vai Kuussa
    7. Onko elämän synty todennäköinen vai epätodennäköinen tapahtuma
    8. Missä elämä syntyi
    9. Tehtäviä
    10. Ihmisen hedelmöitys
    11. Opettaja Pia Suvivuo väitteli tyttöjen kyvystä hallita seksuaalisesti latautuneita tilanteita
    12. Tutkimus: Elämänasemme vaikuttaa seksuaalisen syyllisyyden määrään
    13. Mikä on sukupuoliyhdyntä
    14. Sukupuoliyhdyntään perehtyminen
    15. Kokemuksia ensimmäisestä yhdynnästä
    16. Linkkejä yhdyntäasennoista
    17. Mitä on itsetyydytys
    18. Miesten itsetyydytys
    19. Naisten itsetyydytys
    20. Yhdyntäsiveyttä
    21. Yhdynnän esileikit
    22. Supupuolielinten koot
    23. Useita yhdynnän huippuja
    24. Seksi ei aina liity sukupuoliyhdyntään
    25. Seurustelu
    26. Seksiin kuuluu ehkäisy
    27. Yleisohje
    28. Raskauden todennäköisyys
    29. Nykyaikaiset ehkäisykeinot
    30. Hormonaaliset ehkäisimet
    31. Kemialliset ehkäisimet
    32. Mekaaniset ehkäisimet
    33. Muita ehkäisymenetelmiä
    34. Luota itseesi
    35. Tervettä järkeä on
    36. Pilkettä silmäkulmaan
    37. Tehtäviä
    38. Kestääkö seksikemia
    39. Auttavatko erikoiset yhdyntäasennot
    40. Tehtäviä
    41. Mikä on ihmisen syntymä
    42. Miten syntyminen tapahtuu
    43. Yhteydenotto äitiysneuvolaan heti raskauden alussa
    44. Synnytyksen jälkeen
    45. Jälkitarkastus
    46. Ehkäisy synnytyksen jälkeen
    47. Tehtäviä
    48. Vanhusten seksi
    49. Tehtäviä
    50. Kuoleman käsittelystä oppitunneilla
    51. Mitä kuolema on
    52. Satunnainen kuolema ja luonnollinen kuolema
    53. Yksisoluisten eliöiden kuolema
    54. Monisoluiset eliöt
    55. Mistä vanheneminen johtuu
    56. Vanheneminen on perintötekijöiden määräämää
    57. Elinikä ja jälkeläistuotanto
    58. Kuolema on elämän kehitykselle välttämätöntä
    59. Jos kuolemaa ei olisi, ei olisi ihmisiä
    60. Kuolema mahdollistaa kehityksen
    61. Myös lajit katoavat
    62. Tehtäviä
    63. Ihmisen kuolema luonnonilmiönä
    64. Milloin ihminen on kuollut
    65. Kyky tietoisuuteen
    66. Aivokuolema
    67. Tavalliset kuoleman merkit
    68. Tehtäviä
    69. Suhtautuminen kuolemaan
    70. Tietoisuus kuolemasta
    71. Kuolemaan liittyvät ajatustunteet
    72. Jälkeenjääneiden ajatustunteet
    73. Kaavamainen ajattelu
    74. Kuolemanpelko
    75. Kuoleman hyväksyminen
    76. Surutyö
    77. Suru ja murehtiminen
    78. Omaisten ajatustunteita
    79. Onko surun avoin purkaminen hyödyllistä
    80. Ajattelu ja tunteet
    81. Ajatustunteiden hallinta
    82. Suru ja onnellisuus
    83. Varautuminen kuoleman kohtaamiseen
    84. Auttaako vakaumus kuoleman kohtaamisessa
    85. Tehtäviä
    86. Käsityksiä kuolemasta
    87. Ateistien ja uskovaisten käsityksiä
    88. Suomessa on hautausmaamonopoli
    89. Kristityillä on vaikutusvaltaa myös vanhainkodeissa ja sairaaloissa
    90. Aineelliseen todellisuuskäsitykseen perustuva käsitys kuolemasta
    91. Luontoon perustuva todellisuuskäsitys (naturalismi)
    92. Perusaines
    93. Luonnollinen ja yliluonnollinen
    94. Ihminen on luonnon osa
    95. Kuolema voidaan ymmärtää vain kehityksen perusteella
    96. Viisas ei pelkää kuolemaa
    97. Aineellista todellisuuskäsitystä ei ole syytä jatkaa kuvitelmilla
    98. Kuuluisuuksien käsityksiä kuolemasta
    99. Tehtävä
    100. Kristillinen käsitys kuolemasta
    101. Ikuisen elämän kristilliset ehdot
    102. Usko ikuisesta rangaistuksesta kristinuskon vastustajille
    103. Kaikki kristityt eivät nykyään usko iankaikkiseen rangaistukseen
    104. Sielu kristinuskossa
    105. Tehtäviä
    106. Kuolemattomuuden tavoittelu
    107. Tarve kieltää ahdistavat ajatukset
    108. Elämisen halu
    109. Ruumiin ja sielun suhde
    110. Mieli
    111. Kakseuskäsityksen (dualismin) arvostelua
    112. Tehtäviä
  8. Optimismi ja pessimismi
    1. Kaupunkitarina
    2. Martin E. P. Seligman ja optimismi
    3. Martin E. P. Seligman ja aito onnellisuus
    4. Pessimismi
    5. Tehtäviä
  9. Realismi
    1. Sivistyssanan alkuperä
    2. Todellismi taiteissa
    3. Kansainvälinen politiikka
    4. Lainsäädäntö
    5. Viisaustiede
    6. Muita aloja
    7. Siveellinen todellismi ja vastatodellismi
    8. Tehtäviä
  10. Elämänhallinnan keinot: yksilön mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä, perimän ja ympäristön merkitys
    1. Yksilön elämä
    2. Mitä elämänhallinta on
    3. Kolme kovaa komentajaa
    4. Pandoran lipas
    5. Uskonnollinen elämänhallinta Suomessa
    6. Eräitä lakeja, joilla hallitaan Suomen kansalaisten elämää
    7. Yksilöiden elämänhallinta
    8. Sikojen elämänhallinta
    9. Ihmisten itsehallinta
    10. Yhdysvallat
    11. Itä-Aasia
    12. Voidaanko itsehallintaa kehittää
    13. Itsehallinnalla on myönteisiä vaikutuksia
    14. Itsehallintaon rajallista
    15. Yllykkeiden hallinta
    16. Itsehallinnan menetelmiä
    17. Suomalaisia tutkimuksia
    18. Tehtäviä
  11. Perimän merkitys
    1. Ohjaako ihmistä perinnöllisyys vai kasvatus
    2. Kysymyksiä
    3. Perinnöllinen vaihtelu
    4. Identtiset kaksoset
    5. Vaikutusmallit
    6. Perintötekijöillä on huomattava vaikutus
    7. Yleisälykkyys
    8. Henkilökohtaiset luonteenpiirteet
    9. Yhteisölliset asenteet
    10. Kiinnostuksen kohteet
    11. Alttius mielialahäiriöihin
    12. Mistä yksilön ominaisuudet riippuvat
    13. Teot eivät periydy, taipumukset periytyvät
    14. Tarkkaavaisuushäiriö
    15. Eduskunnan ihmiskäsityksen pitäisi olla tosi
    16. Tehtäviä
  12. Lisälukemista: Aivojen välittäjäaineet
    1. Miksi ihminen ajattelee hitaasti
    2. Välittäjäaineen toiminta
    3. Millaisia välittäjäaineet ovat
    4. Välitys on yksisuuntaista
    5. Muisti ja oppiminen
    6. Biologiset muuntajat
    7. Sama hermosolu voi tuttaa useita välittäjäaineita
    8. Välittäjä-aineiden pitoisuudet riippuvat niiden takaisinotosta
    9. Masennuslääkkeet perustuvat mm. serotoniinin takaisinoton estoon
    10. Asetyylikoliini
    11. Noradrenaliini ja adrenaliini
    12. Dopamiini
    13. Serotoniini
    14. Täsmälääkkeet
    15. Monityydyttämättömät kalahapot
    16. Tasapaino
    17. Alkoholistien hoito
    18. Histamiini
    19. Allergia ja matkapahoinvointi
    20. Mahahaava
    21. Glutamaatti
    22. Alkoholi ja muistihäiriöt
    23. Liikkeiden säätely ja oppiminen
    24. Negatiivinen ja tiedollinen skitsofrenia
    25. GABA
    26. Epilepsian hoito
    27. Lihasjännityksen laukaiseminen
    28. Aminohappoketjut
    29. Liikunta ja mielihyvä
    30. Opioidien aiheuttama riippuvuus
    31. Tehtäviä
  13. Ympäristön merkitys
    1. Yksilö mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä
    2. Toiveet ja todellisuus
    3. Toimintaympäristö ja tilakäyttäytyminen
    4. Ympäristön vaikutus ihmiseen
    5. Ihmisen käyttäytyminen on ympäristösidonnaista
    6. Lähiympäristön merkitys
    7. Ympäristö on voimavara
    8. Yksityisyys
    9. Luonnon merkitys kaupunkilaiselle
    10. Henkilökohtainen tila
    11. Ihminen ympäristönsä muokkaajana
    12. Oma jälki ympäristöön
    13. Ilkivalta
    14. Keinoja ilkivallan vähentämiseen
    15. Toimintaympäristö
    16. Tehtäviä
    17. Pahuus
    18. Mitä pahuus tarkoittaa
    19. Asteikoista
    20. Amerikkalaisen professoritietieteen mukaan voidaan
    21. Omakohtaiset kokemukset
    22. Synnynnäinen rikollinen
    23. Yläluokan oppilaitokseen
    24. Toverikuri
    25. Väkivaltaan vastaaminen
    26. Kivunsietokykyä voidaan kehittää
    27. Aatelisto johti väkivaltakoneistoa
    28. Ainoa oppilas, josta tuli kansainvälinen vaikuttaja
    29. Vankilassa
    30. Suosittu rikoskirjailija
    31. Inhimillinen pahuus
    32. Mitä pahuudelle voidaan tehdä
    33. Tunnistatko sosiopaatin
    34. Tehtäviä
  14. Identiteetin muodostaminen ihmisen elämänkaaren aikana sekä eettiset valinnat eri elämänvaiheissa
    1. Mitä siveys ja siveystutkimus ovat
    2. Onko siveys opittua vai perinnöllistä
    3. Yksilön siveellinen kehitys jakaantuu kolmeen päävaiheeseen
    4. I Esisiveellinen taso
    5. II Sovinnainen taso
    6. III Itsenäi-periaatteellinen taso
    7. Jokainen päävaihe voidaan lisäksi jakaa kahteen alavaiheeseen
    8. 1. Itsekeskeis-aineellinen taso
    9. 2. Välineellinen vaihe
    10. 3. Myötätunto ja rakkaus
    11. 4. Laki ja järjestys
    12. 5. siveys on sopimusvaraista, ja lait vapaiden kansalaisten välisiä sopimuksia
    13. 6. Yleispätevät periaatteet
    14. Yksilöt jäävät eri tasoille
    15. Esimerkkejä
    16. Esimerkki 1
    17. Esimerkki 2
    18. Esimerkki 1
    19. Periaatteet ovat oleellisia
    20. Milgramin koe
    21. Koejärjestely
    22. Kokeen tulos
    23. Yhdistetty koe
    24. Sovellukset koululaitokseen
    25. Kohlberg ja Kant
    26. Voidaanko tosiasioista johtaa siveyssääntöjä
    27. Tehtäviä
    28. Mihin uskonnottomien ihmisoikeudet perustuvat
    29. Kansainväliset sopimukset ylittävät perustuslain ja perustuslaki tavalliset lait
    30. Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus
    31. Alkuteksti
    32. Englanninkielen sanakirjan selitys sanalle belief
    33. Korjattu suomennos
    34. Yleissopimus lapsen oikeuksista
    35. Otteita perustuslaista
    36. 6 § Yhdenvertaisuus
    37. 11 § Uskonnon ja omantunnon vapaus
    38. 107 § Lakia alemmanasteisten säädösten soveltamisrajoitus
    39. Ote perusopetuslaista
    40. 13 § Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus
    41. Ote lukiolaista
    42. 9 § Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus
    43. Ote perustuslakivaliokunnan mietinnöstä 1982
    44. Ote Vapaa-ajattelijain liiton lausunnosta
    45. Huomautus
    46. Ote yleisperusteluista
    47. Ote yksityiskohtaisista perusteluista
    48. Tehtäviä
    49. Mitä ihmisen pitäisi tehdä elämällään
    50. Tehtäviä
  15. Maallisia hyvän elämän malleja
    1. Posthumanismin ja humanismin määritelmistä
    2. IHEU:n päätös vuodelta 1996
    3. Määritelmien ongelmia
    4. Englannin kielen kohtuuton valta-asema
    5. Sanan "humanismi" monet merkitykset
    6. Paha sekaannus käsitteessä "vapaa-ajattelu"
    7. Vapaus jostakin
    8. Oikeus tietää totuus
    9. Ovatko julkilausumat määritelmiä
    10. Miksi posthumanismi
    11. Luonnon ja ihmisen tasa-arvo
    12. Jumalattomuus ja luonnollisuus (naturalismi)
    13. Oikeuksien laajentaminen ihmiskunnan ulkopuolelle
    14. Luonnon tuhoutuminen
    15. Kristillinen käsitys
    16. Humanistien käsitys
    17. Posthumanistinen käsitys
    18. Järkiperäisyyden yleistys
    19. Inhimilliset käsitteet ovat karkeistuksia
    20. Ihmisestä riippumaton siveys
    21. Seurausten arvottaminen
    22. Erilaisuus on viisasta hyväksyä
    23. Eläinten asema ja oikeudet
    24. Kultaisen säännön todellinen keksijä
    25. Mitä tavoitteita siveys edistää
    26. Peter Singerin seuraussiveys
    27. Tulevaisuuden teknologiaan on varauduttava
    28. Posthumanistit eivät ole edistysuskoisia
    29. Posthumanismin lajeja: Transhumanismi
    30. Posthumanistinen aineellinen todellisuuskäsitys
    31. Mikä on aineellinen todellisuuskäsitys
    32. Tarkoituksenmukainen kieli
    33. Oliot, ominaisuudet ja viestit tietojenkäsittelyssä
    34. Aineelllisen todellisuuskäsityksen peruslauseet
    35. Tehtäviä
  16. Uskonnollisia hyvän elämän malleja
    1. Taustaa
    2. Ammattifilosofin esitys jumalatodistuksista
    3. Onko uskonnosta siveyden perustaksi
    4. Uskontojen todellisuuskäsityksiä
    5. Sielunvalleusoppi
    6. Viimeinen tuomio
    7. Uskominen hyveenä
    8. Taivas uskonnon siveyssääntöjen noudattamisen palkkiona, helvetti noudattamatta jättämisen rangaistuksena
    9. Voiko ihminen itse päättää, mihin hän uskoo
    10. Tehtäviä
    11. Luonnon järjestyksen todistus ja sen arvostelua
    12. Todistus
    13. Samankaltaisuuden heikkous
    14. Kehitysoppi
    15. Muita virheitä luonnon järjestyksen todistuksessa
    16. Paha
    17. Johtopäätös
    18. Tehtäviä
    19. Ensimmäisen syyn todistus ja sen arvostelua
    20. Todistus
    21. Ristiriitaisuus
    22. Ensimmäisen syyn todistus ei ole todistus
    23. Muita virheitä ensimmäisen syyn todistuksessa
    24. Tehtäviä
    25. Olemassaolo-opillinen (ontologinen) todistus ja sen arvostelua
    26. Eityhjä olemassaolo perustuu kokemukseen
    27. Käsitteistä
    28. Todistus
    29. Mielettömiä seurauksia
    30. Olemassaolo ei ole ominaisuus
    31. Käsitteiden olemassaolo
    32. Pahan olemassaolo
    33. Tehtäviä
    34. Tieto, todistus ja jumalan olemassaolo
    35. Määritelmistä
    36. Pahan ongelma, sen ratkaisuyrityksiä ja niiden arvostelua
    37. Paha suuremman hyvän saavuttamiseksi
    38. Samankaltaisuus taiteen kanssa
    39. Tehtäviä
    40. Vapaa tahto pahan ongelman ratkaisuna ja sen arvostelua
      1. Vapaan tahdon jumalatodistus
    41. Kaksi kyseenalaista oletusta
    42. Vapaa tahto ja ei pahaa
    43. Jumalan väliintulo
    44. Luonnollinen paha
    45. Luonnonlakien hyväntahtoisuus
    46. Tehtäviä
    47. Ihmeet todisteina
    48. Mikä ihme on
    49. Ihmeet todisteina
    50. Ihmeet ovat aina epätodennäköisiä
    51. Miksi ihmeisiin uskotaan
    52. Eri jumalien väitetään tekevän ihmeitä
    53. Tehtäviä
    54. Pelurin todistus
    55. Taustaa
    56. Halpa hinta lisää myyntiä
    57. Kuoleman jälkeisiä palkintoja on helppo luvata
    58. Onko jumalaan uskominen peliteoreettisesti kannattavaa
    59. Voimmeko päättää siitä, mihin uskomme
    60. Todistuksen siveys
    61. Todistus voidaan kääntää
    62. Tehtäviä
    63. Ei-realistinen käsitys jumalasta
    64. Uskonto pelkkänä välineenä
    65. Peiteltyä jumalattomuutta (ateismia)
    66. Ei-realismin muut seuraukset uskontojen suhteen
    67. Tehtäviä
    68. Muita uskon ja ateismin väliin sijoittuvia ajattelutapoja
    69. Ei tietoa eli agnostisismi
    70. Usko ja sen vaarat
    71. Kuoleman jälkeinen onnellisuus terroritekojen ehtona
    72. Uskontojen aiheuttamien kärsimysten kiistäminen
    73. Tehtäviä
  17. Eettiset valinnat eri elämänvaiheissa
    1. Millaisia siveyskäsityksiä (moraalikäsityksiä) on esitetty
    2. Miksi kutsumme tekoa oikeaksi tai vääräksi
    3. Professorit todistelevat omia toiveitaan
    4. Siveyskäsityksiä voidaan johdonmukaistaa
    5. Tehtäviä
    6. Siveyskäsitteisiin liittyviä kysymyksiä
    7. Merkitys, olemassaolo ja tieto
    8. Mihin todellisuuteen arvot kuuluvat
    9. Mistä arvot tulevat
    10. Tunteet ja käskyt / kiellot
    11. Tehtäviä
    12. Hyvän määrittelemisestä
    13. Hyvän epäsuora määrittely
    14. Tehtäviä
    15. Hyvän asteet
    16. Tehtäviä
    17. Siveyden epäilijät
    18. Niccolò di Bernardo dei Machiavelli (1469 – 1527)
    19. Karl Marx (1818 –1883)
    20. On syytä epäillä
    21. Tehtäviä
    22. Siveysajattelun luonne ja sisältö
    23. Mitä siveysajattelu tutkii
    24. Siveysarvot ja muut arvot
    25. Itseisarvot ja välinearvot
    26. Arvoarvostelmat
    27. Totuusarvostelmat (propositiot)
    28. Velvoitteet ja arvot
    29. Siveyssääntö
    30. Velvoite
    31. Valtarakenteiden arvot
    32. Sisäinen oivallus (intuitio)
    33. Käsityksiä siitä, mikä on hyvää
    34. Keiden hyväksi
    35. Tehtäviä
    36. Arvottaminen, tunne ja järki
    37. Tehtäviä
    38. Miesten siveys ja naisten siveys
    39. Tehtäviä
    40. Arvojärjestykset, teot ja säännöt
    41. Arvojen esiintyminen eri valtarakenteissa
    42. Tehtäviä
    43. Siveyssääntöjen historiaa
    44. Siveyssääntöjä ja arvoja ei voida palauttaa tosiasiaväitteisiin (propositioihin)
    45. Tehtäviä
    46. Mikä on hyvää ja mikä on pahaa
    47. Tehtäviä
    48. Siveyden erityispiirteitä
    49. Sivistyssanojen "moraali" ja "etiikka" alkuperä
    50. Siveyskieli ja siveysarvostelmat
    51. Siveysilmaisut ilman kieltä
    52. Siveyssanojen avulla voidaan hämätä
    53. Tehtäviä
    54. Siveys ja yhteiskunta
    55. Miksi ihminen ryhtyy arvostelemaan
    56. Mielihyvä ja mielipaha
    57. Mistä lapsi saa siveyskäsityksensä
    58. Sisäistäminen, yliminä, omatunto
    59. Tehtäviä
    60. Tavat ja lait
    61. Luonnollinen kehitys (evoluutio)
    62. Perityt tavat
    63. Mielenlaatu ja siveys
    64. Mielenlaatu ja tavat
    65. Tapa ja laki
    66. Siveys vaikuttaa lakeihin
    67. Tehtäviä
    68. Siveys käyttäytymisen määrääjänä
    69. Yhteisön olemassaoloon vaikuttavat tavat
    70. Antropologiaa
    71. Myötätunto
    72. Velvollisuudentunnon syitä
    73. Jumalien ja esi-isien edustama siveys
    74. Siveystajunnan alkumuoto
    75. Tehtäviä
    76. Toislakinen, omavastuinen ja yleinen siveys
    77. Käsitteitä
    78. Eri käsityksiä
    79. Jumalanlakinen siveys
    80. Oman lapsen uhraaminen jumalille
    81. Islam esimerkkinä jyrkästi jumalanlakisesta siveydestä
    82. Raiskauksen uhreja on teloitettu
    83. Väite, ettei voi olla siveyttä ilman uskontoa
    84. Latinalaiset ja bysanttilaiset kristityt siveydestä
    85. Pelagiuksen käsitys
    86. Tuomas Akvinolainen
    87. Ihmiskeskeisen siveyden historiaa
    88. Vanhimmat jumalattomat (ateistiset) liikkeet
    89. Muinainen Kreikka
    90. Renessanssi ja valistus
    91. Tehtäviä
    92. Ihmiskeskeisen siveyden loppu
    93. Tehtäviä
    94. Siveyden vaativuus
    95. Tehtäviä
    96. Moniehtoiset toimintamallit
    97. Tehtäviä
    98. Arvottava ja säännöttävä siveys
    99. Luokittelu
    100. Aineiston rakenteesta
    101. Angostikkoboomi
    102. Kaikki säännöt eivät ole siveellisiä
    103. Tehtäviä
    104. Tarvitaanko siveellisen virheajattelun historiaa
    105. Tarvitaanko kuuluisuuksien historiaa
    106. Tehtäviä
  18. Velvollisuusuussiveys
    1. Siveellinen toiminta
    2. Käsitys, että velvollisuudet ovat riippumattomia arvoista
    3. Velvollisuussiveyden piirteitä uskonnoissa ja aatteissa
    4. Ensi näkemältä –siveys
    5. Kristillinen velvollisuussiveys
    6. Tehtäviä
    7. Uskontojen "oikein"
    8. Jumalien tahto
    9. Jumalat voivat määrätä murhaamaan
    10. Ovatko jumalat hyviä vai pahoja
    11. Jos jumalia ei ole olemassa, jumalien tahdolla ei ole merkitystä
    12. Uskonnolllinen elämäntapa
    13. Uskonnot velvollisuussiveyden ja seuraussiveyden sekoituksina
    14. Velvollisuusiveys ja politiikka
    15. Tehtäviä
    16. Velvollisuussiveyden lajeja
    17. Puhdas velvollisuussiveys
    18. Oikeutus velvollisuussiveydessä
    19. Muita kuin velvollisuussiveyden käsityksiä
    20. Tehtäviä
    21. Ehdottomat velvollisuudet
    22. Ehdolliset velvollisuudet
    23. Yleistettävyys
    24. Keinot ja päämäärät
    25. Tehtäviä
    26. Velvollisuussiveyden arvostelua
    27. Tyhjyys
    28. Ristiriidat
    29. Pakolliset, sallitut ja kielletyt teot
    30. Myös siveettömiä periaatteita voidaan yleistää
    31. Epäuskottavuus
    32. Myötätunnon puute
    33. Tyhmyydet
    34. Velvollisuuksista ollaan erimielisiä
    35. Tehtäviä
    36. Immanuel Kant ja hyvä tahto
    37. Järki ei auta onnellisuuden tavoittelussa
    38. Ihmisen tarkoitus ei ole olla onnellinen
    39. Tehtäviä
    40. Ehdoton ja poikkeukseton (kategorinen) käsky (imperatiivi)
    41. Mutta mitä on siveellinen velvollisuus?
    42. Mitä lakia? Jumalallista lakiako?
    43. Onko kyse välttämättömyydestä?
    44. Tarkoittiko Kant yhteiskuntien lakeja?
    45. Käskyt ja tosiasiat
    46. Käskylauseita (imperatiiveja) on kahta lajia
    47. Siveyden olemus
    48. Useita muotoja ehdottomalle käskylle
    49. Tehtäviä
    50. Kantin siveyskäsityksen arvostelua
    51. Tehtäviä
    52. Olemassaoloismi (Eksistentialismi)
    53. Tehtäviä
    54. Thomas Hobbesin sopimussiveys
    55. Luonnontila
    56. David Gauthier ja sopimussiveys
    57. Kuka hän on
    58. Kolme ajatusta
    59. Hyvä ja paha
    60. Ihmisen oikeudet
    61. Luonnontila ei kannata
    62. Oikeuksista luopuminen
    63. Arvot henkilökohtaisia, rauha yhteinen
    64. Minimaalinen siveys
    65. Itsevaltias on kauhukuva
    66. Ydinaseet
    67. Pelko luo vihollisia
    68. Sotatila
    69. Siveydessä sosiaalinen lataus
    70. Sisäisen tahdon toiminta
    71. Siveellinen riippumattomuus
    72. John Locken ehto
    73. Huono-osaisimman hyvinvoinnin maksimointi
    74. Ylijäämä jaettu kykyjen mukaan
    75. Minimaalisen suhteellisen myönnytyksen periaate
    76. Tehtäviä
    77. Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus ja oikeussiveys
    78. John Rawls
  19. Lisälukemista
    1. Historiaa
    2. Ihmisoikeudet
    3. Ranskan vallankumous
    4. Tehtäviä
    5. Karl Marx
    6. Tehtäviä
    7. Suomen sosialidemokraatit
    8. Tehtäviä
    9. Yhdistyneet kansakunnat (YK)
    10. Tehtäviä
    11. Sisäiseen oivallukseen (intuitioon) perustuva siveys
    12. G. E. Moore
    13. Tehtäviä
  20. Seuraussiveys
    1. Mitä seuraussiveys on
    2. Seurassiveys on vaativaa, mutta miksi se ei saisi sitä olla?
    3. Erikoistapaus: Valehteleminen
    4. Laajin hyvinvointi tai mahdollisimman monen onnellisuus
    5. Hyvinvointi ei ole viisaustieteen professorien enemmistön suosiossa
    6. Muiden huomiointia kannattava koulukunta seuraussiveydessä
    7. Itsekkyys ja muiden hyväksi toimiminen seuraussiveyden lajeina
    8. Tehtäviä
    9. Seuraussiveyden arvostelua
    10. Seuraussiveyden arvostelu on lajikohtaista
    11. Olkinuket seuraussiveyden vastustajien apuna
    12. Ihmisten ja valtarakenteiden erilaisuus
    13. Ihmissyöjäesimerkki
    14. Orjuus
    15. Tehtäviä
    16. Kidutus
    17. Yläluokan nautinnot
    18. Tehtäviä
    19. Lukion oppikirjat seuraussiveyden vastustajina
    20. Tehtäviä
    21. Auttaisiko seuraussiveys liikaa vähäosaisia
    22. Tehtäviä
    23. Huono tai tahallisesti väärä seurausten arviointi
    24. Kuvitellut seuraukset ja seurausten kuviteltu hyvyys
    25. Pitääkö ottaa riskejä
    26. Jos seurauksista ei ole mitään tietoa
    27. Tehtäviä
    28. Onko syyttömän tuomitsemisesta joskus hyötyä
    29. Jos yhteisön uskomukset ja mielipiteet ovat tietyn tyyppiset, mikä tahansa siveys johtaa huonoihin seurauksiin
    30. Kuolemantuommion kielto
    31. Tehtäviä
    32. Pitäisikö terveiden luovuttaa elimensä sairaille ja kuolla itse
    33. Tehtäviä
    34. Hyvinvointia lisäävät kemikaalit
    35. Tehtäviä
    36. Pitääkö unohtunut velka maksaa
    37. Tehtäviä
    38. Kärsimysten vähentäminen
    39. Tehtäviä
    40. Pitäisikö kaikki elämä hävittää
    41. Tehtäviä
    42. Sääntöjä sisältävä seuraussiveys
    43. Sääntöjä eräiden ongelmien ratkaisuun
    44. Tehtäviä
    45. Tilanteiden arviointiin perustuva seuraussiveys
    46. Tehtäviä
    47. Seuraussiveys asteittain kehittyvässä yhteiskunnassa
    48. Hyvesiveyden ja velvollisuussiveyden aikakaudet
    49. Seuraussiveyden aikakausi
    50. Asenteet muuttuvat
    51. Tehtäviä
    52. Seuraussiveys ja uskonnot
    53. Henget ja jumalat luonnonilmiöiden aiheuttajina
    54. Onnettomuudet menneiden tekojen syytä
    55. Rangaistukset tai palkkiot kuoleman jälkeisessä elämässä
    56. Kuvitelma ikuisesta elämästä on aiheuttanut paljon onnettomuuksia
    57. Tehtäviä
    58. Käsityksiä onnellisuudesta
    59. Kasku
    60. Onnellisuuden historiaa
    61. Keiden onnellisuus?
    62. Tehtäviä
    63. Aristoteles ja kultainen keskitie
    64. Tehtäviä
    65. Stoalaiset ja mielenrauha
    66. Tehtäviä
    67. Epikurolaiset ja mielenrauha
    68. Tehtäviä
    69. Seuraussiveyden historiaa
    70. Utilitarismi
    71. Jeremy Bentham
    72. John Stuart Mill
    73. Keiden onnellisuutta Mill trakoitti?
    74. Tuska ja nautinto
    75. Bemham ja nautintojen mittaaminen
    76. Tehtäviä
  21. Lisälukemista:
    1. Onnellisuus tavoitteena
    2. Korkein hyvä
    3. Yksiön onnellisuus ja yhteisön onnellisuus
    4. Valistusajattelu
    5. Taloudellinen hyöty
    6. Niukkuuden laki
    7. Itsekkyys yleisen onnen lähtökohtana
    8. Bentham ja virikkeet
    9. Mill ja ihmisten menestys
    10. Mill ja mielihyvien luokittelu
    11. Mill ja kokonaisuuden etu
    12. Hyötyä tavoittelevat nautiskelijat
    13. Kapitalismin kehitys
    14. Siitä, mitä on, ei voida päätellä, mitä pitäisi olla
    15. Onko onnellisuus lisääntynyt
    16. Ihminen voi olla itsepäinen
    17. Sokrates vai sika
    18. Utilitarismia on arvosteltava seuraussiveydellä
    19. Tehtäviä
    20. Utilitarismi ja niukkuuden laki
    21. Tehtäviä
    22. Itsekkyys ja yhteishyvä
    23. Hävittääkö itsekkyys siveyden
    24. Bernard Mandeville
    25. Kaspar Schmidt alias Max Stirner
    26. Friedrich Nietzsche
    27. Herrasiveys ja orjasiveys
    28. Yli-ihminen
    29. Kehitysoppi ja sankareiden palvonta
    30. Toisten hyväksi toimiminen
    31. Tehtäviä
  22. Hyvesiveys
    1. Mitä hyvesiveys on
    2. Kukoistus
    3. Aristoteleen hyvesiveys
    4. Yksilökeskeinen siveys
    5. Ihmisen tehtävä ja tarkoitus
    6. Onnellisuuden saavuttaminen
    7. Aretē — Perinteiset kreikkalaiset hyveet
    8. Siveelliset hyveet
    9. Käytännöllinen päätelmä
    10. Tehtäviä
    11. Alasdair MacIntyren hyvesiveys
    12. Ihmisen todellinen päämäärä
    13. Siveys johdetaan ihmisluonnosta
    14. Humen giljotiini.
    15. Sosiaalipolitiikka
    16. Siveys on tosi
    17. Tehtäviä
    18. Välittämisen hyvesiveys
    19. Siveellisen oppimisen tavoite
    20. Siveysongelmien ratkaisu
    21. Keskeiset käsitteet
    22. Tehtäviä
    23. Hyvesiveyden arvostelua
    24. Mitkä ovat hyveitä, mitkä paheita ja mitkä eivät kumpaakaan
    25. Hyvesiveys omien ennakkoluulojen tukena
    26. Hyvesiveys vanhoillisuuden tukena
    27. Onko ihmisluonto olemassa
    28. Tehtäviä
  23. Arvottavan ja säännöttävän siveyden sovelluksia
    1. Kiinnitä huomio seuraviin mm. asioihin
    2. Oma hyöty
    3. Yhteisön hyöty
    4. Auttaako teko tarvitsevia
    5. Paternalismi
    6. Vahingollisuus
    7. Rehellisyys
    8. Laillisuus
    9. Vapaus oman itsen suhteen
    10. Oikeudenmukaisuus
    11. Oikeudet
    12. Tehtäviä
    13. Soveltavan siveyden alueita
    14. Tehtäviä
  24. Sukupuolisiveys
    1. Sukupuolisiveyden historiaa
    2. Näin on nyt
    3. Homoseksualismi
    4. Tehtäviä
  25. Mihin erilaiset siveyskäsitykset perustuvat
    1. Johdantoa
    2. Siveyden perustelemisesta
    3. Tehtäviä
    4. Uskonnottomat ja siveys
    5. Uskoon perustuva siveys tulee ihmisen ulkopuolelta
    6. Bertand Russell taivaan portilla
    7. Järkeä on sallittua käyttää
    8. Tehtäviä
  26. Seuraavatko siveyslauseet ihmisluonnosta ja tosiasioista
    1. Arvot ja tosiasiat
    2. Avoimen kysymyksen todistus
    3. Onko ihmisluonto olemassa
    4. Tehtäviä
    5. Yli-ihmissiveys
    6. Tehtäviä
    7. John Stuart Mill ja mitä ihmiset toivovat
    8. David Hume, Immanuel Kant ja G. E. Moore Milliä vastaan
    9. Tehtäviä
    10. Ovatko arvot suhteellisia
    11. Orjuus
    12. Ehdottomasti kielletyt teot
    13. Onko puolueetonta lähtökohtaa
    14. Johtaako arvojen suhteellisuus ristiriitaan
    15. Tehtäviä
  27. Lisälukemista:
    1. Yhteisöt ja siveys
    2. Keitä yhteisöön kuuluu
    3. Saako yhteisöön kuuluva arvostella yhteisön arvoja
    4. Kommunitarismi eli yhteisöllinen arvokäsitys
    5. Mitä kommunitarismi on
    6. Oikeudenmukaisuus ei ole perustavaa laatua
    7. Vain yhteisön sisäisiä parannuksia
    8. Läpeensä yhteisöllisiä olentoja
    9. Islamin laki on oikein muslimien joukossa
    10. Kansainvälinen yhteisö ei voi puuttua paikallisiin julmuuksiin
    11. Kansalaisyhteiskunta
    12. Tehtäviä
    13. Arvojen erilaisuus
    14. Yleisinhimilliset arvot
    15. Tehtäviä
    16. Ehdottomat siveyssäännöt
    17. Tehtäviä
    18. Ehdoton siveys
    19. Uskonnolllinen siveys
    20. Uskonnollisen siveyden arvostelua
    21. Osaavatko jumalat sanoa, mikä on hyvää
    22. Tuonpuoleinen todellisuus
    23. Itseisrarvot ja välinearvot Aristoteleellä
    24. Tehtäviä
    25. Sosialismi ja siveys
    26. Tehtäviä
    27. Karl Marx siveydestä
    28. Uskonto on kansan oopiumi
    29. Uskonto on poliisivoima
    30. Marxin vaikutus kommunismiin
    31. Siveys sosialismin romahdettua
    32. Tehtäviä
    33. Tunne siveyden perustana
    34. Siveellinen todistelu mahdotonta
    35. Vaarallisia seurauksia
    36. Tehtäviä
    37. Ajatustunnesiveys ja siveyden arvon kieltäminen (nihilismi)
    38. Siveyden arvon kieltäminen (nihilismi)
    39. Tehtäviä
    40. Looginen empirismi ja siveyssäännöt
    41. Tehtäviä
    42. Albert Ellisin ja Warren Shiblesin käsitys ajatustunteista
    43. Tunne (feeling)
    44. Ajatustunteet ovat tärkeä osa elämäämme
    45. Ihmisestä voi tulla ajatustunteittensa orja
    46. Tehtäviä
    47. Mitä ajatustunteet ovat
    48. Esimerkki: Vihastuminen
    49. Ajatus ja ajatustunne
    50. Pelkkä tunne
    51. Mitä ajatustunteet sisältävät
    52. Tehtäviä
    53. Ajatustunteiden tunnistaminen
    54. Tehtäviä
    55. Ajatustunteet ovat ainutkertaisia
    56. Tehtäviä
    57. Ajatustunteen osatekijöitä
    58. Tehtäviä
    59. Ajatustunteet ja järki
    60. Tehtäviä
    61. Ajatustunteiden ymmärtäminen
    62. Rauhoittava lääke vai suklaata
    63. Me olemme mukana
    64. Ajatustunteiden ymmärtäminen
    65. Tehtäviä
    66. Ihminen voi muuttaa ajatuksiaan
    67. Tehtäviä
    68. Ajatustunteisiin vaikuttaminen
    69. Tehtäviä
    70. Tieto, ajatustunteet ja siveys
    71. Yhteisölliset ajatustunteet
    72. Siveysaisti
    73. Pyytettömyys
    74. Myötätunto
    75. Sisäiset vaikuttimet
    76. Edvard Westermarck
    77. Thomas Hobbes
    78. John Locke
    79. Jeremy Bentham
    80. Kielenkäyttö
    81. Purkaminen vai hillitseminen
    82. Tehtäviä
    83. Siveyden kolme tutkimusotetta
    84. Kuvaileva siveys: Mitä kuvaileva siveys on
    85. Kaikki mahdolliset siveydet ovat käytössä
    86. Omakeskeisyys (etnosentrisyys)
    87. Paikalliset julmuudet
    88. Tehtäviä
    89. Arvottava siveys
    90. Siveellinen ehdottomuus
    91. Uskontoihin on yleensä liitetty myös siveyssääntöjä
    92. Arvottavan siveyden suuntia
    93. Tehtäviä
    94. Siveyskäsitystutkimus (metasiveys)
    95. Mitä siveyskäsitystutkimus on
    96. Tosiasialauseet ja pitämislauseet
    97. Esimerkkejä
    98. Tehtäviä
    99. Siveystutkimuksen suuntia
    100. Arvototuussiveys
    101. Siveys uskonnoissa
    102. Siveys uskonnottomilla
    103. Suhteellisuussiveys
    104. Keskusteltavaa
    105. Ihmissuhteet ja elämäntapa
    106. Siveyskäsityksiä
    107. Useimmat ajattelevat olevansa siveellisiä
    108. Sosiopaatit ja psykopaatit
    109. Ahdasmieliset
    110. Merkitystä elämälle
    111. Millainen siveys on hyvä
    112. Osapuolten etujen tasapuolinen huomioiminen
    113. Kurt Baierin hyväksyttävyysehdot
    114. Tehtäviä
    115. Kultainen sääntö
    116. Eri muotoja säännölle
    117. Vastavuoroisuus ihmissuhteissa
    118. Arvostelua
    119. Tehtäviä
    120. Ihmissuhteen välineellisyys
    121. Nainen kodin yleiskoneena
    122. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo
    123. Lapset välineinä
    124. Yksityinen ja yleinen etu
    125. Jumalien työkalut
    126. Nainen on miehen omaisuutta, mies naisen elättäjä
    127. Naisten ympärileikkaus
    128. Lasten, sairaiden ja vanhusten murhaaminen
    129. Verot
    130. Arvottomat
    131. Tehtäviä
    132. Ystävyys
    133. Ihmisten välinen vuorovaikutus
    134. Ystävyys ja rakkaus ovat ajatustunteita
    135. Myötätunto
    136. Hyvänsuopuus ja myötäelämisen kyky
    137. Ystävyys on vuorovaikutusta
    138. Hyöty vastavuoroista
    139. Ystävyyden kestävyys
    140. Ystävyyden syvyys
    141. Ystävien saanti ja tarve
    142. Yhteistyökykyisyys ja riidanhaluisuus
    143. Ei kannata uhrautua toisten hyväksi
    144. Ystävyyden arvo
    145. Ystävyys ja rakkaus
    146. Tehtäviä
    147. Rakkaus
    148. Rakkauden määritteleminen
    149. Rakkauden merkitys
    150. Rakkaus, viha ja mustasukkaisuus
    151. Romanttinen rakkaus
    152. Rakkauden harhat
    153. Rakkaus, ajatustunne, seksi
    154. Ihastuminen
    155. Ensisilmäyksellä rakastuminen
    156. Arki on kova
    157. Järkevä rakkaus
    158. Joustavuus
    159. Yksinäisyys
    160. Laajennettu rakkauskäsite
    161. Ymmärtämisen taito
    162. Vihollisten rakastaminen
    163. Tehtäviä
    164. Ihmissuhderistiriidat
    165. Riitojen syyt
    166. Ulkoiset paineet
    167. Parisuhde
    168. Tasapainottelu
    169. Tehtäviä
    170. Virheitä siveysongelmien ratkaisemisessa
    171. Tehtäviä
    172. Joitain siveysongelmia keskusteltaviksi
    173. Elämänkäsitys ja käyttäytyminen
    174. Ailbert Ellis (1913-2007)
    175. Järkiperäinen ajatustunnehoito
    176. Peruskäsitykset ja asenteet
    177. Tulkinta aiheuttaa enemmän ongelmia kuin tilanne
    178. Järjettömien ajatusten poistaminen
    179. Potilasta kannustetaan ja autetaan
    180. Haitalliset käsitykset
    181. Tekeminen, yrittäminen ja työskentely ovat tärkeämpiä kuin onnistuminen
    182. Irti itsetuhoisuudesta
    183. Myönteisiä selviytymismenetelmiä
    184. Esimerkki: Nainen ajattelee, että on ruma eikä rumasta voi kukaan välittää
    185. Esimerkki: Seksuaaliongelma
    186. Itseluottamus
    187. Tehtäviä
    188. Elämänkäsitys ja elämäntapa
    189. Luonnon asettamat rajoitukset
    190. Luonnonvoimat henkinä
    191. Kuu ja aurinko elämän jaksottajina
    192. Huonon onnen päivät
    193. Ajanlasku
    194. Juhlat ja vuodenajat
    195. Uskontosidonnainen kalenteri
    196. Elämänkaarijuhlat
    197. Syntymä
    198. Aikuiseksi tulo
    199. Avioliiton solmiminen
    200. Hautajaiset
    201. Hautausmaamonopoli
    202. Erilaisia hautajaisia
    203. Uskonnot ovat vaikuttaneet tapoihin
    204. Tehtäviä
  28. Estetiikkaa: Taide
    1. Mitä taide on?
    2. Voidaanko taide määritellä
    3. Yhteiset piirteet
    4. Tehtäviä
    5. Erilaisia käsityksiä taiteesta
    6. Merkityksellinen muoto
    7. Kehäpäätelmä
    8. Periaatteessa kumoamaton
    9. Tehtäviä
    10. Taide ajatuksena tai tunteena taiteilijan päässä
    11. Ovatko taideteokset vain jälkiä siitä, mitä oli taiteilijan päässä
    12. Kaventaa taiteen aluetta
    13. Tehtäviä
    14. Taide laitoksena
    15. Mikä erottaa hyvän taiteen huonosta?
    16. Kehäpäätelmä
    17. Mistä syystä jotakin pidetään taiteena
    18. Tehtäviä
    19. Taidearvostelu
    20. Voidaanko taiteilijan tarkoitukset ja työ erottaa toisistaan
    21. Teoksen alkuperää ei pidä sekoittaa teoksen merkitykseen
    22. Iva
    23. Rajoittaa liikaa taidearvostelua
    24. Tehtäviä
    25. Esitys, tulkinta ja alkuperäisyys
    26. Suorituksen historiallinen alkuperäisyys
    27. Arvostelua esityksen alkuperäisyyden vaatimukselle
    28. Hyvää voi olla myös muu kuin alkuperäinen musiikki
    29. Historiallinen tulkinta ei tee oikeutta taiteilijan työlle
    30. Tehtäviä
    31. Taide ja huijaus
    32. Onko alkuperäinen arvokkaampi kuin väärennös
    33. Hinta, itsekorostus, jäänteet menneisyydestä
    34. Täydelliset väärennökset
    35. Väärentäjän arvo taiteilijana
    36. Taideväärennösten siveys
    37. Tehtäviä
  29. Esimerkki: abortti
    1. Miksi tämä esimerkki on valittu tähän oppiaineistoon
    2. Sosialismin kaatuminen ja abortti
    3. Raskauden keskeytys Suomessa
    4. Yleinen (katolinen) kristillinen kirkko vastustaa raskauden keskeyttämistä
    5. Vanhoillisten käsitys
    6. Asenteet tappamiseen
    7. Kuolemantuomio
    8. Syntymä
    9. Elinkykyisyys
    10. Elonmerkkien osoittaminen
    11. Onko sikiön tappaminen väärin
    12. Kieltävien lakien seuraukset
    13. Lait ja yksityiselämä
    14. Naisnäkökulma
    15. Sikiön elämän arvo
    16. Monet abortin vastustajat syövät tapettuja eläimiä
    17. Sikiö mahdollisena tulevana ihmisenä
    18. Vastasyntyneiden tappaminen
    19. Eri maissa eri asenteita
    20. Raskauden keskeytyksen vaihtoehdot
    21. Tehtäviä
    22. Harjoitustyö
    23. Tehtäviä
  30. Lisälukemista: Äiti Teresan suuri huijaus
    1. Kirja-arvio
    2. Kirjoittaja
    3. Propaganda ja totuus
    4. Koulutus
    5. Miksi ihmiset uskovat tähän taruun
    6. Sivuraiteella
    7. Itsensä toteuttavat kuvaukset
    8. Katolisen kirkon esittämä arvostelu
  31. Lisälukemista: sanasto


Alku

Johdanto: Kuuluvatko ateistit suomalaiseen yhteiskuntaan

Päivitetty 24.5.2011

Eurooppalaiset arvot

Eurobarometri 2008

Rauha 45%
Ihmisoikeudet 42%
Ihmiselämän kunnioitus 41%
Kansanvalta 27%
Laillisuus 21%
Yksilönvapaus 21%
Tasa-arvo 19%
Suvaitsevuus 16%
Yhteisvastuu 13%
Itsensä toteuttaminen 11%
Muiden valtarakenteiden kunnioitus 9%
Uskonto 7%
Muut 2%

Mikä tekee onnelliseksi



Eurobarometri 2008

Terveys 73%
Rakkaus 44%
Työ 37%
Rauha35%
Raha 32%
Ystävyys 27%
Vapaus 24%
Oikeudenmukaisuus22%
Sivistys 11%
Nautinto 10%
Usko 9%
Perinne 7%
Järjestys 7%
Yhteisvastuu 6%
Kansa 2%
Muut 2%

Elämänkatsomustietoa on vain Suomessa

Elämänkatsomustieto- nimistä oppiainetta ei ole muualla kuin Suomessa.

Alun perin elämänkatsomustietoa oli Norjassa, mutta sikäläisen humanistijärjestön vaatimuksesta oppiaine muutettiin Ruotsin mallin mukaiseksi oppiaineeksi.

Käsitykset siitä, mitä elämänkatsomustiedon pitäisi sisältää, eroavat toisistaan hyvinkin jyrkästi. Käsitteitä "elämänkatsomus" ja "elämänkäsitys" on käsitelty alempana perinpohjaisesti.

Uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine

Suomessa elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine. Tästä syystä tässä aineistossa esitetään korostetusti sitä tietoa, jota erityisesti uskonnottomat tarvitsevat suomalaisessa yhteiskunnassa.

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään. Tämä oikeus perustuu Suomea sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18. artiklaan.

Tätä sopimusta on käsitelty yksityiskohtaisesti aineistossa et12.htm.

Luonnontutkimus ja uskonnottomat elämänkäsitykset

Uskonnottomat elämänkäsitykset nojaavat usein vahvasti luonnontkimukseen.

Jumalat eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen



Aineistossa annetaan eväitä uskonnottoman elämänkäsityksen puolustamiseen. Tähän elämänkäsitykseen ei kuulu yliluonnollista tai jumalia.

Uskonto on järjestäytynyttä jumalauskoa.

Uskonnottomilla on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys

Uskonnotonta elämänkäsitystä puolustettaessa ns. jumalatodistusten arvostelu on osoittautunut Suomessa hyvin tarpeelliseksi, ja sitä on sisällytetty tähän oppikirjaan. Laajempi esitys löytyy toisaalta tästä aineistosta.

Ulkomailla jumalatodistusten kumoaminen kuuluu myös filosofian alkeiskurseeihin. Suomessa niitä opetti viimeisenä filosofian professori Oiva Ketonen. Hän luki suomeksi amerikkalaista alkeisoppikirjaa.

Kuten aineistossa et14.htm kerrotaan, uskonnollinen usko perustuu Suomessa edelleen siihen, että muutamia jumalatodistuksia pidetään tosina.

Uskonnottomien arvokäsitykset

Jumalatodistusten arvostelu luo pohjaa myös uskonnottomien arvokäsitysten puolustamiselle.

On syytä huomata, että uskonnottomilla on hyvin monia erilaisia arvokäsityksiä.

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä on peräisin jumalatodistuksista.

Kysymykseen on kuitenkin olemassa hyvin selkeä luonnontutkimuksen vastaus:

Luonnonilmiönä elämällä ei ole tarkoitusta.

Luonnonilmiöitä selitetään syillä eikä tarkoitusilla.


Kysymystä elämän mielekkyydestä tai tarkoituksesta on tarkasteltu omassa luvussaan.

Siinä esitettyjä käsityksiä ei löydy tämän aineiston kanssa kilpailevista oppikirjoista.

Emme pane pahaksemme, jos muut aineistojen tuottajat kopioivat nämä tiedot tästä aineistosta.

Tämä oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin

Tässä aineistossa ei oteta kantaa minkään elämänkäsityksen puolesta eikä mitään elämänkäsitystä vastaan.

Sellaisia tosiasioita. joista jotkut eivät pidä, saatetaan esittää.

Tässä oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa

Toisin kuin kilpailevissa oppikirjoissa, tässä aineistossa ei ole propagandaa minkään uskonnon puolesta.

Nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa

Erityisen hyödyllistä on oppia se, millaisia ajatteluvirheitä eri aikakausina ja eri valtarakenteissa on tehty. Seuraavassa ei aiota rasittaa muistia liian monilla nimillä, vuosiluvuilla ja sivistyssanoilla.

Yleissääntö on, että nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse osata.

Esitettyjä nimiä tai sivistyssanoja ei ole tarkoitettu osattaviksi ylioppilaskirjoituksissa.

Niille, jotka haluavat varautua sivistyssanojen esiintymiseen ylioppilaskirjoituksissa, on laadittu erillinen laaja sanasto.

Historiaa

Päivitetty 24.4.2011



Tätä oppikirjasarjaa on kehitetty 1980-luvun alkupuolelta asti. Tämä aineisto on vuosina 2008-2011 kokonaan ja perinpohjaiseti uusittu.

Vuonna 2011 aineisto uusitaan syksyn ylioppilaskirjoituksiin mennessä.

Uskontojen historia ja siveysoppi

Vuodesta 1923 lähtien peruskoulun elämänkatsomustietoa vastaavan sen ajan koulujen oppiaineen nimi oli uskontojen historia ja siveysoppi. Oppiainetta oli ennen elämänkatsomustietoa vain peruskoulussa.

YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen



Alkuperäinen peruskoulun opetussuunnitelmakomitea laati 1972 oppiaineeseen opetussuunnitelman, jonka YK:n ihmisoikeustoimikunta noin kymmenen vuotta myöhemmin erään tämän tekstin kirjoittajista valituksen seurauksena totesi osittain kristilliseksi ja siitä syystä kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastaiseksi.

Suomen valtio perääntyi vain hetkeksi. Uskontojen historian ja siveysopin opetussuunnitelma muutettiin yllättäen yhdessä yössä melkein uskonnottomien ihmisoikeuksia vastaavaksi.

Samaan aikaan poistettiin asetuksella uskonnottomien opettajien ja oppilaiden koulujen uskonnollisiin tilaisuuksiin ja päivänavauksiin osallistumispakko.

Uskonnottomien oikeuksia on jälleen vähennetty



Myöhemmin ministeri Olli-Pekka Heinonen muutatti asetusta niin, ettei asetuksessa enää mainita opettajien ja oppilaiden oikeutta kieltäytyä koulujen uskonnollisista tilaisuuksista.

Vaikka uusi perustuslaki takaa kaikille oikeuden kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, koulujen valtava enemmistö loukkaa koko ajan uskonnottomien opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksia.

Vasemmistoliitto (SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia



Kalevi Kivistö

Ihmisoikeudet parantuivat vain hetkeksi. Opetusministerit Per Stenbäck (rkp) ja Kalevi Kivistö (vas) esittelivät varsin pian eduskunnalle lakiehdotuksen, jonka mukaan kaikille vähemmistöuskonnoille ja uskonnottomille opetettaisiin uskontotietoa ja etiikkaa.

Esimerkiksi ortodoksit olisivat menettäneet oikeutensa saada omaa uskonnonopetusta. Tämän kirjoittaja joutui lähes yksin torjumaan hallituksen esityksen. Oppiaineen nimeksi tuli elämänkatsomustieto, ja oppiainetta opetetaan uskontokuntiin kuulumattomille.

Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty uskonnottomien syrjimiseen

Olisi ollut parempi, että oppiaineen oppilasryhmä olisi silloin rajattu selkeästi uskonnottomiin.

Runsaasti kristittyjä sisältävä työryhmä laati peruskoulun elämänkatsomustietoon uskonnottomien ihmisoikeuksien näkökulmasta paljon uskontojen historian ja siveysopin viimeistä opetussuunnitelmaa huonomman opetussuunnitelman.

Lisäksi vahvasti evankelisluterilaisen kirkon vaikutusvallan alainen virkamies ryhtyi työryhmineen vielä heikentämään opetussuunnitelmaa opettajan oppailla.

Elämänkatsomustieto tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta

Uutena oppiaine tuli lukioon. Lukion opetussuunnitelmaa laatimassa ei enää ollut yhtään uskonnottomien edustajaa, vaan opetussuunnitelman laati virkamies ystäviensä kanssa.

FETO:n jäsenten enemmistö on kristittyjä

Virkamies perusti tuekseen ateistien oikeuksia halveksivan opettajajärjestön, ja se perusti ateistien oikeuksia halveksivan nuorisoleirijärjestön, joka on evankelis - luterilaisen kirkon tilastojen mukaan kilpailullaan lisännyt rippikoulun suosiota (rippikoulun käyneiden osuus ikäluokasta kasvoi kaksi prosenttiyksikköä) uskonnottomien perheiden lasten keskuudessa (lähes kaksituhatta uskonnotonta nuorta tulee vuosittain uskoon rippikoululeireillä).

Painetut oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia



Samojen piirien tukemana Tammi (omistaja Bonniers) on julkaissut jumaluusoppineen johdolla tehdyn elämänkatsomustiedon oppikirjan. Koska elämänkatsomustiedon opettajista enemmistö lienee evankelis-luterilaisia, uskonnottomien oikeuksia puolustavan painetun oppikirjan menestymismahdollisuudet markkinoilla ovat rajalliset.

Neekeri on poistettu sanastosta



Erään negro spiritualin nuotti

Huomaa: Tässä kirjassa ei enää käytetä sanaa ”neekeri”, koska Word XP:n oikolukuohjelma on todennut sen tyyliin sopimattomaksi. Sanan tilalla käytetään sanoja ”mustaihoinen afrikkalainen”

Huomaa, että "neekeri" ei ole ollenkaan halventavat sana. Suomen kielen sana "neekeri" tulee espanjan kielen sanasta "negro", mikä tarkoittaa väriä musta.

Sanan "neekeri" käytön lopettaminen johtuu väärinkäsityksestä. On luultu, että sana "neekeri" tarkoittaa sanaa "nigger", joka on herjasana.

Et siis voi enää käyttää sanaa "negrospirituaali", koska sana "negro" on kielletty Suomessa. Jopa kansanediustajat ovat saaneet moitteita sanan "neekeri" käytöstä.

Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon



Syyskuun 2008 aikana evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomien suomalaisten määrä ylitti miljoonan. Heistä 120.000 on käyttänyt eroakirkosta.fi -palvelua.

Suurin osa miljoonasta, noin 830.000 henkilöä, ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 60.000, helluntailiikkeeseen yli 50.000 ihmistä ja muihin vähemmistöuskontoihin yhteensä noin 70.000.

Uskontokuntiin kuulumattomien osuus on noussut erityisesti vuonna 2003 säädetyn uskonnonvapauslain jälkeen. Vasta silloin kirjallinen ja sähköinen kirkosta eroaminen tulivat Suomessa mahdollisiksi. Valtaosa kirkosta eroavista ei liity mihinkään uskontokuntaan.

Suomessa voi erota kirkosta käyttämällä palvelua

http://eroakirkosta.fi/

jota ylläpitää

http://vata.fi/

Tehtäviä

  1. Kenellä on todistuksen taakka?
  2. Onko olemassa kumoamisen taakka?
  3. Kannattaako pikkuasioista kiistellä ollenkaan?
  4. Pitäisikö uskonnottimien kohtelua kouluissa parantaa?
  5. Miksi ortodokseja (pieni ryhmä) kohdellaan kouluissa paremmin kuin uskonnottomia (suuri ryhmä).
  6. Miksi muslimeja kohdellaan kouluissa paremmin kuin ateisteja?
  7. Miksi agnostikot vastustavat ateistien oikeuksia?

Peruskäsitteitä

Päivitetty 24.5.2011

Mitä elämänkäsitykseen kuuluu

Käsitykset mm. seuraavista asioista kuuluvat elämänkäsitykseen:
  • oikea ja väärä,
  • poliittiset käsitykset,
  • todellisuuden luonne, erityisesti ihmismielen luonne
  • todellisuustutkimuksen tulokset ja luonne
  • taiteen luonne
Näitä asioita tarkastellaan aineiston eri osissa.

Usein sanotaan esimerkiksi, että tappaminen on väärin. Miksi sanotaan, että se on väärin? Onko se mielestäsi väärin kaikissa olosuhteissa? Mitä tarkoitan, kun sanon ”väärin”?

Vaikka emme olisi valmiita muuttamaan ennakkokäsityksiämme, on hyödyllistä tutkia, mitä niihin sisältyy ja mitä perusteluja ja vastaväitteitä niille voidaan esittää.

Lähes jokaisella on elämänkäsitys lukuunottamatta ehkä vauvoja.

Elämänkäsitykset saattavat olla niin erilaisia, että on vaikeaa sanoa, mikä niille on yhteistä, jos sellaista ylipäätään on.

Elämänkäsitys sisältyy todellisuuskäsitykseen.

Elämänkatsomus



Ylioppilastutkintolautakunta ei hyväksy käsitettä "elämänkäsitys". Ylioppilaskirjoituksissa sinun on syytä käyttää Ilkka Niiniluodon käyttämää käsitettä "elämänkatsomus".

Kansleri Niiniluodon mukaan elämänkatsomus sisältää maailmankuvan lisäksi kaikki muut katsomukset kuten katsomukset arvoista, politiikasta jne.

Todellisuuskäsitys

Todellisuuskäsitystä voidaan tarkastella lähes pelkästään todellisuustutkimuksen (vanha sana: tieteen) kannalta, sillä todellisuustutkimus tutkii ja esittää käsityksiä siitä, millainen kaikkeus on.

Arvojärjestelmiä voidaan tarkastella ainakin siitä lähtökohdasta, että onko se ristiriidaton. Johtopäätösten tekoon voidaan käyttää johdonmukaista ajattelua (logiikkaa).

Tämän käsitteen käyttö perustellaan alempana.

Maailmankuva



Ylioppilaskutkintolautakunta ei hyväksy käsitettä "todellisuuskäsitys". Ylioppilaskirjoituksissa sinun on syytä käyttää Ilkka Niiniluodon käsitettä "maailmankuva".

Ilkka Niiniluodon mukaan maailmankuvalla tarkoitetaan  maailmaa koskevien katsomusten joukkoa. Nämä katsomukset tyypillisesti koskevat sitä, millaisista olioista tai aineksista maailma muodostuu, miten maailma on syntynyt ja kehittynyt ja millaisia säännönmukaisuuksia ja lakeja siinä vallitsee.

Huomaa, että Ilkka Niiniluodon mielestä maailmankuva on osa elämänkatsomusta.

Sen sijaan elämänkäsitys on osa todellisuuskäsitystä, koska elämä on osa todellisuutta.

Tästä kummallisuudesta johtuen emme suosittele käsitteiden "elämänkäsitys" ja "todellisuuskäsitys" käyttöä ylioppilaskirjoituksissa. Ilkka Niiniluodon vastustajilta viedään reaalikokeessa pisteitä.

Elämänkäsitykset voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan

Erilaisia elämänkäsityksiä edustavat yksilöt voivat omien arvojärjestelmiensä puitteissa esittää muiden elämäkäsitysten arvostelua. Ristiriitaisuutta voi arvostella myös sitoutumatta mihinkään käsitykseen.

Kannattaa väittää paljon. Pysyt aina edellä. Kolme virheellistä väitettä vielä joku kumoaakin, mutta kukaan ei kolmea tuhatta.

Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi? Ratkaise itse

Kun alat puhua, aloitatko ”Minun katsomukseni on…
vai "Minun käsitykseni on…"?

Elämänasenne



Filosofian professori Harry Stopes-Roe patentoi aikoinaan käsitteen "life stance" eli elämänasenna.



Suomalainen professori G. H. v. Wright käytti sanaa elämänasenna.

Miltä tuntuisi oppiaine, jonka nimi olisi "elämänasennetieto"?

Hyvä elämä

Hyvä elämä on moniselitteinen käsite sellaiselle elämälle, jota yksilö haluasi elää (englanninkielinen Wikipedia).

Tehtäviä

  1. Laadi luettelo niistä asioista, jotka mielestäsi kuuluvat hyvään elämään.
  2. Tee tilasto näin saatujen listojen perusteella.
  3. Jos opetusryhmä on liian pieni tilaston tekemiseen, haastattele ryhmän ulkopuolisia ihmisiä.
  4. Haastattele joitain vanhempia ihmisiä ja tiedustele heiltä, millaisen elämän he olivat ajatelleet elää ja mitä nuoruuden toiveista toteutui.
  5. Mikä on rahan merkitys hyvälle elämälle?

Minuus, identiteetti, käsitteistä ei ole yksimielisyyttä

Persoonallisuus, luonne, minuus ja identiteetti ovat arkikielen käsitteitä.

Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, mitä nämä käsitteet merkitsevät.

Henkilöys eli persoonallisuus

Henkilöydestä eli persoonallisuudesta puhuttaessa korostetaan usein yksilöiden välisisiä eroja.

Luonne



Luonne eli luonto tarkoittaa jollekin asialle tai ilmiölle ominaisia merkittäviä toiminnallisia piirteitä, jotka pysyvät eri tilanteissa. Usein luonteella tarkoitetaan tietoisen tai tuntevan olennon, kuten ihmisen tai eläimen käytöksen ja mielentilan yksilöllisiä piirteitä.

Minuus

Kun puhutaan minuudesta, huomion kohteena ovat ne käsitykset, joita meillä on itsestämme. Minuuden käsitteessä yksilö viittaa itse itseensä.

Vuorovaikutuksessa saamme vauvasta lähtien palautetta, josta tulee osa minäkäsitystämme. Siihen jättävät jälkensä lähi-ihmiset ja ne tavat ja odotukset, joita omaksumme.

Samalla omaksumme käsityksemme siitä, mitä "yksilönä oleminen" tarkoittaa. Minä on suhteellisen johdonmukainen ja suhteellisen pysyvä.

Minään kohdistuvia arvostuksia kutsutaan usein itsetunnoksi.

Pyrkimys säilyttää myönteinen minäkuva selittää usein käyttäytymistämme.

Samaistuminen eli identiteetti

Samaistuminen liittyy elämään yhteisöissä. Kun ihminen puhuu samaistumisistaan, hän sanoo usein "me".

Kyseessä ovat usein ne ryhmäjäsenyydet, joita yksilöllä on. Tällöin yhteisöllinen samaistuminen kuvaa sitä, mikä meitä yhdistää muihin ihmisiin.

Henkilökohtainen minuus on se, mikä erottaa meitä muista.

Sama ominaisuus voi tietenkin joissain tilanteissa yhdistää, toisissa taas erottaa.

Jonkin kirkon jäsenyys on ehkä koulussa henkilökohtaisen minuuden lähde, seurakunnan kesäleirillä olo on yhteisöllisen samaistumisen lähde.

On myös vaikea sanoa, ovatko sellaiset ominaisuudet kuin vaikkapa vaaleatukkaisuus tai hyvä kielipää todella henkilökohtaisia ominaisuuksia vai kuulumista blondien tai "kielipäitten" (kuvitteelliseen) ryhmään. Aina tätä eroa ei tehdä, vaan ajatellaan, että samaistuminen on kaikki se, mitä voimme itsestämme sanoa.

Onko aito minuus olemassa

Minuutta esitetään ja rakennetaan vuorovaikutuksessa. Kieli ja sen käyttö kietoutuvat siihen, miten ymmärrämme omaa ja toistemme olemusta.


Minuus ja samaistuminen riippuvat vahvasti yhteisöistä, joissa elämme. Yhteiskunnan laitokset kuten koulut, sairaalat, vankilat jne. riistävät minuuttamme (Erving Goffman Minuuden riistäjät)

Nykyaikainen ja minuus

Sellaiset minuuden piirteet kuin pysyvä samaistuminen ryhmiin, sitoutuminen ja itsen ominaisuuksien kokeminen omiksi ja aidoiksi, liittyvät nimenomaan nykyaikaiseen käsitykseen minuudesta ja samaistumisesta.

Hajanainen minuus

Viime aikoina ihmisten elämää leimaavat epäjatkuvuus ja hajanaisuus. Voimme "leikata ja liimata" itsellemme minuuden osia - esimerkiksi kulutustuotteiden ja niiden markkinointiin liittyvien elämäntapojen tarjonnasta, mutta myös ammatti- ja harrastusryhmistä jne.


Vaikka nämä jatkuvat valinnat saattavat tuntua pinnallisilta, ne liittyvät minuuteen. Tämä ilmenee esimerkiksi ajanvietelehdistössä, joka esittää lukijansa tietyn ryhmän jäsenenä: "Cosmo-nainen", "Miehille jotka tietävät mitä tahtovat" jne.

Ajatus yhtenäisestä ja sisäisesti sopusointuisesta, pysyvästä ja yksilöllisestä minuudesta ei ole yleinen inhimillisyyden ehto, vaan tietyn ajan ja yhteiskunnan tuote.

Pysyvä minuus

On sanottu, että hajanainen minuus koskee ehkä vain pientä, hyvinvoivaa ja länsimaista, joukkoa ihmisiä.

Myös länsimaissa suurin osa ihmisistä pitää itseään ja muita ihmisiä yhtenäisinä persoonina. Monet pitävät lujasti kiinni minuutensa pysyvistä osista, kuten kansallisuudestaan ja kotona omaksutuista arvoista.


Työttömän minäkuva on erilainen kuin joukkoirtisanomisia toteuttavan johtajan.

Tehtäviä

  1. Mihin ryhmiin kuulut? Miten vahvasti olet sitoutunut kuhunkin ryhmään?
  2. Mihin ryhmiin et voi tai et halua kuulua?
  3. Haastatelkaa joitain työttömiä siitä, mitä he ajattelevat itsestään ja muista.
  4. Pohtikaa, vaikuttaako ihmisen sukupuoli hänen minuuskäsitykseensä.
  5. Pohtikaa vaikuttaako varakkuus ja yhteiskunnallinen asema ihmisen minuuskäsitykseen.
  6. Miten ihmisen käsitys itsestä kehittyy iän mukana? Haastatelkaa joitain itseänne vanhempia ihmisiä (hätätilassa opettajakin kelpaa haastateltavaksi).
  7. Pohtikaa ihmisten samaistumista erilaisiin poliittisiin puolueisiin.

Hyvä elämä: ihmisen perustarpeita

Päivitetty 24.5.2011


Saat yllä olevan kuvan teräväksi valitsemalla selaimessasi vaihtoehdon "Näytä kuva".

Tärkein lähde

Tärkein lähde: Internet, kirjoittajat
Paula Härkönen
Kirsi Rannisto
Pirjo Risteli
Päivämäärä 31.01.2003

Abraham Harold Maslow 1908-1970



Abraham Harold Maslow syntyi huhtikuun ensimmäisenä päivänä 1908 Brooklynissä, New Yorkissa. Hän oli vanhin seitsemästä lapsesta. Hänen vanhempansa olivat kouluttamattomia juutalaisia siirtolaisia Venäjältä, ja he halusivat antaa lapsilleen paremmat mahdollisuudet ja kehottivat lapsia kouluttautumaan. Maslow oli yksinäinen lapsena ja luki paljon kirjoja.

Vanhempiensa mieliksi Abraham aloitti opintonsa lukien lakia. Vanhempien toiveiden vastaisesti hän avioitui serkkunsa Bertha Goodmanin kanssa ja heillä oli kaksi tytärtä.

He muuttivat Wisconsiin, jossa hän opiskeli yliopistossa. Siellä hän kiinnostui psykologiasta, ja hänen työnsä muuttui. Hän työskenteli Harry Harlowin kanssa. Harlow oli tunnettu eläinkokeistaan rhesusapinoilla, apinanpoikasten kiintymyssuhteista. Hän valmistui vuonna 1930 ja vuonna 1934 tohtoriksi.

Hän oli peruskoulutukseltaan lääkäri mutta hän kiinnostui psykologiasta ja hän työskenteli psykoterapeuttina.



Vuoden päästä valmistumisestaan hän palasi New Yorkiin työskennelläkseen E. L. Thorndiken kanssa Columbian yliopistossa. Tällöin hän kiinnostui ihmisen sukupuolisuuteen liittyvistä tutkimuksista.

Hän opetti Brooklynin Collegessa päätoimisesti. Tällöin hän loi yhteyksiä moniin eurooppalaisiin, jotka olivat muuttaneet Yhdysvaltoihin.

Vuodesta 1951 Maslow hoiti 10 vuotta psykologian oppituolia Brandeissa. Siellä hän tapasi Kurt Golsteinin ja tutustui hänen ajatuksiinsa ja loi samalla oman käsityksensä, josta käytetään nimitystä vaikutin- eli tarvejärjestys.

Maslow vietti viimeiset vuotensa kaliforniassa syrjään vetäytyneenä, kunnes kesäkuun kahdeksantena päivänä vuonna 1970 hän kuoli sydänkohtaukseen sairastettuaan useita vuosia.

Maslowin tarvejärjestyskäsitys



Kun Maslow työskenteli apinoiden kanssa uransa alkuaikoina, hän huomasi, että jotkin tarpeet ovat muita tärkeämpiä.

Esimerkiksi janoisena ja nälkäisenä on taipumus huolehtia ensin janon sammuttamisesta. Ilman ruokaa ihminen voi selvitä viikkoja, mutta ilman vettä vain muutamia päiviä.

Jano on siis voimakkaampi tarve kuin nälkä. Kun on janoinen ja samalla kuristetaan niin, ettei voi hengittää, herää kysymys, kumpi on tärkeäpää, juominen vai hengittäminen. Tietenkin hengittäminen.

Toisaalta seksi häviää tärkeydessä sekä janolle että hengittämiselle, joten ilman seksiä kukaan ei kuole.

Ihmisen vaikuttimet muodostavat Maslowin mukaan tarpeiden järjestelmän, jota voidaan kuvata pyramidilla.

Maslow loi kuuluisan käsitteensä tarvejärjestys 1950-luvulla käyttämällä osia:
  • ilma,
  • vesi,
  • ruoka ja
  • seksi.
Hän johti näistä viisi tarvetasoa:


  • fysiologiset perustarpeet,
  • turvallisuuden tarpeet,
  • rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tarpeet,
  • itsensä kunnioittamisen tarpeet ja
  • itsensä toteuttamisen tarpeet.
Tarpeiden toteutuminen tapahtuu juuri em. järjestyksessä, koska ylemmillä tasoilla ei voi toimia elleivät alemmat tarpeet ole tyydytettyjä.

Alemmat tasot koostuvat tarpeista tai vaikuttimista, joiden puute voi estää henkilökohtaisten kasvuvaikuttimien tyydyttämistä sekä kehitystä.

Itsensä toteuttaminen ja henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttäminen nähdään päämääränä, johon yksilön tulisi pyrkiä, mikä on myös itsetunnon kannalta tärkeää.

Tarpeet edustavat ylemmillä tasoilla pikemmin henkisiä tarpeita.

Maslowin mukaan neuroosit, sosiaalinen sopeutumattomuus ja huono työssä viihtyminen ovat usein seurausta 2. –4. tason tarpeiden tyydyttämättömyydellä.

Tarveasteikon kukin taso voidaan jakaa myös tiedollisiin, kauneudellisiin ja viettitarpeisiin, kun tutkitaan ihmisen käyttäytymistä.

Edellisen jaottelun mukaan voidaan muodostaa pyramidi  jossa A = viettitarpeet, B = esteettiset tarpeet ja C = tiedolliset tarpeet (käytännössä ne kuitenkin sekoittuvat ja yhdistyvät keskenään). Klikkaa alla olevaa linkkiä!

http://www.sampo2002.oulu.fi/surkeat/tarveh.jpg

Kuvio 1. Maslowin tarvehierarkia. (Lähde: mukaellen Lehtovaara, 1986)

Fysiologiset perustarpeet



Happi, vesi, valkuaisaineet, suola, sokeri, kalsium, muut mineraalit ja vitamiinit ovat elämälle välttämättömiä aineita ja siten tarpeellisia ihmiselle.

Perustarpeet sisältävät myös elämälle oleellisen pH-tason (happamuus) ja lämpötilan säilyttämisen.

Aktiivisuus, lepääminen, nukkuminen, aineenvaihdunta (mm. hikoilu, virtsaneritys) ja seksuaalisuus kuuluvat tähän luokkaan.

Maslow ajatteli (tutkimukset tukivat myös), että fysiologiset perustarpeet ovat yksilöllisiä ja niiden puute johtaa niiden etsimiseen.

Esimerkiksi aikoinaan ihmiset ryhtyivät juomaan appelsiinimehua, koska elimistö tarvitsi sitä toimiakseen.

Myös raskaana olevien naisten himo johonkin tiettyyn ruokaan tai aineeseen voisi tukea väitettä.

Turvallisuuden tarpeet (the safety and security needs)

Kun fysiologisista tarpeista on pääosiltaan huolehdittu, täytyy huomioida turvallisuuden tarpeet.

Ihmisen kiinnostus turvallisten, vakaiden ja suojattujen olosuhteiden takaamiseksi kehittyy.

Ihminen voi kehittää jopa tarpeen järjestelmällisyyteen ja määräysvaltaan.

Toisin sanoen ihmiset pelkäävät ja huolestuvat.

He haluavat turvallisen elinpiirin, johon kuuluvat mm. varma työ, eläkesuunnitelma ja hyvät vakuutukset.

Rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tarpeet

Kun ensimmäisen ja toisen tason tarpeista on huolehdittu, esiin tulevat kolmannen tason tarpeet.

Ihminen tarvitsee ystäviä, lämminhenkisyyttä, lapsia, yleensäkin ihmissuhteita ja jopa yhteisöllisyyttä.

Kielteisesti ajateltuna ihminen kärsii yksinäisyydestä ja yhteiskunnallisista huolista.

Arkielämässä sosiaalisen arvostuksen tarpeet ilmenevät haluna avioitua, perustaa perhe ja olla osa yhteiskuntaa.

Ihmiset kuuluvat yhdistyksiin, perustavat jengejä ja harrastavat monin eri tavoin.

Itsensä kunnioittamisen ja arvostuksen tarpeet

Maslow havaitsi neljännen tason kaksitasoiseksi.

Alemmalle tasolle kuuluu muiden antama arvostus, joka näkyy mm. yksilön asemana yhteiskunnassa, suosiona, maineena, tunnustuksena, arvostuksena tai valta-asemana.

Korkeampi taso käsittää itse kunnioittamisen tarpeen, johon sisältyy itsevarmuus, pätevyys, saavutukset sekä itsenäisyys ja vapaus.

Itsekunnioituksen menettäminen on vaikeampaa kuin muiden arvostuksen menettäminen, joten se asetetaan korkeammalle.

Tason savuttamattomuus ilmenee mm. huonona itsetuntona ja alemmuudentunteena.

Nyky-yhteiskunnassa fysiologiset ja turvallisuuden tarpeet saavutetaan usein, mutta ihmiset kärsivät rakkauden ja yhteenkuulumisen puutteesta. Pientäkin arvostusta on joskus hyvin vaikea saada.

Puutetarpeet



Maslow kutsuu neljää ensimmäistä tarvetasoa puutetarpeiksi.

Jos jokin niistä puuttuu, ihminen tuntee niihin tarvetta.

Mikäli kaikki neljä tarvetasoa on tyydytetty, emme tunne mitään.

Toisin sanoen ne lakkaavat vaikuttamasta meihin.

Tarvetasot toimivat kuten lämmönsäätimet:

Kun kylmenee, lämmönsäädin käynnistyy ja kun on liian kuuma, se menee pois päältä.

Samoin kehossa syntyy tarve johonkin, kun siitä puuttuu jotain.

Tasapaino

Maslow laajentaa tasapainon (eli homeostaasin) periaatteen turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden ja sosiaalisen arvostuksen tarpeisiin.

Maslow näkee neljän ensimmäisen tason tarpeet olennaisiksi ihmisen selviytymisen kannalta.

Jopa rakkaus ja sosiaalinen arvostus ovat välttämättömiä terveyden ylläpitämisen kannalta.

Perinnöllinen valmius

Maslowin mukaan kaikki nämä tarpeet ovat ihmisissä valmiina perinnöllisesti, kuten vaistot, ja hän kutsuukin niitä vaistonvaraisiksi tarpeiksi.

Vastasyntynyt on riippuvainen ensin fysiologisten perustarpeiden tyydyttämisestä ja pian hän kaipaa turvallisuutta, huomiota sekä kiintymystä, mutta hiukan myöhemmin myös arvostusta.

Kehitys etenee tasojen läpi portaittain

Rasittavien olosuhteiden aikana tai kun selviytyminen on uhattuna, ihminen voi taantua alemmalle tasolle.

Kun urasuunnitelmat epäonnistuvat, etsimme ehkä huomiota, tai kun läheisemme jättävät meidät, haluamme vain rakkautta, ja vararikon kohdatessa ajattelemme vain rahaa.

Sama pätee myös yhteiskunnassa. Esimerkiksi sodan uhka saa toivomaan rauhaa tai epävarmuus elintarvikkeiden tuotannossa saa ihmiset hamstraamaan eli tarpeet tulevat entistä voimakkaammiksi.

Aikaisemmat kokemukset

Jos kehityksen aikana on ollut ongelmia mm. merkittävää turvattomuuden tunnetta, nälänhätää lapsena tai perheenjäsenen menetys kuoleman tai avioeron kautta, ihminen voi korjata tätä tarvetta koko loppuelämänsä ajan.

Maslow selittää neuroosien syntymisen tällä tavoin. Lapsena puutteessa elänyt voi kerätä vielä aikuisena pakonomaisesti tavaraa, vaikka hänellä on jo kaikkea tai avioeroperheen lapsi ei luota koskaan puolisoonsa.

Sairauden aikana itsensä toteuttaminen ei ole välttämättä ensisijaista vaan huomio kiinnittyy mm. sairauteen, hoitoon ja paranemiseen, joten ihminen pyrkii tyydyttämään niitä tarpeita, joilla hän pääsee tavoitteisiinsa.

Itsensä toteuttamisen tarpeet



Viimeinen taso eroaa muista, ja Maslow käyttää siitä monta eri nimitystä kuten kehittymisvaikutteet, (vastakohta puutevaikutteille), olemisen tarpeet ja itsensä toteuttamisen vaikuttimet.

Nämä tarpeet eivät koske tasapainoa (homeostaasia).

Kun niihin sitoutuu, ne tulevat aina vain voimakkaammiksi.

Ne sisältävät jatkuvaa halua toteuttaa unelmiaan, tulla mahdollisimman täydelliseksi omaksi itseksi.

Nälkäinen taistelee ruuastaan, turvaton on varuillaan, eristäytynyt ja yksinäinen kaipaa rakkautta, huonon itsetunnon omaava on puolustava tai hyvittävä.

Kun alempia tarpeita ei tyydytetä, ihminen ei voi antautua omien mahdollisuuksiensa toteuttamiseen. Ei ole siten yllättävää, että vain pieni osa (Maslowin mukaan n. 2 %) maailman väestöstä pystyy toteuttamaan itseään.

Millainen on itseään toteuttava ihminen

Maslow loi käsitystään itseään toteuttavista henkilöistä havainnoimalla ihmisiä, joista osa oli hänen tuttaviaan. Hän tutustui heidän henkilöhistoriaansa, kirjoituksiinsa, toimintoihinsa ja haastatteli heitä. Lähteiden avulla hän kehitti listan ominaisuuksista, jotka olivat tyypillisiä näille ihmisille (vastakohta muulle väestölle).

Itseään toteuttavat ihmiset olivat todellisuutteen keskittyviä (huomaavat vilpin ja epärehellisyyden), ongelmiin keskittyviä (elämän ongelmat ratkaistavissa, henkilökohtaiset ongelmat eivät häiritse) ja heillä oli erilainen käsitys tarkoituksista ja päämääristä.

Tarkoitus ei oikeuta keinoja vaan tärkeämpää on se, mitä matkan aikana tapahtuu, ei päämäärä.

Itseään toteuttavat suhtautuvat muihin ihmisiin eri tavoin

Heidän tyypillisiä piirteitä Maslowin mukaan:
  • Heillä on tarve erillisyyteen ja yksityisyyteen (viihtyvät yksin).
  • He ovat suhteellisen riippumattomia yhteisöstä ja ympäristöstä (luottavat omaan kokemukseen ja arvioon).
  • Vastustavat yhteisön ylivaltaa (eivät alttiita yhteisöpainostukselle).
  • Ovat luonteeltaan kansanvaltaisia ihanteita arvostavia (hyväksyvät kansalliset vähemmistöt ja yksilöllisyyden).
  • Läheiset suhteet vain muutamiin ystäviin ja perheeseen (usein itsensä kaltaisia).
  • Omaa huumorintajun, joka ei ole vihamielinen.
  • Hyväksyy muut ja itsensä sellaisina kuin ovat.
  • On aloitekykyinen ja luonnollinen oma itsensä.
  • Arvostaa muita, on luova.
  • Hänellä on huippukokemuksia.
Itseään toteuttavat ihmiset eivät olle täydellisiä, vaan heissäkin Maslow havaitsi puutteellisuuksia.

He kärsivät mm. huolista ja syyllisyydestä, joka kuitenkin on todellisuuspohjaista.

Jotkut heistä ovat poissaolevia, liian ystävällisiä sekä hetkellisesti levottomia, kylmiä tai huumorintajuttomia.

Itseään toteuttava ihminen tarvitsee tiettyjä piirteitä elämäänsä ollakseen onnellinen.

Niitä ovat mm.
  • totuus,
  • hyvyys,
  • kauneus,
  • sopusointu,
  • vireys,
  • erilaisuus,
  • loppuunsaattaminen,
  • yksinkertaisuus,
  • ponnistelemattomuus,
  • rikkaus,
  • riippumattomuus,
  • tarkoituksellisuus ja
  • leikkimielisyys.
Elleivät nämä tarpeet toteudu, itseään toteuttava ihminen voi masentua, joutua epätoivoon, vieraantua ja muuttua ivalliseksi.

Maslow toivoi luokittelunsa olevan avuksi ihmisluonteen selvittämisessä. Myöhemmin hän kiinnitti huomiota inhimilliseen psykologiaan ja sen tutkimiseen.

Maslowin arvostelua

  • Menetelmät: pieni kohdejoukko, jota Maslow itse arvioi, haastatteli sekä teki johtopäätökset siitä, mitä itsensä toteuttaminen on.
  • Itsensä toteuttaminen koskee vain 2 % väestöstä. Koskeeko itsensä toteuttaminen myös lapsia? (Maslowin mukaan koskee vain harvoin nuoria.)
  • Tarpeiden voimakkuus vaihtelee yksilöittäin ja muuttuu elämänkaaren aikana, mutta myös ulkoiset tekijät (esim. aineellinen hyvinvointi) voivat määrätä tarpeet.
  • Kertooko tarpeiden ja vaikuttimien nimeäminen sitä, mitä tapahtuu ihmisen mielessä? Miten selitetään samanaikainen eri tasojen tarpeentyydytys?
Maslowin mukaan ihminen huolehtii ensin rakkaimmistaan ja vasta sitten toteuttaa itseään.



Miten selitetään niiden ilotyttöjen ratkaisu, jotka kauppasivat lastaan kadulla rahan himossa?

Mielenkiintoista on myös, miten masennuksesta, köyhyydestä ja neurooseista kärsineet taiteilijat ja kirjailijat ovat pystyneet toteuttamaan itseään.

Tehtäviä

  1. Mitkä sinun perustarpeistasi ovat tyydytettyjä ja mitkä tyydyttämättömiä.
  2. Tehkää tilasto opetusryhmän perustarpeiden täyttymisestä (opettaja opastaa tilaston laadinnassa).
  3. Mitkä perustarpeet ovat Suomessa huonosti tyydytettyjä?
  4. Mitkä perustarpeet ovat Suomessa hyvin tyydytettyjä?
  5. Mitä voisit tehdä, että suomalaisten perustarpeet tyydytettäisiin entistä paremmin?
  6. Haastatelkaa muita koulun oppilaita siitä, miten heidän perustarpeensa on tyydytetty. Tehkää haastatteluista tilasto.
  7. Tutkikaa Internetin avulla, miten muiden maiden asukkaiden perustarpeet on tyydytetty.
  8. Miten eri puolueet suhtautuvat ihmisten tarpeisiin?
  9. Missä määrin tarpeiden tyydytys riippyy varallisuudesta ja tuloista?

Elämän tarkoitus (ei kysytä ylioppilaskirjoituksissa)

Päivitetty 30.4.2011



Kuvassa Laihian profeetta Santeri Alkio

Laihialaisisäntä teki kuolemaa, suvun kolme miestä seisoivat siinä vierellä ja juttelivat hautajaisten järjestämisestä.
  • Kuinkahan monta taksia tarvitaan, kolme kai?
  • Ei, kyllä kaksi riittää ja muut saavat kävellä.
  • No sittenhän on sama vaikka kaikki kävelisivät.
Isäntä viimeisillään nousi pystyyn ja sanoi:
  • Matti on oikias, tuokaapa minun housuni, niin kävellään kaikki.

Selityksen selityksiä

Selitykset ovat niiden olosuhteiden kuvauksia, joiden vallitessa selitettävät tapahtumat suurella todennäköisyydellä tapahtuvat (esim. Ernest Nagel (1901–85)).

Monet muinaiskreikkalaiset (esim. Platon (427 - 347 eaa.)) olivat sitä mieltä, että ainoa todellinen selitys on vastaus kysymykseen miksi, mikä on tapahtuman tarkoitus.

Savossa ei selitellä

Savon kielessä ei ole sanaa "miksi".

Joskus savolainen sanoo "Mitä varten".

Joskus savolainen sanoo "Minkä takia".

Edellisessä savolainen viittaa tarkoitukseen ja jälkimmäisessä savolainen viittaa syyhyn.

Kuirt Baier selittämisen lajeista



Näistä kahdesta selittämisen lajista on sanottu mm. (esim. KurtBaier (1917-)):

Ei ole niin, että kaikelle olisi kaksi selitystä, ensimmäinen osittainen, ei todella selittävä, ja toinen täydellinen, lopullinen, valaistuksen antava. Totuus on, että nämä kaksi selitystapaa ovat yhtä selittäviä, yhtä valaisevia, yhtä täydellisiä ja yhtä lopullisia, mutta ne sopivat eri ilmiöiden selittämiseen.



Kun löydämme metsän keskeltä rakennusten raunioita, voimme olettaa, että ne ovat ihmisten rakentamien talojen jäännöksiä, jotain ihmisen tekemää, hänen omaa tarkoitustaan varten valmistamaa. Rakennukset voidaan selittää vetoamalla rakentajien tarkoitukseen.



Toisaalta jos pyrstötähti eli komeetta lähestyy Maata, on luultavaa, ettei tämä taivaankappale ole järkevien olentojen rakentama. Emme voi käyttää sitä selittämisen tapaa, joka vetoaa tarkoitukseen. Nyt meidän on käytettävä toista selittämisen mallia, sitä, joka vetoaa luonnonilmiön luonnollisiin syihin.

Joskus voi olla vaikeaa ratkaista, mitä selitystapoja on käytettävä. Esimerkiksi Maata kiertävä kappale saattaa olla meteoriitti tai ihmisen valmistama tekokuu.

Tarkoitusta voidaan kysyä vain, jos on voitu osoittaa, että jotain tarkoituksellisesti tehdään. On siis ensin osoitettava tarkoituksellisen toiminnan olemassaolo, ja vasta sitten tarkoitusta voidaan käyttää selittäjänä.



Joskus on ajateltu (esim. Fjodor Dostojevski (1821 - 1881)) täsmälleen päinvastoin. On esitetty kysymys tarkoituksesta ja väitetty, että tarkoituksen olemassaolo edellyttää jumalan olemassaoloa. Tällöin olisi ensin todistettava jumalallisen toiminnan olemassaolo, ja vasta sitten voitaisiin puhua jumalan tarkoituksen olemassaolosta.

Kysymykseen “miksi olet lakannut lyömästä vaimoasi?” voidaan vastata tarkoitukseen viittaamalla, mutta jos ei ole ollenkaan lyönyt vaimoaan, kysymys on väärin asetettu.

Pohdittaessa kysymystä “onko elämällä tarkoitus?” on ensin huomioitava sanan “tarkoitus” eri merkitykset.

Ensiksi joku voi kysyä jonkin arkipäiväisen teon tarkoitusta, esimerkiksi “miksi jätit auton valot palamaan?” Toiseksi voidaan kysyä “mikä on tämän työkalun tarkoitus?”

Joku voi toimia erittäin tarkoituksenmukaisesti, joku toinen vallan hullusti, hedelmättömästi tai jonkin arvojen järjestelmän kannalta arvottomasti.

Luonnontieteen elämänkäsityksen hyväksyminen ei suinkaan johda tässä mielessä arvottomaan elämään. Päin vastoin yhteisö on varustanut meidät lukuisilla työvälineillä, joilla voimme toteuttaa omia tarkoituksiamme. Kun muinainen ihminen rukoili sadetta jumalilta, nykyaikainen ihminen käyttää sadettajia.



Luonnonesineiden tarkoituksellisuudesta tai tarkoituksettomuudesta voidaan usein puhua liittämättä mukaan arvoja. Talon lähellä olevalla puulla saattaa olla tai olla olematta tarkoitus. Emme kuitenkaan hakkaa sitä pois siksi, että se olisi tarkoitukseton.

Kun tarkoituksia liitetään ihmisten toimiin, tämä saattaa olla hyvinkin arvojen värittämää. Jos kysyt kutsuilla joltakin vieraalta “miksi olet täällä, mikä on tarkoituksesi?”, hän saattaa loukkaantua.

Vaatimus siitä, että asioilla pitäisi olla tarkoitus, on sinällään siveellinen kannanotto. On mahdollista, että koko puhe tarkoituksen löytymisestä on yksinomaan siveyspuhetta eikä liity ollenkaan totuuskysymyksiin.

Uskonnollinen ja uskonnoton elämänkäsitys eroavat useimmiten perinpohjaisesti vastauksessa kysymykseen siitä, mikä on ihmisen tarkoitus.

Luonnontieteen mukaan ihmisellä ei ole ainakaan nykyisen tietämyksen valossa mitään ihmiskunnan ulkopuolista tarkoitusta. Tähän on esitetty vastaesimerkkinä, että vieraan planeetan asukkaat voivat vallata Maan ja ottaa ihmisen lemmikikseen.



Ihminen ajattelee esimerkiksi, että metsästyskoiran tarkoitus on palvella metsästystä (koira on varmaan asiasta eri mieltä EH). Ihminen on tässä suhteessa tarkoitukseton. Nykyään ei ole olemassa isäntää tai isäntiä, joiden koiria ihmiset olisivat (orjanomistusyhteiskunnassa orjilla oli isännät).

Tarkoituksen puuttuminen edellä esitetyssä mielessä ei millään tavoin alenna inhimillisen elämän arvoa. Ihmisen itsenäisyys päin vastoin lisää hänen arvoaan.

Ne, jotka hylkäävät luonnontieteellisen elämänkäsityksen siksi, että se muka riistää elämältä mielekkyyden, sekoittavat sanan “tarkoitus” eri merkitykset.

He luulevat, että koska elämällä ei ole tarkoitusta, elämässä ei olisi tarkoitusta. He luulevat, että jos ihmisellä ei ole isäntää, ihminen itse ei voi antaa elämälleen tarkoitusta.

Aivan kuten lapselle saattaa merkitä järkytystä se havainto, että hän pystyy seisomaan omilla jaloillaan, ihmiselle voi merkitä järkytystä määrätä itse omasta elämästään.

Uskonnot eivät pohjimmaltaan ollenkaan vastaa kysymykseen siitä, mikä on elämän tarkoitus. Kun uskontojen edustajilta kysytään, mikä on se jumalan suunnitelma, jossa ihmisen elämällä on oma tarkoituksensa, heiltä saa usein vastaukseksi joko sellaisia pyhien kirjojen lauseita, jotka eivät vastaa kysymykseen, tai sitten he kieltäytyvät vastaamasta kysymykseen ja sanovat, että jumala yksin tietää.



Esimerkiksi kristinusko väittävää, että “maallisen” elämän tarkoitus on kuolemanjälkeisen “iankaikkisen” elämän saavuttaminen. Jos olisi olemassa ns. iankaikkinen elämä, mikä sen tarkoitus olisi?

Sen sijaan lopullisella, biologisella kuolemalla näyttää olevan luonnossa lajin säilymisen ja kehittymisen kannalta selvä merkitys.

Kuolema on elämän jatkumisen edellytys, sillä jos kuolemaa ei olisi, bakteerien massa ylittäisi nopeasti maapallon massan, ja tämähän on tietysti käytännössä mahdotonta.

Jos muinaiset eläimet eivät olisi koskaan kuolleet, ihmistä ei olisi koskaan ilmaantunut maapallolle, sillä ihmiselle ei olisi ollut elintilaa. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että kuolemalla olisi jokin tarkoitus.

Kristillinen ajattelu perustuu kahteen olettamukseen, joista kumpaakaan ei voida todistaa paikkansapitäviksi.

Ensiksi ajatellaan, että maallinen elämä olisi arvotonta ja kärsimystä, joka vain valmistaa ihmistä iankaikkiseen iloon.

Toiseksi ajatellaan, että maalliset kärsimykset korvattaisiin iankaikkisilla iloilla.

Ensiksi voidaan todeta, että tällaisesta ajattelutavasta saattaa olla vakavia siveysseurauksia. Esimerkiksi kristillisellä keskiajalla ihmiselämää ei pidetty yhtä suuressa arvossa kuin nykyään. Toisaalta voidaan väittää, että maallinen elämä voi olla täysin mielekästä ja antoisaakin.

Arvioitaessa ns. maallista elämää kristityt usein vertaavat sitä ns. iankaikkisen elämän riemuihin.



Voidaan huomauttaa, että he tekevät saman virheen kuin ne, jotka sanovat, että Pekka on pieni, koska hän on pienempi kuin puu.

Ihmiselämän mielekkyyttä ei tule verrata johonkin ihmiselämän ulkopuoliseen vaan ihmisten elämään keskimäärin.

Näin arvioituna jotkut ihmiset elävät erittäin mielekästä, onnellista ja täysipainoista elämää, ja heidän elämällään yhteiskunnassa on selvä päämäärä ja tarkoitus.

Jotkut toiset elävät surkeaa ja sekä omasta että muiden mielestä tarkoituksetonta elämää.

Sen sijaan, että ollaan huolissaan iankaikkisesta elämästä, pitää kehittää elämää ja yhteiskuntaa maapallolla siten, että lopulta kaikki ihmiset voisivat tuntea elävänsä mielekästä ja tarkoituksenmukaista elämää.

Edellä suoritetuista tarkasteluista voidaan päätellä, että luonnonilmiö elämä kuuluu luonnossa vallitsevan syyn ja seurauksen suhteen avulla selitettäviin ilmiöihin eikä tarkoituksen avulla selitettäviin. Tämän selityksen tarjoaa kehitysoppi.

Mutta vaikka luonnonilmiöllä elämä ei olisi tarkoitusta, ihmisyksilöllä tai yksilöiden muodostamalla yhteiskunnalla voi olla moniakin päämääriä, aikomuksia ja tarkoituksia.

Tarkoitusten avulla selittäminen on keksitty, koska ihmisillä on tarkoituksia, ei siksi, että ihmisiltä puuttuisivat tarkoitukset.

Viinan syytä



Syy ja seuraus tämäkin: Saarnamies varoitteli viinan kiroista:
  • On viinan syy, että lapsenne näkevät nälkää.
  • On viinan syy, että lyötte aviopuolisoanne.
  • On viinan syy, että ammutte anoppianne.
  • Ja on viinan syy, että ammutte ohi…

Elämä on elämisen arvoista



Uskonnottoman siveyden ensimmäinen sääntö on (Paul Kurtzin mukaan), että elämä on elämisen arvoista. Toinen sääntö on, että siveys on puhtaasti inhimillistä alkuperää.

Tahto elää

Tahto elää on ihmisen perustavinta laatua olevia pyrkimyksiä. Alun perin iankaikkisen elämän kaipuukin on syntynyt voimakkaasta tahdosta elää.

Joissain uskonnoissa tämä alkuperäinen pyrkimys on pitkällisen kehityksen tuloksena kääntynyt päälaelleen, on alettu kuvitella, että “maanpäällinen” elämä olisi jollain tavalla arvotonta.

Onnellisuus tavoitteena

Paitsi että ihminen haluaa elää, hän haluaa onnellista, täyteläistä elämää. Eri aikoina ihmisillä on ollut erilaisia mielipiteitä siitä, mitä sellainen elämä on. Joka tapauksessa onnellinen elämä tuottaa ihmiselle tyydytystä.

Tasa-arvo ja demokratia elämän tarkoitukseen



What’s It All About? Philosophy and the Meaning of Life, kirjoittanut Julian Baggini, Granta Books, Suffolk, 2004,ISBN 1 86207 661 8, 204 sivua, kovakantisena £9.82 + tilauskulut

Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab on julkaissut Julian Bagginin teoksen ”Ateismi: lyhyt johdatus”. Eräs julkaistavan teoksen luvuista käsittelee elämän tarkoitusta. Tämän luvun Baggini onlaajentanut kokonaiseksi kirjaksi.

Mitä tahansa mieltä elämän tarkoituksesta ollaankin, Bagginin kirjalla on selvä tarkoitus. Kirjan tarkoitus on siirtää jumaluusoppineet, gurut, esasaariset ja keittiöpsykologit syrjään ja antaa ihmisille kehys, jonka puitteissa he voivat itse pohtia elämänsä tarkoitusta ja mielekkyyttä.

Baggini haluaa asettaa tasa-arvon ja demokratian takaisin niille kuuluvalle paikalle ihmiselämän peruskysymysten pohdinnassa. Gurut ja ”kaikkien alojen diletantit” hän haluaa siirtää syrjään.



Vaikka Baggini on koulutukseltaan filosofi, hän ajattelee harvinaisen paljon itse. Bagginin mielestä filosofien määrää ei ole tarpeen lisätä, pikemmin päin vastoin. Sen sijaan elämän perusasioiden ajattelemisen lisäämistä hän pitää suorastaan suotavana.

Bagginin kirja käsittelee tunnetuimpia merkityksiä sanoille ”elämän tarkoitus”. Erilaisia vastauksia kysymykseen siitä, onko mielekästä puhua elämän tarkoituksesta ollenkaan, ja jos on, missä mielessä, Baggini tarkastelee hyväntahtoisesti mutta avostelevasti.

Uskontojen vastaukset kysymykseen elämän tarkoituksesta Baggini kuitenkin määrätietoisesti torjuu.

Aluksi Baggini esittelee Morris Cohenin ja Ernest Nagelin teoksessa ”An Introduction to Logic and Scientific Method” (Johdatus logiikkaan ja tieteelliseen menetelmään, 1934) esitetyn geneettisen virhepäätelmän. Syyllistymme geneettiseen virhepäätelmään, jos pidämme väitteen alkuperää sitovana todisteena väitteen oikeutuksesta.



Elämän tarkoitusta ei siis voida päätellä elämän alkuperää tarkastelemalla. Sen enempää uskontojen kuin kosmologian selitykset elämän alkuperästä eivät anna vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta.

Vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta ei liioin löydy uskontojen väittämästä kuoleman jälkeisestä elämästä tai eräiden ennustamasta tulevaisuuden onnelasta. Mikä olisi iankaikkisen elämän tarkoitus?

Opiskeluaikoinaan Baggini meni mukaan hyväntekeväisyysjärjestöön. Siellä hän ihmetteli, että yliopistoon oli otettu ihmisiä, jotka eivät olleet itse älynneet, että köyhät ja kodittomat ihmiset ovat itse asiassa samanlaisia ihmisiä kuin he itse.

Monet hyväntekeväisyysihmisistä olivat itse asiassa mukana pikemminkin lääkitäkseen omaa omaatuntoaan kuin köyhiä ja sairaita. Vaikka Baggini jäi hyväntekeväisyydestä pois, hän myöntää, että sillä on merkitystä, vaikka elämän tarkoitukseksi siitä ei ole.



Ihmislajin hyväksi toimiminen ei liioin kelpaa elämän tarkoitukseksi. Kuten Richard Dawkins on teoksessaan ”Sokea kelloseppä” perinpohjaisesti esittänyt, evoluutiolla ei ole mitään päämäärää tai tarkoitusta (Richard Dawkins: Sokea kelloseppä WSOY 1989).

Itsessään hyvät asiat kuten onnellisuus eivät liioin paljasta elämän tarkoitusta. Onnellisuusasiat Baggini ottaisi pois filosofeilta ja siirtäisi ne psykologeille. Onnellisuus vähentää tarvetta kysellä elämän tarkoitusta ja on muutenkin hyödyllinen.

Kaikki eivät voi olla menestyjiä tai voittajia. Menestyksen tai voiton tavoittelu eivät paljasta elämän tarkoitusta, vaikka osalle ihmisistä niillä on merkitystä.



Vaikka Baggini vierastaa filosofien harrastamaa latinan kieltä, hän on omistanut yhden kirjan luvun muotisanonnalle ”carpe diem” (= tartu hetkeen). Vaikka nykyhetkessä elämisellä on hyvät puolensa, Baggini muistuttaa seurausten ja tulevaisuuden ajattelemisen tarpeellisuudesta.

Itämaisten uskontojen ja mietiskelygurujen ihmisen oman minän häivyttämien ei saa Bagginilta taputuksia. Oman minän täydellisestä katoamisesta käytetään yleisesti nimitystä kuolema.

Kaikkia muitakaan oppeja ei tarvitse opetella koko ikäänsä ymmärtääkseen niiden virheellisyyden.

Suomalaisten ”kulttuurien tutkijain” vaatimaa kauan kestävää ja syvällistä eläytymistä kaiken maailman oppeihin Baggini ei pidä tarpeellisena.

Sen sijaan järjen käyttö on sitäkin hyödyllisempää. Tietysti mieli on syytä pitää avoimena eli kuten Kari Enqvist Väinö Voipio – palkinnon luovutustilaisuudessa totesi, jos aurinko huomenna alkaa kiertää neliön muotoista rataa, käsityksiä on muutettava.

Kärsimykset eivät Bagginin mielestä mitenkään ”jalosta” ihmistä. Viisaampaa on oppia muiden kuin itsensä kärsimyksistä. Lisäksi hän huomauttaa, että osa ihmisistä ei kärsimyksistään mitään opi, osa selviää kokonaan ilman kärsimyksiä.



Sian halventaminen (J. S. Mill: parempi onneton Sokrates kuin onnellinen sika) ei saa Bagginin kannatusta, ei liioin Sokrateen väite ”tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoinen”.

Eri ihmiset tarvitsevat eri asioita, esimerkiksi mainoslause ”kaikki tarvitsevat oopperaa” ei voi pitää paikkaansa. Tarpeettoman laajamittainen elämän tarkoituksen tai minkään muun asian etsiminen ei saa Bagginin kannatusta.

Bagginin mukaan useimmat vastaukset kysymykseen elämän tarkoituksesta ovat virheellisiä, koska ne käyttävät sanoja ”elämän tarkoitus” sellaisessa asiayhteydessä, jossa elämällä ei ole tarkoitusta. Esimerkiksi luonnonilmiöllä elämä ei ole tarkoitusta.

Elämän tarkoituksella on kuitenkin myös järkeviä merkityksiä, eikä niiden ymmärtäminen Bagginin mielestä vaadi suurta viisautta.

Järkevä vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta palautuu joukkoon erityiskysymyksiä siitä, mitkä asiat tekevät elämästä tarkoituksellisen ja arvokkaan.

Bagginin mielestä on kansanvaltaista ja tasa-arvoista, että meillä jokaisella on kyky ja vastuu keksiä ja ainakin osittain määrätä oman elämämme tarkoitus.

Antiikin ajattelijain tavoin Baggini korostaa tasapainoa elämän aitouden ja onnellisuuden, muiden ihmisten huomioon ottamisen, ajan hallinnan, elämän hallinnan jne. välillä.

Yksinkertaista ohjetta täyteen ja tyytyväiseen elämään ei ole, väittivätpä gurut ja keittiöpsykologit mitä tahansa.

Kirjan voi tilata kätevästi esimerkiksi osoitteesta http://www.amazon.co.uk, sen voi maksaa suoraan luottokortilla ja ainakin näin pienet kirjat tulevat kotiin postiluukusta.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoituksia on taiteella?
  2. Voiko kärsimyksellä olla jokin tarkoitus?
  3. Onko kehityksellä (evoluutiolla) jokin yleisempi tarkoitus?
  4. Voiko luonnontiede ratkaista elämän tarkoituksen?
  5. Mitä tarkoituksia on sodilla?
  6. Voiko luonnon säännönmukaisuuksien alaisuudessa elävä ihminen olla vapaa?
  7. Mitä muutoksia ihmisten elämän tavoitteissa on tapahtunut viimeisten sadan vuoden aikana?
  8. Mistä johtuu, että yliopistojen professorit eivät osaa vastata kysymykseen elämän tarkoituksesta?
  9. Pitäisikö ylioppilaskirjoituksissa kysyä elämän tarkoitusta?

Ihmisen yksilöllisen olemassaolon peruskysymykset: Vapaa tahto ja valinnat, syntymä ja kuolema, optimismi ja pessimismi, realismi

Vapaa tahto ja valinnat

Päivitetty 24.5.2011

Siveyttä, lakeja ja jopa politiikkaa koskevissa keskusteluissa tulee yhä uudelleen ja uudelleen esille kysymys vapaasta tahdosta.

Monilla ihmistä alemmilla eläimillä (mutta ei kaikilla) vietit ja vaistot määräävät käyttäytymistä. Eläimet voivat oppia uusia käyttäytymismuotoja, mutta nämä uudet tavat ovat usein konemaisia, eikä vapaasta tahdosta voida useimmilla eläimillä puhua.

Ihmisen (ja eräiden älykkäiden eläinten) vapaa tahto perustuu kykyyn ajatella. Ajatteleva olento voi verrata erilaisia valintamahdollisuuksia ja valita niistä tuntien tehneensä vapaan valinnan.


Käytännön elämässä eri ihmisten valintamahdollisuudet saattavat olla hyvin erilaiset. Sotilasdiktatuurin vankilassa viruvalla henkilöllä saattaa olla varsin vähän valintamahdollisuuksia. Huvipurrella matkustavalla miljonäärillä voi olla runsaasti valintamahdollisuuksia.

Varsin yksimielisiä ollaan siitä, että ihmisellä on vapaa tahto, jota hän myös käyttää, jos hänelle annetaan mahdollisuus valita.

Mistä sitten vuosituhansia jatkunut keskustelu vapaasta tahdosta johtuu?

Säännön mukaisuus ja satunnaisuus



Pohjimmaltaan kyse on kahden kilpailevan ajatussuunnan, säännönmukaisuusopin (determinismin) ja satunnaisuusopin (indeterminismin) välisestä kiistasta.

Sana determinismi johtuu latinankielen sanasta "determinare", joka tarkoittaa määräämistä tai rajoittamista. Säännönmukaisuusoppi (determinismi) on ajatussuunta, jonka mukaan kaikki tapahtumat ovat luonnon sääntöjen määräämiä. Usein tähän liitetään myös ajatus, jonka mukaan kaikella on syynsä.

Satunnaisuusoppi (indeterminismi) on determinismin vastakohta, se väittää, että on myös sellaisia tapahtumia, jotka eivät ole luonnon säännönmuakisuuksien alaisia tai joilla ei ole luonnollista syytä.

Poikkeuksia luonnon säännönmukaisuuksiin haluavat tietysti ne, jotka uskovat yliluonnolliseen. Satunnaisopin ja säännönmukaisuusopin välinen kiista on siis alkuperältään uskonnon ja ateistisen todellisuuskäsityksen välinen.

Jos kaikki tapahtuu ankarasti luonnon sääntöjen mukaan, esimerkiksi jumalien rukoileminen on turhaa, mikään jumala ei muuta tapahtumien kulkua. Ihminen ei ole vastuussa jumalan tahdon rikkomisesta (synnistä) koska hän ei olisi voinut toimia toisin, luonnon sääntöjen vastaisesti.

Luonnon säännönmukaisuus on inhimillinen käsite

Kun ihminen on kehittynyt luonnonvalinnas seurauksena elämään luonnossa, hänelle on kehittynyt kyky olla luonnon kanssa vuorovaikutuksessa. Vuorovaikuus edellyttää, että ihminen muistaa ja osaa ajattella luonnonilmiöitä.

Jos ihminen siirrettäisiin toisenlaiseen maailmaan, esimerkiksi sellaiseen, jossa tapahtumat ovat paljon satunnaisempia kuin meidän maailmassamme, ihminen ei kenties pystyisi löytämään siitä maailmasta mitään säännönmukaisuuksia.

Toisaalta joku ihmisestä eroava olio voisi löytää säännönmukaisuuksia paljon nykyistä satunnaisemmasta maailmasta.

Tilasto-ohjelmistoilla (esim. SAS ja SPSS) hyvinkin satunnaisesta informaatiosta löydetään nykyään säännönmukaisuuksia.

Itse asiassa täysin satunnaisten lukujen luominen on vaikeaa jos ei mahdotonta. Esimerkiksi jokainen noppa puoltaa joidenkin tulosten hyväksi.

Päteekö satunnaisoppi fysiikassa?

Karkeistus



Karkeistuskäsitteen puolestapuhuja professori Kari Enqvist

On väitetty, että alkeishiukkasia tutkiva fysiikka olisi todistanut satunnaisuusopin oikeaksi. Näin ovat väittäneet vain ne, jotka ovat halunneet asettua uskonnon puolelle tai ne, jotka eivät ole ehtineen koskaan ajatella fysiikan peruskäsitteiden merkitystä. Melkein kaikki fyysikot kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään.

Satunnaisuusopin kannattajat sotkevat ennustettavuuden (joka on inhimillistä ennustettavuutta) ja luonnon säännönmukaisuuden (joka on todellisuutta, josta ihmisellä on vain karkeistettu käsitys).

Satunnaisopin kannattajat ovat jopa väittäneet, että alkeishiukkasfysiikan eräiden ilmiöiden ennustettavuuden puuttumisesta seuraisi vapaa tahto. Myös tämä on virhepäätelmä.

Ajattelu ei ole kvanttimekaanista vaan sähkökemiallista

Ajattelu ei ole alkeishiukkasten pomppimista, vaan sähkökemiallista toimintaa. Kemiallinen toiminta tapahtuu alkeishiukkasia paljon suurempien hiukkasten, molekyylien, piirissä, eikä yksittäisen alkeishiukkasen pomppiminen vaikuta kemiallisten tapahtumien säännönmukaisuuteen sitä eikä tätä.

Toisaalta satunnaisopin kannattajat ovat väittäneet, että tahdon vapaudesta seuraisi satunnaisoppi. Myös tämän käsitys on virhepäätelmä.

Vapaa valinta



Teko perustuu vapaaseen tahtoon, jos

a) suorittaja olisi voinut jättää teon tekemättä, jos hän olisi niin halunnut ja
b) tekoa ei ole tehty "suuremman pahan välttämiseksi", ts. painostuksen alaisena.

Kun esimerkiksi äänestäjä suljetussa lippuäänestyksessä antaa äänensä, hänen voidaan sanoa valitsevansa vapaasti ehdokaslistan puitteissa, vaikka olisikin odotettavissa ja ennustettavissa, sen perusteella, mitä äänestäjästä tiedetään, ketä hän äänestää. Vaikka äänestäjä on luonnon säännönmukaisuuksien alainen, hän valitsee vapaasti.

Satunnaisopin kannattajat tarkoittavat tahdon vapaudella jotakin muuta kuin tällä käsitteeltä yleensä ymmärretään. Satunnaisopin kannattajien mukaan tahto on vapaa vain silloin, kun se on vapaa luonnon säännönmukaisuuksista.

Siveyden kannalta voisi olla mielenkiintoista tutkia, mitä seurauksia luonnon säännönmukaisuudesta vapaalla tahdolla olisi siveydennäkökulmasta, mutta tässä meidän on tyydyttävä aivan tavalliseen tahdonvapauteen, siis sellaiseen tahdonvapauteen, joka on vapautta valita tavallisten luonnon säännönmukaisuuksien vallitessa.

Säännönmukaisuusja inhimillinen vapaus

Ihmiskunnalle säännönmukaisuuden keksiminen merkitsi vapauden alkua. Sen tietäminen, miten tapahtuma sattuu, merkitsee herruutta tapahtuman suhteen. Voima, joka käskee, voidaan muuttaa voimaksi, joka palvelee inhimillisiä tarkoitusperiä.

Menestyvä ihmisyhteiskunta käyttäätutkimuksen tuloksia sellaisten päämäärien saavuttamiseksi, jotka ovat syntyneet yksilön tai ryhmän valinnan vapauden tuloksena. Jokainen kone, mutkikkaimmat tietokoneet mukaan lukien, on ihmisen luomaa säännönmukaisuutta.

Tietysti luonnon säännöt asettavat valinnan vapaudelle myös rajoituksia. Esimerkiksi tuli on "hyvä renki mutta huono isäntä" kuten vanha sananlasku sanoo. Mutta nämä rajoituksen on pakko myöntää yhtä hyvin satunnaisopin kannattajankuin säännönmukaisuuden kannattajan.

Siveellinen vastuunalaisuus

Jotta määrätty teko voisi herättää sitä siveellistä paheksumista tai hyväksymistä, joka kuuluu tähän arvostamiseen, on, että kyseessä olevaa henkilöä pidetään siveellisesti vastuunalaisena teostaan.

Rikos tuomitaan silloin, kun rikollista voidaan pitää täysin syyntakeisena.

Arkikieltä käyttäen tämä tarkoittaa, että hän on tehnyt rikoksen vapaalla tahdolla. Jollei sellaista vapaata tahtoa oleteta, näyttää mahdottomalta leimata häntä siveellisesti vastuunalaiseksi teostaan.

Syyllisyys, ympäristö ja perintötekijät



Miksi ihmiset ovat pahoja

Voidaan väittää, että pahat luonteenominaisuudet ovat seurausta ympäröivästä yhteiskunnasta ja perintötekijöistä.

Jos ihminen on perinyt vanhemmiltaan hyviä taipumuksia, hänellä on paremmat mahdollisuudet kehittyä hyväksi ihmiseksi kuin sillä, joka on perinyt huonoja taipumuksia.

Se kasvatus, jota lapsi saa kodissaan, saattaa olla omiaan tekemään hänet rikolliseksi tai huonoksi ihmiseksi.

Samoin se ympäristö, jossa hän joutuu elämään, voi vaikuttaa hänen kehittymiseensä rikolliseksi.

Varsinkin suurkaupunkien sosiaaliset olot ovat olleet omiaan tekemään vähävaraisten ihmisten lapsista rikollisia.

Voimmeko tällaisia ihmisiä moittia siitä, että he ovat pahoja?

Pahuus on suhteellista ja arvoista riippuvaa

Eri ihmiset pitävät eri asioita pahoina. Tämä johtuu sekä siitä, että ihmiset ovat perinnöllisesti erilaisia että siitä, että he ovat eläneet erilaisissa ymäristöissä.

Mitään yleispätevää hyvän ja pahan mittaa ei ole mahdollista löytää.

Perintötekijöitämme emme voi muuttaa, luonnonlakeja emme voi muuttaa, mutta yhteisöjämme me voimme muuttaa, jos meillä on siihen tahtoa.

Rankaisunhalu

Kun rikollisia arvostellaan, syyllistytään varmasti usein epäoikeudenmukaisuuksiin. Usein rikollisten ankarasta tuomitsemisesta tehdään poliittinen kysymys, ja jos kansan mieliala kannattaa rikollisten ankaraa rankaisemista, ne puolueet menestyvät, jotka ovat olleet ankaran lainsäädännön kannalla.

Esimerkiksi Suomessa rikollisten rankaiseminen on ollut paljon ankarampaa kuin muissa pohjoismaissa. Meidän sekä suhteellinen että todellinen vankimäärämme on usein ylittänyt muiden pohjoismaiden vastaavat.

Sekaannus syyn ja seurauksen kanssa

Toisaalta voidaan todeta, että usein näissä tarkasteluissa pakko on sekoitettu syyn ja seurauksen sääntöön. Siveellinen arvostaminen kohdistuu yksilön tahtoon, johon ulkoinen toiminta viittaa.

Siveellinen hyväksyminen tai paheksuminen syntyy silloin, kun tekoa pidetään todellisen tahdon ilmauksena, siis sellaisen tahdon, johon ulkoinen tai sisäinen pakko ei ole vaikuttanut.

Esimerkiksi mielisairaan teot eivät herätä samanlaista siveellistä paheksumista kuin vastaavat terveen ihmisen teot.

Ei väliä sillä, miten ihminen on tullut pahaksi

Jos rikos on normaali-ihmisen vapaan harkinnan tulos, se aiheuttaa siveellistä paheksumista aivan riippumatta siitä, miten tekijän tahto on tullut pahaksi.

Tästä voidaan päätellä, että siveellistä suuttumusta tuntee yhtä hyvin säännönmukaisuuden kannattaja kuin satunnaisuusopin kannattajakin.

Tässä kysymyksessä on sekoitettu säännönmukaisuus ja kohtalonusko.

Tämä käsitteiden hämmennys on ollut ominainen, ei ainoastaan kansanomaiselle käsitykselle, vaan myös viisaustieteilijöille.

Tehtäviä:

  1. Mikä on järjen ja mikä on tunteiden vaikutus siveellisiin ratkaisuihin.
  2. Pitäisikö ajatustunteita (emootioita) purkaa vai hillitä?
  3. Missä olosuhteissa moraalikäskyn "älä varasta" rikkominen olisi mielestäsi oikeutettua.
  4. Mitä normaalissa arkipuheessa tarkoitetaan vapaalla tahdolla?
  5. Mitä tarkoittaa rikollisen syyntakeisuus?
  6. Milloin rikos herättää siveellistä paheksumista ja milloin se ei herätä?
  7. Miksi pikkurikollisia tuomitaan eräissä maissa hyvin anjkariin rangaistuksiin?
  8. Mitä pikkurikollisten pitäminen vankiloissa maksaa?
  9. Onko se kannattavaa yhteiskunnan kannalta?
  10. Mikä olisi hyvä vaihtoehto pikkurikollisten vankilassa pitämiselle?

Syntymä ja kuolema

Päivitetty 24.5.2011

Mitä elämä on

Nimitämme määrättyjä yksilöllisiä ajallis-paikallisia sekä rajallisena elinaikanaan itsenäisesti ympäristössään säilyviä järjestelmiä "eläviksi".

Kutsumme niitä eliöiksi, koska niillä on eräitä ominaisuuksia ja koska ne eroavat elottomista luonnonolioista.

Elämä voidaan määritellä eliöiden aineellis-kemiallisen koostumuksen perusteella tai elämäntoimintojen perusteella.

Määritelmät voidaan myös yhdistää. Elämä maan päällä on sitoutunut joukkoon kemiallisia yhdisteitä. Elämänilmiöitä ei kannata yrittää kuvata fysiikan ja kemian avulla. Ihmisen tai hänen tietokoneittensa laskentakyky ei riitä elämän kuvaamiseen pelkästään fysiikan ja kemian avulla. Tarvitaan karkeistusta (suodattimia eli malleja).

Tästä syystä elämän ilmiöitä kuvataan omalla käsitteistöllään.

Luonnon järjestelmätasot

Ihmisen on viisasta kuvata luontoa erilaisilla järjestelmätasoilla.

Yksinkertaisemman järjestelmätason käsitteitä voidaan käyttää mutkikkaammalla tasolla, mutta siellä ne ovat kokonaisuuden osia.

Mutkikkaammalla järjestelmätasolla käytetään uusia käsitteitä, jotka eivät sovellu edellisen tason ilmiöiden esittämiseen.

Avoimet järjestelmät



Elämän määritelmässä otetaan huomioon elämäntoiminnot. Kari Lagerspetz määrittelee eliöt avoimiksi järjestelmiksi eli sellaisiksi järjestelmiksi, jotka ovat sekä energian- että aineenvaihdunnassa ympäristönsä kanssa.

Eliöt saavat ympäristöstään sekä energiaa että ainetta ja myös luovuttavat niitä siihen.

Elämän ominaisuuksia

Aineen- ja energianvaihdunta on kaikkien muiden elämäntoimintojen perusta. Elämä voidaan määritellä biologiseksi tapahtumasarjaksi, jossa on havaittavissa aineen- ja energianvaihdunnan lisäksi
  • itsesäätelykyky,
  • ärtyvyys,
  • liikkuvuus,
  • lisääntyminen,
  • kasvaminen ja
  • sen perustana erityinen kemiallinen rakenne.

Rajatapaus: virukset

Virukset ovat ongelma elämän määritelmässä: viruksilla on sekä elollisen että elottoman aineen ominaisuuksia.

Virukset pystyvät lisääntymään eli tuottamaan kaltaisiaan jälkeläisiä, mikä on tärkeä elämän tuntomerkki.

Toisaalta virukset voivat esimerkiksi kiteytyä, mikä on elottomalle aineelle tunnusomaista.

Elävän ja elottoman raja ei ole täsmällinen, vaan se on osoittautunut liukuvaksi.

Onko Maan elämä syntynyt Maassa vai Kuussa

Useimmat tutkijat ovat sitä mieltä, että elämä on syntynyt tällä kiertotähdellä.

On mahdollista, että elämä on siirtynyt tälle planeetalle muualta. Elämä voi säilyä jopa tähtienvälisessä avaruudessa.



Esimerkiksi karhukaiset ovat säilyneet hengissä tekokuilla (satelliiteillä), joissa ei ole juuri mitään suojaa elämälle. Polveudummeko karhukaisista emmekä isoista apinoista?

Elämän mahdollinen synty Maassa on osa laajaa kaikkeuden kehitystä, joka johti aurinkokuntamme sekä myös Maa -kiertotähden syntyyn.

Tähän kehitykseen puolestaan liittyy elämän synty ja kehitys.

Elämä on tulosta molekyylitason kehityksestä (evoluutiosta).

Onko elämän synty todennäköinen vai epätodennäköinen tapahtuma

Siitä, onko elämän synty epätavallinen tapahtuma vai suotuisissa edellytyksissä tapahtuva välttämättömyys, kiistelevät pääasiassa uskovaiset ja uskonnottomat.

Uskontojen käsityksiä elämän synnystä on käsitelty toisaalla tässä aineistossa.

Elämä ei ole syntynyt arpanoppaa heittämällä vaan fysiikan ja kemian tapahtumasarjoina. Kun vety ja happi saatetaan yhteen riittävän korkeassa lämpötilassa syntyy vettä ja vain vettä. Kun lämpötilaa korotetaan riittävästi, vesi hajoaa takaisin vedyksi ja hapeksi.

Missä elämä syntyi



Mustat savuttajat?

Löytöjen perusteella ensimmäisten elävien eliöiden ajatellaan olleen bakteerien tyyppisiä yksisoluisia pieneliöitä, jotka elivät noin 3,5 miljardia vuotta sitten hapettomissa oloissa.

Ensimmäiset paljain silmin nähtävät varmat elämän merkit ovat kivettyneitä bakteerimattojen kerrostumia (stromatoliitteja), jotka ilmestyivät noin 2,7 miljoonaa vuotta sitten.

On mahdollista, että tulivuorten purkausten ja muiden energianlähteiden synnyttäneen lämmöllä elottoman luonnon yksinkertaisista yhdisteistä, vesi, ammoniakki, vetysyanidi, hiilimonoksidi ja niin edelleen, mutkikkaampia orgaanisia yhdisteitä.



Alexander Oparin

Tämä on kokeellisesti varmistettu Oparinin-Millerin kokeen tyyppisissä kokeissa keittämällä yhdisteitä ja antamalla sähköiskuja, säteilyä tai muuta energiaa yhdisteseoksiin.



Joan Oró

On saatu aikaan aminohappoja ja lyhyitä aminohappoketjujakin. Myöhemmin biokemisti Joan Oró tuotti adeniinia ja nukleotidejakin.

Elämälle sopivia yhdisteitä syntyy niin kuumassa kuin kylmässäkin.

Syvällä meressä on tuliperäisiä purkausaukkoja, mustia savuttajia, jotka purkavat veden, hiiliyhdisteiden, rikkiyhdisteiden, fosforiyhdisteiden, metallien ja monien muiden kemikaalien seosta mereen.

Näiden lähellä elää savuttajien purkamista yhdisteistä riippuvaisia eliöitä (termofiilejä), joista monet elävät kemiallisten aineiden välisissä tapahtumasarjoissa (kemosynteesillä); ne eivät yhteytä kuten kasvit.

Mustat savuttajat saattavat olla sopiva paikka elämän synnylle. Suurissa lämpötiloissa ja paineissa pystyy syntymään monenlaisia yhdisteitä, jotka säilyvät alemmissa lämpötiloissa. Silloin muinaisten savuttajien lähelle saattoi muinoin syntyä kemiallisesti kehittyvä rauta-rikkimaailma.



Etelämantereen ikijää ei itke verta, vaikka kuva siltä näyttääkin. Australialainen geologi Griffith Taylor löysi vuonna 1911 erikoisen vesiputouksen, joka ristittiin Blood Fallsiksi. Se virtaa löytäjänsä mukaan nimetyllä Taylorin jäätiköllä.

"Veriputous" saa värinsä rautaoksidista. Vesi virtaa maanalaisesta järvestä, joka on niin suolapitoinen, ettei se jäädy vielä viidessä pakkasasteessakaan. Järvi on täysin hapeton ja pimeä.

Harvardin yliopiston tutkijat löysivät kaksi vuotta sitten tästä ulkomaailmalta täysin suljetusta järvestä bakteerilajin, joka kykenee käyttämään rautaa ja rikkihapon suoloja eli sulfaatteja ravinnokseen.

Näiden bakteerien harvinainen selviytymiskyky auttaa tutkijoita ymmärtämään, kuinka elämä pärjäisi muuallakin vastaavissa olosuhteissa. Samankaltaisia mikrobeja voisi elää esimerkiksi Jupiterin jäisen Europa-kuun pinnan alla.

On mahdollista, että soluja edelsi esisolu, joka on fosfolipidistä koostuva öljypisara, jonka pinnassa ja sisällä tapahtui kemiallisia reaktioita. Alussa pisarat olivat epävakaita, ja vakaimmat pisarat selvisivät pisimpään hengissä, ja muuttuivat lopulta muutosten (mutaatioiden) ja luonnonvalinnan kautta kemiallisessa kehityksessä (evoluutiossa) soluiksi.

Solut elivät aluksi pitkään hapettomassa maapallossa. Mutta hieman yli miljardin vuoden kuluttua elämän synnyn jälkeen alkoi yhteyttäminen syanobakteerien tapaisissa eliöissä. Tämän jälkeen syntyivät tumalliset ja monisoluiset.

Elämän synnyn on väitetty rikkovan lämpöopin toista pääsääntöä, jonka mukaan epäjärjestys (entropia) ei voi pienetä luonnossa suljetussa systeemissä.

Todellisuudessa suuri osa luonnon järjestelmistä on avoimia, ja ne vaihtavat ainetta ja energiaa ympäristönsä kanssa. Elämän tekee erikoiseksi se, että se on erittäin mutkikas järjestelmä.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa yllä olevan valossa, onko todennäköisempää, että elämä on syntynyt maapallolla vai että elämä on syntynyt pyrstötähdillä ja muilla planeetoilla ja sitten kulkeutunut maapallolle.
  2. Erään käsityksen mukaan ihminen ei ole syntynyt savanneilla vaan merien rannoilla. Yrittäkää keksiä todisteita merien rannalla syntymisen puolesta.
  3. Pohtikaa esimerkiksi Nils Mustelinin teosten valossa elämän todennäköisyyttä muualla kaikkeudessa.
  4. Jos heitä noppaa tuhat kertaa, millä todennäköisyydellä saat elämäsi aikana vähintyään yhden saman tulokset.
  5. Miten on mahdollista, että jotkut voittavat lotossa useita miljoonia euroja?

Ihmisen hedelmöitys

Tavallisesti yksilön elämä saa alkunsa sukupuoliyhdynnässä, jonka suorittavat nainen ja mies.

Koska muista naisen raskaaksi tulon keinoista saa tarvittaessa neuvoja terveyskeskuslääkäriltä, tässä oppiaineistossa voidaan rajoittua kuvaamaan raskauden aikaansammista sukupuoliyhdynnällä.

Opettaja Pia Suvivuo väitteli tyttöjen kyvystä hallita seksuaalisesti latautuneita tilanteita



Terveystieteiden maisteri Pia Suvivuo väitteli 20.5.2011 Itä-Suomen yliopistossa aiheesta  Nuorten tyttöjen kyky seksuaalisesti latautuneiden tilanteiden hallintaan. Narratiivinen tutkimus seksuaaliterveyden edistämiseksi. Väitös kuuluu hoitotieteen alaan. Pia Suvivuo toimii päätoimisena tuntiopettajana Turun AMK:n Terveysala-tulosalueella.

Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten 9-luokkalaisten suomalaisten tyttöjen itsehallinta toteutuu seksuaalisesti latautuneissa tilanteissa ja miten erilaiset kulttuuriset, psykososiaaliset ja tilannekohtaiset tekijät muovaavat seksuaalisesti latautuneita tilanteita.

Tutkimusaineisto koostui tyttöjen 234 kirjoituksesta, jotka käsittelivät heidän kokemiaan seksuaalisesti kiinnostavia tilanteita. Tutkimus käsitti neljä erilaista osajulkaisua, joissa tarkasteltiin alkoholin roolia, ehkäisyn käyttöä, neuvottelustrategioita ja intentioiden toteutumista seksuaalisesti latautuneissa tilanteissa sekä tyttöjen omaksumia seksuaalisia käsikirjoituksia (seksuaaliskriptejä).

Tyttöjen kirjoitusten analysointi narratiivista analyysiä ja sisällön analyysiä käyttäen tuotti uutta tilannekohtaista tietoa tyttöjen itsehallinnasta ja heidän omista kokemuksistaan seksuaalisesti latautuneissa tilanteissa.

Useimmilla nuorilla "homma hanskassa", mutta seksuaalikasvatus on tärkeää

Useimmilla suomalaisilla yhdeksäsluokkalaisilla (14 - 15-vuotiailla) tytöillä on seksuaalisesti latautuneet tilanteet hallinnassa: monilla heillä on taitoja hallita näitä tilanteita ja toteuttaa niissä omia intressejään.

Seksuaalikasvatuksen tulisi auttaa tyttöjä lisäämään itsetuntemustaan opettamalla heitä tunnistamaan omia tarpeitaan, halujaan ja tunteitaan ja tarjota mahdollisuuksia harjoitella sekä omien tarpeiden ja toiveiden esille tuomista että kumppanin taholta mahdollisesti tulevan paineen tai painostuksen sietämistä - tarvittaessa myös vastustamista. 

Seksuaaliopetusta ja -neuvontaa tarvitsevat edelleen kaikki lapset ja nuoret, mutta lisätuen tarjoaminen ja toiminnan eriyttäminen nuorten tarpeiden mukaisesti tulisi olla mahdollista myös seksuaalikasvatuksessa.

Tutkimus: Elämänasemme vaikuttaa seksuaalisen syyllisyyden määrään

Lähde: Kotimaa24.fi 22.05.2011

Uskonnollisissa yhteyksissä seksuaalisuuteen ja sen harjoittamiseen liittyy useammin syyllisyyttä kuin uskonnollisiin yhteisöihin kuulumattomilla tai niistä irtautuneilla, väittää tuore yhdysvaltalaistutkimus.

Tutkimuksen on toteuttanut Kansasin yliopiston tukemana psykologit Darrel Ray ja Amanda Brown ja siitä kertoo Daily Mail.

Tutkimusta varten haastateltiin 14 500 henkilöä. Kävi ilmi, että uskonnolla ei ole vaikutusta seksuaalisuuden toteuttamisen muotoihin tai esimerkiksi siihen missä iässä henkilö tulee seksuaalisesti aktiiviseksi. Sitä vastoin tutkimus osoittaa, että uskonnolliset tai muut elämänasenteet vaikuttavat siihen miten henkilö seksuaalisuutensa kokee ja kuinka avoimesti hän kokee voivansa puhua seksuaalisuudestaan.

Kysely mittasi eri kysymysten kautta seksuaalisuuteen liittyviä syyllisyyden kokemuksia asteikolla nollasta kymmeneen. Voimakkaimmin syyllisyyttä koettiin mormoniyhteisöissä, jossa keskiarvo oli yli kahdeksan. Mormonien ohella jehovan todistajat, helluntailaiset, adventistit ja baptistit sijoittuvat indeksiluvulla mitattuna korkealle. Katolisten keskuudessa keskiarvo oli 6,3. Luterilaisilla luku oli 5,9.

Itsensä agnostikoiksi ja ateisteiksi määrittelevillä kyselyssä vastaavat keskiarvot olivat 4,7 ja 4,8 välillä.

Mikä on sukupuoliyhdyntä

Tämä kohta perustuu pääasiassa Wikipedian arkikkeliin "Yhdyntä".

Suomen laki kieltää sukupuoyhdynnän, jossa toisena osapuolena on alle 16 -vuotia ja toisena osapuolena on yli 16 -vuotias. Vanhempi osapuoli tuomitaan ankaraan rangaistukseen pedofiliasta.

Sukupuoliyhdyntä on sukupuolisen kanssakäymisen muoto, jonka biologisena tarkoituksena on mahdollistaa uroksen sukusolujen siirtyminen naaraan elimistöön ja tehdä naaras raskaaksi.

Monille ihmisille yhdynnällä on paljon pelkkää mielihyvämerkitystä ilman lisääntymisaikomusta.

Sukupuoliyhdynnässä miehen jäykistynyt siitin työnnetään naisen kostuneeseen emättimeen.

Siitintä liikutellaan edestakaisin naisen emättimessä, jolloin terskan hankautuminen emättimen seinämiin voimistaa seksuaalista kiihottumista, jonka päämääränä on useimmiten kiihottumisen huipentuma (ns. orgasmi), johon sukukypsällä miehellä liittyy siemensyöksy.

Miehen on usein melko helppoa saada aikaan siemensyöksy. Miehen on syytä opetella pidättämään siemensyöksyä esimerkiksi hiljentämällä tahtia, sillä naisen kiihottumisen huipentuma (ns. orgasmi) tulee yleensä hitaammin kuin miehen yhdynnän huippu (ns. orgasmi).

Sukupuoliyhdyntään perehtyminen

Sukupuoliyhdyntään voi perehtyä harrastamatta sitä itse. Sukupuoliyhdyntää kuvaavia elokuvia voi ostaa samalla tavalla kuin muitakin elokuvia esimerkiksi CD:llä ja DVD:llä.

Internetissä esitettävät ilmaiset pätkät eivät usein esitä sitä, miten sukupuoliyhdyntä aloitetaan ja miten ehkäisy suoritetaan. Itse sukupuoliyhdyntää Internetistä löytyy vaikka kuinka paljon ilmaiseksi.

On viisasta katsoa elokuva sukupuoliyhdynnästä ennen kuin ryhtyy yhdyntää itse harjoittelemaan.

On sanottu, että sukupuoliyhdyntä on vaikeinta 16 -vuotiaille ja 70 -vuotiaille ja helpointa 30-50 -vuotiaille. Harjoittelu tekee tässäkin asiassa mestarin.

Tutkimusten mukaan uskovaiset opettelevat sukupuoliyhdyntää Internetin pornografisten sivujen avulla ja uskonnottomat pikemminkin käytännössä.



Sukupuoliyhdynnässä miehen jäykistynyt siitin työnnetään yllä olevan kuvan mukaisesti naisen emättimeen.

Tavallisesti siitin jäykistyy itsestään, mutta nainen voi hyväillä sitä kädellä jäykistymisen edistämiseksi.

Naisen emättimen pitää olla kostunut, jotta siitin menee hyvin emättimeen. Mies voi auttaa naisen emättimen kostumista koskettelemalla häpykieltä eli klitorista. Häpykieli on emättimen aukon etuosassa oleva nipukka.

Yhdynnässä miehen siitintä liikutellaan emättimessä edestakaisin. Kun miehen siemenneste valuu emättimeen, siitin alkaa vähitellen veltostua.

Siemensyöksy emättimeen on miehen sukupuolinautinnon huippu.

Ennen yhdyntää kannattaa sopia siitä, että mies ei anna siemensyäksyn tulla ennen kuin nainen on saavuttanut yhdynnän huipun. Varminta on sopia etukäteen, että nainen kertoo miehelle, kun hänen yhdynnän huippunsa tulee. Päin vastoin kuin jotkut miehet väittävät, mies voi pidättää siemensyöksyä niin kauan kuin haluaa.

Jos ehkäisy on laiminlyöty, siittimen vetäminen pois ennen siemensyöksyä voi vaikuttaa lievänä ehkäisynä. Jos ehkäisy unohtuu, naisen pitää ottaa jälkiehkäisytabletti lääkerassiassa ilmoitetun ajan kuluessa yhdynnästä.



Jälkiehkäisytabletteja on markkinoilla kaksi. Norlevo -valmisteen saa yli 15-vuotias ilman reseptiä apteekista, tätä nuoremmat tarvitsevat lääkäriltä reseptin. Norlevo pitää ottaa viimeistään 72 tuntia yhdynnästä. Jälkiehkäisypillerin hinta on noin 17 euroa (maaliskuu 2010).

Syksyllä 2009 tuli markkinoille toinen jälkiehkäisyvalmiste, EllaOne. Valmisteen saaminen edellyttää lääkärin kirjoittamaa reseptiä iästä riippumatta. EllaOne tulee ottaa viimeistaan 120 tuntia (5 päivää) yhdynnästä. EllaOne maksaa noin 33 euroa (maaliskuu 2010).

Jälkiehkäisypilleri tulee ottaa mahdollisimman pian yhdynnän jälkeen. Mitä nopeammin lääkkeen ottaa, sitä parempi ehkäisyteho sillä on. Jälkiehkäisypilleri ei koskaan vastaa ehkäisyteholtaan oikein käytettyä kondomia tai säännöllistä hormonaalista ehkäisyä, kuten e-pillereitä.

Mies voi toki naisen luvalla jatkaa yhdyntää vielä sen jälkeen, kun nainen on saavuttanut yhdynnän huipun.

Nuoret ihmisen voivat kohtuullisen helposti kokea molemmat useita yhdynnän huippuja samassa yhdynnässä.

Tavallisin yhdyntäasento on ns. "lähetyssaarnaajan asento, jossa mies on naisen päällä ja nainen on levittänyt reitensä. Tavallisesti nainen kietoo säärensä miehen takamuksen ympärille tai joka tapauksessa ns. yläasentoon.

Jos nainen on väsynyt, yhdyntää voi toki harjoittaa myös niin, että nainen on pelkästään levittänyt reitensä.

Tasa-arvon mukaista on, että yhdynnässä myös nainen saa olla päällimmäisenä.

Yhdyntä-asentoja on lukuisia. Eräs asento, jossa mies laukeaa aika helposti, on, että nainen on vatsallaan ja mies tunkeutuu emättimeen takapuolelta.

Kokemuksia ensimmäisestä yhdynnästä

Kokemuksia ensimmäisestä yhdynnästä löydät napauttamalla tästä.

Linkkejä yhdyntäasennoista

Some Sexual Positions are:

Mitä on itsetyydytys

Yleisesti itsetyydytyksen katsotaan olevan mitä normaalein ja turvallisin seksuaalisen toiminnan muoto. Sitä esiintyy aina varhaislapsuudesta vanhuuteen saakka, niin ihmisillä kuin kaikilla muillakin nisäkkäillä.

Pienet lapset saattavat harrastaa itsetyydytystä, vaikka he eivät tietoisesti tiedä mistä on kysymys. Yleensä se on sattumalta opittua.

Ei ole mitään todisteita itsetyydytyksen minkäänlaisesta lääketieteellisestä haitallisuudesta muille kuin Peyronien sairaudesta kärsiville.

Kielteinen vaikutus itsetyydytykseen liittyen on kiihotuksen huipun (ns. orgasmin) yhteydessä koettu väsymyksen tunne, joka johtuu endorfiinien vaikutuksesta ja ns. parasympaattisen hermoston aktivoitumisesta.

Samoin runsaasta tai kovakouraisesta itsetyydytyksestä miehillä nahka voi rasittua tai iho voi verestyä.

Periaatteessa myös rasitusvamman saaminen käteen on mahdollista.

Tyypillisin virhe itsetyydytyksessä on käyttää liukasteena jatkuvasti saippuaa tai muuta pesuainetta: se johtaa nopeasti ihovaurioihin, tulehduksiin ja jopa allergian puhkeamiseen. Vaihtoehtoina kosteusvoide tai varsinainen liukastusvoide ovat parempia.

Miesten itsetyydytys



Miesten itsetyydytys on usein käden avulla esinahan liikuttamista terskan yli ja takaisin siittimen ollessa erektiossa.

Terskaa voi hyväillä suoraan kädelläkin. Kivespussien hyväily on tavallista, samoin peräaukon seutu. Toiset pitävät siittimen puristelusta ja esinahan tai kivespussien vetämisestä kireälle sekä kivesten puristelusta.

Toimintaa yleensä jatketaan, kunnes kiihottumisen huippu (ns. orgasmi) saavutetaan. Kiihottumisen huipussa (orgasmissa) sukukypsillä miehillä purkautuu siittimen päästä vaaleaa siemennestettä.

Kiihottumisen huippuun (orgasmiin) liittyy voimakas, miellyttävä tunne. Monet miehet pitävät siemennesteen purkautumisen aiheuttamasta tunteesta. Itsetyydytyksessä voidaan käyttää myös seksivälineitä lisäämässä mielihyvän tunnetta.

Eturauhasen tulehduksen ehkäisyssä ja hoidossa säännöllinen itsetyydystys (masturbointi) on jopa suositeltavaa. Graham Gilesin johtama australialainen tutkimusryhmä julkisti 16. heinäkuuta 2003 lääketieteellisen tutkimuksen, jonka mukaan jatkuva itsetyydytys (masturbointi) vähentää eturauhassyövän riskiä.

Naisten itsetyydytys

Naiset pitävät usein häpyhuulten ja häpykielen (klitoriksen) pään hyväilystä. Klitoriksen pää on ihmiselimistön herkin paikka, sillä siinä on tuhansia hermopäätteitä.



1. Häpykielen esinahka.
2. Häpykieli.
3. Pienet häpyhuulet.
4. Emättimen eteinen.
5. Isot häpyhuulet.

(Lähde: Wikipedia)

Emättimeen voidaan työntää sormia ja stimuloida G-pistettä ja emättimen aukkoa. G-piste on emättimen etupuolella, noin 4 senttimetrin syvyydessä oleva kohta, joka on erityisen herkkä.

Peräaukon seutua voidaan myös hyväillä, samoin rintoja. Jotkut naiset pitävät hävyn hieromisesta suihkulla.



Hieromasauvan käyttö

Seksivälineitä, kuten hieromasauvoja käytetään yleisesti.

Itsetyydytystä jatketaan yleensä kiihottumisen huippuun (orgasmiin) asti niiden naisten kohdalla, jotka saavat kiihottumisen huippuja (orgasmeja)

Kiihottumisen huippu (orgasmi) on naisilla samankaltainen tuntemus kuin miehillä. Joidenkin naisten virtsaputkesta tulee kiihottumisen huipussa nestettä, joka ei kuitenkaan ole virtsaa.

Normaalisti häpy ja emätin kostuvat kiihottumisen vuoksi.

Yhdyntäsiveyttä

On väärin antaa siemensyöksyn tulla ennen kuin nainen on saanut saanut kiihottuman huipun (ns. orgasmin) tai ilmoittanut, että jo riittää.

Siemensyöksyn pidättämistä mies voi harjoitella etukäteen itsetyydytyksen avulla. Jokainen mies oppii pidättämään siemensyöksyä.

Jos nainen saa yhdynnän huipun (orgasmin) itsetyydytyksellä, hän todennäköisesti saa sen myös sukupuoliyhdynnässä.

Koska miehen ei ole välttämättä helppoa tunnistaa naisen yhdynnän huippua (ns. orgasmia), kannattaa sopia etukäteen, että nainen ilmoittaa omasta kiihottumisen huipustaan (nainen sanoo esimerkiksi "laske" tai "saat lopettaa").

Yhdynnässä saadussa siemensyöksyssä siemenneste purkautuu emättimeen, jolloin siittiöillä on kohdunkaulan kautta pääsy kohtuun ja munanjohtimiin, irronneen munasolun luokse, mikä mahdollistaa hedelmöittymisen ja raskauden.

Ehkäisyn avulla voidaan harjoittaa yhdyntää siten, ettei raskaaksi tuleminen ole todennäköistä.

Peräaukkoon suoritettua yhdyntää kutsutaan anaaliyhdynnäksi. Se vaatii usein liukastusvoidetta.

Sukupuoliyhdynnän huipentuma on useimmille ihmisille suuri nautinto, mutta ihminen kokee mielihyvää vielä pitkään sukupuoliyhdynnän jälkeen.

Yhdynnän huipentuma vapauttaa endorfiineja (opiaatteihin kuuluvia aineita), jotka aiheuttavat mielihyvää. Samaa mielihyvän tunnetta voi saada esimerkiksi liikunnasta.

Yhdynnän esileikit

Meidän maassamme on tapana, että yhdyntää edeltävät esileikit, esimerkiksi mies hyväilee naisen rintoja ja emättimen suulla olevia häpyhuulia ja kltoris -nipukkaa.

Myös nainen voi kiihottaa itseään hyväilemällä näitä paikkoja. Nainen voi auttaa miestä siittimen jäykistymisessä hyväilemällä miehen siitintä.

Uusimpien tutkimusten mukaan esileikit ovat hyödyllisiä siinä suhteessa, että miehen siitin jäykistyy ja naisen emätin kostuu.

Vanha käsitys siitä, että esileikit auttaisivat naista saamaan yhdynnän huipentuman (ns. orgasmin), ei enää pidä paikkaansa.

Tärkein naisen yhdynnän huipentumaa auttava toimenpide on riittävän pitkä yhdyntä.

Silloin, kun nainen haluaa seksiä oikein kovasti, hän saattaa saada yhdynnän huipentuman myös esileikeissä.

Supupuolielinten koot

Myös siittimen pituudella ja paksuudella on merkitystä. Pitkä siitin ulottuu helpommin emättimen pohjaan ja auttaa naista saamaan yhdynnän huipentuman (ns. orgasmin).

Paksu siitin hankaa klitorista ja häpyhuulia tehokkaasti ja auttaa naista saavuttamaan yhdynnän huipun (ns. orgasmin).

Koska siittimiä ja emättimiä on erikokoisia, jokaiselle löytyy se oikea, joka auttaa molemmat saavuttamaan yhdynnän huipun (ns. orgasmin eli orkun).

Useita yhdynnän huippuja

Varsinkin nuoret ihmiset voivat saavuttaa saman yhdynnän aikana useita huippuja. Useimmiten useita huippuja saa nainen, koska useimpien miesten siitin veltostuu siemensyöksyn jälkeen. Kuitenkin myös miehen on syytä yrittää jatkaa yhdyntää naisen suostumuksella vielä siemensyöksyn jälkeen.

Seksi ei aina liity sukupuoliyhdyntään

Seksuaalisuus on mielihyvän kokemista. Sitä tuovat läheisyys, yhdessäolo, hellyys ja hyvän olon tuottaminen itselle ja toiselle.

Se on kokonaisuus, johon kuuluvat ajatustunteet (emootiot), vastuu ja ruumiillinen nautinto.

Yhdyntä ei aina liity seksiin. Seksiin kannattaa ryhtyä vasta sitten, kun itse kokee olevansa siihen valmis, ei muiden painostuksesta tai luulosta, että kaikki muutkin.

Jokainen päättää itse - kuka, miten ja milloin omaan kehoon saa koskettaa.

Seurustelu

Seurusteluaika on tutustumista omiin ja toisen tunteisiin ja vasteisiin. Se on ihastumista, rakastumista, mutta myös usein pettymistä.

Seurustella voidaan minkä ikäisenä tahansa. Joskus ihastuksesta on vaikea kertoa tai seurustelukumppania ei tunnu löytyvän. Kuitenkaan n. 75 % peruskoulun yhdeksäsluokkalaisista ei vielä seurustele.

Ihminen on sukupuolinen olento koko elämänsä ajan. Murrosiässä hormonitoiminnan herääminen vaikuttaa kehoon ja mieleen.

Seksuaaliset ajatukset ja tunteet alkavat korostua aiheuttaen hämmennystä. Vähitellen käsitys omasta itsestä ja omasta seksuaalisuudesta muodostuu. Omaan kehoon tutustuminen auttaa löytämään omaa seksuaalisuutta. Jokainen etenee omaa tahtiansa.

Seksi ei kuulu itsestään selvänä asiana seurusteluun. Elämässä sattuu ja tapahtuu. Kukaan meistä ei välty mokilta tai pettymyksiltä. Niistä voi kuitenkin oppia, ne voi antaa itselleen anteeksi.

Seksiin kuuluu ehkäisy

Yleisohje



Nuorille ehdottomasti paras ehkäisytapa on kondomi, joka suojaa sekä raskaudelta että sukupuolitaudeilta.

Kondomin käyttö-ohjeen löydät napauttamalla tästä

Sitä kannattaa käyttää, vaikka tyttö käyttäisikin ehkäisypillereitä.

Kondomi työnnetään miehen siittimen päälle ennen siittimen työntämistä emättimeen. Siemenneste jää siemensyöksyssä kondomiin.

Kondomi suojaa myös sukupuolitaudeilta, joista pahin lienee AIDS.

Jos sukupuoliyhdyntä on aloitettu eikä parilla ole mkitään ehkäisyä, raskauden todennäköisyyttä voi huomattavasti alentaa, jos mies vetää siittimensä ulos emättimestä juuri ennen siemensyöksyä (ns. keskeytetty yhdyntä, molemmat voivat saavuttaa tästä huolimatta kiihottumisen huipun). Myös tämän jokainen mies oppii tekemään.

Jos siemensyöksy on jo mennyt emättimeen, siemennestettä voi poistaa emätintä huuhtomalla. Tällöin on varminta hakea mahdollisimman pian apteekista jälkiehkäisytabletteja, jotka ehkäisevät mahdollisen raskauden alkamisen (katumuspilleri, niitä saa apteekista ilman reseptiä).

Raskauden todennäköisyys

Raskauden todennäköisyys on suurin kuukautiskierron keskivaiheessa eli noin kahden viikon päästä kuukautisten alkamisesta. Varsin monet naiset haluavat sukupuoliyhdyntää juuri silloin, kun raskaaksi tulemisen todennäköisyys on suurin.

Raskauden todennäköisyys on pienimmillään viikkoa ennen kuukautisten alkamista ja viikon kuukautisten alkamisen jälkeen.

Kuukautiset eivät ole mikään este sukupuoliyhdynnän harjoittamiselle.

Ehkäysykeinona yhdynnän rajoittaminen kahteen viikkoon kuukaudesta ei ole mitenkään luotettava, vaan raskaus voi alkaa myös "varmoina päivinä".

Nykyaikaiset ehkäisykeinot

Seuraavassa on esitetty nykyisin käytössä olevia ehkäisymenetelmiä, joista suurin osa on otettu käyttöön vasta teollistumisen jälkeen. Ainoat ehkäisymenetelmät, joka suojaavat sukupuolitaudeilta ovat kondomi ja femidomi.

Hormonaaliset ehkäisimet

Kemialliset ehkäisimet

Mekaaniset ehkäisimet

Muita ehkäisymenetelmiä

Luota itseesi

Omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin kannattaa luottaa ja edetä sen mukaan kuin itsestä tuntuu - omaan tahtiin, mitään kiirettä ei ole.

Sinua ei koskaan saa painostaa tai pakottaa mihinkään, mitä et halua. Jos sinulle on tapahtunut jotain ikävää, väkivaltaista tai olet vaikeassa tilanteessa, kerro siitä heti luotettavalle aikuiselle henkilölle.

Tarvittaessa hakeudu terveydenhoitajan luo tai omaan terveyskeskukseen.

Tervettä järkeä on

  1. käyttää omaa harkintaa,
  2. suunnitella asioita etukäteen,
  3. kertoa vanhemmille ja suunnitella missä liikkuu, miten ja kenen kanssa,
  4. olla käyttämättä päihteitä ja
  5. pitää avaimet, kännykkä ja vähän rahaa mukanaan kotimatkaa varten.

Pilkettä silmäkulmaan

Seksuaalisuus on hauskuutta, iloa ja pilkettä silmäkulmassa.

Seksuaalisuuteen liittyvistä asioista voit halutessasi keskustella mm. kavereiden, kouluterveydenhoitajan tai muiden aikuisten kanssa.

Asiallista tietoa löytyy myös lehtisistä, kirjoista ja netistä

www.seksuaaliterveys.org/

Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet - omana itsenäsi!

Tehtäviä

  1. Mitä harkitsematon yhdyntä voi aiheuttaa?
  2. Miten sukupuolitaudeilta suojaudutaan?
  3. Mikä on sukupuoliyhdynnän laillinen ikäraja?
  4. Millaisia riippuvuuksia sukupuolielämään liittyy?
  5. Voiko seurustelu häiritä koulunkäyntiä? Miten?

Kestääkö seksikemia

Italialaisten tutkijoiden mukaan ne muutokset kehon kemiassa, jotka saavat ihmiset kokemaan uudet sukupuolikumppanit seksuaalisesti haluttavina, kestävät parhaimmillaan kaksi vuotta.

Kahden vuoden jälkeen siirrytään viimeistään vakiintuneeseen suhteeseen, ja toiset hormonit alkavat hallita.

Neutrofinihormoneja erottuu suurempia määriä suhteen alkuvaiheessa. Siinä vaiheessa myös naisten testosteronin (miessukupuolihormonin) määrä on lisääntynyt ja miesten vähentynyt.

Tilanne muuttuu, kun suhde on kestänyt vuodesta kahteen, sen jälkeen hallitsevaksi hormoniksi nousee oksitosiini, niin kutsuttu “hellimishormoni”.

Oksitosiini on hormoni, jota erittyy aivolisäkkeen takalohkosta äidin synnyttäessä. Se saa kohdun lihakset supistelemaan ja sikiön liikkeelle. Imettävällä äidillä oksitosiinin tehtävänä on saada maito poistumaan rinnoista supistamalla maitorauhasia ympäröivät pienet lihakset. Oksitosiinia erittyy myös mm. seksuaalisen mielihyvän yhteydessä

Muutamat tutkijat ovat huolissaan siitä, että ihmiset saattavat tuntea tarvetta hormonilääkkeisiin, jotta voisivat uudelleen kokea tuon alkuperäisen rakastumisen huuman. (Lähde: BBC News 1.2.2006)

Kommentti: Tuon ei tarvitse olla totta. Aivot ovat ihmisen tärkein sukupuolielin. Jos aivot saavat jatkuvasti viestiä siitä, että partneri on haluttava, kyllä sen hormonitkin uskovat. Ja aivoillehan, siis alitajunnalleen, voi viestittää mitä tahtoo. Intohimon säilymiseen parisuhteessa ei tarvita hormonipillereitä, vaan välittämistä, viitseliäisyyttä ja mielikuvitusta.

Auttavatko erikoiset yhdyntäasennot

Silloin, kun seksi ei maistu parille, lääkäri saattaa suositella erilaisia yhdyntäasentoja. Näistä asennoista on tehty kirjoja ja tietoa saa myös Internetistä.

Jotkut naiset nauttivat esimerkiksi siitä, että nainen on yhdynnässä päällimmäisenä tai siitä, että mies työntää siittimen emättimeen takakautta naisen olessa sängyssä vatsallaan.

Erikoisten asentojen vaarana on, että mies saa siemensyöksyn liian aikaisin.

Sen jälkeen, kun nainen on saavuttanut koohottumisen huipun (orgasmin) ja mies on onnitunut pidättämään omaa siemensyöksyään, voi harjoitella uusia asentoja.

Joitakin pareja kiihottaa myös se, että toinen tai molemmat kiljahtelevat mielihyvästä.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa miten yleisiä avioerot ovat Suomessa.
  2. Tutkikaa avioliittojen pituuksien jakaumaa Suomessa?
  3. Verratkaa Suomen avioerojen yleisyyttä muiden maiden avioerojen yleisyyteen.
  4. Pohtikaa avioerojen syitä Suomessa.
  5. Aiotko joskus solmia avioliiton?
  6. Aiotko joskus hankkia lapsia?
  7. Miten voit vaikuttaa parhaiten ihmissuhteisiisi?

Mikä on ihmisen syntymä

Ihmisen syntymä on tapahtumasarja, jossa naisen raskaus päättyy siten, että se tuottaa lapsen.

Miten syntyminen tapahtuu



Luonnollisessa syntymässä ammattiapu on vähäistä. Lapsi tulee ulos kohdusta naisen emättimen kautta.

Keisarileikkaus on kirurginen toimepide, jossa lapsi tulee ulos kohdusta leikkauksen avulla.

Lapsi voi syntyä ennenaikaisesti eli keskosena, jolloin lapsi tarvitsee syntymän jälkeen sairaalahoitoa.

Koska syntymä tapahtuu Suomessa sairaalaolosuhteissa, syntymää ei selosteta tässä aineistossa tämän laajemmin.

Yhteydenotto äitiysneuvolaan heti raskauden alussa

Raskaana olevan kannattaa olla yhteydessä neuvolaan heti raskauden alussa, kun kuukautiset ovat jääneet pois. Ensimmäinen käynti terveydenhoitajan vastaanotolle ajoittuu 7 - 10 raskausviikoille.Kun tulee ensimmäiselle käynnille neuvolaan, kannattaa etukäteen täyttää ja ottaa mukaan internetistä saatava lomake.

Synnytyksen jälkeen

Kun vauva on syntynyt ja perhe on ilmoittanut siitä neuvolaan, terveydenhoitaja tulee kotikäynnille. Molempien vanhempien kanssa keskustellaan synnytyskokemuksista, vauvan ensitapaamisesta ja siitä, minllaista on olla vauvaperheenä kotona.

Vauvan vointi tarkistetaan ja hänet punnitaan. Imetykseen ja siinä mahdollisesti ilmenneisiin pulmiin annetaan ohjeita. Kaikkiin vanhempien mielissä heränneisiin asioihin pyritään vastaamaan ja ohjaamaan muutoinkin vauvan hoidossa.

Äidin vointi ja toipuminen synnytyksestä tarkistetaan. Jaksamisesta ja mielialoista keskustellaan.

Jälkitarkastus

Jälkitarkastus tehdään 5-12 viikkoa synnytyksestä. Terveydenhoitajan luona tarkistetaan äidin paino, verenpaine, hemoglobiini ja tehdään virtsan liuskatesti. Jaksamisesta, voinnista, mielialoista ja imetyksestä keskustellaan, samoin raskauden ehkäisystä.

Noin kahden kuukauden kuluttua synnytyksestä, äiti täyttää vastaanotolla mielialaa kuvaavan EPDS-kyselyn.

Lääkärin vastaanotolla joko neuvolassa tai omalla gynekologilla tehdään gynekologinen tutkimus ja keskustellaan ehkäisystä ja muista esiin nousevista asioista sekä annetaan jälkitarkastustodistus, joka toimitetaan Kelaan vanhempainrahan maksua varten.

Ehkäisy synnytyksen jälkeen

Täysimetykseen (eli siihen, että vauva saa pelkästään rintamaitoa ympäri vuorokauden myös öisin vähintään neljän tunnin välein eivätkä äidin kuukautiset ole vielä alkaneet) ei voi luottaa kuin kuuden ensimmäisen kuukauden ajan 98 %:sti. Imetys ei suojaa uudelta raskaudelta.

Kondomi suojaa oikein käytettynä uudelta raskaudelta imetyksen aikana 98 %:n varmuudella. Kierukka voidaan laittaa äidille aikaisintaan jälkitarkastuksessa.

Keltarauhashormonia sisältävät ehkäisyvalmisteet kuten ehkäisypillerit ns. minipillerit, hormonikierukka ja ihonalainen ehkäisykapseli ovat turvallisia ehkäisyvaihtoehtoja imetysaikana, samoin kuparikierukka.

Ehkäisypuikon käyttö on epävarma ehkäisykeino yksinään käytettynä, ja sen vaikutusta äidinmaitoon ei tunneta.

Miehen tai naisen sterilisaatio on pysyvä ehkäisymuoto. Sitä pitää harkita yhdessä oman puolison tai kumppanin kanssa.

Tehtäviä

  1. Aiotko hankkia lapsia?
  2. Missä iässä aiot hankkia lapsia?
  3. Kuinka monta lasta aiot hankkia?
  4. Miten aiot sovittaa yhteen lasten hankkimisen ja ansiotyön?
  5. Aiotko hankkia lapsia avoliitossa vai avioliitossa?

Vanhusten seksi

Periaatteessa vanhusten seksille ei ole mitään yläikärajaa.


90%:lla naisista kuukautiset loppuvat 45 - 55-vuotiaana. Viisi prosenttia on niitä, joilla ne loppuvat jo alle neljävitosena ja samoin viisi prosenttia niitä, joilla ne kestävät yli tuon 55 vuoden.

Kun kuukautiset ovat loppuneet, nainen ei yleensä tule enää raskaaksi ja hän voi harrastaa seksiä esimerkiksi vakituisen kumppaninsa kanssa ilman minkäänlaista ehkäisyä.

Tuntemattomien ihmisten kanssa seksin harrastamiseen liittyy AIDSin ja muiden sukupuolitautien riski.



Cialis on potenssilääke, jonka vaikutus kestää koko viikonlopun.

Miehillä vaikeuksia saattaa aiheuttaa vaikeus saada siitin jäykäksi (erektiohäiriä), mutta tähän on lääkkeitä, joita saa lääkärin reseptillä.



Ceridal intime on apteekeissa myytävä liukastusvoide, joka liukastaa erittäin hyvin. Se ei kuitenkaan sovi nuorisolle, koska se saattaa haurastaa kondomia.

Naisilla emätin (vagina) saattaa olla kuiva, mutta tähän on koko joukko liukastusvoiteita, joita saa apteekeista ja seksitarvikekaupoista ilman reseptiä.

Kotoa löytyvistä tuotteista voidaan käyttää oliiviöljyä, oliiviöljyä käytetään myös korvien pohdistuksee, joten se on ehdottoman vaaratonta. Jotkut käyttävät myös rypsiöljyä.

Emättimen kautta tapahtuvaan yhdyntään ei nuorilla suositella näitä öljyjä, koska ne saattavat haurastuttaa kondomeja.

Peräaukon kautta tapahtuvassa yhdynnässä on käytettävä liukasteita, ja tavallist ruokaöljytkin sopivat siihen, hätätilassa vaikka saippua.

Jos nuori ihminen haluaa saada lapsen, kannattaa tutkia sitä, mitkä liukasteet tappavat siittiöitä.

Mies voi saada siemensyöksyn hyvinkin vanhana.



Miehen siemensyöksy. Tavallisesti siemensyöksy tapahtuu, kun siitin on emättimen sisässä. Siittimen poistaminen emättimestä juuri ennen siemensyöksyä on huono ehkäisymenetelmä.

Nainen, joka on nuorena kokenut yhdynnän huippuja (orgasmeja), kokee niitä myös vanhana, mutta iän mukana yhdynnän huipun todennäköisyys vähenee.

Vanhusten seksiin ei pidä suhtautua kielteisesti, vaan myös vanhusten pitää sallia seksistä nauttiminen.

Tehtäviä

  1. Miten sinun suvussasi suhtaudutaan vanhusten seksiin?
  2. Tiedätkö, harrastavatko sinulle läheiset vanhukset seksiä?
  3. Aiotko harrastaa seksiä vanhuksena?

Kuoleman käsittelystä oppitunneilla

Kuolemaa ei ole tarpeen käsitellä alla olevassa laajuudessa, vaan opettajan on syytä käyttää omaa harkintaansa. Oppilaiden mielipide on syytä ottaa huomioon.

Opettajan ei ole syytä esitelmöidä kuolemasta, vaan oppilaat voivat vaikka kotitehtävänä lukea kuolemaa käsittelevän tekstin ennen sen varsinaista käsittelyä.

Varsinaisessa käsittelyssä opettaja tarkistaa sen, että oppilaat ovat lukeneet tekstin.

Mitä kuolema on

Kuolema on eliön elämäntoimintojen lopullinen sammuminen. Kuolema on tapahtumasarja, joka johtaa elollisen toiminnan ja aineenvaihdunnan täydelliseen lakkaamiseen. Eliön kaikki elintoiminnat pysähtyvät lopullisesti ja sen rakenne alkaa hajota.

Kuolemista ei ole esimerkiksi siementen ja sammalten lähes täydellinen kuivuminen, koska ne virkoavat vedessä jälleen täyteen elämään.

Myös kasveilla on usein täysin luonnollista, että osa niiden ruumiista kuolee (vanhat lehdet putoavat syksyllä pois).

Useilla monivuotisilla kasveilla vain juurakko jää talven yli eloon ja kasvattaa keväällä uuden varren ja lehdet (esimerkiksi peruna).

Yksivuotiset kasvit kuolevat kokonaan, ja niiden siemenistä syntyy seuraavana keväänä uusia kasveja (esimerkiksi porkkana). Kuolema esiintyy kaikkialla kasvi- ja eläinkunnassa. Vaikka on eliöitä, jotka periaatteessa voisivat elää ikuisesti, ne kuolevat todellisessa kaikkeudessa.

Satunnainen kuolema ja luonnollinen kuolema

On erotettava satunnainen kuolema, jonka aiheuttaa välittömästi ulkoinen vaikutus tai joka on sairauden päätepiste, ja luonnollinen kuolema, joka sisäisellä välttämättömyydellä muodostaa monisoluisten eliöiden yksilökehityksen laskevan vaiheen, vanhuuden, päätepisteen.

Vain harvat kasvi- ja eläinyksilöt elävät aikuis- ja lisääntymisikään saakka. Suurin osa niistä kuolee ravinnon puutteeseen, kylmään, kuivuuteen, tauteihin tai joutuu toisten saaliiksi.

Vielä harvinaisempaa kuin aikuisiän saavuttaminen on vanhuuteen kuoleminen luonnollisissa oloissa. Vanhuuteen kuoleminen on siis lähinnä vain ihmisen ja hänen hoitamiensa eläinten "ongelma".

Yksisoluisten eliöiden kuolema

Yksisoluisten eliöiden kuolema on aina satunnainen; vanheneminen ei koske niitä.

Bakteerit ja muut jakautumalla lisääntyvät eliöt voisivat teoreettisesti jakautua rajattomasti. Joka kerta, kun tällainen yksisoluinen eliö jakautuu, se lakkaa olemasta yksilönä, koska se kirjaimellisesti kokonaisuudessaan elää omissa tytärsoluissaan, sen tuskin voidaan sanoa kuolevan.

Yksisoluisten eliöiden maailmassa kuolema esiintyy ainoastaan "onnettomuuden" muodossa esimerkiksi päätymisenä parempiin suihin tai nälkäkuolemana. Tilaa ja ravinteita ei ole luonnossa rajattomasti.

Monisoluiset eliöt

Luonnollinen kuolema on vanhenemisen päätepiste monisoluisilla eläimillä, joiden normaalisolujen jakautumiskyky on rajallinen.

Monisoluisten eliöiden mutkikkaassa ja monitoimisessa elimistössä tapahtuu jatkuvasti samanaikaisia elämän ja kuoleman tapahtumasarjoja.

Esimerkiksi meidän ruumiimme solukko uusiutuu jatkuvasti. Uusiutumisen ja hajoamisen tasapaino on aina suhteellinen, nuoruudessa uutta rakentuu nopeammin kuin vanhaa tuhoutuu, vanhuudessa tapahtumasarja on päinvastainen.

Mistä vanheneminen johtuu



Jacques Monod (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) kirjoittaa:

  • "Fysiikka opettaa meille, että mikään mikroskooppinen kokonaisuus ei voi jäädä osattomaksi kvanttitason häiriöistä, joiden kasaantuminen makroskooppiseen systeemiin muuttaa tämän systeemin rakennetta vähitellen mutta väistämättömästi.
  • Vaikka eliöillä on hallussaan verraton säilyttävä koneisto, nekään eivät pysty väistämään tätä lakia. Monisoluisten eliöiden vanheneminen ja kuolema saavat ainakin osittaisen selityksen siitä, että niihin kasautuu satunnaisia käännösvirheitä, jotka muuttavat nimenomaan joitakin itse käännöksen uskollisuudesta vastaavan koneiston osatekijöitä ja lisäävät täten virheiden taajuutta, niin että näiden eliöiden rakenne väistämättä rappeutuu."
Tätä käsitystä vanhenemisesta kutsutaan virhekatastrofikäsitykseksi ja sen on ensimmäisenä esittänyt L. E. Orgel v. 1963 (nimeä ja vuosilukua ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa).

Vanheneminen on kulumisilmiö, joka johtuu makromolekyylien synteesissä iän kuluessa tapahtuvista kasautuvista virheistä. Solussa on mekanismeja, jotka korjaavat tapahtuneita virheitä. Korjausmekanismit pitävät virheiden määrän soluissa tasapainoisissa rajoissa riittävän kauan aikaa, jotta yksilö pysyy lisääntymiskelpoisena ja ehtii toteuttaa normaalin elinkiertonsa. Lopulta korjausmekanismien vaikutus kuitenkin heikkenee, ja virheet yksilön soluissa alkavat kasautua. Yksilö vanhenee, lopulta seuraa virhekatastrofi ja kuolema.

Vanheneminen on perintötekijöiden määräämää



Vanhenemisen on perinnöllisesti määräytyvää, koska eri eläinlajit vanhenevat eri nopeudella.

Esimerkiksi kissat ja koirat elävät vain noin 10-20 vuotta.

Varsinaisia vanhenemisen perintötekijöitä ei kuitenkaan tarvitse olla olemassa, vaan vanhenemista säätelevät välillisesti perintötekijät, jotka ohjaavat makromolekyylien virheiden korjaamista.

Kun näiden perintötekijöiden vaikutus heikkenee seuraa vanheneminen ja lopulta kuolema.

Elinikä ja jälkeläistuotanto

Se, että eri eläinlajien ikä on erilainen, johtuu niiden erilaisesta asemasta elinympäristössä. Elinikä muodostaa muiden jälkeläistuottoon vaikuttavien tekijöiden kuten pesuekoon, kantoajan ja poikasten hoitoajan kanssa kullekin lajille tyypillisen sopeutumistaktiikan, joka auttaa lajia säilymään.

Vanheneminen ja kuolema ovat lajin kannalta edullisia tapahtumia, kuolema tarjoaa elintilaa uusille, paremmin sopeutuneille yksilöille.

Vanhenemme ja kuolemme siksi, että luonnon ei enää kannata tuhlata energiaa ruumiimme ylläpitämiseen lisääntymisiän ja jälkeläisten aikuiseksi kasvattamisen jälkeen.

Professori Anto Leikola (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) kirjoittaa:



"Kun eläin on huoltanut poikueensa aikuiseksi, on lajin kannalta yhdentekevää miten sen käy, kuoleeko jo tänään vai elääkö huomiseen."

Kuolema on elämän kehitykselle välttämätöntä

Elämä ei voisi jatkua maapallolla ilman kuolemaa. Ainepula olisi jo aikoja sitten asettanut esteen eliöiden syntymiselle, jollei aineen kiertokulku olisi kuoleman kautta päässyt jatkumaan.

Kuolema on nähtävä syvimmässä ja laajimmassa mielessä osaksi ravinteiden biokemiallisesta - elollisen ja elottoman luonnon kautta tapahtuvasta - kierrosta.

Tällaisen kierron varassa ovat muun muassa typpi, hiili, happi, rikki ja fosfori.

Kasvit yhteyttävät auringon valon avulla eli muodostavat auringon energian avulla hiilidioksidista ja vedestä sokeria. Samalla ilmaan vapautuu happea.

Ne tarvitsevat myös ravintosuoloja (esimerkiksi typpiyhdisteet) ja näitä joutuu maaperään kasvien, eläinten ja eläinten jätteiden hajotessa.

Eläimet saavat näitä välttämättömiä ravintoaineita syömällä kasveja ja toisia eläimiä. Näin tapahtuu kiertokulku luonnossa.

Jos kuolemaa ei olisi, ei olisi ihmisiä

Kehitys ei olisi koskaan synnyttänyt ihmistä, ellei kuolemaa olisi. Elollinen luonto olisi tuhoutunut omaan mahdottomuuteensa. Esimerkiksi pieneliöiden massa ylittäisi muutamassa hetkessä maapallon massan, jollei niitä tuhoutuisi jatkuvasti.

Kuolema mahdollistaa kehityksen

Kehitysbiologia katsoo, että kuolema mahdollistaa kehityksen: kuolleiden sukupolvien tilalle on tullut uusia, entistä pitemmälle kehittyneitä.

Kehitys merkitsee aitoa kehitystä, syntyy monimutkaisuutta ja elinympäristönlokerot täyttyvät uusilla eliömuodoilla.

Yksilöt ovat katoavaista, ja siksi elämä voidaan biologisena ilmiönä nähdä jatkuvana ilmiönä. Se koostuu osailmiöistä, joita kutsutaan eliöyksilöiksi.



Professori Kari Lagerspetz kirjoittaa:

"Näin koko elämä on jaksottunut monien yksilöiden elämiksi, joihin kuuluu niiden alku, kehitys ja loppu, yksilöllisiksi elämänkierroiksi eli -sykleiksi. Näiden kestoajat vaihtelevat sekä lajista, yksilöstä että ympäristöstä riippuen".

Myös lajit katoavat

Pitkällä tähtäyksellä lajit ovat katoavaista. Kehitys on johtanut useimpien lajien sammumiseen. On arveltu, että kaikista maapallolla eläneistä eläinlajeista on nykyisin olemassa vain yksi prosentti.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa miksi ihmisen elinikä on sellainen kuin se on. Pohtikaa myös, missä määrin arvelettetutkimuksen pystyvän jatkamaan ihmisen elinikää tulevaisuudessa.
  2. Pohtikaa mitä hyötyä ja haittaa yhteiskunnalle koituisi, jos ihmisen elinikä olisi huomattavasti nykyistä pitempi.
  3. Pohtikaa missä iässä ihmisen on edullisinta tuottaa jälkeläisiä.

Ihmisen kuolema luonnonilmiönä



Milloin ihminen on kuollut

Kysymys siitä, milloin ihmisen kuoleman katsotaan tapahtuneen, on viimekädessä merkitysopillinen. Kuoleman määrittely pohjautuu siihen mitä ymmärrämme ihmisellä.

Kuolema määritellään Suomessa aivojen kuolemana.

Lääkintöhallituksen yleiskirjeessä 1508/1971 todetaan, että

"henkilö on kuollut silloin kun aivokudos on tuhoutunut niin, että elintärkeät aivotoiminnot ovat sammuneet riippumatta siitä, onko sydämen toiminta pysähtynyt vai ei".

Muutama toimiva aivosolu ei tee ihmistä eläväksi, elintärkeiden aivotoimintojen palautumaton sammuminen merkitsee aivokuolemaa ja aivojen - minuuden elimen - kuolema merkitsee yksilön kuolemaa.

Kyky tietoisuuteen

Elävällä ihmisellä on kyky tietoisuuteen, elämykseen, tunteeseen, ajatukseen jne.

Elävä ihminen voi olla tiedoton ja tiedoton elävä niin kauan kuin hänen aivoissaan on edellytykset mielen toiminnan palautumiselle.

Jos mielen toiminta on pysyvästi lakannut - koska aivot ovat kuolleet - ei ihminen enää elä.

Vaikka ruumista pidettäisiin elossa tietoisuuden lopullisen katoamisen jälkeen, ei kysymyksessä ole enää ihminen.

Aivokuolema

Aivokuollut ihminen ei voi toipua, koska hän on kuollut. Se johtuu siitä, että aivojen tuhoutuessa lakkaavat peruuttamattomasti myös muut elintoiminnot, ja tuhoutunut aivokudos aikaa hajota.

Aivokuolema todetaantutkimuksin, ja sen voivat todeta vain eräät siihen toimintaan erikseen oikeutetut lääkärit asianmukaisten aivotoimintatutkimusten ja muiden tutkimusten osoitettua aivojen peruuttamatonta tuhoutumista.

Sairaaloiden pitkäaikaisesti tajuttomia potilaita on virheellisesti kutsuttu tiedotusvälineissä ja kansan suussa "aivokuolleiksi".

Esim. Keväällä 1984 kerrottiin, että oululainen kymmenen viikon ajan aivokuolleena ollut nainen synnytti keisarinleikkauksella lapsen.

Naisen tilaa ei missään vaiheessa oltu määritelty aivokuolemaksi. Pitkäaikaistajuttomia potilaita kutsutaan pysyvässä vegetatiivisessa tilassa oleviksi tai apallikoiksi.

Tällainen potilas on vaurioitunut niin vaikeasti, ettei aivotoiminta enää yllä sosiaaliselle tasolle. Hän ei ole kuollut, mutta pysyvästi tajuttomana kykenemätön kaikenlaiseen inhimilliseen elämään.

Professori Jyrki Raekallio toteaa, että tällainen potilas on usein aivotoiminnaltaan verrattavissa alle neljän kuukauden ikäiseen sikiöön, jonka aivosähkökäyrä alkaa olla toiminnallinen.

Nykyisin keinoin ei näytä olevan mahdollista ulottaa kuoleman määritelmää koskemaan apallikkoja, koska aivovaurion rajan ja siten tajuttomuuden asteen määrittäminen saattaa olla vaikeaa.

Tavalliset kuoleman merkit



Tavallisissa oloissa lääkärit arvioivat kuoleman ensisijaisten ja toissijaistenkuoleman merkkien perusteella.

Ensisijaisia merkkejä ovat hengitystoiminnan loppuminen, sydämen toiminnan lakkaaminen, heijasteiden sammuminen, lihasten veltostuminen ja tunnottomuus.

Toissijaisia merkkejä ovat kuolonkankeus, ruumiiseen ilmaantuvat tummahkot alueet (lautumat), kudosjännityksen laskeminen ja jäähtyminen.

Ensisijaiset kuoleman merkit eivät yksin riitä, tarvitaan myös toissijaiset. Viimekädessä kysymys on aina aivotoiminnan loppumisesta.

Kuolema erotetaan ihmisen kudosten kuolemasta. Ihminen, kuolee hänen aivojensa kuollessa.

Hänen elimistönsä kuolee asteittain hapen puutteen sanelemassa aikajärjestyksessä.

Herkimmin kuolevat aivojen hermosolut, jotka normaalilämmössä sietävät täydellistä hapenpuutetta vain 4-5 minuuttia, kun taas esimerkiksi lihassolut sietävät hapenpuutetta useita tunteja.

Oleellista on muistaa, että mielen toiminnan pysyvä lakkaaminen - koska aivot ovat kuolleet - merkitsee oikeudellisesti Suomessa ihmisyksilön kuolemaa.

Tehtäviä

  1. Viime vuosikymmeniä on keskusteltu runsaasti armomurhasta eli eutanasiasta (kreikan kielen sanasta eu = hyvä, thanatos = kuolema) eli parantumattomasti sairaan ja kärsivän potilaan auttamisesta omasta pyynnöstä kuolemaan. Mitä mieltä olet armomurhasta eli eutanasiasta?
  2. On keskusteltu myös siitä, onko oikein käyttää suuria määriä yhteiskunnan varoja apallikkojen hengissä pitämiseen. Mitä mieltä olet asiasta?

Suhtautuminen kuolemaan

Tietoisuus kuolemasta

Se, millaisen merkityksen, millaisen nimen tai kuvan kuoleman tosiasia saa ihmisen todellisuuskäsityksessä, vaihtelee suurestiyhteiskunnallisista olosuhteista riippuen.

Ihminen kykenee itsensä pohdintaan, tietoisuuteen itsestään, ajattelemaan itseään kohteena. Ihminen on tietoinen itsestään, menneisyydestään, tulevaisuudestaan.

Tietoisuus kuolemasta on itsetietoisuuden "synkkä seuralainen". Se on osa inhimillisten ominaispiirteiden kokonaisuudesta, jonka perustana on tietoisuus itsestään, kyky käsitteelliseen ajatteluun, merkkien muodostus ja puhekieli.

Jo 60.000 vuotta sitten eläneet Neanderthalin ihmiset lieneet pohtineen kuolemaa. On löydetty todisteita hautauksesta, joka on suoritettu juhlamenoin. Vainajan haudasta on löydetty kukkien siitepölyä, vieläpä sellaisten kukkien, joita paikalliset asukkaat yhä käyttävät lääkeyrtteinä.

Kuolemantietoisuus on yleismaailmallinen, se on syntymän jälkeen elämän merkittävin tapahtuma.

Kuolemaan liittyvät ajatustunteet

Kuolemaan liittyvät ajatustunteet ovat monimutkaisia ja ristiriitaisia.

Hautajaismenot ja surun ilmaisutavat ovat monimuotoisia ja vaihtelevat yhteisöstä sekä aikakaudesta toiseen.

Jälkeenjääneiden ajatustunteet

Kuolemaan suhtautumista voidaan ajatella kuolevan tai jälkeenjääneiden näkökulmalta. Eräät ovat esittäneet, että sekä kuoleva että kuolevan omaiset kävisivät läpi niin sanotun surutyön tiettyjen vaiheiden kautta.

On esimerkiksi esitetty, että kuoleva käy surutyönsä läpi viiden eri vaiheen kautta. Nämä ovat kieltäminen ja eristäytyminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen. Tällaiset vaiheet eivät ole mahdollisia, jos kuolema on äkillinen.

Kaavamainen ajattelu

Tällainen kaava-ajattelu ei jätä sijaa yksilölliselle kokemukselle, vaan se heijastaa yhteiskunnan kaavoittunutta ajattelua. Kuoleman kohtaamista ei nähdä kokonaisvaltaisena ja yksilöllisenä tapahtumana vaan sarjana tietyn kaavan mukaan eteneviä vaiheita.

Kuolemanpelko



Kuolemaa pelätään, koska se merkitsee eroamista, yksinäisyyttä ja luopumisen pelkoa. Ihminen pystyy hyväksymään kuolemisensa ajattelemisen.

Jos kuolemaa pidetään tarkoituksenmukaisena, siinä ei ole mitään pelättävää. Ihmisen elettyä oman aikansa hänen voimansa ehtyvät ja elintoimintojen alati lisääntyvä rappeutuminen osoittaa lopultakin, että on aika lähteä tästä maailmasta.

Kuoleman hyväksyminen

Ihminen voi hyväksyä kuoleman myös eräissä erityistilanteissa kuten uhraamalla itsensä esimerkiksi yhteiskunnallisen kriisin, suuronnettomuuden tai sodan aikana.

Kuoleman hyväksyminen omalla kohdallaan on vaikeinta nuorilla ja keski-ikäisillä ihmisillä, varsinkin jos heillä on pieniä lapsia.

Surutyö



Suru ei rajoitu vain tunteisiimme vaan etsii ilmauksensa monilla, sekä fyysisillä että psyykkisillä tavoilla. Kuoleva käy läpi koko tunneasteikkonsa pitkin ja poikin.

Kuoleman kokemiseen vaikuttavat lisäksi potilaan oma käsitys kuolemasta, koulutus, vakaumus ja yleensä koko elämäntilanne ja -asenne.

Yksilöllisyys toteutuu myös kuolemassa: yhtä ainutlaatuinen, kuin on yksilön elämä, on myös hänen kuolemansa.

Suru ja murehtiminen

Suru ja murehtiminen ovat tyypillisimmät kuoleman yhteydessä mainitut ajatustunteet. Surulla tarkoitetaan sellaisten vasteiden sarjaa, joka johtuu yhden tai useamman arvostetun ja tärkeän kohteen menettämisestä, menettämisen pelosta tai menettämisen tajuamisesta.

Murehtimisella tarkoitetaan mielenkehitystä, joka seuraa arvostetun kohteen menetystä tai kun tajutaan menetyksen todennäköisesti olevan edessä.

Omaisten ajatustunteita

Näin määriteltyinä näillä käsitteillä tarkoitetaan omaisten tunnetiloja. Yleisin käsitys omaistensa menettäneiden tunteita tulkittaessa lienee se, että suru, murehtiminen ja siihen liittyvä tunnemaailman myllerrys kuuluvat elämään yhtä varmasti kuin syntymä ja kuolema. Monet pitävät surua jopa myönteisenä asiana jolla voi olla kasvattava vaikutus.

Onko surun avoin purkaminen hyödyllistä

Näihin käsityksiin liittyy usein se käsitys, että surun avoin purkaminen on hyödyllistä, surun on annettava tulla ulos niin voimakkaasti kuin se on tullakseen, sitä ei saa ehkäistä, hillitä tai peitellä.



George L. Engel (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ja häneen tukeutuen Warren Shibles (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) edustavat toisenlaista näkemystä.

Heidän mukaansa suru on sairaus, ja siksi sitä tulisi hoitaa olemassa olevin keinoin.

Engel kuvaa surua sairaustilaksi ja vertaa sitä haavaan. Suru ja haava ovat molemmat seurauksia; edellinen läheisen henkilön menetyksestä ja jälkimmäinen fyysisestä vammasta.

Käsitykseen, jonka mukaan suru on ihmiselle välttämätön tai terve sopeutumiskeino tilanteeseen, Engel huomauttaa, että tämä käsitys on sama kuin vertaisi surua haavaan, jonka katsottaisiin helpottavan ihmisen sopeutumista kokemastaan haaverista.

Engel pitää kaikkea surua kielteisenä ja haitallisena terveydelle.

Ajattelu ja tunteet



Warren Shibles jatkaa Engelin ajatusten syventämistä ja toteaa, että ihmisen ajatustunteiden liikkeelle panevana voimana on ajattelu.

Ajatustunteetvat ajattelun ja tunteen yhteistuloksia. Ajatustunteisiin, esimerkiksi rakkaus, viha, pelko, suru, liittyy tietty tilanne, tietyt ajatukset, tiettyjä tunteita, jotka ovat seurausta ajatuksista sekä toimintaa.

Tästä seuraa, että ajatustunteita voidaan kehittää ajattelua kehittämällä; tunnetiloja voidaan muuttaa ajattelua muuttamalla.

Shibles korostaa, että asennoitumisemme kuolemaan ja siihen liittyviin asioihin riippuu siitä, millaisia mielikuvia meillä niistä on. Katsomme kuolemaa omien "mielikuvalasien" läpi, elämme ja kuolemme omien mielikuviemme mukaan.

Ajatustunteiden hallinta

Shibles katsoo, että ihminen, joka selvittää itselleen täydellisesti kuolemaan ja kuolemiseen liittyvät ajatuksensa, selvittää itselleen mitä kuolema on.

Hän ymmärtää voivansa järjellisesti hallita tunnetilojaan ajattelun avulla ja kykenee välttämään kielteiset tunne-elämykset kokonaan tai ainakin suuresti vähentämään niitä.

Shibles sanoo, ettemme suremalla auta ketään. Sureminen tekee meidät itsemme vain entistä surullisemmiksi ja hidastaa toipumista menetyksestämme.

Ehkä Warren Shibles on oikeassa siinä, että suru on sairauden kaltainen tila. Toisaalta lienee totta, että kuoleman hyväksyminen ja ajatustunteiden hallinta ovat useimmillehyvin vaikeita.

Suru ja onnellisuus



Bertrand Russell kirjoittaa:

"Onnellisuuden salaisuus on tämä: avartakaa harrastuksenne niin laajalle kuin voitte…

Henkilö, joka ei tee mitään kääntääkseen ajatuksiaan toisaalle vaan antautuu täydellisesti huolensa valtaan, menettelee epäviisaasti ja kykenee huonommin selviytymään huolistaan, kun tulee aika toimia.

Samaa on sanottava suruista, joille emme mahda mitään, esimerkiksi niistä, joita joudumme kokemaan hellästi rakastamamme henkilön kuoltua.

Kenellekään ei koidu mitään hyvää siitä, että ihminen vaipuu tällaisessa tapauksessa syvään murheeseen. Murhe on väistämätön ja siihen täytyy varautua, mutta on tehtävä mitä suinkin voidaan sen lievittämiseksi. ...

Voidakseen hyvin kestää onnettomuuden sen tullessa on viisasta viljellä onnellisimpina aikoina laajaa harrastusten aluetta, niin että mielessä on jäljellä jokin häiriytymätön paikka, joka virittää toisenlaisia ajatusyhtymiä ja tunteita kuin ne, joita on nykyhetkellä vaikea kestää."

Russellin ajatus on se, ettei elämä saa kaventua ahtaan keskittyneeksi, ja että elämänpiirin tulisi olla laaja.

Varautuminen kuoleman kohtaamiseen

Jos meillä on paljon läheisiä ihmisiä, harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita itsemme ulkopuolella, meillä on paljon paremmat mahdollisuudet murheemme lievittämiseksi. Meillä on jotain mikä voi korvata menetystämme, antaa uutta sisältöä elämään.

Auttaako vakaumus kuoleman kohtaamisessa

On esitetty, että tietyt vakaumukset auttaisivat ihmistä kuoleman kohtaamisessa (sekä oman että omaisten).

Varsinkin uuden ajan alussa katoliset ja luterilaiset keksivät kauhutarinoita siitä, kuinka hirveä on vääräoppisen kuolema ja kuinka autuas oikeaoppisen.

Molemmat kristinuskon haarat sepittelivät kauhutarinoitaateististen merkkihenkilöiden kuolemista.

Kun nuo kauhutarinat osoitettiin virheellisiksi ja kun ennen kaikkea osoitettiin, että merkittävätateistit ovat kohdanneet kuoleman samalla tyyneydellä kuin he ovat eläneet elämänsäkin, uskonnot ovat joutuneet puolustuskannalle.

Tällä hetkellä kuolemaa käsittelevissä kirjoissa sanotaan yleensä, että mikä tahansa selkeä vakaumus auttaa kuoleman kohtaamisessa.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa pitääkö surua purkaa vai voidaanko sitä lievittää.
  2. Pohtikaa mistä johtuu, että useimpien ihmisten on vaikea hallita emootioitaan.
  3. Pohtikaa mitä usko kuoleman jälkeiseen rangaistukseen (helvettiin) saattaa vaikuttaa kuolemaa kohdattaessa.

Käsityksiä kuolemasta

Ateistien ja uskovaisten käsityksiä

Suomalaisten valtaenemmistö kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, ja luterilaiset käsitykset kuolemasta tulevat esiin ainakin evankelis-luterilaisen hautajaisissa.

Ateistin käsitys kuolemasta on usein aineelliseen todellisuuskäsitykseen perustuva.

Myös itämaisista uskonnoista peräisin olevat käsitykset kuolemasta ovat vaikuttaneet suomalaisten näkemyksiin.

Ei ole harvinaista, että kristityksi tunnustautuva henkilö ilmoittaa uskovansa hindulaiseen oppiin jälleensyntymisestä.

Monet ovat valinneet elämänkäsitykseensä käsityksiä sekä kristillisestäettä aineellisesta todellisuuskäsityksestä.

Suomessa on hautausmaamonopoli



Suomalaisessa kulttuurissa evankelis-luterilainen kirkko omistaa melkein kaikki hautausmaat.

Tästä syystä uskonnottomia haudataan usein evankelis-luterilaisille hautausmaille ja usein vainajan vakaumusta häpäisevin kristillisin menoin.

Valtio kustantaa evankelis-luterilaiset hautausmaat jakamalla osan yhteisöveron tuotosta evankelis-luterilaisille seurakunnille, mutta evankelis-luterilaiset seurakunnat perivät tästä huolimatta hautauksesta maksuja.

Nykyään hautausmaksu evankelis-luterilaisilla hautausmailla on riippumaton siitä, kuuluuko vainaja kirkkoon vai ei.

Kristityillä on vaikutusvaltaa myös vanhainkodeissa ja sairaaloissa

Kristillisten kirkkojen vaikutusvalta on voimakas myös vanhainkodeissa ja sairaaloissa. Tästä syystä ateisteilla on ollut vaikeuksia toimia vakaumuksensa mukaisesti.

Aineelliseen todellisuuskäsitykseen perustuva käsitys kuolemasta

Seuraavassa esitellään ensin aineelliseen todellisuuskäsitykseen perustuva ja sitten kristillinen käsitys kuolemasta.

Aineelliseen todellisuuskäsitykseen perustuva käsitys kuolemasta ei oleta mitään enempää kuin mitä voidaan näyttää toteen. Kristillinen käsitys sisältää myös todistamattomia uskonnollisia käsityksiä.

Luontoon perustuva todellisuuskäsitys (naturalismi)



Sellaisia kieltä koskevia todellisuuskäsityksiä, jotka eivät hyväksy kaikkeuden jakamista luonnolliseen ja yliluonnolliseen vaan katsovat, että vain luonnollisia tapahtumia on olemassa, kutsutaan luontoon perustuviksi todellisuuskäsityksiksi (naturalistisiksi maailmankatsomuksiksi, latinan kielen sanasta natura = luonto).

Luontoon perustuvan todellisuuskäsityksen kannattajille on olemassa vain yksi todellisuus, ja kokeellinen tutkimus on sen kuvaamisen ja selittämisen ainoa luotettava väline.

Perusaines

Aineellisen todellisuuskäsityksenmukaan kaikkeus koostuu yhdestä ainoasta perusaineksesta, aineesta.

Aineellisia ilmiöitä ovat muun muassa kaikki ihmistä ympäröivät oliot sekä niissä tapahtuvat mekaaniset, fysikaaliset, kemialliset ja fysiologiset tapahtumasarjat.

Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajille todellisuus ei ole pelkkien esineiden todellisuus, vaan aineella ymmärretään kaikkien kaikkeudessa esiintyvien ilmiöiden, olioiden ja järjestelmien äärellistä tai ääretöntä paljoutta.

Luonnollinen ja yliluonnollinen

Kaikkeudessa ei ole mitään salaperäistä tai yliluonnollista. On olemassa vain luonnollisia olioita ja ilmiöitä, ja todellisuus on periaatteessa tiedostettavissa.

Todellisuuden jako luonnolliseen ja yliluonnolliseen ei ole perusteltua. Kyse on siitä, mitä tarkoitamme luonnollisella ja mitä tarkoitamme yliluonnollisella.

Jotkin tapahtumat voivat olla harvinaisia, mutta harvinaisuus ei ole syy tapahtumien luokittelemiseen yliluonnollisiksi.

Ihmisen käsityskyky on rajallinen, mutta tämä ei oikeuta ihmistä luokittelemaan yliluonnollisiksi tapahtumia, joita hän ei satu juuri nyt käsittämään.

Tämä käsitys pitää elämää biologisena ilmiönä joka on syntynyt ja kehittynyt hyvin pitkän ajanjakson kuluessa.

Ihminen on luonnon osa

Myös kuolema on biologinen tapahtuma. Ihmisen ja kaikkien muiden eliöiden elämä on kehitysbiologinen tapahtumasarja, jossa on alku ja loppu.

Ihminen on luonnon osa eikä sen herra. Ihmisen kohtalo on sidoksissa muun elävän luonnon kohtaloon, ja käsitys ihmisen erikoisasemasta luonnossa ja eläinkunnassa on taru, joka on horjunut Charles Darwinin päivistä alkaen.

Biologia on monin tavoin osoittanut, että biologiselta perusrakenteeltaan ja sen mukaisilta perustarpeiltaan ihminen on muiden eläinlajien kaltainen.

Siitä huolimatta, että hän on "aivo-olento" ja "kaikkein kyvykkäin aineellinen järjestelmä" hänen kohtalonsa on sama kuin muilla eliöillä: kaikki elämä päättyy joskus.

Kuolema voidaan ymmärtää vain kehityksen perusteella

Tämä käsitys korostaa, että elämä, kuolema ja eliöt voidaan ymmärtää vain kehityksen perusteella, vaiheina luonnon ikimuutoksessa.



Inhimilliseltä elämällä ei ole mitään ajatonta ja lopullista tarkoitusta. J. B. S. Haldane (nimeä ai tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) on ilmaissut lyhyesti tämän ihmiskäsittyksen (koskien ihmisen asemaa luonnossa):

"Olen osa luonnosta, ja kuten muut luonnon oliot, leimahtavasta satamasta vuorijonoon, kestän aikani ja sitten häviän."

Viisas ei pelkää kuolemaa

Kuolemaan on viisasta suhtauduttava ilman harhakuvitelmia. Viisas ei väheksy eikä pelkää kuolemaa. Kuolemaan suhtautumista pohdiskelivat syvällisellä tavalla jo muinaisen Kreikan Demokritos ja Epikuros.



He pitivät kuolemaa välttämättömyytenä, jota pelot ja toiveet eivät voi poistaa. Siksi viisas ei anna kuoleman häiritä mielenrauhaa. Epikuros kiteytti käsityksensä oikeasta suhtautumisesta kuolemaan seuraaviin toteamuksiin:

"Kuolema ei ole meille mitään; sillä silloin, kun me olemme olemassa, kuolemaa ei ole; ja kun kuolema on, meitä ei ole." " ... Elämässä ei ole mitään hirvittävää sille, joka todella tajuaa, ettei se, ettei eletä, ole mitään hirvittävää."

Aineellista todellisuuskäsitystä ei ole syytä jatkaa kuvitelmilla



Kuolema on osa luonnon järjestelmää eikä siihen perimmältään sisälly mitään pahaa. Samaa kuin Epikuros sanoi Arthur Schopenhauer (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) todetessaan, että

"tuleva iäisyys ilman minua on yhtä vähän pelottava, kuin mennyt iäisyys ilman minua".

Hän lisäsi:

"Jos meitä kuolemassa pelottaa olemattomuuden ajatus, niin pitäisikö meidän silloin kauhulla ajatella sitä aikaa, jolloin meitä ei ollut."

Nämä käsitykset kieltäytyvät "jatkamasta" tai "täydentämästä" aineellista todellisuuskäsitystä perustelemattomilla käsityksillä. Tämä pätee myös suhtautumisessa kuolemaan.

Kuuluisuuksien käsityksiä kuolemasta



Sir Harold Nicolsonin (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) käsityksestä kuolemasta tämä käy hyvin ilmi:

"Uskon, että kuollessani ruumiini muuttuu tomuksi ja persoonallisuuteni katoaa. Uskon, että meille ei ole annettu enempää kuin 70 vuotta elääksemme tässä ihanassa maailmassa, ja että kun elämä on lopussa, me katoamme jälleen siihen ikuiseen hämärään, josta olemme tulleetkin. En tiedä mitään salatuista asioista ja kieltäydyn keksimästä myyttejä niistä."

Bertrand Russell näkee ihmisyksilön elämän osana elämän virtaa jota

"ei saa käsittää melodraamaksi, jossa sankari ja sankaritar joutuivat kokemaan uskomattomia kärsimyksiä, mutta saavat niistä korvauksen onnellisessa lopussa. Minä elän aikani, poikani seuraa minua ja elää aikansa, ja sitten tulee hänen poikansa vuoro. Miksi siitä tehtäisiin murhenäytelmä."

Kari Lagerspetz toteaa kirjassaan "Eläin ja kone", että yksilön elämän hinta on yksilön kuolema. Lagerspetzin mukaan tätä hintaa ei voi pitää kohtuuttomana kaikista niistä elämän iloista ja suruista, joihin elämä tarjoaa tilaisuuden. Hän kirjoittaa:

"Elämä on tehtävä niin arvokkaaksi, että kuolema on siitä halpa hinta."

Täysin vakaumuksestaan riippumatta ihminen tuntee syvää kaipuuta (ei ehkä välttämättä surua ja murhetta) menettäessään läheisen ihmisen.

Jälkeenjääneiden kaipaukseen kiteytyykin kuoleman ongelma. Epikuros on ilmaissut yhdessä lauseessa tämän suuren totuuden:

"Kuolema ei ole mikään onnettomuus sille, joka kuolee, vaan sille, joka jää henkiin."

Jos näemme kuoleman kuten Epikuros, ei oma kuolemamme voi aiheuttaa meille pelkoa ja ahdistusta. Sen vuoksi toisen kuolema voikin enää muodostua meille kuoleman ongelman todelliseksi sisällöksi.

Kuolema kuuluu luonnonjärjestykseen, eikä meillä ole muuta mahdollisuutta kuin koettaa mukautua tähän järjestykseen. Kuolema on meidän suurin uhrimme elämälle, johon olemme ottaneet osaa tietoisesti ja joka on ollut meille ilojen lähteenä. Kuolemassa on turha yrittää nähdä mitään muuta kuin katoavan yksilön lopun ja hänen kehonsa orgaanisen aineen paluukaikkeuden perusaineeksi.

Tehtävä

  1. Etsikää (esimerkiksi internetistä)ateistinen hautauspuhe.
  2. Kirjoittakaa hautauspuhe (= muistosanat vainajalle). Esittäkää joitakin puheita luokalle.

Kristillinen käsitys kuolemasta

Kristinuskon mukaan elämä on kristinuskon jumalan lahja. Tämä lahja, ajallinen elämä, ei ole kuitenkaan päätarkoitus vaan välivaihe ja valmistautumista todelliseen, oikeaan elämään, joka alkaa iankaikkisuudessa.

Kristillinen käsitys korostaa kristityn muukalaisuutta tässä maailmassa, joka siis ei ole hänen kotinsa, vaan jota kotia kohti hän on vasta matkalla.

Kuolema, elämän taustaa vasten ajateltuna, on kristinuskon mukaan kuin ovi tai portti elämän todelliseen täyttymykseen. Kristinuskoon uskoville se on ovi elämään, johon ei liity kipuja, tuskia, murheita, väsymystä tai mitään ajalliselle elämälle ominaista mielipahaa.

Ikuisen elämän kristilliset ehdot

Tämän todellisen elämän saavuttamiseksi asetetaan kuitenkin ehtoja. Kirkkokäsikirjassa sanotaan:

"Jumalan sanan mukaan koko luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle, mutta kuitenkin toivon varaan. Kaikille niille, joille Kristus (Jeesuksen toinen nimitys) on täällä ajassa ollut tie, totuus ja elämä, kuolema on portti uuteen, katoamattomaan elämään."

Usko ikuisesta rangaistuksesta kristinuskon vastustajille



Perinteisen kristillisen käsityksen mukaan jumalattomien kohtalona on iankaikkinen rangaistus. Uuden testamentin Luukkaan evankeliumin mukaan tuonelaan joutunut rikas mies huutaa:

"Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!"



Osa Suomen kristityistä uskoo tähän oppiin yhä kirjaimellisesti. Kuuluisa kristitty saarnaaja (=kristitty puheiden pitäjä) Niilo Yli-Vainio sanoi tästä kertomuksesta:

"Kuule sinä synnin tekijä: ellei sinulle tässä armonajassa kelpaa pelastus Kristuksessa Jeesuksessa, tulee päivä, jolloin sinä maksaisit mitä tahansa saadaksesi helvetin liekeissä yhdenkin vesipisaran kielellesi, niin totta kuin Raamattu sanoo!"

Kaikki kristityt eivät nykyään usko iankaikkiseen rangaistukseen

Varsin monet kristityt ovat Suomessa lakanneet uskomasta iankaikkisen rangaistukseen.



Pastori Antti Kylliäisen Kaikki pääsevät taivaaseen herätti vuonna 1997 vilkkaan keskustelun kirkon opista, armosta ja kadotuksesta. Pakilan pastorin erottamista vaadittiin adressien kera, ja tuomiokapituli joutui pohtimaan, voiko papin virassa jatkaa mies, jonka usko poikkeaa kirkon virallisesta kannasta.

Sielu kristinuskossa

Käsite "sielu" on keskeinen puhuttaessa kristillisestä kuolemankäsityksestä tai kuolemankäsityksistä. Kristillinen - Raamattuun pohjaava oppi sisältää varsin monenlaisia käsityksiä siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.

Ensimmäisen käsityksen mukaan ihminen koostuu ruumiista ja sielusta, ja toisen näkemyksen mukaan ihminen itse on elävä sielu sellaisenaan.

Ensimmäisestä käsityksestä seuraa usko sielun kuolemattomuuteen, ja jälkimmäisen käsityksen mukaan ihminen eli elävä sielu kuolee kokonaan, mutta luodaan uudelleen myöhemmin (ns. psykofyysisen persoonan uudesti luominen).

Sillä, uskooko ihminen sielun kuolemattomuuteen vai uudesti luomiseen, voi olla suuri vaikutus siihen, miten hän kohtaa kuoleman.

Molempiin käsityksiin (sielun kuolemattomuus/ kuolema ja sen jälkeen joskus tulevaisuudessa uudelleen luominen) liittyy ajatus ajallisen elämän epätodellisuudesta.



Oiva Ketonen (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) toteaa:

"Erottaessaan sielun ja ruumiin toisistaan ihminen on samalla erottanut elämän kuolemasta ja kieltänyt, että kuolemakin omalla tavallansa on elämän palvelija."

Kuolema jää mieltä vaille. Ajatuksessa persoonan uudesti luomisesta kuolema nähdään taas tilapäisenä, ei lopullisena tapahtumana. asdf

Tehtäviä

  1. Tieteiskirjallisuudessa esiintyy kyborg, ihmisen ja tietokoneen yhdistelmä, jossa tietokone pitää ihmisaivoja hengissä rajattoman kauan ja välittää aivoille viestejä sekä toteuttaa aivojen käskyjä. Pohtikaa, mitä tärkeää sellaisesta elämästä puuttuisi.
  2. Keskustelkaa, olisiko mielekästä elää sellaista elämää.
  3. Uusimmassa tieteiskirjallisuudessa ihmiset jatkavat elämää kuoleman jälkeen tietoverkoissa (ohjelmina ja datana, kyberpunk). Keskustelkaa tällaisen kuolemattomuuden mielekkyydestä.
  4. Mitä käsitys, jonka mukaan maallinen elämä on vain valmistautumista iankaikkiseen, saattaa vaikuttaa arvoihin.
  5. Pohtikaa syitä siihen, että eräät uskonnot (kristinusko ja islam) uhkaavatateisteja ja vääräoppisia uskovaisiakin ikuisella kuoleman jälkeisellä rangaistuksella.

Kuolemattomuuden tavoittelu



Theodosius Dobzhansky on sanonut:

"On tehtävä täysin selväksi, että ihmisen katoavaisuuden ongelma ei askarruta yhtään vähemmän niitä, jotka uskovat jossakin muodossa sielun kuolemattomuuteen tai kuolleiden ylösnousemukseen joskus tulevaisuudessa kuin niitä, jotka pitävät kuolemaa täydellisenä ja lopullisena häviämisenä ....

Erästä peruseroa ei voida kuitenkaan kieltää. Niille, jotka uskovat ylösnousemukseen ja kuolemattomuuteen maallinen olemassaolo on vain valmistautumista tulevaan olemassaoloon, kun taas niille, jotka pitävät kuolemaa lopullisena häviämisenä on löydettävä elämän merkitys syntymän ja kuoleman väliltä, tai muuten merkitystä ei voida ensinkään löytää."

Ihmiset ovat uskoneet kuolemattomuuteen milloin missäkin muodossa jo ainakin niistä ajoista lähtien, joista meillä on historiallista tietoa. Hyvin harva alkuperäisyhteisö on ajatellut kuoleman merkitsevän täydellistä loppua. Ajatus ihmisen täydellisestä kuolemasta on ollut ihmiselle vieras.

Muista eläimistä ihminen eroaa siinä suhteessa, että monet muut eläimet eivät edes pysty ajattelemaan, että ne joskus kuolisivat.

Tarve kieltää ahdistavat ajatukset



Bronislav Malinowski toteaa, että vakaumus kuoleman epätodellisuudesta, vakaumus, että ihmisellä on sielu ja että tämä sielu on kuolematon, syntyy syvästä tarpeesta kiistää henkilökohtainen tuhoutuminen.

Hän kirjoittaa:

"Myytti, joka todistaa kuolemattomuususkon, ikuisen nuoruuden ja haudantakaisen elämän puolesta, ei ole älyllinen vastearvoitukseen, vaan ehdoton uskon asia, joka on syntynyt syvimmästä vaistomaisesta ja emotionaalisesta vasteesta mitä kauhistuttavinta ja ahdistavinta ajatusta kohtaan."

Kuolema on pelottava sen vuoksi, että se hävittää meille rakkaita olentoja tehden tyhjäksi toiveemme ja onnemme.

Elämisen halu

Perussyynä tähän uskoon on elämisen halu. Emme halua kuolla. Lisäksi ihmisen on vaikea kestää ajatusta, ettemme enää koskaan tapaisi kuollutta rakasta omastamme tai ystäväämme.



Elämisen halu ja voimakkaiden henkilökohtaisten kiintymysten esiintyminen lienevät kuolemattomuususkon tärkeimmät lähtökohdat. Robert G. Ingersoll (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) on sanonut kauniisti, että kuolemattomuuden unelma on syntynyt ihmisrakkaudesta ihmissydämessä.

Hän on sitä mieltä, että tämä kuolemattomuuden toivo on myös uskontojen lähtökohta:

"Se on ollut se suuri tammi, jonka ympäri taikauskon myrkylliset köynnöskasvit ovat kavunneet - tuo kuolemattomuuden toivo on ollut se suuri tammi."

Demokritos tuo esille yhteiskunnallisen tarkastelun kuolemattomuususkon vaikuttimena. Hän kirjoittaa:

"Monet ihmiset, jotka eivät tiedä mitään ihmisluonnon hajoamisesta, mutta jotka ovat tietoisia inhimillisestä kurjuudesta, rasittavat itseään elinaikanaan rauhattomuudessa ja ahdistuksissa samalla kun he keksivät valheellisia taruja ajasta lopun (=kuoleman) jälkeen."

Ruumiin ja sielun suhde



Tarkasteltaessa kuolemattomuususkoa peruskysymys on ruumiin ja sielun suhde toisiinsa. Tämä suhde on aikojen kuluessa käsitetty monin eri tavoin, mutta pääasiassa kolmella tavalla:
  1. Ruumis ja sielu ovat erillisiä, mutta elämässä ne ovat kiinteästi yhtyneinä toisiinsa ja kuolemassa sielu eroaa ruumiista elääkseen jatkuvasti;
  2. vain ruumis on olemassa, sielu on käsitteellinen yleistys, kuvitelma;
  3. ruumis ja sielu muodostavat kokonaisuuden, erottamattoman yhteyden; kun aivot lakkaavat toimimasta, sielua ei ole enää olemassa.

Mieli

Mieli ("henki", "sielu") on aineessa tapahtuvaa eli ominaisuus, joka ilmenee aineen tietyllä järjestäytymistasolla.

Ei ole olemassa "sielua" vaan sieluntoimintaa. Tietoisuuden, ajattelun ja tunteiden esiintymisen välttämättömänä ehtona on eliöaivoineen. Kaikki, mitä meissä on, on biologista siinä yleisessä mielessä, että se on tullut kehityksen mukana. Hermosto ja aivot ovat kehittyneet yhdessä muun ruumiin kanssa.

Mielen toteuttaa aineellinen elin, aivot, ja sen merkitys on siinä, että sen avulla eliö suuntautuu ongelmatilanteessa ympäristössään ja ohjaa toimintaansa.

Tähän toimintaan sisältyy hermoston toiminnan lisäksi myös eliön ja sen ympäristön välinen vuorovaikutus. Voidaan sanoa, että "sielu" eli koettu minuus ja aivotoiminta ovat saman elävän kokonaisuuden eri puolia eri näkökulmista katsottuna.

Kakseuskäsityksen (dualismin) arvostelua



Jacques Monod sanoo: "Jos hylkäämme harhan (illuusion), joka näkee hengen "aineettomana aineena", emme silti kiellä sitä vaan päinvastoin alamme tajuta mikä mutkikkuus, rikkaus ja luotaamaton syvyys sisältyy perinnölliseenperintöömme samoin kuin tietoiseen ja tiedottomaan persoonalliseen kokemukseemme, jotka kaikki yhdessä muodostavat tämän olennon, meidät, oman itsensä ainutkertaisen ja jäävittömän todistajana

Kaikki osoittaa, että henkiset toiminnat ovat sidotut fysiologisiin ja kemiallisiin tapahtumasarjoihin (prosesseihin) aivoissa ja keskushermostossa. Lisäksi on huomattava, että mieli (tietoisuus ja persoona) on synnyltään yhteiskuntahistoriallinen.

Ihmisestä tulee ihminen hänen omaksuessaan inhimillisen todellisuuskäsityksen. Tämä tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Yhteiskunnan ulkopuolella ihminen ei ole ihminen.

Lukuisat niin sanottuja susilapsia koskevat huomiot osoittavat, että ihmisen ja inhimillisen käytännön erityispiirteet eivät toteudu yhteiskunnan ulkopuolella. Ihmisen minuus on yhteiskunnallis-historiallisen ja yksilökehityksen tuote.

Ajatus, että olisi olemassa joku erotettavissa oleva olemus eli "sielu", joka olisi jollakin tavoin liittyneenä kehoon ja joka voisi jäädä sen kuoltua eloon, nähdä ilman silmiä, kuulla ilman korvia, tuntea ilman hermoja ja ajatella ilman aivoja, on ristiriidassa kaikkien psykologisten ja fysiologisten havaintojen kanssa.

Hengen ja aineen kahtiajakoa ei ole voitu perustella, eikä tällainen oletus ole koeteltavissa. Se on lisäksi jyrkässä ristiriidassa kaiken sen tiedon kanssa, mitä meillä on ihmisen lajikehityksestä, yksilökehityksestä, fysiologiasta ja psykologiasta.



Theodosius Dobzhanskyn tavoin voidaan sanoa, että "elämisen loputon ketju on ainoa uskottava kuolemattomuus". George Gaylord Simpson kirjoittaa:

"Inhimillisen elämän merkitystä ja ihmisen kohtaloa ei voida erottaa koko elämän merkityksestä ja kohtalosta. 'Mitä ihminen on?' on erikoistapaus kysymyksestä 'Mitä elämä on?'.

...Nykyhetki on, huolimatta tavattomasta merkityksestään meille, jotka satumme asustamaan siinä, vain sattumanvarainen piste ajan pitkässä virrassa."

Tehtäviä

  1. Ihmisen sikiötä yhdistää hänen äitiinsä vain verivirta, joka kulkee napanuoran välityksellä. Kuvitellaan, että jollakin muulla planeetalla sikiötä ja äitiä yhdistäisi myös hermosäikeistö siten, että äidin sen aistien tietoisuus jakautuisi äidin ja lapsen kesken samaan tapaan kuin yksisoluisten elimistö kokonaisuudessaan. Pohtikaa mitä etuja ja haittoja tästä olisi esimerkiksi olosuhteiden jyrkästi muuttuessa.
  2. Pohtikaa mitä yhteiskunnallisia vaikutuksia niin sanotuilla pelastususkonnoilla (pelastus = kuoleman jälkeinen elämä) oli a) antiikin Roomassa b) meidän aikanamme.
  3. Ihmisen aivojen vioittuminen saattaa heikentää tai muuttaa hänen kykyään ajatella. Aivojen perinnöllisyystekijäin määräämä rakenne vaikuttaa myös merkittävästi ihmisen kykyyn ajatella. Kyky ajatella vaikuttaa puolestaan kykyyn tehdä siveellisiä valintoja. Keskustelkaa siitä, toteutuisiko oikeudenmukaisuus, jos a) oletettaisiin, että hindulainen sielunvaellusoppi, jonka mukaan kärsimykset tässä elämässä ovat seurauksia edellisissä elämissä tehdyistä pahoista töistä, b) kristillinen helvettioppi olisi tosi.

Optimismi ja pessimismi



Vasemmanpuoleinen lasi on puoliksi täysy ja oikeanpuoleinen lasi on puoliksi tyhjä

Päivitetty 30.4.2011

Kaupunkitarina

Psykologian opiskelija auttoi professoria hoitamaan persoonallisuustestiä. Huoneeseen oli suunniteltu erilaista rekvisiittaa järjestykseen arvioinnin nopeaa suorittamista varten. Ensimmäinen henkilö astui sisään aloittaakseen testin.
  • Miltä tämä vesilasi näyttää sinusta?
  • Se on puolityhjä.
Opiskelija kirjoitti raporttiin pessimisti. Toinen henkilö saapui sisään huoneeseen.
  • Miltä tämä vesilasi näyttää sinusta?
  • Se on puoliksi täysi.
Opiskelija kirjoitti raporttiin optimisti. Kolmas henkilö saapui sisään huoneeseen.
  • Miltä tämä vesilasi näyttää sinusta?
  • Näyttää siltä, kuin sinulla olisi kaksi kertaa niin paljon lasia, kuin sinä tarvitset.
Opiskelija näytti täysin ilmeettömältä ja meni kysymään neuvoa professorilta.
  • Ai, he! professori sanoi. Minä unohdin varoittaa sinua insinööreistä! Heillä ei ole persoonallisuutta.

Martin E. P. Seligman ja optimismi



Martin E. P. Seligman on Pennsylvanian yliopiston psykologian professori, positiivisen psykologian verkoston (Positive Psychology Network) johtaja.
Martin E.P. Seligman on väittänyt optimistien elävän terveemmän ja paremman elämän kuin pessimistien. Jos suhtautuu myönteisesti, ajattelutapana tehdä se mitä voi tehdä sen sijaan että aina kiinnittäisi huomion siihen mitä ei voi tehdä, asiat etenevät. Jos suhtautuu kielteisesti kaikki junnaa ja oma henkinen ja fyysinen pahoinvointi sen kun lisääntyy ja ystävät kaikkoavat ympäriltä.

Seligman puhuu opitusta avuttomuudesta. Joillekin on tyypillistä luovuttaa ja lakata yrittämästä heti, kun vaikeuksia tai vastoinkäymisiä ilmaantuu. Hän havaitsi omissaasiakkaissaan selkeän mallin. Toistuvasta masennuksesta kärsivien puheesta tuli aina uudelleen ilmoille: “Ei siitä kuitenkaan mitään tule.” “Ei se ole ennenkään onnistunut.” “Ei kannata yrittää.”

Jos tuohon asenteeseen lisää torjuvan pessimistisen ajattelutavan, eli sen, että henkilö etsiiautomaattisesti kaikesta huonot puolet eikä tee elettäkään olojen parantamiseksi, hän kaivaa omaa hautaansa, koska kaikille negatiivisille tuntemuksille ihmisen mielessä on fysiologinen tuntemus kehossa. Ihminen voi siis ajatuksen voimalla tehdä itselleen haittaa.

Seligman kertoi asiakkaastaan joka kärsi hyvin lamaannuttavasta masennuksesta mutta oli suunnattomasta jokapäiväisestä uupumustilastaan huolimatta jaksanut tapetoida kotonaan. Masentuneesti hän totesi että työ oli epäonnistunut. Muut ihailivat tapetteja ja ihmettelivät mitä hän tarkoitti. Hän osoitti yhtä pientä kohtaa jossa kuviot eivät osuneet aivan kohdakkain kahden tapetin liitoksessa.

Millaista tuollaisen ihmisen elämä on? Kuvitelkaa että joutuu elämään pessimistin kanssa. Hänhän vetää muutkin synkkiin tunnelmiin.

Myönteisesti suhtautuva valoisa ihminen sen sijaan tekee elämästä kevyempää, miellyttävämpää ja tuottoisampaa. Hän levittää hyvää tahtoa ympäristöönsäkin.

Optimismi parantaa elämän laatua.

Martin E. P. Seligman ja aito onnellisuus

Positiivinen psykologiakeskittyy ihmisten vahvuuksiin heikkouksien sijaan.

Seligmanin mukaan onnellisuutta voidaan viljellä tunnistamalla ja käyttämällä hyväksi ihmisissä jo valmiina olevia tunnusomaisia vahvuuksia ja luonteenpiirteitä, kuten ystävällisyyttä, itsenäisyyttä, huumoria, optimismia ja anteliaisuutta.

Kääntymällä jatkuvasti näiden vahvuuksien puoleen elämän ratkaisevilla alueilla lukijat oppivat rakentamaan luonnollista puskuria vastoinkäymisiä ja negatiivisten tunteiden kokemista varten.

Samalla he oppivat myös siirtämään elämänsä uudelle positiivisemmalle tasolle.Kullekin ihmiselle tunnusomaisia vahvuuksia voidaan kasvattaa läpi koko elämän, ja tällä toiminnalla on suoria hyödyllisiä seurauksia terveyteen, ihmissuhteisiin ja työuraan.

Aidon onnellisuuden keskeinen elämänmuutokseen houkutteleva opetus on, että tunnistamalla parhaat puolet itsessämme voimme parantaa maailmaa ympärillämme ja saavuttaa uuden ja kestävän tason aidossa tyytyväisyydessä ja ilossa.

Pessimismi

Pessimismiä ei esitellä tässä aineistossa. Mehän olemme kaikki pessimistejä.

Tehtäviä

  1. Mitä hyötyä optimismista saattaa olla?
  2. Mitä haittaa optimistista saattaa olla?
  3. Kuinka monta opitimstiaa tunnet?
  4. Miten he ovat menestyneet?
  5. Onko optimismi sama asia kuin itseluottamus?

Realismi

Viimeksi päivitetty 30.4.2011

Sivistyssanan alkuperä

Tämä sivistyssana tulee sanasta realis. Sana "reality" tarkoittaa englannin kielessä todellisuutta. Suomennos olisi on todellismi. Seuraavassa on käytetty suomenkielistä sanaa "todellismi".

Todellismi taiteissa



  • Kohde esitetään sellaisena, kuin se esiintyy tavallisessa elämässä.
  • Teatterissa pyritään yhdenmukaisuuteen todellisen elämän kanssa.
  • Maalaustyyli jossa kuva esittää kaksiulotteisena näkymiä, joista voi tunnistaa olioita ja tapahtumia.
  • Perinteinen todellismi arvostaa kauneutta ja taiteilijan taitoja (esimerkiksi piirustustaito).
  • Tarkkatodellistinen maalaus muistuttaa yksityiskohtaista valokuvaa.
  • Kaatopaikkatodellismi keskittyy yhteiskunnalliseen todellisuuteen.
  • Kirjallinen todellismi pyrkii esittämään tapahtumat sellaisina, kuin ne esiintyvät tavallisessa elämässä.
  • Taikatodellismissa todellisen elämän tapahtumiin on lisätty yliluonnollisia tapahtumia.
  • Kansallissosialistinen todellismi lisäsi tavallisiin tapahtumiin kansallissosialistista propagandaa.
  • Runollinen todellismi korosti elokuvan kauneusarvoja.
  • Valokuvatodellismi oli maalaustaidetta, joka jäljitteli valokuvia.
  • Romanttinen todellismi oli Ayn Rand'in käsitys kauniista taiteesta.
  • Yhteiskunnallinen todellismi kuvasi työläisiä.
  • Sosialistinen todellismi lisäsi tavallisiin tapahtumiin kommunistipuolueen propagandaa.

Kansainvälinen politiikka



  • Puolustustodellismin mukaan sekasorto saa valtiot parantamaan turvallisuuttaan. Tämä lisää epävakaisuutta.
  • Vapaustodellismin mukaan on olemassa valtioiden yhteisö.
  • Rakenteellisen todellismin mukaankansainväliset rakenteet rajoittavat valtioiden käyttäytymistä.
  • Hyökkäävän todellismin mukaan valtiot käyttävät laajentumismahdollisuuksiaan.
  • Poliittisen todellismin mukaan valtiot tavoittelevat pikemmin valtaa ja turvallisuutta kuin siveellisten ihanteiden mukaista tilaa.
  • Alikehitystodellismi väittää, että kolmannen maailman valtiot ovat erityisen kiinnostuneita lyhyen aikavälin menetyksistä.

Lainsäädäntö



  • Lakitodellismi sanoo, että lait ovat ihmisten tekemiä ja että niissä on inhimillisiä puutteita.
  • Vasemmistotodellismi väittää, että rikollisuus vaikuttaa kohtuuttomasti työväenluokkaan.
  • Oikeistotodellismin mukaan rikoksia on pyrittävä estämään ja hallitsemaan.

Viisaustiede



  • Kauneustodellisuus (Eli Siegel)
  • Austraalialainen materialismi
  • Kristillinen todellismi (Reinhold Niebuhr)
  • Konstruktiivinen todellismi
  • Cornellin yliopiston todellismi (Richard Boyd)
  • Arvosteleva todellismi käsittelee aistitiedon tarkkuutta.
  • Suora todellismi on käsitys havaitsemisesta
  • Tosioleva todellismi
  • Tietotodellismi
  • Alitodellismin mukaan tietoisuus ei pysty erottamaan todellista mielikuvituksellisesta.
  • Matemaattinen todellismi
  • Kohtuullinen todellismi on käsitys, jonka mukaan ei ole mitään todellisuutta, jossa yleiskäsitteet olisivat olemassa.
  • Mahdollisuustodellismi (David Lewis) väittää, että mahdolliset todellisuudet ovat yhtä todellisia kuin todellinen todellisuus.
  • Siveellinen todellismi (hyvesiveys), on käsitys, jonka mukaan on olemassa tosia siveellisiä arvoja.
  • Taikatodellismi on Nikolai Berdjajevin käsitys jumalallisen olemuksesta.
  • Lapsellinen todellismi on tavallisen ihmisen käsitys todellisuudesta.
  • Uusi todellismi väittää, että ihminen tietää todellisuudesta vain epäsuorasti päättelemällä.
  • Elimellinen todellismi (Alfred North Whitehead)
  • Viisaustieteellinen todellismi on käsitys, jonka mukaan on olemassa havaitsijasta riippumaton todellisuus.
  • Platonin todellismi, jonka mukaan yleiskäsitteet ovat olemassa
  • Puolitodellismi väittää, että vaikka siveelliset käsitykset ovat heijastuksia meidän ajatustunteistamme, niistä voidaan puhua todellisuuskäsittein.
  • Esittävä todellismi väittää, että emme voi havaita todellisuutta suoraan.
  • Tiedeellinen todellismi väittää, että todellisuus on sellainen kuin tiede sen kuvaa.
  • Ulottumattomuutodellismin mukaan ihmiset ymmärtävät käsityskykynsä rajallisuuden.
  • Totuusarvoyhteystodellismi

Muita aloja

  • Masennustodellismi on käsitys, jonka mukaan masentuneilla on todellisuudesta parempi käsitys kuin muilla.
  • Kansatieteellinen todellismi on tapa kirjoittaa omista kokemuksistaan ikään kuin ne olisivat ensi käden tietoja.
  • Taktinen todellismi on eräs laji tietokonepelejä.
  • Todellistinen kirjasinlaji

Siveellinen todellismi ja vastatodellismi

(viisaustietelijäin käyttämät nimitykset: realismi ja antirealismi)

Eräästä lukion oppikirjasta löytyy jaottelu:

Realismi Arvoja on olemassa ja niihin viittavat väitteet ovat tosia tai epätosia.

Antirealismi Todellisuuteen ei kuulu arvoja, joten moraaliväitteet eivät voi olla totta.

Kolme kirjoittajista on edennyt professoreiksi ja yksi FETOn puheenjohtajaksi. Yksi kirjoittajista on peräti jumaluustieteen professori. Viides kirjoittajista on pantu kouluttamaan elämänkatsomustiedon opettajia.

Tämän kirjoittaja on kauan sitten laittanut tähän kohtaan kirjaa kysymysmerkin, mutta kun kirjoittaja ei siihen aikaan tiennyt, mitä väkeä kirjoittajat olivat, hän ei ryhtynyt korjaamaan asiaa missään.

Lauseista löytyvät esimerkiksi seuraavat jaottelut:
  • Olemassaolo - totuus/epätotuus
  • Moraaliväitteet - muut väitteet
  • Moraaliväitteet - todellisuus
  • Arvot - totuus/epätotuus
  • Arvot - moraaliväitteet
  • arvot - todellisuus
Kaikkia mahdollisia merkityksiä ei ole syytä edes yrittää listata.

Olemassa on kaikenlaisia muitakin lauseita kuin väitelauseita eli propositioita. Kuten toisaalla tässä aineistossa on esitetty, arvoja, käskyjä, kieltoja, velvoitteita jne. koskevia lauseita ei ole viisasta pitää tosina tai epätosina. Olemassaololla ja totuudella on tekemistä toistensa kanssa vain silloin, kun väitetään jotain olevan olemassa.

Siitä, että esimerkiksi arvoja on olemassa, ei voida päätellä mitään sen suhteen, ovatko arvoja sisältävät lauseet sisällöltään tosia tai epätosia.

Tämän kirjoittaja ei ole kuullut muualla kirjan väitettä, että arvoja ei ole olemassa.

Vaikka arvot eivät ole tosia tai epätosia, niin jokainen kadunmies tietää, että ne kuuluvat todellisuuteen.

Tämän kardinaalivirheen taustalla on varmaan virheellinen käsitys vanhoista käsitteistä maailmankatsomus, maailmankuva ja elämänkatsomus.

Tehtäviä



Yläkerran Ukko puhuu
  1. Pohtikaa, mitä tehdä, jos ylioppilaskirjoituksissa kysytään opetushallituksen opetussuunnitelmaehdotuksen otsikkoa "realismi".
  2. Pohtikaa, mitä tehdä, jos ylioppilaskirjoituksissa kysytään moraalista realismia ja moraalista antirealismia.
  3. Olisiko jumaluustieteilijän syytä kysyä neuvoja "yläkerran ukolta"?

Elämänhallinnan keinot: yksilön mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä, perimän ja ympäristön merkitys

Päivitetty 26.5.2011

Yksilön elämä

Yksilön elämä on tila, joka on jollain syntyneellä, mutta ei vielä kuolleella.

Mitä elämänhallinta on

Elämänhallinta on joukko menetelmiä, joilla uskonnot ja yhteiskunnat valvovat yhteisöjen ja yksilöiden elämää.

Yksilön pyrkimukset vaikuttaa omaan elämäänsä ovat myös elämänhallintaa.


Suomessa elämänhallinnasta päättävät evankelis-luterilaisen kirkon lisäksi mm. valtioneuvosto, eduskunta, ministeriöt, ylihallitukset ja kunnat.

Yksilöiden elämää hallitsevat erityisesti perhe, koulut, työnantajat, verottaja jne.

Kolme kovaa komentajaa



  • Koti
  • Uskonto
  • Isänmaa

Pandoran lipas



  • Toivo

Uskonnollinen elämänhallinta Suomessa

Evankelis-luterilainen kirkko hallitsee yksilöiden elämää mm. seuraavilla menetelmillä:


  • Kristillisen siveyden noudattaminen on Taivaaseen pääsyn ehto (2. Piet. 1:6-8)
  • Pappi kastaa vastasyntyneen lapsen pään vedellä ja pitää uskonnolliset juhlamenot.
  • Päivähoidossa evankelis-luterilainen uskonto vaikuttaa ainakin jouluna ja pääsiäisenä, mutta eräillä paikkakunnillla jopa ruokarukouksilla.
  • Kouluissa evankelis-luterilaiset vaikuttavat muutoin samaan tapaan kuin päivähoidossa, mutta lisäksi kouluissa esikoulusta lukioon on suuri tuntimäärä oman uskonnon opetusta.
  • Viisitoistavuotiaat kirkon jäsenet käyvät evankelis-luterilaisen rippikoulun, jonka tarkoitus on saada välinpitämättömät nuoret uskoon.
  • Asevelvollisuuteen liittyy monenlaista hartaudenahrjoitusta papin johdolla.
  • Kirkolliset häät ja avioliiton siunaaminen (jos toinen puoliso ei kuulu kirkkoon) ovat uskonnollinen tilaisuus.
  • Sairaaloissa, vankiloissa ja jopa korkeakouluissa on evankelis-luterilaista uskonnollista toimintaa.
  • Usein jopa ateisteja haudataan evankelis-luterilaisin kirkonmenoin.
Edellä oleva lista sisälsi tilan puutten vuoksi vain joitakin niistä lukuisista menetelmistä, joilla evankelis-luterilainen kirkko hallitsee Suomen kansalaisten elämää.

Eräitä lakeja, joilla hallitaan Suomen kansalaisten elämää

Elämänhallinta on tavoitteena neljässä, viidessä laissa.

  • Asetus lääkinnällisestä kuntoutuksesta (1015/1991) 3 § 1 mom. (Lääkinnällisen kuntoutuksen palvelut) "Lääkinnällisellä kuntoutuksella pyritään parantamaan ja ylläpitämään kuntoutujan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä sekä edistämään ja tukemaan hänen elämäntilanteensa hallintaa ja hänen itsenäistä suoriutumistaan päivittäisissä toiminnoissa."
  • Laki kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001) 2 § (Määritelmät) "1) aktivointisuunnitelmalla tarkoitetaan pitkään työttömänä olleelle henkilölle työllistymisedellytysten ja elämänhallinnan parantamiseksi laadittavaa suunnitelmaa, jonka työvoimatoimisto ja kunta laativat yhdessä henkilön kanssa; 2) kuntouttavalla työtoiminnalla kunnan järjestämää toimintaa, jonka tarkoitus on parantaa henkilön elämänhallintaa sekä luoda edellytyksiä työllistymiselle, ja jossa ei synny virkasuhdetta eikä työsuhdetta henkilön ja toimintaa järjestävän tai toteuttavan tahon välille."
  • Laki säilöön otettujen ulkomaalaisten kohteluista ja säilöönottoyksiköstä (116/2002) 14 § Toimintakyvyn tukeminen) "Ulkomaalaiselle järjestetään säilöönottoyksikön oloihin soveltuvaa elämänhallintaa tukevaa toimintaa sekä mahdollisuus tiedotusvälineiden seuraamiseen ja kirjastopalvelujen käyttöön."
  • Laki nuorisorangaistuksesta (1196/2004) 3 § (Nuorisorangaistuksen tukitoimet) "Nuorisorangaistuksen täytäntöönpano sekä tuomitun elämänhallintaa ja rangaistuksen suorittamista edistävät tukitoimet on sovitettava yhteen."
  • Vankeuslaki (767/2005) 2 § (Vankeuden täytäntöönpanon tavoite) "Vankeuden täytäntöönpanon tavoitteena on lisätä vangin valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan edistämällä vangin elämänhallintaa ja sijoittumista yhteiskuntaan sekä estää rikosten tekeminen rangaistusaikana."

Yksilöiden elämänhallinta



Sikojen elämänhallinta

Koska ihmisten, varsinkin pienten lasten, käyttäminen elämänhallintaa koskevissa tutkimuksissa ei ole nykyään mahdollista entisessä laajuudessa (esimerkiksi ns. ruumiillinen kuritus on kielletty lailla), koe-eläiminä on hyvällä menestyksellä käytetty sikoja.

Pienten lasten ja sikojen käytös on elämänhallintatilanteissa niin samanlaista, että sikoja tutkimalla on saatu selville merkittäviä tuloksia.

Ihmisten itsehallinta

Ihmislasten itsehallinta on vähäisempää kuin aikuisten, koska lapsi ei ole vielä sisäistänyt yhteisönsä vaatimuksia ja arvoja.

Toisaalla tässä aineistossa on käsitelty Lawrence Kohlbergin käsitystä ihmisyksilön siveellisestä kasvusta. Kohlbergin käsityksen mukaan yksiön oma harkinta itse asiassa vähenee lapsen kasvaessa nuoreksi ja palaa jossain määrin aikuisiällä.

Suurin osa ihmisistä jää siveellisessä kehityksessä alemille kehitysasteille.

Yhdysvallat

Yhdysvalloissa itsehallinta suuntautuu erityisesti päämäärähakuiseen tuottavuuteen, ja itsevarmuuteen. Viime aikoina amerikkalaisten säästäväisyys on laskenut ja itsehallinta on suuntautunut ulkoisiin asioihin kuten painonhallintaan.

Itä-Aasia

Itä-Aasiassa itsehallinta suuntautuu erityisesti joustavuuteen, inostumiseen, luottamukseen ja sitoutumattomuuteen.

Japanissa panostetaan ryhmän menestykseen. Yhteisön pitkän aikavälin menstys asetetaan yksilön menestyksen edelle. Kolututuksessa keskitytään pikemmin arvosanoihin kuin itse koulutustapahtumaan.

Voidaanko itsehallintaa kehittää



Harjoituksen aikana itsehallinta paranee, mutta myöhemmin itsehallinta saattaa laskea jopa sellaisilla alueilla, joita ei ole harjoiteltu.

Taipumus itsehallintaan on varmasti periytyvä, mutta useimmat ihmiset pystyvät kehittämään itsehallintaa kaikkein välttämättömimmissä asioissa.

Itsehallinnalla on myönteisiä vaikutuksia

Itsehallintalla on myönteisä vaikutuksia esimerkiksi onnellisuuteen, sopeutumiskykyyn jne.

Itsehallintaon rajallista

On erittäin harvinaista, että ihminen pystyy hallitsemaan itsensä kaikissa tilanteissa.

Yllykkeiden hallinta

Erityisesti erilaisten yllykkeiden hallintaa lapsi oppii aikuistuessaan, jotkut enemmän, jotkut vähemmän.

Yllykkeiden hallinta saattaa olla heikentynyt erilaisista sairauksista, perinnöllisistä luonteenpiirteistä (esimerkiksi sosiopatia), riippuvuuksista (tupakka, alkoholi, huumeet, seksi jne.), syömishäiriöistä yms. johtuen.

Itsehallinnan menetelmiä



(B. F Skinner)
  • aineellisten tapahtumien hallinta
  • yllykkeiden hallinta
  • tyydyttyneisyyden hallinta
  • ajatustunteiden (emootioiden) hallinta
  • vastenmielisyyksien hallinta
  • lääkkeet (esim. mielialalääkkeet)
  • toimintojen ehdollistaminen
  • itserangaistukset
  • jotain muuta tekeminen

Suomalaisia tutkimuksia

Elämänhallintaa kuntoutuksessa ja sosiaali- ja terveyspolitiikassa pohtivat Raimo Raitasalon Elämänhallinta sosiaalipolitiikan tavoitteena ja Aila Järvikosken väitöskirja Vajaakuntoisuudesta elämänhallintaan? Kuntoutuksen viitekehysten ja toimintamallien tarkastelu.

Tehtäviä

  1. Selvitä, missä iässä naiset tavallisesti synyttävät.
  2. Kuinka monta lasta suomalaisella naisella on nykyään keskimäärin?
  3. Kuinka suuri osa lapsista syntyy avioliitossa, avoliitossa ja näiden kahden ulkopuolella?
  4. Kuinka suuri osa naisista saa lapsia yhden miehen, kahden miehen tai usemamman miehen kanssa?
  5. Kuinka suuri osa miehistä saa lapsia yhden naisen, kahden naisen, useamman naisen kanssa?
  6. Kuinka suuri osa naisista ei saa lapsia ollenkaan?
  7. Kuinka suuri osa miehistä ei saa lapsia ollenkaan?
  8. Onko kaksosilla aina sama isä?
  9. Kuinka suuri osa lapsista syntyy kuolleena?
  10. Pohdi, mitä elämäsi asioita hallitset hyvin ja mitä asioita hallitset huonosti.
  11. Voiko raha auttaa yksilön elämänhallinnassa?
  12. Missä asioissa aiot parantaa elämänhallintaasi?
  13. Onko sinua joskus kaduttanut se, että teit jotain?
  14. Onko sinua joskus kaduttanut se, että jätit tekemättä jotain?
  15. Milla tavalla evankelis-luterilainen kirkko vaikuttaa sinun elämääsi?
  16. Millä tavalla koulu vaikuttaa sinun elämääsi?
  17. Millä tavalla ystäväsi vaikuttavat sinun elämääsi?
  18. Millä tavalla vihollisesti vaikuttavat sinun elämääsi?
  19. Millä tavalla perheesi vaikuttaa sinun elämääsi.
  20. Mitä ovat yksilön mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä a) Suomessa b) Iranissa?
  21. Millä tavalla evankelis-luterilainen kirkko vaikuttaa ateistien elämänhallintaan?

Perimän merkitys

Päivitetty 24.5.2011

Ohjaako ihmistä perinnöllisyys vai kasvatus

Kysymyksiä

  1. Syntyykö ihminen ilman pe­rinnöllisiä taipumuksia vai onko hänellä runsaasti perinnöllisiä taipumuksia?
  2. Jos ihmisellä on perinnöllisiä taipumuksia, voiko kasvatus muuttaa niitä, ja jos voi, missä määrin?
  3. Vapauttavatko perintötekijät ihmisen tekojensa vastuusta?
  4. Mitä seurauksia on siitä, jos lapsi kasvaa ilman ohjausta (eli vapaasti)?
On sanottu, että näistä kysymyksistä on paljon uskomuksia ja vähän tietoa.

Perintötekijöiden ja niiden määrän tarkastelu ei auta vastaamaan näihin kysymyksiin.

Kemian ilmiöistä ei voida ihmisen nykytietämyksellä päätellä ihmisen henkisiä ominaisuuksia ja niiden kehitystä.

Nämä ominaisuudet eivät sellaisenaan periydy, koska ta­pa, millä ne ilmenevät, riippuu kasvatuksesta ja muista ympä­ristötekijöistä.

Omalta osaltaan perinnöllisyys määrää henkisiä ja yhteisöllisiä ominaisuuksia.

Perinnöllinen vaihtelu



Perin­nöllinen vaihtelu on luon­nonvalinnan toteutumisehto.

Perin­nöllisyyden merkitystä on ar­vioitava tutkimalla, missä mää­rin yksilöiden välinen vaihtelu väestössä ja yhteisössä riip­puu eritellysti ympäristö- ja perintötekijöistä.

Identtiset kaksoset



Periytyvyys on vaihtelusta se osa, joka riip­puu perintötekijöistä. Saman­munaisilla (eli identtisillä) erilleen adoptoi­duilla kaksosilla perinnöllisyy­den osuus on suurimmillaan. Vastaavasti vanhempien kanssa yhteisen ympäristövaikutuk­sen osuus on silloin pienim­millnä.

Vaikutusmallit

Nykyisin tarkastellaan vai­kutusmalleja, joissa havaitun kokonaisvaihtelun osatekijöinä ovat erilaiset ympäristö- ja pe­rintötekijät, erilaiset sukulai­suussuhteet ja eri tutkimusten tulokset.

Ympäristötekijöitä ovat erikseen yhteiset tekijät, kuten vertailtujen yhteinen koti sekä vastaava kasvatus ja tulotaso, ja jakamattomat teki­jät, kuten adoptiokoti ja -van­hemmat sekä onnettomuudet ja toveruussuhteet

T. J. Bouchard ja M. McGue (Journal of Neurobiology 54: 4-45, 2003, nimiä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ovat koonneet yhteen suuren mää­rän käyttäytymisen perinnöllisyyttä koskevia tutkimustuloksia. He tarkaste­levat viittä henkisten omi­naisuuksien ryhmää:
  • älykkyystesteillä arvioidut tiedolliset kyvyt,
  • testeillä arvioidut luon­teenpiirteet,
  • yhteisölliset asenteet,
  • kiinnostuksen kohteet ja
  • henkisen toiminnan häiriöt.

Perintötekijöillä on huomattava vaikutus

Tutkimuksen mukaan perinnöllisyydellä on huomat­tava vaikutus kaikkien mainit­tujen henkisten ominaisuuk­sien vaihteluun. Vanhempien ja kodin osuus ympäristövai­kutuksista on huomattava vain lapsilla eikä nuorilla ja aikuisil­la.

Yleisälykkyys

Testattavan yleisälykkyyden periytyvyy­destä on julkaistu jo ainakin useita satoja tutkimuksia, joten iän vaikutus saadaan niistä luotettavasti esille.

Useat tutkimukset osoit­tavat, että alle 5 -vuotiaalla van­hempien kanssa jaettu ympä­ristövaikutus (kotiympäristö) voi selittää koko vaihtelusta 60 prosenttia.

Vaikutus vähenee kuitenkin iän mukana ja on enää 0-5 prosentin luokkaa yli 12-vuotiailla.

Samalla perinnöllisyyden osuus vaih­telusta nousee 20 prosentista 70-80 prosenttiin, jolle tasolle se jää.

Jakamattoman ympäris­tön osuudeksi jää 20-30 pro­senttia

Henkilökohtaiset luonteenpiirteet

Eri persoonallisuustekijöi­den (esimerkiksi ulospäin suuntautuneisuus, ahdistuneisuus, omantunnontark­kuus) periytyvyys on 40-55 prosenttia.

Yhteisölliset asenteet

Yhteisöllisissä asen­teissa (esimerkiksi asenteiden jyrkkyys eli radikalismi ja ko­vuus eli autoritaarisuus) perinnöllisyyden osuus vaihtelusta on 55-­70 prosenttia.

Kiinnostuksen kohteet

Kiinnostuksen kohteissa (esimerkiksi yrittäminen, sosiaalityö, ihmiset - esineet, asiat - ajatukset) perinnällisyyden oauus vaihtelusta on 25-50 prosenttia.

Alttius mielialahäiriöihin

Alttius henkisten toimin­tojen häiriöille periytyy voi­makkaasti.

Vakavien mieliala­häiriöiden (esimerkiksi skitsofrenian, tark­kaavaisuushäiriön, autismin ja Touretten syndrooman, näitä käsitteitä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) alttiu­den periytyvyys on jopa 80 prosenttia, alkoholismin 50-60 prosenttia ja kannabisriippu­vuuden sekä lievempien mielialahäiriöiden 40 prosenttia.

Mistä yksilön ominaisuudet riippuvat



Eräs vastaus alun kysymyksiin on, että ihmisen ominaisuudet riippuvat sekä perintötekijöistä että ympäristöstä. Esimerkiksi kasvatus ja elinolosuhteet vaikuttavat ihmisen ominaisuuksiin.

Yksilöllä voi syntyessään ol­la huonot elinolosuhteet, mutta lopputuloksiin voidaan vaikut­taa kasvatuksella ja muilla ym­päristötekijöillä.

Ikätoverien arvostuksella ja sosiaalisilla vaatimuksilla saattaa olla suuri ympäristövaikutus ihmisen ominai­suuksiin ja niiden ilmenemi­seen aikuisiääss.

Teot eivät periydy, taipumukset periytyvät

Teot eivät periydy, taipu­mukset ja alttiudet periytyvät.

Tekoihin voidaan vaikuttaa tiedoilla, palkkioilla ja rangaistuksilla.

Tarkkaavaisuushäiriö



On mm. todettu, että puolella rikoksen tehneistä vangeista on tarkkaavaisuus­häiriö.

Monet ovat sitä mieltä, että tarkkaavaisuushäiriön vahva perinnöllisyys ei kuiten­kaan vapauta rikollista ainakaan kokonaan tekojensa vas­tuusta

Yleisen käsityksen mukaan häntä on rangais­tu teosta eikä tarkkaavaisuus­häiriöstä, joka on voinut osal­taan ajaa hänet rikoksiin.

Eduskunnan ihmiskäsityksen pitäisi olla tosi

Jot­ta lait, säännöt ja toimenpiteet olisivat tavoitteitaan vastaavia, laatijoiden ja toimeenpanijoiden ihmiskäsityksen pitäisi olla mahdollisim­man tosi. Tällöin osataan par­haiten ennakoida, miten epä­toivottuja tekoja ja käyttäyty­mistä pitäisi ehkäistä ja epätoivottuja poik­keavuuksia kuntouttaa.

Tehtäviä

  1. Miten toveripiirin mielipiteet ovat vaikuttaneet sinuun?
  2. Miten sinun mielipiteesi ovat vaikuttaneet tovereihisi?
  3. Ovatko vanhempiesi mielipiteet vaikuttaneet sinuun?
  4. Mitä yhtäläisyyksiä ja eroja tunnistat vanhempiesi ja itsesi luonteenpiirteiden välillä?
  5. Miten opettajien mielipiteet ovat vaikuttaneet sinuun?
  6. Miten sinun mielipiteesi ovat vaikuttaneet opettajiisi?
  7. Ottakaa selvää siitä, mitä tarkoittaa autoritaarisuus. Miten sitä mitataan?

Lisälukemista: Aivojen välittäjäaineet

Miksi ihminen ajattelee hitaasti

Sähköinen johtuminen on varsin hidasta, ja nopeat heijasteet (refleksit) eivät voisi toimia pelkästään siihen perustuen. Hermosolujen välinen tiedon siirto on usein kemiallista.

Informaatio kulkee hermosolusta toiseen (tai rauhas- / lihassoluun) hermosolujen välisen raon ylittävien välittäjäaineiden avulla. Välittäjäaineet ovat solun ulkoisia viestejä, ja ne vastaavat muiden järjestelmien hormoneja.

Välittäjäaineen toiminta

Hermosolun rakenteesta johtuen välittäjäaineen vaikutus ei leviä merkittävästi hermosolun ulkopuolelle. Välittäjä vapautuu hermosolujen välisen liitoksen kalvolta, kulkee hermosolujen välisen raon yli ja sitoutuu erikoistuneeseen vastaanottajaan.

Ns. sähköisissä hermosoluissa virta kulkee suoraan solusta toiseen liitosten kautta.

Millaisia välittäjäaineet ovat

Välittäjien kemiallinen rakenne on kirjava, se ulottuu yksinkertaisista aineista (esimerkiksi katekoliamiinit), mutkikkaisiin (esimerkiksi aminohappoihin kuten GABA ja aminohappoketjuihin kuten takykiniinit tai opioidit).

Jotta aine luokiteltaisiin välittäjäaineeksi sen tulee täyttää seuraavat ehdot:
  1. Ainetta tuotetaan ja varastoidaan hermosolussa.
  2. Sopiva heräte vapauttaa sitä hermosolujen välisestä liitoksesta.
  3. Aineen suora lisäys hermosolun kalvolle aiheuttaa saman vaikutuksen kuin hermosolun heräte.
  4. Käsittely, joka kohdistuu joko suoraan aineen vaikutuksiin tai hermosolun ärsytyksen vaikutuksiin, aiheuttaa vastaavat seuraukset.

Välitys on yksisuuntaista

Välitys on yksisuuntaista: välittäjäaine vapautuu hermosolujen välisestä liitoksesta ja vaikuttaa vastaanottajaan.

Ihmiselle elintärkeistä alkuaineista näissä tapahtumissa ovat mukana mm.
  • natrium ja kloori (ruokasuola),
  • kalium (välttämätön, mutta suurina määrinä tappava, käytetty Texasissa teloituksiin)
  • kalsium (jota on kalkissa ja luustossa) ja
  • magnesium (hyvin kevyt mutta paloherkkä metalli),
joiden varatut hiukkaset (ionit, anioni on negatiivisesti varautunut ioni, kationi on positiivisesti varautunut ioni) johtavat nesteessä sähköä.

Muisti ja oppiminen

Muistin ja oppimisen keskeisiin mekanismeihin kuuluva pitkäkestoinen tilan muutos perustuu tiettyjen aivojen hermosolujen korkeajaksoisiin herätteisiin.

Se johtaa hermosolujen välisten liitosten tiedonvälityksen tehostumiseen, joka kestää päivistä viikkoihin.

Solun toiminta ja rakenne voivat tällöin muuttua.

Biologiset muuntajat

Hermosolujen välisiä liitoksia on kutsuttu biologisiksi muuntajiksi.

Ne muuntavat hermosolujen sähköisen energian niiden kemialliseksi energiaksi.

Tämä käsittää välittäjäaineen tuoton, varastoinnin, vapautumisen hermosolujen väliseen rakoon ja sitoutumisen vastaanottajiin.

Vaikutuksen lyhytkestoisuus varmistetaan poistamalla välittäjäaine nopeasti hermosolujen välisten liitosten raosta hajottamalla, muuntamalla tai takaisinotolla.

Kaikkia näitä vaiheita voidaan käsitellä lääkkeillä.

Sama hermosolu voi tuttaa useita välittäjäaineita

Välittäjäaineiden kemiallinen rakenne on vaihteleva.

Toiset niistä osallistuvat vain hermosolujen välisten liitosten väliseen toimintaan.

Moni on myös hormoni. Käsityksestä että kukin hermosolu tuottaa vain yhtä välittäjäainetta on jouduttu luopumaan.

Useimmat elleivät kaikki hermosolut näyttävät tuottavan ainakin kahta välittäjäainetta.

Välittäjä-aineiden pitoisuudet riippuvat niiden takaisinotosta

Välittäjäaineiden vaikutuksen keston tärkeimpiä määrääjiä on niiden takaisinotto.

Tähän mekanismiin osallistuu suurikokoisia välittäjävalkuaisaineita, joita on tähän mennessä tunnistettu ainakin kaksi perhettä.

Toinen perustuu samanaikaiseen siirtoon natrium- ja kloridi-ionien kanssa, toinen natrium- ja kaliumionien vaihtoon.

Katekoliamiinien, GABAn, serotoniinin ja glysiinin takaisinotto perustuu edelliseen.

Glutamaatin takaisinotto perustuu jälkimmäiseen.

Masennuslääkkeet perustuvat mm. serotoniinin takaisinoton estoon

Takaisinoton muuntelu on tärkeä lääkkeiden vaikutuskohde. Mm. nykyään yleisimmin käytetyt masennuslääkkeet perustuvat serotoniinin takaisinoton estoon.

Lähes kaikille välittäjäaineille on löydetty useita vastaanottajia, joiden rakenne, esiintyminen ja viestintämekanismit eroavat toisistaan. Tämä moninkertaistaa välittäjäaineiden mahdollisten soluvaikutusten määrän. Se myös antaa suuremman mahdollisuuden vaikutusten valikoituvuuteen.

Vastaanottajia on lisäksi löydetty paitsi vastaanottajasoluista myös lähettäjäsoluista. Nämä näyttävät osallistuvan palautesäätelyyn (negatiiviseen takaisinkytkentään, kybernetiikan käsite), joka estää välittäjän vapautumista. Vastaanottajat ovat jaoteltavissa toimintamekanisminsa mukaan.

Asetyylikoliini

Asetyylikoliini on pitkään tunnettu ja ehkä eniten tutkittu hermoston välittäjäaine.

Se muodostuu koliinista ja asetaatista.

Vastaanottajat on totutusti jaettu kahteen päätyyppiin, nikotiini- ja muskariinivastaanottajiin.

Sekä muskariini- että nikotiinivastaanottajia esiintyy runsaasti aivoissa.

Noradrenaliini ja adrenaliini

Aivoissa on sekä noradrenaliini- että adrenaliinihermosoluja.

Adrenaliini on myös lisämunuaisen ytimen erittämä hormoni.

Noradrenaliini syntyy dopamiinin avulla tyrosiinista, ja adrenaliini on noradrenaliinin johdannainen.

Noradrenaliini poistetaan hermosolujen raosta kolmella mekanismilla: vastaanotolla, takaisinotolla ja muuntamalla.

Takaisinotto on näistä tärkein. Adrenaliini ja noradrenaliini muunnetaan kahdella entsyymillä, monoamiinioksidaasilla (MAO) ja katekoliometyylitransferaasilla (COMT).

MAO - estäjiä käytetään masennuslääkkeinä.

Vastaanottajiin vaikuttavia aineita käytetään lääkkeinä.

Dopamiini

Dopamiini on välittäjäaine aivoissa ja myös muualla.

Se muodostuu tyrosiinista samaan tapaan kuin noradrenaliini ja adrenaliini.

Sitä hajottavat myös samat entsyymit, MAO ja COMT.

Dopamiinilla on erityinen natrium- ja kloridi-ioneista riippuvainen takaisinotto hermosolujen raosta lähettäviin hermosoluihin.

Dopamiinilla on runsaasti vastaanottajia, joista voidaan erottaa alatyyppejä.

Ei siis ole kumma, että dopamiinin puute ilmenee Parkinsonin tautina ja sen ylimäärä esimerkiksi positiivisena skitsofreniana (eli positiivisena jakomielitautina, positiiviselle skitsofrenialle ovat ominaisia levottomuus, vainoharhaisuus ja harha-aistimukset) tai taipumuksena uskonnollisuuteen.

Serotoniini

Serotoniinia (5-hydroksitryptamiinia, 5-HT) esiintyy kohtalaisia määriä aivoissa ja runsaasti ruuansulatuskanavassa ja verihiutaleissa.

Se muodostuu tryptofaanista.

Erityksen jälkeen se poistetaan nopeasti hermosolujen välisestä raosta tehokkaalla takaisinotolla ja muuntamalla 5-hydroksi-indolietikkahapoksi (5-HIAA).

Reaktion katalysaattorina (katalysaattori on aine joka edistää kemiallista reaktiota osallistumatta siihen) toimii MAO.

Serotoniini vaikuttaa hermosolujen toimintaan joko lähettäjänä tai vastaanottajana. Tähän mennessä on tunnistettu ainakin seitsemän serotoniinin vastaanottajaa, joista suurin osa on kytketty erääseen valkuaisaineeseen (G-proteiiniin). Vastaanottajat jakautuvat vielä alaluokkiin, joten ei ole ihme, että serotoniinin määrällä aivoissa on hyvin monenlaisia vaikutuksia.

Serotoniini vaikuttaa esimerkiksi uni-valverytmin, kivuntunnon, ajatustuntueiden (emootioiden), mielialan ja umpirauhasten toimintojen säätelyyn.

Alentunutta aivojen serotoniinitoimintaa pidetään yhtenä masennuksen keskeisistä syistä.

Serotoniinin takaisinoton estäjät ovat tehokkaita masennuslääkkeitä. Uudet tehokkaat (ja kalliit) migreenilääkkeet vaikuttavat serotoniinin vastaanottajiin.

Kipukynnystä nostetaan vanhalla masennuslääkkeellä (amitriptyliini, joka vaikuttaa sekä serotoniinin että dopamiinin määrään).

Täsmälääkkeet

Täsmälääkkeiden kehitys äkkipikaiseen väkivaltaisuuteen on myös pitkällä.

Ensi sijassa käyttöön ovat tulossa serotoniinin vastaanottajiin liittyvät valmisteet, jotka ovat eläinkokeissa osoittautuneet tehokkaiksi ja joita on alustavasti kokeiltu myös ihmisillä.

Tällä hetkellä parhaat käytössä olevat lääkkeet äkkipikaiseen väkivaltaisuuteen ovat masennuslääkkeinä käytettyjä serotoniinin takaisinoton estäjiä.

Monityydyttämättömät kalahapot

Myös tietyt ravintotekijät (monityydyttämättömät kalahapot, erityisesti muunneltu muoto E-EPA, EPA = eikosapentaeenihappo, joka on melko kallista, mutta jota voi ostaa luontaistuotekaupoista), joita on hermosolujen kalvoissa ja veressä, voivat auttaa väkivaltaisuuden hoidossa ja ennaltaehkäisyssä.

Ne vaikuttavat serotoniinin vapautumiseen aivojen hermosolujen pinnalta, jossa niitä yleensä on samassa suhteessa kuin veressäkin.

Tätä selvitetään tapaväkivaltaisiin miehiin suuntautuvalla hoidollisilla kaksoissokkotutkimiksella Yhdysvalloissa.

Tasapaino

Kun serotoniinin takaisinoton estäjät saattavat vaikuttaa dopamiinitasapainoon, monityydyttämättömät kalahapot (erityisesti muunnettu muoto E-EPA, EPA = eikosapentaeenihappo) muuttavat serotoniinin ja dopamiinin määriä tasapainoisemmin.

Kokeita E-EPAN:n vaikutuksistaaivojen välittäjäaineiden toimintahäiriöihin tehdään eri puolilla maailmaa.

Alkoholistien hoito

Serotoniinin takaisinoton estäjillä on merkitystä myös alkoholistien hoidossa. Viime aikoina on arvosteltu serotoniinin takaisinoton estäjien käyttöä vanhusten hoidossa. On sanottu, että monet vanhukset ovat pikemmin yksinäisiä kuin masentuneita.

Histamiini

Histamiini muodostuu ns. dekarboksylaatiolla histidiinista. Aivoissa histamiinivaikutteisten hermosolujen runko-osat sijaitsevat hypotalamuksessa, josta hermosolujen haarakkeet leviävät eri puolille aivoja.

Histamiinille tunnetaan kolme vastaanottajaa, jotka kaikki on kytketty valkuaisaineisiin (G-proteiineihin).

Ensimmäistä vastaanottajatyyppiä esiintyy runsaasti aivokuorella, tyvitumakkeissa ja hippokampuksessa. Ne liittyvät mm. vireystilan säätelyyn.

Allergia ja matkapahoinvointi

Allergiassa käytetyt perinteiset antihistamiinit ovat ensimmäisen vastaanottajatyypin salpaajia, ja niille on ominaista väsyttävä vaikutus. Niitä on käytetty myös matkapahoinvoinnin hoitoon.

Mahahaava

Toisen tyypin vastaanottajien salpaajat ovat tärkeimpiä maha- ja pohjukkaissuolihaavalääkkei­tä, koska ne vähentävät tehokkaasti mahahapon muodostumista ja eritystä. Näitä vastaanottajia esiintyy aivoissa mm. tyvitumakkeissa.

Kolmannen vastaanottajan toiminta säätelee histamiinin muodostumista ja eritystä.

Glutamaatti

Glutamaatti on keskushermoston merkittävin ärsyttävä (eksitoiva) välittäjäaine (vastaa 75 %:sta aivojen ärsyttävästä välityksestä). Glutamaatti muodostuu ketoglutaraatista. Sille on todettu toimivaa takaisinottoa sekä lähettäviin hermosoluihin että hermotukikudossoluihin.

Glutamaattivastaanottajia on kahta tyyppiä: ionikanavavastaanottajat ja valkuaisainekytkentäiset (G-proteiinikytkentäiset). Nämä jakautuvat lukuisiin alatyyppeihin.

Ionikanavavastaanottajat jaetaan N-metyyli-D-aspartaatti- (NMDA), amino-hydroksimetyyli-iso­ksat­soli-propionihappo ja kainaattivastaanottajiin niitä aktivoivien glutamaattiyhdisteiden mukaan.

Kukin vastaanottaja koostuu viidestä alayksiköstä. Järjestelmän monimutkaisuutta lisää vielä alayksiköissä todettu moninaisuus, joka perustuu useisiin perintötekijöihin.

Tavallisimmin N-metyyli-D-aspartaatti (NMDA) - vastaanottajat ovat kationikanavia (ionit ovat kationeja tai anioneja, anioni on negatiivisesti varautunut ioni, kationi on positiivisesti varautunut ioni), jotka läpäisevät natrium, kalium ja kalsium -ioneja.

Aktivoituminen edellyttää glysiinin sitoutumisen (eri paikkaan kuin glutamaatti).

Magnesium puolestaan tukkii kanavan. N-metyyli-D-aspartaatti (NMDA) - vastaanottajien salpaus johtaa usein vaikeisiin sivuvaikutuksiin. Esimerkiksi nukutuksessa käytetty ketamiini saattaa aiheuttaa jopa aistiharhoja.

Alkoholi ja muistihäiriöt

Alkoholi estää erityisesti N-metyyli-D-aspartaatti (NMDA) - vastaanottajien toimintaa. Hippokampuksen N-metyyli-D-aspartaatti (NMDA) -vastaanottajien salpaus häiritsee muistille keskeisen pitkäaikaisen muutoksen muodostumista.

Nämä vastaanottajat näyttävät olevan keskeisiä muistin mekanismissa.

Amino-hydroksimetyyli-isoksatsoli-propionihappo- ja kainaattivastaanottajat ovat pääasiassa kationien kanavia (natriumioni sisään ja kaliumioni ulos). Niiden toimintaa tunnetaan vielä puutteellisesti.

Liikkeiden säätely ja oppiminen

Ns. metabotrooppisia vastaanottajia on tunnistettu ainakin 11 tyyppiä. Niitä esiintyy sekä lähettävinä että vastaanottajina kaikkialla keskushermostossa. Niillä on tärkeä tehtävä hermosolujen muotoutumisessa, erityisesti hippokampuksessa ja pikkuaivoissa. Niiden arvellaan osallistuvan liikkeiden säätelyyn ja oppimisen mekanismeihin.

Negatiivinen ja tiedollinen skitsofrenia

Glutamiina pidetään nykyään tärkeimpänä välittäjäaineena negatiivisessa ja tiedollisessa (kognitiivisessa) skitsofreniassa (jakomielitaudissa, Science 1 / 2004).

Negatiivisen ja tiedollisen skitsofrenian tyypillisiä piirteitä ovat piittaamattomuus ympäristöstä (autismi), emotionaalinen syrjään vetäytyminen (ambivalenssi), tylsä naaman ilme, asiasta toiseen hyppiminen, aloitekyvyn puute, sekava puhe, vaikeus kertoa tapahtumista ja liikkeiden hitaus.

Kyseessä on glutamiinin vajaus, ja sen parantamiseen etsitään uusia lääkkeitä.

Myös kalaöljyjen rasvahappojen (erityisesti E-EPA, ethyl-eicosapentaenoate) merkitystä tutkitaan.

GABA

Gamma-aminovoihappo (gamma-aminobutyric acid, GABA) on keskushermoston tärkein estävä välittäjäaine. Keskushermoston hermopäätteistä n. 20 % on GABA -vaikutteisia. GABA muodostuu glutamaatin dekarboksylaatiolla.

Sen vaikutus hermosolun päätteessä loppuu natriumioneista riippuvaisten kuljetusjärjestelmien välittämään takaisinottoon lähettäviin hermosoluihin ja hermotukikudossoluihin.

Epilepsian hoito

GABA hajoaa solun sisällä (mitokondrioissa) GABA - ketoglutaraattitransaminaasin (GABA-T) katalysoimana meripihkahapon aldehydiksi. Kyseisen entsyymin estoa (mm. vigabatriinilla) käytetään epilepsian hoidossa aivojen GABA- pitoisuuden nostamiseksi.

GABA- vastaanottajat muistuttavat rakenteeltaan glutamaattivastaanottajia. Ne voidaan luokitella kolmeen päätyyppiin: GABAA- ja GABAC (ionotrooppiset) ja GABAB- (metabotrooppiset) vastaanottajat. GABAA ja GABAC- vastaanottajat ovat viidestä alayksiköstä koostuvia anionikanavia, joiden aktivoituminen lisää kloridi-ionin läpäisevyyttä.

Lihasjännityksen laukaiseminen

Bentsodiatsepiinit (tunnetuin niistä on diatsepamiini eli diapam, jota käytetään lihasjännityksen laukaisemiseen, mutta jota käytetään myös väärin huumeena) tehostavat GABA:n vaikutuksia sitoutumalla GABAA-reseptorin alfa-alayksikköön.

Barbituraateilla ja alkoholilla on ilmeisesti samanlaisia vaikutuksia.

GABAC- vastaanottajia esiintyy vain silmän verkkokalvolla.

GABAB- vastaanottajat ovat G-proteiineihin kytkettyjä, ja niiden toiminta lisää varsinkin kalsium- ja kaliumionien läpäisevyyttä hitaammalla, välillisellä mekanismilla.

Aminohappoketjut

Nykyään tunnetaan runsaasti aminohappoketjuja, joilla on hermostovaikutuksia.

Vain osalle niistä on kuitenkin osoitettu selkeä välittäjätehtävä. Varsinkin amiini- ja aminohappovälittäjien kanssa samoissa hermosoluissa tuotetaan myös aminohappoketjuja. Esimerkkinä aminohappoketjuvälittäjistä ovat opioidiaminaohappoketjuvälittäjät.

Opioidiaminohappoketjuja muodostuu kolmesta esiasteesta: pro-opiomelanokortiini (POMC), josta on peräisin beetaendorfiini; proenkefaliini, josta pilkkoutuvat enkefaliinit; ja prodynorfiini, josta ovat peräisin dynorfiini ja neoendorfiinit.

Liikunta ja mielihyvä

Neljännen tärkeän opioidiaminohappoketju, endomorfiinien, muodostumista ei vielä tunneta. Endorfiinit ovat oopiumin sukuisia aineita, jotka aiheuttavat mielihyvää esimerkiksi runsaan liikunnan yhteydessä sekä nostavat kipukynnystä.

Opioidien aiheuttama riippuvuus

Opioidiaiminohappoketjuille on tunnistettu kolme valkuaisaineisiin (G-proteiineihin) kytkettyä vastaanottajaa. Ne kaikki estävät adenyylisyklaasia. Myyvastaanottajan toiminta lisää kaliumionien johtavuutta.

Se välittää beetaendorfiinin kipua lievittävät ja mielihyväää aiheuttavat sekä hengitystä ja ruuansulatuskanavaa hillitsevät vaikutukset.

Se on myös pääasiassa vastuussa opioidien (mm. morfiinin) riippuvuutta aiheuttavista vaikutuksista.

Neljän aminohapon muodostamat endomorfiini 1 ja 2 saattavat olla myyvastaanottajan varsinaisia sisäsyntyisiä sitoutuvia aineita (ligandeja), sillä niiden liittymisherkkyys ko. vastaanottajaan on suurin.

Kappavastaanottajan aktivaatio sulkee kalsiumkanavia. Sen sisäsyntyinen sitoutuva aine (ligandi) on dynorfiini.

Kappavastaanottaja välittää osan kipua lievittävistä ja rauhoittavista vaikutuksista. Sen ärsytys aiheuttaa yllättäen myös huonovointisuutta, mikä on haitannut sinänsä lupaavien kappaestagonistien kehittämistä lääkeaineiksi.

Deltavastaanottajien ärsyttäminen niin ikään vähentää solukalvon kalsiumioniläpäisevyyttä. Sen merkitys on huonommin tunnettu, mutta se saattaa myös välittää opioidien kipua lievittäviä vaikutuksia. Enkefaliinit ovat ilmeisesti deltareseptorin sisäsyntyisiä sitoutuvia aineita (ligandeja).

Tehtäviä

  1. Pohtikaa voiko eläimillä esiintyä mielenterveysongelmia? Jos niitä esiintyy, miten niitä hoidetaan?
  2. Mitä vaikutuksia alkoholilla on ihmisen toimintakykyyn? Mistä nämä vaikutukset johtuvat
  3. Mihin huumeriippuvuus perustuu? Voivatko lääkkeet aiheuttaa riippuvuutta?
  4. Mihin perustuu voimakas riippuvuus tupakasta? Mitä terveysvaikutuksia tupakan polttamisella on?
  5. Pohtikaa ravitsemuksen vaikutusta ihmisen mielenterveyteen. Pitävätkö vanhat ravitsemusneuvot nykyään paikkaansa?

Ympäristön merkitys

Yksilö mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä

Yksiön mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä ovat rajalliset.

Toiveet ja todellisuus



Ihminen on aina vaikuttanut ympäristöönsä. Aina ihmisen vaikutus ympäristöön ei ole ollut viisasta.

Ympäristöongelmat, saastuminen ja ympäristön laadun rappeutuminen ovat tästä esimerkkejä.

Aiemmin ihmisellä oli mahdollisuus muokata ympäristöään arvojaan vastaavaksi rakentaen taloja ja maata muokaten.

Miten on nykyisin? Kenen arvoja heijastavat saastunut luonto, taivasta halkovat kerrostalot ja asvaltoidut pihat?

Nykyisin ihmisellä ei aina ole mahdollista elää mielikuviaan vastaavassa hyvässä ympäristössä. Kuinka luotaisiin ympäristöjä, jossa ihmisen olisi hyvä elää?

Toimintaympäristö ja tilakäyttäytyminen

Ympäristöön kuuluvat aineellisen ympäristön lisäksi myös ihmisistä ja yhteisöistä koostuva sosiaalinen ympäristö sekä kielestä, tavoista ja säännöistä koostuva ympäristö.

Ihminen on vuorovaikutuksessa ympäristön osien kanssa, vaikuttamalla toiminnallaan niihin ja samalla olemalla niiden vaikutuksen alainen.

Tilakäyttäytymisessä ihminen ontavoitteellisesti toimiva omine mielikuvineen, elämänkokemuksineen ja biologisine ominaisuuksineen. Millä tavoin ympäristön ominaisuudet vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen?

Ihmisen toiminnan elämyksellistä puolta kuvaavat mm. ympäristön havaitseminen sekä ympäristöön liittyvät arvot ja asenteet. Ympäristön ominaisuudet vaikuttavat käyttäytymiseen.

Ympäristön vaikutus ihmiseen

Aineellinen ympäristö
  • määrää suoraan käyttäytymistä,
  • tarjoaa mahdollisuuksia ja rajoituksia, joiden pohjalta ihmiset tekevät valintansa toiminnassaan ja
  • toimii näyttämönä ihmisen toiminnalle, estäen tai edistäen tätä.
Suoraan ympäristöstä ihmiseen vaikuttavat vain aineellisett tekijät kuten ympäristömyrkyt, kylmyys, liikenneonnettomuudet tai melu.

Ihmisen käyttäytyminen on ympäristösidonnaista



Ihmiset ikään kuin siirtyvät käyttäytymiskehyksestä toiseen ja mukautuvat kunkin käyttäytymiskehyksen pelisääntöihin; ihmiset ovat oppineet käyttäytymään tietyissä käyttäytymisympäristöissä tietyllä tavalla.

Ympäristösuunnittelussa tulisi tiedostaa, että aineellista ympäristöä muutettaessa vaikutetaan aina myös ympäristön sosiaalisiin ja toiminnallisiin puoliin. Siksi ympäristön parantamiseen pyrkivien toimenpiteiden tulee olla sopusoinnussa ihmisten elämäntapojen kanssa.

Ympäristön luonne käyttäytymistä estävänä tai edistävänä näyttämönä korostuu elämänvaiheissa, joissa ihmisen mahdollisuus toimia on rajoitettu.

Lähiympäristön merkitys

Lähiympäristön merkitys ihmisille eri ikäkausista on suuri, eteenkin lapsuudessa ja vanhuudessa.

Lähiympäristön merkitys on suuri myös niille ihmisille, jotka viettävät paljon aikaa lähiympäristössään kuten liikuntarajoitteisille, pienten lasten äideille tai työttömille.

Ympäristö on voimavara

Ihmisen kehityksen kannalta on tärkeää, että hänen toimintaympäristönsä on sisällöllisesti rikas ja valintamahdollisuuksia tarjoava. Näin ihmisen ympäristöstä ei muodostuisi vain näyttämö toiminnalle, vaan voimavara, jota kukin voisi käyttää haluamallaan tavalla.

Ihmisten välinen kanssakäyminen tapahtuu aina jossain tilassa. Tässä vuorovaikutuksessa tilan ominaisuudet ja rakenne ovat tärkeitä. Yksityisyyttä, henkilökohtaista tilaa, ja ahtautta tutkimalla etsitään keinoja siihen, kuinka rakennetussa ympäristössä saavutettaisiin tasapaino yhteyksien ja eristyneisyyden sekä yksityisyyden ja yhtenäisyyden välille.

Yksityisyys

Ihminen tarvitsee yksityisyyttä säädelläkseen omaa suhdettaan muihin ja jäsentääkseen omia kokemuksiaan. Yksityisyyden voidaan ajatella olevan itsensä avaamista ja sulkemista vuorovaikutukseen toisten kanssa, sekä vapautta valita milloin haluaa olla yksin ja milloin toisten kanssa.

Silloin kun toivottu ja saavutettu yksityisyys ovat yhtenevät, voidaan puhua ihannetilasta. Mikäli yksityisyyttä on liikaa on kyseessä eristäytyminen tai yksinäisyys, kun taas yksityisyyden puute on ahtautta.

Luonnon merkitys kaupunkilaiselle



Ihmisten kasautuessa kaupunkeihin muodostuu luonnosta monille rauhoittava mielipaikka. Luontoon mennään, kun halutaan olla yksin, selvittää ajatuksia ja palautua arjen kiireistä.

Yksityisyyttä toteuttavan paikan ohella luonnolla on todettu olevan myös elvyttävä vaikutus fysiologisiin toimintoihin, tuntemuksiin ja keskittymiskykyyn.

Henkilökohtainen tila

Ihminen pyrkii sosiaalisissa tilanteissa pitämään mukavalta tuntuvaa, henkilökohtaisen tilan vaativaa, etäisyyttä toisiin ihmisiin.

Toisinaan ihmisen luomat tilaratkaisut tai kalustejärjestelyt määrittävät etäisyyden luonnollisista etäisyyksistä poikkeaviksi, mikä heikentää etenkin omaehtoista sosiaalista käyttäytymistä.

Esimerkiksi seinustoille riviin asetetut penkit estävät normaalin vuorovaikutuksen syntymistä ja toimivat sosiaalisesti loitontavina.

Toisaalta taas penkkien asettaminen vuorovaikutusta tukevaksi toimii sosiaalisesti yhdistävästi. Aineellisten järjestelyjen tulisi tukea ihmisten luontaista toimintaa, eikä estää sitä.

Ihminen ympäristönsä muokkaajana

Ihmisen alueellinen tila (reviiri) tarkoittaa omistamista tai tilan hallintaa. Keskeisenä tekijänä on tilan ja tilanteen hallinta ja ympäristösuhteen säätely.

Henkilökohtainen tila kulkee ihmisen mukana aina, kun taas alueellinen tila on sidottu maantieteelliseen alueeseen. Se voi liittyä ryhmään kuten perheeseen.

Alueellinen tila näkyy sosiaalisen elämän helpottumisena. Tämä tarkoittaa jokapäiväisessä elämässä arkipäiväisten toimintojen helpottumista, kun esimerkiksi perheenjäsenillä on omat paikkansa ruokapöydässä.

Oma jälki ympäristöön

Ihminen jättää oman jälkensä ympäristöön. Ihminen kokee tämän ympäristön itselleen merkitykselliseksi.

Vaikutusvaltaisilla ihmisillä on taipumus jättää ympäristöön suuria jälkiä, joista on haittaa myös tuleville sukupolville.

Ilkivalta



Ympäristöön kohdistuu myös törkeää ilkivaltaa. Ilkivaltaa voidaan kuvata asteikolla, jonka toisessa päässä on sosiaalisesti hyväksytty hävittäminen, toisessa päässä hävittäminen, jota pidetään rangaistavana tekona.

Ilkivallalla on moniayitä kosto-, leikki- ja saalistusilkivallasta häijyilkivaltaan. Eniten ilkivaltaa esiintyy sellaisilla alueilla jotka tulkitaan ”ei kenenkään” maaksi. Suurella mittakaavalla ja koolla, sekä kylmillä ja teräksisillä rakennusaineilla on todettu olevan ilkivaltaa kiihottava vaikutus.

Lapsille ja nuorille yksitoikkoinen ympäristö puhtautta, siisteyttä ja pelkistettyjä järjestelyjä korostavana ei tarjoa paljoakaan toimintamahdollisuuksia. Kun nuori ei saa vaikuttaa ympäristöönsä, hän purkaa herkästi energiaansa rikkomalla tai kohtelemalla ympäristöään välinpitämättömästi.

Keinoja ilkivallan vähentämiseen

Ensimmäinen on valvottavuuden lisääminen, mikä on toteutettavissa asumisen ja muiden toimintojen yhteensovittamisella.

Toinen keino on asuinympäristöjen jäsentäminen puolijulkisiksi ulkotiloiksi, jotta ihmiset kokisivat ne omikseen.

Kolmanneksi asuinalueista pitäisi tehdä omaleimaisia, jotta asukkaat voisivat samaistua niihin.

Neljänneksi alueellinen rakenne on jäsennettävä niin, että vierekkäisten asuinalueiden väliin jää riittävästi vapaata tilaa.

Toimintaympäristö



Emme vain koe kaupunkia, vaan myös muutamme sitä. Tämä muuttunut kaupunki puolestaan muuttaa kokemustamme siitä. Toiminta ympäristön ja kokemuksen välillä on jatkuva, molemminpuolinen suhde.

Tavalliselle menevälle ihmiselle ympäristön vaikutus toimintaan saattaa jäädä pieneksi tai ainakin huomaamattomaksi. Ympäristön merkitys korostuu tietyissä elämänvaiheissa ja -tilanteissa, kun ihmisen toimintapiiri on rajoittunut lähiympäristöön.

Ympäristön merkitys toimintaan vaikuttavana tekijänä huomataan yleensä vastasilloin kun ympäristö synnyttää ei-toivottua käyttäytymistä.

Ympäristösuunnittelussa tulisi ottaa huomioon se, että suunniteltaessa aineellista ympäristöä suunnitellaan samalla myös sosiaalista ja toiminnallista ympäristöä.

Toisaalta tulisi ottaa huomioon se, että otettaessa asukkaat mukaan aineellisen ympäristön suunnitteluun, pystytään luomaan ympäristöjä, joihin asukkaat voivat samaistua ja joita he voivat kokea omakseen.

Tehtäviä

  1. Mitä parannuksia toivoisit kouluympäristöösi?
  2. Mitä parannuksia toivoisit kotiympäristöösi?
  3. Millaisessa ympäristössä haluaisit viettää loppuelämäsi?
  4. Mitä haluaisit muuttaa nykyisessä asuinympäristössäsi?
  5. Millaista ilkivaltaa sinun omassa ympäristössäsi esiintyy?
  6. Miten tätä ilkivaltaa voitaisiin vähentää?
  7. Mitkä asiat omassa ympäristössäsi häiritsevät sinua eniten?
  8. Miten voit vaikuttaa omaan ympäristöösi?
  9. Mitä hyviä ja huonoja puolia on a) kaupunkiympäristössä b) maaseutuympäristössä?
  10. Miten voisit vähentää omaa "jalanjälkeäsi" ympäristöön?
  11. Miten tarpeetonta liikennettä voitaisiin vähentää?
  12. Miten tarpeetonta kulutusta voitaisiin vähentää?
  13. Miten jätteitä voitaisiin käyttää hyödyksi nykyistä tehokkaammin?
  14. Mistä maailmanlaajuisen ympäristöongelmat johtuvat?
  15. Miksi ympäristöongelmien syntyä ei ole estetty?
  16. Mikä on maailman suurin ympäristöongelma?
  17. Miten se voitaisiin ratkaista?

Pahuus



Tämä on lyhennelmä Vapaa Ajattelijassa 4 / 2004 julkaistusta kirja- ja elokuva-arvostelusta. Arvostelun tekijänoikeudet ovat oppimateriaalin toimittajalla Erkki Hartikaisella.

Suomenkielinen nimi: Pahuus
Alkuperäinen nimi: Ondskan
Ohjaaja: Mikael Håfström
Pääosissa: Andreas Wilson, Linda Zilliacus, Henrik Lundström, Marie Richardson, Johan Rabeus, Kjell Bergqvist
Valmistusvuosi: 2003
Valmistusmaa: Ruotsi
Kesto: 113 min

Saatavana myös DVD:nä, jossa on Jan Guilloun laaja haastettelu, poisleikatut pätkät ja erilaista muuta aineostoa.

Guillou, Jan
Pahuus / Jan Guillou ; suomentanut Veijo Kiuru. - 2.p.
Helsinki: Loisto: WSOY, 2003. - 338 s. ; 18 cm.
Alkuteos: Ondskan
ISBN 952-459-336-X (nid.) : 7,99 EUR

Mitä pahuus tarkoittaa

Pahuus tarkoittaa eri ihmisille, eri puolueille ja esimerkiksi uskovaisille ja ateisteille eri asioita. Tässä ei ryhdytä määrittelemään pahuutta.

Jos käsitettä ”pahuus” halutaan käyttää, on kohtuullista vaatia, ettei määritelmässä julisteta kaikkia pahoiksi, pahuutta olemattomaksi tai meikäläisiä hyviksi ja teikäläisiä pahoiksi.

Asteikoista

Ei pidä sanoa, että Pekka on pieni, koska Pekka on pienempi kuin puu.

Ihmisiä on syytä verrata lähinnä ihmisiin keskimäärin. Tosin tämä saattaa olla käytännössä vaikeaa.

Kaksi kolmasosaa ihmisistä katsoo olevansa keskimääräistä älykkäämpiä, mikä on tilastotieteen mukaan mahdotonta.

Amerikkalaisen professoritietieteen mukaan voidaan

  1. yrittää poistaa pahuus
  2. olla välittämättä pahuudesta
  3. lisätä tuloeroja niin, että mahdollisen monella on varaa henkilökohtaiseen pahuusterapeuttiin, joka pystyy vakuuttamaan jopa psykopaatille, että hän on hyvä.
Ensimmäisen vaihtoehdon amerikkalainen professoritiede torjuu kommunistisena pohtimatta juuri ollenkaan, onko olemassa ei-kommunistisia vaihtohehtoja vähentää pahuutta. (Amerikkalaisen professoritieteen mukaan myös sosialidemokratia on kommunismia.)

Vapaan markkinatalouden mukaan kakkosvaihtoehto on luonnollinen tila, mutta tietysti niillä, jotka ovat erityisesti ansioituneet niin, että heillä on varallisuutta, on oikeus kolmanteen vaihtoehtoon.



Pahuuteen amerikkalainen professoritiede on perehtynyt nuoruudessaan katsomalla villin lännen elokuvia, keski-iässä lukemalla metreittäin aatehistoriaa ja vanhuudessaan käymällä kirkossa ja republikaanien vaalitilaisuuksissa.

Omakohtaiset kokemukset



Ruotsalainen menestyskirjailija Jan Guillou (s.1944) sen sijaan on perehtynyt pahuuteen omakohtaisesti.

Jan Guillou ei ole uskovainen eikä republikaani vaan ateisti ja peruskoulun kannattaja.

Guilloun isä kuoli varhain, ja isäpuoli hakkasi häntä päivittäin.

Tukholmalaisessa toisen maailmansodan jälkeisessä oppikoulussa Guillou itse oli väkivaltainen.

Synnynnäinen rikollinen

Koulun rehtori päätteli omatekoisilla testeillä, että Guillou on synnynnäinen rikollinen.

Rehtori soitti muihin Tukholman oppikouluihin, ettei Guillouta saa ottaa oppilaaksi, koska hän on synnynnäinen rikollinen.

Yläluokan oppilaitokseen

Guilloun äiti myi perintöjään ja lähetti pojan aateliston ja rikkaiden sisäoppilaitokseen Solhemiin, jotta poika saisi keskikoulun käytyä ja pääsisi lukioon.

Solhem oli hirvittävä paikka (Guillou sai oppilaitoksen iltapäivälehtien avulla myöhemmin lakkautettua).

Toverikuri

Solhemissä opettajat eivät puuttuneet järjestyksenpitoon vaan se oli jätetty oppilaskunnan hoidettavaksi.

Tästä syntyi hirvittävä väkivallan ja simputuksen kierre.

Väkivaltaan vastaaminen

Guillou oli päättänyt, ettei hän täällä vastaa väkivaltaan väkivallalla.

Kivunsietokykyä voidaan kehittää

Hän oli oppinut vihan avulla poistamaan kivun isäpuolen hakatessa häntä.

Guillouta hakattiin armottomasti, ja kun se ei tehonnut, hänen ainoaa ystäväänsä alettiin hakata ja kiusata niin, että ystävä lähti oppilaitoksesta.

Aatelisto johti väkivaltakoneistoa

Muutamassa vuodessa Guillou kasvoi Lawrence Kohlbergin moraalisen kehityksen asteikolla korkeimmalle eli kuudennelle asteelle.

Hän alkoi toimia johdonmukaisesti hyvin yleisten inhimillisten periaatteiden mukaan ja onnistui panemaan oppilaitoksessa asioita järjestykseen lakimiehen avulla ja myöhemmin laitoksesta päästyään saamaan aikaan sen lakkauttamisen.

Ainoa oppilas, josta tuli kansainvälinen vaikuttaja

Haastattelussa Guillou sanoo virnistäen, että hän on Solhemin sen aikaisista oppilaista ainoa, josta tuli merkittävä ruotsalainen ja kansainvälinen vaikuttaja. (Suomessa Guillouta on kristillisoikeistolaisissa kustannusyhtiöissä syrjitty.)

Vankilassa



Guillou on istunut vankilassa, mutta ei rikoksista. Hän paljasti Ruotsin salaisen palvelun olemassaolon ja tuomittiin vankilaan vakoilusta syytettynä.

Vankilassa hän keksi Carl Hamilton - kirjasarjan (11 kirjaa).

Suosittu rikoskirjailija

Guillou on Ruotsissa myös erittäin suosittu rikoskirjailija. Viime vuosina hän on kirjoittanut kolmiosaisen kirjasarjan keskiajasta. Kirjasarjan keskeinen aihe on pahuus.

Inhimillinen pahuus

Toisin kuin amerikkalainen professoritiede Guillou on ymmärtänyt, mitä inhimillinen pahuus on.

On ilmeistä, että Guillou on pahuuden suhteen oikeassa ja amerikkalainen professoritiede väärässä.

Pahuus on ihmisten perintötekijöissä, pahuus on inhimillisissä hallintojärjestelmissä, ihmisyhteisöissä ja uskonnoissa.

Mitä pahuudelle voidaan tehdä

Pahuutta ei voida poistaa, mutta sitä voidaan vähentää ja estää hyvinvointiyhteiskunnan avulla.

Pahuutta vastaan voidaan taistella.

Guilloun parikymmentä vuotta sitten ilmestyneestä kirjasta Pahuus on tullut nuorisoromaani.

Ruotsalaiset äidinkielenopettajat ovat ihastuneita kirjaan: sen avulla saadaan myös pojat lukemaan.

Pojat samaistuvat kirjan päähenkilöön, mikä ei liene pahasta, vaikka kaikista pahoista pojista ei hyviä tulekaan.

Tunnistatko sosiopaatin



Eräs psykiatri on tehnyt 20 kysymyksen tarkistuslistan, jonka avulla voi tunnistaa mahdollisen sosiopaatin. Jos vastaus kysymykseen on "kyllä", siitä saa 3 pistettä ja jos se on "ei", tulos on nolla pistettä. Suurin arvo on siis 60 pistettä. Yli 30 pistettä kuvastaa selvää sosiopaattia.

Kuten tiedetään, tällaiset testit eivät ole täysin luotettavia, mutta testin avulla saa käsityksen sosiopaatin luonteenpiirteistä. Ehkä testi auttaa sinuakin tarkastelemaan muita ihmisiä uusin silmin.

Onko henkilöllä
  • charmikkuutta
  • rajaton luottamus omiin kykyihinsä
  • tarvetta ja kykyä johtaa (manipuloida) muita ihmisiä
  • innostumista erilaisista herätteistä (impulsiivisuutta)
  • jatkuva uusien kokemusten tarve
  • taipumus loukkaantua esitettäessä vaatimuksia (hänelle)
  • kostonhalua
  • vastuun puutetta
  • taipumus elää muiden kustannuksella
  • epäluotettava
  • puutteellinen syyllisyyden tunne
  • köyhä tunne-elämä
  • huono itsekuri
  • lyhytjännitteisyyttä
  • useita lyhytkestoisia ihmissuhteita
  • useita seksikumppaneita
  • käytöshäiriöitä lapsuudesta alkaen
  • taipumusta jatkuvaan (patologiseen) valehteluun
  • rikollisuutta nuoruudessa
  • taipumus suunnata energiaansa rikolliseen toimintaan
Tila on periytyvä, ja siihen ei tunneta tehokasta hoitoa.

Ravitsemushoidon vaikutuksesta ei ole vielä julkaistu yhtään tutkimusta, joten emme tiedä varmuudella, voisiko siihen vaikuttaa lisäravinteiden avulla.

Tehtäviä

  1. Mitä sosiopaatin piirteitä tunnistat itsestäsi?
  2. Onko luokallasi oppilaita, joilla on monia sosiopaatin piirteitä?
  3. Onko opettajillasi monia sosiopaatin piirteitä? Entä rehtorilla?
  4. Miten sosiopaattiin pitäisi suhtautua?
  5. Vertaa sosiopaattia autoritaariseen ihmistyyppiin. Mitä eroja ja yhtäläisyyksiä havaitset?

Identiteetin muodostaminen ihmisen elämänkaaren aikana sekä eettiset valinnat eri elämänvaiheissa

Päivitetty 24.5.2011

Mitä siveys ja siveystutkimus ovat

Siveys (moraali) on yhteisöllinen arvo-, sääntö ja käyttäytymisjärjestelmä.

Siveystutkimus (etiikka) on siveyden käsitteellistä (teoreettista) tarkastelemista.

Onko siveys opittua vai perinnöllistä



Jotkut ovat sitä mieltä, että siveys on puhtaasti opittua.

Toiset ovat löytäneet yksilön siveyskehityksestä selviä vaiheita (esim. amerikkalainen Lawrence Kohlberg (1927-1987), jonka käsitys siveyden kehityksen tasoista on saavuttanut laajaa kansainvälistä tunnustusta).

Muutamia vuosikymmeniä sitten naisasialiike (feminismi) vastusti Kohlbergin käsitystä. Uuden tutkimukset ovat osoittaneet, että miesten ja naisten välillä ei ole aikoinaan väitettyjä eroja siveyden kehityksessä.

Yksilön siveellinen kehitys jakaantuu kolmeen päävaiheeseen

I Esisiveellinen taso

Tällä tasolla lapsi käsittää sellaiset sanat kuin kiltti ja tuhma, saa ja ei saa, hyvä ja paha, oikein ja väärin. Hän käsittää nämä sanat aina toiminnan mukaan mielihyvän tai mielipahan sävyisiksi.

II Sovinnainen taso

Hyviä ja huonoja toimintoja arvioidaan sen mukaan, miten toiset tekevät riippumatta niiden seurauksista itselle. Puolustetaan oman ryhmän arvostuksia.

III Itsenäi-periaatteellinen taso

Tällä tasolla koetetaan muotoilla siveysarvostukset ja toimintaperiaatteet yleispäteviksi aivan riippumatta virallisista laeista, säännöistä ja sovinnaisesta siveydestä.

Jokainen päävaihe voidaan lisäksi jakaa kahteen alavaiheeseen

Näin saadaan seuraavat kuusi vaihetta:

I Esisiveellinen taso

1. Itsekeskeis-aineellinen taso

Toiminnan ulkonaiset seuraukset ratkaisevat, pidetäänkö toimintaa hyvänä vai pahana. Pyritään välttämään rankaisua (koska se on epämiellyttävää) ja alistumaan niiden määräyksiin, joilla on valtaa.

2. Välineellinen vaihe

Suoritetaan tekoja, tavoitteen saavuttamiseksi. Toisia autetaan, koska toivotaan apua myös itselle. Vältetään toisten vahingoittamista tai loukkaamista, jottei tultaisi itse vahingoitetuksi tai loukatuksi.

II Sovinnainen taso

3. Myötätunto ja rakkaus

Hyvällä käytöksellä voidaan auttaa toisia ja tuottaa heille iloa. Kun tekee toisten mielen mukaan, on hyvä poika tai kiltti tyttö. On jo sinänsä riittävää, jos tarkoittaa hyvää.

4. Laki ja järjestys

Toiminnasta tulee siveellinen, kun se on määrätyn yhteiskunta- tai maailmanjärjestyksen mukainen. Velvollisuus on täytetty kun toimii yhteiskunnan tai uskonnon lakien mukaisesti seurauksista riippumatta.

III Itsenäis -periaatteellinen taso

5. siveys on sopimusvaraista, ja lait vapaiden kansalaisten välisiä sopimuksia

Tässä vaiheessa siveyssäännöt käsitetään vapaiden ihmisten tekemiksi sopimuksiksi. Periaatteet perustuvat ihmisyksilön ehdottomaan arvoon ja oikeusturvan vaatimukseen. On sanottu, että tällainen on johtavien kapitalistimaiden virallinen siveys.

6. Yleispätevät periaatteet

Siveys perustuu seuraavan tyyppisiin sääntöihin: “Tehkää toisille sitä, mitä toivoisitte tehtävän itsellenne” (kultainen sääntö). Yksilö tekee päätöksensä muutamien ylimpien periaatteiden mukaan, jotka perustuvat ajatuksiin oikeudesta, vastavuoroisuudesta, tasa-arvoista sekä ihmisyksilöiden arvosta yksilöllisinä ihmisinä.

Yksilöt jäävät eri tasoille

Yksilön siveyskehitystä on tutkittu tämän käsityksen valossa eri valtarakenteiden ja eri elämänkäsitysten piirissä.

Pääpiirteissään kehitys tapahtuu tämän kaavion mukaisesti siten, että kukin yksilö etenee aiemmalta vaiheelta ylemmälle. Ihmisten suuri enemmistö ei kuitenkaan koskaan saavuta 5. tai 6. vaihetta.

Esimerkkejä

Esimerkki 1

Eräässä tutkimuksessa testattiin 10 - 28 -vuotiaita amerikkalaisia poikia. Noin joka kolmas vuosi heidän annettiin pohtia vaikeita siveysongelmia.

Eräs koehenkilö vastasi kymmenvuotiaana suunnilleen seuraavasti, kun häneltä kysyttiin, onko parempi pelastaa merkittävän miehen henki kuin useiden merkityksettömien.

“Merkityksettömillä on vain yksi talo kullakin ja vähän huonekaluja, mutta monilla tavallisilla ihmisillä on yhteensä paljon rahaa, vaikkei sitä huomaa.”

Vastauksessa ihmisarvo sekoitetaan aineellisiin arvoihin, ja järkeily tapahtuu alhaisella siveystasolla.

Kolme vuotta myöhemmin poika oli uudelleen testattavana tehtävillä, jotka sopivat hänen ikäänsä. Hänen piti vastata mm. kysymykseen, pitääkö lääkärin auttaa vaikeasta, parantumattomasta sairaudesta kärsivää naista kuolemaan, kun tämä itse sitä pyytää päästäkseen vaikeista tuskistaan.

Poika vastasi suurin piirtein näin:

“Hänen olisi varmaan hyvä päästä kärsimyksistään. Mutta hänen miehensä ei tahtoisi sitä. Eihän nainen ole eläin. Mies voi kyllä saada uuden vaimon, mutta se ei ole sama asia.”

Nyt poika arvostaa ihmishenkeä sen mukaan, mitä hyötyä siitä on itselle tai muille. Poika on kuitenkin siirtynyt ensimmäisestä itsekeskeis-aineellisesta vaiheesta toiseen, välineelliseen vaiheeseen.

Kolmen vuoden kuluttua eli 16-vuotiaana äskeinen poika vastaa kysymykseen suunnilleen näin:

“Ehkäpä se olisi hänelle parasta. Mutta entä hänen miehensä? Eihän nainen ole eläin, joka ei merkitse perheelle samaa kuin ihminen. Koiraan voi kiintyä, muttei samalla tavoin kuin tuntemaansa ihmiseen.”

Vaikka poika oli teini-iässä, hän ei yltänyt siveysajattelussa kuin kolmanteen eli sovinnaiseen vaiheeseen. Tässä vaiheessa ihmishengen arvostus perustuu sääliin ja rakkauteen. Poika oli muutoin älykäs, hänen älykkyysosamääränsä testissä, jossa keskiarvo on 100, oli 120.

Esimerkki 2

Eräs toinen henkilö vastasi kuolinapua koskevaan kysymykseen seuraavasti:

“Yksittäisellä ihmisellä ei ole oikeutta ratkaista, kenen pitää elää ja kuolla. Mikäli näin tehdään, kosketaan johonkin pyhään, sillä kaikki ovat saaneet elämänsä Jumalalta.”

Tämä järkeily kuuluu neljänteen vaiheeseen: ihmishengen pyhyys perustuu ihmisen asemaan siveellisessä tai uskonnollisessa järjestelmässä oikeuksineen ja velvollisuuksineen.

Tämä näkemys painottaa “lakia ja järjestystä”. Ehkäpä tällaisen käsityksen vallassa oleva tappaisi naisen, jos jumala käskisi. Tämä on sovinnaisen tason toinen vaihe, josta käytetään nimitystä “1aki ja järjestys”.

Esimerkki 1

Aikaisempi 16-vuotias vastasi 20-vuotiaana kuolinapua koskevaan kysymykseen seuraavasti:

“Hengityskoneen tai keinomunuaisen varassa elävä potilas on usein kuin vihannes. Tämän naisen pitää saada itse päättää. Ihmisinähän meillä on tiettyjä oikeuksia. Jokainen haluaa elää - ja tavallaan elääkin olemassaolon keskustassa. Tällä tavoin me kaikki olemme samanlaisia.”

Tämä vastaus kuuluu viidenteen vaiheeseen, joka on ensimmäinen vaihe kolmannella eli korkeimmalla tasolla. Oikeus elämään käsitetään 5. vaiheessa joksikin sellaiseksi, josta oikeusvaltiossa ollaan yksimielisiä.

Se on vähän niin kuin tehty sopimus, joka pätee kunnes osapuolet muuttavat sitä yksimielisesti. Tämä on monien nykyaikaisten valtioiden virallinen siveys, joka ei kuitenkaan välttämättä toteudu käytännössä.

Sama koehenkilö järkeili 24-vuotiaana seuraavasti:

“Ihmishenki on kaikkien siveys- ja laillisten arvojen yläpuolella, olivatpa ne sitten millaisia tahansa. Ihmiselämällä on oma sisäinen arvonsa, arvostakoon joku muu tai olkoon arvostamatta tätä ihmistä. Ihmisyksilön arvo on kaikkein tärkein. Oikeuden ja rakkauden periaatteet koskevat myös ihmisten yhteiselämää.”

Tämä vastaus on hyvin juhlallinen, mutta tällainen juhlallisuus on ominaista kuudenteen vaiheeseen kuuluville vastauksille.

Tässä vaiheessa siveys ei koostu joukosta käskyjä tai kieltoja, vaan yleispätevästä oikeudenmukaisuuden periaatteesta, joka perustuu tasa-arvon ja yksilön kunnioituksen periaatteisiin.

Periaatteet ovat oleellisia

On huomattava, ettei edellä esitetyissä vastauksissa ole siveyskehityksen suhteen niinkään oleellista se, kumpaan tulokseen vastaaja on päätynyt, kuin se, mitä periaatteita hän käyttää perustellessaan vastauksiaan.

On väitetty (esim. Sokrates), että se, joka tietää mikä on oikein, myös tekee niin. Oliko hän oikeassa? Monet ovat taipuvaisia sanomaan: “Ei tietenkään.” Voidaan hyvinkin olla sitä mieltä, ettei tarvitse tehdä kokeita, jotta voidaan osoittaa näin kummallinen mielipide vääräksi. Mutta varmuuden vuoksi kerromme eräästä hyvin kuuluisasta kokeesta.

Milgramin koe



Stanley Milgram (1933 – 1984) oli yhdysvaltalainen Yalen yliopiston professori ja sosiaalipsykologi, joka kiinnostui 1960-luvun alussa nuorena tutkijana tottelevaisuudesta.



Kansallissosialistien toiminta keskitysleireillä oli johtanut monet kysymään sitä, miksi ihmiset ovat valmiita tottelemaan johtajiaan silloinkin, kun käskyt tuntuvat heistä itsestään siveettömiltä.

Koejärjestely

Vuonna 1936 suoritettiin seuraava koe.

Opiskelijoita pyydettiin tulemaan valekoehenkilöiksi kokeeseen, jolla näennäisesti tutkittiin oppimista. Heidän piti olla kärsivinään kauheasti silloin, kun aidot koehenkilöt luulivat antavansa heille sähköshokkeja.

Aidot koehenkilöt asetettiin suuren kojelaudan ääreen, mistä he saattoivat säädellä shokkeja, ensin heikkoja ja sitten yhä voimakkaampia aina 450-volttisiin, tappaviin shokkeihin asti.

Väärä koehenkilö oli tuntevinaan yhä voimakkaampaa kipua ja jo 200 voltin kohdalla lähes sietämätöntä tuskaa.

Todellinen kysymys olikin, miten pitkälle aidot koehenkilöt jatkoivat koetta.

Kokeen tulos

Pahinta ja tyrmistyttävää oli, että 70 % jatkoi koetta katkeraan loppuun asti, 450-voltin shokkeihin.

Miten he saattoivat? He tiesivät, mikä on oikein, mutta he eivät tehneet niin kuin Sokrates väitti.

Ehkä heidän tietonsa ei ollutkaan oikeanlaista. Sokrateen mielestä ihminen, joka todella ymmärtää oikean myös tekee oikein.

Siveyskehityksen kuudennessa vaiheessa olevan ihmisen pitäisi Sokrateen mukaan toimia oikein. Tällainen henkilöhän oivaltaa syvällisesti ne siveyskäsitteet, joita Sokrates sisällytti sanaan “tietää”.

Yhdistetty koe

Eräässä testissä koehenkilöt testattiin Kohlbergin testillä. Tuloksista ilmeni, että kuudennessa vaiheessa olevista kokonaista 75 % kieltäytyi jatkamasta koetta loppuun. Viidennessä tai sitä varhaisemmassa vaiheessa olevista ainoastaan 13 % kieltäytyi jatkamasta.

Tämän kokeen tuloksista on sanottu, etteivät ne ole ollenkaan huonoja lukuja Sokrateelle ja Kohlbergille.

Sen sijaan Carol Gilliganille (1936-), joka arvosteli Kohlbergin asteikkoa naisnäkökulmasta, nämä ovat huonoja lukuja.

Sovellukset koululaitokseen

Koululaitoksen suhteen ajatusten perusteella on tehty monenlaisia johtopäätöksiä. Joskus nämä johtopäätökset ovat olleet vastakkaissuuntaisia.

Useimmat ovat katsoneet, että ajatukset tukevat ns. oppilaskeskeisiä työtapoja. On ajateltu, että ihminen pystyy itse kehittymään, kun hän saa oikeita virikkeitä.

Toisaalta tutkimustulokset viittaavat siihen, ettei ihmistä voida väkisin siirtää siveyskehityksen vaiheesta seuraavaan.

Tämän aineiston hyvää yhteiskuntaa käsittelevässä osassa tarkastellaan ja torjutaan feministien (Carol Gilligan) Kohlbergiä vastaan esittämää arvostelua.

Kohlberg ja Kant

Joskus on ajateltu, että Kohlbergin teoria tukee Immanuel Kantin siveyttä, koska siinä on eräitä hyvin yleisiä periaatteita. Sähköshokkikoe viitannee pikemmin jonkinlaiseen seuraussiveyteen.

Voidaanko tosiasioista johtaa siveyssääntöjä

Jos halutaan välttää sitä virhepäätelmää, että tosiasioista johdetaan siveyssääntöjä, kokeiden tuloksista, ei pidä päätellä yhtään mitään.

Tehtäviä

  1. Millä eri vaiheisiin kuuluvilla perusteilla henkilö saattaa ryhtyä aseistakieltäytyjäksi?
  2. Mitä sanotte erään seitsenvuotiaan lauseesta “Älä nimittele toisia, senkin torvi!”
  3. Toteutuuko kuudenteen vaiheeseen kuuluva oikeudenmukaisuus Suomessa uskontokuntiin kuulumattomien osalta.

Mihin uskonnottomien ihmisoikeudet perustuvat



Tässä artikkelissa on esitelty uskonnottomien ihmisoikeuksia Suomen koululaitoksessa voimassa olevien kansainvälisten sopimusten, Suomen perustuslain, Suomen nykyisten lakien ja muiden asiakirjojen avulla.

Kansainväliset sopimukset ylittävät perustuslain ja perustuslaki tavalliset lait

Kannattaa huomata, että alla mainitut kansainväliset sopimukset ylittävät Suomen perustuslain. Perustuslaki ylittää tavalliset lait. Tavalliset lait ylittävät hallinnolliset määräykset. Lakien perusteluilla ei ole mitään sitovaa merkitystä.

Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus

Alkuteksti

Article 18
  1. Everyone shall have the right to freedom of thought, conscience and religion. This right shall include freedom to have or to adopt a religion or belief of his choice, and freedom, either individually or in community with others and in public or private, to manifest his religion or belief in worship, observance, practice and teaching.
  2. No one shall be subject to coercion which would impair his freedom to have or to adopt a religion or belief of his choice.
  3. Freedom to manifest one's religion or beliefs may be subject only to such limitations as are prescribed by law and are necessary to protect public safety, order, health, or morals or the fundamental rights and freedoms of others.
  4. The States Parties to the present Covenant undertake to have respect for the liberty of parents and, when applicable, legal guardians to ensure the religious and moral education of their children in conformity with their own convictions.

Englanninkielen sanakirjan selitys sanalle belief

  1. usko (in God; the Christian ~); vakaumus
  2. usko, luottamus (he had no great ~ in doctors)
  3. käsitys, mielipide, ajatus, luulo
Kun artikla alkaa puheella ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaudesta, on Suomen hallitukselta täysin mielivaltaista ja kannanotto uskontojen puolesta suomentaa seuraavassa lauseessa esiintyvä sana ”belief” uskoksi.

Korjattu suomennos

Artikla 18
  1. Jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden tunnustaa omavalintaista uskontoa tai vakaumusta (hallituksen suomennos: uskoa) taikka omaksua se sekä vapauden joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti harjoittaa uskontoaan tai vakaumustaan (hallituksen suomennos: uskoaan) jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa menoissa, hartaudenharjoituksissa ja opetuksessa.
  2. Ketään ei saa saattaa sellaiselle pakotukselle alttiiksi, joka rajoittaa hänen vapauttaan tunnustaa tai valita oman valintansa mukainen uskonto tai vakaumus (hallituksen suomennos: usko).
  3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai vakaumuksiaan (hallituksen suomennos: uskoaan) voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, jotka on säädetty lailla ja jotka ovat välttämättömiä suojelemaan yleistä turvallisuutta, järjestystä, terveydenhoitoa tai moraalia tahi muiden perusoikeuksia ja -vapauksia.
  4. Yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan.

Yleissopimus lapsen oikeuksista



Lapsen oikeuksia koskevan sopimuksen suomennoksessa ”belief” on suomennettu oikein vakaumukseksi.

Artikla 14
  1. Sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen.
  2. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien ja laillisten huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitystason kanssa.
  3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai vakaumustaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista säädetään laissa ja jotka ovat välttämättömiä yleisen turvallisuuden, järjestyksen, terveyden ja moraalin tai muiden ihmisten perusoikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.

Otteita perustuslaista



6 § Yhdenvertaisuus

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

11 § Uskonnon ja omantunnon vapaus

Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

107 § Lakia alemmanasteisten säädösten soveltamisrajoitus

Jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.

Ote perusopetuslaista

13 § Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus

Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää oppilaiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta. Opetus järjestetään tällöin sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaiden enemmistö kuuluu. Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Oppilas, joka ei kuulu tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan, voi huoltajan ilmoitettua asiasta perusopetuksen järjestäjälle osallistua mainittuun uskonnonopetukseen.

Vähintään kolmelle evankelisluterilaiseen kirkkoon tai vähintään kolmelle ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnon opetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta.

Muuhun kuin 2 momentissa mainittuihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvalle vähintään kolmelle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta, jos heidän huoltajansa sitä pyytävät.

Jos oppilas kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, oppilaan huoltaja päättää, minkä uskonnon opetukseen oppilas osallistuu.

Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle oppilaalle, joka ei osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, opetetaan elämänkatsomustietoa. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle oppilaalle, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa opetusta, opetetaan huoltajan pyynnöstä elämänkatsomustietoa. Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää elämänkatsomustiedon opetusta, jos opetukseen oikeutettuja oppilaita on vähintään kolme.

Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas voi huoltajan pyynnöstä osallistua myös sellaiseen perusopetuksen järjestäjän järjestämään uskonnon opetukseen, joka oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista katsomustaan.

Mitä 13 §:ssä säädetään uskonnollisesta yhdyskunnasta, sovelletaan sellaiseen tämän lain voimaan tullessa toimivaan uskonnolliseen yhdistykseen, jota perusopetuksen järjestäjä on pitänyt tuolloin voimassa olleissa säännöksissä tarkoitettuna uskontokuntana.

Ote lukiolaista



9 § Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus

Koulutuksen järjestäjän tulee järjestää opiskelijoiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta. Opetus järjestetään tällöin sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan opiskelijoiden enemmistö kuuluu. Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat opiskelijat osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Opiskelija, joka ei kuulu tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan, voi halutessaan osallistua mainittuun uskonnonopetukseen.

Vähintään kolmelle evankelisluterilaiseen kirkkoon tai vähintään kolmelle ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle opiskelijalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta.

Muuhun kuin 2 momentissa mainittuihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvalle vähintään kolmelle opiskelijalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta, jos opiskelijat sitä pyytävät. Jos opiskelija kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, opiskelija päättää, minkä uskonnon opetukseen hän osallistuu.

Jos opiskelija kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, opiskelija päättää, minkä uskonnon opetukseen hän osallistuu.

Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle opiskelijalle, joka ei osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, opetetaan elämänkatsomustietoa. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle opiskelijalle, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa opetusta, opetetaan hänen pyynnöstään elämänkatsomustietoa. Koulutuksen järjestäjän tulee järjestää elämänkatsomustiedon opetusta, jos opetukseen oikeutettuja opiskelijoita on vähintään kolme.

Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton opiskelija voi osallistua myös sellaiseen koulutuksen järjestäjän järjestämään uskonnon opetukseen, joka opiskelijan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista katsomustaan.

Opiskelijalle, joka aloittaa lukiokoulutuksen 18 vuotta täytettyään, opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa.

Mitä 9 §:ssä säädetään uskonnollisesta yhdyskunnasta, sovelletaan sellaiseen tämän lain voimaan tullessa toimivaan uskonnolliseen yhdistykseen, jota koulutuksen järjestäjä on pitänyt tuolloin voimassa olleissa säännöksissä tarkoitettuna uskontokuntana.

Ote perustuslakivaliokunnan mietinnöstä 1982



Vaikka hallitusmuodon 8 §:ssä puhutaan vain oikeudesta harjoittaa uskontoa eikä lainkaan oikeudesta olla sitä harjoittamatta, on hallitus muodon 8 ja 9§: n nojalla epäilyksetöntä, etsi perustuslain turvaa nauttivaan uskonnonvapauteen kuuluu, ettei ketään voida ilman perustus lain säätämisjärjestyksessä annetun säännöksen tukea velvoittaa vasten tahtoaan osallistumaan uskonnonharjoitukseen.

Uskonnonharjoitukseen on pääsääntöisesti katsottava kuuluvan uskonnollisten menojen lisäksi myös uskonnolliset opetuksen, koska uskonnonvapauteen on katsottava sisältyvän myös vapauden uskonnosta.

Tämä vapaus uskonnosta koskee kaikkia kansalaisia ja on periaatteessa riippumaton uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä, koska uskonnolliseen yhdyskuntaankaan kuuluvia henkilöitä ei voida pakottaa osallistumaan uskonnollisiin menoihin.

Hallitusmuodon säännösten nojalla on myös selvää, että uskonnonvapautta ei voida käsittää sillä tavoin ehdolliseksi, että esim. johonkin julkisen vallan ylläpitämään laitokseen kuten kouluun tai päiväkotiin tulevan henkilön voitaisiin katsoa tällä laitokseen tulemisellaan, vaikka se olisi vapaaehtoista, suostuneet osallistumaan laitoksessa toimitettavaan uskonnonharjoitukseen.

Uskonnonvapaus on myös kansalaisen iästä riippumaton, mutta käytännössä nuorten alaikäisten kohdalla tätä vapautta ei käytä yksilö itse vaan hänen vanhempansa tai holhoojansa.

Vaikka uskonnonvapautta voidaankin pitää perussisällöltään selvänä, on vielä erikseen tarkasteltava, mitä sisältää hallitusmuodon 9 §:n tarkoittama oikeuksien ja velvollisuuksien riippumattomuus uskonnollisesta järjestäytymisestä eli voiko julkinen valta etuja antaessaan tai velvoitteita asettaessaan tehdä eroja eri uskontokuntiin kuuluvien kansalaisten tai uskonnonharjoittamisen suhteen eri asemassa olevien kansalaisryhmien välillä.

Hallitusmuodon 5 §:n huomioon ottaen on selvää, että hallitusmuodon 9 §:n säännös edellyttää, siinä mainituin varauksin, julkiselta vallalta täyttä tasapuolisuutta oikeuksien antamisessa tai velvollisuuksien asettamisessa, milloin oikeudet ja velvollisuudet eivät koske tai liity uskonnonharjoittamiseen.

Uskonnonharjoittamisen perusteella ei voida tehdä eroja esim. terveys- tai kulttuuripalvelujen, sosiaalietujen tai vaaleihin liittyvien oikeuksien järjestelyssä.

Mitä sitten tulee siihen kysymykseen, voiko julkinen valta tehdä eroja sellaisten palvelujen osalta, jotka itsessään sisältävät uskonnollisia piirteitä tai jotka liittyvät uskonnonharjoittamiseen, näyttää siltä, että hallitusmuodon 9 §:n säännös edellyttäisi tältä osin julkiselta vallalta täyttä tasapuolisuutta.

Tällainen tasapuolinen kohtelu voisi toteutua esim. siten, että julkinen valta pidättyisi täysin sellaisten palveluiden antamisesta, joihin sisältyy uskonnollisia aineksia, ja jättäisi niistä huolehtimisen asianomaisille uskontokunnille.

Vaikka hallitusmuodon 9 § ei sitä osoitakaan, on säännöksen syntyvaiheiden valossa kuitenkin ilmeistä, ettei säännöksellä pyritty muuttamaan evankelis-luterilaisella kirkolla ollutta erityisasemaa, joka perustuslakien tasolla ilmenee muun muassa hallitusmuodon 83 ja valtiopäiväjärjestyksen 31 §:ssä.

Tämä evankelis-luterilaisen kirkon erityisasema on perustuslakien säätämisen jälkeenkin kiistattomasti otettu huomioon monissa lainsäädäntötoimissa.

Julkisen vallan ja evankelis-luterilaisen kirkon perustuslaeissa tarkoitettua suhdetta voidaan kuvata siten, ettei julkinen valta eli valtio ole tunnustuksellinen siinä mielessä, että se olisi sidottu evankelis-luterilaiseen tai muuhun uskonnolliseen oppiin.

Julkinen valta ei valtiosäännön mukaan ole tunnustuksellinen siinäkään mielessä, että se olisi nimenomaisesti velvollinen järjestämään palveluksia jollekin uskonnolliselle yhdyskunnalle tai johonkin tunnustukseen kuuluville.

Toisaalta julkinen valta ei valtiosäännön mukaan ole myöskään tunnustukseton. Lainsäätäjä voi tavallisella lainsäädännöllä tukea evankelis-luterilaista kirkkoa tai muutakin uskonnollista yhdyskuntaa.

Tämä merkitsee sitä, että tavallisella lainsäädännöllä voidaan järjestää tai olla järjestämättä esim. julkisen vallan ylläpitämiin kouluihin tai päiväkoteihin evankelis-luterilaista uskonnonopetusta tai uskonnollista kasvatusta tukevaa toimintaa edellyttäen, että näillä järjestelyillä ei loukata kansalaisen oikeutta pysyä erillään uskonnonharjoituksesta en uskonnonvapautta.

Ote Vapaa-ajattelijain liiton lausunnosta

Huomautus

Vapaa-ajattelijain liitto ei kannata enää alla olevaa lausuntoa vaan on luopunut siitä syksyllä 2010.

Ote yleisperusteluista

Mietinnön sivulla 7 sanotaan mm.:

Perustuslain 11 §:ssä tarkoitettuun uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen on katsottu kuuluvan myös tunnustuksellinen uskonnon opetus.

Vapaa-ajattelijain liitto on uskonnonvapauskomitean ja perustuslakikomitean kanssa samaa mieltä siitä, että tunnustuksellinen uskonnonopetus on perustuslain 11 §:n mukaista uskonnon harjoittamista.

Täsmennämme asiaa vielä siten, että mielestämme kaikki uskonnonopetus sisältää uskonnon harjoittamista. Erityisesti uskonnon harjoittamista on osa koulujen päivänavauksista.

Uskontokuntiin kuulumattomien vakaumuksen vapauden loukkaaminen on entistä todennäköisempää, kun asetuksesta on poistettu uskonnonopetuksesta vapautettujen oikeus saada automaattinen vapautus myös päivänavauksista.

Evankelis-luterilainen kirkko on jopa laatinut jokaiseen virteensä sopivan päivänavauksen.

Kun uskonnonopetus sisältää uskonnon harjoittamista, uskonnonopetuksen häiritseminen olisi nykyisen uskontorikoslain mukaan rikos, josta voisi saada rangaistukseksi jopa vankeutta. Va­paa-ajattelijain liiton mielestä uskontorikoslaki voitaisiin kumota. Häiritseminen ja vahingonteko ovat rangaistavia muidenkin lakien perusteella, ja pilkkapykälät ovat perusteettomia.

Erityisesti Vapaa-ajattelijain liitto vastustaa Ruotsin mallin mukaista uskonnonopetusta. Kokemustemme mukaan Ruotsin mallin mukainen uskonnonopetus on käytännöllisesti katsoen evankelis-luterilaista uskonnonopetusta, joka on naamioitu väärän nimikkeen alle.

Vapaa-ajattelijain liitto katsoo, että kaikki uskonnonopetus on poistettava yhteiskunnan ylläpitämistä ja tukemista oppilaitoksista. Useat johtavat teollisuusvaltiot tulevat toimeen ilman yhteiskunnan ylläpitämää tai tukemaa uskonnon opetusta. Oppilaitostemme uskonnonopetus on se tekijä, joka käytännöllisesti katsoen romuttaa oppilaitoksissa opiskelevien ja niissä työskentelevien katsomusvapauden (uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden).

Vapaa-ajattelijain liitto pahoittelee sitä, että evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta johtuen Suomessa puhutaan mieluummin omantunnon kuin vakaumuksen tai katsomuksen vapaudesta. Omatunto on evankelis-luterilainen käsite. Kaikki uskonnottomat eivät käytä sitä. Tunnetuin esimerkki Suomessa oli Kimmo Kevätsalon siviilipalvelushakemus, joka aikoinaan hylättiin sillä perusteella, ettei hakija katsonut itsellään olevan omaatuntoa. Vakaumus hänellä varmaan oli.

Ateistien ihmisoikeudet ovat Suomen suurin uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauteen liittyvä ongelma. Mielestämme tämä komitea olisi voinut käsitellä myös ateistien ihmisoikeuksia. Ateismi on määriteltävissä paljon helpommin kuin uskonto. Ateistinen elämänkatsomus on yhtä laaja ja kattava kuin uskonnollinen elämänkatsomus. Jos kouluissa opetetaan uskontoja, eri vakaumusten tasapuolinen kohtelu edellyttää, että ateisteilla on oikeus oman vakaumuksensa mukaiseen elämänkatsomuksen opetukseen.

Elämänkatsomustieto on kaatoluokalle suunnattuna oppiaineena kompromissi, eikä se täysin tyydytä vapaa-ajattelijoita.

Evankelis-luterilainen kirkko korostaa uskonnonvapauskomitean välimietintöön antamassaan lausunnossa, että eri uskontojen uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon opetuksen tulee olla yhteiskunnan ylläpitämää, järjestämää ja määrittelemää.

Eräs kirkkohistorian professori esitti aikoinaan, että elämänkatsomustiedon opetus olisi pitänyt antaa vapaa-ajattelijoiden hoidettavaksi, koska silloisen pääsihteerin Erkki Hartikaisen YK:n Ihmisoikeuskomiteaan tekemä valitus ja muut ponnistelut asian korjaamiseksi ovat jääneet turhiksi.

Evankelis-luterilainen kirkko pystyy Suomessa valvomaan kaikkea yhteiskunnan hoitamaa elämänkatsomuskoulutusta.

Tästä syystä Vapaa-ajattelijain liitto katsoo, että elämänkatsomusopetuksen sisällön ja opettajien pätevyyden määritteleminen pitäisi antaa uskontokunnille ja uskonnottomille itselleen.

Opetuksen sisällön voisivat määritellä etujärjestöt kuten Vapaa-ajattelijain liitto. Liitto vastustaa pyrkimystä laajentaa elämänkatsomistiedon opetus valinnaiseksi myös uskontokuntiin kuuluville.

Sivulla 7 sanotaan lisäksi:

Uskonnonvapauden on toisaalta katsottu edellyttävän myös yksilön mahdollisuutta saada uskonnollista tai elämänkatsomuksellista opetusta.

Tässä suhteessa vapaa-ajattelijat ovat jyrkästi eri mieltä komitean kanssa. Lainsäädännöltään täydellinen eli perustuslakiin perustuva uskonnon- ja omantunnonvapaus nimenomaan kieltää valtion tukeman uskonnonopetuksen.

Selkein esimerkki tästä on edellä esitetty Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys, joka kieltää valtion sekaantumisen uskontojen asioihin, myös uskonnon opetukseen.

Ote yksityiskohtaisista perusteluista

Oppilaan oikeus saada uskonnonopetusta tuntuu oudolta komitealta, joka toki tietää, että tällainen oikeus on esimerkiksi Yhdysvalloissa perustuslain ensimmäisen lisäyksen vastainen. Vielä omituisempaa on, että komitea perustelee uskonnonopetuksella uskontokuntien rekisteröintiä.

Kansainvälisten sopimusten mukaan oikeus määrätä lasten uskonnollisen ja moraalisen kasvatuksen laadusta on vanhemmilla tai laillisilla holhoojilla, ei uskontokunnilla.

Komitean perustelu on outo myös siksi, että se unohtaa kokonaan uskontokuntiin kuulumattomat. Saman periaatteen mukaan kai uskontokuntiin kuulumattomien pitäisi rekisteröityä ateisteiksi, agnostikoiksi jne. saadakseen samat oikeudet kuin uskontokuntiin kuuluvat. Agnostikoiksi rekisteröidyille opetettaisiin siis tulevaisuudessa agnostisismia.

Peruskouluissa ja lukioissa annetaan pääsääntöisesti evankelis-luterilaista uskonnonopetusta, joka on tunnustuksellista.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä uskonnonopetus ei kuulu julkisen viranomaisen tehtäviin. Siksi uskonnonopetus pitäisi lakkauttaa.

Jos uskonnonopetusta ei lakkauteta, kaikille koululaisille olisi taattava samanlaiset mahdollisuudet saada oman katsomuksensa mukaista katsomusopetusta. Nykyisin vain uskonnottomat eivät voi saada katsomuksensa mukaista opetusta.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä vallitseva tilanne on perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

Erityisen valitettavaksi tilanteen tekee se, että syrjintä kohdistuu lapsiin. Koska uskonnonopetus on, kuten edellä on mainittu, uskonnon harjoitusta, hallintojärjestelmä, joka käytännössä tekee koulusta kristillisen, rikkoo uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapautta.

Lukion elämänkatsomustiedon opetus syntyi aikoinaan siksi, että lukioiden oppilaita erosi runsaasti kirkosta uskonnonopetuksesta vapautuakseen. Peruskoulun uskontojen historian ja siveysopin opetus oli, kuten YK:n Ihmisoikeuskomitea on lausunnossaan todennut, alun perin osittain kristillistä.

Jos Vapaa-ajattelijain liiton silloinen pääsihteeri ei olisi ryhtynyt puolustamaan uskontokuntiin kuulumattomien oikeuksia, muille kuin evankelis-luterilaisille opetettaisiin Suomen kouluissa puolikristillistä uskontotietoa ja etiikkaa.

Sellainen oli ministerien Per Stenbäck ja Kalevi Kivistö alkuperäinen lakiesitys. Vapaa-ajattelijat hyväksyivät silloisen elämänkatsomustiedon vähemmän huonona vaihtoehtona. Nyt tilanteeseen olisi saatava todellinen korjaus.

Uskontokuntiin kuulumattomilla on mahdollisuus saada elämänkatsomustiedon opetusta, jos oppilaan huoltajat ovat ilmoittaneet oppilaan vapautettavaksi uskonnon opetuksesta.

Komitean ehdotus, jonka mukaan uskonnon opetuksesta vapauttaminen on uskontokuntiin kuulumattomien kohdalla automaattista, on kannatettava. He saavat ilman eri ilmoitusta elämänkatsomustiedon opetusta.

Liitto ei kannata sitä, että uskontokuntiin (komitea: uskonnollisiin yhdyskuntiin) kuuluvat oppilaat voisivat osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen lukuun ottamatta edellä mainitsemaamme tapausta, jossa se oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella vastaa hänen uskonnotonta katsomustaan.

Perustelemme kantaamme sillä, että uskontokuntien jäsenten osallistuessa opetukseen elämänkatsomustiedon oppisisältö ei säilyisi nykyisellään, vaan muuttuisi nykyistäkin enemmän uskonnon oppisisällön kaltaiseksi.

Erityisesti suuret uskonnolliset yhdyskunnat vaatisivat elämänkatsomustiedon oppisisältöjen muutosta, jos uskontokuntien jäsenet osallistuisivat oppiaineen opetukseen. Kokemukset vanhasta uskontojen historian ja siveysopin opetuksesta pelottavat.

Kouluja tarkasteltaessa Vapaa-ajattelijain liitto kiinnittää erityistä huomiota uskonnottomien opettajien ihmisarvoa alentavaan asemaan kouluissa.

Pienissä kouluissa uskonnottomat ovat joutuneet salaamaan vakaumuksensa ja kuulumaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon, koska evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen järjestämisestä johtuvat vaikeudet olisivat estäneet heidän pääsynsä opettajanvirkaan tai aiheuttaisivat vakavia vaikeuksia opettajien viran hoitamiselle. Toisaalta on hämmästyttävää, että ortodoksiset opettajat eivät ole joutuneet samanlaisen syrjinnän kohteiksi.

Kouluissa järjestetään päivänavauksia, koska ne ovat evankelis-luterilaisen kirkon keino näyttää mahtiaan ja pakottaa uskonnottomat kuuntelemaan hartaustilaisuuksia. Tarvetta päivänavauksiin ei ole, ja ne puuttuvat maista, joissa ei ole aamuhartausperinnettä. Jos aiotaan tehdä jotain opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksien turvaamiseksi, koulujen päivänavaukset on poistettava. Niillä ei ole nykyään enää muuta tehtävää kuin katsomusvapauden rikkominen.

Uskontoa opetetaan kouluissa myös muissa oppiaineissa kuin uskontotunneilla. Ainakin Oulun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta antaa tällaiseen tähtäävää opettajakoulutusta. Koska uskonnonopetus on uskonnon harjoittamista, uskonnon opettaminen muilla kuin uskontotunneilla on perustuslain vastaista.

Koulun juhlilla on usein uskonnollinen luonne. Kevätjuhlakin päättyy Suvivirteen, vaikka on itsestään selvää, että virren veisaaminen ja jopa sen kuunteleminen on uskonnon harjoittamista.



Uskonnottomia opettajia pakotetaan yleisesti valvomaan koulun päivänavauksia, koulujen uskonnollisia tilaisuuksia ja koululaisjumalanpalveluksia. Jopa opettajan pakottaminen viemään oppilaat kirkon ovelle on uskonnottoman ihmisarvoa loukkaavaa.

Silloisen pääsihteerin Erkki Hartikaisen YK:n Ihmisoikeuskomiteaan valittamisen jälkeen annettiin asetus, jonka mukaan opettaja ja oppilas voitiin vapauttaa tällaisista tilaisuuksista.

On erityisesti ministeri Olli-Pekka Heinosen syy, että tämä asetus on kumottu. Väite, että Suomen perustuslaista automaattisesti seuraisi opettajien vapautus uskonnonopetukseksi katsotusta toiminnasta, ei ainakaan evankelis-luterilaisen kirkolliskokouksen lausunnon mukaan pidä paikkaansa.

Vapaa-ajattelijat toivovat, että Eduskunta tekisi selvät esitykset päivänavausten lopettamisesta, koulujen yhteisten tilaisuuksien uskonnottomasta luonteesta ja koululaisjumalanpalvelusten lopettamisesta. Tämä kohentaisi keskinäistä sopua koulumaailmassa.

Lisäksi toivomme yhteiskunnan tukijärjestelmää niille uskonnottomille opettajille, jotka joutuvat vaikeuksiin (etenkin pienissä kouluissa) siksi, että he eivät kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Uskonnottomia opettajia on kohdeltava tuntijärjestelyissä tasa-arvoisesti esimerkiksi verrattua ortodoksisiin opettajiin.

Vapaa-ajattelijat ovat ehdottaneet erityisen näitä asioita käsittelevän tasa-arvovaltuutetun viran perustamista. Tasa-arvovaltuutettu olisi tarpeellinen, asiantuntijalautakunta perustuslain vastainen.

Tehtäviä

  1. Onko ateisteilla kansainvälisten sopimusten perusteella oman vakaumuksen mukaiseen opetukseen Suomen kouluissa?
  2. Tutkikaa, miten katsomusopetus on järjestetty Ranskan yhteiskunnan ylläpitämissä kouluissa.
  3. Tutkikaa, miten katsomusopetus on järjestetty Yhdysvaltain yhteiskunnan ylläpitämissä kouluissa.
  4. Tutkikaa, mitä mieltä Suomen Ateistiyhdistys ry on Suomen katsomusopetuksesta.
  5. Miten Suomen katsomusopetus olisi sinun mielestäsi järjestettävä?

Mitä ihmisen pitäisi tehdä elämällään



Ratsastamaan aikova kipuaa satulaan väärin päin.
  • Taitaisi olla parempi kääntyä satulassa toisin päin, evästi ratsastuksenopettaja.
  • Älä sinä rupea minua neuvomaan. Ethän edes tiedä, mihin suunaan aion ratsastaa.
Teot jakautuvat kahteen luokkaan, niihin, jotka suoritamme jonkin muun takia, ja niihin, jotka suoritamme niiden itsensä takia.

Toisia asioita toivomme joidenkin muiden asioiden takia ja toisia niiden itsensä takia.

Saatamme esimerkiksi mennä lukioon päästäksemme opiskelemaan korkeakouluun.

Miksi menemme korkeakouluun?

Suorittaaksemme loppututkinnon.

Miksi haluamme suorittaa loppututkinnon?

Saadaksemme hyvän työpaikan.

Miksi haluamme saada hyvän työpaikan?

Ansaitaksemme rahaa.

Miksi haluamme ansaita rahaa?

Viettääksemme mukavaa ja miellyttävää elämää. Haluamme tulla onnellisiksi.

Voimme vielä kysyä, miksi haluamme tulla onnellisiksi.

Onnellisuus on päämäärä sinänsä, lopullinen päämäärä.

Tehtäviä

  1. Tarkastelkaa jotain päämäärää ja yrittäkää löytää sen taustalta muita päämääriä. Löytyykö pohjimmainen päämäärä?
  2. Keksikää kolme pohjimmaista päämäärää.
  3. Keksikää keinoja näiden päämäärien saavuttamiseksi.

Maallisia hyvän elämän malleja

Päivitetty 24.5.2011

Vierasperäiset sanat



Yhdysvaltain presidentin George W Bushin kerrotaan kehuneen Iso-Britannian pääministeriä Tony Blairia siitä, että viimeksi mainittu puolustaa demokratiaa kansansa vastustuksesta huolimatta.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten vierasperäisiä sanoja kuten ”demokratia” käytetään väärin. Jos Bushin lausuma suomennettaisiin myös sanan ”demokratia” osalta, siitä tulisi seuraavaa: Tony Blair puolustaa kansanvaltaa kansansa vastustuksesta huolimatta.

Otsikko sisältää kaksi sellaista vierasperäistä sanaa: ”post” (latinaa, tarkoittaa jälkeen) ja ”humanismi” (on latinaa ja tarkoittaa ihmisläisyyttä). Vierasperäisiä sanoja ei pitäisi yleensä käyttää ollenkaan, mutta Suomen oloissa sanat ”humanismi” ja ”posthumanismi” on välttämätöntä tuntea, jotta voisi puolustaa omaa todellisuuskäsitystään.

Posthumanismin ja humanismin määritelmistä

Juuri mitään ei pitäisi yrittää esittää yhdellä ainoalla sanalla. Yhdestä sanasta ei liioin pitäisi vetää johtopäätöksiä siitä, mitä sanalla tarkoitetaan.

Posthumanismi on se, mikä tulee humanismin jälkeen.

Virallisen humanismin määritelmän on laatinut Kansainvälinen humanistinen ja eettinen liitto IHEU (International Humanist and Ethical Union).

Seuraavassa esitetään sekä alkuperäinen englanninkielisen määritelmä että suomennos siitä:

IHEU:n päätös vuodelta 1996

”IHEU member organisations have resolved in 1996 that:

Humanism is a democratic and ethical life stance, which affirms that human beings have the right and responsibility to give meaning and shape to their own lives. It stands for the building of a more humane society through an ethic based on human and other natural values in the spirit of reason and free inquiry through human capabilities. It is not theistic, and it does not accept supernatural views of reality.''

Suomennos (EH):

”IHEU:n jäsenjärjestöt ovat vuonna 1996 päättäneet, että:

”Humanismi on kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, joka väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Se pyrkii nykyistä inhimillisempään yhteiskuntaan inhimillisten ja muiden luonnollisten arvojen sekä inhimillisten kykyjen kuten järjen ja vapaan tutkimuksen avulla. Se ei ole jumalauskoinen, eikä se hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä.”

Määritelmien ongelmia

Englannin kielen kohtuuton valta-asema

Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota englannin kielen kohtuuttomaan valta-asemaan.

Englannin kieli ei ole millään tavoin niin selkeä kuin sen nykyisen tutkimuksen tarpeita silmällä pitäen pitäisi olla.

Meillä kaikilla on oikeus vaikuttaa sanojen merkityksiin, ja meillä on oikeus määritellä niitä nykyistä selkeämmin ja tarkoituksenmukaisemmin.

Vaikka olemme suomalaisia, meillä on oikeus tehdä parannuksia myös englannin kieleen.

Sanan "humanismi" monet merkitykset

Sanaa ”humanismi” käytetään melko usein myös muussa kuin yllä esitetyssä merkityksessä.

Sanan ”humanismi” käyttö uskonnottomien ihmisten järjestöjen nimissä, aiheuttaa koko ajan sekaannuksia sanan muiden merkitysten vuoksi.

Esimerkiksi ns. humanististen tieteiden oppineita ja opiskelijoita sanotaan usein humanisteiksi.

Paha sekaannus käsitteessä "vapaa-ajattelu"

Valitettavasti sama sekaannus vallitsee käsitteen ”vapaa-ajattelu” ympärillä. ”Ajatuksen vapaus” olisi paljon parempi ilmaisu.

Vapaus jostakin



Kokonaan eri asia on, vaaditaanko ”uskonnonvapautta”, ”uskonnottomuuden vapautta”, ”katsomusvapautta”, ”käsitysvapautta” vai ”ajatuksen vapautta”. Tietysti on viisasta vaatia nimenomaan ajatuksen vapautta, koska ajatuksen vapaus on näistä käsitteistä vähiten sekava.

Oikeus tietää totuus

Ajatuksen vapauden lisäksi ihmisillä on oikeus tietää totuus kaikista olennaisen tärkeistä asioista, ja se on lukion toisen kurssin aihe.

Ovatko julkilausumat määritelmiä

On hyvin laajoja julkilausumia kuten Humanistinen julkilausuma 2000 (Humanist Manifefesto 2000), jonka on laatinut uskonnottoman humanismin johtohahmo Paul Kurtz. Vaikka julkilausuma ei ole IHEU:n laatima, esimerkiksi IHEU:n puheenjohtajan Roy Brownin on puolustanut sitä puheenjohtajakaudellaan innokkaasti.

Kun laaditaan laajoja julkilausuma kuten Humanistinen julkilausuma 2000 tai Vapaa-ajattelijain liiton kulttuuriohjelma, ei ole todennäköistä, että kovin monet olisivat yhtä mieltä asiakirjan koko sisällöstä.

Tästä syystä on syntynyt yllä esitetty humanismin vähimmäismääritelmä.

Eräs kristillisen katolisen kirkon johtaja, paavi, joka aikoinaan väitti olevansa humanisti, oli varmaan IHEU:n kanssa eri mieltä humanismin vähimmäismääritelmästä.

Miksi posthumanismi

Kun aika monet suomalaiset humanistit harjoittavat suurmiesten, ”nerojen” ja jopa tavallisten filosofian professorien palvontaa, seuraavassa esitellään humanismia kehittyneempi ajattelutapa, jossa ei esiinny henkilöpalvontaa ainakaan yhtä silmiinpistävästi kuin tavallisessa humanismissa.

Jos nimitystä ”posthumanismi” käytetään tulevaisuudessa pahasti väärin, siitä on sitten syytä luopua.

Posthumanismilla ei seuraavassa tarkoiteta ihmislajia seuraavaa ihmisestä periytyvää eläinlajia (post - human = ihmisen jälkeen), ihmisen toiminnan tehostamista lääkkeillä tai uudella tekniikalla (tietokone aivoissa ym.) tai muuta vastaavaa.

Posthumanismilla tarkoitetaan seuraavassa todellisuuskäsitystä, joka on perinteistä humanistista todellisuuskäsitystä oikeampi.

Kun käsitettä ”posthumanismi” ei ole Suomessa juuri esitelty, seuraavassa on esitelty yleiskuvaus posthumanismille.

Yleisimmillään posthumanismi on jotain, joka tulee humanismin jälkeen.

Posthumanistien on perusteltava, miksi humanismi ei riitä sekä missä kohdin humanismi on väärässä.

Luonnon ja ihmisen tasa-arvo

Jos pitäisi laatia posthumanistinen julkilausuma, sen alku voisi olla esimerkiksi:

”Ihmiset eivät ole kaikkeuden tärkeimpiä olioita.”

Käsite ”tärkeä” on tietysti hyvin inhimillinen, mutta meidän ihmisten on vaikea ilmaista tällaista tasa-arvo­vaatimusta millään muullakaan sanalla.

Jumalattomuus ja luonnollisuus (naturalismi)

Edellä sanottu ei tarkoita, että posthumanistien pitäisi uskoa yliluonnollisiin olioihin, jumaliin, ufoihin jne. Posthumanisteille ja humanisteille on yhteistä se, että he eivät ole jumalauskoisia eivätkä he hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä.

Oikeuksien laajentaminen ihmiskunnan ulkopuolelle



Luonnon tuhoutuminen

Kun ihmiset lisääntyvät ja Raamatun sanoin ”täyttävät maan”, sukulaisillamme nisäkkäillä, kaukaisemmilla sukulaisillemme eläimillä ja vielä kaukaisemmilla sukulaisillamme kasveilla menee entistä huonommin.

Ihmisen toiminnan seurauksena eläimiä ja kasveja on kuollut sukupuuttoon, ja niitä kuolee sukupuuttoon myös tästä eteenpäin, teimmepä mitä tahansa.

Posthumanistien mielestä ihmisten rajoittamaton oikeus lisääntyä ei kuulu ihmisoikeuksiin.

Ihmisten rajoittamaton lisääntyminen loukkaa muiden elollisten olentojen oikeuksia.

Ihmisillä ei ole oikeutta hävittää edes elotonta luontoa.

Kristillinen käsitys



Kristillisen käsityksen mukaan kristinuskon jumala on korkein olento, ja ihminen, joka on kristinuskon mukaan tämän jumalan kuva, on toiseksi korkein olento.

Sitten tulee muu luonto, jota ihminen Raamatun sanoin ”hallitsee”.

Humanistien käsitys



On sanottu, että humanismi pudotti tästä pois jumalat ja jätti ihmisen yksin hallitsemaan luontoa.

Posthumanistinen käsitys



On sanottu, että posthumanistit pudottivat ihmisen osaksi luontoa, joka ihmisen on kaikissa toimissaan huomioitava.

Järkiperäisyyden yleistys



Posthumanistit ovat humanistien kanssa yhtä mieltä siitä, että ihmisten on käytettävä järkeä ja tutkimusta, mutta posthumanismi tunnustaa sen, että inhimillinen tieto, luovuus ja äly ovat erittäin rajoittuneita.

On mahdollista, että kadulla kävelee vastaan hyvin toimeentulevia kansalai­sia, jotka puhekyvystään huoli­matta ovat testin mukaan lah­jattomampia kuin gorilla, sim­panssi tai delfiini.

Posthumanistien mielestä inhimillisiä kykyjä voidaan jo nyt täydentää esimerkiksi tietokoneilla, tietokoneohjelmilla, mielialaa parantavilla lääkkeillä, terveellisellä ravitsemuksella jne.

Tätä kirjoitusta ei olisi koskaan kirjoitettu ilman noita täydennyksiä.

Inhimilliset käsitteet ovat karkeistuksia

Posthumanistien mielestä monet inhimilliset uskomukset ovat haitallisia.

Erityisesti inhimillinen kieli ja virheelliset käsitykset kielen luonteesta ja merkityksestä aiheuttavat posthumanistien mielestä paljon sekaannuksia.

Siitä, että ihminen käyttää nimeä tai käsitettä ei voida päätellä vastaavan olion tai asiantilan olemassaoloa todellisuudessa.

Monet posthumanistit korostavat, että inhimillinen tieto on usein karkeistuksia. Fyysikko Kari Enqvistin sanoin:

”Ihmisen todellisuus on karkeistettu todellisuus ja sen seurauksena laadullisesti erilainen kuin atomaarinen todellisuus. Se ilmentää hiukkasten vuorovaikutuksia, mutta karkeistuksen vuoksi ei ole yksikäsitteisesti palautettavissa niihin (siitä ehkä liiankin monissa yhteyksissä käyttämäni iskulause, "kokonaisuus on vähemmän kuin osiensa summa").

Oletus, että kaikki ihmisen tajunnan ominaisuudet ovat seurausta karkeistuksesta, kuuluu tällä hetkellä todellisuuskäsityksen pikemmin kuin tieteen karsinaan. Kun muistamme, että karkeistusta joka tapauksessa on olemassa ja että jo pelkästään sen vuoksi elämysmaailmamme poikkeaa laadullisesti atomien maailmasta, kyseessä on yksinkertaisin mahdollinen olettamus.

Voimme lisäksi toivoa, että tulevaisuudessa sen oikeellisuutta voidaan tutkia tieteen keinoin. Siksi tämän oletuksen tulisi sijaita kaiken filosofoinnin lähtöruudussa. Fysikalismi on minimalistin elämänasenne."

Ihmisestä riippumaton siveys

Kansansaduissa eläimillä on hyveitä ja paheita kuten ihmisillä.

Posthumanistinen siveys ei voi perustua ihmisen hyveinä tai paheina pitämiin asioihin, vaan sen on perustuttava paljon yleisempiin periaatteisiin.

Varsin monet eläimet ottavat huomioon tekojen seuraukset. Seuraussiveys, kun sitä sovelletaan riittävän pitkällä tähtäyksellä, on muita inhimillisen siveyden muotoja yleisempi, ja jos kaikkeuden muilla planeetoilla on elämää, se voi menestyä ensisijaisesti seuraussiveyttä noudattamalla.

Seuraussiveys ei ota kantaa siihen, mitkä seuraukset ovat toivottavia, hyviä tai huonoja.

Seurausten arvottaminen

Tämä ei merkitse sitä, etteivät elolliset olennot voisi hyödyntää yleisiä periaatteita, joiden seuraukset ovat useimmiten olion kannalta toivottavia.

Eläimillä ihminen mukaan lukien esiintyy jopa perintötekijäin määräämiä periaatteita kuten vaistoja.

Eräät viisaustieteen (filosofian) professorit ovat tehneet siveydestä ja jopa totuudesta muodin piiriin kuuluvan asian.

Tällaista posthumanismit eivät voi hyväksyä.

Vaatemuodeista saattaa olla harmia, mutta vaatemuotien kanssa voi elää.

Totuusmuotien ja arvomuotien kanssa eläminen voi osoittautua vaikeaksi tai mahdottomaksi.

Tässä suhteessa posthumanistit ovat valistusajattelun seuraajia.

Erilaisuus on viisasta hyväksyä

Posthumanistit korostavat ihmisten, eläinten, mahdollisten muiden planeettojen elävien olentojen sekä mahdollisten tulevaisuuden olioiden erilaisuuden hyväksymistä ja pyrkivät luomaan edellytyksiä nykyistä tasa-arvoisemmalle ja paremmalle elämälle.

Eläinten asema ja oikeudet

Ihmis­ten ja muiden eläinten välillä ei ole laadullisia eroja. Erot ovat määrällisiä, vaikka eräät ominaisuu­det ovat kehittyneet ihmi­sessä pitemmälle. Vaikka ihmisen ai­nutlaa­tuisuutta ei kiistetä, jokai­nen muu eläinlaji on erilai­nen ja ainutlaatuinen täsmäl­leen samassa merkityksessä.

On miljoonia eläinlajeja, monet kaltaisiamme, joille humanis­mi ja sosiologismi ovat olleet kuolemanoppeja. Jos puhutaan ihmisyydestä, puhuttakoon myös eläimyydestä.

Ihmisiä ne ovat eläimetkin, sanotaan joskus. Monien nisäkkäiden yhteisöllisessä toiminnassa esiintyy huo­mattavaa älykkyyttä.

On mahdollista, ettei kansanvalta (sikäli kuin sitä on aidosti edes olemassa) ole kokonaan ihmisen keksintöä. Kädelliset hankkivat liittolaisia ja toteut­tavat pitkäjänteistä politiikkaa

Kultaisen säännön todellinen keksijä



Simpanssit ovat oivaltaneet vastavuoroisuuden: Tee ensin muille sitä, mitä toivoisit teh­tävän itsellesi.

Tätä ns. kul­taista sääntöä ei siis ensimmäisenä keksinyt Kungfutse, Buddha tai Platon. Sen kehitti historiassa nimettömäksi jäänyt simpanssi.

Eläinten samalla mitalla mittaamisen periaate avaa siveyden kehitykseen näkökulman, joka ulot­tuu miljoonia vuosia ihmislajin syntyä kauemmaksi. Sitä voi havainnoida monilla lajeilla kaloista al­kaen.

Mitä tavoitteita siveys edistää

Käyttäytymisen biologian tunteminen auttaa ta­juamaan ihmistä yhteiskunnallisena eläimenä, joka ei lopullisesti pääse eroon hyökkäävyydestä ja kilpailusta. Juuri siksi yhteisö hyötyy siveydestä.


Peter Singerin seuraussiveys

Kun monet posthumanistit laajentavat inhimillistä käsitystä ajattelevien koneiden ja ehkä mahdollisten ihmisen ja koneen yhdistelmien (kyborgien) suuntaan, Peter Singer on laajentanut näkökulmaa tietoisten eläinten suuntaan, ja monet eläinten oikeuksien puolustajat kannattavat Singerin edustamaa seuraussiveyttä.

Tulevaisuuden teknologiaan on varauduttava

Posthumanistien mielestä on selvää, että ihmislaji muuttuu myös tulevaisuudessa, ja on myös selvää, että ihminen voi toimia nykyistä älykkäämmin ja tehokkaammin yhdessä koneiden, erityisesti tietokoneiden kanssa.

Inhimillistä ajattelua voidaan tehostaa myös oppimalla nykyistä paremmin ymmärtämään aivojen toimintaa.

Aivoihin voidaan vaikuttaa sekä kemiallisesti että sähköisesti. Esimerkiksi liian paljon dopamiinia eräissä osissa aivoja voi aiheuttaa uskonnollisia kokemuksia tai olla osoitus erään tyypin skitsofreniasta.

On arvioitu, että tulevaisuudessa viidesosa maailman ihmisistä pystyy tuottamaan kaiken tarpeellisen.

On päätettävä, mitä jäljellejääneet neljä viidesosaa tekevät.

Päätöksenteko- ja johtamisjärjestelmiä on muutettava, jotta tulevaisuuden maailmassa selviydytään.

Entistä mutkikkaampia ongelmia ei voida ratkaista äänestämällä, kokoustamalla tai jonkun ammattijohtajan tiedoilla ja taidoilla.

Posthumanistit eivät ole edistysuskoisia



Posthumanistit eivät ole edistysuskoisia.

Ihmisyhteiskuntien kehitystä ei voida ainakaan nykyisillä tiedoilla ennustaa kovin pitkälle eteenpäin.

Optimismi tarkoittaa sitä, että joku uskoo tapahtuvan sitä, mitä toivomme tapahtuvan. Pessimismi tarkoittaa sitä, että joku uskoo tapahtuvan sitä, mitä emme toivo.

Näitä kaksi käsitystä voivat olla myös kaikilla jonkin ihmisjoukon ediustajilla.

Jotkut posthumanistit kuten transhumanistit, ovat optimisteja: teknologian avulla maailmaa voidaan parantaa. ”Trans” tarkoittaa tuolle puolelle menemistä tai ylittämistä, transhumanismi on siis humanismin ylittämistä. Transhumanistit ovat myös Suomessa järjestäytyneet.

Posthumanismin lajeja: Transhumanismi

Transhumanismi on ihmiskunnan tulevaisuutta pohtiva ja siihen vaikuttamaan pyrkivä ajattelusuuntaus, jonka mukaan ihminen nykyisessä muodossaan ei edusta kehityksemme päätepistettä, vaan pikemminkin verrattain varhaista vaihetta siinä.

Transhumanismin piirissä pyritään ymmärtämään ja arvioimaan teknologisen kehityksen tarjoamia lisääntyviä mahdollisuuksia nykyihmisyyden perustavanlaatuisimpienkin rajoitusten ylittämiseen.

Esimerkiksi vanhenemisen muuttamisen vapaaehtoiseksi transhumanistit näkevät tavoitteena, joka voitaneen aikanaan saavuttaa, ja useat katsovat joihinkin mahdollisesti kehitettäviin teknologioihin sisältyvän tätäkin olennaisempia tilaisuuksia muuttaa maailmaa tuntuvasti paremmaksi.

Suomeen on vuonna 2003 perustettu Suomen Transhumanistiliitto, joka peruskirjassaan asettaa toiminnalleen seuraavat lähtökohdat:
  1. Ihmiskunnan muuttuminen teknologian vaikutuksesta tulee jatkumaan. Muutoksen suunta voi olla toivottava tai ei-toivottava.
  2. Tulevaisuutta koskevia valintoja tehtäessä on välttämätöntä ottaa huomioon ihmiskunnan teknologisten valmiuksien todennäköinen dramaattinen kasvu. Realistisesti mahdollista on peräti, että tulevaisuudessa materiaalinen puute, vanheneminen ja jopa kuolema onnistutaan muuttamaan vapaaehtoisiksi, eivätkä ihmiset enää ole sidottuja moniinkaan nykyisiin perustavanlaatuisiin rajoituksiinsa. Toisaalta mahdollista on myös, että ihmiskunta tuhoutuu teknologiaa epäviisaasti käyttäessään.
  3. On erittäin tärkeää suunnata tutkimusresursseja ja tehdä yhteiskunnallisia ratkaisuja siten, että edistetään positiivista teknologista kehitystä ja otetaan huomioon myös vakavat riskit.
  4. Transhumanistien mielestä kannattaa suhtautua avoimesti, hyväksyvästi ja osallistuvasti teknologiseen kehitykseen, koska tällaisen asenteen myötä pystymme ohjaamaan kehitystä eettisesti kestävään suuntaan todennäköisemmin kuin siinä tapauksessa, missä yleinen suhtautuminen teknologiaan rakentuu liiallisten tutkimuskieltojen ja/tai välinpitämättömyyden ja passiivisuuden varaan.
  5. On syytä tukea ja luoda rationaalista keskustelua siitä, miten saavutettavissa oleviin teknologisiin valmiuksiin on viisainta edetä, ja minkälaisten yhteiskunnallisten ratkaisujen kautta kyseisiä valmiuksia on viisainta soveltaa, jotta tulokset ovat tasapuoliset ja oikeudenmukaiset.
  6. Transhumanistit puolustavat yksilöiden oikeutta käyttää teknologiaa vastuullisesti itsensä psyykkiseen ja fyysiseen kehittämiseen ja muokkaamiseen nykyisten perustavanlaatuisten biologisten rajoitustensa yli.
  7. Transhumanismiin sisältyy kaikkien olentojen hyvinvoinnin kunnioitus riippumatta siitä, ovatko kyseiset olennot ihmisiä, muita biologispohjaisia olentoja vai enemmän tai vähemmän teknologiapohjaisia olentoja.
  8. Transhumanismi on modernin humanismin laajentuma. Humanismin tavoin transhumanismikaan ei tue mitään tiettyä poliittista puoluetta, poliitikkoa tai poliittisen yhteiskuntajärjestyksen mallia.

Posthumanistinen aineellinen todellisuuskäsitys

Mikä on aineellinen todellisuuskäsitys

Eläimillä ja nykyisillä roboteilla on mitä ilmeisimmin aineellinen todellisuuskäsitys.



Vanhan sanonnan mukaan sika ei ymmärrä mitään pyhäpäivästä.

Ei ole syytä olettaa, että joidenkin muiden planeettojen asukkailla olisi aineellisesta todellisuuskäsityksestä poikkeava (esimerkiksi kristillinen) todellisuuskäsitys.

Muiden planeettojen Myöhempien aikojen pyhien kirkko on vielä perustamatta (Free Inquiry’n toimittaja Tom Flynn on kirjoittanut tieteisromaanin, jossa sellainen on perustettu, Tom Flynn: Notrhing Sacred, Prometheus Books, 2004).

Aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi) on olemassaolo-opillinen (ontologinen) käsitys, jonka mukaan todellisuus on aineellinen (materiaalinen).

Ainetta ovat aine ja energia. Aineenlisäksi on tyhjiö.

Tarkoituksenmukainen kieli

Ihmisten on tarkoituksenmukaista käyttää sanaa ”aine”.

Inhimillisistä ajatustunteistavapaan sanaston luominen todellisuuden esittämiseen on tarpeellinen, ja sen luomiseen olisi ryhdyttävä välittömästi.

Oliot, ominaisuudet ja viestit tietojenkäsittelyssä

Olio-ohjelmoidun robotin ohjelmassa on olioita, joilla on ominaisuuksia.

Oliot lähettävät viestejä toisilleen ja koneen osille.

Oliot saavat viestejä toisiltaan ja koneen osilta (kuten koneen aisteilta, esimerkiksi videokameralta, radiolta, lämpömittarilta jne.).

Aineelllisen todellisuuskäsityksen peruslauseet

Dosentti (1927-2007) Pertti Lindfors on väitöskirjassaan esittänyt mm. seuraavat aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) peruslauseet (mukaan on valittu hieman uudelleen muotoillen kuudestatoista väitteestä kymmenen yleisimmin hyväksyttyä):

  1. Ristiriidattomasti voidaan puhua myös sellaisista tapahtumista, joita kukaan ei ole havainnut. Olemassaolo ei ole pelkkää havaituksi tulemista.
  2. Todellisuus on aineellinen.
  3. Tietoisuus on aineellinen.
  4. Ajatus ja ajatuksen kohde ovat eri asioita.
  5. Havaitsija ja havainnon kohde ovat eri asioita.
  6. Nimi ja nimetty kohde ovat eri asioita.
  7. Kieli on eri asia kuin se kohde, josta kieli puhuu.
  8. Luonnossa vallitseva järjestys ja syysuhde ovat inhimilliseen kokemukseen ja vain inhimilliseen kokemukseen perustuvia.
  9. Pohjimmaltaan kokemustutkimus (kokemustiede) nojaa havaintolauseisiin. Havaintolauseiden totuutta arvioitaessa tarvitaan kybernetiikkaan perustuvaa tietoteoriaa (kybernetiikka tutkii järjestelmiä, jotka sisältävät ns. takaisinkytkentöjä eli itsesäätelyä).
  10. Ateismi on tosi.
Yllä olevissa lauseissa mahdollisesti esiintyvät ristiriidat Lindfors on ratkaissut ns. tyyppiteorialla. Jaakko Hintikan ja Gabriel Sandun mukaan ristiriitojen ratkaisuun ei nykyään tarvita edes tyyppiteorioita.

Tehtäviä

  1. Millä tavalla posthumanismi eroaa humanismista?
  2. Selvittäkää mitä tarkoittaa transhumanismi.
  3. Millä tavalla transhumanismi eroaa posthumanismista?

Uskonnollisia hyvän elämän malleja

Päivitetty 24.5.2011

Taustaa

Tämä luku on kirjoitettu vastaamaan opetushallituksen opetussuunnitelmaehdotuksen kohtaa ”oppii arvioimaan uskomuksia ja elämänkäsityksiä koskevia väitteitä”.

Tässä esitettyä yksityiskohtaisempi jumalatodistusten kritiikki on esitetty oppimateriaalissa