Todellisuus ja todellisuuskäsitys
Lukion elämänkatsomustieto 2
et11

Opetushallituksen otsikko:

Maailmankuva (ET2)

Tätä on viimeksi muutettu 5.3.2009

Kaikki etkirjat löydät tästä

Opetussuunnitelmat

Ateistien ehdotuksen uudeksi opetussuunnitelmaksi
löydät tästä

Opetushallituksen ohjeen uudeksi opetussuunnitelmaksi
löydät tästä

Juopunut etsii jotain yön hämärissä lyhtypylvään alla.

Poliisi tulee apuun ja kysyy, mikä on hukassa. En löydä avainta.

Miehet etsivät yhdessä turhaan. Tännekö se varmasti putosi, poliisi kysyy.

Ei, mutta tässä on valoisampaa etsiä, vastaa juopunut.

”Kyllä kansa luulee”

Veikko Vennamoa mukaillen

Sisällysluettelo

Sanasto
Maailmankuvan, maailmankatsomuksen ja elämänkatsomuksen käsitteet ja niiden keskinäinen suhde
1. Eurooppalaiset arvot
2. Mikä tekee onnelliseksi
3. Elämänkäsitys
4. Todellisuuskäsitys
5. Peruskäsitteistä
6. Mistä kiistassa "maailmankatsomuksen" ja "todellisuuskäsityksen" suhteen on kysymys
7. Elämä on osa todellisuutta
8. Mitä todellisuuskäsitykseen kuuluu
9. Kaikki kouluaineet käsittelevät todellisuuskäsityksiä
10. Tehtäviä
11. Ota seuraava huomioon ylioppilaskirjoituksissa
12. Elämänkäsitykset voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan
13. Elämänkatsomustietoa on vain Suomessa
14. Uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine
15. Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään
16. Luonnontutkimus ja uskonnottomat elämänkäsitykset
17. Jumalat eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen
18. Uskonnottomilla on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys
19. Uskonnottomien arvokäsitykset
20. Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä
21. Mitä elämänkäsitykseen kuuluu
22. Tämä oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin
23. Tässä oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa
24. Nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa
25. Historiaa
26. Uskontojen historia ja siveysoppi
27. YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen
28. Uskonnottomien oikeuksia on jälleen vähennetty
29. Vasemmistoliitto (SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia
30. Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty uskonnottomien syrjimiseen
31. Elämänkatsomustieto tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta
32. FETO:n jäsenten enemmistö on kristittyjä
33. Painetut oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia
34. Neekeri on poistettu sanastosta
Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon
Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?
1. Ratkaise itse
Ymmärtäminen
1. Mitä ymmärtäminen on
2. Esimerkkejä
3. Tehtäviä
Viisaus
1. Tehtäviä
Narratiivit
1. Englannin kielessä
2. Suomen kielessä
3. Tarinat ja maailman hahmottaminen
4. Erilaisia tarinoita
5. Narraamalla oppiminen
6. Riitojen ratkaisu narraamalla
7. Tehtäviä
Havainnot ja käsitteet
1. Neisserin havaintokehä
2. Ovatko havainnot käsityspitoisia
3. Tehtäviä
Todellisuus
1. Mikä on todellisuus
2. Todellisuuden ilmeneminen yksilölle hänen kokemusmaailmassaan
3. Totuus
4. Tosiasia
5. Mitä todellisuus ei voi olla
6. Todellisuuskäsityksiä
7. Viisaustiede ja todellisuus
8. Kvanttimekaniikka ja todellisuus
9. Tehtäviä
Mitä todellisuuskäsitysten osia on tapana pitää tärkeinä
Uskonnollisuuden ulottuvuudet
1. Tehtäviä
Aika
1. Kannattaako aikaa tuhlata
2. Tehtäviä
3. Aikataulutus
4. Tehtäviä
5. Onko ajalla alkua ja loppua?
6. Tehtäviä
7. Mitä aika on
8. Tehtäviä
9. Ajan suunta
10. Tehtäviä
11. Aikakone
  1. Hätkähdyttävä tulevaisuus
  2. Onko aikakone mahdollinen
12. Tehtäviä
Koulu todellisuuskäsityksen kahlitsijana
1. Viittaus opetussuunnitelmaan
2. Mikä on tärkeää
3. Monia tärkeitä asioita ei opeteta kouluissa
4. Kouluissa opetetaan myös valheita
5. Kehitysoppi kouluissa
6. Luonnontieteiden ja matematiikan tuntimäärät ovat Suomessa alhaisia
7. Miksi tämän kirjoittaja kävi koulua
8. Tehtäviä
Tiedotusvälineet ja todellisuus
1. Viittaus opetussuunnitelmaan
2. Lehtijutuissa on lähes aina virheitä
3. Riittääkö toimittajalle vähempikin äly
4. Viestinnän tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille
5. Lehdistön historiaa
6. Radio
7. Televisio (nääskin)
8. Internet
9. Kirjojen merkitys
10. Viihde ja tiedonvälitys ovat menneet sekaisin
11. Aikakauslehdet
12. Tietokonepelit
13. Elämänkatsomustietoa peleillä
14. Lisääkö informaatio ennekkoluuloja
15. Virheellisen informaation oikaiseminen on lähes mahdotonta
16. Internetin keskustelupalstat ja blogit
17. Tehtäviä
Taide todellisuuskäsityksen rakentajana: Kuvaamataide
1. Viittaus opetussuunnitelmaan
2. Kuvaamataide ja kirjoitustaito
3. Uskonnot kuvataiteiden edistäjinä
4. Kristinusko ja islam kuvataiteissa
5. Käsitys kaikkeudesta ja arvojärjestyksestä
6. Uskontojen arvot kuvataiteissa
7. Arvojärjestys muinaisen Egyptin taiteessa
8. Muinaiskreikkalainen kuvataide
9. Muinaisen Rooman kuvataide
10. Renessanssi
11. Sosialistinen realismi
12. Kuvaamataide ja politiikka
13. Tehtäviä
Taide todellisuuskäsityksen rakentajana: Musiikki
1. Kevyt musiikki ja seuratanssi
2. Rock
3. Toisen sukupuolen tapaaminen
4. Tanssi ei ole enää syntiä
5. Tehtäviä
6. Uskonnollinen tanssi ja musiikki
  1. Hindulaisuus
  2. Kristillinen musiikki
7. Tehtäviä
8. Sotamusiikki
9. Vallankumousmusiikki
10. Työväenmusiikki
11. Kansalaissodan musiikki
12. Fasismin vastainen musiikki
13. Kisällilaulut
14. Jumalattomat (ateistiset) laulut
15. Tehtäviä
Taide todellisuuskäsityksen rakentajana: Kirjallisuus
1. Esimerkkikirjailijoita
Aivosoluja voidaan kasvattaa lisää
Erehtymätön ateisti
1. Kirja-arvostelu
Aineellinen todellisuuskäsitys
1. Mitä aineellinen todellisuuskäsitys on
2. Aineen määrittelykiista
3. Viisauden ystävät sotajalalla
4. Korjattu aineen määritelmä
5. Esimerkkejä aineesta
6. Aineen olemassaolo
7. Sieluaine kannattaa torjua
8. Mikä on ihmiskunnalle parasta
9. On olemassa myös muita kuin minä
Yksi vai monta todellisuutta
1. Historian vahingollisin viisauden ystävä
2. Oliot ja ominaisuudet sekaisin
3. Monen todellisuuden kannattajat
4. Kahden todellisuuden käsitykset
5. Sivistyssanajoukon ovat luoneet uskonnot
6. Ihmistodellisuus karkeistuksena
7. Ajattelevat oliot etsivät karkeistuksia
8. Mittakaava määrää, millä asioilla on merkitystä ihmisille
9. Kaiken selittäminen alkeishiukkasilla ei ole tarpeellista eikä ihmisille edes mahdollista
10. Säilyvyydet
Totuuden jälkeinen yhteiskunta
1. Säilyvyydet
2. Totuuden ja uskon sekoittaminen keskenään
3. Tehtäviä
Virheelliset vakuuttelumenetelmät
1. Viittaus opetussuunnitelmaan
2. Vakuutteluvirheet ovat yleisiä
3. Mikko Ellilän kirjoittama Argumentaatioanalyysi ja virhelista
  1. Kopio FI-LIB -blogissa julkaistusta kirjoituksesta.
4. Ad hoc
5. Anekdootti
  1. Vahvistamaton tarina, joka kerrotaan tositapahtumana
6. Argumentum ad antiquitatem
  1. Vetoaminen (asian) vanhuuteen
7. Argumentum ad auctoritatem
  1. Auktoriteettiin vetoaminen
8. Argumentum ad baculum
  1. Vetoaminen voimaan, erityisesti raakaan fyysiseen väkivaltaan
9. Argumentum ad consequentiam
  1. Vetoaminen seurauksiin
10. Argumentum ad hominem
  1. Henkilöön kohdistuva argumentti
11. Argumentum ad ignorantiam
  1. Tietämättömyyteen vetoaminen
12. Argumentum ad lazarum
  1. Köyhyyteen vetoaminen
13. Argumentum ad logicam
  1. Logiikkaan kohdistuva argumentti
14. Argumentum ad misericordiam
  1. Sääliin vetoaminen
15. Argumentum ad nauseam
  1. Väitteen perusteleminen vastenmielisyyksiin asti menevällä toistolla
16. Argumentum ad novitatem
  1. Vetoaminen uutuuteen
17. Argumentum ad numerum
  1. Vetoaminen väittämän kannattajien lukumäärään
18. Argumentum ad populum
  1. Vetoaminen kansaan tai yleensä ihmismassaan, rahvaaseen, ns. tavallisiin ihmisiin tai yleensä mihin tahansa suureen ihmisjoukkoon.
19. Argumentum ad verecundiam
  1. Kunnioitukseen perustuva argumentti
20. Bifurkaatio
  1. Väärä dikotomia, kysymyksenasettelun perusteeton jakaminen jäännöksettömästi kahteen vaihtoehtoon
21. Circulus in demonstrando
  1. Kehäpäätelmä
22. Cum hoc, ergo propter hoc
  1. Tämän kanssa, siis tämän vuoksi
23. Dicto simpliciter
  1. Yksinkertaisen peukalosäännön käyttäminen argumenttina legitiimejä poikkeuksia vastaan tai päinvastoin poikkeuksen soveltaminen virheellisesti yleisenä sääntönä
24. Divisio
  1. Osiin jakautuvan kokonaisuuden ominaisuuksien olettaminen myös osien ominaisuuksiksi
25. Ekvivokaatio
  1. Monimerkityksisen sanan eri merkitysten rinnastaminen toisiinsa
26. Ignoratio elenchi
  1. Irrelevanttien asioiden todistaminen, relevantin keskustelunaiheen jättäminen huomiotta, yritys todistaa keskustelun aiheena olevaa väitettä todistamalla jotain aivan muuta
27. Ipse dixit
  1. Sama kuin argumentum ad auctoritatem
28. Kompositio
  1. Asian osien ominaisuuksien olettaminen niiden muodostaman kokonaisuuden ominaisuuksiksi
29. Käänteinen todistustaakka
  1. Väitteen esittäjän vaatimus, että opponenttien pitäisi erikseen todistaa väite vääräksi
30. Liukas rinne
  1. Arvoarvostelman (tai erityisesti siihen perustuvan poliittisen ratkaisun) vastustaminen siitä aiheutuvaksi väitettyjen ei-toivottujen seurausten perusteella
31. Naturalistinen virhepäätelmä
32. Non causa pro causa
  1. Asian X väittäminen asian Y syyksi loogisesti virheellisellä tavalla, ei siis pelkän asiavirheen vuoksi
33. Non sequitur
  1. Ei seuraa
34. Petitio principii
  1. Johtopäätöksen olettaminen lähtökohtaisesti todeksi premisseissä, jotka esitetään johtopäätöksen perusteluina
35. Plurium interrogationum
  1. Useita kysymyksiä. Yksinkertaisen vastauksen (esim. kyllä tai ei) vaatiminen monimutkaiseen tai moniosaiseen kysymykseen, joiden taustalla saattaa olla virheellisiä oletuksia
36. Post hoc, ergo propter hoc
  1. Tämän jälkeen, siis tämän vuoksi
37. Reifikaatio
  1. Abstraktin käsitteen virheellinen konkretisointi
38. Tu quoque
  1. Virheen vähättely tai legitimointi sen perusteella, että myös opponentti on tehnyt saman virheen
39. Tilastojen väärintulkinta
  1. Väärien johtopäätösten vetäminen sinänsä oikeasta tilastollisesta datasta
Arkikäsitysten synty ja tiedon lähteiden luotettavuus
1. Vittaus opetussuunnitelmaan
2. Tiedon hankintamenetelmistä
Epäily (skeptisismi)
1. Epäily vanhalla ajalla
2. Aistit tiedon lähteinä
3. Arjen todellisuuskäsitys
4. Aistiharhatodistelu (illuusioargumentti)
  1. Erehtyminen
  2. Aistimme eivät ole aina täysin luotettavia
5. Vastaväitteitä aistiharhatodistelulle (illuusioargumentille)
6. Aivot astiassa
  1. Minut on kytketty kokemuskoneeseen
7. Muisti ja ajattelun johdonmukaisuus
  1. Myös muistimme on epäluotettava
8. ”Ajattelen, siis olen olemassa”
9. Vastaväitteitä päätelmälle ”Ajattelen, siis olen olemassa”
10. Esittävä todellisuuskäsitys (esittävä realismi)
11. Ensisijaiset ja toissijaiset ominaisuudet
12. Vastaväitteitä esittävälle todellisuuskäsitykselle
13. Vastaväitteitä ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) kiellolle (idealismille)
14. Havaittaviin ilmiöihin perustuva todellisuuskäsitys (fenomenalismi)
15. Vastaväitteitä havaittaviin ilmiöihin perustuvalle todellisuuskäsitykselle (fenomenalismille)
  1. Vaikeus kuvata olioita aistihavaintojen kielellä
  2. Johtaa käsitykseen, että vain minun mieleni (sisäinen todellisuuteni) on olemassa (solipsismi)
16. Syysuhteeseen perustuva todellisuuskäsitys (kausaalinen realismi)
17. Syysuhteeseen perustuvan todellisuuskäsityksen arvostelua
  1. Näkemisen kokemus
  2. Olettaa ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) olemassa olevaksi
Todellisuustutkimus (entinen tiede)
1. Sanojen merkitys eri puolilla maailmaa on erilainen
2. Vahva tieto
3. Heikko tieto
4. Sana "tiede"
5. Todellisuustutkimus
6. Yksinkertaistettu käsitys kokemukseen perustuvasta tutkimusmenetelmästä
7. Yksinkertaistetun käsityksen arvostelua
Väittely tiedon määritelmästä
1. Väittelyn nimi: Tieto-oppi
2. Tieto ja taito
3. Platonin tiedon määritelmä
  1. Väitetieto
  2. Tiedon määritelmä
4. Gettierin vastaesimerkit
  1. 1. vastaesimerkki
  2. 2. vastaesimerkki
5. Vastaväitteitä Gettierin vastaesimerkeille
  1. Eri puolilla maailmaa käsitteet ymmärretään eri tavoin
6. Tiedon määritelmän parannusyrityksiä
  1. Tehtäviä
7. Heikko tiedon määritelmä
8. Tehtäviä
Tiedon lajeja
1. Synteettinen tieto
2. Analyyttinen tieto
3. A posteriori -tieto
4. A -priori -tieto
5. Kiista viisaustieteen ja loogisen empirismin välillä
6. Kiistanalaisia väitteitä: syysuhde eli kausaliteetti
7. John Locke
8. Willard Van Orman Quine
9. Jaakko Hintikka Quinen ajattelusta
10. Immanuel Kant
  1. Onko perintötekijöissämme ajatuksia
11. Ristiriitaiset väitteet ovat epätosia
12. Tehtäviä
Todellisen todellisuuden ongelma
1. Muuttumaton ja ikuinen todellisuus
2. Todellisuustietoa pelkällä ajattelemisella
3. Platonin aukko
4. Voimme saada tietoa todellisuudesta
5. Antiikin epäilijät
6. Inhimillinen käsitys todellisuudesta
7. Syysuhde ja ennustaminen
8. Todellisuuden olettava todellisuuskäsitys
9. Todellisuutta ei ole olemassa -todellisuuskäsitys
  1. Oleminen on havaituksi tulemista
  2. Voiko tulevaisuudesta sanoa yhtään mitään
10. Vain todellisten syiden löytämisestä on apua
11. Tehtäviä
12. Tiedon haltija (subjekti) ja kohde (objekti) ja sisältö
13. Tiedon kantajan ja kohteen suhde
14. Tehtäviä
Totuus
1. Käsitteiden määritteleminen on vaikeaa
2. Perinteinen käsitekäsitys
3. Perinteisen käsitekäsityksen arvostelua
4. Perinteisen käsitekäsityksen puolustaminen
  1. Tehtävä
Postmodernismi
1. Postmodernin (=jälkiuudenaikaisen) määrittelemisestä
2. Moderni ajattelu on pelkkä olkinukke
3. Ymmärrätkö seuraavan tekstin
  1. Eräässä lukion Internetin oppimateriaalissa sanotaan mm.:
  2. Tehtäviä
4. Tieto ja sen postmoderni vastustus, totuuskammo
Totuuskäsityksiä
1. Vastaavuuskäsitys
2. Yhteensopivuuskäsitys
3. Menestyksellisyyskäsitys
4. Yksimielisyyskäsitys
5. Onko totuus tarpeeton sana
6. Tehtäviä
7. Muodollinen (looginen) ja sisällöllinen (materiaalinen) totuus
Todellisuuden luonne, oppi olemassaolosta (ontologia)
1. Mitä olemassaolo on
2. Metafysiikka
3. Kaksi lajia metafysiikkaa
4. Sana "metafysiikka" on syytä poistaa käytöstä
Lisälukemista: Todellisuuskäsitysten historiaa
1. Perusainekset
2. Liikkeen ja muutoksen mahdollisuus
3. Tosiolevainen
4. Henki tai sielu liikuttajana
5. Perusaines (substanssi)
6. Tehtäviä
Ominaisuudet ja oliot
1. Oliot ja ominaisuudet informaatioteknologiassa
2. Olioiden ja ominaisuuksien historiaa
Yksinkertaisuusperiaate
1. Occamin parteveitsi
2. Yksinkertaisuusperiaate
3. Tehtäviä
Olemassaolo-opin pääkysymykset
1. Ovatko säännönmukaisuudet olemassa
2. Jumalan olemassaolon todistaminen
3. Ovatko ominaisuudet olemassa
4. Onko olemassaolo ominaisuus
5. Onko ensimmäinen liikuttaja tarpeen
6. Uuden ajan olemassaolo-opit
7. Ensimmäinen liikuttaja uudella ajalla
8. Kaksi perusainesta uudella ajalla
9. Yksi perusaines ja kaksi ilmenemismuotoa
10. Yksi perusaines: aine
11. Yksi perusaines: mieli, sielu tai henki
12. Ääretön määrä henkiä
13. Ei perusainesta ollenkaan
14. Uskonnot kaksijakoisuuden puolesta
15. Ratkaistut ongelmat saattavat olla ongelmia tavallisille ihmisille
16. Jumala heiluttelee alkeishiukkasia
17. Miksi alkeishiukkaset ja säännönmukaisuudet ovat sellaisia kuin ovat
18. Jumala on valinnut parhaat aineet ja säännönmukaisuudet
19. Miksi olio on sellainen kuin se on
20. Muinaiset käsitykset
21. Fysiikan käsitykset
22. Ovatko rakenteet vain ihmisten mielissä
23. Salakuljetusta esiintyy
24. Olemassaolojen olettaminen
25. Suvaitsevaisuusperiaate
26. Sisäiset ja ulkoiset kysymykset
27. Tehtäviä
Looginen empirismi eli johdonmukainen kokemustieto
1. Looginen empirismi on kielletty puheenaihe
2. Loogisen empirismin historiaa
3. Loogisen empirismin perusajatuksia
4. Loogisen empirismin pääväitteet
  1. Matematiikan ja logiikan tieto on käsitteiden määritelmiin perustuvaa ja kokemuksesta riippumatonta
  2. Muu tieto perustuu kokemukseen
5. Kylmän sodan miehet asialla
6. Pääväitteillä on myös tukijoita
7. Ei ole muun tutkimuksen yläpuolella olevaa yleistutkimusta tai henkimaailmaa
8. Yritys vastata hyvän tutkimuksen ja huuhaan välisen rajan vetoon
9. Loogisen empirismin myöhempi kehitys
10. Looginen empirismi ja todellisuuspohjainen olemassaolokäsitys (realistinen ontologia)
11. Tehtäviä
12. Looginen empirismi ja aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi)
13. Tehtäviä
Käsityksiä yliluonnollisesta
1. Viittaus opetussuunnitelmaan
2. Määritelmiä
  1. Luonnollinen
  2. Yliluonnollinen
3. Havainnot yliluonnollisesta
4. Selitysten puute
5. Jumalatodistukset
6. Tehtäviä
Jumalan määrittelemisestä
Ns. pahan ongelma kristinuskossa
1. Ristiriita
2. Onko paha olemassa
3. Jumalan henkisyys
4. Jumalan siveys
5. Jumala selittäjänä
6. Jumalan kaikkeussuunnitelma
7. Jumalattomat iankaikkisiin kärsimyksiin
8. Jumalan määrittelemisen arviointia
9. Tehtäviä
Suomalaisten usko jumalatodistuksiin
Kaikkeuden luojaan tai ensimmäiseen syyhyn perustuva (kosmologinen) todistus
1. Tehtäviä
Luonnon järjestyksen (teleologinen) todistus
1. Tehtäviä
Jumalalta elämän tarkoitus
1. Lue tämä kielletty artikkeli
2. Luonnon järjestyksen todistuksen muunnelma
3. Laihialainen
4. Selityksen selityksiä
5. Savossa ei selitellä
6. Kuirt Baier selittämisen lajeista
7. Viinan syytä
8. Elämä on elämisen arvoista
9. Tahto elää
10. Onnellisuus tavoitteena
11. Tasa-arvo ja demokratia elämän tarkoitukseen
12. Tehtäviä
Siveellinen todistus
1. Tehtäviä
Näyt ja harhanäyt (hallusinaatiot)
1. Keskusteltavaa
Mikä yliluonnollinen on
Mikä on uskonto
Oikea usko ja väärä usko
Erilaisia käsityksiä uskontojen alkuperästä
1. Tavoite
2. Suuri määrä erilaisia käsityksiä
3. Uskontojen omat selitykset
4. Antiikin ajattelijat
5. David Hume uskontojen alkuperästä
6. Charles de Brosses uskontojen alkuperästä
7. Yksijumalaisuuden rappio monijumalaisuudeksi
8. Uskonto kehittynyt kohti korkeinta astettaan
9. Jumalien määrä ja suvaitsevuus
10. Antropologiset käsitykset jumalien alkuperästä
11. Psykologiset käsitykset jumalien alkuperästä
  1. Sigmund Freud
  2. Carl Jung
12. Sosiologiset käsitykset jumalien alkuperästä
13. Richard Dawkins uskontojen alkuperästä
14. Tehtäviä
Todellisuustutkimus (entinen tiede)
1. Viittaus opetussuunnitelmaan
2. Oppineisuudesta
3. Käsitteistä
4. Käsitekiistoja
5. Käsite "tiede" on ongelmallinen
6. Totuuden kunnioitus
7. Ajattelusta (filosofiasta)
8. Loogisen empirismin ehdotus
9. Suomalaiset ovat barbaareja
10. Onko hurahtaneisuus ikuista
11. Historiankirjoituksesta
12. Sana "ateismi" yritetään poistaa kielestä
13. Neljän kopla
14. Nemesis
Todellisuustutkimus ja epätodellisuustutkimus (tiede ja epätiede)
1. Keskusteltavaksi
2. Käsitteestä "tiede" on tullut haitallinen
3. Jumaluustiede jäi tieteen sisälle
4. Teteen vanhin nimi
5. Filosofit keksivät aiheita ansaitakseen elatuksensa
6. Onko tieteenfilosofia elossa
7. Mitä tieteenfilosofia ei ole
8. Mitä tieteenfilosofia tutkii
9. Oma käsitteistö
10. Ongelmia
11. Tehtäviä
12. Valmiudet
13. Mitä tutkija tekee
14. Mitä tieteentutkija tekee
15. Todellisuustutkimuksen (tieteen) lajeja
16. Tehtäviä
17. Todellisuustutkimuksen (tieteen) tavoitteista
18. Tehtäviä
19. Todellisuustutkimuksen (tieteen) tunnusmerkkejä
  1. Todentaminen (verifioiminen)
  2. Totuus
  3. Olioiden on oltava olemassa
  4. Kokeet on pystyttävä toistamaan
  5. Käyttökelpoisuus ennustamisessa
  6. Väitteet, joille ei löydy testien tukea, on hylättävä
  7. Myöhemmät testit voivat kumota aikaisempia käsityksiä
  8. Käsitteiden on oltava määriteltyjä ja täsmällisiä
  9. Väitteiden on oltava ristiriidattomia
  10. Järjestelmällisyys
  11. Selitysvoima
  12. Erimielisyydet
  13. Tehtäviä
20. Mitä todellisuustutkimus (tiede) on?
21. Tehtäviä
Todellisuustutkimus ja näennäis-
todellisuututkimus (tiede ja näennäistiede)
1. Rajanveto tieteen ja näennäistieteen välillä
2. Marxismi: Aine vai henki
3. Positivismi
4. Tehtävä
5. Todistuksen taakka
6. Ristiriidattomuus ja yksinkertaisuus
7. Yhteensopivuus kokonaisuuden kanssa
8. Tehtäviä
9. Keskustelu jatkuu
Lisälukemista: Näennäistutkimus (näennäistiede, valetiede)
1. Määritelmiä
2. Tehtäviä
3. Näennäistutkimus (näennäistiede) ja uskonnot
4. Tehtäviä
5. Lisälukemista: Esimerkkejä näennäistutkimuksesta (näennäistieteestä) ja uskosta yliluonnolliseen
6. Tehtäviä
7. Ennustajat
8. Tehtävä
9. Profeetat
10. Pohdittavaa
11. Kädestä ja käsialasta ennustaminen
12. Tehtävä
13. Spiritualismi ja spiritismi
14. Aaveet
15. Tehtävä
16. Poltergeist
17. Tehtävä
18. Eksorkismi
19. Tehtävä
20. Hyvä ja huono onni
21. Tehtävä
22. Pyramidologia
23. Tehtäviä
24. Lukumagia
25. Tehtäviä
26. Biorytmikäsitys
27. Tehtävä
28. Eläimiin liittyviä uskomuksia
29. Tehtäviä
30. Kasveihin liittyviä uskomuksia
31. Tehtäviä
32. Kirliankuvaus
33. Tehtäviä
34. Näennäislääketiede
35. Homeopatia
36. Henkiparantaminen
37. Sairauksia parantava romu
38. Tehtäviä
39. Noituus
40. Tehtävä
41. Jumaluustiede (teologia)
42. Jumalattomat (ateistit) ja näennäistodellisuustutkimus (näennäistiede)
43. Tehtävä
44. Parapsykologia
45. Tehtäviä
46. Ufot
  1. Tehtävä
47. Maansäteily
48. Tehtävä
49. Katastrofikäsitykset
50. Tehtäviä
Todellisuustutkimus (tiede) ja arvot
Tavoitteiden (päämäärien) valinta
1. Keskusteltavaa:
2. Keskusteltavaa
Henkilökunnan valinta
1. Keskusteltavaa
Menetelmiin liittyviä siveysongelmia
1. Tehtävä
Todisteisiin liittyvät siveysongelmat
1. Tehtävä
2. Tutkimustulosten levittämisen siveysongelmat
3. Tehtävä
4. Tutkimuksen virheisiin liittyvät ongelmat
5. Tehtävä
Tutkimusten tuottama maine ja hyöty
1. Tehtävä
Tutkimustuloksiin liittyvät siveysongelmat
1. Tehtäviä
Voiko todellisuustutkimus olla puolueetonta
1. Onko tiede hyvän puolesta
2. Voiko tiede olla arvovapaata
3. Antiikin kreikkalaiset
4. Platon
5. Nykyisen tieteen pääpyrkimys
6. Valistusaika
7. Valistusajattelu ei levinnyt kansan keskuuteen
8. Positivismi
9. Romantiikka
10. Luonnontieteet
11. Oikeaoppiset vastustavat edelleen monia tieteen käsityksiä
12. Frankensteinin hirviö
13. Voiko tiede antaa meille arvoja
14. Tehtäviä
Todellisuustutkimus (tiede) ja arvot
1. Onko totuus tarpeellinen
2. Tiede välineenä
3. Eri käsityksiä siveyden alkuperästä
4. Yritys siirtää siveyskysymyksiä tieteen ratkaistaviksi
5. Perusarvot ovat inhimillistä alkuperää
6. Arvot ja olosuhteet vaikuttavat toisiinsa
7. Tiede ja päätöksenteko
8. Tehtäviä
Todellisuuskäsitys
1. Viittaus opetussuunnitelmaan
2. Mikä on todellisuuskäsitys
3. Opetushallituksen sanastoa
4. Todellisuuskäsitys ja todellisuus muuttuvat
5. Aatehistoria
Elämänkäsitys
1. Viittaus opetussuunnitelmaan
2. Elämänkäsitys ja todellisuuskäsitys
3. Eräitä elämänkäsityksen aloja
4. Todellisuuskäsitys
5. Romantiikka
6. Erilaisia todellisuus- ja elämänkäsityksiä
7. Samasta tosiasiasta voi olla eriasteisia inhimillisiä käsityksiä
8. Michael Scrivenin asteikko
9. Todellisuuskäsityksen osa-alueita
10. Tehtäviä
Entinen metafysiikka
1. Viittaus opetussuunnitelmaan
2. Erilaisia todellisuuskäsityksiä
3. Tehtäviä
Lisälukemista: Todellisuuskäsityksen muutos
1. Muinaiset käsitykset
2. Galaksit löydetään
3. Tehtäviä
Kaikkeuden alkuperä
1. Muinaiset kysymykset
2. Aurinkokeskeinen käsitys
3. Hubblen mittaukset
4. Tehtäviä
5. Suuri pamaus
6. Vastaväitteitä
7. Tehtäviä
Erilaisia käsityksiä elämän synnystä
1. Muinaiset käsitykset
2. Kehitys
3. Evankelis-luterilainen kirkko
4. Suomen uskonnolliset vähemmistöt
5. Elämän synty muualla
6. Ufo-olennot
7. Ikuinen elämä
8. Elämä häviää maapallolta
9. Tehtävä
Todellisuustutkimuksen, taiteen, uskonnon ja ateismin tapoja tarkastella todellisuutta
1. Tehtäviä
Arvojen vaikutus todellisuuskäsitykseen
1. Todellisuuskäsityksen muutos
2. Todellisuuskäsityksen muutoksen vaikutuksia uskontoihin
3. Tehtäviä
Eri todellisuuskäsityksiä
1. Tarve selittää enemmän kuin tiedetään
2. Hindulainen todellisuuskäsitys
3. Lähi-idän uskontojen todellisuuskäsitys
4. Maakeskeisyys
5. Pannukakkumaan alapinta
6. Kristallikuoret
7. Giordano Bruno poltettiin
8. Galaksit löydettiin
9. Jumala alkuräjäyttäjänä
10. Hindut ja kristityt
11. Ihminen yksin kaikkeudessa
12. Tehtäviä

Sanasto

Maailmankuvan, maailmankatsomuksen ja elämänkatsomuksen käsitteet ja niiden keskinäinen suhde

Eurooppalaiset arvot

Eurobarometri 2008

Rauha 45%
Ihmisoikeudet 42%
Ihmiselämän kunnioitus 41%
Kansanvalta 27%
Laillisuus 21%
Yksilönvapaus 21%
Tasa-arvo 19%
Suvaitsevuus 16%
Yhteisvastuu 13%
Itsensä toteuttaminen 11%
Muiden valtarakenteiden kunnioitus 9%
Uskonto 7%
Muut 2%

Mikä tekee onnelliseksi

Eurobarometri 2008

Terveys 73%
Rakkaus 44%
Työ 37%
Rauha35%
Raha 32%
Ystävyys 27%
Vapaus 24%
Oikeudenmukaisuus22%
Sivistys 11%
Nautinto 10%
Usko 9%
Perinne 7%
Järjestys 7%
Yhteisvastuu 6%
Kansa 2%
Muut 2%

Elämänkäsitys

Lähes jokaisella on elämänkäsitys. Elämänkäsitykset saattavat olla niin erilaisia, että on vaikeaa sanoa, mikä niille on yhteistä, jos sellaista ylipäätään on. Elämänkäsitys sisältyy todellisuuskäsitykseen (entinen maailmankatsomus).

Todellisuuskäsitys

Todellisuuskäsitystä voidaan tarkastella lähes pelkästään todellisuustutkimuksen (vanha sana: tieteen) kannalta, sillä todellisuustutkimus tutkii ja esittää käsityksiä siitä, millainen kaikkeus on.

Arvojärjestelmää voidaan tarkastella ainakin siitä näkökulmasta, että onko se ristiriidaton.

Johtopäätösten tekoon voidaan käyttää logiikkaa.

Peruskäsitteistä

Tämän kirjoittaja tunnustaa, että hän on ollut hyväksymässä sellaista kielenkäyttöä, johon kuuluvat käsitteet maailmankatsomus, maailmankuva ja elämänkatsomus.

Nämä kolme käsitettä viittavaat kaikki näköaistiin. Sana "käsitys" viittaa suomen kielessä käteen, mutta muissa kielissä ei ole näin.

Valitettavasti esimerkiksi englannin kielessä ei ole yhtä ainoaa vastinetta hyvälle sanalla "käsitys". Vastineita eri yhteyksissä ovat:

1.	opinion US

2.	perception US
3.	judgement
4.	judgment US
5.	impression US
6.	notion US
7.	outlook
8.	conception US
9.	view US
10.	viewpoint
11.	assumption
12.	understanding US
13.	insight US
14.	take US
15.	belief
16.	supposition
17.	reckoning
18.	assessment
	Muut/tuntemattomat
19.	idea
20.	comprehension

On englantia puhuvien ongelma ratkaista, mikä näistä vastaa hyvää suomen kielen sanaa "käsitys".

Jos yllä luetellut käsitteet korvataan käsitys -sanan sisältäviksi, saadaan

maailmankatsomus = maailmankäsitys
maailmankuva = maailmankäsitys
elämänkatsomus = elämänkäsitys

Maailmankäsitys olisi englanniksi conception of the world.

Koska maailma tarkoittaa pääasiassa maapalloa, maailma on syytä korvata yleisemmällä sanalla "todellisuus".

Näin saadaan sanat "todellisuuskäsitys" ja "elämänkäsitys".

Käsitettä "todellisuuskuva" ei ole mielekästä ottaa käyttöön.

Jos halutaan painottaa sitä, mitä tieteet esittävät, voidaan puhua "tieteen todellisuuskäsityksestä".

Mistä kiistassa "maailmankatsomuksen" ja "todellisuuskäsityksen" suhteen on kysymys

Inhimillistä kieltä esitetään lauseilla. Sellaiset lauseet, jotka ovat joko tosia tai epätosia, ovat erityisasemassa. Kutsuttakoon näitä lauseita väitteiksi (proposition).

Kaikki lauseet eivät ole väitteitä.

Esimerkkejä sellaisista lauseista, jotka eivät ole väitteitä, ovat käskyt, kiellot, kysymykset, huudahdukset jne.

Siitä, mitkä lauseet eivät ole väitteitä ja mitkä ovat väitteitä, ei ole valitettavasti yksimielisyyttä.

Erityisesti erimielisyyttä on siitä, ovatko jotkin siveyslauseet tosia tai epätosia.

Harras kristitty voi väittää, että kymmenen käskyä ovat tosia.

Kuten lukija saattaa arvata, kiistassa on kyse siitä, että käsitteistön avulla pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin.

"Maailmankatsomukseen" halutaan mukaan esimerkiksi siveyskäsitykset, kun taas "maailmankuvaan" halutaan sijoittaa vain väitteet (tosiasiaväitteet eli propositiot).

Käsitteiden "elämänkatsomus" ja "elämänkäsitys" välillä lienee kyse samasta kiistasta.

Elämä on osa todellisuutta

Koska elämä on osa todellisuutta, on oikein kääntää vanha käsitys päälaelleen:

Elämänkäsitys on osa todellisuuskäsitystä.

Mitä todellisuuskäsitykseen kuuluu

Ainoa yksilön todellisuuskäsityksen määritelmä, joka pätee kaikilla planeetoilla on:

Yksilön todellisuuskäsitys sisältää kaikki hänen käsityksensä.

Tällainen todellisuuskäsitys voi olla myös älykkäillä eläimillä.

Leo Apostelin (1925 - 1995) mukaan todellisuuskäsitykseen kuuluvat mm. seuraavat aihepiirit:

Mitä on olemassa, kaikkeuskäsitys
Selitykset kaikkeuden tapahtumille
Käsitys tulevaisuudesta
Arvot ja vastaukset kysymykseen "Mitä meidän tulee tehdä?"
Kuinka voimme saavuttaa tavoitteemme?
Mikä on totta ja mikä ei ole totta.
Mitä todellisuuskäsitykseeni kuuluu, mistä se on peräisin ja miten se on syntynyt?

Kaikki kouluaineet käsittelevät todellisuuskäsityksiä

Leo Apostelin lista ei tietenkään sisällä kaikkea, mitä yksilön todellisuuskäsitykseen kuuluu.

Joka tapauksessa kaikki lukion aineet käsittelevät todellisuuskäsitystä.

Jos opetussuunnitelmat ja oppiaineistot laaditaan viisaasti, lukiossa käsitellään todellisuuskäsitysten ydinalueita, erityisesti sellaisia alueita, jotka antavat tietoja ja taitoja elää hyvää elämää.

Koulun pitäisi antaa neuvoja jopa elämän tavoitteiden valintaan.

Ei ole odottettavissa, että koululaitos lähitulevaisuudessa muutettaisiin yllä esitetyn ihannekuvan mukaiseksi. Internet tulee lukioikäisten avuksi tässä asiassa.

Valitettavasti lukio on ainakin vaatimattomalla muistilla varustetuille jo nykyään liian raskas (Tämän kirjoittaja on opettanyt parikymmentä vuotta lukion laajaa matematiikkaa).

Tehtäviä

Mitä kaikkeutta käsitteleviä asioita lukiossa opetetaan?
Mitä kaikkeutta käsitteleviä asioita lukiossa ei opeteta?
Minkä asioiden selityksiä kouluissa opetetaan?
Minkä asioiden selityksiä kouluissa ei opeteta?
Millä tavalla kouluissa opetetaan tulevaisuutta? Voidaanko sitä opettaa?
Koska arvot ovat henkilökohtaisia, miten koulu voi antaa valmiuksia omien arvojen muodostukseen ja ja toimintaan käytännön tilanteissa?
Miten lukio voi opettaa keinoja omien tavoitteittemme saavuttamiseksi?
Onko kaikki, mitä lukiossa opetetaan, totta?
Miten voit arvioida todellisuuskäsityksesi lähteiden luoettavuutta?

Ota seuraava huomioon ylioppilaskirjoituksissa

Koska vanhat käsitteet saattavat tulla koska tahansa uudestaan ylioppilaskirjoituksiin, ja koska elämänkatsomustiedon kokeen korjaajat tiettävästi pitävät lujasti kiinni vanhoista käsitteistä, seuraavassa esitetään joukko kilpailevien oppiaineistojen tekijöiden käsityksiä.

Helsingin yliopiston kanslerin Ilkka Niiniluodon mukaan maailmankatsomuksessa on kolme osaa. Siihen kuuluu maailmankuva, eli käsitys siitä, millainen maailma ja todellisuus kokonaisuudessaan on. Sen lisäksi maailmankatsomukseen kuuluvat arvot, eli käsitys siitä, miten asioiden tulisi olla, millainen maailma olisi hyvä.

Wikipedian mukaan elämänkatsomus tai elämänkäsitys on määritelty muun muassa kokonaiskäsitykseksi ihmiselämän merkityksestä.

Elämänkäsitykset voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan

Erilaisia elämänkäsityksiä edustavat yksilöt voivat omien arvojärjestelmiensä puitteissa esittää muiden elämäkäsitysten arvostelua.

Ristiriitaisuutta voi arvostella myös sitoutumatta mihinkään käsitykseen.

Elämänkatsomustietoa on vain Suomessa

Elämänkatsomustieto- nimistä oppiainetta ei ole muualla kuin Suomessa.

Käsitykset siitä, mitä elämänkatsomustiedon pitäisi sisältää, eroavat toisistaan hyvinkin jyrkästi.

Uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine

Suomessa elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine. Tästä syystä oppikirjassa esitetään korostetusti sitä tietoa, jota erityisesti uskonnottomat tarvitsevat suomalaisessa yhteiskunnassa.

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään. Tämä oikeus perustuu Suomea sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18. artiklaan. Tämä sopimus löytyy selityksineen aineistosta et12.htm..

Luonnontutkimus ja uskonnottomat elämänkäsitykset

Uskonnottomat elämänkäsitykset nojaavat usein vahvasti luonnontkimukseen.

Jumalat eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen

Oppikirjasarjassa annetaan eväitä uskonnottoman elämänkäsityksen puolustamiseen. Tähän elämänkäsitykseen ei kuulu yliluonnollista tai jumalia.

Uskonto on järjestäytynyttä jumalauskoa.

Uskonnottomilla on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys

Uskonnotonta elämänkäsitystä puolustettaessa ns. jumalatodistusten arvostelu on osoittautunut Suomessa hyvin tarpeelliseksi, ja sitä on sisällytetty tähän oppikirjaan. Laajempi esitys löytyy toisaalta tästä oppiaineistosta et14.htm.

Aineistosta et14.htm selviää, että suomalaisten uskonnollinen usko perustuu yhä usein ns. jumalatodistuksiin.

Uskonnottomien arvokäsitykset

Jumalatodistusten arvostelu luo pohjaa myös monenlaisten uskonnottomien arvokäsitysten puolustamiselle.

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä on peräisin jumalatodistuksista. Tätä käsitystä on tarkasteltu aineistossa et10.htm.

Kysymykseen on olemassa hyvin selkeä luonnontutkimuksen vastaus: luonnonilmiönä elämällä ei ole tarkoitusta. Mm. Charles Darwin on esittänyt tämän käsityksen.

Kysymystä elämän mielekkyydestä tai tarkoituksesta on tarkasteltu omassa luvussaan. Siinä esitettyjä kantoja ei löydy tämän teoksen kanssa kilpailevista oppikirjoista.

Mitä elämänkäsitykseen kuuluu

Käsitteet oikea ja väärä, poliittiset käsitykset, maailman ja ihmismielen luonne sekä todellisuustutkimuksen ja taiteen luonne kuuluvat elämänkäsitykseen. Näitä asioita tarkastellaan aineiston eri osissa.

Usein sanotaan esimerkiksi, että tappaminen on väärin. Miksi se on väärin? Onko se väärin kaikissa olosuhteissa? Mitä tarkoitan, kun sanon ”väärin”?

Vaikka emme olisi valmiita muuttamaan ennakkokäsityksiämme, on hyödyllistä tutkia, mitä niihin sisältyy ja mitä perusteluja ja vastaväitteitä niille voidaan esittää.

Tämä oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin

Tässä oppimateriaalissa ei oteta kantaa minkään elämänkäsityksen puolesta eikä mitään elämänkäsitystä vastaan.

Tässä oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa

Toisin kuin kilpailevissa oppikirjoissa, tässä aineistossa ei ole propagandaa minkään uskonnon puolesta.

Nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa

Erityisen hyödyllistä on oppia, millaisia ajatteluvirheitä eri aikakausina ja eri valtarakenteissa on tehty. Seuraavassa ei aiota rasittaa muistia liian monilla nimillä, vuosiluvuilla ja sivistyssanoilla. Yleissääntö on, että nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse osata.

Esitettyjä nimiä tai sivistyssanoja ei ole tarkoitettu osattaviksi ylioppilaskirjoituksissa.

Historiaa

Tätä aineistoa on kehitetty 1980-luvun alkupuolelta asti.

Uskontojen historia ja siveysoppi

Vuodesta 1923 lähtien peruskoulun elämänkatsomustietoa vastaavan sen ajan koulujen oppiaineen nimi oli uskontojen historia ja siveysoppi.

YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen

Alkuperäinen peruskoulun opetussuunnitelmakomitea laati 1972 oppiaineeseen opetussuunnitelman, jonka YK:n ihmisoikeustoimikunta noin kymmenen vuotta myöhemmin erään tämän tekstin kirjoittajista valituksen seurauksena totesi osittain kristilliseksi ja siitä syystä kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastaiseksi. Sopimus kommentteineen löytyy aineistosta et12.htm.

Suomen valtio perääntyi vain hetkeksi. Uskontojen historian ja siveysopin opetussuunnitelma muutettiin yllättäen yhdessä yössä melkein uskonnottomien ihmisoikeuksia vastaavaksi.

Samaan aikaan poistettiin asetuksella uskonnottomien opettajien ja oppilaiden koulujen uskonnollisiin tilaisuuksiin ja päivänavauksiin osallistumispakko.

Uskonnottomien oikeuksia on jälleen vähennetty

Myöhemmin ministeri Olli-Pekka Heinonen muutatti asetusta niin, ettei asetuksessa enää mainita opettajien ja oppilaiden oikeutta kieltäytyä koulujen uskonnollisista tilaisuuksista.

Vaikka uusi perustuslaki takaa kaikille oikeuden kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, koulujen valtava enemmistö loukkaa koko ajan uskonnottomien opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksia.

Vasemmistoliitto (SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia

Ihmisoikeudet parantuivat vain hetkeksi. Opetusministerit Per Stenbäck ja Kalevi Kivistö esittelivät varsin pian eduskunnalle lakiehdotuksen, jonka mukaan kaikille vähemmistöuskonnoille ja uskonnottomille opetettaisiin uskontotietoa ja etiikkaa.

Esimerkiksi ortodoksit olisivat menettäneet oikeutensa saada omaa uskonnonopetusta. Tämän kirjoittaja joutui lähes yksin torjumaan hallituksen esityksen. Oppiaineen nimeksi tuli elämänkatsomustieto, ja oppiainetta opetetaan uskontokuntiin kuulumattomille.

Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty uskonnottomien syrjimiseen

Olisi ollut parempi, että oppiaineen oppilasryhmä olisi silloin rajattu selkeästi uskonnottomiin.

Runsaasti kristittyjä sisältävä työryhmä laati peruskoulun elämänkatsomustietoon uskonnottomien ihmisoikeuksien näkökulmasta paljon uskontojen historian ja siveysopin viimeistä opetussuunnitelmaa huonomman opetussuunnitelman.

Lisäksi vahvasti evankelisluterilaisen kirkon vaikutusvallan alainen virkamies ryhtyi työryhmineen vielä heikentämään opetussuunnitelmaa opettajan oppailla.

Elämänkatsomustieto tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta

Uutena oppiaine tuli lukioon. Lukion opetussuunnitelmaa laatimassa ei enää ollut yhtään uskonnottomien edustajaa, vaan opetussuunnitelman laati virkamies ystäviensä kanssa.

FETO:n jäsenten enemmistö on kristittyjä

Virkamies perusti tuekseen ateistien oikeuksia halveksivan opettajajärjestön, ja se perusti ateistien oikeuksia halveksivan nuorisoleirijärjestön, joka on evankelis - luterilaisen kirkon tilastojen mukaan - kilpailullaan lisännyt rippikoulun suosiota (rippikoulun käyneiden osuus ikäluokasta kasvoi kaksi prosenttiyksikköä) uskonnottomien perheiden lasten keskuudessa (lähes kaksituhatta uskonnotonta nuorta tulee vuosittain uskoon rippikoululeireillä).

Painetut oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia

Samojen piirien tukemana Tammi (omistaja Bonniers) on julkaissut jumaluusoppineen johdolla tehdyn elämänkatsomustiedon oppikirjan. Koska elämänkatsomustiedon opettajista yli puolet lienee evankelis-luterilaisia, uskonnottomien oikeuksia puolustavan painetun oppikirjan menestymismahdollisuudet markkinoilla ovat rajalliset.

Neekeri on poistettu sanastosta

Huomaa: Tässä kirjassa ei enää käytetä sanaa ”neekeri”, koska Word XP:n oikolukuohjelma on todennut sen tyyliin sopimattomaksi. Sanan tilalla käytetään sanoja ”mustaihoinen afrikkalainen”.

Mainittakoon, että suomen kielan sana "neekeri" tulee espanjan kielen sanasta "negro" = musta.

Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon

Syyskuun 2008 aikana evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomien suomalaisten määrä ylitti miljoonan. Heistä suuri enemmistö on käyttänyt eroakirkosta.fi -palvelua.

Suurin osa miljoonasta, noin 830000 henkilöä, ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 60000, helluntailiikkeeseen yli 50000 ihmistä ja muihin vähemmistöuskontoihin yhteensä noin 70000.

Uskontokuntiin kuulumattomien osuus on noussut erityisesti vuonna 2003 säädetyn uskonnonvapauslain jälkeen. Valtaosa kirkosta eroavista ei liity mihinkään uskontokuntaan.

Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?

Ratkaise itse

Kun alat puhua, aloitatko ”Minun katsomukseni on…
vai
Minun käsitykseni on…

Ymmärtäminen

Mitä ymmärtäminen on

Ymmärtäminen (understanding) on asian käsittäminen.

Esimerkkejä

Ihminen ymmärtää säätä, jos hän pystyy ennustamaan säätä ja antamaan selityksen sääilmiöille.
Psykiatri ymmärtää potilasta, jos hän tietää potilaan huolia ja niiden syitä ja osaa antaa potilaalle hyviä neuvoja.
Ihminen ymmärtää käskyn, jos hän tietää, kuka käski, mitä hän käski, mitä pitää tehdä ja onko käsky oikeutettu.
Ihminen ymmärtää päättelyn tai kielen, jos hän pystyy tietoisesti toistamaan viestin informaatiosisällön.
Ihminen ymmärtää matematiikan käsitteen, jos hän pystyy sitä käyttäen ratkaisemaan ongelmia, erityisesti sellaisia ongelmia, joita hän ei ole ennen kohdannut.

Tehtäviä

Luettele joukko asioita, joita et ymmärrä.
Mitä teet, jos et ymmärrä, mitä opettaja sanoo?
Mitä teet, jos et ymmärrä, mitä ystäväsi sanoo?
Mitä teet, jos et ymmärrä, mitä vihollisessi sanoo?
Mitä teet, jos täysin tuntematon ihminen kysyy jotain asiaa tuntemattomalla kielellä?

Viisaus

Viisaus on

tietoutta
ymmärrystä
kokemusta
arvostelukykyä ja
kykyä käyttää näitä.

Älystä on apua viimeksimainitussa tapauksessa.

Viisas osaa

Viisas osaa arvioita tärkeiden ongelmien pääasioita.
Viisalla on itseluottamusta.
Viisas on vilpitön ja avoin.
Muut kysyvät viisaalta neuvoja.
Viisaan teot ovat sopusoinnussa hänen siveellisten käsitystensä kanssa.

Tehtäviä

Miten käsitettä "viisaus" käytetään väärin?
Mitä tarkoittaa "viisastelija"?
Mitä tarkoittaa vanha mainoslause "Vara on viisautta eikä vahingon enne".
Mikä on viisaustiede?
Mitä tarkoittaa tyhmyys?
Miksi lukiossa ei ole kurssia tyhmyydestä?
Mitä viisaudenjumalia on eri uskonnoissa?
Kummasta on enemmän haittaa, viisaudesta vai tymyydestä?
Millaista olisi olla viisas?

Narratiivit

Englannin kielessä

Narratiivi -käsite on peräisin latinan kielestä, jonka substantiivi ”narratio” tarkoittaa kertomusta ja verbi ”narrare” kertomista. Englannin kielessä kantasanat ovat muuttuneet substantiiviksi ”narrative” ja verbiksi ”narrate”.

Suomen kielessä

Suomen kielessä narraaminen tarkoittaa lähinnä lasten huijaamista joulupukilla, enkeleillä, jumalilla jne.

Viisaustieteilijäin mukana Suomeen on rantautunut myös latinankielen narraamiskäsite.

Narratiivista ovat suomen kieleen vakiintuneet käsitteet tarina (story) ja kertomus (narrative).

Tarinat ja maailman hahmottaminen

Käsite tarina viittaa ihmisen mielen sisäiseen tapaan hahmottaa elämää ja todellisuutta. Tarina on ihmisen kokemus, joka ei välttämättä avaudu sellaisenaan ulkopuoliselle.

Tarinan osia ovat tapahtumat, tapahtumiin liittyvät henkilöt, tapahtumapaikat ja aika. Tarinalla koetaan eri yhteyksissä erilaisena.

Tarina voi olla osa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tuotettua kertomusta. Samaa tarinaa voidaan myös kertoa useissa kertomuksissa.

Erilaisia tarinoita

Ihmisen tarina muovautuu kertomukseksi sen mukaan, missä se kerrotaan ja kenelle se kerrotaan. Tarina voi olla myös sisäinen tarina.

Sisäinen tarina on sosiaalisesta tarinavarannosta tuotettu malli, jonka mukaan ihminen tekee tulkintoja ja valintoja eri tilanteissa.

Sisäisen tarinan avulla ihminen määrittelee minuuttaan, arvojaan, tavoitteitaan ja asemaansa suhteessa muihin ihmisiin.

Ihmisen sisäinen tarina saa uusia piirteitä tai muuttuu kun ihminen joutuu elämässään uusien tai erilaisten tilanteiden eteen.

Tarinallisuudella voidaan viitata tarinatyyppeihin. Tarinatyyppejä ovat sairaus tarinana, tarina sairaudesta tai tarina sairautena.

Narraamalla oppiminen

Terveysalan opiskelijoiden oppimisen lähestymistapana narratiivinen lähestymistapa on tarjonnut uuden käsityksen oppimisesta ja opettamisesta.

Oppimisen lähtökohtana on potilaan kertomuksen kuuntelemisen oppiminen. Potilaan kertomus on lähtökohtana opiskelijan ja potilaan ongelmanratkaisussa.

Opettajan osa muuttuu asiantuntijasta tai neuvojasta yhdessä oppimiseen ja osallistuvaan oppimiseen. Opiskelija ja opettaja ovat yhdessä vastuussa oppimisesta ja näin vastuu oppimisesta on jaettu opettajan ja opiskelijan kesken.

Ajatuksena on, että kaksi ihmistä yhdessä ymmärtää tilanteen paremmin.

Riitojen ratkaisu narraamalla

Riitojen ratkaisussa tällainen menetelmä voi olla hyvä alku.

Tehtäviä

Onko sinua narrattu?
Oletko sinä narrannut?
Missä iässä lakkasit uskomasta joulupukkiin?
Uskotko enkeleihin?
Uskotko jumaliin?
Olet ollut luvatta poissa koulusta. Keksi opettajalle hyvä tarina.
Miten aikuiset saavat kiukuttelevat lapset lopettamaan kiukuttelun?

Havainnot ja käsitteet

Neisserin havaintokehä

Yllä oleva kuvio on nimeltään "Neisserin havaintokehä". Se kuvaa kuinka käsityksemme todellisuudesta (sisäiset mallit eli skeemat) ja ulkomaailmaa koskevat havainnot muuttavat toisiaan.

Käytännössä se toimii esimerkiksi niin, että minulla on käsitys, jonka mukaan koirat kuolaavat. Kadulla minua vastaan kävelee koira, jonka oletan kuolaavan muiden lailla, joten ajattelen "taas kuolaava koira" ja kiinnitän huomioni koiran leukaperiin nähdäkseni kuolaako se. Huomaan yllätyksekseni, ettei koira kuolaa ja sisäinen malli muuttuu muotoon "suurin osa koirista kuolaa".

Näin kehä käytännössä toimii, mutta kehä ei aina välttämättä päde. Kehä ei päde, jos sisäinen malli on niin voimakas, että se hylkää ympäristöstään havaitsemansa uuden informaation.

Minulla on käsitys, jonka mukaan on olemassa vain mustia variksia. Yhtenä päivänä kuitenkin näen valkoisen variksen.

En suostu hyväksymään näkemääni.

Selitän havainnon itselleni aistiharhana. Näin ollen havaintokehä ei pätenyt, sillä sisäinen mallini valkoisten varisten olemattomuudesta ei muuttunut.

Ovatko havainnot käsityspitoisia

Luonnolta saadut vastaukset ovat havaintoja, jotka on on sidottu mielikuviimme. Tätä Willard Orman van Quine tarkoittaa puhuessaan havainnon käsitepitoisuudesta (teoriapitoisuudesta), sillä mitä muuta käsitys (teoria) on kuin täsmennettyjä mielikuvia.

Mutta, kun toisaalta kuitenkin kaikki käsitteenmuodostus perustuu kokeissa saatuihin havaintoihin, on yhtä perusteltua puhua käsityksen havaintopitoisuudesta.

Toisaalla näissä aineistoissa on Jaakko Hintikan esitelmä, jossa hän puolustaa loogista empirismiä Quinen arvostelua vastaan sanomalla, että käsitystä havaintojen käsitepitoisuudesta on liioiteltu.

Tehtäviä

Pohtikaa, miten lapsi oppii uusia sanoja ja käsitteitä.
Mitä tapahtuu, kun havaitset jotain, mitä et ole koskaan ennen nähnyt?
Miten voit helpottaa uusien asioiden oppimista?
Mitä teet, kun näet sivistyssanan, jota et ollenkaan ymmärrä?
Määrittele tarkasti, mitä tarkoittaa sana "pöytä".
Yritä keksiä pöytä, joka ei sovi määritelmääsi.
Kuinka usein muutat jotain vanhaa käsitystäsi?
Miten eläimet, joilla ei ole inhimillisiä käsityksiä, oppivat uusia asioita?

Todellisuus

Mikä on todellisuus

Tavallisten ihmisten mielestä todellisuus on vallitseva asiantila.

Laajan todellisuuskäsityksen mukaan todellisuuteen kuuluu kaikki, mitä on olemassa riippumatta siitä, onko se havaittavaa tai käsitettävää.

Todellisuutta voidaan tarkastella mm. seuraavissa viitekehyksissä.

todellisuuden ilmeneminen yksilölle hänen kokemusmaailmassaan
totuus
tosiasia
mitä todellisuus ei voi olla
todellisuus ja todellisuuskäsitykset
viisaustiede ja todellisuus
kvanttimekaniikka ja todellisuus

Todellisuuden ilmeneminen yksilölle hänen kokemusmaailmassaan

"Todellisuus on se, joka ei häviä silloin, kun lakkaat uskomasta siihen."

Philip K. Dick

Yksilön todellisuuskäsitykseen vaikuttavat mm. hänen perinnöllinen rakenteensa, aistit, yksityiset kokemukset, ajattelu, kieli, ympäristö, toiveet, elämänhistoria jne.

Totuus

Totuutta on käsitelty laajasti alempana tässä oppiaineistossa.

Tavallisten ihmiseten mielestä väitelause on tosi, jos se vastaa tosiasioita - riippumatta siitä, voiko ihminen todentaa tämän vastaavuuden.

Viisaustietelijöillä on totuudesta useampia mielipiteitä kuin mitä on viisaustieteilijöitä.

Osa viisaustietelijöitä pitää kovasti väitteestä, jonka mukaan totuutta ei ole olemassa.

Tosiasia

Tosiasia on jotain, joka

on tosi tai
on olemassa tai
kuuluu todellisuuteen tai
voidaan todentaa oikealla karkeistusmenetelmällä.

Mitä todellisuus ei voi olla

Todellisuus ei voi olla loogisesti ristiriitainen. Esimerkiksi jumalia joko ei ole olemassa tai niitä on olemassa, kolmatta vaihtoehtoa ei ole.

Puhe kaikista mahdollisista maailmoista on harhaa, joka on syntynyt matematiikan ja logiikan sekä todellisuutta käsittelevien väitteiden sekoittamisesta keskenään.

Tätä kysymystä käsitellään laajasti toisaalla tässä aineistossa.

Todellisuuskäsityksiä

Siitä huolimatta, että vain yksi todellisuus voi olla olemassa, ihmisten käsitykset todellisuudesta vaihtelevat suuresti. Tämä aineisto käsittelee monipuolisesti tätä vaihtelua.

Viisaustiede ja todellisuus

Kun ilmaisjakelulehdistä voi lukea mitä hulluimpia käsityksiä todellisuudesta, herää kysymys, mihin viisaustiedettä tarvitaan?

Kvanttimekaniikka ja todellisuus

Arkitodellisuudessa mittaus ei juuri vaikuta mitattavaan suureeseen.

Siitä huolimatta edes arkitodellisuuden mittaukset eivät ole ehdottoman tarkkoja. Esimerkiksi fysiikan opiskelijoille opetetaan mittausvirheiden tilastotieteen mukainen huomioiminen.

Koska mittaus aina vaikuttaa jollain tavalla mitattavaan olioon, joudutaan ongelmiin, kun yritetään mitata hyvin pieniä oliota kuten elektroneja.

Mittaukseen tarvitaan energiaa (jota on esimerkiksi valossa), joka muuttaa mitattava kohdetta sitä enemmän, mitä pienempi kohde on. (Myös niin sanotussa lomittumisessa siirtyy energiaa.)

Tämän perusteella on väitetty, ettei ihmisestä riippumatonta todellisuutta ole olemassa.

Terve arkijärki sanoo, että kaikkeus jatkaa olemassaoloaan, vaikka siinä ei olisi yhtään ihmistä tai vaikka ihmiset lopettaisivat mittausten teon kokonaan.

Ne fyysikot, jotka sanovat, ettei ihmisestä riippumatonta todellisuutta ole olemassa, varmaan nauttivat sanomisistaan, ja siihen heillä on oikeus, mutta ei meidän pidä ottaa heitä tosissaan.

Tehtäviä

Onko ihmisestä riippumaton todellisuus olemassa?
Maaherra Pilatuksen kerrotaan kysyneen taruhahmo Jeesukselta, että "mikä on totuus?"(Joh. 18:35). Miksi taruhahmo Jeesus jätti vastaamatta maaherran kysymykseen?
Millaisia erilaisia todellisuuskäsityksiä on koulunne oppilailla?
Millaisia erilaisia todellisuuskäsityksiä on koulunne opettajilla?
Millaisia erilaisia todellisuuskäsityksiä on kuntasi koululautakunnan jäsenillä?
Millaiseia erilaisia todellisuuskäsityksiä on opetushallituksessa?
Millaisii erilaisia todellisuuskäsityksiä on opetusministeriössä?
Millaisia erilaisia todellisuuskäsityksiä on valtioneuvostossa?
Millaisia erilaisia todellisuuskäsityksiä on eduskunnassa?
Millaisia erilaisia todellisuuskäsityksiä on Euroopan unionin parlamentissa?

Mitä todellisuuskäsitysten osia on tapana pitää tärkeinä

Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian professori Juha Manninen esittää tärkeinä todellisuuskäsitysten osina seuraavat:

Käsitys ajasta ja avaruudesta. Aikakäsitys voi olla suoraviivainen kuten länsimaissa tai ympyrämäinen kuten itäisessä ajattelussa.
Käsitys yliluonnollisen olemassaolosta (tai olemattomuudesta EH). Jotkut pitävät tätä tärkeimpänä erona. Se erottaa yliluonnollisen eli supernaturalistisen naturalistisesta eli luontoon perustuvasta
Käsitys kaikkeuden synnystä. Eri yhteisöissä on erilaisia taruja kaikkeuden synnystä, suosituin käsitys on alkuräjähdys.
Käsitys luonnosta ja ihmisen suhteesta siihen. Ihmistä voidaan pitää eläimenä eläinten joukossa tai toisaalta esimerkiksi kristinuskossa jumalan sijaisena maan päällä.
Käsitys ihmisestä, miehestä ja naisesta. Sukupuolia voidaan pitää joko perinnöllisesti määräytyneinä, kulttuurin synnyttäminä tai jonain siltä väliltä.
Käsitys yhteiskunnasta ja historiasta. Yhteiskuntaa voidaan pitää ”pakkopaitana” (kuten anarkistit) tai turvallisuuden takaajana.

Uskonnollisuuden ulottuvuudet

Uskonnollisuuden ulottuvuuksia on tutkitty vain vähän, ja uusin tutkimustieto on rahalla ostettavaa. Kun asenteet tutkimusmenetelmiin ovat muuttuneet viimeisen puolen vuosisadan aikana pikemmin huonompaan kuin hyvään suuntaa, paras esitys uskonnollisuuden ulottuvuuksiata lienee edelleen Osmo Koskelaisen väitöskirja Maallistuva suomalainen suurkaupunki 1968, WSOY 1968.

Uskonnollisuuden ulottuvuudet ovat:

Aatteellinen uskonnollisuus
Tiedollinen uskonnollisuus
Rituaalinen uskonnollisuus
Elämyksellinen uskonnollisuus
Seuraamuksellinen uskonnollisuus

Jotkut myöhemmät tutkijat ovat yrittäneet vähentää tästä listasta rituaalisuuden, mutta kun tiedetään, että ateisteilla on Suomessa omat nimiäispuhujat, hääpuhujat, hautauspuhujat, aikuistumisleirit jne., rituaalinen kuuluu melkein mihin aatteeseen tahansa.

Aattellinen uskonnollisuus uskoo ilman kokemuksen perustaa jumaliin, yliluonnolliseen jne.

Tiedollinen uskonnollisuus on tietoa uskonnosta tai uskonnoista.

Rituaalinen uskonnollisuus on uskontojen toimintaan ja taphtumiin osallistumista.

Elämyksellisessä uskonnollisessa ihminen kokee olevansa yhteydessä yliluonnolliseen tai saa muuten uskonnollisia elämyksiä.

Seuraamuksellinen uskonnollisuus on uskonnollista elämäntapaa ja toimintaa. Kristinuskon käsite "synti" eli uskonnon arvojen tai sääntöjen vastainen toiminta kuuluu käsitteenä seuraamukselliseen uskonnollisuuteen.

Tehtäviä

Mihin uskonnollisuuden ulottuvuuksiin koulujen oman uskonnon opetus pyrkii vaikuttamaan?
Mihin uskonnollisuuden ulottuvuuksiin koulujen elämänkatsomustiedon opetus pyrkii vaikuttamaan?
Mikä on kasvatuksen osuus ihmisen uskonnollisuudessa?
Mikä on perimän osuus ihmisen uskonnollisuudessa?
Millainen on uskonnollisen ihmisen elämänkaari?
Millä tavalla uskonnot rajoittavat kannattajiensa elämää?
Millä tavalla elämän vastoinkäymiset vaikuttavat ihmisen uskonnollisuuteen?
Vertailkaa evankelis-luterilaisen uskonnon ja ortodoksisen uskonnon opetussuunnitelmia (molellat löytyvät opetushallituksen sivustolta hakukoneilla).

Aika

Yksi savuke lyhentää elämääsi 2 minuuttia.
Yksi pullollinen olutta lyhentää elämääsi 4 minuuttia.
Yksi työpäivä lyhentää elämääsi 8 tuntia.

Lähde: Vitsit 2006

Kannattaako aikaa tuhlata

Ihminen ja myös muut eliöt elävät vain rajoitetun ajan. Periaatteessa eräät pieneliöt ja jopa eräät kalat voivat elää kuinka kauan tahansa. Suolakerrostumien vesipisaroista on herätetty henkiin 250 miljoonaa vuotta vanhoja pieneliöitä.

Elämää on Etelä-Afrikan kultakaivoksista löydetty useiden kilometrien syvyydestä, missä elämä on säilynyt jopa veden täydellisen häviämisen jälkeen. Asteroideiksi kutsutut avaruuden kivenmöhkäleet olisivat pystyneet tuhoamaan kaiken elämän.

Tämän Maa - kiertotähden elämä on todennäköisesti syntynyt tällä kiertotähdellä. Kun Aurinko kaukaisessa tulevaisuudessa muuttuu punaiseksi jättiläiseksi, elämä tällä kiertotähdellä todennäköisesti loppuu. Jos Maa ei höyrysty kokonaan elämää voi jonkin aikaa säilyä syvällä kallioperässä, mutta ajan oloon elämän paluun edellytykset loppuvat. On tietysti mahdollista, että Maassa syntynyt elämä jatkuu jollain kaukaisemmalla kiertotähdellä tai muualla avaruudessa.

Nykyinen käsitys kaikkeudesta viittaa siihen, että kaikki elämä häviää aikanaan, niin Maassa alkanut kuin muualla Linnunradassa tai muissa havaittavissa olevissa galakseiksi kutsutuissa tähtijärjestelmissä. Meidän galaksimme on nimeltään Linnunrata. Linnunrataa lähin galaksi on Andromedan galaksi. Kaukaisessa tulevaisuudessa Linnunrata ja Andromeda kulkevat toistensa läpi vaikuttamatta kovin suuresi toisiinsa. Galaksi on tähtien, kiertotähtien, kaasu- ja pölypilvien sekä pimeän aineen muodostama järjestelmä, joka pysyy koossa painovoiman vaikutuksesta.

Jotkin eläimet ja kasvit voivat elää huomattavasti vanhemmiksi kuin ihmiset. Jotkin kaikille tutut eläimet kuten koirat ja kissat elävät vain murto-osan ihmisen keskimääräisestä elämän pituudesta. Joillekin eläimille ja kasveille on pitkäikäisyydestä hyötyä lajin kilpailukyvyn kannalta. Jotkut toiset lajit korvaavat pitkän iän tuoman edun nopealla lisääntymisellä. Hyvin älykkäätkin eläimet kuten rotat saattavat elää vain keskimäärin muutamia vuosia.

Vanheneminen kuuluu luonnon kiertokulkuun, ja se on ohjelmoitu perintötekijöihimme. Jotkut suvut saattavat olla pitkäikäisempiä kuin toiset. On mahdollista, että ihmisen keskimääräistä elinikää voidaan jonkin verran nostaa tulevaisuudessa, mutta moneksi sadaksi vuodeksi sitä tuskin voidaan jatkaa. Jos kuolemaa ei olisi, bakteerien massa ylittäisi nopeasti Maan massan, ja sehän on mahdotonta. Jos kuolemaa ei olisi, Maassa ei voisi olla ihmisiä, koska alkeellisimmat elävät oliot käyttäisivät kaiken elämän käytettävissä olevan aineen ja energian.

Kun meillä on jäljellä vain rajoitettu aika, kannattaa miettiä, mihin käytämme elämämme. Koska meidän on huomioitava myös muut ihmiset, emme saa tuhlata heidän aikaansa. Joillakin kohteliailla ihmisillä on tapana pyytää anteeksi sitä, että ovat käyttäneet aikaamme.

Tehtäviä

Tutkikaa Internetin avulla, kuinka kauan elämä on ollut mahdollista Maassa?
Tutkikaa Internetin avulla, kuinka kauan elämä vielä voi jatkua Maassa?
Tutkikaa Internetin avulla, kuinka kauan Maassa on ollut ihmisiä?
Miksi kaikki Linnunradan elämä häviää kaukaisessa tulevaisuudessa?
Milloin Linnunrata ja Andromedan galaksi kohtaavat?
Kuinka kauan kaukaisimmat ihmisen havaitsemat galaksit ovat olleet olemassa?
Mitkä ovat kaikkein pitkäikäisimpiä eläimiä ja kasveja?
Mitkä ovat hyvin lyhytikäisiä eläimiä ja kasveja?
Mikä on kuoleman merkitys elämän kiertokulussa?
Mitä aiot tehdä elämässäsi?
Miten koululainen voi välttää ajan tuhlaamista?
Miten koululaisen on mielestäsi viisasta käyttää aikansa?
Mikä on sinusta hauskaa ja mikä epämiellyttävää?
Milloin olet onnellinen ja milloin onneton?
Miten huomioit sen, että et tuhlaa muiden ihmisten aikaa?
Miten vältät sen, että et tuhlaa muiden koululaisten, vanhempiesi ja opettajien aikaa?
Miksi on viisasta olla kohtelias ja auttavainen vanhoille ihmisille?

Aikataulutus

Menneinä aikoina aikatauluilla ei ollut yhtä suuri merkitys kuin nykyään. Vaikka tämän kirjoittajan oli mentävä aamuisin ensin kansakouluun ja sitten oppikouluun, hän osti ensimmäisen kellonsa vasta opiskellessaan yliopistossa. Köyhien kello ja kerho olivat siihen aikaan torilla. Saattoi käydä niin, että ns. ruokatuntia oli kaksi tuntia, ja takaisin kouluun piti osata mennä kauppahallin ja vesitornin kellojen mukaan.

Vuodenaikojen vaihtelu on tehnyt jo kaukaisille esi-isille ajan mittaamisen tärkeäksi. Aurinko, Kuu ja tähdet ovat olleet kaikkein varhaisimpia ajan näyttäjiä.

Maanviljelyksen synty teki vuodenaikojen seuraamisen erityisen tärkeäksi. Oli tärkeää tietää, milloin oli kylvettävä ja milloin oli korjattava sato.

Pohjoisessa Suomessa oli varauduttava talveen monin tavoin. Kylmänä vuodenaikana tarvittiin asunto ja polttopuita. Polttopuut tehtiin metsään kuivumaan, ja kun lunta tuli, ne ajettiin esimerkiksi hevosen vetämällä reellä kotiin.

Vuosi jaettiin neljään vuodenaikaan, ja seisaus- ja tasauspäiviä juhlittiin. Vuosi jaettiin myös kuukausiin ja kuukausi neljään viikkoon. Päivä jaettiin aamuun, päivään, iltaan ja yöhön. Myös pienempiä ajan yksiköitä kuten tunti, minuutti ja sekunti otettiin käyttöön.

Fysiikassa ajan perusyksikkö on MKSA - järjestelmässä sekunti. M tarkoittaa metriä, K kilogrammaa, S sekuntia ja A ampeeria. Tällä kiertotähdellä aikaa mitataan hyvin monenlaisilla kelloilla. Myös tässä tietokoneessa, jolla tätä kirjoitetaan, on kello.

Jotta koululainen ehtisi kouluun, hänen täytyy aamulla herätä sopivaan aikaan. Kouluun mennään monella tavalla kuten kävelemällä, pyöräilemällä, koulutaksilla, linja-autolla, junalla, raitiovaunulla ja metrolla. Koulupäivä jakaantuu lukujärjestyksen mukaisiin oppitunteihin ja välitunteihin.

Voidaan sanoa, että elämä on aikataulutettu kehdosta hautaan. Kun esimerkiksi vanhus joutuu jonottamaan tuntikausia lääkäriin pääsyä, hänen vähääkin jäljellä olevaa aikaansa tuhlataan.

Kun miljardit ihmiset tekevät pitkiä työmatkoja, heidän aikaansa tuhlataan.

Kun kehitysmaiden naiset noutavat vettä kilometrien takaa, heidän aikaansa tuhlataan.

Kun kokoustetaan tarpeettomasti, osanottajien aikaa tuhlataan.

Kun ihmisiä ohjataan virastoissa luukulta luukulle, heidän aikaansa tuhlataan.

Kun aikatauluilla pyritään lisäämään osakkeenomistajien voittoja, monet työntekijät ahdistuvat, ja heidän terveydentilansa voi vaarantua. Jotkut ihmiset aikatauluttavat tarpeettomasti itseään. Esimerkiksi lomamatkalle lähtiessään he saattavat laatia tarkan aikataulun siitä, missä heidän on käytävä ja mitä heidän on nähtävä.

Kiire aiheuttaa tapaturmia ja liikenneonnettomuuksia. Kiireessä työ tehdään huonosti, ja kiireessä tapahtuu vahinkoja, jotka voivat olla hyvinkin vakavia.

Ihmisten satoja vuosia vanha unelma on, että koneet tekevät työt ja ihminen on vapaa päättämään itse siitä, miten hän käyttää rajallisen aikansa.

Väestöräjähdys on aiheuttanut sen, että töitä ei kannatakaan siirtää koneiden tehtäväksi, vaan ne kannattaa teettää köyhien maiden ihmisillä. Ihmiset on saatu ajattelemaan, että he tarvitsevat kaikenlaista tavaraa ja viihdettä, ja saadakseen niitä heidän on työskenneltävä aikaisempaa ahkerammin ja tehokkaammin.

Ihmisille tuotetun massaviihteen laatu on niin huonoa, että osa ihmisistä ei katso sitä tarvitsevansa ja loput tuhlaavat siihen rajoitettua aikaansa.

Tehtäviä

Haastatelkaa eri-ikäisiä ihmisiä ja selvittäkää, miten ajan käyttö on muuttunut.
Selvittäkää, miten ajan yksikkö sekunti määritellään nykyisin.
Selvittäkää, miten esi-isämme mittasivat aikaa.
Selvittäkää, milloin Suomessa on talvipäivän seisaus, kevätpäivän tasaus, kesäpäivän seisaus ja syyspäivän tasaus. Mitä nämä käsitteet tarkoittavat?
Selvittäkää, miksi muinaissuomalaiset juhlivat seisauksia ja tasauksia.
Opetushallitus haluaisi pidentää koulujen välitunteja. Ovatko välitunnit mielestäsi hyviä vai ovatko ne ajan tuhlausta. Perustele vastauksesi.
Mikä koulussa on sinun mielestäsi tarpeellista ja mikä tarpeetonta?
Onko koulumatkasi ajallisesti sopiva vai liian pitkä?
Saatko liikuntaa koulumatkallasi? Mitä hyötyä on liikunnasta?
Miten koululaisten ajankäyttöä voitaisiin parantaa?
Miten turhaa liikennettä voitaisiin vähentää? Mitä muuta hyötyä kuin ajansäästö, olisi liikenteen vähentämisestä?
Miten turhaa kulutusta voitaisiin vähentää?
Miten viihteen laatua voitaisiin parantaa?
Miten turhaa virastovaltaisuutta (byrokratiaa) voitaisiin vähentää?
Miten paperin (esimerkiksi koulukirjojen) käyttöä voitaisiin vähentää?
Miten koulujen henkilöstöä voitaisiin käyttää nykyistä tehokkaammin?
Miten tietotekniikkaa voitaisiin käyttää nykyistä enemmän opetuksen yksilöllistämiseen ja tehostamiseen?
Miten Internet -yhteyksillä voi tehostaa ajan käyttöään?

Onko ajalla alkua ja loppua?

Vaikka monet kansantarut kertovat maailmansyntytarinoita, aika on näissä tarinoissa useimmiten käsitetty molempiin suuntiin äärettömäksi. Tämä käsityksen mukaan aika on ilman alkua ja ilman loppua.

Tällainen käsitys on myös säieteorian alkuperäisellä luojalla Gabriele Venezianolla hänen artikkelissaan ”The Myth of the Beginning of Time”, Scientific America, toukokuu 2004 (=Taru ajan alusta). Säikeet eivät voi kutistua pisteiksi, joten jos on ollut ”suuri pamaus”, aikaa on ollut myös sitä ennen.

Toinen yleinen ikivanha käsitys on, että ajalla olisi joskus ollut alku mutta tulevaisuudessa aika jatkuu äärettömiin. Tällainen käsitys on ollut mm. brittiläisellä Stephen Hawkingilla teoksessa Ajan lyhyt historia, ISBN 9510248215, WSOY 2002. Hawkingin mukaan aika alkoi ”suuren pamauksen” jälkeen.

Esimerkiksi hindulaisissa ja buddhalaisissa uskonnoissa ajatellaan usein, että aika kiertää kehää. Näissä uskonnoissa ajatellaan myös, että ihmiset ja eläimet saattavat syntyä uudestaan (jälleensyntymä). Tämän kiertokulun ajatellaan ihmisen osalta joskus loppuvan, jos hän elää kyseisen uskonnon oppien mukaan.

On myös mahdollista ajatella, että aika on taaksepäin ikuinen ja laajenee koko ajan.

Suomen kielessä ei ole kuin nykyisyyttä ja menneisyyttä kuvaavat aikamuodot. Monissa kielissä on myös tulevaisuutta tarkoittava aikamuoto.

Eräs mahdollisuus on, että aika olisi joskus alkanut ja että se loppuisi joskus.

Muita mahdollisuuksia voi keksiä harjoitustehtävänä.

Jotta voitaisiin ratkaista, mikä näistä ehdotuksista on paras, on tarkasteltava sitä, mitä aika on.

Tehtäviä

Mikä yllä olevista käsityksistä on mielestäsi oikea?
Mitkä ovat suomen kielen aikamuodot? Miten ne määritellään? (Käytä tarvittaessa Internetiä.)
Mitkä ovat englannin kielen aikamuodot? Miten ne määritellään? (Käytä tarvittaessa Internetiä.)
Mitä eroja on menneisyydellä ja nykyisyydellä?
Mitä eroja on nykyisyydellä ja tulevaisuudella?
Mitä eroja on menneisyydellä ja tulevaisuudella?
Keksikää lisää mahdollisuuksia yllä olevien lisäksi.

Mitä aika on

Siitä, mitä aika on, ei ole minkäänlaista yksimielisyyttä. Siitäkään ei olla yksimielisiä, onko aikaa ylipäätään olemassa. Tässä ei ole mitään erityisen ihmeellistä. Ihmisethän ovat erimielisiä hyvin monista asioista.

Sana ”aika” esiintyy hyvin monissa sanoissa osana. Pelkällä ”aika” – sanalla saatetaan tarkoittaa monia asioita. Joissakin lauseissa ”aika” ei tarkoita aikaa ollenkaan (esimerkiksi ”Tämä kala on aika iso”.).

Sanalle ”aika” ei ole yleisesti hyväksyttyä suoraa määritelmää. Suora määritelmä on esimerkiksi seuraava nisäkkään määritelmä: ”Nisäkkäät ovat eläimiä, jotka synnyttävät eläviä poikasia.”

Sanaa ”aika” käytetään hieman eri tavoin fysiikassa, biologiassa ja psykologiassa.

Esimerkiksi fysiikan sisällä aika voidaan määritellä epäsuorasti joukolla lauseita, jotka sisältävät sanan ”aika”. Fysiikan aikaa mitataan kelloiksi kutsutuilla laitteilla.

Se, miten tutkimusalat käyttävät sanaa ”aika” opitaan opiskelemalla alaa.

Lapsi oppi sanan ”aika” eri merkityksiä vähitellen. Kellon opetteleminen liittyy aikakäsitteen opetteluun.

Käsitteitä voidaan oppia havaitsemalla, miten niitä käytetään (ostensiivisesti). Lopulta sanaa ”aika" opitaan käyttämään niin monella tavalla, että kukaan ei enää pysty sanomaan tarkasti, mitä aika on.

Vihje opettajalle: Jos osaat englantia, lue artikkeli Internetin sivulta

http://www.iep.utm.edu/t/time.htm

Tehtäviä

Onko aikaa sinun mielestäsi olemassa?
Vaikka ajalle ei ole yleisesti hyväksyttyä suoraa määritelmää, voi olla hauskaa yrittää keksiä sellainen. Keksikää erilaisia ajan määritelmiä ja vertailkaa niitä keskenään.
Keksikää lauseita, jotka sisältävät sanan ”aika”. Käyttäkää tarvittaessa Internetin hakukoneita (esim. google, msn).
Kuvitelkaa, mitä tapahtuisi, jos kellot pantaisiin käymään takaperin?
Kuvitelkaa, että olisi olemassa kello, joka kertoisi, kuinka paljon ihmisellä on elämää jäljellä. Mitä sellainen kello vaikuttaisi ihmisen elämään?
Miten aika ja liike liittyvät toisiinsa?
Mistä johtuu, että eri kellot saattavat näyttää eri aikaa?

Ajan suunta

Joidenkin mielestä aikaa ei ole olemassakaan, ja joidenkin mielestä on vain nykyisyys. Joidenkin mielestä on nykyisyys ja menneisyys, ja joidenkin mielestä menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Joidenkin mielestä ajalla ei ole suuntaa, ja joidenkin mielestä ajan suunta on menneisyydestä nykyisyyteen tai menneisyydestä tulevaisuuteen. Joidenkin mielestä aika kulkee vain yhteen suuntaan, ja joidenkin mielestä aika voi kulkea kahteen suuntaan ja joidenkin mielestä moniin suuntiin.

Tavallisin perustelu sille, että aika kulkee menneisyydestä tulevaisuuteen, on, että epäjärjestys luonnossa todennäköisesti lisääntyy eli energia todennäköisesti huononee lämmöksi. Tämä perustuu inhimilliseen kokemukseen, erityisesti fysiikan tutkimukseen.

Jos oli aikaa ennen ”suurta pamausta”, mihin suuntaan aika silloin kulki?

Jos elokuvaa pyöritetään takaperin, jokainen huomaa, että aika kulkee takaperin. Jos tarkastellaan tapahtumia alkeishiukkasten kokoa olevissa ympäristöissä, ei havaita mitään eroa, vaikka filmiä pyöritetään takaperin.

Ns. suhteellisuusteorioiden mukaan aika saattaa kulkea eri nopeuksilla eri paikoissa ja eri nopeudella toistensa suhteen liikkuvissa ympäristöissä.

Suhteellisuusteorioiden vastaisiin ajatuksiin voi tutustua esimerkiksi Internetin sivuilla

http://www.saunalahti.fi/suntola/FI/FI%20main.htm

Suhteellisuusteorioissa ja esimerkiksi Tuomo Suntolan dynaamisessa universumissa (universumi = kaikkeus) aika määritellään eri tavoin.

Sanotaan, että aika pysähtyy valtavan suurten mustien aukkojen tapahtumahorisontissa (paikassa, josta valo ei enää pääse ulos mustasta aukosta). Onko musta aukko itse kello, koska sehän saattaa pyöriä, ja esimerkiksi Stephen Hawkingin mukaan se lopulta höyrystyy olemattomiin?

Monet ovat kiinnostuneita näistä kysymyksistä, mutta ihmisten elämään tällä kiertotähdellä niillä ei ole kovin suurta merkitystä.

Tehtäviä

Voitko aina muistaa jälkeenpäin, mitä sattui ensiksi ja mitä seuraavaksi?
Miten voi varmistua siitä, että jälkeenpäin tiedetään tapahtumien järjestys?
Mitä tapahtuu, kun kellot siirretään a) kesäaikaan b) talviaikaan?
Rikot juomalasin. Voiko juomalasi palata itsestään takaisin ehyeksi?
Ottakaa selvää, mitä tarkoitetaan ”suurella pamauksella”?
Ottakaa selvää, mitä ovat alkeishiukkaset?
Ottakaa selvää, miten suhteellisuusteoriat määrittelevät ajan.
Miten karhu ja monet muut eläimet siirtyvät tulevaisuuteen (seuraavan kesään)?
Onko ihmisen mahdollista siirtyä a) omaan tulevaisuuteen b) jonkun toisen tulevaisuuteen c) omaan menneisyyteensä d) jonkun toisen menneisyyteen?

Aikakone

Hätkähdyttävä tulevaisuus

H G Wells: Aikakone (The Time Machine, 1895). Suom. Tero Valkonen Desura 2000 ISBN 952-5339-03-3

1800-luvun jälkipuoliskolla keksinnöt ja kehitys muuttivat todellisuuskäsitystä. Tähtitodellisuustutkimus (entinen tähtitiede) laajensi käsitystä kaikkeudesta. Charles Darwin muutti käsitykset luonnossa tapahtuvasta kehityksestä. Herbert Spencer siirsi Darwinin eliöiden kehitysajatuksen yhteisölliseen toimintaan ja katsoi, että kehitys johti yhteiskunnan suurimpaan täydellisyyteen.

Tekniikan jatkuva kehitys loi käsityksen ikuisesta edistyksestä ja ihmisen herruudesta luontoon nähden.

Teollistuminen ja kaupungistuminen vahvistivat käsitystä siitä, että maailma oli nopeasti muuttumassa. Ihmiset miettivät, oltiinko menossa parempaan vai huonompaan suuntaan.

H. G. Wells tulkitsi varhaisissa tieteis- ja utopiakirjoissaan aikalaistensa toiveita ja pelkoja. Polkupyörän aikakaudella Wells kirjoitti mm. avaruusmatkoista ja perintötekijöiden muuntelusta. Vuonna 1895 julkaistusta Aikakoneesta tuli menestysteos, joka vaikutti omalta osaltaan ihmisten käsityksiin tulevaisuudesta.

Herbert George Wells (1866–1946) oli kirjailija, lehtimies ja opettaja, joka kirjoitti yli 150 kirjaa ja kirjasta sekä lukemattoman määrän lehtiartikkeleita. Wells suoritti yliopistotutkinnon luonnontutkimuksessa ja niinpä hänen ensimmäinen kirjansa oli Textbook of Biology (1893).

Kirjallisen läpimurtonsa hän teki ensimmäisellä romaanillaan Aikakone (The Time Machine, 1895). Wellsin laaja tuotanto käsittää mm. luonnontutkimuksen oppikirjoja, tieteis- ja utopiakirjoja, englantilaista luokkayhteiskuntaa kuvaavia pilkkakirjoituksia, yhteiskunnallisia ja poliittisia ohjelmajulistuksia sekä tietoa kansantajuistavia tietokirjoja.

Onko aikakone mahdollinen

Tieteisromaaneissa ihmiset siirtyvät aikakoneella kaukaiseen tulevaisuuteen tai kaukaiseen menneisyyteen. Yleensä ajatellaan, että keskenään ristiriitaiset tapahtumat eivät ole mahdollisia. Jos ihminen siirtyisi sopivan ajanjakson menneisyyteen, hän voisi estää oman syntymänsä, mikä on ristiriitainen tilanne.

Menneisyyttä voidaan tulevaisuuden tekniikalla tallentaa esimerkiksi tietokoneiden muisteihin, ja on periaatteessa mahdollista tallentaa vaikka ihmisen koko elämä tietokoneiden muisteihin. Epäilemättä tämä helpottaisi elämänkertojen kirjoittajien tai historian tutkijain työtä. Menneisyyden muistiin siirtäminen ei kuitenkaan ole aikamatka menneisyyteen.

Karhu ja muut talviunta nukkuvat voivat siirtyä tulevaisuuteen elintoimintojaan hidastamalla. Eräillä hyönteisillä on aivan oikeaa pakkasnestettä, joten ne säilyvät lepotilassa talven yli jäätymättä.

Karhukaiset saattavat lepotilassa säilyä hengissä avaruudessa.

Eräiden suhteellisuusteorioiden mukaan aikaa voitaisiin hidastaa muillakin keinoilla, esimerkiksi suurella painovoimakentällä (jota suhteellisuusteoriat kutsuvat avaruuden kaareutumiseksi) ja valon nopeutta lähentyvillä nopeuksilla.

Nykytekniikalla ihmisen siirtyminen tulevaisuuteen ei ole mahdollista. On mahdollista, että esimerkiksi seuraavaan jääkauteen mennessä suomalaiset oppisivat nukkumaan talviunta ja voisivat siirtyä tulevaisuuteen eli jääkauden jälkeiseen aikaan.

Tieteiskirjallisuus on esittänyt, että kaikki mahdolliset kaikkeudet olisivat olemassa ja että siirtyminen menneisyyteen olisi mahdollista siirtymällä johonkin toiseen mahdolliseen kaikkeuteen. Tällaisten muiden kaikkeuksien olemassaolosta ei kuitenkaan ole minkäänlaisia kokeellisia havaintoja, joten niitä on toistaiseksi pidettävä mielikuvituksen tuotteina.

Tehtäviä

Ottakaa selvää, mitä Wellsin Aikakone – romaanissa tapahtuu.
Mitä Herbert Spencer ja nykyiset sosiobiologit väittävät?
Tutustukaa Internetin avulla Richard Dawkinsin ajatuksiin.
Haluaisitko siirtyä tulevaisuuteen? Miksi?
Haluaisitko siirtyä menneisyyteen? Miksi?
Onko tulevaisuuteen siirtyminen mielestäsi mahdollista?
Onko menneisyyteen siirtyminen mielestäsi mahdollista?
Tutkikaa millä nopeudella avaruusalukset liikkuvat.
Mitä tarkoittaa kaksosparadoksi. Mitä siihen on esitetty ratkaisuksi?

Koulu todellisuuskäsityksen kahlitsijana

Viittaus opetussuunnitelmaan

Tämä luku on kirjoitettu vastaamaan opetushallituksen opetussuunnitelmaehdotuksen kohtaa ”koulu… maailmankuvia luovina ja välittävinä instituutioina”.

Mikä on tärkeää

Kouluissa opetetaan joukko asioita, jotka ovat hyvin tärkeitä nykyaikaisessa yhteiskunnassa selviytyminen kannalta.

Lukutaito on lähes välttämätön.
Laskutaitokin on hyvin tärkeä.
Myös koulun matematiikasta on hyötyä käytännön elämässä.
Kun suomen kieltä puhuu vain noin viisi miljoonaa ihmistä, englannin kielen taito on erittäin tärkeä.
On tärkeää pystyä esittämään asiansa kohtuullisen hyvin sekä suullisesti että kirjallisesti.

Tätä luetteloa voidaan jatkaa.

Monia tärkeitä asioita ei opeteta kouluissa

Monia tärkeitä asioita ei opeteta kouluissa.

Esimerkiksi hyvä todellisuuskäsitys jää tärkeiltä ja perustavaa laatua olevilta osilta kouluopetuksen ulkopuolelle.

Koulut eivät opeta siveystutkimuksen ja siveyden perustietoja ja taitoja kuin enintään hyvin pinnallisesti ja ns. ”läpäisyperiaatteella” eli muiden asioiden yhteydessä.

Myös koulun antama käsitys meidän yhteiskunnastamme ja muista yhteiskunnista on puutteellinen. Tätä luetteloa voidaan jatkaa.

Kouluissa opetetaan myös valheita

Koulussa opetetaan monia valheita, ja kouluissa tehdään puolueellista propagandaa.

Erityisesti uskonnot (erityisesti kristinusko) painostavat Suomen koululaisia.

Uskonnottomien ja erityisesti jumalattomien (ateistien) alkeellisimpiakin ihmisoikeuksia loukataan Suomen kouluissa varsin yleisesti.

Sekä oman uskonnon opetus että elämänkatsomustiedon opetus ovat usein syvästi valheellisia. Näistä asioista puhutaan lisää muissa tämän oppikirjasarjan osissa.

Kehitysoppi kouluissa

Toisen maailmansodan jälkeen kehitysoppia ei opetettu Suomen kansakouluissa eikä keskikouluissa.

Lukioissa kehitysoppi oli mukana biologian opetuksessa, joka oli vaihtoehtoinen psykologian ja lyhyen filosofian historian opetuksen kanssa.

Kun psykologiaa ja filosofiaa opetti käytännöllisesti katsoen aina evankelis-luterilaisen uskonnon opettaja, monet valitsivat biologian.

Kehitysoppi oli jo silloin sata vuotta vanha!

Viime vuosikymmeninä on tässä suhteessa tapahtunut selvää parannusta.

Luonnontieteiden ja matematiikan tuntimäärät ovat Suomessa alhaisia

Luonnontieteiden ja matematiikan tuntimäärät ovat edelleen Suomessa alhaisia verrattuna sivistysmaihin.

Tämän oppikirjasarja pyrkii täydentämään ja oikaisemaan koulun jakamaa informaatiota.

Miksi tämän kirjoittaja kävi koulua

Siksi, että hänestä ei ollut ruumiillisen työn tekijäksi. Ei ollut juuri muunkaan työn tekijäksi, mutta syrjäseudun köyhyydestä piti päästä pois.

Tämän kirjoittaja on selvinnyt jo eläkkeelle asti, mutta uhat eivät ole loppuneet. Ilmeisesti Suomessa on saavutettu sellainen valtioneuvoston rakenne, että se hallitsee ammattiyhdistysliikkeestä välittämättä kaukaiseen tulevaisuuteen asti.

Eläkkeiden säilyminen edes tämän kirjoittajan elämän loppuajan ei ole varmaa.

Tehtäviä

Mitkä lukion oppiaineet ovat sinun mielestäsi tärkeitä?
Mitkä lukion oppiaineet ovat sinun mielestäsi turhia?
Mitkä lukion oppiaineet ovat sinun mielestäsi haitallisia?
Mitkä lukion oppiaineet ovat sinun mielestäsi hyvän todellisuuskäsityksen mukaisia?
Mitkä lukion oppiaineet sisältävät sinun mielestäsi epäluotettavaa informaatiota?
Mitä oppiaineita lukioon pitäisi mielestäsi lisätä?
Miten olemassa olevia lukion oppiaineita pitäisi mielestäsi laajentaa?
Miten olemassa olevia oppiaineita pitäisi sinun mielestäsi supistaa?
Mitä nykyisestä lukion opiskelutavasta haluat säilyttää myös tulevaisuudessa?
Pitäisikö lukion välitunteja lisätä ja pidentää?
Millä tavalla muuttaisit lukio-opiskelua?
Mitä opetushallitus tarkoittaa maailmakuvalla?
Mitä opetushallitus tarkoittaa instituutiolla?
Onko historia tietoa vai menneisyyteen sijoitettua science fictionia? Missä määrin kouluissa opetettu historia vastaa todellisuutta?
Onko varmaa, että pääset eläkkeelle ollenkaan?

Tiedotusvälineet ja todellisuus

Viittaus opetussuunnitelmaan

Tämä luku on kirjoitettu vastaamaan opetushallituksen opetussuunnitelmaehdotuksen kohtaa ”media…maailmankuvia luovina ja välittävinä instituutioina”.

Lehtijutuissa on lähes aina virheitä

Joku on sanonut, että Helsingin Sanomien toimittajan on laitettava jokaiseen juttuun vähintään yksi virhe.

Asiantunteva lukija löytää virheitä lähes jokaisesta jutusta.

Tiettävästi joitakin täysin virheettömiäkin juttuja on löytynyt.

Riittääkö toimittajalle vähempikin äly

Eräillä amerikkalaisilla on tapana sanoa, että toimittajalle ja poliisille riittää vähempikin äly, sen sijaan lääkärillä ja insinöörillä on oltava paljon älyä.

Viestinnän tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille

Sanoma- ja aikakauslehtien päätarkoitus on nykyään tuottaa voittoa osakkeenomistajille.

On ilmeistä, että monissa tapauksissa sanoma- ja aikakauslehdet myötäilevät myös osakkeenomistajien ja ilmoittajien mielipiteitä.

Tietysti myös lukijain mielipiteillä on vaikutusta lehden sisältöön.

Ilmaisjakelulehtien sisältöön vaikuttavat eniten osakkeenomistajat, toimittajat ja ilmoittajat sekä ilmoitusten lukemista käsittelevät mielipidetiedustelut.

Tilattavien lehtien sisältöön vaikuttavat myös tilaajien kiinnostus ja mielipiteet.

Lehdistön historiaa

Sanomalehtiä on ollut Suomessa 1700 – luvulta asti, mutta todella merkittäviksi propaganda- ja tiedotusvälineiksi ne muuttuivat 1900 – luvun alussa.

Erityisesti työväenliike pyrki välittämään vähäosaisia ihmisiä puolustavaa propagandaa ja porvarillisesta tiedonvälityksestä poikkeavaa informaatiota.

Myös työväenliikkeen propagandassa saatettiin sekoittaa reilusti tunteita ja tosiasioita kuten otsikossa ”työläisen lapsi hukkui riistäjäporvarin tekemään avantoon”.

Radio

Toisen maailmansodan jälkeen yleistyi radio.

Tämän kirjoittajalle kerrottiin, että sodasta tulee kotiin isä, ja hän tuo radion.

Kukan ei oikein osannut selittää, mikä on isä ja mikä on radio.

Varsin pitkään radio esitti pääasiassa Suomen tietotoimiston (STT) uutisia. ”Reporadion” aikaan yleisradion omaa uutistoimitusta laajennettiin ja uutislähetyksiä lisättiin.

Nykyään Yleisradio käyttää vain itse toimittamiaan uutisia.

Televisio (nääskin)

1960 – luvulla televisiotoiminta laajeni Suomessa huomattavasti.

Tämän kirjoittaja katseli televisiota ensimmäistä kertaa sittemmin puretussa jugendtalossa Helsingin Töölönkadulla kesällä 1961 muutettuaan opiskelemaan Helsinkiin.

Internet

1990 – luvulla Internet löi itsensä läpi, ja itse asiassa näitä aineistoja ei olisi ilman Internetiä olemassa.

Ainakin tämän kirjoittaja on korvannut tietosanakirjat ja useimmat tietokirjat Internetillä.

Tämä johtui osittain siitä, että koululaitos on elänyt koko ajan vaikeita murrosaikoja, ja vaihdoin koulunopettajan ammatin tietotekniikkaan.

Kirjojen merkitys

Tärkeät elämänkäsitykseen liittyvät asiat löytyvät edelleen vain kirjoista.

Kerrotaan, ettei tunnettu suomalainen viisaustietelijä Jaakko Hintikka ole voinut muuttaa eläkepäivillään Yhdysvalloista Suomeen siitä syystä, että hänellä on Yhdysvaltain kodissaan liian paljon kirjoja.

Esimerkiksi ateismi on kohtuullisen hyvin esitelty Kustannus Oy Vapaa Ajattelijan julkaisemassa kirjassa Julian Baggini: Ateismi Lyhyt johdanto (2005).

Viihde ja tiedonvälitys ovat menneet sekaisin

Viihde ja tiedonvälitys ovat viimeisten viidentoista vuoden aikana menneen myös Suomessa pahasti sekaisin.

Yleisradion pääuutislähetystä televisiosta katsoessa saattaa pysähtyä ihmettelemään onko kyseessä viihdeohjelma, mainos vai elinkeinoelämän propaganda.

Aikakauslehdet

Erityisesti aikakauslehdet ovat muutaman viime vuosikymmenen aikana siirtyneet asiajutuista henkilöjuttuihin.

Aivan viime vuosina myös television ns. tiedeohjelmat on usein muotoiltu henkilöjutuiksi.

Matkailuohjelmat eivät esittele tasapuolisesti matkailukohdetta vaan sankarimatkailijan omat mieltymykset määräävät ohjelman sisällön.

Myös erilaiset ”tositelevisio-ohjelmat” ovat lisänneet suosiotaan.

Tietokonepelit

Tietokonepelit vaikuttavat etenkin nuorten miesten mutta myös koko väestön todellisuuskäsitykseen.

Sotapelit ovat kaikkein suosituimpia, toisella sijalla lienevät erilaiset urheilupelit (autokilpailut, lentäminen, golf jne.).

Elämänkatsomustietoa peleillä

Periaatteessa elämänkatsomustietoa voitaisiin opettaa tehokkaasti ja nopeasti tietokonepelillä, mutta tiettävästi sellaista peliä ei ole edes suunnitteilla.

Jos sellainen tehtäisiin, sen sisällöstä valitettavasti päättäisivät evankelis-luterilaiset virkahenkilöt.

Lisääkö informaatio ennekkoluuloja

On väitetty, että informaation leviäminen on vapauttanut ihmisiä vanhoista ennakkoluuloista. Varmasti tällaista on tapahtunut, ja tiedotusvälineet ovat omalta osaltaan vaikuttaneet siihen.

Toisaalta tilalle on tullut uusia ennakkoluuloja. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana tiedotusvälineet ovat onnistuneet yhtenäistämään ja vääristämään suomalaisten todellisuuskäsitystä.

Omalta osaltaan tähän on tietysti vaikuttanut myös koululaitos. Ne, joilla on paljon omaisuutta ja valtaa, ovat voineet eniten vaikuttaa tiedotusvälineisiin ja yleiseen mielipiteeseen.

Esimerkiksi Suomen eduskunta hyväksyy nyt ilman vastalauseita hallituksen esittämiä lakeja, jotka olisivat aiheuttaneet 20 vuotta sitten eduskunnassa isoja riitoja.

Virheellisen informaation oikaiseminen on lähes mahdotonta

Virheellisen informaation oikaiseminen on Suomessa vaikeaa jos ei mahdotonta.

Tarkastellaan esimerkkinä Amerikan ateistien johtajien kohtalosta kertoneita uutisia.

Vuonna 1995 kolme Amerikan ateistien johtajaa katosi.

Helsingin Sanomat julkaisi näyttävän uutisen, jonka mukaan Amerikan ateistien johtajat olivat varastaneet järjestön rahat ja paenneet Uuteen Seelantiin.

Tosiasiassa Amerikan ateistien johtajat oli kaapattu, murhattu, paloiteltu ja haudattu muovitynnyreissä.

George W. Bushin johtama Texasin osavaltion hallinto ei ollut näiden ihmisten kohtalosta kiinnostunut, mutta lehdistö ja FBI (liittovaltion poliisi) selvittivät murhat sitkeällä työllä.

Helsingin Sanomat ei koskaan ole julkaissut lukuisista pyynnöistä huolimatta minkäänlaista oikaisua.

Internetin keskustelupalstat ja blogit

Etenkin nuoret ja nuoret keski-ikäiset osallistuvat runsaasti Internetin keskustelupalstojen toimintaan.

Keskustelupalstoille kuka tahansa voi kirjoittaa melkein mitä tahansa.

Toisaalta kunnianloukkausoikeudenkäyntejäkin on keskustelupalstojen osalta nähty.

Ei sovi sanoa toista esimerkiksi sosiopaatiksi, koska siitä voi saada Vantaan käräjäoikeudessa isot sakot.

Keskustelupalstojen informaatio on laadultaan vielä huonompaa kuin muiden tiedotusvälineiden.

Toisaalta keskustelupalstoilla voi esittää ajatuksia, joita ei voisi julkisesti esittää missään muualla.

Toisaalta ensimmäiset jumalanpilkkatuomiot keskustelupalstoilta ovat jo tulleet. Joku taitaa istua jo vankilassa.

Evankelis-luterilainen kirkko on näyttävästi osoittanut, mikä valta sillä on myös tuomioistuinten suhteen.

Wikipedia on maailmanlaajuisesti ryhtynyt entistä kattavampaan sensuuriin. Esimerkiksi Suomen Ateistiyhdistys poistettiin suomenkielisestä Wikipediasta noin 80 %:n äänimäärällä.

Tehtäviä

Mitä opetushallitus tarkoittaa medialla?
Ottakaa selvää, mitä ”reporadio” tarkoittaa.
Vertaa radion ja television uutislähetyksiä.
Katso jokin television uutislähetys ja merkitse muistiin, mikä siinä oli oikeasti uutista, mikä viihdettä ja mikä propagandaa.
Vertaa sanomalehtiä ja ilmaisjakelulehtiä.
Mitä ovat ”tositelevisio-ohjelmat”? Mihin niillä pyritään?
Miksi tietokonepelit käsittelevät useimmiten sotaa tai urheilua? Miksi tapahtumat on sijoitettu usein menneisyyden maailmaan?
Millä tavalla tietokonepelejä voitaisiin käyttää myönteisellä tavalla kasvatuksen välineinä? Mitä todellisuudessa tapahtuisi, jos tietokonepelejä ryhdyttäisiin käyttämään kasvatuksessa?’
Pohtikaa miksi Helsingin Sanomat ei ole koskaan oikaissut valheellista uutista Amerikan ateistien johtajien kohtalosta.
Mikä Internetin keskustelupalstoissa on mielestäsi hyvää ja mikä huonoa?
Miksi jumalanpilkkalait eivät kuulu nykyaikaan?
Mitä tarkoittaa vallanpitäjien ahkerasti viljelemä sana ”tietoyhteiskunta”? Onko sellaista oikeasti olemassa?
Millä tavalla tiedotusvälineet a) edistävät kansanvaltaa b) ehkäisevät aitoa kansanvaltaa?

Taide todellisuuskäsityksen rakentajana: Kuvaamataide

Viittaus opetussuunnitelmaan

Tämä luku on kirjoitettu vastaamaan opetushallituksen opetussuunnitelmaehdotuksen kohtaa ”taide…maailmankuvia luovina ja välittävinä instituutioina”.

Kuvaamataide ja kirjoitustaito

Luku- ja kirjoitustaito ovat ihmiskunnan historiassa varsin uusia ilmiöitä.

Kirjoitustaito on alun perin kehittynyt kuvallisesta tiedonvälityksestä.

Kun kuvilla aluksi kuvitettiin tapahtumia, niillä alettiin lopulta kuvittaa lauseita, sanoja, tavuja ja kirjaimia. Kun sanoista siirryttiin tavuihin ja kirjaimiin kuvan näköisyydellä ei ollut enää merkitystä.

Maailman suurin kieli kiinan kieli on edelleen sanakirjoitusta.

Uskonnot kuvataiteiden edistäjinä

Monet uskonnot rajoittivat ns. pyhien kirjoitusten tutkimisen papiston oikeudeksi.

Näin tapahtui mm. hindulaisuudessa ja katolisessa kristinuskossa.

Kun muinaisessa Roomassa ainakin vapaiden kansalaisten enemmistö osasi lukea, lukutaito taantui kristillisellä keskiajalla.

Näin uskonnon todellisuuskäsitystä jouduttiin esittämään kuvakertomuksina.

Kertomuksia Jeesuksen elämästä löydämme kristillisistä kirkoista, kertomuksia Buddhan elämästä löydämme buddhalaisista temppeleistä, kertomuksia hindujumalista löydämme hindutemppeleistä.

Kristinusko ja islam kuvataiteissa

Kristinuskon alkuaikoina jumalankuvia vieroksuttiin jossain määrin, ja esimerkiksi Jeesusta esitettiin kalalla, lampaalla jne.

Myöhemmin kuvista tuli eräs tärkeimpiä kristillisen todellisuuskäsityksen ilmaisukeinoja.

Islam omaksui jyrkän kielteisen kannan kuviin. Tällöin korostui abstrakti taide ja lukutaito. Koraania luetettiin lapsilla ulkoa (arabiaksi), ja tämä perinne jatkuu yhä monissa maissa.

Käsitys kaikkeudesta ja arvojärjestyksestä

Kristillisissä ja hindulaisissa kuvissa esiintyy usein uskonnon käsitys kaikkeuden (maailmankaikkeuden) rakenteesta ja arvojärjestyksestä.

Ylinnä on taivas, keskellä ihminen ja alinna helvetti.

Uskontojen arvot kuvataiteissa

Kuvaamataide on usein valjastettu tukemaan uskontoja paitsi todellisuuskäsityksen selittämisessä myös arvojen kuten siveysarvojen ja kauneusarvojen osalta.

On ollut aikakausia, jolloin alastonkuvia ei ole saanut esittää.

Toisaalta muinaiskreikkalaiset maalasivat usein jumalansa alastomiksi.

Myöhemmin kristityt ovat lisäilleet niihin viikunanlehtiä.

Jumalat ja arvohenkilöt esitettiin usein muita isompina ja kauniimpina.

Arvojärjestys muinaisen Egyptin taiteessa

Muinaisen Egyptin taiteessa jumalien arvoasema näkyi koossa, arvokkaammat jumalat maalattiin suuremmiksi kuin vähempiarvoiset.

Kuninkaat maalattiin suuremmiksi kuin alamaiset.

Muinaiskreikkalainen kuvataide

Sen sijaan muinaiset kreikkalaiset maalasivat jumalansa ihmisen kokoisiksi ja näköisiksi.

Jumalat olivat heille osa luontoa, jumalien ja ihmisten välillä ei ollut samanlaista arvoeroa kuin Egyptissä.

Kreikkalainen ihminen oli vapaampi kuin egyptiläinen, ja Ateenassa oli (paitsi orjille) kansanvaltainen (demokraattinen) hallintotapakin.

Muinaisen Rooman kuvataide

Rooman keisarit kuvauttivat urotekojaan riemukaariin ja pylväisiin.

Vähitellen (mithralaisella kaudella) arvoperspektiivi alkoi palata ja lopulta (kristillisellä kaudella) palattiin kokonaan arvoperspektiiviin.

Renessanssi

Italian renessanssi mursi vanhat taidekäsitykset, ja monet taiteilijat uhmasivat myös kristillisiä arvoja.

Vaikka Italian taide on kautta aikojen ollut ensisijaisesti uskonnollista, rohkeimmat taiteilijat ovat uhmanneet myös uskonnollisia arvoja.

Ludvig XIV:n Ranskassa taide pyrki esittämään vertauskuvin majesteetin ihailua. Kuningas oli Apollo, Aurinko.

1600-luvun Hollannissa hallitsivat porvarit ja kapitalistit.

Taide sai yksityisen tehtävän. Eräs taiteilija väitti maalanneensa eläessään 10 000 muotokuvaa.

Taulut esittivät porvarien elämää. Myös porvareille rakkaita maisemia alettiin maalata. Syntyivät vapaat taidemarkkinat, joilla taiteilijat maalasivat vapaasti, mutta heidän toimeentulonsa riippui siitä, mitä he saivat myytyä. Näissä oloissa eli mm. Rembrandt.

Sosialistinen realismi

Viime vuosisadalla sosialistinen realismi kuvasi vallankumousjohtajia, vapaustaisteluja, kansanjoukkoja, työtä, teknologista edistystä, sosialistisen ideologian menestystä jne.

Sosialistinen realismi syntyi Neuvostoliitossa, mutta se levisi kaikkiin sosialistisiin maihin. Sitä on esiintynyt jossain määrin myös kapitalistissa maissa.

Kuvaamataide ja politiikka

Taideteos voi myös välittää tietoa poliittisesta rakenteesta.

Egyptin faarao ei puhu, mutta Rooman keisari kuvataan puhetta pitämässä.

Muinaisen Kreikan uskonnollinen kulkue on aivan eri asia kuin Bysantin (kreikkalaiskatolisen eli ortodoksisen eli oikeaoppisen kristillisen Itä-Rooman).

Taideteokset kuvaavat myös taiteilijan todellisuuskäsitystä, luonnetta ja ajatustunteita.

Tehtäviä

Pohtikaa Suomen kuvaamataiteen todellisuuskäsitystä eri aikakausina.
Etsikää esimerkiksi koulun taidekirjoista esimerkkejä edellä mainittujen taidekausien teoksista.
Tutkikaa aikamme poliittista taidetta.

Taide todellisuuskäsityksen rakentajana: Musiikki

Kevyt musiikki ja seuratanssi

Nuoriso täyttää viikonloppuisin tanssipaikat.

Iskelmälaulajilla ja rocklaulajilla on omat kannattajansa.

Lauluissa on sanat, jotka kertovat meille jotain.

Myös itse sävelmä vetoaa tavalla tai toisella ajatustunteisiimme. On sanottu, että molli on surumielinen sävellaji.

On myös sanottu, että iskelmämusiikki kuvastaa enimmäkseen perinteisiä arvoja. Iskelmissä ei yleensä oteta rohkeasti kantaa elämänkysymyksiin.

Rock

On sanottu, että rockmusiikki on yleensä, perusluonteeltaan enemmän muutokseen tähtäävää kuin iskelmämusiikki. Vaikka rocksävelmän sanat saattavat olla yksinkertaiset, niissä puhutaan usein asioista peittelemättä, niiden "oikeilla nimillä".

Jotkut ovat tahtoneet nähdä rockmusiikissa ilmauksen nuorison ikuisesta kapinasta vanhempia sukupolvia vastaan, eräänlaista nuorison itsenäistymispyrkimystä. Rockmusiikin avulla nuoriso erottuu "lällärimusaa" harrastavista vanhoista.

Erityisesti Punkrock ja Heavyrock ovat korostaneet erottumista ympäristöstä.

Popmusiikin katsomuksellinen luonne ilmenee myös siinä, että nuorisoryhmillä kuten jengeillä on omaan katsomukseen vetoavat laulajasuosikit.

Toisen sukupuolen tapaaminen

Tanssi, joka liittyy popmusiikkiin, on nuorison seurustelumuoto.

Kun meidän kulttuurissamme ei ole tapana "iskeä" tyttö- ja poikakavereita kaduilta, tanssitilaisuudet tarjoavat ujoillekin nuorille yleisesti hyväksytyn tilaisuuden tutustua toista sukupuolta oleviin ihmisiin.

Tästä syystä popmusiikin kantavia ajatuksia on sukupuolielämään liittyvän rakkauden korostaminen.

Tanssi ei ole enää syntiä

Viimeksi mainitusta syystä monet uskonlahkot ovat paheksuneet popmusiikkia ja siihen liittyvää tanssia.

Vuonna 1965 Helsingissä suoritetun tutkimuksen mukaan enää 5 % suurkaupungin asukkaista piti tanssia syntinä (kristinuskon tuomitsemana) ja mielipidettään ei osannut sanoa 9 %.

Tehtäviä

Kuunnelkaa muutamia iskelmiä ja muutamia rocksävelmiä ja vertailkaa niiden sanoitusten katsomuksia.

Uskonnollinen tanssi ja musiikki

Hindulaisuus

Hindulaisuuden jumalan kolmas persoona, Shiva, tanssii aikanaan kaikkeuden pirstaleiksi, ja tanssiva Shiva on erittäin suosittu uskonnollisten veistosten aihe.

Monista hindutemppeleistä voi kuulla rockmusiikkia muistuttavan terävän rytmin, joka liittyy uskonnollisiin tansseihin.

Uskonnollisten tanssien opiskelu erityisissä kouluissa saattaa kestää vuosikausia.

Hindulaisiin seremonioihin voi liittyä yhteislaulua, jolloin kaikki paikalla olijat laulavat esimerkiksi hymnejä jumalille.

Tansseissa saatetaan kuvata tapahtumat myös ilman yhtään sanaa, pelkästään eleillä. Jotta useimmat katsojat ymmärtäisivät, eleitä täytyy harjoitella perinpohjaisesti, ja tanssijoilta vaaditaan erinomaisia näyttelijän kykyjä.

Erittäin suosittu hindulainen näytelmä mutkikkaine tansseineen on "Ramajana", eepos, joka kertoo, kuinka jumala Vishnu tuli maan päälle Raman hahmossa ja auttoi ihmisiä.

Eepoksessa mm. Paholaiskuningas ryöstää Raman vaimon ja apinain kuningas Hanuman auttaa Ramaa monin tavoin.

Hanumanista itsestään on tullut suosittu jumala, ja apinajumalan temppelissä soi rytmikäs musiikki, joka liittyy Ramajanaan.

Kristillinen musiikki

Kun rockkansa sunnuntaiaamuna vielä hieroo unisia silmiään, seurakuntanuoret ja muut uskovaiset rientävät kirkkoihin, joissa Suomessa soitetaan urkumusiikkia ja lauletaan virsiä.

Etenkin yleisessä (katolisessa) ja oikeaoppisessa (ortodoksisessa) kirkossa tärkeän osan tätä jumalanpalvelukseksi kutsuttua uskonnollista juhlamenoa muodostavat ns. messut (ehtolllisjumalanpalvelukset), johin sisätyy usein uiskonnollista musiikkia.

Kristinuskon eri uskonlahkoilla on usein erilaista musiikkia kuin valtionuskonnoilla.

Esimerkiksi ns. heränneillä (körttiläisillä) on omia virsikirjoja kuten "Siionin virret".

Helluntaiseurakunnissa suositaan kitaralla säestettyä kuorolaulua, mutta useimpiin kristinuskon lahkoihin kuuluu kirkkokuoro.

Uskonnoissa musiikilla pyritään uskonnollisen tunteen voimistamiseen.

Tehtäviä

Vertailkaa itämaisen ja eurooppalaisen uskonnollisen musiikin sävelkulkuja. Pohtikaa, miksi tyylit eroavat toisistaan.

Sotamusiikki

Sotaan liittyvä musiikki on yhtä vanhaa kuin sota.

Alkuasukasheimot kiihottivat itseään tanssilla ja musiikilla lähtiessään sotaan.

Sotatorvista kehittyivät torvisoittimet, ja torvisoittokunnat soittavat edelleen mielellään marssimusiikkia.

Suomen tunnetuin sotamarssi on Porilaisten marssi, jota soitetaan, kun tasavallan presidentti saapuu johonkin julkiseen tilaisuuteen.

Entisaikaan Porilaisten marssia soitettiin myös yleisesti radiossa ja televisiossa, kun suomalainen urheilija saavutti jonkin suurkisavoiton.

Vallankumousmusiikki

Ranskan vallankumouksen aikoihin syntyi vallankumouksellinen musiikki, jonka tunnetuin edustaja lienee Marseljeesi.

Suomalaiset ylioppilaat eivät kuitenkaan ehtineet laulamaan Marseljeesia, kun vaaran huomannut Johan Ludvig Runeberg laati heitä varten Maammelaulun, joka on isänmaallista musiikkia.

Työväenmusiikki

Vallankumouksellinen musiikki tuli Suomeen vasta viime vuosisadan alussa, kun Suomen sosialidemokraattinen puolue hyväksyi sosialismiin tähtäävät tavoitteet.

Nykyään tätä musiikkia kutsutaan työväenmusiikiksi.

Kuuluisin työväenmusiikin sävelmä on Internationale eli Kansainvälinen, ja työväenliikkeen tilaisuuksissa se lauletaan seisaalleen nousten.

Kansainvälisen työväenmarssin lisäksi lauletaan usein Oskar Merikannon säveltämää Työväen marssia ja Taistojen tiellä -nimistä, alun perin porvarilliseen sävelmään sovitettua työväenlaulua.

Kansalaissodan musiikki

Vuoden 1918 tapahtumien aikaan Suomessa syntyivät punakaartilaismusiikki ja valkokaartilaismusiikki.

Ehkä tunnetuin punakaartilaismusiikkiin kuuluva sävelmä on nykyään Varshavjanka.

Punakaartilaiset lauloivat kuitenkin pikemmin Punakaartilaisten marssia.

Tunnetuin valkokaartilaismarssi lienee Jean Sibeliuksen säveltämä Jääkärin marssi.

Kun valkokaarti voitti, työväki lauloi surulauluja kuten Punakaartilaisen hauta, Laulu Hennalasta, Sotaorvon vala ja Kuolemaantuomitun hyvästijättö.

Maanalaisuuteen tuomitut kommunistit lauloivat Vapaata Venäjää, ja tanssipaikalla saattoi syntyä tappelu, jos haitarinsoittaja uskalsi soittaa tämän sävelmän.

Fasismin vastainen musiikki

Espanjan sisällissota synnytti lukuisia työväenlauluja kuten Madridin ruusut, ja toisen maailmansodan aikainen fasismin vastainen liike synnytti lisää fasismin vastaisia lauluja kuten Bandiera Rossa.

Kisällilaulut

Toisen maailmansodan jälkeen Suomen työväenliikkeessä laulettiin ahkerasti kisällilauluja, ja viime vuosisadan lopulla työväenlauluperinne kohdisti arvostelua hyvin moniin kapitalistisen yhteiskunnan piirteisiin, erityisesti työttömyyteen.

Viime vuosina työväenlauluperinne on ollut lähes unohduksissa.

Jumalattomat (ateistiset) laulut

Myös jumalattomuus (ateismi) on luonut suuren määrän lauluja. Niitä lauletaan, kun lapselle annetaan nimi, kun nuori osallistuu aikuistumisjuhlaan, kun jumalaton (ateisti) menee naimisiin tai kun jumalaton (ateisti) kuolee.

Erityisesti jumalattomien (ateistien) hautajaislaulut eroavat jyrkästi uskovaisten vastaavista. Suomen tunnetuin jumalattomien (ateistien) hautajaislaulu on venäläisen kansansävelmän mukaan tehty Surumarssi.

Työväen vallankumouksessa kuolleiden hautajaislaulu, on Sait kärsiä puolesta aatteen.

Suomalaisella vapaa-ajattelijain liitolla, oli kaksikin Vapaa-ajattelijain marssia, joita laulettiin viime vuosisadalla järjestön tilaisuuksissa.

Nykyään järjestön tapakulttuuri on lähestynyt kristillistä.

Tehtäviä

Kuunnelkaa John Lennonin vähän ennen kuolemaansa säveltämää laulua Imagine. Esittäkää se jossain koulunne juhlassa.
Kuunnelkaa nauhoilla jumalattomien lauluja.
Pohtikaa musiikin katsomuksellista merkitystä historian näkökulmasta.

Taide todellisuuskäsityksen rakentajana: Kirjallisuus

Esimerkkikirjailijoita

Esimerkkikirjailijoiksi sopivat esimerkiksi

Voltaire (Candide),
Mark Twain (Matkakirjeitä maasta, Kapteeni taivaassa jne.),
Isaac Asimov (tieteiskirjailija, esim. Säätiötrilogia jatko-osineen),
Kurt Vonnegut (tieteiskirjailija, esim. Titanin seireenit, teurastamo 5 jne.),
Strugatskin veljekset (esim. Hankalaa olla jumala ).
Kysymykseen saattavat tulla myös eräät antiikin klassikot kuten Lukianos ja Marcus Aurelius.

Aivosoluja voidaan kasvattaa lisää

(Tämä on tarkoitettu lähinnä opettajille, oppilailla aivosoluja on vielä riittävästi.)

Ruotsalaiset tutkijat ovat onnistuneet kasvattamaan uusia aivosoluja aikuisilta otetuista kantasoluista.

Tulokset antavat toivoa Parkinson-, Alzheimer- ja MS-potilaille, sillä nämä sairaudet tuhoavat vähitellen aivosoluja.

Svenska Dagbladet -lehden mukaan aivokirurgit ovat saaneet solut lisääntymään ja kehittymään kolmentyyppisiksi aivosoluiksi.

Kun solut saivat välittäjäainetta, ne alkoivat viestiä (kommunikoida) keskenään.

Karoliinisen yliopistosairaalan tutkijat pääsivät uuden menetelmän jäljille jo pitkän aikaa sitten hoitaessaan vesipääpotilaita.

Poistaessaan potilaiden aivoista sinne kertynyttä ylimääräistä nestettä, tarttui operaationsa käytettyyn ohueen muoviputkeen pienenpieniä määriä aivokudosta.

Erehtymätön ateisti

Kirja-arvostelu

Tämä kirja-arvostelu on julkaistu englanninkielisen teoksen osalta aikaisemmin Vapaa Ajattelijan numerossa 4/2005. Kirja-arvostelun tekijänoikeudet ovat tämän oppimateriaalin toimittajalla Erkki Hartikaisella.

Julian Baggini: Ateismi Lyhyt johdanto, Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab, 200, ISBN 951-98702-1-0 (nid.), tilattavissa joko suoraan osoitteesta

petri@sci.fi tai

toimitusjohtaja Petri Karisma,
Kyllikinkatu 15 C 77,
33500 Tampere,

p. 0407489532.

Postimaksut ja mahdollinen postiennakko lisätään laskuun, ja kirja tulee postiluukusta kotiin muutaman päivän päästä.

Hinta on tilaustavasta riippuen noin 20 €.

Yleisarvio

Kun olin lukenut Bagginin kirjasta 56 ensimmäistä sivua, ajattelin, että tämähän on paras kirja, mitä olen milloinkaan lukenut.

Puutteita

Loppuosasta löysin joukon puutteita.

Kirjoittaja ei esimerkiksi tiennyt mitään vuonna 1973 yhdessä Suomen Gallup Oy:n kanssa suorittamastamme tutkimuksesta ”Asennoituminen uskonnonvapauteen”, vaan hän esitti aivan tutkimustulostemme vastaisia käsityksiä.

Kirjoittajan puolustukseksi on sanottava, että tutkimustamme ei ole koskaan julkaistu englanniksi eikä sitä ole ollut pitkiin aikoihin muutenkaan saatavana.

Mainittakoon, että sittemmin valtiotieteen tohtoriksi, dosentiksi ja AL – yhtymän viestintäjohtajaksi ylennyt Seppo Sisättö väitti tutkimustamme nollatutkimukseksi.

Lähetin Bagginille sähköpostin, jossa kehuin kirjaa mielestäni aivan oikeutetusti, mutta huomautin muutamista kirjan loppuosan puutteista.

Erehtymätön ateisti

Baggini kiitti myönteisestä arvostelusta mutta sanoi sen jälkeen, ettei kirjassa ole mitään puutteita. Onhan se hyvä, että maailmassa on ainakin yksi erehtymätön ateisti!

Seuraavassa tyydyn varmuuden vuoksi esittelemään niitä kirjan osia, jotka ovat mielestäni erinomaisia.

Sisällysluettelo

Kirjassa on juutalaisen mystiikan mukaisesti 7 lukua (kirjoittaja lienee eteläeurooppalaista sukujuurta, onhan hän joutunut kärsimään katolisen ala-asteen koulunkin). Ne ovat:

1. Mitä on ateismi?
2. Ateismin puolesta
3. Ateistinen etiikka
4. Merkitys ja tarkoitus
5. Ateismi historiassa
6. Uskontoa vastaan?
7. Johtopäätöksiä

Hyvissä ateismin oppikirjoissa lienee vähintään nämä osat.

Ateismin määritelmä

Ateismin määritelmä on tavallinen: jumalaa tai jumalia ei ole olemassa.

Baggini ei hyväksy (myös monien ateistien) katsomusta, että ateismi on kielteinen (negatiivinen).

Bagginin mukaan väite ateismin kielteisyydestä perustuu sanan alkuperästä tehtyyn (etymologiseen) virhepäätelmään.

Bagginin mukaan nykyajan ihminen ei ollenkaan ymmärtäisi, jos puhuisimme ”viisauden rakastajasta” kun tarkoituksemme on puhua filosofista, joka muinaiskreikassa tarkoitti juuri ”viisauden rakastajaa” tai ”viisauden ystävää”.

Ateismi ei ole uskonnon loinen

Osoittaakseen, ettei ateismi ole uskonnon loinen (parasiitti), Baggini kertoo kuvitellun esimerkin.

Melkein kaikki (myös Suomessa) tuntevat tarinan Loch Nessin järvellä Skotlannissa asustavasta hirviöstä.

Melkein kaikki myös Skotlannissa ovat sitä mieltä, ettei järvessä ole hirviötä.

Näistä ihmisistä, jotka pitävät Loch Nessiä aivan tavallisena järvenä, jossa ei ole hirviötä, ei kuitenkaan käytetä mitään eritystä nimitystä.

Kuvitellaan, että niiden ihmisten määrä, joiden mielestä järvessä on hirviö, alkaa kasvaa.

Pian heitä aletaan kutsua nessisteiksi. Monien uskontojen nimet syntyivät alun perin tällaisista pilkkanimistä.

Kun nessistien määrä kasvaa riittävän suureksi, nessisti lakkaa olemasta pilkkanimi.

Vaikka hirviön olemassaolosta ei ole mitään näyttöä, nessistejä aletaan pitää normaaleina. Pian niitä, jotka eivät ole nessistejä, aletaan kutsua anessisteiksi (a = ei).

Onko oikein sanoa, että anessismi on nessismiin liittyvä loisilmiö?

Näin ei voida sanoa, koska anessismihän edelsi nessismiä.

Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä aikajärjestyksestä. Asian ydin on siinä, että anessistien käsitys olisi aivan sama vaikka nessistejä ei olisi ollut koskaan olemassa.

Normaalisti kenellä tahansa on suuri määrä kaikkeutta koskevia käsityksiä.

Teistit sanovat, että tämän lisäksi on olemassa jumala.

Jos teistejä (jumalaan uskovia) ei olisi olemassa, ateisteja olisi kuitenkin olemassa, mutta kukaan ei kutsuisi heitä ateisteiksi (jumalankieltäjiksi). Ateismi ei siis ole uskonnon loinen.

Ajatellaan, että kaikki lakkaisivat uskomasta jumalaan. Jos ateismi olisi teismin loinen, ateismi ei voisi olla olemassa ilman teismiä. Kuitenkin kaikki olisivat tällöin ateisteja. Ateismi tarvitsee uskontoa yhtä vähän kuin ateisti.

Baggini ei ole agnostikko

Baggini sanoo olevansa ateisti mutta ei agnostikko.

Agnostikko on henkilö, joka on epävarma siitä, onko jumalaa tai jumalia olemassa.

Jos ryhtyisimme epäilemään kaikkea samaan tapaan kuin agnostikko, me emme voisi sanoa, nouseeko aurinko huomenna, koska mikään kokemustieto ei ole 100 % varma.

Jokaiseen väitteeseen pitäisi vastata savolaisittain ”suattaahan tuo olla niinnii mutta suattaahan tuo olla olemattakii”.

Bagginin mukaan paras selitys mille tahansa asialle löytyy ilman jumalaoletusta.

Baggini erottaa käsitteet usko ja vakaumus

Baggini erottaa käsitteet usko (=faith) ja käsitys (=belief = käsitys, vakaumus).

Englantilaissuomalaiset sanakirjat eivät valitettavasti erota näitä sanoja riittävästi toisistaan.

Ateisteja ei voida sanoa uskovaisiksi.

Muutoinkin käsite ”usko” (=faith) on Bagginin mielestä tarpeeton.

Tällä alalla olisi kielipoliisille töitä!

Valtion kielenkääntäjät kääntävät nykyään mielivaltaisesti kansainvälisten sopimusten sanan ”belief” sanaksi ”usko”. Aikaisemmin se käännettiin jokseenkin oikein sanaksi ”vakaumus”.

Siveys

Siveyttä käsittelevän luvun Baggini aloittaa lainaamalla Dostojevskin Ivan Karamazovia, jonka mukaan kaikki on sallittua, jos jumalaa ei ole olemassa.

Baggini sanoo lyövänsä vetoa siitä, että Karamazov ei ole koskaan yrittänyt pysäköidä Lontoon keskustaan lauantaina iltapäivällä.

Baggini päättää luvun toteamalla, että vaikka ei voida esittää loogista todistusta siitä, että ateistien pitäisi käyttäytyä siveellisesti, sellaista ei voida esittää uskovaistenkaan suhteen.

Ihmiset arvostavat erilaisia asioita, ottavat huomioon erilaisten tekojen seurauksia ja pyrkivät jopa olemaan jossain määrin johdonmukaisia.

Miksi ei käsitettä "humanismi"

Kirjan lopussa Baggini selittää, miksi hän ei ole käyttänyt käsitettä ”humanismi” vaan käsitettä ”ateismi”.

Ensiksi hän toteaa, että ateistiseenkin humanismiin liittyy ateismin lisäksi käsityksiä elämän tarkoituksesta, siveydestä ja ihmisen keskeisestä asemasta.

Toiseksi sana ”humanismi” on monimerkityksinen.

On esimerkiksi kristittyjä humanisteja ja tieteitä, jotka kutsuvat itseään humanistisiksi.

Humanistijärjestöissä on myös uskovaisia (esimerkiksi tunnettu suomalainen kristitty, edesmennyt Urpo Harva kuului humanistijärjestöön).

Kolmanneksi ihmisen asettaminen muun luonnon yläpuolelle on Bagginin mielestä jäänne uskonnoista.

Hänen mielestään jotkut humanistijärjestöt ovat ihmislajikeskeisiä.

Bagginilla ei sinänsä ole mitään humanismia vastaan, onhan hän jopa kirjoittanut New Humanist – lehteen.

Ihmiskunnan lapsuuden loppu

Baggini pitää ateismia ihmiskunnan lapsuuden loppuna.

Maailmassa on hyvää, pahaa, onnistumisia ja epäonnistumisia, joiden kanssa meidän on elettävä ilman harhakuvitelmia.

Ateismi on edistystä, myönteinen askel pois taruista ja taikauskosta.

Tehtäviä

Lue Bagginin kirja.

Aineellinen todellisuuskäsitys

Mitä aineellinen todellisuuskäsitys on

Uskontojen määrittelemä kieli

Uskontojen suuri valta perustuu usein uskontojen valtaan määrätä käyttämämme käsitteet.

Euroopassa katolisen kirkon käyttämä latinan kieli sekä jossain määrin myös muinaiskreikka (kieli, jolla Uusi testamentti - niminen Raamatun osa on kirjoitettu) ovat vaikuttaneet käyttämiimme käsitteisiin.

Miten välttää sekaannuksia

Latinan kielen "materia" on suomeksi "aine" tai "raaka-aine". Sanan "materialismi" oikea suomennos on "aineellinen todellisuuskäsitys" ja tätä käsitettä käytetään vastaisuudessa tässä oppimateriaalissa aika paljon.

Jos suomalaiset materialistit alkaisivat kutsua itseään aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajiksi, monilta sekaannuksilta ja pahantahtoisilta syytöksiltä vältyttäisiin.

Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattaja voi olla tai olla olematta aineellisen hyvinvoinnin kannattaja.

Vanhin todellisuuskäsitys

Aineellinen todellisuuskäsitys on ihmisen vanhin todellisuuskäsitys.

Sukulaisemme simpanssit ovat edelleen aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajia.

Useimmat menneiden aikojen ihmiset eivät kyseenalaistaneet aineellista todellisuuskäsitystä.

Kirjoitustaidon syntymisen jälkeen monet kirjoittivat muistiin pohdiskeluja siitä, mistä aineista todellisuus koostuu.

Aineellinen todellisuuskäsitys ja ateismi

Aineellinen todellisuuskäsitys ei ole välttämättä jumalaton (ateistinen).

Jotkut menneiden aikojen aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat sanoivat, että jumalat ovat olemassa mutta että ne koostuvat aineesta.

Aineen määrittelykiista

Lähes kaikki suomalaiset käsittävät, mitä sana "aine" tarkoittaa.

Poikkeuksen tekevät jotkut viisauden ystävät.

Pythagoraan (569 eaa. - 475 eaa.) mukaan vain jumalat voivat olla viisaita, siksi ihmisiä voidaan parhaimmillaankin kutsua viisauden ystäviksi.

Sana "aine" voidaan tavalliseen tapaan määritellä esittämällä joukko lauseita, joissa sana "aine" esiintyy. Tämän lausejoukon on oltava sisäisesti ristiriidaton.

Kun näin menetellään, viisauden ystävät takertuvat helposti joihinkin muihin sanoihin.

Erään vanhan (Lucretius Carus) määritelmän mukaan ainetta on kaikki, mikä voi vaikuttaa tai olla vaikutuksen kohde.

Viisauden ystävät sotajalalla

Tähän viisauden ystävät saattavat esittää vastaväitteen, jonka mukaan on muunkinlaista vaikuttamista. Määritelmää voidaan korjata: Ainetta on kaikki, mikä voi fysikaalisesti vaikuttaa tai olla vaikutuksen kohde.

Viisauden ystävät voivat hyökätä myös tätä määritelmää vastaan. Käsite "fysiikka" on enemmän tai vähemmän epämääräinen.

Sana "fysiikka" tulee kreikankielen sanasta "fysis", joka tarkoittaa luontoa. Sivistyssana "fysiikka" olisi syytä poistaa määritelmästä myös siksi, että se on vieraskielinen.

Fysikalistiksi itseään kutsuvan fyysikon Kari Enqvistin (1954-) on siis syytä miettiä uutta sanaa sanan "fysiikka" tilalle. Korjataan määritelmää vielä kerran:

Korjattu aineen määritelmä

Ainetta on kaikki, mikä voi aineellisesti vaikuttaa tai olla aineellisen vaikutuksen kohde.
Aineellista on kaikki, mikä tapahtuu kokemuksesta riippumatta.
Inhimillinen kokemus on aineen tuote.
Inhimillinen kokemus voi vaikuttaa aineeseen vain aineellisesti.

Tätä määritelmää voidaan tarvittaessa mutkistaa, mutta ei kannata mennä uskovaisten ansaan. Merkitysten kanssa voi saivarrella loputtomasti kuten viisaustieteen olemassaolo osoittaa.

Esimerkkejä aineesta

Ainetta ovat mm. alkeishiukkaset, sähkömagneettinen säteily ja niihin liittyvät vaikutuskentät.

Tässä on sivistyssana "magneettinen". Sana tulee muinaisen Kreikan paikannimestä "Magnesia".

Sanan alkuperä ei kelpaa tässä tapauksessa määritelmän pohjaksi. Tässä julistetaan kilpailu sanan "magneettinen" suomennoksesta. Suomentaja palkitaan pääsyllä Suomen kielen historiaan.

Aineen olemassaolo

Onko ainetta olemassa? Suomalaisten enemmistön vielä ihmetellessä joukko viisauden ystäviä kiirehtii kumoamaan aineen olemassaoloa.

Osa heistä ehtii jo asettaa kyseenalaiseksi senkin, onko ylipäätään mitään olemassa. Siinä vaiheessa on syytä siirtää puheenvuoro joillekin muille.

Sanan "olemassaolo" määrittelemistä esitellään tässä aineistossa toisaalla. Mainittakoon, etteivät viisauden ystävät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, mitä olemassaolo tarkoittaa.

Ehkä olisi hyvä, jos viisauden ystäviä ei olisi olemassa. Oikeasti viisaita voisi toki olla olemassa nykyistä enemmän.

Tässä ei ryhdytä väittelemään siitä, onko ainetta olemassa. Seuraavassa oletetaan, että ainetta on olemassa.

Sieluaine kannattaa torjua

Myös se käsitys, että ainetta pitäisi kutsua energiaksi, hengeksi, sieluksi jne. (ns. idealistinen monismi, sanakirjojen ystävät katsokoot sanat itse sanakirjoistaan) on syytä torjua.

Tietyn kirjainyhdistelmän valitseminen käsitteen "aine" määritelmään on tietysti sopimuksenvaraista. Voisimme käyttää sanan "aine" tilalla vaikka sanaa "xyz" (äännetään ksyts), mutta historiallisista syistä sana "aine" sopii tähän käyttöön paremmin.

Mikä on ihmiskunnalle parasta

Ihmiskunnalle on parasta, että käytetään kirjainyhdistelmää "aine" eikä kirjainyhdistelmää "henki". Vanhoista tunneperäisesti uskontosidonnaisista sanoista olisi muutenkin päästävä eroon.

On olemassa myös muita kuin minä

On syytä torjua myös se käsitys, että minun tajuntani ulkopuolista todellisuutta ei ole olemassa (ns. solipsismi). Muitakin kuin minä on aidosti olemassa.

Yksi vai monta todellisuutta

Historian vahingollisin viisauden ystävä

Historian vahingollisin "viisauden ystävä" oli Platon (427 eaa. - 347 eaa.). (Kreikan kielen platon = leveä).

Edesmennyt Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja Väinö Voipio sanoo teoksessaan "Jumalan puolustus" (s. 136) Platonia kristillisen teologian patriarkaksi, vaikka Platon eli paljon ennen kristinuskon syntyä.

Platonin mukaan on olemassa kaksi todellisuutta:

ajaton ja paikaton yleisten ominaisuuksien (ideain) todellisuus
aika-avaruudellinen todellisuus.

Platonin mielestä vain ajatukset "yleisistä ominaisuuksista" (ideat) ovat todellisia eli aidosti olemassa olevia.

Oliot ja ominaisuudet sekaisin

Platonin mukaan perimmäinen todellisuus koostuu "yleisistä ominaisuuksista" (eli universaaleista), ei yksittäisistä aineellisista olioista.

Olemus koostuu niistä ominaisuuksista, jotka ovat kaikilla sitä edustavilla yksilöillä.

Tietokoneiden olio-ohjelmointikielissä määritellään luokkia (class) joiden ilmentymiä ovat yksittäiset oliot (object).

Luokkamääritelmä sisältää tietojäseniä (ominaisuuksia, property) ja menetelmäjäseniä (method).

Tapahtumat (event) käynnistävät menetelmiä (jotka esimerkiksi lähettävät viestejä (message) muille olioille, käyttöjärjestelmille, laitteille, käyttäjille, jne. tai suorittavat aliohjelmia (algoritmeja)).

Monen todellisuuden kannattajat

Platonin kahden todellisuuden todellisuuskäsitystä ovat laajentaneet "monen todellisuuden" (pluralistiset) todellisuuskäsitykset.

Erityisesti kolmen todellisuuden käsitystä ovat kannattaneet viisauden ystävät Karl Popper (1902 - 1994) ja Ilkka Niiniluoto (1946-).

Popper erottaa toisistaan

aineellisten olioiden todellisuuden 1,
tajunnan ja ajatusten muodostaman todellisuuden 2 ja
ihmismielen tuotteita koskevan todellisuuden 3.

Aineellisen todellisuuskäsityksen mukaan on olemassa vain yksi todellisuus, aineellinen todellisuus, jossa ihminen, eläin, jokin muu ajatteleva olento tai kone muodostaa luokkia käsitelläkseen viestejä ja muodostaakseen niistä informaatiota.

Aineellinen todellisuuskäsitys on käsitys todellisuudesta ja siksi aineellinen todellisuuskäsitys määrittelee todellisuuden toisin kuin muut todellisuuskäsitykset. Kiista koskee siis käsitemääritelmiä.

Pohjimmaltaan käsitemääritelmistä kiistellään kuintenkin siksi, että niillä halutaan puolustaa joitakin koulukuntia tai uskontoja.

Jokainen uusi viisaustieteen koulukunta määrittelee joukon mitä kummallisimpia uusia sanoja, ja ne, jotka pitävät kummallista puhetta suurena viisautena, saadaan helposti tällaisten uusien koulukuntien kannattajiksi.

Tässä ei ryhdytä määrittelemään vierasperäistä sanaa "informaatio". Todetaan, että esimerkiksi Kari Enqvist käyttää informaation mittana järjestelmän tilan kuvaamiseen tarvittavien bittien (1 tai 0) määrää.

Kahden todellisuuden käsitykset

Seuraavassa ei ryhdytä käsittelemään kaikkia mahdollisia monen todellisuuden todellisuuskäsityksiä vaan tyydytään arvioimaan yleisimpiä "kahden todellisuuden" (dualistisia) todellisuuskäsityksiä.

Erityisesti tarkastellaan niitä kahden todellisuuden käsityksiä, jotka olettavat, että aineellisen todellisuuden lisäksi on olemassa jokin toinen todellisuus.

Esimerkkejä tällaisista kahden todellisuuden käsityksistä ovat mm. Platonin todellisuuskäsitys ja eräiden uskontojen todellisuuskäsitykset.

Sivistyssanajoukon ovat luoneet uskonnot

Aineellisen todellisuuskäsityksen vastustajat esittävät tässä vaiheessa joukon sivistyssanoja, joiden merkitystä he eivät aina itsekään tajua.

Tämän sivistyssanajoukon ovat luoneet alun perin uskonnot. Ne ovat luoneet sen huijatakseen tavallisia ihmisiä.

Sivistyssanoista ja viisaustieteilijöiden luokitteluista riippumatta voidaan kysyä: Onko aineellisen todellisuuden rinnalle syytä määritellä muita, ei-aineellisia todellisuuksia?

Tällaiseen ei-aineelliseen kuten "henkiseen" todellisuuteen saattaisi kuulua esimerkiksi ns. sielu, joka jäisi eloon ihmisen tai eläimen kuoltua ja jatkaisi olemassaoloaan aineen ulkopuolella.

Ei-aineelliseen todellisuuteen saattaisivat kuulua esimerkiksi kristinuskon ja islamin henkiolennot kuten jumalat (yhdestä kolmeen), enkelit, paholaiset jne.

Useimmat aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat ovat sitä mieltä, että ei pidä olettaa olemassa oleviksi sellaisia todellisuuksia, joita ei tarvita.

On viisaampia puhetapoja, joilla yhden todellisuuden moninaisuudesta voidana puhua.

Ihmistodellisuus karkeistuksena

Sillä, miten ihminen tai muu ajatteleva olio selittää erilaisia tapahtumia, ei ole merkitystä edellisessä kappaleessa esitettyjen väitteiden suhteen.

Kun ajatteleva olio muodostaa uutta informaatiota saapuvista viesteistä, hän karkeistaa (coarse), hävittää alkuperäistä informaatiota.

Seuraavaa karkeistuksen matemaattista määritelmää ei tarvitse välttämättä osata tai ymmärtää.

(Lähde: Kari Enqvistin kotisivu)

Karkeistuksella tarkoitetaan ajan tai paikan tai ylipäätään joidenkin fysikaalisten vapausasteiden yli tapahtuvaa integrointia (”keskiarvottamista” - kyseessä ei välttämättä kuitenkaan ole yksinkertaisen lineaarisen keskiarvon ottaminen; karkeistus riippuu integrointimitasta).

Karkeistetut luonnonlait ovat laadullisesti erilaisia kuin alemman, karkeistamattoman tason luonnonlait jos vain jälkimmäiset ovat epälineaarisia, kuten fysiikassa on tyypillistä.

Myös tietokoneet (etenkin tilasto-ohjelmat kuten SAS ja SPSS) osaavat karkeistuksen.

Olioita ja tapahtumia luokitellaan usein enemmän tai vähemmän epätarkasti, ja jo itse luokittelu vähentää informaatiota.

Käsitteen "karkeistus" on suomalaiseen keskusteluun tuonut fyysikko Kari Enqvist, joka kutsuu aineellista todellisuuskäsitystään fysikalismiksi.

Ajattelevat oliot etsivät karkeistuksia

Karkeistusta voi kokeilla esimerkiksi uudehkoilla valokuvankäsittelyohjelmilla.

Digitaalisessa värivalokuvassa on nykyään useita miljoonia värillisiä pisteitä. Niitä voidaan vähentää ja lisätä tai niistä voidaan laskea monenlaisia karkeistettuja kuvia.

Lopputulos voi olla hyvin yllättävä. Kuvalla saattaa olla "uusia ominaisuuksia", joita ei ollut alkuperäisessä kuvassa. Esimerkiksi tämän epämääräisen ja värähtelevän näytön pistejoukon ihminen näkee tekstinä.

Toimiakseen tehokkaasti tavoitteittensa suunnassa ajattelevat oliot etsivät alati muuttuvasta todellisuudesta karkeistuksia, jotka ilmaisevat säilyvyyksiä (invariansseja).

Eino Kaila (1890–1958), Pertti Lindfors (1927-2007) ja nykyinen fysiikka ovat korostaneet säilyvyyksien (invarianssien) merkitystä inhimillisen tiedon muodostamisessa.

Mittakaava määrää, millä asioilla on merkitystä ihmisille

Alkeishiukkasilla on tavallisille ihmisille merkitystä esimerkiksi radioaktiivisen säteilyn yhteydessä.

Molekyyleillä on merkitystä aivan jokapäiväisessä elämässä: me syömme ja juomme molekyylejä.

Syömme kiinteitä aineita, juomme nesteitä asumme usein kiinteästä aineesta tehdyissä taloissa.

Meissä ja ympäristössämme on valtava määrä mikro-organismeja kuten bakteereita ja viruksia.

Kaiken selittäminen alkeishiukkasilla ei ole tarpeellista eikä ihmisille edes mahdollista

Meillä ei ole erityistä tarvetta selittää esimerkiksi eliöiden toimintaa alkeishiukkasten avulla.

Siitä huolimatta tiedämme, että esimerkiksi me ihmiset koostumme koko ajan muuttuvasta joukosta alkeishiukkasia.

Sen sijaan minkäänlaisia sielu- tai henkihiukkasia ei ole toistettavissa kokeissa havaittu.

Säilyvyydet

Eräs varsin yleisesti hyväksytty säilyvyys sanoo, että ainetta (mm. hiukkaset, säteily ja kentät) ei voida luoda tyhjästä eikä hävittää tyhjään.

Tämä karkeistus on osoittautunut erittäin hyödylliseksi, vaikka emme tiedä tarkasti, missä rajoissa se pitää paikkansa.

Uskonnot ovat usein väittäneet jotain muuta.

Intialainen taikuri Basava Premanand (1930-) on haastanut uskonnollisen johtajan Satya Sai Baban (1926-) taikomaan tyhjästä jotain, joka ei mahdu Sai Baban hihaan, mutta tiettävästi Sai Baba ei ole vastannut tähän haasteeseen.

Totuuden jälkeinen yhteiskunta

Säilyvyydet

Jos inhimillinen tieto on karkeistuksia ja informaation hävittämistä, mitä on inhimillinen totuus?

Säilyvyydet (invarianssit) ja karkeistus poistavat tarpeen puhua "totuudenkaltaisuudesta".

Säilyvyyslause (invarianssi) on tosi, jos se on oikein laskettu karkeistus.

Totuuden määritelmä on tässä käsityksessä vastaavuuskäsityksen (korrespondenssiteorian) mukainen.

Esimerkiksi kuution muotoisen nopan heiton todellisista heittosarjoista lasketut eri silmälukujen (1,2,3,4,5,6) todennäköisyydet vastaavat todellisia tapahtumia.

Totuuden ja uskon sekoittaminen keskenään

Monet viisauden ystävien totuustarkastelut ovat selvästi peräisin uskonnoista. Totuus ja usko sekoitetaan usein keskenään.

Etenkin jotkut amerikkalaiset kristityt ovat puhuneet "totuuden jälkeisestä yhteiskunnasta".

Tosiasiassa tiukasti kristillinen tai tiukasti islamilainen yhteiskunta on totuuden jälkeinen yhteiskunta.

Totuuden jälkeinen yhteiskunta on mikä tahansa yhteiskunta, jossa totuus väistyy aatteen tai jonkin ihmisryhmän tai vaikka jonkun yksilön etujen vuoksi.

Suomalainen yhteiskunta on viime vuosikymmeninä siirtynyt vahvasti totuudenjälkeisen yhteiskunnan suuntaan.

Kehotan lukijoita testaamaan tätä väitettä yrittämällä kirjoittaa totuuksia esimerkiksi suurimpiin päivälehtiimme.

Tehtäviä

Keksikää vieraskielinen sana, joka kuvaa ”totuudenjälkeistä yhteiskuntaa” (= post jotakin).
Miksi useimmat uskonnot vastustavat voimaperäisesti ateismia?
Miksi uskonnot yleensä vastustavat myös aineellista todellisuuskäsitystä?
Mikä on karkeistus?
Miten totuus ja karkeistus liittyvät toisiinsa?

Virheelliset vakuuttelumenetelmät

Viittaus opetussuunnitelmaan

Tämä luku on kirjoitettu vastaamaan opetushallituksen opetussuunnitelmaehdotuksen kohtaa ”maailmankuvan ja tiedon lähteiden järkiperäinen arviointi”.

Vakuutteluvirheet ovat yleisiä

Erityisesti nettikeskusteluissa esiintyy niin paljon vakuutteluvirheitä, että Mikko Ellilä katsoi tarpeelliseksi tehdä listan yleisimmistä ja vakiintuneen nimityksen saaneista virheistä. Julkaisemme tämän nyt tässä. Tätä saa vapaasti levittää, mutta lähde on mainittava osittaisessakin lainauksessa.

Mikko Ellilän kirjoittama Argumentaatioanalyysi ja virhelista

Kopio FI-LIB -blogissa julkaistusta kirjoituksesta.

Nettikeskusteluissa esiintyy niin paljon argumenttivirheitä, että katsoin tarpeelliseksi tehdä listan yleisimmistä ja vakiintuneen nimityksen saaneista virheistä. Julkaisen tämän nyt tässä blogissa, jotta saan tämän helposti arkistoitua webbiin.

Aikaisempi versio tästä klassisten argumenttivirheiden luettelostani löytyy Erkki Hartikaisen Elämänkatsomustiedon oppikirjasta.

Aion jatkossa väitellessäni netissä idioottien kanssa säästää aikaa viittaamalla yksinkertaisesti tähän virheluetteloon. Tätä saa vapaasti levittää, mutta lähde on mainittava osittaisessakin lainauksessa.

En ole viitsinyt keksiä pyörää uudelleen, joten olen vain kopioinut vakiintuneita argumentaatioanalyyttisia termejä parilta webbisivulta ja kirjoittanut lyhyitä suomenkielisiä selityksiä ja/tai esimerkkejä.

Pääasiallisena suomenkielisenä lähteenä olen käyttänyt Skepsis ry:n julkaisemaa virheluetteloa, muista lähteistä tärkein oli The Atheism Web-sivuston dokumentti Logic & Fallacies.

Katsoin aiheelliseksi käyttää enimmäkseen latinankielisiä termejä tai latinaan perustuvia sivistyssanoja, koska tällaiset termit ovat paljon tunnetumpia ja täsmällisemmin määriteltyjä kuin Skepsis ry:n argumenttivirheluettelon useimmissa kohdissa käytetyt suomenkieliset Vesa Tenhusen keksimät arkipäiväiseen kielenkäyttöön perustuvat termit.

Tenhusen lanseeraamia termejä ei sellaisenaan välttämättä käytä kukaan muu kuin Tenhunen itse, joten niihin viittaaminen ei anna kovin vakuuttavaa kuvaa argumentaatioanalyysista.

Ennen kaikkea nämä Skepsis ry:n käyttämät termit voivat helposti sekoittua kenen tahansa käyttämiin samanlaisiin arkikielisiin ilmaisuihin, joiden merkitys ei ole yksiselitteinen tai vakiintunut.

Olen pyrkinyt itse käyttämään sellaisia termejä, jotka ovat mahdollisimman helposti tunnistettavissa ja tarkistettavissa.

Kysymyksiä, kommentteja ja parannusehdotuksia otetaan vastaan meilitse. Erityisesti pyytäisin lähettämään nettikeskusteluista (tai sanomalehdistä, kirjoista, elokuvista jne.) poimittuja autenttisia sitaatteja, joissa joitakin allaolevia virheitä esiintyy.

Allaolevat lainausmerkkeihin pannut esimerkkirepliikit ovat vitsin vuoksi keksimiäni, ellei lähdettä ole mainittu.

Ad hoc

Tapauskohtaisesti keksitty väite tai selitys, jollaisia voidaan spontaanisti sepittää loputtomiin ilman mitään järjellisiä perusteluita tai keskinäistä koherenssia.

Tälle virheelle ominaista on, että johdonmukaista kokonaiskuvaa esitettävistä väitteistä ei tuoda kerralla esille. Ad hoc-väitteiden esittäjä ei yleensä itsekään keskustelun alussa vielä tiedä, mitä kaikkea hän joutuu sepittämään keskustelun edetessä.

Skepsis ry:n luettelosta Argumentoinnin virheet:

- "Jos UFOt vierailevat jatkuvasti maapallolla, miksi ne eivät näyttäydy kunnolla?"

- "Koska ihmiskunta ei ole vielä valmis kohtaamaan niitä."

- "Miksi UFOjen näkijät sitten kertovat niin innokkaasti niiden läsnäolosta?"

- "Koska he haluavat valmistaa ihmiskuntaa kohtaamaan UFOt."

- "Miksi he eivät sitten näytä kunnon todisteita pelkkien kertomusten sijaan?"

- "Koska UFOt ovat sellaisella värähtelytaajuudella, ettei niistä jää fyysisiä

todisteita."

Tällainen epärehellinen tapa torjua vastaväitteitä ja kysymyksiä muuttamalla omaa kantaa ja sen perusteluita jatkuvasti on tyypillistä erityisesti uskovaisille ja pseudotieteilijöille.

Anekdootti

Vahvistamaton tarina, joka kerrotaan tositapahtumana

Jos tarinan todenperäisyyttä ei pystytä tarkistamaan, tarina on täysin arvoton argumentti. Vaikka kertomus olisi totta, se ei yksittäistapauksena välttämättä merkitse yhtään mitään.

"Serkkuni kummin kaima pääsi irti huumeista tultuaan uskoon." (Minähän en voi tarkistaa, pitääkö tämä paikkansa. Ei minulla ole aikaa ottaa selvää sinun serkkusi kummin kaiman elämäntapahtumista.)

"Joku LSD:n käyttäjä joskus jossain luuli itseään appelsiiniksi ja ryhtyi kuorimaan omaa ihoaan hedelmäveitsellä." (Ehkä joku maailman miljoonista LSD:n käyttäjistä on joskus teoriassa voinutkin tehdä noin, mutta sillä ei ole mitään merkitystä LSD:n yleisen vaarallisuuden arvioinnin kannalta.

Ollessani armeijassa jouduin kuuntelemaan huumevalistusluentoa, jonka pitäjä kertoi juuri tuon appelsiinilegendan täytenä totena. Kyseessä on kuitenkin samanlainen urbaani legenda kuin "tervetuloa AIDS-klubiin".)

Jostain syystä yleensä nimenomaan huumevalistajat ja uskovaiset (erityisesti uskovaiset huumevalistajat ;-) käyttävät anekdootteja keskeisenä osana argumentaatiotaan. Tämä on erittäin valitettavaa todellisen huumevalistuksen kannalta.

Etenkään nuoret eivät enää usko huumevalistajia, koska poliisit ja muut huumevalistajat ovat niin usein jääneet kiinni vahvistamattomien anekdoottien kertomisesta täytenä totena. Kannattaisi keskittyä faktaan eikä huhujen tai legendojen levittämiseen.

Usein anekdootin tunnistaa siitä, että mitään täsmällistä ja tarkistettavissa olevaa lähdettä tai ketään tapaukseen liittyvää henkilöä ei ole mainittu nimeltä.

Joskus kuitenkin kerrotaan nimettyihinkin henkilöihin liittyviä anekdootteja, kuten (perättömiä) tarinoita Walt Disneyn syväjäädytyksestä tai Marie Antoinetten "syökööt sitten kakkuja"-repliikistä.

Argumentum ad antiquitatem

Vetoaminen (asian) vanhuuteen

"Ihmiset ovat uskoneet Jumalaan tuhansia vuosia, joten Jumalan täytyy olla totta." (Ihmisethän uskoivat myös tuhansia vuosia, että maa on litteä.)

"Kiinalainen luonnonlääketiede on tuhansia vuosia vanhaa perimätietoa." (So what? Se voi silti olla virheellistä.)

Argumentum ad auctoritatem

Auktoriteettiin vetoaminen

"Öljy loppuu maailmasta piakkoin, koska arvostetun Rooman klubin raporteissa sanotaan niin."

(Rooman Klubin raporteissa 70-luvulla sanottiin, että öljy loppuu ennen vuotta 2000.

Todellisuudessa öljyn riittävyyden kaltainen objektiivinen fakta ei riipu siitä, mitä joku auktoriteetti sanoo.

Terveen arkijärjen mukainen päättely osoittaa, että öljyn hupeneminen johtaa öljyn hinnan nousuun ja sitä kautta öljyn korvautumiseen muilla energianlähteillä.

Öljy ei siis ehdi loppua ennen kuin sitä lakataan käyttämästä sen kalleuden vuoksi. Tämän olisi kuka tahansa voinut päätellä itse, mutta monet uskoivat mieluummin Rooman klubin kaltaista auktoriteettia.)

Joissakin asioissa on tietysti olemassa asiantuntijoita: esimerkiksi lääkärit ovat parempia tautien asiantuntijoita kuin amatöörit.

Ei kuitenkaan ole oikein vedota auktoriteettiin sellaisessa asiassa, joka voidaan ratkaista ilman asiantuntijoiden apua.

"Pii on tasan 3, koska Raamatussa sanotaan niin." (On irrationaalista luottaa auktoriteettiin, jos objektiivinen tieto on ristiriidassa auktoriteetin kanssa.

Piin likiarvo voidaan laskea ilman Raamatun apua. Pii on n. 3,14159, vaikka Raamatun mukaan se on 3,00000.)

On myös huomattava, että joissakin asioissa ei voi olla mitään erityistä asiantuntemusta.

"Suklaajäätelö on parempaa kuin mansikkajäätelö, koska minä sanon niin." (Makuasioissa ei ole objektiivista auktoriteettia.)

"Matti Klinge pitää ranskalaisista elokuvista enemmän kuin amerikkalaisista, joten ranskalaiset elokuvat ovat parempia kuin amerikkalaiset."

Jotkut auktoriteetteina esitetyt tahot saattavat myös olla asiantuntijoina aivan toisessa asiassa kuin siinä, josta on kyse.

"Koko maailman pitäisi olla yhden valtion alaisuudessa, koska Albert Einstein sanoi niin." (Einstein on fysiikan asiantuntija, ei yhteiskuntatieteiden.)

Myös saman alan asiantuntijoiden kesken saattaa olla suurta erimielisyyttä asiasta.

"Descartes sanoi, että Jumala on olemassa." (Descartes filosofi, mutta filosofien kesken on suurta erimielisyyttä Jumalan olemassaolosta.)

Jotkut asiantuntijat voivat myös olla vahvasti puolueellisia oman etunsa vuoksi.

"Neuvostoliiton tiedeakatemian historian professori on sanonut, että Suomi aloitti talvisodan." (Historian professori on historian asiantuntija, mutta Neuvostoliiton tiedeakatemia on poliittisesti tarkoitushakuinen epäluotettava lähde.)

Joskus asiantuntija voi esittää vilpittömänä käsityksenään jotain, joka poikkeaa alan asiantuntijoiden yleisistä käsityksistä.

Tällöin on harhaanjohtavaa siteerata poikkeuksellisen näkemyksen esittänyttä asiantuntijaa mainitsematta, että useimmat alan asiantuntijat edustavat eri näkemystä.

"Biologi Rupert Sheldrake uskoo morfiseen resonanssiin." (Kukaan muu biologi ei usko morfiseen resonanssiin.)

Usein auktoriteettiin vedotaan myös epämääräisesti mainitsematta mitään täsmällistä lähdettä.

"Useimmat tiedemiehet uskovat Jumalaan."

"Kaikki järkevät ihmiset kannattavat asevelvollisuutta."

"Lääketieteellisten tutkimusten mukaan kaikki huumeidenkäyttäjät ovat mielisairaita."

Argumentum ad baculum

Vetoaminen voimaan, erityisesti raakaan fyysiseen väkivaltaan

"Minä olen oikeassa. Jos et usko, vedän sinua turpaan."

Esiintyy useimmiten hieman piilotetummassa muodossa.

"Jos et vanno sotilasvalaa, joudut vankilaan tai siviilipalvelukseen.

No niin, nyt kun olet vannonut sotilasvalan, sinulla on moraalinen ja juridinen velvollisuus puolustaa isänmaamme koskemattomuutta, sen laillista yhteiskuntajärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa."

(Eihän pakon edessä, rangaistuksen uhalla annettu lupaus voi olla moraalisesti tai juridisesti velvoittava. Näin kuitenkin väittävät sekä Suomen hallitus että Puolustusvoimat. Ks. Hallituksen esitys 6/2003 ja Puolustusvoimien pääesikunnan lehdistötiedote 30.08.2000)

Argumentum ad consequentiam

Vetoaminen seurauksiin

Tosiasia-arvostelman perustelu (tai vastustaminen) sen hyväksymisen (tai hylkäämisen) seurausten toivottavuuden (tai ei-toivottavuuden) perusteella.

"Joulupukin täytyy olla olemassa,

Vetoaminen rikkauteen. "Olen hyvin älykäs, koska olen onnistunut hankkimaan itselleni suuren omaisuuden."

Yhdysvalloissa on perintöveroa kannattavien miljardöörien yhdistys, joka käy poliittista kampanjaa lähes tämäntyyppisin argumentein. Suomessa on viime vuosina hoettu tällaista läppää, joka perustuu pohjimmiltaan samaan virheeseen:

"Jorma Ollila on sanonut, että yritykset eivät tule toimeen ilman valtion tukea. Ollila tietää, mistä puhuu - hänhän johtaa firmaa, joka tekee miljardeja euroja voittoa vuodessa."

Argumentum ad hominem

Henkilöön kohdistuva argumentti

Tästä on (ainakin) neljä tyyppiä.

Suoranainen hyökkäys henkilöä kohtaan. Keskustelun kannalta irrelevanttien henkilökohtaisten syytösten tai solvausten esittäminen keskustelukumppania kohtaan. "Sinä et tiedä mistään mitään, koska olet narsisti ja psykopaatti." Ääritapauksessa mennään peruskoulun välitunnin tyylisen haistattelun tasolle.
Väittämän pejoratiivinen leimaaminen sen aikaisempien esittäjien mukaan. "Et usko Jumalaan? Olet siis samoilla linjoilla kuin Lenin ja Stalin."
Vetoaminen tiettyihin tapauskohtaisiin olosuhteisiin. "Et voi vastustaa koulutuksen kustantamista verovaroista, koska olet itsekin hankkinut korkean koulutuksen veronmaksajien rahoilla."
Väittämän hylkääminen viittaamalla sen esittäjän mahdolliseen oman edun tavoitteluun eli ns. kaivon myrkyttäminen. "Tietysti sinä kannatat verojen alentamista, koska suurituloisena sinä hyötyisit veronalennuksista paljon." "Kannatat huumeiden laillistamista, koska haluat itse käyttää huumeita." "Kannatat homoseksuaalisten suhteiden laillisen alaikärajan alentamista heteroseksuaalisten suhteiden ikärajan tasolle, koska haluat itse harrastaa homoseksuaalisia suhteita nuorien kanssa."

Argumentum ad ignorantiam

Tietämättömyyteen vetoaminen

Todistustaakan kääntäminen väärinpäin.

"Me emme voi tietää, että Jumalaa ei ole olemassa. Siis voimme yhtä hyvin uskoa, että hän on olemassa." (Tällä logiikalla voisimme uskoa ihan mihin tahansa. Jostain syystä kristityt eivät kuitenkaan usko esim. muinaisiin skandinaavisiin, roomalaisiin tai kreikkalaisiin jumaliin.)

"Maailmassa on paljon asioita, joita emme tiedä. Ehkä telepatia on totta, vaikka sitä ei ole todistettu. Voimme siis uskoa telepatiaan, koska emme varmasti tiedä sitä vääräksi."

Argumentum ad lazarum

Köyhyyteen vetoaminen

"Sinä kultalusikka suussa syntynyt rikkaan perheen poika et ymmärrä syvällisiä arvoja, koska maallinen mammona sokaisee sielusi. Vain köyhä kansa ymmärtää elämän tarkoituksen." (Eihän köyhyydellä ole mitään yhteyttä oikeassa olemiseen sen enempää moraalisessa kuin faktuaalisessa mielessä.)

"Köyhät intialaiset ovat viisaampia kuin rikkaat eurooppalaiset, koska intialaiset eivät ole materiaalisten arvojen vallassa."

Argumentum ad logicam

Logiikkaan kohdistuva argumentti

Tämä on virhe, koska väärään logiikkaan perustuva väittämä ei välttämättä ole epätosi.

- "Albert Einstein sanoo, että 2+2=4. Siispä 2+2=4."

- "Tuo on auktoriteettiin perustuva virheellinen argumentti, joten olet väärässä. Niinpä ei ole totta, että 2+2=4."

Argumentum ad misericordiam

Sääliin vetoaminen

Väitteen perusteleminen vetoamalla kuulijoiden sääliin tai sympatian tunteisiin.

"Terroristeja ei saa rangaista, koska heillä on ollut ankea lapsuus."

"Lukutaidottomia lapsia ei saa jättää peruskoulun ensimmäiselle luokalle, heillä on muutenkin tarpeeksi vaikeaa."

"Maataloustukea ei saa lopettaa. Ajattele maanviljelijäraukkoja, jotka ovat koko elämänsä raataneet pellolla pienellä palkalla."

"Punakaartilaisten vangitseminen ja teloittaminen Suomessa vuonna 1918 oli väärin. Punaiset olivat köyhiä tehdastyöläisiä ja torppareita, joiden epätoivoiset teot kumpusivat ahdistuksesta ja epävarmuudesta."

Argumentum ad nauseam

Väitteen perusteleminen vastenmielisyyksiin asti menevällä toistolla

"Kapitalismissa köyhät kuolevat nälkään. Kapitalismissa köyhät kuolevat nälkään. Kapitalismissa köyhät kuolevat nälkään. Kapitalismissa köyhät kuolevat nälkään. Kapitalismissa köyhät kuolevat nälkään. Olen nyt osoittanut tämän jo moneen kertaan, joten kaikkien pitäisi jo tajuta asia."

Argumentum ad novitatem

Vetoaminen uutuuteen

Väitteen perusteleminen idean uutuudella.

"Vapaakaupan kannattajien argumentit perustuvat 200 vuotta vanhaan taloustieteeseen. Vapaakaupan vastustajien argumentit perustuvat uusiin, viimeisen 10 vuoden sisällä julkaistuihin David C. Kortenin ja Naomi Kleinin kirjoihin. Siispä vapaakauppa on huono idea, koska se perustuu ikivanhaan teoriaan."

Argumentum ad numerum

Vetoaminen väittämän kannattajien lukumäärään

"Globalisaation vastaisella Attac-järjestöllä on parituhatta jäsentä, vapaakauppaa puolustavalla Defens-järjestöllä vain parisataa. Tullimuurit ovat hyvä idea, koska niillä on niin paljon kannatusta."

"Jumala on olemassa, koska 90 % suomalaisista uskoo häneen."

Argumentum ad populum

Vetoaminen kansaan tai yleensä ihmismassaan, rahvaaseen, ns. tavallisiin ihmisiin tai yleensä mihin tahansa suureen ihmisjoukkoon.

Melkein sama kuin argumentum ad numerum, erona kuitenkin selkeämpi polittinen populismi ja antielitismi.

"Vapaa-ajattelijat ovat väärässä vaatiessaan kirkon erottamista valtiosta, koska suurin osa suomalaisista vastustaa sitä. Vapaa-ajattelijat ovat pieni vähemmistö. Kansan suuri enemmistö ei voi olla väärässä."

"Pornografia pitää kieltää, koska se loukkaa naisia kollektiivisesti. Puolta ihmiskunnasta edustavan naissukupuolen tunteet ovat paljon tärkeämpiä kuin pornon tekijöiden sananvapaus ja elinkeinonvapaus."

Argumentum ad verecundiam

Kunnioitukseen perustuva argumentti

Sama kuin argumentum ad auctoritatem.

Bifurkaatio

Väärä dikotomia, kysymyksenasettelun perusteeton jakaminen jäännöksettömästi kahteen vaihtoehtoon

"Kannatatko asevelvollisuutta vai haluatko Venäjän valloittavan Suomen?"

"Oletko oikeistolainen vai vasemmistolainen?"

"Oletko fasisti vai sosialisti?"

Circulus in demonstrando

Kehäpäätelmä

Johtopäätöksen perusteleminen johtopäätöksen olettamisella.

"Raamattu on totta, koska se on Jumalan sanaa. Jumalan sana on totta, koska Jumalan sanassa eli Raamatussa sanotaan niin. Raamattu on Jumalan sanaa, koska Raamatussa sanotaan niin."

Cum hoc, ergo propter hoc

Tämän kanssa, siis tämän vuoksi

Korrelaation ja kausaliteetin sotkeminen toisiinsa.

"Jäätelönsyönti aiheuttaa hukkumiskuolemia, koska kesällä hukkumiskuolemat lisääntyvät jäätelön kulutuksen kasvaessa."

Dicto simpliciter

Yksinkertaisen peukalosäännön käyttäminen argumenttina legitiimejä poikkeuksia vastaan tai päinvastoin poikkeuksen soveltaminen virheellisesti yleisenä sääntönä

"Laki kieltää punaisia päin ajamisen, joten ambulanssille on annettava sakot punaisia päin ajamisesta."/"Ambulanssi saa ajaa päin punaisia, joten minäkin saan."

Kyseessä on siis virheellinen yleistys: pääsääntöisesti pätevän periaatteen soveltaminen poikkeustapaukseen tai poikkeustapauksen luuleminen yleisesti päteväksi säännöksi.

Koskee sekä normatiivisia että deskriptiivisiä väitteitä.

"Linnut ovat tyypillisesti lentokykyisiä, joten lentokyvyttömät pingviinit eivät ole lintuja."

Divisio

Osiin jakautuvan kokonaisuuden ominaisuuksien olettaminen myös osien ominaisuuksiksi

Komposition vastakohta.

"Chivas Regal on kallista viskiä, joten sen tekemisessä käytetyn vedenkin täytyy olla kallista."

Ekvivokaatio

Monimerkityksisen sanan eri merkitysten rinnastaminen toisiinsa

"Kaikki lait ovat jonkun säätämiä. Luonnossa on lakeja. Siispä luonnonlakien täytyy olla jonkun, esim. Jumalan, säätämiä." (Sanalla "laki" on useita merkityksiä, joita ei voi rinnastaa toisiinsa.)

Ignoratio elenchi

Irrelevanttien asioiden todistaminen, relevantin keskustelunaiheen jättäminen huomiotta, yritys todistaa keskustelun aiheena olevaa väitettä todistamalla jotain aivan muuta

Tunnetaan englanninkielisissä maissa myös nimellä "red herring". tämä nimitys tulee siitä, että vankikarkureilla oli tapana heittää punaisessa marinadissa olevia säilykesillejä pakoreitilleen harhauttaakseen jäljityskoirien hajuaistia.

Keskustelussa "red herring" tarkoittaa siis opponenttien harhautusta puhumalla asian vierestä.

Olkinukke on yksi tämän harhautuksen alalaji.

Ipse dixit

Sama kuin argumentum ad auctoritatem

Nimitys "ipse dixit" eli '(hän) itse sanoi (niin)' tulee siitä, että tarinan mukaan Pythagoraan oppilaat pitivät mitä tahansa mestarinsa väitteitä itsestään selvästi totena ilman mitään perusteluita.

"Pythagoras itse sanoi (niin), joten sen täytyy olla totta."

Tyypillinen virhe totalitaaristen ideologioiden tai uskontojen kannattajille.

"Marx itse sanoi, että proletariaatin diktatuurin myötä valtio kuihtuu pois tarpeettomana. Neuvostoliitossa proletariaatin diktatuuri alkoi v. 1917, joten vuosikymmeniä jatkuneen proletariaatin diktatuurin myötä Neuvostoliitossa valtio oli kuihtumaisillaan pois."

Kyseessä oleva auktoriteetti ei välttämättä ole kukaan yksittäinen henkilö, vaan yhtä hyvin esimerkiksi absoluuttisena totuutena pidetty uskonnollinen kirja.

"Poikavauvat pitää ympärileikata, koska itse Raamattu käskee tekemään niin."

Kompositio

Asian osien ominaisuuksien olettaminen niiden muodostaman kokonaisuuden ominaisuuksiksi

Division vastakohta.

"Kahvi on hyvänmakuista, shamppanja on hyvänmakuista, niinpä kahvi-shamppanjasekoitus on hyvänmakuista."

Käänteinen todistustaakka

Väitteen esittäjän vaatimus, että opponenttien pitäisi erikseen todistaa väite vääräksi

Väitteen olettaminen lähtökohtaisesti oikeaksi, kunnes väite on erikseen kumottu.

"Ethän sinä ole vielä todistanut, että Jumalaa ei ole olemassa. Siis Jumala on olemassa." (Todellisuudessa väitteen esittäjän pitää tietysti osoittaa väite oikeaksi.)

Liukas rinne

Arvoarvostelman (tai erityisesti siihen perustuvan poliittisen ratkaisun) vastustaminen siitä aiheutuvaksi väitettyjen ei-toivottujen seurausten perusteella

"Slippery slope" eli 'liukas rinne' on englanninkielisessä keskustelussa yleinen termi, mutta suomenkielisessä keskustelussa ei ole vakiintunutta termiä tälle virheelle.

Skepsis ry käyttää virheluettelossaan termiä "viettävä pinta", joka ei ole suora käännös.

Olennaista metaforisessa termissä "liukas rinne" on se, että rinteeseen eli viettävälle pinnalle joutuminen johtaa väistämättä alas luisumiseen.

Tästä syystä attribuutti "liukas" on olennainen osa tätä termiä, koska Skepsis ry:n virhelistassa käytetty attribuutti "viettävä" eli 'kalteva' ei kerro vaarasta luisua rinnettä alas.

Kyseessä on se virhe, että asian X hyväksyminen muka jotenkin johtaa ei-toivottavaan asiaan Y.

Tyypillisesti tähän virheeseen kuuluu nimenomaan, että oletettua kausaalista suhdetta asioiden X ja Y välillä ei mitenkään perustella.

"Jos homoille annetaan adoptio-oikeus, seuraavaksi eduskunta antaa adoptio-oikeuden pedofiileille." (Miten niin? Mikä on se kausaalinen ketju, joka saa homojen adoptio-oikeuden väistämättä johtamaan pedofiilien adoptio-oikeuteen?)

Jotkut kuitenkin käyttävät "liukas rinne"-argumenttia omasta mielestään loogisesti pätevällä tavalla esittämällä todenmukaiseksi katsotun kausaalisen päättelyketjun, mutta tällaisesta sinänsä pätevästä argumentista ei pitäisi käyttää harhaanjohtavasti samaa nimitystä kuin virheellisestä argumentista.

"Jos hyväksymme terroristi José Bovén armahtamisen vankeustuomiostaan, joudumme hyväksymään myös muiden ammatti- ja taparikollisten päästämisen vapaaksi rangaistuksetta"

on pätevä vetoaminen tietyn normatiivisen (poliittisen) ratkaisun ei-toivottuihin seurauksiin, jos ja kun kansalaisten tasavertaisuus lain edessä johtaa juuri tuohon tulokseen.

"Liukas rinne"-virhe siis liittyy nimenomaan virheelliseen (tai perusteettomaan) kausaaliseen skeemaan.

Tämän virheen paljastamiseksi riittää, että "liukas rinne"-argumentilla vastustettavan arvoarvostelman (tai sellaiseen perustuvan politiikkasuosituksen) ja sen lopputulokseksi väitetyn ei-toivottavan asian välinen kausaalinen yhteys osoitetaan perusteettomaksi.

Naturalistinen virhepäätelmä

Asioiden luonnollisuuden käyttäminen perusteluna asioiden hyväksyttävyydelle tai kannatettavuudelle

"Raiskaus on ihan luonnollista, koska jotkut ihmiset eivät kykene tyydyttämään seksuaalisia tarpeitaan muuten. Siis raiskaus pitäisi laillistaa."

Tässä on kyseessä Humen giljotiiniin kuuluva virhe.

(Tätä ei pidä sekoittaa G.E. Mooren(1873-1958) teoksessaan Principia Ethica (1903) määrittelemään naturalistiseen virhepäätelmään (naturalistic fallacy), jonka mukaan moraaliset ominaisuudet olisivat luonnollisia, empiirisesti todennettavia ominaisuuksia.

Moore katsoo, että moraalisen hyvän määritteleminen jonkin naturalistisen ominaisuuden eli jonkin ei-moraalisen hyvän avulla on virhe.)

Non causa pro causa

Asian X väittäminen asian Y syyksi loogisesti virheellisellä tavalla, ei siis pelkän asiavirheen vuoksi

Alalajeja

"cum hoc,
ergo propter hoc" ja
"post hoc,
ergo propter hoc".

Non sequitur

Ei seuraa

Johtopäätös ei seuraa premisseistä tai on loogisesti ristiriidassa premissien kanssa.

Esimerkki 1:
"jos A niin B
B
siis A"

(Vaikka premissit "jos A niin B" ja "B" olisivat totta, niistä ei seuraa johtopäätös "A".)

Esimerkki 2:
"jos A niin B
ei-A
siis ei-B"

(Vaikka premissit "jos A niin B" ja "ei-A" olisivat totta, niistä ei seuraa johtopäätös "ei-B".)
Olkinukke

Opponentin edustaman kannan vääristelty muoto, joka esitetään ikään kuin opponentin todellisena kantana.

Väittely yritetään voittaa hyökkäämällä opponentin kantaa esittävää verbaalista karikatyyria eli olkinukkea vastaan ikään kuin se olisi opponentin edustama kanta.

Petitio principii

Johtopäätöksen olettaminen lähtökohtaisesti todeksi premisseissä, jotka esitetään johtopäätöksen perusteluina

Termi on käännös Aristoteleen ilmaisusta "(to en) archei aiteisthai" eli 'olettaa aluksi'.

Kehäpäätelmä. "X on totta, koska X on totta."

"Kummituksia on olemassa, sillä meediot kommunikoivat kummitusten kanssa."

Kulkee englanninkielisessä keskustelussa nimellä "begging the question" eli "kysymyksen (=kyseessä olevan asian) olettaminen (ilman todisteita)".

Nykyisin englanninkielisessä keskustelussa käytetään ilmaisua "begging the question" myös merkityksissä 'kysymyksen välttely' ja 'kysymyksen herättäminen'.

Merkityksen myöhempi laajentuminen johtuu siitä, että yleensäkin "begging" tarkoittaa nykyisin vain harvoin 'olettamista' ja useammin 'välttelyä' ja 'pyytämistä' tai 'kerjäämistä'.

Sana "question" eli "kysymys" tarkoittaa tässä yhteydessä alun perin nimenomaan 'kyseessä olevaa asiaa', mutta sanan "question" yleisen merkityksen vuoksi nyttemmin tässäkin fraasissa tarkoitetaan usein kirjaimellisesti jotain kysymystä.

Monet puristit pitävät näitä myöhempiä merkityksiä väärinä ja rahvaanomaisina, joten latinankielinen termi on kiistattomampi ja selkeämpi.

Plurium interrogationum

Useita kysymyksiä. Yksinkertaisen vastauksen (esim. kyllä tai ei) vaatiminen monimutkaiseen tai moniosaiseen kysymykseen, joiden taustalla saattaa olla virheellisiä oletuksia

"Oletko jo lakannut hakkaamasta vaimoasi? Kyllä vai ei?" (Taustalla on oletus, että olet aiemmin hakannut vaimoasi. Nyt kysytään vain, oletko lopettanut hakkaamisen. Et siis saa vastata, että et ole aloittanutkaan.)

"Alokas! Miksi nimenne on Himonussija?" (Klassinen läppä Suomen armeijassa. Tähän et saa vastata, että nimesi ei ole Himonussija.)

"Minne piilotit ryöstösaaliisi?" (Tässä on oletuksena, että olisit ryöstänyt jotain.)

Post hoc, ergo propter hoc

Tämän jälkeen, siis tämän vuoksi

Kausaalisuhteen olettaminen A:n ja B:n välille vain sillä perusteella, että A:n jälkeen tapahtui B.

"Varusmiesten Cooper-testitulokset ovat heikentyneet sen jälkeen, kun Windows-pohjaiset pelit tulivat markkinoille.

Tietokonepelit siis heikentävät nuorten miesten kuntoa." --eversti Erkki Nordberg, Karjalan Prikaatin komentaja, Valkealan varuskunnassa Vekaranjärvellä vuonna 2001.

Reifikaatio

Abstraktin käsitteen virheellinen konkretisointi

"Markkinavoimat ovat ilkeitä, julmia, sadistisia." (Eiväthän markkinavoimat ole eläviä olentoja, joten niillä ei ole luonteenpiirteitä.)

Tämä tuntuu olevan erityisen tyypillinen virhe kommunisteille, jotka kieltäytyvät käsittämästä kysynnän ja tarjonnan lain kaltaisia abstrakteja asioita. "Mikä se kysynnän ja tarjonnan laki on? Voiko sitä syödä? Näytä minulle, missä se kysynnän ja tarjonnan laki asuu. Minkä värinen se on?"

Tunnetaan myös nimellä hypostaasi, mutta tämän termin monimerkityksisyyden vuoksi sitä tulisi välttää. (Klassisessa kreikkalaisessa ajattelussa "hypostaasi" tarkoittaa 'todellista olemusta', 'perusolemusta', 'substanssia'.

Teologiassa sama termi tarkoittaa yleensä 'Jeesuksen todellista persoonaa, jossa hänen inhimilliset ja jumalalliset aspektinsa yhdistyvät'.

Joidenkin teologien kirjoituksissa sama sana tarkoittaa 'mitä tahansa yhtä Jumalan aspektia kolmesta'.

Lääketieteessä edelleen sama sana tarkoittaa 'veren kerääntymistä elimen tai vartalon johonkin osaan' tai 'kiinteiden kappaleiden kerääntymistä nesteessä'.

Useimmat ihmiset tuntevat vain yhden tai kaksi näistä merkityksistä, joten väärinkäsitysten välttämiseksi sanaa "hypostaasi" ei kannata käyttää puhuttaessa reifikaatiosta.

Erityisesti uskovaiset ovat usein perillä sanan "hypostaasi" teologisista merkityksistä, joten heidän kanssaan keskusteltaessa tätä termiä ei pidä käyttää ilman tarkkojen määritelmien esittämistä.)

Tu quoque

Virheen vähättely tai legitimointi sen perusteella, että myös opponentti on tehnyt saman virheen

Tämä on henkilöön kohdistuvan argumentin erityistapaus.

"Ei se mitään, että minä tein nyt olkinukkevirheen. Sinäkin teit eilen olkinukkevirheen."

Tilastojen väärintulkinta

Väärien johtopäätösten vetäminen sinänsä oikeasta tilastollisesta datasta

Tälle virheelle ei liene vakiintunutta logiikan termiä, koska tilastojen käyttäminen ei-tieteellisessä argumentaatiossa on varsin uusi ilmiö.

"USA:ssa vuonna 2003 vankilassa olleista kuolemaantuomituista 43 % ja vuosina 1977-2003 teloitetuista vangeista 34 % oli mustia, vaikka väestöstä vain 12 % on mustia. Tämä osoittaa, että USA:n oikeusjärjestelmä on rasistinen."

(Eihän etnisen ryhmän X prosentuaalista osuutta kuolemaantuomituista tai teloitetuista pidä verrata saman ryhmän X osuuteen väestöstä, vaan ko. ryhmän osuuteen kuolemaantuomiolla rangaistavien rikosten tekijöistä.

Kuinka ollakaan, USA:n oikeusministeriön tilastojen mukaan 51,5 % kaikista henkirikoksista USA:ssa vuosina 1976-2000 oli mustien tekemiä.

Vuosina 1977-2003 teloitetut eivät tietenkään ole 1:1 sama ryhmä kuin vuosina 1976-2000 henkirikoksia tehneet, mutta näiden ryhmien keskinäinen korrelaatio selittää mustien yliedustusta kuolemaantuomittujen ja teloitettujen joukossa paljon paremmin kuin joku oletettu oikeusjärjestelmän rakenteellinen rasismi.)

Tämäntyyppisen virheen tekee jopa alan ammattilainen, Turun yliopiston oikeussosiologian assistentti Timo Ahonen, oikeustieteen kandidaatti, Amnesty International-järjestön Turun juristiryhmän jäsen, kirjoittaessaan Vihreän liiton Ylevi-keskustelupalstalla 24.04.2003 13:40 Amnestyn raportista Death by discrimination - the continuing role of race in capital cases.

Esitin hyvin selkokielistä analyysia tällaisista virheistä heti Ahosen em. viestin luettuani, mutta Ahonen ei edelleenkään ymmärtänyt asiaa.

Jos akateemiset ammattilaiset eivät osaa välttää tilastojen väärintulkintaa, miten mahtaa olla suuren yleisön laita?

Edellisessä esimerkissä selostettu virhe eli yhteenkuulumattomien suureiden vertaaminen toisiinsa eli ns. omenien ja appelsiinien vertaaminen ("comparing apples and oranges"; ilmaisu tulee siitä, että on väärin olettaa esim. viiden omenan maksavan saman verran kuin viisi appelsiinia) on vain yksi tilastojen väärintulkinnan muoto.

Muita tyypillisiä tilastotietoihin liittyviä virhepäätelmiä ovat esim. vinoutunut otanta eli ei-edustava otos ja liian pieni otos.

"Gallupissa haastateltiin kahtasataa närpiöläistä. Voidaan sanoa, että ensi eduskuntavaaleissa nousee RKP varmasti suurimmaksi puolueeksi."

(Närpiössä ruotsinkieliset ovat vahvasti yliedustettuina, joten myös RKP:n kannatus on siellä paljon suurempaa kuin muualla maassa.)

"Kaikki kahdeksan kaveriani kannattavat verojen alentamista. Näin ollen verojen alentamisella on kansan tuki takanaan."

Sen sijaan Skepsis ry:n saitilla olevassa logiikan virheiden luettelossa mainittu pyrkimys soveltaa yleistä sääntöä poikkeustapauksiin tai tehdä poikkeustapauksesta yleinen sääntö ei (vastoin Skepsis ry:n esittämää määritelmää) ole tilastotieteellinen virhe, vaan klassinen dicto simpliciter.

Arkikäsitysten synty ja tiedon lähteiden luotettavuus

Vittaus opetussuunnitelmaan

Tämä luku on kirjoitettu vastaamaan opetushallituksen opetussuunnitelmaehdotuksen kohtaa ”kokemusten, arkikäsitysten ja uskomusten synty ja tiedollinen luotettavuus”.

Tiedon hankintamenetelmistä

Tämä luku perustuu filosofian opetuksen klassikkoon, John Herman Randallin ja Justus Bichlerin kirjaan Philosophy, an Introduction (Barnes and Noble, 1940 - 1960). Akateemikko Oiva Ketosella oli tapana luennoillaan lukea tätä kirjaa suomeksi.

Arvovallan menetelmä

Arvovallan (auktoriteetin) menetelmä kuuluu vanhimpiin tiedonhankintamenetelmiin.

Alkeellisessa yhteiskunnassa tieto periytyi suullisesti, ja tapana oli, että nuoret hyväksyivät vanhemman sukupolven käsitykset kyselemättä.

Koska tietolähteen nauttima arvovalta ei riitä tiedon oikeellisuuden perusteluksi, arvovallan menetelmä on hylättävä.

Voidaan osoittaa, että arvovaltaiset lähteet ovat varsin usein erehtyneet.

Tehtäviä

Missä määrin koulu käyttää arvovallan menetelmää?
Mitä mahdollisuuksia oppilailla on tarkistaa koulussa jaetun tiedon oikeellisuus?
Onko viisasta puolustaa jotain käsitystä vetoamalla professorien puheisiin?

Sisäisen oivalluksen menetelmä

Jotkut pitävät ns. sisäistä oivalluskykyä (intuitiota) tiedon hankinnan menetelmänä.

Pelkkä sisäinen oivallus voi johtaa pahasti harhaan. Koska sisäinen oivallus ei riitä tiedon totuuden arvosteluperusteeksi, sisäisen oivalluksen menetelmä on hylättävä.

Sisäisellä oivalluksella voi olla tärkeä merkitys uusien (tosien tai epätosien) ajatusten keksimisessä.

Tehtäviä

Miksi sisäisen oivalluksen (intuition) menetelmä ei kelpaa tiedon hankintamenetelmäksi?
Mihin sisäisen oivalluksen (intuition) menetelmää voidaan käyttää?
Mitkä aatesuunnat pyrkivät liikaa korostamaan sisäisen oivalluksen menetelmää?

Uskon menetelmä

Usein on ajateltu, että uskonnollinen usko kelpaa tiedon hankkimismenetelmäksi.

Historian kuluessa ihmiset ovat uskoneet mitä mielettömimpiin asioihin.

Koska uskon lujuus ei riitä tiedon perusteluksi, uskon menetelmä on hylättävä.

Voidaan ajatella, että uskon menetelmä on erikoistapaus auktoriteetin menetelmästä tai sisäisen oivalluksen (intuition) menetelmästä.

Uskonnollinen usko määritellään kuitenkin eri uskonnoissa ja lahkoissa niin eri tavoin, että uskon menetelmää ei ole syytä esittää minkään muun menetelmän alalajina.

Tehtäviä

Miksi uskon menetelmä ei kelpaa tiedon hankintamenetelmäksi?
Missä suhteessa uskon menetelmä eroaa sisäisen oivalluksen (intuition) menetelmästä?

Kokemukseen perustuva tiedon hankintamenetelmä

Kokemukseen perustuvat tiedonhankintamenetelmät sisältävät keinot tiedon oikeellisuuden tarkistamiseksi.

Kaikki menneiden sukupolvien väitteet eivät ole epätosia.

Kuitenkin kaikkia väitteitä on tutkittava ja tarvittaessa tarkistettava.

Kokemukseen perustuva menetelmä on itseään korjaava.

Se on vapaa kaikenlaisista ennakko-oletuksista. Tätä menetelmää luonnehtivat puolueettomuus, kriittisyys, testattavuus, itsenäisyys ja edistyvyys.

Tehtäviä

Pohdi missä määrin sinun tietosi ovat auktoriteetin, uskon tai intuition tuotetta. Miten voit parantaa tietojesi luotettavuutta?
Mitä tarkoittaa kriittisyys?

Epäily (skeptisismi)

Useissa seuraavissa luvuissa on käytetty sisällysluettelon pohjana toista filosofian opetuksen klassikkoa, Nigel Wharburtonin teosta Philosophy: The Basics, ISBN 0-415-1306-5, 1996. Brittifilosofi Matti Häyry arveli, että tämä teos saattaa sopia alkeisopetukseen.

Epäily vanhalla ajalla

Mitä voimme tietää

Mm. muinaiset kreikkalaiset väittelivät siitä, mitä voimme tietää.

Suhteellisuussiveys

Siihen aikaan varman tiedon epäilijät olivat usein myös suhteellisuussiveyden kannattajia.

Varma tieto

Varmaa tietoa puolustivat sen ajan vanhoilliset (konservatiivit). Heistä kuuluisin oli Platon (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa).

Viisaat

Hänen vastustajiinsa kuuluivat mm. sofistit. Sofistit olivat kiertäviä opettajia (n. 400 eaa.), ja sana ”sofisti” tulee kreikankielen sanasta sofos (= viisaus). Sofisti on siis viisauden harrastaja (onko ammattilaisia?).

Platonin ja sofistien kiista oli uskonnollisen ja uskonnottoman elämänkatsomuksen välistä.

Ihmiskeskeinen todellisuuskäsitys

Ns. humanistisen eli ihmiskeskeisen todellisuuskäsityksen Protagoras (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) esitti kuuluisassa lauseessaan "ihminen on kaiken mitta".

Luontokeskeinen todellisuuskäsitys

Meidän aikanamme luontokeskeinen todellisuuskäsitys on valtaamassa tilaa ihmiskeskeiseltä.

Monet sofistit olivat epäilijöitä (skeptikkoja, kreikankielen skeptikos tarkoittaa harkintaa, etäisyyden ottamista ja epäilyä).

Epäiletkö, että epäilet

Platon puolestaan väitti, etteivät sofistitkaan voi epäillä sitä, että he epäilevät.

Todistuksen taakka

Myös monet myöhemmät ihmiset ovat väittäneet epäilyn kaatuvan siihen, että se joutuu nojautumaan aina johonkin arvosteluperusteeseen.

Tällöin on unohdettu, ettei todistuksen taakka ole koskaan väitteiden epäilijöillä vaan niiden esittäjillä.

Tähän voidaan yrittää vastata, että nojautuminen todistuksen taakkaan on sekin eräs arvosteluperuste.

On huomattava, ettei se kuitenkaan ole epäilijän vaan väitteiden esittäjän arvosteluperuste.

Uskonnot ja Platon

Uskonnot ovat käyttäneet hyväkseen Platonin, Aristoteleen (Platonin kuuluisin oppilas) ja skeptikkojen välistä kiistaa.

Kristillinen kirkkoisä Augustinus sanoi, että epäilyn (skeptisismin) voi voittaa vain jumalallinen ilmoitus.

Hän omaksui sellaisen Platonin opin muodon, jonka mukaan perimmäiset periaatteet tulevat mieleemme kristinuskon jumalalta.

Augustinuksen mukaan muodot ovat jumalan mielessä.

Epäily tuli Euroopassa uudestaan muotiin uuden ajan alussa.

Huomio! sivistyssanoja ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa!

Tehtäviä

Mitä haittoja on epäilyn puuttumisesta? Mitä haittoja on liiallisesta epäilystä?
Onko mahdollista, että uskontoja tarjotaan myös tulevaisuudessa keinoiksi torjua epäilyä?
Kenellä on todistuksen taakka, väitteen esittäjällä vai sen epäilijällä?
Kertaa Mikko Ellilän virhetodistusten luettelosta käänteinen todistuksen taakka.

Aistit tiedon lähteinä

Saamme tietoa meitä ympäröivästä ulkoisesta todellisuudesta viiden aistin (näkö, kuulo, kosketus, haju ja maku) avulla.

Useimmille meistä näköaisti on kaikkein tärkein.

Tiedän, millainen ulkoinen todellisuus on, koska voin nähdä sen.

Jos olen epävarma näkemästäni voin usein koskettaa näkemääni.

Keitossani on kärpänen, jos näen sen.

Voin myös koskettaa ja maistaa keitossani olevaa kärpästä.

Voinko olla varma, että kyseessä on kärpänen?
Ehkä näen unta.
Onko keitossani oleva kärpänen olemassa myös silloin, kun katson johonkin muuhun suuntaan enkä näe sitä?
Onko minulla oikeastaan minkäänlaista suoraa yhteyttä ulkoiseen todellisuuteen?

Arjen todellisuuskäsitys

Mikä on arjen todellisuuskäsitys

Arjen todellisuuskäsityksen (arkirealismi, common sense realismi) mukaan on olemassa ulkoinen todellisuus (vanha käsite: ulkomaailma), joka koostuu aineellisista kappaleista (olioista) kuten taloista, puista, autoista, ihmisistä, oppikirjoista jne.

Aineellisia kappaleita voimme havaita viidellä aistillamme.

Kappaleet jatkavat olemassaoloaan myös silloin, kun emme ole havaitsemassa niitä.

Kappaleet ovat enemmän tai vähemmän sellaisia kuin miltä ne näyttävät, esimerkiksi appelsiinit ovat oranssin värisiä ja jalkapallot pyöreitä.

Aistit ovat enimmäkseen luotettavia ja antavat oikean käsityksen siitä, mitä ulkoinen todellisuus (ulkomaailma) on.

Arjen todellisuuskäsityksen mukaan voi elää elämänsä kohtuullisen menestyksellisesti.

Monenlaisia selityksiä arjen ilmiöille

Tätä todellisuuskäsitystä on eri aikoina arvosteltu eri tavoin, osittain aiheellisesti, osittain aiheettomasti.

Kun esimerkiksi nykyinen fysiikka oli tuntematon, erilaiset ajattelijat ja uskonnot tarjosivat monenlaisia selityksiä arjen ilmiöille.

Erityisesti varakkaat ja vaikutusvaltaiset kristilliset kirkot ovat tukeneet menneiltä vuosituhansilta periytyviä selityksiä.

Monet kristityt uskovat, mitä heidän kirkkonsa opettaa, ja riippumatta siitä, mitä arkijärki ja ns. tiede sanovat, tosiuskovainen sovittaa elämänkäsityksensä kirkkonsa oppien mukaiseksi.

Myös monet uskonnottomat myötäilevät näin syntyneitä oppeja erityisesti silloin, kun vaikutusvaltaiset professorit puolustavat niitä.

Seuraavassa tarkastellaan ensin uuden ajan epäilijäin (skeptikkojen) ajatuksia ja sitten katsotaan, miten epäilijöille (skeptikoille) on vastattu.

Aistien luotettavuuden epäily

Epäilijät (skeptikot) sanovat, että mitään ei voida tietää varmuudella. Heidän mielestään jopa peruskäsityksiämme ulkoisesta todellisuudesta (ulkomaailmasta) voidaan epäillä.

Aistiharhatodistelu (illuusioargumentti)

Erehtyminen

Aistiharhatodistelu epäilee aistiemme luotettavuutta ja asettuu vastustamaan arjen todellisuuskäsitystä.

Tavallisesti luotamme aisteihimme, mutta usein aistit johtavat meitä harhaan.

Joskus luulemme, että kaukana oleva ihminen on tuttava, mutta kun hän tulee lähemmäksi, huomaamme erehtyneemme.

Kun suora keppi asetetaan siten, että osa siitä on veden pinnan alapuolella ja osa yläpuolella, keppi näyttää taipuneelta.

Omena voi maistua karvaalta jos olemme juuri aikaisemmin syöneet jotain makeaa.

Jos kolikkoa katsotaan vinosti, se näyttää soikealta (ellipsiltä) eikä pyöreältä (ympyrältä).

Ratakiskot näyttävät kaukana lähestyvän toisiaan.

Helteellä tien pinta saattaa näyttää väreilevän.

Puku, joka näyttää päivänvalossa tulipunaiselta, näyttää hämärässä karmiininpunaiselta.

Aistimme eivät ole aina täysin luotettavia

Epäilijäin (skeptikkojen) mukaan nämä ja monet muut esimerkit osoittavat, että aistimme eivät ole aina täysin luotettavia.

Näyttää siltä, että ulkoinen todellisuus (ulkomaailma) ei ole täsmälleen sellainen kuin miltä se aistein katsottuna näyttää.

Aistiharhatodistelu (illuusioargumentti) väittää, että koska aistimme joskus johtavat meitä harhaan, emme voi koskaan olla varmoja siitä, etteivät ne johda meitä harhaan juuri nyt.

Aistiharhatodistelu (illuusioargumentti) asettaa kyseenalaiseksi (haastaa) arjen todellisuuskäsityksen, jonka mukaan aistimme antavat meille luotettavaa tietoa ulkoisesta todellisuudesta.

Vastaväitteitä aistiharhatodistelulle (illuusioargumentille)

Varmuuden aste

Vaikka voi tehdä virhehavaintoja kaukaa tai epätavallisissa olosuhteissa, tavallisissa olosuhteissa minulla on aistihavaintoja, joita en voi juuri epäillä.

En voi esimerkiksi epäillä, että istun nyt tuolilla pöydän ääressä ja kirjoitan tietokoneella.

En voi liioin epäillä, että en olisi Suomessa Helsingin kaupungissa vaan esimerkiksi Japanissa Tokion kaupungissa (jossa en ole koskaan edes käynyt).

Opimme tiedon käsitteen, koska on kiistattomia tapauksia, joissa tiedämme.

Voimme epäillä joitain käsityksiä vain siksi, että meillä on jotain varmaa taustatietoa.

Jos ei olisi kiistattomia tapauksia, joissa tiedämme jotain, emme voisi edes muodostaa tiedon käsitettä.

Epäilijä (skeptikko) voi vastata tähän, että voin erehtyä siinä, että tiedän eräät asiat varmasti.

Voin esimerkiksi nähdä unta että istun tuolilla pöydän ääressä ja kirjoitan tietokoneella.

Ovatko kaikki mahdollisuudet yhtä todennäköisiä

Miten voin olla varma siitä, että en nyt näe unta?

On mahdollista, että nukun jossain Tokiossa ja näen unta siitä, että kirjoitan elämänkatsomustiedon oppikirjaa Helsingissä.

Olen varmaan nähnyt unia oudommistakin asioista.

Onko mitään keinoa tarkistaa, että en juuri nyt näe unta?

Näenkö juuri nyt unta?

En voi nukkua koko aikaa

Ei tunnu uskottavalta, että koko elämäni olisi unta.

Jos näkisin koko ajan unta, minulla ei olisi mitään käsitystä siitä, mitä uni on, koska en tietäisi sen vastakohtaa eli hereillä olemista.

Tiedämme, mitä väärennetty seteli merkitsee, koska on olemassa oikeita seteleitä.

Epäilijä (skeptikko) voi vastata tähän, että vaikka emme nuku koko ajan, emme voi tietää, että emme nuku juuri nyt.

Unet ovat erilaisia

Voidaan väittää, että unien näkeminen ovat erilaista kuin valveillaolo.

Voimme selvittää, olemmeko unessa, tutkimalla kokemuksemme laatua.

Usein unet sisältävät tapahtumia, jotka olisivat valveilla ollessa mahdottomia.

Unessa kokemuksemme eivät ole yhtä eloisia kuin hereillä.

Epäilijän käsitys perustuu pohjimmaltaan siihen, että voimme erottaa unen valveillaolosta, kuinka voisin muuten tietää, että olen joskus nähnyt unta, että olen hereillä.

Eri ihmiset näkevät erilaisia unia.

Jotkut näkevät unia, jotka muistuttavat erehdyttävästi valveillaoloa.

Valveillaolo esimerkiksi alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena voi muistuttaa unennäköä.

Jotkut näkevät unta siitä, että he heräävät, pukeutuvat ja laittavat aamiaista.

Tavallisesti tällainen henkilö ei kuitenkaan unessa kysy itseltään, onko hän valveilla vai unessa.

Aistiharhat (hallusinaatiot)

Jos en näe unta, voin siitä huolimatta kokea aistiharhoja.

Joku on voinut laittaa kahviini harhanäkyjä aiheuttavaa ainetta.

Ehkä en ollenkaan istu tuolilla pöydän ääressä.

Jos en istu tuolilla, miksi en putoa alas?

Voidaan väittää, että minulla on harha-aistimus ja makaankin lattialla.

Aivot astiassa

On esitetty ajatuskoe, että ehkä minulla ei ole ruumista ollenkaan vaan olen astiassa kemikaaliliemessä olevat aivot.

Joku on kytkenyt aivoni niin, että luulen aistivani ulkomaailmaa.

Minut on kytketty kokemuskoneeseen

Voin mennä ulos ja ostaa kaupasta ruokaa, mutta tosiasiassa aivojani ärsytetään niin, että luulen käyväni kaupassa.

Kokemuskoneella minut saadaan luulemaan, että ulkoilen, katson televisiota, kirjoitan kirjaa tai teen mitä tahansa muuta.

Tällä ajatuskokeella kyseenalaistetaan kokemustemme syitä.

Muisti ja ajattelun johdonmukaisuus

Edellä on oletettu, että muistimme on enemmän tai vähemmän luotettava.

Kun sanomme, että muistamme aistiemme olleen epäluotettavia menneisyydessä, oletamme, että meillä todella on tällaisia muistoja ja että kyseessä eivät ole keksityt asiat.

Kaikki väitteet, jotka käyttävät kieltä, olettavat, että muistamme oikein käytettyjen sanojen merkityksen.

Myös muistimme on epäluotettava

Voidaan jopa kuvitella, että olemme astiassa olevat aivot ja kaikki muistomme on laitettu niihin viisi minuuttia sitten.

Jos meillä ei olisi muistia ja jos emme muistaisi sanojen merkityksiä, emme voisi keskustella epäilijäin (skeptikkojen) kanssa.

Vaikka ajattelumme ei aina ole johdonmukaista (loogista), epäilijät kyseenalaistavat vain harvoin ajattelumme johdonmukaisuuden (logiikan).

Epäilijät käyttävät todisteluja, jotka perustuvat johdonmukaiseen ajatteluun (logiikkaan). Epäilylläkin on rajat.

”Ajattelen, siis olen olemassa”

On esitetty, että vaikka kaikki muu olisi epävarmaa, niin on varmaa, että olen olemassa, koska ajattelen (esim. Rene Descartes, nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa). Jos minua ei olisi olemassa, kukaan ei voisi pettää minua uskottelemalla, että minulla on esimerkiksi aistimuksia.

Vastaväitteitä päätelmälle ”Ajattelen, siis olen olemassa”

Jotkut ovat ajatelleet, että olemassaolo voidaan varmistaa yllä olevalla päätelmällä. Vaikka olisi varmaa, että olen olemassa ja ajattelen, siitä ei voitaisi päätellä mitään muuta kuin että olen ajatteleva olento.

On sanottu, että on liikaa päätelty, kun sanotaan, että ajattelen. Vaikka ajatuksia olisi olemassa, tästä ei voida päätellä, että minä olen olemassa.

Vaikka ajattelemisesta olisi pääteltävissä olemassaolo, miten on todistettavissa että ajattelen?

Esittävä todellisuuskäsitys (esittävä realismi)

Esittävä todellisuuskäsitys on arjen todellisuuskäsityksen muunnos.

Sen mukaan aistihavainnot ovat ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) sisäisiä esityksiä tietoisuudessamme.

Kun näen lokin en näe sitä suoraan kuten arjen todellisuuskäsitys väitti. Minulla ei ole suoraa aistikosketusta lintuun.

Olen tietoinen jonkinlaisesta lokin sisäisestä kuvasta, esityksestä omassa mielessäni.

Vaikka lokki on kokemukseni syy, itse kokemus on mielen sisäinen esitys lokista.

Esittävä todellisuuskäsitys vastaa aistiharhatodisteluun (illuusioargumenttiin).

Sama puku voi näyttää erilaiselta erilaisissa valaistuksissa.

Se voi näyttää miltä tahansa tulipunaisen ja mustan väliltä.

Jos puvun kuituja tutkitaan tarkemmin, niissä voi olla useita värejä.

Värien aistiminen riippuu myös näkijästä: värisokea näkee puvun eri tavoin kuin minä.

Ensisijaiset ja toissijaiset ominaisuudet

On ehdotettu, että ominaisuudet, jotka oliolla on katsojasta riippumatta, ovat ensisijaisia ominaisuuksia (esim. John Locke 1632-1704, nimeä ja vuosilukuja ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa).

Ensisijaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi koko, muoto ja liike.

Olion pintarakenne (tekstuuri), jonka ensisijaiset ominaisuudet määräävät, synnyttää kokemuksen toissijaisista ominaisuuksista.

Toissijaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi olion väri, haju ja maku. Punaisuus ei ole puvun ominaisuus samalla tavalla kuin muoto.

Ajatukset toissijaisista ominaisuuksista eivät muistuta olioita samalla tavalla kuin ajatukset ensisijaisista ominaisuuksista.

Toissijaiset ominaisuudet ovat osittain sen aistijärjestelmän, joka meillä sattuu olemaan, tuotteita.

Vastaväitteitä esittävälle todellisuuskäsitykselle

Pieni ihminen päässä (homunculus)

On sanottu, että esittävä todellisuuskäsitys siirtää havaitsemisen ongelmaa yhdellä askeleella.

Kun havaitsemme jotain, teemme sen jonkin lajin mielen esityksen avulla.

Se, että näen jonkun lähestyvän minua on suurin piirtein sama asia kuin että katsoisin elokuvaa minua lähestyvästä ihmisestä.

Onko päässäni pieni ihminen (homunculus), joka tulkitsee, mitä näen?

On sanottu, että tämän pienen ihmisen sisällä on toinen pieni ihminen, joka tulkitsee, mitä ensimmäinen pieni ihminen näkee.

Näitä pieniä ihmisiä pitäisi asettaa sisäkkäin ääretön määrä.

Tähän on vastattu, että koska aivotutkimuksen mukaan eri tyyppinen ajattelu tapahtuu eri osissa aivoja, meillä on itse asiassa lauma pieniä ihmisiä tulkitsemassa näkemäämme.

Ulkoinen todellisuus (ulkomaailma) on tuntematon

Esittävää todellisuuskäsitystä vastaan on esitetty, että se tekee ulkoisesta todellisuudesta (ulkomaailmasta) tuntemattoman tai että tunnemme sen vain epäsuorasti.

Kaikki mitä ikinä voimme kokea, on mielen esityksiä ulkoisesta todellisuudesta (ulkomaailmasta) ja meillä ei ole mitään keinoja verrata näitä esityksiä todelliseen ulkoiseen todellisuuteen (ulkomaailmaan).

Meillä jokaisella pyörii yksityinen elokuvateatteri mistä emme koskaan pääse pois.

Esittävän todellisuuskäsityksen mukaan mielen esitykset ensisijaisista ominaisuuksista muistuttavat ulkoista todellisuutta (ulkomaailmaa), mutta meillä ei ole mahdollisuuksia tarkistaa sitä, pitääkö tämä paikkaansa.

Ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) kielto (idealismi)

Ulkomaailman kiellolla (idealismilla) saavutetaan joitain etuja esittävään todellisuuskäsitykseen verrattuna.

Ulkomaailman kielto (idealismi) sanoo, että aistihavainnot muodostavat todellisuuskäsityksemme perustan, mutta ei ole oikeutettua väittää, että ulkoinen todellisuus (ulkomaailma) olisi olemassa.

Kokemuksemme ovat mielemme esityksiä, mutta niiden syy ei ole ulkoinen todellisuus (ulkomaailma).

Tällainen väite tuntuu aivan hullulta ja lienee aivan hullu, mutta on koko joukko professoreja, jotka näin hullusti ajattelevat.

Tämän ajatustavan mukaan me katselemme koko ajan elokuvia, mutta niiden takana ei ole mitään todellisuutta.

Kun kukaan ei ole katsomassa valkokangasta, valot on sammutettu, mutta filmi pyörii.

Kun joku katsoo valkokankaalle, valot syttyvät ja filmi jatkaa ikään kuin se olisi pyörinyt koko ajan.

Tästä ajattelutavasta seuraa, että oliot ovat olemassa vain niin kauan kuin joku havaitsee niitä.

On sanottu, että olemassaolo on havaituksi tulemista (esim. piispa George Berkeley, 1685-1753, nimeä ja vuosilukuja ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa).

Vastaväitteitä ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) kiellolle (idealismille)

Aistiharhat ja unet

Jos kaikki kokemuksemme ovat omia ajatuksiamme (idea = ajatus), kuinka voimme erottaa todellisuuden aistiharhoista ja unista?

Ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) kieltäjät (idealistit) sanovat, että aineelliset kappaleet (oliot) ovat vain toistuvia rakenteita aistien välittämässä informaatiossa (käsite informaatio on esitelty esimerkiksi tämän kirjan sanastossa).

Pöytäni on sellainen aistihavaintojen rakenne, joka toimii ennustettavalla tavalla. Näen pöydän ja voin halutessani koskettaa sitä. Pöydän näkeminen sopii yhteen muiden pöytäkokemusten kanssa.

Jos minulla olisi harha-aistimuksia, pöytäkokemukseni eivät olisi samalla tavalla säännöllisiä. Kokemuksen suhde muihin kokemuksiin määrää, näenkö unta vai olenko valveilla.

Johtaa käsitykseen, että vain minun mieleni (sisäinen todellisuus) on olemassa (solipsismi)

Ulkomaailman kielto (idealismi) näyttää johtavan siihen, että vain minun mieleni (sisäinen todellisuus) on olemassa (solipsismi). Kaikki muu on omaa keksintöäni. Jos ainoat asiat, joita voin kokea, ovat omat ajatukseni (ideat), tästä ei seuraa pelkästään se, että fysikaalisia kappaleita ei ole olemassa, vaan myös se, että edes muita ihmisiä ei ole olemassa. Koko maailma on oman mieleni luomusta. Oma elokuvateatterini on ainoa, joka on olemassa.

Voidaan kysyä, että mitä vikaa tällaisessa ajattelussa on.

On sanottu, että pelkän oman mielen olemassaolon tunnustaja (solipsisti) on lähempänä suuruusharhoista (megallomaniasta) kärsivää mielisairasta kuin normaalia ihmistä.

On myös sanottu (esim. Jean Paul Sartre, nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa), että melkein kaikki mitä teemme, perustuu siihen, että olemassa on myös muita kuin me itse.

Jos ei ole olemassa mitään muuta kuin oma mielemme, miksi koemme esimerkiksi häpeää ja kiusaantumista.

Jos vain minun mieleni on olemassa, kukaan muu ei voi moittia tai tuomita minua.

Yksinkertaisin selitys (yksinkertaisuusperiaate)

Vaikka myöntäisimme, ettemme voi koskaan tavoittaa muuta kuin aistikokemuksemme, saatamme haluta tietää, mikä nämä kokemukset aiheuttaa ja miksi kokemukset ovat rakenteeltaan säännönmukaisia.

Miksi on helppoa puhua aineellisista kappaleista (olioista)?

Yksinkertaisin vastaus on, että aineelliset kappaleet (oliot) ovat olemassa ulkoisessa todellisuudessa (ulkomaailmassa).

Kerrotaan, että muutamat ihmiset (mm. Samuel Johnson, 1709-1784, nimeä ja vuosilukuja ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ovat todistaneet ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) olemassaolon potkaisemalla voimallisesti suurta kiveä ja toteamalla, että he ovat täten kumonneet ulkoisen todellisuuden (ulkolkomaailman) kiellon (idealismin).

Jumala aistimusten takana

Jotkut (esim. piispa George Berkeley), ovat sijoittaneet aineellisten kappaleiden (olioiden) tilalle jumalan. Tämän käsityksen mukaan aistikokemuksiamme ei aiheuta ulkoinen todellisuus (ulkomaailma) vaan jumala.

Jumala havaitsee koko ajan ja kaikkeus jatkaa olemassaoloaan, vaikka kukaan ihminen ei sitä havaitse.

Useimmat ihmiset ajattelevat, että aistikokemuksemme aiheuttavat ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) kappaleet eikä jumala.

Kuten tämän kirjasarjan osassa ”Hyvä elämä” on osoitettu, jumalan olemassaolosta ei ole mitään päteviä todisteita.

Paras selitys sille, että yön jälkeen herättyäni pöytäni on edelleen olemassa, on, ettei kukaan ole siirtänyt, lainannut tai varastanut sitä.

Havaittaviin ilmiöihin perustuva todellisuuskäsitys (fenomenalismi)

On väitetty (esim. John Stuart Mill, nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa), että aineelliset kappaleet (oliot) ovat nimitys joukolle aistikokemuksia.

Aineelliset kappaleet (oliot) voidaan kuvata todellisten tai mahdollisten aistikokemusten rakenteiden avulla. Pöytäni jatkaa olemassaoloaan, vaikka en havaitse sitä.

Kuvaukset aineellisista kappaleista (olioista) voidaan kääntää kuvauksiksi todellisista tai mahdollisista aistikokemuksista.

Tämän käsityksen mukaan aineelliset kappaleet jatkavat olemassaoloaan mahdollisina kokemuksina silloinkin, kun kukaan ei havaitse niitä.

Kaikki voidaan kuvata havaintojen kielellä viittaamatta aineellisiin kappaleisiin (olioihin).

Vastaväitteitä havaittaviin ilmiöihin perustuvalle todellisuuskäsitykselle (fenomenalismille)

Vaikeus kuvata olioita aistihavaintojen kielellä

On äärimmäisen vaikeaa muuttaa pelkkien aistihavaintojen kielelle (viittaamatta aineellisiin kappaleisiin eli olioihin) esimerkiksi lause ”Kissa istuu työhuoneeni pöydällä.”

Itse asiassa mikään yritys kääntää tällaisia lauseita pelkkien aistihavaintojen kielelle ei liene onnistunut.

Tarkasti ottaen kissa istuu työhuoneeni pöydällä olevan kannettavan tietokoneen päällä. Kirjoitan toisella tietokoneella.

Johtaa käsitykseen, että vain minun mieleni (sisäinen todellisuuteni) on olemassa (solipsismi)

Myös tämän käsityksen mukaan muut ihmiset ovat vain todellisia tai mahdollisia aistikokemuksiani.

Havaittaviin ilmiöihin perustuva todellisuuskäsitys (fenomenalismi) olettaa, että jokainen henkilö voi tunnistaa ja nimetä yksityiset aistimukset pelkästään oman suoran kokemuksensa perusteella.

Tämä aistimusten tunnistaminen ja uudelleen tunnistaminen perustuu yksityiseen kokemukseen, ei aineellisten olioiden yleiseen olemassaoloon.

Kieli perustuu sääntöihin, ja on oltava keinot tarkistaa, että sääntöjä on sovellettu oikein. Oletetaan, että jollakin on punaisen aistimus. Miten hän voi tarkistaa, että tämä aistimus koskee samaa väriä kuin muut aistimukset, jotka hän on nimennyt punaisiksi?

Tarkistus tämän käsityksen puitteissa on mahdoton, koska tämän käsityksen mukaan ei ole mitään eroa sillä, että jokin on punainen ja sillä, että jokin on ajateltu punaiseksi.

Tilanne on sama kuin silloin, kun joku yrittää muistaa junan aikataulun ja tarkistaa asian muistin avulla eikä oikealla aikataululla.

Kyseessä on yksityinen eikä yleinen tarkistus, ja sitä ei voida käyttää sen varmistamiseen, että olemme käyttäneet oikein sanaa ”punainen”.

Tämän perusteella oletus, että oma kokemus voitaisiin tarkistaa tällä itsensä tarkistavalla kielellä, on virheellinen.

Syysuhteeseen perustuva todellisuuskäsitys (kausaalinen realismi)

Tämän todellisuuskäsityksen mukaan ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) aineelliset oliot aiheuttavat aistikokemuksemme.

Lähtökohtana on se, että aistiemme tärkein biologinen tarkoitus on auttaa meitä suunnistamaan ympäristössämme.

Kun näen kitaran, valonsäteet heijastuvat kitarasta ja aiheuttavat vaikutuksia silmän verkkokalvolla ja aivoissa.

Tämä saa minut ajattelemaan, että näen kitaran.

Mikä tahansa tapa tehdä aistihavaintoja ei kelpaa. Jotta oikeasti näen kitaran, kitaran on oltava aistimukseni syy.

Jos olisin nauttinut harha-aistimuksia aiheuttavia huumeita, voisin luulla näkeväni kitaran, vaikka minulla olisi harha-aistimus. Aistimuksen syy olisi huume eikä kitara.

Tämän käsityksen mukaan näkeminen on informaation hankkimista ympäristöstä pikemminkin kuin minkään lajin esitysten tuottamista.

Kuten esittävä todellisuuskäsitys myös syysuhteeseen perustuva todellisuuskäsitys olettaa, että on olemassa ulkoinen todellisuus (ulkomaailma), joka jatkaa olemassaoloaan riippumatta siitä havaitseeko joku sitä.

Tämä käsitys olettaa myös, että aistien antamat käsitykset ovat yleensä tosia. Luonnollinen valinta on ihmisen pitkän kehityksen aikana muokannut aisteja niin, että ne antavat ympäristöstä luotettavaa tietoa.

Toinen syysuhteeseen perustuvan todellisuuskäsityksen etu kilpailijoihin verrattuna on se, että se selittää helposti sen, että meidän olemassa oleva tietomme vaikuttaa siihen, mitä havaitsemme.

Syysuhteeseen perustuvan todellisuuskäsityksen arvostelua

Näkemisen kokemus

Tätä käsitystä on arvosteltu siitä, että se ei ota huomioon mitä tarkasti ottaen jonkin näkeminen on, näkemisen laadullista puolta. Se palauttaa havaitsemisen kokemuksen informaation kokoamiseksi.

Olettaa ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) olemassa olevaksi

Syysuhteeseen perustuva todellisuuskäsitys olettaa, että ulkoinen todellisuus (ulkomaailma) on olemassa riippumatta siitä, onko joku juuri nyt sitä havaitsemassa.

Vaikka esimerkiksi eräät menneiden aikojen jumaluusoppineet (esimerkiksi piispa George Berkeley, 1685-1753, nimeä ja vuosilukuja ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ovat arvostelleet tätä käsitystä, ihmisten valtaenemmistö pitää syysuhteeseen perustuvaa todellisuuskäsitystä itsestään selvänä (ainakin yliopistojen luentosalien ulkopuolella).

Todellisuustutkimus (entinen tiede)

Sanojen merkitys eri puolilla maailmaa on erilainen

Sana ”tiede” perustuu sanaan ”tieto”. Viimeksi mainitun sanan merkityksestä on etenkin Euroopassa ja englantia puhuvissa maissa paljon erimielisyyksiä, joita käsitellään toisaalla tässä kirjassa.

Uusien tutkimusten mukaan etenkin itäaasialaiset ovat melko tyytyväisiä perinteiseen tiedon määritelmään,

Kuitenkin vallitsee yksimielisyys siitä, että jos jokin on tietoa se on totta.

Vahva tieto

Erimielisyydet koskevat ns. vahvaa tietoa (englanniksi strong knowledge), jonka mukaan todelle käsitykselle on pystyttävä esittämään jonkinlainen oikeutus tai takuu, jonka perusteella muut mahdollisuudet voidaan sulkea pois.

Heikko tieto

Tässä yhteydessä voidaan tyytyä heikkoon tietoon (englanniksi weak knowledge), väite on heikkoa tietoa, jos se on tosi (englanniksi true).

Alvin I. Goldman on teoksessaan Knowledge in a Social World (=Tieto yhteisöjen maailmassa, 1999) pystynyt käsittelemään heikon tiedon käsitteellä todistamista, väittelyä (englanniksi argumentation), informaatioteknologiaa (IT, entinen ATK), aatemarkkinoita, todellisuustutkimusta, lakeja, demokratiaa ja kasvatusta (Henkilön ja kirjan nimeä ei tarvitse osata.).

Sana "tiede"

Sanalla ”tiede” on melkein kaikkialla myönteinen tunnemerkitys. Tästä syystä monet vale- eli kvasi- eli pseudotieteet pyrkivät käyttämään itsestään nimitystä tiede.

Ylipistoissa ja korkeakouluissa on jumaluusopillisia tiedekuntia, vaikka mikään tiede ei ole pystynyt esittämään näyttöä edes jumalien olemassaolosta.

Siitä, mikä on tiedettä ja mikä ei ole, on paljon kiistoja. Tiedettä kuten mitä tahansa inhimillistä toimintaa hoidetaan joskus ja jossain hyvin ja joskus ja jossain huonosti.

Joka tapauksessa sana "tiede" on menettänyt siinä määrin alkuperäisen merkityksensä, ettei sitä näissä oppiaineistoissa juuri käytetä.

Näissä oppiaineistoissa puhutaan tieteen sijasta eri aloista tai yleisesti puhuttaessa todellisuustutkimuksesta

Todellisuustutkimus

Todellisuustutkimus on auttanut ihmisiä monissa asioissa, sekä hyvissä että huonoissa. Ihmisiä on lähetetty kuuhun, tuberkuloosi ja monet muut pahat taudit on saatu vähenemään, on rakennettu ydinaseita, autoja, lentokoneita, tietokoneita ja monia muita laitteita, jotka ovat vaikuttaneet arkielämän laatuun.

Kokemukseen perustuvaa tutkimusmenetelmää pidetään varsin yleisesti tehokkaimpana tapana maailman tapahtumien tutkimisessa ja ennustamisessa.

Tuloksia on käytetty sekä ihmisten hyödyksi että ihmisten tuhoamiseen. Monet todellisuustutkimuksen osat ovat olleet ylivoimaisia noituuteen, taikoihin, taikauskoon tai tavallisiin perinteisiin verrattuna.

Monet todellisuustutkimuksen lajit ovat olleet suureksi hyödyksi tiedon hankinnassa.

On sanottu, että ne ovat korvanneet aikaisemmat arvovallat totuudella.

Arvovallan menetelmässä totuus oli arvovaltaisten tahojen kuten muinaiskreikkalaisen Aristoleleen (384-322 eaa., nimeä ja vuosilukuja ei tarvitse osata) ja uskonnon opetukset.

Väitteen totuus riippui väitteen esittäjän arvovallasta.

Kokemuksen perustuva tutkimusmenetelmä korostaa väitteiden testausta ja erityisesti yksityiskohtaisten havaintojen tekoa.

Yksinkertaistettu käsitys kokemukseen perustuvasta tutkimusmenetelmästä

Usein ajatellaan, että tutkija tekee suuren määrän havaintoja jostain, esimerkiksi veden keittämisen vaikutuksista.

Näiden havaintojen pitää olla mahdollisimman huolellisesti tehtyjä. Tutkija pyrkii välttämään virheitä ja ennakkoluuloja.

Kun suuri määrä havaintoja on koottu, seuraava tehtävä on keksiä selitys.

Selitys on hyvä esimerkiksi silloin, kun se sopii yhteen havaintojen kanssa ja pystyy ennustamaan tulevia tapahtumia.

Jos tulevaisuuden tapahtumat eivät ole selityksen mukaisia, tutkija tavallisesti muuttaa selitystä. Koska maailmassa on paljon säännönmukaisuuksia, ennusteet voivat olla hyvinkin tarkkoja.

Tukija keittää vettä normaaliolosuhteissa ja toteaa, että se alkaa kiehua 100 asteen lämpötilassa. Sitten hän keittää vettä eri paineissa ja saa erilaisia kiehumislämpötiloja.

Tulosten perusteella hän laatii selitysjärjestelmän. Selitysjärjestelmä ei selitä pelkästään yksittäisiä havaintoja vaan, jos se on hyvä selitysjärjestelmä, se selittää myös kaikki tulevaisuuden havainnot siitä, missä lämpötilassa vesi kiehuu, kun paine on tunnettu tai mikä on paine, kun kiehumispiste on tunnettu.

Tämän käsityksen mukaan kokemukseen perustuva tutkimusmenetelmä alkaa havainnoista, siirtyy selityksiin ja päätyy yleistyksiin, joiden perusteella tulevia tapahtumia voi ennustaa.

Jos yleistys on hyvä, menetelmä tuottaa puolueettomia tuloksia jotka voidaan vahvistaa toistettavilla testeillä.

Yksinkertaistetun käsityksen arvostelua

Havainnot

Yksinkertaisissa arkipäivän havainnoissa ei tarvita monimutkaisia päätelmiä. Voin ajaa autoa pitkiä matkoja ajattelematta ollenkaan, mitä minä teen. Joskus ajan oikean tienhaaran ohi. Havaintotieto voi syntyä suoraan ajattelematta asiaa ollenkaan.

Epäilemättä myös kokeellisessa tutkimusmenetelmässä on testimenetelmiä, joita voi käyttää automaattisesti, ja ajatukset voivat olla aivan muualla.

Nykyisin tutkijan ennakkotiedot ovat hyvin usein tarpeen. Lääkäri haluaa nähdä potilaansa mieluummin kuin puhua hänen kanssaan puhelimessa. Lääkärin kokemus potilaista saattaa saada hänet näkemään sairauden oireita suoraan potilaan nähtyään.

Fyysikko näkee elektronimikroskoopissa jotakin aivan muuta kuin alaan perehtymätön. Tutkimuksessa ja myös monissa muissa käytännön tehtävissä vaaditaan oikeiden havaintojen tekemiseen taustatietoja ja harjaantumista.

Vaikka tiedän, että taivaanrannasta nouseva Kuu ei ole yhtään suurempi kuin ylempää paistava Kuu, silmäni näkevät taivaanrannasta nousevan Kuun suurempana kuin ylhäällä olevan kuun. Tässä tapauksessa tieto asian oikeasta tilasta ei vaikuta havaintoon.

Havaintolauseet

Toiseksi tutkija joutuu esittämään havaintonsa jollain kielellä. Kieli on alkanut sisältää yhä enemmän sanoja, joiden merkityksen ymmärtäminen vaatii tietoa.

Esimerkiksi havainto, että joku kosketti paljasta sähköjohdinta ja sai sähköiskun olettaa, että sellainen asia kuin sähkö on olemassa ja että se voi olla vaarallinen.

Uutta tietoa rakennetaan entisen avulla ja entisen luomille perustuksille, ja vain hyvin harvoin voidaan menetellä edellä esitetyllä yksinkertaisella tavalla.

Valinta

Kolmanneksi tutkija ei pyri havaitsemaan kaikkea ja kaikkialla vaan rajaa havaintonsa tutkittavaan ilmiöön. Siitä päättäminen siitä, mitä havaintoja tehdään, on usein vaikeaa.

Esimerkiksi tutkittaessa elämänkatsomustiedon oppimistuloksia monet kysymykset olivat huonosti laadittuja ja monia tarpeellisia taustatietoja oppilaista ja opettajista ei kysytty. Tutkimuksen voidaan sanoa näistä syistä täydellisesti epäonnistuneen.

Yleistäminen (induktio)

Havaintojen käyttö on ns. yleistävää (induktiivista) päättelyä.

Se ei ole logiikassa (= oppi johdonmukaisesta ajattelusta) tai matematiikassa käytettyä päättelyä.

Yleistävä (induktiivinen) päättely perustuu yleistämiseen jostain havaintojoukosta. Jos teen suuren määrän havaintoja karvaisista eläimistä, ja päättelen, että karvaiset eläimet synnyttävät eläviä poikasia (eivät siis lisäänny munista), olen käyttänyt yleistävää (induktiivista) päättelyä.

Johtopäätöksiä tekevässä (deduktiivisessa eli laskujohtoisessa) päättelyssä aloitetaan joistain alkuehdoista (premisseistä) ja edetään johdonmukaisesti (loogisesti) johtopäätöksiin, jotka seuraavat näistä alkuehdoista (premisseistä). (Sulkeissa olevat sanat on mainittu useaan kertaan, jotta opettajat ymmärtäisivät tekstiä.)

Esimerkiksi minulla voi olla seuraavat alkuehdot:

Kaikki linnut ovat eläimiä.
Kaikki joutsenet ovat lintuja.

Voin tehdä seuraavan johtopäätöksen:

Kaikki joutsenet ovat eläimiä.

Johtopäätöksiä sisältävässä (deduktiivisessa) päättelyssä säilyy väitteiden totuus, jos alkuehdot ovat tosia, myös johtopäätökset ovat tosia.

Yleistävässä päättelyssä tilanne totuuden suhteen on toinen. Vaikka kaikki havaitsemani karvaiset eläimet olisivat synnyttäneet eläviä poikasia, en voi olla varma, ettei tulevaisuudessa löydetä uutta eläinlajia, joka on karvainen mutta ei synnytä eläviä poikasia.

Itse asiassa nykyään tunnetaan karvainen eläin, joka munii munia.

Käytämme yleistävää (induktiivista) päättelyä koko ajan.

Yleistämistaipumus (induktio) saa meidät ajattelemaan, että tulevaisuus muistuttaa nykyisyyttä.

Olen juonut kahvia lukuisia kertoja, ja kertaakaan se ei ole myrkyttänyt minua. Tämän perusteella ajattelen, ettei kahvi myrkytä minua tulevaisuudessakaan.

Päivät seuraavat toisiaan, ajattelen, että niin tapahtuu myös tulevaisuudessa. Sateessa seisoessani olen huomannut kastuvani, ja niin vältän sateessa seisomista myös tulevaisuudessa.

Itse asiassa koko elämämme perustuu sille käsitykselle, että yleistäminen (induktio) on luotettava ennustettaessa tulevaisuutta ja tekojemme seurauksia.

Ilman yleistämistä (induktiota) vuorovaikutus ympäristömme kanssa olisi mahdotonta. Emme tietäisi, että ruoka ravitsee eikä myrkytä meitä, emme tietäisi, onko lattia tai maa allamme seuraavalla askeleella.

Kaikesta tästä huolimatta yleistäminen (induktio) ei ole täysin luotettava.

Kana herää joka aamu arvellen, että sitä tullaan ruokkimaan. Eräänä aamuna maanviljelijä katkaisee siltä kaulan (Bertrand Russellin esimerkki vuodelta 1912). (Tähän ongelmaan kiinnitti huomiota mm. David Hume (1711-1776) teoksessaan Tutkimus inhimillisestä ymmärryksestä, suomentanut Eino Kaila. Muita nimiä kuin Eino Kaila ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksssa.)

Mikä yleistys on valittava

Menneisyyden perusteella voidaan usein tehdä erilaisia yleistyksiä, jotka ennustavat tulevaisuutta eri tavoin.

Tunnettua on, että eri pankkien, valtiovarainministeriön, työnantajajärjestöjen ja työntekijäjärjestöjen ennusteet kansantuotteen kasvusta eroavat toisistaan.

Hämmästyttävämpikin esimerkkejä voidaan keksiä. Olkoon ”vihninen” (Nelson Goodman 1906-1998, nimeä ja vuosilukuja ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) vihreä vuoteen 2009 loppuun asti ja sininen vuoden 2010 alusta lähtien. Olemme todenneet, että kaikki smaragdit (vihreä jalokivi) ovat tähän asti olleet vihreitä.

Yhtä vahvoin perustein voimme sanoa, että kaikki smaragdit ovat tähän asti olleet vihnisiä. Vuoden 2010 jälkeisen ajan ennusteet ovat kuitenkin erilaisia.

Jos smaragdit ovat vihnisiä, ennustamme, että ne ovat vuoden 2010 alusta lähtien sinisiä. Jos sen sijaan ajattelemme, että smaragdit ovat vihreitä, ennustamme niiden olevan vihreitä myös vuoden 2010 alusta lukien.

Vaikka viimeinen esimerkki saattaa vaikuttaa keinotekoiselta, on myös muita käytännön esimerkkejä, joissa samoilla havainnoilla voidaan tehdä erilaisia ennusteita.

Yleistäminen (induktio) voi siis johtaa keskenään kilpaileviin ennusteisiin.

Yleistäminen (induktio) näyttää toimivan

Arkiajattelussa yleistetään usein vain muutamien tapausten perusteella.

Erityisen herkästi esimerkiksi havaintojen katsotaan tukevan omia mielipiteitä.

Monissa oikeissa tutkimuksissa yleistäminen toimii erinomaisen hyvin. Jos havaintoja ei ole väärennetty ja jos niitä on tilastollisesti tarpeelliseksi katsottava määrä, pelkät tilastolliset menetelmät antavat usein käyttökelpoista informaatiota.

Vaikka on loogisesti mahdollista, että aurinko ei nouse huomenna, käytännössä huomisen auringon nousun voi luottavaisin mielin katsoa almanakasta.

Kehäpäätelmä

Tällainen yleistämisen puolustaminen perustuu loogisesti kehäpäätelmään. Todistelussa käytetään yleistämistä yleistämisen todistamiseen. Väitetään, että yleistäminen toimii, koska se on toiminut myös menneisyydessä. Tämähän on selvää yleistämistä.

Miksi yleistämme

Miksi sitten yleistämme, kun on niin paljon yleistämistä vastaan?

Miksi nimenomaan ihmiset ja monet eläimet yleistävät?

Kehitysoppi näyttää tarjoaa tähän erään ratkaisun, mutta myös kehitysoppi on yleistys. Kehitysoppi lienee kuitenkin paras selitys sille, että ihmiset ja myös monet eläimet yleistävät kokemuksistaan, ts. toimivat oppimansa mukaan.

Pitäisikö koulut lakkauttaa siksi, että mikä tahansa niissä opetettu tieto ei ehkä pidä huomenna paikkaansa? (Kouluissa opetetaan myös valheita eli kauniimmin sanottuna paikkansa pitämätöntä tietoa.)

Toisaalta voidaan väittää, että vaikka emme voi varmuudella sanoa, mitä huomenna tapahtuu, on äärimmäisen todennäköistä, että esimerkiksi aurinko nousee huomenna (paitsi ei talvipäivän seisauksen aikoihin (22.12) pohjoisessa. Päivämäärä on osattava ylioppilaskirjoituksissa.).

Vaikka on mahdollista, että meitä kohti on avaruudesta tulossa valon nopeudella etenevä tuho, joka huomenna tuhoaa aurinkokunnan (esimerkiksi valtava määrä sähkömagneettista säteilyä, joka tuhoaa aurinkokunnan), pidämme sellaisen tuhon tuloa äärimmäisen epätodennäköisenä.

Tähän voidaan väittää vastaan, että todennäköisyytemmekin perustuvat yleistyksiin. Emme voi varmasti tietää, ovatko todennäköisyytemme huomenna samat kuin tänään.

Monissa asioissa ne ovat muuttuneet.

Jos esimerkiksi loukkaannun huomenna vakavasti liikenneonnettomuudessa, elämäni todennäköisyydet ovat huomisesta lähtien aivan toiset kuin tänään.

On myös väitetty (Karl Popper, nimeä ei saa osata ylioppilaskirjoituksssa), että epätodeksi osoittaminen (falsifikaatio) olisikin oleellisempi kuin todeksi osoittaminen (verifikaatio).

Tämän käsityksen mukaan todellisuuskäsitykset ovat vain arvauksia, joiden tarkoitus on parantaa aikaisempia käsityksiä. Aikanaan nämä käsitykset väistyvät havaintojen perusteella ja siirrytään uusiin arvauksiin. Tämän käsityksen mukaan tutkimuksen tehtävä on pikemminkin osoittaa käsityksi virheellisiksi kuin todistaa niitä.

Tämä käsitys on oikeassa yhdessä asiassa: varsin vähäinen määrä vastaesimerkkejä riittää osoittamaan käsityksen ainakin joiltakin osin virheelliseksi.

Väite ”kaikki joutsenet ovat valkoisia” kumoutui, kun Australiasta löytyi mustia joutsenia.Tässä tapauksessa ei tarvinnut tehdä muutoksia, esimerkiksi eläinlajin määritelmää ei tarvinnut muuttaa eikä joutsenen normaalisti määritteleviä ominaisuuksia tarvinnut muuttaa.

Käsitystä, jota ei edes periaatteessa voida osoittaa epätodeksi, ei tämän käsityksen mukaan voida pitää ollenkaan kelvollisena. Esimerkiksi käsitys sellaisesta jumalasta, josta on mahdotonta saada tietoa, on kelvoton.

Epäilemättä aikaisempien käsitysten virheellisiksi osoittamisella on ollut kehityksessä suuri merkitys. Nykyään saamme lähes päivittäin uutisia, jotka osoittavat jonkin entisen käsityksen virheelliseksi.

Tosin esimerkiksi ihmisen hyvinvointia koskevien lukuisten tutkimusten tulokset ja niiden tulkinnan vaihtelevat niin paljon, että jos niiden perusteella pitäisi päättää, mitä tänään syö, ei saisi syödä mitään.

Tutkimuksen tehtävä ei ole osoittaa käsityksiä virheellisiksi vaan löytää uusia käsityksi, jotka toimivat käytännön elämässä entisiä paremmin.

Olemme keittäneen vettä noin 100 celsiusasteessa maan pinnalla vuosituhansia, ja vaikka veden kiehumispiste vuoristossa on erilainen, vanha käsitys veden kiehumispisteestä ja uusi täydennys ovat molemmat käyttökelpoisia.

Jos virheelliseksi osoittamiseen kiinnitetään liikaa huomiota, käsityksiä voidaan ryhtyä kumoamaan esimerkiksi mittausvirheiden tai inhimillisten erehdysten perusteella. Vale- eli pseudo- eli näennäistieteissä (esimerkiksi astrologia eli tähdistä ennustaminen) tällaisista inhimillisistä erehdyksistä ja mittausvirheistä kootaan ”rajatieteitä” jotka eivät ole todellisuustutkimusta vaan huijausta.

Todellisuudessa tutkimus etenee yleistämällä ja itse asiassa korjaukset esimerkiksi vahvimmin yleistämiseen nojautuvissa luonnontieteissä ovat vuosi vuodelta vähäisempiä. Ainakin osa tutkimuksesta on itse korjaavaa ja edistyvää eli yleistäminen nykyaikaisilla tilastollisilla menetelmillä ja kehittyneillä tietokoneohjelmilla toimii varsin hyvin.

Tehtäviä

Tutkikaa millä aloilla on eniten tutkijain välisiä erimielisyyksiä ja pohtikaa tämän ilmiön syitä.
Tutki, milloin olet itse tehnyt viimeiseksi virheellisen yleistyksen ja mistä yleistyksesi johtuu.
Pohdi joitakin kiistanalaisia mielipiteitäsi. Pohdi pyritkö löytämään havainnoista vahvistusta entisille käsityksillesi. Pohdi pyritkö unohtamaan käsitystesi vastaiset havainnot.
Etsi esimerkiksi Skepsis ry:n sivuilta Internetistä esimerkkejä laajalle levinneistä valetieteellisistä käsityksistä.
Pohtikaa miksi jumaluusoppia sanotaan Suomessa tieteeksi.

Väittely tiedon määritelmästä

Väittelyn nimi: Tieto-oppi

Kysymys siitä, mitä voimme tietää, on tärkeä. Tätä kysymystä käsittelevää elämänkäsitystiedon osaa kutsutaan tieto-opiksi. Ihmisen käsitykseen siitä, mitä tieto on, vaikuttaa hänen käsityksensä todellisuuden luonteesta.

Tieto ja taito

Muinaisten kreikkalaisten käsityksissä tieto ja taito olivat lähellä toisiaan. Ajateltiin, että esimerkiksi lääkärin tieto sisältyy hänen taitoonsa parantaa potilaita.

Platonin tiedon määritelmä

Väitetieto

Tietoa, joka voidaan ilmaista väitelauseiden avulla, kutsutaan väitetiedoksi. Väitetietoa ei voida määritellä osaamisen avulla.

Oikea vastaaminen (osaaminen esimerkiksi koulussa) ei välttämättä merkitse tietämistä, esimerkiksi oppilas on saattanut arvata oikean vastauksen.

Pelkkä vakuuttuneisuus tai usko jonkin väitteen totuudesta ei takaa että väite on tietoa. Jos väite on perusteltu, on mahdollista, että se on tietoa.

Myös perustelut saattavat olla virheellisiä. Tästä syystä perustelutkaan eivät takaa sitä, että väite on tietoa. Jotta väite olisi tietoa, sen on oltava tosi.

Jos joku arvaa oikein, tietääkö hän asian? Jos henkilö ei tunne toden väitteen perusteluja, hän ei tiedä asiaa.

Tiedon määritelmä

Klassinen väitetiedon määritelmä sanoo, että tieto on hyvin perusteltu, tosi väite.

Kaikkein vanhimmassa muodossaan klassinen tiedon määritelmä kuuluu:

Tieto on:
(i) hyvin perusteltu
(ii) tosi
(iii) uskomus

Gettierin vastaesimerkit

Edmund Gettierin vuonna 1963 (nimeä ja vuosilukua ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) esittämät esimerkit ovat herättäneet vilkkaan keskustelun siitä, miten klassisen tiedon määritelmää pitäisi parantaa.

Klassinen tiedon määritelmä oli pitkään suosittu, kunnes Edmund Gettier vuonna 1963 julkaisi artikkelin "Is Justified True Belief Knowledge?" (=onko oikeutettu tosi uskomus tietoa).

Hän osoitti länsimaiden ihmisten mielestä kahden vastaesimerkin avulla, että tosi ja oikeutettu uskomus ei aina ole tietoa.

Perinteisessä määritelmässä esitetyt kolme ehtoa eivät voi olla riittävät tiedon ehdot: ne voivat olla täytetyt ilman, että henkilö tietää.

1. vastaesimerkki

Oletetaan, että Smith ja Jones ovat hakeneet erästä työpaikkaa sekä että Smithillä on hyvät perusteet uskoa seuraavaan väitteeseen:

(q) Jones saa paikan, ja Jonesilla on kymmenen kolikkoa taskussaan. Hän on esimerkiksi kuullut yrityksen pääjohtajalta, että Jones lopulta valitaan, ja hän on itse laskenut kymmenen minuuttia sitten Jonesin taskussa olevat kolikot. Väitteestä q seuraa loogisesti (deduktiivisesti) väite p:

(p) Paikan saavalla miehellä on kymmenen kolikkoa taskussaan.

Oletetaan nyt, että Smith ymmärtää tämän loogisen seuraussuhteen ja uskoo että p sen perusteella että q. Tässä tapauksessa Smith on selvästi oikeutettu uskomaan että p.

Kuvitellaan kuitenkin, että jostakin Smithille tuntemattomasta syystä hän itse saakin paikan Jonesin sijasta ja että tietämättään hänellä itsellään sattuu olemaan kymmenen kolikkoa taskussaan. Tässä tapauksessa voimme sanoa, että

(1) p on tosi,

(2) Smith uskoo että p ja

(3) Smith on oikeutettu uskomaan että p, mutta hän ei kuitenkaan tiedä että p. On pelkkä sattuma, että hän on tässä oikeassa.

2. vastaesimerkki

Oletetaan, että Smithillä on hyvät perusteet uskoa seuraavaan väitteeseen:

(q) Jones omistaa Fordin.

Smithin perusteina voisivat olla muun muassa se, että Jones on aina - niin kauan kuin Smith kykenee muistamaan - omistanut Fordin, ja se, että Jones on juuri antanut hänelle kyydin Fordilla.

Kuvitellaan nyt, että Smithillä on toinen ystävä Brown, jonka olinpaikasta hän on täysin tietämätön. Hän valitsee täysin satunnaisesti paikan Barcelona ja muodostaa seuraavan väitteen:

(p) Jones omistaa Fordin tai Brown on Barcelonassa.

Tällöin p seuraa loogisesti q:stä.

Kuvitellaan, että Smith huomaa tämän ja päättelee p:hen tällä perusteella.

Kuvitellaan edelleen, että Jones ei omistakaan Fordia ja että täysin Smithin tietämättä Brown sattuu olemaan Barcelonassa.

Jos tämä pitää paikkansa, niin Smith ei tiedä että p, vaikka

(1) p on tosi,

(2) Smith uskoo että p ja

(3) hän on oikeutettu uskomaan että p.

Gettierin lyhyt kirjoitus aiheutti valtavan ja yhä paisuvan määrän asiaa käsittelevää kirjallisuutta.

Perinteistä määritelmää on yritetty korjata ja korjausehdotuksille on esitetty yhä uusia vastaesimerkkejä.

Yksimielisyyttä oikeasta tiedon määritelmästä ei edelleenkään ole.

Vastaväitteitä Gettierin vastaesimerkeille

Eri puolilla maailmaa käsitteet ymmärretään eri tavoin

Kun aasialaisille esitettiin Gettierin väitteet, enemmistö ihmisistä ei pitänyt niitä ollenkaan ongelmallisina.

Kun väitteet esitettiin länsimaisille ihmisille, he pitivät niitä ongelmallisina.

Tämä osoittaa, että jopa sellaiset perustavaa laatua olevat käsitteet kuin tieto saatetaan käsittää eri puolilla maailmaa eri tavalla.

Tiedon määritelmän parannusyrityksiä

Klassista tiedon määritelmää on yritetty parantaa esimerkiksi seuraavaksi:

Tieto on

väitelauseiden sisältämää merkityksellistä (semanttista) informaatiota
joka täyttää perusteluehdon (i) ja
totuusehdon (ii).

Merkityksellisen (semanttisen) informaatiokäsityksen mukaan lause on sitä informatiivisempi, mitä enemmän se sulkee pois ilmaisukielessä mahdollisia asiantiloja.

Jos lause ei sulje mitään mahdollisuutta pois, silloin emme ole tulleet siitä yhtään viisaammaksi.

Lause "Hän on nainen tai mies" ei sulje pois kumpaakaan mahdollisuutta, joten sen informatiivisuus on tässä suhteessa nolla (itse asiassa lauseessa on edellytyksenä, että kyse on ihmisestä).

Mutta jos lause sulkee joitain mahdollisuuksia pois, niin silloin todennäköisyys oikeaan osumiseen kasvaa ja epävarmuus asiasta vähenee.

Tällä tasolla ei oikeastaan vielä olla kiinnostuneita siitä onko todellisuutta kuvaava merkityksellinen (semanttinen) informaatio totta vaiko ei; kiinnostuksen kohteena pikemmin kuvauskielen erottelukyky, kuinka yksilöidysti kieli pystyy kuvaamaan todellisuutta.

Seuraavista lauseista jälkimmäinen on merkityksellisesti (semanttisesti) informatiivisempi ja tarkempi kuvaus, koska se sulkee enemmän pois mahdollisia asiantiloja.

Vihollinen hyökkäsi aamun koitteessa.
Vihollinen hyökkäsi klo 5.32 pataljoonan voimalla rintamalohkolla 5e.

Tehtäviä

Millä tavalla klassinen tiedon määritelmä eroaa yllä esitetystä parannetusta tiedon määritelmästä.
Mikä tiedon määritelmässä on mielestäsi sellaista, jota ei voida jättää pois?
Miten tieto eroaa informaatiosta (käytä tarvittaessa Internetiä saadaksesi selville, mitä on informaatio)?
Mitä tarkoittaa tietämys?
Mikä on tietokanta?

Heikko tiedon määritelmä

Ristiriitojen välttämiseksi voidaan erottaa tieto ja tietäminen.

Heikon tiedon määritelmän mukaan väite on tietoa, jos se on tosi (ii). Vaikka väite olisi tietoa, ei voida varmuudella sanoa, tietääkö väitteen esittäjä sen, että väite on tietoa.

Tehtäviä

Esittäkää joitakin väitteitä ja keskustelkaa siitä, ovatko väitteet tietoa a) klassisessa mielessä b) heikossa mielessä.
Selvittäkää esimerkiksi Internetillä, mitä muita tiedon määritelmiä on tarjottu vastaukseksi Gettierin ristiriitoihin.
Tutkikaa mitä muita ns. Gettier -tyyppisiä ristiriitoja on.

Tiedon lajeja

Immanuel Kant (nimeä ei tarvitse muistaa ylioppilaskirjoituksissa) luokitteli tiedon lajit seuraavasti.

Synteettinen tieto

Lause "John Smith on 180 cm pitkä" antaa meille sellaista tietoa, jota emme ennen hänestä tienneet. (Tässä oletetaan, että tieto on meille uusi.) Tällaista tietoa kutsumme synteettiseksi tiedoksi.

Analyyttinen tieto

Lause "vanhapoika on naimaton mies" ei anna meille uutta tietoa vanhasta pojasta. "Vanhapoika" sisältää jo tiedon "naimaton mies". Tällaista määritelmätietoa kutsumme analyyttiseksi tiedoksi. Yleisen käsityksen mukaan matematiikan ja logiikan tieto on tällaista tietoa.

A posteriori -tieto

Lause ”tämä kirja on sininen” on joko tosi tai epätosi. Sen totuus voidaan tarkistaa kokemuksen avulla, katsomalla kirjaa. Tällaista kokemukseen perustuvaa tietoa kutsumme a posteriori -tiedoksi.

A -priori -tieto

Lause ”17 + 5 = 12” on tosi kokemuksesta riippumatta. Mikään myöhempi havainto ei sen totuutta kumoa. Tällaista tietoa kutsumme a priori -tiedoksi.

Matematiikan ja logiikan tiedot ovat analyyttisia ja a priori.

Kokemustieteen tiedot ovat olevan synteettisiä ja a posteriori.

Koska analyyttiset tiedot ovat aina tosia, ei voi olla analyyttistä tietoa a posteriori (= kokemuksesta riippuvaa).

	Analyyttinen tieto	Syteettinen tieto
A priori tieto	On olemassa	Paljon kiistaa
A posteriori -tieto	Ei voi olla olemassa	On olemassa

Kiista viisaustieteen ja loogisen empirismin välillä

Sen sijaan siitä, onko olemassa synteettistä a priorista tietoa, on jatkuvasti kiistaa.

Loogisen empirismin pääväite on, ettei ole olemassa synteettistä apriorista tietoa.

On syytä todeta, että useimmat loogisen empirismin suomalaiset vastustajat eivät edes mainitse loogisen empirismin pääväitettä vaan kokonaan muita väitteitä, joita voidaan hyväällä syyllä pitää olkinukkeina.

Kiistanalaisia väitteitä: syysuhde eli kausaliteetti

Tarkastellaan seuraavaa väitettä:

"Jokaisella tapahtumana on syynsä."

Tapahtuman määritelmän perusteella ei voida päätellä, että sillä olisi syynsä.

Väitteen todistaminen kokemuksen avulla on mahdotonta, sillä pitäisi tutkia kaikki nykyisyyden ja tulevaisuuden tapahtumat ja todeta, että niillä on syynsä.

Onko väite synteettinen a priori? Vai onko se epätosi? Vai onko se sellainen tosi väite, jonka totuutta emme voi tietää?

Se, löytyykö sellaisia väitteitä, jotka ovat synteettisiä a priori, riippuu myös siitä, miten määrittelemme tiedon.

Nykyään on monenlaisia informaation käsitteitä, jotka ovat enemmän tai vähemmän sukua tiedon käsitteelle.

Yleisin käsitys on, että lause "jokaisella tapahtumalla on syynä", sikäli kuin se on tosi, on tosi kokemuksen perusteella.

John Locke

John Locke hylkäsi koko tämän ajattelun. Hänen mielestään ei ollut olemassa a priori ( = kokemuksesta riippumatonta) tietoa. Hän väitti, että kokemuksemme kohteet ovat lähteitä, joista voimme saada tietoa todellisuudesta. Ensisijaiset (=mitattavat) ominaisuudet esittävät mitä kohteet ovat, toissijaiset (subjektiiviset) ominaisuudet eivät sitä tee.

Willard Van Orman Quine

Quinea käsittelevän artikkelin lähteinä on käytetty Quinen teosta from a logical point of view, Harper Torchbooks, 1963 sekä Internetistä vaaasti saatavailla olevia artikkeleita.

Valitamme esityksen vaikeatajuisuutta, mutta vaikeatajuisuudelle ei voida mitään, koska asia on vaikeatajuinen.

Taustaa

1930- ja 1940-luvuilla Quine alkoi epäillä analyyttisten ja synteettisten väitteiden erottelun pätevyyttä.

Analyyttiset väitteet ovat tosia vain sanojensa merkityksen nojalla (esimerkiksi ”Kaikki poikamiehet ovat naimattomia”), ja synteettiset väitteet ovat tosia todellisuuden tosiseikkojen nojalla (esimerkiksi ”strutsi ei osaa lentää”).

Tämä erottelu oli keskeinen loogiselle empirismille (joka on juuri sitä ”empirismiä”, josta hän puhuu artikkelissaan ”Empirismin kaksi dogmia” em. teoksessaan).

Quine loogista empirismiä vastaan

Quinen arvostelua on käytetty ensisijaisesti loogisen empirismin vastustamiseen.

Mitä Quine väitti

Quine hyväksyi, että analyyttiset väitteet ovat tosia jo pelkästään merkitystensä nojalla.

Toisin kuin muut, Quine kuitenkin piti määritelmää huonona.

Arkikielen käsittein Quine hyväksyi analyyttisten väitteiden olevan niitä, jotka ovat tosia merkitystensä nojalla, mutta väitti, että tässä yhteydessä käytetty totuuden käsite oli määritelmältään huono.

Tässä oppimateriaalissa on toisaalla ehdotettu koko analyyttisen totuuden käsitteen poistamista siitä syystä, että sisällöllisesti tyhjistä matematiikasta ja logiikasta ei pidä puhua totuuksina vaan kalkyyleinä sekä siitä syystä, että määritelmiä ei tule pitää tosina tai epätosina.

Quinen ajattelu esitetään usein virheellisesti siten, että hänen väitetään olleen sitä mieltä, että kaikki väitelauseet ovat sellaisia, jotka voivat olla kokemuksen perusteella joko tosia tai epätosia.

Esimerkiksi on väitetty, että Quinen mukaan väitteen ”kaikki poikamiehet ovat naimattomia” totuus riippuu ei-välttämättömästä tosiasiasta, kun Quine epäili myös välttämättömien ja kokemukseen perustuvien tosiasioiden erottelua.

Quinen keskeinen vastalause analyyttisyyttä vastaan oli osa hänen arvosteluaan merkityksen samuutta vastaan, eli käsitystä, jonka mukaan väite on analyyttinen vain jos se on merkitykseltään vastaava väittämän ”kaikki mustat asiat ovat mustia” tai muun loogisen totuuden kanssa.

Tässä oppimateriaalissa vastustetaan sanan "totuus" käyttämistä analyyttisistä totuuksista kokonaan eri perusteilla kuin mitä Quine teki.

Käsitteet ja kokemustieto

Vastaväite merkityksen samuutta vastaan liittyy käsitteisiin liittyvän kokemustiedon ongelmaan. Tavallisesti ajattelemme, että on olemassa erotus väitteen ”kaikki naimattomat miehet ovat poikamiehiä” ja ”on ollut olemassa mustia koiria” välillä, mutta kuka tahansa osaava suomen kielen puhuja hyväksyy molemmat väitteet kaikissa olosuhteissa (poissulkien tapaukset, joissa häntä uhataan tai lahjotaan).

Tämä johtuu siitä, että suomen kielen puhujilla on myös pääsy ”käsitteisiin liittyvään empiiriseen tietoon” mustien koirien olemassaolosta (menneinä ajanhetkinä).

Quinen mukaan ei ole mahdollista tehdä eroa yleisesti tiedetyn käsitteisiin liittyvän kokemustiedon ja käsitteellisen (analyyttisen) totuuden välille.

Tässä oppimateriaalissa katsotaan, että tämä ero voidaan tehdä ja että analyyttisen tiedon käsite pitäisi poistaa kokonaan muista syistä eli niistä syistä, joita yllä ja toisaalla tässä aineistossa on esitetty.

Analyyttiset väitteet ovat sellaisia, jotka voidaan synonyymeja vaihtamalla muuntaa muodollisiksi totuuksiksi.

Samanmerkityksisyys

Quine pitää ongelmallisena sitä, mistä voimme tietää joidenkin ilmausten olevan samanmerkityksisiä.

Sanakirjaan vetoaminen ei auta, koska voidaan kysyä, mistä sanankirjan tekijä on tiennyt asian.

Emme voi vedota merkityksen samuutta selittäessämme siihen, että samanmerkityksiset ovat analyyttisiä totuuksia, koska juuri analyyttinen totuushan tässä oli tarkoitus määritellä, joten tällöin kierrettäisiin kehää.

Emme voi vedota yleiseen kielenkäyttöön, koska tällöin analyyttiset totuudet olisivatkin kokemusperäisiä, synteettisiä totuuksia.

Quinen oman filosofian ongelmana on pidetty sitä, että se ei anna mitään vaihtoehtoista vakuuttavaa selitystä sille, miksi jotkin lauseet sitten tuntuvat ilman muuta analyyttisiltä ja toiset taas eivät.

Quinen arvostelua analyyttisyyttä ja saman merkityksisyyttä kohtaan voidaan myös lähestyä mahdollisuuden käsitteen kautta.

Perinteinen käsitys merkityksestä väittää, että merkityksellinen lause liittyy alueeseen mahdollisten maailmojen tilassa.

Quinen mukaan tällainen ajatus mahdollisten maailmojen alueesta on ongelmallinen, koska hänen mukaansa ei ole eroa yleisesti ja varmasti totena pidettyjen väitteiden totuuksien sekä välttämättömien totuuksien välillä.

Olemassaolon suhteellisuus ja kokonaisvaltaisuus

Keskeiset periaatteet käännöksen epätäsmällisyyden ja muiden Quinen väitteiden taustalla ovat olemassaolon suhteellisuus ja todentakokonaisvaltaisuus.

Alkuehtona Quinen kokonaisvaltaisuudelle on, että kaikki käsitykset (ja niistä johdetut väitelauseet) ovat kokemustiedon alimääräämiä - eli vaikka monet käsitykset eivät ole oikeutettuja, koska ne eivät sovi yhteen tietojemme kanssa tai ovat liian monimutkaisia, on olemassa monia vaihtoehtoisia käsityksiä jotka ovat yhtä oikeutettuja.

Esimerkiksi muinaisten kreikkalaisten oletus, että havaitsemattomat Olymposvuoren jumalat ovat olemassa, olisi epätosi, ja meidän aikamme oletus niin ikään havaitsemattomista sähkömagneettisista aalloista olisi puolestaan tosi, ovat molemmat oikeutettuja vain siksi, että ne selittävät havaintomme.

Empirismin kaksi dogmia

Quine lopettaa artikkelinsa ”Empirismin kaksi dogmia” seuraavasti:

”Empiristinä ajattelen yhä tieteen käsitteellistä järjästelmää työkaluna, joka viime kädessä ennustaa tulevaisuuden kokemukset menneiden kokemusten valossa.

Fyysisiä olioita ei tuoda käsitteellisesti tilanteisiin käyttökelpoisina välittäjinä niiden kokemuksen antaman määritelmän mukaan, vaan ainoastaan palauttamattomina väitteinä, joita voidaan tietoteoreettisesti verrata Homeroksen eeposten jumaliin; ja pidän tieteellisenä virheenä uskoa toisin.

Mutta käsitteellisen perustan kannalta fyysiset oliot ja jumalat eroavat vain asemaltaan eivätkä laadultaan. Nämä molemmat oliot astuvat näkemyksiimme vain aikansa väittäminä.”

Quinen olemassaolon suhteellisuus sai hänet yhtymään Pierre Duhemiin siinä, että mille tahansa kokemuksn havaintojen joukolle on aina olemassa useampia käsityksiä, jotka voivat selittää sen. Duhemin kokonaisvaltaisuus oli paljon rajoitetumpaa kuin Quinen.

Duhemille alimääräytyneisyys pätee vain fysiikkaan tai ehkä luonnontieteisiin, kun taas Quinelle se päti kaikkeen ihmisen tietoon kokonaisuutena.

Näin ollen, vaikka on mahdollista todentaa tai kumota kokonaisia käsityksi, on silti mahdotonta todentaa tai kumota yksittäisiä väittämiä.

Melkein mikä tahansa yksittäinen väittämä voidaan Quinen mukaan ”pelastaa”, jos olemme valmiit tekemään (mahdollisesti hyvin suuria) muutoksia käsillä olevan käsityksen muissa kohdissa.

Quinelle tieteellinen ajattelu muodostaa yhtenäisen verkon, jonka mitä tahansa osaa voidaan muuttaa kokemustiedon valossa, ja jonka mitä tahansa yksittäistä kohtia voidaan puolustaa mitä tahansa kokemustietoa vastaan.

Loogisten empiristien todennusperiaatteen ongelmana Quine piti sitä, että siinä ulkoista todellisuutta koskevat väitteet pitäisi palauttaa välittömiksi elämyksiä koskeviksi väitteiksi. Kukaan ei ole kuitenkaan pystynyt tällaiseen, ja Quine oli sitä mieltä, että siihen ei pystytä jatkossakaan.

Sen takia Quine hylkää ajatuksen yksittäisten kokemuksesta irrotettujen väitteiden todennuksen ja kumoamisen ja ehdottaa, että totuus kokonaisuudessaan arvioitaisiin aina koko tietomäärää koskevana yksittäisten lauseiden sijaan.

Tätä käsitystä vastaan voidaan laittaa koko se arvostelu, jota totuuden yksimielisyyskäsitystä vastaan on esitetty.

Jaakko Hintikka Quinen ajattelusta

Lähde: Perrti Lindforsin 75 -vuotisjuhlakirja, Luonnonfilosofinen seura, 2005. ISBN 951-98191-1-8.

(kansantajuistettu esitys, alkuperäinen esitys on tässä aineistossa alempana)

Logiikan ja matematiikan analyyttisyys

Ehkä selväpiirteisin asia, jonka kohdalla loogisten empiristien käsityksille voidaan antaa kunnianpalautus, on heidän väitteensä loogisten ja matemaattisten totuuksien analyyttisestä luonteesta.

Tässä väitteessä ei ollut Wienin piirin jäsenten esittämänä paljonkaan uutta. Kant jo oli väittänyt analyyttisiä totuuksia tyhjiksi ja tulkinnut loogiset totuudet analyyttisiksi.

Tätä tyhjyysväitettä oli myös puolustanut mm. Ernst Mach, Wienin piirin henkinen isä.

Uutuus oli se tapa, jolla Wittgenstein oli Tractatus ‑teoksessaan perustellut loogisten totuuksien sisällöllistä tyhjyyttä.

Lauselogiikassa voidaan määritellä informaation käsite erittäin luontevalla tavalla lauseen sallimien ja kieltämien vaihtoehtojen avulla.

Loogisten totuuksien informaatiosisältö on nolla

Tällöin osoittautuu, että loogiset totuudet ovat juuri ne, joiden informaatiosisältö on nolla.

Tämä oli uusi ja erittäin vakuuttava tapa perustella vanhaa väitettä loogisten totuuksien tyhjyydestä.

Vanhat ongelmat, jotka on jo ratkaistu

Hankaluutena oli se, että loogiset empiristit eivät voineet pitää kiinni Wittgensteinin väitteestä, että kielemme koko logiikka voidaan palauttaa lauselogiikan totuusfunktiokäsityksiin.

He eivät onnistuneet yleistämään informaation käsitettä muulla tavoin lauselogiikasta muuhun logiikkaan, erityisesti ensimmäisen kertaluvun logiikkaan.

Heidän puolustettavakseen jäi siitä syystä paljon epämääräisempi väite loogisten totuuksien analyyttisyydestä, jolla he tarkoittivat sitä että ne antavat meille tietoa vain kielestämme, muttei todellisuudesta. Näin epämääräistä väitettä on hankala puolustaa, ja se onkin joutunut Quinen kritiikin helpoksi maalitauluksi.

Osoittautuu kuitenkin, että informaation käsite voidaan erittäin luonnollisella tavalla ulottaa ensimmäisen kertaluvun kieliin, joita voi käyttää realistisen kielen esimerkkitapauksina.

Pintainformaatio ja syvyysinformaatio

Tai tarkemmin sanottuna se voidaan ulottaa kahdella eri tavalla. Looginen päättely voi antaa uutta pintainformaatiota.

Mutta tämä informaation laji on erotettava siitä kokonaisinformaatiosta, joka jostakin väitelauseista voidaan loogisin keinoin puristaa ulos.

Loogisen empirismin pääväite pitää paikkansa

Tätä jälkimmäistä informaation lajia voisi kutsua empiiriseksi informaatioksi tai syvyysinformaatioksi. Se on luonnollisesti se informaation laji, jota loogisten empiristien on ymmärrettävä tarkoittaneen ja sen kohdalla heidän väitteensä loogisten totuuksien informaatiotyhjyydestä pitää loppujen lopuksi kuitenkin paikkansa.

Tämä tulos on niin selväpiirteinen, että on yllättävää, että se on viimeaikaisessa keskustelussa jäänyt täysin huomiotta. On hankala välttyä vaikutelmalta, että tämä johtuu aatteellisista syistä ‑ vai olisiko poliittisesti oikeaa sanoa, väärästä viitekehyksestä (paradigmasta)?

Tähän tullaan huomauttamaan, että kysymys loogisten totuuksien tyjyydestä on vain osa sitä yleisempää ongelmaa käsitteellisten totuuksien analyyttisyydestä, josta Quine ja Carnap keskustelivat ja jonka lopputuloksena yleensä näköjään katsotaan olevan, että Quine oli oikeassa ja että analyyttisyys‑synteettisyys ‑vastakohdasta on luovuttava.

Tämä yleisesti hyväksytty käsitys lepää kuitenkin heikoissa kantimissa. Quine vertaa toisaalta kieltä ja sen logiikkaa tieteelliseen käsitykseen. Toisaalta hänen ns. naturalistinen lähestymistapansa merkitsee tieto-opin käsittämistä tiedonetsinnän luonnonhistoriaksi ja merkitysopin käsittämistä mielekkään kielenkäytön luonnonhistoriaksi.

Quinen ulkopuolisen tarkkailijan asenne

Tässä tulee oireellisesti esiin Quinen ulkopuolisen tarkkailijan asenne vastakohtana Wienin piirin miesten aktiivin tutkijan asenteelle.

Vain sivullisen näkökulmasta voi luonnontieteestä puhua niin kuin se olisi luonnonhistoriaa. Tieteellisillä käsityksillä, esimerkiksi vaikkapa Maxwellin käsityksillä, ei ole vain yhtä sovellutusta kertaheitolla koko maailmaan. (Ja jos joku sitä sillä tavalla globaalisesti soveltaisikin, hän ei olisi enää fyysikko vaan kosmologi.)

Maxwellin, Einsteinin tai Schrödingerin yhtälöillä on lukemattomia eri sovellutuksia, joiden kohteita fyysikko nimittää järjestelmiksi. (Loogikko puhuisi sen sijasta malleista.)

Ja tällainen järjestelmä on vain jokin maailman todellinen tai kuviteltu osa, jota tarkastellaan muusta maailmasta riippumattomana.

Tällainen riippumattomuus saavutetaan eristämällä järjestelmä käsitteellisesti muusta maailmasta määrittelemällä sen reunaehdot.

Quinen ongelma on väärin asetettu

Näiden reunaehtojen tutkiminen ei ole kyseisen käsityksen osa, vaikka se on osa niiden sovellutustapahtumasarjaa.

Jos Quine on oikeassa verratessaan kieltä ja sen logiikkaa tieteelliseen käsitykseen, niin silloin sillä on ajateltava olevan lukemattomia toisistaan riippumattomia eri sovellutuksia (malleja),

Niiden reunaehtoihin kuuluu muun muassa kyseisen mallin ("systeemin") alkioalueen kiinni lyönti ynnä kielen ei‑loogisten vakioiden ominaisuudet.

Mutta jos niin on, Quinen ongelma on väärin asetettu.

Kielen eri ei‑loogisten vakioiden ominaisuudet ja niihin perustuvat käsitteelliset totuudet eivät kuulu kielen yleisen merkitysopin ja logiikan piiriin. Ne eivät ole osa kielen käsitystä, vaan kielten luonnonhistoriaa".

Tästä syystä kysymyksellä niiden tavoittamisesta ei ole mitään vaikutusta kysymykseen kielen loogisten totuuksien tyhjyydestä. Se arvostelu, jota Quine on esittänyt Carnapin merkitysopillisia käsityksiä vastaan, perustuu tältä tärkeältä osaltaan väärin asetettuun kysymykseen, joka vuorostaan johtuu hänen ulkopuolisen tarkkailijan asenteestaan tieteeseen.

Penkkiurheilijat

Niin kuin tarkkasilmäinen lukija on epäilemättä jo huomannut, tässä kohdin Quinen ja Kuhnin lähestymistavat ovat periaatteessa samanlaiset. Tieteessä he ovat penkkiurheilijoita, eivät kilpailijoita tai edes valmentajia.

Platonin dialogien lopun alussa Sokrates joskus sanoo: "Lyökäämme nyt yhteen kaikki vastaukset". Hän tietenkin tarkoittaa johtopäätösten tekemistä siihen asti saavutetuista tuloksista. Olen varma, että voin tällä kohdin jo jättää tämän yhdistämistoimituksen lukijoitteni suoritettavaksi.

Immanuel Kant

Palautetaan mieliin, että synteettinen a priori -arvostelma on arvostelma, joka voidaan tehdä (a priori) ennen havaintokokemusta, mutta jonka totuus ei perustu sen (analyyttisyyteen) siihen, että arvostelma olisi määritelmä (predikaatti sisältyisi sen subjektiin).

Kantin mukaan synteettinen apriorinen tieto on informaatiota lisäävää, mutta tämä ei tapahdu havaintokokemuksen kautta.

Kantin mukaan synteettisten a priori –arvostelmien totuus riippuu tavasta, jolla jäsennämme todellisuutta.

Eräs Kantin esimerkki koski syysuhdetta (kausaliteettia): tiedämme ilman kokemusta (a priori), että kaikilla tapahtumilla on syy, sillä syyn ja seurauksen käsitteet ovat kokemukseen perustumattomia (apriorisia) käsitteitä, joita meidän on sovellettava kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin, jotta kokemuksemme todellisuudesta olisi mielekäs.

Vastaavanlaisia kokemukseen perustumattomia (apriorisia) ennakkoehtoja ovat aika ja tila. Kantin mukaan meillä ei voisi olla mielekästä kokemusta todellisuudesta, ellei synteettisiä a priori -arvostelmia olisi olemassa: ajan, tilan ja syysuhteen (kausaliteetin) kaltaiset aprioriset ennakkoehdot jäsentävät kokemusta ja yhdistävät havaittuja ilmiöitä toisiinsa.

Kant piti näitä periaatteita mielemme rakenteina, jotka ovat synnynnäisiä.

Kant ajatteli, että samanlaisia rakenteita (kategorinen imperatiivi) löytyisi myös siveyden alueelta.

Toisaalla tässä aineistossa on todettu, että esimerkiksi David Hume piti syysuhdetta (kausaliteettia) kokemukseen perustuvana.

Looginen empirismi vastusti tässä asiassa Kantia jyrkästi. Loogisen empirismin mukaan ei ole synteettisiä a priori totuuksia. Tätä pidetään loogisen empirismin pääväitteenä, ja sitä vastaan kylmän sodan filosofit hyökkäsivat toisen maailmansodan jälkeen useilla eri rintamilla.

Onko perintötekijöissämme ajatuksia

Kysymystä siitä, sisältääkö ihmisen ajattelu osia, jotka periytyvät samaan tapaan kuin muiden eläinten vaistot, on tutkittu vain vähän.

Vaikka ihmisellä olisi perinnöllisiä ajattelutapoja, tämä ei riittäisi todisteeksi niiden totuudesta.

Ristiriitaiset väitteet ovat epätosia

Kaikki ihmiset eivät huomaa edes pahimpia ristiriitoja

Eräässä keskustelutilaisuudessa eräs osanottajista esitti todistuksen, joka oli matemaattisen logiikan vastainen.

Hänelle huomautettiin siitä, mutta hän ei välittänyt huomautuksesta, koska hän ei tuntenut matemaattista logiikkaa.

Myös matemaatikot tekevät ajatteluvirheitä

Älykkäät matemaatikot saattavat olla vakuuttuneita päätelmiensä totuudesta, mutta heillekin sattuu laskuvirheitä. Itse Albert Einstein teki joitain laskuvirheitä, jotka paljastuivat myöhemmin.

Tietokoneohjelmoijat tekevät koko ajan ohjelmointivirheitä, jotka saattavat paljastua vasta vuosien päästä.

Mistä voimme tietää, että ohjelmat ovat virheettömiä ja ristiriidattomia?

Tietokoneohjelmiin sisältyvien rakenteiden virheettömyys paljastuu tavallisesti kokemuksen tietä.

Joissakin tapauksissa voidaan todistaa, että ohjelma toimii, mutta tämä on pikemmin poikkeus kuin sääntö.

Loogisen päättelyn alkuperä

Muinaiset esi-isämme kehittivät laskutaitoa huomattavassa määrin yrityksen ja erehdyksen menetelmällä. Looginen päättely on tietysti aivojen, mutta myös kokemuksen tuote.

Mikä pätee kaikissa mahdollisissa maailmoissa

Gottfried Wilhelm Leibnitz ajatteli, että matematiikan totuudet pätevät kaikissa mahdollisissa maailmoissa.

Voi olla, että meidän matematiikkamme käsitteistö olisi aivan ristiriidaton sellaisessa maailmassa, jossa tulevaisuus ei olisi menneisyyden kaltainen.

Voi olla, että meidän matematiikkamme olisi vaikeasti sovellettavissa sellaisessa maailmassa, jossa viisi kalaa olisi hetken kuluttua viisituhatta kalaa.

Se, millainen matematiikka olisi sellaisessa maailmassa käyttökelpoinen, riippuu kyseisessä maailmassa vallitsevien muutosten rakenteesta.

Jos muutosten rakenteissa ei olisi mitään säännönmukaista (ns. invarianssia), tuntuu, mikäli meidän maailmamme logiikkaa ollenkaan voidaan käyttää sellaisten tapausten tutkimiseen, ettei minkäänlainen logiikka auttaisi.

Matematiikka esikuvana

Platon asetti tutkimuksen esikuvaksi matematiikan. Sen jälkeen on yritetty sinnikkäästi muuttaa myös kokemustieteen väitteet yhtä varmoiksi kuin logiikan väitteet.

Kokemustiedon varmuudelle ei ole loogisia perusteita

Hume ja Kant osoittivat, että tälle varmuudelle ei ole loogista perustetta. Myöhemmin jotkut Humen ajattelun tutkijat menettivät luottamuksen myös kokeelliseen tutkimukseen.

Tulevaisuus on todellisuudessa huomattavassa määrin menneisyyden kaltainen, ja ihminen säilyttää koko ajan päänsä, paperinsa ja tietokoneensa, joihin hän voi varastoida logiikan rakenteita.

Tämä kirjoitus siirtyy tietokoneen näppäimistöllä RAM-muistin kautta levymuistiin, ja sieltä Internetiin. Samoihin aivoihin, samoille papereille, samoihin tietokoneisiin ihminen voi varastoida kokemustiedon väitteitä ja rakenteita.

Logiikka ei sano mitään todellisuudesta

Koska logiikka ei sano mitään todellisuudesta, logiikka ei voi sanoa, ovatko kokemustiedon väitteet todennäköisiä tai mikä on väitteiden todennäköisyysaste. Kokemustietoon on kehitetty omat totuuden arvosteluperusteet. On virhe vaatia, että nämä arvosteluperusteet olisi todistettava loogisesti.

Hume ja Kant kiinnittivät oikein huomion siihen, ettei ns. luonnonlaki sijaitse taivaassa (Platon) vaan ihmisen työkalulaatikossa.

Tehtäviä

Pohtikaa matemaattisen tiedon ja kokemustiedon välistä eroja.
Mitä haittaa on ollut siitä, että tiedon esikuvaksi on asetettu matematiikka?
Keskustelkaa väitteestä "kaikella on syynsä". Onko se mielestänne tosi, ja jos on, millä perusteella?
Filosofian professori Timo Airaksinen on väittänyt, että lämpö-opin toinen pääsääntö olisi synteettinen a priori (kokemuksesta riippumaton). Keskustelkaa tästä kysymyksestä.

Todellisen todellisuuden ongelma

Muuttumaton ja ikuinen todellisuus

Platon ei hyväksynyt antiikin sofistien väitettä, että kaikki olisi suhteellista. Hän uskoi, että olisi olemassa todellisuus, joka päinvastoin kuin aistihavaintojemme maailma, olisi muuttumattomien säännönmukaisuuksien alainen.

Esimerkkinä sellaisesta tiedosta Platon piti Eukleideen geometriaa. Tästä geometriassa muut lauseet johdettiin peruslauseista johdonmukaisen päättelyn (logiikan) avulla.

Vasta uudella ajalla huomattiin, että vaihtamalla peruslauseita saadaan erilaisia geometrioita, joita alettiin kutsua epäeuklidisiksi geometrioiksi siitä syystä, että niiden peruslauseet erosivat Eukleideen käyttämistä. Esimerkiksi Albert Einstein käytti teorioissaan myös epäeuklidisia geometrioita.

Todellisuustietoa pelkällä ajattelemisella

Platon ajatteli, että on olemassa jotain, jota voidaan kutsua havaitsijasta riippumattomaksi todellisuudeksi. Hän uskoi, että tuosta todellisuudesta saattoi saada tietoa ajattelemalla. Epäilemättä ainakin aurinkokuntamme ulkopuolinen todellisuus on käytännöllisesti katsoen riippumaton inhimillisestä ajattelusta-

Käsitystä, jonka mukaan tietoa saadaan ensisijaisesti ajattelemalla, kutsutaan järkeisajatteluksi (rationalismiksi, ratio=järki). Sen vastakohta on kokemusajattelu (empirismi, empireia = kokemus), jonka mukaan tietoa saadaan ensisijaisesti kokemuksen avulla.

Platonin aukko

Arkitodellisuuden ja tällaisen varman tiedon välillä vallitsee Platonin mukaan kuilu, jota kutsutaan Platonin aukoksi.

Platonin tieto oli ensisijaisesti käsitteiden määrittelyä, matematiikkaa ja logiikkaa koskevaa tietoa.

Tälle tiedolle on ominaista, että se on varmaa, mutta se ei sano mitään todellisuudesta.

Platonin todellisuuskäsitys ei ole teknologinen, sitä ei ole suunniteltu antamaan ohjeita siitä, miten voimme hallita luontoa.

Platonin mielestä havaitsijasta riippumatonta todellisuutta ei voida muuttaa siksi, että se on perusluonteeltaan muuttumaton.

Ajattelun avulla saatu tieto havaitsijasta riippumattomasta todellisuudesta voi Platonin mukaan antaa meille mallin toimimiselle muuttuvassa arkimaailmassa.

Voimme saada tietoa todellisuudesta

Platonin oppilas Aristoteles, josta tuli myöhemmin keskiajan katolisen kirkon tieteellinen arvovalta, ajatteli myös, että havaitsijasta riippumaton todellisuus on olemassa.

Hän hyväksyi sen Platonin käsityksen, että johdonmukainen päättely oli hyvä menetelmä.

Päin vastoin kuin Platon Aristoteles pitää itsestään selvänä, että voimme saada tietoa todellisuudesta.

Hän keskittyi sen selvittämiseen, miten tuota tietoa saadaan.

Aristoteleen mukaan emme saa tietoa henkimaailman muuttumattomista rakenteista vaan kokemuksemme rakenteista.

Aristoteles sanoi, että epäilijä voi kumota kokemuksen vain vetoamalla johonkin toiseen kokemukseen.

Jos teemme virheitä päättelyissämme, meidän on mahdollista korjata ne palaamalla takaisin kokemukseen.

Aristoteles yksinkertaisesti kieltää Platonin aukon olemassaolon kokemuksen ja tiedon välillä.

Aristoteleen tiedonkäsitys ei ole teknologinen. Hänen mukaansa me pikemminkin kuulumme luonnonjärjestykseen kuin vaikutamme siihen.

Antiikin epäilijät

Antiikin stooalaiset ja epikurolaiset (näitä oppisuuntia on käsitelty tämän oppiaineiston peruskoulun oppimäärässä) omaksuivat Aristoteleen käsityksen kokemustiedon tärkeydestä.

Epäilijät väittivät, ettei ole mitään keinoa erottaa tosia havaintoja harhoista (illuusioista).

Myöhemmät epäilijät (skeptikot) väittivät, että tietokäsitys sisältää piirteitä, jotka ovat sopimuksenvaraisia. Kiista tästä kysymyksestä jatkuu meidän aikanamme.

Inhimillinen käsitys todellisuudesta

Kopernikus esitti kuudennellatoista vuosisadalla, että maa kiersi auringon ympäri eikä päinvastoin.

Hume ja Kant päättelivät yhdenmukaisesti, että tietäjä oli tietämisprosessissa myös vaikuttava osapuoli.

Tietämistä ei voida heidän mukaansa selittää pelkästään tiedon kohteen avulla.

Tietämisestä puhuessamme me emme puhu maailmasta sinänsä, vaan siitä, kuinka ihminen tietää maailmasta.

Pelkästään kokemuksen perusteella ei voida sanoa, kiertääkö maa auringon ympäri vai aurinko maan ympäri.

Humen ja Kantin mukaan inhimillistä tietoa ei voida selittää pelkästään kokemukseen vetoamalla.

Heidän mukaansa tietämisemme sisältää piirteitä, joita ei voida johtaa kokemuksesta.

Toisaalta kokemuksemme eivät olisi ajateltavissa ilman noita piirteitä.

Humen ja Kantin ajattelua on sanottu kopernikaaniseksi vallankumoukseksi. Tämän ajattelun mukaan teknologia on heijastusta ihmisen pyrkimyksistä hallita luontoa.

Syysuhde ja ennustaminen

Hume toteaa, että väite, jonka mukaan kaikilla tapahtumilla on syynsä, kuuluu näihin periaatteisiin.

Toiseksi Hume toteaa, ettei ole mitään todisteita siitä, että tulevaisuuden tapahtumat muistuttaisivat menneisyyden tapahtumia.

Todellisuuden olettava todellisuuskäsitys

Sekä Hume että Kant ajattelivat, että havaitsijasta riippumatontodellisuus on olemassa.

Käsitystä, jonka mukaan havaitsijasta riippumatontodellisuus on olemassa, kutsutaan todellisuuden olettavaksitodellisuuskäsitykseksi (realismiksi).

Todellisuuden voidaan ajatella olevan aineellinen tai henkinen.

On myös todellisuuskäsityksiä, joiden mukaan todellisuus koostuu kahdestatai useammasta perusaineksesta

David Hume hylkäsi koko perusaineen (substanssin) käsitteen.

Todellisuutta ei ole olemassa -todellisuuskäsitys

Todellisuutta ei ole olemassa -todellisuuskäsityksen (objektiivisen idealismin, nimitys johtuu Platonin ideaopista) mukaan havaitsijasta (subjektista) riippumatonta todellisuutta ei ole olemassa.

Oleminen on havaituksi tulemista

Piispa George Berkeleyn mukaan "oleminen on havaituksi tulemista".

Voiko tulevaisuudesta sanoa yhtään mitään

On sanottu, että jos menneisyydestä ei voitaisi päätellä tulevaisuuden suhteen, koko kokemustutkimus olisi perusteita vailla. Se ei voisi sanoa tulevaisuudesta mitään.

Matematiikka, logiikka ja käsitteiden määritelmät eivät liioin sano mitään todellisuudesta.

Vain todellisten syiden löytämisestä on apua

Väite "kaikilla tapahtumilla on syynsä" ei auta meitä jonkin yksittäisen ongelman ratkaisussa. Vain todellisten syiden löytäminen voi auttaa meitä.

Tämä yleinen väite voi kuitenkin auttaa ihmiskuntaa, jos sen perusteella vältetään uskoa ihmeisiin ja pyritään löytämään tapahtumille luonnollinen selitys.

Juuri David Hume korosti, että vaikkemme tunne jonkin tapahtuman luonnollista selitystä, tämä ei merkitse sitä, ettemme löytäisi sellaista tulevaisuudessa.

Tehtäviä

Pohtikaa kumpi on tärkeämpää, tietää paljon asioita vai pystyä saamaan nopeasti selville asioita.
Keskustelkaa mistä syystä joku voi väittää, ettei havaitsijasta riippumatonta (objektiivista) todellisuutta ole olemassa.
Pohtikaa, tapahtuisiko jotain, jos luonnon säännönmukaisuudet eivät olisi huomenna enää voimassa.

Tiedon haltija (subjekti) ja kohde (objekti) ja sisältö

Tiedosta keskusteltaessa on erotettava se, joka tietää eli haltija (subjekti), tiedon kohde (objekti) ja tiedon sisältö.

Väitetiedon sisältönä on se, mitä väite tai väitteet väittävät.

Tiedon kantajana (subjektina) voi olla jokin henkilö tai ihmisryhmä.

Tiedon kohteena voivat olla yksityiset tosiasiat ja ilmiöt tai säännönmukaisuudet.

Tiedon kantajan ja kohteen suhde

Keskeiset kiistat liittyvät tiedon kantajan ja kohteen väliseen suhteeseen.

Esimerkiksi David Hume ja Immanuel Kant korostivat sitä, että tiedon kantaja (subjekti) on aina osallisena tietämistapahtumassa.

Jos ihmistä ei olisi olemassa, kaikkeus olisi olemassa, mutta inhimillistä tietoa ei olisi olemassa.

Tietämistapahtumassa ei ole kyse kaikkeudesta vaan siitä, kuinka ihminen tietää kaikkeudesta.

Voitaisiin kuvitella ihmisen kaltainen olio, joka valon lisäksi aistisi kaikkia muita sähkömagneettisten aaltojen aallonpituuksia sekä hiukkassäteilyä.

Jos hän lisäksi pystyisi lähettämään kaikkia sähkömagneettisen säteilyn aallonpituuksia toisille saman kaltaisille olioille, hänen tapansa tietää kaikkeudesta olisi aivan toisenlainen kuin ihmisen.

Tehtäviä

Tutkikaa millä tavoin koululainen hankkii lisää tietoa.
Millä tavoin koululainen voi varmistua siitä, että hänen tietonsa ovat oikeita?
Millä tavalla tieto riippuu tiedon kantajasta (subjektista)?

Totuus

Käsitteiden määritteleminen on vaikeaa

Uuden testamentin (teos on esitelty peruskoulun oppimäärässä) Johanneksen evankeliumissa maaherra Pilatus sanoo Jeesukselle: "Mikä on totuus?". Hän jää vastausta vaille. Ihmiset ovat pohdiskelleet tätä kysymystä Platonin ajoista alkaen. Useimmiten kysyjä jää tyydyttävää vastausta vaille.

Käsitteiden määritteleminen on vaikeaa. Viisaustietelijät ovat vaikeuksissa yrittäessään määritellä itse luomiaan käsitteitä kuten postmodernismi.

Perinteinen käsitekäsitys

Perinteisen käsitekäsityksen mukaan käsitteet ovat määritelmiä. Ne määrittelevät mikä olio kuuluu käsitteen alaan ja mikä ei. Olio yksiselitteisesti joko kuuluu käsitteen alaan tai sitten ei. Määritelmät sanelevat ehdot sille mikä yhdistää käsitteeseen kuuluvia olioita.

Perinteisen käsitekäsityksen arvostelua

Perinteinenkäsitekäsitys on selitysvoimastaan huolimatta saanut kohdakseen ankaraa arvostelua. Suurin ongelma käsitykselle on yksinkertaisesti määritelmien puute.

Määritelmiä on hyvin vaikea keksiä, ja ne eivät yleensä ole täydellisiä. Tämä koskee arkisia käsitteitä, kuten KISSA ja TUOLI, mutta yhtä hyvin tutkimuksissa käytettyjä käsitteitä.

Määritelmä tuolista ei toimi, jos on olemassa tuoleja, jotka eivät toteuta sen määritelmää. Pyörätuolit, parturituolit, pussituolit, sähkötuolit, keinutuolit yms. ovat tuoleja, vaikka ne eivät toteuttaisi mitään määritelmää.

Määritelmien ongelma on, että vaikka niitä kuinka kehittää, niin niille löytyy yleensä vastaesimerkkejä ja poikkeuksia.

Tätä arvostelua ei voi sivuuttaa esittämällä muutaman toimivan määritelmän.

On mahdollista, että muutamalle sanalle löytyy määritelmä. Esimerkiksi matematiikasta voi mahdollisesti löytyä täydellisiä määritelmiä, esim. parillinen luku = kahdella jaollinen kokonaisluku.

Tämä ei kuitenkaan riitä, koska perinteisen käsityksen pitäisi löytää määritelmä kaikille käsitteille, ja kielissä saattaa olla miljoonia sanoja, siis käsitteitä.

Perinteisen käsitekäsityksen puolustaminen

Vastaavasti perinteistä käsitystä voidaan puolustaa väittämällä, että määritelmiä ei ole löytynyt, koska niiden löytäminen on vaikeaa. Tämä on mahdollista, mutta määritelmiä on ainakin yritetty etsiä jo 2500 vuotta.

Viisaustiede voidaan nähdä nimenomaan yrityksenä määritellä käsitteitä. Viisaustieteessä esitetään kysymyksiä kuten mitä on tieto, vapaus tai hyvä. Viisaustieteilijäin esittämät vastaukset ovat määritelmiä.

Viisastiede ei ole, eivätkä muutkaan alat ole onnistuneet löytämään vedenpitäviä määritelmiä. Voi olla, että joku päivä määritelmiä alkaa löytymään, mutta on myös mahdollista, että määritelmiä ei ole löytynyt - eikä tule löytymään.

Esimerkiksi shakki on peli. Siinä tärkeintä on taito. Nopanheitossa tärkeintä on hyvä onni. Pokerissa molemmat piirteet ovat tärkeitä, sekä onni että taito. Tenniksessä myös taito on tärkeää, mutta se on hyvin erityyppistä taitoa kuin pokerissa. Peleissä voi olla tuhansia pelaajia tai vain muutamia. Pasianssissa on vain yksi pelaaja. On mahdotonta löytää joukkoa piirteitä, joka yhdistäisi kaikki pelit. Pelit ovat kietoutuneet toisiinsa monin eri tavoin ilman, että yksikään piirre löytyisi jokaisesta pelistä.

Perinteinen käsitys on ollut keskuudessamme 2500 vuotta. Siihen kohdistettu arvostelu on ollut kovaa. Ongelmana on, että tarjolla ei ole mitään muuta varteenotettavaa käsitystä. Perinteisen käsityksen epäonnistuminen ja myös muiden käsitysten vaikeudet viittaavat siihen, että käsitteistä ei loppujen lopuksi tiedetä riittävästi.

Tehtävä

Luetelkaa käsitteitä, joiden suora määritelmä on hyvä. (Suorassa määritelmässä esitetään lause, jolla määriteltävä sana voidaan korvata, esimerkiksi ”ihminen = planeetan Maa älykkäin eläin.)
Luetelkaa käsitteitä, joille on olemassa hyvä epäsuora määritelmä. (Epäsuorassa määritelmässä joukko lauseita määrittelee käytetyt käsitteet, esimerkiksi pasianssipeli määritellään luettelemalla pelisäännöt.)
Luetelkaa käsitteitä, joiden määritteleminen suorasti tai epäsuorasti on mielestänne äärimmäisen vaikeaa.
Millä tavalla matematiikan ja kokemustieteiden määritelmät eroavat toisistaan?
Yrittäkää keksiä hyvä määritelmä määritelmälle. Keksijälle myönnetään filosofian Haahuu palkinto. Haahuu -palkinto on tietysti Huuhaapalkinnon vastakohta.
Ottakaa selvää, mitä ovat troopit. Voidaanko niiden avulla helpottaa määrittelemistä?

Postmodernismi

Postmodernin (=jälkiuudenaikaisen) määrittelemisestä

Postmodernismi pyrkii välttämään täsmällisyyttä

Postmodernismin (=jälkiuudenaikaisuuden) tärkeä piirre on, että sille on melkein mahdotonta antaa määritelmää: jo luonteensa puolesta se pyrkii välttämään määritelmiin alistuvaa täsmällisyyttä.

Mikään lause ei merkitse sitä, mitä se sanoo

Postmodernin kielenkäytön yhdeksi perussäännöksi onkin kutsuttu ohjetta "mikään lause ei merkitse sitä, mitä se sanoo".

Mitä postmodernismi kieltää

Ehkä helpoin tapa päästä siihen käsiksi on katsoa, mitä se kieltää. Se kieltää sen, mitä voisi löyhästi kutsua valistusajatteluksi, haluksi pyrkiä saavuttamaan luotettavaa tietoa siitä osasta kaikkeutta, jonka kanssa olemme yhdessä tekemisissä.

Valistusajattelua vastaan

Postmodernit näkevät tällaiseen valistusajatteluun uskomisen itsepetoksena.

Postmoderni epäilijä kieltää pysyvän ja yleisen tiedon mahdollisuuden.

Kaikki tieto on vääjäämättä paikallista, tiukasti sidoksissa historialliseen kehykseensä ja sen synnyttäneen yhteisön etunäkökohtien ja ennakkoluulojen sanelemaa.

Ei ole olemassa tietoa, on vain kertomuksia

Ei siis ole olemassa tietoa, on vain kertomuksia jotka syntyvät tarpeestamme panna maailmaa johonkin järjestykseen, ja näin syntyneet kertomukset vain heijastelevat kertojiensa etuja ja ennakkoluuloja.

Tieteen suunnitelmat ovat kuten sota, politiikkaa muilla keinoin.

Todellisuustutkimus (tiede) on umpikujassa

Postmodernismiin kuuluu olennaisena osana väite, että todellisuustutkimus (tiede) itse on omilla ehdoillaan joutunut umpikujaan, se on itse nakertanut oman jalustansa, korvannut varmuuden epävarmuudella, välttämättömyyden sattumalla ja sekasorrolla, palauttamisen (reduktion) ja tieteen yhtenäisyyden useilla toisistaan riippumattomilla ilmiö- ja selitystasoilla.

Kaaoskäsitys

Kaaoskäsitys on postmodernien arvostelijain mieliaihe, esimerkki uudesta postmodernista tieteestä.

Tosiasiassa ns. kaaoskäsitys käsittelee asioita, jotka kuuluvat tiukasti perinteisen tieteen piiriin ja joissa ei ole perinteisen tieteen kannalta mitään ongelmia.

Tieteet kaiken poikkeavan tappajina

Eräät postmodernistit (esim. Foucault) torjuivat länsimaisen järkiajattelun (rationalismin) vetoamalla yhteiskunnallisten laitosten (instituutioiden) valtapolitiikkaan. Tiedonhalu nähtiin vallantahtona ja tieteet kaiken poikkeavan ja reuna-alueisiin kuuluvan (marginaalisen) tappajana.

Piilosisällöstä ristiriitoja

Eräät postmodernistit (Derrida) pyrkivät murentamaan länsimaisen järjen käsitettä sisältäpäin, etsimällä kirjoitetun tekstin rakenteesta ja piilosisällöstä moniselitteisyyttä ja ristiriitoja.

Tiede ei ole uskontoja totuudellisempi

Postmodernismin mukaan todellisuustutkimus (tiede) ei ole taiteita tai uskontoja totuudellisempi rakennelma, ja sen sisältöä (ei sen tekemistä, mikä olisi lähes itsestään selvä väite) ohjaavat sosiologiset ja poliittiset virtaukset.

Arvostelu esiintyy usein naisasia-asussa (feministisessä asussa) - järkeen perustuva (rationaalinen) ajattelu on miehistä (maskuliinista) eikä todellisuustutkimus (tiede) siis kuvaa naisten maailmaa totuudellisesti.

Moderni ajattelu on pelkkä olkinukke

Postmodernin vastakohtaa eli modernia ajattelua ei juuri ole ollut.

Koko käsite moderni ajattelu on keksitty sen jälkeen kun ns. postmoderni taide nousi suosioon.

Moderni sepitettiin postmodernin vastustajaksi.

Alun perin postmoderni taide ja arkkitehtuuri ryhtyivät vastustamaan modernia taidetta ja modernia arkkitehtuuria.

Ymmärrätkö seuraavan tekstin

Eräässä lukion Internetin oppimateriaalissa sanotaan mm.:

”Suurin modernia filosofiaa yhdistävä tekijä on läheinen yhteys matemaattiseen luonnontieteeseen ja siihen läheisesti kuuluvaan materialistis-atomistiseen (fysikalistiseen) todellisuuskäsitykseen (maailmankuvaan), ja suurin ero sitä edeltäneeseen keskiaikaiseen skolastiseen traditioon on ajatus tiedon kasvusta; se kokonaan uusi tietoteoreettinen näkemys, että inhimillinen tieto on jatkuvasti kasvava, epätäydellinen uskomusjärjestelmä, jota voi ja pitää kartuttaa filosofiassa (tieteessä) tekemällä empiirisiä havaintoja (skolastisessa traditiossa tiedon ajateltiin olevan pääosin kokonaisuudessaan "jo saavutettua", jolloin filosofian (logiikan) tehtäväksi jäi lähinnä tiedon järjesteleminen aksiomaattiseksi kokonaisuudeksi, ja jo tiedettyjen totuuksien looginen todistaminen filosofian "ensimmäisistä prinsiipeistä" lähtien).”

Tehtäviä

Eräs postmodernismin määritelmä sanoo: postmodernismi = krapula. Pohtikaa mitä määritelmän keksijä on saattanut tarkoittaa.
Missä määrin postmodernismi pitää paikkansa lukion oppiaineen elämänkatsomustieto suhteen?
Missä määrin postmodernismi pitää paikkansa lukion oppiaineen filosofia suhteen?
Missä määrin postmodernismi missä paikkansa lukion oppiaineen oma uskonto suhteen?
Selvittäkää, onko jonkin kotimaisen filosofian laitoksen johtajana postmodernisti. Pohtikaa johtaako hän laitostaan kuten postmodernistit väittävät.

Tieto ja sen postmoderni vastustus, totuuskammo

Inhimillinen tiedon jano

Luonnostaan ihminen haluaa tietää (sanoi esimerkiksi Aristoteles). Koko ajan haluamme informaatiota. Kuuntelemme uutisia ja säätiedotuksia, luemme lehtiä jne.

Haluamme vertailla hintoja, mutta myös dinosaurusten sukupuuttoon kuolemisen syyt kiinnostavat meitä, vaikka viimeksi mainituilla ei luulisi olevan meille enää suurta merkitystä, pääasiahan on, että dinosaurukset ovat kuolleet sukupuuttoon eivätkä enää ole meitä uhkaamassa.

Haluamme tietää myös totuuden

Monista asioista haluamme tietää nimenomaan totuuden, suutumme, jos meille valehdellaan. Ikkunasta ulos katsomalla tarkistamme ennen ulos lähtemistä, sataako.

Osa totuuden etsimisestä on sosiaalista, osa yksityistä. Totuuden määritelmiä esitellään toisaalla tässä aineistossa.

Totuuteen pyrkivä tietokäsitys

Edellisissä kahdessa kappaleessa on kuvattu totuuteen pyrkivää (veritististä) tietokäsitystä.

Vastakkaiset käsitykset

Monet muut tietokäsitykset kuten

sosiaalinen konstruktivismi (fysikaalinen todellisuus on pohjimmiltaan sosiaalinen ja kielellinen konstruktio),
postmodernismi,
pragmatismi (pragmatismi korostaa inhimillistä käytäntöä ja toimintaa ensisijaisena suhteessa teoriaan sekä käytännön seurauksia totuuden tai merkityksen kriteereinä), jne.

ovat tälle käsitykselle vastakkaisia.

Totuuskammo

Alvin I. Goldman sanoo teoksensa ”Knowledge in a Social World” (=tieto yhteisöllisessä maailmassa) sivulla 7, että nämä ajatussuunnat ovat usein totuuskammoisia.

Kun totuuskammoiset puhuvat tiedosta, he eivät pidä sitä totena kuten tavalliset ihmiset vaan jonakin yhteisöllisenä uskomuksena.

Väitteet eivät ole heille tosia tai epätosia vaan mielipiteitä tai uskomuksia.

Tieto on heidän mielestään pikemminkin hyväksytty uskomus kuin tosi tai epätosi.

Uskomukset vaihtelevat yhteisöstä toiseen.

Mihin totuuskammoiset rtarvitsevat sanaa "tieto"

Tähän on sanottu, että jos totuuskammoisilla on jo hyvä sana ”uskomus”, miksi he tarvitsevat sanaa ”tieto”. Jos sana ”tieto” korvataan ”uskomuksella”, esimerkiksi matemaattinen tieto joutuu hyvin outoon valoon.

Tieto, tietämys, tietokannat jne. ovat paljon käytettyjä sanoja nykyisessä informaatiotekniikassa (IT, entisessä tietotekniikassa, ATK).

Sanat ”tieto”, ”tiede” ”tietämys” jne. eivät ole häviämässä kielenkäytöstä, vaan niiden asema on päinvastoin vahvistumassa.

Tulevaa yhteiskuntaa sanotaan usein tietoyhteiskunnaksi.

Oikeaoppiset ovat olleet korvaamassa sanaa ”tietoyhteiskunta” sanalla ”informaatioyhteiskunta”.

Voidaan aiheellisesti kysyä, eikö tieto ole meille sittenkin tärkeämpää kuin informaatio.

Tehtäviä

Mitä tarkoittaa informaatio?
Mitä tarkoittaa informaatioteknologia?
Mitä tarkoittaa informaatiosaaste? Entä filosofiasaaste?

Totuuskäsityksiä

Vastaavuuskäsitys

Aristoteleelta peräisin oleva vastaavuuskäsitys (korrespondenssiteoria) on ollut melko suosittu.

Vastaavuuskäsityksen mukaan lause "Tämä kirja on sininen" on tosi, mikäli voimme todeta värin siniseksi katsomalla kirjaa.

Esimerkki sinisestä kirjasta on vaikkapa Alvin I. Goldmanin teos ”Knowledge in a Social World”.

Lause on tosi, jos se ilmaisee toden asiantilan eli tosiasian. Alfred Tarski on muotoillut totuuden vastaavuuskäsityksen (korrespondenssiteorian) seuraavasti:

"p(x) on tosi jos ja vain jos p",

missä p on tarkasteltavan kielen lause ja x on tämän lauseen nimi.

Yhteensopivuuskäsitys

Vastaavuusteorian kanssa kilpailee yhteensopivuusteoria (koherenssiteoria).

Sen mukaan totuus merkitsee yhteensopivuutta muiden lauseiden muodostaman järjestelmän kanssa.

Tämän käsityksen heikkous on se, että monissa käytännön tilanteissa on olemassa lukuisia erilaisia ristiriidattomia lausejoukkoja, joiden totuudellisuudesta tämä käsitys ei pysty sanomaan mitään.

Parhaimmillaankin tämä käsitys voi toimia suhteellisen epätotuuden ilmaisijana; jos lausejoukossa esiintyy ristiriitoja, jotkut lauseista ovat epätosia.

Menestyksellisyyskäsitys

Menestyksellisyyskäsityksen (pragmatismi) mukaan totuus merkitsee samaa kuin toimivuus tai menestyksellisyys.

Totuus on tämän käsityksen mukaan eräs hyvyyden laji.

Totta on se, mikä on välineellisesti arvokasta. On sanottu, että menetyksellisyyskäsitysessä yksi totuuden ilmaisin korotetaan totuuden määritelmäksi.

Tämä on perusteetonta, koska virheellisten uskomusten varassa toimiminen saattaa olla myös menestyksekästä.

Yksimielisyyskäsitys

Viime aikoina on tullut muotiin ns. totuuden eli yksimielisyyskäsitys (konsensuskäsitys). On ajateltu, että ns. tieteellinen yhteisö lähestyisi koko ajan totuutta, joka olisi päättymättömän tutkimuksen raja-arvo.

Edellä todettiin vaikutusvaltainen Willard Orman van Quine (1908-2000) yksimielisyyskäsityksen knnattajaksi.

Yksimielisyys ei ole tae siitä, että jokin käsitys olisi tosi.

Esimerkiksi katolisella keskiajalla Euroopassa vallitsi huomattava yksimielisyys tärkeiden elämänkysymysten suhteen. Tästä huolimatta tuota aikaa on sanottu maanosamme historian pimeimmäksi ajaksi.

Koska Helsingin yliopistossa on alettu ihailla keskiaikaa, seuraavaan lainataan ote Risto Isomäen romaanista Sarasvatin hiekkaa (2005, s. 73):

"Tiesitkö, että jos menestyvä kauppias halusi 1400 -luvun Euroopassa varmistaa, että hänen poikansa oppi matematiikkaa, hänen täytyi tyytyä siihen, että poika oppisi yhteenlaskua ja vähennyslaskua.

Tai sitten poika piti lähettää opiskelemaan Italiaan. Jakolaskua ja kertolaskua opetettiin Euroopan sisällä ainoastaan joissakin Italian yliopistoissa, niissä, joihin oli levinnyt harhaoppeja islamilaisista maista.

Kirkko oli kieltänyt jakolaskun ja kertolaskun harjoittamisen pakanamaista tulleina vaarallisina vaikutteina.

Erityisen tiukasti oli kielletty nollan käyttö, koska nolla oli niin outo käsite, että se saattoi olla vain itse Saatanasta.

Kauppiaat tietysti käyttivät intialaista matematiikkaa salaa kirjanpidossaan, koska he halusivat olla selvillä siitä, paljonko rahaa he milläkin tuotteella ansaitsivat."

On sanottu, että keskiaika on huono esimerkki, koska silloin ei sallittu vapaata tieteellistä keskustelua.

Toisaalta voidaan kysyä, onko yksimielisyys ollenkaan mahdollinen silloin, kun vapaa keskustelu sallitaan.

Voidaan myös esittää epäilyjä siitä, ettei meidän aikamme ns. tieteellinen keskustelu ole vapaata.

On myös mahdollista, että inhimillisen käsityskyvyn rajat estävät ottamasta huomioon kaikkia tekijöitä.

Onko totuus tarpeeton sana

Viime aikoina on myös alettu väittää, että ”totuus” on tarpeeton sana (deflationistinen totuuskäsitys). Näin väittäville voidaan esittää kysymys: Onko väite, että tutuus on tarpeeton sana, tosi vai epätosi.

Tehtäviä

On sanottu, että jotkut yllä olevista totuuskäsityksistä sopivat paremmin totuuden määrittelemiseen ja jotkut toiset paremmin totuuden testaamiseen. Pohtikaa mitkä yllä olevista sopivat mielestänne totuuden määrittelemiseen, mitkä totuuden testaamiseen, mitkä molempiin ja mitkä eivät kumpaankaan.
Keksikää asioita, joista ihmiset ovat olleet lähes yksimielisiä mutta väärässä.
Pohtikaa miten matemaattinen ja looginen totuus pitäisi määritellä.
Onko sana ”totuus” sinun mielestäsi tarpeellinen? Perustele vastauksesi (Internetistä löytyy väitteitä puolesta ja vastaan).

Muodollinen (looginen) ja sisällöllinen (materiaalinen) totuus

Perinteinen käsitys

Lause "sataa tai ei sada" on tosi riippumatta siitä, sataako. Tällaista totuutta sanotaan muodolliseksi (loogiseksi) totuudeksi. Sen sijaan lause "tänään sataa", saattaa olla epätosi.

Jos lause "tänään sataa" on tosi, se ilmaisee ns. sisällöllisen (materiaalisen) totuuden (materiaalinen totuus on Rudolf Carnapin käyttämä nimitys, jolle ei ole tarkkaa suomennosta).

Lause "tätä kirjaa kirjoittaa 180 cm pitkä mies" saattaa olla likimäärin tosi, jos miehen pituus eroaa hieman esitetystä.

Uusi käsitys

On esitetty, että sana "totuus" varattaisiin vain sisällölliselle totuudella ja muodollinen totuus (esimerkiksi johdettavuus matematiikassa ja logiikassa) jätettäisiin totuuskäsityksen ulkopuolelle.

Tämä helpottaisi huomattavsti monien väärinkäsitysten torjumista.

Esimerkiksi matematiikan lauseita ei enää voitsisi pitää "kaikissa maailmoissa" tosina eikämatematiikan peruslauseita (aksioomia) pidettäisi enää totuuksina, joita ei tarvitse tai voida todistaa. Jumaluustieteen opiskelijat menettäisivät eniten käyttämänsä vääristelyn.

Tehtäviä

Keksikää viisi lausetta, jotka ovat muodollisesti (loogisesti) tosia ja viisi lausetta, jotka ovat tosia kokemuksen perusteella.
Yrittäkää perustella esittämiänne tosia lauseita.
Keskustelkaa siitä, johtaako yksimielisyys eli konsensus politiikassa parhaisiin mahdollisiin ratkaisuihin.

Todellisuuden luonne, oppi olemassaolosta (ontologia)

Mitä olemassaolo on

Peruskysymyksiin kuuluvat kysymykset siitä, mitä on olemassa ja millaista se, mitä mahdollisesti on olemassa, on perusluonteeltaan. Voidaan myös kysyä, mitä tarkoitamme, kun sanomme, että jotain on olemassa.

Metafysiikka

Näitä kuten useimpia muita peruskysymyksiä pohdittiin jo antiikin Kreikassa ja Roomassa. Aristoteleen kirjojen kokoaja Adronikus Rhodoslainen sijoitti nimeämättömät kirjat fysiikan perään.

Näitä kirjoja alettiin kutsua metafysiikaksi. (kreikan kielen meta = jälkeen.) Ajateltiin niiden olevan niin vaikeatajuisia, että niitä on tutkittava fysiikan jälkeen.

Keskiajalla metafyysisiksi alettiin kutsua jumaluusopillisia kysymyksiä, jotka tarkastelivat yliluonnollisia asioita.

Uuden ajan alussa ranskalainen Rene Descartes tarkoitti metafysiikalla perustotuuksia, jopa tieteen perustotuuksia.

Immanuel Kant puolestaan tarkoitti metafysiikalla sellaisia kysymyksiä, joihin todellisuustutkimus (tiede) ei voi vastata.

Looginen empirismi taas väitti, että sellaiset kysymykset, joihin ei voi edes periaatteessa vastata, ovat mielettömiä.

Kaksi lajia metafysiikkaa

On tapana sanoa, että nykyaikana esiintyy kaksi metafysiikan haaraa, oppi kaikkeuden kehityksestä ja rakenteesta eli kosmologia (kreikan kielen kosmikos = maailmanavaruutta koskeva, logos = tieto) ja oppi olemassaolosta eli ontologia (kreikan kielen on = oleva).

Oppi olemassaolosta eli ontologia tutkii sellaisia kysymyksiä kuten mitä olemassaolo on ja mitä on olemassa.

Sana "metafysiikka" on syytä poistaa käytöstä

Tästä oppikirjasarjasta käsite ”metafysiikka” poistetaan asteittain ja sen sijasta käytetään osa-alueiden nimityksiä.

Kun osa-alueita on vain kaksi, hämärällä menneisyydellä ja virheellisillä ajatustunteilla ladattu yleiskäsite on tarpeeton ja vahingollinen.

Lisälukemista: Todellisuuskäsitysten historiaa

Perusainekset

Muinaiskreikkalaiset halusivat selittää, mistä kaikki oliot koostuivat ja miten ne olivat saaneet alkunsa.

Eräs sanoi, että vesi on kaiken alkuperä.

Toinen sanoi, että kaikki koostuu ilmasta.

Kolmas sanoi, että kaikki koostuu tulesta.

Jotkut ajattelivat, että alkuaineita oli neljä; maa, vesi, tuli ja ilma.

Lopuksi Leukippos ja Demokritos (nimiä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) opettivat olevaisen koostuvan atomeista (atomos = jakamaton).

Atomien lisäksi oli ei-olevaista, tyhjää.

Tätä käsitystä, jonka mukaan todellisuus on aineellinen, kutsutaan aineelliseksi todellisuuskäsitykseksi (materialismiksi, latinan kielen materia = aine).

Liikkeen ja muutoksen mahdollisuus

Eräs kysymys, joka askarrutti muinaiskreikkalaisia, oli liikkeen ja muutoksen mahdollisuus.

Aineellisen todellisuuskäsityksen (materialistien) mukaan atomit liikkuvat tyhjässä tilassa, törmäävät toisiinsa ja muuttavat suuntaansa. Heille liike ei ole ongelma, atomit ovat ainaisessa liikkeessä. Liike on yhtä ikuinen kuin pienimmät, jakamattomat hiukkaset.

Atomikäsityksen perusteella aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat (materialistit) kehittivät selitykset useimmille ihmisiä hämmästyttäneille asioille.

Nämä selitykset on koottu Lucretius Caruksen teokseen "Maailmankaikkeudesta".

Tosiolevainen

Parmenides (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ajatteli, että tosiolevainen on muuttumaton ja liikkumaton.

Tämän perusteella Platon (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) päätteli, ettei fysikaalinen maailma voi selittää itseään.

Platon selitti, etteivät oliot voi liikuttaa itseään.

Henki tai sielu liikuttajana

Tarvitaan erityinen mieli, henki tai sielu liikuttamaan niitä.

Platon katsoi, että vain luonnonlait (muodot, ideat) ovat muuttumattomia, tosiolevaisia.

Lopulta Platonin seuraajat päätyivät siihen käsitykseen, että tosiolevia ovat pikemminkin ominaisuudet kuin oliot.

Perusaines (substanssi)

Aristoteleen mielestä olemassaolo merkitsi ajattelun tai puheen kohteena olemista tai sitä, että jokin oli varustettu ominaisuuksilla.

Aristoteles käytti perusolevaisesta nimitystä substanssi. Me emme käytä tätä käsitettä, koska se on sekava.

Tehtäviä

Tutustukaa joihinkin antiikin ajattelunongelmiin Lucretius Caruksen teoksen "Maailmankaikkeudesta" avulla.
Miksi liike ei ole ongelma nykyfysiikalle?
Pohtikaa miksi olemassaolo on englanniksi "there is", "tuolla on"; saksaksi 'Es gibt", "löytyy" ja ruotsiksi "det finns", löytyy. (Huom! Kielten opiskelussa ei saa koskaan suomentaa edellä mainitulla tavalla!)

Ominaisuudet ja oliot

Oliot ja ominaisuudet informaatioteknologiassa

Tämän luvun käsitteistö on muokattu vastaamaan tietojenkäsittelytieteen olio-ohjelmoinnissa käytettyä käsitteistöä. Object on suomennettu olioksi ja property ominaisuudeksi. Tietojenkäsittelytieteen äidinkieli on englanti eikä latina.

Olioiden ja ominaisuuksien historiaa

Yleiskäsitteet jumalan mielessä

Kristillinen ”kirkkoisä” Augustinus ja Anselm Canterburyläinen olivat sitä mieltä, että ominaisuudet (vanhalta nimeltä yleiskäsitteet, esimerkiksi luokka, suku jne.) ovat olemassa, mutta vain jumalan mielessä.

Ominaisuusolemassa-
olokäsitys

Tällaista käsitystä, jonka mukaan ominaisuudet (yleiskäsitteet) ovat olemassa, kutsutaan ominaisuusolemassaolokäsitykseksi (vanha nimitys käsiterealismi).

Tämän käsityksen mukaan olemassaolo on määriteltävä niin, että ominaisuudet (käsitteet) kuuluvat olemassaolokäsitteen alaan.

Jos tämä tuntui monimutkaiselta, vika ei ole sinussa eikä todellisuudessa vaan ihmisissä, jotka ansaitsevat toimeentulonsa ihmisten hämäämisellä hämärillä käsitteillä.

Ominaisuudet ovat olemassa ajatuksissa ja puheissa

Kristillisen katolisen kirkon oppi-isän Tuomas Akvinolaisen (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) olemassaolo-oppi (ontologia) rakentui Aristoteleen olemassaolo-opille.

Hänen mukaansa olemassa oleva koostui ylemmistä ja alemmista muodoista, jotka ovat järjestäytyneet. Ylinnä on jumala, puhdas muoto, alinna taas puhdas aine (materia) pelkkänä mahdollisuutena.

Ominaisuudet (käsitteet) ovat Tuomaan mukaan olemassa ajatuksissamme ja puheessamme.

Ne ovat yksityisten olioiden rakenteesta tehtyjä mielen koosteita (konstruktioita, abstraktioita).

Keskitie käsitteellinen olemassaolo (konseptualismi)

Näin hän asettui ominaisuusolemassaolokäsityksen (käsiterealismin) ja olio-olemassaolokäsityksen (nominalismin) välisessä kiistassa sovittelevalle keskitielle.

(Tätä käsitystä on kutsuttu konseptualismiksi. Tämän sanan passiivinen osaaminen on hyödyllistä luettaessa filosofiaa, mutta elämänkatsomustiedossa tämän käsitteen osaamista ei vaadita. Sana tulee keskiajan latinan sanasta conceptum = käsite, kunnollista suomennosta ei ole, mutta seuraavassa käytetään nimitystä ominaisuus-ja-olio-olemassaolo.)

Olio-olemassolokäsitys (nominalismi)

Willliam Occamin (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) mielestä todellisuus koostui vain yksittäisistä seikoista tai olioista.

Ominaisuudet (yleiskäsitteet) olivat hänen mielestään vain ihmismielen koosteita (abstraktioita). Tällaista käsitystä kutsutaan olio-olemassaolokäsitykseksi (nominalismiksi, latinankielen nomen = nimi).

Esimerkkejä

Ajatelkaamme vaikkapa taivaalla lentävää kurkiauraa.

Tässä esimerkissä itse kurkiaura olisi ominaisuusolemassaolokäsityksen (käsiterealismin) mielestä todellinen, kun taas yksittäiset kurjet tavallaan sisältyisivät auraan ja olisivat sen tuotteita. Mitä yleisempi jokin on, sitä todellisempi se on ominaisuusolemassaolokäsityksen (käsiterealismin) mielestä.

Olio-olemassaolokäsityksen (nominalismin) mielestä vain yksittäisiä kurkia on todella olemassa. Kurkiauran käsitteen olemme rakentaneet mielessämme, koska kurjet aina muuttomatkoillaan lentävät auraa muistuttavassa muodostelmassa. Jos voisimme poimia kurjet taivaalta ja asetella ne sinne täysin mielivaltaiseen järjestykseen, huomaisimme kurkiauran kadonneen. Kurkiauraa ei siis todellisuudessa ole olemassa.

On huomattava, että edellä luetellut kaksi olemassaolokäsitystä eroavat toisistaan siten, että ne määrittelevät käsitteen ”olemassaolo” eri tavoin.

Kiistaa kielen määritelmistä ei voida ratkaista

Tällaista kiistaa käsitteiden määrittelemisestä ei voida ratkaista kokemustieteen menetelmin.

Eri aatesuunnat määrittelevät käsitteitä eri tavoin suunnatakseen ihmisten todellisuuskäsityksiä mieleiseensä suuntaan. Jotkin käsitteet johtavat ihmisiä pahasti harhaan, jotkin eivät ehkä ollenkaan. Tällaiset kiistat voidaan ratkaista vain päättämällä halutaanko ihmisiä johtaa harhaan vai ei.

Kristinuskossa harhaoppi

Keskiajan kristillinen katolinen kirkko tuomitsi jyrkästi olio-olemassaolokäsityksen (nominalismin), koska se johti jumaluusopillisiin (teologisiin) vaikeuksiin.

Eräs olio-olemassaolokäsityksen (nominalismin) tuote oli kolmijumalaisuuden (triteismin, latinan- ja kreikan kielen tri = kolme) nimellä kulkenut oppi.

Sen mukaan mm. Pyhä kristillinen kolminaisuus, Isä, Poika ja Pyhähenki, pilkkoutui kolmeksi erilliseksi jumalaksi.

Tämä oli vastoin yleisen (katolisen) kristillisen kirkon oppia. Kaiken lisäksi ei voinut olla olemassa aitoa yleistä kirkkoa.

Kirkko oli pelkkä nimi kristittyjen yksittäisten olioiden joukolle.

Lopuksi olio-olemassaolokäsityksen kannattajat (nominalistit) katsoivat, että oppi perisynnistäkin oli väärä.

Vain yksittäisten ihmisten synnit olivat todellisia, perisynti taas pelkkä keinotekoinen käsite (termi).

Käsitteet Isä, Poika ja Pyhähenki sekä synti on esitetty peruskoulun oppimäärässä.

Tehtäviä

Muodostakaa olio-olemassaolokäsitystä (nominalisteja) puolustava ryhmä ja ominaisuusolemassaolokäsitystä (käsiterealisteja) puolustava ryhmä ja väitelkää.
Pohtikaa miksi yleiskäsitteet voivat aiheuttaa virheellisiä tulkintoja todellisuudesta.
Pohtikaa sellaisia yleiskäsitteitä kuin avaruus, aika ja ulottuvuus.

Yksinkertaisuusperiaate

Occamin parteveitsi

Olio-olemassaolokäsityksen (nominalismin) kannattaja Willliam Occam esitti periaatteen, joka tunnetaan nimellä Occamin partaveitsi.

Havainnollistamme asiaa ensin esimerkillä.

Kun Napoleon oli tutustunut Laplacen tieteellisiin teoksiin, hänen kerrotaan ihmetelleen, miksi Laplace ei puhu mitään jumalasta.

Laplacen kerrotaan vastanneen, ettei hän tarvinnut sellaista otetusta.

Occamin partaveitsi sanoo, ettei tule olettaa enempää kuin on tarpeellista.

Sen mukaan olioita ei tule olettaa olemassa oleviksi yhtään enemmän kuin on tarpeellista.

Yksinkertaisuusperiaate

Laajempi yksinkertaisuusperiaate sanoo, että yksinkertaisin selitys on aina paras silloin, kun selitysten välillä ei ole muuta eroa.

Tehtäviä

Pohtikaa uskontojen sisältämien käsitteiden tarpeellisuutta Occamin partaveitsen valossa.

Olemassaolo-opin pääkysymykset

Ovatko säännönmukaisuudet olemassa

Myöhemmässä ajattelussa on pohdittu kysymystä siitä, ovatko luonnon säännönmukaisuudet olemassa vai ovatko ne vain inhimillisiä keksintöjä.

Jumalan olemassaolon todistaminen

Keskiajan kiistat ominaisuusolemassaolokäsityksen (käsiterealismin), konseptualismin ja olio-olemassaolokäsityksen (nominalismin) välillä liittyivät pyrkimyksiin todistaa jumalan olemassaolo.

Anselm Canterburylainen keksi ns. ontologisen jumalatodistuksen, joka edellyttää ominaisuusolemassaolokäsitystä (käsiterealismia).

Ovatko ominaisuudet olemassa

Anselmin mukaan kaikki ominaisuudet ovat olemassa.

Onko olemassaolo ominaisuus

Hänen mielestään olemassaolo on ominaisuus. Jumala on täydellinen olento. Siitä syystä jumalalla tulee olla myös olemassaolon ominaisuus.

Onko ensimmäinen liikuttaja tarpeen

Tuomas Akvinolainen vastusti Anselmin käsitystä. Sen sijaan hän hyväksyy Platonin käsityksen, jonka mukaan liike ei ole mahdollista ilman ensimmäistä liikuttajaa, jumalaa.

Uuden ajan olemassaolo-opit

Uuden ajan olemassaolo-opeissa voidaan erottaa kolme pääkysymystä:

Ensiksi voidaan kysyä onko olemassa kaikkeuden äärimmäisiä rakenneosia. Jos sellaisia on olemassa, onko niiden oltava muuttumattomia.
Toinen kysymys koskee muutoksen olemassaoloa. Kuinka muutos voidaan selittää? Erään käsityksen mukaan muutos on harhaa (illuusiota). Toisen käsityksen mukaan liike on perusosien uudelleen järjestäytymistä. Järjestäytymisen on oltava säännönmukaista (lainalaista).
Kolmanneksi voidaan kysyä, mikä on liikelakien merkitys, mikä merkitys on sillä, että muutos on perusosasten hyvässä järjestyksessä tapahtuva uudelleenjärjestely.

Kolmanteen kysymykseen on esitetty mm. seuraavat kolme vastausta.

Platonin näkemyksen mukaan säännönmukaisuudet (lainalaisuudet) ovat yliaistillisia tosi olevia. Tämän käsityksen mukaan luonnon säännönmukaisuudet ovat todellisempia kuin oliot. Tämä käsitys voi jopa väittää, että ei ole muita perusosia kuin luonnon säännönmukaisuudet.
Toisen (Aristoteles) näkemyksen mukaan luonnon säännönmukaisuudet ovat kokemuksesta yleistettävissä olevia rakenteita.
Kolmannen käsityksen mukaan kyseessä ovat keksinnöt, sopimukset tai ihmisten tavat puhua muutoksesta.

Ensimmäinen liikuttaja uudella ajalla

Rene Descartes (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) toi Platonin vastauksen nykyaikaan.

Hän katsoi, ettei liikettä voida selittää ilman ensimmäistä liikuttajaa.

Descartes katsoi, että kun oletetaan ensimmäinen liikuttaja, vältetään se, että inhimillinen toiminta olisi ehdottoman tarkasti (deterministisesti ) luonnon säännönmukaisuuksien määräämää. Descartes ajatteli, että jos ihminen on vain kaikkeuden osa, ei ole mieltä puhua ihmisestä kaikkeuteen vaikuttavana oliona.

Kaksi perusainesta uudella ajalla

Descartes katsoi, että maailma koostuu kahdesta perusaineksesta, aineesta ja mielestä eli sielusta eli hengestä (dualismi).

(Käsitteitä aine ja mieli eli sielu eli henki on esitelty peruskoulun oppimäärässä.)

Hän ei kuitenkaan pystynyt selittämään, miten nämä kaksi perusainesta (substanssia) pystyvät vaikuttamaan toisiinsa.

Yksi perusaines ja kaksi ilmenemismuotoa

Baruch Spinoza(nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) katsoi, että on olemassa vain yksi perusaines (substanssi), jolla on kaksi ilmenemismuotoa (aine ja mieli eli sielu eli henki).

Yksi perusaines: aine

Thomas Hobbes (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) katsoi, että on olemassa vain yksi perusaines (substanssi), fysikaalinen aine (materialismi).

Yksi perusaines: mieli, sielu tai henki

Piispa George Berkeley (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) katsoi, että on olemassa vain yksi perusaines (substanssi), mieli tai sielu tai henki (tietoteoreettinen idealismi).

Ääretön määrä henkiä

Gottfried Leibnitz (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) katsoi että on olemassa ääretön määrä perusaineksia (substansseja), kaikki mieliä eli sieluja eli henkiä.

Ei perusainesta ollenkaan

David Hume katsoi, ettei ole olemassa mitään perusainesta (substanssia).

Uskonnot kaksijakoisuuden puolesta

Kysymys ruumiista ja mielestä eli sielusta eli hengestä ei ole erillinen, vaan siihen liittyy suuri joukko muita kysymyksiä.

Esimerkiksi tahdon vapauden ja kaiken säännönmukaisuuden (determinismin) välinen (näennäinen) ristiriita kuuluu näihin ongelmiin.

Toinen esimerkki on kysymys siitä, miksi säännönmukaisuudet ovat sellaiset kuin ne ovat eivätkä toisenlaiset.

Kuten Rene Descartesin ajattelusta ilmenee, sielukäsitteen avulla on haluttu mm. perustella tahdonvapautta.

Ratkaistut ongelmat saattavat olla ongelmia tavallisille ihmisille

Vasta nykyaikainen todellisuustutkimuson osoittanut, ettei tahdonvapaus ole säännönmukaisuudelle (determinismille) mitenkään vaikea ongelma.

Ilmaan heitetty noppa pyörii fysiikan lakien mukaan, mutta nopanheiton tulos ei kuitenkaan ole käytännössä ennustettavissa.

Vastaavalla tavalla voidaan ajatella alkeishiukkasista. Alkeishiukkaset ovat niin pieniä, että niiden liikkeitä ei voida edes periaatteessa ennustaa.

Jos ryhdymme mittaamaan esimerkiksi elektronin paikkaa, valonsäde, jolla sitä mittamme, siirtää sen aivan toiseen paikkaan.

Vaikka alkeishiukkasten voidaan ajatella liikkuvan täysin lainalaisesti, ihminen voi nykyisen tietämyksen mukaan saada selville vain tilastollisia lainalaisuuksia.

Päätöksiä tehdessään hän ei voi tuntea olevansa millään tavoin sidoksissa alkeishiukkasten lainalaisuuksiin.

Pikemminkin hän voi tuntea yhteisön lakien ja paineiden ja paineiden rajoittavan mahdollisuuksiaan tehdä päätöksiä.

Tietenkään kukaan ei voi tehdä luonnon säännönmukaisuuksien vastaisia tekoja.

Inhimillinen ajattelu ei tapahdu alkeishiukkasten tasolla vaan molekyylitasolla, ja se on luonteeltaan sähkökemiallista.

Tietokoneet, jotka toimivat alkeishiukkastasolla (elektroneilla), laskevat paljon nopeammin kuin molekyylitasolla toimivat ihmiset.

Ajoittaisesta vikaantumisesta ja sen aiheuttamista virhetoiminnoista huolimatta tietokoneet tekevät toisin kuin ihmiset lähes virheettömiä päätelmiä.

Jumala heiluttelee alkeishiukkasia

Toisaalta voidaan todeta, etteivät kaikki meidän aikamme tutkijat ole tyytyneet edellä oleviin selityksiin. Esimerkiksi edesmennyt fyysikko K. V. Laurikainen (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ajatteli, että alkeishiukkasten liike on vain tilastollisten säännönmukaisuuksien alainen.

Hän siis hylkäsi ankaran säännönmukaisuuden (determinismin). Hänen mielestään jumala voi joskus liikutella alkeishiukkasia ja siten vaikuttaa maailmanmenoon luonnon säännönmukaisuuksista poikkeavasti.

Miksi alkeishiukkaset ja säännönmukaisuudet ovat sellaisia kuin ovat

Viime vuosina kaikkeuden kehityksen tutkijat ovat pohtineet myös sitä, miksi alkeishiukkaset ovat sellaisia kuin ne ovat ja miksi perusvoimat ovat muotoutuneet sellaisiksi kuin ne ovat.

Toisaalta eräät toiset tutkijat pitävät kaikkeuden säännönmukaisuuksia ja perusrakennetta muuttumattomina.

Heidän mielestään ei ole mitään mieltä pohtia sitä, miksi säännönmukaisuudet ovat sellaisia kuin ne ovat. Olivatpa ne maillaisia tahansa, jotkut, sikäli kuin ajattelevia olioita olisi olemassa, kysyisivät, miksi ne ovat sellaisia.

Jumala on valinnut parhaat aineet ja säännönmukaisuudet

Toisaalta uskonnolliset ajattelijat (esim. Gottfried Wilhelm Leibnitz, nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ovat ajatelleet, että jumala on valinnut parhaat mahdolliset luonnonlait.

Eino Kailan (tämä nimi on osattava ylioppilaskirjoituksissa, koska Eino Kaila oli lukuisista virheistään huolimatta kaikkien aikojen etevin suomalainen ajattelija) mukaan Leibnitz tarkoitti, että tutkijan kannalta luonnonlait ovat parhaat mahdolliset.

Miksi olio on sellainen kuin se on

Aristoteles (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) pohti erityisesti kysymystä siitä, miksi olio on sellainen kuin se on, miksi muutosten maailmassa syntyy sellaisia olioita kuin syntyy.

Hänen mukaansa

ensimmäinen ehto on se aine, josta olio muodostunut (aineellinen syy). Muutosmahdollisuuksia rajoittaa aineen laatu. Nykyajan fysiikassa ilmiöitä selitetään aineen rakenteen ja vuorovaikutuksien (kvarkit, leptonit, perusvoimat jne.) avulla.
Toinen ehto oli muodollinen syy, rakenne, joka määrää tapahtumaa. Nykyaikaisessa fysiikassa noita muotoja ovat luonnon säänmnönmukaisuudet.
Kolmas ehto oli ulkoinen tekijä, joka panee muutoksen käyntiin. Sen nimenä on vaikuttava syy. Ylin vaikuttava syy oli Aristoteleen mukaan jumala. Nykyaikainen fysiikka ei tunnusta mitään kaikkeuden ulkopuolista liikuttajaa. Päin vastoin aineen ja energian häviämättömyyden laki on erittäin perusteltu. Sen sijaan, jos johonkin olioon tai paikkaan tuodaan ulkoista ainetta tai energiaa, tämä saa usein aikaan muutoksia.
Neljänneksi Aristoteles edellytti tavoitetta (päämäärää), jota kohti kehitys suuntautuu. Eräät muinaiskreikkalaiset ajattelivat kaikilla tapahtumilla olevan tavoitehakuisia (tarkoitushakuisia, finaalisia eli teleologisia) syitä. Ajateltiin, että kaikella on paitsi aineellinen (materiaalinen) syy myös tavoite (tarkoitus). Nykyinen fysiikka ei salli tavoitteen (tarkoituksen) käyttämistä selittäjänä luonnon kokonaisuutta käsittelevissä tapahtumissa. Esimerkiksi luonnonilmiönä elämällä ei ole mitään tavoitetta (tarkoitusta). Sen sijaan elävällä oliolla, esimerkiksi Aristoteleella, on saattanut olla koko joukko omia tavoitteita (päämääriä, tarkoituksia). Myös ihmisen keksimien tietokoneiden avulla voidaan luoda tavoitehakuisia (kyberneettisiä) järjestelmiä.

Järjestelmät jakautuvat kahteen ryhmään:

tavoitehakuisiin, joita ovat mm. ihmiset, ihmisyhteisöt, eläinpopulaatiot kuten sudet metsästäessään jne.
Toisen ryhmän muodostavat järjestelmät, jotka muuttuvat ainoastaan luonnon säännönmukaisuuksien mukaisesti.

Esimerkiksi havaitsemamme osa kaikkeutta laajenee tähtitieteilijöiden enemmistön mielestä ns. standardikäsityksen mukaan ns. alkuräjähdyksen seurauksena, muttemme voi sanoa, että muutoksella olisi jokin tavoite.

Muinaiset käsitykset

Muinainen ihminen vastasi kysymykseen, miksi maailma on sellainen kuin se on, vetoamalla jumaliin.

Maailman ajateltiin olevan sellainen kuin se on, koska maailman ajateltiin palvelevan joitakin jumalallisia tavoitteita.

Muinainen ihminen ei kuitenkaan väittänyt tietävänsä, mitä nämä jumalalliset tavoitteet ovat.

Fysiikan käsitykset

Nykyajan fysiikka on yrittänyt vastata kysymykseen siitä, miksi maailma on sellainen kuin se on, suorittamalla laskelmia siitä, mitä alkuräjähdyksen jälkeen tapahtui.

Jotkut tutkijat (esim. Paul E. Kustaanheimo) ovat sanoneet, että saattaa todella olla olemassa aivan erilaisia kaikkeuksia kuin meidän kaikkeutemme, kaikkeuksia, joissa on erilaiset luonnon säännönmukaisuudet.

Alkuräjähdyksen olosuhteet olisivat noissa toisenlaisissa kaikkeuksissa olleet erilaiset. Valitettavasti olemme pystyneet toistaiseksi tekemään havaintoja vain yhdestä osasta kaikkeutta (metagalaksistamme), joten emme pysty vastaamaan kysymykseen siitä, onko pohdiskeluilla erilaisista kaikkeuksista todellisuuspohjaa.

Ovatko rakenteet vain ihmisten mielissä

David Hume (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) katsoi, että rakenteet esiintyvät vain ihmisen mielessä tai hänen esityksissään. Rakenteet ovat sekä keksintöjä että sopimuksia.

Olemassaolo ei ole Humen mukaan ominaisuus. Kysymys on siitä, ajattelemmeko kyseisessä tapauksessa jotain olevan olemassa.

Humen mukaan luonnonvälttämättömyyksiä (determinismiä) ei voida todistaa kokemuksen perusteella. Hänen mielestään välttämättömyys on inhimillinen tapa rakentaa (konstruoida) käsityksiä tapahtumien suhteista.

Salakuljetusta esiintyy

On sanottu, että Aristoteleen tavoiteajattelu on salakuljetettu todellisuustutkimukseen, kun väitetään, että todellisuustutkimus on edistyvää ja että todellisuustutkimus voi vastata kaikkiin kysymyksiin. On myös sanottu, että usko edistykseen historiassa (historismi) olisi tällaista Aristoteleen tavoiteajattelun salakuljetusta todellisuustutkimukseen.

Olemassaolojen olettaminen

Willard van Orman Quine (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) sanoi, että eri käsitejärjestelmät sisältävät erilaisia olemassaolo-oletuksia, olemassaolo-opillisia (ontologisia) sopimuksia, jotka tätä järjestelmää käyttävät hyväksyvät.

Olio-olemassaolokäsityksissä (nominalismissa) edellytetään vain yksilöiden olemassaolo, kun taas ominaisuusolemassaolokäsityksissä (käsiterealismissa) tehdään vahvempia sopimuksia, esimerkiksi sovitaan, että yksityisten eläinten lisäksi on olemassa myös eläinlajeja.

Suvaitsevaisuusperiaate

Rudolf Carnapin (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) suvaitsemisperiaatteen (toleranssiperiaatteen) mukaan jokainen saa valita kielensä miten haluaa.

Hänen mukaansa vastaukset todellisuuden luonnetta koskeviin kysymyksiin riippuvat kielen rakenteesta, mikä taas on sopimuksenvarainen asia.

Sisäiset ja ulkoiset kysymykset

Myöhemmin Carnap teki erottelun sisäisten ja ulkoisten kysymysten välillä.

Esimerkiksi luonnollisten lukujen kehyksen sisällä voidaan mielekkäästi vastata kysymykseen "onko olemassa lukua sata suurempia luonnollisia lukuja?", kun taas kysymys "onko olemassa luonnollisia lukuja", on tälle kehykselle ulkoinen.

Käsitejärjestelmän hyväksymisellä ei ole tiedollista sisältöä, eikä se sido meitä olettamaan tämän kehyksen olioiden olemassaoloa. Quine taas oli sitä mieltä, että käsitejärjestelmän valinta on periaatteessa samantapainen asia kuin tieteellisen käsityksen hyväksyminen

Tehtäviä

Keskustelkaa siitä ovatko luonnon säännönmukaisuudet olemassa vai ovatko ne vain ihmisen tapa puhua luonnosta.
Onko mielestänne löydetty kaikkeuden äärimmäiset rakenneosat?
Miksi tahdonvapaus ja fysiikan lait eivät ole keskenään ristiriidassa?
Hyväksyvätkö uskonnot aineen ja energian häviämättömyyden lain kaikissa tapauksissa?
Keksi kymmenen tavoitehakuista järjestelmää.
Mitä tarkoitetaan olemassaolo-opillisilla (ontologisilla) sopimuksilla?
Saako jokainen saa valita käsitejärjestelmänsä miten haluaa
Miksi käsitejärjestelmistä kiistellään?

Looginen empirismi eli johdonmukainen kokemustieto

Looginen empirismi on kielletty puheenaihe

Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta maailman kaikki yliopistot ovat kieltäneet loogisesta empirismistä puhumisen. Viisaustieteilijät valvovat, ettei oikeita tietoja loogisesta empirismistä levitetä edes Wikipedian kautta.

Loogisen empirismin historiaa

Eino Kaila

Suomalainen Eino Kaila käytti (saksaksi) sanoja ”looginen empirismi” (=johdonmukainen kokemustieto) ensimmäisen kerran vuonna 1927 teoksessaan ”Die Principien der Wahrscheinlichkeitslogik” (= todennäköisyyslogiikan periaatteet).

Kaikki kokemustieto (empiirinen tieto) koostui Kailan mukaan todennäköisyyslauseiden järjestelmästä, joka perustui ”tässä ja nyt annettuun” sen johdonmukaisena seurauksena.

Kailan mukaan tämä johdonmukainen kokemustieto (looginen empirismi) eroaa jyrkästi perinteisestä psykologisesta kokemustiedosta. Etenkään sillä ei ollut mitään tekemistä perinteisen kokemustiedon ”vaikutelmien” tai ”ajatusten” (ideoiden) kanssa.

Kysymyksessä ovat vain asiasuhteet, eivät psykologiset tai historialliset suhteet. Kailan mukaan ei olla tekemisissä ajattelun vaan sen kanssa, mitä ajatellaan.

Kaila erotti kaksi kokemuksen käsitettä. Edellistä edusti lause ”Kaikki tähän asti nähdyt korpit ovat mustia”, jälkimmäistä ”Näen nyt valkoista”. Edellinen oli sekä arkikielessä että tieteessä yleinen lausetyyppi. Se edellytti joukon oletuksia menneisyyden, ulkomaailman ja todennäköisyystiedon kohteiden olemassaolosta. Edellisen tyyppiset lauseet on voitava kääntää (väljästi) elämysten tai kokemusten kielelle, jälkimmäisen tyyppisiksi.

Tehtäviä

Keksikää kymmenen ensimmäisen tyyppistä väitettä.
Kääntäkää ne kokemusten tai elämysten kielelle.

Wienin piiri

Seuraavia henkilötietoja ei ole tarkoitettu osattaviksi.

Itävaltalaisen Moritz Schlickin (1882 - 1936) ympärille kerääntyi 1920-luvulla joukko ajattelijoita ja tutkijoita, joita yhdisti kokemustietoon perustuva käsitys todellisuustutkimuksesta, ajatus kaikkien todellisuustutkimuksen alojen ykseydestä, perinteisen ajattelun hylkääminen, tehtävän rajaaminen todellisuustutkimuksen kielen arvosteluksi sekä käsitys logiikasta todellisuustutkimuksen keskeisenä apuvälineenä.

Vuonna 1929 Wienin piiri esitti ohjelman todellisuuskäsityksestä. Piirin keskeisiä hahmoja Wienissä Schlickin lisäksi olivat:

Rudolf Carnap (1891 - 1970)
Otto Neurath (1882 - 1945)
Herbert Feigl (1902 - 1988).

Toimintaan osallistuivat myös:

Kurt Gödel (1906 - 1978)
Karl Popper (1902 - 1994) (arvostelijana).

Ryhmän vaikutuspiiriin kuuluivat:

Hans Reichenbach (1891 - 1953) Berliinissä, myöhemmin Yhdysvalloissa
Carl G. Hempel (1905 - 1997) Berliinissä, myöhemmin Yhdysvalloissa
Kurt Grelling (1886-? Auschwitzin keskistysleirillä) Berliinissä,
Alfred J. Ayer (1910 - 1989) Englannissa,
Ernest Nagel (1901 - 1985) Yhdysvalloissa,
Willard V. Quine (1908 - 2000) Yhdysvalloissa,
Alfred Tarski (1902 - 1983) Puolassa,
Eino Kaila (1890 - 1958) Suomessa.

Jopa ulkonaisissa suhteissa Wienin piirin ajattelijoihin on suunnattu eri tavoin asiatonta vihamielisyyttä.

Sitä havainnollistaa parhaiten Wienin piirin epävirallisen johtajan Moritz Schlickin murha vuonna 1936.

Tämä murha usein kuitataan sanomalla, että murhaaja oli mielisairas opiskelija, jonka motiivit olivat ainakin pääasiassa muita kuin asiakysymyksiä.

Tosiasiassa mies ei ollut niin sairas, etteikö häntä olisi pantu syytteeseen.

Oikeudenkäynnissä ilmeni, että häntä oli Schlickiä vastaan yllyttänyt valheellisin syytöksin vanhoillinen viisaustieteilijä Leo Gabriel, josta myöhemmin tuli Wienin vanhoillisen viisaustieteen keulakuva.

Gabriel itse kieltäytyi todistamasta oikeudenkäynnissä ja pakeni piiloon erääseen luostariin. Kansallissosialistien valtaantulo, ei syytetyn mielentila, vasta katkaisi oikeudenkäynnin kesken.

Kurt Grelling kuoli Auschwitzin keskistysleirillä, ja useimmat muut piirin jäsenistä joutuivat pakenemaan kansallissosialisteja ulkomaille.

Kylmä sota

Wienin piiri oli alun perin pieni, erimielinen ja hajallaan asuva.

Piirillä ei ollut minkään valtion tai yrityksen tukea.

Piirin postisoitekin oli aluksi vähäpätöinen paikallisten vapaa-ajattelijain toimisto (kansallissosialistit lakkauttivat vapaa-ajattelijajärjestöt, ja Vapaa-ajattelijain maailmanliiton puheenjohtaja Max Sievers teloitettiin).

Jo piirin johtajan murha ja jäsenten pakeneminen vieraisiin maihin tuhosi melkoisen osan piirin toimintaedellytyksistä.

Lisää tuhoa aiheutti ns. kylmä sota. Wienin piirin ykseyden aatetta alettiin pitää kommunistisena.

Ns. kylmä sota alkoi noin vuonna 1950. Amerikkalainen oikeisto ryhtyi senaattori Joseph McCarthyn (1909-57), johtamana syyttämään tutkijoita, taiteilijoita ja muita kulttuurivaikuttajia ”epäamerikkalaisesta toiminnasta”.

Köyhistä oloista lähtöisin ollut amerikanjuutalainen viisaustietelijä Sidney Hook (1902-1989) kääntyi kommunistista äärioikeistolaiseksi ja osallistui aktiivisesti oikeiston mielestä väärin ajattelevia professoreita vastaan suunnattuun vainoon.

Myös monet niistä, jotka olivat lopettaneet yhteiskunnallisen osallistumisensa (esimerkiksi Rudolf Carnap) saivat varoituskirjeitä (jotka ovat säilyneet) Sideney Hookilta.

Georg Henrik v. Wrigth Suomessa

Myös Suomessa valtaan nousivat Eino Kailan vastustajat.

Georg Henrik von Wright toi Amsterdamin filosofikongressista 1948 terveisiä, joiden mukaan looginen empirismi ei enää ole johtava filosofia.

Arthur Pap

Vuonna 1949 Atrhur Pap alkoi markkinoida käsitettä ”analyyttinen filosofia”. Myös useimmat suomalaiset filosofit (kuten Georg Henrik von Wright) ilmoittivat sen jälkeen olevansa analyyttisen filosofian kannattajia.

Analyyttinen filosofia on käsitteenä hyvin sekava (olisi kohtuutonta selvitellä näin sekavaa käsitettä elämänkatsomustiedon aineistossa, sen sijaan filosofian tunneille aihe varmasti kuuluu), ja filosofit ovat enenevässä määrin luopumassa tästä peitenimestä, varsinkin, kun kylmä sota on loppunut jo vuosikymmeniä sitten.

Loogisen empirismin perusajatuksia

Suomalaiset viisaustietelijät valehtelevat

Lukemalla G. H. v. Wrightin, Oiva Ketosen jne. selostuksia loogisesta empirismistä saa aivan väärän käsityksen Wienin piiristä ja siitä aatesuunnasta, joka on edelleen elossa loogisen empirismin nimellä.

Valistusajattelu ja tosiasioihin nojautuminen

Wienin piiri sanoi edustavansa valistusajattelua ja tosiasioihin nojautumista.

Piiri kannatti kansan sivistämistä tutkimukseen perustuva todellisuuskäsityksen mukaisesti.

Logiikan eli johdonmukaisen ajattelun käyttöä piiri kannatti erityisen innokkaasti.

Tosiasioista ei voida johtaa arvoja, mutta piiri arvosti seuraussiveyttä ja mahdollisimman monien onnellisuutta.

Piirin tässä asiassa arvostamia ajattelijoita olivat mm. Epikuros, David Hume, Jeremy Bentham, John Stuart Mill, Auguste Comte, Ludvig Feuerbach ja Karl Marx.

Yhtenäinen todellisuustutkimus

Piirin tavoitteena oli yhtenäinen todellisuustutkimus. Jakoa ”luonnontieteisiin” ja ns. ”hengentieteisiin” piiri vastusti.

Se vastusti myös kaikkea huuhaata jumaluusoppi mukaan lukien.

Todellisuustutkimuksen todellisuuskäsitys ei tunne mitään ratkaisemattomia ongelmia. Perinteisten viisauden ystävien ongelmat olivat piirin mielestä näennäisongelmia.

Immanuel Kantia vastustettiin

Erityisesti Wienin piiri asettui vastustamaan Immanuel Kantin ajattelua.

Todellisuustutkimuksen todellisuuskäsitys ei tunne mitään puhtaan järjen ehdottomasti pätevää tietoa (synteettisiä lauseita apriori. Apriorinen tieto on tietoa, joka on tosi ilman kokemusta, aposteriorinen tieto on tietoa, joka on tosi kokemuksen perusteella, analyyttinen tieto on tietoa, joka on tosi käsitteiden määritelmien perusteella, synteettinen tieto on tietoa, jonka totuutta ei voida päätellä pelkästään käsitteiden määritelmien perusteella).

Loogisen empirismin pääväitteet

Matematiikan ja logiikan tieto on käsitteiden määritelmiin perustuvaa ja kokemuksesta riippumatonta

Wienin piirin mukaan matematiikan ja logiikan tieto on (analyyttista apriorista tietoa) käsitteiden määritelmiin perustuvaa ja kokemuksesta riippumatonta.

Muu tieto perustuu kokemukseen

Kaikki muu tieto oli (synteettistä aposteriorista tietoa eli) ei pääteltävissä pelkästään käsitemääritelmistä vaan vasta kokemuksen perusteella.

Kylmän sodan miehet asialla

Loogisen empirismin pääväitteet ajattelivat kumonneensa. mm. kylmän sodan aikainen Arthur Pap ja häntä seuraten Timo Airaksinen ja Pekka Elo.

Pääväitteillä on myös tukijoita

Pertti Lindfors ja Ilkka Niiniluoto eivät uskoneet Kantin tapaan, että olisi olemassa (synteettistä apriorista tietoa) tietoa, joka ei olisi tosi käsitteiden määritelmien perusteella mutta olisi siitä huolimatta tosi vaatimatta mitään kokemusta pohjakseen.

Ei ole muun tutkimuksen yläpuolella olevaa yleistutkimusta tai henkimaailmaa

Wienin piiri korosti, ettei ole olemassa mitään muiden tieteiden yläpuolella olevaa viisaustiedettä, vaan sisällöllistä tietoa voidaan saada vain kokemuksen avulla.

Kokemuksen yläpuolella olevaa tuonpuoleista henkimaailmaa (Platonin ideat) ei ole olemassa.

Yritys vastata hyvän tutkimuksen ja huuhaan välisen rajan vetoon

Looginen empirismi oli ennen kaikkea yritys vastata hyvän tutkimuksen ja huuhaan väliseen rajanveto-ongelmaan.

Todellisuustutkimus ja epätodellisuustutkimus pyrittiin erottamaan toisistaan rajaamalla hyvin tarkasti mielekkään todellisuustutkimuksen kielenkäytön ehdot.

Halu poistaa huuhaa mielekkäästä todellisuustutkimuksen kielestä perustui tiukasti kokemukseen ja todentamiseen nojaavaan käsitteiden merkityksen määrittelemiseen.

Tämän merkityksen määritelmän mukaan todellisuutta koskevan kokemusväitteen (empiirisen väitteen) merkitys on sen aistihavaintojen avulla tapahtuva todeksi (tai epätodeksi) osoittamisen menetelmä.

Muut kuin tiedolliset arvot

Se, mitä ei selvästi ja yksiselitteisesti voitu kielessä ilmaista, oli mieletöntä sanahelinää, jolla voi olla runollista, kauneudellista, siveellistä, ajatustunneperäistä (emotiivista) tai ilmaisullista (ekspressiivista) arvoa, mutta ei mitään tiedollista arvoa.

Kieliajattelu

Wienin piirin kieliajattelun ohjelma edusti kuvailukäsitystä (deskriptivismiä), jonka mukaan todellisuustutkimuksen (tieteelliset) käsitykset pyrkivät kuvaamaan havaittavia ilmiöitä mahdollisimman yksinkertaisesti ja taloudellisesti.

Tehtäviä

Tutki mitä huuhaan muotoja nykyisin esiintyy?
Millä perusteilla looginen empirismi vastustaa huuhaata?
Voidaanko ajattelu asettaa varsinaisten todellisuustutkimusten yläpuolelle? Entä jumaluustiede?
Mikä on loogisen empirismin pääväite. Ota selvää siitä, miten sitä on vastustettu. Miksi sitä on vastustettu?
Miksi havaintoihin ja tosiasioihin nojautuminen on tärkeää?
Mitä tarkoittaa sanonta, jonka mukaan todellisuustutkimus on itsensä korjaavaa?
Miksi muotoa ”kaikki…” olevia väitteitä on vaikea osoittaa varmuudella tosiksi? Miksi muotoa ”on olemassa… ” olevia väitteitä on usein vaikea osoittaa epätosiksi?

Loogisen empirismin myöhempi kehitys

Pertti Lindfors

Suomessa Pertti Lindfors on vuonna 1978 julkaissut väitöskirjan („Der dialektische Materialismus und der logische Empirismus“ = Dialektinen materialismi ja looginen empirismi) loogisen empirismin ja aineellisen todellisuuskäsityksen suhteesta.

Lindforsin mukaan looginen empirismi, aineellinen todellisuuskäsitys ja ihmismielestä riippumattoman todellisuuden olemassaolo voidaan sovittaa yhteen ristiriidattomaksi käsitykseksi. Loogisen empirismin ns. mielekkyysväitteet on tällöin muotoiltava uusin käsittein (Jaakko Hintikan esitys alempana).

Jaakko Hintikka

Professori (Bostonin yliopisto) Jaakko Hintikka sanoo artikkelissaan ”Looginen empirismi 58 vuotta myöhemmin”

(julkaistu mm. teoksessa ”Filosofian köyhyys ja Rikkaus”, Art House 2001 sekä julkaistu Pertti Lindforsin juhlakirjassa)

mm:

(Jaakko Hintikan esitystä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa. Opettaja selittää siinä olevia sivistyssanoja erikseen.)

”Otsikkoni vuosiväli ei viittaa Wienin piirin tekemisiin tai tekemättä jättämisiin, vaan G. H. von Wrightin vuonna 1943 julkaisemaan kirjaan Looginen empirismi.

Se on edelleenkin huomion arvoinen, käyttökelpoinen katsaus tähän tärkeään filosofiseen virtaukseen.

Mutta mitä samasta aiheesta voi sanoa myöhempien tapahtumien ja myöhemmin julkisuuteen tulleen materiaalin valossa?

Yleisesti katsotaan, että Wienin piirin filosofia, kutsuimmepa me sitä loogiseksi empirismiksi tai loogiseksi (uus)positivismiksi, on "taakse jäänyttä elämää" eli voitettu ja hylätty kanta.

Onko tämä kuolemantuomio oikea sittemmin saavutettujen tulosten valossa?

Onko Wienin piiriin kohdistunut kritiikki ollut oikeutettua?

Tämän kirjoituksen tarkoitus on perustella kielteistä vastausta molempiin kysymyksiin.

Yhden paperin puitteissa on tosin mahdotonta käsitellä asiaa tyhjentävästi.

Tyydyn siksi vain joukkoon erillisiä joskin tärkeitä ja osittain toisiinsa liittyviä näkökohtia.”

Tehtäviä

Ottakaa selvää tuomittiinko Moritz Schlickin murhaajaa toisen maailmansodan jälkeen.
Ottakaa selvää, ketkä hallitsevat Itävaltaa nykyään.

Loogisen empirismin ja kommunistien riidasta Hintikka sanoo mm.:

”Yleisemmässä ideologisessa katsannossa on myös helppo nähdä, miksi loogiseen positivismiin suunnattiin marksistien taholta pitkään katkeraa kritiikkiä.

Syy ei ollut, että loogiset positivistit olisivat olleet taantumuksellisia filosofisesti tai poliittisesti.

Useimmat heistä olivat kommunisteille paljon vaarallisempia vihollisia, maltillisia sosialisteja, jotka sodanjälkeisessä Euroopassa olivat kommunistien voimakkaimmat poliittiset vastustajat.”

Loogisen empirismin vastustajista Hintikka sanoo mm.:

”Tärkeämpää tässä kuitenkin on selvittää Wienin piirin filosofian myöhempiä kohtaloita filosofian piirissä.

Vakavin virhe, joka on tehty Wienin piirin filosofiaa arvioitaessa, koskee mielestäni vertailua sen ja ns. uuden tieteenfilosofian (Kuhn, Lakatos jne.) välillä.

Sekä suuren yleisön että filosofien enemmistön keskuudessa ajatellaan näköjään, että "the new philosophy of science" on korvannut ja ehkä kumonnutkin loogisen positivismin tieteenfilosofian.

Tämä käsitys perustuu ainakin osaksi väärinkäsitykseen. "Uuden tieteenfilosofian" tunnetuin ja otaksuttavasti edustavin hahmo on Thomas Kuhn.

Kuhn ei kuitenkaan ollut enempää koulutukseltaan kuin asennoitumiseltakaan tieteenfilosofi, vaan tieteenhistorioitsija osittain tieteensosiologi.

Tämän hän olisi itsekin ollut valmis myöntämään.

Menisin itse kuitenkin vielä pitemmälle ja olisin valmis väittämään, ettei Kuhn edes tieteen historiassa osoittanut erityisen hyvää tajua tieteen kehitystä ohjanneille filosofisille ja metodologisille ideoille.

Esimerkiksi uuden ajan alun todellisuustutkimuksta (tiedettä) tarkastellessaan hän operoi kaavamaisella vastakohdalla kokeellisen ja matemaattisen perinteen välillä.

Kuitenkin minusta on selvää, kuten eräät muutkin teoreettisesti ja filosofisesti tarkkasilmäiset tutkijat (esimerkiksi Heideggerin liittolainen Oskar Becker, jota ei ainakaan voi syyttää positivismista) ovat tähdentäneet, että uuden ajan alun tieteen tärkein uutuus oli eksperimentaalisen ja matemaattisen metodin synteesi.

Kontrolloitu koe tulkittiin olennaisesti samaksi metodiksi kuin kreikkalaisten geometrikkojen kuvioanalyysi.”

Hintikan mukaan loogisen empirismin arvostelijat itse asiassa puhuivat eri asioista kuin looginen empirismi:

”Kuhn voi ehkä olla parempi tieteen historioitsija kuin Zilsel tai Neurath, mutta hän puhuu itse asiassa aivan eri asiasta kuin Carnap tai Hempel.

Siitä syystä on paha ajatusvirhe ajatella, että Kuhnin ideat voisivat sisällöllisesti katsoen korvata aikaisemman systemaattis‑teoreettisen tieteenfilosofian.

Aktiivitutkijaa ei auta, jos Kuhn kertoo hänelle, että hän on jonkin tiedostamattoman "paradigman" kahleissa.

Sitä vastoin esimerkiksi Carnapin tai Frank Ramseyn verrattain yksinkertaisillakin ideoilla on läheinen yhteys tieteellisen, erityisesti tilastollisen päättelyn käsitysan, päinvastoin kuin on joskus väitetty.”

Hintikka jatkaa Kuhnin kritiikkiään mm. seuraavasti:

”Kuhn esimerkiksi puhuu niin kuin hänen kuuluisaa teorioitten yhteismitattomuuden käsitettään olisi täysin mahdotonta lähestyä puhumalla kyseisten teorioitten loogisista tai empiirisistä seuraamuksista.

Siinä on Kuhnin mukaan kysymys näiden teorioitten käsitepohjan erilaisuudesta.

Olen kuitenkin osoittanut, että tällaista mahdottomuutta ei ole muuta kuin Kuhnin mielikuvituksessa.

Ainakin eräissä selväpiirteisissä esimerkkitapauksissa voidaan päinvastoin osoittaa, että teorioitten käsitteellinen vieraantuminen toisistaan kulkee käsi kädessä niiden seurausten joukon erilaisuuden kanssa.

Samaten kuuluisa teesi havaintojen käsityspitoisuudesta osoittautuu huolellisemmin tarkasteltuna monessa suhteessa moniselitteiseksi.

Siinä on epäilemättä tärkeä ja tosi ydin, mutta siitä ei löydy mitään perusteita eri teorioitten väitetylle yhteismitattomuudelle.

On itse asiassa perin kummallista juuri käsityspitoisuuden näkökulmasta pitää Kopernikuksen kumousta tähtitieteessä esimerkkinä "uuden tieteenfilosofian" opeista.

Kopernikuksen opit perustuvat olennaisesti samoihin havaintoihin kuin Ptolemaioksen, ja hänen järjestelmänsä läpimurto vuorostaan perustui Tyko Brahen havaintoihin, jotka niiden tekijä itse tahtoi sijoittaa eri maailmanjärjestelmän puitteisiin.

Minkä teorian pitoisuudesta Tykon havainnoissa onkaan siis kysymys?”

Loogisen empirismin ”virheistä” Hintikka sanoo seuraavaa:

”Toisen yleisen kysymyksen herättääkseni, ilmeisin yleinen ongelma, johon loogiset empiristit törmäsivät, oli tietomme eri osien palauttaminen välittömään kokemukseen tai ainakin niiden kokemuspohjan löytäminen.

Tätä oli Bertrand Russell jo yrittänyt teoksessaan Our Knowledge of the External World, mutta Russellin teoksen luonnosmaisuus ei (syystä kyllä) tyydyttänyt Wienin piiriä.

Heidän kamppailunsa reduktio‑ongelman kanssa kehittyi valheesta toiseen. Näitä vaiheita kuvaavat sellaiset avainsanat kuin verifioitavuusteesi, koeteltavuusteesi, reduktiolauseet, ehdolliset määritelmät jne.

Ei liene epäoikeudenmukaista sanoa, ettei tämä keskustelu koskaan johtanut todella tyydyttävään lopputulokseen.

Tekee kuitenkin mieli sanoa ‑ vaikka vain jälkiviisautena ‑ että tässä on jälleen kysymys perustotuudesta "a little logic is a dangerous thing".

Se logiikka, joka Machin kaltaisilla varhaispositivisteilla oli mielessä kun he väittivät erilaisia tieteellisiä käsitteitä määriteltäviksi, on perin yksinkertainen ja yksioikoinen.

Wienin piirin kulta‑aikana sen jäsenillä ei myöskään ollut käytössään muuta kuin tavallinen "plain vanilla" määriteltävyyden käsite reduktiokäsitystä kehittäessään.

Mutta tämä käsite on osoittautunut perin köyhäksi tieteenfilosofiselta anniltaan. Kun Herbert Simon myöhemmin väitti useimpia fysiikan käsitteitä määriteltäviksi, hänen teesinsä olivat loogikkojen terminologian perusteella arvioituina triviaalisti virheellisiä.

Osoittautuu kuitenkin, että Simonilla oli mielessä olennaisesti eri käsite kuin määriteltävyys, nimittäin identifioitavuus. Tämä käsite ei ollut loogisten positivistien käytettävissä, mutta se on täysin eksplisiittisesti määriteltävissä.

Sen toivat tieteen metodologiaan alun perin ekonometrikot, eivät filosofit eivätkä loogikot. Sitä voi luonnehtia määriteltävyydeksi ei yksinomaan jonkun annetun käsityksen pohjalta, väärinkäsityksen ynnä mahdollisten havaintojen pohjalta.

Identifioitavuus näyttää täysin järkevältä empiirisen merkityksen tunnusmerkiltä. Näyttää myös luultavalta, että identifioitavuuden käsitteen avulla loogisten empiristien empiirisen sisällön kriteerit voitaisiin luontevalla tavalla rekonstruoida.

Vaikka asiassa on vielä erittäin paljon tutkimista, on jo nyt ilmeistä, että loogisten empiristien perusajatukset empiirisen sisällön koetinkivistä ja redusoitavuudesta eivät ole saaneet viime aikoina osakseen samaa rakentavaa huomiota kuin heidän myöhempien kilpailijoittensa, esimerkiksi Quinen, teoreettisesti paljon karkeasyisemmät spekulaatiot.”

Loogisen empirismin selittämisen mallista Hintikka sanoo näin:

”Samanlaisia yllättäviäkin positivistien käyttämien menetelmien kunnianpalautuksia on puhjennut esiin muuallakin päin tieteenfilosofiaa.

Wienin piirin jälkivaikutuksen tunnetuimpia aspekteja on ollut Hempelin käsitys tieteellisestä selittämisestä. Siitä käytetään usein nimitystä "covering law model of explanation", selittämisen peitelakimalli.

Sitä on yleisesti pidetty olennaisena puolena positivistien tieteenfilosofiasta, ja filosofien luopumista siitä on pidetty oireena positivismin lopusta.

Kurt Hempel itse Carus‑luennoissaan 1970‑luvulla esitti tärkeitä varauksia omaan malliinsa, kuultiin erään filosofin auditoriossa mutisevan esitelmän jälkeen, "Tänään looginen positivismi lopultakin kuoli".

Mutta jos niin ajatellaan eli jos Hempelin peitelaki‑ideasta tehdään loogisen uuspositivismin tunnusmerkki, niin huhut loogisen positivismin kuolemasta voivat hyvinkin osoittautua yhtä liioitelluiksi kuin sananparrenomaiset uutiset Mark Twainin poismenosta.

Olen näet analysoinut yhdessä Ilpo Halosen kanssa selitysprosessin tietoteoreettista rakennetta, vaikka tuloksiamme ei ole vielä ehditty julkaista. Tällöin on osoittautunut, että peitelailla ei tosin ole roolia selitystoimituksen premissinä eikä välivaiheena ja ettei selitystoimitusta myöskään voi tulkita peitelain etsimiseksi.

Näistä syistä ei ole yllättävää, että Hempelin mallille on löytynyt monia vahingoniloisia ns. vastaesimerkkejä.

Nämä esimerkit eivät kuitenkaan luo valoa itse selitysprosessin rakenteeseen. Ja kun tätä rakennetta tarkastellaan loogisesta näkökulmasta, voidaan helposti osoittaa, että jokaiseen miksi‑selitykseen automaattisesti liittyy kuin liittyykin peitelaki.

Tämä peitelaki ei kuitenkaan ole selityksen väline eikä selityksen sisältä, vaan sen sivutulos, joka voidaan tulkita lyhennetyksi yhteenvedoksi selitysprosessista.

Eräässä syvällisessä mielessä Hempel on siis loppujen lopuksi oikeassa: miksi‑selitysten ja peitelakien välillä on olennainen yhteys jopa siten, että toisen etsiminen on tietyssä mielessä toisenkin etsimistä.

On kuvaavaa, että tämä tulos yksinkertaisuudestaan huolimatta perustuu syvälliseen logiikan metakäsityksen tulokseen, William Craigin interpolaatiolauseeseen, joka todistettiin ja julkistettiin vasta Hempelin mallin jälkeen.

Loogisten positivistien ideoitten vikana ei siis ollut, että ne nojasivat logiikkaan ("tieteen kielen loogiseen syntaksiin"), vaan että ne nojasivat liian yksiviivaisiin ja heikkoihin loogisiin tuloksiin.”

Loogisen empirismin pääteesistä Hintikka sanoo:

Ehkä selväpiirteisin ongelma, jonka kohdalla loogisten empiristien käsityksille voidaan antaa Ehrenrettung, on heidän teesinsä loogisten totuuksien analyyttisestä luonteesta.

Tässä teesissä ei mannermaisessa kontekstissa ollut Wienin piirin jäsenten esittämänä paljonkaan uutta. Kant jo oli väittänyt analyyttisiä totuuksia tyhjiksi ja tulkinnut loogiset totuudet analyyttisiksi.

Tätä tyhjyys‑ eli tautologiaväitettä oli myös puolustanut mm. Ernst Mach, Wienin piirin henkinen isä.

Uutuus oli se tapa, jolla Wittgenstein oli Tractatus ‑teoksessaan perustellut loogisten totuuksien sisällöllistä tyhjyyttä.

Lauselogiikassa voidaankin määritellä informaation käsite erittäin luontevalla tavalla lauseen sallimien ja kieltämien vaihtoehtojen avulla.

Tällöin osoittautuu, että loogiset totuudet ovat juuri ne, joiden informaatiosisältö on nolla.

Tämä oli uusi ja erittäin vakuuttava tapa perustella vanhaa väitettä loogisten totuuksien tyhjyydestä.

Hankaluutena oli kuitenkin se, että loogiset empiristit eivät voineet pitää kiinni Wittgensteinin väitteestä, että kielemme koko logiikka voidaan palauttaa lauselogiikan totuusfunktiokäsityksiin.

He eivät myöskään onnistuneet yleistämään informaation käsitettä muulla tavoin lauselogiikasta muuhun logiikkaan, erityisesti ensimmäisen kertaluvun logiikkaan.

Heidän puolustettavakseen jäi siitä syystä paljon epämääräisempi väite loogisten totuuksien analyyttisyydestä, jolla he tarkoittivat sitä että ne antavat meille tietoa vain kielestämme, muttei todellisuudesta. Näin epämääräistä väitettä on hankala puolustaa, ja se onkin joutunut Quinen kritiikin helpoksi maalitauluksi.

Osoittautuu kuitenkin, että informaation käsite voidaan erittäin luonnollisella tavalla ulottaa ensimmäisen kertaluvun kieliin, joita voi käyttää realistisen kielen esimerkkitapauksina.

Tai tarkemmin sanottuna se voidaan ulottaa kahdella eri tavalla. Looginen päättely voi antaa uutta pintainformaatiota.

Mutta tämä informaation laji on erotettava siitä kokonaisinformaatiosta, joka jostakin propositiosta voidaan loogisin keinoin puristaa ulos.

Tätä jälkimmäistä informaation lajia voisi kutsua empiiriseksi informaatioksi tai syvyysinformaatioksi. Se on luonnollisestikin se informaation laji, jota loogisten empiristien on ymmärrettävä tarkoittaneen ja sen kohdalla heidän väitteensä loogisten totuuksien informaatiotyhjyydestä pitää loppujen lopuksi kuitenkin paikkansa.

Tämä tulos on niin selväpiirteinen, että on yllättävää, että se on viimeaikaisessa keskustelussa jäänyt täysin huomiotta. On hankala välttyä vaikutelmalta, että tämä johtuu ideologisista syistä ‑ vai olisiko poliittisesti korrektia sanoa, väärästä paradigmasta?

Tähän tullaan huomauttamaan, että kysymys loogisten totuuksien tautologisuudesta on vain osa sitä yleisempää ongelmaa käsitteellisten totuuksien analyyttisyydestä, josta Quine ja Carnap keskustelivat ja jonka lopputuloksena yleensä näköjään katsotaan olevan, että Quine oli oikeassa ja että analyyttisyys‑synteettisyys ‑vastakohdasta on luovuttava.

Tämä yleisesti hyväksytty käsitys lepää kuitenkin heikoissa kantimissa. Quine vertaa toisaalta kieltä ja sen logiikkaa tieteelliseen käsityskseen. Toisaalta hänen ns. naturalistinen lähestymistapansa merkitsee epistemologian käsittämistä tiedonetsinnän luonnonhistoriaksi ja semantiikan käsittämistä mielekkään kielenkäytön luonnonhistoriaksi.

Tässä tulee oireellisesti esiin Quinen ulkopuolisen tarkkailijan asenne vastakohtana Wienin piirin miesten aktiivin tutkijan asenteelle.

Vain sivullisen näkökulmasta voi luonnontieteestä puhua niin kuin se olisi luonnonhistoriaa. Tieteellisellä käsityksillä, esimerkiksi vaikkapa Maxwellin käsitysillä, ei ole vain yhtä sovellutusta kertaheitolla koko maailmaan. (Ja jos joku sitä sillä tavalla globaalisesti soveltaisikin, hän ei olisi enää fyysikko vaan kosmologi.)

Maxwellin, Einsteinin tai Schrödingerin yhtälöillä on lukemattomia eri sovellutuksia, joiden kohteita fyysikko nimittää systeemeiksi. (Loogikko puhuisi sen sijasta malleista.)

Ja tällainen "systeemi" on vain jokin maailman todellinen tai kuviteltu osa, jota tarkastellaan muusta maailmasta riippumattomana.

Tällainen riippumattomuus saavutetaan eristämällä systeemi käsitteellisesti muusta maailmasta spesifioimalla sen reunaehdot.

Näiden reunaehtojen tutkiminen ei ole kyseisen käsityksen osa, vaikka se on osa niiden sovellutusprosessia.

Jos Quine on oikeassa verratessaan kieltä ja sen logiikkaa tieteelliseen käsityseen, niin silloin sillä on ajateltava olevan lukemattomia toisistaan riippumattomia eri sovellutuksia (malleja),

Niiden reunaehtoihin kuuluu muun muassa kyseisen mallin ("systeemin") alkioalueen kiinni lyönti ynnä kielen ei‑loogisten vakioiden ominaisuudet.

Mutta jos niin on, Quinen ongelma on väärin asetettu.

Kielen eri ei‑loogisten vakioiden ominaisuudet ja niihin perustuvat käsitteelliset totuudet eivät kuulu kielen yleisen semantiikan ja logiikan piiriin. Ne eivät ole osa kielen käsitystä, vaan kielten luonnonhistoriaa".

Tästä syystä kysymyksellä niiden tavoittamisesta ei ole mitään vaikutusta kysymykseen kielen loogisten totuuksien tautologisuudesta. Se arvostelu, jota Quine on esittänyt Carnapin semanttisia käsityksiä vastaan, perustuu tältä tärkeältä osaltaan väärin asetettuun kysymykseen, joka vuorostaan johtuu hänen ulkopuolisen tarkkailijan asenteestaan tieteeseen.

Niin kuin tarkkasilmäinen lukija on epäilemättä jo huomannut, tässä kohdin Quinen ja Kuhnin lähestymistavat ovat periaatteessa samanlaiset. Tieteessä he ovat penkkiurheilijoita, eivät kilpailijoita tai edes valmentajia.

Platonin dialogien lopun alussa Sokrates joskus sanoo: "Lyökäämme nyt yhteen kaikki vastaukset". Hän tietenkin tarkoittaa johtopäätösten tekemistä siihen asti saavutetuista tuloksista. Olen varma, että voin tällä kohdin jo jättää tämän yhdistämistoimituksen lukijoitteni suoritettavaksi.”

Looginen empirismi ja todellisuuspohjainen olemassaolokäsitys (realistinen ontologia)

Esimerkiksi loogisen empirismin anglosaksinen johtohahmo Alfred Ayer (1910-1989) (nimeä ja vuosilukuja ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) totesi (The Central Queston of Philosophy, Penguin, 1976, s. 108):

”fyysisten kappaleiden jatkuva ja erillinen olemassaolo yksinkertaisesti oletetaan.”

Looginen empirismi ja todellisuuspohjainen (realistinen) olemassaolo-oppi (ontologia) on saatu sopusointuun.

Todellisuuspohjaisen olemassaolo-opin (realismin) eräs perusväitejoukko on seuraava. Lukija voi tarkentaa sitä omien näkemystensä mukaan.

On olemassa ihmismielestä (ainakin osittain) riippumaton todellisuus.
Totuus on vastaavuussuhde kielen ja todellisuuden välillä (ja näin suhteellinen kuhunkin kieleen).
Totuuden ja epätotuuden käsitteet soveltuvat periaatteessa kaikkiin tieteen lauseisiin (siis myös teoreettisia termejä sisältäviin lauseisiin). käsityst pyrkivät vakavissaan kuvaamaan todellisuutta.
Totuus on (eräs) tieteen keskeinen päämäärä, jota kohden se pyrkii.
Yksinkertaisuus on eräs totuuden arviointiperusteista (kriteereistä).
Ei pidä olettaa useampia oliota kuin on välttämätöntä.
Todistuksen taakka on väitteen esittäjällä..
Tieto todellisuudesta on ainakin yksityiskohdissaan erehtyväistä. Parhaimmatkin tieteelliset teoriat voivat olla epätosia, ja koko totuus saattaa olla ihmiselle saavuttamaton.
Todellisuudesta voidaan kuitenkin saavuttaa tietoa; se ei ole täysin tuntematon. Tieteen käsitykset voivat parhaimmillaan olla tosia (vaikka emme välttämättä ole siitä varmoja) tai lähellä totuutta.
Tieteen käytännöllisen menestyksen paras selitys on se, että käsitykset ovat olleet merkityksellisiltä osin tosia tai lähellä totta. On siis perusteltua olettaa, että todellisuustutkimuson edistynyt.

Tehtäviä

Miten voidaan perustella sitä käsitystä, että on olemassa ihmismielestä (ainakin osittain) riippumaton todellisuus? Miten tätä väitettä on vastustettu. Missä suhteessa eräiden loogisen empirismin varhaisten kannattajien käsitys erosi tästä käsityksestä?
Mitä hyötyä on totuuteen pyrkimisestä? Milloin valehtelemisesta on hyötyä?
Miksi yksinkertaiset selitykset on asetettava monimutkaisten edelle? Miksi monimutkaisempia selityksiä on usein asetettu yksinkertaisempien edelle?
Miksi todistuksen taakka on väitteen esittäjällä? Miksi tätä periaatetta on myös vastustettu?
Keksi esimerkkejä siitä, että jokin todellisuuskäsitys on ollut menestyksellinen.

Looginen empirismi ja aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi)

Aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi) on olemassaolo-opillinen (ontologinen) käsitys, jonka mukaan todellisuus on aineellinen (materiaalinen). Ainetta (materiaa) ovat aine ja energia. Aineen (materian) lisäksi on tyhjiö.

Edesmennyt tohtori Pertti Lindfors on väitöskirjassaan esittänyt mm. seuraavat aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) perusväitteet (mukaan on valittu hieman uudelleen muotoillen kuudestatoista väitteestä kymmenen yleisimmin hyväksyttyä):

Ristiriidattomasti voidaan puhua myös sellaisista tapahtumista, joita kukaan ei ole havainnut. Olemassaolo ei ole pelkkää havaituksi tulemista.
Todellisuus on aineellinen.
Tietoisuus on aineellinen.
Ajatus ja ajatuksen kohde ovat eri asioita.
Havaitsija ja havainnon kohde ovat eri asioita.
Nimi ja nimetty kohde ovat eri asioita.
Kieli on eri asia kuin se kohde, josta kieli puhuu.
Luonnossa vallitseva järjestys ja syysuhde ovat kokemukseen ja vain kokemukseen perustuvia.
Pohjimmaltaan kokemustutkimus nojaa havaintolauseisiin. Havaintolauseiden totuutta arvioitaessa tarvitaan kybernetiikkaan perustuvaa tietokäsitystä (kybernetiikka tutkii järjestelmiä, jotka sisältävät ns. takaisinkytkentöjä eli itsesäätelyä).
Ateismi on tosi.

Yllä olevissa lauseissa mahdollisesti esiintyvät ristiriidat Lindfors on ratkaissut ns. tyyppikäsityksellä. Jaakko Hintikan mukaan ristiriitojen ratkaisuun ei nykyään tarvita edes tyyppikäsityksiä.

Tehtäviä

Miksi olemassaolo ei ole pelkää havaituksi tulemista?
Mitä tarkoittaa sanonta ”todellisuus on aineellinen”?
Mitä on aine (materia)?
Miten sanaa ”materialismi” käytetään nykyään väärin?
Tutkikaa esimerkiksi Internetin hakukoneilla (esim. http://www.google.fi ) mitä tarkoittavat käsitteet ”tietokäsitys” ja ”kybernetiikka”.
Mitä tarkoittaa sanonta ”tietoisuus on aineellinen”?
Mitä tarkoittaa olemassaolo-opin (ontologian) käsite ”jumalattomuus” eli ”ateismi”?
Mitä tarkoittaakäsite ”ateisti”?
Miksi kokemustutkimus (tiede) nojaa pohjimmaltaan havaintolauseisiin? Miten todet havainnot pyritään erottamaan esimerkiksi harha-aistimuksista ja virheellisistä havainnoista?
Mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että tapahtuma A on tapahtuman B syy?

Käsityksiä yliluonnollisesta

Viittaus opetussuunnitelmaan

Tämä luku on kirjoitettu vastaamaan opetushallituksen opetussuunnitelmaehdotuksen kohtaa ”maalliset ja uskonnolliset katsomukset maailmankuvan perustana”.

Määritelmiä

Luonnollinen

Toisaalla tässä kirjassa on tarkasteltu ns. näennäistieteitä.

Ne muodostavat merkittävän yrityksen todistaa yliluonnollisen olemassaolo.

Luontoon perustuvan todellisuuskäsityksen (naturalistisen (natura = luonto) todellisuuskäsityksen) mukaan kaikki, mitä on olemassa, oli se kuinka harvinaista tai ihmeellistä tahansa, on luonnollista.

Luontoon perustuvan todellisuuskäsityksen (naturalismin) olemassaolo-opillisiin (ontologisiin) kieltä koskeviin sopimuksiin ei kuulu mitään yliluonnollista.

Helpommin sanottuna: Luonto määritellään kaiken käsittäväksi.

Yliluonnollinen

Yliluonnollisen (supernaturalistisen eli supranaturalistisen ( latinankielen super = yläpuolella, supra = yläpuolella, yli-)) todellisuuskäsityksen mukaan todellisuus jakaantuu kahteen osaan, toiseen kuuluvat luonnolliset tapahtumat ja ilmiöt, toiseen yliluonnolliset.

Luonnollisia tapahtumia selitetään luonnon säännönmukaisuuksien avulla, yliluonnollisia yliluonnollisten tekijäin avulla.

Havainnot yliluonnollisesta

Näiden todellisuuskäsitysten (naturalistisen ja supernaturalistisen) välillä on kuitenkin myös muita eroja kuin erilainen olemassaolo-oppi (ontologia).

Yliluonnollisen todellisuuskäsityksen kannattajat (supernaturalistit) uskovat yleensä olevan olemassa sellaisia havaintoja ja tapahtumia, joihin naturalistit eivät usko.

Selitysten puute

Muinaiset ihmiset käyttivät usein yliluonnollista selitystä tapahtumille, joita he eivät pystyneet selittämään.

Esimerkiksi ukkosen ajateltiin aiheutuvan ukkosenjumalasta.

Myöhemmin jumalat saivat tehtäviä täydentäjinä. Platonin ja Aristoteleen ensimmäisen liikuttajan (jumalan) tehtävänä oli esimerkiksi selittää liikkeen ja muutoksen olemassaolo.

Jumalatodistukset

Esimerkkinä yrityksestä todistaa yliluonnollisen olemassaolo käytetään seuraavassa eräitä kristillisiä yrityksiä todistaa kristinuskon jumalan olemassaolo.

Tässä yhteydessä voidaan todeta, että, sekä Suomen evankelisluterilainen kirkko että suomalaiset jumalattomat (ateistit) ovat yksimielisiä siitä, ettei mitään pätevää todistusta jumalan olemassaolosta ole olemassa.

Tämä ei tietenkään merkitse sitä, etteivät yksityiset kristityt voisi uskoa sellaisten todistusten olemassaoloon.

Suomen Gallupin vuonna 1973 suorittama tutkimus osoitti, että huomattava osa suomalaisista uskoo johonkin jumalatodistukseen.

Tästä syystä seuraavien väitteiden ja vastaväitteiden tuntemisesta on hyötyä esimerkiksi yksityisissä keskusteluissa ja väittelyissä.

Seuraavat jumalatodistusten kumoamiset perustuvat standardeihin amerikkalaisten viisaustieteen professorien esityksiin. Uudenmpaa keskustelua löytyy Internetistä.

Seuraava esitys jumalatodistusten kumoamisesta on myös kurssin 14 aineistossa. Jos kurssia 14 ei ollenkaan ole, jumalatodistusten kumoaminen on syytä opetella tämän kurssin yhteydessä.

Jumalatodistusten kumoamista ei ole ollut koskaan ylioppilaskirjoituksissa eikä sitä melko varmasti tällä vuosisadalla sinne tule.

Siitä huolimatta on oman edun mukaista opetella jumalatodostusten kumoaminen. Oppikaamme elämää eikä koulua varten.

Tehtäviä

Millä perusteella luonnollisen todellisuuskäsityksen kannattajat (naturalistit) hylkäävät yliluonnollisen olemassaolon?

Jumalan määrittelemisestä

Kristitty uskonnonfilosofi John Hick (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) määrittelee Jumalansa seuraavasti:

"Jumala on

ainutlaatuinen, ääretön, persoonallinen henki,
pyhä, oikeudenmukainen, viisas ja rakastava,
se, joka on luonut maailmankaikkeuden,
se, joka valmistelee sieluja ikuiseen autuuteen hänen kanssaan...".

Tämä jumala vastaa lähinnä kristinuskon ja mahdollisesti myös islamin ja juutalaisuuden jumalaa.

Monet itämaiset uskonnot määrittelevät jumalansa toisin.

Näitä ominaisuuksia voidaan kristillisen jumaluusopin valossa selventää seuraavasti.

Ainutlaatuisuus tarkoittaa, että kristinuskon ja islamin mukaan on olemassa vain yksi jumala.

Äärettömyys tarkoittaa äärettömiä ominaisuuksia, esimerkiksi kaikkivaltiutta, kaikkitietävyyttä ja kaikkihyvyyttä.

Ns. pahan ongelma kristinuskossa

Ristiriita

Tämä on johtanut kristinuskon ns. pahan ongelmaan.

Jos kaikkivaltias jumala ei poista pahaa, hän ei ole joko kaikkitietävä tai kaikkihyvä.
Jos hän on kaikkitietävä, hän ei ole joko kaikkivaltias tai kaikkihyvä.
Jos hän on kaikkihyvä, hän ei ole kaikkivaltias tai kaikkitietävä.

Onko paha olemassa

Tuomas Akvinolainen yritti väistää ongelman väittämällä, ettei paha ole todellista.

Jumalan henkisyys

Jumalan henkisyys tarkoittaa sitä, että kristityt ja muslimit uskovat henkisen perusaineksen (substanssin) olemassaoloon.

Jumalan siveys

Toinen ryhmä ominaisuuksia kertoo, että jumalan oletetaan olevan siveellinen olento, ja sekä kristittyjen että muslimien mukaan siveys on peräisin Jumalalta.

Tälle vastakkainen käsitys on käsitys, jonka mukaan inhimillinen siveys on puhtaasti inhimillistä alkuperää.

Jumala selittäjänä

Kolmas ryhmä tarkoittaa, että jumalaa käytetään kaikkeuden olemassaolon selittäjänä.

Jumalan kaikkeussuunnitelma

Neljäs ryhmä tarkoittaa, että ihminen kytketään osaksi jumalan kaikkeussuunnitelmaa. Uskomalla jumalaan ja toimimalla jumalan tahdon mukaisesti kristitty tai muslimi uskoo saavuttavansa ikuisen elämän jumalan yhteydessä.

Jumalattomat iankaikkisiin kärsimyksiin

Kristinuskon ja islamin mukaan jumalattomat (ateistit) ja jumalan tahdon vastustajat sen sijaan joutuvat iankaikkisiin kärsimyksiin (Helvetin tuleen).

Jumalan määrittelemisen arviointia

Ensiksi voidaan kysyä, onko jumalan määritelmä kyseisen uskonnon (kristinusko tai islam) mukainen.
Toiseksi voidaan kysyä, onko määritelmän mukainen olento olemassa. Tutkitaan olemassaolon puolesta esitetyt todisteet. Yleisen periaatteen mukaan olemassaoloväitettä ei hyväksytä, ellei väitetyn olion olemassaolon puolesta kyetä esittämään riittäviä todisteita. Uskonnot eivät ole hyväksyneet tätä olemassaolon perusteluvaatimusta.
Kolmanneksi voidaan kysyä, mitä johtopäätöksiä on tehtävä olemassaolokysymyksen ratkaisusta.

Tehtäviä

Mitä tarkoitetaan pahan ongelmana uskonnoissa?
Mistä syystä ns. Pahan ongelmaa ei esiinny jumalattomuudessa (ateismissa)?
Millä tavalla jumalattomuuden ja uskontojen olemassaoloperusteet eroavat toisistaan?
Miten ns. paha selitetään kehitysopin avulla.
Miksi käänteinen todistustaakka (katso Mikko Ellilän esitystä) on virhepäätelmä?

Suomalaisten usko jumalatodistuksiin

Kristillisiä niin sanottuja jumalatodistuksia on kehitetty niin suuri määrä, ettei niitä kaikkia voida esittää lukion kurssilla.

Seuraavaan on poimittu muutamia esimerkkejä Suomen tunnetuimmista jumalatodistuksista.

Teksti perustuu useiden amerikkalaisten filosofian professoreiden kirjoihin.

Kaikkeuden luojaan tai ensimmäiseen syyhyn perustuva (kosmologinen) todistus

Vuonna 1973 38 % suomalaisista uskoi, että jumala on olemassa, koska maailmankaikkeudella täytyy olla luoja.

Tätä todistusta kutsutaan kaikkeuden luojaan perustuvaksi (kosmologiseksi), todistukseksi ja sillä on useita erilaisia muotoiluja. Todennäköisesti suomalaisten uskovaisten enemmistö käsittää sen suunnilleen seuraavasti:

Oletetaan, että kerran oli aika, jolloin mitään ei ollut olemassa. Koska nyt jotain on olemassa, jotain on syntynyt tyhjästä. Luonnontieteen mukaan tyhjästä ei voi syntyä mitään. Tästä syystä maailman on luonut yliluonnollinen olento, joka on ollut aina olemassa.

Monet suomalaiset tuntevat suuren pamauksen käsityksentuntemamme maailmankaikkeuden osan synnystä.

Kun eräät kuuluisat tutkijat lisäksi usein korostavat, etteivät he voi sanoa, mitä tapahtui ennen suurta pamausta, uskonnolliset ihmiset tekevät sen johtopäätöksen, että suuressa pamauksessa jumala loi kaikkeuden tyhjästä.

Kun fyysikot vielä väittävät, että kaikki aine on ollut pisteessä ja että aikaa ei ollut olemassa, on ymmärrettävää, että vaikeisiin matemaattisiin käsityksiin perehtymätön tekee helposti uskonnollisia johtopäätöksiä.

Sitä, että kaikkeuden kaikki aine oli yhdessä pisteessä, ei voida päätellä nykyisen fysiikan perusteella. Kyseessä on eräiden kuuluisien tutkijoiden mielipide.

Suomalainen Paul E. Kustaanheimo on puolestaan esittänyt, että kaikkuksiavoisi olla monia, jolloin jossain niistä aika olisi ollut olemassa myös silloin, kun meidäntuntemamme kaikkeuden osa oli mahdollisesti ilman aikaa.

Ei ole mitään loogista syytä olettaa, että olisi ollut joskus aika, jolloin mitään ei ollut olemassa. Lisäksi kaikkein perustavinta laatua olevat fysiikan lait sanovat, ettei ainetta tai energiaa voi luoda tyhjästä tai hävittää. Koko tyhjästä luomisen ajatus on luonnontieteen vastainen.

Joissain luomiskertomuksissakaikkeus luotiin tyhjästä, joissain olemassa olevasta aineesta. Uskontojen mukaan jumala tai jumalat loivatkaikkeuden taikakeinoin. Aivan kuten Väinämöinen Kalevalassa veisti venettä laulamalla, kristinuskon jumala loikaikkeuden sanan voimalla.

Useissa uskonnoissa jumalat ovat olleet aina olemassa. Joissain uskonnoissa myös jumalat käsitetään syntyneiksi luomistapahtuman kautta.

Kristillisen ”kirkkoisä” Augustinuksen kerrotaankin kysyneen, että jos jumala on luonut kaikkeuden, niin kuka sitten on luonut jumalan.

Sumerilaisessa luomiskertomuksessa alussa oli alkumeri, jumalatar Nammu. Alkumeren alkuperästä ei koskaan kerrota. Alkumeri synnytti kosmisen vuoren, toisiinsa kiinni kasvaneen taivaan ja maan, jossa maa oli pohjana ja taivas vuorenhuippuna. Taivas ja maa kuviteltiin ihmisenmuotoisiksi jumaliksi. Taivas, an, oli mies ja maa, ki, oli nainen. Heille syntyi ilman jumala Enlil. Ilman jumala erotti taivaan maasta. Hänen isänsä kantoi taivaan ylös. Enlil kantoi äitinsä ja maan alas. Enlilistä ja hänen äidistään syntyivät ihmiset, eläimet, kasvit jne.

Kristillisessä ja islamilaisessa mytologiassa ylin jumala on ikuinen.

Jopa kristillisen katolisen kirkon oppi-isä Tuomas Akvinolainen myönsi, että maailmankaikkeus on saattanut olla aina olemassa. Ja kun maailmankaikkeus tai sen aine ja energia ovat saattaneet olla aina olemassa, väite, että maailmankaikkeudella täytyy olla luoja, ei kelpaa todisteeksi jumalan olemassaolosta.

Toiseksi voidaan väittää, että vaikka maailmankaikkeus olisi syntynyt tyhjästä, tästä ei voida päätellä, että sen olisi luonut jumala. On ollut uskonlahkoja joiden mukaan maailmankaikkeuden olisi luonut paholainen, jumalan vastustajana tunnettu henkiolento. Voidaan myös väittää, että maailmankaikkeus on syntynyt itsestään, joko ilman syytä tai meille tuntemattomien luonnonlakien vaikutuksesta.

Nykyään (kun eräällä yleisellä hiukkasella todettiin olevan massaa) useat tutkijat ovat taipuvaisia olettamaan, että meidän metagalaksimme on ikuinen, vuoroin kokoon romahtava ja vuoroin uudestaan räjähtävä järjestelmä.

Edelleen on myös niitä tutkijoita, joiden mukaan metagalaksimme ei laajene eikä syki. He selittävät aineen kiertokulun maailmankaikkeudessa toisin.

Olemassaolo-opin (ontologian) näkökulmasta ensimmäisen syyn todistus pyrkii todistamaan jonkin olemassaolon perusteella persoonallisen luojan tai niin sanotun ensimmäisen liikuttajan olemassaolon. Tämä on sukua niille muinaisille käsityksille, joissa ilmiöistä (esimerkiksi ukkonen) pääteltiin ilmiön alkuunpanijan (ukkosenjumala) olemassaolo. Nykyisessä luonnontieteessä ei käytetä tämäntapaisia päätelmiä.

Tehtäviä

Pohtikaa mistä syystä kaikkeuden luojaan perustuvaa todistusta edelleen käytetään, vaikka jo kauan sitten on osoitettu, ettei se ole pätevä todistus.
Uskontojen luomiskertomukset pyrkivät osoittamaan, että jumalat ovat mahtavia. Mitkä muut uskontojen myytit pyrkivät samaan päämäärään?

Luonnon järjestyksen (teleologinen) todistus

30 %suomalaisista uskoo, että jumala on olemassa, koska joku ohjaa luonnon järjestystä.

Tästä todistuksesta käytetään nimitystä luonnon järjestyksen todistus (teleologinen (kreikan kielen telos = päämäärä) todistus).

Luonnon järjestyksen todistus voidaan muotoilla ainakin kolmella eri tavalla, mutta tässä yhteydessä kiinnitämme huomiota vain kahteen tunnetuimpaan. Ensimmäinen väittää, että luonnossa vallitseva järjestys on jumalan aikaansaama. Toinen taas väittää, että jumala ohjaa luonnossa tapahtuvaa kehitystä.

Lähes kaikkiin niin sanottuihin jumalatodistuksiin pätee vastaväite: olemassaolosta ei voida päätellä, että joku olisi olemassaolon alkuunpanija. Lapset voivat kuvitella, että ihmiset olisivat kaivaneet joet, mutta ne ovat syntyneet mekaanisten luonnonilmiöiden seurauksena. Muinaiset ihmiset ajattelivat, että kaikilla luonnontapahtumilla olisi ihmisen kaltaisia aiheuttajia, mutta nykyaikainen luonnontutkimus katsoo, että luonto toimii omien lakiensa, luonnonlakien, mukaan. Luonnon järjestyksen olemassaolosta ei siis voida päätellä, että järjestyksellä olisi ollut alkuunpanija, ja vaikka sellainen olisi ollut, ei voida päätellä, että tämä alkuunpanija olisi ollut jumala.

Toiseksi voidaan väittää, että olipa luonto millainen tahansa, sillä on jonkinlainen järjestys. Voidaan ajatella, että luonto olisi ihmisen näkökulmasta katsottuna paremminkin järjestetty kuin nykyinen. Toisaalta epäjärjestyskin on eräs järjestys. Uskovaisten puheet siitä, että näin kaunis ja hyvin järjestetty luonto voi olla vain yliluonnollisen olennon, jumalan, järjestämä, eivät kelpaa minkäänlaiseksi todisteeksi jumalan olemassaolosta.

Kehitysopin mukaan ihminen on miljoonien vuosien aikana kehittynyt luontoon hyvin sopeutuvaksi. Ihminen on siis kehittynyt luonnon mukaan, eikä luonto ihmisen tarpeiden tyydyttämiseksi, kuten eräät vanhat uskonnolliset kertomukset antavat ymmärtää.

Toisaalta uskonnot ovat pyrkineet käyttämään myös kehitysoppia todisteena jumalan olemassaolosta. On väitetty, että maailman eteenpäin menevä kehitys johtuu sen takana olevasta ohjauksesta ja tarkoituksesta.

Kun joku väittää, että kehitys todistaa taustalla olevasta tavoitteesta (päämäärästä) ja ohjauksesta kohti tavoitetta (päämäärää), hänen on valmistauduttava vastaamaan kysymykseen, mikä tämä tavoite (päämäärä) on. Useimmat viittaavat itseensä, nykyihmiseen, kehityksen tavoitteena (päämääränä). Mikään ei voi heidän mielestään ylittää kahdennenkymmenennen vuosisadan ihmistä.

Kuitenkin voidaan ajatella, että ihminen kehittyy myös tulevaisuudessa.

Vaikka ihminen maapallolla ei enää kehittyisi, saattaa olla, että jossain muualla avaruudessa on ihmistä paljon kehittyneempiä olentoja.

Lähes jokainen kulttuuri on pitänyt itseään kehityksen korkeimpana asteena. Kirahvin mielestä kaikki linjat näyttävät johtavan kirahviin, bakteerin mielestä bakteeriin.

George Gaylord Simpson (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) sanoo, että edistyksen näkeminen kehityksessä on puhtaasti inhimillinen näkökulma. Darwinin kehitysoppi selittää, kuinka elollinen luonto on olosuhteiden vaikutuksesta kehittynyt luonnon välttämättömyydellä juuri sellaiseksi kuin se on.

Tehtäviä

Ihminen on sopeutunut luonnon järjestykseen. Mikä tämän kehitysopillinen selitys olisi?
Pohtikaa mitä yhteistä on luonnon järjestyksen (teleologisella) todistuksena ja maagisella maailmankäsityksellä.
Pohtikaa miksi uskonnot pyrkivät vakuuttamaan ihmisiä siitä, että jumalat vaikuttavat maailmanmenoon.

Jumalalta elämän tarkoitus

34 % suomalaisista uskoo, että on olemassa jumala, koska joku antaa kaikelle elämälle tarkoituksen.

Lue tämä kielletty artikkeli

Tämä elämän tarkoitusta käsittelevä artikkeli on sama kuin et10:ssä esitetty artikkeli. Sitä ei ole poistettu tästä, koska se kuuluu yhteen jumalatodistusten arvostelun kanssa.

On hyvä, jos aihetta käsitellään yhdessä niistä kolmesta paikasta, jossa sitä näissä oppiaineistoissa esitellään

Jos koulussasi ei käsitellä tätä aihetta tai sen käsittely korvataan uskonollisella runoudella tai jos tämän artikkelin lukeminen pyritään kieltämään.

Tämän artikkelin sisältävä kirja on nähty opetushallituksen ylitarkastajan pöydällä ja koska tätä aihetta ei ole opetushallituksen opetussuunnitelmassa, on ilmeistyä, että opetushallitus vastustaa tätä aihetta.

Luonnon järjestyksen todistuksen muunnelma

Koska jumalan olemassaolo johdetaan tässä todistuksessa tarkoituksen olemassaolosta, todistusta voidaan pitää luonnon järjestyksen (teleologisen) todistuksen muunnelmana.

"Jos jumalaa ei olisi olemassa, kaikki olisi sallittua, ja inhimillinen elämä tarkoituksetonta. Koska raa'assa luonnossa lopulta katoaa kaikki, mitä ihminen tekee, elämä olisi tarkoituksetonta. Ilman yliluonnollista toimintaohjetta kaikki olisi sallittua. Elämä ei olisi elämisen arvoista. Mutta ihmisellä on moraali, siksi on päätettävä, että jumala on olemassa."

Aluksi voidaan todeta, että olemassaolosta ei voida päätellä olemassaolon alkuunpanijan olemassaoloa. Tämä pätee tietysti myös mahdollisen tarkoituksen olemassaoloon. Vaikka voitaisiin selvästi määritellä, mikä on elämän tarkoitus, tästä ei voitaisi päätellä jumalan olemassaoloa.

Ernest Nagel sanoi, että selitykset ovat niiden olosuhteiden kuvauksia, joiden vallitessa selitettävät tapahtumat suurella todennäköisyydellä tapahtuvat. Muinaiskreikkalainen Platon oli puolestaan sitä mieltä, että ainoa todellinen selitys on vastaus kysymykseen miksi, mikä on tapahtuman tarkoitus.

Laihialainen

Laihialaisisäntä teki kuolemaa, suvun kolme miestä seisoivat siinä vierellä ja juttelivat hautajaisten järjestämisestä.

Kuinkahan monta taksia tarvitaan, kolme kai?
Ei, kyllä kaksi riittää ja muut saavat kävellä.
No sittenhän on sama vaikka kaikki kävelisivät.

Isäntä viimeisillään nousi pystyyn ja sanoi:

Matti on oikias, tuokaapa minun housuni, niin kävellään kaikki.

Selityksen selityksiä

Selitykset ovat niiden olosuhteiden kuvauksia, joiden vallitessa selitettävät tapahtumat suurella todennäköisyydellä tapahtuvat ( esim. Ernest Nagel (1901–85)).

Monet muinaiskreikkalaiset (esim. Platon (427 - 347 eaa.)) olivat sitä mieltä, että ainoa todellinen selitys on vastaus kysymykseen miksi, mikä on tapahtuman tarkoitus.

Savossa ei selitellä

Savon kielessä ei ole sanaa "miksi".

Joskus savolainen sanoo "Mitä varten".

Joskus savolainen sanoo "Minkä takia".

Edellisessä savolainen viittaa tarkoitukseen ja jälkimmäisessä savolainen viittaa syyhyn.

Kuirt Baier selittämisen lajeista

Näistä kahdesta selittämisen lajista on sanottu mm. (esim. KurtBaier (1917-)):

Ei ole niin, että kaikelle olisi kaksi selitystä, ensimmäinen osittainen, ei todella selittävä, ja toinen täydellinen, lopullinen, valaistuksen antava. Totuus on, että nämä kaksi selitystapaa ovat yhtä selittäviä, yhtä valaisevia, yhtä täydellisiä ja yhtä lopullisia, mutta ne sopivat eri ilmiöiden selittämiseen.

Kun löydämme metsän keskeltä rakennusten raunioita, voimme olettaa, että ne ovat ihmisten rakentamien talojen jäännöksiä, jotain ihmisen tekemää, hänen omaa tarkoitustaan varten valmistamaa. Rakennukset voidaan selittää vetoamalla rakentajain tarkoitukseen.

Toisaalta jos pyrstötähti eli komeetta lähestyy Maata, on luultavaa, ettei tämä taivaankappale ole järkevien olentojen rakentama. Emme voi käyttää sitä selittämisen tapaa, joka vetoaa tarkoitukseen. Nyt meidän on käytettävä toista selittämisen mallia, sitä, joka vetoaa luonnonilmiön luonnollisiin syihin.

Joskus voi olla vaikeaa ratkaista, mitä selitystapoja on käytettävä. Esimerkiksi Maata kiertävä kappale saattaa olla meteoriitti tai ihmisen valmistama tekokuu.

Tarkoitusta voidaan kysyä vain, jos on voitu osoittaa, että jotakin tarkoituksellisesti tehdään. On siis ensin osoitettava tarkoituksellisen toiminnan olemassaolo, ja vasta sitten tarkoitusta voidaan käyttää selittäjänä.

Joskus on ajateltu (esim. Fjodor Dostojevski (1821 - 1881)) täsmälleen päinvastoin. On esitetty kysymys tarkoituksesta ja väitetty, että tarkoituksen olemassaolo edellyttää jumalan olemassaoloa. Todellisuustutkimuksen (tieteen) mukaan olisi ensin todistettava jumalallisen toiminnan olemassaolo, ja vasta sitten voitaisiin puhua jumalan tarkoituksen olemassaolosta.

Kysymykseen “miksi olet lakannut lyömästä vaimoasi?” voidaan vastata tarkoitukseen viittaamalla, mutta jos ei ole ollenkaan lyönyt vaimoaan, kysymys on väärin asetettu.

Pohdittaessa kysymystä “onko elämällä tarkoitus?” on ensin huomioitava sanan “tarkoitus” eri merkitykset.

Ensiksi joku voi kysyä jonkin arkipäiväisen teon tarkoitusta, esimerkiksi “miksi jätit auton valot palamaan?” Toiseksi voidaan kysyä “mikä on tämän työkalun tarkoitus?”

Joku voi toimia erittäin tarkoituksenmukaisesti, joku toinen vallan hullusti, hedelmättömästi tai jonkin arvojen järjestelmän näkökulmasta arvottomasti.

Todellisuustutkimukseen perustuvan elämänkäsityksen hyväksyminen ei suinkaan johda tässä mielessä arvottomaan elämään. Päinvastoin todellisuustutkimus on varustanut meidät lukuisilla työvälineillä, joilla voimme toteuttaa omia tarkoituksiamme. Kun muinainen ihminen rukoili sadetta jumalilta, nykyaikainen ihminen käyttää sadettajia.

Luonnonesineiden tarkoituksellisuudesta tai tarkoituksettomuudesta voidaan usein puhua liittämättä mukaan arvoja. Talon lähellä olevalla puulla saattaa olla tai olla olematta tarkoitus. Emme kuitenkaan hakkaa sitä pois siksi, että se olisi tarkoitukseton.

Kun tarkoituksia liitetään ihmisten puuhiin, tämä saattaa olla hyvinkin arvojen värittämää. Jos kysyt kutsuilla joltakin vieraalta “miksi olet täällä, mikä on tarkoituksesi?”, hän saattaa käsittää kysymyksesi hyvinkin arvoväritteisesti.

Vaatimus siitä, että asioilla pitäisi olla tarkoitus, on sinällään siveellinen kannanotto. On mahdollista, että koko puhe tarkoituksen löytymisestä on yksinomaan siveyspuhetta eikä liity ollenkaan totuuskysymyksiin.

Uskonnollinen ja todellisuustutkimuksen (tieteellinen) elämänkäsitys eroavat useimmiten perinpohjaisesti vastauksessa kysymykseen siitä, mikä on ihmisen tarkoitus.

Todellisuustutkimuksenelämänkäsityksen mukaan ihmisellä ei ole ainakaan nykyisen tietämyksen valossa mitään ihmiskunnan ulkopuolista tarkoitusta. Tähän on esitetty vastaesimerkkinä, että vieraan planeetan asukkaat voivat vallata Maan ja ottaa ihmisen lemmikikseen.

Ihminen ajattelee esimerkiksi, että metsästyskoiran tarkoitus on palvella metsästystä (koira on varmaan asiasta eri mieltä EH). Ihminen on tässä suhteessa tarkoitukseton. Nykyään ei ole olemassa isäntää tai isäntiä, joiden koiria ihmiset olisivat (orjanomistusyhteiskunnassa orjilla oli isännät).

Tarkoituksen puuttuminen edellä esitetyssä mielessä ei millään tavoin alenna inhimillisen elämän arvoa. Ihmisen itsenäisyys (autonomia) päinvastoin lisää hänen arvoaan.

Ne, jotka hylkäävät todellisuustutkimuksen (tieteellisen) elämänkäsityksen siksi, että se muka riistää elämältä mielekkyyden, sekoittavat sanan “tarkoitus” eri merkitykset.

He luulevat, että koska elämällä ei ole tarkoitusta, elämässä ei olisi tarkoitusta. He luulevat, että jos ihmisellä ei ole isäntää, ihminen itse ei voi antaa elämälleen tarkoitusta.

Aivan kuten lapselle saattaa merkitä jäkytystä se havainto, että hän pystyy seisomaan omilla jaloillaan, ihmiselle voi merkitä järkutystä määrätä itse omasta elämästään.

Uskonnot eivät pohjimmaltaan ollenkaan vastaa kysymykseen siitä, mikä on elämän tarkoitus. Kun uskontojen edustajilta kysytään, mikä on se jumalan suunnitelma, jossa ihmisen elämällä on oma tarkoituksensa, heiltä saa usein vastaukseksi joko sellaisia pyhien kirjojen lauseita, jotka eivät vastaa kysymykseen, tai sitten he kieltäytyvät vastaamasta kysymykseen ja sanovat, että jumala yksin tietää.

Esimerkiksi kristinusko väittävää, että “maallisen” elämän tarkoitus on kuolemanjälkeisen “iankaikkisen” elämän saavuttaminen. Jos olisi olemassa ns. iankaikkinen elämä, mikä sen tarkoitus olisi?

Sen sijaan lopullisella, biologisella kuolemalla näyttää olevan luonnossa lajin säilymisen ja kehittymisen kannalta selvä merkitys.

Kuolema on elämän jatkumisen edellytys, sillä jos kuolemaa ei olisi, bakteerien massa ylittäisi nopeasti maapallon massan, ja tämähän on tietysti mahdotonta.

Jos muinaiset eläimet eivät olisi koskaan kuolleet, ihmistä ei olisi koskaan ilmaantunut maapallolle, sillä ihmiselle ei olisi ollut elintilaa. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että kuolemalla olisi jokin tarkoitus.

Kristillinen ajattelu perustuu kahteen olettamukseen, joista kumpaakaan ei voida todistaa paikkansapitäviksi.

Ensiksi ajatellaan, että maallinen elämä olisi arvotonta ja kärsimystä, joka vain valmistaa ihmistä iankaikkiseen iloon.

Toiseksi ajatellaan, että maalliset kärsimykset korvattaisiin iankaikkisilla iloilla.

Ensiksi voidaan todeta, että tällaisesta ajattelutavasta saattaa olla vakavia siveysseurauksia. Esimerkiksi kristillisellä keskiajalla ihmiselämää ei pidetty yhtä suuressa arvossa kuin nykyään. Toisaalta voidaan väittää, että maallinen elämä voi olla täysin mielekästä ja antoisaakin.

Arvioitaessa ns. maallista elämää kristityt usein vertaavat sitä iankaikkisen elämän riemuihin.

Voidaan huomauttaa, että he tekevät saman virheen kuin ne, jotka sanovat, että Jones on pieni, koska hän on pienempi kuin puu.

Ihmiselämän mielekkyyttä ei tule verrata johonkin ihmiselämän ulkopuoliseen vaan ihmisten elämään keskimäärin.

Näin arvioituna jotkut ihmiset elävät erittäin mielekästä, onnellista ja täysipainoista elämää, ja heidän elämällään yhteiskunnassa on selvä päämäärä ja tarkoitus.

Jotkut toiset elävät surkeaa ja sekä omasta että muiden mielestä tarkoituksetonta elämää.

Sen sijaan, että ollaan huolissaan iankaikkisesta elämästä pitää kehittää elämää ja yhteiskuntaa maapallolla siten, että lopulta kaikki ihmiset voisivat tuntea elävänsä mielekästä ja tarkoituksenmukaista elämää.

Edellä suoritetuista tarkasteluista voidaan päätellä, että luonnonilmiö elämä kuuluu luonnossa vallitsevan syyn ja seurauksen suhteen avulla selitettäviin ilmiöihin eikä tarkoituksen avulla selitettäviin. Tämän luonnontutkimuksen selityksen tarjoaa kehitysoppi.

Mutta vaikka luonnonilmiöllä elämä ei olisi tarkoitusta, ihmisyksilöllä tai yksilöiden muodostamalla yhteiskunnalla voi olla moniakin päämääriä, aikomuksia ja tarkoituksia. Tarkoitusten avulla selittäminen on keksitty, koska ihmisillä on tarkoituksia, ei siksi, että ihmisiltä puuttuisivat tarkoitukset.

Viinan syytä

Syy ja seuraus tämäkin: Saarnamies varoitteli viinan kiroista:

On viinan syy, että lapsenne näkevät nälkää.
On viinan syy, että lyötte aviopuolisoanne.
On viinan syy, että ammutte anoppianne.
Ja on viinan syy, että ammutte ohi…

Elämä on elämisen arvoista

Uskonnottoman siveyden ensimmäinen sääntö on (Paul Kurtzin mukaan), että elämä on elämisen arvoista. Toinen sääntö on, että siveys on puhtaasti inhimillistä alkuperää.

Tahto elää

Tahto elää on ihmisen perustavinta laatua olevia pyrkimyksiä. Alun perin iankaikkisen elämän kaipuukin on syntynyt voimakkaasta tahdosta elää.

Joissain uskonnoissa tämä alkuperäinen pyrkimys on pitkällisen kehityksen tuloksena kääntynyt päälaelleen, on alettu kuvitella, että “maanpäällinen” elämä olisi jollain tavalla arvotonta.

Onnellisuus tavoitteena

Paitsi että ihminen haluaa elää, hän haluaa onnellista, täyteläistä elämää. Eri aikoina ihmisillä on ollut erilaisia mielipiteitä siitä, mitä sellainen elämä on. Joka tapauksessa onnellinen elämä tuottaa ihmiselle tyydytystä.

Tasa-arvo ja demokratia elämän tarkoitukseen

What’s It All About? Philosophy and the Meaning of Life
kirjoittanut Julian Baggini
Granta Books, Suffolk, 2004
ISBN 1 86207 661 8, 204 sivua, kovakantisena £9.82 + tilauskulut

Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab on julkaissut Julian Bagginin teoksen ”Ateismi: lyhyt johdatus”. Eräs julkaistavan teoksen luvuista käsittelee elämän tarkoitusta. Tämän luvun Baggini on viime vuonna laajentanut kokonaiseksi kirjaksi.

Mitä tahansa mieltä elämän tarkoituksesta ollaankin, Bagginin kirjalla on selvä tarkoitus. Kirjan tarkoitus on siirtää jumaluusoppineet, gurut, esasaariset ja keittiöpsykologit syrjään ja antaa ihmisille kehys, jonka puitteissa he voivat itse pohtia elämänsä tarkoitusta ja mielekkyyttä.

Baggini haluaa asettaa tasa-arvon ja demokratian takaisin niille kuuluvalle paikalle ihmiselämän peruskysymysten pohdinnassa. Gurut ja ”kaikkien alojen diletantit” hän haluaa siirtää syrjään.

Vaikka Baggini on koulutukseltaan filosofi, hän ajattelee harvinaisen paljon itse. Bagginin mielestä filosofien määrää ei ole tarpeen lisätä, pikemmin päinvastoin. Sen sijaan elämän perusasioiden ajattelemisen lisäämistä hän pitää suorastaan suotavana.

Bagginin kirja käsittelee tunnetuimpia merkityksiä sanoille ”elämän tarkoitus”. Erilaisia vastauksia kysymykseen siitä, onko mielekästä puhua elämän tarkoituksesta ollenkaan, ja jos on, missä mielessä, Baggini tarkastelee hyväntahtoisesti mutta kriittisesti.

Uskontojen vastaukset kysymykseen elämän tarkoituksesta Baggini kuitenkin määrätietoisesti torjuu.

Aluksi Baggini esittelee Morris Cohenin ja Ernest Nagelin teoksessa ”An Introduction to Logic and Scientific Method” (Johdatus logiikkaan ja tieteelliseen menetelmään, 1934) esitetyn geneettisen virhepäätelmän. Syyllistymme geneettiseen virhepäätelmään, jos pidämme väitteen alkuperää sitovana todisteena väitteen oikeutuksesta.

Elämän tarkoitusta ei siis voida päätellä elämän alkuperää tarkastelemalla. Sen enempää uskontojen kuin todellisuustutkimuksen selitykset elämän alkuperästä eivät anna vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta.

Vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta ei liioin löydy uskontojen väittämästä kuoleman jälkeisestä elämästä tai eräiden ennustamasta tulevaisuuden onnelasta. Mikä olisi iankaikkisen elämän tarkoitus?

Opiskeluaikoinaan Baggini meni mukaan hyväntekeväisyysjärjestöön. Siellä hän ihmetteli, että yliopistoon oli otettu ihmisiä, jotka eivät olleet itse älynneet, että köyhät ja kodittomat ihmiset ovat itse asiassa samanlaisia ihmisiä kuin he itse.

Monet hyväntekeväisyysihmisistä olivat itse asiassa mukana pikemminkin lääkitäkseen omaa omaatuntoaan kuin köyhiä ja sairaita. Vaikka Baggini jäi hyväntekeväisyydestä pois, hän myöntää, että sillä on merkitystä, vaikka elämän tarkoitukseksi siitä ei ole.

Ihmislajin hyväksi toimiminen ei liioin kelpaa elämän tarkoitukseksi. Kuten Richard Dawkins on teoksessaan ”Sokea kelloseppä” perinpohjaisesti esittänyt, evoluutiolla ei ole mitään päämäärää tai tarkoitusta (Richard Dawkins: Sokea kelloseppä WSOY 1989).

Itsessään hyvät asiat kuten onnellisuus eivät liioin paljasta elämän tarkoitusta. Onnellisuusasiat Baggini ottaisi pois filosofeilta ja siirtäisi ne psykologeille. Onnellisuus vähentää tarvetta kysellä elämän tarkoitusta ja on muutenkin hyödyllinen.

Kaikki eivät voi olla menestyjiä tai voittajia. Menestyksen tai voiton tavoittelu eivät paljasta elämän tarkoitusta, vaikka osalle ihmisistä niillä on merkitystä.

Vaikka Baggini vierastaa filosofien harrastamaa latinan kieltä, hän on omistanut yhden kirjan luvun muotisanonnalle ”carpe diem” (= tartu hetkeen). Vaikka nykyhetkessä elämisellä on hyvät puolensa, Baggini muistuttaa seurausten ja tulevaisuuden ajattelemisen tarpeellisuudesta.

Itämaisten uskontojen ja mietiskelygurujen ihmisen oman minän häivyttämien ei saa Bagginilta taputuksia. Oman minän täydellisestä katoamisesta käytetään yleisesti nimitystä kuolema.

Kaikkia muitakaan oppeja ei tarvitse opetella koko ikäänsä ymmärtääkseen niiden virheellisyyden.

Suomalaisten ”kulttuurien tutkijain” vaatimaa kauan kestävää ja syvällistä eläytymistä kaiken maailman oppeihin Baggini ei pidä tarpeellisena.

Sen sijaan järjen käyttö on sitäkin hyödyllisempää. Tietysti mieli on syytä pitää avoimena eli kuten Kari Enqvist Väinö Voipio – palkinnon luovutustilaisuudessa totesi, jos aurinko huomenna alkaa kiertää neliön muotoista rataa, käsityksiä on muutettava.

Kärsimykset eivät Bagginin mielestä mitenkään ”jalosta” ihmistä. Viisaampaa on oppia muiden kuin itsensä kärsimyksistä. Lisäksi hän huomauttaa, että osa ihmisistä ei kärsimyksistään mitään opi, osa selviää kokonaan ilman kärsimyksiä.

Sian halventaminen (J. S. Mill: parempi onneton Sokrates kuin onnellinen sika) ei saa Bagginin kannatusta, ei liioin Sokrateen väite ”tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoinen”.

Eri ihmiset tarvitsevat eri asioita, esimerkiksi mainoslause ”kaikki tarvitsevat oopperaa” ei voi pitää paikkaansa. Tarpeettoman laajamittainen elämän tarkoituksen tai minkään muun asian etsiminen ei saa Bagginin kannatusta.

Bagginin mukaan useimmat vastaukset kysymykseen elämän tarkoituksesta ovat virheellisiä, koska ne käyttävät sanoja ”elämän tarkoitus” sellaisessa asiayhteydessä, jossa elämällä ei ole tarkoitusta. Esimerkiksi luonnonilmiöllä elämä ei ole tarkoitusta.

Elämän tarkoituksella on kuitenkin myös järkeviä merkityksiä, eikä niiden ymmärtäminen Bagginin mielestä vaadi suurta viisautta.

Järkevä vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta palautuu joukkoon erityiskysymyksiä siitä, mitkä asiat tekevät elämästä tarkoituksellisen ja arvokkaan.

Bagginin mielestä on demokraattista ja tasa-arvoista, että meillä jokaisella on kyky ja vastuu keksiä ja ainakin osittain määrätä oman elämämme tarkoitus.

Antiikin ajattelijain tavoin Baggini korostaa tasapainoa elämän aitouden ja onnellisuuden, muiden ihmisten huomioon ottamisen, ajan hallinnan, elämän hallinnan jne. välillä.

Yksinkertaista reseptiä täyteen ja tyytyväiseen elämään ei ole, väittivätpä gurut ja keittiöpsykologit mitä tahansa.

Kirjan voi tilata kätevästi esimerkiksi osoitteesta www.amazon.co.uk, sen voi maksaa suoraan luottokortilla ja ainakin näin pienet kirjat tulevat kotiin postiluukusta.

Tehtäviä

Mitä tarkoituksia on taiteella?
Voiko kärsimyksellä olla jokin tarkoitus?
Onko evoluutiolla jokin yleisempi tarkoitus?
Voiko todellisuustutkimus (tiede) ratkaista elämän tarkoituksen?
Mitä tarkoituksia on sodilla?
Voiko luonnon säännönmukaisuuksien alaisuudessa elävä ihminen olla vapaa?
Mitä muutoksia ihmisten elämän tavoitteissa on tapahtunut viimeisten sadan vuoden aikana?

Siveellinen todistus

24 % suomalaisista uskoo, että jumala on olemassa, koska muutoin ei tiedettäisi, mikä on hyvää ja mikä on pahaa.

Tästä jumalatodistuksesta käytetään nimitystä moraalinen todistus. Itse asiassa jo Dostojevskin jumalatodistus oli moraalisen jumalatodistuksen muoto. Saksalainen Immanuel Kant (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) kumosi mielestään entiset jumalatodistukset, mutta hän tarjosi niiden tilalle ajatuksia, joista käytetään nimitystä "moraalinen todistus".

Kant kiinnitti huomionsa siihen, että maallisessa elämässä hyvä jää usein palkitsematta ja paha rankaisematta. Kantin mielestä oikeudenmukaisuuden toteutuminen edellyttää kuoleman jälkeistä elämää ja oikeudenmukaisuutta toteuttavan yliluonnollisen olennon, jumalan, olemassaoloa.

J. E. Salomaa (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) luonnehti Kantin uskonnollista ajattelua seuraavasti: "Jumala on kokonaan moraalin alaan kuuluva idea. Se - niin kuin muutkaan ideat ei ole loogisesti todistettavissa, vaan nojautuu viime kädessä moraalitajuntaamme, vakaumukseemme moraalilain järkkymättömästä pätevyydestä ja moraalisen maailmanjärjestyksen olemassaolosta."

Jumalattomat (ateistit) huomauttavat tähän, että kuoleman jälkeiseen sovitukseen vetoamalla on jo vuosituhansien ajan estetty oikeudenmukaisuuden toteutuminen maan päällä. Jumalattomien (ateistien) mielestä ihminen on vastuussa teoistaan tässä ja nyt eikä vasta kuoleman jälkeen. Itse asiassa jumalattomat (ateistit) asettavat moraaliset vaatimukset inhimillisesti hyvin tärkeiksi. Kun kuoleman jälkeistä sovitusta ei ole, oikeudenmukaisuus jää yksinkertaisesti toteutumatta, jos maallisessa elämässä tehdään vääryyttä.

Voidaan lisäksi huomauttaa, että Kantin ajattelu on pätevä vain sillä ehdolla, että oikeudenmukaisuus aina toteutuu. Jotta Kant voisi todistaa oikeudenmukaisuuden aina toteutuvan, hänen pitäisi ensiksi todistaa kuoleman jälkeisen elämän olemassaolo ja toiseksi se, että oikeudenmukaisuus todella toteutuu kuoleman jälkeisessä elämässä.

Itse asiassa Kantin todistus vetoaa pikemmin ihmisten tunteisiin kuin järkeen. Ihmiset uskovat helposti todeksi sen, mitä he toivovat todeksi. Toiveisiin vetoaminen varsinaisten todistusten sijasta onkin erittäin tyypillistä uskonnolliselle "todistamiselle".

Jumalattomat (ateistit) huomauttavat vielä, että jos jumala tuomitsee hyvää tehneitä taivaaseen ja pahaa tehneitä helvettiin, hän itse asiassa tuomitsee ihmisiä teoista, jotka ovat jumalan omaa syytä. Kristinuskon ja islamin mukaan jumala on kaikkivaltias ja kaikkitietävä, ja sellainen olento voisi helposti estää ihmisiä tekemästä pahoja tekoja.

Muslimirunoilija Omar Khayam rukoilikin jumalaansa sanoilla:

"Sinä olet, jumala, tiellemme tuhat lankeemusta valmistanut. Tahdotko meidät kirota, jos tartumme ansaan, jonka sinä itse olet virittänyt? Jos syntinen olen, olen sitä ainoastaan sinun kauttasi. Sanotko sitä synniksi, jos kohtalo johtaa minut tielle romahduksen, jonka sinä edeltäkäsin olet määrännyt?"

Voidaan väittää, että meidän tulee totella jumalan käskyjä rakkaudesta jumalaan. Mutta miksi meidän tulisi rakastaa jumalaa? Siksikö, että jumala käskee meitä tekemään niin? Tällöin joudumme niin sanottuun kehäpäättelyyn ja jäämme vaille lopullista vastausta.

Uskovainen saattaa tarkoittaa sanalla "hyvä" eri asioita. Jos hän sanoo hyväksi kaikkea, mitä jumala käskee, olemme edellisen kaltaisissa vaikeuksissa. Jos jumalan hyvyyttä on pidettävä jumalan käskyistä riippumattomana asiana, on olemassa hyvää, joka ei riipu jumalan käskyistä.

Joskus sanotaan, että jumala on sen mitta, mitä pidetään hyvänä. Mutta jotta voisimme käyttää jumalaa hyvän mittana, meidän on jumalasta riippumatta tiedettävä, mitä hyvä on. Jotta voisimme tietää, kuinka pitkä jokin esine on, meillä, on oltava käsitys siitä, mitä pituus on. Muutoin emme osaa käyttää mittakeppiä. Jos tiedämme, mitä hyvä on, voimme arvioida jumalasta riippumatta, onko jumala hyvä vai ei.

Jos hyvää olisi aina se, mitä jumala käskee meitä tekemään, voisi esimerkiksi varastaminen, valehtelu ja murhaaminen olla hyvää. Pelkkä jumalan käsky riittäisi tähän. Itse asiassa vanhoissa uskonnollisissa teksteissä (esim. Kristittyjen pyhän kirjan Raamatun alkuosassa) jumala saattoi käskeä tehdä edellä mainittuja tekoja. Uskonnoissa jumalan vastustajana esiintyvä paholainen puolestaan voisi väittää, että varastaminen, valehteleminen ja murhaaminen ovat pahoja tekoja. Mutta jos jumalan hyväksyminen on teon hyvyyden ehto, jumala olisi tällöin hyvä ja paholainen paha. (vrt. Koraani, islamin pyhä kirja: vääräuskoisen pettäminen on hyvä tai ei ainakaan paha teko.)

Oletetaan, että sanon Pekan tukkaa pitkäksi kokonaan riippumatta siitä, onko se metrin pituinen vai yhden millimetrin pituinen. Kun kertoisin muille, että Pekan tukka on pitkä, he eivät itse asiassa saisi mitään tietoa Pekan tukan pituudesta. Jos jumalaa sanotaan aina hyväksi, käy samoin. Kuulijat eivät saa mitään tietoa siitä, millainen jumala on.

Jos olisi olemassa paholainen, joka olisi luonut maailmankaikkeuden, ja jos kaikki, mitä hän käskee tehdä, olisi pahaa, millä tavalla tämä paholaisjumala eroaisi edellä kuvatusta jumalasta? Koska kaikki, mitä hän käskee, olisi määritelmän mukaan pahaa, hän saattaisi aivan hyvin käskeä kaikki samat asiat, joita uskontojen jumalat ovat käskeneet, mutta nyt nämä teot olisivat pahoja.

Hyvä ja paha voidaan erottaa vain, jos ihminen itse, jumalasta tai jumalista riippumatta, pystyy ne erottamaan. Ihmistä puolestaan ohjaavat tarpeet, tyydytys ja kärsimys. Luonnosta ja ihmisyhteisön käytännöstä kumpuavat ihmisen hyvä ja paha.

Tehtäviä

Vuonna 1973 tehdyn tutkimuksen mukaan siveelliseen todistukseen uskoi 12 % 15-24 -vuotiaista mutta 31% yli 50-vuotiaista. Pohtikaa mistä tämä voi johtua.
Tieteiskirjallisuudessa oletetaan usein, että muiden planeettojen asukkaat ovat ihmisiä kehittyneempiä ja siveellisempiä. Toisaalta joissakin tieteiskirjoissa muiden planeettojen asukkaat ovat verenhimoisia peto, jotka haluavat hävittää ihmiset tai jopa syödä ihmisiä. Mitä mieltä olet itse?
Jumalien siveelliset ominaisuudet ovat vaihdelleet uskontojen kehittyessä. Muinaisen Kreikan jumalat saattoivat olla yhtä moraalittomia kuin kreikkalaiset itse. Juutalaisten Jahve sen sijaan oli aina oikeassa. Pohtikaa yhteiskunnallisia syitä tähän kehitykseen.

Näyt ja harhanäyt (hallusinaatiot)

13 % suomalaisista uskoo, että jumala on olemassa koska he ovat kokeneet jumalan avun.

Useimpiin uskontoihin kuuluu avun pyytäminen jumalalta tai jumalilta.

Tällaista jumalalle osoitettua pyyntöä kutsutaan rukoukseksi.

Koska muinaiset ihmiset yrittivät taivuttaa jumalia suosiollisiksi magian (=taikuuden, henkivoimien) avulla, havaitaan, että tapa rukoilla on vähitellen kehittynyt vanhasta magiasta.

Jos jumala on olemassa ja jos jumala ei puutu maailmanmenoon, rukoileminen on turhaa, eikä jumalan apua voida käytännön elämässä kokea. Jos taas jumala todella puuttuu maailman menoon, sellainen voidaan ainakin periaatteessa kokemustieteen keinoin havaita.

Missään tieteellisissä kokeissa ei ole voitu havaita poikkeamia yleisesti tunnetuista luonnonlaeista. Kuitenkin tällaisista poikkeamista on kirjoitettu valtava määrä uskonnollista ja näennäistieteellistä kirjallisuutta. Poikkeamat ovat kuitenkin aina väistäneet tarkasti valvottuja laboratorio-olosuhteita.

Ihmiset saattavat todella uskoa kokeneensa jumalan avun. Jos joku on rukoillut, ja hänen toiveensa sattumalta toteutuu, hän helposti katsoo, että jumala on auttanut häntä. Jos toive ei toteudu, uskovainen ei kiinnitä siihen yhtä suurta huomiota tai syyttää ehkä itseään.

Ihminen pystyy helposti kokemaan toiveitaan vastaavia harhanäkyjä (hallusinaatioita). Nälkä, yksinäisyys, kidutus, lääkkeet ja pelko saattavat aiheuttaa harhanäkyjä. Muinaiset ”tietäjät” söivät punaisia kärpässieniä ja saivat sitten näkyjä. Myöhemmin näkyjä nähtiin viinin voimalla.

Jos uskomme eläinjumaliin, voimme nähdä niitä. Jos uskomme pyhimyksiin, voimme nähdä niitä. Jos uskomme paholaisiin, voimme nähdä niitä. Jos uskomme noitiin, näemme noitia.

Yhdysvaltain entisen presidentin James Carterin vaimo kertoi aikoinaan julkisuudessa keskustelleensa makuuhuoneessaan Jeesuksen (kristittyjen jumalan toinen persoona) kanssa.

Keskusteltavaa

Pohtikaa, miksi ns. jumalatodistuksia yhä käytetään, vaikka ne on todettu tieteellisesti kestämättömiksi.
Esittävätkö jumalattomat (ateistit) niin sanottujen jumalatodistusten arvostelua (kritiikkiä) niissä maissa, joissa he ovat enemmistönä?
Miksi jumalattomat (ateistit) esittävät niin sanottujen. jumalatodistusten kritiikkiä niissä maissa, joissa he ovat vähemmistönä?
Miten jumalaton (ateisti) kokee ihmisen itsenäisyyden (autonomian)?
Mikä on jumalattoman (ateistisen) etiikan peruslause?
Mistä voidaan päätellä, että jumalattomat (ateistit) eivät pidä elämäänsä tarkoituksettomana?
Voidaanko yhteiskunnasta hävittää moraali?
Mitä tavoitteita (päämääriä) sinä haluat edistää elämässäsi?
Mitä henkilökohtaisia tavoitteita (päämääriä) sinulla on?
Mistä asioista pidät erityisesti?
Millaisen elämän jälkeen voisit sanoa, että olet elänyt hyvän elämän?

Mikä yliluonnollinen on

Monet uskonnot jakavat todellisuuden kahteen osaan, joista he kutsuvat toista luonnolliseksi ja toista yliluonnollisesti.

Menneisyyden ihmiset pitivät usein yliluonnollisina sellaisia tapahtumia, jotka olivat outoja, silloisten ihmisten käsityskyvyn ulkopuolella tai harvinaisia.

Nykyään yliluonnollisina pidetään tapahtumia, joiden katsotaan olevan luonnon säännönmukaisuuden vastaisia, erittäin harvinaisia tai joiden selittäminen on hankalaa.

Uskontojen mukaan on olemassa yliluonnollisia jumalia, henkiä ja tapahtumia.

Mikä on uskonto

Antropologit määrittelivät viime vuosituhannella uskonnon käsitykseksi, johon sisälty usko yliluonnolliseen.

Sitteen yhteiskuntatietelijät määrittelivät uskonnon vastaukseksi kysymykseen miksi.

Uuden uskonnon määritelmän mukaan uskonto on järjestäytynyttä jumalauskoa.

Oikea usko ja väärä usko

Eräät itämaiset uskonnot sallivat hyvin monipuolisen uskon yliluonnolliseen.

Sen sijaan kristinusko ja islam nimittävät uskoa niihin yliluonnollisiin olentoihin, joita uskonnossa itsessään ei esiinny, pakanauskoksi (paganus = maalainen, muinaisessa

Roomassa maalaiset säilyttivät pisimpään vanhan roomalaisen uskonnon).

Eräät jumalattomat (ateistit) nimittävät puolestaan kaikkea uskoa yliluonnolliseen.

Erilaisia käsityksiä uskontojen alkuperästä

Tavoite

Seuraavassa rajoitutaan tarkastelemaan kysymystä siitä, miksi uskontojen väitteisiin uskotaan.

Suuri määrä erilaisia käsityksiä

Uskontojen alkuperästä on esitetty suuri määrä käsityksiä.

Koska uskonnot ovat huomattavasti vanhempia kuin historiankirjoitus, näitä käsityksiä on ollut vaikea todistaa.

Uskontojen vahvistettua asemaansa monissa korkeakouluissa tämänlaatuiset pohdinnat ovat viime aikoina vähentyneet.

Vaikka käsitykset uskontojen alkuperästä ovat yksittäin otettuina liian yksipuolisia, ne yhdessä muodostavat varmasti erään osaselityksen uskonnoille. Tässä yhteydessä voidaan tarkastella vain pientä osaa näistä selityksistä.

Uskontojen omat selitykset

Juutalaiset, kristityt ja islam opettavat, että heidän uskontonsa on peräisin yliluonnolliselta oliolta, jota he kutsuvat jumalaksi.

Jumalat ovat näissä uskonnoissa ilmoittaneet itsestään ja tahdostaan joko uskontojen perustajille, niiden papeille tai suoraan uskonnollisten tekstien kirjoittajille.

Joissakin uskonnoissa uskontojen tarumaisten perustajien ilmoitetaan kertoneen uskonnon sisällöstä oppilailleen.

Erityisesti uskonnoissa on esiintynyt ennustajia eli profeettoja, jotka ovat ilmaoittaneet tulevista tapahtumista.

Antiikin ajattelijat

Hesiodos

Hesiodos esitti teoksessaan Jumalten synty ajatuksen, että Khaos oli kaiken synty.

Homeros

Homeros puolestaan näki kaiken saaneen syntynsä Okeanoksen ja Tethyksen liitosta. Näiden kreikkalaisten ajattelun takana vaikutti todennäköisesti Babylonialainen eepos Enuma elish, joka oli muinaisen lähi-idän tunnetuimpia teoksia.

Joonian luonnonfilosofit

Joonian luonnonfilosofit (fysiokoi <- fysis <- fynai = kasvuprosessi, syntyminen) olivat erityisen kiinnostuneita tästä alkuperäkysymyksestä.Thales ajattelijaHomeroksen tavoin kaiken syntyneen merestä.

Epikuros uskontojen alkuperästä

Muinaisroomalainen runoilija Lucretius Carus (tätä nimeä ai tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) kirjoittaa jumalauskon synnystä teoksessaan "Maailmankaikkeudesta".

Hän mainitsee ihmisten unissaan nähneen jumalia ja sillä perusteella uskoneen jumaliin.

Toiseksi hän mainitsee, että kun ihmiset eivät tunteneet ilmiöiden syitä, he selittivät tapahtumia jumalilla.

Kolmanneksi hän mainitsee eräiden luonnonilmiöiden synnyttämän pelon.

Ihmisten elämän janoa hän vertaa veden kantamiseen reikäiseen ruukkuun.

Lopuksi hän puhuu kuolemanjälkeisen rangaistuksen pelosta.

Euhemeros uskontojen alkuperästä

Euhemeros (tätä nimeä ai tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) opetti, että jumalat ovat alun perin olleet jumaloituja ihmisiä.

Monet hallitsijat ovat todellisuudessakin julistautuneet jumaliksi.

Eräät Rooman keisarit kuvittelivat, että heistä tulisi kuolemattomia, jos heidät julistettaisiin jumalaksi.

Ksenofanes arvosteli jumalten inhimillistämistä

»Mutta jos härjillä ja hevosilla ja leijonilla olisi kädet ja ne osaisivat käsin maalata ja tehdä teoksia niin kuin ihmiset, niin hevoset tekisivät jalojen ratsujen kaltaisia, härät uljaiden härkäin kaltaisia jumalhahmoja ja jokainen laji hahmoja oman kuvansa mukaan.»

David Hume uskontojen alkuperästä

David Humen (tätä nimeä ai tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) teos "Uskonnon luonnollinen historia" oli uuden ajan ensimmäistä yritystä ratkaista historiallisesti ja psykologisesti ongelma uskonnon synnystä ja kehityksestä.

Humen mukaan monijumalaisuus oli uskonnon alkumuoto josta nykyiset uskonnon muodot ovat kehittyneet.

Charles de Brosses uskontojen alkuperästä

Samaan aikaan ranskalainen Charles de Brosses (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) osoitti, että monijumalaisuutta (polyteismiä) oli edeltänyt eläinten, kasvien ja luonnonesineiden palvonta (fetisismi, fetissi = pyhä esine).

Yksijumalaisuuden rappio monijumalaisuudeksi

Toissa vuosisadalla jotkut väittivät, että joskus olisi vallinnut yksijumalaisuus, mutta tämä olisi rappeutunut myöhemmin monijumalaisuudeksi.

Tälle väitteelle ei ole löytynytpitäviä perusteluja.

Rappeutumiskäsityksen alkuperää lienee haettava kristillisestä paratiisitarinasta.

Tämän tarun mukaan ensimmäiset ihmiset, Adam ja Eeva, elivät onnen tilassa (paratiisissa), jumalan välittömässä yhteydessä.

Kun he sitten toimivat jumalan kiellon vastaisesti (söivät hyvän ja pahan tiedon puusta), jumala karkotti heidät paratiisista.

Ilmeisesti taru olettaa monijumalaisten myöhemmin unohtaneen "oikean" jumalan.

Uskonto kehittynyt kohti korkeinta astettaan

Eräät väittivät, että uskonto on koko ajan kehittynyt kohti korkeinta astettaan, yksijumalaisuutta (monoteismia).

Jotkut menivät vielä pitemmälle ja väittivät, että jumalattomuus on korkein kehitysaste.

Tätäkään arvoväritteistä kehityskäsitytä tosiasiat eivät ei tue.

Jumalien määrä ja suvaitsevuus

Yksijumalaisuutta ei voida pitää siveyden kannalta muita uskonnon muotoja kehittyneempänä.

Usein yksijumalaisuus johtaa suvaitsemattomuuteen, kun taas monijumalaisuus on yleensä suvaitsevaisempaa.

Antropologiset käsitykset jumalien alkuperästä

Edward B. Tylor ja sielutus

Edward B. Tylor esitti teoksessaan Primitive Culture vuonna 1871, että uskonnon alkumuoto on sielutus (animismi,aima = sielu, henki).

Sielutuksen mukaan kaikilla yksilöllisillä olioilla on toinen minä, sielu, joka jää henkiin kuoleman jälkeen.

Rafael Karsten piti sitä vielä uskontotieteen oppikirjassaan vuonna 1931 pääpiirteissään oikeana. Käsitystä vastaan esitettiin kahdenlaista arvostelua.

Niin sanottu esisieluttava (preanimistinen) koulukunta (muun muassa R. R. Marrettin The Treshold of Religion, 1909) väitti, että sieluttamista on edeltänyt usko yliluonnolliseen mahtiin.

James Frazer ja totemismi

Alkuyksijumalsisuudelle on sukua käsitys, jonka mukaan uskonnon alkumuoto olisi totemismi.

James Frazerin mukaan totemismi on läheinen suhde, jonka oletetaan vallitsevan ihmisryhmän ja jonkin luonnon lajin tai muun luonnonesineen välillä.

Totemistinen yhteiskunta jakaantuu niin sanottuihin klaaneihin.

Jokaisella klaanilla on jonkin eläimen, kasvin tai satunnaisesti myös elottoman olion nimi.

Toteemi ei ole jumala, mutta se sisältää aineksia, joista jumala voidaan tehdä.

Käsitystä vastaan on esitetty, että totemismi ei ole välttämätön välivaihe uskontojen kehityksessä.

Bronisław Malinowski ja hyötykäsitys

Bronisław Malinowski katsoi, että uskontoja on olemassa, koska niistä on yhteiskunnalle hyötyä. Malinowskin teoriaa kutsutaan funktionalismiksi, koska tämän teorian mukaan uskonnolla on yhteiskunnassa tehtävä eli funktio.

Geertz ja uskonto mallina

Clifford Geertz esitti teoksessaan The Interpretation of Cultures, että uskonto on sekä malli yhteiskunnasta että malli yhteiskunnalle.

Tässä hän kritikoi arvosteli niitä malleja, jotka yksipuolisesti palauttivat uskonnon johonkin yhteiskunnalliseen tai psykologiseen ilmiöön.

Toisaalta taas hän arvosteli niitä, jotka korostavat vain uskonnon vaikutuksia tai ottavat uskonnolliset säännöt annettuina. Hänen mukaansa ihmiset uskonnossa tulkitsevat maailmaansa oman valtarakenteensa käsitteiden avulla. Uskonto kuitenkin on erittäin voimakas arvottaja ja vaikuttaa sitenyhteiskuntaan.

Psykologiset käsitykset jumalien alkuperästä

Sigmund Freud

Psykoanalyysin perustaja Sigmund Freud väitti, että uskonnot ovat harhakuvitelmia (illuusioita), ihmiskunnan vanhimpien, vahvimpien ja sitkeimpien toiveiden toteutumia kuvitelmien muodossa.

Uskonto on henkinen puolustusjärjestelmä uhkaavia luonnonvoimia kuten maanjäristyksiä, tulvia, myrskyjä, sairauksia ja väistämätöntä kuolemaa vastaan.

Mitä tulee varsinaiseen jumalauskon syntyyn, Freud edusti niin sanottua totemismia.

Hän kehitti erikoislaatuisen käsityksen ihmiskunnan varhaisvaiheista.

Hänen mielestään isä, vahvin uros, hallitsi laumaa, kunnes hänen jälkeläisensä murhasivat ja söivät hänet. Tämä aiheutti syyllisyyden tunteita.

Toteemieläin, joka on isän sijainen, sekä sukupuolielämä äidin kanssa ovat siitä saakka olleet kiellettyjä (tabuja). Kristillisen perisynnin freudilaiset selittivät kapinaksi isähahmoa vastaan ja uskonnoissa esiintyvän jumalan pojan kuoleman tämän isänmurhan sovitukseksi.

Carl Jung

Saksalais-itävaltalaisen psykiatrin ja psykologin, Carl Jungin, käsitys eroaa Freudin käsityssta monissa kohdin. Jung pitää ihmisen alitajuntaa avaimena uskonnon ymmärtämiseen. Hän väittää mm., että uskonto syntyy taipumuksesta vajota lapsen tunteman riippuvuuden tasolle.

Sosiologiset käsitykset jumalien alkuperästä

Comte ja ihmiskunnan kehitysasteet

Positivismin perustaja, ranskalainen Auguste Comte (1798–1857) erotti ihmiskunnan historiassa kolme päävaihetta:

uskonnollisen),
metafyysisen
ja positiivisen.

Alimmassa, uskonnollisessa, voidaan erottaa kolme

Spencer ja vainajahenkien palvonta

Herbert Spencer (1820–1903) kiinnitti teoksessaan Principles of Sociology erityistä huomiota uskonnon kehitykseen alemmilla kehitysasteilla.

Spencer väitti muun muassa, että kaikki usko jumalallisiin olentoihin sekä niiden palvonta on kehittynyt vainajien henkien jumaloimisesta ja siitä palvonnasta, mitä niille osoitetaan alemmissa valtarakenteissa.

Vainajien palvonnalla on suuri merkitys uskontojen historiassa, mutta Spencerin yleistystä pidetään liian yksipuolisena.

Emile Durkheim ja yhteisöllisen ryhmän vertauskuva

Émile Durkheim julkaisi vuonna 1912 teoksen Uskontoelämän alkeismuodot, jossa hän esitti, että jumala on yhteisöllisen ryhmän vertauskuva. Ihminen on kehittänyt jumalat tiedostamattomasti yhteiskunnallisen vallankäytön välineiksi. Uskonnon avulla yhteisö valvoo yksilön käyttäytymistä.

Uskonnossa yhteisö palvoo itseään. Ihmisten palvomat jumalat ovat kuviteltuja olentoja, jotka yhteiskunta on tiedostamattomasti luonut välineiksi, joilla valvotaan yksilön ajattelua ja toimintaa.

Yksilön sisäänsä sulkeva yhteiskunta synnyttää jäsentensä mieliin ajatuksen jumalasta, joka on tosiasiassa heijastus yhteiskunnasta.

Yhteiskunta kohdistaajäseniinsätottelevaisuuden, ja tämä heijastuu ihmisten käsityksenä pyhistä asioista sekä jumalasta, joka koetaan pyhäksi asettamisen vaatimuksen lähteeksi.

Alkukantaisissa yhteiskunnissa tämä tunne yhteisön vaatimuksesta ehdottomaan kuuliaisuuteen onhyvin voimakas. Heimon käsityksillä ja tavoilla on suuri valta yksilöihin.

Kehittyneissä yhteiskunnissa tämä alkukantainen ykseyden tuntu palaa osittain henkiin esimerkiksi sodan aikana, jolloin tunne kansallisesta yhteenkuuluvuudesta saa yksilöihin suuren vaikutusvallan.

Jumala koetaan myös yksilön viimeiseksi avunantajaksi. Ihminen onyhteisöllinen, riippuvainen laumastaan ja onneton joutuessaan siitä eroon.

Yhteisö on ihmisen henkisen elinvoiman tärkein lähde. Yksilö vahvistuu suorittaessaan ryhmän toisten jäsenten kanssa samaa ryhmää yhdistävän uskonnon palvontamenoja.

on yleinen taipumus luoda mielteitä ja Yhteiskunnan luonnollinen paine muuttuu käsitykseksi jumalan yliluonnollisesta läsnäolosta, koska ihmisen mielellävertauskuvia. Jumala on tämän käsityksen mukaan ihmisen luomus, jonka tarkoituksena on säilyttää tämän olennon yhteiskunnallinen olemassaolo.

Max Weber ja uskonnon vaikutukset kapitalismiin

Max Weber ei esittänyt varsinaista teoriaa uskonnon synnystä mutta käsitteli sen seurauksista.

Erityisesti teoksessaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki hän esitti, että protestantismin (erityisesti kalvinismin) vaikutus teollisuusyhteiskunnan syntyyn oli ratkaiseva.

Hänen mukaansa protestantismi "sekularisoi" kutsumus-käsitteen ja teki kaikesta työstä yhtä arvokasta Jumalan palvelemista. Kalvinismin erityinen vaikutus oli siinä, että kieltäessään turhat nautinnot se sai aikaan säästäväisyyttä ja sitä myöten vaurautta ja pääomien syntyä.

Berger ja Luckmann ja uskonto symboliavaruutena

Peter Berger ja Thomas Luckmann esittävät teoksessaan Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen uskonnon olevan eräs symboliavaruuksista, johon ihmisyhteisö "tallentaa" rutinoituneen ajattelunsa.

Heidän mukaansa ajattelu rutinoituu kuten aamutoimet, autolla ajo ym. Rutinoituminen vapauttaa ihmisen kykyä muihin tehtäviin kun samaa asiaa ei tarvitse aina erikseen tietoisesti miettiä.

Kun ajattelu on rutinoitunut, se otetaan itsestäänselvänä siihen asti kun jokin ulkoinen tekijä haastaa sen. Silloin ajattelutapa otetaan esiin symboliavaruudesta, sitä arvioidaan, se päivitetään - ja talletetaan uudelleen.

Jean Meslier ja uskonnot kansanpettäjinä

Erityisesti valistusfilosofialle ja varhaiselle sosialistiselle liikkeelle oli ominaista uskonnon siveellinen arvostelu kritiikki. Ranskalainen valistusajattelija Jean Meslier aloitti tämän testamentissaan testamentissaan, ja sosialistisen liikkeen piirissä tätä arvostelua on säilynyt viime vuosisadan loppuun asti.

Jyrkimmässä muodossa tämä kritiikki sai muodon: kolme pettäjää, Mooses (juutalainen taruhahmo), Jeesus (kristillinen taruhahmo) ja Muhammed (islamin taruhahmo).

Feuerbach ja jumalat ihmisen kuvina

Ludwig Feuerbach ei hyväksynyt tätä petoskäsitytsä. Hänen mielestään ihminen palvoo jumalassa omaa itseään eli kuten eräät antiikin ajattelijat asian ilmaisivat: ihminen loi jumalat omiksi kuvikseen. Kristinuskon mukaan jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.

Karl Marx ja yhteisöjen virheellinen tajunta

Karl Marx kehitti Feuerbachin ajatuksia, jotka pohjautuvat paljolti yksilön virheelliseen tajuntaan. Marxin mukaan uskonnossa on kyse yhteisön virheellisestä tajunnasta.

Vuodenvaihteessa 1843-1844 Marx arvioi uskontoa myöhemmin hyvin kuuluisaksi tulleessa lausunnossaan seuraavasti:

"Epäuskonnollisen kritiikin perusta on: ihminen tekee uskonnon, uskonto ei tee ihmistä. Ja uskonto on juuri sellaisen ihmisen itsetajuntaa ja itsetuntoa, joka ei ole vielä saavuttanut itseään tai on sitten - uudestaan kadottanut itsensä.

Mutta ihminen ei ole mikään käsitteellinen, maailman ulkopuolella kyyhöttävä olento. Ihminen, se on: ihmisen maailma, valtio, yhteisö. Tämä valtio ja yhteisö tuottavat uskonnon, nurinkurisen todellisuuskäsityksen, koska ne muodostavat nurinkurisen maailman.

Uskonto on tämän maailman yleistä käsitystä, sen tietosanakirjamainen yleiskatsaus, sen logiikka kansantajuisessa muodossa, sen henkinen huipentuma, sen innoitus, sen moraalinen palkkio tai rangaistus, sen juhlallinen täydennys, sen yleinen lohdutus- ja oikeusperusta.

Se on inhimillisen olemuksen mielikuvitustoteutuma, koska inhimilliseltä olemuksella ei ole mitään tosi todellisuutta. Taistelu uskontoa vastaan on siis välillisesti taistelua sitä maailmaa vastaan, jonka henkistä maustetta uskonto on.

Uskonnollinen kurjuus on yhtäältä todellisen kurjuuden ilmaus ja toisaalta vastalause tätä todellista kurjuutta vastaan. Uskonto on ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman sydän aivan kuten se on hengettömien olosuhteiden henki. Se on kansan oopiumia.

Uskonnon kumoaminen kansan kuvitteellisella onnena on sen todellisen onnen vaatimusta. Vaatimus luopua tilaansa koskevista harhaluuloista on vaatimus luopua tilasta, joka tarvitsee harhaluuloja. Uskonnon arvostelu on siis idussaan sen murheenlaakson kritiikkiä, jonka sädekehänä on uskonto.

Taivaan arvostelu muuttuu näin maan arvosteluksi, uskonnon arvostely oikeuden arvosteluksi, jumaluusopin arvostelu politiikan arvosteluksii."

Kristinuskon ja työväenliikkeen suhteista Kari Marx kirjoitti v. 1847 seuraavasti:

"Kristinuskon sosiaalisilla periaatteilla on jo ollut tuhannen kahdeksansataa vuotta aikaa kehittyä, eivätkä ne tarvitse mitään lisäkehittelyjä preussilaisten konsistoriaalineuvosten taholta.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet ovat aiheuttaneet antiikin orjuuden, kaunistelleet keskiajan maaorjuutta ja kykenevät kyllä hätätilassa, joskin hieman kärsivin ilmein puolustamaan köyhälistön sortoa.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet saarnaavat hallitsevan ja sorretun luokan olemassaolon välttämättömyyttä ja antavat viimeksi mainitulle vain sen hurskaan toiveen että ensiksi mainittu harjoittaisi hyväntekeväisyyttä.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet sijoittavat konsistoriaalineuvoksille sopivalla tavalla kaikkien surkeuksien hyvityksen taivaaseen ja oikeuttavat näin kyseisten surkeuksien jatkumisen maan päällä.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet julistavat kaikki sortajien sorrettuja kohtaan tekemät halpamaisuudet ja joko oikeudenmukaisiksi rangaistuksiksi perisynnistä ja muista synneistä tai koettelemuksiksi, joita Herra (ts. Jumala) loppumattomassa viisaudessaan langettaa valittujen kannettaviksi.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet saarnaavat raukkamaisuutta, itsensä halveksuntaa, alentumista, alamaisuutta, pelkuruutta, lyhyesti kaikkia lurjuksen ominaisuuksia, ja köyhälistö, joka ei halua että sitä kohdellaan lurjuksena, tarvitsee rohkeutensa, itsetuntonsa, ylpeytensä ja riippumattomuuden tuntonsa kipeämmin kuin leipänsä.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet ovat nöyristelijämäisiä ja köyhälistö on vallankumouksellinen.

Se kristinuskon sosiaalisista periaatteista."

Karl Marxin kanta työväenliikkeen ja uskonnon suhteista oli selvä. Marxin mielestä uskonto on työväenliikkeelle vahingollinen ilmiö. Jo Marxin eläessä työväenliikkeessä esiintyi kuitenkin erilaisia suuntauksia. Jotkut niistä, kuten anarkismi, olivat voimakkaan ateistisia. Toisaalta alkoi esiintyä myös niin sanottua kristillistä sosialismia.

Marxin jälkeen työväenliikkeessä esiintyi kaksi pääsuuntausta, vallankumouksellinen suuntaus ja vähittäisiin uudistuksiin tähtäävä suuntaus.

Vallankumouksellinen suuntaus, jota ovat edustaneet suurimpana ryhmänä kommunistit, on suhteellisen kauan säilyttänyt Marxin alkuperäiset ajatukset. Sen sijaan vähittäisiin uudistuksiin tähtäävässä suuntauksessa, jota ovat edustaneet suurimpana ryhmänä sosialidemokraatit, on esiintynyt vähittäistä siirtymistä yhä lievempään uskonnon vastaisuuteen ja lopulta jopa uskontomyönteisyyteen.

Nykyään esiintyy uskontomyönteisiä suuntauksia myös kommunistissa liikkeessä.

Richard Dawkins uskontojen alkuperästä

Eläintieteilijä Richard Dawkins pohtii Free Inquiry –lehden numeroissa 3/2004 ja 4/2004 syitä siihen suunnattomaan voimavarojen tuhlaukseen, jota ihmisen uskonnot edustavat. Eläimiin on luonnollisen valinnan seurauksena jäänyt pääasiassa niitä ominaisuuksia, joista niille on hyötyä olemassaolon taistelussa selviämisessä. Muutenkin eläimet yleensä säästävät voimavaroja. Dawkins esittää käsityksensä vain eräänä mahdollisena oletuksena.

Ihmiset ovat rakentaneet uskontojen vaikutuksesta valtavan määrän kirkkoja, pyramideja ja muita rakennelmia, joista ei kehityksen (evoluution) kannalta ole mitään hyötyä.

Miljoonat ihmiset ovat kuolleet uskonsodissa ja uskonnollisissa vainoissa. Uskontojen vaikutuksesta ihmiset ovat kieltäytyneet sukupuolisuhteista ja alistuneet luostareiden ja muiden uskonnollisten laitosten luonnottomalta tuntuvaan elämään.

Dawkins pohtii erilaisia uskonnoille ehdotettuja kehitysopillisia selityksiä ja toteaa ne toteennäyttämättömiksi. Uskonnoista ei ole edes plasebovaikutuksen aiheuttajiksi.

Dawkins torjuu myös ajatuksen, että jonkinlainen ”jumalakeskus” ihmisen aivoissa selittäisi jotain. Jos sellainen olisi olemassa, miksi se olisi olemassa? Ihmisen lähisukulaisilla ei sellaista ole.

Dawkinsin mielestä tähän asti asetetut kysymykset ovat vääriä. Jotta ymmärrettäisiin oikeiden kysymysten luonne, Dawkins ottaa esimerkiksi sen ilmiön, että hyönteiset pyörivät tulen ympärillä ja lentävät kohti omaa kuolemaansa.

Selitys tähän ilmiöön on, että menneinä aikoina ihmisten tekemiä tulia ei ole ollut hyönteisiä harhauttamassa. Hyönteiset ovat lentäneet yöllä johonkin suuntaan käyttäen suunnistusvälineinä kaukana olevia valoja kuten kuuta ja tähtiä. Saman suunnistusmenetelmän soveltaminen lähellä olevaan kohteeseen aiheuttaa sen, että hyönteinen lentää logaritmisen kierteen muotoista rataa, ja jos kohde on tuli, hyönteinen tuhoutuu.

Hyönteisen tuhoon johtava käyttäytyminen on uusissa olosuhteissa ilmenevä sivuvaikutus sellaisesta käyttäytymisestä, joka on tavallisissa olosuhteissa aivan järkevää. Dawkinsin mielestä uskonnot ovat tällaisia haitallisia sivuvaikutuksia, joilla ei ole kehityksen (evoluution) näkökulmasta mitään merkitystä.

Toisin kuin melkein kaikki muut eläimet, ihmiset välittävät kasaantuvaa kokemustietoa sukupolvelta toiselle. On ainakin lapsille (luultavasti myös aikuisille) eduksi, jos he tottelevat (suuremmin kyselemättä) kieltoa uida vedessä, jossa on krokotiileja. Luonnollisen valinnan tuloksena ihmislapsen aivot ovat kehittyneet sellaisiksi, että ne oppivat kielen, ja ihmislapset luottavat aikuisten antamaan informaatioon.

Eri alueilla ihmiset siirtävät jälkeläisilleen erilaisia kieliä ja erilaisia uskontoja. Tämän Dawkins on esittänyt eräänä mahdollisuutena.

Dawkinsin mukaan uskonnoilla ei ole yksilöille tai yhteisöille mitään arvoa olemassaolon taistelun näkökulmasta vaan uskonnot ovat haitallisia sivuvaikutuksia aivan samaan tapaan kuin hyönteisten lentäminen tuleen.

Free Inquiryn numerossa 5/2004 muutamat kirjoittajat esittävät Dawkinsille vastaväitteitä.

Vastaväittäjät ovat Dawkinsin kanssa pääasiassa samaa mieltä siitä, että uskonnot ovat kehityksen (evoluution) kannalta merkityksettömiä sivuvaikutuksia, mutta he eivät ole Dawkinsin kanssa täysin samaa mieltä siitä, minkä ilmiön sivuvaikutuksia uskonnot ovat.

Anthony C. Lunn sanoo, että ilmiö on hänen mielestään paljon monimutkaisempi kuin Dawkins olettaa. Eräänä omana selityksenään hän esittää, että ihmisellä on luonnonvalinnan ansiosta kehittynyt kyky etsiä ilmiöiden syitä ja uskontojen näennäisselitykset ovat tämän ominaisuuden sivuvaikutuksia.

Tehtäviä

Pohtikaa mitkä syyt pitivät uskontoa yllä alkukantaisissa heimoyhteisöissä.
Pohtikaa mitä vahinkoa siitä käsityksestä, että kristinusko tai islam on uskonnon korkein kehitysaste, on ollut Afrikan, Aasian ja Amerikan kansoille.
Pohtikaa miksi monijumalaisuus on yleensä ollut suvaitsevampaa kuin yksijumalaisuus.
Keskustelkaa missä määrin uskontoa edelleen käytetään vallankäytön välineenä.
Pohtikaa ihmisen riippuvuutta uskonnollisesta yhteisöstä esimerkiksi laestadiolaisten, körttiläisten tai helluntailaisten keskuudessa. Käyttäkää Lasse Naukkarisen filmiä "Armon aika" havaintomateriaalina.
Vuonna 1973 suoritetun tutkimuksen mukaan käsitys "uskonnosta on hyötyä yhteiskunnalle" selitti kaikkein parhaiten uskonnollista suvaitsemattomuutta Suomessa. Pohtikaa mistä tämä johtui.
Pohtikaa kysymystä siitä, missä määrin Karl Marxin selitys uskonnosta pätee Suomessa? Missä määrin se pätee jossain kehitysmaassa? Pohtikaa sitä, mikä saa nykyajan nuoret turvautumaan uskontoon.

Todellisuustutkimus (entinen tiede)

Viittaus opetussuunnitelmaan

Tämä luku on kirjoitettu vastaamaan opetushallituksen opetussuunnitelmaehdotuksen kohtaa ”tieteiden, näennäistieteiden ja uskonnon rajankäynti.”

Oppineisuudesta

Oppineisuuden arvostelua on esiintynyt yhtä kauan kuin oppineisuutta. Sextus Empiricus, joka eli noin kolmannella vuosisadalla, kirjoitti teoksen Oppineita vastaan, nimi on joskus suomennettu Professoreita vastaan.

Arvovallan eli auktoriteetin menetelmän pätevyyden kiistäjiä on ollut aina.

Itse asiassa persoonallisuuden piirre nimeltä kovuus (autoritaarisuus) ja sen vastakohta pehmeys (autoritaarisuuden vastaisuus) ovat vahvasti periytyviä.

Kansanperinne sanoo, että kaikki eivät voi olla herroja, kuka tekisi työt, jos kaikki olisivat herroja.

On ilmeistä, etteivät sen enempää kovuus kuin pehmeyskään kovin helposti katoa ihmiskunnan perintötekijöistä.

Koska professoriksi pääseminen yleensä edellyttää kovaa luonnetta (poikkeuksiakin on), aikamme oppineet ovat pikemminkin jonkinlaisia johtajia kuin suosittujen tai muusta syystä vallitsevien todellisuuskäsitysten arvostelijoita.

Käsitteistä

Inhimillinen kieli on alun perin kehittynyt apinayhteisössä vallankäytön ja valehtelemisen välineeksi.

Käsitteistön tuottamista ovat hallinneet laumojen johtajat, papit ja ainakin maanviljelyksen ja karjanhoidon kehittymisen jälkeen myös rikkaat.

Käsitteiden tehtäviä ovat olleet mm. alaluokkaisten ja orjien käskyttäminen sekä yläluokan todellisuuskäsityksen (elämänkatsomuksen) puolustaminen.

Kieltä on tarvittu myös yläluokan sisäisen nokkimisjärjestyksen ylläpitämiseen. Sopivien käsitteiden avulla alaluokka on pyritty saamaan hyväksymään alistettu asemansa.

Pahinta käsitteiden avulla alistamista on ollut ja on edelleen uskonto.

On sanottu, että uskonto on vanhin muoto järjestäytynyttä rikollisuutta.

Käsitekiistoja

Latinan kielen sana scientia, jonka perusteella muihin kieliin on tehty sana tiede, tarkoittaa tietoa tai taitoa. Sanan tieto merkitys on kiistanalainen.

Uusimpien tutkimusten mukaan niin sanotut länsimaiden ihmiset käsittävät sanan "tieto" eri tavalla kuin itäaasialaiset.

Länsimaalaisten enemmistö pitää esimerkiksi Edmund Gettierin (1927-) esittämiä ristiriitoja oikeina ristiriitoina, mutta itäa-aasialaisista vain vähemmistö pitää niitä oikeina ristiriitoina.

Tässä yhteydessä ei tarvitse tietää, mitä Gettierin ristiriidat (niitä on esitetty tässä kirjassa toisessa kohdassa) tarkoittavat.

Mm. niiden tuloksena on päädytty vaikeuksiin määritellä mitä sana tieto tarkoittaa.

Gettierin ristiriitojen julkaisun jälkeen on kirjoitettu metreittäin kirjoja, joissa melkein jokainen kirjoittaja yrittää keksiä oman tiedon määritelmän.

Tämän kirjallisuuden seurauksena tiedon määritelmästä vallitsee entistä suurempi erimielisyys.

Käsite "tiede" on ongelmallinen

Koska käsite tiede on käsitteen tieto johdannainen, käsite tiede on jo tästä syystä ongelmallinen. On ehdotettu, että käsitteestä tiede pitäisi kokonaan luopua.

Toinen tärkeä syy siihen, miksi käsitteestä tiede pitäisi luopua, on se, ettei rajan vedossa tieteen ja valetieteen eli näennäistieteen välillä ei ole edistytty.

Looginen empirismi yritti saada voimaan jonkinlaiset säännöt tätä rajanvetoa varten, mutta tieteen papisto kielsi loogisen empirismin.

Kolmas tärkeä syy siihen, miksi käsitteestä tiede pitäisi luopua ovat monet yliopistojen merkilliset tiedekunnat kuten jumaluustieteellinen tiedekunta.

Jumaluustiede on epäilemättä ns. tieteistä mielettömin, sillä se tutkii jotain, jota ei ole olemassa.

Hyvänä kakkosena tulee erittäin paljon rahaa saava kasvatustiede, joka tutkii jotain sellaista, mikä ei ole mahdollista.

Kolmosena tulee filosofia eli viisauden ystävyys. Edes käsitteen “viisaus” merkityksestä ei ole yksimielisyyttä. Vielä vähemmän on yksimielisyyttä siitä, mikä on viisasta.

Totuuden kunnioitus

Koska jumalien olemassaolosta ei ole vuosituhansien kuluessa pystytty esittämään vähäisintäkään pitävää todistetta, ainoa oikea johtopäätös on, ettei jumalia ole olemassa. Jotta käsitteellä “tiede” olisi jotakin järjellistä käyttöä, tieteen pitäisi kunnioittaa totuutta tällaisissa perusasioissa.

Tieteen hyvästä maineesta johtuu, että melkein jokainen huijauksen laji pyrkii naamioitumaan tieteeksi.

Ajattelusta (filosofiasta)

Pythagoras (569-475 eaa.) (nimeä ja vuosilukuja ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ei sanonut itseään viisaaksi vaan viisauden ystäväksi eli filosofiksi.

Pythagoras uskoi jumaliin, ja Pythagoraan mielestä vain jumalat ovat viisaita.

Ihmiset voivat siis Pythagoraan mielestä parhaimmillaan olla vain viisauden ystäviä eli filosofeja.

Oikeasti viisaita olivat tietysti sofistit, mutta sofistista on tehty haukkumansana.

Loogisen empirismin ehdotus

Looginen empirismi kannatti filosofiaksi kutsutun ”tieteen” lopettamista ja siinä olevien mahdollisesti järjellisten osa-alueiden sulauttamista muihin ”tieteisiin”.

Suomalaiset ovat barbaareja

Muinaiskreikkalaiset pitivät sanaa ”filosofia” niin hienona, ettei se edes käänny barbaarien kielille. Hyvänä todisteena suomalaisten barbaarisuudesta voidaankin pitää sitä, ettei sanaa ”filosofia” ei ole pystytty suomentamaan.

Tarkasti ottaen filosofia siis tarkoittaa viisauden ystävyyttä. Kuten edellä sanottiin, sanan ”viisaus” merkityksestä ollaan erimielisiä. Vaikka päästäisiin yksimielisyyteen sanan ”viisaus” merkityksestä, ollaan varmasti eri mieltä siitä, mikä on viisasta. Tällaisesta ”viisaustieteestä” pitäisi päästä lopullisesti eroon.

Onko hurahtaneisuus ikuista

On epätodennäköistä, että ihmiskunta pääsisi eroon viisaustieteestä ja muusta hurahtaneisuudesta.

Ne ihmiset, joiden aivojen tiettyjen välittäjäaineiden pitoisuudet ovat suuret, pitävät tätä vallan ja hurahtaneisuuden koneistoa käynnissä.

New Scientist -lehden mukaan Zürichin yliopistosairaalan neurologin Peter Bruggerin (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) tutkimukset osoittavat, että aivojen korkea dopamiinipitoisuus heikentää ihmisen päättelykykyä ja tuottaa kokemuksia, joita ihmiset pitävät yliluonnollisina.

Dopamiinin ja myös muiden aivojen välittäjäaineiden korkeat pitoisuudet saavat ihmisen tuntemaan itsensä muita korkea-arvoisemmaksi.

Itseään korkea-arvoisina pitävät ihmiset kohoavat minkä tahansa yhteiskunnan nokkimisjärjestyksen huipulle. Nämä itseään korkea-arvoisina pitävät ihmiset eivät halua edes kuolla, eivät ainakaan lopullisesti.

Historiankirjoituksesta

Historiankirjoitusta on usein oikeutetusti sanottu menneisyyden sijoitetuksi tieteiskuvitelmaksi eli science fictioniksi.

Lähes jokainen vallassa ollut aate on kirjoittanut historian uudestaan ja mieleisekseen.

Me suomalaiset elämme kristinuskon valtakauden kristillisesti väritetyn historian aikakautta.

Sana "ateismi" yritetään poistaa kielestä

Eräs kristillisen historiankirjoituksen tavoitteita on häivyttää jumalattomuuden (ateismin) olemassaolo historiasta.

Neljän kopla

Vaikka juuri minkään historian kirjoihin kirjoitetun väitteen totuudesta ei voida olla varmoja, voidaan sanoa, että se voitolle päässeen uskonnollisen ajattelun ”neljän kopla”, joka on pitkällä tähtäyksellä pilannut länsimaisen ajattelun on: Platon, Aristoteles, Kant ja Hegel.

Nemesis

Isaac Asimovin (1920-1992) (nimeä ja vuosilukuja ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) viimeisen teoksen Nemesis sankari sanoikin: on hyvä, että ihmiskunta häviää kykenemättä levittämään inhimillistä pahuutta avaruuteen. Nemesis oli antiikin Kreikan oikeutetun koston jumalatar.

Todellisuustutkimus ja epätodellisuustutkimus (tiede ja epätiede)

Keskusteltavaksi

Miksi tarvitaan tutkimusta, joka tutkii todellisuustutkimusta (tiedettä)?

Käsitteestä "tiede" on tullut haitallinen

Seuraavassa puhutaan niistä ajoista, jolloin todellisuustutkimusta kutsuttin tieteeksi. Artikkelin lukemisen helpottamiseksi on käytetty sanaa "tiede". Kyse ei ole toimittajan laiskuudesta, sanojen vaihtaminen toisksi onnistuu tietokoneella varsin helposti.

Jumaluustiede jäi tieteen sisälle

Kuntiede pääasiassa luonnontieteen, lääketieteen ja tekniikan kehittyessä on saanut runsaasti lisää arvostusta, tieteiksi pyrkii kaikenlaisia uusia ja vanhoja käsityksiäa. Koska yliopistolaitos alun perin syntyi lähinnä kristinuskon puolustamista varten, eräs epätiede, jumaluustiede (teologia) on jäänyt tieteen sisään.

Teteen vanhin nimi

Melkein kaikkea tiedettä on aikoinaan kutsuttu filosofiaksi. Suomessa on vieläkin käytössä esimerkiksi nimitys filosofian maisteri.

Filosofian maisteri on hyvin harvoin filosofi.

Vuosituhansien kuluessa ja tiedon karttuessa muut tieteet ovat irtautuneet filosofiasta, ja filosofiaan on jäänyt jäljelle kaikenlaista sellaista pohdiskelua, jota ei ole katsottu erityistieteissä tarpeelliseksi.

Lähinnä uskontojen vaikutusvallasta johtuen esimerkiksi siveystutkimus tutkimus ei ole itsenäinen tiede vaan sitä esiintyy filosofiassa ja yhteiskuntatieteissä.

Filosofit keksivät aiheita ansaitakseen elatuksensa

Myös sen jälkeen, kun tieteet ovat irrottautuneet filosofiasta filosofit ovat olleet kiinnostuneita tieteestä.

On kehitetty tieteenfilosofiaa, tieteenkäsitysa ja jopa tieteenfilosofian historiaa.

Onko tieteenfilosofia elossa

Erityisesti looginen empirismi ja sen vastustajat olivat kiinnostuneita tieteenfilosofiasta.

Sekä Rudolf Carnap että Arthur Pap ovat kirjoittaneet tieteenfilosofian oppikirjan (näitä nimiä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa). Vaikka tieteenfilosofia on epäilemättä vahvasti elossa, sitä vastaan hyökkäillään koko ajan.

David Bloorin mukaan tieteenfilosofia on kuollut ja jäljelle ovat jääneet vain tieteensosiologia ja tieteen sosiaalipsykologia (niin sanottu vahva ohjelma).

Erityisesti valistuksenvastaiset postmodernistit ovat omaksuneet usein tämän niin sanotun sosiaalisen konstruktivismin, jonka mukaan tiede on vain yhteiskunnallinen rakennelma. Monet jyrkät naisasiaihmiset (radikaalit feminismit) ovat omaksuneet sekä sosiaalisen konstruktivismin että postmodernistisia katsomuksia.

Mitä tieteenfilosofia ei ole

Tieteen filosofia ei ole tieteen historiaa.

Tieteen filosofia ei ole luonnonfilosofiaa kuten esimerkiksikaikkeuden alkuperän tai tarkoituksen pohtimista.

Tieteen filosofia ei ole tieteenpsykologiaa tai tieteensosiologiaa.

Nämä ovat erikoistieteitä, jotka tutkivat inhimillistä toimintaa. Viimeksi mainitut ovat kyllä tieteen tutkimusta, johon kuuluu lisäksi muun muassa tieteen järjestelmän ja talouden tutkimus.

Mitä tieteenfilosofia tutkii

Tieteenfilosofia yrittää muun muassa ymmärtää tieteen tavoitteita, menetelmiä ja rakennetta. Tässä tarkoituksessa tutkitaan tieteen tavoitteita, menetelmiä, arviointiperusteita, käsitteitä, lakeja ja teorioita.

Oma käsitteistö

Tiede käyttää monia sellaisia käsitteitä, joita mikään erityistiede ei tutki. Sellaisia käsitteitä ovat esimerkiksi syy, tieteellinen lainalaisuus (=säännönmukaisuus), käsitys ja selitys.

Voidaan kysyä, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että jokin tapahtuma on jonkin toisen tapahtuman syy.

Mitä tarkoitetaan luonnonlailla (luonnon säännönmukaisuudella)?

Millaisia ovat tieteelliset käsitykset (teoriat)?

Mitä tarkoittaa tieteellinen selittäminen?

Mikä on selittämisen suhde ennustamiseen?

Toisinaan tieteessä puhutaan arkipäiväisistä asioista kuten mittareista, mikroskoopeista ja kaukoputkista. Niiden avulla voimme tehdä havaintoja.

Varsin usein tieteessä puhutaan sellaisista asioista, joita ei voida samalla tavoin paljain silmin havaita kuten esimerkiksi elektroneista, ioneista, geeneistä jne. Mikä on tällaisten olioiden suhde arkipäiväisiin olioihin?

Mikä oikeus meillä on puhua esimerkiksi positroneista?

Voidaan myös kysyä, miksi näitä käsitteitä tulisi tutkia. Eivätkö tieteenharjoittajat osaa käyttää niitä?

Tiede kyllä osaa käyttää näitä käsitteitä, mutta jotta ei otettaisi käyttöön mitä tahansa käsitteitä myös teoreettiset (käsitteelliset) käsitteet on sidottava inhimillisiin havaintoihin. Muutoin voitaisiin ottaa käyttöön sellaisia olioita kuin keiju, elämänvoima, elottomiin esineisiin liittyvät henget jne.

Ongelmia

Logiikkaa (oppi johdonmukaisesta ajattelusta) ja matematiikkaa pidetään usein tieteinä. Mitä matemaattinen tai looginen totuus tarkoittaa? Mikä on matematiikan suhde kokemustieteeseen?
Mikä on oikea tieteen menetelmä asioiden esittämisessä ja kuvailussa?
Mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että tiede selittää? Onko olemassa myös muunlaisia selityksiä?
Sanotaan, että tiede ennustaa. Miten se on mahdollista? Mikä on selityksen ja ennusteen suhde? Miten selityksiä ja ennustuksia testataan?
Tieteen sanotaan selittävän ilmiöitä lakien (sääntöjen) avulla? Mitä tällaiset lait (säännöt) ovat? Kuinka ne voivat selittää? Mitä tarkoittaa selittäminen syiden avulla? Onko myös muunlaisia selityksiä?
Mitä ovat tieteen käsitykset (teoriat)? Mikä on käsitysten (teorioiden) suhde tieteen lakeihin (sääntöihin)? Mitä tarkoittaa tieteellinen malli?
Tieteellisellä lainalaisuudella (säännönmukaisuudella, determinismillä) tarkoitetaan käsitystä jonka mukaan kaikki tapahtuu tarkasti luonnonlakien (säännönmukaisuuksien) mukaan. Onko tällainen käsitys tosi?
On runsaasti keskusteltu fysiikan filosofisista ongelmista. On esimerkiksi väitetty, että suhteellisuuskäsitys toisi tieteeseen inhimillisen (subjektiivisen) tekijän. Jotkut väittävät, että kvanttifysiikka kumoaa lainalaisuuden (säännönmukaisuuden, determinismin). Mikä on totuus näistä kysymyksistä?
Ovatko biologia ja psykologia erillisiä tieteitä? Onko inhimillisesti mahdollista palauttaa nämä tieteet fysiikkaan ja kemiaan? Onko elämä mekaanista vai esiintyykö niin sanottuja elämänvoimia?
Ovatko yhteiskuntatieteet "oikeita" tieteitä? Onko yhteiskuntatieteiden ja luonnontieteiden välillä periaatteellisia eroja?
Onko historia tiede? Onko olemassa historian lakeja (säännönmuakisuuksia)?
Onko tiede yhtenäinen vai esiintyykö menetelmiltään ja pohjimmaiselta luonteeltaan täysin erityyppisiä tieteitä?
Voiko tiede ottaa kantaa arvokysymyksiin kuten siveelliseen edistykseen?
Onko tiede arvovapaata vai voiko tiede antaa arvoja?
Mikä on tieteen ja uskontojen suhde? Kumoaako vai vahvistaako tiede uskontojen esittämiä käsityksiä vai ovatko tiede ja uskonnot toisistaan riippumattomia?
Mikä on tieteen ja valtarakenteen (kulttuurin) suhde? Onko tieteellä rajoja?

Tehtäviä

Valitkaa yllä olevista kysymyksistä pari kiinnostavinta ja keskustelkaa niistä. Pohtikaa myös sitä, mikä tekee keskustelun näistä kysymyksistä vaikeaksi.

Valmiudet

Tarkastellaan lyhyesti, mitä tieteenharjoittaja tekee. Kaiken tieteellisen tutkimuksen pohjaksi tutkija tarvitsee jo erilaisia valmiuksia: hyvää yleissivistystä, perehtyneisyyttä tieteenalansa ongelmakenttään, tieteellisten menetelmien ja muiden "pelisääntöjen" hallintaa jne.

Mitä tutkija tekee

Kun hän ryhtyy tekemään varsinaista tutkimusta, hänellä tavallisesti on oltava jo tiedossaan tutkimusongelma. Hän laatii tutkimusohjelman, ryhtyy keräämään tutkimusaineistoa ja täsmentää työn kuluessa tutkimusongelmaansa.

Luonnontieteen tutkija voi tehdä kokeita saadakseen selville mitä tapahtuu joissakin erityisolosuhteissa. Tutkimusaineiston pohjalta hän pyrkii kuvaamaan eri tavoinongelmaansa tai hän voi myös koettaa tehdä yleistyksiä sekä löytää säännönmukaisuuksia.

Jos hän onnistuu löytämään esimerkiksi joitain uusia säännönmukaisuuksia, hän voi yrittää yhdistellä niitä jo tunnettuihin säännönmukaisuuksiin. Usein tieteellinen tieto esitetään juuri ns. teorian (käsityksen) muodossa.

Lopuksi tutkija laatii työstään tutkimusraportin, ja kun se on julkaistu esimerkiksi jossain tieteellisessä aikakauslehdessä, tutkimus on päättynyt.

Mitä tieteentutkija tekee

Tieteenfilosofi sen sijaan kysyy, mikä on luonnon säännönmukaisuus (luonnonlaki). Mikä on tieteellinen tai epätieteellinen käsitys? Miten tieteelliset selitykset erotetaan muista selityksistä?

Tieteenharjoittaja tekee päätelmiä. Hän esimerkiksi pyrkii yhdistämään säännönmukaisuuksia (lakeja) käsityksiin (teorioihin) tai testaamaan niitä. Tieteenfilosofi pyrkii selvittämään, mitä tieteellinen päättely on.

Todellisuustutkimuksen (tieteen) lajeja

Usein puhutaan puhtaista tieteistä ja soveltavista tieteistä. Puhutaan tieteellisestä tiedosta sinänsä ja sen sovellutuksista. Puhtaita tieteitä ovat esimerkiksi muodolliset tieteet kuten matematiikka ja logiikka, kokemusperäiset tieteet kuten luonnontieteet sekä yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet. Soveltavia tieteitä ovat esimerkiksi tekniset tieteet, lääketiede ja maataloustiede.

Esimerkiksi taloustiede käyttää matematiikkaa. Toiseksi puhtaita tieteitä voidaan soveltaa kuten esimerkiksi biologiaa ja kemiaa lääketieteessä.

Sellaiset tieteet kuten fysiikka ja kemia yrittävät löytää Luonnon säännönmukaisuuksia (luonnonlakeja). Sen sijaan esimerkiksi historia ja maantiede ovat usein kiinnostuneita tosiasiain kokoamisesta. Tosin kysymys on paljolti myös tutkimusotteesta, ja molempia voidaan käyttää tilanteen mukaan.

Kuvailun lisäksi tieteet pyrkivät selittämään ja ennustamaan asioita. Voidaan myös sanoa, että jossain määrin rajat eri tieteenalojen välillä ovat aina sopimuksenvaraisia ja epäselviä.

Tehtäviä

Keskusteltavaksi: Mitä tieteen lajeja opiskellaan koulussa?
Olisiko tarpeen vaihtaa tai muuttaa koulussa opiskeltavia aineita?

Todellisuustutkimuksen (tieteen) tavoitteista

Soveltavan tieteen tavoitteena on usein muun muassa valvonta, suunnittelu, tekninen kehitys, luonnonvarojen hyväksikäyttö jne. Tulvia pyritään estämään, siltoja rakennetaan, maataloustuotantoa pyritään kehittämään ja joskus kehitetään kehitystä.

Psykologisesti katsottuna puhdas tiede pyrkii tyydyttämään tiedon tarpeen, etsimään totuuksia tai todennäköisyyksiä, tyydyttämään selittämisen ja ennustamisen tarvettamme.

Tieteenharjoittajat usein kilpailevat ja saavat suurta tyydytystä menestyksestä tässä kilpailussa. Tässä suhteessa tiedettä voidaan verrata taiteeseen.

Puhdas tiede kehittää väitteitä, jotka vastaavat todellisuutta. Selitykset huomioivat havaitsemiamme säännönmukaisuuksia. Vastataan kysymyksiin "miksi?" ja "kuinka?". Selityksiin liittyy ennusteita. käsityksiä (teorioita) ja säännönmukaisuuksia (lakeja) voidaan testata tarkkailemalla ennusteiden toteutumista.

Käsitysten (teorioiden) ja säännönmukaisuuden (lakien) avulla voidaan myös päätellä, mitä tapahtui menneisyydessä.

Tehtäviä

Keskustelkaa jostakin tieteen kiistanalaisesta ennusteesta kuten hiilidioksidin lisääntymisen vaikutuksista tai ydinsodan jälkeisestä maailmasta.
Keskustelkaa myös jostakin kiistanalaisesta menneisyyden käsityksestä kuten elämän synnystä maapallolla tai elämän tulosta planeetallemme ulkoavaruudesta tai näkyvän maailmankaikkeuden osan ikuisesta laajenemisesta tai sykkivästä kehityksestä.

Todellisuustutkimuksen (tieteen) tunnusmerkkejä

Kuinka sanoa, että Einsteinin painovoimakäsitys on tiedettä, mutta tähdistä ennustaminen ei sitä ole. Kuinka voidaan erottaa tiede siitä, mikä ei ole tiedettä?

Tieteelle on asetettu lukuisia vaatimuksia, mutta tarkastelemme seuraavassa vain muutamia.

Todentaminen (verifioiminen)

Kun tieteenharjoittaja esittää uuden väitteen, muiden tieteenharjoittajien on pystyttävä periaatteessa tarkistamaan itse väitteen todenperäisyys. On pystyttävä sanomaan, puoltavatko tosiasiat väitettä vai ovatko ne sitä vastaan. Jos väite on sellainen, ettei sitä edes periaatteessa pystytä testaamaan, se ei ole tieteellinen väite.

Totuus

Tieteellisen väitteen on oltava totuudenmukainen (objektiivinen), se ei saa perustua harhoihin (illuusioihin), harha-aistimuksiin (hallusinaatioihin) jne. Väite ei saa olla henkilökohtaisten tai aatteellisten näkökantojen värittämä.

Olioiden on oltava olemassa

Väitettyjen olioiden on oltava olemassa todellisuudessa.

Kokeet on pystyttävä toistamaan

Yksityiset kokemukset, joita ei pystytä toistamaan, eivät kelpaa tieteellisen väitteen perusteluiksi.

Käyttökelpoisuus ennustamisessa

Tieteen väitteiden on oltava luotettavia. Ei riitä, että väitteitä voidaan periaatteessa testata. Testien on osoitettava väitteet tosiksi tai todennäköisiksi. Luotettavuus tekee tieteen väitteet käyttökelpoisiksi ennustettaessa.

Väitteet, joille ei löydy testien tukea, on hylättävä

Tieteen pitäisi hylätä sellaiset väitteet, joita testit eivät tue (esimerkiksi tähdistä ennustaminen).

Myöhemmät testit voivat kumota aikaisempia käsityksiä

Tiede pitäisi olla on avoin järjestelmä siinä mielessä, että myöhemmät testit voivat aina kumota aikaisempia käsityksiä.

Käsitteiden on oltava määriteltyjä ja täsmällisiä

Tieteen käsitteiden on oltava määriteltyjä ja täsmällisiä. Sekavia ja monitulkintaisia käsitteitä ei tulisi käyttää. Tieteen säännönmukaisuudet (lait) on ilmaistava täsmällisesti.

Väitteiden on oltava ristiriidattomia

Tieteen väitteiden on sovittava yhteen muiden tieteen väitteiden kanssa. Ristiriitaisia väitteitä ei sallita. Väitteet, jotka ovat yhteydessä toisiinsa, muodostavat usein hedelmällisemmän käsityksen kuin irralliset väitteet.

Järjestelmällisyys

Tiede on luonteeltaan järjestelmällistä. Ensin muotoillaan usein ongelma. Sitten muotoillaan oletukset (hypoteesit), sitten johtopäätökset (lait ja käsityst). Nämä väitteet päätellään havaittavista tosiasioista. Lopuksi johtopäätöksiä testataan.

Selitysvoima

Usein pyritään löytämään sellaisia teorioita, jotka selittävät mahdollisimman paljon.

Erimielisyydet

On syytä korostaa, että tieteenfilosofit sen enempää kuin tieteen harjoittajatkaan eivät ole yksimielisiä tieteen tunnusmerkeistä. Viime vuosisadan lopulla jotkut filosofit (esimerkiksi Paul Feyerabend ja Thomas Kuhn) arvostelivat jyrkästi koko tiedettä.

Thomas Kuhnin kritiikki löytyy tässä opintoaineistossa olevasta Jaakko Hintikan artikkelista.

Tehtäviä

Miksi tähdistä ennustaminen ei täytä tieteelliselle käsityslle asetettavia vähimmäisvaatimuksia?
Eräät parapsykologit väittävät, että ajatuksen voimalla voi nostaa esimerkiksi pöytää. Järjestäkää koe pöydän nostamiseksi ajatuksen voimalla. Pohtikaa syitä kokeen hyvin todennäköiseen epäonnistumiseen. Missä suhteessa tämä käsitys on fysiikan lakien vastainen?

Mitä todellisuustutkimus (tiede) on?

Tiedettä on pyritty luonnehtimaan muun muassa seuraavasti:

Tiede on kokonaisuus, joka sisältää seuraavan tyyppisiä yhteen sopivia järjestettyjä tietoja:

Väitteitä, jotka ilmaisevat ja luokittelevat havaintoja ja ovat merkitseviä ongelman ratkaisemiseksi niin tarkasti ja täsmällisesti kuin mahdollista.
Yleisiä väitteitä - säännmönmukaisuuksia (lakeja) ja oletuksia (hypoteeseja), jotka esittävät säännönmukaisuuksia joissain havaituissa tai havaittavissa ilmiöryhmissä.
Käsitteellisiä (teoreettisia) väitteitä, jotka yhdistävät ja yleistävät mahdollisimman suuren määrän säännönmukaisuuksia (lainalaisuuksia).
Muita yleisiä tai erityisiä väitteitä, jotka on pääteltävissä säännönmukaisuuksista (laeista) ja käsitteistä (teorioista) ja joita voidaan testata lisähavainnoilla.

Tieteelliseksi todellisuuskäsitykseksi (maailmankuvaksi) sanotaan luontoa, ihmistä ja yhteiskuntaa koskevien oletusten tai tietojen kokonaisuutta, joka on tieteellisin menetelmin hankittu ja perusteltu.

Tieteellisen todellisuuskäsityksen (maailmankuvan) muodostaminen edellyttää mm. rajanvetoa tieteen ja näennäistieteen (pseudotieteen, kvasitieteen, valetieteen) välille. Voidaan mm. kysyä, ovatko parapsykologien, ufologien tai ufokirjailijoiden ja tähdistäennustajien väitteet tiedettä vai näennäistiedettä.

Todellisuuskäsitykseen (maailmankuvaan) liittyvät mm. käsitykset siitä, mitä on olemassa,
mitä ovat arvostukset, käsityksen elämän tarkoituksesta ja mielekkyydestä sekä
ihmisen asemasta luonnossa. Tätä osaa todellisuuskäsityksestä kutsutaan usein elämänkäsitykseksi (elämänkatsomukseksi).

Todellisuuskäsitys (maailmankatsomus) on tieteellinen, jos siihen sisältyvät tosiasiaväitteet ovat tieteellisesti perusteltavia.

Tehtäviä

Palauttakaa mieliin joitakin peruskoulun fysiikan, kemian tai biologian harjoitustöitä ja pohtikaa, miten lainalaisuuksia saatiin selville.
Keksikää jokin luokan oppilaita koskeva väite ja testatkaa sitä.

Todellisuustutkimus ja näennäis-

todellisuututkimus (tiede ja näennäistiede)

Rajanveto tieteen ja näennäistieteen välillä

Edellä on pohdittu, mitä tiede on. Tieteen historian mukaan paljon tärkeämpi on kuitenkin kysymys siitä, mikä ei ole tiedettä, mikä erottaa tieteen esimerkiksi näennäistieteestä.

Tieteen historia heijastaa myös eri todellisuuskäsitysten (maailmankatsomusten) välistä taistelua. Seuraavassa on tarkasteltu eräitä nykytilanteen syntyyn vaikuttaneita aatteita.

Marxismi: Aine vai henki

Marxilaisen käsityksen mukaan filosofian peruskysymys on, kumpi on ensisijainen, aine (materia) vai henki.

Marxismin vastaus on, että aine ensisijainen. Tämä vastaus on tärkeä syy siihen, miksi uskonnot varsinkin marxismin leviämisen alkuaikoina pyrkivät vastustamaan marxismia.

Positivismi

Toinen uskontojen yleensä vastustama käsitys on ollut positivismi ja sen johdannainen looginen empirismi.

Positivismi esitti, että inhimillinen ajattelu käy kolmen vaiheen läpi:

teologisen,
metafyysisen ja
positiivisen.

Ensimmäisessä vaiheessa luontoa selitettiin uskontojen avulla.

Toisessa vaiheessa pohdittiin, mikä oli ilmiöiden takana oleva todellisuus (metafysiikka tarkoittaa fysiikan tuolle puolelle menevää). Metafyysisinä käsityksinä positivismi piti muun muassa käsitystä, että aine tai henki on ilmiöiden taustalla oleva todellisuus. Tästä syystä positivismi joutui riitoihin sekä uskontojen että marxismin kanssa.

Varhaisen positivismin mukaan oivalletaan vähitellen, että metafyysiset kysymykset ovat ratkaisemattomia ja jäävät sellaisiksi.

Me voimme saada tietoa vain asioista, joita havaintomme pystyy tavoittamaan.

Tieteen tehtäväksi tulee selvittää näiden tosiasioiden kesken vallitseva säännönmukainen (lainalainen) yhteenkuuluvuus ja siten ennustaa tulevia tapahtumia.

Esimerkiksi tähtitieteilijä voi ennustaa, milloin on seuraava auringonpimennys.

Insinööri voi laskea sillan kantavuuden.

Tiede voi ennustuksillaan antaa meille teknisiä ohjeita siitä, miten on parasta toimia tietyissä tilanteissa.

Kaikki kysymykset, joihin ei voida vastata tosiseikkoja huomioimalla, katsotaan periaatteellisesti merkityksettömiksi.

Sellaisia ongelmia pohtiva ajattelu kuuluu esitieteelliseen vaiheeseen.

Tehtävä

Pohtikaa, millä tieteen aloilla voidaan tehdä hyviä ennusteita. Millä tieteen aloilla ennustaminen on vaikeaa?

Positivismin perinnettä jatkoi looginen empirismi. Loogista empirismiä on käsitelty perinpohjaisesti toisessa tämän kirjan artikkelissa.

Todistuksen taakka

On helppoa keksiä väitteitä, joiden oikeiksi tai vääriksi todistaminen on vaikeaa.

Jos joku väittää, että Siriusta kiertää planeetta, jolla asuu suomea puhuva aasirotu, väitettä on vaikea todistaa vääräksi.

Tästä huolimatta on ilmeistä, että tuo väite on mielikuvituksen tuotetta.

Loogisen empirismin myötä omaksuttiin kokemustieteessä yleinen periaate, jonka mukaan todistuksen taakka on väitteen esittäjänä, ei sen vastustajalla.

Sen, joka väittää, että Siriusta kiertävällä planeetalla on suomea puhuvia aaseja, on todistettava väitteensä.

Niin kauan kuin todisteet puuttuvat, väitteen vastustaja on vahvoilla.

Kokemustieteen kanta on, että väite on epätosi kunnes toisin osoitetaan.

Tämä jo muinaisessa antiikissa käytössä ollut periaate näkyy edelleen esimerkiksi siinä, että tohtoriksi väittelevän on pyrittävä todistamaan väitteensä ja kumoamaan vastaväittäjän arvostelut.

Viime vuosina on näkynyt runsaasti merkkejä myös tästä periaatteesta luopumisesta.

Perusteluna on usein ollut se, että todistamattomat väitteet ovat saattaneet myöhemmin osoittautua tosiksi.

Näennäistieteen vastustajat ovat pyrkineet pitämään kiinni siitä, että todistuksen taakka on väitteen esittäjänä, ei sen vastustajalla.

Todennettavuusvaatimusta ovat murentaneet uskontojen ohella monet muut seikat, ennen kaikkea poliittiset ja tiedepoliittiset tekijät.

Monet marxilaiset ja psykoanalyysin edustajat näkivät todisteita oman käsityksensa puolesta joka paikassa.

Tämä ärsytti niitä, jotka eivät sellaisia todisteita pystyneet näkemään.

Karl Popper

Esimerkiksi Karl Popper (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) pyrki korvaamaan todennettavuusperiaatteen vääräksi osoitettavuuden periaatteella (falsifioitavuusperiaate).

Kokemustieteen väitettä ei voida lopullisesti osoittaa todeksi, sillä jo seuraava havainto voi osoittaa väitteen virheelliseksi tai puutteelliseksi. Sen sijaan yksikin luotettava havainto saattaa riittää osoittamaan väitteen virheelliseksi.

Popperin mukaan tieteen väitteiden tulee olla sellaisia, että on periaatteessa mahdollista osoittaa ne vääriksi.

Toisaalta on sanottu, että Popperin ajattelu kaataisi koko kokemustieteen, se suuntautuisi sen mukaan väitteiden kumoamiseen, kun sen tehtävänä on todellisuudessa tuottaa uusia lainalaisuuksia ja teorioita.

Toisaalta jotkut näennäistieteisiin myönteisesti suhtautuvat ovat pitäneet myös Popperin periaatetta liian ankarana.

Todennettavuuden vaatimus

Luonnontieteissä kehitettiin väitteitä, joista tieteenharjoittajat pitivät, mutta joita oli periaatteessa mahdotonta osoittaa havaintojen avulla tosiksi tai epätosiksi.

Kehitettiin esimerkiksi käsityksiä siitä, mitä tapahtuu ehdottomassa (absoluuttisessa) nollapisteessä (-273,16 astetta celsiusta, lämpöliike täydellisesti pysähtynyt). Kun nämä ajatuskehitelmät haluttiin varustaa tieteen arvovallalla, todennettavuusvaatimuksesta oltiin valmiita luopumaan.

Onko kaikkiväitteiden esittäminen sallittua

Todennettavuusvaatimusta vastaan on esitetty myös väite, että se estää kaikkia jonkin luokan olioita koskevien väitteiden esittämisen, koska on usein mahdotonta tehdä havaintoja kaikista luokan olioista.

Toisaalta voitaisiin väittää, että kaikkia olioita koskevien väitteiden välttäminen saattaisi olla hyödyllistäkin.

Onko olemassaoloväitteiden esittäminen sallittua

Vääräksi osoittamisvaatimusta vastaan on esitetty, että se estää olemassaoloväitteiden esittämisen. Jos olemassaoloväite perustuu hyväksyttävään havaintoon, on hyvin vaikeaa osoittaa se vääräksi.

Toisaalta kokemus näyttää osoittavan, että vääriä tai väärin tutkittuja havaintoja (esimerkiksi lentävät lautaset) esiintyy niin paljon, että on ehkä tarpeen pitää myös hyvin perusteltuja olemassaoloväitteitä periaatteessa vääräksi osoitettavina.

Mielikuvitusolennot

Jos olemassaoloväite perustuu mielikuvitukseen (keijut, maahiset jne.), eikä voida esittää yhtään luotettavaa havaintoa väitteen tueksi, vääräksi osoitettavuuden periaate toimii hyvin. Silloin se myös on yhtäpitävä sen periaatteen kanssa, että todistuksen taakka on väitteen esittäjänä.

Tehtävä

Soveltakaa todistuksen taakan periaatetta uskontojen ja ateismin väliseen kiistaan.

Ristiriidattomuus ja yksinkertaisuus

Loogisen empirismin myötä tuli tärkeäksi väitteiden ristiriidattomuus.

Logiikan avulla voidaan osoittaa, että ristiriitaisesta väitteestä seuraa mikä tahansa samaa kielimuotoa oleva väite täysin riippumatta siitä, mikä on väitteen totuusarvo.

Tästä syystä ristiriidattomuus tuli tärkeäksi.

Vanha periaate, jonka mukaan tarpeettomia oletuksia tuli välttää (Occamin partaveitsi ), nousi tärkeäksi periaatteeksi.

Myös suhteellisen yksinkertaisuuden periaate, jonka mukaan kilpailevista käsityksistä on valittava suhteellisesti yksinkertaisin, oli vaikutusvaltainen.

Yhteensopivuus kokonaisuuden kanssa

Erityisesti kiinnitettiin huomiota siihen, missä määrin uudet väitteet sopivat yhteen entisen kokonaisuuden kanssa.

Näillä perusteilla oli helppo vastustaa näennäistiedettä.

Näennäistieteissä tehtiin oletuksia, jotka olivat ristiriidassa vanhan tieteen kanssa tai jotka olivat vanhan tieteen näkökulmasta