Todellisuuskäsitys (Maailmankuva)
Lukion elämänkatsomustieto 2
et11
Kuva Tatu Heikki Tapio Aron opinnäytteestä
Kuvan saa suuremmaksi valitsemalla selaimestasi Näytä kuva.

Korkeakontekstinen tarkoittaa esitystapaa tai käyttäytymismallia, jossa suoran sanomisen ja ilmaisun sijasta käytetään tilanteeseen tai asemaan liittyvivä viitteitä, jolloin ei ole välttämätöntä eikä suotavaa sanoa asioita suoraan matalakontekstisen tapaan.

Tätä on viimeksi muutettu 27.7.2011
Kaikki etkirjat löydät tästä

Sisällysluettelo
Tekstin alkuun

Opetussuunnitelmat

Ateistien ehdotuksen uudeksi opetussuunnitelmaksi
löydät tästä

Opetushallituksen ohjeen uudeksi opetussuunnitelmaksi
löydät tästä
Juopunut etsii jotain yön hämärissä lyhtypylvään alla.

Poliisi tulee apuun ja kysyy, mikä on hukassa. En löydä avainta.

Miehet etsivät yhdessä turhaan. Tännekö se varmasti putosi, poliisi kysyy.

Ei, mutta tässä on valoisampaa etsiä, vastaa juopunut.
”Kyllä kansa luulee”

Veikko Vennamoa mukaillen
Sisällysluettelo
  1. Sanasto
  2. Maailmankuvan, maailmankatsomuksen ja elämänkatsomuksen käsitteet ja niiden keskinäinen suhde
    1. Eurooppalaiset arvot
    2. Mikä tekee onnelliseksi
    3. Elämänkäsitys
    4. Todellisuuskäsitys
    5. Peruskäsitteistä
    6. Mistä kiistassa "maailmankatsomuksen" ja "todellisuuskäsityksen" suhteen on kysymys
    7. Elämä on osa todellisuutta
    8. Mitä todellisuuskäsitykseen kuuluu
    9. Kaikki kouluaineet käsittelevät todellisuuskäsityksiä
    10. Tehtäviä
    11. Ota seuraava huomioon ylioppilaskirjoituksissa
    12. Elämänkäsitykset voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan
    13. Elämänkatsomustietoa on vain Suomessa
    14. Uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine
    15. Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään
    16. Luonnontutkimus ja uskonnottomat elämänkäsitykset
    17. Jumalat eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen
    18. Uskonnottomilla on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys
    19. Uskonnottomien arvokäsitykset
    20. Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä
    21. Mitä elämänkäsitykseen kuuluu
    22. Tämä oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin
    23. Tässä oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa
    24. Nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa
    25. Historiaa
    26. Uskontojen historia ja siveysoppi
    27. YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen
    28. Uskonnottomien oikeuksia on jälleen vähennetty
    29. Vasemmistoliitto (SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia
    30. Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty uskonnottomien syrjimiseen
    31. Elämänkatsomustieto tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta
    32. FETO:n jäsenten enemmistö on kristittyjä
    33. Painetut oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia
    34. Neekeri on poistettu sanastosta
    35. Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon
    36. Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?
    37. Ratkaise itse
  3. Maailmankuvan rakenne ja ydinalueet: käsityksiä ihmisestä, yhteiskunnasta, kulttuurista ja luonnosta sekä todellisuuden rakenteesta
    1. Käsityksiä ihmisestä
    2. Mitä ymmärtäminen on
    3. Esimerkkejä
    4. Tehtäviä
    5. Viisaus
    6. Tehtäviä
    7. Aivosoluja voidaan kasvattaa lisää
    8. Narratiivit
    9. Tarinat ja maailman hahmottaminen
    10. Erilaisia tarinoita
    11. Narraamalla oppiminen
    12. Riitojen ratkaisu narraamalla
    13. Tehtäviä
    14. Havainnot ja käsitteet
    15. Tehtäviä
    16. Käsityksiä todellisuuden rakenteesta
    17. Mikä on todellisuus
    18. Todellisuuden ilmeneminen yksilölle hänen kokemusmaailmassaan
    19. Totuus
    20. Tosiasia
    21. Mitä todellisuus ei voi olla
    22. Todellisuuskäsityksiä
    23. Viisaustiede ja todellisuus
    24. Kvanttimekaniikka ja todellisuus
    25. Tehtäviä
    26. Mitä todellisuuskäsitysten osia on tapana pitää tärkeinä
    27. Uskonnollisuuden ulottuvuudet
    28. Tehtäviä
    29. Aika
    30. Kannattaako aikaa tuhlata
    31. Tehtäviä
    32. Aikataulutus
    33. Tehtäviä
    34. Onko ajalla alkua ja loppua?
    35. Tehtäviä
    36. Mitä aika on
    37. Tehtäviä
    38. Ajan suunta
    39. Tehtäviä
    40. Aikakone
      1. Hätkähdyttävä tulevaisuus
      2. Onko aikakone mahdollinen
    41. Tehtäviä
    42. Erehtymätön ateisti
      1. Yleisarvio
      2. Puutteita
      3. Erehtymätön ateisti
      4. Sisällysluettelo
      5. Ateismin määritelmä
      6. Ateismi ei ole uskonnon loinen
      7. Baggini ei ole agnostikko
      8. Baggini erottaa käsitteet usko ja vakaumus
      9. Siveys
      10. Miksi ei käsitettä "humanismi"
      11. Ihmiskunnan lapsuuden loppu
      12. Tehtäviä
    43. Mitä aineellinen todellisuuskäsitys on
      1. Uskontojen määrittelemä kieli
      2. Miten välttää sekaannuksia
      3. Vanhin todellisuuskäsitys
      4. Aineellinen todellisuuskäsitys ja ateismi
    44. Aineen määrittelykiista
    45. Viisauden ystävät sotajalalla
    46. Korjattu aineen määritelmä
    47. Esimerkkejä aineesta
    48. Aineen olemassaolo
    49. Sieluaine kannattaa torjua
    50. Mikä on ihmiskunnalle parasta
    51. On olemassa myös muita kuin minä
    52. Historian vahingollisin viisauden ystävä
    53. Oliot ja ominaisuudet sekaisin
    54. Monen todellisuuden kannattajat
    55. Kahden todellisuuden käsitykset
    56. Sivistyssanajoukon ovat luoneet uskonnot
    57. Ihmistodellisuus karkeistuksena
    58. Ajattelevat oliot etsivät karkeistuksia
    59. Mittakaava määrää, millä asioilla on merkitystä ihmisille
    60. Kaiken selittäminen alkeishiukkasilla ei ole tarpeellista eikä ihmisille edes mahdollista
    61. Säilyvyydet
    62. Totuuden ja uskon sekoittaminen keskenään
    63. Tehtäviä
  4. Maalliset ja uskonnolliset katsomukset maailmankuvan perustana:
    1. Tieteiden, näennäistieteiden ja uskonnon rajankäynti
    2. Määritelmiä
      1. Luonnollinen
      2. Yliluonnollinen
    3. Havainnot yliluonnollisesta
    4. Selitysten puute
    5. Jumalatodistukset
    6. Tehtäviä
    7. Jumalan määrittelemisestä
    8. Ns. pahan ongelma kristinuskossa
    9. Ristiriita
    10. Onko paha olemassa
    11. Jumalan henkisyys
    12. Jumalan siveys
    13. Jumala selittäjänä
    14. Jumalan kaikkeussuunnitelma
    15. Jumalattomat iankaikkisiin kärsimyksiin
    16. Jumalan määrittelemisen arviointia
    17. Tehtäviä
    18. Suomalaisten usko jumalatodistuksiin
    19. Kaikkeuden luojaan tai ensimmäiseen syyhyn perustuva (kosmologinen) todistus
    20. Tehtäviä
    21. Luonnon järjestyksen (teleologinen) todistus
    22. Tehtäviä
    23. Jumalalta elämän tarkoitus
    24. Lue tämä kielletty artikkeli
    25. Luonnon järjestyksen todistuksen muunnelma
    26. Laihialainen
    27. Selityksen selityksiä
    28. Savossa ei selitellä
    29. Kuirt Baier selittämisen lajeista
    30. Viinan syytä
    31. Elämä on elämisen arvoista
    32. Tahto elää
    33. Onnellisuus tavoitteena
    34. Tasa-arvo ja demokratia elämän tarkoitukseen
    35. Tehtäviä
    36. Siveellinen todistus
    37. Tehtäviä
    38. Näyt ja harhanäyt (hallusinaatiot)
    39. Keskusteltavaa
    40. Mikä yliluonnollinen on
    41. Mikä on uskonto
    42. Oikea usko ja väärä usko
    43. Erilaisia käsityksiä uskontojen alkuperästä
    44. Tavoite
    45. Suuri määrä erilaisia käsityksiä
    46. Uskontojen omat selitykset
    47. Antiikin ajattelijat
      1. Hesiodos
      2. Homeros
      3. Joonian luonnonfilosofit
      4. Epikuros uskontojen alkuperästä
      5. Euhemeros uskontojen alkuperästä
      6. Ksenofanes arvosteli jumalten inhimillistämistä
    48. David Hume uskontojen alkuperästä
    49. Charles de Brosses uskontojen alkuperästä
    50. Yksijumalaisuuden rappio monijumalaisuudeksi
    51. Uskonto kehittynyt kohti korkeinta astettaan
    52. Jumalien määrä ja suvaitsevuus
    53. Antropologiset käsitykset jumalien alkuperästä
      1. Edward B. Tylor ja sielutus
      2. James Frazer ja totemismi
      3. Bronisław Malinowski ja hyötykäsitys
      4. Geertz ja uskonto mallina
    54. Psykologiset käsitykset jumalien alkuperästä
      1. Sigmund Freud
      2. Carl Jung
    55. Sosiologiset käsitykset jumalien alkuperästä
      1. Comte ja ihmiskunnan kehitysasteet
      2. Spencer ja vainajahenkien palvonta
      3. Emile Durkheim ja yhteisöllisen ryhmän vertauskuva
      4. Max Weber ja uskonnon vaikutukset kapitalismiin
      5. Berger ja Luckmann ja uskonto symboliavaruutena
      6. Jean Meslier ja uskonnot kansanpettäjinä
      7. Feuerbach ja jumalat ihmisen kuvina
      8. Karl Marx ja yhteisöjen virheellinen tajunta
    56. Richard Dawkins uskontojen alkuperästä
    57. Tehtäviä
    58. Oppineisuudesta
    59. Käsitteistä
    60. Käsitekiistoja
    61. Käsite "tiede" on ongelmallinen
    62. Totuuden kunnioitus
    63. Ajattelusta (filosofiasta)
    64. Loogisen empirismin ehdotus
    65. Suomalaiset ovat barbaareja
    66. Onko hurahtaneisuus ikuista
    67. Historiankirjoituksesta
    68. Sana "ateismi" yritetään poistaa kielestä
    69. Neljän kopla
    70. Nemesis
    71. Keskusteltavaksi
    72. Käsitteestä "tiede" on tullut haitallinen
    73. Jumaluustiede jäi tieteen sisälle
    74. Teteen vanhin nimi
    75. Filosofit keksivät aiheita ansaitakseen elatuksensa
    76. Onko tieteenfilosofia elossa
    77. Mitä tieteenfilosofia ei ole
    78. Mitä tieteenfilosofia tutkii
    79. Oma käsitteistö
    80. Ongelmia
    81. Tehtäviä
    82. Valmiudet
    83. Mitä tutkija tekee
    84. Mitä tieteentutkija tekee
    85. Todellisuustutkimuksen (tieteen) lajeja
    86. Tehtäviä
    87. Todellisuustutkimuksen (tieteen) tavoitteista
    88. Tehtäviä
    89. Todellisuustutkimuksen (tieteen) tunnusmerkkejä
      1. Todentaminen (verifioiminen)
      2. Totuus
      3. Olioiden on oltava olemassa
      4. Kokeet on pystyttävä toistamaan
      5. Käyttökelpoisuus ennustamisessa
      6. Väitteet, joille ei löydy testien tukea, on hylättävä
      7. Myöhemmät testit voivat kumota aikaisempia käsityksiä
      8. Käsitteiden on oltava määriteltyjä ja täsmällisiä
      9. Väitteiden on oltava ristiriidattomia
      10. Järjestelmällisyys
      11. Selitysvoima
      12. Erimielisyydet
      13. Tehtäviä
    90. Mitä todellisuustutkimus (tiede) on?
    91. Tehtäviä
    92. Rajanveto tieteen ja näennäistieteen välillä
    93. Marxismi: Aine vai henki
    94. Positivismi
    95. Tehtävä
    96. Todistuksen taakka
      1. Karl Popper
      2. Todennettavuuden vaatimus
      3. Onko kaikkiväitteiden esittäminen sallittua
      4. Onko olemassaolo-
      5. väitteiden esittäminen sallittua
      6. Mielikuvitusolennot
      7. Tehtävä
    97. Ristiriidattomuus ja yksinkertaisuus
    98. Yhteensopivuus kokonaisuuden kanssa
    99. Tehtäviä
    100. Keskustelu jatkuu
    101. Näennäistutkimus (näennäistiede, valetiede)
    102. Tehtäviä
    103. Näennäistutkimus (näennäistiede) ja uskonnot
    104. Tehtäviä
    105. Lisälukemista: Esimerkkejä näennäistutkimuksesta (näennäistieteestä) ja uskosta yliluonnolliseen
    106. Horoskoopit
    107. Tehtäviä
    108. Ennustajat
    109. Tehtävä
    110. Profeetat
    111. Pohdittavaa
    112. Kädestä ja käsialasta ennustaminen
    113. Tehtävä
    114. Spiritualismi ja spiritismi
    115. Aaveet
    116. Tehtävä
    117. Poltergeist
    118. Tehtävä
    119. Eksorkismi
    120. Tehtävä
    121. Hyvä ja huono onni
    122. Tehtävä
    123. Pyramidologia
    124. Tehtäviä
    125. Lukumagia
    126. Tehtäviä
    127. Biorytmikäsitys
    128. Tehtävä
    129. Eläimiin liittyviä uskomuksia
    130. Tehtäviä
    131. Kasveihin liittyviä uskomuksia
    132. Tehtäviä
    133. Kirliankuvaus
    134. Tehtäviä
    135. Näennäislääketiede
    136. Homeopatia
    137. Henkiparantaminen
    138. Sairauksia parantava romu
    139. Tehtäviä
    140. Noituus
    141. Tehtävä
    142. Jumaluustiede (teologia)
    143. Jumalattomat (ateistit) ja näennäistodellisuustutkimus (näennäistiede)
    144. Tehtävä
    145. Parapsykologia
    146. Tehtäviä
    147. Ufot
      1. Tehtävä
    148. Maansäteily
    149. Tehtävä
    150. Katastrofikäsitykset
    151. Tehtäviä
    152. Todellisuustutkimus (tiede) ja arvot
    153. Tavoitteiden (päämäärien) valinta
    154. Keskusteltavaa
    155. Keskusteltavaa
    156. Henkilökunnan valinta
    157. Keskusteltavaa
    158. Menetelmiin liittyviä siveysongelmia
    159. Tehtävä
    160. Todisteisiin liittyvät siveysongelmat
    161. Tehtävä
    162. Tutkimustulosten levittämisen siveysongelmat
    163. Tehtävä
    164. Tutkimuksen virheisiin liittyvät ongelmat
    165. Tehtävä
    166. Tutkimusten tuottama maine ja hyöty
    167. Tehtävä
    168. Tutkimustuloksiin liittyvät siveysongelmat
    169. Tehtäviä
    170. Voiko todellisuustutkimus olla puolueetonta
    171. Voiko tiede olla arvovapaata
    172. Antiikin kreikkalaiset
    173. Platon
    174. Nykyisen tieteen pääpyrkimys
    175. Valistusaika
    176. Valistusajattelu ei levinnyt kansan keskuuteen
    177. Positivismi
    178. Romantiikka
    179. Luonnontieteet
    180. Oikeaoppiset vastustavat edelleen monia tieteen käsityksiä
    181. Frankensteinin hirviö
    182. Voiko tiede antaa meille arvoja
    183. Tehtäviä
    184. Onko totuus tarpeellinen
    185. Tiede välineenä
    186. Eri käsityksiä siveyden alkuperästä
    187. Yritys siirtää siveyskysymyksiä tieteen ratkaistaviksi
    188. Perusarvot ovat inhimillistä alkuperää
    189. Arvot ja olosuhteet vaikuttavat toisiinsa
    190. Tiede ja päätöksenteko
    191. Tehtäviä
  5. Koulu, media ja taide maailmankuvaa luovina ja välittävinä instituutioina
    1. Koulu maailmankuvaa välittävänä ja luovana instituutiona
    2. Mikä on tärkeää
    3. Monia tärkeitä asioita ei opeteta kouluissa
    4. Kouluissa opetetaan myös valheita
    5. Kehitysoppi kouluissa
    6. Luonnontieteiden ja matematiikan tuntimäärät ovat Suomessa alhaisia
    7. Miksi tämän kirjoittaja kävi koulua
    8. Tehtäviä
    9. Media mailmankuvia luovana ja välittävänä instituutioina
    10. Lehtijutuissa on lähes aina virheitä
    11. Riittääkö toimittajalle vähempikin äly
    12. Viestinnän tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille
    13. Lehdistön historiaa
    14. Radio
    15. Televisio (nääskin)
    16. Internet
    17. Kirjojen merkitys
    18. Viihde ja tiedonvälitys ovat menneet sekaisin
    19. Aikakauslehdet
    20. Tietokonepelit
    21. Elämänkatsomustietoa peleillä
    22. Lisääkö informaatio ennekkoluuloja
    23. Virheellisen informaation oikaiseminen on lähes mahdotonta
    24. Internetin keskustelupalstat ja blogit
    25. Tehtäviä
    26. Taide maailmankuvia luovana ja välittävänä instituutioia: Kuvaamataide
    27. Kuvaamataide ja kirjoitustaito
    28. Uskonnot kuvataiteiden edistäjinä
    29. Kristinusko ja islam kuvataiteissa
    30. Käsitys kaikkeudesta ja arvojärjestyksestä
    31. Uskontojen arvot kuvataiteissa
    32. Arvojärjestys muinaisen Egyptin taiteessa
    33. Muinaiskreikkalainen kuvataide
    34. Muinaisen Rooman kuvataide
    35. Renessanssi
    36. Sosialistinen realismi
    37. Kuvaamataide ja politiikka
    38. Tehtäviä
    39. Taide maailmankuvia luovana ja välittävänä instituutiona: Musiikki
    40. Kevyt musiikki ja seuratanssi
    41. Rock
    42. Toisen sukupuolen tapaaminen
    43. Tanssi ei ole enää syntiä
    44. Tehtäviä
    45. Uskonnollinen tanssi ja musiikki
      1. Hindulaisuus
      2. Kristillinen musiikki
    46. Tehtäviä
    47. Sotamusiikki
    48. Vallankumousmusiikki
    49. Työväenmusiikki
    50. Kansalaissodan musiikki
    51. Fasismin vastainen musiikki
    52. Kisällilaulut
    53. Jumalattomat (ateistiset) laulut
    54. Tehtäviä
    55. Taide maailmankuvia luovana ja välittävänä instituutiona: Kirjallisuus
    56. Realismi kirjallisuudessa
    57. Utopiakirjallisuus
    58. Esimerkkikirjailijoita
  6. Länsimaisen maailmankuvan murrokset ja mullistajat
    1. Mikä on todellisuuskäsitys
    2. Opetushallituksen sanastoa
    3. Todellisuuskäsitys ja todellisuus muuttuvat
    4. Aatehistoria
    5. Elämänkäsitys ja todellisuuskäsitys
    6. Eräitä elämänkäsityksen aloja
    7. Todellisuuskäsitys
    8. Romantiikka
    9. Erilaisia todellisuus- ja elämänkäsityksiä
    10. Samasta tosiasiasta voi olla eriasteisia inhimillisiä käsityksiä
    11. Michael Scrivenin asteikko
    12. Todellisuuskäsityksen osa-alueita
    13. Tehtäviä
    14. Metafysiikka
    15. Tehtäviä
    16. Todellisuuskäsityksen muutos
    17. Muinaiset käsitykset
    18. Galaksit löydetään
    19. Tehtäviä
    20. Kaikkeuden alkuperä
    21. Aurinkokeskeinen käsitys
    22. Hubblen mittaukset
    23. Tehtäviä
    24. Suuri pamaus
    25. Vastaväitteitä
    26. Tehtäviä
    27. Erilaisia käsityksiä elämän synnystä
    28. Kehitys
    29. Evankelis-luterilainen kirkko
    30. Suomen uskonnolliset vähemmistöt
    31. Elämän synty muualla
    32. Ufo-olennot
    33. Ikuinen elämä
    34. Elämä häviää maapallolta
    35. Tehtävä
    36. Todellisuustutkimuksen, taiteen, uskonnon ja ateismin tapoja tarkastella todellisuutta
    37. Tehtäviä
    38. Arvojen vaikutus todellisuuskäsitykseen
    39. Todellisuuskäsityksen muutoksen vaikutuksia uskontoihin
    40. Tehtäviä
    41. Tarve selittää enemmän kuin tiedetään
    42. Hindulainen todellisuuskäsitys
    43. Lähi-idän uskontojen todellisuuskäsitys
    44. Maakeskeisyys
    45. Pannukakkumaan alapinta
    46. Kristallikuoret
    47. Giordano Bruno poltettiin
    48. Galaksit löydettiin
    49. Jumala alkuräjäyttäjänä
    50. Hindut ja kristityt
    51. Ihminen yksin kaikkeudessa
    52. Tehtäviä
  7. Kokemusten, arkikäsitysten ja uskomusten synty ja tiedollinen luotettavuus
    1. Tiedon hankintamenetelmistä
      1. Arvovallan menetelmä
      2. Tehtäviä
      3. Sisäisen oivalluksen menetelmä
      4. Tehtäviä
      5. Uskon menetelmä
      6. Tehtäviä
      7. Kokemukseen perustuva tiedon hankintamenetelmä
      8. Tehtäviä
    2. Epäily (skeptisismi)
    3. Epäily vanhalla ajalla
      1. Mitä voimme tietää
      2. Suhteellisuussiveys
      3. Varma tieto
      4. Viisaat
      5. Ihmiskeskeinen todellisuuskäsitys
      6. Luontokeskeinen todellisuuskäsitys
      7. Epäiletkö, että epäilet
      8. Todistuksen taakka
      9. Uskonnot ja Platon
      10. Tehtäviä
    4. Aistit tiedon lähteinä
    5. Arjen todellisuuskäsitys
      1. Mikä on arjen todellisuuskäsitys
      2. Monenlaisia selityksiä arjen ilmiöille
      3. Aistien luotettavuuden epäily
    6. Aistiharhatodistelu (illuusioargumentti)
      1. Erehtyminen
      2. Aistimme eivät ole aina täysin luotettavia
    7. Vastaväitteitä aistiharhatodistelulle (illuusioargumentille)
      1. Varmuuden aste
      2. Ovatko kaikki mahdollisuudet yhtä todennäköisiä
      3. En voi nukkua koko aikaa
      4. Unet ovat erilaisia
      5. Aistiharhat (hallusinaatiot)
    8. Aivot astiassa
      1. Minut on kytketty kokemuskoneeseen
    9. Muisti ja ajattelun johdonmukaisuus
      1. Myös muistimme on epäluotettava
    10. ”Ajattelen, siis olen olemassa”
    11. Vastaväitteitä päätelmälle ”Ajattelen, siis olen olemassa”
    12. Esittävä todellisuuskäsitys (esittävä realismi)
    13. Ensisijaiset ja toissijaiset ominaisuudet
    14. Vastaväitteitä esittävälle todellisuuskäsitykselle
      1. Pieni ihminen päässä (homunculus)
      2. Ulkoinen todellisuus (ulkomaailma) on tuntematon
      3. Ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) kielto (idealismi)
    15. Vastaväitteitä ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) kiellolle (idealismille)
      1. Aistiharhat ja unet
      2. Johtaa käsitykseen, että vain minun mieleni (sisäinen todellisuus) on olemassa (solipsismi)
      3. Yksinkertaisin selitys
      4. Jumala aistimusten takana
    16. Havaittaviin ilmiöihin perustuva todellisuuskäsitys (fenomenalismi)
    17. Vastaväitteitä havaittaviin ilmiöihin perustuvalle todellisuuskäsitykselle (fenomenalismille)
      1. Vaikeus kuvata olioita aistihavaintojen kielellä
      2. Johtaa käsitykseen, että vain minun mieleni (sisäinen todellisuuteni) on olemassa (solipsismi)
    18. Syysuhteeseen perustuva todellisuuskäsitys (kausaalinen realismi)
    19. Syysuhteeseen perustuvan todellisuuskäsityksen ar­vostelua
      1. Näkemisen kokemus
      2. Olettaa ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) olemassa olevaksi
    20. Sanojen merkitys eri puolilla maailmaa on erilainen
    21. Vahva tieto
    22. Heikko tieto
    23. Sana "tiede"
    24. Todellisuustutkimus
    25. Yksinkertaistettu käsitys kokemukseen perustuvasta tutkimusmenetelmästä
    26. Yksinkertaistetun käsityksen arvostelua
      1. Havainnot
      2. Havaintolauseet
      3. Valinta
      4. Yleistäminen (induktio)
      5. Mikä yleistys on valittava
      6. Yleistäminen (induktio) näyttää toimivan
      7. Kehäpäätelmä
      8. Miksi yleistämme
      9. Tehtäviä
    27. Tieto-oppi
    28. Tieto ja taito
    29. Platonin tiedon määritelmä
      1. Väitetieto
      2. Tiedon määritelmä
    30. Gettierin vastaesimerkit
      1. 1. vastaesimerkki
      2. 2. vastaesimerkki
    31. Vastaväitteitä Gettierin vastaesimerkeille
      1. Eri puolilla maailmaa käsitteet ymmärretään eri tavoin
    32. Tiedon määritelmän parannusyrityksiä
      1. Tehtäviä
    33. Heikko tiedon määritelmä
    34. Tehtäviä
    35. Tiedon lajeja
    36. Synteettinen tieto
    37. Analyyttinen tieto
    38. A posteriori -tieto
    39. A -priori -tieto
    40. Kiista viisaustieteen ja loogisen empirismin välillä
    41. Kiistanalaisia väitteitä: syysuhde eli kausaliteetti
    42. John Locke
    43. Willard Van Orman Quine
      1. Taustaa
      2. Quine loogista empirismiä vastaan
      3. Mitä Quine väitti
      4. Käsitteet ja kokemustieto
      5. Samanmerkityksisyys
      6. Olemassaolon suhteellisuus ja kokonaisvaltaisuus
      7. Empirismin kaksi dogmia
    44. Jaakko Hintikka Quinen ajattelusta
      1. Logiikan ja matematiikan analyyttisyys
      2. Loogisten totuuksien informaatiosisältö on nolla
      3. Vanhat ongelmat, jotka on jo ratkaistu
      4. Pintainformaatio ja syvyysinformaatio
      5. Loogisen empirismin pääväite pitää paikkansa
      6. Quinen ulkopuolisen tarkkailijan asenne
      7. Quinen ongelma on väärin asetettu
      8. Penkkiurheilijat
    45. Immanuel Kant
      1. Onko perintötekijöissämme ajatuksia
    46. Ristiriitaiset väitteet ovat epätosia
      1. Kaikki ihmiset eivät huomaa edes pahimpia ristiriitoja
      2. Myös matemaatikot tekevät ajatteluvirheitä
      3. Loogisen päättelyn alkuperä
      4. Mikä pätee kaikissa mahdollisissa maailmoissa
      5. Matematiikka esikuvana
      6. Kokemustiedon varmuudelle ei ole loogisia perusteita
      7. Logiikka ei sano mitään todellisuudesta
    47. Tehtäviä
    48. Muuttumaton ja ikuinen todellisuus
    49. Todellisuustietoa pelkällä ajattelemisella
    50. Platonin aukko
    51. Voimme saada tietoa todellisuudesta
    52. Antiikin epäilijät
    53. Inhimillinen käsitys todellisuudesta
    54. Syysuhde ja ennustaminen
    55. Todellisuuden olettava todellisuuskäsitys
    56. Todellisuutta ei ole olemassa -todellisuuskäsitys
      1. Oleminen on havaituksi tulemista
      2. Voiko tulevaisuudesta sanoa yhtään mitään
    57. Vain todellisten syiden löytämisestä on apua
    58. Tehtäviä
    59. Tiedon haltija (subjekti) ja kohde (objekti) ja sisältö
    60. Tiedon kantajan ja kohteen suhde
    61. Tehtäviä
    62. Käsitteiden määritteleminen on vaikeaa
    63. Perinteinen käsitekäsitys
    64. Perinteisen käsitekäsityksen arvostelua
    65. Perinteisen käsitekäsityksen puolustaminen
      1. Tehtävä
    66. Postmodernin (=jälkiuudenaikaisen) määrittelemisestä
      1. Postmodernismi pyrkii välttämään täsmällisyyttä
      2. Mikään lause ei merkitse sitä, mitä se sanoo
      3. Mitä postmodernismi kieltää
      4. Valistusajattelua vastaan
      5. Ei ole olemassa tietoa, on vain kertomuksia
      6. Todellisuustutkimus (tiede) on umpikujassa
      7. Kaaoskäsitys
      8. Tieteet kaiken poikkeavan tappajina
      9. Piilosisällöstä ristiriitoja
      10. Tiede ei ole uskontoja totuudellisempi
    67. Moderni ajattelu on pelkkä olkinukke
    68. Ymmärrätkö seuraavan tekstin
      1. Eräässä lukion Internetin oppimateriaalissa sanotaan mm.:
      2. Tehtäviä
    69. Tieto ja sen postmoderni vastustus, totuuskammo
      1. Inhimillinen tiedon jano
      2. Haluamme tietää myös totuuden
      3. Totuuteen pyrkivä tietokäsitys
      4. Vastakkaiset käsitykset
      5. Totuuskammo
      6. Mihin totuuskammoiset rtarvitsevat sanaa "tieto"
      7. Tehtäviä
    70. Totuuskäsityksiä
    71. Vastaavuuskäsitys
    72. Yhteensopivuuskäsitys
    73. Menestyksellisyyskäsitys
    74. Yksimielisyyskäsitys
    75. Onko totuus tarpeeton sana
    76. Tehtäviä
    77. Muodollinen (looginen) ja sisällöllinen (materiaalinen) totuus
      1. Perinteinen käsitys
      2. Uusi käsitys
      3. Tehtäviä
    78. Mitä olemassaolo on
    79. Metafysiikka
    80. Kaksi lajia metafysiikkaa
    81. Sana "metafysiikka" on syytä poistaa käytöstä
    82. Lisälukemista: Todellisuuskäsitysten historiaa
    83. Perusainekset
    84. Liikkeen ja muutoksen mahdollisuus
    85. Tosiolevainen
    86. Henki tai sielu liikuttajana
    87. Perusaines (substanssi)
    88. Tehtäviä
    89. Lisälukemisen loppu
    90. Ominaisuudet ja oliot
    91. Oliot ja ominaisuudet informaatioteknologiassa
    92. Olioiden ja ominaisuuksien historiaa
      1. Yleiskäsitteet jumalan mielessä
      2. Ominaisuusolemassa- olokäsitys
      3. Ominaisuudet ovat olemassa ajatuksissa ja puheissa
      4. Keskitie käsitteellinen olemassaolo (konseptualismi)
      5. Olio -olemassolokäsitys (nominalismi)
      6. Esimerkkejä
      7. Kiistaa kielen määritelmistä ei voida ratkaista
      8. Kristinuskossa harhaoppi
      9. Tehtäviä
    93. Yksinkertaisuusperiaate
    94. Occamin parteveitsi
    95. Yksinkertaisuusperiaate
    96. Tehtäviä
    97. Ovatko säännönmukaisuudet olemassa
    98. Jumalan olemassaolon todistaminen
    99. Ovatko ominaisuudet olemassa
    100. Onko olemassaolo ominaisuus
    101. Onko ensimmäinen liikuttaja tarpeen
    102. Uuden ajan olemassaolo-opit
    103. Ensimmäinen liikuttaja uudella ajalla
    104. Kaksi perusainesta uudella ajalla
    105. Yksi perusaines ja kaksi ilmenemismuotoa
    106. Yksi perusaines: aine
    107. Yksi perusaines: mieli, sielu tai henki
    108. Ääretön määrä henkiä
    109. Ei perusainesta ollenkaan
    110. Uskonnot kaksijakoisuuden puolesta
    111. Ratkaistut ongelmat saattavat olla ongelmia tavallisille ihmisille
    112. Jumala heiluttelee alkeishiukkasia
    113. Miksi alkeishiukkaset ja säännönmukaisuudet ovat sellaisia kuin ovat
    114. Jumala on valinnut parhaat aineet ja säännönmukaisuudet
    115. Miksi olio on sellainen kuin se on
    116. Muinaiset käsitykset
    117. Fysiikan käsitykset
    118. Ovatko rakenteet vain ihmisten mielissä
    119. Salakuljetusta esiintyy
    120. Olemassaolojen olettaminen
    121. Suvaitsevaisuusperiaate
    122. Sisäiset ja ulkoiset kysymykset
    123. Tehtäviä
    124. Looginen empirismi on kielletty puheenaihe
    125. Loogisen empirismin historiaa
      1. Eino Kaila
      2. Tehtäviä
      3. Wienin piiri
      4. Kylmä sota
      5. Georg Henrik v. Wrigth Suomessa
      6. Arthur Pap
    126. Loogisen empirismin perusajatuksia
      1. Suomalaiset viisaustietelijät valehtelevat
      2. Valistusajattelu ja tosiasioihin nojautuminen
      3. Yhtenäinen todellisuustutkimus
      4. Immanuel Kantia vastustettiin
    127. Loogisen empirismin pääväitteet
      1. Matematiikan ja logiikan tieto on käsitteiden määritelmiin perustuvaa ja kokemuksesta riippumatonta
      2. Muu tieto perustuu kokemukseen
    128. Kylmän sodan miehet asialla
    129. Pääväitteillä on myös tukijoita
    130. Ei ole muun tutkimuksen yläpuolella olevaa yleistutkimusta tai henkimaailmaa
    131. Yritys vastata hyvän tutkimuksen ja huuhaan välisen rajan vetoon
      1. Muut kuin tiedolliset arvot
      2. Kieliajattelu
      3. Tehtäviä
    132. Loogisen empirismin myöhempi kehitys
      1. Pertti Lindfors
      2. Jaakko Hintikka
      3. Tehtäviä
    133. Looginen empirismi ja todellisuuspohjainen olemassaolokäsitys (realistinen ontologia)
    134. Tehtäviä
    135. Looginen empirismi ja aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi)
  8. Maailmankuvien ja tiedon lähteiden järkiperäinen arviointi
    1. Vakuutteluvirheet ovat yleisiä
    2. Mikko Ellilän kirjoittama Argumentaatioanalyysi ja virhelista
      1. Kopio FI-LIB -blogissa julkaistusta kirjoituksesta.
    3. Ad hoc
    4. Anekdootti
      1. Vahvistamaton tarina, joka kerrotaan tositapahtumana
    5. Argumentum ad antiquitatem
      1. Vetoaminen (asian) vanhuuteen
    6. Argumentum ad auctoritatem
      1. Auktoriteettiin vetoaminen
    7. Argumentum ad baculum
      1. Vetoaminen voimaan, erityisesti raakaan fyysiseen väkivaltaan
    8. Argumentum ad consequentiam
      1. Vetoaminen seurauksiin
    9. Argumentum ad hominem
      1. Henkilöön kohdistuva argumentti
    10. Argumentum ad ignorantiam
      1. Tietämättömyyteen vetoaminen
    11. Argumentum ad lazarum
      1. Köyhyyteen vetoaminen
    12. Argumentum ad logicam
      1. Logiikkaan kohdistuva argumentti
    13. Argumentum ad misericordiam
      1. Sääliin vetoaminen
    14. Argumentum ad nauseam
      1. Väitteen perusteleminen vastenmielisyyksiin asti menevällä toistolla
    15. Argumentum ad novitatem
      1. Vetoaminen uutuuteen
    16. Argumentum ad numerum
      1. Vetoaminen väittämän kannattajien lukumäärään
    17. Argumentum ad populum
      1. Vetoaminen kansaan tai yleensä ihmismassaan, rahvaaseen, ns. tavallisiin ihmisiin tai yleensä mihin tahansa suureen ihmisjoukkoon.
    18. Argumentum ad verecundiam
      1. Kunnioitukseen perustuva argumentti
    19. Bifurkaatio
      1. Väärä dikotomia, kysymyksenasettelun perusteeton jakaminen jäännöksettömästi kahteen vaihtoehtoon
    20. Circulus in demonstrando
      1. Kehäpäätelmä
    21. Cum hoc, ergo propter hoc
      1. Tämän kanssa, siis tämän vuoksi
    22. Dicto simpliciter
      1. Yksinkertaisen peukalosäännön käyttäminen argumenttina legitiimejä poikkeuksia vastaan tai päinvastoin poikkeuksen soveltaminen virheellisesti yleisenä sääntönä
    23. Divisio
      1. Osiin jakautuvan kokonaisuuden ominaisuuksien olettaminen myös osien ominaisuuksiksi
    24. Ekvivokaatio
      1. Monimerkityksisen sanan eri merkitysten rinnastaminen toisiinsa
    25. Ignoratio elenchi
      1. Irrelevanttien asioiden todistaminen, relevantin keskustelunaiheen jättäminen huomiotta, yritys todistaa keskustelun aiheena olevaa väitettä todistamalla jotain aivan muuta
    26. Ipse dixit
      1. Sama kuin argumentum ad auctoritatem
    27. Kompositio
      1. Asian osien ominaisuuksien olettaminen niiden muodostaman kokonaisuuden ominaisuuksiksi
    28. Käänteinen todistustaakka
      1. Väitteen esittäjän vaatimus, että opponenttien pitäisi erikseen todistaa väite vääräksi
    29. Liukas rinne
      1. Arvoarvostelman (tai erityisesti siihen perustuvan poliittisen ratkaisun) vastustaminen siitä aiheutuvaksi väitettyjen ei-toivottujen seurausten perusteella
    30. Naturalistinen virhepäätelmä
    31. Non causa pro causa
      1. Asian X väittäminen asian Y syyksi loogisesti virheellisellä tavalla, ei siis pelkän asiavirheen vuoksi
    32. Non sequitur
      1. Ei seuraa
    33. Petitio principii
      1. Johtopäätöksen olettaminen lähtökohtaisesti todeksi premisseissä, jotka esitetään johtopäätöksen perusteluina
    34. Plurium interrogationum
      1. Useita kysymyksiä. Yksinkertaisen vastauksen (esim. kyllä tai ei) vaatiminen monimutkaiseen tai moniosaiseen kysymykseen, joiden taustalla saattaa olla virheellisiä oletuksia
    35. Post hoc, ergo propter hoc
      1. Tämän jälkeen, siis tämän vuoksi
    36. Reifikaatio
      1. Abstraktin käsitteen virheellinen konkretisointi
    37. Tu quoque
      1. Virheen vähättely tai legitimointi sen perusteella, että myös opponentti on tehnyt saman virheen
    38. Tilastojen väärintulkinta
      1. Väärien johtopäätösten vetäminen sinänsä oikeasta tilastollisesta datasta
    39. Tehtäviä

Sanasto

Alku



Jokaisen ihmisen todellisuuskäsityksessä on joitain mielikuvia, jotka vastaavat todellisuutta melko hyvin, ja toisia, jotka ovat vääristyneitä ja epätarkkoja. Mutta jotta ihminen voisi toimia tai yleensä pysyä hengissä, hänen todellisuuskäsityksensä pitää yleensä ottaen vastata edes jossain määrin todellisuutta.

Alvin Toffler

Maailmankuvan, maailmankatsomuksen ja elämänkatsomuksen käsitteet ja niiden keskinäinen suhde

Eurooppalaiset arvot

Eurobarometri 2008

Rauha 45%
Ihmisoikeudet 42%
Ihmiselämän kunnioitus 41%
Kansanvalta 27%
Laillisuus 21%
Yksilönvapaus 21%
Tasa-arvo 19%
Suvaitsevuus 16%
Yhteisvastuu 13%
Itsensä toteuttaminen 11%
Muiden valtarakenteiden kunnioitus 9%
Uskonto 7%
Muut 2%

Mikä tekee onnelliseksi

Eurobarometri 2008

Terveys 73%
Rakkaus 44%
Työ 37%
Rauha35%
Raha 32%
Ystävyys 27%
Vapaus 24%
Oikeudenmukaisuus22%
Sivistys 11%
Nautinto 10%
Usko 9%
Perinne 7%
Järjestys 7%
Yhteisvastuu 6%
Kansa 2%
Muut 2%

Elämänkäsitys

Lähes jokaisella on elämänkäsitys. Elämänkäsitykset saattavat olla niin erilaisia, että on vaikeaa sanoa, mikä niille on yhteistä, jos sellaista ylipäätään on. Elämänkäsitys sisältyy todellisuuskäsitykseen (entinen maailmankatsomus).

Todellisuuskäsitys

Todellisuuskäsitystä voidaan tarkastella lähes pelkästään todellisuustutkimuksen (vanha sana: tieteen) kannalta, sillä todellisuustutkimus tutkii ja esittää käsityksiä siitä, millainen kaikkeus on.

Arvojärjestelmää voidaan tarkastella ainakin siitä näkökulmasta, että onko se ristiriidaton.

Johtopäätösten tekoon voidaan käyttää logiikkaa.

Peruskäsitteistä

Tämän kirjoittaja tunnustaa, että hän on ollut hyväksymässä sellaista kielenkäyttöä, johon kuuluvat käsitteet maailmankatsomus, maailmankuva ja elämänkatsomus.

Nämä kolme käsitettä viittaavaat kaikki näköaistiin. Sana "käsitys" viittaa suomen kielessä käteen, mutta muissa kielissä ei ole näin.

Valitettavasti esimerkiksi englannin kielessä ei ole yhtä ainoaa vastinetta hyvälle sanalla "käsitys". Vastineita eri yhteyksissä ovat:

1. opinion US





2. perception US

3. judgement

4. judgment US

5. impression US

6. notion US

7. outlook

8. conception US

9. view US

10. viewpoint

11. assumption

12. understanding US

13. insight US

14. take US

15. belief

16. supposition

17. reckoning

18. assessment


Muut/tuntemattomat

19. idea

20. comprehension


On englantia puhuvien ongelma ratkaista, mikä näistä vastaa hyvää suomen kielen sanaa "käsitys".

Jos yllä luetellut käsitteet korvataan käsitys -sanan sisältäviksi, saadaan

maailmankatsomus = maailmankäsitys
maailmankuva = maailmankäsitys
elämänkatsomus = elämänkäsitys



Maailmankäsitys olisi englanniksi conception of the world.

Koska maailma tarkoittaa pääasiassa maapalloa, maailma on syytä korvata yleisemmällä sanalla "todellisuus".

Näin saadaan sanat "todellisuuskäsitys" ja "elämänkäsitys".



Käsitettä "todellisuuskuva" ei ole mielekästä ottaa käyttöön.

Jos halutaan painottaa sitä, mitä tieteet esittävät, voidaan puhua "tieteen todellisuuskäsityksestä".

Mistä kiistassa "maailmankatsomuksen" ja "todellisuuskäsityksen" suhteen on kysymys

Inhimillistä kieltä esitetään lauseilla. Sellaiset lauseet, jotka ovat joko tosia tai epätosia, ovat erityisasemassa. Kutsuttakoon näitä lauseita väitteiksi (proposition).

Kaikki lauseet eivät ole väitteitä.



Esimerkkejä sellaisista lauseista, jotka eivät ole väitteitä, ovat käskyt, kiellot, kysymykset, huudahdukset jne.

Siitä, mitkä lauseet eivät ole väitteitä ja mitkä ovat väitteitä, ei ole valitettavasti yksimielisyyttä.

Erityisesti erimielisyyttä on siitä, ovatko jotkin siveyslauseet tosia tai epätosia.

Harras kristitty voi väittää, että kymmenen käskyä ovat tosia.

Kuten lukija saattaa arvata, kiistassa on kyse siitä, että käsitteistön avulla pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin.

"Maailmankatsomukseen" halutaan mukaan esimerkiksi siveyskäsitykset, kun taas "maailmankuvaan" halutaan sijoittaa vain väitteet (tosiasiaväitteet eli propositiot).

Käsitteiden "elämänkatsomus" ja "elämänkäsitys" välillä lienee kyse samasta kiistasta.

Elämä on osa todellisuutta

Koska elämä on osa todellisuutta, on oikein kääntää vanha käsitys päälaelleen:

Elämänkäsitys on osa todellisuuskäsitystä.

Mitä todellisuuskäsitykseen kuuluu

Ainoa yksilön todellisuuskäsityksen määritelmä, joka pätee kaikilla planeetoilla on:

Yksilön todellisuuskäsitys sisältää kaikki hänen käsityksensä.

Tällainen todellisuuskäsitys voi olla myös älykkäillä eläimillä.


Leo Apostelin (1925 - 1995) mukaan todellisuuskäsitykseen kuuluvat mm. seuraavat aihepiirit:
  • Mitä on olemassa, kaikkeuskäsitys
  • Selitykset kaikkeuden tapahtumille
  • Käsitys tulevaisuudesta
  • Arvot ja vastaukset kysymykseen "Mitä meidän tulee tehdä?"
  • Kuinka voimme saavuttaa tavoitteemme?
  • Mikä on totta ja mikä ei ole totta.
  • Mitä todellisuuskäsitykseeni kuuluu, mistä se on peräisin ja miten se on syntynyt?

Kaikki kouluaineet käsittelevät todellisuuskäsityksiä

Leo Apostelin lista ei tietenkään sisällä kaikkea, mitä yksilön todellisuuskäsitykseen kuuluu.

Joka tapauksessa kaikki lukion aineet käsittelevät todellisuuskäsitystä.

Jos opetussuunnitelmat ja oppiaineistot laaditaan viisaasti, lukiossa käsitellään todellisuuskäsitysten ydinalueita, erityisesti sellaisia alueita, jotka antavat tietoja ja taitoja elää hyvää elämää.

Koulun pitäisi antaa neuvoja jopa elämän tavoitteiden valintaan.

Ei ole odottettavissa, että koululaitos lähitulevaisuudessa muutettaisiin yllä esitetyn ihannekuvan mukaiseksi. Internet tulee lukioikäisten avuksi tässä asiassa.

Valitettavasti lukio on ainakin vaatimattomalla muistilla varustetuille jo nykyään liian raskas (Tämän kirjoittaja on opettanut parikymmentä vuotta lukion laajaa matematiikkaa).

Tehtäviä

  1. Mitä kaikkeutta käsitteleviä asioita lukiossa opetetaan?
  2. Mitä kaikkeutta käsitteleviä asioita lukiossa ei opeteta?
  3. Minkä asioiden selityksiä kouluissa opetetaan?
  4. Minkä asioiden selityksiä kouluissa ei opeteta?
  5. Millä tavalla kouluissa opetetaan tulevaisuutta? Voidaanko sitä opettaa?
  6. Koska arvot ovat henkilökohtaisia, miten koulu voi antaa valmiuksia omien arvojen muodostukseen ja ja toimintaan käytännön tilanteissa?
  7. Miten lukio voi opettaa keinoja omien tavoitteittemme saavuttamiseksi?
  8. Onko kaikki, mitä lukiossa opetetaan, totta?
  9. Miten voit arvioida todellisuuskäsityksesi lähteiden luoettavuutta?

Ota seuraava huomioon ylioppilaskirjoituksissa

Koska vanhat käsitteet saattavat tulla koska tahansa uudestaan ylioppilaskirjoituksiin, ja koska elämänkatsomustiedon kokeen korjaajat tiettävästi pitävät lujasti kiinni vanhoista käsitteistä, seuraavassa esitetään joukko kilpailevien oppiaineistojen tekijöiden käsityksiä.



Helsingin yliopiston kanslerin Ilkka Niiniluodon mukaan maailmankatsomuksessa on kolme osaa. Siihen kuuluu maailmankuva, eli käsitys siitä, millainen maailma ja todellisuus kokonaisuudessaan on. Sen lisäksi maailmankatsomukseen kuuluvat arvot, eli käsitys siitä, miten asioiden tulisi olla, millainen maailma olisi hyvä.

Wikipedian mukaan elämänkatsomus tai elämänkäsitys on määritelty muun muassa kokonaiskäsitykseksi ihmiselämän merkityksestä.

Elämänkäsitykset voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan

Erilaisia elämänkäsityksiä edustavat yksilöt voivat omien arvojärjestelmiensä puitteissa esittää muiden elämäkäsitysten arvostelua.

Ristiriitaisuutta voi arvostella myös sitoutumatta mihinkään käsitykseen.

Elämänkatsomustietoa on vain Suomessa

Elämänkatsomustieto- nimistä oppiainetta ei ole muualla kuin Suomessa.

Käsitykset siitä, mitä elämänkatsomustiedon pitäisi sisältää, eroavat toisistaan hyvinkin jyrkästi.

Uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine

Suomessa elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine. Tästä syystä oppikirjassa esitetään korostetusti sitä tietoa, jota erityisesti uskonnottomat tarvitsevat suomalaisessa yhteiskunnassa.

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään. Tämä oikeus perustuu Suomea sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18. artiklaan. Tämä sopimus löytyy selityksineen aineistosta et12.htm..

Luonnontutkimus ja uskonnottomat elämänkäsitykset

Uskonnottomat elämänkäsitykset nojaavat usein vahvasti luonnontkimukseen.

Jumalat eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen



Oppikirjasarjassa annetaan eväitä uskonnottoman elämänkäsityksen puolustamiseen. Tähän elämänkäsitykseen ei kuulu yliluonnollista tai jumalia.

Uskonto on järjestäytynyttä jumalauskoa.

Uskonnottomilla on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys

Uskonnotonta elämänkäsitystä puolustettaessa ns. jumalatodistusten arvostelu on osoittautunut Suomessa hyvin tarpeelliseksi, ja sitä on sisällytetty tähän oppikirjaan. Laajempi esitys löytyy toisaalta tästä oppiaineistosta et14.htm.

Aineistosta et14.htm selviää, että suomalaisten uskonnollinen usko perustuu yhä usein ns. jumalatodistuksiin.

Uskonnottomien arvokäsitykset

Jumalatodistusten arvostelu luo pohjaa myös monenlaisten uskonnottomien arvokäsitysten puolustamiselle.

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä on peräisin jumalatodistuksista. Tätä käsitystä on tarkasteltu aineistossa et10.htm.

Kysymykseen on olemassa hyvin selkeä luonnontutkimuksen vastaus: luonnonilmiönä elämällä ei ole tarkoitusta. Mm. Charles Darwin on esittänyt tämän käsityksen.

Kysymystä elämän mielekkyydestä tai tarkoituksesta on tarkasteltu omassa luvussaan. Siinä esitettyjä kantoja ei löydy tämän teoksen kanssa kilpailevista oppikirjoista.

Mitä elämänkäsitykseen kuuluu

Käsitteet oikea ja väärä, poliittiset käsitykset, maailman ja ihmismielen luonne sekä todellisuustutkimuksen ja taiteen luonne kuuluvat elämänkäsitykseen. Näitä asioita tarkastellaan aineiston eri osissa.

Usein sanotaan esimerkiksi, että tappaminen on väärin. Miksi se on väärin? Onko se väärin kaikissa olosuhteissa? Mitä tarkoitan, kun sanon ”väärin”?

Vaikka emme olisi valmiita muuttamaan ennakkokäsityksiämme, on hyödyllistä tutkia, mitä niihin sisältyy ja mitä perusteluja ja vastaväitteitä niille voidaan esittää.

Tämä oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin

Tässä oppimateriaalissa ei oteta kantaa minkään elämänkäsityksen puolesta eikä mitään elämänkäsitystä vastaan.

Tässä oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa

Toisin kuin kilpailevissa oppikirjoissa, tässä aineistossa ei ole propagandaa minkään uskonnon puolesta.

Nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa

Erityisen hyödyllistä on oppia, millaisia ajatteluvirheitä eri aikakausina ja eri valtarakenteissa on tehty. Seuraavassa ei aiota rasittaa muistia liian monilla nimillä, vuosiluvuilla ja sivistyssanoilla. Yleissääntö on, että nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse osata.

Esitettyjä nimiä tai sivistyssanoja ei ole tarkoitettu osattaviksi ylioppilaskirjoituksissa.

Historiaa

Tätä aineistoa on kehitetty 1980-luvun alkupuolelta asti.

Uskontojen historia ja siveysoppi

Vuodesta 1923 lähtien peruskoulun elämänkatsomustietoa vastaavan sen ajan koulujen oppiaineen nimi oli uskontojen historia ja siveysoppi.

YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen

Alkuperäinen peruskoulun opetussuunnitelmakomitea laati 1972 oppiaineeseen opetussuunnitelman, jonka YK:n ihmisoikeustoimikunta noin kymmenen vuotta myöhemmin erään tämän tekstin kirjoittajista valituksen seurauksena totesi osittain kristilliseksi ja siitä syystä kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastaiseksi. Sopimus kommentteineen löytyy aineistosta et12.htm.

Suomen valtio perääntyi vain hetkeksi. Uskontojen historian ja siveysopin opetussuunnitelma muutettiin yllättäen yhdessä yössä melkein uskonnottomien ihmisoikeuksia vastaavaksi.

Samaan aikaan poistettiin asetuksella uskonnottomien opettajien ja oppilaiden koulujen uskonnollisiin tilaisuuksiin ja päivänavauksiin osallistumispakko.

Uskonnottomien oikeuksia on jälleen vähennetty



Myöhemmin ministeri Olli-Pekka Heinonen muutatti asetusta niin, ettei asetuksessa enää mainita opettajien ja oppilaiden oikeutta kieltäytyä koulujen uskonnollisista tilaisuuksista.

Vaikka uusi perustuslaki takaa kaikille oikeuden kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, koulujen valtava enemmistö loukkaa koko ajan uskonnottomien opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksia.

Vasemmistoliitto (SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia



Kalevi Kivistö

Ihmisoikeudet parantuivat vain hetkeksi. Opetusministerit Per Stenbäck ja Kalevi Kivistö esittelivät varsin pian eduskunnalle lakiehdotuksen, jonka mukaan kaikille vähemmistöuskonnoille ja uskonnottomille opetettaisiin uskontotietoa ja etiikkaa.

Esimerkiksi ortodoksit olisivat menettäneet oikeutensa saada omaa uskonnonopetusta. Tämän kirjoittaja joutui lähes yksin torjumaan hallituksen esityksen. Oppiaineen nimeksi tuli elämänkatsomustieto, ja oppiainetta opetetaan uskontokuntiin kuulumattomille.

Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty uskonnottomien syrjimiseen

Olisi ollut parempi, että oppiaineen oppilasryhmä olisi silloin rajattu selkeästi uskonnottomiin.

Runsaasti kristittyjä sisältävä työryhmä laati peruskoulun elämänkatsomustietoon uskonnottomien ihmisoikeuksien näkökulmasta paljon uskontojen historian ja siveysopin viimeistä opetussuunnitelmaa huonomman opetussuunnitelman.

Lisäksi vahvasti evankelisluterilaisen kirkon vaikutusvallan alainen virkamies ryhtyi työryhmineen vielä heikentämään opetussuunnitelmaa opettajan oppailla.

Elämänkatsomustieto tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta

Uutena oppiaine tuli lukioon. Lukion opetussuunnitelmaa laatimassa ei enää ollut yhtään uskonnottomien edustajaa, vaan opetussuunnitelman laati virkamies ystäviensä kanssa.

FETO:n jäsenten enemmistö on kristittyjä

Virkamies perusti tuekseen ateistien oikeuksia halveksivan opettajajärjestön, ja se perusti ateistien oikeuksia halveksivan nuorisoleirijärjestön, joka on evankelis - luterilaisen kirkon tilastojen mukaan - kilpailullaan lisännyt rippikoulun suosiota (rippikoulun käyneiden osuus ikäluokasta kasvoi kaksi prosenttiyksikköä) uskonnottomien perheiden lasten keskuudessa (lähes kaksituhatta uskonnotonta nuorta tulee vuosittain uskoon rippikoululeireillä).

Painetut oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia



Samojen piirien tukemana Tammi (omistaja Bonniers) on julkaissut jumaluusoppineen johdolla tehdyn elämänkatsomustiedon oppikirjan. Koska elämänkatsomustiedon opettajista yli puolet lienee evankelis-luterilaisia, uskonnottomien oikeuksia puolustavan painetun oppikirjan menestymismahdollisuudet markkinoilla ovat rajalliset.

Neekeri on poistettu sanastosta



Huomaa: Tässä kirjassa ei enää käytetä sanaa ”neekeri”, koska Word XP:n oikolukuohjelma on todennut sen tyyliin sopimattomaksi. Sanan tilalla käytetään sanoja ”mustaihoinen afrikkalainen”.

Mainittakoon, että suomen kielan sana "neekeri" tulee espanjan kielen sanasta "negro" = musta.

Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon

Syyskuun 2008 aikana evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomien suomalaisten määrä ylitti miljoonan. Heistä suuri enemmistö on käyttänyt eroakirkosta.fi -palvelua.

Suurin osa miljoonasta, noin 830000 henkilöä, ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 60000, helluntailiikkeeseen yli 50000 ihmistä ja muihin vähemmistöuskontoihin yhteensä noin 70000.

Uskontokuntiin kuulumattomien osuus on noussut erityisesti vuonna 2003 säädetyn uskonnonvapauslain jälkeen. Valtaosa kirkosta eroavista ei liity mihinkään uskontokuntaan.

Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?

Ratkaise itse

Kun alat puhua, aloitatko ”Minun katsomukseni on…
vai
Minun käsitykseni on…

Maailmankuvan rakenne ja ydinalueet: käsityksiä ihmisestä, yhteiskunnasta, kulttuurista ja luonnosta sekä todellisuuden rakenteesta

Käsityksiä ihmisestä


Mikä yllä olevassa kuvassa on vikana?

Mitä ymmärtäminen on

Ymmärtäminen (understanding) on asian käsittäminen.

Esimerkkejä

  1. Ihminen ymmärtää säätä, jos hän pystyy ennustamaan säätä ja antamaan selityksen sääilmiöille.
  2. Psykiatri ymmärtää potilasta, jos hän tietää potilaan huolia ja niiden syitä ja osaa antaa potilaalle hyviä neuvoja.
  3. Ihminen ymmärtää käskyn, jos hän tietää, kuka käski, mitä hän käski, mitä pitää tehdä ja onko käsky oikeutettu.
  4. Ihminen ymmärtää päättelyn tai kielen, jos hän pystyy tietoisesti toistamaan viestin informaatiosisällön.
  5. Ihminen ymmärtää matematiikan käsitteen, jos hän pystyy sitä käyttäen ratkaisemaan ongelmia, erityisesti sellaisia ongelmia, joita hän ei ole ennen kohdannut.

Tehtäviä

  1. Luettele joukko asioita, joita et ymmärrä.
  2. Mitä teet, jos et ymmärrä, mitä opettaja sanoo?
  3. Mitä teet, jos et ymmärrä, mitä ystäväsi sanoo?
  4. Mitä teet, jos et ymmärrä, mitä vihollisessi sanoo?
  5. Mitä teet, jos täysin tuntematon ihminen kysyy jotain asiaa tuntemattomalla kielellä?

Viisaus



Viisaus on
  1. tietoutta
  2. ymmärrystä
  3. kokemusta
  4. arvostelukykyä ja
  5. kykyä käyttää näitä.
Älystä on apua viimeksi mainitussa tapauksessa.

Viisas osaa
  1. Viisas osaa arvioita tärkeiden ongelmien pääasioita.
  2. Viisalla on itseluottamusta.
  3. Viisas on vilpitön ja avoin.
  4. Muut kysyvät viisaalta neuvoja.
  5. Viisaan teot ovat sopusoinnussa hänen siveellisten käsitystensä kanssa.

Tehtäviä

  1. Miten käsitettä "viisaus" käytetään väärin?
  2. Mitä tarkoittaa "viisastelija"?
  3. Mitä tarkoittaa vanha mainoslause "Vara on viisautta eikä vahingon enne".
  4. Mikä on viisaustiede?
  5. Mitä tarkoittaa tyhmyys?
  6. Miksi lukiossa ei ole kurssia tyhmyydestä?
  7. Mitä viisaudenjumalia on eri uskonnoissa?
  8. Kummasta on enemmän haittaa, viisaudesta vai tymyydestä?
  9. Millaista olisi olla viisas?

Aivosoluja voidaan kasvattaa lisää

(Tämä on tarkoitettu lähinnä opettajille, oppilailla aivosoluja on vielä riittävästi.)

Ruotsalaiset tutkijat ovat onnistuneet kasvattamaan uusia aivosoluja aikuisilta otetuista kantasoluista.

Tulokset antavat toivoa Parkinson-, Alzheimer- ja MS-potilaille, sillä nämä sai­raudet tuhoavat vähitellen aivosoluja.

Svenska Dagbladet -leh­den mukaan aivokirurgit ovat saaneet solut lisäänty­mään ja kehittymään kol­mentyyppisiksi aivosoluiksi.

Kun solut saivat välittäjäai­netta, ne alkoivat viestiä (kommu­nikoida) keskenään.

Karoliinisen yliopistosai­raalan tutkijat pääsivät uu­den menetelmän jäljille jo pitkän aikaa sitten hoitaes­saan vesipääpotilaita.

Pois­taessaan potilaiden aivoista sinne kertynyttä ylimääräis­tä nestettä, tarttui operaa­tionsa käytettyyn ohueen muoviputkeen pienenpieniä määriä aivokudosta.

Narratiivit

Englannin kielessä

Narratiivi -käsite on peräisin latinan kielestä, jonka substantiivi ”narratio” tarkoittaa kertomusta ja verbi ”narrare” kertomista. Englannin kielessä kantasanat ovat muuttuneet substantiiviksi ”narrative” ja verbiksi ”narrate”.

Suomen kielessä

Suomen kielessä narraaminen tarkoittaa lähinnä lasten huijaamista joulupukilla, enkeleillä, jumalilla jne.

Viisaustieteilijäin mukana Suomeen on rantautunut myös latinankielen narraamiskäsite.

Narratiivista ovat suomen kieleen vakiintuneet käsitteet tarina (story) ja kertomus (narrative).

Tarinat ja maailman hahmottaminen

Käsite tarina viittaa ihmisen mielen sisäiseen tapaan hahmottaa elämää ja todellisuutta. Tarina on ihmisen kokemus, joka ei välttämättä avaudu sellaisenaan ulkopuoliselle.

Tarinan osia ovat tapahtumat, tapahtumiin liittyvät henkilöt, tapahtumapaikat ja aika. Tarinalla koetaan eri yhteyksissä erilaisena.

Tarina voi olla osa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tuotettua kertomusta. Samaa tarinaa voidaan myös kertoa useissa kertomuksissa.

Erilaisia tarinoita

Ihmisen tarina muovautuu kertomukseksi sen mukaan, missä se kerrotaan ja kenelle se kerrotaan. Tarina voi olla myös sisäinen tarina.

Sisäinen tarina on sosiaalisesta tarinavarannosta tuotettu malli, jonka mukaan ihminen tekee tulkintoja ja valintoja eri tilanteissa.

Sisäisen tarinan avulla ihminen määrittelee minuuttaan, arvojaan, tavoitteitaan ja asemaansa suhteessa muihin ihmisiin.

Ihmisen sisäinen tarina saa uusia piirteitä tai muuttuu kun ihminen joutuu elämässään uusien tai erilaisten tilanteiden eteen.

Tarinallisuudella voidaan viitata tarinatyyppeihin. Tarinatyyppejä ovat sairaus tarinana, tarina sairaudesta tai tarina sairautena.

Narraamalla oppiminen

Terveysalan opiskelijoiden oppimisen lähestymistapana narratiivinen lähestymistapa on tarjonnut uuden käsityksen oppimisesta ja opettamisesta.

Oppimisen lähtökohtana on potilaan kertomuksen kuuntelemisen oppiminen. Potilaan kertomus on lähtökohtana opiskelijan ja potilaan ongelmanratkaisussa.

Opettajan osa muuttuu asiantuntijasta tai neuvojasta yhdessä oppimiseen ja osallistuvaan oppimiseen. Opiskelija ja opettaja ovat yhdessä vastuussa oppimisesta ja näin vastuu oppimisesta on jaettu opettajan ja opiskelijan kesken.

Ajatuksena on, että kaksi ihmistä yhdessä ymmärtää tilanteen paremmin.

Riitojen ratkaisu narraamalla

Riitojen ratkaisussa tällainen menetelmä voi olla hyvä alku.

Tehtäviä

  1. Onko sinua narrattu?
  2. Oletko sinä narrannut?
  3. Missä iässä lakkasit uskomasta joulupukkiin?
  4. Uskotko enkeleihin?
  5. Uskotko jumaliin?
  6. Olet ollut luvatta poissa koulusta. Keksi opettajalle hyvä tarina.
  7. Miten aikuiset saavat kiukuttelevat lapset lopettamaan kiukuttelun?

Havainnot ja käsitteet



Neisserin havaintokehä

Yllä oleva kuvio on nimeltään "Neisserin havaintokehä". Se kuvaa kuinka käsityksemme todellisuudesta (sisäiset mallit eli skeemat) ja ulkomaailmaa koskevat havainnot muuttavat toisiaan.

Käytännössä se toimii esimerkiksi niin, että minulla on käsitys, jonka mukaan koirat kuolaavat. Kadulla minua vastaan kävelee koira, jonka oletan kuolaavan muiden lailla, joten ajattelen "taas kuolaava koira" ja kiinnitän huomioni koiran leukaperiin nähdäkseni kuolaako se. Huomaan yllätyksekseni, ettei koira kuolaa ja sisäinen malli muuttuu muotoon "suurin osa koirista kuolaa".

Näin kehä käytännössä toimii, mutta kehä ei aina välttämättä päde. Kehä ei päde, jos sisäinen malli on niin voimakas, että se hylkää ympäristöstään havaitsemansa uuden informaation.

Minulla on käsitys, jonka mukaan on olemassa vain mustia variksia. Yhtenä päivänä kuitenkin näen valkoisen variksen.

En suostu hyväksymään näkemääni.

Selitän havainnon itselleni aistiharhana. Näin ollen havaintokehä ei pätenyt, sillä sisäinen mallini valkoisten varisten olemattomuudesta ei muuttunut.

Ovatko havainnot käsityspitoisia



Luonnolta saadut vastaukset ovat havaintoja, jotka on on sidottu mielikuviimme. Tätä Willard Orman van Quine tarkoittaa puhuessaan havainnon käsitepitoisuudesta (teoriapitoisuudesta), sillä mitä muuta käsitys (teoria) on kuin täsmennettyjä mielikuvia.

Mutta, kun toisaalta kuitenkin kaikki käsitteenmuodostus perustuu kokeissa saatuihin havaintoihin, on yhtä perusteltua puhua käsityksen havaintopitoisuudesta.



Toisaalla näissä aineistoissa on Jaakko Hintikan esitelmä, jossa hän puolustaa loogista empirismiä Quinen arvostelua vastaan sanomalla, että käsitystä havaintojen käsitepitoisuudesta on liioiteltu.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, miten lapsi oppii uusia sanoja ja käsitteitä.
  2. Mitä tapahtuu, kun havaitset jotain, mitä et ole koskaan ennen nähnyt?
  3. Miten voit helpottaa uusien asioiden oppimista?
  4. Mitä teet, kun näet sivistyssanan, jota et ollenkaan ymmärrä?
  5. Määrittele tarkasti, mitä tarkoittaa sana "pöytä".
  6. Yritä keksiä pöytä, joka ei sovi määritelmääsi.
  7. Kuinka usein muutat jotain vanhaa käsitystäsi?
  8. Miten eläimet, joilla ei ole inhimillisiä käsityksiä, oppivat uusia asioita?

Käsityksiä todellisuuden rakenteesta

Mikä on todellisuus

Tavallisten ihmisten mielestä todellisuus on vallitseva asiantila.

Laajan todellisuuskäsityksen mukaan todellisuuteen kuuluu kaikki, mitä on olemassa riippumatta siitä, onko se havaittavaa tai käsitettävää.

Todellisuutta voidaan tarkastella mm. seuraavissa viitekehyksissä.
  • todellisuuden ilmeneminen yksilölle hänen kokemusmaailmassaan
  • totuus
  • tosiasia
  • mitä todellisuus ei voi olla
  • todellisuus ja todellisuuskäsitykset
  • viisaustiede ja todellisuus
  • kvanttimekaniikka ja todellisuus (kvanttimekaniikka on fysiikan osa)

Todellisuuden ilmeneminen yksilölle hänen kokemusmaailmassaan



"Todellisuus on se, joka ei häviä silloin, kun lakkaat uskomasta siihen."
Philip K. Dick

Yksilön todellisuuskäsitykseen vaikuttavat mm. hänen perinnöllinen rakenteensa, aistit, yksityiset kokemukset, ajattelu, kieli, ympäristö, toiveet, elämänhistoria jne.

Totuus



Totuutta on käsitelty laajasti alempana tässä oppiaineistossa.

Tavallisten ihmiseten mielestä väitelause on tosi, jos se vastaa tosiasioita - riippumatta siitä, voiko ihminen todentaa tämän vastaavuuden.

Viisaustietelijöillä on totuudesta useampia mielipiteitä kuin mitä on viisaustieteilijöitä.

Osa viisaustietelijöitä pitää kovasti väitteestä, jonka mukaan totuutta ei ole olemassa.

Tosiasia

Tosiasia on jotain, joka
  1. on tosi tai
  2. on olemassa tai
  3. kuuluu todellisuuteen tai
  4. voidaan todentaa oikealla karkeistusmenetelmällä.

Mitä todellisuus ei voi olla

Todellisuus ei voi olla loogisesti ristiriitainen. Esimerkiksi jumalia joko ei ole olemassa tai niitä on olemassa, kolmatta vaihtoehtoa ei ole.



Puhe kaikista mahdollisista maailmoista on harhaa, joka on syntynyt matematiikan ja logiikan sekä todellisuutta käsittelevien väitteiden sekoittamisesta keskenään.

Tätä kysymystä käsitellään laajasti toisaalla tässä aineistossa.

Todellisuuskäsityksiä

Siitä huolimatta, että vain yksi todellisuus voi olla olemassa, ihmisten käsitykset todellisuudesta vaihtelevat suuresti. Tämä aineisto käsittelee monipuolisesti tätä vaihtelua.

Viisaustiede ja todellisuus

Kun ilmaisjakelulehdistä voi lukea mitä hulluimpia käsityksiä todellisuudesta, herää kysymys, mihin viisaustiedettä tarvitaan?

Kvanttimekaniikka ja todellisuus

Arkitodellisuudessa mittaus ei juuri vaikuta mitattavaan suureeseen.

Siitä huolimatta edes arkitodellisuuden mittaukset eivät ole ehdottoman tarkkoja. Esimerkiksi fysiikan opiskelijoille opetetaan mittausvirheiden tilastotieteen mukainen huomioiminen.

Koska mittaus aina vaikuttaa jollain tavalla mitattavaan olioon, joudutaan ongelmiin, kun yritetään mitata hyvin pieniä oliota kuten elektroneja.

Mittaukseen tarvitaan energiaa (jota on esimerkiksi valossa), joka muuttaa mitattava kohdetta sitä enemmän, mitä pienempi kohde on. (Myös niin sanotussa lomittumisessa siirtyy energiaa.)

Tämän perusteella on väitetty, ettei ihmisestä riippumatonta todellisuutta ole olemassa.

Terve arkijärki sanoo, että kaikkeus jatkaa olemassaoloaan, vaikka siinä ei olisi yhtään ihmistä tai vaikka ihmiset lopettaisivat mittausten teon kokonaan.

Ne fyysikot, jotka sanovat, ettei ihmisestä riippumatonta todellisuutta ole olemassa, varmaan nauttivat sanomisistaan, ja siihen heillä on oikeus, mutta ei meidän pidä ottaa heitä tosissaan.

Tehtäviä

  1. Onko ihmisestä riippumaton todellisuus olemassa?
  2. Maaherra Pilatuksen kerrotaan kysyneen taruhahmo Jeesukselta, että "mikä on totuus?"(Joh. 18:35). Miksi taruhahmo Jeesus jätti vastaamatta maaherran kysymykseen?
  3. Millaisia erilaisia todellisuuskäsityksiä on koulunne oppilailla?
  4. Millaisia erilaisia todellisuuskäsityksiä on koulunne opettajilla?
  5. Millaisia erilaisia todellisuuskäsityksiä on kuntasi koululautakunnan jäsenillä?
  6. Millaiseia erilaisia todellisuuskäsityksiä on opetushallituksessa?
  7. Millaisii erilaisia todellisuuskäsityksiä on opetusministeriössä?
  8. Millaisia erilaisia todellisuuskäsityksiä on valtioneuvostossa?
  9. Millaisia erilaisia todellisuuskäsityksiä on eduskunnassa?
  10. Millaisia erilaisia todellisuuskäsityksiä on Euroopan unionin parlamentissa?

Mitä todellisuuskäsitysten osia on tapana pitää tärkeinä



Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian professori Juha Manninen esittää tärkeinä todellisuuskäsitysten osina seuraavat:
  • Käsitys ajasta ja avaruudesta. Aikakäsitys voi olla suoraviivainen kuten länsimaissa tai ympyrämäinen kuten itäisessä ajattelussa.
  • Käsitys yliluonnollisen olemassaolosta (tai olemattomuudesta EH). Jotkut pitävät tätä tärkeimpänä erona. Se erottaa yliluonnollisen eli supernaturalistisen naturalistisesta eli luontoon perustuvasta
  • Käsitys kaikkeuden synnystä. Eri yhteisöissä on erilaisia taruja kaikkeuden synnystä, suosituin käsitys on alkuräjähdys.
  • Käsitys luonnosta ja ihmisen suhteesta siihen. Ihmistä voidaan pitää eläimenä eläinten joukossa tai toisaalta esimerkiksi kristinuskossa jumalan sijaisena maan päällä.
  • Käsitys ihmisestä, miehestä ja naisesta. Sukupuolia voidaan pitää joko perinnöllisesti määräytyneinä, kulttuurin synnyttäminä tai jonain siltä väliltä.
  • Käsitys yhteiskunnasta ja historiasta. Yhteiskuntaa voidaan pitää ”pakkopaitana” (kuten anarkistit) tai turvallisuuden takaajana.

Uskonnollisuuden ulottuvuudet



Uskonnollisuuden ulottuvuuksia on tutkittu vain vähän, ja uusin tutkimustieto on rahalla ostettavaa. Kun asenteet tutkimusmenetelmiin ovat muuttuneet viimeisen puolen vuosisadan aikana pikemmin huonompaan kuin hyvään suuntaa, paras esitys uskonnollisuuden ulottuvuuksiata lienee edelleen Osmo Koskelaisen väitöskirja Maallistuva suomalainen suurkaupunki 1968, WSOY 1968.

Uskonnollisuuden ulottuvuudet ovat:
  1. Aatteellinen uskonnollisuus
  2. Tiedollinen uskonnollisuus
  3. Rituaalinen uskonnollisuus
  4. Elämyksellinen uskonnollisuus
  5. Seuraamuksellinen uskonnollisuus
Jotkut myöhemmät tutkijat ovat yrittäneet vähentää tästä listasta rituaalisuuden, mutta kun tiedetään, että ateisteilla on Suomessa omat nimiäispuhujat, hääpuhujat, hautauspuhujat, aikuistumisleirit jne., rituaalinen kuuluu melkein mihin aatteeseen tahansa.

Aattellinen uskonnollisuus uskoo ilman kokemuksen perustaa jumaliin, yliluonnolliseen jne.

Tiedollinen uskonnollisuus on tietoa uskonnosta tai uskonnoista.

Rituaalinen uskonnollisuus on uskontojen toimintaan ja tapahtumiin osallistumista.

Elämyksellisessä uskonnollisessa ihminen kokee olevansa yhteydessä yliluonnolliseen tai saa muuten uskonnollisia elämyksiä.

Seuraamuksellinen uskonnollisuus on uskonnollista elämäntapaa ja toimintaa. Kristinuskon käsite "synti" eli uskonnon arvojen tai sääntöjen vastainen toiminta kuuluu käsitteenä seuraamukselliseen uskonnollisuuteen.

Tehtäviä

  1. Mihin uskonnollisuuden ulottuvuuksiin koulujen oman uskonnon opetus pyrkii vaikuttamaan?
  2. Mihin uskonnollisuuden ulottuvuuksiin koulujen elämänkatsomustiedon opetus pyrkii vaikuttamaan?
  3. Mikä on kasvatuksen osuus ihmisen uskonnollisuudessa?
  4. Mikä on perimän osuus ihmisen uskonnollisuudessa?
  5. Millainen on uskonnollisen ihmisen elämänkaari?
  6. Millä tavalla uskonnot rajoittavat kannattajiensa elämää?
  7. Millä tavalla elämän vastoinkäymiset vaikuttavat ihmisen uskonnollisuuteen?
  8. Vertailkaa evankelis-luterilaisen uskonnon ja ortodoksisen uskonnon opetussuunnitelmia (molellat löytyvät opetushallituksen sivustolta hakukoneilla).

Aika

  • Yksi savuke lyhentää elämääsi 2 minuuttia.
  • Yksi pullollinen olutta lyhentää elämääsi 4 minuuttia.
  • Yksi työpäivä lyhentää elämääsi 8 tuntia.
Lähde: Vitsit 2006

Kannattaako aikaa tuhlata


Ihminen ja myös muut eliöt elävät vain rajoitetun ajan. Periaatteessa eräät pieneliöt ja jopa eräät kalat voivat elää kuinka kauan tahansa. Suolakerrostumien vesipisaroista on herätetty henkiin 250 miljoonaa vuotta vanhoja pieneliöitä.

Elämää on Etelä-Afrikan kultakaivoksista löydetty useiden kilometrien syvyydestä, missä elämä on säilynyt jopa veden täydellisen häviämisen jälkeen. Asteroideiksi kutsutut avaruuden kivenmöhkäleet olisivat pystyneet tuhoamaan kaiken elämän.



Tämän Maa - kiertotähden elämä on todennäköisesti syntynyt tällä kiertotähdellä. Kun Aurinko kaukaisessa tulevaisuudessa muuttuu punaiseksi jättiläiseksi, elämä tällä kiertotähdellä todennäköisesti loppuu. Jos Maa ei höyrysty kokonaan elämää voi jonkin aikaa säilyä syvällä kallioperässä, mutta ajan oloon elämän paluun edellytykset loppuvat. On tietysti mahdollista, että Maassa syntynyt elämä jatkuu jollain kaukaisemmalla kiertotähdellä tai muualla avaruudessa.



Nykyinen käsitys kaikkeudesta viittaa siihen, että kaikki elämä häviää aikanaan, niin Maassa alkanut kuin muualla Linnunradassa tai muissa havaittavissa olevissa galakseiksi kutsutuissa tähtijärjestelmissä. Meidän galaksimme on nimeltään Linnunrata. Linnunrataa lähin galaksi on Andromedan galaksi. Kaukaisessa tulevaisuudessa Linnunrata ja Andromeda kulkevat toistensa läpi vaikuttamatta kovin suuresi toisiinsa. Galaksi on tähtien, kiertotähtien, kaasu- ja pölypilvien sekä pimeän aineen muodostama järjestelmä, joka pysyy koossa painovoiman vaikutuksesta.



Hauki ei vanhene, mutta ei se voi kasvaa järveä suuremmaksi.

Jotkin eläimet ja kasvit voivat elää huomattavasti vanhemmiksi kuin ihmiset. Jotkin kaikille tutut eläimet kuten koirat ja kissat elävät vain murto-osan ihmisen keskimääräisestä elämän pituudesta. Joillekin eläimille ja kasveille on pitkäikäisyydestä hyötyä lajin kilpailukyvyn kannalta. Jotkut toiset lajit korvaavat pitkän iän tuoman edun nopealla lisääntymisellä.



Rotta voi olla viisas, vaikka se ei ole pitkäikäinen.

Hyvin älykkäätkin eläimet kuten rotat saattavat elää vain keskimäärin muutamia vuosia.

Vanheneminen kuuluu luonnon kiertokulkuun, ja se on ohjelmoitu perintötekijöihimme. Jotkut suvut saattavat olla pitkäikäisempiä kuin toiset. On mahdollista, että ihmisen keskimääräistä elinikää voidaan jonkin verran nostaa tulevaisuudessa, mutta moneksi sadaksi vuodeksi sitä tuskin voidaan jatkaa. Jos kuolemaa ei olisi, bakteerien massa ylittäisi nopeasti Maan massan, ja sehän on mahdotonta. Jos kuolemaa ei olisi, Maassa ei voisi olla ihmisiä, koska alkeellisimmat elävät oliot käyttäisivät kaiken elämän käytettävissä olevan aineen ja energian.

Kun meillä on jäljellä vain rajoitettu aika, kannattaa miettiä, mihin käytämme elämämme. Koska meidän on huomioitava myös muut ihmiset, emme saa tuhlata heidän aikaansa. Joillakin kohteliailla ihmisillä on tapana pyytää anteeksi sitä, että ovat käyttäneet aikaamme.

Jos perintötekijöidemme puolesta voisimme elää tuhatvuotiaaksi, kuolisimme sitä ennen hyvin todennäköisesti liikenneonnettomuudessa.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa Internetin avulla, kuinka kauan elämä on ollut mahdollista Maassa?
  2. Tutkikaa Internetin avulla, kuinka kauan elämä vielä voi jatkua Maassa?
  3. Tutkikaa Internetin avulla, kuinka kauan Maassa on ollut ihmisiä?
  4. Miksi kaikki Linnunradan elämä häviää kaukaisessa tulevaisuudessa?
  5. Milloin Linnunrata ja Andromedan galaksi kohtaavat?
  6. Kuinka kauan kaukaisimmat ihmisen havaitsemat galaksit ovat olleet olemassa?
  7. Mitkä ovat kaikkein pitkäikäisimpiä eläimiä ja kasveja?
  8. Mitkä ovat hyvin lyhytikäisiä eläimiä ja kasveja?
  9. Mikä on kuoleman merkitys elämän kiertokulussa?
  10. Mitä aiot tehdä elämässäsi?
  11. Miten koululainen voi välttää ajan tuhlaamista?
  12. Miten koululaisen on mielestäsi viisasta käyttää aikansa?
  13. Mikä on sinusta hauskaa ja mikä epämiellyttävää?
  14. Milloin olet onnellinen ja milloin onneton?
  15. Miten huomioit sen, että et tuhlaa muiden ihmisten aikaa?
  16. Miten vältät sen, että et tuhlaa muiden koululaisten, vanhempiesi ja opettajien aikaa?
  17. Miksi on viisasta olla kohtelias ja auttavainen vanhoille ihmisille?

Aikataulutus

Menneinä aikoina aikatauluilla ei ollut yhtä suuri merkitys kuin nykyään. Vaikka tämän kirjoittajan oli mentävä aamuisin ensin kansakouluun ja sitten oppikouluun, hän osti ensimmäisen kellonsa vasta opiskellessaan yliopistossa. Köyhien kello ja kerho olivat siihen aikaan torilla. Saattoi käydä niin, että ns. ruokatuntia oli kaksi tuntia, ja takaisin kouluun piti osata mennä kauppahallin ja vesitornin kellojen mukaan.

Vuodenaikojen vaihtelu on tehnyt jo kaukaisille esi-isille ajan mittaamisen tärkeäksi. Aurinko, Kuu ja tähdet ovat olleet kaikkein varhaisimpia ajan näyttäjiä.

Maanviljelyksen synty teki vuodenaikojen seuraamisen erityisen tärkeäksi. Oli tärkeää tietää, milloin oli kylvettävä ja milloin oli korjattava sato.

Pohjoisessa Suomessa oli varauduttava talveen monin tavoin. Kylmänä vuodenaikana tarvittiin asunto ja polttopuita. Polttopuut tehtiin metsään kuivumaan, ja kun lunta tuli, ne ajettiin esimerkiksi hevosen vetämällä reellä kotiin.

Vuosi jaettiin neljään vuodenaikaan, ja seisaus- ja tasauspäiviä juhlittiin. Vuosi jaettiin myös kuukausiin ja kuukausi neljään viikkoon. Päivä jaettiin aamuun, päivään, iltaan ja yöhön. Myös pienempiä ajan yksiköitä kuten tunti, minuutti ja sekunti otettiin käyttöön.

Fysiikassa ajan perusyksikkö on MKSA - järjestelmässä sekunti. M tarkoittaa metriä, K kilogrammaa, S sekuntia ja A ampeeria. Tällä kiertotähdellä aikaa mitataan hyvin monenlaisilla kelloilla. Myös tässä tietokoneessa, jolla tätä kirjoitetaan, on kello.

Jotta koululainen ehtisi kouluun, hänen täytyy aamulla herätä sopivaan aikaan. Kouluun mennään monella tavalla kuten kävelemällä, pyöräilemällä, koulutaksilla, linja-autolla, junalla, raitiovaunulla ja metrolla. Koulupäivä jakaantuu lukujärjestyksen mukaisiin oppitunteihin ja välitunteihin.

Voidaan sanoa, että elämä on aikataulutettu kehdosta hautaan. Kun esimerkiksi vanhus joutuu jonottamaan tuntikausia lääkäriin pääsyä, hänen vähääkin jäljellä olevaa aikaansa tuhlataan.

Kun miljardit ihmiset tekevät pitkiä työmatkoja, heidän aikaansa tuhlataan.

Kun kehitysmaiden naiset noutavat vettä kilometrien takaa, heidän aikaansa tuhlataan.



Kun kokoustetaan tarpeettomasti, osanottajien aikaa tuhlataan.

Kun ihmisiä ohjataan virastoissa luukulta luukulle, heidän aikaansa tuhlataan.

Kun aikatauluilla pyritään lisäämään osakkeenomistajien voittoja, monet työntekijät ahdistuvat, ja heidän terveydentilansa voi vaarantua. Jotkut ihmiset aikatauluttavat tarpeettomasti itseään. Esimerkiksi lomamatkalle lähtiessään he saattavat laatia tarkan aikataulun siitä, missä heidän on käytävä ja mitä heidän on nähtävä.



Kiire aiheuttaa tapaturmia ja liikenneonnettomuuksia. Kiireessä työ tehdään huonosti, ja kiireessä tapahtuu vahinkoja, jotka voivat olla hyvinkin vakavia.

Ihmisten satoja vuosia vanha unelma on, että koneet tekevät työt ja ihminen on vapaa päättämään itse siitä, miten hän käyttää rajallisen aikansa.

Väestöräjähdys on aiheuttanut sen, että töitä ei kannatakaan siirtää koneiden tehtäväksi, vaan ne kannattaa teettää köyhien maiden ihmisillä. Ihmiset on saatu ajattelemaan, että he tarvitsevat kaikenlaista tavaraa ja viihdettä, ja saadakseen niitä heidän on työskenneltävä aikaisempaa ahkerammin ja tehokkaammin.

Ihmisille tuotetun massaviihteen laatu on niin huonoa, että osa ihmisistä ei katso sitä tarvitsevansa ja loput tuhlaavat siihen rajoitettua aikaansa.

Amazonasista on löytynyt heimo, jolla ei ole käsitettä "aika".

Tehtäviä

  1. Haastatelkaa eri-ikäisiä ihmisiä ja selvittäkää, miten ajan käyttö on muuttunut.
  2. Selvittäkää, miten ajan yksikkö sekunti määritellään nykyisin.
  3. Selvittäkää, miten esi-isämme mittasivat aikaa.
  4. Selvittäkää, milloin Suomessa on talvipäivän seisaus, kevätpäivän tasaus, kesäpäivän seisaus ja syyspäivän tasaus. Mitä nämä käsitteet tarkoittavat?
  5. Selvittäkää, miksi muinaissuomalaiset juhlivat seisauksia ja tasauksia.
  6. Opetushallitus haluaisi pidentää koulujen välitunteja. Ovatko välitunnit mielestäsi hyviä vai ovatko ne ajan tuhlausta. Perustele vastauksesi.
  7. Mikä koulussa on sinun mielestäsi tarpeellista ja mikä tarpeetonta?
  8. Onko koulumatkasi ajallisesti sopiva vai liian pitkä?
  9. Saatko liikuntaa koulumatkallasi? Mitä hyötyä on liikunnasta?
  10. Miten koululaisten ajankäyttöä voitaisiin parantaa?
  11. Miten turhaa liikennettä voitaisiin vähentää? Mitä muuta hyötyä kuin ajansäästö, olisi liikenteen vähentämisestä?
  12. Miten turhaa kulutusta voitaisiin vähentää?
  13. Miten viihteen laatua voitaisiin parantaa?
  14. Miten turhaa virastovaltaisuutta (byrokratiaa) voitaisiin vähentää?
  15. Miten paperin (esimerkiksi koulukirjojen) käyttöä voitaisiin vähentää?
  16. Miten koulujen henkilöstöä voitaisiin käyttää nykyistä tehokkaammin?
  17. Miten tietotekniikkaa voitaisiin käyttää nykyistä enemmän opetuksen yksilöllistämiseen ja tehostamiseen?
  18. Miten Internet -yhteyksillä voi tehostaa ajan käyttöään?

Onko ajalla alkua ja loppua?



Vaikka monet kansantarut kertovat maailmansyntytarinoita, aika on näissä tarinoissa useimmiten käsitetty molempiin suuntiin äärettömäksi. Tämä käsityksen mukaan aika on ilman alkua ja ilman loppua.

Tällainen käsitys on myös säieteorian alkuperäisellä luojalla Gabriele Venezianolla hänen artikkelissaan ”The Myth of the Beginning of Time”, Scientific America, toukokuu 2004 (=Taru ajan alusta). Säikeet eivät voi kutistua pisteiksi, joten jos on ollut ”suuri pamaus”, aikaa on ollut myös sitä ennen.



Toinen yleinen ikivanha käsitys on, että ajalla olisi joskus ollut alku mutta tulevaisuudessa aika jatkuu äärettömiin. Tällainen käsitys on ollut mm. brittiläisellä Stephen Hawkingilla teoksessa Ajan lyhyt historia, ISBN 9510248215, WSOY 2002. Hawkingin mukaan aika alkoi ”suuren pamauksen” jälkeen.

Myöhemmin Hawking on muuttanut tätä käsitystään.



Esimerkiksi hindulaisissa ja buddhalaisissa uskonnoissa ajatellaan usein, että aika kiertää kehää. Näissä uskonnoissa ajatellaan myös, että ihmiset ja eläimet saattavat syntyä uudestaan (jälleensyntymä). Tämän kiertokulun ajatellaan ihmisen osalta joskus loppuvan, jos hän elää kyseisen uskonnon oppien mukaan.

On myös mahdollista ajatella, että aika on taaksepäin ikuinen ja laajenee koko ajan.

Suomen kielessä ei ole kuin nykyisyyttä ja menneisyyttä kuvaavat aikamuodot. Monissa kielissä on myös tulevaisuutta tarkoittava aikamuoto.

Eräs mahdollisuus on, että aika olisi joskus alkanut ja että se loppuisi joskus.

Muita mahdollisuuksia voi keksiä harjoitustehtävänä.

Jotta voitaisiin ratkaista, mikä näistä ehdotuksista on paras, on tarkasteltava sitä, mitä aika on.

Tehtäviä

  1. Mikä yllä olevista käsityksistä on mielestäsi oikea?
  2. Mitkä ovat suomen kielen aikamuodot? Miten ne määritellään? (Käytä tarvittaessa Internetiä.)
  3. Mitkä ovat englannin kielen aikamuodot? Miten ne määritellään? (Käytä tarvittaessa Internetiä.)
  4. Mitä eroja on menneisyydellä ja nykyisyydellä?
  5. Mitä eroja on nykyisyydellä ja tulevaisuudella?
  6. Mitä eroja on menneisyydellä ja tulevaisuudella?
  7. Keksikää lisää mahdollisuuksia yllä olevien lisäksi.

Mitä aika on



Siitä, mitä aika on, ei ole minkäänlaista yksimielisyyttä. Siitäkään ei olla yksimielisiä, onko aikaa ylipäätään olemassa. Tässä ei ole mitään erityisen ihmeellistä. Ihmisethän ovat erimielisiä hyvin monista asioista.

Sana ”aika” esiintyy hyvin monissa sanoissa osana. Pelkällä ”aika” – sanalla saatetaan tarkoittaa monia asioita. Joissakin lauseissa ”aika” ei tarkoita aikaa ollenkaan (esimerkiksi ”Tämä kala on aika iso”.).

Sanalle ”aika” ei ole yleisesti hyväksyttyä suoraa määritelmää. Suora määritelmä on esimerkiksi seuraava nisäkkään määritelmä: ”Nisäkkäät ovat eläimiä, jotka synnyttävät eläviä poikasia.”

Sanaa ”aika” käytetään hieman eri tavoin fysiikassa, biologiassa ja psykologiassa.

Esimerkiksi fysiikan sisällä aika voidaan määritellä epäsuorasti joukolla lauseita, jotka sisältävät sanan ”aika”. Fysiikan aikaa mitataan kelloiksi kutsutuilla laitteilla.

Se, miten tutkimusalat käyttävät sanaa ”aika” opitaan opiskelemalla alaa.

Lapsi oppi sanan ”aika” eri merkityksiä vähitellen. Kellon opetteleminen liittyy aikakäsitteen opetteluun.

Käsitteitä voidaan oppia havaitsemalla, miten niitä käytetään (ostensiivisesti). Lopulta sanaa ”aika" opitaan käyttämään niin monella tavalla, että kukaan ei enää pysty sanomaan tarkasti, mitä aika on.

Vihje opettajalle: Jos osaat englantia, lue artikkeli Internetin sivulta

http://www.iep.utm.edu/t/time.htm

Tehtäviä

  1. Onko aikaa sinun mielestäsi olemassa?
  2. Vaikka ajalle ei ole yleisesti hyväksyttyä suoraa määritelmää, voi olla hauskaa yrittää keksiä sellainen. Keksikää erilaisia ajan määritelmiä ja vertailkaa niitä keskenään.
  3. Keksikää lauseita, jotka sisältävät sanan ”aika”. Käyttäkää tarvittaessa Internetin hakukoneita (esim. google, yahoo).
  4. Kuvitelkaa, mitä tapahtuisi, jos kellot pantaisiin käymään takaperin?
  5. Kuvitelkaa, että olisi olemassa kello, joka kertoisi, kuinka paljon ihmisellä on elämää jäljellä. Mitä sellainen kello vaikuttaisi ihmisen elämään?
  6. Miten aika ja liike liittyvät toisiinsa?
  7. Mistä johtuu, että eri kellot saattavat näyttää eri aikaa?

Ajan suunta



Joidenkin mielestä aikaa ei ole olemassa, ja joidenkin mielestä on vain nykyisyys. Joidenkin mielestä on nykyisyys ja menneisyys, ja joidenkin mielestä menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Joidenkin mielestä ajalla ei ole suuntaa, ja joidenkin mielestä ajan suunta on menneisyydestä nykyisyyteen tai menneisyydestä tulevaisuuteen. Joidenkin mielestä aika kulkee vain yhteen suuntaan, ja joidenkin mielestä aika voi kulkea kahteen suuntaan ja joidenkin mielestä moniin suuntiin.

Tavallisin perustelu sille, että aika kulkee menneisyydestä tulevaisuuteen, on, että epäjärjestys luonnossa todennäköisesti lisääntyy eli energia todennäköisesti huononee lämmöksi. Tämä perustuu inhimilliseen kokemukseen, erityisesti fysiikan tutkimukseen.

Jos oli aikaa ennen ”suurta pamausta”, mihin suuntaan aika silloin kulki?

Jos elokuvaa pyöritetään takaperin, jokainen huomaa, että aika kulkee takaperin. Jos tarkastellaan tapahtumia alkeishiukkasten kokoa olevissa ympäristöissä, ei havaita mitään eroa, vaikka filmiä pyöritetään takaperin.

Ns. suhteellisuusteorioiden mukaan aika saattaa kulkea eri nopeuksilla eri paikoissa ja eri nopeudella toistensa suhteen liikkuvissa ympäristöissä.

Suhteellisuusteorioiden vastaisiin ajatuksiin voi tutustua esimerkiksi Internetin sivuilla

http://www.saunalahti.fi/suntola/FI/FI%20main.htm

Suhteellisuusteorioissa ja esimerkiksi Tuomo Suntolan dynaamisessa universumissa (universumi = kaikkeus) aika määritellään eri tavoin.

Sanotaan, että aika pysähtyy valtavan suurten mustien aukkojen tapahtumahorisontissa (paikassa, josta valo ei enää pääse ulos mustasta aukosta). Onko musta aukko itse kello, koska sehän saattaa pyöriä, ja esimerkiksi Stephen Hawkingin mukaan se lopulta höyrystyy olemattomiin?

Monet ovat kiinnostuneita näistä kysymyksistä, mutta ihmisten elämään tällä kiertotähdellä niillä ei ole kovin suurta merkitystä.

Tehtäviä

  1. Voitko aina muistaa jälkeenpäin, mitä sattui ensiksi ja mitä seuraavaksi?
  2. Miten voi varmistua siitä, että jälkeenpäin tiedetään tapahtumien järjestys?
  3. Mitä tapahtuu, kun kellot siirretään a) kesäaikaan b) talviaikaan?
  4. Rikot juomalasin. Voiko juomalasi palata itsestään takaisin ehyeksi?
  5. Ottakaa selvää, mitä tarkoitetaan ”suurella pamauksella”?
  6. Ottakaa selvää, mitä ovat alkeishiukkaset?
  7. Ottakaa selvää, miten suhteellisuusteoriat määrittelevät ajan.
  8. Miten karhu ja monet muut eläimet siirtyvät tulevaisuuteen (seuraavan kesään)?
  9. Onko ihmisen mahdollista siirtyä a) omaan tulevaisuuteen b) jonkun toisen tulevaisuuteen c) omaan menneisyyteensä d) jonkun toisen menneisyyteen?

Aikakone

Hätkähdyttävä tulevaisuus



H G Wells: Aikakone (The Time Machine, 1895). Suom. Tero Valkonen Desura 2000 ISBN 952-5339-03-3

1800-luvun jälkipuoliskolla keksinnöt ja kehitys muuttivat todellisuuskäsitystä. Tähtitodellisuustutkimus (entinen tähtitiede) laajensi käsitystä kaikkeudesta. Charles Darwin muutti käsitykset luonnossa tapahtuvasta kehityksestä. Herbert Spencer siirsi Darwinin eliöiden kehitysajatuksen yhteisölliseen toimintaan ja katsoi, että kehitys johti yhteiskunnan suurimpaan täydellisyyteen.

Tekniikan jatkuva kehitys loi käsityksen ikuisesta edistyksestä ja ihmisen herruudesta luontoon nähden.

Teollistuminen ja kaupungistuminen vahvistivat käsitystä siitä, että maailma oli nopeasti muuttumassa. Ihmiset miettivät, oltiinko menossa parempaan vai huonompaan suuntaan.



H. G. Wells tulkitsi varhaisissa tieteis- ja utopiakirjoissaan aikalaistensa toiveita ja pelkoja. Polkupyörän aikakaudella Wells kirjoitti mm. avaruusmatkoista ja perintötekijöiden muuntelusta. Vuonna 1895 julkaistusta Aikakoneesta tuli menestysteos, joka vaikutti omalta osaltaan ihmisten käsityksiin tulevaisuudesta.

Herbert George Wells (1866–1946) oli kirjailija, lehtimies ja opettaja, joka kirjoitti yli 150 kirjaa ja kirjasta sekä lukemattoman määrän lehtiartikkeleita. Wells suoritti yliopistotutkinnon luonnontutkimuksessa ja niinpä hänen ensimmäinen kirjansa oli Textbook of Biology (Biologian oppikirja, 1893).

Kirjallisen läpimurtonsa hän teki ensimmäisellä romaanillaan Aikakone (The Time Machine, 1895). Wellsin laaja tuotanto käsittää mm. luonnontutkimuksen oppikirjoja, tieteis- ja utopiakirjoja, englantilaista luokkayhteiskuntaa kuvaavia pilkkakirjoituksia, yhteiskunnallisia ja poliittisia ohjelmajulistuksia sekä tietoa kansantajuistavia tietokirjoja.

Onko aikakone mahdollinen

Tieteisromaaneissa ihmiset siirtyvät aikakoneella kaukaiseen tulevaisuuteen tai kaukaiseen menneisyyteen. Yleensä ajatellaan, että keskenään ristiriitaiset tapahtumat eivät ole mahdollisia. Jos ihminen siirtyisi sopivan ajanjakson menneisyyteen, hän voisi estää oman syntymänsä, mikä on ristiriitainen tilanne.

Menneisyyttä voidaan tulevaisuuden tekniikalla tallentaa esimerkiksi tietokoneiden muisteihin, ja on periaatteessa mahdollista tallentaa vaikka ihmisen koko elämä tietokoneiden muisteihin. Epäilemättä tämä helpottaisi elämänkertojen kirjoittajien tai historian tutkijain työtä. Menneisyyden muistiin siirtäminen ei kuitenkaan ole aikamatka menneisyyteen.

Karhu ja muut talviunta nukkuvat voivat siirtyä tulevaisuuteen elintoimintojaan hidastamalla. Eräillä hyönteisillä on aivan oikeaa pakkasnestettä, joten ne säilyvät lepotilassa talven yli jäätymättä.



Karhukaiset saattavat lepotilassa säilyä hengissä avaruudessa.

Eräiden suhteellisuusteorioiden mukaan aikaa voitaisiin hidastaa muillakin keinoilla, esimerkiksi suurella painovoimakentällä (jota suhteellisuusteoriat kutsuvat avaruuden kaareutumiseksi) ja valon nopeutta lähentyvillä nopeuksilla.

Nykytekniikalla ihmisen siirtyminen tulevaisuuteen ei ole mahdollista. On mahdollista, että esimerkiksi seuraavaan jääkauteen mennessä suomalaiset oppisivat nukkumaan talviunta ja voisivat siirtyä tulevaisuuteen eli jääkauden jälkeiseen aikaan.

Tieteiskirjallisuus on esittänyt, että kaikki mahdolliset kaikkeudet olisivat olemassa ja että siirtyminen menneisyyteen olisi mahdollista siirtymällä johonkin toiseen mahdolliseen kaikkeuteen. Tällaisten muiden kaikkeuksien olemassaolosta ei kuitenkaan ole minkäänlaisia kokeellisia havaintoja, joten niitä on toistaiseksi pidettävä mielikuvituksen tuotteina.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, mitä Wellsin Aikakone – romaanissa tapahtuu.
  2. Mitä Herbert Spencer ja nykyiset sosiobiologit väittävät?
  3. Tutustukaa Internetin avulla Richard Dawkinsin ajatuksiin.
  4. Haluaisitko siirtyä tulevaisuuteen? Miksi?
  5. Haluaisitko siirtyä menneisyyteen? Miksi?
  6. Onko tulevaisuuteen siirtyminen mielestäsi mahdollista?
  7. Onko menneisyyteen siirtyminen mielestäsi mahdollista?
  8. Tutkikaa millä nopeudella avaruusalukset liikkuvat.
  9. Mitä tarkoittaa kaksosparadoksi. Mitä siihen on esitetty ratkaisuksi?

Erehtymätön ateisti

Tämä kirja-arvostelu on julkaistu englanninkielisen teoksen osalta aikaisemmin Vapaa Ajattelijan numerossa 4/2005. Kirja-arvostelun tekijänoikeudet ovat tämän oppimateriaalin toimittajalla Erkki Hartikaisella.



Julian Baggini: Ateismi Lyhyt johdanto, Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab, 200, ISBN 951-98702-1-0 (nid.).

Yleisarvio

Kun olin lukenut Bagginin kirjasta 56 ensimmäistä sivua, ajattelin, että tämähän on paras kirja, mitä olen milloinkaan lukenut.

Puutteita

Loppuosasta löysin joukon puutteita.

Kirjoittaja ei esimerkiksi tiennyt mitään vuonna 1973 yhdessä Suomen Gallup Oy:n kanssa suorittamastamme tutkimuksesta ”Asennoituminen uskonnonvapauteen”, vaan hän esitti aivan tutkimustulostemme vastaisia käsityksiä.

Kirjoittajan puolustukseksi on sanottava, että tutkimustamme ei ole koskaan julkaistu englanniksi eikä sitä ole ollut pitkiin aikoihin muutenkaan saatavana.

Mainittakoon, että sittemmin valtiotieteen tohtoriksi, dosentiksi ja AL – yhtymän viestintäjohtajaksi ylennyt Seppo Sisättö väitti tutkimustamme nollatutkimukseksi.

Lähetin Bagginille sähköpostin, jossa kehuin kirjaa mielestäni aivan oikeutetusti, mutta huomautin muutamista kirjan loppuosan puutteista.

Erehtymätön ateisti

Baggini kiitti myönteisestä arvostelusta mutta sanoi sen jälkeen, ettei kirjassa ole mitään puutteita. Onhan se hyvä, että maailmassa on ainakin yksi erehtymätön ateisti!

Seuraavassa tyydyn varmuuden vuoksi esittelemään niitä kirjan osia, jotka ovat mielestäni erinomaisia.

Sisällysluettelo

Kirjassa on juutalaisen mystiikan mukaisesti 7 lukua (kirjoittaja lienee eteläeurooppalaista sukujuurta, onhan hän joutunut kärsimään katolisen ala-asteen koulunkin). Ne ovat:

1. Mitä on ateismi?
2. Ateismin puolesta
3. Ateistinen etiikka
4. Merkitys ja tarkoitus
5. Ateismi historiassa
6. Uskontoa vastaan?
7. Johtopäätöksiä

Hyvissä ateismin oppikirjoissa lienee vähintään nämä osat.

Ateismin määritelmä

Ateismin määritelmä on tavallinen: jumalaa tai jumalia ei ole olemassa.

Baggini ei hyväksy (myös monien ateistien) katsomusta, että ateismi on kielteinen (negatiivinen).

Bagginin mukaan väite ateismin kielteisyydestä perustuu sanan alkuperästä tehtyyn (etymologiseen) virhepäätelmään.

Bagginin mukaan nykyajan ihminen ei ollenkaan ymmärtäisi, jos puhuisimme ”viisauden rakastajasta” kun tarkoituksemme on puhua filosofista, joka muinaiskreikassa tarkoitti juuri ”viisauden rakastajaa” tai ”viisauden ystävää”.

Ateismi ei ole uskonnon loinen

Osoittaakseen, ettei ateismi ole uskonnon loinen (parasiitti), Baggini kertoo kuvitellun esimerkin.

Melkein kaikki (myös Suomessa) tuntevat tarinan Loch Nessin järvellä Skotlannissa asustavasta hirviöstä.

Melkein kaikki myös Skotlannissa ovat sitä mieltä, ettei järvessä ole hirviötä.

Näistä ihmisistä, jotka pitävät Loch Nessiä aivan tavallisena järvenä, jossa ei ole hirviötä, ei kuitenkaan käytetä mitään eritystä nimitystä.

Kuvitellaan, että niiden ihmisten määrä, joiden mielestä järvessä on hirviö, alkaa kasvaa.

Pian heitä aletaan kutsua nessisteiksi. Monien uskontojen nimet syntyivät alun perin tällaisista pilkkanimistä.

Kun nessistien määrä kasvaa riittävän suureksi, nessisti lakkaa olemasta pilkkanimi.

Vaikka hirviön olemassaolosta ei ole mitään näyttöä, nessistejä aletaan pitää normaaleina. Pian niitä, jotka eivät ole nessistejä, aletaan kutsua anessisteiksi (a = ei).

Onko oikein sanoa, että anessismi on nessismiin liittyvä loisilmiö?

Näin ei voida sanoa, koska anessismihän edelsi nessismiä.

Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä aikajärjestyksestä. Asian ydin on siinä, että anessistien käsitys olisi aivan sama vaikka nessistejä ei olisi ollut koskaan olemassa.

Normaalisti kenellä tahansa on suuri määrä kaikkeutta koskevia käsityksiä.

Teistit sanovat, että tämän lisäksi on olemassa jumala.

Jos teistejä (jumalaan uskovia) ei olisi olemassa, ateisteja olisi kuitenkin olemassa, mutta kukaan ei kutsuisi heitä ateisteiksi (jumalankieltäjiksi). Ateismi ei siis ole uskonnon loinen.

Ajatellaan, että kaikki lakkaisivat uskomasta jumalaan. Jos ateismi olisi teismin loinen, ateismi ei voisi olla olemassa ilman teismiä. Kuitenkin kaikki olisivat tällöin ateisteja. Ateismi tarvitsee uskontoa yhtä vähän kuin ateisti.

Baggini ei ole agnostikko

Baggini sanoo olevansa ateisti mutta ei agnostikko.

Agnostikko on henkilö, joka on epävarma siitä, onko jumalaa tai jumalia olemassa.

Jos ryhtyisimme epäilemään kaikkea samaan tapaan kuin agnostikko, me emme voisi sanoa, nouseeko aurinko huomenna, koska mikään kokemustieto ei ole 100 % varma.

Jokaiseen väitteeseen pitäisi vastata savolaisittain ”suattaahan tuo olla niinnii mutta suattaahan tuo olla olemattakii”.

Bagginin mukaan paras selitys mille tahansa asialle löytyy ilman jumalaoletusta.

Baggini erottaa käsitteet usko ja vakaumus

Baggini erottaa käsitteet usko (=faith) ja käsitys (=belief = käsitys, vakaumus).

Englantilaissuomalaiset sanakirjat eivät valitettavasti erota näitä sanoja riittävästi toisistaan.

Ateisteja ei voida sanoa uskovaisiksi.

Muutoinkin käsite ”usko” (=faith) on Bagginin mielestä tarpeeton.

Tällä alalla olisi kielipoliisille töitä!

Valtion kielenkääntäjät kääntävät nykyään mielivaltaisesti kansainvälisten sopimusten sanan ”belief” sanaksi ”usko”. Aikaisemmin se käännettiin jokseenkin oikein sanaksi ”vakaumus”.

Siveys

Siveyttä käsittelevän luvun Baggini aloittaa lainaamalla Dostojevskin Ivan Karamazovia, jonka mukaan kaikki on sallittua, jos jumalaa ei ole olemassa.

Baggini sanoo lyövänsä vetoa siitä, että Karamazov ei ole koskaan yrittänyt pysäköidä Lontoon keskustaan lauantaina iltapäivällä.

Baggini päättää luvun toteamalla, että vaikka ei voida esittää loogista todistusta siitä, että ateistien pitäisi käyttäytyä siveellisesti, sellaista ei voida esittää uskovaistenkaan suhteen.

Ihmiset arvostavat erilaisia asioita, ottavat huomioon erilaisten tekojen seurauksia ja pyrkivät jopa olemaan jossain määrin johdonmukaisia.

Miksi ei käsitettä "humanismi"

Kirjan lopussa Baggini selittää, miksi hän ei ole käyttänyt käsitettä ”humanismi” vaan käsitettä ”ateismi”.

Ensiksi hän toteaa, että ateistiseenkin humanismiin liittyy ateismin lisäksi käsityksiä elämän tarkoituksesta, siveydestä ja ihmisen keskeisestä asemasta.

Toiseksi sana ”humanismi” on monimerkityksinen.

On esimerkiksi kristittyjä humanisteja ja tieteitä, jotka kutsuvat itseään humanistisiksi.

Humanistijärjestöissä on myös uskovaisia (esimerkiksi tunnettu suomalainen kristitty, edesmennyt Urpo Harva kuului humanistijärjestöön).

Kolmanneksi ihmisen asettaminen muun luonnon yläpuolelle on Bagginin mielestä jäänne uskonnoista.

Hänen mielestään jotkut humanistijärjestöt ovat ihmislajikeskeisiä.

Bagginilla ei sinänsä ole mitään humanismia vastaan, onhan hän jopa kirjoittanut New Humanist – lehteen.

Ihmiskunnan lapsuuden loppu

Baggini pitää ateismia ihmiskunnan lapsuuden loppuna.

Maailmassa on hyvää, pahaa, onnistumisia ja epäonnistumisia, joiden kanssa meidän on elettävä ilman harhakuvitelmia.

Ateismi on edistystä, myönteinen askel pois taruista ja taikauskosta.

Tehtäviä

  1. Lue Bagginin kirja.

Mitä aineellinen todellisuuskäsitys on

Uskontojen määrittelemä kieli

Uskontojen suuri valta perustuu usein uskontojen valtaan määrätä käyttämämme käsitteet.

Euroopassa katolisen kirkon käyttämä latinan kieli sekä jossain määrin myös muinaiskreikka (kieli, jolla Uusi testamentti - niminen Raamatun osa on kirjoitettu) ovat vaikuttaneet käyttämiimme käsitteisiin.

Miten välttää sekaannuksia

Latinan kielen "materia" on suomeksi "aine" tai "raaka-aine". Sanan "materialismi" oikea suomennos on "aineellinen todellisuuskäsitys" ja tätä käsitettä käytetään vastaisuudessa tässä oppimateriaalissa aika paljon.

Jos suomalaiset materialistit alkaisivat kutsua itseään aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajiksi, monilta sekaannuksilta ja pahantahtoisilta syytöksiltä vältyttäisiin.

Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattaja voi olla tai olla olematta aineellisen hyvinvoinnin kannattaja.

Vanhin todellisuuskäsitys

Aineellinen todellisuuskäsitys on ihmisen vanhin todellisuuskäsitys.



Sukulaisemme simpanssit ovat edelleen aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajia.

Useimmat menneiden aikojen ihmiset eivät kyseenalaistaneet aineellista todellisuuskäsitystä.

Kirjoitustaidon syntymisen jälkeen monet kirjoittivat muistiin pohdiskeluja siitä, mistä aineista todellisuus koostuu.

Aineellinen todellisuuskäsitys ja ateismi



Epikuros

Aineellinen todellisuuskäsitys ei ole välttämättä jumalaton (ateistinen).

Jotkut menneiden aikojen aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat sanoivat, että jumalat ovat olemassa mutta että ne koostuvat aineesta.

Aineen määrittelykiista

Lähes kaikki suomalaiset käsittävät, mitä sana "aine" tarkoittaa.

Poikkeuksen tekevät jotkut viisauden ystävät.



Pythagoraan (569 eaa. - 475 eaa.) mukaan vain jumalat voivat olla viisaita, siksi ihmisiä voidaan parhaimmillaankin kutsua viisauden ystäviksi.

Sana "aine" voidaan tavalliseen tapaan määritellä esittämällä joukko lauseita, joissa sana "aine" esiintyy. Tämän lausejoukon on oltava sisäisesti ristiriidaton.

Kun näin menetellään, viisauden ystävät takertuvat helposti joihinkin muihin sanoihin.



Erään vanhan (Lucretius Carus) määritelmän mukaan ainetta on kaikki, mikä voi vaikuttaa tai olla vaikutuksen kohde.

Jos pimeä aine ja pimeä energiaa voivat vaikuttaa, ne ovat ainetta.

Viisauden ystävät sotajalalla

Tähän viisauden ystävät saattavat esittää vastaväitteen, jonka mukaan on muunkinlaista vaikuttamista. Määritelmää voidaan korjata: Ainetta on kaikki, mikä voi fysikaalisesti vaikuttaa tai olla vaikutuksen kohde.

Viisauden ystävät voivat hyökätä myös tätä määritelmää vastaan. Käsite "fysiikka" on enemmän tai vähemmän epämääräinen.

Sana "fysiikka" tulee kreikankielen sanasta "fysis", joka tarkoittaa luontoa. Sivistyssana "fysiikka" olisi syytä poistaa määritelmästä myös siksi, että se on vieraskielinen.



Fysikalistiksi itseään kutsuvan fyysikon Kari Enqvistin (1954-) on siis syytä miettiä uutta sanaa sanan "fysiikka" tilalle. Korjataan määritelmää vielä kerran:

Korjattu aineen määritelmä

  1. Ainetta on kaikki, mikä voi aineellisesti vaikuttaa tai olla aineellisen vaikutuksen kohde.
  2. Aineellista on kaikki, mikä tapahtuu kokemuksesta riippumatta.
  3. Inhimillinen kokemus on aineen tuote.
  4. Inhimillinen kokemus voi vaikuttaa aineeseen vain aineellisesti.
Tätä määritelmää voidaan tarvittaessa mutkistaa, mutta ei kannata mennä uskovaisten ansaan. Merkitysten kanssa voi saivarrella loputtomasti kuten viisaustieteen olemassaolo osoittaa.

Esimerkkejä aineesta

Ainetta ovat mm. alkeishiukkaset, sähkömagneettinen säteily ja niihin liittyvät vaikutuskentät.

Tässä on sivistyssana "magneettinen". Sana tulee muinaisen Kreikan paikannimestä "Magnesia".

Sanan alkuperä ei kelpaa tässä tapauksessa määritelmän pohjaksi. Tässä julistetaan kilpailu sanan "magneettinen" suomennoksesta. Suomentaja palkitaan pääsyllä Suomen kielen historiaan.

Aineen olemassaolo

Onko ainetta olemassa? Suomalaisten enemmistön vielä ihmetellessä joukko viisauden ystäviä kiirehtii kumoamaan aineen olemassaoloa.

Osa heistä ehtii jo asettaa kyseenalaiseksi senkin, onko ylipäätään mitään olemassa. Siinä vaiheessa on syytä siirtää puheenvuoro joillekin muille.

Sanan "olemassaolo" määrittelemistä esitellään tässä aineistossa toisaalla. Mainittakoon, etteivät viisauden ystävät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, mitä olemassaolo tarkoittaa.

Ehkä olisi hyvä, jos viisauden ystäviä ei olisi olemassa. Oikeasti viisaita voisi toki olla olemassa nykyistä enemmän.

Tässä ei ryhdytä väittelemään siitä, onko ainetta olemassa. Seuraavassa oletetaan, että ainetta on olemassa.



G. E. Mooren kerrotaan todistaneen aineen olemassaolon potkaisemalla kiveä.

Sieluaine kannattaa torjua

Myös se käsitys, että ainetta pitäisi kutsua energiaksi, hengeksi, sieluksi jne. (ns. idealistinen monismi, sanakirjojen ystävät katsokoot sanat itse sanakirjoistaan) on syytä torjua.

Tietyn kirjainyhdistelmän valitseminen käsitteen "aine" määritelmään on tietysti sopimuksenvaraista. Voisimme käyttää sanan "aine" tilalla vaikka sanaa "xyz" (äännetään ksyts), mutta historiallisista syistä sana "aine" sopii tähän käyttöön paremmin.

Mikä on ihmiskunnalle parasta

Ihmiskunnalle on parasta, että käytetään kirjainyhdistelmää "aine" eikä kirjainyhdistelmää "henki". Vanhoista tunneperäisesti uskontosidonnaisista sanoista olisi muutenkin päästävä eroon.

On olemassa myös muita kuin minä

On syytä torjua myös se käsitys, että minun tajuntani ulkopuolista todellisuutta ei ole olemassa (ns. solipsismi). Muitakin kuin minä on aidosti olemassa.

Historian vahingollisin viisauden ystävä

Historian vahingollisin "viisauden ystävä" oli Platon (427 eaa. - 347 eaa.). (Kreikan kielen platon = leveä).



Edesmennyt Väinö Voipio sanoo teoksessaan "Jumalan puolustus" (s. 136) Platonia kristillisen teologian patriarkaksi, vaikka Platon eli paljon ennen kristinuskon syntyä.

Platonin mukaan on olemassa kaksi todellisuutta:
  1. ajaton ja paikaton yleisten ominaisuuksien (ideain) todellisuus
  2. aika-avaruudellinen todellisuus.
Platonin mielestä vain ajatukset "yleisistä ominaisuuksista" (ideat) ovat todellisia eli aidosti olemassa olevia.

Oliot ja ominaisuudet sekaisin

Platonin mukaan perimmäinen todellisuus koostuu "yleisistä ominaisuuksista" (eli universaaleista), ei yksittäisistä aineellisista olioista.

Olemus koostuu niistä ominaisuuksista, jotka ovat kaikilla sitä edustavilla yksilöillä.

Tietokoneiden olio-ohjelmointikielissä määritellään luokkia (class) joiden ilmentymiä ovat yksittäiset oliot (object).

Luokkamääritelmä sisältää tietojäseniä (ominaisuuksia, property) ja menetelmäjäseniä (method).

Tapahtumat (event) käynnistävät menetelmiä (jotka esimerkiksi lähettävät viestejä (message) muille olioille, käyttöjärjestelmille, laitteille, käyttäjille, jne. tai suorittavat aliohjelmia (algoritmeja)).

Monen todellisuuden kannattajat

Platonin kahden todellisuuden todellisuuskäsitystä ovat laajentaneet "monen todellisuuden" (pluralistiset) todellisuuskäsitykset.



Erityisesti kolmen todellisuuden käsitystä ovat kannattaneet viisauden ystävät Sir Karl Popper (1902 - 1994) ja Ilkka Niiniluoto (1946-).

Popper erottaa toisistaan
  • aineellisten olioiden todellisuuden 1,
  • tajunnan ja ajatusten muodostaman todellisuuden 2 ja
  • ihmismielen tuotteita koskevan todellisuuden 3.
Aineellisen todellisuuskäsityksen mukaan on olemassa vain yksi todellisuus, aineellinen todellisuus, jossa ihminen, eläin, jokin muu ajatteleva olento tai kone muodostaa luokkia käsitelläkseen viestejä ja muodostaakseen niistä informaatiota.

Aineellinen todellisuuskäsitys on käsitys todellisuudesta ja siksi aineellinen todellisuuskäsitys määrittelee todellisuuden toisin kuin muut todellisuuskäsitykset. Kiista koskee siis käsitemääritelmiä.

Pohjimmaltaan käsitemääritelmistä kiistellään kuitenkin siksi, että niillä halutaan puolustaa joitain koulukuntia tai uskontoja.

Jokainen uusi viisaustieteen koulukunta määrittelee joukon mitä kummallisimpia uusia sanoja, ja ne, jotka pitävät kummallista puhetta suurena viisautena, saadaan helposti tällaisten uusien koulukuntien kannattajiksi.

Tässä ei ryhdytä määrittelemään vierasperäistä sanaa "informaatio". Todetaan, että esimerkiksi Kari Enqvist käyttää informaation mittana järjestelmän tilan kuvaamiseen tarvittavien bittien (1 tai 0) määrää.

Kahden todellisuuden käsitykset

Seuraavassa ei ryhdytä käsittelemään kaikkia mahdollisia monen todellisuuden todellisuuskäsityksiä vaan tyydytään arvioimaan yleisimpiä "kahden todellisuuden" (dualistisia) todellisuuskäsityksiä.

Erityisesti tarkastellaan niitä kahden todellisuuden käsityksiä, jotka olettavat, että aineellisen todellisuuden lisäksi on olemassa jokin toinen todellisuus.

Esimerkkejä tällaisista kahden todellisuuden käsityksistä ovat mm. Platonin todellisuuskäsitys ja eräiden uskontojen todellisuuskäsitykset.

Sivistyssanajoukon ovat luoneet uskonnot

Aineellisen todellisuuskäsityksen vastustajat esittävät tässä vaiheessa joukon sivistyssanoja, joiden merkitystä he eivät aina itsekään tajua.

Tämän sivistyssanajoukon ovat luoneet alun perin uskonnot. Ne ovat luoneet sen huijatakseen tavallisia ihmisiä.

Sivistyssanoista ja viisaustieteilijöiden luokitteluista riippumatta voidaan kysyä: Onko aineellisen todellisuuden rinnalle syytä määritellä muita, ei-aineellisia todellisuuksia?

Tällaiseen ei-aineelliseen kuten "henkiseen" todellisuuteen saattaisi kuulua esimerkiksi ns. sielu, joka jäisi eloon ihmisen tai eläimen kuoltua ja jatkaisi olemassaoloaan aineen ulkopuolella.

Ei-aineelliseen todellisuuteen saattaisivat kuulua esimerkiksi kristinuskon ja islamin henkiolennot kuten jumalat (yhdestä kolmeen), enkelit, paholaiset jne.

Useimmat aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat ovat sitä mieltä, että ei pidä olettaa olemassa oleviksi sellaisia todellisuuksia, joita ei tarvita.

On viisaampia puhetapoja, joilla yhden todellisuuden moninaisuudesta voidana puhua.



Tämä käsitys on Occamin partaveitsen mukainen normi.

Ihmistodellisuus karkeistuksena

Sillä, miten ihminen tai muu ajatteleva olio selittää erilaisia tapahtumia, ei ole merkitystä edellisessä kappaleessa esitettyjen väitteiden suhteen.

Kun ajatteleva olio muodostaa uutta informaatiota saapuvista viesteistä, hän karkeistaa (coarse), hävittää alkuperäistä informaatiota.

Seuraavaa karkeistuksen matemaattista määritelmää ei tarvitse välttämättä osata tai ymmärtää.

(Lähde: Kari Enqvistin kotisivu)

Karkeistuksella tarkoitetaan ajan tai paikan tai ylipäätään joidenkin fysikaalisten vapausasteiden yli tapahtuvaa integrointia (”keskiarvottamista” - kyseessä ei välttämättä kuitenkaan ole yksinkertaisen lineaarisen keskiarvon ottaminen; karkeistus riippuu integrointimitasta).

Karkeistetut luonnonlait ovat laadullisesti erilaisia kuin alemman, karkeistamattoman tason luonnonlait jos vain jälkimmäiset ovat epälineaarisia, kuten fysiikassa on tyypillistä.

Myös tietokoneet (etenkin tilasto-ohjelmat kuten SAS ja SPSS) osaavat karkeistuksen.

Olioita ja tapahtumia luokitellaan usein enemmän tai vähemmän epätarkasti, ja jo itse luokittelu vähentää informaatiota.

Käsitteen "karkeistus" on suomalaiseen keskusteluun tuonut fyysikko Kari Enqvist, joka kutsuu aineellista todellisuuskäsitystään fysikalismiksi.

Ajattelevat oliot etsivät karkeistuksia

Karkeistusta voi kokeilla esimerkiksi uudehkoilla valokuvankäsittelyohjelmilla.

Digitaalisessa värivalokuvassa on nykyään useita miljoonia värillisiä pisteitä. Niitä voidaan vähentää ja lisätä tai niistä voidaan laskea monenlaisia karkeistettuja kuvia.

Lopputulos voi olla hyvin yllättävä. Kuvalla saattaa olla "uusia ominaisuuksia", joita ei ollut alkuperäisessä kuvassa. Esimerkiksi tämän epämääräisen ja värähtelevän näytön pistejoukon ihminen näkee tekstinä.

Toimiakseen tehokkaasti tavoitteittensa suunnassa ajattelevat oliot etsivät alati muuttuvasta todellisuudesta karkeistuksia, jotka ilmaisevat säilyvyyksiä (invariansseja).



Eino Kaila (1890–1958), Pertti Lindfors (1927-2007) ja nykyinen fysiikka ovat korostaneet säilyvyyksien (invarianssien) merkitystä inhimillisen tiedon muodostamisessa.

Mittakaava määrää, millä asioilla on merkitystä ihmisille

Alkeishiukkasilla on tavallisille ihmisille merkitystä esimerkiksi radioaktiivisen säteilyn yhteydessä.

Molekyyleillä on merkitystä aivan jokapäiväisessä elämässä: me syömme ja juomme molekyylejä.

Syömme kiinteitä aineita, juomme nesteitä asumme usein kiinteästä aineesta tehdyissä taloissa.

Meissä ja ympäristössämme on valtava määrä mikro-organismeja kuten bakteereita ja viruksia.

Kaiken selittäminen alkeishiukkasilla ei ole tarpeellista eikä ihmisille edes mahdollista

Meillä ei ole erityistä tarvetta selittää esimerkiksi eliöiden toimintaa alkeishiukkasten avulla.

Siitä huolimatta tiedämme, että esimerkiksi me ihmiset koostumme koko ajan muuttuvasta joukosta alkeishiukkasia.

Sen sijaan minkäänlaisia sielu- tai henkihiukkasia ei ole toistettavissa kokeissa havaittu.

Säilyvyydet

Eräs varsin yleisesti hyväksytty säilyvyys sanoo, että ainetta (mm. hiukkaset, säteily ja kentät) ei voida luoda tyhjästä eikä hävittää tyhjään.

Tämä karkeistus on osoittautunut erittäin hyödylliseksi, vaikka emme tiedä tarkasti, missä rajoissa se pitää paikkansa.

Uskonnot ovat usein väittäneet jotain muuta.



Intialainen taikuri Basava Premanand (1930-2009) haastoi uskonnollisen johtajan Satya Sai Baban (1926-2011) taikomaan tyhjästä jotain, joka ei mahdu Sai Baban hihaan, mutta tiettävästi Sai Baba eivastannut tähän haasteeseen.

Jos inhimillinen tieto on karkeistuksia ja informaation hävittämistä, mitä on inhimillinen totuus?

Säilyvyydet (invarianssit) ja karkeistus poistavat tarpeen puhua "totuudenkaltaisuudesta".

Säilyvyyslause (invarianssi) on tosi, jos se on oikein laskettu karkeistus.

Totuuden määritelmä on tässä käsityksessä vastaavuuskäsityksen (korrespondenssiteorian) mukainen.

Esimerkiksi kuution muotoisen nopan heiton todellisista heittosarjoista lasketut eri silmälukujen (1,2,3,4,5,6) todennäköisyydet vastaavat todellisia tapahtumia.

Totuuden ja uskon sekoittaminen keskenään

Monet viisauden ystävien totuustarkastelut ovat selvästi peräisin uskonnoista. Totuus ja usko sekoitetaan usein keskenään.

Etenkin jotkut amerikkalaiset kristityt ovat puhuneet "totuuden jälkeisestä yhteiskunnasta".

Tosiasiassa tiukasti kristillinen tai tiukasti islamilainen yhteiskunta on totuuden jälkeinen yhteiskunta.

Totuuden jälkeinen yhteiskunta on mikä tahansa yhteiskunta, jossa totuus väistyy aatteen tai jonkin ihmisryhmän tai vaikka jonkun yksilön etujen vuoksi.

Suomalainen yhteiskunta on viime vuosikymmeninä siirtynyt vahvasti totuudenjälkeisen yhteiskunnan suuntaan.

Kehotan lukijoita testaamaan tätä väitettä yrittämällä kirjoittaa totuuksia esimerkiksi suurimpiin päivälehtiimme.

Tehtäviä

  1. Keksikää vieraskielinen sana, joka kuvaa ”totuudenjälkeistä yhteiskuntaa” (= post jotakin).
  2. Miksi useimmat uskonnot vastustavat voimaperäisesti ateismia?
  3. Miksi uskonnot yleensä vastustavat myös aineellista todellisuuskäsitystä?
  4. Mikä on karkeistus?
  5. Miten totuus ja karkeistus liittyvät toisiinsa?

Maalliset ja uskonnolliset katsomukset maailmankuvan perustana:

Tieteiden, näennäistieteiden ja uskonnon rajankäynti

Määritelmiä

Luonnollinen

Toisaalla tässä kirjassa on tarkasteltu ns. näennäistieteitä.

Ne muodostavat merkittävän yrityksen todistaa yliluonnollisen olemassaolo.

Luontoon perustuvan todellisuuskäsityksen (naturalistisen (natura = luonto) todellisuuskäsityksen) mukaan kaikki, mitä on olemassa, oli se kuinka harvinaista tai ihmeellistä tahansa, on luonnollista.

Luontoon perustuvan todellisuuskäsityksen (naturalismin) olemassaolo-opillisiin (ontologisiin) kieltä koskeviin sopimuksiin ei kuulu mitään yliluonnollista.

Helpommin sanottuna: Luonto määritellään kaiken käsittäväksi.

Yliluonnollinen

Yliluonnollisen (supernaturalistisen eli supranaturalistisen ( latinankielen super = yläpuolella, supra = yläpuolella, yli-)) todellisuuskäsityksen mukaan todellisuus jakaantuu kahteen osaan, toiseen kuuluvat luonnolliset tapahtumat ja ilmiöt, toiseen yliluonnolliset.

Luonnollisia tapahtumia selitetään luonnon säännönmukaisuuksien avulla, yliluonnollisia yliluonnollisten tekijäin avulla.

Havainnot yliluonnollisesta



Näiden todellisuuskäsitysten (naturalistisen ja supernaturalistisen) välillä on kuitenkin myös muita eroja kuin erilainen olemassaolo-oppi (ontologia).

Yliluonnollisen todellisuuskäsityksen kannattajat (supernaturalistit) uskovat yleensä olevan olemassa sellaisia havaintoja ja tapahtumia, joihin naturalistit eivät usko.

Selitysten puute

Muinaiset ihmiset käyttivät usein yliluonnollista selitystä tapahtumille, joita he eivät pystyneet selittämään.



Esimerkiksi ukkosen ajateltiin aiheutuvan ukkosenjumalasta.

Myöhemmin jumalat saivat tehtäviä täydentäjinä. Platonin ja Aristoteleen ensimmäisen liikuttajan (jumalan) tehtävänä oli esimerkiksi selittää liikkeen ja muutoksen olemassaolo.

Jumalatodistukset

Esimerkkinä yrityksestä todistaa yliluonnollisen olemassaolo käytetään seuraavassa eräitä kristillisiä yrityksiä todistaa kristinuskon jumalan olemassaolo.

Tässä yhteydessä voidaan todeta, että, sekä Suomen evankelisluterilainen kirkko että suomalaiset jumalattomat (ateistit) ovat yksimielisiä siitä, ettei mitään pätevää todistusta jumalan olemassaolosta ole olemassa.

Tämä ei tietenkään merkitse sitä, etteivät yksityiset kristityt voisi uskoa sellaisten todistusten olemassaoloon.

Suomen Gallupin vuonna 1973 suorittama tutkimus osoitti, että huomattava osa suomalaisista uskoo johonkin jumalatodistukseen.

Tästä syystä seuraavien väitteiden ja vastaväitteiden tuntemisesta on hyötyä esimerkiksi yksityisissä keskusteluissa ja väittelyissä.

Seuraavat jumalatodistusten kumoamiset perustuvat standardeihin amerikkalaisten viisaustieteen professorien esityksiin. Uudenmpaa keskustelua löytyy Internetistä.

Seuraava esitys jumalatodistusten kumoamisesta on myös kurssin 14 aineistossa. Jos kurssia 14 ei ollenkaan ole, jumalatodistusten kumoaminen on syytä opetella tämän kurssin yhteydessä.

Jumalatodistusten kumoamista ei ole ollut koskaan ylioppilaskirjoituksissa eikä sitä melko varmasti tällä vuosisadalla sinne tule.

Siitä huolimatta on oman edun mukaista opetella jumalatodostusten kumoaminen. Oppikaamme elämää eikä koulua varten.

Tehtäviä

  1. Millä perusteella luonnollisen todellisuuskäsityksen kannattajat (naturalistit) hylkäävät yliluonnollisen olemassaolon?

Jumalan määrittelemisestä



Kristitty uskonnonfilosofi John Hick (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) määrittelee Jumalansa seuraavasti:

"Jumala on
  1. ainutlaatuinen, ääretön, persoonallinen henki,
  2. pyhä, oikeudenmukainen, viisas ja rakastava,
  3. se, joka on luonut maailmankaikkeuden,
  4. se, joka valmistelee sieluja ikuiseen autuuteen hänen kanssaan...".
Tämä jumala vastaa lähinnä kristinuskon ja mahdollisesti myös islamin ja juutalaisuuden jumalaa.

Monet itämaiset uskonnot määrittelevät jumalansa toisin.

Näitä ominaisuuksia voidaan kristillisen jumaluusopin valossa selventää seuraavasti.

Ainutlaatuisuus tarkoittaa, että kristinuskon ja islamin mukaan on olemassa vain yksi jumala.

Äärettömyys tarkoittaa äärettömiä ominaisuuksia, esimerkiksi kaikkivaltiutta, kaikkitietävyyttä ja kaikkihyvyyttä.

Ns. pahan ongelma kristinuskossa

Ristiriita

Tämä on johtanut kristinuskon ns. pahan ongelmaan.
  1. Jos kaikkivaltias jumala ei poista pahaa, hän ei ole joko kaikkitietävä tai kaikkihyvä.
  2. Jos hän on kaikkitietävä, hän ei ole joko kaikkivaltias tai kaikkihyvä.
  3. Jos hän on kaikkihyvä, hän ei ole kaikkivaltias tai kaikkitietävä.

Onko paha olemassa



Tuomas Akvinolainen yritti väistää ongelman väittämällä, ettei paha ole todellista.

Jumalan henkisyys

Jumalan henkisyys tarkoittaa sitä, että kristityt ja muslimit uskovat henkisen perusaineksen (substanssin) olemassaoloon.

Jumalan siveys

Toinen ryhmä ominaisuuksia kertoo, että jumalan oletetaan olevan siveellinen olento, ja sekä kristittyjen että muslimien mukaan siveys on peräisin Jumalalta.

Tälle vastakkainen käsitys on käsitys, jonka mukaan inhimillinen siveys on puhtaasti inhimillistä alkuperää.

Jumala selittäjänä

Kolmas ryhmä tarkoittaa, että jumalaa käytetään kaikkeuden olemassaolon selittäjänä.

Jumalan kaikkeussuunnitelma

Neljäs ryhmä tarkoittaa, että ihminen kytketään osaksi jumalan kaikkeussuunnitelmaa. Uskomalla jumalaan ja toimimalla jumalan tahdon mukaisesti kristitty tai muslimi uskoo saavuttavansa ikuisen elämän jumalan yhteydessä.

Jumalattomat iankaikkisiin kärsimyksiin

Kristinuskon ja islamin mukaan jumalattomat (ateistit) ja jumalan tahdon vastustajat sen sijaan joutuvat iankaikkisiin kärsimyksiin (Helvetin tuleen).

Jumalan määrittelemisen arviointia

  1. Ensiksi voidaan kysyä, onko jumalan määritelmä kyseisen uskonnon (kristinusko tai islam) mukainen.
  2. Toiseksi voidaan kysyä, onko määritelmän mukainen olento olemassa. Tutkitaan olemassaolon puolesta esitetyt todisteet. Yleisen periaatteen mukaan olemassaoloväitettä ei hyväksytä, ellei väitetyn olion olemassaolon puolesta kyetä esittämään riittäviä todisteita. Uskonnot eivät ole hyväksyneet tätä olemassaolon perusteluvaatimusta.
  3. Kolmanneksi voidaan kysyä, mitä johtopäätöksiä on tehtävä olemassaolokysymyksen ratkaisusta.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoitetaan pahan ongelmana uskonnoissa?
  2. Mistä syystä ns. Pahan ongelmaa ei esiinny jumalattomuudessa (ateismissa)?
  3. Millä tavalla jumalattomuuden ja uskontojen olemassaoloperusteet eroavat toisistaan?
  4. Miten ns. paha selitetään kehitysopin avulla.
  5. Miksi käänteinen todistustaakka (katso Mikko Ellilän esitystä) on virhepäätelmä?

Suomalaisten usko jumalatodistuksiin

Kristillisiä niin sanottuja jumalatodistuksia on kehitetty niin suuri määrä, ettei niitä kaikkia voida esittää lukion kurssilla.

Seuraavaan on poimittu muutamia esimerkkejä Suomen tunnetuimmista jumalatodistuksista.

Teksti perustuu useiden amerikkalaisten filosofian professoreiden kirjoihin.

Kaikkeuden luojaan tai ensimmäiseen syyhyn perustuva (kosmologinen) todistus

Vuonna 1973 38 % suomalaisista uskoi, että jumala on olemassa, koska maailmankaikkeudella täytyy olla luoja.

Tätä todistusta kutsutaan kaikkeuden luojaan perustuvaksi (kosmologiseksi), todistukseksi ja sillä on useita erilaisia muotoiluja. Todennäköisesti suomalaisten uskovaisten enemmistö käsittää sen suunnilleen seuraavasti:

Oletetaan, että kerran oli aika, jolloin mitään ei ollut olemassa. Koska nyt jotain on olemassa, jotain on syntynyt tyhjästä. Luonnontieteen mukaan tyhjästä ei voi syntyä mitään. Tästä syystä maailman on luonut yliluonnollinen olento, joka on ollut aina olemassa.

Monet suomalaiset tuntevat suuren pamauksen käsityksentuntemamme maailmankaikkeuden osan synnystä.

Kun eräät kuuluisat tutkijat lisäksi usein korostavat, etteivät he voi sanoa, mitä tapahtui ennen suurta pamausta, uskonnolliset ihmiset tekevät sen johtopäätöksen, että suuressa pamauksessa jumala loi kaikkeuden tyhjästä.

Kun fyysikot vielä väittävät, että kaikki aine on ollut pisteessä ja että aikaa ei ollut olemassa, on ymmärrettävää, että vaikeisiin matemaattisiin käsityksiin perehtymätön tekee helposti uskonnollisia johtopäätöksiä.

Sitä, että kaikkeuden kaikki aine oli yhdessä pisteessä, ei voida päätellä nykyisen fysiikan perusteella. Kyseessä on eräiden kuuluisien tutkijoiden mielipide.

Suomalainen Paul E. Kustaanheimo on puolestaan esittänyt, että kaikkuksiavoisi olla monia, jolloin jossain niistä aika olisi ollut olemassa myös silloin, kun meidäntuntemamme kaikkeuden osa oli mahdollisesti ilman aikaa.

Ei ole mitään loogista syytä olettaa, että olisi ollut joskus aika, jolloin mitään ei ollut olemassa. Lisäksi kaikkein perustavinta laatua olevat fysiikan lait sanovat, ettei ainetta tai energiaa voi luoda tyhjästä tai hävittää. Koko tyhjästä luomisen ajatus on luonnontieteen vastainen.

Joissain luomiskertomuksissakaikkeus luotiin tyhjästä, joissain olemassa olevasta aineesta. Uskontojen mukaan jumala tai jumalat loivatkaikkeuden taikakeinoin. Aivan kuten Väinämöinen Kalevalassa veisti venettä laulamalla, kristinuskon jumala loikaikkeuden sanan voimalla.

Useissa uskonnoissa jumalat ovat olleet aina olemassa. Joissain uskonnoissa myös jumalat käsitetään syntyneiksi luomistapahtuman kautta.

Kristillisen ”kirkkoisä” Augustinuksen kerrotaankin kysyneen, että jos jumala on luonut kaikkeuden, niin kuka sitten on luonut jumalan.

Sumerilaisessa luomiskertomuksessa alussa oli alkumeri, jumalatar Nammu. Alkumeren alkuperästä ei koskaan kerrota. Alkumeri synnytti kosmisen vuoren, toisiinsa kiinni kasvaneen taivaan ja maan, jossa maa oli pohjana ja taivas vuorenhuippuna. Taivas ja maa kuviteltiin ihmisenmuotoisiksi jumaliksi. Taivas, an, oli mies ja maa, ki, oli nainen. Heille syntyi ilman jumala Enlil. Ilman jumala erotti taivaan maasta. Hänen isänsä kantoi taivaan ylös. Enlil kantoi äitinsä ja maan alas. Enlilistä ja hänen äidistään syntyivät ihmiset, eläimet, kasvit jne.

Kristillisessä ja islamilaisessa mytologiassa ylin jumala on ikuinen.

Jopa kristillisen katolisen kirkon oppi-isä Tuomas Akvinolainen myönsi, että maailmankaikkeus on saattanut olla aina olemassa. Ja kun maailmankaikkeus tai sen aine ja energia ovat saattaneet olla aina olemassa, väite, että maailmankaikkeudella täytyy olla luoja, ei kelpaa todisteeksi jumalan olemassaolosta.

Toiseksi voidaan väittää, että vaikka maailmankaikkeus olisi syntynyt tyhjästä, tästä ei voida päätellä, että sen olisi luonut jumala. On ollut uskonlahkoja joiden mukaan maailmankaikkeuden olisi luonut paholainen, jumalan vastustajana tunnettu henkiolento. Voidaan myös väittää, että maailmankaikkeus on syntynyt itsestään, joko ilman syytä tai meille tuntemattomien luonnonlakien vaikutuksesta.

Nykyään (kun eräällä yleisellä hiukkasella todettiin olevan massaa) useat tutkijat ovat taipuvaisia olettamaan, että meidän metagalaksimme on ikuinen, vuoroin kokoon romahtava ja vuoroin uudestaan räjähtävä järjestelmä.

Edelleen on myös niitä tutkijoita, joiden mukaan metagalaksimme ei laajene eikä syki. He selittävät aineen kiertokulun maailmankaikkeudessa toisin.

Olemassaolo-opin (ontologian) näkökulmasta ensimmäisen syyn todistus pyrkii todistamaan jonkin olemassaolon perusteella persoonallisen luojan tai niin sanotun ensimmäisen liikuttajan olemassaolon. Tämä on sukua niille muinaisille käsityksille, joissa ilmiöistä (esimerkiksi ukkonen) pääteltiin ilmiön alkuunpanijan (ukkosenjumala) olemassaolo. Nykyisessä luonnontieteessä ei käytetä tämäntapaisia päätelmiä.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa mistä syystä kaikkeuden luojaan perustuvaa todistusta edelleen käytetään, vaikka jo kauan sitten on osoitettu, ettei se ole pätevä todistus.
  2. Uskontojen luomiskertomukset pyrkivät osoittamaan, että jumalat ovat mahtavia. Mitkä muut uskontojen myytit pyrkivät samaan päämäärään?

Luonnon järjestyksen (teleologinen) todistus

30 %suomalaisista uskoo, että jumala on olemassa, koska joku ohjaa luonnon järjestystä.

Tästä todistuksesta käytetään nimitystä luonnon järjestyksen todistus (teleologinen (kreikan kielen telos = päämäärä) todistus).

Luonnon järjestyksen todistus voidaan muotoilla ainakin kolmella eri tavalla, mutta tässä yhteydessä kiinnitämme huomiota vain kahteen tunnetuimpaan. Ensimmäinen väittää, että luonnossa vallitseva järjestys on jumalan aikaansaama. Toinen taas väittää, että jumala ohjaa luonnossa tapahtuvaa kehitystä.

Lähes kaikkiin niin sanottuihin jumalatodistuksiin pätee vastaväite: olemassaolosta ei voida päätellä, että joku olisi olemassaolon alkuunpanija. Lapset voivat kuvitella, että ihmiset olisivat kaivaneet joet, mutta ne ovat syntyneet mekaanisten luonnonilmiöiden seurauksena. Muinaiset ihmiset ajattelivat, että kaikilla luonnontapahtumilla olisi ihmisen kaltaisia aiheuttajia, mutta nykyaikainen luonnontutkimus katsoo, että luonto toimii omien lakiensa, luonnonlakien, mukaan. Luonnon järjestyksen olemassaolosta ei siis voida päätellä, että järjestyksellä olisi ollut alkuunpanija, ja vaikka sellainen olisi ollut, ei voida päätellä, että tämä alkuunpanija olisi ollut jumala.

Toiseksi voidaan väittää, että olipa luonto millainen tahansa, sillä on jonkinlainen järjestys. Voidaan ajatella, että luonto olisi ihmisen näkökulmasta katsottuna paremminkin järjestetty kuin nykyinen. Toisaalta epäjärjestyskin on eräs järjestys. Uskovaisten puheet siitä, että näin kaunis ja hyvin järjestetty luonto voi olla vain yliluonnollisen olennon, jumalan, järjestämä, eivät kelpaa minkäänlaiseksi todisteeksi jumalan olemassaolosta.

Kehitysopin mukaan ihminen on miljoonien vuosien aikana kehittynyt luontoon hyvin sopeutuvaksi. Ihminen on siis kehittynyt luonnon mukaan, eikä luonto ihmisen tarpeiden tyydyttämiseksi, kuten eräät vanhat uskonnolliset kertomukset antavat ymmärtää.

Toisaalta uskonnot ovat pyrkineet käyttämään myös kehitysoppia todisteena jumalan olemassaolosta. On väitetty, että maailman eteenpäin menevä kehitys johtuu sen takana olevasta ohjauksesta ja tarkoituksesta.

Kun joku väittää, että kehitys todistaa taustalla olevasta tavoitteesta (päämäärästä) ja ohjauksesta kohti tavoitetta (päämäärää), hänen on valmistauduttava vastaamaan kysymykseen, mikä tämä tavoite (päämäärä) on. Useimmat viittaavat itseensä, nykyihmiseen, kehityksen tavoitteena (päämääränä). Mikään ei voi heidän mielestään ylittää kahdennenkymmenennen vuosisadan ihmistä.

Kuitenkin voidaan ajatella, että ihminen kehittyy myös tulevaisuudessa.

Vaikka ihminen maapallolla ei enää kehittyisi, saattaa olla, että jossain muualla avaruudessa on ihmistä paljon kehittyneempiä olentoja.

Lähes jokainen kulttuuri on pitänyt itseään kehityksen korkeimpana asteena. Kirahvin mielestä kaikki linjat näyttävät johtavan kirahviin, bakteerin mielestä bakteeriin.

George Gaylord Simpson (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) sanoo, että edistyksen näkeminen kehityksessä on puhtaasti inhimillinen näkökulma. Darwinin kehitysoppi selittää, kuinka elollinen luonto on olosuhteiden vaikutuksesta kehittynyt luonnon välttämättömyydellä juuri sellaiseksi kuin se on.

Tehtäviä

  1. Ihminen on sopeutunut luonnon järjestykseen. Mikä tämän kehitysopillinen selitys olisi?
  2. Pohtikaa mitä yhteistä on luonnon järjestyksen (teleologisella) todistuksena ja maagisella maailmankäsityksellä.
  3. Pohtikaa miksi uskonnot pyrkivät vakuuttamaan ihmisiä siitä, että jumalat vaikuttavat maailmanmenoon.

Jumalalta elämän tarkoitus

34 % suomalaisista uskoo, että on olemassa jumala, koska joku antaa kaikelle elämälle tarkoituksen.

Lue tämä kielletty artikkeli

Tämä elämän tarkoitusta käsittelevä artikkeli on sama kuin et10:ssä esitetty artikkeli. Sitä ei ole poistettu tästä, koska se kuuluu yhteen jumalatodistusten arvostelun kanssa.

On hyvä, jos aihetta käsitellään yhdessä niistä kolmesta paikasta, jossa sitä näissä oppiaineistoissa esitellään

Jos koulussasi ei käsitellä tätä aihetta tai sen käsittely korvataan uskonollisella runoudella tai jos tämän artikkelin lukeminen pyritään kieltämään.

Tämän artikkelin sisältävä kirja on nähty opetushallituksen ylitarkastajan pöydällä ja koska tätä aihetta ei ole opetushallituksen opetussuunnitelmassa, on ilmeistyä, että opetushallitus vastustaa tätä aihetta.

Luonnon järjestyksen todistuksen muunnelma

Koska jumalan olemassaolo johdetaan tässä todistuksessa tarkoituksen olemassaolosta, todistusta voidaan pitää luonnon järjestyksen (teleologisen) todistuksen muunnelmana.

"Jos jumalaa ei olisi olemassa, kaikki olisi sallittua, ja inhimillinen elämä tarkoituksetonta. Koska raa'assa luonnossa lopulta katoaa kaikki, mitä ihminen tekee, elämä olisi tarkoituksetonta. Ilman yliluonnollista toimintaohjetta kaikki olisi sallittua. Elämä ei olisi elämisen arvoista. Mutta ihmisellä on moraali, siksi on päätettävä, että jumala on olemassa."

Aluksi voidaan todeta, että olemassaolosta ei voida päätellä olemassaolon alkuunpanijan olemassaoloa. Tämä pätee tietysti myös mahdollisen tarkoituksen olemassaoloon. Vaikka voitaisiin selvästi määritellä, mikä on elämän tarkoitus, tästä ei voitaisi päätellä jumalan olemassaoloa.

Ernest Nagel sanoi, että selitykset ovat niiden olosuhteiden kuvauksia, joiden vallitessa selitettävät tapahtumat suurella todennäköisyydellä tapahtuvat. Muinaiskreikkalainen Platon oli puolestaan sitä mieltä, että ainoa todellinen selitys on vastaus kysymykseen miksi, mikä on tapahtuman tarkoitus.

Laihialainen



Laihialaisisäntä teki kuolemaa, suvun kolme miestä seisoivat siinä vierellä ja juttelivat hautajaisten järjestämisestä.
  • Kuinkahan monta taksia tarvitaan, kolme kai?
  • Ei, kyllä kaksi riittää ja muut saavat kävellä.
  • No sittenhän on sama vaikka kaikki kävelisivät.
Isäntä viimeisillään nousi pystyyn ja sanoi:
  • Matti on oikias, tuokaapa minun housuni, niin kävellään kaikki.

Selityksen selityksiä

Selitykset ovat niiden olosuhteiden kuvauksia, joiden vallitessa selitettävät tapahtumat suurella todennäköisyydellä tapahtuvat ( esim. Ernest Nagel (1901–85)).

Monet muinaiskreikkalaiset (esim. Platon (427 - 347 eaa.)) olivat sitä mieltä, että ainoa todellinen selitys on vastaus kysymykseen miksi, mikä on tapahtuman tarkoitus.

Savossa ei selitellä

Savon kielessä ei ole sanaa "miksi".

Joskus savolainen sanoo "Mitä varten".

Joskus savolainen sanoo "Minkä takia".

Edellisessä savolainen viittaa tarkoitukseen ja jälkimmäisessä savolainen viittaa syyhyn.

Kuirt Baier selittämisen lajeista

Näistä kahdesta selittämisen lajista on sanottu mm. (esim. KurtBaier (1917-)):

Ei ole niin, että kaikelle olisi kaksi selitystä, ensimmäinen osittainen, ei todella selittävä, ja toinen täydellinen, lopullinen, valaistuksen antava. Totuus on, että nämä kaksi selitystapaa ovat yhtä selittäviä, yhtä valaisevia, yhtä täydellisiä ja yhtä lopullisia, mutta ne sopivat eri ilmiöiden selittämiseen.

Kun löydämme metsän keskeltä rakennusten raunioita, voimme olettaa, että ne ovat ihmisten rakentamien talojen jäännöksiä, jotain ihmisen tekemää, hänen omaa tarkoitustaan varten valmistamaa. Rakennukset voidaan selittää vetoamalla rakentajain tarkoitukseen.

Toisaalta jos pyrstötähti eli komeetta lähestyy Maata, on luultavaa, ettei tämä taivaankappale ole järkevien olentojen rakentama. Emme voi käyttää sitä selittämisen tapaa, joka vetoaa tarkoitukseen. Nyt meidän on käytettävä toista selittämisen mallia, sitä, joka vetoaa luonnonilmiön luonnollisiin syihin.

Joskus voi olla vaikeaa ratkaista, mitä selitystapoja on käytettävä. Esimerkiksi Maata kiertävä kappale saattaa olla meteoriitti tai ihmisen valmistama tekokuu.

Tarkoitusta voidaan kysyä vain, jos on voitu osoittaa, että jotakin tarkoituksellisesti tehdään. On siis ensin osoitettava tarkoituksellisen toiminnan olemassaolo, ja vasta sitten tarkoitusta voidaan käyttää selittäjänä.

Joskus on ajateltu (esim. Fjodor Dostojevski (1821 - 1881)) täsmälleen päinvastoin. On esitetty kysymys tarkoituksesta ja väitetty, että tarkoituksen olemassaolo edellyttää jumalan olemassaoloa. Todellisuustutkimuksen (tieteen) mukaan olisi ensin todistettava jumalallisen toiminnan olemassaolo, ja vasta sitten voitaisiin puhua jumalan tarkoituksen olemassaolosta.

Kysymykseen “miksi olet lakannut lyömästä vaimoasi?” voidaan vastata tarkoitukseen viittaamalla, mutta jos ei ole ollenkaan lyönyt vaimoaan, kysymys on väärin asetettu.

Pohdittaessa kysymystä “onko elämällä tarkoitus?” on ensin huomioitava sanan “tarkoitus” eri merkitykset.

Ensiksi joku voi kysyä jonkin arkipäiväisen teon tarkoitusta, esimerkiksi “miksi jätit auton valot palamaan?” Toiseksi voidaan kysyä “mikä on tämän työkalun tarkoitus?”

Joku voi toimia erittäin tarkoituksenmukaisesti, joku toinen vallan hullusti, hedelmättömästi tai jonkin arvojen järjestelmän näkökulmasta arvottomasti.

Todellisuustutkimukseen perustuvan elämänkäsityksen hyväksyminen ei suinkaan johda tässä mielessä arvottomaan elämään. Päinvastoin todellisuustutkimus on varustanut meidät lukuisilla työvälineillä, joilla voimme toteuttaa omia tarkoituksiamme. Kun muinainen ihminen rukoili sadetta jumalilta, nykyaikainen ihminen käyttää sadettajia.

Luonnonesineiden tarkoituksellisuudesta tai tarkoituksettomuudesta voidaan usein puhua liittämättä mukaan arvoja. Talon lähellä olevalla puulla saattaa olla tai olla olematta tarkoitus. Emme kuitenkaan hakkaa sitä pois siksi, että se olisi tarkoitukseton.

Kun tarkoituksia liitetään ihmisten puuhiin, tämä saattaa olla hyvinkin arvojen värittämää. Jos kysyt kutsuilla joltakin vieraalta “miksi olet täällä, mikä on tarkoituksesi?”, hän saattaa käsittää kysymyksesi hyvinkin arvoväritteisesti.

Vaatimus siitä, että asioilla pitäisi olla tarkoitus, on sinällään siveellinen kannanotto. On mahdollista, että koko puhe tarkoituksen löytymisestä on yksinomaan siveyspuhetta eikä liity ollenkaan totuuskysymyksiin.

Uskonnollinen ja todellisuustutkimuksen (tieteellinen) elämänkäsitys eroavat useimmiten perinpohjaisesti vastauksessa kysymykseen siitä, mikä on ihmisen tarkoitus.

Todellisuustutkimuksenelämänkäsityksen mukaan ihmisellä ei ole ainakaan nykyisen tietämyksen valossa mitään ihmiskunnan ulkopuolista tarkoitusta. Tähän on esitetty vastaesimerkkinä, että vieraan planeetan asukkaat voivat vallata Maan ja ottaa ihmisen lemmikikseen.


Ihminen ajattelee esimerkiksi, että metsästyskoiran tarkoitus on palvella metsästystä (koira on varmaan asiasta eri mieltä EH). Ihminen on tässä suhteessa tarkoitukseton. Nykyään ei ole olemassa isäntää tai isäntiä, joiden koiria ihmiset olisivat (orjanomistusyhteiskunnassa orjilla oli isännät).


Tarkoituksen puuttuminen edellä esitetyssä mielessä ei millään tavoin alenna inhimillisen elämän arvoa. Ihmisen itsenäisyys (autonomia) päinvastoin lisää hänen arvoaan.

Ne, jotka hylkäävät todellisuustutkimuksen (tieteellisen) elämänkäsityksen siksi, että se muka riistää elämältä mielekkyyden, sekoittavat sanan “tarkoitus” eri merkitykset.

He luulevat, että koska elämällä ei ole tarkoitusta, elämässä ei olisi tarkoitusta. He luulevat, että jos ihmisellä ei ole isäntää, ihminen itse ei voi antaa elämälleen tarkoitusta.

Aivan kuten lapselle saattaa merkitä jäkytystä se havainto, että hän pystyy seisomaan omilla jaloillaan, ihmiselle voi merkitä järkutystä määrätä itse omasta elämästään.

Uskonnot eivät pohjimmaltaan ollenkaan vastaa kysymykseen siitä, mikä on elämän tarkoitus. Kun uskontojen edustajilta kysytään, mikä on se jumalan suunnitelma, jossa ihmisen elämällä on oma tarkoituksensa, heiltä saa usein vastaukseksi joko sellaisia pyhien kirjojen lauseita, jotka eivät vastaa kysymykseen, tai sitten he kieltäytyvät vastaamasta kysymykseen ja sanovat, että jumala yksin tietää.

Esimerkiksi kristinusko väittävää, että “maallisen” elämän tarkoitus on kuolemanjälkeisen “iankaikkisen” elämän saavuttaminen. Jos olisi olemassa ns. iankaikkinen elämä, mikä sen tarkoitus olisi?

Sen sijaan lopullisella, biologisella kuolemalla näyttää olevan luonnossa lajin säilymisen ja kehittymisen kannalta selvä merkitys.

Kuolema on elämän jatkumisen edellytys, sillä jos kuolemaa ei olisi, bakteerien massa ylittäisi nopeasti maapallon massan, ja tämähän on tietysti mahdotonta.

Jos muinaiset eläimet eivät olisi koskaan kuolleet, ihmistä ei olisi koskaan ilmaantunut maapallolle, sillä ihmiselle ei olisi ollut elintilaa. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että kuolemalla olisi jokin tarkoitus.

Kristillinen ajattelu perustuu kahteen olettamukseen, joista kumpaakaan ei voida todistaa paikkansapitäviksi.

Ensiksi ajatellaan, että maallinen elämä olisi arvotonta ja kärsimystä, joka vain valmistaa ihmistä iankaikkiseen iloon.

Toiseksi ajatellaan, että maalliset kärsimykset korvattaisiin iankaikkisilla iloilla.

Ensiksi voidaan todeta, että tällaisesta ajattelutavasta saattaa olla vakavia siveysseurauksia. Esimerkiksi kristillisellä keskiajalla ihmiselämää ei pidetty yhtä suuressa arvossa kuin nykyään. Toisaalta voidaan väittää, että maallinen elämä voi olla täysin mielekästä ja antoisaakin.

Arvioitaessa ns. maallista elämää kristityt usein vertaavat sitä iankaikkisen elämän riemuihin.

Voidaan huomauttaa, että he tekevät saman virheen kuin ne, jotka sanovat, että Jones on pieni, koska hän on pienempi kuin puu.

Ihmiselämän mielekkyyttä ei tule verrata johonkin ihmiselämän ulkopuoliseen vaan ihmisten elämään keskimäärin.

Näin arvioituna jotkut ihmiset elävät erittäin mielekästä, onnellista ja täysipainoista elämää, ja heidän elämällään yhteiskunnassa on selvä päämäärä ja tarkoitus.

Jotkut toiset elävät surkeaa ja sekä omasta että muiden mielestä tarkoituksetonta elämää.

Sen sijaan, että ollaan huolissaan iankaikkisesta elämästä pitää kehittää elämää ja yhteiskuntaa maapallolla siten, että lopulta kaikki ihmiset voisivat tuntea elävänsä mielekästä ja tarkoituksenmukaista elämää.

Edellä suoritetuista tarkasteluista voidaan päätellä, että luonnonilmiö elämä kuuluu luonnossa vallitsevan syyn ja seurauksen suhteen avulla selitettäviin ilmiöihin eikä tarkoituksen avulla selitettäviin. Tämän luonnontutkimuksen selityksen tarjoaa kehitysoppi.

Mutta vaikka luonnonilmiöllä elämä ei olisi tarkoitusta, ihmisyksilöllä tai yksilöiden muodostamalla yhteiskunnalla voi olla moniakin päämääriä, aikomuksia ja tarkoituksia. Tarkoitusten avulla selittäminen on keksitty, koska ihmisillä on tarkoituksia, ei siksi, että ihmisiltä puuttuisivat tarkoitukset.

Viinan syytä

Syy ja seuraus tämäkin: Saarnamies varoitteli viinan kiroista:
  • On viinan syy, että lapsenne näkevät nälkää.
  • On viinan syy, että lyötte aviopuolisoanne.
  • On viinan syy, että ammutte anoppianne.
  • Ja on viinan syy, että ammutte ohi…

Elämä on elämisen arvoista

Uskonnottoman siveyden ensimmäinen sääntö on (Paul Kurtzin mukaan), että elämä on elämisen arvoista. Toinen sääntö on, että siveys on puhtaasti inhimillistä alkuperää.

Tahto elää

Tahto elää on ihmisen perustavinta laatua olevia pyrkimyksiä. Alun perin iankaikkisen elämän kaipuukin on syntynyt voimakkaasta tahdosta elää.

Joissain uskonnoissa tämä alkuperäinen pyrkimys on pitkällisen kehityksen tuloksena kääntynyt päälaelleen, on alettu kuvitella, että “maanpäällinen” elämä olisi jollain tavalla arvotonta.

Onnellisuus tavoitteena

Paitsi että ihminen haluaa elää, hän haluaa onnellista, täyteläistä elämää. Eri aikoina ihmisillä on ollut erilaisia mielipiteitä siitä, mitä sellainen elämä on. Joka tapauksessa onnellinen elämä tuottaa ihmiselle tyydytystä.

Tasa-arvo ja demokratia elämän tarkoitukseen



What’s It All About? Philosophy and the Meaning of Life
kirjoittanut Julian Baggini
Granta Books, Suffolk, 2004
ISBN 1 86207 661 8, 204 sivua, kovakantisena £9.82 + tilauskulut

Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab on julkaissut Julian Bagginin teoksen ”Ateismi: lyhyt johdatus”. Eräs julkaistavan teoksen luvuista käsittelee elämän tarkoitusta. Tämän luvun Baggini on viime vuonna laajentanut kokonaiseksi kirjaksi.

Mitä tahansa mieltä elämän tarkoituksesta ollaankin, Bagginin kirjalla on selvä tarkoitus. Kirjan tarkoitus on siirtää jumaluusoppineet, gurut, esasaariset ja keittiöpsykologit syrjään ja antaa ihmisille kehys, jonka puitteissa he voivat itse pohtia elämänsä tarkoitusta ja mielekkyyttä.

Baggini haluaa asettaa tasa-arvon ja demokratian takaisin niille kuuluvalle paikalle ihmiselämän peruskysymysten pohdinnassa. Gurut ja ”kaikkien alojen diletantit” hän haluaa siirtää syrjään.

Vaikka Baggini on koulutukseltaan filosofi, hän ajattelee harvinaisen paljon itse. Bagginin mielestä filosofien määrää ei ole tarpeen lisätä, pikemmin päinvastoin. Sen sijaan elämän perusasioiden ajattelemisen lisäämistä hän pitää suorastaan suotavana.

Bagginin kirja käsittelee tunnetuimpia merkityksiä sanoille ”elämän tarkoitus”. Erilaisia vastauksia kysymykseen siitä, onko mielekästä puhua elämän tarkoituksesta ollenkaan, ja jos on, missä mielessä, Baggini tarkastelee hyväntahtoisesti mutta kriittisesti.

Uskontojen vastaukset kysymykseen elämän tarkoituksesta Baggini kuitenkin määrätietoisesti torjuu.

Aluksi Baggini esittelee Morris Cohenin ja Ernest Nagelin teoksessa ”An Introduction to Logic and Scientific Method” (Johdatus logiikkaan ja tieteelliseen menetelmään, 1934) esitetyn geneettisen virhepäätelmän. Syyllistymme geneettiseen virhepäätelmään, jos pidämme väitteen alkuperää sitovana todisteena väitteen oikeutuksesta.

Elämän tarkoitusta ei siis voida päätellä elämän alkuperää tarkastelemalla. Sen enempää uskontojen kuin todellisuustutkimuksen selitykset elämän alkuperästä eivät anna vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta.

Vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta ei liioin löydy uskontojen väittämästä kuoleman jälkeisestä elämästä tai eräiden ennustamasta tulevaisuuden onnelasta. Mikä olisi iankaikkisen elämän tarkoitus?

Opiskeluaikoinaan Baggini meni mukaan hyväntekeväisyysjärjestöön. Siellä hän ihmetteli, että yliopistoon oli otettu ihmisiä, jotka eivät olleet itse älynneet, että köyhät ja kodittomat ihmiset ovat itse asiassa samanlaisia ihmisiä kuin he itse.

Monet hyväntekeväisyysihmisistä olivat itse asiassa mukana pikemminkin lääkitäkseen omaa omaatuntoaan kuin köyhiä ja sairaita. Vaikka Baggini jäi hyväntekeväisyydestä pois, hän myöntää, että sillä on merkitystä, vaikka elämän tarkoitukseksi siitä ei ole.

Ihmislajin hyväksi toimiminen ei liioin kelpaa elämän tarkoitukseksi. Kuten Richard Dawkins on teoksessaan ”Sokea kelloseppä” perinpohjaisesti esittänyt, evoluutiolla ei ole mitään päämäärää tai tarkoitusta (Richard Dawkins: Sokea kelloseppä WSOY 1989).

Itsessään hyvät asiat kuten onnellisuus eivät liioin paljasta elämän tarkoitusta. Onnellisuusasiat Baggini ottaisi pois filosofeilta ja siirtäisi ne psykologeille. Onnellisuus vähentää tarvetta kysellä elämän tarkoitusta ja on muutenkin hyödyllinen.

Kaikki eivät voi olla menestyjiä tai voittajia. Menestyksen tai voiton tavoittelu eivät paljasta elämän tarkoitusta, vaikka osalle ihmisistä niillä on merkitystä.

Vaikka Baggini vierastaa filosofien harrastamaa latinan kieltä, hän on omistanut yhden kirjan luvun muotisanonnalle ”carpe diem” (= tartu hetkeen). Vaikka nykyhetkessä elämisellä on hyvät puolensa, Baggini muistuttaa seurausten ja tulevaisuuden ajattelemisen tarpeellisuudesta.

Itämaisten uskontojen ja mietiskelygurujen ihmisen oman minän häivyttämien ei saa Bagginilta taputuksia. Oman minän täydellisestä katoamisesta käytetään yleisesti nimitystä kuolema.

Kaikkia muitakaan oppeja ei tarvitse opetella koko ikäänsä ymmärtääkseen niiden virheellisyyden.

Suomalaisten ”kulttuurien tutkijain” vaatimaa kauan kestävää ja syvällistä eläytymistä kaiken maailman oppeihin Baggini ei pidä tarpeellisena.

Sen sijaan järjen käyttö on sitäkin hyödyllisempää. Tietysti mieli on syytä pitää avoimena eli kuten Kari Enqvist Väinö Voipio – palkinnon luovutustilaisuudessa totesi, jos aurinko huomenna alkaa kiertää neliön muotoista rataa, käsityksiä on muutettava.

Kärsimykset eivät Bagginin mielestä mitenkään ”jalosta” ihmistä. Viisaampaa on oppia muiden kuin itsensä kärsimyksistä. Lisäksi hän huomauttaa, että osa ihmisistä ei kärsimyksistään mitään opi, osa selviää kokonaan ilman kärsimyksiä.

Sian halventaminen (J. S. Mill: parempi onneton Sokrates kuin onnellinen sika) ei saa Bagginin kannatusta, ei liioin Sokrateen väite ”tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoinen”.

Eri ihmiset tarvitsevat eri asioita, esimerkiksi mainoslause ”kaikki tarvitsevat oopperaa” ei voi pitää paikkaansa. Tarpeettoman laajamittainen elämän tarkoituksen tai minkään muun asian etsiminen ei saa Bagginin kannatusta.

Bagginin mukaan useimmat vastaukset kysymykseen elämän tarkoituksesta ovat virheellisiä, koska ne käyttävät sanoja ”elämän tarkoitus” sellaisessa asiayhteydessä, jossa elämällä ei ole tarkoitusta. Esimerkiksi luonnonilmiöllä elämä ei ole tarkoitusta.

Elämän tarkoituksella on kuitenkin myös järkeviä merkityksiä, eikä niiden ymmärtäminen Bagginin mielestä vaadi suurta viisautta.

Järkevä vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta palautuu joukkoon erityiskysymyksiä siitä, mitkä asiat tekevät elämästä tarkoituksellisen ja arvokkaan.

Bagginin mielestä on demokraattista ja tasa-arvoista, että meillä jokaisella on kyky ja vastuu keksiä ja ainakin osittain määrätä oman elämämme tarkoitus.

Antiikin ajattelijain tavoin Baggini korostaa tasapainoa elämän aitouden ja onnellisuuden, muiden ihmisten huomioon ottamisen, ajan hallinnan, elämän hallinnan jne. välillä.

Yksinkertaista reseptiä täyteen ja tyytyväiseen elämään ei ole, väittivätpä gurut ja keittiöpsykologit mitä tahansa.

Kirjan voi tilata kätevästi esimerkiksi osoitteesta www.amazon.co.uk, sen voi maksaa suoraan luottokortilla ja ainakin näin pienet kirjat tulevat kotiin postiluukusta.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoituksia on taiteella?
  2. Voiko kärsimyksellä olla jokin tarkoitus?
  3. Onko evoluutiolla jokin yleisempi tarkoitus?
  4. Voiko todellisuustutkimus (tiede) ratkaista elämän tarkoituksen?
  5. Mitä tarkoituksia on sodilla?
  6. Voiko luonnon säännönmukaisuuksien alaisuudessa elävä ihminen olla vapaa?
  7. Mitä muutoksia ihmisten elämän tavoitteissa on tapahtunut viimeisten sadan vuoden aikana?

Siveellinen todistus

24 % suomalaisista uskoo, että jumala on olemassa, koska muutoin ei tiedettäisi, mikä on hyvää ja mikä on pahaa.

Tästä jumalatodistuksesta käytetään nimitystä moraalinen todistus. Itse asiassa jo Dostojevskin jumalatodistus oli moraalisen jumalatodistuksen muoto. Saksalainen Immanuel Kant (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) kumosi mielestään entiset jumalatodistukset, mutta hän tarjosi niiden tilalle ajatuksia, joista käytetään nimitystä "moraalinen todistus".

Kant kiinnitti huomionsa siihen, että maallisessa elämässä hyvä jää usein palkitsematta ja paha rankaisematta. Kantin mielestä oikeudenmukaisuuden toteutuminen edellyttää kuoleman jälkeistä elämää ja oikeudenmukaisuutta toteuttavan yliluonnollisen olennon, jumalan, olemassaoloa.

J. E. Salomaa (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) luonnehti Kantin uskonnollista ajattelua seuraavasti: "Jumala on kokonaan moraalin alaan kuuluva idea. Se - niin kuin muutkaan ideat ei ole loogisesti todistettavissa, vaan nojautuu viime kädessä moraalitajuntaamme, vakaumukseemme moraalilain järkkymättömästä pätevyydestä ja moraalisen maailmanjärjestyksen olemassaolosta."

Jumalattomat (ateistit) huomauttavat tähän, että kuoleman jälkeiseen sovitukseen vetoamalla on jo vuosituhansien ajan estetty oikeudenmukaisuuden toteutuminen maan päällä. Jumalattomien (ateistien) mielestä ihminen on vastuussa teoistaan tässä ja nyt eikä vasta kuoleman jälkeen. Itse asiassa jumalattomat (ateistit) asettavat moraaliset vaatimukset inhimillisesti hyvin tärkeiksi. Kun kuoleman jälkeistä sovitusta ei ole, oikeudenmukaisuus jää yksinkertaisesti toteutumatta, jos maallisessa elämässä tehdään vääryyttä.

Voidaan lisäksi huomauttaa, että Kantin ajattelu on pätevä vain sillä ehdolla, että oikeudenmukaisuus aina toteutuu. Jotta Kant voisi todistaa oikeudenmukaisuuden aina toteutuvan, hänen pitäisi ensiksi todistaa kuoleman jälkeisen elämän olemassaolo ja toiseksi se, että oikeudenmukaisuus todella toteutuu kuoleman jälkeisessä elämässä.

Itse asiassa Kantin todistus vetoaa pikemmin ihmisten tunteisiin kuin järkeen. Ihmiset uskovat helposti todeksi sen, mitä he toivovat todeksi. Toiveisiin vetoaminen varsinaisten todistusten sijasta onkin erittäin tyypillistä uskonnolliselle "todistamiselle".

Jumalattomat (ateistit) huomauttavat vielä, että jos jumala tuomitsee hyvää tehneitä taivaaseen ja pahaa tehneitä helvettiin, hän itse asiassa tuomitsee ihmisiä teoista, jotka ovat jumalan omaa syytä. Kristinuskon ja islamin mukaan jumala on kaikkivaltias ja kaikkitietävä, ja sellainen olento voisi helposti estää ihmisiä tekemästä pahoja tekoja.



Muslimirunoilija Omar Khayam rukoilikin jumalaansa sanoilla:

"Sinä olet, jumala, tiellemme tuhat lankeemusta valmistanut. Tahdotko meidät kirota, jos tartumme ansaan, jonka sinä itse olet virittänyt? Jos syntinen olen, olen sitä ainoastaan sinun kauttasi. Sanotko sitä synniksi, jos kohtalo johtaa minut tielle romahduksen, jonka sinä edeltäkäsin olet määrännyt?"

Voidaan väittää, että meidän tulee totella jumalan käskyjä rakkaudesta jumalaan. Mutta miksi meidän tulisi rakastaa jumalaa? Siksikö, että jumala käskee meitä tekemään niin? Tällöin joudumme niin sanottuun kehäpäättelyyn ja jäämme vaille lopullista vastausta.

Uskovainen saattaa tarkoittaa sanalla "hyvä" eri asioita. Jos hän sanoo hyväksi kaikkea, mitä jumala käskee, olemme edellisen kaltaisissa vaikeuksissa. Jos jumalan hyvyyttä on pidettävä jumalan käskyistä riippumattomana asiana, on olemassa hyvää, joka ei riipu jumalan käskyistä.

Joskus sanotaan, että jumala on sen mitta, mitä pidetään hyvänä. Mutta jotta voisimme käyttää jumalaa hyvän mittana, meidän on jumalasta riippumatta tiedettävä, mitä hyvä on. Jotta voisimme tietää, kuinka pitkä jokin esine on, meillä, on oltava käsitys siitä, mitä pituus on. Muutoin emme osaa käyttää mittakeppiä. Jos tiedämme, mitä hyvä on, voimme arvioida jumalasta riippumatta, onko jumala hyvä vai ei.

Jos hyvää olisi aina se, mitä jumala käskee meitä tekemään, voisi esimerkiksi varastaminen, valehtelu ja murhaaminen olla hyvää. Pelkkä jumalan käsky riittäisi tähän. Itse asiassa vanhoissa uskonnollisissa teksteissä (esim. Kristittyjen pyhän kirjan Raamatun alkuosassa) jumala saattoi käskeä tehdä edellä mainittuja tekoja. Uskonnoissa jumalan vastustajana esiintyvä paholainen puolestaan voisi väittää, että varastaminen, valehteleminen ja murhaaminen ovat pahoja tekoja. Mutta jos jumalan hyväksyminen on teon hyvyyden ehto, jumala olisi tällöin hyvä ja paholainen paha. (vrt. Koraani, islamin pyhä kirja: vääräuskoisen pettäminen on hyvä tai ei ainakaan paha teko.)

Oletetaan, että sanon Pekan tukkaa pitkäksi kokonaan riippumatta siitä, onko se metrin pituinen vai yhden millimetrin pituinen. Kun kertoisin muille, että Pekan tukka on pitkä, he eivät itse asiassa saisi mitään tietoa Pekan tukan pituudesta. Jos jumalaa sanotaan aina hyväksi, käy samoin. Kuulijat eivät saa mitään tietoa siitä, millainen jumala on.

Jos olisi olemassa paholainen, joka olisi luonut maailmankaikkeuden, ja jos kaikki, mitä hän käskee tehdä, olisi pahaa, millä tavalla tämä paholaisjumala eroaisi edellä kuvatusta jumalasta? Koska kaikki, mitä hän käskee, olisi määritelmän mukaan pahaa, hän saattaisi aivan hyvin käskeä kaikki samat asiat, joita uskontojen jumalat ovat käskeneet, mutta nyt nämä teot olisivat pahoja.

Hyvä ja paha voidaan erottaa vain, jos ihminen itse, jumalasta tai jumalista riippumatta, pystyy ne erottamaan. Ihmistä puolestaan ohjaavat tarpeet, tyydytys ja kärsimys. Luonnosta ja ihmisyhteisön käytännöstä kumpuavat ihmisen hyvä ja paha.

Tehtäviä

  1. Vuonna 1973 tehdyn tutkimuksen mukaan siveelliseen todistukseen uskoi 12 % 15-24 -vuotiaista mutta 31% yli 50-vuotiaista. Pohtikaa mistä tämä voi johtua.
  2. Tieteiskirjallisuudessa oletetaan usein, että muiden planeettojen asukkaat ovat ihmisiä kehittyneempiä ja siveellisempiä. Toisaalta joissakin tieteiskirjoissa muiden planeettojen asukkaat ovat verenhimoisia peto, jotka haluavat hävittää ihmiset tai jopa syödä ihmisiä. Mitä mieltä olet itse?
  3. Jumalien siveelliset ominaisuudet ovat vaihdelleet uskontojen kehittyessä. Muinaisen Kreikan jumalat saattoivat olla yhtä moraalittomia kuin kreikkalaiset itse. Juutalaisten Jahve sen sijaan oli aina oikeassa. Pohtikaa yhteiskunnallisia syitä tähän kehitykseen.

Näyt ja harhanäyt (hallusinaatiot)

13 % suomalaisista uskoo, että jumala on olemassa koska he ovat kokeneet jumalan avun.

Useimpiin uskontoihin kuuluu avun pyytäminen jumalalta tai jumalilta.

Tällaista jumalalle osoitettua pyyntöä kutsutaan rukoukseksi.

Koska muinaiset ihmiset yrittivät taivuttaa jumalia suosiollisiksi magian (=taikuuden, henkivoimien) avulla, havaitaan, että tapa rukoilla on vähitellen kehittynyt vanhasta magiasta.

Jos jumala on olemassa ja jos jumala ei puutu maailmanmenoon, rukoileminen on turhaa, eikä jumalan apua voida käytännön elämässä kokea. Jos taas jumala todella puuttuu maailman menoon, sellainen voidaan ainakin periaatteessa kokemustieteen keinoin havaita.

Missään tieteellisissä kokeissa ei ole voitu havaita poikkeamia yleisesti tunnetuista luonnonlaeista. Kuitenkin tällaisista poikkeamista on kirjoitettu valtava määrä uskonnollista ja näennäistieteellistä kirjallisuutta. Poikkeamat ovat kuitenkin aina väistäneet tarkasti valvottuja laboratorio-olosuhteita.

Ihmiset saattavat todella uskoa kokeneensa jumalan avun. Jos joku on rukoillut, ja hänen toiveensa sattumalta toteutuu, hän helposti katsoo, että jumala on auttanut häntä. Jos toive ei toteudu, uskovainen ei kiinnitä siihen yhtä suurta huomiota tai syyttää ehkä itseään.

Ihminen pystyy helposti kokemaan toiveitaan vastaavia harhanäkyjä (hallusinaatioita). Nälkä, yksinäisyys, kidutus, lääkkeet ja pelko saattavat aiheuttaa harhanäkyjä. Muinaiset ”tietäjät” söivät punaisia kärpässieniä ja saivat sitten näkyjä. Myöhemmin näkyjä nähtiin viinin voimalla.

Jos uskomme eläinjumaliin, voimme nähdä niitä. Jos uskomme pyhimyksiin, voimme nähdä niitä. Jos uskomme paholaisiin, voimme nähdä niitä. Jos uskomme noitiin, näemme noitia.

Yhdysvaltain entisen presidentin James Carterin vaimo kertoi aikoinaan julkisuudessa keskustelleensa makuuhuoneessaan Jeesuksen (kristittyjen jumalan toinen persoona) kanssa.

Keskusteltavaa

  1. Pohtikaa, miksi ns. jumalatodistuksia yhä käytetään, vaikka ne on todettu tieteellisesti kestämättömiksi.
  2. Esittävätkö jumalattomat (ateistit) niin sanottujen jumalatodistusten arvostelua (kritiikkiä) niissä maissa, joissa he ovat enemmistönä?
  3. Miksi jumalattomat (ateistit) esittävät niin sanottujen. jumalatodistusten kritiikkiä niissä maissa, joissa he ovat vähemmistönä?
  4. Miten jumalaton (ateisti) kokee ihmisen itsenäisyyden (autonomian)?
  5. Mikä on jumalattoman (ateistisen) etiikan peruslause?
  6. Mistä voidaan päätellä, että jumalattomat (ateistit) eivät pidä elämäänsä tarkoituksettomana?
  7. Voidaanko yhteiskunnasta hävittää moraali?
  8. Mitä tavoitteita (päämääriä) sinä haluat edistää elämässäsi?
  9. Mitä henkilökohtaisia tavoitteita (päämääriä) sinulla on?
  10. Mistä asioista pidät erityisesti?
  11. Millaisen elämän jälkeen voisit sanoa, että olet elänyt hyvän elämän?

Mikä yliluonnollinen on



Monet uskonnot jakavat todellisuuden kahteen osaan, joista he kutsuvat toista luonnolliseksi ja toista yliluonnollisesti.

Menneisyyden ihmiset pitivät usein yliluonnollisina sellaisia tapahtumia, jotka olivat outoja, silloisten ihmisten käsityskyvyn ulkopuolella tai harvinaisia.

Nykyään yliluonnollisina pidetään tapahtumia, joiden katsotaan olevan luonnon säännönmukaisuuden vastaisia, erittäin harvinaisia tai joiden selittäminen on hankalaa.

Uskontojen mukaan on olemassa yliluonnollisia jumalia, henkiä ja tapahtumia.

Mikä on uskonto

Antropologit määrittelivät viime vuosituhannella uskonnon käsitykseksi, johon sisälty usko yliluonnolliseen.

Sitteen yhteiskuntatietelijät määrittelivät uskonnon vastaukseksi kysymykseen miksi.

Uuden uskonnon määritelmän mukaan uskonto on järjestäytynyttä jumalauskoa.

Oikea usko ja väärä usko

Eräät itämaiset uskonnot sallivat hyvin monipuolisen uskon yliluonnolliseen.

Sen sijaan kristinusko ja islam nimittävät uskoa niihin yliluonnollisiin olentoihin, joita uskonnossa itsessään ei esiinny, pakanauskoksi (paganus = maalainen, muinaisessa

Roomassa maalaiset säilyttivät pisimpään vanhan roomalaisen uskonnon).

Eräät jumalattomat (ateistit) nimittävät puolestaan kaikkea uskoa yliluonnolliseen.

Erilaisia käsityksiä uskontojen alkuperästä

Tavoite

Seuraavassa rajoitutaan tarkastelemaan kysymystä siitä, miksi uskontojen väitteisiin uskotaan.

Suuri määrä erilaisia käsityksiä

Uskontojen alkuperästä on esitetty suuri määrä käsityksiä.

Koska uskonnot ovat huomattavasti vanhempia kuin historiankirjoitus, näitä käsityksiä on ollut vaikea todistaa.

Uskontojen vahvistettua asemaansa monissa korkeakouluissa tämänlaatuiset pohdinnat ovat viime aikoina vähentyneet.

Vaikka käsitykset uskontojen alkuperästä ovat yksittäin otettuina liian yksipuolisia, ne yhdessä muodostavat varmasti erään osaselityksen uskonnoille. Tässä yhteydessä voidaan tarkastella vain pientä osaa näistä selityksistä.

Uskontojen omat selitykset

Juutalaiset, kristityt ja islam opettavat, että heidän uskontonsa on peräisin yliluonnolliselta oliolta, jota he kutsuvat jumalaksi.

Jumalat ovat näissä uskonnoissa ilmoittaneet itsestään ja tahdostaan joko uskontojen perustajille, niiden papeille tai suoraan uskonnollisten tekstien kirjoittajille.

Joissakin uskonnoissa uskontojen tarumaisten perustajien ilmoitetaan kertoneen uskonnon sisällöstä oppilailleen.

Erityisesti uskonnoissa on esiintynyt ennustajia eli profeettoja, jotka ovat ilmaoittaneet tulevista tapahtumista.

Antiikin ajattelijat

Hesiodos

Hesiodos esitti teoksessaan Jumalten synty ajatuksen, että Khaos oli kaiken synty.

Homeros

Homeros puolestaan näki kaiken saaneen syntynsä Okeanoksen ja Tethyksen liitosta. Näiden kreikkalaisten ajattelun takana vaikutti todennäköisesti Babylonialainen eepos Enuma elish, joka oli muinaisen lähi-idän tunnetuimpia teoksia.

Joonian luonnonfilosofit

Joonian luonnonfilosofit (fysiokoi <- fysis <- fynai = kasvuprosessi, syntyminen) olivat erityisen kiinnostuneita tästä alkuperäkysymyksestä.Thales ajattelijaHomeroksen tavoin kaiken syntyneen merestä.

Epikuros uskontojen alkuperästä



Epikuros

Muinaisroomalainen runoilija Lucretius Carus (tätä nimeä ai tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) kirjoittaa jumalauskon synnystä teoksessaan "Maailmankaikkeudesta".

Hän mainitsee ihmisten unissaan nähneen jumalia ja sillä perusteella uskoneen jumaliin.

Toiseksi hän mainitsee, että kun ihmiset eivät tunteneet ilmiöiden syitä, he selittivät tapahtumia jumalilla.

Kolmanneksi hän mainitsee eräiden luonnonilmiöiden synnyttämän pelon.

Ihmisten elämän janoa hän vertaa veden kantamiseen reikäiseen ruukkuun.

Lopuksi hän puhuu kuolemanjälkeisen rangaistuksen pelosta.

Euhemeros uskontojen alkuperästä

Euhemeros (tätä nimeä ai tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) opetti, että jumalat ovat alun perin olleet jumaloituja ihmisiä.

Monet hallitsijat ovat todellisuudessakin julistautuneet jumaliksi.

Eräät Rooman keisarit kuvittelivat, että heistä tulisi kuolemattomia, jos heidät julistettaisiin jumalaksi.

Ksenofanes arvosteli jumalten inhimillistämistä

»Mutta jos härjillä ja hevosilla ja leijonilla olisi kädet ja ne osaisivat käsin maalata ja tehdä teoksia niin kuin ihmiset, niin hevoset tekisivät jalojen ratsujen kaltaisia, härät uljaiden härkäin kaltaisia jumalhahmoja ja jokainen laji hahmoja oman kuvansa mukaan.»

David Hume uskontojen alkuperästä

David Humen (tätä nimeä ai tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) teos "Uskonnon luonnollinen historia" oli uuden ajan ensimmäistä yritystä ratkaista historiallisesti ja psykologisesti ongelma uskonnon synnystä ja kehityksestä.

Humen mukaan monijumalaisuus oli uskonnon alkumuoto josta nykyiset uskonnon muodot ovat kehittyneet.

Charles de Brosses uskontojen alkuperästä



Samaan aikaan ranskalainen Charles de Brosses (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) osoitti, että monijumalaisuutta (polyteismiä) oli edeltänyt eläinten, kasvien ja luonnonesineiden palvonta (fetisismi, fetissi = pyhä esine).

Yksijumalaisuuden rappio monijumalaisuudeksi

Toissa vuosisadalla jotkut väittivät, että joskus olisi vallinnut yksijumalaisuus, mutta tämä olisi rappeutunut myöhemmin monijumalaisuudeksi.

Tälle väitteelle ei ole löytynytpitäviä perusteluja.

Rappeutumiskäsityksen alkuperää lienee haettava kristillisestä paratiisitarinasta.

Tämän tarun mukaan ensimmäiset ihmiset, Adam ja Eeva, elivät onnen tilassa (paratiisissa), jumalan välittömässä yhteydessä.

Kun he sitten toimivat jumalan kiellon vastaisesti (söivät hyvän ja pahan tiedon puusta), jumala karkotti heidät paratiisista.

Ilmeisesti taru olettaa monijumalaisten myöhemmin unohtaneen "oikean" jumalan.

Uskonto kehittynyt kohti korkeinta astettaan

Eräät väittivät, että uskonto on koko ajan kehittynyt kohti korkeinta astettaan, yksijumalaisuutta (monoteismia).

Jotkut menivät vielä pitemmälle ja väittivät, että jumalattomuus on korkein kehitysaste.

Tätäkään arvoväritteistä kehityskäsitytä tosiasiat eivät ei tue.

Jumalien määrä ja suvaitsevuus

Yksijumalaisuutta ei voida pitää siveyden kannalta muita uskonnon muotoja kehittyneempänä.

Usein yksijumalaisuus johtaa suvaitsemattomuuteen, kun taas monijumalaisuus on yleensä suvaitsevaisempaa.

Antropologiset käsitykset jumalien alkuperästä

Edward B. Tylor ja sielutus



Edward B. Tylor esitti teoksessaan Primitive Culture vuonna 1871, että uskonnon alkumuoto on sielutus (animismi,aima = sielu, henki).

Sielutuksen mukaan kaikilla yksilöllisillä olioilla on toinen minä, sielu, joka jää henkiin kuoleman jälkeen.

Rafael Karsten piti sitä vielä uskontotieteen oppikirjassaan vuonna 1931 pääpiirteissään oikeana. Käsitystä vastaan esitettiin kahdenlaista arvostelua.

Niin sanottu esisieluttava (preanimistinen) koulukunta (muun muassa R. R. Marrettin The Treshold of Religion, 1909) väitti, että sieluttamista on edeltänyt usko yliluonnolliseen mahtiin.

James Frazer ja totemismi

Alkuyksijumalsisuudelle on sukua käsitys, jonka mukaan uskonnon alkumuoto olisi totemismi.

James Frazerin mukaan totemismi on läheinen suhde, jonka oletetaan vallitsevan ihmisryhmän ja jonkin luonnon lajin tai muun luonnonesineen välillä.

Totemistinen yhteiskunta jakaantuu niin sanottuihin klaaneihin.

Jokaisella klaanilla on jonkin eläimen, kasvin tai satunnaisesti myös elottoman olion nimi.

Toteemi ei ole jumala, mutta se sisältää aineksia, joista jumala voidaan tehdä.

Käsitystä vastaan on esitetty, että totemismi ei ole välttämätön välivaihe uskontojen kehityksessä.

Bronisław Malinowski ja hyötykäsitys

Bronisław Malinowski katsoi, että uskontoja on olemassa, koska niistä on yhteiskunnalle hyötyä. Malinowskin teoriaa kutsutaan funktionalismiksi, koska tämän teorian mukaan uskonnolla on yhteiskunnassa tehtävä eli funktio.

Geertz ja uskonto mallina

Clifford Geertz esitti teoksessaan The Interpretation of Cultures, että uskonto on sekä malli yhteiskunnasta että malli yhteiskunnalle.

Tässä hän kritikoi arvosteli niitä malleja, jotka yksipuolisesti palauttivat uskonnon johonkin yhteiskunnalliseen tai psykologiseen ilmiöön.

Toisaalta taas hän arvosteli niitä, jotka korostavat vain uskonnon vaikutuksia tai ottavat uskonnolliset säännöt annettuina. Hänen mukaansa ihmiset uskonnossa tulkitsevat maailmaansa oman valtarakenteensa käsitteiden avulla. Uskonto kuitenkin on erittäin voimakas arvottaja ja vaikuttaa sitenyhteiskuntaan.

Psykologiset käsitykset jumalien alkuperästä

Sigmund Freud


Psykoanalyysin perustaja Sigmund Freud väitti, että uskonnot ovat harhakuvitelmia (illuusioita), ihmiskunnan vanhimpien, vahvimpien ja sitkeimpien toiveiden toteutumia kuvitelmien muodossa.

Uskonto on henkinen puolustusjärjestelmä uhkaavia luonnonvoimia kuten maanjäristyksiä, tulvia, myrskyjä, sairauksia ja väistämätöntä kuolemaa vastaan.

Mitä tulee varsinaiseen jumalauskon syntyyn, Freud edusti niin sanottua totemismia.

Hän kehitti erikoislaatuisen käsityksen ihmiskunnan varhaisvaiheista.

Hänen mielestään isä, vahvin uros, hallitsi laumaa, kunnes hänen jälkeläisensä murhasivat ja söivät hänet. Tämä aiheutti syyllisyyden tunteita.

Toteemieläin, joka on isän sijainen, sekä sukupuolielämä äidin kanssa ovat siitä saakka olleet kiellettyjä (tabuja). Kristillisen perisynnin freudilaiset selittivät kapinaksi isähahmoa vastaan ja uskonnoissa esiintyvän jumalan pojan kuoleman tämän isänmurhan sovitukseksi.

Carl Jung

Saksalais-itävaltalaisen psykiatrin ja psykologin, Carl Jungin, käsitys eroaa Freudin käsityssta monissa kohdin. Jung pitää ihmisen alitajuntaa avaimena uskonnon ymmärtämiseen. Hän väittää mm., että uskonto syntyy taipumuksesta vajota lapsen tunteman riippuvuuden tasolle.

Sosiologiset käsitykset jumalien alkuperästä

Comte ja ihmiskunnan kehitysasteet

Positivismin perustaja, ranskalainen Auguste Comte (1798–1857) erotti ihmiskunnan historiassa kolme päävaihetta:

  1. uskonnollisen),
  2. metafyysisen
  3. ja positiivisen.

Alimmassa, uskonnollisessa, voidaan erottaa kolme

Spencer ja vainajahenkien palvonta

Herbert Spencer (1820–1903) kiinnitti teoksessaan Principles of Sociology erityistä huomiota uskonnon kehitykseen alemmilla kehitysasteilla.

Spencer väitti muun muassa, että kaikki usko jumalallisiin olentoihin sekä niiden palvonta on kehittynyt vainajien henkien jumaloimisesta ja siitä palvonnasta, mitä niille osoitetaan alemmissa valtarakenteissa.

Vainajien palvonnalla on suuri merkitys uskontojen historiassa, mutta Spencerin yleistystä pidetään liian yksipuolisena.

Emile Durkheim ja yhteisöllisen ryhmän vertauskuva



Émile Durkheim julkaisi vuonna 1912 teoksen Uskontoelämän alkeismuodot, jossa hän esitti, että jumala on yhteisöllisen ryhmän vertauskuva. Ihminen on kehittänyt jumalat tiedostamattomasti yhteiskunnallisen vallankäytön välineiksi. Uskonnon avulla yhteisö valvoo yksilön käyttäytymistä.

Uskonnossa yhteisö palvoo itseään. Ihmisten palvomat jumalat ovat kuviteltuja olentoja, jotka yhteiskunta on tiedostamattomasti luonut välineiksi, joilla valvotaan yksilön ajattelua ja toimintaa.

Yksilön sisäänsä sulkeva yhteiskunta synnyttää jäsentensä mieliin ajatuksen jumalasta, joka on tosiasiassa heijastus yhteiskunnasta.

Yhteiskunta kohdistaajäseniinsätottelevaisuuden, ja tämä heijastuu ihmisten käsityksenä pyhistä asioista sekä jumalasta, joka koetaan pyhäksi asettamisen vaatimuksen lähteeksi.

Alkukantaisissa yhteiskunnissa tämä tunne yhteisön vaatimuksesta ehdottomaan kuuliaisuuteen onhyvin voimakas. Heimon käsityksillä ja tavoilla on suuri valta yksilöihin.

Kehittyneissä yhteiskunnissa tämä alkukantainen ykseyden tuntu palaa osittain henkiin esimerkiksi sodan aikana, jolloin tunne kansallisesta yhteenkuuluvuudesta saa yksilöihin suuren vaikutusvallan.

Jumala koetaan myös yksilön viimeiseksi avunantajaksi. Ihminen onyhteisöllinen, riippuvainen laumastaan ja onneton joutuessaan siitä eroon.

Yhteisö on ihmisen henkisen elinvoiman tärkein lähde. Yksilö vahvistuu suorittaessaan ryhmän toisten jäsenten kanssa samaa ryhmää yhdistävän uskonnon palvontamenoja.

on yleinen taipumus luoda mielteitä ja Yhteiskunnan luonnollinen paine muuttuu käsitykseksi jumalan yliluonnollisesta läsnäolosta, koska ihmisen mielellävertauskuvia. Jumala on tämän käsityksen mukaan ihmisen luomus, jonka tarkoituksena on säilyttää tämän olennon yhteiskunnallinen olemassaolo.

Max Weber ja uskonnon vaikutukset kapitalismiin



Max Weber ei esittänyt varsinaista teoriaa uskonnon synnystä mutta käsitteli sen seurauksista.

Erityisesti teoksessaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki hän esitti, että protestantismin (erityisesti kalvinismin) vaikutus teollisuusyhteiskunnan syntyyn oli ratkaiseva.

Hänen mukaansa protestantismi "sekularisoi" kutsumus-käsitteen ja teki kaikesta työstä yhtä arvokasta Jumalan palvelemista. Kalvinismin erityinen vaikutus oli siinä, että kieltäessään turhat nautinnot se sai aikaan säästäväisyyttä ja sitä myöten vaurautta ja pääomien syntyä.

Berger ja Luckmann ja uskonto symboliavaruutena

Peter Berger ja Thomas Luckmann esittävät teoksessaan Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen uskonnon olevan eräs symboliavaruuksista, johon ihmisyhteisö "tallentaa" rutinoituneen ajattelunsa.

Heidän mukaansa ajattelu rutinoituu kuten aamutoimet, autolla ajo ym. Rutinoituminen vapauttaa ihmisen kykyä muihin tehtäviin kun samaa asiaa ei tarvitse aina erikseen tietoisesti miettiä.

Kun ajattelu on rutinoitunut, se otetaan itsestäänselvänä siihen asti kun jokin ulkoinen tekijä haastaa sen. Silloin ajattelutapa otetaan esiin symboliavaruudesta, sitä arvioidaan, se päivitetään - ja talletetaan uudelleen.

Jean Meslier ja uskonnot kansanpettäjinä



Erityisesti valistusfilosofialle ja varhaiselle sosialistiselle liikkeelle oli ominaista uskonnon siveellinen arvostelu kritiikki. Ranskalainen valistusajattelija Jean Meslier aloitti tämän testamentissaan testamentissaan, ja sosialistisen liikkeen piirissä tätä arvostelua on säilynyt viime vuosisadan loppuun asti.

Jyrkimmässä muodossa tämä kritiikki sai muodon: kolme pettäjää, Mooses (juutalainen taruhahmo), Jeesus (kristillinen taruhahmo) ja Muhammed (islamin taruhahmo).

Feuerbach ja jumalat ihmisen kuvina

Ludwig Feuerbach ei hyväksynyt tätä petoskäsitytsä. Hänen mielestään ihminen palvoo jumalassa omaa itseään eli kuten eräät antiikin ajattelijat asian ilmaisivat: ihminen loi jumalat omiksi kuvikseen. Kristinuskon mukaan jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.

Karl Marx ja yhteisöjen virheellinen tajunta



Karl Marx (oikealla)

Karl Marx kehitti Feuerbachin ajatuksia, jotka pohjautuvat paljolti yksilön virheelliseen tajuntaan. Marxin mukaan uskonnossa on kyse yhteisön virheellisestä tajunnasta.

Vuodenvaihteessa 1843-1844 Marx arvioi uskontoa myöhemmin hyvin kuuluisaksi tulleessa lausunnossaan seuraavasti:

"Epäuskonnollisen kritiikin perusta on: ihminen tekee uskonnon, uskonto ei tee ihmistä. Ja uskonto on juuri sellaisen ihmisen itsetajuntaa ja itsetuntoa, joka ei ole vielä saavuttanut itseään tai on sitten - uudestaan kadottanut itsensä.

Mutta ihminen ei ole mikään käsitteellinen, maailman ulkopuolella kyyhöttävä olento. Ihminen, se on: ihmisen maailma, valtio, yhteisö. Tämä valtio ja yhteisö tuottavat uskonnon, nurinkurisen todellisuuskäsityksen, koska ne muodostavat nurinkurisen maailman.

Uskonto on tämän maailman yleistä käsitystä, sen tietosanakirjamainen yleiskatsaus, sen logiikka kansantajuisessa muodossa, sen henkinen huipentuma, sen innoitus, sen moraalinen palkkio tai rangaistus, sen juhlallinen täydennys, sen yleinen lohdutus- ja oikeusperusta.

Se on inhimillisen olemuksen mielikuvitustoteutuma, koska inhimilliseltä olemuksella ei ole mitään tosi todellisuutta. Taistelu uskontoa vastaan on siis välillisesti taistelua sitä maailmaa vastaan, jonka henkistä maustetta uskonto on.

Uskonnollinen kurjuus on yhtäältä todellisen kurjuuden ilmaus ja toisaalta vastalause tätä todellista kurjuutta vastaan. Uskonto on ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman sydän aivan kuten se on hengettömien olosuhteiden henki. Se on kansan oopiumia.

Uskonnon kumoaminen kansan kuvitteellisella onnena on sen todellisen onnen vaatimusta. Vaatimus luopua tilaansa koskevista harhaluuloista on vaatimus luopua tilasta, joka tarvitsee harhaluuloja. Uskonnon arvostelu on siis idussaan sen murheenlaakson kritiikkiä, jonka sädekehänä on uskonto.

Taivaan arvostelu muuttuu näin maan arvosteluksi, uskonnon arvostely oikeuden arvosteluksi, jumaluusopin arvostelu politiikan arvosteluksii."

Kristinuskon ja työväenliikkeen suhteista Kari Marx kirjoitti v. 1847 seuraavasti:

"Kristinuskon sosiaalisilla periaatteilla on jo ollut tuhannen kahdeksansataa vuotta aikaa kehittyä, eivätkä ne tarvitse mitään lisäkehittelyjä preussilaisten konsistoriaalineuvosten taholta.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet ovat aiheuttaneet antiikin orjuuden, kaunistelleet keskiajan maaorjuutta ja kykenevät kyllä hätätilassa, joskin hieman kärsivin ilmein puolustamaan köyhälistön sortoa.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet saarnaavat hallitsevan ja sorretun luokan olemassaolon välttämättömyyttä ja antavat viimeksi mainitulle vain sen hurskaan toiveen että ensiksi mainittu harjoittaisi hyväntekeväisyyttä.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet sijoittavat konsistoriaalineuvoksille sopivalla tavalla kaikkien surkeuksien hyvityksen taivaaseen ja oikeuttavat näin kyseisten surkeuksien jatkumisen maan päällä.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet julistavat kaikki sortajien sorrettuja kohtaan tekemät halpamaisuudet ja joko oikeudenmukaisiksi rangaistuksiksi perisynnistä ja muista synneistä tai koettelemuksiksi, joita Herra (ts. Jumala) loppumattomassa viisaudessaan langettaa valittujen kannettaviksi.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet saarnaavat raukkamaisuutta, itsensä halveksuntaa, alentumista, alamaisuutta, pelkuruutta, lyhyesti kaikkia lurjuksen ominaisuuksia, ja köyhälistö, joka ei halua että sitä kohdellaan lurjuksena, tarvitsee rohkeutensa, itsetuntonsa, ylpeytensä ja riippumattomuuden tuntonsa kipeämmin kuin leipänsä.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet ovat nöyristelijämäisiä ja köyhälistö on vallankumouksellinen.

Se kristinuskon sosiaalisista periaatteista."

Karl Marxin kanta työväenliikkeen ja uskonnon suhteista oli selvä. Marxin mielestä uskonto on työväenliikkeelle vahingollinen ilmiö. Jo Marxin eläessä työväenliikkeessä esiintyi kuitenkin erilaisia suuntauksia. Jotkut niistä, kuten anarkismi, olivat voimakkaan ateistisia. Toisaalta alkoi esiintyä myös niin sanottua kristillistä sosialismia.

Marxin jälkeen työväenliikkeessä esiintyi kaksi pääsuuntausta, vallankumouksellinen suuntaus ja vähittäisiin uudistuksiin tähtäävä suuntaus.

Vallankumouksellinen suuntaus, jota ovat edustaneet suurimpana ryhmänä kommunistit, on suhteellisen kauan säilyttänyt Marxin alkuperäiset ajatukset. Sen sijaan vähittäisiin uudistuksiin tähtäävässä suuntauksessa, jota ovat edustaneet suurimpana ryhmänä sosialidemokraatit, on esiintynyt vähittäistä siirtymistä yhä lievempään uskonnon vastaisuuteen ja lopulta jopa uskontomyönteisyyteen.

Nykyään esiintyy uskontomyönteisiä suuntauksia myös kommunistissa liikkeessä.

Richard Dawkins uskontojen alkuperästä



Eläintieteilijä Richard Dawkins pohtii Free Inquiry –lehden numeroissa 3/2004 ja 4/2004 syitä siihen suunnattomaan voimavarojen tuhlaukseen, jota ihmisen uskonnot edustavat. Eläimiin on luonnollisen valinnan seurauksena jäänyt pääasiassa niitä ominaisuuksia, joista niille on hyötyä olemassaolon taistelussa selviämisessä. Muutenkin eläimet yleensä säästävät voimavaroja. Dawkins esittää käsityksensä vain eräänä mahdollisena oletuksena.

Ihmiset ovat rakentaneet uskontojen vaikutuksesta valtavan määrän kirkkoja, pyramideja ja muita rakennelmia, joista ei kehityksen (evoluution) kannalta ole mitään hyötyä.

Miljoonat ihmiset ovat kuolleet uskonsodissa ja uskonnollisissa vainoissa. Uskontojen vaikutuksesta ihmiset ovat kieltäytyneet sukupuolisuhteista ja alistuneet luostareiden ja muiden uskonnollisten laitosten luonnottomalta tuntuvaan elämään.

Dawkins pohtii erilaisia uskonnoille ehdotettuja kehitysopillisia selityksiä ja toteaa ne toteennäyttämättömiksi. Uskonnoista ei ole edes plasebovaikutuksen aiheuttajiksi.

Dawkins torjuu myös ajatuksen, että jonkinlainen ”jumalakeskus” ihmisen aivoissa selittäisi jotain. Jos sellainen olisi olemassa, miksi se olisi olemassa? Ihmisen lähisukulaisilla ei sellaista ole.

Dawkinsin mielestä tähän asti asetetut kysymykset ovat vääriä. Jotta ymmärrettäisiin oikeiden kysymysten luonne, Dawkins ottaa esimerkiksi sen ilmiön, että hyönteiset pyörivät tulen ympärillä ja lentävät kohti omaa kuolemaansa.

Selitys tähän ilmiöön on, että menneinä aikoina ihmisten tekemiä tulia ei ole ollut hyönteisiä harhauttamassa. Hyönteiset ovat lentäneet yöllä johonkin suuntaan käyttäen suunnistusvälineinä kaukana olevia valoja kuten kuuta ja tähtiä. Saman suunnistusmenetelmän soveltaminen lähellä olevaan kohteeseen aiheuttaa sen, että hyönteinen lentää logaritmisen kierteen muotoista rataa, ja jos kohde on tuli, hyönteinen tuhoutuu.

Hyönteisen tuhoon johtava käyttäytyminen on uusissa olosuhteissa ilmenevä sivuvaikutus sellaisesta käyttäytymisestä, joka on tavallisissa olosuhteissa aivan järkevää. Dawkinsin mielestä uskonnot ovat tällaisia haitallisia sivuvaikutuksia, joilla ei ole kehityksen (evoluution) näkökulmasta mitään merkitystä.

Toisin kuin melkein kaikki muut eläimet, ihmiset välittävät kasaantuvaa kokemustietoa sukupolvelta toiselle. On ainakin lapsille (luultavasti myös aikuisille) eduksi, jos he tottelevat (suuremmin kyselemättä) kieltoa uida vedessä, jossa on krokotiileja. Luonnollisen valinnan tuloksena ihmislapsen aivot ovat kehittyneet sellaisiksi, että ne oppivat kielen, ja ihmislapset luottavat aikuisten antamaan informaatioon.

Eri alueilla ihmiset siirtävät jälkeläisilleen erilaisia kieliä ja erilaisia uskontoja. Tämän Dawkins on esittänyt eräänä mahdollisuutena.

Dawkinsin mukaan uskonnoilla ei ole yksilöille tai yhteisöille mitään arvoa olemassaolon taistelun näkökulmasta vaan uskonnot ovat haitallisia sivuvaikutuksia aivan samaan tapaan kuin hyönteisten lentäminen tuleen.

Free Inquiryn numerossa 5/2004 muutamat kirjoittajat esittävät Dawkinsille vastaväitteitä.

Vastaväittäjät ovat Dawkinsin kanssa pääasiassa samaa mieltä siitä, että uskonnot ovat kehityksen (evoluution) kannalta merkityksettömiä sivuvaikutuksia, mutta he eivät ole Dawkinsin kanssa täysin samaa mieltä siitä, minkä ilmiön sivuvaikutuksia uskonnot ovat.

Anthony C. Lunn sanoo, että ilmiö on hänen mielestään paljon monimutkaisempi kuin Dawkins olettaa. Eräänä omana selityksenään hän esittää, että ihmisellä on luonnonvalinnan ansiosta kehittynyt kyky etsiä ilmiöiden syitä ja uskontojen näennäisselitykset ovat tämän ominaisuuden sivuvaikutuksia.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa mitkä syyt pitivät uskontoa yllä alkukantaisissa heimoyhteisöissä.
  2. Pohtikaa mitä vahinkoa siitä käsityksestä, että kristinusko tai islam on uskonnon korkein kehitysaste, on ollut Afrikan, Aasian ja Amerikan kansoille.
  3. Pohtikaa miksi monijumalaisuus on yleensä ollut suvaitsevampaa kuin yksijumalaisuus.
  4. Keskustelkaa missä määrin uskontoa edelleen käytetään vallankäytön välineenä.
  5. Pohtikaa ihmisen riippuvuutta uskonnollisesta yhteisöstä esimerkiksi laestadiolaisten, körttiläisten tai helluntailaisten keskuudessa. Käyttäkää Lasse Naukkarisen filmiä "Armon aika" havaintomateriaalina.
  6. Vuonna 1973 suoritetun tutkimuksen mukaan käsitys "uskonnosta on hyötyä yhteiskunnalle" selitti kaikkein parhaiten uskonnollista suvaitsemattomuutta Suomessa. Pohtikaa mistä tämä johtui.
  7. Pohtikaa kysymystä siitä, missä määrin Karl Marxin selitys uskonnosta pätee Suomessa? Missä määrin se pätee jossain kehitysmaassa? Pohtikaa sitä, mikä saa nykyajan nuoret turvautumaan uskontoon.

Oppineisuudesta



Oppineisuuden arvostelua on esiintynyt yhtä kauan kuin oppineisuutta. Sextus Empiricus, joka eli noin kolmannella vuosisadalla, kirjoitti teoksen Oppineita vastaan, nimi on joskus suomennettu Professoreita vastaan.

Arvovallan eli auktoriteetin menetelmän pätevyyden kiistäjiä on ollut aina.

Itse asiassa persoonallisuuden piirre nimeltä kovuus (autoritaarisuus) ja sen vastakohta pehmeys (autoritaarisuuden vastaisuus) ovat vahvasti periytyviä.

Kansanperinne sanoo, että kaikki eivät voi olla herroja, kuka tekisi työt, jos kaikki olisivat herroja.

On ilmeistä, etteivät sen enempää kovuus kuin pehmeyskään kovin helposti katoa ihmiskunnan perintötekijöistä.

Koska professoriksi pääseminen yleensä edellyttää kovaa luonnetta (poikkeuksiakin on), aikamme oppineet ovat pikemminkin jonkinlaisia johtajia kuin suosittujen tai muusta syystä vallitsevien todellisuuskäsitysten arvostelijoita.

Käsitteistä

Inhimillinen kieli on alun perin kehittynyt apinayhteisössä vallankäytön ja valehtelemisen välineeksi.

Käsitteistön tuottamista ovat hallinneet laumojen johtajat, papit ja ainakin maanviljelyksen ja karjanhoidon kehittymisen jälkeen myös rikkaat.

Käsitteiden tehtäviä ovat olleet mm. alaluokkaisten ja orjien käskyttäminen sekä yläluokan todellisuuskäsityksen (elämänkatsomuksen) puolustaminen.

Kieltä on tarvittu myös yläluokan sisäisen nokkimisjärjestyksen ylläpitämiseen. Sopivien käsitteiden avulla alaluokka on pyritty saamaan hyväksymään alistettu asemansa.

Pahinta käsitteiden avulla alistamista on ollut ja on edelleen uskonto.

On sanottu, että uskonto on vanhin muoto järjestäytynyttä rikollisuutta.

Käsitekiistoja

Latinan kielen sana scientia, jonka perusteella muihin kieliin on tehty sana tiede, tarkoittaa tietoa tai taitoa. Sanan tieto merkitys on kiistanalainen.

Uusimpien tutkimusten mukaan niin sanotut länsimaiden ihmiset käsittävät sanan "tieto" eri tavalla kuin itäaasialaiset.

Länsimaalaisten enemmistö pitää esimerkiksi Edmund Gettierin (1927-) esittämiä ristiriitoja oikeina ristiriitoina, mutta itäa-aasialaisista vain vähemmistö pitää niitä oikeina ristiriitoina.

Tässä yhteydessä ei tarvitse tietää, mitä Gettierin ristiriidat (niitä on esitetty tässä kirjassa toisessa kohdassa) tarkoittavat.

Mm. niiden tuloksena on päädytty vaikeuksiin määritellä mitä sana tieto tarkoittaa.

Gettierin ristiriitojen julkaisun jälkeen on kirjoitettu metreittäin kirjoja, joissa melkein jokainen kirjoittaja yrittää keksiä oman tiedon määritelmän.

Tämän kirjallisuuden seurauksena tiedon määritelmästä vallitsee entistä suurempi erimielisyys.

Käsite "tiede" on ongelmallinen

Koska käsite tiede on käsitteen tieto johdannainen, käsite tiede on jo tästä syystä ongelmallinen. On ehdotettu, että käsitteestä tiede pitäisi kokonaan luopua.

Toinen tärkeä syy siihen, miksi käsitteestä tiede pitäisi luopua, on se, ettei rajan vedossa tieteen ja valetieteen eli näennäistieteen välillä ei ole edistytty.

Looginen empirismi yritti saada voimaan jonkinlaiset säännöt tätä rajanvetoa varten, mutta tieteen papisto kielsi loogisen empirismin.

Kolmas tärkeä syy siihen, miksi käsitteestä tiede pitäisi luopua ovat monet yliopistojen merkilliset tiedekunnat kuten jumaluustieteellinen tiedekunta.

Jumaluustiede on epäilemättä ns. tieteistä mielettömin, sillä se tutkii jotain, jota ei ole olemassa.

Hyvänä kakkosena tulee erittäin paljon rahaa saava kasvatustiede, joka tutkii jotain sellaista, mikä ei ole mahdollista.

Kolmosena tulee filosofia eli viisauden ystävyys. Edes käsitteen “viisaus” merkityksestä ei ole yksimielisyyttä. Vielä vähemmän on yksimielisyyttä siitä, mikä on viisasta.

Totuuden kunnioitus

Koska jumalien olemassaolosta ei ole vuosituhansien kuluessa pystytty esittämään vähäisin­täkään pitävää todistetta, ainoa oikea johtopäätös on, ettei jumalia ole olemassa. Jotta käsitteellä “tiede” olisi jotakin järjellistä käyttöä, tieteen pitäisi kunnioittaa totuutta tällaisissa perusasioissa.

Tieteen hyvästä maineesta johtuu, että melkein jokainen huijauksen laji pyrkii naamioitumaan tieteeksi.

Ajattelusta (filosofiasta)



Pythagoras (569-475 eaa.) (nimeä ja vuosilukuja ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ei sanonut itseään viisaaksi vaan viisauden ystäväksi eli filosofiksi.

Pythagoras uskoi jumaliin, ja Pythagoraan mielestä vain jumalat ovat viisaita.

Ihmiset voivat siis Pythagoraan mielestä parhaimmillaan olla vain viisauden ystäviä eli filosofeja.

Oikeasti viisaita olivat tietysti sofistit, mutta sofistista on tehty haukkumansana.

Loogisen empirismin ehdotus

Looginen empirismi kannatti filosofiaksi kutsutun ”tieteen” lopettamista ja siinä olevien mahdollisesti järjellisten osa-alueiden sulauttamista muihin ”tieteisiin”.

Suomalaiset ovat barbaareja

Muinaiskreikkalaiset pitivät sanaa ”filosofia” niin hienona, ettei se edes käänny barbaarien kielille. Hyvänä todisteena suomalaisten barbaarisuudesta voidaankin pitää sitä, ettei sanaa ”filosofia” ei ole pystytty suomentamaan.

Tarkasti ottaen filosofia siis tarkoittaa viisauden ystävyyttä. Kuten edellä sanottiin, sanan ”viisaus” merkityksestä ollaan erimielisiä. Vaikka päästäisiin yksimielisyyteen sanan ”viisaus” merkityksestä, ollaan varmasti eri mieltä siitä, mikä on viisasta. Tällaisesta ”viisaustieteestä” pitäisi päästä lopullisesti eroon.

Onko hurahtaneisuus ikuista

On epätodennäköistä, että ihmiskunta pääsisi eroon viisaustieteestä ja muusta hurahtaneisuudesta.

Ne ihmiset, joiden aivojen tiettyjen välittäjäaineiden pitoisuudet ovat suuret, pitävät tätä vallan ja hurahtaneisuuden koneistoa käynnissä.

New Scientist -lehden mukaan Zürichin yliopistosairaalan neurologin Peter Bruggerin (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) tutkimukset osoittavat, että aivojen korkea dopamiinipitoisuus heikentää ihmisen päättelykykyä ja tuottaa kokemuksia, joita ihmiset pitävät yliluonnollisina.

Dopamiinin ja myös muiden aivojen välittäjäaineiden korkeat pitoisuudet saavat ihmisen tuntemaan itsensä muita korkea-arvoisemmaksi.

Itseään korkea-arvoisina pitävät ihmiset kohoavat minkä tahansa yhteiskunnan nokkimisjärjestyksen huipulle. Nämä itseään korkea-arvoisina pitävät ihmiset eivät halua edes kuolla, eivät ainakaan lopullisesti.

Historiankirjoituksesta

Historiankirjoitusta on usein oikeutetusti sanottu menneisyyden sijoitetuksi tieteis­kuvitelmaksi eli science fictioniksi.

Lähes jokainen vallassa ollut aate on kirjoittanut historian uudestaan ja mieleisekseen.

Me suomalaiset elämme kristinuskon valtakauden kristillisesti väritetyn historian aikakautta.

Sana "ateismi" yritetään poistaa kielestä

Eräs kristillisen historiankirjoituksen tavoitteita on häivyttää jumalattomuuden (ateismin) olemassaolo historiasta.

Neljän kopla

Vaikka juuri minkään historian kirjoihin kirjoitetun väitteen totuudesta ei voida olla varmoja, voidaan sanoa, että se voitolle päässeen uskonnollisen ajattelun ”neljän kopla”, joka on pitkällä tähtäyksellä pilannut länsimaisen ajattelun on: Platon, Aristoteles, Kant ja Hegel.

Nemesis



Isaac Asimovin (1920-1992) (nimeä ja vuosilukuja ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) viimeisen teoksen Nemesis sankari sanoikin: on hyvä, että ihmiskunta häviää kykenemättä levittämään inhimillistä pahuutta avaruuteen. Nemesis oli antiikin Kreikan oikeutetun koston jumalatar.

Keskusteltavaksi

Miksi tarvitaan tutkimusta, joka tutkii todellisuustutkimusta (tiedettä)?

Käsitteestä "tiede" on tullut haitallinen

Seuraavassa puhutaan niistä ajoista, jolloin todellisuustutkimusta kutsuttin tieteeksi. Artikkelin lukemisen helpottamiseksi on käytetty sanaa "tiede". Kyse ei ole toimittajan laiskuudesta, sanojen vaihtaminen toisksi onnistuu tietokoneella varsin helposti.

Jumaluustiede jäi tieteen sisälle

Kuntiede pääasiassa luonnontieteen, lääketieteen ja tekniikan kehittyessä on saanut runsaasti lisää arvostusta, tieteiksi pyrkii kaikenlaisia uusia ja vanhoja käsityksiäa. Koska yliopistolaitos alun perin syntyi lähinnä kristinuskon puolustamista varten, eräs epätiede, jumaluustiede (teologia) on jäänyt tieteen sisään.

Teteen vanhin nimi

Melkein kaikkea tiedettä on aikoinaan kutsuttu filosofiaksi. Suomessa on vieläkin käytössä esimerkiksi nimitys filosofian maisteri.

Filosofian maisteri on hyvin harvoin filosofi.

Vuosituhansien kuluessa ja tiedon karttuessa muut tieteet ovat irtautuneet filosofiasta, ja filosofiaan on jäänyt jäljelle kaikenlaista sellaista pohdiskelua, jota ei ole katsottu erityistieteissä tarpeelliseksi.

Lähinnä uskontojen vaikutusvallasta johtuen esimerkiksi siveystutkimus tutkimus ei ole itsenäinen tiede vaan sitä esiintyy filosofiassa ja yhteiskuntatieteissä.

Filosofit keksivät aiheita ansaitakseen elatuksensa

Myös sen jälkeen, kun tieteet ovat irrottautuneet filosofiasta filosofit ovat olleet kiinnostuneita tieteestä.

On kehitetty tieteenfilosofiaa, tieteenkäsity ja jopa tieteenfilosofian historiaa.

Onko tieteenfilosofia elossa

Erityisesti looginen empirismi ja sen vastustajat olivat kiinnostuneita tieteenfilosofiasta.

Sekä Rudolf Carnap että Arthur Pap ovat kirjoittaneet tieteenfilosofian oppikirjan (näitä nimiä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa). Vaikka tieteenfilosofia on epäilemättä vahvasti elossa, sitä vastaan hyökkäillään koko ajan.



David Bloorin mukaan tieteenfilosofia on kuollut ja jäljelle ovat jääneet vain tieteensosiologia ja tieteen sosiaalipsykologia (niin sanottu vahva ohjelma).

Erityisesti valistuksenvastaiset postmodernistit ovat omaksuneet usein tämän niin sanotun sosiaalisen konstruktivismin, jonka mukaan tiede on vain yhteiskunnallinen rakennelma. Monet jyrkät naisasiaihmiset (radikaalit feminismit) ovat omaksuneet sekä sosiaalisen konstruktivismin että postmodernistisia katsomuksia.

Mitä tieteenfilosofia ei ole

Tieteen filosofia ei ole tieteen historiaa.

Tieteen filosofia ei ole luonnonfilosofiaa kuten esimerkiksikaikkeuden alkuperän tai tarkoituksen pohtimista.

Tieteen filosofia ei ole tieteenpsykologiaa tai tieteensosiologiaa.

Nämä ovat erikoistieteitä, jotka tutkivat inhimillistä toimintaa. Viimeksi mainitut ovat kyllä tieteen tutkimusta, johon kuuluu lisäksi muun muassa tieteen järjestelmän ja talouden tutkimus.

Mitä tieteenfilosofia tutkii

Tieteenfilosofia yrittää muun muassa ymmärtää tieteen tavoitteita, menetelmiä ja rakennetta. Tässä tarkoituksessa tutkitaan tieteen tavoitteita, menetelmiä, arviointiperusteita, käsitteitä, lakeja ja teorioita.

Oma käsitteistö

Tiede käyttää monia sellaisia käsitteitä, joita mikään erityistiede ei tutki. Sellaisia käsitteitä ovat esimerkiksi syy, tieteellinen lainalaisuus (=säännönmukaisuus), käsitys ja selitys.

Voidaan kysyä, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että jokin tapahtuma on jonkin toisen tapahtuman syy.

Mitä tarkoitetaan luonnonlailla (luonnon säännönmukaisuudella)?

Millaisia ovat tieteelliset käsitykset (teoriat)?

Mitä tarkoittaa tieteellinen selittäminen?

Mikä on selittämisen suhde ennustamiseen?

Toisinaan tieteessä puhutaan arkipäiväisistä asioista kuten mittareista, mikroskoopeista ja kaukoputkista. Niiden avulla voimme tehdä havaintoja.

Varsin usein tieteessä puhutaan sellaisista asioista, joita ei voida samalla tavoin paljain silmin havaita kuten esimerkiksi elektroneista, ioneista, geeneistä jne. Mikä on tällaisten olioiden suhde arkipäiväisiin olioihin?

Mikä oikeus meillä on puhua esimerkiksi positroneista?

Voidaan myös kysyä, miksi näitä käsitteitä tulisi tutkia. Eivätkö tieteenharjoittajat osaa käyttää niitä?

Tiede kyllä osaa käyttää näitä käsitteitä, mutta jotta ei otettaisi käyttöön mitä tahansa käsitteitä myös teoreettiset (käsitteelliset) käsitteet on sidottava inhimillisiin havaintoihin. Muutoin voitaisiin ottaa käyttöön sellaisia olioita kuin keiju, elämänvoima, elottomiin esineisiin liittyvät henget jne.

Ongelmia

  1. Logiikkaa (oppi johdonmukaisesta ajattelusta) ja matematiikkaa pidetään usein tieteinä. Mitä matemaattinen tai looginen totuus tarkoittaa? Mikä on matematiikan suhde kokemustieteeseen?
  2. Mikä on oikea tieteen menetelmä asioiden esittämisessä ja kuvailussa?
  3. Mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että tiede selittää? Onko olemassa myös muunlaisia selityksiä?
  4. Sanotaan, että tiede ennustaa. Miten se on mahdollista? Mikä on selityksen ja ennusteen suhde? Miten selityksiä ja ennustuksia testataan?
  5. Tieteen sanotaan selittävän ilmiöitä lakien (sääntöjen) avulla? Mitä tällaiset lait (säännöt) ovat? Kuinka ne voivat selittää? Mitä tarkoittaa selittäminen syiden avulla? Onko myös muunlaisia selityksiä?
  6. Mitä ovat tieteen käsitykset (teoriat)? Mikä on käsitysten (teorioiden) suhde tieteen lakeihin (sääntöihin)? Mitä tarkoittaa tieteellinen malli?
  7. Tieteellisellä lainalaisuudella (säännönmukaisuudella, determinismillä) tarkoitetaan käsitystä jonka mukaan kaikki tapahtuu tarkasti luonnonlakien (säännönmukaisuuksien) mukaan. Onko tällainen käsitys tosi?
  8. On runsaasti keskusteltu fysiikan filosofisista ongelmista. On esimerkiksi väitetty, että suhteellisuuskäsitys toisi tieteeseen inhimillisen (subjektiivisen) tekijän. Jotkut väittävät, että kvanttifysiikka kumoaa lainalaisuuden (säännönmukaisuuden, determinismin). Mikä on totuus näistä kysymyksistä?
  9. Ovatko biologia ja psykologia erillisiä tieteitä? Onko inhimillisesti mahdollista palauttaa nämä tieteet fysiikkaan ja kemiaan? Onko elämä mekaanista vai esiintyykö niin sanottuja elämänvoimia?
  10. Ovatko yhteiskuntatieteet "oikeita" tieteitä? Onko yhteiskuntatieteiden ja luonnontieteiden välillä periaatteellisia eroja?
  11. Onko historia tiede? Onko olemassa historian lakeja (säännönmuakisuuksia)?
  12. Onko tiede yhtenäinen vai esiintyykö menetelmiltään ja pohjimmaiselta luonteeltaan täysin erityyppisiä tieteitä?
  13. Voiko tiede ottaa kantaa arvokysymyksiin kuten siveelliseen edistykseen?
  14. Onko tiede arvovapaata vai voiko tiede antaa arvoja?
  15. Mikä on tieteen ja uskontojen suhde? Kumoaako vai vahvistaako tiede uskontojen esittämiä käsityksiä vai ovatko tiede ja uskonnot toisistaan riippumattomia?
  16. Mikä on tieteen ja valtarakenteen (kulttuurin) suhde? Onko tieteellä rajoja?

Tehtäviä

Valitkaa yllä olevista kysymyksistä pari kiinnostavinta ja keskustelkaa niistä. Pohtikaa myös sitä, mikä tekee keskustelun näistä kysymyksistä vaikeaksi.

Valmiudet

Tarkastellaan lyhyesti, mitä tieteenharjoittaja tekee. Kaiken tieteellisen tutkimuksen pohjaksi tutkija tarvitsee jo erilaisia valmiuksia: hyvää yleissivistystä, perehtyneisyyttä tieteenalansa ongelmakenttään, tieteellisten menetelmien ja muiden "pelisääntöjen" hallintaa jne.

Mitä tutkija tekee



Kun hän ryhtyy tekemään varsinaista tutkimusta, hänellä tavallisesti on oltava jo tiedossaan tutkimusongelma. Hän laatii tutkimusohjelman, ryhtyy keräämään tutkimusaineistoa ja täsmentää työn kuluessa tutkimusongelmaansa.

Luonnontieteen tutkija voi tehdä kokeita saadakseen selville mitä tapahtuu joissakin erityisolosuhteissa. Tutkimusaineiston pohjalta hän pyrkii kuvaamaan eri tavoinongelmaansa tai hän voi myös koettaa tehdä yleistyksiä sekä löytää säännönmukaisuuksia.

Jos hän onnistuu löytämään esimerkiksi joitain uusia säännönmukaisuuksia, hän voi yrittää yhdistellä niitä jo tunnettuihin säännönmukaisuuksiin. Usein tieteellinen tieto esitetään juuri ns. teorian (käsityksen) muodossa.

Lopuksi tutkija laatii työstään tutkimusraportin, ja kun se on julkaistu esimerkiksi jossain tieteellisessä aikakauslehdessä, tutkimus on päättynyt.

Mitä tieteentutkija tekee

Tieteenfilosofi sen sijaan kysyy, mikä on luonnon säännönmukaisuus (luonnonlaki). Mikä on tieteellinen tai epätieteellinen käsitys? Miten tieteelliset selitykset erotetaan muista selityksistä?

Tieteenharjoittaja tekee päätelmiä. Hän esimerkiksi pyrkii yhdistämään säännönmukaisuuksia (lakeja) käsityksiin (teorioihin) tai testaamaan niitä. Tieteenfilosofi pyrkii selvittämään, mitä tieteellinen päättely on.

Todellisuustutkimuksen (tieteen) lajeja

Usein puhutaan puhtaista tieteistä ja soveltavista tieteistä. Puhutaan tieteellisestä tiedosta sinänsä ja sen sovellutuksista. Puhtaita tieteitä ovat esimerkiksi muodolliset tieteet kuten matematiikka ja logiikka, kokemusperäiset tieteet kuten luonnontieteet sekä yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet. Soveltavia tieteitä ovat esimerkiksi tekniset tieteet, lääketiede ja maataloustiede.

Esimerkiksi taloustiede käyttää matematiikkaa. Toiseksi puhtaita tieteitä voidaan soveltaa kuten esimerkiksi biologiaa ja kemiaa lääketieteessä.

Sellaiset tieteet kuten fysiikka ja kemia yrittävät löytää Luonnon säännönmukaisuuksia (luonnonlakeja). Sen sijaan esimerkiksi historia ja maantiede ovat usein kiinnostuneita tosiasiain kokoamisesta. Tosin kysymys on paljolti myös tutkimusotteesta, ja molempia voidaan käyttää tilanteen mukaan.

Kuvailun lisäksi tieteet pyrkivät selittämään ja ennustamaan asioita. Voidaan myös sanoa, että jossain määrin rajat eri tieteenalojen välillä ovat aina sopimuksenvaraisia ja epäselviä.

Tehtäviä

  1. Keskusteltavaksi: Mitä tieteen lajeja opiskellaan koulussa?
  2. Olisiko tarpeen vaihtaa tai muuttaa koulussa opiskeltavia aineita?

Todellisuustutkimuksen (tieteen) tavoitteista

Soveltavan tieteen tavoitteena on usein muun muassa valvonta, suunnittelu, tekninen kehitys, luonnonvarojen hyväksikäyttö jne. Tulvia pyritään estämään, siltoja rakennetaan, maataloustuotantoa pyritään kehittämään ja joskus kehitetään kehitystä.

Psykologisesti katsottuna puhdas tiede pyrkii tyydyttämään tiedon tarpeen, etsimään totuuksia tai todennäköisyyksiä, tyydyttämään selittämisen ja ennustamisen tarvettamme.

Tieteenharjoittajat usein kilpailevat ja saavat suurta tyydytystä menestyksestä tässä kilpailussa. Tässä suhteessa tiedettä voidaan verrata taiteeseen.

Puhdas tiede kehittää väitteitä, jotka vastaavat todellisuutta. Selitykset huomioivat havaitsemiamme säännönmukaisuuksia. Vastataan kysymyksiin "miksi?" ja "kuinka?". Selityksiin liittyy ennusteita. käsityksiä (teorioita) ja säännönmukaisuuksia (lakeja) voidaan testata tarkkailemalla ennusteiden toteutumista.

Käsitysten (teorioiden) ja säännönmukaisuuden (lakien) avulla voidaan myös päätellä, mitä tapahtui menneisyydessä.

Tehtäviä

  1. Keskustelkaa jostakin tieteen kiistanalaisesta ennusteesta kuten hiilidioksidin lisääntymisen vaikutuksista tai ydinsodan jälkeisestä maailmasta.
  2. Keskustelkaa myös jostakin kiistanalaisesta menneisyyden käsityksestä kuten elämän synnystä maapallolla tai elämän tulosta planeetallemme ulkoavaruudesta tai näkyvän maailmankaikkeuden osan ikuisesta laajenemisesta tai sykkivästä kehityksestä.

Todellisuustutkimuksen (tieteen) tunnusmerkkejä



Kuinka sanoa, että Einsteinin painovoimakäsitys on tiedettä, mutta tähdistä ennustaminen ei sitä ole. Kuinka voidaan erottaa tiede siitä, mikä ei ole tiedettä?

Tieteelle on asetettu lukuisia vaatimuksia, mutta tarkastelemme seuraavassa vain muutamia.

Todentaminen (verifioiminen)

Kun tieteenharjoittaja esittää uuden väitteen, muiden tieteenharjoittajien on pystyttävä periaatteessa tarkistamaan itse väitteen todenperäisyys. On pystyttävä sanomaan, puoltavatko tosiasiat väitettä vai ovatko ne sitä vastaan. Jos väite on sellainen, ettei sitä edes periaatteessa pystytä testaamaan, se ei ole tieteellinen väite.

Totuus

Tieteellisen väitteen on oltava totuudenmukainen (objektiivinen), se ei saa perustua harhoihin (illuusioihin), harha-aistimuksiin (hallusinaatioihin) jne. Väite ei saa olla henkilökohtaisten tai aatteellisten näkökantojen värittämä.

Olioiden on oltava olemassa

Väitettyjen olioiden on oltava olemassa todellisuudessa.

Kokeet on pystyttävä toistamaan

Yksityiset kokemukset, joita ei pystytä toistamaan, eivät kelpaa tieteellisen väitteen perusteluiksi.

Käyttökelpoisuus ennustamisessa

Tieteen väitteiden on oltava luotettavia. Ei riitä, että väitteitä voidaan periaatteessa testata. Testien on osoitettava väitteet tosiksi tai todennäköisiksi. Luotettavuus tekee tieteen väitteet käyttökelpoisiksi ennustettaessa.

Väitteet, joille ei löydy testien tukea, on hylättävä

Tieteen pitäisi hylätä sellaiset väitteet, joita testit eivät tue (esimerkiksi tähdistä ennustaminen).

Myöhemmät testit voivat kumota aikaisempia käsityksiä

Tiede pitäisi olla on avoin järjestelmä siinä mielessä, että myöhemmät testit voivat aina kumota aikaisempia käsityksiä.

Käsitteiden on oltava määriteltyjä ja täsmällisiä

Tieteen käsitteiden on oltava määriteltyjä ja täsmällisiä. Sekavia ja monitulkintaisia käsitteitä ei tulisi käyttää. Tieteen säännönmukaisuudet (lait) on ilmaistava täsmällisesti.

Väitteiden on oltava ristiriidattomia

Tieteen väitteiden on sovittava yhteen muiden tieteen väitteiden kanssa. Ristiriitaisia väitteitä ei sallita. Väitteet, jotka ovat yhteydessä toisiinsa, muodostavat usein hedelmällisemmän käsityksen kuin irralliset väitteet.

Järjestelmällisyys

Tiede on luonteeltaan järjestelmällistä. Ensin muotoillaan usein ongelma. Sitten muotoillaan oletukset (hypoteesit), sitten johtopäätökset (lait ja käsityst). Nämä väitteet päätellään havaittavista tosiasioista. Lopuksi johtopäätöksiä testataan.

Selitysvoima

Usein pyritään löytämään sellaisia teorioita, jotka selittävät mahdollisimman paljon.

Erimielisyydet



On syytä korostaa, että tieteenfilosofit sen enempää kuin tieteen harjoittajatkaan eivät ole yksimielisiä tieteen tunnusmerkeistä. Viime vuosisadan lopulla jotkut filosofit (esimerkiksi Paul Feyerabend ja Thomas Kuhn) arvostelivat jyrkästi koko tiedettä.

Thomas Kuhnin kritiikki löytyy tässä opintoaineistossa olevasta Jaakko Hintikan artikkelista.

Tehtäviä

  1. Miksi tähdistä ennustaminen ei täytä tieteelliselle käsityslle asetettavia vähimmäisvaatimuksia?
  2. Eräät parapsykologit väittävät, että ajatuksen voimalla voi nostaa esimerkiksi pöytää. Järjestäkää koe pöydän nostamiseksi ajatuksen voimalla. Pohtikaa syitä kokeen hyvin todennäköiseen epäonnistumiseen. Missä suhteessa tämä käsitys on fysiikan lakien vastainen?

Mitä todellisuustutkimus (tiede) on?

Tiedettä on pyritty luonnehtimaan muun muassa seuraavasti:

Tiede on kokonaisuus, joka sisältää seuraavan tyyppisiä yhteen sopivia järjestettyjä tietoja:

  1. Väitteitä, jotka ilmaisevat ja luokittelevat havaintoja ja ovat merkitseviä ongelman ratkaisemiseksi niin tarkasti ja täsmällisesti kuin mahdollista.
  2. Yleisiä väitteitä - säännmönmukaisuuksia (lakeja) ja oletuksia (hypoteeseja), jotka esittävät säännönmukaisuuksia joissain havaituissa tai havaittavissa ilmiöryhmissä.
  3. Käsitteellisiä (teoreettisia) väitteitä, jotka yhdistävät ja yleistävät mahdollisimman suuren määrän säännönmukaisuuksia (lainalaisuuksia).
  4. Muita yleisiä tai erityisiä väitteitä, jotka on pääteltävissä säännönmukaisuuksista (laeista) ja käsitteistä (teorioista) ja joita voidaan testata lisähavainnoilla.

Tieteelliseksi todellisuuskäsitykseksi (maailmankuvaksi) sanotaan luontoa, ihmistä ja yhteiskuntaa koskevien oletusten tai tietojen kokonaisuutta, joka on tieteellisin menetelmin hankittu ja perusteltu.

Tieteellisen todellisuuskäsityksen (maailmankuvan) muodostaminen edellyttää mm. rajanvetoa tieteen ja näennäistieteen (pseudotieteen, kvasitieteen, valetieteen) välille. Voidaan mm. kysyä, ovatko parapsykologien, ufologien tai ufokirjailijoiden ja tähdistäennustajien väitteet tiedettä vai näennäistiedettä.
  • Todellisuuskäsitykseen (maailmankuvaan) liittyvät mm. käsitykset siitä, mitä on olemassa,
  • mitä ovat arvostukset, käsityksen elämän tarkoituksesta ja mielekkyydestä sekä
  • ihmisen asemasta luonnossa. Tätä osaa todellisuuskäsityksestä kutsutaan usein elämänkäsitykseksi (elämänkatsomukseksi).
Todellisuuskäsitys (maailmankatsomus) on tieteellinen, jos siihen sisältyvät tosiasiaväitteet ovat tieteellisesti perusteltavia.

Tehtäviä

  1. Palauttakaa mieliin joitakin peruskoulun fysiikan, kemian tai biologian harjoitustöitä ja pohtikaa, miten lainalaisuuksia saatiin selville.
  2. Keksikää jokin luokan oppilaita koskeva väite ja testatkaa sitä.

Rajanveto tieteen ja näennäistieteen välillä

Edellä on pohdittu, mitä tiede on. Tieteen historian mukaan paljon tärkeämpi on kuitenkin kysymys siitä, mikä ei ole tiedettä, mikä erottaa tieteen esimerkiksi näennäistieteestä.

Tieteen historia heijastaa myös eri todellisuuskäsitysten (maailmankatsomusten) välistä taistelua. Seuraavassa on tarkasteltu eräitä nykytilanteen syntyyn vaikuttaneita aatteita.

Marxismi: Aine vai henki

Marxilaisen käsityksen mukaan filosofian peruskysymys on, kumpi on ensisijainen, aine (materia) vai henki.

Marxismin vastaus on, että aine ensisijainen. Tämä vastaus on tärkeä syy siihen, miksi uskonnot varsinkin marxismin leviämisen alkuaikoina pyrkivät vastustamaan marxismia.

Positivismi

Toinen uskontojen yleensä vastustama käsitys on ollut positivismi ja sen johdannainen looginen empirismi.

Positivismi esitti, että inhimillinen ajattelu käy kolmen vaiheen läpi:
  • teologisen,
  • metafyysisen ja
  • positiivisen.
Ensimmäisessä vaiheessa luontoa selitettiin uskontojen avulla.

Toisessa vaiheessa pohdittiin, mikä oli ilmiöiden takana oleva todellisuus (metafysiikka tarkoittaa fysiikan tuolle puolelle menevää). Metafyysisinä käsityksinä positivismi piti muun muassa käsitystä, että aine tai henki on ilmiöiden taustalla oleva todellisuus. Tästä syystä positivismi joutui riitoihin sekä uskontojen että marxismin kanssa.

Varhaisen positivismin mukaan oivalletaan vähitellen, että metafyysiset kysymykset ovat ratkaisemattomia ja jäävät sellaisiksi.

Me voimme saada tietoa vain asioista, joita havaintomme pystyy tavoittamaan.

Tieteen tehtäväksi tulee selvittää näiden tosiasioiden kesken vallitseva säännönmukainen (lainalainen) yhteenkuuluvuus ja siten ennustaa tulevia tapahtumia.

Esimerkiksi tähtitieteilijä voi ennustaa, milloin on seuraava auringonpimennys.

Insinööri voi laskea sillan kantavuuden.

Tiede voi ennustuksillaan antaa meille teknisiä ohjeita siitä, miten on parasta toimia tietyissä tilanteissa.

Kaikki kysymykset, joihin ei voida vastata tosiseikkoja huomioimalla, katsotaan periaatteellisesti merkityksettömiksi.

Sellaisia ongelmia pohtiva ajattelu kuuluu esitieteelliseen vaiheeseen.

Tehtävä

  1. Pohtikaa, millä tieteen aloilla voidaan tehdä hyviä ennusteita. Millä tieteen aloilla ennustaminen on vaikeaa?
Positivismin perinnettä jatkoi looginen empirismi. Loogista empirismiä on käsitelty perinpohjaisesti toisessa tämän kirjan artikkelissa.

Todistuksen taakka

On helppoa keksiä väitteitä, joiden oikeiksi tai vääriksi todistaminen on vaikeaa.

Jos joku väittää, että Siriusta kiertää planeetta, jolla asuu suomea puhuva aasirotu, väitettä on vaikea todistaa vääräksi.

Tästä huolimatta on ilmeistä, että tuo väite on mielikuvituksen tuotetta.

Loogisen empirismin myötä omaksuttiin kokemustieteessä yleinen periaate, jonka mukaan todistuksen taakka on väitteen esittäjänä, ei sen vastustajalla.

Sen, joka väittää, että Siriusta kiertävällä planeetalla on suomea puhuvia aaseja, on todistettava väitteensä.

Niin kauan kuin todisteet puuttuvat, väitteen vastustaja on vahvoilla.

Kokemustieteen kanta on, että väite on epätosi kunnes toisin osoitetaan.

Tämä jo muinaisessa antiikissa käytössä ollut periaate näkyy edelleen esimerkiksi siinä, että tohtoriksi väittelevän on pyrittävä todistamaan väitteensä ja kumoamaan vastaväittäjän arvostelut.

Viime vuosina on näkynyt runsaasti merkkejä myös tästä periaatteesta luopumisesta.

Perusteluna on usein ollut se, että todistamattomat väitteet ovat saattaneet myöhemmin osoittautua tosiksi.

Näennäistieteen vastustajat ovat pyrkineet pitämään kiinni siitä, että todistuksen taakka on väitteen esittäjänä, ei sen vastustajalla.

Todennettavuusvaatimusta ovat murentaneet uskontojen ohella monet muut seikat, ennen kaikkea poliittiset ja tiedepoliittiset tekijät.

Monet marxilaiset ja psykoanalyysin edustajat näkivät todisteita oman käsityksensa puolesta joka paikassa.

Tämä ärsytti niitä, jotka eivät sellaisia todisteita pystyneet näkemään.

Karl Popper



Esimerkiksi Karl Popper (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) pyrki korvaamaan todennettavuusperiaatteen vääräksi osoitettavuuden periaatteella (falsifioitavuusperiaate).

Kokemustieteen väitettä ei voida lopullisesti osoittaa todeksi, sillä jo seuraava havainto voi osoittaa väitteen virheelliseksi tai puutteelliseksi. Sen sijaan yksikin luotettava havainto saattaa riittää osoittamaan väitteen virheelliseksi.

Popperin mukaan tieteen väitteiden tulee olla sellaisia, että on periaatteessa mahdollista osoittaa ne vääriksi.

Toisaalta on sanottu, että Popperin ajattelu kaataisi koko kokemustieteen, se suuntautuisi sen mukaan väitteiden kumoamiseen, kun sen tehtävänä on todellisuudessa tuottaa uusia lainalaisuuksia ja teorioita.

Toisaalta jotkut näennäistieteisiin myönteisesti suhtautuvat ovat pitäneet myös Popperin periaatetta liian ankarana.

Todennettavuuden vaatimus

Luonnontieteissä kehitettiin väitteitä, joista tieteenharjoittajat pitivät, mutta joita oli periaatteessa mahdotonta osoittaa havaintojen avulla tosiksi tai epätosiksi.

Kehitettiin esimerkiksi käsityksiä siitä, mitä tapahtuu ehdottomassa (absoluuttisessa) nollapisteessä (-273,16 astetta celsiusta, lämpöliike täydellisesti pysähtynyt). Kun nämä ajatuskehitelmät haluttiin varustaa tieteen arvovallalla, todennettavuusvaatimuksesta oltiin valmiita luopumaan.

Onko kaikkiväitteiden esittäminen sallittua

Todennettavuusvaatimusta vastaan on esitetty myös väite, että se estää kaikkia jonkin luokan olioita koskevien väitteiden esittämisen, koska on usein mahdotonta tehdä havaintoja kaikista luokan olioista.

Toisaalta voitaisiin väittää, että kaikkia olioita koskevien väitteiden välttäminen saattaisi olla hyödyllistäkin.

Onko olemassaolo-

väitteiden esittäminen sallittua

Vääräksi osoittamisvaatimusta vastaan on esitetty, että se estää olemassaoloväitteiden esittämisen. Jos olemassaoloväite perustuu hyväksyttävään havaintoon, on hyvin vaikeaa osoittaa se vääräksi.

Toisaalta kokemus näyttää osoittavan, että vääriä tai väärin tutkittuja havaintoja (esimerkiksi lentävät lautaset) esiintyy niin paljon, että on ehkä tarpeen pitää myös hyvin perusteltuja olemassaoloväitteitä periaatteessa vääräksi osoitettavina.

Mielikuvitusolennot

Jos olemassaoloväite perustuu mielikuvitukseen (keijut, maahiset jne.), eikä voida esittää yhtään luotettavaa havaintoa väitteen tueksi, vääräksi osoitettavuuden periaate toimii hyvin. Silloin se myös on yhtäpitävä sen periaatteen kanssa, että todistuksen taakka on väitteen esittäjänä.

Tehtävä

  1. Soveltakaa todistuksen taakan periaatetta uskontojen ja ateismin väliseen kiistaan.

Ristiriidattomuus ja yksinkertaisuus

Loogisen empirismin myötä tuli tärkeäksi väitteiden ristiriidattomuus.

Logiikan avulla voidaan osoittaa, että ristiriitaisesta väitteestä seuraa mikä tahansa samaa kielimuotoa oleva väite täysin riippumatta siitä, mikä on väitteen totuusarvo.

Tästä syystä ristiriidattomuus tuli tärkeäksi.

Vanha periaate, jonka mukaan tarpeettomia oletuksia tuli välttää (Occamin partaveitsi ), nousi tärkeäksi periaatteeksi.

Myös suhteellisen yksinkertaisuuden periaate, jonka mukaan kilpailevista käsityksistä on valittava suhteellisesti yksinkertaisin, oli vaikutusvaltainen.

Yhteensopivuus kokonaisuuden kanssa

Erityisesti kiinnitettiin huomiota siihen, missä määrin uudet väitteet sopivat yhteen entisen kokonaisuuden kanssa.

Näillä perusteilla oli helppo vastustaa näennäistiedettä.

Näennäistieteissä tehtiin oletuksia, jotka olivat ristiriidassa vanhan tieteen kanssa tai jotka olivat vanhan tieteen näkökulmasta tarpeettomia tai jotka tarpeettomasti mutkistivat teorioiden rakennetta.

Usein väitteet olivat yhteen sopimattomia esimerkiksi fysiikan kanssa.

Esimerkiksi eräät parapsykologit ovat esittäneet, että olisi olemassa erityinen fysiikalle tuntematon energian muoto, joka tekisi mahdolliseksi ajatusten siirron, selvännäkemisen (tulevaisuuden tai menneisyyden tietämisen), ajatuksen voimalla esineisiin vaikuttamisen jne.

Fysiikan perusteisiin kuuluvat energian häviämättömyyden lait eivät tämän mukaan pitäisi paikkaansa. Syntyisi risti riita olemassa olevan tieteen kanssa.

Tehtäviä

  1. Vertailkaa uskontoja ja ateismia suhteellisen yksinkertaisuuden periaatteen valossa.

Keskustelu jatkuu

Viime vuosikymmeninä monet ovat lakanneet puolustamasta yllä olevia periaatteita.

Korkeintaan on tyydytty puhumaan "normaalitieteestä" tai "konsensuksesta" (yksimielisyydestä).

On jopa alkanut esiintyä "tieteenanarkisteja" kuten Paul Feyerabend, jotka ovat vaatineet, ettei pitäisi ollenkaan pyrkiä vetämään rajaa tieteen ja näennäistieteen välille.

Näennäistutkimus (näennäistiede, valetiede)

Näennäistutkimukselle on kehitelty erityismääritelmiä.

On esimerkiksi sanottu, että käsitys näennäistutkimusta, jos se on hitaammin edistyvä kuin kilpailevat tutkimukset ja jos se sisältää enemmän ratkaisemattomia ongelmia.

Edelleen on sanottu, että käsitys on näennäistieteellinen, jos sen kannattajat eivät juuri pyri kehittämään käsitysa, eivät pyri vertaamaan sitä muihin teorioihin ja valikoivat tietoja, joiden tulisi todistaa tai kumota käsitys.

Näillä arvosteluperusteilla näyttää siitä, että esimerkiksi tähdistä ennustaminen on näennäistiedettä, mutta biorytmit eivät sitä ole.

Kuitenkin biorytmit ovat varmasti näennäistiedettä, jos on lupa käyttää fysiikan ja biologian tietoja tämän osoittamiseen.

Biorytmikäsitysssa ajatellaan, että syntymähetkellä ihmisessä käynnistyy ehdottoman tarkka kello ja että erilaiset elintoiminnot noudattavat tätä kelloa koko loppuikämme jaksollisesti.

Fysikaalisesti ja biologisesti tuollainen tarkka kello on mahdottomuus. Kun ihmisen rakentama paraskin kello menee rikki tai alkaa käydä väärää aikaa yhden potkaisun jälkeen, kuinka ihminen voisi olla rikkoontumaton kello.

Määritelmien asettaminen on usein sekaannuksia aiheuttavaa.

On usein mahdotonta määritellä yksinkertaistakin asiaa niin, että kaikki mahdollisuudet tulisi otettua huomioon.

Jos yritämme määritellä työkalun, tuskinpa löydämme yhtään erilaisille työkaluille yhteistä piirrettä. Kuitenkin työkalu on ihmiselle tärkeä.

Ihminen syntyi vuorovaikutuksessa työkalujensa kanssa. Tiede on työkalulaatikko, joka sisältää hyvin erilaisia asioita. Voi olla, että on paljon helpompi luetella näennäistieteet kuin löytää näennäistieteelle kattava määritelmä.

Näennäistieteen määritelmä ei auta paljoa näennäistieteen torjunnassa, sillä esitetyt väitteet on kuitenkin kumottava yksi kerrallaan.

Esimerkiksi televisiokeskusteluissa tieteen edustajilla on ollut suuria vaikeuksia näennäistieteen vastustamisessa siitä syystä, että näennäistieteen edustajilla on aina suuri joukko tieteen edustajille tuntemattomia esimerkkejä, joiden väitetään todistavan näennäistieteen puolesta.

Jos tieteessä ei omaksuta kantaa, jonka mukaan yksittäinen esimerkki ei todista mitään, koska se voi olla väärennös, ollaan voimattomia taistelussa näennäistiedettä vastaan.

Miksi näennäistiedettä vastaan on taisteltava? Eikö riitä, että "jokainen tulkoon omalla uskollaan autuaaksi"? Haluaako tiede olla tyranni, joka sanelee, mihin ihminen saa uskoa ja mihin ei?

Ensiksi on sanottu, että kaikista ihmisen luomista laitoksista tiede on osoittautunut kaikkein hyödyllisimmäksi. Tieteen avulla on voitettu nälkää ja sairauksia sekä luotu ihmisten enemmistön elämälle entistä huomattavasti paremmat edellytykset.

On sanottu, että näennäistieteestä on ihmisin monenlaista vahinkoa.

Vaikka tieteen kannattajat eivät välittäisikään näennäistieteen lähimmäisilleen aiheuttamista vahingoista, näennäistiede vaikuttaisi levitessään ratkaisevasti myös tieteen kannattajien asemaan.

Vaikka tieteen kannattajia ei ehkä enää poltettaisi roviolla (tieteen taantuessa tämäkin mahdollisuus on kyllä otettava huomioon), heidän elämänsä vaikeutuisi ratkaisevasti yhteiskunnassa, jossa enemmistö suosisi näennäistiedettä.

Esimerkiksi normaalitieteen mukaisen lääketieteen palvelut saattaisivat tulla mahdottomiksi, ja myös tieteen kannattajien elämä saattaisi joutua vaaraan. Tiede on yhteiskunnallinen laitos. Sen tila vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin.

Yhteiskunnallisia ratkaisuja tehdään joko tieteen tai näennäistieteen antamalla ennusteilla. Jos poliitikot luottavat tieteeseen, he kysyvät neuvoja tieteellisiltä laitoksilta, jos he uskovat esimerkiksi selvännäkijöihin he kysyvät neuvoja "ennustajaeukoilta".

Tehtäviä

  1. Toisin kuin yleisesti tiedetään, monet suomalaiset poliitikot kysyvät neuvoja ennustajilta. Historia tuntee monia esimerkkejä siitä, että koko yhteiskunnan kehitys on mennyt väärään suuntaan, kun näennäistiede on ohjannut valtioiden johtajia. Esimerkiksi Adolf Hitlerillä oli erityinen salatieteiden virasto, jota johti Heinrich Himmler. Pohtikaa mitä vaaroja sisältyy siihen, että poliitikot kysyvät neuvoja ennustajilta.
  2. Keskustelkaa mitä vaaroja näennäistieteen leviämisestä on tavallisille ihmisille.
  3. Mitä haittoja on siitä, että esimerkiksi näennäistiede pyritään määrittelemään tarkasti?

Näennäistutkimus (näennäistiede) ja uskonnot

Useimmat näennäistieteen käsitykset ovat ikivanhoja uskonnollisia käsityksiä. Voidaan sanoa, että näennäistieteet eivät ole juuri pystyneet esittämään mitään, mikä olisi tuhatta vuotta nuorempaa. Loogisesti ajateltuna jonkin käsityksen vanhuus ei tee käsityksestä virheellistä. On kuitenkin osoittautunut, että tieteen näkökulmasta katsottuna vanhoja käsityksiä on syytä epäillä tavallista enemmän.

Varsin monille mutta ei kaikille, näennäistieteen teorioille on ominaista usko jonkin yliluonnollisen olemassaoloon.

Vaikka jotkut tapahtumat olisivat erittäin harvinaisia, tämä ei oikeuta meitä nimittämään niitä yliluonnollisiksi. Vaikka emme tällä hetkellä tunne jonkin ilmiön luonnollista selitystä, mikään ei oikeuta meitä päättelemään, ettei sellainen selitys olisi periaatteessa mahdollinen. Historian kuluessa tiede on keksinyt luonnolliset selitykset lähes kaikille ihmeinä pidetyille luonnontapahtumille.

Tehtäviä

  1. Selitysten löytyminen riippuu ihmisen kyvyistä. Voidaanko mielestänne ajatella, että jokin ilmiö on periaatteessa selitettävissä, vaikka ihmiskunta ei historiansa aikana pystyisikään keksimään selitystä?

Lisälukemista: Esimerkkejä näennäistutkimuksesta (näennäistieteestä) ja uskosta yliluonnolliseen

Curtiss D. MacDougall (Nimeä ei tarvitse mainita ylioppilaskirjoituksissa) on kirjoittanut paksun teoksen aiheesta "taikausko ja lehdistö". Teoksessaan hän käsittelee monia näennäistieteen muotoja, joihin nyt paneudumme.

Horoskoopit

Horoskooppi tarkoittaa tähdistä ennustajan laatimaa ennustetta ihmisen tulevaisuudesta. Lehdissä julkaistavat yleiset horoskoopit perustuvat siihen, missä eläinradan tähtikuviossa aurinko on ollut ihmisen syntyessä. Yksilölliset horoskoopit perustuvat auringon, kuun a planeettojen asentoihin henkilön syntymähetkellä.

Toisen maailmansodan aikana Englannin salainen palvelu paikkasi kuuluisan tähdistä ennustajan, jotta Englannissa tiedettäisiin, millaisia neuvoja Adolf Hitlerin oma tähdistä ennustaja antaisi vihollismaan johtajalle. Jostain syystä Hitler lakkasi luottamasta tähdistä ennustajiin vuonna 1941. Muita kuuluisia tähdistä ennustajiin luottajia ovat olleet eräät USA:n presidentit, yksi YK:n pääsihteeri, jotkut kuuluisat liikemiehet, monet filmitähdet jne.

Tähdistä ennustamisen arvellaan olevan peräisi muinaisesta Sumerista. Erittäin suosittua se oli muinaisissa Intiassa, Kreikassa ja Roomassa. Nykyään tähdistä ennustaminen on monissa maissa suurta liiketoimintaa. Horoskooppeja tehdään jopa tietokoneilla. Johtava horoskooppiliiketoiminnan maa on Yhdysvallat. Eräissä tutkimuksissa on todettu, että yli miljoona suomalaista uskoo horoskooppeihin.

Tehtäviä

  1. Laatikaa luokkatovereillenne täysin satunnaisia horoskooppeja viikoksi eteenpäin ja tutkikaa, missä määrin ennusteet osuivat oikeaan.

Ennustajat



Yhdysvaltain kuuluisin ennustaja lienee Jeanne Dixon. Kun Dixonia on esitelty näennäistieteen todistajana myös Suomen televisiossa, on syytä käyttää häntä eräänä esimerkkinä.

Suomalaisessa televisio-ohjelmassa väitettiin, että Dixon olisi ennustanut presidentti John F. Kennedyn murhan. Kun varsin huomattava määrä Yhdysvaltain presidenttejä on murhattu, tähdistä ennustajien kannattaa ennustaa jokaista presidenttiä murhattavaksi, sillä kuuluisuus on taattu, jos näin sattuu tapahtumaan. Todellisuudessa Dixonin tiedetään sanoneen eräässä lehdessä 1956, että vuonna 1960 valittava sinisilmäinen presidentti tulee kuolemaan virassaan. Hän ei siis todellisuudessa ennustanut edes murhaa. Monta Yhdysvaltain presidenttiä on virassaan kohdannut myös luonnollinen kuolema. (esim. Franklin D. Roosevelt.) Sen sijaan hän ennusti vuonna 1960, että Richard Nixon valittaisiin eikä Kennedy. Kuitenkin Nixon hävisi Kennedylle. Dixon on ennustanut mm., että Kuuban presidentti Fidel Castro murhattaisiin, mutta Castro on edelleen tätä kirjoitettaessa hyvissä voimissa. Ennustajan kyvyt Dixon uskoo saaneensa jumalalta. Ihmisten lisäksi hän laatii horoskooppeja myös koirille. Dixon syyttää murhista ja monista muista onnettomuuksista kommunisteja.

Tehtävä

  1. Tutkikaa suomalaisten ennustajien ennusteiden toteutumista esimerkiksi vertailemalla vanhojen aikakauslehtien ennusteita todellisiin tapahtumiin.

Profeetat

Profeetalla tarkoitetaan henkilöä, joka tietää asioita ennalta tai puhuu jonkun toisen, esimerkiksi jumalan, puolesta. Profeettoja on esiintynyt erityisesti uskonnoissa. Ennustajia on esiintynyt myös vapaina ammatinharjoittajina. Suomessa tunnetuimpia ennustajia ovat sääprofeetat ja korteista ennustavat mustalaiset. Viime aikoina myös ammattiennustajien määrä on selvästi lisääntynyt ja he ovat saaneet palstatilaa aikakauslehdistä.

Pyrstötähtien eli komeettojen on uskottu merkitsevän maailmanloppua tai ainakin suuria mullistuksia tai onnettomuuksia. Profeetat ovat julistaneet, että koko maailmaa kohtaa jumalan tai jumalien tuomio. Komeettojen on katsottu myös ennustavan vapahtajajumalien syntymää. Monissa sivistyneinä pidetyissä maissa esiintyy edelleen lähes uskomattomia käsityksiä tähtitieteen alaan kuuluvista asioista. Esimerkiksi Lontoossa toimii 1 500 jäsenen yhdistys, jonka mielestä maa on litteä eikä pyörähdysellipsoidi.

Varsin yleisesti uskotaan kuun vaiheiden vaikuttavan ihmisten elämään. Myös auringonpilkkujen määrän on väitetty vähentävän ihmisten yrittämisenhalua. Tällaisilla perusteilla on pyritty laatimaan muun muassa taloudellista kehitystä koskevia ennusteita.

Monet uskovat unien ennustavan tulevia tapahtumia. Ennusunista kerrotaan monien uskontojen kirjoissa. Tämä käsitys on peräisin ajalta, jolloin unien luonnetta ei täysin tunnettu. Unet heijastavat pelkojamme ja toiveitamme. Joskus pelkomme tai toiveemme toteutuvat, joskus eivät. Ennusuniin uskovat kertovat toteutuneista unista ja vaikenevat toteutumattomista. Jo muinaisissa kulttuureissa kirjoitettiin kirjoja siitä, miten unia olisi tulkittava. Meidän aikanamme niin sanottu psykoanalyysi on ollut kiinnostunut unien tulkinnasta, tosin aivan toisessa mielessä kuin vanhan ajan unikirjojen laatijat.

Ennusteisiin uskominen on saavuttanut esimerkiksi Yhdysvalloissa niin laajat mittasuhteet, että McDougall sanoo ilmiön tieteellisen tutkimisen olevan vaikeaa. Lehdistö on yleensä aivan avoimesti näennäistieteen puolella. Kun esimerkiksi Egyptin presidentti Anwar Sadat murhattiin, lehdistö ryhtyi tutkimaan, olisiko joku selvännäkijä sattumalta ennustanut hänen murhansa. Eräs tällainen löytyikin, mutta osoittautui, että hän oli tehnyt suuren joukon ennustuksia onnettomuuksista valtionpäämiehille. Hän oli muun muassa ennustanut, että Fidel Castro kuolisi syöpään, Menachem Begin eroaisi ja Ronald Reaganin tytär esiintyisi Playboy -lehden alastonmallina. Kaikki hänen muut ennustuksensa jäivät toteutumatta kyseisellä vuonna.
Tuomiopäivä

Monissa uskonnoissa esiintyy maailmanlopun käsite. Eräissä uskonnoissa maailmanloppuun liittyy jumalan tai jumalien tuomio vastustajilleen. Sana "tuomiopäivä" perustuu kulttuurissamme lähinnä kristillisen käsitykseen maailmanlopusta. Erilaiset kristinuskon haarat ovat ennustaneet maailmanlopun päivämäärää jo kauan tutkimalla erilaisia Raamatun kirjoituksia. Aasialaiset uskonnot pyrkivät ennustamaan maailmanloppua lähinnä tähdistä ennustamisen keinoin. Erityisesti pyrstötähdet ovat aiheuttaneet maailmanlopun hysteriaa. Raamatun Johanneksen ilmestyskirjan mukaan arkkienkeli Mikael tuhoaa vastustajansa Saatanan Harmageddonin taistelussa. Yhdysvaltain entinen presidentti Ronald Reagan arveli virkakautenaan, että tämä taistelu olisi kolmas maailmansota.

Pohdittavaa

  1. Mitä vaaroja ihmiskunnalle voi koitua siitä, vaikutusvaltaiset poliitikot alkavat uskoa tuomiopäivään.
  2. Millä tavoin uskonnot ovat käyttäneet hyväkseen niin sanotuissa pyhissä kirjoissa esiintyviä ennusteita?

Kädestä ja käsialasta ennustaminen

Koska käden viivat ovat jokaisella ihmisellä erilaiset, ne ovat tarjonneet ennustajille mahdollisuuden tehdä yksilöllisiä ennusteita. Myös käsiala on yleensä hyvin yksilöllinen, ja onkin kehitetty käsialoihin erikoistunut näennäistiede, grafologia (kreikan kielen graphein = piirtää). Myös nämä näennäistieteet ovat osoittautuneet harjoittajalleen tuottoisiksi. Käsialatutkijoita käytetään jopa palkattaessa henkilökuntaa yrityksiin.

Tehtävä

  1. Pohtikaa minkä verran käsialalla on tietokoneiden aikakaudella todellista merkitystä työtehtävien hoidolle.
  2. Mitä haittoja yhteiskunnalle koituu siitä, että työntekijöitä palkataan käsialan eikä osoitettujen kykyjen perusteella?

Spiritualismi ja spiritismi

Spiritualismi (kreikan kielen sanasta spiritus = henki ) eli usko henkiolentoihin on erittäin vanha uskonnollinen käsitys. Muinaiset ihmiset uskoivat, että erilaisilla luonnonesineillä kuten puilla, vuorilla, taloilla ja niin edelleen oli henki. Viime aikoina tätä uskoa on pyritty levittämään Suomeen uudelleen.

Usko kuolleiden ihmisten henkiin on myös ollut muinaisilla aikoina laajalle levinnyttä. Manaajien uskotaan pystyvän taikomaan (manaamaan) esiin kuolleita sukulaisia tai tuttavia. Ns. Meedioiden (latinankielen medius = välittäjä) uskotaan pystyvän välittämään sanomia kuolleita sukulaisilta tai tuttavilta.

Elokuussa 1972 eräs lehti kertoi Marilyn Monroen ilmestyneen tällaisessa istunnossa ja ilmoittaneen, että hän olisi vielä elossa, jos hän olisi pysynyt avioliitossa Joe di Maggion kanssa. Lisäksi hän sanoi, ettei hän tehnyt itsemurhaa. Hän sanoi, että Errol Flynn oli jo syntynyt uudelleen Monte Carlossa.

Ajatuksen voimalla ilmaan kohoaminen (levitaatio) on eräs spiritistien harrastuksia. Tiettävästi kotimaiset kokeet tällä alalla ovat epäonnistuneet, mutta ammattitaikurit osaavat tehdä saman tempun ilman henkiä.

Hindulainen oppi jälleensyntymisestä liittyy usein spiritismiin.

Aaveet



Myös aaveet kuuluvat spiritistisiin uskomuksiin. Aaveiden, joita pelätään, ajatellaan olevan tietämättömiä siitä, että he ovat kuolleita. Aaveiden ajatellaan aikovan suorittaa joitakin tehtäviä, jotka jäivät tekemättä kyseisen henkilön eläessä. Joskus ne etsivät rakastettuja, joskus vihollisia. Usein ne ovat epätoivoisia. Santa Cruziin Kaliforniaan on perustettu kansainvälinen aaverekisteri.

Perinteisesti aaveita on ollut kaikkein eniten Englannissa, mutta MacDougall kiittää Yhdysvaltain lehdistöä siitä, että aaveet ovat lisääntyneet myös Yhdysvalloissa. Yhdysvaltain matkapalvelu ilmoittaa yli 20 aavetta kahdeksassa osavaltiossa ja 29 kaupungissa kahdeksansivuisessa oppaassaan.

Yhdysvaltain kuuluisin aave, presidentti Abraham Lincoln, voidaan kuulla ja tuntea Fordin teatterissa, jossa hänet murhattiin, mutta häntä ei voida nähdä. Uusiin kummituksiin kuuluu muun muassa edesmennyt filmitähti John Wayne, jonka on nähty v. 1983 kummittelemassa entisellä huvipurrellaan.

Tehtävä

  1. Tutkikaa, onko Suomessa kuuluisia kummituksia. Jos niiden löytämisessä on vaikeuksia tutustukaa vaihtoehtoisesti kansantarinoissa esiintyviin kummituskertomuksiin.

Poltergeist

Joskus henget huvittelevat esimerkiksi rikkomalla elossa olevien omaisuutta. Tästä ilmiöstä käytetään nimitystä räyhähenki (saksankielen "Poltergeist" tarkoittaa peikkoa, haltijaa, tonttua, räyhääjää jne.).

Parapsykologian kannattajat uskovat, että myös elossa olevat voivat liikutella tai rikkoa esineitä ajatuksen voimalla.

Tehtävä

Yrittäkää rikkoa ajatuksen voimalla koulun omaisuutta. Mikäli onnistutte, tämän oppikirjan tekijät korvaavat syntyneen vahingon.

Eksorkismi

Muinaisuudessa uskottiin, että sairaudet aiheutuvat pahoista hengistä.

Raamatun Uusi testamentti kertoo, että Jeesus paransi sairaita ajamalla ulos pahoja henkiä. Tästä ilmiöstä käytetään nimitystä eksorkismi (kreikan kielen sanasta eksorkismos = pahojen henkien poismanaaminen). Muun muassa suomalaisen kristityn piispan Mikael Agricolan kristillisen nimenantojuhlan (kasteen ) kaava sisältää paholaisen häätömanauksen (eksorkismia). Tästä kaavasta Suomen evankelisluterilaiset kristityt luopuivat viime vuosisadan lopulla.

Viime aikoina myös Euroopassa on esiintynyt eksorkismia. Saksassa sairauksien hoitaminen henkiä pois manaamalla on johtanut tarpeettomiin kuolemantapauksiin. Eräissä tapauksissa on ryhdytty syytetoimiin.

Eksorkismia on mainostettu viime vuosina muun muassa elokuvin. Aasialaisissa kulttuureissa usko pahoihin henkiin on ollut kautta aikojen vahva, ja myös eksorkismi on säilynyt osana kulttuuria. Viime vuosina on kerrottu Afrikan kristittyjen (esimerkiksi Nigeriassa) keskuudessa rehottavasta eksorkismista.

Tehtävä

Pohtikaa mitä yhteiskunnassa saattaisi tapahtua, jos usko pahoihin henkiin alkaisi levitä.

Hyvä ja huono onni



Suomessakin on varsin yleinen käsitys, jonka mukaan tähdenlento (alas putoava meteoriitti) tuo hyvää onnea. Tien yli juokseva musta kissa taas tuo huonoa onnea. Perjantai 13. Päivä on vaarallinen. (13 = 7x7x7-11x30 eli seitsemän potenssiin kolme miinus vuoden täysien kuukausien määrä kerrottuna kuukauden päivien määrällä. Tämä on muunnos vanhasta babylonialaisesta huonon onnen luvun 19 laskentatavasta.) Luvun 13 pelko on Yhdysvalloissa sekä Keski- ja Etelä-Euroopassa niin suuri, että taloille ei anneta numeroa 13, hotelleihin ei rakenneta huonetta 13 tai kerrosta 13 jne. Shakkimestari Viktor Kortshnoi pyysi, että kolmattatoista peliä Anatoli Karpovia vastaan lykättäisiin.

Hyvää onnea taas tuovat erilaiset amuletit ja maskotit. Muinaisuudessa niiden ajateltiin suojaavan pahoja henkiä vastaan.

Myös tiettyihin paikkoihin on katsottu liittyvän huonoa onnea. Suomessakin on julkaistu kirjoja Bermudan kolmiosta, jossa laivojen ja lentokoneiden on väitetty tuhoutuvan muita paikkoja useammin. Venäläiset tutkijat, jotka kävivät läpi Bermudan kolmiosta esitetyn aineiston, totesivat, etteivät he ole löytäneet ainoaakaan luotettavaa todistusta tämän maantieteellisen alueen minkäänlaisista erikoisuuksista.

Kolmin kärkiä ovat Bermuda, Miami ja Puerto Rico. Huhut salaperäisistä katoamisista alkoivat, kun viisi Yhdysvaltain armeijan harjoituskonetta tuhoutui alueella vaikeissa sääolosuhteissa ja lennonjohdon virheellisen toiminnan seurauksena. Syy onnettomuuteen oli polttoaineen loppuminen. Koko tapaus on, päin vastoin kuin näennäistieteellisessä kirjallisuudessa väitetään, täydellisesti dokumentoitu Yhdysvaltain laivaston asiakirjoissa.

Kun amerikkalaiset näennäistieteen vastustajat ryhtyivät tutkimaan Bermudan kolmiota tieteellisesti, kohun alkuunpanija oli jo ansainnut kirjoillaan miljoonia dollareita. Tehtävä oli vaikea, koska on paljon vaikeampaa todistaa, etteivät asiat olleet niin kuin väitetään, kuin esittää perustelemattomia väitteitä.

Selvitykset osoittavat, että huomattava osa väitetyistä onnettomuuslennoista ei koskaan tapahtunut ja monia uponneiksi väitettyjä laivoja ei ollut olemassakaan. Eräät väitetyistä onnettomuuksista sattuivat jopa Tyynellä merellä eivätkä Atlantilla. James Randi on piirtänyt väitetyistä onnettomuuksista kartan, joka osoittaa, että varsinainen Bermudan kolmio on ollut turvallisempi kuin eräät sitä ympäröivät alueet. Kaikki läntisen Atlantin onnettomuudet on yksinkertaisesti siirretty tapahtuneiksi Bermudan kolmiossa.

Tehtävä

  1. Pohtikaa tiedotusvälineiden vastuuta edellä esitetyn kaltaisten huijausten torjumisessa.
  2. Pohtikaa miten rikastumista edellä esitetyllä tavalla voitaisiin torjua.

Pyramidologia

Egyptin pyramidit olivat kuninkaiden hautakammioita. Kuninkaiden ruumiit palsamoitiin eli käsiteltiin niin, etteivät ne mätäne. Näin menetettiin siksi, että vainajan sielun kuviteltiin voivan palata maan päälle vain niin kauan kuin ainakin osa ruumiista oli jäljellä. Jostain syntyi käsitys, että muumion säilyminen olisi pyramidin muodon ansiota. Syntyi pyramidologia. Alettiin valmistaa muovipyramideja ja väitettiin, että liha ei mätänisi pyramidissa. Kuivassa kerrostalon ilmassa mätäneminen saattoi olla hidasta, ja pyramidologia sai lisää kannattajia.

Erityisen suuren maineen pyramidi sai partakoneen terien teroittajana. Partakoneen terä teroittuu kuitenkin yhtä hyvin pyramidin ulkopuolella, sillä teräs palautuu parranajon jälkeen muutamassa päivässä ennalleen. Tämä on teräksen, ei pyramidin, ominaisuus. Ruostumattomasta teräksestä tehdyillä parranajokoneen terillä palautumista ei tapahdu sen enempää pyramidissa kuin sen ulkopuolellakaan. Ruostumaton teräs on kovempaa, mutta hauraampaa kuin tavallinen, ja tästä johtuu, että muutokset ovat palautumattomia.

Tehtäviä

  1. Hankkikaa tavallisesta teräksestä valmistettuja parranajokoneen teriä ja tutkikaa niiden terävyyden palautumista kokeellisesti.

Lukumagia



Arkkienkeli Mikael ja Ilmestyskirjan peto

Lukumagia on yhtä vanhaa kuin magia yleensä. Erityisen kuuluisia lukumaagikkoja olivat muinaisen Kreikan pythagoralaiset.

Luku seitsemän, viikon päivien lukumäärä, luonnollisen kuukauden neljännes, on ollut usein lukumagian pohjana. Viime aikoina on yritetty elvyttää myös lukumagiaa. Johanneksen ilmestyskirjan pedon luku 666 on Suomessakin aiheuttanut pohdintoja. Luku on yksinkertaisesti lukujen 1,2,3,4,5,...,35,36 summa. Kun 36 on 6x6, luvun 666 syntyminen tällä tavalla riitti herättämään antiikin ihmisissä ihmetystä.

Lukumagiaan liittyvät erityisesti muinaisesta Kiinasta peräisin olevat taikaneliöt (6x6-taikaneliön lukujen summa on 666) sekä pythagoralaisten käsitys kolmioluvuista.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa tietosanakirjojen artikkeleita taikaneliöistä.

Biorytmikäsitys

Tähdistä ennustamisesta ja lukumagiasta syntyi käsitys biorytmeistä. Ihmisen elämän rytmien oletetaanolevan ankaran jaksollisia, ja jaksojen oletetaan alkavan syntymähetkestä.

Se, että alkamisajankohdaksi on valittu syntymähetki eikä esimerkiksi hedelmöityshetki, johtuu varmaan sekä tähdistä ennustajain tavasta käyttää syntymähetken tähtien asentoa että vaikeudesta ansaita rahaa esimerkiksi vaikeasti määriteltävästä hedelmöityshetkestä alkavalla ennusteilla. käsitys määrittelee fyysisen kunnon perusjaksoksi 23 päivää, emootioiden perusjaksoksi 28 päivää ja älyllisen toiminnan perusjaksoksi 33 päivää.

Biorytmejä voidaan helposti laskea mikrotietokoneilla, ja piirtureilla voidaan piirtää sinikäyriä. Itse asiassa mikrotietokone on tehnyt tästä näennäistieteen muodosta erittäin suositun. Biorytmikäyriä voidaan tuottaa muutaman markan hintaan.

Eräässä tutkimuksessa tutkittiin yli 13 000 onnettomuutta, mutta biorytmit osoittautuivat täysin käyttökelvottomiksi onnettomuuksien ennustamisessa. Eräässä toisessa tutkimuksessa tutkittiin urheilijain suorituskykyä. Biorytmit todettiin täysin käyttökelvottomiksi suorituskyvyn ennustamisessa.

Ankaran tieteellisissä tutkimuksissa on saatu aina samansuuntaisia tuloksia. Kuuluisa taikuri ja näennäistieteiden tutkija James Randi sanoo teoksessaan "Flim-Flam", että biorytmit ovat puhtainta ja yksinkertaisinta näennäistieteellistä idiotismia.

Tehtävä

Tehkää jokainen kuukauden ajan muistiinpanoja hyvinvoinnistanne. Pyytäkää sen jälkeen koulun ATK:n harrastajia tai ATK:n opettajia laskemaan saman jakson biorytmikäyrät. Verratkaa käyriä muistiinpanoihinne. On tärkeää, että ette muistiinpanoja lehdessänne tiedä mitään biorytmikäyristänne!

Eläimiin liittyviä uskomuksia

Monet eläimet ovat olleet ja ovat joissakin paikoissa edelleen jumalia, esimerkiksi lehmät, apinat ja eräät käärmeet Intiassa. Karhu lienee ollut muinaissuomalaisten jumalia, pihlaja pyhiä puita.

Yhä monet uskovat eläinten pystyvän ennustamaan isäntänsä tai oman kuolemansa, maanjäristyksiä jne. Tarinat eläinhirviöistä elävät edelleen sitkeästi. Moni suomalainenkin uskoo Loch Nessin hirviöön, koska lehdistömme mainosti sitä aikoinaan. Myös lumimies on useimmille suomalaisille tuttu.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa millaisia erilaisia hirviöitä esiintyy kansantaruissa ja vanhoissa muistiinpanoissa.
  2. Tutkikaa millaisia hirviöitä esiintyy aikamme tietokonepeleissä.

Kasveihin liittyviä uskomuksia

Cleve Backster yhdisti vaiheenpaljastajan ihon sähköistä vaikutusta mittaavan osan kasvin lehteen. Hän väitti, että kun hän ajatteli kasvin lehden polttamista, piirturi hypähti jyrkästi. Tästä hän päätteli, että kasvi pystyi lukemaan hänen ajatuksiaan. Vastaavia ajatuksia hän on esitellyt satoja, ja ne ovat saaneet laajaa julkisuutta myös Suomessa.

Myös monet meikäläiset aikakauslehdet ovat väittäneet, että kasveilla on tunteita, että kasvit voivat tunnistaa ihmisten sairauksia ja keskustella telepaattisesti ihmisten kanssa. Sitten kasveille alettiin soittaa musiikkia, ja lopulta jotkut väittivät, että rukoilu (avun pyytäminen jumalalta) edistää kasvien kasvua.

Toiset tutkijat ovat kyllä yrittäneet toistaa Backsterin kokeita, mutta kokeet eivät ole valvotuissa koeolosuhteissa koskaan tuottaneet mitään tuloksia. Backster on vastannut muille tutkijoille, että vika on tutkijoissa eikä koejärjestelyissä. Edelleen Backster on väittänyt, että muut tiedemiehet saavat aikaan vihamielisiä värähtelyjä, jotka estävät kokeiden onnistumisen.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa mitä tieteellisiä syitä on epäillä kasvien ajattelukykyä.

Kirliankuvaus



Venäläinen sähköteknikko Semjon Kirlian on seuraavan kuvausmenetelmän. Kuvattava kohde (kasvin lehti, metalli, hyönteinen, sormen pää jne.) Asetetaan elektrodille, jolle syötetään muutaman sekunnin ajan korkeajännitteistä vaihtovirtaa (esim. U = 10 kV, I = 0,1 A, f = 1 Mhz). Tällöin koekappaleen pinnalla tapahtuu valonpurkauksia (niin sanottuja koronapurkauksia), jotka voidaan kuvata. Kuvaus voidaan suorittaa joko kameralla tai suoraan valokuvauslevylle.

Saatavat hienot värikuvat kasvien lehdistä ja ihmisen sormenpäistä "auroineen" (sädekehä) voivat tehdä kenet tahansa runolliseksi. Pian alkoi kuulua huhuja, että elollisten olioiden "eetteriruumis" tai "astraaliruumis" oli valokuvattu.

Mystiikkaan taipuvien vahvin valtti on niin sanottu aavelehti-ilmiö, jossa kasvin koko lehdestä saadaan kuva, vaikka osa lehdestä on leikattu pois. Ilmiö on satunnainen eikä toistettavissa. Heikoilla laitteilla ja virheellisellä valokuvauslevyjen käsittelyllä on syntynyt suuri määrä väärinkäsityksiä. Tähän ilmiöön vaikuttaa n. 30 erilaista fysikaalista tekijää, joita harrastelijat eivät pysty erittelemään.

Taikuri James Randi otatti yhden minuutin kuluessa omista sormistaan neljä kirliankuvaa vaihdellen painetta kuvausalustaan ja maadoittaen yhdessä kuvassa itsensä. Kuvat olivat kaikki erilaisia, ja joku näennäistieteilijä olisi tehnyt eri kuvista aivan erilaisia ennusteita.

Tehtäviä

  1. Vertailkaa kädestä ennustamista ja kirliankuvausta. Mikä tekee kirliankuvauksen käytön kädestä ennustamista mielenkiintoisemmaksi?

Näennäislääketiede

Luonnonlääkkeet ovat muotia myös Suomessa. Normaalilääketiede tuntee luonnonlääkkeiden vaikutukset, mutta vakavien sairauksien hoitamisessa esimerkiksi antibiootit ovat paljon luonnonlääkkeitä tehokkaampia.

Lääketiede ei ole ollut erityisen kiinnostunut siitä, mitä lääkkeitä terveet tai melkein terveet syövät, joten luonnonlääkkeillä on laajat markkinat. Hoitoa luonnonlääkkeillä ei sinänsä pidetä näennäistieteenä, mutta esimerkiksi täysin tehottomien luonnontuotteiden käyttöä lääkintään on pidettävä näennäistieteenä.

Sellaisten näennäislääketieteen muotojen oikeutusta, jotka eivät suorastaan ole vahingollisia ihmisten terveydelle, on perusteltu muun muassa valinnan vapaudella. Toinen perustelu kuuluu, ettei tällainen toiminta ole nimenomaan lailla kielletty. Kolmannen perustelun mukaan esimerkiksi vaarattomien, mutta myös täysin tehottomien lääkkeiden syönnillä saattaa olla joitakin positiivisia psykologisia tai sosiaalisia vaikutuksia. Näin toimintaa ei voitaisi pitää
täytenä huijauksena.

Homeopatia



Hanasta saa helposti homeopaattista lääkettä, vettä

Homeopatia on saanut alkunsa vanhasta kansanuskomuksesta jonka mukaan samankaltainen vaikuttaa samankaltaiseen. Homeopatiassa sairauksia hoidetaan muun muassa myrkyillä, jotka aiheuttavat samanlaisia oireita kuin itse sairaus. Vaarallisten myrkytysten ehkäisemiseksi homeopaattisia lääkkeitä määrätään erittäin laimeina liuoksina. Homeopatia on osoittautunut vakavien sairauksien hoidossa vaaralliseksi, ja jotkut lääkärit ovat menettäneet lääkärinoikeutensa vahingoitettuaan väärällä hoidolla potilaitaan. (esimerkiksi sokeritautiselle on syötetty sokeria.)

Henkiparantaminen

Varsinaista näennäislääketiedettä on kuitenkin niin sanottu henkiparantaminen. Henkiparantamista on muun muassa seuraavia lajeja:

  1. Uskolla, rukouksella tai henkisesti parantaminen. Parantaminen tapahtuu sairaan henkilön uskonnollisen uskon avulla. Kyseessä on usko jumalan tai jumalien parantavaan voimaan.
  2. Sielun parantaminen puolestaan perustuu oletukseen, että kaikki sairaudet aiheutuvat sielun epänormaalista tilasta, ja että parantajana on henkisiä kykyjä parantaa tai poistaa tuska.
  3. Christian Science ( = kristillinen tiede ) nojaa taas oletukseen, että kaikki aine ( ja myös ruumis ja sairaus) ovat henkeä (sielua).
  4. Spiritualismi perustuu ajatukseen, että kuolleiden henget - joko suoraan tai meedioitten välityksellä parantavat sairaita.
  5. Mesmerismin mukaan on olemassa parantava tai magneettinen voima tai aine, joka voi virrata henkilöstä toiseen ja palauttaa sairaan terveeksi.
  6. Suggestiivinen hypnoosi perustuu oletukselle, että ne henkilöt, jotka pystyvät hypnotisoimaan muita, voivat suggestion voimalla vaikuttaa ruumiin toimintoihin, poistaa tuskaa jne. Vaikka hypnoosia käytetään myös lääketieteessä, se saattaa olla vaarallista luonnonparantajien käytössä ja sellaisten sairauksien hoidossa, joihin suggestiolla ei voida vaikuttaa
Useimmat henkiparantajat ovat saarnaajia, pappeja tai munkkeja. Erityisesti henkiparantajiin turvautuvat parantumattomiin sairauksiin kuten vaikeaan syöpään sairastuneet. Monet menettävät parantajille paljon rahaa ja kuolevat.

Sairauksia parantava romu

Ulkomailla ovat suurta suosiota saavuttaneet laitteet, joilla väitetään voitavan todeta sairauksia. Tämän näennäistieteen aloitti Albert Abrams -niminen lääkäri, joka pani mustaan laatikkoon sekavan vyyhden sähköjohtoja ja kutsui laitetta dynamisaattoriksi. Erilliseen näytekoteloon pantiin pisara sairaan verta. Laitteesta lähti yksi johto sähkölähteeseen ja toinen näytekotelon kautta terveen ihmisen otsaan. Koputtelemalla terveen ihmisen palleaa ja kuuntelemalla syntyneitä ääniä Abrams diagnosoi veripisaran luovuttajan sairaudet. Myöhemmin hän keksi, että sairaan käsialanäyte riittää yhtä hyvin. Sen jälkeen hän kehitti laitteen, joka sisälsi halpoja elektronisia komponentteja ja lähetti parantavia värähtelyjä satojen kilometrien päähän.

Abrams oli kuollessaan monimiljonääri, ja hänen keksintönsä on saanut lukuisia seuraajia. Ehkä kuuluisin oli psykoanalyytikko Wilhelm Reichin orgoniakku. Reich uskoi, että orgoneita virtaa Auringosta ja että niitä on ilmassa, vedessä ja kaikessa orgaanisessa aineessa. Reichin mukaan ilma ja vesi ovat sinisiä, koska orgonit ovat sinisiä. Ihminen saa näitä pieniä hiukkasia hengittäessään tai juodessaan vettä. Kuolema on orgonien poistumista. Tehostaakseen ihmisen orgonien saantia Reich keksi orgoniakun. Akku on sisältä metallilla vuorattu puulaatikko, jonka sisälle ihminen mahtuu istumaan. käsityksen mukaan puu imi orgoneja, jotka metalli sitten säteili akun sisälle. Reich jatkoi toimintaansa, vaikka tuomioistuin oli julistanut hänet huijariksi, ja hän kuoli lopulta vankilassa.

Englantilainen rakennusinsinööri George de la Warr on parannellut Abramsin laitteita. Koputeltavan ihmisen sijasta sivellään kumityynyä ja samalla käännellään nuppeja. Kun sormenpää tuntuu tarttuvan tyynyyn, luetaan nappuloiden asennot ja katsotaan sairauden nimi luettelosta. De la Warrin laitteistoja on myyty Suomeenkin.

Tehtäviä

  1. Keskustelkaa mistä johtuu, että niin sanottu henkiparantaminen ja ihmelääkkeet ovat levinneet Suomeen, mutta näennäislääketieteen tekniset laitteet eivät ole löytäneet meillä suuria markkinoita.
  2. Pohtikaa tiedotusvälineiden, ennen kaikkea aikakauslehtien, vastuuta näennäislääketieteen leviämisen ehkäisemisessä.

Noituus



Kristittyjen Raamattu tuomitsi noidat kuolemaan

Keskiajalla ja uuden ajan alussa miljoonia naisia, mutta myös lapsia ja miehiä, poltettiin noitarovioilla tai muutoin teloitettiin noituudesta tuomittuina.

Suomesta viimeiset noituuden rippeet lienevät hävinneet vasta toisen maailmasodan jälkeen. Noituuden avulla muinaissuomalaiset yrittivät saavuttaa itselleen etua, mutta joskus myös vihollisilleen vahinkoa.

Monissa kehitysmaissa noituus on säilynyt elossa. Jotkut kehitysaputyöntekijät ovat jopa ehdottaneet noitatohtoreiden käyttöä lääkäreiden sijasta. Äskettäin Nigerian kristityt ovat polttaneet elävänä roviolla useita ihmisiä noituudesta syytettyinä.

Eräät uskonnot, kuten kristinusko ja islam, ovat ankarasti vastustaneet kilpailevien uskontojen niitä noituuden muotoja, jotka eivät sisälly ensin mainittujen uskontojen omiin oppeihin, mutta huomattava määrä vanhaa noituutta on kuitenkin säilynyt sekä kristinuskossa että islamissa. Esimerkiksi kristinuskon niin sanotut pyhät toimitukset (kaste, ehtoollinen jne.) sisältävät selviä jäänteitä noituudesta.

Toisaalta kiinnostus vanhoihin noitien kirjoituksiin on herännyt syystä tai toisesta muun muassa turhautuneen nuorison keskuudessa. Niin sanottua salatieteellistä kirjallisuutta myydään yhä enemmän ja enemmän, noituudesta on tulossa liiketoimintaa. Erilaisia noituuteen perustuvia uskonlahkoja kuten paholaisen palvojat, on syntynyt ennen kaikkea Yhdysvalloissa mutta myös Euroopassa. Eräissä Yhdysvaltain korkeakouluissa noituuden kurssit ovat suositumpia kuin perinteisten uskontojen kirjallisuutta käsittelevät kurssit.

Usko luonnonlääketieteeseen on lisännyt myös noitien arvoa. Noitia on alettu pitää luonnonparantajina. Eräät toiset tutkijat ovat kuitenkin todenneet, että noitatohtorit myrkyttävät potilaitaan lyhytaikaisesti vaikuttavilla myrkyillä ja sitten väittävät parantaneensa heidät, kun myrkyn vaikutus lakkaa.

Muinaiset noidat valmistivat vihollista muistuttavia nukkeja ja sitten tuhosivat ne. Ajateltiin, että nuken tuhoaminen aiheuttaisi vaikeuksia sille henkilölle, jota nukke esitti. Vihollisen lipun polttaminen tai vihollismaan johtajan kuvan polttaminen ovat edelleen käytössä esimerkiksi Lähi-idässä.

James Randi on ehdottanut Uri Geller -palkintoa vuoden hulluimmasta näennäistieteellisestä ajatuksesta. Vuonna 1981 Randi ehdotti palkintoa Pentagonille siitä syystä, että hänen tietojensa mukaan Pentagon oli käyttänyt kuusi miljoonaa dollaria sen selvittämiseen, voidaanko neuvostoliittolaisia ohjuksia hävittää ohjusten kuvia polttamalla.

Tehtävä

  1. Pohtikaa onko mahdollista, että noitavainot palaisivat Eurooppaan.

Jumaluustiede (teologia)

....................................

Jumalattomat (ateistit) ja näennäistodellisuustutkimus (näennäistiede)

Jumalattomat (ateistit) saattavat uskoa näennäistieteisiin yhtä hyvin kuin uskovaisetkin. Ateistit pitävät yleensä teologiaa eli jumaluusoppia näennäistieteenä. Erityisesti ateistit pitävät näennäistieteenä uskonnollista fundamentalismia ( latinankielen fundamentum = perustus ).

E.Royston Piken "Encyclopaedia of Religion and Religions" luonnehtii fundamentalismia seuraavasti:

Fundamentalismi on nimitys uskonnolliselle liikkeelle, joka syntyi Yhdysvalloissa suunnilleen sodan aikoihin. Sen nousu liittyy erityisesti vv. 1910-1912 nimellä "Perusteet, totuuden todistus" julkaistuihin kirjasiin. Niissä todettiin, että kristinuskon perustotuuksia ovat Kristuksen neitseestä syntyminen, kuolleiden fyysinen henkiin herättäminen, Raamatun ehdoton erehtymättömyys jokaisessa yksityiskohdassa jumalan inspiroituna sanana, käsitys Kristuksen sijaiskärsimyksestä ja Kristuksen fyysinen toinen tuleminen. Baptistit ja presbyteerit sekä vähäisemmässä määrin myös metodistit ja Kristuksen seuraajat joutuivat mukaan kiistaan fundamentalistien ja modernistien välillä, ja kiista levisi myös Britanniaan ja muihin maihin.

Fundamentalistit herättivät maailmanlaajuista huomiota v. 1925, kun Tennessseen Daytonista kotoisin olevaa opettaja J. T. Scopesia vainottiin siksi, että hän oli opettanut koulussa kehitysoppia. Puolustusta hoiti maailmankuulu asianajaja Clarence Darrow, ja vainoajia johti kuuluisa valtiomies W. J. Bryan. Scopes todettiin syylliseksi, mutta tuomio kaatui valitettaessa teknisillä perusteilla.

Suomessa Raamattua ovat pyrkineet kirjaimellisesti noudattamaan lähinnä niin sanotut herätysliikkeet sekä kristilliset vähemmistöryhmät. Aivan kirjaimellisesti Raamattua ei ole mahdollista Suomessa noudattaa, koska lakimme kieltää Raamatussa esiintyvät ankarat rangaistukset.



Kristillistä fundamentalismia vastaava oikeaoppisuus (ortodoksia) on lisääntynyt myös muissa uskonnoissa. Islamilaisissa maissa Koraanin tiukka noudattaminen on viime vuosina lisääntynyt. Varkaiden käsiä katkotaan, avionrikkojia kivitetään ja ateisteja teloitetaan monissa Lähi-idän maissa.

Suomessa fundamentalistit ovat usein tyytyneet vastustamaan television katselua, lyhyitä hameita, tupakointia yms. Kaikkein tunnollisimmat ovat lopettaneet sianlihan syönnin ja yrittäneet noudattaa niitä Vanhan testamentin säädöksiä, joiden seuraamisen lakimme sallii.

Viime vuosisadan lopun tunnetuin uskontososiologi J. Milton Yinger esittelee teoksessaan "The Scientific Study of Religion" uskonnollisen fundamentalismin yhteiskunnallisia vaikutuksia. Hänen mielestään on liian suoraviivaista väittää, että fundamentalistiperheen antama uskonnollinen kasvatus johtaisi poliittiseen konservatismiin. Yingerin mielestä perhetausta ja määrätynlaiset luonteenpiirteet (joista osa saattaa olla periytyviä) synnyttävät fundamentalistin. Ympäristön paineista riippuen fundamentalistista joko tulee tai ei tule konservatiivia.

Syntyvyyden säännöstelyä pidetään eräiden suomalaisten fundamentalistilahkojen ja herätysliikkeiden piirissä syntinä. Vaikka tunnetaan yksittäisiä esimerkkejä ankarasti uskonnollisen kodin uskonnosta vieraannuttavasta vaikutuksestakin, fundamentalistiperheiden korkea syntyvyys lisää fundamentalismia.

Luomisopin (kreationismin, latinan sanasta kreare = luoda ) paluu Suomeen on myös merkki fundamentalismin noususta. Raamatun Vanha testamentti alkaa muinaisitämaisella kertomuksella siitä, kuinka jumala sanan voimalla loi maailman, ihmiset, eläimet ja kasvit. Raamatun sukupolviluetteloiden (Jeesuksen kaksi erilaista sukupuuta jne.) avulla on mahdollista arvioida, koska tällainen luominen olisi tapahtunut.

Ei tietenkään ole loogisesti ristiriitaista väittää, että jumala loi maailman ja saman tien sukupuuttoon kuolleiden hirmuliskojen jäännökset. Sen sijaan tämä on sekä paleontologian että tähtitieteen vastaista. Arkeologisten löytöjen perusteella on kiistatonta, että ihmisiä oli tällä planeetalla jo miljoona vuotta, ja että ihminen kehittyi vähitellen alkeellisemmista eläimistä luonnonvalinnan seurauksena.

Nykyisen luonnontieteen mukaan on todennäköistä, että elämä syntyi tällä planeetalla kemiallisten reaktioiden seurauksena. Toinen mahdollisuus on, että alkeellista elämää tuli tälle planeetalle avaruudesta esimerkiksi meteorien tai muilla planeetoilla elävien olentojen vieraillessa planeetallamme.

Luonnontieteen näkökulmasta katsottuna kristillinen fundamentalismi on siis näennäistiede. Myös useimpien muiden uskontojen suhteen voidaan tehdä vastaavia johtopäätöksiä.

Fundamentalismi on osoittautunut taloudellisesti erittäin tuottoisaksi. Suomessa eniten myydyt kristilliset kirjat ovat fundamentalistisia. Menestyneimmät kristilliset puhujamme (saarnaajamme) ovat fundamentalisteja. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa ei ole valtiokirkkoa, fundamentalistiset lahkot ovat katolisen kirkon (joka on lähellä fundamentalismia varsinaisissa uskon asioissa) ohella menestyneet kaikkein parhaiten. Fundamentalismin ympärillä pyörii miljardibisnes.

Amerikkalainen Curtiss D. Macdougall korostaa, että kaikki Yhdysvaltain presidentit ovat niin sanotun kylmän sodan aloittaneesta presidentti Harry Trumanista lähtien käyttäneet fundamentalistisaarnaajia tai jesuiittoja neuvonantajinaan. Erityisesti fundamentalistit ovat tukeneet presidentti Ronald Reagania ja presidentti George W. Bushia. Tätä ryhmää on johtanut "moraalisen enemmistön" vetäjänä tunnettu Jerry Falwell.

Oikeaoppisuutta korostavat islamilaiset valtionpäämiehet ovat viime vuosina herättäneet huomiota ja kauhuakin niissä maissa, joissa islam ei ole enemmistön uskontona.

Tehtävä

Pohtikaa millä tavalla fundamentalistien vallan lisääntyminen vaikuttaisi uskontokuntiin kuulumattomien asemaan Suomessa.

Parapsykologia

Parapsykologian peruskäsite on aistien ulkopuolinen aistiminen (ESP = extra sensory perception = aistien ulkopuolinen aistiminen). Kuuluisa parapsykologisten väitteiden tutkija C. E. M. Hansel jakaa parapsykologien väitteet seuraaviin neljään ryhmään.

  1. Telepatia (kreikan kielen sanoista tele = kaukana, pathos = tunteminen) tarkoittaa viestin välittämistä henkilöltä toiselle ilman, että tieto välittyy tunnettujen aistien tai tunnetun tekniikan avulla.
  2. Selvännäkeminen tarkoittaa, että kohteesta saadaan tietoa ilman aistien tai tunnetun tekniikan välitystä.
  3. Ennalta tietäminen tarkoittaa, että henkilö voi ennustaa toisen henkilön tulevia ajatuksia tai tulevia tapahtumia käyttämättä olemassa olevaa tietoa.
  4. Psykokineesi (kreikan kielen sanoista psykhe = henki ja kinesis = liike) tarkoittaa, että henkilö voi vaikuttaa esineisiin tai tuleviin tapahtumiin ajattelemalla niitä (hän voi esimerkiksi liikuttaa esineitä ajattelemalla niitä).
Kolme ensimmäistä ryhmää edellyttää ESP:tä.

1800-luvulla syntyi Charles Darwinin kehitysoppi, ja aineellisen todellisuuskäsitykseen perustuva (materialistinen) ajattelu levisi tieteeseen. Tästä syystä aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) vastustajat perustivat Englantiin vuonna 1882 Psyykkisen tutkimuksen seuran (Society for Psychical Research), jonka ensimmäinen puheenjohtaja oli Cambridgen yliopiston moraalifilosofian professori Henry Sidgwick. Myöhemmin vastaavia järjestöjä on perustettu eri maihin, myös Suomeen. Nykyään "psyykkinen tutkimus" käyttää itsestään nimitystä parapsykologia.

Henry Sidgwick uskoi yliluonnollisiin ilmiöihin, ja hänen mielestään oli tärkeää osoittaa, että henki pystyi toimimaan aineesta irrallisena. Amerikkalainen parapsykologian uranuurtaja William McDougall puolestaan oli sitä mieltä, että ainoastaan psyykkinen tutkimus (= parapsykologia) voi pysäyttää aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) etenemisen.



Suomessa tätä toimintaa tukivat monet viime vuosisadan filosofian professorit, esimerkiksi Arvi Grotenfeld ja Sven Krohn.

Monet muinaiset noidat uskoivat vakaasti, että heillä oli edellä luetellut parapsykologian tutkimat kyvyt. Väite, että parapsykologia olisi jotain uutta, ei varmasti pidä paikkaansa. Uutta on sen sijaan, että parapsykologian väitteitä on ryhdytty perustelemaan näennäistieteen keinoin. Tämän tuloksena parapsykologit ovat sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa saaneet käyttöönsä tieteellisen tutkimukseen tarkoitettuja varoja.

Useimmat ihmiset voivat havaita omin silmin, ettei parapsykologian väittämiä kykyjä esiinny heidän ympäristössään. Tästä syystä parapsykologian todistamiseksi on kehitetty kaksi sellaista tekniikkaa, joita niin sanotun tavallisen kansalaisen on vaikea vastustaa.

Vaikka ympäristössämme ei esiintyisi vankkoja todisteita parapsykologian todellisuuskäsityksen totuudesta, on väitetty, että kykymme tulisivat esiin suurissa massakokeissa. Suomen yleisradio järjesti tällaisen kokeen v. 1952-53. Fyysikko Reino Tuokko tutki tuloksia kansainvälisen tilastotieteilijäkongressin hyväksymillä menetelmillä, ja hän päätyi puoltamaan telepatian olemassaoloa.

Tilastotieteilijäkongressi oli kuitenkin jättänyt ottamatta huomioon erään seikan. Ihmiset eivät arvaa aaltoja, tähtiä ynnä muita kuvioita satunnaisesti, vaan jotkut kuviot ovat suositumpia kuin toiset. Esimerkiksi arvattaessa nopanheiton tuloksia ihmiset pyrkivät selvästi välttämään ykköstä ja kuutosta. Kun tämä otetaan huomioon, osoittautuu, että yleisradion kokeissa on arvattu täysin sattumanvaraisesti.

Tämän asian todistaminen oli mutkikasta. Suomalainen psykologi G. O. Lindholm todisti sen vuonna 1967 ilmestyneessä väitöskirjassaan, joka kumosi kaikki tällä menetelmällä parapsykologian puolesta kootut todisteet.

Toinen menetelmä on etsiä yksilöitä, joiden väitetään pystyvän muita parempiin suorituksiin tällä alueella. Tällaisia yksityistapauksia on raportoitu suuri määrä, ja tavallisen kansalaisen on vaikea päätellä, onko kyseessä huijaus vai ei. Jos huijarit eivät itse tunnusta (näin on kyllä tapahtunut lukuisia kertoja), on usein vaikea päätellä, onko kokeessa huijattu. C. E. M. Hansel ryhtyi tutkimaan, mitä huijausmahdollisuuksia kaikkein kuuluisimpien kokeiden koejärjestelyihin oli sisältynyt. Hän on koonnut tulokset yli 300-sivuiseen teokseensa "ESP ja parapsykologia", ja hän löysi huijauksen mahdollisuuden jokaisesta kokeesta.

Taikuri James Randi kertoo, että usko tällaisiin ilmiöihin ei rajoitu vain sivistymättömiin tai alhaisella älykkyysosamäärällä varustettuihin ihmisiin. On olemassa älykkäiden ihmisten kerhoja, ns. Mensa-klubeja, joihin otetaan jäseniksi vain niitä, jotka kuuluvat testien mukaan älykkäimmän 2 %:n joukkoon. Mensan englanninkielisen lehden (Mensa Bulletin) pääkirjoituksessa väitettiin huhtikuussa 1978, että korkea älykkyysosamäärä johtuisi pikemminkin ESP:stä kuin älystä. Monet mensalaiset uskovat olevansa henkiparantajia, monet väittävät näkevänsä "auran" (sädekehä pyhimysten pään ympärillä, muinainen uskonnollinen käsitys). Eräs väittää pystyvänsä nostamaan älykkään ihmisen ilmaan ajatuksen voimalla.

Taikuri James Randi on luvannut 10 000 dollarin palkkion sille, joka tekee jotain yliluonnollista hänen valvontansa alaisena. Tiettävästi n. 600 henkilöä on yrittänyt, mutta kukaan ei ole toistaiseksi onnistunut. Tarjous on edelleen voimassa ja koskee kaikkia.

Ikivanhojen taikatemppujen käyttäminen parapsykologian todistamiseen on viime vuosina ärsyttänyt myös muita taikureita. Esimerkiksi edesmennyt suomalainen taikuri Reijo Salminen on piti ohjelmistossaan Uri Gellerin (lusikantaivuttaja) temppuja ja "muutamia vaikeampia".

Tehtäviä

Pohtikaa mikä saa ihmiset ja tiedotusvälineet kiinnostumaan parapsykologiasta.

Ufot



Ufo (unidentified flying object) tarkoittaa tunnistamatonta lentävää esinettä. Ufovillityksen katsotaan alkaneen toisen maailmansodan aikana, kun lentäjät kertoivat tunnistamattomista valopalloista, jotka ilmaantuivat siiven kärkiin. Vuonna 1947 eräs lentäjä ilmoitti nähneensä lautasen muotoisia valoilmiöitä. Näkijöitä alkoi ilmaantua lehdistön kerrottua asiasta, ja tuona vuonna Yhdysvaltain ilmavoimille ilmoitettiin 122 havaintoa. Vuoteen 1952 mennessä vuotuisten havaintojen määrä oli paisunut jo 1501:een.

Vuonna 1965 Yhdysvaltain ilmavoimat tutkivat yksityiskohtaisesti 887 tapausta, ja tulos oli seuraava:

Kpl %

Tähtitieteellisiä kohteita 245 27,6

Ilmavoimien kohteita 210 23,7

Satelliitteja 152 17,1

Huijausta, mielikuvitusta 126 14,1

Riittämättömät tiedot 85 9,6

Säähavaintopallot 36 4,1

Yhä tutkittavina 17 1,9

Jäänyt selittämättä 16 1,8

Onpa ufohavainnon tehnyt Yhdysvaltain entinen presidentti James Carterkin. Tähtitieteilijät totesivat oitis, että kyseessä oli planeetta Venus, joka tunnetaan myös nimellä Iltatähti tai Aamutähti.

Ufojen kannattajat ovat erittäin ihastuneita niistä vajaasta kahdesta prosentista, jotka ovat jääneet selvittämättä. Tieteen näkökulmasta katsottuna kyseessä on tyypillinen tutkimuksen luonteesta johtuva tilastovirhe. Ihmiset ovat saattaneet muistaa väärin tai huijausta ei ole pystytty paljastamaan.

Myös Suomessa on esitetty sitä Yhdysvaltain ilmavoimien lausuntoa, jonka mukaan ufot eivät uhkaa turvallisuutta. Harvemmin meillä kerrotaan, että lausunto sisältää myös kaksi muuta osaa. Toisessa sanotaan, että ei ole löytynyt mitään todisteita siitä, että ufot edustaisivat sellaista teknistä kehitystä, mitä ei tunneta. Kolmannessa sanotaan, että ei ole mitään perusteita luokitella Ufoja maapallon ulkopuolisiksi kulkuneuvoiksi.

Yhdysvaltain ilmavoimilla on muitakin kuin puolustuksellisia syitä hillitä ufovillitystä. Vuonna 1947 ne aloittivat kokeet halkaisijaltaan n. 50 -metrisillä ilmapalloilla, jotka kohosivat lähes neljänkymmenen kilometrin korkeuteen - korkeammalle kuin lentokoneet. Ilmakehän aiheuttamasta valon taipumisesta johtuen ne saattoivat näyttää sikareilta tai lentävillä lautasilta. Ilmavirrat saattoivat aiheuttaa sen, että ne näyttivät liikkuvan mielivaltaisiin suuntiin.

Kun ufoja ei voida enää epäillä neuvostoliittolaisiksi salaisiksi aseiksi (kuten kylmän sodan alkuaikoina tehtiin ) eikä ulkoavaruuden matkustajiksi, on ryhdytty väittämään, että ufot olisivatkin henkimaailman (spiritualistisia) ilmiöitä. Kuten tunnettua niihin uskovat eivät yleensä kaipaa todisteita.

Tehtävä

  1. On todettu, että ufohavaintojen määrä vaihtelee jaksollisesti. Pohtikaa tiedostusvälineiden vaikutusta tähän ilmiöön.

Maansäteily



Vielä sata vuotta sitten kaivonkatsoja saattoi aloittaa toimituksen loitsulla. Nykyajan kaivonkatsoja käyttää samaa taikavarpua, mutta hän uskoo, että hänen kykynsä johtuu maansäteilystä. Usko maansäteilyyn on Suomessa varsin yleistä. Muutoin epäilijänä tunnettu Vapaa-ajattelijain liiton edesmennyt puheenjohtaja, metsätieteen professori V. T. Aaltonenkin, uskoi maansäteilyyn.

Perusajatus on säilynyt samana vuosisatoja. Taikavarpu tai heiluri reagoi vesisuoneen, malmiesiintymään, kätkettyihin esineisiin, sairauksiin, murhaajiin ja ties mihin. Muinaiset roomalaiset eivät ilmeisesti tunteneet taikavarvun käyttöä lähteiden etsimisessä. Sen sijaan 1500-luvulla se tunnettiin, ja muun muassa. tunnettu salatieteen (okkultismin) oppi-isä Paracelsus piti sitä huijauksena. Taikavarpu lienee levinnyt 1400-luvun Saksasta ensin Englantiin kaivosmiesten mukana ja sitten ympäri maailmaa.

Aluksi taikavarpua käytettiin metallien etsintään, mutta ajan oloon sitä alettiin käyttää myös vesisuonten etsimisessä. Taikavarvun alkuperäinen perustelu oli, että samanlainen vetää samanlaista. Kuviteltiin esimerkiksi määrätynlaisen malmikentän päällä kasvaneen puun reagoivan malmiin samalla tavalla muuallakin. Siihen aikaan taikavarpua vastustettiin pelkästään uskonnollisilla perusteilla, sitä pidettiin paholaisen työkaluna.

1930-luvulla vapaaherra von Pohl toi markkinoille maansäteilyn, joka hänen mielestään aiheutti lisäksi syöpää. Tämän jälkeen alettiin markkinoida kaikenlaisia laitteita maansäteilyä vastaan.

Eri maissa on suoritettu kokeita, joissa kaivonkatsojat ovat kilpailleet geologien kanssa. Kaivonkatsojat ovat säännöllisesti hävinneet nämä kilpailut.

Malmikentät ja vesisuonet saattavat kyllä aiheuttaa tarkoilla laitteilla havaittavia häiriöitä esimerkiksi Maan magneettikenttään. Kokeet ovat kuitenkin osoittaneet, ettei ihminen pysty reagoimaan näihin häiriöihin. Metalliesiintymät voivat kyllä vaikuttaa avaruussäteilyyn sillä tavalla, että syöpäriski lähiympäristössä kasvaa, mutta ihmisen ei ole voitu todistaa reagoivan tähän säteilyyn.

Taikavarvun taipuminen aiheutuu lihasten väsymisestä ja itsesuggestiosta. Moni kaivonkatsoja myöntääkin saavansa varvun taipumaan haluamassaan kohdassa. Suomessa laajin testaus suoritettiin vuonna 1949. Siihen osallistui noin sata kaivonkatsojaa. Heidän piti löytää vesisuonia Helsingin yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta. Kaikki löysivät niitä eri paikoista, ja samakin kaivonkatsoja löysi niitä eri kerroilla eri paikoista.

Hyvin suunnitelluissa kokeissa ei ole löydetty mitään tukea väitteille maansäteilyn olemassaolosta ja vaikutuksista.

Tehtävä

  1. Pohtikaa mistä johtuu, että vettä varsin usein löytyy keskeltä maalaistalon pihaa riittävän syvältä.

Katastrofikäsitykset

Viime vuosina on luotu paljon näennäistiedettä, joka kertoo muinaisuudessa muka sattuneista katastrofeista. Tunnetuin näistä teorioista on Velikovskin vuonna 1950 esittämä käsitys maailmojen törmäyksestä. Velikovski väittää, että v. 687 eaa. Mars oli ensin törmännyt jättiläismäiseen komeettaan. Sitten Mars aiheutti Maan siirtymisen radallaan kauemmaksi Auringosta, muutoksia Kuun radassa ja Maan akselin siirtymisen. Vuoden pituus muuttui 360 päivästä 365,25 päivään. Kuukausi muuttui 30 päivästä 29,25 päiväksi.

Velikovski on tutkinut Egyptin historiaa. On totta, että ajanlasku on muuttunut. Vuoden pituus oli todella aluksi 360 päivää (360 astetta tulee tästä) ja vasta ankaran taistelun jälkeen Egyptin papisto vähitellen suostui vuoden pituuden muuttamiseen lähemmäksi todellista. Mutta tiede ei tunne mitään Velikovskin kuvaamaa katastrofia. Tähtitieteilijät ovat yksiselitteisesti osoittaneet hänen laskelmansa virheellisiksi. Muita katastrofeja kuten Jukatanin meteoriitti ja suuret tulivuorenpurkaukset on kyllä ollut. Myös jääkausia on ollut. Nämä katastrofit on löydetty oikeilla normaalitieteen menetelmillä.

Stonehengen tähtitieteellisin perustein rakennettu kiviasetelma osoittaa myös Velikovskin käsityksen virheelliseksi. Rakennelma on Velikovskin väittämää katastrofia vanhempi, mutta se kuvaa nykyisiä tähtitieteellisiä taivaankappeleiden asentoja.

Tehtäviä

Tällä kurssilla ei ole mahdollista käydä läpi kaikkia merkittäviä näennäistieteen muotoja.

Harjoitustehtävänä voidaan kuitenkin etsiä sellaisia näennäistieteen muotoja, jotka eivät ole mahtuneet tähän kirjaan.

Skepsis ry:n sivustosta löytyvät uusimmat uutiset valetieteistä.

Keskustelkaa niistä!

Todellisuustutkimus (tiede) ja arvot

Inhimillisellä toiminnalla on usein päämääriä ja tavoitteita.

Myös tieteellä voidaan ajatella olevan tavoitteita.

Jos sillä on tavoitteita, ne liittyvät arvoihin.

Arvot saattavat olla siveysarvoja tai muita arvoja (esimerkiksi kauneusarvoja).

Tieteellinen toiminta on monimutkaista. Voidaan kysyä, voiko kaikilla eri toiminnoilla ja eri tieteillä olla yhteisiä tavoitteita (päämääriä).

Tavoitteiden (päämäärien) valinta



Tältä näyttää katolinen yliopisto

Keskusteltavaa

  1. Kaiken tutkimiseen ei ole voimavaroja. Keskustelkaa siitä, ketkä meidän maassamme päättävät tutkimuskohteiden valinnasta. Miksi tutkimuskohteiden valinnassa voi syntyä virheitä?
  2. Keskustelkaa siitä, miksi Suomen korkeakouluissa ei ole elämänkäsitystieteellistä tutkimusta.
Huomattava osa yliopistoista ja korkeakouluista on todellisuuskäsityksen suhteen sitoutuneita. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on suuri joukko katolisia, mutta myös muiden uskonnollisten yhteisöjen ylläpitämiä yliopistoja. Näiden yliopistojen ensisijainen tehtävä on edistää sitä aatetta, joka ylläpitää niitä. Jos uskontokunta ei hyväksy darvinismia, yliopistossa opetetaan ja tutkitaan kreationismia jne.

Keskusteltavaa

Monien jumalattomien (ateistien) mielestä jumaluusoppi (teologia) ei ole tiede. Keskustelkaa siitä, miksi jumaluusoppia (teologiaa) tutkitaan ja opetetaan Suomen yliopistoissa.

Henkilökunnan valinta

Keskusteltavaa

  1. Ketkä valitsevat esimerkiksi korkeakoulujen tutkimushenkilökunnan? Onko mahdollista, että henkilösuhteet, aatteelliset tekijät ja tutkijaksi pyrkivän varallisuus vaikuttavat asiaan?
  2. Tieteessä esiintyy erilaisia koulukuntia. Onko mahdollista, että koulukuntariidat vaikuttavat tutkimushenkilökunnan valintaan.
  3. Onko mahdollista, että itsekkäillä etupyyteillä on vaikutusta myös tutkimushenkilökunnan valinnassa?
  4. Onko mahdollista, että hakijan sukupuolella on merkitystä tutkimushenkilökunnan valinnassa?
  5. Oletetaan, että johonkin korkeakoulumme perustettaisiin elämänkäsitystieteen professuuri. Mihin tiedekuntaan se mielestänne todennäköisesti perustettaisiin? Millä todellisuuskäsityksellä (maailmankatsomuksella) varustettu henkilö siihen mielestänne todennäköisesti nimitettäisiin?

Menetelmiin liittyviä siveysongelmia

Natsi-saksan ihmiskokeet herättivät kauhua eri puolilla maailmaa. Myös eläinkokeet, joissa aiheutetaan eläimille kärsimyksiä, ovat herättäneet laajaa keskustelua. Lääke- ja myrkkytehtaiden kokeet kehitysmaiden ihmisillä ovat aiheuttaneet vastalauseita. Nämä esimerkit osoittavat, että tutkimusmenetelmiin saattaa liittyä vakavia moraalisia ongelmia.

Tutkimusmenetelmien valintaan saattaa liittyä myös aatteellisia näkökohtia. Saatetaan pyrkiä valitsemaan sellainen menetelmä, joka tukee omia käsityksiä.

Eri koulukuntien välillä vallitsee erimielisyyksiä tutkimusmenetelmistä. Erityisesti matemaattiset ja tilastolliset menetelmät ovat yhtäältä olleet suosittuja, toisaalta ne ovat herättäneet niihin perehtymättömien voimakasta vastustusta.

Todellisuuskäsitysten (maailmankatsomusten) tutkimuksessa on synnyttänyt kiistoja muun muassa se, pitäisikö niitä tutkia ulkopuolisen tutkijan puolueettomalla asenteella vai niihin sisäisesti eläytyen. Varsinkin uskonnolliset todellisuuskäsitykset (maailmankatsomukset) ovat usein saaneet osakseen myönteistä eläytymistä. Seurauksena on saattanut olla hyvinkin yksipuolinen tietojen valinta. Sen sijaan jumalatonta (ateistista) todellisuuskäsitystä (maailmankatsomusta) ei esimerkiksi Suomen korkeakouluissa ole juuri tutkittu.

Tehtävä

1. Pohtikaa mielipidetutkimuksiin liittyviä siveysongelmia. (mielipidetutkimuksella saatetaan pyrkiä pikemmin muuttamaan mielipiteitä kuin saamaan niitä selville.)

2. Keskustelkaa jumaluusopillisten tiedekuntien suorittamasta jumalattomuuden (ateismin) tutkimuksesta. Tarvittaisiinko mielestänne jumalattomien (ateistien) itsensä suorittamaa ateismin tutkimusta?

Todisteisiin liittyvät siveysongelmat

Jos tutkimustulos näyttää tukevan omia näkemyksiä, tieteenharjoittajalla voi olla suuri kiusaus julkistaa se, vaikka todisteet ovat vielä puutteelliset. Rahoittaja saattaa myös vaatia tuloksia.

Esimerkiksi saastetutkimuksissa tulokset saattavat olla joidenkin teollisuuslaitosten tai viranomaisten näkökulmasta kiusallisia. Tällöin vahvojakin todisteita saatetaan vähätellä.

Aatteelliset näkökohdat voivat vaikuttaa voimakkaasti todisteiden arviointiin. Epämieluisat tulokset voidaan leimata "nollatutkimuksiksi".



Tutkijan maine ja arvovalta saattavat lähes riittää todisteiksi hänen väitteittensä totuudesta. Taikuri James Randi (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) on parapsykologian todisteita arvioidessaan sanonut, että tohtorinarvo pitäisi ottaa pois sellaisilta tutkijoilta, jotka käyttävät tohtorin arvovaltaa aloilla, joiden asiantuntijoita he eivät ole.

Tehtävä

  1. Tutkikaa jotain viime aikoina huomiota herättänyttä kiistaa todisteista (saastetutkimukset, suhtautuminen ydinvoimaan, ym.).
  2. Suomen gallupin vuonna 1973 suorittama tutkimus osoitti, että Suomessa esiintyy rasismiin verrattavaa ennakkoluuloja jumalattomia (ateisteja) kohtaan. Keskustelkaa siitä, miksi tämä tutkimus yritettiin leimata "nollatutkimukseksi".

Tutkimustulosten levittämisen siveysongelmat

Keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa tutkija uskalsi usein kertoa tuloksistaan vain parhaille ystävilleen. Myöhemmin on omaksuttu se periaate, että tutkimustulokset ovat julkisia. Nykyään tutkimuksia julistetaan salaisiksi muun muassa sotilaallisista, kaupallisista ja poliittisista syistä.

Tutkimusten julkaisemisessa saattaa esiintyä sensuuria. Joillekin johtaville henkilöille, liikeyrityksille, aatteellisille järjestöille ynnä muille epämieluisten tutkimusten julkistamista viivytetään, ja joskus julkistaminen estetään.

Tutkimustuloksilla, jotka myötäilevät yleistä mielipidettä on mahdollisuudet tulla julkistetuiksi myös lehdissä. Myös sensaatiomaiset tulokset saavat helposti julkisuutta, vaikka ne olisivat humpuukia (esimerkiksi näennäistiedettä).

Etenkin todellisuuskäsityksen kannalta (elämänkatsomuksellisesti) merkittävät tutkimukset ovat hautautuneet tieteellisiin aikakauslehtiin, vaikka niiden levittäminen olisi saattanut huomattavassa määrin auttaa tavallisia ihmisiä heidän ratkaistessaan elämänsä ongelmia. Usein todellisuuskäsityksen kannalta (elämänkatsomuksellisesti) merkittäviä artikkeleita kirjoittaneita vastaan on hyökätty.

Tehtävä

  1. Pohtikaa jotain viime aikoina tietoon tullutta tutkimuksen "hyllyttämistapausta".
  2. Pohtikaa miksi tiedostusvälineissä ei juuri esitellä esimerkiksi tässä kirjassa julkistettuja tietoja.

Tutkimuksen virheisiin liittyvät ongelmat

Eräät laajassa käytössä olleet lääkkeet ovat aiheuttaneet lasten syntymistä epämuodostuneina. Äidinmaidon vastikkeen käyttö on aiheuttanut kehitysmaissa lapsikuolleisuuden lisääntymistä.

Toisaalta tieteen historia tuntee tapauksia, joissa erittäin merkittävien tutkimusten julkaiseminen on estetty ja koko tieteen kehitys on tästä syystä hidastunut.

Eräissä tapauksissa (esimerkiksi lapsivuodekuume) suuri määrä ihmisiä on kuollut turhaan siitä syystä, ettei uusiin tuloksia uskottu.

Tehtävä

  1. Pohtikaa erilaisia syitä tieteellisiin virheisiin.
  2. Varsinkin yhdysvalloissa on viime vuosikymmeninä myönnetty tutkimusmäärärahoja näennäistieteeseen. Keskustelkaa siitä, mitä ongelmia tästä voi syntyä.

Tutkimusten tuottama maine ja hyöty




Professorit saattavat teettää tutkimuksia assistenteillaan ja koota mainetta julkistamalla tuloksia omissa nimissään. Nobelin palkintoja annetaan tutkimusten johtajille, ei niille, jotka tekivät raskaat työt.

Toisaalta merkittävien keksintöjen tekijöille käy usein kuten leipureille: leivästä jää käteen reikä, ja joku liikemies korjaa hyödyn.

Usein syntyy suuria riitoja siitä, kuka on mitäkin keksinyt ensimmäisenä. Kiistoja käydään paitsi tutkijoiden myös maiden, yritysten ja ideologioiden välillä.

Tehtävä

  1. Vertailkaa toisiinsa tieteellisten "nerojen" palvontaa ja poptähtien palvontaa.
  2. Keskustelkaa koneiden ja ohjelmien kopiointiongelmista tietokonealalla.

Tutkimustuloksiin liittyvät siveysongelmat

Tiedettä, kuten mitä tahansa ihmisen välinettä, voidaan käyttää sekä hyvään että pahaan. Usein tutkijat eivät paljoakaan välitä tulostensa käytöstä. Atomipommin keksinyttä työryhmää johtanut Robert Oppenheimer on merkittävä poikkeus tästä säännöstä. Ryhmän keksintö, ydinpommi, on epäilemättä poikkeuksellinen keksintö. Sen avulla voidaan periaatteessa hävittää ihminen tältä planeetalta.

Sotateknologian on sanottu edistäneen tiedettä kaikkein tehokkaimmin. Ensimmäinen tietokonekin rakennettiin, jotta voitaisiin laskea aikaisempaa nopeammin ammusten ratoja. Avaruusraketit ja -sukkulat ovat sotateknologian tuote.

Toisaalta voidaan sanoa, että sotateknologian avulla ihmisille on meidän vuosisadallamme aiheutettu enemmän kärsimyksiä kuin minkään muun ihmisen tuotteen avulla. Voidaan kysyä, onko tiede syyllinen näihin kärsimyksiin.

Tiedettä voidaan käyttää myös ihmisten manipulointiin (käsittelyyn, pettämiseen) ja indoktrinointiin (aivopesuun). Monet tutkijat ovat jo unohtaneet, että ensimmäiset yliopistot perustettiin kristinuskon suhteen harhaoppisten vastustamiseksi. Tiedettä käytetään esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa, ehdokkaiden sanatkin on tutkittu etukäteen tieteellisesti. Jos enemmistö vastustaa ydinvoimaa, voimalayhtiöt käyttävät tiedettä mielipiteen muokkaamiseksi voidakseen rakentaa ydinvoimaloita.

Tiedettä käyttävät ne, joilla on rahaa tai valtaa, eivät yhteiskunnan vähäosaiset. On ennustettu, että tulevaisuuden yhteiskunta pystyy jättämään työttömät ja muut vähäosaiset huomiotta, yhteiskunnasta tulee vahvojen ja älykkäiden hallitsema tietoyhteiskunta. Työttömiä arvioidaan tekniikan kehityksen jälkeen olevan 80 % kaikista planeettamme ihmisistä.

Tietysti tiedettä voidaan yhtä hyvin käyttää inhimillisesti toivottavien päämäärien toteuttamiseen. Mitään periaatteellista estettä planeettamme muuttamiseksi tieteen avulla muinaisten unelmien paratiisiksi ei ole. Ratkaisu näiden vaihtoehtojen välillä on ihmisen ratkaisu.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa mitä edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä yhteiskuntien tulevaisuudesta.
  2. Pohtikaa miten voitte vaikuttaa, jotta edellä esitetyt pelottavat tulevaisuudennäkymät eivät toteudu.
  3. Helsingin yliopisto on tehnyt tutkimuksia siitä, miten uskonnonopetuksen tehoa voitaisiin lisätä. Melko uuden tutkimuksen mukaan uskonnonopetus lisää uskontomyönteisyyttä kaksi yksikköä uskontomyönteiseen suuntaan asteikolla 1-5, kun 1 tarkoittaa, ettei opetus ole muuttanut ollenkaan uskontomyönteisyyttä. Mitä mieltä olet tällaisesta tutkimuksesta?

Voiko todellisuustutkimus olla puolueetonta

Edellä on esimerkein osoitettu, ettei tiede ole käytännössä ole välttämättä puolueetonta. Voidaan kuitenkin kysyä, onko edes periaatteessa mahdollista, että tiede olisi puolueetonta. Voidaan myös kysyä, että eikö tieteen pikemmin pitäisi olla puolueellista, hyvän puolella pahaa vastaan.

Voiko tiede olla arvovapaata

Ensiksi voidaan kysyä, voiko tiede edes periaatteessa olla arvovapaata. Voidaan kysyä, voiko tiede olla vapaata moraalisista arvoista. Voidaan myös kysyä, voiko tiede olla vapaata muista arvoista. Jos tiede voisi olla arvovapaata jommassakummassa mielessä, mitä seurauksia tästä olisi? Jos tiede ei edes käsitysssa voi olla arvovapaata, mitä seurauksia tästä olisi? Voidaanko kysyä, mikä on hyvää tiedettä?

Näihin kysymyksiin on annettu suuri määrä erilaisia vastauksia. Kaikkia vastauksia ei ole mahdollista esitellä tässä yhteydessä. Sen sijaan voidaan pohtia sitä, miksi tiede ja arvot muodostavat ongelman.



Robert Hollinger (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) pohtii teoksessa "Introductory Readings in the Philosophy of Science" tätä ongelmaa seuraavasti.

Hän toteaa, että ongelma nousi esiin seitsemännellätoista vuosisadalla alkaneen tieteen vallankumouksen myötä. Antiikin kreikkalaiset ajattelivat näistä kysymyksistä toisin.

Antiikin kreikkalaiset

Muinaiset kreikkalaiset eivät erottaneet toisistaan tietoa ja tiedettä tai arvoja ja hyvää.

He eivät tehneet eroa tieteen ja ajattelun välillä.

He eivät tehneet eroa puolueettoman (objektiivisen) ja puolueellisen (subjektiivisen) välillä.

He eivät tehneet eroa tosiasian ja niitä kuvaavien sääntöjen (lakien) välillä.

He eivät tehneet eroa tosiasiain ja arvojen välillä.

Se mikä on luonnollista oli heistä myös hyvää.

He näkivät luonnontapahtumat inhimillistettyinä, sen sijaan, että he olisivat kysyneet, mikä on tapahtuman syy, he kysyivät, mikä on tapahtuman tavoite (tarkoitus).

Platon

Kreikkalainen Platon katsoi, että todellisuus on yhtenäinen, järjestetty kokonaisuus.

Jotta voisimme ymmärtää sitä, meidän on saatava tietoa sen rakenteista jasäännönmukaisuuksista (laeista).

Kokemus voi antaa niistä vain rajoitettua, epätäydellistä tietoa.

Platonille kaikkein todellisinta on kaikkein käsitteellisin (abstraktein).

On sanottu, että nykyinen tiede, erityisesti fysiikka, ajattelisi jossain määrin samoin.

Tavoitteet (tarkoitukset) ja säännöt (normit) ovat järjestäviä periaatteita, joita ei voida jättää pois kokonaisuudesta.

Nykyisen tieteen pääpyrkimys

Eräs nykyaikaisen tieteen pääpyrkimyksiä on ollut osoittaa Platonin näkemys virheelliseksi.

Kiista tieteen ja arvojen suhteesta sekä arvojen merkityksestä tieteessä ilmestyi länsimaiden historiaan mekanistisen todellisuuskäsityksenmyötä.

Erityisesti Rene Descarteen ajattelu ja Isaac Newtonin fysiikka vaikuttivat, tähän kehitykseen.

Tämän ajattelun mukaan puolueettoman (objektiivisen) ja puolueellisen) subjektiivisen välillä on tehtävä tarkka ero.

Tutkimuksessa on käytettävä luotettavia ("rationaalisia") menetelmiä.

Mekanistisen todellisuuskäsityksen (maailmankuvan) mukaan luonto muistuttaa valtavaa konetta, jota voidaan kuvata määrällisin lainalaisuuksin ja suhtein ("luonto on kirjoitettu matematiikan kielellä").

Mekanistisen todellisuuskäsityksen (maailmankuvan) mukaan maailman todellisia (objektiivisia) piirteitä ovat esimerkiksi aine, liike ja fysikaaliset suureet. Ne ovat yhdessä luonnon säännönmukaisuuksien (lakien) kanssa tämän koneen rakenneosia.

Valistusaika

Valistusajan aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi) edusti mekanistista todellisuuskäsitystäpuhtaimmillaan.



Valistusajattelija Julien Offray de la Mettrien (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) pääteos olikin nimeltään "Ihmiskone".

Teoksen nimi on hieman harhaanjohtava.

La Mettrie otti kirjansa perusajatuksen Descarteelta, mutta hän eimissään vaiheessa väittänyt, että organismit olisivat koneita.

Päin vastoin hän torjui sellaiset väitteet.

Sen sijaan hän väitti, ettei organismeissa ole aineellisten prosessien lisäksi yliluonnollista henkeä tai sielua kuten sieluttava todellisuuskäsitys (idealismi) ja uskonnot väittivät.

Valistusajattelu ei levinnyt kansan keskuuteen

Valistusajattelu ei koskaan levinnyt koko kansan keskuuteen.

Uskonnot ja sieluttava todellisuuskäsitys (idealismi) vastustivat sitä koko ajan.

1800-luvulla romantiikka ja dialektinen materialismi asettuivat vastustamaan mekaanista aineellista todellisuuskäsitystä (materialismia).

Positivismi

Positivismi katsoi inhimillisen ajattelun edenneen teologisen ja metafyysisen vaiheen kautta positiiviseen vaiheeseen.

Positivismi pyrki muotoilemaan sääntöjä puolueettomalle tieteelle. Sen mukaan tietoa voidaan saada vain tosiasioista, jotka pystytään havaitsemaan.

Tieteen tehtävänä on selvittää tosiasioiden välinen säännönmukainen yhteenkuuluvuus ja siten ennustaa tulevia tapahtumia.

Romantiikka

Ajattelussa romantiikka lähti liikkeelle Immanuel Kantin mielipiteestä, jonka mukaan jumalan olemassaoloa ei voida todistaa loogisesti tai kokemustieteen menetelmin (empiirisesti).

Johan Gottlieb Fichte ajatteli, ettei ihmisen tajuntaa ja todellisuutta ollut syytä erottaa niin jyrkästi kuin Kant oli tehnyt.

Fichten mielestä luonnon mekaaninen tapahtuminen on vain osa suuresta maailmansuunnitelmasta.

Romantiikan perustajia oli Friedrich Schelling. Schellingin mielestä ei ole olemassa mitään "kuollutta ainetta" eikä siis mitään ylipääsemätöntä juopaa orgaanisen ja epäorgaanisen luonnon välillä.

Luonto on hänelle yhtenäinen kehitystapahtuma, joka päätyy ylempien eliöiden (organismien) elämänilmauksiin.

Hengenelämä saavuttaa korkeimman tasonsa taitelijaneron luovassa työssä.

Kokemuksen lähtökohtana on itsetietoisuus.



On sanottu, että romantiikan viimeinen sieluttavaa todellisuuskäsitystä edustava (idealistinen) ajattelija oli Georg Friedrich Wilhelm Hegel.

Hegelin yhteiskunta- ja tiedekritiikki oli pohjana myös dialektisen materialismin perustajan Karl Marxin ajattelulle.

Hegelin mukaan maailma kehittyi koko ajan. Hänen mielestään luonto ja henki ovat pohjimmaltaan sama asia.

Tästä syystä meidän ei tarvitse tutkia ulkomaailmaa saadaksemme tietoja olemassaolosta.

Selvittäessämme, millä tavoin ajatuksemme toimivat, pääsemme samalla selville siitä, mitä tapahtuu tajuntamme ulkopuolella.

Hegelin mielestä historia on ideoiden välistä kamppailua. Aluksi on olemassa teesi. Sen kumoaa antiteesi. Lopulta syntyy synteesi. Jokaisella kierroksella ajattelussa päästään korkeammalle asteelle.

Hegelin filosofisista perusajatuksista seurasi, että raja todellisuuden ja arvojen välillä häipyi.

Jos todellisuus oli idean ilmestys, sen jokaista osaa oli pidettävä osana idean kehityksestä.

Tästä näkökulmasta kaikki todellinen oli järkevää. Historian tapahtumat olivat loogisesti väistämättömiä. Eri valtarakenteet ovat kehittyneet toisistaan.

Luonnontieteet

Luonnontieteet kehittyivät lähes romantiikasta riippumatta toiseen maailmansotaan asti. Vasta

Hiroshimaan pudotettu atomipommi synnytti laajoja epäilyksiä tieteen hyödyllisyyttä vastaan.

Niitä ovat lisänneet asevarustelu, saasteet, kemikaalien syöpää ja sairauksia aiheuttavat ominaisuudet, perinnöllisen (geneettisen) muokkauksen (manipulaation) mahdollisuudet, tieteen käyttö aivopesuun, vietnamin sota jne.

Oikeaoppiset vastustavat edelleen monia tieteen käsityksiä

Eri uskontojen oikeaoppiset (ortodoksit) vastustavat edelleen monia tieteen käsityksiä.

Teollistuneiden maiden jumaluustieteilijät (teologit) ovat kuitenkin enimmäkseen lakanneet vastustamasta luonnontieteitä.

Uskonnollisiin arvoihin perustuva tieteen arvostelu ei ole lakannut. Myös useimmat muut suositut tieteenvastaiset ajattelutavat perustuvat uskonnollisiin käsityksiin tiedon luonteesta.

Frankensteinin hirviö



Theodore Roszak (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) on yrittänyt koota ja yhtenäistää 1960- luvun "vastakulttuurin" tiedettä, teknologiaa ja tieteellistä rationalismia vastaan esittämät ajatukset. Roszak vertaa tiedettä Frankensteinin hirviöön, joka on kääntänyt päälaelleen luojansa tarkoitukset.

Roszak sanoo erityisesti pelkäävänsä sosialististen maiden tiedemiehiä, koska he ovat aineellisen todellisuuskäsityksen edustajia (materialisteja). Hänen mielestään aineellisen todellisuuskäsityksen mukainen (materialistinen) tiede tekee elämän tarkoituksettomaksi. Kurt Baier on käsitellyt teoksissaan kysymystä elämän tarkoituksesta, ja hän on elämän tarkoituskysymyksissä täysin eri mieltä kuin Roszak.

Roszak kiinnittää huomiota siihen, että monet uuden ajan alun tiedehenkilöt olivat uskovaisia ja salatieteilijöitä. Hänen mielestään tiedehenkilöt ovat saaneet innoitusta salatieteellisistä ajatuksista. Hän kysyy, antaako tiede meille todellista tietoa, ja vastaa, ettei se anna.

Todellista tietoa hän kutsuu nimellä gnosis. Hänen mielestään todellinen tieto on mahdollista vain valaistumisen hetkinä. Tunne kertoo meille, minne mennä. Omaa tietoaan hän kutsuu lisääväksi tiedoksi vastakohtana tieteen reduktiiviselle eli "vähentävälle" tiedolle.

Roszak määrittelee gnosiksen lainaten jumaluusoppinut Paul Tillichiä. Gnosis on tietoa osallistumalla, yhtä intiimiä kuin suhde miehen ja vaimon välillä. Gnosis ei synny tutkimuksesta vaan se on tietoa yhteisyydestä ja pelastuksesta, eksistentiaalista tietoa vastakohtana tieteelliselle tiedolle.

Roszakin mukaan tällaisen tiedon avulla voidaan päätellä jumalan olemassaolo luonnon järjestyksestä ja kokea pyhyys. Tällainen tieto antaa meille uskonnollisen kokemuksen, jonka avulla löydämme elämällemme merkityksen.

Roszak ei arvosta tieteen meille tarjoamia hyödykkeitä, vaan hän ihailee alkuperäiskulttuureja ja niiden kabbalistista (hepreankielen qabbala = perinteestä saatu oppi) ja hermeettistä (hermeettiset kirjat ovat uusplatonilaisten filosofien 300- ja 400- luvuilla tuottamia) tietoa. Hän uskoo, että meidän kulttuurimme kestää vain lyhyen ajan, kun muinaiset kulttuurit kestivät satoja kertoja kauemmin.

Uusromanttisen tieteenkritiikin arvostelija Leo Marx (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) sanoo Roszakin historian filosofiaa sieluttavaan todellisuuskäsitykseen perustuvaksi (idealistiseksi).

Roszakin mukaan tieteellinen rationalismi ja gnosis käyvät muinaisitämaisissa uskonnoissa (esim. manikealaisuudessa ja gnostilaisuudessa) kuvattua taistelua. Idealistisen historiankäsityksen mukaan ajatukset ovat historian liikkeellepanevana voimana. Roszakin mukaan erilaiset tietokäsityst ovat historian liikkeellepanevia voimia. Hän käsittelee niitä erillään yhteisöistä, joissa niillä on tiettyyn historialliseen tilanteeseen liittyviä tehtäviä (funktioita). Materialistisen historiankäsityksen mukaan historian liikkeellepanevia voimia eivät ole aatteet vaan tuotantovoimat.

Voiko tiede antaa meille arvoja



Kurt Baier on elämän tarkoitusta käsittelevissä artikkeleissaan todennut, että luonnonilmiöillä ei ole päämääriä tai tarkoituksia.

David Hume on todennut, ettei siitä, mitä on, voida loogisesti päätellä, mitä pitäisi olla.

Tiede ei voi antaa meille perusarvoja vaan arvot ovat inhimillistä alkuperää.

Tieteellisessä ja kaikessa muussakin inhimillisessä toiminnassa vaikuttavat tietojen ohella arvot.

Perusarvot eivät voi olla tieteellisen toiminnan tuloksia, mutta tiede voi auttaa arvojärjestelmien johdonmukaistamista ja kehittämistä.

Tietysti tiede voi usein sanoa, mitä keinoja on käytettävä pyrittäessä haluttuun päämäärään. Sen sijaan päämääristä ihmisen on päätettävä itse.

On myös väitetty, että tieteellinen menetelmä sisältää arvoja.

Mikäli näin olisi laita, voitaisiin väittää, ettei tiede ole puolueetonta.

On väitetty, että kun tutkija päättää, että oletus (hypoteesi) on hyväksyttävä, kun sen todennäköisyys on esimerkiksi 99 %, hän tekee siveellisen ratkaisun.

Erehtyminen esimerkiksi lääkkeen myrkyllisyyden suhteen voi merkitä ihmishenkien menetystä ja kärsimyksiä.

Tieteen arvovapauden kannattajat ovat todenneet, etteivät oletusten (hypoteesien) hyväksymisperusteet kuulu tieteeseen, tiede tyytyy selvittämään oletusten (hypoteesien) todennäköisyydet.

Tähän on vastattu, että ratkaisu todennäköisyyden suuruudesta saattaa myös sisältää inhimillisen valinnan.

Tähän on vastattu, että tässä tapauksessa todennäköisyyttä ei ole hyväksytty tieteellisillä perusteilla. (tilastotieteessä myös todennäköisyyksien epävarmuudet otetaan huomioon.)

On myös sanottu, että tieteen pyrkimys totuuteen ja puolueettomuuteen (objektiivisuuteen) on arvo.

On totta, että rajan vetäminen tieteen ja näennäistieteen välille on ollut vaikeaa. Tähän on vastattu, että tieteen väitteiden totuus ja puolueettomuus (objektiivisuus) kuuluvat tieteen määritelmään.

Tietysti olisi mahdollista määritellä tiede siten, ettei sen tarvitsisi tuottaa tosia väitteitä, mutta sellainen tiede ei olisi yhtä käyttökelpoinen kuin puolueettomuuteen pyrkivä.

Tieteen arvovapauden on väitetty suunnanneen tutkimusta sellaisiin kysymyksiin, jotka eivät ole tärkeitä.

Tähän on vastattu, että tutkijain pyrkimys vältellä arkoja aiheita on johtunut pikemminkin uskonnoista ja muista ideologioista kuin puolueettomuuspyrkimyksestä (objektiivisuuspyrkimyksestä).

Tehtäviä

  1. Pohtikaa mitä vaaroja aiheutuu siitä, että tieteen tuloksia aletaan pitää lopullisilla totuuksina.
  2. Pohtikaa mitä vaaroja aiheutuu siitä, että ihmisten mielipiteet alkavat vaikuttaa tutkimusmenetelmiin nykyistä huomattavasti enemmän.
  3. Pohtikaa mitä vaaroja aiheutuu siitä, että tutkijat alkavat vältellä joitakin aihepiirejä.

Onko totuus tarpeellinen



Kaikki eivät nykyään pidä totuutta tavoiteltavana. Esimerkiksi tieteenfilosofisen anarkismin edustaja Paul Feyerabend (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) kuului näihin. Tämä osoittaa, että pyrkimys tietoon, totuuteen ja puolueettomuuteen (objektiivisuuteen) ovat todella erään tieteenkäsityksen perusarvoja.

On mahdollista, että käsityksiin siitä, mikä on hyvää tiedettä, sisältyy arvoja. Tästä ei kuitenkaan seuraa loogisesti, että tieteen väitteet sisältäisivät arvoja.

Tiede välineenä

Siihen, että tiedettä yleensä pidetään tarpeellisena, sisältyy arvoja. Tiede voi myös olla arvokas väline joidenkin inhimillisten päämäärien saavuttamiseksi. Kun arvostukset otetaan huomioon, tieteen tuloksista voidaan johtaa toimintasuosituksia.

Eri käsityksiä siveyden alkuperästä

Juutalaisen ja kristillisen todellisuuskäsityksen mukaan siveys on perusarvojen suhteen jumalallista alkuperää. Islamin mukaan moraali on myös yksityiskohdissaan jumalallista alkuperää.

Muinaiskreikkalaiset pitivät siveellisenä sitä, mikä on luonnollista, ja valistusajattelijat pyrkivät johtamaan moraalin ihmisluonnosta tai ihmisyhteisöstä.

Yritys siirtää siveyskysymyksiä tieteen ratkaistaviksi

Riippumatta siitä, alistetaanko siveyskysymysten ratkaiseminen jumalille, luonnolle vai ihmisyhteisölle, ratkaisijan valinta perustuu joihinkin arvoihin. Tästä syystä on tehty yrityksiä siirtää myös siveyskysymysten ratkaiseminen tieteen asiaksi.

Jo uuden ajan alussa yritettiin muuttaa siveyttä tieteeksi käyttämällä logiikkaa arvojen johtamiseen perusarvoista.

Tällainen järjestelmä poistaa siveydestä ristiriidat, mutta se ei poista perusarvojen valinnan ongelmaa. Perusarvoja on myöhemmin pyritty johtamaan mitä erilaisimmista lähteistä kuten biologiasta (esim. Pekka Kuusen säilymisoppi), historiallisesta kehityksestä (historismi, esim. Marx), psykologiasta jne.

Perusarvot ovat inhimillistä alkuperää

Perusarvot ovat inhimillistä alkuperää. Joidenkin harvojen perusarvojen suhteen vallitsee yksimielisyys. Useimmista perusarvoista ollaan edelleen erimielisiä.

Usein on yritetty selittää tieteellisesti arvojen alkuperää (esimerkiksi historiallisia, taloudellisia ja biologisia tekijöitä, jotka vaikuttavat arvoihin). Tällainen tutkimus auttaa meitä ymmärtämään todellisuutta, mutta joskus se on johtanut eettiseen arvojen kieltämiseen (nihilismiin) tai suhteelliseen arvokäsitykseen (relativismiin). Arvojen kieltämisen (nihilismin) mukaan kaikki, mitä voimme tehdä, on selittää arvojen alkuperää tieteellisesti, olemassa oleville arvoille tai niiden tulevalle kehitykselle emme mahda mitään.

Suhteellisen arvokäsityksen (relativismin) mukaan arvot riippuvat olosuhteista, ja arvoja voidaan muuttaa vain olosuhteita muuttamalla.

Arvot ja olosuhteet vaikuttavat toisiinsa

Arvot ja olosuhteet saattavat olla enemmän tai vähemmän toisiinsa sidottuja. Arvoja voidaan muuttaa vain, jos olosuhteita muutetaan, ja olosuhteita voidaan muuttaa vain, jos arvoja muutetaan.

Esimerkiksi kehitysmaiden nälkäongelma liittyy yhtä paljon arvoihin kuin olosuhteisiin. Jos niitä arvoja, jotka estävät tehokkaan syntyvyyden säännöstelyn, ei voida muuttaa, väestön lisäys mitätöi nopeasti kasvaneen elintarvikkeiden tuotannon.

Näin on tapahtunut esimerkiksi Intiassa.

Elintarviketuotanto on Intian itsenäisyyden aikana kasvanut huomattavasti, mutta vastaava väestön kasvu on mitätöinyt sen eikä elintaso ole parantunut.

Arvojen vaikutusta Intian nälkäongelmaan lienee ymmärtänyt huonosti myös Nobelin rauhanpalkintoja jakava komitea myöntäessään palkinnon tunnetuimmalle syntyvyyden säännöstelyn vastustajalle, äiti Teresalle. Tosin äiti Teresan vaikutus hinduenemmistöisessä Intiassa ei ole tässä suhteessa mitenkään merkittävä.

Jos suhteellisen arvokäsitykseen (relativismiin) ja arvojen kieltämiseen (nihilismiin) liittyy itsekkyyttä tai olosuhteiden muuttaminen tuntuu mahdottomalta, tämä saattaa synnyttää vanhoillisuutta.

Tiede ja päätöksenteko

Tieteen pyrkimyksellä pysyä erossa arvoihin liittyvistä erimielisyyksistä on edelleen vahva kannatus ainakin konservatiivisia arvoja edustavien tieteenharjoittajien keskuudessa. He pyrkivät pitämään tieteen erillään päätöksenteosta.



Päätöksiä tekevät liikeyritykset, eduskunta, valtioneuvosto, ministeriöt, kunnanvaltuustot jne.

Päätöksen tekijät valitaan syntyperän, asiantuntemuksen, kannatuksen ja niin edelleen perusteella.

Päätökset heijastavat päätöksentekijäin arvoja, mitä ne sitten ovatkin.

Tämän ajatussuunnan edustajat väittävät lisäksi usein, että arvosidonnaisia ovat vain vaaleilla valittujen elinten kuten valtuustojen ja eduskunnan päätökset, sen sijaan liikeyritysten, vanhoillisten virkamiesten, asiantuntijain ja niin edelleen päätökset ovat arvovapaita.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa mitä haittoja on siitä, että totuus sivuutetaan arvonäkökohtien perusteella. Onko valheella tieteessä lyhyet vai pitkät jäljet?
  2. Pohtikaa missä määrin tieteestä voi olla apua moraalikysymyksiä ratkottaessa.
  3. Tehkää luettelo tärkeimmistä uskonnottomista perusarvoista. Mitä seurauksia niistä on tieteen suhteen?
  4. Pohtikaa miksi Nobelin rauhanpalkintoja jakava komitea on varsin usein myöntänyt palkintoja kristityille. Miksi komitea ei löytänyt Intiasta hindua, joka olisi kelvannut palkittavaksi (hindut eivät esimerkiksi vastusta syntyvyyden säännöstelyä uskonnollisin perustein)?
  5. Pohtikaa miksi asiantuntijain, virkamiesten, liikeyritysten ja niin edelleen päätökset eivät voi olla arvovapaita.

Koulu, media ja taide maailmankuvaa luovina ja välittävinä instituutioina

Koulu maailmankuvaa välittävänä ja luovana instituutiona


Mikä on tärkeää

Kouluissa opetetaan joukko asioita, jotka ovat hyvin tärkeitä nykyaikaisessa yhteiskunnassa selviytyminen kannalta.
  • Lukutaito on lähes välttämätön.
  • Laskutaitokin on hyvin tärkeä.
  • Myös koulun matematiikasta on hyötyä käytännön elämässä.
  • Kun suomen kieltä puhuu vain noin viisi miljoonaa ihmistä, englannin kielen taito on erittäin tärkeä.
  • On tärkeää pystyä esittämään asiansa kohtuullisen hyvin sekä suullisesti että kirjallisesti.
Tätä luetteloa voidaan jatkaa.

Monia tärkeitä asioita ei opeteta kouluissa

Monia tärkeitä asioita ei opeteta kouluissa.

Esimerkiksi hyvä todellisuuskäsitys jää tärkeiltä ja perustavaa laatua olevilta osilta kouluopetuksen ulkopuolelle.

Koulut eivät opeta siveystutkimuksen ja siveyden perustietoja ja taitoja kuin enintään hyvin pinnallisesti ja ns. ”läpäisyperiaatteella” eli muiden asioiden yhteydessä.

Myös koulun antama käsitys meidän yhteiskunnastamme ja muista yhteiskunnista on puutteellinen. Tätä luetteloa voidaan jatkaa.

Kouluissa opetetaan myös valheita

Koulussa opetetaan monia valheita, ja kouluissa tehdään puolueellista propagandaa.

Erityisesti uskonnot (erityisesti kristinusko) painostavat Suomen koululaisia.

Uskonnottomien ja erityisesti jumalattomien (ateistien) alkeellisimpiakin ihmisoikeuksia loukataan Suomen kouluissa varsin yleisesti.

Sekä oman uskonnon opetus että elämänkatsomustiedon opetus ovat usein syvästi valheellisia. Näistä asioista puhutaan lisää muissa tämän oppikirjasarjan osissa.

Kehitysoppi kouluissa

Toisen maailmansodan jälkeen kehitysoppia ei opetettu Suomen kansakouluissa eikä keskikouluissa.

Lukioissa kehitysoppi oli mukana biologian opetuksessa, joka oli vaihtoehtoinen psykologian ja lyhyen filosofian historian opetuksen kanssa.

Kun psykologiaa ja filosofiaa opetti käytännöllisesti katsoen aina evankelis-luterilaisen uskonnon opettaja, monet valitsivat biologian.

Kehitysoppi oli jo silloin sata vuotta vanha!

Viime vuosikymmeninä on tässä suhteessatapahtunut selvää parannusta.

Luonnontieteiden ja matematiikan tuntimäärät ovat Suomessa alhaisia

Luonnontieteiden ja matematiikan tuntimäärät ovat edelleen Suomessa alhaisia verrattuna sivistysmaihin.

Tämän oppikirjasarja pyrkii täydentämään ja oikaisemaan koulun jakamaa informaatiota.

Miksi tämän kirjoittaja kävi koulua

Siksi, että hänestä ei ollut ruumiillisen työn tekijäksi. Ei ollut juuri muunkaan työn tekijäksi, mutta syrjäseudun köyhyydestä piti päästä pois.

Tämän kirjoittaja on selvinnyt jo eläkkeelle asti, mutta uhat eivät ole loppuneet. Ilmeisesti Suomessa on saavutettu sellainen valtioneuvoston rakenne, että se hallitsee ammattiyhdistysliikkeestä välittämättä kaukaiseen tulevaisuuteen asti.

Eläkkeiden säilyminen edes tämän kirjoittajan elämän loppuajan ei ole varmaa.

Tehtäviä

  1. Mitkä lukion oppiaineet ovat sinun mielestäsi tärkeitä?
  2. Mitkä lukion oppiaineet ovat sinun mielestäsi turhia?
  3. Mitkä lukion oppiaineet ovat sinun mielestäsi haitallisia?
  4. Mitkä lukion oppiaineet ovat sinun mielestäsi hyvän todellisuuskäsityksen mukaisia?
  5. Mitkä lukion oppiaineet sisältävät sinun mielestäsi epäluotettavaa informaatiota?
  6. Mitä oppiaineita lukioon pitäisi mielestäsi lisätä?
  7. Miten olemassa olevia lukion oppiaineita pitäisi mielestäsi laajentaa?
  8. Miten olemassa olevia oppiaineita pitäisi sinun mielestäsi supistaa?
  9. Mitä nykyisestä lukion opiskelutavasta haluat säilyttää myös tulevaisuudessa?
  10. Pitäisikö lukion välitunteja lisätä ja pidentää?
  11. Millä tavalla muuttaisit lukio-opiskelua?
  12. Mitä opetushallitus tarkoittaa maailmakuvalla?
  13. Mitä opetushallitus tarkoittaa instituutiolla?
  14. Onko historia tietoa vai menneisyyteen sijoitettua science fictionia? Missä määrin kouluissa opetettu historia vastaa todellisuutta?
  15. Onko varmaa, että pääset eläkkeelle ollenkaan?

Media mailmankuvia luovana ja välittävänä instituutioina

Lehtijutuissa on lähes aina virheitä



Joku on sanonut, että Helsingin Sanomien toimittajan on laitettava jokaiseen juttuun vähintään yksi virhe.

Asiantunteva lukija löytää virheitä lähes jokaisesta jutusta.

Tiettävästi joitakin täysin virheettömiäkin juttuja on löytynyt.

Riittääkö toimittajalle vähempikin äly

Eräillä amerikkalaisilla on tapana sanoa, että toimittajalle ja poliisille riittää vähempikin äly, sen sijaan lääkärillä ja insinöörillä on oltava paljon älyä.

Viestinnän tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille

Sanoma- ja aikakauslehtien päätarkoitus on nykyään tuottaa voittoa osakkeenomistajille.

On ilmeistä, että monissa tapauksissa sanoma- ja aikakauslehdet myötäilevät myös osakkeenomistajien ja ilmoittajien mielipiteitä.

Tietysti myös lukijain mielipiteillä on vaikutusta lehden sisältöön.

Ilmaisjakelulehtien sisältöön vaikuttavat eniten osakkeenomistajat, toimittajat ja ilmoittajat sekä ilmoitusten lukemista käsittelevät mielipidetiedustelut.

Tilattavien lehtien sisältöön vaikuttavat myös tilaajien kiinnostus ja mielipiteet.

Lehdistön historiaa



Sanomalehtiä on ollut Suomessa 1700 – luvulta asti, mutta todella merkittäviksi propaganda- ja tiedotusvälineiksi ne muuttuivat 1900 – luvun alussa.

Erityisesti työväenliike pyrki välittämään vähäosaisia ihmisiä puolustavaa propagandaa ja porvarillisesta tiedonvälityksestä poikkeavaa informaatiota.

Myös työväenliikkeen propagandassa saatettiin sekoittaa reilusti tunteita ja tosiasioita kuten otsikossa ”työläisen lapsi hukkui riistäjäporvarin tekemään avantoon”.

Radio

Toisen maailmansodan jälkeen yleistyi radio.

Tämän kirjoittajalle kerrottiin, että sodasta tulee kotiin isä, ja hän tuo radion.

Kukan ei oikein osannut selittää, mikä on isä ja mikä on radio.

Varsin pitkään radio esitti pääasiassa Suomen tietotoimiston (STT) uutisia. ”Reporadion” aikaan yleisradion omaa uutistoimitusta laajennettiin ja uutislähetyksiä lisättiin.

Nykyään Yleisradio käyttää vain itse toimittamiaan uutisia.

Televisio (nääskin)

1960 – luvulla televisiotoiminta laajeni Suomessa huomattavasti.

Tämän kirjoittaja katseli televisiota ensimmäistä kertaa sittemmin puretussa jugendtalossa Helsingin Töölönkadulla kesällä 1961 muutettuaan opiskelemaan Helsinkiin.

Internet

1990 – luvulla Internet löi itsensä läpi, ja itse asiassa näitä aineistoja ei olisi ilman Internetiä olemassa.

Ainakin tämän kirjoittaja on korvannut tietosanakirjat ja useimmat tietokirjat Internetillä.

Tämä johtui osittain siitä, että koululaitos on elänyt koko ajan vaikeita murrosaikoja, ja vaihdoin koulunopettajan ammatin tietotekniikkaan.

Kirjojen merkitys

Tärkeät elämänkäsitykseen liittyvät asiat löytyvät edelleen vain kirjoista.

Kerrotaan, ettei tunnettu suomalainen viisaustietelijä Jaakko Hintikka ole voinut muuttaa eläkepäivillään Yhdysvalloista Suomeen siitä syystä, että hänellä on Yhdysvaltain kodissaan liian paljon kirjoja.

Esimerkiksi ateismi on kohtuullisen hyvin esitelty Kustannus Oy Vapaa Ajattelijan julkaisemassa kirjassa Julian Baggini: Ateismi Lyhyt johdanto (2005).

Viihde ja tiedonvälitys ovat menneet sekaisin

Viihde ja tiedonvälitys ovat viimeisten viidentoista vuoden aikana menneen myös Suomessa pahasti sekaisin.

Yleisradion pääuutislähetystä televisiosta katsoessa saattaa pysähtyä ihmettelemään onko kyseessä viihdeohjelma, mainos vai elinkeinoelämän propaganda.

Aikakauslehdet

Erityisesti aikakauslehdet ovat muutaman viime vuosikymmenen aikana siirtyneet asiajutuista henkilöjuttuihin.

Aivan viime vuosina myös television ns. tiedeohjelmat on usein muotoiltu henkilöjutuiksi.

Matkailuohjelmat eivät esittele tasapuolisesti matkailukohdetta vaan sankarimatkailijan omat mieltymykset määräävät ohjelman sisällön.

Myös erilaiset ”tositelevisio-ohjelmat” ovat lisänneet suosiotaan.

Tietokonepelit

Tietokonepelit vaikuttavat etenkin nuorten miesten mutta myös koko väestön todellisuuskäsitykseen.

Sotapelit ovat kaikkein suosituimpia, toisella sijalla lienevät erilaiset urheilupelit (autokilpailut, lentäminen, golf jne.).

Elämänkatsomustietoa peleillä

Periaatteessa elämänkatsomustietoa voitaisiin opettaa tehokkaasti ja nopeasti tietokonepelillä, mutta tiettävästi sellaista peliä ei ole edes suunnitteilla.

Jos sellainen tehtäisiin, sen sisällöstä valitettavasti päättäisivät evankelis-luterilaiset virkahenkilöt.

Lisääkö informaatio ennekkoluuloja

On väitetty, että informaation leviäminen on vapauttanut ihmisiä vanhoista ennakkoluuloista. Varmasti tällaista on tapahtunut, ja tiedotusvälineet ovat omalta osaltaan vaikuttaneet siihen.

Toisaalta tilalle on tullut uusia ennakkoluuloja. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana tiedotusvälineet ovat onnistuneet yhtenäistämään ja vääristämään suomalaisten todellisuuskäsitystä.

Omalta osaltaan tähän on tietysti vaikuttanut myös koululaitos. Ne, joilla on paljon omaisuutta ja valtaa, ovat voineet eniten vaikuttaa tiedotusvälineisiin ja yleiseen mielipiteeseen.

Esimerkiksi Suomen eduskunta hyväksyy nyt ilman vastalauseita hallituksen esittämiä lakeja, jotka olisivat aiheuttaneet 20 vuotta sitten eduskunnassa isoja riitoja.

Virheellisen informaation oikaiseminen on lähes mahdotonta

Virheellisen informaation oikaiseminen on Suomessa vaikeaa jos ei mahdotonta.

Tarkastellaan esimerkkinä Amerikan ateistien johtajien kohtalosta kertoneita uutisia.



Vuonna 1995 kolme Amerikan ateistien johtajaa katosi.

Helsingin Sanomat julkaisi näyttävän uutisen, jonka mukaan Amerikan ateistien johtajat olivat varastaneet järjestön rahat ja paenneet Uuteen Seelantiin.

Tosiasiassa Amerikan ateistien johtajat oli kaapattu, murhattu, paloiteltu ja haudattu muovitynnyreissä.

George W. Bushin johtama Texasin osavaltion hallinto ei ollut näiden ihmisten kohtalosta kiinnostunut, mutta lehdistö ja FBI (liittovaltion poliisi) selvittivät murhat sitkeällä työllä.

Helsingin Sanomat ei koskaan ole julkaissut lukuisista pyynnöistä huolimatta minkäänlaista oikaisua.

Internetin keskustelupalstat ja blogit

Etenkin nuoret ja nuoret keski-ikäiset osallistuvat runsaasti Internetin keskustelupalstojen toimintaan.

Keskustelupalstoille kuka tahansa voi kirjoittaa melkein mitä tahansa.

Toisaalta kunnianloukkausoikeudenkäyntejäkin on keskustelupalstojen osalta nähty.

Ei sovi sanoa toista esimerkiksi sosiopaatiksi, koska siitä voi saada Vantaan käräjäoikeudessa isot sakot.

Keskustelupalstojen informaatio on laadultaan vielä huonompaa kuin muiden tiedotusvälineiden.

Toisaalta keskustelupalstoilla voi esittää ajatuksia, joita ei voisi julkisesti esittää missään muualla.

Toisaalta ensimmäiset jumalanpilkkatuomiot keskustelupalstoilta ovat jo tulleet. Joku taitaa istua jo vankilassa.

Evankelis-luterilainen kirkko on näyttävästi osoittanut, mikä valta sillä on myös tuomioistuinten suhteen.

Wikipedia on maailmanlaajuisesti ryhtynyt entistä kattavampaan sensuuriin. Esimerkiksi Suomen Ateistiyhdistys poistettiin suomenkielisestä Wikipediasta noin 80 %:n äänimäärällä.

Tehtäviä

  1. Mitä opetushallitus tarkoittaa medialla?
  2. Ottakaa selvää, mitä ”reporadio” tarkoittaa.
  3. Vertaa radion ja television uutislähetyksiä.
  4. Katso jokin television uutislähetys ja merkitse muistiin, mikä siinä oli oikeasti uutista, mikä viihdettä ja mikä propagandaa.
  5. Vertaa sanomalehtiä ja ilmaisjakelulehtiä.
  6. Mitä ovat ”tositelevisio-ohjelmat”? Mihin niillä pyritään?
  7. Miksi tietokonepelit käsittelevät useimmiten sotaa tai urheilua? Miksi tapahtumat on sijoitettu usein menneisyyden maailmaan?
  8. Millä tavalla tietokonepelejä voitaisiin käyttää myönteisellä tavalla kasvatuksen välineinä? Mitä todellisuudessa tapahtuisi, jos tietokonepelejä ryhdyttäisiin käyttämään kasvatuksessa?’
  9. Pohtikaa miksi Helsingin Sanomat ei ole koskaan oikaissut valheellista uutista Amerikan ateistien johtajien kohtalosta.
  10. Mikä Internetin keskustelupalstoissa on mielestäsi hyvää ja mikä huonoa?
  11. Miksi jumalanpilkkalait eivät kuulu nykyaikaan?
  12. Mitä tarkoittaa vallanpitäjien ahkerasti viljelemä sana ”tietoyhteiskunta”? Onko sellaista oikeasti olemassa?
  13. Millä tavalla tiedotusvälineet a) edistävät kansanvaltaa b) ehkäisevät aitoa kansanvaltaa?

Taide maailmankuvia luovana ja välittävänä instituutioia: Kuvaamataide

Kuvaamataide ja kirjoitustaito

Luku- ja kirjoitustaito ovat ihmiskunnan historiassa varsin uusia ilmiöitä.

Kirjoitustaito on alun perin kehittynyt kuvallisesta tiedonvälityksestä.

Kun kuvilla aluksi kuvitettiin tapahtumia, niillä alettiin lopulta kuvittaa lauseita, sanoja, tavuja ja kirjaimia. Kun sanoista siirryttiin tavuihin ja kirjaimiin kuvan näköisyydellä ei ollut enää merkitystä.

Maailman suurin kieli kiinan kieli on edelleen sanakirjoitusta.

Uskonnot kuvataiteiden edistäjinä

Monet uskonnot rajoittivat ns. pyhien kirjoitusten tutkimisen papiston oikeudeksi.

Näin tapahtui mm. hindulaisuudessa ja katolisessa kristinuskossa.

Kun muinaisessa Roomassa ainakin vapaiden kansalaisten enemmistö osasi lukea, lukutaito taantui kristillisellä keskiajalla.

Näin uskonnon todellisuuskäsitystä jouduttiin esittämään kuvakertomuksina.

Kertomuksia Jeesuksen elämästä löydämme kristillisistä kirkoista, kertomuksia Buddhan elämästä löydämme buddhalaisista temppeleistä, kertomuksia hindujumalista löydämme hindutemppeleistä.

Kristinusko ja islam kuvataiteissa



Muinaiskreikkalainan rakkauden jumalatar Afrodite eli Venus

Kristinuskon alkuaikoina jumalankuvia vieroksuttiin jossain määrin, ja esimerkiksi Jeesusta esitettiin kalalla, lampaalla jne.



Kristillinen taruhahmo Jeesus ristillä

Myöhemmin kuvista tuli eräs tärkeimpiä kristillisen todellisuuskäsityksen ilmaisukeinoja.



Muhammed saarnaa

Islam omaksui jyrkän kielteisen kannan kuviin. Tällöin korostui abstrakti taide ja lukutaito. Koraania luetettiin lapsilla ulkoa (arabiaksi), ja tämä perinne jatkuu yhä monissa maissa.

Käsitys kaikkeudesta ja arvojärjestyksestä

Kristillisissä ja hindulaisissa kuvissa esiintyy usein uskonnon käsitys kaikkeuden (maailmankaikkeuden) rakenteesta ja arvojärjestyksestä.

Ylinnä on taivas, keskellä ihminen ja alinna helvetti.

Uskontojen arvot kuvataiteissa

Kuvaamataide on usein valjastettu tukemaan uskontoja paitsi todellisuuskäsityksen selittämisessä myös arvojen kuten siveysarvojen ja kauneusarvojen osalta.

On ollut aikakausia, jolloin alastonkuvia ei ole saanut esittää.

Toisaalta muinaiskreikkalaiset maalasivat usein jumalansa alastomiksi.



Myöhemmin kristityt ovat lisäilleet niihin viikunanlehtiä.

Jumalat ja arvohenkilöt esitettiin usein muita isompina ja kauniimpina.

Arvojärjestys muinaisen Egyptin taiteessa

Muinaisen Egyptin taiteessa jumalien arvoasema näkyi koossa, arvokkaammat jumalat maalattiin suuremmiksi kuin vähempiarvoiset.

Kuninkaat maalattiin suuremmiksi kuin alamaiset.

Muinaiskreikkalainen kuvataide

Sen sijaan muinaiset kreikkalaiset maalasivat jumalansa ihmisen kokoisiksi ja näköisiksi.

Jumalat olivat heille osa luontoa, jumalien ja ihmisten välillä ei ollut samanlaista arvoeroa kuin Egyptissä.

Kreikkalainen ihminen oli vapaampi kuin egyptiläinen, ja Ateenassa oli (paitsi orjille) kansanvaltainen (demokraattinen) hallintotapakin.

Muinaisen Rooman kuvataide

Rooman keisarit kuvauttivat urotekojaan riemukaariin ja pylväisiin.

Vähitellen (mithralaisella kaudella) arvoperspektiivi alkoi palata ja lopulta (kristillisellä kaudella) palattiin kokonaan arvoperspektiiviin.

Renessanssi

Italian renessanssi mursi vanhat taidekäsitykset, ja monet taiteilijat uhmasivat myös kristillisiä arvoja.

Vaikka Italian taide on kautta aikojen ollut ensisijaisesti uskonnollista, rohkeimmat taiteilijat ovat uhmanneet myös uskonnollisia arvoja.



Ludvig XIV:n Ranskassa taide pyrki esittämään vertauskuvin majesteetin ihailua. Kuningas oli Apollo, Aurinko.

1600-luvun Hollannissa hallitsivat porvarit ja kapitalistit.

Taide sai yksityisen tehtävän. Eräs taiteilija väitti maalanneensa eläessään 10 000 muotokuvaa.

Taulut esittivät porvarien elämää. Myös porvareille rakkaita maisemia alettiin maalata. Syntyivät vapaat taidemarkkinat, joilla taiteilijat maalasivat vapaasti, mutta heidän toimeentulonsa riippui siitä, mitä he saivat myytyä. Näissä oloissa eli mm. Rembrandt.

Sosialistinen realismi



Viime vuosisadalla sosialistinen realismi kuvasi vallankumousjohtajia, vapaustaisteluja, kansanjoukkoja, työtä, teknologista edistystä, sosialistisen ideologian menestystä jne.

Sosialistinen realismi syntyi Neuvostoliitossa, mutta se levisi kaikkiin sosialistisiin maihin. Sitä on esiintynyt jossain määrin myös kapitalistissa maissa.

Kuvaamataide ja politiikka

Taideteos voi myös välittää tietoa poliittisesta rakenteesta.

Egyptin faarao ei puhu, mutta Rooman keisari kuvataan puhetta pitämässä.

Muinaisen Kreikan uskonnollinen kulkue on aivan eri asia kuin Bysantin (kreikkalaiskatolisen eli ortodoksisen eli oikeaoppisen kristillisen Itä-Rooman).

Taideteokset kuvaavat myös taiteilijan todellisuuskäsitystä, luonnetta ja ajatustunteita.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa Suomen kuvaamataiteen todellisuuskäsitystä eri aikakausina.
  2. Etsikää esimerkiksi koulun taidekirjoista esimerkkejä edellä mainittujen taidekausien teoksista.
  3. Tutkikaa aikamme poliittista taidetta.

Taide maailmankuvia luovana ja välittävänä instituutiona: Musiikki

Kevyt musiikki ja seuratanssi


Nuoriso täyttää viikonloppuisin tanssipaikat.

Iskelmälaulajilla ja rocklaulajilla on omat kannattajansa.

Lauluissa on sanat, jotka kertovat meille jotain.

Myös itse sävelmä vetoaa tavalla tai toisella ajatustunteisiimme. On sanottu, että molli on surumielinen sävellaji.

On myös sanottu, että iskelmämusiikki kuvastaa enimmäkseen perinteisiä arvoja. Iskelmissä ei yleensä oteta rohkeasti kantaa elämänkysymyksiin.

Rock

On sanottu, että rockmusiikki on yleensä, perusluonteeltaan enemmän muutokseen tähtäävää kuin iskelmämusiikki. Vaikka rocksävelmän sanat saattavat olla yksinkertaiset, niissä puhutaan usein asioista peittelemättä, niiden "oikeilla nimillä".

Jotkut ovat tahtoneet nähdä rockmusiikissa ilmauksen nuorison ikuisesta kapinasta vanhempia sukupolvia vastaan, eräänlaista nuorison itsenäistymispyrkimystä. Rockmusiikin avulla nuoriso erottuu "lällärimusaa" harrastavista vanhoista.

Erityisesti Punkrock ja Heavyrock ovat korostaneet erottumista ympäristöstä.

Popmusiikin katsomuksellinen luonne ilmenee myös siinä, että nuorisoryhmillä kuten jengeillä on omaan katsomukseen vetoavat laulajasuosikit.

Toisen sukupuolen tapaaminen

Tanssi, joka liittyy popmusiikkiin, on nuorison seurustelumuoto.

Kun meidän kulttuurissamme ei ole tapana "iskeä" tyttö- ja poikakavereita kaduilta, tanssitilaisuudet tarjoavat ujoillekin nuorille yleisesti hyväksytyn tilaisuuden tutustua toista sukupuolta oleviin ihmisiin.

Tästä syystä popmusiikin kantavia ajatuksia on sukupuolielämään liittyvän rakkauden korostaminen.

Tanssi ei ole enää syntiä

Viimeksi mainitusta syystä monet uskonlahkot ovat paheksuneet popmusiikkia ja siihen liittyvää tanssia.

Vuonna 1965 Helsingissä suoritetun tutkimuksen mukaan enää 5 % suurkaupungin asukkaista piti tanssia syntinä (kristinuskon tuomitsemana) ja mielipidettään ei osannut sanoa 9 %.

Tehtäviä

  1. Kuunnelkaa muutamia iskelmiä ja muutamia rocksävelmiä ja vertailkaa niiden sanoitusten katsomuksia.

Uskonnollinen tanssi ja musiikki

Hindulaisuus



Hindulaisuuden jumalan kolmas persoona, Shiva, tanssii aikanaan kaikkeuden pirstaleiksi, ja tanssiva Shiva on erittäin suosittu uskonnollisten veistosten aihe.

Monista hindutemppeleistä voi kuulla rockmusiikkia muistuttavan terävän rytmin, joka liittyy uskonnollisiin tansseihin.

Uskonnollisten tanssien opiskelu erityisissä kouluissa saattaa kestää vuosikausia.

Hindulaisiin seremonioihin voi liittyä yhteislaulua, jolloin kaikki paikalla olijat laulavat esimerkiksi hymnejä jumalille.

Tansseissa saatetaan kuvata tapahtumat myös ilman yhtään sanaa, pelkästään eleillä. Jotta useimmat katsojat ymmärtäisivät, eleitä täytyy harjoitella perinpohjaisesti, ja tanssijoilta vaaditaan erinomaisia näyttelijän kykyjä.

Erittäin suosittu hindulainen näytelmä mutkikkaine tansseineen on "Ramajana", eepos, joka kertoo, kuinka jumala Vishnu tuli maan päälle Raman hahmossa ja auttoi ihmisiä.

Eepoksessa mm. Paholaiskuningas ryöstää Raman vaimon ja apinain kuningas Hanuman auttaa Ramaa monin tavoin.

Hanumanista itsestään on tullut suosittu jumala, ja apinajumalan temppelissä soi rytmikäs musiikki, joka liittyy Ramajanaan.

Kristillinen musiikki



Kun rockkansa sunnuntaiaamuna vielä hieroo unisia silmiään, seurakuntanuoret ja muut uskovaiset rientävät kirkkoihin, joissa Suomessa soitetaan urkumusiikkia ja lauletaan virsiä.

Etenkin yleisessä (katolisessa) ja oikeaoppisessa (ortodoksisessa) kirkossa tärkeän osan tätä jumalanpalvelukseksi kutsuttua uskonnollista juhlamenoa muodostavat ns. messut (ehtolllisjumalanpalvelukset), johin sisätyy usein uiskonnollista musiikkia.

Kristinuskon eri uskonlahkoilla on usein erilaista musiikkia kuin valtionuskonnoilla.

Esimerkiksi ns. heränneillä (körttiläisillä) on omia virsikirjoja kuten "Siionin virret".

Helluntaiseurakunnissa suositaan kitaralla säestettyä kuorolaulua, mutta useimpiin kristinuskon lahkoihin kuuluu kirkkokuoro.

Uskonnoissa musiikilla pyritään uskonnollisen tunteen voimistamiseen.

Tehtäviä

  1. Vertailkaa itämaisen ja eurooppalaisen uskonnollisen musiikin sävelkulkuja. Pohtikaa, miksi tyylit eroavat toisistaan.

Sotamusiikki



Sotaan liittyvä musiikki on yhtä vanhaa kuin sota.

Alkuasukasheimot kiihottivat itseään tanssilla ja musiikilla lähtiessään sotaan.

Sotatorvista kehittyivät torvisoittimet, ja torvisoittokunnat soittavat edelleen mielellään marssimusiikkia.

Suomen tunnetuin sotamarssi on Porilaisten marssi, jota soitetaan, kun tasavallan presidentti saapuu johonkin julkiseen tilaisuuteen.

Entisaikaan Porilaisten marssia soitettiin myös yleisesti radiossa ja televisiossa, kun suomalainen urheilija saavutti jonkin suurkisavoiton.

Vallankumousmusiikki



Ranskan vallankumouksen aikoihin syntyi vallankumouksellinen musiikki, jonka tunnetuin edustaja lienee Marseljeesi.

Suomalaiset ylioppilaat eivät kuitenkaan ehtineet laulamaan Marseljeesia, kun vaaran huomannut Johan Ludvig Runeberg laati heitä varten Maammelaulun, joka on isänmaallista musiikkia.

Työväenmusiikki



Vallankumouksellinen musiikki tuli Suomeen vasta viime vuosisadan alussa, kun Suomen sosialidemokraattinen puolue hyväksyi sosialismiin tähtäävät tavoitteet.

Nykyään tätä musiikkia kutsutaan työväenmusiikiksi.

Kuuluisin työväenmusiikin sävelmä on Internationale eli Kansainvälinen, ja työväenliikkeen tilaisuuksissa se lauletaan seisaalleen nousten.

Kansainvälisen työväenmarssin lisäksi lauletaan usein Oskar Merikannon säveltämää Työväen marssia ja Taistojen tiellä -nimistä, alun perin porvarilliseen sävelmään sovitettua työväenlaulua.

Kansalaissodan musiikki



Vuoden 1918 tapahtumien aikaan Suomessa syntyivät punakaartilaismusiikki ja valkokaartilaismusiikki.

Ehkä tunnetuin punakaartilaismusiikkiin kuuluva sävelmä on nykyään Varshavjanka.

Punakaartilaiset lauloivat kuitenkin pikemmin Punakaartilaisten marssia.

Tunnetuin valkokaartilaismarssi lienee Jean Sibeliuksen säveltämä Jääkärin marssi.

Kun valkokaarti voitti, työväki lauloi surulauluja kuten Punakaartilaisen hauta, Laulu Hennalasta, Sotaorvon vala ja Kuolemaantuomitun hyvästijättö.

Maanalaisuuteen tuomitut kommunistit lauloivat Vapaata Venäjää, ja tanssipaikalla saattoi syntyä tappelu, jos haitarinsoittaja uskalsi soittaa tämän sävelmän.

Fasismin vastainen musiikki

Espanjan sisällissota synnytti lukuisia työväenlauluja kuten Madridin ruusut, ja toisen maailmansodan aikainen fasismin vastainen liike synnytti lisää fasismin vastaisia lauluja kuten Bandiera Rossa.

Kisällilaulut

Toisen maailmansodan jälkeen Suomen työväenliikkeessä laulettiin ahkerasti kisällilauluja, ja viime vuosisadan lopulla työväenlauluperinne kohdisti arvostelua hyvin moniin kapitalistisen yhteiskunnan piirteisiin, erityisesti työttömyyteen.

Viime vuosina työväenlauluperinne on ollut lähes unohduksissa.

Jumalattomat (ateistiset) laulut

Myös jumalattomuus (ateismi) on luonut suuren määrän lauluja. Niitä lauletaan, kun lapselle annetaan nimi, kun nuori osallistuu aikuistumisjuhlaan, kun jumalaton (ateisti) menee naimisiin tai kun jumalaton (ateisti) kuolee.

Erityisesti jumalattomien (ateistien) hautajaislaulut eroavat jyrkästi uskovaisten vastaavista. Suomen tunnetuin jumalattomien (ateistien) hautajaislaulu on venäläisen kansansävelmän mukaan tehty Surumarssi.

Työväen vallankumouksessa kuolleiden hautajaislaulu, on Sait kärsiä puolesta aatteen.

Suomalaisellavapaa-ajattelijain liitolla, oli kaksikin Vapaa-ajattelijain marssia, joita laulettiin viime vuosisadalla järjestön tilaisuuksissa.

Nykyään järjestön tapakulttuuri on lähestynyt kristillistä.

Tehtäviä

  1. Kuunnelkaa John Lennonin vähän ennen kuolemaansa säveltämää laulua Imagine. Esittäkää se jossain koulunne juhlassa.
  2. Kuunnelkaa nauhoilla jumalattomien lauluja.
  3. Pohtikaa musiikin katsomuksellista merkitystä historian näkökulmasta.

Taide maailmankuvia luovana ja välittävänä instituutiona: Kirjallisuus




Realismi kirjallisuudessa

Ralismi tarkoittaa kirjallisuudessa todellisuuden esittämistä sellaisena kuin se on.

Realismi syntyi 1850-luvun jälkeen Ranskassa vastareaktiona ns. romantiikan kirjallisuuden todellisuuspakoiselle tyylille. Teollistumisen myötä kurjistuneet yhteiskunnalliset olot ja kaikkialla näkyvä yleinen kurjuus eivät enää sallineet pakoa romantiikan ihannemaailmaan. Luonnontieteiden ja teknologian nousu nosti järjen ja havaintojen arvostusta.

Realismin tehtävä alusta asti oli juuri ympäristön ja todellisuuden todenmukainen kuvailu. Taiteen tehtäväksi tuli vähitellen maailman realistinen kuvaaminen ja epäkohtien esille nostaminen.

Tyypillistä realismille on ympäristön ja yksityiskohtien tarkka havainnointi, jonka avulla puoluettomuuteen pyrittiin. Romantiikan kaukokaipuusta poiketen arvoon nousivat arkiset ja ajankohtaiset asiat ja ihmiset, joiden kautta oli mahdollista kuvailla yhteiskuntaa laajemmin.

Ranskasta realismi levisi muualle Eurooppaan ja kesti 1890-luvulle.

Utopiakirjallisuus

Platonin teos Valtio sisältää hänen kehittämänsä mallin ihannevaltion rakenteesta. Teosta on pidetty utopiakirjallisuuden aloittajana; "utopia" tarkoittaa paikkaa, jota ei todellisuudessa ole olemassa. Platonin ihannevaltio on malli, jota ei maailmassa lähes sataprosenttisella varmuudella ole koskaan mahdollista toteuttaa.

Myöhemmin renessanssin aikakaudella ilmestyneestä utopiakirjallisuudesta merkittävimpiä ovat Thomas Moren Utopia (1516) ja Francis Baconin Uusi Atlantis (1626).

Esimerkkikirjailijoita

Esimerkkikirjailijoiksi sopivat esimerkiksi
  1. Voltaire (Candide),
  2. Mark Twain (Matkakirjeitä maasta, Kapteeni taivaassa jne.),
  3. Isaac Asimov (tieteiskirjailija, esim. Säätiötrilogia jatko-osineen),
  4. Kurt Vonnegut (tieteiskirjailija, esim. Titanin seireenit, teurastamo 5 jne.),
  5. Strugatskin veljekset (esim. Hankalaa olla jumala ).
  6. Kysymykseen saattavat tulla myös eräät antiikin klassikot kuten Lukianos ja Marcus Aurelius.

Länsimaisen maailmankuvan murrokset ja mullistajat

Mikä on todellisuuskäsitys

Todellisuuskäsitys on yksityisen ohmisen tai samaa mieltä olevan ihmisjoukon käsitys todellisuudesta.

Opetushallituksen sanastoa

Opetushallituksen mukaan maailmankuva on jäsennelty kokonaiskäsitys todellisuuden luonteesta ja rajoista. On myös sanottu, ettäon luontoa, ihmistä ja yhteiskuntaa koskevien oletusten ja tietojen järjestelmällinen kokonaisuus.

Opetushallituksen maailmankuva on osa opetushallituksen todellisuuskäsitystä.

Todellisuuskäsitys ja todellisuus muuttuvat

Sekä todellisuus että inhimilliset todellisuuskäsitykset muuttuvat.

Aatehistoria

Aatehistoria käsittelee inhimillisten todellisuuskäsitysten muutoksia.

Aatehistoriassa tarkastellaan myös inhimillisen todellisuuskäsityksen ja todellisuuden välisiä vuorovaikutuksia.

Sikäli kuin ns. tieteellisin menetelmin hankittuja, perusteltuja ja vallitsevan tietämyksen valossa tosia, voidaan puhua tieteellisestä todellisuuskäsityksestä (maailmankuvasta).



Kun tiede on laajentunut, tieteellisen todellisuuskäsityksen (maailmankuvan) muodostaminen on tullut yhä vaikeammaksi. On sanottu (Auguste Comte, nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa), ettei tämän ongelman ratkaisu voi olla tieteiden välisen työnjaon hävittäminen vaan pikemminkin täydellistäminen: on luotava uusi ryhmä asiantuntijoita, joiden erikoisalana ovat kaikille tieteenaloille yhteiset periaatteet ja siten tieteellisen todellisuuskäsityksen (maailmankuvan) keskeisimmät periaatteet.

Tieteellisen todellisuuskäsityksen (maailmankuvan) muodostaminen edellyttää mm. rajanvetoa tieteen ja näennäistieteen välillä. Muutoinkin kysymys tieteen rajoista on tärkeä ratkaistaessa, mitä tieteelliseen todellisuuskäsitykseen (maailmankuvaan) kuuluu ja mitä ei. Tästä syystä on ymmärrettävää, että aina voidaan käydä kiistaa siitä, mikä on "oikea" tieteellinen todellisuuskäsitys (maailmankuva).

Elämänkäsitys ja todellisuuskäsitys

Elämänkäsitys (entinen elämänkatsomus) on osa todellisuuskäsitystä (entistä maailmankuvaa).

Eräitä elämänkäsityksen aloja

Elämänkäsitykseen sisältyy mm. käsitys tiedon, olevaisen ja arvojen perusluonteesta. Näitä kysymyksiä on tarkasteltu toisaalla tässä kirjassa.

Elämänkäsitykseen sisältyvät myös käsitykset elämän tarkoituksesta ja mielekkyydestä sekä ihmisen asemasta ja tehtävistä maailmassa.

Todellisuuskäsitys

Todellisuuskäsitykseen kuuluvat tosiasiaväitteet ja elämänkatsomusväitteet.

Romantiikka

Erityisesti 1800-luvun romantiikka pyrki erottamaan käsitteet elämänkäsitys ja todellisuuskäsitys vaikka elämänkäsitys on epäilemättä osa todellisuuskäsitystä.

Erilaisia todellisuus- ja elämänkäsityksiä

Elämänkäsityksiä ovat mm. aineellinen todellisuuskäsitys ja aineellisen todellisuuden olemassaolon kieltävät ja uskonnolliset elämänkäsitykset

Tiedon ikuisen epävarmuuden kannattajat (ns. agnostikot, kreikan kielen kieltotavu a ja gnostikos = tietämistä koskeva) ovat sitä mieltä, että aineen ja tietoisuuden perimmäistä olemusta ei voida koskaan tietää. Heidän mielestään on olemassa maailmanarvoituksia, joita ei voida ratkaista.

Tieteiskäsityksen (skientismin) mukaan kaikki maailmanarvoitukset voidaan ratkaista luonnontieteen pohjalta.

Looginen empirismi on pitänyt ns. ratkeamattomia ongelmia väärin asetettuina kysymyksinä.

Usein ne, jotka ovat olleet perusarvoitusten suhteen ikuisen epävarmuuden kannattajia (agnostikkoja) ovat olleet ikuisen epävarmuuden kannattajia (agnostikkoja) myös uskonnon suhteen, he ovat pyrkineet asettumaan uskonnon ja jumalattomuuden (ateismin) väliin.

Samasta tosiasiasta voi olla eriasteisia inhimillisiä käsityksiä

Vaikka jokin lause voi todellisuudessa olla joko tosi tai epätosi, ihmisten käsitykset lauseen totuudesta voivat vaihdella melko laajalla asteikolla.

Jos asteikkoa käytettäisiin arkipäiväisiin ja kaikkien oikein tosina pitämiin lauseisiin, mielipidekysely saattaisi sisältää esimerkiksi seuraavan kysymyksen:

Mielestäni Tarja Halonen on

a) täysin varmasti olemassa
b) melko varmasti olemassa
c) en ota kantaa
d) ei liene olemassa
e) ei varmasti ole olemassa

Michael Scrivenin asteikko



Michael Scrivenin mukaan mielipide ateismin, agnostisismin ja teismin suhteen voi olla eriasteinen.

Jumalattomat (ateistit) saattavat katsoa, että jumalan tai jumalien olemassaoloa voidaan pitää todistettavasti epätotena.

Toisaalta jumalattomia (ateisteja) ovat myös ne, joiden mielestä jumalan tai jumalien olemassaolon puolesta ei ole esitetty mitään todisteita.

Ikuisen uskonnollisen epävarmuuden kannattajia (agnostikkoja laajassa mielessä) on kolmea lajia.

Epäilijäin (skeptikoiden) mielestä jumalan tai jumalien olemassaolo on epätodennäköinen, vaikka joitakin todisteita olemassaolon puolesta on.

Ikuisen uskonnollisen epävarmuuden kannattajia (agnostikkoja kapeassa mielessä) ovat ne, joiden mielestä jumalan tai jumalien olemassaolon todennäköisyys on 50 %.

Käytännön jumalisia (teistejä) ovat ne, joiden mielestä jumalan tai jumalien mielestä on paljon todisteita, mutta jäljelle jää muitakin vaihtoehtoja.

Myös jumalisia (teistejä) on kahta lajia.
  1. Ensimmäinen ryhmä pitää mahdottomana muita mahdollisuuksia. Heidän mielestään jumalan tai jumalien olemassaoloa voidaan pitää todistettuna tavanomaisessa mielessä.
  2. Toinen ryhmä pitää jumalan tai jumalien olemassaoloa ehdottoman varmasti todistettuna.

Michael Scriven (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) jakaa ikuisen uskonnollisen epävarmuuden kannattajat (agnostikot) kahteen ryhmään myös muulla tavoin.
  1. Myönteiset (positiiviset) ikuisen uskonnollisen epävarmuuden kannattajat (agnostikot) katsovat, että on runsaasti todisteita sekä jumalan tai jumalien olemassaolon puolesta että sitä tai jumalan tai jumalien olemassaoloa vastaan.
  2. Kielteiset (negatiiviset) ikuisen uskonnollisen epävarmuuden kannattajat (agnostikot) eivät ota asiaan kantaa vaan vetoavat tietämättömyyteen.
Scrivenin mukaan ikuinen uskonnollinen epävarmuus (agnostisuus) on silloin, kun kyseessä ei ole yhteiskunnallinen varovaisuus eikä merkki kyvyttömyydestä tehdä ratkaisuja.

Todellisuuskäsityksen osa-alueita

Yleensä katsotaan, että todellisuuskäsityksen tärkeimpiä osa-alueita ovat:
  1. Käsitys kaikkeuden alkuperästä, luonteesta ja kehityksestä.
  2. Käsitys elämän alkuperästä, luonteesta ja kehityksestä.
  3. Käsitys ihmisen alkuperästä ja kehityksestä.
  4. Käsitys ihmisen kyvyistä.
  5. Käsitys ajattelun ja arvojen luonteesta ja merkityksestä.
  6. Käsitys elämän mielekkyydestä ja tarkoituksesta.
  7. Käsitys yhteiskunnasta ja sen kehityksestä.

Tehtäviä

Keskustelkaa niistä edellä olevan luettelon asioista, joista elämänkatsomustiedon kurssit ovat jo antaneet tietoja.
Oppi olevaisen luonteesta (ontologia) ja oppi olevaisen kehityksestä (kosmologia)

Metafysiikka

Eräs peruskysymys on kysymys siitä, kumpi on ensisijaisesti olemassa, mieli (mind) vai aine (materia). Kaikki todellisuuskäsitykset eivät hyväksy tätä jaottelua.  

Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat (entiset materialistit) vastaavat, että aine (materia) on ensisijaisesti olemassa ja että mieli on aineellinen ilmiö, aineessa (aivoissa) tapahtuvaa toimintaa.

Sieluttavan todellisuuskäsityksen kannattajat (idealistit) vastaavat, ettei aine (materia) ole ensisijainen. Sieluttavan todellisuuskäsityksen (idealismin) mukaan ensisijaisesti on olemassa esimerkiksi mieli, sielu, henki, energia, jumala tai jumalat jne.

Sanalla idealismi on useita merkityksiä. Tässä yhteydessä idealismilla tarkoitetaan materialismin vastakohtaa. Sanoja ”materialismi” ja ”idealismi” ei tarvitse niiden sekavuuden vuoksi käyttää ylioppilaskirjoituksissa. Uskonnolliset todellisuuskäsitykset (maailmankatsomukset) ovat yleensä sieluttavia (idealistisia). Jumalattomar (ateistiset) todellisuuskäsitykset (maailmankatsomukset) ovat usein aineell