Todellisuuskäsitys (Maailmankuva)
Lukion elämänkatsomustieto 2
et11


Kuva Tatu Heikki Tapio Aron opinnäytteestä
Kuvan saa suuremmaksi valitsemalla selaimestasi Näytä kuva.

Korkeakontekstinen tarkoittaa esitystapaa tai käyttäytymismallia, jossa suoran sanomisen ja ilmaisun sijasta käytetään tilanteeseen tai asemaan liittyvivä viitteitä, jolloin ei ole välttämätöntä eikä suotavaa sanoa asioita suoraan matalakontekstisen tapaan.

Tätä on viimeksi muutettu 27.7.2011
Kaikki etkirjat löydät tästä

Sisällysluettelo
Tekstin alkuun

Opetussuunnitelmat

Ateistien ehdotuksen uudeksi opetussuunnitelmaksi
löydät tästä

Opetushallituksen ohjeen uudeksi opetussuunnitelmaksi
löydät tästä

Juopunut etsii jotain yön hämärissä lyhtypylvään alla.

Poliisi tulee apuun ja kysyy, mikä on hukassa. En löydä avainta.

Miehet etsivät yhdessä turhaan. Tännekö se varmasti putosi, poliisi kysyy.

Ei, mutta tässä on valoisampaa etsiä, vastaa juopunut.

”Kyllä kansa luulee”

Veikko Vennamoa mukaillen

Sisällysluettelo
  1. Sanasto
  2. Maailmankuvan, maailmankatsomuksen ja elämänkatsomuksen käsitteet ja niiden keskinäinen suhde
    1. Eurooppalaiset arvot
    2. Mikä tekee onnelliseksi
    3. Elämänkäsitys
    4. Todellisuuskäsitys
    5. Peruskäsitteistä
    6. Mistä kiistassa "maailmankatsomuksen" ja "todellisuuskäsityksen" suhteen on kysymys
    7. Elämä on osa todellisuutta
    8. Mitä todellisuuskäsitykseen kuuluu
    9. Kaikki kouluaineet käsittelevät todellisuuskäsityksiä
    10. Tehtäviä
    11. Ota seuraava huomioon ylioppilaskirjoituksissa
    12. Elämänkäsitykset voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan
    13. Elämänkatsomustietoa on vain Suomessa
    14. Uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine
    15. Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään
    16. Luonnontutkimus ja uskonnottomat elämänkäsitykset
    17. Jumalat eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen
    18. Uskonnottomilla on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys
    19. Uskonnottomien arvokäsitykset
    20. Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä
    21. Mitä elämänkäsitykseen kuuluu
    22. Tämä oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin
    23. Tässä oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa
    24. Nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa
    25. Historiaa
    26. Uskontojen historia ja siveysoppi
    27. YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen
    28. Uskonnottomien oikeuksia on jälleen vähennetty
    29. Vasemmistoliitto (SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia
    30. Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty uskonnottomien syrjimiseen
    31. Elämänkatsomustieto tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta
    32. FETO:n jäsenten enemmistö on kristittyjä
    33. Painetut oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia
    34. Neekeri on poistettu sanastosta
    35. Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon
    36. Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?
    37. Ratkaise itse
  3. Maailmankuvan rakenne ja ydinalueet: käsityksiä ihmisestä, yhteiskunnasta, kulttuurista ja luonnosta sekä todellisuuden rakenteesta
    1. Käsityksiä ihmisestä
    2. Mitä ymmärtäminen on
    3. Esimerkkejä
    4. Tehtäviä
    5. Viisaus
    6. Tehtäviä
    7. Aivosoluja voidaan kasvattaa lisää
    8. Narratiivit
    9. Tarinat ja maailman hahmottaminen
    10. Erilaisia tarinoita
    11. Narraamalla oppiminen
    12. Riitojen ratkaisu narraamalla
    13. Tehtäviä
    14. Havainnot ja käsitteet
    15. Tehtäviä
    16. Käsityksiä todellisuuden rakenteesta
    17. Mikä on todellisuus
    18. Todellisuuden ilmeneminen yksilölle hänen kokemusmaailmassaan
    19. Totuus
    20. Tosiasia
    21. Mitä todellisuus ei voi olla
    22. Todellisuuskäsityksiä
    23. Viisaustiede ja todellisuus
    24. Kvanttimekaniikka ja todellisuus
    25. Tehtäviä
    26. Mitä todellisuuskäsitysten osia on tapana pitää tärkeinä
    27. Uskonnollisuuden ulottuvuudet
    28. Tehtäviä
    29. Aika
    30. Kannattaako aikaa tuhlata
    31. Tehtäviä
    32. Aikataulutus
    33. Tehtäviä
    34. Onko ajalla alkua ja loppua?
    35. Tehtäviä
    36. Mitä aika on
    37. Tehtäviä
    38. Ajan suunta
    39. Tehtäviä
    40. Aikakone
      1. Hätkähdyttävä tulevaisuus
      2. Onko aikakone mahdollinen
    41. Tehtäviä
    42. Erehtymätön ateisti
      1. Yleisarvio
      2. Puutteita
      3. Erehtymätön ateisti
      4. Sisällysluettelo
      5. Ateismin määritelmä
      6. Ateismi ei ole uskonnon loinen
      7. Baggini ei ole agnostikko
      8. Baggini erottaa käsitteet usko ja vakaumus
      9. Siveys
      10. Miksi ei käsitettä "humanismi"
      11. Ihmiskunnan lapsuuden loppu
      12. Tehtäviä
    43. Mitä aineellinen todellisuuskäsitys on
      1. Uskontojen määrittelemä kieli
      2. Miten välttää sekaannuksia
      3. Vanhin todellisuuskäsitys
      4. Aineellinen todellisuuskäsitys ja ateismi
    44. Aineen määrittelykiista
    45. Viisauden ystävät sotajalalla
    46. Korjattu aineen määritelmä
    47. Esimerkkejä aineesta
    48. Aineen olemassaolo
    49. Sieluaine kannattaa torjua
    50. Mikä on ihmiskunnalle parasta
    51. On olemassa myös muita kuin minä
    52. Historian vahingollisin viisauden ystävä
    53. Oliot ja ominaisuudet sekaisin
    54. Monen todellisuuden kannattajat
    55. Kahden todellisuuden käsitykset
    56. Sivistyssanajoukon ovat luoneet uskonnot
    57. Ihmistodellisuus karkeistuksena
    58. Ajattelevat oliot etsivät karkeistuksia
    59. Mittakaava määrää, millä asioilla on merkitystä ihmisille
    60. Kaiken selittäminen alkeishiukkasilla ei ole tarpeellista eikä ihmisille edes mahdollista
    61. Säilyvyydet
    62. Totuuden ja uskon sekoittaminen keskenään
    63. Tehtäviä
  4. Maalliset ja uskonnolliset katsomukset maailmankuvan perustana:
    1. Tieteiden, näennäistieteiden ja uskonnon rajankäynti
    2. Määritelmiä
      1. Luonnollinen
      2. Yliluonnollinen
    3. Havainnot yliluonnollisesta
    4. Selitysten puute
    5. Jumalatodistukset
    6. Tehtäviä
    7. Jumalan määrittelemisestä
    8. Ns. pahan ongelma kristinuskossa
    9. Ristiriita
    10. Onko paha olemassa
    11. Jumalan henkisyys
    12. Jumalan siveys
    13. Jumala selittäjänä
    14. Jumalan kaikkeussuunnitelma
    15. Jumalattomat iankaikkisiin kärsimyksiin
    16. Jumalan määrittelemisen arviointia
    17. Tehtäviä
    18. Suomalaisten usko jumalatodistuksiin
    19. Kaikkeuden luojaan tai ensimmäiseen syyhyn perustuva (kosmologinen) todistus
    20. Tehtäviä
    21. Luonnon järjestyksen (teleologinen) todistus
    22. Tehtäviä
    23. Jumalalta elämän tarkoitus
    24. Lue tämä kielletty artikkeli
    25. Luonnon järjestyksen todistuksen muunnelma
    26. Laihialainen
    27. Selityksen selityksiä
    28. Savossa ei selitellä
    29. Kuirt Baier selittämisen lajeista
    30. Viinan syytä
    31. Elämä on elämisen arvoista
    32. Tahto elää
    33. Onnellisuus tavoitteena
    34. Tasa-arvo ja demokratia elämän tarkoitukseen
    35. Tehtäviä
    36. Siveellinen todistus
    37. Tehtäviä
    38. Näyt ja harhanäyt (hallusinaatiot)
    39. Keskusteltavaa
    40. Mikä yliluonnollinen on
    41. Mikä on uskonto
    42. Oikea usko ja väärä usko
    43. Erilaisia käsityksiä uskontojen alkuperästä
    44. Tavoite
    45. Suuri määrä erilaisia käsityksiä
    46. Uskontojen omat selitykset
    47. Antiikin ajattelijat
      1. Hesiodos
      2. Homeros
      3. Joonian luonnonfilosofit
      4. Epikuros uskontojen alkuperästä
      5. Euhemeros uskontojen alkuperästä
      6. Ksenofanes arvosteli jumalten inhimillistämistä
    48. David Hume uskontojen alkuperästä
    49. Charles de Brosses uskontojen alkuperästä
    50. Yksijumalaisuuden rappio monijumalaisuudeksi
    51. Uskonto kehittynyt kohti korkeinta astettaan
    52. Jumalien määrä ja suvaitsevuus
    53. Antropologiset käsitykset jumalien alkuperästä
      1. Edward B. Tylor ja sielutus
      2. James Frazer ja totemismi
      3. Bronisław Malinowski ja hyötykäsitys
      4. Geertz ja uskonto mallina
    54. Psykologiset käsitykset jumalien alkuperästä
      1. Sigmund Freud
      2. Carl Jung
    55. Sosiologiset käsitykset jumalien alkuperästä
      1. Comte ja ihmiskunnan kehitysasteet
      2. Spencer ja vainajahenkien palvonta
      3. Emile Durkheim ja yhteisöllisen ryhmän vertauskuva
      4. Max Weber ja uskonnon vaikutukset kapitalismiin
      5. Berger ja Luckmann ja uskonto symboliavaruutena
      6. Jean Meslier ja uskonnot kansanpettäjinä
      7. Feuerbach ja jumalat ihmisen kuvina
      8. Karl Marx ja yhteisöjen virheellinen tajunta
    56. Richard Dawkins uskontojen alkuperästä
    57. Tehtäviä
    58. Oppineisuudesta
    59. Käsitteistä
    60. Käsitekiistoja
    61. Käsite "tiede" on ongelmallinen
    62. Totuuden kunnioitus
    63. Ajattelusta (filosofiasta)
    64. Loogisen empirismin ehdotus
    65. Suomalaiset ovat barbaareja
    66. Onko hurahtaneisuus ikuista
    67. Historiankirjoituksesta
    68. Sana "ateismi" yritetään poistaa kielestä
    69. Neljän kopla
    70. Nemesis
    71. Keskusteltavaksi
    72. Käsitteestä "tiede" on tullut haitallinen
    73. Jumaluustiede jäi tieteen sisälle
    74. Teteen vanhin nimi
    75. Filosofit keksivät aiheita ansaitakseen elatuksensa
    76. Onko tieteenfilosofia elossa
    77. Mitä tieteenfilosofia ei ole
    78. Mitä tieteenfilosofia tutkii
    79. Oma käsitteistö
    80. Ongelmia
    81. Tehtäviä
    82. Valmiudet
    83. Mitä tutkija tekee
    84. Mitä tieteentutkija tekee
    85. Todellisuustutkimuksen (tieteen) lajeja
    86. Tehtäviä
    87. Todellisuustutkimuksen (tieteen) tavoitteista
    88. Tehtäviä
    89. Todellisuustutkimuksen (tieteen) tunnusmerkkejä
      1. Todentaminen (verifioiminen)
      2. Totuus
      3. Olioiden on oltava olemassa
      4. Kokeet on pystyttävä toistamaan
      5. Käyttökelpoisuus ennustamisessa
      6. Väitteet, joille ei löydy testien tukea, on hylättävä
      7. Myöhemmät testit voivat kumota aikaisempia käsityksiä
      8. Käsitteiden on oltava määriteltyjä ja täsmällisiä
      9. Väitteiden on oltava ristiriidattomia
      10. Järjestelmällisyys
      11. Selitysvoima
      12. Erimielisyydet
      13. Tehtäviä
    90. Mitä todellisuustutkimus (tiede) on?
    91. Tehtäviä
    92. Rajanveto tieteen ja näennäistieteen välillä
    93. Marxismi: Aine vai henki
    94. Positivismi
    95. Tehtävä
    96. Todistuksen taakka
      1. Karl Popper
      2. Todennettavuuden vaatimus
      3. Onko kaikkiväitteiden esittäminen sallittua
      4. Onko olemassaolo-
      5. väitteiden esittäminen sallittua
      6. Mielikuvitusolennot
      7. Tehtävä
    97. Ristiriidattomuus ja yksinkertaisuus
    98. Yhteensopivuus kokonaisuuden kanssa
    99. Tehtäviä
    100. Keskustelu jatkuu
    101. Näennäistutkimus (näennäistiede, valetiede)
    102. Tehtäviä
    103. Näennäistutkimus (näennäistiede) ja uskonnot
    104. Tehtäviä
    105. Lisälukemista: Esimerkkejä näennäistutkimuksesta (näennäistieteestä) ja uskosta yliluonnolliseen
    106. Horoskoopit
    107. Tehtäviä
    108. Ennustajat
    109. Tehtävä
    110. Profeetat
    111. Pohdittavaa
    112. Kädestä ja käsialasta ennustaminen
    113. Tehtävä
    114. Spiritualismi ja spiritismi
    115. Aaveet
    116. Tehtävä
    117. Poltergeist
    118. Tehtävä
    119. Eksorkismi
    120. Tehtävä
    121. Hyvä ja huono onni
    122. Tehtävä
    123. Pyramidologia
    124. Tehtäviä
    125. Lukumagia
    126. Tehtäviä
    127. Biorytmikäsitys
    128. Tehtävä
    129. Eläimiin liittyviä uskomuksia
    130. Tehtäviä
    131. Kasveihin liittyviä uskomuksia
    132. Tehtäviä
    133. Kirliankuvaus
    134. Tehtäviä
    135. Näennäislääketiede
    136. Homeopatia
    137. Henkiparantaminen
    138. Sairauksia parantava romu
    139. Tehtäviä
    140. Noituus
    141. Tehtävä
    142. Jumaluustiede (teologia)
    143. Jumalattomat (ateistit) ja näennäistodellisuustutkimus (näennäistiede)
    144. Tehtävä
    145. Parapsykologia
    146. Tehtäviä
    147. Ufot
      1. Tehtävä
    148. Maansäteily
    149. Tehtävä
    150. Katastrofikäsitykset
    151. Tehtäviä
    152. Todellisuustutkimus (tiede) ja arvot
    153. Tavoitteiden (päämäärien) valinta
    154. Keskusteltavaa
    155. Keskusteltavaa
    156. Henkilökunnan valinta
    157. Keskusteltavaa
    158. Menetelmiin liittyviä siveysongelmia
    159. Tehtävä
    160. Todisteisiin liittyvät siveysongelmat
    161. Tehtävä
    162. Tutkimustulosten levittämisen siveysongelmat
    163. Tehtävä
    164. Tutkimuksen virheisiin liittyvät ongelmat
    165. Tehtävä
    166. Tutkimusten tuottama maine ja hyöty
    167. Tehtävä
    168. Tutkimustuloksiin liittyvät siveysongelmat
    169. Tehtäviä
    170. Voiko todellisuustutkimus olla puolueetonta
    171. Voiko tiede olla arvovapaata
    172. Antiikin kreikkalaiset
    173. Platon
    174. Nykyisen tieteen pääpyrkimys
    175. Valistusaika
    176. Valistusajattelu ei levinnyt kansan keskuuteen
    177. Positivismi
    178. Romantiikka
    179. Luonnontieteet
    180. Oikeaoppiset vastustavat edelleen monia tieteen käsityksiä
    181. Frankensteinin hirviö
    182. Voiko tiede antaa meille arvoja
    183. Tehtäviä
    184. Onko totuus tarpeellinen
    185. Tiede välineenä
    186. Eri käsityksiä siveyden alkuperästä
    187. Yritys siirtää siveyskysymyksiä tieteen ratkaistaviksi
    188. Perusarvot ovat inhimillistä alkuperää
    189. Arvot ja olosuhteet vaikuttavat toisiinsa
    190. Tiede ja päätöksenteko
    191. Tehtäviä
  5. Koulu, media ja taide maailmankuvaa luovina ja välittävinä instituutioina
    1. Koulu maailmankuvaa välittävänä ja luovana instituutiona
    2. Mikä on tärkeää
    3. Monia tärkeitä asioita ei opeteta kouluissa
    4. Kouluissa opetetaan myös valheita
    5. Kehitysoppi kouluissa
    6. Luonnontieteiden ja matematiikan tuntimäärät ovat Suomessa alhaisia
    7. Miksi tämän kirjoittaja kävi koulua
    8. Tehtäviä
    9. Media mailmankuvia luovana ja välittävänä instituutioina
    10. Lehtijutuissa on lähes aina virheitä
    11. Riittääkö toimittajalle vähempikin äly
    12. Viestinnän tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille
    13. Lehdistön historiaa
    14. Radio
    15. Televisio (nääskin)
    16. Internet
    17. Kirjojen merkitys
    18. Viihde ja tiedonvälitys ovat menneet sekaisin
    19. Aikakauslehdet
    20. Tietokonepelit
    21. Elämänkatsomustietoa peleillä
    22. Lisääkö informaatio ennekkoluuloja
    23. Virheellisen informaation oikaiseminen on lähes mahdotonta
    24. Internetin keskustelupalstat ja blogit
    25. Tehtäviä
    26. Taide maailmankuvia luovana ja välittävänä instituutioia: Kuvaamataide
    27. Kuvaamataide ja kirjoitustaito
    28. Uskonnot kuvataiteiden edistäjinä
    29. Kristinusko ja islam kuvataiteissa
    30. Käsitys kaikkeudesta ja arvojärjestyksestä
    31. Uskontojen arvot kuvataiteissa
    32. Arvojärjestys muinaisen Egyptin taiteessa
    33. Muinaiskreikkalainen kuvataide
    34. Muinaisen Rooman kuvataide
    35. Renessanssi
    36. Sosialistinen realismi
    37. Kuvaamataide ja politiikka
    38. Tehtäviä
    39. Taide maailmankuvia luovana ja välittävänä instituutiona: Musiikki
    40. Kevyt musiikki ja seuratanssi
    41. Rock
    42. Toisen sukupuolen tapaaminen
    43. Tanssi ei ole enää syntiä
    44. Tehtäviä
    45. Uskonnollinen tanssi ja musiikki
      1. Hindulaisuus
      2. Kristillinen musiikki
    46. Tehtäviä
    47. Sotamusiikki
    48. Vallankumousmusiikki
    49. Työväenmusiikki
    50. Kansalaissodan musiikki
    51. Fasismin vastainen musiikki
    52. Kisällilaulut
    53. Jumalattomat (ateistiset) laulut
    54. Tehtäviä
    55. Taide maailmankuvia luovana ja välittävänä instituutiona: Kirjallisuus
    56. Realismi kirjallisuudessa
    57. Utopiakirjallisuus
    58. Esimerkkikirjailijoita
  6. Länsimaisen maailmankuvan murrokset ja mullistajat
    1. Mikä on todellisuuskäsitys
    2. Opetushallituksen sanastoa
    3. Todellisuuskäsitys ja todellisuus muuttuvat
    4. Aatehistoria
    5. Elämänkäsitys ja todellisuuskäsitys
    6. Eräitä elämänkäsityksen aloja
    7. Todellisuuskäsitys
    8. Romantiikka
    9. Erilaisia todellisuus- ja elämänkäsityksiä
    10. Samasta tosiasiasta voi olla eriasteisia inhimillisiä käsityksiä
    11. Michael Scrivenin asteikko
    12. Todellisuuskäsityksen osa-alueita
    13. Tehtäviä
    14. Metafysiikka
    15. Tehtäviä
    16. Todellisuuskäsityksen muutos
    17. Muinaiset käsitykset
    18. Galaksit löydetään
    19. Tehtäviä
    20. Kaikkeuden alkuperä
    21. Aurinkokeskeinen käsitys
    22. Hubblen mittaukset
    23. Tehtäviä
    24. Suuri pamaus
    25. Vastaväitteitä
    26. Tehtäviä
    27. Erilaisia käsityksiä elämän synnystä
    28. Kehitys
    29. Evankelis-luterilainen kirkko
    30. Suomen uskonnolliset vähemmistöt
    31. Elämän synty muualla
    32. Ufo-olennot
    33. Ikuinen elämä
    34. Elämä häviää maapallolta
    35. Tehtävä
    36. Todellisuustutkimuksen, taiteen, uskonnon ja ateismin tapoja tarkastella todellisuutta
    37. Tehtäviä
    38. Arvojen vaikutus todellisuuskäsitykseen
    39. Todellisuuskäsityksen muutoksen vaikutuksia uskontoihin
    40. Tehtäviä
    41. Tarve selittää enemmän kuin tiedetään
    42. Hindulainen todellisuuskäsitys
    43. Lähi-idän uskontojen todellisuuskäsitys
    44. Maakeskeisyys
    45. Pannukakkumaan alapinta
    46. Kristallikuoret
    47. Giordano Bruno poltettiin
    48. Galaksit löydettiin
    49. Jumala alkuräjäyttäjänä
    50. Hindut ja kristityt
    51. Ihminen yksin kaikkeudessa
    52. Tehtäviä
  7. Kokemusten, arkikäsitysten ja uskomusten synty ja tiedollinen luotettavuus
    1. Tiedon hankintamenetelmistä
      1. Arvovallan menetelmä
      2. Tehtäviä
      3. Sisäisen oivalluksen menetelmä
      4. Tehtäviä
      5. Uskon menetelmä
      6. Tehtäviä
      7. Kokemukseen perustuva tiedon hankintamenetelmä
      8. Tehtäviä
    2. Epäily (skeptisismi)
    3. Epäily vanhalla ajalla
      1. Mitä voimme tietää
      2. Suhteellisuussiveys
      3. Varma tieto
      4. Viisaat
      5. Ihmiskeskeinen todellisuuskäsitys
      6. Luontokeskeinen todellisuuskäsitys
      7. Epäiletkö, että epäilet
      8. Todistuksen taakka
      9. Uskonnot ja Platon
      10. Tehtäviä
    4. Aistit tiedon lähteinä
    5. Arjen todellisuuskäsitys
      1. Mikä on arjen todellisuuskäsitys
      2. Monenlaisia selityksiä arjen ilmiöille
      3. Aistien luotettavuuden epäily
    6. Aistiharhatodistelu (illuusioargumentti)
      1. Erehtyminen
      2. Aistimme eivät ole aina täysin luotettavia
    7. Vastaväitteitä aistiharhatodistelulle (illuusioargumentille)
      1. Varmuuden aste
      2. Ovatko kaikki mahdollisuudet yhtä todennäköisiä
      3. En voi nukkua koko aikaa
      4. Unet ovat erilaisia
      5. Aistiharhat (hallusinaatiot)
    8. Aivot astiassa
      1. Minut on kytketty kokemuskoneeseen
    9. Muisti ja ajattelun johdonmukaisuus
      1. Myös muistimme on epäluotettava
    10. ”Ajattelen, siis olen olemassa”
    11. Vastaväitteitä päätelmälle ”Ajattelen, siis olen olemassa”
    12. Esittävä todellisuuskäsitys (esittävä realismi)
    13. Ensisijaiset ja toissijaiset ominaisuudet
    14. Vastaväitteitä esittävälle todellisuuskäsitykselle
      1. Pieni ihminen päässä (homunculus)
      2. Ulkoinen todellisuus (ulkomaailma) on tuntematon
      3. Ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) kielto (idealismi)
    15. Vastaväitteitä ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) kiellolle (idealismille)
      1. Aistiharhat ja unet
      2. Johtaa käsitykseen, että vain minun mieleni (sisäinen todellisuus) on olemassa (solipsismi)
      3. Yksinkertaisin selitys
      4. Jumala aistimusten takana
    16. Havaittaviin ilmiöihin perustuva todellisuuskäsitys (fenomenalismi)
    17. Vastaväitteitä havaittaviin ilmiöihin perustuvalle todellisuuskäsitykselle (fenomenalismille)
      1. Vaikeus kuvata olioita aistihavaintojen kielellä
      2. Johtaa käsitykseen, että vain minun mieleni (sisäinen todellisuuteni) on olemassa (solipsismi)
    18. Syysuhteeseen perustuva todellisuuskäsitys (kausaalinen realismi)
    19. Syysuhteeseen perustuvan todellisuuskäsityksen ar­vostelua
      1. Näkemisen kokemus
      2. Olettaa ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) olemassa olevaksi
    20. Sanojen merkitys eri puolilla maailmaa on erilainen
    21. Vahva tieto
    22. Heikko tieto
    23. Sana "tiede"
    24. Todellisuustutkimus
    25. Yksinkertaistettu käsitys kokemukseen perustuvasta tutkimusmenetelmästä
    26. Yksinkertaistetun käsityksen arvostelua
      1. Havainnot
      2. Havaintolauseet
      3. Valinta
      4. Yleistäminen (induktio)
      5. Mikä yleistys on valittava
      6. Yleistäminen (induktio) näyttää toimivan
      7. Kehäpäätelmä
      8. Miksi yleistämme
      9. Tehtäviä
    27. Tieto-oppi
    28. Tieto ja taito
    29. Platonin tiedon määritelmä
      1. Väitetieto
      2. Tiedon määritelmä
    30. Gettierin vastaesimerkit
      1. 1. vastaesimerkki
      2. 2. vastaesimerkki
    31. Vastaväitteitä Gettierin vastaesimerkeille
      1. Eri puolilla maailmaa käsitteet ymmärretään eri tavoin
    32. Tiedon määritelmän parannusyrityksiä
      1. Tehtäviä
    33. Heikko tiedon määritelmä
    34. Tehtäviä
    35. Tiedon lajeja
    36. Synteettinen tieto
    37. Analyyttinen tieto
    38. A posteriori -tieto
    39. A -priori -tieto
    40. Kiista viisaustieteen ja loogisen empirismin välillä
    41. Kiistanalaisia väitteitä: syysuhde eli kausaliteetti
    42. John Locke
    43. Willard Van Orman Quine
      1. Taustaa
      2. Quine loogista empirismiä vastaan
      3. Mitä Quine väitti
      4. Käsitteet ja kokemustieto
      5. Samanmerkityksisyys
      6. Olemassaolon suhteellisuus ja kokonaisvaltaisuus
      7. Empirismin kaksi dogmia
    44. Jaakko Hintikka Quinen ajattelusta
      1. Logiikan ja matematiikan analyyttisyys
      2. Loogisten totuuksien informaatiosisältö on nolla
      3. Vanhat ongelmat, jotka on jo ratkaistu
      4. Pintainformaatio ja syvyysinformaatio
      5. Loogisen empirismin pääväite pitää paikkansa
      6. Quinen ulkopuolisen tarkkailijan asenne
      7. Quinen ongelma on väärin asetettu
      8. Penkkiurheilijat
    45. Immanuel Kant
      1. Onko perintötekijöissämme ajatuksia
    46. Ristiriitaiset väitteet ovat epätosia
      1. Kaikki ihmiset eivät huomaa edes pahimpia ristiriitoja
      2. Myös matemaatikot tekevät ajatteluvirheitä
      3. Loogisen päättelyn alkuperä
      4. Mikä pätee kaikissa mahdollisissa maailmoissa
      5. Matematiikka esikuvana
      6. Kokemustiedon varmuudelle ei ole loogisia perusteita
      7. Logiikka ei sano mitään todellisuudesta
    47. Tehtäviä
    48. Muuttumaton ja ikuinen todellisuus
    49. Todellisuustietoa pelkällä ajattelemisella
    50. Platonin aukko
    51. Voimme saada tietoa todellisuudesta
    52. Antiikin epäilijät
    53. Inhimillinen käsitys todellisuudesta
    54. Syysuhde ja ennustaminen
    55. Todellisuuden olettava todellisuuskäsitys
    56. Todellisuutta ei ole olemassa -todellisuuskäsitys
      1. Oleminen on havaituksi tulemista
      2. Voiko tulevaisuudesta sanoa yhtään mitään
    57. Vain todellisten syiden löytämisestä on apua
    58. Tehtäviä
    59. Tiedon haltija (subjekti) ja kohde (objekti) ja sisältö
    60. Tiedon kantajan ja kohteen suhde
    61. Tehtäviä
    62. Käsitteiden määritteleminen on vaikeaa
    63. Perinteinen käsitekäsitys
    64. Perinteisen käsitekäsityksen arvostelua
    65. Perinteisen käsitekäsityksen puolustaminen
      1. Tehtävä
    66. Postmodernin (=jälkiuudenaikaisen) määrittelemisestä
      1. Postmodernismi pyrkii välttämään täsmällisyyttä
      2. Mikään lause ei merkitse sitä, mitä se sanoo
      3. Mitä postmodernismi kieltää
      4. Valistusajattelua vastaan
      5. Ei ole olemassa tietoa, on vain kertomuksia
      6. Todellisuustutkimus (tiede) on umpikujassa
      7. Kaaoskäsitys
      8. Tieteet kaiken poikkeavan tappajina
      9. Piilosisällöstä ristiriitoja
      10. Tiede ei ole uskontoja totuudellisempi
    67. Moderni ajattelu on pelkkä olkinukke
    68. Ymmärrätkö seuraavan tekstin
      1. Eräässä lukion Internetin oppimateriaalissa sanotaan mm.:
      2. Tehtäviä
    69. Tieto ja sen postmoderni vastustus, totuuskammo
      1. Inhimillinen tiedon jano
      2. Haluamme tietää myös totuuden
      3. Totuuteen pyrkivä tietokäsitys
      4. Vastakkaiset käsitykset
      5. Totuuskammo
      6. Mihin totuuskammoiset rtarvitsevat sanaa "tieto"
      7. Tehtäviä
    70. Totuuskäsityksiä
    71. Vastaavuuskäsitys
    72. Yhteensopivuuskäsitys
    73. Menestyksellisyyskäsitys
    74. Yksimielisyyskäsitys
    75. Onko totuus tarpeeton sana
    76. Tehtäviä
    77. Muodollinen (looginen) ja sisällöllinen (materiaalinen) totuus
      1. Perinteinen käsitys
      2. Uusi käsitys
      3. Tehtäviä
    78. Mitä olemassaolo on
    79. Metafysiikka
    80. Kaksi lajia metafysiikkaa
    81. Sana "metafysiikka" on syytä poistaa käytöstä
    82. Lisälukemista: Todellisuuskäsitysten historiaa
    83. Perusainekset
    84. Liikkeen ja muutoksen mahdollisuus
    85. Tosiolevainen
    86. Henki tai sielu liikuttajana
    87. Perusaines (substanssi)
    88. Tehtäviä
    89. Lisälukemisen loppu
    90. Ominaisuudet ja oliot
    91. Oliot ja ominaisuudet informaatioteknologiassa
    92. Olioiden ja ominaisuuksien historiaa
      1. Yleiskäsitteet jumalan mielessä
      2. Ominaisuusolemassa- olokäsitys
      3. Ominaisuudet ovat olemassa ajatuksissa ja puheissa
      4. Keskitie käsitteellinen olemassaolo (konseptualismi)
      5. Olio -olemassolokäsitys (nominalismi)
      6. Esimerkkejä
      7. Kiistaa kielen määritelmistä ei voida ratkaista
      8. Kristinuskossa harhaoppi
      9. Tehtäviä
    93. Yksinkertaisuusperiaate
    94. Occamin parteveitsi
    95. Yksinkertaisuusperiaate
    96. Tehtäviä
    97. Ovatko säännönmukaisuudet olemassa
    98. Jumalan olemassaolon todistaminen
    99. Ovatko ominaisuudet olemassa
    100. Onko olemassaolo ominaisuus
    101. Onko ensimmäinen liikuttaja tarpeen
    102. Uuden ajan olemassaolo-opit
    103. Ensimmäinen liikuttaja uudella ajalla
    104. Kaksi perusainesta uudella ajalla
    105. Yksi perusaines ja kaksi ilmenemismuotoa
    106. Yksi perusaines: aine
    107. Yksi perusaines: mieli, sielu tai henki
    108. Ääretön määrä henkiä
    109. Ei perusainesta ollenkaan
    110. Uskonnot kaksijakoisuuden puolesta
    111. Ratkaistut ongelmat saattavat olla ongelmia tavallisille ihmisille
    112. Jumala heiluttelee alkeishiukkasia
    113. Miksi alkeishiukkaset ja säännönmukaisuudet ovat sellaisia kuin ovat
    114. Jumala on valinnut parhaat aineet ja säännönmukaisuudet
    115. Miksi olio on sellainen kuin se on
    116. Muinaiset käsitykset
    117. Fysiikan käsitykset
    118. Ovatko rakenteet vain ihmisten mielissä
    119. Salakuljetusta esiintyy
    120. Olemassaolojen olettaminen
    121. Suvaitsevaisuusperiaate
    122. Sisäiset ja ulkoiset kysymykset
    123. Tehtäviä
    124. Looginen empirismi on kielletty puheenaihe
    125. Loogisen empirismin historiaa
      1. Eino Kaila
      2. Tehtäviä
      3. Wienin piiri
      4. Kylmä sota
      5. Georg Henrik v. Wrigth Suomessa
      6. Arthur Pap
    126. Loogisen empirismin perusajatuksia
      1. Suomalaiset viisaustietelijät valehtelevat
      2. Valistusajattelu ja tosiasioihin nojautuminen
      3. Yhtenäinen todellisuustutkimus
      4. Immanuel Kantia vastustettiin
    127. Loogisen empirismin pääväitteet
      1. Matematiikan ja logiikan tieto on käsitteiden määritelmiin perustuvaa ja kokemuksesta riippumatonta
      2. Muu tieto perustuu kokemukseen
    128. Kylmän sodan miehet asialla
    129. Pääväitteillä on myös tukijoita
    130. Ei ole muun tutkimuksen yläpuolella olevaa yleistutkimusta tai henkimaailmaa
    131. Yritys vastata hyvän tutkimuksen ja huuhaan välisen rajan vetoon
      1. Muut kuin tiedolliset arvot
      2. Kieliajattelu
      3. Tehtäviä
    132. Loogisen empirismin myöhempi kehitys
      1. Pertti Lindfors
      2. Jaakko Hintikka
      3. Tehtäviä
    133. Looginen empirismi ja todellisuuspohjainen olemassaolokäsitys (realistinen ontologia)
    134. Tehtäviä
    135. Looginen empirismi ja aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi)
  8. Maailmankuvien ja tiedon lähteiden järkiperäinen arviointi
    1. Vakuutteluvirheet ovat yleisiä
    2. Mikko Ellilän kirjoittama Argumentaatioanalyysi ja virhelista
      1. Kopio FI-LIB -blogissa julkaistusta kirjoituksesta.
    3. Ad hoc
    4. Anekdootti
      1. Vahvistamaton tarina, joka kerrotaan tositapahtumana
    5. Argumentum ad antiquitatem
      1. Vetoaminen (asian) vanhuuteen
    6. Argumentum ad auctoritatem
      1. Auktoriteettiin vetoaminen
    7. Argumentum ad baculum
      1. Vetoaminen voimaan, erityisesti raakaan fyysiseen väkivaltaan
    8. Argumentum ad consequentiam
      1. Vetoaminen seurauksiin
    9. Argumentum ad hominem
      1. Henkilöön kohdistuva argumentti
    10. Argumentum ad ignorantiam
      1. Tietämättömyyteen vetoaminen
    11. Argumentum ad lazarum
      1. Köyhyyteen vetoaminen
    12. Argumentum ad logicam
      1. Logiikkaan kohdistuva argumentti
    13. Argumentum ad misericordiam
      1. Sääliin vetoaminen
    14. Argumentum ad nauseam
      1. Väitteen perusteleminen vastenmielisyyksiin asti menevällä toistolla
    15. Argumentum ad novitatem
      1. Vetoaminen uutuuteen
    16. Argumentum ad numerum
      1. Vetoaminen väittämän kannattajien lukumäärään
    17. Argumentum ad populum
      1. Vetoaminen kansaan tai yleensä ihmismassaan, rahvaaseen, ns. tavallisiin ihmisiin tai yleensä mihin tahansa suureen ihmisjoukkoon.
    18. Argumentum ad verecundiam
      1. Kunnioitukseen perustuva argumentti
    19. Bifurkaatio
      1. Väärä dikotomia, kysymyksenasettelun perusteeton jakaminen jäännöksettömästi kahteen vaihtoehtoon
    20. Circulus in demonstrando
      1. Kehäpäätelmä
    21. Cum hoc, ergo propter hoc
      1. Tämän kanssa, siis tämän vuoksi
    22. Dicto simpliciter
      1. Yksinkertaisen peukalosäännön käyttäminen argumenttina legitiimejä poikkeuksia vastaan tai päinvastoin poikkeuksen soveltaminen virheellisesti yleisenä sääntönä
    23. Divisio
      1. Osiin jakautuvan kokonaisuuden ominaisuuksien olettaminen myös osien ominaisuuksiksi
    24. Ekvivokaatio
      1. Monimerkityksisen sanan eri merkitysten rinnastaminen toisiinsa
    25. Ignoratio elenchi
      1. Irrelevanttien asioiden todistaminen, relevantin keskustelunaiheen jättäminen huomiotta, yritys todistaa keskustelun aiheena olevaa väitettä todistamalla jotain aivan muuta
    26. Ipse dixit
      1. Sama kuin argumentum ad auctoritatem
    27. Kompositio
      1. Asian osien ominaisuuksien olettaminen niiden muodostaman kokonaisuuden ominaisuuksiksi
    28. Käänteinen todistustaakka
      1. Väitteen esittäjän vaatimus, että opponenttien pitäisi erikseen todistaa väite vääräksi
    29. Liukas rinne
      1. Arvoarvostelman (tai erityisesti siihen perustuvan poliittisen ratkaisun) vastustaminen siitä aiheutuvaksi väitettyjen ei-toivottujen seurausten perusteella
    30. Naturalistinen virhepäätelmä
    31. Non causa pro causa
      1. Asian X väittäminen asian Y syyksi loogisesti virheellisellä tavalla, ei siis pelkän asiavirheen vuoksi
    32. Non sequitur
      1. Ei seuraa
    33. Petitio principii
      1. Johtopäätöksen olettaminen lähtökohtaisesti todeksi premisseissä, jotka esitetään johtopäätöksen perusteluina
    34. Plurium interrogationum
      1. Useita kysymyksiä. Yksinkertaisen vastauksen (esim. kyllä tai ei) vaatiminen monimutkaiseen tai moniosaiseen kysymykseen, joiden taustalla saattaa olla virheellisiä oletuksia
    35. Post hoc, ergo propter hoc
      1. Tämän jälkeen, siis tämän vuoksi
    36. Reifikaatio
      1. Abstraktin käsitteen virheellinen konkretisointi
    37. Tu quoque
      1. Virheen vähättely tai legitimointi sen perusteella, että myös opponentti on tehnyt saman virheen
    38. Tilastojen väärintulkinta
      1. Väärien johtopäätösten vetäminen sinänsä oikeasta tilastollisesta datasta
    39. Tehtäviä

Sanasto

Alku



Jokaisen ihmisen todellisuuskäsityksessä on joitain mielikuvia, jotka vastaavat todellisuutta melko hyvin, ja toisia, jotka ovat vääristyneitä ja epätarkkoja. Mutta jotta ihminen voisi toimia tai yleensä pysyä hengissä, hänen todellisuuskäsityksensä pitää yleensä ottaen vastata edes jossain määrin todellisuutta.

Alvin Toffler

Maailmankuvan, maailmankatsomuksen ja elämänkatsomuksen käsitteet ja niiden keskinäinen suhde

Eurooppalaiset arvot

Eurobarometri 2008

Rauha 45%
Ihmisoikeudet 42%
Ihmiselämän kunnioitus 41%
Kansanvalta 27%
Laillisuus 21%
Yksilönvapaus 21%
Tasa-arvo 19%
Suvaitsevuus 16%
Yhteisvastuu 13%
Itsensä toteuttaminen 11%
Muiden valtarakenteiden kunnioitus 9%
Uskonto 7%
Muut 2%

Mikä tekee onnelliseksi

Eurobarometri 2008

Terveys 73%
Rakkaus 44%
Työ 37%
Rauha35%
Raha 32%
Ystävyys 27%
Vapaus 24%
Oikeudenmukaisuus22%
Sivistys 11%
Nautinto 10%
Usko 9%
Perinne 7%
Järjestys 7%
Yhteisvastuu 6%
Kansa 2%
Muut 2%

Elämänkäsitys

Lähes jokaisella on elämänkäsitys. Elämänkäsitykset saattavat olla niin erilaisia, että on vaikeaa sanoa, mikä niille on yhteistä, jos sellaista ylipäätään on. Elämänkäsitys sisältyy todellisuuskäsitykseen (entinen maailmankatsomus).

Todellisuuskäsitys

Todellisuuskäsitystä voidaan tarkastella lähes pelkästään todellisuustutkimuksen (vanha sana: tieteen) kannalta, sillä todellisuustutkimus tutkii ja esittää käsityksiä siitä, millainen kaikkeus on.

Arvojärjestelmää voidaan tarkastella ainakin siitä näkökulmasta, että onko se ristiriidaton.

Johtopäätösten tekoon voidaan käyttää logiikkaa.

Peruskäsitteistä

Tämän kirjoittaja tunnustaa, että hän on ollut hyväksymässä sellaista kielenkäyttöä, johon kuuluvat käsitteet maailmankatsomus, maailmankuva ja elämänkatsomus.

Nämä kolme käsitettä viittaavaat kaikki näköaistiin. Sana "käsitys" viittaa suomen kielessä käteen, mutta muissa kielissä ei ole näin.

Valitettavasti esimerkiksi englannin kielessä ei ole yhtä ainoaa vastinetta hyvälle sanalla "käsitys". Vastineita eri yhteyksissä ovat:

1. opinion US





2. perception US

3. judgement

4. judgment US

5. impression US

6. notion US

7. outlook

8. conception US

9. view US

10. viewpoint

11. assumption

12. understanding US

13. insight US

14. take US

15. belief

16. supposition

17. reckoning

18. assessment


Muut/tuntemattomat

19. idea

20. comprehension


On englantia puhuvien ongelma ratkaista, mikä näistä vastaa hyvää suomen kielen sanaa "käsitys".

Jos yllä luetellut käsitteet korvataan käsitys -sanan sisältäviksi, saadaan

maailmankatsomus = maailmankäsitys
maailmankuva = maailmankäsitys
elämänkatsomus = elämänkäsitys



Maailmankäsitys olisi englanniksi conception of the world.

Koska maailma tarkoittaa pääasiassa maapalloa, maailma on syytä korvata yleisemmällä sanalla "todellisuus".

Näin saadaan sanat "todellisuuskäsitys" ja "elämänkäsitys".



Käsitettä "todellisuuskuva" ei ole mielekästä ottaa käyttöön.

Jos halutaan painottaa sitä, mitä tieteet esittävät, voidaan puhua "tieteen todellisuuskäsityksestä".

Mistä kiistassa "maailmankatsomuksen" ja "todellisuuskäsityksen" suhteen on kysymys

Inhimillistä kieltä esitetään lauseilla. Sellaiset lauseet, jotka ovat joko tosia tai epätosia, ovat erityisasemassa. Kutsuttakoon näitä lauseita väitteiksi (proposition).

Kaikki lauseet eivät ole väitteitä.



Esimerkkejä sellaisista lauseista, jotka eivät ole väitteitä, ovat käskyt, kiellot, kysymykset, huudahdukset jne.

Siitä, mitkä lauseet eivät ole väitteitä ja mitkä ovat väitteitä, ei ole valitettavasti yksimielisyyttä.

Erityisesti erimielisyyttä on siitä, ovatko jotkin siveyslauseet tosia tai epätosia.

Harras kristitty voi väittää, että kymmenen käskyä ovat tosia.

Kuten lukija saattaa arvata, kiistassa on kyse siitä, että käsitteistön avulla pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin.

"Maailmankatsomukseen" halutaan mukaan esimerkiksi siveyskäsitykset, kun taas "maailmankuvaan" halutaan sijoittaa vain väitteet (tosiasiaväitteet eli propositiot).

Käsitteiden "elämänkatsomus" ja "elämänkäsitys" välillä lienee kyse samasta kiistasta.

Elämä on osa todellisuutta

Koska elämä on osa todellisuutta, on oikein kääntää vanha käsitys päälaelleen:

Elämänkäsitys on osa todellisuuskäsitystä.

Mitä todellisuuskäsitykseen kuuluu

Ainoa yksilön todellisuuskäsityksen määritelmä, joka pätee kaikilla planeetoilla on:

Yksilön todellisuuskäsitys sisältää kaikki hänen käsityksensä.

Tällainen todellisuuskäsitys voi olla myös älykkäillä eläimillä.



Leo Apostelin (1925 - 1995) mukaan todellisuuskäsitykseen kuuluvat mm. seuraavat aihepiirit:
  • Mitä on olemassa, kaikkeuskäsitys
  • Selitykset kaikkeuden tapahtumille
  • Käsitys tulevaisuudesta
  • Arvot ja vastaukset kysymykseen "Mitä meidän tulee tehdä?"
  • Kuinka voimme saavuttaa tavoitteemme?
  • Mikä on totta ja mikä ei ole totta.
  • Mitä todellisuuskäsitykseeni kuuluu, mistä se on peräisin ja miten se on syntynyt?

Kaikki kouluaineet käsittelevät todellisuuskäsityksiä

Leo Apostelin lista ei tietenkään sisällä kaikkea, mitä yksilön todellisuuskäsitykseen kuuluu.

Joka tapauksessa kaikki lukion aineet käsittelevät todellisuuskäsitystä.

Jos opetussuunnitelmat ja oppiaineistot laaditaan viisaasti, lukiossa käsitellään todellisuuskäsitysten ydinalueita, erityisesti sellaisia alueita, jotka antavat tietoja ja taitoja elää hyvää elämää.

Koulun pitäisi antaa neuvoja jopa elämän tavoitteiden valintaan.

Ei ole odottettavissa, että koululaitos lähitulevaisuudessa muutettaisiin yllä esitetyn ihannekuvan mukaiseksi. Internet tulee lukioikäisten avuksi tässä asiassa.

Valitettavasti lukio on ainakin vaatimattomalla muistilla varustetuille jo nykyään liian raskas (Tämän kirjoittaja on opettanut parikymmentä vuotta lukion laajaa matematiikkaa).

Tehtäviä

  1. Mitä kaikkeutta käsitteleviä asioita lukiossa opetetaan?
  2. Mitä kaikkeutta käsitteleviä asioita lukiossa ei opeteta?
  3. Minkä asioiden selityksiä kouluissa opetetaan?
  4. Minkä asioiden selityksiä kouluissa ei opeteta?
  5. Millä tavalla kouluissa opetetaan tulevaisuutta? Voidaanko sitä opettaa?
  6. Koska arvot ovat henkilökohtaisia, miten koulu voi antaa valmiuksia omien arvojen muodostukseen ja ja toimintaan käytännön tilanteissa?
  7. Miten lukio voi opettaa keinoja omien tavoitteittemme saavuttamiseksi?
  8. Onko kaikki, mitä lukiossa opetetaan, totta?
  9. Miten voit arvioida todellisuuskäsityksesi lähteiden luoettavuutta?

Ota seuraava huomioon ylioppilaskirjoituksissa

Koska vanhat käsitteet saattavat tulla koska tahansa uudestaan ylioppilaskirjoituksiin, ja koska elämänkatsomustiedon kokeen korjaajat tiettävästi pitävät lujasti kiinni vanhoista käsitteistä, seuraavassa esitetään joukko kilpailevien oppiaineistojen tekijöiden käsityksiä.



Helsingin yliopiston kanslerin Ilkka Niiniluodon mukaan maailmankatsomuksessa on kolme osaa. Siihen kuuluu maailmankuva, eli käsitys siitä, millainen maailma ja todellisuus kokonaisuudessaan on. Sen lisäksi maailmankatsomukseen kuuluvat arvot, eli käsitys siitä, miten asioiden tulisi olla, millainen maailma olisi hyvä.

Wikipedian mukaan elämänkatsomus tai elämänkäsitys on määritelty muun muassa kokonaiskäsitykseksi ihmiselämän merkityksestä.

Elämänkäsitykset voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan

Erilaisia elämänkäsityksiä edustavat yksilöt voivat omien arvojärjestelmiensä puitteissa esittää muiden elämäkäsitysten arvostelua.

Ristiriitaisuutta voi arvostella myös sitoutumatta mihinkään käsitykseen.

Elämänkatsomustietoa on vain Suomessa

Elämänkatsomustieto- nimistä oppiainetta ei ole muualla kuin Suomessa.

Käsitykset siitä, mitä elämänkatsomustiedon pitäisi sisältää, eroavat toisistaan hyvinkin jyrkästi.

Uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine

Suomessa elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine. Tästä syystä oppikirjassa esitetään korostetusti sitä tietoa, jota erityisesti uskonnottomat tarvitsevat suomalaisessa yhteiskunnassa.

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään. Tämä oikeus perustuu Suomea sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18. artiklaan. Tämä sopimus löytyy selityksineen aineistosta et12.htm..

Luonnontutkimus ja uskonnottomat elämänkäsitykset

Uskonnottomat elämänkäsitykset nojaavat usein vahvasti luonnontkimukseen.

Jumalat eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen



Oppikirjasarjassa annetaan eväitä uskonnottoman elämänkäsityksen puolustamiseen. Tähän elämänkäsitykseen ei kuulu yliluonnollista tai jumalia.

Uskonto on järjestäytynyttä jumalauskoa.

Uskonnottomilla on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys

Uskonnotonta elämänkäsitystä puolustettaessa ns. jumalatodistusten arvostelu on osoittautunut Suomessa hyvin tarpeelliseksi, ja sitä on sisällytetty tähän oppikirjaan. Laajempi esitys löytyy toisaalta tästä oppiaineistosta et14.htm.

Aineistosta et14.htm selviää, että suomalaisten uskonnollinen usko perustuu yhä usein ns. jumalatodistuksiin.

Uskonnottomien arvokäsitykset

Jumalatodistusten arvostelu luo pohjaa myös monenlaisten uskonnottomien arvokäsitysten puolustamiselle.

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä on peräisin jumalatodistuksista. Tätä käsitystä on tarkasteltu aineistossa et10.htm.

Kysymykseen on olemassa hyvin selkeä luonnontutkimuksen vastaus: luonnonilmiönä elämällä ei ole tarkoitusta. Mm. Charles Darwin on esittänyt tämän käsityksen.

Kysymystä elämän mielekkyydestä tai tarkoituksesta on tarkasteltu omassa luvussaan. Siinä esitettyjä kantoja ei löydy tämän teoksen kanssa kilpailevista oppikirjoista.

Mitä elämänkäsitykseen kuuluu

Käsitteet oikea ja väärä, poliittiset käsitykset, maailman ja ihmismielen luonne sekä todellisuustutkimuksen ja taiteen luonne kuuluvat elämänkäsitykseen. Näitä asioita tarkastellaan aineiston eri osissa.

Usein sanotaan esimerkiksi, että tappaminen on väärin. Miksi se on väärin? Onko se väärin kaikissa olosuhteissa? Mitä tarkoitan, kun sanon ”väärin”?

Vaikka emme olisi valmiita muuttamaan ennakkokäsityksiämme, on hyödyllistä tutkia, mitä niihin sisältyy ja mitä perusteluja ja vastaväitteitä niille voidaan esittää.

Tämä oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin

Tässä oppimateriaalissa ei oteta kantaa minkään elämänkäsityksen puolesta eikä mitään elämänkäsitystä vastaan.

Tässä oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa

Toisin kuin kilpailevissa oppikirjoissa, tässä aineistossa ei ole propagandaa minkään uskonnon puolesta.

Nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa

Erityisen hyödyllistä on oppia, millaisia ajatteluvirheitä eri aikakausina ja eri valtarakenteissa on tehty. Seuraavassa ei aiota rasittaa muistia liian monilla nimillä, vuosiluvuilla ja sivistyssanoilla. Yleissääntö on, että nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse osata.

Esitettyjä nimiä tai sivistyssanoja ei ole tarkoitettu osattaviksi ylioppilaskirjoituksissa.

Historiaa

Tätä aineistoa on kehitetty 1980-luvun alkupuolelta asti.

Uskontojen historia ja siveysoppi

Vuodesta 1923 lähtien peruskoulun elämänkatsomustietoa vastaavan sen ajan koulujen oppiaineen nimi oli uskontojen historia ja siveysoppi.

YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen

Alkuperäinen peruskoulun opetussuunnitelmakomitea laati 1972 oppiaineeseen opetussuunnitelman, jonka YK:n ihmisoikeustoimikunta noin kymmenen vuotta myöhemmin erään tämän tekstin kirjoittajista valituksen seurauksena totesi osittain kristilliseksi ja siitä syystä kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastaiseksi. Sopimus kommentteineen löytyy aineistosta et12.htm.

Suomen valtio perääntyi vain hetkeksi. Uskontojen historian ja siveysopin opetussuunnitelma muutettiin yllättäen yhdessä yössä melkein uskonnottomien ihmisoikeuksia vastaavaksi.

Samaan aikaan poistettiin asetuksella uskonnottomien opettajien ja oppilaiden koulujen uskonnollisiin tilaisuuksiin ja päivänavauksiin osallistumispakko.

Uskonnottomien oikeuksia on jälleen vähennetty



Myöhemmin ministeri Olli-Pekka Heinonen muutatti asetusta niin, ettei asetuksessa enää mainita opettajien ja oppilaiden oikeutta kieltäytyä koulujen uskonnollisista tilaisuuksista.

Vaikka uusi perustuslaki takaa kaikille oikeuden kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, koulujen valtava enemmistö loukkaa koko ajan uskonnottomien opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksia.

Vasemmistoliitto (SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia



Kalevi Kivistö

Ihmisoikeudet parantuivat vain hetkeksi. Opetusministerit Per Stenbäck ja Kalevi Kivistö esittelivät varsin pian eduskunnalle lakiehdotuksen, jonka mukaan kaikille vähemmistöuskonnoille ja uskonnottomille opetettaisiin uskontotietoa ja etiikkaa.

Esimerkiksi ortodoksit olisivat menettäneet oikeutensa saada omaa uskonnonopetusta. Tämän kirjoittaja joutui lähes yksin torjumaan hallituksen esityksen. Oppiaineen nimeksi tuli elämänkatsomustieto, ja oppiainetta opetetaan uskontokuntiin kuulumattomille.

Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty uskonnottomien syrjimiseen

Olisi ollut parempi, että oppiaineen oppilasryhmä olisi silloin rajattu selkeästi uskonnottomiin.

Runsaasti kristittyjä sisältävä työryhmä laati peruskoulun elämänkatsomustietoon uskonnottomien ihmisoikeuksien näkökulmasta paljon uskontojen historian ja siveysopin viimeistä opetussuunnitelmaa huonomman opetussuunnitelman.

Lisäksi vahvasti evankelisluterilaisen kirkon vaikutusvallan alainen virkamies ryhtyi työryhmineen vielä heikentämään opetussuunnitelmaa opettajan oppailla.

Elämänkatsomustieto tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta

Uutena oppiaine tuli lukioon. Lukion opetussuunnitelmaa laatimassa ei enää ollut yhtään uskonnottomien edustajaa, vaan opetussuunnitelman laati virkamies ystäviensä kanssa.

FETO:n jäsenten enemmistö on kristittyjä

Virkamies perusti tuekseen ateistien oikeuksia halveksivan opettajajärjestön, ja se perusti ateistien oikeuksia halveksivan nuorisoleirijärjestön, joka on evankelis - luterilaisen kirkon tilastojen mukaan - kilpailullaan lisännyt rippikoulun suosiota (rippikoulun käyneiden osuus ikäluokasta kasvoi kaksi prosenttiyksikköä) uskonnottomien perheiden lasten keskuudessa (lähes kaksituhatta uskonnotonta nuorta tulee vuosittain uskoon rippikoululeireillä).

Painetut oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia



Samojen piirien tukemana Tammi (omistaja Bonniers) on julkaissut jumaluusoppineen johdolla tehdyn elämänkatsomustiedon oppikirjan. Koska elämänkatsomustiedon opettajista yli puolet lienee evankelis-luterilaisia, uskonnottomien oikeuksia puolustavan painetun oppikirjan menestymismahdollisuudet markkinoilla ovat rajalliset.

Neekeri on poistettu sanastosta



Huomaa: Tässä kirjassa ei enää käytetä sanaa ”neekeri”, koska Word XP:n oikolukuohjelma on todennut sen tyyliin sopimattomaksi. Sanan tilalla käytetään sanoja ”mustaihoinen afrikkalainen”.

Mainittakoon, että suomen kielan sana "neekeri" tulee espanjan kielen sanasta "negro" = musta.

Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon

Syyskuun 2008 aikana evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomien suomalaisten määrä ylitti miljoonan. Heistä suuri enemmistö on käyttänyt eroakirkosta.fi -palvelua.

Suurin osa miljoonasta, noin 830000 henkilöä, ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 60000, helluntailiikkeeseen yli 50000 ihmistä ja muihin vähemmistöuskontoihin yhteensä noin 70000.

Uskontokuntiin kuulumattomien osuus on noussut erityisesti vuonna 2003 säädetyn uskonnonvapauslain jälkeen. Valtaosa kirkosta eroavista ei liity mihinkään uskontokuntaan.

Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?

Ratkaise itse

Kun alat puhua, aloitatko ”Minun katsomukseni on…
vai
Minun käsitykseni on…

Maailmankuvan rakenne ja ydinalueet: käsityksiä ihmisestä, yhteiskunnasta, kulttuurista ja luonnosta sekä todellisuuden rakenteesta

Käsityksiä ihmisestä


Mikä yllä olevassa kuvassa on vikana?

Mitä ymmärtäminen on

Ymmärtäminen (understanding) on asian käsittäminen.

Esimerkkejä

  1. Ihminen ymmärtää säätä, jos hän pystyy ennustamaan säätä ja antamaan selityksen sääilmiöille.
  2. Psykiatri ymmärtää potilasta, jos hän tietää potilaan huolia ja niiden syitä ja osaa antaa potilaalle hyviä neuvoja.
  3. Ihminen ymmärtää käskyn, jos hän tietää, kuka käski, mitä hän käski, mitä pitää tehdä ja onko käsky oikeutettu.
  4. Ihminen ymmärtää päättelyn tai kielen, jos hän pystyy tietoisesti toistamaan viestin informaatiosisällön.
  5. Ihminen ymmärtää matematiikan käsitteen, jos hän pystyy sitä käyttäen ratkaisemaan ongelmia, erityisesti sellaisia ongelmia, joita hän ei ole ennen kohdannut.

Tehtäviä

  1. Luettele joukko asioita, joita et ymmärrä.
  2. Mitä teet, jos et ymmärrä, mitä opettaja sanoo?
  3. Mitä teet, jos et ymmärrä, mitä ystäväsi sanoo?
  4. Mitä teet, jos et ymmärrä, mitä vihollisessi sanoo?
  5. Mitä teet, jos täysin tuntematon ihminen kysyy jotain asiaa tuntemattomalla kielellä?

Viisaus



Viisaus on
  1. tietoutta
  2. ymmärrystä
  3. kokemusta
  4. arvostelukykyä ja
  5. kykyä käyttää näitä.
Älystä on apua viimeksi mainitussa tapauksessa.

Viisas osaa
  1. Viisas osaa arvioita tärkeiden ongelmien pääasioita.
  2. Viisalla on itseluottamusta.
  3. Viisas on vilpitön ja avoin.
  4. Muut kysyvät viisaalta neuvoja.
  5. Viisaan teot ovat sopusoinnussa hänen siveellisten käsitystensä kanssa.

Tehtäviä

  1. Miten käsitettä "viisaus" käytetään väärin?
  2. Mitä tarkoittaa "viisastelija"?
  3. Mitä tarkoittaa vanha mainoslause "Vara on viisautta eikä vahingon enne".
  4. Mikä on viisaustiede?
  5. Mitä tarkoittaa tyhmyys?
  6. Miksi lukiossa ei ole kurssia tyhmyydestä?
  7. Mitä viisaudenjumalia on eri uskonnoissa?
  8. Kummasta on enemmän haittaa, viisaudesta vai tymyydestä?
  9. Millaista olisi olla viisas?

Aivosoluja voidaan kasvattaa lisää

(Tämä on tarkoitettu lähinnä opettajille, oppilailla aivosoluja on vielä riittävästi.)

Ruotsalaiset tutkijat ovat onnistuneet kasvattamaan uusia aivosoluja aikuisilta otetuista kantasoluista.

Tulokset antavat toivoa Parkinson-, Alzheimer- ja MS-potilaille, sillä nämä sai­raudet tuhoavat vähitellen aivosoluja.

Svenska Dagbladet -leh­den mukaan aivokirurgit ovat saaneet solut lisäänty­mään ja kehittymään kol­mentyyppisiksi aivosoluiksi.

Kun solut saivat välittäjäai­netta, ne alkoivat viestiä (kommu­nikoida) keskenään.

Karoliinisen yliopistosai­raalan tutkijat pääsivät uu­den menetelmän jäljille jo pitkän aikaa sitten hoitaes­saan vesipääpotilaita.

Pois­taessaan potilaiden aivoista sinne kertynyttä ylimääräis­tä nestettä, tarttui operaa­tionsa käytettyyn ohueen muoviputkeen pienenpieniä määriä aivokudosta.

Narratiivit

Englannin kielessä

Narratiivi -käsite on peräisin latinan kielestä, jonka substantiivi ”narratio” tarkoittaa kertomusta ja verbi ”narrare” kertomista. Englannin kielessä kantasanat ovat muuttuneet substantiiviksi ”narrative” ja verbiksi ”narrate”.

Suomen kielessä

Suomen kielessä narraaminen tarkoittaa lähinnä lasten huijaamista joulupukilla, enkeleillä, jumalilla jne.

Viisaustieteilijäin mukana Suomeen on rantautunut myös latinankielen narraamiskäsite.

Narratiivista ovat suomen kieleen vakiintuneet käsitteet tarina (story) ja kertomus (narrative).

Tarinat ja maailman hahmottaminen

Käsite tarina viittaa ihmisen mielen sisäiseen tapaan hahmottaa elämää ja todellisuutta. Tarina on ihmisen kokemus, joka ei välttämättä avaudu sellaisenaan ulkopuoliselle.

Tarinan osia ovat tapahtumat, tapahtumiin liittyvät henkilöt, tapahtumapaikat ja aika. Tarinalla koetaan eri yhteyksissä erilaisena.

Tarina voi olla osa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tuotettua kertomusta. Samaa tarinaa voidaan myös kertoa useissa kertomuksissa.

Erilaisia tarinoita

Ihmisen tarina muovautuu kertomukseksi sen mukaan, missä se kerrotaan ja kenelle se kerrotaan. Tarina voi olla myös sisäinen tarina.

Sisäinen tarina on sosiaalisesta tarinavarannosta tuotettu malli, jonka mukaan ihminen tekee tulkintoja ja valintoja eri tilanteissa.

Sisäisen tarinan avulla ihminen määrittelee minuuttaan, arvojaan, tavoitteitaan ja asemaansa suhteessa muihin ihmisiin.

Ihmisen sisäinen tarina saa uusia piirteitä tai muuttuu kun ihminen joutuu elämässään uusien tai erilaisten tilanteiden eteen.

Tarinallisuudella voidaan viitata tarinatyyppeihin. Tarinatyyppejä ovat sairaus tarinana, tarina sairaudesta tai tarina sairautena.

Narraamalla oppiminen

Terveysalan opiskelijoiden oppimisen lähestymistapana narratiivinen lähestymistapa on tarjonnut uuden käsityksen oppimisesta ja opettamisesta.

Oppimisen lähtökohtana on potilaan kertomuksen kuuntelemisen oppiminen. Potilaan kertomus on lähtökohtana opiskelijan ja potilaan ongelmanratkaisussa.

Opettajan osa muuttuu asiantuntijasta tai neuvojasta yhdessä oppimiseen ja osallistuvaan oppimiseen. Opiskelija ja opettaja ovat yhdessä vastuussa oppimisesta ja näin vastuu oppimisesta on jaettu opettajan ja opiskelijan kesken.

Ajatuksena on, että kaksi ihmistä yhdessä ymmärtää tilanteen paremmin.

Riitojen ratkaisu narraamalla

Riitojen ratkaisussa tällainen menetelmä voi olla hyvä alku.

Tehtäviä

  1. Onko sinua narrattu?
  2. Oletko sinä narrannut?
  3. Missä iässä lakkasit uskomasta joulupukkiin?
  4. Uskotko enkeleihin?
  5. Uskotko jumaliin?
  6. Olet ollut luvatta poissa koulusta. Keksi opettajalle hyvä tarina.
  7. Miten aikuiset saavat kiukuttelevat lapset lopettamaan kiukuttelun?

Havainnot ja käsitteet



Neisserin havaintokehä

Yllä oleva kuvio on nimeltään "Neisserin havaintokehä". Se kuvaa kuinka käsityksemme todellisuudesta (sisäiset mallit eli skeemat) ja ulkomaailmaa koskevat havainnot muuttavat toisiaan.

Käytännössä se toimii esimerkiksi niin, että minulla on käsitys, jonka mukaan koirat kuolaavat. Kadulla minua vastaan kävelee koira, jonka oletan kuolaavan muiden lailla, joten ajattelen "taas kuolaava koira" ja kiinnitän huomioni koiran leukaperiin nähdäkseni kuolaako se. Huomaan yllätyksekseni, ettei koira kuolaa ja sisäinen malli muuttuu muotoon "suurin osa koirista kuolaa".

Näin kehä käytännössä toimii, mutta kehä ei aina välttämättä päde. Kehä ei päde, jos sisäinen malli on niin voimakas, että se hylkää ympäristöstään havaitsemansa uuden informaation.

Minulla on käsitys, jonka mukaan on olemassa vain mustia variksia. Yhtenä päivänä kuitenkin näen valkoisen variksen.

En suostu hyväksymään näkemääni.

Selitän havainnon itselleni aistiharhana. Näin ollen havaintokehä ei pätenyt, sillä sisäinen mallini valkoisten varisten olemattomuudesta ei muuttunut.

Ovatko havainnot käsityspitoisia



Luonnolta saadut vastaukset ovat havaintoja, jotka on on sidottu mielikuviimme. Tätä Willard Orman van Quine tarkoittaa puhuessaan havainnon käsitepitoisuudesta (teoriapitoisuudesta), sillä mitä muuta käsitys (teoria) on kuin täsmennettyjä mielikuvia.

Mutta, kun toisaalta kuitenkin kaikki käsitteenmuodostus perustuu kokeissa saatuihin havaintoihin, on yhtä perusteltua puhua käsityksen havaintopitoisuudesta.



Toisaalla näissä aineistoissa on Jaakko Hintikan esitelmä, jossa hän puolustaa loogista empirismiä Quinen arvostelua vastaan sanomalla, että käsitystä havaintojen käsitepitoisuudesta on liioiteltu.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, miten lapsi oppii uusia sanoja ja käsitteitä.
  2. Mitä tapahtuu, kun havaitset jotain, mitä et ole koskaan ennen nähnyt?
  3. Miten voit helpottaa uusien asioiden oppimista?
  4. Mitä teet, kun näet sivistyssanan, jota et ollenkaan ymmärrä?
  5. Määrittele tarkasti, mitä tarkoittaa sana "pöytä".
  6. Yritä keksiä pöytä, joka ei sovi määritelmääsi.
  7. Kuinka usein muutat jotain vanhaa käsitystäsi?
  8. Miten eläimet, joilla ei ole inhimillisiä käsityksiä, oppivat uusia asioita?

Käsityksiä todellisuuden rakenteesta

Mikä on todellisuus

Tavallisten ihmisten mielestä todellisuus on vallitseva asiantila.

Laajan todellisuuskäsityksen mukaan todellisuuteen kuuluu kaikki, mitä on olemassa riippumatta siitä, onko se havaittavaa tai käsitettävää.

Todellisuutta voidaan tarkastella mm. seuraavissa viitekehyksissä.
  • todellisuuden ilmeneminen yksilölle hänen kokemusmaailmassaan
  • totuus
  • tosiasia
  • mitä todellisuus ei voi olla
  • todellisuus ja todellisuuskäsitykset
  • viisaustiede ja todellisuus
  • kvanttimekaniikka ja todellisuus (kvanttimekaniikka on fysiikan osa)

Todellisuuden ilmeneminen yksilölle hänen kokemusmaailmassaan



"Todellisuus on se, joka ei häviä silloin, kun lakkaat uskomasta siihen."
Philip K. Dick

Yksilön todellisuuskäsitykseen vaikuttavat mm. hänen perinnöllinen rakenteensa, aistit, yksityiset kokemukset, ajattelu, kieli, ympäristö, toiveet, elämänhistoria jne.

Totuus



Totuutta on käsitelty laajasti alempana tässä oppiaineistossa.

Tavallisten ihmiseten mielestä väitelause on tosi, jos se vastaa tosiasioita - riippumatta siitä, voiko ihminen todentaa tämän vastaavuuden.

Viisaustietelijöillä on totuudesta useampia mielipiteitä kuin mitä on viisaustieteilijöitä.

Osa viisaustietelijöitä pitää kovasti väitteestä, jonka mukaan totuutta ei ole olemassa.

Tosiasia

Tosiasia on jotain, joka
  1. on tosi tai
  2. on olemassa tai
  3. kuuluu todellisuuteen tai
  4. voidaan todentaa oikealla karkeistusmenetelmällä.

Mitä todellisuus ei voi olla

Todellisuus ei voi olla loogisesti ristiriitainen. Esimerkiksi jumalia joko ei ole olemassa tai niitä on olemassa, kolmatta vaihtoehtoa ei ole.



Puhe kaikista mahdollisista maailmoista on harhaa, joka on syntynyt matematiikan ja logiikan sekä todellisuutta käsittelevien väitteiden sekoittamisesta keskenään.

Tätä kysymystä käsitellään laajasti toisaalla tässä aineistossa.

Todellisuuskäsityksiä

Siitä huolimatta, että vain yksi todellisuus voi olla olemassa, ihmisten käsitykset todellisuudesta vaihtelevat suuresti. Tämä aineisto käsittelee monipuolisesti tätä vaihtelua.

Viisaustiede ja todellisuus

Kun ilmaisjakelulehdistä voi lukea mitä hulluimpia käsityksiä todellisuudesta, herää kysymys, mihin viisaustiedettä tarvitaan?

Kvanttimekaniikka ja todellisuus

Arkitodellisuudessa mittaus ei juuri vaikuta mitattavaan suureeseen.

Siitä huolimatta edes arkitodellisuuden mittaukset eivät ole ehdottoman tarkkoja. Esimerkiksi fysiikan opiskelijoille opetetaan mittausvirheiden tilastotieteen mukainen huomioiminen.

Koska mittaus aina vaikuttaa jollain tavalla mitattavaan olioon, joudutaan ongelmiin, kun yritetään mitata hyvin pieniä oliota kuten elektroneja.

Mittaukseen tarvitaan energiaa (jota on esimerkiksi valossa), joka muuttaa mitattava kohdetta sitä enemmän, mitä pienempi kohde on. (Myös niin sanotussa lomittumisessa siirtyy energiaa.)

Tämän perusteella on väitetty, ettei ihmisestä riippumatonta todellisuutta ole olemassa.

Terve arkijärki sanoo, että kaikkeus jatkaa olemassaoloaan, vaikka siinä ei olisi yhtään ihmistä tai vaikka ihmiset lopettaisivat mittausten teon kokonaan.

Ne fyysikot, jotka sanovat, ettei ihmisestä riippumatonta todellisuutta ole olemassa, varmaan nauttivat sanomisistaan, ja siihen heillä on oikeus, mutta ei meidän pidä ottaa heitä tosissaan.

Tehtäviä

  1. Onko ihmisestä riippumaton todellisuus olemassa?
  2. Maaherra Pilatuksen kerrotaan kysyneen taruhahmo Jeesukselta, että "mikä on totuus?"(Joh. 18:35). Miksi taruhahmo Jeesus jätti vastaamatta maaherran kysymykseen?
  3. Millaisia erilaisia todellisuuskäsityksiä on koulunne oppilailla?
  4. Millaisia erilaisia todellisuuskäsityksiä on koulunne opettajilla?
  5. Millaisia erilaisia todellisuuskäsityksiä on kuntasi koululautakunnan jäsenillä?
  6. Millaiseia erilaisia todellisuuskäsityksiä on opetushallituksessa?
  7. Millaisii erilaisia todellisuuskäsityksiä on opetusministeriössä?
  8. Millaisia erilaisia todellisuuskäsityksiä on valtioneuvostossa?
  9. Millaisia erilaisia todellisuuskäsityksiä on eduskunnassa?
  10. Millaisia erilaisia todellisuuskäsityksiä on Euroopan unionin parlamentissa?

Mitä todellisuuskäsitysten osia on tapana pitää tärkeinä



Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian professori Juha Manninen esittää tärkeinä todellisuuskäsitysten osina seuraavat:
  • Käsitys ajasta ja avaruudesta. Aikakäsitys voi olla suoraviivainen kuten länsimaissa tai ympyrämäinen kuten itäisessä ajattelussa.
  • Käsitys yliluonnollisen olemassaolosta (tai olemattomuudesta EH). Jotkut pitävät tätä tärkeimpänä erona. Se erottaa yliluonnollisen eli supernaturalistisen naturalistisesta eli luontoon perustuvasta
  • Käsitys kaikkeuden synnystä. Eri yhteisöissä on erilaisia taruja kaikkeuden synnystä, suosituin käsitys on alkuräjähdys.
  • Käsitys luonnosta ja ihmisen suhteesta siihen. Ihmistä voidaan pitää eläimenä eläinten joukossa tai toisaalta esimerkiksi kristinuskossa jumalan sijaisena maan päällä.
  • Käsitys ihmisestä, miehestä ja naisesta. Sukupuolia voidaan pitää joko perinnöllisesti määräytyneinä, kulttuurin synnyttäminä tai jonain siltä väliltä.
  • Käsitys yhteiskunnasta ja historiasta. Yhteiskuntaa voidaan pitää ”pakkopaitana” (kuten anarkistit) tai turvallisuuden takaajana.

Uskonnollisuuden ulottuvuudet



Uskonnollisuuden ulottuvuuksia on tutkittu vain vähän, ja uusin tutkimustieto on rahalla ostettavaa. Kun asenteet tutkimusmenetelmiin ovat muuttuneet viimeisen puolen vuosisadan aikana pikemmin huonompaan kuin hyvään suuntaa, paras esitys uskonnollisuuden ulottuvuuksiata lienee edelleen Osmo Koskelaisen väitöskirja Maallistuva suomalainen suurkaupunki 1968, WSOY 1968.

Uskonnollisuuden ulottuvuudet ovat:
  1. Aatteellinen uskonnollisuus
  2. Tiedollinen uskonnollisuus
  3. Rituaalinen uskonnollisuus
  4. Elämyksellinen uskonnollisuus
  5. Seuraamuksellinen uskonnollisuus
Jotkut myöhemmät tutkijat ovat yrittäneet vähentää tästä listasta rituaalisuuden, mutta kun tiedetään, että ateisteilla on Suomessa omat nimiäispuhujat, hääpuhujat, hautauspuhujat, aikuistumisleirit jne., rituaalinen kuuluu melkein mihin aatteeseen tahansa.

Aattellinen uskonnollisuus uskoo ilman kokemuksen perustaa jumaliin, yliluonnolliseen jne.

Tiedollinen uskonnollisuus on tietoa uskonnosta tai uskonnoista.

Rituaalinen uskonnollisuus on uskontojen toimintaan ja tapahtumiin osallistumista.

Elämyksellisessä uskonnollisessa ihminen kokee olevansa yhteydessä yliluonnolliseen tai saa muuten uskonnollisia elämyksiä.

Seuraamuksellinen uskonnollisuus on uskonnollista elämäntapaa ja toimintaa. Kristinuskon käsite "synti" eli uskonnon arvojen tai sääntöjen vastainen toiminta kuuluu käsitteenä seuraamukselliseen uskonnollisuuteen.

Tehtäviä

  1. Mihin uskonnollisuuden ulottuvuuksiin koulujen oman uskonnon opetus pyrkii vaikuttamaan?
  2. Mihin uskonnollisuuden ulottuvuuksiin koulujen elämänkatsomustiedon opetus pyrkii vaikuttamaan?
  3. Mikä on kasvatuksen osuus ihmisen uskonnollisuudessa?
  4. Mikä on perimän osuus ihmisen uskonnollisuudessa?
  5. Millainen on uskonnollisen ihmisen elämänkaari?
  6. Millä tavalla uskonnot rajoittavat kannattajiensa elämää?
  7. Millä tavalla elämän vastoinkäymiset vaikuttavat ihmisen uskonnollisuuteen?
  8. Vertailkaa evankelis-luterilaisen uskonnon ja ortodoksisen uskonnon opetussuunnitelmia (molellat löytyvät opetushallituksen sivustolta hakukoneilla).

Aika

  • Yksi savuke lyhentää elämääsi 2 minuuttia.
  • Yksi pullollinen olutta lyhentää elämääsi 4 minuuttia.
  • Yksi työpäivä lyhentää elämääsi 8 tuntia.
Lähde: Vitsit 2006

Kannattaako aikaa tuhlata


Ihminen ja myös muut eliöt elävät vain rajoitetun ajan. Periaatteessa eräät pieneliöt ja jopa eräät kalat voivat elää kuinka kauan tahansa. Suolakerrostumien vesipisaroista on herätetty henkiin 250 miljoonaa vuotta vanhoja pieneliöitä.

Elämää on Etelä-Afrikan kultakaivoksista löydetty useiden kilometrien syvyydestä, missä elämä on säilynyt jopa veden täydellisen häviämisen jälkeen. Asteroideiksi kutsutut avaruuden kivenmöhkäleet olisivat pystyneet tuhoamaan kaiken elämän.



Tämän Maa - kiertotähden elämä on todennäköisesti syntynyt tällä kiertotähdellä. Kun Aurinko kaukaisessa tulevaisuudessa muuttuu punaiseksi jättiläiseksi, elämä tällä kiertotähdellä todennäköisesti loppuu. Jos Maa ei höyrysty kokonaan elämää voi jonkin aikaa säilyä syvällä kallioperässä, mutta ajan oloon elämän paluun edellytykset loppuvat. On tietysti mahdollista, että Maassa syntynyt elämä jatkuu jollain kaukaisemmalla kiertotähdellä tai muualla avaruudessa.



Nykyinen käsitys kaikkeudesta viittaa siihen, että kaikki elämä häviää aikanaan, niin Maassa alkanut kuin muualla Linnunradassa tai muissa havaittavissa olevissa galakseiksi kutsutuissa tähtijärjestelmissä. Meidän galaksimme on nimeltään Linnunrata. Linnunrataa lähin galaksi on Andromedan galaksi. Kaukaisessa tulevaisuudessa Linnunrata ja Andromeda kulkevat toistensa läpi vaikuttamatta kovin suuresi toisiinsa. Galaksi on tähtien, kiertotähtien, kaasu- ja pölypilvien sekä pimeän aineen muodostama järjestelmä, joka pysyy koossa painovoiman vaikutuksesta.



Hauki ei vanhene, mutta ei se voi kasvaa järveä suuremmaksi.

Jotkin eläimet ja kasvit voivat elää huomattavasti vanhemmiksi kuin ihmiset. Jotkin kaikille tutut eläimet kuten koirat ja kissat elävät vain murto-osan ihmisen keskimääräisestä elämän pituudesta. Joillekin eläimille ja kasveille on pitkäikäisyydestä hyötyä lajin kilpailukyvyn kannalta. Jotkut toiset lajit korvaavat pitkän iän tuoman edun nopealla lisääntymisellä.



Rotta voi olla viisas, vaikka se ei ole pitkäikäinen.

Hyvin älykkäätkin eläimet kuten rotat saattavat elää vain keskimäärin muutamia vuosia.

Vanheneminen kuuluu luonnon kiertokulkuun, ja se on ohjelmoitu perintötekijöihimme. Jotkut suvut saattavat olla pitkäikäisempiä kuin toiset. On mahdollista, että ihmisen keskimääräistä elinikää voidaan jonkin verran nostaa tulevaisuudessa, mutta moneksi sadaksi vuodeksi sitä tuskin voidaan jatkaa. Jos kuolemaa ei olisi, bakteerien massa ylittäisi nopeasti Maan massan, ja sehän on mahdotonta. Jos kuolemaa ei olisi, Maassa ei voisi olla ihmisiä, koska alkeellisimmat elävät oliot käyttäisivät kaiken elämän käytettävissä olevan aineen ja energian.

Kun meillä on jäljellä vain rajoitettu aika, kannattaa miettiä, mihin käytämme elämämme. Koska meidän on huomioitava myös muut ihmiset, emme saa tuhlata heidän aikaansa. Joillakin kohteliailla ihmisillä on tapana pyytää anteeksi sitä, että ovat käyttäneet aikaamme.

Jos perintötekijöidemme puolesta voisimme elää tuhatvuotiaaksi, kuolisimme sitä ennen hyvin todennäköisesti liikenneonnettomuudessa.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa Internetin avulla, kuinka kauan elämä on ollut mahdollista Maassa?
  2. Tutkikaa Internetin avulla, kuinka kauan elämä vielä voi jatkua Maassa?
  3. Tutkikaa Internetin avulla, kuinka kauan Maassa on ollut ihmisiä?
  4. Miksi kaikki Linnunradan elämä häviää kaukaisessa tulevaisuudessa?
  5. Milloin Linnunrata ja Andromedan galaksi kohtaavat?
  6. Kuinka kauan kaukaisimmat ihmisen havaitsemat galaksit ovat olleet olemassa?
  7. Mitkä ovat kaikkein pitkäikäisimpiä eläimiä ja kasveja?
  8. Mitkä ovat hyvin lyhytikäisiä eläimiä ja kasveja?
  9. Mikä on kuoleman merkitys elämän kiertokulussa?
  10. Mitä aiot tehdä elämässäsi?
  11. Miten koululainen voi välttää ajan tuhlaamista?
  12. Miten koululaisen on mielestäsi viisasta käyttää aikansa?
  13. Mikä on sinusta hauskaa ja mikä epämiellyttävää?
  14. Milloin olet onnellinen ja milloin onneton?
  15. Miten huomioit sen, että et tuhlaa muiden ihmisten aikaa?
  16. Miten vältät sen, että et tuhlaa muiden koululaisten, vanhempiesi ja opettajien aikaa?
  17. Miksi on viisasta olla kohtelias ja auttavainen vanhoille ihmisille?

Aikataulutus

Menneinä aikoina aikatauluilla ei ollut yhtä suuri merkitys kuin nykyään. Vaikka tämän kirjoittajan oli mentävä aamuisin ensin kansakouluun ja sitten oppikouluun, hän osti ensimmäisen kellonsa vasta opiskellessaan yliopistossa. Köyhien kello ja kerho olivat siihen aikaan torilla. Saattoi käydä niin, että ns. ruokatuntia oli kaksi tuntia, ja takaisin kouluun piti osata mennä kauppahallin ja vesitornin kellojen mukaan.

Vuodenaikojen vaihtelu on tehnyt jo kaukaisille esi-isille ajan mittaamisen tärkeäksi. Aurinko, Kuu ja tähdet ovat olleet kaikkein varhaisimpia ajan näyttäjiä.

Maanviljelyksen synty teki vuodenaikojen seuraamisen erityisen tärkeäksi. Oli tärkeää tietää, milloin oli kylvettävä ja milloin oli korjattava sato.

Pohjoisessa Suomessa oli varauduttava talveen monin tavoin. Kylmänä vuodenaikana tarvittiin asunto ja polttopuita. Polttopuut tehtiin metsään kuivumaan, ja kun lunta tuli, ne ajettiin esimerkiksi hevosen vetämällä reellä kotiin.

Vuosi jaettiin neljään vuodenaikaan, ja seisaus- ja tasauspäiviä juhlittiin. Vuosi jaettiin myös kuukausiin ja kuukausi neljään viikkoon. Päivä jaettiin aamuun, päivään, iltaan ja yöhön. Myös pienempiä ajan yksiköitä kuten tunti, minuutti ja sekunti otettiin käyttöön.

Fysiikassa ajan perusyksikkö on MKSA - järjestelmässä sekunti. M tarkoittaa metriä, K kilogrammaa, S sekuntia ja A ampeeria. Tällä kiertotähdellä aikaa mitataan hyvin monenlaisilla kelloilla. Myös tässä tietokoneessa, jolla tätä kirjoitetaan, on kello.

Jotta koululainen ehtisi kouluun, hänen täytyy aamulla herätä sopivaan aikaan. Kouluun mennään monella tavalla kuten kävelemällä, pyöräilemällä, koulutaksilla, linja-autolla, junalla, raitiovaunulla ja metrolla. Koulupäivä jakaantuu lukujärjestyksen mukaisiin oppitunteihin ja välitunteihin.

Voidaan sanoa, että elämä on aikataulutettu kehdosta hautaan. Kun esimerkiksi vanhus joutuu jonottamaan tuntikausia lääkäriin pääsyä, hänen vähääkin jäljellä olevaa aikaansa tuhlataan.

Kun miljardit ihmiset tekevät pitkiä työmatkoja, heidän aikaansa tuhlataan.

Kun kehitysmaiden naiset noutavat vettä kilometrien takaa, heidän aikaansa tuhlataan.



Kun kokoustetaan tarpeettomasti, osanottajien aikaa tuhlataan.

Kun ihmisiä ohjataan virastoissa luukulta luukulle, heidän aikaansa tuhlataan.

Kun aikatauluilla pyritään lisäämään osakkeenomistajien voittoja, monet työntekijät ahdistuvat, ja heidän terveydentilansa voi vaarantua. Jotkut ihmiset aikatauluttavat tarpeettomasti itseään. Esimerkiksi lomamatkalle lähtiessään he saattavat laatia tarkan aikataulun siitä, missä heidän on käytävä ja mitä heidän on nähtävä.



Kiire aiheuttaa tapaturmia ja liikenneonnettomuuksia. Kiireessä työ tehdään huonosti, ja kiireessä tapahtuu vahinkoja, jotka voivat olla hyvinkin vakavia.

Ihmisten satoja vuosia vanha unelma on, että koneet tekevät työt ja ihminen on vapaa päättämään itse siitä, miten hän käyttää rajallisen aikansa.

Väestöräjähdys on aiheuttanut sen, että töitä ei kannatakaan siirtää koneiden tehtäväksi, vaan ne kannattaa teettää köyhien maiden ihmisillä. Ihmiset on saatu ajattelemaan, että he tarvitsevat kaikenlaista tavaraa ja viihdettä, ja saadakseen niitä heidän on työskenneltävä aikaisempaa ahkerammin ja tehokkaammin.

Ihmisille tuotetun massaviihteen laatu on niin huonoa, että osa ihmisistä ei katso sitä tarvitsevansa ja loput tuhlaavat siihen rajoitettua aikaansa.

Amazonasista on löytynyt heimo, jolla ei ole käsitettä "aika".

Tehtäviä

  1. Haastatelkaa eri-ikäisiä ihmisiä ja selvittäkää, miten ajan käyttö on muuttunut.
  2. Selvittäkää, miten ajan yksikkö sekunti määritellään nykyisin.
  3. Selvittäkää, miten esi-isämme mittasivat aikaa.
  4. Selvittäkää, milloin Suomessa on talvipäivän seisaus, kevätpäivän tasaus, kesäpäivän seisaus ja syyspäivän tasaus. Mitä nämä käsitteet tarkoittavat?
  5. Selvittäkää, miksi muinaissuomalaiset juhlivat seisauksia ja tasauksia.
  6. Opetushallitus haluaisi pidentää koulujen välitunteja. Ovatko välitunnit mielestäsi hyviä vai ovatko ne ajan tuhlausta. Perustele vastauksesi.
  7. Mikä koulussa on sinun mielestäsi tarpeellista ja mikä tarpeetonta?
  8. Onko koulumatkasi ajallisesti sopiva vai liian pitkä?
  9. Saatko liikuntaa koulumatkallasi? Mitä hyötyä on liikunnasta?
  10. Miten koululaisten ajankäyttöä voitaisiin parantaa?
  11. Miten turhaa liikennettä voitaisiin vähentää? Mitä muuta hyötyä kuin ajansäästö, olisi liikenteen vähentämisestä?
  12. Miten turhaa kulutusta voitaisiin vähentää?
  13. Miten viihteen laatua voitaisiin parantaa?
  14. Miten turhaa virastovaltaisuutta (byrokratiaa) voitaisiin vähentää?
  15. Miten paperin (esimerkiksi koulukirjojen) käyttöä voitaisiin vähentää?
  16. Miten koulujen henkilöstöä voitaisiin käyttää nykyistä tehokkaammin?
  17. Miten tietotekniikkaa voitaisiin käyttää nykyistä enemmän opetuksen yksilöllistämiseen ja tehostamiseen?
  18. Miten Internet -yhteyksillä voi tehostaa ajan käyttöään?

Onko ajalla alkua ja loppua?



Vaikka monet kansantarut kertovat maailmansyntytarinoita, aika on näissä tarinoissa useimmiten käsitetty molempiin suuntiin äärettömäksi. Tämä käsityksen mukaan aika on ilman alkua ja ilman loppua.

Tällainen käsitys on myös säieteorian alkuperäisellä luojalla Gabriele Venezianolla hänen artikkelissaan ”The Myth of the Beginning of Time”, Scientific America, toukokuu 2004 (=Taru ajan alusta). Säikeet eivät voi kutistua pisteiksi, joten jos on ollut ”suuri pamaus”, aikaa on ollut myös sitä ennen.



Toinen yleinen ikivanha käsitys on, että ajalla olisi joskus ollut alku mutta tulevaisuudessa aika jatkuu äärettömiin. Tällainen käsitys on ollut mm. brittiläisellä Stephen Hawkingilla teoksessa Ajan lyhyt historia, ISBN 9510248215, WSOY 2002. Hawkingin mukaan aika alkoi ”suuren pamauksen” jälkeen.

Myöhemmin Hawking on muuttanut tätä käsitystään.



Esimerkiksi hindulaisissa ja buddhalaisissa uskonnoissa ajatellaan usein, että aika kiertää kehää. Näissä uskonnoissa ajatellaan myös, että ihmiset ja eläimet saattavat syntyä uudestaan (jälleensyntymä). Tämän kiertokulun ajatellaan ihmisen osalta joskus loppuvan, jos hän elää kyseisen uskonnon oppien mukaan.

On myös mahdollista ajatella, että aika on taaksepäin ikuinen ja laajenee koko ajan.

Suomen kielessä ei ole kuin nykyisyyttä ja menneisyyttä kuvaavat aikamuodot. Monissa kielissä on myös tulevaisuutta tarkoittava aikamuoto.

Eräs mahdollisuus on, että aika olisi joskus alkanut ja että se loppuisi joskus.

Muita mahdollisuuksia voi keksiä harjoitustehtävänä.

Jotta voitaisiin ratkaista, mikä näistä ehdotuksista on paras, on tarkasteltava sitä, mitä aika on.

Tehtäviä

  1. Mikä yllä olevista käsityksistä on mielestäsi oikea?
  2. Mitkä ovat suomen kielen aikamuodot? Miten ne määritellään? (Käytä tarvittaessa Internetiä.)
  3. Mitkä ovat englannin kielen aikamuodot? Miten ne määritellään? (Käytä tarvittaessa Internetiä.)
  4. Mitä eroja on menneisyydellä ja nykyisyydellä?
  5. Mitä eroja on nykyisyydellä ja tulevaisuudella?
  6. Mitä eroja on menneisyydellä ja tulevaisuudella?
  7. Keksikää lisää mahdollisuuksia yllä olevien lisäksi.

Mitä aika on



Siitä, mitä aika on, ei ole minkäänlaista yksimielisyyttä. Siitäkään ei olla yksimielisiä, onko aikaa ylipäätään olemassa. Tässä ei ole mitään erityisen ihmeellistä. Ihmisethän ovat erimielisiä hyvin monista asioista.

Sana ”aika” esiintyy hyvin monissa sanoissa osana. Pelkällä ”aika” – sanalla saatetaan tarkoittaa monia asioita. Joissakin lauseissa ”aika” ei tarkoita aikaa ollenkaan (esimerkiksi ”Tämä kala on aika iso”.).

Sanalle ”aika” ei ole yleisesti hyväksyttyä suoraa määritelmää. Suora määritelmä on esimerkiksi seuraava nisäkkään määritelmä: ”Nisäkkäät ovat eläimiä, jotka synnyttävät eläviä poikasia.”

Sanaa ”aika” käytetään hieman eri tavoin fysiikassa, biologiassa ja psykologiassa.

Esimerkiksi fysiikan sisällä aika voidaan määritellä epäsuorasti joukolla lauseita, jotka sisältävät sanan ”aika”. Fysiikan aikaa mitataan kelloiksi kutsutuilla laitteilla.

Se, miten tutkimusalat käyttävät sanaa ”aika” opitaan opiskelemalla alaa.

Lapsi oppi sanan ”aika” eri merkityksiä vähitellen. Kellon opetteleminen liittyy aikakäsitteen opetteluun.

Käsitteitä voidaan oppia havaitsemalla, miten niitä käytetään (ostensiivisesti). Lopulta sanaa ”aika" opitaan käyttämään niin monella tavalla, että kukaan ei enää pysty sanomaan tarkasti, mitä aika on.

Vihje opettajalle: Jos osaat englantia, lue artikkeli Internetin sivulta

http://www.iep.utm.edu/t/time.htm

Tehtäviä

  1. Onko aikaa sinun mielestäsi olemassa?
  2. Vaikka ajalle ei ole yleisesti hyväksyttyä suoraa määritelmää, voi olla hauskaa yrittää keksiä sellainen. Keksikää erilaisia ajan määritelmiä ja vertailkaa niitä keskenään.
  3. Keksikää lauseita, jotka sisältävät sanan ”aika”. Käyttäkää tarvittaessa Internetin hakukoneita (esim. google, yahoo).
  4. Kuvitelkaa, mitä tapahtuisi, jos kellot pantaisiin käymään takaperin?
  5. Kuvitelkaa, että olisi olemassa kello, joka kertoisi, kuinka paljon ihmisellä on elämää jäljellä. Mitä sellainen kello vaikuttaisi ihmisen elämään?
  6. Miten aika ja liike liittyvät toisiinsa?
  7. Mistä johtuu, että eri kellot saattavat näyttää eri aikaa?

Ajan suunta



Joidenkin mielestä aikaa ei ole olemassa, ja joidenkin mielestä on vain nykyisyys. Joidenkin mielestä on nykyisyys ja menneisyys, ja joidenkin mielestä menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Joidenkin mielestä ajalla ei ole suuntaa, ja joidenkin mielestä ajan suunta on menneisyydestä nykyisyyteen tai menneisyydestä tulevaisuuteen. Joidenkin mielestä aika kulkee vain yhteen suuntaan, ja joidenkin mielestä aika voi kulkea kahteen suuntaan ja joidenkin mielestä moniin suuntiin.

Tavallisin perustelu sille, että aika kulkee menneisyydestä tulevaisuuteen, on, että epäjärjestys luonnossa todennäköisesti lisääntyy eli energia todennäköisesti huononee lämmöksi. Tämä perustuu inhimilliseen kokemukseen, erityisesti fysiikan tutkimukseen.

Jos oli aikaa ennen ”suurta pamausta”, mihin suuntaan aika silloin kulki?

Jos elokuvaa pyöritetään takaperin, jokainen huomaa, että aika kulkee takaperin. Jos tarkastellaan tapahtumia alkeishiukkasten kokoa olevissa ympäristöissä, ei havaita mitään eroa, vaikka filmiä pyöritetään takaperin.

Ns. suhteellisuusteorioiden mukaan aika saattaa kulkea eri nopeuksilla eri paikoissa ja eri nopeudella toistensa suhteen liikkuvissa ympäristöissä.

Suhteellisuusteorioiden vastaisiin ajatuksiin voi tutustua esimerkiksi Internetin sivuilla

http://www.saunalahti.fi/suntola/FI/FI%20main.htm

Suhteellisuusteorioissa ja esimerkiksi Tuomo Suntolan dynaamisessa universumissa (universumi = kaikkeus) aika määritellään eri tavoin.

Sanotaan, että aika pysähtyy valtavan suurten mustien aukkojen tapahtumahorisontissa (paikassa, josta valo ei enää pääse ulos mustasta aukosta). Onko musta aukko itse kello, koska sehän saattaa pyöriä, ja esimerkiksi Stephen Hawkingin mukaan se lopulta höyrystyy olemattomiin?

Monet ovat kiinnostuneita näistä kysymyksistä, mutta ihmisten elämään tällä kiertotähdellä niillä ei ole kovin suurta merkitystä.

Tehtäviä

  1. Voitko aina muistaa jälkeenpäin, mitä sattui ensiksi ja mitä seuraavaksi?
  2. Miten voi varmistua siitä, että jälkeenpäin tiedetään tapahtumien järjestys?
  3. Mitä tapahtuu, kun kellot siirretään a) kesäaikaan b) talviaikaan?
  4. Rikot juomalasin. Voiko juomalasi palata itsestään takaisin ehyeksi?
  5. Ottakaa selvää, mitä tarkoitetaan ”suurella pamauksella”?
  6. Ottakaa selvää, mitä ovat alkeishiukkaset?
  7. Ottakaa selvää, miten suhteellisuusteoriat määrittelevät ajan.
  8. Miten karhu ja monet muut eläimet siirtyvät tulevaisuuteen (seuraavan kesään)?
  9. Onko ihmisen mahdollista siirtyä a) omaan tulevaisuuteen b) jonkun toisen tulevaisuuteen c) omaan menneisyyteensä d) jonkun toisen menneisyyteen?

Aikakone

Hätkähdyttävä tulevaisuus



H G Wells: Aikakone (The Time Machine, 1895). Suom. Tero Valkonen Desura 2000 ISBN 952-5339-03-3

1800-luvun jälkipuoliskolla keksinnöt ja kehitys muuttivat todellisuuskäsitystä. Tähtitodellisuustutkimus (entinen tähtitiede) laajensi käsitystä kaikkeudesta. Charles Darwin muutti käsitykset luonnossa tapahtuvasta kehityksestä. Herbert Spencer siirsi Darwinin eliöiden kehitysajatuksen yhteisölliseen toimintaan ja katsoi, että kehitys johti yhteiskunnan suurimpaan täydellisyyteen.

Tekniikan jatkuva kehitys loi käsityksen ikuisesta edistyksestä ja ihmisen herruudesta luontoon nähden.

Teollistuminen ja kaupungistuminen vahvistivat käsitystä siitä, että maailma oli nopeasti muuttumassa. Ihmiset miettivät, oltiinko menossa parempaan vai huonompaan suuntaan.



H. G. Wells tulkitsi varhaisissa tieteis- ja utopiakirjoissaan aikalaistensa toiveita ja pelkoja. Polkupyörän aikakaudella Wells kirjoitti mm. avaruusmatkoista ja perintötekijöiden muuntelusta. Vuonna 1895 julkaistusta Aikakoneesta tuli menestysteos, joka vaikutti omalta osaltaan ihmisten käsityksiin tulevaisuudesta.

Herbert George Wells (1866–1946) oli kirjailija, lehtimies ja opettaja, joka kirjoitti yli 150 kirjaa ja kirjasta sekä lukemattoman määrän lehtiartikkeleita. Wells suoritti yliopistotutkinnon luonnontutkimuksessa ja niinpä hänen ensimmäinen kirjansa oli Textbook of Biology (Biologian oppikirja, 1893).

Kirjallisen läpimurtonsa hän teki ensimmäisellä romaanillaan Aikakone (The Time Machine, 1895). Wellsin laaja tuotanto käsittää mm. luonnontutkimuksen oppikirjoja, tieteis- ja utopiakirjoja, englantilaista luokkayhteiskuntaa kuvaavia pilkkakirjoituksia, yhteiskunnallisia ja poliittisia ohjelmajulistuksia sekä tietoa kansantajuistavia tietokirjoja.

Onko aikakone mahdollinen

Tieteisromaaneissa ihmiset siirtyvät aikakoneella kaukaiseen tulevaisuuteen tai kaukaiseen menneisyyteen. Yleensä ajatellaan, että keskenään ristiriitaiset tapahtumat eivät ole mahdollisia. Jos ihminen siirtyisi sopivan ajanjakson menneisyyteen, hän voisi estää oman syntymänsä, mikä on ristiriitainen tilanne.

Menneisyyttä voidaan tulevaisuuden tekniikalla tallentaa esimerkiksi tietokoneiden muisteihin, ja on periaatteessa mahdollista tallentaa vaikka ihmisen koko elämä tietokoneiden muisteihin. Epäilemättä tämä helpottaisi elämänkertojen kirjoittajien tai historian tutkijain työtä. Menneisyyden muistiin siirtäminen ei kuitenkaan ole aikamatka menneisyyteen.

Karhu ja muut talviunta nukkuvat voivat siirtyä tulevaisuuteen elintoimintojaan hidastamalla. Eräillä hyönteisillä on aivan oikeaa pakkasnestettä, joten ne säilyvät lepotilassa talven yli jäätymättä.



Karhukaiset saattavat lepotilassa säilyä hengissä avaruudessa.

Eräiden suhteellisuusteorioiden mukaan aikaa voitaisiin hidastaa muillakin keinoilla, esimerkiksi suurella painovoimakentällä (jota suhteellisuusteoriat kutsuvat avaruuden kaareutumiseksi) ja valon nopeutta lähentyvillä nopeuksilla.

Nykytekniikalla ihmisen siirtyminen tulevaisuuteen ei ole mahdollista. On mahdollista, että esimerkiksi seuraavaan jääkauteen mennessä suomalaiset oppisivat nukkumaan talviunta ja voisivat siirtyä tulevaisuuteen eli jääkauden jälkeiseen aikaan.

Tieteiskirjallisuus on esittänyt, että kaikki mahdolliset kaikkeudet olisivat olemassa ja että siirtyminen menneisyyteen olisi mahdollista siirtymällä johonkin toiseen mahdolliseen kaikkeuteen. Tällaisten muiden kaikkeuksien olemassaolosta ei kuitenkaan ole minkäänlaisia kokeellisia havaintoja, joten niitä on toistaiseksi pidettävä mielikuvituksen tuotteina.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, mitä Wellsin Aikakone – romaanissa tapahtuu.
  2. Mitä Herbert Spencer ja nykyiset sosiobiologit väittävät?
  3. Tutustukaa Internetin avulla Richard Dawkinsin ajatuksiin.
  4. Haluaisitko siirtyä tulevaisuuteen? Miksi?
  5. Haluaisitko siirtyä menneisyyteen? Miksi?
  6. Onko tulevaisuuteen siirtyminen mielestäsi mahdollista?
  7. Onko menneisyyteen siirtyminen mielestäsi mahdollista?
  8. Tutkikaa millä nopeudella avaruusalukset liikkuvat.
  9. Mitä tarkoittaa kaksosparadoksi. Mitä siihen on esitetty ratkaisuksi?

Erehtymätön ateisti

Tämä kirja-arvostelu on julkaistu englanninkielisen teoksen osalta aikaisemmin Vapaa Ajattelijan numerossa 4/2005. Kirja-arvostelun tekijänoikeudet ovat tämän oppimateriaalin toimittajalla Erkki Hartikaisella.



Julian Baggini: Ateismi Lyhyt johdanto, Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab, 200, ISBN 951-98702-1-0 (nid.).

Yleisarvio

Kun olin lukenut Bagginin kirjasta 56 ensimmäistä sivua, ajattelin, että tämähän on paras kirja, mitä olen milloinkaan lukenut.

Puutteita

Loppuosasta löysin joukon puutteita.

Kirjoittaja ei esimerkiksi tiennyt mitään vuonna 1973 yhdessä Suomen Gallup Oy:n kanssa suorittamastamme tutkimuksesta ”Asennoituminen uskonnonvapauteen”, vaan hän esitti aivan tutkimustulostemme vastaisia käsityksiä.

Kirjoittajan puolustukseksi on sanottava, että tutkimustamme ei ole koskaan julkaistu englanniksi eikä sitä ole ollut pitkiin aikoihin muutenkaan saatavana.

Mainittakoon, että sittemmin valtiotieteen tohtoriksi, dosentiksi ja AL – yhtymän viestintäjohtajaksi ylennyt Seppo Sisättö väitti tutkimustamme nollatutkimukseksi.

Lähetin Bagginille sähköpostin, jossa kehuin kirjaa mielestäni aivan oikeutetusti, mutta huomautin muutamista kirjan loppuosan puutteista.

Erehtymätön ateisti

Baggini kiitti myönteisestä arvostelusta mutta sanoi sen jälkeen, ettei kirjassa ole mitään puutteita. Onhan se hyvä, että maailmassa on ainakin yksi erehtymätön ateisti!

Seuraavassa tyydyn varmuuden vuoksi esittelemään niitä kirjan osia, jotka ovat mielestäni erinomaisia.

Sisällysluettelo

Kirjassa on juutalaisen mystiikan mukaisesti 7 lukua (kirjoittaja lienee eteläeurooppalaista sukujuurta, onhan hän joutunut kärsimään katolisen ala-asteen koulunkin). Ne ovat:

1. Mitä on ateismi?
2. Ateismin puolesta
3. Ateistinen etiikka
4. Merkitys ja tarkoitus
5. Ateismi historiassa
6. Uskontoa vastaan?
7. Johtopäätöksiä

Hyvissä ateismin oppikirjoissa lienee vähintään nämä osat.

Ateismin määritelmä

Ateismin määritelmä on tavallinen: jumalaa tai jumalia ei ole olemassa.

Baggini ei hyväksy (myös monien ateistien) katsomusta, että ateismi on kielteinen (negatiivinen).

Bagginin mukaan väite ateismin kielteisyydestä perustuu sanan alkuperästä tehtyyn (etymologiseen) virhepäätelmään.

Bagginin mukaan nykyajan ihminen ei ollenkaan ymmärtäisi, jos puhuisimme ”viisauden rakastajasta” kun tarkoituksemme on puhua filosofista, joka muinaiskreikassa tarkoitti juuri ”viisauden rakastajaa” tai ”viisauden ystävää”.

Ateismi ei ole uskonnon loinen

Osoittaakseen, ettei ateismi ole uskonnon loinen (parasiitti), Baggini kertoo kuvitellun esimerkin.

Melkein kaikki (myös Suomessa) tuntevat tarinan Loch Nessin järvellä Skotlannissa asustavasta hirviöstä.

Melkein kaikki myös Skotlannissa ovat sitä mieltä, ettei järvessä ole hirviötä.

Näistä ihmisistä, jotka pitävät Loch Nessiä aivan tavallisena järvenä, jossa ei ole hirviötä, ei kuitenkaan käytetä mitään eritystä nimitystä.

Kuvitellaan, että niiden ihmisten määrä, joiden mielestä järvessä on hirviö, alkaa kasvaa.

Pian heitä aletaan kutsua nessisteiksi. Monien uskontojen nimet syntyivät alun perin tällaisista pilkkanimistä.

Kun nessistien määrä kasvaa riittävän suureksi, nessisti lakkaa olemasta pilkkanimi.

Vaikka hirviön olemassaolosta ei ole mitään näyttöä, nessistejä aletaan pitää normaaleina. Pian niitä, jotka eivät ole nessistejä, aletaan kutsua anessisteiksi (a = ei).

Onko oikein sanoa, että anessismi on nessismiin liittyvä loisilmiö?

Näin ei voida sanoa, koska anessismihän edelsi nessismiä.

Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä aikajärjestyksestä. Asian ydin on siinä, että anessistien käsitys olisi aivan sama vaikka nessistejä ei olisi ollut koskaan olemassa.

Normaalisti kenellä tahansa on suuri määrä kaikkeutta koskevia käsityksiä.

Teistit sanovat, että tämän lisäksi on olemassa jumala.

Jos teistejä (jumalaan uskovia) ei olisi olemassa, ateisteja olisi kuitenkin olemassa, mutta kukaan ei kutsuisi heitä ateisteiksi (jumalankieltäjiksi). Ateismi ei siis ole uskonnon loinen.

Ajatellaan, että kaikki lakkaisivat uskomasta jumalaan. Jos ateismi olisi teismin loinen, ateismi ei voisi olla olemassa ilman teismiä. Kuitenkin kaikki olisivat tällöin ateisteja. Ateismi tarvitsee uskontoa yhtä vähän kuin ateisti.

Baggini ei ole agnostikko

Baggini sanoo olevansa ateisti mutta ei agnostikko.

Agnostikko on henkilö, joka on epävarma siitä, onko jumalaa tai jumalia olemassa.

Jos ryhtyisimme epäilemään kaikkea samaan tapaan kuin agnostikko, me emme voisi sanoa, nouseeko aurinko huomenna, koska mikään kokemustieto ei ole 100 % varma.

Jokaiseen väitteeseen pitäisi vastata savolaisittain ”suattaahan tuo olla niinnii mutta suattaahan tuo olla olemattakii”.

Bagginin mukaan paras selitys mille tahansa asialle löytyy ilman jumalaoletusta.

Baggini erottaa käsitteet usko ja vakaumus

Baggini erottaa käsitteet usko (=faith) ja käsitys (=belief = käsitys, vakaumus).

Englantilaissuomalaiset sanakirjat eivät valitettavasti erota näitä sanoja riittävästi toisistaan.

Ateisteja ei voida sanoa uskovaisiksi.

Muutoinkin käsite ”usko” (=faith) on Bagginin mielestä tarpeeton.

Tällä alalla olisi kielipoliisille töitä!

Valtion kielenkääntäjät kääntävät nykyään mielivaltaisesti kansainvälisten sopimusten sanan ”belief” sanaksi ”usko”. Aikaisemmin se käännettiin jokseenkin oikein sanaksi ”vakaumus”.

Siveys

Siveyttä käsittelevän luvun Baggini aloittaa lainaamalla Dostojevskin Ivan Karamazovia, jonka mukaan kaikki on sallittua, jos jumalaa ei ole olemassa.

Baggini sanoo lyövänsä vetoa siitä, että Karamazov ei ole koskaan yrittänyt pysäköidä Lontoon keskustaan lauantaina iltapäivällä.

Baggini päättää luvun toteamalla, että vaikka ei voida esittää loogista todistusta siitä, että ateistien pitäisi käyttäytyä siveellisesti, sellaista ei voida esittää uskovaistenkaan suhteen.

Ihmiset arvostavat erilaisia asioita, ottavat huomioon erilaisten tekojen seurauksia ja pyrkivät jopa olemaan jossain määrin johdonmukaisia.

Miksi ei käsitettä "humanismi"

Kirjan lopussa Baggini selittää, miksi hän ei ole käyttänyt käsitettä ”humanismi” vaan käsitettä ”ateismi”.

Ensiksi hän toteaa, että ateistiseenkin humanismiin liittyy ateismin lisäksi käsityksiä elämän tarkoituksesta, siveydestä ja ihmisen keskeisestä asemasta.

Toiseksi sana ”humanismi” on monimerkityksinen.

On esimerkiksi kristittyjä humanisteja ja tieteitä, jotka kutsuvat itseään humanistisiksi.

Humanistijärjestöissä on myös uskovaisia (esimerkiksi tunnettu suomalainen kristitty, edesmennyt Urpo Harva kuului humanistijärjestöön).

Kolmanneksi ihmisen asettaminen muun luonnon yläpuolelle on Bagginin mielestä jäänne uskonnoista.

Hänen mielestään jotkut humanistijärjestöt ovat ihmislajikeskeisiä.

Bagginilla ei sinänsä ole mitään humanismia vastaan, onhan hän jopa kirjoittanut New Humanist – lehteen.

Ihmiskunnan lapsuuden loppu

Baggini pitää ateismia ihmiskunnan lapsuuden loppuna.

Maailmassa on hyvää, pahaa, onnistumisia ja epäonnistumisia, joiden kanssa meidän on elettävä ilman harhakuvitelmia.

Ateismi on edistystä, myönteinen askel pois taruista ja taikauskosta.

Tehtäviä

  1. Lue Bagginin kirja.

Mitä aineellinen todellisuuskäsitys on

Uskontojen määrittelemä kieli

Uskontojen suuri valta perustuu usein uskontojen valtaan määrätä käyttämämme käsitteet.

Euroopassa katolisen kirkon käyttämä latinan kieli sekä jossain määrin myös muinaiskreikka (kieli, jolla Uusi testamentti - niminen Raamatun osa on kirjoitettu) ovat vaikuttaneet käyttämiimme käsitteisiin.

Miten välttää sekaannuksia

Latinan kielen "materia" on suomeksi "aine" tai "raaka-aine". Sanan "materialismi" oikea suomennos on "aineellinen todellisuuskäsitys" ja tätä käsitettä käytetään vastaisuudessa tässä oppimateriaalissa aika paljon.

Jos suomalaiset materialistit alkaisivat kutsua itseään aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajiksi, monilta sekaannuksilta ja pahantahtoisilta syytöksiltä vältyttäisiin.

Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattaja voi olla tai olla olematta aineellisen hyvinvoinnin kannattaja.

Vanhin todellisuuskäsitys

Aineellinen todellisuuskäsitys on ihmisen vanhin todellisuuskäsitys.



Sukulaisemme simpanssit ovat edelleen aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajia.

Useimmat menneiden aikojen ihmiset eivät kyseenalaistaneet aineellista todellisuuskäsitystä.

Kirjoitustaidon syntymisen jälkeen monet kirjoittivat muistiin pohdiskeluja siitä, mistä aineista todellisuus koostuu.

Aineellinen todellisuuskäsitys ja ateismi



Epikuros

Aineellinen todellisuuskäsitys ei ole välttämättä jumalaton (ateistinen).

Jotkut menneiden aikojen aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat sanoivat, että jumalat ovat olemassa mutta että ne koostuvat aineesta.

Aineen määrittelykiista

Lähes kaikki suomalaiset käsittävät, mitä sana "aine" tarkoittaa.

Poikkeuksen tekevät jotkut viisauden ystävät.



Pythagoraan (569 eaa. - 475 eaa.) mukaan vain jumalat voivat olla viisaita, siksi ihmisiä voidaan parhaimmillaankin kutsua viisauden ystäviksi.

Sana "aine" voidaan tavalliseen tapaan määritellä esittämällä joukko lauseita, joissa sana "aine" esiintyy. Tämän lausejoukon on oltava sisäisesti ristiriidaton.

Kun näin menetellään, viisauden ystävät takertuvat helposti joihinkin muihin sanoihin.



Erään vanhan (Lucretius Carus) määritelmän mukaan ainetta on kaikki, mikä voi vaikuttaa tai olla vaikutuksen kohde.

Jos pimeä aine ja pimeä energiaa voivat vaikuttaa, ne ovat ainetta.

Viisauden ystävät sotajalalla

Tähän viisauden ystävät saattavat esittää vastaväitteen, jonka mukaan on muunkinlaista vaikuttamista. Määritelmää voidaan korjata: Ainetta on kaikki, mikä voi fysikaalisesti vaikuttaa tai olla vaikutuksen kohde.

Viisauden ystävät voivat hyökätä myös tätä määritelmää vastaan. Käsite "fysiikka" on enemmän tai vähemmän epämääräinen.

Sana "fysiikka" tulee kreikankielen sanasta "fysis", joka tarkoittaa luontoa. Sivistyssana "fysiikka" olisi syytä poistaa määritelmästä myös siksi, että se on vieraskielinen.



Fysikalistiksi itseään kutsuvan fyysikon Kari Enqvistin (1954-) on siis syytä miettiä uutta sanaa sanan "fysiikka" tilalle. Korjataan määritelmää vielä kerran:

Korjattu aineen määritelmä

  1. Ainetta on kaikki, mikä voi aineellisesti vaikuttaa tai olla aineellisen vaikutuksen kohde.
  2. Aineellista on kaikki, mikä tapahtuu kokemuksesta riippumatta.
  3. Inhimillinen kokemus on aineen tuote.
  4. Inhimillinen kokemus voi vaikuttaa aineeseen vain aineellisesti.
Tätä määritelmää voidaan tarvittaessa mutkistaa, mutta ei kannata mennä uskovaisten ansaan. Merkitysten kanssa voi saivarrella loputtomasti kuten viisaustieteen olemassaolo osoittaa.

Esimerkkejä aineesta

Ainetta ovat mm. alkeishiukkaset, sähkömagneettinen säteily ja niihin liittyvät vaikutuskentät.

Tässä on sivistyssana "magneettinen". Sana tulee muinaisen Kreikan paikannimestä "Magnesia".

Sanan alkuperä ei kelpaa tässä tapauksessa määritelmän pohjaksi. Tässä julistetaan kilpailu sanan "magneettinen" suomennoksesta. Suomentaja palkitaan pääsyllä Suomen kielen historiaan.

Aineen olemassaolo

Onko ainetta olemassa? Suomalaisten enemmistön vielä ihmetellessä joukko viisauden ystäviä kiirehtii kumoamaan aineen olemassaoloa.

Osa heistä ehtii jo asettaa kyseenalaiseksi senkin, onko ylipäätään mitään olemassa. Siinä vaiheessa on syytä siirtää puheenvuoro joillekin muille.

Sanan "olemassaolo" määrittelemistä esitellään tässä aineistossa toisaalla. Mainittakoon, etteivät viisauden ystävät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, mitä olemassaolo tarkoittaa.

Ehkä olisi hyvä, jos viisauden ystäviä ei olisi olemassa. Oikeasti viisaita voisi toki olla olemassa nykyistä enemmän.

Tässä ei ryhdytä väittelemään siitä, onko ainetta olemassa. Seuraavassa oletetaan, että ainetta on olemassa.



G. E. Mooren kerrotaan todistaneen aineen olemassaolon potkaisemalla kiveä.

Sieluaine kannattaa torjua

Myös se käsitys, että ainetta pitäisi kutsua energiaksi, hengeksi, sieluksi jne. (ns. idealistinen monismi, sanakirjojen ystävät katsokoot sanat itse sanakirjoistaan) on syytä torjua.

Tietyn kirjainyhdistelmän valitseminen käsitteen "aine" määritelmään on tietysti sopimuksenvaraista. Voisimme käyttää sanan "aine" tilalla vaikka sanaa "xyz" (äännetään ksyts), mutta historiallisista syistä sana "aine" sopii tähän käyttöön paremmin.

Mikä on ihmiskunnalle parasta

Ihmiskunnalle on parasta, että käytetään kirjainyhdistelmää "aine" eikä kirjainyhdistelmää "henki". Vanhoista tunneperäisesti uskontosidonnaisista sanoista olisi muutenkin päästävä eroon.

On olemassa myös muita kuin minä

On syytä torjua myös se käsitys, että minun tajuntani ulkopuolista todellisuutta ei ole olemassa (ns. solipsismi). Muitakin kuin minä on aidosti olemassa.

Historian vahingollisin viisauden ystävä

Historian vahingollisin "viisauden ystävä" oli Platon (427 eaa. - 347 eaa.). (Kreikan kielen platon = leveä).



Edesmennyt Väinö Voipio sanoo teoksessaan "Jumalan puolustus" (s. 136) Platonia kristillisen teologian patriarkaksi, vaikka Platon eli paljon ennen kristinuskon syntyä.

Platonin mukaan on olemassa kaksi todellisuutta:
  1. ajaton ja paikaton yleisten ominaisuuksien (ideain) todellisuus
  2. aika-avaruudellinen todellisuus.
Platonin mielestä vain ajatukset "yleisistä ominaisuuksista" (ideat) ovat todellisia eli aidosti olemassa olevia.

Oliot ja ominaisuudet sekaisin

Platonin mukaan perimmäinen todellisuus koostuu "yleisistä ominaisuuksista" (eli universaaleista), ei yksittäisistä aineellisista olioista.

Olemus koostuu niistä ominaisuuksista, jotka ovat kaikilla sitä edustavilla yksilöillä.

Tietokoneiden olio-ohjelmointikielissä määritellään luokkia (class) joiden ilmentymiä ovat yksittäiset oliot (object).

Luokkamääritelmä sisältää tietojäseniä (ominaisuuksia, property) ja menetelmäjäseniä (method).

Tapahtumat (event) käynnistävät menetelmiä (jotka esimerkiksi lähettävät viestejä (message) muille olioille, käyttöjärjestelmille, laitteille, käyttäjille, jne. tai suorittavat aliohjelmia (algoritmeja)).

Monen todellisuuden kannattajat

Platonin kahden todellisuuden todellisuuskäsitystä ovat laajentaneet "monen todellisuuden" (pluralistiset) todellisuuskäsitykset.



Erityisesti kolmen todellisuuden käsitystä ovat kannattaneet viisauden ystävät Sir Karl Popper (1902 - 1994) ja Ilkka Niiniluoto (1946-).

Popper erottaa toisistaan
  • aineellisten olioiden todellisuuden 1,
  • tajunnan ja ajatusten muodostaman todellisuuden 2 ja
  • ihmismielen tuotteita koskevan todellisuuden 3.
Aineellisen todellisuuskäsityksen mukaan on olemassa vain yksi todellisuus, aineellinen todellisuus, jossa ihminen, eläin, jokin muu ajatteleva olento tai kone muodostaa luokkia käsitelläkseen viestejä ja muodostaakseen niistä informaatiota.

Aineellinen todellisuuskäsitys on käsitys todellisuudesta ja siksi aineellinen todellisuuskäsitys määrittelee todellisuuden toisin kuin muut todellisuuskäsitykset. Kiista koskee siis käsitemääritelmiä.

Pohjimmaltaan käsitemääritelmistä kiistellään kuitenkin siksi, että niillä halutaan puolustaa joitain koulukuntia tai uskontoja.

Jokainen uusi viisaustieteen koulukunta määrittelee joukon mitä kummallisimpia uusia sanoja, ja ne, jotka pitävät kummallista puhetta suurena viisautena, saadaan helposti tällaisten uusien koulukuntien kannattajiksi.

Tässä ei ryhdytä määrittelemään vierasperäistä sanaa "informaatio". Todetaan, että esimerkiksi Kari Enqvist käyttää informaation mittana järjestelmän tilan kuvaamiseen tarvittavien bittien (1 tai 0) määrää.

Kahden todellisuuden käsitykset

Seuraavassa ei ryhdytä käsittelemään kaikkia mahdollisia monen todellisuuden todellisuuskäsityksiä vaan tyydytään arvioimaan yleisimpiä "kahden todellisuuden" (dualistisia) todellisuuskäsityksiä.

Erityisesti tarkastellaan niitä kahden todellisuuden käsityksiä, jotka olettavat, että aineellisen todellisuuden lisäksi on olemassa jokin toinen todellisuus.

Esimerkkejä tällaisista kahden todellisuuden käsityksistä ovat mm. Platonin todellisuuskäsitys ja eräiden uskontojen todellisuuskäsitykset.

Sivistyssanajoukon ovat luoneet uskonnot

Aineellisen todellisuuskäsityksen vastustajat esittävät tässä vaiheessa joukon sivistyssanoja, joiden merkitystä he eivät aina itsekään tajua.

Tämän sivistyssanajoukon ovat luoneet alun perin uskonnot. Ne ovat luoneet sen huijatakseen tavallisia ihmisiä.

Sivistyssanoista ja viisaustieteilijöiden luokitteluista riippumatta voidaan kysyä: Onko aineellisen todellisuuden rinnalle syytä määritellä muita, ei-aineellisia todellisuuksia?

Tällaiseen ei-aineelliseen kuten "henkiseen" todellisuuteen saattaisi kuulua esimerkiksi ns. sielu, joka jäisi eloon ihmisen tai eläimen kuoltua ja jatkaisi olemassaoloaan aineen ulkopuolella.

Ei-aineelliseen todellisuuteen saattaisivat kuulua esimerkiksi kristinuskon ja islamin henkiolennot kuten jumalat (yhdestä kolmeen), enkelit, paholaiset jne.

Useimmat aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat ovat sitä mieltä, että ei pidä olettaa olemassa oleviksi sellaisia todellisuuksia, joita ei tarvita.

On viisaampia puhetapoja, joilla yhden todellisuuden moninaisuudesta voidana puhua.



Tämä käsitys on Occamin partaveitsen mukainen normi.

Ihmistodellisuus karkeistuksena

Sillä, miten ihminen tai muu ajatteleva olio selittää erilaisia tapahtumia, ei ole merkitystä edellisessä kappaleessa esitettyjen väitteiden suhteen.

Kun ajatteleva olio muodostaa uutta informaatiota saapuvista viesteistä, hän karkeistaa (coarse), hävittää alkuperäistä informaatiota.

Seuraavaa karkeistuksen matemaattista määritelmää ei tarvitse välttämättä osata tai ymmärtää.

(Lähde: Kari Enqvistin kotisivu)

Karkeistuksella tarkoitetaan ajan tai paikan tai ylipäätään joidenkin fysikaalisten vapausasteiden yli tapahtuvaa integrointia (”keskiarvottamista” - kyseessä ei välttämättä kuitenkaan ole yksinkertaisen lineaarisen keskiarvon ottaminen; karkeistus riippuu integrointimitasta).

Karkeistetut luonnonlait ovat laadullisesti erilaisia kuin alemman, karkeistamattoman tason luonnonlait jos vain jälkimmäiset ovat epälineaarisia, kuten fysiikassa on tyypillistä.

Myös tietokoneet (etenkin tilasto-ohjelmat kuten SAS ja SPSS) osaavat karkeistuksen.

Olioita ja tapahtumia luokitellaan usein enemmän tai vähemmän epätarkasti, ja jo itse luokittelu vähentää informaatiota.

Käsitteen "karkeistus" on suomalaiseen keskusteluun tuonut fyysikko Kari Enqvist, joka kutsuu aineellista todellisuuskäsitystään fysikalismiksi.

Ajattelevat oliot etsivät karkeistuksia

Karkeistusta voi kokeilla esimerkiksi uudehkoilla valokuvankäsittelyohjelmilla.

Digitaalisessa värivalokuvassa on nykyään useita miljoonia värillisiä pisteitä. Niitä voidaan vähentää ja lisätä tai niistä voidaan laskea monenlaisia karkeistettuja kuvia.

Lopputulos voi olla hyvin yllättävä. Kuvalla saattaa olla "uusia ominaisuuksia", joita ei ollut alkuperäisessä kuvassa. Esimerkiksi tämän epämääräisen ja värähtelevän näytön pistejoukon ihminen näkee tekstinä.

Toimiakseen tehokkaasti tavoitteittensa suunnassa ajattelevat oliot etsivät alati muuttuvasta todellisuudesta karkeistuksia, jotka ilmaisevat säilyvyyksiä (invariansseja).



Eino Kaila (1890–1958), Pertti Lindfors (1927-2007) ja nykyinen fysiikka ovat korostaneet säilyvyyksien (invarianssien) merkitystä inhimillisen tiedon muodostamisessa.

Mittakaava määrää, millä asioilla on merkitystä ihmisille

Alkeishiukkasilla on tavallisille ihmisille merkitystä esimerkiksi radioaktiivisen säteilyn yhteydessä.

Molekyyleillä on merkitystä aivan jokapäiväisessä elämässä: me syömme ja juomme molekyylejä.

Syömme kiinteitä aineita, juomme nesteitä asumme usein kiinteästä aineesta tehdyissä taloissa.

Meissä ja ympäristössämme on valtava määrä mikro-organismeja kuten bakteereita ja viruksia.

Kaiken selittäminen alkeishiukkasilla ei ole tarpeellista eikä ihmisille edes mahdollista

Meillä ei ole erityistä tarvetta selittää esimerkiksi eliöiden toimintaa alkeishiukkasten avulla.

Siitä huolimatta tiedämme, että esimerkiksi me ihmiset koostumme koko ajan muuttuvasta joukosta alkeishiukkasia.

Sen sijaan minkäänlaisia sielu- tai henkihiukkasia ei ole toistettavissa kokeissa havaittu.

Säilyvyydet

Eräs varsin yleisesti hyväksytty säilyvyys sanoo, että ainetta (mm. hiukkaset, säteily ja kentät) ei voida luoda tyhjästä eikä hävittää tyhjään.

Tämä karkeistus on osoittautunut erittäin hyödylliseksi, vaikka emme tiedä tarkasti, missä rajoissa se pitää paikkansa.

Uskonnot ovat usein väittäneet jotain muuta.



Intialainen taikuri Basava Premanand (1930-2009) haastoi uskonnollisen johtajan Satya Sai Baban (1926-2011) taikomaan tyhjästä jotain, joka ei mahdu Sai Baban hihaan, mutta tiettävästi Sai Baba eivastannut tähän haasteeseen.

Jos inhimillinen tieto on karkeistuksia ja informaation hävittämistä, mitä on inhimillinen totuus?

Säilyvyydet (invarianssit) ja karkeistus poistavat tarpeen puhua "totuudenkaltaisuudesta".

Säilyvyyslause (invarianssi) on tosi, jos se on oikein laskettu karkeistus.

Totuuden määritelmä on tässä käsityksessä vastaavuuskäsityksen (korrespondenssiteorian) mukainen.

Esimerkiksi kuution muotoisen nopan heiton todellisista heittosarjoista lasketut eri silmälukujen (1,2,3,4,5,6) todennäköisyydet vastaavat todellisia tapahtumia.

Totuuden ja uskon sekoittaminen keskenään

Monet viisauden ystävien totuustarkastelut ovat selvästi peräisin uskonnoista. Totuus ja usko sekoitetaan usein keskenään.

Etenkin jotkut amerikkalaiset kristityt ovat puhuneet "totuuden jälkeisestä yhteiskunnasta".

Tosiasiassa tiukasti kristillinen tai tiukasti islamilainen yhteiskunta on totuuden jälkeinen yhteiskunta.

Totuuden jälkeinen yhteiskunta on mikä tahansa yhteiskunta, jossa totuus väistyy aatteen tai jonkin ihmisryhmän tai vaikka jonkun yksilön etujen vuoksi.

Suomalainen yhteiskunta on viime vuosikymmeninä siirtynyt vahvasti totuudenjälkeisen yhteiskunnan suuntaan.

Kehotan lukijoita testaamaan tätä väitettä yrittämällä kirjoittaa totuuksia esimerkiksi suurimpiin päivälehtiimme.

Tehtäviä

  1. Keksikää vieraskielinen sana, joka kuvaa ”totuudenjälkeistä yhteiskuntaa” (= post jotakin).
  2. Miksi useimmat uskonnot vastustavat voimaperäisesti ateismia?
  3. Miksi uskonnot yleensä vastustavat myös aineellista todellisuuskäsitystä?
  4. Mikä on karkeistus?
  5. Miten totuus ja karkeistus liittyvät toisiinsa?

Maalliset ja uskonnolliset katsomukset maailmankuvan perustana:

Tieteiden, näennäistieteiden ja uskonnon rajankäynti

Määritelmiä

Luonnollinen

Toisaalla tässä kirjassa on tarkasteltu ns. näennäistieteitä.

Ne muodostavat merkittävän yrityksen todistaa yliluonnollisen olemassaolo.

Luontoon perustuvan todellisuuskäsityksen (naturalistisen (natura = luonto) todellisuuskäsityksen) mukaan kaikki, mitä on olemassa, oli se kuinka harvinaista tai ihmeellistä tahansa, on luonnollista.

Luontoon perustuvan todellisuuskäsityksen (naturalismin) olemassaolo-opillisiin (ontologisiin) kieltä koskeviin sopimuksiin ei kuulu mitään yliluonnollista.

Helpommin sanottuna: Luonto määritellään kaiken käsittäväksi.

Yliluonnollinen

Yliluonnollisen (supernaturalistisen eli supranaturalistisen ( latinankielen super = yläpuolella, supra = yläpuolella, yli-)) todellisuuskäsityksen mukaan todellisuus jakaantuu kahteen osaan, toiseen kuuluvat luonnolliset tapahtumat ja ilmiöt, toiseen yliluonnolliset.

Luonnollisia tapahtumia selitetään luonnon säännönmukaisuuksien avulla, yliluonnollisia yliluonnollisten tekijäin avulla.

Havainnot yliluonnollisesta



Näiden todellisuuskäsitysten (naturalistisen ja supernaturalistisen) välillä on kuitenkin myös muita eroja kuin erilainen olemassaolo-oppi (ontologia).

Yliluonnollisen todellisuuskäsityksen kannattajat (supernaturalistit) uskovat yleensä olevan olemassa sellaisia havaintoja ja tapahtumia, joihin naturalistit eivät usko.

Selitysten puute

Muinaiset ihmiset käyttivät usein yliluonnollista selitystä tapahtumille, joita he eivät pystyneet selittämään.



Esimerkiksi ukkosen ajateltiin aiheutuvan ukkosenjumalasta.

Myöhemmin jumalat saivat tehtäviä täydentäjinä. Platonin ja Aristoteleen ensimmäisen liikuttajan (jumalan) tehtävänä oli esimerkiksi selittää liikkeen ja muutoksen olemassaolo.

Jumalatodistukset

Esimerkkinä yrityksestä todistaa yliluonnollisen olemassaolo käytetään seuraavassa eräitä kristillisiä yrityksiä todistaa kristinuskon jumalan olemassaolo.

Tässä yhteydessä voidaan todeta, että, sekä Suomen evankelisluterilainen kirkko että suomalaiset jumalattomat (ateistit) ovat yksimielisiä siitä, ettei mitään pätevää todistusta jumalan olemassaolosta ole olemassa.

Tämä ei tietenkään merkitse sitä, etteivät yksityiset kristityt voisi uskoa sellaisten todistusten olemassaoloon.

Suomen Gallupin vuonna 1973 suorittama tutkimus osoitti, että huomattava osa suomalaisista uskoo johonkin jumalatodistukseen.

Tästä syystä seuraavien väitteiden ja vastaväitteiden tuntemisesta on hyötyä esimerkiksi yksityisissä keskusteluissa ja väittelyissä.

Seuraavat jumalatodistusten kumoamiset perustuvat standardeihin amerikkalaisten viisaustieteen professorien esityksiin. Uudenmpaa keskustelua löytyy Internetistä.

Seuraava esitys jumalatodistusten kumoamisesta on myös kurssin 14 aineistossa. Jos kurssia 14 ei ollenkaan ole, jumalatodistusten kumoaminen on syytä opetella tämän kurssin yhteydessä.

Jumalatodistusten kumoamista ei ole ollut koskaan ylioppilaskirjoituksissa eikä sitä melko varmasti tällä vuosisadalla sinne tule.

Siitä huolimatta on oman edun mukaista opetella jumalatodostusten kumoaminen. Oppikaamme elämää eikä koulua varten.

Tehtäviä

  1. Millä perusteella luonnollisen todellisuuskäsityksen kannattajat (naturalistit) hylkäävät yliluonnollisen olemassaolon?

Jumalan määrittelemisestä



Kristitty uskonnonfilosofi John Hick (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) määrittelee Jumalansa seuraavasti:

"Jumala on
  1. ainutlaatuinen, ääretön, persoonallinen henki,
  2. pyhä, oikeudenmukainen, viisas ja rakastava,
  3. se, joka on luonut maailmankaikkeuden,
  4. se, joka valmistelee sieluja ikuiseen autuuteen hänen kanssaan...".
Tämä jumala vastaa lähinnä kristinuskon ja mahdollisesti myös islamin ja juutalaisuuden jumalaa.

Monet itämaiset uskonnot määrittelevät jumalansa toisin.

Näitä ominaisuuksia voidaan kristillisen jumaluusopin valossa selventää seuraavasti.

Ainutlaatuisuus tarkoittaa, että kristinuskon ja islamin mukaan on olemassa vain yksi jumala.

Äärettömyys tarkoittaa äärettömiä ominaisuuksia, esimerkiksi kaikkivaltiutta, kaikkitietävyyttä ja kaikkihyvyyttä.

Ns. pahan ongelma kristinuskossa

Ristiriita

Tämä on johtanut kristinuskon ns. pahan ongelmaan.
  1. Jos kaikkivaltias jumala ei poista pahaa, hän ei ole joko kaikkitietävä tai kaikkihyvä.
  2. Jos hän on kaikkitietävä, hän ei ole joko kaikkivaltias tai kaikkihyvä.
  3. Jos hän on kaikkihyvä, hän ei ole kaikkivaltias tai kaikkitietävä.

Onko paha olemassa



Tuomas Akvinolainen yritti väistää ongelman väittämällä, ettei paha ole todellista.

Jumalan henkisyys

Jumalan henkisyys tarkoittaa sitä, että kristityt ja muslimit uskovat henkisen perusaineksen (substanssin) olemassaoloon.

Jumalan siveys

Toinen ryhmä ominaisuuksia kertoo, että jumalan oletetaan olevan siveellinen olento, ja sekä kristittyjen että muslimien mukaan siveys on peräisin Jumalalta.

Tälle vastakkainen käsitys on käsitys, jonka mukaan inhimillinen siveys on puhtaasti inhimillistä alkuperää.

Jumala selittäjänä

Kolmas ryhmä tarkoittaa, että jumalaa käytetään kaikkeuden olemassaolon selittäjänä.

Jumalan kaikkeussuunnitelma

Neljäs ryhmä tarkoittaa, että ihminen kytketään osaksi jumalan kaikkeussuunnitelmaa. Uskomalla jumalaan ja toimimalla jumalan tahdon mukaisesti kristitty tai muslimi uskoo saavuttavansa ikuisen elämän jumalan yhteydessä.

Jumalattomat iankaikkisiin kärsimyksiin

Kristinuskon ja islamin mukaan jumalattomat (ateistit) ja jumalan tahdon vastustajat sen sijaan joutuvat iankaikkisiin kärsimyksiin (Helvetin tuleen).

Jumalan määrittelemisen arviointia

  1. Ensiksi voidaan kysyä, onko jumalan määritelmä kyseisen uskonnon (kristinusko tai islam) mukainen.
  2. Toiseksi voidaan kysyä, onko määritelmän mukainen olento olemassa. Tutkitaan olemassaolon puolesta esitetyt todisteet. Yleisen periaatteen mukaan olemassaoloväitettä ei hyväksytä, ellei väitetyn olion olemassaolon puolesta kyetä esittämään riittäviä todisteita. Uskonnot eivät ole hyväksyneet tätä olemassaolon perusteluvaatimusta.
  3. Kolmanneksi voidaan kysyä, mitä johtopäätöksiä on tehtävä olemassaolokysymyksen ratkaisusta.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoitetaan pahan ongelmana uskonnoissa?
  2. Mistä syystä ns. Pahan ongelmaa ei esiinny jumalattomuudessa (ateismissa)?
  3. Millä tavalla jumalattomuuden ja uskontojen olemassaoloperusteet eroavat toisistaan?
  4. Miten ns. paha selitetään kehitysopin avulla.
  5. Miksi käänteinen todistustaakka (katso Mikko Ellilän esitystä) on virhepäätelmä?

Suomalaisten usko jumalatodistuksiin

Kristillisiä niin sanottuja jumalatodistuksia on kehitetty niin suuri määrä, ettei niitä kaikkia voida esittää lukion kurssilla.

Seuraavaan on poimittu muutamia esimerkkejä Suomen tunnetuimmista jumalatodistuksista.

Teksti perustuu useiden amerikkalaisten filosofian professoreiden kirjoihin.

Kaikkeuden luojaan tai ensimmäiseen syyhyn perustuva (kosmologinen) todistus

Vuonna 1973 38 % suomalaisista uskoi, että jumala on olemassa, koska maailmankaikkeudella täytyy olla luoja.

Tätä todistusta kutsutaan kaikkeuden luojaan perustuvaksi (kosmologiseksi), todistukseksi ja sillä on useita erilaisia muotoiluja. Todennäköisesti suomalaisten uskovaisten enemmistö käsittää sen suunnilleen seuraavasti:

Oletetaan, että kerran oli aika, jolloin mitään ei ollut olemassa. Koska nyt jotain on olemassa, jotain on syntynyt tyhjästä. Luonnontieteen mukaan tyhjästä ei voi syntyä mitään. Tästä syystä maailman on luonut yliluonnollinen olento, joka on ollut aina olemassa.

Monet suomalaiset tuntevat suuren pamauksen käsityksentuntemamme maailmankaikkeuden osan synnystä.

Kun eräät kuuluisat tutkijat lisäksi usein korostavat, etteivät he voi sanoa, mitä tapahtui ennen suurta pamausta, uskonnolliset ihmiset tekevät sen johtopäätöksen, että suuressa pamauksessa jumala loi kaikkeuden tyhjästä.

Kun fyysikot vielä väittävät, että kaikki aine on ollut pisteessä ja että aikaa ei ollut olemassa, on ymmärrettävää, että vaikeisiin matemaattisiin käsityksiin perehtymätön tekee helposti uskonnollisia johtopäätöksiä.

Sitä, että kaikkeuden kaikki aine oli yhdessä pisteessä, ei voida päätellä nykyisen fysiikan perusteella. Kyseessä on eräiden kuuluisien tutkijoiden mielipide.

Suomalainen Paul E. Kustaanheimo on puolestaan esittänyt, että kaikkuksiavoisi olla monia, jolloin jossain niistä aika olisi ollut olemassa myös silloin, kun meidäntuntemamme kaikkeuden osa oli mahdollisesti ilman aikaa.

Ei ole mitään loogista syytä olettaa, että olisi ollut joskus aika, jolloin mitään ei ollut olemassa. Lisäksi kaikkein perustavinta laatua olevat fysiikan lait sanovat, ettei ainetta tai energiaa voi luoda tyhjästä tai hävittää. Koko tyhjästä luomisen ajatus on luonnontieteen vastainen.

Joissain luomiskertomuksissakaikkeus luotiin tyhjästä, joissain olemassa olevasta aineesta. Uskontojen mukaan jumala tai jumalat loivatkaikkeuden taikakeinoin. Aivan kuten Väinämöinen Kalevalassa veisti venettä laulamalla, kristinuskon jumala loikaikkeuden sanan voimalla.

Useissa uskonnoissa jumalat ovat olleet aina olemassa. Joissain uskonnoissa myös jumalat käsitetään syntyneiksi luomistapahtuman kautta.

Kristillisen ”kirkkoisä” Augustinuksen kerrotaankin kysyneen, että jos jumala on luonut kaikkeuden, niin kuka sitten on luonut jumalan.

Sumerilaisessa luomiskertomuksessa alussa oli alkumeri, jumalatar Nammu. Alkumeren alkuperästä ei koskaan kerrota. Alkumeri synnytti kosmisen vuoren, toisiinsa kiinni kasvaneen taivaan ja maan, jossa maa oli pohjana ja taivas vuorenhuippuna. Taivas ja maa kuviteltiin ihmisenmuotoisiksi jumaliksi. Taivas, an, oli mies ja maa, ki, oli nainen. Heille syntyi ilman jumala Enlil. Ilman jumala erotti taivaan maasta. Hänen isänsä kantoi taivaan ylös. Enlil kantoi äitinsä ja maan alas. Enlilistä ja hänen äidistään syntyivät ihmiset, eläimet, kasvit jne.

Kristillisessä ja islamilaisessa mytologiassa ylin jumala on ikuinen.

Jopa kristillisen katolisen kirkon oppi-isä Tuomas Akvinolainen myönsi, että maailmankaikkeus on saattanut olla aina olemassa. Ja kun maailmankaikkeus tai sen aine ja energia ovat saattaneet olla aina olemassa, väite, että maailmankaikkeudella täytyy olla luoja, ei kelpaa todisteeksi jumalan olemassaolosta.

Toiseksi voidaan väittää, että vaikka maailmankaikkeus olisi syntynyt tyhjästä, tästä ei voida päätellä, että sen olisi luonut jumala. On ollut uskonlahkoja joiden mukaan maailmankaikkeuden olisi luonut paholainen, jumalan vastustajana tunnettu henkiolento. Voidaan myös väittää, että maailmankaikkeus on syntynyt itsestään, joko ilman syytä tai meille tuntemattomien luonnonlakien vaikutuksesta.

Nykyään (kun eräällä yleisellä hiukkasella todettiin olevan massaa) useat tutkijat ovat taipuvaisia olettamaan, että meidän metagalaksimme on ikuinen, vuoroin kokoon romahtava ja vuoroin uudestaan räjähtävä järjestelmä.

Edelleen on myös niitä tutkijoita, joiden mukaan metagalaksimme ei laajene eikä syki. He selittävät aineen kiertokulun maailmankaikkeudessa toisin.

Olemassaolo-opin (ontologian) näkökulmasta ensimmäisen syyn todistus pyrkii todistamaan jonkin olemassaolon perusteella persoonallisen luojan tai niin sanotun ensimmäisen liikuttajan olemassaolon. Tämä on sukua niille muinaisille käsityksille, joissa ilmiöistä (esimerkiksi ukkonen) pääteltiin ilmiön alkuunpanijan (ukkosenjumala) olemassaolo. Nykyisessä luonnontieteessä ei käytetä tämäntapaisia päätelmiä.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa mistä syystä kaikkeuden luojaan perustuvaa todistusta edelleen käytetään, vaikka jo kauan sitten on osoitettu, ettei se ole pätevä todistus.
  2. Uskontojen luomiskertomukset pyrkivät osoittamaan, että jumalat ovat mahtavia. Mitkä muut uskontojen myytit pyrkivät samaan päämäärään?

Luonnon järjestyksen (teleologinen) todistus

30 %suomalaisista uskoo, että jumala on olemassa, koska joku ohjaa luonnon järjestystä.

Tästä todistuksesta käytetään nimitystä luonnon järjestyksen todistus (teleologinen (kreikan kielen telos = päämäärä) todistus).

Luonnon järjestyksen todistus voidaan muotoilla ainakin kolmella eri tavalla, mutta tässä yhteydessä kiinnitämme huomiota vain kahteen tunnetuimpaan. Ensimmäinen väittää, että luonnossa vallitseva järjestys on jumalan aikaansaama. Toinen taas väittää, että jumala ohjaa luonnossa tapahtuvaa kehitystä.

Lähes kaikkiin niin sanottuihin jumalatodistuksiin pätee vastaväite: olemassaolosta ei voida päätellä, että joku olisi olemassaolon alkuunpanija. Lapset voivat kuvitella, että ihmiset olisivat kaivaneet joet, mutta ne ovat syntyneet mekaanisten luonnonilmiöiden seurauksena. Muinaiset ihmiset ajattelivat, että kaikilla luonnontapahtumilla olisi ihmisen kaltaisia aiheuttajia, mutta nykyaikainen luonnontutkimus katsoo, että luonto toimii omien lakiensa, luonnonlakien, mukaan. Luonnon järjestyksen olemassaolosta ei siis voida päätellä, että järjestyksellä olisi ollut alkuunpanija, ja vaikka sellainen olisi ollut, ei voida päätellä, että tämä alkuunpanija olisi ollut jumala.

Toiseksi voidaan väittää, että olipa luonto millainen tahansa, sillä on jonkinlainen järjestys. Voidaan ajatella, että luonto olisi ihmisen näkökulmasta katsottuna paremminkin järjestetty kuin nykyinen. Toisaalta epäjärjestyskin on eräs järjestys. Uskovaisten puheet siitä, että näin kaunis ja hyvin järjestetty luonto voi olla vain yliluonnollisen olennon, jumalan, järjestämä, eivät kelpaa minkäänlaiseksi todisteeksi jumalan olemassaolosta.

Kehitysopin mukaan ihminen on miljoonien vuosien aikana kehittynyt luontoon hyvin sopeutuvaksi. Ihminen on siis kehittynyt luonnon mukaan, eikä luonto ihmisen tarpeiden tyydyttämiseksi, kuten eräät vanhat uskonnolliset kertomukset antavat ymmärtää.

Toisaalta uskonnot ovat pyrkineet käyttämään myös kehitysoppia todisteena jumalan olemassaolosta. On väitetty, että maailman eteenpäin menevä kehitys johtuu sen takana olevasta ohjauksesta ja tarkoituksesta.

Kun joku väittää, että kehitys todistaa taustalla olevasta tavoitteesta (päämäärästä) ja ohjauksesta kohti tavoitetta (päämäärää), hänen on valmistauduttava vastaamaan kysymykseen, mikä tämä tavoite (päämäärä) on. Useimmat viittaavat itseensä, nykyihmiseen, kehityksen tavoitteena (päämääränä). Mikään ei voi heidän mielestään ylittää kahdennenkymmenennen vuosisadan ihmistä.

Kuitenkin voidaan ajatella, että ihminen kehittyy myös tulevaisuudessa.

Vaikka ihminen maapallolla ei enää kehittyisi, saattaa olla, että jossain muualla avaruudessa on ihmistä paljon kehittyneempiä olentoja.

Lähes jokainen kulttuuri on pitänyt itseään kehityksen korkeimpana asteena. Kirahvin mielestä kaikki linjat näyttävät johtavan kirahviin, bakteerin mielestä bakteeriin.

George Gaylord Simpson (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) sanoo, että edistyksen näkeminen kehityksessä on puhtaasti inhimillinen näkökulma. Darwinin kehitysoppi selittää, kuinka elollinen luonto on olosuhteiden vaikutuksesta kehittynyt luonnon välttämättömyydellä juuri sellaiseksi kuin se on.

Tehtäviä

  1. Ihminen on sopeutunut luonnon järjestykseen. Mikä tämän kehitysopillinen selitys olisi?
  2. Pohtikaa mitä yhteistä on luonnon järjestyksen (teleologisella) todistuksena ja maagisella maailmankäsityksellä.
  3. Pohtikaa miksi uskonnot pyrkivät vakuuttamaan ihmisiä siitä, että jumalat vaikuttavat maailmanmenoon.

Jumalalta elämän tarkoitus

34 % suomalaisista uskoo, että on olemassa jumala, koska joku antaa kaikelle elämälle tarkoituksen.

Lue tämä kielletty artikkeli

Tämä elämän tarkoitusta käsittelevä artikkeli on sama kuin et10:ssä esitetty artikkeli. Sitä ei ole poistettu tästä, koska se kuuluu yhteen jumalatodistusten arvostelun kanssa.

On hyvä, jos aihetta käsitellään yhdessä niistä kolmesta paikasta, jossa sitä näissä oppiaineistoissa esitellään

Jos koulussasi ei käsitellä tätä aihetta tai sen käsittely korvataan uskonollisella runoudella tai jos tämän artikkelin lukeminen pyritään kieltämään.

Tämän artikkelin sisältävä kirja on nähty opetushallituksen ylitarkastajan pöydällä ja koska tätä aihetta ei ole opetushallituksen opetussuunnitelmassa, on ilmeistyä, että opetushallitus vastustaa tätä aihetta.

Luonnon järjestyksen todistuksen muunnelma

Koska jumalan olemassaolo johdetaan tässä todistuksessa tarkoituksen olemassaolosta, todistusta voidaan pitää luonnon järjestyksen (teleologisen) todistuksen muunnelmana.

"Jos jumalaa ei olisi olemassa, kaikki olisi sallittua, ja inhimillinen elämä tarkoituksetonta. Koska raa'assa luonnossa lopulta katoaa kaikki, mitä ihminen tekee, elämä olisi tarkoituksetonta. Ilman yliluonnollista toimintaohjetta kaikki olisi sallittua. Elämä ei olisi elämisen arvoista. Mutta ihmisellä on moraali, siksi on päätettävä, että jumala on olemassa."

Aluksi voidaan todeta, että olemassaolosta ei voida päätellä olemassaolon alkuunpanijan olemassaoloa. Tämä pätee tietysti myös mahdollisen tarkoituksen olemassaoloon. Vaikka voitaisiin selvästi määritellä, mikä on elämän tarkoitus, tästä ei voitaisi päätellä jumalan olemassaoloa.

Ernest Nagel sanoi, että selitykset ovat niiden olosuhteiden kuvauksia, joiden vallitessa selitettävät tapahtumat suurella todennäköisyydellä tapahtuvat. Muinaiskreikkalainen Platon oli puolestaan sitä mieltä, että ainoa todellinen selitys on vastaus kysymykseen miksi, mikä on tapahtuman tarkoitus.

Laihialainen



Laihialaisisäntä teki kuolemaa, suvun kolme miestä seisoivat siinä vierellä ja juttelivat hautajaisten järjestämisestä.
  • Kuinkahan monta taksia tarvitaan, kolme kai?
  • Ei, kyllä kaksi riittää ja muut saavat kävellä.
  • No sittenhän on sama vaikka kaikki kävelisivät.
Isäntä viimeisillään nousi pystyyn ja sanoi:
  • Matti on oikias, tuokaapa minun housuni, niin kävellään kaikki.

Selityksen selityksiä

Selitykset ovat niiden olosuhteiden kuvauksia, joiden vallitessa selitettävät tapahtumat suurella todennäköisyydellä tapahtuvat ( esim. Ernest Nagel (1901–85)).

Monet muinaiskreikkalaiset (esim. Platon (427 - 347 eaa.)) olivat sitä mieltä, että ainoa todellinen selitys on vastaus kysymykseen miksi, mikä on tapahtuman tarkoitus.

Savossa ei selitellä

Savon kielessä ei ole sanaa "miksi".

Joskus savolainen sanoo "Mitä varten".

Joskus savolainen sanoo "Minkä takia".

Edellisessä savolainen viittaa tarkoitukseen ja jälkimmäisessä savolainen viittaa syyhyn.

Kuirt Baier selittämisen lajeista

Näistä kahdesta selittämisen lajista on sanottu mm. (esim. KurtBaier (1917-)):

Ei ole niin, että kaikelle olisi kaksi selitystä, ensimmäinen osittainen, ei todella selittävä, ja toinen täydellinen, lopullinen, valaistuksen antava. Totuus on, että nämä kaksi selitystapaa ovat yhtä selittäviä, yhtä valaisevia, yhtä täydellisiä ja yhtä lopullisia, mutta ne sopivat eri ilmiöiden selittämiseen.

Kun löydämme metsän keskeltä rakennusten raunioita, voimme olettaa, että ne ovat ihmisten rakentamien talojen jäännöksiä, jotain ihmisen tekemää, hänen omaa tarkoitustaan varten valmistamaa. Rakennukset voidaan selittää vetoamalla rakentajain tarkoitukseen.

Toisaalta jos pyrstötähti eli komeetta lähestyy Maata, on luultavaa, ettei tämä taivaankappale ole järkevien olentojen rakentama. Emme voi käyttää sitä selittämisen tapaa, joka vetoaa tarkoitukseen. Nyt meidän on käytettävä toista selittämisen mallia, sitä, joka vetoaa luonnonilmiön luonnollisiin syihin.

Joskus voi olla vaikeaa ratkaista, mitä selitystapoja on käytettävä. Esimerkiksi Maata kiertävä kappale saattaa olla meteoriitti tai ihmisen valmistama tekokuu.

Tarkoitusta voidaan kysyä vain, jos on voitu osoittaa, että jotakin tarkoituksellisesti tehdään. On siis ensin osoitettava tarkoituksellisen toiminnan olemassaolo, ja vasta sitten tarkoitusta voidaan käyttää selittäjänä.

Joskus on ajateltu (esim. Fjodor Dostojevski (1821 - 1881)) täsmälleen päinvastoin. On esitetty kysymys tarkoituksesta ja väitetty, että tarkoituksen olemassaolo edellyttää jumalan olemassaoloa. Todellisuustutkimuksen (tieteen) mukaan olisi ensin todistettava jumalallisen toiminnan olemassaolo, ja vasta sitten voitaisiin puhua jumalan tarkoituksen olemassaolosta.

Kysymykseen “miksi olet lakannut lyömästä vaimoasi?” voidaan vastata tarkoitukseen viittaamalla, mutta jos ei ole ollenkaan lyönyt vaimoaan, kysymys on väärin asetettu.

Pohdittaessa kysymystä “onko elämällä tarkoitus?” on ensin huomioitava sanan “tarkoitus” eri merkitykset.

Ensiksi joku voi kysyä jonkin arkipäiväisen teon tarkoitusta, esimerkiksi “miksi jätit auton valot palamaan?” Toiseksi voidaan kysyä “mikä on tämän työkalun tarkoitus?”

Joku voi toimia erittäin tarkoituksenmukaisesti, joku toinen vallan hullusti, hedelmättömästi tai jonkin arvojen järjestelmän näkökulmasta arvottomasti.

Todellisuustutkimukseen perustuvan elämänkäsityksen hyväksyminen ei suinkaan johda tässä mielessä arvottomaan elämään. Päinvastoin todellisuustutkimus on varustanut meidät lukuisilla työvälineillä, joilla voimme toteuttaa omia tarkoituksiamme. Kun muinainen ihminen rukoili sadetta jumalilta, nykyaikainen ihminen käyttää sadettajia.

Luonnonesineiden tarkoituksellisuudesta tai tarkoituksettomuudesta voidaan usein puhua liittämättä mukaan arvoja. Talon lähellä olevalla puulla saattaa olla tai olla olematta tarkoitus. Emme kuitenkaan hakkaa sitä pois siksi, että se olisi tarkoitukseton.

Kun tarkoituksia liitetään ihmisten puuhiin, tämä saattaa olla hyvinkin arvojen värittämää. Jos kysyt kutsuilla joltakin vieraalta “miksi olet täällä, mikä on tarkoituksesi?”, hän saattaa käsittää kysymyksesi hyvinkin arvoväritteisesti.

Vaatimus siitä, että asioilla pitäisi olla tarkoitus, on sinällään siveellinen kannanotto. On mahdollista, että koko puhe tarkoituksen löytymisestä on yksinomaan siveyspuhetta eikä liity ollenkaan totuuskysymyksiin.

Uskonnollinen ja todellisuustutkimuksen (tieteellinen) elämänkäsitys eroavat useimmiten perinpohjaisesti vastauksessa kysymykseen siitä, mikä on ihmisen tarkoitus.

Todellisuustutkimuksenelämänkäsityksen mukaan ihmisellä ei ole ainakaan nykyisen tietämyksen valossa mitään ihmiskunnan ulkopuolista tarkoitusta. Tähän on esitetty vastaesimerkkinä, että vieraan planeetan asukkaat voivat vallata Maan ja ottaa ihmisen lemmikikseen.


Ihminen ajattelee esimerkiksi, että metsästyskoiran tarkoitus on palvella metsästystä (koira on varmaan asiasta eri mieltä EH). Ihminen on tässä suhteessa tarkoitukseton. Nykyään ei ole olemassa isäntää tai isäntiä, joiden koiria ihmiset olisivat (orjanomistusyhteiskunnassa orjilla oli isännät).


Tarkoituksen puuttuminen edellä esitetyssä mielessä ei millään tavoin alenna inhimillisen elämän arvoa. Ihmisen itsenäisyys (autonomia) päinvastoin lisää hänen arvoaan.

Ne, jotka hylkäävät todellisuustutkimuksen (tieteellisen) elämänkäsityksen siksi, että se muka riistää elämältä mielekkyyden, sekoittavat sanan “tarkoitus” eri merkitykset.

He luulevat, että koska elämällä ei ole tarkoitusta, elämässä ei olisi tarkoitusta. He luulevat, että jos ihmisellä ei ole isäntää, ihminen itse ei voi antaa elämälleen tarkoitusta.

Aivan kuten lapselle saattaa merkitä jäkytystä se havainto, että hän pystyy seisomaan omilla jaloillaan, ihmiselle voi merkitä järkutystä määrätä itse omasta elämästään.

Uskonnot eivät pohjimmaltaan ollenkaan vastaa kysymykseen siitä, mikä on elämän tarkoitus. Kun uskontojen edustajilta kysytään, mikä on se jumalan suunnitelma, jossa ihmisen elämällä on oma tarkoituksensa, heiltä saa usein vastaukseksi joko sellaisia pyhien kirjojen lauseita, jotka eivät vastaa kysymykseen, tai sitten he kieltäytyvät vastaamasta kysymykseen ja sanovat, että jumala yksin tietää.

Esimerkiksi kristinusko väittävää, että “maallisen” elämän tarkoitus on kuolemanjälkeisen “iankaikkisen” elämän saavuttaminen. Jos olisi olemassa ns. iankaikkinen elämä, mikä sen tarkoitus olisi?

Sen sijaan lopullisella, biologisella kuolemalla näyttää olevan luonnossa lajin säilymisen ja kehittymisen kannalta selvä merkitys.

Kuolema on elämän jatkumisen edellytys, sillä jos kuolemaa ei olisi, bakteerien massa ylittäisi nopeasti maapallon massan, ja tämähän on tietysti mahdotonta.

Jos muinaiset eläimet eivät olisi koskaan kuolleet, ihmistä ei olisi koskaan ilmaantunut maapallolle, sillä ihmiselle ei olisi ollut elintilaa. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että kuolemalla olisi jokin tarkoitus.

Kristillinen ajattelu perustuu kahteen olettamukseen, joista kumpaakaan ei voida todistaa paikkansapitäviksi.

Ensiksi ajatellaan, että maallinen elämä olisi arvotonta ja kärsimystä, joka vain valmistaa ihmistä iankaikkiseen iloon.

Toiseksi ajatellaan, että maalliset kärsimykset korvattaisiin iankaikkisilla iloilla.

Ensiksi voidaan todeta, että tällaisesta ajattelutavasta saattaa olla vakavia siveysseurauksia. Esimerkiksi kristillisellä keskiajalla ihmiselämää ei pidetty yhtä suuressa arvossa kuin nykyään. Toisaalta voidaan väittää, että maallinen elämä voi olla täysin mielekästä ja antoisaakin.

Arvioitaessa ns. maallista elämää kristityt usein vertaavat sitä iankaikkisen elämän riemuihin.

Voidaan huomauttaa, että he tekevät saman virheen kuin ne, jotka sanovat, että Jones on pieni, koska hän on pienempi kuin puu.

Ihmiselämän mielekkyyttä ei tule verrata johonkin ihmiselämän ulkopuoliseen vaan ihmisten elämään keskimäärin.

Näin arvioituna jotkut ihmiset elävät erittäin mielekästä, onnellista ja täysipainoista elämää, ja heidän elämällään yhteiskunnassa on selvä päämäärä ja tarkoitus.

Jotkut toiset elävät surkeaa ja sekä omasta että muiden mielestä tarkoituksetonta elämää.

Sen sijaan, että ollaan huolissaan iankaikkisesta elämästä pitää kehittää elämää ja yhteiskuntaa maapallolla siten, että lopulta kaikki ihmiset voisivat tuntea elävänsä mielekästä ja tarkoituksenmukaista elämää.

Edellä suoritetuista tarkasteluista voidaan päätellä, että luonnonilmiö elämä kuuluu luonnossa vallitsevan syyn ja seurauksen suhteen avulla selitettäviin ilmiöihin eikä tarkoituksen avulla selitettäviin. Tämän luonnontutkimuksen selityksen tarjoaa kehitysoppi.

Mutta vaikka luonnonilmiöllä elämä ei olisi tarkoitusta, ihmisyksilöllä tai yksilöiden muodostamalla yhteiskunnalla voi olla moniakin päämääriä, aikomuksia ja tarkoituksia. Tarkoitusten avulla selittäminen on keksitty, koska ihmisillä on tarkoituksia, ei siksi, että ihmisiltä puuttuisivat tarkoitukset.

Viinan syytä

Syy ja seuraus tämäkin: Saarnamies varoitteli viinan kiroista:
  • On viinan syy, että lapsenne näkevät nälkää.
  • On viinan syy, että lyötte aviopuolisoanne.
  • On viinan syy, että ammutte anoppianne.
  • Ja on viinan syy, että ammutte ohi…

Elämä on elämisen arvoista

Uskonnottoman siveyden ensimmäinen sääntö on (Paul Kurtzin mukaan), että elämä on elämisen arvoista. Toinen sääntö on, että siveys on puhtaasti inhimillistä alkuperää.

Tahto elää

Tahto elää on ihmisen perustavinta laatua olevia pyrkimyksiä. Alun perin iankaikkisen elämän kaipuukin on syntynyt voimakkaasta tahdosta elää.

Joissain uskonnoissa tämä alkuperäinen pyrkimys on pitkällisen kehityksen tuloksena kääntynyt päälaelleen, on alettu kuvitella, että “maanpäällinen” elämä olisi jollain tavalla arvotonta.

Onnellisuus tavoitteena

Paitsi että ihminen haluaa elää, hän haluaa onnellista, täyteläistä elämää. Eri aikoina ihmisillä on ollut erilaisia mielipiteitä siitä, mitä sellainen elämä on. Joka tapauksessa onnellinen elämä tuottaa ihmiselle tyydytystä.

Tasa-arvo ja demokratia elämän tarkoitukseen



What’s It All About? Philosophy and the Meaning of Life
kirjoittanut Julian Baggini
Granta Books, Suffolk, 2004
ISBN 1 86207 661 8, 204 sivua, kovakantisena £9.82 + tilauskulut

Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab on julkaissut Julian Bagginin teoksen ”Ateismi: lyhyt johdatus”. Eräs julkaistavan teoksen luvuista käsittelee elämän tarkoitusta. Tämän luvun Baggini on viime vuonna laajentanut kokonaiseksi kirjaksi.

Mitä tahansa mieltä elämän tarkoituksesta ollaankin, Bagginin kirjalla on selvä tarkoitus. Kirjan tarkoitus on siirtää jumaluusoppineet, gurut, esasaariset ja keittiöpsykologit syrjään ja antaa ihmisille kehys, jonka puitteissa he voivat itse pohtia elämänsä tarkoitusta ja mielekkyyttä.

Baggini haluaa asettaa tasa-arvon ja demokratian takaisin niille kuuluvalle paikalle ihmiselämän peruskysymysten pohdinnassa. Gurut ja ”kaikkien alojen diletantit” hän haluaa siirtää syrjään.

Vaikka Baggini on koulutukseltaan filosofi, hän ajattelee harvinaisen paljon itse. Bagginin mielestä filosofien määrää ei ole tarpeen lisätä, pikemmin päinvastoin. Sen sijaan elämän perusasioiden ajattelemisen lisäämistä hän pitää suorastaan suotavana.

Bagginin kirja käsittelee tunnetuimpia merkityksiä sanoille ”elämän tarkoitus”. Erilaisia vastauksia kysymykseen siitä, onko mielekästä puhua elämän tarkoituksesta ollenkaan, ja jos on, missä mielessä, Baggini tarkastelee hyväntahtoisesti mutta kriittisesti.

Uskontojen vastaukset kysymykseen elämän tarkoituksesta Baggini kuitenkin määrätietoisesti torjuu.

Aluksi Baggini esittelee Morris Cohenin ja Ernest Nagelin teoksessa ”An Introduction to Logic and Scientific Method” (Johdatus logiikkaan ja tieteelliseen menetelmään, 1934) esitetyn geneettisen virhepäätelmän. Syyllistymme geneettiseen virhepäätelmään, jos pidämme väitteen alkuperää sitovana todisteena väitteen oikeutuksesta.

Elämän tarkoitusta ei siis voida päätellä elämän alkuperää tarkastelemalla. Sen enempää uskontojen kuin todellisuustutkimuksen selitykset elämän alkuperästä eivät anna vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta.

Vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta ei liioin löydy uskontojen väittämästä kuoleman jälkeisestä elämästä tai eräiden ennustamasta tulevaisuuden onnelasta. Mikä olisi iankaikkisen elämän tarkoitus?

Opiskeluaikoinaan Baggini meni mukaan hyväntekeväisyysjärjestöön. Siellä hän ihmetteli, että yliopistoon oli otettu ihmisiä, jotka eivät olleet itse älynneet, että köyhät ja kodittomat ihmiset ovat itse asiassa samanlaisia ihmisiä kuin he itse.

Monet hyväntekeväisyysihmisistä olivat itse asiassa mukana pikemminkin lääkitäkseen omaa omaatuntoaan kuin köyhiä ja sairaita. Vaikka Baggini jäi hyväntekeväisyydestä pois, hän myöntää, että sillä on merkitystä, vaikka elämän tarkoitukseksi siitä ei ole.

Ihmislajin hyväksi toimiminen ei liioin kelpaa elämän tarkoitukseksi. Kuten Richard Dawkins on teoksessaan ”Sokea kelloseppä” perinpohjaisesti esittänyt, evoluutiolla ei ole mitään päämäärää tai tarkoitusta (Richard Dawkins: Sokea kelloseppä WSOY 1989).

Itsessään hyvät asiat kuten onnellisuus eivät liioin paljasta elämän tarkoitusta. Onnellisuusasiat Baggini ottaisi pois filosofeilta ja siirtäisi ne psykologeille. Onnellisuus vähentää tarvetta kysellä elämän tarkoitusta ja on muutenkin hyödyllinen.

Kaikki eivät voi olla menestyjiä tai voittajia. Menestyksen tai voiton tavoittelu eivät paljasta elämän tarkoitusta, vaikka osalle ihmisistä niillä on merkitystä.

Vaikka Baggini vierastaa filosofien harrastamaa latinan kieltä, hän on omistanut yhden kirjan luvun muotisanonnalle ”carpe diem” (= tartu hetkeen). Vaikka nykyhetkessä elämisellä on hyvät puolensa, Baggini muistuttaa seurausten ja tulevaisuuden ajattelemisen tarpeellisuudesta.

Itämaisten uskontojen ja mietiskelygurujen ihmisen oman minän häivyttämien ei saa Bagginilta taputuksia. Oman minän täydellisestä katoamisesta käytetään yleisesti nimitystä kuolema.

Kaikkia muitakaan oppeja ei tarvitse opetella koko ikäänsä ymmärtääkseen niiden virheellisyyden.

Suomalaisten ”kulttuurien tutkijain” vaatimaa kauan kestävää ja syvällistä eläytymistä kaiken maailman oppeihin Baggini ei pidä tarpeellisena.

Sen sijaan järjen käyttö on sitäkin hyödyllisempää. Tietysti mieli on syytä pitää avoimena eli kuten Kari Enqvist Väinö Voipio – palkinnon luovutustilaisuudessa totesi, jos aurinko huomenna alkaa kiertää neliön muotoista rataa, käsityksiä on muutettava.

Kärsimykset eivät Bagginin mielestä mitenkään ”jalosta” ihmistä. Viisaampaa on oppia muiden kuin itsensä kärsimyksistä. Lisäksi hän huomauttaa, että osa ihmisistä ei kärsimyksistään mitään opi, osa selviää kokonaan ilman kärsimyksiä.

Sian halventaminen (J. S. Mill: parempi onneton Sokrates kuin onnellinen sika) ei saa Bagginin kannatusta, ei liioin Sokrateen väite ”tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoinen”.

Eri ihmiset tarvitsevat eri asioita, esimerkiksi mainoslause ”kaikki tarvitsevat oopperaa” ei voi pitää paikkaansa. Tarpeettoman laajamittainen elämän tarkoituksen tai minkään muun asian etsiminen ei saa Bagginin kannatusta.

Bagginin mukaan useimmat vastaukset kysymykseen elämän tarkoituksesta ovat virheellisiä, koska ne käyttävät sanoja ”elämän tarkoitus” sellaisessa asiayhteydessä, jossa elämällä ei ole tarkoitusta. Esimerkiksi luonnonilmiöllä elämä ei ole tarkoitusta.

Elämän tarkoituksella on kuitenkin myös järkeviä merkityksiä, eikä niiden ymmärtäminen Bagginin mielestä vaadi suurta viisautta.

Järkevä vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta palautuu joukkoon erityiskysymyksiä siitä, mitkä asiat tekevät elämästä tarkoituksellisen ja arvokkaan.

Bagginin mielestä on demokraattista ja tasa-arvoista, että meillä jokaisella on kyky ja vastuu keksiä ja ainakin osittain määrätä oman elämämme tarkoitus.

Antiikin ajattelijain tavoin Baggini korostaa tasapainoa elämän aitouden ja onnellisuuden, muiden ihmisten huomioon ottamisen, ajan hallinnan, elämän hallinnan jne. välillä.

Yksinkertaista reseptiä täyteen ja tyytyväiseen elämään ei ole, väittivätpä gurut ja keittiöpsykologit mitä tahansa.

Kirjan voi tilata kätevästi esimerkiksi osoitteesta www.amazon.co.uk, sen voi maksaa suoraan luottokortilla ja ainakin näin pienet kirjat tulevat kotiin postiluukusta.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoituksia on taiteella?
  2. Voiko kärsimyksellä olla jokin tarkoitus?
  3. Onko evoluutiolla jokin yleisempi tarkoitus?
  4. Voiko todellisuustutkimus (tiede) ratkaista elämän tarkoituksen?
  5. Mitä tarkoituksia on sodilla?
  6. Voiko luonnon säännönmukaisuuksien alaisuudessa elävä ihminen olla vapaa?
  7. Mitä muutoksia ihmisten elämän tavoitteissa on tapahtunut viimeisten sadan vuoden aikana?

Siveellinen todistus

24 % suomalaisista uskoo, että jumala on olemassa, koska muutoin ei tiedettäisi, mikä on hyvää ja mikä on pahaa.

Tästä jumalatodistuksesta käytetään nimitystä moraalinen todistus. Itse asiassa jo Dostojevskin jumalatodistus oli moraalisen jumalatodistuksen muoto. Saksalainen Immanuel Kant (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) kumosi mielestään entiset jumalatodistukset, mutta hän tarjosi niiden tilalle ajatuksia, joista käytetään nimitystä "moraalinen todistus".

Kant kiinnitti huomionsa siihen, että maallisessa elämässä hyvä jää usein palkitsematta ja paha rankaisematta. Kantin mielestä oikeudenmukaisuuden toteutuminen edellyttää kuoleman jälkeistä elämää ja oikeudenmukaisuutta toteuttavan yliluonnollisen olennon, jumalan, olemassaoloa.

J. E. Salomaa (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) luonnehti Kantin uskonnollista ajattelua seuraavasti: "Jumala on kokonaan moraalin alaan kuuluva idea. Se - niin kuin muutkaan ideat ei ole loogisesti todistettavissa, vaan nojautuu viime kädessä moraalitajuntaamme, vakaumukseemme moraalilain järkkymättömästä pätevyydestä ja moraalisen maailmanjärjestyksen olemassaolosta."

Jumalattomat (ateistit) huomauttavat tähän, että kuoleman jälkeiseen sovitukseen vetoamalla on jo vuosituhansien ajan estetty oikeudenmukaisuuden toteutuminen maan päällä. Jumalattomien (ateistien) mielestä ihminen on vastuussa teoistaan tässä ja nyt eikä vasta kuoleman jälkeen. Itse asiassa jumalattomat (ateistit) asettavat moraaliset vaatimukset inhimillisesti hyvin tärkeiksi. Kun kuoleman jälkeistä sovitusta ei ole, oikeudenmukaisuus jää yksinkertaisesti toteutumatta, jos maallisessa elämässä tehdään vääryyttä.

Voidaan lisäksi huomauttaa, että Kantin ajattelu on pätevä vain sillä ehdolla, että oikeudenmukaisuus aina toteutuu. Jotta Kant voisi todistaa oikeudenmukaisuuden aina toteutuvan, hänen pitäisi ensiksi todistaa kuoleman jälkeisen elämän olemassaolo ja toiseksi se, että oikeudenmukaisuus todella toteutuu kuoleman jälkeisessä elämässä.

Itse asiassa Kantin todistus vetoaa pikemmin ihmisten tunteisiin kuin järkeen. Ihmiset uskovat helposti todeksi sen, mitä he toivovat todeksi. Toiveisiin vetoaminen varsinaisten todistusten sijasta onkin erittäin tyypillistä uskonnolliselle "todistamiselle".

Jumalattomat (ateistit) huomauttavat vielä, että jos jumala tuomitsee hyvää tehneitä taivaaseen ja pahaa tehneitä helvettiin, hän itse asiassa tuomitsee ihmisiä teoista, jotka ovat jumalan omaa syytä. Kristinuskon ja islamin mukaan jumala on kaikkivaltias ja kaikkitietävä, ja sellainen olento voisi helposti estää ihmisiä tekemästä pahoja tekoja.



Muslimirunoilija Omar Khayam rukoilikin jumalaansa sanoilla:

"Sinä olet, jumala, tiellemme tuhat lankeemusta valmistanut. Tahdotko meidät kirota, jos tartumme ansaan, jonka sinä itse olet virittänyt? Jos syntinen olen, olen sitä ainoastaan sinun kauttasi. Sanotko sitä synniksi, jos kohtalo johtaa minut tielle romahduksen, jonka sinä edeltäkäsin olet määrännyt?"

Voidaan väittää, että meidän tulee totella jumalan käskyjä rakkaudesta jumalaan. Mutta miksi meidän tulisi rakastaa jumalaa? Siksikö, että jumala käskee meitä tekemään niin? Tällöin joudumme niin sanottuun kehäpäättelyyn ja jäämme vaille lopullista vastausta.

Uskovainen saattaa tarkoittaa sanalla "hyvä" eri asioita. Jos hän sanoo hyväksi kaikkea, mitä jumala käskee, olemme edellisen kaltaisissa vaikeuksissa. Jos jumalan hyvyyttä on pidettävä jumalan käskyistä riippumattomana asiana, on olemassa hyvää, joka ei riipu jumalan käskyistä.

Joskus sanotaan, että jumala on sen mitta, mitä pidetään hyvänä. Mutta jotta voisimme käyttää jumalaa hyvän mittana, meidän on jumalasta riippumatta tiedettävä, mitä hyvä on. Jotta voisimme tietää, kuinka pitkä jokin esine on, meillä, on oltava käsitys siitä, mitä pituus on. Muutoin emme osaa käyttää mittakeppiä. Jos tiedämme, mitä hyvä on, voimme arvioida jumalasta riippumatta, onko jumala hyvä vai ei.

Jos hyvää olisi aina se, mitä jumala käskee meitä tekemään, voisi esimerkiksi varastaminen, valehtelu ja murhaaminen olla hyvää. Pelkkä jumalan käsky riittäisi tähän. Itse asiassa vanhoissa uskonnollisissa teksteissä (esim. Kristittyjen pyhän kirjan Raamatun alkuosassa) jumala saattoi käskeä tehdä edellä mainittuja tekoja. Uskonnoissa jumalan vastustajana esiintyvä paholainen puolestaan voisi väittää, että varastaminen, valehteleminen ja murhaaminen ovat pahoja tekoja. Mutta jos jumalan hyväksyminen on teon hyvyyden ehto, jumala olisi tällöin hyvä ja paholainen paha. (vrt. Koraani, islamin pyhä kirja: vääräuskoisen pettäminen on hyvä tai ei ainakaan paha teko.)

Oletetaan, että sanon Pekan tukkaa pitkäksi kokonaan riippumatta siitä, onko se metrin pituinen vai yhden millimetrin pituinen. Kun kertoisin muille, että Pekan tukka on pitkä, he eivät itse asiassa saisi mitään tietoa Pekan tukan pituudesta. Jos jumalaa sanotaan aina hyväksi, käy samoin. Kuulijat eivät saa mitään tietoa siitä, millainen jumala on.

Jos olisi olemassa paholainen, joka olisi luonut maailmankaikkeuden, ja jos kaikki, mitä hän käskee tehdä, olisi pahaa, millä tavalla tämä paholaisjumala eroaisi edellä kuvatusta jumalasta? Koska kaikki, mitä hän käskee, olisi määritelmän mukaan pahaa, hän saattaisi aivan hyvin käskeä kaikki samat asiat, joita uskontojen jumalat ovat käskeneet, mutta nyt nämä teot olisivat pahoja.

Hyvä ja paha voidaan erottaa vain, jos ihminen itse, jumalasta tai jumalista riippumatta, pystyy ne erottamaan. Ihmistä puolestaan ohjaavat tarpeet, tyydytys ja kärsimys. Luonnosta ja ihmisyhteisön käytännöstä kumpuavat ihmisen hyvä ja paha.

Tehtäviä

  1. Vuonna 1973 tehdyn tutkimuksen mukaan siveelliseen todistukseen uskoi 12 % 15-24 -vuotiaista mutta 31% yli 50-vuotiaista. Pohtikaa mistä tämä voi johtua.
  2. Tieteiskirjallisuudessa oletetaan usein, että muiden planeettojen asukkaat ovat ihmisiä kehittyneempiä ja siveellisempiä. Toisaalta joissakin tieteiskirjoissa muiden planeettojen asukkaat ovat verenhimoisia peto, jotka haluavat hävittää ihmiset tai jopa syödä ihmisiä. Mitä mieltä olet itse?
  3. Jumalien siveelliset ominaisuudet ovat vaihdelleet uskontojen kehittyessä. Muinaisen Kreikan jumalat saattoivat olla yhtä moraalittomia kuin kreikkalaiset itse. Juutalaisten Jahve sen sijaan oli aina oikeassa. Pohtikaa yhteiskunnallisia syitä tähän kehitykseen.

Näyt ja harhanäyt (hallusinaatiot)

13 % suomalaisista uskoo, että jumala on olemassa koska he ovat kokeneet jumalan avun.

Useimpiin uskontoihin kuuluu avun pyytäminen jumalalta tai jumalilta.

Tällaista jumalalle osoitettua pyyntöä kutsutaan rukoukseksi.

Koska muinaiset ihmiset yrittivät taivuttaa jumalia suosiollisiksi magian (=taikuuden, henkivoimien) avulla, havaitaan, että tapa rukoilla on vähitellen kehittynyt vanhasta magiasta.

Jos jumala on olemassa ja jos jumala ei puutu maailmanmenoon, rukoileminen on turhaa, eikä jumalan apua voida käytännön elämässä kokea. Jos taas jumala todella puuttuu maailman menoon, sellainen voidaan ainakin periaatteessa kokemustieteen keinoin havaita.

Missään tieteellisissä kokeissa ei ole voitu havaita poikkeamia yleisesti tunnetuista luonnonlaeista. Kuitenkin tällaisista poikkeamista on kirjoitettu valtava määrä uskonnollista ja näennäistieteellistä kirjallisuutta. Poikkeamat ovat kuitenkin aina väistäneet tarkasti valvottuja laboratorio-olosuhteita.

Ihmiset saattavat todella uskoa kokeneensa jumalan avun. Jos joku on rukoillut, ja hänen toiveensa sattumalta toteutuu, hän helposti katsoo, että jumala on auttanut häntä. Jos toive ei toteudu, uskovainen ei kiinnitä siihen yhtä suurta huomiota tai syyttää ehkä itseään.

Ihminen pystyy helposti kokemaan toiveitaan vastaavia harhanäkyjä (hallusinaatioita). Nälkä, yksinäisyys, kidutus, lääkkeet ja pelko saattavat aiheuttaa harhanäkyjä. Muinaiset ”tietäjät” söivät punaisia kärpässieniä ja saivat sitten näkyjä. Myöhemmin näkyjä nähtiin viinin voimalla.

Jos uskomme eläinjumaliin, voimme nähdä niitä. Jos uskomme pyhimyksiin, voimme nähdä niitä. Jos uskomme paholaisiin, voimme nähdä niitä. Jos uskomme noitiin, näemme noitia.

Yhdysvaltain entisen presidentin James Carterin vaimo kertoi aikoinaan julkisuudessa keskustelleensa makuuhuoneessaan Jeesuksen (kristittyjen jumalan toinen persoona) kanssa.

Keskusteltavaa

  1. Pohtikaa, miksi ns. jumalatodistuksia yhä käytetään, vaikka ne on todettu tieteellisesti kestämättömiksi.
  2. Esittävätkö jumalattomat (ateistit) niin sanottujen jumalatodistusten arvostelua (kritiikkiä) niissä maissa, joissa he ovat enemmistönä?
  3. Miksi jumalattomat (ateistit) esittävät niin sanottujen. jumalatodistusten kritiikkiä niissä maissa, joissa he ovat vähemmistönä?
  4. Miten jumalaton (ateisti) kokee ihmisen itsenäisyyden (autonomian)?
  5. Mikä on jumalattoman (ateistisen) etiikan peruslause?
  6. Mistä voidaan päätellä, että jumalattomat (ateistit) eivät pidä elämäänsä tarkoituksettomana?
  7. Voidaanko yhteiskunnasta hävittää moraali?
  8. Mitä tavoitteita (päämääriä) sinä haluat edistää elämässäsi?
  9. Mitä henkilökohtaisia tavoitteita (päämääriä) sinulla on?
  10. Mistä asioista pidät erityisesti?
  11. Millaisen elämän jälkeen voisit sanoa, että olet elänyt hyvän elämän?

Mikä yliluonnollinen on



Monet uskonnot jakavat todellisuuden kahteen osaan, joista he kutsuvat toista luonnolliseksi ja toista yliluonnollisesti.

Menneisyyden ihmiset pitivät usein yliluonnollisina sellaisia tapahtumia, jotka olivat outoja, silloisten ihmisten käsityskyvyn ulkopuolella tai harvinaisia.

Nykyään yliluonnollisina pidetään tapahtumia, joiden katsotaan olevan luonnon säännönmukaisuuden vastaisia, erittäin harvinaisia tai joiden selittäminen on hankalaa.

Uskontojen mukaan on olemassa yliluonnollisia jumalia, henkiä ja tapahtumia.

Mikä on uskonto

Antropologit määrittelivät viime vuosituhannella uskonnon käsitykseksi, johon sisälty usko yliluonnolliseen.

Sitteen yhteiskuntatietelijät määrittelivät uskonnon vastaukseksi kysymykseen miksi.

Uuden uskonnon määritelmän mukaan uskonto on järjestäytynyttä jumalauskoa.

Oikea usko ja väärä usko

Eräät itämaiset uskonnot sallivat hyvin monipuolisen uskon yliluonnolliseen.

Sen sijaan kristinusko ja islam nimittävät uskoa niihin yliluonnollisiin olentoihin, joita uskonnossa itsessään ei esiinny, pakanauskoksi (paganus = maalainen, muinaisessa

Roomassa maalaiset säilyttivät pisimpään vanhan roomalaisen uskonnon).

Eräät jumalattomat (ateistit) nimittävät puolestaan kaikkea uskoa yliluonnolliseen.

Erilaisia käsityksiä uskontojen alkuperästä

Tavoite

Seuraavassa rajoitutaan tarkastelemaan kysymystä siitä, miksi uskontojen väitteisiin uskotaan.

Suuri määrä erilaisia käsityksiä

Uskontojen alkuperästä on esitetty suuri määrä käsityksiä.

Koska uskonnot ovat huomattavasti vanhempia kuin historiankirjoitus, näitä käsityksiä on ollut vaikea todistaa.

Uskontojen vahvistettua asemaansa monissa korkeakouluissa tämänlaatuiset pohdinnat ovat viime aikoina vähentyneet.

Vaikka käsitykset uskontojen alkuperästä ovat yksittäin otettuina liian yksipuolisia, ne yhdessä muodostavat varmasti erään osaselityksen uskonnoille. Tässä yhteydessä voidaan tarkastella vain pientä osaa näistä selityksistä.

Uskontojen omat selitykset

Juutalaiset, kristityt ja islam opettavat, että heidän uskontonsa on peräisin yliluonnolliselta oliolta, jota he kutsuvat jumalaksi.

Jumalat ovat näissä uskonnoissa ilmoittaneet itsestään ja tahdostaan joko uskontojen perustajille, niiden papeille tai suoraan uskonnollisten tekstien kirjoittajille.

Joissakin uskonnoissa uskontojen tarumaisten perustajien ilmoitetaan kertoneen uskonnon sisällöstä oppilailleen.

Erityisesti uskonnoissa on esiintynyt ennustajia eli profeettoja, jotka ovat ilmaoittaneet tulevista tapahtumista.

Antiikin ajattelijat

Hesiodos

Hesiodos esitti teoksessaan Jumalten synty ajatuksen, että Khaos oli kaiken synty.

Homeros

Homeros puolestaan näki kaiken saaneen syntynsä Okeanoksen ja Tethyksen liitosta. Näiden kreikkalaisten ajattelun takana vaikutti todennäköisesti Babylonialainen eepos Enuma elish, joka oli muinaisen lähi-idän tunnetuimpia teoksia.

Joonian luonnonfilosofit

Joonian luonnonfilosofit (fysiokoi <- fysis <- fynai = kasvuprosessi, syntyminen) olivat erityisen kiinnostuneita tästä alkuperäkysymyksestä.Thales ajattelijaHomeroksen tavoin kaiken syntyneen merestä.

Epikuros uskontojen alkuperästä



Epikuros

Muinaisroomalainen runoilija Lucretius Carus (tätä nimeä ai tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) kirjoittaa jumalauskon synnystä teoksessaan "Maailmankaikkeudesta".

Hän mainitsee ihmisten unissaan nähneen jumalia ja sillä perusteella uskoneen jumaliin.

Toiseksi hän mainitsee, että kun ihmiset eivät tunteneet ilmiöiden syitä, he selittivät tapahtumia jumalilla.

Kolmanneksi hän mainitsee eräiden luonnonilmiöiden synnyttämän pelon.

Ihmisten elämän janoa hän vertaa veden kantamiseen reikäiseen ruukkuun.

Lopuksi hän puhuu kuolemanjälkeisen rangaistuksen pelosta.

Euhemeros uskontojen alkuperästä

Euhemeros (tätä nimeä ai tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) opetti, että jumalat ovat alun perin olleet jumaloituja ihmisiä.

Monet hallitsijat ovat todellisuudessakin julistautuneet jumaliksi.

Eräät Rooman keisarit kuvittelivat, että heistä tulisi kuolemattomia, jos heidät julistettaisiin jumalaksi.

Ksenofanes arvosteli jumalten inhimillistämistä

»Mutta jos härjillä ja hevosilla ja leijonilla olisi kädet ja ne osaisivat käsin maalata ja tehdä teoksia niin kuin ihmiset, niin hevoset tekisivät jalojen ratsujen kaltaisia, härät uljaiden härkäin kaltaisia jumalhahmoja ja jokainen laji hahmoja oman kuvansa mukaan.»

David Hume uskontojen alkuperästä

David Humen (tätä nimeä ai tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) teos "Uskonnon luonnollinen historia" oli uuden ajan ensimmäistä yritystä ratkaista historiallisesti ja psykologisesti ongelma uskonnon synnystä ja kehityksestä.

Humen mukaan monijumalaisuus oli uskonnon alkumuoto josta nykyiset uskonnon muodot ovat kehittyneet.

Charles de Brosses uskontojen alkuperästä



Samaan aikaan ranskalainen Charles de Brosses (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) osoitti, että monijumalaisuutta (polyteismiä) oli edeltänyt eläinten, kasvien ja luonnonesineiden palvonta (fetisismi, fetissi = pyhä esine).

Yksijumalaisuuden rappio monijumalaisuudeksi

Toissa vuosisadalla jotkut väittivät, että joskus olisi vallinnut yksijumalaisuus, mutta tämä olisi rappeutunut myöhemmin monijumalaisuudeksi.

Tälle väitteelle ei ole löytynytpitäviä perusteluja.

Rappeutumiskäsityksen alkuperää lienee haettava kristillisestä paratiisitarinasta.

Tämän tarun mukaan ensimmäiset ihmiset, Adam ja Eeva, elivät onnen tilassa (paratiisissa), jumalan välittömässä yhteydessä.

Kun he sitten toimivat jumalan kiellon vastaisesti (söivät hyvän ja pahan tiedon puusta), jumala karkotti heidät paratiisista.

Ilmeisesti taru olettaa monijumalaisten myöhemmin unohtaneen "oikean" jumalan.

Uskonto kehittynyt kohti korkeinta astettaan

Eräät väittivät, että uskonto on koko ajan kehittynyt kohti korkeinta astettaan, yksijumalaisuutta (monoteismia).

Jotkut menivät vielä pitemmälle ja väittivät, että jumalattomuus on korkein kehitysaste.

Tätäkään arvoväritteistä kehityskäsitytä tosiasiat eivät ei tue.

Jumalien määrä ja suvaitsevuus

Yksijumalaisuutta ei voida pitää siveyden kannalta muita uskonnon muotoja kehittyneempänä.

Usein yksijumalaisuus johtaa suvaitsemattomuuteen, kun taas monijumalaisuus on yleensä suvaitsevaisempaa.

Antropologiset käsitykset jumalien alkuperästä

Edward B. Tylor ja sielutus



Edward B. Tylor esitti teoksessaan Primitive Culture vuonna 1871, että uskonnon alkumuoto on sielutus (animismi,aima = sielu, henki).

Sielutuksen mukaan kaikilla yksilöllisillä olioilla on toinen minä, sielu, joka jää henkiin kuoleman jälkeen.

Rafael Karsten piti sitä vielä uskontotieteen oppikirjassaan vuonna 1931 pääpiirteissään oikeana. Käsitystä vastaan esitettiin kahdenlaista arvostelua.

Niin sanottu esisieluttava (preanimistinen) koulukunta (muun muassa R. R. Marrettin The Treshold of Religion, 1909) väitti, että sieluttamista on edeltänyt usko yliluonnolliseen mahtiin.

James Frazer ja totemismi

Alkuyksijumalsisuudelle on sukua käsitys, jonka mukaan uskonnon alkumuoto olisi totemismi.

James Frazerin mukaan totemismi on läheinen suhde, jonka oletetaan vallitsevan ihmisryhmän ja jonkin luonnon lajin tai muun luonnonesineen välillä.

Totemistinen yhteiskunta jakaantuu niin sanottuihin klaaneihin.

Jokaisella klaanilla on jonkin eläimen, kasvin tai satunnaisesti myös elottoman olion nimi.

Toteemi ei ole jumala, mutta se sisältää aineksia, joista jumala voidaan tehdä.

Käsitystä vastaan on esitetty, että totemismi ei ole välttämätön välivaihe uskontojen kehityksessä.

Bronisław Malinowski ja hyötykäsitys

Bronisław Malinowski katsoi, että uskontoja on olemassa, koska niistä on yhteiskunnalle hyötyä. Malinowskin teoriaa kutsutaan funktionalismiksi, koska tämän teorian mukaan uskonnolla on yhteiskunnassa tehtävä eli funktio.

Geertz ja uskonto mallina

Clifford Geertz esitti teoksessaan The Interpretation of Cultures, että uskonto on sekä malli yhteiskunnasta että malli yhteiskunnalle.

Tässä hän kritikoi arvosteli niitä malleja, jotka yksipuolisesti palauttivat uskonnon johonkin yhteiskunnalliseen tai psykologiseen ilmiöön.

Toisaalta taas hän arvosteli niitä, jotka korostavat vain uskonnon vaikutuksia tai ottavat uskonnolliset säännöt annettuina. Hänen mukaansa ihmiset uskonnossa tulkitsevat maailmaansa oman valtarakenteensa käsitteiden avulla. Uskonto kuitenkin on erittäin voimakas arvottaja ja vaikuttaa sitenyhteiskuntaan.

Psykologiset käsitykset jumalien alkuperästä

Sigmund Freud


Psykoanalyysin perustaja Sigmund Freud väitti, että uskonnot ovat harhakuvitelmia (illuusioita), ihmiskunnan vanhimpien, vahvimpien ja sitkeimpien toiveiden toteutumia kuvitelmien muodossa.

Uskonto on henkinen puolustusjärjestelmä uhkaavia luonnonvoimia kuten maanjäristyksiä, tulvia, myrskyjä, sairauksia ja väistämätöntä kuolemaa vastaan.

Mitä tulee varsinaiseen jumalauskon syntyyn, Freud edusti niin sanottua totemismia.

Hän kehitti erikoislaatuisen käsityksen ihmiskunnan varhaisvaiheista.

Hänen mielestään isä, vahvin uros, hallitsi laumaa, kunnes hänen jälkeläisensä murhasivat ja söivät hänet. Tämä aiheutti syyllisyyden tunteita.

Toteemieläin, joka on isän sijainen, sekä sukupuolielämä äidin kanssa ovat siitä saakka olleet kiellettyjä (tabuja). Kristillisen perisynnin freudilaiset selittivät kapinaksi isähahmoa vastaan ja uskonnoissa esiintyvän jumalan pojan kuoleman tämän isänmurhan sovitukseksi.

Carl Jung

Saksalais-itävaltalaisen psykiatrin ja psykologin, Carl Jungin, käsitys eroaa Freudin käsityssta monissa kohdin. Jung pitää ihmisen alitajuntaa avaimena uskonnon ymmärtämiseen. Hän väittää mm., että uskonto syntyy taipumuksesta vajota lapsen tunteman riippuvuuden tasolle.

Sosiologiset käsitykset jumalien alkuperästä

Comte ja ihmiskunnan kehitysasteet

Positivismin perustaja, ranskalainen Auguste Comte (1798–1857) erotti ihmiskunnan historiassa kolme päävaihetta:

  1. uskonnollisen),
  2. metafyysisen
  3. ja positiivisen.

Alimmassa, uskonnollisessa, voidaan erottaa kolme

Spencer ja vainajahenkien palvonta

Herbert Spencer (1820–1903) kiinnitti teoksessaan Principles of Sociology erityistä huomiota uskonnon kehitykseen alemmilla kehitysasteilla.

Spencer väitti muun muassa, että kaikki usko jumalallisiin olentoihin sekä niiden palvonta on kehittynyt vainajien henkien jumaloimisesta ja siitä palvonnasta, mitä niille osoitetaan alemmissa valtarakenteissa.

Vainajien palvonnalla on suuri merkitys uskontojen historiassa, mutta Spencerin yleistystä pidetään liian yksipuolisena.

Emile Durkheim ja yhteisöllisen ryhmän vertauskuva



Émile Durkheim julkaisi vuonna 1912 teoksen Uskontoelämän alkeismuodot, jossa hän esitti, että jumala on yhteisöllisen ryhmän vertauskuva. Ihminen on kehittänyt jumalat tiedostamattomasti yhteiskunnallisen vallankäytön välineiksi. Uskonnon avulla yhteisö valvoo yksilön käyttäytymistä.

Uskonnossa yhteisö palvoo itseään. Ihmisten palvomat jumalat ovat kuviteltuja olentoja, jotka yhteiskunta on tiedostamattomasti luonut välineiksi, joilla valvotaan yksilön ajattelua ja toimintaa.

Yksilön sisäänsä sulkeva yhteiskunta synnyttää jäsentensä mieliin ajatuksen jumalasta, joka on tosiasiassa heijastus yhteiskunnasta.

Yhteiskunta kohdistaajäseniinsätottelevaisuuden, ja tämä heijastuu ihmisten käsityksenä pyhistä asioista sekä jumalasta, joka koetaan pyhäksi asettamisen vaatimuksen lähteeksi.

Alkukantaisissa yhteiskunnissa tämä tunne yhteisön vaatimuksesta ehdottomaan kuuliaisuuteen onhyvin voimakas. Heimon käsityksillä ja tavoilla on suuri valta yksilöihin.

Kehittyneissä yhteiskunnissa tämä alkukantainen ykseyden tuntu palaa osittain henkiin esimerkiksi sodan aikana, jolloin tunne kansallisesta yhteenkuuluvuudesta saa yksilöihin suuren vaikutusvallan.

Jumala koetaan myös yksilön viimeiseksi avunantajaksi. Ihminen onyhteisöllinen, riippuvainen laumastaan ja onneton joutuessaan siitä eroon.

Yhteisö on ihmisen henkisen elinvoiman tärkein lähde. Yksilö vahvistuu suorittaessaan ryhmän toisten jäsenten kanssa samaa ryhmää yhdistävän uskonnon palvontamenoja.

on yleinen taipumus luoda mielteitä ja Yhteiskunnan luonnollinen paine muuttuu käsitykseksi jumalan yliluonnollisesta läsnäolosta, koska ihmisen mielellävertauskuvia. Jumala on tämän käsityksen mukaan ihmisen luomus, jonka tarkoituksena on säilyttää tämän olennon yhteiskunnallinen olemassaolo.

Max Weber ja uskonnon vaikutukset kapitalismiin



Max Weber ei esittänyt varsinaista teoriaa uskonnon synnystä mutta käsitteli sen seurauksista.

Erityisesti teoksessaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki hän esitti, että protestantismin (erityisesti kalvinismin) vaikutus teollisuusyhteiskunnan syntyyn oli ratkaiseva.

Hänen mukaansa protestantismi "sekularisoi" kutsumus-käsitteen ja teki kaikesta työstä yhtä arvokasta Jumalan palvelemista. Kalvinismin erityinen vaikutus oli siinä, että kieltäessään turhat nautinnot se sai aikaan säästäväisyyttä ja sitä myöten vaurautta ja pääomien syntyä.

Berger ja Luckmann ja uskonto symboliavaruutena

Peter Berger ja Thomas Luckmann esittävät teoksessaan Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen uskonnon olevan eräs symboliavaruuksista, johon ihmisyhteisö "tallentaa" rutinoituneen ajattelunsa.

Heidän mukaansa ajattelu rutinoituu kuten aamutoimet, autolla ajo ym. Rutinoituminen vapauttaa ihmisen kykyä muihin tehtäviin kun samaa asiaa ei tarvitse aina erikseen tietoisesti miettiä.

Kun ajattelu on rutinoitunut, se otetaan itsestäänselvänä siihen asti kun jokin ulkoinen tekijä haastaa sen. Silloin ajattelutapa otetaan esiin symboliavaruudesta, sitä arvioidaan, se päivitetään - ja talletetaan uudelleen.

Jean Meslier ja uskonnot kansanpettäjinä



Erityisesti valistusfilosofialle ja varhaiselle sosialistiselle liikkeelle oli ominaista uskonnon siveellinen arvostelu kritiikki. Ranskalainen valistusajattelija Jean Meslier aloitti tämän testamentissaan testamentissaan, ja sosialistisen liikkeen piirissä tätä arvostelua on säilynyt viime vuosisadan loppuun asti.

Jyrkimmässä muodossa tämä kritiikki sai muodon: kolme pettäjää, Mooses (juutalainen taruhahmo), Jeesus (kristillinen taruhahmo) ja Muhammed (islamin taruhahmo).

Feuerbach ja jumalat ihmisen kuvina

Ludwig Feuerbach ei hyväksynyt tätä petoskäsitytsä. Hänen mielestään ihminen palvoo jumalassa omaa itseään eli kuten eräät antiikin ajattelijat asian ilmaisivat: ihminen loi jumalat omiksi kuvikseen. Kristinuskon mukaan jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.

Karl Marx ja yhteisöjen virheellinen tajunta



Karl Marx (oikealla)

Karl Marx kehitti Feuerbachin ajatuksia, jotka pohjautuvat paljolti yksilön virheelliseen tajuntaan. Marxin mukaan uskonnossa on kyse yhteisön virheellisestä tajunnasta.

Vuodenvaihteessa 1843-1844 Marx arvioi uskontoa myöhemmin hyvin kuuluisaksi tulleessa lausunnossaan seuraavasti:

"Epäuskonnollisen kritiikin perusta on: ihminen tekee uskonnon, uskonto ei tee ihmistä. Ja uskonto on juuri sellaisen ihmisen itsetajuntaa ja itsetuntoa, joka ei ole vielä saavuttanut itseään tai on sitten - uudestaan kadottanut itsensä.

Mutta ihminen ei ole mikään käsitteellinen, maailman ulkopuolella kyyhöttävä olento. Ihminen, se on: ihmisen maailma, valtio, yhteisö. Tämä valtio ja yhteisö tuottavat uskonnon, nurinkurisen todellisuuskäsityksen, koska ne muodostavat nurinkurisen maailman.

Uskonto on tämän maailman yleistä käsitystä, sen tietosanakirjamainen yleiskatsaus, sen logiikka kansantajuisessa muodossa, sen henkinen huipentuma, sen innoitus, sen moraalinen palkkio tai rangaistus, sen juhlallinen täydennys, sen yleinen lohdutus- ja oikeusperusta.

Se on inhimillisen olemuksen mielikuvitustoteutuma, koska inhimilliseltä olemuksella ei ole mitään tosi todellisuutta. Taistelu uskontoa vastaan on siis välillisesti taistelua sitä maailmaa vastaan, jonka henkistä maustetta uskonto on.

Uskonnollinen kurjuus on yhtäältä todellisen kurjuuden ilmaus ja toisaalta vastalause tätä todellista kurjuutta vastaan. Uskonto on ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman sydän aivan kuten se on hengettömien olosuhteiden henki. Se on kansan oopiumia.

Uskonnon kumoaminen kansan kuvitteellisella onnena on sen todellisen onnen vaatimusta. Vaatimus luopua tilaansa koskevista harhaluuloista on vaatimus luopua tilasta, joka tarvitsee harhaluuloja. Uskonnon arvostelu on siis idussaan sen murheenlaakson kritiikkiä, jonka sädekehänä on uskonto.

Taivaan arvostelu muuttuu näin maan arvosteluksi, uskonnon arvostely oikeuden arvosteluksi, jumaluusopin arvostelu politiikan arvosteluksii."

Kristinuskon ja työväenliikkeen suhteista Kari Marx kirjoitti v. 1847 seuraavasti:

"Kristinuskon sosiaalisilla periaatteilla on jo ollut tuhannen kahdeksansataa vuotta aikaa kehittyä, eivätkä ne tarvitse mitään lisäkehittelyjä preussilaisten konsistoriaalineuvosten taholta.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet ovat aiheuttaneet antiikin orjuuden, kaunistelleet keskiajan maaorjuutta ja kykenevät kyllä hätätilassa, joskin hieman kärsivin ilmein puolustamaan köyhälistön sortoa.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet saarnaavat hallitsevan ja sorretun luokan olemassaolon välttämättömyyttä ja antavat viimeksi mainitulle vain sen hurskaan toiveen että ensiksi mainittu harjoittaisi hyväntekeväisyyttä.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet sijoittavat konsistoriaalineuvoksille sopivalla tavalla kaikkien surkeuksien hyvityksen taivaaseen ja oikeuttavat näin kyseisten surkeuksien jatkumisen maan päällä.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet julistavat kaikki sortajien sorrettuja kohtaan tekemät halpamaisuudet ja joko oikeudenmukaisiksi rangaistuksiksi perisynnistä ja muista synneistä tai koettelemuksiksi, joita Herra (ts. Jumala) loppumattomassa viisaudessaan langettaa valittujen kannettaviksi.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet saarnaavat raukkamaisuutta, itsensä halveksuntaa, alentumista, alamaisuutta, pelkuruutta, lyhyesti kaikkia lurjuksen ominaisuuksia, ja köyhälistö, joka ei halua että sitä kohdellaan lurjuksena, tarvitsee rohkeutensa, itsetuntonsa, ylpeytensä ja riippumattomuuden tuntonsa kipeämmin kuin leipänsä.

Kristinuskon sosiaaliset periaatteet ovat nöyristelijämäisiä ja köyhälistö on vallankumouksellinen.

Se kristinuskon sosiaalisista periaatteista."

Karl Marxin kanta työväenliikkeen ja uskonnon suhteista oli selvä. Marxin mielestä uskonto on työväenliikkeelle vahingollinen ilmiö. Jo Marxin eläessä työväenliikkeessä esiintyi kuitenkin erilaisia suuntauksia. Jotkut niistä, kuten anarkismi, olivat voimakkaan ateistisia. Toisaalta alkoi esiintyä myös niin sanottua kristillistä sosialismia.

Marxin jälkeen työväenliikkeessä esiintyi kaksi pääsuuntausta, vallankumouksellinen suuntaus ja vähittäisiin uudistuksiin tähtäävä suuntaus.

Vallankumouksellinen suuntaus, jota ovat edustaneet suurimpana ryhmänä kommunistit, on suhteellisen kauan säilyttänyt Marxin alkuperäiset ajatukset. Sen sijaan vähittäisiin uudistuksiin tähtäävässä suuntauksessa, jota ovat edustaneet suurimpana ryhmänä sosialidemokraatit, on esiintynyt vähittäistä siirtymistä yhä lievempään uskonnon vastaisuuteen ja lopulta jopa uskontomyönteisyyteen.

Nykyään esiintyy uskontomyönteisiä suuntauksia myös kommunistissa liikkeessä.

Richard Dawkins uskontojen alkuperästä



Eläintieteilijä Richard Dawkins pohtii Free Inquiry –lehden numeroissa 3/2004 ja 4/2004 syitä siihen suunnattomaan voimavarojen tuhlaukseen, jota ihmisen uskonnot edustavat. Eläimiin on luonnollisen valinnan seurauksena jäänyt pääasiassa niitä ominaisuuksia, joista niille on hyötyä olemassaolon taistelussa selviämisessä. Muutenkin eläimet yleensä säästävät voimavaroja. Dawkins esittää käsityksensä vain eräänä mahdollisena oletuksena.

Ihmiset ovat rakentaneet uskontojen vaikutuksesta valtavan määrän kirkkoja, pyramideja ja muita rakennelmia, joista ei kehityksen (evoluution) kannalta ole mitään hyötyä.

Miljoonat ihmiset ovat kuolleet uskonsodissa ja uskonnollisissa vainoissa. Uskontojen vaikutuksesta ihmiset ovat kieltäytyneet sukupuolisuhteista ja alistuneet luostareiden ja muiden uskonnollisten laitosten luonnottomalta tuntuvaan elämään.

Dawkins pohtii erilaisia uskonnoille ehdotettuja kehitysopillisia selityksiä ja toteaa ne toteennäyttämättömiksi. Uskonnoista ei ole edes plasebovaikutuksen aiheuttajiksi.

Dawkins torjuu myös ajatuksen, että jonkinlainen ”jumalakeskus” ihmisen aivoissa selittäisi jotain. Jos sellainen olisi olemassa, miksi se olisi olemassa? Ihmisen lähisukulaisilla ei sellaista ole.

Dawkinsin mielestä tähän asti asetetut kysymykset ovat vääriä. Jotta ymmärrettäisiin oikeiden kysymysten luonne, Dawkins ottaa esimerkiksi sen ilmiön, että hyönteiset pyörivät tulen ympärillä ja lentävät kohti omaa kuolemaansa.

Selitys tähän ilmiöön on, että menneinä aikoina ihmisten tekemiä tulia ei ole ollut hyönteisiä harhauttamassa. Hyönteiset ovat lentäneet yöllä johonkin suuntaan käyttäen suunnistusvälineinä kaukana olevia valoja kuten kuuta ja tähtiä. Saman suunnistusmenetelmän soveltaminen lähellä olevaan kohteeseen aiheuttaa sen, että hyönteinen lentää logaritmisen kierteen muotoista rataa, ja jos kohde on tuli, hyönteinen tuhoutuu.

Hyönteisen tuhoon johtava käyttäytyminen on uusissa olosuhteissa ilmenevä sivuvaikutus sellaisesta käyttäytymisestä, joka on tavallisissa olosuhteissa aivan järkevää. Dawkinsin mielestä uskonnot ovat tällaisia haitallisia sivuvaikutuksia, joilla ei ole kehityksen (evoluution) näkökulmasta mitään merkitystä.

Toisin kuin melkein kaikki muut eläimet, ihmiset välittävät kasaantuvaa kokemustietoa sukupolvelta toiselle. On ainakin lapsille (luultavasti myös aikuisille) eduksi, jos he tottelevat (suuremmin kyselemättä) kieltoa uida vedessä, jossa on krokotiileja. Luonnollisen valinnan tuloksena ihmislapsen aivot ovat kehittyneet sellaisiksi, että ne oppivat kielen, ja ihmislapset luottavat aikuisten antamaan informaatioon.

Eri alueilla ihmiset siirtävät jälkeläisilleen erilaisia kieliä ja erilaisia uskontoja. Tämän Dawkins on esittänyt eräänä mahdollisuutena.

Dawkinsin mukaan uskonnoilla ei ole yksilöille tai yhteisöille mitään arvoa olemassaolon taistelun näkökulmasta vaan uskonnot ovat haitallisia sivuvaikutuksia aivan samaan tapaan kuin hyönteisten lentäminen tuleen.

Free Inquiryn numerossa 5/2004 muutamat kirjoittajat esittävät Dawkinsille vastaväitteitä.

Vastaväittäjät ovat Dawkinsin kanssa pääasiassa samaa mieltä siitä, että uskonnot ovat kehityksen (evoluution) kannalta merkityksettömiä sivuvaikutuksia, mutta he eivät ole Dawkinsin kanssa täysin samaa mieltä siitä, minkä ilmiön sivuvaikutuksia uskonnot ovat.

Anthony C. Lunn sanoo, että ilmiö on hänen mielestään paljon monimutkaisempi kuin Dawkins olettaa. Eräänä omana selityksenään hän esittää, että ihmisellä on luonnonvalinnan ansiosta kehittynyt kyky etsiä ilmiöiden syitä ja uskontojen näennäisselitykset ovat tämän ominaisuuden sivuvaikutuksia.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa mitkä syyt pitivät uskontoa yllä alkukantaisissa heimoyhteisöissä.
  2. Pohtikaa mitä vahinkoa siitä käsityksestä, että kristinusko tai islam on uskonnon korkein kehitysaste, on ollut Afrikan, Aasian ja Amerikan kansoille.
  3. Pohtikaa miksi monijumalaisuus on yleensä ollut suvaitsevampaa kuin yksijumalaisuus.
  4. Keskustelkaa missä määrin uskontoa edelleen käytetään vallankäytön välineenä.
  5. Pohtikaa ihmisen riippuvuutta uskonnollisesta yhteisöstä esimerkiksi laestadiolaisten, körttiläisten tai helluntailaisten keskuudessa. Käyttäkää Lasse Naukkarisen filmiä "Armon aika" havaintomateriaalina.
  6. Vuonna 1973 suoritetun tutkimuksen mukaan käsitys "uskonnosta on hyötyä yhteiskunnalle" selitti kaikkein parhaiten uskonnollista suvaitsemattomuutta Suomessa. Pohtikaa mistä tämä johtui.
  7. Pohtikaa kysymystä siitä, missä määrin Karl Marxin selitys uskonnosta pätee Suomessa? Missä määrin se pätee jossain kehitysmaassa? Pohtikaa sitä, mikä saa nykyajan nuoret turvautumaan uskontoon.

Oppineisuudesta



Oppineisuuden arvostelua on esiintynyt yhtä kauan kuin oppineisuutta. Sextus Empiricus, joka eli noin kolmannella vuosisadalla, kirjoitti teoksen Oppineita vastaan, nimi on joskus suomennettu Professoreita vastaan.

Arvovallan eli auktoriteetin menetelmän pätevyyden kiistäjiä on ollut aina.

Itse asiassa persoonallisuuden piirre nimeltä kovuus (autoritaarisuus) ja sen vastakohta pehmeys (autoritaarisuuden vastaisuus) ovat vahvasti periytyviä.

Kansanperinne sanoo, että kaikki eivät voi olla herroja, kuka tekisi työt, jos kaikki olisivat herroja.

On ilmeistä, etteivät sen enempää kovuus kuin pehmeyskään kovin helposti katoa ihmiskunnan perintötekijöistä.

Koska professoriksi pääseminen yleensä edellyttää kovaa luonnetta (poikkeuksiakin on), aikamme oppineet ovat pikemminkin jonkinlaisia johtajia kuin suosittujen tai muusta syystä vallitsevien todellisuuskäsitysten arvostelijoita.

Käsitteistä

Inhimillinen kieli on alun perin kehittynyt apinayhteisössä vallankäytön ja valehtelemisen välineeksi.

Käsitteistön tuottamista ovat hallinneet laumojen johtajat, papit ja ainakin maanviljelyksen ja karjanhoidon kehittymisen jälkeen myös rikkaat.

Käsitteiden tehtäviä ovat olleet mm. alaluokkaisten ja orjien käskyttäminen sekä yläluokan todellisuuskäsityksen (elämänkatsomuksen) puolustaminen.

Kieltä on tarvittu myös yläluokan sisäisen nokkimisjärjestyksen ylläpitämiseen. Sopivien käsitteiden avulla alaluokka on pyritty saamaan hyväksymään alistettu asemansa.

Pahinta käsitteiden avulla alistamista on ollut ja on edelleen uskonto.

On sanottu, että uskonto on vanhin muoto järjestäytynyttä rikollisuutta.

Käsitekiistoja

Latinan kielen sana scientia, jonka perusteella muihin kieliin on tehty sana tiede, tarkoittaa tietoa tai taitoa. Sanan tieto merkitys on kiistanalainen.

Uusimpien tutkimusten mukaan niin sanotut länsimaiden ihmiset käsittävät sanan "tieto" eri tavalla kuin itäaasialaiset.

Länsimaalaisten enemmistö pitää esimerkiksi Edmund Gettierin (1927-) esittämiä ristiriitoja oikeina ristiriitoina, mutta itäa-aasialaisista vain vähemmistö pitää niitä oikeina ristiriitoina.

Tässä yhteydessä ei tarvitse tietää, mitä Gettierin ristiriidat (niitä on esitetty tässä kirjassa toisessa kohdassa) tarkoittavat.

Mm. niiden tuloksena on päädytty vaikeuksiin määritellä mitä sana tieto tarkoittaa.

Gettierin ristiriitojen julkaisun jälkeen on kirjoitettu metreittäin kirjoja, joissa melkein jokainen kirjoittaja yrittää keksiä oman tiedon määritelmän.

Tämän kirjallisuuden seurauksena tiedon määritelmästä vallitsee entistä suurempi erimielisyys.

Käsite "tiede" on ongelmallinen

Koska käsite tiede on käsitteen tieto johdannainen, käsite tiede on jo tästä syystä ongelmallinen. On ehdotettu, että käsitteestä tiede pitäisi kokonaan luopua.

Toinen tärkeä syy siihen, miksi käsitteestä tiede pitäisi luopua, on se, ettei rajan vedossa tieteen ja valetieteen eli näennäistieteen välillä ei ole edistytty.

Looginen empirismi yritti saada voimaan jonkinlaiset säännöt tätä rajanvetoa varten, mutta tieteen papisto kielsi loogisen empirismin.

Kolmas tärkeä syy siihen, miksi käsitteestä tiede pitäisi luopua ovat monet yliopistojen merkilliset tiedekunnat kuten jumaluustieteellinen tiedekunta.

Jumaluustiede on epäilemättä ns. tieteistä mielettömin, sillä se tutkii jotain, jota ei ole olemassa.

Hyvänä kakkosena tulee erittäin paljon rahaa saava kasvatustiede, joka tutkii jotain sellaista, mikä ei ole mahdollista.

Kolmosena tulee filosofia eli viisauden ystävyys. Edes käsitteen “viisaus” merkityksestä ei ole yksimielisyyttä. Vielä vähemmän on yksimielisyyttä siitä, mikä on viisasta.

Totuuden kunnioitus

Koska jumalien olemassaolosta ei ole vuosituhansien kuluessa pystytty esittämään vähäisin­täkään pitävää todistetta, ainoa oikea johtopäätös on, ettei jumalia ole olemassa. Jotta käsitteellä “tiede” olisi jotakin järjellistä käyttöä, tieteen pitäisi kunnioittaa totuutta tällaisissa perusasioissa.

Tieteen hyvästä maineesta johtuu, että melkein jokainen huijauksen laji pyrkii naamioitumaan tieteeksi.

Ajattelusta (filosofiasta)



Pythagoras (569-475 eaa.) (nimeä ja vuosilukuja ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ei sanonut itseään viisaaksi vaan viisauden ystäväksi eli filosofiksi.

Pythagoras uskoi jumaliin, ja Pythagoraan mielestä vain jumalat ovat viisaita.

Ihmiset voivat siis Pythagoraan mielestä parhaimmillaan olla vain viisauden ystäviä eli filosofeja.

Oikeasti viisaita olivat tietysti sofistit, mutta sofistista on tehty haukkumansana.

Loogisen empirismin ehdotus

Looginen empirismi kannatti filosofiaksi kutsutun ”tieteen” lopettamista ja siinä olevien mahdollisesti järjellisten osa-alueiden sulauttamista muihin ”tieteisiin”.

Suomalaiset ovat barbaareja

Muinaiskreikkalaiset pitivät sanaa ”filosofia” niin hienona, ettei se edes käänny barbaarien kielille. Hyvänä todisteena suomalaisten barbaarisuudesta voidaankin pitää sitä, ettei sanaa ”filosofia” ei ole pystytty suomentamaan.

Tarkasti ottaen filosofia siis tarkoittaa viisauden ystävyyttä. Kuten edellä sanottiin, sanan ”viisaus” merkityksestä ollaan erimielisiä. Vaikka päästäisiin yksimielisyyteen sanan ”viisaus” merkityksestä, ollaan varmasti eri mieltä siitä, mikä on viisasta. Tällaisesta ”viisaustieteestä” pitäisi päästä lopullisesti eroon.

Onko hurahtaneisuus ikuista

On epätodennäköistä, että ihmiskunta pääsisi eroon viisaustieteestä ja muusta hurahtaneisuudesta.

Ne ihmiset, joiden aivojen tiettyjen välittäjäaineiden pitoisuudet ovat suuret, pitävät tätä vallan ja hurahtaneisuuden koneistoa käynnissä.

New Scientist -lehden mukaan Zürichin yliopistosairaalan neurologin Peter Bruggerin (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) tutkimukset osoittavat, että aivojen korkea dopamiinipitoisuus heikentää ihmisen päättelykykyä ja tuottaa kokemuksia, joita ihmiset pitävät yliluonnollisina.

Dopamiinin ja myös muiden aivojen välittäjäaineiden korkeat pitoisuudet saavat ihmisen tuntemaan itsensä muita korkea-arvoisemmaksi.

Itseään korkea-arvoisina pitävät ihmiset kohoavat minkä tahansa yhteiskunnan nokkimisjärjestyksen huipulle. Nämä itseään korkea-arvoisina pitävät ihmiset eivät halua edes kuolla, eivät ainakaan lopullisesti.

Historiankirjoituksesta

Historiankirjoitusta on usein oikeutetusti sanottu menneisyyden sijoitetuksi tieteis­kuvitelmaksi eli science fictioniksi.

Lähes jokainen vallassa ollut aate on kirjoittanut historian uudestaan ja mieleisekseen.

Me suomalaiset elämme kristinuskon valtakauden kristillisesti väritetyn historian aikakautta.

Sana "ateismi" yritetään poistaa kielestä

Eräs kristillisen historiankirjoituksen tavoitteita on häivyttää jumalattomuuden (ateismin) olemassaolo historiasta.

Neljän kopla

Vaikka juuri minkään historian kirjoihin kirjoitetun väitteen totuudesta ei voida olla varmoja, voidaan sanoa, että se voitolle päässeen uskonnollisen ajattelun ”neljän kopla”, joka on pitkällä tähtäyksellä pilannut länsimaisen ajattelun on: Platon, Aristoteles, Kant ja Hegel.

Nemesis



Isaac Asimovin (1920-1992) (nimeä ja vuosilukuja ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) viimeisen teoksen Nemesis sankari sanoikin: on hyvä, että ihmiskunta häviää kykenemättä levittämään inhimillistä pahuutta avaruuteen. Nemesis oli antiikin Kreikan oikeutetun koston jumalatar.

Keskusteltavaksi

Miksi tarvitaan tutkimusta, joka tutkii todellisuustutkimusta (tiedettä)?

Käsitteestä "tiede" on tullut haitallinen

Seuraavassa puhutaan niistä ajoista, jolloin todellisuustutkimusta kutsuttin tieteeksi. Artikkelin lukemisen helpottamiseksi on käytetty sanaa "tiede". Kyse ei ole toimittajan laiskuudesta, sanojen vaihtaminen toisksi onnistuu tietokoneella varsin helposti.

Jumaluustiede jäi tieteen sisälle

Kuntiede pääasiassa luonnontieteen, lääketieteen ja tekniikan kehittyessä on saanut runsaasti lisää arvostusta, tieteiksi pyrkii kaikenlaisia uusia ja vanhoja käsityksiäa. Koska yliopistolaitos alun perin syntyi lähinnä kristinuskon puolustamista varten, eräs epätiede, jumaluustiede (teologia) on jäänyt tieteen sisään.

Teteen vanhin nimi

Melkein kaikkea tiedettä on aikoinaan kutsuttu filosofiaksi. Suomessa on vieläkin käytössä esimerkiksi nimitys filosofian maisteri.

Filosofian maisteri on hyvin harvoin filosofi.

Vuosituhansien kuluessa ja tiedon karttuessa muut tieteet ovat irtautuneet filosofiasta, ja filosofiaan on jäänyt jäljelle kaikenlaista sellaista pohdiskelua, jota ei ole katsottu erityistieteissä tarpeelliseksi.

Lähinnä uskontojen vaikutusvallasta johtuen esimerkiksi siveystutkimus tutkimus ei ole itsenäinen tiede vaan sitä esiintyy filosofiassa ja yhteiskuntatieteissä.

Filosofit keksivät aiheita ansaitakseen elatuksensa

Myös sen jälkeen, kun tieteet ovat irrottautuneet filosofiasta filosofit ovat olleet kiinnostuneita tieteestä.

On kehitetty tieteenfilosofiaa, tieteenkäsity ja jopa tieteenfilosofian historiaa.

Onko tieteenfilosofia elossa

Erityisesti looginen empirismi ja sen vastustajat olivat kiinnostuneita tieteenfilosofiasta.

Sekä Rudolf Carnap että Arthur Pap ovat kirjoittaneet tieteenfilosofian oppikirjan (näitä nimiä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa). Vaikka tieteenfilosofia on epäilemättä vahvasti elossa, sitä vastaan hyökkäillään koko ajan.



David Bloorin mukaan tieteenfilosofia on kuollut ja jäljelle ovat jääneet vain tieteensosiologia ja tieteen sosiaalipsykologia (niin sanottu vahva ohjelma).

Erityisesti valistuksenvastaiset postmodernistit ovat omaksuneet usein tämän niin sanotun sosiaalisen konstruktivismin, jonka mukaan tiede on vain yhteiskunnallinen rakennelma. Monet jyrkät naisasiaihmiset (radikaalit feminismit) ovat omaksuneet sekä sosiaalisen konstruktivismin että postmodernistisia katsomuksia.

Mitä tieteenfilosofia ei ole

Tieteen filosofia ei ole tieteen historiaa.

Tieteen filosofia ei ole luonnonfilosofiaa kuten esimerkiksikaikkeuden alkuperän tai tarkoituksen pohtimista.

Tieteen filosofia ei ole tieteenpsykologiaa tai tieteensosiologiaa.

Nämä ovat erikoistieteitä, jotka tutkivat inhimillistä toimintaa. Viimeksi mainitut ovat kyllä tieteen tutkimusta, johon kuuluu lisäksi muun muassa tieteen järjestelmän ja talouden tutkimus.

Mitä tieteenfilosofia tutkii

Tieteenfilosofia yrittää muun muassa ymmärtää tieteen tavoitteita, menetelmiä ja rakennetta. Tässä tarkoituksessa tutkitaan tieteen tavoitteita, menetelmiä, arviointiperusteita, käsitteitä, lakeja ja teorioita.

Oma käsitteistö

Tiede käyttää monia sellaisia käsitteitä, joita mikään erityistiede ei tutki. Sellaisia käsitteitä ovat esimerkiksi syy, tieteellinen lainalaisuus (=säännönmukaisuus), käsitys ja selitys.

Voidaan kysyä, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että jokin tapahtuma on jonkin toisen tapahtuman syy.

Mitä tarkoitetaan luonnonlailla (luonnon säännönmukaisuudella)?

Millaisia ovat tieteelliset käsitykset (teoriat)?

Mitä tarkoittaa tieteellinen selittäminen?

Mikä on selittämisen suhde ennustamiseen?

Toisinaan tieteessä puhutaan arkipäiväisistä asioista kuten mittareista, mikroskoopeista ja kaukoputkista. Niiden avulla voimme tehdä havaintoja.

Varsin usein tieteessä puhutaan sellaisista asioista, joita ei voida samalla tavoin paljain silmin havaita kuten esimerkiksi elektroneista, ioneista, geeneistä jne. Mikä on tällaisten olioiden suhde arkipäiväisiin olioihin?

Mikä oikeus meillä on puhua esimerkiksi positroneista?

Voidaan myös kysyä, miksi näitä käsitteitä tulisi tutkia. Eivätkö tieteenharjoittajat osaa käyttää niitä?

Tiede kyllä osaa käyttää näitä käsitteitä, mutta jotta ei otettaisi käyttöön mitä tahansa käsitteitä myös teoreettiset (käsitteelliset) käsitteet on sidottava inhimillisiin havaintoihin. Muutoin voitaisiin ottaa käyttöön sellaisia olioita kuin keiju, elämänvoima, elottomiin esineisiin liittyvät henget jne.

Ongelmia

  1. Logiikkaa (oppi johdonmukaisesta ajattelusta) ja matematiikkaa pidetään usein tieteinä. Mitä matemaattinen tai looginen totuus tarkoittaa? Mikä on matematiikan suhde kokemustieteeseen?
  2. Mikä on oikea tieteen menetelmä asioiden esittämisessä ja kuvailussa?
  3. Mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että tiede selittää? Onko olemassa myös muunlaisia selityksiä?
  4. Sanotaan, että tiede ennustaa. Miten se on mahdollista? Mikä on selityksen ja ennusteen suhde? Miten selityksiä ja ennustuksia testataan?
  5. Tieteen sanotaan selittävän ilmiöitä lakien (sääntöjen) avulla? Mitä tällaiset lait (säännöt) ovat? Kuinka ne voivat selittää? Mitä tarkoittaa selittäminen syiden avulla? Onko myös muunlaisia selityksiä?
  6. Mitä ovat tieteen käsitykset (teoriat)? Mikä on käsitysten (teorioiden) suhde tieteen lakeihin (sääntöihin)? Mitä tarkoittaa tieteellinen malli?
  7. Tieteellisellä lainalaisuudella (säännönmukaisuudella, determinismillä) tarkoitetaan käsitystä jonka mukaan kaikki tapahtuu tarkasti luonnonlakien (säännönmukaisuuksien) mukaan. Onko tällainen käsitys tosi?
  8. On runsaasti keskusteltu fysiikan filosofisista ongelmista. On esimerkiksi väitetty, että suhteellisuuskäsitys toisi tieteeseen inhimillisen (subjektiivisen) tekijän. Jotkut väittävät, että kvanttifysiikka kumoaa lainalaisuuden (säännönmukaisuuden, determinismin). Mikä on totuus näistä kysymyksistä?
  9. Ovatko biologia ja psykologia erillisiä tieteitä? Onko inhimillisesti mahdollista palauttaa nämä tieteet fysiikkaan ja kemiaan? Onko elämä mekaanista vai esiintyykö niin sanottuja elämänvoimia?
  10. Ovatko yhteiskuntatieteet "oikeita" tieteitä? Onko yhteiskuntatieteiden ja luonnontieteiden välillä periaatteellisia eroja?
  11. Onko historia tiede? Onko olemassa historian lakeja (säännönmuakisuuksia)?
  12. Onko tiede yhtenäinen vai esiintyykö menetelmiltään ja pohjimmaiselta luonteeltaan täysin erityyppisiä tieteitä?
  13. Voiko tiede ottaa kantaa arvokysymyksiin kuten siveelliseen edistykseen?
  14. Onko tiede arvovapaata vai voiko tiede antaa arvoja?
  15. Mikä on tieteen ja uskontojen suhde? Kumoaako vai vahvistaako tiede uskontojen esittämiä käsityksiä vai ovatko tiede ja uskonnot toisistaan riippumattomia?
  16. Mikä on tieteen ja valtarakenteen (kulttuurin) suhde? Onko tieteellä rajoja?

Tehtäviä

Valitkaa yllä olevista kysymyksistä pari kiinnostavinta ja keskustelkaa niistä. Pohtikaa myös sitä, mikä tekee keskustelun näistä kysymyksistä vaikeaksi.

Valmiudet

Tarkastellaan lyhyesti, mitä tieteenharjoittaja tekee. Kaiken tieteellisen tutkimuksen pohjaksi tutkija tarvitsee jo erilaisia valmiuksia: hyvää yleissivistystä, perehtyneisyyttä tieteenalansa ongelmakenttään, tieteellisten menetelmien ja muiden "pelisääntöjen" hallintaa jne.

Mitä tutkija tekee



Kun hän ryhtyy tekemään varsinaista tutkimusta, hänellä tavallisesti on oltava jo tiedossaan tutkimusongelma. Hän laatii tutkimusohjelman, ryhtyy keräämään tutkimusaineistoa ja täsmentää työn kuluessa tutkimusongelmaansa.

Luonnontieteen tutkija voi tehdä kokeita saadakseen selville mitä tapahtuu joissakin erityisolosuhteissa. Tutkimusaineiston pohjalta hän pyrkii kuvaamaan eri tavoinongelmaansa tai hän voi myös koettaa tehdä yleistyksiä sekä löytää säännönmukaisuuksia.

Jos hän onnistuu löytämään esimerkiksi joitain uusia säännönmukaisuuksia, hän voi yrittää yhdistellä niitä jo tunnettuihin säännönmukaisuuksiin. Usein tieteellinen tieto esitetään juuri ns. teorian (käsityksen) muodossa.

Lopuksi tutkija laatii työstään tutkimusraportin, ja kun se on julkaistu esimerkiksi jossain tieteellisessä aikakauslehdessä, tutkimus on päättynyt.

Mitä tieteentutkija tekee

Tieteenfilosofi sen sijaan kysyy, mikä on luonnon säännönmukaisuus (luonnonlaki). Mikä on tieteellinen tai epätieteellinen käsitys? Miten tieteelliset selitykset erotetaan muista selityksistä?

Tieteenharjoittaja tekee päätelmiä. Hän esimerkiksi pyrkii yhdistämään säännönmukaisuuksia (lakeja) käsityksiin (teorioihin) tai testaamaan niitä. Tieteenfilosofi pyrkii selvittämään, mitä tieteellinen päättely on.

Todellisuustutkimuksen (tieteen) lajeja

Usein puhutaan puhtaista tieteistä ja soveltavista tieteistä. Puhutaan tieteellisestä tiedosta sinänsä ja sen sovellutuksista. Puhtaita tieteitä ovat esimerkiksi muodolliset tieteet kuten matematiikka ja logiikka, kokemusperäiset tieteet kuten luonnontieteet sekä yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet. Soveltavia tieteitä ovat esimerkiksi tekniset tieteet, lääketiede ja maataloustiede.

Esimerkiksi taloustiede käyttää matematiikkaa. Toiseksi puhtaita tieteitä voidaan soveltaa kuten esimerkiksi biologiaa ja kemiaa lääketieteessä.

Sellaiset tieteet kuten fysiikka ja kemia yrittävät löytää Luonnon säännönmukaisuuksia (luonnonlakeja). Sen sijaan esimerkiksi historia ja maantiede ovat usein kiinnostuneita tosiasiain kokoamisesta. Tosin kysymys on paljolti myös tutkimusotteesta, ja molempia voidaan käyttää tilanteen mukaan.

Kuvailun lisäksi tieteet pyrkivät selittämään ja ennustamaan asioita. Voidaan myös sanoa, että jossain määrin rajat eri tieteenalojen välillä ovat aina sopimuksenvaraisia ja epäselviä.

Tehtäviä

  1. Keskusteltavaksi: Mitä tieteen lajeja opiskellaan koulussa?
  2. Olisiko tarpeen vaihtaa tai muuttaa koulussa opiskeltavia aineita?

Todellisuustutkimuksen (tieteen) tavoitteista

Soveltavan tieteen tavoitteena on usein muun muassa valvonta, suunnittelu, tekninen kehitys, luonnonvarojen hyväksikäyttö jne. Tulvia pyritään estämään, siltoja rakennetaan, maataloustuotantoa pyritään kehittämään ja joskus kehitetään kehitystä.

Psykologisesti katsottuna puhdas tiede pyrkii tyydyttämään tiedon tarpeen, etsimään totuuksia tai todennäköisyyksiä, tyydyttämään selittämisen ja ennustamisen tarvettamme.

Tieteenharjoittajat usein kilpailevat ja saavat suurta tyydytystä menestyksestä tässä kilpailussa. Tässä suhteessa tiedettä voidaan verrata taiteeseen.

Puhdas tiede kehittää väitteitä, jotka vastaavat todellisuutta. Selitykset huomioivat havaitsemiamme säännönmukaisuuksia. Vastataan kysymyksiin "miksi?" ja "kuinka?". Selityksiin liittyy ennusteita. käsityksiä (teorioita) ja säännönmukaisuuksia (lakeja) voidaan testata tarkkailemalla ennusteiden toteutumista.

Käsitysten (teorioiden) ja säännönmukaisuuden (lakien) avulla voidaan myös päätellä, mitä tapahtui menneisyydessä.

Tehtäviä

  1. Keskustelkaa jostakin tieteen kiistanalaisesta ennusteesta kuten hiilidioksidin lisääntymisen vaikutuksista tai ydinsodan jälkeisestä maailmasta.
  2. Keskustelkaa myös jostakin kiistanalaisesta menneisyyden käsityksestä kuten elämän synnystä maapallolla tai elämän tulosta planeetallemme ulkoavaruudesta tai näkyvän maailmankaikkeuden osan ikuisesta laajenemisesta tai sykkivästä kehityksestä.

Todellisuustutkimuksen (tieteen) tunnusmerkkejä



Kuinka sanoa, että Einsteinin painovoimakäsitys on tiedettä, mutta tähdistä ennustaminen ei sitä ole. Kuinka voidaan erottaa tiede siitä, mikä ei ole tiedettä?

Tieteelle on asetettu lukuisia vaatimuksia, mutta tarkastelemme seuraavassa vain muutamia.

Todentaminen (verifioiminen)

Kun tieteenharjoittaja esittää uuden väitteen, muiden tieteenharjoittajien on pystyttävä periaatteessa tarkistamaan itse väitteen todenperäisyys. On pystyttävä sanomaan, puoltavatko tosiasiat väitettä vai ovatko ne sitä vastaan. Jos väite on sellainen, ettei sitä edes periaatteessa pystytä testaamaan, se ei ole tieteellinen väite.

Totuus

Tieteellisen väitteen on oltava totuudenmukainen (objektiivinen), se ei saa perustua harhoihin (illuusioihin), harha-aistimuksiin (hallusinaatioihin) jne. Väite ei saa olla henkilökohtaisten tai aatteellisten näkökantojen värittämä.

Olioiden on oltava olemassa

Väitettyjen olioiden on oltava olemassa todellisuudessa.

Kokeet on pystyttävä toistamaan

Yksityiset kokemukset, joita ei pystytä toistamaan, eivät kelpaa tieteellisen väitteen perusteluiksi.

Käyttökelpoisuus ennustamisessa

Tieteen väitteiden on oltava luotettavia. Ei riitä, että väitteitä voidaan periaatteessa testata. Testien on osoitettava väitteet tosiksi tai todennäköisiksi. Luotettavuus tekee tieteen väitteet käyttökelpoisiksi ennustettaessa.

Väitteet, joille ei löydy testien tukea, on hylättävä

Tieteen pitäisi hylätä sellaiset väitteet, joita testit eivät tue (esimerkiksi tähdistä ennustaminen).

Myöhemmät testit voivat kumota aikaisempia käsityksiä

Tiede pitäisi olla on avoin järjestelmä siinä mielessä, että myöhemmät testit voivat aina kumota aikaisempia käsityksiä.

Käsitteiden on oltava määriteltyjä ja täsmällisiä

Tieteen käsitteiden on oltava määriteltyjä ja täsmällisiä. Sekavia ja monitulkintaisia käsitteitä ei tulisi käyttää. Tieteen säännönmukaisuudet (lait) on ilmaistava täsmällisesti.

Väitteiden on oltava ristiriidattomia

Tieteen väitteiden on sovittava yhteen muiden tieteen väitteiden kanssa. Ristiriitaisia väitteitä ei sallita. Väitteet, jotka ovat yhteydessä toisiinsa, muodostavat usein hedelmällisemmän käsityksen kuin irralliset väitteet.

Järjestelmällisyys

Tiede on luonteeltaan järjestelmällistä. Ensin muotoillaan usein ongelma. Sitten muotoillaan oletukset (hypoteesit), sitten johtopäätökset (lait ja käsityst). Nämä väitteet päätellään havaittavista tosiasioista. Lopuksi johtopäätöksiä testataan.

Selitysvoima

Usein pyritään löytämään sellaisia teorioita, jotka selittävät mahdollisimman paljon.

Erimielisyydet



On syytä korostaa, että tieteenfilosofit sen enempää kuin tieteen harjoittajatkaan eivät ole yksimielisiä tieteen tunnusmerkeistä. Viime vuosisadan lopulla jotkut filosofit (esimerkiksi Paul Feyerabend ja Thomas Kuhn) arvostelivat jyrkästi koko tiedettä.

Thomas Kuhnin kritiikki löytyy tässä opintoaineistossa olevasta Jaakko Hintikan artikkelista.

Tehtäviä

  1. Miksi tähdistä ennustaminen ei täytä tieteelliselle käsityslle asetettavia vähimmäisvaatimuksia?
  2. Eräät parapsykologit väittävät, että ajatuksen voimalla voi nostaa esimerkiksi pöytää. Järjestäkää koe pöydän nostamiseksi ajatuksen voimalla. Pohtikaa syitä kokeen hyvin todennäköiseen epäonnistumiseen. Missä suhteessa tämä käsitys on fysiikan lakien vastainen?

Mitä todellisuustutkimus (tiede) on?

Tiedettä on pyritty luonnehtimaan muun muassa seuraavasti:

Tiede on kokonaisuus, joka sisältää seuraavan tyyppisiä yhteen sopivia järjestettyjä tietoja:

  1. Väitteitä, jotka ilmaisevat ja luokittelevat havaintoja ja ovat merkitseviä ongelman ratkaisemiseksi niin tarkasti ja täsmällisesti kuin mahdollista.
  2. Yleisiä väitteitä - säännmönmukaisuuksia (lakeja) ja oletuksia (hypoteeseja), jotka esittävät säännönmukaisuuksia joissain havaituissa tai havaittavissa ilmiöryhmissä.
  3. Käsitteellisiä (teoreettisia) väitteitä, jotka yhdistävät ja yleistävät mahdollisimman suuren määrän säännönmukaisuuksia (lainalaisuuksia).
  4. Muita yleisiä tai erityisiä väitteitä, jotka on pääteltävissä säännönmukaisuuksista (laeista) ja käsitteistä (teorioista) ja joita voidaan testata lisähavainnoilla.

Tieteelliseksi todellisuuskäsitykseksi (maailmankuvaksi) sanotaan luontoa, ihmistä ja yhteiskuntaa koskevien oletusten tai tietojen kokonaisuutta, joka on tieteellisin menetelmin hankittu ja perusteltu.

Tieteellisen todellisuuskäsityksen (maailmankuvan) muodostaminen edellyttää mm. rajanvetoa tieteen ja näennäistieteen (pseudotieteen, kvasitieteen, valetieteen) välille. Voidaan mm. kysyä, ovatko parapsykologien, ufologien tai ufokirjailijoiden ja tähdistäennustajien väitteet tiedettä vai näennäistiedettä.
  • Todellisuuskäsitykseen (maailmankuvaan) liittyvät mm. käsitykset siitä, mitä on olemassa,
  • mitä ovat arvostukset, käsityksen elämän tarkoituksesta ja mielekkyydestä sekä
  • ihmisen asemasta luonnossa. Tätä osaa todellisuuskäsityksestä kutsutaan usein elämänkäsitykseksi (elämänkatsomukseksi).
Todellisuuskäsitys (maailmankatsomus) on tieteellinen, jos siihen sisältyvät tosiasiaväitteet ovat tieteellisesti perusteltavia.

Tehtäviä

  1. Palauttakaa mieliin joitakin peruskoulun fysiikan, kemian tai biologian harjoitustöitä ja pohtikaa, miten lainalaisuuksia saatiin selville.
  2. Keksikää jokin luokan oppilaita koskeva väite ja testatkaa sitä.

Rajanveto tieteen ja näennäistieteen välillä

Edellä on pohdittu, mitä tiede on. Tieteen historian mukaan paljon tärkeämpi on kuitenkin kysymys siitä, mikä ei ole tiedettä, mikä erottaa tieteen esimerkiksi näennäistieteestä.

Tieteen historia heijastaa myös eri todellisuuskäsitysten (maailmankatsomusten) välistä taistelua. Seuraavassa on tarkasteltu eräitä nykytilanteen syntyyn vaikuttaneita aatteita.

Marxismi: Aine vai henki

Marxilaisen käsityksen mukaan filosofian peruskysymys on, kumpi on ensisijainen, aine (materia) vai henki.

Marxismin vastaus on, että aine ensisijainen. Tämä vastaus on tärkeä syy siihen, miksi uskonnot varsinkin marxismin leviämisen alkuaikoina pyrkivät vastustamaan marxismia.

Positivismi

Toinen uskontojen yleensä vastustama käsitys on ollut positivismi ja sen johdannainen looginen empirismi.

Positivismi esitti, että inhimillinen ajattelu käy kolmen vaiheen läpi:
  • teologisen,
  • metafyysisen ja
  • positiivisen.
Ensimmäisessä vaiheessa luontoa selitettiin uskontojen avulla.

Toisessa vaiheessa pohdittiin, mikä oli ilmiöiden takana oleva todellisuus (metafysiikka tarkoittaa fysiikan tuolle puolelle menevää). Metafyysisinä käsityksinä positivismi piti muun muassa käsitystä, että aine tai henki on ilmiöiden taustalla oleva todellisuus. Tästä syystä positivismi joutui riitoihin sekä uskontojen että marxismin kanssa.

Varhaisen positivismin mukaan oivalletaan vähitellen, että metafyysiset kysymykset ovat ratkaisemattomia ja jäävät sellaisiksi.

Me voimme saada tietoa vain asioista, joita havaintomme pystyy tavoittamaan.

Tieteen tehtäväksi tulee selvittää näiden tosiasioiden kesken vallitseva säännönmukainen (lainalainen) yhteenkuuluvuus ja siten ennustaa tulevia tapahtumia.

Esimerkiksi tähtitieteilijä voi ennustaa, milloin on seuraava auringonpimennys.

Insinööri voi laskea sillan kantavuuden.

Tiede voi ennustuksillaan antaa meille teknisiä ohjeita siitä, miten on parasta toimia tietyissä tilanteissa.

Kaikki kysymykset, joihin ei voida vastata tosiseikkoja huomioimalla, katsotaan periaatteellisesti merkityksettömiksi.

Sellaisia ongelmia pohtiva ajattelu kuuluu esitieteelliseen vaiheeseen.

Tehtävä

  1. Pohtikaa, millä tieteen aloilla voidaan tehdä hyviä ennusteita. Millä tieteen aloilla ennustaminen on vaikeaa?
Positivismin perinnettä jatkoi looginen empirismi. Loogista empirismiä on käsitelty perinpohjaisesti toisessa tämän kirjan artikkelissa.

Todistuksen taakka

On helppoa keksiä väitteitä, joiden oikeiksi tai vääriksi todistaminen on vaikeaa.

Jos joku väittää, että Siriusta kiertää planeetta, jolla asuu suomea puhuva aasirotu, väitettä on vaikea todistaa vääräksi.

Tästä huolimatta on ilmeistä, että tuo väite on mielikuvituksen tuotetta.

Loogisen empirismin myötä omaksuttiin kokemustieteessä yleinen periaate, jonka mukaan todistuksen taakka on väitteen esittäjänä, ei sen vastustajalla.

Sen, joka väittää, että Siriusta kiertävällä planeetalla on suomea puhuvia aaseja, on todistettava väitteensä.

Niin kauan kuin todisteet puuttuvat, väitteen vastustaja on vahvoilla.

Kokemustieteen kanta on, että väite on epätosi kunnes toisin osoitetaan.

Tämä jo muinaisessa antiikissa käytössä ollut periaate näkyy edelleen esimerkiksi siinä, että tohtoriksi väittelevän on pyrittävä todistamaan väitteensä ja kumoamaan vastaväittäjän arvostelut.

Viime vuosina on näkynyt runsaasti merkkejä myös tästä periaatteesta luopumisesta.

Perusteluna on usein ollut se, että todistamattomat väitteet ovat saattaneet myöhemmin osoittautua tosiksi.

Näennäistieteen vastustajat ovat pyrkineet pitämään kiinni siitä, että todistuksen taakka on väitteen esittäjänä, ei sen vastustajalla.

Todennettavuusvaatimusta ovat murentaneet uskontojen ohella monet muut seikat, ennen kaikkea poliittiset ja tiedepoliittiset tekijät.

Monet marxilaiset ja psykoanalyysin edustajat näkivät todisteita oman käsityksensa puolesta joka paikassa.

Tämä ärsytti niitä, jotka eivät sellaisia todisteita pystyneet näkemään.

Karl Popper



Esimerkiksi Karl Popper (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) pyrki korvaamaan todennettavuusperiaatteen vääräksi osoitettavuuden periaatteella (falsifioitavuusperiaate).

Kokemustieteen väitettä ei voida lopullisesti osoittaa todeksi, sillä jo seuraava havainto voi osoittaa väitteen virheelliseksi tai puutteelliseksi. Sen sijaan yksikin luotettava havainto saattaa riittää osoittamaan väitteen virheelliseksi.

Popperin mukaan tieteen väitteiden tulee olla sellaisia, että on periaatteessa mahdollista osoittaa ne vääriksi.

Toisaalta on sanottu, että Popperin ajattelu kaataisi koko kokemustieteen, se suuntautuisi sen mukaan väitteiden kumoamiseen, kun sen tehtävänä on todellisuudessa tuottaa uusia lainalaisuuksia ja teorioita.

Toisaalta jotkut näennäistieteisiin myönteisesti suhtautuvat ovat pitäneet myös Popperin periaatetta liian ankarana.

Todennettavuuden vaatimus

Luonnontieteissä kehitettiin väitteitä, joista tieteenharjoittajat pitivät, mutta joita oli periaatteessa mahdotonta osoittaa havaintojen avulla tosiksi tai epätosiksi.

Kehitettiin esimerkiksi käsityksiä siitä, mitä tapahtuu ehdottomassa (absoluuttisessa) nollapisteessä (-273,16 astetta celsiusta, lämpöliike täydellisesti pysähtynyt). Kun nämä ajatuskehitelmät haluttiin varustaa tieteen arvovallalla, todennettavuusvaatimuksesta oltiin valmiita luopumaan.

Onko kaikkiväitteiden esittäminen sallittua

Todennettavuusvaatimusta vastaan on esitetty myös väite, että se estää kaikkia jonkin luokan olioita koskevien väitteiden esittämisen, koska on usein mahdotonta tehdä havaintoja kaikista luokan olioista.

Toisaalta voitaisiin väittää, että kaikkia olioita koskevien väitteiden välttäminen saattaisi olla hyödyllistäkin.

Onko olemassaolo-

väitteiden esittäminen sallittua

Vääräksi osoittamisvaatimusta vastaan on esitetty, että se estää olemassaoloväitteiden esittämisen. Jos olemassaoloväite perustuu hyväksyttävään havaintoon, on hyvin vaikeaa osoittaa se vääräksi.

Toisaalta kokemus näyttää osoittavan, että vääriä tai väärin tutkittuja havaintoja (esimerkiksi lentävät lautaset) esiintyy niin paljon, että on ehkä tarpeen pitää myös hyvin perusteltuja olemassaoloväitteitä periaatteessa vääräksi osoitettavina.

Mielikuvitusolennot

Jos olemassaoloväite perustuu mielikuvitukseen (keijut, maahiset jne.), eikä voida esittää yhtään luotettavaa havaintoa väitteen tueksi, vääräksi osoitettavuuden periaate toimii hyvin. Silloin se myös on yhtäpitävä sen periaatteen kanssa, että todistuksen taakka on väitteen esittäjänä.

Tehtävä

  1. Soveltakaa todistuksen taakan periaatetta uskontojen ja ateismin väliseen kiistaan.

Ristiriidattomuus ja yksinkertaisuus

Loogisen empirismin myötä tuli tärkeäksi väitteiden ristiriidattomuus.

Logiikan avulla voidaan osoittaa, että ristiriitaisesta väitteestä seuraa mikä tahansa samaa kielimuotoa oleva väite täysin riippumatta siitä, mikä on väitteen totuusarvo.

Tästä syystä ristiriidattomuus tuli tärkeäksi.

Vanha periaate, jonka mukaan tarpeettomia oletuksia tuli välttää (Occamin partaveitsi ), nousi tärkeäksi periaatteeksi.

Myös suhteellisen yksinkertaisuuden periaate, jonka mukaan kilpailevista käsityksistä on valittava suhteellisesti yksinkertaisin, oli vaikutusvaltainen.

Yhteensopivuus kokonaisuuden kanssa

Erityisesti kiinnitettiin huomiota siihen, missä määrin uudet väitteet sopivat yhteen entisen kokonaisuuden kanssa.

Näillä perusteilla oli helppo vastustaa näennäistiedettä.

Näennäistieteissä tehtiin oletuksia, jotka olivat ristiriidassa vanhan tieteen kanssa tai jotka olivat vanhan tieteen näkökulmasta tarpeettomia tai jotka tarpeettomasti mutkistivat teorioiden rakennetta.

Usein väitteet olivat yhteen sopimattomia esimerkiksi fysiikan kanssa.

Esimerkiksi eräät parapsykologit ovat esittäneet, että olisi olemassa erityinen fysiikalle tuntematon energian muoto, joka tekisi mahdolliseksi ajatusten siirron, selvännäkemisen (tulevaisuuden tai menneisyyden tietämisen), ajatuksen voimalla esineisiin vaikuttamisen jne.

Fysiikan perusteisiin kuuluvat energian häviämättömyyden lait eivät tämän mukaan pitäisi paikkaansa. Syntyisi risti riita olemassa olevan tieteen kanssa.

Tehtäviä

  1. Vertailkaa uskontoja ja ateismia suhteellisen yksinkertaisuuden periaatteen valossa.

Keskustelu jatkuu

Viime vuosikymmeninä monet ovat lakanneet puolustamasta yllä olevia periaatteita.

Korkeintaan on tyydytty puhumaan "normaalitieteestä" tai "konsensuksesta" (yksimielisyydestä).

On jopa alkanut esiintyä "tieteenanarkisteja" kuten Paul Feyerabend, jotka ovat vaatineet, ettei pitäisi ollenkaan pyrkiä vetämään rajaa tieteen ja näennäistieteen välille.

Näennäistutkimus (näennäistiede, valetiede)

Näennäistutkimukselle on kehitelty erityismääritelmiä.

On esimerkiksi sanottu, että käsitys näennäistutkimusta, jos se on hitaammin edistyvä kuin kilpailevat tutkimukset ja jos se sisältää enemmän ratkaisemattomia ongelmia.

Edelleen on sanottu, että käsitys on näennäistieteellinen, jos sen kannattajat eivät juuri pyri kehittämään käsitysa, eivät pyri vertaamaan sitä muihin teorioihin ja valikoivat tietoja, joiden tulisi todistaa tai kumota käsitys.

Näillä arvosteluperusteilla näyttää siitä, että esimerkiksi tähdistä ennustaminen on näennäistiedettä, mutta biorytmit eivät sitä ole.

Kuitenkin biorytmit ovat varmasti näennäistiedettä, jos on lupa käyttää fysiikan ja biologian tietoja tämän osoittamiseen.

Biorytmikäsitysssa ajatellaan, että syntymähetkellä ihmisessä käynnistyy ehdottoman tarkka kello ja että erilaiset elintoiminnot noudattavat tätä kelloa koko loppuikämme jaksollisesti.

Fysikaalisesti ja biologisesti tuollainen tarkka kello on mahdottomuus. Kun ihmisen rakentama paraskin kello menee rikki tai alkaa käydä väärää aikaa yhden potkaisun jälkeen, kuinka ihminen voisi olla rikkoontumaton kello.

Määritelmien asettaminen on usein sekaannuksia aiheuttavaa.

On usein mahdotonta määritellä yksinkertaistakin asiaa niin, että kaikki mahdollisuudet tulisi otettua huomioon.

Jos yritämme määritellä työkalun, tuskinpa löydämme yhtään erilaisille työkaluille yhteistä piirrettä. Kuitenkin työkalu on ihmiselle tärkeä.

Ihminen syntyi vuorovaikutuksessa työkalujensa kanssa. Tiede on työkalulaatikko, joka sisältää hyvin erilaisia asioita. Voi olla, että on paljon helpompi luetella näennäistieteet kuin löytää näennäistieteelle kattava määritelmä.

Näennäistieteen määritelmä ei auta paljoa näennäistieteen torjunnassa, sillä esitetyt väitteet on kuitenkin kumottava yksi kerrallaan.

Esimerkiksi televisiokeskusteluissa tieteen edustajilla on ollut suuria vaikeuksia näennäistieteen vastustamisessa siitä syystä, että näennäistieteen edustajilla on aina suuri joukko tieteen edustajille tuntemattomia esimerkkejä, joiden väitetään todistavan näennäistieteen puolesta.

Jos tieteessä ei omaksuta kantaa, jonka mukaan yksittäinen esimerkki ei todista mitään, koska se voi olla väärennös, ollaan voimattomia taistelussa näennäistiedettä vastaan.

Miksi näennäistiedettä vastaan on taisteltava? Eikö riitä, että "jokainen tulkoon omalla uskollaan autuaaksi"? Haluaako tiede olla tyranni, joka sanelee, mihin ihminen saa uskoa ja mihin ei?

Ensiksi on sanottu, että kaikista ihmisen luomista laitoksista tiede on osoittautunut kaikkein hyödyllisimmäksi. Tieteen avulla on voitettu nälkää ja sairauksia sekä luotu ihmisten enemmistön elämälle entistä huomattavasti paremmat edellytykset.

On sanottu, että näennäistieteestä on ihmisin monenlaista vahinkoa.

Vaikka tieteen kannattajat eivät välittäisikään näennäistieteen lähimmäisilleen aiheuttamista vahingoista, näennäistiede vaikuttaisi levitessään ratkaisevasti myös tieteen kannattajien asemaan.

Vaikka tieteen kannattajia ei ehkä enää poltettaisi roviolla (tieteen taantuessa tämäkin mahdollisuus on kyllä otettava huomioon), heidän elämänsä vaikeutuisi ratkaisevasti yhteiskunnassa, jossa enemmistö suosisi näennäistiedettä.

Esimerkiksi normaalitieteen mukaisen lääketieteen palvelut saattaisivat tulla mahdottomiksi, ja myös tieteen kannattajien elämä saattaisi joutua vaaraan. Tiede on yhteiskunnallinen laitos. Sen tila vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin.

Yhteiskunnallisia ratkaisuja tehdään joko tieteen tai näennäistieteen antamalla ennusteilla. Jos poliitikot luottavat tieteeseen, he kysyvät neuvoja tieteellisiltä laitoksilta, jos he uskovat esimerkiksi selvännäkijöihin he kysyvät neuvoja "ennustajaeukoilta".

Tehtäviä

  1. Toisin kuin yleisesti tiedetään, monet suomalaiset poliitikot kysyvät neuvoja ennustajilta. Historia tuntee monia esimerkkejä siitä, että koko yhteiskunnan kehitys on mennyt väärään suuntaan, kun näennäistiede on ohjannut valtioiden johtajia. Esimerkiksi Adolf Hitlerillä oli erityinen salatieteiden virasto, jota johti Heinrich Himmler. Pohtikaa mitä vaaroja sisältyy siihen, että poliitikot kysyvät neuvoja ennustajilta.
  2. Keskustelkaa mitä vaaroja näennäistieteen leviämisestä on tavallisille ihmisille.
  3. Mitä haittoja on siitä, että esimerkiksi näennäistiede pyritään määrittelemään tarkasti?

Näennäistutkimus (näennäistiede) ja uskonnot

Useimmat näennäistieteen käsitykset ovat ikivanhoja uskonnollisia käsityksiä. Voidaan sanoa, että näennäistieteet eivät ole juuri pystyneet esittämään mitään, mikä olisi tuhatta vuotta nuorempaa. Loogisesti ajateltuna jonkin käsityksen vanhuus ei tee käsityksestä virheellistä. On kuitenkin osoittautunut, että tieteen näkökulmasta katsottuna vanhoja käsityksiä on syytä epäillä tavallista enemmän.

Varsin monille mutta ei kaikille, näennäistieteen teorioille on ominaista usko jonkin yliluonnollisen olemassaoloon.

Vaikka jotkut tapahtumat olisivat erittäin harvinaisia, tämä ei oikeuta meitä nimittämään niitä yliluonnollisiksi. Vaikka emme tällä hetkellä tunne jonkin ilmiön luonnollista selitystä, mikään ei oikeuta meitä päättelemään, ettei sellainen selitys olisi periaatteessa mahdollinen. Historian kuluessa tiede on keksinyt luonnolliset selitykset lähes kaikille ihmeinä pidetyille luonnontapahtumille.

Tehtäviä

  1. Selitysten löytyminen riippuu ihmisen kyvyistä. Voidaanko mielestänne ajatella, että jokin ilmiö on periaatteessa selitettävissä, vaikka ihmiskunta ei historiansa aikana pystyisikään keksimään selitystä?

Lisälukemista: Esimerkkejä näennäistutkimuksesta (näennäistieteestä) ja uskosta yliluonnolliseen

Curtiss D. MacDougall (Nimeä ei tarvitse mainita ylioppilaskirjoituksissa) on kirjoittanut paksun teoksen aiheesta "taikausko ja lehdistö". Teoksessaan hän käsittelee monia näennäistieteen muotoja, joihin nyt paneudumme.

Horoskoopit

Horoskooppi tarkoittaa tähdistä ennustajan laatimaa ennustetta ihmisen tulevaisuudesta. Lehdissä julkaistavat yleiset horoskoopit perustuvat siihen, missä eläinradan tähtikuviossa aurinko on ollut ihmisen syntyessä. Yksilölliset horoskoopit perustuvat auringon, kuun a planeettojen asentoihin henkilön syntymähetkellä.

Toisen maailmansodan aikana Englannin salainen palvelu paikkasi kuuluisan tähdistä ennustajan, jotta Englannissa tiedettäisiin, millaisia neuvoja Adolf Hitlerin oma tähdistä ennustaja antaisi vihollismaan johtajalle. Jostain syystä Hitler lakkasi luottamasta tähdistä ennustajiin vuonna 1941. Muita kuuluisia tähdistä ennustajiin luottajia ovat olleet eräät USA:n presidentit, yksi YK:n pääsihteeri, jotkut kuuluisat liikemiehet, monet filmitähdet jne.

Tähdistä ennustamisen arvellaan olevan peräisi muinaisesta Sumerista. Erittäin suosittua se oli muinaisissa Intiassa, Kreikassa ja Roomassa. Nykyään tähdistä ennustaminen on monissa maissa suurta liiketoimintaa. Horoskooppeja tehdään jopa tietokoneilla. Johtava horoskooppiliiketoiminnan maa on Yhdysvallat. Eräissä tutkimuksissa on todettu, että yli miljoona suomalaista uskoo horoskooppeihin.

Tehtäviä

  1. Laatikaa luokkatovereillenne täysin satunnaisia horoskooppeja viikoksi eteenpäin ja tutkikaa, missä määrin ennusteet osuivat oikeaan.

Ennustajat



Yhdysvaltain kuuluisin ennustaja lienee Jeanne Dixon. Kun Dixonia on esitelty näennäistieteen todistajana myös Suomen televisiossa, on syytä käyttää häntä eräänä esimerkkinä.

Suomalaisessa televisio-ohjelmassa väitettiin, että Dixon olisi ennustanut presidentti John F. Kennedyn murhan. Kun varsin huomattava määrä Yhdysvaltain presidenttejä on murhattu, tähdistä ennustajien kannattaa ennustaa jokaista presidenttiä murhattavaksi, sillä kuuluisuus on taattu, jos näin sattuu tapahtumaan. Todellisuudessa Dixonin tiedetään sanoneen eräässä lehdessä 1956, että vuonna 1960 valittava sinisilmäinen presidentti tulee kuolemaan virassaan. Hän ei siis todellisuudessa ennustanut edes murhaa. Monta Yhdysvaltain presidenttiä on virassaan kohdannut myös luonnollinen kuolema. (esim. Franklin D. Roosevelt.) Sen sijaan hän ennusti vuonna 1960, että Richard Nixon valittaisiin eikä Kennedy. Kuitenkin Nixon hävisi Kennedylle. Dixon on ennustanut mm., että Kuuban presidentti Fidel Castro murhattaisiin, mutta Castro on edelleen tätä kirjoitettaessa hyvissä voimissa. Ennustajan kyvyt Dixon uskoo saaneensa jumalalta. Ihmisten lisäksi hän laatii horoskooppeja myös koirille. Dixon syyttää murhista ja monista muista onnettomuuksista kommunisteja.

Tehtävä

  1. Tutkikaa suomalaisten ennustajien ennusteiden toteutumista esimerkiksi vertailemalla vanhojen aikakauslehtien ennusteita todellisiin tapahtumiin.

Profeetat

Profeetalla tarkoitetaan henkilöä, joka tietää asioita ennalta tai puhuu jonkun toisen, esimerkiksi jumalan, puolesta. Profeettoja on esiintynyt erityisesti uskonnoissa. Ennustajia on esiintynyt myös vapaina ammatinharjoittajina. Suomessa tunnetuimpia ennustajia ovat sääprofeetat ja korteista ennustavat mustalaiset. Viime aikoina myös ammattiennustajien määrä on selvästi lisääntynyt ja he ovat saaneet palstatilaa aikakauslehdistä.

Pyrstötähtien eli komeettojen on uskottu merkitsevän maailmanloppua tai ainakin suuria mullistuksia tai onnettomuuksia. Profeetat ovat julistaneet, että koko maailmaa kohtaa jumalan tai jumalien tuomio. Komeettojen on katsottu myös ennustavan vapahtajajumalien syntymää. Monissa sivistyneinä pidetyissä maissa esiintyy edelleen lähes uskomattomia käsityksiä tähtitieteen alaan kuuluvista asioista. Esimerkiksi Lontoossa toimii 1 500 jäsenen yhdistys, jonka mielestä maa on litteä eikä pyörähdysellipsoidi.

Varsin yleisesti uskotaan kuun vaiheiden vaikuttavan ihmisten elämään. Myös auringonpilkkujen määrän on väitetty vähentävän ihmisten yrittämisenhalua. Tällaisilla perusteilla on pyritty laatimaan muun muassa taloudellista kehitystä koskevia ennusteita.

Monet uskovat unien ennustavan tulevia tapahtumia. Ennusunista kerrotaan monien uskontojen kirjoissa. Tämä käsitys on peräisin ajalta, jolloin unien luonnetta ei täysin tunnettu. Unet heijastavat pelkojamme ja toiveitamme. Joskus pelkomme tai toiveemme toteutuvat, joskus eivät. Ennusuniin uskovat kertovat toteutuneista unista ja vaikenevat toteutumattomista. Jo muinaisissa kulttuureissa kirjoitettiin kirjoja siitä, miten unia olisi tulkittava. Meidän aikanamme niin sanottu psykoanalyysi on ollut kiinnostunut unien tulkinnasta, tosin aivan toisessa mielessä kuin vanhan ajan unikirjojen laatijat.

Ennusteisiin uskominen on saavuttanut esimerkiksi Yhdysvalloissa niin laajat mittasuhteet, että McDougall sanoo ilmiön tieteellisen tutkimisen olevan vaikeaa. Lehdistö on yleensä aivan avoimesti näennäistieteen puolella. Kun esimerkiksi Egyptin presidentti Anwar Sadat murhattiin, lehdistö ryhtyi tutkimaan, olisiko joku selvännäkijä sattumalta ennustanut hänen murhansa. Eräs tällainen löytyikin, mutta osoittautui, että hän oli tehnyt suuren joukon ennustuksia onnettomuuksista valtionpäämiehille. Hän oli muun muassa ennustanut, että Fidel Castro kuolisi syöpään, Menachem Begin eroaisi ja Ronald Reaganin tytär esiintyisi Playboy -lehden alastonmallina. Kaikki hänen muut ennustuksensa jäivät toteutumatta kyseisellä vuonna.
Tuomiopäivä

Monissa uskonnoissa esiintyy maailmanlopun käsite. Eräissä uskonnoissa maailmanloppuun liittyy jumalan tai jumalien tuomio vastustajilleen. Sana "tuomiopäivä" perustuu kulttuurissamme lähinnä kristillisen käsitykseen maailmanlopusta. Erilaiset kristinuskon haarat ovat ennustaneet maailmanlopun päivämäärää jo kauan tutkimalla erilaisia Raamatun kirjoituksia. Aasialaiset uskonnot pyrkivät ennustamaan maailmanloppua lähinnä tähdistä ennustamisen keinoin. Erityisesti pyrstötähdet ovat aiheuttaneet maailmanlopun hysteriaa. Raamatun Johanneksen ilmestyskirjan mukaan arkkienkeli Mikael tuhoaa vastustajansa Saatanan Harmageddonin taistelussa. Yhdysvaltain entinen presidentti Ronald Reagan arveli virkakautenaan, että tämä taistelu olisi kolmas maailmansota.

Pohdittavaa

  1. Mitä vaaroja ihmiskunnalle voi koitua siitä, vaikutusvaltaiset poliitikot alkavat uskoa tuomiopäivään.
  2. Millä tavoin uskonnot ovat käyttäneet hyväkseen niin sanotuissa pyhissä kirjoissa esiintyviä ennusteita?

Kädestä ja käsialasta ennustaminen

Koska käden viivat ovat jokaisella ihmisellä erilaiset, ne ovat tarjonneet ennustajille mahdollisuuden tehdä yksilöllisiä ennusteita. Myös käsiala on yleensä hyvin yksilöllinen, ja onkin kehitetty käsialoihin erikoistunut näennäistiede, grafologia (kreikan kielen graphein = piirtää). Myös nämä näennäistieteet ovat osoittautuneet harjoittajalleen tuottoisiksi. Käsialatutkijoita käytetään jopa palkattaessa henkilökuntaa yrityksiin.

Tehtävä

  1. Pohtikaa minkä verran käsialalla on tietokoneiden aikakaudella todellista merkitystä työtehtävien hoidolle.
  2. Mitä haittoja yhteiskunnalle koituu siitä, että työntekijöitä palkataan käsialan eikä osoitettujen kykyjen perusteella?

Spiritualismi ja spiritismi

Spiritualismi (kreikan kielen sanasta spiritus = henki ) eli usko henkiolentoihin on erittäin vanha uskonnollinen käsitys. Muinaiset ihmiset uskoivat, että erilaisilla luonnonesineillä kuten puilla, vuorilla, taloilla ja niin edelleen oli henki. Viime aikoina tätä uskoa on pyritty levittämään Suomeen uudelleen.

Usko kuolleiden ihmisten henkiin on myös ollut muinaisilla aikoina laajalle levinnyttä. Manaajien uskotaan pystyvän taikomaan (manaamaan) esiin kuolleita sukulaisia tai tuttavia. Ns. Meedioiden (latinankielen medius = välittäjä) uskotaan pystyvän välittämään sanomia kuolleita sukulaisilta tai tuttavilta.

Elokuussa 1972 eräs lehti kertoi Marilyn Monroen ilmestyneen tällaisessa istunnossa ja ilmoittaneen, että hän olisi vielä elossa, jos hän olisi pysynyt avioliitossa Joe di Maggion kanssa. Lisäksi hän sanoi, ettei hän tehnyt itsemurhaa. Hän sanoi, että Errol Flynn oli jo syntynyt uudelleen Monte Carlossa.

Ajatuksen voimalla ilmaan kohoaminen (levitaatio) on eräs spiritistien harrastuksia. Tiettävästi kotimaiset kokeet tällä alalla ovat epäonnistuneet, mutta ammattitaikurit osaavat tehdä saman tempun ilman henkiä.

Hindulainen oppi jälleensyntymisestä liittyy usein spiritismiin.

Aaveet



Myös aaveet kuuluvat spiritistisiin uskomuksiin. Aaveiden, joita pelätään, ajatellaan olevan tietämättömiä siitä, että he ovat kuolleita. Aaveiden ajatellaan aikovan suorittaa joitakin tehtäviä, jotka jäivät tekemättä kyseisen henkilön eläessä. Joskus ne etsivät rakastettuja, joskus vihollisia. Usein ne ovat epätoivoisia. Santa Cruziin Kaliforniaan on perustettu kansainvälinen aaverekisteri.

Perinteisesti aaveita on ollut kaikkein eniten Englannissa, mutta MacDougall kiittää Yhdysvaltain lehdistöä siitä, että aaveet ovat lisääntyneet myös Yhdysvalloissa. Yhdysvaltain matkapalvelu ilmoittaa yli 20 aavetta kahdeksassa osavaltiossa ja 29 kaupungissa kahdeksansivuisessa oppaassaan.

Yhdysvaltain kuuluisin aave, presidentti Abraham Lincoln, voidaan kuulla ja tuntea Fordin teatterissa, jossa hänet murhattiin, mutta häntä ei voida nähdä. Uusiin kummituksiin kuuluu muun muassa edesmennyt filmitähti John Wayne, jonka on nähty v. 1983 kummittelemassa entisellä huvipurrellaan.

Tehtävä

  1. Tutkikaa, onko Suomessa kuuluisia kummituksia. Jos niiden löytämisessä on vaikeuksia tutustukaa vaihtoehtoisesti kansantarinoissa esiintyviin kummituskertomuksiin.

Poltergeist

Joskus henget huvittelevat esimerkiksi rikkomalla elossa olevien omaisuutta. Tästä ilmiöstä käytetään nimitystä räyhähenki (saksankielen "Poltergeist" tarkoittaa peikkoa, haltijaa, tonttua, räyhääjää jne.).

Parapsykologian kannattajat uskovat, että myös elossa olevat voivat liikutella tai rikkoa esineitä ajatuksen voimalla.

Tehtävä

Yrittäkää rikkoa ajatuksen voimalla koulun omaisuutta. Mikäli onnistutte, tämän oppikirjan tekijät korvaavat syntyneen vahingon.

Eksorkismi

Muinaisuudessa uskottiin, että sairaudet aiheutuvat pahoista hengistä.

Raamatun Uusi testamentti kertoo, että Jeesus paransi sairaita ajamalla ulos pahoja henkiä. Tästä ilmiöstä käytetään nimitystä eksorkismi (kreikan kielen sanasta eksorkismos = pahojen henkien poismanaaminen). Muun muassa suomalaisen kristityn piispan Mikael Agricolan kristillisen nimenantojuhlan (kasteen ) kaava sisältää paholaisen häätömanauksen (eksorkismia). Tästä kaavasta Suomen evankelisluterilaiset kristityt luopuivat viime vuosisadan lopulla.

Viime aikoina myös Euroopassa on esiintynyt eksorkismia. Saksassa sairauksien hoitaminen henkiä pois manaamalla on johtanut tarpeettomiin kuolemantapauksiin. Eräissä tapauksissa on ryhdytty syytetoimiin.

Eksorkismia on mainostettu viime vuosina muun muassa elokuvin. Aasialaisissa kulttuureissa usko pahoihin henkiin on ollut kautta aikojen vahva, ja myös eksorkismi on säilynyt osana kulttuuria. Viime vuosina on kerrottu Afrikan kristittyjen (esimerkiksi Nigeriassa) keskuudessa rehottavasta eksorkismista.

Tehtävä

Pohtikaa mitä yhteiskunnassa saattaisi tapahtua, jos usko pahoihin henkiin alkaisi levitä.

Hyvä ja huono onni



Suomessakin on varsin yleinen käsitys, jonka mukaan tähdenlento (alas putoava meteoriitti) tuo hyvää onnea. Tien yli juokseva musta kissa taas tuo huonoa onnea. Perjantai 13. Päivä on vaarallinen. (13 = 7x7x7-11x30 eli seitsemän potenssiin kolme miinus vuoden täysien kuukausien määrä kerrottuna kuukauden päivien määrällä. Tämä on muunnos vanhasta babylonialaisesta huonon onnen luvun 19 laskentatavasta.) Luvun 13 pelko on Yhdysvalloissa sekä Keski- ja Etelä-Euroopassa niin suuri, että taloille ei anneta numeroa 13, hotelleihin ei rakenneta huonetta 13 tai kerrosta 13 jne. Shakkimestari Viktor Kortshnoi pyysi, että kolmattatoista peliä Anatoli Karpovia vastaan lykättäisiin.

Hyvää onnea taas tuovat erilaiset amuletit ja maskotit. Muinaisuudessa niiden ajateltiin suojaavan pahoja henkiä vastaan.

Myös tiettyihin paikkoihin on katsottu liittyvän huonoa onnea. Suomessakin on julkaistu kirjoja Bermudan kolmiosta, jossa laivojen ja lentokoneiden on väitetty tuhoutuvan muita paikkoja useammin. Venäläiset tutkijat, jotka kävivät läpi Bermudan kolmiosta esitetyn aineiston, totesivat, etteivät he ole löytäneet ainoaakaan luotettavaa todistusta tämän maantieteellisen alueen minkäänlaisista erikoisuuksista.

Kolmin kärkiä ovat Bermuda, Miami ja Puerto Rico. Huhut salaperäisistä katoamisista alkoivat, kun viisi Yhdysvaltain armeijan harjoituskonetta tuhoutui alueella vaikeissa sääolosuhteissa ja lennonjohdon virheellisen toiminnan seurauksena. Syy onnettomuuteen oli polttoaineen loppuminen. Koko tapaus on, päin vastoin kuin näennäistieteellisessä kirjallisuudessa väitetään, täydellisesti dokumentoitu Yhdysvaltain laivaston asiakirjoissa.

Kun amerikkalaiset näennäistieteen vastustajat ryhtyivät tutkimaan Bermudan kolmiota tieteellisesti, kohun alkuunpanija oli jo ansainnut kirjoillaan miljoonia dollareita. Tehtävä oli vaikea, koska on paljon vaikeampaa todistaa, etteivät asiat olleet niin kuin väitetään, kuin esittää perustelemattomia väitteitä.

Selvitykset osoittavat, että huomattava osa väitetyistä onnettomuuslennoista ei koskaan tapahtunut ja monia uponneiksi väitettyjä laivoja ei ollut olemassakaan. Eräät väitetyistä onnettomuuksista sattuivat jopa Tyynellä merellä eivätkä Atlantilla. James Randi on piirtänyt väitetyistä onnettomuuksista kartan, joka osoittaa, että varsinainen Bermudan kolmio on ollut turvallisempi kuin eräät sitä ympäröivät alueet. Kaikki läntisen Atlantin onnettomuudet on yksinkertaisesti siirretty tapahtuneiksi Bermudan kolmiossa.

Tehtävä

  1. Pohtikaa tiedotusvälineiden vastuuta edellä esitetyn kaltaisten huijausten torjumisessa.
  2. Pohtikaa miten rikastumista edellä esitetyllä tavalla voitaisiin torjua.

Pyramidologia

Egyptin pyramidit olivat kuninkaiden hautakammioita. Kuninkaiden ruumiit palsamoitiin eli käsiteltiin niin, etteivät ne mätäne. Näin menetettiin siksi, että vainajan sielun kuviteltiin voivan palata maan päälle vain niin kauan kuin ainakin osa ruumiista oli jäljellä. Jostain syntyi käsitys, että muumion säilyminen olisi pyramidin muodon ansiota. Syntyi pyramidologia. Alettiin valmistaa muovipyramideja ja väitettiin, että liha ei mätänisi pyramidissa. Kuivassa kerrostalon ilmassa mätäneminen saattoi olla hidasta, ja pyramidologia sai lisää kannattajia.

Erityisen suuren maineen pyramidi sai partakoneen terien teroittajana. Partakoneen terä teroittuu kuitenkin yhtä hyvin pyramidin ulkopuolella, sillä teräs palautuu parranajon jälkeen muutamassa päivässä ennalleen. Tämä on teräksen, ei pyramidin, ominaisuus. Ruostumattomasta teräksestä tehdyillä parranajokoneen terillä palautumista ei tapahdu sen enempää pyramidissa kuin sen ulkopuolellakaan. Ruostumaton teräs on kovempaa, mutta hauraampaa kuin tavallinen, ja tästä johtuu, että muutokset ovat palautumattomia.

Tehtäviä

  1. Hankkikaa tavallisesta teräksestä valmistettuja parranajokoneen teriä ja tutkikaa niiden terävyyden palautumista kokeellisesti.

Lukumagia



Arkkienkeli Mikael ja Ilmestyskirjan peto

Lukumagia on yhtä vanhaa kuin magia yleensä. Erityisen kuuluisia lukumaagikkoja olivat muinaisen Kreikan pythagoralaiset.

Luku seitsemän, viikon päivien lukumäärä, luonnollisen kuukauden neljännes, on ollut usein lukumagian pohjana. Viime aikoina on yritetty elvyttää myös lukumagiaa. Johanneksen ilmestyskirjan pedon luku 666 on Suomessakin aiheuttanut pohdintoja. Luku on yksinkertaisesti lukujen 1,2,3,4,5,...,35,36 summa. Kun 36 on 6x6, luvun 666 syntyminen tällä tavalla riitti herättämään antiikin ihmisissä ihmetystä.

Lukumagiaan liittyvät erityisesti muinaisesta Kiinasta peräisin olevat taikaneliöt (6x6-taikaneliön lukujen summa on 666) sekä pythagoralaisten käsitys kolmioluvuista.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa tietosanakirjojen artikkeleita taikaneliöistä.

Biorytmikäsitys

Tähdistä ennustamisesta ja lukumagiasta syntyi käsitys biorytmeistä. Ihmisen elämän rytmien oletetaanolevan ankaran jaksollisia, ja jaksojen oletetaan alkavan syntymähetkestä.

Se, että alkamisajankohdaksi on valittu syntymähetki eikä esimerkiksi hedelmöityshetki, johtuu varmaan sekä tähdistä ennustajain tavasta käyttää syntymähetken tähtien asentoa että vaikeudesta ansaita rahaa esimerkiksi vaikeasti määriteltävästä hedelmöityshetkestä alkavalla ennusteilla. käsitys määrittelee fyysisen kunnon perusjaksoksi 23 päivää, emootioiden perusjaksoksi 28 päivää ja älyllisen toiminnan perusjaksoksi 33 päivää.

Biorytmejä voidaan helposti laskea mikrotietokoneilla, ja piirtureilla voidaan piirtää sinikäyriä. Itse asiassa mikrotietokone on tehnyt tästä näennäistieteen muodosta erittäin suositun. Biorytmikäyriä voidaan tuottaa muutaman markan hintaan.

Eräässä tutkimuksessa tutkittiin yli 13 000 onnettomuutta, mutta biorytmit osoittautuivat täysin käyttökelvottomiksi onnettomuuksien ennustamisessa. Eräässä toisessa tutkimuksessa tutkittiin urheilijain suorituskykyä. Biorytmit todettiin täysin käyttökelvottomiksi suorituskyvyn ennustamisessa.

Ankaran tieteellisissä tutkimuksissa on saatu aina samansuuntaisia tuloksia. Kuuluisa taikuri ja näennäistieteiden tutkija James Randi sanoo teoksessaan "Flim-Flam", että biorytmit ovat puhtainta ja yksinkertaisinta näennäistieteellistä idiotismia.

Tehtävä

Tehkää jokainen kuukauden ajan muistiinpanoja hyvinvoinnistanne. Pyytäkää sen jälkeen koulun ATK:n harrastajia tai ATK:n opettajia laskemaan saman jakson biorytmikäyrät. Verratkaa käyriä muistiinpanoihinne. On tärkeää, että ette muistiinpanoja lehdessänne tiedä mitään biorytmikäyristänne!

Eläimiin liittyviä uskomuksia

Monet eläimet ovat olleet ja ovat joissakin paikoissa edelleen jumalia, esimerkiksi lehmät, apinat ja eräät käärmeet Intiassa. Karhu lienee ollut muinaissuomalaisten jumalia, pihlaja pyhiä puita.

Yhä monet uskovat eläinten pystyvän ennustamaan isäntänsä tai oman kuolemansa, maanjäristyksiä jne. Tarinat eläinhirviöistä elävät edelleen sitkeästi. Moni suomalainenkin uskoo Loch Nessin hirviöön, koska lehdistömme mainosti sitä aikoinaan. Myös lumimies on useimmille suomalaisille tuttu.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa millaisia erilaisia hirviöitä esiintyy kansantaruissa ja vanhoissa muistiinpanoissa.
  2. Tutkikaa millaisia hirviöitä esiintyy aikamme tietokonepeleissä.

Kasveihin liittyviä uskomuksia

Cleve Backster yhdisti vaiheenpaljastajan ihon sähköistä vaikutusta mittaavan osan kasvin lehteen. Hän väitti, että kun hän ajatteli kasvin lehden polttamista, piirturi hypähti jyrkästi. Tästä hän päätteli, että kasvi pystyi lukemaan hänen ajatuksiaan. Vastaavia ajatuksia hän on esitellyt satoja, ja ne ovat saaneet laajaa julkisuutta myös Suomessa.

Myös monet meikäläiset aikakauslehdet ovat väittäneet, että kasveilla on tunteita, että kasvit voivat tunnistaa ihmisten sairauksia ja keskustella telepaattisesti ihmisten kanssa. Sitten kasveille alettiin soittaa musiikkia, ja lopulta jotkut väittivät, että rukoilu (avun pyytäminen jumalalta) edistää kasvien kasvua.

Toiset tutkijat ovat kyllä yrittäneet toistaa Backsterin kokeita, mutta kokeet eivät ole valvotuissa koeolosuhteissa koskaan tuottaneet mitään tuloksia. Backster on vastannut muille tutkijoille, että vika on tutkijoissa eikä koejärjestelyissä. Edelleen Backster on väittänyt, että muut tiedemiehet saavat aikaan vihamielisiä värähtelyjä, jotka estävät kokeiden onnistumisen.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa mitä tieteellisiä syitä on epäillä kasvien ajattelukykyä.

Kirliankuvaus



Venäläinen sähköteknikko Semjon Kirlian on seuraavan kuvausmenetelmän. Kuvattava kohde (kasvin lehti, metalli, hyönteinen, sormen pää jne.) Asetetaan elektrodille, jolle syötetään muutaman sekunnin ajan korkeajännitteistä vaihtovirtaa (esim. U = 10 kV, I = 0,1 A, f = 1 Mhz). Tällöin koekappaleen pinnalla tapahtuu valonpurkauksia (niin sanottuja koronapurkauksia), jotka voidaan kuvata. Kuvaus voidaan suorittaa joko kameralla tai suoraan valokuvauslevylle.

Saatavat hienot värikuvat kasvien lehdistä ja ihmisen sormenpäistä "auroineen" (sädekehä) voivat tehdä kenet tahansa runolliseksi. Pian alkoi kuulua huhuja, että elollisten olioiden "eetteriruumis" tai "astraaliruumis" oli valokuvattu.

Mystiikkaan taipuvien vahvin valtti on niin sanottu aavelehti-ilmiö, jossa kasvin koko lehdestä saadaan kuva, vaikka osa lehdestä on leikattu pois. Ilmiö on satunnainen eikä toistettavissa. Heikoilla laitteilla ja virheellisellä valokuvauslevyjen käsittelyllä on syntynyt suuri määrä väärinkäsityksiä. Tähän ilmiöön vaikuttaa n. 30 erilaista fysikaalista tekijää, joita harrastelijat eivät pysty erittelemään.

Taikuri James Randi otatti yhden minuutin kuluessa omista sormistaan neljä kirliankuvaa vaihdellen painetta kuvausalustaan ja maadoittaen yhdessä kuvassa itsensä. Kuvat olivat kaikki erilaisia, ja joku näennäistieteilijä olisi tehnyt eri kuvista aivan erilaisia ennusteita.

Tehtäviä

  1. Vertailkaa kädestä ennustamista ja kirliankuvausta. Mikä tekee kirliankuvauksen käytön kädestä ennustamista mielenkiintoisemmaksi?

Näennäislääketiede

Luonnonlääkkeet ovat muotia myös Suomessa. Normaalilääketiede tuntee luonnonlääkkeiden vaikutukset, mutta vakavien sairauksien hoitamisessa esimerkiksi antibiootit ovat paljon luonnonlääkkeitä tehokkaampia.

Lääketiede ei ole ollut erityisen kiinnostunut siitä, mitä lääkkeitä terveet tai melkein terveet syövät, joten luonnonlääkkeillä on laajat markkinat. Hoitoa luonnonlääkkeillä ei sinänsä pidetä näennäistieteenä, mutta esimerkiksi täysin tehottomien luonnontuotteiden käyttöä lääkintään on pidettävä näennäistieteenä.

Sellaisten näennäislääketieteen muotojen oikeutusta, jotka eivät suorastaan ole vahingollisia ihmisten terveydelle, on perusteltu muun muassa valinnan vapaudella. Toinen perustelu kuuluu, ettei tällainen toiminta ole nimenomaan lailla kielletty. Kolmannen perustelun mukaan esimerkiksi vaarattomien, mutta myös täysin tehottomien lääkkeiden syönnillä saattaa olla joitakin positiivisia psykologisia tai sosiaalisia vaikutuksia. Näin toimintaa ei voitaisi pitää
täytenä huijauksena.

Homeopatia



Hanasta saa helposti homeopaattista lääkettä, vettä

Homeopatia on saanut alkunsa vanhasta kansanuskomuksesta jonka mukaan samankaltainen vaikuttaa samankaltaiseen. Homeopatiassa sairauksia hoidetaan muun muassa myrkyillä, jotka aiheuttavat samanlaisia oireita kuin itse sairaus. Vaarallisten myrkytysten ehkäisemiseksi homeopaattisia lääkkeitä määrätään erittäin laimeina liuoksina. Homeopatia on osoittautunut vakavien sairauksien hoidossa vaaralliseksi, ja jotkut lääkärit ovat menettäneet lääkärinoikeutensa vahingoitettuaan väärällä hoidolla potilaitaan. (esimerkiksi sokeritautiselle on syötetty sokeria.)

Henkiparantaminen

Varsinaista näennäislääketiedettä on kuitenkin niin sanottu henkiparantaminen. Henkiparantamista on muun muassa seuraavia lajeja:

  1. Uskolla, rukouksella tai henkisesti parantaminen. Parantaminen tapahtuu sairaan henkilön uskonnollisen uskon avulla. Kyseessä on usko jumalan tai jumalien parantavaan voimaan.
  2. Sielun parantaminen puolestaan perustuu oletukseen, että kaikki sairaudet aiheutuvat sielun epänormaalista tilasta, ja että parantajana on henkisiä kykyjä parantaa tai poistaa tuska.
  3. Christian Science ( = kristillinen tiede ) nojaa taas oletukseen, että kaikki aine ( ja myös ruumis ja sairaus) ovat henkeä (sielua).
  4. Spiritualismi perustuu ajatukseen, että kuolleiden henget - joko suoraan tai meedioitten välityksellä parantavat sairaita.
  5. Mesmerismin mukaan on olemassa parantava tai magneettinen voima tai aine, joka voi virrata henkilöstä toiseen ja palauttaa sairaan terveeksi.
  6. Suggestiivinen hypnoosi perustuu oletukselle, että ne henkilöt, jotka pystyvät hypnotisoimaan muita, voivat suggestion voimalla vaikuttaa ruumiin toimintoihin, poistaa tuskaa jne. Vaikka hypnoosia käytetään myös lääketieteessä, se saattaa olla vaarallista luonnonparantajien käytössä ja sellaisten sairauksien hoidossa, joihin suggestiolla ei voida vaikuttaa
Useimmat henkiparantajat ovat saarnaajia, pappeja tai munkkeja. Erityisesti henkiparantajiin turvautuvat parantumattomiin sairauksiin kuten vaikeaan syöpään sairastuneet. Monet menettävät parantajille paljon rahaa ja kuolevat.

Sairauksia parantava romu

Ulkomailla ovat suurta suosiota saavuttaneet laitteet, joilla väitetään voitavan todeta sairauksia. Tämän näennäistieteen aloitti Albert Abrams -niminen lääkäri, joka pani mustaan laatikkoon sekavan vyyhden sähköjohtoja ja kutsui laitetta dynamisaattoriksi. Erilliseen näytekoteloon pantiin pisara sairaan verta. Laitteesta lähti yksi johto sähkölähteeseen ja toinen näytekotelon kautta terveen ihmisen otsaan. Koputtelemalla terveen ihmisen palleaa ja kuuntelemalla syntyneitä ääniä Abrams diagnosoi veripisaran luovuttajan sairaudet. Myöhemmin hän keksi, että sairaan käsialanäyte riittää yhtä hyvin. Sen jälkeen hän kehitti laitteen, joka sisälsi halpoja elektronisia komponentteja ja lähetti parantavia värähtelyjä satojen kilometrien päähän.

Abrams oli kuollessaan monimiljonääri, ja hänen keksintönsä on saanut lukuisia seuraajia. Ehkä kuuluisin oli psykoanalyytikko Wilhelm Reichin orgoniakku. Reich uskoi, että orgoneita virtaa Auringosta ja että niitä on ilmassa, vedessä ja kaikessa orgaanisessa aineessa. Reichin mukaan ilma ja vesi ovat sinisiä, koska orgonit ovat sinisiä. Ihminen saa näitä pieniä hiukkasia hengittäessään tai juodessaan vettä. Kuolema on orgonien poistumista. Tehostaakseen ihmisen orgonien saantia Reich keksi orgoniakun. Akku on sisältä metallilla vuorattu puulaatikko, jonka sisälle ihminen mahtuu istumaan. käsityksen mukaan puu imi orgoneja, jotka metalli sitten säteili akun sisälle. Reich jatkoi toimintaansa, vaikka tuomioistuin oli julistanut hänet huijariksi, ja hän kuoli lopulta vankilassa.

Englantilainen rakennusinsinööri George de la Warr on parannellut Abramsin laitteita. Koputeltavan ihmisen sijasta sivellään kumityynyä ja samalla käännellään nuppeja. Kun sormenpää tuntuu tarttuvan tyynyyn, luetaan nappuloiden asennot ja katsotaan sairauden nimi luettelosta. De la Warrin laitteistoja on myyty Suomeenkin.

Tehtäviä

  1. Keskustelkaa mistä johtuu, että niin sanottu henkiparantaminen ja ihmelääkkeet ovat levinneet Suomeen, mutta näennäislääketieteen tekniset laitteet eivät ole löytäneet meillä suuria markkinoita.
  2. Pohtikaa tiedotusvälineiden, ennen kaikkea aikakauslehtien, vastuuta näennäislääketieteen leviämisen ehkäisemisessä.

Noituus



Kristittyjen Raamattu tuomitsi noidat kuolemaan

Keskiajalla ja uuden ajan alussa miljoonia naisia, mutta myös lapsia ja miehiä, poltettiin noitarovioilla tai muutoin teloitettiin noituudesta tuomittuina.

Suomesta viimeiset noituuden rippeet lienevät hävinneet vasta toisen maailmasodan jälkeen. Noituuden avulla muinaissuomalaiset yrittivät saavuttaa itselleen etua, mutta joskus myös vihollisilleen vahinkoa.

Monissa kehitysmaissa noituus on säilynyt elossa. Jotkut kehitysaputyöntekijät ovat jopa ehdottaneet noitatohtoreiden käyttöä lääkäreiden sijasta. Äskettäin Nigerian kristityt ovat polttaneet elävänä roviolla useita ihmisiä noituudesta syytettyinä.

Eräät uskonnot, kuten kristinusko ja islam, ovat ankarasti vastustaneet kilpailevien uskontojen niitä noituuden muotoja, jotka eivät sisälly ensin mainittujen uskontojen omiin oppeihin, mutta huomattava määrä vanhaa noituutta on kuitenkin säilynyt sekä kristinuskossa että islamissa. Esimerkiksi kristinuskon niin sanotut pyhät toimitukset (kaste, ehtoollinen jne.) sisältävät selviä jäänteitä noituudesta.

Toisaalta kiinnostus vanhoihin noitien kirjoituksiin on herännyt syystä tai toisesta muun muassa turhautuneen nuorison keskuudessa. Niin sanottua salatieteellistä kirjallisuutta myydään yhä enemmän ja enemmän, noituudesta on tulossa liiketoimintaa. Erilaisia noituuteen perustuvia uskonlahkoja kuten paholaisen palvojat, on syntynyt ennen kaikkea Yhdysvalloissa mutta myös Euroopassa. Eräissä Yhdysvaltain korkeakouluissa noituuden kurssit ovat suositumpia kuin perinteisten uskontojen kirjallisuutta käsittelevät kurssit.

Usko luonnonlääketieteeseen on lisännyt myös noitien arvoa. Noitia on alettu pitää luonnonparantajina. Eräät toiset tutkijat ovat kuitenkin todenneet, että noitatohtorit myrkyttävät potilaitaan lyhytaikaisesti vaikuttavilla myrkyillä ja sitten väittävät parantaneensa heidät, kun myrkyn vaikutus lakkaa.

Muinaiset noidat valmistivat vihollista muistuttavia nukkeja ja sitten tuhosivat ne. Ajateltiin, että nuken tuhoaminen aiheuttaisi vaikeuksia sille henkilölle, jota nukke esitti. Vihollisen lipun polttaminen tai vihollismaan johtajan kuvan polttaminen ovat edelleen käytössä esimerkiksi Lähi-idässä.

James Randi on ehdottanut Uri Geller -palkintoa vuoden hulluimmasta näennäistieteellisestä ajatuksesta. Vuonna 1981 Randi ehdotti palkintoa Pentagonille siitä syystä, että hänen tietojensa mukaan Pentagon oli käyttänyt kuusi miljoonaa dollaria sen selvittämiseen, voidaanko neuvostoliittolaisia ohjuksia hävittää ohjusten kuvia polttamalla.

Tehtävä

  1. Pohtikaa onko mahdollista, että noitavainot palaisivat Eurooppaan.

Jumaluustiede (teologia)

....................................

Jumalattomat (ateistit) ja näennäistodellisuustutkimus (näennäistiede)

Jumalattomat (ateistit) saattavat uskoa näennäistieteisiin yhtä hyvin kuin uskovaisetkin. Ateistit pitävät yleensä teologiaa eli jumaluusoppia näennäistieteenä. Erityisesti ateistit pitävät näennäistieteenä uskonnollista fundamentalismia ( latinankielen fundamentum = perustus ).

E.Royston Piken "Encyclopaedia of Religion and Religions" luonnehtii fundamentalismia seuraavasti:

Fundamentalismi on nimitys uskonnolliselle liikkeelle, joka syntyi Yhdysvalloissa suunnilleen sodan aikoihin. Sen nousu liittyy erityisesti vv. 1910-1912 nimellä "Perusteet, totuuden todistus" julkaistuihin kirjasiin. Niissä todettiin, että kristinuskon perustotuuksia ovat Kristuksen neitseestä syntyminen, kuolleiden fyysinen henkiin herättäminen, Raamatun ehdoton erehtymättömyys jokaisessa yksityiskohdassa jumalan inspiroituna sanana, käsitys Kristuksen sijaiskärsimyksestä ja Kristuksen fyysinen toinen tuleminen. Baptistit ja presbyteerit sekä vähäisemmässä määrin myös metodistit ja Kristuksen seuraajat joutuivat mukaan kiistaan fundamentalistien ja modernistien välillä, ja kiista levisi myös Britanniaan ja muihin maihin.

Fundamentalistit herättivät maailmanlaajuista huomiota v. 1925, kun Tennessseen Daytonista kotoisin olevaa opettaja J. T. Scopesia vainottiin siksi, että hän oli opettanut koulussa kehitysoppia. Puolustusta hoiti maailmankuulu asianajaja Clarence Darrow, ja vainoajia johti kuuluisa valtiomies W. J. Bryan. Scopes todettiin syylliseksi, mutta tuomio kaatui valitettaessa teknisillä perusteilla.

Suomessa Raamattua ovat pyrkineet kirjaimellisesti noudattamaan lähinnä niin sanotut herätysliikkeet sekä kristilliset vähemmistöryhmät. Aivan kirjaimellisesti Raamattua ei ole mahdollista Suomessa noudattaa, koska lakimme kieltää Raamatussa esiintyvät ankarat rangaistukset.



Kristillistä fundamentalismia vastaava oikeaoppisuus (ortodoksia) on lisääntynyt myös muissa uskonnoissa. Islamilaisissa maissa Koraanin tiukka noudattaminen on viime vuosina lisääntynyt. Varkaiden käsiä katkotaan, avionrikkojia kivitetään ja ateisteja teloitetaan monissa Lähi-idän maissa.

Suomessa fundamentalistit ovat usein tyytyneet vastustamaan television katselua, lyhyitä hameita, tupakointia yms. Kaikkein tunnollisimmat ovat lopettaneet sianlihan syönnin ja yrittäneet noudattaa niitä Vanhan testamentin säädöksiä, joiden seuraamisen lakimme sallii.

Viime vuosisadan lopun tunnetuin uskontososiologi J. Milton Yinger esittelee teoksessaan "The Scientific Study of Religion" uskonnollisen fundamentalismin yhteiskunnallisia vaikutuksia. Hänen mielestään on liian suoraviivaista väittää, että fundamentalistiperheen antama uskonnollinen kasvatus johtaisi poliittiseen konservatismiin. Yingerin mielestä perhetausta ja määrätynlaiset luonteenpiirteet (joista osa saattaa olla periytyviä) synnyttävät fundamentalistin. Ympäristön paineista riippuen fundamentalistista joko tulee tai ei tule konservatiivia.

Syntyvyyden säännöstelyä pidetään eräiden suomalaisten fundamentalistilahkojen ja herätysliikkeiden piirissä syntinä. Vaikka tunnetaan yksittäisiä esimerkkejä ankarasti uskonnollisen kodin uskonnosta vieraannuttavasta vaikutuksestakin, fundamentalistiperheiden korkea syntyvyys lisää fundamentalismia.

Luomisopin (kreationismin, latinan sanasta kreare = luoda ) paluu Suomeen on myös merkki fundamentalismin noususta. Raamatun Vanha testamentti alkaa muinaisitämaisella kertomuksella siitä, kuinka jumala sanan voimalla loi maailman, ihmiset, eläimet ja kasvit. Raamatun sukupolviluetteloiden (Jeesuksen kaksi erilaista sukupuuta jne.) avulla on mahdollista arvioida, koska tällainen luominen olisi tapahtunut.

Ei tietenkään ole loogisesti ristiriitaista väittää, että jumala loi maailman ja saman tien sukupuuttoon kuolleiden hirmuliskojen jäännökset. Sen sijaan tämä on sekä paleontologian että tähtitieteen vastaista. Arkeologisten löytöjen perusteella on kiistatonta, että ihmisiä oli tällä planeetalla jo miljoona vuotta, ja että ihminen kehittyi vähitellen alkeellisemmista eläimistä luonnonvalinnan seurauksena.

Nykyisen luonnontieteen mukaan on todennäköistä, että elämä syntyi tällä planeetalla kemiallisten reaktioiden seurauksena. Toinen mahdollisuus on, että alkeellista elämää tuli tälle planeetalle avaruudesta esimerkiksi meteorien tai muilla planeetoilla elävien olentojen vieraillessa planeetallamme.

Luonnontieteen näkökulmasta katsottuna kristillinen fundamentalismi on siis näennäistiede. Myös useimpien muiden uskontojen suhteen voidaan tehdä vastaavia johtopäätöksiä.

Fundamentalismi on osoittautunut taloudellisesti erittäin tuottoisaksi. Suomessa eniten myydyt kristilliset kirjat ovat fundamentalistisia. Menestyneimmät kristilliset puhujamme (saarnaajamme) ovat fundamentalisteja. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa ei ole valtiokirkkoa, fundamentalistiset lahkot ovat katolisen kirkon (joka on lähellä fundamentalismia varsinaisissa uskon asioissa) ohella menestyneet kaikkein parhaiten. Fundamentalismin ympärillä pyörii miljardibisnes.

Amerikkalainen Curtiss D. Macdougall korostaa, että kaikki Yhdysvaltain presidentit ovat niin sanotun kylmän sodan aloittaneesta presidentti Harry Trumanista lähtien käyttäneet fundamentalistisaarnaajia tai jesuiittoja neuvonantajinaan. Erityisesti fundamentalistit ovat tukeneet presidentti Ronald Reagania ja presidentti George W. Bushia. Tätä ryhmää on johtanut "moraalisen enemmistön" vetäjänä tunnettu Jerry Falwell.

Oikeaoppisuutta korostavat islamilaiset valtionpäämiehet ovat viime vuosina herättäneet huomiota ja kauhuakin niissä maissa, joissa islam ei ole enemmistön uskontona.

Tehtävä

Pohtikaa millä tavalla fundamentalistien vallan lisääntyminen vaikuttaisi uskontokuntiin kuulumattomien asemaan Suomessa.

Parapsykologia

Parapsykologian peruskäsite on aistien ulkopuolinen aistiminen (ESP = extra sensory perception = aistien ulkopuolinen aistiminen). Kuuluisa parapsykologisten väitteiden tutkija C. E. M. Hansel jakaa parapsykologien väitteet seuraaviin neljään ryhmään.

  1. Telepatia (kreikan kielen sanoista tele = kaukana, pathos = tunteminen) tarkoittaa viestin välittämistä henkilöltä toiselle ilman, että tieto välittyy tunnettujen aistien tai tunnetun tekniikan avulla.
  2. Selvännäkeminen tarkoittaa, että kohteesta saadaan tietoa ilman aistien tai tunnetun tekniikan välitystä.
  3. Ennalta tietäminen tarkoittaa, että henkilö voi ennustaa toisen henkilön tulevia ajatuksia tai tulevia tapahtumia käyttämättä olemassa olevaa tietoa.
  4. Psykokineesi (kreikan kielen sanoista psykhe = henki ja kinesis = liike) tarkoittaa, että henkilö voi vaikuttaa esineisiin tai tuleviin tapahtumiin ajattelemalla niitä (hän voi esimerkiksi liikuttaa esineitä ajattelemalla niitä).
Kolme ensimmäistä ryhmää edellyttää ESP:tä.

1800-luvulla syntyi Charles Darwinin kehitysoppi, ja aineellisen todellisuuskäsitykseen perustuva (materialistinen) ajattelu levisi tieteeseen. Tästä syystä aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) vastustajat perustivat Englantiin vuonna 1882 Psyykkisen tutkimuksen seuran (Society for Psychical Research), jonka ensimmäinen puheenjohtaja oli Cambridgen yliopiston moraalifilosofian professori Henry Sidgwick. Myöhemmin vastaavia järjestöjä on perustettu eri maihin, myös Suomeen. Nykyään "psyykkinen tutkimus" käyttää itsestään nimitystä parapsykologia.

Henry Sidgwick uskoi yliluonnollisiin ilmiöihin, ja hänen mielestään oli tärkeää osoittaa, että henki pystyi toimimaan aineesta irrallisena. Amerikkalainen parapsykologian uranuurtaja William McDougall puolestaan oli sitä mieltä, että ainoastaan psyykkinen tutkimus (= parapsykologia) voi pysäyttää aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) etenemisen.



Suomessa tätä toimintaa tukivat monet viime vuosisadan filosofian professorit, esimerkiksi Arvi Grotenfeld ja Sven Krohn.

Monet muinaiset noidat uskoivat vakaasti, että heillä oli edellä luetellut parapsykologian tutkimat kyvyt. Väite, että parapsykologia olisi jotain uutta, ei varmasti pidä paikkaansa. Uutta on sen sijaan, että parapsykologian väitteitä on ryhdytty perustelemaan näennäistieteen keinoin. Tämän tuloksena parapsykologit ovat sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa saaneet käyttöönsä tieteellisen tutkimukseen tarkoitettuja varoja.

Useimmat ihmiset voivat havaita omin silmin, ettei parapsykologian väittämiä kykyjä esiinny heidän ympäristössään. Tästä syystä parapsykologian todistamiseksi on kehitetty kaksi sellaista tekniikkaa, joita niin sanotun tavallisen kansalaisen on vaikea vastustaa.

Vaikka ympäristössämme ei esiintyisi vankkoja todisteita parapsykologian todellisuuskäsityksen totuudesta, on väitetty, että kykymme tulisivat esiin suurissa massakokeissa. Suomen yleisradio järjesti tällaisen kokeen v. 1952-53. Fyysikko Reino Tuokko tutki tuloksia kansainvälisen tilastotieteilijäkongressin hyväksymillä menetelmillä, ja hän päätyi puoltamaan telepatian olemassaoloa.

Tilastotieteilijäkongressi oli kuitenkin jättänyt ottamatta huomioon erään seikan. Ihmiset eivät arvaa aaltoja, tähtiä ynnä muita kuvioita satunnaisesti, vaan jotkut kuviot ovat suositumpia kuin toiset. Esimerkiksi arvattaessa nopanheiton tuloksia ihmiset pyrkivät selvästi välttämään ykköstä ja kuutosta. Kun tämä otetaan huomioon, osoittautuu, että yleisradion kokeissa on arvattu täysin sattumanvaraisesti.

Tämän asian todistaminen oli mutkikasta. Suomalainen psykologi G. O. Lindholm todisti sen vuonna 1967 ilmestyneessä väitöskirjassaan, joka kumosi kaikki tällä menetelmällä parapsykologian puolesta kootut todisteet.

Toinen menetelmä on etsiä yksilöitä, joiden väitetään pystyvän muita parempiin suorituksiin tällä alueella. Tällaisia yksityistapauksia on raportoitu suuri määrä, ja tavallisen kansalaisen on vaikea päätellä, onko kyseessä huijaus vai ei. Jos huijarit eivät itse tunnusta (näin on kyllä tapahtunut lukuisia kertoja), on usein vaikea päätellä, onko kokeessa huijattu. C. E. M. Hansel ryhtyi tutkimaan, mitä huijausmahdollisuuksia kaikkein kuuluisimpien kokeiden koejärjestelyihin oli sisältynyt. Hän on koonnut tulokset yli 300-sivuiseen teokseensa "ESP ja parapsykologia", ja hän löysi huijauksen mahdollisuuden jokaisesta kokeesta.

Taikuri James Randi kertoo, että usko tällaisiin ilmiöihin ei rajoitu vain sivistymättömiin tai alhaisella älykkyysosamäärällä varustettuihin ihmisiin. On olemassa älykkäiden ihmisten kerhoja, ns. Mensa-klubeja, joihin otetaan jäseniksi vain niitä, jotka kuuluvat testien mukaan älykkäimmän 2 %:n joukkoon. Mensan englanninkielisen lehden (Mensa Bulletin) pääkirjoituksessa väitettiin huhtikuussa 1978, että korkea älykkyysosamäärä johtuisi pikemminkin ESP:stä kuin älystä. Monet mensalaiset uskovat olevansa henkiparantajia, monet väittävät näkevänsä "auran" (sädekehä pyhimysten pään ympärillä, muinainen uskonnollinen käsitys). Eräs väittää pystyvänsä nostamaan älykkään ihmisen ilmaan ajatuksen voimalla.

Taikuri James Randi on luvannut 10 000 dollarin palkkion sille, joka tekee jotain yliluonnollista hänen valvontansa alaisena. Tiettävästi n. 600 henkilöä on yrittänyt, mutta kukaan ei ole toistaiseksi onnistunut. Tarjous on edelleen voimassa ja koskee kaikkia.

Ikivanhojen taikatemppujen käyttäminen parapsykologian todistamiseen on viime vuosina ärsyttänyt myös muita taikureita. Esimerkiksi edesmennyt suomalainen taikuri Reijo Salminen on piti ohjelmistossaan Uri Gellerin (lusikantaivuttaja) temppuja ja "muutamia vaikeampia".

Tehtäviä

Pohtikaa mikä saa ihmiset ja tiedotusvälineet kiinnostumaan parapsykologiasta.

Ufot



Ufo (unidentified flying object) tarkoittaa tunnistamatonta lentävää esinettä. Ufovillityksen katsotaan alkaneen toisen maailmansodan aikana, kun lentäjät kertoivat tunnistamattomista valopalloista, jotka ilmaantuivat siiven kärkiin. Vuonna 1947 eräs lentäjä ilmoitti nähneensä lautasen muotoisia valoilmiöitä. Näkijöitä alkoi ilmaantua lehdistön kerrottua asiasta, ja tuona vuonna Yhdysvaltain ilmavoimille ilmoitettiin 122 havaintoa. Vuoteen 1952 mennessä vuotuisten havaintojen määrä oli paisunut jo 1501:een.

Vuonna 1965 Yhdysvaltain ilmavoimat tutkivat yksityiskohtaisesti 887 tapausta, ja tulos oli seuraava:

Kpl %

Tähtitieteellisiä kohteita 245 27,6

Ilmavoimien kohteita 210 23,7

Satelliitteja 152 17,1

Huijausta, mielikuvitusta 126 14,1

Riittämättömät tiedot 85 9,6

Säähavaintopallot 36 4,1

Yhä tutkittavina 17 1,9

Jäänyt selittämättä 16 1,8

Onpa ufohavainnon tehnyt Yhdysvaltain entinen presidentti James Carterkin. Tähtitieteilijät totesivat oitis, että kyseessä oli planeetta Venus, joka tunnetaan myös nimellä Iltatähti tai Aamutähti.

Ufojen kannattajat ovat erittäin ihastuneita niistä vajaasta kahdesta prosentista, jotka ovat jääneet selvittämättä. Tieteen näkökulmasta katsottuna kyseessä on tyypillinen tutkimuksen luonteesta johtuva tilastovirhe. Ihmiset ovat saattaneet muistaa väärin tai huijausta ei ole pystytty paljastamaan.

Myös Suomessa on esitetty sitä Yhdysvaltain ilmavoimien lausuntoa, jonka mukaan ufot eivät uhkaa turvallisuutta. Harvemmin meillä kerrotaan, että lausunto sisältää myös kaksi muuta osaa. Toisessa sanotaan, että ei ole löytynyt mitään todisteita siitä, että ufot edustaisivat sellaista teknistä kehitystä, mitä ei tunneta. Kolmannessa sanotaan, että ei ole mitään perusteita luokitella Ufoja maapallon ulkopuolisiksi kulkuneuvoiksi.

Yhdysvaltain ilmavoimilla on muitakin kuin puolustuksellisia syitä hillitä ufovillitystä. Vuonna 1947 ne aloittivat kokeet halkaisijaltaan n. 50 -metrisillä ilmapalloilla, jotka kohosivat lähes neljänkymmenen kilometrin korkeuteen - korkeammalle kuin lentokoneet. Ilmakehän aiheuttamasta valon taipumisesta johtuen ne saattoivat näyttää sikareilta tai lentävillä lautasilta. Ilmavirrat saattoivat aiheuttaa sen, että ne näyttivät liikkuvan mielivaltaisiin suuntiin.

Kun ufoja ei voida enää epäillä neuvostoliittolaisiksi salaisiksi aseiksi (kuten kylmän sodan alkuaikoina tehtiin ) eikä ulkoavaruuden matkustajiksi, on ryhdytty väittämään, että ufot olisivatkin henkimaailman (spiritualistisia) ilmiöitä. Kuten tunnettua niihin uskovat eivät yleensä kaipaa todisteita.

Tehtävä

  1. On todettu, että ufohavaintojen määrä vaihtelee jaksollisesti. Pohtikaa tiedostusvälineiden vaikutusta tähän ilmiöön.

Maansäteily



Vielä sata vuotta sitten kaivonkatsoja saattoi aloittaa toimituksen loitsulla. Nykyajan kaivonkatsoja käyttää samaa taikavarpua, mutta hän uskoo, että hänen kykynsä johtuu maansäteilystä. Usko maansäteilyyn on Suomessa varsin yleistä. Muutoin epäilijänä tunnettu Vapaa-ajattelijain liiton edesmennyt puheenjohtaja, metsätieteen professori V. T. Aaltonenkin, uskoi maansäteilyyn.

Perusajatus on säilynyt samana vuosisatoja. Taikavarpu tai heiluri reagoi vesisuoneen, malmiesiintymään, kätkettyihin esineisiin, sairauksiin, murhaajiin ja ties mihin. Muinaiset roomalaiset eivät ilmeisesti tunteneet taikavarvun käyttöä lähteiden etsimisessä. Sen sijaan 1500-luvulla se tunnettiin, ja muun muassa. tunnettu salatieteen (okkultismin) oppi-isä Paracelsus piti sitä huijauksena. Taikavarpu lienee levinnyt 1400-luvun Saksasta ensin Englantiin kaivosmiesten mukana ja sitten ympäri maailmaa.

Aluksi taikavarpua käytettiin metallien etsintään, mutta ajan oloon sitä alettiin käyttää myös vesisuonten etsimisessä. Taikavarvun alkuperäinen perustelu oli, että samanlainen vetää samanlaista. Kuviteltiin esimerkiksi määrätynlaisen malmikentän päällä kasvaneen puun reagoivan malmiin samalla tavalla muuallakin. Siihen aikaan taikavarpua vastustettiin pelkästään uskonnollisilla perusteilla, sitä pidettiin paholaisen työkaluna.

1930-luvulla vapaaherra von Pohl toi markkinoille maansäteilyn, joka hänen mielestään aiheutti lisäksi syöpää. Tämän jälkeen alettiin markkinoida kaikenlaisia laitteita maansäteilyä vastaan.

Eri maissa on suoritettu kokeita, joissa kaivonkatsojat ovat kilpailleet geologien kanssa. Kaivonkatsojat ovat säännöllisesti hävinneet nämä kilpailut.

Malmikentät ja vesisuonet saattavat kyllä aiheuttaa tarkoilla laitteilla havaittavia häiriöitä esimerkiksi Maan magneettikenttään. Kokeet ovat kuitenkin osoittaneet, ettei ihminen pysty reagoimaan näihin häiriöihin. Metalliesiintymät voivat kyllä vaikuttaa avaruussäteilyyn sillä tavalla, että syöpäriski lähiympäristössä kasvaa, mutta ihmisen ei ole voitu todistaa reagoivan tähän säteilyyn.

Taikavarvun taipuminen aiheutuu lihasten väsymisestä ja itsesuggestiosta. Moni kaivonkatsoja myöntääkin saavansa varvun taipumaan haluamassaan kohdassa. Suomessa laajin testaus suoritettiin vuonna 1949. Siihen osallistui noin sata kaivonkatsojaa. Heidän piti löytää vesisuonia Helsingin yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta. Kaikki löysivät niitä eri paikoista, ja samakin kaivonkatsoja löysi niitä eri kerroilla eri paikoista.

Hyvin suunnitelluissa kokeissa ei ole löydetty mitään tukea väitteille maansäteilyn olemassaolosta ja vaikutuksista.

Tehtävä

  1. Pohtikaa mistä johtuu, että vettä varsin usein löytyy keskeltä maalaistalon pihaa riittävän syvältä.

Katastrofikäsitykset

Viime vuosina on luotu paljon näennäistiedettä, joka kertoo muinaisuudessa muka sattuneista katastrofeista. Tunnetuin näistä teorioista on Velikovskin vuonna 1950 esittämä käsitys maailmojen törmäyksestä. Velikovski väittää, että v. 687 eaa. Mars oli ensin törmännyt jättiläismäiseen komeettaan. Sitten Mars aiheutti Maan siirtymisen radallaan kauemmaksi Auringosta, muutoksia Kuun radassa ja Maan akselin siirtymisen. Vuoden pituus muuttui 360 päivästä 365,25 päivään. Kuukausi muuttui 30 päivästä 29,25 päiväksi.

Velikovski on tutkinut Egyptin historiaa. On totta, että ajanlasku on muuttunut. Vuoden pituus oli todella aluksi 360 päivää (360 astetta tulee tästä) ja vasta ankaran taistelun jälkeen Egyptin papisto vähitellen suostui vuoden pituuden muuttamiseen lähemmäksi todellista. Mutta tiede ei tunne mitään Velikovskin kuvaamaa katastrofia. Tähtitieteilijät ovat yksiselitteisesti osoittaneet hänen laskelmansa virheellisiksi. Muita katastrofeja kuten Jukatanin meteoriitti ja suuret tulivuorenpurkaukset on kyllä ollut. Myös jääkausia on ollut. Nämä katastrofit on löydetty oikeilla normaalitieteen menetelmillä.

Stonehengen tähtitieteellisin perustein rakennettu kiviasetelma osoittaa myös Velikovskin käsityksen virheelliseksi. Rakennelma on Velikovskin väittämää katastrofia vanhempi, mutta se kuvaa nykyisiä tähtitieteellisiä taivaankappeleiden asentoja.

Tehtäviä

Tällä kurssilla ei ole mahdollista käydä läpi kaikkia merkittäviä näennäistieteen muotoja.

Harjoitustehtävänä voidaan kuitenkin etsiä sellaisia näennäistieteen muotoja, jotka eivät ole mahtuneet tähän kirjaan.

Skepsis ry:n sivustosta löytyvät uusimmat uutiset valetieteistä.

Keskustelkaa niistä!

Todellisuustutkimus (tiede) ja arvot

Inhimillisellä toiminnalla on usein päämääriä ja tavoitteita.

Myös tieteellä voidaan ajatella olevan tavoitteita.

Jos sillä on tavoitteita, ne liittyvät arvoihin.

Arvot saattavat olla siveysarvoja tai muita arvoja (esimerkiksi kauneusarvoja).

Tieteellinen toiminta on monimutkaista. Voidaan kysyä, voiko kaikilla eri toiminnoilla ja eri tieteillä olla yhteisiä tavoitteita (päämääriä).

Tavoitteiden (päämäärien) valinta



Tältä näyttää katolinen yliopisto

Keskusteltavaa

  1. Kaiken tutkimiseen ei ole voimavaroja. Keskustelkaa siitä, ketkä meidän maassamme päättävät tutkimuskohteiden valinnasta. Miksi tutkimuskohteiden valinnassa voi syntyä virheitä?
  2. Keskustelkaa siitä, miksi Suomen korkeakouluissa ei ole elämänkäsitystieteellistä tutkimusta.
Huomattava osa yliopistoista ja korkeakouluista on todellisuuskäsityksen suhteen sitoutuneita. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on suuri joukko katolisia, mutta myös muiden uskonnollisten yhteisöjen ylläpitämiä yliopistoja. Näiden yliopistojen ensisijainen tehtävä on edistää sitä aatetta, joka ylläpitää niitä. Jos uskontokunta ei hyväksy darvinismia, yliopistossa opetetaan ja tutkitaan kreationismia jne.

Keskusteltavaa

Monien jumalattomien (ateistien) mielestä jumaluusoppi (teologia) ei ole tiede. Keskustelkaa siitä, miksi jumaluusoppia (teologiaa) tutkitaan ja opetetaan Suomen yliopistoissa.

Henkilökunnan valinta

Keskusteltavaa

  1. Ketkä valitsevat esimerkiksi korkeakoulujen tutkimushenkilökunnan? Onko mahdollista, että henkilösuhteet, aatteelliset tekijät ja tutkijaksi pyrkivän varallisuus vaikuttavat asiaan?
  2. Tieteessä esiintyy erilaisia koulukuntia. Onko mahdollista, että koulukuntariidat vaikuttavat tutkimushenkilökunnan valintaan.
  3. Onko mahdollista, että itsekkäillä etupyyteillä on vaikutusta myös tutkimushenkilökunnan valinnassa?
  4. Onko mahdollista, että hakijan sukupuolella on merkitystä tutkimushenkilökunnan valinnassa?
  5. Oletetaan, että johonkin korkeakoulumme perustettaisiin elämänkäsitystieteen professuuri. Mihin tiedekuntaan se mielestänne todennäköisesti perustettaisiin? Millä todellisuuskäsityksellä (maailmankatsomuksella) varustettu henkilö siihen mielestänne todennäköisesti nimitettäisiin?

Menetelmiin liittyviä siveysongelmia

Natsi-saksan ihmiskokeet herättivät kauhua eri puolilla maailmaa. Myös eläinkokeet, joissa aiheutetaan eläimille kärsimyksiä, ovat herättäneet laajaa keskustelua. Lääke- ja myrkkytehtaiden kokeet kehitysmaiden ihmisillä ovat aiheuttaneet vastalauseita. Nämä esimerkit osoittavat, että tutkimusmenetelmiin saattaa liittyä vakavia moraalisia ongelmia.

Tutkimusmenetelmien valintaan saattaa liittyä myös aatteellisia näkökohtia. Saatetaan pyrkiä valitsemaan sellainen menetelmä, joka tukee omia käsityksiä.

Eri koulukuntien välillä vallitsee erimielisyyksiä tutkimusmenetelmistä. Erityisesti matemaattiset ja tilastolliset menetelmät ovat yhtäältä olleet suosittuja, toisaalta ne ovat herättäneet niihin perehtymättömien voimakasta vastustusta.

Todellisuuskäsitysten (maailmankatsomusten) tutkimuksessa on synnyttänyt kiistoja muun muassa se, pitäisikö niitä tutkia ulkopuolisen tutkijan puolueettomalla asenteella vai niihin sisäisesti eläytyen. Varsinkin uskonnolliset todellisuuskäsitykset (maailmankatsomukset) ovat usein saaneet osakseen myönteistä eläytymistä. Seurauksena on saattanut olla hyvinkin yksipuolinen tietojen valinta. Sen sijaan jumalatonta (ateistista) todellisuuskäsitystä (maailmankatsomusta) ei esimerkiksi Suomen korkeakouluissa ole juuri tutkittu.

Tehtävä

1. Pohtikaa mielipidetutkimuksiin liittyviä siveysongelmia. (mielipidetutkimuksella saatetaan pyrkiä pikemmin muuttamaan mielipiteitä kuin saamaan niitä selville.)

2. Keskustelkaa jumaluusopillisten tiedekuntien suorittamasta jumalattomuuden (ateismin) tutkimuksesta. Tarvittaisiinko mielestänne jumalattomien (ateistien) itsensä suorittamaa ateismin tutkimusta?

Todisteisiin liittyvät siveysongelmat

Jos tutkimustulos näyttää tukevan omia näkemyksiä, tieteenharjoittajalla voi olla suuri kiusaus julkistaa se, vaikka todisteet ovat vielä puutteelliset. Rahoittaja saattaa myös vaatia tuloksia.

Esimerkiksi saastetutkimuksissa tulokset saattavat olla joidenkin teollisuuslaitosten tai viranomaisten näkökulmasta kiusallisia. Tällöin vahvojakin todisteita saatetaan vähätellä.

Aatteelliset näkökohdat voivat vaikuttaa voimakkaasti todisteiden arviointiin. Epämieluisat tulokset voidaan leimata "nollatutkimuksiksi".



Tutkijan maine ja arvovalta saattavat lähes riittää todisteiksi hänen väitteittensä totuudesta. Taikuri James Randi (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) on parapsykologian todisteita arvioidessaan sanonut, että tohtorinarvo pitäisi ottaa pois sellaisilta tutkijoilta, jotka käyttävät tohtorin arvovaltaa aloilla, joiden asiantuntijoita he eivät ole.

Tehtävä

  1. Tutkikaa jotain viime aikoina huomiota herättänyttä kiistaa todisteista (saastetutkimukset, suhtautuminen ydinvoimaan, ym.).
  2. Suomen gallupin vuonna 1973 suorittama tutkimus osoitti, että Suomessa esiintyy rasismiin verrattavaa ennakkoluuloja jumalattomia (ateisteja) kohtaan. Keskustelkaa siitä, miksi tämä tutkimus yritettiin leimata "nollatutkimukseksi".

Tutkimustulosten levittämisen siveysongelmat

Keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa tutkija uskalsi usein kertoa tuloksistaan vain parhaille ystävilleen. Myöhemmin on omaksuttu se periaate, että tutkimustulokset ovat julkisia. Nykyään tutkimuksia julistetaan salaisiksi muun muassa sotilaallisista, kaupallisista ja poliittisista syistä.

Tutkimusten julkaisemisessa saattaa esiintyä sensuuria. Joillekin johtaville henkilöille, liikeyrityksille, aatteellisille järjestöille ynnä muille epämieluisten tutkimusten julkistamista viivytetään, ja joskus julkistaminen estetään.

Tutkimustuloksilla, jotka myötäilevät yleistä mielipidettä on mahdollisuudet tulla julkistetuiksi myös lehdissä. Myös sensaatiomaiset tulokset saavat helposti julkisuutta, vaikka ne olisivat humpuukia (esimerkiksi näennäistiedettä).

Etenkin todellisuuskäsityksen kannalta (elämänkatsomuksellisesti) merkittävät tutkimukset ovat hautautuneet tieteellisiin aikakauslehtiin, vaikka niiden levittäminen olisi saattanut huomattavassa määrin auttaa tavallisia ihmisiä heidän ratkaistessaan elämänsä ongelmia. Usein todellisuuskäsityksen kannalta (elämänkatsomuksellisesti) merkittäviä artikkeleita kirjoittaneita vastaan on hyökätty.

Tehtävä

  1. Pohtikaa jotain viime aikoina tietoon tullutta tutkimuksen "hyllyttämistapausta".
  2. Pohtikaa miksi tiedostusvälineissä ei juuri esitellä esimerkiksi tässä kirjassa julkistettuja tietoja.

Tutkimuksen virheisiin liittyvät ongelmat

Eräät laajassa käytössä olleet lääkkeet ovat aiheuttaneet lasten syntymistä epämuodostuneina. Äidinmaidon vastikkeen käyttö on aiheuttanut kehitysmaissa lapsikuolleisuuden lisääntymistä.

Toisaalta tieteen historia tuntee tapauksia, joissa erittäin merkittävien tutkimusten julkaiseminen on estetty ja koko tieteen kehitys on tästä syystä hidastunut.

Eräissä tapauksissa (esimerkiksi lapsivuodekuume) suuri määrä ihmisiä on kuollut turhaan siitä syystä, ettei uusiin tuloksia uskottu.

Tehtävä

  1. Pohtikaa erilaisia syitä tieteellisiin virheisiin.
  2. Varsinkin yhdysvalloissa on viime vuosikymmeninä myönnetty tutkimusmäärärahoja näennäistieteeseen. Keskustelkaa siitä, mitä ongelmia tästä voi syntyä.

Tutkimusten tuottama maine ja hyöty




Professorit saattavat teettää tutkimuksia assistenteillaan ja koota mainetta julkistamalla tuloksia omissa nimissään. Nobelin palkintoja annetaan tutkimusten johtajille, ei niille, jotka tekivät raskaat työt.

Toisaalta merkittävien keksintöjen tekijöille käy usein kuten leipureille: leivästä jää käteen reikä, ja joku liikemies korjaa hyödyn.

Usein syntyy suuria riitoja siitä, kuka on mitäkin keksinyt ensimmäisenä. Kiistoja käydään paitsi tutkijoiden myös maiden, yritysten ja ideologioiden välillä.

Tehtävä

  1. Vertailkaa toisiinsa tieteellisten "nerojen" palvontaa ja poptähtien palvontaa.
  2. Keskustelkaa koneiden ja ohjelmien kopiointiongelmista tietokonealalla.

Tutkimustuloksiin liittyvät siveysongelmat

Tiedettä, kuten mitä tahansa ihmisen välinettä, voidaan käyttää sekä hyvään että pahaan. Usein tutkijat eivät paljoakaan välitä tulostensa käytöstä. Atomipommin keksinyttä työryhmää johtanut Robert Oppenheimer on merkittävä poikkeus tästä säännöstä. Ryhmän keksintö, ydinpommi, on epäilemättä poikkeuksellinen keksintö. Sen avulla voidaan periaatteessa hävittää ihminen tältä planeetalta.

Sotateknologian on sanottu edistäneen tiedettä kaikkein tehokkaimmin. Ensimmäinen tietokonekin rakennettiin, jotta voitaisiin laskea aikaisempaa nopeammin ammusten ratoja. Avaruusraketit ja -sukkulat ovat sotateknologian tuote.

Toisaalta voidaan sanoa, että sotateknologian avulla ihmisille on meidän vuosisadallamme aiheutettu enemmän kärsimyksiä kuin minkään muun ihmisen tuotteen avulla. Voidaan kysyä, onko tiede syyllinen näihin kärsimyksiin.

Tiedettä voidaan käyttää myös ihmisten manipulointiin (käsittelyyn, pettämiseen) ja indoktrinointiin (aivopesuun). Monet tutkijat ovat jo unohtaneet, että ensimmäiset yliopistot perustettiin kristinuskon suhteen harhaoppisten vastustamiseksi. Tiedettä käytetään esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa, ehdokkaiden sanatkin on tutkittu etukäteen tieteellisesti. Jos enemmistö vastustaa ydinvoimaa, voimalayhtiöt käyttävät tiedettä mielipiteen muokkaamiseksi voidakseen rakentaa ydinvoimaloita.

Tiedettä käyttävät ne, joilla on rahaa tai valtaa, eivät yhteiskunnan vähäosaiset. On ennustettu, että tulevaisuuden yhteiskunta pystyy jättämään työttömät ja muut vähäosaiset huomiotta, yhteiskunnasta tulee vahvojen ja älykkäiden hallitsema tietoyhteiskunta. Työttömiä arvioidaan tekniikan kehityksen jälkeen olevan 80 % kaikista planeettamme ihmisistä.

Tietysti tiedettä voidaan yhtä hyvin käyttää inhimillisesti toivottavien päämäärien toteuttamiseen. Mitään periaatteellista estettä planeettamme muuttamiseksi tieteen avulla muinaisten unelmien paratiisiksi ei ole. Ratkaisu näiden vaihtoehtojen välillä on ihmisen ratkaisu.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa mitä edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä yhteiskuntien tulevaisuudesta.
  2. Pohtikaa miten voitte vaikuttaa, jotta edellä esitetyt pelottavat tulevaisuudennäkymät eivät toteudu.
  3. Helsingin yliopisto on tehnyt tutkimuksia siitä, miten uskonnonopetuksen tehoa voitaisiin lisätä. Melko uuden tutkimuksen mukaan uskonnonopetus lisää uskontomyönteisyyttä kaksi yksikköä uskontomyönteiseen suuntaan asteikolla 1-5, kun 1 tarkoittaa, ettei opetus ole muuttanut ollenkaan uskontomyönteisyyttä. Mitä mieltä olet tällaisesta tutkimuksesta?

Voiko todellisuustutkimus olla puolueetonta

Edellä on esimerkein osoitettu, ettei tiede ole käytännössä ole välttämättä puolueetonta. Voidaan kuitenkin kysyä, onko edes periaatteessa mahdollista, että tiede olisi puolueetonta. Voidaan myös kysyä, että eikö tieteen pikemmin pitäisi olla puolueellista, hyvän puolella pahaa vastaan.

Voiko tiede olla arvovapaata

Ensiksi voidaan kysyä, voiko tiede edes periaatteessa olla arvovapaata. Voidaan kysyä, voiko tiede olla vapaata moraalisista arvoista. Voidaan myös kysyä, voiko tiede olla vapaata muista arvoista. Jos tiede voisi olla arvovapaata jommassakummassa mielessä, mitä seurauksia tästä olisi? Jos tiede ei edes käsitysssa voi olla arvovapaata, mitä seurauksia tästä olisi? Voidaanko kysyä, mikä on hyvää tiedettä?

Näihin kysymyksiin on annettu suuri määrä erilaisia vastauksia. Kaikkia vastauksia ei ole mahdollista esitellä tässä yhteydessä. Sen sijaan voidaan pohtia sitä, miksi tiede ja arvot muodostavat ongelman.



Robert Hollinger (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) pohtii teoksessa "Introductory Readings in the Philosophy of Science" tätä ongelmaa seuraavasti.

Hän toteaa, että ongelma nousi esiin seitsemännellätoista vuosisadalla alkaneen tieteen vallankumouksen myötä. Antiikin kreikkalaiset ajattelivat näistä kysymyksistä toisin.

Antiikin kreikkalaiset

Muinaiset kreikkalaiset eivät erottaneet toisistaan tietoa ja tiedettä tai arvoja ja hyvää.

He eivät tehneet eroa tieteen ja ajattelun välillä.

He eivät tehneet eroa puolueettoman (objektiivisen) ja puolueellisen (subjektiivisen) välillä.

He eivät tehneet eroa tosiasian ja niitä kuvaavien sääntöjen (lakien) välillä.

He eivät tehneet eroa tosiasiain ja arvojen välillä.

Se mikä on luonnollista oli heistä myös hyvää.

He näkivät luonnontapahtumat inhimillistettyinä, sen sijaan, että he olisivat kysyneet, mikä on tapahtuman syy, he kysyivät, mikä on tapahtuman tavoite (tarkoitus).

Platon

Kreikkalainen Platon katsoi, että todellisuus on yhtenäinen, järjestetty kokonaisuus.

Jotta voisimme ymmärtää sitä, meidän on saatava tietoa sen rakenteista jasäännönmukaisuuksista (laeista).

Kokemus voi antaa niistä vain rajoitettua, epätäydellistä tietoa.

Platonille kaikkein todellisinta on kaikkein käsitteellisin (abstraktein).

On sanottu, että nykyinen tiede, erityisesti fysiikka, ajattelisi jossain määrin samoin.

Tavoitteet (tarkoitukset) ja säännöt (normit) ovat järjestäviä periaatteita, joita ei voida jättää pois kokonaisuudesta.

Nykyisen tieteen pääpyrkimys

Eräs nykyaikaisen tieteen pääpyrkimyksiä on ollut osoittaa Platonin näkemys virheelliseksi.

Kiista tieteen ja arvojen suhteesta sekä arvojen merkityksestä tieteessä ilmestyi länsimaiden historiaan mekanistisen todellisuuskäsityksenmyötä.

Erityisesti Rene Descarteen ajattelu ja Isaac Newtonin fysiikka vaikuttivat, tähän kehitykseen.

Tämän ajattelun mukaan puolueettoman (objektiivisen) ja puolueellisen) subjektiivisen välillä on tehtävä tarkka ero.

Tutkimuksessa on käytettävä luotettavia ("rationaalisia") menetelmiä.

Mekanistisen todellisuuskäsityksen (maailmankuvan) mukaan luonto muistuttaa valtavaa konetta, jota voidaan kuvata määrällisin lainalaisuuksin ja suhtein ("luonto on kirjoitettu matematiikan kielellä").

Mekanistisen todellisuuskäsityksen (maailmankuvan) mukaan maailman todellisia (objektiivisia) piirteitä ovat esimerkiksi aine, liike ja fysikaaliset suureet. Ne ovat yhdessä luonnon säännönmukaisuuksien (lakien) kanssa tämän koneen rakenneosia.

Valistusaika

Valistusajan aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi) edusti mekanistista todellisuuskäsitystäpuhtaimmillaan.



Valistusajattelija Julien Offray de la Mettrien (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) pääteos olikin nimeltään "Ihmiskone".

Teoksen nimi on hieman harhaanjohtava.

La Mettrie otti kirjansa perusajatuksen Descarteelta, mutta hän eimissään vaiheessa väittänyt, että organismit olisivat koneita.

Päin vastoin hän torjui sellaiset väitteet.

Sen sijaan hän väitti, ettei organismeissa ole aineellisten prosessien lisäksi yliluonnollista henkeä tai sielua kuten sieluttava todellisuuskäsitys (idealismi) ja uskonnot väittivät.

Valistusajattelu ei levinnyt kansan keskuuteen

Valistusajattelu ei koskaan levinnyt koko kansan keskuuteen.

Uskonnot ja sieluttava todellisuuskäsitys (idealismi) vastustivat sitä koko ajan.

1800-luvulla romantiikka ja dialektinen materialismi asettuivat vastustamaan mekaanista aineellista todellisuuskäsitystä (materialismia).

Positivismi

Positivismi katsoi inhimillisen ajattelun edenneen teologisen ja metafyysisen vaiheen kautta positiiviseen vaiheeseen.

Positivismi pyrki muotoilemaan sääntöjä puolueettomalle tieteelle. Sen mukaan tietoa voidaan saada vain tosiasioista, jotka pystytään havaitsemaan.

Tieteen tehtävänä on selvittää tosiasioiden välinen säännönmukainen yhteenkuuluvuus ja siten ennustaa tulevia tapahtumia.

Romantiikka

Ajattelussa romantiikka lähti liikkeelle Immanuel Kantin mielipiteestä, jonka mukaan jumalan olemassaoloa ei voida todistaa loogisesti tai kokemustieteen menetelmin (empiirisesti).

Johan Gottlieb Fichte ajatteli, ettei ihmisen tajuntaa ja todellisuutta ollut syytä erottaa niin jyrkästi kuin Kant oli tehnyt.

Fichten mielestä luonnon mekaaninen tapahtuminen on vain osa suuresta maailmansuunnitelmasta.

Romantiikan perustajia oli Friedrich Schelling. Schellingin mielestä ei ole olemassa mitään "kuollutta ainetta" eikä siis mitään ylipääsemätöntä juopaa orgaanisen ja epäorgaanisen luonnon välillä.

Luonto on hänelle yhtenäinen kehitystapahtuma, joka päätyy ylempien eliöiden (organismien) elämänilmauksiin.

Hengenelämä saavuttaa korkeimman tasonsa taitelijaneron luovassa työssä.

Kokemuksen lähtökohtana on itsetietoisuus.



On sanottu, että romantiikan viimeinen sieluttavaa todellisuuskäsitystä edustava (idealistinen) ajattelija oli Georg Friedrich Wilhelm Hegel.

Hegelin yhteiskunta- ja tiedekritiikki oli pohjana myös dialektisen materialismin perustajan Karl Marxin ajattelulle.

Hegelin mukaan maailma kehittyi koko ajan. Hänen mielestään luonto ja henki ovat pohjimmaltaan sama asia.

Tästä syystä meidän ei tarvitse tutkia ulkomaailmaa saadaksemme tietoja olemassaolosta.

Selvittäessämme, millä tavoin ajatuksemme toimivat, pääsemme samalla selville siitä, mitä tapahtuu tajuntamme ulkopuolella.

Hegelin mielestä historia on ideoiden välistä kamppailua. Aluksi on olemassa teesi. Sen kumoaa antiteesi. Lopulta syntyy synteesi. Jokaisella kierroksella ajattelussa päästään korkeammalle asteelle.

Hegelin filosofisista perusajatuksista seurasi, että raja todellisuuden ja arvojen välillä häipyi.

Jos todellisuus oli idean ilmestys, sen jokaista osaa oli pidettävä osana idean kehityksestä.

Tästä näkökulmasta kaikki todellinen oli järkevää. Historian tapahtumat olivat loogisesti väistämättömiä. Eri valtarakenteet ovat kehittyneet toisistaan.

Luonnontieteet

Luonnontieteet kehittyivät lähes romantiikasta riippumatta toiseen maailmansotaan asti. Vasta

Hiroshimaan pudotettu atomipommi synnytti laajoja epäilyksiä tieteen hyödyllisyyttä vastaan.

Niitä ovat lisänneet asevarustelu, saasteet, kemikaalien syöpää ja sairauksia aiheuttavat ominaisuudet, perinnöllisen (geneettisen) muokkauksen (manipulaation) mahdollisuudet, tieteen käyttö aivopesuun, vietnamin sota jne.

Oikeaoppiset vastustavat edelleen monia tieteen käsityksiä

Eri uskontojen oikeaoppiset (ortodoksit) vastustavat edelleen monia tieteen käsityksiä.

Teollistuneiden maiden jumaluustieteilijät (teologit) ovat kuitenkin enimmäkseen lakanneet vastustamasta luonnontieteitä.

Uskonnollisiin arvoihin perustuva tieteen arvostelu ei ole lakannut. Myös useimmat muut suositut tieteenvastaiset ajattelutavat perustuvat uskonnollisiin käsityksiin tiedon luonteesta.

Frankensteinin hirviö



Theodore Roszak (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) on yrittänyt koota ja yhtenäistää 1960- luvun "vastakulttuurin" tiedettä, teknologiaa ja tieteellistä rationalismia vastaan esittämät ajatukset. Roszak vertaa tiedettä Frankensteinin hirviöön, joka on kääntänyt päälaelleen luojansa tarkoitukset.

Roszak sanoo erityisesti pelkäävänsä sosialististen maiden tiedemiehiä, koska he ovat aineellisen todellisuuskäsityksen edustajia (materialisteja). Hänen mielestään aineellisen todellisuuskäsityksen mukainen (materialistinen) tiede tekee elämän tarkoituksettomaksi. Kurt Baier on käsitellyt teoksissaan kysymystä elämän tarkoituksesta, ja hän on elämän tarkoituskysymyksissä täysin eri mieltä kuin Roszak.

Roszak kiinnittää huomiota siihen, että monet uuden ajan alun tiedehenkilöt olivat uskovaisia ja salatieteilijöitä. Hänen mielestään tiedehenkilöt ovat saaneet innoitusta salatieteellisistä ajatuksista. Hän kysyy, antaako tiede meille todellista tietoa, ja vastaa, ettei se anna.

Todellista tietoa hän kutsuu nimellä gnosis. Hänen mielestään todellinen tieto on mahdollista vain valaistumisen hetkinä. Tunne kertoo meille, minne mennä. Omaa tietoaan hän kutsuu lisääväksi tiedoksi vastakohtana tieteen reduktiiviselle eli "vähentävälle" tiedolle.

Roszak määrittelee gnosiksen lainaten jumaluusoppinut Paul Tillichiä. Gnosis on tietoa osallistumalla, yhtä intiimiä kuin suhde miehen ja vaimon välillä. Gnosis ei synny tutkimuksesta vaan se on tietoa yhteisyydestä ja pelastuksesta, eksistentiaalista tietoa vastakohtana tieteelliselle tiedolle.

Roszakin mukaan tällaisen tiedon avulla voidaan päätellä jumalan olemassaolo luonnon järjestyksestä ja kokea pyhyys. Tällainen tieto antaa meille uskonnollisen kokemuksen, jonka avulla löydämme elämällemme merkityksen.

Roszak ei arvosta tieteen meille tarjoamia hyödykkeitä, vaan hän ihailee alkuperäiskulttuureja ja niiden kabbalistista (hepreankielen qabbala = perinteestä saatu oppi) ja hermeettistä (hermeettiset kirjat ovat uusplatonilaisten filosofien 300- ja 400- luvuilla tuottamia) tietoa. Hän uskoo, että meidän kulttuurimme kestää vain lyhyen ajan, kun muinaiset kulttuurit kestivät satoja kertoja kauemmin.

Uusromanttisen tieteenkritiikin arvostelija Leo Marx (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) sanoo Roszakin historian filosofiaa sieluttavaan todellisuuskäsitykseen perustuvaksi (idealistiseksi).

Roszakin mukaan tieteellinen rationalismi ja gnosis käyvät muinaisitämaisissa uskonnoissa (esim. manikealaisuudessa ja gnostilaisuudessa) kuvattua taistelua. Idealistisen historiankäsityksen mukaan ajatukset ovat historian liikkeellepanevana voimana. Roszakin mukaan erilaiset tietokäsityst ovat historian liikkeellepanevia voimia. Hän käsittelee niitä erillään yhteisöistä, joissa niillä on tiettyyn historialliseen tilanteeseen liittyviä tehtäviä (funktioita). Materialistisen historiankäsityksen mukaan historian liikkeellepanevia voimia eivät ole aatteet vaan tuotantovoimat.

Voiko tiede antaa meille arvoja



Kurt Baier on elämän tarkoitusta käsittelevissä artikkeleissaan todennut, että luonnonilmiöillä ei ole päämääriä tai tarkoituksia.

David Hume on todennut, ettei siitä, mitä on, voida loogisesti päätellä, mitä pitäisi olla.

Tiede ei voi antaa meille perusarvoja vaan arvot ovat inhimillistä alkuperää.

Tieteellisessä ja kaikessa muussakin inhimillisessä toiminnassa vaikuttavat tietojen ohella arvot.

Perusarvot eivät voi olla tieteellisen toiminnan tuloksia, mutta tiede voi auttaa arvojärjestelmien johdonmukaistamista ja kehittämistä.

Tietysti tiede voi usein sanoa, mitä keinoja on käytettävä pyrittäessä haluttuun päämäärään. Sen sijaan päämääristä ihmisen on päätettävä itse.

On myös väitetty, että tieteellinen menetelmä sisältää arvoja.

Mikäli näin olisi laita, voitaisiin väittää, ettei tiede ole puolueetonta.

On väitetty, että kun tutkija päättää, että oletus (hypoteesi) on hyväksyttävä, kun sen todennäköisyys on esimerkiksi 99 %, hän tekee siveellisen ratkaisun.

Erehtyminen esimerkiksi lääkkeen myrkyllisyyden suhteen voi merkitä ihmishenkien menetystä ja kärsimyksiä.

Tieteen arvovapauden kannattajat ovat todenneet, etteivät oletusten (hypoteesien) hyväksymisperusteet kuulu tieteeseen, tiede tyytyy selvittämään oletusten (hypoteesien) todennäköisyydet.

Tähän on vastattu, että ratkaisu todennäköisyyden suuruudesta saattaa myös sisältää inhimillisen valinnan.

Tähän on vastattu, että tässä tapauksessa todennäköisyyttä ei ole hyväksytty tieteellisillä perusteilla. (tilastotieteessä myös todennäköisyyksien epävarmuudet otetaan huomioon.)

On myös sanottu, että tieteen pyrkimys totuuteen ja puolueettomuuteen (objektiivisuuteen) on arvo.

On totta, että rajan vetäminen tieteen ja näennäistieteen välille on ollut vaikeaa. Tähän on vastattu, että tieteen väitteiden totuus ja puolueettomuus (objektiivisuus) kuuluvat tieteen määritelmään.

Tietysti olisi mahdollista määritellä tiede siten, ettei sen tarvitsisi tuottaa tosia väitteitä, mutta sellainen tiede ei olisi yhtä käyttökelpoinen kuin puolueettomuuteen pyrkivä.

Tieteen arvovapauden on väitetty suunnanneen tutkimusta sellaisiin kysymyksiin, jotka eivät ole tärkeitä.

Tähän on vastattu, että tutkijain pyrkimys vältellä arkoja aiheita on johtunut pikemminkin uskonnoista ja muista ideologioista kuin puolueettomuuspyrkimyksestä (objektiivisuuspyrkimyksestä).

Tehtäviä

  1. Pohtikaa mitä vaaroja aiheutuu siitä, että tieteen tuloksia aletaan pitää lopullisilla totuuksina.
  2. Pohtikaa mitä vaaroja aiheutuu siitä, että ihmisten mielipiteet alkavat vaikuttaa tutkimusmenetelmiin nykyistä huomattavasti enemmän.
  3. Pohtikaa mitä vaaroja aiheutuu siitä, että tutkijat alkavat vältellä joitakin aihepiirejä.

Onko totuus tarpeellinen



Kaikki eivät nykyään pidä totuutta tavoiteltavana. Esimerkiksi tieteenfilosofisen anarkismin edustaja Paul Feyerabend (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) kuului näihin. Tämä osoittaa, että pyrkimys tietoon, totuuteen ja puolueettomuuteen (objektiivisuuteen) ovat todella erään tieteenkäsityksen perusarvoja.

On mahdollista, että käsityksiin siitä, mikä on hyvää tiedettä, sisältyy arvoja. Tästä ei kuitenkaan seuraa loogisesti, että tieteen väitteet sisältäisivät arvoja.

Tiede välineenä

Siihen, että tiedettä yleensä pidetään tarpeellisena, sisältyy arvoja. Tiede voi myös olla arvokas väline joidenkin inhimillisten päämäärien saavuttamiseksi. Kun arvostukset otetaan huomioon, tieteen tuloksista voidaan johtaa toimintasuosituksia.

Eri käsityksiä siveyden alkuperästä

Juutalaisen ja kristillisen todellisuuskäsityksen mukaan siveys on perusarvojen suhteen jumalallista alkuperää. Islamin mukaan moraali on myös yksityiskohdissaan jumalallista alkuperää.

Muinaiskreikkalaiset pitivät siveellisenä sitä, mikä on luonnollista, ja valistusajattelijat pyrkivät johtamaan moraalin ihmisluonnosta tai ihmisyhteisöstä.

Yritys siirtää siveyskysymyksiä tieteen ratkaistaviksi

Riippumatta siitä, alistetaanko siveyskysymysten ratkaiseminen jumalille, luonnolle vai ihmisyhteisölle, ratkaisijan valinta perustuu joihinkin arvoihin. Tästä syystä on tehty yrityksiä siirtää myös siveyskysymysten ratkaiseminen tieteen asiaksi.

Jo uuden ajan alussa yritettiin muuttaa siveyttä tieteeksi käyttämällä logiikkaa arvojen johtamiseen perusarvoista.

Tällainen järjestelmä poistaa siveydestä ristiriidat, mutta se ei poista perusarvojen valinnan ongelmaa. Perusarvoja on myöhemmin pyritty johtamaan mitä erilaisimmista lähteistä kuten biologiasta (esim. Pekka Kuusen säilymisoppi), historiallisesta kehityksestä (historismi, esim. Marx), psykologiasta jne.

Perusarvot ovat inhimillistä alkuperää

Perusarvot ovat inhimillistä alkuperää. Joidenkin harvojen perusarvojen suhteen vallitsee yksimielisyys. Useimmista perusarvoista ollaan edelleen erimielisiä.

Usein on yritetty selittää tieteellisesti arvojen alkuperää (esimerkiksi historiallisia, taloudellisia ja biologisia tekijöitä, jotka vaikuttavat arvoihin). Tällainen tutkimus auttaa meitä ymmärtämään todellisuutta, mutta joskus se on johtanut eettiseen arvojen kieltämiseen (nihilismiin) tai suhteelliseen arvokäsitykseen (relativismiin). Arvojen kieltämisen (nihilismin) mukaan kaikki, mitä voimme tehdä, on selittää arvojen alkuperää tieteellisesti, olemassa oleville arvoille tai niiden tulevalle kehitykselle emme mahda mitään.

Suhteellisen arvokäsityksen (relativismin) mukaan arvot riippuvat olosuhteista, ja arvoja voidaan muuttaa vain olosuhteita muuttamalla.

Arvot ja olosuhteet vaikuttavat toisiinsa

Arvot ja olosuhteet saattavat olla enemmän tai vähemmän toisiinsa sidottuja. Arvoja voidaan muuttaa vain, jos olosuhteita muutetaan, ja olosuhteita voidaan muuttaa vain, jos arvoja muutetaan.

Esimerkiksi kehitysmaiden nälkäongelma liittyy yhtä paljon arvoihin kuin olosuhteisiin. Jos niitä arvoja, jotka estävät tehokkaan syntyvyyden säännöstelyn, ei voida muuttaa, väestön lisäys mitätöi nopeasti kasvaneen elintarvikkeiden tuotannon.

Näin on tapahtunut esimerkiksi Intiassa.

Elintarviketuotanto on Intian itsenäisyyden aikana kasvanut huomattavasti, mutta vastaava väestön kasvu on mitätöinyt sen eikä elintaso ole parantunut.

Arvojen vaikutusta Intian nälkäongelmaan lienee ymmärtänyt huonosti myös Nobelin rauhanpalkintoja jakava komitea myöntäessään palkinnon tunnetuimmalle syntyvyyden säännöstelyn vastustajalle, äiti Teresalle. Tosin äiti Teresan vaikutus hinduenemmistöisessä Intiassa ei ole tässä suhteessa mitenkään merkittävä.

Jos suhteellisen arvokäsitykseen (relativismiin) ja arvojen kieltämiseen (nihilismiin) liittyy itsekkyyttä tai olosuhteiden muuttaminen tuntuu mahdottomalta, tämä saattaa synnyttää vanhoillisuutta.

Tiede ja päätöksenteko

Tieteen pyrkimyksellä pysyä erossa arvoihin liittyvistä erimielisyyksistä on edelleen vahva kannatus ainakin konservatiivisia arvoja edustavien tieteenharjoittajien keskuudessa. He pyrkivät pitämään tieteen erillään päätöksenteosta.



Päätöksiä tekevät liikeyritykset, eduskunta, valtioneuvosto, ministeriöt, kunnanvaltuustot jne.

Päätöksen tekijät valitaan syntyperän, asiantuntemuksen, kannatuksen ja niin edelleen perusteella.

Päätökset heijastavat päätöksentekijäin arvoja, mitä ne sitten ovatkin.

Tämän ajatussuunnan edustajat väittävät lisäksi usein, että arvosidonnaisia ovat vain vaaleilla valittujen elinten kuten valtuustojen ja eduskunnan päätökset, sen sijaan liikeyritysten, vanhoillisten virkamiesten, asiantuntijain ja niin edelleen päätökset ovat arvovapaita.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa mitä haittoja on siitä, että totuus sivuutetaan arvonäkökohtien perusteella. Onko valheella tieteessä lyhyet vai pitkät jäljet?
  2. Pohtikaa missä määrin tieteestä voi olla apua moraalikysymyksiä ratkottaessa.
  3. Tehkää luettelo tärkeimmistä uskonnottomista perusarvoista. Mitä seurauksia niistä on tieteen suhteen?
  4. Pohtikaa miksi Nobelin rauhanpalkintoja jakava komitea on varsin usein myöntänyt palkintoja kristityille. Miksi komitea ei löytänyt Intiasta hindua, joka olisi kelvannut palkittavaksi (hindut eivät esimerkiksi vastusta syntyvyyden säännöstelyä uskonnollisin perustein)?
  5. Pohtikaa miksi asiantuntijain, virkamiesten, liikeyritysten ja niin edelleen päätökset eivät voi olla arvovapaita.

Koulu, media ja taide maailmankuvaa luovina ja välittävinä instituutioina

Koulu maailmankuvaa välittävänä ja luovana instituutiona


Mikä on tärkeää

Kouluissa opetetaan joukko asioita, jotka ovat hyvin tärkeitä nykyaikaisessa yhteiskunnassa selviytyminen kannalta.
  • Lukutaito on lähes välttämätön.
  • Laskutaitokin on hyvin tärkeä.
  • Myös koulun matematiikasta on hyötyä käytännön elämässä.
  • Kun suomen kieltä puhuu vain noin viisi miljoonaa ihmistä, englannin kielen taito on erittäin tärkeä.
  • On tärkeää pystyä esittämään asiansa kohtuullisen hyvin sekä suullisesti että kirjallisesti.
Tätä luetteloa voidaan jatkaa.

Monia tärkeitä asioita ei opeteta kouluissa

Monia tärkeitä asioita ei opeteta kouluissa.

Esimerkiksi hyvä todellisuuskäsitys jää tärkeiltä ja perustavaa laatua olevilta osilta kouluopetuksen ulkopuolelle.

Koulut eivät opeta siveystutkimuksen ja siveyden perustietoja ja taitoja kuin enintään hyvin pinnallisesti ja ns. ”läpäisyperiaatteella” eli muiden asioiden yhteydessä.

Myös koulun antama käsitys meidän yhteiskunnastamme ja muista yhteiskunnista on puutteellinen. Tätä luetteloa voidaan jatkaa.

Kouluissa opetetaan myös valheita

Koulussa opetetaan monia valheita, ja kouluissa tehdään puolueellista propagandaa.

Erityisesti uskonnot (erityisesti kristinusko) painostavat Suomen koululaisia.

Uskonnottomien ja erityisesti jumalattomien (ateistien) alkeellisimpiakin ihmisoikeuksia loukataan Suomen kouluissa varsin yleisesti.

Sekä oman uskonnon opetus että elämänkatsomustiedon opetus ovat usein syvästi valheellisia. Näistä asioista puhutaan lisää muissa tämän oppikirjasarjan osissa.

Kehitysoppi kouluissa

Toisen maailmansodan jälkeen kehitysoppia ei opetettu Suomen kansakouluissa eikä keskikouluissa.

Lukioissa kehitysoppi oli mukana biologian opetuksessa, joka oli vaihtoehtoinen psykologian ja lyhyen filosofian historian opetuksen kanssa.

Kun psykologiaa ja filosofiaa opetti käytännöllisesti katsoen aina evankelis-luterilaisen uskonnon opettaja, monet valitsivat biologian.

Kehitysoppi oli jo silloin sata vuotta vanha!

Viime vuosikymmeninä on tässä suhteessatapahtunut selvää parannusta.

Luonnontieteiden ja matematiikan tuntimäärät ovat Suomessa alhaisia

Luonnontieteiden ja matematiikan tuntimäärät ovat edelleen Suomessa alhaisia verrattuna sivistysmaihin.

Tämän oppikirjasarja pyrkii täydentämään ja oikaisemaan koulun jakamaa informaatiota.

Miksi tämän kirjoittaja kävi koulua

Siksi, että hänestä ei ollut ruumiillisen työn tekijäksi. Ei ollut juuri muunkaan työn tekijäksi, mutta syrjäseudun köyhyydestä piti päästä pois.

Tämän kirjoittaja on selvinnyt jo eläkkeelle asti, mutta uhat eivät ole loppuneet. Ilmeisesti Suomessa on saavutettu sellainen valtioneuvoston rakenne, että se hallitsee ammattiyhdistysliikkeestä välittämättä kaukaiseen tulevaisuuteen asti.

Eläkkeiden säilyminen edes tämän kirjoittajan elämän loppuajan ei ole varmaa.

Tehtäviä

  1. Mitkä lukion oppiaineet ovat sinun mielestäsi tärkeitä?
  2. Mitkä lukion oppiaineet ovat sinun mielestäsi turhia?
  3. Mitkä lukion oppiaineet ovat sinun mielestäsi haitallisia?
  4. Mitkä lukion oppiaineet ovat sinun mielestäsi hyvän todellisuuskäsityksen mukaisia?
  5. Mitkä lukion oppiaineet sisältävät sinun mielestäsi epäluotettavaa informaatiota?
  6. Mitä oppiaineita lukioon pitäisi mielestäsi lisätä?
  7. Miten olemassa olevia lukion oppiaineita pitäisi mielestäsi laajentaa?
  8. Miten olemassa olevia oppiaineita pitäisi sinun mielestäsi supistaa?
  9. Mitä nykyisestä lukion opiskelutavasta haluat säilyttää myös tulevaisuudessa?
  10. Pitäisikö lukion välitunteja lisätä ja pidentää?
  11. Millä tavalla muuttaisit lukio-opiskelua?
  12. Mitä opetushallitus tarkoittaa maailmakuvalla?
  13. Mitä opetushallitus tarkoittaa instituutiolla?
  14. Onko historia tietoa vai menneisyyteen sijoitettua science fictionia? Missä määrin kouluissa opetettu historia vastaa todellisuutta?
  15. Onko varmaa, että pääset eläkkeelle ollenkaan?

Media mailmankuvia luovana ja välittävänä instituutioina

Lehtijutuissa on lähes aina virheitä



Joku on sanonut, että Helsingin Sanomien toimittajan on laitettava jokaiseen juttuun vähintään yksi virhe.

Asiantunteva lukija löytää virheitä lähes jokaisesta jutusta.

Tiettävästi joitakin täysin virheettömiäkin juttuja on löytynyt.

Riittääkö toimittajalle vähempikin äly

Eräillä amerikkalaisilla on tapana sanoa, että toimittajalle ja poliisille riittää vähempikin äly, sen sijaan lääkärillä ja insinöörillä on oltava paljon älyä.

Viestinnän tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille

Sanoma- ja aikakauslehtien päätarkoitus on nykyään tuottaa voittoa osakkeenomistajille.

On ilmeistä, että monissa tapauksissa sanoma- ja aikakauslehdet myötäilevät myös osakkeenomistajien ja ilmoittajien mielipiteitä.

Tietysti myös lukijain mielipiteillä on vaikutusta lehden sisältöön.

Ilmaisjakelulehtien sisältöön vaikuttavat eniten osakkeenomistajat, toimittajat ja ilmoittajat sekä ilmoitusten lukemista käsittelevät mielipidetiedustelut.

Tilattavien lehtien sisältöön vaikuttavat myös tilaajien kiinnostus ja mielipiteet.

Lehdistön historiaa



Sanomalehtiä on ollut Suomessa 1700 – luvulta asti, mutta todella merkittäviksi propaganda- ja tiedotusvälineiksi ne muuttuivat 1900 – luvun alussa.

Erityisesti työväenliike pyrki välittämään vähäosaisia ihmisiä puolustavaa propagandaa ja porvarillisesta tiedonvälityksestä poikkeavaa informaatiota.

Myös työväenliikkeen propagandassa saatettiin sekoittaa reilusti tunteita ja tosiasioita kuten otsikossa ”työläisen lapsi hukkui riistäjäporvarin tekemään avantoon”.

Radio

Toisen maailmansodan jälkeen yleistyi radio.

Tämän kirjoittajalle kerrottiin, että sodasta tulee kotiin isä, ja hän tuo radion.

Kukan ei oikein osannut selittää, mikä on isä ja mikä on radio.

Varsin pitkään radio esitti pääasiassa Suomen tietotoimiston (STT) uutisia. ”Reporadion” aikaan yleisradion omaa uutistoimitusta laajennettiin ja uutislähetyksiä lisättiin.

Nykyään Yleisradio käyttää vain itse toimittamiaan uutisia.

Televisio (nääskin)

1960 – luvulla televisiotoiminta laajeni Suomessa huomattavasti.

Tämän kirjoittaja katseli televisiota ensimmäistä kertaa sittemmin puretussa jugendtalossa Helsingin Töölönkadulla kesällä 1961 muutettuaan opiskelemaan Helsinkiin.

Internet

1990 – luvulla Internet löi itsensä läpi, ja itse asiassa näitä aineistoja ei olisi ilman Internetiä olemassa.

Ainakin tämän kirjoittaja on korvannut tietosanakirjat ja useimmat tietokirjat Internetillä.

Tämä johtui osittain siitä, että koululaitos on elänyt koko ajan vaikeita murrosaikoja, ja vaihdoin koulunopettajan ammatin tietotekniikkaan.

Kirjojen merkitys

Tärkeät elämänkäsitykseen liittyvät asiat löytyvät edelleen vain kirjoista.

Kerrotaan, ettei tunnettu suomalainen viisaustietelijä Jaakko Hintikka ole voinut muuttaa eläkepäivillään Yhdysvalloista Suomeen siitä syystä, että hänellä on Yhdysvaltain kodissaan liian paljon kirjoja.

Esimerkiksi ateismi on kohtuullisen hyvin esitelty Kustannus Oy Vapaa Ajattelijan julkaisemassa kirjassa Julian Baggini: Ateismi Lyhyt johdanto (2005).

Viihde ja tiedonvälitys ovat menneet sekaisin

Viihde ja tiedonvälitys ovat viimeisten viidentoista vuoden aikana menneen myös Suomessa pahasti sekaisin.

Yleisradion pääuutislähetystä televisiosta katsoessa saattaa pysähtyä ihmettelemään onko kyseessä viihdeohjelma, mainos vai elinkeinoelämän propaganda.

Aikakauslehdet

Erityisesti aikakauslehdet ovat muutaman viime vuosikymmenen aikana siirtyneet asiajutuista henkilöjuttuihin.

Aivan viime vuosina myös television ns. tiedeohjelmat on usein muotoiltu henkilöjutuiksi.

Matkailuohjelmat eivät esittele tasapuolisesti matkailukohdetta vaan sankarimatkailijan omat mieltymykset määräävät ohjelman sisällön.

Myös erilaiset ”tositelevisio-ohjelmat” ovat lisänneet suosiotaan.

Tietokonepelit

Tietokonepelit vaikuttavat etenkin nuorten miesten mutta myös koko väestön todellisuuskäsitykseen.

Sotapelit ovat kaikkein suosituimpia, toisella sijalla lienevät erilaiset urheilupelit (autokilpailut, lentäminen, golf jne.).

Elämänkatsomustietoa peleillä

Periaatteessa elämänkatsomustietoa voitaisiin opettaa tehokkaasti ja nopeasti tietokonepelillä, mutta tiettävästi sellaista peliä ei ole edes suunnitteilla.

Jos sellainen tehtäisiin, sen sisällöstä valitettavasti päättäisivät evankelis-luterilaiset virkahenkilöt.

Lisääkö informaatio ennekkoluuloja

On väitetty, että informaation leviäminen on vapauttanut ihmisiä vanhoista ennakkoluuloista. Varmasti tällaista on tapahtunut, ja tiedotusvälineet ovat omalta osaltaan vaikuttaneet siihen.

Toisaalta tilalle on tullut uusia ennakkoluuloja. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana tiedotusvälineet ovat onnistuneet yhtenäistämään ja vääristämään suomalaisten todellisuuskäsitystä.

Omalta osaltaan tähän on tietysti vaikuttanut myös koululaitos. Ne, joilla on paljon omaisuutta ja valtaa, ovat voineet eniten vaikuttaa tiedotusvälineisiin ja yleiseen mielipiteeseen.

Esimerkiksi Suomen eduskunta hyväksyy nyt ilman vastalauseita hallituksen esittämiä lakeja, jotka olisivat aiheuttaneet 20 vuotta sitten eduskunnassa isoja riitoja.

Virheellisen informaation oikaiseminen on lähes mahdotonta

Virheellisen informaation oikaiseminen on Suomessa vaikeaa jos ei mahdotonta.

Tarkastellaan esimerkkinä Amerikan ateistien johtajien kohtalosta kertoneita uutisia.



Vuonna 1995 kolme Amerikan ateistien johtajaa katosi.

Helsingin Sanomat julkaisi näyttävän uutisen, jonka mukaan Amerikan ateistien johtajat olivat varastaneet järjestön rahat ja paenneet Uuteen Seelantiin.

Tosiasiassa Amerikan ateistien johtajat oli kaapattu, murhattu, paloiteltu ja haudattu muovitynnyreissä.

George W. Bushin johtama Texasin osavaltion hallinto ei ollut näiden ihmisten kohtalosta kiinnostunut, mutta lehdistö ja FBI (liittovaltion poliisi) selvittivät murhat sitkeällä työllä.

Helsingin Sanomat ei koskaan ole julkaissut lukuisista pyynnöistä huolimatta minkäänlaista oikaisua.

Internetin keskustelupalstat ja blogit

Etenkin nuoret ja nuoret keski-ikäiset osallistuvat runsaasti Internetin keskustelupalstojen toimintaan.

Keskustelupalstoille kuka tahansa voi kirjoittaa melkein mitä tahansa.

Toisaalta kunnianloukkausoikeudenkäyntejäkin on keskustelupalstojen osalta nähty.

Ei sovi sanoa toista esimerkiksi sosiopaatiksi, koska siitä voi saada Vantaan käräjäoikeudessa isot sakot.

Keskustelupalstojen informaatio on laadultaan vielä huonompaa kuin muiden tiedotusvälineiden.

Toisaalta keskustelupalstoilla voi esittää ajatuksia, joita ei voisi julkisesti esittää missään muualla.

Toisaalta ensimmäiset jumalanpilkkatuomiot keskustelupalstoilta ovat jo tulleet. Joku taitaa istua jo vankilassa.

Evankelis-luterilainen kirkko on näyttävästi osoittanut, mikä valta sillä on myös tuomioistuinten suhteen.

Wikipedia on maailmanlaajuisesti ryhtynyt entistä kattavampaan sensuuriin. Esimerkiksi Suomen Ateistiyhdistys poistettiin suomenkielisestä Wikipediasta noin 80 %:n äänimäärällä.

Tehtäviä

  1. Mitä opetushallitus tarkoittaa medialla?
  2. Ottakaa selvää, mitä ”reporadio” tarkoittaa.
  3. Vertaa radion ja television uutislähetyksiä.
  4. Katso jokin television uutislähetys ja merkitse muistiin, mikä siinä oli oikeasti uutista, mikä viihdettä ja mikä propagandaa.
  5. Vertaa sanomalehtiä ja ilmaisjakelulehtiä.
  6. Mitä ovat ”tositelevisio-ohjelmat”? Mihin niillä pyritään?
  7. Miksi tietokonepelit käsittelevät useimmiten sotaa tai urheilua? Miksi tapahtumat on sijoitettu usein menneisyyden maailmaan?
  8. Millä tavalla tietokonepelejä voitaisiin käyttää myönteisellä tavalla kasvatuksen välineinä? Mitä todellisuudessa tapahtuisi, jos tietokonepelejä ryhdyttäisiin käyttämään kasvatuksessa?’
  9. Pohtikaa miksi Helsingin Sanomat ei ole koskaan oikaissut valheellista uutista Amerikan ateistien johtajien kohtalosta.
  10. Mikä Internetin keskustelupalstoissa on mielestäsi hyvää ja mikä huonoa?
  11. Miksi jumalanpilkkalait eivät kuulu nykyaikaan?
  12. Mitä tarkoittaa vallanpitäjien ahkerasti viljelemä sana ”tietoyhteiskunta”? Onko sellaista oikeasti olemassa?
  13. Millä tavalla tiedotusvälineet a) edistävät kansanvaltaa b) ehkäisevät aitoa kansanvaltaa?

Taide maailmankuvia luovana ja välittävänä instituutioia: Kuvaamataide

Kuvaamataide ja kirjoitustaito

Luku- ja kirjoitustaito ovat ihmiskunnan historiassa varsin uusia ilmiöitä.

Kirjoitustaito on alun perin kehittynyt kuvallisesta tiedonvälityksestä.

Kun kuvilla aluksi kuvitettiin tapahtumia, niillä alettiin lopulta kuvittaa lauseita, sanoja, tavuja ja kirjaimia. Kun sanoista siirryttiin tavuihin ja kirjaimiin kuvan näköisyydellä ei ollut enää merkitystä.

Maailman suurin kieli kiinan kieli on edelleen sanakirjoitusta.

Uskonnot kuvataiteiden edistäjinä

Monet uskonnot rajoittivat ns. pyhien kirjoitusten tutkimisen papiston oikeudeksi.

Näin tapahtui mm. hindulaisuudessa ja katolisessa kristinuskossa.

Kun muinaisessa Roomassa ainakin vapaiden kansalaisten enemmistö osasi lukea, lukutaito taantui kristillisellä keskiajalla.

Näin uskonnon todellisuuskäsitystä jouduttiin esittämään kuvakertomuksina.

Kertomuksia Jeesuksen elämästä löydämme kristillisistä kirkoista, kertomuksia Buddhan elämästä löydämme buddhalaisista temppeleistä, kertomuksia hindujumalista löydämme hindutemppeleistä.

Kristinusko ja islam kuvataiteissa



Muinaiskreikkalainan rakkauden jumalatar Afrodite eli Venus

Kristinuskon alkuaikoina jumalankuvia vieroksuttiin jossain määrin, ja esimerkiksi Jeesusta esitettiin kalalla, lampaalla jne.



Kristillinen taruhahmo Jeesus ristillä

Myöhemmin kuvista tuli eräs tärkeimpiä kristillisen todellisuuskäsityksen ilmaisukeinoja.



Muhammed saarnaa

Islam omaksui jyrkän kielteisen kannan kuviin. Tällöin korostui abstrakti taide ja lukutaito. Koraania luetettiin lapsilla ulkoa (arabiaksi), ja tämä perinne jatkuu yhä monissa maissa.

Käsitys kaikkeudesta ja arvojärjestyksestä

Kristillisissä ja hindulaisissa kuvissa esiintyy usein uskonnon käsitys kaikkeuden (maailmankaikkeuden) rakenteesta ja arvojärjestyksestä.

Ylinnä on taivas, keskellä ihminen ja alinna helvetti.

Uskontojen arvot kuvataiteissa

Kuvaamataide on usein valjastettu tukemaan uskontoja paitsi todellisuuskäsityksen selittämisessä myös arvojen kuten siveysarvojen ja kauneusarvojen osalta.

On ollut aikakausia, jolloin alastonkuvia ei ole saanut esittää.

Toisaalta muinaiskreikkalaiset maalasivat usein jumalansa alastomiksi.



Myöhemmin kristityt ovat lisäilleet niihin viikunanlehtiä.

Jumalat ja arvohenkilöt esitettiin usein muita isompina ja kauniimpina.

Arvojärjestys muinaisen Egyptin taiteessa

Muinaisen Egyptin taiteessa jumalien arvoasema näkyi koossa, arvokkaammat jumalat maalattiin suuremmiksi kuin vähempiarvoiset.

Kuninkaat maalattiin suuremmiksi kuin alamaiset.

Muinaiskreikkalainen kuvataide

Sen sijaan muinaiset kreikkalaiset maalasivat jumalansa ihmisen kokoisiksi ja näköisiksi.

Jumalat olivat heille osa luontoa, jumalien ja ihmisten välillä ei ollut samanlaista arvoeroa kuin Egyptissä.

Kreikkalainen ihminen oli vapaampi kuin egyptiläinen, ja Ateenassa oli (paitsi orjille) kansanvaltainen (demokraattinen) hallintotapakin.

Muinaisen Rooman kuvataide

Rooman keisarit kuvauttivat urotekojaan riemukaariin ja pylväisiin.

Vähitellen (mithralaisella kaudella) arvoperspektiivi alkoi palata ja lopulta (kristillisellä kaudella) palattiin kokonaan arvoperspektiiviin.

Renessanssi

Italian renessanssi mursi vanhat taidekäsitykset, ja monet taiteilijat uhmasivat myös kristillisiä arvoja.

Vaikka Italian taide on kautta aikojen ollut ensisijaisesti uskonnollista, rohkeimmat taiteilijat ovat uhmanneet myös uskonnollisia arvoja.



Ludvig XIV:n Ranskassa taide pyrki esittämään vertauskuvin majesteetin ihailua. Kuningas oli Apollo, Aurinko.

1600-luvun Hollannissa hallitsivat porvarit ja kapitalistit.

Taide sai yksityisen tehtävän. Eräs taiteilija väitti maalanneensa eläessään 10 000 muotokuvaa.

Taulut esittivät porvarien elämää. Myös porvareille rakkaita maisemia alettiin maalata. Syntyivät vapaat taidemarkkinat, joilla taiteilijat maalasivat vapaasti, mutta heidän toimeentulonsa riippui siitä, mitä he saivat myytyä. Näissä oloissa eli mm. Rembrandt.

Sosialistinen realismi



Viime vuosisadalla sosialistinen realismi kuvasi vallankumousjohtajia, vapaustaisteluja, kansanjoukkoja, työtä, teknologista edistystä, sosialistisen ideologian menestystä jne.

Sosialistinen realismi syntyi Neuvostoliitossa, mutta se levisi kaikkiin sosialistisiin maihin. Sitä on esiintynyt jossain määrin myös kapitalistissa maissa.

Kuvaamataide ja politiikka

Taideteos voi myös välittää tietoa poliittisesta rakenteesta.

Egyptin faarao ei puhu, mutta Rooman keisari kuvataan puhetta pitämässä.

Muinaisen Kreikan uskonnollinen kulkue on aivan eri asia kuin Bysantin (kreikkalaiskatolisen eli ortodoksisen eli oikeaoppisen kristillisen Itä-Rooman).

Taideteokset kuvaavat myös taiteilijan todellisuuskäsitystä, luonnetta ja ajatustunteita.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa Suomen kuvaamataiteen todellisuuskäsitystä eri aikakausina.
  2. Etsikää esimerkiksi koulun taidekirjoista esimerkkejä edellä mainittujen taidekausien teoksista.
  3. Tutkikaa aikamme poliittista taidetta.

Taide maailmankuvia luovana ja välittävänä instituutiona: Musiikki

Kevyt musiikki ja seuratanssi


Nuoriso täyttää viikonloppuisin tanssipaikat.

Iskelmälaulajilla ja rocklaulajilla on omat kannattajansa.

Lauluissa on sanat, jotka kertovat meille jotain.

Myös itse sävelmä vetoaa tavalla tai toisella ajatustunteisiimme. On sanottu, että molli on surumielinen sävellaji.

On myös sanottu, että iskelmämusiikki kuvastaa enimmäkseen perinteisiä arvoja. Iskelmissä ei yleensä oteta rohkeasti kantaa elämänkysymyksiin.

Rock

On sanottu, että rockmusiikki on yleensä, perusluonteeltaan enemmän muutokseen tähtäävää kuin iskelmämusiikki. Vaikka rocksävelmän sanat saattavat olla yksinkertaiset, niissä puhutaan usein asioista peittelemättä, niiden "oikeilla nimillä".

Jotkut ovat tahtoneet nähdä rockmusiikissa ilmauksen nuorison ikuisesta kapinasta vanhempia sukupolvia vastaan, eräänlaista nuorison itsenäistymispyrkimystä. Rockmusiikin avulla nuoriso erottuu "lällärimusaa" harrastavista vanhoista.

Erityisesti Punkrock ja Heavyrock ovat korostaneet erottumista ympäristöstä.

Popmusiikin katsomuksellinen luonne ilmenee myös siinä, että nuorisoryhmillä kuten jengeillä on omaan katsomukseen vetoavat laulajasuosikit.

Toisen sukupuolen tapaaminen

Tanssi, joka liittyy popmusiikkiin, on nuorison seurustelumuoto.

Kun meidän kulttuurissamme ei ole tapana "iskeä" tyttö- ja poikakavereita kaduilta, tanssitilaisuudet tarjoavat ujoillekin nuorille yleisesti hyväksytyn tilaisuuden tutustua toista sukupuolta oleviin ihmisiin.

Tästä syystä popmusiikin kantavia ajatuksia on sukupuolielämään liittyvän rakkauden korostaminen.

Tanssi ei ole enää syntiä

Viimeksi mainitusta syystä monet uskonlahkot ovat paheksuneet popmusiikkia ja siihen liittyvää tanssia.

Vuonna 1965 Helsingissä suoritetun tutkimuksen mukaan enää 5 % suurkaupungin asukkaista piti tanssia syntinä (kristinuskon tuomitsemana) ja mielipidettään ei osannut sanoa 9 %.

Tehtäviä

  1. Kuunnelkaa muutamia iskelmiä ja muutamia rocksävelmiä ja vertailkaa niiden sanoitusten katsomuksia.

Uskonnollinen tanssi ja musiikki

Hindulaisuus



Hindulaisuuden jumalan kolmas persoona, Shiva, tanssii aikanaan kaikkeuden pirstaleiksi, ja tanssiva Shiva on erittäin suosittu uskonnollisten veistosten aihe.

Monista hindutemppeleistä voi kuulla rockmusiikkia muistuttavan terävän rytmin, joka liittyy uskonnollisiin tansseihin.

Uskonnollisten tanssien opiskelu erityisissä kouluissa saattaa kestää vuosikausia.

Hindulaisiin seremonioihin voi liittyä yhteislaulua, jolloin kaikki paikalla olijat laulavat esimerkiksi hymnejä jumalille.

Tansseissa saatetaan kuvata tapahtumat myös ilman yhtään sanaa, pelkästään eleillä. Jotta useimmat katsojat ymmärtäisivät, eleitä täytyy harjoitella perinpohjaisesti, ja tanssijoilta vaaditaan erinomaisia näyttelijän kykyjä.

Erittäin suosittu hindulainen näytelmä mutkikkaine tansseineen on "Ramajana", eepos, joka kertoo, kuinka jumala Vishnu tuli maan päälle Raman hahmossa ja auttoi ihmisiä.

Eepoksessa mm. Paholaiskuningas ryöstää Raman vaimon ja apinain kuningas Hanuman auttaa Ramaa monin tavoin.

Hanumanista itsestään on tullut suosittu jumala, ja apinajumalan temppelissä soi rytmikäs musiikki, joka liittyy Ramajanaan.

Kristillinen musiikki



Kun rockkansa sunnuntaiaamuna vielä hieroo unisia silmiään, seurakuntanuoret ja muut uskovaiset rientävät kirkkoihin, joissa Suomessa soitetaan urkumusiikkia ja lauletaan virsiä.

Etenkin yleisessä (katolisessa) ja oikeaoppisessa (ortodoksisessa) kirkossa tärkeän osan tätä jumalanpalvelukseksi kutsuttua uskonnollista juhlamenoa muodostavat ns. messut (ehtolllisjumalanpalvelukset), johin sisätyy usein uiskonnollista musiikkia.

Kristinuskon eri uskonlahkoilla on usein erilaista musiikkia kuin valtionuskonnoilla.

Esimerkiksi ns. heränneillä (körttiläisillä) on omia virsikirjoja kuten "Siionin virret".

Helluntaiseurakunnissa suositaan kitaralla säestettyä kuorolaulua, mutta useimpiin kristinuskon lahkoihin kuuluu kirkkokuoro.

Uskonnoissa musiikilla pyritään uskonnollisen tunteen voimistamiseen.

Tehtäviä

  1. Vertailkaa itämaisen ja eurooppalaisen uskonnollisen musiikin sävelkulkuja. Pohtikaa, miksi tyylit eroavat toisistaan.

Sotamusiikki



Sotaan liittyvä musiikki on yhtä vanhaa kuin sota.

Alkuasukasheimot kiihottivat itseään tanssilla ja musiikilla lähtiessään sotaan.

Sotatorvista kehittyivät torvisoittimet, ja torvisoittokunnat soittavat edelleen mielellään marssimusiikkia.

Suomen tunnetuin sotamarssi on Porilaisten marssi, jota soitetaan, kun tasavallan presidentti saapuu johonkin julkiseen tilaisuuteen.

Entisaikaan Porilaisten marssia soitettiin myös yleisesti radiossa ja televisiossa, kun suomalainen urheilija saavutti jonkin suurkisavoiton.

Vallankumousmusiikki



Ranskan vallankumouksen aikoihin syntyi vallankumouksellinen musiikki, jonka tunnetuin edustaja lienee Marseljeesi.

Suomalaiset ylioppilaat eivät kuitenkaan ehtineet laulamaan Marseljeesia, kun vaaran huomannut Johan Ludvig Runeberg laati heitä varten Maammelaulun, joka on isänmaallista musiikkia.

Työväenmusiikki



Vallankumouksellinen musiikki tuli Suomeen vasta viime vuosisadan alussa, kun Suomen sosialidemokraattinen puolue hyväksyi sosialismiin tähtäävät tavoitteet.

Nykyään tätä musiikkia kutsutaan työväenmusiikiksi.

Kuuluisin työväenmusiikin sävelmä on Internationale eli Kansainvälinen, ja työväenliikkeen tilaisuuksissa se lauletaan seisaalleen nousten.

Kansainvälisen työväenmarssin lisäksi lauletaan usein Oskar Merikannon säveltämää Työväen marssia ja Taistojen tiellä -nimistä, alun perin porvarilliseen sävelmään sovitettua työväenlaulua.

Kansalaissodan musiikki



Vuoden 1918 tapahtumien aikaan Suomessa syntyivät punakaartilaismusiikki ja valkokaartilaismusiikki.

Ehkä tunnetuin punakaartilaismusiikkiin kuuluva sävelmä on nykyään Varshavjanka.

Punakaartilaiset lauloivat kuitenkin pikemmin Punakaartilaisten marssia.

Tunnetuin valkokaartilaismarssi lienee Jean Sibeliuksen säveltämä Jääkärin marssi.

Kun valkokaarti voitti, työväki lauloi surulauluja kuten Punakaartilaisen hauta, Laulu Hennalasta, Sotaorvon vala ja Kuolemaantuomitun hyvästijättö.

Maanalaisuuteen tuomitut kommunistit lauloivat Vapaata Venäjää, ja tanssipaikalla saattoi syntyä tappelu, jos haitarinsoittaja uskalsi soittaa tämän sävelmän.

Fasismin vastainen musiikki

Espanjan sisällissota synnytti lukuisia työväenlauluja kuten Madridin ruusut, ja toisen maailmansodan aikainen fasismin vastainen liike synnytti lisää fasismin vastaisia lauluja kuten Bandiera Rossa.

Kisällilaulut

Toisen maailmansodan jälkeen Suomen työväenliikkeessä laulettiin ahkerasti kisällilauluja, ja viime vuosisadan lopulla työväenlauluperinne kohdisti arvostelua hyvin moniin kapitalistisen yhteiskunnan piirteisiin, erityisesti työttömyyteen.

Viime vuosina työväenlauluperinne on ollut lähes unohduksissa.

Jumalattomat (ateistiset) laulut

Myös jumalattomuus (ateismi) on luonut suuren määrän lauluja. Niitä lauletaan, kun lapselle annetaan nimi, kun nuori osallistuu aikuistumisjuhlaan, kun jumalaton (ateisti) menee naimisiin tai kun jumalaton (ateisti) kuolee.

Erityisesti jumalattomien (ateistien) hautajaislaulut eroavat jyrkästi uskovaisten vastaavista. Suomen tunnetuin jumalattomien (ateistien) hautajaislaulu on venäläisen kansansävelmän mukaan tehty Surumarssi.

Työväen vallankumouksessa kuolleiden hautajaislaulu, on Sait kärsiä puolesta aatteen.

Suomalaisellavapaa-ajattelijain liitolla, oli kaksikin Vapaa-ajattelijain marssia, joita laulettiin viime vuosisadalla järjestön tilaisuuksissa.

Nykyään järjestön tapakulttuuri on lähestynyt kristillistä.

Tehtäviä

  1. Kuunnelkaa John Lennonin vähän ennen kuolemaansa säveltämää laulua Imagine. Esittäkää se jossain koulunne juhlassa.
  2. Kuunnelkaa nauhoilla jumalattomien lauluja.
  3. Pohtikaa musiikin katsomuksellista merkitystä historian näkökulmasta.

Taide maailmankuvia luovana ja välittävänä instituutiona: Kirjallisuus




Realismi kirjallisuudessa

Ralismi tarkoittaa kirjallisuudessa todellisuuden esittämistä sellaisena kuin se on.

Realismi syntyi 1850-luvun jälkeen Ranskassa vastareaktiona ns. romantiikan kirjallisuuden todellisuuspakoiselle tyylille. Teollistumisen myötä kurjistuneet yhteiskunnalliset olot ja kaikkialla näkyvä yleinen kurjuus eivät enää sallineet pakoa romantiikan ihannemaailmaan. Luonnontieteiden ja teknologian nousu nosti järjen ja havaintojen arvostusta.

Realismin tehtävä alusta asti oli juuri ympäristön ja todellisuuden todenmukainen kuvailu. Taiteen tehtäväksi tuli vähitellen maailman realistinen kuvaaminen ja epäkohtien esille nostaminen.

Tyypillistä realismille on ympäristön ja yksityiskohtien tarkka havainnointi, jonka avulla puoluettomuuteen pyrittiin. Romantiikan kaukokaipuusta poiketen arvoon nousivat arkiset ja ajankohtaiset asiat ja ihmiset, joiden kautta oli mahdollista kuvailla yhteiskuntaa laajemmin.

Ranskasta realismi levisi muualle Eurooppaan ja kesti 1890-luvulle.

Utopiakirjallisuus

Platonin teos Valtio sisältää hänen kehittämänsä mallin ihannevaltion rakenteesta. Teosta on pidetty utopiakirjallisuuden aloittajana; "utopia" tarkoittaa paikkaa, jota ei todellisuudessa ole olemassa. Platonin ihannevaltio on malli, jota ei maailmassa lähes sataprosenttisella varmuudella ole koskaan mahdollista toteuttaa.

Myöhemmin renessanssin aikakaudella ilmestyneestä utopiakirjallisuudesta merkittävimpiä ovat Thomas Moren Utopia (1516) ja Francis Baconin Uusi Atlantis (1626).

Esimerkkikirjailijoita

Esimerkkikirjailijoiksi sopivat esimerkiksi
  1. Voltaire (Candide),
  2. Mark Twain (Matkakirjeitä maasta, Kapteeni taivaassa jne.),
  3. Isaac Asimov (tieteiskirjailija, esim. Säätiötrilogia jatko-osineen),
  4. Kurt Vonnegut (tieteiskirjailija, esim. Titanin seireenit, teurastamo 5 jne.),
  5. Strugatskin veljekset (esim. Hankalaa olla jumala ).
  6. Kysymykseen saattavat tulla myös eräät antiikin klassikot kuten Lukianos ja Marcus Aurelius.

Länsimaisen maailmankuvan murrokset ja mullistajat

Mikä on todellisuuskäsitys

Todellisuuskäsitys on yksityisen ohmisen tai samaa mieltä olevan ihmisjoukon käsitys todellisuudesta.

Opetushallituksen sanastoa

Opetushallituksen mukaan maailmankuva on jäsennelty kokonaiskäsitys todellisuuden luonteesta ja rajoista. On myös sanottu, ettäon luontoa, ihmistä ja yhteiskuntaa koskevien oletusten ja tietojen järjestelmällinen kokonaisuus.

Opetushallituksen maailmankuva on osa opetushallituksen todellisuuskäsitystä.

Todellisuuskäsitys ja todellisuus muuttuvat

Sekä todellisuus että inhimilliset todellisuuskäsitykset muuttuvat.

Aatehistoria

Aatehistoria käsittelee inhimillisten todellisuuskäsitysten muutoksia.

Aatehistoriassa tarkastellaan myös inhimillisen todellisuuskäsityksen ja todellisuuden välisiä vuorovaikutuksia.

Sikäli kuin ns. tieteellisin menetelmin hankittuja, perusteltuja ja vallitsevan tietämyksen valossa tosia, voidaan puhua tieteellisestä todellisuuskäsityksestä (maailmankuvasta).



Kun tiede on laajentunut, tieteellisen todellisuuskäsityksen (maailmankuvan) muodostaminen on tullut yhä vaikeammaksi. On sanottu (Auguste Comte, nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa), ettei tämän ongelman ratkaisu voi olla tieteiden välisen työnjaon hävittäminen vaan pikemminkin täydellistäminen: on luotava uusi ryhmä asiantuntijoita, joiden erikoisalana ovat kaikille tieteenaloille yhteiset periaatteet ja siten tieteellisen todellisuuskäsityksen (maailmankuvan) keskeisimmät periaatteet.

Tieteellisen todellisuuskäsityksen (maailmankuvan) muodostaminen edellyttää mm. rajanvetoa tieteen ja näennäistieteen välillä. Muutoinkin kysymys tieteen rajoista on tärkeä ratkaistaessa, mitä tieteelliseen todellisuuskäsitykseen (maailmankuvaan) kuuluu ja mitä ei. Tästä syystä on ymmärrettävää, että aina voidaan käydä kiistaa siitä, mikä on "oikea" tieteellinen todellisuuskäsitys (maailmankuva).

Elämänkäsitys ja todellisuuskäsitys

Elämänkäsitys (entinen elämänkatsomus) on osa todellisuuskäsitystä (entistä maailmankuvaa).

Eräitä elämänkäsityksen aloja

Elämänkäsitykseen sisältyy mm. käsitys tiedon, olevaisen ja arvojen perusluonteesta. Näitä kysymyksiä on tarkasteltu toisaalla tässä kirjassa.

Elämänkäsitykseen sisältyvät myös käsitykset elämän tarkoituksesta ja mielekkyydestä sekä ihmisen asemasta ja tehtävistä maailmassa.

Todellisuuskäsitys

Todellisuuskäsitykseen kuuluvat tosiasiaväitteet ja elämänkatsomusväitteet.

Romantiikka

Erityisesti 1800-luvun romantiikka pyrki erottamaan käsitteet elämänkäsitys ja todellisuuskäsitys vaikka elämänkäsitys on epäilemättä osa todellisuuskäsitystä.

Erilaisia todellisuus- ja elämänkäsityksiä

Elämänkäsityksiä ovat mm. aineellinen todellisuuskäsitys ja aineellisen todellisuuden olemassaolon kieltävät ja uskonnolliset elämänkäsitykset

Tiedon ikuisen epävarmuuden kannattajat (ns. agnostikot, kreikan kielen kieltotavu a ja gnostikos = tietämistä koskeva) ovat sitä mieltä, että aineen ja tietoisuuden perimmäistä olemusta ei voida koskaan tietää. Heidän mielestään on olemassa maailmanarvoituksia, joita ei voida ratkaista.

Tieteiskäsityksen (skientismin) mukaan kaikki maailmanarvoitukset voidaan ratkaista luonnontieteen pohjalta.

Looginen empirismi on pitänyt ns. ratkeamattomia ongelmia väärin asetettuina kysymyksinä.

Usein ne, jotka ovat olleet perusarvoitusten suhteen ikuisen epävarmuuden kannattajia (agnostikkoja) ovat olleet ikuisen epävarmuuden kannattajia (agnostikkoja) myös uskonnon suhteen, he ovat pyrkineet asettumaan uskonnon ja jumalattomuuden (ateismin) väliin.

Samasta tosiasiasta voi olla eriasteisia inhimillisiä käsityksiä

Vaikka jokin lause voi todellisuudessa olla joko tosi tai epätosi, ihmisten käsitykset lauseen totuudesta voivat vaihdella melko laajalla asteikolla.

Jos asteikkoa käytettäisiin arkipäiväisiin ja kaikkien oikein tosina pitämiin lauseisiin, mielipidekysely saattaisi sisältää esimerkiksi seuraavan kysymyksen:

Mielestäni Tarja Halonen on

a) täysin varmasti olemassa
b) melko varmasti olemassa
c) en ota kantaa
d) ei liene olemassa
e) ei varmasti ole olemassa

Michael Scrivenin asteikko



Michael Scrivenin mukaan mielipide ateismin, agnostisismin ja teismin suhteen voi olla eriasteinen.

Jumalattomat (ateistit) saattavat katsoa, että jumalan tai jumalien olemassaoloa voidaan pitää todistettavasti epätotena.

Toisaalta jumalattomia (ateisteja) ovat myös ne, joiden mielestä jumalan tai jumalien olemassaolon puolesta ei ole esitetty mitään todisteita.

Ikuisen uskonnollisen epävarmuuden kannattajia (agnostikkoja laajassa mielessä) on kolmea lajia.

Epäilijäin (skeptikoiden) mielestä jumalan tai jumalien olemassaolo on epätodennäköinen, vaikka joitakin todisteita olemassaolon puolesta on.

Ikuisen uskonnollisen epävarmuuden kannattajia (agnostikkoja kapeassa mielessä) ovat ne, joiden mielestä jumalan tai jumalien olemassaolon todennäköisyys on 50 %.

Käytännön jumalisia (teistejä) ovat ne, joiden mielestä jumalan tai jumalien mielestä on paljon todisteita, mutta jäljelle jää muitakin vaihtoehtoja.

Myös jumalisia (teistejä) on kahta lajia.
  1. Ensimmäinen ryhmä pitää mahdottomana muita mahdollisuuksia. Heidän mielestään jumalan tai jumalien olemassaoloa voidaan pitää todistettuna tavanomaisessa mielessä.
  2. Toinen ryhmä pitää jumalan tai jumalien olemassaoloa ehdottoman varmasti todistettuna.

Michael Scriven (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) jakaa ikuisen uskonnollisen epävarmuuden kannattajat (agnostikot) kahteen ryhmään myös muulla tavoin.
  1. Myönteiset (positiiviset) ikuisen uskonnollisen epävarmuuden kannattajat (agnostikot) katsovat, että on runsaasti todisteita sekä jumalan tai jumalien olemassaolon puolesta että sitä tai jumalan tai jumalien olemassaoloa vastaan.
  2. Kielteiset (negatiiviset) ikuisen uskonnollisen epävarmuuden kannattajat (agnostikot) eivät ota asiaan kantaa vaan vetoavat tietämättömyyteen.
Scrivenin mukaan ikuinen uskonnollinen epävarmuus (agnostisuus) on silloin, kun kyseessä ei ole yhteiskunnallinen varovaisuus eikä merkki kyvyttömyydestä tehdä ratkaisuja.

Todellisuuskäsityksen osa-alueita

Yleensä katsotaan, että todellisuuskäsityksen tärkeimpiä osa-alueita ovat:
  1. Käsitys kaikkeuden alkuperästä, luonteesta ja kehityksestä.
  2. Käsitys elämän alkuperästä, luonteesta ja kehityksestä.
  3. Käsitys ihmisen alkuperästä ja kehityksestä.
  4. Käsitys ihmisen kyvyistä.
  5. Käsitys ajattelun ja arvojen luonteesta ja merkityksestä.
  6. Käsitys elämän mielekkyydestä ja tarkoituksesta.
  7. Käsitys yhteiskunnasta ja sen kehityksestä.

Tehtäviä

Keskustelkaa niistä edellä olevan luettelon asioista, joista elämänkatsomustiedon kurssit ovat jo antaneet tietoja.
Oppi olevaisen luonteesta (ontologia) ja oppi olevaisen kehityksestä (kosmologia)

Metafysiikka

Eräs peruskysymys on kysymys siitä, kumpi on ensisijaisesti olemassa, mieli (mind) vai aine (materia). Kaikki todellisuuskäsitykset eivät hyväksy tätä jaottelua.  

Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat (entiset materialistit) vastaavat, että aine (materia) on ensisijaisesti olemassa ja että mieli on aineellinen ilmiö, aineessa (aivoissa) tapahtuvaa toimintaa.

Sieluttavan todellisuuskäsityksen kannattajat (idealistit) vastaavat, ettei aine (materia) ole ensisijainen. Sieluttavan todellisuuskäsityksen (idealismin) mukaan ensisijaisesti on olemassa esimerkiksi mieli, sielu, henki, energia, jumala tai jumalat jne.

Sanalla idealismi on useita merkityksiä. Tässä yhteydessä idealismilla tarkoitetaan materialismin vastakohtaa. Sanoja ”materialismi” ja ”idealismi” ei tarvitse niiden sekavuuden vuoksi käyttää ylioppilaskirjoituksissa. Uskonnolliset todellisuuskäsitykset (maailmankatsomukset) ovat yleensä sieluttavia (idealistisia). Jumalattomar (ateistiset) todellisuuskäsitykset (maailmankatsomukset) ovat usein aineellisia todellisuuskäsityksiä (materialistisia), mutta ne saattavat olla myös sieluttavia (idealistisia). Ikuisen epävarmuuden kannattajat) agnostikot) eivät yleensä ota kantaa siihen, mikä on ensisijaisesti olemassa.



Neuvostoliiton armeijan kenraaliluttnantti Tuure Lehén

Tuure Lehen kirjoitti teoksessaan "Työväenluokan maailmankatsomus:

"Työväenluokan materialistista maailmankatsomusta mustatessaan käyttävät sen vastustajat ovelasti hyväkseen erästä verraten laajalle levinnyttä epätieteellistä käsitystä materialismin ja idealismin välisestä erosta. Jokapäiväisessä kielenkäytössä, kahvikupposen ja totilasin ääressä, tarkoitetaan materialismilla usein matalamielistä etuilijaa, mammonan orjaa ja irstailijaa, idealistilta taas epäitsekästä aatteiden ja ihanteiden palvojaa. Materialisti hamstraa, rohmuaa ja porsastelee, syö, juo ja oksentaa samaan aikaan kuin idealisti harjoittaa kaikkinaisia hyveitä, antaa toisen ihomekkonsa sille, jolla ei ole yhtään, ajattelee jaloja ajatuksia ja tuntee pyhiä tunteita.

Tuolla hupaisalla poroporvarillisella käsityksellä ei ole mitään tekemistä filosofisen materialismin ja filosofisen idealismin välillä todella vallinneen tai vallitsevan eron kanssa."

Kaksijakoinen todellisuuskäsitys (dualismi) katsoo, että olevainen koostuu kahdesta ainesosasta (esimerkiksi aineesta ja mielestä tai sielusta tai hengestä jne.) ja monijakoinen todellisuuskäsitys (pluralismi) katsoo, että olevainen koostuu monista aineosista, jopa äärettömän monesta ainesosasta. Viimeksi mainitussa tapauksessa voidaan kysyä, mikä merkitys on puheella äärettömän monesta perusaineksesta, tarkoitetaanko tällä puheella sitä, ettei perusainesta itse asiassa ole olemassa?

Tehtäviä

  1. Pohtikaa esiintyykö tiedotusvälineissä yhä virheellisiä käsityksiä aineellisesta todellisuuskäsityksestä (materialismista).

Todellisuuskäsityksen muutos

Esimerkkinä todellisuuskäsityksen (maailmankuvan) muutoksesta tarkastellaan käsityksiä kaikkeudesta (entisestä maailmankaikkeudesta).

Käsitys kaikkeuden (maailmankaikkeuden) luonteesta on suuresti muuttunut muutamien vuosituhansien aikana. Muutokseen on vaikuttanut ennen kaikkea eräiden tieteiden kehitys.

Muinaiset käsitykset

Vuosituhansia sitten näki babylonialainen, egyptiläinen ja kreikkalainen, samalla tavoin kuin me näemme tänään, auringon säännöllisen nousun ja laskun, päivän ja taivaan pilvineen, yön kuineen ja lukemattomine tähtineen. Päivä ja yö muodostivat perustavan ajanjakson, vuorokauden, jonka kuluttua luonnontapahtumien pääpiirteet toistuivat samanlaisina.

Päivä ja yö, valo ja pimeys, lienevät ihmisajatuksen ensimmäisiä yleisiä käsitteitä. Esimerkiksi uskontojen kertomukset esittävät, miten alussa luotiin pimeään maailmaan valo ja nimettiin valo päiväksi ja pimeä yöksi.

Kun tarkastelemme yöllistä tähtitaivasta, toteamme sen kuvioiden kiertävän vuorokautisessa liikkeessä idästä länteen eli samaan suuntaan kuin Aurinko. Kiertoliike tapahtuu navan ympäri, joka pysyy paikallaan. Navan osoittaa likimain tähti, jota kutsumme Pohjantähdeksi (todellisuudessa Pohjantähti koostuu useasta toisiaan kiertävästä kiintotähdestä eli auringosta).

Muinaiset ihmiset ajattelivat, että maailmankaikkeus on pallo, jonka pintaan tähdet on kiinnitetty, ja että tämä pallo kiertyy tasaisella nopeudella maan läpi kulkevan akselin ympäri.

Vasta kun 1800-luvulla opittiin mittaamaan tähtien etäisyyksiä, voitiin havainnoista saaduin tosiasioin lopullisesti osoittaa, ettei ns. taivaanpalloa ollut olemassa.

Galaksit löydetään



Todettiin, että Maa kiertää Auringon ympäri. Myös muut planeetat eli kiertotähdet kiertävät Auringon ympäri.

Auringon lisäksi havaittiin olevan olemassa valtava määrän Auringon kaltaisia tähtiä, joita voidaan kutsua kiintotähdiksi, erotuksena planeetoista eli kiertotähdistä. Aluksi kiintotähtien todettiin muodostavan suuren kokonaisuuden, Linnunradan. Linnunradan, johon myös meidän Aurinkomme kuuluu, voit havaita vaaleana vyönä yötaivaalla.

Aurinkokaan ei siis ollut maailmankaikkeuden keskus. Mutta vuonna 1923 tapahtui todellinen yllätys. Edwin Hubble mittasi Andromedan sumun etäisyyden ja totesi, että se oli kaukana Linnunradan ulkopuolella. Andromedan sumu oli itse asiassa toinen Linnunradan kaltainen tähtijärjestelmä. Myöhemmin näitä tähtijärjestelmiä, joita alettiin kutsua galakseiksi, on löydetty valtava määrä.

Vanhin todellisuuskäsitys (maailmankuva) oli maakeskeinen. Se vaihtui aurinkokeskiseen. Tämä vaihtui linnunratakeskiseen. Lopulta koko ajatus maailmankaikkeuden keskuksesta romuttui. 

Tehtäviä

  1. Keksikää hyvä suomennos sanalle ”galaksi”. Levittäkää sitä Internetissä! Niin voitte vaikuttaa maailmanmenoon (pitäisikö sanoa todellisuuskäsitysten kehitykseen?).

Kaikkeuden alkuperä

Muinaiset kysymystä kaikkeudenalkuperästä ja tulevaisuudesta.

Luonnon kiertokulku, uuden kasvu ja vanhan häviäminen antoivat muinaiselle ihmiselle virikkeitä ajatella, että myös kaikkeuson kerran syntynyt ja kerran katoava.

Suunnilleen tähän tapaan ajattelevat yhä juutalaiset, kristityt ja muslimit. Hindut puolestaan uskovat synnyn ja tuhon ikuiseen kiertokulkuun.

Ennen kuin ihmiset oppivat syittämään (uusi käsite, selittämään luonnon ilmiöitä syiden avulla), lähes kaikkea selitettiin henkien ja jumalien avulla. Ukkosen aiheutti taivaan jumala jne. Aurinko, Kuu ja planeetat saattoivat olla jumalia tai jumalien ilmenemismuotoja. Muinaisten ihmisten uskonto ja todellisuuskäsitys (maailmankuva) muodostivat kokonaisuuden.

Tätä taustaa vastaan on helppo ymmärtää, että kaikkeudenajateltiin syntyneen jumalien tai jumalan vaikutuksesta, ja sen ajateltiin myös häviävän jumalien tai jumalan vaikutuksesta. Kertomukset siitä, kuinka kaikkeusluotiin (usein suorastaan tyhjästä), olivat laajalle levinneitä.

Aurinkokeskeinen käsitys



Kun Maan oivallettiin kiertävän Auringon ympäri ja Aurinko käsitettiin yhdeksi Linnunradan tähdeksi,kaikkeus näytti kokonaisuudessaan muuttumattomalta.

Kun muut galaksit keksittiin, opittiin myös mittaamaan galaksien liikettä Linnunratamme suhteen. Samalla tavalla kuin junan vihellysäänen korkeudesta voidaan päätellä, onko juna tulossa meitä kohti vai menossa meistä poispäin, galaksien lähettämästä valosta voidaan päätellä, ovatko ne tulossa meitä kohti vai menossa meistä poispäin.

Hubblen mittaukset



Edwin Hubblen suorittamat mittaukset osoittivat, että galaksit etääntyvät toisistaan. Tämän katsottiin osoittavan, että kaikkeus (maailmankaikkeus) ei ole muuttumaton vaan siinä tapahtuu kehitystä.

Tutkijat eivät vieläkään ole täysin yksimielisiä siitä, etääntyvätkö galaksit toisistaan.

Vähemmistö tutkijoista kannattaa edelleen sitä käsitystä, että kaikkeus (maailmankaikkeus) kokonaisuutena on muuttumaton. Näiden tutkijoiden mielestä valon avulla saadut mittaustulokset voidaan selittää myös olettamatta galaksien etääntymistä toisistaan.

Kun galaksien pakonopeudelle laskettiin arvio, voitiin laskea ajankohta, jolloin kaikki galaksit olisivat olleet yhdessä. Toisen käsityksen mukaan kaikkeus (maailmankaikkeus) kyllä laajeni, mutta galaksit eivät olisi koskaan olleet yhdessä, vaan uusia galakseja syntyisi vähitellen täyttämään syntyvän tyhjän tilan.

Tehtäviä

  1. Oletetaan, että jokin muinaisista käsityksistä vastaa nykytieteen näkemyksiä. Pohtikaa voidaanko sanoa, että muinaiset ihmiset tiesivät asian? (Kerratkaa mitä ehtoja väitteen on täytettävä, jotta se olisi tietoa.)

Suuri pamaus



Suuren pamauksen käsityksen keksi kristitty apotti Georges Edouard Lemaitre (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa). käsityksen mukaan kaikkeus on sama kuin havaitsemamme osa kaikkeutta, ns. metagalaksi. Tämä havaitsemamme ainemäärä olisi kerran ollut puristuneena pieneksi palloksi tai pisteeksi, ja tämän pallon räjähtäessä olisi kaikkeutemme syntynyt.

Suuren pamauksen (big bang) käsitys liitettiin uskonnolliseen luomiskertomukseen.

Jumalan ajateltiin luoneen alkupallon tyhjästä tai ainakin räjäyttäneen sen.

Uskonnollista tulkintaa on tukenut mm. se, etteivät tutkijat ole halunneet keskustella ajasta ennen suurta pamausta.

Fyysikot omaksuivat piispa Berkeleyn ajatuksen, jonka mukaan oleminen on havaituksi tulemista. Kun aikaa ennen suurta pamausta ei voida mitenkään havaita tai päätellä havainnoista, sellaista ei tämän käsityksen mukaan ole ollut olemassakaan.

Kun havaitun kaikkeuden osangalaksien pakonopeuksia ja ainemääriä tutkittiin, päädyttiin aluksi siihen johtopäätökseen, ettei havaittavassa osassa kaikkeutta ole riittävästi ainetta, jotta ainehiukkasten välinen yleinen vetovoima (joka maassa tunnetaan painovoimana) riittäisi kokoamaan aineen jälleen takaisin alkupalloksi. Kaikkeuden (maailmankaikkeuden) ajateltiin syntyneen tyhjästä ja hajoavan avaruuteen.

Neutriino-nimisen hiukkasen massan havaitseminen merkitsisi, että laskelmia havaittavan kaikkeudenosan ainemäärän suuruudesta on tarkistettava ylöspäin.

Vähemmistön mielestä suurta pamausta seuraisi suuri rysäys, joka jälleen toisi massat yhteen "alkupalloksi". Eräiden tutkijain mukaan ei olisi lupa puhua ajasta suuren rysäyksen jälkeen.

Jos kuitenkin puhutaan, voidaan ajatella, että havaittu kaikkeuden osa vuorotellen pamahtaisi ja vuorotellen rysähtäisi ja olisi sittenkin ikuinen.

Tämä käsitys huolestuttaa kristittyjä ja muslimeja, mutta ilahduttaa hinduja, joiden jumaluustieteessä kaikkeus on kautta aikojen ajateltu vuoroin syntyväksi ja vuoroin tuhoutuvaksi.

Vaikka havaittava kaikkeuden osa noudattaisi hindujen kaavaa, ei voida kuitenkaan sanoa, että hindut tiesivät asian. Jotta joku tietäisi asian, sen pitää olla paitsi tosi myös perusteltu. Hindujen pyhistä kirjoituksista ei löydy hyväksyttävää perustelua sille, miksi havaitsemamme kaikkeuden osa vuoroin syntyisi ja vuoroin häviäisi. Päin vastoin hindujen jumalatarusto tarjoaa asialle uskonnollisen selityksen. Luojajumala brahma luo maailman uudestaan, säilyttäjäjumala Vishnu yrittää pitää sen koossa ja hävittäjäjumala Shiva hävittää sen.
Jatkuvan luomisen käsitys

Toisen uskonnollisesti tulkitunkaikkeuden kehitystä kuvaavan käsityksen kehittivät Bondi ja Gold (nimiä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa). Tätä käsitystä on kutsuttu jatkuvan luomisen käsityseksi. käsityksen mukaan harvenevan aineen synnyttämiin aukkoihin syntyisi jatkuvasti tyhjästä uutta ainetta, ja näin laajeneminen saattoi jatkua ikuisesti, koska uusi aine täytti syntyvän tyhjiön.

Jatkuvan luomisen käsityksen puolustajat ovat sittemmin luopuneet käsitysestään. Länsimaissa suuren pamauksen käsitystä Einsteinin painovoimakäsityksen mukaisesti esitettynä kutsutaan standardimalliksi (standardi vakio-, normaali- ).

Vastaväitteitä



W. A. Ambarzumjan on arvostellut ankarasti länsimaisten tähtitieteilijäin uskonnollissävyisiä tulkintoja. Hänen mielestään havainnot ovat osoittaneet virheelliseksi jatkuvan luomisen käsityksen. Tämä käsitys edellyttäisi, että kaikkeus (maailmankaikkeus) olisi joka suuntaan suurin piirtein samanlainen. Ambarzumjanin mukaan aine pyrkii pikemmin muodostamaan yhä uudenlaisia järjestelmiä, kun siirrytään pienemmistä järjestelmistä suurempiin.

Ambarzumjanin mukaan voidaan kuvitella, että aine muodostaa äärettömän määrän erilaisia, sisäkkäisiä järjestelmiä, joista ihminen on toistaiseksi havainnut kvarkkien ja havaitsemamme kaikkeuden osan väliset järjestelmät (kvarkit ovat pienimmät nykyään tunnetut atomiytimen osat).

Suuren pamauksen käsityksen uskonnollisia tulkintoja Ambarzumjan vastustaa. Hänen mielestään havaitsemaamme osaa kaikkeudestaei voida kutsua maailmankaikkeudeksi, koska on täysin mahdollista, että havaitsemamme osa kaikkeutta on vain osa suurempaa järjestelmää, joka puolestaan voi olla osa suurempaa järjestelmää jne.

Ambarzumjan varoittaa myös tekemästä lähiympäristöämme koskevista havainnoista liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä koko kaikkeuden suhteen.

Havaitsemaamme kaikkeuden osaa Ambarzumjan kutsuu metagalaksiksi. Aivan hyvin voi olla olemassa muita, jopa ääretön määrä, samanlaisia metagalakseja.

Vaikka kaikkeudessa tapahtuu kehitystä, mikään ei estä meitä ajattelemasta kaikkeutta (maailmankaikkeutta) ikuiseksi. Vaikka jotkin laskentamenetelmät esittävät jonkin kaikkeuden osan äärettömänä, toisen laskentamenetelmän mukaan tämä osa saattaa olla äärellinen, huomauttaa Ambarzumjan. Mikään ei siis estä meitä kuvittelemasta kaikkeuttaäärettömäksi. Myös kaikkeuden sisältämä aine (materia) voidaan aivan hyvin ajatella ikuiseksi.



Edesmennyt alan tutkija Raimo Lehti arvioi teoksessaan "Tieteen rannalla", että kaikkeus todella koostuisi sisäkkäisistä rakenteista ja olisi fraktaalinen (katso Internetistä, mitä fraktaalit ovat).

Galaksien etäisyys linnunradasta mitataan niiden lähettämän valon aallonpituuden avulla. Galaksien oletetaan etääntyvän meistä suuren pamauksen käsityksen mukaisesti. Jos olisi olemassa kaksi metagalaksia, ja toinen olisi niin lähellä omaamme, että se näkyisi kaukoputkella, mistä voisimme päätellä, että se on toinen metagalaksi elikaikkeus? Oletetaan lisäksi, ettei tuo toinen metagalaksi etääntyisi omastamme. Olisi mahdollista, että toista metagalaksia luultaisiin linnunrataamme kuuluvaksi kappaleeksi.

Suomalainen punasiirtymätutkija Toivo Jaakkola sanoi standardimallia tieteiskirjallisuudeksi. Hän vertasi sitä Raamatun luomistaruun. Jaakkolan mukaan punasiirtymä ratkaisee pimeän yötaivaan ongelman. Matkalla valo voi esimerkiksi muuttaa aallonpituuttaan niin, että riittävän kaukaa tulevaa valoa ei havaita ollenkaan. Vapautuva energia voi muuttua esimerkiksi muuttuu uudeksi aineeksi, ja näin aineen ja energian kiertokulku kaikkeudessa (maailmankaikkeudessa) jatkuu. Jaakkolan mukaan kaikkeus (maailmankaikkeus) on ikuinen. Antiikin ajattelijan Anaksimandroksen (n. 610-546 eaa.) mukaan edesmennyt dosentti Jaakkola sanoi meidän olevan äärettömyyden lapsia.

Viime vuosina Albert Einsteinin yleinen ja erityinen suhteellisuuskäsitys ovat joutuneet vaikeuksiin kaikkeuden kehityksen selittäjinä. Myös kilpailevia teorioita kuten kuuluisan suomalaisen keksijän tekniikan tohtori Tuomo Suntolan käsitys dynaamisesta kaikkeudesta on syntynyt. Einsteinin väite, että kahta liikkuvaa kelloa ei saada käymään samaa aikaa on kumottu satelliittipaikannuksen kehittämisessä. Kun satelliittipaikannus tarvittiin, insinöörit kehittivät sen välittämättä mitään siitä, mitä kulttihahmo Albert Einstein sanoi.

Kun kaikkeuden kehitystä ei voidakaan selittää Einsteinin suhteellisuusteorioilla, uskonnot tarjoavat varmasti omia selityksiään. Toisaalta havaitun kaikkeuden osan (maailmankaikkeuden, metagalaksin) ulkopuoliset vaikutukset voidaan selittää esimerkiksi olettamalla, että on olemassa monia keskenään vuorovaikuttavia kaikkeuden osia (metagalakseja).

Standardikäsitykselle tuottaa eniten ongelmia se, että standardilaskelmien mukaan kaikkeudesta suurin osa olisi meille täysin tuntematonta "pimeää ainetta" ja "pimeää energiaa."

Tehtäviä

  1. Keskustelkaakaikkeuden tulevaisuudesta.

Erilaisia käsityksiä elämän synnystä

Paitsi kaikkeuden syntyä muinaiset ihmiset pohdiskelivat myös elollisten olioiden syntyä. Sen he selittivät samalla tavalla kuin muutkin luonnonilmiöt: jumalien avulla. Kun jumalat olivat ensin luoneet elottoman aineen tyhjästä, he lopulta loivat elävät olennot elottomasta aineesta. Uskontoihin sisältyi usein ajatus, että elävät olennot luotiin sellaisiksi kuin ne ovat, ja ettei kehitystä ole tapahtunut.

Kehitys



Charles Darwinin tutkimusten perusteella jouduttiin myöntämään, että nykyisin olemassa olevat elolliset oliot ovat vähitellen kehittyneet yksinkertaisemmista olioista.

Elollisten olioiden perintötekijöissä tapahtuu koko ajan pieniä muutoksia, ja ympäristöön parhaiten sopeutuvat jäävät eloon.

Perintötekijäin muutokset ovat aivan satunnaisia ja johtuvat mm. avaruussäteilystä. Jotkut harvat muutokset ovat parannuksia, mutta enimmäkseen muutokset ovat huononnuksia.

Jos olosuhteet muuttuvat, aikaisempi huononnus saattaa olla parannus. Elollisten olioiden kehitystä tarkastellaan biologian opetuksen yhteydessä.

Tutkijat arvelevat myös, että elolliset oliot olisivat alun perin kehittyneet elottomasta aineesta. Miller ja Oparin panivat pulloon maapallon alkuaikojen yleisimpiä aineita ja pommittivat näitä aineita mm. salamoilla ja ultraviolettisäteilyllä. Elollisten olioiden aineosia syntyi pulloon. Koe on toistettu lukuisia kertoja.

Nykyisin tutkijat olettavat, että elämää syntyi aluksi joko meren syvänteissä, joissa on tuliperäistä toimintaa tai matalissa merenlahdissa, joissa elämän ainesosia oli riittävästi. Tapahtumasarja kesti erittäin kauan mutta elämällä oli aikaa syntyä - miljardeja vuosia.

Tutkijat sanovat, että elämän syntyyn johtavan tapahtumasarjan pääpiirteet tunnetaan. Vaikka jotkut kohdat vaativat lisäselvityksiä, tutkijain valtavan enemmistön mielestä voidaan pitää varmana, että maapallon elämä on syntynyt elottomasta aineesta maapallolla, kemiallisten reaktioiden tuotteena.

Jotkut tutkijat ovat myös kehittäneet ajatuksia, joiden mukaan elämä on syntynyt elottomasta aineesta jossain avaruudessa ja kulkeutunut sitten meidän planeetallemme.

Evankelis-luterilainen kirkko

Suomessa myös evankelisluterilainen kirkko siirtyi kehitysopin kannalle viime vuosisadan alkupuolella.

Suomen uskonnolliset vähemmistöt

Maassamme on kuitenkin edelleen uskonnollisia vähemmistöjä, jotka eivät hyväksy tutkijain käsitystä elämän synnystä ja kehityksestä.

Osa vähemmistöistä pitäytyy edelleen tiukasti raamatun luomiskertomuksessa, osa tyytyy arvostelemaan elämän syntyä ja kehitystä käsittelevää käsitystä. Joskus arvostelussa käytetään virheellisiä, mutta vaikeatajuisia todennäköisyyslaskelmia.

Elämän synty muualla

Jos elämää on syntynyt maapallolla, on mahdollista, että sitä on syntynyt monilla niistä planeetoista, joilla on samantapaiset olosuhteet kuin maapallolla.

Meidän aurinkokunnassamme ei ole täsmälleen samanlaista toista planeettaa kuin maa, mutta muissa aurinkokunnissa sellaisia on hyvin todennäköisesti. (viime aikoina on saatu varmistus sille, että muilla kiintotähdillä on planeettoja.)

Ufo-olennot



Saattaa olla, että jollain muulla planeetalla elämä on paljon vanhempaa ja pitemmälle kehittynyttä kuin maassa.

Jotkut ovatkin esittäneet, että tuollaiset ihmistä pitemmälle kehittyneet olennot olisivat kauan sitten vierailleet maassa ja ihmiset olisivat luulleet heitä jumalaksi.

Valtaosa tutkijoista onsitä mieltä, ettei tällaisia vierailuja ole tapahtunut, sillä välimatkat aurinkokuntien välillä ovat niin valtavat, että matkustaminen olisi vaikeaa.

Ikuinen elämä

Voidaan myös kysyä, olisiko elämä jossain kaikkeuden osassa saattanut jatkua äärettömän kauan.

Tähän kysymykseen emme pysty vastaamaan,koska meillä ei ole tietoja oman metagalaksimme ulkopuolelta.

Mikäli kaikki meidän metagalaksimme aine on peräisin valtavan ainekasauman räjähdyksestä, meidän metagalaksissamme ei todennäköisesti ole äärettömän kauan olemassa ollutta elämää (ellei sitä ole tullut myöhemmin jostain muusta metagalaksista).

Jos Toivo Jaakkolan käsitys maailmankaikkeudesta on tosi, on periaatteessa mahdollista, että jossainkaikkeudessa on elämää, joka on jatkunut äärettömän kauan.

Elämä häviää maapallolta



Maassa elämä ei voi jatkua rajattoman kauan.

Noin parin miljardin vuoden kuluttua auringosta tulee punainen jättiläinen. Auringon kaasukehä ulottuu silloin maahan asti ja sulattaa maan.

Jos ihmisiä on olemassa vielä parin miljardin vuoden päästä, heidän on siirryttävä kauemmas auringosta, joko ulommille planeetoille tai toisiin aurinkokuntiin.

Itse asiassa aikaa lähtöön on vain muutamia satoja miljoonia vuosia.

Tehtävä

  1. Keskustelkaa edellä esitetyn pohjalta inhimillisen elämän tulevaisuudesta.

Todellisuustutkimuksen, taiteen, uskonnon ja ateismin tapoja tarkastella todellisuutta

Uskonnot ja ateistiset käsitykset ovat jo erittäin kauan tarjonneet erilaisia todellisuuden syittämisiä (syysuhteeseen perustuvia maailmanselityksiä).

Kun ilmiöiden väliset suhteet ja tapahtumien syyt olivat pääosin tuntemattomia, uskonnot syittivät (selittivät) myös niitä ilmiöitä, jotka tiede on syittänyt (selittänyt) myöhemmin.

Valostuksen ja luonnontieteen nousu vähensivät niiden uskontojen vaikutusvaltaa, jotka olivat keskittyneet arkipäiväisten tapahtumien syittämiseen (selittämiseen) yliluonnollisen avulla.

Erityisesti jumalattomien (ateististen) selitysten nousu muinaisessa Intiassa ja antiikin Kreikassa vaikuttivat voimakkaasti myös uskontojen kehitykseen näillä alueilla.

Jumalattomuuden (ateismin) nousu vaikutti buddhalaisuuteen ja jainalaisuuteen, jotka keskittyivät alkuperäisissä muodoissaan ihmisen moraaliseen ja henkiseen kasvattamiseen sen sijaan, että pääpaino olisi ollut yrityksissä vaikuttaa maailmaan magian keinoin. Vaikka erilaiset hindulaisuuden muodot syrjäyttivät buddhalaisuuden ja jainalaisuuden myöhemmin Intiasta, hindulaisuus ei ollut enää sama kuin ennen.

Hellenistinen sivistys ja sen sisällä vaikuttanut jumalattomuus (ateismi) jätti jälkensä myös kristinuskoon. Vaikka Uusi testamentti sisältää maagisen todellisuuskäsityksen mukaisia kertomuksia, esimerkiksi Jeesuksen kerrotaan ajaneen ulos paholaisia ja suorittaneen henkiparannuksia ja muita ihmeitä sekä rukoilleen, magian osuus teoksen kokonaisuudessa on kuitenkin vähäinen.

Islam, johon sekä kristinusko että juutalaisuus vaikuttivat voimakkaasti, sisältää alkuperäisessä muodossaan suhteellisen vähän varsinaista vanhaa magiaa.

Kun uskontojen vaikutusvalta kasvoi ja tieteen merkitys väheni, vanha magia nousi tärkeään asemaan jopa buddhalaisuudessa.

Kristinuskoon liitettiin erilaisia seremonioita kuten lapsikaste (mysteeriuskonnoissa paholaisen häätämistä pyhän veden avulla), antiikin mysteeriuskonnoissa yleinen ehtoollinen (jumalan ruumiin tai veren syöminen tai vertauskuvallinen eli symbolinen syöminen syntien eli pahojen tekojen sovittamiseksi tai ikuisen elämän saavuttamiseksi) sekä monet muut, etenkin katolisessa kirkossa yleiset ns. pyhät toimitukset.



Nykyään tieteen ja magian välistä kamppailua käydään usein luonnontieteen ja näennäistieteen välillä.

Tehtäviä

  1. Kuvitellaan, että jossain kaikkeudessaasuisi olentoja, jotka olisivat eläneet ikuisesti. Mitä tällaiset oliot tietäisivät? Huomatkaa, että olioilla olisi ollut äärettömän paljon aikaa hankkia tietoja, mutta niillä olisi äärellinen koko eli niiden mahdollisuudet säilyttää tietoa olisivat rajalliset.
  2. Millainen tällaisten olioiden siveys olisi a) toisten tällaisten olentojen suhteen, b) muiden olentojen suhteen?
  3. Voisiko tällaisilla olennoilla olla joitakin tavoitteita?
  4. Olisiko niillä tiedettä?
  5. Mistä ne mahtaisivat nauttia?
  6. Esimerkiksi lisääntyminen olisi sellaisille olioille tarpeetonta, ja jos tällaiset oliot lisääntyisivät, mihin ne mahtuisivat? Tarvittaisiinko siihen laajeneva maailmankaikkeus?
  7. Pohtikaa ihmislajin mahdollisuuksia elää lajina ikuisesti.

Arvojen vaikutus todellisuuskäsitykseen

Monet yhteiskunnat ovat olleet peruspiirteiltään muuttumattomia pitkiä jaksoja, usein satoja ja joskus tuhansia vuosia.

Yhteiskunnan arvot ja todellisuuskäsitys on kiteytetty yhteiskunnan uskontoon.

Todellisuuskäsityksen muuttaminen on usein merkinnyt myös uskonnon muuttamista.

Todellisuuskäsityksen muutoksen vaikutuksia uskontoihin

Uskonnoissa on lähes aina esiintynyt ryhmiä, jotka ovat katsoneet jokaisen todellisuuskäsityksenmuutoksen uhkaksi koko uskonnolle. On ajateltu, että jos yhdestä asiasta tingitään, joudutaan kohta tinkimään kaikista.

Toisaalta tieteen tai jumalattomuuden (ateismin) vahvoina kausina uskonnoissa on aina esiintynyt vapaamielisiä (liberaaleja), jotka ovat pyrkineet sovittamaan vanhan uskonnon yhteen uuden todellisuuskäsityksenkanssa.

Alkuperäiskansojen uskonnoissa esiintyi usein myyttejä, jotka kuvasivat kaikkeutta (maailmankaikkeutta) ja sen kehitystä. Myös Kalevalassa esiintyy kertomus maailman synnystä.

Tehtäviä

  1. Kerratkaa Kalevalan kertomus maailman synnystä.

Tarve selittää enemmän kuin tiedetään

Koska menestyneimmissä uskonnoissa on lähes kaikissa käsitys kaikkeuden kehityksestä, tästä voidaan päätellä, että ihmisellä on ollut kautta aikojen tarve pohtia asioita, jotka ylittävät yhden ihmisen ajallisen ja paikallisen näkökulman.

Hindulainen todellisuuskäsitys



Hindulaisen todellisuuskäsityksen (maailmankuvan) mukaan kaikkeudessa (maailmankaikkeudessa) vaihtelevat uuden synnyn ja tuhon kaudet. Luojajumala brahma, ylin jumala, luo tuhoutuneen kaikkeuden (maailmankaikkeuden) uudestaan, säilyttäjäjumala Vishnu yrittää säilyttää sen, mutta lopulta hävittäjäjumala Shiva tuhoaa sen.

Lähi-idän uskontojen todellisuuskäsitys

Lähi-idän mysteeriuskontojen (ja myös kristinuskon) mukaan jumala on kerran luonut aineellisen kaikkeuden tyhjästä, ja hän on sen kerran hävittävä.

Kun ihmisiä tiedetään tällä hetkellä asuvan vain maassa ja kun uskonnot asettavat usein jumalat ihmisen yläpuolelle ja ihmisen muun luonnon yläpuolelle, tämä arvonäkökulma on vaikuttanut voimakkaasti myös todellisuuskäsitykseen (maailmankuvaan).

Maakeskeisyys

Jo antiikissa tunnettiin ajatus, jonka mukaan maa kiertäisi auringon ympäri, mutta tämä ajatus ei sopinut sen ajan arvonäkökulmaan.

Ptolemaiolainen todellisuuskäsitys, jonka mukaan aurinko, planeetat ja tähdet kiertävät maata, vakiintui. Tosin maan koko mitattiin ja maa käsitettiin likimain pallon muotoiseksi.

Pannukakkumaan alapinta



Antiikin ihmisen oli mahdoton käsittää, että maan alapinnalla olisi voinut asua ihmisiä (antipodeja). Samoin tuntui ihmeelliseltä, että jos maa oli pallo, niin miten sen yläpinnalla oleva vesi ei valunut pois.

Käsitys, jonka mukaan maa on pannukakun muotoinen, pääsi voitolle.

Englannissa toimii yhä noin puolentoista tuhannen jäsenen järjestö, joka uskoo, että maa on pannukakun muotoinen.

Kristallikuoret

Kuun, auringon, planeettojen ja tähtien ajateltiin pysyvän ylhäällä omien kristallipallojensa avulla. Kun Galileo Galilei kehittämällään kaukoputkella havaitsi, että Jupiterilla on kuita, eräät kristillisen katolisen kirkon edustajat kieltäytyivät uskomasta tätä väitettä ja väittivät, että vika on kaukoputkessa.

Keskiajalla ajateltiin, että kuu, aurinko ja tähdet olivat vain jumalan ihmisen tarpeisiin ja iloksi luomia valon ja lämmön lähteitä.

Todellisuuskäsityksen muutos merkitsi tämän ajatusrakennelman romuttumista. Miksi maa kiertäisi aurinkoa, jos ihminen olisi jumalan ensisijainen kiinnostuksen kohde maailmankaikkeudessa? Miksi oli olemassa muita planeettoja, jotka näyttivät tämän suunnitelman näkökulmasta turhilta? Miksi aurinko oli niin valtavan suuri, jos sen ainoana tarkoituksena oli valaista ja lämmittää pikkuruista maata?

Giordano Bruno poltettiin



Sillä aukiolla, jokka Giordano Bruno poltettiin, sijaitsee hänen patsaansa

Kun keksittiin, että kiintotähdet olivat aurinkoja, tämä merkitsi suurta murrosta. Miksi oli olemassa valtava määrä aurinkoja, joista vain yhden tarkoituksena oli valaista ja lämmittää ihmisen maailmaa?

Giordano Bruno vältti, että avaruudessa on myös muita maailmoja. Tämä oli vanhan uskonnollisen todellisuuskäsityksen (maailmankuvan) ja siihen liittyvän arvomaailman kannalta vaarallista.

Bruno poltettiin roviolla v. 1600 Roomassa, torilla, jolla on nykyään hänen patsaansa.

Galaksit löydettiin

Viimeisen sadan vuoden aikana todellisuuskäsityksen murros on ollut valtava. Keksittiin, ettei edes linnunrata ollut kaikkeus vaan että on olemassa muita linnunratoja, galakseja.

Jumala alkuräjäyttäjänä

Kun galaksit näyttivät etääntyvän toisistaan (ns. valon aallonpituuden punasiirtymä näytti viittaavan siihen), kuvaan astui jälleen uskonnollinen ajattelija, Georges Edvard Lemaitre.

Hän väitti, että jumala on luonut kaikkeuden ns. alkuräjähdyksessä. Samoihin aikoihin syntyi teorioita kaikkeuden "äärellisyydestä" jne.

Kysymys siitä, mitä oli ennen alkuräjähdystä, torjuttiin väittämällä, että kun mitään ei ollut, ei ollut aikaakaan. Siis ei ollut mitään. Kyseessä on alkeellinen kehäpäätelmä, mutta sitä esittävät yhä aivan arvovaltaiset tieteenharjoittajat.

Hindut ja kristityt

Kun laskelmat myöhemmin näyttivät osoittavan, että ainetta (materiaa) olisi tarpeeksi, jotta yleinen vetovoima rysäyttäisi kasaan kaiken näkyvän materian joskus tulevaisuudessa, riemastuivat hindut, joiden mukaan kaikkeus (maailmankaikkeus) kehittyy jaksoittain.

Kristityt eivät ole kuitenkaan antaneet periksi. He väittävät edelleen, että kaikkeudella (maailmankaikkeudella) on alku ja loppu, että kaikki alkoi suuresta pamauksesta ja kaikki tuhoutuu suuressa rysäyksessä.

Sen luontevan kysymyksen torjumiseksi, mitä on havaitun kaikkeuden osanulkopuolella, on kehitetty joukko matemaattisia kaavoja, jotka vastaavat esitettyyn kysymykseen suunnilleen yhtä vähän kuin muinaiset papit.

On toki niitäkin tieteenharjoittajia, jotka edelleen uskaltavat puhua Giordano Brunon tavoin muista metagalakseista, mutta pääpiirteissään keskustelua käydään vanhojen uskonnollisen todellisuuskäsityksen kaavojen mukaan.

Ihminen yksin kaikkeudessa



Ajatus, että ihminen olisi yksin mitättömän pienellä jyväsellä äärettömässä, ikuisessa kaikkeudessa (maailmankaikkeudessa), aiheuttaa epäilemättä oudon olon.

Yhtä outo olo seuraa ajatuksesta, että meidän on kaikkien kuoltava, väistämättä ja lopullisesti, ilman mitään toivoa siitä, että tietoisuutemme saisi vielä tämänkin jälkeen tietoa siitä, mitä kaikkeudessa (maailmassa) tapahtuu.

On laiha lohdutus välttää, että olemme sittenkin osa kymmenistä miljardeista vuosista tai valovuosista, emmekä äärettömyydestä.

Tieteen perusperiaatteiden mukaista on jättää tekemättä sellaisia rajoituksia (kaikkeuden äärellisyys, alku tai loppu), joista joudutaan mahdollisesti myöhemmin tinkimään tai jotka saattavat olla virheellisiä siitä huolimatta, ettei ihminen äärellisen olemassaolonsa aikana niiden virheellisyyttä keksi.

Paitsi että arvot ovat vaikuttaneet voimakkaasti tähtitieteen todellisuuskäsitykseen, ne ovat vaikuttaneet myös useimpien muiden tieteiden todellisuuskäsitykseen.

Ehkä kaikkein voimakkainta arvojen vaikutus on ollut yhteiskunta- ja käyttäytymistieteissä. Ihmiskäsitystä (ihmiskuvaa) tarkastellaan toisaalla lukion kursseissa.

Tehtäviä

  1. Pohdittavaa: tutkikaa arvojen vaikutusta lääketieteen kehityksessä.

Kokemusten, arkikäsitysten ja uskomusten synty ja tiedollinen luotettavuus

Tiedon hankintamenetelmistä



Tämä luku perustuu filosofian opetuksen klassikkoon, John Herman Randallin ja Justus Bichlerin kirjaan Philosophy, an Introduction (Barnes and Noble, 1940 - 1960). Akateemikko Oiva Ketosella oli tapana luennoillaan lukea tätä kirjaa suomeksi.

Arvovallan menetelmä

Arvovallan (auktoriteetin) menetelmä kuuluu vanhimpiin tiedonhankintamenetelmiin.

Alkeellisessa yhteiskunnassa tieto periytyi suullisesti, ja tapana oli, että nuoret hyväksyivät vanhemman sukupolven käsitykset kyselemättä.

Koska tietolähteen nauttima arvovalta ei riitä tiedon oikeellisuuden perusteluksi, arvovallan menetelmä on hylättävä.

Voidaan osoittaa, että arvovaltaiset lähteet ovat varsin usein erehtyneet.

Tehtäviä

  1. Missä määrin koulu käyttää arvovallan menetelmää?
  2. Mitä mahdollisuuksia oppilailla on tarkistaa koulussa jaetun tiedon oikeellisuus?
  3. Onko viisasta puolustaa jotain käsitystä vetoamalla professorien puheisiin?

Sisäisen oivalluksen menetelmä

Jotkut pitävät ns. sisäistä oivalluskykyä (intuitiota) tiedon hankinnan menetelmänä.

Pelkkä sisäinen oivallus voi johtaa pahasti harhaan. Koska sisäinen oivallus ei riitä tiedon totuuden arvosteluperusteeksi, sisäisen oivalluksen menetelmä on hylättävä.

Sisäisellä oivalluksella voi olla tärkeä merkitys uusien (tosien tai epätosien) ajatusten keksimisessä.

Tehtäviä

  1. Miksi sisäisen oivalluksen (intuition) menetelmä ei kelpaa tiedon hankintamenetelmäksi?
  2. Mihin sisäisen oivalluksen (intuition) menetelmää voidaan käyttää?
  3. Mitkä aatesuunnat pyrkivät liikaa korostamaan sisäisen oivalluksen menetelmää?

Uskon menetelmä

Usein on ajateltu, että uskonnollinen usko kelpaa tiedon hankkimismenetelmäksi.

Historian kuluessa ihmiset ovat uskoneet mitä mielettömimpiin asioihin.

Koska uskon lujuus ei riitä tiedon perusteluksi, uskon menetelmä on hylättävä.

Voidaan ajatella, että uskon menetelmä on erikoistapaus auktoriteetin menetelmästä tai sisäisen oivalluksen (intuition) menetelmästä.

Uskonnollinen usko määritellään kuitenkin eri uskonnoissa ja lahkoissa niin eri tavoin, että uskon menetelmää ei ole syytä esittää minkään muun menetelmän alalajina.

Tehtäviä

  1. Miksi uskon menetelmä ei kelpaa tiedon hankintamenetelmäksi?
  2. Missä suhteessa uskon menetelmä eroaa sisäisen oivalluksen (intuition) menetelmästä?

Kokemukseen perustuva tiedon hankintamenetelmä

Kokemukseen perustuvat tiedonhankintamenetelmät sisältävät keinot tiedon oikeellisuuden tarkistamiseksi.

Kaikki menneiden sukupolvien väitteet eivät ole epätosia.

Kuitenkin kaikkia väitteitä on tutkittava ja tarvittaessa tarkistettava.

Kokemukseen perustuva menetelmä on itseään korjaava.

Se on vapaa kaikenlaisista ennakko-oletuksista. Tätä menetelmää luonnehtivat puolueettomuus, kriittisyys, testattavuus, itsenäisyys ja edistyvyys.

Tehtäviä

  1. Pohdi missä määrin sinun tietosi ovat auktoriteetin, uskon tai intuition tuotetta. Miten voit parantaa tietojesi luotettavuutta?
  2. Mitä tarkoittaa kriittisyys?

Epäily (skeptisismi)



Useissa seuraavissa luvuissa on käytetty sisällysluettelon pohjana toista filosofian opetuksen klassikkoa, Nigel Wharburtonin teosta Philosophy: The Basics, ISBN 0-415-1306-5, 1996.Brittifilosofi Matti Häyry arveli, että tämä teos saattaa sopia alkeisopetukseen.

Epäily vanhalla ajalla

Mitä voimme tietää

Mm. muinaiset kreikkalaiset väittelivät siitä, mitä voimme tietää.

Suhteellisuussiveys

Siihen aikaan varman tiedon epäilijät olivat usein myös suhteellisuussiveyden kannattajia.

Varma tieto

Varmaa tietoa puolustivat sen ajan vanhoilliset (konservatiivit). Heistä kuuluisin oli Platon (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa).

Viisaat

Hänen vastustajiinsa kuuluivat mm. sofistit. Sofistit olivat kiertäviä opettajia (n. 400 eaa.), ja sana ”sofisti” tulee kreikankielen sanasta sofos (= viisaus). Sofisti on siis viisauden harrastaja (onko ammattilaisia?).

Platonin ja sofistien kiista oli uskonnollisen ja uskonnottoman elämänkatsomuksen välistä.

Ihmiskeskeinen todellisuuskäsitys

Ns. humanistisen eli ihmiskeskeisen todellisuuskäsityksen Protagoras (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) esitti kuuluisassa lauseessaan "ihminen on kaiken mitta".

Luontokeskeinen todellisuuskäsitys

Meidän aikanamme luontokeskeinen todellisuuskäsitys on valtaamassa tilaa ihmiskeskeiseltä.

Monet sofistit olivat epäilijöitä (skeptikkoja, kreikankielen skeptikos tarkoittaa harkintaa, etäisyyden ottamista ja epäilyä).

Epäiletkö, että epäilet

Platon puolestaan väitti, etteivät sofistitkaan voi epäillä sitä, että he epäilevät.

Todistuksen taakka

Myös monet myöhemmät ihmiset ovat väittäneet epäilyn kaatuvan siihen, että se joutuu nojautumaan aina johonkin arvosteluperusteeseen.

Tällöin on unohdettu, ettei todistuksen taakka ole koskaan väitteiden epäilijöillä vaan niiden esittäjillä.

Tähän voidaan yrittää vastata, että nojautuminen todistuksen taakkaan on sekin eräs arvosteluperuste.

On huomattava, ettei se kuitenkaan ole epäilijän vaan väitteiden esittäjän arvosteluperuste.

Uskonnot ja Platon



Uskonnot ovat käyttäneet hyväkseen Platonin, Aristoteleen (Platonin kuuluisin oppilas) ja skeptikkojen välistä kiistaa.

Kristillinen kirkkoisä Augustinus sanoi, että epäilyn (skeptisismin) voi voittaa vain jumalallinen ilmoitus.

Hän omaksui sellaisen Platonin opin muodon, jonka mukaan perimmäiset periaatteet tulevat mieleemme kristinuskon jumalalta.

Augustinuksen mukaan muodot ovat jumalan mielessä.

Epäily tuli Euroopassa uudestaan muotiin uuden ajan alussa.

Huomio! sivistyssanoja ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa!

Tehtäviä

  1. Mitä haittoja on epäilyn puuttumisesta? Mitä haittoja on liiallisesta epäilystä?
  2. Onko mahdollista, että uskontoja tarjotaan myös tulevaisuudessa keinoiksi torjua epäilyä?
  3. Kenellä on todistuksen taakka, väitteen esittäjällä vai sen epäilijällä?
  4. Kertaa Mikko Ellilän virhetodistusten luettelosta käänteinen todistuksen taakka.

Aistit tiedon lähteinä

Saamme tietoa meitä ympäröivästä ulkoisesta todellisuudesta viiden aistin (näkö, kuulo, kosketus, haju ja maku) avulla.

Useimmille meistä näköaisti on kaikkein tärkein.

Tiedän, millainen ulkoinen todellisuus on, koska voin nähdä sen.

Jos olen epävarma näkemästäni voin usein koskettaa näkemääni.

Keitossani on kärpänen, jos näen sen.

Voin myös koskettaa ja maistaa keitossani olevaa kärpästä.
  • Voinko olla varma, että kyseessä on kärpänen?
  • Ehkä näen unta.
  • Onko keitossani oleva kärpänen olemassa myös silloin, kun katson johonkin muuhun suuntaan enkä näe sitä?
  • Onko minulla oikeastaan minkäänlaista suoraa yhteyttä ulkoiseen todellisuuteen?

Arjen todellisuuskäsitys

Mikä on arjen todellisuuskäsitys

Arjen todellisuuskäsityksen (arkirealismi, common sense realismi) mukaan on olemassa ulkoinen todellisuus (vanha käsite: ulkomaailma), joka koostuu aineellisista kappaleista (olioista) kuten taloista, puista, autoista, ihmisistä, oppikirjoista jne.

Aineellisia kappaleita voimme havaita viidellä aistillamme.

Kappaleet jatkavat olemassaoloaan myös silloin, kun emme ole havaitsemassa niitä.

Kappaleet ovat enemmän tai vähemmän sellaisia kuin miltä ne näyttävät, esimerkiksi appelsiinit ovat oranssin värisiä ja jalkapallot pyöreitä.

Aistit ovat enimmäkseen luotettavia ja antavat oikean käsityksen siitä, mitä ulkoinen todellisuus (ulkomaailma) on.

Arjen todellisuuskäsityksen mukaan voi elää elämänsä kohtuullisen menestyksellisesti.

Monenlaisia selityksiä arjen ilmiöille

Tätä todellisuuskäsitystä on eri aikoina arvosteltu eri tavoin, osittain aiheellisesti, osittain aiheettomasti.

Kun esimerkiksi nykyinen fysiikka oli tuntematon, erilaiset ajattelijat ja uskonnot tarjosivat monenlaisia selityksiä arjen ilmiöille.

Erityisesti varakkaat ja vaikutusvaltaiset kristilliset kirkot ovat tukeneet menneiltä vuosituhansilta periytyviä selityksiä.

Monet kristityt uskovat, mitä heidän kirkkonsa opettaa, ja riippumatta siitä, mitä arkijärki ja ns. tiede sanovat, tosiuskovainen sovittaa elämänkäsityksensä kirkkonsa oppien mukaiseksi.

Myös monet uskonnottomat myötäilevät näin syntyneitä oppeja erityisesti silloin, kun vaikutusvaltaiset professorit puolustavat niitä.

Seuraavassa tarkastellaan ensin uuden ajan epäilijäin (skeptikkojen) ajatuksia ja sitten katsotaan, miten epäilijöille (skeptikoille) on vastattu.

Aistien luotettavuuden epäily

Epäilijät (skeptikot) sanovat, että mitään ei voida tietää varmuudella. Heidän mielestään jopa peruskäsityksiämme ulkoisesta todellisuudesta (ulkomaailmasta) voidaan epäillä.

Aistiharhatodistelu (illuusioargumentti)


Erehtyminen

Aistiharhatodistelu epäilee aistiemme luotettavuutta ja asettuu vastustamaan arjen todellisuuskäsitystä.

Tavallisesti luotamme aisteihimme, mutta usein aistit johtavat meitä harhaan.

Joskus luulemme, että kaukana oleva ihminen on tuttava, mutta kun hän tulee lähemmäksi, huomaamme erehtyneemme.

Kun suora keppi asetetaan siten, että osa siitä on veden pinnan alapuolella ja osa yläpuolella, keppi näyttää taipuneelta.

Omena voi maistua karvaalta jos olemme juuri aikaisemmin syöneet jotain makeaa.

Jos kolikkoa katsotaan vinosti, se näyttää soikealta (ellipsiltä) eikä pyöreältä (ympyrältä).

Ratakiskot näyttävät kaukana lähestyvän toisiaan.

Helteellä tien pinta saattaa näyttää väreilevän.

Puku, joka näyttää päivänvalossa tulipunaiselta, näyttää hämärässä karmiininpunaiselta.

Aistimme eivät ole aina täysin luotettavia

Epäilijäin (skeptikkojen) mukaan nämä ja monet muut esimerkit osoittavat, että aistimme eivät ole aina täysin luotettavia.

Näyttää siltä, että ulkoinen todellisuus (ulkomaailma) ei ole täsmälleen sellainen kuin miltä se aistein katsottuna näyttää.

Aistiharhatodistelu (illuusioargumentti) väittää, että koska aistimme joskus johtavat meitä harhaan, emme voi koskaan olla varmoja siitä, etteivät ne johda meitä harhaan juuri nyt.

Aistiharhatodistelu (illuusioargumentti) asettaa kyseenalaiseksi (haastaa) arjen todellisuuskäsityksen, jonka mukaan aistimme antavat meille luotettavaa tietoa ulkoisesta todellisuudesta.

Vastaväitteitä aistiharhatodistelulle (illuusioargumentille)

Varmuuden aste

Vaikka voi tehdä virhehavaintoja kaukaa tai epätavallisissa olosuhteissa, tavallisissa olosuhteissa minulla on aistihavaintoja, joita en voi juuri epäillä.

En voi esimerkiksi epäillä, että istun nyt tuolilla pöydän ääressä ja kirjoitan tietokoneella.

En voi liioin epäillä, että en olisi Suomessa Helsingin kaupungissa vaan esimerkiksi Japanissa Tokion kaupungissa (jossa en ole koskaan edes käynyt).

Opimme tiedon käsitteen, koska on kiistattomia tapauksia, joissa tiedämme.

Voimme epäillä joitain käsityksiä vain siksi, että meillä on jotain varmaa taustatietoa.

Jos ei olisi kiistattomia tapauksia, joissa tiedämme jotain, emme voisi edes muodostaa tiedon käsitettä.

Epäilijä (skeptikko) voi vastata tähän, että voin erehtyä siinä, että tiedän eräät asiat varmasti.

Voin esimerkiksi nähdä unta että istun tuolilla pöydän ääressä ja kirjoitan tietokoneella.

Ovatko kaikki mahdollisuudet yhtä todennäköisiä

Miten voin olla varma siitä, että en nyt näe unta?

On mahdollista, että nukun jossain Tokiossa ja näen unta siitä, että kirjoitan elämänkatsomustiedon oppikirjaa Helsingissä.

Olen varmaan nähnyt unia oudommistakin asioista.

Onko mitään keinoa tarkistaa, että en juuri nyt näe unta?

Näenkö juuri nyt unta?

En voi nukkua koko aikaa

Ei tunnu uskottavalta, että koko elämäni olisi unta.

Jos näkisin koko ajan unta, minulla ei olisi mitään käsitystä siitä, mitä uni on, koska en tietäisi sen vastakohtaa eli hereillä olemista.

Tiedämme, mitä väärennetty seteli merkitsee, koska on olemassa oikeita seteleitä.

Epäilijä (skeptikko) voi vastata tähän, että vaikka emme nuku koko ajan, emme voi tietää, että emme nuku juuri nyt.

Unet ovat erilaisia

Voidaan väittää, että unien näkeminen ovat erilaista kuin valveillaolo.

Voimme selvittää, olemmeko unessa, tutkimalla kokemuksemme laatua.

Usein unet sisältävät tapahtumia, jotka olisivat valveilla ollessa mahdottomia.

Unessa kokemuksemme eivät ole yhtä eloisia kuin hereillä.

Epäilijän käsitys perustuu pohjimmaltaan siihen, että voimme erottaa unen valveillaolosta, kuinka voisin muuten tietää, että olen joskus nähnyt unta, että olen hereillä.

Eri ihmiset näkevät erilaisia unia.

Jotkut näkevät unia, jotka muistuttavat erehdyttävästi valveillaoloa.

Valveillaolo esimerkiksi alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena voi muistuttaa unennäköä.

Jotkut näkevät unta siitä, että he heräävät, pukeutuvat ja laittavat aamiaista.

Tavallisesti tällainen henkilö ei kuitenkaan unessa kysy itseltään, onko hän valveilla vai unessa.

Aistiharhat (hallusinaatiot)

Jos en näe unta, voin siitä huolimatta kokea aistiharhoja.

Joku on voinut laittaa kahviini harhanäkyjä aiheuttavaa ainetta.

Ehkä en ollenkaan istu tuolilla pöydän ääressä.

Jos en istu tuolilla, miksi en putoa alas?

Voidaan väittää, että minulla on harha-aistimus ja makaankin lattialla.

Aivot astiassa



On esitetty ajatuskoe, että ehkä minulla ei ole ruumista ollenkaan vaan olen astiassa kemikaaliliemessä olevat aivot.

Joku on kytkenyt aivoni niin, että luulen aistivani ulkomaailmaa.

Minut on kytketty kokemuskoneeseen

Voin mennä ulos ja ostaa kaupasta ruokaa, mutta tosiasiassa aivojani ärsytetään niin, että luulen käyväni kaupassa.

Kokemuskoneella minut saadaan luulemaan, että ulkoilen, katson televisiota, kirjoitan kirjaa tai teen mitä tahansa muuta.

Tällä ajatuskokeella kyseenalaistetaan kokemustemme syitä.

Muisti ja ajattelun johdonmukaisuus

Edellä on oletettu, että muistimme on enemmän tai vähemmän luotettava.

Kun sanomme, että muistamme aistiemme olleen epäluotettavia menneisyydessä, oletamme, että meillä todella on tällaisia muistoja ja että kyseessä eivät ole keksityt asiat.

Kaikki väitteet, jotka käyttävät kieltä, olettavat, että muistamme oikein käytettyjen sanojen merkityksen.

Myös muistimme on epäluotettava

Voidaan jopa kuvitella, että olemme astiassa olevat aivot ja kaikki muistomme on laitettu niihin viisi minuuttia sitten.

Jos meillä ei olisi muistia ja jos emme muistaisi sanojen merkityksiä, emme voisi keskustella epäilijäin (skeptikkojen) kanssa.

Vaikka ajattelumme ei aina ole johdonmukaista (loogista), epäilijät kyseenalaistavat vain harvoin ajattelumme johdonmukaisuuden (logiikan).

Epäilijät käyttävät todisteluja, jotka perustuvat johdonmukaiseen ajatteluun (logiikkaan). Epäilylläkin on rajat.

”Ajattelen, siis olen olemassa”

On esitetty, että vaikka kaikki muu olisi epävarmaa, niin on varmaa, että olen olemassa, koska ajattelen (esim. Rene Descartes, nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa). Jos minua ei olisi olemassa, kukaan ei voisi pettää minua uskottelemalla, että minulla on esimerkiksi aistimuksia.

Vastaväitteitä päätelmälle ”Ajattelen, siis olen olemassa”

Jotkut ovat ajatelleet, että olemassaolo voidaan varmistaa yllä olevalla päätelmällä. Vaikka olisi varmaa, että olen olemassa ja ajattelen, siitä ei voitaisi päätellä mitään muuta kuin että olen ajatteleva olento.

On sanottu, että on liikaa päätelty, kun sanotaan, että ajattelen. Vaikka ajatuksia olisi olemassa, tästä ei voida päätellä, että minä olen olemassa.

Vaikka ajattelemisesta olisi pääteltävissä olemassaolo, miten on todistettavissa että ajattelen?

Esittävä todellisuuskäsitys (esittävä realismi)

Esittävä todellisuuskäsitys on arjen todellisuuskäsityksen muunnos.

Sen mukaan aistihavainnot ovat ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) sisäisiä esityksiä tietoisuudessamme.

Kun näen lokin en näe sitä suoraan kuten arjen todellisuuskäsitys väitti. Minulla ei ole suoraa aistikosketusta lintuun.

Olen tietoinen jonkinlaisesta lokin sisäisestä kuvasta, esityksestä omassa mielessäni.

Vaikka lokki on kokemukseni syy, itse kokemus on mielen sisäinen esitys lokista.

Esittävä todellisuuskäsitys vastaa aistiharhatodisteluun (illuusioargumenttiin).

Sama puku voi näyttää erilaiselta erilaisissa valaistuksissa.

Se voi näyttää miltä tahansa tulipunaisen ja mustan väliltä.

Jos puvun kuituja tutkitaan tarkemmin, niissä voi olla useita värejä.

Värien aistiminen riippuu myös näkijästä: värisokea näkee puvun eri tavoin kuin minä.

Ensisijaiset ja toissijaiset ominaisuudet



On ehdotettu, että ominaisuudet, jotka oliolla on katsojasta riippumatta, ovat ensisijaisia ominaisuuksia (esim. John Locke 1632-1704, nimeä ja vuosilukuja ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa).

Ensisijaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi koko, muoto ja liike.

Olion pintarakenne (tekstuuri), jonka ensisijaiset ominaisuudet määräävät, synnyttää kokemuksen toissijaisista ominaisuuksista.

Toissijaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi olion väri, haju ja maku. Punaisuus ei ole puvun ominaisuus samalla tavalla kuin muoto.

Ajatukset toissijaisista ominaisuuksista eivät muistuta olioita samalla tavalla kuin ajatukset ensisijaisista ominaisuuksista.

Toissijaiset ominaisuudet ovat osittain sen aistijärjestelmän, joka meillä sattuu olemaan, tuotteita.

Vastaväitteitä esittävälle todellisuuskäsitykselle

Pieni ihminen päässä (homunculus)



On sanottu, että esittävä todellisuuskäsitys siirtää havaitsemisen ongelmaa yhdellä askeleella.

Kun havaitsemme jotain, teemme sen jonkin lajin mielen esityksen avulla.

Se, että näen jonkun lähestyvän minua on suurin piirtein sama asia kuin että katsoisin elokuvaa minua lähestyvästä ihmisestä.

Onko päässäni pieni ihminen (homunculus), joka tulkitsee, mitä näen?

On sanottu, että tämän pienen ihmisen sisällä on toinen pieni ihminen, joka tulkitsee, mitä ensimmäinen pieni ihminen näkee.

Näitä pieniä ihmisiä pitäisi asettaa sisäkkäin ääretön määrä.

Tähän on vastattu, että koska aivotutkimuksen mukaan eri tyyppinen ajattelu tapahtuu eri osissa aivoja, meillä on itse asiassa lauma pieniä ihmisiä tulkitsemassa näkemäämme.

Ulkoinen todellisuus (ulkomaailma) on tuntematon

Esittävää todellisuuskäsitystä vastaan on esitetty, että se tekee ulkoisesta todellisuudesta (ulkomaailmasta) tuntemattoman tai että tunnemme sen vain epäsuorasti.

Kaikki mitä ikinä voimme kokea, on mielen esityksiä ulkoisesta todellisuudesta (ulkomaailmasta) ja meillä ei ole mitään keinoja verrata näitä esityksiä todelliseen ulkoiseen todellisuuteen (ulkomaailmaan).

Meillä jokaisella pyörii yksityinen elokuvateatteri mistä emme koskaan pääse pois.

Esittävän todellisuuskäsityksen mukaan mielen esitykset ensisijaisista ominaisuuksista muistuttavat ulkoista todellisuutta (ulkomaailmaa), mutta meillä ei ole mahdollisuuksia tarkistaa sitä, pitääkö tämä paikkaansa.

Ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) kielto (idealismi)

Ulkomaailman kiellolla (idealismilla) saavutetaan joitain etuja esittävään todellisuuskäsitykseen verrattuna.

Ulkomaailman kielto (idealismi) sanoo, että aistihavainnot muodostavat todellisuuskäsityksemme perustan, mutta ei ole oikeutettua väittää, että ulkoinen todellisuus (ulkomaailma) olisi olemassa.

Kokemuksemme ovat mielemme esityksiä, mutta niiden syy ei ole ulkoinen todellisuus (ulkomaailma).

Tällainen väite tuntuu aivan hullulta ja lienee aivan hullu, mutta on koko joukko professoreja, jotka näin hullusti ajattelevat.

Tämän ajatustavan mukaan me katselemme koko ajan elokuvia, mutta niiden takana ei ole mitään todellisuutta.

Kun kukaan ei ole katsomassa valkokangasta, valot on sammutettu, mutta filmi pyörii.

Kun joku katsoo valkokankaalle, valot syttyvät ja filmi jatkaa ikään kuin se olisi pyörinyt koko ajan.

Tästä ajattelutavasta seuraa, että oliot ovat olemassa vain niin kauan kuin joku havaitsee niitä.

On sanottu, että olemassaolo on havaituksi tulemista (esim. piispa George Berkeley, 1685-1753, nimeä ja vuosilukuja ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa).

Vastaväitteitä ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) kiellolle (idealismille)

Aistiharhat ja unet

Jos kaikki kokemuksemme ovat omia ajatuksiamme (idea = ajatus), kuinka voimme erottaa todellisuuden aistiharhoista ja unista?

Ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) kieltäjät (idealistit) sanovat, että aineelliset kappaleet (oliot) ovat vain toistuvia rakenteita aistien välittämässä informaatiossa (käsite informaatio on esitelty esimerkiksi tämän kirjan sanastossa).

Pöytäni on sellainen aistihavaintojen rakenne, joka toimii ennustettavalla tavalla. Näen pöydän ja voin halutessani koskettaa sitä. Pöydän näkeminen sopii yhteen muiden pöytäkokemusten kanssa.

Jos minulla olisi harha-aistimuksia, pöytäkokemukseni eivät olisi samalla tavalla säännöllisiä. Kokemuksen suhde muihin kokemuksiin määrää, näenkö unta vai olenko valveilla.

Johtaa käsitykseen, että vain minun mieleni (sisäinen todellisuus) on olemassa (solipsismi)

Ulkomaailman kielto (idealismi) näyttää johtavan siihen, että vain minun mieleni (sisäinen todellisuus) on olemassa (solipsismi). Kaikki muu on omaa keksintöäni. Jos ainoat asiat, joita voin kokea, ovat omat ajatukseni (ideat), tästä ei seuraa pelkästään se, että fysikaalisia kappaleita ei ole olemassa, vaan myös se, että edes muita ihmisiä ei ole olemassa. Koko maailma on oman mieleni luomusta. Oma elokuvateatterini on ainoa, joka on olemassa.

Voidaan kysyä, että mitä vikaa tällaisessa ajattelussa on.

On sanottu, että pelkän oman mielen olemassaolon tunnustaja (solipsisti) on lähempänä suuruusharhoista (megallomaniasta) kärsivää mielisairasta kuin normaalia ihmistä.

On myös sanottu (esim. Jean Paul Sartre, nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa), että melkein kaikki mitä teemme, perustuu siihen, että olemassa on myös muita kuin me itse.

Jos ei ole olemassa mitään muuta kuin oma mielemme, miksi koemme esimerkiksi häpeää ja kiusaantumista.

Jos vain minun mieleni on olemassa, kukaan muu ei voi moittia tai tuomita minua.

Yksinkertaisin selitys

Vaikka myöntäisimme, ettemme voi koskaan tavoittaa muuta kuin aistikokemuksemme, saatamme haluta tietää, mikä nämä kokemukset aiheuttaa ja miksi kokemukset ovat rakenteeltaan säännönmukaisia.

Miksi on helppoa puhua aineellisista kappaleista (olioista)?

Yksinkertaisin vastaus on, että aineelliset kappaleet (oliot) ovat olemassa ulkoisessa todellisuudessa (ulkomaailmassa).

Kerrotaan, että muutamat ihmiset (mm. Samuel Johnson, 1709-1784, nimeä ja vuosilukuja ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ovat todistaneet ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) olemassaolon potkaisemalla voimallisesti suurta kiveä ja toteamalla, että he ovat täten kumonneet ulkoisen todellisuuden (ulkolkomaailman) kiellon (idealismin).

Jumala aistimusten takana



Jotkut (esim. piispa George Berkeley), ovat sijoittaneet aineellisten kappaleiden (olioiden) tilalle jumalan. Tämän käsityksen mukaan aistikokemuksiamme ei aiheuta ulkoinen todellisuus (ulkomaailma) vaan jumala.

Jumala havaitsee koko ajan jakaikkeus jatkaa olemassaoloaan, vaikka kukaan ihminen ei sitä havaitse.

Useimmat ihmiset ajattelevat, että aistikokemuksemme aiheuttavat ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) kappaleet eikä jumala.

Kuten tämän kirjasarjan osassa ”Hyvä elämä” on osoitettu, jumalan olemassaolosta ei ole mitään päteviä todisteita.

Paras selitys sille, että yön jälkeen herättyäni pöytäni on edelleen olemassa, on, ettei kukaan ole siirtänyt, lainannut tai varastanut sitä.

Havaittaviin ilmiöihin perustuva todellisuuskäsitys (fenomenalismi)



On väitetty (esim. John Stuart Mill, nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa), että aineelliset kappaleet (oliot) ovat nimitys joukolle aistikokemuksia.

Aineelliset kappaleet (oliot) voidaan kuvata todellisten tai mahdollisten aistikokemusten rakenteiden avulla. Pöytäni jatkaa olemassaoloaan, vaikka en havaitse sitä.

Kuvaukset aineellisista kappaleista (olioista) voidaan kääntää kuvauksiksi todellisista tai mahdollisista aistikokemuksista.

Tämän käsityksen mukaan aineelliset kappaleet jatkavat olemassaoloaan mahdollisina kokemuksina silloinkin, kun kukaan ei havaitse niitä.

Kaikki voidaan kuvata havaintojen kielellä viittaamatta aineellisiin kappaleisiin (olioihin).

Vastaväitteitä havaittaviin ilmiöihin perustuvalle todellisuuskäsitykselle (fenomenalismille)

Vaikeus kuvata olioita aistihavaintojen kielellä

On äärimmäisen vaikeaa muuttaa pelkkien aistihavaintojen kielelle (viittaamatta aineellisiin kappaleisiin eli olioihin) esimerkiksi lause ”Kissa istuu työhuoneeni pöydällä.”

Itse asiassa mikään yritys kääntää tällaisia lauseita pelkkien aistihavaintojen kielelle ei liene onnistunut.

Tarkasti ottaen kissa istuu työhuoneeni pöydällä olevan kannettavan tietokoneen päällä. Kirjoitan toisella tietokoneella.

Johtaa käsitykseen, että vain minun mieleni (sisäinen todellisuuteni) on olemassa (solipsismi)

Myös tämän käsityksen mukaan muut ihmiset ovat vain todellisia tai mahdollisia aistikokemuksiani.

Havaittaviin ilmiöihin perustuva todellisuuskäsitys (fenomenalismi) olettaa, että jokainen henkilö voi tunnistaa ja nimetä yksityiset aistimukset pelkästään oman suoran kokemuksensa perusteella.

Tämä aistimusten tunnistaminen ja uudelleen tunnistaminen perustuu yksityiseen kokemukseen, ei aineellisten olioiden yleiseen olemassaoloon.

Kieli perustuu sääntöihin, ja on oltava keinot tarkistaa, että sääntöjä on sovellettu oikein. Oletetaan, että jollakin on punaisen aistimus. Miten hän voi tarkistaa, että tämä aistimus koskee samaa väriä kuin muut aistimukset, jotka hän on nimennyt punaisiksi?

Tarkistus tämän käsityksen puitteissa on mahdoton, koska tämän käsityksen mukaan ei ole mitään eroa sillä, että jokin on punainen ja sillä, että jokin on ajateltu punaiseksi.

Tilanne on sama kuin silloin, kun joku yrittää muistaa junan aikataulun ja tarkistaa asian muistin avulla eikä oikealla aikataululla.

Kyseessä on yksityinen eikä yleinen tarkistus, ja sitä ei voida käyttää sen varmistamiseen, että olemme käyttäneet oikein sanaa ”punainen”.

Tämän perusteella oletus, että oma kokemus voitaisiin tarkistaa tällä itsensä tarkistavalla kielellä, on virheellinen.

Syysuhteeseen perustuva todellisuuskäsitys (kausaalinen realismi)

Tämän todellisuuskäsityksen mukaan ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) aineelliset oliot aiheuttavat aistikokemuksemme.

Lähtökohtana on se, että aistiemme tärkein biologinen tarkoitus on auttaa meitä suunnistamaan ympäristössämme.

Kun näen kitaran, valonsäteet heijastuvat kitarasta ja aiheuttavat vaikutuksia silmän verkkokalvolla ja aivoissa.

Tämä saa minut ajattelemaan, että näen kitaran.

Mikä tahansa tapa tehdä aistihavaintoja ei kelpaa. Jotta oikeasti näen kitaran, kitaran on oltava aistimukseni syy.

Jos olisin nauttinut harha-aistimuksia aiheuttavia huumeita, voisin luulla näkeväni kitaran, vaikka minulla olisi harha-aistimus. Aistimuksen syy olisi huume eikä kitara.

Tämän käsityksen mukaan näkeminen on informaation hankkimista ympäristöstä pikemminkin kuin minkään lajin esitysten tuottamista.

Kuten esittävä todellisuuskäsitys myös syysuhteeseen perustuva todellisuuskäsitys olettaa, että on olemassa ulkoinen todellisuus (ulkomaailma), joka jatkaa olemassaoloaan riippumatta siitä havaitseeko joku sitä.

Tämä käsitys olettaa myös, että aistien antamat käsitykset ovat yleensä tosia. Luonnollinen valinta on ihmisen pitkän kehityksen aikana muokannut aisteja niin, että ne antavat ympäristöstä luotettavaa tietoa.

Toinen syysuhteeseen perustuvan todellisuuskäsityksen etu kilpailijoihin verrattuna on se, että se selittää helposti sen, että meidän olemassa oleva tietomme vaikuttaa siihen, mitä havaitsemme.

Syysuhteeseen perustuvan todellisuuskäsityksen ar­vostelua

Näkemisen kokemus

Tätä käsitystä on arvosteltu siitä, että se ei ota huomioon mitä tarkasti ottaen jonkin näkeminen on, näkemisen laadullista puolta. Se palauttaa havaitsemisen kokemuksen informaation kokoamiseksi.

Olettaa ulkoisen todellisuuden (ulkomaailman) olemassa olevaksi

Syysuhteeseen perustuva todellisuuskäsitys olettaa, että ulkoinen todellisuus (ulkomaailma) on olemassa riippumatta siitä, onko joku juuri nyt sitä havaitsemassa.

Vaikka esimerkiksi eräät menneiden aikojen jumaluusoppineet (esimerkiksi piispa George Berkeley, 1685-1753, nimeä ja vuosilukuja ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ovat arvostelleet tätä käsitystä, ihmisten valtaenemmistö pitää syysuhteeseen perustuvaa todellisuuskäsitystä itsestään selvänä (ainakin yliopistojen luentosalien ulkopuolella).

Sanojen merkitys eri puolilla maailmaa on erilainen



Sana ”tiede” perustuu sanaan ”tieto”. Viimeksi mainitun sanan merkityksestä on etenkin Euroopassa ja englantia puhuvissa maissa paljon erimielisyyksiä, joita käsitellään toisaalla tässä kirjassa.

Uusien tutkimusten mukaan etenkin itäaasialaiset ovat melko tyytyväisiä perinteiseen tiedon määritelmään,

Kuitenkin vallitsee yksimielisyys siitä, että jos jokin on tietoa se on totta.

Vahva tieto

Erimielisyydet koskevat ns. vahvaa tietoa (englanniksi strong knowledge), jonka mukaan todelle käsitykselle on pystyttävä esittämään jonkinlainen oikeutus tai takuu, jonka perusteella muut mahdollisuudet voidaan sulkea pois.

Heikko tieto

Tässä yhteydessä voidaan tyytyä heikkoon tietoon (englanniksi weak knowledge), väite on heikkoa tietoa, jos se on tosi (englanniksi true).

Alvin I. Goldman on teoksessaan Knowledge in a Social World (=Tieto yhteisöjen maailmassa, 1999) pystynyt käsittelemään heikon tiedon käsitteellä todistamista, väittelyä (englanniksi argumentation), informaatioteknologiaa (IT, entinen ATK), aatemarkkinoita, todellisuustutkimusta, lakeja, demokratiaa ja kasvatusta (Henkilön ja kirjan nimeä ei tarvitse osata.).

Sana "tiede"

Sanalla ”tiede” on melkein kaikkialla myönteinen tunnemerkitys. Tästä syystä monet vale- eli kvasi- eli pseudotieteet pyrkivät käyttämään itsestään nimitystä tiede.

Ylipistoissa ja korkeakouluissa on jumaluusopillisia tiedekuntia, vaikka mikään tiede ei ole pystynyt esittämään näyttöä edes jumalien olemassaolosta.

Siitä, mikä on tiedettä ja mikä ei ole, on paljon kiistoja. Tiedettä kuten mitä tahansa inhimillistä toimintaa hoidetaan joskus ja jossain hyvin ja joskus ja jossain huonosti.

Joka tapauksessa sana "tiede" on menettänyt siinä määrin alkuperäisen merkityksensä, ettei sitä näissä oppiaineistoissa juuri käytetä.

Näissä oppiaineistoissa puhutaan tieteen sijasta eri aloista tai yleisesti puhuttaessa todellisuustutkimuksesta

Todellisuustutkimus

Todellisuustutkimus on auttanut ihmisiä monissa asioissa, sekä hyvissä että huonoissa. Ihmisiä on lähetetty kuuhun, tuberkuloosi ja monet muut pahat taudit on saatu vähenemään, on rakennettu ydinaseita, autoja, lentokoneita, tietokoneita ja monia muita laitteita, jotka ovat vaikuttaneet arkielämän laatuun.

Kokemukseen perustuvaa tutkimusmenetelmää pidetään varsin yleisesti tehokkaimpana tapana maailman tapahtumien tutkimisessa ja ennustamisessa.

Tuloksia on käytetty sekä ihmisten hyödyksi että ihmisten tuhoamiseen. Monet todellisuustutkimuksen osat ovat olleet ylivoimaisia noituuteen, taikoihin, taikauskoon tai tavallisiin perinteisiin verrattuna.

Monet todellisuustutkimuksen lajit ovat olleet suureksi hyödyksi tiedon hankinnassa.

On sanottu, ettäne ovat korvanneet aikaisemmat arvovallat totuudella.

Arvovallan menetelmässä totuus oli arvovaltaisten tahojen kuten muinaiskreikkalaisen Aristoleleen (384-322 eaa., nimeä ja vuosilukuja ei tarvitse osata) ja uskonnon opetukset.

Väitteen totuus riippui väitteen esittäjän arvovallasta.

Kokemuksen perustuva tutkimusmenetelmä korostaa väitteiden testausta ja erityisesti yksityiskohtaisten havaintojen tekoa.

Yksinkertaistettu käsitys kokemukseen perustuvasta tutkimusmenetelmästä

Usein ajatellaan, että tutkija tekee suuren määrän havaintoja jostain, esimerkiksi veden keittämisen vaikutuksista.

Näiden havaintojen pitää olla mahdollisimman huolellisesti tehtyjä. Tutkija pyrkii välttämään virheitä ja ennakkoluuloja.

Kun suuri määrä havaintoja on koottu, seuraava tehtävä on keksiä selitys.

Selitys on hyvä esimerkiksi silloin, kun se sopii yhteen havaintojen kanssa ja pystyy ennustamaan tulevia tapahtumia.

Jos tulevaisuuden tapahtumat eivät ole selityksen mukaisia, tutkija tavallisesti muuttaa selitystä. Koska maailmassa on paljon säännönmukaisuuksia, ennusteet voivat olla hyvinkin tarkkoja.

Tukija keittää vettä normaaliolosuhteissa ja toteaa, että se alkaa kiehua 100 asteen lämpötilassa. Sitten hän keittää vettä eri paineissa ja saa erilaisia kiehumislämpötiloja.

Tulosten perusteella hän laatii selitysjärjestelmän. Selitysjärjestelmä ei selitä pelkästään yksittäisiä havaintoja vaan, jos se on hyvä selitysjärjestelmä, se selittää myös kaikki tulevaisuuden havainnot siitä, missä lämpötilassa vesi kiehuu, kun paine on tunnettu tai mikä on paine, kun kiehumispiste on tunnettu.

Tämän käsityksen mukaan kokemukseen perustuva tutkimusmenetelmä alkaa havainnoista, siirtyy selityksiin ja päätyy yleistyksiin, joiden perusteella tulevia tapahtumia voi ennustaa.

Jos yleistys on hyvä, menetelmä tuottaa puolueettomia tuloksia jotka voidaan vahvistaa toistettavilla testeillä.

Yksinkertaistetun käsityksen arvostelua

Havainnot



Yksinkertaisissa arkipäivän havainnoissa ei tarvita monimutkaisia päätelmiä. Voin ajaa autoa pitkiä matkoja ajattelematta ollenkaan, mitä minä teen. Joskus ajan oikean tienhaaran ohi. Havaintotieto voi syntyä suoraan ajattelematta asiaa ollenkaan.

Epäilemättä myös kokeellisessa tutkimusmenetelmässä on testimenetelmiä, joita voi käyttää automaattisesti, ja ajatukset voivat olla aivan muualla.

Nykyisin tutkijan ennakkotiedot ovat hyvin usein tarpeen. Lääkäri haluaa nähdä potilaansa mieluummin kuin puhua hänen kanssaan puhelimessa. Lääkärin kokemus potilaista saattaa saada hänet näkemään sairauden oireita suoraan potilaan nähtyään.

Fyysikko näkee elektronimikroskoopissa jotakin aivan muuta kuin alaan perehtymätön. Tutkimuksessa ja myös monissa muissa käytännön tehtävissä vaaditaan oikeiden havaintojen tekemiseen taustatietoja ja harjaantumista.

Vaikka tiedän, että taivaanrannasta nouseva Kuu ei ole yhtään suurempi kuin ylempää paistava Kuu, silmäni näkevät taivaanrannasta nousevan Kuun suurempana kuin ylhäällä olevan kuun. Tässä tapauksessa tieto asian oikeasta tilasta ei vaikuta havaintoon.

Havaintolauseet

Toiseksi tutkija joutuu esittämään havaintonsa jollain kielellä. Kieli on alkanut sisältää yhä enemmän sanoja, joiden merkityksen ymmärtäminen vaatii tietoa.

Esimerkiksi havainto, että joku kosketti paljasta sähköjohdinta ja sai sähköiskun olettaa, että sellainen asia kuin sähkö on olemassa ja että se voi olla vaarallinen.

Uutta tietoa rakennetaan entisen avulla ja entisen luomille perustuksille, ja vain hyvin harvoin voidaan menetellä edellä esitetyllä yksinkertaisella tavalla.

Valinta

Kolmanneksi tutkija ei pyri havaitsemaan kaikkea ja kaikkialla vaan rajaa havaintonsa tutkittavaan ilmiöön. Siitä päättäminen siitä, mitä havaintoja tehdään, on usein vaikeaa.

Esimerkiksi tutkittaessa elämänkatsomustiedon oppimistuloksia monet kysymykset olivat huonosti laadittuja ja monia tarpeellisia taustatietoja oppilaista ja opettajista ei kysytty. Tutkimuksen voidaan sanoa näistä syistä täydellisesti epäonnistuneen.

Yleistäminen (induktio)

Havaintojen käyttö on ns. yleistävää (induktiivista) päättelyä.

Se ei ole logiikassa (= oppi johdonmukaisesta ajattelusta) tai matematiikassa käytettyä päättelyä.

Yleistävä (induktiivinen) päättely perustuu yleistämiseen jostain havaintojoukosta. Jos teen suuren määrän havaintoja karvaisista eläimistä, ja päättelen, että karvaiset eläimet synnyttävät eläviä poikasia (eivät siis lisäänny munista), olen käyttänyt yleistävää (induktiivista) päättelyä.

Johtopäätöksiä tekevässä (deduktiivisessa eli laskujohtoisessa) päättelyssä aloitetaan joistain alkuehdoista (premisseistä) ja edetään johdonmukaisesti (loogisesti) johtopäätöksiin, jotka seuraavat näistä alkuehdoista (premisseistä). (Sulkeissa olevat sanat on mainittu useaan kertaan, jotta opettajat ymmärtäisivät tekstiä.)

Esimerkiksi minulla voi olla seuraavat alkuehdot:

Kaikki linnut ovat eläimiä.
Kaikki joutsenet ovat lintuja.

Voin tehdä seuraavan johtopäätöksen:

Kaikki joutsenet ovat eläimiä.

Johtopäätöksiä sisältävässä (deduktiivisessa) päättelyssä säilyy väitteiden totuus, jos alkuehdot ovat tosia, myös johtopäätökset ovat tosia.

Yleistävässä päättelyssä tilanne totuuden suhteen on toinen. Vaikka kaikki havaitsemani karvaiset eläimet olisivat synnyttäneet eläviä poikasia, en voi olla varma, ettei tulevaisuudessa löydetä uutta eläinlajia, joka on karvainen mutta ei synnytä eläviä poikasia.

Itse asiassa nykyään tunnetaan karvainen eläin, joka munii munia.

Käytämme yleistävää (induktiivista) päättelyä koko ajan.

Yleistämistaipumus (induktio) saa meidät ajattelemaan, että tulevaisuus muistuttaa nykyisyyttä.

Olen juonut kahvia lukuisia kertoja, ja kertaakaan se ei ole myrkyttänyt minua. Tämän perusteella ajattelen, ettei kahvi myrkytä minua tulevaisuudessakaan.

Päivät seuraavat toisiaan, ajattelen, että niin tapahtuu myös tulevaisuudessa. Sateessa seisoessani olen huomannut kastuvani, ja niin vältän sateessa seisomista myös tulevaisuudessa.

Itse asiassa koko elämämme perustuu sille käsitykselle, että yleistäminen (induktio) on luotettava ennustettaessa tulevaisuutta ja tekojemme seurauksia.

Ilman yleistämistä (induktiota) vuorovaikutus ympäristömme kanssa olisi mahdotonta. Emme tietäisi, että ruoka ravitsee eikä myrkytä meitä, emme tietäisi, onko lattia tai maa allamme seuraavalla askeleella.

Kaikesta tästä huolimatta yleistäminen (induktio) ei ole täysin luotettava.



Kana herää joka aamu arvellen, että sitä tullaan ruokkimaan. Eräänä aamuna maanviljelijä katkaisee siltä kaulan (Bertrand Russellin esimerkki vuodelta 1912). (Tähän ongelmaan kiinnitti huomiota mm. David Hume (1711-1776) teoksessaan Tutkimus inhimillisestä ymmärryksestä, suomentanut Eino Kaila. Muita nimiä kuin Eino Kaila ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksssa.)

Mikä yleistys on valittava

Menneisyyden perusteella voidaan usein tehdä erilaisia yleistyksiä, jotka ennustavat tulevaisuutta eri tavoin.

Tunnettua on, että eri pankkien, valtiovarainministeriön, työnantajajärjestöjen ja työntekijäjärjestöjen ennusteet kansantuotteen kasvusta eroavat toisistaan.



Hämmästyttävämpikin esimerkkejä voidaan keksiä. Olkoon ”vihninen” (Nelson Goodman 1906-1998, nimeä ja vuosilukuja ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) vihreä vuoteen 2009 loppuun asti ja sininen vuoden 2010 alusta lähtien. Olemme todenneet, että kaikki smaragdit (vihreä jalokivi) ovat tähän asti olleet vihreitä.

Yhtä vahvoin perustein voimme sanoa, että kaikki smaragdit ovat tähän asti olleet vihnisiä. Vuoden 2010 jälkeisen ajan ennusteet ovat kuitenkin erilaisia.

Jos smaragdit ovat vihnisiä, ennustamme, että ne ovat vuoden 2010 alusta lähtien sinisiä. Jos sen sijaan ajattelemme, että smaragdit ovat vihreitä, ennustamme niiden olevan vihreitä myös vuoden 2010 alusta lukien.

Vaikka viimeinen esimerkki saattaa vaikuttaa keinotekoiselta, on myös muita käytännön esimerkkejä, joissa samoilla havainnoilla voidaan tehdä erilaisia ennusteita.

Yleistäminen (induktio) voi siis johtaa keskenään kilpaileviin ennusteisiin.

Yleistäminen (induktio) näyttää toimivan

Arkiajattelussa yleistetään usein vain muutamien tapausten perusteella.

Erityisen herkästi esimerkiksi havaintojen katsotaan tukevan omia mielipiteitä.

Monissa oikeissa tutkimuksissa yleistäminen toimii erinomaisen hyvin. Jos havaintoja ei ole väärennetty ja jos niitä on tilastollisesti tarpeelliseksi katsottava määrä, pelkät tilastolliset menetelmät antavat usein käyttökelpoista informaatiota.

Vaikka on loogisesti mahdollista, että aurinko ei nouse huomenna, käytännössä huomisen auringon nousun voi luottavaisin mielin katsoa almanakasta.

Kehäpäätelmä

Tällainen yleistämisen puolustaminen perustuu loogisesti kehäpäätelmään. Todistelussa käytetään yleistämistä yleistämisen todistamiseen. Väitetään, että yleistäminen toimii, koska se on toiminut myös menneisyydessä. Tämähän on selvää yleistämistä.

Miksi yleistämme

Miksi sitten yleistämme, kun on niin paljon yleistämistä vastaan?

Miksi nimenomaan ihmiset ja monet eläimet yleistävät?

Kehitysoppi näyttää tarjoaa tähän erään ratkaisun, mutta myös kehitysoppi on yleistys. Kehitysoppi lienee kuitenkin paras selitys sille, että ihmiset ja myös monet eläimet yleistävät kokemuksistaan, ts. toimivat oppimansa mukaan.

Pitäisikö koulut lakkauttaa siksi, että mikä tahansa niissä opetettu tieto ei ehkä pidä huomenna paikkaansa? (Kouluissa opetetaan myös valheita eli kauniimmin sanottuna paikkansa pitämätöntä tietoa.)

Toisaalta voidaan väittää, että vaikka emme voi varmuudella sanoa, mitä huomenna tapahtuu, on äärimmäisen todennäköistä, että esimerkiksi aurinko nousee huomenna (paitsi ei talvipäivän seisauksen aikoihin (22.12) pohjoisessa. Päivämäärä on osattava ylioppilaskirjoituksissa.).

Vaikka on mahdollista, että meitä kohti on avaruudesta tulossa valon nopeudella etenevä tuho, joka huomenna tuhoaa aurinkokunnan (esimerkiksi valtava määrä sähkömagneettista säteilyä, joka tuhoaa aurinkokunnan), pidämme sellaisen tuhon tuloa äärimmäisen epätodennäköisenä.

Tähän voidaan väittää vastaan, että todennäköisyytemmekin perustuvat yleistyksiin. Emme voi varmasti tietää, ovatko todennäköisyytemme huomenna samat kuin tänään.

Monissa asioissa ne ovat muuttuneet.

Jos esimerkiksi loukkaannun huomenna vakavasti liikenneonnettomuudessa, elämäni todennäköisyydet ovat huomisesta lähtien aivan toiset kuin tänään.



On myös väitetty (Sir Karl Popper, nimeä ei saa osata ylioppilaskirjoituksssa), että epätodeksi osoittaminen (falsifikaatio) olisikin oleellisempi kuin todeksi osoittaminen (verifikaatio).

Tämän käsityksen mukaan todellisuuskäsitykset ovat vain arvauksia, joiden tarkoitus on parantaa aikaisempia käsityksiä. Aikanaan nämä käsitykset väistyvät havaintojen perusteella ja siirrytään uusiin arvauksiin. Tämän käsityksen mukaan tutkimuksen tehtävä on pikemminkin osoittaa käsityksi virheellisiksi kuin todistaa niitä.



Tämä käsitys on oikeassa yhdessä asiassa: varsin vähäinen määrä vastaesimerkkejä riittää osoittamaan käsityksen ainakin joiltakin osin virheelliseksi.

Väite ”kaikki joutsenet ovat valkoisia” kumoutui, kun Australiasta löytyi mustia joutsenia.Tässä tapauksessa ei tarvinnut tehdä muutoksia, esimerkiksi eläinlajin määritelmää ei tarvinnut muuttaa eikä joutsenen normaalisti määritteleviä ominaisuuksia tarvinnut muuttaa.

Käsitystä, jota ei edes periaatteessa voida osoittaa epätodeksi, ei tämän käsityksen mukaan voida pitää ollenkaan kelvollisena. Esimerkiksi käsitys sellaisesta jumalasta, josta on mahdotonta saada tietoa, on kelvoton.

Epäilemättä aikaisempien käsitysten virheellisiksi osoittamisella on ollut kehityksessä suuri merkitys. Nykyään saamme lähes päivittäin uutisia, jotka osoittavat jonkin entisen käsityksen virheelliseksi.

Tosin esimerkiksi ihmisen hyvinvointia koskevien lukuisten tutkimusten tulokset ja niiden tulkinnan vaihtelevat niin paljon, että jos niiden perusteella pitäisi päättää, mitä tänään syö, ei saisi syödä mitään.

Tutkimuksen tehtävä ei ole osoittaa käsityksiä virheellisiksi vaan löytää uusia käsityksi, jotka toimivat käytännön elämässä entisiä paremmin.

Olemme keittäneen vettä noin 100 celsiusasteessa maan pinnalla vuosituhansia, ja vaikka veden kiehumispiste vuoristossa on erilainen, vanha käsitys veden kiehumispisteestä ja uusi täydennys ovat molemmat käyttökelpoisia.

Jos virheelliseksi osoittamiseen kiinnitetään liikaa huomiota, käsityksiä voidaan ryhtyä kumoamaan esimerkiksi mittausvirheiden tai inhimillisten erehdysten perusteella. Vale- eli pseudo- eli näennäistieteissä (esimerkiksi astrologia eli tähdistä ennustaminen) tällaisista inhimillisistä erehdyksistä ja mittausvirheistä kootaan ”rajatieteitä” jotka eivät ole todellisuustutkimusta vaan huijausta.

Todellisuudessa tutkimus etenee yleistämällä ja itse asiassa korjaukset esimerkiksi vahvimmin yleistämiseen nojautuvissa luonnontieteissä ovat vuosi vuodelta vähäisempiä. Ainakin osa tutkimuksesta on itse korjaavaa ja edistyvää eli yleistäminen nykyaikaisilla tilastollisilla menetelmillä ja kehittyneillä tietokoneohjelmilla toimii varsin hyvin.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa millä aloilla on eniten tutkijain välisiä erimielisyyksiä ja pohtikaa tämän ilmiön syitä.
  2. Tutki, milloin olet itse tehnyt viimeiseksi virheellisen yleistyksen ja mistä yleistyksesi johtuu.
  3. Pohdi joitakin kiistanalaisia mielipiteitäsi. Pohdi pyritkö löytämään havainnoista vahvistusta entisille käsityksillesi. Pohdi pyritkö unohtamaan käsitystesi vastaiset havainnot.
  4. Etsi esimerkiksi Skepsis ry:n sivuilta Internetistä esimerkkejä laajalle levinneistä valetieteellisistä käsityksistä.
  5. Pohtikaa miksi jumaluusoppia sanotaan Suomessa tieteeksi.

Tieto-oppi

Kysymys siitä, mitä voimme tietää, on tärkeä. Tätä kysymystä käsittelevää elämänkäsitystiedon osaa kutsutaan tieto-opiksi. Ihmisen käsitykseen siitä, mitä tieto on, vaikuttaa hänen käsityksensä todellisuuden luonteesta.

Tieto ja taito

Muinaisten kreikkalaisten käsityksissä tieto ja taito olivat lähellä toisiaan. Ajateltiin, että esimerkiksi lääkärin tieto sisältyy hänen taitoonsa parantaa potilaita.

Platonin tiedon määritelmä

Väitetieto

Tietoa, joka voidaan ilmaista väitelauseiden avulla, kutsutaan väitetiedoksi. Väitetietoa ei voida määritellä osaamisen avulla.

Oikea vastaaminen (osaaminen esimerkiksi koulussa) ei välttämättä merkitse tietämistä, esimerkiksi oppilas on saattanut arvata oikean vastauksen.

Pelkkä vakuuttuneisuus tai usko jonkin väitteen totuudesta ei takaa että väite on tietoa. Jos väite on perusteltu, on mahdollista, että se on tietoa.

Myös perustelut saattavat olla virheellisiä. Tästä syystä perustelutkaan eivät takaa sitä, että väite on tietoa. Jotta väite olisi tietoa, sen on oltava tosi.

Jos joku arvaa oikein, tietääkö hän asian? Jos henkilö ei tunne toden väitteen perusteluja, hän ei tiedä asiaa.

Tiedon määritelmä

Klassinen väitetiedon määritelmä sanoo, että tieto on hyvin perusteltu, tosi väite.

Kaikkein vanhimmassa muodossaan klassinen tiedon määritelmä kuuluu:

Tieto on:
(i) hyvin perusteltu
(ii) tosi
(iii) uskomus

Gettierin vastaesimerkit



Edmund Gettierin vuonna 1963 (nimeä ja vuosilukua ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) esittämät esimerkit ovat herättäneet vilkkaan keskustelun siitä, miten klassisen tiedon määritelmää pitäisi parantaa.

Klassinen tiedon määritelmä oli pitkään suosittu, kunnes Edmund Gettier vuonna 1963 julkaisi artikkelin "Is Justified True Belief Knowledge?" (=onko oikeutettu tosi uskomus tietoa).

Hän osoitti länsimaiden ihmisten mielestä kahden vastaesimer­kin avulla, että tosi ja oikeutettu uskomus ei aina ole tietoa.

Perin­teisessä määritelmässä esitetyt kolme ehtoa eivät voi olla riittävät tiedon ehdot: ne voivat olla täytetyt ilman, että henkilö tietää.

1. vastaesimerkki

Oletetaan, että Smith ja Jones ovat hakeneet erästä työpaikkaa sekä että Smithillä on hyvät perusteet uskoa seuraavaan väitteeseen:

(q) Jones saa paikan, ja Jonesilla on kymmenen kolikkoa taskussaan. Hän on esimerkiksi kuullut yrityksen pääjohtajalta, että Jones lopulta valitaan, ja hän on itse laskenut kymmenen minuuttia sitten Jonesin taskussa olevat kolikot. Väitteestä q seuraa loogisesti (deduktii­visesti) väite p:

(p) Paikan saavalla miehellä on kymmenen kolikkoa taskussaan.

Oletetaan nyt, että Smith ymmärtää tämän loogisen seuraussuhteen ja uskoo että p sen perusteella että q. Tässä tapauksessa Smith on selvästi oikeutettu uskomaan että p.

Kuvitellaan kuitenkin, että jostakin Smithille tuntemattomasta syystä hän itse saakin paikan Jonesin sijasta ja että tietämättään hänellä itsellään sattuu olemaan kymmenen kolikkoa taskussaan. Tässä tapauksessa voimme sanoa, että

(1) p on tosi,

(2) Smith uskoo että p ja

(3) Smith on oikeutettu uskomaan että p, mutta hän ei kuitenkaan tiedä että p. On pelkkä sattuma, että hän on tässä oikeassa.

2. vastaesimerkki

Oletetaan, että Smithillä on hyvät perusteet uskoa seuraavaan väitteeseen:

(q) Jones omistaa Fordin.

Smithin perusteina voisivat olla muun muassa se, että Jones on aina - niin kauan kuin Smith kykenee muistamaan - omistanut Fordin, ja se, että Jones on juuri antanut hänelle kyydin Fordilla.

Kuvitellaan nyt, että Smithillä on toinen ystävä Brown, jonka olinpaikasta hän on täysin tietämätön. Hän valitsee täysin satunnaisesti paikan Bar­celona ja muodostaa seuraavan väitteen:

(p) Jones omistaa Fordin tai Brown on Barcelonassa.

Tällöin p seuraa loogisesti q:stä.

Kuvitellaan, että Smith huomaa tämän ja päättelee p:hen tällä perusteella.

Kuvitellaan edelleen, että Jones ei omistakaan Fordia ja että täysin Smithin tietämättä Brown sattuu olemaan Barcelonassa.

Jos tämä pitää paikkansa, niin Smith ei tiedä että p, vaikka

(1) p on tosi,

(2) Smith uskoo että p ja

(3) hän on oikeutettu uskomaan että p.

Gettierin lyhyt kirjoitus aiheutti valtavan ja yhä paisuvan määrän asiaa käsittelevää kirjallisuutta.

Perinteistä määritelmää on yritetty korjata ja korjausehdotuksille on esitetty yhä uusia vastaesimerkke­jä.

Yksimielisyyttä oikeasta tiedon määritelmästä ei edelleenkään ole.

Vastaväitteitä Gettierin vastaesimerkeille

Eri puolilla maailmaa käsitteet ymmärretään eri tavoin



Kun aasialaisille esitettiin Gettierin väitteet, enemmistö ihmisistä ei pitänyt niitä ollenkaan ongelmallisina.

Kun väitteet esitettiin länsimaisille ihmisille, he pitivät niitä ongelmallisina.

Tämä osoittaa, että jopa sellaiset perustavaa laatua olevat käsitteet kuin tieto saatetaan käsittää eri puolilla maailmaa eri tavalla.

Tiedon määritelmän parannusyrityksiä

Klassista tiedon määritelmää on yritetty parantaa esimerkiksi seuraavaksi:

Tieto on
  1. väitelauseiden sisältämää merkityksellistä (semanttista) informaatiota
  2. joka täyttää perusteluehdon (i) ja
  3. totuusehdon (ii).

Merkityksellisen (semanttisen) informaatiokäsityksen mukaan lause on sitä informatiivisempi, mitä enemmän se sulkee pois ilmaisukielessä mahdollisia asiantiloja.

Jos lause ei sulje mitään mahdollisuutta pois, silloin emme ole tulleet siitä yhtään viisaammaksi.

Lause "Hän on nainen tai mies" ei sulje pois kumpaakaan mahdollisuutta, joten sen informatiivisuus on tässä suhteessa nolla (itse asiassa lauseessa on edellytyksenä, että kyse on ihmisestä).

Mutta jos lause sulkee joitain mahdollisuuksia pois, niin silloin todennäköisyys oikeaan osumiseen kasvaa ja epävarmuus asiasta vähenee.

Tällä tasolla ei oikeastaan vielä olla kiinnostuneita siitä onko todellisuutta kuvaava merkityksellinen (semanttinen) informaatio totta vaiko ei; kiinnostuksen kohteena pikemmin kuvauskielen erottelukyky, kuinka yksilöidysti kieli pystyy kuvaamaan todellisuutta.

Seuraavista lauseista jälkimmäinen on merkityksellisesti (semanttisesti) informatiivisempi ja tarkempi kuvaus, koska se sulkee enemmän pois mahdollisia asiantiloja.
  1. Vihollinen hyökkäsi aamun koitteessa.
  2. Vihollinen hyökkäsi klo 5.32 pataljoonan voimalla rintamalohkolla 5e.

Tehtäviä

  1. Millä tavalla klassinen tiedon määritelmä eroaa yllä esitetystä parannetusta tiedon määritelmästä.
  2. Mikä tiedon määritelmässä on mielestäsi sellaista, jota ei voida jättää pois?
  3. Miten tieto eroaa informaatiosta (käytä tarvittaessa Internetiä saadaksesi selville, mitä on informaatio)?
  4. Mitä tarkoittaa tietämys?
  5. Mikä on tietokanta?

Heikko tiedon määritelmä

Ristiriitojen välttämiseksi voidaan erottaa tieto ja tietäminen.

Heikon tiedon määritelmän mukaan väite on tietoa, jos se on tosi (ii). Vaikka väite olisi tietoa, ei voida varmuudella sanoa, tietääkö väitteen esittäjä sen, että väite on tietoa.

Tehtäviä

  1. Esittäkää joitakin väitteitä ja keskustelkaa siitä, ovatko väitteet tietoa a) klassisessa mielessä b) heikossa mielessä.
  2. Selvittäkää esimerkiksi Internetillä, mitä muita tiedon määritelmiä on tarjottu vastaukseksi Gettierin ristiriitoihin.
  3. Tutkikaa mitä muita ns. Gettier -tyyppisiä ristiriitoja on.

Tiedon lajeja



Immanuel Kant (nimeä ei tarvitse muistaa ylioppilaskirjoituksissa) luokitteli tiedon lajit seuraavasti.

Synteettinen tieto

Lause "John Smith on 180 cm pitkä" antaa meille sellaista tietoa, jota emme ennen hänestä tienneet. (Tässä oletetaan, että tieto on meille uusi.) Tällaista tietoa kutsumme synteettiseksi tiedoksi.

Analyyttinen tieto

Lause "vanhapoika on naimaton mies" ei anna meille uutta tietoa vanhasta pojasta. "Vanhapoika" sisältää jo tiedon "naimaton mies". Tällaista määritelmätietoa kutsumme analyyttiseksi tiedoksi. Yleisen käsityksen mukaan matematiikan ja logiikan tieto on tällaista tietoa.

A posteriori -tieto

Lause ”tämä kirja on sininen” on joko tosi tai epätosi. Sen totuus voidaan tarkistaa kokemuksen avulla, katsomalla kirjaa. Tällaista kokemukseen perustuvaa tietoa kutsumme a posteriori -tiedoksi.

A -priori -tieto

Lause ”17 + 5 = 12” on tosi kokemuksesta riippumatta. Mikään myöhempi havainto ei sen totuutta kumoa. Tällaista tietoa kutsumme a priori -tiedoksi.

Matematiikan ja logiikan tiedot ovat analyyttisia ja a priori.

Kokemustieteen tiedot ovat olevan synteettisiä ja a posteriori.

Koska analyyttiset tiedot ovat aina tosia, ei voi olla analyyttistä tietoa a posteriori (= kokemuksesta riippuvaa).


Analyyttinen tieto Syteettinen tieto
A priori tieto On olemassa Paljon kiistaa
A posteriori -tieto Ei voi olla olemassa On olemassa

Kiista viisaustieteen ja loogisen empirismin välillä

Sen sijaan siitä, onko olemassa synteettistä a priorista tietoa, on jatkuvasti kiistaa.

Loogisen empirismin pääväite on, ettei ole olemassa synteettistä apriorista tietoa.

On syytä todeta, että useimmat loogisen empirismin suomalaiset vastustajat eivät edes mainitse loogisen empirismin pääväitettä vaan kokonaan muita väitteitä, joita voidaan hyväällä syyllä pitää olkinukkeina.

Kiistanalaisia väitteitä: syysuhde eli kausaliteetti

Tarkastellaan seuraavaa väitettä:

"Jokaisella tapahtumana on syynsä."

Tapahtuman määritelmän perusteella ei voida päätellä, että sillä olisi syynsä.

Väitteen todistaminen kokemuksen avulla on mahdotonta, sillä pitäisi tutkia kaikki nykyisyyden ja tulevaisuuden tapahtumat ja todeta, että niillä on syynsä.

Onko väite synteettinen a priori? Vai onko se epätosi? Vai onko se sellainen tosi väite, jonka totuutta emme voi tietää?

Se, löytyykö sellaisia väitteitä, jotka ovat synteettisiä a priori, riippuu myös siitä, miten määrittelemme tiedon.

Nykyään on monenlaisia informaation käsitteitä, jotka ovat enemmän tai vähemmän sukua tiedon käsitteelle.

Yleisin käsitys on, että lause "jokaisella tapahtumalla on syynä", sikäli kuin se on tosi,on tosi kokemuksen perusteella.

John Locke



John Locke hylkäsi koko tämän ajattelun. Hänen mielestään ei ollut olemassa a priori ( = kokemuksesta riippumatonta) tietoa. Hän väitti, että kokemuksemme kohteet ovat lähteitä, joista voimme saada tietoa todellisuudesta. Ensisijaiset (=mitattavat) ominaisuudet esittävät mitä kohteet ovat, toissijaiset (subjektiiviset) ominaisuudet eivät sitä tee.

Willard Van Orman Quine



Quinea käsittelevän artikkelin lähteinä on käytetty Quinen teosta from a logical point of view, Harper Torchbooks, 1963 sekä Internetistä vaaasti saatavailla olevia artikkeleita.

Valitamme esityksen vaikeatajuisuutta, mutta vaikeatajuisuudelle ei voida mitään, koska asia on vaikeatajuinen.

Taustaa

1930- ja 1940-luvuilla Quine alkoi epäillä analyyttisten ja synteettisten väitteiden erottelun pätevyyttä.

Analyyttiset väitteet ovat tosia vain sanojensa merkityksen nojalla (esimerkiksi ”Kaikki poikamiehet ovat naimattomia”), ja synteettiset väitteet ovat tosia todellisuuden tosiseikkojen nojalla (esimerkiksi ”strutsi ei osaa lentää”).

Tämä erottelu oli keskeinen loogiselle empirismille (joka on juuri sitä ”empirismiä”, josta hän puhuu artikkelissaan ”Empirismin kaksi dogmia” em. teoksessaan).

Quine loogista empirismiä vastaan

Quinen arvostelua on käytetty ensisijaisesti loogisen empirismin vastustamiseen.

Mitä Quine väitti

Quine hyväksyi, että analyyttiset väitteet ovat tosia jo pelkästään merkitystensä nojalla.

Toisin kuin muut, Quine kuitenkin piti määritelmää huonona.

Arkikielen käsittein Quine hyväksyi analyyttisten väitteiden olevan niitä, jotka ovat tosia merkitystensä nojalla, mutta väitti, että tässä yhteydessä käytetty totuuden käsite oli määritelmältään huono.

Tässä oppimateriaalissa on toisaalla ehdotettu koko analyyttisen totuuden käsitteen poistamista siitä syystä, että sisällöllisesti tyhjistä matematiikasta ja logiikasta ei pidä puhua totuuksina vaan kalkyyleinä sekä siitä syystä, että määritelmiä ei tule pitää tosina tai epätosina.

Quinen ajattelu esitetään usein virheellisesti siten, että hänen väitetään olleen sitä mieltä, että kaikki väitelauseet ovat sellaisia, jotka voivat olla kokemuksen perusteella joko tosia tai epätosia.

Esimerkiksi on väitetty, että Quinen mukaan väitteen ”kaikki poikamiehet ovat naimattomia” totuus riippuu ei-välttämättömästä tosiasiasta, kun Quine epäili myös välttämättömien ja kokemukseen perustuvien tosiasioiden erottelua.

Quinen keskeinen vastalause analyyttisyyttä vastaan oli osa hänen arvosteluaan merkityksen samuutta vastaan, eli käsitystä, jonka mukaan väite on analyyttinen vain jos se on merkitykseltään vastaava väittämän ”kaikki mustat asiat ovat mustia” tai muun loogisen totuuden kanssa.

Tässä oppimateriaalissa vastustetaan sanan "totuus" käyttämistä analyyttisistä totuuksista kokonaan eri perusteilla kuin mitä Quine teki.

Käsitteet ja kokemustieto

Vastaväite merkityksen samuutta vastaan liittyy käsitteisiin liittyvän kokemustiedon ongelmaan. Tavallisesti ajattelemme, että on olemassa erotus väitteen ”kaikki naimattomat miehet ovat poikamiehiä” ja ”on ollut olemassa mustia koiria” välillä, mutta kuka tahansa osaava suomen kielen puhuja hyväksyy molemmat väitteet kaikissa olosuhteissa (poissulkien tapaukset, joissa häntä uhataan tai lahjotaan).

Tämä johtuu siitä, että suomen kielen puhujilla on myös pääsy ”käsitteisiin liittyvään empiiriseen tietoon” mustien koirien olemassaolosta (menneinä ajanhetkinä).

Quinen mukaan ei ole mahdollista tehdä eroa yleisesti tiedetyn käsitteisiin liittyvän kokemustiedon ja käsitteellisen (analyyttisen) totuuden välille.

Tässä oppimateriaalissa katsotaan, että tämä ero voidaan tehdä ja että analyyttisen tiedon käsite pitäisi poistaa kokonaan muista syistä eli niistä syistä, joita yllä ja toisaalla tässä aineistossa on esitetty.

Analyyttiset väitteet ovat sellaisia, jotka voidaan synonyymeja vaihtamalla muuntaa muodollisiksi totuuksiksi.

Samanmerkityksisyys

Quine pitää ongelmallisena sitä, mistä voimme tietää joidenkin ilmausten olevan samanmerkityksisiä.

Sanakirjaan vetoaminen ei auta, koska voidaan kysyä, mistä sanankirjan tekijä on tiennyt asian.

Emme voi vedota merkityksen samuutta selittäessämme siihen, että samanmerkityksiset ovat analyyttisiä totuuksia, koska juuri analyyttinen totuushan tässä oli tarkoitus määritellä, joten tällöin kierrettäisiin kehää.

Emme voi vedota yleiseen kielenkäyttöön, koska tällöin analyyttiset totuudet olisivatkin kokemusperäisiä, synteettisiä totuuksia.

Quinen oman filosofian ongelmana on pidetty sitä, että se ei anna mitään vaihtoehtoista vakuuttavaa selitystä sille, miksi jotkin lauseet sitten tuntuvat ilman muuta analyyttisiltä ja toiset taas eivät.

Quinen arvostelua analyyttisyyttä ja saman merkityksisyyttä kohtaan voidaan myös lähestyä mahdollisuuden käsitteen kautta.

Perinteinen käsitys merkityksestä väittää, että merkityksellinen lause liittyy alueeseen mahdollisten maailmojen tilassa.

Quinen mukaan tällainen ajatus mahdollisten maailmojen alueesta on ongelmallinen, koska hänen mukaansa ei ole eroa yleisesti ja varmasti totena pidettyjen väitteiden totuuksien sekä välttämättömien totuuksien välillä.

Olemassaolon suhteellisuus ja kokonaisvaltaisuus

Keskeiset periaatteet käännöksen epätäsmällisyyden ja muiden Quinen väitteiden taustalla ovat olemassaolon suhteellisuus ja todentakokonaisvaltaisuus.

Alkuehtona Quinen kokonaisvaltaisuudelle on, että kaikki käsitykset (ja niistä johdetut väitelauseet) ovat kokemustiedon alimääräämiä - eli vaikka monet käsitykset eivät ole oikeutettuja, koska ne eivät sovi yhteen tietojemme kanssa tai ovat liian monimutkaisia, on olemassa monia vaihtoehtoisia käsityksiä jotka ovat yhtä oikeutettuja.

Esimerkiksi muinaisten kreikkalaisten oletus, että havaitsemattomat Olymposvuoren jumalat ovat olemassa, olisi epätosi, ja meidän aikamme oletus niin ikään havaitsemattomista sähkömagneettisista aalloista olisi puolestaan tosi, ovat molemmat oikeutettuja vain siksi, että ne selittävät havaintomme.

Empirismin kaksi dogmia

Quine lopettaa artikkelinsa ”Empirismin kaksi dogmia” seuraavasti:

”Empiristinä ajattelen yhä tieteen käsitteellistä järjästelmää työkaluna, joka viime kädessä ennustaa tulevaisuuden kokemukset menneiden kokemusten valossa.

Fyysisiä olioita ei tuoda käsitteellisesti tilanteisiin käyttökelpoisina välittäjinä niiden kokemuksen antaman määritelmän mukaan, vaan ainoastaan palauttamattomina väitteinä, joita voidaan tietoteoreettisesti verrata Homeroksen eeposten jumaliin; ja pidän tieteellisenä virheenä uskoa toisin.

Mutta käsitteellisen perustan kannalta fyysiset oliot ja jumalat eroavat vain asemaltaan eivätkä laadultaan. Nämä molemmat oliot astuvat näkemyksiimme vain aikansa väittäminä.”

Quinen olemassaolon suhteellisuus sai hänet yhtymään Pierre Duhemiin siinä, että mille tahansa kokemuksn havaintojen joukolle on aina olemassa useampia käsityksiä, jotka voivat selittää sen. Duhemin kokonaisvaltaisuus oli paljon rajoitetumpaa kuin Quinen.

Duhemille alimääräytyneisyys pätee vain fysiikkaan tai ehkä luonnontieteisiin, kun taas Quinelle se päti kaikkeen ihmisen tietoon kokonaisuutena.

Näin ollen, vaikka on mahdollista todentaa tai kumota kokonaisia käsityksi, on silti mahdotonta todentaa tai kumota yksittäisiä väittämiä.

Melkein mikä tahansa yksittäinen väittämä voidaan Quinen mukaan ”pelastaa”, jos olemme valmiit tekemään (mahdollisesti hyvin suuria) muutoksia käsillä olevan käsityksen muissa kohdissa.

Quinelle tieteellinen ajattelu muodostaa yhtenäisen verkon, jonka mitä tahansa osaa voidaan muuttaa kokemustiedon valossa, ja jonka mitä tahansa yksittäistä kohtia voidaan puolustaa mitä tahansa kokemustietoa vastaan.

Loogisten empiristien todennusperiaatteen ongelmana Quine piti sitä, että siinä ulkoista todellisuutta koskevat väitteet pitäisi palauttaa välittömiksi elämyksiä koskeviksi väitteiksi. Kukaan ei ole kuitenkaan pystynyt tällaiseen, ja Quine oli sitä mieltä, että siihen ei pystytä jatkossakaan.

Sen takia Quine hylkää ajatuksen yksittäisten kokemuksesta irrotettujen väitteiden todennuksen ja kumoamisen ja ehdottaa, että totuus kokonaisuudessaan arvioitaisiin aina koko tietomäärää koskevana yksittäisten lauseiden sijaan.

Tätä käsitystä vastaan voidaan laittaa koko se arvostelu, jota totuuden yksimielisyyskäsitystä vastaan on esitetty.

Jaakko Hintikka Quinen ajattelusta



Lähde: Perrti Lindforsin 75 -vuotisjuhlakirja, Luonnonfilosofinen seura, 2005. ISBN 951-98191-1-8.

(kansantajuistettu esitys, alkuperäinen esitys on tässä aineistossa alempana)

Logiikan ja matematiikan analyyttisyys

Ehkä selväpiirteisin asia, jonka kohdalla loogisten empiristien käsityksille voidaan antaa kunnianpalautus, on heidän väitteensä loogisten ja matemaattisten totuuksien analyyttisestä luonteesta.

Tässä väitteessä ei ollut Wienin piirin jäsenten esittämänä paljonkaan uutta. Kant jo oli väittänyt analyyttisiä totuuksia tyhjiksi ja tulkinnut loogiset totuudet analyyttisiksi.



Tätä tyhjyysväitettä oli myös puolustanut mm. Ernst Mach, Wienin piirin henkinen isä.

Uutuus oli se tapa, jolla Wittgenstein oli Tractatus ‑teoksessaan perustellut loogisten totuuksien sisällöllistä tyhjyyttä.

Lauselogiikassa voidaan määritellä informaation käsite erittäin luontevalla tavalla lauseen sallimien ja kieltämien vaihtoehtojen avulla.

Loogisten totuuksien informaatiosisältö on nolla

Tällöin osoittautuu, että loogiset totuudet ovat juuri ne, joiden informaatiosisältö on nolla.

Tämä oli uusi ja erittäin vakuuttava tapa perustella vanhaa väitettä loogisten totuuksien tyhjyydestä.

Vanhat ongelmat, jotka on jo ratkaistu

Hankaluutena oli se, että loogiset empiristit eivät voineet pitää kiinni Wittgensteinin väitteestä, että kielemme koko logiikka voidaan palauttaa lauselogiikan totuusfunktiokäsityksiin.

He eivät onnistuneet yleistämään informaation käsitettä muulla tavoin lauselogiikasta muuhun logiikkaan, erityisesti ensimmäisen kertaluvun logiikkaan.

Heidän puolustettavakseen jäi siitä syystä paljon epämääräisempi väite loogisten totuuksien analyyttisyydestä, jolla he tarkoittivat sitä että ne antavat meille tietoa vain kielestämme, muttei todellisuudesta. Näin epämääräistä väitettä on hankala puolustaa, ja se onkin joutunut Quinen kritiikin helpoksi maalitauluksi.

Osoittautuu kuitenkin, että informaation käsite voidaan erittäin luonnollisella tavalla ulottaa ensimmäisen kertaluvun kieliin, joita voi käyttää realistisen kielen esimerkkitapauksina.

Pintainformaatio ja syvyysinformaatio

Tai tarkemmin sanottuna se voidaan ulottaa kahdella eri tavalla. Looginen päättely voi antaa uutta pintainformaatiota.

Mutta tämä informaation laji on erotettava siitä kokonaisinformaatiosta, joka jostakin väitelauseista voidaan loogisin keinoin puristaa ulos.

Loogisen empirismin pääväite pitää paikkansa

Tätä jälkimmäistä informaation lajia voisi kutsua empiiriseksi informaatioksi tai syvyysinformaatioksi. Se on luonnollisesti se informaation laji, jota loogisten empiristien on ymmärrettävä tarkoittaneen ja sen kohdalla heidän väitteensä loogisten totuuksien informaatiotyhjyydestä pitää loppujen lopuksi kuitenkin paikkansa.

Tämä tulos on niin selväpiirteinen, että on yllättävää, että se on viimeaikaisessa keskustelussa jäänyt täysin huomiotta. On hankala välttyä vaikutelmalta, että tämä johtuu aatteellisista syistä ‑ vai olisiko poliittisesti oikeaa sanoa, väärästä viitekehyksestä (paradigmasta)?



Rudolph Carnap

Tähän tullaan huomauttamaan, että kysymys loogisten totuuksien tyjyydestä on vain osa sitä yleisempää ongelmaa käsitteellisten totuuksien analyyttisyydestä, josta Quine ja Carnap keskustelivat ja jonka lopputuloksena yleensä näköjään katsotaan olevan, että Quine oli oikeassa ja että analyyttisyys‑synteettisyys ‑vastakohdasta on luovuttava.

Tämä yleisesti hyväksytty käsitys lepää kuitenkin heikoissa kantimissa. Quine vertaa toisaalta kieltä ja sen logiikkaa tieteelliseen käsitykseen. Toisaalta hänen ns. naturalistinen lähestymistapansa merkitsee tieto-opin käsittämistä tiedonetsinnän luonnonhistoriaksi ja merkitysopin käsittämistä mielekkään kielenkäytön luonnonhistoriaksi.

Quinen ulkopuolisen tarkkailijan asenne

Tässä tulee oireellisesti esiin Quinen ulkopuolisen tarkkailijan asenne vastakohtana Wienin piirin miesten aktiivin tutkijan asenteelle.

Vain sivullisen näkökulmasta voi luonnontieteestä puhua niin kuin se olisi luonnonhistoriaa. Tieteellisillä käsityksillä, esimerkiksi vaikkapa Maxwellin käsityksillä, ei ole vain yhtä sovellutusta kertaheitolla koko maailmaan. (Ja jos joku sitä sillä tavalla globaalisesti soveltaisikin, hän ei olisi enää fyysikko vaan kosmologi.)

Maxwellin, Einsteinin tai Schrödingerin yhtälöillä on lukemattomia eri sovellutuksia, joiden kohteita fyysikko nimittää järjestelmiksi. (Loogikko puhuisi sen sijasta malleista.)

Ja tällainen järjestelmä on vain jokin maailman todellinen tai kuviteltu osa, jota tarkastellaan muusta maailmasta riippumattomana.

Tällainen riippumattomuus saavutetaan eristämällä järjestelmä käsitteellisesti muusta maailmasta määrittelemällä sen reunaehdot.

Quinen ongelma on väärin asetettu

Näiden reunaehtojen tutkiminen ei ole kyseisen käsityksen osa, vaikka se on osa niiden sovellutustapahtumasarjaa.

Jos Quine on oikeassa verratessaan kieltä ja sen logiikkaa tieteelliseen käsitykseen, niin silloin sillä on ajateltava olevan lukemattomia toisistaan riippumattomia eri sovellutuksia (malleja),

Niiden reunaehtoihin kuuluu muun muassa kyseisen mallin ("systeemin") alkioalueen kiinni lyönti ynnä kielen ei‑loogisten vakioiden ominaisuudet.

Mutta jos niin on, Quinen ongelma on väärin asetettu.

Kielen eri ei‑loogisten vakioiden ominaisuudet ja niihin perustuvat käsitteelliset totuudet eivät kuulu kielen yleisen merkitysopin ja logiikan piiriin. Ne eivät ole osa kielen käsitystä, vaan kielten luonnonhistoriaa".

Tästä syystä kysymyksellä niiden tavoittamisesta ei ole mitään vaikutusta kysymykseen kielen loogisten totuuksien tyhjyydestä. Se arvostelu, jota Quine on esittänyt Carnapin merkitysopillisia käsityksiä vastaan, perustuu tältä tärkeältä osaltaan väärin asetettuun kysymykseen, joka vuorostaan johtuu hänen ulkopuolisen tarkkailijan asenteestaan tieteeseen.

Penkkiurheilijat



Thomas Kuhn

Niin kuin tarkkasilmäinen lukija on epäilemättä jo huomannut, tässä kohdin Quinen ja Kuhnin lähestymistavat ovat periaatteessa samanlaiset. Tieteessä he ovat penkkiurheilijoita, eivät kilpailijoita tai edes valmentajia.

Platonin dialogien lopun alussa Sokrates joskus sanoo: "Lyökäämme nyt yhteen kaikki vastaukset". Hän tietenkin tarkoittaa johtopäätösten tekemistä siihen asti saavutetuista tuloksista. Olen varma, että voin tällä kohdin jo jättää tämän yhdistämistoimituksen lukijoitteni suoritettavaksi.

Immanuel Kant

Palautetaan mieliin, että synteettinen a priori -arvostelma on arvostelma, joka voidaan tehdä (a priori) ennen havaintokokemusta, mutta jonka totuus ei perustu sen (analyyttisyyteen) siihen, että arvostelma olisi määritelmä (predikaatti sisältyisi sen subjektiin).

Kantin mukaan synteettinen apriorinen tieto on informaatiota lisäävää, mutta tämä ei tapahdu havaintokokemuksen kautta.

Kantin mukaan synteettisten a priori –arvostelmien totuus riippuu tavasta, jolla jäsennämme todellisuutta.

Eräs Kantin esimerkki koski syysuhdetta (kausaliteettia): tiedämme ilman kokemusta (a priori), että kaikilla tapahtumilla on syy, sillä syyn ja seurauksen käsitteet ovat kokemukseen perustumattomia (apriorisia) käsitteitä, joita meidän on sovellettava kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin, jotta kokemuksemme todellisuudesta olisi mielekäs.

Vastaavanlaisia kokemukseen perustumattomia (apriorisia) ennakkoehtoja ovat aika ja tila. Kantin mukaan meillä ei voisi olla mielekästä kokemusta todellisuudesta, ellei synteettisiä a priori -arvostelmia olisi olemassa: ajan, tilan ja syysuhteen (kausaliteetin) kaltaiset aprioriset ennakkoehdot jäsentävät kokemusta ja yhdistävät havaittuja ilmiöitä toisiinsa.

Kant piti näitä periaatteita mielemme rakenteina, jotka ovat synnynnäisiä.

Kant ajatteli, että samanlaisia rakenteita (kategorinen imperatiivi) löytyisi myös siveyden alueelta.

Toisaalla tässä aineistossa on todettu, että esimerkiksi David Hume piti syysuhdetta (kausaliteettia) kokemukseen perustuvana.

Looginen empirismi vastusti tässä asiassa Kantia jyrkästi. Loogisen empirismin mukaan ei ole synteettisiä a priori totuuksia. Tätä pidetään loogisen empirismin pääväitteenä, ja sitä vastaan kylmän sodan filosofit hyökkäsivat toisen maailmansodan jälkeen useilla eri rintamilla.

Onko perintötekijöissämme ajatuksia

Kysymystä siitä, sisältääkö ihmisen ajattelu osia, jotka periytyvät samaan tapaan kuin muiden eläinten vaistot, on tutkittu vain vähän.

Vaikka ihmisellä olisi perinnöllisiä ajattelutapoja, tämä ei riittäisi todisteeksi niiden totuudesta.

Ristiriitaiset väitteet ovat epätosia

Kaikki ihmiset eivät huomaa edes pahimpia ristiriitoja

Eräässä keskustelutilaisuudessa eräs osanottajista esitti todistuksen, joka oli matemaattisen logiikan vastainen.

Hänelle huomautettiin siitä, mutta hän ei välittänyt huomautuksesta, koska hän ei tuntenut matemaattista logiikkaa.

Myös matemaatikot tekevät ajatteluvirheitä



Älykkäät matemaatikot saattavat olla vakuuttuneita päätelmiensä totuudesta, mutta heillekin sattuu laskuvirheitä. Itse Albert Einstein teki joitain laskuvirheitä, jotka paljastuivat myöhemmin.

Tietokoneohjelmoijat tekevät koko ajan ohjelmointivirheitä, jotka saattavat paljastua vasta vuosien päästä.

Mistä voimme tietää, että ohjelmat ovat virheettömiä ja ristiriidattomia?

Tietokoneohjelmiin sisältyvien rakenteiden virheettömyys paljastuu tavallisesti kokemuksen tietä.

Joissakin tapauksissa voidaan todistaa, että ohjelma toimii, mutta tämä on pikemmin poikkeus kuin sääntö.

Loogisen päättelyn alkuperä

Muinaiset esi-isämme kehittivät laskutaitoa huomattavassa määrin yrityksen ja erehdyksen menetelmällä. Looginen päättely on tietysti aivojen, mutta myös kokemuksen tuote.

Mikä pätee kaikissa mahdollisissa maailmoissa

Gottfried Wilhelm Leibnitz ajatteli, että matematiikan totuudet pätevät kaikissa mahdollisissa maailmoissa.

Voi olla, että meidän matematiikkamme käsitteistö olisi aivan ristiriidaton sellaisessa maailmassa, jossa tulevaisuus ei olisi menneisyyden kaltainen.

Voi olla, että meidän matematiikkamme olisi vaikeasti sovellettavissa sellaisessa maailmassa, jossa viisi kalaa olisi hetken kuluttua viisituhatta kalaa.

Se, millainen matematiikka olisi sellaisessa maailmassa käyttökelpoinen, riippuu kyseisessä maailmassa vallitsevien muutosten rakenteesta.

Jos muutosten rakenteissa ei olisi mitään säännönmukaista (ns. invarianssia), tuntuu, mikäli meidän maailmamme logiikkaa ollenkaan voidaan käyttää sellaisten tapausten tutkimiseen, ettei minkäänlainen logiikka auttaisi.

Matematiikka esikuvana

Platon asetti tutkimuksen esikuvaksi matematiikan. Sen jälkeen on yritetty sinnikkäästi muuttaa myös kokemustieteen väitteet yhtä varmoiksi kuin logiikan väitteet.

Kokemustiedon varmuudelle ei ole loogisia perusteita

Hume ja Kant osoittivat, että tälle varmuudelle ei ole loogista perustetta. Myöhemmin jotkut Humen ajattelun tutkijat menettivät luottamuksen myös kokeelliseen tutkimukseen.

Tulevaisuus on todellisuudessa huomattavassa määrin menneisyyden kaltainen, ja ihminen säilyttää koko ajan päänsä, paperinsa ja tietokoneensa, joihin hän voi varastoida logiikan rakenteita.

Tämä kirjoitus siirtyy tietokoneen näppäimistöllä RAM-muistin kautta levymuistiin,ja sieltä Internetiin. Samoihin aivoihin, samoille papereille, samoihin tietokoneisiin ihminen voi varastoida kokemustiedon väitteitä ja rakenteita.

Logiikka ei sano mitään todellisuudesta

Koska logiikka ei sano mitään todellisuudesta, logiikka ei voi sanoa, ovatko kokemustiedon väitteet todennäköisiä tai mikä on väitteiden todennäköisyysaste. Kokemustietoon on kehitetty omat totuuden arvosteluperusteet. On virhe vaatia, että nämä arvosteluperusteet olisi todistettava loogisesti.

Hume ja Kant kiinnittivät oikein huomion siihen, ettei ns. luonnonlaki sijaitse taivaassa (Platon) vaan ihmisen työkalulaatikossa.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa matemaattisen tiedon ja kokemustiedon välistä eroja.
  2. Mitä haittaa on ollut siitä, että tiedon esikuvaksi on asetettu matematiikka?
  3. Keskustelkaa väitteestä "kaikella on syynsä". Onko se mielestänne tosi, ja jos on, millä perusteella?
  4. Filosofian professori Timo Airaksinen on väittänyt, että lämpö-opin toinen pääsääntö olisi synteettinen a priori (kokemuksesta riippumaton). Keskustelkaa tästä kysymyksestä.

Muuttumaton ja ikuinen todellisuus



Eukleides

Platon ei hyväksynyt antiikin sofistien väitettä, että kaikki olisi suhteellista. Hän uskoi, että olisi olemassa todellisuus, joka päinvastoin kuin aistihavaintojemme maailma, olisi muuttumattomien säännönmukaisuuksien alainen.

Esimerkkinä sellaisesta tiedosta Platon piti Eukleideen geometriaa. Tästä geometriassa muut lauseet johdettiin peruslauseista johdonmukaisen päättelyn (logiikan) avulla.

Vasta uudella ajalla huomattiin, että vaihtamalla peruslauseita saadaan erilaisia geometrioita, joita alettiin kutsua epäeuklidisiksi geometrioiksi siitä syystä, että niiden peruslauseet erosivat Eukleideen käyttämistä. Esimerkiksi Albert Einstein käytti teorioissaan myös epäeuklidisia geometrioita.

Todellisuustietoa pelkällä ajattelemisella

Platon ajatteli, että on olemassa jotain, jota voidaan kutsua havaitsijasta riippumattomaksi todellisuudeksi. Hän uskoi, että tuosta todellisuudesta saattoi saada tietoa ajattelemalla. Epäilemättä ainakin aurinkokuntamme ulkopuolinen todellisuus on käytännöllisesti katsoen riippumaton inhimillisestä ajattelusta-

Käsitystä, jonka mukaan tietoa saadaan ensisijaisesti ajattelemalla, kutsutaan järkeisajatteluksi (rationalismiksi, ratio=järki). Sen vastakohta on kokemusajattelu (empirismi, empireia = kokemus), jonka mukaan tietoa saadaan ensisijaisesti kokemuksen avulla.

Platonin aukko

Arkitodellisuuden ja tällaisen varman tiedon välillä vallitsee Platonin mukaan kuilu, jota kutsutaan Platonin aukoksi.

Platonin tieto oli ensisijaisesti käsitteiden määrittelyä, matematiikkaa ja logiikkaa koskevaa tietoa.

Tälle tiedolle on ominaista, että se on varmaa, mutta se ei sano mitään todellisuudesta.

Platonin todellisuuskäsitys ei ole teknologinen, sitä ei ole suunniteltu antamaan ohjeita siitä, miten voimme hallita luontoa.

Platonin mielestä havaitsijasta riippumatonta todellisuutta ei voida muuttaa siksi, että se on perusluonteeltaan muuttumaton.

Ajattelun avulla saatu tieto havaitsijasta riippumattomasta todellisuudesta voi Platonin mukaan antaa meille mallin toimimiselle muuttuvassa arkimaailmassa.

Voimme saada tietoa todellisuudesta



Platonin oppilas Aristoteles, josta tuli myöhemmin keskiajan katolisen kirkon tieteellinen arvovalta, ajatteli myös, että havaitsijasta riippumaton todellisuus on olemassa.

Hän hyväksyi sen Platonin käsityksen, että johdonmukainen päättely oli hyvä menetelmä.

Päin vastoin kuin Platon Aristoteles pitää itsestään selvänä, että voimme saada tietoa todellisuudesta.

Hän keskittyi sen selvittämiseen, miten tuota tietoa saadaan.

Aristoteleen mukaan emme saa tietoa henkimaailman muuttumattomista rakenteista vaan kokemuksemme rakenteista.

Aristoteles sanoi, että epäilijä voi kumota kokemuksen vain vetoamalla johonkin toiseen kokemukseen.

Jos teemme virheitä päättelyissämme, meidän on mahdollista korjata ne palaamalla takaisin kokemukseen.

Aristoteles yksinkertaisesti kieltää Platonin aukon olemassaolon kokemuksen ja tiedon välillä.

Aristoteleen tiedonkäsitys ei ole teknologinen. Hänen mukaansa me pikemminkin kuulumme luonnonjärjestykseen kuin vaikutamme siihen.

Antiikin epäilijät

Antiikin stooalaiset ja epikurolaiset (näitä oppisuuntia on käsitelty tämän oppiaineiston peruskoulun oppimäärässä) omaksuivat Aristoteleen käsityksen kokemustiedon tärkeydestä.

Epäilijät väittivät, ettei ole mitään keinoa erottaa tosia havaintoja harhoista (illuusioista).

Myöhemmät epäilijät (skeptikot) väittivät, että tietokäsitys sisältää piirteitä, jotka ovat sopimuksenvaraisia. Kiista tästä kysymyksestä jatkuu meidän aikanamme.

Inhimillinen käsitys todellisuudesta

Kopernikus esitti kuudennellatoista vuosisadalla, että maa kiersi auringon ympäri eikä päinvastoin.

Hume ja Kant päättelivät yhdenmukaisesti, että tietäjä oli tietämisprosessissa myös vaikuttava osapuoli.

Tietämistä ei voida heidän mukaansa selittää pelkästään tiedon kohteen avulla.

Tietämisestä puhuessamme me emme puhu maailmasta sinänsä, vaan siitä, kuinka ihminen tietää maailmasta.

Pelkästään kokemuksen perusteella ei voida sanoa, kiertääkö maa auringon ympäri vai aurinko maan ympäri.

Humen ja Kantin mukaan inhimillistä tietoa ei voida selittää pelkästään kokemukseen vetoamalla.

Heidän mukaansa tietämisemme sisältää piirteitä, joita ei voida johtaa kokemuksesta.

Toisaalta kokemuksemme eivät olisi ajateltavissa ilman noita piirteitä.

Humen ja Kantin ajattelua on sanottu kopernikaaniseksi vallankumoukseksi. Tämän ajattelun mukaan teknologia on heijastusta ihmisen pyrkimyksistä hallita luontoa.

Syysuhde ja ennustaminen



Hume toteaa, että väite, jonka mukaan kaikilla tapahtumilla on syynsä, kuuluu näihin periaatteisiin.

Toiseksi Hume toteaa, ettei ole mitään todisteita siitä, että tulevaisuuden tapahtumat muistuttaisivat menneisyyden tapahtumia.

Todellisuuden olettava todellisuuskäsitys

Sekä Hume että Kant ajattelivat, että havaitsijasta riippumatontodellisuus on olemassa.

Käsitystä, jonka mukaan havaitsijasta riippumatontodellisuus on olemassa, kutsutaan todellisuuden olettavaksitodellisuuskäsitykseksi (realismiksi).

Todellisuuden voidaan ajatella olevan aineellinen tai henkinen.

On myös todellisuuskäsityksiä, joiden mukaan todellisuus koostuu kahdestatai useammasta perusaineksesta

David Hume hylkäsi koko perusaineen (substanssin) käsitteen.

Todellisuutta ei ole olemassa -todellisuuskäsitys

Todellisuutta ei ole olemassa -todellisuuskäsityksen (objektiivisen idealismin, nimitys johtuu Platonin ideaopista) mukaan havaitsijasta (subjektista) riippumatonta todellisuutta ei ole olemassa.

Oleminen on havaituksi tulemista



Piispa George Berkeleyn mukaan "oleminen on havaituksi tulemista".

Voiko tulevaisuudesta sanoa yhtään mitään

On sanottu, että jos menneisyydestä ei voitaisi päätellä tulevaisuuden suhteen, koko kokemustutkimus olisi perusteita vailla. Se ei voisi sanoa tulevaisuudesta mitään.

Matematiikka, logiikka ja käsitteiden määritelmät eivät liioin sano mitään todellisuudesta.

Vain todellisten syiden löytämisestä on apua

Väite "kaikilla tapahtumilla on syynsä" ei auta meitä jonkin yksittäisen ongelman ratkaisussa. Vain todellisten syiden löytäminen voi auttaa meitä.

Tämä yleinen väite voi kuitenkin auttaa ihmiskuntaa, jos sen perusteella vältetään uskoa ihmeisiin ja pyritään löytämään tapahtumille luonnollinen selitys.

Juuri David Hume korosti, että vaikkemme tunne jonkin tapahtuman luonnollista selitystä, tämä ei merkitse sitä, ettemme löytäisi sellaista tulevaisuudessa.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa kumpi on tärkeämpää, tietää paljon asioita vai pystyä saamaan nopeasti selville asioita.
  2. Keskustelkaa mistä syystä joku voi väittää, ettei havaitsijasta riippumatonta (objektiivista) todellisuutta ole olemassa.
  3. Pohtikaa, tapahtuisiko jotain, jos luonnon säännönmukaisuudet eivät olisi huomenna enää voimassa.

Tiedon haltija (subjekti) ja kohde (objekti) ja sisältö

Tiedosta keskusteltaessa on erotettava se, joka tietää eli haltija (subjekti), tiedon kohde (objekti) ja tiedon sisältö.

Väitetiedon sisältönä on se, mitä väite tai väitteet väittävät.

Tiedon kantajana (subjektina) voi olla jokin henkilö tai ihmisryhmä.

Tiedon kohteena voivat olla yksityiset tosiasiat ja ilmiöt tai säännönmukaisuudet.

Tiedon kantajan ja kohteen suhde

Keskeiset kiistat liittyvät tiedon kantajan ja kohteen väliseen suhteeseen.

Esimerkiksi David Hume ja Immanuel Kant korostivat sitä, että tiedon kantaja (subjekti) on aina osallisena tietämistapahtumassa.



Etsi ihminen tästä kuvasta

Jos ihmistä ei olisi olemassa, kaikkeus olisi olemassa, mutta inhimillistä tietoa ei olisi olemassa.

Tietämistapahtumassa ei ole kyse kaikkeudesta vaan siitä, kuinka ihminen tietää kaikkeudesta.

Voitaisiin kuvitella ihmisen kaltainen olio, joka valon lisäksi aistisi kaikkia muita sähkömagneettisten aaltojen aallonpituuksia sekä hiukkassäteilyä.

Jos hän lisäksi pystyisi lähettämään kaikkia sähkömagneettisen säteilyn aallonpituuksia toisille saman kaltaisille olioille, hänen tapansa tietää kaikkeudesta olisi aivan toisenlainen kuin ihmisen.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa millä tavoin koululainen hankkii lisää tietoa.
  2. Millä tavoin koululainen voi varmistua siitä, että hänen tietonsa ovat oikeita?
  3. Millä tavalla tieto riippuu tiedon kantajasta (subjektista)?

Käsitteiden määritteleminen on vaikeaa



Itse jumalatkaan eivät tiedä, mikä on totuus

Uuden testamentin (teos on esitelty peruskoulun oppimäärässä) Johanneksen evankeliumissa maaherra Pilatus sanoo Jeesukselle: "Mikä on totuus?". Hän jää vastausta vaille. Ihmiset ovat pohdiskelleet tätä kysymystä Platonin ajoista alkaen. Useimmiten kysyjä jää tyydyttävää vastausta vaille.

Käsitteiden määritteleminen on vaikeaa. Viisaustietelijät ovat vaikeuksissa yrittäessään määritellä itse luomiaan käsitteitä kuten postmodernismi.

Perinteinen käsitekäsitys

Perinteisen käsitekäsityksen mukaan käsitteet ovat määritelmiä. Ne määrittelevät mikä olio kuuluu käsitteen alaan ja mikä ei. Olio yksiselitteisesti joko kuuluu käsitteen alaan tai sitten ei. Määritelmät sanelevat ehdot sille mikä yhdistää käsitteeseen kuuluvia olioita.

Perinteisen käsitekäsityksen arvostelua

Perinteinenkäsitekäsitys on selitysvoimastaan huolimatta saanut kohdakseen ankaraa arvostelua. Suurin ongelma käsitykselle on yksinkertaisesti määritelmien puute.

Määritelmiä on hyvin vaikea keksiä, ja ne eivät yleensä ole täydellisiä. Tämä koskee arkisia käsitteitä, kuten KISSA ja TUOLI, mutta yhtä hyvin tutkimuksissa käytettyjä käsitteitä.

Määritelmä tuolista ei toimi, jos on olemassa tuoleja, jotka eivät toteuta sen määritelmää. Pyörätuolit, parturituolit, pussituolit, sähkötuolit, keinutuolit yms. ovat tuoleja, vaikka ne eivät toteuttaisi mitään määritelmää.

Määritelmien ongelma on, että vaikka niitä kuinka kehittää, niin niille löytyy yleensä vastaesimerkkejä ja poikkeuksia.

Tätä arvostelua ei voi sivuuttaa esittämällä muutaman toimivan määritelmän.

On mahdollista, että muutamalle sanalle löytyy määritelmä. Esimerkiksi matematiikasta voi mahdollisesti löytyä täydellisiä määritelmiä, esim. parillinen luku = kahdella jaollinen kokonaisluku.

Tämä ei kuitenkaan riitä, koska perinteisen käsityksen pitäisi löytää määritelmä kaikille käsitteille, ja kielissä saattaa olla miljoonia sanoja, siis käsitteitä.

Perinteisen käsitekäsityksen puolustaminen

Vastaavasti perinteistä käsitystä voidaan puolustaa väittämällä, että määritelmiä ei ole löytynyt, koska niiden löytäminen on vaikeaa. Tämä on mahdollista, mutta määritelmiä on ainakin yritetty etsiä jo 2500 vuotta.

Viisaustiede voidaan nähdä nimenomaan yrityksenä määritellä käsitteitä. Viisaustieteessä esitetään kysymyksiä kuten mitä on tieto, vapaus tai hyvä. Viisaustieteilijäin esittämät vastaukset ovat määritelmiä.

Viisastiede ei ole, eivätkä muutkaan alat ole onnistuneet löytämään vedenpitäviä määritelmiä. Voi olla, että joku päivä määritelmiä alkaa löytymään, mutta on myös mahdollista, että määritelmiä ei ole löytynyt - eikä tule löytymään.

Esimerkiksi shakki on peli. Siinä tärkeintä on taito. Nopanheitossa tärkeintä on hyvä onni. Pokerissa molemmat piirteet ovat tärkeitä, sekä onni että taito. Tenniksessä myös taito on tärkeää, mutta se on hyvin erityyppistä taitoa kuin pokerissa. Peleissä voi olla tuhansia pelaajia tai vain muutamia. Pasianssissa on vain yksi pelaaja. On mahdotonta löytää joukkoa piirteitä, joka yhdistäisi kaikki pelit. Pelit ovat kietoutuneet toisiinsa monin eri tavoin ilman, että yksikään piirre löytyisi jokaisesta pelistä.

Perinteinen käsitys on ollut keskuudessamme 2500 vuotta. Siihen kohdistettu arvostelu on ollut kovaa. Ongelmana on, että tarjolla ei ole mitään muuta varteenotettavaa käsitystä. Perinteisen käsityksen epäonnistuminen ja myös muiden käsitysten vaikeudet viittaavat siihen, että käsitteistä ei loppujen lopuksi tiedetä riittävästi.

Tehtävä

  1. Luetelkaa käsitteitä, joiden suora määritelmä on hyvä. (Suorassa määritelmässä esitetään lause, jolla määriteltävä sana voidaan korvata, esimerkiksi ”ihminen = planeetan Maa älykkäin eläin.)
  2. Luetelkaa käsitteitä, joille on olemassa hyvä epäsuora määritelmä. (Epäsuorassa määritelmässä joukko lauseita määrittelee käytetyt käsitteet, esimerkiksi pasianssipeli määritellään luettelemalla pelisäännöt.)
  3. Luetelkaa käsitteitä, joiden määritteleminen suorasti tai epäsuorasti on mielestänne äärimmäisen vaikeaa.
  4. Millä tavalla matematiikan ja kokemustieteiden määritelmät eroavat toisistaan?
  5. Yrittäkää keksiä hyvä määritelmä määritelmälle. Keksijälle myönnetään filosofian Haahuu palkinto. Haahuu -palkinto on tietysti Huuhaapalkinnon vastakohta.
  6. Ottakaa selvää, mitä ovat troopit. Voidaanko niiden avulla helpottaa määrittelemistä?

Postmodernin (=jälkiuudenaikaisen) määrittelemisestä



Postmodernismi pyrkii välttämään täsmällisyyttä

Postmodernismin (=jälkiuudenaikaisuuden) tärkeä piirre on, että sille on melkein mahdotonta antaa määritelmää: jo luonteensa puolesta se pyrkii välttämään määritelmiin alistuvaa täsmällisyyttä.

Mikään lause ei merkitse sitä, mitä se sanoo

Postmodernin kielenkäytön yhdeksi perussäännöksi onkin kutsuttu ohjetta "mikään lause ei merkitse sitä, mitä se sanoo".

Mitä postmodernismi kieltää

Ehkä helpoin tapa päästä siihen käsiksi on katsoa, mitä se kieltää. Se kieltää sen, mitä voisi löyhästi kutsua valistusajatteluksi, haluksi pyrkiä saavuttamaan luotettavaa tietoa siitä osasta kaikkeutta, jonka kanssa olemme yhdessä tekemisissä.

Valistusajattelua vastaan

Postmodernit näkevät tällaiseen valistusajatteluun uskomisen itsepetoksena.

Postmoderni epäilijä kieltää pysyvän ja yleisen tiedon mahdollisuuden.

Kaikki tieto on vääjäämättä paikallista, tiukasti sidoksissa historialliseen kehykseensä ja sen synnyttäneen yhteisön etunäkökohtien ja ennakkoluulojen sanelemaa.

Ei ole olemassa tietoa, on vain kertomuksia

Ei siis ole olemassa tietoa, on vain kertomuksia jotka syntyvät tarpeestamme panna maailmaa johonkin järjestykseen, ja näin syntyneet kertomukset vain heijastelevat kertojiensa etuja ja ennakkoluuloja.

Tieteen suunnitelmat ovat kuten sota, politiikkaa muilla keinoin.

Todellisuustutkimus (tiede) on umpikujassa

Postmodernismiin kuuluu olennaisena osana väite, että todellisuustutkimus (tiede) itse on omilla ehdoillaan joutunut umpikujaan, se on itse nakertanut oman jalustansa, korvannut varmuuden epävarmuudella, välttämättömyyden sattumalla ja sekasorrolla, palauttamisen (reduktion) ja tieteen yhtenäisyyden useilla toisistaan riippumattomilla ilmiö- ja selitystasoilla.

Kaaoskäsitys

Kaaoskäsitys on postmodernien arvostelijain mieliaihe, esimerkki uudesta postmodernista tieteestä.

Tosiasiassa ns. kaaoskäsitys käsittelee asioita, jotka kuuluvat tiukasti perinteisen tieteen piiriin ja joissa ei ole perinteisen tieteen kannalta mitään ongelmia.

Tieteet kaiken poikkeavan tappajina

Eräät postmodernistit (esim. Foucault) torjuivat länsimaisen järkiajattelun (rationalismin) vetoamalla yhteiskunnallisten laitosten (instituutioiden) valtapolitiikkaan. Tiedonhalu nähtiin vallantahtona ja tieteet kaiken poikkeavan ja reuna-alueisiin kuuluvan (marginaalisen) tappajana.

Piilosisällöstä ristiriitoja



Eräät postmodernistit (Derrida) pyrkivät murentamaan länsimaisen järjen käsitettä sisältäpäin, etsimällä kirjoitetun tekstin rakenteesta ja piilosisällöstä moniselitteisyyttä ja ristiriitoja.

Tiede ei ole uskontoja totuudellisempi

Postmodernismin mukaan todellisuustutkimus (tiede) ei ole taiteita tai uskontoja totuudellisempi rakennelma, ja sen sisältöä (ei sen tekemistä, mikä olisi lähes itsestään selvä väite) ohjaavat sosiologiset ja poliittiset virtaukset.

Arvostelu esiintyy usein naisasia-asussa (feministisessä asussa) - järkeen perustuva (rationaalinen) ajattelu on miehistä (maskuliinista) eikä todellisuustutkimus (tiede) siis kuvaa naisten maailmaa totuudellisesti.

Moderni ajattelu on pelkkä olkinukke

Postmodernin vastakohtaa eli modernia ajattelua ei juuri ole ollut.

Koko käsite moderni ajattelu on keksitty sen jälkeen kun ns. postmoderni taide nousi suosioon.

Moderni sepitettiin postmodernin vastustajaksi.

Alun perin postmoderni taide ja arkkitehtuuri ryhtyivät vastustamaan modernia taidetta ja modernia arkkitehtuuria.

Ymmärrätkö seuraavan tekstin

Eräässä lukion Internetin oppimateriaalissa sanotaan mm.:

”Suurin modernia filosofiaa yhdistävä tekijä on läheinen yhteys matemaattiseen luonnontieteeseen ja siihen läheisesti kuuluvaan materialistis-atomistiseen (fysikalistiseen) todellisuuskäsitykseen (maailmankuvaan), ja suurin ero sitä edeltäneeseen keskiaikaiseen skolastiseen traditioon on ajatus tiedon kasvusta; se kokonaan uusi tietoteoreettinen näkemys, että inhimillinen tieto on jatkuvasti kasvava, epätäydellinen uskomusjärjestelmä, jota voi ja pitää kartuttaa filosofiassa (tieteessä) tekemällä empiirisiä havaintoja (skolastisessa traditiossa tiedon ajateltiin olevan pääosin kokonaisuudessaan "jo saavutettua", jolloin filosofian (logiikan) tehtäväksi jäi lähinnä tiedon järjesteleminen aksiomaattiseksi kokonaisuudeksi, ja jo tiedettyjen totuuksien looginen todistaminen filosofian "ensimmäisistä prinsiipeistä" lähtien).”

Tehtäviä

  1. Eräs postmodernismin määritelmä sanoo: postmodernismi = krapula. Pohtikaa mitä määritelmän keksijä on saattanut tarkoittaa.
  2. Missä määrin postmodernismi pitää paikkansa lukion oppiaineen elämänkatsomustieto suhteen?
  3. Missä määrin postmodernismi pitää paikkansa lukion oppiaineen filosofia suhteen?
  4. Missä määrin postmodernismi missä paikkansa lukion oppiaineen oma uskonto suhteen?
  5. Selvittäkää, onko jonkin kotimaisen filosofian laitoksen johtajana postmodernisti. Pohtikaa johtaako hän laitostaan kuten postmodernistit väittävät.

Tieto ja sen postmoderni vastustus, totuuskammo

Inhimillinen tiedon jano

Luonnostaan ihminen haluaa tietää (sanoi esimerkiksi Aristoteles). Koko ajan haluamme informaatiota. Kuuntelemme uutisia ja säätiedotuksia, luemme lehtiä jne.

Haluamme vertailla hintoja, mutta myös dinosaurusten sukupuuttoon kuolemisen syyt kiinnostavat meitä, vaikka viimeksi mainituilla ei luulisi olevan meille enää suurta merkitystä, pääasiahan on, että dinosaurukset ovat kuolleet sukupuuttoon eivätkä enää ole meitä uhkaamassa.

Haluamme tietää myös totuuden

Monista asioista haluamme tietää nimenomaan totuuden, suutumme, jos meille valehdellaan. Ikkunasta ulos katsomalla tarkistamme ennen ulos lähtemistä, sataako.

Osa totuuden etsimisestä on sosiaalista, osa yksityistä. Totuuden määritelmiä esitellään toisaalla tässä aineistossa.

Totuuteen pyrkivä tietokäsitys

Edellisissä kahdessa kappaleessa on kuvattu totuuteen pyrkivää (veritististä) tietokäsitystä.

Vastakkaiset käsitykset

Monet muut tietokäsitykset kuten
  1. sosiaalinen konstruktivismi (fysikaalinen todellisuus on pohjimmiltaan sosiaalinen ja kielellinen konstruktio),
  2. postmodernismi,
  3. pragmatismi (pragmatismi korostaa inhimillistä käytäntöä ja toimintaa ensisijaisena suhteessa teoriaan sekä käytännön seurauksia totuuden tai merkityksen kriteereinä), jne.
ovat tälle käsitykselle vastakkaisia.

Totuuskammo



Alvin I. Goldman sanoo teoksensa ”Knowledge in a Social World” (=tieto yhteisöllisessä maailmassa) sivulla 7, että nämä ajatussuunnat ovat usein totuuskammoisia.

Kun totuuskammoiset puhuvat tiedosta, he eivät pidä sitä totena kuten tavalliset ihmiset vaan jonakin yhteisöllisenä uskomuksena.

Väitteet eivät ole heille tosia tai epätosia vaan mielipiteitä tai uskomuksia.

Tieto on heidän mielestään pikemminkin hyväksytty uskomus kuin tosi tai epätosi.

Uskomukset vaihtelevat yhteisöstä toiseen.

Mihin totuuskammoiset rtarvitsevat sanaa "tieto"

Tähän on sanottu, että jos totuuskammoisilla on jo hyvä sana ”uskomus”, miksi he tarvitsevat sanaa ”tieto”. Jos sana ”tieto” korvataan ”uskomuksella”, esimerkiksi matemaattinen tieto joutuu hyvin outoon valoon.

Tieto, tietämys, tietokannat jne. ovat paljon käytettyjä sanoja nykyisessä informaatiotekniikassa (IT, entisessä tietotekniikassa, ATK).

Sanat ”tieto”, ”tiede” ”tietämys” jne. eivät ole häviämässä kielenkäytöstä, vaan niiden asema on päinvastoin vahvistumassa.

Tulevaa yhteiskuntaa sanotaan usein tietoyhteiskunnaksi.

Oikeaoppiset ovat olleet korvaamassa sanaa ”tietoyhteiskunta” sanalla ”informaatioyhteiskunta”.

Voidaan aiheellisesti kysyä, eikö tieto ole meille sittenkin tärkeämpää kuin informaatio.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa informaatio?
  2. Mitä tarkoittaa informaatioteknologia?
  3. Mitä tarkoittaa informaatiosaaste? Entä filosofiasaaste?

Totuuskäsityksiä

Vastaavuuskäsitys

Aristoteleelta peräisin oleva vastaavuuskäsitys (korrespondenssiteoria) on ollut melko suosittu.

Vastaavuuskäsityksen mukaan lause "Tämä kirja on sininen" on tosi, mikäli voimme todeta värin siniseksi katsomalla kirjaa.

Esimerkki sinisestä kirjasta on vaikkapa Alvin I. Goldmanin teos ”Knowledge in a Social World”.

Lause on tosi, jos se ilmaisee toden asiantilan eli tosiasian. Alfred Tarski on muotoillut totuuden vastaavuuskäsityksen (korrespondenssiteorian) seuraavasti:

"p(x) on tosi jos ja vain jos p",

missä p on tarkasteltavan kielen lause ja x on tämän lauseen nimi.

Yhteensopivuuskäsitys

Vastaavuusteorian kanssa kilpailee yhteensopivuusteoria (koherenssiteoria).

Sen mukaan totuus merkitsee yhteensopivuutta muiden lauseiden muodostaman järjestelmän kanssa.

Tämän käsityksen heikkous on se, että monissa käytännön tilanteissa on olemassa lukuisia erilaisia ristiriidattomia lausejoukkoja, joiden totuudellisuudesta tämä käsitys ei pysty sanomaan mitään.

Parhaimmillaankin tämä käsitys voi toimia suhteellisen epätotuuden ilmaisijana; jos lausejoukossa esiintyy ristiriitoja, jotkut lauseista ovat epätosia.

Menestyksellisyyskäsitys

Menestyksellisyyskäsityksen (pragmatismi) mukaan totuus merkitsee samaa kuin toimivuus tai menestyksellisyys.

Totuus on tämän käsityksen mukaan eräs hyvyyden laji.

Totta on se, mikä on välineellisesti arvokasta. On sanottu, että menetyksellisyyskäsitysessä yksi totuuden ilmaisin korotetaan totuuden määritelmäksi.

Tämä on perusteetonta, koska virheellisten uskomusten varassa toimiminen saattaa olla myös menestyksekästä.

Yksimielisyyskäsitys

Viime aikoina on tullut muotiin ns. totuuden eli yksimielisyyskäsitys (konsensuskäsitys). On ajateltu, että ns. tieteellinen yhteisö lähestyisi koko ajan totuutta, joka olisi päättymättömän tutkimuksen raja-arvo.



Edellä todettiin vaikutusvaltainen Willard Orman van Quine (1908-2000) yksimielisyyskäsityksenknnattajaksi.

Yksimielisyys ei ole tae siitä, että jokin käsitys olisi tosi.

Esimerkiksi katolisella keskiajalla Euroopassa vallitsi huomattava yksimielisyys tärkeiden elämänkysymysten suhteen. Tästä huolimatta tuota aikaa on sanottu maanosamme historian pimeimmäksi ajaksi.



Koska Helsingin yliopistossa on alettu ihailla keskiaikaa, seuraavaan lainataan ote Risto Isomäen romaanista Sarasvatin hiekkaa (2005, s. 73):



"Tiesitkö, että jos menestyvä kauppias halusi 1400 -luvun Euroopassa varmistaa, että hänen poikansa oppi matematiikkaa, hänen täytyi tyytyä siihen, että poika oppisi yhteenlaskua ja vähennyslaskua.

Tai sitten poika piti lähettää opiskelemaan Italiaan. Jakolaskua ja kertolaskuaopetettiin Euroopan sisällä ainoastaan joissakin Italian yliopistoissa, niissä, joihin oli levinnyt harhaoppeja islamilaisista maista.

Kirkko oli kieltänyt jakolaskun ja kertolaskun harjoittamisen pakanamaista tulleina vaarallisina vaikutteina.

Erityisen tiukasti oli kielletty nollan käyttö, koska nolla oli niin outo käsite, että se saattoi olla vain itse Saatanasta.

Kauppiaat tietysti käyttivät intialaista matematiikkaa salaa kirjanpidossaan, koska he halusivat olla selvillä siitä, paljonko rahaa he milläkin tuotteella ansaitsivat."

On sanottu, että keskiaika on huono esimerkki, koska silloin ei sallittu vapaata tieteellistä keskustelua.

Toisaalta voidaan kysyä, onko yksimielisyys ollenkaan mahdollinen silloin, kun vapaa keskustelu sallitaan.

Voidaan myös esittää epäilyjä siitä, ettei meidän aikamme ns. tieteellinen keskustelu ole vapaata.

On myös mahdollista, että inhimillisen käsityskyvyn rajat estävät ottamasta huomioon kaikkia tekijöitä.

Onko totuus tarpeeton sana

Viime aikoina on myös alettu väittää, että ”totuus” on tarpeeton sana (deflationistinen totuuskäsitys). Näin väittäville voidaan esittää kysymys: Onko väite, että tutuus on tarpeeton sana, tosi vai epätosi.

Tehtäviä

  1. On sanottu, että jotkut yllä olevista totuuskäsityksistä sopivat paremmin totuuden määrittelemiseen ja jotkut toiset paremmin totuuden testaamiseen. Pohtikaa mitkä yllä olevista sopivat mielestänne totuuden määrittelemiseen, mitkä totuuden testaamiseen, mitkä molempiin ja mitkä eivät kumpaankaan.
  2. Keksikää asioita, joista ihmiset ovat olleet lähes yksimielisiä mutta väärässä.
  3. Pohtikaa miten matemaattinen ja looginen totuus pitäisi määritellä.
  4. Onko sana ”totuus” sinun mielestäsi tarpeellinen? Perustele vastauksesi (Internetistä löytyy väitteitä puolesta ja vastaan).

Muodollinen (looginen) ja sisällöllinen (materiaalinen) totuus

Perinteinen käsitys

Lause "sataa tai ei sada" on tosi riippumatta siitä, sataako. Tällaista totuutta sanotaan muodolliseksi (loogiseksi) totuudeksi. Sen sijaan lause "tänään sataa", saattaa olla epätosi.

Jos lause "tänään sataa" on tosi, se ilmaisee ns. sisällöllisen (materiaalisen) totuuden (materiaalinen totuus on Rudolf Carnapin käyttämä nimitys, jolle ei ole tarkkaa suomennosta).

Lause "tätä kirjaa kirjoittaa 180 cm pitkä mies" saattaa olla likimäärin tosi, jos miehen pituus eroaa hieman esitetystä.

Uusi käsitys

On esitetty, että sana "totuus" varattaisiin vain sisällölliselle totuudella ja muodollinen totuus (esimerkiksi johdettavuus matematiikassa ja logiikassa) jätettäisiin totuuskäsityksen ulkopuolelle.

Tämä helpottaisi huomattavsti monien väärinkäsitysten torjumista.

Esimerkiksi matematiikan lauseita ei enää voitsisi pitää "kaikissa maailmoissa" tosina eikämatematiikan peruslauseita (aksioomia) pidettäisi enää totuuksina, joita ei tarvitse tai voida todistaa. Jumaluustieteen opiskelijat menettäisivät eniten käyttämänsä vääristelyn.

Tehtäviä

  1. Keksikää viisi lausetta, jotka ovat muodollisesti (loogisesti) tosia ja viisi lausetta, jotka ovat tosia kokemuksen perusteella.
  2. Yrittäkää perustella esittämiänne tosia lauseita.
  3. Keskustelkaa siitä, johtaako yksimielisyys eli konsensus politiikassa parhaisiin mahdollisiin ratkaisuihin.

Mitä olemassaolo on

Peruskysymyksiin kuuluvat kysymykset siitä, mitä on olemassa ja millaista se, mitä mahdollisesti on olemassa, on perusluonteeltaan. Voidaan myös kysyä, mitä tarkoitamme, kun sanomme, että jotain on olemassa.

Metafysiikka

Näitä kuten useimpia muita peruskysymyksiä pohdittiin jo antiikin Kreikassa ja Roomassa. Aristoteleen kirjojen kokoaja Adronikus Rhodoslainen sijoitti nimeämättömät kirjat fysiikan perään.

Näitä kirjoja alettiin kutsua metafysiikaksi. (kreikan kielen meta = jälkeen.) Ajateltiin niiden olevan niin vaikeatajuisia, että niitä on tutkittava fysiikan jälkeen.

Keskiajalla metafyysisiksi alettiin kutsua jumaluusopillisia kysymyksiä, jotka tarkastelivat yliluonnollisia asioita.



Uuden ajan alussa ranskalainen Rene Descartes tarkoitti metafysiikalla perustotuuksia, jopa tieteen perustotuuksia.

Immanuel Kant puolestaan tarkoitti metafysiikalla sellaisia kysymyksiä, joihin todellisuustutkimus (tiede) ei voi vastata.

Looginen empirismi taas väitti, että sellaiset kysymykset, joihin ei voi edes periaatteessa vastata, ovat mielettömiä.

Kaksi lajia metafysiikkaa

On tapana sanoa, että nykyaikana esiintyy kaksi metafysiikan haaraa, oppikaikkeuden kehityksestä ja rakenteesta eli kosmologia (kreikan kielen kosmikos = maailmanavaruutta koskeva, logos = tieto) ja oppi olemassaolosta eli ontologia (kreikan kielen on = oleva).

Oppi olemassaolosta eli ontologia tutkii sellaisia kysymyksiä kuten mitä olemassaolo on ja mitä on olemassa.

Sana "metafysiikka" on syytä poistaa käytöstä

Tästä oppikirjasarjasta käsite ”metafysiikka” poistetaan asteittain ja sen sijasta käytetään osa-alueiden nimityksiä.

Kun osa-alueita on vain kaksi, hämärällä menneisyydellä ja virheellisillä ajatustunteilla ladattu yleiskäsite on tarpeeton ja vahingollinen.

Lisälukemista: Todellisuuskäsitysten historiaa

Perusainekset

Muinaiskreikkalaiset halusivat selittää, mistä kaikki oliot koostuivat ja miten ne olivat saaneet alkunsa.

Eräs sanoi, että vesi on kaiken alkuperä.

Toinen sanoi, että kaikki koostuu ilmasta.

Kolmas sanoi, että kaikki koostuu tulesta.

Jotkut ajattelivat, että alkuaineita oli neljä; maa, vesi, tuli ja ilma.

Lopuksi Leukippos ja Demokritos (nimiä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) opettivat olevaisen koostuvan atomeista (atomos = jakamaton).

Atomien lisäksi oli ei-olevaista, tyhjää.

Tätä käsitystä, jonka mukaan todellisuus on aineellinen, kutsutaan aineelliseksi todellisuuskäsitykseksi (materialismiksi, latinan kielen materia = aine).

Liikkeen ja muutoksen mahdollisuus

Eräs kysymys, joka askarrutti muinaiskreikkalaisia, oli liikkeen ja muutoksen mahdollisuus.

Aineellisen todellisuuskäsityksen (materialistien) mukaan atomit liikkuvat tyhjässä tilassa, törmäävät toisiinsa ja muuttavat suuntaansa. Heille liike ei ole ongelma, atomit ovat ainaisessa liikkeessä. Liike on yhtä ikuinen kuin pienimmät, jakamattomat hiukkaset.

Atomikäsityksen perusteella aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat (materialistit) kehittivät selitykset useimmille ihmisiä hämmästyttäneille asioille.

Nämä selitykset on koottu Lucretius Caruksen teokseen "Maailmankaikkeudesta".

Tosiolevainen

Parmenides (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ajatteli, että tosiolevainen on muuttumaton ja liikkumaton.

Tämän perusteella Platon (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) päätteli, ettei fysikaalinen maailma voi selittää itseään.

Platon selitti, etteivät oliot voi liikuttaa itseään.

Henki tai sielu liikuttajana

Tarvitaan erityinen mieli, henki tai sielu liikuttamaan niitä.

Platon katsoi, että vain luonnonlait (muodot, ideat) ovat muuttumattomia, tosiolevaisia.

Lopulta Platonin seuraajat päätyivät siihen käsitykseen, että tosiolevia ovat pikemminkin ominaisuudet kuin oliot.

Perusaines (substanssi)

Aristoteleen mielestä olemassaolo merkitsi ajattelun tai puheen kohteena olemista tai sitä, että jokin oli varustettu ominaisuuksilla.

Aristoteles käytti perusolevaisesta nimitystä substanssi. Me emme käytä tätä käsitettä, koska se on sekava.

Tehtäviä

  1. Tutustukaa joihinkin antiikin ajattelunongelmiin Lucretius Caruksen teoksen "Maailmankaikkeudesta" avulla.
  2. Miksi liike ei ole ongelma nykyfysiikalle?
  3. Pohtikaa miksi olemassaolo on englanniksi "there is", "tuolla on"; saksaksi 'Es gibt", "löytyy" ja ruotsiksi "det finns", löytyy. (Huom! Kielten opiskelussa ei saa koskaan suomentaa edellä mainitulla tavalla!)

Lisälukemisen loppu

Ominaisuudet ja oliot


Oliot ja ominaisuudet informaatioteknologiassa

Tämän luvun käsitteistö on muokattu vastaamaan tietojenkäsittelytieteen olio-ohjelmoinnissa käytettyä käsitteistöä. Object on suomennettu olioksi ja property ominaisuudeksi. Tietojenkäsittelytieteen äidinkieli on englanti eikä latina.

Olioiden ja ominaisuuksien historiaa

Yleiskäsitteet jumalan mielessä

Kristillinen ”kirkkoisä” Augustinus ja Anselm Canterburyläinen olivat sitä mieltä, että ominaisuudet (vanhalta nimeltä yleiskäsitteet, esimerkiksi luokka, suku jne.) ovat olemassa, mutta vain jumalan mielessä.

Ominaisuusolemassa-
olokäsitys

Tällaista käsitystä, jonka mukaan ominaisuudet (yleiskäsitteet) ovat olemassa, kutsutaan ominaisuusolemassaolokäsitykseksi (vanha nimitys käsiterealismi).

Tämän käsityksen mukaan olemassaolo on määriteltävä niin, että ominaisuudet (käsitteet) kuuluvat olemassaolokäsitteen alaan.

Jos tämä tuntui monimutkaiselta, vika ei ole sinussa eikä todellisuudessa vaan ihmisissä, jotka ansaitsevat toimeentulonsa ihmisten hämäämisellä hämärillä käsitteillä.

Ominaisuudet ovat olemassa ajatuksissa ja puheissa

Kristillisen katolisen kirkon oppi-isän Tuomas Akvinolaisen (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) olemassaolo-oppi (ontologia) rakentui Aristoteleen olemassaolo-opille.

Hänen mukaansa olemassa oleva koostui ylemmistä ja alemmista muodoista, jotka ovat järjestäytyneet. Ylinnä on jumala, puhdas muoto, alinna taas puhdas aine (materia) pelkkänä mahdollisuutena.

Ominaisuudet (käsitteet) ovat Tuomaan mukaan olemassa ajatuksissamme ja puheessamme.

Ne ovat yksityisten olioiden rakenteesta tehtyjä mielen koosteita (konstruktioita, abstraktioita).

Keskitie käsitteellinen olemassaolo (konseptualismi)

Näin hän asettui ominaisuusolemassaolokäsityksen (käsiterealismin) ja olio-olemassaolokäsityksen (nominalismin) välisessä kiistassa sovittelevalle keskitielle.

(Tätä käsitystä on kutsuttu konseptualismiksi. Tämän sanan passiivinen osaaminen on hyödyllistä luettaessa filosofiaa, mutta elämänkatsomustiedossa tämän käsitteen osaamista ei vaadita. Sana tulee keskiajan latinan sanasta conceptum = käsite, kunnollista suomennosta ei ole, mutta seuraavassa käytetään nimitystä ominaisuus-ja-olio-olemassaolo.)

Olio -olemassolokäsitys (nominalismi)

Willliam Occamin (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) mielestä todellisuus koostui vain yksittäisistä seikoista tai olioista.

Ominaisuudet (yleiskäsitteet) olivat hänen mielestään vain ihmismielen koosteita (abstraktioita). Tällaista käsitystä kutsutaan olio-olemassaolokäsitykseksi (nominalismiksi, latinankielen nomen = nimi).

Esimerkkejä



Ajatelkaamme vaikkapa taivaalla lentävää kurkiauraa.

Tässä esimerkissä itse kurkiaura olisi ominaisuusolemassaolokäsityksen (käsiterealismin) mielestä todellinen, kun taas yksittäiset kurjet tavallaan sisältyisivät auraan ja olisivat sen tuotteita. Mitä yleisempi jokin on, sitä todellisempi se on ominaisuusolemassaolokäsityksen (käsiterealismin) mielestä.

Olio-olemassaolokäsityksen (nominalismin) mielestä vain yksittäisiä kurkia on todella olemassa. Kurkiauran käsitteen olemme rakentaneet mielessämme, koska kurjet aina muuttomatkoillaan lentävät auraa muistuttavassa muodostelmassa. Jos voisimme poimia kurjet taivaalta ja asetella ne sinne täysin mielivaltaiseen järjestykseen, huomaisimme kurkiauran kadonneen. Kurkiauraa ei siis todellisuudessa ole olemassa.

On huomattava, että edellä luetellut kaksi olemassaolokäsitystä eroavat toisistaan siten, että ne määrittelevät käsitteen ”olemassaolo” eri tavoin.

Kiistaa kielen määritelmistä ei voida ratkaista

Tällaista kiistaa käsitteiden määrittelemisestä ei voida ratkaista kokemustieteen menetelmin.

Eri aatesuunnat määrittelevät käsitteitä eri tavoin suunnatakseen ihmisten todellisuuskäsityksiä mieleiseensä suuntaan. Jotkin käsitteet johtavat ihmisiä pahasti harhaan, jotkin eivät ehkä ollenkaan. Tällaiset kiistat voidaan ratkaista vain päättämällä halutaanko ihmisiä johtaa harhaan vai ei.

Kristinuskossa harhaoppi

Keskiajan kristillinen katolinen kirkko tuomitsi jyrkästi olio-olemassaolokäsityksen (nominalismin), koska se johti jumaluusopillisiin (teologisiin) vaikeuksiin.

Eräs olio-olemassaolokäsityksen (nominalismin) tuote oli kolmijumalaisuuden (triteismin, latinan- ja kreikan kielen tri = kolme) nimellä kulkenut oppi.

Sen mukaan mm. Pyhä kristillinen kolminaisuus, Isä, Poika ja Pyhähenki, pilkkoutui kolmeksi erilliseksi jumalaksi.

Tämä oli vastoin yleisen (katolisen) kristillisen kirkon oppia. Kaiken lisäksi ei voinut olla olemassa aitoa yleistä kirkkoa.

Kirkko oli pelkkä nimi kristittyjen yksittäisten olioiden joukolle.

Lopuksi olio-olemassaolokäsityksen kannattajat (nominalistit) katsoivat, että oppi perisynnistäkin oli väärä.

Vain yksittäisten ihmisten synnit olivat todellisia, perisynti taas pelkkä keinotekoinen käsite (termi).



Henkilöt oikealta vasemmalle: isä, pyhä henki ja poika. Alareunassa on joukko keskenkasvuisia enkeleitä.

Käsitteet Isä, Poika ja Pyhähenki sekä synti on esitetty peruskoulun oppimäärässä.

Tehtäviä

  1. Muodostakaa olio-olemassaolokäsitystä (nominalisteja) puolustava ryhmä ja ominaisuusolemassaolokäsitystä (käsiterealisteja) puolustava ryhmä ja väitelkää.
  2. Pohtikaa miksi yleiskäsitteet voivat aiheuttaa virheellisiä tulkintoja todellisuudesta.
  3. Pohtikaa sellaisia yleiskäsitteitä kuin avaruus, aika ja ulottuvuus.

Yksinkertaisuusperiaate



Occamin parteveitsi

Olio-olemassaolokäsityksen (nominalismin) kannattaja Willliam Occam esitti periaatteen, joka tunnetaan nimellä Occamin partaveitsi.

Havainnollistamme asiaa ensin esimerkillä.



Kun Napoleon oli tutustunut Laplacen tieteellisiin teoksiin, hänen kerrotaan ihmetelleen, miksi Laplace ei puhu mitään jumalasta.

Laplacen kerrotaan vastanneen, ettei hän tarvinnut sellaista otetusta.

Occamin partaveitsi sanoo, ettei tule olettaa enempää kuin on tarpeellista.

Sen mukaan olioita ei tule olettaa olemassa oleviksi yhtään enemmän kuin on tarpeellista.

Yksinkertaisuusperiaate

Laajempi yksinkertaisuusperiaate sanoo, että yksinkertaisin selitys on aina paras silloin, kun selitysten välillä ei ole muuta eroa.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa uskontojen sisältämien käsitteiden tarpeellisuutta Occamin partaveitsen valossa.

Ovatko säännönmukaisuudet olemassa

Myöhemmässä ajattelussa on pohdittu kysymystä siitä, ovatko luonnon säännönmukaisuudet olemassa vai ovatko ne vain inhimillisiä keksintöjä.

Jumalan olemassaolon todistaminen

Keskiajan kiistat ominaisuusolemassaolokäsityksen (käsiterealismin), konseptualismin ja olio-olemassaolokäsityksen (nominalismin) välillä liittyivät pyrkimyksiin todistaa jumalan olemassaolo.



Anselm Canterburylainen keksi ns. ontologisen jumalatodistuksen, joka edellyttää ominaisuusolemassaolokäsitystä (käsiterealismia).

Ovatko ominaisuudet olemassa

Anselmin mukaan kaikki ominaisuudet ovat olemassa.

Onko olemassaolo ominaisuus

Hänen mielestään olemassaolo on ominaisuus. Jumala on täydellinen olento. Siitä syystä jumalalla tulee olla myös olemassaolon ominaisuus.

Onko ensimmäinen liikuttaja tarpeen



Tuomas Akvinolainen vastusti Anselmin käsitystä. Sen sijaan hän hyväksyy Platonin käsityksen, jonka mukaan liike ei ole mahdollista ilman ensimmäistä liikuttajaa, jumalaa.

Uuden ajan olemassaolo-opit

Uuden ajan olemassaolo-opeissa voidaan erottaa kolme pääkysymystä:
  1. Ensiksi voidaan kysyä onko olemassa kaikkeuden äärimmäisiä rakenneosia. Jos sellaisia on olemassa, onko niiden oltava muuttumattomia.
  2. Toinen kysymys koskee muutoksen olemassaoloa. Kuinka muutos voidaan selittää? Erään käsityksen mukaan muutos on harhaa (illuusiota). Toisen käsityksen mukaan liike on perusosien uudelleen järjestäytymistä. Järjestäytymisen on oltava säännönmukaista (lainalaista).
  3. Kolmanneksi voidaan kysyä, mikä on liikelakien merkitys, mikä merkitys on sillä, että muutos on perusosasten hyvässä järjestyksessä tapahtuva uudelleenjärjestely.
Kolmanteen kysymykseen on esitetty mm. seuraavat kolme vastausta.
  1. Platonin näkemyksen mukaan säännönmukaisuudet (lainalaisuudet) ovat yliaistillisia tosi olevia. Tämän käsityksen mukaan luonnon säännönmukaisuudet ovat todellisempia kuin oliot. Tämä käsitys voi jopa väittää, että ei ole muita perusosia kuin luonnon säännönmukaisuudet.
  2. Toisen (Aristoteles) näkemyksen mukaan luonnon säännönmukaisuudet ovat kokemuksesta yleistettävissä olevia rakenteita.
  3. Kolmannen käsityksen mukaan kyseessä ovat keksinnöt, sopimukset tai ihmisten tavat puhua muutoksesta.

Ensimmäinen liikuttaja uudella ajalla



Rene Descartes (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) toi Platonin vastauksen nykyaikaan.

Hän katsoi, ettei liikettä voida selittää ilman ensimmäistä liikuttajaa.

Descartes katsoi, että kun oletetaan ensimmäinen liikuttaja, vältetään se, että inhimillinen toiminta olisi ehdottoman tarkasti (deterministisesti ) luonnon säännönmukaisuuksien määräämää. Descartes ajatteli, että jos ihminen on vain kaikkeuden osa, ei ole mieltä puhua ihmisestä kaikkeuteen vaikuttavana oliona.

Kaksi perusainesta uudella ajalla

Descartes katsoi, että maailma koostuu kahdesta perusaineksesta, aineesta ja mielestä eli sielusta eli hengestä (dualismi).

(Käsitteitä aine ja mieli eli sielu eli henki on esitelty peruskoulun oppimäärässä.)

Hän ei kuitenkaan pystynyt selittämään, miten nämä kaksi perusainesta (substanssia) pystyvät vaikuttamaan toisiinsa.

Yksi perusaines ja kaksi ilmenemismuotoa



Baruch Spinoza(nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) katsoi, että on olemassa vain yksi perusaines (substanssi), jolla on kaksi ilmenemismuotoa (aine ja mieli eli sielu eli henki).

Yksi perusaines: aine



Thomas Hobbes (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) katsoi, että on olemassa vain yksi perusaines (substanssi), fysikaalinen aine (materialismi).

Yksi perusaines: mieli, sielu tai henki



Piispa George Berkeley (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) katsoi, että on olemassa vain yksi perusaines (substanssi), mieli tai sielu tai henki (tietoteoreettinen idealismi).

Ääretön määrä henkiä

Gottfried Leibnitz (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) katsoi että on olemassa ääretön määrä perusaineksia (substansseja), kaikki mieliä eli sieluja eli henkiä.

Ei perusainesta ollenkaan

David Hume katsoi, ettei ole olemassa mitään perusainesta (substanssia).

Uskonnot kaksijakoisuuden puolesta

Kysymys ruumiista ja mielestä eli sielusta eli hengestä ei ole erillinen, vaan siihen liittyy suuri joukko muita kysymyksiä.

Esimerkiksi tahdon vapauden ja kaiken säännönmukaisuuden (determinismin) välinen (näennäinen) ristiriita kuuluu näihin ongelmiin.

Toinen esimerkki on kysymys siitä, miksi säännönmukaisuudet ovat sellaiset kuin ne ovat eivätkä toisenlaiset.

Kuten Rene Descartesin ajattelusta ilmenee, sielukäsitteen avulla on haluttu mm. perustella tahdonvapautta.

Ratkaistut ongelmat saattavat olla ongelmia tavallisille ihmisille

Vasta nykyaikainen todellisuustutkimuson osoittanut, ettei tahdonvapaus ole säännönmukaisuudelle (determinismille) mitenkään vaikea ongelma.

Ilmaan heitetty noppa pyörii fysiikan lakien mukaan, mutta nopanheiton tulos ei kuitenkaan ole käytännössä ennustettavissa.

Vastaavalla tavalla voidaan ajatella alkeishiukkasista. Alkeishiukkaset ovat niin pieniä, että niiden liikkeitä ei voida edes periaatteessa ennustaa.

Jos ryhdymme mittaamaan esimerkiksi elektronin paikkaa, valonsäde, jolla sitä mittamme, siirtää sen aivan toiseen paikkaan.

Vaikka alkeishiukkasten voidaan ajatella liikkuvan täysin lainalaisesti, ihminen voi nykyisen tietämyksen mukaan saada selville vain tilastollisia lainalaisuuksia.

Päätöksiä tehdessään hän ei voi tuntea olevansa millään tavoin sidoksissa alkeishiukkasten lainalaisuuksiin.

Pikemminkin hän voi tuntea yhteisön lakien ja paineiden ja paineiden rajoittavan mahdollisuuksiaan tehdä päätöksiä.

Tietenkään kukaan ei voi tehdä luonnon säännönmukaisuuksien vastaisia tekoja.

Inhimillinen ajattelu ei tapahdu alkeishiukkasten tasolla vaan molekyylitasolla, ja se on luonteeltaan sähkökemiallista.

Tietokoneet, jotka toimivat alkeishiukkastasolla (elektroneilla), laskevat paljon nopeammin kuin molekyylitasolla toimivat ihmiset.

Ajoittaisesta vikaantumisesta ja sen aiheuttamista virhetoiminnoista huolimatta tietokoneet tekevät toisin kuin ihmiset lähes virheettömiä päätelmiä.

Jumala heiluttelee alkeishiukkasia

Toisaalta voidaan todeta, etteivät kaikki meidän aikamme tutkijat ole tyytyneet edellä oleviin selityksiin. Esimerkiksi edesmennyt fyysikko K. V. Laurikainen (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ajatteli, että alkeishiukkasten liike on vain tilastollisten säännönmukaisuuksien alainen.

Hän siis hylkäsi ankaran säännönmukaisuuden (determinismin). Hänen mielestään jumala voi joskus liikutella alkeishiukkasia ja siten vaikuttaa maailmanmenoon luonnon säännönmukaisuuksista poikkeavasti.

Miksi alkeishiukkaset ja säännönmukaisuudet ovat sellaisia kuin ovat

Viime vuosina kaikkeuden kehityksen tutkijat ovat pohtineet myös sitä, miksi alkeishiukkaset ovat sellaisia kuin ne ovat ja miksi perusvoimat ovat muotoutuneet sellaisiksi kuin ne ovat.

Toisaalta eräät toiset tutkijat pitävät kaikkeuden säännönmukaisuuksia ja perusrakennetta muuttumattomina.

Heidän mielestään ei ole mitään mieltä pohtia sitä, miksi säännönmukaisuudet ovat sellaisia kuin ne ovat. Olivatpa ne maillaisia tahansa, jotkut, sikäli kuin ajattelevia olioita olisi olemassa, kysyisivät, miksi ne ovat sellaisia.

Jumala on valinnut parhaat aineet ja säännönmukaisuudet

Toisaalta uskonnolliset ajattelijat (esim. Gottfried Wilhelm Leibnitz, nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) ovat ajatelleet, että jumala on valinnut parhaat mahdolliset luonnonlait.



Eino Kailan (tämä nimi on osattava ylioppilaskirjoituksissa, koska Eino Kaila oli lukuisista virheistään huolimatta kaikkien aikojen etevin suomalainen ajattelija) mukaan Leibnitz tarkoitti, että tutkijan kannalta luonnonlait ovat parhaat mahdolliset.

Miksi olio on sellainen kuin se on

Aristoteles (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) pohti erityisesti kysymystä siitä, miksi olio on sellainen kuin se on, miksi muutosten maailmassa syntyy sellaisia olioita kuin syntyy.

Hänen mukaansa

  1. ensimmäinen ehto on se aine, josta olio muodostunut (aineellinen syy). Muutosmahdollisuuksia rajoittaa aineen laatu. Nykyajan fysiikassa ilmiöitä selitetään aineen rakenteen ja vuorovaikutuksien (kvarkit, leptonit, perusvoimat jne.) avulla.
  2. Toinen ehto oli muodollinen syy, rakenne, joka määrää tapahtumaa. Nykyaikaisessa fysiikassa noita muotoja ovat luonnon säänmnönmukaisuudet.
  3. Kolmas ehto oli ulkoinen tekijä, joka panee muutoksen käyntiin. Sen nimenä on vaikuttava syy. Ylin vaikuttava syy oli Aristoteleen mukaan jumala. Nykyaikainen fysiikka ei tunnusta mitään kaikkeuden ulkopuolista liikuttajaa. Päin vastoin aineen ja energian häviämättömyyden laki on erittäin perusteltu. Sen sijaan, jos johonkin olioon tai paikkaan tuodaan ulkoista ainetta tai energiaa, tämä saa usein aikaan muutoksia.
  4. Neljänneksi Aristoteles edellytti tavoitetta (päämäärää), jota kohti kehitys suuntautuu. Eräät muinaiskreikkalaiset ajattelivat kaikilla tapahtumilla olevan tavoitehakuisia (tarkoitushakuisia, finaalisia eli teleologisia) syitä. Ajateltiin, että kaikella on paitsi aineellinen (materiaalinen) syy myös tavoite (tarkoitus). Nykyinen fysiikka ei salli tavoitteen (tarkoituksen) käyttämistä selittäjänä luonnon kokonaisuutta käsittelevissä tapahtumissa. Esimerkiksi luonnonilmiönä elämällä ei ole mitään tavoitetta (tarkoitusta). Sen sijaan elävällä oliolla, esimerkiksi Aristoteleella, on saattanut olla koko joukko omia tavoitteita (päämääriä, tarkoituksia). Myös ihmisen keksimien tietokoneiden avulla voidaan luoda tavoitehakuisia (kyberneettisiä) järjestelmiä.
Järjestelmät jakautuvat kahteen ryhmään:
  1. tavoitehakuisiin, joita ovat mm. ihmiset, ihmisyhteisöt, eläinpopulaatiot kuten sudet metsästäessään jne.
  2. Toisen ryhmän muodostavat järjestelmät, jotka muuttuvat ainoastaan luonnon säännönmukaisuuksien mukaisesti.
Esimerkiksi havaitsemamme osa kaikkeutta laajenee tähtitieteilijöiden enemmistön mielestä ns. standardikäsityksen mukaan ns. alkuräjähdyksen seurauksena, muttemme voi sanoa, että muutoksella olisi jokin tavoite.

Muinaiset käsitykset

Muinainen ihminen vastasi kysymykseen, miksi maailma on sellainen kuin se on, vetoamalla jumaliin.

Maailman ajateltiin olevan sellainen kuin se on, koska maailman ajateltiin palvelevan joitakin jumalallisia tavoitteita.

Muinainen ihminen ei kuitenkaan väittänyt tietävänsä, mitä nämä jumalalliset tavoitteet ovat.

Fysiikan käsitykset

Nykyajan fysiikka on yrittänyt vastata kysymykseen siitä, miksi maailma on sellainen kuin se on, suorittamalla laskelmia siitä, mitä alkuräjähdyksen jälkeen tapahtui.



Jotkut tutkijat (esim. Paul E. Kustaanheimo) ovat sanoneet, että saattaa todella olla olemassa aivan erilaisia kaikkeuksia kuin meidän kaikkeutemme, kaikkeuksia, joissa on erilaiset luonnon säännönmukaisuudet.

Alkuräjähdyksen olosuhteet olisivat noissa toisenlaisissa kaikkeuksissa olleet erilaiset. Valitettavasti olemme pystyneet toistaiseksi tekemään havaintoja vain yhdestä osasta kaikkeutta (metagalaksistamme), joten emme pysty vastaamaan kysymykseen siitä, onko pohdiskeluilla erilaisista kaikkeuksista todellisuuspohjaa.

Ovatko rakenteet vain ihmisten mielissä

David Hume (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) katsoi, että rakenteet esiintyvät vain ihmisen mielessä tai hänen esityksissään. Rakenteet ovat sekä keksintöjä että sopimuksia.

Olemassaolo ei ole Humen mukaan ominaisuus. Kysymys on siitä, ajattelemmeko kyseisessä tapauksessa jotain olevan olemassa.

Humen mukaan luonnonvälttämättömyyksiä (determinismiä) ei voida todistaa kokemuksen perusteella. Hänen mielestään välttämättömyys on inhimillinen tapa rakentaa (konstruoida) käsityksiä tapahtumien suhteista.

Salakuljetusta esiintyy

On sanottu, että Aristoteleen tavoiteajattelu on salakuljetettu todellisuustutkimukseen, kun väitetään, että todellisuustutkimus on edistyvää ja että todellisuustutkimus voi vastata kaikkiin kysymyksiin. On myös sanottu, että usko edistykseen historiassa (historismi) olisi tällaista Aristoteleen tavoiteajattelun salakuljetusta todellisuustutkimukseen.

Olemassaolojen olettaminen

Willard van Orman Quine (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) sanoi, että eri käsitejärjestelmät sisältävät erilaisia olemassaolo-oletuksia, olemassaolo-opillisia (ontologisia) sopimuksia, jotka tätä järjestelmää käyttävät hyväksyvät.

Olio-olemassaolokäsityksissä (nominalismissa) edellytetään vain yksilöiden olemassaolo, kun taas ominaisuusolemassaolokäsityksissä (käsiterealismissa) tehdään vahvempia sopimuksia, esimerkiksi sovitaan, että yksityisten eläinten lisäksi on olemassa myös eläinlajeja.

Suvaitsevaisuusperiaate

Rudolf Carnapin (nimeä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) suvaitsemisperiaatteen (toleranssiperiaatteen) mukaan jokainen saa valita kielensä miten haluaa.

Hänen mukaansa vastaukset todellisuuden luonnetta koskeviin kysymyksiin riippuvat kielen rakenteesta, mikä taas on sopimuksenvarainen asia.

Sisäiset ja ulkoiset kysymykset

Myöhemmin Carnap teki erottelun sisäisten ja ulkoisten kysymysten välillä.

Esimerkiksi luonnollisten lukujen kehyksen sisällä voidaan mielekkäästi vastata kysymykseen "onko olemassa lukua sata suurempia luonnollisia lukuja?", kun taas kysymys "onko olemassa luonnollisia lukuja", on tälle kehykselle ulkoinen.

Käsitejärjestelmän hyväksymisellä ei ole tiedollista sisältöä, eikä se sido meitä olettamaan tämän kehyksen olioiden olemassaoloa. Quine taas oli sitä mieltä, että käsitejärjestelmän valinta on periaatteessa samantapainen asia kuin tieteellisen käsityksen hyväksyminen

Tehtäviä

  1. Keskustelkaa siitä ovatko luonnon säännönmukaisuudet olemassa vai ovatko ne vain ihmisen tapa puhua luonnosta.
  2. Onko mielestänne löydetty kaikkeuden äärimmäiset rakenneosat?
  3. Miksi tahdonvapaus ja fysiikan lait eivät ole keskenään ristiriidassa?
  4. Hyväksyvätkö uskonnot aineen ja energian häviämättömyyden lain kaikissa tapauksissa?
  5. Keksi kymmenen tavoitehakuista järjestelmää.
  6. Mitä tarkoitetaan olemassaolo-opillisilla (ontologisilla) sopimuksilla?
  7. Saako jokainen saa valita käsitejärjestelmänsä miten haluaa
  8. Miksi käsitejärjestelmistä kiistellään?

Looginen empirismi on kielletty puheenaihe

Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta maailman kaikki yliopistot ovat kieltäneet loogisesta empirismistä puhumisen. Viisaustieteilijät valvovat, ettei oikeita tietoja loogisesta empirismistä levitetä edes Wikipedian kautta.

Loogisen empirismin historiaa

Eino Kaila



Suomalainen Eino Kaila käytti (saksaksi) sanoja ”looginen empirismi” (=johdonmukainen koke­mustieto) ensimmäisen kerran vuonna 1927 teoksessaan ”Die Principien der Wahrscheinlich­keitslogik” (= todennäköisyyslogiikan periaatteet).

Kaikki kokemustieto (empiirinen tieto) koostui Kailan mukaan todennäköisyyslauseiden järjestelmästä, joka perustui ”tässä ja nyt an­nettuun” sen johdonmukaisena seurauksena.

Kailan mukaan tämä johdonmukainen kokemustie­to (looginen empirismi) eroaa jyrkästi perinteisestä psykologisesta kokemustiedosta. Etenkään sillä ei ollut mitään tekemistä perinteisen kokemustiedon ”vaikutelmien” tai ”ajatusten” (ideoiden) kanssa.

Kysymyksessä ovat vain asiasuhteet, eivät psykologiset tai historialliset suhteet. Kailan mukaan ei olla tekemisissä ajattelun vaan sen kanssa, mitä ajatellaan.

Kaila erotti kaksi kokemuksen käsitettä. Edellistä edusti lause ”Kaikki tähän asti nähdyt korpit ovat mustia”, jälkimmäistä ”Näen nyt valkoista”. Edellinen oli sekä arkikielessä että tieteessä yleinen lausetyyppi. Se edellytti joukon oletuksia menneisyyden, ulkomaailman ja todennäköi­syystiedon kohteiden olemassaolosta. Edellisen tyyppiset lauseet on voitava kääntää (väljästi) elämysten tai kokemusten kielelle, jälkimmäisen tyyppisiksi.

Tehtäviä

  1. Keksikää kymmenen ensimmäisen tyyppistä väitettä.
  2. Kääntäkää ne kokemusten tai elämysten kielelle.

Wienin piiri

Seuraavia henkilötietoja ei ole tarkoitettu osattaviksi.



Itävaltalaisen Moritz Schlickin (1882 - 1936) ympärille kerääntyi 1920-luvulla joukko ajattelijoita ja tutkijoita, joita yhdisti kokemustietoon perustuva käsitys todellisuustutkimuksesta, aja­tus kaikkien todellisuustutkimuksen alojen ykseydestä, perinteisen ajattelun hylkää­minen, tehtävän rajaaminen todellisuustutkimuksen kielen arvosteluksi sekä käsitys logiikasta todellisuustutkimuksen keskeisenä apuvälineenä.

Vuonna 1929 Wienin piiri esitti ohjelman todellisuuskäsityksestä. Piirin keskeisiä hah­moja Wienissä Schlickin lisäksi olivat:
  • Rudolf Carnap (1891 - 1970)
  • Otto Neurath (1882 - 1945)
  • Herbert Feigl (1902 - 1988).
Toimintaan osallistuivat myös:
  • Kurt Gödel (1906 - 1978)
  • Karl Popper (1902 - 1994) (arvostelijana).
Ryhmän vaikutuspiiriin kuuluivat:
  • Hans Reichenbach (1891 - 1953) Berliinissä, myöhemmin Yhdysvalloissa
  • Carl G. Hempel (1905 - 1997) Berliinissä, myöhemmin Yhdysvalloissa
  • Kurt Grelling (1886-? Auschwitzin keskistysleirillä) Berliinissä,
  • Alfred J. Ayer (1910 - 1989) Englannissa,
  • Ernest Nagel (1901 - 1985) Yhdysvalloissa,
  • Willard V. Quine (1908 - 2000) Yhdysvalloissa,
  • Alfred Tarski (1902 - 1983) Puolassa,
  • Eino Kaila (1890 - 1958) Suomessa.
Jopa ulkonaisissa suhteissa Wienin piirin ajattelijoihin on suunnattu eri tavoin asiatonta vihamielisyyttä.

Sitä havainnollistaa parhaiten Wienin piirin epävirallisen johtajan Moritz Schlickin murha vuonna 1936.

Tämä murha usein kuitataan sanomalla, että murhaaja oli mielisairas opiskelija, jonka motiivit olivat ainakin pääasiassa muita kuin asiakysymyksiä.

Tosiasiassa mies ei ollut niin sairas, etteikö häntä olisi pantu syytteeseen.

Oikeudenkäynnissä ilmeni, että häntä oli Schlickiä vastaan yllyttänyt valheellisin syytöksin vanhoillinen viisaustieteilijä Leo Gabriel, josta myöhemmin tuli Wienin vanhoillisenviisaustieteen keulakuva.

Gabriel itse kieltäytyi todistamasta oikeudenkäynnissä ja pakeni piiloon erääseen luostariin. Kansallissosialistien valtaantulo, ei syytetyn mielentila, vasta katkaisi oikeudenkäynnin kesken.

Kurt Grelling kuoli Auschwitzin keskistysleirillä, ja useimmat muut piirin jäsenistä joutuivat pakenemaan kansallissosialisteja ulkomaille.

Kylmä sota

Wienin piiri oli alun perin pieni, erimielinen ja hajallaan asuva.

Piirillä ei ollut minkään valtion tai yrityksen tukea.

Piirin postisoitekin oli aluksi vähäpätöinen paikallisten vapaa-ajattelijain toimisto (kansallissosialistit lakkauttivat vapaa-ajattelijajärjestöt, ja Vapaa-ajattelijain maailmanliiton puheenjohtaja Max Sievers teloitettiin).

Jo piirin johtajan murha ja jäsen­ten pakeneminen vieraisiin maihin tuhosi melkoisen osan piirin toimintaedellytyksistä.

Lisää tu­hoa aiheutti ns. kylmä sota. Wienin piirin ykseyden aatetta alettiin pitää kommunistisena.



Ns. kylmä sota alkoi noin vuonna 1950. Amerikkalainen oikeisto ryhtyi senaattori Joseph McCarthyn (1909-57), johtamana syyttämään tutkijoita, taiteilijoita ja muita kulttuurivaikuttajia ”epäamerikkalaisesta toiminnasta”.

Köyhistä oloista lähtöisin ollut amerikanjuutalainen viisaustietelijä Sidney Hook (1902-1989) kääntyi kommunistista äärioikeistolaiseksi ja osallistui aktiivisesti oikeiston mielestä väärin ajattelevia professoreita vastaan suunnattuun vainoon.

Myös monet niistä, jotka olivat lopettaneet yhteiskunnallisen osallistumisensa (esimerkiksi Rudolf Carnap) saivat varoituskirjeitä (jotka ovat säilyneet) Sideney Hookilta.

Georg Henrik v. Wrigth Suomessa



Myös Suomessa valtaan nousivat Eino Kailan vastustajat.

Georg Henrik von Wright toi Amsterdamin filosofikongressista 1948 terveisiä, joiden mukaan looginen empirismi ei enää ole johtava filosofia.

Arthur Pap



Vuonna 1949 Atrhur Pap alkoi markkinoida käsitettä ”analyyttinen filosofia”. Myös useimmat suomalaiset filosofit (kuten Georg Henrik von Wright) ilmoittivat sen jälkeen olevansa analyyttisen filosofian kannattajia.

Analyyttinen filosofia on käsitteenä hyvin sekava (olisi kohtuutonta selvitellä näin sekavaa käsitettä elämänkatsomustiedon aineistossa, sen sijaan filosofian tunneille aihe varmasti kuuluu), ja filosofit ovat enenevässä määrin luopumassa tästä peitenimestä, varsinkin, kun kylmä sota on loppunut jo vuosikymmeniä sitten.

Loogisen empirismin perusajatuksia

Suomalaiset viisaustietelijät valehtelevat

Lukemalla G. H. v. Wrightin, Oiva Ketosen jne. selostuksia loogisesta empirismistä saa aivan väärän käsityksen Wienin piiristä ja siitä aatesuunnasta, joka on edelleen elossa loogisen empirismin nimellä.

Valistusajattelu ja tosiasioihin nojautuminen

Wienin piiri sanoi edustavansa valistusajattelua ja tosiasioihin nojautumista.

Piiri kannatti kansan sivistämistä tutkimukseen perustuva todellisuuskäsityksen mukaisesti.

Logiikan eli johdonmukaisen ajattelun käyttöä piiri kannatti erityisen innokkaasti.

Tosiasioista ei voida johtaa arvoja, mutta piiri arvosti seuraussiveyttä ja mahdollisimman monien onnellisuutta.

Piirin tässä asiassa arvostamia ajattelijoita olivat mm. Epikuros, David Hume, Jeremy Bentham, John Stuart Mill, Auguste Comte, Ludvig Feuerbach ja Karl Marx.

Yhtenäinen todellisuustutkimus

Piirin tavoitteena oli yhtenäinen todellisuustutkimus. Jakoa ”luonnontieteisiin” ja ns. ”hengentieteisiin” piiri vastusti.

Se vastusti myös kaikkea huuhaata jumaluusoppi mukaan lukien.

Todellisuustutkimuksen todellisuuskäsitys ei tunne mitään ratkaisemattomia ongelmia. Perinteisten viisauden ystävien ongelmat olivat piirin mielestä näennäisongelmia.

Immanuel Kantia vastustettiin



Erityisesti Wienin piiri asettui vastustamaan Immanuel Kantin ajattelua.

Todellisuustutkimuksen todellisuuskäsitys ei tunne mitään puhtaan järjen ehdottomasti pätevää tietoa (synteettisiä lauseita apriori. Apriorinen tieto on tietoa, joka on tosi ilman kokemusta, aposteriorinen tieto on tietoa, joka on tosi kokemuksen perusteella, analyyttinen tieto on tietoa, joka on tosi käsitteiden määritelmien perusteella, synteettinen tieto on tietoa, jonka totuutta ei voida päätellä pelkästään käsitteiden määritelmien perusteella).

Loogisen empirismin pääväitteet

Matematiikan ja logiikan tieto on käsitteiden määritelmiin perustuvaa ja kokemuksesta riippumatonta

Wienin piirin mukaan matematiikan ja logiikan tieto on (analyyttista apriorista tietoa) käsitteiden määritelmiin perustuvaa ja kokemuksesta riippumatonta.

Muu tieto perustuu kokemukseen

Kaikki muu tieto oli (synteettistä aposteriorista tietoa eli) ei pääteltävissä pelkästään käsitemääritelmistä vaan vasta kokemuksen perusteella.

Kylmän sodan miehet asialla

Loogisen empirismin pääväitteet ajattelivat kumonneensa. mm. kylmän sodan aikainen Arthur Pap ja häntä seuraten Timo Airaksinen ja Pekka Elo.

Pääväitteillä on myös tukijoita

Pertti Lindfors ja Ilkka Niiniluoto eivät uskoneet Kantin tapaan, että olisi olemassa (synteettistä apriorista tietoa) tietoa, joka ei olisi tosi käsitteiden määritelmien perusteella mutta olisi siitä huolimatta tosi vaatimatta mitään kokemusta pohjakseen.

Ei ole muun tutkimuksen yläpuolella olevaa yleistutkimusta tai henkimaailmaa

Wienin piiri korosti, ettei ole olemassa mitään muiden tieteiden yläpuolella olevaa viisaustiedettä, vaan sisällöllistä tietoa voidaan saada vain kokemuksen avulla.

Kokemuksen yläpuolella olevaa tuonpuoleista henkimaailmaa (Platonin ideat) ei ole olemassa.

Yritys vastata hyvän tutkimuksen ja huuhaan välisen rajan vetoon

Looginen empirismi oli ennen kaikkea yritys vastata hyvän tutkimuksen ja huuhaan väliseen rajanveto-ongelmaan.

Todellisuustutkimus ja epätodellisuustutkimus pyrittiin erottamaan toisistaan rajaamalla hyvin tarkasti mielekkään todellisuustutkimuksen kielenkäytön ehdot.

Halu poistaa huuhaa mielekkäästä todellisuustutkimuksen kielestä pe­rustui tiukasti kokemukseen ja todentamiseen nojaavaan käsitteiden merkityksen määrittelemiseen.

Tämän merkityksen määritelmän mukaan todellisuutta kos­kevan kokemusväitteen (empiirisen väitteen) merkitys on sen aistihavaintojen avulla tapahtuva todeksi (tai epätodeksi) osoittamisen menetelmä.

Muut kuin tiedolliset arvot

Se, mitä ei selvästi ja yksiselitteisesti voitu kieles­sä ilmaista, oli mieletöntä sanahelinää, jolla voi olla runollista, kauneudellista, siveellistä, ajatustunneperäistä (emotiivista) tai ilmaisullista (ekspressiivista) ar­voa, mutta ei mitään tiedollista arvoa.

Kieliajattelu

Wienin piirin kieliajattelun ohjelma edusti kuvailukäsitystä (deskriptivis­miä), jonka mukaan todellisuustutkimuksen (tieteelliset) käsitykset pyrkivät kuvaamaan havaittavia ilmiöitä mahdollisimman yksinkertaisesti ja taloudellisesti.

Tehtäviä

  1. Tutki mitä huuhaan muotoja nykyisin esiintyy?
  2. Millä perusteilla looginen empirismi vastustaa huuhaata?
  3. Voidaanko ajattelu asettaa varsinaisten todellisuustutkimusten yläpuolelle? Entä jumaluustiede?
  4. Mikä on loogisen empirismin pääväite. Ota selvää siitä, miten sitä on vastustettu. Miksi sitä on vastustettu?
  5. Miksi havaintoihin ja tosiasioihin nojautuminen on tärkeää?
  6. Mitä tarkoittaa sanonta, jonka mukaan todellisuustutkimus on itsensä korjaavaa?
  7. Miksi muotoa ”kaikki…” olevia väitteitä on vaikea osoittaa varmuudella tosiksi? Miksi muotoa ”on olemassa… ” olevia väitteitä on usein vaikea osoittaa epätosiksi?

Loogisen empirismin myöhempi kehitys

Pertti Lindfors



Suomessa Pertti Lindfors on vuonna 1978 julkaissut väitöskirjan („Der dialektische Materialismus und der logische Empirismus“ = Dialektinen materialismi ja looginen empirismi) loogisen empirismin ja aineellisen todellisuuskäsityksen suhteesta.

Lindforsin mukaan looginen empirismi, aineellinen todellisuuskäsitys ja ihmismielestä riippumattoman todellisuuden olemassaolo voidaan sovittaa yhteen ristiriidattomaksi käsitykseksi. Loogisen empirismin ns. mielekkyysväitteet on tällöin muotoiltava uusin käsittein (Jaakko Hintikan esitys alempana).

Jaakko Hintikka



Professori (Bostonin yliopisto) Jaakko Hintikka sanoo artikkelissaan ”Looginen empirismi 58 vuotta myöhemmin”

(julkaistu mm. teoksessa ”Filosofian köyhyys ja Rikkaus”, Art House 2001 sekä julkaistu Pertti Lindforsin juhlakirjassa)

mm:

(Jaakko Hintikan esitystä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa. Opettaja selittää siinä olevia sivistyssanoja erikseen.)

”Otsikkoni vuosiväli ei viittaa Wienin piirin tekemisiin tai tekemättä jättämisiin, vaan G. H. von Wrightin vuonna 1943 julkaisemaan kirjaan Looginen empirismi.

Se on edelleenkin huomion arvoinen, käyttökelpoinen katsaus tähän tärkeään filosofiseen virtaukseen.

Mutta mitä samasta aiheesta voi sanoa myöhempien tapahtumien ja myöhemmin julkisuuteen tulleen materiaalin valossa?

Yleisesti katsotaan, että Wienin piirin filosofia, kutsuimmepa me sitä loogiseksi empirismiksi tai loogiseksi (uus)positivismiksi, on "taakse jäänyttä elämää" eli voitettu ja hylätty kanta.

Onko tämä kuolemantuomio oikea sittemmin saavutettujen tulosten valossa?

Onko Wienin piiriin kohdistunut kritiikki ollut oikeutettua?

Tämän kirjoituksen tarkoitus on perustella kielteistä vastausta molempiin kysymyksiin.

Yhden paperin puitteissa on tosin mahdotonta käsitellä asiaa tyhjentävästi.

Tyydyn siksi vain joukkoon erillisiä joskin tärkeitä ja osittain toisiinsa liittyviä näkökohtia.”

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää tuomittiinko Moritz Schlickin murhaajaa toisen maailmansodan jälkeen.
  2. Ottakaa selvää, ketkä hallitsevat Itävaltaa nykyään.
Loogisen empirismin ja kommunistien riidasta Hintikka sanoo mm.:

”Yleisemmässä ideologisessa katsannossa on myös helppo nähdä, miksi loogiseen positivismiin suunnattiin marksistien taholta pitkään katkeraa kritiikkiä.

Syy ei ollut, että loogiset positivistit olisivat olleet taantumuksellisia filosofisesti tai poliittisesti.

Useimmat heistä olivat kommunisteille paljon vaarallisempia vihollisia, maltillisia sosialisteja, jotka sodanjälkeisessä Euroopassa olivat kommunistien voimakkaimmat poliittiset vastustajat.”

Loogisen empirismin vastustajista Hintikka sanoo mm.:

”Tärkeämpää tässä kuitenkin on selvittää Wienin piirin filosofian myöhempiä kohtaloita filosofian piirissä.

Vakavin virhe, joka on tehty Wienin piirin filosofiaa arvioitaessa, koskee mielestäni vertailua sen ja ns. uuden tieteenfilosofian (Kuhn, Lakatos jne.) välillä.

Sekä suuren yleisön että filosofien enemmistön keskuudessa ajatellaan näköjään, että "the new philosophy of science" on korvannut ja ehkä kumonnutkin loogisen positivismin tieteenfilosofian.

Tämä käsitys perustuu ainakin osaksi väärinkäsitykseen. "Uuden tieteenfilosofian" tunnetuin ja otaksuttavasti edustavin hahmo on Thomas Kuhn.

Kuhn ei kuitenkaan ollut enempää koulutukseltaan kuin asennoitumiseltakaan tieteenfilosofi, vaan tieteenhistorioitsija osittain tieteensosiologi.

Tämän hän olisi itsekin ollut valmis myöntämään.

Menisin itse kuitenkin vielä pitemmälle ja olisin valmis väittämään, ettei Kuhn edes tieteen historiassa osoittanut erityisen hyvää tajua tieteen kehitystä ohjanneille filosofisille ja metodologisille ideoille.

Esimerkiksi uuden ajan alun todellisuustutkimuksta (tiedettä) tarkastellessaan hän operoi kaavamaisella vastakohdalla kokeellisen ja matemaattisen perinteen välillä.

Kuitenkin minusta on selvää, kuten eräät muutkin teoreettisesti ja filosofisesti tarkkasilmäiset tutkijat (esimerkiksi Heideggerin liittolainen Oskar Becker, jota ei ainakaan voi syyttää positivismista) ovat tähdentäneet, että uuden ajan alun tieteen tärkein uutuus oli eksperimentaalisen ja matemaattisen metodin synteesi.

Kontrolloitu koe tulkittiin olennaisesti samaksi metodiksi kuin kreikkalaisten geometrikkojen kuvioanalyysi.”

Hintikan mukaan loogisen empirismin arvostelijat itse asiassa puhuivat eri asioista kuin looginen empirismi:

”Kuhn voi ehkä olla parempi tieteen historioitsija kuin Zilsel tai Neurath, mutta hän puhuu itse asiassa aivan eri asiasta kuin Carnap tai Hempel.

Siitä syystä on paha ajatusvirhe ajatella, että Kuhnin ideat voisivat sisällöllisesti katsoen korvata aikaisemman systemaattis‑teoreettisen tieteenfilosofian.

Aktiivitutkijaa ei auta, jos Kuhn kertoo hänelle, että hän on jonkin tiedostamattoman "paradigman" kahleissa.

Sitä vastoin esimerkiksi Carnapin tai Frank Ramseyn verrattain yksinkertaisillakin ideoilla on läheinen yhteys tieteellisen, erityisesti tilastollisen päättelyn käsitysan, päinvastoin kuin on joskus väitetty.”

Hintikka jatkaa Kuhnin kritiikkiään mm. seuraavasti:

”Kuhn esimerkiksi puhuu niin kuin hänen kuuluisaa teorioitten yhteismitattomuuden käsitettään olisi täysin mahdotonta lähestyä puhumalla kyseisten teorioitten loogisista tai empiirisistä seuraamuksista.

Siinä on Kuhnin mukaan kysymys näiden teorioitten käsitepohjan erilaisuudesta.

Olen kuitenkin osoittanut, että tällaista mahdottomuutta ei ole muuta kuin Kuhnin mielikuvituksessa.

Ainakin eräissä selväpiirteisissä esimerkkitapauksissa voidaan päinvastoin osoittaa, että teorioitten käsitteellinen vieraantuminen toisistaan kulkee käsi kädessä niiden seurausten joukon erilaisuuden kanssa.

Samaten kuuluisa teesi havaintojen käsityspitoisuudesta osoittautuu huolellisemmin tarkasteltuna monessa suhteessa moniselitteiseksi.

Siinä on epäilemättä tärkeä ja tosi ydin, mutta siitä ei löydy mitään perusteita eri teorioitten väitetylle yhteismitattomuudelle.

On itse asiassa perin kummallista juuri käsityspitoisuuden näkökulmasta pitää Kopernikuksen kumousta tähtitieteessä esimerkkinä "uuden tieteenfilosofian" opeista.

Kopernikuksen opit perustuvat olennaisesti samoihin havaintoihin kuin Ptolemaioksen, ja hänen järjestelmänsä läpimurto vuorostaan perustui Tyko Brahen havaintoihin, jotka niiden tekijä itse tahtoi sijoittaa eri maailmanjärjestelmän puitteisiin.

Minkä teorian pitoisuudesta Tykon havainnoissa onkaan siis kysymys?”

Loogisen empirismin ”virheistä” Hintikka sanoo seuraavaa:

”Toisen yleisen kysymyksen herättääkseni, ilmeisin yleinen ongelma, johon loogiset empiristit törmäsivät, oli tietomme eri osien palauttaminen välittömään kokemukseen tai ainakin niiden kokemuspohjan löytäminen.

Tätä oli Bertrand Russell jo yrittänyt teoksessaan Our Knowledge of the External World, mutta Russellin teoksen luonnosmaisuus ei (syystä kyllä) tyydyttänyt Wienin piiriä.

Heidän kamppailunsa reduktio‑ongelman kanssa kehittyi valheesta toiseen. Näitä vaiheita kuvaavat sellaiset avainsanat kuin verifioitavuusteesi, koeteltavuusteesi, reduktiolauseet, ehdolliset määritelmät jne.

Ei liene epäoikeudenmukaista sanoa, ettei tämä keskustelu koskaan johtanut todella tyydyttävään lopputulokseen.

Tekee kuitenkin mieli sanoa ‑ vaikka vain jälkiviisautena ‑ että tässä on jälleen kysymys perustotuudesta "a little logic is a dangerous thing".

Se logiikka, joka Machin kaltaisilla varhaispositivisteilla oli mielessä kun he väittivät erilaisia tieteellisiä käsitteitä määriteltäviksi, on perin yksinkertainen ja yksioikoinen.

Wienin piirin kulta‑aikana sen jäsenillä ei myöskään ollut käytössään muuta kuin tavallinen "plain vanilla" määriteltävyyden käsite reduktiokäsitystä kehittäessään.

Mutta tämä käsite on osoittautunut perin köyhäksi tieteenfilosofiselta anniltaan. Kun Herbert Simon myöhemmin väitti useimpia fysiikan käsitteitä määriteltäviksi, hänen teesinsä olivat loogikkojen terminologian perusteella arvioituina triviaalisti virheellisiä.

Osoittautuu kuitenkin, että Simonilla oli mielessä olennaisesti eri käsite kuin määriteltävyys, nimittäin identifioitavuus. Tämä käsite ei ollut loogisten positivistien käytettävissä, mutta se on täysin eksplisiittisesti määriteltävissä.

Sen toivat tieteen metodologiaan alun perin ekonometrikot, eivät filosofit eivätkä loogikot. Sitä voi luonnehtia määriteltävyydeksi ei yksinomaan jonkun annetun käsityksen pohjalta, väärinkäsityksen ynnä mahdollisten havaintojen pohjalta.

Identifioitavuus näyttää täysin järkevältä empiirisen merkityksen tunnusmerkiltä. Näyttää myös luultavalta, että identifioitavuuden käsitteen avulla loogisten empiristien empiirisen sisällön kriteerit voitaisiin luontevalla tavalla rekonstruoida.

Vaikka asiassa on vielä erittäin paljon tutkimista, on jo nyt ilmeistä, että loogisten empiristien perusajatukset empiirisen sisällön koetinkivistä ja redusoitavuudesta eivät ole saaneet viime aikoina osakseen samaa rakentavaa huomiota kuin heidän myöhempien kilpailijoittensa, esimerkiksi Quinen, teoreettisesti paljon karkeasyisemmät spekulaatiot.”


Loogisen empirismin selittämisen mallista Hintikka sanoo näin:

”Samanlaisia yllättäviäkin positivistien käyttämien menetelmien kunnianpalautuksia on puhjennut esiin muuallakin päin tieteenfilosofiaa.

Wienin piirin jälkivaikutuksen tunnetuimpia aspekteja on ollut Hempelin käsitys tieteellisestä selittämisestä. Siitä käytetään usein nimitystä "covering law model of explanation", selittämisen peitelakimalli.

Sitä on yleisesti pidetty olennaisena puolena positivistien tieteenfilosofiasta, ja filosofien luopumista siitä on pidetty oireena positivismin lopusta.

Kurt Hempel itse Carus‑luennoissaan 1970‑luvulla esitti tärkeitä varauksia omaan malliinsa, kuultiin erään filosofin auditoriossa mutisevan esitelmän jälkeen, "Tänään looginen positivismi lopultakin kuoli".

Mutta jos niin ajatellaan eli jos Hempelin peitelaki‑ideasta tehdään loogisen uuspositivismin tunnusmerkki, niin huhut loogisen positivismin kuolemasta voivat hyvinkin osoittautua yhtä liioitelluiksi kuin sananparrenomaiset uutiset Mark Twainin poismenosta.

Olen näet analysoinut yhdessä Ilpo Halosen kanssa selitysprosessin tietoteoreettista rakennetta, vaikka tuloksiamme ei ole vielä ehditty julkaista. Tällöin on osoittautunut, että peitelailla ei tosin ole roolia selitystoimituksen premissinä eikä välivaiheena ja ettei selitystoimitusta myöskään voi tulkita peitelain etsimiseksi.

Näistä syistä ei ole yllättävää, että Hempelin mallille on löytynyt monia vahingoniloisia ns. vastaesimerkkejä.

Nämä esimerkit eivät kuitenkaan luo valoa itse selitysprosessin rakenteeseen. Ja kun tätä rakennetta tarkastellaan loogisesta näkökulmasta, voidaan helposti osoittaa, että jokaiseen miksi‑selitykseen automaattisesti liittyy kuin liittyykin peitelaki.

Tämä peitelaki ei kuitenkaan ole selityksen väline eikä selityksen sisältä, vaan sen sivutulos, joka voidaan tulkita lyhennetyksi yhteenvedoksi selitysprosessista.

Eräässä syvällisessä mielessä Hempel on siis loppujen lopuksi oikeassa: miksi‑selitysten ja peitelakien välillä on olennainen yhteys jopa siten, että toisen etsiminen on tietyssä mielessä toisenkin etsimistä.

On kuvaavaa, että tämä tulos yksinkertaisuudestaan huolimatta perustuu syvälliseen logiikan metakäsityksen tulokseen, William Craigin interpolaatiolauseeseen, joka todistettiin ja julkistettiin vasta Hempelin mallin jälkeen.

Loogisten positivistien ideoitten vikana ei siis ollut, että ne nojasivat logiikkaan ("tieteen kielen loogiseen syntaksiin"), vaan että ne nojasivat liian yksiviivaisiin ja heikkoihin loogisiin tuloksiin.”

Loogisen empirismin pääteesistä Hintikka sanoo:

Ehkä selväpiirteisin ongelma, jonka kohdalla loogisten empiristien käsityksille voidaan antaa Ehrenrettung, on heidän teesinsä loogisten totuuksien analyyttisestä luonteesta.

Tässä teesissä ei mannermaisessa kontekstissa ollut Wienin piirin jäsenten esittämänä paljonkaan uutta. Kant jo oli väittänyt analyyttisiä totuuksia tyhjiksi ja tulkinnut loogiset totuudet analyyttisiksi.

Tätä tyhjyys‑ eli tautologiaväitettä oli myös puolustanut mm. Ernst Mach, Wienin piirin henkinen isä.

Uutuus oli se tapa, jolla Wittgenstein oli Tractatus ‑teoksessaan perustellut loogisten totuuksien sisällöllistä tyhjyyttä.

Lauselogiikassa voidaankin määritellä informaation käsite erittäin luontevalla tavalla lauseen sallimien ja kieltämien vaihtoehtojen avulla.

Tällöin osoittautuu, että loogiset totuudet ovat juuri ne, joiden informaatiosisältö on nolla.

Tämä oli uusi ja erittäin vakuuttava tapa perustella vanhaa väitettä loogisten totuuksien tyhjyydestä.

Hankaluutena oli kuitenkin se, että loogiset empiristit eivät voineet pitää kiinni Wittgensteinin väitteestä, että kielemme koko logiikka voidaan palauttaa lauselogiikan totuusfunktiokäsityksiin.

He eivät myöskään onnistuneet yleistämään informaation käsitettä muulla tavoin lauselogiikasta muuhun logiikkaan, erityisesti ensimmäisen kertaluvun logiikkaan.

Heidän puolustettavakseen jäi siitä syystä paljon epämääräisempi väite loogisten totuuksien analyyttisyydestä, jolla he tarkoittivat sitä että ne antavat meille tietoa vain kielestämme, muttei todellisuudesta. Näin epämääräistä väitettä on hankala puolustaa, ja se onkin joutunut Quinen kritiikin helpoksi maalitauluksi.

Osoittautuu kuitenkin, että informaation käsite voidaan erittäin luonnollisella tavalla ulottaa ensimmäisen kertaluvun kieliin, joita voi käyttää realistisen kielen esimerkkitapauksina.

Tai tarkemmin sanottuna se voidaan ulottaa kahdella eri tavalla. Looginen päättely voi antaa uutta pintainformaatiota.

Mutta tämä informaation laji on erotettava siitä kokonaisinformaatiosta, joka jostakin propositiosta voidaan loogisin keinoin puristaa ulos.

Tätä jälkimmäistä informaation lajia voisi kutsua empiiriseksi informaatioksi tai syvyysinformaatioksi. Se on luonnollisestikin se informaation laji, jota loogisten empiristien on ymmärrettävä tarkoittaneen ja sen kohdalla heidän väitteensä loogisten totuuksien informaatiotyhjyydestä pitää loppujen lopuksi kuitenkin paikkansa.

Tämä tulos on niin selväpiirteinen, että on yllättävää, että se on viimeaikaisessa keskustelussa jäänyt täysin huomiotta. On hankala välttyä vaikutelmalta, että tämä johtuu ideologisista syistä ‑ vai olisiko poliittisesti korrektia sanoa, väärästä paradigmasta?

Tähän tullaan huomauttamaan, että kysymys loogisten totuuksien tautologisuudesta on vain osa sitä yleisempää ongelmaa käsitteellisten totuuksien analyyttisyydestä, josta Quine ja Carnap keskustelivat ja jonka lopputuloksena yleensä näköjään katsotaan olevan, että Quine oli oikeassa ja että analyyttisyys‑synteettisyys ‑vastakohdasta on luovuttava.

Tämä yleisesti hyväksytty käsitys lepää kuitenkin heikoissa kantimissa. Quine vertaa toisaalta kieltä ja sen logiikkaa tieteelliseen käsityskseen. Toisaalta hänen ns. naturalistinen lähestymistapansa merkitsee epistemologian käsittämistä tiedonetsinnän luonnonhistoriaksi ja semantiikan käsittämistä mielekkään kielenkäytön luonnonhistoriaksi.

Tässä tulee oireellisesti esiin Quinen ulkopuolisen tarkkailijan asenne vastakohtana Wienin piirin miesten aktiivin tutkijan asenteelle.

Vain sivullisen näkökulmasta voi luonnontieteestä puhua niin kuin se olisi luonnonhistoriaa. Tieteellisellä käsityksillä, esimerkiksi vaikkapa Maxwellin käsitysillä, ei ole vain yhtä sovellutusta kertaheitolla koko maailmaan. (Ja jos joku sitä sillä tavalla globaalisesti soveltaisikin, hän ei olisi enää fyysikko vaan kosmologi.)

Maxwellin, Einsteinin tai Schrödingerin yhtälöillä on lukemattomia eri sovellutuksia, joiden kohteita fyysikko nimittää systeemeiksi. (Loogikko puhuisi sen sijasta malleista.)

Ja tällainen "systeemi" on vain jokin maailman todellinen tai kuviteltu osa, jota tarkastellaan muusta maailmasta riippumattomana.

Tällainen riippumattomuus saavutetaan eristämällä systeemi käsitteellisesti muusta maailmasta spesifioimalla sen reunaehdot.

Näiden reunaehtojen tutkiminen ei ole kyseisen käsityksen osa, vaikka se on osa niiden sovellutusprosessia.

Jos Quine on oikeassa verratessaan kieltä ja sen logiikkaa tieteelliseen käsityseen, niin silloin sillä on ajateltava olevan lukemattomia toisistaan riippumattomia eri sovellutuksia (malleja),

Niiden reunaehtoihin kuuluu muun muassa kyseisen mallin ("systeemin") alkioalueen kiinni lyönti ynnä kielen ei‑loogisten vakioiden ominaisuudet.

Mutta jos niin on, Quinen ongelma on väärin asetettu.

Kielen eri ei‑loogisten vakioiden ominaisuudet ja niihin perustuvat käsitteelliset totuudet eivät kuulu kielen yleisen semantiikan ja logiikan piiriin. Ne eivät ole osa kielen käsitystä, vaan kielten luonnonhistoriaa".

Tästä syystä kysymyksellä niiden tavoittamisesta ei ole mitään vaikutusta kysymykseen kielen loogisten totuuksien tautologisuudesta. Se arvostelu, jota Quine on esittänyt Carnapin semanttisia käsityksiä vastaan, perustuu tältä tärkeältä osaltaan väärin asetettuun kysymykseen, joka vuorostaan johtuu hänen ulkopuolisen tarkkailijan asenteestaan tieteeseen.

Niin kuin tarkkasilmäinen lukija on epäilemättä jo huomannut, tässä kohdin Quinen ja Kuhnin lähestymistavat ovat periaatteessa samanlaiset. Tieteessä he ovat penkkiurheilijoita, eivät kilpailijoita tai edes valmentajia.

Platonin dialogien lopun alussa Sokrates joskus sanoo: "Lyökäämme nyt yhteen kaikki vastaukset". Hän tietenkin tarkoittaa johtopäätösten tekemistä siihen asti saavutetuista tuloksista. Olen varma, että voin tällä kohdin jo jättää tämän yhdistämistoimituksen lukijoitteni suoritettavaksi.”

Looginen empirismi ja todellisuuspohjainen olemassaolokäsitys (realistinen ontologia)



Esimerkiksi loogisen empirismin anglosaksinen johtohahmo Alfred Ayer (1910-1989) (nimeä ja vuosilukuja ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa) totesi (The Central Queston of Philosophy, Penguin, 1976, s. 108):

”fyysisten kappaleiden jatkuva ja erillinen olemassaolo yksinkertaisesti oletetaan.”

Looginen empirismi ja todellisuuspohjainen (realistinen) olemassaolo-oppi (ontologia) on saatu sopusointuun.

Todellisuuspohjaisen olemassaolo-opin (realismin) eräs perusväitejoukko on seuraava. Lukija voi tarkentaa sitä omien näkemystensä mukaan.
  1. On olemassa ihmismielestä (ainakin osittain) riippumaton todellisuus.
  2. Totuus on vastaavuussuhde kielen ja todellisuuden välillä (ja näin suhteellinen kuhunkin kie­leen).
  3. Totuuden ja epätotuuden käsitteet soveltuvat periaatteessa kaikkiin tieteen lauseisiin (siis myös teoreettisia termejä sisältäviin lauseisiin). käsityst pyrkivät vakavissaan kuvaamaan todelli­suutta.
  4. Totuus on (eräs) tieteen keskeinen päämäärä, jota kohden se pyrkii.
  5. Yksinkertaisuus on eräs totuuden arviointiperusteista (kriteereistä).
  6. Ei pidä olettaa useampia oliota kuin on välttämätöntä.
  7. Todistuksen taakka on väitteen esittäjällä..
  8. Tieto todellisuudesta on ainakin yksityiskohdissaan erehtyväistä. Parhaimmatkin tieteelliset teoriat voivat olla epätosia, ja koko totuus saattaa olla ihmiselle saavuttamaton.
  9. Todellisuudesta voidaan kuitenkin saavut­taa tietoa; se ei ole täysin tuntematon. Tieteen käsitykset voivat parhaimmillaan olla tosia (vaikka emme välttämättä ole siitä varmoja) tai lähellä totuutta.
  10. Tieteen käytännöllisen menestyksen paras selitys on se, että käsitykset ovat olleet merkityksellisil­tä osin tosia tai lähellä totta. On siis perusteltua olettaa, että todellisuustutkimuson edistynyt.

Tehtäviä

  1. Miten voidaan perustella sitä käsitystä, että on olemassa ihmismielestä (ainakin osittain) riippumaton todellisuus? Miten tätä väitettä on vastustettu. Missä suhteessa eräiden loogisen empirismin varhaisten kannattajien käsitys erosi tästä käsityksestä?
  2. Mitä hyötyä on totuuteen pyrkimisestä? Milloin valehtelemisesta on hyötyä?
  3. Miksi yksinkertaiset selitykset on asetettava monimutkaisten edelle? Miksi monimutkaisempia selityksiä on usein asetettu yksinkertaisempien edelle?
  4. Miksi todistuksen taakka on väitteen esittäjällä? Miksi tätä periaatetta on myös vastustettu?
  5. Keksi esimerkkejä siitä, että jokin todellisuuskäsitys on ollut menestyksellinen.

Looginen empirismi ja aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi)

Aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi) on olemassaolo-opillinen (ontologinen) käsitys, jonka mukaan todellisuus on aineellinen (materiaalinen). Ainetta (materiaa) ovat aine ja energia. Aineen (materian) lisäksi on tyhjiö.

Edesmennyt tohtori Pertti Lindfors on väitöskirjassaan esittänyt mm. seuraavat aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) perusväitteet (mukaan on valittu hieman uudelleen muotoillen kuudestatoista väitteestä kymmenen yleisimmin hyväksyttyä):
  1. Ristiriidattomasti voidaan puhua myös sellaisista tapahtumista, joita kukaan ei ole havainnut. Olemassaolo ei ole pelkkää havaituksi tulemista.
  2. Todellisuus on aineellinen.
  3. Tietoisuus on aineellinen.
  4. Ajatus ja ajatuksen kohde ovat eri asioita.
  5. Havaitsija ja havainnon kohde ovat eri asioita.
  6. Nimi ja nimetty kohde ovat eri asioita.
  7. Kieli on eri asia kuin se kohde, josta kieli puhuu.
  8. Luonnossa vallitseva järjestys ja syysuhde ovat kokemukseen ja vain kokemukseen perustuvia.
  9. Pohjimmaltaan kokemustutkimus nojaa havaintolauseisiin. Havaintolauseiden totuutta arvioitaessa tarvitaan kybernetiikkaan perustuvaa tietokäsitystä (kybernetiikka tutkii järjestelmiä, jotka sisältävät ns. takaisinkytkentöjä eli itsesäätelyä).
  10. Ateismi on tosi.
Yllä olevissa lauseissa mahdollisesti esiintyvät ristiriidat Lindfors on ratkaissut ns. tyyppikäsityksellä. Jaakko Hintikan mukaan ristiriitojen ratkaisuun ei nykyään tarvita edes tyyppikäsityksiä.

Maailmankuvien ja tiedon lähteiden järkiperäinen arviointi

Vakuutteluvirheet ovat yleisiä

Erityisesti nettikeskusteluissa esiintyy niin paljon vakuutteluvirheitä, että Mikko Ellilä katsoi tarpeelliseksi tehdä listan yleisimmistä ja vakiintuneen nimityksen saaneista virheistä. Julkaisemme tämän nyt tässä. Tätä saa vapaasti levittää, mutta lähde on mainittava osittaisessakin lainauksessa.

Mikko Ellilän kirjoittama Argumentaatioanalyysi ja virhelista



Kopio FI-LIB -blogissa julkaistusta kirjoituksesta.

Nettikeskusteluissa esiintyy niin paljon argumenttivirheitä, että katsoin tarpeelliseksi tehdä listan yleisimmistä ja vakiintuneen nimityksen saaneista virheistä. Julkaisen tämän nyt tässä blogissa, jotta saan tämän helposti arkistoitua webbiin.

Aikaisempi versio tästä klassisten argumenttivirheiden luettelostani löytyy Erkki Hartikaisen Elämänkatsomustiedon oppikirjasta.

Aion jatkossa väitellessäni netissä idioottien kanssa säästää aikaa viittaamalla yksinkertaisesti tähän virheluetteloon. Tätä saa vapaasti levittää, mutta lähde on mainittava osittaisessakin lainauksessa.

En ole viitsinyt keksiä pyörää uudelleen, joten olen vain kopioinut vakiintuneita argumentaatioanalyyttisia termejä parilta webbisivulta ja kirjoittanut lyhyitä suomenkielisiä selityksiä ja/tai esimerkkejä.

Pääasiallisena suomenkielisenä lähteenä olen käyttänyt Skepsis ry:n julkaisemaa virheluetteloa, muista lähteistä tärkein oli The Atheism Web-sivuston dokumentti Logic & Fallacies.

Katsoin aiheelliseksi käyttää enimmäkseen latinankielisiä termejä tai latinaan perustuvia sivistyssanoja, koska tällaiset termit ovat paljon tunnetumpia ja täsmällisemmin määriteltyjä kuin Skepsis ry:n argumenttivirheluettelon useimmissa kohdissa käytetyt suomenkieliset Vesa Tenhusen keksimät arkipäiväiseen kielenkäyttöön perustuvat termit.

Tenhusen lanseeraamia termejä ei sellaisenaan välttämättä käytä kukaan muu kuin Tenhunen itse, joten niihin viittaaminen ei anna kovin vakuuttavaa kuvaa argumentaatioanalyysista.

Ennen kaikkea nämä Skepsis ry:n käyttämät termit voivat helposti sekoittua kenen tahansa käyttämiin samanlaisiin arkikielisiin ilmaisuihin, joiden merkitys ei ole yksiselitteinen tai vakiintunut.

Olen pyrkinyt itse käyttämään sellaisia termejä, jotka ovat mahdollisimman helposti tunnistettavissa ja tarkistettavissa.

Kysymyksiä, kommentteja ja parannusehdotuksia otetaan vastaan meilitse. Erityisesti pyytäisin lähettämään nettikeskusteluista (tai sanomalehdistä, kirjoista, elokuvista jne.) poimittuja autenttisia sitaatteja, joissa joitakin allaolevia virheitä esiintyy.

Allaolevat lainausmerkkeihin pannut esimerkkirepliikit ovat vitsin vuoksi keksimiäni, ellei lähdettä ole mainittu.

Ad hoc

Tapauskohtaisesti keksitty väite tai selitys, jollaisia voidaan spontaanisti sepittää loputtomiin ilman mitään järjellisiä perusteluita tai keskinäistä koherenssia.

Tälle virheelle ominaista on, että johdonmukaista kokonaiskuvaa esitettävistä väitteistä ei tuoda kerralla esille. Ad hoc-väitteiden esittäjä ei yleensä itsekään keskustelun alussa vielä tiedä, mitä kaikkea hän joutuu sepittämään keskustelun edetessä.

Skepsis ry:n luettelosta Argumentoinnin virheet:

- "Jos UFOt vierailevat jatkuvasti maapallolla, miksi ne eivät näyttäydy kunnolla?"
- "Koska ihmiskunta ei ole vielä valmis kohtaamaan niitä."
- "Miksi UFOjen näkijät sitten kertovat niin innokkaasti niiden läsnäolosta?"
- "Koska he haluavat valmistaa ihmiskuntaa kohtaamaan UFOt."
- "Miksi he eivät sitten näytä kunnon todisteita pelkkien kertomusten sijaan?"
- "Koska UFOt ovat sellaisella värähtelytaajuudella, ettei niistä jää fyysisiä
todisteita."

Tällainen epärehellinen tapa torjua vastaväitteitä ja kysymyksiä muuttamalla omaa kantaa ja sen perusteluita jatkuvasti on tyypillistä erityisesti uskovaisille ja pseudotieteilijöille.

Anekdootti

Vahvistamaton tarina, joka kerrotaan tositapahtumana

Jos tarinan todenperäisyyttä ei pystytä tarkistamaan, tarina on täysin arvoton argumentti. Vaikka kertomus olisi totta, se ei yksittäistapauksena välttämättä merkitse yhtään mitään.

"Serkkuni kummin kaima pääsi irti huumeista tultuaan uskoon." (Minähän en voi tarkistaa, pitääkö tämä paikkansa. Ei minulla ole aikaa ottaa selvää sinun serkkusi kummin kaiman elämäntapahtumista.)

"Joku LSD:n käyttäjä joskus jossain luuli itseään appelsiiniksi ja ryhtyi kuorimaan omaa ihoaan hedelmäveitsellä." (Ehkä joku maailman miljoonista LSD:n käyttäjistä on joskus teoriassa voinutkin tehdä noin, mutta sillä ei ole mitään merkitystä LSD:n yleisen vaarallisuuden arvioinnin kannalta.

Ollessani armeijassa jouduin kuuntelemaan huumevalistusluentoa, jonka pitäjä kertoi juuri tuon appelsiinilegendan täytenä totena. Kyseessä on kuitenkin samanlainen urbaani legenda kuin "tervetuloa AIDS-klubiin".)

Jostain syystä yleensä nimenomaan huumevalistajat ja uskovaiset (erityisesti uskovaiset huumevalistajat ;-) käyttävät anekdootteja keskeisenä osana argumentaatiotaan. Tämä on erittäin valitettavaa todellisen huumevalistuksen kannalta.

Etenkään nuoret eivät enää usko huumevalistajia, koska poliisit ja muut huumevalistajat ovat niin usein jääneet kiinni vahvistamattomien anekdoottien kertomisesta täytenä totena. Kannattaisi keskittyä faktaan eikä huhujen tai legendojen levittämiseen.

Usein anekdootin tunnistaa siitä, että mitään täsmällistä ja tarkistettavissa olevaa lähdettä tai ketään tapaukseen liittyvää henkilöä ei ole mainittu nimeltä.

Joskus kuitenkin kerrotaan nimettyihinkin henkilöihin liittyviä anekdootteja, kuten (perättömiä) tarinoita Walt Disneyn syväjäädytyksestä tai Marie Antoinetten "syökööt sitten kakkuja"-repliikistä.

Argumentum ad antiquitatem

Vetoaminen (asian) vanhuuteen

"Ihmiset ovat uskoneet Jumalaan tuhansia vuosia, joten Jumalan täytyy olla totta." (Ihmisethän uskoivat myös tuhansia vuosia, että maa on litteä.)

"Kiinalainen luonnonlääketiede on tuhansia vuosia vanhaa perimätietoa." (So what? Se voi silti olla virheellistä.)

Argumentum ad auctoritatem

Auktoriteettiin vetoaminen

"Öljy loppuu maailmasta piakkoin, koska arvostetun Rooman klubin raporteissa sanotaan niin."

(Rooman Klubin raporteissa 70-luvulla sanottiin, että öljy loppuu ennen vuotta 2000.

Todellisuudessa öljyn riittävyyden kaltainen objektiivinen fakta ei riipu siitä, mitä joku auktoriteetti sanoo.

Terveen arkijärjen mukainen päättely osoittaa, että öljyn hupeneminen johtaa öljyn hinnan nousuun ja sitä kautta öljyn korvautumiseen muilla energianlähteillä.

Öljy ei siis ehdi loppua ennen kuin sitä lakataan käyttämästä sen kalleuden vuoksi. Tämän olisi kuka tahansa voinut päätellä itse, mutta monet uskoivat mieluummin Rooman klubin kaltaista auktoriteettia.)

Joissakin asioissa on tietysti olemassa asiantuntijoita: esimerkiksi lääkärit ovat parempia tautien asiantuntijoita kuin amatöörit.

Ei kuitenkaan ole oikein vedota auktoriteettiin sellaisessa asiassa, joka voidaan ratkaista ilman asiantuntijoiden apua.

"Pii on tasan 3, koska Raamatussa sanotaan niin." (On irrationaalista luottaa auktoriteettiin, jos objektiivinen tieto on ristiriidassa auktoriteetin kanssa.

Piin likiarvo voidaan laskea ilman Raamatun apua. Pii on n. 3,14159, vaikka Raamatun mukaan se on 3,00000.)

On myös huomattava, että joissakin asioissa ei voi olla mitään erityistä asiantuntemusta.

"Suklaajäätelö on parempaa kuin mansikkajäätelö, koska minä sanon niin." (Makuasioissa ei ole objektiivista auktoriteettia.)

"Matti Klinge pitää ranskalaisista elokuvista enemmän kuin amerikkalaisista, joten ranskalaiset elokuvat ovat parempia kuin amerikkalaiset."

Jotkut auktoriteetteina esitetyt tahot saattavat myös olla asiantuntijoina aivan toisessa asiassa kuin siinä, josta on kyse.

"Koko maailman pitäisi olla yhden valtion alaisuudessa, koska Albert Einstein sanoi niin." (Einstein on fysiikan asiantuntija, ei yhteiskuntatieteiden.)

Myös saman alan asiantuntijoiden kesken saattaa olla suurta erimielisyyttä asiasta.

"Descartes sanoi, että Jumala on olemassa." (Descartes filosofi, mutta filosofien kesken on suurta erimielisyyttä Jumalan olemassaolosta.)

Jotkut asiantuntijat voivat myös olla vahvasti puolueellisia oman etunsa vuoksi.

"Neuvostoliiton tiedeakatemian historian professori on sanonut, että Suomi aloitti talvisodan." (Historian professori on historian asiantuntija, mutta Neuvostoliiton tiedeakatemia on poliittisesti tarkoitushakuinen epäluotettava lähde.)

Joskus asiantuntija voi esittää vilpittömänä käsityksenään jotain, joka poikkeaa alan asiantuntijoiden yleisistä käsityksistä.

Tällöin on harhaanjohtavaa siteerata poikkeuksellisen näkemyksen esittänyttä asiantuntijaa mainitsematta, että useimmat alan asiantuntijat edustavat eri näkemystä.

"Biologi Rupert Sheldrake uskoo morfiseen resonanssiin." (Kukaan muu biologi ei usko morfiseen resonanssiin.)

Usein auktoriteettiin vedotaan myös epämääräisesti mainitsematta mitään täsmällistä lähdettä.

"Useimmat tiedemiehet uskovat Jumalaan."

"Kaikki järkevät ihmiset kannattavat asevelvollisuutta."

"Lääketieteellisten tutkimusten mukaan kaikki huumeidenkäyttäjät ovat mielisairaita."

Argumentum ad baculum

Vetoaminen voimaan, erityisesti raakaan fyysiseen väkivaltaan

"Minä olen oikeassa. Jos et usko, vedän sinua turpaan."

Esiintyy useimmiten hieman piilotetummassa muodossa.

"Jos et vanno sotilasvalaa, joudut vankilaan tai siviilipalvelukseen.

No niin, nyt kun olet vannonut sotilasvalan, sinulla on moraalinen ja juridinen velvollisuus puolustaa isänmaamme koskemattomuutta, sen laillista yhteiskuntajärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa."

(Eihän pakon edessä, rangaistuksen uhalla annettu lupaus voi olla moraalisesti tai juridisesti velvoittava. Näin kuitenkin väittävät sekä Suomen hallitus että Puolustusvoimat. Ks. Hallituksen esitys 6/2003 ja Puolustusvoimien pääesikunnan lehdistötiedote 30.08.2000)

Argumentum ad consequentiam

Vetoaminen seurauksiin

Tosiasia-arvostelman perustelu (tai vastustaminen) sen hyväksymisen (tai hylkäämisen) seurausten toivottavuuden (tai ei-toivottavuuden) perusteella.

"Joulupukin täytyy olla olemassa,

Vetoaminen rikkauteen. "Olen hyvin älykäs, koska olen onnistunut hankkimaan itselleni suuren omaisuuden."

Yhdysvalloissa on perintöveroa kannattavien miljardöörien yhdistys, joka käy poliittista kampanjaa lähes tämäntyyppisin argumentein. Suomessa on viime vuosina hoettu tällaista läppää, joka perustuu pohjimmiltaan samaan virheeseen:

"Jorma Ollila on sanonut, että yritykset eivät tule toimeen ilman valtion tukea. Ollila tietää, mistä puhuu - hänhän johtaa firmaa, joka tekee miljardeja euroja voittoa vuodessa."

Argumentum ad hominem

Henkilöön kohdistuva argumentti

Tästä on (ainakin) neljä tyyppiä.

  1. Suoranainen hyökkäys henkilöä kohtaan. Keskustelun kannalta irrelevanttien henkilökohtaisten syytösten tai solvausten esittäminen keskustelukumppania kohtaan. "Sinä et tiedä mistään mitään, koska olet narsisti ja psykopaatti." Ääritapauksessa mennään peruskoulun välitunnin tyylisen haistattelun tasolle.
  2. Väittämän pejoratiivinen leimaaminen sen aikaisempien esittäjien mukaan. "Et usko Jumalaan? Olet siis samoilla linjoilla kuin Lenin ja Stalin."
  3. Vetoaminen tiettyihin tapauskohtaisiin olosuhteisiin. "Et voi vastustaa koulutuksen kustantamista verovaroista, koska olet itsekin hankkinut korkean koulutuksen veronmaksajien rahoilla."
  4. Väittämän hylkääminen viittaamalla sen esittäjän mahdolliseen oman edun tavoitteluun eli ns. kaivon myrkyttäminen. "Tietysti sinä kannatat verojen alentamista, koska suurituloisena sinä hyötyisit veronalennuksista paljon." "Kannatat huumeiden laillistamista, koska haluat itse käyttää huumeita." "Kannatat homoseksuaalisten suhteiden laillisen alaikärajan alentamista heteroseksuaalisten suhteiden ikärajan tasolle, koska haluat itse harrastaa homoseksuaalisia suhteita nuorien kanssa."

Argumentum ad ignorantiam

Tietämättömyyteen vetoaminen

Todistustaakan kääntäminen väärinpäin.

"Me emme voi tietää, että Jumalaa ei ole olemassa. Siis voimme yhtä hyvin uskoa, että hän on olemassa." (Tällä logiikalla voisimme uskoa ihan mihin tahansa. Jostain syystä kristityt eivät kuitenkaan usko esim. muinaisiin skandinaavisiin, roomalaisiin tai kreikkalaisiin jumaliin.)

"Maailmassa on paljon asioita, joita emme tiedä. Ehkä telepatia on totta, vaikka sitä ei ole todistettu. Voimme siis uskoa telepatiaan, koska emme varmasti tiedä sitä vääräksi."

Argumentum ad lazarum

Köyhyyteen vetoaminen

"Sinä kultalusikka suussa syntynyt rikkaan perheen poika et ymmärrä syvällisiä arvoja, koska maallinen mammona sokaisee sielusi. Vain köyhä kansa ymmärtää elämän tarkoituksen." (Eihän köyhyydellä ole mitään yhteyttä oikeassa olemiseen sen enempää moraalisessa kuin faktuaalisessa mielessä.)

"Köyhät intialaiset ovat viisaampia kuin rikkaat eurooppalaiset, koska intialaiset eivät ole materiaalisten arvojen vallassa."

Argumentum ad logicam

Logiikkaan kohdistuva argumentti

Tämä on virhe, koska väärään logiikkaan perustuva väittämä ei välttämättä ole epätosi.

- "Albert Einstein sanoo, että 2+2=4. Siispä 2+2=4."

- "Tuo on auktoriteettiin perustuva virheellinen argumentti, joten olet väärässä. Niinpä ei ole totta, että 2+2=4."

Argumentum ad misericordiam

Sääliin vetoaminen

Väitteen perusteleminen vetoamalla kuulijoiden sääliin tai sympatian tunteisiin.

"Terroristeja ei saa rangaista, koska heillä on ollut ankea lapsuus."

"Lukutaidottomia lapsia ei saa jättää peruskoulun ensimmäiselle luokalle, heillä on muutenkin tarpeeksi vaikeaa."

"Maataloustukea ei saa lopettaa. Ajattele maanviljelijäraukkoja, jotka ovat koko elämänsä raataneet pellolla pienellä palkalla."

"Punakaartilaisten vangitseminen ja teloittaminen Suomessa vuonna 1918 oli väärin. Punaiset olivat köyhiä tehdastyöläisiä ja torppareita, joiden epätoivoiset teot kumpusivat ahdistuksesta ja epävarmuudesta."

Argumentum ad nauseam

Väitteen perusteleminen vastenmielisyyksiin asti menevällä toistolla

"Kapitalismissa köyhät kuolevat nälkään. Kapitalismissa köyhät kuolevat nälkään. Kapitalismissa köyhät kuolevat nälkään. Kapitalismissa köyhät kuolevat nälkään. Kapitalismissa köyhät kuolevat nälkään. Olen nyt osoittanut tämän jo moneen kertaan, joten kaikkien pitäisi jo tajuta asia."

Argumentum ad novitatem

Vetoaminen uutuuteen

Väitteen perusteleminen idean uutuudella.

"Vapaakaupan kannattajien argumentit perustuvat 200 vuotta vanhaan taloustieteeseen. Vapaakaupan vastustajien argumentit perustuvat uusiin, viimeisen 10 vuoden sisällä julkaistuihin David C. Kortenin ja Naomi Kleinin kirjoihin. Siispä vapaakauppa on huono idea, koska se perustuu ikivanhaan teoriaan."

Argumentum ad numerum

Vetoaminen väittämän kannattajien lukumäärään

"Globalisaation vastaisella Attac-järjestöllä on parituhatta jäsentä, vapaakauppaa puolustavalla Defens-järjestöllä vain parisataa. Tullimuurit ovat hyvä idea, koska niillä on niin paljon kannatusta."

"Jumala on olemassa, koska 90 % suomalaisista uskoo häneen."

Argumentum ad populum

Vetoaminen kansaan tai yleensä ihmismassaan, rahvaaseen, ns. tavallisiin ihmisiin tai yleensä mihin tahansa suureen ihmisjoukkoon.

Melkein sama kuin argumentum ad numerum, erona kuitenkin selkeämpi polittinen populismi ja antielitismi.

"Vapaa-ajattelijat ovat väärässä vaatiessaan kirkon erottamista valtiosta, koska suurin osa suomalaisista vastustaa sitä. Vapaa-ajattelijat ovat pieni vähemmistö. Kansan suuri enemmistö ei voi olla väärässä."

"Pornografia pitää kieltää, koska se loukkaa naisia kollektiivisesti. Puolta ihmiskunnasta edustavan naissukupuolen tunteet ovat paljon tärkeämpiä kuin pornon tekijöiden sananvapaus ja elinkeinonvapaus."

Argumentum ad verecundiam

Kunnioitukseen perustuva argumentti

Sama kuin argumentum ad auctoritatem.

Bifurkaatio

Väärä dikotomia, kysymyksenasettelun perusteeton jakaminen jäännöksettömästi kahteen vaihtoehtoon

"Kannatatko asevelvollisuutta vai haluatko Venäjän valloittavan Suomen?"

"Oletko oikeistolainen vai vasemmistolainen?"

"Oletko fasisti vai sosialisti?"

Circulus in demonstrando

Kehäpäätelmä

Johtopäätöksen perusteleminen johtopäätöksen olettamisella.

"Raamattu on totta, koska se on Jumalan sanaa. Jumalan sana on totta, koska Jumalan sanassa eli Raamatussa sanotaan niin. Raamattu on Jumalan sanaa, koska Raamatussa sanotaan niin."

Cum hoc, ergo propter hoc

Tämän kanssa, siis tämän vuoksi

Korrelaation ja kausaliteetin sotkeminen toisiinsa.

"Jäätelönsyönti aiheuttaa hukkumiskuolemia, koska kesällä hukkumiskuolemat lisääntyvät jäätelön kulutuksen kasvaessa."

Dicto simpliciter

Yksinkertaisen peukalosäännön käyttäminen argumenttina legitiimejä poikkeuksia vastaan tai päinvastoin poikkeuksen soveltaminen virheellisesti yleisenä sääntönä

"Laki kieltää punaisia päin ajamisen, joten ambulanssille on annettava sakot punaisia päin ajamisesta."/"Ambulanssi saa ajaa päin punaisia, joten minäkin saan."

Kyseessä on siis virheellinen yleistys: pääsääntöisesti pätevän periaatteen soveltaminen poikkeustapaukseen tai poikkeustapauksen luuleminen yleisesti päteväksi säännöksi.

Koskee sekä normatiivisia että deskriptiivisiä väitteitä.

"Linnut ovat tyypillisesti lentokykyisiä, joten lentokyvyttömät pingviinit eivät ole lintuja."

Divisio

Osiin jakautuvan kokonaisuuden ominaisuuksien olettaminen myös osien ominaisuuksiksi

Komposition vastakohta.

"Chivas Regal on kallista viskiä, joten sen tekemisessä käytetyn vedenkin täytyy olla kallista."

Ekvivokaatio

Monimerkityksisen sanan eri merkitysten rinnastaminen toisiinsa

"Kaikki lait ovat jonkun säätämiä. Luonnossa on lakeja. Siispä luonnonlakien täytyy olla jonkun, esim. Jumalan, säätämiä." (Sanalla "laki" on useita merkityksiä, joita ei voi rinnastaa toisiinsa.)

Ignoratio elenchi

Irrelevanttien asioiden todistaminen, relevantin keskustelunaiheen jättäminen huomiotta, yritys todistaa keskustelun aiheena olevaa väitettä todistamalla jotain aivan muuta

Tunnetaan englanninkielisissä maissa myös nimellä "red herring". tämä nimitys tulee siitä, että vankikarkureilla oli tapana heittää punaisessa marinadissa olevia säilykesillejä pakoreitilleen harhauttaakseen jäljityskoirien hajuaistia.

Keskustelussa "red herring" tarkoittaa siis opponenttien harhautusta puhumalla asian vierestä.

Olkinukke on yksi tämän harhautuksen alalaji.

Ipse dixit

Sama kuin argumentum ad auctoritatem

Nimitys "ipse dixit" eli '(hän) itse sanoi (niin)' tulee siitä, että tarinan mukaan Pythagoraan oppilaat pitivät mitä tahansa mestarinsa väitteitä itsestään selvästi totena ilman mitään perusteluita.

"Pythagoras itse sanoi (niin), joten sen täytyy olla totta."

Tyypillinen virhe totalitaaristen ideologioiden tai uskontojen kannattajille.

"Marx itse sanoi, että proletariaatin diktatuurin myötä valtio kuihtuu pois tarpeettomana. Neuvostoliitossa proletariaatin diktatuuri alkoi v. 1917, joten vuosikymmeniä jatkuneen proletariaatin diktatuurin myötä Neuvostoliitossa valtio oli kuihtumaisillaan pois."

Kyseessä oleva auktoriteetti ei välttämättä ole kukaan yksittäinen henkilö, vaan yhtä hyvin esimerkiksi absoluuttisena totuutena pidetty uskonnollinen kirja.

"Poikavauvat pitää ympärileikata, koska itse Raamattu käskee tekemään niin."

Kompositio

Asian osien ominaisuuksien olettaminen niiden muodostaman kokonaisuuden ominaisuuksiksi

Division vastakohta.

"Kahvi on hyvänmakuista, shamppanja on hyvänmakuista, niinpä kahvi-shamppanjasekoitus on hyvänmakuista."

Käänteinen todistustaakka

Väitteen esittäjän vaatimus, että opponenttien pitäisi erikseen todistaa väite vääräksi

Väitteen olettaminen lähtökohtaisesti oikeaksi, kunnes väite on erikseen kumottu.

"Ethän sinä ole vielä todistanut, että Jumalaa ei ole olemassa. Siis Jumala on olemassa." (Todellisuudessa väitteen esittäjän pitää tietysti osoittaa väite oikeaksi.)

Liukas rinne

Arvoarvostelman (tai erityisesti siihen perustuvan poliittisen ratkaisun) vastustaminen siitä aiheutuvaksi väitettyjen ei-toivottujen seurausten perusteella

"Slippery slope" eli 'liukas rinne' on englanninkielisessä keskustelussa yleinen termi, mutta suomenkielisessä keskustelussa ei ole vakiintunutta termiä tälle virheelle.

Skepsis ry käyttää virheluettelossaan termiä "viettävä pinta", joka ei ole suora käännös.

Olennaista metaforisessa termissä "liukas rinne" on se, että rinteeseen eli viettävälle pinnalle joutuminen johtaa väistämättä alas luisumiseen.

Tästä syystä attribuutti "liukas" on olennainen osa tätä termiä, koska Skepsis ry:n virhelistassa käytetty attribuutti "viettävä" eli 'kalteva' ei kerro vaarasta luisua rinnettä alas.

Kyseessä on se virhe, että asian X hyväksyminen muka jotenkin johtaa ei-toivottavaan asiaan Y.

Tyypillisesti tähän virheeseen kuuluu nimenomaan, että oletettua kausaalista suhdetta asioiden X ja Y välillä ei mitenkään perustella.

"Jos homoille annetaan adoptio-oikeus, seuraavaksi eduskunta antaa adoptio-oikeuden pedofiileille." (Miten niin? Mikä on se kausaalinen ketju, joka saa homojen adoptio-oikeuden väistämättä johtamaan pedofiilien adoptio-oikeuteen?)

Jotkut kuitenkin käyttävät "liukas rinne"-argumenttia omasta mielestään loogisesti pätevällä tavalla esittämällä todenmukaiseksi katsotun kausaalisen päättelyketjun, mutta tällaisesta sinänsä pätevästä argumentista ei pitäisi käyttää harhaanjohtavasti samaa nimitystä kuin virheellisestä argumentista.

"Jos hyväksymme terroristi José Bovén armahtamisen vankeustuomiostaan, joudumme hyväksymään myös muiden ammatti- ja taparikollisten päästämisen vapaaksi rangaistuksetta"

on pätevä vetoaminen tietyn normatiivisen (poliittisen) ratkaisun ei-toivottuihin seurauksiin, jos ja kun kansalaisten tasavertaisuus lain edessä johtaa juuri tuohon tulokseen.

"Liukas rinne"-virhe siis liittyy nimenomaan virheelliseen (tai perusteettomaan) kausaaliseen skeemaan.

Tämän virheen paljastamiseksi riittää, että "liukas rinne"-argumentilla vastustettavan arvoarvostelman (tai sellaiseen perustuvan politiikkasuosituksen) ja sen lopputulokseksi väitetyn ei-toivottavan asian välinen kausaalinen yhteys osoitetaan perusteettomaksi.

Naturalistinen virhepäätelmä

Asioiden luonnollisuuden käyttäminen perusteluna asioiden hyväksyttävyydelle tai kannatettavuudelle

"Raiskaus on ihan luonnollista, koska jotkut ihmiset eivät kykene tyydyttämään seksuaalisia tarpeitaan muuten. Siis raiskaus pitäisi laillistaa."

Tässä on kyseessä Humen giljotiiniin kuuluva virhe.

(Tätä ei pidä sekoittaa G.E. Mooren(1873-1958) teoksessaan Principia Ethica (1903) määrittelemään naturalistiseen virhepäätelmään (naturalistic fallacy), jonka mukaan moraaliset ominaisuudet olisivat luonnollisia, empiirisesti todennettavia ominaisuuksia.

Moore katsoo, että moraalisen hyvän määritteleminen jonkin naturalistisen ominaisuuden eli jonkin ei-moraalisen hyvän avulla on virhe.)

Non causa pro causa

Asian X väittäminen asian Y syyksi loogisesti virheellisellä tavalla, ei siis pelkän asiavirheen vuoksi

Alalajeja
  • "cum hoc,
  • ergo propter hoc" ja
  • "post hoc,
  • ergo propter hoc".

Non sequitur

Ei seuraa

Johtopäätös ei seuraa premisseistä tai on loogisesti ristiriidassa premissien kanssa.

Esimerkki 1:
"jos A niin B
B
siis A"

(Vaikka premissit "jos A niin B" ja "B" olisivat totta, niistä ei seuraa johtopäätös "A".)

Esimerkki 2:
"jos A niin B
ei-A
siis ei-B"

(Vaikka premissit "jos A niin B" ja "ei-A" olisivat totta, niistä ei seuraa johtopäätös "ei-B".)
Olkinukke

Opponentin edustaman kannan vääristelty muoto, joka esitetään ikään kuin opponentin todellisena kantana.

Väittely yritetään voittaa hyökkäämällä opponentin kantaa esittävää verbaalista karikatyyria eli olkinukkea vastaan ikään kuin se olisi opponentin edustama kanta.

Petitio principii

Johtopäätöksen olettaminen lähtökohtaisesti todeksi premisseissä, jotka esitetään johtopäätöksen perusteluina

Termi on käännös Aristoteleen ilmaisusta "(to en) archei aiteisthai" eli 'olettaa aluksi'.

Kehäpäätelmä. "X on totta, koska X on totta."

"Kummituksia on olemassa, sillä meediot kommunikoivat kummitusten kanssa."

Kulkee englanninkielisessä keskustelussa nimellä "begging the question" eli "kysymyksen (=kyseessä olevan asian) olettaminen (ilman todisteita)".

Nykyisin englanninkielisessä keskustelussa käytetään ilmaisua "begging the question" myös merkityksissä 'kysymyksen välttely' ja 'kysymyksen herättäminen'.

Merkityksen my&