Johdanto
Eurooppalaiset
arvot
Eurobarometri 2008
Rauha
45%
Ihmisoikeudet
42%
Ihmiselämän
kunnioitus
41%
Kansanvalta
27%
Laillisuus
21%
Yksilönvapaus
21%
Tasa-arvo
19%
Suvaitsevuus
16%
Yhteisvastuu
13%
Itsensä
toteuttaminen 11%
Muiden
valtarakenteiden kunnioitus 9%
Uskonto
7%
Muut
2%
Mikä
tekee onnelliseksi
Eurobarometri 2008
Terveys
73%
Rakkaus
44%
Työ
37%
Rauha35%
Raha
32%
Ystävyys
27%
Vapaus
24%
Oikeudenmukaisuus22%
Sivistys
11%
Nautinto
10%
Usko
9%
Perinne
7%
Järjestys
7%
Yhteisvastuu
6%
Kansa
2%
Muut
2%
Elämänkäsitys
Lähes jokaisella on elämänkäsitys. Elämänkäsitykset saattavat olla niin
erilaisia, että on vaikeaa sanoa, mikä niille on yhteistä, jos
sellaista ylipäätään on. Elämänkäsitys sisältyy todellisuuskäsitykseen
(entinen maailmankatsomus).
Todellisuuskäsitys
Todellisuuskäsitystä voidaan tarkastella lähes pelkästään
todellisuustutkimuksen (vanha sana: tieteen) kannalta, sillä
todellisuustutkimus (vanha sana: tiede) tutkii ja esittää näkemyksiä
siitä, millainen kaikkeus on. Arvojärjestelmää voidaan tarkastella
ainakin siitä näkökulmasta, että onko se
ristiriidaton. Johtopäätösten tekoon voidaan käyttää
logiikkaa.
Elämänkäsitykset
voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan
Erilaisia elämänkäsityksiä edustavat yksilöt voivat omien
arvojärjestelmiensä puitteissa esittää muiden elämäkäsitysten
arvostelua. Ristiriitaisuutta voi arvostella myös sitoutumatta
mihinkään käsitykseen.
Elämänkatsomustietoa
on vain Suomessa
Elämänkatsomustieto- nimistä oppiainetta ei ole muualla kuin Suomessa.
Käsitykset siitä, mitä elämänkatsomustiedon pitäisi sisältää, eroavat
toisistaan hyvinkin jyrkästi.
Uskontokuntiin
kuulumattomille tarkoitettu oppiaine
Suomessa elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomille
tarkoitettu oppiaine. Tästä syystä oppikirjassa esitetään korostetusti sitä tietoa, jota erityisesti
uskonnottomat tarvitsevat suomalaisessa yhteiskunnassa.
Uskonnottomilla
on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään
Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään. Tämä
oikeus perustuu Suomea sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia
koskevan yleissopimuksen 18. artiklaan.
Luonnontutkimus
ja uskonnottomat elämänkäsitykset
Uskonnottomat elämänkäsitykset nojaavat usein vahvasti
luonnontkimukseen.
Jumalat
eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen
Oppikirjasarjassa annetaan eväitä uskonnottoman elämänkäsityksen
puolustamiseen. Tähän elämänkäsitykseen ei kuulu yliluonnollista tai
jumalia.
Uskonnottomilla
on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys
Uskonnotonta elämänkäsitystä puolustettaessa ns. jumalatodistusten
arvostelu on osoittautunut Suomessa hyvin tarpeelliseksi, ja sitä on
sisällytetty tähän ainestoon. Laajempi esitys löytyy toisaalta tästä
aineistosata.
Uskonnottomien
arvokäsitykset
Jumalatodistusten arvostelu luo pohjaa myös uskonnottomien
arvokäsitysten puolustamiselle.
Kysymys
elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä
Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä on peräisin
jumalatodistuksista.
Kysymykseen on kuitenkin olemassa hyvin selkeä luonnontutkimuksen
vastaus: luonnonilmiönä elämällä ei ole tarkoitusta.
Kysymystä elämän mielekkyydestä tai tarkoituksesta on tarkasteltu
omassa luvussaan. Siinä esitettyjä näkökantoja ei löydy tämän teoksen
kanssa kilpailevista oppikirjoista.
Mitä
elämänkäsitykseen kuuluu
Käsitteet oikea ja väärä, poliittiset käsitykset, maailman ja
ihmismielen luonne sekä todellisuustutkimuksen ja taiteen
luonne kuuluvat elämänkäsitykseen. Näitä asioita tarkastellaan
aineiston eri osissa.
Usein sanotaan esimerkiksi, että tappaminen on väärin. Miksi se on
väärin? Onko se väärin kaikissa olosuhteissa? Mitä tarkoitan,
kun sanon ”väärin”? Vaikka emme olisi valmiita muuttamaan
ennakkokäsityksiämme, on hyödyllistä tutkia, mitä niihin sisältyy ja
mitä perusteluja ja vastaväitteitä niille voidaan esittää.
Tämä
oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin
Tässä aineisto ei oteta kantaa minkään elämänkäsityksen
puolesta eikä mitään elämänkäsitystä vastaan.
Tässä
oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa
Toisin kuin kilpailevissa oppikirjoissa, tässä aineistossa ei ole
sallittuminkään uskonnon puolesta.
Nimiä,
vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa
Erityisen hyödyllistä on oppia se, millaisia ajatteluvirheitä eri
aikakausina ja eri valtarakenteissa on tehty.
Seuraavassa ei aiota rasittaa muistia liian monilla nimillä,
vuosiluvuilla ja sivistyssanoilla. Yleissääntö on, että nimiä,
vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse osata.
Esitettyjä nimiä tai sivistyssanoja ei ole tarkoitettu
osattaviksi ylioppilaskirjoituksissa.
Historiaa
Tätä oppikirjasarjaa on kehitetty 1980-luvun alkupuolelta
asti.
Uskontojen
historia ja siveysoppi
Vuodesta 1923 lähtien peruskoulun elämänkatsomustietoa vastaavan sen
ajan koulujen oppiaineen nimi oli uskontojen historia ja
siveysoppi.
YK:n
ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen
Alkuperäinen peruskoulun opetussuunnitelmakomitea laati 1972
oppiaineeseen opetussuunnitelman, jonka YK:n ihmisoikeustoimikunta noin
kymmenen vuotta myöhemmin erään tämän tekstin kirjoittajista valituksen
seurauksena totesi osittain kristilliseksi ja siitä syystä kansalais-
ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastaiseksi..
Suomen valtio perääntyi vain hetkeksi. Uskontojen historian ja
siveysopin opetussuunnitelma muutettiin yllättäen yhdessä yössä melkein
uskonnottomien ihmisoikeuksia vastaavaksi.
Samaan aikaan poistettiin asetuksella uskonnottomien opettajien ja
oppilaiden koulujen uskonnollisiin tilaisuuksiin ja päivänavauksiin
osallistumispakko.
Uskonnottomien
oikeuksia on jälleen vähennetty
Myöhemmin ministeri Olli-Pekka Heinonen muutatti asetusta niin, ettei
asetuksessa enää mainita opettajien ja oppilaiden oikeutta kieltäytyä
koulujen uskonnollisista tilaisuuksista.
Vaikka uusi perustuslaki takaa kaikille oikeuden kieltäytyä uskonnon
harjoittamisesta, koulujen valtava enemmistö loukkaa koko ajan
uskonnottomien opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksia.
Vasemmistoliitto
(SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia
Ihmisoikeudet parantuivat vain hetkeksi. Opetusministerit Per Stenbäck
ja Kalevi Kivistö esittelivät varsin pian eduskunnalle lakiehdotuksen,
jonka mukaan kaikille vähemmistöuskonnoille ja uskonnottomille
opetettaisiin uskontotietoa ja etiikkaa.
Esimerkiksi ortodoksit olisivat menettäneet oikeutensa saada omaa
uskonnonopetusta. Tämän kirjoittaja joutui lähes yksin torjumaan
hallituksen esityksen. Oppiaineen nimeksi tuli elämänkatsomustieto, ja
oppiainetta opetetaan uskontokuntiin kuulumattomille.
Uskonnottomien
ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty
uskonnottomien syrjimiseen
Olisi ollut parempi, että oppiaineen oppilasryhmä olisi silloin rajattu
selkeästi uskonnottomiin.
Runsaasti kristittyjä sisältävä työryhmä laati peruskoulun
elämänkatsomustietoon uskonnottomien ihmisoikeuksien näkökulmasta
paljon uskontojen historian ja siveysopin viimeistä opetussuunnitelmaa
huonomman opetussuunnitelman.
Lisäksi vahvasti evankelisluterilaisen kirkon vaikutusvallan alainen
virkamies ryhtyi työryhmineen vielä heikentämään opetussuunnitelmaa
opettajan oppailla.
Elämänkatsomustieto
tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta
Uutena oppiaine tuli lukioon. Lukion opetussuunnitelmaa laatimassa ei
enää ollut yhtään uskonnottomien edustajaa, vaan opetussuunnitelman
laati virkamies ystäviensä kanssa.
FETO:n
jäsenten enemmistö on kristittyjä
Virkamies perusti tuekseen ateistien oikeuksia halveksivan
opettajajärjestön, ja se perusti ateistien oikeuksia halveksivan
nuorisoleirijärjestön, joka on evankelis - luterilaisen kirkon
tilastojen
mukaan kilpailullaan lisännyt rippikoulun suosiota (rippikoulun
käyneiden osuus ikäluokasta kasvoi kaksi prosenttiyksikköä)
uskonnottomien perheiden lasten keskuudessa (lähes kaksituhatta
uskonnotonta nuorta tulee vuosittain uskoon rippikoululeireillä).
Painetut
oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia
Samojen piirien tukemana Tammi (omistaja Bonniers) on julkaissut
jumaluusoppineen johdolla
tehdyn elämänkatsomustiedon oppikirjan. Koska elämänkatsomustiedon
opettajista yli puolet lienee evankelis-luterilaisia, uskonnottomien
oikeuksia puolustavan painetun oppikirjan menestymismahdollisuudet
markkinoilla
ovat rajalliset.
Neekeri
on poistettu sanastosta
Huomaa: Tässä kirjassa ei enää käytetä sanaa ”neekeri”, koska Word XP:n
oikolukuohjelma on todennut sen tyyliin sopimattomaksi. Sanan tilalla
käytetään sanoja ”mustaihoinen afrikkalainen”
Miljoona
suomalaista ei kuulu kirkkoon
Syyskuun 2008 aikana evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomien
suomalaisten määrä ylitti miljoonan. Heistä 120000 on käyttänyt
eroakirkosta.fi
-palvelua.
Suurin osa miljoonasta, noin 830000 henkilöä, ei kuulu
mihinkään
uskontokuntaan. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 60000,
helluntailiikkeeseen
yli 50000 ihmistä ja muihin vähemmistöuskontoihin yhteensä noin
70000.
Uskontokuntiin kuulumattomien osuus on noussut
erityisesti vuonna 2003
säädetyn uskonnonvapauslain jälkeen. Valtaosa kirkosta eroavista ei
liity
mihinkään uskontokuntaan.
Elämänkäsitystieto
vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?
Ratkaise
itse
Kun alat puhua, aloitatko ”Minun katsomukseni on…
vai
Minun käsitykseni on…
Aineiston
viitekehyksestä
Eräät elämänkatsomustiedon aineistot tarkastelevat hyvää yhteiskuntaa
jonkin normi- ja arvojärjestelmän näkökulmasta.
Ennen vanhaan
Lue seuraava teksti. Lähde: Ilmari Kianto, Punainen viiva, 1909.
...kaikkea hapatusta sitä ihmisen kallossa olla pitikin, sekä häpesi
kuvitellessaan, että jos joku voisi kurkistaa hänen aivoihinsa ja
nähdä, miten sekapäisesti mies ajatteli.
»Mutta mikäpä ne minunkaan mielijuohteeni urkkii», lohduttelihen hän
suu omituisesti irvissä, vyöttäen tuppivyöllä housujaan, jotka
ikuisesti pyrkivät solumaan.
- isä hoi, isä! kuului nurkan takaa pihan puolelta.
- Ka tulenhan minä täältä, mitä sinä ... eh ... menetkö pirttiin
paleltumasta! komensi Topi tullen pihaan, jonka keskellä
kahdeksanvuotias vanhin poika seisoi paljain jaloin lumessa. Mutta
pieni Sakeus ei hätääntynyt ensi käskystä, vaan seisoi tanakkana
paikallaan jalat nilkkoja myöten ummessa, ja ruskeat silmät kiiluivat
kuin pienet tulihiilet isää kohti.
- Mitä sinä, keh? Määtkö siitä vai ...
Mutta poika ei sittenkään hievahtanut ennenkuin sai asiansa sanotuksi:
- Saanko minä isän suksilla mennä saunatörmästä alas? Niin Vesteri ottaa äitin sukset...
- Eihän sulla ole kenkiäkään, poikariepu! muistutti Topi.
- Kyllä minä kengättäkin kolmisen mäkeä, väitti poika, itku kurkussa.
- Sinä vielä katkaiset - ja minulla on tässä lähtö kirkolle, esteli isä.
- En minä katkaise, isä, rukoili poika kasvot sinervinä; - minä hiihan
hyvin varoin ja toisesta suksesta on nokka jo ennestä poikki, lisäsi
hän vakuuttaen.
- Ka tule nyt pirttiin lämmittelemään, niin saat sitten käväistä Vesterin kanssa, suostui isä vihdoin.
Mutta eivät pojan kekkulit, kerran luvan saaneina, malttaneet montakaan
silmänräpäystä sisällä viipyä, vaan pian he häärivät pirtin edessä
huutaen ja huipaten suksillaan mennä räpistelivät kuin vesilinnut
järvenpintaa pitkin nuorta lunta ja katosivat saunan taa. Mökin koira
seurasi heitä ilosta ulvahdellen. Ja aamuruskon verestävästä hohteesta
lumen häikäisevää valkeutta vastaan näyttivät Sakeuksen punaiset
varpaat vielä punaisemmilta, mutta Vesterillä sentään repottivat
jaloissa äitinsä vanhat syylingit, vaikka nilkat vilkkuivat paljaina
paikkaisten housunlahkeiden alta. Mieleistä oli pojista mäenlasku
saunatörmässä, ja ihmeissään jänöjussit Hiisivaaran rinteillä
nostelivat korviaan kuulostellen mikä remakka nyt mökiltä oli lähtenyt
raikumaan päivän valjetessa. Koiran ulvahduksista ne sentään
päättelivät, ettei vaara väijynyt jänisten valtakuntaa.
»Ei näy paljon tarvittavan köyhän lapsen iloihin», ajattelee Topi
poikain remakan kuullessaan pirtille. »Hyvä onkin, etteivät vielä
ymmärrä.»
Mutta Riika ajattelee näin: »Mikä ne suenpenikat taas syöttää, kun
sieltä takaisin tulevat? Ei pitäisi lainkaan ulos laskea, niin
säästyisi leipää.»
- Tuleeko sulla lähtöä tänäpäivänä? kysyi hän ääneen Topilta.
- Pitää kai tästä lähteä, vastasi Topi leikkoen puukollaan pyöreää nahkapalaa pieksunpohjansa paikaksi.
- Et kai sinä perille tän'iltana kerkiä?
-- Selkoskylälle minä yöksi, sanoi Topi, pikilanka suupielessään.
- Velaksiko sinä ihan ... niitä jauhoja? kyseli yhä Riika.
Tehtäviä
- Ota selvää, miten köyhät lapset elivät sata vuotta sitten.
- Ota selvää siitä, milloin olot alkoivat muuttua.
- Ota selvää, miksi olot muuttuivat.
Onko
Suomi erityisen hyvä
Erityisen suosittua on
pitää nykyistä suomalaista yhteiskuntaa hyvänä.
On ilmeistä, että
tavallisen kansalaisen näkökulmasta katsottuna huonompiakin
yhteiskuntia on, mutta joissain maissa asiat ovat samasta näkökulmasta
katsottuna vielä paremmin kuin Suomessa.
Tässä aineistossa
ei ole otettu kantaa jonkin yhteiskuntajärjestelmän
puolesta tai jotain yhteiskuntajärjestelmää vastaan.
Vain
muutamia yhteiskuntajärjestelmiä on kokeiltu
Eräs syy tähän ratkaisuun on se, että kaikista mahdollisista
yhteiskuntajärjestelmistä ihmiskunta on kokeillut vasta muutamia.
Informaatiotekniikka
mahdollistaa uudenlaisia yhteiskuntamalleja
Myös
suomalainen yhteiskunta muuttuu koko ajan, erityisesti uusi
informaatiotekniikka mahdollistaa uudenlaisia ratkaisuja vanhoihin
ongelmiin.
Saattaa olla, että tulevaisuudessa keksitään nykyisiä
parempia yhteiskuntajärjestelmiä.
Myös
hyvän mallin toteutus voi epäonnistua
Toinen syy on se, että jo kokeillut yhteiskuntajärjestelmät ovat
saattaneet epäonnistua kokonaan muista syistä kuin itse
yhteiskuntamallin takia.
Maailman
tilanne on katastrofaalinen
Kolmas syy on se, että maailman tila esimerkiksi ylikansoituksesta ja
siitä seuranneesta suunnattomasta köyhyydestä sekä AIDS -epidemiasta
johtuen on lähes katastrofaalinen.
Lähiaikoina esimerkiksi AIDSiin
kuolleiden määrä ylittää suurissa sodissa kuolleiden määrän. Olemassa
olevien yhteiskuntien kyvyttömyys auttaa tilanteen korjaamisessa
alentaa niiden arvosanaa.
Esimerkiksi Humanist Manifesto 2000 (ilmestyi
suomeksi v. 2000) ehdottaa YK:n kehittämistä globaalisten (=koko
maapalloa koskevien) ongelmien ratkaisemiseksi.
Tulevaisuudessa
vähemmistö pystyy tuottamaan kaiken tarpeellisen - mitä tehdä lopuille
ihmisille
Neljäs syy on se, että on ilmeisen perustellusti ennustettu, että noin
viidesosa ihmisistä pystyy tulevaisuudessa tuottamaan kaiken
tarpeellisen.
Nykyiset hyvän yhteiskunnan mallit eivät sano paljonkaan
siitä, mitä tehdään niille neljälle viidesosalle ihmisistä, joita
tulevaisuuden yhteiskunta ei tarvitse.
Siitä,
millainen on hyvä yhteiskunta, ei olla yhtä mieltä
Viides syy on se, että ei ole ainakaan aivan lähitulevaisuudessa
odotettavissa, että ihmiset pääsisivät yksimielisyyteen siitä, mikä on
hyvä yhteiskunta.
Opetus ei saa olla tässä asiassa puolueellista ja
suosia toisten mielipiteitä enemmän kuin toisten.
Tämä ei merkitse
sitä, ettei esimerkiksi Euroopassa varsin yleisesti hyväksytyille
perusoikeuksille ja -vapauksille esitettäisi perusteluja.
Uskonnottomien
ihmisoikeuksia ei ole täydellisesti toteutettu missään
Kuudes perustelu on se, ettei juuri tämän opetuksen kohderyhmän,
uskonnottomien, ihmisoikeuksia ole täydellisesti toteutettu missään
olemassa olevassa yhteiskunnassa.
Uskonnottomien
ihmisoikeuskysymyksessä esimerkiksi Suomessa on paljon korjattavaa.
Mikään liberaali kapitalistien yhteiskunta ei ole toistaiseksi
kohdellut uskonnottomia uskovaisten kanssa tasaveroisesti.
Tavallisesti
yhteiskuntia tarkastellaan yksipuolisesti
Hyvää yhteiskuntaa tarkastellaan usein pääasiassa talousjärjestelmän ja
yhteiskunnan rakenteiden näkökulmasta.
On sanottu, että
talousjärjestelmä määrää yhteiskunnan henkisen ylärakenteen ja että
kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän välttämätön ylärakenne on
uskonto.
Uskontojen kielteinen vaikutus monien ihmisten hyvinvointiin
ja vapauteen unohdetaan usein.
Tässä aineistossa ei menetellä niin. Jos
tämä aineisto olisi tarkoitettu kaikille lukiolaisille eikä
uskontokuntiin kuulumattomille, uskontojen vaikutus hyvinvointiin olisi
kenties pakko unohtaa.
Nyt ei
ole sellaista pakkoa.
Amerikkalainen
yhteiskuntatutkimus on yksipuolista
Hyvää yhteiskuntaa koskevan ajattelun pohjana käytetään melko usein
amerikkalaisten tutkijain teoksia.
Amerikkalaiset eivät välttämättä tunne riittävän hyvin eurooppalaista
hyvinvointiyhteiskuntaa. Jopa sosiaalivakuutusjärjestelmä saattaa olla
heille niin vieras, että se unohdetaan taloudellista eriarvoisuutta
puolustettaessa.
Verot
Saatetaan esimerkiksi väittää, että verot menevät
pelkästään rikkailta köyhille, mikä ei eurooppalaisissa yhteiskunnissa
pidä paikkaansa, tuskin täysin missään muussakaan yhteiskunnassa.
Verot eivät ole
edes syntyneet tulonsiirtotarkoituksiin vaan
hallitusten ja sotalaitosten ylläpitämiseen.
Pohjoismaissa rikkaat
hyötyvät jopa köyhiä enemmän verotuloilla kustannetusta
koulutusjärjestelmästä, sillä monien tutkimusten mukaan varakkaiden
kotien lapsista tulee pitemmälle koulutettuja kuin köyhien kotien
lapsista.
Rikkaiden kotien lapset saavat opintorahaa ja asumistukea
aivan yhtä lailla kuin köyhien lapset.
Myös terveydenhuoltopalveluista
ja eläkevakuutuksestarikkaat hyötyvät aivan yhtä hyvin kuin
köyhät.
Sosiaaliturvajärjestelmä on itse asiassa
sosiaalivakuutusjärjestelmä, joka hyödyttää myös rikkaita silloin, kun
he esimerkiksi tekevät konkurssin tai joutuvat työttömiksi.
Ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa ja peruspäivärahaa maksetaan myös
rikkaille.
Hyväosaisten
mielestä oma yhteiskunta on hyvä
Hyväosaiset missä tahansa yhteiskunnassa ovat usein sitä mieltä, että
nykyisen yhteiskunta on hyvä.
Tosin esimerkiksi Suomen hyväosaiset haluaisivat käyttää nykyistä
suuremman osan tuloistaan omaan kulutukseen ja pienemmän osan
tuloistaan veroihin ja sosiaaliturvamaksuihin kuin nykyään.
Huono-osaiset ovat usein toista mieltä.
Kansalaisten käsitykset siitä,
mikä on hyvä yhteiskunta, vaihtelevat, ja kansalaiset antavat vaaleissa
äänensä erilaisia yhteiskuntakäsityksiä edustaville ehdokkaille tai
puolueille.
Yhteiskuntamuodit
Ammattitutkijat saattavat paljon kansalaisia herkemmin seurata
hyvinkin todellisuutta vastaamattomien muoteja siitä, mikä on hyvä
yhteiskunta.
Tutkijat, jotka saavat professorin suurta
palkkaa ja ovat hyväosaisia, ovat usein samaa mieltä kuin heidän
yhteiskuntansa hyväosaiset.
Tehtäviä
- Keskustelkaa
siitä, onko oikeus ylikansoitukseen perustavaa laatua oleva
ihmisoikeus, kuten on väitetty.
- Keskustelkaa
siitä, voisivatko rikkaat maat tehdä jotain Saharan eteläpuolisen
Afrikan valtaisan AIDS- epidemian hillitsemiseksi.
- Monet suomalaiset
pitävät Yhdysvaltain yhteiskuntaa parhaana mahdollisena. Yhdysvaltain
virallisen tilaston mukaan joka seitsemäs elää siellä köyhyydessä.
Yhteensä köyhiä on 36 miljoonaa eli pyöreästi seitsemän kertaa Suomen
koko väestö. Köyhyydessä elävistä 12 miljoonaa on lapsia. Yhdysvaltain
köyhyys on laajempaa kuin se oli vuonna 1970. Neljännes väestöstä elää
ala-arvoisissa asunnoissa, ja 13.5 miljoonaa on ollut jossain elämänsä
vaiheessa asunnoton. Osa työssäkäyvistä on köyhiä, koska palkka ei
riitä välttämättömiin menoihin. Etsikää vastaavia tilastoja Suomesta ja
EU- maista ja vertailkaa hyvinvointia Yhdysvalloissa ja Euroopassa.
- Suomessa ministeri
Osmo Soininvaara on ehdottanut siirtymistä siihen amerikkalaisen
järjestelmään, jossa palkat voisivat olla alle köyhyysrajan, mutta
sosiaalimenoista maksettaisiin puuttuva osa. Keskustelkaa siitä,
olisiko tämä hyvä järjestelmä Suomessa.
- Keskustelkaa
siitä, mistä johtuu, että avustusjärjestöjen leipäjonoista on tullut
Suomessa pysyvä ilmiö myös taloudellisen noususuhdanteen aikana.
- Tutkikaa millaista
palkkaa saa koulun rehtori, opettaja, vahtimestari ja siivooja.
Lisätehtävä: Selvittäkää esimerkiksi Internetillä, millaista palkkaa
saavat sosiaali- ja terveysministeri, filosofian professori ja
opetushallituksen ylitarkastaja.
- Lisätehtävä:
Selvittäkää esimerkiksi Internetillä tai kirjastosta, miten Suomen
valtion menot jakautuvat eri hallinnonalojen kesken.
- Lisätehtävä:
Mikä
on islamilainen käsitys hyvästä yhteiskunnasta? Millä tavalla se eroaa
suomalaisten uskonnottomien käsityksistä?
- Lisätehtävä:
Natsismia lähellä olevan puolueen noustua valtaan on syntynyt
keskustelua suhteellisen vaalitavan ja enemmistövaalin eduista ja
haitoista. Pohtikaa, kuka olisi Suomessa pääministeri, jos meillä olisi
enemmistövaalit. Millainen hallitus meillä olisi, jos kansanedustajat
valittaisiin arvalla nykyisten äänioikeutettujen joukosta.
Bruttokansantuote
ja hyvinvointi
Lisätty 9.1.2008
Kuluttamisen
kohtuullisuus
Mikä on meille tarpeeksi? Tämä on kysymys, jota meidän jokaisen olisi
syytä pysähtyä miettimään arkisen ostosten teon keskellä.
Kasvua
vai kohtuutta
Rajatonta
kulutusoikeutta ja -halukkuutta pidetään itsestään selvyyksinä.
Kymmenen vuotta sitten kännykkä oli suuri ihmetyksen aihe; nyt
mietitään, millainen kännykkämalli markkinoille tulee seuraavaksi, ja
pitäisikö vaihtaa uudempaan.
Sekä kulutusoikeuden että -halukkuuden kyseenalaistaminen voi olla
vaikeaa.
Kun
puhutaan talouskasvusta, sillä tarkoitetaan yleensä sitä, että ihmisten
mahdollisuudet hankkia ja käyttää aineellisia hyödykkeitä kasvavat.
Tätä on totuttu pitämään myös hyvinvoinnin mittarina. Mitä enemmän
kulutamme, ja mitä enemmän taloutemme kasvaa, sitä suurempi on
hyvinvointimme. Mutta onko kasvun ja aineellisen hyvinvoinnin kytkentä
pakollinen? Missä vaiheessa kasvu aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä?
Inhimillisen
kehityksen raportti
YK:n
Inhimillisen kehityksen raportti huomauttaa, että talouskasvua
tavoiteltaessa kasvusta on tullut keinon sijaan päämäärä, jolloin
alkuperäinen päämäärä - hyvinvoinnin lisääminen - on unohtunut.
Määrälliseen
kasvuun pyrittäessä on kasvun rakenne ja laatu jäänyt huomiotta. YK:n
raportin mukaan nykyisen kaltaiseen kasvuun liittyy mm. korkea
työttömyys, rikkaimpien ja köyhimpien välisen kuilun kasvaminen,
vähemmistöjen heikko asema ja kestämätön luonnonvarojen käyttö.
Tällainen tilanne, jossa kasvu ei enää tuota lisää hyvinvointia,
haastaa meitä kyseenalaistamaan jatkuvan kasvuajattelua.
Olemme
tulleet tilanteeseen, jossa tarvitsemme uusien hyvinvointimallien
etsimistä. Mikä oikeastaan on hyvinvointia, ja miten siihen pääsee?
Hyvinvoinnin
mittaaminen
Taloudellista
toimintaa mitataan bruttokansantuotteen (BKT) avulla. Se kertoo
paljonko kansantalous on tuottanut hyödykkeitä ja palveluja vuoden
aikana, mutta se ei lainkaan erottele hyvinvointia lisääviä
taloudellisia toimia hyvinvointia vähentävistä toimista. Päin vastoin, useat luonnonvaroja
ehdyttävät ja saastuttavat toiminnat kasvattavat BKT:tä.
Hyvinvointia mittaamaan on kehitetty myös muita mittareita:
Inhimillisen
kehityksen indeksi (HDI)
HDI
(Human Development Index) on YK:n inhimillisen kehityksen indeksi, joka
pitää inhimillisen kehityksen perusulottuvuuksina elinikää, tietoa ja
riittävää elintasoa. Näiden mittarina käytetään odotettavissa olevaa
elinikää, koulutukseen osallistuvan väestön osuutta ja aikuisväestön
lukutaitoa sekä sopeutettua tulotasoa.
Aidon
edistyksen ilmaisin (GPI)
GPI
(Genuine Progress Indicator) on aidon edistyksen mittari. Siihen on
laskettu mukaan esimerkiksi kotitalouksien ja vapaaehtoistyön arvo sekä
tuloerojen pieneneminen, julkisten terveysmenojen, rikollisuuden ja
saastumisen aiheuttamat kustannukset sekä luonnonvarojen käyttö.
GPI
huomioi myös kulutustavaroiden ja julkisten rakenteiden (esim teiden)
tarjoaman hyödyn. Niiden ostaminen tai tuottaminen on kustannus, mutta
niistä saatu hyöty kasvattaa GPI:itä.
Kestävän
taloudellisen hyvinvoinnin mittari (ISEW)
ISEW
(Index of Sustainable Economic Welfare) on kestävän taloudellisen
hyvinvoinnin mittari. Myös ISEW huomio esimerkiksi julkiset
terveysmenot, auto-onnettomuudet, uusiutumattomien luonnonvarojen
käytön, meluhaittojen sekä vesien ja ilman saastumisen aiheuttamat
kustannukset.
GPI:n mukaan
esimerkiksi Yhdysvaltojen hyvinvointi on ollut laskusuunnassa 1970
luvun alusta lähtien. Eri maiden ISEW- ja GPI -käyriä voi
käydä tutkimassa lisätiedoista löytyvissä nettiosoitteissa.
Samalla
mittarilla mitattuna Suomen hyvinvointi on ollut laskussa vuodesta 1990
asti ja on nyt painunut 1970 -luvun alun tasolle.
Missä
onni lymyää
Kuluttamisen
kohtuullisuudella tarkoitetaan hyvinvoinnin uudelleen määrittelyä.
Millaista hyvinvointia voimme ja haluamme tavoitella? Elämäntavan kohtuullisuuden
pohtiminen palautuu lopulta kysymykseen millaista on hyvä elämä.
"Hitaammin,
lähemmäs, vähemmän, paremmin, kauniimmin", on saksalaisten
vaikuttajien tiivistelmä siitä, mikä on kestävän kehityksen
haaste. Jokaisen sanan taakse voi kurkistaa ja kysyä itseltään, mitä se
tarkoittaa juuri minun elämässäni. Miten kestävä elämäntapa voisi
lisätä elämän laatua?
Kohtuullisuuteen perustuvaa elämäntapa voi
olla esimerkiksi arkielämän mittakaavan pienentämistä, monimutkaisuuden
vähentämistä ja mukavuuden säilyttämistä.
Monet ruokareseptit
neuvovat ripauttamaan suolaa kohtuullisesti. Liika on pahasta
sydämelle. Sama pätee kohtuullisuuteen kuluttamisessa - ja ylipäätään
elämässä. Liika tavaran hamuaminen tekee loppujen lopuksi vain
onnettomaksi, sillä "Onnen salaisuus ei ole saada enemmän, vaan haluta
vähemmän."
Lähteet
ja lisätietoja
HDI, YK:n inhimillisesti kestävän kehityksen raportit, http://www.iapso.org/links.htm
GPI,
http://green.ca/english/members/gpi.html
ISEW,
http://www.foe.co.uk/progress/index.html
http://koti.mbnet.fi/~jukkah/EDP_JH_2005.pdf
Näillä
sivuilla voi kokeilla oman ISEW:n määrittelemistä ja vertailla, miten
eri tekijät vaikuttavat ISEW:iä pienentävästi tai
kasvattavasti.
Tilastokeskus
Tilastokeskuksen artikkelia pääset lukemaan napauttamalla tästä.
Tehtäviä
- Miten päättäjät saadaan ymmärtämään se, ettei
nykyisellä talouspolitiikalla lisätä onnellisuutta?
- Miten sinä voit vaikuttaa Suomen ja kotikuntasi
päätöksen tekoon?
- Miksi loputon BKT:n kasvu ei ole edes teoriassa
mahdollista?
- Tutkikaa
Suomen tilannetta yllä mainittujen Jukka Hoffenin kotisivujen kautta.
Miksi tilanne on huolestuttava erityisesti Suomessa?
- Miksi ympäristötuhoja ei ole Suomessa juuri huomioitu
talouslaskelmissa?
Ihmisoikeudet
ja niiden historia
Mitä
ihmisoikeuksiin kuuluu
- Oikeus elämään
- Kidutuksen kielto
- Oikeus turvapaikkaan
- Henkilökohtainen vapaus
- Syrjinnän kielto
- Vähemmistöt alkuperäiskansat
- Naisten oikeudet
- Sosiaaliset oikeudet
- Oikeus opetukseen
- Lapsen oikeudet
- Uskonnon- ja vakaumuksenvapaus
- Oikeus kansanvaltaan
- Oikeus yksityis- ja perhe-elämän suojaan
- Omaisuuden suoja
- Oikeus oikeudenkäyntiin
Ihmisoikeuksien
historiaa
Ihmisoikeusjulistusten
ensimmäisenä versiona on pidetty Englannin Magna Cartaa, joka
säädettiin vuonna 1215 säätelemään kuninkaan laajaa valtaa. Siinä
kiellettiin kansalaisten mielivaltainen pidättäminen.
Ensimmäiset kansainväliset ihmisoikeuksiin liittyvät sopimukset
koskivat uskonnonvapautta ja orjuuden poistamista.
Uskonnonvapaus
hyväksyttiin Westfalenin rauhansopimuksessa 1648, ja Wienin kongressi
tuomitsi orjuuden vuonna 1815. 1800-luvulla tehtiin useita muitakin
kansainvälisiä sopimuksia orjuuden poistamiseksi.
Valistuksen
ajan merkittävät tapahtumat olivat Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus
vuonna 1776 sekä Ranskan ihmisoikeuksien julistus 1789.
Edellisessä
julistettiin kaikkien ihmisten olevan vapaita ja tasa-arvoisia lain
edessä, lakkautettiin säätyerioikeudet sekä taattiin muun muassa
uskonnonvapaus, sananvapaus ja omaisuuden suoja. Ensimmäistä kertaa
toteutui se ajatus, että hallitus saa hallita vain hallittujen
suostumuksella.
Jälkimmäisessä merkittävää oli muun muassa kansalaisten tasa-arvon ja
henkilökohtaisen vapauden turvaaminen.
Kansainliitto
perustettiin 1919 yleismaailmalliseksi hallitusten väliseksi
järjestöksi. Se koetti ottaa ihmisoikeuksien suojelun tehtäväkseen,
vaikka aihetta ei edes mainittu järjestön mandaatissa.
Vuonna 1926 järjestö tuomitsi orjuuden.
Natsi-Saksan
toimeenpanema hyökkäyssota ja holokausti herättivät toisen
maailmansodan jälkeisen ihmiskunnan toden teolla huomaamaan
ihmisoikeuksien merkityksen.
Alettiin ajatella, että ihmisoikeuksia tulee suojella tasa-arvon
pohjalta.
Voittajavaltiot
perustivat Yhdistyneet kansakunnat. Se alkoi valmistella
ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta. Se hyväksyttiin 10.
joulukuuta 1948 YK:n kolmannessa yleiskokouksessa. Neuvostoliitto
liittolaisineen, Etelä-Afrikka ja Saudi-Arabia kuitenkin pidättäytyivät
äänestämästä.
Yleismaailmallinen julistus on pyrkimys koota
yhteen ihmiskunnan yhteistä perintöä.
Myös ETYK-sopimusta 1975 pidetään historiallisesti merkittävänä
ihmisoikeusnormina.
Sopimuksessa
länsimaat suostuivat tunnustamaan Neuvostoliiton toisessa
maailmansodassa muodostamat sosialistimaat siitä hyvästä, että nämä
hyväksyivät eräitä ihmisoikeusnormeja, jotka sittemmin johtivat
toisinajattelijoiden parantuneisiin toimintamahdollisuuksiin ja eräiden
arvioiden mukaan näin nopeuttivat kommunististen puoluediktatuurien
romahdusta.
ETY-kokouksien seuraajaksi perustettiin ETYJ-järjestö, eli Euroopan
turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö.
Yk:n
keskeiset ihmisoikeussopimukset ja niitä valvovat komiteat
Kansalaisoikeuksia
ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus
(ICCPR), voimaan 1976, ratifioinut 154 maata (tilanne 14.11.2005).
Ihmisoikeuskomitea
Taloudellisia,
sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen
yleissopimus (ICESCR), voimaan 1976, ratifioinut 151 maata
(14.11.2005).
Taloudellisia,
sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevä komitea
Kaikkinaisen
rotusyrjinnän poistamista koskeva sopimus (ICERD), voimaan
1969, ratifioinut 170 maata (14.11.2005).
Rotusyrjinnän
poistamista käsittelevä komitea
Kidutuksen
ja muun julman, epäinhimillisen tai alentavan kohtelun tai
rangaistuksen kieltävä yleissopimus (CAT), voimaan 1987,
ratifioinut 140 maata (14.11.2005).
Kidutuksen
vastainen komitea
Lapsen
oikeuksia koskeva yleissopimus (CRC), voimaan 1990,
ratifioinut 192 maata (14.11.2005).
Lapsen oikeuksia
käsittelevä komitea
Kaikkinainen
naisen syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW),
voimaan 1981, ratifioinut 180 maata (14.11.2005).
Naisiin kohdistuvan
syrjinnän poistamista käsittelevä komitea
Siirtolaistyöntekijöiden
ja heidän perheittensä oikeuksia käsittelevä yleissopimus
(CMW), voimaan 2003, ratifioinut 34 maata (14.11.2005).
Siirtolaistyöntekijöiden
oikeuksia käsittelevä komitea
Kansalaisoikeuksia
ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot,
- katsoen,
että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden mukaisesti
ihmiskunnan kaikkien jäsenten synnynnäisen arvon sekä yhtäläisten ja
luovuttamattomien oikeuksien tunnustaminen muodostavat vapauden,
oikeuden ja rauhan perustan maailmassa;
- tunnustaen, että nämä oikeudet johtuvat ihmisen
synnynnäisestä arvosta;
- tunnustaen,
että Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaisesti
kansalaisvapauksia ja poliittista vapautta sekä vapautta pelosta ja
puutteesta nauttivan vapaan ihmisen ihanne voidaan saavuttaa vain, jos
luodaan olosuhteet, joissa jokainen saattaa nauttia
kansalaisoikeuksistaan ja poliittisista oikeuksistaan sekä
taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksistaan;
- katsoen,
että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan nojalla valtioiden
velvollisuus on edistää ihmisoikeuksien ja -vapauksien
yleismaailmallista kunnioittamista ja noudattamista;
- tietoisina,
että jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia toisia ihmisiä ja sitä
yhteiskuntaa kohtaan, johon hän kuuluu, ja että hän on velvollinen
myötävaikuttamaan tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien
edistämiseksi ja noudattamiseksi,
ovat sopineet seuraavista artikloista:
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että YK perustettiin 24. lokakuuta 1945
San Franciscossa Kansainliiton korvaajaksi.
- Ihmisoikeuksien
yleismaailmallinen julistus on Yhdistyneiden kansakuntien 10.
joulukuuta 1948 kolmannessa yleiskokouksessaan hyväksymä julistus.
Julistuksen hyväksymisen puolesta äänesti 48 maata. Mikään maa ei
äänestänyt vastaan, mutta kahdeksan maata pidättyi äänestämästä
(Neuvostoliitto ja muut itäblokin maat, Etelä-Afrikka ja Saudi-Arabia).
Mistä johtuu, että Ihmisoikeuksien julistus hyväksyttiin juuri toisen
maailmansodan jälkeen? Mistä johtui, että Saudi-Arabia äänesti tyhjää?
- Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva
yleissopimus eli KP-sopimus on YK:n yleiskokouksen hyväksymä sopimus.
Yhdistyneiden
Kansakuntien (YK) ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen
pohjalta alettiin valmistella oikeudellisesti sitovampaa normistoa ja
tämän tuloksena YK:n yleiskokous hyväksyi joulukuussa vuonna 1966
jatkuvasti voimassa olevat kansainvälisiä ihmisoikeuksia koskevat
perussopimukset, joista toinen on kansalais- ja poliittisia oikeuksia
koskeva yleissopimus eli ns. KP-sopimus. KP-sopimus tuli kuitenkin
ratifiointien viivästymisen takia voimaan vasta 1976.
Ottakaa
selvää, mitä valituksia suomalaiset ovat tehneet tämän sopimuksen
nojalla? Mikä vaikutus tällä sopimuksella on ollut Suomen kouluihin?
I OSA
1
artikla.
1.
Kaikilla kansoilla on itsemääräämisoikeus. Tämän oikeuden nojalla ne
määräävät vapaasti poliittisen asennoitumisensa ja harjoittavat
vapaasti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten olojensa
kehittämistä.
2. Kansat voivat vapaasti käyttää
luonnonrikkauksiaan ja -varojaan omiin tarkoituksiinsa, mikäli se ei
vahingoita yhteisen edun periaatteelle perustuvan kansainvälisen
taloudellisen yhteistyön ja kansainvälisen oikeuden velvoituksia.
Missään tapauksessa ei kansalta saa riistää sen omia elinehtoja.
3.
Kaikkien tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden, mukaan lukien ne
valtiot, jotka ovat vastuussa itsemääräämisoikeutta vailla olevien
alueiden ja huoltohallintoalueiden hallinnosta, tulee edistää
itsemääräämisoikeuden toteuttamista ja kunnioittaa tätä oikeutta
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan määräysten mukaisesti.
Tehtäviä
- Mitä ovat kansat, joilla on itsemääräämisoikeus?
- Mitä tarkoittaa se, ettei kansalta saa riistää sen
elinehtoja?
- Mitä ovat itsemääräämisoikeutta vailla olevat alueet?
II OSA
2
artikla.
1.
Jokainen sopimusvaltio sitoutuu kunnioittamaan ja takaamaan jokaiselle
alueellaan olevalle ja oikeuspiiriinsä kuuluvalle yksilölle tässä
yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet ilman minkäänlaista rotuun,
ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun
mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään,
omaisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää.
Tehtäviä
- Esiintyykö rotyyn tai ihonväriin perustuvaa syrjintää
Suomessa?
- Esiintyykö Suomessa sukupuolisyrjintää?
- Esiintyykä Suomessa sukupuoleen perustuvaa syrjintää?
- Esiintyykö Suomessa kieleen perustuvaa syrjintää?
- Esiintyytö Suomessa uskontoon tai uskonnottomuuteen
perustuvaa syrjintää?
- Esiintyykä Suomessa mielipiteeseen perustuvaa
syrjintää?
- Esiintyykä Suomessa omaisuuteen perustuvaa syrjintää?
- Esiintyykä Suomessa syntyperään perustuvaa syrjintää?
- Esiintyykä Suomessa asemaan perustuvaa syrjintää?
- Etsikää maita, joissa yllä luetellut syrjinnään
muodot ovat yleisiä.
- Tutkikaa erityisesti naisen asemaa eri maissa.
2.
Jokainen valtio sitoutuu perustuslakiensa mukaisessa järjestyksessä ja
tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti ryhtymään tarpeellisiin
toimenpiteisiin toteuttaakseen lainsäädännöllä tai muulla tavalla tässä
yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet, jotka eivät jo ole voimassa.
3. Jokainen sopimusvaltio sitoutuu:
a)
varmistamaan, että jokaisella henkilöllä, jonka tässä yleissopimuksessa
tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on käytettävissään
tehokas oikeuskeino, vaikka loukkauksen olisivat tehneet
virantoimituksessa olevat henkilöt;
b) varmistamaan, että se
joka turvautuu sellaiseen oikeuskeinoon, saa oikeutensa ratkaistuksi
toimivaltaisen oikeudellisen, hallinnollisen tai lakiasäätävän
viranomaisen tai muun valtion oikeusjärjestyksen mukaan toimivaltaisen
viranomaisen toimesta, sekä kehittämään oikeuskeinojen
käyttömahdollisuuksia;
c) varmistamaan, että toimivaltaiset viranomaiset panevat täytäntöön
sellaisten oikeuskeinojen perusteella annetut päätökset.
Tehtäviä
- Miten Suomessa voi valittaa viranomaisten
väärinkäytöksistä? Keillä on valitusoikeus?
- Mitä Suomen perustuslaki sanoo Suomen kansalaisen
oikeudesta saada asiansa viranomaisten käsittelemäksi?
- Tutkikaa, onko uskontokuntiin kuuluvia koskevat lait
ja viranomaismääräykset pantu toimeen koulussanne.
3
artikla.
Tämän
yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan jokaiselle miehelle
ja naiselle yhtäläisen oikeuden päästä osalliseksi kaikista tässä
yleissopimuksessa mainituista kansalaisoikeuksista ja poliittisista
oikeuksista.
Tehtäviä
- Tutkikaa naisten äänioikeuden historiaa. Onko vielä
maita, joissa naisilla ei ole äänioikeutta?
- Miten suomalaiset voivat vaikuttaa naisten oikeuksien
toteutumiseen kehitysmaissa?
- Mitä eroja miesten ja naisten oikeuksissa esiintyy
muslimien pyhässä kirjassa Koraanissa?
4
artikla.
1.
Yleisen hätätilan aikana, joka uhkaa kansakunnan olemassaoloa ja joka
on virallisesti sellaiseksi julistettu, sopimusvaltiot voivat ryhtyä
toimenpiteisiin, jotka merkitsevät poikkeamista niille tämän
yleissopimuksen mukaan kuuluvista velvoituksista siinä laajuudessa kuin
tilanne välttämättä vaatii, edellyttäen, että tällaiset toimenpiteet
eivät ole ristiriidassa valtion muiden kansainvälisen oikeuden
mukaisten velvoitusten kanssa eivätkä merkitse pelkästään rotuun,
ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon tai yhteiskunnalliseen
syntyperään perustuvaa syrjintää.
2. Mitään rajoitusta ei voida tämän määräyksen nojalla tehdä 6, 7, 8 (1
ja 2 kappale), 11, 15, 16 ja 18 artiklaan.
3.
Jokaisen tämän yleissopimuksen sopimusvaltion, joka käyttää hyväkseen
oikeutta poiketa yleissopimuksesta, tulee pääsihteerin välityksellä
välittömästi ilmoittaa muille yleissopimuksen sopimusvaltioille niistä
määräyksistä, joista on poikettu, ja niistä syistä, jotka ovat
aiheuttaneet toimenpiteet. Uusi ilmoitus on tehtävä samassa
järjestyksessä päivänä, jona sopimusvaltio on luopunut tällaisista
poikkeuksista.
Tehtäviä
- Mistä johtuu, että monissa sellaisissa maissa, joissa
ei ole mitään hätätilaa, poiketaan tämän sopimuksen velvoituksista?
5
artikla.
1.
Minkään tässä yleissopimuksessa ei saa tulkita suovan millekään
valtiolle, ryhmälle tai henkilölle mitään oikeutta ryhtyä sellaiseen
toimintaan tai suorittaa sellaista tekoa, jonka tarkoituksena on tehdä
tyhjäksi jokin tässä yleissopimuksessa tunnustettu oikeus tai vapaus
tai rajoittaa sitä enemmän kuin tässä yleissopimuksessa on sallittu.
2.
Mitään rajoitusta tai poikkeusta ihmisen perusoikeuksista, jotka on
tunnustettu tai jotka ovat voimassa jossakin sopimusvaltiossa lain tai
muiden säännösten, yleissopimusten tai tavan nojalla, ei sallita sillä
perusteella, että tämä yleissopimus ei tunnusta tällaisia oikeuksia tai
että se tunnustaa ne suppeampina.
Tehtäviä
- Miksi yleissopimusta on ehdottomasti noudattettava?
- Mitä pitää tehdä, jos sopimusta rikotaan?
- Kumpi menee edelle, paikallinen laki vai yleissopimus?
III OSA
6
artikla.
1.
Jokaisella ihmisellä on synnynnäinen oikeus elämään. Tämä oikeus on
suojattava lailla. Keltään ei saa mielivaltaisesti riistää hänen
elämäänsä.
2. Valtioissa, jotka eivät ole poistaneet
kuolemanrangaistusta, kuolemantuomio voidaan langettaa vain
vakavimmista rikoksista rikoksen tekohetkellä voimassa olevan lain
nojalla loukkaamatta tämän yleissopimuksen sekä joukkotuhonnan
ehkäisemistä ja rankaisemista koskevan yleissopimuksen määräyksiä. Tämä
rangaistus voidaan panna täytäntöön vain toimivaltaisen tuomioistuimen
lopullisen tuomion nojalla.
3. Milloin elämän riistäminen
muodostaa joukkotuhontarikoksen, on katsottava, että mikään tässä
artiklassa ei oikeuta sopimusvaltioita millään tavalla poikkeamaan
niistä velvoituksista, jotka se on omaksunut joukkotuhonnan
ehkäisemistä ja rankaisemista koskevan yleissopimuksen määräysten
nojalla.
4. Jokaisella kuolemaantuomitulla on oikeus anoa
armahdusta tai tuomion muuttamista. Amnestia, armahdus tai
kuolemantuomion muuttaminen voidaan myöntää kaikissa tapauksissa.
5.
Kuolemantuomiota ei saa langettaa alle kahdeksantoistavuotiaiden
henkilöiden tekemistä rikoksista eikä sitä saa panna täytäntöön
raskaana olevan naisen osalta.
6. Mihinkään tässä artiklassa ei voida vedota sopimusvaltion
viivyttämiseksi tai estämiseksi poistamasta kuolemanrangaistusta.
7
artikla.
Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmalla,
epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Erityisesti ei ketään saa
alistaa ilman hänen vapaata suostumustaan lääketieteelliseen tai
tieteelliseen kokeiluun.
Tehtäviä
- Miksi sopimus ei kiellä kuolemantuomiota?
- Tutkikaa, mitkä maat ovat kieltäneet kuolemantuomion?
- Miksi kuolemantuomiot pitäisi kieltää?
- Missä maissa alle 18 -vuotiaita on tuomittu
kuolemaan? Mistä syistä?
- Mitä tarkoittaa se, ettei ketään saa kohdella
halventavalla tavalla? Ovatko häpeärangaistukset sallittuja?
- Missä maissa esiintyy julmia rangaistuksia?
- Missä maissa esiintyy kidutusta?
- Miksi Suomi harkitsee kidutuksen käyttöön ottoa?
- Miksi Yhdysvallat on kiduttanut muslimivankeja?
8
artikla.
1. Ketään ei saa pitää orjuudessa; kaikenlainen orjuus ja orjakauppa
ovat kiellettyjä.
Tehtäviä
- Esiintyykä orjuutta vielä? Missä?
- Onko Suomessa joskus esiintynyt orjuutta?
- Mitkä uskonnot hyväksyvät orjuuden?
2. Ketään ei saa pitää maaorjuudessa.
Tehtäviä
- Missä maissa maaorjuutta esiintyi? Esiintyykä
maaorjuutta vielä? Missä? Miksi?
- Oliko Suomen torpparilaitos maaorjuutta?
- Miten maaorjuus syntyi ja miksi se on vähentynyt?
3.
a) Ketään ei saa vaatia suorittamaan pakkotyötä tai muuta pakollista
työntekoa;
b)
Maissa, joissa tuomitaan rangaistukseksi rikoksesta kuritushuonetta, ei
edellisen kohdan katsota muodostavan estettä toimivaltaisen
tuomioistuimen antaman kuritushuonerangaistuksen täytäntöönpanolle.
c) Tämän kohdan mukaisella pakkotyöllä ei tarkoiteta:
i)
mitään työtä tai palvelusta, jota ei ole tarkoitettu b kohdassa ja jota
yleensä vaaditaan siltä, jolta on riistetty vapaus laillisessa
järjestyksessä julistetun tuomioistuimen tuomion perusteella tai siltä,
joka on ehdonalaisessa vapaudessa;
ii) mitään asepalvelun
luonteista palvelusta ja maissa, joissa tunnustetaan kieltäytyminen
asepalveluksesta omantunnonsyistä, palvelua, joka lain mukaan vaaditaan
omantunnonsyistä kieltäytyjältä;
iii) mitään palvelusta, jota vaaditaan milloin yhteiskunnan
olemassaoloa tai hyvinvointia uhkaa hätä tai onnettomuus;
iv) mitään työtä tai palvelusta, joka sisältyy yleisiin
kansalaisvelvollisuuksiin.
Tehtäviä
- Mitä Suomessa tapahtuu, jos joku kieltäytyy sekä
asepalveluksesta että siviipipalveluksesta?
- Mikä ryhmä on vapautettu molemmista? Miksi?
- Mitä yleisiä kansalaisvelvollisuuksia Suomessa on?
Mitkä velvollisuudet koskevat koululaisia?
9
artikla.
1.
Jokaisella on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
Ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää tai vangita. Keneltäkään ei saa
riistää hänen vapauttaan paitsi laissa säädetyillä perusteilla ja sen
määräämässä järjestyksessä.
2. Jokaiselle pidätetylle on
pidättämishetkellä ilmoitettava toimenpiteen syyt sekä välittömästi
saatettava tietoon jokainen häneen kohdistuva syyte.
3. Jokainen
rikoksesta epäiltynä pidätetty tai vangittu on viipymättä saatettava
tuomarin tai muun lain nojalla tuomiovaltaa käyttävän viranomaisen
eteen ja hänellä on oikeus oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa
tai oikeus tulla vapautetuksi. Yleisenä sääntönä ei ole pidettävä, että
oikeudenkäyntiä odottavat henkilöt pidetään tutkintovankeudessa, mutta
vapaaksi laskemisen ehdoksi voidaan asettaa takeet siitä, että
asianomainen saapuu paikalle oikeudenkäyntiin samoin kuin jokaisessa
muussakin vaiheessa käsittelyn aikana, ja tarvittaessa tuomion
täytäntöönpanemiseksi.
4. Jokaisella, jolta on riistetty hänen
vapautensa pidättämällä tai vangitsemalla, on oikeus tuomioistuimessa
vaatia, että hänen vapaudenriistämisensä laillisuus viipymättä
tutkitaan ja että hänet vapautetaan, mikäli toimenpide ei ole laillinen.
5. Jokaisella, joka on laittomasti pidätetty tai vangittu, on oikeus
vahingonkorvaukseen.
Tehtäviä
- Voidaanko juopumuksesta pidättää?
- Kuinka kauan Suomessa voidaan pitää pidätettynä ilman
tuomioistuimen päätöstä?
- Tutkikaa millaisia vahingonkorvauksia suomalaiset
ovat saaneet väärien tuomioiden perusteella.
10
artikla.
1.
Kaikkia henkilöitä, joilta on riistetty heidän vapautensa, on
kohdeltava inhimillisesti ja kunnioittaen ihmisen synnynnäistä arvoa.
2.
a)
Syytetyt henkilöt on poikkeuksellisia oloja lukuunottamatta pidettävä
erillään tuomituista henkilöistä ja heidän kohtelussaan on otettava
huomioon heidän asemansa tuomitsematta olevina henkilöinä;
Tehtäviä
- Miksi syytetyt on pidettävä erillään tuomituista?
- Onko oikein, että lehdet julkaisevat juttuja
sellaisista syytetyistä, joita ei ole vielä tuomittu?
- Onko oikein, että lehdet julkaisevat juttuja
tuomituista henkilöistä? Onko tämä lisätuomio?
b) Syytetyt nuoret henkilöt on pidettävä erillään aikuisista ja heidän
tapauksensa on mahdollisimman nopeasti ratkaistava.
3.
Vankeinhoitojärjestelmän on suotava vangeille sellainen kohtelu, jonka
olennaisena tarkoituksena on heidän parantamisensa sekä heidän
yhteiskunnallisen asemansa palauttaminen. Nuorisorikolliset on
pidettävä erillään aikuisista ja heille on annettava heidän ikänsä ja
oikeudellisen asemansa mukainen kohtelu.
Tehtäviä
- Miksi nuoret syytetyt on pidettävä erillään
aikuisista?
- Miksi nuorten oikeustapaukset on ratkaistava
mahdollisimman nopeasti?
- Minkä ikäisiä ihmisiä voidaan Suomessa tuomita
rangaistuksiin?
- Missä asioissa myös alaikäinen on korvausvelvollinen?
- Miksi nuoria on kohdeltava eri tavoin kuin aikuisia.
11
artikla.
Ketään ei saa vangita ainoastaan sillä perusteella, että hän ei kykene
täyttämään sopimusvelvoitusta.
Tehtäviä
- Miksi velkavankeus on kielletty? Mitä tapahtui siihen
aikaan, kun velkavankeus oli sallittu?
- Miksi yrityksille on sallittu vararikko (konkurssi),
mutta ei yksityishenkilöille?
- Mikä on ylivelkaantuneiden asema Suomessa?
12
artikla.
1. Jokaisella laillisesti valtion alueella olevalla on oikeus liikkua
siellä vapaasti ja valita vapaasti asuinpaikkansa.
2. Jokainen voi vapaasti lähteä mistä tahansa maasta, myös omastaan.
3.
Edellä mainittuja oikeuksia ei saa rajoittaa muutoin kuin laissa
säädetyllä tavalla, milloin rajoitukset ovat välttämättömiä valtion
turvallisuuden, yleisen järjestyksen ("order public"), yleisen
terveydenhoidon tai moraalin tahi muiden oikeuksien ja vapauksien takia
sekä ovat sopusoinnussa muiden tässä yleissopimuksessa tunnustettujen
oikeuksien kanssa.
4. Keneltäkään ei saa mielivaltaisesti kieltää oikeutta tulla omaan
maahansa.
Tehtäviä
- Jokaisella suomalaisella on oikeus valita
asuinpaikkansa vapaasti. Miksi tämä ei ole aina käytännössä mahdollista?
- Mitä tarkoittaa kotiaresti? Missä maissa se on
käytössä?
- Miten omasta maasta lähteminen ja omaan maahan
palaaminen tapahtuvat Suomessa nykyään?
13
artikla.
Yleissopimuksen
sopimusvaltion alueella laillisesti oleskeleva muukalainen voidaan
karkottaa sieltä vain laillisessa järjestyksessä tehdyn päätöksen
mukaisesti, ja hänen on sallittava, paitsi milloin kansallista
turvallisuutta koskevat pakottavat syyt eivät sitä estä, esittää syitä
maastakarkotustansa vastaan ja saada asiansa uudelleen tutkittavaksi
sekä olla tässä tarkoituksessa edustettuna asianomaisen viranomaisen
tahi asianomaisen viranomaisen erityisesti määräämän henkilön tai
henkilöiden edessä.
Tehtäviä
- Ketkä ovat laittomasti oleskelevia muukalaisia?
- Mitä heille tapahtuu Suomessa?
- Millaisiin maihin laittomasti saapuneitakaan ei saa
palauttaa?
14
artikla.
1.
Kaikki henkilöt ovat yhdenvertaisia tuomioistuinten edessä.
Päätettäessä rikossyytteestä henkilöä vastaan tai hänen oikeuksistaan
tai velvoituksiaan riita-asiassa jokaisella on oikeus rehelliseen ja
julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetun toimivaltaisen,
riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen edessä.
Lehdistö
ja yleisö voidaan sulkea pois oikeudenkäynnistä tai sen osasta
moraalisten näkökohtien, yleisen järjestyksen (''ordre public'') tai
demokraattisen yhteiskunnan kansallisen turvallisuuden takia tai, jos
osapuolten yksityiselämän edut sitä vaativat, tai siinä määrin kuin
tuomioistuin harkitsee ehdottoman välttämättömäksi erityisolosuhteissa,
joissa julkisuus loukkaisi oikeudenmukaisuuden vaatimuksia; mutta
jokainen rikos- tai riita-asiassa annettu päätös on tehtävä julkiseksi
paitsi, milloin nuorten henkilöiden etu muuta vaatii tai milloin
oikeudenkäynti koskee avioliittoasiaa tai lasten holhousta.
Tehtäviä
- Pohtikaa, ovatko Suomessa kaikki oikeasti
yhdenvertaisia tuomioistuimen edessä.
- Miksi lautamiehet valitaan Suomessa
kunnanvaltuustoissa?
- Miksi lehdistöä ei aina päästetä oikeussaliin
Suomessa?
2.
Jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus tulla pidetyksi syyttömänä,
kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti toteen näytetty.
Tehtäviä
- Miksi todistuksen taakka on syyttäjällä eikä
syytetyllä?
3. Jokaisella on tutkittaessa rikossyytettä häntä vastaan oikeus täysin
yhdenvertaisena seuraaviin vähimmäistakeisiin:
a)
saada viipymättä ja yksityiskohdittain hänen ymmärtämällään kielellä
tieto häntä vastaan nostetun syytteen luonteesta ja syistä;
b)
saada riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia valmistella puolustustaan
sekä neuvotellakseen itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan kanssa;
c) saada asiansa käsitellyksi ilman kohtuutonta viivytystä;
d)
olla läsnä oikeudenkäynnissä ja puolustautua henkilökohtaisesti tai
itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä; jos hänellä ei
ole oikeudenkäyntiavustajaa, saada tietää hänellä olevan oikeus
tällaiseen; sekä jokaisessa asiassa, jossa oikeudenmukaisuuden etu sitä
vaatii, saada määrätyksi itselleen oikeudenkäyntiavustaja, minkä tulee
tapahtua maksuttomasti siinä tapauksessa, että häneltä puuttuu varoja
maksaa siitä;
Tehtäviä
- Millä perusteilla Suomessa saa maksuttiman
oikeusavustajan?
- Miksi maksuttoman oikeudenkäynnin saanut voidaan
tuomita sakkoihin ja suuriin korvauksiin?
e)
kuulustella tai antaa kuulustuttaa niitä todistajia, jotka kutsutaan
todistamaan häntä vastaan ja saada hänen puolestaan esiintyvät
todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi samojen olosuhteiden
vallitessa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todistajat;
f) saada maksuttomasti tulkin apua, jos hän ei ymmärrä tai puhu
tuomioistuimessa käytettyä kieltä;
g) olla tulematta pakotetuksi todistamaan itseään vastaan tai
tunnustamaan syyllisyytensä.
Tehtäviä
- Miksi syytetyn ei tarvitse todistaa itseään vastaan?
4.
Kysymyksen ollessa nuorista henkilöistä oikeudenkäyntimenettelyssä on
otettava huomioon heidän ikänsä ja pyrkimys edistää heidän
yhteiskunnallisen asemansa palauttamista.
5. Jokaisella
rikoksesta tuomitulla on oikeus saada syyllisyyskysymys ja tuomittu
rangaistus tutkittavaksi ylemmässä tuomioistuimessa lain mukaisesti.
Tehtäviä
- Mitä valitusmahdollisuuksia alioikeudessa tuomitulla
on Suomessa?
6.
Kun lainvoimainen päätös, jolla henkilö on tuomittu rikollisesta
teosta, on sittemmin purettu tai hänet on armahdettu uuden tai
uudelleen selville saadun tosiseikan perusteella, joka on osoittanut,
että päätös oli virheellinen, on sille, joka on kärsinyt rangaistusta
päätöksen johdosta, korvattava lain mukaisesti, jollei osoiteta, että
hänestä itsestään kokonaan tai osittain on johtunut, ettei aikaisemmin
tuntematonta seikkaa ole ajoissa saatu selville.
7. Ketään ei
saa tutkia tai rangaista uudelleen rikoksesta, josta hänet on jo
lopullisesti tuomittu syylliseksi tai vapautettu asianomaisen maan lain
ja oikeudenkäyntijärjestyksen mukaisesti.
Tehtäviä
- Miksi ketään ei saa tutkia tai rangaista uudelleen?
15
artikla.
1.
Ketään ei ole pidettävä syypäänä rikokseen sellaisen teon tai
laiminlyönnin perusteella, joka ei ollut tekohetkellä kansallisen tai
kansainvälisen lainsäädännön mukaan rikos. Rikoksen tekohetkellä
sovellettavaa rangaistusta ankarampaa rangaistusta ei saa määrätä. Jos
rikoksenteon jälkeen lailla säädetään sovellettavaksi lievempi
rangaistus, rikoksentekijän tulee päästä tästä osalliseksi.
Tehtäviä
- Miksi rangaistukseen voidaan tuomita vain uuden lain
voimaantulon jäkeisistä teoista?
- Miksi tuomio annetaan lievempänä, jos rikos on tehty
ankaramman lain aikana?
2.
Mikään tässä artiklassa ei estä ryhtymästä oikeudenkäyntiin henkilöä
vastaan tai tuomitsemasta häntä rangaistukseen teosta tai
laiminlyönnistä, joka kansainvälisen oikeusyhteisön hyväksymien
yleisten oikeusperiaatteiden mukaan oli tekohetkellä rikollinen teko.
Tehtäviä
- Miten kansainvälisen oikeuden vastaisista rikoksista
rangaistaan?
16
artikla.
Jokaisella on oikeus tulla tunnustetuksi kaikkialla henkilöksi
oikeudellisessa mielessä.
Tehtäviä
- Mitä tarkoittaa se, ettei ihmistä tunnusteta
henkilöksi?
17
artikla.
1.
Kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon ei
saa mielivaltaisesti tai laittomasti puuttua eikä suorittaa hänen
kunniaansa ja mainettaan loukkaavia hyökkäyksiä.
2. Jokaisella on oikeus lain suojaan tällaista puuttumista tai
tällaisia hyökkäyksiä vastaan.
Tehtäviä
- Miten on mahdollista, ettei yksityisyyden suoja aina
toimi Suomessa?
- Miten on mahdollista, että työnantaja voi tutkia
työntekijöidensä sähköpostia?
- Miten on mahdollista, että Suomessa saa harjoittaa
salakuuntelua?
- Miten on mahdollista, että Suomen valtio on jäänyt
kiinni jopa kansanedustajan salakuuntelusta?
- Mitä tarkoittaa kirjesalaisuus?
18
artikla.
1.
Jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen. Tämä
oikeus sisältää vapauden tunnustaa omavalintaista uskontoa tai uskoa
taikka omaksua se sekä vapauden joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa
julkisesti tai yksityisesti harjoittaa uskontoaan tai uskoaan
jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa menoissa, hartaudenharjoituksissa
ja opetuksessa.
2. Ketään ei saa saattaa sellaiselle
pakotukselle alttiiksi, joka rajoittaa hänen vapauttaan tunnustaa tai
valita oman valintansa mukainen uskonto tai vakaumus.
3.
Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai vakaumustaan voidaan
asettaa vain sellaisia rajoituksia, jotka on säädetty lailla ja jotka
ovat välttämättömiä suojelemaan yleistä turvallisuutta, järjestystä,
terveydenhoitoa tai moraalia tahi muiden perusoikeuksia ja -vapauksia.
4.
Yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja
tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta taata lastensa
uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan.
Tehtäviä
- Miksi
oikeus määrätä lasten uskonnollisesta ja moraalisesta kasvatuksesta on
vahemmilla eikä rehtorilla tai opetushallituksen ylitarkastajalla?
- Miten tätä oikeutta on Suomessa rikottu ja mitä
mieltä tässä sopimuksessa mainittu toimikunta on ollut sellaisesta?
- Tapahtuuko koulussa sopimuksessa mainittua
pakottamista?
19
artikla.
1. Jokaisella on oikeus mielipiteen vapauteen ilman ulkopuolista
puuttumista.
2.
Jokaisella on sananvapaus; tämä oikeus sisältää vapauden hankkia,
vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia riippumatta
alueellisista rajoista joko suullisesti, kirjallisesti tai painettuna
taiteellisessa muodossa tahi muulla hänen valitsemallaan tavalla.
3.
Edellisessä kohdassa tarkoitettujen vapauksien käyttö merkitsee
erityisiä velvollisuuksia ja erityistä vastuuta. Se voidaan sen tähden
saattaa tiettyjen rajoitusten alaiseksi, mutta näiden tulee olla laissa
säädettyjä ja sellaisia, jotka ovat välttämättömiä 1) toisten
henkilöiden oikeuksien tai maineen kunnioittamiseksi, 2) valtion
turvallisuuden tai yleisen järjestyksen ("ordre public"),
terveydenhoidon tai moraalin suojelemiseksi.
Tehtäviä
- Mitkä tekijät Suomessa rajoittavat sananvapauden
toteutumista?
- Onko Suomessa ennakoosensuuria?
- Miksi
Suomessa tuomitaan ihmisiä vankilaan jumalanpilkasta? Missä muissa
maissa tällaisia tuomioita voi saada? Missä maissa ei tuomita
jumalanpilkasta?
- Mistä johtuu, että jumalanpilkan suhteen on eri
maissa eri lainsäädäntö?
- Miksi jumalanpilkan tuomitseminen pitäisi lopettaa?
20
artikla.
1. Kaikki propaganda sodan puolesta on kiellettävä lailla.
2.
Kaikki kansallisen, rotu- tai uskonnollisen vihan puoltaminen, joka
merkitsee yllytystä syrjintään, vihollisuuksiin tai väkivaltaan, on
kiellettävä lailla.
Tehtäviä
- Esiintyykä Suomessa sotapropagandaa? Missä maissa
sotapropagansaa esiintyy? Miksi?
- Onko myös tosiasiain esittäminen syrjintää (Suomessa
eräs henkilö tuomittiin lehtileikkeleiden laittamisesta kotisivuilleen)?
- Saako ateisteja herjata?
21
artikla.
On
tunnustettava oikeus kokoontua rauhanomaisesti. Tämän oikeuden
käyttämiselle ei ole asetettava muita kuin sellaisia rajoituksia, jotka
perustuvat lakiin ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa
yhteiskunnassa kansallisen tai yleisen turvallisuuden tahi yleisen
järjestyksen ("ordre public") takia taikka terveydenhoidon tai moraalin
tai muiden oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.
Tehtäviä
- Miksi
Suomessa ei saa kieltää mielenosoituksen pitämistä (poliisille tehty
ennakkoilmoitus riittää, mielenosoituksen pitämiseen ei tarvita lupaa).
- Miksi monissa maissa kielletään mielenosoituksia?
- Miksi yhden ihmisen mielenosoituksen saa pitää edes
poliisille ilmoittamatta?
22
artikla.
1.
Jokaisella on oikeus yhdistymisvapauteen muiden kanssa, mikä käsittää
myös oikeuden muodostaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa
suojelemiseksi.
2. Tämän oikeuden käyttämiselle ei saa asettaa
muita rajoituksia kuin ne, jotka on säädetty lailla ja jotka ovat
välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen tai yleisen
turvallisuuden tahi yleisen järjestyksen ("ordre public") takia taikka
terveydenhoidon tai moraalin tahi muiden oikeuksien ja vapauksien
suojelemiseksi. Tämä artikla ei estä laillisten rajoitusten asettamista
asevoimiin ja poliisiin kuuluviin nähden heidän käyttäessään tätä
oikeutta.
3. Mikään tässä artiklassa ei oikeuta Kansainvälisen
työjärjestön vuonna 1948 hyväksymän ammatillista järjestymisvapautta ja
ammatillisen järjestymisoikeuden suojelua koskevan yleissopimuksen
sopimuspuolia ryhtymään lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin, jotka
loukkaisivat, tai soveltamaan lakia tavalla, joka saattaisi loukata
yleissopimuksessa myönnettyä turvaa.
Tehtäviä
- Kuinka monta ihmistä Suomessa tarvitaan yhdistyksen
perustamiseen.
- Mikä ero on rekisteröimättömällä ja rekisteröidyllä
yhdistyksellä?
- Miten yhdistys rekisteröidään Suomessa?
23
artikla.
1. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustavaa laatua oleva
yhteisö ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojeluun.
2. Avioliittoiässä oleville miehille ja naisille on tunnustettava
oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe.
3. Avioliittoa ei saa solmia ilman avioliittoon aikovien puolisoiden
vapaata ja täyttä suostumusta.
4.
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot ryhtyvät tarpeellisiin
toimenpiteisiin turvatakseen aviopuolisoille yhdenvertaisuuden
oikeuksiin ja vastuuseen nähden avioliittoa solmittaessa, sen aikana ja
sen purkautuessa. Avioliiton purkautuessa on ryhdyttävä toimenpiteisiin
tarpeellisen suojelun turvaamiseksi lapsille.
Tehtäviä
- Miksi lapsiavioliiton on kielletty Suomessa?
- Missä maissa lapsiavioliitot ovat sallittuja? Miksi.
- Missä maissa aviopuolisot eivät ole lain edessä
tasaveroisia? Miksi?
- Miksi avioeroa ei sallita kaikissa maissa?
- Miksi
vanhemmat eivät saa naittaa lapsiaan? Miten on mahdollista, että
joissakin maissa jopa pääministeri voi olla vanhempiensa naittama?
24
artikla.
1.
Jokaisella lapsella on ilman rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen,
uskontoon, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen
tai syntyperään perustuvaa syrjintää oikeus alaikäisyytensä
edellyttämään suojeluun perheensä, yhteiskunnan ja valtion taholta.
2. Jokainen lapsi on merkittävä rekisteriin välittömästi syntymän
jälkeen ja hänelle on annettava nimi.
3. Jokaisella lapsella on oikeus saada kansalaisuus.
Tehtäviä
- Miten lapsen nimi ilmoitetaan väestörekisteriin?
- Minkä kansalaisuuden Suomessa syntyneet lapset saavat?
- Millä tavalla yhteiskunta huolehtii lastensuojelusta?
25
artikla.
Jokaisella
kansalaisella tulee olla oikeus ja mahdollisuus ilman minkäänlaista
tämän yleissopimuksen 2 artiklassa mainittua erottelua ja ilman
kohtuuttomia rajoituksia;
a) ottaa osaa yleisten asioiden hoitoon välittömästi tai vapaasti
valittujen edustajien kautta;
b)
äänestää ja tulla valituksi määräaikaisissa ja rehellisissä vaaleissa,
jotka perustuvat yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen ja salaiseen
äänestykseen, joka takaa valitsijoiden tahdon vapaan ilmentymisen;
c) päästä periaatteessa yhdenvertaisina maansa julkisiin virkoihin.
Tehtäviä
- Milloin Suomessa toteutettiin yleinen ja yhtäläinen
äänioikeus? Millainen tilanne oli sitä ennen?
- Mikä Suomessa käytännössä rajoittaa kaikkien
kansalaisten yhdenvertaista osallistumista yleisten asioiden hoitoon?
- Mikä Suomessa käytännössä rajoittaa yheenvertaista
oikeutta päästä julkisiin virkoihin?
- Miksi ennen vain papeilla oli oikeus toimia
opettajina?
26
artikla.
Kaikki
ihmiset ovat oikeudellisesti yhdenvertaisia ja oikeutettuja ilman
minkäänlaista syrjintää yhtäläiseen lain suojaan. Tässä suhteessa lain
tulee kieltää kaikki syrjintä ja taata kaikille henkilöille yhtäläinen
ja tehokas suojelu rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon,
poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai
yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun
asemaan perustuvaa syrjintää vastaan.
Tehtäviä
- Pohtikaa mitä yllä mainitun kohdan mukaista syrjintää
Suomessa esiintyy. Miksi?
27
artikla.
Niissä
valtioissa, joissa on kansallisia, uskonnollisia tai kielellisiä
vähemmistöjä, tällaisiin vähemmistöihin kuuluvilta henkilöiltä ei saa
kieltää oikeutta yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta
kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää
omaa kieltään.
Tehtäviä
- Keitä on Suomessa kielletty käyttämästä omaa kieltään?
- Missä maissa oman kielen käyttöä on vielä rajoitettu?
- Miten vähemmistöjen oikeudet toteutuvat Suomessa
nykyään?
IV OSA
28
artikla.
1.
On perustettava ihmisoikeuskomitea (jota kutsutaan jäljempänä
"komiteaksi"). Siihen kuuluu kahdeksantoista jäsentä ja se suorittaa
jäljempänä mainittuja tehtäviä.
2. Komitea muodostetaan tämän
yleissopimuksen sopimusvaltioiden kansalaisista, joiden siveellinen
taso on korkea ja joilla on tunnustettu pätevyys ihmisoikeuksien
alalla. On kiinnitettävä huomiota siihen, että joillakin komitean
työhön osallistuvilla on oikeudellista kokemusta.
3. Komitean jäsenet valitaan ja he toimivat henkilökohtaisessa
ominaisuudessaan.
Tehtäviä
- Ottakaa Internetillä selvää Genevessä toimivan
ihmisoikeustoimikunan osoitteesta.
- Ottakaa selvää siitä, miten sinne valitetaan.
- Ottakaa selvää siitä, käsitelläänkö valitus
puolueettomasti.
29
artikla.
1.
Komitean jäsenet valitaan salaisessa äänestyksessä sellaisten
henkilöiden luettelosta, joilla on 28 artiklassa määrätty pätevyys ja
jotka tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot ovat tässä tarkoituksessa
nimenneet.
2. Jokainen tämän yleissopimuksen sopimusvaltio voi
ehdottaa vain kahta henkilöä. Näiden tulee olla sen valtion
kansalaisia, joka asettaa heidät ehdolle.
3. Henkilöä voidaan ehdottaa uudelleen.
Tehtäviä
- Pohtikaa, onko yllä olevan kohdan mukaan mahdollista,
että puolueellinen ihminen pääsee toimikuntaan.
30
artikla.
1. Ensimmäiset vaalit on pidettävä viimeistään kuuden kuukauden
kuluttua yleissopimuksen voimaantulopäivän jälkeen.
2.
Vähintään neljä kuukautta ennen komitean kutakin muuta vaalia kuin
sitä, jossa täytetään 34 artiklan mukaisesti avoimeksi ilmoitettu
paikka, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri osoittaa tämän
yleissopimuksen sopimusvaltioille kirjallisen kutsun ehdottaa
henkilöitä komitean jäseniksi kolmen kuukauden kuluessa.
3.
Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri valmistaa kaikista näin
ehdotetuista henkilöistä aakkosellisen luettelon, josta käy ilmi mitkä
sopimusvaltiot ovat ehdottaneet heitä, ja toimittaa sen tämän
yleissopimuksen sopimusvaltioille viimeistään kuukautta ennen kutakin
vaalipäivää.
4. Komitean jäsenten vaalit pidetään pääsihteerin
koollekutsumassa sopimusvaltioiden kokouksessa Yhdistyneiden
Kansakuntien päämajassa. Tässä kokouksessa, jonka päätösvaltaisuuteen
edellytetään kahta kolmannesta sopimusvaltioista, komiteaan valitaan ne
ehdokkaat, jotka saavat suurimman äänimäärän ja ehdottoman enemmistön
läsnäolevien ja äänestävien sopimusvaltioiden edustajien äänistä.
31
artikla.
1. Komiteassa saa olla vain yksi saman valtion kansalainen.
2.
Komitean vaaleissa on kiinnitettävä huomiota jäsenistön tasapuoliseen
maantieteelliseen jakautumiseen sekä siihen, että eri sivistysmuodot ja
tärkeimmät oikeusjärjestelmät tulevat edustetuiksi.
32
artikla.
1.
Komitean jäsenet valitaan neljän vuoden pituiseksi toimikaudeksi.
Heidät voidaan valita uudelleen, jos heidät on ehdotettu
uudelleenvalittaviksi. Yhdeksän ensimmäisissä vaaleissa valitun jäsenen
toimikausi päättyy kuitenkin kahden vuoden umpeenkuluttua; edellä
mainitun 30 artiklan 4 kappaleessa tarkoitetun kokouksen puheenjohtaja
valitsee arvalla välittömästi ensimmäisen vaalin jälkeen näiden
yhdeksän jäsenen nimet.
2. Toimikauden päätyttyä vaalit pidetään tämän yleissopimuksen tämän
osan edellä mainittujen artiklojen mukaisesti.
33
artikla.
1.
Jos jokin komitean jäsen on muiden jäsenten yksimielisen mielipiteen
mukaan lopettanut toimensa hoidon jostain muusta syystä kuin
väliaikaisluontoisen poissaolon vuoksi, komitean puheenjohtaja
ilmoittaa tästä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, joka
julistaa sitten tämän jäsenen paikan avoimeksi.
2. Siinä
tapauksessa, että komitean jäsen kuolee tai luopuu paikastaan,
puheenjohtaja ilmoittaa tästä välittömästi Yhdistyneiden Kansakuntien
pääsihteerille, joka julistaa paikan avoimeksi kuolinpäivästä tai siitä
päivästä lukien, jona paikasta luopuminen tulee voimaan.
34
artikla.
1.
Kun paikka on julistettu 33 artiklan mukaisesti avoimeksi ja jos
täytettävän paikan haltijan toimiaika ei kulu umpeen kuuden kuukauden
kuluessa paikan avoimeksi julistamisesta, Yhdistyneiden Kansakuntien
pääsihteeri tiedottaa tästä kullekin tämän yleissopimuksen
sopimusvaltiolle, jotka voivat kahden kuukauden kuluessa toimittaa 29
artiklan 2 kohdan mukaan nimeämiset paikan täyttämiseksi.
2.
Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri valmistelee aakkosellisen
luettelon täten nimetyistä henkilöistä ja toimittaa luettelon tämän
yleissopimuksen sopimusvaltioille. Vaali paikan täyttämiseksi
suoritetaan tämän yleissopimuksen tämän osan soveltuvien määräysten
mukaisesti.
3. Komitean 33 artiklan mukaisesti avoimeksi
julistettua paikkaa täyttämään valittu jäsen hoitaa tointa sen jäsenen
jäljellä olevan toimikauden ajan, jonka paikka komiteassa vapautui
mainitun artiklan mukaisesti.
35
artikla.
Komitean
jäsenet saavat Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen hyväksynnällä
korvausta Yhdistyneiden Kansakuntien varoista yleiskokouksen
määräämillä ehdoilla ja edellytyksillä ottaen huomioon komitean
velvollisuuksien tärkeyden.
36
artikla.
Yhdistyneiden
Kansakuntien pääsihteeri hankkii tarpeellisen henkilökunnan, jotta
komitea saattaa tehokkaasti suorittaa sille tässä yleissopimuksessa
määrätyt tehtävät.
37
artikla.
1. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri kutsuu koolle komitean
ensimmäisen kokouksen Yhdistyneiden Kansakuntien päämajaan.
2. Tämän ensimmäisen kokouksensa jälkeen komitea kokoontuu
työjärjestyksessään edellytettyinä aikoina.
3. Komitea kokoontuu yleensä Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa tai
Yhdistyneiden Kansakuntien toimistossa Genevessä.
38
artikla.
Jokainen
komitean jäsen antaa ennen kuin hän ryhtyy hoitamaan tehtäviään
yleisölle avoimessa kokouksessa komitean edessä juhlallisen
vakuutuksen, että hän suorittaa tehtävänsä puolueettomasti ja
tunnollisesti.
39
artikla.
1. Komitea valitsee omat virkailijansa kahden vuoden toimikaudeksi.
Heidät voidaan valita uudelleen.
2. Komitea hyväksyy oman työjärjestyksensä; sen tulee määrätä muun
muassa, että
a) komitea on päätösvaltainen, kun kaksitoista jäsentä on läsnä;
b) komitean päätökset tehdään läsnäolevien jäsenten äänten enemmistöllä.
Tehtäviä
- Ottakaa Internetillä selvää, keitä tähän toimikuntaan
tällä hetkellä kuuluu.
40
artikla.
1.
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat toimittamaan
kertomuksia hyväksymistään toimenpiteistä, jotka toteuttavat tässä
yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet, sekä näiden oikeuksien
nauttimisessa saavutetusta edistyksestä:
a) vuoden kuluessa siitä, kun tämä yleissopimus on tullut asianomaisen
valtion osalta voimaan ja
b) sen jälkeen komitean sitä pyytäessä.
2.
Kaikki kertomukset toimitetaan pääsihteerille, joka saattaa ne komitean
harkittaviksi. Kertomuksista tulee käydä ilmi ne mahdolliset tekijät ja
vaikeudet, jotka vaikuttavat tämän yleissopimuksen toteuttamiseen.
3.
Pääsihteeri voi neuvoteltuaan komitean kanssa toimittaa kysymykseen
tuleville erityisjärjestöille jäljennökset niistä kertomusten osista,
jotka saattavat kuulua näiden toimipiiriin.
4. Komitea tutkii
sopimusvaltioiden sille toimittamat kertomukset. Se toimittaa
kertomuksensa ja yleiset aiheellisiksi katsomansa huomautukset
sopimusvaltioille. Komitea voi myös toimittaa Talous- ja
sosiaalineuvostolle nämä huomautukset yleissopimuksen sopimusvaltioilta
saamiensa kertomusten jäljennösten kera.
5. Sopimusvaltiot
voivat esittää komitealle huomionsa jokaisesta tämän artiklan 4 kohdan
mukaan mahdollisesti tehdystä huomautuksesta.
41
artikla.
1.
Sopimusvaltio voi tämän artiklan nojalla milloin tahansa antaa
selityksen, että se tunnustaa komitean oikeuden vastaanottaa ja tutkia
sellaisia ilmoituksia, joissa toinen sopimusvaltio väittää, että toinen
sopimusvaltio ei täytä tämän yleissopimuksen mukaisia velvoitteita.
Tämän artiklan mukaisia ilmoituksia voidaan vastaanottaa ja tutkia
vain, jos ne on toimittanut sopimusvaltio, joka on antanut osaltaan
komitean oikeuden tunnustavan selityksen. Komitea ei saa vastaanottaa
mitään ilmoitusta, jos se koskee sopimusvaltiota, joka ei ole antanut
tällaista selitystä. Tämän artiklan nojalla vastaanotetut ilmoitukset
on käsiteltävä seuraavan menettelyn mukaisesti:
a) Jos toinen
sopimusvaltio katsoo, että toinen sopimusvaltio ei toteuta tämän
yleissopimuksen määräyksiä, se voi kirjallisella ilmoituksella saattaa
asian tuon sopimusvaltion tietoon. Kolmen kuukauden kuluessa
tiedotuksen vastaanottamisen jälkeen vastaanottaneen valtion tulee
antaa ilmoituksen lähettäneelle valtiolle kirjallinen asiaa valaiseva
selvitys tai muu lausunto, jossa olisi mainittava mahdollisuuksien
rajoissa olevassa ja asiaankuuluvassa määrässä ne valtionsisäiset
toimenpiteet ja muutoksenhakukeinot, jotka jo on käytetty ja jotka
puheena olevassa tapauksessa ovat mahdollisia tai joita jatkossa
voidaan käyttää.
b) Jos asiaa ei saada järjestetyksi molempien
osapuolien tyydytykseksi kuuden kuukauden kuluessa vastaanottavan
valtion vastaanotettua alkuperäisen ilmoituksen, kummallakin valtiolla
on oikeus esittää asia komitealle sille sekä toiselle valtiolle
osoitetulla tiedonannolla.
c) Komitea käsittelee sille esitetyn
asian varmistauduttuaan siitä, että kaikkiin käytettävissä oleviin
kansallisiin muutoksenhakukeinoihin on asiassa turvauduttu ja ne on
käytetty loppuun kansainvälisen oikeuden yleisesti tunnustettujen
periaatteiden mukaisesti. Tämä ei ole voimassa silloin, kun
muutoksenhakukeinojen käyttämistä on kohtuuttomasti pitkitetty.
d) Tutkittaessa ilmoituksia tämän artiklan nojalla komitea pitää
suljettuja kokouksia.
e)
Tämän artiklan 1 kappaleen c kohdan määräysten mukaisesti komitea
asettaa hyvät palveluksensa asianomaisten sopimusvaltioiden
käytettäviksi tarkoituksenaan asian sovinnollinen selvittäminen tässä
yleissopimuksessa tunnustettujen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien
kunnioittamisen pohjalta.
f) Komitea voi jokaisessa sille
esitetyssä asiassa pyytää asianomaisia tämän kappaleen b kohdassa
tarkoitettuja sopimusvaltioita antamaan kaikki tarvittavat lisätiedot.
g)
Asianomaisilla tämän kappaleen b kohdassa tarkoitetuilla
sopimusvaltioilla on oikeus olla edustettuina, kun asiaa käsitellään
komiteassa, sekä tehdä huomautuksia suullisesti ja/tai kirjallisesti.
h)
Komitea antaa kahdentoista kuukauden kuluessa tämän kappaleen b
kohdassa tarkoitetun tiedonannon vastaanottamispäivästä lukien
kertomuksen:
i) jos päästään tämän kappaleen e kohdan säännösten
mukaiseen ratkaisuun, komitea laatii kertomuksensa lyhyen selvityksen
muotoon, jossa todetaan tosiasiat sekä saavutettu ratkaisu.
ii)
jos ei päästä tämän kappaleen e kohdan säännösten mukaiseen ratkaisuun,
komitea laatii kertomuksensa lyhyen selvityksen muotoon, josta käy ilmi
tosiasiat; asianomaisten valtioiden tekemät kirjalliset vastaväitteet
sekä pöytäkirja suullisista vastaväitteistä liitetään kertomukseen.
Jokaisessa asiassa kertomus tiedotetaan asianomaisille
sopimusvaltioille.
2.
Tämän artiklan määräykset tulevat voimaan, kun kymmenen tämän
yleissopimuksen sopimusvaltiota on antanut tällaisen selityksen.
Sopimusvaltiot tallettavat tämän artiklan nojalla annetun selityksen
Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka toimittaa siitä
jäljennökset muille sopimusvaltioille. Selitys voidaan peruuttaa
milloin tahansa pääsihteerille osoitetulla tiedonannolla. Tällainen
peruutus ei vaikuta minkään asian käsittelyyn, josta on toimitettu
tämän artiklan nojalla tiedotus; mitään uutta jonkin valtion tekemää
tiedotusta ei vastaanoteta sen jälkeen, kun Yhdistyneiden Kansakuntien
pääsihteeri on vastaanottanut selityksen peruuttamista koskevan
tiedonannon, ellei asianomainen sopimusvaltio ole antanut uutta
selitystä.
42
artikla.
1.
a) Jos komitealle 41 artiklan mukaisesti esitettyä asiaa ei ratkaista
asianomaisten sopimusvaltioiden tyydytykseksi, komitea voi
neuvoteltuaan ensin asianomaisten sopimusvaltioiden kanssa nimittää ad
hoc sovittelukomission (jota jäljempänä kutsutaan "komissioksi").
Komission hyvät palvelukset saatetaan asianomaisten sopimusvaltioiden
käytettäviksi tarkoituksin selvittää asia sovinnollisesti tämän
yleissopimuksen kunnioittamisen pohjalta.
b) Komissio koostuu
viidestä sellaisesta henkilöstä, jotka asianomaiset sopimusvaltiot
hyväksyvät. Jos asianomaiset sopimusvaltiot eivät onnistu pääsemään
kolmen kuukauden kuluessa yksimielisiksi koko komission kokoonpanosta
tai jostakin sen jäsenistä ne jäsenet, joiden osalta yksimielisyys
puuttuu, valitaan salaisessa äänestyksessä komitean kahden kolmasosan
enemmistöllä sen jäsenten keskuudesta.
2. Komission jäsenet
toimivat henkilökohtaisessa ominaisuudessaan. He eivät saa olla
asianomaisten sopimusvaltioiden kansalaisia eivätkä sellaisen valtion
kansalaisia, joka ei ole tämän yleissopimuksen sopimusvaltio, eivätkä
sellaisen sopimusvaltion kansalaisia, joka ei ole antanut 41 artiklan
mukaista selitystä.
3. Komissio valitsee oman puheenjohtajansa ja hyväksyy omat
menettelytapasääntönsä.
4.
Komission kokoukset pidetään yleensä Yhdistyneiden Kansakuntien
päämajassa tai Yhdistyneiden Kansakuntien toimistossa Genevessä. Ne
voidaan kuitenkin pitää muissa sopivissa paikoissa sikäli kuin komissio
näin päättää neuvoteltuaan pääsihteerin ja asianomaisten
sopimusvaltioiden kanssa.
5. Tämän yleissopimuksen 36 artiklassa edellytetty sihteeristö palvelee
myös tämän artiklan nojalla perustettuja komissioita.
6.
Komitean vastaanottamat ja vertaamat tiedot asetetaan komission
käytettäviksi, ja komissio voi kehottaa asianomaisia sopimusvaltioita
antamaan muita tarvittavia tietoja.
7. Kun komissio on
käsitellyt asian kokonaisuudessaan ja joka tapauksessa viimeistään
kahdentoista kuukauden kuluttua siitä, kun asia toimitettiin sen
käsiteltäväksi, sen on toimitettava komitean puheenjohtajalle kertomus
tiedotettavaksi asianomaisille sopimusvaltioille.
a) Jos
komissio ei pysty saattamaan päätökseen asian käsittelyä kahdentoista
kuukauden kuluessa, se laatii kertomuksen lyhyen selvityksen muotoon,
jossa mainitaan asian käsittelyvaihe.
b) Jos asiassa päästään
sovinnolliseen ratkaisuun tässä yleissopimuksessa tunnustettujen
ihmisoikeuksien kunnioittamisen pohjalta, komissio laatii kertomuksensa
lyhyen selvityksen muotoon, jossa maintaan tosiasiat sekä saavutettu
ratkaisu.
c) Jos ei päästä tämän kappaleen b kohdan säännösten
mukaiseen ratkaisuun, komission kertomuksesta on käytävä ilmi sen
havainnot kaikista niistä tosiasioihin liittyvistä kysymyksistä, jotka
koskevat asianomaisten sopimusvaltioiden välistä asiaa sekä sen käsitys
mahdollisuuksista selvittää asia sovinnollisesti. Tämän kertomuksen
tulee sisältää myös asianomaisten sopimusvaltioiden tekemät kirjalliset
huomautukset sekä pöytäkirja suullisista huomautuksista.
d) Jos
komission kertomus toimitetaan tämän kappaleen c kohdan mukaisesti,
asianomaisten sopimusvaltioiden on kolmen kuukauden kuluessa
kertomuksen vastaanottamisesta ilmoitettava komitean puheenjohtajalle,
hyväksyvätkö ne vai eivät komission kertomuksen sisällön.
8. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta komitean tämän
yleissopimuksen 41 artiklan mukaisiin velvoitteisiin.
9.
Asianomaiset sopimusvaltiot jakavat tasapuolisesti kaikki komission
jäsenten kulut pääsihteerin esittämien arviointien mukaisesti.
10.
Pääsihteerillä on oikeus maksaa tarvittaessa komission jäsenten kulut
ennen kuin asianomaiset sopimusvaltiot ovat korvanneet ne tämän
artiklan 9 kappaleen mukaisesti.
43
artikla.
Artiklassa
27 ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitetun komitean sekä tämän
yleissopimuksen 42 artiklan nojalla mahdollisesti perustettavien ad hoc
sovittelukomissioiden jäsenet ovat oikeutettuja Yhdistyneiden
Kansakuntien tehtävissä olevien asiantuntijoden etuihin, erioikeuksiin
ja vapauksiin, kuten on säädetty Yhdistyneiden Kansakuntien
erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen asianomaisissa
kohdissa.
44
artikla.
Tämän
yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä on sovellettava
siten, ettei loukata ihmisoikeuksien alalla Yhdistyneiden Kansakuntien
tai erityisjärjestöjen peruskirjoissa ja yleissopimuksissa tai niiden
nojalla määrättyjä menettelyjä, ja ne eivät estä sopimusvaltioita
turvautumasta muuhun menettelyyn erimielisyyksien ratkaisemiseksi
yleisten tai erityisten niiden välillä voimassaolevien kansainvälisten
sopimusten mukaisesti.
45
artikla.
Komitea toimittaa yleiskokoukselle Talous- ja sosiaalineuvoston kautta
vuosittaisen selostuksen toiminnastaan.
Tehtäviä
- Hankkikaa Internetillä uusin selostus toimikunnan
toiminnasta.
- Kumman mielipteet, valittajan vai kohteena olevan
valtion, tulevat paremmin huomioiduksia toimikunnassa?
- Onko kohtuullista, että yksilö joutuu itse käymään
oikeutta kokonaista valtiota vastaan?
V OSA
46
artikla.
Minkään
tässä yleissopimuksessa ei ole tulkittava rajoittavan Yhdistyneiden
Kansakuntien peruskirjan eikä erityisjärjestöjen perussääntöjen
määräyksiä, jotka määräävät Yhdistyneiden Kansakuntien ja
erityisjärjestöjen eri elinten vastuun tämän yleissopimuksen
käsittelemissä kysymyksissä.
47
artikla.
Minkään
tässä yleissopimuksessa ei ole tulkittava heikentävän kaikkien kansojen
luontaista oikeutta nauttia sekä täydellisesti ja vapaasti käyttää
hyväkseen luonnonrikkauksiaan ja voimavarojaan.
VI OSA
48
artikla.
1.
Tämä yleissopimus on avoinna jokaisen Yhdistyneiden Kansakuntien
jäsenvaltion tai sen erityisjärjestön jäsenen, Kansainvälisen
tuomioistuimen perussäännön sopimusvaltion ja jokaisen muun valtion
allekirjoittamista varten, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous
on kutsunut tulemaan tämän yleissopimuksen osapuoleksi.
2. Tämä
yleissopimus edellyttää ratifiointia. Ratifiointikirjat on talletettava
Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
3. Tämä yleissopimus on avoinna kaikkien tämän artiklan 1 kohdassa
tarkoitettujen valtioiden liittymistä varten.
4. Liittyminen tapahtuu tallettamalla liittymiskirja Yhdistyneiden
Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
5.
Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa kaikille tämän
yleissopimuksen allekirjoittaneille tai siihen liittyneille valtioille
jokaisesta ratifiointi- tai liittymiskirjan tallettamisesta.
49
artikla.
1.
Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä
päivästä, jona kolmaskymmenesviides ratifiointi- tai liittymiskirja on
talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
2.
Jokaisen valtion osalta, joka ratifioi tämän yleissopimuksen tai
liittyy siihen kolmannenkymmenennenviidennen ratifiointi- tai
liittymiskirjan tultua talletetuksi, yleissopimus tulee voimaan kolmen
kuukauden kuluttua sen oman ratifiointi- tai liittymiskirjan
tallettamispäivästä.
50
artikla.
Tämän yleissopimuksen määräykset ulottuvat koskemaan rajoituksitta ja
poikkeuksitta kaikkia liittovaltion osia.
51
artikla.
1.
Jokainen tämän yleissopimuksen sopimusvaltio voi tehdä muutosehdotuksen
ja toimittaa sen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille. Pääsihteeri
tiedottaa sen jälkeen muutosehdotuksista yleissopimuksen
sopimusvaltioille ja pyytää näitä ilmoittamaan hänelle, kannattavatko
ne sopimusvaltioiden konferenssin koollekutsumista käsittelemään
ehdotusta ja äänestämään siitä. Siinä tapauksessa, että ainakin
kolmannes valtioista kannattaa tällaista konferenssia, pääsihteeri
kutsuu koolle konferenssin Yhdistyneiden Kansakuntien suojeluksen
alaisena. Jokainen konferenssissa läsnäolevien ja äänestävien
valtioiden enemmistön hyväksymä muutos on alistettava Yhdistyneiden
Kansakuntien yleiskokouksen hyväksyttäväksi.
2. Tällaiset
muutokset tulevat voimaan, kun yleiskokous on ne hyväksynyt ja kun
yleissopimuksen osapuolina olevat valtiot ovat kahden kolmasosan
enemmistöllä hyväksyneet ne kukin oman perustuslakinsa säätämän
menettelyn mukaisesti.
3. Tällaisten muutosten tullessa voimaan
ne sitovat ainoastaan niitä osapuolia, jotka ovat hyväksyneet ne,
muiden osapuolien ollessa vielä yleissopimuksen ja jokaisen aiemmin
niiden hyväksymän muutoksen määräysten sitomia.
52
artikla.
Lukuunottamatta
tämän yleissopimuksen 48 artiklan 5 kappaleen mukaisesti tehtäviä
ilmoituksia pääsihteerin tulee tiedottaa kaikille saman artiklan 1
kappaleessa tarkoitetuille valtioille seuraavat seikat:
a) 48 artiklan mukaiset allekirjoittamiset, ratifioinnit sekä
liittymiset;
b) Tämän yleissopimuksen 49 artiklan mukainen voimaantulopäivä sekä 51
artiklan mukainen muutosten voimaantulopäivä.
53
artikla.
1.
Tämä yleissopimus, jonka englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja
venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, on talletettava
Yhdistyneiden Kansakuntien arkistoon.
2. Yhdistyneiden
Kansakuntien pääsihteerin tulee toimittaa tämän yleissopimuksen
oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille tämän yleissopimuksen 48
artiklassa tarkoitetuille valtioille.
Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen
yleissopimukseen liittyvä valinnainen pöytäkirja.
Tehtäviä
- Ottakaa selvää, mitä valtioita sopimus tällä hetkellä
koskaa.
- Miksi sopimus ei ole voimassa kaikissa valtoissa?
Yhteiskuntavastuu
Yritysten
vastuullisuuden edistäminen
Lähde
Työ-ja elinkeinoministeriön julkaisuja 39/2008
Selvitys
kansainvälisistä julkisen hallinnon
toimenpiteistä ja hyvistä käytännöistä
Suomi on saavuttanut kärkisijoja monissa kansainvälisissä vertailuissa,
kuten kilpailukykyvertailuissa ja PISA-tuloksissa.
Kuluvan syksyn
finanssikriisikään ei
ole koskettanut Suomea yhtä voimakkaasti kuin monia muita maita.
Suomi sijoittuu hyvin myös yhteiskuntavastuun maavertailuissa.
Menestyksemme
johtuu ensisijaisesti korkeatasoisesta lainsäädännöstämme,
kansanvalataisesta po
liittisesta järjestelmästämme, hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteesta ja
siitä, että
yritykset toimivat pääsääntöisesti vastuullisesti.
Osa yrityksistä jopa
ylittää lakien
asettamat minimit vastuullisuudessaan.
Suomen julkinen hallinto ei kuitenkaan kuulu EU-maiden parhaimmistoon
yritysten yhteiskuntavastuun edistämisessä.
Sen osoittaa selvitys
EU-maiden ja joidenkin muiden maiden julkisen hallinnon toimenpiteistä
ja hyvistä käytännöistä yritysten vastuullisuuden edistämiseksi.
Nämä
toimenpiteet
ovat esimerkiksi julkisen hallinnon toteuttamaa tiedottamista,
työkalujen kehittämistä, palkintoja sekä luonnontaloudellisesti ja
yhteiskunnallisesti vastuullisia
suunnitelmia tai uusia
säädöksiä.
EU:n yhteiskuntavastuun selvityksiin ei ole valittu
yhtään toimenpidettä hyviksi käytännöiksi Suomesta.
Niin ikään yhteiskuntavastuun
edistämiseen varatut voimavarat ovat Suomessa edelläkävijämaita
niukemmat.
EU-maissa julkisen hallinnon toimet yritysten yhteiskuntavastuun
kehittämiseksi
ovat painottuneet jonkin verran vahvemmin ympäristö- kuin
yhteiskunnallisen
vastuun
alueelle.
Esimerkiksi Tanska, Italia ja Iso-Britannia ovat luoneet
julkisen hallinnon, yritysten ja kansalaisjärjestöjen
kumppanuushankkein työpaikkoja
vajaakuntoisille, pitkäaikaistyöttömille tai heikommin kehittyneille
alueille.
Tanskan
kumppanuushanketta tukemaan on perustettu 16-jäseninen yritysjohtajien
verkosto työministeriön neuvonantajaksi.
Belgiassa joihinkin julkisen
hallinnon hankin-
tasopimuksiin sisältyy sosiaaliasioita koskeva lauseke.
Lisäksi useissa
jäsenmaissa yhteiskuntavastuullisuutta on käynnistetty palkinnoin.
Esimerkiksi
Tanskan
Mia-palkinnolla edistetään työelämän monimuotoisuutta.
Toisin kuin EU:n edelläkävijämaissa Suomen julkisella hallinnolla ei
ole yhtenäistä toimintasuunnitelmaa yritysten yhteiskuntavastuun
edistämiseksi.
Sellaisen laatiminen yhdessä sidosryhmien kanssa parantaisi raportin
mukaan yhteiskuntavastuun kokonaisuuden, olemassa olevin ohjelmien ja
toimenpiteiden
koordinointia.
Raportissa esitetään johtopäätöksiä ja ehdotuksia muiden maiden hyvien,
yritys-
ten vastuullisuutta edistävien toimenpiteiden soveltuvuudesta Suomen
julkiseen
hallintoon.
Mitä
yritysten yhteisvastuu on
Yritysten vastuullisuudella ei tarkoiteta vain lakien noudattamista,
vaan siihen kuuluvat myös yritysten vapaaehtoiset
sosiaaliset
toimet sekä investoinnit inhimilliseen pääomaan, ympäristöön ja
sidosryhmäsuhteisiin.
Vastuullisuus kohdistuu työntekijöihin ja yleisemmin kaikkiin
sidosryhmiin, joihin yrityksen toiminta vaikuttaa ja jotka puolestaan
voivat
vaikuttaa yrityksen menestymiseen.
Sisäinen
ja ulkoinen vastuu
Sisäinen vastuu liittyy henkilöstön hyvinvointiin, työterveyteen ja
-turvallisuuteen sekä ympäristövaikutusten hallintaan. Vastuullisia
toimenpiteitä
ovat muun muassa syrjimättömät työhönottomenetelmät, tasa-arvo ja
yhtäläiset
oikeudet työssä, elinikäinen oppiminen, työn, perheen ja vapaa-ajan
yhteensovittaminen sekä ikääntyvien työssä jaksamisen tukeminen.
Ulkoisella
vastuulla puolestaan tarkoitetaan suhteita paikalliseen yhteisöön,
liikekumppaneihin, alihankki-
joihin, viranomaisiin, kansalaisjärjestöihin ja eturyhmiin.
Tavoitteita
Tavoitteina pidetään ilmastonmuutoksen torjuntaa,
maailmantalouden
ja väestörakenteen muutoksia.
Ilmastonmuutoksen torjumiseksi
painotetaan kas-
vihuonekaasujen rajoittamista, luonnonvarojen kestävää käyttöä,
energiatehokkuutta, uusiutuvan energian käytön lisäämistä ja kestävien
tuotantotapojen edistämistä sekä kulutustottumusten muuttamista.
Työelämän laadun
kehittämisen tavoitteita ovat työhyvinvointi, työssäjaksaminen, työn ja
perhe-elämän
yhteensovittaminen sekä elinikäinen oppiminen.
Ikääntyvä väestö nähdään voimavarana työelämässä ja
vapaaehtoistyössä.
Maahanmuuttajien työelämään pääsyä helpotetaan ja koulutusta
järjestetään.
Suomi
pyrkii vaikuttamaan nykyistä oikeudenmukaisemman pakkoistumiskehityksen
puolesta, köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseksi.
Kestävän kehityksen linjaukset pyritään ottamaan huomioon eri
hallinnonalojen sekä muiden toimijatahojen omissa ohjelmissa ja
toimintasuunnitelmissa.
Yhteiskuntavastuu
on nivottava osaksi elinkeino-, alue- ja työpolitiikkaa.
Vastuullisuuden tulee sisältyä myös yritysten tukikriteereihin ja
koulutusohjelmiin.
Hyvät
käytännöt
Hyvät käytännöt on jaettu kolmeen pääryhmään:
- yhteiskuntavastuun tietämystä ja omaksumista
edistäviin käytäntöihin,
- vastuullisuuskäytäntöjen läpinäkyvyyttä lisääviin
menetelmiin,
- muihin politiikka-alojen aloitteisiin, jotka
vaikuttavat suotuisasti vastuullisuuteen.
”Vastuullinen
yritys” -kilpailu
”Vastuullinen
yritys” -kilpailu voisi soveltua Suomeen. Sen teemat voisivat
esimerkiksi vaihdella vuosittain esimerkiksi seuraavasti:
- työn ja perheen yhteensovittaminen
- vajaakuntoisten työllistymisen edistäminen
- työolojen ja paikallisyhteisöjen hyvinvoinnin
edistäminen
- monimuotoisuuden ja tasa-arvon edistäminen
- vastuulliset tuote- ja palveluinnovaatiot
- ympäristö-, energia- ja ilmastoteknologia
ILOn
toimintasuunnitelma ihmisarvoisesta työstä
Hallitukset
ja työmarkkinaosapuolet ovat hyväksyneet myös ILOn toimintasuunnitelman
ihmisarvoisesta työstä. Sen perustekijöitä ovat
- tuottava, vapaasti valittu ja toimeentulon takaava työ
- työelämän perusoikeuksien kunnioitus
- riittävä sosiaaliturva ja työturvallisuus
- vuoropuhelu työmarkkinaosapuolten kesken
- sukupuolten tasa-arvo
Ammattiyhdistysliike
ja ihmisarvoinen työ
Ammattiyhdistysliikkeen
maailmanjärjestö ITUC (International Trade Union Confederation) haluaa
niin ikään edistää ihmisarvoista työtä ja määrittelee sen
seuraavin arvosteluperustein:
- kaikille tasavertaiset mahdollisuudet työllistyä
ilman syrjintää
- riittävä palkka, jotta työntekijä pystyy elättämään
itsensä ja perheensä
- riittävä sosiaaliturva sairaustapauksissa ja raskaana
oleville naisille
- riiston kieltäminen
- oikeus järjestäytyä ja ajaa etujaan
ammattiyhdistysliikkeessä sekä käydä vuoropuhelua kansalaisina ja
työntekijöinä
ISO
-standardi on tulossa
ISOn
yhteiskuntavastuustandardista on valmistunut komitealuonnos.
Standardiluonnon käännetään suomeksi 2009 ja tulee voimaan 2010.
Se kattaa sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristövastuun.
Myös alihankkijat otetaan huomioon.
Standardi koskee kaikenlaisia toimijoita.
Se on ohjeellinen, ts. ns sertifikaattia ei oteta käyttöön.
Tehtäviä
- Keillä on vastuu työllisyydestä ja työttömyydestä?
- Keillä on vastuu ihmisten toimeentulosta?
- Keillä on vastuu ihmisten terveydestä?
- Keillä on vastuu ihmisen onnellisuudesta?
- Keillä on vastuu tuotteiden turvallisuudesta?
- Keillä on vastuu työturvallisuudesta?
- Keillä on vastuu koulutuksesta?
- Keillä on vastuu ympäristöstä?
- Miten talouden taantuma vaikuttaa yritysten
yhteiskuntavastuuseen?
- Miten talouden taantuma vaikuttaa yritysten
yhteiskuntavastuudeen?
- Miten yhteiskuntavastuuta sovelletaan sillä alalla,
jolle aiot?
- Omitä hyötyjä ja mitä haittoja tulevasta ISOn
yhteiskuntavastuustandardista on?
- Miten yhteiskuntavastuuta sovelletaan lukiossa a)
henkilökunnaan b) oppilaiden osalta?
Työllisuus
ja työttömyys
Perustuslain
18 §: Oikeus työhön ja elinkeinovapaus
Jokaisella
on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä,
ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman
suojelusta.
Julkisen vallan on edistettävä
työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön.
Oikeudesta työllistävään koulutukseen säädetään lailla.
Ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa
syytä erottaa työstä.
Lähde
Talouselämä -lehti 38/2008
Suomen
työvoimavaranto 2008
Työttömiä työnhakijoita 200 000
Ikääntyviä 50 000
Naisia 30 000
Nuoria 15 000
Vajaakuntoisia 10 000
Ulkomaalaisia 5 000
Ulkomaalaisia tarvitaan vain vähän
Hystereesi
Hystereesi
tarkoittaa ilmiötä, jossa työttömäksi jääminen aiheuttaa vaikeuksia
työllistyä uudelleen esimerkiksi syrjäytymisen tai osaamisen
vanhentumisen vuoksi.
Syrjäytyminen riippuu työttömyyden
kestosta sillä mitä pitempään työttömyys jatkuu, sitä vaikeammin
työllistyminen on. Tätä käytetään yhtenä perusteena talouspolitiikalle,
jossa työttömyyden nousua pyritään ehkäisemään.
Suomessa olisi vähemmän syrjäytyneita, jos pätevää työvoimaa ei olisi
irtisanottu liikaa 1990 -luvun laman aikana.
Koska
syrjäytyneitä on vaikea työllistää kouluttamalla, helpoissa tehtävissä
olevien kouluttaminen luo tilaa syrjäytyneiden työllistämiseen. Siis ei
kouluteta syrjätyneitä vaan niitä, joiden töihin syrjäytyneet
saattaisivat päästä.
Sauli Niinistön ollessa
valtiovarainministerinä vaikeutettiin jo koulutettujen uudelleen
kouluttautumista. Mainittakoon, että tämän kirjoittaja on
kouluttautunut uudelleen useita kertoja ennen Niinistön
valtiovarainministerikautta.
Luonnollinen
työttömyys
1900-luvun
alkupuolella vaikuttanut brittiläinen ekonomisti William Beverige
esitti täystyöllisyyden vallitsevan 3 % tasolla. Sittemmin on esitetty
lukuja 2 ja 7 % väliltä maasta ja ajankohdasta riippuen.
Näin
matalaa työttömyyttä pidetään toisinaan työttömyyden "luonnollisena"
tasona, toisin sanoen kitkatyöttömyytenä ja muuna väliaikaisena,
vaihtuvana työttömyytenä. On esitetty, että työttömyyden laskeminen
luonnollista työttömyysastetta alemmaksi johtaa inflaatioon.
Palloistuneessa
taloudessa yksinkertaiset työt siirtyvät niihin maihin, joissa työvoima
on halpaa. Robotit tulevat varmasti, vaikka niiden tulo on
halpatyövoimasta johtuen viivästynyt.
1900 -luvun alun luonnollinen työttömyys ei enää pidä paikkaansa.
Massatyöttömyys
Käsite
massatyöttömyys otettiin käyttöön 1930-luvun laman aikana, jolloin ensi
kertaa oli esimerkiksi Saksassa yli viisi miljoonaa työtöntä.
On sanottu, että massatyöttömyyden alkamisen 80 -vuotisjuhla olisi
pidettävä, mutta niihin ei ole varaa.
Vuonna
2005 Saksassa muutettiin työttömyyden määritelmää (mm.
työllisyyskoulutuksessa olevat lasketaan nyt työttömiksi) siten, että
työttömien määrä nousi viiden miljoonan ihmisen tasolle.
Saksassa
työttömyys on kuitenkin merkittävästi pienempi ongelma nyt, koska
saksalaisia on enemmän ja kansantalous on paljon suurempi kuin
1930-luvulla.
Nuorisotyöttömyys
Nuorisotyöttömyydellä
tarkoitetaan yleensä alle 20- tai alle 24-vuotiaiden työttömyyttä.
Nuorisotyöttömyyden tulkinta voi olla vaikeaa, koska nuoret ovat
työmarkkinoilla liikkuvampia kuin varttuneemmat.
Opiskelun päättäminen
ja uran valinta merkitsevät sitä, että työtä etsitään ja vaihdetaan.
Nuorisotyöttömyys on yleistä useissa maissa.
Nuorisotyöttömyyttä
pidetään vakavana ongelmana, jos nuori ei pääse lainkaan työelämän
alkuun. Tällöin pidetään syrjäytymisen riskiä korkeana.
Suomessa
koulun lopettamisen ja opiskelun aloittamisen väliin jää aikaa
keskimäärin 3 vuotta. Tämä ongelma voidaan poistaa parantamalla
oppilaistosten oppilasvalintamenetelmiä.
Osa nuorista ei ole
työssä eikä koulutuksessa. Eläkkeelle siirtyviltä vapautuu paljon
sellaisia työpaikkoja, joihin ei tarvita erityistä koulutusta. Näihin
töihin voidaan palkata nuoria syrjäytyneitä.
Nuorten koulutusta
järkiperäistämällä ja tehostamalla opiskeluaikoja voidaan lyhentää.
Opiskeluaikojen lyhentäminen hallinnollisilla määräyksillä johtaa
nuorten syrjäytymiseen. Toivottu lopputulos saadaan vain opeiskelun
järkeistämisellä.
Pitkäaikaistyöttömyys
Suomessa pitkäaikaistyöttömiksi
katsotaan yleensä yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleet. Yleinen
vaihtoehtoinen määritelmä on kuusi kuukautta. Pitkäaikaistyöttömyys on
yleisintä vanhojen sekä heikosti koulutettujen työttömien keskuudessa.
On sanottu, että nykyinen työllisyysaste on korkein, mihin voi päästä:
kaikki selvät ovat jo töissä.
Vitsi
on työntekijöitä leimaava. Vain pieni osa työttömistä on
alkoholiongelmaisia. Joka tapauksessa alkoholiongelmaisten hoito ja
työllistäminen ovat mahdollisia. Suomessa on jopa laiminlyöty
alkoholismin lääkehoitoa. Alkoholismin vähentäminen vähentäisi myös
alkoholiongelmaisten sairastavuutta ja kuolleisuutta ja lisäisi
työvoimaa.
Pitkäaikaistyöttömyyttä voidaan vähentää huomattavsti vähentämällä
ikääntyneiden syrjintää uutta työvoimaa palkattaessa.
Rakenteellinen
työttömyys
Työttömyyttä
voidaan pitää rakenteellisena, jos se ei vähene vaikka joillain aloilla
vallitsee samalla työvoimapula.
Rakenteellisen työttömyyden eräänä
syynä pidetään sitä, että työvoiman vaatimukset ovat kasvaneet eikä
työttömien osaaminen enää riitä.
Rakennetyöttömyyden tasoa arvioitaessa
ongelman ydin on, ettei todellista rakennetyöttömyyden tasoa voida
havaita, ja lisäksi taso on myös mitä ilmeisimmin ajassa muuttuva.
Voidaan väittää, että rakenteellisella
työttömyysasteella on yhteys pitkäaikaistyöttömien määrään.
Osa
työkykyisistä on piilotyöttömiä. He eivät ole työttömiä työnhakijoita
työvoimatoimistoissa. He voisivat mennä työhön, jos sopiva työpaikka
löytyisi.
Myös vajaakuntoisten osapäiväinen työllistäminen ja entistä useampien
maahanmuuttajien työllistäminen lisäävät työvoimaa.
Osa
eläkeikäisistä voi vielä omasta tahdostaan jatkaa työssä, jos heitä
kohdellaan ihmisarvoisesti ja heidän kokemustaan arvostetaan.
Vapaaehtoinen
työttömyys
Vapaaehtoinen
työttömyys on käsite, jolla viitataan työttömiin, jotka saisivat
joitain töitä, mutta eivät halua töihin tai haluavat paremman työpaikan
kuin on saatavilla.
Osa naisista on kotona ja voisi mennä töihin, jos tyä tehtäisiin heille
houkuttelevammaksi.
Postkapitalistinen
yhteiskunta
"Ahneyden perässä lainsäätäjät ja valvojat eivät pysy, koska toimintaa
on härskiydessään mahdoton ennakoida:"
Seija Holtari,
Talouselämä 38/2008
"Markkinat osaavat korjata virheitään, mutta ne osaavat myös muuttaa
väärinkäsitykset tosiasioiksi."
Suursijoittaja Geoge
Soros
Uusin
lama on Suomessa saamassa ikaan sen, että rakennusalan täystyöllisyys
muuttuu nopeasti täystyöttömyydeksi. Tälle mitkään markkinavoimat eivät
voi mitään.
Markkinavoimat hävittivät liian isot ja
törkyvoittoja tehneet investointipankit, mutta kaiken toistuminen
voidaan estää vain siirtymällä postkapitalistiseen yhteiskuntaan mikä
se sitten onkin.
EU:n ilmastopaketti maksaa 70 miljardia euroa.
Kahdessa viikossa EU -maat tekivät päätöksen noin 1.300 miljardin euron
pankkitukipaketista.
Tehtäviä
- Haastattele tuntemiasi työttömiä. Mistä syistä he
ovat työttömiä?
- Tunnetko sellaisia työttömiä, jotka haluaisivat mennä
töihin, mutta eivät saa töitä?
- Tunnetko sellaisia töissä olevia ihmisiä, jotka ovat
sairaita ja haluaisivat olla poissa töistä, mutta eivät voi tehdä sitä?
- Johtuvatko leipäjonot puutteesta vai siitä, että
ihmiset ovat laiskoja?
- Mistä johtuu, että tuloerot ovat Suomessa kasvaneet?
- Miten alkoholismin syntyä voitaisiin estää?
- Miten tupakan aiheuttamia keuhkosyöpäkuolemia
voistaisiin vähentää?
- Miten työpaikkojen työilmapiiriä voitaisiin parantaa?
- Miten työn aiheuttamaa stressiä voitaisiin vähentää?
- Ovatko eläkeläiset mielstäsi ansainneet eläkkeensä?
- Mitä aiot tehdä päästyäsi eläkkeelle?
- Miten ahneutta ja korruptiota voitaisiin vähentää?
- Olisiko kansalaispalkka ratkaisu byrokratian tuomiin
ongelmiin?
Käsitteitä
Mitä on tasa-arvo? Mitä on vapaus? Ovatko nämä arvokkaita päämääriä?
Kuinka niitä voidaan edistää? Voiko valtio rajoittaa lainrikkojien
vapautta? Voidaanko joissakin olosuhteissa rikkoa lakia? Mitä ovat
oikeudet ja oikeudenmukaisuus?
Seuraavassa tarkastellaan tasa-arvoa, demokratiaa, vapautta,
rangaistusta, ja kansalaistottelemattomuutta.
Tasa-arvo
Poliittinen
päämäärä
Tasa-arvoa pidetään poliittisena päämääränä, ihanteena, joka on
tavoittelemisen arvoinen.
Tasa-arvopyrkimyksen vaikuttimet ovat usein
siveelliset, esimerkiksi Immanuel Kantin käsitys (1724-1804) kaikkien
ihmisten ihmisarvon kunnioittamisen tärkeydestä, seuraussiveyden
käsitys, jonka mukaan tasa-arvo tuottaa eniten onnellisuutta tai
uskonnollinen käsitys, jonka mukaan kaikki ovat tasa-arvoisia jonkin
jumalan näkökulmasta.
Tasa-arvon kannattajat vaativat hallituksilta toimenpiteitä
kansalaisten tasa-arvon lisäämiseksi.
Mitä
tasa-arvo on
Mitä tarkoitamme tasa-arvolla?
Ihmiset ovat erilaisia. He eroavat älyn,
kauneuden (suhteellinen käsite), kunnon, painon, hiusten värin,
syntymäpaikan, pukeutumistyylin ja monien muiden asioiden suhteen.
Tuntuu mielettömältä vaatia, että ihmisten pitäisi olla joka suhteessa
samanlaisia.
Tasa-arvoa ei voitane toteuttaa kloonaamalla ihmisiä.
Tasa-arvon vastustajat väittävät usein, että vaikka tasa-arvo
saataisiin hetkellisesti aikaan, ihmisten erilaisuus hävittäisi sen
nopeasti.
Tähän voidaan vastata, ettei tasa-arvo tähtää samanlaisuuteen tai
"tasapäisyyteen".
Tasa-arvo on aina
samanlaisuutta joissakin asioissa,
ei kaikissa. Tasa-arvon kannattajan on kerrottava, missä asioissa hän
ajaa tasa-arvoa.
Tehtäviä
- Pohtikaa, missä
asioissa suomalaiset ovat tasa-arvoisia ja missä eivät.
- Pohtikaa missä
asioissa jonkin muun maan kansalaiset ovat tasa-arvoisia ja missä eivät.
- Tutkikaa, mitä
erilaisia tasa-arvoliikkeitä Suomessa esiintyy. Kiinnittäkää erityistä
huomiota uskonnottomien ja uskovaisten tasa-arvoa ajaviin liikkeisiin.
Taloudellinen tasa-arvo
Taloudellisen tasa-arvon kannattajat pyrkivät tulojen ja varallisuuden
tasaiseen jakautumiseen aikuisten kansalaisten kesken.
Useimmissa
yhteiskunnissa elämiseen tarvitaan tuloja.
Tulojen ja varallisuuden
tasaista jakautumista on perusteltu sillä,
että niiden tasainen jakautuminen on omiaan lisäämään onnellisuutta ja
vähentämään kärsimyksiä.
Varallisuuden kartuttaminen ja turvaaminen ovat olleet menneisyyden
yhteiskunnissa erityisen tarpeellisia siksi, että varallisuus ja suku
ovat olleet ainoa turva sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden
varalle.
Sekä varallisuuden kartuttaminen että jälkeläisten hankkiminen
ovat olleet tarpeellisia ihmisarvoisen vanhuuden turvaamiseksi.
Monissa
kehitysmaissa tilanne on edelleen sama, ja tämä edistää maailman
väestön liiallista kasvua.
Tehtäviä
- Keskustelkaa
siitä, mitkä ovat sellaisia perustarpeita, jotka Suomen olosuhteissa
pitäisi saada aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin osalta tyydytettyä.
- Arvioikaa, kuinka
suuri kuukausipalkka Suomessa tarvitaan perustarpeiden tyydyttämiseen.
- Keskustelkaa
sosiaaliturvan ja sosiaalivakuutusjärjestelmän tarpeellisuudesta.
- Keskustelkaa
siitä, miksi monet pyrkivät hankkimaan itselleen lisää varallisuutta?
- Miten rikkaiden ja
köyhien maiden taloudellista eriarvoisuutta voitaisiin vähentää?
- Osa kehitysavusta
on mennyt hukkaan. Kerrotaan, että kun kehitysapuna saadun veneen
moottori meni rikki, paikalliset asukkaat heittivät sen yli laidan,
koska se oli turhaa painolastia. Pohtikaa
kehitysavun tarpeellisuutta ja muotoja.
Taloudellista tasa-arvoa vastaan esitettyä arvostelua
Täydellistä taloudellista tasa-arvoa pidetään usein teknisesti
mahdottomana toteuttaa. Todellisuutta paremmin vastaava pyrkimys
saattaa olla taloudellisen tasa-arvon lisääminen tai maksimoiminen.
On sanottu, että varallisuuden jakaminen tasan olisi hyvin
lyhytikäinen, eri ihmiset käyttäisivät varallisuuttaan eri tavoin,
jolloin viekkaat ja vahvat riistäisivät varallisuuden heikoilta,
helposti petettäviltä ja tietämättömiltä.
Jotkut tuhlaisivat
varallisuutensa, jotkut säästäisivät sen.
Jotkut pelaisivat rahansa
heti kun saisivat ne, jotkut varastaisivat toisilta lisätäkseen omaa
varallisuuttaan.
Tasa-arvon vastustajien mukaan ainoa keino säilyttää taloudellinen
tasa-arvo ovat yhteiskunnan voimakeinot.
Heidän mielestään tällainen
rajoittaisi liikaa ihmisten elämää ja vapautta tehdä sitä, mitä he
mieluiten haluavat.
Tehtäviä
- Millä keinoilla
Suomen valtio ja kunnat pyrkivät tasaamaan tulo- ja varallisuuseroja?
- Keskustelkaa
siitä, onko Suomen verotus liian korkea vai liian alhainen. Jos verotus
ei ole sopiva, miten sitä pitäisi muuttaa.
- Pohtikaa mitä
seurauksia olisi verojen a) alentamisesta b) korottamisesta. Keiden
veroja muuttaisit: a) pienituloisten b) suurituloisten c) tasaisesti
kaikkien.
- Keskustelkaa
työttömien, sairaiden ja vanhusten asemasta Suomessa. Onko heidän
asemansa paranemassa vai heikkenemässä?
- Keskustelkaa
siitä, miten Suomen vähäosaisten asemaa voitaisiin parantaa.
- Mitä sinä tekisit,
jos voittaisit lotossa 10 miljoonaa? Kirjoita aine elämästäsi
lottovoittajana.
- Onko lottovoitto
syntyä Suomeen? Jos on, kuinka suuri?
Ihmisten tuottavuuden erilaisuus
Taloudellisen tasa-arvon vastustajat ovat väittäneet, että toiset
ihmiset hyödyttävät yhteiskuntaa enemmän kuin toiset.
Kun
teollisuusjohtajat maksavat itselleen suuria palkkoja tai optioita, he
saavat tehdä niin, koska he hyödyttävät yhteiskuntaa enemmän kuin muut.
Heidän ansiotaan on koko yhteiskunnan hyvinvointi.
On myös sanottu, että vaikka hyväpalkkaiset eivät ansaitsisi suuria
palkkojaan, niiden avulla heidät saadaan tekemään työtä tehokkaasti ja
siten hyödyttämään koko yhteiskuntaa.
Ilman heidän panostaan jaettavaa
olisi paljon vähemmän. Jos vaativista tehtävistä ei maksettaisi
korkeita palkkoja, niihin ei kukaan ryhtyisi.
Taloudellisen tasa-arvon kannattajien mielestä ainoastaan kohtuulliset
tulo- ja varallisuuserot ovat hyväksyttäviä, ja ihanteellista olisi,
jos nuo erot vastaisivat eroja tarpeissa.
Tehtäviä
- Keskustelkaa siitä, olisiko vaikea löytää
johtajia, jos heille maksettaisiin nykyistä pienempiä palkkoja.
Ryhtyisitkö sinä johtajaksi, jos saisit huonompaa palkkaa kuin muut
johtajat?
- Mitä mieltä
taloudellisesta tasa-arvosta ovat a) konservatiivit, b) liberaalit, c)
sosialidemokraatit ja d) kommunistit.
- Keskustelkaa
siitä, onko taloudellisen tasa-arvon väheneminen viimeisen
vuosikymmenen aikana lisännyt Venäjän tavallisen kansan hyvinvointia.
(Esimerkiksi miesten keskimääräinen elinikä putosi alle 60 vuoteen.
Mikä se on Suomessa?)
Ihmisten
tarpeiden erilaisuus
Jotkut ihmiset tarvitsevat jokapäiväisestä elämästään selviytyäkseen
enemmän rahaa kuin toiset.
Esimerkiksi monet sairaan kuolisivat, jos
heidän hoitoonsa ei käytettäisi enemmän rahaa kuin terveiden
selviytymiseen tarvitaan.
Tehtäviä
- Keskustelkaa
siitä, pitäisikö hyvin vanhoja sairaita hoitaa yhtä hyvin kuin nuoria.
- Keskustelkaa
siitä, ovatko suomalaiset tasa-arvoisessa asemassa
terveydenhoitopalvelujen suhteen. Ottakaa huomioon, että hyvätuloiset
voivat koska tahansa ostaa tarvitsemiaan hoitoja, esimerkiksi
ohitusleikkauksia, joihin kunnallisessa terveydenhuollossa on pitkä
jono.
- Pitäisikö jokaisen
maksaa itse sairauskulunsa vai onko yhteiskunnan tuettava sairauden
hoitoa?
- Keskustelkaa
siitä, mikä on ihmishengen hinta, ts. kuinka paljon on lupa käyttää
vakavasti sairaan hengen pelastamiseen, jos se on mahdollista.
- Rasittavatko
sairausvakuutuskulut mielestäsi liikaa työnantajia ja työntekijöitä?
- Keskustelkaa, onko
yhteiskunnan syytä tukea a) julkista liikennettä, b) urheilua, c)
oopperaa.
- Keskustelkaa
siitä, miten yhteiskunnan tulisi suhtautua rappioalkoholisteihin.
Tulonsiirtojen vastustajat
Jotkut väittävät, että olkoot tulonsiirrot miten mieluisia tavoitteita
tahansa, ne loukkaavat yksilön oikeutta määrätä omaisuudestaan, ja
tällainen on aina väärin. Esimerkiksi Robert Nozick (1838-) korostaa
kirjassaan Anarchy, State and Utopia (Anarkia, valtio ja utopia), että
on perusoikeus pitää laillisesti hankittu omaisuutensa.
Kyseessä olevat oikeudet ovat heidän mielestään ns. luonnollisia
oikeuksia, joiden pitäisi ihannetapauksessa olla lainsäädännön pohjana.
Tämä siirtää ongelman siihen, mistä sellaiset luonnolliset oikeudet
tulevat.
Jotkut toiset ajattelijat pitävät luonnonoikeuksia hölynpölynä.
Tehtäviä
- Pohtikaa, mitä tapahtuisi, jos tulonsiirrot
Suomessa esimerkiksi verotuksen, eläkevakuutusten, sairausvakuutuksen
ja sosiaaliturvan avulla lopetettaisiin.
- Keskustelkaa,
pitäisikö vähäosaisista pyrkiä huolehtimaan tulonsiirtojen vai
vapaaehtoisten lahjoitusten avulla. Miten näihin kysymyksiin
suhtautuvat a) Kommunistisen puolueen manifesti (Marx ja Engels) b)
juutalaisuus c) kristinusko d) islam.
- Tutkikaa
luonnonoikeuksien historiaa esimerkiksi kirjallisuuden avulla.
- Noin sata vuotta
sitten elänyt iisalmelainen metsärosvojen päällikkö Latja kehotti
alaisiaan varastamaan rikkailta. Metsärosvousta harjoitettiin kesällä.
Talvet Latja joukkoineen asui syrjäseutujen köyhien luona. Pohtikaa
sitä, vaikuttavatko jyrkät tuloerot rikollisuuden määrään.
Mahdollisuuksien
tasa-arvo
Monet tasa-arvon kannattajat sanovat, että vaikka ei ole mahdollisuutta
jakaa tasan varallisuutta, jokaisella pitäisi olla samat
mahdollisuudet.
Usein korostetaan tasa-arvoisia mahdollisuuksia tehdä
työtä. Tämä ei tarkoita sitä, että kuka tahansa voisi tehdä mitä
tahansa työtä vaan sitä, että jokaisella pitäisi olla mahdollisuus
tehdä työtä kykyjensä, taipumustensa ja kiinnostuksensa puitteissa.
Eri yksilöillä on erilaiset perintötekijät, erilainen koulutus jne.,
jolloin heillä on erilaiset mahdollisuudet työmarkkinoilla.
Mahdollisuuksien tasa-arvoisuus tarkoittaakin tavallisesti esimerkiksi
tasa-arvoisia mahdollisuuksia saada koulutusta jne.
Tasa-arvoisten mahdollisuuksien vaatimisen taustalla on usein
esimerkiksi sukupuoleen tai rotuun perustuva syrjintä.
Tasa-arvon
kannattajien mielestä yhtä pätevillä ihmisillä pitää olla sukupuolesta,
rodusta, uskonnottomuudesta tai uskonnosta riippumattomat
mahdollisuudet saada työpaikka.
Poikkeuksena ovat sellaiset tehtävät,
jotka ovat sukupuolen perustella mahdottomia, esimerkiksi mies ei voi
lahjoittaa munasoluja tai nainen siittiöitä (ei ainakaan omiaan).
Kiintiöt
Osa tasa-arvon kannattajista vaatii, että olemassa olevia eroja on
supistettava kiintiöillä, esimerkiksi Suomessa on säädetty, että
useimmissa lautakunnissa on oltava tietty vähimmäismäärä molempia
sukupuolia.
Tällaisista kiintiöistä käytetään nimitystä käänteinen
syrjintä.
Tehtäviä
- Keskustelkaa
siitä, onko suomalaisilla tasa-arvoiset mahdollisuudet a) koulutukseen
b) työhön.
- Mistä johtuu, että
ns. naisvaltaisilla aloilla palkat ovat Suomessa alemmat kuin ns.
miesvaltaisilla aloilla? Keskustelkaa, pitääkö paikkansa se joskus
esitetty väite, että naisvaltaiset työpaikat ovat riitaisia.
- Keskustelkaa
tasa-arvon esteistä Suomessa.
- Miten sukupuolten
tasa-arvoa urheilussa voitaisiin edistää? Miksi urheilussa on erikseen
miesten lajeja ja naisten lajeja? Suunnitelkaa urheilulajeja, joissa
naiset ja miehet voisivat toimia yhteistyössä, esimerkiksi
sekajoukkueina.
- Onko ihmisellä
velvollisuus tehdä työtä?
Käänteinen syrjintä
Käänteinen syrjintä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi työhön
palkattaessa otetaan huomioon aikaisemmin syntynyt epätasapaino.
Tällaisen epätasa-arvoisen menettelyn tarkoituksena saattaa olla
muuttaa ihmisten asenteita tiettyihin ammatteihin niin, että myöhemmin
tasapaino säilyy itsestään.
Esimerkiksi insinöörin ammattia lakataan
pitämään miesten ammattina ja sairaanhoitajan ammattia naisten
ammattina.
On esimerkiksi esitetty, että kun professoreista on enemmistö miehiä,
naisia suosittaisiin tulevissa nimityksissä kunnes professorin
ammatissa olisi yhtä paljon naisia kuin miehiä.
Tehtäviä
- Keskustelkaa, mitä
keinoja naiset voisivat käyttää päästäkseen professoreiksi. Jos
mahdollista, haastatelkaa jotain professoriksi päässyttä naista (Leea
Pulkkinen?).
- Tutkikaa, onko
käänteinen syrjintä laillista Suomessa.
- Missä maissa
käänteinen syrjintä on laillista?
- Keskustelkaa
tasa-arvovaltuutetun tehtävistä Suomessa.
Käänteisen
syrjinnän arvostelua
Käänteisen syrjinnän päämääränä voi olla tasa-arvon lisääminen, mutta
monet voivat ajatella, että he tulevat väärin kohdelluiksi.
Kova
tasa-arvon kannattaja voi väittää, että kaikki syrjintä, myös
käänteinen syrjintä, on epäoikeudenmukaista.
Hänen mielestään ainoa syy
kohdella ihmisiä eri tavoin on se, että heillä on erilaisia kykyjä.
Käänteinen syrjintä olettaa, että useimmissa tehtävissä sellaisilla
tekijöillä kuin sukupuoli, sukupuoliset mieltymykset tai rotu ei ole
mitään merkitystä.
Tämä oletus voi rikkoa tasa-arvoa.
Käänteisen syrjinnän kannattaja voi vastata, että nykyisen tilanne on
vielä epäoikeudenmukaisempi syrjityille ryhmille kuin käänteinen
syrjintä.
Tehtäviä
- Vaikuttavatko a)
Yhdysvaltain b) Suomen presidentin seksuaaliset mieltymykset heidän
kykyynsä hoitaa tehtäviä?
- Keskustelkaa
sukupuolisesta ahdistelusta työpaikoilla.
- Keskustelkaa
käänteisestä sukupuolisesta ahdistelusta (sukupuolisuutta käytetään
uralla etenemiseen).
- Tutkikaa, onko
Suomessa tällä hetkellä käytössä sukupuolikiintiöitä.
- Pohtikaa, miksi
somaleita ja venäläisiä kohtaan tunnetaan erään tutkimuksen mukaan
Suomessa ennakkoluuloja mutta ei vietnamilaisia kohtaan.
- Miettikää miten
pakolaisten työllistymistä Suomessa voitaisiin tukea.
- Miettikää, miten
sukupuoleen perustuvia vinoutumia voitaisiin purkaa ilman
käänteistä
syrjintää.
- 8. Jos käänteinen
syrjintä johtaa epäpätevien työntekijöiden palkkaukseen, miten tämä
vaikuttaa ihmisten ennakkoluuloihin?
Vallan käsite, vallan muodot ja valtasuhteet sekä erilaiset
vaikuttamiskeinot
Valtaa
on joka paikassa
Ihminen törmää esimerkiksi vanhempiensa harjoittamaan valtaan jo
lapsuudessaan. Päivähoito ja koulu käyttävät valtaa.
Myös työelämässä
esimiehet käyttävät valtaa, ja perheessä aviopuolisoilla on valtaa
toistensa suhteen.
Paikkakunnalla valtaa käyttävät esimerkiksi kunnan
ja valtion viranomaiset, tuomioistuimet, poliisi jne.
Valtio lukuisine
laitoksineen käyttää valtaa.
Myös EU ja YK käyttävät valtaa.
Valta
ja sen käyttö
Vallan käsite on hankala määritellä. Vallan määritelmästä tai
luonteesta ei ole päästy yhteisymmärrykseen koko (kirjallisen)
yhteiskunnallisen ajattelun 2 500 vuotisen historian aikana, pikemmin
päinvastoin.
Bertrand Russellin (1872-1970) usein lainatun määritelmän mukaan valta
on 'aiottujen vaikutusten tuottamista'.
Voidaan kysyä, onko valta
tällaisten vaikutusten tuottamista vai pikemminkin kyky tuottaa niitä?
Eivätkö voimavarat - esimerkiksi fyysinen voima, henkilökohtaiset
luonteenpiirteet, vauraus, taidot tai asema organisaatiossa - anna
valtaa, vaikka sitä ei juuri tällä hetkellä käytetä.
Jos valta perustuu
näihin voimavaroihin, omistajalla on ne myös silloin kun hän ei niitä
käytä. Arkikielessä tehdään ero vallan ja sen käyttämisen välillä.
Vallan
käsite
Eri kielien välillä huomattavia eroja valtaa tarkoittavien sanojen
merkityksissä.
Englannin kielen powerin (=valta, voima, valtio, teho jne.)
monimielisyys on usein vaikuttanut valtakäsitteen määrittelyyn.
Monet
englantia käyttävät puhuvat enemmän kyvyn kuin vallan käsitteestä.
Kykyjen ja varsinkin toimijoiden yhteistyön mahdollistamien kykyjen
(kollektiivisten kykyjen) selvittäminen on tärkeää, mutta se ei saa
jättää varsinaista valtaa tarkastelun ulkopuolelle.
Sosiaalinen valta
saattaa kyllä olla eräänlainen kyky tai se saattaa ainakin edellyttää
kykyjä, mutta sen erityispiirteet eivät tule esiin tutkimalla
henkilöauton - tai minkään muun esineen - työntämistä maantiellä.
Englannin kieli on valtakieli tieteellisessä keskustelussa. Sen
ottamiselle tarkastelun lähtökohdaksi ei ole muita erityisiä
perusteita.
Se, että englannista on muodostunut tieteen pääkieli ei
johdu sen erityisistä ansioista. Ei ole syytä ryhtyä määrittelemään
vallan käsitettä sanasta power lähtien.
Lähtökohdaksi voidaan aivan
yhtä hyvin omaksua suomen kielen sana valta.
Max
Weberin käsitys vallasta
Seuraavassa esitetään Max Weberin (1864-1920) määritelmä vallasta. Se
sopii yhteen jokapäiväisen kielenkäytön kanssa ja tekee mahdolliseksi
vallan eri muotojen erottelemisen. Määritelmä on hieman täsmennettynä
seuraava:
- Jos se, jolla
valta on, haluaa jotain, vallankäytön kohde toimii tällä halutulla
tavalla.
- Jos vallankäytön
kohde tekee vastarintaa, vallankäyttäjä kykenee nujertamaan tämän
vastarinnan ja viemään tahtonsa läpi.
Ensimmäinen ehto tarkastelee vallan haltijaa ja käyttöä. Valtaa on jos
ehtolause 1) on totta. Jälkimmäinen ehtolause taas käsittelee sitä,
kykeneekö vallankäyttäjä varmistamaan tahtonsa läpimenon pakottamalla.
Weberin määritelmässä ei kiinnitetä lainkaan huomiota siihen, miksi
vallankäyttäjä saa tahtonsa läpi. Tämä tekee määritelmän
yleiseksi ja
mahdollistaa eri vallan muotojen erottelemisen.
On
tärkeää, että
- määritelmässä
viitataan vallankäyttäjän tahtoon, Weberin määritelmä siis sitoo
valtaan aikomuksellisen tekijän.
- valta on yksilön
(tai yleisemmin toimijan) ominaisuus, ei esimerkiksi yhteiskuntaluokan.
- Määritelmä ei
sisällä vallankäytön ei-aiottuja vaikutuksia (erityisesti näkymätön
käsi -vaikutuksia). Tämä ei tarkoita sitä, etteivät nämä ilmiöt olisi
tärkeitä - päinvastoin.
Vallan käsitteen alaa ei kuitenkaan ole tarpeen
ylenmääräisesti laajentaa, jottei se menettäisi erottelukykyään, siksi
näiden ilmiöiden tarkasteluun on syytä kehittää muita käsitteitä.
Tehtäviä
- Onko opettajalla
valtaa oppilaan suhteen. Jos on, perustele käsityksesi yllä olevan
määritelmän avulla.
- Miten valta
ilmenee omassa perheessäsi?
- Kenellä on
Suomessa a) paljon valtaa b) vähän valtaa.
- Kummalla on
Suomessa enemmän valtaa, presidentillä vai pääministerillä?
- Kummalla on
Suomessa enemmän valtaa elämänkatsomustiedon opetuksen suhteen,
evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispalla vai Suomen
ateistiyhdistyksen puheenjohtajalla.
Vallan muodot
Miksi kohde toimii vallankäyttäjän tahdon mukaisesti?
Valta on kahden
toimijan välinen suhde. Toimijain ei tarvitse olla yksilöitä, ne voivat
olla ryhmiä tai organisaatioita.
Voiman
käyttö
Voimankäyttö on kaikkein suppeimmassa merkityksessään väkivaltaa.
Väkivallassa kohteena olevaa ihmistä kohdellaan fyysisenä oliona tai
korkeintaan biologisena organismina, joka on altis kivulle ja
elämäntapahtumien heikentämiselle.
Väkivalta
Väkivalta vaikuttaa kohteen
fyysisiin toimintamahdollisuuksiin.
Vangitseminen tai eristäminen
vaikuttavat samalla tavoin rajoittaen fyysisiä toimintamahdollisuuksia.
Tavallisesti vangitsemiseen tai eristämiseen liittyy lisäksi
yhteydenpitomahdollisuuksien rajoittamista.
Epäsuora
voimankäyttö
Voimankäyttö voi kohdistua myös muuhun kuin kohteen fyysiseen
henkilöön.
Esimerkiksi tuhoamalla tai takavarikoimalla kohteen
elinkeino- tai liikkumisvälineet vaikutetaan huomattavasti hänen
toimintamahdollisuuksiinsa.
Myös työpaikasta, yhteisöstä tai
esimerkiksi puolueesta erottaminen ovat merkittäviä tapoja vaikuttaa
toimintamahdollisuuksiin, ja ne perustuvat kohteen yhteisöllisen aseman
muuttamiseen.
Sekä väkivallalle, että yhteisöstä erottamiselle on
yhteistä se, että niissä puututaan kohteen toimintamahdollisuuksiin,
eikä niissä saada kohdetta tekemään mitään.
Yllä mainitut esimerkit kuvaavat tekoja, jotka vaikuttavat vähentävästi
kohteen toimintamahdollisuuksiin, rajoittaen tai estäen.
Mahdollisuuksien
lisääminen
Toimintamahdollisuuksien lisääminen on myös toimintamahdollisuuksiin
vaikuttamista.
Kohteen jonkin puutteen korjaaminen, lisävoimavarojen
antaminen tai yhteisöllisen aseman parantaminen ovat tällaisia
vaikuttamisen muotoja.
Olennaista voimankäytölle on, ettei se sisällä vallankäyttäjän tahdon
vuorovaikutusta kohteen kanssa.
Kohde
on pelkkä kohde
Vallan käyttäjä vain toteuttaa
toimenpiteensä, kohde on pelkästään kohde, ei osallinen toimintaan.
Kohde ei itse toimi, vain hänen toimintamahdollisuuksiinsa vaikutetaan.
Kohde ei siis toimi vallankäyttäjän tahdon mukaisesti.
Toimintamahdollisuuksien muuttaminen - siis voimankäyttö on erotettava
pakottamisesta ja palkitsemisesta, joissa vallankäyttäjä ilmoittaa
kohteelle tahtonsa.
Muuttamalla toimintamahdollisuuksia ei ketään saada välttämättä
tekemään mitään.
Kun minuun käytetään voimaa, minulla ei valinnan
mahdollisuutta, koska en osallistu koko asiaan.
Voimankäyttö liittyy
läheisesti pakottamiseen. Pakottamiseen sisältyy voimankäytön uhkaus.
Uhattuna - oli uhkaus sitten kuinka vakava tahansa - minä voin valita:
totella vai kärsiä uhkauksen toteuttamisen seuraukset.
On tehtävä ero
voimankäytöllä uhkauksen ja sen toteuttamisen välille.
Tehtäviä
- Käyttävätkö
opettajat koulussa voimaa?
- Esiintyykö koulun
oppilaiden välillä voimankäyttöä?
- Esiintyykö
perheessä voimankäyttöä?
- Millaista
voimankäyttöä valtiossa esiintyy?
- Millaista
voimankäyttöä uskonnoissa esiintyy?
Epäsuora vallan käyttö eli manipulointi
Manipulaatio on tilanne, jossa valtaa käyttävä kätkee tarkoituksensa -
siis vaikutuksen, jonka hän haluaa tuottaa - vallankäytön kohteelta.
Kun toinen ei ole tietoinen toisen tarkoituksesta vaikuttaa itseensä
mutta onnistuu saamaan toisen seuraamaan omaa tahtoaan kyseessä on
manipulaatio.
Manipulaation muodot vaihtelevat aivopesusta (joka saattaa olla enemmän
henkistä voimankäyttöä kuin manipulaatiota) propagandan kautta
mainontaan ja hinnoitteluun.
Manipulaatiota siis voi olla myös pelkkää
tosiasioiden valikoivaa kertomista, jolla vahvistetaan kohteen tai
kohteiden olemassa olevia käsityksiä.
Kaikki manipulaatio ei ole
tietenkään tiedollista, tärkeää on myös tunnemanipulaatio.
Manipulaatio
kohdistuu kohteen uskomuksiin tai mieltymyksiin, joiden pohjalta tämä
toimii.
Manipulaatiossa viestitään, mutta vallankäyttäjän tahtoa ei
kerrota.
Näin kohteella ei ole mahdollisuutta valita toimiiko toisen
tahdon mukaisesti vai ei.
Tehtäviä
- Etsikää
esimerkkejä propagandassa esiintyvästä manipulaatiosta.
- Etsikää
esimerkkejä mainonnassa esiintyvästä manipulaatiosta.
- Etsikää
esimerkkejä kouluopetuksessa esiintyvästä manipulaatiosta.
- Etsikää
esimerkkejä oppilaiden välisissä suhteissa esiintyvästä manipulaatiosta.
- Leikkikää
manipulointiyritystä.
Pakottaminen
Pakottaminen liittyy voimankäyttöön, mutta kuten jo todettiin niiden
välillä on ero.
Pakottaminen perustuu uhkaukselle käyttää voimaa, ei
sen käyttämiselle.
Jotta toinen saisi toisen tottelemaan uhkaamalla
voiman käytöllä, hänen täytyy vakuuttaa toinen kyvystään käyttää voimaa
tätä vastaan ja saada toinen uskomaan halukkuuteensa käyttää tätä
voimaa, ellei kohde toimi halutulla tavalla.
Pakottaja voi onnistua pakottamisessa, vaikka hänellä ei todella olisi
kykyä toteuttaa uhkaustaan tai tahtoa siihen, riittää, että kohde uskoo
ja on vakuuttunut.
Pakotettu voi aina tehdä toisin: hän voi valita olla
tottelematta.
Pakottaminen saattaa epäonnistua useasta eri syystä.
Se voi epäonnistua koska
- pakottaja
epäonnistuu viestimään todellisen tahtonsa;
- kohde ei vakuutu
pakottajan kyvyistä toteuttaa uhkauksensa;
- kohde ei usko
pakottajan toteuttavan uhkausta; tai
- kohde haluaa
toimia toisin huolimatta siitä, että uhkaus toteutettaisiin.
Tehtäviä
- Miten valtiot ja poliittiset johtajat käyttävät
pakottamista?
- Esiintyykö pakottamista perheessä?
- Mitä tiedät uskontojen levittämisestä tai
ylläpitämisestä pakottamalla?
Palkitseminen
Kun pakottaminen perustuu sille, että jotkin tarjolla olevat
vaihtoehdot tehdään vähemmän toivotuiksi, palkitseminen perustuu
siihen, että tietyt vaihtoehdot tehdään haluttavammiksi.
Palkitseminen
perustuu lupaukselle, jos pakottamisen sanotaan perustuvan uhkaukselle.
Jotta toinen saisi toisen tottelemaan lupaamalla palkkioita, hänen
täytyy vakuuttaa tämä kyvystään palkita ja saada tämä uskomaan
halukkuuteensa palkita, mikäli kohde toimii halutulla tavalla.
Palkitsemisen onnistumisen ja epäonnistumisen ehdot ovat samankaltaiset
kuin pakottamisen.
Tehtäviä
- Millaista palkitsemista esiintyy a) koulussa b)
perheessä c)
työelämässä.
- Keskustelkaa johtajien palkitsemisesta optioilla
- Mikä merkitys palkitsemisella on uskonnoissa?
Oikeutettu arvovalta
Oikeutetulla arvovallalla on oikeus antaa käskyjä, joita muiden
tulee tai on velvollisuus totella.
Käskyn lähde pikemminkin kuin sen
sisältö antaa sille laillisuuden ja pakottavuuden.
Henkilö tai
laitos (instituutio) on oikeutettu arvovalta, jos
- Se vaatii
itselleen oikeutta tehdä muita sitovia päätöksiä (tietyssä ryhmässä ja
tiettyjen asioiden suhteen);
- Sen päätöksiä
(mainitussa ryhmässä mainittujen asioiden suhteen) yleensä noudatetaan;
- Sen päätöksiä
yleensä noudatetaan, koska vaade yleisesti hyväksytään ryhmässä.
- Arvottavaan (normatiiviseen)
laillisuuden käsitteeseen kuuluu lisäksi:
- on oikeutettua
hyväksyä vaade, koska sen tueksi on hyviä perusteita.
- arvovallan oikeutuksen kannalta ehto 3. on tärkeä,
sillä se erottaa
oikeutetun arvovallan muista vallan muodoista. Sen mukaan oikeutettu
arvovalta on vallankäytön kohteiden hyväksymiseen tai suostumukseen
perustuvaa valtaa.
Tehtäviä
- Onko oikeutettuja arvovaltoja (arvovaltoja)
mielestäsi olemassa?
- Onko luokassasi oikeutettuja arvovaltoja
(arvovaltoja)?
- Ovatko mielestäsi a) poptähdet b) julkkikset
oikeutettuja
arvovaltoja (arvovaltoja).
- Voiko joku olla oikeutettu arvovalta (arvovalta) oman
alansa
ulkopuolisissa asioissa?
Pätevä
arvovalta
Päteväksi arvovallaksi kutsutaan vallan
muotoa, jossa kohde tottelee arvovallan määräyksiä tai ohjeita, koska
kohde uskoo auktoriteetilla
olevan kykyjä tai tietoa, joiden ansiosta tällä on suurempi pätevyys
määrätä tai päättää miten kohteen tulisi toimia edistääkseen parhaiten
omaa hyväänsä tai tavoitteitaan.
Pätevä arvovalta rakentuu arvovallan asiantuntemukselle, johon
kohde uskoo.
Ratkaiseva tekijä on kohteen uskomus, ei arvovallan
todellinen tietämys tai taito.
Asiantuntija ei ole arvovalta ellei
hänen asiantuntemukseensa uskota, toisaalta arvovallaksi uskotun ei
tarvitse todellisuudessa olla asiantuntija.
Tehtäviä
- Onko mielestäsi
olemassa päteviä arvovaltoja?
- Jos mielestäsi on
päteviä arvovaltoja, luettele niitä ja perustele käsityksesi.
- Voiko mielestäsi
päteviin arvovaltoihin aina luottaa?
Henkilökohtainen
arvovalta
Henkilökohtaiseen arvovaltaan perustuvassa valtasuhteessa kohde
tottelee halusta miellyttää tai palvella toista henkilöä puhtaasti
tämän henkilökohtaisista ominaisuuksista johtuen.
Arvovallan
perustana eivät siis ole pakko, palkinnot, sosiaalinen asema, oikeus
tai pätevyys vaan arvovallan henkilökohtainen merkitys kohteelle.
Esimerkki tästä on rakastetun valta yli rakastajan, joka julistaa
'toiveesi on tahtoni' ja toimii sen mukaisesti.
Rakkauden lisäksi
tällainen suhde voi perustua ystävyyteen, kunnioitukseen tai
alistumisen haluun.
Tehtäviä
- Keskustelkaa henkilökohtaisten arvovaltojen hyödyistä
ja haitoista.
Järkiperäinen
todistelu tai vakuuttaminen
Vakuuttamisesta on kyse, kun toinen esittää toiselle perusteluja,
vetoomuksia tai kehotuksia ja tämä riippumattomasti, omista
arvostuksistaan ja tavoitteistaan lähtien arvioiden, hyväksyy
todistelun sisällön toimintansa perustaksi.
Koska valintaa eivät
periaatteessa rajoita kysymykset rangaistuksista, palkkioista tai
velvollisuuksista tehdä vakuuttelijan tahdon mukaisesti, ja koska kohde
on periaatteessa vapaa esittämään vasta-väitteitä - ja siten kääntämään
vakuuttajan ja vakuutettavan suhteen - katsotaan usein, ettei kyseessä
ole vallankäytön muoto lainkaan.
Tällaisesta suhteesta puuttuu muille
valtasuhteille tyypillinen suhteen toispuolisuus (epäsymmetrisyys), ja
siksi se usein
luokitellaan vastavuoroisen viestinnän alaan kuuluvaksi.
Vakuuttaminen kuuluu vallan määritelmän alaan: se on eräs tapa saada
aikaan aiottuja vaikutuksia toisen käyttäytymisessä.
Usein tavallisten
yksilöiden vakuuttamiskyvyt ovat epätasapainossa, mikä merkitsee sitä,
että vapaaseen viestintään epäsuorasti sisältyvä vastavuoroisuus ei
välttämättä toteudu.
Yksilöiden todistelutaidoissa ja puhetaidollisissa (retorisissa)
kyvyissä on eroja, jotka eivät ole merkityksettömiä yhteiskunnallisten
valtasuhteiden kannalta.
Vakuuttamisen voimavarat ovat epätasaisesti
jakautuneet aivan samoin kuin muiden vallan muotojen.
Tehtäviä
- Millaista
manipulaatiota saattaa esiintyä elämänkatsomustiedon opetuksessa?
- Onko
elämänkatsomustiedon aineisto parempi, jos sen tekijänä on ollut
filosofian professori?
Vallan
muotojen tarkastelua
Vallan
käyttäjän asema
Vallan muodot voidaan jakaa kahteen ryhmään sen perusteella millainen
asema niissä on vallankäyttäjän tahdon välittämisessä kohteelle.
Vallan
käyttäjän tahdon välittäminen
Voimankäytössä ja manipulaatiossa tahdon välityksellä ei ole
merkitystä. Voin kyllä kertoa toiselle työntäessäni häntä väkisin ulos
ikkunasta haluavani tehdä juuri niin, mutta tämä kertominen on itse
voimankäytön kannalta epäoleellista.
Manipulaatiossa tahdon välittämisen puuttuminen on määritelmällistä.
Vakuuttamisessa tahto ehkä välitetään, mutta se ei ole syy toiminnalle,
vaikka vakuuttaminen onnistuisi.
Pakottamisessa, palkitsemisessa sekä eri arvovallan muodoissa vallan
käyttäjän tahdon välittämisellä - käskemisellä - on keskeinen sija.
Vaatimuksen, pyynnön tai käskyn asema on tärkeä. Se, että tahto
välitetään, merkitsee myös sitä, että kohde voi valita, toimiiko hän
halutulla tavalla. Kohteella on periaatteessa valinnanvapaus
toimintansa suhteen.
Pakottaminen ja palkitseminen edellyttävät kykyä käyttää voimaa tai
ainakin kohteiden uskoa tällaisen kyvyn olemassaoloon.
Arvovalta on
herkkä vallan muoto. Pelkkä arvovalta ei riitä tyydyttämään
molempia vallan määritelmän sisältämiä ehtolauseita. Mikäli kohde ei
hyväksy käskijän arvovaltaa, jälkimmäisellä ei ole arvovaltain
perustuvia keinoja voittaa tätä vastarintaa. arvovalta edellyttää
käytännössä tuekseen muita vallan muotoja.
Voiman
käyttö on usein yhteydessä muihin vallan käytön
muotoihin
Vaikka voimankäyttö on riippumatonta muista vallan muodoista, se on
käytännössä niihin tiukasti yhteydessä.
Vaikka esimerkiksi armeijoiden
tai sotavoimien valta on viime kädessä kykyä tuhota (ja tähän perustuen
kykyä pakottaa) tämä voima perustuu muihin vallan muotoihin.
Sotajoukon
osat toimivat johdon tahdon mukaisesti pakkoon, palkkioihin ja
arvovaltain perustuvien keinojen ansiosta.
Väkivaltakoneisto ei
toimi väkisin. On sanottu, että Napoleon ei työntänyt sotajoukkojaan
Venäjälle, nämä kävelivät sinne itse.
Eräät voimankäytön muodot edellyttävät muita vallankäytön muotoja.
Työpaikasta
erottaminen
Esimerkki tällaisesta on työpaikasta erottaminen.
Työnantaja muuttaa
erottaessaan työntekijänsä tämän yhteisöllistä asemaa ja siten tämän
toimintamahdollisuuksia.
Työpaikasta erottaminen on siis esimerkki
voimankäytöstä, laajassa merkityksessä.
Työnantajalla on oikeus tai
valta (tiettyjen ehtojen vallitessa) erottaa työntekijänsä.
Tämä oikeus
kuuluu osaksi hänen arvovaltaasemaansa.
Toisaalta työnantaja ei
erottaessaan saa työntekijää tekemään mitään, kysymyshän on
erottamisesta, ei eroamaan pakottamisesta.
Työnantaja ei käytä valtaa erotettuun työntekijään, mutta hän käyttää
valtaa muihin yhteisön jäseniin.
Työnantaja saa - käskee - muut
alaisensa toimimaan siten, etteivät nämä enää suhtaudu erotettuun
työntekijänä.
Vaikka kohteen yhteisöllisen aseman muuttaminen perustuu
vallankäyttäjän arvovaltaasemaan, kyseessä ei ole varsinainen
arvovaltasuhde, sillä minkäänlaisia käskyjä kohteelle itselleen ei
esitetä.
Valta antaa voimaa (käyttämässämme laajassa merkityksessä).
Voima ei siis ole valtaa, mutta sillä on hyvin läheinen yhteys siihen.
Voima voi toimia vallan välineenä, ja toisaalta valta voi antaa voimaa.
Heikot
vallan muodot
Vakuuttamisen tai järkiperäisen todistelun kuulumisesta vallan
muotoihin voidaan kiistellä.
Sikäli kuin kyseessä on vallan muoto,
kyseessä on heikko vallan muoto.
Järkiperäinen todistelu ei tyydytä
Weberin määritelmän ehtolausetta 2.
Mikäli kohde ei hyväksy pitkänkään
väittelyn jälkeen perusteluja, toisella ei ole mahdollisuuksia muuttaa
tätä tosiasiaa paitsi nojaamalla johonkin toiseen vallan muotoon.
Ensimmäisenkin ehtolauseen tyydyttyminen on kiistanalaista: todistelun
hyväksyminen on puhtaasti kohteen omasta tahdosta kiinni.
Varsinaisesta
vallasta ei siis ole kysymys. Eri asia on se, että joskus muista
vallankäytön muodoista yritetään antaa ulospäin sellainen vaikutelma,
että kyseessä olisi järkiperäinen todistelu.
Voima
ja valta
Loput vallan muodot voidaan luokitella kahteen ryhmään: voimaan ja
valtaan.
Voimaa on kyky tehdä, valtaa kyky saada muut tekemään.
Voimankäyttö ja manipulaatio kuuluvat voiman alueeseen.
Voimankäytön
käsite on laaja.
Vallan alueeseen kuuluvat pakottaminen ja
palkitseminen yhtenä ryhmänä ja eri arvovallan muodot toisena
ryhmänä. Näille on yhteistä se, että niissä kohde saadaan toimimaan
halutulla tavalla.
Olennaista on, että kohde olisi (ainakin
periaatteessa) voinut toimia toisin. Kohde alistuu vallankäyttäjän
tahtoon, vaikka on periaatteessa vapaa.
Pelkkä
voima ei ole valtaa
Vaikka voima on monella tavoin läheisessä suhteessa valtaan, se ei
itsessään ole sitä.
Seuraava esimerkki ehkä selkiyttää tätä: Jaakolla
on rynnäkkökivääri ja patruunoita. Jos hän vielä osaa ampua, hänellä on
kyky aiheuttaa vahinkoa elollisille ja elottomille ympäristönsä
olioille, ts. vaikuttaa näiden toimintamahdollisuuksiin. Jaakolla on
näin voimaa, eli kyky saada aikaan vaikutuksia.
Onko Jaakolla tällöin valtaa? Ei ole, eikä rynnäkkökiväärin käyttäminen
ole vallan käyttöä.
Rynnäkkökivääri voi kuitenkin toimia Jaakon
valta-aseman perustana. Kun Jaakko on ryöstämässä pankkia hänellä
saattaa olla valtaa yli pankkisalissa olijoiden.
Tällöin on kysymys
pakottamisesta: kohteet toimivat Jaakon haluamalla tavalla, koska hän
uhkailee heitä, ei siksi, että hän ampuu. Ampuminen saattaa tietysti
lisätä uhkausten vakuuttavuutta, mutta tämä ei tee siitä vallankäyttöä.
Sama koskee yllä tarkastelua esimerkkiä työpaikasta erottamisesta. Itse
erottaminen ei ole työnantajan vallankäyttöä erotettuun, vaikka se on
vallankäyttöä muihin työntekijöihin.
Työnantaja käyttää voimaa
käyttäessään valtaa ja päinvastoin, mutta kohteet eivät ole samat.
Työnantajalla on selvästi valtaa mutta hän ei käytä sitä erotettuun.
(Ehkä erottamisen syy on juuri se, ettei työnantaja saanut erotettua
toimimaan tahtonsa mukaisesti.)
Tehtäviä
- Millä tavalla
omaisuus antaa valtaa?
- Millä tavalla
korkea virka antaa valtaa?
- Pitääkö paikkansa,
että tieto on valtaa?
Valta
ja kyvyt
Koska valtaa käyttää toimija, olisi luonnollista ajatella, että
kyseessä olisi kyky. Kyseessä on kyky saada muut toimimaan tahtonsa
mukaisesti (vastarinnasta huolimatta, jos otetaan huomioon myös toinen
Weberin ehdoista).
Mikä on tämän kyvyn perusta? Mihin valta perustuu? Vastaus:
voimavaroihin.
Mitä ovat voimavarat? Näihin kuuluvat muun muassa
omaisuus, yhteiskunnallinen asema, asema organisaatiossa, fyysinen
voima ja tieto.
Ovatko voimavarat yksilön ominaisuuksia?
Suurin osa
ei selvästi ole.
Esimerkiksi yksilön omaisuus ei ole yksilön
ominaisuus.
Yhteiskunnallinen asema ei ole henkilökohtainen ominaisuus.
Valta, joka perustuu henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ei ole täysin
kyseisen henkilön sisäinen omaisuus.
Karismaattinen
arvovalta
Karismaattisuudella tarkoitetaan johtajuutta, joka perustuu yksilön
erityiselle pyhyydelle,
sankaruudelle tai poikeukselliselle luonteelle ja hänen esittämälleen
tai siunaamalleen järjestykselle.
Max
Weberin karismaattisen arvovallan määritelmästä on seuraava:
… käytän ilmaisua
"karisma" tarkoittamassa kaikkia ihmisen
epäarkipäiväisiä ominaisuuksia (samantekevää on, ovatko kyseiset
ominaisuudet todellisia, oletettuja tai luuloteltuja). "Karismaattinen
arvovalta" merkitsee silloin (joko enemmän ulkoista tai sisäistä)
ihmisiin kohdistuvaa herruutta, joka perustuu siihen, että hallitut
uskovat hallitsevan henkilön kyseisen kaltaisiin ominaisuuksiin.
Lainaus viittaa epäarkipäiväisiin ominaisuuksiin. Weber viittaa
sellaisiin ominaisuuksiin, jotka ovat epätavallisia tai ihmeellisiä.
Mikään ei ole epätavallista tai ihmeellistä itsessään, vaan aina
suhteessa johonkin taustaan, tässä tapauksessa arkeen.
Karismaattisten
ominaisuuksien (mitä ne sitten sattuvat olemaan) karismaattisuus
riippuu tällaisten ominaisuuksien ilmenemisen yleisyydestä.
Jos
kaikki olisivat karismaattisia...
Jos kaikilla olisivat ne ominaisuudet, joiden vuoksi karismaattista
henkilöä
pidetään karismaattisena, ei kyseinen henkilö olisikaan karismaattinen.
Piirteiden karismaattisuus edellyttää näiden piirteiden suhteellista
harvinaisuutta. Kaikki harvinaiset piirteet eivät tietenkään ole
karismaattisia.
Jos fyysinen voima toimii vallan perustana, tämä johtuu siitä, että
kyseisellä toimijalla on sitä enemmän kuin muilla, tai hän on
halukkaampi käyttämään sitä kuin muut. Se, että on fyysistä voimaa ei
vielä anna valtaa, sitä tulee olla enemmän kuin muilla. Sama koskee
kaikkia voimavaroja.
Tehtäviä
- Luettele
karismaattisia johtajia.
- Keskustelkaa
karismaattisen johtajuuden eduista ja haitoista johdetuille.
- Mikä tekee
uskonnollisista johtajista karismaattisia?
Valta
ja kohteiden uskomukset
Yllä lainatussa Weberin karismaattisen arvovallan määritelmässä on
valtaa koskeva piirre: hallittujen tai vallankäytön kohteiden
uskomusten merkitys.
Ominaisuuksien, joihin karisma perustuu, ei
tarvitse olla todellisia, ne voivat yhtä hyvin olla oletettuja tai
luuloteltuja. Pääasia on, että niiden olemassaoloon uskotaan.
Tietysti
pitkällä tähtäimellä petkutukseen perustuva valta ei ole kovin kestävää
laatua. Näin käy ellei vain uskoteltuja voimavaroja voida muuntaa
todellisiksi.
Voimavarojen ja vallan määrä eivät välttämättä käy yksiin. Tähän
suhteeseen vaikuttavat myös kohteiden uskomukset vallan haltijan
halukkuudesta tai valmiudesta käyttää voimavarojaan. Pelkät voimavarat
eivät vielä takaa valtaa: muiden on uskottava, että sinulla on valtaa.
(Eri asia on, että voimavarat antavat mahdollisuuden vakuuttaa muut
niiden olemassaolosta.)
Valta rakentuu muiden toimijoiden uskomuksille. Näitä uskomuksia
voidaan kutsua vaikkapa valta-aseman 'tunnustamiseksi'. Tämä
tunnustaminen ei merkitse hyväksymistä, eikä se ole julkinen
tiedoksianto.
Tunnustaessaan toisen vallan toimija ottaa tämän oletetut
kyvyt (ja halut käyttää niitä) toimintaansa vaikuttavina.
Tehtäviä
- Millaisia
virheellisiä uskomuksia ihmisillä voi olla vallan käyttäjistä?
- Mihin
hirmuvaltiaiden valta on mielestäsi perustunut?
- Pohdi, miksi
alamaiset ovat totelleet hirmuvaltiaita.
Vallan
noidankehä
Itseään
toteuttava ennustus
Valta perustuu itsensä toteuttavalle ennustukselle: kun joku katsotaan
sellaiseksi, jolla on valtaa, muut taipuvat usein hänen tahtoonsa, mikä
antaa tälle jollekulle taas lisää valtaa valvoa muita ja vaikuttaa
näihin.
Koska hänellä uskotaan olevan valtaa, niin hänellä myös on
sitä.
Valta
auttaa voimavarojen hankinnassa
Valta vuorostaan mahdollistaa uusien voimavarojen hankinnan:
kenellä aikaisemmin vain luultiin olevan valtaa (voimavarojen
mielessä), hänellä saattaa myöhemmin olla sitä oikeasti.
Uskon
loppuminen voi kaataa vallanpitäjän
Sama kehityskulku - tässä tapauksessa sitä voitaisiin kutsua
noidankehäksi - voi toimia myös päinvastoin: kun yleinen uskomus jonkun
valta-asemaa alkaa horjua (lähtee esimerkiksi liikkeelle huhu, että
poliitikon valta on murtumassa) eivät muut enää yhtä helposti taivu
hänen tahtoonsa ja / tai toimi yhteistyössä hänen kanssaan, mikä
käytännössä merkitsee, että hänellä on yhä vähemmän valtaa, mikä saa
hänen asemansa edelleen huononemaan.
Noidankehä saattaa johtaa siihen,
että se, jolla oli valtaa (resurssien omaamisen mielessä), mutta jonka
olemassaoloon ei enää uskottu, ei enää myöhemmin pidä hallussaan tätä
valtaa.
Valta
kykynä
Voimavarojen luonne ja uskomusten merkitys antavat aiheen miettiä
uudelleen ajatusta vallasta kykynä.
Seuraava mahdollisuus olisi
ymmärtää voimavarat ja kohteiden uskomukset aseman toteutumisen
mahdollistavina ulkoisina ehtona, samalla tavoin kuin -270 asteen
lämpötila kuluu niihin ympäristötekijöihin, jotka ovat tarpeen, jotta
rautatanko särkyisi lyötäessä.
Voimme sanoa, että (melkein) kaikilla
inhimillisillä toimijoilla olisi valtaa, jos he olisivat sosiaalisessa
asemassa X tai jos heillä olisi voimavarat Y.
Mutta tuntuuko luontevalta
sanoa, että esimerkiksi minulla on huomattava määrä valtaa koulussa
sillä perusteella, että minulla olisi sitä, jos olisin samassa asemassa
kuin rehtori on nyt?
Tämän ajattelutavan mukaan minulla - ja kellä
tahansa muulla - on Hillary Clintonin, EY-byrokraatin tai Kim Il Sungin
valta, mutta voimme käyttää sitä vain, jos olemme siinä asemassa kuin
nämä henkilöt ovat.
Tehtäviä
- Pohdi mistä
johtuu, että monet alistuvat melkein millaiseen vallanpitoon tahansa.
- Miten
vallankumoukset ovat olleet mahdollisia?
- Mikä on
palatsivallankumous?
Valta, kyvyt ja asema
Valmius
on varsin yleinen
Lähes kaikilla inhimillisillä toimijoilla on valmius saada valtaa tai
kyky käyttää sitä. Tällöin tämä mahdollisuus valtaan tarkoittaisi
tiettyä kykyä tehdä päätöksiä ja käyttää voimavaroja, millä olisi
sitten eri laajuisia ja muotoisia mahdollisia vaikutuksia riippuen
asemasta, jota kulloinkin tarkastellaan.
Se mikä olisi tällaisessa
ajattelussa asemaan perustuvaa olisi valmius vallan pitämiseen ja
käyttämiseen eli inhimillinen kyky päämääriä ja keinoja koskevaan
harkintaan sekä päätöksentekoon.
Asema
antaa valtaa
Valta olisi siis aseman antama
mahdollisuus, jonka käyttämiseen inhimillisillä toimijoilla on kyky.
Näin ei jouduta mielettömiin tilanteisiin, joissa pitäisi todeta, että
jollakin on valtaa, mutta hän ei kykene sitä juuri nyt käyttämään,
koska hän ei ole oikeassa asemassa (eikä ole koskaan ollutkaan).
Valta
on aseman, ei sen haltijan, ominaisuus.
Aseman
haltija käyttää valtaa
Aseman haltija kuitenkin
käyttää valtaa, ei asema.
Vallan käyttö edellyttää myös taitoja, joita ei kaikilla toimijoilla
ole yhtäläisesti. Kaikki eivät kykene käyttämään annettuja voimavaroja
samassa määrin.
Taidot voidaan ymmärtää tavallisina kykyinä, joilla on
henkilökohtainen perusta.
Nämä taidot eivät kuitenkaan ole valtaa:
jollei ole voimavaroja tai asemaa ei myöskään ole valtaa.
Nicolò
Machiavelli (1469-1527) ehkä tunsi vallan salat ja olisi ehkä osannut
käyttää sitä taitavammin kuin joku muu kirjoittaessaan Ruhtinasta
maatilallaan Firenzen ulkopuolella 1513, mutta valtaa hänellä ei ollut.
Valta
ja taito eivät kulje käsi kädessä
Toisaalta maailmanhistoria on täynnä hallitsijoiden taitamattomia
päätöksiä. Valta ja taito käyttää sitä eivät kulje käsi kädessä.
Valta siis edellyttää voimavaroja, ja tarvitaan taito käyttää niitä.
Taitava tai taitamaton voimavarojen käyttö edellyttää edelleen
informaatiota tai tietoa, jonka pohjalta näitä voimavaroja voi käyttää.
Esimerkiksi pakottaminen edellyttää tietoa pakotettavan mieltymyksistä.
Valta-asema nojaa voimavaroihin (tai yleiseen uskomukseen sellaisista),
taito ja informaatio taas mahdollistavat tämän aseman hankkimisen,
menestyksekkään hyödyntämisen sekä ylläpitämisen.
Tieto
on eräs vallan voimavaroista
Tieto voidaan myös
ymmärtää yhtenä vallan voimavaroista.
Tällaisessa vallan asiayhteysajattelussa on eräs heikkous: valtaa
liitetään arkikielenkäytössä juuri yksilöille, ei sosiaalisille
asemille.
Juuri yksilöt itse ovat oman valta-asemansa rakentaneet.
Vallan perustana olevat voimavarat ovat näiden vallan haltijain
kokoamia.
Samoin kaikenlaiset vallan kannalta tärkeät
verkostot ja yhteydet ovat näiden toimijoiden aikaansaannoksia.
Eli jos
vaihdamme vallan haltijan toiseen yksilöön saattaa valta hävitä -
ainakin se täytyy rakentaa uudelleen.
Valtaa on hankala periä.
Poikkeuksen muodostaa - ainakin periaatteessa - virallisiin asemiin
liittyvä valta.
Urho
Kekkonen ja Mauno Koivisto
Mutta todellisuus ei ole näin yksinkertainen: voimme
sanoa, että Urho Kekkosella oli enemmän valtaa kuin Mauno Koivistolla,
vaikka molemmilla on periaatteessa ollut samat presidentin
valtaoikeudet.
Valta tuntuu olevan tiukasti tietyn yksilön omaisuutta.
Yksilö on usein
se toimija, joka on saanut aikaan tietyn valta-aseman ja siihen
liittyvän vallan jakauman.
Johtaisiko se siihen, että alkaisimme puhua
vallasta asemien eikä yksilöiden ominaisuutena ehkä liian jäykkään
kuvaan yhteiskunnasta, joka olisi aina jo valmis: sosiaaliset asemat
vain odottaisivat täyttäjiään?
Suhdeverkostot
ja voimavarat
Tämä vaikutelma perustuu väärään
käsitykseen aseman käsitteestä. Asemia ei tarvitse pitää minään
paikkoina, jotka odottavat täyttämistään. Ne ovat tapa käsitellä
inhimillisiä suhdeverkostoja ja voimavarojen jakautumista niissä.
Asema on erottamaton osa yksilön sosiaalista minäkuvaa, mutta voimme
kuvitella jonkun toisen toimijan vastaavaan asemaan tai kyseisen
yksilön johonkin toiseen asemaan.
Asemat ovat tietysti kovin
yksilöllisiä: niiden sisältö ja muoto riippuu kyseisen yksilön
aikaisemmista vaiheista.
Mahdollisuus
pikemminkin kuin kyky
Alkuperäinen ajatus vallasta kykynä ei ole niin ilmiselvästi
sovellettavissa kuin alussa otaksuttiin.
Mieluummin kuin kyvystä tulisi
ehkä puhua mahdollisuudesta (aivan kuten Weberin määritelmä tekee).
Mahdollisuudet ovat olosuhteiden ominaisuuksia, eivät yksilön.
Yksilöllä on kyky käyttää näitä mahdollisuuksia haluamallaan tavalla,
mutta tämä kyky ei ole valtaa.
Valta ei ole yksilön sisäinen
ominaisuus, vaikka näin saattaisi kuvitella.
Sosiaalisen
aseman antama ominaisuus
Valta todettiin
sosiaalisen aseman antamaksi ominaisuudeksi, ei yksilön sisäiseksi
piirteeksi.
Asema voidaan ymmärtää tiettynä sosiaalisten suhteiden
muodostelmana, jonka olennaisena piirteenä on erilaisten
valtavoimavarojen jakautuminen.
Esitetty vallan asema-analyysi mahdollistaa puheen vallan omaamisesta
ja toisaalta sen käyttämisestä. Asemassa oleminen on vallan omaamista
ja aseman mahdollisuuksien käyttäminen vallan käyttöä.
Tehtäviä
- Miten vallan
käyttöä voidaan mielestäsi valvoa?
- Millä keinoilla
taitamaton ja vahinkoa aiheuttava päätöksen tekijä voidaan mielestäsi
vaihtaa toiseen?
- Miten voidaan
ratkaista se, kuka on asiantuntija? Oikeuskanslerin virastolle on
tiettävästi tehty valitus, jossa on valitettu sanan "asiantuntija"
virheellisestä käytöstä.
Epäsuora
valta
Harmaa
eminenssi
Vallan ei tarvitse perustua suoraan kosketukseen vallan haltijan ja
kohteiden välillä, kuten usein käytetty harmaan eminenssin (éminence
grise) käsite olemassaolollaan osoittaa.
Hallitsijalla on valtaa yli
kansansa (ja hänet tunnustetaan tällaista omaavaksi), harmaalla
eminenssillä on valtaa yli hallitsijan muttei yli kansan - muutoin kuin
hallitsijan välityksellä - eminenssillä ei myöskään ole kansan
'tunnustusta vallastaan'.
Riittää, että on valtaa suhteessa toiseen ja
toisella on valta-asema, ei tarvita välttämättä suoraa kosketusta
vallankäyttäjän ja lopullisen kohteen välille.
Parasta valtaa on
tietenkin se, joka on yli sellaisten, joilla on valtaa. Harmaan
eminenssin valta kuitenkin edellyttää hallitsijan valta-asemaa,
päinvastainen ei päde. Kyseessä on epäsuora valta.
Laaja-alaisuus
ja kattavuus
Valtasuhteita voidaan erotella niiden laaja-alaisuuden, kattavuuden ja
voimakkuuden suhteen.
Laaja-alaisuudella tarkoitetaan vallan alla
olevien määrää.
Kattavuus (comprehensiveness) taas viittaa vallan
laajuuteen, eli siihen kuinka monissa eri asioissa toisella on valtaa
toisen yli.
Vallan
määrä ja kustannukset
Viimein voimakkuus viittaa vallan määrään, eli siihen
kuinka pitkälle toinen voi mennä harjoittaessaan valtaansa toisen yli
vielä säilyttäen valta-asemansa.
Valtasuhteet eroavat niiden
voimavarojen suhteen, joihin valtasuhde kulloinkin perustuu.
Voidaan
myös tarkastella vallankäytön kustannuksia.
Voidaan myös puhua eri yksilöiden välisistä eroista kyvyissä käyttää
valtaansa, kyvyissä hankkia voimavarojensa avulla valtaa ja toisaalta
kyvyissä hankkia voimavaroja.
Voidaan myös puhua eroista
mahdollisuuksissa säilyttää valtansa ja kyvyissä säilyttää valta.
Tehtäviä
- Keillä on Suomessa
epäsuoraa valtaa?
- Miten a)
poliittiset puolueet b) uskonnot käyttävät valtaa epäsuorasti?
- Mitä tarkoittaa
politiikassa junttaus. Harjoitetaanko kotikunnassasi poliittista
junttausta?
Valta suhteena
Aviovalta
On sanottu, että asemaan perustuva käsitys vallasta ei tuo
esiin kaikkia valtaan liittyviä piirteitä.
Tarkastellaan miehen ja
vaimon suhdetta perheessä, jossa aviomies päättää perheen tulojen
käytöstä.
Sanottaessa, että aviomiehellä on taloudellinen valta yli
vaimonsa, ei olla tekemässä vain ehdollista väitettä siitä, että
aviomies kykenisi käyttämään valtaansa, jos hän niin päättäisi.
Vaikka
tämä sisältyy vallan käsitteeseen, se ei kuitenkaan tyhjennä sitä.
Aviomiehen valta on vaikuttava tekijä vaimon elämässä, vaikka aviomies
ei tietyllä hetkellä käyttäisikään valtaansa tekemällä vaimon elämään
vaikuttavia päätöksiä.
Se, että aviomies valvoo perheen taloudellisia
voimavaroja vaikuttaa hänen ja vaimonsa vuorovaikutuksen kaikkiin
piirteisiin.
Aviomiehen valta muotoilee heidän välisensä
vuotovaikutuksen mahdollisuuksia ja siksi sitä ei käsitellä aseman
perusteella.
Asemaan perustuva tarkastelu antaa toimijalle vallan yli toisen, kun
edellisellä on kyky käyttää valtaa jälkimmäiseen.
Vallitseva
asiantila
Valtasuhde on
vallitseva asiaintila, ei pelkästään kyky, jonka toimija voi
ottaa käyttöön. Se, että toimijalla ei ole valtaa toisen yli, voi
johtua joko siitä ettei hänellä ole siihen kykyä, vaikka hän
haluaisikin tai sitten hänellä ei ole mitään syytä käyttää valtaa yli
toisen.
Mafiapomolla ei ole valtaa minuun, sillä hänellä ei ole mitään syytä
käyttää sitä minuun. Tämä on totta, vaikka mafiapomolla olisikin kyky,
jos hänellä vain olisi jokin peruste käyttää sitä. Toimijan vallan
esittäminen asemaan perustuvana ominaisuutena saattaa olla
yksinkertainen malli monimutkaisen ilmiön ymmärtämiseen.
Toiminnan
mahdollisuudet
muuttuvat
Toimijan valta muuttaa sosiaalista tilaa, jossa hänen valtansa alla
olevien toiminta tapahtuu. Valtaa omaavan toimijan läsnäolo ilmenee
siinä, että se muuttaa hänen valtansa alla olevien sosiaalista
toimintamahdollisuuksia.
Asemaan perustuvan käsityksen ansiona on se, että siinä voidaan tehdä
ero vallan omaamisen ja sen käyttämisen välillä.
Ennakointi
Usein ennakointi toimii kielteisesti ja vanhoillisesti:
ennakoidun basteen vuoksi pidättäydytään jostakin teosta, joka
rikkoisi vallitsevan järjestyksen ja aiheuttaisi vallan haltijan
toimenpiteitä.
Toimitaan siis kuten ennenkin. 'Antaa nukkuvan karhun
nukkua', kuten sanonta kuuluu.
Aivan mahdotonta ei ole - mutta ei yhtä yleistä kuin poikkeavasta
toiminnasta pidättäytyminen - pyrkimys vallanhaltijan tahdon
ennakointiin.
Tällöin innokkaat alaiset toimivat tavalla, jonka
ajattelevat olevan ylempänsä tahdon mukaista ilman, että heille on tätä
tahtoa mitenkään ilmaistu.
Tällaiset tapaukset tulevat ilmi
tavallisesti vain silloin kuin vallanhaltijan tahdon ennakoinnissa
erehdytään, eli kun alaiset menevät 'liian pitkälle'.
Jos tahto
ennakoidaan oikein ei vallanhaltijalla ole yleensä mitään syytä toimia,
ellei hän sitten ajattele tällaista käytäntöä pitkällä tähtäimellä
itselleen vahingolliseksi.
Kustannussäästöt
Ennakointi säästää vallanhaltijalta tahtonsa välittämisen kustannukset.
Onhan esimerkiksi diktaattorin kannalta mukavampaa, että salainen
poliisi tappaa kiusallisen lehtimiehen ilman erityisiä käskyjä tai edes
informoimatta ylempäänsä.
Esimies välttää näin vastuun tahtonsa
toteutumisesta, ja mikäpä olisi sen mukavampaa mahdollisen vallan
väärinkäytöksiä koskevan tutkimuksen kannalta.
(Valta-aseman haltijoita
on ajoittain myös taipumus vierittää vastuu tällä tavoin alaistensa
niskoille, jos heidän havaitaan ylittäneen valtansa rajat. Tämä
tietysti edellyttää, että todisteet käskemisestä puuttuvat.)
Piilevä
valta
Ennakointi viittaa tarpeeseen erotella vallan omaamisen ja käyttämisen
lisäksi vielä kolmas: piilevä. Piilevä valta edellyttää valtaa ja
valta-asemaa, muttei vallan omaajan tahtomista: siltä, jolla valta on,
ei edellytetä mitään toimintaa, paitsi ehdollisesti.
Tämä ehdollisuus
koskee tilannetta, jossa kohde on ennakoinut vallan haltijan tahdon
väärin. Tällaisessa tilanteessa oletetaan, että vallan haltija käyttää
valtaansa ja välittää todellisen tahtonsa kohteille, ja nämä muuntavat
toimintaansa tämän mukaisesti.
Tehtäviä
- Millä vaimo voi
käyttää valtaa, vaikka taloudelliset voimavarat olisivat miehen
hallussa?
- Voiko työttömällä
olla valtaa?
- Tutustukaa Nicolò
Machiavellin käsityksiin vallasta.
- Kerrotaan, että
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsenet pyrkivät
ennakoimaan pääsihteerin J. V. Stalinin (1879-1953) mielipiteitä jotta
eivät vahingossa suututtaisi häntä ja joutuisi epäsuosioon. Keksikää
muita esimerkkejä vastaavasta ennakoinnista.
- Ottakaa selvää
siitä, keillä on valtaa päättää siitä, mitä koulussa opetetaan?
- Miten erilaiset
johtajat (liike-elämässä, kunnissa jne.) käyttävät Suomessa valtaa?
Demokratian muodot
Mitä
kansanvalta on
Kansanvallalla (demokratialla)tarkoitetaan tavallisesti kansalaisten
mahdollisuuksia osallistua poliittiseen päätöksentekoon. Tätä sanaa
käytetään kuitenkin hyvin monessa eri merkityksessä.
Ensiksi kansanvaltalla saatetaan tarkoittaa kansalaisten oikeutta
osallistua
valtion tai kunnan hallintoon, esimerkiksi äänestämällä.
Toisaalta kansanvaltalla saatetaan tarkoittaa sitä, että hallinto
vastaa kansan
todellisia tarpeita, vaikka kansa itse ei niitä tiedostaisikaan.
Seuraavassa tarkastellaan ensimmäisen tyypin kansanvaltaa.
Kansanvallan
historiaa
Muinaisessa Kreikassa kansanvalta oli kansalaisten hallitsema
kaupunkivaltio pikemminkin kuin harvainvalta (oligarkia).
Ateenalaiset
pitivät valtiotaan kansanvaltana, vaikka naiset, orjat ja ne, jotka
eivät olleet kaupunkivaltion kansalaisia, eivät saaneet osallistua
poliittiseen päätöksentekoon.
Mikään kansanvalta ei salli kaikkien
kansalaisten osallistua poliittiseen päätöksentekoon.
Esimerkiksi
Suomessa alle 18 -vuotiailla ei ole äänioikeutta, ja kouluneuvostotkin
lakkautettiin.
Nykyään sellaista valtiota, joka kieltää suurelta enemmistöltä
osallistumisen poliittiseen päätöksentekoon, ei pidetä kansanvaltana.
Tehtäviä
- Ottakaa selvää,
johdetaanko kouluasi lkansanvaltaisesti?
- Miksi vaaleilla
valittavat kouluneuvostot lakkautettiin?
- Kuka päättää
koulussa, a) rehtori, b) opettajainkokous, c) oppilaat?
Suora
kansanvalta
Varhaiset kansanvallat edustivat ns. suoraa kansanvaltaa, poliittiset
kysymykset ratkaistiin suurissa kokouksissa keskustelemalla ja
äänestämällä.
Suora kansanvalta on ollut viime aikoihin asti mahdollista
vain pienissä yhteisöissä tai harvoissa kysymyksissä
(kansanäänestykset).
Nykyisellä tietotekniikalla suoraa kansanvaltaa voitaisiin helposti
laajentaa. Tämä edellyttäisi sitä, että kansalaiset perehtyisivät
asioihin entistä laajemmin ja käyttäisivät nykyistä enemmän aikaa
politiikkaan.
On mahdollista, että vain osa kansasta osallistuisi tällä
tavoin laajennettuun kansanvaltaan.
Tämän hetken kansanvaltat ovat edustuksellisia kansanvaltoja.
Tehtäviä
- Tutkikaa, missä
maissa kansanäänestystä käytetään enemmän kuin Suomessa. Millaisia
kokemuksia sitovista kansanäänestyksistä on saatu?
- Keskustelkaa, mikä
merkitys on neuvoa antavilla kansanäänestyksillä, jotka ovat Suomessa
mahdollisia. Pitäisikö mielestänne tärkeistä kysymyksistä (esimerkiksi
rahaliittoon liittyminen) suorittaa kansanäänestys?
- Pohtikaa, miksi
nykyisen tietotekniikan antamia mahdollisuuksia nopeisiin ja halpoihin
kansanäänestyksiin ei ole juuri hyödynnetty?
- Millä tavalla
sitovat kansanäänestykset vaikuttaisivat tiedotusvälineiden valtaan?
- Miksi rehtori,
kouluvirasto ja kunnalliset luottamushenkilöt päättävät koulun asioista
eivätkä oppilaat ja koulun työntekijät?
Edustuksellinen kansanvalta
Edustuksellisessa kansanvaltassa vaaleilla valitaan joukko edustajia,
jotka päättävät asioista.
Edustajien valinnassa käytetään erilaisia
menetelmiä, esimerkiksi suhteelliset vaalit, enemmistövaalit jne.
Vaikka kansa valitsee edustajat, näitä ei kuitenkaan yleensä sido
äänestäjien mielipide.
Usein poliittisen puolueen mielipide määrää
pitkälle edustajien päätöksenteon.
Mitä useammin vaalit pidetään, sitä
vähemmän edustajanvirkaa voidaan käyttää väärin, koska edustaja, joka
ei lainkaan toimi äänestäjien toivomalla tavalla, ei todennäköisesti
tule uudestaan valituksi.
On myös järjestelmiä, joissa äänestäjät
voivat vaikuttaa pikemminkin puolueiden voimasuhteisiin kuin
valittaviin henkilöihin.
Tehtäviä
- Tutkikaa,
millainen edustuksellinen kansanvalta on a) Suomessa b) Ruotsissa c)
Englannissa d) Venäjällä.
- Ottakaa selvää
mitä tarkoittavat a) suhteellinen vaalitapa ja b) enemmistövaali.
Pohtikaa näiden vaalitapojen etuja ja haittoja.
- Pohtikaa
vaalirahoituksen vaikutusta edustajainvaalin tulokseen.
- Pohtikaa
tiedotusvälineiden vaikutusta edustajanvaalien tulokseen.
- Pohtikaa miksi
monet jättävät äänestämättä. Olisiko vaaleissa äänestäminen tehtävä
houkuttelevammaksi (esimerkiksi sakottamalla äänestämättä jättäneitä
tai palkitsemalla äänestäneitä).
Porvarillisen kansanvaltan arvostelua
Karl
Marx
Erityisesti
Karl Marx (1818-1883) hyökkäsi yllä luonnosteltuja kansanvaltan muotoja
vastaan väittäen, että edustuksellinen kansanvalta
ei takaa kansan valtaa.
Jotkut äänestäjät eivät ymmärrä, mikä heille on
hyväksi. Taitavat puhujat voivat harhauttaa äänestäjiä.
Ehdokasjoukko
ei anna todellisia valintamahdollisuuksia.
On vaikea ymmärtää, mitä on
sellainen kansanvalta, jossa valitaan joku kahdesta tai kolmesta
ehdokkaasta.
Poliittiset puolueet voivat olla melkein samanlaisia.
Marxilaiset sanovat, että tämä on "porvarillista kansanvaltaa", joka
todellisuudessa heijastaa vain olemassa olevia valtasuhteita, jotka
puolestaan ovat taloudellisten suhteiden tulosta.
Niin kauan kuin näitä
valtasuhteita ei ole poistettu, äänestäminen on ajan tuhlausta.
Platon
ErityisestiPlaton korosti, että hallinto vaatii kokemusta,
jota äänestäjillä ei voi olla. Tästä syystä kansanvallan hallinto on
taitamattomien ja typerien ihmisten käsissä. Platon hyökkäsi
erityisesti suoraa kansanvaltaa vastaan.
Miten
äänestäjät voisivat saada selville ehdokkaiden ominaisuudet
Samanlaista arvostelua on esitetty edustuksellista kansanvaltaa
vastaan.
Monilla äänestäjillä ei ole mahdollisuutta tutkia edustajien sopivuutta
tehtäviinsä. He valitsevat suosikkinsa sellaisilla perusteilla, joilla
ei ole merkitystä edustajan tehtävien hoidon kannalta.
Suosittuja ovat
hyvännäköiset ehdokkaat, erityisesti ne, jotka hymyilevät kauniisti.
äänestämiseen saattavat vaikuttaa myös ennakkoluulot poliittisia
puolueita kohtaan.
Loppujen lopuksi vaaleissa valitaan monia huonoja
ehdokkaita, ja monia hyviä ehdokkaita jää valitsematta.
Käänteinen
arvostelu
Tätä arvostelua voidaan myös kääntää myös itseään vastaan. Kansalaisia
voidaan kasvattaa osallistumaan kansanvaltaan pikemminkin kuin
kuulumaan
ns. nukkuvien puolueeseen.
Vaikka tätä ei voitaisi toteuttaa, kansanvalta saattaa olla ainoa
käytettävissä oleva keino, jonka avulla
voidaan edistää kansalaisten hyvinvointia.
Kuolemanrangaistus
Voidaan väittää, että kuolemanrangaistus on raakalaismainen ja että
sellaista ei pitäisi esiintyä sivistysvaltiossa. Kuitenkin monissa
kansanäänestyksissä ja mielipidetutkimuksissa monien maiden
kansalaisten enemmistö on kannattanut kuolemanrangaistusta.
Kansanvaltan
kannattajasta, joka vastustaa kuolemanrangaistusta, tämä on hyvin
ristiriitaista.
Muutoinkin kansanvalta voi johtaa vähemmistöjen omantunnon vastaisiin
lakeihin.
Monissa maissa vähemmistöt vastustavat enemmistöpäätöksiä
kansalaistottelemattomuudella.
Tehtäviä
- Tutkikaa kuinka
paljon rahaa eri puolueiden ehdokkaat käyttävät vaaleihin.
- Keskustelkaa
siitä, miten kansalaisten tietämystä ehdokkaista voitaisiin lisätä.
- Keskustelkaa,
miten kansalaisten tietämystä tehtävien päätösten merkityksestä
voitaisiin lisätä.
- Keskustelkaa ns.
julkkisten politiikassa esiintymisen suotavuudesta.
- Keskustelkaa
mallista, jossa edustajat valittaisiin äänestyksen sijasta arpomalla
äänestyskelpoisten joukosta.
- Keskustelkaa
poliittisesta lahjonnasta. Miten sitä voitaisiin vähentää?
- Keskustelkaa
keinoista ehkäistä epäinhimillisiä poliittisia päätöksiä (esimerkiksi
kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin perustuen).
- Tutustukaa
johonkin kuolemanrangaistusta vastustavaan tai poliittisia vankeja
puolustavaan järjestöön.
- Keskustelkaa
eläinten oikeuksista.
Ihminen
sosiaalisena olentona
Mormonikirkon
kymmenen hyvettä
- Usko
- Rehellisyys
- Siveys
- Nöyryys
- Itsekuri
- Reiluus
- Kohtuullisuus
- Puhtaus
- Rohkeus
- Armollisuus
Monet uskonnot asettavat uskonnollisen uskon kaikkien muiden
inhimillisten ominaisuuksien edelle.
Herkkäuskoisuus on pahe.
Ateistien
mielestä uskonnollistyyppinen usko riippumatta siitä, mihin se
kohdistuu, on seuraussuveyden mukaan pahe, koska maailmanhistoria on
merkittävässä määrin uskontojen nimissä tehtyjen rikosten historiaa.
Rehellisyys
oikeissa asioissa on epäilemättä yhteiskunnallinen hyve.
Sarjamurhaajalle, joka etsii uhriaan, on kuitenkin syytä valehdella.
Kohtuullinen valehteleminen oikeissa asioissa saattaa olla hyve.
Onko
siveys hyvettä vai hyve siveyttä? Itse asiassa uskonnollinen siveys on
seuraussiveyden ja muiden siveyden muotojen sekoitus.
Yksijumalaisten uskontojen viimeinen tuomio viittaa seuraussiveyteen.
Nöyryys
voi olla joskus hyve, mutta hyvesiveyttä kannattanut edesmennyt
ateistifilosofi Richard Taylor pitää myös ylpeyttä hyveenä. Sorrettujen
itsetunnon kohoaminen on usein kaatanut sortajat.
Itsekuri on useimmiten hyve, ellei sitten myöhemmin ala kaduttaa, että
jos olisin sittenkin uskaltanut...
Reiluus
vastakohtana pikkuasoihin tarkertumiselle on hyve, mutta siitä, mikä on
reilua, on yhtä monta mielipidettä kuin on vastaajaakin.
Kohtuullisuus on melko usein hyve, varsinkin, jos yhteiskunnan
hyväosaiset olisivat optiovaatimuksissaan kohtuullisia.
Puhtaus
on hyve, mutta liika puhtaus voi olla pahe, koska silloin ei
välttämättä kehity puolustusmekanismeja
tavallisimmillemikrobeille.
Hyödyllisen ruuansulatuksen
bakteerit voivat aiheuttaa pahoja virtsatietulehduksia. Alapään puhtaus
voi olla tarpeellisempaa kuin yläpään.
Rohkeus oikeissa tilanteissa on hyve. Kunpa tätä hyvettä löytyisi
filosofeilta.
Jos armollisuus on kovuuden vastakohta, armollisuus saattaa olla
kanssaihmisten mielestä hyve, mutta itselle tuhoisa.
Tehtäviä
- Etsikää
Internetistä kymmenen hyveeksi väitettuä ominaisuutta, ja pohtikaa,
missä tilanteissa ne ovat hyveitä ja missä tilanteissa ne ovat paheita.
- Etsikää
Internetistä kymmenen paheena pidettyä ominaisuutta, ja pohtikaa, missä
tilanteissa ne ovat paheita ja missä tilanteissa ne ovat hyveitä.
- Pohtikaa, onko hyveitä, jotka eivät ole suhteellisia.
- Pohtikaa, onko paheita, jotka eivät ole suhteellisia.
- Tehkää lista Suomen kansalaisen perushyveistä.
- Tehkää lista suomalaisten peruspaheista.
- Onko a) hyveistä b) paheista hyötyäa) yksilölle b)
yhteiskunnalle.
Kristinuskon
seitsemän kuolemansyntiä
Lähteet
Seitsemän
kuolemansyntiä ovat varhaisessa kristillisessä opetuksessa käytetty
paheiden luokitus. Kuolemansynnin käsite on katolisen kirkon opissa
rakennettu Raamatusta Sananlaskut 6:16-19 tehtyjen tulkintojen varaan.
Kuolemansynnit
- Ylpeys (turhamaisuus)
- Kateus
- Viha
- Laiskuus
- Ahneus
- Kohtuuttomuus
- Himo
Ylpeys,
pahe vai hyve
Edesmennyt
ateistifilosofi Richard Taylor sanoo kirjansa Ethics, faith and reason
(ISBN 0-13-290552-3) sivulla 100: "Ylpeys on oikeutettua
itserakkautta." Luvun otsikko "Hyve ylpeys" (s. 98).
Sivulla
105 hän sanoo, että ylpeä ihminen on itsensä herra. Hän ei tee mitään
vain siksi, että toiset tekevät niin tai toiset suossittelevat tekemään
niin vaan siksi, että hän itse pitää tekemisen arvoisena tai arvokkaana
sinänsä.
Tehtäviä
- Missä suhteessa olet oman itsesi herra?
- Mistä olet ylpeä?
- Mitä asioita häpeät?
- Millainen ihminen on liian ylpeä?
- Millainen ihminen on liian nöyrä?
Kateus
mielentila
on yleensä toisen ihmisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen
aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden,
kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden
ajatustunnetta (emootiota).
Kateutta esiintyy yksilöiden, ryhmien, yhteisöjen ja jopa kansojen
välillä.
Yksilöiden
väliseen kateuteen liittyvät kohteet, joita toisella koetaan olevan
enemmän tai paremmin kuin itsellä. Kateellinen vertaa itseään ja
havaitsee huonommuutta, joka häiritsee hänen omaa elämäänsä.
Kateus voi ilmenetä inhona, panetteluna ja vastoinkäymisistä
iloitsemisena.
Kateudessa
ihminen ahdistuu muiden menestyksestä ja saattaa vaipua itsesääliin.
Katutta esiintyyi, vaikkei toisen onni olekaan itseltä pois.
Kateus on voimakkaimmillaan silloin, kun se kohdistuu vain vähäsen
parempiin.
Yhteiskunnallisesti kateus on hyödyllistä niin kauan kuin kadehtija ja
kadehdittu kokevat kuuluvansa samaan yhteiskuntaan.
Kateus voi toimia myös oikeudenmukaisuutta puolustavana tunnevoimana ja
epäkohtien paljastajana.
Yhteiskunnalliset
uudistusliikkeet voivat hyödyntää taloudellisen eriarvoisuuden ja siitä
johtuvan tyytymättömyyden aiheuttamia ajatustunteita, mikä estää näitä
jähmettymästä katkeruudeksi. Kateudesta syntyvien mielipiteiden
ilmaiseminen saattaa edistää kansanvallan toteutumista.
Kateudeksi
on moneksi, joskus se on ohimenevä ajatustunne, joskus se vie kalat
vedestä ja joskus se autta yhteisöä pääsemän pois sorron alta.
Kostonhalu on hyödytön ja haitallinen ajatustunne.
Kateus on pääasiassa kielteinen ajatustunne, mutta joskus hyve.
Tehtäviä
- Mitä olet kahdetinut?
- Mitä sinulla olevaa muut ovat kadehtineet?
- Onko muiden kateus aiheuttanut sinulle pahaa?
- Onko sinun kateutesi aiheuttanut muille pahaa?
- Mitä hyötyä kateudesta voi olla?
- Voiko kateellisuutta hillitä?
- Mikä vie kalat vesistä?
Viha
Viha on pääsääntöisesti haitallinen ajatustunne.
Viha voi perustua vihan kohteen pelkoon tai aiempiin kielteisiin
kokemuksiin kohteesta.
Monesti vihaa kuvaillaan rakkauden tai ystävyyden vastakohdaksi.
Joidenkin
mielestä rakkauden vastakohdaksi voitaisiin paremmin ajatella
välinpitämättömyyttä, sillä vihan vallassa olevat voivat olla hyvinkin
tiiviissä suhteessa toisiinsa.
Välinpitämättömyys taas ei kosketa millään tavalla.
Viha
ei välttämättä ole haitallinen ajatus tunne, sillä on luonnollista
vihata sellaista, joka uhkaa henkilön olemassaoloa, hyvinvointia tai
arvomaailmaa.
Voimakas ja intohimoinen viha voi johtaa
hallitsemattomaan käytökseen. Kuitenkin myös muut ajatustunteet, kuten
pelko ja rakkaus, voivat johtaa väkivaltaan ja hallitsemattomaan
käytökseen.
Joitakin vihan ilmenemismuotoja pyritään joissain yhteiskunnissa
kieltämään.
Viharikoksiksi
kutsutaan joihinkin ihmisryhmiin, yleensä etnisiin ryhmiin kohdistuvan
vihan ilmauksia, yrityksiä luoda vihaa muissa, ja tekoja, jotka on
tehty tällaisen vihan vallassa. Kansallista ja rotuvihaa kielletään
varsinkin länsimaissa.
Viha on siis haitallinen ajatustunne, mutta siitä voi olla hyötyä
silloin, kun se on oikeutettua.
Tehtäviä
- Mitä tai keitä vihaat? Miksi?
- Ketkä vihaavat sinua? Miksi?
- Mitä asioita vihaat? Miksi?
- Voiko vihaa hillitä?
- Pitääkö vihaa hillitä?
- Miten vihaa voi hillitä?
- Milloin vihasta voi olla hyötyä?
Laiskuus
"Laiska" on Suomessa sana, jolla herjataan muita ihmisiä.
Laiskuus voi olla mitä tahansa masennuksesta luovaan ajatteluun.
Masentuneen työkyky on saattanut alentua tai häviä, mutta siitä
huolimatta häntä saatetaan sanoa laiskaksi.
Siihen
aikaan kun Suomessa köyhät toimitettiin hätäaputöihin, työmaalla
saattoi seisoskella lapion kanssa työläinen, joka oli kuolemaisillaan
syöpään.
Eräässä tositapauksessa työtoverit kehottivat sairasta miestä menemään
työmaakoppiin lämmittelemään.
Henkinen laiskuus on mitä yleisin ilmiö. Useimmat ihmiset voisivat
ajatella monipuolisemmin, jos he vain viitsisivät.
Eräissä
informaatioteknologian yrityksissä työntekijät on määrätty
laikottelemaan osan työajasta, jotta heille jäisi aikaa ajatella, miten
työt voisi tehdä aikaisempaa paremmin.
Iäkäs akateemikko sanoo saavansa parhaat ajatuksensa sohvalla.
Sen sijaan, että laiskuus olisi pahe se voi olla melkein mitä tahansa.
Tehtäviä
- Oletko joskus laiskotellut?
- Miksi olet laiskotellut?
- Onko sinua joskus sanottu laiskaksi? Miksi?
- Oletko joskus sanonut muita laiskoiksi? Miksi?
- Tekeekö laiskottelu sinut onnelliseksi?
- Harmittaako laiskottelu sinua?
- Milloin laiskottelu on haitallista?
- Milloin laiskottelu on hyödyllistä?
- Onko viisasta sanoa ääneen, että joku on laiska?
Ahneus
Nykyisen
markkinatalouskäsityksen mukaan ahneus on markkinataloutta ylläpitävä
voima. Maailman rikkain ihminen ei tämän mukaan ole ahne vaan suuri
hyväntekijä.
Taloustaantuman aikana kansalaisia pyydetään
ahnetimaan itselleen mahdollisimman paljon mahdollisimman turhaa tai
kallista tavaraa, koska tällaisen tuottaminen ja kuskaaminen
kaatopaikoille lisää bruttokansantuotetta ta tietysti myös
työllisyyttä.
Tavarapaljous ja onnellisuus sotketaan varsin
usein. Niukkuuden lain mukaan ihminen ei tule koskaan täysin
tyydytetyksi, mutta rikastuminen lisää onnellisuutta vain tiettyyn
rajaan asti ja onnellisuuskäyrä on saman kyllästymiskäyrän mukainen
kuin monet muut talouden kyllästymiskäyrät. Esimerkiksi autojen määrä
lisääntyy täysin vapaassa markkinataloudessa Gompetz - käyrän
mukaisesti.
Se, että miljoonat lapset kuolevat maailmassa joka
vuosi nälkään ja sairauksiin, jotka olisivat helposti estettävissä,
kertoo ahneuden kääntöpuolesta.
Taloustoimittajat, jotka vielä äskettäin ylistivät tätä
talousjärjestelmää sanovat nyt laman johtuvan ahneudesta.
Koko maailman mittakaavassa ahneutta lienee pidettävä pahana paheena.
Tehtäviä
- Oletko ahne? Mille olet ahne? Miksi?
- Onko mahdollista vähentää ahneutta?
- Miten ahneutta voidaan vähentää?
- Onko mahdollista lisätä ahneutta?
- Pitäsikö ahneutta lisätä?
- Onko hyvä vai paha, että talousjärjestelmämme
perustuu ahneuteen eikä esimerkiksi kateuteen?
- Millainen on ahneen loppu?
Kohtuuttomuus
Kohtuuttomuus on sitä, että kaikki ei ole kohdallaan. Tavallisesti
joosain on liikaa ja jossain liian vähän.
Kohtuuttomia ehtoja sisätävät sopimukset voi tavallisesti purkaa
tuomioistuimissa.
Lainsäätäjät voivat säätää ja säätävät kohtuuttomia lakeja.
Kohtuuttomia lakeja ei pitäisi noudattaa.
Yhteisöt, etenkin uskonnot, asettavat kohtuuttomia sääntöjä ja
velvoitteita. Niitä ei pidä noudattaa.
Jokaiselta
pitäisi vaatia kohtuullisesti kykyjensä mukaan, mutta ei enempää eikä
vähempää. Jokaiselle pitäisi antaa kohtuullisesti tarpeidensa mukaan,
mutta ei enepää eikä vähempää.
Yksilön riippuvuudet ja eräät
sairaudet johtavat yksilön kohtuuttomuuksiin. Monet näistä ovat
osittain periytyviä. Yhteisön tehtävä on auttaa ykislöitä kohtuuden
rajoissa.
Liika rajoittaminen karkottaa onnellisuuden. Myös kohtuullisuudessa on
oltava kohtuullisia.
Tehtäviä
- Mitkä asiat koulussa ovat mielestäsi kohtuuttomia?
- Onko elämäsi jossain suhteessa kohtuutonta? Missä
suhteessa?
- Ovatko tuloerot Suomessa kohtuullisia vai
kohtuuttomia?
- Onko köyhyys Suomessa kohtuullista vai kohtuutonta?
- Keitä kohdellaan mielestäsi kohtuuttomasti?
- Pitäsikö kaikessa olla kohtuus?
- Pitääkö kohtuutonta sopimusta noudattaa?
Himo
Vanhassa testamenissa sanotaan mm.:
"Älä
tavoittele toisen taloa. Älä tavoittele hänen vaimoaan, älä orjaa tai
orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on
hänen."
Entä jos himoitsen lähimmäiseni vaimoa? Mitä minun pitäisi tehdä?
Ihminen haluaa monia asioita. Jos ihminen lakkaa haluamasta mitään, hän
todennäköisesti kuolee pian.
Suomen kielessä on kovasti haluamiselle oma sana, himo.
Jos
minulla on ollut kauan kova nälkä, varmasti himoitsen kovasti ruokaa -
paitsi siinä tapauksessa, että aistit toimivat epäluotettavasti kuten
anorektikoilla.
Jos olen normaali aikuinen ihminen, ja olen ollut kauan ilman seksiä,
voin himoita sukupuoliyhteyttä.
Kuten ihmisen riippuvuudet saattavat johtaa kohtuuttomuuksiin ne
saattavat johtaa myös kohtuuttomiin himoihin.
Yhteisön tehtävä on - kohtuuden rajoissa - auttaa ihmistä pääsemään
eroon hänelle haitallisista riippuvuuksista.
Tehtäviä
- Oletko himoinnut jotain toista sukupuolta olevaa?
- Onko sinua himoittu?
- Mitä mieltä olet sukupuolisesta himosta?
- Onko sinulla riippuvuuksia?
- Mitkä ovat mielestäsi suomalaisten pahimmat
riippuvuudet?
- Voiko himoja hillitä? Miten?
- Voiko riippuvuuksista päästä eroon? Miten?
Uudet
kristilliset kuolemansynnit
Lähteet
Katolinen kirkko määritteli vuonna 2008 uudet, nykyajan tilanteeseen
vastaavat seitsemän kuolemansyntiä (BBC News, Iltalehti).
Kuolemansynnit
Näitä ovat arkkipiispa Gianfranco Girottin mukaan:
- Ympäristön saastuttaminen
- Geenimanipulaatio
- Ylenpalttisen vaurauden kerääminen
- Köyhyyden aiheuttaminen
- Huumekauppa ja huumeiden käyttö
- Moraalisesti kyseenalaiset kokeilut
- Ihmisen perusoikeuksien rikkominen
Ympäristön
saastuttaminen
Jo
muinaiset roomalaiset aloittivat mittavan ympäristötuhon, joka jatkuu
monilla puolilla maailmaa katolisen kirkon erityisessä suojeluksessa.
Suurin
laajenevan ympäristötuhon syy on räjähdysmäinen väestönkasvu, joka
kiihkeimmän katolisuuden alueella Brasiliassa uhkaa maailman keuhkoja,
Amazonin sademetsiä.
Katolinen kirkko vastustaa edelleen
syntyvyyden säännöstelyä. Ainoa katolisen kirkon hyväksymä
ehkäisymenetelmä on sukupuolielämästä pidättyminen.
Toinen
liiaallisen väestönkasvun voima on Islam. Islam on nopeimmin kasvava
uskonto, ja kasvu johtuu väestönkasvusta. Indonesian sademetsiä uhkaa
tuho.
Afrikan väesntönkasvu johtuu sekä kristinuskosta että
islamista. Kongon sademetsissä soditaan kuitenkin luonnovaroista ja
samalla ihmisiä kuolee koko ajaan myös nälkään ja sairauksiin.
Euroopassa
ja Yhdysvalloissa teollisuus lobbaa häikäilemättä nurin aiottuja
ympäristön saastuttamisen vastaisia säädöksiä. Edes vaarallisten
myrkkyjen päätymista kulutustavaroihin ei voida useinkaan estää.
Tehtäviä
- Miten väestönkasvua voitaisiin hillitä?
- Miten sademetsät voitaisiin pelastaa?
- Miten teollisuus saataisiin huomioimaan oikeasti
yhteiskuntavastuunsa?
- Miten erehtymätön Rooman paavi saataisiin muuttamaan
kantansa raskauden ehkäisyyn?
- Aiotko äänestää seuraavissa vaaleissa?
Geenimanipulaatio
Mitä
se on
Geenimanipulaatio on eliöidenperimän tietoista muutamista
haluttuun tai ainakin toivottuun suuntaan.
Geenien muuntelu on toinen osa geeniteknologiaa, jonka vielä tärkeämpi
osa-alue on perintötekijäin kartoittaminen.
Kartoittaminen
luo edellytykset muuntelulle, sillä vasta mallintamalla geeniperimän ja
ilmiasun (fenotyypin) eli toteutuneiden ominaisuuksien suhteen voidaan
tehdä suunnitelmallista geenimanipulaatiota.
Menetelmät
Geenitekniikan
tärkeimmät menetelmät ovat DNA:n eristäminen ja pilkkominen,
emäsjärjestyksen tunnistus, perintöaineksen yhdistäminen uudelleen
halutulla tavalla ja lopulta sen monistaminen.
Tällä tavoin
eliön ominaisuuksia voidaan kehittää ihmiselle hyödyllisempään suuntaan
(viljalajikkeesta voidaan esimerkiksi saada runsassatoisempi) tai jopa
saada aikaan kokonaan uusia ominaisuuksia.
Voidaan myös
tuottaa uudenlaisia entsyymejä ja proteiineja, tästä esimerkkinä
ihmisen insuliinin tuottaminen muunneltujen bakteerien avulla.
Läpimurtona
geeniteknologian menetelmien kehityksessä voidaan pitää ns.
katkaisuentsyymien eristämistä. Nämä entsyymit ovat luonnon väline
DNA-rihman pilkkomiseen. Daniel Nathans ja Hamilton Smith
saivatentsyymien eristyksestä Nobelin lääketieteen palkinnon
vuonna 1978.
Vastaavasti tarvitaan keino DNA:n palasten
liittämiseksi uudelleen yhteen: sen hoitavat ligaasit, jotka toimivat
liittäjäentsyymeinä. Tätä DNA:n katkomista ja uudelleen kokoamista
kutsutaan yhdistelmä -DNA-tekniikaksi.
Sovellukset
Geenitekniikan sovellusmahdollisuudet lääketieteessä ja teollisuudessa
ovat käytännöllisesti katsoen rajattomat.
Yleensä
geenimuuntelu liitetään geenimuunneltujen elintarvikkeiden tuottamiseen
tai kokeiluihin siirtogeenisillä eläimillä, mutta etenkin
tulevaisuudessa geenitekniikkaa voidaan käyttää yhä enemmän muun muassa
metsäteollisuudessa tai ympäristönsuojelussa kehittämällä kemikaalien
hajottamiseen pystyviä entsyymejä.
Tulevaisuudessa
geenitekniikka tuleemukaan myös lääketieteeseen, erityisesti
perinnöllisten sairauksien hoitoon. Samoin joudutaan yhä enemmän
ottamaan kantaa siihen, missä määrin jos lainkaan ihmisen perimään
kajoaminen sallitaan.
Geenitekniikan
puolesta
- Jatkuvasti kasvavan ihmiskunnan ruokkimiseksi
ruoantuotantoa on tehostettava.
- Geenimuunnellut
viljelykasvit voidaan saada viihtymään melko huonoissakin olosuhteissa,
mikä kasvattaa maapallon potentiaalista viljelypinta-alaa ja lisää
tuotantoa.
- Geenimuunneltujen viljelykasvien käyttö vähentää
torjunta-aineiden tarvetta ja parantaa maanviljelijöiden toimeentuloa
myös kehitysmaissa.
- Geneettisesti muunnellut lajikkeet eivät
eroa merkittävästi ihmisten tai luonnon tähän asti jalostamista.
Geenitekniikka on vain keino nopeuttaa siitoseläinten valintaan
perustuvaa jalostusprosessia.
Geenitekniikkaa
vastaan
- Geenien
muuntelulla voi olla odottamattomia seurauksia sekä muunnellun
organismin että sen ympäristön kannalta esimerkiksi siinä tapauksessa,
että geenimuunnellut kasvit leviävät pelloilta luontoon. Tätä on
vaikea, jopa mahdoton kontrolloida.
- Nälänhädässä ongelma ei ole ruoan määrä vaan sen
jakautuminen.
- Maapallon
biodiversiteetti voi köyhtyä. Jos viljelykasveista kehitetään
mahdollisimman vastustuskykyisiä torjunta-aineille, villit kasvit eivät
enää selviä kilpailussa. Samoin hyönteisille myrkyllisten kasvien
kehittäminen voi johtaa hyönteis- ja siten esimerkiksi lintukannan
romahdukseen.
- Torjunta-aineiden sietokyky voi siirtyä
geenimuunnelluista lajeista rikkakasveihin.
- Geenimuunnellut viljelylajikkeet saastuttavat
perinteisten lajikkeiden perimän.
- Geenimuunneltujen viljelylajikkeiden suosiminen ei
todellisuudessa aina vähennä tarvittavien torjunta-aineiden
määrää.
Eräs
näyttö geenitekniikan puolesta ovat muun muassa uudet runsaasti
A-vitamiinia sisältävät riisilajikkeet (niin sanottu kultainen riisi),
jotka pyrkivät torjumaan kehitysmaiden ihmisten yksipuolisen
ruokavalion aiheuttamia ongelmia.
Uuden riisilajikkeen toivotaan pelastavan miljoonien hengen sekä
estävän puolen miljoonan ihmisen sokeutumisen vuodessa.
Toisaalta
riisilajiketta on myös arvosteltu: riisiä pitäisi syödä päivässä
kilokaupalla, jotta vitamiinin vähimmäismäärä tulisi täyteen. Lisäksi
vastustajien mukaan kultaisen riisin tutkimustyöhön uhratuilla varoilla
ongelmaa olisi voitu merkittävästi lieventää käyttämällä tehokkaampia
ja yksinkertaisempia menetelmiä.
Poliittiset
vaikutukset
Muun
muassa kansalaisten epäluulo ja ympäristöjärjestöjen kampanjointi ovat
pakottaneet hallitukset ottamaan kantaa geenimuunneltujen
elintarvikkeiden tuotantoon ja maahantuontiin poliittisessa
päätöksenteossa.
Siinä missä EU vaatii elintarvikkeisiin
merkinnän geenimuunnelluista raaka-aineista, Yhdysvallat ei ole
katsonut tätä tarpeelliseksi.
Huhtikuussa vuonna 2004
Venezuelan presidentti Hugo Chávez kielsi geneettisesti muunneltujen
siementen käytön maassa. Seuraavan vuoden tammikuussa Unkarin hallitus
kielsi geenimuunneltujen maissinsiementen kylvämisen ja maahantuonnin,
vaikka EU oli ne hyväksynyt.
Tehtäviä
- Ottakaa selvää, mihin uskontokuntaan Hugo Chávez
kuuluu.
- Ottakaa selvää, mihin sairauksiin geenimuuntelulla on
jo löydetty lääkkeitä.
- Pohtikaa
miksi katolinen kirkko vastustaa geenimuuntelua mutta ei kannata
syntyvyyden säännöstelyä, mikä olisi parempi keino nälkäongelman
ratkaisemikseksi.
- Pystyvätkö uskovaiset kristityt estämään
geenimuuntelun hyväksikäytön sairauksien torjunnassa ja
elintarvikehuollon parantamisessa?
- Mitä vaaroja geenimuuntelusta saattaa olla (esim.
sodankäynti).
- Mitä hyötyjä geenimuuntelusta saattaa olla?
- Oletko syönyt jotain geenimuunneltua? Oletko varma?
Ylenpalttisen
vaurauden kerääminen
Tehtäviä
- Ottakaa selvää, miten varakas katolinen
kirkko on.
- Miten se on kerännyt ylenpalttisen vaurautensa?
- Ottakaa selvää, miten varakas Suomen
evankelis-luterilainen kirkko on?
- Miten se on kerännyt ylenpalttisen vaurautensa?
- Mistä johtuu, että ylenpalttisen vauraissa ihmisissä
on runsaasti kristittyjä ja muslimeja?
- Mihin tavallisten suomalaisten varaallisuus perustuu?
- Miten varallisuuseroja voitaisiin vähentää?
Köyhyyden
aiheuttaminen
Köyhyyden
pääsyy kaikkina aikoina on ollut liikaväestö suhteessa
elinmahdollisuuksiin. Suomalaisetkin joutuivat ruoan perässä siirtymään
etelän vilja-aittojen läheisyydestä tänne napapiirille harrastamaan
kivikkoisessa maastossa kaskiviljelyä.
Katolinen kirkko ei ole
koskaan pyrkinut vähentämään liikaväestöä. Pikemmin voidaan sanoa, että
se on lähettänyt ihmisiä valtaamaan uusia alueita, mikä on edeleen
lisännyt ihmisten määrää.
Väestönkasvun rajoittamisella ja nykyisellä teknologialla köyhyys
voitaisiin poistaa maailmasta melko nopeasti.
Tehtäviä
- Miksi köyhyyttä ei poisteta maailmasta?
- Miksi köyhyyttä ei poisteta edes Suomesta?
- Ottakaa selvää, minkä verran köyhyyden poistaminen
Suomesta maksaisi.
- Miten köyhyys voidaan poistaa hävittämättä luontoa ja
lisäämättä saasteita?
- Miksi ne, jotka saarnaavat köyhyyden poistamisen
puolesta, itse lisäävät köyhyyttä?
Huumekauppa
ja huumeiden käyttö
Benowitzin luokittelu 1 = vakavin 6 = lievin
| Aine |
Vie-
roitus |
Vah-
vistus |
Tole-
ranssi |
Riip-
puvuus |
Päihdyt-
tävyys |
| Nikotiini |
3 |
4 |
4 |
1 |
6 |
| Heroiini |
2 |
2 |
2 |
2 |
2 |
| Kokaiini |
3 |
1 |
1 |
3 |
3 |
| Alkoholi |
1 |
3 |
4 |
4 |
1 |
| Kofeiini |
4 |
5 |
3 |
5 |
5 |
| Kannabis |
5 |
6 |
5 |
6 |
4 |
Tehtäviä
- Ottakaa selvää, missä suurin osa maailman humeista
valmistetaan.
- Mitä uskontoja maailman suurimmat huumekauppiaat
tunnustavat?
- Mitä islamin alkohuolin kielto on vaikuttanut
maailman huumetilanteeseen?
- Mitä katolinen kirkko on tehnyt estääkseen kokaiinin
tuotannon katolisissa maissa?
- Miksi kristinusko ei kieltänyt alkoholia?
- Onko tupakka huume? Kuinka paljon se vähentää ihmisen
elinikää?
- Voitaisiinko tupakan, alkoholin ja huumeiden käyttö
maailmassa lopettaa? Miten?
Moraalisesti
kyseenalaiset kokeilut
Eläinkokeet
Tärkein lähde
http://www.oikeuttaelaimille.net
Tieteen
nimissä aiheutetaan vuosittain suurta tuskaa ja kärsimystä sadoille
miljoonille koe-eläimille ympäri maailmaa. Melkein jokainen käyttämämme
tuote on jossain tuotekehityksen vaiheessa testattu eläinkokein.
Tutkijat
käyttävät eläimiä esimerkiksi kodin kemikaalien, kosmetiikkatuotteiden,
lääkkeiden sekä tuholaismyrkkyjen testaamisessa.
Eläimiä käytetään tutkimusmateriaalina muun muassa valtion laitosksissa
ja lääketeollisuudessa.
Eläimillä suoritettavat kokeet ovat jaettavissa pääasiassa neljään eri
tyyppiin:
- Tuotekehittely
- Turvallisuustestit
- Lääketieteen tutkimukset
- Perustutkimus
Koe-eläiminä
käytetään muun muassa rottia, hiiriä, hillereitä, vuohia, sikoja,
nautoja, matelijoita, hamstereita, marsuja, kaneja, kaloja, sammakoita,
kissoja, koiria, lampaita, hevosia ja kädellisiä.
Eniten
käytetty koirarotu on beagle, mikä johtuu rodun sopivasta koosta ja
ennen kaikkea sen ystävällisestä luonteesta, jonka ansiosta beaglea on
helppo käsitellä.
Vuonna 2006 Suomessa käytettiin noin 358 000 koe-eläintä, joista hiiriä
oli 116 857, rottia 33 204, kaneja 925 ja koiria 76.
Koe-eläimiä käytetään nykyään entistä enemmän geeniteknologian
tutkimuksen lisääntymisen takia.
Suurin osa eläinkokeissa käytettävistä eläimistä on tuotettu
koe-eläinkasvattamoissa.
Kasvattamoilla
eläimet ovat suljettuina ahtaisiin ja virikkeettömiin tiloihin, joissa
niillä ei ole mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä
käyttäytymistään.
Kasvattamoilta eläimet myydään tutkimusmateriaaliksi eri
tutkimuslaitoksille ja korkeakouluille.
Osa eläinkokeisiin käytettävistä eläimistä on pyydetty suoraan
luonnosta.
Pyyntimenetelmät
ovatjulmia. Osa pyydetyistä eläimistä tapetaan kokeisiin
soveltumattomina, ja osa kuolee kuljetuksen aikana erilaisiin
sairauksiin, stressiin tai puutteelliseen hoitoon.
Eläinkokeet
ovat julmia
Tieteen
ja kehityksen nimissä eläimiä muun muassa tapetaan sähköiskuilla,
silvotaan kirurgisesti, altistetaan säteilylle, poltetaan,
haavoitetaan, altistetaan hermokaasuille, myrkytetään kuoliaaksi
erilaisilla tuotteilla, altistetaan psykologiselle stressille ja
pelolle. Niiltä voidaan evätä ruoka, lepo ja vesi ja niihin voidaan
tartuttaa tappavia tauteja. Eläinkokeet aiheuttavat eläimille fyysisen
kivun ja tuskan lisäksi myös stressiä ja pelkotiloja.
Aiemmin
eläinkokeet jaettiin kolmeen eri luokkaan, joista 1. ja 2. luokan
kokeet aiheuttivat eläimille jonkin asteista kipua ja kärsimystä. Koe
tilastoitiin 0-luokkaan, jos eläin ainoastaan lopetettiin. Nykyisen
lainsäädännön mukaan kokeita ei luokitella ja entisiä 0-luokan kokeita
ei tarvitse tilastoida, joten itse asiassa kokeiden vuoksi tapettavien
eläinten määrää on mahdotonta arvioida tarkkaan.
Eläinkokeiden
tehoavuus
Eläinkokeiden perustava heikkous on lajieroavaisuus.
Ihmiset
ja eläimet eroavat toisistaan sekä aineenvaihdunnallisilta että
fysiologisilta ominaisuuksiltaan, mikä tekee eläinkokeiden tulosten
soveltamisen ihmiseen vaaralliseksi ja epäluotettavaksi.
Kaikki
lajit reagoivat eri tavalla erilaisiin yhdisteisiin ja kemikaaleihin,
esimerkiksi penisilliini on hyödyllinen ihmisille, mutta voi tappaa
kissan ja marsun, kun taas arsenikki on vaarallinen ihmisille, mutta ei
rotille, hiirille tai lampaille.
Esimerkiksi tupakoinnin ja
syövän välistä selvää yhteyttä ei ole pystytty todistamaan lukuisilla
koirilla suoritetuilla eläinkokeilla.
Sen sijaan kliiniset tutkimukset ihmisillä ovat todistaneet tämän
nykyään tunnustetun faktan.
Eläinkokeiden epäluotettavuuden ovat osoittaneet myös lukuisat
epäonnistumiset, jotka voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan:
- haitalliset
aineet, jotka ovat päässeet tai pysyneet markkinoilla, koska
eläinkokeet ovat osoittaneet ne turvallisiksi (tupakka, talidomidi)
- hyödylliset
aineet, joiden markkinoille tulo on estynyt tai lähes estynyt, koska
eläinkokeet osoittivat ne vaarallisiksi (penisilliini ja kortisoni)
- aineet,
joiden kehittäminen on hidastunut tai miltei estynyt koska
eläinkokeilla on saatu harhaanjohtavaa tietoa (insuliini, polio-rokote)
Arvioiden
mukaan Yhdysvalloissa 1% eläimillä testatuista lääkeaineista siirtyy
kliinisiin testeihin ja edelleen vain 5% niistä hyväksytään. Lopulta
hyväksytyistäkin lääkkeistä osa joudutaan poistamaan markkinoilta
käyttäjille aiheutuvien ennalta arvaamattomien sivuvaikutusten takia.
Eläinkokeet
ovat turhia
Kaikki
eläimillä suoritettavat kokeet eivät ole ehdottoman välttämättömiä.
Lukuisia eläinkokeita tehdään jo kertaalleen testattujen tai kauan
käytössä olleiden tuotteiden testaamiseksi, koska aikaisemmat tulokset
ovat salaisia lääketeollisuuden taloudellisen kilpailun takia.
Jo
nyt on olemassa useita vaihtoehtoja eläinkokeille: kliiniset
tutkimukset, epidemiologia, kantasolututkimus, in vitro -tekniikat,
lääkeseuranta, matemaattiset mallit ja tietokonemallit. Näissä
menetelmissä on suuria mahdollisuuksia, mikäli niiden kehittämiseen
ohjattaisiin enemmän rahoitusta.
Eläinkokeet
ja eläinten oikeudet
Laajempi
keskustelu eläinten siveellisestä arvosta heräsi 1700-1800-luvuilla.
Huomion kohteena jo tuolloin olivat myös eläinkokeet, joita alettiin
tehdä 1800-luvun puolessa välissä.
Eläinkokeiden arvostelijat
pitivät kivun tuottamista eläimille tuomittavana, mutta valtaosa
ihmisistä piti eläimiät ensisijaisesti käytettävissä olevina
hyödykkeinä.
Nykyään tiedetään, että eläimillä on eriasteista
tietoisuutta. Tämän myötä eläimillä on tunnustettu olevan oikeuksia ja
siveellistä arvoa.
Puhuttaessa eläinkokeista on aiheellista
pohtia, palvelevatko eläinkokeet ihmisen ensisijaisia tarpeita, eli
ovatko ne välttämättömiä perushyvinvointimme kannalta.
Koskevatko
ne esimerkiksi sairauksia, joita ei voida selvästi ennaltaehkäistä?
Tuovatko eläinkokeet meille hyötyä? Mitkä ihmisryhmät niistä hyötyvät
eniten?
Huomioidaanko niissä eläimen hyvinvointia tai siveellistä arvoa, ja
onko niille olemassa vaihtoehtoja?
Eläinkokeiden
puolustajat pitävät ihmisille koituvaa hyötyä ensisijaisena ja
eläinkokeet siinä määrin hyödyllisinä ihmisille, että eläinten käyttö
tuskallisissa kokeissa olisi näin oikeutettua. Mutta onko meillä
oikeutta pakottaa tunteva ja kärsimyskykyinen eläin tuskallisiin
kokeisiin ihmisen hyväksi?
Koe-eläimet ovat kärsimyskykyisiä ja
tuntevia olentoja siinä missä lemmikkeinä hellimämme eläimetkin. Näiden
eläinten kohtelu on kuitenkin täysin erilaista, esimerkiksi
koe-eläinten häkit ovat niin pieniä, että lemmikkieläinten pito niissä
olisi eläinsuojelulain vastaista. Koe-eläimen kohtalona on kuolla joko
tuskallisten kokeiden aikana tai tulla tapetuksi tarpeettomana ja
käyttökelvottomana kokeen jälkeen.
Mitä sinä voit tehdä?
- Älä osta eläinkokein testattuja tuotteita.
- Tule mukaan eläinoikeustoimintaan.
- Tue taloudellisesti eläinoikeustoimintaa.
- Hankikudosluovutuskortti,
jonka allekirjoittamalla jokainen voi kuoltuaan lahjoittaa kudoksensa
lääketieteen auttamiseksi ja samalla vähentää koe-eläinten käyttöä.
Tehtäviä
- Pohtikaa, miten eläinkokeita voitaisiin vähentää?
- Pohtikaa, onko sellaisia eläinkokeita, jotka ovat
välttämättömiä.
- Kustukaa joku eläinkokeiden vastystaja esitelmöimään
elämänkatsomustiedon tunneille.
Ihmiskokeet
kansallissosialistisessa Saksassa ja Japanissa
Tärkein lähde
Tuomas Räsänen
Vapauden sanomaa
Buchenwaldin tapaan
Kaikki
tietävät Josef Mengelen julmat ihmiskokeet Auschwitzissa. Useimmat ovat
kuulleet Japanilaisten 1930–1940 -luvulla tekemistä kymmenistä
tuhansista kokeista, joissa kiinalaisia vankeja altistettiin
kuolemanvaarallisille taudinaiheuttajille. Paljon vähemmän tunnettua
on, että länsimaisen sivistyksen ytimessä tehtiin toisen maailmansodan
jälkeenkin salaisia ihmiskokeita terveydelle vaarallisilla aineilla.
Tiukat
säännöt ihmiskokeille
Nürnbergin
oikeudenkäyntien jälkeen laadittiin tiukat säännöt ihmiskokeiden
suorittamiselle. Tärkein ehto oli koehenkilöiden täydellinen
vapaaehtoisuus.
Koehenkilöille tuli myös kertoa kokeissa
käytettyjen aineiden riskeistä ja koehenkilöiden täytyi olla kykeneviä
riskit ymmärtämään.
Salaisia
kokeita toisen maailmansodan jälkeen
Silti
Yhdysvalloissa tehtiin kylmän sodan aikana radioaktiivisilla sekä
kemialliseen ja biologiseen sodankäyntiin soveltuvilla aineilla
tuhansia salaisia ihmiskokeita, joissa ”Nürnbergin ohjesääntöä”
laiminlyötiin tietoisesti.
Osa kokeisiin osallistuneista ihmisistä allekirjoitti vapaaehtoisen
suostumuksensa kokeisiin.
Usein he eivät kuitenkaan ymmärtäneet, mitä olivat allekirjoittaneet ja
mihin suostuneet.
Monille
koehenkilöille kerrottiin vain puolitotuuksia: jätettiin esimerkiksi
kertomatta, että kokeissa käytettiin myös terveydelle vaarallisia
aineita.
Räikeimmissä tapauksissa koehenkilöt eivät tienneet lainkaan, että
heitä käytettiin lääketieteellisinä tutkimukohteina.
Radioaktiiviset
ihmiskokeet
Kylmän
sodan päätyttyä viranomaiset ovat julkistaneet tiedot 1 400
radioaktiivisesta ihmiskokeesta. Kokeisiin osallistui 1940-luvulta
1970-luvun alkuun mennessä yli 23 000 henkilöä. [1]
Nykyään tiedot ja viranomaisselvitykset näistä ihmiskokeista ovat
jokaisen asiasta kiinnostuneen saatavillaosoitteessa
http://www.eh.doe.gov/ohre/index.html.
Avoimuus
ei sitä vastoin ole ulottunut biologisilla ja kemiallisilla aineilla
tehtyihin ihmiskokeisiin. Tästä ja omasta kiinnostuksestani
ydinteknologian historiaan johtuen tämä kirjoitus keskittyy
radioaktiivisiin ihmiskokeisiin.
Ydinaseiden
tuotanto haluttiin pitää käynnissä
Yksi
ensimmäistä ydinpommia kehittäneen Manhattan-projektin sisäisistä
huolenaiheista oli radioaktiivisen säteilyn vaikutus
ydintuotantolaitosten työntekijöiden terveyteen.
Vuosina 1943–1945 tehdyissä lukuisissa mittauksissa löydettiin
työntekijöiden elimistöstä jälkiä radioaktiivista aineista.
Eläinkokeissa oli selvinnyt, että vastaavat pitoisuudet aiheuttivat
koe-eläimille vakavanlaatuisia sairauksia.
Ei kuitenkaan tiedetty, miten ne vaikuttaisivat ihmisten elimistössä.
Viranomaisten huoli ei johtunut yksinomaan ihmisrakkaudesta.
Johtavat
terveysviranomaiset korostivat neuvotteluissaan toistuvasti, että
radioaktiiviselle säteilylle olisi pakko löytää turvalliset raja-arvot,
jotta työntekijät eivät myöhemmin voisi haastaa liittovaltiota
oikeuteen terveytensä vaarantamisesta.
Oikeusjutut olisivat
uhanneet ydinaseiden esteetöntä tuotantoa. Koska eläinkokeet eivät
voineet antaa kattavia vastauksia, apua haettiin ihmiskokeista.
Monet
Yhdysvaltain johtavat poliitikot presidentti Truman etunenässä
ajattelivat, että tulevaisuudessa maailmanlaajuinen sota olisi
estettävä keinolla millä hyvänsä, tarvittaessa vaikka ydinasetta
käyttäen.
Tuotantolaitosten verkostoa laajennettiin rajusti ja ydinaseiden
valmistus alkoi vähitellen muistuttaa sarjatuotantoa.
Plutoniumkokeet
saivat jatkoa uraanikokeista, joita tehtiin parantumattomasti sairailla
potilailla.Joillekin sairaalapotilaille uraania annettiin
jopa
sata kertaa suurempi määrä kuin jo tuohon aikaan arvioitiin olevan
työntekijöille turvallista.
Usko
radioaktiivisiin lääkkeisiin
Ydinaseiden
tuotannon turvaaminen ei ollut ainoa tekijä, joka motivoi viranomaiset
ja lääkärit tekemään ihmiskokeita. Lääkärit uskoivat vakaasti, että
radioaktiiviset aineet olisivat tulevaisuudessa suureksi avuksi monien
sairauksien hoidossa.
Radioaktiivista
rautaa raskaana oleville
Lääketieteellistä
edistystä toivottiin myös Tennesseessä Vanderbiltin yliopistollisen
sairaalan synnytysosastolla tehdyissä kokeista, joissa vuosina
1945–1947 yli 800 raskaana olevalle naiselle annettiin radioaktiivista
rautaa. Kokeissa pyrittiin selvittämään, millaisia vaikutuksia
ruokavaliolla oli odottaville äideille, sikiölle ja syntyneille
lapsille.
Tuleville äideille kerrottiin vain, että heille
annettiin eri ravinteita ja vitamiineja. Vanderbiltin kokeiden rahoitus
ei tullut sotilas- tai ydinaseiden tuotannosta vastaavilta
viranomaisilta, mutta yhteydet ydinasetuotantoon olivat selvät.
Sairaala sai radioaktiiviset aineet läheisestä Oak Ridgen
ydintuotantolaitoksesta ja koko tutkimuksen ajan yliopiston tutkijat
pitivät tiivistä yhteyttä kollegoihinsa Oak Ridgessa.
Tutkimustuloksia
myös käytettiin myöhemmin hyväksi, kun Yhdysvaltain
Atomienergiakomission (AEC) johdolla pyrittiin selvittämään
ydinkokeista peräisin olevan maailmanlaajuisen radioaktiivisen
laskeuman terveysvaikutuksia.
Radioaktiivista
rautaa henkisesrti jälkeenjääneille lapsille
Samainen
Oak Ridge lähetti radioaktiivista rautaa ja kalsiumia myös MIT:in
tutkijoille. Näitä aineita käytettiin vuosina 1946–1953 kokeissa,
joissa koehenkilöinä oli henkisesti jälkeenjääneitä lapsia. AEC
kylläkin kielsi vuonna 1947 lasten käyttämisen radioaktiivissa
kokeissa, mutta kielto koski vain terveitä lapsia.
Vastapainoksi
se hyväksyi, että vammaisille lapsille voitiin antaa suurempiakin
pitoisuuksia. Tiedekerhoon, millä nimellä kokeisiin osallistuneiden
lasten ryhmää kutsuttiin, kuului 74 poikaa. Heille tiedekerho oli
tervetullutta vaihtelua koulukodin ankaraan arkeen.
Kerho toi
heille vapauksia muuten tiukasta päiväjärjestyksestä, normaalia
parempia aterioita, ehkä myös tunnetta kuulumisesta johonkin tärkeään.
Lasten
vanhemmat olisivat tuskin hyväksyneet lastensa osallistumista
tiedekerhoon, jos heille olisi kerrottu, että nämä ovat osa koetta,
jossa tutkittiin radioaktiivisten aineiden kertymistä
elimistöön.
Atomienergiakomissio onnistui jo 1940-luvun lopulla
määrittelemään ylärajat säteilylle, jolle ydintuotantolaitosten
työntekijät saivat altistua.
Ihmiskokeita siitä ei kuitenkaan
voi kiittää, sillä säteilyrajat säädettiin pääasiassa Hiroshiman ja
Nagasakin ydinpommien uhreista saatujen kokemusten perusteella. Sitä
paitsi nykykäsityksen mukaan radioaktiiviselle säteilylle ei ole
mahdollista määrittää turvallista alarajaa.
Säteilytaso
tuotantolaitoksessa ylitti säädetyt rajat
Turvallisuusmääräyksistä
huolimatta kymmenissä tuotantolaitoksissa säteilytaso ylitti säädetyt
rajat toistuvasti aina 1960-luvun lopulle asti, minkä seurauksena
tuhannet työntekijät ovat altistuneet vaarallisen suurelle
säteilymäärälle.
Syöpätapausten määrä on tuotantolaitosten työntekijöiden keskuudessa
selvästi kansallista keskitasoa korkeampi.
Tuhoisia
seurauksia
Radioaktiiviset
ihmiskokeet eivät täyttäneet niille 1940-luvulla asetettuja
tavoitteita. Sitä vastoin ne tuottivat kärsimystä kuolemansairaille
syöpäpotilaille ja pilasivat monen terveen ihmisen elämän. Esimerkiksi
Vanderbiltissa hyvässä uskossa käyneet naiset sekä heidän lapsensa ovat
kantaneet koko elämänsä ajan radioaktiivisten aineiden jäämiä
elimistössään.
Vuosien kuluttua altistumisestaan monet heistä
ovat sairastuneet säteilysairauksiin, esimerkiksi syöpään ja anemiaan.
Vaikka on mahdotonta varmuudella sanoa kuinka suuri osa
sairaustapauksista on radioaktiivisen säteilyn aiheuttamaa, on
luultavaa, että osa naisista ja heidän lapsistaan on kuollut
ennenaikaisesti siksi, että nämä naiset sattuivat olemaan raskaana
väärään aikaan väärässä paikassa.
Kylmä
sota – poikkeustilanne jatkuu
Ensimmäiset
radioaktiiviset ihmiskokeet oli tehty oloissa, joissa ulkopuoliset
tahot eivät juuri valvoneet kokeita. Atomienergiakomission perustaminen
vuonna 1947 toi kaivattua järjestystä sekasortoiseen tilanteeseen.
AEC:ssa laadittiin vuonna 1947 Nürnbergin ohjesäännön mukaiset
rajoitukset ihmiskokeiden tekemiselle.
Säännöissä sanottiin muun muassa, että kokeen tuli hyödyttää potilasta
ja siihen täytyi saada potilaan vapaaehtoinen suostumus.
Kokeissa ei missään tilanteessa saisi käyttää terveitä lapsia, raskaana
olevia naisia tai vankeja.
AEC:n
antamien ohjeiden jälkeenkin kulissien takana käytiin tiukkaa väittelyä
ihmiskokeiden puolesta ja vastaan. Erimielisyys kiteytyi kysymykseen
siitä, saiko terveitä ihmisiä, esimerkiksi juuri vankeja, altistaa
radioaktiivisille aineille koetarkoituksessa.
Vangit
koekaniineina
Vangit
olivat houkutteleva kohderyhmä niille viranomaisille ja tutkijoille,
jotka puolustivat terveiden ihmisten käyttämistä radioaktiivisissa
kokeissa.
Kokeiden kannattajat järkeilivät, että koehenkilöinä
vangeista olisi sentään jotain hyötyä yhteiskunnalle. Ja mikä parasta,
he eivät karkaisi mihinkään vaan olisivat tutkijoiden seurattavana
kaikkien niiden vuosien ajan, jonka tutkimuksen läpisaattaminen
vaatisi.
Monet johtavat AEC:n terveysviranomaiset löysivät
nopeasti tästä ehdotuksesta pelottavan analogian natsi-Saksaan:
terveiden ihmisten käyttäminen salaisissa ihmiskokeissa edusti juuri
sitä pahuutta, jonka pysäyttämiseen Yhdysvallat oli osallistunut
Keski-Euroopassa.
Ihmiskokeiden puolustajat ja vastustajat
olivat yksimielisiä siitä, että ”tekipä vangeille mitä hyvänsä, se ei
olisi kovinkaan suuri menetys yhteiskunnalle”.
Poliittisia
seurauksia pelättiin
Vastustajat pelkäsivät kokeiden julkitulemisen poliittisia seurauksia.
Nürnbergissä oli nimenomaan sitouduttu siihen, että vankeja ei saisi
käyttää hyväksi ihmiskokeissa.
Kalifornian
yliopiston radiologi Joseph Hamilton kiteytti tämän argumentin
osuvasti: ”se muistuttaisi vähän liikaa Buchenwaldin tyyliä.”
Negatiivinen
julkisuus sekä mahdolliset oikeustoimet AEC:a vastaan olisivat vaaraksi
Yhdysvaltain kansainväliselle maineelle ja pahimmassa tapauksessa ne
saattaisivat uhata ydinasetuotannon legitiimisyyttä.
Vielä
1940-luvulla terveiden ihmisten käyttämistä vastustava kanta voitti
väittelyn, mutta kansainvälispoliittisen jännityksen kiristyminen
1940–1950 -luvun taitteessa muutti kiistan voimasuhteita ratkaisevasti.
Varustelukilpa
ja ihmiskokeet
Kun
Neuvostoliitto räjäytti ensimmäisen ydinpomminsa 29.8.1949,
Yhdysvalloissa ymmärrettiin, että kolmas maailmansota käytäisiin
ydinasein.
Mutta kukaan ei väittänyt, että perinteiset
sotavoimat olivat täysin menettäneet merkityksensä. Sotilasjohto
törmäsi vakavaan ongelmaan: miten vastapuolen ydinisku taistelukentällä
vaikuttaisi joukkojen toimintakykyyn?
Tähän yhteen ongelmaan
kietoutui useita selvittämättömiä kysymyksiä. Miten lähellä
ydinräjäytystä joukot voisivat olla? Miten vaarallista syntyvä
radioaktiivinen säteily olisi? Miten ydinräjäytys vaikuttaisi joukkojen
taistelumoraaliin?
Sotilaat
radioaktiivisten kokeiden koekaniineina
Sotilashallinnossa
katsottiin, että muun muassa näihin kysymyksiin vastaaminen vaati
kokeita, joissa olisi mukana terveitä, hyväkuntoisia ihmisiä. Ja
heitähän ei ollut vaikea löytää: tuhannet rivisotamiehet ja alemmat
upseerit olivat valmiita tottelemaan kuuliaisesti esimiestensä käskyjä.
Ydinkokeiden yhteydessä tehdyt fysiologiset ja psykologiset kokeet
aloitettiin vuonna 1951.
ukuisissa
ydinkokeissa sotilaita sijoitettiin vain muutaman kilometrin päähän
ydinräjäytyksestä ja heille vakuutettiin, että mitään vaaraa ei olisi.
Sotilasosastoja marssitettiin myös räjäytyksissä syntyneiden
radioaktiivisten pilvien läpi.
Osalla sotilaista oli mukanaan suojavälineet, jotka 1950-luvulla
katsottiin riittäviksi, osalla ei juuri mitään.
Testin jälkeen radioaktiivinen pöly vain harjattiin pois heidän
vaatteistaan ja sotilaat kävivät tavanomaisella pesulla.
Mittalaitteet mukanaan lentäjät saattoivat lentää radioaktiiviseen
pilveen vähimmillään alle minuutti räjähdyksen jälkeen.
Sanomattakin
on selvää, että nämä koekaniinit, kuten he itse ovat asemaansa
myöhemmin kuvanneet, saivat vaarallisen suuren annoksen säteilyä.
Todennäköisesti
juuri siitä syystä atomiveteraanien keskuudessa syöpäkuolleisuus on
yleisempää kuin kansallinen keskiarvo antaisi olettaa.
Viranomaislähteissä
lasketaan koekaniineja olleen 2.000-3.000. Ilmakehäydinkokeisiin
osallistui kuitenkin vuosina 1945–1963 satoja tuhansia sotilaita.
Atomiveteraanit itse uskovat, että he kaikki olivat tavalla tai
toisella koekaniineja.
Ydiniskun vaikutuksia jäjiteltiin myös
päästämällä tuotantolaitoksista radioaktiivisia aineita
tarkoituksellisesti siviiliväestön keskuuteen tai ympäristöön.
Kokeiden pääasiallisena tarkoituksena oli selvittää, miten
radioaktiiviset aineet kulkeutuvat ravintoketjussa.
Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että näissä kokeissa pyrittiin myös
edistämään radiologista sodankäyntiä.
Tutkimusten
toivottiin siis antavan viitteitä siitä, millainen vaikutus
radioaktiivisilla aineilla olisi vihollisväestön keskuuteen esimerkiksi
lentokoneesta levitettynä.
Sairaalakokeet
Toisaalta
sairaaloissa ja yliopistoissa käynnistettiin 1950-luvun alussa useita
erilaisia lääketieteellisiä radioaktiivisia ihmiskokeita, joissa
pyrittiin selvittämään miten ihmiskeho reagoisi ydiniskua seuraavaan
radioaktiiviseen saastumiseen: missä vaiheessa oireet alkaisivat ja
millaisia oireita tietystä määrästä säteilyä olisi odotettavissa.
Näiden
kokeiden toimeenpanijana oli yhä useammin armeija. Atomienergiakomissio
oli antanut kokeille siunauksensa etukäteen, mutta ilman sen valvontaa
suoritetuissa kokeissa sen ohjesääntöjä ei useinkaan noudatettu.
Vapaaehtoisuuspykälä
sivuutettiin usein sillä yksinkertaisella tavalla, että koehenkilöille
ei kerrottu mitä heille annettiin tai millaisia vaikutuksia
radioaktiivisilla aineilla ehkä olisi.
Kokeet tehtiin
kuolemansairaille ihmisille, jolloin heille voitiin antaa suuria määriä
radioaktiivisia aineita. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 25 %
koehenkilöistä kuoli tähän radioaktiiviseen saattohoitoon.
Vankikokeet
saatiin käyntiin
Viimein
1960-luvun alussa armeija sai tahtonsa läpi ja AEC antoi suostumuksensa
myös vankien käyttöön radioaktiivisissa ihmiskokeissa. Kukaan ei enää
muistanut ”Buchenwaldia”, kun Armeijan tukemana aloitettiin Oregonin ja
Washingtonin osavaltiovankiloissa kokeet, joihin osallistui yli 100
vankia.
Heidän kiveksensä altistettiin säteilyllä, jonka radioaktiivisuus
saattoi toisinaan olla hyvinkin korkea.
Kokeiden tarkoituksena oli selvittää säteilyn vaikutusta miesten
lisääntymiskykyyn.
Vangit
osallistuivat kokeisiin vapaaehtoisesti ja he saivat osallistumisestaan
5-100 dollarin palkkion riippuen kokeen luonteesta.
Raha oli vangeille huomattava houkutin, sillä vangin keskimääräinen
päiväpalkka työsuorituksista oli 25 senttiä.
Vaikka kokeet olivat vapaaehtoisia, vangeille ei kerrottu kaikkia
riskejä, joita säteilyyn sisältyi.
Myöhempinä vuosikymmeninä monet entiset vangit ovat valittaneet
kokeiden pilanneen heidän terveytensä ja lisääntymiskykynsä.
Ihmiskokeita
vapaan maailman puolesta
Radioaktiiviset
ihmiskokeet olivat huipussaan 1960-luvulla, jolloin suurin osa kokeista
oli yhtä aikaa käynnissä eri puolilla Yhdysvaltoja. Viranomaisten ja
tutkijoiden sisäpiirissä kritiikki niitä kohtaan kuitenkin jatkuvasti
kasvoi 1960-luvulta lähtien.
Julkisuus
lopetti ainakin osan ihmiskokeista
Salaiset
radioaktiiviset ihmiskokeet lopetettiin viimein 1970-luvun alussa sen
jälkeen, kun ensimmäiset tiedot niistä olivat tihkuneet julkisuuteen.
Joidenkin kokeiden paljastuminen ei kuitenkaan vielä muuttanut
kieltämisen kulttuuria, jonka viranomaiset olivat omaksuneet kylmän
sodan aikana.
Vuonna 1993 energiaministeri Hazel O’Leary
paljasti edeltäjiensä hyväksymät ihmiskokeet ja sitä seuranneina
vuosina valtio on maksanut korvauksia monille ihmiskokeiden uhreille
tai heidän omaisilleen.
Useimmissa kokeissa radioaktiivisten
aineiden määrät olivat suhteellisen pieniä, joten uhreille ei ole
niistä välttämättä koitunut mitään terveydellistä haittaa. Etenkin
atomiveteraaneissa on kuitenkin paljon niitä, joille julkisuus ja
korvaukset tulivat liian myöhään, mahdollisesti juuri radioaktiivisen
säteilyn aiheuttama syöpä oli ennättänyt ensin.
Omalla tavallaan
radioaktiivisten ihmiskokeiden paljastuminen oli näyte yksilön
mahdollisuuksista vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Alaistensa ja
kollegoidensa painostuksesta huolimatta O’Leary seurasi
henkilökohtaista moraaliaan ja omalla toiminnallaan pakotti
päivänvaloon menneisyyden haamut, joita kieltämisen kulttuuri oli
menestyksekkäästi suojellut vuosikymmenien ajan.
Yhtälailla se
oli kuitenkin osoitus myös laajemmasta poliittisen kulttuurin
muutoksesta. O’Learyn avaus olisi tuskin ollut mahdollista kylmän sodan
kiihkeimpinä vuosina. O’Leary edusti poliittisessa eliitissä uutta
ihmistyyppiä, jonka eettisissä arvostelmissa yksilön arvo oli noussut
kovan isänmaallisuuden rinnalle. Lähes puoli vuosisataa
Yhdysvallat
oli käynyt maailmanlaajuista taistelua kommunismin leviämistä vastaan
ja se näkyi monin tavoin kansakunnan sisäisissä asioissa. Salaiset
radioaktiiviset ihmiskokeet kumpusivat ajatusmaailmasta, jossa
ensisijaista oli valtio – sen turvallisuus ja sen edustama aate.
Tehtäviä
- Oliko
kristinuskolla tai buddhalaisuudella mitään vaikutusta siihen, että
saksalaiset ja japanilaiset tekivät raakoja ihmiskokeita toisen
maailmansodan aikana?
- Miten eri maiden puolustusvoimien salaiset
ihmiskokeet voitaisiin estää?
- Miten sairaita, vankeja ja vammaisia voitasiin
nykyistä tehokkaammin suojata ihmiskokeilta?
Ihmisen
perusoikeuksien rikkominen
Ihmisen perusoikeuksia on käsitelty toisaalla tässä aineistossa.
Tietoa pahimmista ihmisoikeuksien rikkomuksista löytyy esimerkiksi
osoitteesta
http://www.amnesty.fi/
Ilmi tulleista ihmisoikeuksien rikkomuksista pahoista ihmisoikeuksien
rikkomuksista löytyy nopeimmin tietoa Internetistä.
Tehtäviä
- Noudatetaanko koulussasi kaikkia ihmisoikeuksia?
- Missä maissa vakavat ihmisoikeuksien rikkomiset ovat
yleisiä?
- Miten ihmisoikeuksia on rikottu Suomessa menneinä
aikoina?
Vapaus
Kiista
sanan "vapaus" eri merkityksistä
Kuten kansanvaltalla myös vapaudella on monia merkityksiä.
Poliittisessa
keskustelussa erotetaan usein positiivinen vapaus ja negatiivinen
vapaus.
Nämä käsitteet esitteli Isaiah Berlin (1909-1997) kuuluisassa
artikkelissaan Two Senses of Liberty (=kaksi vapauden eri merkitystä).
Toisaalta monet ovat sitä mieltä, että vapaus on aina vapautta jostain
eli negatiivista vapautta.
Heidän mielestään vapautta johonkin pitäisi sanoa oikeudeksi johonkin.
Negatiivinen
vapaus
Vapaus merkitsee pakon puuttumista. Pakkoa esiintyy, kun muut ihmiset
pakottavat sinut käyttäytymään jollakin tavalla tai estävät sinua
käyttäytymästä jollakin tavalla.
Jos kukaan ei pakota sinua, sinulla on
negatiivinen vapaus.
Jos joku on pannut sinut vankilaan ja pitää sinua siellä, et ole vapaa.
Et ole vapaa, jos sinulla ei ole lupa poistua maasta tai jos haluat
elää homoseksuaalisessa tai lesbolaisessa suhteessa sellaisessa maassa,
jossa se on
kiellettyä
Useimmat hallitukset rajoittavat kansalaistensa vapautta.
Vapauden
rajoitusten perusteluja
Usein
rajoituksia perustellaan sillä, että ne suojelevat muita kansalaisia.
Jos kaikki saisivat tehdä mitä tahtovat, vahvimmat ja röyhkeimmät
syyllistyivät mielivaltaan heikkoja kohtaan.
Jotkut ovat sitä mieltä,
että ihminen saa tehdä mitä tahansa, joka ei aiheuta vahinkoa muille.
Negatiivisen
vapauden arvostelua
Käytännössä on vaikea ratkaista, mikä aiheuttaa vahinkoa muille.
Lasketaanko mukaan esimerkiksi toisen tunteiden loukkaaminen.
Jos
lasketaan, erilaiset elämäntavat pitäisi kieltää, koska ne loukkaavat
joidenkin tunteita.
Esimerkiksi nudistipariskunta saattaa esiintyä
omalla pihallaan alasti, ja tämä voi loukata naapureiden tunteita.
Tehtäviä
- Monet pitävät
jumalanpilkkaa pahempana asiana kuin väkivaltaa. Mitä perusteluja
voidaan esittää sille, että he ovat väärässä? Suomalainen Edvard
Westermarck (1862-1939) on esittänyt jyrkkää arvostelua
jumalanpilkkalakeja ja uskonnollisten tunteiden loukkaamisen
suojaamista vastaan. Ottakaa selvää, millaista kritiikkiä Westermarck
on esittänyt.
- Mitä mieltä olet
pakollisesta aamuhartaudesta (esimerkiksi koulun päivän avauksena).
- Keskustelkaa
seksuaalisen vapauden toivottavuudesta / vastustettavuudesta.
- Miten pitäisi
suhtautua henkilöihin, jotka levittävät tahallaan AIDS:ia?
- Keksikää kymmenen
eri tapaa, jolla yhteiskunta rajoittaa koululaisen vapautta.
Positiivinen
vapaus (vai oikeus?)
Onko
positiivista vapautta olemassa
Joidenkin mielestä positiivista vapautta ei ole olemassa. Heidän
mielestään pitäisi puhua oikeuksista.
Seuraavassa esityksessä seurataan kuitenkin yksinkertaisen esityksen
kirjoittanutta brittifilosofia.
Joidenkin mielestä negatiivinen vapaus ei ole yhtä arvokas kuin
positiivinen vapaus. Positiivinen vapaus on vapautta päättää omasta
elämästään.
Olet positiivisesti vapaa, jos voit tosiasiassakin itse
toimia, ja et ole positiivisesti vapaa, jos toimintasi
on tosiasiassa jollakin tavalla pakotettua.
Monet positiivisen vapauden
puolustajat ajattelevat, että todellinen vapaus on vapautta
jonkinlaiseen itsensä toteuttamiseen siten, että yksilöt päättävät oman
elämänsä valinnoista.
Onko
alkoholisti vapaa
Voidaan kysyä, ovatko alkoholistit vapaita, kun he ryyppäävät koko
omaisuutensa. Pikemminkin näyttää siltä, että alkoholi harjoittaa
pakkoa, ihminen on alkoholin orja. Vaikka alkoholistin elämää ei
rajoitettaisi, hän ei ole todellisuudessa vapaa.
Jopa negatiivisen vapauden kannattajat voivat väittää, että
alkoholistien elämää pitäisi jollakin tavalla rajoittaa, koska he eivät
ole vastuussa teoistaan.
Mielettömiä
tekoja vapaasti
Joku voi tehdä elämässään täysin mielettömiä ratkaisuja aivan vapaasti.
Positiivisen vapauden kannattajat saattavat sanoa, että sellainen
ihminen ei ole todellisuudessa vapaa, koska hän tuhoaa mahdollisuudet
toteuttaa itseään.
Voidaanko
vapautta puolustaa panssarivaunuin
Isaiah Berlinin mukaan positiivinen vapaus voi olla vaarallinen,
vapauden nimissä elämääsi voidaan rajoittaa vahvoinkin pakottein.
Vapautta on puolustettu maailmassa napalmpommein, hävittäjin ja
panssarivaunuin.
Tehtäviä
- Keskustelkaa
holhouslaista ja kunnallisten virkaholhoojien tehtävistä.
- Pohtikaa, mitkä
tekijät suomalaisessa yhteiskunnassa rajoittavat ihmisen
mahdollisuuksia tehdä mitä haluaa.
- Mitä tarkoittaa
sosiaalinen paine?
- Keskustelkaa
alkoholin ja huumeiden käytön vapaudesta.
- Mitä tapahtuisi,
jos Suomen nudistit päättäisivät marssia alasti jonkin kaupungin
pääkatua (Suomessa on perustuslain takaama mielenosoitusvapaus). Mitä
on viuhahtaminen?
- Tutkikaa mitä
rajoituksia suomalaisesta yhteiskunnasta on viime vuosikymmeninä
poistunut ja mitä on tullut lisää.
- Useiden kaupunkien
järjestyssäännöissä on kielletty julkisilla paikoilla ryyppääminen, ja
poliisi on sakottanut joitain julkisilla paikoilla ryypänneitä. Suurin
osa julkisilla paikoilla ryypänneistä on kuitenkin jätetty
sakottamatta. Keskustelkaa tämän järjestyssäännön tarpeellisuudesta.
Vapauden poistaminen: rangaistus
Rangaistusten
puolustaminen
Rangaistuksia on puolustettu mm. seuraavilla neljällä perusteella:
- Rikoksen
sovittamisella
- Rangaistusten
pelotusvaikutuksella
- Yhteiskunnan
suojaamisella
- Rikollisen
kasvattamisella.
Rangaistus
rikoksen sovittamisena
Yksinkertaisimmassa muodossaan sovittaminen tarkoittaa sitä, että
tahallinen lain rikkominen ansaitsee rangaistuksen.
Katsotaan, että
lain rikkojien on kärsittävä.
Lievempiä rangaistuksia annetaan usein
niille, jotka ovat olleet rikosta tehdessään täyttä ymmärrystä vailla.
Äärimmäisessä tapauksessa rikollinen on mielisairas (lähinnä
skitsofreenikko, jonka aivokudos on syystä tai toisesta vaurioitunut).
Usein katsotaan, että rangaistuksen ankaruuden tulee riippua rikoksen
vakavuudesta (silmä silmästä, hammas hampaasta).
Joskus vastaavan
rangaistuksen löytäminen voi olla vaikeaa.
Kuuden kuukauden kiristäjää
ei voida tuomita kuudeksi kuukaudeksi kiristettynä olemiseen.
Tämä
ongelma koskee vain periaatetta "silmä silmästä, hammas hampaasta".
Sovittamisen
arvostelua
Sovittamisen taustalla on ajatustunne kosto. Takaisin lyöminen on hyvin
inhimillinen tapa vastata. Sovituksen kannattajat vetoavat tämän
tunteen yleisyyteen.
Kosto ei ole järkevä tapa toimia.
Sovitus ei huomioi rangaistuksen vaikutusta rikolliseen ja
yhteiskuntaan. Rikos pitää sovittaa riippumatta siitä, vaikuttaako se
rikollisiin myönteisesti vai ei.
Seuraussiveyden kannattajat sanovat
tähän, että mikään teko ei ole oikea, jos siitä ei ole myönteisiä
seurauksia.
Toiset vastaavat, että mikäli teko on oikein, sen
seuraamuksetkin ovat.
Rangaistus
rikosten ehkäisijänä
Varsin yleinen rangaistuksen puolustus on se, että rangaistus pelottaa
lain rikkomista suunnittelevia.
Jos uskot, että joudut vankilaan, et
ryhdy murtovarkaaksi, mutta jos et usko jääväsi kiinni, rangaistus ei
vaikuta uran valintaasi.
Tämä ajattelutapa kiinnittää huomiota
erityisesti rikoksen seuraamuksiin. Rikollisen kärsimykset korvataan
hyödyllisillä vaikutuksilla yhteiskunnalle.
Arvostelua
rangaistuksen ennalta ehkäisevän vaikutuksen suhteen
Jos rangaistusta käytetään rikollisten pelotteluun, myös viattomien
tuomitseminen voi ehkäistä rikoksia.
Kerrotaan, että jossain päin
Villiä Länttä hirtettiin ensimmäinen käsiin saatu mustaihoinen.
Ehkäisyteorian vastustajat sanovat, ettei edes kuolemanrangaistus
vähennä murhia puhumattakaan siitä, että pikkuvarkaat pannaan talveksi
vankilaan.
Tämä arvostelu perustuu kokeellisiin tutkimuksiin. On ollut
vaikeaa löytää yhteyksiä rangaistusten kovuuden ja rikosten välillä.
Yhteiskunnan
suojeleminen
Hyvin usein varkaan tai raiskaajan vangitsemisella yritetään estää
näiden tekojen jatkuminen.
Yhteiskuntaa pyritään suojaamaan ihmisiltä,
joilla on taipumus rikkoa lakeja.
Jos joku on murtautunut taloon,
silloin on mahdollista, että hän murtautuu myös toiseen taloon (tai
samaan taloon uudestaan).
Yhteiskuntaa pyritään suojelemaan laittamalla
murtautuja vankilaan.
Tätä perustelua on käytetty useimmiten
väkivaltarikosten kuten murhien, pahoinpitelyjenja
raiskausten yhteydessä.
Arvostelua
yhteiskunnan suojelemiskäsitykselle
Suojelemisteoria voi toimia joidenkin rikosten kuten raiskausten
suhteen. Sen sijaan, jos nainen myrkyttää pitkäaikaisen aviomiehensä,
ei ole silti todennäköistä, että hän toistaisi rikoksensa. On
epäilemättä vaikea tutkia, mitkä rikokset ovat viimeksi mainittua
tyyppiä.
Toinen vastaväite on, että vankila suojaa yhteiskuntaa vain niin kauan
kuin vankeus kestää.
Vankiloita on sanottu rikollisten yliopistoiksi
siitä syystä, että he siellä oppivat toisilta rikollisilta lisää
rikoksentekotapoja.
Rikollisten
kasvattaminen
Tämän käsityksen mukaan rikollisten rankaiseminen kasvattaa heitä niin,
etteivät he tee uusia rikoksia.
Tämän ajattelutavan mukaan
vapaudenriisto voi olla hoitokeino.
Arvostelua
rikollisten kasvattamis käsitykselle
Jotkut rikolliset eivät ole kasvatuksen tarpeessa. Sellaiset
rikolliset, joiden ei voida olettaa uusivan rikostaan, eivät tarvitse
kasvatusta.
Osaan rikollisista rangaistuksella ei ole mitään
kasvattavaa vaikutusta.
Tilastot osoittavat, että rangaistukset parantavat rikollisia vain
harvoin.
Tehtäviä
- Kerrotaan tarinaa
miehestä, joka antoi pojalleen selkään, kun tämä oli jäänyt kiinni
varastamisesta. Poika sai selkäänsä siitä syystä, että hän oli jäänyt
kiinni, ei siitä syystä, että oli varastanut. Keskustelkaa mahtaisiko
auttaa, jos selkään olisi annettu varastamisen eikä kiinnijäännin takia.
- Laulussa kevät toi
muurarin, maalarin, hanslankarin ja rannoille hampparin. Talvella
vankilassa lihoi hamppari, muurarilla ja maalarilla ja hanslankarilla
meni huonommin. Keskustelkaa yhteiskunnallisten olosuhteiden
vaikutuksista rikollisuuteen.
- Keskustelkaa
menetelmästä, jossa nuoren rikoksentekijän aiheuttamaa vahinkoa
pyritään sovittelemaan vahinkoa kärsineen ja rikollisen kesken.
- Onko viisasta,
että rikoksesta kiinni jäänyt raiskaaja ja raiskattu pannaan
keskustelemaan keskenään?
- Ainakin
Yhdysvalloissa tunnetaan useita tapauksia, joissa kuolemaan tuomittu on
teloituksen jälkeen todettu syyttömäksi. Keskustelkaa siitä, onko
yhteiskunnalla oikeus riistää ihmiseltä henki.
- Keskustelkaa
koston mielekkyydestä rangaistuksena ja muutenkin. Miksi eräillä
alueille maailmassa on vieläkin voimassa verikosto?
- Myös vankiloissa
tapahtuu rikoksia, ja vahvat vangit käyttävät heikompia häikäilemättä
hyväkseen. Vankiloista saatetaan johtaa vankilan ulkopuolella
tapahtuvaa rikollisuutta. Keskustelkaa, mitä voitaisiin tehdä tällaisen
ehkäisemiseksi.
- Keskustelkaa ns.
yhdyskuntapalvelun sopivuudesta rangaistusmenetelmäksi.
- Pohtikaa, olisiko
muita menetelmiä rikollisten kasvattamiseksi kuin rangaistus.
- Kiristys on Suomessa rikos, jos kiristäjä kiristää
rahaa.
Kiristys on kuitenkin huomattavan yleinen menetelmä muiden etuuksien,
esimerkiksi paremman työpaikan, saamiseksi. Viimeksi mainitussa
tapauksessa yhteiskunnalle voi koitua haittaa, kun taas ensimmäisestä
kärsii vain kiristetty. Kiristystä on myös äärimmäisen vaikeaa
todistaa. Pohtikaa miten kiristyksen vähenemiseen voitaisiin vaikuttaa.
- Millä tavalla tiedotusvälineet luovat paineita
rangaistusten koventamiseen?
Veljeys
Solidaarisuus
(viralliselta nimeltään Kansainvälinen solidaarisuussäätiö) on 1970
perustettu suomalainen kansalaisjärjestö.
Solidaarisuus
tukee demokratiaa, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia vahvistavaa kehitystä
kansainvälisesti sekä herättää Suomessa kiinnostusta
kansainvälisyyteen. Solidaarisuus tekee kehitysyhteistyötä tällä
hetkellä Nicaraguassa, Somalimaassa, Ugandassa sekä vuonna 2008 uutena
kohteena Intiassa. Lisäksi Solidaarisuus toimii lähialueilla Venäjän
Karjalassa.
Solidaarisuuden päätavoite on köyhyyden poistaminen
lisäämällä tasa-arvoa. Köyhyyden poistamisen kannalta keskeisimmiksi
toiminta-alueiksi on valittu sukupuolten välisen tasa-arvon lisääminen
ja köyhimpien ihmisten työmahdollisuuksien kehittäminen kohtuullisen
toimeentulon saavuttamiseksi.
Solidaarisuus pyrkii siihen, että
sen toiminnassa mukana olevat ihmiset Suomessa ja muissa maissa
muodostavat solidaarisen yhteisön, jossa vuorovaikutus on
kahdensuuntaista. Yhteistyömaissa teemme pitkäjänteistä työtä
vakiintuneiden paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Avun
perillemenon varmistaa suomalainen kenttäkoordinaattori.
Solidaarisuus
on esimerkiksi Kepan, Reilun kaupan edistämisyhdistyksen, Vastuulliset
Lahjoittajat ry:n (VaLa), Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehys
ry:n sekä eurooppalaisen kattojärjestön Solidarin jäsen. Tasavallan
presidentti Tarja Halonen on Solidaarisuuden kunniapuheenjohtaja.
Mitä
me teemme
Tasa-arvoa ja toimeentuloa kaikille, ei huonon omantunnon vaan
solidaarisuuden takia.
Tavoitteemme
on köyhyyden poistaminen lisäämällä tasa-arvoa. Köyhyyden poistamisessa
keskeisintä on sukupuolten välisen tasa-arvon lisääminen ja köyhimpien
ihmisten työmahdollisuuksien kehittäminen. Ihmisten on voitava
saavuttaa kohtuullinen toimeentulo omalla työllään.
Naisten
oikeus tasa-arvoiseen elämään perheessä, työssä ja yhteiskunnallisessa
päätöksenteossa on perustava kysymys. Tasa-arvo ei ole vain
sukupuolikysymys, koska naisten aseman edistämisestä hyötyvät usein
myös köyhimmät miehet ja köyhien perheiden kaikki lapset.
Aikuisten
oikeus ansaita työllään kohtuullista toimeentuloa on paras tapa luoda
taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä köyhille. Kun
vanhempien tulot riitävät ruuan ja asumiskulujen jälkeen, ne yleensä
käytetään lasten koulutukseen ja perheen terveyteen. Samalla ihmisille
tulee varmuus, että elämä kantaa ja itseen voi luottaa.
Sukupuolten
välinen tasa-arvo
Kaikilla
naisilla on oikeus hyvään elämään. Suomessa molemmat sukupuolet tekevät
töitä yhteiskunnan rakentamiseksi. Suomalaiset naiset ovat saavuttaneet
itsemääräämisoikeuden: heillä on oikeus omaan päähän, kehoon ja
rahoihin. Nyt meillä kaikilla suomalaisilla on varaa olla solidaarisia
myös muita maailman naisia kohtaan.
Uskomme, että naisten ja
miesten on voitava osallistua samanarvoisesti perheiden, yhteisöjen ja
yhteiskuntien päätöksentekoon. Molemmilla on oltava oikeus omistaa sekä
oikeus terveyteen ja inhimilliseen kehitykseen.
Köyhyys ja
sukupuolten välinen tasa-arvo ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa.
Naisten osuus maailman 1,2 miljardista köyhästä on arviolta 70
prosenttia. Naisilla ja miehillä on oltava samat mahdollisuudet
osallistua perheiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan päätöksentekoon.
Naisten
aseman kohentaminen edellyttää naisten seksuaaliterveyden ja
-oikeuksien parantamista sekä naisten koulutuksen ja taloudellisen
osallistumisen edistämistä. Perheväkivalta on kitkettävä.
Työ
ja toimeentulo
Lähes
1,2 miljardia ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä. Köyhyyttä on
vähennettävä naisten ja miesten tekemän työn kautta, ja sekä naisilla
että miehillä on oikeus työntekoon, joka takaa heille kohtuullisen
toimentulon.
Pyrimme vaikuttamaan kohdemaissamme ihmisten
asenteisiin, jotta he pystyisivät oman työnsä kautta nostamaan
elintasoaan. Myös ihmisten kykyjä ja mahdollisuuksia hyödyntää
taitojaan on parannettava.
Ammatillinen koulutus parantaa
naisten ja miesten kykyä ansaita itselleen ja perheelleen säällinen
toimeentulo. Maaseudun kehittämisessä pienviljelijöiden ja
pienyrittäjien toimintaedellytykset on saatava sellaiselle tasolle,
että ne takaavat kohtuullisen toimeentulon.
Tehtäviä
- Mitä
tekevät Kepan, Reilun kaupan edistämisyhdistys, Vastuulliset
Lahjoittajat ry (VaLa), Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehys
sekä solidarin jäsen.
- Miten tällaiset järjestöt rahoittavat toimintaansa?
- Usein
sanotaan, että puuttuu poliittista tahtoa yllä lueteltujen asioiden
edistämiseen. Miten poliittista tahtoa maailman epäkohtien
korjaamiseksi voitasiin lisätä?
- Miten nälkää lisäävä kehitysmaiden väestönkasvu
voitaisiin pysäyttää?
- Suomesta
pienviljely on nopeasti häviämässä. Yhdysvalloista myös keskisuuri
viljely on hävinnut. Onko kehitysmaiden pienviljelyllä mitään
todellisia mahdollisuuksia poistaa nälkää.
- Miten naisten asemaa voitaisiin parantaa
islamilaisissa maissa?
- Miten etenkin Saharan eteläpuolisen (kristityn)
Afrikan AIDS -epidemiaa voitaisiin hillitä?
Kansalais-
tottelemattomuus
Miksi
on kansalais- tottelemattomuutta
|