Kulttuurit

(Kulttuuriperintö ja identiteetti)

Lukion elämänkatsomustieto 4
et 13

Tätä on viimeksi muutettu 16.5.2011
Kaikki etkirjat löydät tästä

Sisällysluettelo

Tekstin alkuun

Opetussuunnitelmat

Ateistien ehdotuksen uudeksi opetussuunnitelmaksi
löydät tästä

Opetushallituksen ohjeen uudeksi opetussuunnitelmaksi
löydät tästä

Miesten suurpujottelu on peruutettu televisiotyöntekijöiden lakon takia.

Helsingin Sanomat 10.2.2004

Sisällysluettelo

Kulttuurit
(Kulttuuriperintö ja identiteetti)
Maailmankuvan, maailmankatsomuksen ja elämänkatsomuksen käsitteet ja niiden keskinäinen suhde
Kulttuurin käsite ennen ja nyt
1. Mitä kulttuuri on
Identiteetti etnisyys ja kulttuuriperintö
Saamelaiset, suomalaiset ja eurooppalaiset kulttuuripiirteet ja niiden nykyinen merkitys
Kulttuurien ja sivilisaatioiden vuorovaikutus
Etninen ja kulttuurinen moninaisuus Suomessa ja maailmalla
Elämä monikulttuurisessa yhteiskunnassa
Etnosentrisyys sekä rasismin ja suvaitsevaisuuden historia
Lisälukemista: Suvaitsevaisuuden periaatteiden julistus
Lisälukemista: Islam monikulttuurisuuden arvostelijana
Lisälukemista: Vapaa-ajattelijakulttuuri
Lisälukemista: Vapaa-ajattelijain liiton vanha kulttuuriohjelma

Alku

Maailmankuvan, maailmankatsomuksen ja elämänkatsomuksen käsitteet ja niiden keskinäinen suhde

Eurooppalaiset arvot

Eurobarometri 2008

Rauha 45%
Ihmisoikeudet 42%
Ihmiselämän kunnioitus 41%
Kansanvalta 27%
Laillisuus 21%
Yksilönvapaus 21%
Tasa-arvo 19%
Suvaitsevuus 16%
Yhteisvastuu 13%
Itsensä toteuttaminen 11%
Muiden valtarakenteiden kunnioitus 9%
Uskonto 7%
Muut 2%

Mikä tekee onnelliseksi

Eurobarometri 2008

Terveys 73%
Rakkaus 44%
Työ 37%
Rauha35%
Raha 32%
Ystävyys 27%
Vapaus 24%
Oikeudenmukaisuus22%
Sivistys 11%
Nautinto 10%
Usko 9%
Perinne 7%
Järjestys 7%
Yhteisvastuu 6%
Kansa 2%
Muut 2%

Elämänkäsitys

Lähes jokaisella on elämänkäsitys. Elämänkäsitykset saattavat olla niin erilaisia, että on vaikeaa sanoa, mikä niille on yhteistä, jos sellaista ylipäätään on. Elämänkäsitys sisältyy todellisuuskäsitykseen (entinen maailmankatsomus).

Todellisuuskäsitys

Todellisuuskäsitystä voidaan tarkastella lähes pelkästään todellisuustutkimuksen (vanha sana: tieteen) kannalta, sillä todellisuustutkimustutkii ja esittää käsityksiä siitä, millainen kaikkeus on.

Arvojärjestelmää voidaan tarkastella ainakin siitä näkökulmasta, että onko se ristiriidaton.

Johtopäätösten tekoon voidaan käyttää logiikkaa.

Peruskäsitteistä

Tämän kirjoittaja tunnustaa, että hän on ollut hyväksymässä sellaista kielenkäyttöä, johon kuuluvat käsitteet maailmankatsomus, maailmankuva ja elämänkatsomus.

Nämä kolme käsitettä viittavaat kaikki näköaistiin. Sana "käsitys" viittaa suomen kielessä käteen, mutta muissa kielissä ei ole näin.

Valitettavasti esimerkiksi englannin kielessä ei ole yhtä ainoaa vastinetta hyvälle sanalla "käsitys". Vastineita eri yhteyksissä ovat:

1.	opinion US

2.	perception US
3.	judgement
4.	judgment US
5.	impression US
6.	notion US
7.	outlook
8.	conception US
9.	view US
10.	viewpoint
11.	assumption
12.	understanding US
13.	insight US
14.	take US
15.	belief
16.	supposition
17.	reckoning
18.	assessment
	Muut/tuntemattomat
19.	idea
20.	comprehension

On englantia puhuvien ongelma ratkaista, mikä näistä vastaa hyvää suomen kielen sanaa "käsitys".

Jos yllä luetellut käsitteet korvataan käsitys -sanan sisältäviksi, saadaan

maailmankatsomus = maailmankäsitys
maailmankuva = maailmankäsitys
elämänkatsomus = elämänkäsitys

Maailmankäsitys olisi englanniksi conception of the world.

Koska maailma tarkoittaa pääasiassa maapalloa, maailma on syytä korvata yleisemmällä sanalla "todellisuus".

Näin saadaan sanat "todellisuuskäsitys" ja "elämänkäsitys".

Käsitettä "todellisuuskuva" ei ole mielekästä ottaa käyttöön.

Jos halutaan painottaa sitä, mitä tieteet esittävät, voidaan puhua "tieteen todellisuuskäsityksestä".

Mistä kiistassa "maailmankatsomuksen" ja "todellisuuskäsityksen" suhteen on kysymys

Inhimillistä kieltä esitetään lauseilla. Sellaiset lauseet, jotka ovat joko tosia tai epätosia, ovat erityisasemassa. Kutsuttakoon näitä lauseita väitteiksi (proposition).

Kaikki lauseet eivät ole väitteitä.

Esimerkkejä sellaisista lauseista, jotka eivät ole väitteitä, ovat käskyt, kiellot, kysymykset, huudahdukset jne.

Siitä, mitkä lauseet eivät ole väitteitä ja mitkä ovat väitteitä, ei ole valitettavasti yksimielisyyttä.

Erityisesti erimielisyyttä on siitä, ovatko jotkin siveyslauseet tosia tai epätosia.

Harras kristitty voi väittää, että kymmenen käskyä ovat tosia.

Kuten lukija saattaa arvata, kiistassa on kyse siitä, että käsitteistön avulla pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin.

"Maailmankatsomukseen" halutaan mukaan esimerkiksi siveyskäsitykset, kun taas "maailmankuvaan" halutaan sijoittaa vain väitteet (tosiasiaväitteet eli propositiot).

Käsitteiden "elämänkatsomus" ja "elämänkäsitys" välillä lienee kyse samasta kiistasta.

Elämä on osa todellisuutta

Koska elämä on osa todellisuutta, on oikein kääntää vanha käsitys päälaelleen:

Elämänkäsitys on osa todellisuuskäsitystä.

Mitä todellisuuskäsitykseen kuuluu

Ainoa yksilön todellisuuskäsityksen määritelmä, joka pätee kaikilla planeetoilla on:

Yksilön todellisuuskäsitys sisältääkaikki hänen käsityksensä.

Tällainen todellisuuskäsitys voi olla myös älykkäillä eläimillä.

Leo Apostelin (1925 - 1995) mukaan todellisuuskäsitykseen kuuluvat mm. seuraavat aihepiirit:

Mitä on olemassa, kaikkeuskäsitys
Selitykset kaikkeuden tapahtumille
Käsitys tulevaisuudesta
Arvot ja vastaukset kysymykseen "Mitä meidän tulee tehdä?"
Kuinka voimme saavuttaa tavoitteemme?
Mikä on totta ja mikä ei ole totta.
Mitä todellisuuskäsitykseeni kuuluu, mistä se on peräisin ja miten se on syntynyt?

Kaikki kouluaineet käsittelevät todellisuuskäsityksiä

Leo Apostelin lista ei tietenkään sisällä kaikkea, mitä yksilön todellisuuskäsitykseen kuuluu.

Joka tapauksessa kaikki lukion aineet käsittelevät todellisuuskäsitystä.

Jos opetussuunnitelmat ja oppiaineistot laaditaan viisaasti, lukiossa käsitellään todellisuuskäsitysten ydinalueita, erityisesti sellaisia alueita, jotka antavat tietoja ja taitoja elää hyvää elämää.

Koulun pitäisi antaa neuvoja jopa elämän tavoitteiden valintaan.

Ei ole odottettavissa, että koululaitos lähitulevaisuudessa muutettaisiin yllä esitetyn ihannekuvan mukaiseksi. Internet tulee lukioikäisten avuksi tässä asiassa.

Valitettavasti lukio on ainakin vaatimattomalla muistilla varustetuille jo nykyään liian raskas (Tämän kirjoittaja on opettanut parikymmentä vuotta lukion laajaa matematiikkaa).

Tehtäviä

Mitä kaikkeutta käsitteleviä asioita lukiossa opetetaan?
Mitä kaikkeutta käsitteleviä asioita lukiossa ei opeteta?
Minkä asioiden selityksiä kouluissa opetetaan?
Minkä asioiden selityksiä kouluissa ei opeteta?
Millä tavalla kouluissa opetetaan tulevaisuutta? Voidaanko sitä opettaa?
Koska arvot ovat henkilökohtaisia, miten koulu voi antaa valmiuksia omien arvojen muodostukseen ja ja toimintaan käytännön tilanteissa?
Miten lukio voi opettaa keinoja omien tavoitteittemme saavuttamiseksi?
Onko kaikki, mitä lukiossa opetetaan, totta?
Miten voit arvioida todellisuuskäsityksesi lähteiden luoettavuutta?

Ota seuraava huomioon ylioppilaskirjoituksissa

Koska vanhat käsitteet saattavat tulla koska tahansa uudestaan ylioppilaskirjoituksiin, ja koska elämänkatsomustiedon kokeen korjaajat tiettävästi pitävät lujasti kiinni vanhoista käsitteistä, seuraavassa esitetään joukko kilpailevien oppiaineistojen tekijöiden käsityksiä.

Helsingin yliopiston kanslerin Ilkka Niiniluodon mukaan maailmankatsomuksessa on kolme osaa. Siihen kuuluu maailmankuva, eli käsitys siitä, millainen maailma ja todellisuus kokonaisuudessaan on. Sen lisäksi maailmankatsomukseen kuuluvat arvot, eli käsitys siitä, miten asioiden tulisi olla, millainen maailma olisi hyvä.

Wikipedian mukaan elämänkatsomus tai elämänkäsitys on määritelty muun muassa kokonaiskäsitykseksi ihmiselämän merkityksestä.

Elämänkäsitykset voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan

Erilaisia elämänkäsityksiä edustavat yksilöt voivat omien arvojärjestelmiensä puitteissa esittää muiden elämäkäsitysten arvostelua.

Ristiriitaisuutta voi arvostella myös sitoutumatta mihinkään käsitykseen.

Elämänkatsomustietoa on vain Suomessa

Elämänkatsomustieto- nimistä oppiainetta ei ole muualla kuin Suomessa.

Käsitykset siitä, mitä elämänkatsomustiedon pitäisi sisältää, eroavat toisistaan hyvinkin jyrkästi.

Uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine

Suomessa elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine. Tästä syystä oppikirjassa esitetään korostetusti sitä tietoa, jota erityisesti uskonnottomat tarvitsevat suomalaisessa yhteiskunnassa.

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään. Tämä oikeus perustuu Suomea sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18. artiklaan. Tämä sopimus löytyy selityksineen aineistosta et12.htm..

Luonnontutkimus ja uskonnottomat elämänkäsitykset

Uskonnottomat elämänkäsitykset nojaavat usein vahvasti luonnontkimukseen.

Jumalat eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen

Oppikirjasarjassa annetaan eväitä uskonnottoman elämänkäsityksen puolustamiseen. Tähän elämänkäsitykseen ei kuulu yliluonnollista tai jumalia.

Uskonto on järjestäytynyttä jumalauskoa.

Uskonnottomilla on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys

Uskonnotonta elämänkäsitystä puolustettaessa ns. jumalatodistusten arvostelu on osoittautunut Suomessa hyvin tarpeelliseksi, ja sitä on sisällytetty tähän oppikirjaan. Laajempi esitys löytyy toisaalta tästä oppiaineistosta et14.htm.

Aineistosta et14.htm selviää, että suomalaisten uskonnollinen usko perustuu yhä usein ns. jumalatodistuksiin.

Uskonnottomien arvokäsitykset

Jumalatodistusten arvostelu luo pohjaa myös monenlaistenuskonnottomien arvokäsitysten puolustamiselle.

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä on peräisin jumalatodistuksista. Tätä käsitystä on tarkasteltu aineistossa et10.htm.

Kysymykseen on olemassa hyvin selkeä luonnontutkimuksen vastaus: luonnonilmiönä elämällä ei ole tarkoitusta. Mm. Charles Darwin on esittänyt tämän käsityksen.

Kysymystä elämän mielekkyydestä tai tarkoituksesta on tarkasteltu omassa luvussaan. Siinä esitettyjäkantoja ei löydy tämän teoksen kanssa kilpailevista oppikirjoista.

Mitä elämänkäsitykseen kuuluu

Käsitteet oikea ja väärä, poliittiset käsitykset, maailman ja ihmismielen luonne sekä todellisuustutkimuksen ja taiteen luonne kuuluvat elämänkäsitykseen. Näitä asioita tarkastellaan aineiston eri osissa.

Usein sanotaan esimerkiksi, että tappaminen on väärin. Miksi se on väärin? Onko se väärin kaikissa olosuhteissa? Mitä tarkoitan, kun sanon ”väärin”?

Vaikka emme olisi valmiita muuttamaan ennakkokäsityksiämme, on hyödyllistä tutkia, mitä niihin sisältyy ja mitä perusteluja ja vastaväitteitä niille voidaan esittää.

Tämä oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin

Tässä oppimateriaalissa ei oteta kantaa minkään elämänkäsityksen puolesta eikä mitään elämänkäsitystä vastaan.

Tässä oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa

Toisin kuin kilpailevissa oppikirjoissa, tässä aineistossa ei olepropagandaa minkään uskonnon puolesta.

Nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa

Erityisen hyödyllistä on oppia, millaisia ajatteluvirheitä eri aikakausina ja eri valtarakenteissa on tehty. Seuraavassa ei aiota rasittaa muistia liian monilla nimillä, vuosiluvuilla ja sivistyssanoilla. Yleissääntö on, että nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse osata.

Esitettyjä nimiä tai sivistyssanoja ei ole tarkoitettu osattaviksi ylioppilaskirjoituksissa.

Historiaa

Tätä aineistoa on kehitetty 1980-luvun alkupuolelta asti.

Uskontojen historia ja siveysoppi

Vuodesta 1923 lähtien peruskoulun elämänkatsomustietoa vastaavan sen ajan koulujen oppiaineen nimi oli uskontojen historia ja siveysoppi.

YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen

Alkuperäinen peruskoulun opetussuunnitelmakomitea laati 1972 oppiaineeseen opetussuunnitelman, jonka YK:n ihmisoikeustoimikunta noin kymmenen vuotta myöhemmin erään tämän tekstin kirjoittajista valituksen seurauksena totesi osittain kristilliseksi ja siitä syystä kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastaiseksi. Sopimus kommentteineen löytyy aineistosta et12.htm.

Suomen valtio perääntyi vain hetkeksi. Uskontojen historian ja siveysopin opetussuunnitelma muutettiin yllättäen yhdessä yössä melkein uskonnottomien ihmisoikeuksia vastaavaksi.

Samaan aikaan poistettiin asetuksella uskonnottomien opettajien ja oppilaiden koulujen uskonnollisiin tilaisuuksiin ja päivänavauksiin osallistumispakko.

Uskonnottomien oikeuksia on jälleen vähennetty

Myöhemmin ministeri Olli-Pekka Heinonen muutatti asetusta niin, ettei asetuksessa enää mainita opettajien ja oppilaiden oikeutta kieltäytyä koulujen uskonnollisista tilaisuuksista.

Vaikka uusi perustuslaki takaa kaikille oikeuden kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, koulujen valtava enemmistö loukkaa koko ajan uskonnottomien opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksia.

Vasemmistoliitto (SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia

Kalevi Kivistö

Ihmisoikeudet parantuivat vain hetkeksi. Opetusministerit Per Stenbäck ja Kalevi Kivistö esittelivät varsin pian eduskunnalle lakiehdotuksen, jonka mukaan kaikille vähemmistöuskonnoille ja uskonnottomille opetettaisiin uskontotietoa ja etiikkaa.

Esimerkiksi ortodoksit olisivat menettäneet oikeutensa saada omaa uskonnonopetusta. Tämän kirjoittaja joutui lähes yksin torjumaan hallituksen esityksen. Oppiaineen nimeksi tuli elämänkatsomustieto, ja oppiainetta opetetaan uskontokuntiin kuulumattomille.

Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty uskonnottomien syrjimiseen

Olisi ollut parempi, että oppiaineen oppilasryhmä olisi silloin rajattu selkeästi uskonnottomiin.

Runsaasti kristittyjä sisältävä työryhmä laati peruskoulun elämänkatsomustietoon uskonnottomien ihmisoikeuksien näkökulmasta paljon uskontojen historian ja siveysopin viimeistä opetussuunnitelmaa huonomman opetussuunnitelman.

Lisäksi vahvasti evankelisluterilaisen kirkon vaikutusvallan alainen virkamies ryhtyi työryhmineen vielä heikentämään opetussuunnitelmaa opettajan oppailla.

Elämänkatsomustieto tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta

Uutena oppiaine tuli lukioon. Lukion opetussuunnitelmaa laatimassa ei enää ollut yhtään uskonnottomien edustajaa, vaan opetussuunnitelman laati virkamies ystäviensä kanssa.

FETO:n jäsenten enemmistö on kristittyjä

Virkamies perusti tuekseen ateistien oikeuksia halveksivan opettajajärjestön, ja se perusti ateistien oikeuksia halveksivan nuorisoleirijärjestön, joka on evankelis - luterilaisen kirkon tilastojen mukaan - kilpailullaan lisännyt rippikoulun suosiota (rippikoulun käyneiden osuus ikäluokasta kasvoi kaksi prosenttiyksikköä) uskonnottomien perheiden lasten keskuudessa (lähes kaksituhatta uskonnotonta nuorta tulee vuosittain uskoon rippikoululeireillä).

Painetut oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia

Samojen piirien tukemana Tammi (omistaja Bonniers) on julkaissut jumaluusoppineen johdolla tehdyn elämänkatsomustiedon oppikirjan. Koska elämänkatsomustiedon opettajista yli puolet lienee evankelis-luterilaisia, uskonnottomien oikeuksia puolustavan painetun oppikirjan menestymismahdollisuudet markkinoilla ovat rajalliset.

Neekeri on poistettu sanastosta

Huomaa: Tässä kirjassa ei enää käytetä sanaa ”neekeri”, koska Word XP:n oikolukuohjelma on todennut sen tyyliin sopimattomaksi. Sanan tilalla käytetään sanoja ”mustaihoinen afrikkalainen”.

Mainittakoon, että suomen kielan sana "neekeri" tulee espanjan kielen sanasta "negro" = musta.

Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon

Syyskuun 2008 aikana evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomien suomalaisten määrä ylitti miljoonan. Heistä suuri enemmistö on käyttänyt eroakirkosta.fi -palvelua.

Suurin osa miljoonasta, noin 830000 henkilöä, ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 60000, helluntailiikkeeseen yli 50000 ihmistä ja muihin vähemmistöuskontoihin yhteensä noin 70000.

Uskontokuntiin kuulumattomien osuus on noussut erityisesti vuonna 2003 säädetyn uskonnonvapauslain jälkeen. Valtaosa kirkosta eroavista ei liity mihinkään uskontokuntaan.

Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?

Ratkaise itse

Kun alat puhua, aloitatko ”Minun katsomukseni on…
vai
Minun käsitykseni on…

Kulttuurin käsite ennen ja nyt

Mitä kulttuuri on

Vanha määritelmä

Suomenkielinen Wikipedia, jota näissä aineistoissa pääasiassa vastustamme, määrittelee kulttuurin seuraavasti:

Kulttuuri tarkoittaa tavallisesti yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta.

Tässä määritelmässä on oikeastaan vain yksi vika: Se unohtaa yhteisön ja koko ihmiskunnan rötökset.

Kulttuurin kannattajat nimittävät islamilaiseksi kulttuuriksi jopa Iranin hirmuhallintoa, joka kivittää jumalattomat, islamista luopuneet, avionrikkojat ja jopa raiskatut lapset.

Koska tässä aineistossa ei erityisemmin arvosteta tällaisia kulttuurisia saavutuksia, sanaa "kulttuuri" ei käytetä kuin oppiaineiston nimessa.

Uusi määritelmä

Tämän kirjoittaja on Internet – sivussaan ”Dictionary of Atheism” määritellyt kulttuurin yleiseksi valtarakenteeksi.

Uusi kielenkäyttö

Sanojen "yleinen valtarakenne" sijaan seuraavassa käytetään yksinkertaisesti sanaa "valtarakenne". Näin vältämme yläluokan käyttämän arvoväritteisen sanan "kulttuuri".

Kulttuuritaidot ovat siis taitoja ymmärtää yhteisöjen, yhteiskuntien, aatteiden, uskontojen, talousjärjestelmien jne valtarakenteita.

Erityisesti aatteiden valtarakenteiden pohtiminen on ollut Suomessa viime aikoina vähäistä.

Evankelisluterilaisen kirkon ja markkinatalouden oikeutusta kyseenalaistetaan yhtä harvemmin siitä huolimatta, että esimerkiksi evankelisluterilaisen kirkon väestöosuus laskee koko ajan ja on tätä kirjoitettaessa alle 80 %.

Markkinatalous voi tarkoittaa melkein mitä tahansa, ja siitä voidaan käyttää myös vähemmän imartelevia nimityksiä kuten monopolikapitalistinen imperialismi tai rosvokapitalismi.

Vähemmistöjen näkökulmasta yleiset valtarakenteet eivät ole merkityksettömiä.

Ateistit ja muut uskonnottomat kärsivät lähes poikkeuksetta siitä, että jonkin uskontokunnan jäsenet ovat yhteiskunnassa enemmistönä.

Markkinataloudesta kärsivät tavallisimmin monet yhteiskunnan vähäosaiset kuten vähävaraiset työttömät, vähävaraiset vanhukset, vähävaraiset sairaat ja vähävaraiset lapset.

Identiteetti etnisyys ja kulttuuriperintö

Identiteetti

Mikä etninen ryhmä eli kansa on

Etninen ryhmä eli kansa tai kansallisuus on joukko ihmisiä, jotka muiden mielestä muodostavat erillisen ryhmän kielen, uskonnon, rodun, alkuperämaan tai kulttuurin perusteella, jotka itse katsovat muodostavansa erillisen ryhmän ja jotka osallistuvat yhteiseen kulttuuriin tai alkuperään perustuviin toimintoihin.

Tehtävä

Mitä yllä oleva kappale on suomeksi?

Myös sinä kuulut etniseen ryhmään

Jokainen meistä kuuluu johonkin etniseen ryhmään. Se tarkoittaa sitä, että meillä on esi-isämme ja -äitimme, etninen taustamme sekä historiamme. Olemme saamelaisia, romaneja, suomalaisia, ranskalaisia tai somalialaisia. Olemme osa etnistä ryhmää perimältämme, sosiaalisilta suhteiltamme, tavoiltamme ja kulttuuriltamme. Etnisyys on oleellinen osa minuuttamme (identiteettiämme), tunnistimmepa sitä tai emme.

Arkisessa kielenkäytössä etnisyys on alkanut tarkoittaa yhä useammin etniseltä alkuperältään muita kuin valtaväestöön kuuluvia ihmisiä tai ryhmiä. Meillä on etnofestivaaleja, etnoruokaa ja etnomusiikkia, ja kaikella tällä tarkoitamme asioita, jotka tulevat kotimaisen kulttuuripiirin ulkopuolelta.

Ruotsalaiset lihapullat tai suomalainen karjalanpaisti ovat oikeastaan myös etnoruokia, sillä ne ovat olleet ominaisia suomalaisille ja ruotsalaisille. Arkipäivän kielenkäytössä olemme kuitenkin antaneet etnisyydelle ulkopuolistavan tai etäännyttävän merkityksen: etnisiä ovat kulttuurien ja ryhmien edustajat, jotka kuuluvat vähemmistöihin.

Tässä yhteydessä puhumme uusista ja vanhoista etnisistä vähemmistöistä. Kansallisiksi tai "vanhoiksi" etnisiksi vähemmistöiksi Suomessa tunnistetaan esimerkiksi romanit, saamelaiset ja tataarit. Sen sijaan juutalaisia pidetään uskonnollisena ja suomenruotsalaisia lähinnä kielellisenä vähemmistönä. Vietnamilaiset, somalialaiset ja muut maahanmuuttajaryhmät puolestaan mielletään "uusiksi" etnisiksi vähemmistöiksi.

Lisäaineistoa

Lisäaineistoa löydät napauttamalla

tästä

Tehtäviä

Mitkä piirteet erottavat suomalaiset ruotsalaisista?
Mitä ruotsalaisvitsejä muistat?
Muuta muistamasi ruotsalaisvitsit suomalaisvitseiksi.
Mitkä piirteet erottavat eurooppalaiset muiden maanosien ihmisistä?
Miten siirtomaavallat (Ruotsi ja Venäjä) vaikuttivat suomalaiseen kulttuuriin?
Miten kristinuskon tulo Suomeen vaikutti suomalaiseen kulttuuriin?
Miten maallistuminen on vaikuttanut suomalaiseen kulttuuriin?

Saamelaiset, suomalaiset ja eurooppalaiset kulttuuripiirteet ja niiden nykyinen merkitys

Saamelaisten asuinalue ja elinkeinot

Saamen kansa on nykyisin levittäytyneenä Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän alueille. Vuonna 1971 saamelaisia laskettiin olevan n. 50 000, joista kuitenkin alle 10 % asui Suomessa. Pääelinkeinoinaan saamelaiset harjoittavat poronhoitoa, maataloutta ja metsätaloutta.

Mistä he tulivat?

Saamelaiset ovat Fennoskandian varhaisasutusta jo 4000-vuoden takaa, mutta he joutuivat norjalaisten ja ruotsalaisten ahdistamina vetäytymään karuille tuntureille.

Saamelaisia verotettiin raskaasti, ja eri valtiot kiistelivät siitä kenelle kuuluivat saamelaisten asuinsijat (saamelaiset eivät alkuaan tunteneet maan yksityisomistusta).

Sorto ja pakkokäännytys

Ruotsin vallan aikaisiin lakeihin perustuneet saamelaisten nautintaoikeudet poljettiin pian maahan ja unohdettiin. 1500-luvulta lähtien saamelaiset joutuivat kristillisen pakkokäännytyksen uhreiksi sekä idästä että lännestä käsin.

Riisto, väkivalta ja viina

Taloudellisen riiston, väkivallan ja viinan voimalla saamelaisten omat "pakanallisiksi" tuomitut kulttimenot noitarumpuineen, puisine jumalankuvineen, kivisine seitoineen ja joikuineen yritettiin kitkeä pois.

Paholaisen kieli

Saamen kieli joutui samoin juuritettavien listalle "paholaisen kielenä". Lopuksi toinen maailmansota ja saksalaisten tihutyöt tuhosivat Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisimmat alueet.

Sulautuminen

Tähän asti saamelainen elämäntapa on elänyt ja säilynyt lähinnä porosaamelaisten keskuudessa, ja paimentolaisuutta vierastavat talokassaamelaiset ovat voimakkaammin sulautuneet pääväestöön.

Varsinkin Tenojokilaaksossa saamelainen perinne elää vielä voimakkaasti ja Utsjoen eristyneisyys, saamen kielen merkitys viestintävälineenä sekä jossain määrin voimakas lestadiolaisuus lasketaan perinnettä säilyttäviin tekijöihin.

Kristinusko hävitti perinteitä

Käsityöt ovat elinvoimaisia vielä tänään, samoin joikaaminen on keskeinen tekijä saamelaisessa elämässä. Osa korkeatasoisesta lauluperinteestä on kristillisen käännytystyön takia hävinnyt, samoin sadunkerronta. Uskomustarinoita kerrotaan vielä, mutta monipuoliset saamelaiset leikit ovat hävinneet.

Itsetunto heikentynyt

Taloudellisten elinehtojen niukkuuden lisäksi saamelaisten usko omaan itseensä on heikentynyt, sillä aina ja kaikessa ovat saamelaiset jääneet tappiolle: elinkeinoissa, perinteissä, kielessä vieläpä saamelaisten mukaan ulkonäössäkin.

Saamen kieli kuuluu suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään, mutta omaksuu nykyisin nopeasti lainoja germaanisista kielistä. Se on jakautunut useisiin eri murteisiin, joista kuitenkin tunturilappia puhuu n. 90 % saamelaisista. Länsi- ja itäruijalaista murretta puhuvat ymmärtävät toisiaan, mutta Inarin murre eli järvilappi sekä kolttien kieli eroavat jo täysin siitä. Valtioiden rajat ja niiden kansallisuusluonne ovat tehneet karhunpalveluksen saamen kielelle.

Syrjintä kouluissa

Opetuskielenä saamea on kautta aikojen syrjitty ja vuoteen 1934 asti julkaistiin saameksi vain kirkollisia tekstejä. Perinteisesti sekä Ruotsi että Neuvostoliitto hoitivat asiat saamelaisten kannalta parhaiten perustamalla mm. saamenkielisiä kouluja. Norjassa ja Suomessa asiat ovat olleet huonommin.

Yleisen mielipiteen ja syrjinnän paineessa jotkut saamelaiset ovat itsekin ryhtyneet vastustamaan saamen opetusta kouluissa ja näkevät suomen tai englannin kielen hyödyllisemmäksi. Kuitenkin kalottialueella saame on välttämätön, koska norjaa tai suomea eivät kaikki ymmärrä.

Yhteispohjoismainen Saamelaiskonferenssi on esittänyt Pohjoismaille, että saamen kielellä tulisi voida asioida viranomaisten kanssa, julkisissa laitoksissa sekä että saamen taitoon kiinnitettäisiin huomiota täytettäessä virkoja saamelaisalueella.

Sami Liitto

Suomessa pääsi yhteistoiminta käyntiin vasta 1945 perustetun Sami Liitton myötä, jonka ohjelmassa olivat taloudelliset ja sivistykselliset kysymykset. Yhdistyksen toimesta on saatu saamenkielisiä radiolähetyksiä, uutisia ja jumalanpalveluksia.

Näkyvimmin Sami Liitton rinnalla toimii enontekiöläinen Johti Sabmelazzat (Jutaavat Saamelaiset), joka on perustettu 1968. Yhteensä saamelaisenemmistöisiä yhdistyksiä on noin 30.

Ylipäänsä saamelaisyhdistysten toiminta on kuitenkin jäänyt verraten laimeaksi, johon ovat syynä osallistumisen puute, huono talous, yhdistystoiminnan hajanaisuus, aktivistien väliset pitkät välimatkat sekä ahdas laestadiolaisuuskin.

Tehtäviä

Mitkä ovat saamelaisten pääelinkeinot? Keksittekö mitkä ovat eräille saamelaisille sivuelinkeinoja ja joista he saavat kausiluontoisia tuloja?
Vielä tänäkään päivänä lestadiolaisuus ei salli joikaamista uskovaisille. Mitä mieltä olette itse joikaamisen "pakanallisuudesta"? Onko joikaamisesta mielestänne vahinkoa joikaajalle tai jollekulle toiselle ihmiselle?
Etsikää kartalta Ruija, Enontekiö, Tenojoki, Utsjoki ja Inari.
Mitä muita arktisen alueen kansoja tiedätte olevan olemassa kuin saamelaiset? Tiedättekö jotakin heidän elinkeinoistaan?
Saamelaiskirjailijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että saamelaiset usein kuvataan pieniksi Pikisilmiksi, lenkosääriksi, sivistymättömiksi, usein likaisiksi ja sukupuuttoon kuoleviksi. Onkohan tämä aivan totta?
Tiedättekö mainita jonkun tunnetun saamelaisen nimeltä?
Mitä hyötyä tekniikasta on ollut saamelaisille (moottorikelkat, asunnot jne.)?
Mistä johtuu, että opetushallitus on huolehtinut saamelaisten oikeuksista kouluissa mutta ei kymmenkertaisen vähemmistön eli ateistien oikeuksista?

Muinaissuomalaiset perinteet

Maaseudun perinteiden juuret ulottuvat kauas muinaisuuteen, ja Kalevalan runoista voidaan löytää vanhojen perinteiden piirteitä.

Kalevalan runoissa Väinämöinen on tietäjä, taikojen ja laulujen tuntija. Hän laulaa ja soittaa kannelta, mutta naisväki ei hänestä erityisemmin välitä, koska hän on vanha. Kylän väki kokoontuu kuitenkin kuulemaan Väinämöisen laulua ja soittoa.

Ilmarinen on taitaja ja seppä. Myös Ilmarisella on epäonnea elämässään, ja hänen elämäntyönsä, Sampo, vajoaa mereen.

Lemminkäinen on naisten mieleen, mutta hän ei osaa elää oikein, ja hänelle tulee suuria vaikeuksia vihamiesten takia.

Kalevalan Kalevan kansa harjoittaa metsästystä, kalastusta, maanviljelyä ja karjanhoitoa.

Häät ovat Kalevalan suurin juhlatapahtuma. Maalaishäät ovatkin olleet kautta aikojen paikkakunnan merkkitapahtumia. Rikkaissa taloissa häitä vietettiin monta päivää ja häävieraita oli paljon.

Yhteiselämää maaseudulla

Nykyisin Suomessa on vain vähän karhuja

Pohjois-Suomessa ja itärajan tuntumassa. Aikaisemmin karhut olivat yleisiä koko maassa. Karhuja metsästettiin. Kun karhu saatiin, vietettiin karhunpeijaisia.

Lohi oli aikaisemmin yleinen monissa joissa. Kerrotaan, että Pohjanmaalla palvelusväki vaati merkittäväksi työsopimukseen, ettei joka päivä saa tarjota aterialla lohta. Voimalaitosten rakentaminen ja saastuminen ovat hävittäneet lohet useimmista joista. Kun Tornionjoen ja Kemijoen lohenpyytäjät ennen saivat lohipadon valmiiksi, he kokoontuivat lohijuhliin syömään lohta ja pitämään hauskaa.

Kun kalaa oli järvissä runsaasti, sitä pyydettiin kylän yhteisvoimin nuotalla. Nuottapyyntiin liittyi monenlaisia juhlia.

Hyvin vanha maatalousjuhla oli Ukon maljojen juonti. Kristittyjen piispa Mikael Agricola ei näistä juhlista pitänyt vaan kirjoitti:

Ja kuin kevätkylvö kylvettiin, silloin Ukon malja juotiin. Siihen haettiin Ukon vakka, niin juopui piika että akka. Sitte paljon häpiää tehtiin, kuin sekä kuultiin että nähtiin.

Juomana oli olut, ja juhlilla pyrittiin varmistamaan sadetta ja hyvää satoa.

Talven aikana tunkiolle kerääntyi paljon karjanlantaa. Lantaa ajettiin yhteistuumin talkoilla, ja kun lanta oli ajettu, järjestettiin pidot, joissa syötiin mm. varta vasten vilja-aitassa talven ajan säilytettyä tunkiomakkaraa.

Heinänteko saatettiin aloittaa madontappajaisryypyillä, mutta heinänteon loppumista ei yleensä erityisemmin juhlittu. Sen sijaan elonkorjuun päättymistä juhlittiin monin tavoin. Myös riihenpuinnin päätteeksi juhlittiin.

Talon harjahirren paikoilleen nostaminen vaati monien miesten voimaa, ja tapana oli juhlia harjannostajaisia. Vaikka nykyajan taloissa ei enää ole koko harjahirttä, harjannostajaisperinne on säilynyt.

Talkootanssit ovat vanhan auttamishalun vertauskuva. Ne merkitsivät sekä työtä että ilonpitoa. Elonkorjuutalkoot olivat kaikkein yleisin talkoiden muoto. Kylän väen yhteisvoimin tehtiin kuitenkin kaikkia sellaisia töitä, joissa apua tarvittiin. Järjestettiin puutalkoita, hirsitalkoita, kattotalkoita jne. Esimerkiksi pärekaton tekeminen oli suuritöistä, ja tästä syystä se suoritettiin usein talkoilla.

Kyläkeinulla laulettiin, tanssittiin ja leikittiin piirileikkejä. Nuoret tutustuivat siellä toisiinsa. Kyläkeinuja alettiin vastustaa noin sata vuotta sitten, koska keinujen ympäristössä esiintyi rähinöintiä, juopottelua, tappelua ja kortinpeluuta.

Kansanmusiikissa kanteleen syrjäytti vähitellen viulu. Myöhemmin käsiharmonikka eli hanuri tuli suosituksi kylätanssien soittimeksi.

Tehtäviä

Nykyaikanakin järjestetään vielä talkoita. Kootkaa tietoja nykyajan talkoista.
Millaisia talkoita voitaisiin pitää koulussa?
Tutustukaa tallenteiden avulla kansanmusiikkiin ja kansantansseihin.

Seuratoiminta

Yhdistystoiminta on myös eräs talkoohengen ilmentymä. Noin sata vuotta sitten Etelä-Pohjanmaalla alettiin perustaa nuorisoseuroja maaseudun nuorten sivistysharrastusten lisäämiseksi. Nuorisoseuraliike levisi myöhemmin koko maahan. Talkoilla rakennettiin nuorisoseurantaloja, joista tuli maaseudun nuorten vapaa-ajan toiminnan keskuksia. Taloilla järjestettiin monenlaisia juhlia, iltamia ja tansseja.

Kun sodan jälkeen tansseja verotettiin ankarammin kuin iltamia, järjestettiin iltamia, joissa oli ensin pari tuntia ohjelmaa kuten

Tervehdyspuhe
Laulua tai soittoa
Runonlausuntaa
Juhlapuhe
Kansantansseja tai tanhuja
Runonlausuntaa
Näytelmä.

Näytelmäkirjailijat kirjoittivat seuranäytelmiä, jotka olivat tavallisesti maalaiselämää kuvaavia huvinäytelmiä. Ohjelman jälkeen iltamissa oli puolitoista tuntia tanssia. Tansseissa soitti joskus pari viulua, joskus harmonikka, joskus viuluja ja harmonikka, joskus peräti orkesteri.

Maanviljelijät perustivat maamiesseuroja, jotka rakensivat myös seuraintaloja.

Suojeluskuntajärjestö oli sotien välillä toiminut vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestö. Suojeluskunnat suosivat liikuntaharrastuksia ja ampumista. Myös suojeluskunnat rakensivat taloja, joissa pidettiin juhlia.

Tehtäviä

Millaista seuratoimintaa on nykyään kotiseudullasi.
Suunnitelkaa koulussa järjestettävien juhlien ohjelma kansanperinteen pohjalta
Tutustukaa opettajan johdolla suomalaisiin kansallispukuihin.

Työväenperinne

Muinaissuomalaisille riitti Suomessa tilaa. Vielä Ruotsin vallan aikaan Suomessa oli lähes asumattomia seutuja, ja uudisasukkaita muutti Savoon ja Pohjois-Suomeen. Kun kuninkaat määräsivät maat jaettaviksi, ja maaomaisuus aluksi periytyi vanhimmalle pojalle, alkoi muodostua maatonta väestöä. Vaikka perintölakeja myöhemmin korjattiin, maatilat jakautuivat usein liian pieniin osiin.

Aluksi tilaton väestö saattoi parantaa toimeentuloaan kaskiviljelyksellä, mutta kun puutavarayhtiöt alkoivat maksaa puusta hyvää hintaa, maanomistajat kielsivät kaskenkaadon. Maaseudun väestö jakautui lopullisesti rikkaisiin ja köyhiin.

Miespuolisia maatyöläisiä kutsuttiin rengeiksi ja naispuolisia piioiksi. Renkien ja piikojen asema oli erittäin heikko. Palkat olivat pienet ja työpäivät pitkiä.

Maaton väestö saattoi myös vuokrata maata ja rakentaa sille torpan. Torpan vuokrasta torpparin piti tehdä paljon työtä maanomistajalle, ja yleensä torpparin elämä oli hyvin köyhää. Vielä torppareita huonommassa asemassa olivat mäkitupalaiset sekä loiset ja kestit, jotka asuivat pienissä mäkituvissa, talollisen saunassa tai tuvan nurkassa.

Kun kaupunkeihin alkoi syntyä teollisuutta, maatonta väestöä alkoi muuttaa teollisuustyöläisiksi. Myös teollisuustyöläisten asunnot olivat ahtaita, työpäivät pitkiä ja palkat pieniä.

Lähes parisataa vuotta sitten suurteollisuuden syntymaissa alkoi sosialistinen liike, joka pyrki työväestön elinolosuhteiden parantamiseen ja tuotantovälineiden yksityisomistuksen lakkauttamiseen. Karl Marxin ja Friedrich Engelsin kirjoittama Kommunistisen puolueen manifesti ( manifesti = julistus ) merkitsi järjestäytyneen työväenliikkeen alkua.

Suomessa työväenyhdistyksiä alettiin perustaa viime vuosisadan lopulla. Aluksi työväenliikettä johti vapaamielinen teollisuudenharjoittaja, mutta vuosisatamme alussa työväenliike muuttui sosialistiseksi (Forssan ohjelma 1903)

Siihen aikaan työväenyhdistysten ei sallittu pitää kokouksia kouluilla tai muissa yhteiskunnan omistamassa tiloissa. Vaikka monet työläiset olivat erittäin köyhiä, ja vaikka työpäivä ja työviikko olivat pitkiä, työläiset rakensivat talkoovoimin työväentaloja. Työväentaloilla pidettiin kokouksia ja juhlia. Työläiset opettelivat laulamaan, soittamaan, puhumaan ja näyttelemään. Syntyi suuri määrä työväenlauluja.

Kaikkein kuuluisin työväenlaulu on nimeltään Internationaali eli Kansainvälinen. Se alkaa seuraavasti:

"Työn orjat sorron yöstä nouskaa, maan ääriin kuuluu kutsumus. Nyt ryskyin murtuu pakkovalta, tää on viime ponnistus.

Pohja vanhan järjestelmän horjuu. Orjajoukko taistohon!

Alas lyökää koko vanha maailma, ja valta teidän silloin on. Tää on viimeinen taisto, rintamaamme yhtykää, niin huomispäivänä kansat on veljet keskenään..."

Työläiskirjailijat alkoivat kirjoittaa runoja, kertomuksia, näytelmiä ja romaaneja, jotka kertoivat työläisten asemasta. Ulkomaisten työväenliikkeen johtajien kirjoja käännettiin suomeksi ja painettiin työväenliikkeen omissa kirjapainoissa. Perustettiin työväenlehtiä kuten Työmies, joka on nykyiseltä nimeltään Demari (välillä sen nimi oli Suomen Sosialidemokraatti).

Vappumarssi oli lähes jokaisessa maalaiskylässä merkkitapahtuma. Työväenyhdistyksen torvisoittokunnan soittaessa marssittiin työväentalolle tai muulle kokouspaikalle, jossa pidettiin puheita.

Raskaista työpäivistä huolimatta työläiset alkoivat opiskella. Monet silloiset työväenliikkeen johtajat olivat itseoppineita.

Työväentalolle mentiin koko perheen voimin. Näin lapset omaksuivat työväenliikkeen omaksi aatteekseen. Myös työväenyhdistyksen jäsenten perhejuhlia pidettiin työväentalolla.

1900 - luvulla sosialistisissa maissa on toteutettiin tuotantovälineiden yhteisomistus. Kapitalistisissa maissa kuten Suomessa tuotantovälineiden yksityisomistus on säilytetty. Mutta myös monissa kapitalistisissa maissa työväenliikkeen toiminta on johtanut työväen elinolosuhteiden huomattavaan parantumiseen. Esimerkiksi Suomen sosialidemokraattisen puolueen Forssan puoluekokouksen ohjelman vaatimukset ovat monilta osin toteutuneet. 1900- luvun lopulla vaikutusvaltaisin sosialistinen maa Neuvostoliitto ja sen tärkeimmät liittolaiset muuttuivat kapitalistisiksi ja suurin osa yhteisomistusta purettiin eli omaisuutta yksityistettiin.

Tehtäviä

Tutkikaa yhdessä opettajan kanssa, mitkä Forssan puoluekokouksen ohjelman kohdat ovat myöhemmin toteutuneet Suomessa.
Mitkä kohdat taas eivät ole toteutuneet?
Miksi ne eivät ole toteutuneet?
Kuunnelkaa tallenteilta vanhoja työväenlauluja. Millaisista epäkohdista laulut kertovat?
Jos kotiseudun työväentaloa ei ole vielä purettu, ottakaa selvää, millaista toimintaa siellä harjoitetaan.
Lukekaa joitakin vanhoja työväenrunoja. Miten ne eroavat nykyisistä runoista.
Lukekaa joku työväestön oloista vuosisadan alussa kertova kertomus tai ote romaanista. Mistä epäkohdista kertomus puhuu?
Ota selvää, mitä tekevät tai tekivät a) Nuoret kotkat b) Pioneerit.

Maailmanperintö

Lähde: http://www.minedu.fi/opm/
unesco/maailmanperinto.html

Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi on Unescon vuonna 1972 hyväksymä kansainvälinen sopimus. Sen keskeisenä lähtökohtana on huoli maailman uhanalaisen kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymisestä tuleville sukupolville.

Sopimuksen tavoitteena on eri kansakuntien ainutlaatuisen perinnön arvostuksen lisääminen ja sitä koskevan tiedon levittäminen. Sen pohjalta tuetaan kansainvälisessä yhteistyössä toteutettavaa kulttuuriperinnön pelastamista, vaalimista ja kunnostamista silloin, kun kansalliset voimavarat eivät riitä.

Maailmanperintöluettelo karttuu vuosittain
Uusia ehdotuksia maailmanperintökohteiksi käsitellään maailmanperintökomiteassa, johon jäsenmaat valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan.

Maailmanperintöluetteloon pääseminen edellyttää kulttuuriperintökohteelta, että se on inhimillisen luovuuden mestariteos tai poikkeuksellisen merkittävä todiste olemassa olevasta tai jo hävinneestä kulttuurista.

Kohde voi olla merkittävää historiallista aikakautta edustava rakennustyyppi tai kuvastaa tietyn kulttuurin perinteistä asutusta. Se voi myös liittyä tapahtumiin, eläviin perinteisiin, aatteisiin, uskontoihin ja uskomuksiin tai taiteellisiin ja kirjallisiin teoksiin.

Luonnonperintökohde voi kertoa maapallon historian tärkeästä kehitysvaiheesta tai olla esimerkki käynnissä olevasta ekologisesta tai biologisesta muutoksesta. Se voi edustaa poikkeuksellisen kaunista maisemaa tai olla uhanalaisen eläinlajin tyyssija.

Luettelossa on 628 kulttuuriperintökohdetta, 160 luonnonperintökohdetta ja 24 yhdistelmäkohdetta eli yhteensä 812 kohdetta (tilanne vuodelta 2005). Ne sijaitsevat 137 maailmanperintösopimuksen allekirjoittaneen valtion alueella. Suomessa maailmanperintökohteita on tällä hetkellä kuusi.

Tilaa tietoa maailmanperinnöstä:

The World Heritage newsletterin voi tilata sähköisessä muodossa lähettämällä sähköpostiviestin osoitteeseen majordomo@world.std.com. Kirjoita viestin otsikkokenttään "subscribe whnews".

Suomen maailmanperintökohteet

Suomen maailmanperintäkohteiden esittely löytyy osoitteesta:

http://www.nba.fi/fi/maailmanperintokohteet

Suomen maailmanperintökohteet ovat:

Suomenlinna (liitettiin maailmanperintöluetteloon 1991)
Vanha Rauma (1991)
Petäjäveden vanha kirkko (1994)
Verlan puuhiomo ja pahvitehdas (1996)
Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue (1999)
Struven ketju (2005)

Aiheeseen liittyvää:

Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi

Linkit:

Unescon maailmanperintö [Unesco]
http://www.unesco.org/whc

Suomen maailmaperintökohteet [Museovirasto]

Luonnonperintöön liittyviä asioita hoidetaan ympäristöministeriössä [YM]

http://www.ymparisto.fi/

Suomen Tammi on Opetushallituksen, Museoviraston ja Ympäristöministeriön yhteinen kulttuuriperintöopetuksen kehittämisprojekti

[OPH/edu.fi] http://www.edu.fi/projektit/tammi/

Tehtäviä

Tutkikaa Internetin avulla, mitä uusia perintökohteita on viime aikoina liitetty mukaan Suomessa.
Miten yleissopimusta maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi noudatetaan mielestäsi Suomessa?
Mitä kulttuuri- ja luonnonperintöön kuuluvia kohteita on hävitetty kotipaikkakunnallasi?
Mistä johtuu, että kulttuuri- ja luonnonperintöä hävitetään Suomessa?
Miten voisit toimia kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi Suomessa?
Miten voisit toimia maailman luonnonperinnön säilyttämiseksi?

Eurooppalainen ravitsemus

Tasapainoinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta ovat hyvän terveyden perusta. Nykypäivän eurooppalaiset kuitenkin nauttivat liikaa kaloreita ja liikkuvat liian vähän. Ylipaino ja liikalihavuus on yhä yleisempää eurooppalaisten lasten keskuudessa.

Monet ennenaikaisen kuolleisuuden keskeisistä riskitekijöistä, kuten verenpaine, kolesteroli, painoindeksi ja diabetes riippuvat ruokailu-, juoma- ja liikuntatottumuksistamme. Tämän vuoksi ravitsemus ja liikunta ovat Euroopan unionin kansanterveyspolitiikan tärkeimpiä painopistealueita.

EU haluaa tältä pohjalta luoda synergioita ja yhdistää resursseja kutsumalla toimintaan mukaan kaikki sidosryhmät, kuten elintarvike- ja mainosalan, kansalaisyhteiskunnan ja tiedotusvälineet. Päätavoitteita ovat ravitsemukseen ja liikuntaan liittyvien tietojen ja tottumusten parantaminen.

Ruokavaliota ja liikuntaa käsittelevä Euroopan toimintafoorumi kokoaa yhteen elintarvikealan, vähittäiskaupan, ateriapalveluiden, mainosalan, kuluttajajärjestöjen ja terveysalan kansalaisjärjestöjen keskeiset EU-tason edustajat. Se tarjoaa foorumin kaikille osapuolille, jotka voivat sitoutua tähän toimintaan.

Toukokuussa 2007 Euroopan komissio hyväksyi ylipainon ja liikalihavuuden torjuntastrategiaa käsittelevän valkoisen kirjan, jossa yhdistyvät mm. maatalouden, liikenteen, urheilun ja kasvatusalan toimet sekä kansanterveys- ja elintarvikealan toimet. Strategiassa korostetaan toimintafoorumia yhtenä mallina, jolla voidaan parantaa kansallisen ja paikallisen tason kumppanuuksia. Sen puitteissa on myös luotu uusi korkean tason ryhmä, joka koostuu kunkin EU-maan edustajista.

Tehtäviä

Ovatko koulun ateriat terveellisiä?
Syötkö kotona terveellisesti?
Millä tavalla EU vaikuttaa kansalaisten ravintotottumuksiin?

Alkoholi

Alkoholi on keskeinen kansanterveydellinen huolenaihe Euroopan unionissa. Euroopassa on suhteellisesti eniten alkoholinkäyttäjiä koko maailmassa, suurin alkoholinkulutuksen taso asukasta kohti ja paljon alkoholiin liittyviä ongelmia.

Haitallinen ja vaarallinen alkoholinkäyttö aiheuttaa 7,4 prosenttia EU:ssa ilmenevistä terveysongelmista ja ennenaikaisista kuolemantapauksista.

Alkoholinkäytön seurauksena EU:ssa on myös paljon kuolemaan johtavia liikenneonnettomuuksia ja se voi johtaa myös monenlaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten väkivaltaan, huliganismiin, rikollisuuteen, perheongelmiin ja sosiaaliseen syrjäytymiseen sekä työn tuottavuuden heikentymiseen.

On selvää, että alkoholijuomat ovat tärkeitä taloudellisia hyödykkeitä. Monilla Euroopan alueilla niillä on myös oma kulttuurinen arvonsa. Alkoholin tuotanto, kauppa ja markkinointi edistävät EU:n talouskasvua.

Terveysongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan kuitenkin tehokasta alkoholipolitiikkaa. Euroopan unionin on myös tuettava ja koordinoitava jäsenvaltioiden toimia alkoholiin liittyvien haittojen vähentämiseksi.

Voidakseen vastata tähän haasteeseen EU suunnittelee ennen muuta kohdennettuja toimia, joiden tarkoituksena on rajoittaa etenkin nuorten mahdollisuuksia hankkia alkoholijuomia ja vähentää heidän altistumistaan mainonnalle. Tulevaan strategiaan lisätään mahdollisesti myös rattijuoppoutta torjuvia toimia sekä koulutuksen ja tiedottamisen parantamiseen tähtääviä aloitteita.

Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö on keskeistä tiedonvaihdon kannalta. Myös kansalaisjärjestöillä odotetaan olevan tärkeä rooli tiedottamisessa ja kansalaisten saamisessa mukaan toimintaan. Alkoholijuomateollisuus voi myös osallistua työhön vahvistamalla käytännesääntöjään ja toimimalla vastuuntuntoisesti.

Suunnitteilla on, että etenkin WHO:n kanssa kehitetään kansainvälisenä yhteistyönä alkoholinkulutuksen epidemiologisen seurannan järjestelmä sekä määritetään sen edellyttämät sosiaaliset, taloudelliset ja terveyteen liittyvät indikaattorit

Tehtäviä

Mitä sairauksia alkoholin käyttö voi aiheuttaa?
Mitä yhteiskunnallisia ongelmia alkoholi aiheuttaa?
Miksi alkoholin käyttöä ei kielletä?

Huumausaineet

Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (EDMC) arvioi, että huumeiden väärinkäyttö aiheuttaa EU:ssa 6 500 - 9 000 yliannostuskuolemaa vuodessa.

Huumeruiskujen käyttö on myös suuri syy veren välityksellä tarttuvien sairauksien (esim. hiv/aids ja hepatiitti B ja C) leviämiseen. EU:ssa on 2 miljoonaa huumeiden ongelmakäyttäjää, joista puolet käyttää suonensisäisiä huumeita.

Vuosina 2001-2005 hiv-tapausten määrä väheni heidän keskuudessaan, mutta vuonna 2005 havaittiin vielä noin 3 500 uutta tapausta.

EU:n huumestrategiaan (2005-2012) kuuluu terveellisten elintapojen edistäminen. Siinä otetaan myös huomioon eri huumeisiin, ikään ja olosuhteisiin (raskaus, autolla-ajo jne.) liittyvät erilaiset terveysriskit.

Strategiaan perustuva EU:n huumausaineita koskeva toimintasuunnitelma (2005-2008) keskittyy tarjonnan ja kysynnän vähentämiseen, kansainvälisen koordinoinnin parantamiseen, tiedotukseen, tutkimukseen ja arviointiin.

Siinä esitetään kullekin toimenpiteelle selkeät, mitattavat indikaattorit, jotta niiden tuloksia ja edistymistä voidaan arvioida ja näin kehittää uutta toimintasuunnitelmaa vuosiksi 2009-2012.

Tehtäviä

Kun tiedetään huumeiden käytön aiheuttamat kuolemat ja ongelmat, miten on mahollista, että koko ajan ilmaantuu uusia huumeiden käyttäjiä?
Minkä laatuista rikollisuutta liittyy huumeisiin?
Miten huumeiden maahantuonti voitaisiin estää?
Miten voitaisiin lopettaa Afganistanin oopiumin tuotanto?
Miten voitaisiin lopettaa Etelä-Amerikan kokaiinin tuotanto?

Tupakka

Tupakointi on yleisin yksittäinen vältettävissä oleva kuolinsyy EU:ssa. Tietoisuus tupakoinnin haittavaikutuksista lisääntyy, ja EU pyrkiikin estämään ihmisiä aloittamasta tupakointia, auttamaan tupakoitsijoita lopettamaan tupakoinnin, ehkäisemään tupakansavulle altistumista sekä rajoittamaan tupakkamainontaa ja markkinointia.

Huomattavasta edistymisestä huolimatta tupakoitsijoiden määrä on edelleen korkea. Noin kolmasosa EU:n väestöstä tupakoi.

Terveysvaikutukset ovatkin merkittäviä: unionissa kuolee vuosittain noin 650 000 ihmistä tupakan aiheuttamiin sairauksiin. Heistä lähes puolet on 35–69-vuotiaita eli huomattavasti keskimääräistä elinajanodotetta nuorempia henkilöitä.

Samalla kun tietoisuus tupakoinnin haitallisuudesta kasvaa, siitä kärsivät ryhmät vaativat yhä ponnekkaammin suojaa tupakansavulle altistumisesta johtuvilta sairauksilta, vammautumiselta ja kuolemalta.

EU torjuu tupakointia erityisesti lainsäädännöllisin toimin, rahoittamalla tupakoinnin torjuntahankkeita ja tiedotuskampanjoin. Strategiassa sovelletaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa. EU ottaa tupakoinnin torjunnan huomioon myös useilla muilla unionin politiikanaloilla, kuten verotus- ja maatalouspolitiikassa.

Se pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan tupakoinnin ehkäisemiseen maailmanlaajuisesti. Yksi tärkeimmistä kansainvälisistä välineistä on tupakoinnin torjuntaa koskeva puitesopimus, joka on ensimmäinen kansainvälinen terveyttä koskeva sopimus.

Puitesopimus velvoittaa allekirjoittajamaat toimimaan tupakasta johtuvien kuolemien ja sairauksien vähentämiseksi kaikkialla maailmassa. Se tarjoaa myös puitteet yhä tiukemmille tupakoinnin torjuntatoimille.

Tehtäviä

Kun tiedetään, että tupakka tappaa, miten on mahdollista, että myös Suomeen ilmaantuu koko ajan uusia tupakoijia?
Miten tupakoinnin aloittaminen voitaisiin tehokkaasti estää?
Miksi tupakointia ei kielletä kokonaan?

Matkailu

Henkilöiden vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä on Euroopan unionin perustavoitteita. Oikeus vapaaseen liikkumiseen tarkoittaa, että jokaisella EU-kansalaisella on oikeus matkustaa vapaasti ja asettua minne tahansa Euroopan unionissa. EU-kansalaisilla onkin terveydenhoidon, ostosten ja yksityisten liiketoimien suhteen tiettyjä oikeuksia ja etuja. Nämä ovat myös osittain suojattuja.

Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että Euroopan kansalaiset ovat tottuneet liikkumaan Euroopan unionissa. Voimassaolevasta lainsäädännöstä tiedottamista voitaisiin kuitenkin tehostaa, jotta varmistettaisiin, että yhä useammat kansalaiset ovat matkustaessaan tietoisia oikeuksistaan ja matkailijoille taatusta suojasta.

Euroopan unioni pyrkii turvaamaan nämä oikeudet varmistaakseen kaikkien EU-kansalaisten korkeatasoisen suojan matkoilla. Se tukee EU-kansalaisten toivetta elää terveellisesti ja turvallisesti, minkä lisäksi heidän on voitava luottaa mistä tahansa EU:n alueelta ostamiinsa tuotteisiin ja palveluihin.

Tehtäviä

Miksi EU haluaa edistää matkailua?
Mitä hyötyä matkailusta on?
Mitä haittoja matkailusta on?

Urheilu ja vapaa-aika

Euroopan unioni edistää aktiivisesti urheilua. Urheilu ja vapaa-aika kohentavat terveyttä, ja niillä on myös sosiaalinen ja kasvatuksellinen merkitys. Euroopan unionin tavoitteena on levittää viestiä siitä, että ihmiset voivat kohentaa terveyttään liikunnalla. Erityisesti urheilulla voi olla merkittävä osuus terveyden ylläpidossa, sairauksien ehkäisemisessä ja liikapainosta eroon pääsemisessä.

Euroopan unionin tavoitteena on urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittäminen. Urheilulle ja vapaa-ajalle otollisten olosuhteiden odotetaan vähentävän onnettomuuksien ja urheiluvammojen määrää. Liikunnan edistäminen ja vammojen ehkäiseminen ovat keskeisiä tavoitteita useissa Euroopan unionin rahoittamissa ja kansanterveysohjelman (2003–2008) kautta tuetuissa hankkeissa.

Jäsenvaltioissa sattuvista vammautumisista ja onnettomuuksista kerättävän tiedon avulla sekä käyttämällä yhteisiä luokitusjärjestelmiä Euroopan unioni haluaa tukea kansallisten elinten ja urheilujärjestöjen yhteistä toimintaa turvallisuuden parantamiseksi koko Euroopan unionissa.

Tehtäviä

Oletko urheilun kannattaja vai vastustaja?
Määrittele vapaa-aika.
Harrastatko tarpeeksi liikuntaa?

Seksi

Euroopan unioni edistää aktiivisesti seksuaaliterveyttä ja kannustaa terveeseen seksikäyttäytymiseen. Tämä tavoite sisältyy EU:n kansanterveysohjelmaan (2008–2013) ja sen erityisenä kohderyhmänä ovat nuoret.

Ohjelman puitteissa EU haluaa kehittää strategioita, joiden avulla voidaan parantaa kaikkien kansalaisten seksuaaliterveyttä ja edistää parhaiden toimintatapojen ja tiedon vaihtoa keskeisissä kysymyksissä.

Näitä ovat mm. teiniraskaudet ja sukupuoliteitse tarttuvien tautien torjunta.

Strategioissa otetaan huomioon erityiset kohderyhmät, edistetään sukupuolten välistä tasa-arvoa ja kunnioitetaan kulttuurisia eroja.

EU pyrkii myös eurooppalaiseen kumppanuuteen nuorten ja heikoimmassa asemassa olevien ryhmien seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämiseksi. Kampanjointi turvaseksin puolesta on erittäin tärkeää esimerkiksi hivin ja kupan leviämisen estämiseksi.

EU toimii seksuaali- ja lisääntymisterveyden alalla myös kehitysmaissa. Se osoittaa huomattavia avustusvaroja köyhien maiden lisääntymisterveydenhuollon parantamiseen.

Tehtäviä

Miten sukupuoliteitse tarttuvia tauteja voidaan torjua?
Miten teiniraskauksia voidaan torjua?
Tarvitaanko seksiä?

Kulttuurien ja sivilisaatioiden vuorovaikutus

Mikä on sivilisaatio

Sivilisaatio on jonkin ihmisyhteisön elämäntapa.

Sivilisaatioiden välinen taistelu

Samuel P. Huntigton esittää teoksessaan Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys. (The clash of civilizations: Remaking of world order, 1996) että maailma on siirtynyt kapitalismin ja sosialismin välisestä vastakkainasettelusta kuuden tai seitsemän sivilisaation väliseen kamppailuun. Näiden taustalla ovat politiikan sijaan elämäntapa ja uskonto.

Maailma jakautuu selvästi kahdeksaan tai yhdeksään elämäntapaan, jotka ovat

länsimainen,
latinalaisamerikkalainen,
ortodoksinen,
islamilainen,
intialainen,
kiinalainen,
japanilainen, ja
afrikkalainen

elämäntapa, mahdollisesti lisäksi buddhalainen elämäntapa.

Huntington kirjoittaa:

“Muslimit pelkäävät ja vihaavat lännen valtaa ja sen uhkaa heidän yhteiskunnilleen ja uskomuksilleen. He pitävät länsimaita aineellisena, lahjottavina, rappeutuneina ja siveettöminä.

Se on heistä myös viettelevä, ja tästä syystä he korostavat voimakkaasti, että on vastustettava sen vaikutuksia heidän elämäntapaansa.

Yhä useammin muslimien hyökkäykset länttä vastaan eivät perustu niinkään siihen, että länsi pitäytyy epätäydelliseen, virheelliseen uskontoon joka on kaikesta huolimatta ”kirjan uskonto”, vaan siihen, että sillä ei ole minkäänlaista uskontoa.

Muslimien mielestä länsimainen maallistuminen, uskonnottomuus ja niistä seuraava siveettömyys ovat suurempia pahoja kuin ne tuottanut länsimainen kristinusko.

Kylmän sodan aikana länsi leimasi vastustajansa ”jumalattomaksi kommunismiksi”. Kylmän sodan jälkeisessä sivilisaatioiden kamppailussa muslimit pitävät vastustajanaan 'jumalatonta länttä'.” (271)

Huntingtonin mukaan yhteentörmäykset ovat sitä vaarallisempia, mitä erilaisemmista elämäntavoista osapuolet tulevat.

Huntingtonin mukaan valtioiden ymmätämys toisiaan kohtaan ja tuki toisilleen, samoin kuin keskinäinen vihamielisyys, määräytyvät elämäntavan perusteella.

Huntingtonin mukaan islamilainen kulttuuri selittää kansanvallan epäonnistumisen suurimmassa osassa islamilaista maailmaa.

Huntington kannattaa länsimaisen elämäntavan voittoa.

Oikeus omaan elämäntapaan

Ayn Rand (1905 - 1982) ajatteli, että ihmisen tulee valita arvonsa ja toimintansa järkeensä nojautuen, että ihmisellä on oikeus olla olemassa itsensä vuoksi, vailla pakkoa uhrata itsensä toisille tai oikeutta uhrata toisia itsensä vuoksi, ja että kellään ei ole oikeutta hyödyntää toisia fyysisen voiman avulla, eikä tuputtaa toisille aatteita tai ajatuksia väkivalloin.

Tehtäviä

Millä tavalla islamilailen elämäntapa ja suomalaisnen elämäntapa poikkeavat toisistaan?
Perustuuko länsimainen elämäntapa kristinuskoon vai valistuajatteluun?
Millä tavalla evankelis-luterilainen elämäntapa ja ortodoksinen elämäntapa eroavat toisistaan?
Säilyttääkö Kiina oman elämäntapansa vai länsimaistuuko se?
Millä tavalla tiibettiläisten elämäntapa eroaa muiden kiinalaisten elämäntavasta?
Millä tavalla latinalaisamerikkalainen elämäntapa eroaa suomalaisesta?
Johtaako elämäntapojen erilaisuus tulevaisuudessa sotiin?

Etninen ja kulttuurinen moninaisuus Suomessa ja maailmalla

Lähteet

Tässä osiossa on jonkin verran melko suoraan Kimmo Ketolan artikkelista ”Uskonto suomalaisessa yhteiskunnassa 1600 – luvulta nykypäivään” peräisin olevaa tietoa.

Sen seassa on kyllä paljon sellaista oppimateriaalin tekijäin aineistoa, jota Kimmo Ketola ei varmaankaan allekirjoita.

Mitä uudenaikaistuminen on

Uudenaikaista yhteiskuntaa voidaan luonnehtia esimerkiksi seuraavien piirteiden avulla:

teollistuminen,
talouden ja politiikan eriytyminen,
markkinasuuntautunut talous,
oikeusvaltio,
virkavaltainen valtio,
viestintäympäristöjen laajeneminen.

Uudenaikaisille länsimaille ovat tyypillisiä esimerkiksi seuraavat neljä muuta ominaisuutta:

kansallisvaltio,
kansanvalta (demokratia),
yksilöllisyys (individualismi) sekä
maallistuminensekularisaatio).

Nämä ominaisuudet eivät ole kovin hyvin toteutuneet muualla kuin ns. länsimaissa.

Laaja valtarakenteiden muutos

Uudenaikaistuminen on laaja yleisten valtarakenteiden muutos. On arveltu, että joskus uudenaikaistuminen pysähtyy. Tätä sanotaan joskus jälkiuudenaikaisuudeksi eli postmodernismiksi.

Esiteollinen yhteiskunta

Uudenaikaisen yhteiskunnan edeltäjää sanotaan usein esiteolliseksi yhteiskunnaksi. Maanviljelyn keksiminen ja valtioiden synty ovat muita tärkeitä tapahtumia ihmiskunnan menneisyydessä.

Ennen maanviljelyn keksimistä ihmiset metsästivät, kalastivat ja keräilivät syötäväksi kelpaavia kasveja. Suomessa pyyntikulttuureista peräisin olevat tavat ja uskomukset säilyivät monia muita Euroopan maita pidempään.

Taloudellinen kasvu oli hidasta

Esiteollisessa yhteiskunnassa taloudellinen kasvu oli hidasta, tai sitä ei ollut ollenkaan.

Nollasummapeli

Maanomistukseen perustuva talous oli eräänlaisena nollasummapeliä: oma yhteiskunnallinen ja taloudellinen nousu tapahtui jonkun muun kustannuksella.

Kohtaloon alistuminen

Perinteiset yleiset valtarakenteet kannustivat ihmistä hyväksymään osansa elämässä, suhtautumaan kohtaloonsa alistuvasti ja torjumaan kunnianhimon

Uskonnolliset valtarakenteet

Uskonnolliset valtarakenteet lupasivat köyhille korvausta kuoleman jälkeisessä elämässä. Varallisuuden tavoittelua pidettiin kuitenkin ahneutena.

Yhteiskunnallinen asema periytyi

Yhteiskunnallinen asema oli perinnöllinen, ei hankittu kuten joskus nykyään. Yhteiskunnallisen arvonnousun tavoittelu tukahdutettiin.

Perinteiset arvot

Perinteiset arvot auttoivat toisaalta ylläpitämään köyhien yhteishenkeä. Tavat kehottavat jakamaan omastaan, olemaan antelias ja vieraanvarainen. Yhteisvastuu tuki selviytymistä taloudellisesti epävarmoissa olosuhteissa.

Uudenaikaistuminen vahvistaa valtarakennetta

Uudenaikaistuminen vahvistaa yhteiskuntaa taloudellisesti ja poliittisesti. Se lisää yhteiskunnan vaurautta ja tehostaa sen yleisiä valtarakenteita.

Talous paranee teollistumisen myötä ja hallinto tehostuu järkeistämisen (byrokratisoitumisen) seurauksena.

Uudenaikaistumista on joskus pidetty myös perinteiden ja samalla esimerkiksi perinteisten uskontojen kaatajana.

Taloudellinen kasvu keskeisenä tavoitteena

Yhteiskunnassa uudenaikaistuminen merkitsee usein, että taloudellinen kasvu otetaan keskeiseksi tavoitteeksi; yksilön tasolla tämä merkitsee aineellisiin saavutuksiin pyrkimistä.

Uudenaikaistumisen seurauksia

Uudenaikaistumiseen kuuluvat esimerkiksi

kaupungistuminen,
yhteiskunnan osien lisääntyvä eriytyminen,
tieteen ja teknologian arvostuksen nousu,
yleinen koulutustason kohoaminen,
korkeampi eliniän odote,
alentunut syntyvyys,
laajentunut poliittinen osallistuminen sekä
lisääntynyt yhteiskunnallinen liikkuvuus (= yhteiskunnallisen arvoaseman muutokset).

Perinteinen todellisuuskäsitys muuttuu

Uudenaikaistuminen tarjoaa palkkioita, mutta sillä on myös haittoja.

Uudenaikaistuminen purkaa perinteisen todellisuuskäsityksen.

Yhteisölliset verkostot katoavat ja niiden tilalle tulee kilpailuhenki.
Työolosuhteista voi tulla epäinhimillisiä
Ihmisistä tulee osia suuressa koneistossa.
Työ kadottaa aikaisemman merkityksensä.
Päämäärät hämärtyvät.
Tehtaiden tavoin myös hallintobyrokratia riisuu ihmisen minuudestaan ja järjestää hänet luokituksiin iän, sukupuolen, terveyden, työkyvyn tai muiden hallinnollisten arvosteluperusteiden mukaan.

Frankfurtin koulukunta

Esimerkiksi Frankfurtin koulukunnan mielestä arvojärkeistyksen täydellinen syrjäytyminen välinejärkeistyksen tieltä oli johtamassa perustavien siveyskäsitysten hylkäämiseen ja sitä kautta uudenlaisiin järjettömyyden muotoihin, joista esimerkkejä olivat juutalaisten joukkotuho Hitlerin Saksassa sekä Stalinin vainot.

Uudenaikaistumisen inhimilliset kustannukset

Uudenaikaistumisen aiheuttamat inhimillisistä kustannuksista aletaan tajuta.

Välinejärkeistystä, virkavaltaisuutta, tiedettä ja teknologiaa kohtaan saatetaan tuntea epäluuloa. Tämä muutos perustui Länsi-Euroopassa ja Pohjois - Amerikassa, myöhemmin Itä-Aasiassa tapahtuneeseen taloudelliseen kehitykseen.

Elämän laatu

Vaikka taloudellista turvallisuutta edelleen tavoitellaan, se ei enää ole samassa määrin kaiken onnen ehto, vaan sen lisäksi mukaan on tullut mukaan elämän laatua korostavat arvoja.

Kurin, alistumisen ja aineellisiin saavutuksiin pyrkimisen tilalle on tullut elämäntyylien moninaisuutta korostavia käsityksiä. Ystävyyssuhteet, yksilöllinen päätäntävalta ja itseohjautuvuus asetetaan usein pelkkää aineellista hyvinvointia korkeammalle.

Vanhoillisuus on lisääntymässä

Vastaavasti arvovallat ja virkavaltainen valtio ovat menettäneet arvostustaan. Toisaalta vanhoillisuus ja perinteiden yletön korostaminen ovat lisääntymässä.

Tehtäviä

Mitä hyötyjä ja mitä haittoja uudenaikaistumisesta on ollut?
Mitä tarkoittavat postmodernismi ja posthumanismi.
Mitä ongelmia taloudellisen kasvun korostaminen aiheuttaa.

Valtiouskonnon aika Suomessa

Uskonnottomat ja vääräuskoiset karkoitettiin maasta

Suomesta (joka kuului siihen aikaan Ruotsiin) tehtiin yhden valtiouskonnon (kristillinen evankelis - luterilaisuus) maa Upsalan kirkolliskokouksessa vuonna 1593.

Kaarle -herttuan kokoon kutsumassa kokouksessa hyväksyttiin joukko kristillisiä uskontunnustuksia (pääasiassa eri aikoina eri puolilla maailmaa pidettyjen kirkolliskokousten päätöksiä), joihin valtio määräsi kaikki maassa asuvat uskomaan maasta karkotuksen uhalla.

Puhdasoppisuus eli fundamentalismi

Upsalan kokouksen (1593) ja Isonvihan (1713–1721) välistä, pääosin 1600-luvulle sijoittuvaa ajanjaksoa nimitetään pohjoismaisessa historian kirjoituksessa puhdasoppisuuden ajaksi.

Nimitys ”puhdasoppisuus” johtuu siitä, että evankelis-luterilaiset sanoivat ”puhdistavansa” kristinuskon sellaisesta kristillisestä perinteestä, joka ei vastannut uskonlahkon perustajan Martin Lutherin käsityksiä.

Usko perustui pyhiin teksteihin

Kuten fundamentalistiset lahkot yleensä evankelis-luterilaiset sanoivat nojautuvansa lahkon perustajan ajatuksiin (erityisesti Katekismus - niminen Martti Lutherin kirja), vanhoihin pyhiin kirjoihin (Raamattu) ja kirkolliskokousten päätöksiin (uskontunnustuksiin).

Keskitetty valtajärjestelmä

Samalla luotiin voimakas keskitetty valtajärjestelmä.

Evankelis-luterilainen puhdasoppisuus vahvisti kristillisen evankelis-luterilaisen kirkon valta-asemaa ulottamalla valvonnan tavallisten ihmisten arkeen ja elämäntapoihin huomattavasti kattavammin kuin keskiajan yleinen (katolinen) kristinusko.

Vanhat tavat pois

Yleisen (katolisen) kirkon ajalta periytyvät tavat pyrittiin kitkemään pois ja korvaamaan kristillisillä evankelis-luterilaisilla tavoilla.

Tosin jopa muinaissuomalaisia tapoja ja uskomuksia säilyi syrjäseuduilla 1900 – luvulle asti.

Vasta kansakoululaitos lutherilaisti Suomen lopullisesti.

Tehtäviä

Mistä syistä Ruotsin valtio päätyi yhden sallitun uskonnon maaksi?
Miksi ihmiset alistuivat siihen, että kirkko puuttui heidän yksityiselämäänsä?
Mitä tekisit, jos uskovaiset yrittäisivät vaikuttaa sinun yksityiselämääsi?

Kyläyhteisöt ja yhteisomistus

Länsi- ja Etelä-Suomessa oli kiinteiden peltojen viljelyyn perustuva kyläkulttuuri noin 1100-luvulle tultaessa.

Ennen 1750-luvulla alkanutta iso- ja uusjakoa suomalaiset kylät olivat yhteisomistukseen perustuvia yhteisöjä.

Ajanjakso jakaantuu kristillisen keskiajan kulttuuriin (noin 1100 - 1500-luvuilla) ja sääty-yhteiskunnan kulttuuriin (noin 1600 - 1800-luvuilla). Kristillisen evankelis-luterilaisen uskonnon valtaan nousu vaikutti voimakkaasti tähän muutokseen.

Naapuruus ja kyläyhteisö olivat tulleet sukua tärkeämmiksi. Yhteisöllisen todellisuuskäsityksen mukaisesti kyläkulttuuri korosti yhteistä osallistumista työntekoon ja päätöksen tekoon.

Luontaistalous

Esiteollisen ajan luontaistaloudessa kaikki tarvittava tuotettiin omassa taloudessa tai paikallisyhteisössä.

Länsi-Suomessa maataloustuotanto keskittyi peltoviljelyyn, jota harjoitettiin kyläläisten yhteistyönä. Kyläyhteisö omisti viljelysmaan, ja jokainen perhe sai viljeltäväkseen sarkoja sekä hyvistä että huonoista pelloista.

Sarkajaosta oli seurauksena, että naapureiden oli noudatettava samaa kylvön ja sadonkorjuun rytmiä ja että talot sijaitsivat ryhmäkylässä toistensa välittömässä läheisyydessä.

Myös muut yhteistyöhankkeet, kuten tervanpoltto, kalastus tai vesimyllyt vaativat kyläläisten yhteenliittymistä osuustoiminnallisiin yhtiöihin ja työliittoihin.

Vastavuoroisuus ja talkoot

Sukulaiset ja naapurit auttoivat muutenkin toisiaan vastavuoroisesti kaikenlaisissa hankkeissa.

Talkoot tarkoittivat työmuotona sitä, että talo sai käyttöönsä työvoimaa kun tarjosi työläisille ruokaa ja juomaa.

Yhteistyö ja talkoot alkoivat hävitä Suomesta lopullisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Ulkonaiset puitteet tärkeät

Viljelijät olivat vahvasti sidoksissa viljelyksiinsä.

Toiminnan keskipiste oli talo, jonka varallisuutta ja pysyvyyttä pyrittiin kaikin tavoin varmistamaan ja ylläpitämään.

Tässä elämäntavassa arvostettiin ainakin ulkonaisesti sitä, että ihmisellä on uskollinen puoliso, kuuliaiset lapset ja hyvät naapurit.

Lasten kasvatuksessa korostettiin työteliäisyyttä, tottelevaisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Tehtäviä

Miksi muinaissuomalaiset tekivät töitä yhdessä?
Miksi muinaissuomalaiset talonpojat asuivat kylissä?
Millaista osuustoimintaa Suomessa on nykyään?

Kuoleman jälkeinen tuomio

Kristillinen evankelis-luterilainen kirkko opetti, että uskovainen ihminen palkitaan kristinuskon jumalan armosta kuoleman jälkeen ikuisella onnellisella elämällä Taivaassa ja että muita rangaistaan ikuisella kärsimyksellä Helvetissä.

Taivaan ajateltiin olevan jossain ylhäällä (monien uskontojen jumalat asuivat ylhäällä ja monet planeettojen nimistä kuten Merkurius, Venus, Mars, Jupiter, Saturnus ja Pluto ovat muinaisten jumalien nimiä) ja Helvetin alhaalla maan alla, koska esimerkiksi tulivuoret syöksivät ”tulta ja tulikiveä”, joka käsitettiin soveliaiksi aineiksi kuoleman jälkeisen rangaistuksen toteuttamiseen.

Uskosta ja armosta pääsi taivaaseen

Evankelis-luterilaisen kristillisyyden mukaan Taivaaseen pääsi pääasiassa uskon ja jumalan armon avulla.

Yleisessä (katolisessa) kristillisyydessä painotettiin siihen aikaan myös hyvien töiden merkitystä. Viime vuosisadan lopulla evankelis-luterilaiset ja katoliset kristityt sopivat kiistansa tässä kysymyksessä.

Nykyään kristittyjen pappien enemmistö ajattelee, että Taivaaseen pääsee lähinnä vain uskon ja kristinuskon jumalan armon voimalla.

Maailmanloppu ja kuolleiden herätys

Virallisen evankelis-luterilaisen kristinuskon mukaan joskus tulee ns. maailmaloppu, jolloin kaikkien aikojen kuolleet herätetään uuteen elämään ruumiillisessa muodossa (ts. luodaan uudestaan tyhjästä) ja pidetään viimeinen tuomio, jossa uskovaiset ihmiset päästetään Taivaan ikuisiin iloihin ja muut Helvetin ikuisiin kauhuihin.

Apua jumalalta

Uskomisesta ja ns. rukoilemisesta (avun pyytämisestä kristittyjen jumalalta) ajateltiin olevan hyötyä myös kuolemaa edeltävässä ns. maallisessa elämässä.

Tämä selittää omalta osaltaan valtiovallan halun pakottaa kaikki maassa asuvat yhteen ja samaan uskoon.

Kuningas ja papisto lisäsivät valtaansa

Kuningas ja papisto pyrkivät lisäämään valtaansa hallintoa tehostamalla. Valtio vaati uskonnollista yhtenäisyyttä.

Örebron valtiopäivillä vuonna 1617 annettiin laki, jonka mukaan muiden kuin kristillisen evankelis-luterilaisen uskonnon harjoittaminen oli maasta karkotuksen uhalla kielletty.

Virkamieskirkko

Kristillinen evankelis-luterilainen kirkko pyrki valvomaan jäsentensä elämää ja siveyttä. Syntyi virkamieskirkko, joka vaikutti yhteiskuntaan sen kaikilla mahdollisilla tasoilla.

Kolmisäätyoppi

1600-luvun pappisvaltainen käsitys hallitsijasta ja hänen valtaoikeudestaan perustui kolmisäätyoppiin.

Sen mukaan kristinuskon jumala oli säätänyt yhteiskunnan kolmiportaiseksi:

opetussäädyn tehtävänä oli julistaa kristinuskon sanomaa,
poliittisen säädyn tehtävä oli ylläpitää järjestystä ja
perhe edusti ihmisen jokapäiväistä elämää.

Oppi sisältyi Martti Lutherin kirjan Katekismus ns. huoneentauluun.

Kuningas oli jumalan sijainen maan päällä

Se merkitsi, että kuningas oli saanut valtansa kristinuskon jumalalta ja hän oli siten tämän jumalan sijainen maan päällä.

Kuningasta pidettiin käytännössä maanpäällisenä jumalana, jonka viisautta ei tavallinen ihminen kyennyt arvostelemaan.

Ankara kirkkolaki

Papisto vakiintui puhdasoppisuuden aikana aikaisempaa kiinteämmäksi osaksi valtakunnan hallintoa. Uusi evankelis-luterilainen kirkkolaki säädettiin vuonna 1686.

Lain henki oli puhdasoppisuuden läpitunkema. Viran menetyksen ja valtakunnasta karkotuksen uhalla siinä kiellettiin ketään opettamasta "harhaisia käsityksiä".

Alttarin ja valtion liitto

Pappisvalassa liittyivät yhteen kuuliaisuuslupaus kirkolliselle esimiehelle ja valtakunnan hallitukselle.

Tällä tavoin kirkko ja valtio muodostivat yhden ja saman kokonaisuuden, ”alttarin ja valtaistuimen” liiton.

Kirkko oli valtion tiedotuskanava

Puhdasoppisuuden ajalla vakiintuneelle sunnuntai-aamun kokoontumiselle (jumalanpalvelukselle) oli ominaista järjestys ja papin pitämän puheen (saarnan) hallitseva asema.

Se oli kokonaisvaltainen tapahtuma, jossa toteutui sekä valtakunnan yhtenäisyys paikallistasolla että käsitys yhteisen uskon välttämättömyydestä jokaiselle yhteisön jäsenelle.

Sunnuntain kokoontuminen (jumalanpalvelus) oli myös valtiovallan tiedotuskanava ennen sanomalehtien aikaa.

Papisto sai luettavakseen kuulutuksia kansalle.

Jumalan ruumiin ja veren nauttiminen

Uskontopakko tulee hyvin ilmi ns. ehtoollisen viettoa koskevassa pakkomääräyksessä: ehtoollisella piti käydä ainakin kerran vuodessa.

Sana ”ehtoollinen” tulee sanasta ”ehtoo” = ilta. Tällä viitataan Uuden testamentin kertomukseen illasta, jona Jeesuksen kerrotaan asettaneen ehtoollisen.

Ehtoollinen on muinaisten helleenisten mysteeriuskontojen tapa, jolla pyritään saavuttamaan ikuinen elämä syömällä jumalan lihaa ja juomalla jumalan verta, kristinuskossa leivänpala (öylätti) ja viiniä, jotka toisen käsityksen mukaan muuttuvat syötäessä todelliseksi jumalan lihaksi ja vereksi, toisen käsityksen mukaan ne eivät muutu vaan ovat jumalan lihan ja veren vertauskuvia.

Kirkossa käymättä olemisesta voitiin sakottaa

Yleinen ajattelutapa oli, että kirkossa käyntiin voitiin velvoittaa, mutta koska ehtoollinen on uskon ilmaus, siihen ei katsottu voitavan pakottaa.

1600-luvun sääntöjen mukaan kirkossa piti käydä aina sunnuntaisin. Tärkeimmäksi asiaksi muodostuivat sunnuntaiaamun papin puheet (saarnat).

Poissaolosta ilman pätevää syytä voitiin rangaista sakoilla. Käytännössä vaatimukset koskivat lähinnä juhlapäiviä sekä vuosittaisia kiitos-, katumus- ja rukouspäiviä.

Kirkkokuri ja häpeärangaistukset

Kirkkokuri ja oikeuslaitos liittyivät yhteen.

Valtio ja kirkko olivat yksi ja sama asia.

Rikoksen tekijän silloisen kristillisen siveyden vastaisen teon (synnin) julistaminen kirkon puhujakorokkeelta (saarnastuolista) ja siihen liittyvät katumusharjoitukset, kuten kirkon edessä seisominen, olivat luonteeltaan häpeärangaistuksia.

Häpeärangaistukset lisääntyivät 1600-luvun puolivälissä.

Jalkapuu otettiin käyttöön 1660.

Sen ohella käytettiin varsinkin sukupuolirikkeistä häpeäpenkillä istuttamista kirkon oven suulla.

Kristillisen siveyden vastaisten tekojen (syntien) julkisen tunnustamisen (julkiripin) ehtoja tosin kiristettiin siten, että ketään ei saanut alistaa siihen ilman oikeuden edeltävää tuomiota.

(YK:n Ihmisoikeuksien julistus kieltää häpeärangaistukset.)

Sukupuolisiveyden valvonta

Kirkon järjestyksenpitovelvollisuuksiin kuuluivat myös kristillisen sukupuolisiveyden valvonta ja kotisovun ylläpito.

Kristillisen siveyden rikkomiset eivät olleet tuon ajan evankelis-luterilaisuudessa yksityisasioita. Kristillisen siveyden rikkominen (synnin tekeminen) ei koskenut vain rikkonutta itseään, vaan kristillisten arvojen mukainen elämä oli silloisen uskonnon mukaan ehtona koko yhteisön menestykselle.

Yhden rikkomuksesta jumala rankaisee kaikkia

Sovittamattoman (tunnustamattoman)siveydenn rikkomisen (synnin) katsottiin tuottavan rangaistuksen kaikille.

Julkinen kristillisen siveyden rikkomisen (syntien) tunnustaminen (julkirippi) oli rangaistus raskaimmista rikoksista, joihin kuuluivat sukupuolirikkomukset, väkivaltarikokset ja väärä vala (valheellinen lausunto oikeuden istunnossa).

Seurakunnasta erottamista (pannaa) käytettiin lähinnä uhkauksena; sitä ei tiettävästi koskaan toteutettu.

Uskonnon opetusta tehostettiin

Evankelis-luterilaisen kristinuskon valtaan noususta lähtien sen tärkein tavoite on ollut uskonnonopetuksen tehostaminen.

Evankelis-luterilaisen kirkon mukaan jokaisen piti oppia ne kristinuskon kohdat, jotka oli kirjattu Martti Lutherin kirjaan Katekismus.

Sitä pyrittiin virsikirjan ohella levittämään kaikkiin koteihin.

Koululaitoksesta tuli 1600-luvulla yhtenäistämispolitiikan väline.

Hallinnon tehostuminen ja keskittäminen toivat mukanaan paineita myös koululaitosta kohtaan. Ensimmäinen suomenkielinen Raamattu ilmestyi vuonna 1642. Se oli suuri ja kallis teos, jota painettiin 1200 kappaletta, jotka oli tarkoitettu seurakunnille. Varsinainen kansan kirja se ei ollut.

Kinkerit

Papin johtamat kokoukset, ns. kinkerit vakiintuivat osaksi uskonnonopetusta 1600-luvun jälkipuoliskolla.

Aluksi kuulustelumatkat rajoitettiin perhekuntiin, jotka eivät voineet tulla kirkkoon kuulusteltaviksi.

Kinkereiden vaikuttimena oli uskonnonopetuksen tehostaminen, ja niiden avulla pyrittiin tavoittamaan kaikki kirkon jäsenet (seurakuntalaiset).

Lisäksi kinkerit sopivat paitsi kristinuskon tuntemuksen tarkkailuun, myös kaikkinaiseen seurakuntalaisten elämän valvontaan paikan päällä, itse kylissä.

Niinpä kinkereissä keskusteltiin kyläkunnan tavoista ja sovusta. Kirkkolaissa määrättiin, että papin tuli käydä seurakuntalaisten luona talo talolta, silloin kun siihen löytyy molemmille sopiva tilaisuus.

Kirkko kiristi yhä otettaan

Vaikka puhdasoppisuuden ajan esivalta pyrki kaikin keinoin valvomaan kansan elämää ja uskonnollisia tapoja, se ei siihen täydellisesti pystynyt.

Erilaisia poikkeamia virallisesta uskonnosta esiintyi. Valtiovallan toimet vieraita uskoja vastaan terästyivät 1640-luvulla.

Ensisijassa oli kyse kristilliseltä yleisen (katolilsen) kirkon ajalta periytyvien tapojen pois kitkemisestä. Käytännössä vastustettiin usein juuriyleisestä (katolisesta) kirkosta periytyviä eikä niinkään kristinuskoa edeltäneeltä ajalta peräisin olevia tapoja.

Esimerkiksi kansanparantajien toimintaan kirkko ei puuttunut.

Myös ennustaminen lukeminen oli sallittua.

Tehtäviä

Miksi evankelisluterilainen kirkko halusi opettaa kansan lukemaan?
Miksi Suomessa on uskonnonopetusta?
Miksi Suomessa on elämänkatsomustiedon opetusta?
Kuka hankki Suomeen elämänkatsomustiedon opetuksen?
Millaista elämänkatsomustiedon opetuksen pitäisi olla sinun mielestäsi?

Noitavainot

Noitavainojen alkuna pidetään Paavi Innocentius VIII:n bullaa Summis desiderantes affectibus vuodelta 1484, jossa hyväksyttiin noitien polttaminen (se perustuu Raamattuun).

Noitavasara

Vuonna 1486 tai 1487 painettiin inkvisiittorien (inkvisitio oli sen ajan kirkon tutkimuslaitos) Jacob Sprenger (1436–1495) ja Heinrich Kramer (n. 1430–1505) kirjoittama kirja Malleus maleficarum, saksaksi käännettynä der Hexenhammer, eli Noitavasara, jossa annettiin yksityiskohtaiset ohjeet noitien kuulustelemiseksi.

Noitavasarassa musta taikuus selitettiin osaksi kerettiläistä harhaoppia, jota vastaan inkvisitio taisteli. Noituus oli jaettu 14 eri lajiin.

Noitavainot olivat kovimmillaan Galieo Galilein aikana

Noitavainot eivät olleet keskiajan ilmiö, vaan alkoivat uuden ajan, renessanssin ja humanismin aikana. Vainot olivat kovimmillaan Galileo Galilein aikana.

Noituudesta epäiltyjä kidutettiin

Oikeudenkäynneissä saatettiin käyttää kuulustelumenetelmänä kiduttamista, puolueellista painostamista tai henkistä murtamista niin pitkään, kunnes syytetty alkoi jo itsekin uskoa noituuteensa.

Ennen pahimman mahdollisen rangaistuksen eli kuolemantuomion langettamista syytettyä testattiin yleensä jollakin hyvin mielivaltaisella noitatestillä - yksi tunnetuimmista oli syytetyn heittäminen järveen.

Jos syytetty kellui, hän oli luultavasti noita, jos hän taas hukkui, niin sitten hän oli ollut syytön.

Näistä testeistä oli tosin vielä melkoisen helppo kääntää asiat omaksi edukseen, jos vain oli tarpeeksi viisas sen tehdäkseen ja osasi uida: tunnetuin tarina kertoo naisesta, joka selitti kellumistaan sillä, että oli vetänyt kunnolla kevyttä ilmaa sisäänsä ja sulkenut sitten suunsa.

Tuomitsijat uskoivat tämän selityksen ilman sen kummempia mutinoita.

Noidat poltettiin elävältä

Jos kuolemantuomio laitettiin täytäntöön, poltettiin syytetty yleensä roviolla, sillä lieskojen kuviteltiin ajavan pahoja henkiä tehokkaasti tiehensä. Elävältä polttaminen ei ollut mitenkään harvinaista, se oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Noitasapatit

Kristillisen evankelis-luterilaisen puhdasoppisuuden aikana Suomeen levisi yleiseurooppalainen noitateoria noitavainoineen.

Noitavainot olivat kiihkeimmillään Euroopassa 1500-luvun puolivälistä eteenpäin noin sadan vuoden ajan.

Vainot perustuivat tuona aikana laajalle levinneeseen uskomukseen niin sanotuista noitasapateista (sapatti on juutalaisten lepopäivä, lauantai).

Kristinuskon jumalan päävastustajan paholaisen kanssa liiton tehneiden noitien uskottiin lentävän öisiin pitoihin, joissa palveltiin paholaista.

Noitien pelko sai paikoin valtavat mittasuhteet, mikä johti suuriin noitien joukkoteloituksiin roviolla polttamalla.

Suomessa noitia poltettiin puhdasoppisuuden aikana

Suomessa varsinaiset noitasapattioikeudenkäynnit ajoittuvat 1660-luvun puolivälistä 1670-luvun loppuun.

Vuoden 1675 valtiopäivillä jo suurin osa papistosta oli kääntynyt arvostelevalle kannalle noitaoikeudenkäyntien suhteen.

Noitasapattikäsitys ei saanut Suomessa yhtä laajaa kannatusta kuin muualla Euroopassa.

Syytösten taustalla oli tavallisesti riita jostakin taloudellisesta vahingosta.

Useimmiten oikeudenkäynneissä olivat kyseessä kansanomaiset tavat ja uskomukset, jotka liittyvät onneen ja epäonneen.

Nigerian kristityt polttavat edelleen noitia

Esimerkiksi Nigerian kristityt ovat teloittaneet noitia vielä tällä vuosituhannella, ja noitavainoja on esiintynyt edelleen myös muualla, pääasiassa kehitysmaissa.

Usko taikuuteen oli yleinen

Usko yli-inhimillisiin olentoihin ja niiden voimaan joko auttaa tai vahingoittaa ihmistä on ollut menneinä aikoina varsin yleinen.

Erilaiset uskomukset eivät kuitenkaan aina saa vakiintunutta muotoa virallisine oppeineen ja papiston ylläpitämine menoineen.

Ihmisillä on syvälle juurtuneita käsityksiä, joita ei aina välttämättä hahmotella sanoiksi asti, vaan jotka paljastuvat luotettavimmin siinä, mitä ihmiset tekevät.

Virallinen uskonto saattaa pyrkiä ulottamaan vaikutuksensa kansan uskomuksellisiin tapoihin ja sulkea niitä piiriinsä.

Monet ei-kristilliset tavat ja perinteet ovat Suomessa säilyneet evankelisluterilaisen kirkon vastustuksesta huolimatta.

Tehtäviä

Mistä usko noituuteen johtui?
Miksi noitavainot levisivät myös Suomeen?
Etsikää esimerkiksi Internetistä kertomus suomalaisen noidan polttamisesta.
Mitä Aira Brinkin nuorisoromaanissa Velhojuuri kerrotaan noitavainojen ajasta?
Selvittäkää, miksi noitavainoja esiintyy yhä (esimerkiksi Nigerian kristittyjen keskuudessa).

Tavat ja juhlat

Kristillinen vihkiminen tuli pakolliseksi 1563

Hyvin vanhoja perinteitä esiintyy esimerkiksi häätavoissa. Kirkollinen vihkiminen tuli pakolliseksi kristillisessä katolisessa kirkossa Trenton kirkolliskokouksessa vuonna 1563.

Avioliitto ei ole pyhä toimitus (sakramentti)

Vaikka kristillisen evankelis-luterilaisen luterilaisen käsityksen mukaan avioliitto ei ole ns. pyhä toimitus (sakramentti), vaan oikeustoimi, myös kristillisessä evankelis-luterilaisessa kirkossa alettiin vähitellen pitää kirkollista vihkimistä avioliiton solmimisen välttämättömänä muotona.

Kirkolliset tavat juurtuivat kuitenkin hyvin vaivalloisesti kansan tapoihin. Kansan käsityksen mukaan avioelämä alkoi jo kihlauksesta ja kuulutuksista, eikä kirkko voinut asialle paljon mitään.

Häät

Häät olivat suvun ja kyläyhteisön kannalta tärkeitä, saattoihan niillä olla monenlaisia yhteisöllisiä vaikutuksia.

Avioliiton vaikuttimet olivat taloudellisia

Avioliiton solmimisen aloite oli perinteisesti vanhemmilla, ja sen vaikuttimet olivat pääosin taloudellisia.

Nuoret saattoivat olla ventovieraat toisilleen ja heidät naitettiin huomattavan nuorina. Kristitty evankelis-luterilainen alueellinen kirkollinen johtaja (piispa) Gezelius oli määrännyt miehen naimakelpoisuusiäksi 18 ja naisen 14 vuotta.

Varhaiseen avioliittoon kannusti työvoiman tarve.

Paikalle kutsuttiin myös vainajat

Pohjalaistalossa häiden saattoivat kestää kahdesta kolmeen päivään ja vieraiden määrän nousi joskus moneen sataan.

Häiden tärkeys nimenomaan suvun juhlina näkyy myös karjalaisessa tavassa kutsua paikalle myös suvun vainajat.

Monet muut ikivanhat tavat säilyivät häiden yhteydessä, sillä se oli arka siirtymävaihe, jolloin ihminen oli altis kaikenlaiselle pahansuopaiselle vaikutukselle

Pahojen henkien karkotus

Hääseurueen lähtiessä pahat henget pyrittiin karkottamaan.

Liikkeelle ei saanut lähteä suorinta tietä, vaan talo oli kierrettävä henkien harhauttamiseksi.

Pahalta silmältä suojauduttiin kuljettamalla morsian kasvot verhottuna (morsiushuntu).

Morsiamen hedelmällisyyttä ja kykyä synnyttää poikalapsia koetettiin varmistaa monin maagisin keinoin - nykyäänkin on tapana heittää riisiä hääparin ylle.

Lapsikaste ja taikominen

Sama ilmiö esiintyy myös muiden siirtymäriittien yhteydessä. Ns. lapsen kastamiseen liittyi usein monenlaisia lapsen menestykseksi tarkoitettuja taikoja: kapaloihin kätkettiin hopearahoja lapsen rikastumisen toivossa, virsikirjan lehti puolestaan auttoi lukemaan oppimisessa, kasteveden heittäminen katolle auttoi kasvamaan pitkäksi.

Monenlaisten vaarojen uskottiin vaanivan kastamatonta lasta, siksi häntä ei saanut jättää hetkeksikään yksin.

Kasteessa kristitty evankelisluterilainen pappi ripotteli vettä lapsen päähän (tästä nimitys kastaminen) ja luki paholaisen häätömanauksen.

Paholaisen häätäminen lapsesta

Alun perin kaste oli siis paholaisen häätämistä (eksorkismi).

Myöhemmin virallinen kristillinen evankelis-luterilainen kirkko luopui paholaisen häätämisestä kasteen yhteydessä, mutta paholaisten häätämistä (eksorkismi) esiintyy edelleen eri puolilla maailmaa.

Nykyisen kristillisen evankelis-luterilaisen opin mukaan kaste on ns. pyhä toimitus (sakramentti), jossa lapsi otetaan seurakunnan yhteyteen.

Käytännössä yhtä tärkeää on ollut 1500-luvulta lähtien yleistyneen tavan mukaisesti nimen antaminen.

Nimen antamisesta uskontokuntiin kuulumattomalle lapselle puhutaan toisaalla tässä oppikirjasarjassa.

Vainajalle tavaroita mukaan

Suomalaisten muinaisuskossa ihmiselämän katsottiin jatkuvan kuoleman jälkeen maallisen elämän kaltaisena.

Vainaja sai mukaansa monenlaista tavaraa kuoleman jälkeistä elämää varten.

Pitkälle kristilliselle ajalle asti kuolemaan liitettiin vastaavanlaisia uskomuksia.

Kun kuolema oli todettu, vainajan silmät oli viipymättä peitettävä, jotta kuollut ei olisi "katsonut itselleen seuralaista" mukaansa.

Ikkuna tai uuninpelti voitiin avata, jotta sielu pikemmin poistuisi huoneesta.

Ruumiin läheisyydessä tuli liikkua hiljaa, koska sen uskottiin aistivan tapahtumat ja kuulevan keskustelut.

Samasta syystä vainajasta oli puhuttava pelkkää hyvää.

Kummittelemisen estäminen

Oli myös pidettävä huoli siitä, että arkkua kirkkomaalle kannettaessa jalkapuoli oli matkan suuntaan, ettei vainaja olisi palannut kotiin kummittelemaan.

Vuotuisjuhlat

Kekri

Maatalouselinkeinoon liittyvät vuotuisjuhlat ovat kaikkein sitkeimmin säilyttäneet kristinuskon voittoa edeltäneen ajan perinnettä.

Hyvänä esimerkkinä tästä on kekri, syyskesästä myöhäissyksyyn sijoittuva sadonkorjuun ja vuodenvaihteen juhla.

Se on ollut satovuoden viimeinen ja uuden vuoden ensimmäinen päivä.

Alkujaan kekriä on vietetty vaihtelevina ajankohtina sen mukaan kun työt on saatu päätökseen.

Myöhemmin 1800-luvulla kekri alkoi keskittyä kristilliseen pyhäinmiesten päivään eli marraskuun ensimmäiseen päivään.

Vuoden suurin juhla

Kekri on ollut aikoinaan vuoden suurin merkkipäivä.

Se vastasi nykyistä kristillisen joulun seutua ja uutta vuotta, ja ei ole yllättävää, että nykyisistä kristillisen joulun ja uudenvuoden tavoista monet ovat peräisin kekristä.

Kun kristillisen joulun merkitys kasvoi, kekrin merkitys väheni.

Esimerkiksi jouluoljet ja monet joululeikit ovat peräisin kekrin juhlinnasta.

Joulurauhan tavoin aikaisemmin puhuttiin kekrirauhasta.

Kekrinä myös mässäiltiin ruoalla ja juomalla.

Perinteisesti kekrinä teurastettiin pässi, karitsa tai pukki ja lihat syötiin aamulla.

Kekripuuroa vainajille

Myös nauta tai sika saatettiin teurastaa. Ateriaan saivat ottaa osaa vain oman perheen jäsenet, mutta vainajat mukaan lukien.

Kekripuuro voitiin viedä saunaan, jonne kuolleita vainajia odotettiin aterialle.

Kekrinä ennustaminen

Vuodenvaihteen juhlaksi kekrin tunnistaa monenlaisista enteiden tarkkailuista.

Varsinais-Suomessa ja Ala-Satakunnassa on kekrinä valettu tinoja samoin kuin nykyisin uutena vuotena:

Tytöt saattoivat kysyä naimisiin pääsystä halkosylistä: jos tuli parillinen määrä, miehen saaminen oli vuoden kuluessa todennäköistä.

Illalla uuniin lasketuista haloista katsottiin talon vaurastumista tai köyhtymistä: jos halot yön aikana lisääntyivät, talo vaurastui, jos taas vähenivät, köyhtyminen oli tiedossa.

Tehtäviä

Miksi kristityt kirkot eivät aluksi puuttuneet avioliittojen solmimiseen?
Miksi kristityt kirkot nykyään haluavat pitää kiinni oikeudestaan vihkiä avioliittoon?
Millaiset ovat siviilihäät? Laatikaa ohjelma siviilihäihin.
Mitä kristillinen kaste tarkoitti alun perin?
Millaiset ovat uskonnottoman nimiäiset? Laatikaa ohjelma nimiäisiin.
Miksi kekriä juhlivat enää vain keskustapuoluelaiset?
Miksi monet uskovat yhä enteisiin (esimerkiksi juhannusyönä).

Pietismi

Herätysliike

Pietismi on 1600-luvun lopussa Saksassa syntynyt kirkon sisällä toiminut herätysliike.

Sitä pidetään aitoluterilaisuuden jatkona. Pietismiksi liikkeen nimesivät sen vastustajat. Sana pietas tulee latinasta ja tarkoittaa hurskautta. Se syntyi vastaliikkeenä luterilaista puhdasoppisuutta (ns. luterilainen ortodoksia) vastaan.

Liike korosti henkilökohtaisen uskonelämän merkitystä.

Se saarnasi parannuksen tekemisestä ja entisen syntielämän hylkäämisestä. Johann Arndtia (1555-1621) pidetään pietismin ensimmäisenä edustajana.

Pietismin tunnetuimpana edustajana taasen pidetään Philipp Jakob Speneriä (1635-1705).

Herrnhutilaisuus ja metodismi

Pietismin jatkona nähdään herrnhutilaisuus ja metodismi.

Pietistit kokoontuivat myös kirkon ulkopuolella. Kokouksissa luettiin Raamattua, keskusteltiin hengellisistä asioista ja laulettiin. Pietismin sisällä oli monenlaisia uskonnollisia suuntia.

Kirkollinen pietismi, johon Spener kuului, oli nimenomaan kirkon sisällä toimiva liike. Spener julkaisi pietistisen ohjelmakirjoituksen Pia desiderian (suom. kirkon uudistus).

Herätys levisi lähinnä hovi-, aatelis- ja virkamiespiireihin. August Hermann Francke (1663 - 1727) oli Spenerin läheinen työtoveri. Hallen yliopistoa pidettiin pietismin keskuksena.

Kirkolliset pietistit

Hallen pietismi on liike, jonka keskuspaikaksi muodostui Halle. Professori A. H. Francea pidetään yhtenä liikkeen tunnetuimmista edustajista.

Liike kuului kirkollisiin pietisteihin.

Maailma ja uskovaiset

Hallen pietismissä oli selkeä ero maailman ja uskovaisten välillä. Uskovaiset pyrkivät yksinkertaiseen elämäntapaan; muodin mukaiseen pukeutumiseen, huvitteluun (tanssi) ja eräisiin kulttuurimuotoihin (teatteri) suhtauduttiin kielteisesti.

Pietismissä nimenomaan maallikkokristityt olivat merkittävässä osassa liikkeessä ja sen leviämisessä. He perustivat kouluja ja orpokoteja, julkaisivat kirjallisuutta ja auttoivat vaikeuksiin joutuneita.

Herätys ja parannuksen teko

He olivat myös aktiivisia lähetystyön tekijöitä. Hallen pietismissä opetettiin, että uusi syntyminen ei tapahdu kasteessa, vaan tietoisessa herätyksessä, joka johtaa selvään parannuksentekoon.

Heidän keskuudessaan opetettiin "ecclesiola in ecclesia-oppia", joka tarkoittaa, että tosiuskovaisten seurakunta toimii kirkon sisällä. Opetusta on perusteltu Lutherin kirjoituksilla.

Jyrkkä pietismi suhtautui kielteisesti kirkkoon ja sen pappeihin.

Würtenbergiläinen pietismi kuului myös jyrkkiin pietisteihin.

Seurojen pito kiellettiin

Erityisesti pietistismin estämiseksi säädettiin Pohjoismaissa konventikkeliplakaatti, joka kielsi rangaistuksen uhalla pitämästä seuroja.

Myös Suomessa noituuden ja kansanomaisten taikojen sijasta kristillisen evankelis-luterilaisen kirkon huomio alkoi 1600-luvun lopussa suuntautua Saksasta virranneisiin uskonnollisiin vaikutteisiin.

Yleinen pappeus

Saksalainen pietismi kehitti ajatuksen aktiivikristittyjen pienoisseurakunnasta seurakunnassa.

Seuroissa toteutettiin yleistä pappeutta: kuka tahansa sai julistaa uskontoa ja tulla sitä kautta ns. Pyhän Hengen (kristinuskon jumalan kolmas persoonallisuus) välittäjäksi.

Pyhän Hengen varsinaiseksi vaikutuskentäksi ajateltiin vain uskovaisten sisäpiiri.

Ihana aika ennen viimeistä tuomiota

Toinen pietistien vaalima poikkeava korostus koski parempien aikojen toivoa.

Pietistit odottivat maanpäällistä ihanaa aikakautta ennen viimeistä tuomiota.

Tavallista pappisvirkaa sinänsä ei halveksittu, ja luterilaista oppia pidettiin oikeana.

Papisto siveellisesti rappeutunutta

Jyrkin pietismi oli hyökkäävää. Se syytti papistoa moraalisesta rappiosta.

Suomalainen mystiikan harrastus näyttää kulkeutuneen tänne Upsalassa 1670 - 1680-luvuilla opiskelleiden mukana sekä saksalaisen kirjallisuuden välityksellä.

Jyrkän pietismin tulo maahan merkitsi keskiluokan kapinaa pappisvaltaa vastaan. Jyrkkä pietismi näyttää kuitenkin olleen vain lieveilmiö.

Pikkuporvaristo takaisin uskovaisiksi

Saksalainen pietismi merkitsi yleisesti ottaen vain tietynlaista uskonnollista suuntausta kirkon sisällä, ja sen perimmäisenä tavoitteena näyttää olleen palauttaa uskonnosta vieraantunut pikkuporvaristo takaisin uskovaisiksi.

Muutamassa vuosikymmenessä yksityisissä tiloissa järjestetyt hartauskokoukset lisääntyivät Suomessa kiihtyvällä tahdilla.

Pietististen hartauskokousten suosion kasvu aiheutti evankelis-luterilaiselle kirkolle ja valtiolle ongelmia. Uskoon tulleet (heränneet) olivat valmiita kärsimään mitä tahansa uskonsa tähden.

Herätysliikkeet saattoivat kyseenalaistaa valtion ja kirkon liiton

Siinä piili pietismin varsinainen uhka: voimakas kristillinen usko saattoi asettaa kirkon ja valtion liiton kyseenalaiseksi.

Kuitenkaan ajan pietismi ei suuntautunut mitenkään puhdasoppisuutta vastaan vaan pelkästään laimentuneen uskon voimistamiseen (herätykseen).

Luvattomat herätyskokoukset kiellettiin

Vastavedoksi pietismille kehitettiin lainsäädäntö, jossa ei puututtu uskonkäsityksiin vaan ainoastaan kiellettiin liikkeen yleisin toimintamuoto eli kokoontuminen yhteiseen epäviralliseen hartaudenharjoitukseen. Laki vuodelta 1726 kieltää luvattomat kokoukset, joiden tarkoituksena on uskonnon harjoitus yksityisissä tiloissa.

Tekstissä painotetaan, että uskonnon harjoitusta sinällään ei pidetä pahana, vaan kaikkia huonekunnan päämiehiä kehotetaan kotonaan opettamaan lapsilleen, omaisilleen ja palkollisilleen mitä ovat kirkossa kuulleet ja Raamatusta oppineet.

Sen sijaan sitä, että yksityisissä tiloissa tutut ja tuntemattomat kokoontuisivat yhteen uskonnonharjoitukseen vedoten, pidetään vahingollisena uutuutena, joka johtaa vaarallisiin asioihin. Laki säilyi voimassa Suomessa vuoteen 1870 saakka.

Ihmiset alistuivat ulkopuolisille arvovalloille

Puhdasoppisuuden ajan uskonnollisuudessa on piirteitä, joita nykyajan ihmisen voi olla vaikea ymmärtää. Valmius alistua ulkopuolisille arvovalloille ja uskonnollisten tapojen runsaus näyttävät oudoilta.

Ihmiset elivät köyhyyden ja sairauksien keskellä

Ihmiset elivät olosuhteissa, joissa keskimääräinen elinikä oli 30 - 40 vuotta ja imeväiskuolleisuus oli suurta.

Vielä 1800-luvun jälkipuoliskolla joka kuudes elävänä syntynyt lapsi menehtyi alle vuoden kuluessa syntymästä.

Nykyaikaista lääketiedettä ei ollut, vaan kaikki lääketiede oli kansanparannuksen tasolla.

Nälänhädät ja kerjäläiset

Perättäiset katovuodet loivat helposti nälänhätiä ja maata kiertävien köyhien kerjäläisarmeijoita. Olemassaololle oli tyypillistä jatkuva epävarmuus.

Näissä olosuhteissa ihmisten oli jotenkin tultava toimeen toistensa kanssa, mikä oli omiaan vahvistamaan yhteisöllisten velvollisuuksien merkitystä

Yhteisön paine oli kova

Niihin kuului velvollisuus jakaa omastaan tarpeen tullen, laiskuuden, juoppouden ja avioliiton ulkopuolisen sukupuolielämän jyrkkä tuomitseminen, perinnäistapojen ja sosiaalisen järjestyksen vanhoillinen vaaliminen, jne.

Yksilöllisyys ja oman edun tavoitteluun ei ollut viisasta - välien katkaiseminen yhteisöön oil varallista.

Kuuliaisuus, nöyryys ja tottelevaisuus

Kuuliaisuus, nöyryys ja tottelevaisuus opetettiin nuorena. Kirkko puolusti niitä koko arvovallallaan. Kirkolla ja valtiolla oli niin paljon valtaa, että niitä toteltiin usein varsin nöyrästi.

Huoli tulevaisuudesta

Vanhoista tavoista ja maagisista uskomuksista oltiin haluttomia luopumaan. Maanviljelyyn ja karjanhoitoon liittyvien taikojen, siirtymäriitteihin liittyvien enteiden tarkkailun sekä monenlaisten avio- ja perheonneen liittyvien perinnäistapojen pohjana on paitsi ikiaikainen perinne - "näin on ollut tapana tehdä" - myös ainainen huoli elinkeino- ja avio-onnesta.

Tehtäviä

Vertailkaa pietismiä ja antiikin mysteeriuskontoja esimerkiksi Timothy Freke'n ja Peter Gandy'n teoksen ”The Jesus Mysteries” perusteella (opettaja avustaa, teos luonnollisesti löytyy koulun kirjastosta).
Millaisia vanhoja tapoja ja maagisia uskomuksia on koulutovereillasi (haastattele).
Tutkikaa, missä määrin pietistien tavoitteet toteutuivat aikanaan oikeassa elämässä.

Teollistuminen

Teollistumisen alku

Teollistuminen alkoi Suomessa 1800-luvun keskivaiheilla.

1830–1840-luvuilla perustettiin esimerkiksi Fiskarsin konepaja, ja Finlaysonin puuvillatehtaasta kasvoi suuryritys.

1860-luvulla teollisuuden harjoittamiselta poistettiin taloudelliset esteet, ja ensimmäiset rautatiet rakennettiin.

1890-luvulla Suomessa oli jo useita yli tuhat henkeä työllistäneitä yrityksiä.

Varsinaisena teollistumisen ajan taitekohtana voidaan pitää 1860–70-luvun vaihdetta, sillä sen tuntumaan osui myös suurimurros.

Kansalaisyhteiskunta korvaa paikallisyhteisön

Paikallisyhteisön alkoi tuolloin korvata kansalaisyhteiskunta.

1800-luvun loppuun mennessä taloudellinen luokka-asema sivuutti vanhan säätyjaon (aatelisto, papisto, porvaristo, talonpojat, torpparit, työläiset) yhteiskunnallisen arvostuksen perustana.

Isojako ja uusjako hävittivät maalaisyhteisön

Kun peltomaat järjestettiin uudestaan isojaossa ja uusjaossa, perinteinen yhteisöllinen elämänmuoto alkoi hiljalleen kadota.

70 % taloista siirrettiin uuteen paikkaan

Ryhmäkylien hajoaminen alkoi 1800-luvun lopulla; muutoksen rajuudesta kertoo, että noin 70 % taloista siirrettiin uuteen paikkaan.

Teknisesti ja taloudellisesti kehittyneempi maatalous johti myös siihen, että tila alettiin mieltää yhä enenevässä määrin liikeyrityksenä.

Metsäteollisuus lopetti yhteislaiduntamisen

Yhteislaiduntaminen lakkasi kun metsien arvo alkoi nousta. Lähes kaikki entiset yhteistyömuodot hävisivät vähitellen ja naapurisopukin alkoi murentua.

Luokkajako maaseudulla

Kestit asuivat isäntätalon savusaunassa

Maaseudun väestö oli jakaantunut talon omistajiin eli talonpoikiin, vuokaviljelijöihin (torppareihin), mäkitupalaisiin, kesteihin, loisiin jne.

Elämä alkoi keskittyä ydinperheen piiriin

Muutos johti yhtäältä perhekeskeisen elämäntavan yleistymiseen. Kun ihmiset katkaisivat suhteitaan laajempaan kyläyhteisöön, elämä alkoi keskittyä ydinperheen piiriin.

Tämä johti siihen, että perheenjäsenet turvautuivat lisääntyvässä määrin vain toisiinsa.

Avioliiton luonne muuttui

Myös avioliiton luonne muuttui: perinteisessä luontoistaloudessa avioliitto merkitsi aina myös tuotantoyksikön perustamista ja siksi puolisoa valittaessa kiinnitettiin huomiota omaisuuteen ja työkykyyn.

Vähitellen avioliiton solmimisessa kumppaneiden omien mielipiteiden merkitys kasvoi. Lisäksi muun yhteisön valta liiton solmimisessa heikkeni; päätöksen katsottiin kuuluvan yksistään parille itselleen.

Vanhempian naittajavalta lakkautettiin

Lainsäädännössä vanhempien naittajanvalta lakkautettiin 1864. Muutos asenteissa heijastui myös tapoihin: säätyläispariskunnat alkoivat istua kirkossa vierekkäin, kun aikaisemmin miehet ja naiset istuivat eri puolilla kirkkosalia.

Valtakunnallisia käsityksiä syntyi

Paikallisyhteisöihin sidoksissa olleen elinkeinon harjoituksen katoamisen myötä ihmisten näköalat toisaalta myös laajenivat. Kyläläisistä tuli paitsi perheenjäseniä, myös kansalaisia.

Paikallisuus väistyi perimmäisenä viitekehyksenä ja niiden tilalle tulivat valtakunnalliset käsitykset.

Rautatiet, maantieyhteyksien parantaminen ja kanavien rakennus vaikuttivat myös ajatusten leviämiseen.

Lisäksi maassa omaksuttiin ensimmäistä kertaa yhteinen aika.

Tehtäviä

Mitä hyviä puolia teollistumisessa oli?
Mitä huonoja puolia teollistumisessa oli?
Millä tavalla teollistuminen vaikutti ihmisten välisiin suhteisiin?
Millä tavalla teollistuminen vaikutti ihmisten ajatteluun?
Millä tavalla teollistuminen vaikutti lainsäädäntöön?

Aatteet ja herätysliikkeet

Yksityisiä yhdistyksiä syntyy

Iisalmen työväentalo

1800-luvun muutoksia heijastivat erilaiset kansanliikkeet, joista ensimmäisiä tulivat uskonnolliset herätysliikkeet.

Vuosisadan loppuun mennessä oli syntynyt myös raittiusliike, kansanvalistusliike, työväenliike ja nuorisoseuraliike.

Liikkeet olivat periaatteessa maanlaajuisia, ja niissä ihmiset alkoivat järjestäytyä ja toimia samanarvoisina kansalaisina.

Valtion ja kirkon ulkopuolelle muodostui yksityisten liikkeiden ja yhdistysten kansalaisyhteiskunta, jossa ei enää välttämättä tunnettu säätyjakoa eikä muitakaan jyrkkiä arvoasteikkoja.

Aikakaudelle tyypillistä itsevalvonnan korostus. Ydinperhe erottautui yhä selvemmin ympäristöstä, ja perheen ulkopuolinen elämänalue laajeni, julkisuudessa alettiin edellyttää tunteiden välittömästä ilmaisusta pidättymistä.

Tavat muuttuvat, yhteissaunat loppuvat

Ruokailutavat muuttuivat, ja ruumis ja sen toiminnot kätkettiin: koko talonväen tai kyläkunnan yhteissaunomisesta luovuttiin, pihoille alettiin rakentaa erillisiä ulkohuoneita (ulkokäymälöitä, WC:n edeltäjiä), kansakoulussa käsien ja kynsien puhtautta tarkkailtiin yhtä valppaasti kuin täsmällisyyttä.

Raittius- ja terveysaate nähtiin keinoiksi vaikuttaa tapoihin. 1800-luvun loppuun mennessä kahvi ja tee olivat vallanneet oluen ja viinan markkinoita.

Valistusajattelu

Isonvihan jälkeen 1700-luvulla myös papiston keskuuteen alkoi jossain määrin levitä valistusajattelu, joka korosti suvaitsevaisuutta ja omantunnon vapautta. Papisto puolusti yleensä edelleen käsitystä uskonnon hyödyllisyydestä jokapäiväisen elämän kannalta (poikkeuksista kerrotaan alempana). Vähitellen pappilat alkoivat levittää uusia viljelymenetelmiä ja uusia viljelykasveja.

1700 luvun uskonnolliset herätysliikkeet

1700-luvun puolivälissä maalaisväestön keskuudessa syntyi uskonnollisia herätysliikkeitä.

Ne alkoivat Varsinais-Suomessa ja levisivät pian Satakuntaan ja Uudellemaalle.

Kuuluisimpia on Kalannin pitäjässä puhjennut uskonnollinen herätys, joka akoi Liisa Eerontyttären kokemasta hurmoksesta. Liisa Eerontytär oli piika (palvelija), joka paimeneen lähtiessään oli ottanut mukaan pietistisen hartauskirjan.

Luettuaan sitä hänen tuli voimakas tunne kristinuskon jumalan vihasta ja omasta syntisyydestä. Hän palasi kirkuen ja valittaen kyläänsä, ja monet muut tulivat herätykseen.

1800 -luvun herätysliikkeet

Järjestäytyneet herätysliikkeet syntyivät 1800-luvun alkupuoliskolla eri puolilla maata toisistaan riippumatta.

Ne syntyivät kansan keskuudessa virallisen uskonnon ulkopuolella.

Osa uskonnollisista herätyksistä laantui, mutta osa lähti vahvistumaan ja vakiinnuttamaan toimintaansa.

Neljä herätysliikettä

1900-luvulle tultaessa herätysliikkeet olivat vakiintuneet neljäksi järjestäytyneeksi ja selvästi toisistaan erottautuvaksi liikkeeksi

Rukoilevaisuus

Ns. rukoilevaisuus on muodostunut Satakunnassa, Varsinais-Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Mikkelin seudulla syntyneiden erillisten herätysten pohjalta. Sen pääasialliseksi kannatusalueeksi vakiintui Länsi-Suomi

Körttiläisyys

Ns. körttiläisyyden eli herännäisyyden juuret ovat Savossa.

Myöhemmin Paavo Ruotsalaisen (1777–1852) johtama Savon herännäisyys yhdistyi Pohjanmaalla syntyneeseen liikkeeseen.

Herännäisyyden vaikutusalueeksi vakiintui Etelä- ja Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Savo sekä Pohjois-Karjalan pohjoisosat.

Evankelinen herätysliike

Ns. evankelinen herätysliike on syntynyt herännäisyyden sisäisen jakaantumisen seurauksena.

Liikkeen johtaja Fredrik Gabriel Hedberg (1811–1893) vaikutti Varsinais-Suomessa, mistä muodostui Keski- ja Etelä-Pohjanmaan ohella liikkeen kanta-alue

Laestadiolaisuus

Ns. laestadiolaisuus on puolestaan saanut nimensä Ruotsin Lapissa kirkkoherrana toimineen Lars Leevi Laestadiuksen (1800–1861) toiminnasta alkaneesta herätyksestä.

Liike vaikutti aluksi varsinkin saamelaisalueilla, mutta levisi myöhemmin etelää kohti. Liikkeen vankimmaksi kannatusalueeksi muodostui Oulun pohjoispuolinen alue.

Synnin vastustaminen

Herätysliikkeet olivat leimallisesti kansan parista nousseita liikkeitä, vaikka joissakin papit olivat mukana alusta pitäen. Herätysliikkeissä korostui pietismin tapaan uskonnollisen veljeyden tavoite, ja niissä korostettiin yksilöllisen uskon merkitystä.

Niihin kuului tukeutuminen Raamattuun, jonka keskeiseksi sanomaksi tulkittiin kristinuskon siveyden mukainen käytös (synnin vastustaminen), kristinuskon jumalan armo (uskovainen ei joudu Helvettiin) ja kristinuskon siveyden vastaisen käytöksen (syntien) anteeksisaaminen (sovitus).

Viimeisen tuomion odotus

Lisäksi herätysliikkeissä painottui viimeisen tuomion odotus, mikä osittain selittää niiden pidättyväistä suhtautumista sivistyneistön parissa levinneisiin kulttuurivirtauksiin ja edistysajatteluun.

Maalaisten liikkeitä

Herätysliikkeissä heijastuu myös kaupunkien ja maaseudun erilaisten arvojen ja elämäntapojen välinen ristiriita.

Herätysliikkeet olivat vastalause kaupunkien ja sivistyneistön uskonnosta luopumista vastaan.

Kaupungeissa monet säätyläiset ja porvarit olivat vähin erin jättäytyneet pois evankelis-luterilaisen kirkon toiminnasta.

Herätysliikkeissä puolestaan ihanteena on ollut ahkeruutta, työtä ja avuliaisuutta kunnioittava, sekä huvituksia vieroksuva elämäntapa. Niille oli tärkeää erityisesti perheen ja avioliiton säilyvyys sekä raittiuden edistäminen.

Vaadittiin paluuta entiseen

Evankelis-luterilainen kirkko oli 1800-luvulle tultaessa muuttunut sen verran opillisesti suvaitsevaisemmaksi, että se ei katsonut tarpeelliseksi valvoa jäsentensä näkemyksiä entiseen tapaan eikä tarjota heille turhan yksityiskohtaisia käytösnormeja.

Herätysliikkeiden vastalauseen pääsisältönä on ollut paluu aikaisempien sukupolvien selkeään ja yksinkertaiseen uskonnollisuuteen, jossa korostuvat kyläkulttuurin arvot.

Samalla ne tarjosivat viiteryhmän, jossa kristinuskon toteuttaminen saa valtakunnallista kirkkoa huomattavasti selkeämmät puitteet. Pienissä uskovien ryhmissä kirkon edustama oppi muuttui arvoiksi ja säännöiksi, joiden mukaan tuli elää ja toimia.

Yksilöllisyyttä korostettiin

Vanhoillisuudesta huolimatta herätysliikkeillä oli myös uudenaikaistumista tukevia vaikutuksia. Yksilön korostus ja ajatus pappien ja kansan kesken vallitsevasta uskonnollisesta tasavertaisuudesta olivat periaatteessa kansanvaltaisia ilmiöitä.

Myös naisilla oli herätysliikkeissä aiempaa tasaveroisempi asema. Heränneitten yhteisö edusti pidemmälle vietyä kansanvaltaisuutta kuin voi tavata muualta sen ajan yhteiskunnasta.

Ihmiset alkoivat pitää itseään yhä enemmän itsenäisinä, omaa elämää viettävinä ja lähiyhteisöistään irrallisina. Herätysliikkeillä oli myös vaikutusta kansanomaisten uskomusten hylkäämiseen .

Kansallisromantiikka

Sivistyneistö oli alkanut omaksua 1800-luvun vaihteessa romantiikan aatevirtauksia, jotka korostivat järjen sijaan tunnekokemusta ja johdatukseen perustuvaa historiankäsitystä.

Kansallisromanttisen ajattelun innoittamina tutkijat kiinnostuivat oman kansan muinaisista tavoista ja uskomuksista. Tavallisen kansan suullinen perinne, sadut ja eeppinen runous tulivat suuren kiinnostuksen kohteiksi, ja niin myös Suomessa virisi harrastus kerätä talteen erilaisia kansanuskon ilmauksia.

Kansanrunouden keruun eräänä vaikuttimena kansallisuusaatteen lisäksi on epäilemättä ollut havainto perinteen nopeasta katoamisesta.

Kuuluisin romantiikan taruharrastuksen tulos Suomessa on Elias Lönnrotin 1835 julkaisema runoelma Kalevala, joka pohjautui hänen itse keräämäänsä suomalaiseen kansanrunouteen.

Tutkimusmatkat

Tutkimusmatkoja tehtiin myös suomalaisille vieraisiin kulttuureihin. Esimerkiksi G. A. Wallin matkusti muslimiksi tekeytyneenä Mekkaan 1845 (pyhiinvaellus Mekkaan on vääräuskoisilta kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty).

Angloamerikkalaiset herätysliikkeet saapuivat

Suomalaisten herätysliikkeiden lisäksi myös angloamerikkalaista alkuperää oleva herätyskristillisyys saapui Suomeen 1900-luvun vaihteessa.

Hieman yksinkertaistaen voi sanoa, että näissä on kyseessä pitkälti samantyyppiset painotukset kuin herätysliikkeissä, mutta siinä missä edelliset edustavat kotoperäistä herätystä, joka jäi vaikuttamaan evankelis-luterilaisen kirkon piirissä, jälkimmäiset edustavat muualta tulleita liikkeitä, joista useimmat järjestäytyivät aikanaan omiksi kirkkokunnikseen.

Näitä ovat Adventtikirkko, Helluntaiseurakunnat, Metodistikirkko, Pelastusarmeija, Suomen baptistiyhdyskunta ja Vapaakirkko.

Tehtäviä

Mistä uskonnollisten herätysliikkeiden nousu johtui?
Kuinka paljon ihmisiä herätysliikkeisiin kuuluu nykyään?
Milla tavalla herätysliikkeet vaikuttavat nykyään?

Yhteiskunnallisia muutoksia

Köyhäinhoitokunta

Vuoden 1852 köyhäinhoitoasetus määräsi, että jokainen seurakunta muodosti köyhäinhoitoyhdyskunnan. Tämä lisäsi papiston työtaakkaa ja se alkoi valittaa, että papin työ oli jäämässä sivuasiaksi.

Kunnallishallinto

Senaatti asetti vuonna 1859 komitean uudistamaan kunnallishallintoa.

Lähtökohtana oli, että pitäjänkokous saisi valitsemansa esimiehen johdolla käsitellä pitäjän maalliset asiat, kun taas kirkonkokous kirkkoherran johdolla käsittelisi uskonnolliset asiat.

Sekä papisto että herätysliikkeet suhtautuivat myönteisesti ajatukseen kunnallisten ja kirkollisten asiain erottamiseen toisistaan .

Kunta ja seurakunta erotettiin toisistaan

Asetus kunnallishallituksesta maalla vahvistettiin 1865, ja sen perusteella kunta ja seurakunta erotettiin toisistaan.

Kaupunkien kunnallisasetus hyväksyttiin vuonna 1873. Sen mukaan köyhäinhoito ja kansanopetus siirtyivät seurakunnilta kaupungin viranomaisille.

Kansakoulut

Kansanopetusta uudistettiin. Senaatin (silloinen hallitus) vuonna 1858 antaman julistuksen mukaan pitäjillä oli oikeus perustaa kirkon hallinnosta erotettuja kansakouluja.

Sen sijaan kylä- ja pyhäkouluissa annettava lasten alkeisopetus jäi kirkon vastuulle.

Varsinainen asetus kansakoulutoimen järjestämisestä tuli voimaan vuonna 1866.

Toisin kuin kunnallishallinnon uudistukset, itsenäisen kansakoulun perustaminen herätti papiston keskuudessa myös vastustusta.

Erityisesti herätysliikkeet vastustivat koulutuksen siirtämistä pois kirkolta.

Oppikoulut kouluylihallituksen valvontaan

Oppikoulu, jota tämän kirjoittaja kävi

Oppikoulujen kuuluminen tuomiokapitulien valvontaan synnytti keskustelua jo 1800-luvun puolivälissä. 1860-luvulla opettajien enemmistö kannatti koulujen hallinnon uudistamista.

Oppikoulut siirtyivät pois kirkon valvonnasta uuden kouluylihallituksen aloittaessa toimintansa ja uuden kirkkolain astuessa voimaan vuoden 1870 alussa.

Kirkko ja valtio

Kirkon ja valtion suhteita määriteltiin uudestaan. Kirkosta tuli hallinnollisesti aikaisempaa itsenäisempi suhteessa valtioon.

Kirkolla tuli olla oikeus säätää ne lait, jotka koskivat vain sitä itseään sekä oikeus päättää kirkollisista kirjoista.

Tätä varten oli perustettava kirkon oma elin, kirkolliskokous, jonka tehtävänä oli kirkkolain ehdottaminen.

Hallitsijan (Venäjän keisari) ja säätyjen (silloiset valtiopäivät) hyväksymän kirkkolain tuli koskea vain evankelis-luterilaista kirkkoa, eikä valtakunnan kaikkia asukkaita.

Valtiolle puolestaan kuului oikeus valvoa sen alueella toimivia uskonnollisia yhteisöjä ja tarkistaa, että niiden toiminta oli valtion yleisen edun mukaista.

Niinpä kirkon ylin hallintovalta jätettiin edelleen hallitsijalle (Venäjän keisarille).

Yhdistystoiminta

1800-luvun jälkipuoliskolla alkoi vapaaehtoisuuteen perustuva yhdistystoiminta.

Vanhemmat yhdistykset, Pipliaseura (Piplia =Raamattu) ja Evankelinen seura olivat vielä luonteeltaan yhteiskunnan ohjaamia kansan uskonnolliseen opetukseen tarkoitettuja yhdistyksiä, joiden jäsenet tulivat johtavasta luokasta.

Uusimuotoinen yhdistystoiminta perustui puolestaan omaehtoisen kansalaistoiminnan heräämiseen.

Lisäksi yhdistystoiminnalle loivat pohjaa herätysliikkeet, jotka muistuttivat joiltakin osin yhdistyksiä.

Myös suvaitsevuuteen ja uskonnonvapauteen pyrkiviä yhdistyksiä yritettiin perustaa, mutta niitä ei vielä sallittu (historiaa esitetään alempana).

Lakisääteinen köyhäinhoito ja kristillinen hyväntekeväisyys

Kristillinen hyväntekeväisyys sai uusia muotoja. Kun lakisääteinen köyhäinhoito oli yhteiskunnan tehtävä, kirkollisesta hyväntekeväisyydestä (diakonia) tuli vapaaehtoisuuteen perustuvaa toimintaa.

Aineellisen hädän lievitys yhdistettiin uskonnon levittämiseen. Virike uusimuotoisen hyväntekeväisyyden järjestämiseen saatiin Saksasta, Pietarista ja Tukholmasta, jossa oli jo perustettu hyväntekeväisyyslaitoksia.

Vuonna 1867 perustettiin ensimmäinen diakonissalaitos Helsinkiin. Sen sääntöjen mukaan laitoksessa toimivien sisarten tuli olla joko naimattomia tai leskiä, ja heidän tehtävänään oli hoitaa sairaita, köyhiä ja turvattomia lapsia.

Vuonna 1870 perustetun vankeinhoitoyhdistyksen tehtävänä oli auttaa vapautuneita vankeja työn ja asunnon saamisessa ja tukea heidän uskoon tulemistaan.

Herätysliikkeet hyväksyttiin kirkkolaissa

1860-luvulta lähtien herätysliikkeiden aiemmin luvaton toiminta hyväksyttiin uudessa kirkkolaissa.

Pyhäkoulut

Lapsille alettiin pitää kristillisiä pyhäkouluja.

Tehtäviä

Mistä syystä evankelis-luterilaisen kirkon tehtäviä siirrettiin yhteiskunnalle?
Onko evankelis-luterilaisella kirkolla vielä yhteiskunnallisia tehtäviä?
Ovatko kirkko ja valtio Suomessa täysin toisistaan erotettuja?

Jumalattomuus eli ateismi Suomessa ennen Suomen itsenäistymistä

Kun papit ryyppäsivät

Suomessa muinaissuomalainen uskonto vaikutti vielä voimakkaana 1600 – luvulla, eikä papisto välittänyt, minkä lajin takauskoa kansa harrasti, kunhan papin kymmenykset maksettiin.

Pappien veronkeruu- ja kinkerimatkat olivat usein suuria juominkeja, pitiväthän papit kapakkaakin. Minkäänlaisesta henkisestä vapaamielisyydestä ei kuitenkaan ollut kysymys, sillä 1600 – luvulla maassamme poltettiin suuri määrä ihmisiä noitina.

Kuolemantuomio harhaoppisuudesta

1700 – luku mainitaan usein luonnontieteiden harrastuksen ja hyödyn vuosisatana. Valtiovallan vapaamielisyydestä ei voida kuitenkaan puhua, sillä mm. kuolemantuomio harhaoppisuudesta säilyi voimassa.

Vääräoppisia ulkomaalaisia jouduttiin sietämään

Taloudellisista syistä oli kuitenkin pakko alkaa sietää vääräoppisia ulkomaalaisia diplomaatteja ja kauppiaita.

Papiston juoppous oli ehkä vähenemään päin, ahneus sen sijaan lisääntyi.

Alempaa papistoa kehotettiin taisteluun pakanallista ja katolista taikauskoa vastaan, usko paholaiseen pidettiin edelleen uskonnon pääkappaleena.

Valistusaatteet kartanoissa

Valistusaatteet levisivät 1700 – luvulla sivistyneistömme keskuuteen. Valistusfilosofien teosten ja ajatusten tyyssijoja olivat eräät kartanot, joskin myös papiston ja eräiden muiden oppineiden keskuudessa tunnettiin jossain määrin näitä aatteita.

Valistuksen ajan aatteet olivat esillä myös aatteellisessa Valhall – seurassa (1781–1786). Julien Offray de La Mettrien (1709–1751) , d’Holbachin ja Claude Adrien Helvetiuksen (17515–1771) teoksia oli lähinnä Monrepon kirjastossa.

Fagervikin kartanon kirjastossa oli puolestaan Denis Diderot’in (1713–1784) teoksia.

Jumalaton papin poika

Tunnetuin ja jyrkin ateistisluonteisen maailmankäsityksen esittäjä 1700 – luvulla oli papin poika, kirjailija ja dosentti Johan Kellgren (1751–1795).

Hänet on ikuistettu jopa Helsingin Yliopiston juhlasalin seinämaalauksessa. Kellgren tunsi hyvin Voltairen (1684–1778) ja La Mettrien tuotannon, ja hän oli selvä ateisti. Hän korosti yleisinhimillistä siveyttä.

Vastavaikutuksia

Ateistisävyisten aatevirtausten tunkeutuminen Suomeen synnytti 1700 – luvulla vastareaktioita.

Ensimmäinen merkittävä vastustaja oli Turun piispa Johana Brovallius (piispana 1749–1755). Hän nimitti materialisteja ja ateisteja ihmiskunnan häpeätahroiksi.

Ateismi sai kovan vastustajan Brovalliuksen seuraajasta Kaarle Mennanderista , samoin piispa Jaakko Cadolinista.

Filosofinen tiedekunta ei saanut kajota uskonnollisiin kysymyksiin

Vuonna 1749 jopa kuningas kielsi yliopiston filosofisen tiedekunnan opettajia kajoamasta esityksissään uskonnollisiin kysymyksiin.

Porthanin mukaan ateismi oli yhteiskunnalle vaarallinen

Piispoja ja kuningasta tuloksellisemmin työskentelivät ateisminsävyisiä aatevirtauksia vastaan 1700 – luvun loppupuolella Henrik Gabriel Porthan (1739–1804) ja Frans Mikael Franzen (1772–1847). Molemmat todella pystyivät vaikuttamaan aikaansa.

Porthanin mukaan ateismia on rangaistava, koska se on yhteiskunnalle vaarallinen.

Paholaista ei ole olemassa

Erityisesti Porthan varoitti ateismin levittämisestä rahvaan keskuuteen. Caloniukselle hän kirjoitti vapaamielisestä papista, jonka nimi oli Bonsdorff:

”Hän on siinä määrin mieletön, että hän saarnoissaan ja Katkismusta koskevissa kuulusteluissaan selittää Helvetin tulen pelkäksi allegoriseksi (vertauskuvalliseksi) lauseeksi ja että paholainen ei enää vaikuta ihmisiin, tuskin lienee olemassakaan. Mitä on tehtävä mielettömälle, joka selittää tämmöisiä asioita talonpojille?”.

Herrojen vapaa-ajattelu

Rahvaan pitämisestä pimeydessä seurasi säätyjen välinen juopa, joka ilmeni mm. siten, että Kymin ja Porvoon kihlakuntien talonpojat esittivät vuoden 1771 eduskunnalle valituksen herrojen vapaa-ajattelusta,

”joka usein ilmeni tolkuttomina ja tuomittavina lausuntoina uskonnon opeista ja sen pääkappaleista sekä Jumalan pyhästä sanasta ja jumalanpalvelusten sekä kalliiden armonosoitusten halveksintana”.

Sivistyneistön piirissä ja varsinkin upseeristossa kyti sangen yleinen nurjamielisyys papistoa kohtaan. Papisto moitti usein aatelistoa siitä, ettei se käynyt kirkossa ”eikä edes lähettänyt sinne palvelusväkeäkään”.

Papisto yritti taivuttaa herrasväkeä kirkkokurilla, mutta nämä vastasivat syytöksillä papiston huonosta elämästä, hurjasta juopottelusta, ahneudesta ym.

Talonpojat pappien puolella herroja vastaan

Erityisesti sivistyneistö vastusti pappien pyrkimystä muuttaa pappilat herraskartanoiksi; useissa tapauksissa talonpojat asettuivat vielä pappien puolelle, vaikka he valtiopäivillä vaativat selvyyttä pappien oikeuksista.

Pyhät toimitukset virkanimityksen ehdoksi

Herrojen julkinen uskonnon halveksinta oli voimassa olevan hallitusmuodon vastainen; hallituksen oli sen vuoksi säädettävä laki, jonka mukaan kirkon pyhien toimitusten (sakramenttien) hyväkseen käyttö olisi virkanimitysten ehtona.

Järkiperäisyys ja herännäisyys

Sivistyneistön ja rahvaan välinen ero säilyi 18. vuosisadalla. Sivistyneistön keskuuteen levisi hegeliläinen järkiperäisyys (rationalismi), rahvaan keskuudessa levisi herännäisyys.

J. V. Snellman

Huomattavin hegeliläinen ajattelijamme oli J. V. Snellman (1806–1881). Hegeliläisyys korosti valtion etua ja valtion yhtenäisyyttä.

Kovin vapaamielisiksi esim. J. V. Snellmanin ajatuksia uskonnonvapaudesta ei voida luonnehtia, mutta omana aikanaan niillä on ollut uskonnonvapautta edistävä vaikutus.

J. V. Snellman oli valtiokirkkojärjestelmän vastustaja. Valtio-opissaan hän myönsi kansalaisille oikeuden erota valtiokirkosta ja perustaa vapaita seurakuntia, jopa hän myönsi kansalaisille oikeuden olla kuulumatta mihinkään seurakuntaan.

Näin vapaamielinen hän ei ollut aikaisemmin, sillä 1841 hän ajatteli, että jokaisen kansalaisen kuuluminen johonkin kirkkokuntaan oli valtion olemassaolon tae.

Oppimattomankin piti pyrkiä vapaaseen vakaumuksen muodostamiseen

Snellman oli sitä mieltä, ettei totuuden etsimistä saanut rajoittaa mihinkään erityiseen säätyluokkaan, vaan oppimattomankin piti pyrkiä vapaan vakaumuksen muodostamiseen.

Snellman katsoi, että juuri uskonnollinen vakaumus tarvitsi vapaan ajattelemisen raitista tuulta. Kirkon jäsenen tuli saada tunnustaa sellaistakin vakaumusta, joka eroaa kirkon yhteisestä opista ja uskontunnustuksesta.

Kirkollista yhdyskuntaa Snellman vertasi tieteelliseen yhdistykseen, jonka jäsenillä on yhteinen tarkoitusperä, totuuden etsiminen, mutta kukaan heistä ei tahdo sitoa vakaumusta määrättyihin käsityksiin.

Opettajalle opettamisvapaus

Opettajalle Snellmanin mielestä oli myönnettävä opettamisvapaus. On vain vaadittava, että uskonnollisen seurakunnan opettaja oli suorittanut määrätyt tieteelliset opinnäytteet ja osoittanut sitä siveellisyyttä elämässä, jota hänen tärkeä virkansa edellyttää.

Snellmanin mielestä valtion tulee pitää silmällä opin ja jumalanpalveluksen siveellistä puhtautta, mutta uskonopin totuus on asia, joka on valtiovallasta riippumaton.

Valtiokirkko edistää tietämättömyyttä

Snellman sanoi mm., että jos valtio tahtoisi kehityksestä huolimatta ylläpitää valtiokirkkojärjestelmää, niin sen täytyisi vastustaa valistuksen asiaa ja perustaa johtonsa jäsentensä tietämättömyyteen.

Ei mikään valtiomies ole vielä keksinyt keinoa kasvavaa valistusta vastaan. Kasvava sivistys tekee valtiolle välttämättömäksi myöntyä uskonnonvapauden periaatteeseen.

Ortodoksisesta kirkosta tuli toinen valtionuskonto

Suomen jouduttua 1809 Venäjän yhteyteen ortodoksinen uskonto tuli maamme toiseksi valtion uskonnoksi. Ortodokseilla oli mahtava suojelija hallitsijassa. Tämä oli omiaan synnyttämään vapaampia tuulia. 1800- luvun alkupuoli oli ateisminsävyisten aatteiden suhteen laimeaa .

Epäuskoiset kuuluvat pakosta valtiokirkkoon

1800- luvun puolivälissä uskonnollinen vapaamielisyys alkoi saada jalansijaa sivistyneistön keskuudessa. Niinpä vuosina 1859 ja 1863 papisto valitti, että sivistyneessä luokassa esiintyy kasvavaa välinpitämättömyyttä, jopa vihamielisyyttä kirkkoa ja kristinuskoa kohtaan. Fredrik Elfving totesi 1884 sivistyneistön ja kirkon välisistä suhteista mm.:

"Epäuskoiset kuuluvat kaikki valtiokirkkoon ja heidän on pakko kuulua omatakseen poliittiset: oikeudet, mutta mitään muuta yhteyttä heillä ei siihen ole, paitsi että he suorittavat säännöllisesti maksunsa papistolle, ovat kirjoilla sen luetteloissa ja käyttävät sitä hyväkseen kasteissa, häissä ja hautajaisissa. Papisto taasen ottaa vaieten vastaan heidän rahansa."

Eräänä piirteenä sivistyneistön välinpitämättömän asenteen voimistumiseen liittyi myös se, että samanaikaisesti akateemisista kodeista peräisin olevien teologian ylioppilaiden määrä alkoi vähetä.

Darwinin Lajien synty

Sivistyneistön asenteeseen vaikutti ratkaisevasti luonnontieteiden kehitys, ennen kaikkea. Darwinin "Lajien synty", joka ilmestyi 1859.

Vapaamieliset lehdet

1860 - luvun alussa saatiin sopivasti poliittisesti vapaamielinen lehti, Helsingfors Dagblad, jossa ryhdyttiin pohtimaan uskonnonvapautta ja kehitysoppia.

Chydenius ja Lagerborg

Uskonnonvapaudesta kirjoittivat mm. Anders Chydenius ja Robert Lagerborg v. 1863.

Ensimmäisessä kirjoituksessa korostettiin, ettei uskonnon asiaa aikakautenamme voida erottaa uskonnonvapaudesta.

Uskonnon muuttaminen pakolliseksi merkitsee iskua sen sydäntä kohti.

Toisessa kirjoituksessa puolustettiin siviiliavioliittoa. Asianomaisten on saatava itse ratkaista, tarvitsevatko he avioliitolleen papin vahvistusta.

Kolmas kirjoitus koski valankaavaa. Väärästä valasta rangaistiin sakolla ja iankaikkisella kadotuksella.

Esitelmä Darwinin käsityksistä

Suomessa kehitysoppi huomioitiin julkisuudessa puolikymmentä vuotta "Lajien synnyn" ilmestymisen jälkeen.

Eläintieteen ylimääräinen professori V. Mäklin piti 1864 tiedeseuran 25-vuotisjuhlakokouksessa esitelmän Darwinin käsityksistä.

Esitelmöitsijä ei oikein osannut antaa arvoa kehitysopille.

"Tiedeseuran ystävät" laativat vastalauseen Helsingfors Dagbladiin. Nils Nordenskiöld puolestaan kirjoitti Darwinin teoriasta Litterär Tidskriftissä.

Myös entistä vapaamielisempää lainsäädäntöä alettiin suunnitella.

Vuoden 1869 kirkkolaki

Kun vuoden 1869 kirkkolakia valmisteltiin, itse J. V. Snellman antoi senaatin täysistunnossa 14.11.1864 lausunnon, jonka mukaan Suomessa vallitsi siinä määrin valistunut ja suvaitsevainen yleinen mielipide, että se kyllä suostuisi myöntämään kaikille kristinuskon tunnustajille samat kansalais- ja valtiolliset oikeudet.

Snellman ei kuitenkaan pitänyt eriuskolaislain aikaansaamista käytännön kannalta minään kiireellisenä asiana.

Kirkosta sai siirtyä toiseen mutta ei uskontojen ulkopuolelle

Vuoden 1869 kirkkolaki tunnusti periaatteessa yksilön oikeuden erota evankelisluterilaisesta kirkosta ja liittyä johonkin toiseen uskontokuntaan.

Ehdotuksen varsinainen laatija piispa F. L. Schauman vetosi siihen käsityskantaan, että todellista uskonnollisuutta ei voinut olla ilman vapautta.

Ulkonaisten puitteiden käyttäminen yksilön taivuttamiseksi johonkin määrättyyn uskontunnustukseen oli ristiriidassa uskonnon sisimmän olemuksen kanssa.

Eriuskolaislaki 1869

Vuoden 1869 kirkkolaissa tunnustettu rajoitetun uskonnonvapauden periaate ei voinut kuitenkaan käytännössä toteutua, ennen kuin oli yhteiskunnallisella lailla säädetty, miten eroaminen

Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta ja liittyminen johonkin toiseen uskontokuntaan oli tapahtuva. Vapaamielisten voimakkaasta painostuksesta huolimatta kesti kaksi vuosikymmentä, ennen kuin kirkkolain edellyttämä eriuskolaislaki v. 1889 saatiin aikaan.

Uskontojen ulkopuolelle jääminen torjuttiin talonpoikain voimin

Vuoden 1877 eriuskolaislakiehdotus olisi sallinut erota luterilaisesta kirkosta liittymättä mihinkään muuhun seurakuntaan. Tällaiset eronneet pidettäisiin kuitenkin ehdotuksen mukaan luterilaisen seurakunnan kirjoissa, mutta siihen hengellisessä suhteessa kuulumatta. Esitys olisi mahdollistanut myös siviilivihkimisen.

Myös vuoden 1888 valtiopäiville esitti lakivaliokunta, että evankelisluterilaisesta seurakunnasta saisi erota liittymättä mihinkään uskontokuntaan.

Tällaista eroamismahdollisuutta puolusti myös yliopiston silloinen rehtori, hegeliläinen filosofi Thiodolf Rein (Valvoja 1888).

Ehdotus raukesi talonpoikaissäädyn ja pappissäädyn vastustukseen.

Vain protestanttisilla kristityillä oikeus perustaa eriuskolaisseurakuntia

Vuoden 1889 eriuskolaislaki ulotettiin koskemaan vain protestanttisia eriuskolaisia, ei muita. Lain 1 §:n mukaan oli vain uskontokunnilla, "jotka seisovat raamatun ja apostolisen uskontunnustuksen pohjalla, mutta eivät kuulu evankelisluterilaiseen kirkkoon", oikeus eriuskolaisseurakuntina harjoittaa uskontoa maassa.

Ortodoksisen kirkon asetusteitse järjestettyyn asemaan laki ei kajonnut.

Poliisi esti uskonnonvapaus- ja suvaitsemisyhdistyksen toiminnan

Eriuskolaislain syntyaikoina esiintyi myös järjestäytymistä uskonnonvapauden puolesta. Helmikuussa 1887 Viktor Heikel ja Mathilda Asp julkaisivat 50 huomattavassa asemassa olevan kansalaisen allekirjoittaman kutsun uskonnonvapaus-, ja suvaitsevaisuusyhdistys-nimisen järjestön perustamiseksi.

Kutsussa sanottiin mm., että uskonnon pakko tukehduttaa uskonnollisen elämän sekä tuottaa ulkokultaisuutta ja välinpitämättömyyttä.

Edelleen siinä todettiin, että valtiokirkko ei ainoastaan tuota sellaista pakkoa, vaan myös katkeruutta. ja tyytymättömyyttä kaikissa niissä, joita pakotetaan tunnustamaan oppia, jota he eivät hyväksy, ja kannattamaan kirkkoa, joka ei heitä tyydytä.

Yhdistyksen säännöt lähetettiin asianmukaisessa järjestyksessä vahvistettavaksi. Senaatti kuitenkin siirsi asian käsittelyn tuomiokapituleille, jotka torjuivat hankkeen vihaisesti. Valmistavien kokousten pitämistä kuitenkin jatkettiin, kunnes poliisiviranomaiset puuttuivat asiaan.

Uskonsota Jyväskylässä

Vuoteen 1889 sijoittui myös kuuluisa "Uskonsota Jyväskylässä". Se oli ensimmäinen kansanvalistuksen lipun alla suoritettu rynnäkkö kristinuskoa vastaan.

Uskonsodan juuret olivat Darwinin opin leviämisessä sivistyneistön keskuuteen. Lehtori A. J. Melasta kehittyi 1870- ja 1880- luvuilla se henkilö, jonka johdolla lähinnä ylioppilaat taistelivat uskonnollisia arvoja ja papistoa vastaan.

Tämän liikkeen keskuksena oli Savo-Karjalainen ylioppilasosakunta. Osakunnan vaikutus ulottui myös Kuopioon, missä vapaamieliset aatteet henkilöityivät Minna Canthissa ja hänen tuttavapiirissään.

1880- luvun puolivälissä oli muodostunut pieni puolueryhmä, joka otti uskonnonvapauden asian ohjelmaansa. Muutamat nuoret, etupäässä kirjailijoita ja taiteilijoita, olivat alkaneet vaatia, että suomenmielisten harrastuksiin olisi kieliohjelman ohella sisällytettävä kansanvaltaisuus yhteiskunnallisella ja vapaamielisyys henkisellä alalla.

Keski-Suomi lehti

Uskonnonvapauden asiaa ajettiin innolla, ja ryhmän harvat edustajat vuoden 1888 valtiopäivillä kannattivat eriuskolaislain säätämisen lykkäämistä parempiin aikoihin.

Nuoren kirjailijaryhmän käsissä oli puolenkymmentä sanomalehteä, joista Keski-Suomi Jyväskylässä oli heidän päätulkkinsa, ensin Ahon veljesten, sitten Eero Erkon johdolla.

Vanhoilliset perustavat uuden lehden

Vuonna 1888 Keski-Suomi oli jo esittänyt siinä määrin vanhoillisia piirejä ärsyttäviä ajatuksia, että nämä perustivat oman lehden, Suomalaisen.

Mm. J. H. Erkko oli Keski-Suomessa lausunut, ettei kirkko voi nykyistä ihmiskuntaa uudistaa vaan kivetyttää.

Kehitysoppi paratiisitarua vastaan

Vuoden 1889 ensimmäisessä numerossa Keski-Suomi aloitti kirjoitussarjan "Ihmiskunnan lapsuuden ajoilta".

Kirjoituksessa asetettiin kehitysoppi paratiistaruaä vastaan.

Suomalainen hyökkäsi Keski-Suomea vastaan, ja sanasota kesti useita kuukausia. Keskusteluun osallistui mm. Minna Canth sekä Juhani Ahon toimittama Savo-lehti Kuopiosta.

Vapaita Aatteita -lehti

Saman vuonna alkoivat Minna Canth ja A. B. Mäkelä julkaista Kuopiossa Vapaita Aatteita - nimistä aikakauslehteä.

Vuoden lopulla lehti esitteli kehitysoppia 42 sivua pitkässä artikkelissa.

Painoylihallituksen ennakkosensuuri alkoi kuitenkin poistaa lehdestä kaikki asialliset kirjoitukset, joten lehti oli seuraavana vuonna lopetettava tarkoitustaan vastaamattomana.

Työväenliikkeen tulo Suomeen

Voitaneen sanoa, että marxilainen työväenliike tuli Suomeen melko hitaasti. Ensimmäisen internationaalin perustaminen 1864 ja Pariisin kommuuni vv. 1870–1871 vaikuttivat ehkä porvariston sisäiseen rauhaan, mutta työväenyhdistyksiä alettiin (porvarien johdolla) perustaa vasta 1880- luvulla.

Suomen työväenpuolue perustettiin 1899 Turussa.

Työmies- lehti aloitti ilmestymisensä 1895. Lehden toimittajana oli 1896–1899 Matti Kurikka, josta kerrotaan, että hänen itsenäinen esiintymisensä teki työväestöön suuren vaikutuksen.

Forssan ohjelma 1903

Vuonna 1903 työväenpuolueen ohjelmasta tuli sosialistinen, ja puolue otti nimekseen "sosialidemokraattinen puolue Suomessa".

Puolueohjelman pohjana oli Itävallan sosialidemokraattisen puolueen ohjelma, joka puolestaan perustui Karl Kautskyn Erfurtin ohjelmaan.

Forssan ohjelmassa vaadittiin mm.:

"Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisäiset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista."

Porvarillinen vapaamielisyys

Rinnan sosialististen aatteiden leviämisen kanssa vaikutti edelleen porvarillinen vapaamielisyys.

Vuosisadan vaihteen tienoilla esiintyivät erityisesti keskustelupiiri "Raketen" (1896–1900) ja Euterpe -lehden ympärille muodostunut ryhmittymä. Euterpe ilmestyi vv. 19021905.

Nämä ryhmät saivat vaikutteita mm. ranskalaisesta uudisradikalismista, Friedrich Nietzscheltä ja Georg Brandesilta.

Euterpen näkyvimpiä hahmoja olivat Rolf Lagerborg, Gunnar Castren ja Georg Schauman.

Ylioppilasyhdistys Prometheus

Vuonna 1905 perustettiin ylioppilasyhdistys Prometheus, jonka toimintaan otti osaa suuri joukko nimekkäimpiä tiedemiehiä ja -naisia, mm, Edward Westermarck, Rafael Karsten, Rolf Lagerborg, Knut Tallqvist, Wilhelm Bolin, Yrjö Hirn, Georg Schauman, Harry Federley, Alma Söderhjelm, Gunnar Castren, K. H. Wiik, Viktor Heikel ja Ernst Lampen.

Suurlakon aiheuttamien raikkaiden tuulten puhaltaessa vanhoillinen yliopiston rehtori Rabbe Axel Wrede vahvisti. ylioppilasyhdistys Prometheuksen säännöt.

Sen sijaan yritykset laajentaa yhdistys valtakunnalliseksi epäonnistuivat. Vuonna 1906 perustetun Prometheus -liiton sääntöjä ei vahvistettu, ja aikanaan ne hylättini

Ehdotuksia ja kirjelmiä

Ylioppilasyhdistys Prometheuksen toiminta oli vilkasta. Yhdistys järjesti mm. esitelmätilaisuuksia.

Yliopiston konsistorille ja koulu-uudistustoimikunnalle lähetettiin kirje, jossa vaadittiin tunnustuksellisen uskonnon opetuksen poistamista kouluista ja ylioppilastutkinnosta.

Senaatille ehdotettiin, että uskonnonvapauskomitean tehtäväkenttää laajennettaisiin käsittämään kirkon erottaminen valtiosta.

Kaksi kirjaa julkaistiin

Yhdistys julkaisi kaksi kirjaakin: Edward Westermarckin "Siveys ja kristinusko" sekä Rolf Lagerborgin "Kristinuskon kasvatusta vai maallista siveyskasvatusta". Prometheuslaisten äänitorvia olivat myös Nuori Suomi ja Framtid -lehdet.

Yhdistyksen toiminnalla on jatkaja

Tällä hetkellä yhdistyksen perinteitä jatkaa Helsingin yliopiston vapaa-ajattelijayhdistys Prometheus ry,

Janne Vainio,
Vedenottamontie 12 E 38,
00980 HELSINKI,
puh. 050 365 6808,
sp. hy-prometheus@helsinki.fi.

Vapaa Ajatus -lehti

Puolueista riippumatonta kustannustoimintaa edustivat S. E. Kristiansonin vv. 1909–1917 julkaisema Vapaa Ajatus- lehti sekä salanimellä Asa Jalas julkaistu laaja kirjasarja. (Eräiden lähteiden mukaan Vapaa Ajatus ilmestyi v. 1917 nimellä Vapaa Ajattelija.)

Kristianson katosi kansalaissodan aikana, eikä hänen myöhempiä vaiheitaan tunneta.

Tehtäviä

Mitkä tekijät hidastivat todellisuuskäsitysten vapauden kehitystä 1800 – luvulla?
Mitkä tekijät edistivät todellisuuskäsitysten vapauden kehitystä 1900 – luvulla?
Ketkä ajoivat täydellistä todellisuuskäsitysten vapautta 1900 – luvulla.

Suomen itsenäistyminen ja ajatuksen vapaus

Yhteiskunnalliset muutokset

1900-luvun alun voimakkaat yhteiskunnalliset muutokset kuten suurlakko, kansanedustusjärjestelmän uudistus, vallankumouksellinen liikehdintä, venäläistämispolitiikka, Venäjän vallankumous sekä Suomen itsenäistyminen ja sitä seurannut kansalaissota vaikuttivat käsityksiin.

Papisto menetti asemansa yhtenä valtiopäivien säädyistä.

Poliittiseen muutokseen liittyi syvä todellisuuskäsityksen muutos: yhteiskunnan arvoja ja järjestystä ei enää pidetty jumalan säätäminä ja pysyvinä, vaan ihmisten synnyttäminä.

Muutos horjutti valtiokirkkoa

Muutos horjutti erityisesti valtiokirkkoa, jota oli pidetty yhteiskunnan keskeisenä arvovaltana. Kirkko miellettiin usein osaksi sitä järjestelmää, jota vastaan liike kansanvallan puolesta suuntautui.

Muutosta johti poliittinen työväenliike. Työväenliikkeen mukaan kirkko oli erotettava valtiosta, uskonto julistettava yksityisasiaksi, uskonnonopetus poistettava koulusta ja uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi.

Valtiokirkon johto valkoisten puolella

Kirkon johto ja papisto asettuivat kansalaissodassa lähes yksimielisesti valkoisten puolelle. Sodan päätyttyä valkoisten voittoon myös kirkon ja uskonnon vaikutusvalta kasvoivat.

Valkoisten mielestä kristinuskon tehtävä oli kansallisen yhtenäisyyden sekä kristillisen siveyden palauttamisen.

Evankelis-luterilainen kirkko vastusti jyrkästi kommunismia.

Papiston poliittinen vaikutusvalta kasvoi, ja eduskunnassa oli runsaasti pappeja.

Valtiokirkko osana Lapuan liikettä

IKL:n kansanedustaja, rovasti Arvi Malmivaara

1920-luvulla oikeistolaisuus synnytti lapuanliikkeenä tunnetun kansannousun, jota myös monet papit asettuivat avoimesti tukemaan.

Liikkeen väkivaltaiset ja laittomat toimet käänsivät evankelis-luterilaisen kirkon johdon lopulta liikettä vastaan vuonna 1932.

Kirkollisten piirien toiminta kansalaissodassa ja lapuanliikkeessä laski evankelis-luterilaisen kirkon arvostusta etenkin sisällissodan hävinneiden mielissä.

Ensimmäinen uskonnonvapauslaki 1922

Vuonna 1922 säädettiin ja vuotta myöhemmin voimaan astui ns. uskonnonvapauslaki. Oikeutta erota kaikista uskontokunnista oli vaadittu jo pitkään. Vuoden 1889 eriuskolaislaki ei sallinut tätä.

Uuden uskonnonvapauslain mukaan jokainen kansalainen sai oikeuden erota evankelis-luterilaisen kirkon tai muun uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä ilman velvollisuutta liittyä muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Uskonnollisen täysi-ikäisyyden rajaksi määriteltiin 18 vuotta. Kirkkoon kuulumattomat vapautettiin kaikista kirkollisveroista, sitä vastoin kunnallisveroa maksavien liikelaitosten, osakeyhtiöiden ja osuuskuntien tuli edelleen maksaa kirkollisveroa osakkaiden uskontoon katsomatta (nykyäänkin osa yhteisöveron tuotosta annetaan kirkolle).

Evankelis-luterilaiselle kirkolle jäi hautausmaamonopoli

Evankelis-luterilaiselle kirkolle jäi käytännössä hautausmaamonopoli (muut saavat perustaa hautausmaita, mutta käytännössä kunnat voivat estää sen kaavoituksella, korkealla maan hinnalla ja kohtuuttomilla hoitovaatimuksilla), eikä sitä ole purettu vieläkään, päinvastoin evankelis-luterilaisen kirkon hautausmaamonopolia on äskettäin vahvistettu uudella hautaustoimilailla.

Yhteiskunnan eriytyminen

1800-luvun alun ja toisen maailmansodan välisenä aikana yhtenäiskulttuuri alkoi hajota ja yhteiskunta eriytyä. Kunnan ja seurakunnan erottaminen toisistaan, kirkon ja koulun alkava hallinnollinen eriytyminen ja köyhäinhoidon siirtyminen kunnallishallinnon vastuualueelle merkitsivät yhteiskunnan eriytymistä.

Pohjoismaissa valtio ja kunnat omaksuivat laajamittaisesti aikaisempia kirkon tehtäväalueita.

Esimerkiksi Saksan liittotasavallassa kehitys ei toteutunut aivan samoin. Siellä yhteiskunnan sosiaalihuoltoa toteutetaan edelleen aatteellisten ja kirkollisten hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta.

Saksalaiset uskonnolliset hyväntekeväisyysjärjestöt ovat yhdessä suurin julkinen työnantaja Saksan valtion jälkeen.

Hyvinvointivaltio

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa hyvinvointivaltion malli on sen sijaan perustunut siihen, että kunta ja valtio ovat ottaneet hoitaakseen aikaisemmin kirkolle ja vapaaehtoisjärjestöille kuuluneita tehtäviä.

Suomessa eriytyminen on kesken

Toisaalta Ranskassa ja Yhdysvalloissa eriytyminen on edennyt loppuun saakka toisin kuin pohjoismaissa. Siellä esimerkiksi uskonnonopetus ei ole mahdollista yhteiskunnan kouluissa. Koulu ja kirkko on siellä lopullisesti erotettu toisistaan.

Kansallisvaltio

Sen sijaan, että uskontoa pidettiin aikaisemmin kansakunnan perustana, alettiin ymmärtää, että kansakunnan ahkeruudesta ja siveydestä johtuivat sivistyksen saavutukset: taide, tiede, koulutus ja hyvä yhteiskunta.

Kansallisvaltion olemassaoloa alettiin juhlistaa kansallisin juhlapäivin, kansainvälisin urheilukilpailuin, sotilasparaatein, muistomerkein ja erilaisin muistomerkein.

Tehtäviä

Mihin suuntaan todellisuuskäsitykset muuttuivat 1900 – luvun alussa?
Millä tavalla uskonnottomien asema muuttui 1900 – luvulla?
Millä tavalla uskontojen asema muuttui 1900 – luvulla?

Ajattelun vapauden taustatekijöitä

Niitä tekijöitä jotka vaikuttavat ajattelun vapauden kehittymiseen historiallisena ilmiönä, on tarkasteltu toisaalla tässä oppikirjasarjassa. Myös ajattelun vapauden yleistä kehitystä Suomessa on tarkasteltu erikseen toisaalla. Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota vain muutamiin taustatekijöihin.

Kanssakäyminen ulkomaalaisten kanssa

Kaikille pakollinen valtionuskonto haittasi kanssakäymistä ulkomaalaisten kanssa. Valtakunnan taloudelliset edut vaativat, että ulkomaalaisille kaupan, elinkeinon ja sotapalvelusten harjoittajille myönnettiin erioikeuksia.

Vuoden 1779 valtiopäiväpäätös maahan asettuvien ulkomaalaisten vapaasta uskonnonharjoittamisesta on tärkein ilmaus tästä kehityksestä.

Juutalaisten asema

Juutalaisten asema oli meillä kuten useimmissa maissa horjuva. Vuoden 1779 valtiopäiväpäätöksellä juutalaisille tosin myönnettiin oikeus harjoittaa uskontoaan Tukholmassa sekä kahdessa tai kolmessa suuressa kaupungissa, mutta kun Suomi liitettiin Venäjään, katsottiin, ettei juutalaisilla ollut ollenkaan oikeutta olla Suomessa.

Kun ortodoksisia alueita liitettiin Ruotsi-Suomeen Stolbovan rauhassa 1617, ortodoksit saivat pitää uskontonsa ja jumalanpalveluksensa.

Useiden uskontojen esiintyminen johti muuallakin maailmassa Augsburgin uskonrauhan (1555) periaatteen "kenen valta, sen uskonto" hylkäämiseen, niin suosittu kuin tämä periaate on ollut.

Kun Suomi liitettiin Venäjään, ortodoksinen uskonto sai hallitsijasta vahvan suojelijan. Monet suomalaiset puolestaan pitivät evankelisluterilaista uskontoa suojana Venäjän valtapyrkimyksiä vastaan.

Uskonnot ja ulkopolitiikka

Itsenäisyytemme aattona ortodoksisella, katolisella ja juutalaisella uskonnolla oli kullakin oma ulkopoliittinen sävynsä. Vuonna 1917 Suomessa oli noin 63 000 ortodoksia, alle tuhat roomalaiskatolista ja alle kaksituhatta juutalaista.

Katolisten kysymyksellä lienee ollut merkitystä, sillä itsenäisyyden tunnustamisen saaminen Vatikaanilta ei ollut merkityksetön asia.

Paavi Benediktus XV tunnusti Suomen itsenäisyyden 2.3.1918. Kun Vatikaani tunnusti Suomen itsenäisyyden, sille oli vakuutettu, että Suomessa vallitsi uskonnonvapaus.

Vuoteen 1920 mennessä Rooma oli alkanut kuitenkin pitää Suomen uskonnonvapautta näennäisenä, jopa kyseenalaisena. Tässä Rooma oli aivan oikeassa, uskonnonvapauslaki kaikkine puutteineen tuli voimaan vasta 1.1.1923.

Juutalaiskysymys

Myös juutalaiskysymyksessä uhkasi ulkopoliittinen painostus. Venäjällä toimi salainen juutalaisten tietotoimisto, joka ryhtyi toimimaan julkisesti ja otti käsiteltäväkseen myös Suomen juutalaiskysymyksen.

Tietotoimisto aikoi mm. pyytää, etteivät länsivallat tunnustaisi Suomen itsenäisyyttä, ellei maassa ratkaistaisi asiallisesti juutalaiskysymystä.

Tällainen toiminta jäi kuitenkin vain suunnitelmaksi, sillä Suomen juutalaiskysymys ratkesi sosialidemokraattien pitkäaikaisen ponnistelun tuloksena vuoden 1917 lopulla.

Ortodoksit kommunismia vastaan

Ortodokseja ei leimattu epäisänmaallisiksi kuten työväenliike, vaan ortodoksisesta uskonnosta toivottiin vastustajaa kommunismin kehitykselle.

Suomen ortodoksisen kirkon suomalaistaminen oli tarkoituksenmukaista heräävän kapitalismin näkökulmasta, sen vainoaminen ei ollut.

1920- luvulla ja myöhemminkin Suomen kirkolliset ja poliittiset piirit, jotka koostuivat osittain samoista henkilöistä, seurasivat tarkasti Neuvostoliiton ja sen ortodoksisen kirkon kehitystä.

Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous päätti v. 1919, että Suomen, Viron ja Itä-Karjalan ortodoksiset kirkot yhtyvät yhdeksi kirkkokunnaksi. Suomen valtiovalta suhtautui asiaan myönteisesti. Ei liene suuria vaikeuksia selittää tätä kirkkotoimintaa poliittiseksi juonitteluksi. Itä-Karjalan suhteen tämä juonittelu loppui 1920 Tarton rauhansopimuksella.

Sosialidemokraatit

Vahvin poliittinen voima, joka ajoi uskonnonvapauden toteuttamista Suomessa, oli kuitenkin sosialidemokraattinen työväenliike.

Ilman sen vaikutusta uskonnonvapauslaki olisi saattanut jäädä huomattavasti silloista vaillinaisemmaksikin .

Työväenliikkeen toimintaa uskonnonvapauslain toteuttamiseksi on tarkasteltu toisessa kohdassa tätä aineistoa. Myös tässä yhteydessä on syytä huomauttaa siitä, että uskonnonvapauslain vaillinaisuuteen vaikutti työväenliikkeen häviö vuoden 1918 sisällissodassa.

Uskonnon vastainen propaganda

Myös voimakas uskonnonvastainen propaganda sekä papiston usein epäinhimillinen käyttäytyminen vaikuttivat yleiseen mielipiteeseen niin, että kirkon edustajat myönsivät eräänä syynä kehitykselle uskonnonvapauden suuntaan olevan uskonnonvastaisen propagandan vaikutuksen.

Teologian tohtori Erkki Kaila sanoi uskonnonvapauslakia eduskunnassa käsiteltäessä v. 1921 mm.:

"Suomi ei ole niitä maita, jotka olisivat uskonnollisesti niin rikkinäisiä, että sen tähden tällainen uskonnonvapauslaki olisi välttämätön. Lukuun ottamatta muutamia harvoja eriuskolaisia seurakuntia ja itärajalla asuvaa kreikkalaiskatolista väestöä ei suuremmassa määrässä eriuskoisia ole. Mutta maassamme on viimeisinä vuosikymmeninä ollut vaikuttamassa voimakas agitatsioni uskonnottomuuden puolesta ja sen johdosta on suuri osa kansastamme ilmeisesti asettunut uskonnottomalle kannalle. Tämä on seikka, joka tekee yleisen uskonnonvapauden meillä välttämättömäksi."

Seuraava uskonnonvapauslaki vasta v. 2003

Vuoden 1918 sisällissotaa seurannut poliittinen oikeistoaalto, joka jatkui toiseen maailmansota asti, on haitannut ajattelun vapauden edistymistä Suomessa.

Vuonna 1923 tullut uskonnonvapauslaki korvattiin uudella, yhä epätäydellisellä uskonnonvapauslailla vasta vuonna 2003.

Tehtäviä

Mitkä tekijät edistivät Suomessa ajattelun vapautta?
Mitkä tekijät hidastivat Suomessa ajattelun vapauden kehitystä?
Mitä tekijät nykyään haittaavat eniten ajattelun vapautta?

Yhteiskunnan muutos sotien jälkeisessä Suomessa

Suomi vanhanaikainen vielä sotien jälkeen

Vielä sotien jälkeen Suomen elinkeinorakenne oli vanhanaikainen muuhun Eurooppaan ja jopa muihin Pohjoismaihin verrattuna.

Suomessa noin puolet ammatissa toimivasta väestöstä työskenteli maa- ja metsätaloudessa. Monet heistä olivat köyhiä pienviljelijöitä, jotka hankkivat talvisin tilapäisansioita metsätöistä.

Osan vuotta he olivat itse asiassa työttöminä, mutta yhteiskunta ei siihen aikaan tukenut tilapäistyöttömiä.

Pientila oli kerjuun tiellä

Alkeellisissa oloissa elävät köyhät ihmiset raatoivat kesät hevonen ainoana apunaan maataloustöissä ja talvet kirveen ja pokasahan kanssa metsätöissä.

Pientila oli, kuten yleinen sanonta kuului, kerjuun tiellä.

Siirtolaiset asutettiin pientiloille, vaikka muualta maailmasta saadun kokemuksen perusteella tiedettiin etukäteen, että pientilat tulisivat häviämään.

Puu ui teollisuuslaitoksiin ja teollistuminen eteni.

40-50 vuotta Ruotsista ja Norjasta jäljessä

Ruotsi ja Norja olivat sivuuttaneet saman vaiheen noin 40–50 vuotta aikaisemmin.

Yhteiskuntapolitiikassa tapahtui muutos: taloudellinen kasvu ja teollistuminen otettiin ohjelmalliseksi tavoitteeksi.

Suomessa muutos oli hyvin nopea

Sotien jälkeisille vuosikymmenille oli ominainen talouskasvu. Suomi kävi muutamassa vuosikymmenessä läpi yhteiskunnallisen muutoksen, joka muualla oli tapahtunut huomattavasti pidemmän ajan kuluessa.

Sama maatalousväestön osuuden lasku, mikä Suomessa tapahtui kolmessa vuosikymmenessä, vei esimerkiksi Ranskassa aikaa noin sata vuotta ja Norjassa noin kahdeksankymmentä vuotta.

Nopea kaupungistuminen

Teollisuustyöväestön määrän lisääntymisen ohella myös palveluelinkeinoissa työskentelevien määrä kasvoi. Suomi siirtyi maatalous yhteiskunnasta melko nopeasti palveluelinkeinojen yhteiskuntaan.

Sadat tuhannet ihmiset siirtyivät maata- lousympäristöstä kaupunkeihin palkkatyöhön.

Hallinto toi työpaikkoja, jotka nyt vähenevät

Kuntien ja valtion virkakoneistojen kehittäminen loi myös työpaikkoja, joita ollaan nyt karsimassa.

Liikaväestöä Ruotsiin

Suurin maaltapako tapahtui 1960–70-luvuilla. Osa lähti syntynyttä työttömyyttä pakoon muihin maihin kuten Ruotsiin.

1980-luvun loppuun tultaessa yli 80 % suomalaisista asui taajamissa.

Koulutustaso nousi

Yhteiskunnalliset ongelmat eivät ehkä lisääntyneet, mutta niitä pyrittiin ratkaisemaan 1950-luvulta lähtien samassa tahdissa talouskasvun kanssa.

Muutos näkyy esimerkiksi yleisenä koulutustason kohoamisena. Vuonna 1940 vain 10 % ikäluokasta siirtyi oppikouluun, mutta jo vuonna 1958 vastaava osuus oli noussut 54 %:iin.

Peruskoulu tuli viimeinkin

Vuonna 1968 säädetty ja 1970-luvun kuluessa koko maassa toimeenpantu peruskoulu-uudistus puolestaan takasi koko ikäluokalle aikaisempaa keskikoulua vastaavan koulutustason.

Lukion käynti yleistyi

Lukion aloitti vielä 1950-luvun alussa vain vajaa 10 % ikäluokasta; vuonna 1980 vastaava osuus oli jo 50 % ja 1990-luvulla määrä on vakiintunut vajaaseen 60 %:iin.

Sukupuolten tasa-arvo koulutuksessa

Koulutuksessa näkyy myös miesten ja naisten välisen tasa-arvon lisääntyminen.

Sotien jälkeisenä aikana uusien ylioppilaiden enemmistö on ollut naisia. Vuonna 2001 uusista ylioppilaista naisia oli 58 % ja tohtorintutkinnon suorittaneista 46 %.

Naisten työssäkäynti lisääntyi

Perheissä on tapahtunut muutos kohti monta huoltajaa. Perheiden varainhankintaa ei ole enää isän varassa. Naiset ovat usein perheen ulkopuolisessa työssä, ja Suomessa tätä on pidetty sukupuolten välisen tasa-arvon paranemisena.

Pienipalkkaiset ammatit ovat naisvaltaisia

Tosin naiset saavat edelleen keskimäärin huonompaa palkkaa kuin miehet. Tämä johtuu osittain pienipalkkaisten ammattien naisvaltaisuudesta ja osittain suoranaisesta syrjinnästä.

Yksin asuvien ja avoliittojen määrä ovat lisääntyneet

Perheessä asuvien suomalaisten määrä on laskussa. Yksin asuvien määrä on vastaavasti lisääntynyt, samoin kuin avoliittojen.

Vielä 1970-luvulla arvioitiin, että vain kolme prosenttia pariskunnista asui yhdessä ilman vihkimistä.

Vuosituhannen vaihteeseen mennessä kaikista parisuhteessa asuvista joka viides asui avoliitossa ja esikoislapsista yli puolet syntyi vanhemmille, jotka eivät olleet naimisissa.

Lasten määrä väheni

Lisäksi lasten määrä perheessä vähenee, yksinhuoltajaperheiden määrä on kasvussa ja avioerot ovat yleistyneet. Kaikki nämä kertovat siitä, että vanha perhemalli on menettänyt suosiotaan.

Avioliiton virallistaminen, elinikäinen sitoutuminen ja lasten merkitys ovat saaneet antaa sijaa yksilön aseman turvaamiselle.

Elämänuraperhe

Uutta perhemallia kutsutaan joskus elämänuraperheeksi, mikä tarkoittaa sitä, että molemmat vanhemmat suhtautuvat työhönsä urana, jota suunnitellaan.

Työelämässä menestyminen on tärkeää sekä naiselle että miehelle. Niinpä myös lasten hankintaa harkitaan entistä tarkemmin. Kahden vanhemman uraperheessä myös lapset suunnitellaan tarkasti.

Ei ulkopuolisia pakotteita avioliittoon

Tällaisessa perheessä kaikki osapuolet ovat periaatteessa tasavertaisia. Puolisoiden väliset suhteet eivät enää perustu ulkoisiin pakotteisiin, kuten taloudelliseen riippuvuuteen tai yhteisönarvojenn paineeseen.

Suhteessa ollaan puhtaasti sen itsensä tähden. Kyseessä on viime kädessä yksilöllisille arvoille pohjautuva perhe.

Erilaisuuden sieto on lisääntynyt

Epävarmuutta on jouduttu sietämään aina, mutta viime aikoina myös erilaisuuden sieto on lisääntynyt.

Sallivuus ja suvaitsevuus ovat lisääntyneet

Taloudellisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin lisääntyessä sallivuus ja suvaitsevaisuus lisääntyvät. Vastaavasti perheen merkitys heikkenee. Hyvinvointivaltiossa perhe ei enää ole elämässä selviytymisen kannalta välttämätön.

Arvot, jotka ovat suojanneet kahden vanhemman elinikäistä perhemallia, heikkenevät. Avioeroon, avioliiton ulkopuolisiin sukupuolisuhteisiin ja seksin myyntiin suhtaudutaan aikaisempaa sallivammin.

Postmodernismi vastavaikutus

Kuten esimerkiksi postmodernistit ovat väittäneet, ilmiöön liittyy myös tieteen, teknologian jajärkiperäisyyden arvovallan murenemista.

Voidaan olla monta mieltä "suurten kertomusten" katoamisesta, mutta on merkkejä edistyksen ja järkevyyden arvovallan heikkenemisestä länsimaissa.

Ankea menneisyys voi palata

Tämä saattaa merkitä vanhoillisuuden lisääntymistä tulevaisuudessa sekä perinteiden, myös uskonnollisten, arvonnousua.

Monia arvojärjestelmiä ja todellisuuskäsityksiä esiintyy rinnakkain

Monet itsenäiset arvojärjestelmät ja todellisuuskäsitykset esiintyvät rinnakkain.

Erilaisten ryhmittymien välillä on yhä suurempia aatteellisia eroja.

Aatteet tuontitavaraa

Myös aatteet siirtyvät entistä helpommin maasta toiseen. Eri kansallisuudet ovat aikaisempaa tiiviimmässä kanssakäymisessä keskenään.

Internet nopeuttaa ajatussaasteen leviämistä

Lisäksi on syntynyt aatteellisia liikkeitä ja järjestöjä, jotka välittävät sanomaansa entistä tehokkaammin ja ajankohtaisemmin nykytekniikan tarjoamilla välineillä kuten Internetillä.

Suomeen tulee ulkomaalaisia ja pakolaisia

Maahanmuutto lisääntyi voimakkaasti 1990-luvun alussa, jolloin Suomeen saapui vuosittain noin 10 000 vierasmaalaista.

Vuonna 2001 Suomessa asui lähes 100 000 muiden maiden kansalaista.

Suurimmat ryhmät ovat peräisin Venäjältä, Virosta ja Ruotsista.

Seuraavaksi suurimmat kansalaisryhmät tulevat Somaliasta ja Irakista, joista on vastaanotettu pakolaisia.

Huomattava pakolaisten ryhmä on myös entisen Jugoslavian alueelta saapuneita. Pakolaisten saapumisen myötä muslimien määrä Suomessa lisääntyi 1990-luvulla.

Muslimien edut ajavat ateistien etujen ohi

Arviot muslimien määrästä Suomessa vaihtelevat, mutta heitä lienee jo yli 10 000. Vuonna 2002 Suomessa toimi kahdeksantoista rekisteröityä islamilaista seurakuntaa.

Muslimien kohdalla ovat puhuttaneet esimerkiksi kouluopetukseen liittyvät asiat, uskonnollisten säädösten noudattaminen työpaikoilla, ympärileikkaus ja hautausmaat.

Se, ettei muslimeja suuremmalla vähemmistöryhmällä, ateisteilla, ole riittävästi hautausmaita, ei ole juuri herättänyt keskustelua.

Uskonnot ovat edelleen etuoikeutettuja

Suomalainen yhteiskunta asettaa uskonnot, myös muut kuin kristilliset, etuoikeutettuun asemaan uskonnottomiin nähden.

Maahanmuuttajien ja pakolaisten mukana saapuneiden uskontojen harjoitus rajoittuu yleensä kyseisten kansallisten vähemmistöjen keskuuteen.

Uudet uskonnot eivät juuri onnistu käännytystyössään

Suomeen saapuu myös sellaisia vierasperäisiä uskontoja, jotka pyrkivät saamaan kannattajia juuri suomalaisen väestön keskuudesta.

Monista eri uskonnollisista maista peräisin olevat uudet uskonnolliset liikkeet ovat yleistyneet tasaisesti 1970-luvun alusta lähtien.

Huolimatta siitä, että tällaiset ovat ajoittain saaneet tiedotusvälineissä runsaastikin huomiota, niiden kannattajamäärät ovat edelleen aika pieniä.

Valtiokirkot ovat vahvistuneet oikeistolaistumisen myötä

Sotavuosien jälkeen kansakunta oli paljon aikaisempaa yhtenäisempi. Vuosisadan alun poliittis-yhteiskunnalliset vastakohtaisuudet olivat tasoittuneet. Tästä muutoksesta oli seurauksena myös valtiokirkkojen aseman vahvistuminen.

Vasemmistolaisuus 1960 ja 1970 -luvuilla oli vain väliaikaista

Käsitykset isänmaasta, yhteiskunnan arvovalloista ja kansallisen kulttuurin luonteesta ovat joutuneet uudelleenarvioitaviksi.

Nuori, 1960-luvulla uusvasemmistolaiseksi liikkeeksi radikalisoitunut ikäpolvi arvosteli kärkevästi myös kirkkoa.

Vapaamielisyyden, moniarvoisuuden ja edistyksen nimissä kirkkoa arvosteltiin perinteisten arvojen linnakkeeksi.

Valtionkirkon katsottiin myös edustavan porvarillista ylivaltaa, jolle todellinen ihmisrakkaus ja heikompiosaisten asia olivat vieraita.

Tehtäviä

Millä tavalla Suomen elinkeinorakenne muuttui viime vuosisadalla?
Millainen on hyvinvointivaltio?
Mitä muutoksia suomalaisten ajattelussa on tapahtunut viime aikoina?

Voiko jumalattomilla eli ateisteilla olla valtarakenteita (kulttuureja)

Voi olla. Esimerkiksi Vapaa-ajattelijain liiton ry:n jumalattomat erottivat toimistonhoitaja Kimmo Sundströmin.

Koska erottaminen on valtarakenteen (liittohallituksen) päätös äänin 5-4, tällä jumlatattomien järjestöllä on valtarakenne.

Toinen suomalainen jumalattomien järjestö on Suomen ateistiyhdistys ry.

Voiko jumalisilla (teisteillä) olla valtarakenteita (kulttuureja)

Mikä on uskonto

Uskonto on järjestäytynyttä jumaluskoa eli teismiä.

Uskonnonvapauslaki uskontojen valtarakenteista

Uskonnonvapauslain mukaan

Rekisteröidyllä uskonnollisella yhdyskunnalla on hallitus, jossa on yksi jäsen tai useampia jäseniä.

Koska rekisteröidyllä uskonnollisella yhdyskunnalla on Suomessa hallitus, yhdyskunta on valtarakenne eli kulttuuri.

Suomen rekisteröidyt uskontokunnat ovat seuraavat:

Yhdyskunnan nimi	Jäsenmäärä 2007
Ev. lut. kirkko	4 327 313
Ortodoksit	61 159
Jehovan todistajat	18 071
Suomen Vapaakirkko	13 786
Katolinen kirkko Suomessa	9 117
Suomen Adventtikirkko	3 813
Suomen Helluntaikirkko	3 251
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko	3 246
Ortodoksinen Pyhän Nikolauksen seurakunta	1 585
Suomen baptistiyhdyskunta	1 498
Helsinki Islam Keskus	1 482
Helsingin juutalainen seurakunta	1 059
Finlands svenska baptistsamfund	901
Suomen Islamilainen Yhdyskunta	769
Tampereen Islamin Yhdyskunta	721
Suomen Metodistikirkko	676
Finlands svenska metodistkyrka	595
Suomen Islam-seurakunta	574
The Islamic Rahma Center in Finland	559
Suomen Bahai Yhdyskunta	528
Suomen vapaa evankelisluterilainen seurakuntaliitto	522
Ortodoksinen Pokrovan seurakunta	352
Helsingin Islam Seurakunta	308
Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko	308
Resalat Islamilainen Yhdyskunta - Suomen Ähl-e Beit	247
Suomen Kristiyhteisö	207
Pohjois-Suomen Islamilainen Yhdyskunta	206
Missionskyrkan i Finland	168
Luterilainen Sanan Yhdyskunta	161
Finlands svenska pingstsamfund	143
Suomen vapaa katolinen kirkko	139
Savon Islamilainen Yhdyskunta	137
Turun juutalainen seurakunta	120
Keski-Suomen Islamilainen Yhdyskunta	109
Anjuman-e-Islahul-Muslimeen of Turku	97
Islamic Multicultural Dawah Centre	91
Suomen Anglikaaninen kirkko	90
Tampereen islamilainen seurakunta	83
Krishnaliike Iskcon Suomessa	74
Suomen Islam-Keskus	66
Vörå Frikyrkoförsamling	61
Suomen Shiiamuslimit	48
Nyingmapa-yhteisö	46
Buddhalainen Dharmakeskus	39
Imam Ali Islamilainen Yhdyskunta	37
Suomen Uusapostolinen Kirkko	33
Pohjois-Karjalan Islamilainen Yhdyskunta	32
Linkkiseurakunta	31
Palpung Yeshe Gatshal Finland	27
Suomen Luterilainen Tunnustuskirkko	25
Spaso-Preobrazenskaja	25
The Church of Pentecost International	24
Jumalanäidin suojeluksen seurakunta	24
Salon Islamilainen Yhdyskunta	20
Islam ja Rakkaus	20
Islamilainen Al-Hudaa Yhdyskunta Suomessa	alle 20
Kimbangun kirkkokunta	alle 20
Redeemed Christian Church of God	alle 20
Sri Caitanya Sangha	alle 20
Totuuden Ystävät	alle 20

Jumalattomuus ja (ateismi) ja evankelis-luterilaisuus

Aineiston pohjana piispa Eero Huovisen kirjoitus ateismista. Se löytyy Helsingin hiippakunnan nettisivuilta. Toimitus on laatinut kirjoitukseen jumalattomien omat kommentit.

Teoston ohjeiden mukaan kirjoituksen lainaaminen tässä mittakaavassa on sallittua opetustarkoituksessa.

Piispan teksti on esitetty vinolla eli kursiivilla ja oppiaineston tekijäin tekstilihavalla.

Piispan teksti on päivätty 5.12.2008.

Uusateismin haaste

Kirkosta eroamisen syyt

Kirkosta eroamiseen on monenlaisia syitä. Tavanomaisin on taloudellinen. Aiemmin vähävaraisuus johti eroon, nykyään varakas miettii, voiko kirkollisveroeurot sijoittaa tuottoisammin.

Toinen syy ovat pettymykset kirkon toimintaan. Toivottua palvelua ei ole saatu. Esimerkiksi papin taitamattomuus tai laiminlyönnit voivat synnyttää kielteisen kokemuksen. Erityisesti kirkollisissa toimituksissa ihminen on usein herkällä ja haavoittuvaisella mielellä.

Kolmas syy on elämänmallien yksilöllistyminen. Jumalaan voidaan uskoa, mutta kirkkoa siihen ei koeta tarvittavan. Perinteiset instituutiot menettävät suosiotaan, kirkko ehkä kuitenkin vähemmän kuin monet muut kuten vaikkapa ammattiyhdistysliike, printtilehdet tai puolueet

Perustelluimmalta ero tuntuu, jos vakaumus on toisenlainen kuin kirkon usko. Jos ei usko Jumalaan, kirkon jäsenyys voi tuntua turhalta. Toki ateistikin saattaa kuulua kirkkoon, esimerkiksi sen tekemän diakonisen työn tai kulttuuriperinteiden vuoksi.

On väitetty, että vakaumukset ovat viime vuosikymmenten aikana kuolleet. Aatteellista dialogia käydään niukalti. Poliittiset ideologiat uinuvat, sovun etsiminen on muodissa. Tätä taustaa vasten on kiintoisaa havaita, että ateistiset aatteet ovat nostaneet päätään. Meillä Suomessakin on julkaistu uskontoon ja kirkkoon kriittisesti suhtautuvaa kirjallisuutta aiempaa enemmän. Vapaa-ajattelijat ovat aktivoituneet.

Yllä oleva on yhden miehen jossittelua, joka ei perustu mihinkään tutkimuksiin.

Voidaan kysyä, että voidaanko evankelis-luterilaisesta kirkosta eroamisen syitä edes tutkia puolueettomasti.

Tehtäviä

Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomia on kahta lajia, niitä, jotka eivät ole koskaan kuuluneet evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja niitä, jotka eivät enää kuulu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Selvittäkää vanhemmiltanne kysymällä, kumman lajin ihmisiä he ovat ja tehkää vastauksiata tilasto.
Jos jompi kumpi tai molemmat vanhemmistanne ovat eronneet joskus evankelis-luterilaisesta kirkosta, kysykää heiltä, mistä syystä he ovat eronneet. Tehkää vastauksista tilasto.
Lähettäkää yksi kopio tilastosta Helsingin piispa Eero Huoviselle.

Modernin ateismin juuret

Jumala-uskoon kriittisesti suhtautuvat ovat joko agnostikkoja tai ateisteja. Ero on periaatteellisesti tärkeä. Agnostikon mielestä Jumalasta ja hänen olemassaolostaan ei ole mahdollista saada perusteltua tietoa. Ateisti ei tyydy agnostikon varovaiseen asenteeseen, vaan pitää Jumalan olemassaoloa mahdottomana. Ateismi voi olla käytännöllistä jumalankielteisyyttä tai johdonmukaisiin perusteluihin nojaamaan pyrkivää ajattelua. Todellisuus on selitettävissä ilman Jumalaa.

Modernin ateismin juuret ovat Ranskan vallankumouksessa ja sen ateismikokeiluissa. Kuitenkin vasta myöhemmin, Ludwig Feuerbachin, Karl Marxin ja Sigmund Freudin työn seurauksena, ateismia alettiin laajemmin pitää varteenotettavana ajattelumuotona. Feuerbachin mukaan Jumala on projektio, johon ihmismieli heijastaa merkityksellisyyden ja kuolemattomuuden kaipuunsa. Uskonto on inhimillinen rakennelma ja kertoo vain ihmisestä itsestään. Ihmisestä erillään olevaa Jumalaa ei ole.

Marx yhtyi Feuerbachin ajatukseen uskonnosta projektiona, mutta vei näkemyksensä pidemmälle. Ihmisen kaipuu tuonpuoleiseen ja toiveet paremmasta kumpuavat yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Kurjuutta ja köyhyyttä pyritään paikkaamaan uskonnon tuomalla lohdutuksella, mikä kuitenkin estää näkemästä todellisia ongelmia ja tarttumasta yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Oopiumi ei kuitenkaan paranna kansan alistettua asemaa ja sen vuoksi uskonnosta on päästävä eroon. Marxin yhteiskunnallinen ohjelma lupasi: kun taloudellinen ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus poistetaan, lohdutuksen tarve häviää ja uskonnolta putoaa pohja pois.

Myös Freudin uskontoteorioiden takana lepää Feuerbachin perusoivallus. Uskonto on todellakin projektio; ihmisen syvimmät toiveet saavat hahmonsa alitajunnan tuottamassa uskonnollisessa ajattelussa. Uskonto ja Jumala ovat Freudille biologisten ja psykologisten välttämättömyyksien seurausta. Jumala edustaa isää ja hänen suomaansa turvaa ja suojelua. Usko Jumalaan on ihmisen lapsellinen vastaus avuttomuuden tunteilleen, eräänlaista palaamista lapsuuden isän helmoihin. Tällaisesta regressiosta päästään ajan myötä eroon: ihmiskunta on jatkuvassa kehityksen tilassa ja tässä evoluutiossa uskonto on välivaihe. Ihmiskunnan aikuisuuden merkkinä on ateismi.

Feuerbach esitti modernin ateismin perusajatuksen: Jumala ei ole luonut ihmistä vaan ihminen on luonut Jumalan. Marx johti uskonnon synnyn yhteiskunnallisista ja taloudellisista epäkohdista. Freud taas jäljitti uskonnon alkuperän ihmisen psyykkisiin lainalaisuuksiin. Näitä ajatuksia täydensi Charles Darwinin teoria luonnonvalinnasta, joka selitti luonnon monimuotoisuutta. Darwinin teoria ei sinänsä ole sen paremmin ateistinen kuin teistinenkään. Se antoi kuitenkin ateisteille mahdollisuuden perustella, miksi hypoteesia Suunnittelijasta ei tarvita, vaikka luonto näyttää tarkoituksenmukaiselta ja suunnitellulta. Darwinin jälkeen monet katsoivat, että suurin taistelu käydään luonnontieteiden ja uskonnon välillä ja että uskonto tulisi häviämään kamppailun.

Tämä tekstinpätkä voisi olla kopio näiden elämänkatsomustiedon sivujen muista osioista. Sen ainoa vika on, että se on puutteellinen esitys ateismin syistä.

Tehtäviä

Etsikää ateismille kolme sellaista syytä, joita Huovinen ei yllä maininnut.
Pohtikaa syitä siihen, miksi joku on agnostikko.
Huovinen määrittelee yllä joksenkin oikein, mikä on ateisti. Mikä on ateismi?

Uusateismin nousu

Tieteen ja uskonnon välinen vahva vastakkainasettelu sävyttää tuoreinta ateistista kirjallisuutta. Varsinkin angloamerikkalaisessa maailmassa on ilmestynyt useita kirjoja, joiden edustamaa ajattelutapaa voidaan kutsua uusateistiseksi. Tällaisia kirjoja ovat muun muassa Christopher Hitchensin God is not Great (2006; suom. Jumala ei ole suuri; WSOY, 2008), Sam Harrisin The End of Faith (2004; suom. Uskon loppu; Terra Cognita, 2007) ja Daniel Dennettin Breaking the Spell (2006; suom. Lumous murtuu; Terra Cognita, 2007). Eniten huomiota on kuitenkin herättänyt eläintieteilijä Richard Dawkinsin kirja The God Delusion (Bantam Books, 2006), joka on käännetty suomeksi nimellä Jumalharha (suom. Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita, 2006).

Dawkins tunnetaan lahjakkaana luonnontieteen popularisoijana ja hän toimiikin tieteen kansantajuistamisen professorina Oxfordin yliopistossa. Suomennetuissa kirjoissaan Sokea kelloseppä (WSOY, 1989), Geenin itsekkyys (Art House, 1993) ja Viesti miljardien vuosien takaa (WSOY, 1995) Dawkins on selvittänyt yleistajuisella tavalla modernin evoluutioteorian käsitystä elämän synnystä ja kehityksestä. Jo näissä kirjoissaan hän on esittänyt myös kritiikkiä uskontoa kohtaan.

Jumalharha sisältää sekin luonnontieteellistä tietoa, mutta sen tähtäyspiste on muualla kuin lukijoiden tieteellisessä sivistämisessä. Tarkoituksena on osoittaa usko Jumalaan ja uskonnot ylipäänsä harhakuvitelmiksi ja vieläpä vaarallisiksi. Jumalharha on aggressiivinen ateismin julistus, joka pyrkii käännyttämään lukijansa. ”Jos tämä kirja toimii tarkoittamallani tavalla, sen avaavat uskonnolliset lukijat ovat ateisteja sen kädestään laskiessaan”.

Tehtäviä

Pohtikaa, mistä nimitys "uusateismi" on peräisin.
Pohtikaa, onko uusateismia olemassa. (Tutkikaa ateismin määritelmää.)
Angloamerikkalaisissa yhteiskunnissa on ilmestynyt koko ajan ateistista kirjallisuutta. Miksi sitä ei ole juuri ilmestynyt Suomessa?

Mistä uusateismi kumpuaa?

Jumalharha kuten monet muutkin uusateistiset kirjat näyttävät olevan reaktioita lähinnä Yhdysvalloissa käytävään keskusteluun. Siellä voimakkaassa asemassa olevat kreationistit pyrkivät tuomaan ns. tieteellisen luomisopin koulujen opetusohjelmiin ja yhteiskunnalliselle foorumille. Uusateistit puolestaan pyrkivät torpedoimaan pyrkimykset, joissa Jumala tai muu yliluonnollinen agentti otetaan osaksi luonnontiedettä. Toisaalta he menevät vielä pidemmälle uskoessaan luonnontieteiden osoittaneen Jumalan harhakuvitelmaksi.

Kun ymmärtää sen kontekstin, mistä uusateistinen kirjallisuus kumpuaa, tulee myös havainneeksi, että uusateistit pelaavat samalla pelikentällä kuin kreationistit. Jälkimmäiset ovat sitä mieltä, että luonnontieteen menetelmillä luojajumalan olemassaolo voidaan todistaa. Uusateistit taas katsovat, että luonnontiede osoittaa, ettei Jumalaa ole. Yhdistävä tekijä on vakuuttuneisuus siitä, että Jumalan olemassaolo on todistettavissa tai kumottavissa oleva asia ja että tämä keskustelu kuuluu osaksi luonnontieteitä. Ajattelevatko uusateistit, että luonnontieteet voivat ratkaista myös metafyysisiä kysymyksiä? Eivät varsinaisesti, sillä heidän mielestään metafysiikkaa ei ole. Kaikki on luonnollista.

Amerikkalainen kristillinen oikeisto on käynyt sotaa luomisopin puolesta jo satoja vuosia.

Amerikkalaiset ateistit ovat käyneet vastasotaa luomisopin puolustajia vastaan ainakin jo 1800 - luvulta lähtien.

Ei siis ole olemassa mitään uusateismia, joka hyökkäisi uusluomisoppia vastaan.

Tehtäviä

Mitä tarkoittaa metafysiikka?
Onko metafysiikkaa olemassa?
Miten ratkaistaan, onko jotain olemassa vai ei?

Jumalakysymys uskonnonfilosofiassa

Onko kreationistien ja uusateistien pelikenttä oikea, jos halutaan ymmärtää, mistä uskonnossa on kysymys? Filosofiassa ja teologiassa kysymystä Jumalan olemassaolosta ei yleensä lueta luonnontieteiden alaan. Luonnontieteet tutkivat materiaalista ja verifioitavissa olevaa todellisuutta. Niiden luonteeseen ei kuulu ottaa kantaa ns. tuonpuoleisiin asioihin, joihin metafysiikka ja kysymys Jumalasta kuuluvat. Sen sijaan uskonnonfilosofian pelikentällä voidaan tehdä ajatuskokeiluja ja irrotteluja, etsiä erilaisia teorioita ja testata jumalatodistusten perusteluja. Uskonnonfilosofiassa luonnontieteen tulokset voivat tarjota eräänlaisia raaka-aineita argumentaatiolle. Distinktio on silti syytä tehdä: Jumalan ottaminen pelinappulaksi luonnontieteiden pelikentälle ei toimi.

Tehtäviä

Onko jumala olemassa?
Miksi eri uskonnot väittävät, että jumala tai jumalia on olemassa?
Mitä tarkoittaa verifioiminen?
Kummallako on todistuksen taakka: a) sillä joka väittää, että Ukko ylijumala on olemassa, vai sillä, joka vöittää, ettei Ukko ylijumalaa ole olemassa.
Jos Ukko ylijumala on sanonot Väinämöiselle, että vain Ukko ylijumala on olemassa, ja jos vuorenjumala Jahve on sanonut Moosekselle, että vain Jahve on olemassa, kumpaako meidän on uskottava, jos oletetaan, ettei Väinämöistä ja Moosesta ole ollut olemassa?

Uskonnonfilosofien näkemykset vaihtelevat siitä, kuinka varmasti Jumalan olemassaolon puolesta tai sitä vastaan voidaan argumentoida. Jotkut ovat evidentialistisen näkemyksen kannalla. Sen mukaan kaikkien uskomusten tulee perustua evidenssiin; ilman kelvollisia todisteita uskomus ei ole rationaalinen ja oikeutettu. Toiset ovat fideistejä. He katsovat, ettei uskonnollisten väitteiden puolesta voida argumentoida järkiperäisesti eikä uskonnollista uskoa voi todistaa oikeaksi. ”Uskonratkaisu” on tehtävä ilman sitovaa todistusaineistoa oman kannan puolesta – tai sitä vastaan.

Tehtäviä

Mitä tarkoittaa evidenssi?
Mitä tarkoittaa fideismi?
Mitä tarkoittaa rationaalinen?
Mitä tarkoittaa argumentointi?
Todista, että Ukko ylijumalaa ei ole olemassa. Huom. Raamatun atvovaltaan ei saa vedota!

Jumalan olemassaolon puolesta puhuvilla evidentialisteilla voidaan nähdä kaksi eri lähestymistapaa: vahva ja heikko. Vahvan evidentialisminkannattajat katsovat, että Jumalan olemassaolon puolesta voidaan argumentoida pitävästi, niin että jokaisen rationaalisen ihmisen tulisi vakuuttua tästä. Kuuluisin tällaista näkemystä edustavista uskonnonfilosofeista on Richard Swinburne. Hänen mielestään teistinen hypoteesi selittää parhaiten muun muassa universumin, ihmisen ja eläinkunnan olemassaolon. Teismi on todennäköisempi vaihtoehto kuin mikään sen vaihtoehdoista.

Tehtäviä

Mitä on teismi?
Miten luonnontiede selittää kaikkeuden olemassaolon?
Miten luonnontiede selittää Linnunradan olemassaolon.
Miten luonnonyiede selittää aurinkokuntamme olemassaolon?
Miten luonnontiede selittää Maa -planeetan olemassaolon
Miten luonnontiede selittää Suomen olemassaolon?
Miten luonnontiede selittää Helsingin hiippakunan olemassaolon.

Heikon evidentialismin edustajat katsovat, ettei Jumalan olemassaolosta kyetä laatimaan sellaista todistusta, joka vakuuttaisi kaikki. He pyrkivät filosofisella työskentelyllä ensisijassa selventämään uskonnollisessa kielessä käytettäviä käsitteitä, uskonnollisten traditioiden sisäistä johdonmukaisuutta, teologian filosofisia edellytyksiä ja uskonnon intellektuaalisia perusteita.

Heikon evidentialismin edustajat pitävät teismiä monitahoisena ajattelujärjestelmänä, jolle vahvojen rationaalisten todisteiden vaatiminen ei tee oikeutta. Hekin tosin saattavat esittää perusteluja Jumalan olemassaololle ja uskonnolliselle maailmankatsomukselle, mutta eivät oleta, että ne vakuuttaisivat kaikkia. Heikon rationalismin edustajat pitävät näitä perusteluja kyllä rationaalisina, mutta kallistuvat samalla maltilliseen relativismiin: rationaalisuus on ainakin jossain määrin kontekstisidonnaista.

Tehtäviä

Mitä tarkoittaa traditio?
Mitä tarkoittaa intellektuaalinen?
Mitä tarkoittaa relativismi?
Mitä tarkoittaa kontekstisidonnainen?
Mitä tarkoittaa maltillinen olemassaolo?

Modernin uskonnonfilosofian virtauksena voidaan mainita vielä ns. reformoidun epistemologian edustajat, joista tunnetuin lienee yhdysvaltalainen Alvin Plantinga. He torjuvat sekä fideismin että evidentialismin. He katsovat, että jumalauskolla on kyllä tekemistä rationaalisuuden kanssa, toisin kuin fideistit ajattelevat. Vastoin evidentialisteja he eivät kuitenkaan ajattele, että teistiset uskomukset tarvitsisivat osakseen erityistä evidenssiä. Reformoidut epistemologit pohtivat rationaalisuuden ja tiedollisen oikeutuksen käsitteitä ja pyrkivät osoittamaan, että teismiä voidaan pitää mielekkäänä ja rationaalisena perususkomuksena, jota ei tarvitse johtaa muista uskomuksista.

Tehtäviä

Mitä tarkoittaa reformoitu?
Mitä tarkoittaa epistemologia?
Mitä tarkoittaa uskomuksen johtaminen muista uskomuksista?
Keksikää kolme uskomusta, joita ei voida johtaa muista uskomuksista.
Onko yllä esitetty käsitys yhteensopiva tieteen konsensuskäsityksen kanssa?

Uskonnosta käytävä filosofinen keskustelu on monisyistä ja monipuolista. Tätä taustaa vasten uusateistinen argumentaatio vaikuttaa toisinaan yksiulotteiselta. Ovatko luonnontieteen edustajat astuneet sellaiselle pelikentälle, jossa heidän omaksumansa pelisäännöt eivät enää riitä asetettujen kysymysten ratkaisuun? Uusateistinen trendi ei olekaan jäänyt vastausta vaille.

Tehtäviä

Keksikää kolme esimerkkiä yksiulotteisesta ajattelusta.
Keksikää kolme esimerkkiä kaksiulotteisesta ajattelusta.
Keksikää kolme esimerkkiä kolmiulotteisesta ajattelusta.

Ateismia puolustavat teokset ovat saaneet osakseen vastakirjoituksia, joista eniten huomiota osakseen lienee saanut Alister McGrathin yhdessä vaimonsa Joanna Collicutt McGrathin kanssa kirjoittama pieni kirjanen The Dawkins Delusion (SPCK, 2007; suom. Dawkins-harha?; Cranite, 2008). Jo kirjan nimestä käy ilmi, kenen argumentointia käsitellään. Oxfordin yliopistossa historiallisen teologian professorina toimiva McGrath on tuottelias kirjoittaja. Hänellä on luonnontieteilijän tausta: ennen teologin uraansa hän väitteli Oxfordissa molekulaarisen biofysiikan alalta. McGrathin lukuisista tieteellisistä teoksista mainitsemisen arvoinen on kolmiosainen, yli tuhat sivua laaja Scientific Theology (T&T Clark, 2001–2003), tekijän itsensä mukaan ”laajennettu essee”, jossa hahmotetaan ”tieteellisen teologian” metodia. Kirjat ovat prolegomena kirjasarjalle, johon on tulossa ainakin seitsemän lisäosaa.

Tehtäviä

Voidaanko Alister McGrathin ansioluettelon perusteella tehdä se johtopäätös, että hän on kaikissa kysymyksissä oikeassa?
Mitä tarkoittaa prolegomena?
Kuka tunnettu filosofi on kirjoittanut teoksen Prolegomena?

Richard Dawkinsin argumentit ateismin puolesta

Dawkinsin argumentit jumalauskoa vastaan ja ateismin puolesta voidaan esittää tiivistetysti seuraavalla tavalla: 1) Elämän synty ja luonnon monimuotoisuus selittyvät luonnollisilla evoluutiomekanismeilla. Yliluonnollinen suunnittelija, Luoja, on tarpeeton hypoteesi. 2) Puhe Jumalasta on pohjimmiltaan näkyvää todellisuutta koskevaa. Niinpä Jumala-hypoteesi voidaan testata luonnontieteellisellä metodilla ja sen perusteet voidaan kumota. 3) Uskonto on turmiollista. Se johtaa ihmiset väkivaltaisiin tekoihin sekä ahdasmielisiin ja suvaitsemattomiin asenteisiin. Vanhan testamentin Jumala on ”koston- ja verenhimoinen etninen puhdistaja, naisvihaaja, homofobi, rasisti, lastensurmaaja, kansanmurhaaja” ja kaikin puolin pahan tiivistymä.

Tehtäviä

Lainatkaa koulun kirjastosta Dawkinsin teos jumalharha.
Monistakaa kaikille koulun monistuskoneella kopio kirjan sisällysluettelosta.
Laatikaa koulun päivänavaus kirjassa esisteyistä asioista.

Jumalan olemassaolo on epätodennäköistä

Dawkins käsittelee väitettä Jumalan olemassaolosta luonnontieteellisenä hypoteesina. Arvioituaan sen pätevyyttä hän päätyy pitämään Jumalan olemassaoloa äärimmäisen epätodennäköisenä ja siksi käytännössä hylättävänä. Jumala-hypoteesin ongelma on Dawkinsin mielestä pohjimmiltaan sama kuin vanhassa kysymyksessä: ”Kuka loi Jumalan?” Hän muotoilee sen kuitenkin uudella tavalla: Jos olisi olemassa Jumala, joka on luonut kaiken, hänen täytyisi olla äärimmäisen monimutkainen.

Dawkinsin mielestä asiat ovat sitä epätodennäköisempiä, mitä monimutkaisempia ne ovat. Niinpä on äärimmäisen epätodennäköistä, että on olemassa Jumalaa. Dawkins ajattelee, että suunnittelijan tulee olla monimutkaisempi kuin suunnittelun kohde. Koska universumi kaikkinensa on huimaavan monimutkainen, tulisi Jumalan olla vielä monta vertaa monimutkaisempi. Tämä on epätodennäköistä.

McGrath kysyy, miksi monimutkaisuudesta seuraisi epätodennäköisyys. Ongelmallisempaa kuitenkin on, että Dawkins näyttää pitävän Jumalaa havaittavaan todellisuuteen kuuluvana oliona. Vain tällöin hänen päättelynsä voisi edes teoriassa olla perusteltu. Mutta mikäli on niin, että Luoja ei ole osa luomakuntaansa, vaan olemuksellisesti siitä erossa, niin kuin kaikki suuret yksijumalaiset uskonnot opettavat, Dawkinsin logiikka joutuu vaikeuksiin. Voidaan asettaa vastakysymys: toimivatko havaittavan todellisuuden lainalaisuudet puhuttaessa tuonpuoleisesta Jumalasta? Dawkins näyttää tekevän materialistisen lähtöoletuksen. Johtaako tämä kehäpäättelyyn, jos kerran materialismi määritelmällisesti sulkee pois Jumalan olemassaolon?

Tehtäviä

Mitä kirjoittaja tarkoittaa tuonpuoleisella todellisuudella?
Onko motään näyttöä (evidenssiä) siitä, että tuonpuoleinen todellisuus on olemassa?
Mikä ero on materialismilla ja aineellisella todellisuuskäsityksellä?
Mitä tarkoittaa olemassaolo?
Tutkikaa, miten muinaiset ihmiset ovat päätyneet käsitykseen, että olisi olemassa jokin tuonpuoleinen.

Luonnontieteet ja Jumala

Filosofiassa ja teologiassa on yleensä ajateltu, että puhe Jumalasta ei kuulu luonnontieteellisen arvioinnin piiriin. Jos luonnontieteet tutkivat materiaalista todellisuutta, ne tulevat omien metodiensa rajoille silloin, kun on kyse ei-materiaalisesta todellisuudesta, aatteista, mielestä, tunteista, hengestä, metafysiikasta tai Jumalasta. Ei liene sattuma, että yliopisto, universitas, tutkii todellisuutta erilaisin menetelmin. Jokaisella tieteenalalla on oma tonttinsa, yksikään ei omista selitystä kaikkeen. Vuoropuhelua ja keskinäistä kunnioitusta tarvitaan.

Tehtäviä

Mikä on se tiede, joka tutkii jotain, jota ei ole olemassa?
Mitä menetelmiä tämä tiede käyttää olemassaolemattoman tutkimiseen?
Millä tavalla olemassaolemattoman tutkiminen eroaa olemassaolevan tutkimisesta?
Travitaanko kunnioitusta virheellisiä käsityksiä kohtaan?
Tarvitaanko kunnioitusta totuutta kohtaan?

Uskonnonfilosofiassa on historian saatossa esitetty useita argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta ja sitä vastaan. Vaikuttaa kuitenkin ilmeiseltä, etteivät filosofiset argumentit – vaikka olisivat hyvinkin päteviä – kykene vakuuttamaan toisinajattelijaa. Harvassa ovat ne tutkijat, jotka tällaisten perustelujen voimasta ovat kääntyneet ateismista jumalauskoon tai uskovaisista ateisteiksi. Jumalatodistusten käyttöön on klassisten kirkkokuntienkin piirissä suhtauduttu varsin pidättyvästi.

Tehtäviä

Laatikaa yhteenveto toisaalla tässä aineistossa olevista jumalatodistuksista.
Etsikää kolme näihin aineistoihin sisätymätöntä jumalatodistusta.
Käyttäkää Mikko Ellilän virhepäättelyjen listaa ja etsikää jokaisesta kolmesta jumalatodostuksesta yksi virhe.

Luonnontieteen tulokset ovat avoimia erilaisille maailmankatsomuksellisille tulkinnoille. Ateistit katsovat, että heidän vakaumuksensa sopii hyvin yhteen tutkimustulosten kanssa. Päinvastainenkin päätelmä on mahdollinen: tiede ja usko Jumalaan eivät sulje toisiaan pois. McGrath viittaa tutkimuksiin, jotka osoittavat, että huipputiedemiesten joukosta löytyy niin ateisteja kuin uskovia, toki myös agnostikkoja.

Tehtäviä

Mikä Mikko Ellilän virhepäätelmien listan virhepäätelmä on esitetty tässä kappaleessa?

Dawkins ajattelee toisin ja edellyttää, että jokainen tutkimukseen perehtyvä rehellinen ihminen päätyy väistämättä ateismiin. Niinpä kristityksi tunnustautuvat tutkijat ovat Dawkinsin mukaan epärehellisiä, epäjohdonmukaisia tai teeskentelijöitä. Jopa sellaiset tutkijat saavat huutia, jotka katsovat tutkimustulosten olevan sovitettavissa yhteen sekä jumalauskon että ateismin kanssa. Ei ole vaikea yhtyä McGrathin arvioon: Dawkinsin ajattelutapa on tässä kohtaa jokseenkin dogmaattinen.

Tehtäviä

Mitä tarkoittaa dogmaattinen?
Missä tiedekunnassa opetetaan dogmatiikkaa?
Onko dogmatiikan opiskelu mielestäsi tarpeellista?

”Aukkojen Jumalan” vaarat

Tieteen ja uskonnon roolit menevät helposti sekaisin monilla kristityilläkin. Luojan olemassaoloa saatetaan perustella sellaisilla luonnosta löydettävillä ihmeillä, joita on vaikeaa ellei mahdotonta selittää tieteellisesti. Tällainen argumentointi vaikuttaa usein vakuuttavalta, mutta sen vaarana on sijoittaa Jumala ihmisen tietämättömyyden aukkoihin. Tieteen kehittyessä nämä aukot voivat hyvin kaventua tai sulkeutua kokonaan. Tällöin Jumalalle ei jää enää tilaa.

Tässä Dawkins ja McGrath löytävät toisensa, sillä he molemmat kritisoivat tällaista ”aukkojen Jumalaa”. McGrath kuitenkin toivoo, että Dawkins osoittaisi samaa nöyryyttä puhuessaan itse luonnontieteellisistä teorioista. Nekin voivat kehittyä ja muuttua. Evoluutioteoria selittää tällä hetkellä parhaiten sen, miten luonnon monimuotoisuus on kehittynyt. Tutkimuksen edistyessä teorian monet yksityiskohdat ja isommatkin linjat voivat muuttua. Luonnontieteiden historiasta voidaan oppia, ettei yksi teoria ole selittänyt kaikkea tyhjentävästi ja lopullisesti.

Tehtäviä

Mitä tarkoittaa evoluutioteoria?
Pohtikaa, epäileekö kirjoittaja evoluutioteoriaa.
Miksi Raamatussa esiintyvä Maan pannukakkuteoria ei selittänyt kaikkea tyhjentävästi?

Uskonto ja tiede toimivat omilla tonteillaan. Uskonnon piirissä on syytä kuunnella tieteellistä tutkimusta ja ymmärtää sen avulla yhä paremmin sitä maailmaa, jossa elämme. Dawkins ei kuitenkaan ajattele, että uskonnolle voisi rauhassa antaa oman paikkansa. Syy siihen löytyy hänen vahvasta vakaumuksestaan, että uskonto on turmiollista, elämää kurjistavaa ja väkivaltaan yllyttävää. Dawkinsin missio on kitkeä pois kaikki olemassa oleva uskonnollisuus ja siten tehdä maailmasta onnellinen paikka.

Tehtäviä

Ottakaa selvää, kuinka suuri rahallisesti mitattuna on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tontti.
Ottakaa selvää, kuinka suuri rahallisesti mitattuna on Suomen ateistien tontti.
Mitä tarkoittaa missio?
Mitä tarkoittaa missionääri?
Kuinka paljon rahaa missioon Suomen evankelis-luterilainen kirkko sijoitta yhdessä vuodessa?

Uskonnon ja väkivallan suhde

Uskonnolliset ihmiset ovat tehneet ja tekevät väkivaltaisia ja tuomittavia tekoja. Monesti näitä tekoja on tehty myös uskonnon nimissä. Mutta synnyttääkö uskonto väistämättä väkivaltaista käytöstä? Etsittäessä vastausta voi olla hyvä tutkia, millaisessa roolissa väkivalta eri uskonnollisissa perinteissä on.

Jeesuksen opetuksessa korostui väkivallattomuus, ja hän itse antoi esimerkin väkivallattomasta elämänmallista, jota kristittyjen tulee seurata. Apostoli Paavali kielsi uskovia ottamasta oikeutta omiin käsiinsä: ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa” (Room. 12:18). Kristinuskon ytimessä lepää rauhanomaisuuden ihanne. Toki kristinuskossakin on puhuttu oikeutetun väkivallan mahdollisuudesta. Esimerkiksi Paavalin ajattelussa esivalta saa käyttää voimaa tarvittaessa (Room. 13:1–8). Islamin perinteessä puolestaan esiintyy ajatus jihadista, pyhästä sodasta, mutta tästä huolimatta selkeä enemmistö maailman muslimeista torjuu ajatuksen väkivaltaan tarttumisesta.

Mistä on kysymys, kun eri puolilla maailmaa käydään sotia, joissa uskonto näyttelee jotain roolia? Mistä on kyse terrorismissa, jota tekijät perustelevat uskonnollisilla teksteillä? Vaikka väkivallantekijät voivatkin perustella toimintansa uskonnollisilla perinteillä ja löytää niistä inspiraatiota, tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että uskonnot olisivat lähtökohtaisesti sen väkivaltaisempia kuin ihminen yleensä. Väkivaltaan tarttuminen näyttää olevan ennemmin yleisinhimillistä, ja sen tueksi pyritään valjastamaa erilaisia ideologioita, sekä uskonnollisia että poliittisia. Kaikki uskonnot ja aatteet ovat samassa veneessä.

Dawkins ei myönnä, että ateismi voisi innoittaa väkivaltaan. Tämä on erikoinen torjunta siihen nähden, mitä tiedämme ateististen ideologioiden tuhovoimasta 1900-luvulla. Kommunististen ja kansallissosialististen aatteiden ateistinen järjestelmä kohdisti vainoja kristittyihin ja muidenkin uskontojen kannattajiin. Ateismin moraali ei nouse muiden ideologioiden yläpuolelle.

Adolf Hitler rukoilee

Tehtäviä

Oletetaan, ettei Jeesusta ole ollut olemassakaan. Onko silloin oikein vedota Jeesuksen väitettyihin sanoihin?
Oletetaan, että Jeesus on ollut olemassa, mutta että hänen väitteensä on kirjoitettu muistiin sata vuotta Jeesuksen olemassaolon jälkeen ja kielellä, jota Jeesus ei pununut. Miten todennäköistä mielestäsi on, että sanat ovat alkuperäisen Jeesuksen sanomia?
Pohtikaa, tietääkö kirjoittaja, että Adolf Hitler oli harras kristitty ja että paavi tuki lämpimästi sekä Mussolinia että Hitleriä.
Oliko kansallissosialismi ateistinen järjestelmä?
Etsikää yksi puhe, jossa Josif Stalin puhuu ateismin puolesta. (Stalinin teokset on ilmestynyt suomeksi.)
Miksi Stalin lakkautti Neuvostoliiton ainoan ateistijärjestön?
Miksi Hitler lakkautti Saksan vapaa-ajattelijajärjestön?
Mitä tapahtui Vapaa-ajattelijain maailmanliiton puheenjohtajalĺle Hitlerin Saksassa?

Arvostellessaan uskontoa – erityisesti kristinuskoa – Dawkins kertoo lukuisia anekdootteja kieroutuneista uskonnollisuuden muodoista. Nämä esimerkit hän esittelee ikään kuin ne kuvaisivat sitä, minkälaista tavanomainen uskonnollinen elämä on. McGrath kiinnittää huomiota tähän retoriikkaan: sen avulla Dawkins saa uskonnon näyttämään vastenmieliseltä, jolloin sen torjuminenkin on helpompaa. Hän ei edes yritä tehdä oikeutta arvostelunsa kohteelle, vaan turvautuu karikatyyreihin. Ateismia hän käsittelee puhtaan teoreettisena ajatusrakennelmana viittaamatta siihen, miten ateismia on eletty todeksi. Lukija kysyy, voittaako propaganda asiallisen ja kriittisen ajattelun.

Tehtäviä

Ateismi on väitelause "jumalaa tai jumalia ei ole olemassa. Pohtikaa, miten tällä väitelausella voisi yllyttää ihmisiä väkivaltaan.
Tutkikaa piispa Eero Huovisen laatimaa katekismusta (se löytyy Internetistä). Pohtikaa, miten sen väitteillä voidaan tukea väkivaltaa.
Mitä mieltä olet siitä Raamatun kohdasta, jossa kristinuskon jumala käskee tappaa myös naiset ja lapset sekä kotieläimet.
Miten kristinuskon jumala rankaisi niitä, jotka yrittivät säästää kotieläimet?
Mikä on ateistin kohtalo islamilaisessa tuomioistuimessa?

Dialogi vaarassa

Jumalharhan sävy on aggressiivinen ja intohimoinen. Uskonnollisten ilmiöiden kuvaamisessa Dawkins käyttää silmiinpistävän voimakasta retoriikkaa, ja onkin vaikea uskoa sen vakuuttavan muita kuin hänen kanssaan jo valmiiksi samaa mieltä olevia. Hän kritisoi kärjistetyin sanavalinnoin niitä tiedemieskollegoja, jotka eivät päädy hänen kanssaan samanlaisiin uskonnonfilosofisiin johtopäätöksiin. Sävy on valitettava, sillä se vaikeuttaa uskonnosta käytävää keskustelua. Dialogi jää helposti syntymättä, ja eri mieltä olevat huutavat toistensa yli.

Tehtäviä

Mitä tarkoittaa aggressiivinen?
Etsikää Internetistä tai kirjastosta kristillinen saarna, joka on aggressivinen ja intohimoinen.
Mitä kristinuskon mukaan tapahtuu ateistille viimeisellä tuomiolla?

Merkkejä tästä on jo olemassa. Jumalharhasta on tehty kriittisiä kirja-arvosteluja, joiden laatijat ovat – ehkäpä Dawkinsin kirjan esimerkin haastamana – vapautuneet käyttämään varsin tylyjä ilmaisuja. ”Välinpitämätön, dogmaattinen, jaaritteleva ja ristiriitainen”, tyrmää Prospect-lehden kirja-arvostelija Andrew Brown. New York Timesin Jim Holt ei ole juurikaan suopeampi: ”Tyyli on omahyväinen ja argumentointi paikoin leväperäistä.” Books & Culture -lehdessä filosofi Alvin Plantinga pitää Dawkinsin filosofista argumentaatiota ”parhaimmillaankin naiivina”. Kirjallisuudentutkija Terry Eagleton puolestaan kirjoittaa London Review of Books -lehdessä: ”Kuvittele mielessäsi joku sellainen ihminen paasaamassa biologiasta, jonka tietämys alasta rajoittuu kirjaan Britannian linnut, ja sinulla on karkea käsitys siitä, millaista on lukea Richard Dawkinsin ajatuksia teologiasta.” McGrathinkaan kirja ei ole vapaa älykkäästä piikittelystä.

Tehtäviä

Pohtikaa, mitkä tämän kappaleen väitteistä riittäisivät kunnianloukkaussyytteen nostamiseen Suomessa.
Miksi kirjoittaja valitsee kaikista mahdollisista arvosteluista kaikkein kielteisimmät?
Etsikää suomalaisista lähteistä puolueettomia arvosteluka Dawkinsin kirjoista.

Kutsu ajatustenvaihtoon

Molemminpuolista hyökkäilyä hedelmällisempää olisi toisen kuunteleminen ja oppiminen. Kirkon tulisi olla kiinnostunut siitä, että Jumalharha on saanut paljon lukijoita; se on ollut monin paikoin huikea myyntimenestys. Jumalharha tuntuu vetoavan erityisesti luonnontieteellisesti suuntautuneisiin nuoriin miehiin. Tutkimusten mukaan he ovat kirkosta eroajien kärkijoukkoa. Kirkossa tulisi ottaa ehkä vakavammin se, että uskosta pitäisi kyetä puhumaan myös siten, että se antaisi tyydyttäviä vastauksia ihmisen ymmärrykselle. Kristinusko on myös niitä varten, jotka kysyvät ”miksi”-kysymyksiä ja ovat uteliaita elämän salaisuuksien äärellä.

Tehtäviä

Pohtikaa, mitä kysymyksiä kirjoittaja tarkoittaa.
Keksi kolme "miksi" -kysymystä, jotka ovat järkeviä ja kolme "miksi" -kysymystä, jotka naurattavat sinua.
Kokeile, naurattavatko kysymyksesi myös muita.

Niin kuin McGrathin kirjanenkin osoittaa, Jumalharha tuskin asettaa kristinuskoa vakavasti kyseenalaiseksi. Dawkinsin teos paljastaa kuitenkin, millaisia kysymyksiä monien ihmisten mielissä liikkuu. Se on eräänlainen indikaattori sille filosofiselle kritiikille, jota monet uskontoa ja kirkkoa kohtaan esittävät. Kirkolla ja kristityillä on teologista ja filosofista potentiaalia vastata tähän haasteeseen, ja sitä tulisi ehkä käyttää rohkeammin kuin ennen. Kristityt voisivat kuitenkin valita toisenlaisen tavan esittää asiansa kuin Dawkins ja eräät muut uusateismin edustajat. Jospa yritettäisiin pidättäytyä kovasta retoriikasta ja taistelumielestä ja sen sijaan kutsua arvostelijoita avoimeen ajatustenvaihtoon.

Tehtäviä

Mitä tarkoittaa indikattori?
Mitä tarkoittaa potentiaali?
Miksi kirjoittaja sanoo itsellään olevan potentiaalia mutta ei käytä sitä kirjoituksessaan?
Mitä on retoriikka?
Miksi kirjoittaja itse käyttää pääasiassa retoriikkaa?

Kristillinen usko ei ole filosofioiden kaltainen aate, joka omaksutaan rationaalisten argumenttien pakottamana. Usko on luottamussuhde Jumalaan, joka on lähellä ihmistä ja osoittaa rakkauttaan. Sen keskuksessa on mysteeri ja järjelle selittymättömiä asioita. Silti kristinusko voi tuoda tyydytystä myös ihmisen ymmärrykselle. Teologian historia tarjoaa lukuisia esimerkkejä tästä. Usko ei ole staattinen tila, vaan pikemminkin matka, jota kuljetaan. Tällä matkalla ihminen kohtaa sekä mysteereitä, joihin voidaan saada valoa jo tässä ajassa, että salaisuuksia, jotka selviävät vasta, kun usko muuttuu näkemiseksi.

Tehtäviä

Jos jumalaa ei ole olemassa, voiko luottamussuhde jumalaan olla olemassa?
Mistä kirjoittaja päättelee, että jumala osoittaa hänelle rakkauttaan (piispan virka jumalalta?).
Mitä tarkoittaa mysteeri?
Voidaanko jokin asia selittää sanomalla, että se on mysteeri?
Mitä tarkoittaa staattinen?
Keksi kolme salaisuutta tässä ajassa?
Mitä kirjoittaja tarkoittaa sanoessaan, että usko muuttuu näkemiseksi?
Onko kirjoittaja fideisti?
Onko kirjoittaja evidentialisti?
Onko kirjoittaja ateisti?

Kirjoittajan osoitetiedot

Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli,
Bulevardi 16 B,
V kerros,
00121 Helsinki
Puhelinvaihde (09) 2340 3000,
Telefaksi (09) 2340 3050,
Sähköposti
helsinki.tuomiokapituli@evl.fi

Sekulaari Suomi Kolumni Seura-lehdessä 28.11.2008

Erkki Tuomioja, Kolumni Seura-lehteen 28.11.2008

Sivistyssanojen suomennokset Erkki Hartikainen

Uskonnonvapauteen kuuluu myös se, että valtiolliset instituutiot (=laitokset) ja käytännöt ovat riippumattomia kaikista uskonnoista ja ovat niiden suhteen neutraaleja (=puolueettomia). Tätä on toteutettu erilaisin tavoin ja tuloksin. Yhdysvaltain perustuslaista tuli 1700-luvun lopun aikaansa nähden poikkeuksellisen puhdas sekulaarinen (=uskontoriippumaton) dokumentti (=asiakirja). Siitä olivatko Thomas Jefferson ja monet muutkin USA:n perustuslain isistä kaappi-ateisteja kiistellään, mutta kiistattomia teokratian (=pappisvallan) vastustajia ja uskonnonvapauden kannattajia he ainakin olivat.

Jumalvapaasta perustuslaistaan huolimatta Yhdysvallat on tänään maailman uskonnollisimpia maita. Maan rahassa lukee lukee "In God we trust", (=Me luotamme jumalaan) kongressin istunnot aloitetaan rukoushetkellä, kreationismi (=luomisoppi) on saamassa kouluopetuksessa tasaveroisen aseman evoluutio-opetuksen (=kehitysopin) rinnalla, korkeimman oikeuden jäsen perustelee kuolemanrangaistuksen vaatimusta Raamatulla ja kristityllä fundamentalismilla (pushdasoppisuudella) on ollut todellista vaikutusta myös maan ulkopolitiikkaan.

Monissa Euroopan maissa on vielä jonkinlainen valtionkirkko ja Ruotsissakin se purettiin vasta tämän vuosituhannen alussa. Suomessa uskonnolliset tavat heikkenevät ja kirkko menettää koko ajan jäseniä, mutta valtionkirkkoa ei kyseenalaisteta. Itse asiassa hiljainen maallistuminen on voinut jopa vankistaa valtionkirkon asemaa, jota pidetään tuttuna ja harmittomana verrattuna fundamentalistisiin (=puhdasoppisiin) trendeihin (=suuntauksiin), joita esimerkiksi valtiollistettujen teologisten (jumaluustieteellisten) tiedekuntien valvonnan ulkopuolella tapahtuva pappiskoulutus voisi vahvistaa.

Vahvempi voima sekularismin (=uskontoriippumattomuuden) puolesta voi olla kasvava uususkonnollisuus, jossa valtiokirkko saa uusia kilpailijoita sekä uusista kristillisistä liikkeistä että islamilaisuudesta ja muista uskonnoista. Kiinnostus ja innokkuus peruskoulun kanssa kilpailevien ns. kristillisten koulujen tukemiseen verovaroin onkin vähentynyt siksi, että se nostaa välittömästi kysymyksen siitä, eikö samoin perustein tulisi tukea myös islamilaisia kouluja.

Monikulttuurisuus ja kilpailevien uskontojen ilmaantuminen vanhojen valtauskontojen reviirille (valta-alueille) voi olla uhka myös sekulaarisuudelle (=uskontoriippumattomuudelle). Ajankohtainen esimerkki on se, miten poikien ympärileikkauksen nimellä tunnettu lasten pahoinpitely halutaan uskonnollisen tradition (=perinteen) hyväksymisen nimissä laillistaa. Ja miksi yksiselitteisesti tieteenvastaisten uskomusten kuten esimerkiksi kreationismin (=luomisopin) opettaminen lapsille pitäisi hyväksyä silloinkaan, kun se tapahtuu ilman julkista avustusta toimivissa yksityisissä kouluissa?

Ratkottaessa Euroopan monia uskontopohjaisia sekularismin (=uskontoriippumattomuuden) haastavia yhteentörmäysmomentteja on tärkeää, ettei monikulttuurisuuden ja uskonnonvapauden nimissä tehdä sekulaarin (=uskontoriippumattoman) yhteiskunnan kanssa ristiriitaisia ratkaisuja. Se ei tarkoita sitä, että kaikkia uskontoperäisiä perinteitä tulisi vierastaa. Ymmärrän hyvin arkkipiispaa, joka haluaisi, että kuusi päivää viikossa riittäisi shoppailuriittien harjoittamiseen.

Tehtäviä

Selvittäkää, miksi sunnuntai on Suomessa yleinen vapaapäivä.
Onko muiden uskontojen ilmaantumisen Suomeen tapahtunut a) viime vuosisadalla b) Tällä vuosisadalla.
Onko uskonto sama asia kuin kulttuuri?
Mitä tarkoittaa luomisoppi?
Mitä ovat shoppailuriitit?
Kannanatko sinä shoppailu-uskoa?

Suurimmat uskonnot

Maailman väestöstä kolmannes on kristittyjä, kertoo tuore tilasto maailmanuskonnoista. Kristittyjä on maailmassa 2076 miljoonaa eli 33 prosenttia.

Maailman väestömäärä on nyt liki 6300 miljoonaa, ja kasvu jatkuu 1,2 prosentin vuosivauhdilla.

Muslimeja on viidennes maailman väestöstä, eli 1265 miljoonaa.

Hinduja on 849 miljoonaa ja buddhalaisia 371 miljoonaa.

Vuosittaisen uskontotilaston ovat laatineet yhdysvaltalaiset David B. Barrett ja Tod M. Johnson.

Erilaisia kristittyjä

Kristityistä valtaosa on yleisiä kristittyjä (katolilaisia), joita on maailmassa 1097 miljoonaa.

Toisiksi suurimman ryhmän muodostavat helluntailaiset, karismaattiset ja uuskarismaattiset kristityt. Heitä on yhteensä 554 miljoonaa.

Tosin osa heistä kuuluu samanaikaisesti myös johonkin toiseen tunnustuskuntaan.

Perinteisistä tunnustuskunnista riippumattomien kristillisten yhteisöjen jäseniä on maailmassa 411 miljoonaa. He muodostavat tällä hetkellä kolmanneksi suurimman kristittyjen ryhmän.

Protestantteja on maailmassa 356 miljoonaa, ja heistä luterilaisia 65 miljoonaa. Ortodokseja on 216 miljoonaa ja anglikaaneja 82,8 miljoonaa.

Kristinuskon leviäminen

Nopeimmin kristinusko leviää Afrikassa, 2,6 prosenttia vuodessa.

Myös Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa kasvu on nopeaa. Aasiassa vuosivauhti on 2,1 ja Latinalaisessa Amerikassa 1,6 prosenttia.

Eurooppalaiset eroavat kirkoista

Euroopassa on kaikista eniten kristittyjä, mutta kristinuskon vuosikasvu on täällä lähes olematonta.

Kirkosta eroaminen on paljon yleisempää.

Monet vain jättäytyvät uskontojen ulkopuolelle.

Uusia uskontoja syntyyyhä enemmän. Niiden pohjana on usein poimintoja vanhoista kansanuskonnoista ja kristinuskosta. Nykyihmiset näyttävät etsivän elämyksistä sisältöä elämäänsä, ja juuri niitä uudet uskonnot tarjoavat.

Islam kasvaa nopeimmin

Vaikka kristittyjä on maailmassa eniten, islam kasvaa kaikista uskonnoista nopeimmin.

Muslimien määrä lisääntyy yli kahden prosentin vuosivauhdilla.

Islam on maailman toiseksi suurin uskonto. Sen ydinaluetta ovat arabimaailma ja Lähi-itä.

Pääuskontona se on myös esimerkiksi Pakistanissa ja Afganistanissa.

Kiinassa, Intiassa ja useissa Afrikan maissa islam on merkittävä vähemmistöuskonto.

Uskonnot jakaantuvat maailmalla pitkälti syntypaikkansa mukaan.

Esimerkiksi hindulaisuus on vanha intialainen uskonto, ja sitä on nykyäänkin eniten Intian seuduilla.

Suomessa hindulaisuutta esiintyy lähinnä Hare-Krishnaliikkeen muodossa.

Myös islamin kasvu on pitkälti maakohtaista, joten muslimien määrä lisääntyy eniten arabimaailmassa ja Lähi-idässä. Suomessa muslimien määrä kasvaa lähinnä maahanmuuttajien myötä.

Suomessa islamiin kääntyy vain vähän

Suomessa islamin uskoon kääntyvien määrä on hyvin pieni.

Kristinusko leviää lähetystyön avulla

Maailmalla kristinusko leviää etupäässä lähetystyön kautta.

Islamin kasvu perustuu väsetönkasvuun

Muslimien määrä lisääntyy etupäässä väestönkasvun kautta.

Väestönkasvu on ihmiskunnan pahin ongelma.

Islam Euroopassa

Miltä Euroopan kartta näyttää islamin levinneisyyden kannalta?

Muslimit Euroopan unionissa

Euroopan unionin alueella suurimmat muslimivähemmistöt 2000-luvun alkuvuosien tietojen perusteella sijaitsevat määrällisesti valtioittain aakkosjärjestyksessä seuraavasti:

Belgia, muslimien lukumäärä 400 000, osuus väestöstä 4%, alkuperämaa Marokko, Turkki.

Britannia 1,6 milj., 3%, Pakistan, Bangladesh, Intia

Bulgaria 1 milj., 12%, syntyperäinen turkkilainen vähemmistö

Espanja 1 milj., 2%, Marokko, Algeria

Hollanti 950 000, 6%, Marokko, Turkki

Irlanti 33 000, 0,8%, maahanmuuttajia monesta eri maasta

Italia 900 000, 1,5%, Marokko, muu Välimeren alue

Itävalta 340 000, 4%, Turkki, Bosnia-Hertsegovina

Kreikka 360 000, 3,5%, syntyperäinen turkkilainen vähemmistö, Albania

Kypros 200 000, 20%, Pohjois-Kyproksen turkkilaisvähemmistö

Portugali 40 000, 0,4%, maahanmuuttajia Afrikasta ja Aasiasta

Ranska 5 milj., 8%, Algeria, Marokko, Tunisia

Romania 80 000, 0,4%, syntyperäinen muslimiväestö ja maahanmuuttajia

Ruotsi 300 000, 3%, Iran, Turkki, Bosnia

Saksa 3,4 milj., 4%, Turkki, Bosnia-Hertsegovina

Slovenia 47 000, 2,5%, Bosnia-Hertsegovina

Suomi 40 000, 0,8%, Somalia, Lähi-Itä, Kosovo, Turkki

Tanska 210 000, 4%, Turkki, Pakistan, Marokko, ent. Jugoslavia.

EU:ssa YHT. 15.500.400

Muslimit muualla Euroopassa

Euroopassa, mutta Euroopan unionin ulkopuolisissa valtioissa, muslimien arvioidaan 2000-
luvun alun tietojen perusteella sijaitsevan määrällisesti valtioittain aakkosjärjestyksessä seuraavasti:

Albania 2,5 milj., 70%, alkuperäisväestöä

Bosnia-Hertsegovina 1,8 milj., 40%, alkuperäisväestöä

Kosovo 2 milj., 90%, alkuperäisväestöä

Makedonia 630 000, 30%, alkuperäisväestöä

Montenegro 110 000, 18%, alkuperäisväestöä

Norja 120 000, 3%, Pakistan, Irak, Somalia

Serbia 240 000, 3%, alkuperäisväestöä

Sveitsi 310 000, 4%, ent. Jugoslavia, Turkki

Venäjä 14-23 milj., n. 10-16%, useita kansallisuuksia (väkiluku 2006: n. 143 milj.)

YHT. 21.710.000

(Tom Kankkonen: Islam Euroopassa. KLEIO: Helsinki 2008, 33-34.)

KAIKKI YHT. 37.210.000

Elämä monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Monikulttuurisuuden (monivaltarakenteisuuden) puolesta

Pääasiallinen lähde

Wikipedian artikkeli

Monikulttuurisuuden historiaa

Muinaisen Rooman monikulttuurisuus syntyi siten, että rooman hallitsijat pitivät viisaana kapinpoiden vähentämiseksi antaa valloitettujen alueiden säilyttää omia kulttuureitaan.

Kiinan monikulttuurisuus syntyi siten, että Kiinan keisarit valloittivat monien eri kansojen asuttamia alueta.

Intian monikulttuurisuus syntyi siten, että siirtomaahallitsijat vetivät Intian ja Pakistanin rajan niin, että yksikulttuuriset islamistit jäivät Pakistaniin.

Yhdysvaltain monikulttuurisuus syntyi siten, että Yhdysvaltoihin tuli hyvin paljon siirtilaisia monista eri maista.

Myös orjakauppa lisäsi Yhdysvaltain monikulttuurisuutta.

Nykyistä Euroopan monikulttuurisuutta tarkastellaan yleensä 1800-luvulla vakiintuneen kansallisvaltiojärjestelmän valossa, mutta jo kristinuskon hajoaminen antoi alkusysäyksen eurooppalaiselle monikulttuurisuudelle.

Monikulttuurisuuden syyt

Monikulttuurisuuden syyt selviävät erinomaisen hyvin tässä aineitossa toisaalla olevasta Suomen monikulttuurisuuden historiasta.

Monikulttuurisuuden eri merkitykset

Sana "monikulttuurisuus" on entisten vasemmistolaisten käyttämä muotisana, jolla voidaan tarkoittaa aivan mitä tahansa.

Uuden kulttuurin eli valtarakenteen määritelmän mukaan monikulttuurisuus tarkoittaa sitä, että jossain yhteiskunnassa sisäisten valtarakenteiden (kulttuurien) määrä on syystä tai toisesta tavallista suurempi.

Kuten toisaalla tässä aineistossa esitetyt tilastot osoittavat, Euroopan unioni (EU) edustaa melko vähäistä monikulttuurisuutta.

Toisin on laita esimerkiksi Yhdysvalloista. Yhdysvallat on valtava valtarakenteiden sekoitus. Itäisten osavaltioiden lainsäädäntö perustuu brittiperinteisiin, läntisten osavaltioiden lainsäädäntö perustuu espanjalaisiin perinteisiin ja keskilännen etelävaltioissa on osavaltioita, joisen lainsäädäntö perustuu ranskalaisiin perinteisiin.

Yhdysvaltain liittovaltion lainsäädäntö perustuu monikulttuurisuuteen ja pääasiassa valistusaatteisiin.

Monikulttuurisuus Suomessa

Suomen monikulttuurisuuden historia on esitetty toisessa tähän aineistoon kuuluvassa artikkelissa.

Monikulttuurisuuden puolesta ovat Suomessa puhuneet muuan muassa J. V Snellman ja tasavallan presidentti Tarja Halonen.

Monikulttuurisuuden tutkimus

Monikulttuurisuutta tutkitaan pääosin yliopistoissa antropologian, yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden piirissä. Kiinnostus monikulttuurisuuteen on lisääntynyt ja monikulttuurisuuteen liittyviä tutkimuksia löytyy nykyään lähes kaikkien tieteenalojen piiristä.

Tutkimuksen lisääntyminen johtuu tietysti tutkimusmäärärahojen kasvusta.

Monikulttuurisuuden tutkimukset liittyvät ympäröivässä yhteiskunnassa vallitsevaan tilanteeseen. Britanniassa, jossa maahanmuuttajien määrä on nopeasti kasvanut 1980-luvun jälkeen, vähemmistöpolitiikan tutkimus on keskittynyt erityisesti rotuerottelun ongelmiin ja vaikutuksiin.

Siirtolaisvaltaisessa Kanadassa kulttuurin ja yhteiskunnan kehityksessä on nähty myös monikulttuurisuuden myönteiset voimavarat, mikä on johtanut laajempaan näkemykseen myös poliittisella ja tieteellisellä kentällä. Suomessa monikulttuuriset tutkimukset ovat liittyneet sekä rotuerottelun ehkäisyyn, että monikulttuurisuuden tuomiin voimavaroihin.

Tutkimussuuntauksia

Kansallisia ryhmiä käsittelevä tutkimus (esim. tietyn vähemmistön kulttuuria, asemaa tai elinoloja).
Väliintulotutkimukset käsittelevät vähemmistöpoliittisia toimenpiteitä ja niiden vaikuttavuutta (esim. suvaitsevuuteen kasvattaminen).
Asennetutkimukset käsittelevät valtaväestön suhtautumista vähemmistöihin (esim. oppilaiden asennoituminen maahanmuuttajia kohtaan).
Kansallisten suhteiden tutkimukset tarkastelevat kulttuurisen vuorovaikutuksen näkökulma (esim. kahden kulttuurin parisuhteet).
Kotouttamistapahtumien tutkimukset tarkastelevat vähemmistöjen sopeutumista (esim. kotoutumista, oikeudellista asemaa, elinoloja tai syrjäytymistä).
Palvelujärjestelmien tutkimukset monikulttuurisesta vuorovaikutuksesta (esim. sosiaali-, opetus-, terveys- ja työvoimapalveluja sekä oikeusjärjestelmä tai palveluntuottajien kokemuksia).
Vähemmistökulttuureja koskeva tutkimus joka liittyy kulttuurin perusteella rajattuihin ryhmiin (esim. uskontoon, uskomukseen tai elämäntapaan).
Vammaiskulttuureja koskevat tutkimukset (esim. vammaisryhmät tai potilasjärjestöt).
Minuustutkimukset tutkimukset (esim, sukupuolisiseen tai muuhun vähemmistön minuuteen liittyvät kysymykset).

Monikulttuuristen yhteisöjen luottamuspula

Britannian sisäministeriön tekemän tutkimuksen mukaan monikulttuurisilla alueilla elävät ihmiset luottavat vähemmän toisiinsa kuin yksikulttuurisilla alueilla elävät. Britannian "tasa-arvo- ja ihmisoikeuskomission" puheenjohtaja, itsekin maahanmuuttaja Trevor Phillips on sanonut, että ihmiset ovat onnellisempia asuessaan omanlaistensa seurassa. Harvardin professorin Robert Putnamin mukaan monikulttuuriset yhteisöt tarvitsevat "sosiaalista pääomaa"; eri ryhmien välistä vahvaa vuorovaikutusta.

Monikulttuurisen yhteisön vaikutus yksilöön

Harvardin yliopiston professori Robert Putnamin haastattelututkimusten mukaan monikulttuurisissa yhteisöissä elävät kokevat itsensä sukupuolesta ja iästä riippumatta vieraantuneiksi.

Tällaisissa yhteisöissä ihmiset luottavat keskimääräistä vähemmän hallintoon ja julkiseen sanaan
He eivät luota poliittisiin vaikutusmahdollisuuksiinsa, eivätkä äänestä
He eivät osallistu talkoisiin, eivätkä tee hyväntekeväisyystyötä
Yhteisöissä asuvilla on keskimääräistä vähemmän ystäviä ja he viettävät paljon aikaa kotonaan
He kokevat itsensä keskimääräistä onnettomammiksi.

Monikulttuurisuutta vastaan

Hypatia, jonka kristityt nylkivät, paloittelivat ja polttivat, koska he pitivät tätä kuuluisaa tiedenaista noitana

Pääasiallinen lähde

Suomen Sisun sivustot

Monikultturisuuden käytännön toteutus on ristiriidassa tosiasioiden kanssa

Monikulttuurisuus on perusluonteeltaan kaunis ajatus, jonka todellinen toimivuus jää kuitenkin usein juhlapuheiden tasolle. Jos monikulttuurisuuden ihanteet olisi mahdollista toteuttaa käytännössä, tuskin kukaan edes vaivautuisi vastustamaan sitä. Todellisuus on valitettavasti toinen.

Lukuisat esimerkit Länsi-Euroopan maista osoittavat, että monikulttuurisen yhteiskunnan luominen on osoittautunut vaikeaksi, ellei suorastaan mahdottomaksi tehtäväksi.

Suurin osa ajatuksen kannattajista ja tukijoista itsekin myöntää, että kansallisuusryhmien eriytyminen ja ristiriidat ovat olleet väistämätön seuraus erilaisten kulttuurien kohtaamisesta.

Myös useat politiikan tutkijat ovat havainneet saman asian.

Ikävinä tunnusksina epäonnistuneelle kulttuurien sulauttamiselle voidaan mainita maahanmuuttajien korkeat työttömyysluvut, valtaväestöä selvästi korkeampi rikollisuus, mellakat sekä esikaupunkien kurjistuminen,

Näistä yleensä seuraa rotuennakkoluulojen ja suvaitsemattomuuden kasvu puolin ja toisin. Lisääntynyt suvaitsemattomuus puolestaan entisestään vaikeuttaa maahanmuuttajien yhteiskuntaan sopeutumista.

Lopputuloksena on päättymätön kierre, joka on haitallinen sekä kantaväestölle että maahanmuuttajille itselleen. Mitään varsinaisesti toimivaa keinoa tämän ilmiön estämiseksi ei ole osoitettu.

Vastavaikutus on usein luonnollinen siinä vaiheessa, kun kilpailu rajallisista voimavaroista - kuten työpaikoista, sairaanhoitopaikoista tai sosiaaliturvasta - kiihtyy.

Hollannissa maahanmuuttoa vastustavat puolueet ovat saaneet runsaasti kannatusta juuri maahanmuuttajien keskuudessa.

Monikulttuurisuus ei vähennä rotusortoa

Toisin kuin usein kuvitellaan, niin kulttuurien lisääntynyt kanssakäyminen ei riitä vähentämään rotusortoa. Elävänä, joskin esimerkkinä tästä löytyy lukuisia Euroopan maita, joissa vuorovaikus on ollut huomattavasti Suomea pitkäkestoisempaa.

Lähes poikkeuksetta näissä maissa on myös äärioikeiston kannatus kaikkein suurinta. Selvimpänä esimerkkinä Euroopan ulkopuolelta mainittakoon USA, jota tuskin kukaan on valmis väittämään rotusorrosta tai kansallisesta vihanpidosta vapautuneeksi yhteiskunnaksi.

Erityisen huolestauttavaa tämä on siksi, että USA:n valtio on rakentunut monikulttuuriaatteen varaan. Pitkällisistä ponnisteluista huolimatta ajatus kansojen sulatusuunista ei ole onnistunut.

Arkisten havaintojen lisäksi on olemassa myös tieteellistä näyttöä siitä, että pelkkä kanssakäyminen kahden kulttuurin tai rodun välillä ei riitä poistamaan suvaitsemattomuutta ja eristäytymistä.

Sosiaalipsykologiassa ajatus kulttuurien kohtaamisesta esiintyi aiemmin kosketusoletuksen nimellä; tämän käsityksen mukaan riittävä määrä kosketuksia vieraan kulttuurin kanssa poistaa ihmisestä ennakkoluulot ja pelon.

Nykyisin tiedetään, että tämä väite ei pidä paikkaansa. Toistaiseksi ei siis ole olemassa minkäänlaista ratkaisua rotusorron kitkemiseen yhteiskunnasta. Vastuullisen monikulttuurisuusaatteen puolestapuhujan olisi kuitenkin kehitettävä tällainen ratkaisu, jotta poliittisten ihanteiden ja pilvilinnojen takia ei ajauduttaisi yhteiskunnalliseen umpikujaan. Ennen tätä ratkaisua, suvaitsevaisuus on pelkkä kaunis sana.

Monikulttuurisuus vaarantaa kantaväestön kulttuurin

Usein kuultava kulunut väite siitä, kuinka kulttuurit ovat historian saatossa aina muuttuneet ja sekoittuneet, ei tarkemmin katsottuna ole kovinkaan mielekäs. On tietysti totta, että suurin osa omastakin kulttuuristamme on nykyisin tuontitavaraa.

Tämä ei silti poista sitä tosiasiaa, että jokaisessa kulttuurissa tulee aina olemaan säilyttämisen ja vaalimisen arvoisia osia. Näiden arvoa ei vähennä se toteamus, että kulttuuri on pohjimmiltaan muuttuva, ihmisen luoma keksintö.

Kaikkien perustavimmatkin ihmisoikeuskäsitykset ovat pohjimmiltaan vain suhteellisen nuoria, länsimaisia rakennelmia. Silti kukaan ei vakavissaan vaadi, että meidän tulisi luopua näistä, mikäli ne ovat ristiriidassa maahanmuuttajakulttuurin kanssa.

Pienemmissä asioissa valtaväesto kuitenkin helposti antaa periksi antaakseen itsestään vieraanvaraisen ja suvaitsevaisen julkikuvan. Tästä huvittavimpana esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Espoossa taannoin tapahtunut betoniporsaiden kieltäminen paikallisen muslimikulttuurin takia.

Tehdäänkö myönnytyksiä vain käytännön tasolla vai onko myös lainsäädäntöämme muutettava maahaantulijoiden ehdoilla? Tulevaisuudesssa näiden lyhytnäköisten ratkaisujen seuraukset jäävät monikultturistin vastuulle. Ennen näiden kysymysten ratkaisemista ei ole olemassa sellaista valtakirjaa, joka antaa monikulttuurisen aatteen kannattajalle tai maahanmuuttajalle oikeuden tinkiä valtaväestön kulttuurista.

Kaikilla kulttuureilla on itseisarvo

Aivan perusteeton ajatus ei ole myöskään se, että jokainen kulttuuri on arvo itsessään, jota tulee suojella ja säilyttää. Usein tämä ajatus valitettavasti ulotetaan koskemaan kaikkia muita paitsi länsimaista kulttuuria. Mitä erikoisempi ja kaukaisempi kulttuuri on kyseessä, sitä vähemmän sen suojelemista tarvitsee kenellekään perustella. Ja näin pitääkin olla.

Mutta siinä vaiheessa, kun joku erehtyy esittämään vakavissaan länsimaisen kulttuurin suojelua, niin ajatuksen esittäjä leimataan rotuerottelijaksi tai itsekkääksi kulttuuri-imperialistiksi.

Kuitenkin pallollisesti (globaalisti) ajatellen valkoinen väestö on todellinen vähemmistö, sillä koko maapallon väestöstä länsimaisia valkoisia on ainoastaan 8%. Jos tämä ei edusta monikultturistille vähemmistöä, niin mikä sitten?

Usein suvaitsevaisuusintoilijoilta unohtuu myös se tosiasia, että vaikka Suomessa ulkomaalaisia on pieni vähemmistö, niin laajemmin ajatellen olemme itse häviävän pieni kieli- ja kulttuuriryhmä.

Jos haluamme säilyttää oman kulttuurimme ja kielemme myös jälkipolville, niin jälleen kerran edessä on ongelma: miten tehdä se monikulttuurisuuden ja palloistumisen paineessa? Kuka kantaa vastuun kauas tulevaisuuteen ulottuvista riskipäätöksistä? Kerran hävinnyt kulttuuri ei tule takaisin.

Monikulttuurisuus ei ratkaise työvoimapulaa

Yksi pidetyimpiä mutta huonoimmin perusteltuja vaatimuksia maahanmuuttajamäärien kasvattamiseen liittyy tulevaan työvoimapulaan. Oikeastaan pitäisi puhua uskotellusta työvoimapulasta, sillä mikään ei takaa että todellista pulaa työntekijöistä tulee edes olemaan.

Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle kaivataan luonnollisesti enemmän ja vapaammin likkuvaa työvoimaa. Useimmat työvoimatarpeeseen perustuvat laskelmat kuitenkin perustuvat ns. laskennalliseen huoltosuhteeseen, joka kuvaa työikäisten määrää suhteessa huollettavien määrään.

Usein tässä perustelussa unohdetaan se tosiasia, että huoltosuhde ei ole vakiona pysyvä luku, vaan voi taloudellisten heilahtelujen myötä vaihdella paljonkin. Tässä mielessä huoltosuhteesta puhuminen on vähintään epämääräistä, pahimmillaan suorastaan harhaanjohtavaa.

Hyvä esimerkki ennusteiden täydellisestä pettämisestä liittyy kymmenen vuoden takaiseen terveys- ja sosiaalipalvelujen leikkaukseen. Ennen rajuja leikkauksia uskottiin juuri näiden alojen olevan kaikkien pahimmassa pulassa ilman ulkomaista työvoimaa. Toisin kuitenkin kävi: suuri osa suomalaisia alan työntekijöitä jäi työttömiksi tai joutui siirtymään ulkomaille työn perään.

Myös viime aikojen puheet tulevasta tietotekniikka-alan työvoimapulasta ovat tämän kirjoittamishetkellä vähintäänkin kyseenalaisia: ennusteista huolimatta useimmat it-yritykset vähentävät työntekijöitään.

Yhteenveto

Useimmat monikultturisuuden väitteet osoittautuvat siis lähemmässä tarkastelussa varsin tyhjiksi. Tässä vaiheessa ainoa tapa perustella monikulttuurisuutta, on vastata ensin kaikkiin edellä esitettyihin kysymyksiin.

Tätä ennen tulee soveltaa mieluummin varovaisuuden kuin yltiösuvaitsevaisuuden periaatteita.

Edellä esitettyihin kysymyksiin vastaaminen muodostaa olennaisen osan tulevaisuuden hyvinvointiyhteyskuntaa.

Siksi niihin vastaaminen ei saa olla lyhytnäköistä poliittisen korrektiuden tavoittelua, sillä seuraukset voivat tällöin olla hyvin ikäviä. Ja ne ovat sitä meille kaikille tasapuolisesti, sekä kantaväestölle että maahanmuuttajille.

Tehtäviä

Tukevatko tämän hetken työllisyystilastot maahanmuuton lisäämistä?
Tutkikaa, missä maahanmuuttahien ryhmässä on Suomessa eniten työttömiä.
Pohtikaa, miten pakolaisuutta voitaisiin maailmassa vähentää.
Muodostakaa kaksi keskusteluryhmää, joista toinen puolustaa ja toinen vastustaa monikulttuurisuuden lisäämistä.
Kutsukaa vieraaksi joku vieraan kulttuurin edustaja ja hastatelkaa häntä.

Unescon kulttuurista moninaisuutta koskeva yleismaailmallinen julistus

Seuraavassa on esitetty julistus kokonaisuudessaan vinolla eli kursiivilla ja tehtävät tavallisella leipätekstillä.

Tikkukirjaimet ovat opetusministeriön syytä!

Yleiskokous,

sitoutuneena toteuttamaan kaikilta osin ihmisoikeudet ja perusvapaudet, jotka on tuotu julki ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja muissa kautta maailman tunnustetuissa oikeudellisissa välineissä, kuten kahdessa vuoden 1966 kansainvälisessä yleissopimuksessa, joista toinen koskee kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia ja toinen taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia,

palauttaen mieleen, että Unescon perussäännön johdantokappaleessa vahvistetaan, ”että ihmisarvo vaatii kulttuurin levittämistä ja ihmiskunnan kasvattamista oikeudenmukaisuuteen, vapauteen ja rauhaan, mikä pyhä velvollisuus kaikkien kansojen on täytettävä toisiaan auttaen”,

palauttaen lisäksi mieleen perussäännön 1 artiklan, jossa annetaan Unescon tehtäväksi muun ohella suositella ”sellaisten kansainvälisten sopimusten solmimista, jotka osoittautuvat tarpeellisiksi sanan tai kuvan välityksellä helpottamaan aatteiden vapaata vaihtoa”,

viitaten Unescon säätämien kansainvälisten asiakirjojen määräyksiin, jotka liittyvät kulttuuriseen moninaisuuteen ja sivistyksellisten oikeuksien käyttämiseen, [i]

vahvistaen, että kulttuuria tulisi pitää yhteiskunnalle tai yhteiskuntaryhmälle ominaisten henkisten, aineellisten, älyllisten ja tunne-elämän piirteiden joukkona ja että siihen kuuluvat taiteen ja kirjallisuuden lisäksi elämäntavat, yhteiselon muodot, arvojärjestelmät, perinteet ja uskomukset, [ii]

pannen merkille, että kulttuuri on keskeisellä sijalla identiteetistä, sosiaalisesta yhteenkuuluvaisuuden tunteesta ja tietoon perustuvan talouden kehittymisestä parhaillaan käytävissä keskusteluissa,

vahvistaen, että kulttuurisen moninaisuuden kunnioittaminen, suvaitsevaisuus, vuoropuhelu ja yhteistyö vastavuoroisen luottamuksen ja ymmärryksen ilmapiirissä ovat parhaita kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden takeita,

pyrkien voimakkaampaan solidaarisuuteen, joka perustuu kulttuurisen moninaisuuden tunnustamiseen, tietoisuuteen ihmiskunnan yhtenäisyydestä sekä kulttuurien vuorovaikutuksen kehittymiseen,

katsoen, että vaikka globalisaatio, jota tieto- ja viestintätekniikan nopea kehitys edistää, on haaste kulttuurien moninaisuudelle, se synnyttää mahdollisuuden uudenlaiseen vuoropuheluun kulttuurien ja sivilisaatioiden välillä,

tietoisena siitä, että Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmässä Unescon erityiseksi tehtäväksi on uskottu hedelmällisen kulttuurien moninaisuuden säilyttämisen ja edistämisen varmistaminen,

tuo julki seuraavat periaatteet ja hyväksyy tämän julistuksen:

Tehtäviä

Mitä ihmisoikeussopimuksia julkilausumassa mainitaan?
Mikä on ihmisarvo?
Mikä on julkilausuman pyhä velvollisuus?
Mitä kasvatustavoitteita julistus esittää?
Mitä julkilausuma katsoo kulttuuriin kuuluvan?
Mikä on suurin este aatteiden vapaallevaihdolle?
Mikä hävittää kulttuureja?

IDENTITEETTI, MONINAISUUS JA MONIARVOISUUS

1 artikla - Kulttuurinen moninaisuus: ihmiskunnan yhteinen perintö

Kulttuuri on muodoltaan erilaista eri aikoina ja eri paikoissa. Tämä moninaisuus ilmenee niiden ryhmien ja yhteiskuntien identiteettien ainutlaatuisuudessa ja moninaisuudessa, joista ihmiskunta koostuu. Vuorovaikutuksen, uudistusten ja luovuuden lähteenä kulttuurinen moninaisuus on yhtä välttämätön ihmiskunnalle kuin luonnon moninaisuus on luonnolle. Näin ollen kyse on ihmiskunnan yhteisestä perinnöstä, joka tulee tunnistaa ja jota tulee vahvistaa nykypolven ja tulevien sukupolvien parhaaksi.

2 artikla – Kulttuurisesta moninaisuudesta kulttuuriseen moniarvoisuuteen

Yhä moninaisemmissa yhteiskunnissamme on oleellista varmistaa monia, vaihtelevia ja muuttuvia kulttuuri-identiteettejä omaavien ihmisten ja ryhmien välinen sopusointuinen vuorovaikutus ja halukkuus elää yhdessä. Kaikkien kansalaisten mukaanottamista ja osallistumista edistävät politiikat takaavat sosiaalisen yhteenkuuluvaisuuden tunteen, kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuuden ja rauhan. Näin määriteltynä kulttuurinen moniarvoisuus muodostaa vallitsevalle kulttuuriselle moninaisuudelle poliittisen ilmentymän. Kulttuurinen moniarvoisuus kuuluu erottamattomasti demokratiaan sekä edesauttaa kulttuurien vuorovaikutusta ja yhteiskuntaelämää vahvistavien luovien kykyjen kukoistusta.

3 artikla - Kulttuurinen moninaisuus kehityksen osatekijänä

Kulttuurinen moninaisuus laajentaa kaikille käytettävissä olevien vaihtoehtojen valikoimaa; se on yksi kehityksen alkulähteistä. Kehitystä ei tule ymmärtää ainoastaan taloudellisena kasvuna, vaan myös keinona saavuttaa älyllinen, tunneperäinen, moraalinen ja henkinen hyvinvointi.

Tehtäviä

Mitä tarkoittaa moniarvoisuus?
Mistä arvoista ollan eniten eri mieltä Suomessa?
Mitä tarkoittaa identiteetti?
Miten eri mieltä olevien ihmisten yhteenkuuluvuuden tunnetta voidaan lisätä?
Jos kulttuuria pidetään arvokkaana, kaikki haluaa olla kulttuuria. Miten tällainen käsitteiden merkityksen laajentuminen voitaisiin estää?

KULTTUURINEN MONINAISUUS JA IHMISOIKEUDET

4 artikla - Ihmisoikeudet kulttuurisen moninaisuuden takeina

Kulttuurisen moninaisuuden puolustaminen on eettisesti välttämätöntä ja erottamaton osa ihmisarvon kunnioittamista. Siihen sisältyy sitoutuminen ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin, erityisesti vähemmistöihin ja alkuperäiskansoihin kuuluvien ihmisten oikeuksiin. Kukaan ei saa käyttää kulttuurista moninaisuutta kansainvälisen oikeuden takaamien ihmisoikeuksien loukkaamisen tai rajoittamisen perusteena.

Tehtäviä

Mitä pitäisi tehdä niille kulttuureille, jotka eivät noudata kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.
Ottakaa selvää, missä maissa kansainvälsiiä ihmisoikeussopimuksia rikotaan.
Ottakaa selvää, miten kansainvälisiäihmisoikeussopimuksia rikotaan Suomessa?
Mitä pitäisi tehdä sellaisille pyhille kirjoille, jotka yllyttävät kansainvälisten ihmisoikeuksien rikkomiseen?
Mitä pitäisi tehdä valtioille, jotka käyvät sotaa omia vähemmistäjään vastaan?

5 artikla - Sivistykselliset oikeudet kulttuurisen moninaisuuden mahdollistajina

Sivistykselliset oikeudet ovat olennainen osa ihmisoikeuksia, jotka ovat yleismaailmallisia, jakamattomia ja toisistaan riippuvaisia. Luovan moninaisuuden kukoistaminen edellyttää sivistyksellisten oikeuksien toteuttamista kokonaisuudessaan sellaisina, kuin ne määritellään ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 27 artiklassa ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 13 ja 15 artikloissa. Kaikkien ihmisten tulee siten voida ilmaista itseään sekä luoda ja levittää teoksiaan valitsemallaan kielellä, erityisesti äidinkielellään. Kaikilla ihmisillä tulee olla oikeus laadukkaaseen kasvatukseen ja koulutukseen, joissa otetaan kaikin puolin huomioon heidän kulttuuri-identiteettinsä.

Kaikkien yksilöiden tulee voida osallistua haluamaansa kulttuurielämään ja harjoittaa omaan kulttuuriinsa kuuluvia tapoja, kunnioittaen samalla ihmisoikeuksia ja perusvapauksia.

Tehtäviä

Miten sivistyksellisiä oikeuksia rikotaan?
Miten sosiaalisia oikeuksia rikotaan?
Miten taloudellisia oikeuksia rikotaan?
Miten oikeutta äidinkielen käyttöön on rikottu ja rikotaan?
Miten oikeutta levittää teoksiaan rikotaan?

6 artikla - Kulttuurinen moninaisuus kaikkien ulottuville

Sensuuri

Samalla kun varmistetaan ajatusten esteetön liikkuminen sanojen tai kuvien muodossa, on pidettävä huolta siitä, että kaikki kulttuurit voivat ilmaista itseään ja tehdä itsensä tunnetuiksi. Ilmaisunvapaus, viestinnän moniarvoisuus, monikielisyys, yhtäläinen mahdollisuus päästä osalliseksi taiteesta sekä luonnontieteellisestä ja teknisestä tietämyksestä, myös digitaalisessa muodossa, sekä kaikkien kulttuuripiirien mahdollisuus käyttää ilmaisu- ja tiedonvälityskeinoja takaavat kulttuurisen moninaisuuden.

Tehtäviä

Mitä esteitä ajatusten liikkuvuudelle on?
Miten kuvien esittämisoikeutta rikotaan ja missä?
Miten viestinnän moniarvoisuutta voitaisiin parantaa?
Miten luonnontieteellistä tietämystä kuten esimerkiksi kehitysoppia voitasiin tehokkaimmin levittää?
Mitä virheitä Suomessa on tehty Internetin saatavuuden suhteen? Auttavatko uudet ehdotukset vähäosaisia ja syrjäytyneitä Internetin käytössä?

KULTTUURINEN MONINAISUUS JA LUOVUUS

7 artikla - Kulttuuriperintö luovuuden lähteenä

Luovuus kumpuaa syvältä kulttuurisesta perinteestä, mutta kukoistaa yhteydessä muihin kulttuureihin. Tästä syystä perintöä kaikissa muodoissaan on vaalittava, kehitettävä ja siirrettävä tuleville sukupolville muistutuksena ihmisten kokemuksista ja pyrkimyksistä, rohkaisten siten monenlaiseen luovuuteen sekä innostaen aitoon kulttuurien väliseen vuoropuheluun.

Tehtäviä

Mitä tarkoittaa luovuus?
Voidaanko luovuutta opettaa?
Mitä asioita haluaisit siirrettävän seuraaville sukupolville?
Mitä asioita et haluaisi siirtää seuraaville sukupolville?
Mitä tarkoittaa kukoistaminen?

8 artikla - Kulttuurituotteet ja -palvelut: ainutlaatuiset hyödykkeet

Kun paraikaa käynnissä oleva taloudellinen ja tekninen muutos avaa valtavia mahdollisuuksia luovuudelle ja innovatiivisuudelle, on kiinnitettävä erityistä huomiota luovien teosten moninaiseen tarjontaan, tekijöiden ja taiteilijoiden oikeuksien asianmukaiseen tunnustamiseen sekä kulttuurituotteiden ja -palveluiden erityislaatuun; nämä ovat identiteetin, arvojen ja merkitysten levittäjiä, eikä niitä saa pitää vain hyödykkeinä tai kulutustavaroina.

Tehtäviä

Mitä tarkoittaa innovatiivisyys?
Tarvitaanko sanaa "innovatiivisyys"?
Pitäisikö musiikin tekijänoikeuksia a) tiukentaa nykyisestä b) lieventää nykyisestä?
Keille hyöty taideteosten arvonnoususta koituu?
Mitä tarkoittaa merkitysten levittäminen?

9 artikla - Kulttuuripolitiikka luovuuden edistäjänä

Ajatusten ja teosten vapaan kiertokulun varmistamisen ohella kulttuuripolitiikan on luotava otolliset olosuhteet moninaisten kulttuurituotteiden ja -palvelujen tuotannolle ja jakelulle niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisesti kulttuuriteollisuuden välityksellä. Jokaisen valtion asia on, kansainväliset velvoitteensa asianmukaisesti huomioon ottaen, määritellä kulttuuripolitiikkansa ja toteuttaa sitä sopiviksi katsomillaan keinoilla, joko toimintaa tukemalla tai tarkoituksenmukaisella sääntelyllä.

Tehtäviä

Mitä kulttuuriministeri tekee?
Onko Lotto kulttuuria?
Mitä on kulttuuriteollisuus?
Ketkä omistavat kulttuuriteollisuuden?
Miten Suomen valtio tukee kulttuuriksi luokittelemiaan asioita?
Onko oikein, että valtio tukee oopperaa?
Onko oppera kulttuuria?

KULTTUURINEN MONINAISUUS JA KANSAINVÄLINEN SOLIDAARISUUS

10 artikla - Luomis- ja levittämiskapasiteetin vahvistaminen maailmanlaajuisesti

Koska kulttuurituotteiden ja -palveluiden virroissa ja vaihdannassa on maailmanlaajuisesti epätasapainoa, on välttämätöntä vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä ja solidaarisuutta tavoitteena antaa kaikille valtioille, erityisesti kehitysmaille ja siirtymätalousmaille, mahdollisuus luoda kulttuuriteollisuutta, joka on elinvoimaista ja kilpailukykyistä kansallisesti ja kansainvälisesti.

Tehtäviä

Mitä ovat siirtymistalousmaat?
Miten Hollywoodin ekoluvamonopolia voitaisiin rajoittaa?
Kuka kustantaa kulttuuriteollisuuden lisäämisen?
Miksi kulttuurituotteiden leviämistä Internetissä pyritään rajoittamaan?
Miten EU voisi lisätä kilpailua kulttuuriteollisuudessa?
Pitäsiskö Yleisradio yksityistää?
Mitä on kulttuurin osuus Suomen bruttokansantuotteesta?

11 artikla - Julkisen sektorin, yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan välisten yhteistyösuhteiden rakentaminen

Markkinavoimat eivät pysty yksin takaamaan kulttuurisen moninaisuuden säilyttämistä ja edistämistä, joka on kestävän inhimillisen kehityksen avain. Tästä syystä julkisen politiikan johtoasemaa on vahvistettava yhteistyössä yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Tehtäviä

Miten YK uskaltaa arvostella markkinataloutta?
Mitä julkisen politiikan vahvistaminen tarkoittaa?
Miten julkista politiikkaa voitaisiin vahvistaa?

12 artikla - Unescon tehtävät

Toimeksiantonsa ja tehtäviensä nojalla Unescon vastuulla on:

(a) edistää tässä julistuksessa esitettyjen periaatteiden sisällyttämistä hallitustenvälisten toimielinten laatimiin kehitysstrategioihin;

Forum romanum

(b) toimia tietolähteenä ja foorumina, jotta valtiot, kansainväliset hallitustenväliset ja hallituksista riippumattomat järjestöt, kansalaisyhteiskunta ja yksityinen sektori voivat yhdessä kehittää kulttuurista moninaisuutta edistäviä ajatuksia, tavoitteita ja toimintatapoja;

(c) jatkaa omilla toimialoillaan standardien määrittelyä, tietoisuuden lisäämistä ja toimintakyvyn kehittämistä tähän julistukseen liittyvissä asioissa;

(d) auttaa toteuttamaan toimintasuunnitelma, jonka pääkohdat ovat tämän julistuksen liitteenä.

Tehtäviä

Mitä tarkoittaa strategia?
Mitä tarkoittaa foorum?
Mikä on standardi?
Onko olemassa hallituksista riippumattomia järjestöjä. Mainitse muutamia niistä?
Pitääkö tietoisuutta lisätä? Missä asioissa? Miten?
Keiden toiminttakykyä pitää kehittää?
Miten toimintakykyä kehitetään?

UNESCON KULTTUURISTA MONINAISUUTTA KOSKEVAN YLEISMAAILMALLISEN JULISTUKSEN TOTEUTTAMISSUUNNITELMAN PÄÄKOHDAT

Jäsenvaltiot sitoutuvat ryhtymään tarkoituksenmukaisiin toimiin tehdäkseen Unescon kulttuurista moninaisuutta koskevan yleismaailmallisen julistuksen laajalti tunnetuksi ja erityisesti tekemään yhteistyötä seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi:

1. Kulttuurista moninaisuutta koskevan kansainvälisen keskustelun syventäminen, erityisesti painottaen kulttuurisen moninaisuuden yhteyksiä kehitykseen ja sen vaikutuksia kansalliseen ja kansainväliseen politiikkaan; edistäen etenkin pohdintaa kulttuurista moninaisuutta koskevan kansainvälisen oikeudellisesti sitovan välineen laatimisesta.

2. Edistyminen sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla periaatteiden, standardien ja käytäntöjen sekä sellaisten tietoisuuden herättämismenetelmien ja yhteistyömallien määrittelyssä, jotka parhaiten auttavat turvaamaan ja edistämään kulttuurista moninaisuutta.

3. Kulttuuriseen moniarvoisuuteen liittyvän tietämyksen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon edistäminen, minkä tarkoituksena on helpottaa kulttuuritaustaltaan erilaisten ihmisten ja ryhmien mukaan ottamista ja osallistumista monikulttuuriseen yhteiskuntaan.

4. Sivistyksellisten oikeuksien sisällön entistä parempi ymmärtäminen ja selventäminen ihmisoikeuksien olennaisena osana.

5. Ihmiskunnan kieliperinnön suojeleminen sekä mahdollisimman monikielisen ilmaisun, luomisen ja levittämisen tukeminen.

6. Monikielisyyden edistäminen - äidinkieltä arvostaen - mahdollisuuksien mukaan kaikilla koulutustasoilla ja rohkaiseminen useiden kielten oppimiseen jo nuorella iällä.

7. Opetussuunnitelmien ja opettajien koulutuksen uudistaminen siten, että koulutus lisää tietoisuutta kulttuurisen moninaisuuden eduista.

8. Perinteisten opetustapojen sisällyttäminen soveltuvin osin opetustoimeen, jotta kullekin kulttuurille ominaisia viestintä- ja tiedonvälitystapoja voitaisiin säilyttää ja hyödyntää täysipainoisesti.

9. "Digitaalilukutaidon" edistäminen sekä uuden tieto- ja viestintätekniikan paremman tuntemuksen hallinnan varmistaminen. Kumpaakin tulee pitää sekä oppiaineena että opetusvälineenä, joilla voi lisätä opetuspalveluiden tehokkuutta.

10. Tietoverkkojen monikielisyyden lisääminen ja maailmanlaajuisen verkon kautta haettavan tiedon yleisen ja yhtäläisen saatavuuden edistäminen.

11. Digitaalisen epätasa-arvon vastustaminen tiiviissä yhteistyössä sopivien Yhdistyneiden Kansakuntien alajärjestöjen kanssa edistämällä uuden tekniikan käyttöä kehitysmaissa siten, että maita tuetaan perehtymään tietotekniikkaan ja helpotetaan maiden omien kulttuurituotteiden sähköistä levitystä sekä maiden pääsyä koulutus-, tiede- ja kulttuuritietopankkeihin kaikkialla maailmassa.

12. Monenlaisen sisällön tuotannon, säilyttämisen ja levittämisen edistäminen joukkoviestimissä ja maailmanlaajuisissa tietoverkoissa sekä tätä tarkoitusta varten julkisen radio- ja televisiotoiminnan aseman tukeminen laadukkaiden ohjelmien tuottajana, erityisesti suosimalla niiden levittämiseksi tarkoitettujen yhteistyömekanismien luomista.

13. Politiikan ja strategioiden laatiminen kulttuuri- ja luonnonperinnön, erityisesti suullisen perimätiedon ja muun aineettoman kulttuuriperinnön, säilyttämiseksi ja tukemiseksi sekä kulttuurituotteiden ja -palveluiden laittoman kaupan vastustamiseksi.

14. Perinteisen tietämyksen kunnioittaminen ja säilyttäminen, erityisesti alkuperäiskansojen tietämyksen, sen arvon tunnustaminen varsinkin ympäristönsuojelussa ja luonnonvarojen hallinnoinnissa, sekä nykyaikaisen tieteen ja paikallisen tietämyksen hyödyntäminen toisiaan täydentävästi.

15. Taiteilijoiden, muiden luovan työn tekijöiden, tutkijoiden, tiedemiesten ja älymystön liikkuvuuden lisääminen sekä kansainvälisten tutkimusohjelmien ja muun tutkimusyhteistyön kehittäminen siten, että kehitysmaiden ja siirtymätalousmaiden henkisiä voimavaroja pyritään säilyttämään ja parantamaan.

16. Tekijänoikeuden ja sen lähioikeuksien turvaaminen uuden luovan toiminnan edistämiseksi ja oikeudenmukaisen korvauksen takaamiseksi luovasta työstä, kuitenkin pitäen voimassa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 27 artiklan mukaisen yleisen oikeuden nauttia kulttuurista.

17. Kehitysmaiden ja siirtymätalousmaiden tukeminen kulttuuriteollisuuden luomiseksi ja tukemiseksi ja tämän aikaansaamiseksi tehtävä yhteistyö tarvittavien infrastruktuurien ja taitojen kehittämiseksi, elinvoimaisten paikallisten markkinoiden luomiseksi ja kyseisten maiden kulttuurituotteiden pääsyn helpottamiseksi maailmanmarkkinoille ja kansainvälisiin jakeluverkkoihin.

18. Tähän julistukseen sisällytettyjen periaatteiden toteuttamista tukevan kulttuuripolitiikan kehittäminen, mukaan lukien tukijärjestelmä ja asianmukainen sääntöviitekehys, kutakin valtiota sitovien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti.

19. Kansalaisyhteiskunnan ottaminen tiiviisti mukaan kulttuurisen moninaisuuden turvaamiseen ja edistämiseen tähtäävän julkisen politiikan muotoiluun.

20. Tunnustuksen ja kannustuksen suominen sille panokselle, jonka yksityinen sektori voi antaa kulttuurisen moninaisuuden vahvistamiseksi, sekä julkisen ja yksityisen sektorin väliseen vuoropuheluun tarkoitettujen tilaisuuksien syntymisen edistäminen tässä tarkoituksessa.

Jäsenvaltiot kehottavat Unescon pääjohtajaa ottamaan huomioon tässä toimintasuunnitelmassa esitetyt tavoitteet Unescon ohjelmien täytäntöönpanossa sekä tiedottamaan toimintasuunnitelmasta Yhdistyneiden Kansakuntien järjestöjä ja asianmukaisia hallitustenvälisiä ja hallituksista riippumattomia järjestöjä, jotta kulttuurista moninaisuutta tukevat toimet voitaisiin sovittaa paremmin yhteen.

[i] Erityisesti Firenzen sopimukseen vuodelta 1950 ja sen Nairobin pöytäkirjaan vuodelta 1976, yleismaailmalliseen tekijänoikeussopimukseen vuodelta 1952, julistukseen kansainvälisen kulttuuriyhteistyön periaatteista vuodelta 1966, yleissopimukseen kulttuuriomaisuuden laittoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi vuodelta 1970, yleissopimukseen maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta vuodelta 1972, Unescon julistukseen koskien rotuja ja rotuennakkoluuloja vuodelta 1978, suositukseen taiteilijan asemasta vuodelta 1980 ja suositukseen koskien perinnekulttuurin ja folkloren suojelemista vuodelta 1989.

[ii] Tämä määritelmä on Kulttuuripolitiikan maailmankonferenssin (MONDIACULT, Mexico City 1982), Kulttuurin ja kehityksen maailmankomission (Our Creative Diversity, 1995) ja Hallitustenvälisen kehitystä edistävän kulttuuripolitiikan konferenssin (Tukholma 1998) loppuraporttien mukainen.

Tehtäviä

Voidaanko pienten kielten häviäminen estää? Miten?
Miten tietotekniikkaan perehtymistä voitaisiin edistää? Pitäisikö tietotekniikan olla kouluissa pakollinen oppiaine?
Onko televisio-ohjelmia ylipäätään mahdollista parantaa?
Miten digitaalista kulttuuriperintöä voitaisiin ylipäätään säilyttää tuleville sukupolville?
Mikä on älymystö? Kuulutko sinä älymystöön?
Mitä tarkoittaa älymystön liikkuvuus?
Miksi yhteiskunnan ja jopa korkeakoulujen tietämyksestä Internetissä on tehty maksullista.
Mitä tarkoittaa infrastruktuuri?
Mikä on kansalaisyhteiskunta?
Saako kulttuurillla (esimerkiksi pakkosuvivirsi) loukata vähemmistöjä?

Etnosentrisyys sekä rasismin ja suvaitsevaisuuden historia

Vieraan kulttuurin kohtaaminen

Tähän artikkeliin on tahallisesti jätetty muutamia harvinaisia sivistyssanoja, jotta niihin törmänneet löytäisivät Internetistä tämän artikkelin.

Sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin

Siirtolaisuus on vapaaehtoista enemmän tai vähemmän pysyvää muuttoa pois alkuperäiseltä asuinsijalta, ja se merkitsee yleensä välittömän elämänympäristön suurta muutosta niin, että muuttajan koko elämäntilanne muuttuu.

Siirtolainen kohtaa uudessa asuinmaassaan rajoituksia asumisessa, työssä, sosiaalisissa, taloudellisissa ja poliittisissa oikeuksissa. Jos siirtolaisuus on runsasta, vaikuttaa se myös maiden välisiin suhteisiin ja siirtolaislainsäädäntöön, ja sopeutuminen uuteen maahan on aina jossain määrin riippuvainen tällaisista rakenteellisista tekijöistä, jotka ovat vuorovaikutuksessa yksilöllisten tekijöiden kanssa.

Siirtolaisuus merkitsee yksilölle toimintaympäristön rajua muutosta. Hänen on opittava sopeuttamaan elämänsä uusien rakenteiden ja rajoitusten puitteisiin. Tätä ei ole helppo toteuttaa kotimaasta tuoduin eväin, vaan uutta joutuu opettelemaan pitkään ennen kuin hallitsee uuden elämäntilanteen.

Tehtäviä

Ottakaa selvää, mitä vaikeuksia Suomesta Yhdysvaltoihin noin 100 vuotta sitten muttaneilla siirtolaisilla oli?
Onko heidän jälkeläisissään jäljellä mitään suomalaista?
Ottakaa selvää, mitä vaikeuksia toisen maailmansodan jälkeen Suomesta Ruotsiin muuttaneilla siirtolaisilla oli.
Onko heissä ja heidän jälkeläisissään jäljellä mitään suomalaista?
Miksi saamelaiset ovat kadottaneet oman uskontonsa mutta juutalaiset eivät?

Akkulturaatio

Tätä tapahtumasarjaa kutsutaan akkulturaatioksi. Se on keskeinen käsite tarkasteltaessa siirtolaisia uudessa elinympäristössä.

Käsitteen loivat antropologit Redfield, Linton ja Herskovitz (1936) kuvaamaan tapahtumasarjaa, jossa eri kulttuureihin kuuluvia yksilöitä sisältävät ryhmät joutuvat jatkuvaan kulttuuriseen ja psykologiseen kosketukseen, jonka seurauksena alkuperäisten ryhmien kulttuurikaavat muuttuvat, jolloin tapahtuu sopeutumista vieraaseeen kulttuuriin.

Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä muuttajien vähittäistä sopeutumista valtakulttuuriin.

Ryhmätason akkulturaatio koskee taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja poliittisia muutoksia, yksilötason muutokset tapahtuvat käyttäytymisessä, arvoissa, asenteissa ja identiteetissä.

Perinteisesti akkulturaation on nähty etenevän suoraviivaisena tapahtumasarjana siten, että ulkomaalainen omaksuu ensin valtakulttuurin ulkoiset piirteet ja niiden puolesta sopeuduttuaan sisäiset piirteet kuten arvot ja normit.

Vasta sisäisesti akkulturoiduttuaan siirtolainen samaistuu valtaväestöön ja tulee sen osaksi. Yleensä kuitenkaan akkulturaatio ei ole suoraviivainen tapatumasarja kohti kehittyneempää sopeutumista, vaan se kohtaa esteitä ja takaumia. Yksilö voi myös joillakin elämän alueilla olla sopeutunut hyvin, toisilla taas ei lainkaan.

Tehtäviä

Intiaaneja lukuunottamatta Yhdysvallat on siirtolaisista koostuva maa. Pohtikaa, miten on mahdollista, että Yhdysvaltain asukkaat ovat erittäin hyvin sopeutuneet maansa kulttuuriin.
Mitä alkuperäisten kulttuurien piirteitä Yhdysvaltoihin muuttaneilla siirtolaisilla on säilynyt?
Mitä alkuperäisen kulttuurin piirteitä on Suomen romaneilla?

Segregaatio

Segregaatio voi olla joko enemmistön harjoittamaa eristämistä tai vähemmistön omaehtoista eristymistä.

Jälkimmäistä esiintyy silloin, kun vähemmistön jäsenet korostavat vain omaa kulttuuriaan ja vetäytyvät kanssakäymisestä valtaväestön edustaman kulttuurin kanssa. Tällainen asenne voi tarjota tilapäistä suojaa, mutta se sisältää myös riskejä. Se voi johtaa kyvyttömyyteen osallistua laajempaan yhteiskuntaan.

Aktiivista eristämistä edustaa mm. apartheid-politiikka sekä ns. vierastyöläisten ja heidän perheidensä kohtelu ja koulutus joissakin Keski-Euroopan maissa. Seurauksena on ollut sosiaalisia ongelmia, lasten ja nuorten kouluvaikeuksia ja käyttäytymishäiriöitä.

Tehtäviä

Ottakaa selvää siitä, miten ja missä vähemmistöjä on eristetty.
Ottakaa selvää miten ja missä vähemmistöt ovat eristäytyneet?
Miksi Lavanam vastustaa segregaatiota?

Kulttuurin oppiminen

Akkulturaatio on uuden kulttuurin tiedostamista ja jopa tietoista opettelua. Kulttuurin katsotaan sisältävän ne arvot, käsitykset, esteettiset standardit, kielelliset ilmaisut, ajattelun muodot, käyttäytymisnormit ja kommunikaatiotyylit, jotka ryhmä ihmisiä on kehittänyt varmistaakseen selviytymisensä tietyssä fyysisessä ja inhimillisessä ympäristössä. Kulttuurin voi oppia lapsena normaalin kehityksen mukana.

Sen voi myös opetella tietoisesti, mutta se edellyttää vastavuoroisuutta opeteltavan kulttuurin kanssa eli käytännössä elämistä kyseisessä kulttuurissa. Kulttuurista oppinen tapahtuu ulkopuolisessa asemassa ja toisen käden lähteiden kautta.

Jos halu oppia kulttuuri puuttuu, ei siinä eläminen takaa oppimista. Oppimista edeltää yleensä kulttuurien välinen tiedostaminen, joka viittaa tietoisuuden asteeseen, jonka henkilö on saavuttanut muun kuin oman kulttuurinsa suhteen.

Tehtäviä

Onko vierasta kulttuuria mahdollista oppia täydellisesti oman kulttuurin koululaitoksessa?
Ovatko kaikki kulttuurit yhtä hyviä?
Tunnustavatko kaikki kulttuurit kansainväliset ihmisoikeussopimukset?

Etnosentrismistä etnorelatiivisuuteen

Kulttuurien välistä oppimisprosessia voidaan kuvata myös henkilön kypsymisenä etnosentrismistä eli oman kulttuurin keskeisyydestä etnorelatiivisuuteen eli erilaisten etnisten ryhmien välisen suhteellisuuden ymmärtämiseen.

Kypsyminen tapahtuu, kun opitaan näkemään vieraiden kultturien edustajien todellisuuskäsityksiin liittyviä eroja. Hoopes (1981) esittää, kuinka kulttuurien välinen oppiminen etenee etnosentrismistä kohti bi- tai multikulturalismia.

Tehtäviä

Mitä ns. lähetyssaarnaajat ovat tehneet alkuperäiskulttuureille?
Miten uskonnot estävät multikulturismin syntyä?
Miten multikulturismi ja ihmisoikeudet voitaisiin molemmat toteuttaa?

Kulttuurishokki

Mitä pitempi maantieteellinen ja kulttuurinen välimatka lähtö- ja tulomaan välillä on, sitä suurempia ovat sopeutumisvaikeudet ja sitä todennäköisempää kulttuurishokki.

Kulttuurishokki -käsitteen tarkoitus on ilmaista, että uuden kulttuurin kokeminen on epämiellyttävä yllätys tai shokki osaksi, koska se on odottamatonta ja osaksi, koska se saattaa johtaa oman kulttuurin negatiiviseen arviointiin.

Bochner ja Furnham (1986) esittävät, että väliaikaisesti vieraassa maassa oleskeleville tärkeintä ei olekaan sopeutua uuteen kulttuuriin vaan oppia sen huomattavimmat jokapäiväisessä elämässä esiintyvät piirteet. Jos tietää ja tuntee kulttuurin tavat ja osaa myös toimia niiden mukaisesti, voi olettaa, että kulttuurishokkia ei esiintyisi ollenkaan tai ainakin se olisi lievempi.

Yhtenä sopeutumisen "mittarina" voi pitää sitä, kuinka "normaaliksi" oman elämänsä tuntee. Normaalilla tarkoitetaan sitä, että elämä ei tunnu poikkeustilalta, vaan normaalilta arkiselta elämältä. Yleensä lyhyimmän aikaa maassa asuneet olivat saaneet elämänsä tuntumaan "normaalilta" huomattavasti lyhyemmän ajan kuluttua kuin maassa kauemmin asuneet. Sopeutumiskyky on hyvin henkilökohtainen.

Tehtäviä

On esitetty, että maahanmuuttajien pitäisi lukea ja allekirjoittaa kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva sopimus. Mitä mieltä olet tästä ehdotuksesta?
Miten voitaisiin maailmanlaajuisesti estää sekä poikien että tyttöjen ymppärileikkaukset?
Mitä Jeesus sanoi, kun hänet ympärileikattiin?
Miten voitaisiin estää kunniamurhat?
Miten voitaisiin katkaista koston kierre?

Kielitaito

Kunniakkaaseen suoriutumiseen arkielämän tilanteista ei pelkkä kielitaito riitä, vaan on hallittava tärkeimmät kieleen ja käyttäytymiseen liittyvät näkymättömät koodit.

Akkulturaatioon kuuluu näiden sääntöjen oppiminen. Vieraaseen kulttuuriin sopeutumisessa ei kielellisesti välttämättä riitä, että osaa kielen säännöt ja puhuu sujuvasti.

Kaikissa kielissä on tiettyjä kulttuuris-kielellisiä vivahteita, joita kulttuuriin kuulumaton ei voi tietää ja jotka oppii, jos oppii, vain elämällä kielen kulttuurissa.

Alkuperäisasukkaalla nämä kielen kulttuuriset sidonnaisuudet tulevat luonnostaan. Vierasta kieltä opetellessamme opimme sanaston ja kieliopin säännöt, mutta puhuessamme tätä kieltä noudatamme useimmiten oman kielemme ja kulttuurimme viestintänormeja.

Kielitaidon arvioiminen on hyvin henkilökohtaista, toisilla on tiukemmat kriteerit omasta kielitaidostaan kuin toisilla.

Tehtäviä

Miten voitaisiin vähentää turhilla ja haitallisilla vivahteilla puhumista ja puhua asiakieltä?
Onko suomalaisten tarpeen lukea esimerkiksi brittiyläluokan kielivivahteita sisältämää filosofiaa?
Miksi ei ole kehitetty maailmankieltä, joka olisi ilmaisuvoimainen ja kieliopiltaan yksinkertainen (kielioppi voisi olla maailman suurimmasta kielestä eli kiinan kielestä)?

Rasismin historia

Tutustu rasismin historiaan napauttamalla tästä.

Tehtäviä

Miksi suuret uskonnot eivät ole kieltäneet orjuutta?
Miten orjuutta on perusteltu kristinuskolla?
Mitä tarkoittaa tieteellinen rasismi?
Mitä tarkoittaa ksenofobia?
Mihin "ryssäviha" on perustunut?
Esiintyykö sivilisaatioiden välillä älykkyyseroja?
Mitä tarkoittaa kulttuurirasismi?
Mitä tarkoittaa ekorasismi?
Mistä antijudaismi johtuu?
Miten klassinen rasismi ja moderni rasismi eroavat toisistaan? Mitä on postmoderni rasismi?
Ottakaa selvää, kuinka paljon intiaaneja tapettiin Amerikan löytämisessä?
Miksi Napoleon palautti orjuuden?
Missä orjuutta esiintyy nykyään?
Ovatko suomalaiset mongoleja?
Millaista rasismia hindulaisuus sisältää?

Jumalattomat eli ateistit

Väitelause eli propositio

Väitelauseeksi kutsutaan lausetta, joka on joko tosia tai epätosi.

Jumalattomuus eli ateismi

Jumalattomuus eli ateismi on väitelause, jonka mukaan jumalaa tai jumalia ei ole olemassa.

Jumalisuus eli teismi

Jumalisuus eli teismi on väitelause, junka mukaan jumala tai jumalia on olemassa.

Jumalattomat eli ateistit

Jumalattomia on - päivastaisista väitteistä huolimatta olemassa.

Jumalaton eli ateisti on olio, jonka mielestä ateismi on tosi.

Jumalinen eli teisti

Jumalinen eli teisti on olento, jonka mukaan jumala tai jumalia on olemassa.

Tehtäviä

Etsikää jostain käsiinne jumalaton eli ateisti ja kysykää häneltä, mitä mieltä on on jumalan tai jumalien olemassaolosta.
Etsikää jostain käsiinne jumalinen eli teisti ja kysykää häneltä, mitä mieltä hän on jumalan tai jumalien olemassaolosta.
Etsikää jostain käsiinne joulupukki ja kysykää häneltä, mitä saatte seuraavana jouluna joululahjoiksi.

Suvaitsevuuden määritelmä

Pääasiallinen lähde: Stanford Encyclopedia of Philosophy, artikkeli Toleration vuodelta 2007.

Tässä aineistossa käytetään suvaitsevaisuuden sijasta lyhyempää sanaa suvaitsevuus.

Suvaitsevuus on sellaisten vakaumusten, tekojen tai käytäntöjen ehdollista hyväksymistä tai niihin puuttumattomuutta, joita suvaitsija pitää väärinä, paikkansa pitämättäminä, vastenmielisinä tai virheellisinä mutta siedettävinä niin, ettei niitä pidä kieltää tai rajoittaa.

Suvaitsevuutta käytetään hyvin monissa yhteyksissä. Esimerkiksi vanhemmat sietävät lastensa tietyn tyyppistä käyttäytymistä, ystävä sietää toisen heikkouksia, hallitsija sietää toininajattelijoita, uskonto sietää homoseksualisteja, valtio sietää ateisteja, yhteisä sietää poikkeavaa käytöstä.

Suvaitsevuuden vaikuttimia ja perusteluja tarkastellaan alempana.

Suvaitsevuuskäsite ja sen paradoksit

Paradoksi on näennäisesti johdonmukainen väite, joka kuitenkin johtaa ristiriitaan tai järjenvastaiseen tilanteeseen. Toisaalta paradoksiksi nimitetään myös ilmeisen epäjohdonmukaista väitettä, joka kuitenkin ilmentää jotakinvaistomaisesti todeksi koettua asiaa.

Käsite (concept) ja käsitys (conception)

Suvaitsevuuskäsite (concept) on erotettava suvaitsevuuskäsityksistä (conceptions).

Suvaitsevuuskäsitteeseen liittyvät seuraavat asiat:

Sen, mitä suvaitaan, on oltava kiistettävissä, jossain suhteessa paha tai väärä. Jos vastaväitteitä ei ole, ei puhuta suvaitsevuudesta vaan yhdentekevyydestä tai hyväksymisestä.
Toiseksi kiistämiseen pitää liittyä hyväksyvä piirre, joka ei poista kiistämistä mutta antaa joitain perusteita kumota kielteiset tekijät jossain yhteydessä.

Näiden kohtien perusteella on väärin suvaita vääryyyttä, mikä on eräs suvaitsevuuden paradoksi.

Se, mitä suvaitaan, on väärin, mutta vain siedettävässä määrin väärin.

Kolmanneksi on määriteltävä suvaitsevuuden rajat.

Suvaitsevuuden rajat määrittä se, missä kohden perustelut kiellolle ovat vahvemmat kuin perustelut hyväksymiselle. Tämä jättää avoimeksi sen, miten asiaan puututaan. Voidaan puhua kieltämispiirteistä.

Nämä kaikki voivat olla samaa laatua, esimerkiksi uskonnollisia, mutta ne voivat olla myös eri lajeja kuten esimerkiksi siveellisiä, uskonnollisia tai käytännöllisiä.

On huomattava, että rajoja on kaksi, ensimmäinen kohtien 1 ja 2 välillä ja toinen kohtien 2 ja 3 välillä.

Suvaitsevuudesta on kyse vain, jos suvaitsija toimii vapaaehtoisesti eikä pakosta.

Suvaitsijan ei kuitenkaan tarvitse olla sellaisessa asemassa, että hän voisi kieltää suvaitun asian. Suvaitsija voi kuulua esimerkiksi vähemmistöön, jolla ei ole mahdollisuutta kieltää kyseistä asiaa.

Suvaitsevuuden kolme paradoksia

Ensimmäinen paradoksi on nimetään suvaitsevan rotusyrjijän paradoksi. Se liittyy vastaväitteisiin.

Usein ihmisiltä, jotka pitävät joitain toisia ihmisiä alempirotuisina ja syrjinnän arvoisina, vaaditaan olemaan suvaitsevia. Tällöin rasisti, joka käytännön syistä hillitsisi halunsa syrjiä, olisi suvaitseva. Jos suvaitsevuutta pidetään hyveenä rasismista, joka käytännön syistä suvaitseeväärärotuisia, tulisi hyve.

Tästä on päädytty siihen johtopäätökseen, ettei suvaitsevuus ole ollenkaan hyve eikä edes moraalista laatua.

Toinen suvaitsevuuden paradoksi liittyy hyväksyvään piirteeseen. Koska kielteinen suhtautuminen ja myönteinen suhtautuminen ovat siveellisiä, jompi kumpi on siveellisesti väärin ja merkitsee vääryyden sietämistä. Tällöin tarvitaan moraalisia perusteluja, jotka eivät ole sietämisen rajoja.

Kolmas paradoksi on suvaitsevuuden rajojen määrittelyn paradoksi. Kysymys suvaitsemattomuuden suvaitsemisesta ei ole tyhjä vaan vaarallinen, sillä jonkin ryhmän leimaaminen suvaitsemattomaksi on itse suvaitsemattomuutta. Jos suvaitsevuuden rajoja voidaan määrittää mielivaltaisesti, suvaitsemattomuus alkaa mistä tahansa tällaisesta määrittelystä.

Jotta kolmas paradoksi voitaisiin välttää, olisi pystyttävä osoittemaan, että suvaistevuuden rajat voidaan määrittää yleispätevästi, mikä tuskin on mahdollista.

Tästä on tehtävä se johtopäätös, ettei suvaitsevuus ole ollenkaan arvoista riippuvainen. Suvaitsevuudella on sisältöä vain, jos se liittyy muihin arvoihin.

Neljä käsitystä suvaitsevuudesta

Ensimmäistä kutsutaan lupakäsitykseksi. Suvaitsevuus on suhde vallanpitäjän tai enemmistön ja toisinajattelijain tai väehemmistöjen välillä. Vallanpitäjä tai enemmistö antaa toisinajattelijoillle tai vähemmistölle luvan elää vakaumustensa mukaan sillä ehdolla, että vähemmistö hyväksyy vallanpitäjän tai enemmistön vallankäytön.

Niin kauan kuin poikkeavuus pysyy tietyissä rajoissa kuten yksityisessä todellisuudessa ja niin kauan kuin vähemmistö ei vaadi tasa-arvoista julksita tai poliittista asemaa heitä voidaan suvaita käytännöllisistä tai periaattellisista syistä, käytännöllisistä syistä, koska suvaitseminen voi olla halvinta eikäuhkaa lakia ja järjestystä sellaisella tavalla, jolla valtaapitävä osapuoli ne määrittelee, ja periaatteellisista syistä siksi, että monet pitävät ihmisten väkivaltaista pakottamista luopumaan vakaumuksestaan tai toimintatavastaan siveellisesti paheksuttavana.

Toineen suvaitsevuuskäsite on samanaikainen olemassaolo. Tällöin kaksi tai useampia ryhmiä ovat yhtä mahtavia ja toisia siedetään yhteiskuntarauhan ja omien etujen vuoksi. Tällöin kukin ryhmä on seka suvaitsija että suvaitsemisen kohde. Jos vallan tasapaino järkyy, se ryhmä, jolla on eniten valtaa voi lakata suvaitsemasta muita.

Kolmas suvaitsevuuden muoto on kunnioituskäsitys. Tällöin suvaitsevuuden osapuolet kunnioittavat muita vastavuoroisesti. Tälläin osapuolilla on joukko yhteisiä arvoja ja tästä syystä voimavarojen jako voidaan suorittaa näiden yhteisten oikeuksien ja vapauksien perusteella.

Tällöin voidaan puhua muodollisesta tasa-arvoisuudesta tai laadullisesta tasa-arvoisuudesta.

Ensimmäisessä käsityksessä erotetaan toisistaan poliittinen ja yksityinen todellisuus niin, ettei poliittisella tasolla synny ristiriitoja. Tämän käsityksen mukaan hallitaan Ranskaa, jossa uskonnoilla ei ole mitään asemaa julkisissa kouluissa.

Toisessa käsityksessä ihmiset kunnioittavat toisia asioissa, jotka ovat erityisen tärkeitä näille ihmisille ja on olemassa hyviä syitä tehdä tiettyjä poikkeuksia tai muutoksia olemassa oleviin laillisiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin - tietyissä rajoissa.

Neljäs käsitys on arvonantokäsitys, jonka mukaan suvaittavissa nähdään siveellistä arvoa ja jossa toisia pidetään melkein oikeassa olevina. Tästä huolimatta toisten ajatellaan olevan joissain tärkeissä asioissa väärässä.

Kaikissa näissä suvaitsevuuden muodoissa on rajoituksia. Näiden suvaitsevuuden muotojen rinnalla se Ranskan suuren vallankumouksen aikainen periaate, jonka mukaan ihminen saa tehdä mitä tahansa, josta ei ole vahinkoa muille, saattaa olla ylivertainen.

Suvaitsevuuden historia

Inkivisition keinoja vaikuttaa vakaumukseen

Suvaitsevuuden historia esitetään lukion oppiaineistoissa. Sivaitsevuuden historiasta voidaan käyttää myös nimitystä suvaitsemattomuuden historia, koska kovin suvaitsevaa yhteiskuntaa historia ei tunne.

Keskustelun aiheita

Mitä asioita suomalaisessa yhteiskunnassa suvaitaan ja mitä asioita ei suvaita?
Missä suhteessa suomalainen suvaitsevuus eroaa ranskalaisesta suvaitsevuudesta?
Mistä johtuu, että suvaitsevuus sinänsä ei sisällä mitään arvoja?
Pitäisikö suvaitsevuuden rajoja Suomessa laajentaa vai kaventaa?
Pakanakillan säännöissä 1960 -luvulla sanottiin, etteivät kaikki kultuurit ole samanarvoisia. Mitä tällä tarkoitettiin?
Mikä on ihmisoikeuksien vaikutus suvaitsevuuteen?
Pitäisikö ihmisoikeuksia lisätä vai vähentää?

Suvaitsevuuden historiaa

Suvaitsevaisuus ei ole hyve

Vaikka suvaitsevuutta ylistetään kansainvälisissä julistuksissa, suvaitsevuus ei ole hyve. Mitä tahansa ei pidä suvaita. Esimerkiksi eräissä islamin maissa tapahtuvaa islamista luopuneiden, avionrikkojien ja Muhammedia pilkanneiden surmaamista ei pidä suvaita. Islamilaisen oikeuden mukaisia varkaiden raajojen katsomisia ei pidä suvaita.

Koulussa esimerkiksi kiusaamista ja tappelemista ei pidä suvaita.

Tehtäviä

Poistakaa opettaja luokasta ja keskustelkaa siitä, keitä on koulussanne kiusattu ja keitä ei ole.
Pohtikaa, miten kiusaamista voitaisiin välttää (opettajat eivät voi asialle mitään, koska heillä on enemmän kuin tarpeeksi muuta työtä).
Keksikää menetelmä, jolla koulukiusaaminen voidaan lopettaa.

Suvaitsemattomuus ei ole pahe, mutta se voi johtaa ihmisoikeusrikoksiin

Tämä lyhyt suvaitsemattomuuden historia perustuu osittain Jaakko Walleniuksen blogiin.

Mikä oli inkvisitio

Inkvisition perustaja Ingnatius Loyola

Inkvisitio oli paavin perustama yleisen kristillisen (roomalaiskatolisen) kirkon tutkimuselin, joka taisteli vääräoppisuutta, noituutta, taikuutta, alkemiaa ja muuta harhaoppisuutta vastaan.

Inkvisitio perustettiin varhaiskeskiajalla katolisen kirkon aseman vahvistuttua siinä määrin, että puhtaasta opista poikkeamisesta voitiin ryhtyä rankaisemaan.

Inkvisitio varjeli opin puhtautta. Tutkinnan kohteeksi joutuivat ennen muuta vääräoppiset, kuten kataarit ja valdeenit.

Inkvisition tutkimusmenetelmä oli tarkoin säädelty. Sen päämääränä oli selvittää totuus. Siksi todistelu ei ollut asianosaisten velvollisuutena, kuten tuolloin vielä yleensä oikeudessa, vaan inkvisiittorit huolehtivat totuuden etsimisestä. Tavoitteena oli, että vääräoppinen tunnustaisi erheensä ja palaisi oikeaan uskoon.

Paavi Innocentius IV laillisti vääräoppistenm kuulustelemisen kidutuksen avulla vuonna 1252.

Inkvisitioita:

Keskiajan inkvisitio (1184-1230)
Espanjalainen inkvisitio (1478-1834)
Portugalilainen inkvisitio (1536-1821)
Roomalainen inkvisitio (1542-1860 )

Tehtäviä

Ottakaa selvää siitä, millaisia kidutusmenetelmiä inkvisitio käytti.
Ottakaa selvää siitä, miten Roomasta sen laajetessa tuli monikulttuurinen ja suvaitsevainen.
Ottakaa selvää, miten monikulttuurinen ja suvaitsevainen Rooma muuttui suvaitsemattomaksi.

Olivatko inkvisiittorit pahoja ihmisiä

On syytä korostaa, että uskonnolliset vastustajansa tuhonneet keskiaikaiset kirkonisät ja inkvisiittorit eivät suinkaan tehneet tekojaan siksi, että he olisivat olleet jotenkin erityisen pahoja ihmisiä.

He tekivät tekonsa, koska he vakaasti uskoivat vaikkapa antiikin kreikkalaisten löytämän tiedon todella vahingoittavan ihmisiä. Se kun estäisi ihmisiä hyväksymästä uskon ainoaa totuutta, joka oli kristittyjen mukaan ainoa tie pelastukseen. He tekivät siis pahoja tekoja, koska he olivat niin huolissaan lähimmäisistään.

Me voimme kuitenkin tarkastella heidän tekojaan hieman kauempaa ja pohtia niitä voimia, jotka lopulta ajoivat heidät tielle, joka lopulta johti myös inkvisition kauhuihin ja rovioihin. Mikä on se lopullinen syy, joka saa uskonnot toimimaan tällä tavalla?

Tehtäviä

Pohtikaa mihin kaikkiin julmuuksiin virheellinen todellisuuskäsitys saattaa johtaa.
Mistä johtuu, että ihminen pitää omia käsitysiään tosina ja niistä poikkeavia käsityksiä virheellisinä?
Mikä sai kristityt toimimaan pyöveleinä?

Inkvisitio työssään

Asiaa on selitetty etenkin kiltateorian avulla. Antiikin ja keskiajan yhteiskunnissa työt jaettiin erilaisten kiltojen kesken. Nahan parkitsijat, kirjurit ja veneentekijät muodistivat suljettuja yhteisöjä, jotka pitivät huolen siitä, että hinnat ja tuotanto pysyivät sopivalla tasolla, eikä ulkopuolista kilpailua tullut.

Samalla tavalla yhteiskunnan henkisistä tarpeista vastasi kilta, joka suojasi ja vartioi oman ammattikuntansa etuja muiden kiltojen tavoin. Kun tieto oli tämän killan ainoa resurssi, oli sen pidettävä nimenomaan kilpaileva tieto poissa, jotta se voisi säilyttää asemansa.

Tehtäviä

Mitä yhteisä piirteitä on inkvisitiolla ja tieteellä.
Ottakaa selvää, miten harhaoppiselle tiedehenkilölle voi käydä.
Mitä haittoja on tieteen hajautumisesta lukuisiin eri aaloihin?
Kun melkein kaikki halutaan tieteeksi, mitä seurauksia tästä on?
Kun kaikilla sekä oikean tieteen että valetietaan alilla on omat nimet, tarvitaanko sanaa tiede?

Miksi kristinusko ja islam ovat valtavan suuria uskontoja?

Toisaalta voi kysyä miksi juuri nykyiset uskonnot ovat olemassa, kun historian mittaan on nähty satoja tai tuhansia uskontoja, jotka ovat kadonneet jälkiä jättämättä?

Eräs selitys on, että juuri jäljelle jääneet uskonnot ovat hioneet huippuunsa ne tekniikat ja toimintatavat, joiden avulla uskonto ja sen valta voivat siirtyä muuttumattomina sukupolvelta toiselle.

Nämä perustekniikat ovat toki hyvin vanhoja, mutta vasta kirjoituksen keksiminen teki mahdolliseksi luoda uskontoja, jotka voivat säilyä kohtuullisen muuttumattomina sukupolvilta toisille.

Kirjoitusta edeltävät uskomusjärjestelmät väistämättä pikkuhiljaa rappeutuivat ja muuntuivat välillä rajustikin, kun uskonnon sisältö unohtui. Kirjoituksen keksimisen jälkeen uskonnon keskeiset opit voitiin aina tarkistaa sääntökirjasta, jolloin aikaisempia uskontoja vaivannut rappeutuminen loppui.

Rooman valtakunnan kaltaisessa uskonnollisesti maailmanhistoriassa poikkeuksellisen vapaamielisessä yhteiskunnassa syntyi erikoinen evoluutiota muistuttava tilanne.

Tässä harvinaislaatuisessa uskonnollisten kiltojen vapaassa kilpailussa eloon lopulta se kilta, joka täydellisimmin kielsi minkäänlaisten muiden kiltojen totuuden ja toimi aktiivisimmin kaikkien muiden toiminnan estämiseksi.

Tehtäviä

Miksi suvaitsemattomat saattavat pysyä vallassa vuosituhansia?
Mikä oli sotien osuus kristinuskon ja islamin levittämisessä?
Ottakaa selvää, millä tavalla paavi edisti Suomen joutumista Ruotsin vallan alle.

Viha vääräuskoisia kohtaan voimavarana

Sallivammat ja heikommat killat jäivät määrätietoisimman killan jyräämiksi ja katosivat. Niiden oppi saattoi jäädä elämään vain siellä mihin voittajien käsi ei ulottunut.

Kirkon edustajat eivät nähneet itse vaikuttimiaan näin. Uskontojen kehitys ja kilpailu olivat johtaneet siihen, että vain sellainen uskonto saattoi menestyä, jonka jäsenet toimisivat pyyteettömästi tuon uskon säilyttämiseksi ja etenkin vihaisivat epäitsekkäästi kaikkia jollain toisella tavalla uskovia.

Tehtäviä

Mikä saa ihmisen vihaamaan toisinajattelijoita?
Vertaa jumaluusopillisia tiedekuntia ja inkvisitiota. Mitä niissä on yhteistä ja mitä erilaista.
Ottakaa selvää siitä, millaisia verilöylyjä esikristillinen Rooma järjesti.

Pyyteettömät ihmiset voimavarana

Väärin uskovia vainonneet kirkonmiehet eivät suinkaan tunteneet toimivansa itsekkäästi omien päämääriensä hyväksi, vaikka heidän toimintansa tavoite puolueettoman tarkastelijan mielestä olisikin ollut oman kiltansa jatkuvuuden ja vallan takaaminen.

Itse he eivät olisi voineet ollenkaan ymmärtää tällaista vaikutinta omien tekojensa taustaksi. He toisaalta aivan varmasti jatkuvasti pohtivat mitkä teot olisivat hyväksi Äiti Kirkolle ja uskolle kokonaisuutena ja mitkä eivät.

Kyse on kuitenkin vain saman vaikutin pukeminen uuteen kaapuun, jolloin se kuitenkin saa aivan erilaisen pyyteettömän tuntuisen hahmon.

Tehtäviä

Mikä saa ihmiset uhraamaan elämänsä jonkin uskonnon puolesta?
Mikä kristinuskon ja islamin yhteinen piirre mahdollistaa jopa oman hengen uhraamisen?
Miksi ateistien suvaitseminen ei ole edennyt edes Suomen kouluihin?

Historia on kristittyjen kirjoittamaa

Ensimmäisen kristinuskon historian kirjoitti Eusebios Kesarealainen (noin 275 — 339). Häntä pidetään kirkon historiankirjoituksen perustajana. Hänen lähteenä käyttämänsä Hegesippoksen historiateos ei ole säilynyt nykyaikaan.

Kun ensimmäinen historia kirkjoitettiin - keisari Constantinuksen pyynnöstä - monta sataa vuotta kristinuskon synnyn jälkeen ja kristityn toimesta, on selvää, ettei se voi perustua kovin suuressa määrin tosiasioihin.

Puolueettomia tarkastelijoita ei vahvaan kristilliseen historiaperinteeseen sitoutuneissa tutkijoissa ole juuri ollut ja juuri siksi keskiaikaisen kirkon toiminnan vaikuttimien puolueeton kuvaaminen voi tuntua hyvin oudolta ja jopa loukkaavalta.

Tehtäviä

Miksi keisari Constantinusta, joka tapatti vaimonsa ja kaksi poikaansa, kutsutaan koulujen oppikirjoissa Konstantinus Suureksi?
Miksi muiden uskontojen kuin kristittyjen papit vieroksuivat Constantinusta?
Ottakaa selvää, mitä kristillisiä lakeja Constantinus antoi.

Kristityt joutuivat luopumaan fyysysistä vainoista

Renessanssin ja valistuksen ajan myötä käynnistyneen kristillisen kirkon yhteiskunnallisen valta-aseman ja tiedon yksinvallan romahtamisen jälkeen kirkot eivät ole enää fyysisesti vainonneet toisin ajattelevia, eikä niillä edes ole enää valta-asemaa jota suojella.

Kuolemanrangaistus jumalanpilkasta oli Suomessa voimassa vuoteen 1889 saakka. Venäjän valtakunnan keisari tosin armollisesti muutti vuodesta 1823 alkaen kaikki kuolemanrangaistukset elinkautisiksi vankeusrangaistuksiksi Siperiassa. Siihen saakka kuolemanrangaistuksia jumalanpilkasta todella pantiin myös täytäntöön.

Tehtäviä

Ottakaa selvää, millaisia fyysisiä rangaistuskeinoja väärin ajattelijoita kohtaan muslimit käyttävät yhä.
Miten valistus vaikutti läsnsimaisiin yhteiskuntiin.
Miten Darwinin Lajien synty vaikutti länsimaisiin yhteiskuntiin?

Suuret uskonnot kasvavat edelleen

Ne perustekniikat, joilla uskonto saadaan säilymään sukupolvelta toiselle, toimivat kuitenkin edelleen.

Edelleen kaikki ihmiselämän keskeiset siirtymäriitit ovat kirkkojen hoidossa, edelleenkin lapset liitetään automaattisesti kirkon jäseniksi heiltä mitään kysymättä, edelleen uskonnonopetus aloitetaan jo ennen kouluikää, jolloin ihminen on älyllisesti vielä täysin puolustuskyvytön.

Yhden ainoan uskon tuputusta jatketaan koko kouluiän, jos lapset vanhemmat eivät toimi hyvin aktiivisesti tämän estämiseksi.

Tehtäviä

Ottakaa selvää, miksi islam on nopeimmin kasvava uskonto.
Miksi kristinusko kasvaa edelleen?
Miksi monet uskonnottomat lapset käyvär kristillisen rippikoulun, jossa opetetaan kolmiyhteistä jumalaa?

Miksi historiaa pitää kirjoittaa uudelleen

Eusebios, kristinuskon historian sepittäjä

Historiankirjoitus ei voi koskaan olla samalla tavalla täsmällistä kuin esimerkiksi matematiikka. Ensinnäkin hiastoriankirjoitus joutuu aina esittämään historiaa kunkin aikakauden ihmisten omana aikanaan tuottamien hyvin puolueellisten merkintöjen, muistiinpanojen ja asiakirjojen pohjalta. Toiseksi näitä tietolähteitä joudutaan aina väistämättä tulkitsemaan ja silloin peliin astuu aina tulkitsijan oma arvomaailma.

Maailmanhistoriaa ovat viime aikoihin asti kirjoittaneet ja tulkinneet eriasteisin tavoin kristillisen kirkon arvojärjestelmään sitoutuneet ihmiset, jotka ovat valitettavan usein tarkastelleet menneisyyden tapahtumia uskon vahvasti vääristävän linssin läpi.

Niinpä meille on esimerkiksi voinut syntyä vahva käsitys kristillisen uskon väistämättömästä voittokulusta, joka on nostanut ihmiskunnan jollain tavalla uudelle kehitystasolle.

Tehtäviä

Mistä johtuu, että viimeisten sadan vuoden aikana kristittyjen julmuuksia on historiankirjoituksessa alettu vähätellä?
Mistä johtuu, että edelleen voittajat esitetään koulujen historiankirjoissa myönteisesti ja hävinneet kielteisesti?
Mikä on jumaluustieteellisten tiedekuntien osuus tässä uudessa käänteessä?

Alun perin kristinuskon voitto oli sattuma

Kristillisen kirkon pääsy Rooman valtakunnan valtionuskonnoksi ja sen ansiosta myöhemmin koko Euroopan valtiaaksi ei suinkaan ollut millään tavalla itsestään selvyys. Kristillisen uskon ulkopuolelta historiaa tarkasteleva voi myös aivan oikeutetusti nähdä kristinuskon voiton myös pahana taka-askeleena Euroopan kehityksessä.

Kun tarpeeksi moni järjestelmällisesti syyllistyy samoihin tulkintavirheisiin ja lainaa edellisten tutkijoiden värittyneitä näkemyksiä, syntyy jo aivan aukottomalta näyttävä ja vakuuttava kertomus oikean uskon voittokulusta, jota on tarjottu ainoana totuutena länsimaissa satojen vuosien ajan.

Tehtäviä

Ottakaa selvää, mitä ovat meemit.
Millaisia meemejä on erityisesti kristityillä?
Missä määrin kouluopetus on vaikuttanut näiden meemien syntyyn?

Toisinajattelijain täydellinen tuho muinaisessa Roomassa

Kristilliseen historiaperinteeseen ei ole koskaan sopinut esimerkiksi pohtia mikä lopulta sai Rooman keisarit liittoutumaan kristillisen kirkon kanssa; heille on aina riittänyt syyksi se, että eräs Rooman keisareista olisi yksinkertaisesti vain yksilönä niin ihastunut uuteen uskoon, että halusi sen koko suuren monikulttuurisen valtakunnan ainoaksi uskonnoksi.

Kristillisen historiaperinne on ohittanut pikakelauksella myös tuota Rooman valtionkirkon asemaan pääsyä seuranneet tapahtumat; kaikkien toisinajettelijoiden säälimättömän vainon, kilpailevien uskontojen pyhättöjen tuhoamisen, vanhan kirjallisen perinteen tuhoamisen ja Kreikan tieteen ja taiteen saavutusten tuhoamisen.

Kristillisen historiaperinteeseen eivät ole sen paremmin sopineet kuvaukset Rooman uskonnollisesti äärimmäisen suvaitsevaisen ja monikulttuurisen maailman muuttumisesta yhden ainoan täysin suvaitsemattoman uskon pakkovallaksi.

Kristilliseen perinteeseen ovat toki sopineet kertomukset siitä kuinka kristinuskon valtaantulo lopetti Roomassa niin yleiset vastenmieliset ja raa'at gladiaattorileikit, mutta samoihin tarinoihin eivät ole mahtuneet tarinat tuhotuista kulttuuriaarteista, käsikirjoituksista, temppeleistä, surmatuista toisinajettelijoita, pakkokäännytyksistä, temppelien polttamisesta ja uuden uskon kiihkoilijoiden tekemistä väärin uskovien joukkomurhista.

Tehtäviä

Ottakaa selvää, mitä tapahtui Rooman viimeiselle ei-kristitylle keisarille.
Ottakaa selvää, miten pieneksi antiikin moljoonakaupunki Rooma kutistui keskiajalla.
Miksi kristityt heti vallan saatuaan alkoivat vainota vääräuskoisia?

Aristotelestä lukuunottamatta muinaisen Kreikan kulttuuri tuhottiin

Perinteinen historiankirjoitus on antanut mielellään kuvan, että antiikin Kreikassa saavutetut tieteen ja taiteen edistysaskeleet vain jotenkin unohdettiin kristinuskon valtaantulon jälkeen.

Kyse kuitenkin oli siitä, että jäljet kreikkalaisten luomasta hyveellisyyttä ja oikeamielisyyttä tavoitelleesta viisaudesta hävitettiin määrätietoisesti, koska sellainen tieto ei enää saanut kilpailla yhden ainoan oikean tiedon kanssa.

Tämän päivän Iranissa kävijä kohtaa aivan samanlaisen maailman kuin keskiaikaisessa Euroopassa vallitsi, sillä teokratiat toimivat aina samoilla tavoin; yhden ainoan totuuden uskon on aina hävitettävä kaikki tieto vaihtoehtoisista totuuksista, muutoin sitä uhkaa tiedon yksinoikeuden menetys.

Tehtäviä

Ottakaa selvää, mitkä merkittävät antiikin Kreikan kirjat ovat hävinneet.
Miksi kristityt polttivat kirjastoja?
Miksi kristityt laativat kiellettyjen kirjojen luetteloita?

Miksi Kolumbus ei purjehtinut kuuhun

Antiikin Kreikassa luotiin kulttuuria, tiedettä, taidetta, teatteria, kirjallisuutta, filosofiaa, mutta Juudeassa, oikeastaan nykyisessä Turkissa, taottiin kokoon juutalaisen uskon pohjalta uusi vielä vanhaakin lujempi usko.

Tuo uusi usko kiemurteli 300-luvulla Rooman valtakunnan vallanpitäjien suosioon, keinotteli tiensä valtionuskoksi ja pian synkkä pimeys laskeutui Euroopan ylle.

Elämänilo vaihtui kuolemanpeloksi, ilo muuttui synniksi. Filosofia, tieteet ja taiteet muuttuivat ilon tuottajista yhden ainoan totuuden levittämisen propagandavälineiksi.

Vuosisatojen ajan tuo synkkä, kuolemaa yli kaiken rakastava usko piti Eurooppaa rautaisessa otteessaan ja kielsi kaiken oman ajattelun, pysäytti tieteen kehityksen ja tuhosi ja piilotti kykynsä mukaan myös kaikki antiikin Kreikan tieteen työn jo saavutetut tulokset.

Vasta kun tuon uskon raudanluja ote monesta eri syystä hellitti, päästiin Euroopassa taas vaivalloisesti ponnistelemaan edes sille samalle tasolle, jolle antiikin Kreikassa oli päästy jo lähes tuhat vuotta aikaisemmin.

Eräs vääräleuka onkin hyvällä syyllä todennut, että ilman kristinuskoa Kristoffer Kolumbus ei olisi purjehtinut kohti Intiaa, vaan kohti kuuta.

Tehtäviä

Ottakaa selvää siitä, miksi Kuubassa ei ole enää yhtään intiaania.
Ottakaa selvää siitä kuinka suuria olivat löytöretkien kansanmurhat.
Ottakaa selvää, mitä tapahtui ristiretkillä?

Noituus

Noituutta esiintyi jo kauan ennen kuin juutalaisuus ja kristinusko määrittelivät sen noituudeksi ja itse asiassa noituuden käsite johtaa esihistoriaan.

Metsästäjä-keräilykulttuureissa uskomukset yliluonnolliseen, magiaan ja manaan ovat saaneet erilaisia taikauskon ja pelon muotoja, ja toisen ihmisen vahingoittamista magian keinoin pelätään voimakkaasti.

Uskomus siitä, että salaisen tiedon avulla ihminen kykenee hallitsemaan yliluonnollisia voimia ja aiheuttamaan hyötyä tai vahinkoa niiden kautta toisille ihmisille, on luonut pohjan noituuden käsitteelle.

Noitauskomuksia on ollut kaikissa kulttuureissa kautta aikojen ja noituuden pelko on ajanut ihmisiä historian saatossa lukemattomiin henkirikoksiin. Usein ero šamaanin ja noidan välillä on ollut hiuksenhieno.

Tehtäviä

Miten noituus esiintyy Kalevalassa?
Miksi Väinämöistä ei poltettu roviolla?
Mikä ero on loitsulla ja rukouksella?
Mikä ero on noidilla ja pyhymyksillä?
Mitä noituutta muistuttavia käsityksiä ihmisillä on nykyään?

Noitavainot

Erityisesti "noitavainojen aikaa" oli keskiaika ja uuden ajan alku. Pahimmillaan ne olivat uskonsotien raivotessa 1550 - 1650. Ne kohdistettiin ihmisiin joita epäiltiin noidiksi, paholaisen palvojiksi.

Turvassa eivät olleet rikkaat, saati köyhät, eivät nuoret eikä vanhat. Noitavainot olivat myös keino päästä eroon pakanauskonnoista sekä muista kirkonvastaisista lahkoista ja niiden jäsenistä.

Suurin osa uhreista oli täysin viattomia, mutta osa harrasti kuin harrastakin noituutta - ne eivät tosin liittyneet mitenkään paholaiseen - ja ehkäpä joukossa oli niitäkin, joiden kohdalla kirkon käsitys ei ollut aivan täysin väärässä.

Tehtäviä

Ottakaa selvää, mihin Raamatun kohtaan noitavainot perustivat.
Ottakaa selvää, mihin kristittyjen taruhahmon Jeesuken sairaiden parantaminen perustui.
Miten on mahdollista, että keskiajan oppineet uskoivat aivan vakaasti noituuteen?

Ensimmäiset joukkomurhat tapahtuivat Pyreneiden niemimaalla ja alppiseudulla, jotka säilyivät kauan vainojen keskuksina.

Saksassa noitavainot yleistyivät suunnilleen 1450 -luvulla. 1600-luvun lopulla vainot levisivät myös Skandinaviaan. Atlantin yli Amerikkaan noidista aiheutunut hysteria levisi melko myöhään, vasta 1600-luvun loppupuolella.

Inkvisitio, eli katolisen kirkon 1100-luvulla perustama kidutustuomioistuin harhaoppisten tuomitsemiseksi, loi pohjan vainoille.

Tehtäviä

Ottakaa selvää, missä noitia on poltettu meidän vuosituhannellamme.
Miten on mahdolista, että ihmisiä edelleen poltetaan noitina?
Missä maissa kidutusta käytetään edelleen?

Syytetyksi tuleminen merkitsi kuolemantuomiota

Jo pelkästään syytetyksi tuleminen oli varma tapa päästä hengestään. Tässä tuomioistuimessa tunnustus "noidilta" saatiin kiduttamalla uhreja mitä hirveimmillä tavoilla. Kidutusta jatkettiin tunnustukseen saakka (ellei syytetty kuollut vammoihinsa aikaisemmin) ja "palkkiona" tunnustuksesta oli kuolema roviolla.

Pikku hiljaa tunnustuksen saamisesta kehittyi "taidemuoto" kiduttajille. Keksittiin mitä erilaisempia ja kauheampia tapoja. Yleensä kidutus alkoi useimmiten peukaloruuvilla, sen jälkeen useilla ruoskan iskuilla. Sitten sääripuristimilla, piinapenkillä, luunsärkijöillä jne. kunnes uhri tunnusti syyllisyytensä.

Syyllistyttää yritettiin myös eri kokeiden avulla, mm. vesikokeella. Siinä syytetty heitettiin sidottuna veteen, jos hän jäi kellumaan todettiin hänet syylliseksi ja teloitettiin. Jos taas syytetty hukkui, hän oli syytön ja hänet haudattiin kunniallisesti.

Tehtäviä

Ottakaa selvää, miten vesikidutus tapahtuu nykyään.
Ottakaa selvää, missä maissa kuolemantuomio on nedelleen mahdollinen.
Onko mahdollista, että Suomi ottaa kuolemantuomion uudelleen käyttöön.
Kenelle roviolla poltetulle vääräoppiselle on pystytetty patsas?
Missä patsas sijaitsee?

Sukulaiset maksoivat kidutuksen ja roviolla polttamisen

Noidiksi epäillyiden kiduttaminen ja teloittaminen antoi syyttäjille ja pyöveleille suuret omaisuudet. Syytetty tai heidän sukulaisensa joutuivat nimittäin maksamaan kaikki kidutuksessa ja teloituksessa aiheutuneet kustannukset.

Vuonna 1486 Paavi Innocentius VIII laillisti noitauskon ja hyväksyi polttamisen. Kolme vuotta myöhemmin kirjoittivat Dominikaanimunkit Jacob Sprenger ja Heinrich Institorisin kirjan "Malleus Maleficarum", eli Noitavasara, jossa he neuvoivat menettelytavat noitaprosessissa. Myös muut kirkkokunnat käyttivät teosta ohjekirjanaan Uskonpuhdistuksen jälkeen.

1600-luvun lopulla oikeudenkäytön virheet ja syytettyjen tunnustusten tutkiminen alkoivat herättää arvostelua. Englannissa viimeiset noidat poltettiin 1682, Ranskassa vuonna 1745 ja Saksassa vasta 1775. Uusi todellisuuskäsitys ja valistusaatteet päättivät suurimittaiset vainot lopullisesti.

Tehtäviä

Ottakaa selvää, miten Martin Luther suhtautui noituuteen.
Ottakaa selvää, koska Suomessa poltettiin viimeinen noita.
Keitä olivat pääsiäisnoidat?
Miten muslimit teloittavat uskosta luopuneita?
Miten muslimit teloittavat ateisteja?

Lisälukemista: Suvaitsevaisuuden periaatteiden julistus

(Unescon yleiskokouksen julistus 16.11.1995)
Artikla 1

1.1 Suvaitsevaisuus on

meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. Sitä edistävät tietämys, avoimuus, viestintä, ajatuksenvapaus, omatunto ja luottamus. Suvaitsevaisuus on sopusointuista erilaisuutta. Se ei ole pelkästään moraalinen velvollisuus, se on myös poliittinen ja juridinen vaatimus. Suvaitsevaisuus, hyve joka tekee rauhan mahdolliseksi, auttaa korvaamaan sotakulttuurin rauhankulttuurilla.

Tehtäviä

Millä tavalla tietämys lisää suvaitsevaisuutta?
Pitäisikö Suomessa lisätä avoimuutta? Missä asioissa?
Miten ajatuksenvapautta rajoitetaan?
Miten ajatuksenvapautta voitaisiin edistää?
Millä tavalla suvaitsevaisuus edistää rauhaa?

1.2 Suvaitsevaisuus ei ole

myöntyväisyyttä, alentuvaisuutta eikä suopeutta. Suvaitsevaisuus on ennen kaikkea sitä, että tunnustetaan toisten yleismaailmalliset ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Missään tapauksessa sen nojalla ei voida puolustaa näihin perusarvoihin kohdistuvia loukkauksia. Suvaitsevaisuutta tulee osoittaa yksilöiden, ryhmien ja valtioiden.

Tehtäviä

Pitääkö ateistien myöntyä pakollisiin hartauden harjoituksiin suvaitsvaisuuden nimissä?
Millä tavalla uskonnot loukkaavat ihmisoikeuksia eri puolilla maailmaa?
Millä tavalla uskonnot rajoittavat perusvapauksia?

1.3 Suvaitsevaisuus on velvoite

,joka tukee ihmisoikeuksia, moniarvoisuutta (myös kulttuurien moninaisuutta), demokratiaa ja laillisuutta. Se merkitsee ahdasmielisyyden ja itsevaltaisuuden torjumista ja vahvistaa kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa esitetyt normit.

Tehtäviä

Miten ahdasmielisyyttä voitaisiin torjua?
Paavi on itsevaltias. Miten tämä asia voitaisiin korjata?
Miten ihmisoikeuksia voitaisiin edistää Saudi-Arabiassa, Iranissa ja Pakistanissa?

1.4 Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti

suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille.

Tehtäviä

Miten ateisteja yritetään saada luopumaan omasta vakaumuksestaan?
Ketkä Suomessa tyrkyttävät väkisin näkemyksiään toisille?
Ottakaa selvää, miten suhtaudutte itsestänne hieman poikkeaviin ihmisiin. Artikla 4

Kasvatus

4.1 Kasvatus on tehokkain suvaitsemattomuuden ehkäisykeino.

Suvaitsevaisuuskasvatuksen ensi askel on se, että ihmisille opetetaan, mitkä heidän yhteiset oikeutensa ja vapautensa ovat, jotta niitä voidaan kunnioittaa, ja vahvistetaan halua suojella toisten oikeuksia ja vapauksia.

Tehtäviä

Kerrotaanko kouluissa, mitkä uskonnottomien oikeudet koulussa ovat?
Miten uskonnottomien oikeuksia kouluissa voitaisiin parantaa?
Miksi elämänkatsomustiedossa pitäisi opettaa tavattoman paljon suvaitsevaisuutta mutta oman uskonnon opetuksessa vähän tai ei ollenkaan?

4.2 Suvaitsevaisuuskasvatusta tulisi pitää ehdottoman tärkeänä velvollisuutena

;siksi on tarpeen edistää järjestelmällisiä ja järkiperäisiä opetusmenetelmiä, jotka puuttuvat suvaitsemattomuuden kulttuurisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin, poliittisiin ja uskonnollisiin lähteisiin - väkivallan ja eristämisen merkittäviin juuriin. Koulutuspolitiikan ja -ohjelmien pitäisi olla omiaan kehittämään ymmärtämystä, yhteisvastuuta ja suvaitsevaisuutta yksilöiden välillä samoin kuin kansallisten, sosiaalisten, sivistyksellisten, uskonnollisten ja kielellisten ryhmien ja kansakuntien kesken.

Tehtäviä

Pitääkö suvaitsemattomuutta suvaita?
Alempana on kerrottu suvaitsevaisuuden historiasta Suomessa. Miten suvaitsevaisuus on kehittynyt Euroopassa?
Missä maissa suvaitsemattomuus on pahinta?

Lisälukemista: Islam monikulttuurisuuden arvostelijana

Lähteitä

Seuraavan esityksen runko perustuu arabiankielen ja Lähi-idän tutkimuksen professorin Alfred Guillaumen [1888 - 1965] pelikaanipokkariin Islam (painos vuodelta 1975). Toinen tärkeä lähde ovat nimimerkki Ibn Warraq'in seitsemän kirjaa.

Suomenkielisistä teoksista paljon hyödyllistä tietoa löytyy Armas Salosen 1950 ilmestyneestä teoksesta Allahin kansat ja Jussi Aron vuonna 1967 ilmestyneestä teoksesta Arabialainen kulttuuri.

Miten löydät Koraanin kohdat

Ohje: Kirjoita esimerkiksi hakuohjelma Googlen hakuruutuun ”Koraani”. Napauta linkkiä 4. Valitse Muokkaa / Etsi ja kirjoita 43. Saat suomennoksen suurasta 43.

Islamin jumaluustiede ja naiset

Naisen tarkoitus

Juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin mukaan jumala loi miehen maan tomusta ja naisen jumala loi miehen kylkiluusta tyydyttämään miehen tarpeita eli seksiobjektiksi (suurat 2.35–36, 17.19–20, 20.120–121, 12.22–44, 4.117, 43.15–19, 52.39, 37.149–50, 53.21–22, 53.27, 2.178, 2.228, 2.282, 3.3, 4.11, 4.34, 4.43, 5.6, 33.32–33, 33.53, 33.59).

Miehellä saa olla enintään neljä vaimoa ja rajoittamaton määrä jalkavaimoja (orjia).

Naisella saa olla vain yksi mies.

Syntiinlankeemuksen seuraukset

Itse al-Ghazali on kirjassaan ”Book of Counsel of Kings” kirjannut naiselle seuraavat rangaistukset luomistarun Eevan käytöksen rangaistukseksi. Tarun mukaan Eeva söi hedelmää puusta, josta jumala oli kieltänyt syömästä.

Kuukautiset
Lasten synnyttäminen
Ero isästä ja äidistä ja naimisiin meno vieraan kanssa
Raskaus
Ei itsemääräämisoikeutta
Pienempi perintöosuus (enintään puolet)
Hänen velvollisuutensa suostua miehen määräämään avioeroon ja hänen oma oikeudettomuutensa erota
Miehellä on laillinen oikeus neljään vaimoon, mutta naisella voi olla vain yksi mies.
Tosiasia, että hänen pitää olla eristettynä kotiinsa
Tosiasia, että hänen on pidettävä päänsä verhottuna sisällä
Tosiasia, että todistajana yhtä miestä vastaa kaksi naista
Tosiasia, ettei hän saa mennä ulos ilman aviomiehen tai sukulaisen seuraa
Tosiasia, että miehet voivat ottaa osaa perjantain ja juhlapäivien rukouksiin ja hautajaisiin mutta naiset eivät
Pätemättömyys hallitsijoiksi ja tuomareiksi
Tosiasia, että hyveitä on tuhat ja niistä vain yksi on naisten ja 999 miesten
Tosiasia, että jos nainen on siveetön, häntä kidutetaan viimeisellä tuomiolla (tapahtuu maailmanlopun ja kuolleiden herättämisen jälkeen paikassa, jota kutsutaan Helvetiksi) vain puolet siitä kuin muita
Tosiasia, että kun heidän miehensä kuolee, heidän on odotettava kolme kuukautta, ennen kuin he voivat mennä uudelleen naimisiin
Tosiasia, että jos hänen miehensä eroaa hänestä, hänen on odotettava kolme kuukautta tai kolme kuukautiskiertoa, ennen kuin hän voi mennä uudelleen naimisiin

Tehtäviä

Kopioikaa yllä mainitut suurat Internetistä yhdeksi tiedostoksi.

Nainen on alempi olento

Profeetta Muhammedin kerrotaan sanoneen, että miesten on koheltava lempeästi kahta heikkoa olentoa, naista ja orjaa.

Islamissa ensin tulevat miehet, sitten tulevat hermafrodiitit ja vasta sitten tulevat naiset.

Nainen on epäpuhdas

Suura 5.6:

Te, jotka uskotte! Noustessanne rukoilemaan peskää kasvonne ja kätenne kyynärpäätä myöten, pyyhkikää päänne ja peskää jalkanne nilkkoja myöten.

Ja jos olette tahriintuneet, tehkää itsenne puhtaaksi. Ja jos olette sairaina tai matkalla tai joku teistä tulee käymälästä, tai olette olleet yhteydessä naisten kanssa, eikä vettä ole saatavissa, niin hangatkaa kasvonne ja kätenne hienolla, puhtaalla hiekalla.

Jumala ei sälytä päällenne hankaluuksia, mutta tahtoo, että vaeltaisitte puhtaudessa ja että Hänen armonsa teissä tulisi täydelliseksi, jotta olisitte kiitolliset.

Epätasa-arvo sukupuolisasioissa

2.223. Vaimonne ovat teidän vaimonne, käykää vainiollanne mielenne mukaan, mutta suorittakaa myös ensin jotakin hyvää sielujenne puolesta.

Pelätkää Jumalaa ja tietäkää, että tulette kohtaamaan hänet. Julista, Muhammed, uskovaisille ilosanomaa!

4.34. Miehet olkoot naisten esimiehiä, koska Jumala on asettanut heidät näihin nähden korkeampaan asemaan, ja myös niiden suoritusten tähden, joita miesten on omaisuudestaan naisten hyväksi tehtävä.

Hyveelliset naiset ovat alistuvaisia ja vaalivat huolellisesti, kätkössä, kaikkea sitä, minkä Jumala on kätköön tarkoittanut.

Mitä niihin tulee, joiden puolelta kohtaatte uppiniskaisuutta, niin varoittakaa heitä, erottakaa heidät vuoteestanne ja kurittakaa heitä, mutta jos he silloin tottelevat teitä, niin älkää etsikö riitaa heidän kanssaan.

Katso, Jumala on ylevä ja suuri.

Naisen sukupuolielinten silpominen

Tyttöjen sukupuolielinten silpominen (tyttöjen ympärileikkaus) on monissa islamin maissa yleinen.

Tämän tavan tarkoitus on estää naista saamasta sukupuolista nautintoa ja pettämästä aviomiestään.

Suuri määrä tyttöjä sairastuu ja kuoleekin silpomisen seurauksena.

Tapaa ei voidan puolustaa sillä, että se on islamia vanhempi.

Se, että tätä tapaa ei ole mainittu Koraanissa, ei tee siitä ei-islamilaista tapaa.

Hyvin monet islamin tavat hunnutus mukaan lukien ovat islamia vanhempia.

Erityisesti naisiin kohdistuvia julmia rangaistuksia

Kivittäminen aviorikoksesta (Suomessa ei ole tällaista rikosta, tutkikaa sanakirjasta, mitä se tarkoittaa) kohdistuu yleensä vain naiseen.
Jos miehiä yleensä ollenkaan rangaistaan aviorikoksesta, rangaistus on yleensä sata raipaniskua, vaikka kuolemantuomiokin on teoriassa mahdollinen.
Väärästä todistuksesta aviorikoksen suhteen naineen henkilön suhteen kahdeksankymmentä raipaniskua (raiskatut naiset joutuvat helposti tämän rangaistuksen kohteeksi).
Uskosta luopuminen rangaistaan kuolemantuomiolla. (Tätä käytetään myös omien pyrkimysten tielle ilmaantuneiden miesten hävittämiseen.)
Viinin juominen rangaistaan kahdeksallakymmenellä raipaniskulla. Brittitoimittaja kertoo juoneensa viiniä saudiprinssin kanssa. Seuraavana päivänä prinssi tuomitsi jonkun viiniä juoneen vankilaan.
Varkaalta katkaistaan ensimmäisellä kerralla oikea käsi, ja silpomista jatketaan seuraavilla kerroilla ja lopulta varas voidaan surmata.
Ryöstö maantiellä rangaistaan kaikkien raajojen amputoinnilla, ryöstömurha telotuksella miekalla tai ristiinnaulitsemisella.

Alaikäinen raiskattu voidaan kivittää

Mies voi raiskata naisten nähden naisia, mutta miespuolisten todistajien puuttuessa häntä ei tuomita.

Nainen ei voi edes ilmiantaa raiskaajaa, sillä hän voi joutua oman perheen kunniamurhan kohteeksi.

Miehen on lupa tappaa vaimo ja tämän rakastaja, jos hän tapaa heidät itse teossa.

Alaikäinen raiskatuksi tullut nainen voidaan kivittää.

Epätasa-arvo perinnön suhteen

4.11. Jumala määrää lastenne suhteen: Miehinen perillinen saakoon yhtä paljon kuin kaksi naispuolista yhteensä, mutta jos näitä tyttölapsia on enemmän kuin kaksi, niin saakoot he kaksi kolmatta osaa siitä, mitä vainaja on jälkeensä jättänyt, ja jos on yksi ainoa, saakoon hän puolet.

Vainajan vanhemmat saakoot kumpikin kuudennen osan hänen jäämistöstään, jos häneltä jäi lapsia. Mutta jos häneltä ei jäänyt lapsia, vaan vanhemmat yksin perivät hänet, niin saakoon äiti kolmannen osan, ja jos hänellä (vainajalla) on veljiä, niin saakoon äiti kuudennen osan, kaikki tämä kuitenkin vasta sen jälkeen, kuin testamentin määräämät erät tai velka on vähennetty.

Mitä tulee teidän vanhempiinne ja lapsiinne, niin ette voi tietää, kummat saattavat olla teille hyödyllisemmät. Kaikki tämä on Jumalan määräys; Jumala on totisesti tietävä, viisas.

4. 12. Ja teille kuuluu puolet siitä, mitä vaimonne ovat jälkeensä jättäneet, jollei heillä ole lapsia; mutta jos heillä on lapsia, tulee osallenne neljäs osa vaimojenne jäämistöstä, sen jälkeen kuin heidän mahdolliset testamenttimääräyksensä ovat täytetyt tai velka on vähennetty.

He (vaimot) saakoot puolestaan neljännen osan siitä, mitä te olette jälkeenne jättäneet, jollei teiltä jää lapsia; mutta jos teiltä jää lapsia, niin tulee heidän osalleen kahdeksas osa teidän jäämistöstänne, sen jälkeen kuin testamentin määräykset on täytetty tai velka on vähennetty. jos miehellä tai naisella, joka jättää perinnön jälkeensä (ei ole vanhempia eikä lapsia, mutta) on veli tai sisar, niin saakoot kumpikin kuudennen osan, sen jälkeen kuin testamentin määräykset on täytetty tai velka on vähennetty, loukkaamatta kenenkään oikeutta.

Tämä on Jumalan säännös; katso, Jumala on tietävä, lempeä.

Tyttö on vähemmän toivottu lapsi kuin poika

Koska nainen perii vähemmän kuin mies, nainen ei ole yhtä toivottu lapsi kuin mies. Jos tyttö on ainoa lapsi, hän perii vain puolet omaisuudesta, loput menevät isänpuoleisille miessukulaisille. 99 % esimerkiksi Pakistanin katulapsista on tyttöjä.

Jos aviomies kuolee, nainen perii vain neljäsosan. Jos vaimoja on useita, tilanne on tietysti vielä huonompi.

Verikosto

2.178. Teille, jotka uskotte, on määrätty verenkosto murhatapauksissa: vapaa mies vapaasta, orja orjasta ja nainen naisesta, mutta jos joku saa sen jotenkin muuten anteeksi (loukatulta) veljeltä, on se järjestettävä asianmukaisella tavalla ja hyvitettävä runsaalla mitalla.

Tästä ilmenee, että

Islam hyväksyy verikoston
Nainen, mies ja orja ovat eriarvoisia verikoston suhteen.

Euroopassa verikostoa tavataan lähinnä enää vain muslimialueilla (entisessä Jugoslaviassa).

Myötäjäiset

Myötäjäiset käytetään käytännössä perheen menoihin kuten kodin sisustamiseen jne. Vaikka naisella on periaatteessa oikeus omaisuuteen, se ei käytännössä toteudu.

Mies määrää yleensä kaikesta, mutta mies ei ole velvollinen maksamaan edes naisen terveydenhoitokuluja.

Naisen oikeus sivistykseen

Kalifi Omarin (581–644) kerrotaan sanoneen: ”Estäkää naisia oppimasta kirjoittamaan! Sanokaa ei heidän oikuilleen!”

Yleissääntö on, että islamilaisen lain alaisuudessa nainen saa oppia lähinnä Koraania, uskontoa ja taloustöitä.

Miehen oikeus väkivaltaan naista kohtaan

Islamilaisten jumaluusoppineiden mukaan (Ibn Warraq: Why I Am Not A Muslim, s. 314) islamilaisella miehellä on oikeus väkivaltaan vaimoaan kohtaan seuraavissa tapauksissa:

Nainen kieltäytyy kaunistautumasta miestään varten
Nainen kieltäytyy tyydyttämästä miehen sukupuolisia tarpeita
Poistuu kotia ilman miehen lupaa tai islamilaisen lain tunnistamaa syytä
Kieltäytyy uskonnollisista velvoitteistaan

Naisen kotoa poistuminen

Islamilaisten jumaluusoppineiden mukaan (Ibn Warraq: Why I Am Not A Muslim, s. 317) naisen kotoa poistumista koskevat seuraavat kiellot ja käskyt:

Nainen voi poistua kotoa vain todellisen tarpeen vaatiessa
Poistumiseen pitää olla aviomiehen tai laillisen holhoojan lupa
Poistuessaan naisen pitää olla hyvin peitetty, kasvot mukaan lukien, jotta hän ei ole houkutteleva ympärillä oleville miehille; hänen pitää kulkea pää kumarassa vilkuilematta sen enempää vasemmalle kuin oikeallekaan
Hänellä ei saa olla hajusteita. Profeetta on sanonut: ”nainen joka käyttää hajusteita ja menee miesten eteen, on huorin tekijä (katso sanakirjasta, mitä huorin tekijä tarkoittaa)
Hän ei saa kävellä keskellä tietä miesten keskellä. Huomauttaessaan moskeijasta poistumisesta profeetta sanoi: ”Naisilla ei ole oikeutta kävellä miesten keskellä – pysykää sivussa.
Hänen tulee kävellä siveällä ja ujolla tavalla (suura 24.31).
Kun hän puhuu vieraan kanssa, hänen äänensä tulee säilyä normaalina (suura 33.32).
Myymälässä ja toimistossa hänen tulee välttää jäämistä kahden kesken miehen kanssa suljetun oven taakse. Profeetta on sanonut: ”Mies ja nainen eivät voi olla koskaan kahden kesken ilman että paholainen sekaantuu asiaan ja tekee pahimman.”
Hän ei saa koskaan kätellä miestä.
Edes naisystävän talossa hän ei saa poistaa mitään häntä peittäviä vaatteita, jos mies on talossa piilossa. Profeetta on sanonut: ”Nainen, joka ottaa pois viittansa (verhonsa) muualla kuin omassa tai miehensä talossa, repii irti kirjekuoren, joka suojaa häntä jumalan edessä.
Nainen ei saa matkustaa 30 kilometriä kauemmaksi ellei hänellä ole seuranaan hänen miehensä tai hänen sukulaisensa.
Nainen ei saa koskaan yrittää matkia miestä.

Naisen pukeutuminen

Nainen saa pukeutua miten tahansa seuraavien sääntöjen puitteissa:

Hänen pukunsa on peitettävä koko ruumis lukuun ottamatta kasvoja ja käsiä.