Kulttuurit

(Kulttuuriperintö ja identiteetti)

Lukion elämänkatsomustieto 4
et 13 ET 4


Tätä on viimeksi muutettu 19.11.2012
Kaikki etkirjat löydät tästä

Sisällysluettelo

Tekstin alkuun

Opetussuunnitelmat

Ateistien ehdotuksen uudeksi opetussuunnitelmaksi
löydät tästä

Opetushallituksen ohjeen uudeksi opetussuunnitelmaksi
löydät tästä

Miesten suurpujottelu on peruutettu televisiotyöntekijöiden lakon takia.

Helsingin Sanomat 10.2.2004

Sisällysluettelo
  1. Kulttuurit
  2. (Kulttuuriperintö ja identiteetti)
  3. Wikipedian johdanto ja kommentit siihen
    1. Kulttuuriperintö ja identiteetti/Johdanto
      1. Ovatko kaikki kulttuurit yhtä arvokkaita?
      2. Kommentit
  4. Wikipedian Eurooppalainen kulttuuri
    1. Teksti
    2. Kommentit
  5. Maailmankuvan, maailmankatsomuksen ja elämänkatsomuksen käsitteet ja niiden keskinäinen suhde
    1. Eurooppalaiset arvot
    2. Mikä tekee onnelliseksi
    3. Elämänkäsitys
    4. Todellisuuskäsitys
    5. Peruskäsitteistä
    6. Mistä kiistassa "maailmankatsomuksen" ja "todellisuuskäsityksen" suhteen on kysymys
    7. Elämä on osa todellisuutta
    8. Mitä todellisuuskäsitykseen kuuluu
    9. Kaikki kouluaineet käsittelevät todellisuuskäsityksiä
    10. Tehtäviä
    11. Ota seuraava huomioon ylioppilaskirjoituksissa
    12. Elämänkäsitykset voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan
    13. Elämänkatsomustietoa on vain Suomessa
    14. Uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine
    15. Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään
    16. Luonnontutkimus ja uskonnottomat elämänkäsitykset
    17. Jumalat eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen
    18. Uskonnottomilla on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys
    19. Uskonnottomien arvokäsitykset
    20. Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä
    21. Mitä elämänkäsitykseen kuuluu
    22. Tämä oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin
    23. Tässä oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa
    24. Nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa
    25. Historiaa
    26. Uskontojen historia ja siveysoppi
    27. YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen
    28. Uskonnottomien oikeuksia on jälleen vähennetty
    29. Vasemmistoliitto (SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia
    30. Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty uskonnottomien syrjimiseen
    31. Elämänkatsomustieto tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta
    32. FETO:n jäsenten enemmistö on kristittyjä
    33. Painetut oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia
    34. Neekeri on poistettu sanastosta
    35. Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon
    36. Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?
    37. Ratkaise itse
  6. Wikipedian Kulttuuriperintö ja identiteetti/Kulttuurin käsite
    1. Kulttuuriperintö ja identiteetti/Kulttuurin käsite
    2. Kommentit
  7. Kulttuurin käsite ennen ja nyt
    1. Mitä kulttuuri on
      1. Vanha määritelmä
      2. Uusi määritelmä
      3. Uusi kielenkäyttö
  8. Wikipedian Kulttuuriperintö ja identiteetti/Kulttuurin käsite
    1. Identiteetti ja kulttuuri-identiteetti
    2. Kommentit
    3. Minuus, identiteetti, käsitteistä ei ole yksimielisyyttä
    4. Henkilöys eli persoonallisuus
    5. Luonne
    6. Minuus
    7. Samaistuminen eli identiteetti
    8. Onko aito minuus olemassa
    9. Nykyaikainen ja minuus
    10. Hajanainen minuus
    11. Pysyvä minuus
  9. Wikipedian Etnosentrismi
    1. Kommentit
    2. Kommenttien sijasta esitämme oman käsityksemme
  10. Identiteetti etnisyys ja kulttuuriperintö
    1. Identiteetti
    2. Mikä etninen ryhmä eli kansa on
    3. Tehtävä
    4. Myös sinä kuulut etniseen ryhmään
    5. Lisäaineistoa
    6. Tehtäviä
  11. Wikipedian Suomalainen kulttuuri
    1. Teksti
    2. Kommentit
  12. Wikipedia Saamelainen kulttuuri
    1. Teksti
    2. Kommentti
  13. Saamelaiset, suomalaiset ja eurooppalaiset kulttuuripiirteet ja niiden nykyinen merkitys
    1. Saamelaisten asuinalue ja elinkeinot
    2. Mistä he tulivat?
    3. Sorto ja pakkokäännytys
    4. Riisto, väkivalta ja viina
    5. Paholaisen kieli
    6. Sulautuminen
    7. Kristinusko hävitti perinteitä
    8. Itsetunto heikentynyt
    9. Syrjintä kouluissa
    10. Sami Liitto
    11. Tehtäviä
    12. Muinaissuomalaiset perinteet
    13. Yhteiselämää maaseudulla
    14. Tehtäviä
    15. Seuratoiminta
    16. Tehtäviä
    17. Työväenperinne
    18. Tehtäviä
    19. Maailmanperintö
    20. Suomen maailmanperintökohteet
    21. Tehtäviä
    22. Eurooppalainen ravitsemus
      1. Tehtäviä
    23. Alkoholi
      1. Tehtäviä
    24. Huumausaineet
      1. Tehtäviä
    25. Tupakka
      1. Tehtäviä
    26. Matkailu
      1. Tehtäviä
    27. Urheilu ja vapaa-aika
      1. Tehtäviä
    28. Seksi
      1. Tehtäviä
  14. Kulttuurien ja sivilisaatioiden vuorovaikutus
    1. Mikä on sivilisaatio
    2. Sivilisaatioiden välinen taistelu
    3. Oikeus omaan elämäntapaan
    4. Tehtäviä
  15. Etninen ja kulttuurinen moninaisuus Suomessa ja maailmalla
    1. Lähteet
    2. Mitä uudenaikaistuminen on
    3. Laaja valtarakenteiden muutos
    4. Esiteollinen yhteiskunta
    5. Taloudellinen kasvu oli hidasta
    6. Nollasummapeli
    7. Kohtaloon alistuminen
    8. Uskonnolliset valtarakenteet
    9. Yhteiskunnallinen asema periytyi
    10. Perinteiset arvot
    11. Uudenaikaistuminen vahvistaa valtarakennetta
    12. Taloudellinen kasvu keskeisenä tavoitteena
    13. Uudenaikaistumisen seurauksia
    14. Perinteinen todellisuuskäsitys muuttuu
    15. Frankfurtin koulukunta
    16. Uudenaikaistumisen inhimilliset kustannukset
    17. Elämän laatu
    18. Vanhoillisuus on lisääntymässä
    19. Tehtäviä
    20. Valtiouskonnon aika Suomessa
    21. Uskonnottomat ja vääräuskoiset karkoitettiin maasta
    22. Puhdasoppisuus eli fundamentalismi
    23. Usko perustui pyhiin teksteihin
    24. Keskitetty valtajärjestelmä
    25. Vanhat tavat pois
    26. Tehtäviä
    27. Kyläyhteisöt ja yhteisomistus
    28. Luontaistalous
    29. Vastavuoroisuus ja talkoot
    30. Ulkonaiset puitteet tärkeät
    31. Tehtäviä
    32. Kuoleman jälkeinen tuomio
    33. Uskosta ja armosta pääsi taivaaseen
    34. Maailmanloppu ja kuolleiden herätys
    35. Apua jumalalta
    36. Kuningas ja papisto lisäsivät valtaansa
    37. Virkamieskirkko
    38. Kolmisäätyoppi
    39. Kuningas oli jumalan sijainen maan päällä
    40. Ankara kirkkolaki
    41. Alttarin ja valtion liitto
    42. Kirkko oli valtion tiedotuskanava
    43. Jumalan ruumiin ja veren nauttiminen
    44. Kirkossa käymättä olemisesta voitiin sakottaa
    45. Kirkkokuri ja häpeärangaistukset
    46. Sukupuolisiveyden valvonta
    47. Yhden rikkomuksesta jumala rankaisee kaikkia
    48. Uskonnon opetusta tehostettiin
    49. Kinkerit
    50. Kirkko kiristi yhä otettaan
      1. Tehtäviä
    51. Noitavainot
    52. Noitavasara
    53. Noitavainot olivat kovimmillaan Galieo Galilein aikana
    54. Noituudesta epäiltyjä kidutettiin
    55. Noidat poltettiin elävältä
    56. Noitasapatit
    57. Suomessa noitia poltettiin puhdasoppisuuden aikana
    58. Nigerian kristityt polttavat edelleen noitia
    59. Usko taikuuteen oli yleinen
    60. Tehtäviä
    61. Tavat ja juhlat
      1. Kristillinen vihkiminen tuli pakolliseksi 1563
      2. Avioliitto ei ole pyhä toimitus (sakramentti)
      3. Häät
      4. Avioliiton vaikuttimet olivat taloudellisia
      5. Paikalle kutsuttiin myös vainajat
      6. Pahojen henkien karkotus
      7. Lapsikaste ja taikominen
      8. Paholaisen häätäminen lapsesta
      9. Vainajalle tavaroita mukaan
      10. Kummittelemisen estäminen
    62. Vuotuisjuhlat
      1. Kekri
      2. Vuoden suurin juhla
      3. Kekripuuroa vainajille
      4. Kekrinä ennustaminen
      5. Tehtäviä
    63. Pietismi
      1. Herätysliike
      2. Herrnhutilaisuus ja metodismi
      3. Kirkolliset pietistit
      4. Maailma ja uskovaiset
      5. Herätys ja parannuksen teko
      6. Seurojen pito kiellettiin
      7. Yleinen pappeus
      8. Ihana aika ennen viimeistä tuomiota
      9. Papisto siveellisesti rappeutunutta
      10. Pikkuporvaristo takaisin uskovaisiksi
      11. Herätysliikkeet saattoivat kyseenalaistaa valtion ja kirkon liiton
      12. Luvattomat herätyskokoukset kiellettiin
      13. Ihmiset alistuivat ulkopuolisille arvovalloille
      14. Ihmiset elivät köyhyyden ja sairauksien keskellä
      15. Nälänhädät ja kerjäläiset
      16. Yhteisön paine oli kova
      17. Kuuliaisuus, nöyryys ja tottelevaisuus
      18. Huoli tulevaisuudesta
      19. Tehtäviä
    64. Teollistuminen
      1. Teollistumisen alku
      2. Kansalaisyhteiskunta korvaa paikallisyhteisön
      3. Isojako ja uusjako hävittivät maalaisyhteisön
      4. 70 % taloista siirrettiin uuteen paikkaan
      5. Metsäteollisuus lopetti yhteislaiduntamisen
      6. Luokkajako maaseudulla
      7. Elämä alkoi keskittyä ydinperheen piiriin
      8. Avioliiton luonne muuttui
      9. Vanhempian naittajavalta lakkautettiin
      10. Valtakunnallisia käsityksiä syntyi
      11. Tehtäviä
    65. Aatteet ja herätysliikkeet
      1. Yksityisiä yhdistyksiä syntyy
      2. Tavat muuttuvat, yhteissaunat loppuvat
      3. Valistusajattelu
      4. 1700 luvun uskonnolliset herätysliikkeet
      5. 1800 -luvun herätysliikkeet
      6. Neljä herätysliikettä
      7. Rukoilevaisuus
      8. Körttiläisyys
      9. Evankelinen herätysliike
      10. Laestadiolaisuus
      11. Synnin vastustaminen
      12. Viimeisen tuomion odotus
      13. Maalaisten liikkeitä
      14. Vaadittiin paluuta entiseen
      15. Yksilöllisyyttä korostettiin
      16. Kansallisromantiikka
      17. Tutkimusmatkat
      18. Angloamerikkalaiset herätysliikkeet saapuivat
      19. Tehtäviä
    66. Yhteiskunnallisia muutoksia
      1. Köyhäinhoitokunta
      2. Kunnallishallinto
      3. Kunta ja seurakunta erotettiin toisistaan
      4. Kansakoulut
      5. Oppikoulut kouluylihallituksen valvontaan
      6. Kirkko ja valtio
      7. Yhdistystoiminta
      8. Lakisääteinen köyhäinhoito ja kristillinen hyväntekeväisyys
      9. Herätysliikkeet hyväksyttiin kirkkolaissa
      10. Pyhäkoulut
      11. Tehtäviä
    67. Jumalattomuus eli ateismi Suomessa ennen Suomen itsenäistymistä
    68. Kun papit ryyppäsivät
    69. Kuolemantuomio harhaoppisuudesta
    70. Vääräoppisia ulkomaalaisia jouduttiin sietämään
    71. Valistusaatteet kartanoissa
    72. Jumalaton papin poika
    73. Vastavaikutuksia
    74. Filosofinen tiedekunta ei saanut kajota uskonnollisiin kysymyksiin
    75. Porthanin mukaan ateismi oli yhteiskunnalle vaarallinen
    76. Paholaista ei ole olemassa
    77. Herrojen vapaa-ajattelu
    78. Talonpojat pappien puolella herroja vastaan
    79. Pyhät toimitukset virkanimityksen ehdoksi
    80. Järkiperäisyys ja herännäisyys
    81. J. V. Snellman
    82. Oppimattomankin piti pyrkiä vapaaseen vakaumuksen muodostamiseen
    83. Opettajalle opettamisvapaus
    84. Valtiokirkko edistää tietämättömyyttä
    85. Ortodoksisesta kirkosta tuli toinen valtionuskonto
    86. Epäuskoiset kuuluvat pakosta valtiokirkkoon
    87. Darwinin Lajien synty
    88. Vapaamieliset lehdet
    89. Chydenius ja Lagerborg
    90. Esitelmä Darwinin käsityksistä
    91. Vuoden 1869 kirkkolaki
    92. Kirkosta sai siirtyä toiseen mutta ei uskontojen ulkopuolelle
    93. Eriuskolaislaki 1869
    94. Uskontojen ulkopuolelle jääminen torjuttiin talonpoikain voimin
    95. Vain protestanttisilla kristityillä oikeus perustaa eriuskolaisseurakuntia
    96. Poliisi esti uskonnonvapaus- ja suvaitsemisyhdistyksen toiminnan
    97. Uskonsota Jyväskylässä
    98. Keski-Suomi lehti
    99. Vanhoilliset perustavat uuden lehden
    100. Kehitysoppi paratiisitarua vastaan
    101. Vapaita Aatteita -lehti
    102. Työväenliikkeen tulo Suomeen
    103. Forssan ohjelma 1903
    104. Porvarillinen vapaamielisyys
    105. Ylioppilasyhdistys Prometheus
    106. Ehdotuksia ja kirjelmiä
    107. Kaksi kirjaa julkaistiin
    108. Yhdistyksen toiminnalla on jatkaja
    109. Vapaa Ajatus -lehti
    110. Tehtäviä
    111. Suomen itsenäistyminen ja ajatuksen vapaus
    112. Yhteiskunnalliset muutokset
    113. Muutos horjutti valtiokirkkoa
    114. Valtiokirkon johto valkoisten puolella
    115. Valtiokirkko osana Lapuan liikettä
    116. Ensimmäinen uskonnonvapauslaki 1922
    117. Evankelis-luterilaiselle kirkolle jäi hautausmaamonopoli
    118. Yhteiskunnan eriytyminen
    119. Hyvinvointivaltio
    120. Suomessa eriytyminen on kesken
    121. Kansallisvaltio
    122. Tehtäviä
    123. Ajattelun vapauden taustatekijöitä
      1. Kanssakäyminen ulkomaalaisten kanssa
      2. Juutalaisten asema
      3. Uskonnot ja ulkopolitiikka
      4. Juutalaiskysymys
      5. Ortodoksit kommunismia vastaan
    124. Sosialidemokraatit
    125. Uskonnon vastainen propaganda
    126. Seuraava uskonnonvapauslaki vasta v. 2003
    127. Tehtäviä
    128. Yhteiskunnan muutos sotien jälkeisessä Suomes­sa
      1. Suomi vanhanaikainen vielä sotien jälkeen
      2. Pientila oli kerjuun tiellä
      3. 40-50 vuotta Ruotsista ja Norjasta jäljessä
      4. Suomessa muutos oli hyvin nopea
      5. Nopea kaupungistuminen
      6. Hallinto toi työpaikkoja, jotka nyt vähenevät
      7. Liikaväestöä Ruotsiin
      8. Koulutustaso nousi
      9. Peruskoulu tuli viimeinkin
      10. Lukion käynti yleistyi
      11. Sukupuolten tasa-arvo koulutuksessa
      12. Naisten työssäkäynti lisääntyi
      13. Pienipalkkaiset ammatit ovat naisvaltaisia
      14. Yksin asuvien ja avoliittojen määrä ovat lisääntyneet
      15. Lasten määrä väheni
      16. Elämänuraperhe
      17. Ei ulkopuolisia pakotteita avioliittoon
      18. Erilaisuuden sieto on lisääntynyt
      19. Sallivuus ja suvaitsevuus ovat lisääntyneet
      20. Postmodernismi vastavaikutus
      21. Ankea menneisyys voi palata
      22. Monia arvojärjestelmiä ja todellisuuskäsityksiä esiintyy rinnakkain
      23. Aatteet tuontitavaraa
      24. Internet nopeuttaa ajatussaasteen leviämistä
      25. Suomeen tulee ulkomaalaisia ja pakolaisia
      26. Muslimien edut ajavat ateistien etujen ohi
      27. Uskonnot ovat edelleen etuoikeutettuja
      28. Uudet uskonnot eivät juuri onnistu käännytystyössään
      29. Valtiokirkot ovat vahvistuneet oikeistolaistumisen myötä
      30. Vasemmistolaisuus 1960 ja 1970 -luvuilla oli vain väliaikaista
      31. Tehtäviä
    129. Voiko jumalattomilla eli ateisteilla olla valtarakenteita (kulttuureja)
    130. Voiko jumalisilla (teisteillä) olla valtarakenteita (kulttuureja)
      1. Mikä on uskonto
      2. Uskonnonvapauslaki uskontojen valtarakenteista
    131. Jumalattomuus ja (ateismi) ja evankelis-luterilaisuus
    132. Uusateismin haaste
    133. Kirkosta eroamisen syyt
    134. Tehtäviä
    135. Modernin ateismin juuret
    136. Tehtäviä
    137. Uusateismin nousu
    138. Tehtäviä
    139. Mistä uusateismi kumpuaa?
    140. Tehtäviä
    141. Jumalakysymys uskonnonfilosofiassa
    142. Tehtäviä
    143. Tehtäviä
    144. Tehtäviä
    145. Tehtäviä
    146. Tehtäviä
    147. Tehtäviä
    148. Tehtäviä
    149. Richard Dawkinsin argumentit ateismin puolesta
    150. Tehtäviä
    151. Jumalan olemassaolo on epätodennäköistä
    152. Tehtäviä
    153. Luonnontieteet ja Jumala
    154. Tehtäviä
    155. Tehtäviä
    156. Tehtäviä
    157. Tehtäviä
    158. ”Aukkojen Jumalan” vaarat
    159. Tehtäviä
    160. Tehtäviä
    161. Uskonnon ja väkivallan suhde
    162. Tehtäviä
    163. Tehtäviä
    164. Dialogi vaarassa
    165. Tehtäviä
    166. Tehtäviä
    167. Kutsu ajatustenvaihtoon
    168. Tehtäviä
    169. Tehtäviä
    170. Tehtäviä
    171. Kirjoittajan osoitetiedot
    172. Sekulaari Suomi Kolumni Seura-lehdessä 28.11.2008
    173. Tehtäviä
    174. Suurimmat uskonnot
    175. Erilaisia kristittyjä
    176. Kristinuskon leviäminen
    177. Eurooppalaiset eroavat kirkoista
    178. Islam kasvaa nopeimmin
    179. Suomessa islamiin kääntyy vain vähän
    180. Kristinusko leviää lähetystyön avulla
    181. Islamin kasvu perustuu väsetönkasvuun
    182. Islam Euroopassa
      1. Muslimit Euroopan unionissa
      2. Muslimit muualla Euroopassa
  16. Elämä monikulttuurisessa yhteiskunnassa
    1. Monikulttuurisuuden (monivaltarakenteisuuden) puolesta
      1. Pääasiallinen lähde
      2. Monikulttuurisuuden historiaa
      3. Monikulttuurisuuden syyt
      4. Monikulttuurisuuden eri merkitykset
      5. Monikulttuurisuus Suomessa
      6. Monikulttuurisuuden tutkimus
      7. Tutkimussuuntauksia
      8. Monikulttuuristen yhteisöjen luottamuspula
      9. Monikulttuurisen yhteisön vaikutus yksilöön
    2. Monikulttuurisuutta vastaan
      1. Pääasiallinen lähde
      2. Monikultturisuuden käytännön toteutus on ristiriidassa tosiasioiden kanssa
      3. Monikulttuurisuus ei vähennä rotusortoa
      4. Monikulttuurisuus vaarantaa kantaväestön kulttuurin
      5. Kaikilla kulttuureilla on itseisarvo
      6. Monikulttuurisuus ei ratkaise työvoimapulaa
      7. Yhteenveto
      8. Tehtäviä
    3. Unescon kulttuurista moninaisuutta koskeva yleismaailmallinen julistus
    4. Tikkukirjaimet ovat opetusministeriön syytä!
    5. Yleiskokous,
      1. Tehtäviä
    6. IDENTITEETTI, MONINAISUUS JA MONIARVOISUUS
      1. 1 artikla - Kulttuurinen moninaisuus: ihmiskunnan yhteinen perintö
      2. 2 artikla – Kulttuurisesta moninaisuudesta kulttuuriseen moniarvoisuuteen
      3. 3 artikla - Kulttuurinen moninaisuus kehityksen osatekijänä
      4. Tehtäviä
    7. KULTTUURINEN MONINAISUUS JA IHMISOIKEUDET
      1. 4 artikla - Ihmisoikeudet kulttuurisen moninaisuuden takeina
      2. Tehtäviä
      3. 5 artikla - Sivistykselliset oikeudet kulttuurisen moninaisuuden mahdollistajina
      4. Tehtäviä
      5. 6 artikla - Kulttuurinen moninaisuus kaikkien ulottuville
      6. Tehtäviä
    8. KULTTUURINEN MONINAISUUS JA LUOVUUS
      1. 7 artikla - Kulttuuriperintö luovuuden lähteenä
      2. Tehtäviä
      3. 8 artikla - Kulttuurituotteet ja -palvelut: ainutlaatuiset hyödykkeet
      4. Tehtäviä
      5. 9 artikla - Kulttuuripolitiikka luovuuden edistäjänä
      6. Tehtäviä
    9. KULTTUURINEN MONINAISUUS JA KANSAINVÄLINEN SOLIDAARISUUS
      1. 10 artikla - Luomis- ja levittämiskapasiteetin vahvistaminen maailmanlaajuisesti
      2. Tehtäviä
      3. 11 artikla - Julkisen sektorin, yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan välisten yhteistyösuhteiden rakentaminen
      4. Tehtäviä
      5. 12 artikla - Unescon tehtävät
      6. Tehtäviä
    10. UNESCON KULTTUURISTA MONINAISUUTTA KOSKEVAN YLEISMAAILMALLISEN JULISTUKSEN TOTEUTTAMISSUUNNITELMAN PÄÄKOHDAT
      1. Tehtäviä
  17. Etnosentrisyys sekä rasismin ja suvaitsevaisuuden historia
    1. Vieraan kulttuurin kohtaaminen
    2. Sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin
      1. Tehtäviä
    3. Akkulturaatio
      1. Tehtäviä
    4. Segregaatio
      1. Tehtäviä
    5. Kulttuurin oppiminen
      1. Tehtäviä
    6. Etnosentrismistä etnorelatiivisuuteen
      1. Tehtäviä
    7. Kulttuurishokki
      1. Tehtäviä
    8. Kielitaito
      1. Tehtäviä
    9. Rasismin historia
    10. Tehtäviä
    11. Jumalattomat eli ateistit
      1. Väitelause eli propositio
      2. Jumalattomuus eli ateismi
      3. Jumalisuus eli teismi
      4. Jumalattomat eli ateistit
      5. Jumalinen eli teisti
      6. Tehtäviä
    12. Suvaitsevuuden määritelmä
    13. Suvaitsevuuskäsite ja sen paradoksit
    14. Käsite (concept) ja käsitys (conception)
    15. Suvaitsevuuden kolme paradoksia
    16. Neljä käsitystä suvaitsevuudesta
    17. Suvaitsevuuden historia
    18. Keskustelun aiheita
    19. Suvaitsevuuden historiaa
    20. Tehtäviä
    21. Suvaitsemattomuus ei ole pahe, mutta se voi johtaa ihmisoikeusrikoksiin
    22. Mikä oli inkvisitio
      1. Tehtäviä
    23. Olivatko inkvisiittorit pahoja ihmisiä
      1. Tehtäviä
    24. Inkvisitio työssään
      1. Tehtäviä
    25. Miksi kristinusko ja islam ovat valtavan suuria uskontoja?
      1. Tehtäviä
    26. Viha vääräuskoisia kohtaan voimavarana
      1. Tehtäviä
    27. Pyyteettömät ihmiset voimavarana
      1. Tehtäviä
    28. Historia on kristittyjen kirjoittamaa
      1. Tehtäviä
    29. Kristityt joutuivat luopumaan fyysysistä vainoista
      1. Tehtäviä
    30. Suuret uskonnot kasvavat edelleen
      1. Tehtäviä
    31. Miksi historiaa pitää kirjoittaa uudelleen
      1. Tehtäviä
    32. Alun perin kristinuskon voitto oli sattuma
      1. Tehtäviä
    33. Toisinajattelijain täydellinen tuho muinaisessa Roomassa
      1. Tehtäviä
    34. Aristotelestä lukuunottamatta muinaisen Kreikan kulttuuri tuhottiin
      1. Tehtäviä
    35. Miksi Kolumbus ei purjehtinut kuuhun
      1. Tehtäviä
    36. Noituus
      1. Tehtäviä
    37. Noitavainot
      1. Tehtäviä
      2. Tehtäviä
    38. Syytetyksi tuleminen merkitsi kuolemantuomiota
      1. Tehtäviä
    39. Sukulaiset maksoivat kidutuksen ja roviolla polttamisen
      1. Tehtäviä
  18. Lisälukemista: Suvaitsevaisuuden periaatteiden julistus
    1. 1.1 Suvaitsevaisuus on
    2. Tehtäviä
    3. 1.2 Suvaitsevaisuus ei ole
    4. Tehtäviä
    5. 1.3 Suvaitsevaisuus on velvoite
    6. Tehtäviä
    7. 1.4 Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti
    8. Tehtäviä
    9. Kasvatus
    10. 4.1 Kasvatus on tehokkain suvaitsemattomuuden ehkäisykeino.
    11. Tehtäviä
    12. 4.2 Suvaitsevaisuuskasvatusta tulisi pitää ehdottoman tärkeänä velvollisuutena
    13. Tehtäviä
  19. Lisälukemista: Islam monikulttuurisuuden arvostelijana
    1. Lähteitä
    2. Miten löydät Koraanin kohdat
    3. Islamin jumaluustiede ja naiset
      1. Naisen tarkoitus
      2. Syntiinlankeemuksen seuraukset
      3. Tehtäviä
      4. Nainen on alempi olento
      5. Nainen on epäpuhdas
      6. Epätasa-arvo sukupuolisasioissa
      7. Naisen sukupuolielinten silpominen
      8. Erityisesti naisiin kohdistuvia julmia rangaistuksia
      9. Alaikäinen raiskattu voidaan kivittää
      10. Epätasa-arvo perinnön suhteen
      11. Tyttö on vähemmän toivottu lapsi kuin poika
      12. Verikosto
      13. Myötäjäiset
      14. Naisen oikeus sivistykseen
      15. Miehen oikeus väkivaltaan naista kohtaan
      16. Naisen kotoa poistuminen
      17. Naisen pukeutuminen
      18. Naisilta kielletyt ammatit
      19. Tasa-arvo taivaassa
      20. Avioliiton solmiminen
      21. Alaikäisiä voidaan naittaa
      22. Avioero
      23. Myötäjäismurhat
      24. Naisia vankilassa
    4. Islam koostuu taruista
    5. Islamin juuria
      1. Ovatko juutalaiset ja arabit samaa sukua
      2. Arabi tarkoittaa paimentolaista
      3. Aavikoiden muuttoliike
      4. Avioliittoja eri heimojen välillä
      5. Verikostoa pyrittiin välttelemään
      6. Etelä-Arabiassa oli maanviljelystä
      7. Muistitietto oli tärkeää
      8. Mekka
      9. Kristillisiä ja juutalaisia siirtokuntia
      10. Arabien alkuperäinen uskonto
      11. I, Il, El, Ilah, Allah
      12. Allah oli arabien korkein olento
      13. Jumalattaret
      14. Kuun jumala
      15. Sielu-usko
      16. Veriveljeys
      17. Jumalia kunnioitettiin suudelmilla
      18. Pyhiinvallluksia tehtiin, koska temppeleitä oli vähän
      19. Juutalaisten levittäytyminen Arabian niemimaalle
      20. Myös kristittyjä arabeja oli
      21. Ortodoksinen kirkko vainosi vääräoppisia kristittyjä
      22. Monofysiittejä lännessä
      23. Nestoriolaisia idässä
      24. Itä ja länsi jatkuvassa sodassa
      25. Suurvallat kohtelivat arabeja huonosti
      26. Naisen asema oli alun perin vapaampi
      27. Tehtäviä
    6. Muhammedin elämä
      1. Taustaa
      2. Muhammed pienenä
      3. Rikkaan lesken aviopuolisona
      4. Kolmetoista myöhempää avioliittoa
      5. Neljä vaimoa ja rajaton määrä jalkavaimoja
      6. Köyhillä ei ole varaa kuin enintään yhteen vaimoon
      7. Ainoat oikeat kalifit ja imaamit
      8. Tietäjät ja profeetta
      9. Arkkienkeli Gabriel
      10. Muhammed huomasi olevansa tietäjä
      11. Muhammedin tiedot juutalaisuudesta ja kristinuskosta olivat vaatimattomat
      12. Tehtäviä
      13. Muhammed alkoi saada lisää ilmestyksiä
      14. Pyhiinvaellustulot vaarassa
      15. Käännynnäiset
      16. Kumppanit, pakolaiset ja auttajat
      17. Miksi Allah ei lähettänyt sanomaansa Mekan rikkaille
      18. Miksi profeetta ei tee tunnustekoja
      19. Suku suojasi Muhammedia
      20. Muhammed tunnusti vanhat jumalattaret
      21. Gabriel käski Muhammedin peruuttaa puheensa
      22. Pako kivien saattelemana
      23. Sattumalta muutama käännynnäinen
      24. Kertomusta matkasta Jerusalemiin ja taivaaseen ei uskottu
      25. Medinassa isot riidat
      26. Pakolaiset kerääntyivät Medinaan
      27. Kameli ratkaisi, mihin taloon Muhammed asettui
      28. Muhammedin vaikutusvalta kasvoi
      29. Pyhä sota Mekkaa vastaan
      30. Juutalaisten ryöstäminen antoi rahalähteen
      31. Muhammed ja juutalaiset
      32. Ensin juutalaisia jumalanpalvelusmenoja
      33. Juutalaiset pitivät Muhammedia oppimattomana
      34. Muhammed muutti palvontamenoja
      35. Kuukauden paasto auringon noususta auringon laskuun
      36. Rukoussuunta käännettiin Jerusalemista Mekkaan
      37. Juutalaiset ja kristityt ovat väärentäneet uskonnon
      38. Muhammed rikkoi ryöstöretkisäädäksiä
      39. Mekkalaiset tekivät vastahyökkäyksen
      40. Muhammed alkoi järjestelmällisesti ryöstää juutalaisia
      41. Mekkalaisten kostoretki
      42. Tappio jumalan määräämä kohtalo
      43. Muhammed kaatoi juutalaisten palmulehdon
      44. Viini kallista, siksi viininjuontikielto
      45. Taivaassa saa ryypätä ja naida
      46. Vallihautasota
      47. 800 juutalaismiestä tapettiin, naiset ja lapset orjiksi
      48. Oikeus käydä pyhiinvaelluksilla Mekkaan
      49. Juutalaissiirtokuntien ryöstämistä jatkettiin
      50. Muhammed sai muutamia kannattajia Mekasta
      51. Valloituksia muualla
      52. Muhammed puhdisti Kaaban temppelin "epäjumalista"
      53. Muhammed valtaa lisää alueita
      54. Muhammed ottaa kantaa juutalaisiin ja kristittyihin
      55. Jäähyväispyhiinvaellus
      56. Tehtäviä
    7. Koraani
      1. Jäljennös taivaassa olevasta taulusta
      2. Jumalan ja profeetan välittäjät
      3. Neljä kilpailevaa laitosta Koraanista
      4. Koraani ei alun perin sisältänyt vokaaleja
      5. Pyhien kirjojen tulkinta
      6. Helvetillä pelottelu
      7. Kaikkeuden luoja herättää kuolleet viimeiselle tuomiolle
      8. Juutalaiset ja kristilliset lähteet
      9. Karjan suura
      10. Koraanin pääväite
      11. Armo ja anteeksianto, helvetin kauhut
      12. Kaikkiatietävä ja kaikkivaltias, mutta ei sidottu inhimilliseen oikeudenmukaisuuteen
      13. Muhammed ei ole sosialisti
      14. Pahan ongelma kristityillä
      15. Korkeimmat enkelit (sanansaattajat)
      16. Hyvät ja pahat henget
      17. Pahojen henkien esimies on Saatana (Iblis)
      18. Viimeinen tuomio
      19. Tärkeimmät pyhät toimitukset
      20. 3-5 rukousta päivässä
      21. Rukous on parempi kuin nukkuminen
      22. Kasvot Mekkaan päin
      23. Rukous moskeijassa on suositeltava
      24. Imaami näyttää mallia
      25. Saarna miehille perjantaina
      26. Naiset rukoilevat kotona
      27. Joskus naisille on moskeijassa lehteri
      28. Perjantai ei ole muuten vapaapäivä
      29. Ei kuvia ja veistoksia moskeijoissa
      30. Kasvot maassa rukoileminen on yleinen itämainen tapa
      31. Peseytyminen ennen moskeijaan menoa
      32. Paljain jaloin moskeijaan
      33. Almut
      34. Paastoaminen
      35. Vaikeuksia paastota siellä, missä aurinko ei laske ollenkaan
      36. Muslimien juhlia
      37. Paasto tekosyynä laiskotteluun
      38. Pyhiinvaellus Mekkaan
      39. Suuri pyhiinvaellus
      40. Alun perin pyhiinvaellus suoritettiin alasti
      41. Usko Allahiin ja häneen proteettaansa Muhammediin on islamin viiden pilari
      42. Ympärileikkaus
      43. Syönti-juonti- ym. kieltoja
      44. Käskyt juutalaisuudessa ja islamissa
      45. Islam hyväksyy orjuuden
      46. Miehet olkoot naisten esimiehiä
      47. Haaremilaitos ja avioliitto
      48. Nykyään viranomaisvalvontaa
      49. Ankaria rangaistuksia
      50. Naispuolisen avionrikkojan kivittäminen
      51. Eunukit
      52. Orjakauppa
      53. Pyhä sota
      54. Hiljaisuus Koraania luettaessa
      55. Lasten on opittava Koraani ulkoa
      56. Kaikki alkaa Koraanin lukemisella
      57. Tehtäviä
    8. Islamin apostolinen perinne
      1. Ote teoksesta Ajatollahin ajatuksia
      2. Jumaluusoppineet
      3. Tavat ja perimätieto
      4. Keksi itse 4 000 perimätietoa
      5. Huonoa arabiaa
      6. Sunna (tapa)
      7. Koulukunnat
      8. Teot
      9. Laki
      10. Shiioilla imaami määrää
      11. On paljon ristiriitoja
      12. Tarut Muhammedin matkoista
      13. Ensimmäinen tarina
      14. Toinen tarina
      15. Tehtäviä
      16. Ryhmätyö
    9. Islamin lahkot
      1. Lahkoutumisen syitä
      2. Shiia (=seuraaja)
      3. Ulos lähteneet (kharidziitit eli kharijiitit)
      4. Lykkääjät (murdziitit eli murjiitit)
      5. Ensimmäiset eronneet (mutaziliitit)
      6. Kuka tahansa, jolla on riittävät ominaisuudet
      7. Tärkeintä on usko
      8. Shiiat
      9. Kharidziitit eli kharijiitit
      10. Mahditaru
      11. Kaksitoistalaiset, seitsenläiset ja...
      12. Ajatollah imaamin tehtävissä
      13. Shiiauskovien tulee totella imaamia
      14. Shiiojen määräaikainen avioliitto
      15. Imaamilla ei ole varjoa
      16. Muhammed oli synnitön ja erehtymätön
      17. Salattua tietoa tuomiopäivästä
      18. Mahdeja Somaliassa ja Sudanissa
      19. Pelastajausko on tyypillistä sorretuille
      20. Mennyt kulta-aika
      21. Imaami tarkoittaa monia asioita
      22. Ismaeliitat ja assasiinit
      23. Ismaeliitat ja Aga Khan
      24. Ismaeliittain oppi
      25. Allah on täydellisen oikeudenmukainen
      26. Ahmadiijat
      27. Bahaismi
      28. Tehtäviä
    10. Islamin opillisia kiistoja
      1. Taustaa
      2. Aristoteles ja Platon
      3. Mutaziliittien johtopäätöksiä
      4. Oikeaoppisten syytökset mutaziliittejä vastaan
      5. Vaste
      6. Averroes
      7. Kaikkeuden ikuisuus
      8. Mitä jumala halusi
      9. Jumalan tahto ja ihmisen tahto eivät ole vertailukelpoisia
      10. Syysuhde ja ihmeet
      11. Tehtäviä
    11. Islamilainen mystiikka (suora yhteys jumalaan) ja luostarit
      1. Järki ja tunteet
      2. Ihmissuhteet
      3. Ihmisen ja jumalan suhde ihmissuhteen korvikkeena
      4. Suufi (=villa)
      5. Salainen tieto jumalasta
      6. Kunnia minulle
      7. Ihminen on lihaksi tullut jumala
      8. Salakieli
      9. Muhammed jumalan vertainen
      10. Veljeskunnat ja luostarit
      11. Kaikki pitäisi päästää taivaaseen
      12. Hiilillätanssijat, lasinpurijat ja käärmeiden käsittelijät
      13. Rukous kolmeen kertaan vetämättä henkeä välillä
      14. Avioliitto oli luostariin pyrkijöille sallittu
      15. Tehtäviä
    12. Islamin vertailua kristinuskoon
      1. Jumalalla ei ole vaimoa eikä poikaa
      2. Jeesusta ei ristiinnaulittu
  20. Lisälukemista: Vapaa-ajattelijakulttuuri
    1. Lähteet
    2. Mitä on vapaa-ajattelu?
    3. Vapaa-ajattelijaliike
    4. Vapaa-ajattelijain yhteiskunnalliset perustavoitteet
    5. Vapaa-ajattelijain kulttuuriset perustavoitteet
    6. Uskonnottoman perusoi­keudet
    7. Oikeudet päiväkodissa
    8. Oikeudet koulussa
    9. Kirkosta eroaminen
    10. Uskonnottomat tavat ja juhlat
      1. Yleistä
      2. Nimenanto
      3. Aikuistuminen
      4. Yhteiselämän aloittaminen / avioliiton solmimi­nen
      5. Hautajaiset ja muistotilaisuus
      6. Juridista tietoa hautausvaihtoehdoista
      7. Taustaa juhlapäiväperinteelle
    11. Ruotsin tilanteesta
    12. Ranskan tilanne
  21. Lisälukemista: Vapaa-ajattelijain liiton vanha kulttuuriohjelma
    1. Tiettävästi Vapaa-ajattelijain liitto suunnitelee tämän ohjelman täydellistä hylkäämistä.
    2. Johdanto
      1. Vapaa-ajattelun ihanne
      2. Vapaa - ajattelijaliike
      3. Aatteelliset perustavoitteet
      4. Yhteiskunnalliset perustavoitteet
      5. Kulttuuriset perustavoitteet
    3. Tavoitteena sekulaari yhteiskunta
      1. Valtio, kirkko ja vakaumuksen vapaus
      2. Puolueeton lainsäädäntö
      3. Demokraattinen yhteiskunta
      4. Moniarvoinen kasvatus
    4. Ihminen ja luonto
      1. Ihmisen asema luonnossa
      2. Tiede ja järki
      3. Tekniikka ja ihmisen vastuu
    5. Etiikka
      1. Kriittiselle älylle perustuva etiikka
      2. Ihmisoikeudet
      3. Yksilön vapaus ja vastuu
      4. Maailman yhteisön etiikka
    6. Tehtäviä
  22. Wikipedia Romanikulttuuri
    1. Teksti
    2. Kommentit
      1. Mustalaiset (vai romanit?)
      2. Tehtäviä
Alku

Wikipedian johdanto ja kommentit siihen

Kulttuuriperintö ja identiteetti/Johdanto

Ovatko kaikki kulttuurit yhtä arvokkaita?

Kulttuurien erilaisuus on arvokasta. On kuitenkin vaikeaa arvostaa aidosti vieraita kulttuureja, ellei ensin arvosta omaansa. Siksi yksi tämän kurssin teemoista on oman kulttuuriperinnön tarkastelu ja sen merkityksen pohtiminen.

Kulttuurirelativismi on aate, jonka mukaan meidän ei tulisi arvostella vieraita kulttuureja, tapoja tai uskomuksia omilla mittapuillamme. Usein sivistyneet ihmiset pyrkivätkin ennemmin ymmärtämään kuin arvostelemaan vieraita kulttuureja. Samanlaista arvostusta ja ymmärrystä tulisi silti antaa myös omalle kultturipiirille. Rakentava kriittisyys syntyy vasta riittävän tiedon varassa. Aito kulttuuri kehittyy ja elää käyttäjiensä mukana. Kestävimmät perinteet ovat niitä, jotka pysyvät mukana ajan virrassa mutta eivät jähmety kulttuurin museoiksi.

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on periaate, joka nousee kulttuurien kunnioittamisenkin yläpuolelle. Sellaista kulttuuria tai ihmistä, joka ei anna tilaa myös muille tai joka hyväksyy ihmisoikeusloukkaukset missään muodossa, ei ole mitään perusteltua syytä vapauttaa vastuusta suvaitsevaisuuden nimissä. Voin ymmärtää esimerkiksi uskontojen itseymmärryksen ainoana oikeana uskona vain niin kauan kuin ne eivät pyri totalitaristiseen muiden (tai omien kannattajiensa) oikeuksien rajoittamiseen. Eivätköhän kaikki ihmiset kulttuurista riippumatta haluaisi esimerkiksi riippumattoman ja reilun oikeudenkäynnin? Ihmisoikeuksien merkityksen tajuaa, jos hetkeksi asettuu sellaisen ihmisen asemaan, jonka oikeuksia on poljettu.

Näinä aikoina ei ole helppoa tasapainoilla ihmisoikeuksien ja vierauden kunnioittamisen kysymyksissä. Taannoinen pilakuvakohu liitettiin sananvapauteen, joka on keskeinen ihmisoikeus. Toisaalta länsimaisissa yhteiskunnissa on yleensä lailla kielletty rasismi sekä tahallinen uskonnollisten vakaumusten pilkka. Sananvapaudenkaan nimissä ei siis ole luvallista tai moraalisesti oikeutettua pyrkiä lietsomaan kulttuurien välistä sotatilaa. Maailma on jo nyt tarpeeksi jakautunut, eikä valistuneiden muslimien asiaa auta tunne siitä, että heidän uskoaan ei kunnioiteta. Toisaalta liioiteltu hienovaraisuus voi myös olla yksi syrjinnän muoto. Paternalistinen holhoaminen voi loukata, koska sen taustaoletuksena on, että "ne" (ketä he sitten kulloinkin ovat) eivät ymmärrä lainkaan leikkiä, taidetta tai ovat tunne-elämältään kuin lapsia. Rasistiset vitsit ovat silti aina rasismia.

Todellinen kulttuurien kohtaaminen vaatii sekä oman että toisen kulttuurin tuntemusta. Sama koskee myös kontakteja vähemmistö- ja alakulttuureihin. Omasta kulttuuriperinteestä kannattaa silti pitää kiinni. Se on keskeinen identiteetin osa. Maailma on upea paikka, eikä sen kaikissa kolkissa tarvitsisi nauttia samaa mäkkäriruokaa, katsoa samoja tv-kanavia tai kuunnella pelkästään samaa musiikkia. Myös Antti Tuiskulla ja suomalaisella käristemakkaralla on paikkansa Euroopassa. Suomalaiset taitavat kuitenkin tuntea paljon huonommin omat vähemmistökulttuurinsa - saamelaiset ja romanit - kuin vaikkapa intiaanien tavat. Lähelle näkee toisinaan huonosti.

Kommentit

Se, onko erilaisuus arvokasta ja missä määrin se on arvokasta, riippuu käytetyistä arvoista.

Erilaisten kulttuurien arvo on arvosidonnaista, ja arvot painottuvat sen mukaan, mitä arvot arvostajalla on.

Ihmisten erilaisuutta voidaan pitää ihmislajille hyödyllisenä, koska eri olosuhteissa on eniten hyötyä erityyppisistä ihmisistä.

Ihmisyhteisön arvot ovat tärkeitä niille, jotka käyttävät ihmisyhteisöjä joidenkin tavoitteiden saavuttamiseen.

Jos muita ei arvostella meidän mittapuillamme, on ratkaistava kysymys siitä, millä mittapuilla heitä arvostetaan.

Edes kansalais- ja ihmisoikeussopimusten arvoja ei uskalleta käyttää mittapuina arvosteltaessa niitä, jotka ovat näistä mittapuista eri mieltä.

Vallanpitäjien halua käyttää valtaansa omien mittapuiden iskostamiseen yhteisön jäseniin on lähes mahdoton heikentää. Suomen koluissa ei ole päästy yli sadan vuoden ponnisteluissa eroon evankelis-luterilaisen kirkon armottomasta ylivallasta.

Oikeudenkäyttö voi olla riippumatonta ja täysin maan lakien mukaista, mutta siitä huolimatta se voi olla ihmisoikeussopimusten vastaista. Monet maat ovat åyrkimässälänsimaisesta lainsäädännöstä islamilaisen lainsäädäntöön (sharia).

Rotusyrjintä on Suomessa kielletty lailla, ja tämä on syytä opettaa yhteiskuntaopin opetuksessa.

Jumalanpilkkalait olisi toisin kuin yllä esitetyssä lainauksessa esitetään, pikaisesti kumottava.

Onko mahdollista, että joku ihminen ei pidä kiinni omasta kulttuuriperinteestä? Ihmisellä on myös oikeus muuttua.

Olisi viisasta, jos kulttuurit huomioisivat nykyistä paremmin tieteellisteknisen kehityksen.

Wikipedian Eurooppalainen kulttuuri

Teksti

Pieta eli sureva neitsyt Maria poikansa ruumiin kanssa on yksi tärkeä eurooppalaisen taiteen aihe. Tässä van Goghin versio.

Eurooppalaisuuteen kuuluu monenlaisia asioita. Sen kulttuuriset juuret ovat antiikin Kreikan sivistyksessä sekä juutalaiskristillisessä traditiossa, jotka valistuksen aikaan muokkaantuivat uudenlaiseksi keitokseksi. Nationalismin ja romantiikan ajan vaikutus koettiin aluksi myönteisenä, ja monet kokevat Goethen ja Schillerin eurooppalaisuuden ikoneina. Maailmansotien aikaan ja niiden jälkeen eurooppalaisuutta on leimannut myös uudenlainen kulttuuripessimismi sekä itsekriittinen suhtautuminen omaan kulttuuriperintöön ja sen hedelmiin.

Eurooppalaisina arvoina voidaan pitää antiikista periytyneitä hyvyyttä, totuutta ja kauneutta sekä kristillisen perinteen lähimmäisenrakkauden ajatusta. Valistusaikana ihmisoikeuksista ja vapaudesta tuli keskeinen osa eurooppalaisuutta. Lisäksi eurooppalaisina arvoina voidaan pitää luottamusta tieteisiin ja teknologiaan sekä ajatusta hyvinvoinnin jakamisesta. Tietynlaista arvokeskustelua siitä, mitkä ovat yhteisiä eurooppalaisia arvoja, käytiin, kun Euroopan perustuslakia luonnosteltiin. Katolisille maille olisi ollut tärkeä saada mukaan EU:n perustuslakiin kristilliset arvot, mutta kaikkein yleisimmin katsottiin humanististen arvojen yhdistävän kaikkia eurooppalaisia.

Kommentit

Yllä oleva lainaus lienee jostain uskonnon oppikirjasta. Eurooppalaiset arvot tilastona on esitetty alla.

Maailmankuvan, maailmankatsomuksen ja elämänkatsomuksen käsitteet ja niiden keskinäinen suhde

Eurooppalaiset arvot

Eurobarometri 2008

Rauha 45%
Ihmisoikeudet 42%
Ihmiselämän kunnioitus 41%
Kansanvalta 27%
Laillisuus 21%
Yksilönvapaus 21%
Tasa-arvo 19%
Suvaitsevuus 16%
Yhteisvastuu 13%
Itsensä toteuttaminen 11%
Muiden valtarakenteiden kunnioitus 9%
Uskonto 7%
Muut 2%

Mikä tekee onnelliseksi

Eurobarometri 2008

Terveys 73%
Rakkaus 44%
Työ 37%
Rauha35%
Raha 32%
Ystävyys 27%
Vapaus 24%
Oikeudenmukaisuus22%
Sivistys 11%
Nautinto 10%
Usko 9%
Perinne 7%
Järjestys 7%
Yhteisvastuu 6%
Kansa 2%
Muut 2%

Elämänkäsitys

Lähes jokaisella on elämänkäsitys. Elämänkäsitykset saattavat olla niin erilaisia, että on vaikeaa sanoa, mikä niille on yhteistä, jos sellaista ylipäätään on. Elämänkäsitys sisältyy todellisuuskäsitykseen (entinen maailmankatsomus).

Todellisuuskäsitys

Todellisuuskäsitystä voidaan tarkastella lähes pelkästään todellisuustutkimuksen (vanha sana: tieteen) kannalta, sillä todellisuustutkimustutkii ja esittää käsityksiä siitä, millainen kaikkeus on.

Arvojärjestelmää voidaan tarkastella ainakin siitä näkökulmasta, että onko se ristiriidaton.

Johtopäätösten tekoon voidaan käyttää logiikkaa.


Peruskäsitteistä

Tämän kirjoittaja tunnustaa, että hän on ollut hyväksymässä sellaista kielenkäyttöä, johon kuuluvat käsitteet maailmankatsomus, maailmankuva ja elämänkatsomus.

Nämä kolme käsitettä viittavaat kaikki näköaistiin. Sana "käsitys" viittaa suomen kielessä käteen, mutta muissa kielissä ei ole näin.

Valitettavasti esimerkiksi englannin kielessä ei ole yhtä ainoaa vastinetta hyvälle sanalla "käsitys". Vastineita eri yhteyksissä ovat:

1. opinion US





2. perception US

3. judgement

4. judgment US

5. impression US

6. notion US

7. outlook

8. conception US

9. view US

10. viewpoint

11. assumption

12. understanding US

13. insight US

14. take US

15. belief

16. supposition

17. reckoning

18. assessment


Muut/tuntemattomat

19. idea

20. comprehension


On englantia puhuvien ongelma ratkaista, mikä näistä vastaa hyvää suomen kielen sanaa "käsitys".

Jos yllä luetellut käsitteet korvataan käsitys -sanan sisältäviksi, saadaan

maailmankatsomus = maailmankäsitys
maailmankuva = maailmankäsitys
elämänkatsomus = elämänkäsitys



Maailmankäsitys olisi englanniksi conception of the world.

Koska maailma tarkoittaa pääasiassa maapalloa, maailma on syytä korvata yleisemmällä sanalla "todellisuus".

Näin saadaan sanat "todellisuuskäsitys" ja "elämänkäsitys".



Käsitettä "todellisuuskuva" ei ole mielekästä ottaa käyttöön.

Jos halutaan painottaa sitä, mitä tieteet esittävät, voidaan puhua "tieteen todellisuuskäsityksestä".

Mistä kiistassa "maailmankatsomuksen" ja "todellisuuskäsityksen" suhteen on kysymys

Inhimillistä kieltä esitetään lauseilla. Sellaiset lauseet, jotka ovat joko tosia tai epätosia, ovat erityisasemassa. Kutsuttakoon näitä lauseita väitteiksi (proposition).

Kaikki lauseet eivät ole väitteitä.



Esimerkkejä sellaisista lauseista, jotka eivät ole väitteitä, ovat käskyt, kiellot, kysymykset, huudahdukset jne.

Siitä, mitkä lauseet eivät ole väitteitä ja mitkä ovat väitteitä, ei ole valitettavasti yksimielisyyttä.

Erityisesti erimielisyyttä on siitä, ovatko jotkin siveyslauseet tosia tai epätosia.

Harras kristitty voi väittää, että kymmenen käskyä ovat tosia.

Kuten lukija saattaa arvata, kiistassa on kyse siitä, että käsitteistön avulla pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin.

"Maailmankatsomukseen" halutaan mukaan esimerkiksi siveyskäsitykset, kun taas "maailmankuvaan" halutaan sijoittaa vain väitteet (tosiasiaväitteet eli propositiot).

Käsitteiden "elämänkatsomus" ja "elämänkäsitys" välillä lienee kyse samasta kiistasta.

Elämä on osa todellisuutta

Koska elämä on osa todellisuutta, on oikein kääntää vanha käsitys päälaelleen:

Elämänkäsitys on osa todellisuuskäsitystä.

Mitä todellisuuskäsitykseen kuuluu

Ainoa yksilön todellisuuskäsityksen määritelmä, joka pätee kaikilla planeetoilla on:

Yksilön todellisuuskäsitys sisältääkaikki hänen käsityksensä.

Tällainen todellisuuskäsitys voi olla myös älykkäillä eläimillä.



Leo Apostelin (1925 - 1995) mukaan todellisuuskäsitykseen kuuluvat mm. seuraavat aihepiirit:
  • Mitä on olemassa, kaikkeuskäsitys
  • Selitykset kaikkeuden tapahtumille
  • Käsitys tulevaisuudesta
  • Arvot ja vastaukset kysymykseen "Mitä meidän tulee tehdä?"
  • Kuinka voimme saavuttaa tavoitteemme?
  • Mikä on totta ja mikä ei ole totta.
  • Mitä todellisuuskäsitykseeni kuuluu, mistä se on peräisin ja miten se on syntynyt?

Kaikki kouluaineet käsittelevät todellisuuskäsityksiä

Leo Apostelin lista ei tietenkään sisällä kaikkea, mitä yksilön todellisuuskäsitykseen kuuluu.

Joka tapauksessa kaikki lukion aineet käsittelevät todellisuuskäsitystä.

Jos opetussuunnitelmat ja oppiaineistot laaditaan viisaasti, lukiossa käsitellään todellisuuskäsitysten ydinalueita, erityisesti sellaisia alueita, jotka antavat tietoja ja taitoja elää hyvää elämää.

Koulun pitäisi antaa neuvoja jopa elämän tavoitteiden valintaan.

Ei ole odottettavissa, että koululaitos lähitulevaisuudessa muutettaisiin yllä esitetyn ihannekuvan mukaiseksi. Internet tulee lukioikäisten avuksi tässä asiassa.

Valitettavasti lukio on ainakin vaatimattomalla muistilla varustetuille jo nykyään liian raskas (Tämän kirjoittaja on opettanut parikymmentä vuotta lukion laajaa matematiikkaa).

Tehtäviä

  1. Mitä kaikkeutta käsitteleviä asioita lukiossa opetetaan?
  2. Mitä kaikkeutta käsitteleviä asioita lukiossa ei opeteta?
  3. Minkä asioiden selityksiä kouluissa opetetaan?
  4. Minkä asioiden selityksiä kouluissa ei opeteta?
  5. Millä tavalla kouluissa opetetaan tulevaisuutta? Voidaanko sitä opettaa?
  6. Koska arvot ovat henkilökohtaisia, miten koulu voi antaa valmiuksia omien arvojen muodostukseen ja ja toimintaan käytännön tilanteissa?
  7. Miten lukio voi opettaa keinoja omien tavoitteittemme saavuttamiseksi?
  8. Onko kaikki, mitä lukiossa opetetaan, totta?
  9. Miten voit arvioida todellisuuskäsityksesi lähteiden luoettavuutta?

Ota seuraava huomioon ylioppilaskirjoituksissa

Koska vanhat käsitteet saattavat tulla koska tahansa uudestaan ylioppilaskirjoituksiin, ja koska elämänkatsomustiedon kokeen korjaajat tiettävästi pitävät lujasti kiinni vanhoista käsitteistä, seuraavassa esitetään joukko kilpailevien oppiaineistojen tekijöiden käsityksiä.



Helsingin yliopiston kanslerin Ilkka Niiniluodon mukaan maailmankatsomuksessa on kolme osaa. Siihen kuuluu maailmankuva, eli käsitys siitä, millainen maailma ja todellisuus kokonaisuudessaan on. Sen lisäksi maailmankatsomukseen kuuluvat arvot, eli käsitys siitä, miten asioiden tulisi olla, millainen maailma olisi hyvä.

Wikipedian mukaan elämänkatsomus tai elämänkäsitys on määritelty muun muassa kokonaiskäsitykseksi ihmiselämän merkityksestä.

Elämänkäsitykset voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan

Erilaisia elämänkäsityksiä edustavat yksilöt voivat omien arvojärjestelmiensä puitteissa esittää muiden elämäkäsitysten arvostelua.

Ristiriitaisuutta voi arvostella myös sitoutumatta mihinkään käsitykseen.

Elämänkatsomustietoa on vain Suomessa

Elämänkatsomustieto- nimistä oppiainetta ei ole muualla kuin Suomessa.

Käsitykset siitä, mitä elämänkatsomustiedon pitäisi sisältää, eroavat toisistaan hyvinkin jyrkästi.

Uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine

Suomessa elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine. Tästä syystä oppikirjassa esitetään korostetusti sitä tietoa, jota erityisesti uskonnottomat tarvitsevat suomalaisessa yhteiskunnassa.

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään. Tämä oikeus perustuu Suomea sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18. artiklaan. Tämä sopimus löytyy selityksineen aineistosta et12.htm..

Luonnontutkimus ja uskonnottomat elämänkäsitykset

Uskonnottomat elämänkäsitykset nojaavat usein vahvasti luonnontkimukseen.

Jumalat eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen



Oppikirjasarjassa annetaan eväitä uskonnottoman elämänkäsityksen puolustamiseen. Tähän elämänkäsitykseen ei kuulu yliluonnollista tai jumalia.

Uskonto on järjestäytynyttä jumalauskoa.

Uskonnottomilla on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys

Uskonnotonta elämänkäsitystä puolustettaessa ns. jumalatodistusten arvostelu on osoittautunut Suomessa hyvin tarpeelliseksi, ja sitä on sisällytetty tähän oppikirjaan. Laajempi esitys löytyy toisaalta tästä oppiaineistosta et14.htm.

Aineistosta et14.htm selviää, että suomalaisten uskonnollinen usko perustuu yhä usein ns. jumalatodistuksiin.

Uskonnottomien arvokäsitykset

Jumalatodistusten arvostelu luo pohjaa myös monenlaistenuskonnottomien arvokäsitysten puolustamiselle.

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä on peräisin jumalatodistuksista. Tätä käsitystä on tarkasteltu aineistossa et10.htm.

Kysymykseen on olemassa hyvin selkeä luonnontutkimuksen vastaus: luonnonilmiönä elämällä ei ole tarkoitusta. Mm. Charles Darwin on esittänyt tämän käsityksen.

Kysymystä elämän mielekkyydestä tai tarkoituksesta on tarkasteltu omassa luvussaan. Siinä esitettyjäkantoja ei löydy tämän teoksen kanssa kilpailevista oppikirjoista.

Mitä elämänkäsitykseen kuuluu

Käsitteet oikea ja väärä, poliittiset käsitykset, maailman ja ihmismielen luonne sekä todellisuustutkimuksen ja taiteen luonne kuuluvat elämänkäsitykseen. Näitä asioita tarkastellaan aineiston eri osissa.

Usein sanotaan esimerkiksi, että tappaminen on väärin. Miksi se on väärin? Onko se väärin kaikissa olosuhteissa? Mitä tarkoitan, kun sanon ”väärin”?

Vaikka emme olisi valmiita muuttamaan ennakkokäsityksiämme, on hyödyllistä tutkia, mitä niihin sisältyy ja mitä perusteluja ja vastaväitteitä niille voidaan esittää.

Tämä oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin

Tässä oppimateriaalissa ei oteta kantaa minkään elämänkäsityksen puolesta eikä mitään elämänkäsitystä vastaan.

Tässä oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa

Toisin kuin kilpailevissa oppikirjoissa, tässä aineistossa ei olepropagandaa minkään uskonnon puolesta.

Nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa

Erityisen hyödyllistä on oppia, millaisia ajatteluvirheitä eri aikakausina ja eri valtarakenteissa on tehty. Seuraavassa ei aiota rasittaa muistia liian monilla nimillä, vuosiluvuilla ja sivistyssanoilla. Yleissääntö on, että nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse osata.

Esitettyjä nimiä tai sivistyssanoja ei ole tarkoitettu osattaviksi ylioppilaskirjoituksissa.

Historiaa

Tätä aineistoa on kehitetty 1980-luvun alkupuolelta asti.

Uskontojen historia ja siveysoppi

Vuodesta 1923 lähtien peruskoulun elämänkatsomustietoa vastaavan sen ajan koulujen oppiaineen nimi oli uskontojen historia ja siveysoppi.

YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen

Alkuperäinen peruskoulun opetussuunnitelmakomitea laati 1972 oppiaineeseen opetussuunnitelman, jonka YK:n ihmisoikeustoimikunta noin kymmenen vuotta myöhemmin erään tämän tekstin kirjoittajista valituksen seurauksena totesi osittain kristilliseksi ja siitä syystä kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastaiseksi. Sopimus kommentteineen löytyy aineistosta et12.htm.

Suomen valtio perääntyi vain hetkeksi. Uskontojen historian ja siveysopin opetussuunnitelma muutettiin yllättäen yhdessä yössä melkein uskonnottomien ihmisoikeuksia vastaavaksi.

Samaan aikaan poistettiin asetuksella uskonnottomien opettajien ja oppilaiden koulujen uskonnollisiin tilaisuuksiin ja päivänavauksiin osallistumispakko.

Uskonnottomien oikeuksia on jälleen vähennetty

Myöhemmin ministeri Olli-Pekka Heinonen muutatti asetusta niin, ettei asetuksessa enää mainita opettajien ja oppilaiden oikeutta kieltäytyä koulujen uskonnollisista tilaisuuksista.

Vaikka uusi perustuslaki takaa kaikille oikeuden kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, koulujen valtava enemmistö loukkaa koko ajan uskonnottomien opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksia.

Vasemmistoliitto (SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia



Kalevi Kivistö

Ihmisoikeudet parantuivat vain hetkeksi. Opetusministerit Per Stenbäck ja Kalevi Kivistö esittelivät varsin pian eduskunnalle lakiehdotuksen, jonka mukaan kaikille vähemmistöuskonnoille ja uskonnottomille opetettaisiin uskontotietoa ja etiikkaa.

Esimerkiksi ortodoksit olisivat menettäneet oikeutensa saada omaa uskonnonopetusta. Tämän kirjoittaja joutui lähes yksin torjumaan hallituksen esityksen. Oppiaineen nimeksi tuli elämänkatsomustieto, ja oppiainetta opetetaan uskontokuntiin kuulumattomille.

Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty uskonnottomien syrjimiseen

Olisi ollut parempi, että oppiaineen oppilasryhmä olisi silloin rajattu selkeästi uskonnottomiin.

Runsaasti kristittyjä sisältävä työryhmä laati peruskoulun elämänkatsomustietoon uskonnottomien ihmisoikeuksien näkökulmasta paljon uskontojen historian ja siveysopin viimeistä opetussuunnitelmaa huonomman opetussuunnitelman.

Lisäksi vahvasti evankelisluterilaisen kirkon vaikutusvallan alainen virkamies ryhtyi työryhmineen vielä heikentämään opetussuunnitelmaa opettajan oppailla.

Elämänkatsomustieto tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta

Uutena oppiaine tuli lukioon. Lukion opetussuunnitelmaa laatimassa ei enää ollut yhtään uskonnottomien edustajaa, vaan opetussuunnitelman laati virkamies ystäviensä kanssa.

FETO:n jäsenten enemmistö on kristittyjä

Virkamies perusti tuekseen ateistien oikeuksia halveksivan opettajajärjestön, ja se perusti ateistien oikeuksia halveksivan nuorisoleirijärjestön, joka on evankelis - luterilaisen kirkon tilastojen mukaan - kilpailullaan lisännyt rippikoulun suosiota (rippikoulun käyneiden osuus ikäluokasta kasvoi kaksi prosenttiyksikköä) uskonnottomien perheiden lasten keskuudessa (lähes kaksituhatta uskonnotonta nuorta tulee vuosittain uskoon rippikoululeireillä).

Painetut oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia



Samojen piirien tukemana Tammi (omistaja Bonniers) on julkaissut jumaluusoppineen johdolla tehdyn elämänkatsomustiedon oppikirjan. Koska elämänkatsomustiedon opettajista yli puolet lienee evankelis-luterilaisia, uskonnottomien oikeuksia puolustavan painetun oppikirjan menestymismahdollisuudet markkinoilla ovat rajalliset.

Neekeri on poistettu sanastosta



Huomaa: Tässä kirjassa ei enää käytetä sanaa ”neekeri”, koska Word XP:n oikolukuohjelma on todennut sen tyyliin sopimattomaksi. Sanan tilalla käytetään sanoja ”mustaihoinen afrikkalainen”.

Mainittakoon, että suomen kielan sana "neekeri" tulee espanjan kielen sanasta "negro" = musta.

Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon

Syyskuun 2008 aikana evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomien suomalaisten määrä ylitti miljoonan. Heistä suuri enemmistö on käyttänyt eroakirkosta.fi -palvelua.

Suurin osa miljoonasta, noin 830000 henkilöä, ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 60000, helluntailiikkeeseen yli 50000 ihmistä ja muihin vähemmistöuskontoihin yhteensä noin 70000.

Uskontokuntiin kuulumattomien osuus on noussut erityisesti vuonna 2003 säädetyn uskonnonvapauslain jälkeen. Valtaosa kirkosta eroavista ei liity mihinkään uskontokuntaan.

Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?

Ratkaise itse

Kun alat puhua, aloitatko ”Minun katsomukseni on…
vai
Minun käsitykseni on…

Wikipedian Kulttuuriperintö ja identiteetti/Kulttuurin käsite

Kulttuuriperintö ja identiteetti/Kulttuurin käsite

Kulttuuri tarkoittaa kaikkea sellaista ihmisen luomaa toimintaympäristöä, joka ei ole vaistojen ohjaamaa. Sana kulttuuri tuli alunperin viljelyä tarkoittavasta latinan sanasta colere, mutta tarkoitti jo antiikin aikaan myös hengen viljelyä. Sanan kulttuuri sukulaiskäsitteitä ovat (yleis)sivistys (Bildung), sivilisaatio ja traditio eli perinne.

Kulttuuriin lasketaan usein kuuluviksi niin uskonnot, tavat, laki, moraali, tieto/tieteet ja taiteet kuin elinkeinot ja talouskin. Valistuksesta alkaen kulttuurilla on tarkoitettu kaikkea sellaista inhimillistä käyttäytymistä ja ihmisen muokkaamaa toimintaympäristöä, joka ei määräytdy biologisesti vaan opitaan tai luodaan sosiaalisessa ympäristössä. Kulttuuri ei siis enää sanana sisällä arvovarausta: se on neutraali käsite, eikä tarkoita jotain 'ylevää' tai 'hienoa'. Antiikin aikaan sanaa käytettiin normatiivisesti tarkoittamaan hyvän kasvatuksen hedelmiä.

Kulttuurit jaetaan toisinaan korkeakulttuureihin ja primitiivisiin kulttuureihin, mutta tätä jakoa voidaan kritisoidakin. Voidaan myös puhua korkeakulttuurista populaarikulttuurin vastakohtana. Nykyisin kulttuuri ei enää sanana sisällä sellaista arvoväritystä, että vain yläluokan kulttuuri on oikeaa kulttuuria, vaan kulttuuri nähdään laajana inhimillisten toimintojen kirjona, joka välittyy ihmisille kielen ja symbolien kautta.

Kulttuurien välisiä eroja on pyritty selittämään lastenhoitojärjestelmien erilaisuudella (näin esimerkiksi Abram Kardiner).

Kulttuureja ja niiden välisiä eroja tutkivat esimerkiksi kulttuuriantropologit ja kulttuurifilosofit. Kulttuuriantropologien työn ansiosta on selvää, että "kulttuuri" ei ole yksi ilmiö, vaan samassakin yhteisössä on "monia" kulttuureja. Esimerkiksi kansallisen kulttuurin ajatus on osittain historiassa syntynyt konstruktio (eli rakennelma), joka tietoisesti rakennettiin 1800-luvulla tukemaan nationalistista aatetta kansakunnasta, jolla on oma muista kansoista poikkeava luonteensa.

Kommentit

Englanninkielinen Wikipedia määrittelee päin vastoin kuin yllä kulttuurin sellaiseksi toiminnaksi, joka ei ole perinnöllistä.

Tämän määritelmän mukaan eläimilläkin on kulttuuria.

Toisaalta eläinten käyttäytymisen tutkimus on osoittanut, että eläimillä on opittuja toimintatapoja, joita voi aivan hyvin nimittää kulttuuriksi.

Tämän kirjoittaja on määritellyt kulttuurin yleiseksi valtarakenteeksi. Määritelmän taustalla on se, että kaikki se, mitä televisiossa tai lehdistössä esitellään otsikon kulttuuri alla, edustaa kulloisenkin valtaeliitin mielipiteitä.

Esimerkiksi eri taiteen lajeilla on omat valtaeliittinsä, ja taideteokset hinnoitellaan mutkikkailla tavoilla.

Kulttuurien välisiä eroja on turha selitellä joidenkin profeettojen lausumilla vaan pikemmin niitä voidaan tarkastella erilaisilla valtarakenteilla.

Kulttuurin käsite ennen ja nyt

Mitä kulttuuri on

Vanha määritelmä

Suomenkielinen Wikipedia, jota näissä aineistoissa pääasiassa vastustamme, määrittelee kulttuurin seuraavasti:

Kulttuuri tarkoittaa tavallisesti yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta.



Tässä määritelmässä on oikeastaan vain yksi vika: Se unohtaa yhteisön ja koko ihmiskunnan rötökset.

Kulttuurin kannattajat nimittävät islamilaiseksi kulttuuriksi jopa Iranin hirmuhallintoa, joka kivittää jumalattomat, islamista luopuneet, avionrikkojat ja jopa raiskatut lapset.

Koska tässä aineistossa ei erityisemmin arvosteta tällaisia kulttuurisia saavutuksia, sanaa "kulttuuri" ei käytetä kuin oppiaineiston nimessa.

Uusi määritelmä

Tämän kirjoittaja on Internet – sivussaan ”Dictionary of Atheism” määritellyt kulttuurin yleiseksi valtarakenteeksi.

Uusi kielenkäyttö

Sanojen "yleinen valtarakenne" sijaan seuraavassa käytetään yksinkertaisesti sanaa "valtarakenne". Näin vältämme yläluokan käyttämän arvoväritteisen sanan "kulttuuri".

Kulttuuritaidot ovat siis taitoja ymmärtää yhteisöjen, yhteiskuntien, aatteiden, uskontojen, talousjärjestelmien jne valtarakenteita.

Erityisesti aatteiden valtarakenteiden pohtiminen on ollut Suomessa viime aikoina vähäistä.



Evankelisluterilaisen kirkon ja markkinatalouden oikeutusta kyseenalaistetaan yhtä harvemmin siitä huolimatta, että esimerkiksi evankelisluterilaisen kirkon väestöosuus laskee koko ajan ja on tätä kirjoitettaessa alle 80 %.

Markkinatalous voi tarkoittaa melkein mitä tahansa, ja siitä voidaan käyttää myös vähemmän imartelevia nimityksiä kuten monopolikapitalistinen imperialismi tai rosvokapitalismi.

Vähemmistöjen näkökulmasta yleiset valtarakenteet eivät ole merkityksettömiä.

Ateistit ja muut uskonnottomat kärsivät lähes poikkeuksetta siitä, että jonkin uskontokunnan jäsenet ovat yhteiskunnassa enemmistönä.

Markkinataloudesta kärsivät tavallisimmin monet yhteiskunnan vähäosaiset kuten vähävaraiset työttömät, vähävaraiset vanhukset, vähävaraiset sairaat ja vähävaraiset lapset.

Wikipedian Kulttuuriperintö ja identiteetti/Kulttuurin käsite

Identiteetti ja kulttuuri-identiteetti

Identiteetti tarkoittaa ihmisen pysyvää minää, tunnetta siitä, kuka on ja mihin kuuluu. Identiteetin osia ovat mm. sukupuoli-identiteetti, seksuaalinen identiteetti ja sosiaalinen identiteetti sekä kulttuuri-identiteetti.

Kulttuuri-identiteetti tarkoittaa sen mieltämistä, mihin kulttuurisesti kuuluu, mikä tuntuu omalta. Omien juurien tunnistaminen auttaa ihmistä hyväksymään myös muita kulttuureja.

Eurooppalainen kulttuuri liittyy sekä antiikin perintöön että kristinuskoon. Valistusaika toi eurooppalaiseen identiteettiin vielä vahvan ihmisarvon ja vapauden sekä suvaitsevaisuuden korostamisen.

Kommentit

Sen hokeminen että eurooppalainen kulttuuri liittyy kristinuskoon on enemmän tai vähemmän hölmöä, vaikka opetussuunnitelmassa niin sanotaan.

Lähes jokainen Suomen lukioilainen kokee kristinuskon ikeen.

Toisaalla näissä aineistoissa on esitelty minuuudesta alla oleva esitys:

Minuus, identiteetti, käsitteistä ei ole yksimielisyyttä

Persoonallisuus, luonne, minuus ja identiteetti ovat arkikielen käsitteitä.

Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, mitä nämä käsitteet merkitsevät.

Henkilöys eli persoonallisuus

Henkilöydestä eli persoonallisuudesta puhuttaessa korostetaan usein yksilöiden välisisiä eroja.

Luonne



Luonne eli luonto tarkoittaa jollekin asialle tai ilmiölle ominaisia merkittäviä toiminnallisia piirteitä, jotka pysyvät eri tilanteissa. Usein luonteella tarkoitetaan tietoisen tai tuntevan olennon, kuten ihmisen tai eläimen käytöksen ja mielentilan yksilöllisiä piirteitä.

Minuus

Kun puhutaan minuudesta, huomion kohteena ovat ne käsitykset, joita meillä on itsestämme. Minuuden käsitteessä yksilö viittaa itse itseensä.

Vuorovaikutuksessa saamme vauvasta lähtien palautetta, josta tulee osa minäkäsitystämme. Siihen jättävät jälkensä lähi-ihmiset ja ne tavat ja odotukset, joita omaksumme.

Samalla omaksumme käsityksemme siitä, mitä "yksilönä oleminen" tarkoittaa. Minä on suhteellisen johdonmukainen ja suhteellisen pysyvä.

Minään kohdistuvia arvostuksia kutsutaan usein itsetunnoksi.

Pyrkimys säilyttää myönteinen minäkuva selittää usein käyttäytymistämme.

Samaistuminen eli identiteetti

Samaistuminen liittyy elämään yhteisöissä. Kun ihminen puhuu samaistumisistaan, hän sanoo usein "me".

Kyseessä ovat usein ne ryhmäjäsenyydet, joita yksilöllä on. Tällöin yhteisöllinen samaistuminen kuvaa sitä, mikä meitä yhdistää muihin ihmisiin.

Henkilökohtainen minuus on se, mikä erottaa meitä muista.

Sama ominaisuus voi tietenkin joissain tilanteissa yhdistää, toisissa taas erottaa.

Jonkin kirkon jäsenyys on ehkä koulussa henkilökohtaisen minuuden lähde, seurakunnan kesäleirillä olo on yhteisöllisen samaistumisen lähde.

On myös vaikea sanoa, ovatko sellaiset ominaisuudet kuin vaikkapa vaaleatukkaisuus tai hyvä kielipää todella henkilökohtaisia ominaisuuksia vai kuulumista blondien tai "kielipäitten" (kuvitteelliseen) ryhmään. Aina tätä eroa ei tehdä, vaan ajatellaan, että samaistuminen on kaikki se, mitä voimme itsestämme sanoa.

Onko aito minuus olemassa

Minuutta esitetään ja rakennetaan vuorovaikutuksessa. Kieli ja sen käyttö kietoutuvat siihen, miten ymmärrämme omaa ja toistemme olemusta.


Minuus ja samaistuminen riippuvat vahvasti yhteisöistä, joissa elämme. Yhteiskunnan laitokset kuten koulut, sairaalat, vankilat jne. riistävät minuuttamme (Erving Goffman Minuuden riistäjät)

Nykyaikainen ja minuus

Sellaiset minuuden piirteet kuin pysyvä samaistuminen ryhmiin, sitoutuminen ja itsen ominaisuuksien kokeminen omiksi ja aidoiksi, liittyvät nimenomaan nykyaikaiseen käsitykseen minuudesta ja samaistumisesta.

Hajanainen minuus

Viime aikoina ihmisten elämää leimaavat epäjatkuvuus ja hajanaisuus. Voimme "leikata ja liimata" itsellemme minuuden osia - esimerkiksi kulutustuotteiden ja niiden markkinointiin liittyvien elämäntapojen tarjonnasta, mutta myös ammatti- ja harrastusryhmistä jne.


Vaikka nämä jatkuvat valinnat saattavat tuntua pinnallisilta, ne liittyvät minuuteen. Tämä ilmenee esimerkiksi ajanvietelehdistössä, joka esittää lukijansa tietyn ryhmän jäsenenä: "Cosmo-nainen", "Miehille jotka tietävät mitä tahtovat" jne.

Ajatus yhtenäisestä ja sisäisesti sopusointuisesta, pysyvästä ja yksilöllisestä minuudesta ei ole yleinen inhimillisyyden ehto, vaan tietyn ajan ja yhteiskunnan tuote.

Pysyvä minuus

On sanottu, että hajanainen minuus koskee ehkä vain pientä, hyvinvoivaa ja länsimaista, joukkoa ihmisiä.

Myös länsimaissa suurin osa ihmisistä pitää itseään ja muita ihmisiä yhtenäisinä persoonina. Monet pitävät lujasti kiinni minuutensa pysyvistä osista, kuten kansallisuudestaan ja kotona omaksutuista arvoista.


Työttömän minäkuva on erilainen kuin joukkoirtisanomisia toteuttavan johtajan.

Wikipedian Etnosentrismi

Etnosentrismillä tarkoitetaan ihmisten taipumusta suosia omaa kansaansa ja katsella maailmaa oman kansansa näkökulmasta. Sen sisarkäsitteitä ovat nationalismi (kansallisuusmielisyys, kansallisuusaate) ja patriotismi (isänmaallisuus).

Nationalismi johtaa ikävimmissä muodoissaan sotiin ja jopa kansanmurhiin, joita kaunistelevasti sanotaan etnisiksi puhdistuksiksi. Toisaalta se on inhimillinen ominaisuus, joka voi innostaa myös hyvään oman kulttuurin arvostamiseen ja rakentamiseen.

Yksi etnosentrismin muoto on luulo oman elämäntavan paremmuudesta. Vielä kolmekymmentäluvun sanakirjoissa esiintyi myös rodun käsite selittämässä, miksi länsimaiset ihmiset ovat arvokkaampia kuin muut.

Kaikilla kansoilla ja ihmisryhmillä on tyypillisiä omaa kansanryhmää suosivia menettelytapoja. Esimerkiksi omaa kansaa tarkoittava sana saattaa tarkoittaa myös "ihmistä". Monet kansojen alkuperää käsittelevät myytit selittävät oman kansanryhmän parhaiten onnistuneeksi, muut kansat jumalten tai jumalan harjoittelukappaleiksi. Raamatussa selitetään muiden kansojen syntyä Kain-myytillä: veljesmurhaaja joutui lähtemään omasta maastaan, ja hänestä ovat peräisin kaikki muut kansat kuin seemiläiset.

Oman kansallisuuden arvostamisen ei tarvitse olla ristiriidassa myös muiden kansojen arvostuksen kanssa.

Kommentit

Kommenttien sijasta esitämme oman käsityksemme

Tällä kerralla emme kommentoi yllä olevaa jonkin alakoululaisen (alakoululaisia sinänsä mollaamatta) kirjoitamaa tekstiä vaan esitämme omamme.

Identiteetti etnisyys ja kulttuuriperintö

Identiteetti

Mikä etninen ryhmä eli kansa on



Etninen ryhmä eli kansa tai kansallisuus on joukko ihmisiä, jotka muiden mielestä muodostavat erillisen ryhmän kielen, uskonnon, rodun, alkuperämaan tai kulttuurin perusteella, jotka itse katsovat muodostavansa erillisen ryhmän ja jotka osallistuvat yhteiseen kulttuuriin tai alkuperään perustuviin toimintoihin.

Tehtävä

Mitä yllä oleva kappale on suomeksi?

Myös sinä kuulut etniseen ryhmään

Jokainen meistä kuuluu johonkin etniseen ryhmään. Se tarkoittaa sitä, että meillä on esi-isämme ja -äitimme, etninen taustamme sekä historiamme. Olemme saamelaisia, romaneja, suomalaisia, ranskalaisia tai somalialaisia. Olemme osa etnistä ryhmää perimältämme, sosiaalisilta suhteiltamme, tavoiltamme ja kulttuuriltamme. Etnisyys on oleellinen osa minuuttamme (identiteettiämme), tunnistimmepa sitä tai emme.

Arkisessa kielenkäytössä etnisyys on alkanut tarkoittaa yhä useammin etniseltä alkuperältään muita kuin valtaväestöön kuuluvia ihmisiä tai ryhmiä. Meillä on etnofestivaaleja, etnoruokaa ja etnomusiikkia, ja kaikella tällä tarkoitamme asioita, jotka tulevat kotimaisen kulttuuripiirin ulkopuolelta.

Ruotsalaiset lihapullat tai suomalainen karjalanpaisti ovat oikeastaan myös etnoruokia, sillä ne ovat olleet ominaisia suomalaisille ja ruotsalaisille. Arkipäivän kielenkäytössä olemme kuitenkin antaneet etnisyydelle ulkopuolistavan tai etäännyttävän merkityksen: etnisiä ovat kulttuurien ja ryhmien edustajat, jotka kuuluvat vähemmistöihin.

Tässä yhteydessä puhumme uusista ja vanhoista etnisistä vähemmistöistä. Kansallisiksi tai "vanhoiksi" etnisiksi vähemmistöiksi Suomessa tunnistetaan esimerkiksi romanit, saamelaiset ja tataarit. Sen sijaan juutalaisia pidetään uskonnollisena ja suomenruotsalaisia lähinnä kielellisenä vähemmistönä. Vietnamilaiset, somalialaiset ja muut maahanmuuttajaryhmät puolestaan mielletään "uusiksi" etnisiksi vähemmistöiksi.

Lisäaineistoa

Lisäaineistoa löydät napauttamalla

tästä

Tehtäviä

  1. Mitkä piirteet erottavat suomalaiset ruotsalaisista?
  2. Mitä ruotsalaisvitsejä muistat?
  3. Muuta muistamasi ruotsalaisvitsit suomalaisvitseiksi.
  4. Mitkä piirteet erottavat eurooppalaiset muiden maanosien ihmisistä?
  5. Miten siirtomaavallat (Ruotsi ja Venäjä) vaikuttivat suomalaiseen kulttuuriin?
  6. Miten kristinuskon tulo Suomeen vaikutti suomalaiseen kulttuuriin?
  7. Miten maallistuminen on vaikuttanut suomalaiseen kulttuuriin?

Wikipedian Suomalainen kulttuuri

Teksti

Suomalaisen kulttuurin piirteitä ja parhaita tunnusmerkkejä ovat tai niinä on pidetty esimerkiksi seuraavia:

  • euroviisumonsterit 2006
  • sisu, sauna, Sibelius, salmiakki
  • vaiteliaisuus, ujous, sisäänpäinlämpiävyys
  • Kalevala
  • nobelistimme Virtanen, Granit, Sillanpää, Ahtisaari
  • jääkiekko, pesäpallo ja mäkihyppy
  • Uuno Turhapuro, Spede
  • idän ja lännen kulttuurien sekoittunut muoto: itäinen mentaliteetti ja läntisiä tapoja
  • protestanttinen työmoraali
  • Tuntemattoman sotilaan kuvaama auktoriteettien ja johtajien viha
  • Seitsemän veljeksen kuvaama metsäläisyys, jossa kuitenkin on oppimisen ja sivistyksen siemen
  • Nokia, Linux, koulutettu ja osaava kansa
  • Pisa-tutkimuksen hyvä arvosana suomalaiselle koulujärjestelmälle
  • kapellimestarit, suomalainen muotoilu ja arkkitehtuuri (Saarinen, Aalto...)
  • muumit
  • ruisleipä

Ensimmäinen kirjallinen maininta suomalaisista on peräisin Tacitukselta, joka kuvasi teoksessaan Germania suomalaisia (fennejä) äärimmäiseksi pohjoiseksi kansaksi, joka ei edes halua kehittyä vaan elää tyytyväisenä maailman äärillä.

Kommentit

Mihin Paavo Nurmi unohtui? Emme naurata enempää vaan esitämme alla oman käsityksemme.

Wikipedia Saamelainen kulttuuri

Teksti

Suomessa on saamelaisia laskutavasta riippuen 7000-8000. Heistä noin puolet puhuu jotakin saamen kielistä. Äidinkielekseen saamen on rekisteröinyt noin 1700 suomalaista. Saamelaisuus määritellään nykyisin etnisen alkuperän eikä kielen mukaan. Saamen kielen asema ei ole vahva, koska monet nuoret muuttavat koulutuksen perässä kotiseudultaan. Se on kuitenkin mm. ylioppilaskirjoituksissa kirjoitettava aine, josta ja jolla järjestetään opetusta.

Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana saamenkielisen kirjallisuuden asema on vahvistunut. Esimerkiksi Kirsti Palton kirjoja on käännetty myös suomeksi. Paltto kertoo, että hän opetteli itsekin kirjoittamaan saameksi vasta 14-vuotiaana. Hänen teoksissaan saamelaisen kertomaperinteen vertauskuvallisuus ja mytologia sekä luontotietoisuus kietoutuvat yhteen arjen kuvauksen kanssa.

Saamelaiseen kulttuuriin kuuluu vahvasti oma elämäntapa, joka perinteisesti on ollut liikkuva ja perustunut siirreltäviin kotiin, keräilyyn ja porotalouteen. Saamelaisia yhdistää oma musiikkiperinne, josta joiut ovat etelän ihmisille tutuimpia. Käsityötaito hyödyntää luonnonmateriaaleja. Kulttuuriin kuuluu myös oma kertomusperinne. Lapsi opetetaan osaksi sukua ja yhteisöä tarinoiden avulla. Moni saamelaisen kulttuurin muoto on katoamassa taitajien puutteessa ja elämäntavan uhanalaisuuden vuoksi. Yhä kuitenkin saamelaisalueen opettajat tietävät, että poroerotusaikaan osa oppilaista on poissa koulusta 5-10 päivää.

Saamelaista identiteettiä määrittävät kieli, kulttuuri, taide, joiku, folklore, oma alue sekä elinkeinot ja omanlaiseksi koettu luontosuhde. Luontosuhde opitaan tulilla, kodassa ja laavulla; sitä määrittää paljonkin ihmisille merkitykselliset elinkeinot, ja tärkeimpiä paikkoja ovatkin hyvät hillajänkät, poronhoitoon liittyvät alueet, mustikkavaarat ja apajat. Saamelaisalueella identiteettiä pitää koossa kieli ja perinteiset elinkeinot, citysaamelaisille taas on tärkeä "luontosuhde", joka koetaan valtaväestöä syvemmäksi. "Luonto on tärkein henkiolento, jonka kanssa täytyy elää sovussa," sanoo Kirsti Paltto.

Noitarummun kuvasymboliikka heijastaa muinaista animistista maailmankuvaa. Siinä kivet, kasvit ja eläimet koettiin tietoisina olentoina, ja maailma oli jaettu kolmeen kerrokseen: ylinen, ihmisten maailma ja alinen maailma.

Saamelainen kulttuuri elää muutoksen aikaa, ja joikujen sijaan Amoc ja Aziz räppäävät saamen kielellä.

(Lähteitä: Jarno Valkonen: Saamelainen luontosuhde, Kulttuurintutkimus 22(2005):4; Saana Katila: Kulttuuri vailla asemaa, Vihreä Lanka 25/2006)

Lisätietoja: saamelaiskulttuurisivusto Oulun Lyseon suvaitsevaisuuskasvatussivuilta Saamelainen muinaisusko Wikipediassa

Kommentti

Poroisäntä Pentti Keskitalo sanoi vuonna 2012, että Näkkäläjärvet ovat etelästä tulleita mustalaisia. Keskitalon tytär on tehnyt niistä, joita ei ole kelpuutettu saamelaisiksi, väitöskirjan.

Manittakoon että Enontekiön Keskitalot ja Näkkäläjärvet ovat sukulaisia.

Wikipedian artikkeli ei puhu tässä väitöskirjassa esitetyistä asioista mitään.

Enempää naurattamatta asiaan:

Saamelaiset, suomalaiset ja eurooppalaiset kulttuuripiirteet ja niiden nykyinen merkitys



Saamelaisten asuinalue ja elinkeinot

Saamen kansa on nykyisin levittäytyneenä Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän alueille. Vuonna 1971 saamelaisia laskettiin olevan n. 50 000, joista kuitenkin alle 10 % asui Suomessa. Pääelinkeinoinaan saamelaiset harjoittavat poronhoitoa, maataloutta ja metsätaloutta.

Mistä he tulivat?

Saamelaiset ovat Fennoskandian varhaisasutusta jo 4000-vuoden takaa, mutta he joutuivat norjalaisten ja ruotsalaisten ahdistamina vetäytymään karuille tuntureille.

Saamelaisia verotettiin raskaasti, ja eri valtiot kiistelivät siitä kenelle kuuluivat saamelaisten asuinsijat (saamelaiset eivät alkuaan tunteneet maan yksityisomistusta).

Sorto ja pakkokäännytys

Ruotsin vallan aikaisiin lakeihin perustuneet saamelaisten nautintaoikeudet poljettiin pian maahan ja unohdettiin. 1500-luvulta lähtien saamelaiset joutuivat kristillisen pakkokäännytyksen uhreiksi sekä idästä että lännestä käsin.

Riisto, väkivalta ja viina



Taloudellisen riiston, väkivallan ja viinan voimalla saamelaisten omat "pakanallisiksi" tuomitut kulttimenot noitarumpuineen, puisine jumalankuvineen, kivisine seitoineen ja joikuineen yritettiin kitkeä pois.

Paholaisen kieli

Saamen kieli joutui samoin juuritettavien listalle "paholaisen kielenä". Lopuksi toinen maailmansota ja saksalaisten tihutyöt tuhosivat Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisimmat alueet.

Sulautuminen

Tähän asti saamelainen elämäntapa on elänyt ja säilynyt lähinnä porosaamelaisten keskuudessa, ja paimentolaisuutta vierastavat talokassaamelaiset ovat voimakkaammin sulautuneet pääväestöön.

Varsinkin Tenojokilaaksossa saamelainen perinne elää vielä voimakkaasti ja Utsjoen eristyneisyys, saamen kielen merkitys viestintävälineenä sekä jossain määrin voimakas lestadiolaisuus lasketaan perinnettä säilyttäviin tekijöihin.

Kristinusko hävitti perinteitä

Käsityöt ovat elinvoimaisia vielä tänään, samoin joikaaminen on keskeinen tekijä saamelaisessa elämässä. Osa korkeatasoisesta lauluperinteestä on kristillisen käännytystyön takia hävinnyt, samoin sadunkerronta. Uskomustarinoita kerrotaan vielä, mutta monipuoliset saamelaiset leikit ovat hävinneet.

Itsetunto heikentynyt

Taloudellisten elinehtojen niukkuuden lisäksi saamelaisten usko omaan itseensä on heikentynyt, sillä aina ja kaikessa ovat saamelaiset jääneet tappiolle: elinkeinoissa, perinteissä, kielessä vieläpä saamelaisten mukaan ulkonäössäkin.

Saamen kieli kuuluu suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään, mutta omaksuu nykyisin nopeasti lainoja germaanisista kielistä. Se on jakautunut useisiin eri murteisiin, joista kuitenkin tunturilappia puhuu n. 90 % saamelaisista. Länsi- ja itäruijalaista murretta puhuvat ymmärtävät toisiaan, mutta Inarin murre eli järvilappi sekä kolttien kieli eroavat jo täysin siitä. Valtioiden rajat ja niiden kansallisuusluonne ovat tehneet karhunpalveluksen saamen kielelle.

Syrjintä kouluissa

Opetuskielenä saamea on kautta aikojen syrjitty ja vuoteen 1934 asti julkaistiin saameksi vain kirkollisia tekstejä. Perinteisesti sekä Ruotsi että Neuvostoliitto hoitivat asiat saamelaisten kannalta parhaiten perustamalla mm. saamenkielisiä kouluja. Norjassa ja Suomessa asiat ovat olleet huonommin.

Yleisen mielipiteen ja syrjinnän paineessa jotkut saamelaiset ovat itsekin ryhtyneet vastustamaan saamen opetusta kouluissa ja näkevät suomen tai englannin kielen hyödyllisemmäksi. Kuitenkin kalottialueella saame on välttämätön, koska norjaa tai suomea eivät kaikki ymmärrä.

Yhteispohjoismainen Saamelaiskonferenssi on esittänyt Pohjoismaille, että saamen kielellä tulisi voida asioida viranomaisten kanssa, julkisissa laitoksissa sekä että saamen taitoon kiinnitettäisiin huomiota täytettäessä virkoja saamelaisalueella.

Sami Liitto



Suomessa pääsi yhteistoiminta käyntiin vasta 1945 perustetun Sami Liitton myötä, jonka ohjelmassa olivat taloudelliset ja sivistykselliset kysymykset. Yhdistyksen toimesta on saatu saamenkielisiä radiolähetyksiä, uutisia ja jumalanpalveluksia.

Näkyvimmin Sami Liitton rinnalla toimii enontekiöläinen Johti Sabmelazzat (Jutaavat Saamelaiset), joka on perustettu 1968. Yhteensä saamelaisenemmistöisiä yhdistyksiä on noin 30.

Ylipäänsä saamelaisyhdistysten toiminta on kuitenkin jäänyt verraten laimeaksi, johon ovat syynä osallistumisen puute, huono talous, yhdistystoiminnan hajanaisuus, aktivistien väliset pitkät välimatkat sekä ahdas laestadiolaisuuskin.

Tehtäviä

  1. Mitkä ovat saamelaisten pääelinkeinot? Keksittekö mitkä ovat eräille saamelaisille sivuelinkeinoja ja joista he saavat kausiluontoisia tuloja?
  2. Vielä tänäkään päivänä lestadiolaisuus ei salli joikaamista uskovaisille. Mitä mieltä olette itse joikaamisen "pakanallisuudesta"? Onko joikaamisesta mielestänne vahinkoa joikaajalle tai jollekulle toiselle ihmiselle?
  3. Etsikää kartalta Ruija, Enontekiö, Tenojoki, Utsjoki ja Inari.
  4. Mitä muita arktisen alueen kansoja tiedätte olevan olemassa kuin saamelaiset? Tiedättekö jotakin heidän elinkeinoistaan?
  5. Saamelaiskirjailijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että saamelaiset usein kuvataan pieniksi Pikisilmiksi, lenkosääriksi, sivistymättömiksi, usein likaisiksi ja sukupuuttoon kuoleviksi. Onkohan tämä aivan totta?
  6. Tiedättekö mainita jonkun tunnetun saamelaisen nimeltä?
  7. Mitä hyötyä tekniikasta on ollut saamelaisille (moottorikelkat, asunnot jne.)?
  8. Mistä johtuu, että opetushallitus on huolehtinut saamelaisten oikeuksista kouluissa mutta ei kymmenkertaisen vähemmistön eli ateistien oikeuksista?

Muinaissuomalaiset perinteet

Maaseudun perinteiden juuret ulottuvat kauas muinaisuuteen, ja Kalevalan runoista voidaan löytää vanhojen perinteiden piirteitä.



Kalevalan runoissa Väinämöinen on tietäjä, taikojen ja laulujen tuntija. Hän laulaa ja soittaa kannelta, mutta naisväki ei hänestä erityisemmin välitä, koska hän on vanha. Kylän väki kokoontuu kuitenkin kuulemaan Väinämöisen laulua ja soittoa.

Ilmarinen on taitaja ja seppä. Myös Ilmarisella on epäonnea elämässään, ja  hänen elämäntyönsä, Sampo, vajoaa mereen.

Lemminkäinen on naisten mieleen, mutta hän ei osaa elää oikein, ja hänelle tulee suuria vaikeuksia vihamiesten takia.

Kalevalan Kalevan kansa harjoittaa metsästystä, kalastusta, maanviljelyä ja karjanhoitoa.

Häät ovat Kalevalan suurin juhlatapahtuma. Maalaishäät ovatkin olleet kautta aikojen paikkakunnan merkkitapahtumia. Rikkaissa taloissa häitä vietettiin monta päivää ja häävieraita oli paljon.

Yhteiselämää maaseudulla

Nykyisin Suomessa on vain vähän karhuja

Pohjois-Suomessa ja itärajan tuntumassa. Aikaisemmin karhut olivat yleisiä koko maassa. Karhuja metsästettiin. Kun karhu saatiin, vietettiin karhunpeijaisia.

Lohi oli aikaisemmin yleinen monissa joissa. Kerrotaan, että Pohjanmaalla palvelusväki vaati merkittäväksi työsopimukseen, ettei joka päivä saa tarjota aterialla lohta. Voimalaitosten rakentaminen ja saastuminen ovat hävittäneet lohet useimmista joista. Kun Tornionjoen ja Kemijoen lohenpyytäjät ennen saivat lohipadon valmiiksi, he kokoontuivat lohijuhliin syömään lohta ja pitämään hauskaa.

Kun kalaa oli järvissä runsaasti, sitä pyydettiin kylän yhteisvoimin nuotalla. Nuottapyyntiin liittyi monenlaisia juhlia.

Hyvin vanha maatalousjuhla oli Ukon maljojen juonti. Kristittyjen piispa Mikael Agricola ei näistä juhlista pitänyt vaan kirjoitti:

Ja kuin kevätkylvö kylvettiin, silloin Ukon malja juotiin. Siihen haettiin Ukon vakka, niin juopui piika että akka. Sitte paljon häpiää tehtiin, kuin sekä kuultiin että nähtiin.

Juomana oli olut, ja juhlilla pyrittiin varmistamaan sadetta ja hyvää satoa.



Talven aikana tunkiolle kerääntyi paljon karjanlantaa. Lantaa ajettiin yhteistuumin talkoilla, ja kun lanta oli ajettu, järjestettiin pidot, joissa syötiin mm. varta vasten vilja-aitassa talven ajan säilytettyä tunkiomakkaraa.

Heinänteko saatettiin aloittaa madontappajaisryypyillä, mutta heinänteon loppumista ei yleensä erityisemmin juhlittu. Sen sijaan elonkorjuun päättymistä juhlittiin monin tavoin. Myös riihenpuinnin päätteeksi juhlittiin.

Talon harjahirren paikoilleen nostaminen vaati monien miesten voimaa, ja tapana oli juhlia harjannostajaisia. Vaikka nykyajan taloissa ei enää ole koko harjahirttä, harjannostajaisperinne on säilynyt.

Talkootanssit ovat vanhan auttamishalun vertauskuva. Ne merkitsivät sekä työtä että ilonpitoa. Elonkorjuutalkoot olivat kaikkein yleisin talkoiden muoto. Kylän väen yhteisvoimin tehtiin kuitenkin kaikkia sellaisia töitä, joissa apua tarvittiin. Järjestettiin puutalkoita, hirsitalkoita, kattotalkoita jne. Esimerkiksi pärekaton tekeminen oli suuritöistä, ja tästä syystä se suoritettiin usein talkoilla.

Kyläkeinulla laulettiin, tanssittiin ja leikittiin piirileikkejä. Nuoret tutustuivat siellä toisiinsa. Kyläkeinuja alettiin vastustaa noin sata vuotta sitten, koska keinujen ympäristössä esiintyi rähinöintiä, juopottelua, tappelua ja kortinpeluuta.

Kansanmusiikissa kanteleen syrjäytti vähitellen viulu. Myöhemmin käsiharmonikka eli hanuri tuli suosituksi kylätanssien soittimeksi.

Tehtäviä

  1. Nykyaikanakin järjestetään vielä talkoita. Kootkaa tietoja nykyajan talkoista.
  2. Millaisia talkoita voitaisiin pitää koulussa?
  3. Tutustukaa tallenteiden avulla kansanmusiikkiin ja kansantansseihin.

Seuratoiminta

Yhdistystoiminta on myös eräs talkoohengen ilmentymä. Noin sata vuotta sitten Etelä-Pohjanmaalla alettiin perustaa nuorisoseuroja maaseudun nuorten sivistysharrastusten lisäämiseksi. Nuorisoseuraliike levisi myöhemmin koko maahan. Talkoilla rakennettiin nuorisoseurantaloja, joista tuli maaseudun nuorten vapaa-ajan toiminnan keskuksia. Taloilla järjestettiin monenlaisia juhlia, iltamia ja tansseja.

Kun sodan jälkeen tansseja verotettiin ankarammin kuin iltamia, järjestettiin iltamia, joissa oli ensin pari tuntia ohjelmaa kuten



Tervehdyspuhe
Laulua tai soittoa
Runonlausuntaa
Juhlapuhe
Kansantansseja tai tanhuja
Runonlausuntaa
Näytelmä.

Näytelmäkirjailijat kirjoittivat seuranäytelmiä, jotka olivat tavallisesti maalaiselämää kuvaavia huvinäytelmiä. Ohjelman jälkeen iltamissa oli puolitoista tuntia tanssia. Tansseissa soitti joskus pari viulua, joskus harmonikka, joskus viuluja ja harmonikka, joskus peräti orkesteri.

Maanviljelijät perustivat maamiesseuroja, jotka rakensivat myös seuraintaloja.

Suojeluskuntajärjestö oli sotien välillä toiminut vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestö. Suojeluskunnat suosivat liikuntaharrastuksia ja ampumista. Myös suojeluskunnat rakensivat taloja, joissa pidettiin juhlia.

Tehtäviä

  1. Millaista seuratoimintaa on nykyään kotiseudullasi.
  2. Suunnitelkaa koulussa järjestettävien juhlien ohjelma kansanperinteen pohjalta
  3. Tutustukaa opettajan johdolla suomalaisiin kansallispukuihin.

Työväenperinne



Muinaissuomalaisille riitti Suomessa tilaa. Vielä Ruotsin vallan aikaan Suomessa oli lähes asumattomia seutuja, ja uudisasukkaita muutti Savoon ja Pohjois-Suomeen. Kun kuninkaat määräsivät maat jaettaviksi, ja maaomaisuus aluksi periytyi vanhimmalle pojalle, alkoi muodostua maatonta väestöä. Vaikka perintölakeja myöhemmin korjattiin, maatilat jakautuivat usein liian pieniin osiin.

Aluksi tilaton väestö saattoi parantaa toimeentuloaan kaskiviljelyksellä, mutta kun puutavarayhtiöt alkoivat maksaa puusta hyvää hintaa, maanomistajat kielsivät kaskenkaadon. Maaseudun väestö jakautui lopullisesti rikkaisiin ja köyhiin.

Miespuolisia maatyöläisiä kutsuttiin rengeiksi ja naispuolisia piioiksi. Renkien ja piikojen asema oli erittäin heikko. Palkat olivat pienet ja työpäivät pitkiä.

Maaton väestö saattoi myös vuokrata maata ja rakentaa sille torpan. Torpan vuokrasta torpparin piti tehdä paljon työtä maanomistajalle, ja yleensä torpparin elämä oli hyvin köyhää. Vielä torppareita huonommassa asemassa olivat mäkitupalaiset sekä loiset ja kestit, jotka asuivat pienissä mäkituvissa, talollisen saunassa tai tuvan nurkassa.

Kun kaupunkeihin alkoi syntyä teollisuutta, maatonta väestöä alkoi muuttaa teollisuustyöläisiksi. Myös teollisuustyöläisten asunnot olivat ahtaita, työpäivät pitkiä ja palkat pieniä.

Lähes parisataa vuotta sitten suurteollisuuden syntymaissa alkoi sosialistinen liike, joka pyrki työväestön elinolosuhteiden parantamiseen ja tuotantovälineiden yksityisomistuksen lakkauttamiseen. Karl Marxin ja Friedrich Engelsin kirjoittama Kommunistisen puolueen manifesti ( manifesti = julistus ) merkitsi järjestäytyneen työväenliikkeen alkua.

Suomessa työväenyhdistyksiä alettiin perustaa viime vuosisadan lopulla. Aluksi työväenliikettä johti vapaamielinen teollisuudenharjoittaja, mutta vuosisatamme alussa työväenliike muuttui sosialistiseksi (Forssan ohjelma 1903)

Siihen aikaan työväenyhdistysten ei sallittu pitää kokouksia kouluilla tai muissa yhteiskunnan omistamassa tiloissa. Vaikka monet työläiset olivat erittäin köyhiä, ja vaikka työpäivä ja työviikko olivat pitkiä, työläiset rakensivat talkoovoimin työväentaloja. Työväentaloilla pidettiin kokouksia ja juhlia. Työläiset opettelivat laulamaan, soittamaan, puhumaan ja näyttelemään. Syntyi suuri määrä työväenlauluja.

Kaikkein kuuluisin työväenlaulu on nimeltään Internationaali eli Kansainvälinen. Se alkaa seuraavasti:

"Työn orjat sorron yöstä nouskaa, maan ääriin kuuluu kutsumus. Nyt ryskyin murtuu pakkovalta, tää on viime ponnistus.

Pohja vanhan järjestelmän horjuu. Orjajoukko taistohon!

Alas lyökää koko vanha maailma, ja valta teidän silloin on. Tää on viimeinen taisto, rintamaamme yhtykää, niin huomispäivänä kansat on veljet keskenään..."

Työläiskirjailijat alkoivat kirjoittaa runoja, kertomuksia, näytelmiä ja romaaneja, jotka kertoivat työläisten asemasta. Ulkomaisten työväenliikkeen johtajien kirjoja käännettiin suomeksi ja painettiin työväenliikkeen omissa kirjapainoissa. Perustettiin työväenlehtiä kuten Työmies, joka on nykyiseltä nimeltään Demari (välillä sen nimi oli Suomen Sosialidemokraatti).

Vappumarssi oli lähes jokaisessa maalaiskylässä merkkitapahtuma. Työväenyhdistyksen torvisoittokunnan soittaessa marssittiin työväentalolle tai muulle kokouspaikalle, jossa pidettiin puheita.

Raskaista työpäivistä huolimatta työläiset alkoivat opiskella. Monet silloiset työväenliikkeen johtajat olivat itseoppineita.

Työväentalolle mentiin koko perheen voimin. Näin lapset omaksuivat työväenliikkeen omaksi aatteekseen. Myös työväenyhdistyksen jäsenten perhejuhlia pidettiin työväentalolla.

1900 - luvulla sosialistisissa maissa on toteutettiin tuotantovälineiden yhteisomistus. Kapitalistisissa maissa kuten Suomessa tuotantovälineiden yksityisomistus on säilytetty. Mutta myös monissa kapitalistisissa maissa työväenliikkeen toiminta on johtanut työväen elinolosuhteiden huomattavaan parantumiseen. Esimerkiksi Suomen sosialidemokraattisen puolueen Forssan puoluekokouksen ohjelman vaatimukset ovat monilta osin toteutuneet. 1900- luvun lopulla vaikutusvaltaisin sosialistinen maa Neuvostoliitto ja sen tärkeimmät liittolaiset muuttuivat kapitalistisiksi ja suurin osa yhteisomistusta purettiin eli omaisuutta yksityistettiin.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa yhdessä opettajan kanssa, mitkä Forssan puoluekokouksen ohjelman kohdat ovat myöhemmin toteutuneet Suomessa.
  2. Mitkä kohdat taas eivät ole toteutuneet?
  3. Miksi ne eivät ole toteutuneet?
  4. Kuunnelkaa tallenteilta vanhoja työväenlauluja. Millaisista epäkohdista laulut kertovat?
  5. Jos kotiseudun työväentaloa ei ole vielä purettu, ottakaa selvää, millaista toimintaa siellä harjoitetaan.
  6. Lukekaa joitakin vanhoja työväenrunoja. Miten ne eroavat nykyisistä runoista.
  7. Lukekaa joku työväestön oloista vuosisadan alussa kertova kertomus tai ote romaanista. Mistä epäkohdista kertomus puhuu?
  8. Ota selvää, mitä tekevät tai tekivät a) Nuoret kotkat b) Pioneerit.

Maailmanperintö



Lähde: http://www.minedu.fi/opm/
unesco/maailmanperinto.html

Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi on Unescon vuonna 1972 hyväksymä kansainvälinen sopimus. Sen keskeisenä lähtökohtana on huoli maailman uhanalaisen kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymisestä tuleville sukupolville.

Sopimuksen tavoitteena on eri kansakuntien ainutlaatuisen perinnön arvostuksen lisääminen ja sitä koskevan tiedon levittäminen. Sen pohjalta tuetaan kansainvälisessä yhteistyössä toteutettavaa kulttuuriperinnön pelastamista, vaalimista ja kunnostamista silloin, kun kansalliset voimavarat eivät riitä.

Maailmanperintöluettelo karttuu vuosittain
Uusia ehdotuksia maailmanperintökohteiksi käsitellään maailmanperintökomiteassa, johon jäsenmaat valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan.

Maailmanperintöluetteloon pääseminen edellyttää kulttuuriperintökohteelta, että se on inhimillisen luovuuden mestariteos tai poikkeuksellisen merkittävä todiste olemassa olevasta tai jo hävinneestä kulttuurista.

Kohde voi olla merkittävää historiallista aikakautta edustava rakennustyyppi tai kuvastaa tietyn kulttuurin perinteistä asutusta. Se voi myös liittyä tapahtumiin, eläviin perinteisiin, aatteisiin, uskontoihin ja uskomuksiin tai taiteellisiin ja kirjallisiin teoksiin.

Luonnonperintökohde voi kertoa maapallon historian tärkeästä kehitysvaiheesta tai olla esimerkki käynnissä olevasta ekologisesta tai biologisesta muutoksesta. Se voi edustaa poikkeuksellisen kaunista maisemaa tai olla uhanalaisen eläinlajin tyyssija.

Luettelossa on 628 kulttuuriperintökohdetta, 160 luonnonperintökohdetta ja 24 yhdistelmäkohdetta eli yhteensä 812 kohdetta (tilanne vuodelta 2005). Ne sijaitsevat 137 maailmanperintösopimuksen allekirjoittaneen valtion alueella. Suomessa maailmanperintökohteita on tällä hetkellä kuusi.

Tilaa tietoa maailmanperinnöstä:

The World Heritage newsletterin voi tilata sähköisessä muodossa lähettämällä sähköpostiviestin osoitteeseen majordomo@world.std.com. Kirjoita viestin otsikkokenttään "subscribe whnews".

Suomen maailmanperintökohteet

Suomen maailmanperintäkohteiden esittely löytyy osoitteesta:

http://www.nba.fi/fi/maailmanperintokohteet

Suomen maailmanperintökohteet ovat:

Suomenlinna (liitettiin maailmanperintöluetteloon 1991)
Vanha Rauma (1991)
Petäjäveden vanha kirkko (1994)
Verlan puuhiomo ja pahvitehdas (1996)
Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue (1999)
Struven ketju (2005)

Aiheeseen liittyvää:

Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi

Linkit:

Unescon maailmanperintö [Unesco]
http://www.unesco.org/whc

Suomen maailmaperintökohteet [Museovirasto]

Luonnonperintöön liittyviä asioita hoidetaan ympäristöministeriössä [YM]

http://www.ymparisto.fi/


Suomen Tammi on Opetushallituksen, Museoviraston ja Ympäristöministeriön yhteinen kulttuuriperintöopetuksen kehittämisprojekti

[OPH/edu.fi] http://www.edu.fi/projektit/tammi/

Tehtäviä

  1. Tutkikaa Internetin avulla, mitä uusia perintökohteita on viime aikoina liitetty mukaan Suomessa.
  2. Miten yleissopimusta maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi noudatetaan mielestäsi Suomessa?
  3. Mitä kulttuuri- ja luonnonperintöön kuuluvia kohteita on hävitetty kotipaikkakunnallasi?
  4. Mistä johtuu, että kulttuuri- ja luonnonperintöä hävitetään Suomessa?
  5. Miten voisit toimia kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi Suomessa?
  6. Miten voisit toimia maailman luonnonperinnön säilyttämiseksi?

Eurooppalainen ravitsemus



Tasapainoinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta ovat hyvän terveyden perusta. Nykypäivän eurooppalaiset kuitenkin nauttivat liikaa kaloreita ja liikkuvat liian vähän. Ylipaino ja liikalihavuus on yhä yleisempää eurooppalaisten lasten keskuudessa. 

Monet ennenaikaisen kuolleisuuden keskeisistä riskitekijöistä, kuten verenpaine, kolesteroli, painoindeksi ja diabetes riippuvat ruokailu-, juoma- ja liikuntatottumuksistamme. Tämän vuoksi ravitsemus ja liikunta ovat Euroopan unionin kansanterveyspolitiikan tärkeimpiä painopistealueita.

EU haluaa tältä pohjalta luoda synergioita ja yhdistää resursseja kutsumalla toimintaan mukaan kaikki sidosryhmät, kuten elintarvike- ja mainosalan, kansalaisyhteiskunnan ja tiedotusvälineet. Päätavoitteita ovat ravitsemukseen ja liikuntaan liittyvien tietojen ja tottumusten parantaminen. 

Ruokavaliota ja liikuntaa käsittelevä Euroopan toimintafoorumi kokoaa yhteen elintarvikealan, vähittäiskaupan, ateriapalveluiden, mainosalan, kuluttajajärjestöjen ja terveysalan kansalaisjärjestöjen keskeiset EU-tason edustajat. Se tarjoaa foorumin kaikille osapuolille, jotka voivat sitoutua tähän toimintaan.

Toukokuussa 2007 Euroopan komissio hyväksyi ylipainon ja liikalihavuuden torjuntastrategiaa käsittelevän valkoisen kirjan, jossa yhdistyvät mm. maatalouden, liikenteen, urheilun ja kasvatusalan toimet sekä kansanterveys- ja elintarvikealan toimet. Strategiassa korostetaan toimintafoorumia yhtenä mallina, jolla voidaan parantaa kansallisen ja paikallisen tason kumppanuuksia. Sen puitteissa on myös luotu uusi korkean tason ryhmä, joka koostuu kunkin EU-maan edustajista.

Tehtäviä

  1. Ovatko koulun ateriat terveellisiä?
  2. Syötkö kotona terveellisesti?
  3. Millä tavalla EU vaikuttaa kansalaisten ravintotottumuksiin?

Alkoholi



Alkoholi on keskeinen kansanterveydellinen huolenaihe Euroopan unionissa. Euroopassa on suhteellisesti eniten alkoholinkäyttäjiä koko maailmassa, suurin alkoholinkulutuksen taso asukasta kohti ja paljon alkoholiin liittyviä ongelmia. 

Haitallinen ja vaarallinen alkoholinkäyttö aiheuttaa 7,4 prosenttia EU:ssa ilmenevistä terveysongelmista ja ennenaikaisista kuolemantapauksista. 

Alkoholinkäytön seurauksena EU:ssa on myös paljon kuolemaan johtavia liikenneonnettomuuksia ja se voi johtaa myös monenlaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten väkivaltaan, huliganismiin, rikollisuuteen, perheongelmiin ja sosiaaliseen syrjäytymiseen sekä työn tuottavuuden heikentymiseen.

On selvää, että alkoholijuomat ovat tärkeitä taloudellisia hyödykkeitä. Monilla Euroopan alueilla niillä on myös oma kulttuurinen arvonsa. Alkoholin tuotanto, kauppa ja markkinointi edistävät EU:n talouskasvua. 

Terveysongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan kuitenkin tehokasta alkoholipolitiikkaa. Euroopan unionin on myös tuettava ja koordinoitava jäsenvaltioiden toimia alkoholiin liittyvien haittojen vähentämiseksi.

Voidakseen vastata tähän haasteeseen EU suunnittelee ennen muuta kohdennettuja toimia, joiden tarkoituksena on rajoittaa etenkin nuorten mahdollisuuksia hankkia alkoholijuomia ja vähentää heidän altistumistaan mainonnalle. Tulevaan strategiaan lisätään mahdollisesti myös rattijuoppoutta torjuvia toimia sekä koulutuksen ja tiedottamisen parantamiseen tähtääviä aloitteita.

Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö on keskeistä tiedonvaihdon kannalta. Myös kansalaisjärjestöillä odotetaan olevan tärkeä rooli tiedottamisessa ja kansalaisten saamisessa mukaan toimintaan. Alkoholijuomateollisuus voi myös osallistua työhön vahvistamalla käytännesääntöjään ja toimimalla vastuuntuntoisesti.

Suunnitteilla on, että etenkin WHO:n kanssa kehitetään kansainvälisenä yhteistyönä alkoholinkulutuksen epidemiologisen seurannan järjestelmä sekä määritetään sen edellyttämät sosiaaliset, taloudelliset ja terveyteen liittyvät indikaattorit

Tehtäviä

  1. Mitä sairauksia alkoholin käyttö voi aiheuttaa?
  2. Mitä yhteiskunnallisia ongelmia alkoholi aiheuttaa?
  3. Miksi alkoholin käyttöä ei kielletä?

Huumausaineet

Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (EDMC) arvioi, että huumeiden väärinkäyttö aiheuttaa EU:ssa 6 500 - 9 000 yliannostuskuolemaa vuodessa. 

Huumeruiskujen käyttö on myös suuri syy veren välityksellä tarttuvien sairauksien (esim. hiv/aids ja hepatiitti B ja C) leviämiseen. EU:ssa on 2 miljoonaa huumeiden ongelmakäyttäjää, joista puolet käyttää suonensisäisiä huumeita. 

Vuosina 2001-2005 hiv-tapausten määrä väheni heidän keskuudessaan, mutta vuonna 2005 havaittiin vielä noin 3 500 uutta tapausta.

EU:n huumestrategiaan (2005-2012) kuuluu terveellisten elintapojen edistäminen. Siinä otetaan myös huomioon eri huumeisiin, ikään ja olosuhteisiin (raskaus, autolla-ajo jne.) liittyvät erilaiset terveysriskit. 

Strategiaan perustuva EU:n huumausaineita koskeva toimintasuunnitelma (2005-2008) keskittyy tarjonnan ja kysynnän vähentämiseen, kansainvälisen koordinoinnin parantamiseen, tiedotukseen, tutkimukseen ja arviointiin. 

Siinä esitetään kullekin toimenpiteelle selkeät, mitattavat indikaattorit, jotta niiden tuloksia ja edistymistä voidaan arvioida ja näin kehittää uutta toimintasuunnitelmaa vuosiksi 2009-2012.

Tehtäviä

  1. Kun tiedetään huumeiden käytön aiheuttamat kuolemat ja ongelmat, miten on mahollista, että koko ajan ilmaantuu uusia huumeiden käyttäjiä?
  2. Minkä laatuista rikollisuutta liittyy huumeisiin?
  3. Miten huumeiden maahantuonti voitaisiin estää?
  4. Miten voitaisiin lopettaa Afganistanin oopiumin tuotanto?
  5. Miten voitaisiin lopettaa Etelä-Amerikan kokaiinin tuotanto?

Tupakka

Tupakointi on yleisin yksittäinen vältettävissä oleva kuolinsyy EU:ssa. Tietoisuus tupakoinnin haittavaikutuksista lisääntyy, ja EU pyrkiikin estämään ihmisiä aloittamasta tupakointia, auttamaan tupakoitsijoita lopettamaan tupakoinnin, ehkäisemään tupakansavulle altistumista sekä rajoittamaan tupakkamainontaa ja markkinointia.

Huomattavasta edistymisestä huolimatta tupakoitsijoiden määrä on edelleen korkea. Noin kolmasosa EU:n väestöstä tupakoi. 

Terveysvaikutukset ovatkin merkittäviä: unionissa kuolee vuosittain noin 650 000 ihmistä tupakan aiheuttamiin sairauksiin. Heistä lähes puolet on 35–69-vuotiaita eli huomattavasti keskimääräistä elinajanodotetta nuorempia henkilöitä. 

Samalla kun tietoisuus tupakoinnin haitallisuudesta kasvaa, siitä kärsivät ryhmät vaativat yhä ponnekkaammin suojaa tupakansavulle altistumisesta johtuvilta sairauksilta, vammautumiselta ja kuolemalta.

EU torjuu tupakointia erityisesti lainsäädännöllisin toimin, rahoittamalla tupakoinnin torjuntahankkeita ja tiedotuskampanjoin. Strategiassa sovelletaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa. EU ottaa tupakoinnin torjunnan huomioon myös useilla muilla unionin politiikanaloilla, kuten verotus- ja maatalouspolitiikassa.

Se pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan tupakoinnin ehkäisemiseen maailmanlaajuisesti. Yksi tärkeimmistä kansainvälisistä välineistä on tupakoinnin torjuntaa koskeva puitesopimus, joka on ensimmäinen kansainvälinen terveyttä koskeva sopimus.

Puitesopimus velvoittaa allekirjoittajamaat toimimaan tupakasta johtuvien kuolemien ja sairauksien vähentämiseksi kaikkialla maailmassa. Se tarjoaa myös puitteet yhä tiukemmille tupakoinnin torjuntatoimille.

Tehtäviä

  1. Kun tiedetään, että tupakka tappaa, miten on mahdollista, että myös Suomeen ilmaantuu koko ajan uusia tupakoijia?
  2. Miten tupakoinnin aloittaminen voitaisiin tehokkaasti estää?
  3. Miksi tupakointia ei kielletä kokonaan?

Matkailu



Henkilöiden vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä on Euroopan unionin perustavoitteita. Oikeus vapaaseen liikkumiseen tarkoittaa, että jokaisella EU-kansalaisella on oikeus matkustaa vapaasti ja asettua minne tahansa Euroopan unionissa. EU-kansalaisilla onkin terveydenhoidon, ostosten ja yksityisten liiketoimien suhteen tiettyjä oikeuksia ja etuja. Nämä ovat myös osittain suojattuja.

 Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että Euroopan kansalaiset ovat tottuneet liikkumaan Euroopan unionissa. Voimassaolevasta lainsäädännöstä tiedottamista voitaisiin kuitenkin tehostaa, jotta varmistettaisiin, että yhä useammat kansalaiset ovat matkustaessaan tietoisia oikeuksistaan ja matkailijoille taatusta suojasta.

Euroopan unioni pyrkii turvaamaan nämä oikeudet varmistaakseen kaikkien EU-kansalaisten korkeatasoisen suojan matkoilla. Se tukee EU-kansalaisten toivetta elää terveellisesti ja turvallisesti, minkä lisäksi heidän on voitava luottaa mistä tahansa EU:n alueelta ostamiinsa tuotteisiin ja palveluihin.

Tehtäviä

  1. Miksi EU haluaa edistää matkailua?
  2. Mitä hyötyä matkailusta on?
  3. Mitä haittoja matkailusta on?

Urheilu ja vapaa-aika



Euroopan unioni edistää aktiivisesti urheilua. Urheilu ja vapaa-aika kohentavat terveyttä, ja niillä on myös sosiaalinen ja kasvatuksellinen merkitys. Euroopan unionin tavoitteena on levittää viestiä siitä, että ihmiset voivat kohentaa terveyttään liikunnalla. Erityisesti urheilulla voi olla merkittävä osuus terveyden ylläpidossa, sairauksien ehkäisemisessä ja liikapainosta eroon pääsemisessä.

Euroopan unionin tavoitteena on urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittäminen. Urheilulle ja vapaa-ajalle otollisten olosuhteiden odotetaan vähentävän onnettomuuksien ja urheiluvammojen määrää. Liikunnan edistäminen ja vammojen ehkäiseminen ovat keskeisiä tavoitteita useissa Euroopan unionin rahoittamissa ja kansanterveysohjelman (2003–2008) kautta tuetuissa hankkeissa. 

Jäsenvaltioissa sattuvista vammautumisista ja onnettomuuksista kerättävän tiedon avulla sekä käyttämällä yhteisiä luokitusjärjestelmiä Euroopan unioni haluaa tukea kansallisten elinten ja urheilujärjestöjen yhteistä toimintaa turvallisuuden parantamiseksi koko Euroopan unionissa.

Tehtäviä

  1. Oletko urheilun kannattaja vai vastustaja?
  2. Määrittele vapaa-aika.
  3. Harrastatko tarpeeksi liikuntaa?

Seksi



Euroopan unioni edistää aktiivisesti seksuaaliterveyttä ja kannustaa terveeseen seksikäyttäytymiseen. Tämä tavoite sisältyy EU:n kansanterveysohjelmaan (2008–2013) ja sen erityisenä kohderyhmänä ovat nuoret.

Ohjelman puitteissa EU haluaa kehittää strategioita, joiden avulla voidaan parantaa kaikkien kansalaisten seksuaaliterveyttä ja edistää parhaiden toimintatapojen ja tiedon vaihtoa keskeisissä kysymyksissä.

Näitä ovat mm. teiniraskaudet ja sukupuoliteitse tarttuvien tautien torjunta.

Strategioissa otetaan huomioon erityiset kohderyhmät, edistetään sukupuolten välistä tasa-arvoa ja kunnioitetaan kulttuurisia eroja.

EU pyrkii myös eurooppalaiseen kumppanuuteen nuorten ja heikoimmassa asemassa olevien ryhmien seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämiseksi. Kampanjointi turvaseksin puolesta on erittäin tärkeää esimerkiksi hivin ja kupan leviämisen estämiseksi.

EU toimii seksuaali- ja lisääntymisterveyden alalla myös kehitysmaissa. Se osoittaa huomattavia avustusvaroja köyhien maiden lisääntymisterveydenhuollon parantamiseen.

Tehtäviä

  1. Miten sukupuoliteitse tarttuvia tauteja voidaan torjua?
  2. Miten teiniraskauksia voidaan torjua?
  3. Tarvitaanko seksiä?

Kulttuurien ja sivilisaatioiden vuorovaikutus

Mikä on sivilisaatio



Sivilisaatio on jonkin ihmisyhteisön elämäntapa.

Sivilisaatioiden välinen taistelu



Samuel P. Huntigton esittää teoksessaan Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys. (The clash of civilizations: Remaking of world order, 1996) että maailma on siirtynyt kapitalismin ja sosialismin välisestä vastakkainasettelusta kuuden tai seitsemän sivilisaation väliseen kamppailuun. Näiden taustalla ovat politiikan sijaan elämäntapa ja uskonto.

Maailma jakautuu selvästi kahdeksaan tai yhdeksään elämäntapaan, jotka ovat
  • länsimainen,
  • latinalaisamerikkalainen,
  • ortodoksinen,
  • islamilainen,
  • intialainen,
  • kiinalainen,
  • japanilainen, ja
  • afrikkalainen

elämäntapa, mahdollisesti lisäksi buddhalainen elämäntapa.

Huntington kirjoittaa:

 “Muslimit pelkäävät ja vihaavat lännen valtaa ja sen uhkaa heidän yhteiskunnilleen ja uskomuksilleen. He pitävät länsimaita aineellisena, lahjottavina, rappeutuneina ja siveettöminä.

Se on heistä myös viettelevä, ja tästä syystä he korostavat voimakkaasti, että on vastustettava sen vaikutuksia heidän elämäntapaansa.

Yhä useammin muslimien hyökkäykset länttä vastaan eivät perustu niinkään siihen, että länsi pitäytyy epätäydelliseen, virheelliseen uskontoon joka on kaikesta huolimatta ”kirjan uskonto”, vaan siihen, että sillä ei ole minkäänlaista uskontoa.

Muslimien mielestä länsimainen maallistuminen, uskonnottomuus ja niistä seuraava siveettömyys ovat suurempia pahoja kuin ne tuottanut länsimainen kristinusko.

Kylmän sodan aikana länsi leimasi vastustajansa ”jumalattomaksi kommunismiksi”. Kylmän sodan jälkeisessä sivilisaatioiden kamppailussa muslimit pitävät vastustajanaan 'jumalatonta länttä'.” (271)

Huntingtonin mukaan yhteentörmäykset ovat sitä vaarallisempia, mitä erilaisemmista elämäntavoista osapuolet tulevat. 

Huntingtonin mukaan valtioiden ymmätämys toisiaan kohtaan ja tuki toisilleen, samoin kuin keskinäinen vihamielisyys, määräytyvät elämäntavan perusteella.

Huntingtonin mukaan islamilainen kulttuuri selittää kansanvallan epäonnistumisen suurimmassa osassa islamilaista maailmaa.

Huntington kannattaa länsimaisen elämäntavan voittoa.

Oikeus omaan elämäntapaan

Ayn Rand (1905 - 1982) ajatteli, että ihmisen tulee valita arvonsa ja toimintansa järkeensä nojautuen, että ihmisellä on oikeus olla olemassa itsensä vuoksi, vailla pakkoa uhrata itsensä toisille tai oikeutta uhrata toisia itsensä vuoksi, ja että kellään ei ole oikeutta hyödyntää toisia fyysisen voiman avulla, eikä tuputtaa toisille aatteita tai ajatuksia väkivalloin.

Tehtäviä

  1. Millä tavalla islamilailen elämäntapa ja suomalaisnen elämäntapa poikkeavat toisistaan?
  2. Perustuuko länsimainen elämäntapa kristinuskoon vai valistuajatteluun?
  3. Millä tavalla evankelis-luterilainen elämäntapa ja ortodoksinen elämäntapa eroavat toisistaan?
  4. Säilyttääkö Kiina oman elämäntapansa vai länsimaistuuko se?
  5. Millä tavalla tiibettiläisten elämäntapa eroaa muiden kiinalaisten elämäntavasta?
  6. Millä tavalla latinalaisamerikkalainen elämäntapa eroaa suomalaisesta?
  7. Johtaako elämäntapojen erilaisuus tulevaisuudessa sotiin?

Etninen ja kulttuurinen moninaisuus Suomessa ja maailmalla

Lähteet

Tässä osiossa on jonkin verran melko suoraan Kimmo Ketolan artikkelista ”Uskonto suomalaisessa yhteiskunnassa 1600 – luvulta nykypäivään” peräisin olevaa tietoa.

Sen seassa on kyllä paljon sellaista oppimateriaalin tekijäin aineistoa, jota Kimmo Ketola ei varmaankaan allekirjoita.

Mitä uudenaikaistuminen on

Uudenaikaista yhteiskuntaa voidaan luonnehtia esimerkiksi seuraavien piirteiden avulla:
  1. teollistuminen,
  2. talouden ja politiikan eriytyminen,
  3. markkinasuuntautunut talous,
  4. oikeusvaltio,
  5. virkavaltainen valtio,
  6. viestintäympäristöjen laajeneminen.
Uudenaikaisille länsi­maille ovat tyypillisiä esimerkiksi seuraavat neljä muuta ominaisuutta:
  1. kansallisvaltio,
  2. kansanvalta (demokratia),
  3. yksilöllisyys (individualismi) sekä
  4. maallistuminensekularisaatio).
Nämä ominaisuudet eivät ole kovin hyvin toteutuneet muualla kuin ns. länsimaissa.

Laaja valtarakenteiden muutos

Uudenaikaistuminen on laaja yleisten valtarakenteiden muutos. On arveltu, että joskus uudenaikaistuminen pysähtyy. Tätä sanotaan joskus jälkiuudenaikaisuudeksi eli postmodernismiksi­.

Esiteollinen yhteiskunta

Uudenaikaisen yhteiskunnan edeltäjää sanotaan usein esiteolliseksi yhteiskunnaksi. Maanviljelyn keksiminen ja valtioiden synty ovat muita tärkeitä tapahtumia ihmiskunnan menneisyydessä.

Ennen maanviljelyn keksimistä ihmiset metsästivät, kalastivat ja keräilivät syötäväksi kelpaavia kasveja. Suomessa pyyntikulttuureista peräisin olevat tavat ja usko­mukset säilyivät monia muita Euroopan maita pidempään.

Taloudellinen kasvu oli hidasta

Esiteol­lisessa yhteiskunnassa taloudellinen kasvu oli hidasta, tai sitä ei ollut ollenkaan.

Nollasummapeli



Maanomistukseen perustuva talous oli erään­laisena nollasummapeliä: oma yhteiskunnallinen ja taloudellinen nousu tapahtui jonkun muun kustannuksella.

Kohtaloon alistuminen

Perinteiset yleiset valtarakenteet kannustivat ihmistä hyväksymään osansa elämässä, suhtautumaan kohtaloonsa alistu­vasti ja torjumaan kunnianhimon

Uskonnolliset valtarakenteet

Uskonnolliset valtarakenteet lupasivat köyhille korvausta kuoleman jälkeisessä elämässä. Varallisuuden tavoittelua pidettiin kuitenkin ahneutena.

Yhteiskunnallinen asema periytyi

Yhteiskunnallinen asema oli perinnöllinen, ei hankittu kuten joskus nykyään. Yhteiskunnallisen arvonnousun tavoittelu tukahdutettiin.

Perinteiset arvot

Perinteiset arvot auttoivat toisaalta ylläpitä­mään köyhien yhteishenkeä. Tavat kehottavat jakamaan omastaan, olemaan antelias ja vieraanvarainen. Yhteisvastuu tuki selviytymistä taloudellisesti epävarmoissa olosuhteissa.

Uudenaikaistuminen vahvistaa valtarakennetta

Uudenaikaistuminen vahvistaa yhteiskuntaa taloudellisesti ja poliittisesti. Se lisää yhteiskunnan vaurautta ja tehostaa sen yleisiä valtarakenteita.

Talous paranee teollistumisen myötä ja hallinto tehostuu järkeistämisen (byrokratisoitumisen) seurauksena.

Uudenaikaistumista on joskus pidetty myös perinteiden ja samalla esimerkiksi perinteisten uskontojen kaatajana.

Taloudellinen kasvu keskeisenä tavoitteena

Yhteiskunnassa uudenaikaistuminen merkitsee usein, että taloudel­linen kasvu otetaan keskeiseksi tavoitteeksi; yksilön tasolla tämä merkitsee aineellisiin saavutuksiin pyrkimistä.

Uudenaikaistumisen seurauksia

Uudenaikaistumiseen kuuluvat esimerkiksi
  • kaupungistuminen,
  • yhteiskunnan osien lisääntyvä eriytyminen,
  • tieteen ja teknologian arvostuksen nousu,
  • yleinen koulutustason kohoaminen,
  • korkeampi eliniän odote,
  • alentunut syntyvyys,
  • laajentunut poliittinen osallistuminen sekä
  • lisääntynyt yhteiskunnallinen liikkuvuus (= yhteiskunnallisen arvoaseman muutokset).

Perinteinen todellisuuskäsitys muuttuu

Uudenaikaistuminen tarjoaa palkkioita, mutta sillä on myös haittoja.



Uudenaikaistuminen purkaa perinteisen todellisuuskäsityksen.
  • Yhteisölliset verkostot katoavat ja niiden tilalle tulee kilpailu­henki.
  • Työolosuhteista voi tulla epäinhimil­lisiä
  • Ihmisistä tulee osia suuressa koneistossa.
  • Työ kadottaa aikaisemman merkityksensä.
  • Päämäärät hämärtyvät.
  • Tehtaiden tavoin myös hallintobyrokratia riisuu ihmisen minuudestaan ja järjestää hänet luokituksiin iän, sukupuolen, terveyden, työkyvyn tai muiden hallinnollisten arvosteluperusteiden mukaan.

Frankfurtin koulukunta

Esimerkiksi Frankfurtin koulukunnan mielestä arvojärkeistyksen täydellinen syrjäytyminen välinejärkeistyksen tieltä oli johtamassa perustavien siveyskäsitysten hylkäämiseen ja sitä kautta uudenlaisiin järjettömyyden muotoihin, joista esimerkkejä olivat juutalaisten joukkotuho Hitlerin Saksassa sekä Stalinin vainot.

Uudenaikaistumisen inhimilliset kustannukset

Uudenaikaistumisen aiheuttamat inhimillisistä kustannuksista aletaan tajuta.

Välinejärkeistystä, virkavaltaisuutta, tiedettä ja teknologiaa kohtaan saatetaan tuntea epäluuloa. Tämä muutos perustui Länsi-Euroopassa ja Pohjois - Amerikassa, myöhemmin Itä-Aa­siassa tapahtuneeseen taloudelliseen kehitykseen.

Elämän laatu

Vaikka taloudellista turvallisuutta edelleen tavoitellaan, se ei enää ole samassa määrin kaiken onnen ehto, vaan sen lisäksi mukaan on tullut mukaan elämän laatua korostavat arvoja.

Kurin, alistumisen ja aineellisiin saavu­tuksiin pyrkimisen tilalle on tullut elämäntyylien moninaisuutta koros­tavia käsityksiä. Ystävyyssuhteet, yksilöl­linen päätäntävalta ja itseohjautuvuus asetetaan usein pelkkää aineel­lista hyvinvointia korkeammalle.

Vanhoillisuus on lisääntymässä

Vastaavasti arvovallat ja virkavaltainen valtio ovat menettäneet arvostustaan. Toisaalta vanhoillisuus ja perinteiden yletön korostaminen ovat lisääntymässä.

Tehtäviä

  1. Mitä hyötyjä ja mitä haittoja uudenaikaistumisesta on ollut?
  2. Mitä tarkoittavat postmodernismi ja posthumanismi.
  3. Mitä ongelmia taloudellisen kasvun korostaminen aiheuttaa.

Valtiouskonnon aika Suomessa

Uskonnottomat ja vääräuskoiset karkoitettiin maasta

Suomesta (joka kuului siihen aikaan Ruotsiin) tehtiin yhden valtiouskonnon (kristillinen evankelis - luterilaisuus) maa Upsalan kirkolliskokouksessa vuonna 1593.



Kaarle -herttuan kokoon kutsumassa kokouksessa hyväksyttiin joukko kristillisiä uskontunnustuksia (pääasiassa eri aikoina eri puolilla maailmaa pidettyjen kirkolliskokousten päätöksiä), joihin valtio määräsi kaikki maassa asuvat uskomaan maasta karkotuksen uhalla.

Puhdasoppisuus eli fundamentalismi

Upsalan kokouksen (1593) ja Isonvihan (1713–1721) välistä, pääosin 1600-luvulle sijoittuvaa ajanjaksoa nimitetään pohjoismaisessa historian kirjoituksessa puhdasoppisuuden ajaksi.

Nimitys ”puhdasoppisuus” johtuu siitä, että evankelis-luterilaiset sanoivat ”puhdistavansa” kristinuskon sellaisesta kristillisestä perinteestä, joka ei vastannut uskonlahkon perustajan Martin Lutherin käsityksiä.

Usko perustui pyhiin teksteihin

Kuten fundamentalistiset lahkot yleensä evankelis-luterilaiset sanoivat nojautuvansa lahkon perustajan ajatuksiin (erityisesti Katekismus - niminen Martti Lutherin kirja), vanhoihin pyhiin kirjoihin (Raamattu) ja kirkolliskokousten päätöksiin (uskontunnustuksiin).

Keskitetty valtajärjestelmä

Samalla luotiin voimakas keskitetty valtajärjestelmä.

Evankelis-luterilainen puhdasoppisuus vahvisti kristillisen evankelis-luterilaisen kirkon valta-asemaa ulottamalla valvonnan tavallisten ih­misten arkeen ja elämäntapoihin huomattavasti kattavammin kuin keskiajan yleinen (katolinen) kristinusko.

Vanhat tavat pois

Yleisen (katolisen) kirkon ajalta periytyvät tavat pyrittiin kitkemään pois ja korvaamaan kristillisillä evankelis-luterilaisilla tavoilla.

Tosin jopa muinaissuomalaisia tapoja ja uskomuksia säilyi syrjäseuduilla 1900 – luvulle asti.

Vasta kansakoululaitos lutherilaisti Suomen lopullisesti.

Tehtäviä

  1. Mistä syistä Ruotsin valtio päätyi yhden sallitun uskonnon maaksi?
  2. Miksi ihmiset alistuivat siihen, että kirkko puuttui heidän yksityiselämäänsä?
  3. Mitä tekisit, jos uskovaiset yrittäisivät vaikuttaa sinun yksityiselämääsi?

Kyläyhteisöt ja yhteisomistus

Länsi- ja Etelä-Suomessa oli kiintei­den peltojen viljelyyn perustuva kyläkulttuuri noin 1100-lu­vulle tultaessa.

Ennen 1750-luvulla alkanutta iso- ja uusjakoa suo­malaiset kylät olivat yhteisomistukseen perustuvia yhteisöjä.

Ajanjakso jakaantuu kristillisen keskiajan kulttuuriin (noin 1100 - 1500-luvuilla) ja sääty-yhteiskunnan kulttuuriin (noin 1600 - 1800-luvuilla). Kristillisen evankelis-luterilaisen uskonnon valtaan nousu vaikutti voimakkaasti tähän muutokseen.

Naapuruus ja kyläyhteisö olivat tulleet sukua tärkeämmiksi. Yhteisöllisen todellisuuskäsityksen mukaisesti kyläkulttuuri korosti yhteistä osallistumista työntekoon ja päätöksen tekoon.

Luontaistalous

Esiteollisen ajan luontaistaloudessa kaikki tarvittava tuotettiin omassa taloudessa tai paikallisyhteisössä.

Länsi-Suomessa maata­loustuotanto keskittyi peltoviljelyyn, jota harjoitettiin kyläläisten yhteistyönä. Kyläyhteisö omisti viljelysmaan, ja jokainen perhe sai viljeltäväkseen sarkoja sekä hyvistä että huonoista pelloista.

Sarkajaosta oli seurauksena, että naapureiden oli noudatettava samaa kylvön ja sadonkorjuun rytmiä ja että talot sijaitsivat ryhmäkylässä toistensa välittömässä läheisyydessä.

Myös muut yhteistyöhankkeet, kuten tervanpoltto, kalastus tai vesimyllyt vaativat kyläläisten yhteenliittymistä osuustoiminnalli­siin yhtiöihin ja työliittoihin.

Vastavuoroisuus ja talkoot



Sukulaiset ja naapurit auttoivat muutenkin toisiaan vastavuoroisesti kaikenlaisissa hankkeissa.

Talkoot tarkoittivat työmuotona sitä, että talo sai käyttöönsä työvoimaa kun tarjosi työläisille ruokaa ja juomaa.

Yhteistyö ja talkoot alkoivat hävitä Suomesta lopullisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Ulkonaiset puitteet tärkeät

Viljelijät olivat vahvasti sidoksissa viljelyksiinsä.

Toiminnan keskipiste oli talo, jonka varallisuutta ja pysyvyyttä pyrittiin kaikin tavoin varmista­maan ja ylläpitämään.

Tässä elämäntavassa arvostet­tiin ainakin ulkonaisesti sitä, että ihmisellä on uskollinen puoliso, kuuliaiset lapset ja hyvät naapurit.

Lasten kasvatuksessa korostettiin työteli­äisyyttä, tottelevaisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Tehtäviä

  1. Miksi muinaissuomalaiset tekivät töitä yhdessä?
  2. Miksi muinaissuomalaiset talonpojat asuivat kylissä?
  3. Millaista osuustoimintaa Suomessa on nykyään?

Kuoleman jälkeinen tuomio

Kristillinen evankelis-luterilainen kirkko opetti, että uskovainen ihminen palkitaan kristinuskon jumalan armosta kuoleman jälkeen ikuisella onnellisella elämällä Taivaassa ja että muita rangaistaan ikuisella kärsimyksellä Helvetissä.

Taivaan ajateltiin olevan jossain ylhäällä (monien uskontojen jumalat asuivat ylhäällä ja monet planeettojen nimistä kuten Merkurius, Venus, Mars, Jupiter, Saturnus ja Pluto ovat muinaisten jumalien nimiä) ja Helvetin alhaalla maan alla, koska esimerkiksi tulivuoret syöksivät ”tulta ja tulikiveä”, joka käsitettiin soveliaiksi aineiksi kuoleman jälkeisen rangaistuksen toteuttamiseen.

Uskosta ja armosta pääsi taivaaseen

Evankelis-luterilaisen kristillisyyden mukaan Taivaaseen pääsi pääasiassa uskon ja jumalan armon avulla.

Yleisessä (katolisessa) kristillisyydessä painotettiin siihen aikaan myös hyvien töiden merkitystä. Viime vuosisadan lopulla evankelis-luterilaiset ja katoliset kristityt sopivat kiistansa tässä kysymyksessä.

Nykyään kristittyjen pappien enemmistö ajattelee, että Taivaaseen pääsee lähinnä vain uskon ja kristinuskon jumalan armon voimalla.

Maailmanloppu ja kuolleiden herätys

Virallisen evankelis-luterilaisen kristinuskon mukaan joskus tulee ns. maailmaloppu, jolloin kaikkien aikojen kuolleet herätetään uuteen elämään ruumiillisessa muodossa (ts. luodaan uudestaan tyhjästä) ja pidetään viimeinen tuomio, jossa uskovaiset ihmiset päästetään Taivaan ikuisiin iloihin ja muut Helvetin ikuisiin kauhuihin.

Apua jumalalta

Uskomisesta ja ns. rukoilemisesta (avun pyytämisestä kristittyjen jumalalta) ajateltiin olevan hyötyä myös kuolemaa edeltävässä ns. maallisessa elämässä.

Tämä selittää omalta osaltaan valtiovallan halun pakottaa kaikki maassa asuvat yhteen ja samaan uskoon.

Kuningas ja papisto lisäsivät valtaansa

Kuningas ja papisto pyrkivät lisäämään valtaansa hallintoa tehostamalla. Valtio vaati uskonnollista yhtenäisyyttä.

Örebron valtiopäivillä vuonna 1617 annettiin laki, jonka mukaan muiden kuin kristillisen evankelis-luterilaisen uskonnon harjoittaminen oli maasta karkotuksen uhalla kielletty.

Virkamieskirkko

Kristillinen evankelis-luterilainen kirkko pyrki valvomaan jäsentensä elämää ja siveyttä. Syntyi virkamieskirkko, joka vaikutti yhteis­kuntaan sen kaikilla mahdollisilla tasoilla.

Kolmisäätyoppi

1600-luvun pappisvaltainen käsitys hallitsijasta ja hänen valtaoi­keudestaan perustui kolmisäätyoppiin.

Sen mukaan kristinuskon jumala oli säätänyt yhteiskunnan kolmiportaiseksi:
  • opetussäädyn tehtävänä oli julistaa kristinuskon sanomaa,
  • poliittisen säädyn tehtävä oli ylläpitää järjestystä ja
  • perhe edusti ihmisen jokapäi­väistä elämää.
Oppi sisältyi Martti Lutherin kirjan Katekismus ns. huoneentauluun.

Kuningas oli jumalan sijainen maan päällä

Se merkitsi, että kuningas oli saanut valtansa kristinuskon jumalalta ja hän oli siten tämän jumalan sijainen maan päällä.

Kuningasta pidettiin käytännössä maanpäällisenä jumalana, jonka viisautta ei tavallinen ihminen kyennyt arvostelemaan.

Ankara kirkkolaki

Papisto vakiintui puhdasoppisuuden aikana aikaisempaa kiin­teämmäksi osaksi valtakunnan hallintoa. Uusi evankelis-luterilainen kirkkolaki säädettiin vuonna 1686.

Lain henki oli puhdasop­pisuuden läpitunkema. Viran menetyksen ja valtakunnasta karko­tuksen uhalla siinä kiellettiin ketään opettamasta "harhaisia käsi­tyksiä".

Alttarin ja valtion liitto



Pappisvalassa liittyivät yhteen kuuliaisuuslupaus kirkolliselle esimiehelle ja valtakunnan hallitukselle.

Tällä tavoin kirkko ja valtio muodostivat yhden ja saman kokonaisuuden, ”alttarin ja valtaistuimen” liiton.

Kirkko oli valtion tiedotuskanava

Puhdasoppisuuden ajalla vakiintuneelle sunnuntai-aamun kokoontumiselle (jumalanpalvelukselle) oli ominaista järjestys ja papin pitämän puheen (saarnan) hallitseva asema.

Se oli koko­naisvaltainen tapahtuma, jossa toteutui sekä valtakunnan yhtenäi­syys paikallistasolla että käsitys yhteisen uskon välttämättömyy­destä jokaiselle yhteisön jäsenelle.

Sunnuntain kokoontuminen (jumalanpalvelus) oli myös valtiovallan tiedotuskanava ennen sanomalehtien aikaa.

Papisto sai luettavakseen kuulutuksia kansalle.

Jumalan ruumiin ja veren nauttiminen

Uskontopakko tulee hyvin ilmi ns. ehtoollisen viettoa koskevassa pakkomääräyksessä: ehtoollisella piti käydä ainakin kerran vuodessa.

Sana ”ehtoollinen” tulee sanasta ”ehtoo” = ilta. Tällä viitataan Uuden testamentin kertomukseen illasta, jona Jeesuksen kerrotaan asettaneen ehtoollisen.

Ehtoollinen on muinaisten helleenisten mysteeriuskontojen tapa, jolla pyritään saavuttamaan ikuinen elämä syömällä jumalan lihaa ja juomalla jumalan verta, kristinuskossa leivänpala (öylätti) ja viiniä, jotka toisen käsityksen mukaan muuttuvat syötäessä todelliseksi jumalan lihaksi ja vereksi, toisen käsityksen mukaan ne eivät muutu vaan ovat jumalan lihan ja veren vertauskuvia.

Kirkossa käymättä olemisesta voitiin sakottaa

Yleinen ajattelutapa oli, että kirkossa käyntiin voitiin velvoittaa, mutta koska ehtoollinen on uskon ilmaus, siihen ei katsottu voitavan pakottaa.

1600-luvun sääntöjen mukaan kirkossa piti käydä aina sunnuntaisin. Tärkeimmäksi asiaksi muodostuivat sunnuntaiaamun papin puheet (saarnat).

Poissaolosta ilman pätevää syytä voitiin rangaista sakoilla. Käytännössä vaatimukset koskivat lähinnä juhlapäiviä sekä vuosit­taisia kiitos-, katumus- ja rukouspäiviä.

Kirkkokuri ja häpeärangaistukset



Kirkkokuri ja oikeuslaitos liittyivät yhteen.

Valtio ja kirkko olivat yksi ja sama asia.

Rikoksen tekijän silloisen kristillisen siveyden vastaisen teon (synnin) julistaminen kirkon puhujakorokkeelta (saarnastuolista) ja siihen liittyvät katumusharjoitukset, kuten kirkon edessä seiso­minen, olivat luonteeltaan häpeärangaistuksia.

Häpeärangais­tukset lisääntyivät 1600-luvun puolivälissä.

Jalkapuu otettiin käyt­töön 1660.

Sen ohella käytettiin varsinkin sukupuolirikkeistä häpeäpenkillä istuttamista kirkon oven suulla.

Kristillisen siveyden vastaisten tekojen (syntien) julkisen tunnustamisen (julkiripin) ehtoja tosin kiristettiin siten, että ketään ei saanut alistaa siihen ilman oikeuden edeltävää tuomiota.

(YK:n Ihmisoikeuksien julistus kieltää häpeärangaistukset.)

Sukupuolisiveyden valvonta

Kirkon järjestyksenpitovelvollisuuksiin kuuluivat myös kristillisen sukupuolisiveyden valvonta ja kotisovun ylläpito.

Kristillisen siveyden rikkomiset eivät olleet tuon ajan evankelis-luterilaisuudessa yksityisasioita. Kristillisen siveyden rikkominen (synnin tekeminen) ei koskenut vain rikkonutta itseään, vaan kristillisten arvojen mukainen elämä oli silloisen uskonnon mukaan ehtona koko yhteisön menestykselle.

Yhden rikkomuksesta jumala rankaisee kaikkia

Sovitta­mattoman (tunnustamattoman)siveydenn rikkomisen (synnin) katsottiin tuottavan rangaistuksen kaikille.

Julkinen kristillisen siveyden rikkomisen (syntien) tunnustaminen (julki­rippi) oli rangaistus raskaimmista rikoksista, joihin kuuluivat sukupuolirikkomukset, väkivaltarikokset ja väärä vala (valheellinen lausunto oikeuden istunnossa).

Seurakunnasta erottamista (pannaa) käytettiin lähinnä uhkauksena; sitä ei tiettävästi koskaan toteutettu.

Uskonnon opetusta tehostettiin

Evankelis-luterilaisen kristinuskon valtaan noususta lähtien sen tärkein tavoite on ollut uskonnonopetuksen tehostaminen.

Evankelis-luterilaisen kirkon mukaan jokaisen piti oppia ne kristinuskon kohdat, jotka oli kirjattu Martti Lutherin kirjaan Katekismus.

Sitä pyrittiin virsikirjan ohella levittämään kaikkiin koteihin.

Koululaitoksesta tuli 1600-luvulla yhtenäistämispolitiikan väline.

Hallinnon tehostuminen ja keskittäminen toivat mukanaan paineita myös koululaitosta kohtaan. Ensim­mäinen suomenkielinen Raamattu ilmestyi vuonna 1642. Se oli suuri ja kallis teos, jota painettiin 1200 kap­paletta, jotka oli tarkoitettu seurakunnille. Varsinainen kansan kirja se ei ollut.

Kinkerit



Papin johtamat kokoukset, ns. kinkerit vakiintuivat osaksi uskonnonopetusta 1600-luvun jälkipuoliskolla.

Aluksi kuulustelumatkat rajoitettiin perhekuntiin, jotka eivät voineet tulla kirkkoon kuulusteltaviksi.

Kinkereiden vaikuttimena oli uskonnonopetuksen tehostaminen, ja niiden avulla pyrittiin tavoittamaan kaikki kirkon jäsenet (seurakuntalaiset).

Lisäksi kinkerit sopivat paitsi kristinuskon tuntemuksen tarkkailuun, myös kaikkinaiseen seurakuntalaisten elämän valvontaan paikan päällä, itse kylissä.

Niinpä kinkereissä keskusteltiin kyläkunnan tavoista ja sovusta. Kirkkolaissa määrättiin, että papin tuli käydä seurakuntalaisten luona talo talolta, silloin kun siihen löytyy molemmille sopiva tilaisuus.

Kirkko kiristi yhä otettaan

Vaikka puhdasoppisuuden ajan esivalta pyrki kaikin keinoin valvomaan kansan elämää ja uskonnollisia tapoja, se ei siihen täydellises­ti pystynyt.

Erilaisia poikkeamia virallisesta uskonnosta esiintyi. Valtiovallan toimet vieraita uskoja vastaan teräs­tyivät 1640-luvulla.

Ensisijassa oli kyse kristilliseltä yleisen (katolilsen) kirkon ajalta periy­tyvien tapojen pois kitkemisestä. Käytännössä vastustettiin usein juuriyleisestä (katolisesta) kirkosta periytyviä eikä niinkään kristinuskoa edeltäneeltä ajalta peräisin olevia tapoja.

Esimerkiksi kansanparantajien toimintaan kirkko ei puuttunut.

Myös ennustaminen lukeminen oli sallittua.

Tehtäviä

  1. Miksi evankelisluterilainen kirkko halusi opettaa kansan lukemaan?
  2. Miksi Suomessa on uskonnonopetusta?
  3. Miksi Suomessa on elämänkatsomustiedon opetusta?
  4. Kuka hankki Suomeen elämänkatsomustiedon opetuksen?
  5. Millaista elämänkatsomustiedon opetuksen pitäisi olla sinun mielestäsi?

Noitavainot

Noitavainojen alkuna pidetään Paavi Innocentius VIII:n bullaa Summis desiderantes affectibus vuodelta 1484, jossa hyväksyttiin noitien polttaminen (se perustuu Raamattuun).

Noitavasara

Vuonna 1486 tai 1487 painettiin inkvisiittorien (inkvisitio oli sen ajan kirkon tutkimuslaitos) Jacob Sprenger (1436–1495) ja Heinrich Kramer (n. 1430–1505) kirjoittama kirja Malleus maleficarum, saksaksi käännettynä der Hexenhammer, eli Noitavasara, jossa annettiin yksityiskohtaiset ohjeet noitien kuulustelemiseksi.

Noitavasarassa musta taikuus selitettiin osaksi kerettiläistä harhaoppia, jota vastaan inkvisitio taisteli. Noituus oli jaettu 14 eri lajiin.

Noitavainot olivat kovimmillaan Galieo Galilein aikana

Noitavainot eivät olleet keskiajan ilmiö, vaan alkoivat uuden ajan, renessanssin ja humanismin aikana. Vainot olivat kovimmillaan Galileo Galilein aikana.

Noituudesta epäiltyjä kidutettiin

Oikeudenkäynneissä saatettiin käyttää kuulustelumenetelmänä kiduttamista, puolueellista painostamista tai henkistä murtamista niin pitkään, kunnes syytetty alkoi jo itsekin uskoa noituuteensa.

Ennen pahimman mahdollisen rangaistuksen eli kuolemantuomion langettamista syytettyä testattiin yleensä jollakin hyvin mielivaltaisella noitatestillä - yksi tunnetuimmista oli syytetyn heittäminen järveen.

Jos syytetty kellui, hän oli luultavasti noita, jos hän taas hukkui, niin sitten hän oli ollut syytön.

Näistä testeistä oli tosin vielä melkoisen helppo kääntää asiat omaksi edukseen, jos vain oli tarpeeksi viisas sen tehdäkseen ja osasi uida: tunnetuin tarina kertoo naisesta, joka selitti kellumistaan sillä, että oli vetänyt kunnolla kevyttä ilmaa sisäänsä ja sulkenut sitten suunsa.

Tuomitsijat uskoivat tämän selityksen ilman sen kummempia mutinoita.

Noidat poltettiin elävältä

Jos kuolemantuomio laitettiin täytäntöön, poltettiin syytetty yleensä roviolla, sillä lieskojen kuviteltiin ajavan pahoja henkiä tehokkaasti tiehensä. Elävältä polttaminen ei ollut mitenkään harvinaista, se oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Noitasapatit



Kristillisen evankelis-luterilaisen puhdasoppisuuden aikana Suomeen levisi yleiseurooppa­lainen noitateoria noitavainoineen.

Noitavainot olivat kiihkeimmillään Euroopassa 1500-luvun puolivälistä eteenpäin noin sadan vuoden ajan.

Vainot perustuivat tuona aikana laajalle levinneeseen uskomukseen niin sanotuista noitasapateista (sapatti on juutalaisten lepopäivä, lauantai).

Kristinuskon jumalan päävastustajan paholaisen kanssa liiton tehneiden noitien uskottiin lentävän öisiin pitoihin, joissa palvel­tiin paholaista.

Noitien pelko sai paikoin valtavat mittasuhteet, mikä johti suuriin noitien joukkoteloituksiin roviolla polttamalla.

Suomessa noitia poltettiin puhdasoppisuuden aikana

Suomessa varsinaiset noitasapattioikeudenkäynnit ajoittuvat 1660-luvun puolivälistä 1670-luvun loppuun.

Vuoden 1675 valtiopäivillä jo suurin osa papistosta oli kääntynyt arvostelevalle kannalle noitaoikeudenkäyntien suhteen.

Noitasapattikäsitys ei saanut Suomessa yhtä laajaa kannatusta kuin muualla Euroopassa.

Syytösten taustalla oli tavallisesti riita jostakin taloudellisesta vahingosta.

Useimmiten oikeudenkäyn­neissä olivat kyseessä kansanomaiset tavat ja uskomukset, jotka liittyvät onneen ja epäonneen.

Nigerian kristityt polttavat edelleen noitia

Esimerkiksi Nigerian kristityt ovat teloittaneet noitia vielä tällä vuosituhannella, ja noitavainoja on esiintynyt edelleen myös muualla, pääasiassa kehitysmaissa.

Usko taikuuteen oli yleinen

Usko yli-inhimillisiin olentoihin ja niiden voimaan joko auttaa tai vahingoittaa ihmistä on ollut menneinä aikoina varsin yleinen.

Erilaiset usko­mukset eivät kuitenkaan aina saa vakiintunutta muotoa virallisine oppeineen ja papiston ylläpitämine menoineen.

Ihmisillä on syvälle juurtuneita käsityk­siä, joita ei aina välttämättä hahmotella sanoiksi asti, vaan jotka paljastuvat luotettavimmin siinä, mitä ihmiset tekevät.

Viral­linen uskonto saattaa pyrkiä ulottamaan vaikutuksensa kansan uskomuksellisiin tapoihin ja sulkea niitä piiriinsä.

Monet ei-kristilliset tavat ja perin­teet ovat Suomessa säilyneet evankelisluterilaisen kirkon vastustuksesta huolimatta.

Tehtäviä

  1. Mistä usko noituuteen johtui?
  2. Miksi noitavainot levisivät myös Suomeen?
  3. Etsikää esimerkiksi Internetistä kertomus suomalaisen noidan polttamisesta.
  4. Mitä Aira Brinkin nuorisoromaanissa Velhojuuri kerrotaan noitavainojen ajasta?
  5. Selvittäkää, miksi noitavainoja esiintyy yhä (esimerkiksi Nigerian kristittyjen keskuudessa).

Tavat ja juhlat

Kristillinen vihkiminen tuli pakolliseksi 1563



Hyvin vanhoja perinteitä esiintyy esimerkiksi häätavoissa. Kirkollinen vihkiminen tuli pakolliseksi kristillisessä katolisessa kirkossa Trenton kirkolliskokouksessa vuonna 1563.

Avioliitto ei ole pyhä toimitus (sakramentti)

Vaikka kristillisen evankelis-luterilaisen luterilaisen käsityksen mukaan avioliitto ei ole ns. pyhä toimitus (sakramentti), vaan oikeustoimi, myös kristillisessä evankelis-luterilaisessa kirkossa alettiin vähitellen pitää kirkollista vihkimistä avioliiton solmimisen välttämättömänä muotona.

Kirkolliset tavat juurtuivat kuitenkin hyvin vaivalloisesti kansan tapoihin. Kansan käsityksen mukaan avioelämä alkoi jo kihlauk­sesta ja kuulutuksista, eikä kirkko voinut asialle paljon mitään.

Häät

Häät olivat suvun ja kyläyhteisön kannalta tärkeitä, saattoihan niillä olla monenlaisia yhteisöllisiä vaikutuksia.

Avioliiton vaikuttimet olivat taloudellisia

Avioliiton solmimisen aloite oli perinteisesti vanhem­milla, ja sen vaikuttimet olivat pääosin taloudellisia.

Nuoret saat­toivat olla ventovieraat toisilleen ja heidät naitettiin huomattavan nuorina. Kristitty evankelis-luterilainen alueellinen kirkollinen johtaja (piispa) Gezelius oli määrännyt miehen naimakel­poisuusiäksi 18 ja naisen 14 vuotta.

Varhaiseen avioliittoon kannusti työvoiman tarve.

Paikalle kutsuttiin myös vainajat

Pohjalaistalossa häiden saattoivat kestää kahdesta kolmeen päivään ja vieraiden määrän nousi joskus moneen sataan.

Häiden tärkeys nimenomaan suvun juhlina näkyy myös karjalaisessa tavassa kutsua paikalle myös suvun vainajat.

Monet muut ikivanhat tavat säilyivät häiden yhteydessä, sillä se oli arka siirtymävaihe, jolloin ihminen oli altis kaiken­laiselle pahansuopaiselle vaikutukselle

Pahojen henkien karkotus

Hääseurueen lähtiessä pahat henget pyrittiin karkottamaan.

Liikkeelle ei saanut lähteä suorinta tietä, vaan talo oli kierrettävä henkien harhauttamiseksi.

Pahalta silmältä suojauduttiin kuljettamalla morsian kasvot verhot­tuna (morsiushuntu).

Morsiamen hedelmällisyyttä ja kykyä synnyttää poikalapsia koetettiin varmistaa monin maagisin keinoin - nykyäänkin on tapana heittää riisiä hääparin ylle.

Lapsikaste ja taikominen

Sama ilmiö esiintyy myös muiden siirtymäriittien yh­teydessä. Ns. lapsen kastamiseen liittyi usein monenlaisia lapsen menestykseksi tarkoitettuja taikoja: kapaloihin kätkettiin hopearahoja lapsen rikastumisen toivossa, virsikirjan lehti puoles­taan auttoi lukemaan oppimisessa, kasteveden heittäminen katolle auttoi kasvamaan pitkäksi.

Monenlaisten vaarojen uskottiin vaanivan kastamatonta lasta, siksi häntä ei saanut jättää hetkek­sikään yksin.

Kasteessa kristitty evankelisluterilainen pappi ripotteli vettä lapsen päähän (tästä nimitys kastaminen) ja luki paholaisen häätömanauksen.

Paholaisen häätäminen lapsesta



Alun perin kaste oli siis paholaisen häätämistä (eksorkismi).

Myöhemmin virallinen kristillinen evankelis-luterilainen kirkko luopui paholaisen häätämisestä kasteen yhteydessä, mutta paholaisten häätämistä (eksorkismi) esiintyy edelleen eri puolilla maailmaa.

Nykyisen kristillisen evankelis-luterilaisen opin mukaan kaste on ns. pyhä toimitus (sakramentti), jossa lapsi otetaan seurakunnan yhteyteen.

Käytännössä yhtä tärkeää on ollut 1500-luvulta lähtien yleistyneen tavan mukaisesti nimen antaminen.

Nimen antamisesta uskontokuntiin kuulumattomalle lapselle puhutaan toisaalla tässä oppikirjasarjassa.

Vainajalle tavaroita mukaan

Suomalaisten muinaisuskossa ihmiselämän katsottiin jatkuvan kuoleman jälkeen maallisen elämän kaltaisena.

Vainaja sai mukaansa monenlaista tavaraa kuoleman jälkeistä elämää varten.

Pitkälle kristilliselle ajalle asti kuolemaan liitet­tiin vastaavanlaisia uskomuksia.

Kun kuolema oli todettu, vainajan silmät oli viipymättä peitettävä, jotta kuollut ei olisi "katsonut itselleen seuralaista" mukaansa.

Ikkuna tai uuninpelti voitiin avata, jotta sielu pikemmin poistuisi huoneesta.

Ruumiin läheisyydessä tuli liikkua hiljaa, koska sen uskottiin aistivan tapahtumat ja kuulevan keskustelut.

Samasta syystä vainajasta oli puhuttava pelkkää hyvää.

Kummittelemisen estäminen

Oli myös pidettävä huoli siitä, että arkkua kirkko­maalle kannettaessa jalkapuoli oli matkan suuntaan, ettei vainaja olisi palannut kotiin kummittelemaan.

Vuotuisjuhlat

Kekri



Maatalouselinkeinoon liittyvät vuotuisjuhlat ovat kaikkein sitkeimmin säilyttäneet kristinuskon voittoa edeltäneen ajan perinnettä.

Hyvänä esimerk­kinä tästä on kekri, syyskesästä myöhäissyksyyn sijoittuva sadon­korjuun ja vuodenvaihteen juhla.

Se on ollut satovuoden viimeinen ja uuden vuoden ensimmäinen päivä.

Alkujaan kekriä on vietetty vaihtelevina ajankohtina sen mukaan kun työt on saatu päätökseen.

Myöhemmin 1800-luvulla kekri alkoi keskittyä kristilliseen pyhäinmiesten päivään eli marraskuun ensimmäiseen päivään.

Vuoden suurin juhla

Kekri on ollut aikoinaan vuoden suurin merkkipäivä.

Se vastasi nykyistä kristillisen joulun seutua ja uutta vuotta, ja ei ole yllättävää, että nykyisistä kristillisen joulun ja uudenvuoden tavoista monet ovat peräisin kekristä.

Kun kristillisen joulun merkitys kasvoi, kekrin merkitys väheni.

Esimerkiksi jouluoljet ja monet joululeikit ovat peräisin kekrin juhlinnasta.

Joulurauhan tavoin aikaisemmin puhuttiin kekrirauhasta.

Kekrinä myös mässäiltiin ruoalla ja juomalla.

Perinteisesti kekrinä teurastettiin pässi, karitsa tai pukki ja lihat syötiin aamulla.

Kekripuuroa vainajille

Myös nauta tai sika saatettiin teurastaa. Ateriaan saivat ottaa osaa vain oman perheen jäsenet, mutta vainajat mukaan lukien.

Kekripuuro voitiin viedä saunaan, jonne kuolleita vainajia odotettiin aterialle.

Kekrinä ennustaminen

Vuodenvaihteen juhlaksi kekrin tunnistaa monenlaisista enteiden tarkkailuista.

Varsinais-Suomessa ja Ala-Satakunnassa on kekrinä valettu tinoja samoin kuin nykyisin uutena vuotena:

Tytöt saattoivat kysyä naimisiin pääsystä halkosylistä: jos tuli parillinen määrä, miehen saaminen oli vuoden kuluessa todennä­köistä.

Illalla uuniin lasketuista haloista katsottiin talon vaurastu­mista tai köyhtymistä: jos halot yön aikana lisääntyivät, talo vaurastui, jos taas vähenivät, köyhtyminen oli tiedossa.

Tehtäviä

  1. Miksi kristityt kirkot eivät aluksi puuttuneet avioliittojen solmimiseen?
  2. Miksi kristityt kirkot nykyään haluavat pitää kiinni oikeudestaan vihkiä avioliittoon?
  3. Millaiset ovat siviilihäät? Laatikaa ohjelma siviilihäihin.
  4. Mitä kristillinen kaste tarkoitti alun perin?
  5. Millaiset ovat uskonnottoman nimiäiset? Laatikaa ohjelma nimiäisiin.
  6. Miksi kekriä juhlivat enää vain keskustapuoluelaiset?
  7. Miksi monet uskovat yhä enteisiin (esimerkiksi juhannusyönä).

Pietismi

Herätysliike

Pietismi on 1600-luvun lopussa Saksassa syntynyt kirkon sisällä toiminut herätysliike.

Sitä pidetään aitoluterilaisuuden jatkona. Pietismiksi liikkeen nimesivät sen vastustajat. Sana pietas tulee latinasta ja tarkoittaa hurskautta. Se syntyi vastaliikkeenä luterilaista puhdasoppisuutta (ns. luterilainen ortodoksia) vastaan.

Liike korosti henkilökohtaisen uskonelämän merkitystä.

 

Se saarnasi parannuksen tekemisestä ja entisen syntielämän hylkäämisestä. Johann Arndtia (1555-1621) pidetään pietismin ensimmäisenä edustajana.

Pietismin tunnetuimpana edustajana taasen pidetään Philipp Jakob Speneriä (1635-1705).

Herrnhutilaisuus ja metodismi

Pietismin jatkona nähdään herrnhutilaisuus ja metodismi.

Pietistit kokoontuivat myös kirkon ulkopuolella. Kokouksissa luettiin Raamattua, keskusteltiin hengellisistä asioista ja laulettiin. Pietismin sisällä oli monenlaisia uskonnollisia suuntia.

Kirkollinen pietismi, johon Spener kuului, oli nimenomaan kirkon sisällä toimiva liike. Spener julkaisi pietistisen ohjelmakirjoituksen Pia desiderian (suom. kirkon uudistus).

Herätys levisi lähinnä hovi-, aatelis- ja virkamiespiireihin. August Hermann Francke (1663 - 1727) oli Spenerin läheinen työtoveri. Hallen yliopistoa pidettiin pietismin keskuksena.

Kirkolliset pietistit

Hallen pietismi on liike, jonka keskuspaikaksi muodostui Halle. Professori A. H. Francea pidetään yhtenä liikkeen tunnetuimmista edustajista.

Liike kuului kirkollisiin pietisteihin.

Maailma ja uskovaiset

Hallen pietismissä oli selkeä ero maailman ja uskovaisten välillä. Uskovaiset pyrkivät yksinkertaiseen elämäntapaan; muodin mukaiseen pukeutumiseen, huvitteluun (tanssi) ja eräisiin kulttuurimuotoihin (teatteri) suhtauduttiin kielteisesti.

Pietismissä nimenomaan maallikkokristityt olivat merkittävässä osassa liikkeessä ja sen leviämisessä. He perustivat kouluja ja orpokoteja, julkaisivat kirjallisuutta ja auttoivat vaikeuksiin joutuneita.

Herätys ja parannuksen teko

He olivat myös aktiivisia lähetystyön tekijöitä. Hallen pietismissä opetettiin, että uusi syntyminen ei tapahdu kasteessa, vaan tietoisessa herätyksessä, joka johtaa selvään parannuksentekoon.

Heidän keskuudessaan opetettiin "ecclesiola in ecclesia-oppia", joka tarkoittaa, että tosiuskovaisten seurakunta toimii kirkon sisällä. Opetusta on perusteltu Lutherin kirjoituksilla.

Jyrkkä pietismi suhtautui kielteisesti kirkkoon ja sen pappeihin.

Würtenbergiläinen pietismi kuului myös jyrkkiin pietisteihin.

Seurojen pito kiellettiin



Erityisesti pietistismin estämiseksi säädettiin Pohjoismaissa konventikkeliplakaatti, joka kielsi rangaistuksen uhalla pitämästä seuroja.

Myös Suomessa noituuden ja kansanomaisten taikojen sijasta kristillisen evankelis-luterilaisen kirkon huomio alkoi 1600-luvun lopussa suuntautua Saksasta virranneisiin uskonnollisiin vaikutteisiin.

Yleinen pappeus

Saksalainen pietismi kehitti ajatuksen aktiivikristittyjen pienoisseurakunnasta seurakunnassa.

Seuroissa toteutettiin yleistä pappeutta: kuka tahansa sai julistaa uskontoa ja tulla sitä kautta ns. Pyhän Hengen (kristinuskon jumalan kolmas persoonallisuus) välittäjäksi.

Pyhän Hengen varsinaiseksi vaikutus­kentäksi ajateltiin vain uskovaisten sisäpiiri.

Ihana aika ennen viimeistä tuomiota

Toinen pietis­tien vaalima poikkeava korostus koski parempien aikojen toivoa.

Pietistit odottivat maanpäällistä ihanaa aikakautta ennen viimeistä tuomiota.

Tavallista pappisvirkaa sinänsä ei halveksittu, ja luterilaista oppia pidettiin oikeana.

Papisto siveellisesti rappeutunutta

Jyrkin pietismi oli hyökkäävää. Se syytti papistoa moraalisesta rappiosta.

Suomalainen mystiikan harrastus näyttää kulkeutuneen tänne Upsalassa 1670 - 1680-luvuilla opiskel­leiden mukana sekä saksalaisen kirjallisuuden välityksellä.

Jyrkän pietismin tulo maahan merkitsi keski­luokan kapinaa pappisvaltaa vastaan. Jyrkkä pietismi näyttää kuitenkin olleen vain lieveilmiö.

Pikkuporvaristo takaisin uskovaisiksi

Saksalainen pietismi merkitsi yleisesti ottaen vain tietynlaista uskonnollista suuntausta kirkon sisällä, ja sen perimmäisenä tavoitteena näyttää olleen palauttaa uskonnosta vieraantunut pikkuporvaristo takaisin uskovaisiksi.

Muutamassa vuosikymmenessä yksityisissä tiloissa järjestetyt hartauskokoukset lisääntyivät Suomessa kiihtyvällä tahdilla.

Pietististen hartauskokousten suosion kasvu aiheutti evankelis-luterilaiselle kirkolle ja valtiolle ongelmia. Uskoon tulleet (heränneet) olivat valmiita kärsimään mitä tahansa uskonsa tähden.

Herätysliikkeet saattoivat kyseenalaistaa valtion ja kirkon liiton

Siinä piili pietismin varsinainen uhka: voimakas kristillinen usko saattoi asettaa kirkon ja valtion liiton kyseenalaiseksi.

Kuitenkaan ajan pietismi ei suuntautunut mitenkään puhdasoppisuutta vastaan vaan pelkästään laimentuneen uskon voimistamiseen (herätykseen).

Luvattomat herätyskokoukset kiellettiin

Vastavedoksi pietismille kehitettiin lainsäädäntö, jossa ei puututtu uskonkäsityksiin vaan ainoastaan kiellettiin liikkeen yleisin toimintamuoto eli kokoontuminen yhteiseen epäviralliseen hartaudenharjoitukseen. Laki vuodelta 1726 kieltää luvattomat kokoukset, joiden tarkoituksena on uskonnon harjoitus yksityisissä tiloissa.

Teks­tissä painotetaan, että uskonnon harjoitusta sinällään ei pidetä pahana, vaan kaikkia huonekunnan päämiehiä kehotetaan koto­naan opettamaan lapsilleen, omaisilleen ja palkollisilleen mitä ovat kirkossa kuulleet ja Raamatusta oppineet.

Sen sijaan sitä, että yksityisissä tiloissa tutut ja tuntemattomat kokoontuisivat yhteen uskonnonharjoitukseen vedoten, pidetään vahingollisena uutuutena, joka johtaa vaarallisiin asioihin. Laki säilyi voimassa Suomessa vuoteen 1870 saakka.

Ihmiset alistuivat ulkopuolisille arvovalloille

Puhdasoppisuuden ajan uskonnollisuudessa on piirteitä, joita nykyajan ihmisen voi olla vaikea ymmärtää. Valmius alistua ulkopuolisille arvovalloille ja uskonnollisten tapojen runsaus näyttävät oudoilta.

Ihmiset elivät köyhyyden ja sairauksien keskellä

Ihmiset elivät olosuhteissa, joissa keskimääräinen elinikä oli 30 - 40 vuotta ja imeväiskuolleisuus oli suurta.

Vielä 1800-luvun jälki­puoliskolla joka kuudes elävänä syntynyt lapsi menehtyi alle vuoden kuluessa syntymästä.

Nykyaikaista lääketiedettä ei ollut, vaan kaikki lääketiede oli kansanparannuksen tasolla.

Nälänhädät ja kerjäläiset



Perättäiset kato­vuodet loivat helposti nälänhätiä ja maata kiertävien köyhien kerjäläisarmeijoita. Olemassaololle oli tyypillistä jatkuva epävarmuus.

Näissä olosuhteissa ihmisten oli jotenkin tultava toimeen toistensa kanssa, mikä oli omiaan vahvistamaan yhteisöllisten velvollisuuk­sien merkitystä

Yhteisön paine oli kova

Niihin kuului velvollisuus jakaa omastaan tarpeen tullen, laiskuuden, juoppouden ja avioliiton ulkopuolisen sukupuolielämän jyrkkä tuomitse­minen, perinnäistapojen ja sosiaalisen järjestyksen vanhoillinen vaaliminen, jne.

Yksilöllisyys ja oman edun tavoitteluun ei ollut viisasta - välien katkaise­minen yhteisöön oil varallista.

Kuuliaisuus, nöyryys ja tottelevaisuus

Kuuliaisuus, nöyryys ja tottelevaisuus opetettiin nuorena. Kirkko puolusti niitä koko arvovallallaan. Kirkolla ja valtiolla oli niin paljon valtaa, että niitä toteltiin usein varsin nöyrästi.

Huoli tulevaisuudesta

Vanhoista tavoista ja maagi­sista uskomuksista oltiin haluttomia luopumaan. Maanviljelyyn ja karjanhoitoon liittyvien taikojen, siirtymäriitteihin liittyvien enteiden tarkkailun sekä monenlaisten avio- ja perheonneen liitty­vien perinnäistapojen pohjana on paitsi ikiaikainen perinne - "näin on ollut tapana tehdä" - myös ainainen huoli elinkeino- ja avio-onnesta.

Tehtäviä

  1. Vertailkaa pietismiä ja antiikin mysteeriuskontoja esimerkiksi Timothy Freke'n ja Peter Gandy'n teoksen ”The Jesus Mysteries” perusteella (opettaja avustaa, teos luonnollisesti löytyy koulun kirjastosta).
  2. Millaisia vanhoja tapoja ja maagisia uskomuksia on koulutovereillasi (haastattele).
  3. Tutkikaa, missä määrin pietistien tavoitteet toteutuivat aikanaan oikeassa elämässä.

Teollistuminen

Teollistumisen alku

Teollistuminen alkoi Suomessa 1800-luvun keskivaiheilla.

1830–1840-luvuilla perustettiin esimerkiksi Fiskarsin konepaja, ja Finlaysonin puuvillatehtaasta kasvoi suuryritys.

1860-luvulla teollisuuden harjoittamiselta poistettiin taloudelliset esteet, ja en­simmäiset rautatiet rakennettiin.

1890-luvulla Suomessa oli jo useita yli tuhat henkeä työllistäneitä yrityksiä.

Varsinaisena teol­listumisen ajan taitekohtana voidaan pitää 1860–70-luvun vaihdet­ta, sillä sen tuntumaan osui myös suurimurros.

Kansalaisyhteiskunta korvaa paikallisyhteisön

Pai­kallisyhteisön alkoi tuolloin korvata kansalaisyhteiskunta.

1800-luvun loppuun mennessä taloudellinen luokka-asema sivuut­ti vanhan säätyjaon (aatelisto, papisto, porvaristo, talonpojat, torpparit, työläiset) yhteiskunnallisen arvostuksen perustana.

Isojako ja uusjako hävittivät maalaisyhteisön

Kun peltomaat järjestettiin uudestaan isojaossa ja uusjaossa, perinteinen yhteisöllinen elämänmuoto alkoi hiljalleen kadota.

70 % taloista siirrettiin uuteen paikkaan

Ryhmäkylien hajoaminen alkoi 1800-luvun lopulla; muutoksen rajuudesta kertoo, että noin 70 % taloista siirrettiin uuteen paik­kaan.

Teknisesti ja taloudellisesti kehittyneempi maatalous johti myös siihen, että tila alettiin mieltää yhä eneneväs­sä määrin liikeyrityksenä.

Metsäteollisuus lopetti yhteislaiduntamisen

Yhteislaiduntaminen lakkasi kun metsien arvo alkoi nousta. Lähes kaikki entiset yhteistyömuodot hävisivät vähi­tellen ja naapurisopukin alkoi murentua.

Luokkajako maaseudulla



Kestit asuivat isäntätalon savusaunassa

Maaseudun väestö oli jakaantunut talon omistajiin eli talonpoikiin, vuokaviljelijöihin (torppareihin), mäkitupalaisiin, kesteihin, loisiin jne.

Elämä alkoi keskittyä ydinperheen piiriin

Muutos johti yhtäältä perhekeskeisen elämäntavan yleistymiseen. Kun ihmiset katkaisivat suhteitaan laajem­paan kyläyhteisöön, elämä alkoi keskittyä ydinperheen piiriin.

Tämä johti siihen, että perheenjäsenet turvautuivat lisääntyvässä määrin vain toisiinsa.

Avioliiton luonne muuttui

Myös avioliiton luonne muuttui: perintei­sessä luontoistaloudessa avioliitto merkitsi aina myös tuotantoyk­sikön perustamista ja siksi puolisoa valittaessa kiinnitettiin huomiota omaisuuteen ja työkykyyn.

Vähitellen avioliiton solmi­misessa kumppaneiden omien mielipiteiden merkitys kasvoi. Lisäksi muun yhteisön valta liiton solmimisessa heikkeni; päätöksen katsottiin kuuluvan yksistään parille itselleen.

Vanhempian naittajavalta lakkautettiin

Lainsäädännössä vanhempien naittajanvalta lakkautettiin 1864. Muutos asenteissa heijastui myös tapoihin: säätyläispariskunnat alkoivat istua kirkossa vierekkäin, kun aikaisemmin miehet ja naiset istuivat eri puolilla kirkkosalia.

Valtakunnallisia käsityksiä syntyi

Paikallisyhteisöihin sidoksissa olleen elinkeinon harjoituksen katoamisen myötä ihmisten näköalat toisaalta myös laajenivat. Kyläläisistä tuli paitsi perheenjäseniä, myös kansalaisia.

Paikalli­suus väistyi perimmäisenä viitekehyk­senä ja niiden tilalle tulivat valtakunnalliset käsitykset.

Rautatiet, maantieyhteyksien parantaminen ja kanavien raken­nus vaikuttivat myös ajatusten leviämiseen.

Lisäksi maassa omaksuttiin ensimmäistä kertaa yhteinen aika.

Tehtäviä

  1. Mitä hyviä puolia teollistumisessa oli?
  2. Mitä huonoja puolia teollistumisessa oli?
  3. Millä tavalla teollistuminen vaikutti ihmisten välisiin suhteisiin?
  4. Millä tavalla teollistuminen vaikutti ihmisten ajatteluun?
  5. Millä tavalla teollistuminen vaikutti lainsäädäntöön?

Aatteet ja herätysliikkeet

Yksityisiä yhdistyksiä syntyy



Iisalmen työväentalo

1800-luvun muutoksia heijastivat erilaiset kansanliikkeet, joista ensimmäisiä tulivat uskonnolliset herätysliikkeet.

Vuosi­sadan loppuun mennessä oli syntynyt myös raittiusliike, kansanva­listusliike, työväenliike ja nuorisoseuraliike.

Liikkeet olivat peri­aatteessa maanlaajuisia, ja niissä ihmiset alkoivat järjes­täytyä ja toimia samanarvoisina kansalaisina.

Valtion ja kirkon ulkopuolelle muodostui yksi­tyisten liikkeiden ja yhdistysten kansalaisyhteiskunta, jossa ei enää välttämättä tunnettu säätyjakoa eikä muitakaan jyrkkiä arvoasteikkoja.

Aikakaudelle tyypillistä itsevalvonnan korostus. Ydinperhe erottautui yhä selvemmin ympäristöstä, ja perheen ulkopuolinen elämänalue laajeni, julkisuudessa alettiin edellyttää tunteiden välittömästä ilmaisusta pidättymistä.

Tavat muuttuvat, yhteissaunat loppuvat

Ruokailutavat muuttuivat, ja ruumis ja sen toiminnot kätkettiin: koko talonväen tai kyläkunnan yhteissaunomisesta luovuttiin, pihoille alettiin rakentaa erillisiä ulkohuoneita (ulkokäymälöitä, WC:n edeltäjiä), kansa­koulussa käsien ja kynsien puhtautta tarkkailtiin yhtä valppaasti kuin täsmällisyyttä.

Raittius- ja terveysaate nähtiin keinoiksi vaikuttaa tapoihin. 1800-luvun loppuun mennessä kahvi ja tee olivat vallanneet oluen ja viinan markkinoita.

Valistusajattelu

Isonvihan jälkeen 1700-luvulla myös papiston keskuuteen alkoi jossain määrin levitä valistusajattelu, joka korosti suvaitsevaisuutta ja oman­tunnon vapautta. Papisto puolusti yleensä edelleen käsitystä uskonnon hyödyllisyydestä jokapäiväisen elämän kannalta (poikkeuksista kerrotaan alempana). Vähitellen pappilat alkoivat levittää uusi­a viljelymenetelmiä ja uusia viljelykasveja.

1700 luvun uskonnolliset herätysliikkeet

1700-luvun puolivälissä maalaisväestön keskuudessa syntyi uskonnollisia herätysliikkeitä.

Ne alkoivat Varsinais-Suomessa ja levisivät pian Satakuntaan ja Uudellemaalle.

Kuuluisimpia on Kalannin pitäjässä puhjennut uskonnollinen herätys, joka akoi Liisa Eeron­tyttären kokemasta hurmoksesta. Liisa Eerontytär oli piika (palvelija), joka paimeneen lähtiessään oli ottanut mukaan pietistisen hartauskirjan.

Luettuaan sitä hänen tuli voimakas tunne kristinuskon jumalan vihasta ja omasta syntisyydestä. Hän palasi kirkuen ja valittaen kyläänsä, ja monet muut tulivat herätykseen.

1800 -luvun herätysliikkeet

Järjestäytyneet herätysliikkeet syntyivät 1800-luvun alkupuoliskolla eri puolilla maata toisistaan riippumatta.

Ne syntyivät kansan keskuudessa virallisen uskonnon ulko­puolella.

Osa uskonnollisista herätyksistä laantui, mutta osa lähti vahvistumaan ja vakiinnuttamaan toimintaansa.

Neljä herätysliikettä

1900-luvulle tultaessa herätysliikkeet olivat vakiintuneet neljäksi järjestäytyneeksi ja selvästi toisistaan erottautuvaksi liikkeeksi

Rukoilevaisuus

Ns. rukoilevaisuus on muodostunut Satakunnassa, Var­sinais-Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Mikkelin seudulla synty­neiden erillisten herätysten pohjalta. Sen pääasialliseksi kannatus­alueeksi vakiintui Länsi-Suomi

Körttiläisyys

Ns. körttiläisyyden eli herännäisyyden juuret ovat Savossa.



Myöhemmin Paavo Ruotsalaisen (1777–1852) johtama Savon herännäisyys yhdistyi Pohjanmaalla syntyneeseen liikkeeseen.

Herännäisyyden vaikutus­alueeksi vakiintui Etelä- ja Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Savo sekä Pohjois-Karjalan pohjoisosat.

Evankelinen herätysliike

Ns. evankelinen herätysliike on syntynyt herännäisyyden sisäisen jakaantumisen seurauksena.

Liikkeen johtaja Fredrik Gabriel Hedberg (1811–1893) vaikutti Varsinais-Suomessa, mistä muodostui Keski- ja Etelä-Pohjan­maan ohella liikkeen kanta-alue

Laestadiolaisuus

Ns. laestadiolaisuus on puolestaan saanut nimensä Ruotsin Lapissa kirkkoherrana toimineen Lars Leevi Laestadiuksen (1800–1861) toiminnasta alkaneesta herätyk­sestä.

Liike vaikutti aluksi varsinkin saamelaisalueilla, mutta levisi myöhemmin etelää kohti. Liikkeen vankimmaksi kannatusalueeksi muodostui Oulun pohjoispuolinen alue.

Synnin vastustaminen

Herätysliikkeet olivat leimallisesti kansan parista nousseita liikkeitä, vaikka joissakin papit olivat mukana alusta pitäen. Herätysliikkeissä korostui pietismin tapaan uskonnollisen veljeyden tavoite, ja niissä korostettiin yksilöllisen uskon merkitystä.

Niihin kuului tukeutuminen Raamattuun, jonka keskeiseksi sanomaksi tulkittiin kristinuskon siveyden mukainen käytös (synnin vastustaminen), kristinuskon jumalan armo (uskovainen ei joudu Helvettiin) ja kristinuskon siveyden vastaisen käytöksen (syntien) anteeksisaaminen (sovitus).

Viimeisen tuomion odotus

Lisäksi herätysliikkeissä painottui viimeisen tuomion odotus, mikä osittain selittää niiden pidättyväistä suhtautu­mista sivistyneistön parissa levinneisiin kulttuurivirtauksiin ja edistysajatteluun.

Maalaisten liikkeitä

Herätysliikkeissä heijastuu myös kaupunkien ja maaseudun erilaisten arvojen ja elämänta­pojen välinen ristiriita.

Herätysliikkeet olivat vastalause kaupun­kien ja sivistyneistön uskonnosta luopumista vastaan.

Kaupungeissa monet säätyläiset ja porvarit olivat vähin erin jättäytyneet pois evankelis-luterilaisen kirkon toiminnasta.

Herätysliikkeissä puolestaan ihanteena on ollut ahkeruutta, työtä ja avuliaisuutta kunnioittava, sekä huvituksia vieroksuva elämäntapa. Niille oli tärkeää erityisesti perheen ja avio­liiton säilyvyys sekä raittiuden edistäminen.

Vaadittiin paluuta entiseen

Evankelis-luterilainen kirkko oli 1800-luvulle tultaessa muuttunut sen verran opillisesti suvaitse­vaisemmaksi, että se ei katsonut tarpeelliseksi valvoa jäsentensä näkemyksiä entiseen tapaan eikä tarjota heille turhan yksityiskohtaisia käytösnormeja.

Herätysliikkeiden vastalauseen pääsisältönä on ollut paluu aikaisempien sukupolvien selkeään ja yksinkertaiseen uskonnollisuuteen, jossa korostuvat kyläkulttuurin arvot.

Samalla ne tarjosivat viiteryhmän, jossa kristinuskon toteutta­minen saa valtakunnallista kirkkoa huomattavasti selkeämmät puitteet. Pienissä uskovien ryhmissä kirkon edustama oppi muuttui arvoiksi ja säännöiksi, joiden mukaan tuli elää ja toimia.

Yksilöllisyyttä korostettiin

Vanhoillisuudesta huolimatta herätysliik­keillä oli myös uudenaikaistumista tukevia vaikutuksia. Yksilön korostus ja ajatus pappien ja kansan kesken vallitsevasta uskonnollisesta tasavertaisuudesta olivat periaatteessa kansanvaltaisia ilmiöitä.

Myös naisilla oli herätysliikkeissä aiempaa tasaveroisempi asema. Heränneitten yhteisö edusti pidemmälle vietyä kansanvaltaisuutta kuin voi tavata muualta sen ajan yhteis­kunnasta.

Ihmiset alkoivat pitää itseään yhä enemmän itsenäisinä, omaa elämää viettävinä ja lähiyhteisöistään irrallisina. Herätysliikkeillä oli myös vaikutusta kansanomaisten uskomusten hylkää­miseen .

Kansallisromantiikka

Sivistyneistö oli alkanut omaksua 1800-luvun vaihteessa romantiikan aatevirtauksia, jotka korostivat järjen sijaan tunnekokemusta ja johdatukseen perustuvaa historiankäsitystä.

Kansallisro­manttisen ajattelun innoittamina tutkijat kiinnostuivat oman kansan muinaisista tavoista ja uskomuksista. Tavallisen kansan suullinen perinne, sadut ja eeppinen runous tulivat suuren kiinnos­tuksen kohteiksi, ja niin myös Suomessa virisi harrastus kerätä talteen erilaisia kansanuskon ilmauksia.

Kansanrunouden keruun eräänä vaikuttimena kansallisuusaatteen lisäksi on epäilemättä ollut havainto perinteen nopeasta katoamisesta.



Kuuluisin romantiikan taruharrastuksen tulos Suomessa on Elias Lönnrotin 1835 julkaisema runoelma Kalevala, joka pohjautui hänen itse kerää­määnsä suomalaiseen kansanrunouteen.

Tutkimusmatkat



Tutkimusmatkoja tehtiin myös suomalaisille vieraisiin kulttuureihin. Esimerkiksi G. A. Wallin matkusti muslimiksi tekeytyneenä Mekkaan 1845 (pyhiinvaellus Mekkaan on vääräuskoisilta kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty).

Angloamerikkalaiset herätysliikkeet saapuivat

Suomalaisten herätysliikkeiden lisäksi myös angloamerikka­laista alkuperää oleva herätyskristillisyys saapui Suomeen 1900-luvun vaihteessa.

Hieman yksinkertaistaen voi sanoa, että näissä on kyseessä pitkälti samantyyppiset painotukset kuin herä­tysliikkeissä, mutta siinä missä edelliset edustavat kotoperäistä herätystä, joka jäi vaikuttamaan evankelis-luterilaisen kirkon piirissä, jälkim­mäiset edustavat muualta tulleita liikkeitä, joista useimmat järjes­täytyivät aikanaan omiksi kirkkokunnikseen.

Näitä ovat Adventti­kirkko, Helluntaiseurakunnat, Metodistikirkko, Pelastusarmeija, Suomen baptistiyhdyskunta ja Vapaakirkko.

Tehtäviä

  1. Mistä uskonnollisten herätysliikkeiden nousu johtui?
  2. Kuinka paljon ihmisiä herätysliikkeisiin kuuluu nykyään?
  3. Milla tavalla herätysliikkeet vaikuttavat nykyään?

Yhteiskunnallisia muutoksia

Köyhäinhoitokunta

Vuoden 1852 köyhäinhoitoasetus määräsi, että jokainen seurakunta muodosti köyhäinhoitoyhdyskunnan. Tämä li­säsi papiston työtaakkaa ja se alkoi valittaa, että papin työ oli jäämässä sivuasiaksi.

Kunnallishallinto

Senaatti asetti vuonna 1859 komitean uudistamaan kunnallishallintoa.

Lähtökohtana oli, että pitäjänkokous saisi valitsemansa esimiehen johdolla käsitellä pitäjän maalliset asiat, kun taas kirkonkokous kirkkoherran johdolla käsittelisi uskonnolliset asiat.

Sekä papisto että herätysliikkeet suhtautuivat myönteisesti ajatukseen kunnallisten ja kirkollisten asiain erottamiseen toisis­taan .

Kunta ja seurakunta erotettiin toisistaan

Asetus kunnallishallituksesta maalla vahvistettiin 1865, ja sen perusteella kunta ja seurakunta erotettiin toisistaan.

Kaupunkien kunnallisasetus hyväksyttiin vuonna 1873. Sen mukaan köyhäinhoito ja kansanopetus siirtyivät seurakunnilta kaupungin viranomaisille.

Kansakoulut

Kansanopetusta uudistettiin. Senaatin (silloinen hallitus) vuonna 1858 antaman julistuksen mukaan pitäjillä oli oikeus perustaa kirkon hallinnosta erotettuja kansakouluja.

Sen sijaan kylä- ja pyhäkouluissa annettava lasten alkeisopetus jäi kirkon vastuulle.

Varsinainen asetus kansakoulu­toimen järjestämisestä tuli voimaan vuonna 1866.

Toisin kuin kunnallishallinnon uudistukset, itsenäisen kansakoulun perusta­minen herätti papiston keskuudessa myös vastustusta.

Erityisesti herätysliikkeet vastustivat koulutuksen siirtämistä pois kirkolta.

Oppikoulut kouluylihallituksen valvontaan



Oppikoulu, jota tämän kirjoittaja kävi

Oppikoulujen kuuluminen tuomiokapitulien valvontaan synnytti keskustelua jo 1800-luvun puolivälissä. 1860-luvulla opetta­jien enemmistö kannatti koulujen hallinnon uudistamista.

Oppikoulut siirtyivät pois kirkon valvonnasta uuden kouluylihallituksen aloittaessa toimintansa ja uuden kirkkolain astuessa voimaan vuoden 1870 alussa.

Kirkko ja valtio

Kirkon ja valtion suhteita määriteltiin uudestaan. Kirkosta tuli hallinnollisesti aikaisempaa itsenäisempi suhteessa valtioon.

Kirkolla tuli olla oikeus säätää ne lait, jotka koskivat vain sitä itseään sekä oikeus päättää kirkollisista kirjoista.

Tätä varten oli perustettava kirkon oma elin, kirkolliskokous, jonka tehtävänä oli kirkkolain ehdottaminen.

Hallitsijan (Venäjän keisari) ja säätyjen (silloiset valtiopäivät) hyväksymän kirkkolain tuli koskea vain evankelis-luterilaista kirkkoa, eikä valtakunnan kaikkia asukkaita.

Valtiolle puolestaan kuului oikeus valvoa sen alueella toimivia uskonnollisia yhteisöjä ja tarkistaa, että niiden toiminta oli valtion yleisen edun mukaista.

Niinpä kirkon ylin hallintovalta jätettiin edelleen hallitsijalle (Venäjän keisarille).

Yhdistystoiminta

1800-luvun jälkipuoliskolla alkoi vapaaehtoisuuteen perustuva yhdistystoiminta.

Vanhemmat yhdistykset, Pipliaseura (Piplia =Raamattu) ja Evankelinen seura olivat vielä luonteeltaan yhteiskunnan ohjaamia kansan uskonnolliseen opetukseen tarkoi­tettuja yhdistyksiä, joiden jäsenet tulivat johtavasta luokasta.

Uusi­muotoinen yhdistystoiminta perustui puolestaan omaehtoisen kansa­laistoiminnan heräämiseen.

Lisäksi yhdistystoiminnalle loivat pohjaa herätysliikkeet, jotka muistuttivat joiltakin osin yhdistyksiä.

Myös suvaitsevuuteen ja uskonnonvapauteen pyrkiviä yhdistyksiä yritettiin perustaa, mutta niitä ei vielä sallittu (historiaa esitetään alempana).

Lakisääteinen köyhäinhoito ja kristillinen hyväntekeväisyys

Kristillinen hyväntekeväisyys sai uusia muotoja. Kun lakisääteinen köyhäinhoito oli yhteiskunnan tehtävä, kirkol­lisesta hyväntekeväisyydestä (diakonia) tuli vapaaehtoisuuteen perustuvaa toimintaa.

Aineellisen hädän lievitys yhdistettiin uskonnon levittämiseen. Virike uusimuotoisen hyväntekeväisyyden järjestämiseen saatiin Saksasta, Pietarista ja Tukhol­masta, jossa oli jo perustettu hyväntekeväisyyslaitoksia.

Vuonna 1867 perustettiin ensimmäinen diakonissalaitos Helsinkiin. Sen sääntöjen mukaan laitoksessa toimivien sisarten tuli olla joko naimattomia tai leskiä, ja heidän tehtävänään oli hoitaa sairaita, köyhiä ja turvattomia lapsia.

Vuonna 1870 perustetun vankeinhoitoyhdistyksen tehtävänä oli auttaa vapautuneita vankeja työn ja asunnon saamisessa ja tukea heidän uskoon tulemistaan.

Herätysliikkeet hyväksyttiin kirkkolaissa

1860-luvulta lähtien herätysliikkeiden aiemmin luvaton toiminta hyväksyttiin uudessa kirkkolaissa.

Pyhäkoulut



Lapsille alettiin pitää kristillisiä pyhäkouluja.

Tehtäviä

  1. Mistä syystä evankelis-luterilaisen kirkon tehtäviä siirrettiin yhteiskunnalle?
  2. Onko evankelis-luterilaisella kirkolla vielä yhteiskunnallisia tehtäviä?
  3. Ovatko kirkko ja valtio Suomessa täysin toisistaan erotettuja?

Jumalattomuus eli ateismi Suomessa ennen Suomen itsenäistymistä

Kun papit ryyppäsivät

Suomessa muinaissuomalainen uskonto vaikutti vielä voimakkaana 1600 – luvulla, eikä papisto välittänyt, minkä lajin takauskoa kansa harrasti, kunhan papin kymmenykset maksettiin.

Pappien veronkeruu- ja kinkerimatkat olivat usein suuria juominkeja, pitiväthän papit kapakkaakin. Minkäänlaisesta henkisestä vapaamielisyydestä ei kuitenkaan ollut kysymys, sillä 1600 – luvulla maassamme poltettiin suuri määrä ihmisiä noitina.

Kuolemantuomio harhaoppisuudesta

1700 – luku mainitaan usein luonnontieteiden harrastuksen ja hyödyn vuosisatana. Valtiovallan vapaamielisyydestä ei voida kuitenkaan puhua, sillä mm. kuolemantuomio harhaoppisuudesta säilyi voimassa.

Vääräoppisia ulkomaalaisia jouduttiin sietämään

Taloudellisista syistä oli kuitenkin pakko alkaa sietää vääräoppisia ulkomaalaisia diplomaatteja ja kauppiaita.

Papiston juoppous oli ehkä vähenemään päin, ahneus sen sijaan lisääntyi.

Alempaa papistoa kehotettiin taisteluun pakanallista ja katolista taikauskoa vastaan, usko paholaiseen pidettiin edelleen uskonnon pääkappaleena.

Valistusaatteet kartanoissa

Valistusaatteet levisivät 1700 – luvulla sivistyneistömme keskuuteen. Valistusfilosofien teosten ja ajatusten tyyssijoja olivat eräät kartanot, joskin myös papiston ja eräiden muiden oppineiden keskuudessa tunnettiin jossain määrin näitä aatteita.

Valistuksen ajan aatteet olivat esillä myös aatteellisessa Valhall – seurassa (1781–1786). Julien Offray de La Mettrien (1709–1751) , d’Holbachin ja Claude Adrien Helvetiuksen (17515–1771) teoksia oli lähinnä Monrepon kirjastossa.

Fagervikin kartanon kirjastossa oli puolestaan Denis Diderot’in (1713–1784) teoksia.

Jumalaton papin poika



Tunnetuin ja jyrkin ateistisluonteisen maailmankäsityksen esittäjä 1700 – luvulla oli papin poika, kirjailija ja dosentti Johan Kellgren (1751–1795).

Hänet on ikuistettu jopa Helsingin Yliopiston juhlasalin seinämaalauksessa. Kellgren tunsi hyvin Voltairen (1684–1778) ja La Mettrien tuotannon, ja hän oli selvä ateisti. Hän korosti yleisinhimillistä siveyttä.

Vastavaikutuksia

Ateistisävyisten aatevirtausten tunkeutuminen Suomeen synnytti 1700 – luvulla vastareaktioita.

Ensimmäinen merkittävä vastustaja oli Turun piispa Johana Brovallius (piispana 1749–1755). Hän nimitti materialisteja ja ateisteja ihmiskunnan häpeätahroiksi.

Ateismi sai kovan vastustajan Brovalliuksen seuraajasta Kaarle Mennanderista , samoin piispa Jaakko Cadolinista.

Filosofinen tiedekunta ei saanut kajota uskonnollisiin kysymyksiin

Vuonna 1749 jopa kuningas kielsi yliopiston filosofisen tiedekunnan opettajia kajoamasta esityksissään uskonnollisiin kysymyksiin.

Porthanin mukaan ateismi oli yhteiskunnalle vaarallinen

Piispoja ja kuningasta tuloksellisemmin työskentelivät ateisminsävyisiä aatevirtauksia vastaan 1700 – luvun loppupuolella Henrik Gabriel Porthan (1739–1804) ja Frans Mikael Franzen (1772–1847). Molemmat todella pystyivät vaikuttamaan aikaansa.

Porthanin mukaan ateismia on rangaistava, koska se on yhteiskunnalle vaarallinen.

Paholaista ei ole olemassa

Erityisesti Porthan varoitti ateismin levittämisestä rahvaan keskuuteen. Caloniukselle hän kirjoitti vapaamielisestä papista, jonka nimi oli Bonsdorff:

”Hän on siinä määrin mieletön, että hän saarnoissaan ja Katkismusta koskevissa kuulusteluissaan selittää Helvetin tulen pelkäksi allegoriseksi (vertauskuvalliseksi) lauseeksi ja että paholainen ei enää vaikuta ihmisiin, tuskin lienee olemassakaan. Mitä on tehtävä mielettömälle, joka selittää tämmöisiä asioita talonpojille?”.

Herrojen vapaa-ajattelu

Rahvaan pitämisestä pimeydessä seurasi säätyjen välinen juopa, joka ilmeni mm. siten, että Kymin ja Porvoon kihlakuntien talonpojat esittivät vuoden 1771 eduskunnalle valituksen herrojen vapaa-ajattelusta,

”joka usein ilmeni tolkuttomina ja tuomittavina lausuntoina uskonnon opeista ja sen pääkappaleista sekä Jumalan pyhästä sanasta ja jumalanpalvelusten sekä kalliiden armonosoitusten halveksintana”.

Sivistyneistön piirissä ja varsinkin upseeristossa kyti sangen yleinen nurjamielisyys papistoa kohtaan. Papisto moitti usein aatelistoa siitä, ettei se käynyt kirkossa ”eikä edes lähettänyt sinne palvelusväkeäkään”.

Papisto yritti taivuttaa herrasväkeä kirkkokurilla, mutta nämä vastasivat syytöksillä papiston huonosta elämästä, hurjasta juopottelusta, ahneudesta ym.

Talonpojat pappien puolella herroja vastaan

Erityisesti sivistyneistö vastusti pappien pyrkimystä muuttaa pappilat herraskartanoiksi; useissa tapauksissa talonpojat asettuivat vielä pappien puolelle, vaikka he valtiopäivillä vaativat selvyyttä pappien oikeuksista.

Pyhät toimitukset virkanimityksen ehdoksi

Herrojen julkinen uskonnon halveksinta oli voimassa olevan hallitusmuodon vastainen; hallituksen oli sen vuoksi säädettävä laki, jonka mukaan kirkon pyhien toimitusten (sakramenttien) hyväkseen käyttö olisi virkanimitysten ehtona.

Järkiperäisyys ja herännäisyys

Sivistyneistön ja rahvaan välinen ero säilyi 18. vuosisadalla. Sivistyneistön keskuuteen levisi hegeliläinen järkiperäisyys (rationalismi), rahvaan keskuudessa levisi herännäisyys.

J. V. Snellman



Huomattavin hegeliläinen ajatteli­jamme oli J. V. Snellman (1806–1881). Hegeliläisyys korosti valtion etua ja valtion yhtenäisyyttä.

Kovin vapaamielisiksi esim. J. V. Snellmanin ajatuksia uskonnonvapaudesta ei voida luonnehtia, mutta omana aikanaan niillä on ollut uskonnonvapautta edistävä vaikutus.

J. V. Snellman oli valtiokirkkojärjestelmän vastustaja. Valtio-opis­saan hän myönsi kansalaisille oikeuden erota valtiokirkosta ja perus­taa vapaita seurakuntia, jopa hän myönsi kansalaisille oikeuden olla kuulumatta mihinkään seurakuntaan.

Näin vapaamielinen hän ei ollut aikaisemmin, sillä 1841 hän ajatteli, että jokaisen kansalaisen kuu­luminen johonkin kirkkokuntaan oli valtion olemassaolon tae.

Oppimattomankin piti pyrkiä vapaaseen vakaumuksen muodostamiseen

Snellman oli sitä mieltä, ettei totuuden etsimistä saanut rajoittaa mihinkään erityiseen säätyluokkaan, vaan oppimattomankin piti pyrkiä vapaan vakaumuksen muodostamiseen.

Snellman katsoi, että juuri us­konnollinen vakaumus tarvitsi vapaan ajattelemisen raitista tuulta. Kirkon jäsenen tuli saada tunnustaa sellaistakin vakaumusta, joka eroaa kirkon yhteisestä opista ja uskontunnustuksesta.

Kirkollista yhdyskuntaa Snellman vertasi tieteelliseen yhdistykseen, jonka jäse­nillä on yhteinen tarkoitusperä, totuuden etsiminen, mutta kukaan heistä ei tahdo sitoa vakaumusta määrättyihin käsityksiin.

Opettajalle opettamisvapaus

Opettajalle Snellmanin mielestä oli myönnettävä opettamisvapaus. On vain vaadittava, että uskonnollisen seurakunnan opettaja oli suoritta­nut määrätyt tieteelliset opinnäytteet ja osoittanut sitä siveelli­syyttä elämässä, jota hänen tärkeä virkansa edellyttää.

Snellmanin mielestä valtion tulee pitää silmällä opin ja jumalanpalveluksen si­veellistä puhtautta, mutta uskonopin totuus on asia, joka on valtio­vallasta riippumaton.

Valtiokirkko edistää tietämättömyyttä

Snellman sanoi mm., että jos valtio tahtoisi kehityksestä huolimatta ylläpitää valtiokirkkojärjestelmää, niin sen täytyisi vastustaa va­listuksen asiaa ja perustaa johtonsa jäsentensä tietämättömyyteen.

Ei mikään valtiomies ole vielä keksinyt keinoa kasvavaa valistusta vastaan. Kasvava sivistys tekee valtiolle välttämättömäksi myöntyä uskonnonvapauden periaatteeseen.

Ortodoksisesta kirkosta tuli toinen valtionuskonto

Suomen jouduttua 1809 Venäjän yhteyteen ortodoksinen uskonto tuli maamme toiseksi valtion uskonnoksi. Ortodokseilla oli mahtava suo­jelija hallitsijassa. Tämä oli omiaan synnyttämään vapaampia tuulia. 1800- luvun alkupuoli oli ateisminsävyisten aatteiden suh­teen laimeaa .

Epäuskoiset kuuluvat pakosta valtiokirkkoon



1800- luvun puolivälissä uskonnollinen vapaamielisyys alkoi saada ja­lansijaa sivistyneistön keskuudessa. Niinpä vuosina 1859 ja 1863 pa­pisto valitti, että sivistyneessä luokassa esiintyy kasvavaa välinpi­tämättömyyttä, jopa vihamielisyyttä kirkkoa ja kristinuskoa kohtaan. Fredrik Elfving totesi 1884 sivistyneistön ja kirkon välisistä suh­teista mm.:

"Epäuskoiset kuuluvat kaikki valtiokirkkoon ja heidän on pakko kuulua omatakseen poliittiset: oikeudet, mutta mi­tään muuta yhteyttä heillä ei siihen ole, paitsi että he suorittavat säännöllisesti maksunsa papistolle, ovat kirjoilla sen luetteloissa ja käyttävät sitä hyväkseen kasteissa, häissä ja hautajaisissa. Pa­pisto taasen ottaa vaieten vastaan heidän rahansa."


Eräänä piirteenä sivistyneistön välinpitämättömän asenteen voimistu­miseen liittyi myös se, että samanaikaisesti akateemisista kodeista peräisin olevien teologian ylioppilaiden määrä alkoi vähetä.

Darwinin Lajien synty

Sivistyneistön asenteeseen vaikutti ratkaisevasti luonnontieteiden kehitys, ennen kaikkea. Darwinin "Lajien synty", joka ilmestyi 1859.

Vapaamieliset lehdet

1860 - luvun a­lussa saatiin sopivasti poliittisesti vapaamielinen lehti, Helsingfors Dagblad, jossa ryhdyttiin pohtimaan uskonnonvapautta ja kehitysoppia.

Chydenius ja Lagerborg



Uskonnonvapaudesta kirjoittivat mm. Anders Chydenius ja Robert Lager­borg v. 1863.

Ensimmäisessä kirjoituksessa korostettiin, ettei us­konnon asiaa aikakautenamme voida erottaa uskonnonvapaudesta.

Uskon­non muuttaminen pakolliseksi merkitsee iskua sen sydäntä kohti.

Toi­sessa kirjoituksessa puolustettiin siviiliavioliittoa. Asianomais­ten on saatava itse ratkaista, tarvitsevatko he avioliitolleen papin vahvistusta.

Kolmas kirjoitus koski valankaavaa. Väärästä valasta rangaistiin sakolla ja iankaikkisella kadotuksella.

Esitelmä Darwinin käsityksistä

Suomessa kehitysoppi huomioitiin julkisuudessa puolikymmentä vuotta "Lajien synnyn" ilmestymisen jälkeen.

Eläintieteen ylimääräinen professori V. Mäklin piti 1864 tiedeseuran 25-vuotis­juhlakokouksessa esitelmän Darwinin käsityksistä.

Esitelmöitsijä ei oikein osannut an­taa arvoa kehitysopille.

"Tiedeseuran ystävät" laativat vastalauseen Helsingfors Dagbladiin. Nils Nordenskiöld puolestaan kirjoitti Darwinin teoriasta Litterär Tidskriftissä.

Myös entistä vapaamielisempää lainsäädäntöä alettiin suunnitella.

Vuoden 1869 kirkkolaki

Kun vuoden 1869 kirkkolakia valmisteltiin, itse J. V. Snellman antoi senaatin täysistunnossa 14.11.1864 lausunnon, jonka mukaan Suomessa vallitsi siinä määrin valistunut ja suvaitsevainen yleinen mielipide, että se kyllä suostuisi myöntämään kaikille kristinuskon tunnustajil­le samat kansalais- ja valtiolliset oikeudet.

Snellman ei kuitenkaan pitänyt eriuskolaislain aikaansaamista käytännön kannalta minään kii­reellisenä asiana.

Kirkosta sai siirtyä toiseen mutta ei uskontojen ulkopuolelle

Vuoden 1869 kirkkolaki tunnusti periaatteessa yksilön oikeuden erota evankelisluterilaisesta kirkosta ja liittyä johonkin toiseen uskonto­kuntaan.

Ehdotuksen varsinainen laatija piispa F. L. Schauman veto­si siihen käsityskantaan, että todellista uskonnollisuutta ei voinut olla ilman vapautta.

Ulkonaisten puitteiden käyttäminen yksilön taivuttamiseksi johonkin määrättyyn uskontunnustukseen oli ristirii­dassa uskonnon sisimmän olemuksen kanssa.

Eriuskolaislaki 1869

Vuoden 1869 kirkkolaissa tunnustettu rajoitetun uskonnonvapauden periaate ei voinut kuitenkaan käytännössä toteutua, ennen kuin oli yhteiskunnallisella lailla säädetty, miten eroaminen

Suomen evanke­lisluterilaisesta kirkosta ja liittyminen johonkin toiseen uskonto­kuntaan oli tapahtuva. Vapaamielisten voimakkaasta painostuksesta huolimatta kesti kaksi vuosikymmentä, ennen kuin kirkkolain edellyt­tämä eriuskolaislaki v. 1889 saatiin aikaan.

Uskontojen ulkopuolelle jääminen torjuttiin talonpoikain voimin

Vuoden 1877 eriuskolaislakiehdotus olisi sallinut erota luterilai­sesta kirkosta liittymättä mihinkään muuhun seurakuntaan. Tällaiset eronneet pidettäisiin kuitenkin ehdotuksen mukaan luterilaisen seura­kunnan kirjoissa, mutta siihen hengellisessä suhteessa kuulumatta. Esitys olisi mahdollistanut myös siviilivihkimisen.

Myös vuoden 1888 valtiopäiville esitti lakivaliokunta, että evankelis­luterilaisesta seurakunnasta saisi erota liittymättä mihinkään uskon­tokuntaan.



Tällaista eroamismahdollisuutta puolusti myös yliopiston silloinen rehtori, hegeliläinen filosofi Thiodolf Rein (Valvoja 1888).

Ehdotus raukesi talonpoikaissäädyn ja pappissäädyn vastustukseen.

Vain protestanttisilla kristityillä oikeus perustaa eriuskolaisseurakuntia

Vuoden 1889 eriuskolaislaki ulotettiin koskemaan vain protestanttisia eriuskolaisia, ei muita. Lain 1 §:n mukaan oli vain uskontokunnilla, "jotka seisovat raamatun ja apostolisen uskontunnustuksen pohjalla, mutta eivät kuulu evankelisluterilaiseen kirkkoon", oikeus eriusko­laisseurakuntina harjoittaa uskontoa maassa.

Ortodoksisen kirkon ase­tusteitse järjestettyyn asemaan laki ei kajonnut.

Poliisi esti uskonnonvapaus- ja suvaitsemisyhdistyksen toiminnan

Eriuskolaislain syntyaikoina esiintyi myös järjestäytymistä uskonnon­vapauden puolesta. Helmikuussa 1887 Viktor Heikel ja Mathilda Asp julkaisivat 50 huomattavassa asemassa olevan kansalaisen allekirjoit­taman kutsun uskonnonvapaus-, ja suvaitsevaisuusyhdistys-nimisen jär­jestön perustamiseksi.

Kutsussa sanottiin mm., että uskonnon pakko tukehduttaa uskonnollisen elämän sekä tuottaa ulkokultaisuutta ja vä­linpitämättömyyttä.

Edelleen siinä todettiin, että valtiokirkko ei ainoastaan tuota sellaista pakkoa, vaan myös katkeruutta. ja tyytymät­tömyyttä kaikissa niissä, joita pakotetaan tunnustamaan oppia, jota he eivät hyväksy, ja kannattamaan kirkkoa, joka ei heitä tyydytä.

Yhdistyksen säännöt lähetettiin asianmukaisessa järjestyksessä vah­vistettavaksi. Senaatti kuitenkin siirsi asian käsittelyn tuomiokapituleille, jotka torjuivat hankkeen vihaisesti. Valmistavien koko­usten pitämistä kuitenkin jatkettiin, kunnes poliisiviranomaiset puuttuivat asiaan.

Uskonsota Jyväskylässä

Vuoteen 1889 sijoittui myös kuuluisa "Uskonsota Jyväskylässä". Se oli ensimmäinen kansanvalistuksen lipun alla suoritettu rynnäkkö kristinuskoa vastaan.

Uskonsodan juuret olivat Darwinin opin leviä­misessä sivistyneistön keskuuteen. Lehtori A. J. Melasta kehittyi 1870- ja 1880- luvuilla se henkilö, jonka johdolla lähinnä ylioppi­laat taistelivat uskonnollisia arvoja ja papistoa vastaan.

Tämän liikkeen keskuksena oli Savo-Karjalainen ylioppilasosakunta. Osa­kunnan vaikutus ulottui myös Kuopioon, missä vapaamieliset aatteet henkilöityivät Minna Canthissa ja hänen tuttavapiirissään.

1880- luvun puolivälissä oli muodostunut pieni puolueryhmä, joka ot­ti uskonnonvapauden asian ohjelmaansa. Muutamat nuoret, etupäässä kirjailijoita ja taiteilijoita, olivat alkaneet vaatia, että suomen­mielisten harrastuksiin olisi kieliohjelman ohella sisällytettävä kansanvaltaisuus yhteiskunnallisella ja vapaamielisyys henkisellä alalla.

Keski-Suomi lehti

Uskonnonvapauden asiaa ajettiin innolla, ja ryhmän harvat edustajat vuoden 1888 valtiopäivillä kannattivat eriuskolaislain säätämisen lykkäämistä parempiin aikoihin.



Nuoren kirjailijaryhmän käsissä oli puolenkymmentä sanomalehteä, joista Keski-Suomi Jyväskylässä oli hei­dän päätulkkinsa, ensin Ahon veljesten, sitten Eero Erkon johdolla.

Vanhoilliset perustavat uuden lehden

Vuonna 1888 Keski-Suomi oli jo esittänyt siinä määrin vanhoillisia piirejä ärsyttäviä ajatuksia, että nämä perustivat oman lehden, Suomalaisen.

Mm. J. H. Erkko oli Keski-Suomessa lausunut, ettei kirkko voi nykyistä ihmiskuntaa uudistaa vaan kivetyttää.

Kehitysoppi paratiisitarua vastaan

Vuoden 1889 ensimmäisessä numerossa Keski-Suomi aloitti kirjoitussar­jan "Ihmiskunnan lapsuuden ajoilta".

Kirjoituksessa asetettiin kehi­tysoppi paratiistaruaä vastaan.

Suomalainen hyökkäsi Keski-Suomea vastaan, ja sanasota kesti useita kuukausia. Keskusteluun osallistui mm. Minna Canth sekä Juhani Ahon toimittama Savo-lehti Kuopiosta.

Vapaita Aatteita -lehti

Saman vuonna alkoivat Minna Canth ja A. B. Mäkelä julkaista Kuopiossa Vapaita Aatteita - nimistä aikakauslehteä.

Vuoden lopulla lehti esitteli kehitysoppia 42 sivua pitkässä artikkelissa.

Painoylihallituksen ennakkosensuuri alkoi kuitenkin poistaa lehdestä kaikki asialli­set kirjoitukset, joten lehti oli seuraavana vuonna lopetettava tar­koitustaan vastaamattomana.

Työväenliikkeen tulo Suomeen

Voitaneen sanoa, että marxilainen työväenliike tuli Suomeen melko hi­taasti. Ensimmäisen internationaalin perustaminen 1864 ja Pariisin kommuuni vv. 1870–1871 vaikuttivat ehkä porvariston sisäiseen rau­haan, mutta työväenyhdistyksiä alettiin (porvarien johdolla) perus­taa vasta 1880- luvulla.

Suomen työväenpuolue perustettiin 1899 Turussa.

Työmies- lehti aloitti ilmestymisensä 1895. Lehden toimit­tajana oli 1896–1899 Matti Kurikka, josta kerrotaan, että hänen itsenäinen esiintymisensä teki työväestöön suuren vaikutuksen.

Forssan ohjelma 1903

Vuonna 1903 työväenpuolueen ohjelmasta tuli sosialistinen, ja puolue otti nimekseen "sosialidemokraattinen puolue Suomessa".

Puolueohjelman pohjana oli Itävallan sosialidemokraattisen puolueen ohjelma, joka puolestaan perustui Karl Kautskyn Erfurtin ohjelmaan.

Forssan ohjelmassa vaadittiin mm.:

"Uskonto on julistettava yksityis­asiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskon­nolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka it­se järjestävät sisäiset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kou­luista."

Porvarillinen vapaamielisyys

Rinnan sosialististen aatteiden leviämisen kanssa vaikutti edelleen porvarillinen vapaamielisyys.

Vuosisadan vaihteen tienoilla esiin­tyivät erityisesti keskustelupiiri "Raketen" (1896–1900) ja Euterpe -­lehden ympärille muodostunut ryhmittymä. Euterpe ilmestyi vv. 1902­1905.

Nämä ryhmät saivat vaikutteita mm. ranskalaisesta uudisradika­lismista, Friedrich Nietzscheltä ja Georg Brandesilta.

Euterpen nä­kyvimpiä hahmoja olivat Rolf Lagerborg, Gunnar Castren ja Georg Schauman.

Ylioppilasyhdistys Prometheus



Vuonna 1905 perustettiin ylioppilasyhdistys Prometheus, jonka toimin­taan otti osaa suuri joukko nimekkäimpiä tiedemiehiä ja -naisia, mm, Edward Westermarck, Rafael Karsten, Rolf Lagerborg, Knut Tallqvist, Wilhelm Bolin, Yrjö Hirn, Georg Schauman, Harry Federley, Alma Söderhjelm, Gunnar Castren, K. H. Wiik, Viktor Heikel ja Ernst Lampen.

Suurlakon aiheuttamien raikkaiden tuulten puhaltaessa vanhoillinen yliopiston rehtori Rabbe Axel Wrede vahvisti. ylioppilasyhdistys Prometheuksen säännöt.

Sen sijaan yritykset laajentaa yhdistys valta­kunnalliseksi epäonnistuivat. Vuonna 1906 perustetun Prometheus -lii­ton sääntöjä ei vahvistettu, ja aikanaan ne hylättini

Ehdotuksia ja kirjelmiä

Ylioppilasyhdistys Prometheuksen toiminta oli vilkasta. Yhdistys järjesti mm. esitelmätilaisuuksia.

Yliopiston konsistorille ja koulu-uudistustoimikunnalle lähetettiin kirje, jossa vaadittiin tunnustuk­sellisen uskonnon opetuksen poistamista kouluista ja ylioppilastut­kinnosta.

Senaatille ehdotettiin, että uskonnonvapauskomitean teh­täväkenttää laajennettaisiin käsittämään kirkon erottaminen valtiosta.

Kaksi kirjaa julkaistiin

Yhdistys julkaisi kaksi kirjaakin: Edward Westermarckin "Siveys ja kristinusko" sekä Rolf Lagerborgin "Kristinuskon kasvatusta vai maal­lista siveyskasvatusta". Prometheuslaisten äänitorvia olivat myös Nuori Suomi ja Framtid -lehdet.

Yhdistyksen toiminnalla on jatkaja

Tällä hetkellä yhdistyksen perinteitä jatkaa Helsingin yliopiston vapaa-ajattelijayhdistys Prometheus ry,

Janne Vainio,
Vedenottamontie 12 E 38,
00980 HELSINKI,
puh. 050 365 6808,
sp. hy-prometheus@helsinki.fi.

Vapaa Ajatus -lehti

Puolueista riippumatonta kustannus­toimintaa edustivat S. E. Kristiansonin vv. 1909–1917 julkaisema Vapaa Ajatus- lehti sekä salanimellä Asa Jalas julkaistu laaja kirja­sarja. (Eräiden lähteiden mukaan Vapaa Ajatus ilmestyi v. 1917 ni­mellä Vapaa Ajattelija.)

Kristianson katosi kansalaissodan aikana, eikä hänen myöhempiä vaiheitaan tunneta.

Tehtäviä

  1. Mitkä tekijät hidastivat todellisuuskäsitysten vapauden kehitystä 1800 – luvulla?
  2. Mitkä tekijät edistivät todellisuuskäsitysten vapauden kehitystä 1900 – luvulla?
  3. Ketkä ajoivat täydellistä todellisuuskäsitysten vapautta 1900 – luvulla.

Suomen itsenäistyminen ja ajatuksen vapaus

Yhteiskunnalliset muutokset

1900-luvun alun voimakkaat yhteiskunnalliset muutokset kuten suurlakko, kansanedustusjärjestelmän uudistus, vallankumouksellinen liikehdintä, venäläistämispolitiikka, Venä­jän vallankumous sekä Suomen itsenäistyminen ja sitä seurannut kansalaissota vaikuttivat käsityksiin.

Papisto menetti asemansa yh­tenä valtiopäivien säädyistä.

Poliittiseen muutokseen liittyi syvä todellisuuskäsityksen muutos: yhteiskunnan arvoja ja järjestystä ei enää pidetty jumalan säätäminä ja pysyvinä, vaan ihmisten synnyttäminä.

Muutos horjutti valtiokirkkoa

Muutos horjutti erityisesti valtiokirkkoa, jota oli pidetty yhteiskunnan keskeisenä arvovaltana. Kirkko miellettiin usein osaksi sitä järjestelmää, jota vastaan liike kansanvallan puolesta suuntau­tui.

Muutosta johti poliittinen työväenliike. Työväenliikkeen mukaan kirkko oli erotettava valtiosta, uskonto julistettava yksi­tyisasiaksi, uskonnonopetus poistettava koulusta ja uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi.

Valtiokirkon johto valkoisten puolella

Kirkon johto ja papisto asettuivat kansalaissodassa lähes yksimielisesti valkoisten puolelle. Sodan päätyttyä valkoisten voit­toon myös kirkon ja uskonnon vaikutusvalta kasvoivat.

Valkoisten mielestä kristinuskon tehtävä oli kansallisen yhtenäisyyden sekä kristillisen siveyden palauttamisen.

Evankelis-luterilainen kirkko vastusti jyrkästi kommunismia.

Papiston poliittinen vaikutusvalta kasvoi, ja eduskunnassa oli runsaasti pappeja.

Valtiokirkko osana Lapuan liikettä



IKL:n kansanedustaja, rovasti Arvi Malmivaara

1920-luvulla oikeistolaisuus synnytti lapuanliikkeenä tunnetun kansannousun, jota myös monet papit asettuivat avoimesti tukemaan.

Liik­keen väkivaltaiset ja laittomat toimet käänsivät evankelis-luterilaisen kirkon johdon lopulta liikettä vastaan vuonna 1932.

Kirkollisten piirien toiminta kansalaissodassa ja lapuanliikkeessä laski evankelis-luterilaisen kirkon arvostusta etenkin sisällissodan hävinneiden mielissä.

Ensimmäinen uskonnonvapauslaki 1922

Vuonna 1922 säädettiin ja vuotta myöhemmin voimaan astui ns. uskonnonvapauslaki. Oikeutta erota kaikista uskontokunnista oli vaadittu jo pitkään. Vuoden 1889 eriuskolaislaki ei sallinut tätä.

Uuden uskonnonvapauslain mukaan jokainen kansalainen sai oikeuden erota evankelis-luteri­laisen kirkon tai muun uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä ilman velvollisuutta liittyä muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Uskonnollisen täysi-ikäisyyden rajaksi määriteltiin 18 vuotta. Kirkkoon kuulumattomat vapautettiin kaikista kirkollisveroista, sitä vastoin kunnallisveroa maksavien liikelai­tosten, osakeyhtiöiden ja osuuskuntien tuli edelleen maksaa kirkollisveroa osakkaiden uskontoon katsomatta (nykyäänkin osa yhteisöveron tuotosta annetaan kirkolle).

Evankelis-luterilaiselle kirkolle jäi hautausmaamonopoli

Evankelis-luterilaiselle kirkolle jäi käytännössä hautausmaamonopoli (muut saavat perustaa hautausmaita, mutta käytännössä kunnat voivat estää sen kaavoituksella, korkealla maan hinnalla ja kohtuuttomilla hoitovaatimuksilla), eikä sitä ole purettu vieläkään, päinvastoin evankelis-luterilaisen kirkon hautausmaamonopolia on äskettäin vahvistettu uudella hautaustoimilailla.

Yhteiskunnan eriytyminen

1800-luvun alun ja toisen maailmansodan välisenä aikana yhtenäiskulttuuri alkoi hajota ja yhteiskunta eriytyä. Kunnan ja seurakunnan erottaminen toisistaan, kirkon ja koulun alkava hallinnollinen eriytyminen ja köyhäinhoidon siirtyminen kunnal­lishallinnon vastuualueelle merkitsivät yhteiskunnan eriytymistä.

Pohjoismaissa valtio ja kunnat omaksuivat laajamittaisesti aikaisempia kirkon tehtäväalueita.

Esimerkiksi Saksan liittotasavallassa kehitys ei toteutunut aivan samoin. Siellä yhteiskunnan sosiaalihuoltoa toteutetaan edelleen aatteellisten ja kirkollisten hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta.

Saksalaiset uskonnolliset hyväntekeväisyysjärjestöt ovat yhdessä suurin julkinen työnantaja Saksan valtion jälkeen.

Hyvinvointivaltio

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa hyvinvointivaltion malli on sen sijaan perustunut siihen, että kunta ja valtio ovat ottaneet hoitaakseen aikaisemmin kirkolle ja vapaaehtoisjärjestöille kuuluneita tehtäviä.

Suomessa eriytyminen on kesken

Toisaalta Ranskassa ja Yhdysvalloissa eriytyminen on edennyt loppuun saakka toisin kuin pohjoismaissa. Siellä esimerkiksi uskonnonopetus ei ole mahdollista yhteiskunnan kouluissa. Koulu ja kirkko on siellä lopullisesti erotettu toisistaan.

Kansallisvaltio

Sen sijaan, että uskontoa pidettiin aikaisemmin kansakunnan perustana, alettiin ymmärtää, että kansakunnan ahkeruudesta ja siveydestä johtuivat sivistyksen saavutukset: taide, tiede, koulutus ja hyvä yhteiskunta.

Kansallisvaltion olemassaoloa alettiin juhlistaa kansal­lisin juhlapäivin, kansainvälisin urheilukilpailuin, sotilasparaatein, muistomerkein ja erilaisin muistomerkein.

Tehtäviä

  1. Mihin suuntaan todellisuuskäsitykset muuttuivat 1900 – luvun alussa?
  2. Millä tavalla uskonnottomien asema muuttui 1900 – luvulla?
  3. Millä tavalla uskontojen asema muuttui 1900 – luvulla?

Ajattelun vapauden taustatekijöitä

Niitä tekijöitä jotka vaikuttavat ajattelun vapauden kehittymiseen historiallisena ilmiönä, on tarkasteltu toisaalla tässä oppikirjasarjassa. Myös ajattelun vapauden yleistä kehitystä Suomessa on tarkasteltu erik­seen toisaalla. Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota vain muutamiin taustatekijöihin.

Kanssakäyminen ulkomaalaisten kanssa

Kaikille pakollinen valtionuskonto haittasi kanssakäymistä ulkomaalaisten kanssa. Valtakunnan taloudelliset edut vaativat, että ulkomaalaisil­le kaupan, elinkeinon ja sotapalvelusten harjoittajille myönnettiin erioikeuksia.

Vuoden 1779 valtiopäiväpäätös maahan asettuvien ulkomaalaisten vapaasta uskonnonharjoittamisesta on tärkein il­maus tästä kehityksestä.

Juutalaisten asema

Juutalaisten asema oli meillä kuten useim­missa maissa horjuva. Vuoden 1779 valtiopäiväpäätöksellä juutalaisille tosin myönnettiin oikeus harjoittaa uskontoaan Tukholmassa sekä kahdessa tai kolmessa suuressa kaupungissa, mutta kun Suomi liitettiin Venäjään, katsottiin, ettei juutalaisilla ollut ollenkaan oikeutta ol­la Suomessa.

Kun ortodoksisia alueita liitettiin Ruotsi-Suomeen Stolbovan rauhassa 1617, ortodoksit saivat pitää uskontonsa ja jumalanpalveluksensa.

Useiden uskontojen esiintyminen johti muuallakin maailmassa Augsburgin uskonrauhan (1555) periaatteen "kenen valta, sen uskonto" hylkäämiseen, niin suosittu kuin tämä periaate on ollut.

Kun Suomi liitettiin Venäjään, ortodoksinen uskonto sai hallitsijasta vahvan suojelijan. Monet suomalaiset puolestaan pitivät evankelislu­terilaista uskontoa suojana Venäjän valtapyrkimyksiä vastaan.

Uskonnot ja ulkopolitiikka

Itsenäisyytemme aattona ortodoksisella, katolisella ja juuta­laisella uskonnolla oli kullakin oma ulkopoliittinen sävynsä. Vuonna 1917 Suomessa oli noin 63 000 ortodoksia, alle tuhat roomalaiskato­lista ja alle kaksituhatta juutalaista.

Katolisten kysymyksellä lienee ollut merkitystä, sillä itse­näisyyden tunnustamisen saaminen Vatikaanilta ei ollut merkityksetön asia.



Paavi Benediktus XV tunnusti Suomen itsenäisyyden 2.3.1918.­ Kun Vatikaani tunnusti Suomen itsenäisyyden, sille oli vakuutettu, että Suomessa vallitsi uskonnonvapaus.

Vuoteen 1920 mennessä Rooma oli alkanut kuitenkin pitää Suomen uskonnonvapautta näennäisenä, jopa kyseenalaisena. Tässä Rooma oli aivan oikeassa, uskonnonvapauslaki kaikkine puutteineen tuli voimaan vasta 1.1.1923.

Juutalaiskysymys

Myös juutalaiskysymyksessä uhkasi ulkopoliittinen painostus. Venä­jällä toimi salainen juutalaisten tietotoimisto, joka ryhtyi toimi­maan julkisesti ja otti käsiteltäväkseen myös Suomen juutalaiskysy­myksen.

Tietotoimisto aikoi mm. pyytää, etteivät länsivallat tunnus­taisi Suomen itsenäisyyttä, ellei maassa ratkaistaisi asiallisesti juutalaiskysymystä.

Tällainen toiminta jäi kuiten­kin vain suunnitelmaksi, sillä Suomen juutalaiskysymys ratkesi sosi­alidemokraattien pitkäaikaisen ponnistelun tuloksena vuoden 1917 lopulla.

Ortodoksit kommunismia vastaan

Ortodokseja ei leimattu epäisänmaallisiksi kuten työ­väenliike, vaan ortodoksisesta uskonnosta toivottiin vastustajaa kom­munismin kehitykselle.

Suomen ortodoksisen kirkon suomalaistaminen oli tarkoituksenmukaista heräävän kapitalismin näkökulmasta, sen vai­noaminen ei ollut.

1920- luvulla ja myöhemminkin Suomen kirkolliset ja poliittiset piirit, jotka koostuivat osittain samoista henkilöistä, seurasivat tarkasti Neuvostoliiton ja sen ortodoksisen kirkon kehi­tystä.

Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous päätti v. 1919, että Suo­men, Viron ja Itä-Karjalan ortodoksiset kirkot yhtyvät yhdeksi kirk­kokunnaksi. Suomen valtiovalta suhtautui asiaan myönteisesti. Ei liene suuria vaikeuksia selittää tätä kirkkotoimintaa poliittiseksi juonit­teluksi. Itä-Karjalan suhteen tämä juonittelu loppui 1920 Tarton rauhansopimuksella.

Sosialidemokraatit

Vahvin poliittinen voima, joka ajoi uskonnonvapauden toteuttamista Suomessa, oli kuitenkin sosialidemokraattinen työväenliike.

Ilman sen vaikutusta uskonnonvapauslaki olisi saattanut jäädä huomattavas­ti silloista vaillinaisemmaksikin .

Työväenliikkeen toimintaa uskonnon­vapauslain toteuttamiseksi on tarkasteltu toisessa kohdassa tätä aineistoa. Myös tässä yhteydessä on syytä huomauttaa siitä, että us­konnonvapauslain vaillinaisuuteen vaikutti työväenliikkeen häviö vuoden 1918 sisällissodassa.

Uskonnon vastainen propaganda

Myös voimakas uskonnonvastainen propaganda sekä papiston usein epä­inhimillinen käyttäytyminen vaikuttivat yleiseen mielipiteeseen niin, että kirkon edustajat myönsivät eräänä syynä kehitykselle uskonnonva­pauden suuntaan olevan uskonnonvastaisen propagandan vaikutuksen.



Teologian tohtori Erkki Kaila sanoi uskonnonvapauslakia eduskunnassa käsiteltäessä v. 1921 mm.:

"Suomi ei ole niitä maita, jotka olisivat uskonnollisesti niin rikkinäisiä, että sen tähden tällainen uskonnon­vapauslaki olisi välttämätön. Lukuun ottamatta muutamia harvoja eri­uskolaisia seurakuntia ja itärajalla asuvaa kreikkalaiskatolista väestöä ei suuremmassa määrässä eriuskoisia ole. Mutta maassamme on viimeisinä vuosikymmeninä ollut vaikuttamassa voimakas agitatsioni uskonnottomuuden puolesta ja sen johdosta on suuri osa kansastamme ilmeisesti asettunut uskonnottomalle kannalle. Tämä on seikka, joka tekee yleisen uskonnonvapauden meillä välttämättömäksi."

Seuraava uskonnonvapauslaki vasta v. 2003

Vuoden 1918 sisällissotaa seurannut poliittinen oikeistoaalto, joka jatkui toiseen maailmansota asti, on haitannut ajattelun vapauden edistymistä Suomessa.

Vuonna 1923 tullut uskonnonvapauslaki korvattiin uudella, yhä epätäydellisellä uskonnonvapauslailla vasta vuonna 2003.

Tehtäviä

  1. Mitkä tekijät edistivät Suomessa ajattelun vapautta?
  2. Mitkä tekijät hidastivat Suomessa ajattelun vapauden kehitystä?
  3. Mitä tekijät nykyään haittaavat eniten ajattelun vapautta?

Yhteiskunnan muutos sotien jälkeisessä Suomes­sa

Suomi vanhanaikainen vielä sotien jälkeen

Vielä sotien jälkeen Suomen elinkeinorakenne oli vanhanaikainen muuhun Eurooppaan ja jopa muihin Pohjoismaihin verrattuna.

Suomessa noin puolet ammatissa toimivasta väestöstä työskenteli maa- ja metsätaloudessa. Monet heistä olivat köyhiä pienviljelijöitä, jotka hankkivat talvisin tilapäisansioita metsätöistä.

Osan vuotta he olivat itse asiassa työttöminä, mutta yhteiskunta ei siihen aikaan tukenut tilapäistyöttömiä.

Pientila oli kerjuun tiellä

Alkeellisissa oloissa elävät köyhät ihmiset raatoivat kesät hevonen ainoana apunaan maataloustöissä ja talvet kirveen ja pokasahan kanssa metsätöissä.

Pientila oli, kuten yleinen sanonta kuului, kerjuun tiellä.

Siirtolaiset asutettiin pientiloille, vaikka muualta maailmasta saadun kokemuksen perusteella tiedettiin etukäteen, että pientilat tulisivat häviämään.

Puu ui teollisuuslaitoksiin ja teollistuminen eteni.

40-50 vuotta Ruotsista ja Norjasta jäljessä

Ruotsi ja Norja oli­vat sivuuttaneet saman vaiheen noin 40–50 vuotta aikaisemmin.

Yhteiskuntapolitiikassa tapahtui muutos: ta­loudellinen kasvu ja teollistuminen otettiin ohjelmalliseksi tavoitteeksi.

Suomessa muutos oli hyvin nopea

Sotien jälkeisille vuosikymmenille oli ominainen talouskasvu. Suomi kävi muutamassa vuosikymmenessä läpi yhteiskunnallisen muu­toksen, joka muualla oli tapahtunut huomattavasti pidemmän ajan kuluessa.

Sama maatalousväestön osuuden lasku, mikä Suomessa tapahtui kolmessa vuosikymmenessä, vei esimerkiksi Ranskassa aikaa noin sata vuotta ja Norjassa noin kahdeksankymmentä vuotta.

Nopea kaupungistuminen



Teollisuustyöväestön määrän lisääntymisen ohella myös palve­luelinkeinoissa työskentelevien määrä kasvoi. Suomi siirtyi maatalous yhteiskunnasta melko nopeasti palveluelinkeinojen yhteiskuntaan.

Sadat tuhannet ihmiset siirtyivät maata- lousympäristöstä kaupunkeihin palkkatyöhön.

Hallinto toi työpaikkoja, jotka nyt vähenevät

Kuntien ja valtion virkakoneistojen kehittäminen loi myös työpaikkoja, joita ollaan nyt karsimassa.

Liikaväestöä Ruotsiin

Suurin maaltapako tapahtui 1960–70-luvuilla. Osa lähti syntynyttä työttömyyttä pakoon muihin maihin kuten Ruotsiin.

1980-luvun loppuun tultaessa yli 80 % suomalaisista asui taajamissa.

Koulutustaso nousi

Yhteiskunnalliset ongelmat eivät ehkä lisääntyneet, mutta niitä pyrittiin ratkaisemaan 1950-luvulta lähtien samassa tahdissa talouskasvun kanssa.

Muutos näkyy esimerkiksi yleisenä koulutustason kohoamisena. Vuonna 1940 vain 10 % ikäluokasta siirtyi oppikouluun, mutta jo vuonna 1958 vastaava osuus oli noussut 54 %:iin.

Peruskoulu tuli viimeinkin

Vuonna 1968 säädetty ja 1970-luvun kuluessa koko maassa toimeenpantu peruskoulu-uudistus puoles­taan takasi koko ikäluokalle aikaisempaa keskikoulua vastaavan koulutustason.

Lukion käynti yleistyi

Lukion aloitti vielä 1950-luvun alussa vain vajaa 10 % ikäluokasta; vuonna 1980 vastaava osuus oli jo 50 % ja 1990-luvulla määrä on vakiintunut vajaaseen 60 %:iin.

Sukupuolten tasa-arvo koulutuksessa

Koulutuksessa näkyy myös miesten ja naisten välisen tasa-arvon lisääntyminen.

Sotien jälkeisenä aikana uusien ylioppilaiden enemmistö on ollut naisia. Vuonna 2001 uusista ylioppilaista naisia oli 58 % ja tohtorintutkinnon suorittaneista 46 %.

Naisten työssäkäynti lisääntyi

Perheissä on tapahtunut muutos kohti monta huoltajaa. Perheiden varainhankintaa ei ole enää isän varassa. Naiset ovat usein perheen ulkopuolisessa työssä, ja Suomessa tätä on pidetty sukupuolten välisen tasa-arvon paranemisena.

Pienipalkkaiset ammatit ovat naisvaltaisia

Tosin naiset saavat edelleen keskimäärin huonompaa palkkaa kuin miehet. Tämä johtuu osittain pienipalkkaisten ammattien naisvaltaisuudesta ja osittain suoranaisesta syrjinnästä.

Yksin asuvien ja avoliittojen määrä ovat lisääntyneet

Perheessä asuvien suomalaisten määrä on laskussa. Yksin asuvien määrä on vastaavasti lisääntynyt, samoin kuin avoliittojen.

Vielä 1970-luvulla arvioitiin, että vain kolme prosenttia pariskunnista asui yhdessä ilman vihkimistä.

Vuositu­hannen vaihteeseen mennessä kaikista parisuhteessa asuvista joka viides asui avoliitossa ja esikoislapsista yli puolet syntyi vanhem­mille, jotka eivät olleet naimisissa.

Lasten määrä väheni

Lisäksi lasten määrä perheessä vähenee, yksinhuoltajaperheiden määrä on kasvussa ja avioerot ovat yleistyneet. Kaikki nämä kertovat siitä, että vanha perhemalli on menettänyt suosiotaan.

Avioliiton virallistaminen, elinikäinen sitoutuminen ja lasten merkitys ovat saaneet antaa sijaa yksilön aseman turvaamiselle.

Elämänuraperhe

Uutta perhemallia kutsutaan joskus elämänuraperheeksi, mikä tarkoittaa sitä, että molemmat vanhemmat suhtautuvat työhönsä urana, jota suunnitellaan.

Työe­lämässä menestyminen on tärkeää sekä naiselle että miehelle. Niinpä myös lasten hankintaa harkitaan entistä tarkemmin. Kahden vanhemman uraperheessä myös lapset suunnitellaan tarkasti.

Ei ulkopuolisia pakotteita avioliittoon



Tällaisessa perheessä kaikki osapuolet ovat periaatteessa tasavertaisia. Puolisoiden väliset suhteet eivät enää perustu ulkoisiin pakotteisiin, kuten taloudelliseen riip­puvuuteen tai yhteisönarvojenn paineeseen.

Suhteessa ollaan puhtaasti sen itsensä tähden. Kyseessä on viime kädessä yksilöllisille arvoille pohjautuva perhe.

Erilaisuuden sieto on lisääntynyt

Epävarmuutta on jouduttu sietämään aina, mutta viime aikoina myös erilaisuuden sieto on lisääntynyt.

Sallivuus ja suvaitsevuus ovat lisääntyneet

Taloudellisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin lisääntyessä sallivuus ja suvaitsevaisuus lisääntyvät. Vastaavasti perheen merkitys heikkenee. Hyvinvointivaltiossa perhe ei enää ole elämässä selviytymisen kannalta vält­tämätön.

Arvot, jotka ovat suojanneet kahden vanhemman elinikäistä perhemallia, heikkenevät. Avioeroon, avioliiton ulkopuolisiin sukupuolisuhteisiin ja seksin myyntiin suhtaudutaan aikaisempaa sallivammin.

Postmodernismi vastavaikutus

Kuten esimerkiksi postmodernistit ovat väittäneet, ilmiöön liittyy myös tieteen, teknologian jajärkiperäisyyden arvovallan murenemista.

Voidaan olla monta mieltä "suurten kertomusten" katoamisesta, mutta on merkkejä edistyksen ja järkevyyden arvovallan heikkenemisestä länsimaissa.

Ankea menneisyys voi palata

Tämä saattaa merkitä vanhoillisuuden lisääntymistä tulevaisuudessa sekä perinteiden, myös uskonnollisten, arvonnousua.

Monia arvojärjestelmiä ja todellisuuskäsityksiä esiintyy rinnakkain

Monet itsenäiset arvojärjestelmät ja todellisuuskäsitykset esiintyvät rinnakkain.

Erilaisten ryhmittymien välillä on yhä suurempia aatteellisia eroja.

Aatteet tuontitavaraa

Myös aatteet siirtyvät entistä helpommin maasta toiseen. Eri kansallisuudet ovat aikaisempaa tiiviimmässä kanssakäymisessä keskenään.

Internet nopeuttaa ajatussaasteen leviämistä

Lisäksi on syntynyt aatteellisia liik­keitä ja järjestöjä, jotka välittävät sanomaansa entistä tehok­kaammin ja ajankohtaisemmin nykytekniikan tarjoamilla väli­neillä kuten Internetillä.

Suomeen tulee ulkomaalaisia ja pakolaisia

Maahanmuutto lisääntyi voimakkaasti 1990-luvun alussa, jolloin Suomeen saapui vuosittain noin 10 000 vierasmaa­laista.

Vuonna 2001 Suomessa asui lähes 100 000 muiden maiden kansalaista.

Suurimmat ryhmät ovat peräisin Venäjältä, Virosta ja Ruotsista.

Seuraavaksi suurimmat kansalaisryhmät tulevat Somaliasta ja Irakista, joista on vastaanotettu pakolaisia.

Huomattava pakolaisten ryhmä on myös entisen Jugosla­vian alueelta saapuneita. Pakolaisten saapumisen myötä musli­mien määrä Suomessa lisääntyi 1990-luvulla.

Muslimien edut ajavat ateistien etujen ohi



Arviot muslimien määrästä Suomessa vaihtelevat, mutta heitä lienee jo yli 10 000. Vuonna 2002 Suomessa toimi kahdeksantoista rekis­teröityä islamilaista seurakuntaa.

Muslimien kohdalla ovat puhuttaneet esimerkiksi kouluopetukseen liittyvät asiat, uskonnollisten säädösten noudattaminen työpaikoilla, ympärileik­kaus ja hautausmaat.

Se, ettei muslimeja suuremmalla vähemmistöryhmällä, ateisteilla, ole riittävästi hautausmaita, ei ole juuri herättänyt keskustelua.

Uskonnot ovat edelleen etuoikeutettuja

Suomalainen yhteiskunta asettaa uskonnot, myös muut kuin kristilliset, etuoikeutettuun asemaan uskonnottomiin nähden.

Maahanmuuttajien ja pakolaisten mukana saapuneiden uskon­tojen harjoitus rajoittuu yleensä kyseisten kansallisten vähemmistöjen keskuuteen.

Uudet uskonnot eivät juuri onnistu käännytystyössään

Suomeen saapuu myös sellaisia vierasperäisiä uskontoja, jotka pyrkivät saamaan kannattajia juuri suomalaisen väestön keskuudesta.

Monista eri uskonnollisista maista peräisin olevat uudet uskonnolliset liikkeet ovat yleistyneet tasai­sesti 1970-luvun alusta lähtien.

Huolimatta siitä, että tällaiset ovat ajoittain saaneet tiedo­tusvälineissä runsaastikin huomiota, niiden kannattajamäärät ovat edelleen aika pieniä.

Valtiokirkot ovat vahvistuneet oikeistolaistumisen myötä

Sotavuosien jälkeen kansakunta oli paljon aikaisempaa yhtenäi­sempi. Vuosisadan alun poliittis-yhteiskunnalliset vastakohtai­suudet olivat tasoittuneet. Tästä muutoksesta oli seurauksena myös valtiokirkkojen aseman vahvistuminen.

Vasemmistolaisuus 1960 ja 1970 -luvuilla oli vain väliaikaista

Käsitykset isänmaasta, yhteiskunnan arvovalloista ja kansallisen kulttuurin luonteesta ovat joutuneet uudelleenarvioitaviksi.

Nuori, 1960-luvulla uusvasemmistolaiseksi liikkeeksi radikalisoitunut ikäpolvi arvos­teli kärkevästi myös kirkkoa.

Vapaamielisyyden, moniarvoisuuden ja edistyksen nimissä kirkkoa arvosteltiin perinteisten arvojen linnakkeeksi.

Valtionkirkon katsottiin myös edustavan porvaril­lista ylivaltaa, jolle todellinen ihmisrakkaus ja heikom­piosaisten asia olivat vieraita.

Tehtäviä

  1. Millä tavalla Suomen elinkeinorakenne muuttui viime vuosisadalla?
  2. Millainen on hyvinvointivaltio?
  3. Mitä muutoksia suomalaisten ajattelussa on tapahtunut viime aikoina?

Voiko jumalattomilla eli ateisteilla olla valtarakenteita (kulttuureja)

Voi olla. Esimerkiksi Vapaa-ajattelijain liiton ry:n jumalattomat erottivat toimistonhoitaja Kimmo Sundströmin.

Koska erottaminen on valtarakenteen (liittohallituksen) päätös äänin 5-4, tällä jumlatattomien järjestöllä on valtarakenne.

Toinen suomalainen jumalattomien järjestö on Suomen ateistiyhdistys ry.

Voiko jumalisilla (teisteillä) olla valtarakenteita (kulttuureja)

Mikä on uskonto



Uskonto on järjestäytynyttä jumaluskoa eli teismiä.

Uskonnonvapauslaki uskontojen valtarakenteista

Uskonnonvapauslain mukaan

Rekisteröidyllä uskonnollisella yhdyskunnalla on hallitus, jossa on yksi jäsen tai useampia jäseniä.

Koska rekisteröidyllä uskonnollisella yhdyskunnalla on Suomessa hallitus, yhdyskunta on valtarakenne eli kulttuuri.

Suomen rekisteröidyt uskontokunnat ovat seuraavat:
Yhdyskunnan nimi Jäsenmäärä 2007
Ev. lut. kirkko 4 327 313
Ortodoksit 61 159
Jehovan todistajat 18 071
Suomen Vapaakirkko 13 786
Katolinen kirkko Suomessa 9 117
Suomen Adventtikirkko 3 813
Suomen Helluntaikirkko 3 251
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko 3 246
Ortodoksinen Pyhän Nikolauksen seurakunta 1 585
Suomen baptistiyhdyskunta 1 498
Helsinki Islam Keskus 1 482
Helsingin juutalainen seurakunta 1 059
Finlands svenska baptistsamfund 901
Suomen Islamilainen Yhdyskunta 769
Tampereen Islamin Yhdyskunta 721
Suomen Metodistikirkko 676
Finlands svenska metodistkyrka 595
Suomen Islam-seurakunta 574
The Islamic Rahma Center in Finland 559
Suomen Bahai Yhdyskunta 528
Suomen vapaa evankelisluterilainen seurakuntaliitto 522
Ortodoksinen Pokrovan seurakunta 352
Helsingin Islam Seurakunta 308
Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko 308
Resalat Islamilainen Yhdyskunta - Suomen Ähl-e Beit 247
Suomen Kristiyhteisö 207
Pohjois-Suomen Islamilainen Yhdyskunta 206
Missionskyrkan i Finland 168
Luterilainen Sanan Yhdyskunta 161
Finlands svenska pingstsamfund 143
Suomen vapaa katolinen kirkko 139
Savon Islamilainen Yhdyskunta 137
Turun juutalainen seurakunta 120
Keski-Suomen Islamilainen Yhdyskunta 109
Anjuman-e-Islahul-Muslimeen of Turku 97
Islamic Multicultural Dawah Centre 91
Suomen Anglikaaninen kirkko 90
Tampereen islamilainen seurakunta 83
Krishnaliike Iskcon Suomessa 74
Suomen Islam-Keskus 66
Vörå Frikyrkoförsamling 61
Suomen Shiiamuslimit 48
Nyingmapa-yhteisö 46
Buddhalainen Dharmakeskus 39
Imam Ali Islamilainen Yhdyskunta 37
Suomen Uusapostolinen Kirkko 33
Pohjois-Karjalan Islamilainen Yhdyskunta 32
Linkkiseurakunta 31
Palpung Yeshe Gatshal Finland 27
Suomen Luterilainen Tunnustuskirkko 25
Spaso-Preobrazenskaja 25
The Church of Pentecost International 24
Jumalanäidin suojeluksen seurakunta 24
Salon Islamilainen Yhdyskunta 20
Islam ja Rakkaus 20
Islamilainen Al-Hudaa Yhdyskunta Suomessa alle 20
Kimbangun kirkkokunta alle 20
Redeemed Christian Church of God alle 20
Sri Caitanya Sangha alle 20
Totuuden Ystävät alle 20

Jumalattomuus ja (ateismi) ja evankelis-luterilaisuus



Aineiston pohjana piispa Eero Huovisen kirjoitus ateismista. Se löytyy Helsingin hiippakunnan nettisivuilta. Toimitus on laatinut kirjoitukseen jumalattomien omat kommentit.

Teoston ohjeiden mukaan kirjoituksen lainaaminen tässä mittakaavassa on sallittua opetustarkoituksessa.

Piispan teksti on esitetty vinolla eli kursiivilla ja oppiaineston tekijäin tekstilihavalla.

Piispan teksti on päivätty 5.12.2008.

Uusateismin haaste

Kirkosta eroamisen syyt

Kirkosta eroamiseen on monenlaisia syitä. Tavanomaisin on taloudellinen. Aiemmin vähävaraisuus johti eroon, nykyään varakas miettii, voiko kirkollisveroeurot sijoittaa tuottoisammin.

Toinen syy ovat pettymykset kirkon toimintaan. Toivottua palvelua ei ole saatu. Esimerkiksi papin taitamattomuus tai laiminlyönnit voivat synnyttää kielteisen kokemuksen. Erityisesti kirkollisissa toimituksissa ihminen on usein herkällä ja haavoittuvaisella mielellä.

Kolmas syy on elämänmallien yksilöllistyminen. Jumalaan voidaan uskoa, mutta kirkkoa siihen ei koeta tarvittavan. Perinteiset instituutiot menettävät suosiotaan, kirkko ehkä kuitenkin vähemmän kuin monet muut kuten vaikkapa ammattiyhdistysliike, printtilehdet tai puolueet

Perustelluimmalta ero tuntuu, jos vakaumus on toisenlainen kuin kirkon usko. Jos ei usko Jumalaan, kirkon jäsenyys voi tuntua turhalta. Toki ateistikin saattaa kuulua kirkkoon, esimerkiksi sen tekemän diakonisen työn tai kulttuuriperinteiden vuoksi.

On väitetty, että vakaumukset ovat viime vuosikymmenten aikana kuolleet. Aatteellista dialogia käydään niukalti. Poliittiset ideologiat uinuvat, sovun etsiminen on muodissa. Tätä taustaa vasten on kiintoisaa havaita, että ateistiset aatteet ovat nostaneet päätään. Meillä Suomessakin on julkaistu uskontoon ja kirkkoon kriittisesti suhtautuvaa kirjallisuutta aiempaa enemmän. Vapaa-ajattelijat ovat aktivoituneet.

Yllä oleva on yhden miehen jossittelua, joka ei perustu mihinkään tutkimuksiin.

Voidaan kysyä, että voidaanko evankelis-luterilaisesta kirkosta eroamisen syitä edes tutkia puolueettomasti.

Tehtäviä

  1. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomia on kahta lajia, niitä, jotka eivät ole koskaan kuuluneet evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja niitä, jotka eivät enää kuulu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Selvittäkää vanhemmiltanne kysymällä, kumman lajin ihmisiä he ovat ja tehkää vastauksiata tilasto.
  2. Jos jompi kumpi tai molemmat vanhemmistanne ovat eronneet joskus evankelis-luterilaisesta kirkosta, kysykää heiltä, mistä syystä he ovat eronneet. Tehkää vastauksista tilasto.
  3. Lähettäkää yksi kopio tilastosta Helsingin piispa Eero Huoviselle.

Modernin ateismin juuret

Jumala-uskoon kriittisesti suhtautuvat ovat joko agnostikkoja tai ateisteja. Ero on periaatteellisesti tärkeä. Agnostikon mielestä Jumalasta ja hänen olemassaolostaan ei ole mahdollista saada perusteltua tietoa. Ateisti ei tyydy agnostikon varovaiseen asenteeseen, vaan pitää Jumalan olemassaoloa mahdottomana. Ateismi voi olla käytännöllistä jumalankielteisyyttä tai johdonmukaisiin perusteluihin nojaamaan pyrkivää ajattelua. Todellisuus on selitettävissä ilman Jumalaa.

Modernin ateismin juuret ovat Ranskan vallankumouksessa ja sen ateismikokeiluissa. Kuitenkin vasta myöhemmin, Ludwig Feuerbachin, Karl Marxin ja Sigmund Freudin työn seurauksena, ateismia alettiin laajemmin pitää varteenotettavana ajattelumuotona. Feuerbachin mukaan Jumala on projektio, johon ihmismieli heijastaa merkityksellisyyden ja kuolemattomuuden kaipuunsa. Uskonto on inhimillinen rakennelma ja kertoo vain ihmisestä itsestään. Ihmisestä erillään olevaa Jumalaa ei ole.

Marx yhtyi Feuerbachin ajatukseen uskonnosta projektiona, mutta vei näkemyksensä pidemmälle. Ihmisen kaipuu tuonpuoleiseen ja toiveet paremmasta kumpuavat yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Kurjuutta ja köyhyyttä pyritään paikkaamaan uskonnon tuomalla lohdutuksella, mikä kuitenkin estää näkemästä todellisia ongelmia ja tarttumasta yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Oopiumi ei kuitenkaan paranna kansan alistettua asemaa ja sen vuoksi uskonnosta on päästävä eroon. Marxin yhteiskunnallinen ohjelma lupasi: kun taloudellinen ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus poistetaan, lohdutuksen tarve häviää ja uskonnolta putoaa pohja pois.

Myös Freudin uskontoteorioiden takana lepää Feuerbachin perusoivallus. Uskonto on todellakin projektio; ihmisen syvimmät toiveet saavat hahmonsa alitajunnan tuottamassa uskonnollisessa ajattelussa. Uskonto ja Jumala ovat Freudille biologisten ja psykologisten välttämättömyyksien seurausta. Jumala edustaa isää ja hänen suomaansa turvaa ja suojelua. Usko Jumalaan on ihmisen lapsellinen vastaus avuttomuuden tunteilleen, eräänlaista palaamista lapsuuden isän helmoihin. Tällaisesta regressiosta päästään ajan myötä eroon: ihmiskunta on jatkuvassa kehityksen tilassa ja tässä evoluutiossa uskonto on välivaihe. Ihmiskunnan aikuisuuden merkkinä on ateismi.

Feuerbach esitti modernin ateismin perusajatuksen: Jumala ei ole luonut ihmistä vaan ihminen on luonut Jumalan. Marx johti uskonnon synnyn yhteiskunnallisista ja taloudellisista epäkohdista. Freud taas jäljitti uskonnon alkuperän ihmisen psyykkisiin lainalaisuuksiin. Näitä ajatuksia täydensi Charles Darwinin teoria luonnonvalinnasta, joka selitti luonnon monimuotoisuutta. Darwinin teoria ei sinänsä ole sen paremmin ateistinen kuin teistinenkään. Se antoi kuitenkin ateisteille mahdollisuuden perustella, miksi hypoteesia Suunnittelijasta ei tarvita, vaikka luonto näyttää tarkoituksenmukaiselta ja suunnitellulta. Darwinin jälkeen monet katsoivat, että suurin taistelu käydään luonnontieteiden ja uskonnon välillä ja että uskonto tulisi häviämään kamppailun.

Tämä tekstinpätkä voisi olla kopio näiden elämänkatsomustiedon sivujen muista osioista. Sen ainoa vika on, että se on puutteellinen esitys ateismin syistä.

Tehtäviä

  1. Etsikää ateismille kolme sellaista syytä, joita Huovinen ei yllä maininnut.
  2. Pohtikaa syitä siihen, miksi joku on agnostikko.
  3. Huovinen määrittelee yllä joksenkin oikein, mikä on ateisti. Mikä on ateismi?

Uusateismin nousu

Tieteen ja uskonnon välinen vahva vastakkainasettelu sävyttää tuoreinta ateistista kirjallisuutta. Varsinkin angloamerikkalaisessa maailmassa on ilmestynyt useita kirjoja, joiden edustamaa ajattelutapaa voidaan kutsua uusateistiseksi. Tällaisia kirjoja ovat muun muassa Christopher Hitchensin God is not Great (2006; suom. Jumala ei ole suuri; WSOY, 2008), Sam Harrisin The End of Faith (2004; suom. Uskon loppu; Terra Cognita, 2007) ja Daniel Dennettin Breaking the Spell (2006; suom. Lumous murtuu; Terra Cognita, 2007). Eniten huomiota on kuitenkin herättänyt eläintieteilijä Richard Dawkinsin kirja The God Delusion (Bantam Books, 2006), joka on käännetty suomeksi nimellä Jumalharha (suom. Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita, 2006).



Dawkins tunnetaan lahjakkaana luonnontieteen popularisoijana ja hän toimiikin tieteen kansantajuistamisen professorina Oxfordin yliopistossa. Suomennetuissa kirjoissaan Sokea kelloseppä (WSOY, 1989), Geenin itsekkyys (Art House, 1993) ja Viesti miljardien vuosien takaa (WSOY, 1995) Dawkins on selvittänyt yleistajuisella tavalla modernin evoluutioteorian käsitystä elämän synnystä ja kehityksestä. Jo näissä kirjoissaan hän on esittänyt myös kritiikkiä uskontoa kohtaan.

Jumalharha sisältää sekin luonnontieteellistä tietoa, mutta sen tähtäyspiste on muualla kuin lukijoiden tieteellisessä sivistämisessä. Tarkoituksena on osoittaa usko Jumalaan ja uskonnot ylipäänsä harhakuvitelmiksi ja vieläpä vaarallisiksi. Jumalharha on aggressiivinen ateismin julistus, joka pyrkii käännyttämään lukijansa. ”Jos tämä kirja toimii tarkoittamallani tavalla, sen avaavat uskonnolliset lukijat ovat ateisteja sen kädestään laskiessaan”.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, mistä nimitys "uusateismi" on peräisin.
  2. Pohtikaa, onko uusateismia olemassa. (Tutkikaa ateismin määritelmää.)
  3. Angloamerikkalaisissa yhteiskunnissa on ilmestynyt koko ajan ateistista kirjallisuutta. Miksi sitä ei ole juuri ilmestynyt Suomessa?

Mistä uusateismi kumpuaa?

Jumalharha kuten monet muutkin uusateistiset kirjat näyttävät olevan reaktioita lähinnä Yhdysvalloissa käytävään keskusteluun. Siellä voimakkaassa asemassa olevat kreationistit pyrkivät tuomaan ns. tieteellisen luomisopin koulujen opetusohjelmiin ja yhteiskunnalliselle foorumille. Uusateistit puolestaan pyrkivät torpedoimaan pyrkimykset, joissa Jumala tai muu yliluonnollinen agentti otetaan osaksi luonnontiedettä. Toisaalta he menevät vielä pidemmälle uskoessaan luonnontieteiden osoittaneen Jumalan harhakuvitelmaksi.

Kun ymmärtää sen kontekstin, mistä uusateistinen kirjallisuus kumpuaa, tulee myös havainneeksi, että uusateistit pelaavat samalla pelikentällä kuin kreationistit. Jälkimmäiset ovat sitä mieltä, että luonnontieteen menetelmillä luojajumalan olemassaolo voidaan todistaa. Uusateistit taas katsovat, että luonnontiede osoittaa, ettei Jumalaa ole. Yhdistävä tekijä on vakuuttuneisuus siitä, että Jumalan olemassaolo on todistettavissa tai kumottavissa oleva asia ja että tämä keskustelu kuuluu osaksi luonnontieteitä. Ajattelevatko uusateistit, että luonnontieteet voivat ratkaista myös metafyysisiä kysymyksiä? Eivät varsinaisesti, sillä heidän mielestään metafysiikkaa ei ole. Kaikki on luonnollista.

Amerikkalainen kristillinen oikeisto on käynyt sotaa luomisopin puolesta jo satoja vuosia.

Amerikkalaiset ateistit ovat käyneet vastasotaa luomisopin puolustajia vastaan ainakin jo 1800 - luvulta lähtien.

Ei siis ole olemassa mitään uusateismia, joka hyökkäisi uusluomisoppia vastaan.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa metafysiikka?
  2. Onko metafysiikkaa olemassa?
  3. Miten ratkaistaan, onko jotain olemassa vai ei?

Jumalakysymys uskonnonfilosofiassa

Onko kreationistien ja uusateistien pelikenttä oikea, jos halutaan ymmärtää, mistä uskonnossa on kysymys? Filosofiassa ja teologiassa kysymystä Jumalan olemassaolosta ei yleensä lueta luonnontieteiden alaan. Luonnontieteet tutkivat materiaalista ja verifioitavissa olevaa todellisuutta. Niiden luonteeseen ei kuulu ottaa kantaa ns. tuonpuoleisiin asioihin, joihin metafysiikka ja kysymys Jumalasta kuuluvat. Sen sijaan uskonnonfilosofian pelikentällä voidaan tehdä ajatuskokeiluja ja irrotteluja, etsiä erilaisia teorioita ja testata jumalatodistusten perusteluja. Uskonnonfilosofiassa luonnontieteen tulokset voivat tarjota eräänlaisia raaka-aineita argumentaatiolle. Distinktio on silti syytä tehdä: Jumalan ottaminen pelinappulaksi luonnontieteiden pelikentälle ei toimi.

Tehtäviä

  1. Onko jumala olemassa?
  2. Miksi eri uskonnot väittävät, että jumala tai jumalia on olemassa?
  3. Mitä tarkoittaa verifioiminen?
  4. Kummallako on todistuksen taakka: a) sillä joka väittää, että Ukko ylijumala on olemassa, vai sillä, joka vöittää, ettei Ukko ylijumalaa ole olemassa.
  5. Jos Ukko ylijumala on sanonot Väinämöiselle, että vain Ukko ylijumala on olemassa, ja jos vuorenjumala Jahve on sanonut Moosekselle, että vain Jahve on olemassa, kumpaako meidän on uskottava, jos oletetaan, ettei Väinämöistä ja Moosesta ole ollut olemassa?

Uskonnonfilosofien näkemykset vaihtelevat siitä, kuinka varmasti Jumalan olemassaolon puolesta tai sitä vastaan voidaan argumentoida. Jotkut ovat evidentialistisen näkemyksen kannalla. Sen mukaan kaikkien uskomusten tulee perustua evidenssiin; ilman kelvollisia todisteita uskomus ei ole rationaalinen ja oikeutettu. Toiset ovat fideistejä. He katsovat, ettei uskonnollisten väitteiden puolesta voida argumentoida järkiperäisesti eikä uskonnollista uskoa voi todistaa oikeaksi. ”Uskonratkaisu” on tehtävä ilman sitovaa todistusaineistoa oman kannan puolesta – tai sitä vastaan.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa evidenssi?
  2. Mitä tarkoittaa fideismi?
  3. Mitä tarkoittaa rationaalinen?
  4. Mitä tarkoittaa argumentointi?
  5. Todista, että Ukko ylijumalaa ei ole olemassa. Huom. Raamatun atvovaltaan ei saa vedota!


Jumalan olemassaolon puolesta puhuvilla evidentialisteilla voidaan nähdä kaksi eri lähestymistapaa: vahva ja heikko. Vahvan evidentialisminkannattajat katsovat, että Jumalan olemassaolon puolesta voidaan argumentoida pitävästi, niin että jokaisen rationaalisen ihmisen tulisi vakuuttua tästä. Kuuluisin tällaista näkemystä edustavista uskonnonfilosofeista on Richard Swinburne. Hänen mielestään teistinen hypoteesi selittää parhaiten muun muassa universumin, ihmisen ja eläinkunnan olemassaolon. Teismi on todennäköisempi vaihtoehto kuin mikään sen vaihtoehdoista.

Tehtäviä

  1. Mitä on teismi?
  2. Miten luonnontiede selittää kaikkeuden olemassaolon?
  3. Miten luonnontiede selittää Linnunradan olemassaolon.
  4. Miten luonnonyiede selittää aurinkokuntamme olemassaolon?
  5. Miten luonnontiede selittää Maa -planeetan olemassaolon
  6. Miten luonnontiede selittää Suomen olemassaolon?
  7. Miten luonnontiede selittää Helsingin hiippakunan olemassaolon.

Heikon evidentialismin edustajat katsovat, ettei Jumalan olemassaolosta kyetä laatimaan sellaista todistusta, joka vakuuttaisi kaikki. He pyrkivät filosofisella työskentelyllä ensisijassa selventämään uskonnollisessa kielessä käytettäviä käsitteitä, uskonnollisten traditioiden sisäistä johdonmukaisuutta, teologian filosofisia edellytyksiä ja uskonnon intellektuaalisia perusteita.

Heikon evidentialismin edustajat pitävät teismiä monitahoisena ajattelujärjestelmänä, jolle vahvojen rationaalisten todisteiden vaatiminen ei tee oikeutta. Hekin tosin saattavat esittää perusteluja Jumalan olemassaololle ja uskonnolliselle maailmankatsomukselle, mutta eivät oleta, että ne vakuuttaisivat kaikkia. Heikon rationalismin edustajat pitävät näitä perusteluja kyllä rationaalisina, mutta kallistuvat samalla maltilliseen relativismiin: rationaalisuus on ainakin jossain määrin kontekstisidonnaista.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa traditio?
  2. Mitä tarkoittaa intellektuaalinen?
  3. Mitä tarkoittaa relativismi?
  4. Mitä tarkoittaa kontekstisidonnainen?
  5. Mitä tarkoittaa maltillinen olemassaolo?
Modernin uskonnonfilosofian virtauksena voidaan mainita vielä ns. reformoidun epistemologian edustajat, joista tunnetuin lienee yhdysvaltalainen Alvin Plantinga. He torjuvat sekä fideismin että evidentialismin. He katsovat, että jumalauskolla on kyllä tekemistä rationaalisuuden kanssa, toisin kuin fideistit ajattelevat. Vastoin evidentialisteja he eivät kuitenkaan ajattele, että teistiset uskomukset tarvitsisivat osakseen erityistä evidenssiä. Reformoidut epistemologit pohtivat rationaalisuuden ja tiedollisen oikeutuksen käsitteitä ja pyrkivät osoittamaan, että teismiä voidaan pitää mielekkäänä ja rationaalisena perususkomuksena, jota ei tarvitse johtaa muista uskomuksista.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa reformoitu?
  2. Mitä tarkoittaa epistemologia?
  3. Mitä tarkoittaa uskomuksen johtaminen muista uskomuksista?
  4. Keksikää kolme uskomusta, joita ei voida johtaa muista uskomuksista.
  5. Onko yllä esitetty käsitys yhteensopiva tieteen konsensuskäsityksen kanssa?
Uskonnosta käytävä filosofinen keskustelu on monisyistä ja monipuolista. Tätä taustaa vasten uusateistinen argumentaatio vaikuttaa toisinaan yksiulotteiselta. Ovatko luonnontieteen edustajat astuneet sellaiselle pelikentälle, jossa heidän omaksumansa pelisäännöt eivät enää riitä asetettujen kysymysten ratkaisuun? Uusateistinen trendi ei olekaan jäänyt vastausta vaille.

Tehtäviä

  1. Keksikää kolme esimerkkiä yksiulotteisesta ajattelusta.
  2. Keksikää kolme esimerkkiä kaksiulotteisesta ajattelusta.
  3. Keksikää kolme esimerkkiä kolmiulotteisesta ajattelusta.


Ateismia puolustavat teokset ovat saaneet osakseen vastakirjoituksia, joista eniten huomiota osakseen lienee saanut Alister McGrathin yhdessä vaimonsa Joanna Collicutt McGrathin kanssa kirjoittama pieni kirjanen The Dawkins Delusion (SPCK, 2007; suom. Dawkins-harha?; Cranite, 2008). Jo kirjan nimestä käy ilmi, kenen argumentointia käsitellään. Oxfordin yliopistossa historiallisen teologian professorina toimiva McGrath on tuottelias kirjoittaja. Hänellä on luonnontieteilijän tausta: ennen teologin uraansa hän väitteli Oxfordissa molekulaarisen biofysiikan alalta. McGrathin lukuisista tieteellisistä teoksista mainitsemisen arvoinen on kolmiosainen, yli tuhat sivua laaja Scientific Theology (T&T Clark, 2001–2003), tekijän itsensä mukaan ”laajennettu essee”, jossa hahmotetaan ”tieteellisen teologian” metodia. Kirjat ovat prolegomena kirjasarjalle, johon on tulossa ainakin seitsemän lisäosaa.

Tehtäviä

  1. Voidaanko Alister McGrathin ansioluettelon perusteella tehdä se johtopäätös, että hän on kaikissa kysymyksissä oikeassa?
  2. Mitä tarkoittaa prolegomena?
  3. Kuka tunnettu filosofi on kirjoittanut teoksen Prolegomena?

Richard Dawkinsin argumentit ateismin puolesta

Dawkinsin argumentit jumalauskoa vastaan ja ateismin puolesta voidaan esittää tiivistetysti seuraavalla tavalla: 1) Elämän synty ja luonnon monimuotoisuus selittyvät luonnollisilla evoluutiomekanismeilla. Yliluonnollinen suunnittelija, Luoja, on tarpeeton hypoteesi. 2) Puhe Jumalasta on pohjimmiltaan näkyvää todellisuutta koskevaa. Niinpä Jumala-hypoteesi voidaan testata luonnontieteellisellä metodilla ja sen perusteet voidaan kumota. 3) Uskonto on turmiollista. Se johtaa ihmiset väkivaltaisiin tekoihin sekä ahdasmielisiin ja suvaitsemattomiin asenteisiin. Vanhan testamentin Jumala on ”koston- ja verenhimoinen etninen puhdistaja, naisvihaaja, homofobi, rasisti, lastensurmaaja, kansanmurhaaja” ja kaikin puolin pahan tiivistymä.

Tehtäviä

  1. Lainatkaa koulun kirjastosta Dawkinsin teos jumalharha.
  2. Monistakaa kaikille koulun monistuskoneella kopio kirjan sisällysluettelosta.
  3. Laatikaa koulun päivänavaus kirjassa esisteyistä asioista.

Jumalan olemassaolo on epätodennäköistä

Dawkins käsittelee väitettä Jumalan olemassaolosta luonnontieteellisenä hypoteesina. Arvioituaan sen pätevyyttä hän päätyy pitämään Jumalan olemassaoloa äärimmäisen epätodennäköisenä ja siksi käytännössä hylättävänä. Jumala-hypoteesin ongelma on Dawkinsin mielestä pohjimmiltaan sama kuin vanhassa kysymyksessä: ”Kuka loi Jumalan?” Hän muotoilee sen kuitenkin uudella tavalla: Jos olisi olemassa Jumala, joka on luonut kaiken, hänen täytyisi olla äärimmäisen monimutkainen.

Dawkinsin mielestä asiat ovat sitä epätodennäköisempiä, mitä monimutkaisempia ne ovat. Niinpä on äärimmäisen epätodennäköistä, että on olemassa Jumalaa. Dawkins ajattelee, että suunnittelijan tulee olla monimutkaisempi kuin suunnittelun kohde. Koska universumi kaikkinensa on huimaavan monimutkainen, tulisi Jumalan olla vielä monta vertaa monimutkaisempi. Tämä on epätodennäköistä.

McGrath kysyy, miksi monimutkaisuudesta seuraisi epätodennäköisyys. Ongelmallisempaa kuitenkin on, että Dawkins näyttää pitävän Jumalaa havaittavaan todellisuuteen kuuluvana oliona. Vain tällöin hänen päättelynsä voisi edes teoriassa olla perusteltu. Mutta mikäli on niin, että Luoja ei ole osa luomakuntaansa, vaan olemuksellisesti siitä erossa, niin kuin kaikki suuret yksijumalaiset uskonnot opettavat, Dawkinsin logiikka joutuu vaikeuksiin. Voidaan asettaa vastakysymys: toimivatko havaittavan todellisuuden lainalaisuudet puhuttaessa tuonpuoleisesta Jumalasta? Dawkins näyttää tekevän materialistisen lähtöoletuksen. Johtaako tämä kehäpäättelyyn, jos kerran materialismi määritelmällisesti sulkee pois Jumalan olemassaolon?

Tehtäviä

  1. Mitä kirjoittaja tarkoittaa tuonpuoleisella todellisuudella?
  2. Onko motään näyttöä (evidenssiä) siitä, että tuonpuoleinen todellisuus on olemassa?
  3. Mikä ero on materialismilla ja aineellisella todellisuuskäsityksellä?
  4. Mitä tarkoittaa olemassaolo?
  5. Tutkikaa, miten muinaiset ihmiset ovat päätyneet käsitykseen, että olisi olemassa jokin tuonpuoleinen.

Luonnontieteet ja Jumala



Filosofiassa ja teologiassa on yleensä ajateltu, että puhe Jumalasta ei kuulu luonnontieteellisen arvioinnin piiriin. Jos luonnontieteet tutkivat materiaalista todellisuutta, ne tulevat omien metodiensa rajoille silloin, kun on kyse ei-materiaalisesta todellisuudesta, aatteista, mielestä, tunteista, hengestä, metafysiikasta tai Jumalasta. Ei liene sattuma, että yliopisto, universitas, tutkii todellisuutta erilaisin menetelmin. Jokaisella tieteenalalla on oma tonttinsa, yksikään ei omista selitystä kaikkeen. Vuoropuhelua ja keskinäistä kunnioitusta tarvitaan.

Tehtäviä

  1. Mikä on se tiede, joka tutkii jotain, jota ei ole olemassa?
  2. Mitä menetelmiä tämä tiede käyttää olemassaolemattoman tutkimiseen?
  3. Millä tavalla olemassaolemattoman tutkiminen eroaa olemassaolevan tutkimisesta?
  4. Travitaanko kunnioitusta virheellisiä käsityksiä kohtaan?
  5. Tarvitaanko kunnioitusta totuutta kohtaan?
Uskonnonfilosofiassa on historian saatossa esitetty useita argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta ja sitä vastaan. Vaikuttaa kuitenkin ilmeiseltä, etteivät filosofiset argumentit – vaikka olisivat hyvinkin päteviä – kykene vakuuttamaan toisinajattelijaa. Harvassa ovat ne tutkijat, jotka tällaisten perustelujen voimasta ovat kääntyneet ateismista jumalauskoon tai uskovaisista ateisteiksi. Jumalatodistusten käyttöön on klassisten kirkkokuntienkin piirissä suhtauduttu varsin pidättyvästi.

Tehtäviä

  1. Laatikaa yhteenveto toisaalla tässä aineistossa olevista jumalatodistuksista.
  2. Etsikää kolme näihin aineistoihin sisätymätöntä jumalatodistusta.
  3. Käyttäkää Mikko Ellilän virhepäättelyjen listaa ja etsikää jokaisesta kolmesta jumalatodostuksesta yksi virhe.
Luonnontieteen tulokset ovat avoimia erilaisille maailmankatsomuksellisille tulkinnoille. Ateistit katsovat, että heidän vakaumuksensa sopii hyvin yhteen tutkimustulosten kanssa. Päinvastainenkin päätelmä on mahdollinen: tiede ja usko Jumalaan eivät sulje toisiaan pois. McGrath viittaa tutkimuksiin, jotka osoittavat, että huipputiedemiesten joukosta löytyy niin ateisteja kuin uskovia, toki myös agnostikkoja.

Tehtäviä

  1. Mikä Mikko Ellilän virhepäätelmien listan virhepäätelmä on esitetty tässä kappaleessa?
Dawkins ajattelee toisin ja edellyttää, että jokainen tutkimukseen perehtyvä rehellinen ihminen päätyy väistämättä ateismiin. Niinpä kristityksi tunnustautuvat tutkijat ovat Dawkinsin mukaan epärehellisiä, epäjohdonmukaisia tai teeskentelijöitä. Jopa sellaiset tutkijat saavat huutia, jotka katsovat tutkimustulosten olevan sovitettavissa yhteen sekä jumalauskon että ateismin kanssa. Ei ole vaikea yhtyä McGrathin arvioon: Dawkinsin ajattelutapa on tässä kohtaa jokseenkin dogmaattinen.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa dogmaattinen?
  2. Missä tiedekunnassa opetetaan dogmatiikkaa?
  3. Onko dogmatiikan opiskelu mielestäsi tarpeellista?

”Aukkojen Jumalan” vaarat

Tieteen ja uskonnon roolit menevät helposti sekaisin monilla kristityilläkin. Luojan olemassaoloa saatetaan perustella sellaisilla luonnosta löydettävillä ihmeillä, joita on vaikeaa ellei mahdotonta selittää tieteellisesti. Tällainen argumentointi vaikuttaa usein vakuuttavalta, mutta sen vaarana on sijoittaa Jumala ihmisen tietämättömyyden aukkoihin. Tieteen kehittyessä nämä aukot voivat hyvin kaventua tai sulkeutua kokonaan. Tällöin Jumalalle ei jää enää tilaa.

Tässä Dawkins ja McGrath löytävät toisensa, sillä he molemmat kritisoivat tällaista ”aukkojen Jumalaa”. McGrath kuitenkin toivoo, että Dawkins osoittaisi samaa nöyryyttä puhuessaan itse luonnontieteellisistä teorioista. Nekin voivat kehittyä ja muuttua. Evoluutioteoria selittää tällä hetkellä parhaiten sen, miten luonnon monimuotoisuus on kehittynyt. Tutkimuksen edistyessä teorian monet yksityiskohdat ja isommatkin linjat voivat muuttua. Luonnontieteiden historiasta voidaan oppia, ettei yksi teoria ole selittänyt kaikkea tyhjentävästi ja lopullisesti.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa evoluutioteoria?
  2. Pohtikaa, epäileekö kirjoittaja evoluutioteoriaa.
  3. Miksi Raamatussa esiintyvä Maan pannukakkuteoria ei selittänyt kaikkea tyhjentävästi?
Uskonto ja tiede toimivat omilla tonteillaan. Uskonnon piirissä on syytä kuunnella tieteellistä tutkimusta ja ymmärtää sen avulla yhä paremmin sitä maailmaa, jossa elämme. Dawkins ei kuitenkaan ajattele, että uskonnolle voisi rauhassa antaa oman paikkansa. Syy siihen löytyy hänen vahvasta vakaumuksestaan, että uskonto on turmiollista, elämää kurjistavaa ja väkivaltaan yllyttävää. Dawkinsin missio on kitkeä pois kaikki olemassa oleva uskonnollisuus ja siten tehdä maailmasta onnellinen paikka.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, kuinka suuri rahallisesti mitattuna on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tontti.
  2. Ottakaa selvää, kuinka suuri rahallisesti mitattuna on Suomen ateistien tontti.
  3. Mitä tarkoittaa missio?
  4. Mitä tarkoittaa missionääri?
  5. Kuinka paljon rahaa missioon Suomen evankelis-luterilainen kirkko sijoitta yhdessä vuodessa?

Uskonnon ja väkivallan suhde



Uskonnolliset ihmiset ovat tehneet ja tekevät väkivaltaisia ja tuomittavia tekoja. Monesti näitä tekoja on tehty myös uskonnon nimissä. Mutta synnyttääkö uskonto väistämättä väkivaltaista käytöstä? Etsittäessä vastausta voi olla hyvä tutkia, millaisessa roolissa väkivalta eri uskonnollisissa perinteissä on.

Jeesuksen opetuksessa korostui väkivallattomuus, ja hän itse antoi esimerkin väkivallattomasta elämänmallista, jota kristittyjen tulee seurata. Apostoli Paavali kielsi uskovia ottamasta oikeutta omiin käsiinsä: ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa” (Room. 12:18). Kristinuskon ytimessä lepää rauhanomaisuuden ihanne. Toki kristinuskossakin on puhuttu oikeutetun väkivallan mahdollisuudesta. Esimerkiksi Paavalin ajattelussa esivalta saa käyttää voimaa tarvittaessa (Room. 13:1–8). Islamin perinteessä puolestaan esiintyy ajatus jihadista, pyhästä sodasta, mutta tästä huolimatta selkeä enemmistö maailman muslimeista torjuu ajatuksen väkivaltaan tarttumisesta.

Mistä on kysymys, kun eri puolilla maailmaa käydään sotia, joissa uskonto näyttelee jotain roolia? Mistä on kyse terrorismissa, jota tekijät perustelevat uskonnollisilla teksteillä? Vaikka väkivallantekijät voivatkin perustella toimintansa uskonnollisilla perinteillä ja löytää niistä inspiraatiota, tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että uskonnot olisivat lähtökohtaisesti sen väkivaltaisempia kuin ihminen yleensä. Väkivaltaan tarttuminen näyttää olevan ennemmin yleisinhimillistä, ja sen tueksi pyritään valjastamaa erilaisia ideologioita, sekä uskonnollisia että poliittisia. Kaikki uskonnot ja aatteet ovat samassa veneessä.

Dawkins ei myönnä, että ateismi voisi innoittaa väkivaltaan. Tämä on erikoinen torjunta siihen nähden, mitä tiedämme ateististen ideologioiden tuhovoimasta 1900-luvulla. Kommunististen ja kansallissosialististen aatteiden ateistinen järjestelmä kohdisti vainoja kristittyihin ja muidenkin uskontojen kannattajiin. Ateismin moraali ei nouse muiden ideologioiden yläpuolelle.



Adolf Hitler rukoilee

Tehtäviä

  1. Oletetaan, ettei Jeesusta ole ollut olemassakaan. Onko silloin oikein vedota Jeesuksen väitettyihin sanoihin?
  2. Oletetaan, että Jeesus on ollut olemassa, mutta että hänen väitteensä on kirjoitettu muistiin sata vuotta Jeesuksen olemassaolon jälkeen ja kielellä, jota Jeesus ei pununut. Miten todennäköistä mielestäsi on, että sanat ovat alkuperäisen Jeesuksen sanomia?
  3. Pohtikaa, tietääkö kirjoittaja, että Adolf Hitler oli harras kristitty ja että paavi tuki lämpimästi sekä Mussolinia että Hitleriä.
  4. Oliko kansallissosialismi ateistinen järjestelmä?
  5. Etsikää yksi puhe, jossa Josif Stalin puhuu ateismin puolesta. (Stalinin teokset on ilmestynyt suomeksi.)
  6. Miksi Stalin lakkautti Neuvostoliiton ainoan ateistijärjestön?
  7. Miksi Hitler lakkautti Saksan vapaa-ajattelijajärjestön?
  8. Mitä tapahtui Vapaa-ajattelijain maailmanliiton puheenjohtajalĺle Hitlerin Saksassa?
Arvostellessaan uskontoa – erityisesti kristinuskoa – Dawkins kertoo lukuisia anekdootteja kieroutuneista uskonnollisuuden muodoista. Nämä esimerkit hän esittelee ikään kuin ne kuvaisivat sitä, minkälaista tavanomainen uskonnollinen elämä on. McGrath kiinnittää huomiota tähän retoriikkaan: sen avulla Dawkins saa uskonnon näyttämään vastenmieliseltä, jolloin sen torjuminenkin on helpompaa. Hän ei edes yritä tehdä oikeutta arvostelunsa kohteelle, vaan turvautuu karikatyyreihin. Ateismia hän käsittelee puhtaan teoreettisena ajatusrakennelmana viittaamatta siihen, miten ateismia on eletty todeksi. Lukija kysyy, voittaako propaganda asiallisen ja kriittisen ajattelun.

Tehtäviä

  1. Ateismi on väitelause "jumalaa tai jumalia ei ole olemassa. Pohtikaa, miten tällä väitelausella voisi yllyttää ihmisiä väkivaltaan.
  2. Tutkikaa piispa Eero Huovisen laatimaa katekismusta (se löytyy Internetistä). Pohtikaa, miten sen väitteillä voidaan tukea väkivaltaa.
  3. Mitä mieltä olet siitä Raamatun kohdasta, jossa kristinuskon jumala käskee tappaa myös naiset ja lapset sekä kotieläimet.
  4. Miten kristinuskon jumala rankaisi niitä, jotka yrittivät säästää kotieläimet?
  5. Mikä on ateistin kohtalo islamilaisessa tuomioistuimessa?

Dialogi vaarassa

Jumalharhan sävy on aggressiivinen ja intohimoinen. Uskonnollisten ilmiöiden kuvaamisessa Dawkins käyttää silmiinpistävän voimakasta retoriikkaa, ja onkin vaikea uskoa sen vakuuttavan muita kuin hänen kanssaan jo valmiiksi samaa mieltä olevia. Hän kritisoi kärjistetyin sanavalinnoin niitä tiedemieskollegoja, jotka eivät päädy hänen kanssaan samanlaisiin uskonnonfilosofisiin johtopäätöksiin. Sävy on valitettava, sillä se vaikeuttaa uskonnosta käytävää keskustelua. Dialogi jää helposti syntymättä, ja eri mieltä olevat huutavat toistensa yli.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa aggressiivinen?
  2. Etsikää Internetistä tai kirjastosta kristillinen saarna, joka on aggressivinen ja intohimoinen.
  3. Mitä kristinuskon mukaan tapahtuu ateistille viimeisellä tuomiolla?
Merkkejä tästä on jo olemassa. Jumalharhasta on tehty kriittisiä kirja-arvosteluja, joiden laatijat ovat – ehkäpä Dawkinsin kirjan esimerkin haastamana – vapautuneet käyttämään varsin tylyjä ilmaisuja. ”Välinpitämätön, dogmaattinen, jaaritteleva ja ristiriitainen”, tyrmää Prospect-lehden kirja-arvostelija Andrew Brown. New York Timesin Jim Holt ei ole juurikaan suopeampi: ”Tyyli on omahyväinen ja argumentointi paikoin leväperäistä.” Books & Culture -lehdessä filosofi Alvin Plantinga pitää Dawkinsin filosofista argumentaatiota ”parhaimmillaankin naiivina”. Kirjallisuudentutkija Terry Eagleton puolestaan kirjoittaa London Review of Books -lehdessä: ”Kuvittele mielessäsi joku sellainen ihminen paasaamassa biologiasta, jonka tietämys alasta rajoittuu kirjaan Britannian linnut, ja sinulla on karkea käsitys siitä, millaista on lukea Richard Dawkinsin ajatuksia teologiasta.” McGrathinkaan kirja ei ole vapaa älykkäästä piikittelystä.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, mitkä tämän kappaleen väitteistä riittäisivät kunnianloukkaussyytteen nostamiseen Suomessa.
  2. Miksi kirjoittaja valitsee kaikista mahdollisista arvosteluista kaikkein kielteisimmät?
  3. Etsikää suomalaisista lähteistä puolueettomia arvosteluka Dawkinsin kirjoista.

Kutsu ajatustenvaihtoon



Molemminpuolista hyökkäilyä hedelmällisempää olisi toisen kuunteleminen ja oppiminen. Kirkon tulisi olla kiinnostunut siitä, että Jumalharha on saanut paljon lukijoita; se on ollut monin paikoin huikea myyntimenestys. Jumalharha tuntuu vetoavan erityisesti luonnontieteellisesti suuntautuneisiin nuoriin miehiin. Tutkimusten mukaan he ovat kirkosta eroajien kärkijoukkoa. Kirkossa tulisi ottaa ehkä vakavammin se, että uskosta pitäisi kyetä puhumaan myös siten, että se antaisi tyydyttäviä vastauksia ihmisen ymmärrykselle. Kristinusko on myös niitä varten, jotka kysyvät ”miksi”-kysymyksiä ja ovat uteliaita elämän salaisuuksien äärellä.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, mitä kysymyksiä kirjoittaja tarkoittaa.
  2. Keksi kolme "miksi" -kysymystä, jotka ovat järkeviä ja kolme "miksi" -kysymystä, jotka naurattavat sinua. 
  3. Kokeile, naurattavatko kysymyksesi myös muita.
Niin kuin McGrathin kirjanenkin osoittaa, Jumalharha tuskin asettaa kristinuskoa vakavasti kyseenalaiseksi. Dawkinsin teos paljastaa kuitenkin, millaisia kysymyksiä monien ihmisten mielissä liikkuu. Se on eräänlainen indikaattori sille filosofiselle kritiikille, jota monet uskontoa ja kirkkoa kohtaan esittävät. Kirkolla ja kristityillä on teologista ja filosofista potentiaalia vastata tähän haasteeseen, ja sitä tulisi ehkä käyttää rohkeammin kuin ennen. Kristityt voisivat kuitenkin valita toisenlaisen tavan esittää asiansa kuin Dawkins ja eräät muut uusateismin edustajat. Jospa yritettäisiin pidättäytyä kovasta retoriikasta ja taistelumielestä ja sen sijaan kutsua arvostelijoita avoimeen ajatustenvaihtoon.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa indikattori?
  2. Mitä tarkoittaa potentiaali?
  3. Miksi kirjoittaja sanoo itsellään olevan potentiaalia mutta ei käytä sitä kirjoituksessaan?
  4. Mitä on retoriikka?
  5. Miksi kirjoittaja itse käyttää pääasiassa retoriikkaa?
Kristillinen usko ei ole filosofioiden kaltainen aate, joka omaksutaan rationaalisten argumenttien pakottamana. Usko on luottamussuhde Jumalaan, joka on lähellä ihmistä ja osoittaa rakkauttaan. Sen keskuksessa on mysteeri ja järjelle selittymättömiä asioita. Silti kristinusko voi tuoda tyydytystä myös ihmisen ymmärrykselle. Teologian historia tarjoaa lukuisia esimerkkejä tästä. Usko ei ole staattinen tila, vaan pikemminkin matka, jota kuljetaan. Tällä matkalla ihminen kohtaa sekä mysteereitä, joihin voidaan saada valoa jo tässä ajassa, että salaisuuksia, jotka selviävät vasta, kun usko muuttuu näkemiseksi.

Tehtäviä

  1. Jos jumalaa ei ole olemassa, voiko luottamussuhde jumalaan olla olemassa?
  2. Mistä kirjoittaja päättelee, että jumala osoittaa hänelle rakkauttaan (piispan virka jumalalta?).
  3. Mitä tarkoittaa mysteeri?
  4. Voidaanko jokin asia selittää sanomalla, että se on mysteeri?
  5. Mitä tarkoittaa staattinen?
  6. Keksi kolme salaisuutta tässä ajassa?
  7. Mitä kirjoittaja tarkoittaa sanoessaan, että usko muuttuu näkemiseksi?
  8. Onko kirjoittaja fideisti?
  9. Onko kirjoittaja evidentialisti?
  10. Onko kirjoittaja ateisti?

Kirjoittajan osoitetiedot

Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli,
Bulevardi 16 B,
V kerros,
00121 Helsinki
Puhelinvaihde (09) 2340 3000,
Telefaksi (09) 2340 3050,
Sähköposti
helsinki.tuomiokapituli@evl.fi

Sekulaari Suomi Kolumni Seura-lehdessä 28.11.2008

Erkki Tuomioja, Kolumni Seura-lehteen 28.11.2008

Sivistyssanojen suomennokset Erkki Hartikainen

Uskonnonvapauteen kuuluu myös se, että valtiolliset instituutiot (=laitokset) ja käytännöt ovat riippumattomia kaikista uskonnoista ja ovat niiden suhteen neutraaleja (=puolueettomia). Tätä on toteutettu erilaisin tavoin ja tuloksin. Yhdysvaltain perustuslaista tuli 1700-luvun lopun aikaansa nähden poikkeuksellisen puhdas sekulaarinen (=uskontoriippumaton) dokumentti (=asiakirja). Siitä olivatko Thomas Jefferson ja monet muutkin USA:n perustuslain isistä kaappi-ateisteja kiistellään, mutta kiistattomia teokratian (=pappisvallan) vastustajia ja uskonnonvapauden kannattajia he ainakin olivat.



Jumalvapaasta perustuslaistaan huolimatta Yhdysvallat on tänään maailman uskonnollisimpia maita. Maan rahassa lukee lukee "In God we trust", (=Me luotamme jumalaan) kongressin istunnot aloitetaan rukoushetkellä, kreationismi (=luomisoppi) on saamassa kouluopetuksessa tasaveroisen aseman evoluutio-opetuksen (=kehitysopin) rinnalla, korkeimman oikeuden jäsen perustelee kuolemanrangaistuksen vaatimusta Raamatulla ja kristityllä fundamentalismilla (pushdasoppisuudella) on ollut todellista vaikutusta myös maan ulkopolitiikkaan.

Monissa Euroopan maissa on vielä jonkinlainen valtionkirkko ja Ruotsissakin se purettiin vasta tämän vuosituhannen alussa. Suomessa uskonnolliset tavat heikkenevät ja kirkko menettää koko ajan jäseniä, mutta valtionkirkkoa ei kyseenalaisteta. Itse asiassa hiljainen maallistuminen on voinut jopa vankistaa valtionkirkon asemaa, jota pidetään tuttuna ja harmittomana verrattuna fundamentalistisiin (=puhdasoppisiin) trendeihin (=suuntauksiin), joita esimerkiksi valtiollistettujen teologisten (jumaluustieteellisten) tiedekuntien valvonnan ulkopuolella tapahtuva pappiskoulutus voisi vahvistaa.

Vahvempi voima sekularismin (=uskontoriippumattomuuden) puolesta voi olla kasvava uususkonnollisuus, jossa valtiokirkko saa uusia kilpailijoita sekä uusista kristillisistä liikkeistä että islamilaisuudesta ja muista uskonnoista. Kiinnostus ja innokkuus peruskoulun kanssa kilpailevien ns. kristillisten koulujen tukemiseen verovaroin onkin vähentynyt siksi, että se nostaa välittömästi kysymyksen siitä, eikö samoin perustein tulisi tukea myös islamilaisia kouluja.

Monikulttuurisuus ja kilpailevien uskontojen ilmaantuminen vanhojen valtauskontojen reviirille (valta-alueille) voi olla uhka myös sekulaarisuudelle (=uskontoriippumattomuudelle). Ajankohtainen esimerkki on se, miten poikien ympärileikkauksen nimellä tunnettu lasten pahoinpitely halutaan uskonnollisen tradition (=perinteen) hyväksymisen nimissä laillistaa. Ja miksi yksiselitteisesti tieteenvastaisten uskomusten kuten esimerkiksi kreationismin (=luomisopin) opettaminen lapsille pitäisi hyväksyä silloinkaan, kun se tapahtuu ilman julkista avustusta toimivissa yksityisissä kouluissa?

Ratkottaessa Euroopan monia uskontopohjaisia sekularismin (=uskontoriippumattomuuden) haastavia yhteentörmäysmomentteja on tärkeää, ettei monikulttuurisuuden ja uskonnonvapauden nimissä tehdä sekulaarin (=uskontoriippumattoman) yhteiskunnan kanssa ristiriitaisia ratkaisuja. Se ei tarkoita sitä, että kaikkia uskontoperäisiä perinteitä tulisi vierastaa. Ymmärrän hyvin arkkipiispaa, joka haluaisi, että kuusi päivää viikossa riittäisi shoppailuriittien harjoittamiseen.

Tehtäviä

  1. Selvittäkää, miksi sunnuntai on Suomessa yleinen vapaapäivä.
  2. Onko muiden uskontojen ilmaantumisen Suomeen tapahtunut a) viime vuosisadalla b) Tällä vuosisadalla.
  3. Onko uskonto sama asia kuin kulttuuri?
  4. Mitä tarkoittaa luomisoppi?
  5. Mitä ovat shoppailuriitit?
  6. Kannanatko sinä shoppailu-uskoa?

Suurimmat uskonnot



Maailman väestöstä kolmannes on kristittyjä, kertoo tuore tilasto maailmanuskonnoista. Kristittyjä on maailmassa 2076 miljoonaa eli 33 prosenttia.

Maailman väestömäärä on nyt liki 6300 miljoonaa, ja kasvu jatkuu 1,2 prosentin vuosivauhdilla.

Muslimeja on viidennes maailman väestöstä, eli 1265 miljoonaa.

Hinduja on 849 miljoonaa ja buddhalaisia 371 miljoonaa.

Vuosittaisen uskontotilaston ovat laatineet yhdysvaltalaiset David B. Barrett ja Tod M. Johnson.

Erilaisia kristittyjä

Kristityistä valtaosa on yleisiä kristittyjä (katolilaisia), joita on maailmassa 1097 miljoonaa.

Toisiksi suurimman ryhmän muodostavat helluntailaiset, karismaattiset ja uuskarismaattiset kristityt. Heitä on yhteensä 554 miljoonaa.

Tosin osa heistä kuuluu samanaikaisesti myös johonkin toiseen tunnustuskuntaan.

Perinteisistä tunnustuskunnista riippumattomien kristillisten yhteisöjen jäseniä on maailmassa 411 miljoonaa. He muodostavat tällä hetkellä kolmanneksi suurimman kristittyjen ryhmän.

Protestantteja on maailmassa 356 miljoonaa, ja heistä luterilaisia 65 miljoonaa. Ortodokseja on 216 miljoonaa ja anglikaaneja 82,8 miljoonaa.

Kristinuskon leviäminen

Nopeimmin kristinusko leviää Afrikassa, 2,6 prosenttia vuodessa.

Myös Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa kasvu on nopeaa. Aasiassa vuosivauhti on 2,1 ja Latinalaisessa Amerikassa 1,6 prosenttia.

Eurooppalaiset eroavat kirkoista

Euroopassa on kaikista eniten kristittyjä, mutta kristinuskon vuosikasvu on täällä lähes olematonta.

Kirkosta eroaminen on paljon yleisempää.

Monet vain jättäytyvät uskontojen ulkopuolelle.

Uusia uskontoja syntyyyhä enemmän. Niiden pohjana on usein poimintoja vanhoista kansanuskonnoista ja kristinuskosta. Nykyihmiset näyttävät etsivän elämyksistä sisältöä elämäänsä, ja juuri niitä uudet uskonnot tarjoavat.

Islam kasvaa nopeimmin

Vaikka kristittyjä on maailmassa eniten, islam kasvaa kaikista uskonnoista nopeimmin.

Muslimien määrä lisääntyy yli kahden prosentin vuosivauhdilla.

Islam on maailman toiseksi suurin uskonto. Sen ydinaluetta ovat arabimaailma ja Lähi-itä.

Pääuskontona se on myös esimerkiksi Pakistanissa ja Afganistanissa.

Kiinassa, Intiassa ja useissa Afrikan maissa islam on merkittävä vähemmistöuskonto.

Uskonnot jakaantuvat maailmalla pitkälti syntypaikkansa mukaan.

Esimerkiksi hindulaisuus on vanha intialainen uskonto, ja sitä on nykyäänkin eniten Intian seuduilla.

Suomessa hindulaisuutta esiintyy lähinnä Hare-Krishnaliikkeen muodossa.

Myös islamin kasvu on pitkälti maakohtaista, joten muslimien määrä lisääntyy eniten arabimaailmassa ja Lähi-idässä. Suomessa muslimien määrä kasvaa lähinnä maahanmuuttajien myötä.

Suomessa islamiin kääntyy vain vähän

Suomessa islamin uskoon kääntyvien määrä on hyvin pieni.

Kristinusko leviää lähetystyön avulla

Maailmalla kristinusko leviää etupäässä lähetystyön kautta.

Islamin kasvu perustuu väsetönkasvuun

Muslimien määrä lisääntyy etupäässä väestönkasvun kautta.

Väestönkasvu on ihmiskunnan pahin ongelma.

Islam Euroopassa

Miltä Euroopan kartta näyttää islamin levinneisyyden kannalta?

Muslimit Euroopan unionissa

Euroopan unionin alueella suurimmat muslimivähemmistöt 2000-luvun alkuvuosien tietojen perusteella sijaitsevat määrällisesti valtioittain aakkosjärjestyksessä seuraavasti:

Belgia, muslimien lukumäärä 400 000, osuus väestöstä 4%, alkuperämaa Marokko, Turkki.

Britannia 1,6 milj., 3%, Pakistan, Bangladesh, Intia

Bulgaria 1 milj., 12%, syntyperäinen turkkilainen vähemmistö

Espanja 1 milj., 2%, Marokko, Algeria

Hollanti 950 000, 6%, Marokko, Turkki

Irlanti 33 000, 0,8%, maahanmuuttajia monesta eri maasta

Italia 900 000, 1,5%, Marokko, muu Välimeren alue

Itävalta 340 000, 4%, Turkki, Bosnia-Hertsegovina

Kreikka 360 000, 3,5%, syntyperäinen turkkilainen vähemmistö, Albania

Kypros 200 000, 20%, Pohjois-Kyproksen turkkilaisvähemmistö

Portugali 40 000, 0,4%, maahanmuuttajia Afrikasta ja Aasiasta

Ranska 5 milj., 8%, Algeria, Marokko, Tunisia

Romania 80 000, 0,4%, syntyperäinen muslimiväestö ja maahanmuuttajia

Ruotsi 300 000, 3%, Iran, Turkki, Bosnia

Saksa 3,4 milj., 4%, Turkki, Bosnia-Hertsegovina

Slovenia 47 000, 2,5%, Bosnia-Hertsegovina

Suomi 40 000, 0,8%, Somalia, Lähi-Itä, Kosovo, Turkki

Tanska 210 000, 4%, Turkki, Pakistan, Marokko, ent. Jugoslavia.

EU:ssa YHT. 15.500.400

Muslimit muualla Euroopassa

Euroopassa, mutta Euroopan unionin ulkopuolisissa valtioissa, muslimien arvioidaan 2000-
luvun alun tietojen perusteella sijaitsevan määrällisesti valtioittain aakkosjärjestyksessä seuraavasti:

Albania 2,5 milj., 70%, alkuperäisväestöä

Bosnia-Hertsegovina 1,8 milj., 40%, alkuperäisväestöä

Kosovo 2 milj., 90%, alkuperäisväestöä

Makedonia 630 000, 30%, alkuperäisväestöä

Montenegro 110 000, 18%, alkuperäisväestöä

Norja 120 000, 3%, Pakistan, Irak, Somalia

Serbia 240 000, 3%, alkuperäisväestöä

Sveitsi 310 000, 4%, ent. Jugoslavia, Turkki

Venäjä 14-23 milj., n. 10-16%, useita kansallisuuksia (väkiluku 2006: n. 143 milj.)

YHT. 21.710.000

(Tom Kankkonen: Islam Euroopassa. KLEIO: Helsinki 2008, 33-34.)

KAIKKI YHT. 37.210.000

Elämä monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Monikulttuurisuuden (monivaltarakenteisuuden) puolesta

Pääasiallinen lähde

Wikipedian artikkeli


Monikulttuurisuuden historiaa

Muinaisen Rooman monikulttuurisuus syntyi siten, että rooman hallitsijat pitivät viisaana kapinpoiden vähentämiseksi antaa valloitettujen alueiden säilyttää omia kulttuureitaan.

Kiinan monikulttuurisuus syntyi siten, että Kiinan keisarit valloittivat monien eri kansojen asuttamia alueta.

Intian monikulttuurisuus syntyi siten, että siirtomaahallitsijat vetivät Intian ja Pakistanin rajan niin, että yksikulttuuriset islamistit jäivät Pakistaniin.

Yhdysvaltain monikulttuurisuus syntyi siten, että Yhdysvaltoihin tuli hyvin paljon siirtilaisia monista eri maista.

Myös orjakauppa lisäsi Yhdysvaltain monikulttuurisuutta.

Nykyistä Euroopan monikulttuurisuutta tarkastellaan yleensä 1800-luvulla vakiintuneen kansallisvaltiojärjestelmän valossa, mutta jo kristinuskon hajoaminen antoi alkusysäyksen eurooppalaiselle monikulttuurisuudelle.

Monikulttuurisuuden syyt

Monikulttuurisuuden syyt selviävät erinomaisen hyvin tässä aineitossa toisaalla olevasta Suomen monikulttuurisuuden historiasta.

Monikulttuurisuuden eri merkitykset

Sana "monikulttuurisuus" on entisten vasemmistolaisten käyttämä muotisana, jolla voidaan tarkoittaa aivan mitä tahansa.

Uuden kulttuurin eli valtarakenteen määritelmän mukaan monikulttuurisuus tarkoittaa sitä, että jossain yhteiskunnassa sisäisten valtarakenteiden (kulttuurien) määrä on syystä tai toisesta tavallista suurempi.

Kuten toisaalla tässä aineistossa esitetyt tilastot osoittavat, Euroopan unioni (EU) edustaa melko vähäistä monikulttuurisuutta.

Toisin on laita esimerkiksi Yhdysvalloista. Yhdysvallat on valtava valtarakenteiden sekoitus. Itäisten osavaltioiden lainsäädäntö perustuu brittiperinteisiin, läntisten osavaltioiden lainsäädäntö perustuu espanjalaisiin perinteisiin ja keskilännen etelävaltioissa on osavaltioita, joisen lainsäädäntö perustuu ranskalaisiin perinteisiin.

Yhdysvaltain liittovaltion lainsäädäntö perustuu monikulttuurisuuteen ja pääasiassa valistusaatteisiin.

Monikulttuurisuus Suomessa

Suomen monikulttuurisuuden historia on esitetty toisessa tähän aineistoon kuuluvassa artikkelissa.

Monikulttuurisuuden puolesta ovat Suomessa puhuneet muuan muassa J. V Snellman ja tasavallan presidentti Tarja Halonen.

Monikulttuurisuuden tutkimus

Monikulttuurisuutta tutkitaan pääosin yliopistoissa antropologian, yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden piirissä. Kiinnostus monikulttuurisuuteen on lisääntynyt ja monikulttuurisuuteen liittyviä tutkimuksia löytyy nykyään lähes kaikkien tieteenalojen piiristä.

Tutkimuksen lisääntyminen johtuu tietysti tutkimusmäärärahojen kasvusta.

Monikulttuurisuuden tutkimukset liittyvät ympäröivässä yhteiskunnassa vallitsevaan tilanteeseen. Britanniassa, jossa maahanmuuttajien määrä on nopeasti kasvanut 1980-luvun jälkeen, vähemmistöpolitiikan tutkimus on keskittynyt erityisesti rotuerottelun ongelmiin ja vaikutuksiin.

Siirtolaisvaltaisessa Kanadassa kulttuurin ja yhteiskunnan kehityksessä on nähty myös monikulttuurisuuden myönteiset voimavarat, mikä on johtanut laajempaan näkemykseen myös poliittisella ja tieteellisellä kentällä. Suomessa monikulttuuriset tutkimukset ovat liittyneet sekä rotuerottelun ehkäisyyn, että monikulttuurisuuden tuomiin voimavaroihin.

Tutkimussuuntauksia

  • Kansallisia ryhmiä käsittelevä tutkimus (esim. tietyn vähemmistön kulttuuria, asemaa tai elinoloja).
  • Väliintulotutkimukset käsittelevät vähemmistöpoliittisia toimenpiteitä ja niiden vaikuttavuutta (esim. suvaitsevuuteen kasvattaminen).
  • Asennetutkimukset käsittelevät valtaväestön suhtautumista vähemmistöihin (esim. oppilaiden asennoituminen maahanmuuttajia kohtaan).
  • Kansallisten suhteiden tutkimukset tarkastelevat kulttuurisen vuorovaikutuksen näkökulma (esim. kahden kulttuurin parisuhteet).
  • Kotouttamistapahtumien tutkimukset tarkastelevat vähemmistöjen sopeutumista (esim. kotoutumista, oikeudellista asemaa, elinoloja tai syrjäytymistä).
  • Palvelujärjestelmien tutkimukset monikulttuurisesta vuorovaikutuksesta (esim. sosiaali-, opetus-, terveys- ja työvoimapalveluja sekä oikeusjärjestelmä tai palveluntuottajien kokemuksia).
  • Vähemmistökulttuureja koskeva tutkimus joka liittyy kulttuurin perusteella rajattuihin ryhmiin (esim. uskontoon, uskomukseen tai elämäntapaan).
  • Vammaiskulttuureja koskevat tutkimukset (esim. vammaisryhmät tai potilasjärjestöt).
  • Minuustutkimukset tutkimukset (esim, sukupuolisiseen tai muuhun vähemmistön minuuteen liittyvät kysymykset).

Monikulttuuristen yhteisöjen luottamuspula

Britannian sisäministeriön tekemän tutkimuksen mukaan monikulttuurisilla alueilla elävät ihmiset luottavat vähemmän toisiinsa kuin yksikulttuurisilla alueilla elävät. Britannian "tasa-arvo- ja ihmisoikeuskomission" puheenjohtaja, itsekin maahanmuuttaja Trevor Phillips on sanonut, että ihmiset ovat onnellisempia asuessaan omanlaistensa seurassa. Harvardin professorin Robert Putnamin mukaan monikulttuuriset yhteisöt tarvitsevat "sosiaalista pääomaa"; eri ryhmien välistä vahvaa vuorovaikutusta.

Monikulttuurisen yhteisön vaikutus yksilöön

Harvardin yliopiston professori Robert Putnamin haastattelututkimusten mukaan monikulttuurisissa yhteisöissä elävät kokevat itsensä sukupuolesta ja iästä riippumatta vieraantuneiksi.
  • Tällaisissa yhteisöissä ihmiset luottavat keskimääräistä vähemmän hallintoon ja julkiseen sanaan
  • He eivät luota poliittisiin vaikutusmahdollisuuksiinsa, eivätkä äänestä
  • He eivät osallistu talkoisiin, eivätkä tee hyväntekeväisyystyötä
  • Yhteisöissä asuvilla on keskimääräistä vähemmän ystäviä ja he viettävät paljon aikaa kotonaan
  • He kokevat itsensä keskimääräistä onnettomammiksi.

Monikulttuurisuutta vastaan



Hypatia, jonka kristityt nylkivät, paloittelivat ja polttivat, koska he pitivät tätä kuuluisaa tiedenaista noitana

Pääasiallinen lähde

Suomen Sisun sivustot

Monikultturisuuden käytännön toteutus on ristiriidassa tosiasioiden kanssa

Monikulttuurisuus on perusluonteeltaan kaunis ajatus, jonka todellinen toimivuus jää kuitenkin usein juhlapuheiden tasolle. Jos monikulttuurisuuden ihanteet olisi mahdollista toteuttaa käytännössä, tuskin kukaan edes vaivautuisi vastustamaan sitä. Todellisuus on valitettavasti toinen.

Lukuisat esimerkit Länsi-Euroopan maista osoittavat, että monikulttuurisen yhteiskunnan luominen on osoittautunut vaikeaksi, ellei suorastaan mahdottomaksi tehtäväksi.

Suurin osa ajatuksen kannattajista ja tukijoista itsekin myöntää, että kansallisuusryhmien eriytyminen ja ristiriidat ovat olleet väistämätön seuraus erilaisten kulttuurien kohtaamisesta.

Myös useat politiikan tutkijat ovat havainneet saman asian. 

Ikävinä tunnusksina epäonnistuneelle kulttuurien sulauttamiselle voidaan mainita maahanmuuttajien korkeat työttömyysluvut, valtaväestöä selvästi korkeampi rikollisuus, mellakat sekä esikaupunkien kurjistuminen,

Näistä yleensä seuraa rotuennakkoluulojen ja suvaitsemattomuuden kasvu puolin ja toisin. Lisääntynyt suvaitsemattomuus puolestaan entisestään vaikeuttaa maahanmuuttajien yhteiskuntaan sopeutumista.

Lopputuloksena on päättymätön kierre, joka on haitallinen sekä kantaväestölle että maahanmuuttajille itselleen. Mitään varsinaisesti toimivaa keinoa tämän ilmiön estämiseksi ei ole osoitettu.

Vastavaikutus on usein luonnollinen siinä vaiheessa, kun kilpailu rajallisista voimavaroista - kuten työpaikoista, sairaanhoitopaikoista tai sosiaaliturvasta - kiihtyy.

Hollannissa maahanmuuttoa vastustavat puolueet ovat saaneet runsaasti kannatusta juuri maahanmuuttajien keskuudessa.

Monikulttuurisuus ei vähennä rotusortoa

Toisin kuin usein kuvitellaan, niin kulttuurien lisääntynyt kanssakäyminen ei riitä vähentämään rotusortoa. Elävänä, joskin esimerkkinä tästä löytyy lukuisia Euroopan maita, joissa vuorovaikus on ollut huomattavasti Suomea pitkäkestoisempaa.

Lähes poikkeuksetta näissä maissa on myös äärioikeiston kannatus kaikkein suurinta. Selvimpänä esimerkkinä Euroopan ulkopuolelta mainittakoon USA, jota tuskin kukaan on valmis väittämään rotusorrosta tai kansallisesta vihanpidosta vapautuneeksi yhteiskunnaksi.

Erityisen huolestauttavaa tämä on siksi, että USA:n valtio on rakentunut monikulttuuriaatteen varaan. Pitkällisistä ponnisteluista huolimatta ajatus kansojen sulatusuunista ei ole onnistunut.

Arkisten havaintojen lisäksi on olemassa myös tieteellistä näyttöä siitä, että pelkkä kanssakäyminen kahden kulttuurin tai rodun välillä ei riitä poistamaan suvaitsemattomuutta ja eristäytymistä.

Sosiaalipsykologiassa ajatus kulttuurien kohtaamisesta esiintyi aiemmin kosketusoletuksen nimellä; tämän käsityksen mukaan riittävä määrä kosketuksia vieraan kulttuurin kanssa poistaa ihmisestä ennakkoluulot ja pelon.

Nykyisin tiedetään, että tämä väite ei pidä paikkaansa. Toistaiseksi ei siis ole olemassa minkäänlaista ratkaisua rotusorron kitkemiseen yhteiskunnasta. Vastuullisen monikulttuurisuusaatteen puolestapuhujan olisi kuitenkin kehitettävä tällainen ratkaisu, jotta poliittisten ihanteiden ja pilvilinnojen takia ei ajauduttaisi yhteiskunnalliseen umpikujaan. Ennen tätä ratkaisua, suvaitsevaisuus on pelkkä kaunis sana.

Monikulttuurisuus vaarantaa kantaväestön kulttuurin

Usein kuultava kulunut väite siitä, kuinka kulttuurit ovat historian saatossa aina muuttuneet ja sekoittuneet, ei tarkemmin katsottuna ole kovinkaan mielekäs. On tietysti totta, että suurin osa omastakin kulttuuristamme on nykyisin tuontitavaraa.

Tämä ei silti poista sitä tosiasiaa, että jokaisessa kulttuurissa tulee aina olemaan säilyttämisen ja vaalimisen arvoisia osia. Näiden arvoa ei vähennä se toteamus, että kulttuuri on pohjimmiltaan muuttuva, ihmisen luoma keksintö.

Kaikkien perustavimmatkin ihmisoikeuskäsitykset ovat pohjimmiltaan vain suhteellisen nuoria, länsimaisia rakennelmia. Silti kukaan ei vakavissaan vaadi, että meidän tulisi luopua näistä, mikäli ne ovat ristiriidassa maahanmuuttajakulttuurin kanssa.



Pienemmissä asioissa valtaväesto kuitenkin helposti antaa periksi antaakseen itsestään vieraanvaraisen ja suvaitsevaisen julkikuvan. Tästä huvittavimpana esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Espoossa taannoin tapahtunut betoniporsaiden kieltäminen paikallisen muslimikulttuurin takia.

Tehdäänkö myönnytyksiä vain käytännön tasolla vai onko myös lainsäädäntöämme muutettava maahaantulijoiden ehdoilla? Tulevaisuudesssa näiden lyhytnäköisten ratkaisujen seuraukset jäävät monikultturistin vastuulle. Ennen näiden kysymysten ratkaisemista ei ole olemassa sellaista valtakirjaa, joka antaa monikulttuurisen aatteen kannattajalle tai maahanmuuttajalle oikeuden tinkiä valtaväestön kulttuurista.

Kaikilla kulttuureilla on itseisarvo

Aivan perusteeton ajatus ei ole myöskään se, että jokainen kulttuuri on arvo itsessään, jota tulee suojella ja säilyttää. Usein tämä ajatus valitettavasti ulotetaan koskemaan kaikkia muita paitsi länsimaista kulttuuria. Mitä erikoisempi ja kaukaisempi kulttuuri on kyseessä, sitä vähemmän sen suojelemista tarvitsee kenellekään perustella. Ja näin pitääkin olla.

Mutta siinä vaiheessa, kun joku erehtyy esittämään vakavissaan länsimaisen kulttuurin suojelua, niin ajatuksen esittäjä leimataan rotuerottelijaksi tai itsekkääksi kulttuuri-imperialistiksi.

Kuitenkin pallollisesti (globaalisti) ajatellen valkoinen väestö on todellinen vähemmistö, sillä koko maapallon väestöstä länsimaisia valkoisia on ainoastaan 8%. Jos tämä ei edusta monikultturistille vähemmistöä, niin mikä sitten?

Usein suvaitsevaisuusintoilijoilta unohtuu myös se tosiasia, että vaikka Suomessa ulkomaalaisia on pieni vähemmistö, niin laajemmin ajatellen olemme itse häviävän pieni kieli- ja kulttuuriryhmä.

Jos haluamme säilyttää oman kulttuurimme ja kielemme myös jälkipolville, niin jälleen kerran edessä on ongelma: miten tehdä se monikulttuurisuuden ja palloistumisen paineessa? Kuka kantaa vastuun kauas tulevaisuuteen ulottuvista riskipäätöksistä? Kerran hävinnyt kulttuuri ei tule takaisin.

Monikulttuurisuus ei ratkaise työvoimapulaa

Yksi pidetyimpiä mutta huonoimmin perusteltuja vaatimuksia maahanmuuttajamäärien kasvattamiseen liittyy tulevaan työvoimapulaan. Oikeastaan pitäisi puhua uskotellusta työvoimapulasta, sillä mikään ei takaa että todellista pulaa työntekijöistä tulee edes olemaan.

Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle kaivataan luonnollisesti enemmän ja vapaammin likkuvaa työvoimaa. Useimmat työvoimatarpeeseen perustuvat laskelmat kuitenkin perustuvat ns. laskennalliseen huoltosuhteeseen, joka kuvaa työikäisten määrää suhteessa huollettavien määrään.

Usein tässä perustelussa unohdetaan se tosiasia, että huoltosuhde ei ole vakiona pysyvä luku, vaan voi taloudellisten heilahtelujen myötä vaihdella paljonkin. Tässä mielessä huoltosuhteesta puhuminen on vähintään epämääräistä, pahimmillaan suorastaan harhaanjohtavaa.

Hyvä esimerkki ennusteiden täydellisestä pettämisestä liittyy kymmenen vuoden takaiseen terveys- ja sosiaalipalvelujen leikkaukseen. Ennen rajuja leikkauksia uskottiin juuri näiden alojen olevan kaikkien pahimmassa pulassa ilman ulkomaista työvoimaa. Toisin kuitenkin kävi: suuri osa suomalaisia alan työntekijöitä jäi työttömiksi tai joutui siirtymään ulkomaille työn perään.

Myös viime aikojen puheet tulevasta tietotekniikka-alan työvoimapulasta ovat tämän kirjoittamishetkellä vähintäänkin kyseenalaisia: ennusteista huolimatta useimmat it-yritykset vähentävät työntekijöitään.

Yhteenveto

Useimmat monikultturisuuden väitteet osoittautuvat siis lähemmässä tarkastelussa varsin tyhjiksi. Tässä vaiheessa ainoa tapa perustella monikulttuurisuutta, on vastata ensin kaikkiin edellä esitettyihin kysymyksiin.

Tätä ennen tulee soveltaa mieluummin varovaisuuden kuin yltiösuvaitsevaisuuden periaatteita.

Edellä esitettyihin kysymyksiin vastaaminen muodostaa olennaisen osan tulevaisuuden hyvinvointiyhteyskuntaa.

Siksi niihin vastaaminen ei saa olla lyhytnäköistä poliittisen korrektiuden tavoittelua, sillä seuraukset voivat tällöin olla hyvin ikäviä. Ja ne ovat sitä meille kaikille tasapuolisesti, sekä kantaväestölle että maahanmuuttajille.

Tehtäviä

  1. Tukevatko tämän hetken työllisyystilastot maahanmuuton lisäämistä?
  2. Tutkikaa, missä maahanmuuttahien ryhmässä on Suomessa eniten työttömiä.
  3. Pohtikaa, miten pakolaisuutta voitaisiin maailmassa vähentää.
  4. Muodostakaa kaksi keskusteluryhmää, joista toinen puolustaa ja toinen vastustaa monikulttuurisuuden lisäämistä.
  5. Kutsukaa vieraaksi joku vieraan kulttuurin edustaja ja hastatelkaa häntä.

Unescon kulttuurista moninaisuutta koskeva yleismaailmallinen julistus



Seuraavassa on esitetty julistus kokonaisuudessaan vinolla eli kursiivilla ja tehtävät tavallisella leipätekstillä.

Tikkukirjaimet ovat opetusministeriön syytä!

Yleiskokous,

sitoutuneena toteuttamaan kaikilta osin ihmisoikeudet ja perusvapaudet, jotka on tuotu julki ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja muissa kautta maailman tunnustetuissa oikeudellisissa välineissä, kuten kahdessa vuoden 1966 kansainvälisessä yleissopimuksessa, joista toinen koskee kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia ja toinen taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia,

palauttaen mieleen, että Unescon perussäännön johdantokappaleessa vahvistetaan, ”että ihmisarvo vaatii kulttuurin levittämistä ja ihmiskunnan kasvattamista oikeudenmukaisuuteen, vapauteen ja rauhaan, mikä pyhä velvollisuus kaikkien kansojen on täytettävä toisiaan auttaen”,

palauttaen lisäksi mieleen perussäännön 1 artiklan, jossa annetaan Unescon tehtäväksi muun ohella suositella ”sellaisten kansainvälisten sopimusten solmimista, jotka osoittautuvat tarpeellisiksi sanan tai kuvan välityksellä helpottamaan aatteiden vapaata vaihtoa”,

viitaten Unescon säätämien kansainvälisten asiakirjojen määräyksiin, jotka liittyvät kulttuuriseen moninaisuuteen ja sivistyksellisten oikeuksien käyttämiseen, [i]

vahvistaen, että kulttuuria tulisi pitää yhteiskunnalle tai yhteiskuntaryhmälle ominaisten henkisten, aineellisten, älyllisten ja tunne-elämän piirteiden joukkona ja että siihen kuuluvat taiteen ja kirjallisuuden lisäksi elämäntavat, yhteiselon muodot, arvojärjestelmät, perinteet ja uskomukset, [ii]

pannen merkille, että kulttuuri on keskeisellä sijalla identiteetistä, sosiaalisesta yhteenkuuluvaisuuden tunteesta ja tietoon perustuvan talouden kehittymisestä parhaillaan käytävissä keskusteluissa,

vahvistaen, että kulttuurisen moninaisuuden kunnioittaminen, suvaitsevaisuus, vuoropuhelu ja yhteistyö vastavuoroisen luottamuksen ja ymmärryksen ilmapiirissä ovat parhaita kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden takeita,

pyrkien voimakkaampaan solidaarisuuteen, joka perustuu kulttuurisen moninaisuuden tunnustamiseen, tietoisuuteen ihmiskunnan yhtenäisyydestä sekä kulttuurien vuorovaikutuksen kehittymiseen,

katsoen, että vaikka globalisaatio, jota tieto- ja viestintätekniikan nopea kehitys edistää, on haaste kulttuurien moninaisuudelle, se synnyttää mahdollisuuden uudenlaiseen vuoropuheluun kulttuurien ja sivilisaatioiden välillä,

tietoisena siitä, että Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmässä Unescon erityiseksi tehtäväksi on uskottu hedelmällisen kulttuurien moninaisuuden säilyttämisen ja edistämisen varmistaminen,

tuo julki seuraavat periaatteet ja hyväksyy tämän julistuksen:

Tehtäviä

  1. Mitä ihmisoikeussopimuksia julkilausumassa mainitaan?
  2. Mikä on ihmisarvo?
  3. Mikä on julkilausuman pyhä velvollisuus?
  4. Mitä kasvatustavoitteita julistus esittää?
  5. Mitä julkilausuma katsoo kulttuuriin kuuluvan?
  6. Mikä on suurin este aatteiden vapaallevaihdolle?
  7. Mikä hävittää kulttuureja?

IDENTITEETTI, MONINAISUUS JA MONIARVOISUUS

1 artikla - Kulttuurinen moninaisuus: ihmiskunnan yhteinen perintö



Kulttuuri on muodoltaan erilaista eri aikoina ja eri paikoissa. Tämä moninaisuus ilmenee niiden ryhmien ja yhteiskuntien identiteettien ainutlaatuisuudessa ja moninaisuudessa, joista ihmiskunta koostuu. Vuorovaikutuksen, uudistusten ja luovuuden lähteenä kulttuurinen moninaisuus on yhtä välttämätön ihmiskunnalle kuin luonnon moninaisuus on luonnolle. Näin ollen kyse on ihmiskunnan yhteisestä perinnöstä, joka tulee tunnistaa ja jota tulee vahvistaa nykypolven ja tulevien sukupolvien parhaaksi.

2 artikla – Kulttuurisesta moninaisuudesta kulttuuriseen moniarvoisuuteen

Yhä moninaisemmissa yhteiskunnissamme on oleellista varmistaa monia, vaihtelevia ja muuttuvia kulttuuri-identiteettejä omaavien ihmisten ja ryhmien välinen sopusointuinen vuorovaikutus ja halukkuus elää yhdessä. Kaikkien kansalaisten mukaanottamista ja osallistumista edistävät politiikat takaavat sosiaalisen yhteenkuuluvaisuuden tunteen, kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuuden ja rauhan. Näin määriteltynä kulttuurinen moniarvoisuus muodostaa vallitsevalle kulttuuriselle moninaisuudelle poliittisen ilmentymän. Kulttuurinen moniarvoisuus kuuluu erottamattomasti demokratiaan sekä edesauttaa kulttuurien vuorovaikutusta ja yhteiskuntaelämää vahvistavien luovien kykyjen kukoistusta.

3 artikla - Kulttuurinen moninaisuus kehityksen osatekijänä

Kulttuurinen moninaisuus laajentaa kaikille käytettävissä olevien vaihtoehtojen valikoimaa; se on yksi kehityksen alkulähteistä. Kehitystä ei tule ymmärtää ainoastaan taloudellisena kasvuna, vaan myös keinona saavuttaa älyllinen, tunneperäinen, moraalinen ja henkinen hyvinvointi.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa moniarvoisuus?
  2. Mistä arvoista ollan eniten eri mieltä Suomessa?
  3. Mitä tarkoittaa identiteetti?
  4. Miten eri mieltä olevien ihmisten yhteenkuuluvuuden tunnetta voidaan lisätä?
  5. Jos kulttuuria pidetään arvokkaana, kaikki haluaa olla kulttuuria. Miten tällainen käsitteiden merkityksen laajentuminen voitaisiin estää?

KULTTUURINEN MONINAISUUS JA IHMISOIKEUDET

4 artikla - Ihmisoikeudet kulttuurisen moninaisuuden takeina

Kulttuurisen moninaisuuden puolustaminen on eettisesti välttämätöntä ja erottamaton osa ihmisarvon kunnioittamista. Siihen sisältyy sitoutuminen ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin, erityisesti vähemmistöihin ja alkuperäiskansoihin kuuluvien ihmisten oikeuksiin. Kukaan ei saa käyttää kulttuurista moninaisuutta kansainvälisen oikeuden takaamien ihmisoikeuksien loukkaamisen tai rajoittamisen perusteena.

Tehtäviä

  1. Mitä pitäisi tehdä niille kulttuureille, jotka eivät noudata kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.
  2. Ottakaa selvää, missä maissa kansainvälsiiä ihmisoikeussopimuksia rikotaan.
  3. Ottakaa selvää, miten kansainvälisiäihmisoikeussopimuksia rikotaan Suomessa?
  4. Mitä pitäisi tehdä sellaisille pyhille kirjoille, jotka yllyttävät kansainvälisten ihmisoikeuksien rikkomiseen?
  5. Mitä pitäisi tehdä valtioille, jotka käyvät sotaa omia vähemmistäjään vastaan?

5 artikla - Sivistykselliset oikeudet kulttuurisen moninaisuuden mahdollistajina

Sivistykselliset oikeudet ovat olennainen osa ihmisoikeuksia, jotka ovat yleismaailmallisia, jakamattomia ja toisistaan riippuvaisia. Luovan moninaisuuden kukoistaminen edellyttää sivistyksellisten oikeuksien toteuttamista kokonaisuudessaan sellaisina, kuin ne määritellään ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 27 artiklassa ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 13 ja 15 artikloissa. Kaikkien ihmisten tulee siten voida ilmaista itseään sekä luoda ja levittää teoksiaan valitsemallaan kielellä, erityisesti äidinkielellään. Kaikilla ihmisillä tulee olla oikeus laadukkaaseen kasvatukseen ja koulutukseen, joissa otetaan kaikin puolin huomioon heidän kulttuuri-identiteettinsä.

Kaikkien yksilöiden tulee voida osallistua haluamaansa kulttuurielämään ja harjoittaa omaan kulttuuriinsa kuuluvia tapoja, kunnioittaen samalla ihmisoikeuksia ja perusvapauksia.

Tehtäviä

  1. Miten sivistyksellisiä oikeuksia rikotaan?
  2. Miten sosiaalisia oikeuksia rikotaan?
  3. Miten taloudellisia oikeuksia rikotaan?
  4. Miten oikeutta äidinkielen käyttöön on rikottu ja rikotaan?
  5. Miten oikeutta levittää teoksiaan rikotaan?

6 artikla - Kulttuurinen moninaisuus kaikkien ulottuville



Sensuuri

Samalla kun varmistetaan ajatusten esteetön liikkuminen sanojen tai kuvien muodossa, on pidettävä huolta siitä, että kaikki kulttuurit voivat ilmaista itseään ja tehdä itsensä tunnetuiksi. Ilmaisunvapaus, viestinnän moniarvoisuus, monikielisyys, yhtäläinen mahdollisuus päästä osalliseksi taiteesta sekä luonnontieteellisestä ja teknisestä tietämyksestä, myös digitaalisessa muodossa, sekä kaikkien kulttuuripiirien mahdollisuus käyttää ilmaisu- ja tiedonvälityskeinoja takaavat kulttuurisen moninaisuuden.

Tehtäviä

  1. Mitä esteitä ajatusten liikkuvuudelle on?
  2. Miten kuvien esittämisoikeutta rikotaan ja missä?
  3. Miten viestinnän moniarvoisuutta voitaisiin parantaa?
  4. Miten luonnontieteellistä tietämystä kuten esimerkiksi kehitysoppia voitasiin tehokkaimmin levittää?
  5. Mitä virheitä Suomessa on tehty Internetin saatavuuden suhteen? Auttavatko uudet ehdotukset vähäosaisia ja syrjäytyneitä Internetin käytössä?

KULTTUURINEN MONINAISUUS JA LUOVUUS

7 artikla - Kulttuuriperintö luovuuden lähteenä

Luovuus kumpuaa syvältä kulttuurisesta perinteestä, mutta kukoistaa yhteydessä muihin kulttuureihin. Tästä syystä perintöä kaikissa muodoissaan on vaalittava, kehitettävä ja siirrettävä tuleville sukupolville muistutuksena ihmisten kokemuksista ja pyrkimyksistä, rohkaisten siten monenlaiseen luovuuteen sekä innostaen aitoon kulttuurien väliseen vuoropuheluun.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa luovuus?
  2. Voidaanko luovuutta opettaa?
  3. Mitä asioita haluaisit siirrettävän seuraaville sukupolville?
  4. Mitä asioita et haluaisi siirtää seuraaville sukupolville?
  5. Mitä tarkoittaa kukoistaminen?

8 artikla - Kulttuurituotteet ja -palvelut: ainutlaatuiset hyödykkeet

Kun paraikaa käynnissä oleva taloudellinen ja tekninen muutos avaa valtavia mahdollisuuksia luovuudelle ja innovatiivisuudelle, on kiinnitettävä erityistä huomiota luovien teosten moninaiseen tarjontaan, tekijöiden ja taiteilijoiden oikeuksien asianmukaiseen tunnustamiseen sekä kulttuurituotteiden ja -palveluiden erityislaatuun; nämä ovat identiteetin, arvojen ja merkitysten levittäjiä, eikä niitä saa pitää vain hyödykkeinä tai kulutustavaroina.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa innovatiivisyys?
  2. Tarvitaanko sanaa "innovatiivisyys"?
  3. Pitäisikö musiikin tekijänoikeuksia a) tiukentaa nykyisestä b) lieventää nykyisestä?
  4. Keille hyöty taideteosten arvonnoususta koituu?
  5. Mitä tarkoittaa merkitysten levittäminen?

9 artikla - Kulttuuripolitiikka luovuuden edistäjänä



Ajatusten ja teosten vapaan kiertokulun varmistamisen ohella kulttuuripolitiikan on luotava otolliset olosuhteet moninaisten kulttuurituotteiden ja -palvelujen tuotannolle ja jakelulle niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisesti kulttuuriteollisuuden välityksellä. Jokaisen valtion asia on, kansainväliset velvoitteensa asianmukaisesti huomioon ottaen, määritellä kulttuuripolitiikkansa ja toteuttaa sitä sopiviksi katsomillaan keinoilla, joko toimintaa tukemalla tai tarkoituksenmukaisella sääntelyllä.

Tehtäviä

  1. Mitä kulttuuriministeri tekee?
  2. Onko Lotto kulttuuria?
  3. Mitä on kulttuuriteollisuus?
  4. Ketkä omistavat kulttuuriteollisuuden?
  5. Miten Suomen valtio tukee kulttuuriksi luokittelemiaan asioita?
  6. Onko oikein, että valtio tukee oopperaa?
  7. Onko oppera kulttuuria?

KULTTUURINEN MONINAISUUS JA KANSAINVÄLINEN SOLIDAARISUUS

10 artikla - Luomis- ja levittämiskapasiteetin vahvistaminen maailmanlaajuisesti

Koska kulttuurituotteiden ja -palveluiden virroissa ja vaihdannassa on maailmanlaajuisesti epätasapainoa, on välttämätöntä vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä ja solidaarisuutta tavoitteena antaa kaikille valtioille, erityisesti kehitysmaille ja siirtymätalousmaille, mahdollisuus luoda kulttuuriteollisuutta, joka on elinvoimaista ja kilpailukykyistä kansallisesti ja kansainvälisesti.

Tehtäviä

  1. Mitä ovat siirtymistalousmaat?
  2. Miten Hollywoodin ekoluvamonopolia voitaisiin rajoittaa?
  3. Kuka kustantaa kulttuuriteollisuuden lisäämisen?
  4. Miksi kulttuurituotteiden leviämistä Internetissä pyritään rajoittamaan?
  5. Miten EU voisi lisätä kilpailua kulttuuriteollisuudessa?
  6. Pitäsiskö Yleisradio yksityistää?
  7. Mitä on kulttuurin osuus Suomen bruttokansantuotteesta?

11 artikla - Julkisen sektorin, yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan välisten yhteistyösuhteiden rakentaminen

Markkinavoimat eivät pysty yksin takaamaan kulttuurisen moninaisuuden säilyttämistä ja edistämistä, joka on kestävän inhimillisen kehityksen avain. Tästä syystä julkisen politiikan johtoasemaa on vahvistettava yhteistyössä yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Tehtäviä

  1. Miten YK uskaltaa arvostella markkinataloutta?
  2. Mitä julkisen politiikan vahvistaminen tarkoittaa?
  3. Miten julkista politiikkaa voitaisiin vahvistaa?

12 artikla - Unescon tehtävät

Toimeksiantonsa ja tehtäviensä nojalla Unescon vastuulla on:

(a) edistää tässä julistuksessa esitettyjen periaatteiden sisällyttämistä hallitustenvälisten toimielinten laatimiin kehitysstrategioihin;



Forum romanum

(b) toimia tietolähteenä ja foorumina, jotta valtiot, kansainväliset hallitustenväliset ja hallituksista riippumattomat järjestöt, kansalaisyhteiskunta ja yksityinen sektori voivat yhdessä kehittää kulttuurista moninaisuutta edistäviä ajatuksia, tavoitteita ja toimintatapoja;

(c) jatkaa omilla toimialoillaan standardien määrittelyä, tietoisuuden lisäämistä ja toimintakyvyn kehittämistä tähän julistukseen liittyvissä asioissa;

(d) auttaa toteuttamaan toimintasuunnitelma, jonka pääkohdat ovat tämän julistuksen liitteenä.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa strategia?
  2. Mitä tarkoittaa foorum?
  3. Mikä on standardi?
  4. Onko olemassa hallituksista riippumattomia järjestöjä. Mainitse muutamia niistä?
  5. Pitääkö tietoisuutta lisätä? Missä asioissa? Miten?
  6. Keiden toiminttakykyä pitää kehittää?
  7. Miten toimintakykyä kehitetään?

UNESCON KULTTUURISTA MONINAISUUTTA KOSKEVAN YLEISMAAILMALLISEN JULISTUKSEN TOTEUTTAMISSUUNNITELMAN PÄÄKOHDAT

Jäsenvaltiot sitoutuvat ryhtymään tarkoituksenmukaisiin toimiin tehdäkseen Unescon kulttuurista moninaisuutta koskevan yleismaailmallisen julistuksen laajalti tunnetuksi ja erityisesti tekemään yhteistyötä seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi:

1. Kulttuurista moninaisuutta koskevan kansainvälisen keskustelun syventäminen, erityisesti painottaen kulttuurisen moninaisuuden yhteyksiä kehitykseen ja sen vaikutuksia kansalliseen ja kansainväliseen politiikkaan; edistäen etenkin pohdintaa kulttuurista moninaisuutta koskevan kansainvälisen oikeudellisesti sitovan välineen laatimisesta.

2. Edistyminen sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla periaatteiden, standardien ja käytäntöjen sekä sellaisten tietoisuuden herättämismenetelmien ja yhteistyömallien määrittelyssä, jotka parhaiten auttavat turvaamaan ja edistämään kulttuurista moninaisuutta.

3. Kulttuuriseen moniarvoisuuteen liittyvän tietämyksen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon edistäminen, minkä tarkoituksena on helpottaa kulttuuritaustaltaan erilaisten ihmisten ja ryhmien mukaan ottamista ja osallistumista monikulttuuriseen yhteiskuntaan.

4. Sivistyksellisten oikeuksien sisällön entistä parempi ymmärtäminen ja selventäminen ihmisoikeuksien olennaisena osana.

5. Ihmiskunnan kieliperinnön suojeleminen sekä mahdollisimman monikielisen ilmaisun, luomisen ja levittämisen tukeminen.

6. Monikielisyyden edistäminen - äidinkieltä arvostaen - mahdollisuuksien mukaan kaikilla koulutustasoilla ja rohkaiseminen useiden kielten oppimiseen jo nuorella iällä.

7. Opetussuunnitelmien ja opettajien koulutuksen uudistaminen siten, että koulutus lisää tietoisuutta kulttuurisen moninaisuuden eduista.

8. Perinteisten opetustapojen sisällyttäminen soveltuvin osin opetustoimeen, jotta kullekin kulttuurille ominaisia viestintä- ja tiedonvälitystapoja voitaisiin säilyttää ja hyödyntää täysipainoisesti.

9. "Digitaalilukutaidon" edistäminen sekä uuden tieto- ja viestintätekniikan paremman tuntemuksen hallinnan varmistaminen. Kumpaakin tulee pitää sekä oppiaineena että opetusvälineenä, joilla voi lisätä opetuspalveluiden tehokkuutta.

10. Tietoverkkojen monikielisyyden lisääminen ja maailmanlaajuisen verkon kautta haettavan tiedon yleisen ja yhtäläisen saatavuuden edistäminen.



11. Digitaalisen epätasa-arvon vastustaminen tiiviissä yhteistyössä sopivien Yhdistyneiden Kansakuntien alajärjestöjen kanssa edistämällä uuden tekniikan käyttöä kehitysmaissa siten, että maita tuetaan perehtymään tietotekniikkaan ja helpotetaan maiden omien kulttuurituotteiden sähköistä levitystä sekä maiden pääsyä koulutus-, tiede- ja kulttuuritietopankkeihin kaikkialla maailmassa.

12. Monenlaisen sisällön tuotannon, säilyttämisen ja levittämisen edistäminen joukkoviestimissä ja maailmanlaajuisissa tietoverkoissa sekä tätä tarkoitusta varten julkisen radio- ja televisiotoiminnan aseman tukeminen laadukkaiden ohjelmien tuottajana, erityisesti suosimalla niiden levittämiseksi tarkoitettujen yhteistyömekanismien luomista.

13. Politiikan ja strategioiden laatiminen kulttuuri- ja luonnonperinnön, erityisesti suullisen perimätiedon ja muun aineettoman kulttuuriperinnön, säilyttämiseksi ja tukemiseksi sekä kulttuurituotteiden ja -palveluiden laittoman kaupan vastustamiseksi.

14. Perinteisen tietämyksen kunnioittaminen ja säilyttäminen, erityisesti alkuperäiskansojen tietämyksen, sen arvon tunnustaminen varsinkin ympäristönsuojelussa ja luonnonvarojen hallinnoinnissa, sekä nykyaikaisen tieteen ja paikallisen tietämyksen hyödyntäminen toisiaan täydentävästi.

15. Taiteilijoiden, muiden luovan työn tekijöiden, tutkijoiden, tiedemiesten ja älymystön liikkuvuuden lisääminen sekä kansainvälisten tutkimusohjelmien ja muun tutkimusyhteistyön kehittäminen siten, että kehitysmaiden ja siirtymätalousmaiden henkisiä voimavaroja pyritään säilyttämään ja parantamaan.

16. Tekijänoikeuden ja sen lähioikeuksien turvaaminen uuden luovan toiminnan edistämiseksi ja oikeudenmukaisen korvauksen takaamiseksi luovasta työstä, kuitenkin pitäen voimassa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 27 artiklan mukaisen yleisen oikeuden nauttia kulttuurista.

17. Kehitysmaiden ja siirtymätalousmaiden tukeminen kulttuuriteollisuuden luomiseksi ja tukemiseksi ja tämän aikaansaamiseksi tehtävä yhteistyö tarvittavien infrastruktuurien ja taitojen kehittämiseksi, elinvoimaisten paikallisten markkinoiden luomiseksi ja kyseisten maiden kulttuurituotteiden pääsyn helpottamiseksi maailmanmarkkinoille ja kansainvälisiin jakeluverkkoihin.

18. Tähän julistukseen sisällytettyjen periaatteiden toteuttamista tukevan kulttuuripolitiikan kehittäminen, mukaan lukien tukijärjestelmä ja asianmukainen sääntöviitekehys, kutakin valtiota sitovien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti.

19. Kansalaisyhteiskunnan ottaminen tiiviisti mukaan kulttuurisen moninaisuuden turvaamiseen ja edistämiseen tähtäävän julkisen politiikan muotoiluun.

20. Tunnustuksen ja kannustuksen suominen sille panokselle, jonka yksityinen sektori voi antaa kulttuurisen moninaisuuden vahvistamiseksi, sekä julkisen ja yksityisen sektorin väliseen vuoropuheluun tarkoitettujen tilaisuuksien syntymisen edistäminen tässä tarkoituksessa.

Jäsenvaltiot kehottavat Unescon pääjohtajaa ottamaan huomioon tässä toimintasuunnitelmassa esitetyt tavoitteet Unescon ohjelmien täytäntöönpanossa sekä tiedottamaan toimintasuunnitelmasta Yhdistyneiden Kansakuntien järjestöjä ja asianmukaisia hallitustenvälisiä ja hallituksista riippumattomia järjestöjä, jotta kulttuurista moninaisuutta tukevat toimet voitaisiin sovittaa paremmin yhteen.

[i] Erityisesti Firenzen sopimukseen vuodelta 1950 ja sen Nairobin pöytäkirjaan vuodelta 1976, yleismaailmalliseen tekijänoikeussopimukseen vuodelta 1952, julistukseen kansainvälisen kulttuuriyhteistyön periaatteista vuodelta 1966, yleissopimukseen kulttuuriomaisuuden laittoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi vuodelta 1970, yleissopimukseen maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta vuodelta 1972, Unescon julistukseen koskien rotuja ja rotuennakkoluuloja vuodelta 1978, suositukseen taiteilijan asemasta vuodelta 1980 ja suositukseen koskien perinnekulttuurin ja folkloren suojelemista vuodelta 1989.

[ii] Tämä määritelmä on Kulttuuripolitiikan maailmankonferenssin (MONDIACULT, Mexico City 1982), Kulttuurin ja kehityksen maailmankomission (Our Creative Diversity, 1995) ja Hallitustenvälisen kehitystä edistävän kulttuuripolitiikan konferenssin (Tukholma 1998) loppuraporttien mukainen.


Tehtäviä

  1. Voidaanko pienten kielten häviäminen estää? Miten?
  2. Miten tietotekniikkaan perehtymistä voitaisiin edistää? Pitäisikö tietotekniikan olla kouluissa pakollinen oppiaine?
  3. Onko televisio-ohjelmia ylipäätään mahdollista parantaa?
  4. Miten digitaalista kulttuuriperintöä voitaisiin ylipäätään säilyttää tuleville sukupolville?
  5. Mikä on älymystö? Kuulutko sinä älymystöön?
  6. Mitä tarkoittaa älymystön liikkuvuus?
  7. Miksi yhteiskunnan ja jopa korkeakoulujen tietämyksestä Internetissä on tehty maksullista.
  8. Mitä tarkoittaa infrastruktuuri?
  9. Mikä on kansalaisyhteiskunta?
  10. Saako kulttuurillla (esimerkiksi pakkosuvivirsi) loukata vähemmistöjä?

Etnosentrisyys sekä rasismin ja suvaitsevaisuuden historia

Vieraan kulttuurin kohtaaminen

Tähän artikkeliin on tahallisesti jätetty muutamia harvinaisia sivistyssanoja, jotta niihin törmänneet löytäisivät Internetistä tämän artikkelin.

Sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin

Siirtolaisuus on vapaaehtoista enemmän tai vähemmän pysyvää muuttoa pois alkuperäiseltä asuinsijalta, ja se merkitsee yleensä välittömän elämänympäristön suurta muutosta niin, että muuttajan koko elämäntilanne muuttuu.

Siirtolainen kohtaa uudessa asuinmaassaan rajoituksia asumisessa, työssä, sosiaalisissa, taloudellisissa ja poliittisissa oikeuksissa. Jos siirtolaisuus on runsasta, vaikuttaa se myös maiden välisiin suhteisiin ja siirtolaislainsäädäntöön, ja sopeutuminen uuteen maahan on aina jossain määrin riippuvainen tällaisista rakenteellisista tekijöistä, jotka ovat vuorovaikutuksessa yksilöllisten tekijöiden kanssa.

Siirtolaisuus merkitsee yksilölle toimintaympäristön rajua muutosta. Hänen on opittava sopeuttamaan elämänsä uusien rakenteiden ja rajoitusten puitteisiin. Tätä ei ole helppo toteuttaa kotimaasta tuoduin eväin, vaan uutta joutuu opettelemaan pitkään ennen kuin hallitsee uuden elämäntilanteen.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, mitä vaikeuksia Suomesta Yhdysvaltoihin noin 100 vuotta sitten muttaneilla siirtolaisilla oli?
  2. Onko heidän jälkeläisissään jäljellä mitään suomalaista?
  3. Ottakaa selvää, mitä vaikeuksia toisen maailmansodan jälkeen Suomesta Ruotsiin muuttaneilla siirtolaisilla oli.
  4. Onko heissä ja heidän jälkeläisissään jäljellä mitään suomalaista?
  5. Miksi saamelaiset ovat kadottaneet oman uskontonsa mutta juutalaiset eivät?

Akkulturaatio



Tätä tapahtumasarjaa kutsutaan akkulturaatioksi. Se on keskeinen käsite tarkasteltaessa siirtolaisia uudessa elinympäristössä.

Käsitteen loivat antropologit Redfield, Linton ja Herskovitz (1936) kuvaamaan tapahtumasarjaa, jossa eri kulttuureihin kuuluvia yksilöitä sisältävät ryhmät joutuvat jatkuvaan kulttuuriseen ja psykologiseen kosketukseen, jonka seurauksena alkuperäisten ryhmien kulttuurikaavat muuttuvat, jolloin tapahtuu sopeutumista vieraaseeen kulttuuriin.

Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä muuttajien vähittäistä sopeutumista valtakulttuuriin. 

Ryhmätason akkulturaatio koskee taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja poliittisia muutoksia, yksilötason muutokset tapahtuvat käyttäytymisessä, arvoissa, asenteissa ja identiteetissä.

Perinteisesti akkulturaation on nähty etenevän suoraviivaisena tapahtumasarjana siten, että ulkomaalainen omaksuu ensin valtakulttuurin ulkoiset piirteet ja niiden puolesta sopeuduttuaan sisäiset piirteet kuten arvot ja normit.

Vasta sisäisesti akkulturoiduttuaan siirtolainen samaistuu valtaväestöön ja tulee sen osaksi. Yleensä kuitenkaan akkulturaatio ei ole suoraviivainen tapatumasarja kohti kehittyneempää sopeutumista, vaan se kohtaa esteitä ja takaumia. Yksilö voi myös joillakin elämän alueilla olla sopeutunut hyvin, toisilla taas ei lainkaan.

Tehtäviä

  1. Intiaaneja lukuunottamatta Yhdysvallat on siirtolaisista koostuva maa. Pohtikaa, miten on mahdollista, että Yhdysvaltain asukkaat ovat erittäin hyvin sopeutuneet maansa kulttuuriin.
  2. Mitä alkuperäisten kulttuurien piirteitä Yhdysvaltoihin muuttaneilla siirtolaisilla on säilynyt?
  3. Mitä alkuperäisen kulttuurin piirteitä on Suomen romaneilla?

Segregaatio

Segregaatio voi olla joko enemmistön harjoittamaa eristämistä tai vähemmistön omaehtoista eristymistä.

Jälkimmäistä esiintyy silloin, kun vähemmistön jäsenet korostavat vain omaa kulttuuriaan ja vetäytyvät kanssakäymisestä valtaväestön edustaman kulttuurin kanssa. Tällainen asenne voi tarjota tilapäistä suojaa, mutta se sisältää myös riskejä. Se voi johtaa kyvyttömyyteen osallistua laajempaan yhteiskuntaan.

Aktiivista eristämistä edustaa mm. apartheid-politiikka sekä ns. vierastyöläisten ja heidän perheidensä kohtelu ja koulutus joissakin Keski-Euroopan maissa. Seurauksena on ollut sosiaalisia ongelmia, lasten ja nuorten kouluvaikeuksia ja käyttäytymishäiriöitä.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, miten ja missä vähemmistöjä on eristetty.
  2. Ottakaa selvää miten ja missä vähemmistöt ovat eristäytyneet?
  3. Miksi Lavanam vastustaa segregaatiota?

Kulttuurin oppiminen

Akkulturaatio on uuden kulttuurin tiedostamista ja jopa tietoista opettelua. Kulttuurin katsotaan sisältävän ne arvot, käsitykset, esteettiset standardit, kielelliset ilmaisut, ajattelun muodot, käyttäytymisnormit ja kommunikaatiotyylit, jotka ryhmä ihmisiä on kehittänyt varmistaakseen selviytymisensä tietyssä fyysisessä ja inhimillisessä ympäristössä. Kulttuurin voi oppia lapsena normaalin kehityksen mukana.

Sen voi myös opetella tietoisesti, mutta se edellyttää vastavuoroisuutta opeteltavan kulttuurin kanssa eli käytännössä elämistä kyseisessä kulttuurissa. Kulttuurista oppinen tapahtuu ulkopuolisessa asemassa ja toisen käden lähteiden kautta.

Jos halu oppia kulttuuri puuttuu, ei siinä eläminen takaa oppimista. Oppimista edeltää yleensä kulttuurien välinen tiedostaminen, joka viittaa tietoisuuden asteeseen, jonka henkilö on saavuttanut muun kuin oman kulttuurinsa suhteen.

Tehtäviä

  1. Onko vierasta kulttuuria mahdollista oppia täydellisesti oman kulttuurin koululaitoksessa?
  2. Ovatko kaikki kulttuurit yhtä hyviä?
  3. Tunnustavatko kaikki kulttuurit kansainväliset ihmisoikeussopimukset?

Etnosentrismistä etnorelatiivisuuteen

Kulttuurien välistä oppimisprosessia voidaan kuvata myös henkilön kypsymisenä etnosentrismistä eli oman kulttuurin keskeisyydestä etnorelatiivisuuteen eli erilaisten etnisten ryhmien välisen suhteellisuuden ymmärtämiseen.

Kypsyminen tapahtuu, kun opitaan näkemään vieraiden kultturien edustajien todellisuuskäsityksiin liittyviä eroja. Hoopes (1981) esittää, kuinka kulttuurien välinen oppiminen etenee etnosentrismistä kohti bi- tai multikulturalismia.

Tehtäviä

  1. Mitä ns. lähetyssaarnaajat ovat tehneet alkuperäiskulttuureille?
  2. Miten uskonnot estävät multikulturismin syntyä?
  3. Miten multikulturismi ja ihmisoikeudet voitaisiin molemmat toteuttaa?

Kulttuurishokki



Mitä pitempi maantieteellinen ja kulttuurinen välimatka lähtö- ja tulomaan välillä on, sitä suurempia ovat sopeutumisvaikeudet ja sitä todennäköisempää kulttuurishokki.

Kulttuurishokki -käsitteen tarkoitus on ilmaista, että uuden kulttuurin kokeminen on epämiellyttävä yllätys tai shokki osaksi, koska se on odottamatonta ja osaksi, koska se saattaa johtaa oman kulttuurin negatiiviseen arviointiin. 

Bochner ja Furnham (1986) esittävät, että väliaikaisesti vieraassa maassa oleskeleville tärkeintä ei olekaan sopeutua uuteen kulttuuriin vaan oppia sen huomattavimmat jokapäiväisessä elämässä esiintyvät piirteet. Jos tietää ja tuntee kulttuurin tavat ja osaa myös toimia niiden mukaisesti, voi olettaa, että kulttuurishokkia ei esiintyisi ollenkaan tai ainakin se olisi lievempi.
 
Yhtenä sopeutumisen "mittarina" voi pitää sitä, kuinka "normaaliksi" oman elämänsä tuntee. Normaalilla tarkoitetaan sitä, että elämä ei tunnu poikkeustilalta, vaan normaalilta arkiselta elämältä. Yleensä lyhyimmän aikaa maassa asuneet olivat saaneet elämänsä tuntumaan "normaalilta" huomattavasti lyhyemmän ajan kuluttua kuin maassa kauemmin asuneet.  Sopeutumiskyky on hyvin henkilökohtainen.

Tehtäviä

  1. On esitetty, että maahanmuuttajien pitäisi lukea ja allekirjoittaa kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva sopimus. Mitä mieltä olet tästä ehdotuksesta?
  2. Miten voitaisiin maailmanlaajuisesti estää sekä poikien että tyttöjen ymppärileikkaukset?
  3. Mitä Jeesus sanoi, kun hänet ympärileikattiin?
  4. Miten voitaisiin estää kunniamurhat?
  5. Miten voitaisiin katkaista koston kierre?

Kielitaito

Kunniakkaaseen suoriutumiseen arkielämän tilanteista ei pelkkä kielitaito riitä, vaan on hallittava tärkeimmät kieleen ja käyttäytymiseen liittyvät näkymättömät koodit.

Akkulturaatioon kuuluu näiden sääntöjen oppiminen. Vieraaseen kulttuuriin sopeutumisessa ei kielellisesti välttämättä riitä, että osaa kielen säännöt ja puhuu sujuvasti.

Kaikissa kielissä on tiettyjä kulttuuris-kielellisiä vivahteita, joita kulttuuriin kuulumaton ei voi tietää ja jotka oppii, jos oppii, vain elämällä kielen kulttuurissa.

Alkuperäisasukkaalla nämä kielen kulttuuriset sidonnaisuudet tulevat luonnostaan. Vierasta kieltä opetellessamme opimme sanaston ja kieliopin säännöt, mutta puhuessamme tätä kieltä noudatamme useimmiten oman kielemme ja kulttuurimme viestintänormeja.

Kielitaidon arvioiminen on hyvin henkilökohtaista, toisilla on tiukemmat kriteerit omasta kielitaidostaan kuin toisilla.

Tehtäviä

  1. Miten voitaisiin vähentää turhilla ja haitallisilla vivahteilla puhumista ja puhua asiakieltä?
  2. Onko suomalaisten tarpeen lukea esimerkiksi brittiyläluokan kielivivahteita sisältämää filosofiaa?
  3. Miksi ei ole kehitetty maailmankieltä, joka olisi ilmaisuvoimainen ja kieliopiltaan yksinkertainen (kielioppi voisi olla maailman suurimmasta kielestä eli kiinan kielestä)?

Rasismin historia

Tutustu rasismin historiaan napauttamalla tästä.

Tehtäviä

  1. Miksi suuret uskonnot eivät ole kieltäneet orjuutta?
  2. Miten orjuutta on perusteltu kristinuskolla?
  3. Mitä tarkoittaa tieteellinen rasismi?
  4. Mitä tarkoittaa ksenofobia?
  5. Mihin "ryssäviha" on perustunut?
  6. Esiintyykö sivilisaatioiden välillä älykkyyseroja?
  7. Mitä tarkoittaa kulttuurirasismi?
  8. Mitä tarkoittaa ekorasismi?
  9. Mistä antijudaismi johtuu?
  10. Miten klassinen rasismi ja moderni rasismi eroavat toisistaan? Mitä on postmoderni rasismi?
  11. Ottakaa selvää, kuinka paljon intiaaneja tapettiin Amerikan löytämisessä?
  12. Miksi Napoleon palautti orjuuden?
  13. Missä orjuutta esiintyy nykyään?
  14. Ovatko suomalaiset mongoleja?
  15. Millaista rasismia hindulaisuus sisältää?

Jumalattomat eli ateistit

Väitelause eli propositio

Väitelauseeksi kutsutaan lausetta, joka on joko tosia tai epätosi.

Jumalattomuus eli ateismi

Jumalattomuus eli ateismi on väitelause, jonka mukaan jumalaa tai jumalia ei ole olemassa.

Jumalisuus eli teismi

Jumalisuus eli teismi on väitelause, junka mukaan jumala tai jumalia on olemassa.

Jumalattomat eli ateistit

Jumalattomia on - päivastaisista väitteistä huolimatta olemassa.

Jumalaton eli ateisti on olio, jonka mielestä ateismi on tosi.

Jumalinen eli teisti

Jumalinen eli teisti on olento, jonka mukaan jumala tai jumalia on olemassa.

Tehtäviä

  1. Etsikää jostain käsiinne jumalaton eli ateisti ja kysykää häneltä, mitä mieltä on on jumalan tai jumalien olemassaolosta.
  2. Etsikää jostain käsiinne jumalinen eli teisti ja kysykää häneltä, mitä mieltä hän on jumalan tai jumalien olemassaolosta.
  3. Etsikää jostain käsiinne joulupukki ja kysykää häneltä, mitä saatte seuraavana jouluna joululahjoiksi.

Suvaitsevuuden määritelmä

Pääasiallinen lähde: Stanford Encyclopedia of Philosophy, artikkeli Toleration vuodelta 2007.

Tässä aineistossa käytetään suvaitsevaisuuden sijasta lyhyempää sanaa suvaitsevuus.

Suvaitsevuus on sellaisten vakaumusten, tekojen tai käytäntöjen ehdollista hyväksymistä tai niihin puuttumattomuutta, joita suvaitsija pitää väärinä, paikkansa pitämättäminä, vastenmielisinä tai virheellisinä mutta siedettävinä niin, ettei niitä pidä kieltää tai rajoittaa.



Suvaitsevuutta käytetään hyvin monissa yhteyksissä. Esimerkiksi vanhemmat sietävät lastensa tietyn tyyppistä käyttäytymistä, ystävä sietää toisen heikkouksia, hallitsija sietää toininajattelijoita, uskonto sietää homoseksualisteja, valtio sietää ateisteja, yhteisä sietää poikkeavaa käytöstä.

Suvaitsevuuden vaikuttimia ja perusteluja tarkastellaan alempana.

Suvaitsevuuskäsite ja sen paradoksit

Paradoksi on näennäisesti johdonmukainen väite, joka kuitenkin johtaa ristiriitaan tai järjenvastaiseen tilanteeseen. Toisaalta paradoksiksi nimitetään myös ilmeisen epäjohdonmukaista väitettä, joka kuitenkin ilmentää jotakinvaistomaisesti todeksi koettua asiaa.

Käsite (concept) ja käsitys (conception)

Suvaitsevuuskäsite (concept) on erotettava suvaitsevuuskäsityksistä (conceptions).

Suvaitsevuuskäsitteeseen liittyvät seuraavat asiat:

  1. Sen, mitä suvaitaan, on oltava kiistettävissä, jossain suhteessa paha tai väärä. Jos vastaväitteitä ei ole, ei puhuta suvaitsevuudesta vaan yhdentekevyydestä tai hyväksymisestä.
  2. Toiseksi kiistämiseen pitää liittyä hyväksyvä piirre, joka ei poista kiistämistä mutta antaa joitain perusteita kumota kielteiset tekijät jossain yhteydessä.
Näiden kohtien perusteella on väärin suvaita vääryyyttä, mikä on eräs suvaitsevuuden paradoksi.

Se, mitä suvaitaan, on väärin, mutta vain siedettävässä määrin väärin.
  1. Kolmanneksi on määriteltävä suvaitsevuuden rajat.
Suvaitsevuuden rajat määrittä se, missä kohden perustelut kiellolle ovat vahvemmat kuin perustelut hyväksymiselle. Tämä jättää avoimeksi sen, miten asiaan puututaan. Voidaan puhua kieltämispiirteistä.

Nämä kaikki voivat olla samaa laatua, esimerkiksi uskonnollisia, mutta ne voivat olla myös eri lajeja kuten esimerkiksi siveellisiä, uskonnollisia tai käytännöllisiä.

On huomattava, että rajoja on kaksi, ensimmäinen kohtien 1 ja 2 välillä ja toinen kohtien 2 ja 3 välillä.

Suvaitsevuudesta on kyse vain, jos suvaitsija toimii vapaaehtoisesti eikä pakosta.

Suvaitsijan ei kuitenkaan tarvitse olla sellaisessa asemassa, että hän voisi kieltää suvaitun asian. Suvaitsija voi kuulua esimerkiksi vähemmistöön, jolla ei ole mahdollisuutta kieltää kyseistä asiaa.

Suvaitsevuuden kolme paradoksia

Ensimmäinen paradoksi on nimetään suvaitsevan rotusyrjijän paradoksi. Se liittyy vastaväitteisiin.

Usein ihmisiltä, jotka pitävät joitain toisia ihmisiä alempirotuisina ja syrjinnän arvoisina, vaaditaan olemaan suvaitsevia. Tällöin rasisti, joka käytännön syistä hillitsisi halunsa syrjiä, olisi suvaitseva. Jos suvaitsevuutta pidetään hyveenä rasismista, joka käytännön syistä suvaitseeväärärotuisia, tulisi hyve.

Tästä on päädytty siihen johtopäätökseen, ettei suvaitsevuus ole ollenkaan hyve eikä edes moraalista laatua.

Toinen suvaitsevuuden paradoksi liittyy hyväksyvään piirteeseen. Koska kielteinen suhtautuminen ja myönteinen suhtautuminen ovat siveellisiä, jompi kumpi on siveellisesti väärin ja merkitsee vääryyden sietämistä. Tällöin tarvitaan moraalisia perusteluja, jotka eivät ole sietämisen rajoja.

Kolmas paradoksi on suvaitsevuuden rajojen määrittelyn paradoksi. Kysymys suvaitsemattomuuden suvaitsemisesta ei ole tyhjä vaan vaarallinen, sillä jonkin ryhmän leimaaminen suvaitsemattomaksi on itse suvaitsemattomuutta. Jos suvaitsevuuden rajoja voidaan määrittää mielivaltaisesti, suvaitsemattomuus alkaa mistä tahansa tällaisesta määrittelystä.

Jotta kolmas paradoksi voitaisiin välttää, olisi pystyttävä osoittemaan, että suvaistevuuden rajat voidaan määrittää yleispätevästi, mikä tuskin on mahdollista.

Tästä on tehtävä se johtopäätös, ettei suvaitsevuus ole ollenkaan arvoista riippuvainen. Suvaitsevuudella on sisältöä vain, jos se liittyy muihin arvoihin.


Neljä käsitystä suvaitsevuudesta

Ensimmäistä kutsutaan lupakäsitykseksi. Suvaitsevuus on suhde vallanpitäjän tai enemmistön ja toisinajattelijain tai väehemmistöjen välillä. Vallanpitäjä tai enemmistö antaa toisinajattelijoillle tai vähemmistölle luvan elää vakaumustensa mukaan sillä ehdolla, että vähemmistö hyväksyy vallanpitäjän tai enemmistön vallankäytön.

Niin kauan kuin poikkeavuus pysyy tietyissä rajoissa kuten yksityisessä todellisuudessa ja niin kauan kuin vähemmistö ei vaadi tasa-arvoista julksita tai poliittista asemaa heitä voidaan suvaita käytännöllisistä tai periaattellisista syistä, käytännöllisistä syistä, koska suvaitseminen voi olla halvinta eikäuhkaa lakia ja järjestystä sellaisella tavalla, jolla valtaapitävä osapuoli ne määrittelee, ja periaatteellisista syistä siksi, että monet pitävät ihmisten väkivaltaista pakottamista luopumaan vakaumuksestaan tai toimintatavastaan siveellisesti paheksuttavana.

Toineen suvaitsevuuskäsite on samanaikainen olemassaolo. Tällöin kaksi tai useampia ryhmiä ovat yhtä mahtavia ja toisia siedetään yhteiskuntarauhan ja omien etujen vuoksi. Tällöin kukin ryhmä on seka suvaitsija että suvaitsemisen kohde. Jos vallan tasapaino järkyy, se ryhmä, jolla on eniten valtaa voi lakata suvaitsemasta muita.

Kolmas suvaitsevuuden muoto on kunnioituskäsitys. Tällöin suvaitsevuuden osapuolet kunnioittavat muita vastavuoroisesti. Tälläin osapuolilla on joukko yhteisiä arvoja ja tästä syystä voimavarojen jako voidaan suorittaa näiden yhteisten oikeuksien ja vapauksien perusteella.

Tällöin voidaan puhua muodollisesta tasa-arvoisuudesta tai laadullisesta tasa-arvoisuudesta.

Ensimmäisessä käsityksessä erotetaan toisistaan poliittinen ja yksityinen todellisuus niin, ettei poliittisella tasolla synny ristiriitoja. Tämän käsityksen mukaan hallitaan Ranskaa, jossa uskonnoilla ei ole mitään asemaa julkisissa kouluissa.

Toisessa käsityksessä ihmiset kunnioittavat toisia asioissa, jotka ovat erityisen tärkeitä näille ihmisille ja on olemassa hyviä syitä tehdä tiettyjä poikkeuksia tai muutoksia olemassa oleviin laillisiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin - tietyissä rajoissa.

Neljäs käsitys on arvonantokäsitys, jonka mukaan suvaittavissa nähdään siveellistä arvoa ja jossa toisia pidetään melkein oikeassa olevina. Tästä huolimatta toisten ajatellaan olevan joissain tärkeissä asioissa väärässä.

Kaikissa näissä suvaitsevuuden muodoissa on rajoituksia. Näiden suvaitsevuuden muotojen rinnalla se Ranskan suuren vallankumouksen aikainen periaate, jonka mukaan ihminen saa tehdä mitä tahansa, josta ei ole vahinkoa muille, saattaa olla ylivertainen.

Suvaitsevuuden historia



Inkivisition keinoja vaikuttaa vakaumukseen

Suvaitsevuuden historia esitetään lukion oppiaineistoissa. Sivaitsevuuden historiasta voidaan käyttää myös nimitystä suvaitsemattomuuden historia, koska kovin suvaitsevaa yhteiskuntaa historia ei tunne.

Keskustelun aiheita

  • Mitä asioita suomalaisessa yhteiskunnassa suvaitaan ja mitä asioita ei suvaita?
  • Missä suhteessa suomalainen suvaitsevuus eroaa ranskalaisesta suvaitsevuudesta?
  • Mistä johtuu, että suvaitsevuus sinänsä ei sisällä mitään arvoja?
  • Pitäisikö suvaitsevuuden rajoja Suomessa laajentaa vai kaventaa?
  • Pakanakillan säännöissä 1960 -luvulla sanottiin, etteivät kaikki kultuurit ole samanarvoisia. Mitä tällä tarkoitettiin?
  • Mikä on ihmisoikeuksien vaikutus suvaitsevuuteen?
  • Pitäisikö ihmisoikeuksia lisätä vai vähentää?

Suvaitsevuuden historiaa

Suvaitsevaisuus ei ole hyve

Vaikka suvaitsevuutta ylistetään kansainvälisissä julistuksissa, suvaitsevuus ei ole hyve. Mitä tahansa ei pidä suvaita. Esimerkiksi eräissä islamin maissa tapahtuvaa islamista luopuneiden, avionrikkojien ja Muhammedia pilkanneiden surmaamista ei pidä suvaita. Islamilaisen oikeuden mukaisia varkaiden raajojen katsomisia ei pidä suvaita.

Koulussa esimerkiksi kiusaamista ja tappelemista ei pidä suvaita.

Tehtäviä

  1. Poistakaa opettaja luokasta ja keskustelkaa siitä, keitä on koulussanne kiusattu ja keitä ei ole.
  2. Pohtikaa, miten kiusaamista voitaisiin välttää (opettajat eivät voi asialle mitään, koska heillä on enemmän kuin tarpeeksi muuta työtä).
  3. Keksikää menetelmä, jolla koulukiusaaminen voidaan lopettaa.

Suvaitsemattomuus ei ole pahe, mutta se voi johtaa ihmisoikeusrikoksiin

Tämä lyhyt suvaitsemattomuuden historia perustuu osittain Jaakko Walleniuksen blogiin.

Mikä oli inkvisitio



Inkvisition perustaja Ingnatius Loyola

Inkvisitio oli paavin perustama yleisen kristillisen (roomalaiskatolisen) kirkon tutkimuselin, joka taisteli vääräoppisuutta, noituutta, taikuutta, alkemiaa ja muuta harhaoppisuutta vastaan.

Inkvisitio perustettiin varhaiskeskiajalla katolisen kirkon aseman vahvistuttua siinä määrin, että puhtaasta opista poikkeamisesta voitiin ryhtyä rankaisemaan.

Inkvisitio varjeli opin puhtautta. Tutkinnan kohteeksi joutuivat ennen muuta vääräoppiset, kuten kataarit ja valdeenit.  

Inkvisition tutkimusmenetelmä  oli tarkoin säädelty. Sen päämääränä oli selvittää totuus. Siksi todistelu ei ollut asianosaisten velvollisuutena, kuten tuolloin vielä yleensä oikeudessa, vaan inkvisiittorit huolehtivat totuuden etsimisestä. Tavoitteena oli, että vääräoppinen tunnustaisi erheensä ja palaisi oikeaan uskoon.

Paavi Innocentius IV laillisti vääräoppistenm kuulustelemisen kidutuksen avulla vuonna 1252.

Inkvisitioita:
  1. Keskiajan inkvisitio (1184-1230)
  2. Espanjalainen inkvisitio (1478-1834)
  3. Portugalilainen inkvisitio (1536-1821)
  4. Roomalainen inkvisitio (1542-1860 )

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, millaisia kidutusmenetelmiä inkvisitio käytti.
  2. Ottakaa selvää siitä, miten Roomasta sen laajetessa tuli monikulttuurinen ja suvaitsevainen.
  3. Ottakaa selvää, miten monikulttuurinen ja suvaitsevainen Rooma muuttui suvaitsemattomaksi.

Olivatko inkvisiittorit pahoja ihmisiä

On syytä korostaa, että uskonnolliset vastustajansa tuhonneet keskiaikaiset kirkonisät ja inkvisiittorit eivät suinkaan tehneet tekojaan siksi, että he olisivat olleet jotenkin erityisen pahoja ihmisiä.

He tekivät tekonsa, koska he vakaasti uskoivat vaikkapa antiikin kreikkalaisten löytämän tiedon todella vahingoittavan ihmisiä. Se kun estäisi ihmisiä hyväksymästä uskon ainoaa totuutta, joka oli kristittyjen mukaan ainoa tie pelastukseen. He tekivät siis pahoja tekoja, koska he olivat niin huolissaan lähimmäisistään.

Me voimme kuitenkin tarkastella heidän tekojaan hieman kauempaa ja pohtia niitä voimia, jotka lopulta ajoivat heidät tielle, joka lopulta johti myös inkvisition kauhuihin ja rovioihin. Mikä on se lopullinen syy, joka saa uskonnot toimimaan tällä tavalla?

Tehtäviä

  1. Pohtikaa mihin kaikkiin julmuuksiin virheellinen todellisuuskäsitys saattaa johtaa.
  2. Mistä johtuu, että ihminen pitää omia käsitysiään tosina ja niistä poikkeavia käsityksiä virheellisinä?
  3. Mikä sai kristityt toimimaan pyöveleinä?

Inkvisitio työssään

Asiaa on selitetty etenkin kiltateorian avulla. Antiikin ja keskiajan yhteiskunnissa työt jaettiin erilaisten kiltojen kesken. Nahan parkitsijat, kirjurit ja veneentekijät muodistivat suljettuja yhteisöjä, jotka pitivät huolen siitä, että hinnat ja tuotanto pysyivät sopivalla tasolla, eikä ulkopuolista kilpailua tullut.

Samalla tavalla yhteiskunnan henkisistä tarpeista vastasi kilta, joka suojasi ja vartioi oman ammattikuntansa etuja muiden kiltojen tavoin. Kun tieto oli tämän killan ainoa resurssi, oli sen pidettävä nimenomaan kilpaileva tieto poissa, jotta se voisi säilyttää asemansa.

Tehtäviä

  1. Mitä yhteisä piirteitä on inkvisitiolla ja tieteellä.
  2. Ottakaa selvää, miten harhaoppiselle tiedehenkilölle voi käydä.
  3. Mitä haittoja on tieteen hajautumisesta lukuisiin eri aaloihin?
  4. Kun melkein kaikki halutaan tieteeksi, mitä seurauksia tästä on?
  5. Kun kaikilla sekä oikean tieteen että valetietaan alilla on omat nimet, tarvitaanko sanaa tiede?

Miksi kristinusko ja islam ovat valtavan suuria uskontoja?

Toisaalta voi kysyä miksi juuri nykyiset uskonnot ovat olemassa, kun historian mittaan on nähty satoja tai tuhansia uskontoja, jotka ovat kadonneet jälkiä jättämättä?

Eräs selitys on, että juuri jäljelle jääneet uskonnot ovat hioneet huippuunsa ne tekniikat ja toimintatavat, joiden avulla uskonto ja sen valta voivat siirtyä muuttumattomina sukupolvelta toiselle.

Nämä perustekniikat ovat toki hyvin vanhoja, mutta vasta kirjoituksen keksiminen teki mahdolliseksi luoda uskontoja, jotka voivat säilyä kohtuullisen muuttumattomina sukupolvilta toisille.

Kirjoitusta edeltävät uskomusjärjestelmät väistämättä pikkuhiljaa rappeutuivat ja muuntuivat välillä rajustikin, kun uskonnon sisältö unohtui. Kirjoituksen keksimisen jälkeen uskonnon keskeiset opit voitiin aina tarkistaa sääntökirjasta, jolloin aikaisempia uskontoja vaivannut rappeutuminen loppui.

Rooman valtakunnan kaltaisessa uskonnollisesti maailmanhistoriassa poikkeuksellisen vapaamielisessä yhteiskunnassa syntyi erikoinen evoluutiota muistuttava tilanne.

Tässä harvinaislaatuisessa uskonnollisten kiltojen vapaassa kilpailussa eloon lopulta se kilta, joka täydellisimmin kielsi minkäänlaisten muiden kiltojen totuuden ja toimi aktiivisimmin kaikkien muiden toiminnan estämiseksi.

Tehtäviä

  1. Miksi suvaitsemattomat saattavat pysyä vallassa vuosituhansia?
  2. Mikä oli sotien osuus kristinuskon ja islamin levittämisessä?
  3. Ottakaa selvää, millä tavalla paavi edisti Suomen joutumista Ruotsin vallan alle.

Viha vääräuskoisia kohtaan voimavarana

Sallivammat ja heikommat killat jäivät määrätietoisimman killan jyräämiksi ja katosivat. Niiden oppi saattoi jäädä elämään vain siellä mihin voittajien käsi ei ulottunut.

Kirkon edustajat eivät nähneet itse vaikuttimiaan näin. Uskontojen kehitys ja kilpailu olivat johtaneet siihen, että vain sellainen uskonto saattoi menestyä, jonka jäsenet toimisivat pyyteettömästi tuon uskon säilyttämiseksi ja etenkin vihaisivat epäitsekkäästi kaikkia jollain toisella tavalla uskovia.

Tehtäviä

  1. Mikä saa ihmisen vihaamaan toisinajattelijoita?
  2. Vertaa jumaluusopillisia tiedekuntia ja inkvisitiota. Mitä niissä on yhteistä ja mitä erilaista.
  3. Ottakaa selvää siitä, millaisia verilöylyjä esikristillinen Rooma järjesti.

Pyyteettömät ihmiset voimavarana

Väärin uskovia vainonneet kirkonmiehet eivät suinkaan tunteneet toimivansa itsekkäästi omien päämääriensä hyväksi, vaikka heidän toimintansa tavoite puolueettoman tarkastelijan mielestä olisikin ollut oman kiltansa jatkuvuuden ja vallan takaaminen.

Itse he eivät olisi voineet ollenkaan ymmärtää tällaista vaikutinta omien tekojensa taustaksi. He toisaalta aivan varmasti jatkuvasti pohtivat mitkä teot olisivat hyväksi Äiti Kirkolle ja uskolle kokonaisuutena ja mitkä eivät.

Kyse on kuitenkin vain saman vaikutin pukeminen uuteen kaapuun, jolloin se kuitenkin saa aivan erilaisen pyyteettömän tuntuisen hahmon.

Tehtäviä

  1. Mikä saa ihmiset uhraamaan elämänsä jonkin uskonnon puolesta?
  2. Mikä kristinuskon ja islamin yhteinen piirre mahdollistaa jopa oman hengen uhraamisen?
  3. Miksi ateistien suvaitseminen ei ole edennyt edes Suomen kouluihin?

Historia on kristittyjen kirjoittamaa

Ensimmäisen kristinuskon historian kirjoitti Eusebios Kesarealainen (noin 275 —  339). Häntä pidetään kirkon historiankirjoituksen perustajana. Hänen lähteenä käyttämänsä Hegesippoksen historiateos ei ole säilynyt nykyaikaan.

Kun ensimmäinen historia kirkjoitettiin - keisari Constantinuksen pyynnöstä - monta sataa vuotta kristinuskon synnyn jälkeen ja kristityn toimesta, on selvää, ettei se voi perustua kovin suuressa määrin tosiasioihin.

Puolueettomia tarkastelijoita ei vahvaan kristilliseen historiaperinteeseen sitoutuneissa tutkijoissa ole juuri ollut ja juuri siksi keskiaikaisen kirkon toiminnan vaikuttimien puolueeton kuvaaminen voi tuntua hyvin oudolta ja jopa loukkaavalta.

Tehtäviä

  1. Miksi keisari Constantinusta, joka tapatti vaimonsa ja kaksi poikaansa, kutsutaan koulujen oppikirjoissa Konstantinus Suureksi?
  2. Miksi muiden uskontojen kuin kristittyjen papit vieroksuivat Constantinusta?
  3. Ottakaa selvää, mitä kristillisiä lakeja Constantinus antoi.

Kristityt joutuivat luopumaan fyysysistä vainoista

Renessanssin ja valistuksen ajan myötä käynnistyneen kristillisen kirkon yhteiskunnallisen valta-aseman ja tiedon yksinvallan romahtamisen jälkeen kirkot eivät ole enää fyysisesti vainonneet toisin ajattelevia, eikä niillä edes ole enää valta-asemaa jota suojella.

Kuolemanrangaistus jumalanpilkasta oli Suomessa voimassa vuoteen 1889 saakka. Venäjän valtakunnan keisari tosin armollisesti muutti vuodesta 1823 alkaen kaikki kuolemanrangaistukset elinkautisiksi vankeusrangaistuksiksi Siperiassa. Siihen saakka kuolemanrangaistuksia jumalanpilkasta todella pantiin myös täytäntöön.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, millaisia fyysisiä rangaistuskeinoja väärin ajattelijoita kohtaan muslimit käyttävät yhä.
  2. Miten valistus vaikutti läsnsimaisiin yhteiskuntiin.
  3. Miten Darwinin Lajien synty vaikutti länsimaisiin yhteiskuntiin?

Suuret uskonnot kasvavat edelleen

Ne perustekniikat, joilla uskonto saadaan säilymään sukupolvelta toiselle, toimivat kuitenkin edelleen.

Edelleen kaikki ihmiselämän keskeiset siirtymäriitit ovat kirkkojen hoidossa, edelleenkin lapset liitetään automaattisesti kirkon jäseniksi heiltä mitään kysymättä, edelleen uskonnonopetus aloitetaan jo ennen kouluikää, jolloin ihminen on älyllisesti vielä täysin puolustuskyvytön.

Yhden ainoan uskon tuputusta jatketaan koko kouluiän, jos lapset vanhemmat eivät toimi hyvin aktiivisesti tämän estämiseksi.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, miksi islam on nopeimmin kasvava uskonto.
  2. Miksi kristinusko kasvaa edelleen?
  3. Miksi monet uskonnottomat lapset käyvär kristillisen rippikoulun, jossa opetetaan kolmiyhteistä jumalaa?

Miksi historiaa pitää kirjoittaa uudelleen



Eusebios, kristinuskon historian sepittäjä

Historiankirjoitus ei voi koskaan olla samalla tavalla täsmällistä kuin esimerkiksi matematiikka. Ensinnäkin hiastoriankirjoitus joutuu aina esittämään historiaa kunkin aikakauden ihmisten omana aikanaan tuottamien hyvin puolueellisten merkintöjen, muistiinpanojen ja asiakirjojen pohjalta. Toiseksi näitä tietolähteitä joudutaan aina väistämättä tulkitsemaan ja silloin peliin astuu aina tulkitsijan oma arvomaailma.

Maailmanhistoriaa ovat viime aikoihin asti kirjoittaneet ja tulkinneet eriasteisin tavoin kristillisen kirkon arvojärjestelmään sitoutuneet ihmiset, jotka ovat valitettavan usein tarkastelleet menneisyyden tapahtumia uskon vahvasti vääristävän linssin läpi.

Niinpä meille on esimerkiksi voinut syntyä vahva käsitys kristillisen uskon väistämättömästä voittokulusta, joka on nostanut ihmiskunnan jollain tavalla uudelle kehitystasolle.

Tehtäviä

  1. Mistä johtuu, että viimeisten sadan vuoden aikana kristittyjen julmuuksia on historiankirjoituksessa alettu vähätellä?
  2. Mistä johtuu, että edelleen voittajat esitetään koulujen historiankirjoissa myönteisesti ja hävinneet kielteisesti?
  3. Mikä on jumaluustieteellisten tiedekuntien osuus tässä uudessa käänteessä?

Alun perin kristinuskon voitto oli sattuma

Kristillisen kirkon pääsy Rooman valtakunnan valtionuskonnoksi ja sen ansiosta myöhemmin koko Euroopan valtiaaksi ei suinkaan ollut millään tavalla itsestään selvyys. Kristillisen uskon ulkopuolelta historiaa tarkasteleva voi myös aivan oikeutetusti nähdä kristinuskon voiton myös pahana taka-askeleena Euroopan kehityksessä.

Kun tarpeeksi moni järjestelmällisesti syyllistyy samoihin tulkintavirheisiin ja lainaa edellisten tutkijoiden värittyneitä näkemyksiä, syntyy jo aivan aukottomalta näyttävä ja vakuuttava kertomus oikean uskon voittokulusta, jota on tarjottu ainoana totuutena länsimaissa satojen vuosien ajan.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, mitä ovat meemit.
  2. Millaisia meemejä on erityisesti kristityillä?
  3. Missä määrin kouluopetus on vaikuttanut näiden meemien syntyyn?

Toisinajattelijain täydellinen tuho muinaisessa Roomassa

Kristilliseen historiaperinteeseen ei ole koskaan sopinut esimerkiksi pohtia mikä lopulta sai Rooman keisarit liittoutumaan kristillisen kirkon kanssa; heille on aina riittänyt syyksi se, että eräs Rooman keisareista olisi yksinkertaisesti vain yksilönä niin ihastunut uuteen uskoon, että halusi sen koko suuren monikulttuurisen valtakunnan ainoaksi uskonnoksi.

Kristillisen historiaperinne on ohittanut pikakelauksella myös tuota Rooman valtionkirkon asemaan pääsyä seuranneet tapahtumat; kaikkien toisinajettelijoiden säälimättömän vainon, kilpailevien uskontojen pyhättöjen tuhoamisen, vanhan kirjallisen perinteen tuhoamisen ja Kreikan tieteen ja taiteen saavutusten tuhoamisen.

Kristillisen historiaperinteeseen eivät ole sen paremmin sopineet kuvaukset Rooman uskonnollisesti äärimmäisen suvaitsevaisen ja monikulttuurisen maailman muuttumisesta yhden ainoan täysin suvaitsemattoman uskon pakkovallaksi.

Kristilliseen perinteeseen ovat toki sopineet kertomukset siitä kuinka kristinuskon valtaantulo lopetti Roomassa niin yleiset vastenmieliset ja raa'at gladiaattorileikit, mutta samoihin tarinoihin eivät ole mahtuneet tarinat tuhotuista kulttuuriaarteista, käsikirjoituksista, temppeleistä, surmatuista toisinajettelijoita, pakkokäännytyksistä, temppelien polttamisesta ja uuden uskon kiihkoilijoiden tekemistä väärin uskovien joukkomurhista.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, mitä tapahtui Rooman viimeiselle ei-kristitylle keisarille.
  2. Ottakaa selvää, miten pieneksi antiikin moljoonakaupunki Rooma kutistui keskiajalla.
  3. Miksi kristityt heti vallan saatuaan alkoivat vainota vääräuskoisia?

Aristotelestä lukuunottamatta muinaisen Kreikan kulttuuri tuhottiin



Perinteinen historiankirjoitus on antanut mielellään kuvan, että antiikin Kreikassa saavutetut tieteen ja taiteen edistysaskeleet vain jotenkin unohdettiin kristinuskon valtaantulon jälkeen.

Kyse kuitenkin oli siitä, että jäljet kreikkalaisten luomasta hyveellisyyttä ja oikeamielisyyttä tavoitelleesta viisaudesta hävitettiin määrätietoisesti, koska sellainen tieto ei enää saanut kilpailla yhden ainoan oikean tiedon kanssa.

Tämän päivän Iranissa kävijä kohtaa aivan samanlaisen maailman kuin keskiaikaisessa Euroopassa vallitsi, sillä teokratiat toimivat aina samoilla tavoin; yhden ainoan totuuden uskon on aina hävitettävä kaikki tieto vaihtoehtoisista totuuksista, muutoin sitä uhkaa tiedon yksinoikeuden menetys.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, mitkä merkittävät antiikin Kreikan kirjat ovat hävinneet.
  2. Miksi kristityt polttivat kirjastoja?
  3. Miksi kristityt laativat kiellettyjen kirjojen luetteloita?

Miksi Kolumbus ei purjehtinut kuuhun

Antiikin Kreikassa luotiin kulttuuria, tiedettä, taidetta, teatteria, kirjallisuutta, filosofiaa, mutta Juudeassa, oikeastaan nykyisessä Turkissa, taottiin kokoon juutalaisen uskon pohjalta uusi vielä vanhaakin lujempi usko.

Tuo uusi usko kiemurteli 300-luvulla Rooman valtakunnan vallanpitäjien suosioon, keinotteli tiensä valtionuskoksi ja pian synkkä pimeys laskeutui Euroopan ylle.

Elämänilo vaihtui kuolemanpeloksi, ilo muuttui synniksi. Filosofia, tieteet ja taiteet muuttuivat ilon tuottajista yhden ainoan totuuden levittämisen propagandavälineiksi.

Vuosisatojen ajan tuo synkkä, kuolemaa yli kaiken rakastava usko piti Eurooppaa rautaisessa otteessaan ja kielsi kaiken oman ajattelun, pysäytti tieteen kehityksen ja tuhosi ja piilotti kykynsä mukaan myös kaikki antiikin Kreikan tieteen työn jo saavutetut tulokset.

Vasta kun tuon uskon raudanluja ote monesta eri syystä hellitti, päästiin Euroopassa taas vaivalloisesti ponnistelemaan edes sille samalle tasolle, jolle antiikin Kreikassa oli päästy jo lähes tuhat vuotta aikaisemmin.

Eräs vääräleuka onkin hyvällä syyllä todennut, että ilman kristinuskoa Kristoffer Kolumbus ei olisi purjehtinut kohti Intiaa, vaan kohti kuuta.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää siitä, miksi Kuubassa ei ole enää yhtään intiaania.
  2. Ottakaa selvää siitä kuinka suuria olivat löytöretkien kansanmurhat.
  3. Ottakaa selvää, mitä tapahtui ristiretkillä?

Noituus

Noituutta esiintyi jo kauan ennen kuin juutalaisuus ja kristinusko määrittelivät sen noituudeksi ja itse asiassa noituuden käsite johtaa esihistoriaan.

Metsästäjä-keräilykulttuureissa uskomukset yliluonnolliseen, magiaan ja manaan ovat saaneet erilaisia taikauskon ja pelon muotoja, ja toisen ihmisen vahingoittamista magian keinoin pelätään voimakkaasti.

Uskomus siitä, että salaisen tiedon avulla ihminen kykenee hallitsemaan yliluonnollisia voimia ja aiheuttamaan hyötyä tai vahinkoa niiden kautta toisille ihmisille, on luonut pohjan noituuden käsitteelle.

Noitauskomuksia on ollut kaikissa kulttuureissa kautta aikojen ja noituuden pelko on ajanut ihmisiä historian saatossa lukemattomiin henkirikoksiin. Usein ero šamaanin ja noidan välillä on ollut hiuksenhieno.

Tehtäviä

  1. Miten noituus esiintyy Kalevalassa?
  2. Miksi Väinämöistä ei poltettu roviolla?
  3. Mikä ero on loitsulla ja rukouksella?
  4. Mikä ero on noidilla ja pyhymyksillä?
  5. Mitä noituutta muistuttavia käsityksiä ihmisillä on nykyään?

Noitavainot



Erityisesti "noitavainojen aikaa" oli keskiaika ja uuden ajan alku. Pahimmillaan ne olivat uskonsotien raivotessa 1550 - 1650. Ne kohdistettiin ihmisiin joita epäiltiin noidiksi, paholaisen palvojiksi.

Turvassa eivät olleet rikkaat, saati köyhät, eivät nuoret eikä vanhat. Noitavainot olivat myös keino päästä eroon pakanauskonnoista sekä muista kirkonvastaisista lahkoista ja niiden jäsenistä.

Suurin osa uhreista oli täysin viattomia, mutta osa harrasti kuin harrastakin noituutta - ne eivät tosin liittyneet mitenkään paholaiseen - ja ehkäpä joukossa oli niitäkin, joiden kohdalla kirkon käsitys ei ollut aivan täysin väärässä.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, mihin Raamatun kohtaan noitavainot perustivat.
  2. Ottakaa selvää, mihin kristittyjen taruhahmon Jeesuken sairaiden parantaminen perustui.
  3. Miten on mahdollista, että keskiajan oppineet uskoivat aivan vakaasti noituuteen?
Ensimmäiset joukkomurhat tapahtuivat Pyreneiden niemimaalla ja alppiseudulla, jotka säilyivät kauan vainojen keskuksina.

Saksassa noitavainot yleistyivät suunnilleen 1450 -luvulla. 1600-luvun lopulla vainot levisivät myös Skandinaviaan. Atlantin yli Amerikkaan noidista aiheutunut hysteria levisi melko myöhään, vasta 1600-luvun loppupuolella.

Inkvisitio, eli katolisen kirkon 1100-luvulla perustama kidutustuomioistuin harhaoppisten tuomitsemiseksi, loi pohjan vainoille.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, missä noitia on poltettu meidän vuosituhannellamme.
  2. Miten on mahdolista, että ihmisiä edelleen poltetaan noitina?
  3. Missä maissa kidutusta käytetään edelleen?

Syytetyksi tuleminen merkitsi kuolemantuomiota

Jo pelkästään syytetyksi tuleminen oli varma tapa päästä hengestään. Tässä tuomioistuimessa tunnustus "noidilta" saatiin kiduttamalla uhreja mitä hirveimmillä tavoilla. Kidutusta jatkettiin tunnustukseen saakka (ellei syytetty kuollut vammoihinsa aikaisemmin) ja "palkkiona" tunnustuksesta oli kuolema roviolla.

Pikku hiljaa tunnustuksen saamisesta kehittyi "taidemuoto" kiduttajille. Keksittiin mitä erilaisempia ja kauheampia tapoja. Yleensä kidutus alkoi useimmiten peukaloruuvilla, sen jälkeen useilla ruoskan iskuilla. Sitten sääripuristimilla, piinapenkillä, luunsärkijöillä jne. kunnes uhri tunnusti syyllisyytensä.

Syyllistyttää yritettiin myös eri kokeiden avulla, mm. vesikokeella. Siinä syytetty heitettiin sidottuna veteen, jos hän jäi kellumaan todettiin hänet syylliseksi ja teloitettiin. Jos taas syytetty hukkui, hän oli syytön ja hänet haudattiin kunniallisesti.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, miten vesikidutus tapahtuu nykyään.
  2. Ottakaa selvää, missä maissa kuolemantuomio on nedelleen mahdollinen.
  3. Onko mahdollista, että Suomi ottaa kuolemantuomion uudelleen käyttöön.
  4. Kenelle roviolla poltetulle vääräoppiselle on pystytetty patsas?
  5. Missä patsas sijaitsee?

Sukulaiset maksoivat kidutuksen ja roviolla polttamisen

Noidiksi epäillyiden kiduttaminen ja teloittaminen antoi syyttäjille ja pyöveleille suuret omaisuudet. Syytetty tai heidän sukulaisensa joutuivat nimittäin maksamaan kaikki kidutuksessa ja teloituksessa aiheutuneet kustannukset.



Vuonna 1486 Paavi Innocentius VIII laillisti noitauskon ja hyväksyi polttamisen. Kolme vuotta myöhemmin kirjoittivat Dominikaanimunkit Jacob Sprenger ja Heinrich Institorisin kirjan "Malleus Maleficarum", eli Noitavasara, jossa he neuvoivat menettelytavat noitaprosessissa. Myös muut kirkkokunnat käyttivät teosta ohjekirjanaan Uskonpuhdistuksen jälkeen.

1600-luvun lopulla oikeudenkäytön virheet ja syytettyjen tunnustusten tutkiminen alkoivat herättää arvostelua. Englannissa viimeiset noidat poltettiin 1682, Ranskassa vuonna 1745 ja Saksassa vasta 1775. Uusi todellisuuskäsitys ja valistusaatteet päättivät suurimittaiset vainot lopullisesti.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, miten Martin Luther suhtautui noituuteen.
  2. Ottakaa selvää, koska Suomessa poltettiin viimeinen noita.
  3. Keitä olivat pääsiäisnoidat?
  4. Miten muslimit teloittavat uskosta luopuneita?
  5. Miten muslimit teloittavat ateisteja?

Lisälukemista: Suvaitsevaisuuden periaatteiden julistus

(Unescon yleiskokouksen julistus 16.11.1995)
Artikla 1

1.1 Suvaitsevaisuus on

meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. Sitä edistävät tietämys, avoimuus, viestintä, ajatuksenvapaus, omatunto ja luottamus. Suvaitsevaisuus on sopusointuista erilaisuutta. Se ei ole pelkästään moraalinen velvollisuus, se on myös poliittinen ja juridinen vaatimus. Suvaitsevaisuus, hyve joka tekee rauhan mahdolliseksi, auttaa korvaamaan sotakulttuurin rauhankulttuurilla.

Tehtäviä

Millä tavalla tietämys lisää suvaitsevaisuutta?
Pitäisikö Suomessa lisätä avoimuutta? Missä asioissa?
Miten ajatuksenvapautta rajoitetaan?
Miten ajatuksenvapautta voitaisiin edistää?
Millä tavalla suvaitsevaisuus edistää rauhaa?

1.2 Suvaitsevaisuus ei ole

myöntyväisyyttä, alentuvaisuutta eikä suopeutta. Suvaitsevaisuus on ennen kaikkea sitä, että tunnustetaan toisten yleismaailmalliset ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Missään tapauksessa sen nojalla ei voida puolustaa näihin perusarvoihin kohdistuvia loukkauksia. Suvaitsevaisuutta tulee osoittaa yksilöiden, ryhmien ja valtioiden.

Tehtäviä

Pitääkö ateistien myöntyä pakollisiin hartauden harjoituksiin suvaitsvaisuuden nimissä?
Millä tavalla uskonnot loukkaavat ihmisoikeuksia eri puolilla maailmaa?
Millä tavalla uskonnot rajoittavat perusvapauksia?

1.3 Suvaitsevaisuus on velvoite

,joka tukee ihmisoikeuksia, moniarvoisuutta (myös kulttuurien moninaisuutta), demokratiaa ja laillisuutta. Se merkitsee ahdasmielisyyden ja itsevaltaisuuden torjumista ja vahvistaa kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa esitetyt normit.

Tehtäviä

Miten ahdasmielisyyttä voitaisiin torjua?
Paavi on itsevaltias. Miten tämä asia voitaisiin korjata?
Miten ihmisoikeuksia voitaisiin edistää Saudi-Arabiassa, Iranissa ja Pakistanissa?

1.4 Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti

suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille.

Tehtäviä

Miten ateisteja yritetään saada luopumaan omasta vakaumuksestaan?
Ketkä Suomessa tyrkyttävät väkisin näkemyksiään toisille?
Ottakaa selvää, miten suhtaudutte itsestänne hieman poikkeaviin ihmisiin. Artikla 4

Kasvatus

4.1 Kasvatus on tehokkain suvaitsemattomuuden ehkäisykeino.

Suvaitsevaisuuskasvatuksen ensi askel on se, että ihmisille opetetaan, mitkä heidän yhteiset oikeutensa ja vapautensa ovat, jotta niitä voidaan kunnioittaa, ja vahvistetaan halua suojella toisten oikeuksia ja vapauksia.

Tehtäviä

Kerrotaanko kouluissa, mitkä uskonnottomien oikeudet koulussa ovat?
Miten uskonnottomien oikeuksia kouluissa voitaisiin parantaa?
Miksi elämänkatsomustiedossa pitäisi opettaa tavattoman paljon suvaitsevaisuutta mutta oman uskonnon opetuksessa vähän tai ei ollenkaan?

4.2 Suvaitsevaisuuskasvatusta tulisi pitää ehdottoman tärkeänä velvollisuutena

;siksi on tarpeen edistää järjestelmällisiä ja järkiperäisiä opetusmenetelmiä, jotka puuttuvat suvaitsemattomuuden kulttuurisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin, poliittisiin ja uskonnollisiin lähteisiin - väkivallan ja eristämisen merkittäviin juuriin. Koulutuspolitiikan ja -ohjelmien pitäisi olla omiaan kehittämään ymmärtämystä, yhteisvastuuta ja suvaitsevaisuutta yksilöiden välillä samoin kuin kansallisten, sosiaalisten, sivistyksellisten, uskonnollisten ja kielellisten ryhmien ja kansakuntien kesken.

Tehtäviä

  1. Pitääkö suvaitsemattomuutta suvaita?
  2. Alempana on kerrottu suvaitsevaisuuden historiasta Suomessa. Miten suvaitsevaisuus on kehittynyt Euroopassa?
  3. Missä maissa suvaitsemattomuus on pahinta?

Lisälukemista: Islam monikulttuurisuuden arvostelijana

Lähteitä

Seuraavan esityksen runko perustuu arabiankielen ja Lähi-idän tutkimuksen professorin Alfred Guillaumen [1888 - 1965] pelikaanipokkariin Islam (painos vuodelta 1975). Toinen tärkeä lähde ovat nimimerkki Ibn Warraq'in seitsemän kirjaa.

Suomenkielisistä teoksista paljon hyödyllistä tietoa löytyy Armas Salosen 1950 ilmestyneestä teoksesta Allahin kansat ja Jussi Aron vuonna 1967 ilmestyneestä teoksesta Arabialainen kulttuuri.

Miten löydät Koraanin kohdat

Ohje: Kirjoita esimerkiksi hakuohjelma Googlen hakuruutuun ”Koraani”. Napauta linkkiä 4. Valitse Muokkaa / Etsi ja kirjoita 43. Saat suomennoksen suurasta 43.

Islamin jumaluustiede ja naiset

Naisen tarkoitus

Juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin mukaan jumala loi miehen maan tomusta ja naisen jumala loi miehen kylkiluusta tyydyttämään miehen tarpeita eli seksiobjektiksi (suurat 2.35–36, 17.19–20, 20.120–121, 12.22–44, 4.117, 43.15–19, 52.39, 37.149–50, 53.21–22, 53.27, 2.178, 2.228, 2.282, 3.3, 4.11, 4.34, 4.43, 5.6, 33.32–33, 33.53, 33.59).

Miehellä saa olla enintään neljä vaimoa ja rajoittamaton määrä jalkavaimoja (orjia).

Naisella saa olla vain yksi mies.

Syntiinlankeemuksen seuraukset

Itse al-Ghazali on kirjassaan ”Book of Counsel of Kings” kirjannut naiselle seuraavat rangaistukset luomistarun Eevan käytöksen rangaistukseksi. Tarun mukaan Eeva söi hedelmää puusta, josta jumala oli kieltänyt syömästä.
  1. Kuukautiset
  2. Lasten synnyttäminen
  3. Ero isästä ja äidistä ja naimisiin meno vieraan kanssa
  4. Raskaus
  5. Ei itsemääräämisoikeutta
  6. Pienempi perintöosuus (enintään puolet)
  7. Hänen velvollisuutensa suostua miehen määräämään avioeroon ja hänen oma oikeudettomuutensa erota
  8. Miehellä on laillinen oikeus neljään vaimoon, mutta naisella voi olla vain yksi mies.
  9. Tosiasia, että hänen pitää olla eristettynä kotiinsa
  10. Tosiasia, että hänen on pidettävä päänsä verhottuna sisällä
  11. Tosiasia, että todistajana yhtä miestä vastaa kaksi naista
  12. Tosiasia, ettei hän saa mennä ulos ilman aviomiehen tai sukulaisen seuraa
  13. Tosiasia, että miehet voivat ottaa osaa perjantain ja juhlapäivien rukouksiin ja hautajaisiin mutta naiset eivät
  14. Pätemättömyys hallitsijoiksi ja tuomareiksi
  15. Tosiasia, että hyveitä on tuhat ja niistä vain yksi on naisten ja 999 miesten
  16. Tosiasia, että jos nainen on siveetön, häntä kidutetaan viimeisellä tuomiolla (tapahtuu maailmanlopun ja kuolleiden herättämisen jälkeen paikassa, jota kutsutaan Helvetiksi) vain puolet siitä kuin muita
  17. Tosiasia, että kun heidän miehensä kuolee, heidän on odotettava kolme kuukautta, ennen kuin he voivat mennä uudelleen naimisiin
  18. Tosiasia, että jos hänen miehensä eroaa hänestä, hänen on odotettava kolme kuukautta tai kolme kuukautiskiertoa, ennen kuin hän voi mennä uudelleen naimisiin

Tehtäviä

  1. Kopioikaa yllä mainitut suurat Internetistä yhdeksi tiedostoksi.

Nainen on alempi olento

Profeetta Muhammedin kerrotaan sanoneen, että miesten on koheltava lempeästi kahta heikkoa olentoa, naista ja orjaa.

Islamissa ensin tulevat miehet, sitten tulevat hermafrodiitit ja vasta sitten tulevat naiset.

Nainen on epäpuhdas

Suura 5.6:

Te, jotka uskotte! Noustessanne rukoilemaan peskää kasvonne ja kätenne kyynärpäätä myöten, pyyhkikää päänne ja peskää jalkanne nilkkoja myöten.

Ja jos olette tahriintuneet, tehkää itsenne puhtaaksi. Ja jos olette sairaina tai matkalla tai joku teistä tulee käymälästä, tai olette olleet yhteydessä naisten kanssa, eikä vettä ole saatavissa, niin hangatkaa kasvonne ja kätenne hienolla, puhtaalla hiekalla.

Jumala ei sälytä päällenne hankaluuksia, mutta tahtoo, että vaeltaisitte puhtaudessa ja että Hänen armonsa teissä tulisi täydelliseksi, jotta olisitte kiitolliset.

Epätasa-arvo sukupuolisasioissa

2.223. Vaimonne ovat teidän vaimonne, käykää vainiollanne mielenne mukaan, mutta suorittakaa myös ensin jotakin hyvää sielujenne puolesta.

Pelätkää Jumalaa ja tietäkää, että tulette kohtaamaan hänet. Julista, Muhammed, uskovaisille ilosanomaa!

4.34. Miehet olkoot naisten esimiehiä, koska Jumala on asettanut heidät näihin nähden korkeampaan asemaan, ja myös niiden suoritusten tähden, joita miesten on omaisuudestaan naisten hyväksi tehtävä.

Hyveelliset naiset ovat alistuvaisia ja vaalivat huolellisesti, kätkössä, kaikkea sitä, minkä Jumala on kätköön tarkoittanut.

Mitä niihin tulee, joiden puolelta kohtaatte uppiniskaisuutta, niin varoittakaa heitä, erottakaa heidät vuoteestanne ja kurittakaa heitä, mutta jos he silloin tottelevat teitä, niin älkää etsikö riitaa heidän kanssaan.

Katso, Jumala on ylevä ja suuri.

Naisen sukupuolielinten silpominen

Tyttöjen sukupuolielinten silpominen (tyttöjen ympärileikkaus) on monissa islamin maissa yleinen.

Tämän tavan tarkoitus on estää naista saamasta sukupuolista nautintoa ja pettämästä aviomiestään.

Suuri määrä tyttöjä sairastuu ja kuoleekin silpomisen seurauksena.

Tapaa ei voidan puolustaa sillä, että se on islamia vanhempi.

Se, että tätä tapaa ei ole mainittu Koraanissa, ei tee siitä ei-islamilaista tapaa.

Hyvin monet islamin tavat hunnutus mukaan lukien ovat islamia vanhempia.

Erityisesti naisiin kohdistuvia julmia rangaistuksia

  1. Kivittäminen aviorikoksesta (Suomessa ei ole tällaista rikosta, tutkikaa sanakirjasta, mitä se tarkoittaa) kohdistuu yleensä vain naiseen.
  2. Jos miehiä yleensä ollenkaan rangaistaan aviorikoksesta, rangaistus on yleensä sata raipaniskua, vaikka kuolemantuomiokin on teoriassa mahdollinen.
  3. Väärästä todistuksesta aviorikoksen suhteen naineen henkilön suhteen kahdeksankymmentä raipaniskua (raiskatut naiset joutuvat helposti tämän rangaistuksen kohteeksi).
  4. Uskosta luopuminen rangaistaan kuolemantuomiolla. (Tätä käytetään myös omien pyrkimysten tielle ilmaantuneiden miesten hävittämiseen.)
  5. Viinin juominen rangaistaan kahdeksallakymmenellä raipaniskulla. Brittitoimittaja kertoo juoneensa viiniä saudiprinssin kanssa. Seuraavana päivänä prinssi tuomitsi jonkun viiniä juoneen vankilaan.
  6. Varkaalta katkaistaan ensimmäisellä kerralla oikea käsi, ja silpomista jatketaan seuraavilla kerroilla ja lopulta varas voidaan surmata.
  7. Ryöstö maantiellä rangaistaan kaikkien raajojen amputoinnilla, ryöstömurha telotuksella miekalla tai ristiinnaulitsemisella.

Alaikäinen raiskattu voidaan kivittää

Mies voi raiskata naisten nähden naisia, mutta miespuolisten todistajien puuttuessa häntä ei tuomita.

Nainen ei voi edes ilmiantaa raiskaajaa, sillä hän voi joutua oman perheen kunniamurhan kohteeksi.

Miehen on lupa tappaa vaimo ja tämän rakastaja, jos hän tapaa heidät itse teossa.

Alaikäinen raiskatuksi tullut nainen voidaan kivittää.

Epätasa-arvo perinnön suhteen

4.11. Jumala määrää lastenne suhteen: Miehinen perillinen saakoon yhtä paljon kuin kaksi naispuolista yhteensä, mutta jos näitä tyttölapsia on enemmän kuin kaksi, niin saakoot he kaksi kolmatta osaa siitä, mitä vainaja on jälkeensä jättänyt, ja jos on yksi ainoa, saakoon hän puolet.

Vainajan vanhemmat saakoot kumpikin kuudennen osan hänen jäämistöstään, jos häneltä jäi lapsia. Mutta jos häneltä ei jäänyt lapsia, vaan vanhemmat yksin perivät hänet, niin saakoon äiti kolmannen osan, ja jos hänellä (vainajalla) on veljiä, niin saakoon äiti kuudennen osan, kaikki tämä kuitenkin vasta sen jälkeen, kuin testamentin määräämät erät tai velka on vähennetty.

Mitä tulee teidän vanhempiinne ja lapsiinne, niin ette voi tietää, kummat saattavat olla teille hyödyllisemmät. Kaikki tämä on Jumalan määräys; Jumala on totisesti tietävä, viisas.

4. 12. Ja teille kuuluu puolet siitä, mitä vaimonne ovat jälkeensä jättäneet, jollei heillä ole lapsia; mutta jos heillä on lapsia, tulee osallenne neljäs osa vaimojenne jäämistöstä, sen jälkeen kuin heidän mahdolliset testamenttimääräyksensä ovat täytetyt tai velka on vähennetty.

He (vaimot) saakoot puolestaan neljännen osan siitä, mitä te olette jälkeenne jättäneet, jollei teiltä jää lapsia; mutta jos teiltä jää lapsia, niin tulee heidän osalleen kahdeksas osa teidän jäämistöstänne, sen jälkeen kuin testamentin määräykset on täytetty tai velka on vähennetty. jos miehellä tai naisella, joka jättää perinnön jälkeensä (ei ole vanhempia eikä lapsia, mutta) on veli tai sisar, niin saakoot kumpikin kuudennen osan, sen jälkeen kuin testamentin määräykset on täytetty tai velka on vähennetty, loukkaamatta kenenkään oikeutta.

Tämä on Jumalan säännös; katso, Jumala on tietävä, lempeä.

Tyttö on vähemmän toivottu lapsi kuin poika

Koska nainen perii vähemmän kuin mies, nainen ei ole yhtä toivottu lapsi kuin mies. Jos tyttö on ainoa lapsi, hän perii vain puolet omaisuudesta, loput menevät isänpuoleisille miessukulaisille. 99 % esimerkiksi Pakistanin katulapsista on tyttöjä.

Jos aviomies kuolee, nainen perii vain neljäsosan. Jos vaimoja on useita, tilanne on tietysti vielä huonompi.

Verikosto

2.178. Teille, jotka uskotte, on määrätty verenkosto murhatapauksissa: vapaa mies vapaasta, orja orjasta ja nainen naisesta, mutta jos joku saa sen jotenkin muuten anteeksi (loukatulta) veljeltä, on se järjestettävä asianmukaisella tavalla ja hyvitettävä runsaalla mitalla.

Tästä ilmenee, että
  1. Islam hyväksyy verikoston
  2. Nainen, mies ja orja ovat eriarvoisia verikoston suhteen.
Euroopassa verikostoa tavataan lähinnä enää vain muslimialueilla (entisessä Jugoslaviassa).

Myötäjäiset

Myötäjäiset käytetään käytännössä perheen menoihin kuten kodin sisustamiseen jne. Vaikka naisella on periaatteessa oikeus omaisuuteen, se ei käytännössä toteudu.

Mies määrää yleensä kaikesta, mutta mies ei ole velvollinen maksamaan edes naisen terveydenhoitokuluja.

Naisen oikeus sivistykseen

Kalifi Omarin (581–644) kerrotaan sanoneen: ”Estäkää naisia oppimasta kirjoittamaan! Sanokaa ei heidän oikuilleen!”

Yleissääntö on, että islamilaisen lain alaisuudessa nainen saa oppia lähinnä Koraania, uskontoa ja taloustöitä.

Miehen oikeus väkivaltaan naista kohtaan

Islamilaisten jumaluusoppineiden mukaan (Ibn Warraq: Why I Am Not A Muslim, s. 314) islamilaisella miehellä on oikeus väkivaltaan vaimoaan kohtaan seuraavissa tapauksissa:

  1. Nainen kieltäytyy kaunistautumasta miestään varten
  2. Nainen kieltäytyy tyydyttämästä miehen sukupuolisia tarpeita
  3. Poistuu kotia ilman miehen lupaa tai islamilaisen lain tunnistamaa syytä
  4. Kieltäytyy uskonnollisista velvoitteistaan

Naisen kotoa poistuminen

Islamilaisten jumaluusoppineiden mukaan (Ibn Warraq: Why I Am Not A Muslim, s. 317) naisen kotoa poistumista koskevat seuraavat kiellot ja käskyt:

  1. Nainen voi poistua kotoa vain todellisen tarpeen vaatiessa
  2. Poistumiseen pitää olla aviomiehen tai laillisen holhoojan lupa
  3. Poistuessaan naisen pitää olla hyvin peitetty, kasvot mukaan lukien, jotta hän ei ole houkutteleva ympärillä oleville miehille; hänen pitää kulkea pää kumarassa vilkuilematta sen enempää vasemmalle kuin oikeallekaan
  4. Hänellä ei saa olla hajusteita. Profeetta on sanonut: ”nainen joka käyttää hajusteita ja menee miesten eteen, on huorin tekijä (katso sanakirjasta, mitä huorin tekijä tarkoittaa)
  5. Hän ei saa kävellä keskellä tietä miesten keskellä. Huomauttaessaan moskeijasta poistumisesta profeetta sanoi: ”Naisilla ei ole oikeutta kävellä miesten keskellä – pysykää sivussa.
  6. Hänen tulee kävellä siveällä ja ujolla tavalla (suura 24.31).
  7. Kun hän puhuu vieraan kanssa, hänen äänensä tulee säilyä normaalina (suura 33.32).
  8. Myymälässä ja toimistossa hänen tulee välttää jäämistä kahden kesken miehen kanssa suljetun oven taakse. Profeetta on sanonut: ”Mies ja nainen eivät voi olla koskaan kahden kesken ilman että paholainen sekaantuu asiaan ja tekee pahimman.”
  9. Hän ei saa koskaan kätellä miestä.
  10. Edes naisystävän talossa hän ei saa poistaa mitään häntä peittäviä vaatteita, jos mies on talossa piilossa. Profeetta on sanonut: ”Nainen, joka ottaa pois viittansa (verhonsa) muualla kuin omassa tai miehensä talossa, repii irti kirjekuoren, joka suojaa häntä jumalan edessä.
  11. Nainen ei saa matkustaa 30 kilometriä kauemmaksi ellei hänellä ole seuranaan hänen miehensä tai hänen sukulaisensa.
  12. Nainen ei saa koskaan yrittää matkia miestä.

Naisen pukeutuminen

Nainen saa pukeutua miten tahansa seuraavien sääntöjen puitteissa:
  1. Hänen pukunsa on peitettävä koko ruumis lukuun ottamatta kasvoja ja käsiä.
  2. Hänen pukunsa ei saa olla liian hieno ja huoliteltu.
  3. Sen pitää olla paksusta ja läpinäkymättömästä aineesta.
  4. Se ei saa olla liian tiukka eikä liian väljä.
  5. Se ei saa olla hajustettu.
  6. Se ei saa muistuttaa mitään miesten vaatteita.
  7. Se ei saa muistuttaa mitään uskottomien vaatteita.
  8. Se ei saa olla ylellinen, lumoava eikä kallis.

Naisilta kielletyt ammatit

  1. Nainen ei saa olla valtion johtaja
  2. Nainen ei saa olla armeijan johtaja
  3. Nainen ei saa olla imaami
  4. Nainen ei saa olla tuomari

Tasa-arvo taivaassa

Muslimit ovat omaksuneet kristittyjen käsityksen, jonka mukaan maailmanlopun jälkeen kuolleet herätetään ja osa viedään ns. taivaaseen, jossa heitä odottavat ikuiset nautinnot, ja osa viedään ns. helvettiin, jossa heitä odottavat ikuiset kidutukset.

Nainenkin voi päästä taivaaseen, mutta vain, jos hänen miehensä on ollut häneen tyytyväinen.

Muslimien taivas on kuitenkin lähinnä miehille tarkoitettu ilotalo, jossa miehiä odottavat tummasilmäiset nuoret kauniit naiset.

Itsemurhaterroristi tai muuten sodassa islamin puolesta kuollut voi päästä taivaaseen heti odottamatta viimeistä tuomiota.

Taivaassa itsemurhapommittajaa odottaa 70–80 nuorta neitsyttä.

Avioliiton solmiminen

Monissa islamin koulukunnissa oikeus avioliiton solmimiseen on vain naisen laillisella holhoojalla, ei siis naisella itsellään.

Mainittakoon, että islamin mukaan laittomasti Pakistanin valtion johtajana ollut Benazir Bhutto ei ollut solminut avioliittoaan itse.

Nainen saa mennä naimisiin vain muslimin kanssa. Mies voi naida myös muun kuin muslimin.

Monissa islamin koulukunnissa neitsyt voidaan naittaa kenelle tahansa holhoojan määräämälle.

Alaikäisiä voidaan naittaa

Myös alaikäisiä voidaan naittaa. Tarun mukaan profeetta Muhammedilla oli yhdeksänvuotias vaimo Aisha.

Paitsi massamurhista, orjakaupasta, petoksista, ryöstöistä, ja kidutuksista taru Muhammedista kertoo myös pedofiliasta.

Onkin sanottu, että muslimien olisi viisasta tunnustaa, että kertomuksilla Muhammedista ei ole mitään historiallista pohjaa.

Avioero

Islam on tehnyt miehelle helpoksi vaihtaa vaimoa. Kun harvalla on varaa pitää yhtä aikaa neljää vaimoa, muslimimiehet ovat turvautuneet useisiin perättäisiin avioliittoihin. Itse al-Ghazali suositteli tätä käytäntöä.

Miehen tarvitsee vain sanoa kolme kertaa ”sinä olet eronnut” ja avioero astuu heti voimaan. Mies ei tarvitse esittää avioerolle mitään syytä. Erossa nainen menettää lapsensa.

Nainen pääsee yleensä eroon vain miehensä luvalla ja menettää myötäjäisensä (jos niitä ylipäätään on jäljellä).

Myötäjäismurhat

Miehen suku voi kiristää myötäjäisiä vielä jälkeenpäin.

Jos myötäjäisiä ei tule lisää, naisia saatetaan polttaa.

Eräässä tapauksessa Pakistanin poliisi kirjasi myötäjäismurhan keittiötapaturmaksi.

Esimerkiksi Pakistanissa on todettu tuhansia myötäjäismurhia.

Naisia vankilassa

Ennen islamilaista hallintoa Pakistanissa oli vain noin 30 naista vankilassa. Islamilainen hallinto satakertaisti naisvankien määrä 3000:een.

Islam koostuu taruista

Muhammedin olemassaolosta ei itse asiassa tiuedetä yhtään enempää kuin kristittyjen Jeesuksen olemassaoosta.

Tiedetään myös, että Koraani on syntynyt hyvin paljon väitetyn Muhammedin elämän jälkeen.

Mitään väitetyn Muhammedin kirjoittamaa ei ole säilynyt, ja jos Muhammed oli olemassa, ei edes tiedetä, osasiko hän kirjoittaa.

Islamin juuria

Ovatko juutalaiset ja arabit samaa sukua

Noin 2 000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua eli Etelä-Babyloniassa, Egyptissä, Eufratin keskijuoksulla ja Syyriassa paimentolaisia joita kutsuttiin nimellä Habiru tai Apiru. Jos he olivat arabeja, myös juutalaiset on katsottava arabeiksi.

Arabi tarkoittaa paimentolaista

Arabi- nimen alkuperästä ei olla täysin yksimielisiä. Paimentolaisista käytettiin nimitystä Abir, jonka monikkomuoto on Arabi.

Aavikoiden muuttoliike

Koska keitaat pystyivät elättämään vain rajoitetun määrän ihmisiä, heitä muutti lähes vuosittain niemimaan keskiosista pohjoiseen.

Asustusten ja paimentolaisten välillä oli jännitystä, mutta sitä lievensivät siirtolaisten synnyttämät sukulaisuussuhteet paimentolaisiin.

Avioliittoja eri heimojen välillä

Muhammedin kerrotaan käyttäneen tätä hyväkseen solmimalla avioliittoja eri heimoihin kuuluvien kanssa.

Vastaavan sukulaisuussuhteiden verkon sanotaan edistäneen islamin leviämistä myös myöhemmin.

Verikostoa pyrittiin välttelemään

Arabien kiinteä sukuyhteisö antoi myös turvaa jäsenilleen, ja arabi saattoi elää myös vihamielisessä ympäristössä, kun hänen suvulleen ei haluttu antaa aihetta verikostoon.

Etelä-Arabiassa oli maanviljelystä

Autiomaan halki kulki ikivanhoja karavaaniteitä. Etelä-Arabiassa oli kehittynyttä maanviljelystä.

Maanviljelijät kävivät kauppaa paimentolaisten kanssa.

Muistitietto oli tärkeää

Vain pieni vähemmistö osasi lukea ja kirjoittaa, ja tärkeä osa oli muistitiedolla, jota välitettiin runomuodossa sukupolvesta toiseen.

Mekka

Mekka sijaitsi tärkeiden kauppateiden risteyksessä, kauppaa käytiin mm. Persian, Bysantin ja Abessinian kanssa.Mekkaa hallitsivat kauppiaat.

Kristillisiä ja juutalaisia siirtokuntia

Arabien perinteisen uskonnon kannattajien lisäksi niemimaalla oli suhteellisen runsaasti kristillisiä ja juutalaisia siirtokuntia.

Arabien alkuperäinen uskonto

Arabien uskonto on jättänyt syviä jälkiä islamiin. Muslimit oivalsivat perinteen merkityksen valitessaan uskonnollisia menoja.

On todennäköistä, etteivät arabit välittäneet kovin paljon uskonnoista.

Arabien. yhteisiin juhliin liittyi myös uhreja. Erityisesti Mekka näyttää hyötyneen pyhiinvaeltajista, joita sinne saapui vuosittain pyhän kuukauden aikana.

Mekkalaisten suosion saavuttamiseksi muslimien oli säilytettävä taloudellisesti tärkeä pyhiinvaellusperinne.

I, Il, El, Ilah, Allah

Kirjain l on vanhin jumalan nimitys seemiläisessä kirjallisuudessa.

Muinaisessa. Babyloniassa se äännettiin Il, muinaisessa Israelissa El.

Arabian kielessä nimitys sai muodon Ilah. Kun tähän liitetään ns. määräävä artikkeli ja jätetään i pois, saadaan Allah.

Allah oli arabien korkein olento

Arabeille Allah oli korkein olento. Alempia jumalolentoja olivat Allahin tyttäret al-Lat, al-Uzza ja Manat.

Jumalattaret

al-Lat tarkoittaa jumalatarta, ja hänen vertauskuvansa oli Aurinko. Hän vastasi muinaista suurta äitijumalatarta.

Palvonnan keskus oli Taif lähellä Mekkaa.

Mekkalaisille tärkein oli al-Uzza, mahtava.

al-Uzzan vertauskuva oli planeetta Venus. (Venus tunnetaan myös aamu- ja iltatähtenä.)

Manat oli erityyppinen jumalatar jonka tehtävänä oli valvoa yhteisön kohtaloa ja hyvää onnea. Hän oli elämän ja kuoleman ongelman jumalallinen edustaja.

Kuun jumala

Aikaisemmin Allahin yläpuolella oli ollut vanha kuun jumala Hubalin, Aaban herra.

Jälkiä kuun palvonnasta löydämme vielä islamilaisesta kalenterista, joka on kuukalenteri ja mm. eräissä vertauskuvista kuten kuunsirpistä.

Sielu-usko

Arabien uskonnossa oli myös sielu-uskon piirteitä ja todennäköisesti muualta saatujen esikuvien mukaan tehdyt jumalankuvat.

Veriveljeys

Herodotoksen mukaan arabien veriveljeys vahvistettiin uhrikivelle vuodatetulla verellä. Koraani ei kerro mitään ihmisuhreista, mutta tuskin arabit muodostavat tässä suhteessa poikkeusta, ihmisuhrejahan esiintyi lähes kaikkialla, mm. juutalaisilla. (juutalaisen kertomuksen Aabrahamista ja Iisakista sanotaan olevan ihmisuhreja vastaan sepitetyn.)

Jumalia kunnioitettiin suudelmilla

Jumalia kunnioitettiin suudelmalla, ja muslimit suutelevat edelleen Kaaban kuuluisaa mustaa kiveä (meteoriitti). Monien lähteiden mukaan islam ei pystynyt hävittämään pyhien puiden, lähteiden jne. palvontaa (pyhiinvaeltajien on juotava Kaaban pyhän länteen vettä).

Kuten muinaisilla israelilaisilla, arabeillakaan ei ollut uskoa kuolleiden ylösnousemukseen. Jonkinlaiseen manalaan arabit sen sijaan uskoivat.

Pyhiinvallluksia tehtiin, koska temppeleitä oli vähän

Temppeleitä oli vähän, ja ne olivat kaukana toisistaan. Ehkä tämä selittää myös pyhiinvaellusperinnettä.

Juutalaisten levittäytyminen Arabian niemimaalle

Juutalaisten Arabian niemimaalle levittäytymisen tarkkaa ajankohtaa ei tunneta, mutta mahdollisesti heitä tuli vuoden 721 eaa. paikkeilla Samarian kukistuessa, kuudennella vuosisadalla eaa., kun suuria siirtokuntia perustettiin Mesopotamiaan sekä ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla roomalaisia pakoon.

Islamin synnyn aikoihin juutalaisia oli Arabiassa paljon, ja heillä oli myös runsaasti varallisuutta ja vaikutusvaltaa.

Eräät tutkijat arvioivat, että esimerkiksi Medinan asukkaista heitä oli lähes puolet.

On ymmärrettävää, että arabit suhtautuivat juutalaisiin jossain määrin kielteisesti.

Myös kristittyjä arabeja oli


Kristittyjä arabeja on ollut yhtä kauan kuin on ollut kristittyjä. Mekassa ei ollut seurakuntaa. Autiomaassa asui kristittyjä munkkeja.

Ortodoksinen kirkko vainosi vääräoppisia kristittyjä

Arabikristityillä oli toisaalta keskinäisiä riitoja, toisaalta ortodoksinen kirkko vainosi heitä vääräoppisuuden vuoksi. Arabikristittyjä oli pääasiassa kolmea lajia:
  • ortodokseja
  • monofysiittejä ja
  • nestoriolaisia.
Myös nämä olivat jakautuneet useisiin lakkoihin.

Monof'ysiittien mukaan Jeesuksella oli vain yksi luonto, jumalallinen lihaksi tullut sana.

Nestoriolaisten mukaan Jeesuksella oli kaksi luontoa. Jeesus oli aito mies joka olit syntynyt neitsyt Mariasta.

Kasteessa Jumalan poika astui Jeesukseen ja asui hänessä ikään kuin temppelissä.

Ortodoksien (=oikeaoppisten) mukaan Jeesus oli jo syntyessään sekä jumala että ihminen.

Monofysiittejä lännessä

Monofysiittien suorittama käännytystyö oli aktiivista.

Kirkkoja perustettiin sekä paastoamista ja almujen antamista harjoitettiin.

Luostarit olivat auki öin ja päivin, ja ne antoivat ruokaa ja juomaa matkailijoille. Naiset kantoivat huntua ollessaan ulkona.

Monofysiittejä. esiintyi ensisijaisesti läntisillä abialueilla.

Nestoriolaisia idässä

Nestoriolaiset olivat yhtä aktiivisia. He perustivat useisiin kaupunkeihin kouluja.

Arabit tottuivat näkemään munkkeja kasvot maassa rukoilemassa.

Rukoilu tapahtui itään päin (auringonnousun suuntaan). Tämä rukoussuunta oli ominainen useimmille Lähi-idän uskonnoille. Nestoriolaisia esiintyi ensisijaisesti itäisillä arabialueilla.

Itä ja länsi jatkuvassa sodassa

Itäiset ja läntiset arabit olivat jatkuvasti sodassa keskenään.

Koska bysanttilaiset ja persialaiset olivat myös sodassa, he rahoittavat arabien sotaa.

Suurvallat kohtelivat arabeja huonosti

Molemmat suurvallat tekivät arabialueilla samoja virheitä: kohtelivat heitä huonosti ja murhasivat heidän kuninkaitaan.

Koska sekä bysanttilaisia että persialaisia vihattiin, tämä helpotti islamin leviämistä.

Kun esimerkiksi bysanttilaiset ortodoksit vainosivat monofysiittejä, kohtelu oli usein paljon huonompaa kuin islamilaisten suhtautuminen kristittyihin.

Eräitä bysanttilaisten hallitsemia arabialueita muslimit valtasivatkin varsin vaivattomasti, sillä heidät otettiin vastaan vapauttajina.

Naisen asema oli alun perin vapaampi

Esi-islamilaisella ajalla ja islamin alkuaikoina naisen asema arabiyhteisössä oli vapaampi kuin myöhemmin.

Luonnollisesti sekä kristinusko että islam heikensivät hellenistisessä kulttuuripiirissä naisen asemaa.

Tehtäviä

  1. Mitkä olivat muinaisten arabien uskonnon pääpiirteet?
  2. Mikä oli juutalaisten asema Arabiassa?
  3. Mikä oli kristittyjen arabien asema?
  4. Mitä eri arabikristittyjen suunnat opettivat Jeesuksesta?
  5. Miksi muslimien oli helppo vallata eräitä arabialueita?
  6. Miksi arabit tunsivat heikosti juutalaisuutta vaikka Arabiassa asui runsaasti juutalaisia?
  7. Pohtikaa keille moniavioisuus oli mahdollista ja miksi moniavioisuutta suosittiin Arabiassa.

Muhammedin elämä

Taustaa

Taruja jumalista ja jumalien sanansaattajista on varmaan kerrottu jo ennen kirjoitustaidon tuloa.

Niissä uskonnoissa, joissa on paljon jumalia, on myös paljon taruja.

Vähäjumalaisissa uskonnoissa tarut koskevat ensisijaisesti jumalien sanansaattajia. Vähäjumalaisuus ei vähennä tarujen määrää eikä kirjavuutta.

Vaikka Muhammedista sepitetyt ihmekertomukset saattaisivat olla uskontojen historian näkökulmasta mielenkiintoisia, niihin on voitu tässä yhteydessä puuttua vain sikäli kuin niillä on käytännön merkitystä.

Tässä aineistossa on käytetty lähinnä Alfred Guillaimen'n muotoilemaa muotoa Muhammed -tarusta.

Kuten taru Buddhasta ja taru Jeesuksesta, myös taru Muhammedista on sijoitettu tiettyyn aikaan. Vuosilukuja ei ole seuraavassa käytetty minkäänlaisena osoituksena niiden paikkansapitävyydestä, vaan niitä on käytetty siitä syystä, että niillä on koko maailmalle merkitystä.

Muhammed pienenä

Muhammed syntyi Mekassav. 570 tai vähän tämän jälkeen. Pako Mekasta Medinaan olivuonna 622.

Tätä ennen hän lienee toiminut profeettana noin kymmenen vuotta, ja profeetaksi hänen kerrotaan ryhtyneen 40 tai 43 vuoden iässä.

Hänen isänsä oli vähävarainen kauppias, mutta hänen sukuunsa kuului myös vaikutusvaltaisia henkilöitä.

Muhammedin isä kuoli joko vähän ennen tai jälkeen pojan syntymän, Äiti kuoli pojan ollessa 5-6 -vuotias.

Sitten häntä kasvatti hänen isoisänsä 7-8 vuotiaaksi, ja isoisän kuoltua hänen setänsä.

Muhammedin (kuten useimpien profeettojen) lapsuudesta tiedetään hyvin vähän, mutta myöhemmin on syntynyt suuri joukko ihmekertomuksia.

Eräs näistä kertomuksista liittyy juutalaisilta peräisin olevaan lihan syöntikieltoon ja saattaa olla todenperäinenkin.

Ajatuksena oli, ettei "epäjumalille" uhrattua lihaa tule syödä.

Rikkaan lesken aviopuolisona

24–25 vuoden iässä hän tuli rikkaan lesken Khadidizan palvelukseen ja matkusti Damaskokseen. Leski ihastui häneen niin, että ehdotti avioliittoa pari vuotta myöhemmin.

Perimätiedon mukaan Muhammed oli 15 vuotta leskeä nuorempi, ja monet ovat suhtautuneet hieman epäillen, sillä Khadidza synnytti Muhammedille vielä kuusi lasta, kaksi poikaa, jotka kuolivat nuorina ja neljä tytärtä.

Avioliiton kerrotaan onnistuneen hyvin, ja Muhammed oli yksiavioinen ensimmäisen vaimonsa kuolemaan asti.

Kolmetoista myöhempää avioliittoa

Myöhemmät noin kolmetoista avioliittoa liittyivät Muhammedin yrityksiin saada miespuolinen perillinen ja hänen yrityksiinsä saada kannatusta eri heimoista sukulaisuussuhteiden kautta.

Tietysti mukana oli joskus itsekkyyttäkin, sillä hän sai mm. ilmestyksen, joka määräsi hänet ottamaan vaimokseen ottopoikansa vaimon.

Neljä vaimoa ja rajaton määrä jalkavaimoja

Muut miehet saivat pitää vain enintään neljä varsinaista vaimoa, mutta koska Muhammed ei lakkauttanut orjuutta eikä kieltänyt orjien pitämistä jalkavaimoina, rikkaalla saattoi olla vaikka kuinka paljon vaimoja.

Esimerkiksi Saudi-Arabian kuninkaat ovat matkustelleet maailmalla noin 50 vaimon kanssa.

Köyhillä ei ole varaa kuin enintään yhteen vaimoon

Toisaalta köyhillä ei ole koskaan ollut varaa kuin enintään yhteen vaimoon, joten muslimien enemmistö on aina ollut yksiavioisia.

Mistäpä useita vaimoja olisi kaikille löydettykään.

Arabeilla esiintynyt naisten monimiehisyys ei sen sijaan kuulunut Muhammedin järjestelmään.

Ainoat oikeat kalifit ja imaamit

Muhammedin tytärten avioliitoista Fatiman avioliitto Alin kansaa on opillisesti merkittävät, sillä shiiat pitävät Alin jälkeläisiä ainoina oikeina kalifeina tai imaameina.

Tietäjät ja profeetta

Vanhassa arabialaisessa uskonnossa ei ollut varsinaisia profeettoja (=ennustaja) tai apostoleja (=lähettejä), mutta profeettojen tehtäviä suorittivat tietäjät.

Eräät näistä olivat samassa mielessä yksijumalaisia kuin Muhammed myöhemmin.

Sen sijaan Muhammedista käytetään juutalaista nimitystä profeetta.

Arkkienkeli Gabriel

Muhammedin kerrotaan tietäjien tapaan vetäytyneen vuorille mietiskelemään.

Eräänä yönä hän sai unessa ilmestyksen arkkienkeli (enkeli = sanansaattaja) Gabrielilta, joka pyysi Muhammedia lukemaan.

Muhammed. vastasi, ettei hän osaa lukea, mutta kun enkeli toisti kehotuksen, Muhammed luki Koraanin suuran 96 viisi ensimmäistä riviä.

Muslimien pyhän kirjan Koraanin nimi tarkoittaa, lukemista.

Muhammed huomasi olevansa tietäjä

Herättyään Muhammed päätteli olevansa tietäjä, vaikka hän ei ollut aikaisemmin sietänyt tätä ammattikuntaa. Kotimatkalla hän kuuli taivaasta äänen, joka kutsui häntä apostoliksi.

Suhteellisen vähän tiedetään Muhammedin elämästä hänen avioliittonsa ja kutsumuksensa välisenä aikana (n. 15 vuotta).

Muhammedin tiedot juutalaisuudesta ja kristinuskosta olivat vaatimattomat

Keiltä hän esimerkiksi sai tietoja juutalaisuudesta ja kristinuskosta? Erään perimätiedon mukaan Muhammed kohtasi matkalla Syyriaan Baira -nimisen munkin, joka pyysi häntä jumalan sanansaattajaksi.

Toisen perimätiedon mukaan hän tunsi Mekassa jonkun kristityn.

Joka tapauksessa Muhammedin tiedot juutalaisuudesta olivat niin heikot, että hän eräässä vaiheessa lienee joutunut juutalaisten pilkan kohteeksi yrittäessään käännyttää heitä islamiin.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa millainen islamista olisi tullut, jos arabiassa olisi ollut Ruotsin mallin mukaista kaikille pakollista uskonnon opetusta.

Muhammed alkoi saada lisää ilmestyksiä

Perimätiedon mukaan Muhammed koki kääntymisensä jälkeen vaikeita epäilyn ja masennuksen aikoja, mutta hänen vaimonsa Khadidza tuki häntä.

Pian Muhammed sai ilmestyksen, jossa hänen käskettiin esittää julkisesti, mitä hän oli oppinut.

Pyhiinvaellustulot vaarassa

Ensimmäiset kääntymiset tapahtuivat salassa, mutta pian asiasta tuli julkinen, ja mekkalaiset alkoivat pilkata Muhammedia ja lopulta toimia estääkseen vanhan uskonnon ja pyhiinvaellustulojen tuoman varallisuuden häviämisen.

Käännynnäiset

Muslimien kesken oli kiistaa siitä, kuka oli ensimmäinen miespuolinen käännynnäinen. Ensimmäinen naispuolinen käännynnäinen oli ilmeisesti Muhammedin vaimo Khadidza, mutta muslimeilla ei ole tapana laskea mukaan naisia.

Ensimmäinen miespuolinen käännynnäinen saattoi olla myös joku orja tai köyhä mies, mutta näitäkään ei ole tapana ottaa laskelmissa huomioon.

Eräät väittävät että ensimmäinen miespuolinen käännynnäinen olisi ollut Muhammedin serkku ja vävy myötätunnosta shiialahkoa kohtaan.

Tavallisesti katsotaan että ensimmäinen miespuolinen käännynnäinen olisi ollut Abu Bakr, ensimmäinen kalifi.

Kumppanit, pakolaiset ja auttajat

Muhammedin varhaisista ystävistä käytetään nimityksiä kumppanit, pakomatkaan osallistuneista pakolaiset ja Medinassa mukaan liittyneistä auttajat.

Miksi Allah ei lähettänyt sanomaansa Mekan rikkaille

Vaikka muutamat Mekan johtavista kauppiaista hyväksyivät islamin, enemmistö hänen ensimmäisistä kannattajistaan oli orjia tai köyhiä.

Kuten uudistajat ennen ja jälkeen Muhammedin, Muhammed joutui turvautumaan oppositiovoimiin.

Ylemmät luokat ajattelivat. että, jos Allah halusi lähettää sanoman, miksi hän ei lähettänyt sitä meille.

Muhammedissa he näkivät vallantavoittelijan.

Miksi profeetta ei tee tunnustekoja

Mekan ylimystö väitti, että Muhammed oli saanut ajatuksensa joltakin vieraalta juutalaiselta tai kristityltä, joka neuvoi häntä salaa.

Lisäksi kysyttiin, että jos hän on jumalan profeetta, miksi hän ei esitä mitään tunnustekoa, joka vahvistaa, hänen profetiansa.

Muhammedin kerrotaan vastanneen, että Koraani jäljittelemättömine kielineen oli juuri tuo tunnusteko.

Suku suojasi Muhammedia

Paine käännynnäisiä kohtaan kasvoit ja heitä joutui siirtymään Abessiniaan (Etiopiaan) kristityiden keskuuteen, missä heitä kohdeltiin hyvin.

Muhammedia itseään suojasi hänen sukunsa, vaikka suvunkin kerrottiin olleen boikotissa Muhammedin takia.

Muhammed tunnusti vanhat jumalattaret

Saavuttaakseen mekkalaisten suosion Muhammed perääntyi hieman ja tunnusti vanhat jumalattaret. Suuran 53 jakeiden 19 ja 20 väitetään alkuaan jatkuneen jumalattaret tunnustavina.

Gabriel käski Muhammedin peruuttaa puheensa

Perimätiedon mukaan Gabriel ilmestyi Muhammedille ja saneli hänelle jakeet 22:51–52, jonka jälkeen

Muhammed veti pois entiset puheensa, ja väitti että jumalattaret eivät ole todellisuutta vaan pelkkiä nimiä.

Mekkalaiset tulivat yhä vihaisemmiksi. Kun Muhammedin vaimo ja setä kuolivat n. v. 620, tilanne muuttui vaikeaksi.

Hän yritti saarnata Taifissa, mutta hänelle vain naurettiin.

Pako kivien saattelemana

Kun hän sitten kivien saattelemana oli paennut kaupungista, hän lepäsi viinitarhassa ja rukoili.

Matkalla Mekkaan hän tapasi henkiä (dzinni) jotka halusivat kuulla islamista.

Muhammed saarnasi näille arabialaisten vanhan uskonnon paholaisille (suurat 72 ja 46:28).

Sattumalta muutama käännynnäinen

Muhammedin toiminta näytti tuloksettomalta, mutta sattumalta hän sai käännytettyä muutamia Medinasta tulleita pyhiinvaeltajia.

Mekan markkinoilla (n. v. 620) hän tutustui muutamaan Jathribilaiseen (Medina sen jälkeen, kun Muhammed muutti sinne) kauppiaaseen, ja kuusi heistä liittyi Muhammediin ja lupasi toimia lähetyssaarnaajina Medinassa.

Seuraavana vuonna näistä kauppiaista palasi viisi mukanaan seitsemän kääntynyttä. Kotiin palattuaan nämä kaksitoista tekivät innokasta käännytystyötä.

Kertomusta matkasta Jerusalemiin ja taivaaseen ei uskottu

Mekassa Muhammedilla oli vaikeaa. Hänen kertomustaan matkasta Jerusalemiin ja taivaaseen ei uskottu.

Kerrotaan että Abu Bakr sai omalla horjumattomalla uskollaan seurakunnan epäilijät vaikenemaan.

Vuonna 622 Medinasta saapui enemmän väkeä (73–75, eräiden tietojen mukaan).

Medinassa isot riidat

Nyt mekkalaiset käynnistivät sellaisen painostuksen, että Muhammed kannattajineen päätti siirtyä Medinaan. Medinassa kahden heimon väliset riitaisuudet olivat sekoittaneet asiat pahasti.

Myös kaksi juutalaisheimoa osallistui tähän sotaan, toinen tuki toista heimoa, toinen toista.

Sekavat olot saivat medinalaiset panemaan toivonsa johonkin uuteen, tällä kertaa Muhammediin.

Voimakkaasti juutalaisen Medinan arabeille Muhammedin opit eivät olleet yhtä vieraita kuin mekkalaisille.

Pakolaiset kerääntyivät Medinaan

Mekkalaisten estoyrityksistä huolimatta lähes kaikki pakolaiset pääsivät Medinaan, Muhammedin ja Abu Bakrin kerrotaan poistuneen viimeisinä tehden harhautusliikkeen etelään. (Medina sijaitsi Mekasta pohjoiseen.).

Pakoon liittyy monenlaisia taruja hämähäkeistä tai linnunpesistä, jotka estivät pakoluolan paljastumisen.

Kameli ratkaisi, mihin taloon Muhammed asettui

Medinaan tuli saapua loukkaamatta kumpaakaan kilpailevista heimoista. Kerrotaan, että kameli sai ratkaista, mihin taloon hän asettui. Islamilainen ajanlasku ei ala paon tarkasta päivämäärästä (n. 25 syyskuuta) vaan edellisestä uudenvuodenpäivästä eli 15/16 heinäkuuta. (Uusivuosi siirtyy kuukalenterin mukaan.)

Muhammedin vaikutusvalta kasvoi

Nyt Muhammed ei ollut vainottu mekkalainen vaan, arvostettu uskonnollinen johtaja jolla oli vaikutusvaltaa myös maallisissa asioissa.

Muhammedissa kehittyi ajatus, että maailma kuuntelee vain voimaa ja että epäjumalanpalvojat on tarvittaessa käännytettävä miekalla.

Muut yksijumalaiset on pakotettava veron avulla tunnustamaan islamin ylivalta.

Pyhä sota Mekkaa vastaan

Toisaalta Muhammed alkoi saarnata pyhää sotaa Pyhä sota (dzihad, jihad) Mekkaa vastaan.

Tämä oli vaikeaa, koska kaupunkien välillä oli pitkäaikaiset sukulaisuuteen ja kauppaan perustuvat suhteet.

Toisaalta Mekasta tulleita pakolaisia lienee ollut helppo saada mukaan ensimmäisiin tuottaviin ryöstöretkiin, joilla pyhää sotaa pyrittiin rahoittamaan

Juutalaisten ryöstäminen antoi rahalähteen

Kun Muhammed riitaantui rikkaiden juutalaisten kanssa ja alkoi karkottaa juutalaisyhdyskuntia Medinan ympäristöstä takavarikoiden näiden omaisuuden.

Sotien rahoitukseen löytyi uusi tuottava rahalähde.

Muhammed ja juutalaiset

Muhammedin suhde juutalaisiin oli aluksi hyvä, kun juutalaiset panivat tyydytyksellä merkille, ettei Muhammed liittynyt kristittyihin.

Kun he sitten huomasivat, että Muhammed tulkitsi juutalaisten pyhiä kirjoja miten sattui, he ryhtyivät arvostelemaan Muhammedia.

Aluksi ristiriita kuitenkin selvitettiin kolmen väestöryhmän (Mekasta tulleet, Medinan arabit ja Medinan juutalaiset) sopimuksella.

Ensin juutalaisia jumalanpalvelusmenoja

Muhammed yritti myös saada juutalaisia puolelleen järjestämällä muslimien jumalanpalvelusmenot muistuttamaan juutalaisten menoja.

Paasto (syöntikielto) määrättiin jäljittelemään juutalaisten paastoa. Arabien kahteen rukoushetkeen lisättiin kolmas, joka vastasi juutalaisten tapoja.

Rukouksen kuuluttaja muaddhin käytti kuitenkin ihmisääntä, koska pasuunoiden, puupalikoiden yms. oletettiin houkuttelevat paikalle pahoja henkiä.

Rukoussuunta oli aluksi Jerusalemiin päin, ja perjantaisin alettiin pitää jumalanpalveluksia.

Juutalaiset pitivät Muhammedia oppimattomana

Juutalaisten kanssa syntyi kuitenkin uusia riitoja. Rabbiinit ivasivat Muhammedin oppimattomuutta. Muhammed alkoi korostaa arabikansallista puolta uskonnossaan.

Muhammed muutti palvontamenoja

Riitaannuttuaan juutalaisten kanssa Muhammed päätti muuttaa myös uskontonsa menoja.

Kuukauden paasto auringon noususta auringon laskuun

Hän määräsi paaston, joka juutalaisten tavan mukaan kesti vain ns. sovituspäivät, ramadan -kuukaudeksi, joka on kuuvuoden yhdeksäs kuukausi.

Paasto kestää joka päivä auringonnoususta auringonlaskuun.

Rukoussuunta käännettiin Jerusalemista Mekkaan

Rukoussuunnan hän määräsi Jerusalemin sijasta Mekassa sijaitsevaa Kaabaa kohti.

Muhammed toivoi pääsevänsä Mekan valtiaaksi jolloin hän voisi tehdä Kaabasta islamin temppelin.

Juutalaiset ja kristityt ovat väärentäneet uskonnon

Muhammed selitti, että Kaaban olivat perustaneet Aabraham ja hänen poikansa Ismael, jotka Muhammedin mukaan olivat arabien esi-isiä.

Aabraham- nimisen paimentolaisheimon tiedetään eläneen jossain muinaisen Babylonian alueella, mutta historiallisia todisteita siitä että Aabraham- heimon jäsenet olisivat liikkuneet Palestiinassa tai Arabiassa, ei ole.

Edelleen Muhammed väitti, ett islam on Aabrahamin ja Ismaelin uskonto, jota juutalaiset ja kristityt ovat väärentäneet.

Muhammed rikkoi ryöstöretkisäädäksiä

Paitsi uskonnollisia syitä Muhammedilla oli Mekan valtaamiseen myös taloudellisia vaikuttimia. Mekasta Medinaan muuttaneet siirtolaiset olivat köyhiä, ja köyhän Medinan oli vaikea elättää heitä.

Muhammed alkoi ahdistella mekkalaisten karavaaneja

Arabit tekivät kyllä ryöstöretkiä mutta vuoden kaksi viimeistä ensimmäinen sekä yksi kuukausi keskellä vuotta oli yleisesti ns. rauhoitettuja kuukausia, joiden aikana ryöstöretkiä ja sotaa ei saanut harrastaa.

Muhammed rikkoi tämän perinteen hyökkäämällä mekkalaisen karavaanin kimppuun jo ennen rauhoitetun kuukauden loppua.

Pari kuukautta myöhemmin hän lähetti suuremman rosvoukon ryöstämään suurta karavaania.

Mekkalaiset tekivät vastahyökkäyksen

Mekkalaiset saivat asiasta vihiä ja lähettivät Muhammedia vastaan vielä suuremman joukon.

Kuuluisassa Badrin taistelussa saalinhimoiset muslimit kuitenkin löivät mekkalaiset v. 624.

Erään -tiedon mukaan ryöstösaalista saatiin, toisen tiedon mukaan karavaani pääsi turvaan.

Joka tapauksessa islamiin alkoi liittyä taloudellisista syistä sellaisiakin, jotka eivät tosissaan uskoneet (teeskentelijät), ja Muhammedin asema tuli entistä vahvemmaksi.

Muhammed alkoi järjestelmällisesti ryöstää juutalaisia

Nyt Muhammed ryhtyi näyttämään mahtiaan myös juutalaisille. Muhammed karkotti ensin Medinan lähellä asuneen pääasiassa kultasepistä koostuneen juutalaisheimon ja sai huomattavan ryöstösaaliin.

Medinalaisten painostuksesta Muhammed kuitenkin joutui säästämään juutalaisten hengen, sillä tämä heimo oli aiemmin tukenut toista kilpailevista medinalaisheimoista.

Mekkalaisten kostoretki

Vanhan arabialaisen perinteen vuoksi mekkalaisten oli kostettava Badrin tappio. Seuraavana vuonna mekkalaiset varustivat huomattavan suuren, tuhansia miehiä käsittävän sotajoukon, joka löi Muhammedin armeijan Ohodin luona ja Muhammed itsekin haavoittui.

Toistenmukaan mekkalaiset tyytyivät siihen, että olivat kostaneet edellisen tappionsa ja palasivat koteihinsa. Toisten mielestä mekkalaiset todella uskoivat huhuihin, joiden mukaan Muhammed olisi kaatunut. Joka tapauksessa Medina pelastui.

Tappio jumalan määräämä kohtalo

Muhammedilla oli tappion johdosta kova selittely. Koraanissa (s. 33) hän syyttää medinalaisia kurittomuudesta. Omaisia hän lohdutti saarnaamalla luottamusta jumalan määräämään kohtaloon (s. 3:134).

Muhammed kaatoi juutalaisten palmulehdon

Nyt Muhammed ryhtyi piirittämään linnoissa asuvaa juutalaisheimoa kaupungin ulkopuolella.

Vastoi yleistä tapaa hän hakkasi maahan heidän palmulehtonsa, ja muutaman viikon perästä heimo antautui ja karkotettiin.

Viini kallista, siksi viininjuontikielto

Näihin aikoihin Muhammedin väitetään julistaneen viininjuontikiellon, jota on selitetty viinin korkealla hinnalla, eihän erämaassa voinut kasvattaa viinirypälettä.

Taivaassa saa ryypätä ja naida

Sen sijaan taivaassa ainakin miehiä odottavat viini ja mustasilmäiset, ikuisesti nuoret naiset. Viininjuontikieltoon viittaavia Muhammedia vanhempiakin arabialaisia tekstejä on.

Vallihautasota

Kun mekkalaiset kuulivat Muhammedin olevan hyvissä voimissa ja jatkavan ryöstöretkiään, he ryhtyivät suunnittelemaan sotaretkeä Muhammedia vastaan.

Heillä oli liittolaisina mm. karkotettuja juutalaisia. Erään persialaisen neuvosta Muhammedin kerrotaan antaneen kaivaa Medinan ympärille vallihaudan, ja sotaa kutsutaan vallihautasodaksi.


Vuonna 627 mekkalaisten ilmoitetaan hyökänneen 10.000 miehen voimalla. Vallihaudat olivat mekkalaisille outo puolustuskeino, ja tie palasivat kotiinsa yrittämättä valloittaa Medinaa.

Muhammedin väitetään myös lietsoneen eripuraisuutta mekkalaisista, juutalaisista ja beduiineista. koostuvan mekkalaisarmeijan keskuuteen.

Pitkä sota ei ole erämaassa mahdollinenkaan.

800 juutalaismiestä tapettiin, naiset ja lapset orjiksi

Tilanteen helpotuttua Muhammed sai ilmestyksen jonka mukaan jäljellä oleva juutalaisheimo oli pettänyt heidät. Taistelussa haavoittunut medinalainen sai nyt ratkaista mitä "pettureille" tehdään. 800 miestä tapettiin, naiset ja lapset tehtiin orjiksi.

Oikeus käydä pyhiinvaelluksilla Mekkaan

Seuraavana vuonna Muhammed päätti lähteä itse pienen aseistetun joukon saattamana pyhiinvaellusmatkalle Mekkaan. Häntä ei kuitenkaan päästetty Mekkaan, mutta hän onnistui sopimaan, että seuraavana vuonna hän saisi tehdä pyhiinvaellusretken (Hudaibijan sopimus).

Samalla muslimeille taattiin kymmeneksi vuodeksi oikeus aselevon vallitessa käydä pyhiinvaelluksella.

Juutalaissiirtokuntien ryöstämistä jatkettiin

Jonkinlaisena korvauksena Mekan nöyryytyksestä Muhammed salli kannattajiensa jatkaa juutalaissiirtokuntien ryöstämistä.

Tällä kertaa juutalaiset tuomittiin maksamaan puolet kiinteistöjensä tuloista muslimeille.

Vasta kalifi Omar ryhtyi toden teolla karkottamaan juutalaisia Arabiasta.

Muhammed sai muutamia kannattajia Mekasta

Vuonna 629 Muhammedin sallittiin todella tehdä pyhiinvaellusretki Kaabaan. Kun mekkalaiset näkivät, ettei Muhammed uhannut Mekan asemaa pyhiinvaelluskeskuksena, hän sai muutamia vaikutusvaltaisia kannattajia Mekasta.

Valloituksia muualla

Samaan aikaan Muhammed sai valtaansa huomattavan osan Arabian niemimaata, vaikka bysanttilaisia vastaan käydyissä taisteluissa hän kärsi tappioitakin.

Mekkaa vastaan hän hyökkäsi 630 väittäen mekkalaisten rikkoneen aselevon käymällä muslimien suojeleman heimon kimppuun.

Muhammed varusti 10.000 miehen sotajoukon, mutta hän ei kohdannut suurta vastarintaa. Mekkalaisia tapettiin suhteellisen vähän tässä valtauksessa.

Muhammed puhdisti Kaaban temppelin "epäjumalista"

Saavuttuaan valloittajana Kaaban temppeliin Muhammed puhdisti sen "epäjumalista", kerrotaan, että Jeesusta ja neitsyt Mariaa esittävät kuvat saivat jäädä. Nekin tuhoutuivat myöhemmin.

Muhammed valtaa lisää alueita

Muutamia viikkoja Mekan valtauksen jälleen Muhammed joutui jatkamaan sotaa.

Hunain taistelussa hän löi Taifin sotavoimat, ja itse kaupunki antautui piirittäville beduiineille myöhemmin.

Medinaan palattuaan Muhammed sai vastaanottaa beduiinien lähetystöjä, jotka vakuuttivat hänelle uskollisuuttaan.

Myös Pohjois-arabian kristittyjä kääntyi islamiin, Akaban kristittyjen kanssa Muhammed solmi sopimuksen verojen maksamisesta Muhammedille.

Muhammed ottaa kantaa juutalaisiin ja kristittyihin

Muhammed joutui muutenkin ottamaan kantaa kristittyihin.

Koraanin suurasta 9:29 alkaen hän esittää näkemyksensä juutalaisten ja kristittyjen harhaoppisuudesta.

Toisaalta samassa suurassa oikeutetaan muslimit tekemään sopimuksia jopa monijumalaisten kanssa.

Juutalaisia Muhammed syyttää Ezran palvonnasta ja kristittyjä jumalan pojan palvonnasta.

Tutkijat ovat jossain määrin epätietoista siitä, mistä käsitys Ezran (Esran) palvonnasta on peräisin. Ezran kyllä arvellaan sanelleen Mooseksen kirjat Babyloniasta palattuaan.

Jäähyväispyhiinvaellus

Vuonna 632 Muhammed suoritti. jäähyväispyhiinvaelluksen Mekkaan.

Tämän pyhiinvaelluksen esikuvan mukaan muslimit vieläkin vaeltavat Mekassa.

Vähän tämän jälkeen hän kuoli. Kuolemaansa mennessä hän oli saanut lähes koko Arabian valvontaansa.

Tehtäviä

  1. Mitkä tekijät saattoivat edistää Muhammedin kehitystä profeetaksi?
  2. Mitkä seikat yhteiskunnallisissa ja poliittisissa oloissa edistivät Muhammedin toimintaa?
  3. Mitkä tekijät vaikuttivat Muhammedin suhtautumiseen a) juutalaisiin b) kristittyihin e) monijumalaisiin d) kieltäjiin (ateisteihin).
  4. Piirtäkää kartta ja merkitkää siihen Muhammedin elämän tärkeitä paikkoja.
  5. Miksi Muhammedin vastustajat eivät onnistuneet tuhoamaan häntä Mekassa?
  6. Miksi Muhammed sai paljon vaikutusvaltaa Medinassa?
  7. Miten Muhammed rahoitti toimintaansa?
  8. Miten Muhammed käytti hyväkseen Arabian eri väestöryhmien ja heimojen välisiä ristiriitoja?
  9. Mitkä yhteiskunnalliset tekijät vaikuttivat Muhammedin oppiin?

Koraani

Jäljennös taivaassa olevasta taulusta

Oikeaoppisen islamin mukaan Koraani on käännös taivaassa olevasta taulusta.

Koraani. on siis erehtymätöntä jumalan sanaa.

Vielä nykyään suhteellisen harvat muslimit uskaltavat julkisesti asettaa Koraanin erehtymättömyyden kyseenalaiseksi.

Tosin islamin historian aikana on yritetty viedä läpi sellaistakin oppia, jonka mukaan Koraani on luotu, ei taivaassa oleva (mutaziliitit).

Jumalan ja profeetan välittäjät

Jumalan ja profeetan välillä on seuraavat välittäjät:
  • pyhä henki,
  • uskollinen henki,
  • hänen sanansa henki ja
  • meidän sanamme henki.
Islamilaisen perinteen mukaan uskollinen henki on enkeli Gabriel, tosin suufilaiset mystikot katsovat ihmisen voivan olla suorassa yhteydessä jumalaan, jopa yhtyä jumalaan

On erimielisyyttä siitä, osasiko Muhammed lukea ja kirjoittaa. Luultavasti hän kauppiaana osasi kumpaakin jonkin verran, mutta Koraani syntyi Muhammedin kuoleman jälkeen (kirjoitetuista muistiinpanoista ja muistiin painetusta tiedosta).

Neljä kilpailevaa laitosta Koraanista

Yleisesti arvellaan, että osa Koraania oli valmiina jo Muhammedin eläessä, mutta kirjoittamista jatkui usean kalifin (seuraajan) aikana.

Ennen kuin lopullinen Koraani syntyi, markkinoilla oli ainakin neljä kilpailevaa laitosta.

Nämä ovat jo kauan sitten hävinneet, mutta perimätiedon mukaan eräät sisälsivät enemmän, eräät vähemmän säkeitä kuin virallinen Koraani.

Yksi ryhmä ei hyväksynyt uutta laitosta, ja heidän koraaninsa lienee ollut käytössä noin vuoteen 1 000 asti.

Koska Koraani viimeisteltiin omaijadi- (umaijadi-) kalifin aikana, syntyi syytös, että Koraanista on jätetty pois ne kohdat, joissa Muhammed kiroaa omaijadit.

Koraani ei alun perin sisältänyt vokaaleja

Teksti, jolla Koraani alun perin kirjoitettiin, ei sisältänyt vokaaleja (samoin oli laita Vanhassa testamentissa).

Yksimielisyys tekstin tulkinnasta syntyi hitaasti. Tekstin järjestys Koraanissa on mielivaltainen.

Pisimmät ja todennäköisesti myöhäisimmät suurat on pantu alkuun ja lyhimmät loppuun.

Pyhien kirjojen tulkinta

Koraanin tulkinta on siis lähes yhtä vaikeaa kuin muidenkin pyhien kirjojen, mutta muslimit uskaltavat vain harvoin keskustella näistä kysymyksistä.

Ajatus, että Koraani on jäljennös taivaassa olevasta taulusta, periytyy muinaisilta sumerilaisilta, joilta se on kulkeutunut mm. juutalaisille.

Helvetillä pelottelu

Suurat, jotka ovat todennäköisesti vanhimpia, varoittavat helvetistä, joka odottaa epäjumalanpalvojia.

Helvetillä pelottelu on esiintynyt lukuisilla profeetoilla sen jälkeen, kun helvetti oli keksitty idän suurissa uskonnoissa.

Helvettiä kuvailemalla suomalaisetkin saarnaajat Niilo Yli-Vainiota myöten ovat aloittaneet uransa.

Muhammedin mukaan helvetti odottaa epäjumalanpalvojia, väärämielisiä ja itsekkäitä rikkaita.

Kaikkeuden luoja herättää kuolleet viimeiselle tuomiolle

Jumala onkaikkeuden luoja, joka antaa elämän ja uudistaa sen kuoleman jälkeen, kun ruumiit nousevat haudoistaan.

Uskovia odottaa paratiisi, jokien halkoma puutarha, jossa palvelevat tummasilmäiset neidot ja kauniit nuorukaiset.

Kultamaljoista juodaan viiniä, jonka juonti maallisessa elämässä on kiellettyä.

Helvetti on taas sakean savun ja polttavan kuumuuden täyttämä paikka.

Siellä vääräuskoisia keitetään kiehuvassa vedessä.

Jumala antaa ihmiselle anteeksi pienemmät synnit, mutta suuriin synteihin syyllistyneitä odottaa ankara rangaistus.

Juutalaiset ja kristilliset lähteet

Todennäköisesti Muhammed uskoi aluksi saavansa jonkinlaista tukea juutalaisilta ja kristityiltä.

Myöhemmin Muhammed väitti että jumala oli aikaisemmin antanut saman sanoman juutalaisille ja kristityille, mutta nämä olivat väärentäneet sen.

Muhammed näyttää tunteneen myös Vanhan testamentin jälkeisiä juutalaisuuden kehitelmiä sekä Uudesta testamentista pois jätettyjä kertomuksia.

On mahdollista että Muhammedilla oli aluksi jonkinlaisia yhteyksiä Mekan juutalaisiin ja kristittyihin.

Medinassa juutalaiset asettuivat vastustamaan häntä, ja tietysti myös monet kristityt tekivät sitkeää vastarintaa.

Karjan suura

Mekkalainen. 165 jaetta.

Jumalan, armeliaan Armahtajan nimeen!

1. Ylistys Jumalalle, joka on luonut taivaat ja maan ja asettanut pimeyden ja valkeuden. Sitten ne, jotka ovat uskottomia, asettavat vertaisia Herransa -rinnalle.

2. Hän on se, joka on luonut teidät savesta; sitten hän on määrännyt määräajan, ja tarkkaan määritelty määräaika on hänen luonaan. Sitten te vielä epäilette.

3. Hän on Jumala taivaassa ja maan päällä; hän tietää teidän salaiset ja julkiset asianne ja tietää, mitä te ansaitsette.

4. Heille ei tule sellaista merkkiä heidän Herraltaan, etteivät he poikkeaisi siitä pois.

5. He ovat jo väittäneet valheeksi totuutta, kun se tuli heille, mutaa he ovat saava ilmoituksen siitä, mitä he pilkkasivat.

Koska juutalaiset ja kristityt olivat sekä sisäisesti että keskenään erimielisiä, Muhammedin oli helppo vakuuttua, että nämä olivat väärentäneet alkuperäisen ilmoituksen

Koraanin pääväite

Muslimien mukaan Koraanin pääväite on, että on olemassa vain yksi jumala, ja toiseksi. tärkein. väite on, että jumala on paljastanut tahtonsa apostoleilleen, joista viimeinen on Muhammed, profeettain sinetti. (Suura 4:135)

Armo ja anteeksianto, helvetin kauhut

Toisaalta Koraani korostaa jumalan armoa ja anteeksiantavaisuutta, toisaalta se kuvaa synkin värein helvetin kauhuja.

Kaikkiatietävä ja kaikkivaltias, mutta ei sidottu inhimilliseen oikeudenmukaisuuteen

Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivaltias. Vaikka hän on kaiken yläpuolella, hän on yhtä lähellä ihmistä kuin hänen niskansa.

Vaikka jumala ei ole sidottu ihmisen käsityksiin oikeudenmukaisuudesta, hän vihaa epäoikeudenmukaisuutta ja vaatii ystävällisyyttä orpoja leskiä ja köyhiä kohtaan.

Muhammed ei ole sosialisti

Sosialisti Muhammed ei kuitenkaan ole, vaan hän pitää Arabian silloista talousjärjestelmää jumalan järjestyksenä.

Pahan ongelma kristityillä

Kun kristityt usein joutuvat vaikeuksiin kysyttäessä miksi jumala sallii pahan olemassaolon, oikeaoppisella muslimilla on aina selvä vastaus: jumala voi olla mitä haluaa, hyvä tai paha.

Eräät lahkot, kuten mutaziliitit, ovat vastustaneet tätä käsitystä.

Korkeimmat enkelit (sanansaattajat)

Koraanin käsitys enkeleistä on samanlainen kuin juutalaisuuden ja kristinuskon.

Neljä korkeinta enkeliä ovat
  1. Gabriel,
  2. Mikael,
  3. Azrael ja
  4. Israfil.

Hyvät ja pahat henget

Enkeleiden lisäksi Koraanissa puhutaan olioista, jotka ovat ihmisen ja enkeleiden välimuotoja.

Ne ovat tulta, ja niistä käytetään nimitystä dzinn. Niitä on kahta lajia, hyviä ja pahoja.

Pahojen henkien esimies on Saatana (Iblis)

Pahojen henkien esimies on saatana, Iblis. Saatana raivoaa ympäri maailmaa kuten keskiajan kristittyjen paholainen, Koraanin mukaan Muhammed paremman kuulijakunnan puutteessa saarnasi hengillekin.

Viimeinen tuomio

Myös Koraanin käsitys viimeisestä tuomiosta on samanlainen kuin vanhemmissa uskonnoissa.

Kukaan ei tiedä hetkeä, sitten trumpetit soivat ja haudat antavat kuolleensa, jotka tuomitaan tekojensa mukaan.

Jos tilikirja pannaan oikeaan käteen, pääsee taivaaseen, jos vasempaan käteen, joutuu helvettiin.

Kuoleman ja kuolleiden ylösnousemuksen välisenä aikana kansa uskoo sielujen lepäävän Väliaika - nimisessä paikassa.

Tärkeimmät pyhät toimitukset

Islamin tärkeimmät pyhät toimitukset ovat
  • rukous,
  • almujen antaminen,
  • paastoaminen ja
  • pyhiinvaellusmatka.

3-5 rukousta päivässä

Koraani vaatii kolme rukousta päivässä, mutta perinnäistapa edellyttää viittä, auringon laskiessa, yöllä, aamunkoitteessa, keskipäivällä ja iltapäivällä. Uskovia kutsuu rukoukseen mueddhin, joka huutaa:

  1. Jumala on kaikkein suurin. Todistan, ettei ole muuta jumalaa kuin jumala (Allah). Todistan, että Muhammed on jumalan apostoli. Tulkaa rukoukseen, tulkaa varmuuteen. Jumala on kaikkein suurin.

Rukous on parempi kuin nukkuminen

Jokainen lause toistetaan ainakin kerran, ja aamulla muistutetaan, että rukous on parempi kuin nukkuminen.

Kasvot Mekkaan päin

Rukous voidaan suorittaa missä paikassa tahansa kasvot Mekkaan päin kääntyneenä (tosin on myös rajoittavia määräyksiä, esim. kirjassa Ajatollahin ajatuksia).

Rukous moskeijassa on suositeltava

Suositeltavaa on rukoilu moskeijassa. Siellä on puoliympyrän muotoinen osa, mihraab, joka osoittaa suunnan Mekkaan.

Rukoukseen kuuluu sarja liikkeitä ja rukouksen aikana luetaan arabiaksi Koraanin avaussuuraa (Fatihah, joskus myös muita suuria.)

Samat sanat lausutaan myös kasvot maassa.

Esimerkiksi täplä Egyptin edesmenneen presidentti Sadatin otsassa johtui rukoilemisesta.

Imaami näyttää mallia

Jotta moskeijassa saavutettaisiin täydellinen yhtenäisyys, etualalla esiintyvä imaami näyttää mallia, kasvot mihrabiin päin suunnattuina.

Kokonaisuutena rukoilu on, mutkikas toimitus, jonka tunteminen yksityiskohtaisesti ei liene ei-muslimeille tarpeen.

Saarna miehille perjantaina

Perjantaina puoliltapäivin moskeijassa on lisäksi saarna.

Naiset rukoilevat kotona

Naisten edellytetään yleensä rukoilevan jumalanpalveluksen aikaan kotona.

Joskus naisille on moskeijassa lehteri

Jos naiset saavat tulla jumalanpalvelukseen, heitä varten on erillinen osasto tai lehteri.

Perjantai ei ole muuten vapaapäivä

Perjantai ei ole muuten vapaapäivä.

Ei kuvia ja veistoksia moskeijoissa

Eri maissa on erilaisia moskeijoja. Pääpiirteissään moskeija muistuttaa mitä tahansa temppeliä. Kuvien ja veistosten puuttuminen erottaa sen esimerkiksi kristillisestä kirkosta.

Moskeijaa tarkoittaa paikkaa, missä heittäydytään polvilleen.

Moskeijan torni, minareetti, tarkoittaa paikkaa, josta tuikkii valoa, ja minareetin ajatuksen muslimit lienevät saaneen majakasta.

Koraanin lukemista varten moskeijassa on saarnastuolia vastaava pulpetti.

Kasvot maassa rukoileminen on yleinen itämainen tapa

Kasvot maassa rukoileminen ei ole muslimien keksimä tapa.

Lähes kaikki itämaiset uskonnot ovat omaksuneet tämän hallitsijalle osoitetun alamaisuuden osoituksen myös taivaan diktaattoreille osoitetun alamaisuuden osoitukseksi.

Peseytyminen ennen moskeijaan menoa

Koska vanhan juutalaisen tavan mukaan puhdistautuminen eli peseytyminen ennen rukousta on pakollinen, moskeijassa tai sen välittömässä läheisyydessä on oltava jokin paikka kasvojen, käsien, käsivarsien ja jalkojen pesemistä varten.

Erämaassa voi peseytyä myös hiekalla.

Paljain jaloin moskeijaan

Moskeijassa ollaan paljain. jaloin, rikkaimmat käyttävät rukousmattoa, köyhemmät jotain kankaanpalasta.

Almut


Almuja eli rahalahjoja annetaan köyhille, sairaille, pyhille miehille ja moskeijalle.

Arabimaissa onkin aina ollut runsaasti kerjäläisiä.

Almuja on kahta lajia, pakollisia ja vapaehtoisia.

Aikoinaan almut kokosi virkamies, nykyään almujen antaminen alkaa olla vapaaehtoista niissä maissa, joissa köyhistä ja sairaista aletaan huolehtia valtion puolesta.

Pakollisten almujen määrä oli eräiden tietojen mukaan neljäskymmenes osa omaisuudesta, eräiden tietojen mukaan neljäskymmenes osa tuloista.

Paastoaminen

Juutalaisuudesta islam on perinyt paastoamisen.

Ramadan - kuukauden aikana syöminen ja juominen ovat kiellettyjä auringonnousun ja auringonlaskun välillä.

Kiellettyjä ovat myös tupakointi ja sukupuolinen kanssakäyminen.

Koska muslimit käyttävät kuukalenteria, ramadan -kuukausi saattaa osua mihin aikaan vuotta tahansa, jopa pahimpaan kesähelteeseen.

Erityisesti kuumalla ilmalla paastoaminen saattaa olla hengenvaarallista.

Sairaiden ja matkustavien sallitaan olla paastoamatta, mutta heidän on paastottava vastaava aika muulloin.

Vaikeuksia paastota siellä, missä aurinko ei laske ollenkaan

Määrätessään paastoamisesta Muhammed ei ilmeisesti tiennyt, että napa-alueilla aurinko saattaa paistaa koko ramadan -kuukauden ajan tehden syömisen ja juomisen mahdottomaksi kokonaiseksi kuukaudeksi.

Paaston aikana muslimin on omistauduttava hartaudenharjoitukselle. Paasto päättyy juhlaan.

Muslimien juhlia

Muita muslimien juhlia ovat vuoden päättymisjuhlat ja uudenvuodenjuhlat, jolloin annetaan lahjoja.

Paasto tekosyynä laiskotteluun

Nykyaikaistuneissa muslimivaltioissa paastoa on ryhdytty rajoittamaan, koska paastoa pidetään tekosyynä laiskotteluun.

Pyhiinvaellus Mekkaan

Koraanin mukaan (22:27) Aabraham aloitti pyhiinvaellusperinteen Mekkaan.

Jokaisen muslimin olisi pyrittävä tekemään pyhiinvaellusmatka Mekkaan ainakin kerran eläessään.

Matka ei ole täydellinen ilman käyntiä Muhammedin haudalla Medinassa.

Suuri pyhiinvaellus

Ns. suuri pyhiinvaellus tapahtuu suurin piirtein seuraavaan tapaan. Ensin suoritetaan pieni pyhiinvaellus.

Vaatteet vaihdetaan kahdesta kappaleesta tehtyyn pyhiinvaelluspukuun, muut vaatteet paitsi sandaalit ovat kiellettyjä.

Kaaba kierretään seitsemään kertaan vastapäivään ja suudellaan joka kerta kiveä.

Sitten juodaan pyhän lähteen vettä.

Sitten juostaan kahden kukkulan välillä seitsemään kertaan.

Sitten mennään Minaan laaksoon, jossa yövytään.

Seuraavana päivänä kokoonnutaan Arafat- vuorelle, Gabriel opetti tällä vuorella Adamia rukoilemaan.

Seuraavana aamuna saavutaan Minaan, jossa jokainen heittää seitsemän kiveä pylvääseen, joka kuvaa paholaista.

Kerrotaan, että Aabraham olisi täällä karkottanut kivittämällä paholaisen, joka yritti estää hänen kulkunsa laakson kautta.

Beduiinit ajavat paikalle suuria lammaslaumoja, ja jokainen pyhiinvaeltaja leikkaa lampaalta kurkun lausuen "Allahin, armeliaan armahtavaisen nimeen. Allah on suuri."

Puhdistusuhrin jälkeen pyhiinvaeltajien on lupa pukeutua arkivaatteisiinsa, leikata tukkansa ja ajaa partansa, jotka ovat koko pyhiinvaelluksen ajan saaneet vapaasti kasvaa.

Niiden, jotka eivät voi ottaa osaa pyhiinvaellukseen, on vietettävä 11.–13. päivien välistä aikaa (suuri pyhiinvaellus) pyhänä, ja lampaan teurastus on yleistä.

Alun perin pyhiinvaellus suoritettiin alasti

Pyhiinvaellusperinne on arabialaista alkuperää, ja alun perin pyhiinvaellus suoritettiin alasti.

Muhammed teki pyhiinvaellukseen muutamia muitakin muutoksia, mm. muutti Kaaban kiertosuunnan vastakkaiseksi.

Usko Allahiin ja häneen proteettaansa Muhammediin on islamin viiden pilari

Kun edellä lueteltuihin neljään tapaan lisätään usko Allahiin ja häneen profeettaansa Muhammediin, saadaan islamin viisi uskon pilaria.

Ympärileikkaus

Kaikki miespuoliset muslimit ympärileikataan 6 vuoden ikäisinä (vrt. juutalaisuus).

Tämä on vanha arabialainen tapa. Miesten ympärileikkauksesta on tietysti haittaa, mutta muslimeilla esiintyy myös naisten ympärileikkaus, joka tarkoittaa klitoriksen poistamista.

Ympärileikkauksen avulla naista estetään saamasta nautintoa sukupuolielämästä.

Tällä tavoin halutaan estää naisten uskottomuus. Tämä epäinhimillinen tapa on edelleen käytössä esimerkiksi Egyptin maaseudulla.

Koraani ei määrää naisten ympärileikkausta, mutta taistelu tätä epäinhimillistä tapaa vastaan on osoittautunut vaikeaksi.

Syönti-juonti- ym. kieltoja

Alkoholipitoisten juomien nauttiminen, sianlihan syönti ja pelaaminen ovat muslimeilta kiellettyjä.

Alkoholin käyttökielto ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei muslimeilla olisi huumeongelmaa.

Alkoholin korvasi hasis, jonka käyttö on islamilaisissa maissa yleensä sallittu.

Sianlihan syöntikielto esiintyy mm. juutalaisil1a, ja sitä on perusteltu trikiinivaaralla, joka varmaan islamin syntyaikoihin oli todellinen.

Itsestään kuolleiden eläinten lihan syönti on myös kiellettyä.

Lihaa on käsiteltävä juutalaisen perinteen mukaisesti, mikä on eläinten oikeuksien vastaista.

Käskyt juutalaisuudessa ja islamissa

Juutalaisten kymmenen käskyn vastinetta ei ole, mutta suura 17:23–40 sisältää ensimmäisen, viidennen, kuudennen, seitsemännen, kahdeksannen, yhdeksännen ja kymmenennen. Lisäksi vanhempia käsketään kohdella hyvin, välttää tarpeetonta tuhlaamista, väärien mittojen käyttöä ja pöyhkeyttä.

Islam hyväksyy orjuuden

Kuten myös kristinusko ja sitä aikaisemmat uskonnot islam hyväksyy orjuuden. Orjia on kuitenkin kohdeltava ystävällisesti.

Jos isäntä ei tarvitse orjaa jalkavaimokseen, orjan on sallittava mennä naimisiin.

Orjalla on oikeus ostaa vapautensa.

Orjan vapauttaminen on hyvä teko.

Miehet olkoot naisten esimiehiä

Koraani sanoo: "Miehet olkoot naisten esimiehiä sillä oikeudella, jonka Jumala on antanut toisille ennen toisia..." .

Kaikista yhteisöllisistä kysymyksistä Koraani käsittelee eniten naisen asemaa'.

Miehellä saa olla samaan aikaan enintään neljä vaimoa ja rajoittamaton määrä jalkavaimoja.

Koraanin mukaan vaimoja on kohdeltava ystävällisesti ja tasapuolisesti, jos mies ei pysty käsittelemään heitä tasapuolisesti hänen on tyydyttävä yhteen,

Tosin profeetalla itselläänkin oli lempivaimo.

Haaremilaitos ja avioliitto

Haaremilaitoksen kerrotaan syntyneen Abbasidien hallitsijasuvun aikaan, toisaalta vanhan arabialaisen ritarillisuuden perinteen väitetään kulkeutuneen Eurooppaan islamilaisen Espanjan kautta.

Mies maksaa vaimolle, kun avioliitto solmitaan, ja näin saatu omaisuus jää vaimon omaisuudeksi.

Mies voi erota vaimostaan koska tahansa, mutta hän ei voi ottaa vaimoaan takaisin, ennen kuin tämä on ollut uudestaan naimisissa ja eronnut.

Yleensä nainen ei voi erota millään perusteella. Mies voi lyödä vaimoaan.

Nykyään viranomaisvalvontaa

Monissa islamilaisissa maissa avioliitto ja avioero on nykyään asetettu viranomaisten valvontaan, ja eräissä maissa on jopa siirrytty yksiavioisuuteen ja helpotettu naisen eronsaantimahdollisuuksia.

Toisaalta islamin elpyminen mm. Iranissa ja Pakistanissa on johtanut vakavaan taantumaan

Ankaria rangaistuksia

Koraani sanoo (24:2):

"Avioliittoa rikkovalle naiselle ja miehelle on annettava sata raipaniskua kummallekin."

Koska myös Muhammedin lempivaimoa epäiltiin uskottomuudesta ja Muhammed myöhemmin taivaalliseen ilmestykseen perustaen totesi syytökset perättömiksi, todistajia aviorikokselle tarvitaan yleensä neljä.

"Niille, jotka panettelevat naituja naisia eivätkä siten esitä neljää todistajaa, on annettava kahdeksankymmentä raipaniskua..."

Jos uskoton on vietellyt muslimin, tämä rangaistaan uskottoman kuolemalla.

Eräissä paikoissa muukin aviorikos saatetaan rangaista naisen kuolemalla.

Mainittakoon, että kuolemanrangaistus on myös seurauksena Jumalan, profeetan ja hänen edeltäjiensä pilkkaamisesta sekä islamista luopumisesta.

On tosin muistettavat että Suomen kristitty arkkipiispa Johansson vaati vielä vuoden 1888 valtiopäivillä kuolemanrangaistusta kristittyjen jumalan pilkkaamisesta

Naispuolisen avionrikkojan kivittäminen

Naispuolisen avionrikkojan kivittäminen on suoritettavakivittä säädyllisellä tavalla. Nainen haudataan ensin vyötäröään myöten maahan, ja vasta sitten hänet kivitetään.

Eunukit

Rikkaiden muslimien haaremit vakiintuivat abbasidien aikana.

Haaremiin joutuneiden naisten vapautta rajoitetaan huomattavasti. Haaremin vartijoina käytetään mm. kastroituja miehiä (kivekset poistettu) eli eunukkeja.

Aluksi eunukkeja saatiin kristillisestä Bysantista, jossa heitä käytettiin heleän äänensä vuoksi kirkkokuorossa.

Orjakauppa

Haaremilaitos ja armeija lisäsivät orjakauppaa.

Toisaalta henkivartiokaartiin ja armeijaan kuuluvat orjat saattoivat sopivissa olosuhteissa hallita kokonaisia valtakunta.

Kuuluisat mamelukit olivat alkuaan ostettuja orjia.

Pyhä sota

Ei-islamilaisissa maissa puhutaan usein islamin pyhästä sodasta.

Varsinkin kristityt ovat asein korostaneet muslimien herkkyyttä pyhään sotaan.

Koraanin käsitys pyhästä sodasta on yhtä ristiriitainen kuin Uuden testamentin käsitys vääräuskoisista.

Pyhä sota viittaa lähinnä Arabian niemimaan valtaukseen, ja Koraanissa esiintyy ristiriitaisia lausumia esim. juutalaisten ja kristittyjen kohtelusta viimeisellä tuomiolla (5:850, 2:59, 3:79).

Pyhän sodan todellisista motiiveista kirjoittaa eräs arabirunoilija mm.:

"Et jättänyt paimentolaiselämää paratiisin takia, vaan varmaankin, koska kaipasit leipää ja taateleita."

Hiljaisuus Koraania luettaessa

Koska Koraani on muslimille erityinen pyhä kirja, Koraania luettaessa on oltava ehdottoman hiljaa, silloin ei saa juoda eikä tupakoida.

Koraani on aina sijoitettava muita kirjoja ylemmäksi.

Koraani on taikakalu sairauksia ja onnettomuuksia vastaan.

Islamilaisissa maissa käytetään tosin muitakin taikaesineitä, mm. taikaneliöitä, joihin on kirjoitettulukuja.

Lasten on opittava Koraani ulkoa

Monissa maissa alle kymmenvuotiaiden lasten on opittava Koraani ulkoa.

Liiallinen ulkoa oppiminen tapahtuu usein älyllisen kehityksen kustannuksella.

Energiaa ei riitä ajatteluun, kun kaikki voimavarat suunnataan Koraania ulkoa oppimiseen.

Islamilaisissa maissa alkaa nykyään olla myös uudenaikaisia kouluja, joissa tyydytään opettelemaan Koraanista vain osia.

Kaikki alkaa Koraanin lukemisella

Kaikki perhe- ja julkiset tapahtumat alkavat Koraanin lukemisella.

Monissa maissa radio välittää otteita Koraanista. "Kärsivällisen ja armollisen Allahin nimessä", muslimi aloittaa aterian, astuu kulkuneuvoon tai taloon jne. välttääkseen huonoa onnea.

Toinen usein esiintyvä lause on: "Ei ole muuta jumalaa kuin jumala (Allah), elävä ja ikuinen.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, kysymystä siitä, miksi. muslimit ovat kautta aikojen yrittäneet saada selville, mitä Muhammed sanoi tai teki sen sijaan että he olisivat pyrkineet totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen ajattelemalla ja tutkimalla asioita itse.
  2. Pohtikaa kysymystä siitä, miksi monet saarnaajat ovat aloittaneet uransa pelottelemalla ihmisiä helvetillä ja ylistelemällä taivaallisia iloja.
  3. Miksi muslimien helvetti on kuuma ja pohjoisten kansojen helvetti kylmä paikka?
  4. Mistä Muhammed päätteli, että juutalaiset ja kristityt ovat väärentäneet alkuperäisen ilmoituksen?
  5. Miksi monet profeetat väittävät olevansa viimeinen profeetta?
  6. Miksi monet uskonnot pitävät uskoa jumalaan ja pyhiin kirjoituksiin tärkeämpinä kuin ihmisen hyvyyttä?
  7. Miksi jumala oikeaoppisten muslimien mukaan sallii pahan olemassaolon?
  8. Pohtikaa kysymystä siitä, sopiiko muslimien käsitys paholaisesta yhteen Jumalan kaikkivaltiuden kansaa.
  9. Pohtikaa kysymystä siitä, miksi muslimien on rukoiltava niin paljon. Miksi rukoilu tapahtuu arabiaksi?
  10. Pohtikaa kysymystä siitä, miksi muslimien rukoilu ja muukin elämä on tarkasti kaavan mukaista?
  11. Miksi muslimit ovat omaksuneet tavan rukoilla kasvot maansa?
  12. Pohtikaa kysymystä siitä, miksi ennen rukousta peseydytään. Mitä vaikutuksia tällä tavalla on?
  13. Verratkaa yhteiskuntaa, jossa huolenpito vähäosaisista perustuu almuihin yhteiskuntaan, jossa sosiaalihuolto huolehtii vähäosaisista.
  14. Miksi paastoamisen perinnettä on vastustettu nykyaikaistuneissa Islamin maissa? Tutkikaa Almanakasta, mihin aikaan vuodesta paastokuukausi on nykyään, Missä osissa maailmaa paasto olisi tällä hetkellä mahdollinen? Missä osissa maailmaa selviäisi kokonaan ilman paastoa?
  15. Pohtikaa pyhiinvaellusperinteen merkitystä islamille.
  16. Luettele islamin viisi peruspilaria.
  17. Luettele islamin tapoja joita a) voidaan pitää yleisinhimillisen moraalin mukaisina, b) joita voidaan pitää yleisinhimillisen moraalin vastaisina, c) tarpeettomina.
  18. Tarkastelkaa Islamin pyhän sodan yhteiskunnallista merkitystä. Verratkaa islamin ja muiden uskontojen miekkalähetystä.
  19. Esiintyykö Suomen kouluissa liikaa yksityiskohtien opiskelua tai ulkolukua?

Islamin apostolinen perinne

Ote teoksesta Ajatollahin ajatuksia

Ateriointiin liittyy kuusitoista huomioon otettavaa asiaa:

  1. molempien käsien peseminen ennen ateriaa,
  2. käsien peseminen ja kuivaaminen aterian jälkeen,
  3. isännän on aloitettava ateria ennen kaikkia vieraita ja päätettävä se heidän jälkeensä,
  4. hänen on pestävä kätensä aterian alussa ennen muita,
  5. häntä seuraa hänen oikealla puolellaan oleva ja niin edelleen aina henkilöön, joka on hänen vasemmalla puolellaan,
  6. aterian jälkeen tämän järjestyksen on oltava päinvastainen,
  7. ateria aloitetaan rukouksella,
  8. jos ruokalajeja on monta, se tehdään jokaisen ruokalajin kohdalla,
  9. syödään oikealla kädellä,
  10. syödään kolmella sormella jättäen kaksi muuta vapaiksi,
  11. otetaan vähän ruokaa jokaiseen suulliseen,
  12. pidennetään ateriaa mahdollisimman paljon,
  13. pureskellaan ruokaa pitkään,
  14. ylistetään Jumalaa aterian lopussa,
  15. nuollaan sormet,
  16. puhdistetaan aterian jälkeen hampaat hammastikulla, joka ei saa olla granaattiomenapuuta, basilikaa, ruokoa

Jumaluusoppineet

Ylin arvovalta islamissa on Koraanilla. Kuten kaikki ns. pyhät kirjat Koraanikin vaatii selittämistä, joka on jumaluusoppineiden tehtävä. He selittävät, mitä tavallisen ihmisen on tehtävä arkipäiväisessä elämässään.

Islamissa arkipäivän velvollisuuksista on säädetty harvinaisen tarkasti. Esimerkiksi käsien, parran ja hiusten pesusta on tarkat ohjeet, samoin suun, sierainten ja korvan puhdistamisesta.

Vaatetuksesta, koruista, tervehtimisestä jne., on monissa islamin maissa yleinen laki.

Tavat ja perimätieto

Muslimien tapojen yleispiirteitä löytyy Koraanista, mutta yksityiskohdat perustuvat perimätietoon, haditheihin.

Kuten myös muissa uskonnoissa islamin piirissä syntyi pian runsaasti keskenään ristiriitaista perimätietoa.

Esimerkiksi kilpailevat hallitsijat (kalifi = seuraaja) ja lahkot yrittivät käyttää perimätietoa hyväkseen.

Keksi itse 4 000 perimätietoa

Tunnustipa eräs mies laskeneensa liikkeelle 4 000 itse keksimäänsä hadithia. Oppineet jakoivat perimätietoa kolmeen ryhmään, "aitoon", "hyvään" ja "heikkoon".

Myöhemmin luokittelua tihennettiin niin, että perimätietoa oli noin viittäkymmentä lajia.

Esimerkiksi al-Bukharin elämänkerran kirjoittaja valitsi sanojensa mukaan 600 000 hadithista 3 000, joita hän piti aitoina.

Arabikirjoittajien syytökset huijauksesta olivat yleisiä, ja monet hadithit on voitu todistaa vääriksi, mm. myöhemmältä ajalta peräisin oleviksi.

On muistettava, että käytännöllisesti katsoen kaikista ns. pyhistä kirjoituksista on löydetty samanlaisia väärennöksiä.

Huonoa arabiaa

Varhaiset kirjoittajat eivät kuitenkaan uskaltaneet sanoa suoraan, että jokin perimätieto oli myöhemmin keksittyä, he tyytyivät välttämään että se oli niin huonoa arabiaa, ettei sen perusteella voitu saada selville profeetan alkuperäistä ajatusta.

Oli tietysti mahdotonta, että profeetta itse olisi puhunut huonoa arabiaa

Sunna (tapa)

Islamilainen tapa (profeetan sanat ja teot), sunna, muotoutui osittain Muhammedin tekemisistä, osittain ensimmäisten kalifien käytännön ratkaisuista, osittain islamia edeltäneistä arabiperinteistä.

Luonnollisesti Muhammedin järjestelmää, joka oli tarkoitettu suojaamaan muutamia lampaita ja kameleja, jouduttiin huomattavasti kehittämään, kun islamista tuli maailmanvalta.

Ilmeisesti monet hallitsijat pyrkivät hallitsemaan mahdollisimman oikeaoppisesti, mutta kerrotaan mm. abbasidien suosineen huhuja omasta jumalattomuudestaan.

Koulukunnat

Islamin päähaaroista, sunnimuslimeista ja shiiamuslimeista, puhutaan erikseen luvussa Islamin lahkot. Sunnimuslimit eli sunniitit jakautuvat neljään lakikoulukuntaani, joiden perustajat ovat Abu Hanifa, Malik al Shafi ja Ibn Hanbal. Neljä oikeaoppista koulukuntaa eroavat toisistaan varsin vähän.

On sanottu. että Abu Hanifa oli koulukuntien perustajista vapaamielisin ja jätti hieman tilaa henkilökohtaiselle mielipiteenmuodostukselle.

Jyrkempien oikeusoppineiden ankaruuden väitetään aiheuttaneen perimätiedon väärentämistäkin.

Hanafiittejä on lähinnä Turkissa ja sen entisissä alusmaissa, Intiassa ja Keski-Aasiassa sekä Ala-Egyptissä.

Monissa maissa tuomarin on kuuluttava johonkin neljästä oikeaoppisesta lakikoulusta.

Teot

Uskovaisen teot jakautuvat neljään luokkaan:
  1. pakolliset,
  2. suositeltavat mutta eivät pakolliset,
  3. yhdentekevät (näitä on aika vähän),
  4. paheksutut mutta eivät kielletyt,
  5. kielletyt.

Laki

Oikeaoppisten mukaan laki perustua

  1. ensisijaisesti Koraaniin,
  2. jos Koraanista ei löydy neuvoa, profeetan sanoihin ja tekoihin (sunna),
  3. jos edellisistä ei löydy neuvoa, yhteisön yksimieliseen hyväksyntään (ijma),
  4. jos edellisten perusteella ei päästä ratkaisuun, analogiaan (yhdenmukaisuuteen).

Shiioilla imaami määrää

Shiiamuslimien käsitys laista on periaatteessa mutta ei käytännössä erilainen kuin sunnimuslimien. Imaamilla (esim. ajatollah Khomeini) saattaa olla oikeus määrätä, mitä uskovan on tehtävä tai uskottava (vrt. Ajatollahin ajatuksia).

On paljon ristiriitoja

Erityisesti mutaziliittien lahko vastusti hadithin käyttöä ehdottomana auktoriteettina lainsäädännössä. He osoittivat mm. että Koraanissa ja Haditheissa on lukuisia ristiriitoja ja että mainittuja kirjoja on tästä syystä mahdoton noudattaa kirjaimellisesti.

Esimerkkinä siitä, miten epäselvän Koraanin kohden selitykseksi syntyy legendoja ja legendojen perusteella tapoja olkoon suuran 17 avaussäkeistö, jonka perusteella on selitetty mm. tapaa rukoilla viidesti vuorokaudessa.

Tarut Muhammedin matkoista

Muhammedin kerrotaan kulkeneen yöllä pyhästä moskeijasta kauempana olevaan moskeijaan.

Muutaman lauseen perusteella on syntynyt kaksi tarinaa, tarina Muhammedin matkasta Jerusalemiin ja tarina Muhammedin matkasta taivaaseen ja helvettiin.

Muhammed ratsasti oudolla eläimellä, burakilla, joka oli puolittain apina, puolittain aasi, yöllä Jerusalemiin.

Siellä hän tapasi Aabrahamin, Mooseksen, Jeesuksen ja joukon muita profeettoja. Gabriel oli hänen seurassaan.

Kun hän palasi Mekkaan, häntä ei oikein uskottu.

Ensimmäinen tarina

Erään tarinan mukaan Gabriel vei Muhammedin Jerusalemista taivaan portille, jota vartioi enkeli.

Edelleen Muhammedille näytettiin helvetti hirvittävine liekkeineen. Toisessa taivaassa olivat Jeesus ja Johannes kastaja, kolmannessa patriarkka Joosef, neljännessä Eenok, viidennessä Aaron, kuudennessa Mooses ja seitsemännessä Aabraham.

Tällä matkalla Muhammed sai käskyn, jonka mukaan hänen seuraajiensa tuli rukoilla viisi kertaa päivässä.

Toinen tarina

Toisen tarinan mukaan Gabriel vei Muhammedin suoraan Mekasta taivaaseen.

Toisaalta pari varhaista kirjoittajaa väitti, että Muhammed meni vain noin kuudenkymmenen kilometrin päässä Mekasta olevaan temppeliin.

Luonnollinen selitys yölliselle matkalle olisi saattanut olla, ettei Muhammed vielä siihen aikaan voinut mennä temppeliin yhtä aikaa monijumalaisten kanssa päivällä.

Danten tarinan alkuperä

0n sanottu, että tämä tarina on eräs Danten vastaavan tarinan esikuvista.

Muslimimystikot (joilla oli suora yhteys jumalaan) tätä tarinaa todisteena käsitykselleen sielun irtoamiselle lihasta ja sielun yhtymiselle jumalaan.

Tehtäviä

  1. Mitkä tekijät vaikuttivat Koraanin ja perimätiedon ristiriitojen syntyyn? Miten arvelette muslimien selittävän esimerkiksi Koraanin ristiriitoja?
  2. Pohtikaa kysymystä siitä, miksi muslimit eivät ole pyrkineet käyttämään kristittyjen tapaan pyhän hengen johdatusta todisteena kirjojensa alkuperäisyydestä.
  3. Miksi profeetta ei voinut muslimien mukaan puhua huonoa arabiaa?
  4. Pohtikaa kysymystä siitä, miksi eri uskonnot ovat pyrkineet määräämään lainsäädännöstä.
  5. Tutkikaa syitä islamilainen lainsäädännön ankaruuteen (Esimerkiksi murhaaja teloitetaan, varkaalta katkaistaan oikea käsi, ruumiin vioittamiset periaatteella "silmä silmästä hammas hampaasta" jne.). Miksi islamilainen lainsäädäntö ei ole voinut kehittyä?

Ryhmätyö

Kootkaa lehdistä tietoja islamilaisissa maissa käytetyistä rangaistuksista.

Aineistoa ryhmätyötä varten voidaan koota lehdistä useiden kuukausien ajan,

Myös opettaja voi toimittaa valmiita aineistoja esim. ulkomaisista lehdistä suomentamalla.

Tutkikaa myös muslimien rangaistuksille antamia selityksiä.

Islamin lahkot

Lahkoutumisen syitä

Jo varhain islam hajosi lukuisiin lahkoihin, joista suurin osa on jo kokonaan hävinnyt. Tavallinen muslimi tietää niistä yhtä vähän kuin tavallinen kristitty aikoinaan harhaoppisiksi tuomituista kristinuskon lahkoista

Muhammedin kerrotaan ennustaneen. että islam hajoaisi 73-75 lahkoksi, mutta nuo määrä ylitettiin jo kauan sitten. (Joskus väitetään, että mainitut luvut perustuvat väärinkäsitykseen.) Tässä yhteydessä on mahdollista tarkastella vain niitä lahkoja, jotka ovat jättäneet pysyviä jälkiä maailmanhistoriaan.

Yhteiskunnallisten tekijäin vaikutus lahkojen syntyyn on ollut Islamissa erittäin selvä. Sekä valtataistelut että hallitusta kohtaan tunnettu tyytymättömyys vaikuttivat lahkojen syntyyn ja kannatukseen. Myöhemmin myös kristillisestä (ortodoksien) ja kreikkalaisesta ajattelusta vaikutteita saaneiden muslimien väliset kiistat johtivat uusien lahkojen syntyyn.

Shiia (=seuraaja)

Heti Muhammedin kuoltua syntyi hänen vävynsä Alin ympärille ryhmä, joka olisi halunnut nähdä Alin profeetan seuraajana (kalifina). Tämä ryhmä on saanut nimen shiia (=seuraaja).

Kalifiksi valittiin kuitenkin Muhammedin läheinen ystävä Abu Bakr. Abu Bakrin jälkeen kalifiksi tuli Omar. Omarin seukaajaksi valittiin Othman kuuluisasta umaijadien suvusta, ja hänen väitettiin suosivan sukulaisiaan.

Alin kannattajien yllyttämät egyptiläiset surmasivatkin Othmanin ja kalifiksi tuli Alip, joka joutui sotimaan umaijadien Muawijaa vastaan.

Ulos lähteneet (kharidziitit eli kharijiitit)

Alin kannattajissa oli kuitenkin henkilöitä, joiden mielestä syntyperä ei saanut ratkaista kalifin valintaa. He sanoutuivat irti sekä Alista että Muawijasta, ja he "lähtivät ulos", mistä johtuu heidän nimityksensä kharidziitit. Tämän lahkon väitetään vaikuttaneen Alin murhaan, koska Ali kävi sotaa lahkoa vastaan.

Lykkääjät (murdziitit eli murjiitit)

Alin jälkeen valtaan nousi Muawija ja umaijadit. Kun umaijadeja ei saatu kaadettua, syntyi murdziittien (lykkääjien) ryhmä, joka siirsi tuomion jumalan aikanaan toimitettavaksi.

Ensimmäiset eronneet (mutaziliitit)

Profeetan toverit Talha ja as-Zubair eivät aikoinaan vannoneet Alille uskollisuutta, vaan olivat ensimmäiset "eronneet", mutaziliitit. He eivät tukeneet umajjadejakaan,, ja ajan oloon he alkoivat kannattaa abbasideja, joiden aikana heillä oli jonkin verran valtaakin.

Kuka tahansa, jolla on riittävät ominaisuudet

Kharidziittien mielestä vain koko yhteisö voi edustaa jumalan arviota. Kuka tahansa, vaikka orja, voitaisiin valita kalifiksi, jos hänellä olisi tarpeelliset ominaisuudet.

Elämän puhtaus on ainoa testi. Jokainen, joka syyllistyy raskaaseen syntiin, on epäuskoinen, joka voidaan tappaa.

Erityisen tärkeää on tekojen puhtaus ennen rukoilua.

Avioliitto lahkon ulkopuolelle on harvinainen, ja kiihkeimpien lahkolaisten mielestä yhteisön ulkopuolisen muslimin sai vaikka tappaa.

Tähän lahkoon liittyi hallintoon tyytymättömiä lahkon kansanvaltaisten periaatteiden vuoksi, mm. lahko sai kannatusta kapinoivien berberien keskuudessa.

Erityisen tärkeää lahkon jäsenille oli sanojen ja tekojen yhteneväisyys, väärämielisiä hallitsijoita vastaan tuli taistella.

Jotkut lahkon jäsenistä väittivät, että jumala on jättänyt ihmiselle vapauden uskoa tai olla uskomatta.. Jumala ei määrännyt ihmisen tekoja eikä jumala tahtonut, että ihmisten tulisi käyttäytyä siten kuin he todellisuudessa käyttäytyivät. Lahkon jäseniä on edelleen mm. Pohjois-Afrikassa, Omanissa ja Sansibarilla.

Tärkeintä on usko

Murdziittien (murjiittien) lahko on jo kauan sitten hävinnyt, mutta lahkon vaikutus oikeaoppiseen islamiin on ollut huomattava.

Tärkeintä islamissa oli usko.

Synnit kuten aviorikos ja varkaus eivät voineet erottaa uskovaa Jumalan yhteydestä paratiisissa.

Oli vain yksi anteeksiantamaton synti, monijumalaisuus.

Vasta viimeisenä päivänä armollinen jumala ratkaisee kuka pääsee taivaaseen ja kuka joutuu helvettiin,

Hyvä muslimi ei osallistu sotiin hallitusta vastaan.

He korostivat kohtalonuskoa (predestinaatio- eli ennalta määräytymisoppia).

Shiiat

Tällä hetkellä oikeaoppisen islamin rinnalla tärkein lahko on shiia. Shiiamuslimit saivat kannattajia niistä, jotka syystä tai toisesta olivat tyytymättömiä hallitukseen.

Vaikka liike oli alun perin arabialaista alkuperää, ei-arabit, jotka vaativat itselleen. samoja oikeuksia kuin arabit, liittyivät lahkoon.

Arabit muodostivat islamilaisessa maailmassa herrakansan, joka käytti muista nimitystä karja. Monet karjaan kuuluvista olivat kuitenkin Bysantin ja Persian sivilisaatioiden jälkeläisiä, oppineita ihmisiä.

Kharidziitit eli kharijiitit

Kharidziitit murhasivat neljännen kalifin Alin. Hänen poikansa Hassan ei halunnut kalifiksi vaan myi kalifinoikeutensa Muawijalle. Hassan kuoli, ja shiiat väittivät, että hänet myrkytettiin.

Nuorempi veli Hussein nousi kapinaan seuraavaa kalifia vastaan, mutta hänet tuhottiin yhdessä 200 kannattajan kanssa.

Shiiat juhlivat mm. tätä tapahtumaa. Juhlaan kuuluu mm. kärsimysnäytelmä tappion tapahtumista. Husseinin hauta on shiiamuslimien pyhimpiä pyhiinvaelluspaikkoja.

Mahditaru

Myöhemmin al-Mukhtar nousi kapinaan Alin pojan Muhammed ibn al-Hanafijan nimissä. Hän väitti, ettei tämä ole kuollut vaan piileksii vuorella lähellä Mekkaa. Uskovaisten tuli odottaa hänen toista tulemistaan, jolloin rauha ja oikeus palaisivat maailmaan. Näin sai alkunsa kuuluisa mahditaru.

Kaksitoistalaiset, seitsenläiset ja...

Shiiamuslimit eivät ole yksimielisiä siitä, kuka on oikea mahdi. Ns. kaksitoistalaiset (imamiiti) uskovat kahteentoista oikeaan imaamiin, joista edellä mainittu on viimeinen.

Ns. seitsenläiset puolestaan uskovat, että seitsemännen imaamin veli Ismail on viimeinen imaami, joka palaa mahdina.

Zaidilaiset puolestaan uskovat, että viidennen imaamin veli Zaid oli oikea imaami ja että Jemenin imaamit polveutuvat Zaidista.

Ajatollah imaamin tehtävissä

Suurimman ryhmän kaksitoistalaisten keskuudessa on aiheuttanut hajaannusta se, että mahdia odotellessa puuttuu jumalan palvelijoita ohjaava imaami. Iranissa ajatollah Khomeini on kuitenkin ottanut asiakseen huolehtia imaamin tehtävistä. Khomeinin kirjojen kustantaja esittelee ajatollahin seuraavasti:

"Urhoollinen Taistelija, Korkein Johtaja, Ylevin Opas, Epäjumalain Kaataja, Aikamme Mooses, Tyrannien Tuhooja, Ihmiskunnan Vapauttaja, Hänen Pyhyytensä ajatollah Korkein Imaami Rouhollah Mousaavi Khomeini. Olkoot sielumme hänelle alistetut"

Shiiauskovien tulee totella imaamia

Ennen kaikkea shiiat kielsivät yksimielisen yhteisön oikeuden Islamin lain säätäjänä. San sijaan uskovien tuli kaikessa totella imaamia.

On sanottu, että shiiamuslimit seuraavat imaamia, kun taas sunnimuslimien kalifit seuraavat islamin lakia.

Tosiasiassa myös shiiamuslimit noudattavat islamin lakia, vaikka heillä on eräistä kohdista erilaisia tulkintoja kuin sunnimuslimeilla.

Shiiojen määräaikainen avioliitto

Eräitä länsimaisia tutkijoita on erityisesti ihmetyttänyt shiiamuslimien määräaikainen avioliitto, joka mahdollistaa prostituution.

Todellisuudessa määräaikainen avioliitto on käytännössä mahdollinen monissa oikeaoppisen islamin maissakin.

Shiiamuslimien kapinointi auttoi Umaijadien hallitsijasuvun kaatumista, mutta kun abbasidit tulivat valtaan eivätkä Alin suvun jäsenet, shiiat kapinoivat jälleen, ja heidän johtajansa tapettiin.

Imaamilla ei ole varjoa

Shiiamuslimien mukaan imaameilla on yliluonnollisia kykyjä, jotka polveutuvat ensimmäiseltä ihmiseltä Adamilta.

Kansanomaisten uskomusten mukaan imaamilla ei ole ollenkaan varjoa.

Imaamia ei voida fyysisesti vahingoittaa.

Ali oli lähes Muhammedin veroinen.

Muhammed oli synnitön ja erehtymätön

Sekä shiiamuslimien ettäsunnimuslimien mielestä Muhammed oli (itse asiansa vastoin Koraania) synnitön ja erehtymätön (vrt. suura 48:2).

Sunnimuslimien mukaan Muhammedin erehtymättömyys oli erityinen lahja jumalalta, shiiamuslimien mukaan synnittömyys ja ehtymättömyys ovat imaamien ominaisuuksia.

Salattua tietoa tuomiopäivästä

Imaameilla on salattua perittyä tietoa, jonka avulla he tietävät, mitä kaikkea tapahtuu kuolleitten ylösnousemukseen mennessä.

Varsin monet shiiamuslimit odottavat mahdia, mutta islamilaisessa maailmassa on esiintynyt jo useitakin mahdeja.

Mahdeja Somaliassa ja Sudanissa

Mm. brittiarmeija joutui aikoinaan taistelemaan mahdeja vastaan Somaliassa ja Sudanissa. On syytä jälleen huomauttaa, että pelastajausko on ollut täysin yleismaailmallinen, sitä on esiintynyt mm. intiaaneilla, mongoleilla, kiinalaisilla jne.

Mahdin tulemisen ajankohdasta on tehty runsaasti laskelmia. Jossain määrin uskoa mahdiin esiintyy myös sunnimuslimeilla.

Erään myöhäinen sunniperinteen mukaan mahdi on Jeesus, joka palaa maailmaan tuhoamaan vastustajansa (antikristuksen).

Pelastajausko on tyypillistä sorretuille

Kuten yleensä islamilainen pelastajausko on saanut jalansijaa niiden keskuudessa, jotka tuntevat olevansa jotenkin sorrettuja.

Kun kaikki yritykset kaataa olemassa oleva hallinto ovat epäonnistuneet, toivo pannaan mahdiin, joka korjaa epäoikeudenmukaisuudet tulevaisuudessa.

Mennyt kulta-aika

Olevia oloja on jo muinaisesta Sumerista alkaen arvosteltu joko vertaamalla nykyistä aikaa menneeseen tarujen kulta-aikaan (paratiisimyytit) tai tulevaan kulta-aikaan (pelastaja muuttaa kaiken jumalallisella voimallaan).

Vaikkei kulta-aikaan tulevaisuudessa uskottaisikaan, viimeistään viimeinen tuomio tasoittaa vääryydet (eskatologia = oppi viimeisistä ajoista).

Imaami tarkoittaa monia asioita

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa siitä, että sanalla imaami on islamissa useita merkityksiä.
  1. Ensiksi imaamilla tarkoitetaan islamin johtajaa eli kalifit olivat imaameja.
  2. Suurten lakikoulukuntien johtajia sanotaan myös imaameiksi.
  3. Shiiat kutsuvat imaameiksi Alin jälkeläisiä edellä kerrotun järjestelmän mukaisesti.
  4. Myös rukouksen johtajaa moskeijassa kutsutaan imaamiksi, vaikka viimeksi mainittu ei ole varsinaisesti pappi.
Kaksitoistalaisia kutsutaan myös nimellä imamiitit.

Imamiittejä on erityisesti Iranissa, Irakissa, Pakistanissa, Intiassa ja Syyriassa.

Marokon ohjat noudattavat sunnilaisten Malikin koulukunnan lakeja ja kerrotaan että Marokon shiiat suvaitsevat sunnilaisia tavallista paremmin.

Zaidilaisia on lähinnä Jemenissä.

Ismaeliitat ja assasiinit

Seitsenläisistä kuuluisin jäljellä oleva ryhmä on ismailiitat, jotka väittävät johtajansa polveutuvan keskiaikaisten fatimidien välityksellä Muhammedista.

Monet kristilliset historioitsijat muistavat ismaeliitoista erityisesti assasiinit (nimitys tulee siitä, että sen ajan arabisissit käyttivät hashista), jotka vastustivat ristiretkeläisiä.

On kuitenkin muistettava. etteivät ns. ristiretkeläiset olleet siveellisiltä ominaisuuksiltaan suinkaan assasiinejä parempia.

Ristiretkeläiset aiheuttivat itse asiassa eniten tuhoa ryöstämällä kristillisiä alueita.

Kristittyjen ja muslimien kireät välit ovat olleet huomattavassa määrin juuri ristiretkien syytä.

Ismaeliitat ja Aga Khan

Ismaeliitat uskovat, että mahdi on maallinen kuningas, joka kostaa Alin perheen kärsimät vääryydet. Lahko on huomattavassa määrin salainen yhteisö.

Johtaja on arvonimeltään Aga Khan, ja hänen kannattajiaan on mm. Iranissa, Intiassa ja Sansibarissa.

Ismaeliittain oppi

On sanottu, että ismaeliittain oppi muistuttaa uusplatonismia.

Jumala on luonut maailmanyleiskaikkeudellisesta järjestä, joka puolestaan tuotti yleisen sielun, joka puolestaan tuotti aineen, avaruuden ja ajan.

Ihmisen päämäärä on palata ja yhtyä alkulähteeseensä yleiseen järkeen.

Yleinen järki ja yleinen sielu ovat puolestaan tulleet lihaksi ihmisten keskuudessa imaamien muodossa.

Persialainen Abdullah ibn Maimum kiteytti nämä ajatukset seuraavasti.

Maailman alusta lukien on ollut kuusi ajanjaksoa, joina yleinen järki on ilmennyt profeetan muodossa:
  • Adam ja Set,
  • Nooa ja Seem,
  • Abrahan ja Ismael,
  • Mooses ja Aaron,
  • Jeesus ja Pietari,
  • Muhammed ja Ali
  • sekä seitsemäs ja viimeinen, jossa imaami Ismael antoi täydellisen uskonnon. Profeetta on Ismaelin poika Muhammed.
Ismaeliitat opettavat, että monet pyhän lain (sharian) kielloista ovat pelkkiä vertauksia.

Köyhiin ja sorrettuihin vetosi myös ajatus, että lait oli keksitty köyhien kurissa pitämiseen ja hallitsijain etujen ajamiseen.

Toisaalta on muistettava, että nykyistenkin Aga Khanien suku elää loistossa ja ylellisyydessä.

Aga Khan oli Intiassa brittiläisen siirtomaahallinnon kannattaja, ja nykyään ismaeliitat pyrkivät vetoamaan kaikkien uskontojen kannattajiin.

Omar Khaijjamin kerrotaan kuuluneen tähän lahkoon, ja kiihkopilijoita lahkosta lienee aina ollut vain vähemmistö.

Allah on täydellisen oikeudenmukainen

Mutaziliitteja on sanottu islamin vapaa-ajattelijoiksi, mutta eräiden asiantuntijoiden mielestä heitä olisi pikemmin sanottava ahdasmielisiksi.

On myös sanottu, että he olivat pikemmin joukko uudistajia kuin lahko.

Mutaziliitit yrittivät aikanaan sovittaa yhteen islamin hellenismistä vaikutteita saaneiden ajattelijain ja ooikeaoppisten ajatukset.

Mutaziliitit väittivät, ettei Koraani ole ikuinen ja taivaassa oleva vaan tehty.

Ihmisellä on vapaus tehdä hyvää tai pahaa. Niin hän on myös vastuussa teoistaan.

Toisaalta Allah on täydellisen oikeudenmukainen.

Mutazilliiteista kerrotaan lisää luvussa Islamin opillisia kiistoja.

Ahmadiijat

Islamin nuorimpiin lahkoihin kuuluvat ahmadiijat. Lahkon perusti vuonna 1908 kuollut Mirza Ghulam Ahmad al Kvadaian. Lahko on harjoittanut tehokasta käännytystyötä ja väittää, että sillä on miljoona jäsentä. Lahko on hajonnut kahtia niihin. jotka pitävät perustajaa profeettana ja niihin, jotka pitävät häntä vain uudistajana.

Tämän lahkon mukaan Jeesus ei kuollut ristillä vaan eli 120-vuotiaaksi Palestiinan ja Intian välisellä alueella ja kuoli Kashmirissa. missä lahko väittää Jeesuksen haudan oleva.

Lahkolla on mm. seuraavat opit:

  1. Jos jokin kohta Koraanissa näyttää olevan ristiriidassa jonkin toisen kohdan kanssa, tämä johtuu puutteellisesta ymmärtämisestä ja selittämisestä.
  2. Uskonnollinen pakottaminen on kiellettyä.
  3. Väite, että Muhammed on profeettojen sinetti, ei tarkoita, että hän olisi viimeinen profeetta.
  4. Jeesus kuoli kuten muut profeetat eikä astunut ruumiillisesti taivaaseen.
  5. Helvetti ei ole ikuinen.
  6. Uskonnon kieltämistä ei tule rangaista kuolemalla.
  7. Uudistukset uskonnollisessa käytännössä ovat mahdollisia.
  8. Islamilaisen yhteisön yksimielisyyden periaatetta ei tule soveltaa profeetan kumppaneiden jälkeiseen aikaan.
  9. Ilmestykset ovat todellisen uskovaisen etuoikeus,
  10. Usko on epätäydellinen ilman uskoa lahkon perustajaan.
  11. Henkisyyn on tärkeämpi kuin lakiuskollisuus.
  12. Koraanin tulkinnassa ei tarvitse noudattaa keskiaikaista perimettä.

Bahaismi

Varsinaisten Islamin lahkojen lisäksi tunnetaan myös muutamia islamista alkunsa saaneita uususkontoja, joista kuuluisin lienee Suomessakin vaikuttava lähinnä yleisuskontomyönteisyyteen vetoava bahaismi.

Tehtäviä

  1. Mitkä olivat islamin hajoamisen tärkeimmät syyt?
  2. Luettele Islamin lahkojen opilliset pääkohdat.
  3. Pohtikaa islamin hajoaminen vaikutuksia suvaitsevaisuuteen.
  4. Verratkaa Islamin lahkojen oppeja kristinuskon eri haarojen oppeihin.
  5. Pohtikaa, missä määrin Islam ja juutalaisuus olivat paholais- ja enkeliuskoineen todella yksijumalaisia. Miksi kaikki lahkot korostivat yksijumalaisuutta?
  6. Pohtikaa, miksi monijumalaiset uskonnot ovat yleensä olleet suvaitsevaisempia kuin yksijumalaiset.
  7. Pohtikaa mahdiuskon syitä.
  8. Pohtikaa, miksi uskonnot ovat saaneet paljon vaikutusvaltaa Iranissa.
  9. Pohtikaa, miksi uskonnot usein korostavat profeettojensa synnittömyyttä, erehtymättömyyttä ym. ehdottomia ominaisuuksia.
  10. Luettele sanan "imaami" eri merkitykset islamissa.
  11. Pohtikaa kysymystä siitä, miksi islamin lahkot panevat paljon painoa johtajan sukupuulle mutta esimerkiksi kristityn roomalaiskatolisen kirkon paavin ei tarvitse olla sukua edelliselle paaville.
  12. Selvittäkää tai kerratkaa mitä uusplatonismi opetti ja verratkaa oppia ismaeliittain ajatteluun.
  13. Pohtikaa kysymystä siitä, miksi ateismi ei ole saanut jalansijaa islamin maissa.

Islamin opillisia kiistoja

Taustaa

Varsin pian Muhammedin kuoleman jä1keen suuret helleenisen sivistyksen keskukset Syyriassa, Egyptissä, Mesopotamiassa ja Persiassa joutuivat arabien hallintaan.

On luonnollista. että helleeninen sivistys vaikutti myös islamin opillisiin kiistoihin.

Bagdadin kalifi Mamun määräsi yhdeksännellä vuosisadalla, että tärkeimmät kreikkalaisten oppineiden kirjat oli käännettävä arabiaksi.

Arabiasta oli muodostunut islamilaisen maailman pääkieli, vaikka joissakin maissa kuten Persiassa kansallinen minuus onnistuttiin säilyttämään.

Vaikka sekä kristityt että muslimit tuhosivat uskonvimmassaan antiikin sivistyksen tuotteita, muslimit, olivat keskiajalla sivistysystävällisempiä, ja antiikin kirjallisuutta säilyi islamilaisessa maailmassa.

Seuraavassa pohditaan, miten helleenien uskonnollinen filosofia vaikutti eräisiin islamin oppineisiin. Tavallinen muslimi tietää näistä kiistoista yhtä vähän kuin tavallinen suomalainen kristinuskon taustalla olevista ajatusrakennelmista.

Aristoteles ja Platon

Erityisesti islamilaiseen maailmaan vaikuttivat Aristoteles ja uusplatonismi.

Mutaziliitit pohtivat runsaastiyrittäessään sovittaa yhteen kreikkalaisen ajattelun ja islamin.

Lyhyen aikaa mutaziliiteilla oli runsaasti valtaa, ja on pohdittu paljon sitä, miksi he lopulta hävisivät oikeaoppisille.

On mm. väitetty, että mutaziliitit syyllistyivät vallan väärinkäyttöön. Luultavasti tällä on tarkoitettu sitä, että mutaziliitit yrittivät pakkokeinoin vaihtaa eräitä oikeaoppisten oppeja vapaamielisempiin.

Kuitenkin oikeaoppiset muslimit ovat vastaavissa tilanteissa useinkin käyttäneet valtaa hyvin epäinhimillisellä tavalla.

Kun muistetaan, että järkevään ajatteluun pohjaavat poliittiset voimat on ihmiskunnan historian aikana lähes poikkeuksetta kukistettu, syitä mutaziliittien häviöön pitänee hakea kokonaan muualta kuin joistain käytännön hallintotoimista.

Mutaziliittien johtopäätöksiä

  • Jumala on yhtenäinen. Hänellä ei ole mitään erityisiä tai ikuisia ominaisuuksia.
  • Jumala on aistihavainnon ulottumattomissa, silmät eivät häntä näe eikä mielikuvitus käsitä häntä.
  • Hän on ajan tuolla puolen eikä hän voi sijaita jossakin paikassa.
  • Jumala on olemassa mutta hän ei ole minkään muun olemassa olevan kaltainen.
  • Hän on kaikkitietävä ja kaikkivaltias, ja hän on luonut maailman ilman minkäänlaista esikuvaa ja minkäänlaisia apulaisia.
  • Jos jumalan ominaisuudet käsitetään jollain tavalla jumalasta erillisiksi, päädytään monijumalaisuuteen.
  • Koraani ei voi olla ikuinen ja taivaassa oleva, sillä silloin meillä olisi kaksi jumalaa, jumala ja Koraani. On syytä muistaa, että taivaallisen laintaulun ajatus on yhtä vanha kuin uskonto (sumeri, juutalaisuus, kristinusko jne.).

Mutaziliitit tunsivat vaikeuden, joka liittyy väitteeseen, että jumala ensin harhaanjohtaa syntisen ja sitten tuomitsee heidät. Koraani ei anna tähän kysymykseen yksiselitteistä vastausta.

Monet oikeaoppiset kannattivat ennalta määräytymisoppia ( vrt. predestinaatio-oppi kristinuskossa), mutta mutaziliittien mielestä olisi hirveää, jos ihminen tuomittaisiin teoista, jotka jumala oli määrännyt hänet tekemään.

Tästä syystä mutaziliitit katsoivat, että ihminen on itse omien hyvien tai pahojen tekojensa tai uskonsa tai epäuskonsa aiheuttaja. Jumala antaa ihmiselle vallan tehdä ratkaisunsa itse

Oikeaoppisten syytökset mutaziliittejä vastaan

Oikeaoppiset vastasivat, että mutaziliitit jakoivat jumalan kahtia antaen osan jumalan vallasta ihmiselle.

Oikeaoppiset syyttivät mutaziliitteja jumalanpilkasta. Heidän mielestään jumala voi tehdä mitä tahansa, sekä hyvää että pahaa.

Lisäksi oikeaoppiset syyttivät mutaziliitteja siitä, että he halveksivat jumalan ilmoitusta väittämällä, että olisi olemassa hyvää tai pahaa sinänsä, jumalasta riippumatta.

Mutaziliitteja vastusti erityisesti al-Ashari. Hänenjärjestelmäänsä kuuluivat mm, seuraavat väitteet.

  • Allah on ehdoton sekä hyvää että pahaa koskevissa lausumissaan.
  • Hän ei muistuta luotujaan missään suhteessa.
  • Hän on ollut olemassa ikuisesti ominaisuuksineen, joihin kuuluu hänen olemuksensa ja ne, jotka ovat tarpeen hänen toiminnalleen.
  • Koraani on Allahin puhetta, joka on kirjoitettu muistiin, säilytetty muistissa, lainattu kielellä ja paljastettu profeetalle.
  • Mitä jumala sanoo, Koraanissa Mooseksesta tai muista on jumalan puhetta.
  • Jumalan puhe ei ole luotua, mutta Mooseksen puhe on.
  • Me puhumme puhe-elimillä ja kirjoittamalla. Jumala puhuu ilman välineitä ja kirjeitä.
  • Jumalalla on kasvot, kädet ja sielu, mutta ei ole lupa kysyä, miten nämä kuuluvat hänen ominaisuuksiinsa.
  • Jumalalla ei ole ruumista.
  • Taivaassa säilytettävä taulu on kuvailevaa, ei ratkaisevaa laatua.
  • Jumala loi ihmiset vapaiksi uskosta ja epäuskosta.
  • Sitten hän antoi heille käskynsä. Jotkut eivät uskoneet.
  • Jumala ei voi pakottaa luotujaan uskomaan tai olemaan uskomatta.
  • Kuolemansyntiin syyllistyneen jumala tuomitsee helvettiin tai jättää tuomitsematta.
  • Uskovaiset voivat nähdä jumalan paratiisissa silmillään.
  • Kaikki Koraanin säkeet ovat jumalan puhetta ja samanarvoisia.
  • Profeetan taivaassa käynti on tosiasia. Antikristus ja Jeesus ilmestyvät aikanaan.
On sanottu, että al Asharin määritelmät ovat tasapainottelua yhteen sovittamattomien vastakohtien välillä.

Sellaisina ne soveltuivat uskontopolitiikkaan vaikka eivät voineet loistaa johdonmukaisuudellaan.

Vaste

Kun jotkut levittivät uusplatonistien ja Aristoteleen ajatuksia, heitä vastaan hyökkäsi voimakkaasti al Ghazzali (1058–1111). Hän oli Bagdadin yliopiston professori mutta ryhtyi myöhemmin suufiksi eli mystikoksi.

Averroes

Espanjan islamilainen oppinut Averroes (Ibn Rushd, 1126–1198 ) tarkasteli al Ghazzalin väitteitä yksi kerrallaan ja vastasi niihin kaikella terävyydellä.

Averroeksen elinaikana islamilaisen Espanjan hallitsijat olivat kuitenkin puhdasoppisia, ja yleinen mielipide vastusti Averroesia. Hänen ajatuksensa ovat vaikuttaneet enemmän eurooppalaiseen kuin islamilaiseen ajatteluun, ja hänen kirjansa ovat pääasiassa säilyneet heprealaisina tai latinalaisina käännöksinä.

Averroes oli erityisen hyvä Aristoteleen asiantuntija. Tuomas Akvinolainen piti Averroeksen ajattelua vahingollisena muttahän arvosti Averroeksen tulkintoja Aristoteleen ajattelusta.

Kaikkeuden ikuisuus

Aristoteleen ajattelun pääväitteitä oli mm.kaikkeuden ikuisuus.

Kaikkeuden jumala ei ole voinut olla olemassa ennen maailmaa, koska hän on määritelmänsä mukaan ikuinen ja muuttumaton.

Jos hän olisi jonakin myöhempänä ajankohtana päättänyt luoda maailman, tämä olisi merkinnyt, että hänessä olisi tapahtunut uusi tahdonliike, mikä olisi mahdotonta muuttumattomassa jumalassa.

Mitä jumala halusi

Al Ghazzali lainasi vastaväitteensä Filoponukselta, Al Ghazzalin mielestä oli tehtävä ero jumalan ikuisuuden ja jumalan luomusten ikuisuuden välillä.

Tuomas Akvinolainen lainasi myös Filoponusta ja vastasi seuraavasti : "Ikuisuudessa jumala halusi, että maailman piti olla, mutta hän ei halunnut, että sen piti olla ikuisesti."

Averroes vastasi, ettei vaikeutta voitu voittaa näin helposti. Jos jokin ilmiö ei ole ikuinen ja jos ilmiö ori luotu, sen luomista on täytynyt tahtoa määrättynä aikana tai määrättynä ajanjaksona.

Tästä syystä jumalassa täytyy olettaa esiintyneen uuden tahdon riippumatta siitä oliko tuo tahto alkanut ikuisuudessa vai ei. (Voidaan myös kysyä, eikö jumala lakannut tahtomasta maailman luomista sen jälkeen, kun se oli luotu. Tähän voitaisiin tietysti vastata, että jumala luo joka hetki maailman sellaiseksi kuin se on. Jos maailmalla on kuitenkin loppu, tahtooko jumala maailman luomista senkin jälkeen, kun maailmaa ei ole?)

Jumalan tahto ja ihmisen tahto eivät ole vertailukelpoisia

Averroes sanoi koko riidan syntyneen siitä, ettei ymmärretty jumalan tahdon ja ihmisen tahdon erilaisuutta.

Jumala, joka ei tarvitse mitään, ei voi tahtoa inhimillisessä mielessä.

Kaikkeus on ja sen täytyy olla luonnollinen virta (emanaatio) Jumalasta.

Syysuhde ja ihmeet

Al Ghazzali vastusti syysuhdetta (väitettä että kaikilla tapahtumilla on luonnollinen syy), koska hän halusi tehdä tilaa ihmeille.

Averroes totesi, että asioista (yleiskäsitteillä) puhuminen on mahdotonta, jos puhuja ei tunne luonnon tilaa. Joka heittää syysuhteen menemään, heittää samalla menemään järkensä.

Tehtäviä

  1. Miten antiikin kirjoja säilyi nykyaikaan? Miten Averroeksen kirjoja säilyi nykyaikaan?
  2. Pohtikaa kysymystä siitä, miksi antiikin aineellinen todellisuuskäsitys ei saanut jalansijaa islamin filosofien pohdinnoissa.
  3. 3. Pohtikaa syitä a) mutaziliittjen b) Averroeksen ajattelun häviöön islamin maissa.
  4. Tutkikaa a) kristittyjen b) muslimienvastausta ns. pahan ongelmaan.

Islamilainen mystiikka (suora yhteys jumalaan) ja luostarit

Järki ja tunteet

Edellä esitetyt pohdiskelut ovat useimmille muslimeille outoja, ja näihin pohdiskeluihin perehtyneetkin kokevat ne usein raskaiksi ja tarpeettomiksi.

Kun osa ihmisistä haluaisi ratkoa elämänkysymyksiä järjen avulla, toinen, usein suurempi osa haluaa elää tunteittensa mukaisesti,

Tunteisiin puolestaan vaikuttavat ensisijaisesti yhteiskunnalliset tekijät. Tunteisiin vetoava yhteiskunta on usein uudistusvihamielinen ja menneisyyteen tuijottava.

Ihmissuhteet

Vaikeissa yhteiskunnallisissa oloissa yksilöiden väliset ihmissuhteet saattavat toimia huonosti, ja tuntee olevansa yksin. Toisaalta useimmat yhteisöt korostavat ihmissuhteiden tarpeellisuutta. Tästä syystä ihmissuhteiden puute koetaan vaikeana ongelmana.

Ihmisen ja jumalan suhde ihmissuhteen korvikkeena

Yhteiskunnallisten vaikeuksien ratkaisu saatetaan siirtää uskonnollisen pelastajaodotuksen varaan. Vastaavasti yksilölliset ihmissuhteet voidaan korvata yksilön ja jumalan tai jumalien välisellä suhteella.

Erityisesti uskonnollisista teksteistä tuttu jumalan ja ihmisen rakkaussuhde on usein ollutjumalasuhteen perustana.

Mm intialainen Krishna ja kristittyjen Jeesus ovat olleet tällaisen palvonnan kohteina.

Islamin tunneajattelijoihin vetosi erityisesti Koraanin suura 5:99, joka käyttää sanoja "Jumala on hankkiva ihmisiä, joita hän rakastaa ja jotka rakastavat häntä..."

Suufi (=villa)

Islamin tunneajattelijoista käytetään nimitystä suufi. Tämä sana tarkoittaa villaa, koska he halusivat osoittaa yksinkertaisen elämäntapansa kulkemalla karkeissa villavaatteissa. Tällä tavoin he myös katsoivat esittävänsä vastalauseen kalifien ylelliselle elämälle Damaskoksessa tai Bagdadissa,

Suufit elivät yksinäisyydessä sekä rukoilivat ja mietiskelivät. Erityisesti paastot ja uskonnollisten tekstien lukeminen olivat heille tärkeitä.

Monet kuuluivat kharidziittien lahkoon mutta edustivat syrjään vetäytyvää osaa. Balkhin prinssin Ibrahim ibn Adhamiu kääntymisen suufiksi kerrotaan vaikuttaneen voimakkaasti hänen aikalaisiinsa. Myös kuuluisa oppinut al Ghazzali kääntyi suufiksi.

Salainen tieto jumalasta

Islamin parin ensimmäisen vuosisadan aikana suufit kehittivät menetelmän, "tien", jonka avulla he uskoivat saavansa salaista tietoa jumalasta.

Menetelmä muistuttaa suuresti muiden uskontojen "puhdistavaa tietä" Jotkut heistä joutuivat vaikeuksiin oikeaoppisten kanssa, ja eräs hyvin kuuluisa ristiinnaulittiin (toisen tiedon mukaan hirtettiin).

Kunnia minulle

Hurmostilassa he saattoivat huutaa jumalan kunnian sijasta "kunnia minulle", ja tätä pidettiin jumalanpilkkana.

Ehkäpä on perää niiden syvyyspsykologien väitteissä, jotka sanovat. että jumalan palvonta on tiedostamatonta oman minän palvontaa.

Ihminen on lihaksi tullut jumala

Suufeille jumalat, minä ja rakkaus olivat sama asia. Eräs heistä, Halladz, opetti, että ihminen on lihaksi tullut jumala.

Jumala on rakkaus ja rakkaudessaan hän on luonut ihmisen omaksi kuvakseen. Ihminen voi yhtyä jumalaan, ja kokemus ylittää profeetat.

Oikeaoppisia ärsytti erityisesti hänen väitteensä "minä olen totuus".

Tämä mies, joka ihaili Jeesusta enemmän kuin Muhammedia, tuomittiin kuolemaan, tarun mukaan hänet ristiinnaulittiin kuten hänen esikuvansa Uuden testamentin mukaan.

Kahdeksan vuoden vankeuden jälkeen hänet teloitettiin v. 922.

Salakieli

Tämän jälkeen suufeista tuli jossain määrin salainen veljeskunta. He alkoivat käyttää vaikeasti ymmärrettävää ja vain asioihin perehtyneille selvää kieltä.

Yleensä suufit noudattivat sunnia, mutta eräät heistä väittivät, että pyhä laki on tarpeeton niille, joilla oli suoraa tietoa.

Muhammed jumalan vertainen

Erityisesti al Ghazzalin liittyminen suufeihin oli omiaan lisäämään suufien arvovaltaa oikeaoppisten silmissä. Ibn Arabi Espanjalainen (1165–1240) toi suufismiin ajatuksen Muhammedin todellisuudestakaikkeutta luovana ja järjestävänä voimana. Eräissä tapauksissa Muhammed koettiin jumalan vertaiseksi.

Veljeskunnat ja luostarit

Koska suufiksi ei kuka tahansa voinut tulla ilman opastusta, syntyivät erilaiset dervishien ja fakiireiden veljeskunnat. Syntyi luostareita, joita muslimit tukivat samaan tapaan kuin kristityt omiaan.

Kahdenneltatoista vuosisadalta lähtien näitä veljeskuntia oli kaikkialla islamilaisessa maailmassa.

Kuuluisimpia oli Abd al Kvadit al Dzlani ( k. 1166 ), jonka kerrotaan parantaneen rikollisia, tehneen ihmeitä ja auttaneen sairaita ja köyhiä.

Kaikki pitäisi päästää taivaaseen

Hänen kerrotaan sanoneen, että helvetin portit pitäisi sulkea ja kaikki pitäisi päästää taivaaseen. Hänelle rakennettiin kaupungin ulkopuolelle luostari, ja veljeskunta on yhä kuuluisa.

Hiilillätanssijat, lasinpurijat ja käärmeiden käsittelijät

Al Dzilanin sukulaisen Rifaijan veljeskunta on kuuluisa kiihkeydestään. Tähän veljeskuntaan kuuluu hiilillä tanssijoita (mikä ei ole sinänsä vaikeaa, kun hiillos on sopivan kuuma, jalkahiki riittää suojaamaan) lasinpurijoita ja käärmeiden käsittelijöitä.

Sekä dervishi että fakiiri tarkoittavat arabian kielessä köyhää. Erityisen kuuluisia ovat dervishien tanssit.

Rukous kolmeen kertaan vetämättä henkeä välillä

Kuuluisat hengitysharjoitukset ovat tarpeen, jotta rukouksen voisi lausua kolmeen kertaan vetämättä välillä henkeä.

Intiassa dervishiveljeskunnat ovat sulautuneet hindulaiseen yhteiskuntajärjestelmään, ja heidän keskuudessaan saattaa vallita jopa kastilaitos.

Suufilaisuuden myöhäismuodoille saattaa olla myös ominaista eräänlainen pyhimysten palvonta (Marokko).

Avioliitto oli luostariin pyrkijöille sallittu

Veljeskuntien luostareita kutsutaan nimillä takitja, zawija tai ribat, ja ne voivat liittyä johonkin moskeijaan Avioliitosta kieltäytyminen) ei ole ollut islamilaisten luostareiden pääsyvaatimuksena.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa tunneuskonnollisuuden syitä.
  2. Pohtikaa luostarilaitoksen yhteiskunnallisia vaikutuksia.
  3. Millä tavalla dervishit ja fakiirit hyödyttävät islamia?

Islamin vertailua kristinuskoon

Islamin ja kristinuskon vertaamiseksi seuraavansa on esitetty kristittyjen apostolinen uskontunnustus, josta on pantu sulkeisiin kaikki ne kohdat, joita oikeaoppinen muslimi ei voi hyväksyä.

Apostolinen uskontunnustus luetaan kuorossa mm. evankelisluterilaisissa kirkoissa sunnuntaisin.

Minä uskon (isään) Jumalaan,
kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen,
(Jumalan ainoaan poikaan, meidän Herraamme,)
joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta,
( kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin,)
kuoli
( ja haudattiin, astui alan tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista,)
astui ylös taivaisiin,
(istuu Jumalan Isän kaikkivaltiaan, oikealla puolella)
ja on sieltä tuleva
( tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.)
Minä uskon Pyhään Henkeen,
(pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden,)
syntien anteeksisaamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän, Aamen.

Jos siirrytään Koraanin ulkopuolelle, voidaan löytää myös muita yhteisiä kohtia. Muutamat kommentit sulkeissa olevista kohdista pyrkivät selittämään, miksi islam ei hyväksy niitä.

Jumalalla ei ole vaimoa eikä poikaa

Muslimi ei koskaan nimitä jumalaa isäksi, sillä tämä merkitsisi sitä, että Jumalalla pitäisi olla vaimo, ja tämä olisi muslimin mielestä jumalanpilkkaa. Jumalalla ei voi siis olla poikaakaan,

Jeesusta ei ristiinnaulittu

Suura (4:15) kieltää Jeesuksen ristiinnaulitsemisen. Jos sen sijaan otetaan tarkasteltavaksi esim. Athanasiuksen uskontunnustus, joka selvittelee mutkikkain sanankääntein kristittyjen jumalan kolmen persoonan suhdetta, sulkeisiin on pantava huomattavan paljon enemmän, sillä muslimit eivät hyväksy "kolmea jumalaa". 

Lisälukemista: Vapaa-ajattelijakulttuuri 

Lähteet

Alla oleva aineisto sisältää tekstejä, jotka ovat jääneet tämän aineiston toimittajalle hänen toimiessaan Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtajana vv. 1999-2005.

Kaikki tekstit eivät ole ajantasaisia, mutta ne ajantasaistetaan lähikuukausina.

Mitä on vapaa-ajattelu?

Vapaa-ajattelijoiksi kutsuttiin keskiajan lopulla ihmi­siä, joiden ajattelu oli riippumatonta uskonnoista ja uskonnol­lisista yh­teisöistä. Vapaa-ajattelijat perusti­vat käsityk­sensä kokemuk­seen, järkipäättelyyn ja omaan ymmärrykseensä.

Nykyisin vapaa-ajattelu määritellään käsitykseksi, jolle on tunnusomaista järkiperäisyys ja avoimuus uusille perustelluille näkemyksille, sekä kyky jatku­vaan uudistumiseen. Vapaa-ajattelu arvostaa järjen vapaata käyttöä ja tieteellistä ajattelua.

Vapaa-ajatte­lijat eivät usko mihinkään muuhun kuin sellaiseen, mikä on älyllisesti perusteltua. Vapaa-ajattelijoiden mielestä on aina ja kaikkialla väärin uskoa mihin­kään riittämättömin perustein. Vapaa-ajatteluun kuu­luu pyrkimys taistella henkistä urautumista ja aukto­riteettiuskoa vastaa

Vapaa-ajattelijaliike

Suomessa uskonnottomien ihmisten etu-, oikeusturva- ja kulttuuri­järjestönä on jo vuodesta 1937 toiminut Vapaa-ajattelijain liitto ry. Liitto koostuu jäsenjärjes­töistä, jotka toimivat eri puolil­la Suomea. Toiminta on poliit­tisesti ja kaupalli­sesti sitoutumaton­ta.

Vapaa-ajattelijain liitto on osa kansainvälinen.

Liitto toimii uskonnottomien yhteiskunnallisen ja oikeudelli­sen aseman parantamiseksi tekemällä aloit­teita valtiovallalle ja kunnille ja toimimalla uskon­nottomien puolestapuhujana julkisessa keskustelussa.

Viime vuosina liitto on puolustanut uskonnottomien etuja mm. koulujen aatteellisen opetuksesta päätettäes­sä, yritysten ja yhteisöjen kirkollisverotuksesta ja kunnallisista hautausmaista keskusteltaessa. Vero­tusasia on viety jopa Euroopan Neuvoston ihmisoi­keuskomissioon saakka. Vireillä on hanke kartoittaa päivä­hoidon uskontokasvatuksen aiheuttamia ongel­mia.

Liitto jäsenjärjestöineen antaa myös tietoa uskonnot­tomien ihmis­ten oikeuksista ja velvollisuuksista sekä avustaa ihmisiä uskon­nottomaan tapakulttuuriin liitty­vissä siviilitavoissa kuten ni­menantojuhlassa, aikuis­tumiskoulutuksessa ja -juhlassa, avioliiton solmimi­sessa ja hautajaisten järjestämisessä.

Vapaa-ajattelijain liiton aatteellisena päätavoitteena on tieteel­lisen - kokemukseen ja järjen käyttöön perustuvan - todellisuuskäsityksen (entisen maail­mankatso­muksen) levittäminen ja yleistäminen. Todellisuuskäsitys (entinen maailmankatsomus) on jäsennel­ty koko­naiskäsitys luonnosta, yhteiskunnasta ja ihmi­sestä. Lisäksi siihen sisältyy käsitys tiedon luonteesta ja saa­vuttami­sesta sekä käsitys hyvästä elämästä ja elämän tarkoituk­sesta.

Vapaa-ajattelu hyväksyy järjen valta-aseman ja pyrkii esittelemään sellaista ajattelua ja etiikkaa, joka nojaa kokemukseen ja on riippumatonta auktoriteeteista ja uskonkappaleista. Järjen valta-aseman hyväksyminen ei merkitse kuitenkaan tunteiden suuren merki­tyksen kieltämistä.

Todellisuuskäsitysten kaikkine osatekijöineen tulee pohjautua ratio­naaliseen ajatteluun ja kokemukseen. Tunteilla on tärkeä asema siinä, miten me koemme asiat ja ihmiset; mille annamme minkä merkityk­sen. Ihmiselämässä tarvitaan sekä järkeä että tunnet­ta, kummallakin on oma paikkansa ja tehtävänsä.

Vapaa-ajattelijoiden mielestä vain tiedeyhteisössä tapahtuva, tieteellisiä menetelmiä noudattava julkinen järjen käyttö voi antaa takeet siitä, että virheistä ja erehdyksistä opitaan ja että totuutta lähestytään. Vain tieteelliseen tiedonhankinta­menet­elmään sisältyy vaati­muksia todellisuutta koskevien väittei­den perus­tele­miselle ja näiden väitteiden koette­lemiselle.

Etiikan taas tulee kasvaa inhimillisistä tarpeista ja eduista. Hyvä ja paha, oikea ja väärä eivät ole mi­tään meidän kokemuksis­tamme riippumatonta, ih­miselämän ulkopuolelta tullutta. Moraalin perusta on ihmiskokemuksis­sa, tarpeissa ja yhteiselämän vaati­muk­sissa.

Vapaa-ajattelijat haluavat edistää kriittiselle älylle perustuvaa etiikkaa. Se lähtee siitä, että viime kädes­sä ihminen itse on se mittapuu, joka ratkaisee käsi­tykset arvojen ja normien oikeutuk­sesta. Vapaa-ajat­telijoiden vaihtoehto uskonnollisperusteiselle etiikalle on humanistinen etiikka, joka on uskonnollista etiik­kaa joustavampi ja suvaitse­vampi sekä rationaalisem­min perustel­tu. Se on luonnollisesti myös täysin vapaata palkkio- ja rangais­tusajatte­lusta.

Vapaa-ajattelijat kannattavat tieteellistä asennoitumis­ta maail­maan ja elämään. Tieteen tulokset tarken­tu­vat ja muuttuvatkin, mutta tieteellinen asennoitumi­nen on pysyvää. Se on uskonnollisen, taikuuteen ja salaoppeihin perustuvan, sekä näennäistieteellisen asennoitumistavan vastakohta. Kun asennoituu tie­teellisesti, sitoutuu tutkimuksen, johdonmukai­sen ajattelun sekä näytön järki­peräisten menetelmien käyt­töön. Samalla hylätään kaikki kuvitel­lut oikotiet todellisuuden tiedos­tamiseen.

Vapaa-ajattelijat eivät kannata tieteisuskoa. Tieteisus­kolla tar­koitetaan tiukasti hyväksyttyihin oppeihin perustuvaa perusteeton­ta luottamusta tieteeseen ja sen mahdollisuuksiin. Se on lähinnä arvokysymys. Tiede ei ratkaise arvokysymyksiä, eikä meillä ole mitään varmuutta siitä, että tiede kykenee paljastamaan kaikki luonnon salaisuudet ja ratkaisemaan kaikki ihmiskunnan ongelmat. Tiedon kasvuun tulee aina liittyä elämän päämääriä koskevaa vii­sau­den kasvua, jotta saavutettua tietoa käytettäisiin oikein. Nyky­maailma tarvitsee kipeästi avointa keskustelua arvois­ta ja tavoit­teista.

Vapaa-ajattelijain mielestä ihmiselämällä on merki­tystä, koska me voimme itse luoda ja kehittää tule­vaisuuksiam­me. Tavoitteena on hyvä elämä tässä ja nyt. Ihmisten on mahdollista elää merkityk­sellistä ja täyttä elämää niin itseään varten kuin palvellakseen kanssaihmisiään.

Ihminen on yksin vastuussa ihanteellisen maailmansa toteuttamises­ta. Taivaalla ei ole korvaa kuulla eikä kättä auttaa. Luonnonlaki­en asettamien puitteiden rajoissa ihminen itse luo historiansa; mikään kohtalo, jumaluus, tähdet tai edes ihmisen omat geenit eivät määrää ihmisen sosiaalista toimintaa.

Vapaa-ajattelijain yhteiskunnalliset perustavoitteet

Vapaa-ajattelijain liiton yhteiskunnallisena päätavoit­teena on kirkon ja valtion erottaminen. Se merkitsee kaikkien uskonnollis­ten yhdyskuntien julkisoikeudel­lisen aseman lakkauttamista ja täyden ajatuksen va­pauden toteuttamista maassamme.

Vapaa-ajattelijoiden mielestä valtion tulee olla oikeu­delli­sesti uskontoihin sitoutumaton. Kannatamme moniarvoista ja -kult­tuurista yhteiskuntaa. Siinä julki­nen valta on puolueeton eri todellisuus- ja elämänkäsityksiin nähden, mutta kan­nustaa kansalai­sia olemaan aktiivisia ja itsenäisiä todellisuus- ja elä­män­käsitysten suhteen.

Erilaisten todellisuuskäsitysten tulee voida vapaasti kilpailla keskenään samoin ehdoin ilman, että julki­nen valta asettaa niitä keskenään millään tavoin eriarvoiseen asemaan. Eri- ja etuoikeuk­sien antami­nen yhdelle tai kahdelle todellisuuskäsitykselle on aina sa­malla muiden todellisuuskäsitysten syrjintää.

Koko lainsäädäntömme olisi puhdistettava uskonnoil­le ja kirkkokun­nille annetuista eri- ja etuoikeuksista ja saatettava näin so­pusointuun Suomen hyväksymien kansainvälisten ihmisoikeussopimus­ten kanssa.

Vapaa-ajattelijoiden mielestä moniarvoisessa ja -kult­tuurisessa yhteiskunnassa julkisen vallan tulee myös taloudellisin toimenpi­tein tukea sitä, että eri aatteellisia ryhmiä edustavat etujärjestöt selviytyvät tehtävis­tään etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestöi­nä

Vapaa-ajattelijain kulttuuriset perustavoitteet

Vapaa-ajattelijain liitto jäsenyhdistyksineen hoitaa monia yhteis­kunnallisia tehtäviä ja harjoittaa laajaa sivistystoi­mintaa. Liiton julkaisema aikakauslehti Vapaa Ajattelija (VA) on merkit­tävä ja ainoa uskon­nottoman kulttuurin äänenkannattaja maassamme.

Vapaa-ajattelijain liitto haluaa uskonnottomien kult­tuuri­järjestö­nä kehittää uskonnotonta kulttuuria sen kaikissa muodois­sa.

Erityisesti liitto pyrkii elvyttämään ja kehittämään uskonnotonta tapakulttuuria ja siihen kuuluvia siviili­tapoja. Liitto jakaa tietoa uskonnottomien nimenanto­juhlien järjestämisestä, aikuiskou­lutuksesta ja -juhlas­ta, siviiliavioliiton solmimisesta, sekä uskonnottomis­ta hautajaisista.

Useat liiton jäsenyhdistykset tarjoavat puhujapalvelua nimenanto­juhliin ja uskonnottomiin hautajaisiin. Yhdistykset myös ylläpitä­vät yhteensä seitsemää vapaa-ajattelijahautausmaata. Liitto puo­lestaan kus­tantaa vapaa-ajattelijain onnittelu- ja surunvalittelu­adresseja, omia tuhkauurnia, hautakiviin kiinnitettä­viä liekkimal­joja yms. kult­tuuriimme liittyviä hyö­dykkeitä.

Liiton ja sen jäsenyhdistysten omistama Kustannus Oy Vapaa Ajatte­lija Ab julkaisee vapaa-ajatuksellista ja humanistista kirjalli­suutta sekä uskonnottomaan kulttuuriin liittyvää aineis­toa (pos­ti- ja onnittelukort­teja, muistolausekokoelma jne.).

Elämänkatsomustieto-oppiaineen tulee olla selkeä vaihtoehto monil­le erilaisille tunnustuksellisille us­konnonopetus­vaihtoehdoille. Oikeus opetukseen tulee edelleen selkeästi rajata uskontokun­tiin kuulumatto­mille oppilaille. Vapaa-ajattelijat torjuvat pyrkimyk­set oppiaineen kristillistämiseksi tai muuttamiseksi filosofispai­not­teiseksi.

Eri tahojen pyrkimykset luoda kaikille yhteinen oppiaine eivät tule onnistumaan niin, että kaikki erilaiset aatteelliset yhteisöt olisivat tyytyväisiä. Motii­vina näiden yhdistämishankkeiden taus­talla onkin ollut pyrkimys evätä uskonnottomilta omaehtoinen, kristinuskosta riippumaton ja sen kanssa kilpaileva vaihtoehto.

Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten, jotka ovat lailla hyväksyt­tyinä osa oikeusjärjestystämme (eli sitovia sopimuksia), nojalla vanhemmilla on oikeus saada lapsilleen sellaista moraa­liopetusta, joka on yhdenmukaista vanhempien oman käsityksen kans­sa. Näin koulun aatteellisen opetuksen laadusta päättä­minen ei kuulukaan ensisi­jaisesti kouluviranomaisil­le vaan vanhemmille.

Elämänkatsomustiedon - uskonnottomien oppiaineen - väljänä viite­kehyksenä tulee olla uskonnottomuus.

Hautausmaatoimi on yhteiskunnassamme käytännössä valitetta­vasti evankelis-luterilai­nen monopoli, vaikka hautaus­maatoimi kuuluu luon­teensa puolesta yhteiskunnalle. Muualla Euroopassa hautausmaat ovatkin pääsiassa yhteiskunnan hallussa ja hoidossa, ainoastaan Poh­jois­maat muodostavat kummallisen poikkeuksen.

Liitto vaatiikin lisää vaihtoehtoja hautausmaatoimeen ja hautaus­kulttuuriin yleensä. Kunnallisesta, aatteellisesti puolueetto­masta hautaustoimesta on kehitettävä vaihtoehto kaikille sitä haluaville ihmisil­le. Myös uusia vapaa-ajattelijahautausmaita pyritään perustamaan.

Vapaa-ajattelijat haluavat edistää myös erilaisia ke­vennettyjä hautausvaihtoehtoja. Tällaisia ovat esimer­kiksi muistolehdot, metsä­kalmistot sekä meri- ja järvihautaus. Myös krematoriotoimin­nassa seurakun­nallisen, kristillisen palvelun sijaan olisi taatta­va joko kunnalli­nen tai yksityinen aatteellisesti sitoutu­maton vaihtoehto. Vapaa-ajattelijat toivat tuhkaus­kulttuu­rin uu­delleen Suomeen (Wilhelm Bolin ja ­Kuolleen­polttoyhdis­tys Suomes­sa, 1889), siksi asia on meille tärkeä. Vapaa-ajatteli­jat suosivat tuhkausta ekolo­gisin, hy­gieenisin, taloudellisin ja maankäytölli­sin perustein arkkuhautaus­ta silti vastustamatta

Uskonnottoman perusoi­keudet

Keskeisiä oikeuksia kansalaisten kannalta ovat perus­tusla­kiin kirjatut yksilön oikeudet eli perusoikeudet ja kansainväli­siin sopimuksiin kirjatut yksilön oikeu­det eli ihmisoi­keudet.

Nykyiseen perustuslakiin kirjatut perusoikeudet ovat varsin sup­peita, ja niiden soveltaminen oikeuskäytän­nössä on ollut harvinais­ta.

Keskeisiä ihmisoikeusasiakirjoja, joihin Suomi on sitoutunut, ovat YK:n kansalais- ja poliittisia oi­keuksia koskeva kansainväli­nen yleissopimus (Sop 7-8/76), Euroopan ihmisoikeussopimus (SopS 18–19/90) ja Yleissopimus lasten oikeuksista (SopS 59–60/91).

Ihmisoikeussopimusten asema on ollut käytännössä epäselvä, mutta käsitellessään Euroopan ihmisoikeus­sopimusta Eduskunnan Perustus­lakivaliokunta totesi, että "Kun yleissopimus lisäpöytäkirjoineen saatetaan Suomessa voimaan lailla, on sopimus valtion­sisäises­ti samassa asemassa, kuin lait yleensä" (PeVL 2/1990 vp.).

Suomalaisen yhteiskunnan ihmisoikeuskulttuuri on kehittynyt viime aikoina aikana. Korkeimmat tuomiois­tuimet viittaavat nykyi­sin päätöksissään yhä useammin perusoikeuk­siin tai ihmisoikeuksiin.

Keskeinen oikeus uskonnottomien kannalta ja uskon­nottomasta näkö­kulmasta katsottuna, on vakaumuk­sen-, omantunnon- ja uskonnonva­paus. Vakaumuk­senvapaus pitää sisällään oikeuden omaksua vakau­mus, ilmaista vakaumus ja toimia sekä elää va­kaumuksensa mukaisesti.

 Uskonnonvapauteen kuuluu oikeus harjoittaa uskontoa, ilmaista usko ja oikeus toimia ja elää uskonnon mukaisesti. Uskonnonva­pauteen kuuluu myös negatiivinen uskonnonvapaus eli oikeus olla olematta uskonnon kanssa tekemisissä, esim. olla osallistumatta palvontaan ja hartauksiin ja oikeus olla tukematta uskonnolli­sia yhdyskuntia.

Negatiivista uskonnonvapautta kuvaa hyvin KHO:n päätös 1985 II 54. Asia koskee Forssan kaupungin seurakunnal­le myöntämää lupaa vetää puhelinlinja vanhainko­tiin hartaushetkiä varten. Vaikka Korkeim­man hallinto-oikeuden päätöksessä katsot­tiin, ettei valittajan uskon­nonvapautta oltu loukattu, siinä ko­rostet­tiin viranomaisen velvollisuutta ottaa toiminnas­saan huomioon perusoikeudet.

Päätök­sessä todettiin, että vanhainkodin johtajan tehtävänä on huolehtia siitä, ettei kenenkään perusoi­keuksia loukata, kun jumalanpalve­luksia tms. välitetään keskusra­dion kautta.

Muita keskeisiä oikeuksia uskonnottomien kannalta ovat henkilökoh­tainen vapaus, liikkumisvapaus koti­maassa ja sananvapaus. Uskon­nottomien sananva­pautta loukkaa rikoslain 10. luvun 1-2 §:t, jotka koskevat jumalanpilkkaa ja uskonrauhaa.

Vapaa-ajattelijain mieles­tä ne tulisi kiireesti poistaa. Kai­ken­laisesta tunteiden suojelus­ta tulee luopua, koska ei ole mitään perusteita sille, että toiset tunteet ja toisenlaisia asioita koskevat tunteet olisivat toisia arvokkaampia. Yleiset yhteiskuntarauhaa ja herjausta koskevat pykälät riittävät myös uskonrauhan suojak­si

Oikeudet päiväkodissa

Kansainväliset ihmisoikeusasiakirjat lähtevät siitä, että vanhem­milla on oikeus varmistaa lapsilleen heidän oman vakaumuksensa mukainen kasvatus ja opetus. Tästä lähtökohdasta on pidettävä kiinni. Kyse on vanhempien tai holhoojan oikeudesta, ei yhteis­kun­nan tai päivähoitajien.

Valitettavasti päivähoitoa koskevassa laissa on todettu päivähoi­don velvollisuu­deksi edistää lapsen uskonnollista kasvatusta. Edus­kunnan perustuslakivaliokunnan vaatimuksesta lakiin on kuitenkin otettu vanhempien tai hol­hoojan va­kaumuksen kunnioit­tamista koskeva lisäys. Kodin va­kaumusta on siis aina kunnioitet­tava kaikessa toiminnassa.

Uskonnonharjoitukseen kuuluu mm. uskonnonopetus ja uskonnolli­set menot (rukoukset, laulut yms.). Se, että lapsi tulee päiväko­tiin tai perhepäivähoitoon, ei merkitse sitä, että hän/hä­nen kotinsa tällä tulemisella suostuisi osallistumaan laitok­sen/kasvattajan toteutta­maan mahdolliseen uskonnonharjoitukseen.

Uskon­nottomien kotien lapset on pidettävä erossa uskonto­kasvatuk­sesta. Mahdollinen uskontokas­vatus tulee järjestää siten, että uskonnottomille lap­sille järjestetään siksi aikaa muuta ohjattua, valvottua ja miele­kästä tekemistä.

Minkäänlainen uskontokulttuurin esittely ei ole oikeutet­tua uskonnottomille ilman kotien suos­tumusta. Vanhempien kanssa tulee keskustella siitä, mitä mieltä he ovat lastensa osallistumi­sesta tällaisiin tutustumis­käynteihin ja muihin vastaa­viin tilai­suuk­siin.

Vanhempien kannattaa olla tarkkana ja kiinnostuneita siitä, mitä päiväkodissa/päivähoidossa opetetaan ja tehdään. Samoin kannattaa tehdä heti hoitosuhteen alussa päivähoitohenkilöstölle selväksi perheen/oma vakaumus ja kieltää kaikenlainen uskontokasvatus, jotta vältyttäisiin tietämättömyydestä johtuvista risti­rii­doista.

Mikäli tulee ongelmia, oma yhdistys tai Vapaa-ajatte­lijain liitto ry. auttaa asiassa.

Oikeudet koulussa

Laintasoisten, Suomea sitovien ihmisoi­keusasiakirjojen lähtökohta on: vanhemmilla on oikeus päättää lasten­sa moraali- ja vakaumuskasva­tuksen sisällöstä.

Vanhemmilla ja lapsella itsellään on myös oikeus kieltäytyä va­kaumuksensa vastaisesta moraali- tai vakaumuskas­vatuksesta. Koulu­viranomaisten asia on järjestää asianmukaista opetusta, mutta ei päättää opetuksen laadusta.

Peruskoulussa ja lukiossa on mahdollista saada elä­mänkatsomustie­don opetusta. Uskonnonopetuksesta vapautetulle vähintään kolmelle uskontokuntiin kuulumattomalle oppilaalle opetetaan elämänkatsomustietoa. Opetus on tällöin järjestettävä automaatti­sesti ilman vanhempien tai holhoojien pyyntöä. Nuori voi myös, täytettyään 15-vuot­ta, erota kirkosta van­hempiensa suostu­muksella ja näin päästä elämänkat­somustiedon opetukseen.

Elämänkatsomustieto-oppiaineen opetuksessa koros­tuvat ajattelutaitojen ja todellisuuskäsitysten opetus. Se tukee yksilön eheän elämänkäsityksen muotoutu­mista. Opetuk­sessa tarkastel­laan ihmiselämän peruskysymyksiä. Opetus antaa käsitteellisiä välineitä ja taitoja ratkoa eettisiä kysymyk­siä.

Uskontoa ei saa opettaa muilla oppitunneilla. Uskon­nollis­ten päi­vänavausten ajaksi on uskonnonopetuk­sesta vapautetuille oppilaille järjestettävä muuta vakaumuksensa mukaista toimintaa, tai näiden oppi­laiden tulee voida olla osallistumatta ko. tilaisuuk­siin. Järjestelyt eivät saa muodostua lasta syrjiviksi tai muuten koh­tuuttomiksi.

Uskonnollisiin juhlapyhiin liittyvistä juhlista, retkistä yms. tulee ilmoittaa hyvissä ajoin kodeille ja niiden ajaksi on järjes­tettävä vaihtoehtoista toimintaa. Mikä­li uskonnollisiin kohteisiin liittyvän tutustumisen katsotaan liittyvän muuhun oppisisältöön (historia, maantieto yms.), on vanhemmille selostettava hyvissä ajoin tutustumisten luonne ja annettava heidän päät­tää, saako lapsi osallistua tutustumiskäyntiin vai ei.

Uskonnolliset sisällöt muilla oppitunneilla loukkaavat uskonnotto­mien kotien oikeuksia, eikä sellaista tule sallia.

Opetushallitus on selkeyttänyt kokonaisope­tuksen reunaehdot (20.3.1989) koulun yleisen uskonnonopetuksen osalta. Kokonaisopetuk­sella tarkoitetaan opetusmenetelmää, jossa on koko­naan tai osittain häivytetty oppiainerajat. Reunaehto­jen mukaan koulun yleinen uskonto ei voi sisältyä kokonaisopetukseen, jos yksikin oppilaista on

Oppilasta ei saa myöskään suostutella osallis­tumaan uskonnonopetuk­seen kokonaisopetuksen yhteydessä. Opetushallituksen mukaan uskonto ja elämänkatsomustieto pitää opettaa kokonaisopetuksesta erillisinä oppitunteina. Uskonto kuuluu vain uskontotun­nille.

Näihin samoihin lähtökohtiin voidaan vedota myös niissä kouluissa, joissa ei ole kokonaisopetusta, mutta uskontoa on sisällytetty muihin oppiaineisiin (piirus­tus, musiikki, äidinkieli jne.).

Koulun juhlia tulisi kehittää oppilaita yhdistävänä toimintana ja leimaavasti uskonnollinen toiminta tulisi tämän vuoksi karsia pois.

Opettajan ei tule käyttää opetuksen apuvälineenä omaa henkilökoh­taista uskonnollista vakaumustaan muulla kuin uskontotunnilla. Koulutyön tulee tukea kotia sen kasva­tusteh­tävässä riippumatta vanhempien vakaumuksesta.

Koulun työjärjestys tulee laatia siten, että uskon­nonopetuksesta vapautetuille ei tästä syystä aiheudu odotus­tunteja ja että uskonnonvapaus ei tästä syystä vaarannu.

Koulun johtokunnan, opettajakunnan ja koulun johta­jan tehtäviin kuuluu kodin ja koulun yhteistyön ke­hittäminen sekä koulun työ­rauhan ylläpitäminen. Ongelmat kannattaa selvittää ensin opettajan kanssa, seuraava porras on koulun johtaja (rehtori), jolle kuuluu koulun kasvatus- ja opetustyön johtaminen, ohjaaminen ja valvomi­nen. Ellei johtajankaan kanssa asiat selviä, tulisi huoltajien viedä ongelmat johto­kun­nan käsittelyy.

Kirkosta eroaminen

Kirkosta eroamisesta on säädetty uskonnonvapaus­laissa. Lain mu­kaan kirkosta voi erota 18 vuotta täyttänyt (15-vuot­ta täyttänyt vanhempien suostumuksel­la). Kirjallisen kirkosta eroamisilmoituksen voi lähettää maistraattiin tai uskontokuntaan.

Uskonnottomat tavat ja juhlat

Yleistä

Ainakin tuhansien ellei jopa kymmenien tuhansien vuosien ajan ihmisillä on ollut yhteisöllisiä, säännön­mukaisia, perinteistä kaavaa noudattavia menoja. Nämä menot ovat liittyneet joko ihmi­sen synty­mään, täysikasvuiseksi tuloon, parisuhteen solmimi­seen ja kuolemaan tai satovuoteen ja vuodenaikoihin. Menot ovat olleet luonteeltaan joko uskonnollisia tai uskonnotto­mia. Uskonnollisia menoja kutsutaan riiteiksi.

Uskonnottomia (eivät tunnusta minkään uskonnon oppeja) on varmuudella ollut jo muinai­sessa Kaksoisvirranmaassa, Intiassa, Kiinassa ja Kreikassa. Uskonnottomien ihmisryhmä alkoi olla länsimaissa merkittävä viime vuosisadalla. Uskon­noton kulttuuri on kehittynyt uskonnottomien järjestöjen ja työväen­liikkeen keskuudessa. Usein uskonnottomat halua­vat juhlistaa ihmisen siirtymistä elämäs­sään uuteen asemaan ja rooliin.

Nimenanto

Ihminen on merkkikieltä käyttävä eläin ja nimeää jatkuvasti eri asioita, jopa avaruudessa liiteleviä kivenmurikoita. Nimeämällä asiat, esineet, oliot jne. ne tunnistetaan, määritel­lään ja luoki­tellaan.

Arkipäiväisempi tosiasia on, että Suomessa on etu- ja sukunimila­ki, jotka määräävät, että jokaisella on oltava sukunimi ja vähin­tään yksi etunimi.

Uskontokuntiin kuulumattomat lapset saavat nimensä seuraavasti. Lapsen synnyttyä sairaala lähettää syn­tymätodis­tuksen väestöre­kisterin pitäjälle, joka taas lähettää rekisteripaperit huol­tajalle/huoltajille. Huol­taja/huoltajat keksivät sopivan määrän hyväksyt­täviä etunimiä ja lähettävät rekisteripaperit takaisin rekis­terinpitäjälle kahden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä.

Lapsen syntymää ja nimenantoa voidaan juhlia, jos halutaan. Voidaan pi­tää ns. nimijuhla. Nimijuhlassa voidaan pitää juhla­puhe, antaa hyödyllisiä kasva­tusohjeita ja lahjoja, esittää ohjelmaa ja musiikkia. Juhla on täysin vapaa­muo­toinen.

Kummeja eli kasteentodistajia ei uskonnottomilla esiinny. Kummien alkuperäise­nä tehtävänä on lapsen kristillisen kasvatuksen varmistaminen. Jos halutaan lapselle "nimikkoaikuiset", niin on se toki mah­dol­list.

Aikuistuminen

Aikuistumiskoulu­tuksel­la on pitkät ja vahvat perinteet mm. Saksas­sa ja Norjassa. Nykyään sellaisia järjestetään myös Suomessa.


Yhteiselämän aloittaminen / avioliiton solmimi­nen

Uskonnottomat solmivat siviiliavioliiton. Siviilivihkijöinä toimivat henkikirjoittaja, laamanni ja käräjätuomari. Siviilivihkimisistä voi kysyä lisää mm. maistraateista.

Vihkimi­nen toimitetaan vihkimisviranomaisen virkahuoneessa tai muussa hänen kanssaan sovitussa paikassa (koti, ravintola, laiva, kartano, järjestötalo jne.).

Avioliittoa ei tarvitse välttämättä juhlia. Siviiliavioliittoa solmittaessa voidaan käyttää morsius­pukuja, morsiusneitoja, best man´ia, heittää riisiä, ajaa koriste­lulla autolla yms., jos halutaan. Perinteisen suomalaisen tavan mukaan vihkimistä seuraa hääjuhla. Sormuk­set ovat vapaa­ehtoisia.

Myös avoliiton solmimista voidaan juhlistaa vapaa­muotoisesti. Sivii­liavioliiton ja avoliiton solmimisessa on se hyvä puoli, ettei tarvitse odottaa papin poistumista ennen juhlinnan aloitta­mista.

Hautajaiset ja muistotilaisuus

Hautajaiset ovat luonnollinen ja väistämätön osa uskonnotonta tapakulttuuria. Niissä on kyse siirty­misestä ajasta olemattomuuteen. Ihmi­sen psyykkinen toiminta loppuu kuole­man hetkellä. Ihmisen kehon ai­nesosat palaavat luonnon kiertokulkuun.

Uskonnottomat hautajaiset järjestetään joko hiljaisesti ilman puheita tai juhlamenoin. Hiljaisissa hautajai­sissa kukat ja seppeleet lasketaan haudalle äänettö­mästi, ja tilaisuus todetaan sopivalla hetkellä päät­tyneeksi.

Hiljaisten hautajaisten kohdalla on tärkeää, että tilai­suuden luonne selvitetään kaikille etukäteen, ettei kukaan riko hiljai­suutta.

Hautaus voidaan järjestää joko ruumishautauksena maahan tai tuhkauksena ja tuhkan hautauksena tai sirotteluna maahan tai veteen. Tuhkauksen kohdalla muistotilaisuus voidaan pitää ennen tuhkausta tai vasta tuhkaa haudattaes­sa. Vainajan eläessään esit­tämät toivomukset oman hautauksensa suhteen kuuluu ottaa huomioon.

Vainajan tiedossa olevaa va­kaumusta kuuluu kunnioittaa. Uskonnotto­mien ihmisten on hyvä tehdä etukä­teen hautaustes­tamentti, jossa vaaditaan uskonnottomia hautajai­sia ja määrätään jopa ohjelmasta, jolloin vältyttäi­siin siltä, että omaiset järjestävät hautauksen omien mieltymys­tensä mukaan.

Nykyisin on mahdollista tehdä eläessään hautaustoi­miston kanssa suunnitelma omien hautajaistensa järjestämisestä ja tallettaa jopa kustannuksetkin etu­käteen. Se on omaistenkin kannalta hyvä ratkai­su, sillä tällöin ei tarvitse miettiä järjestelyjä, ja tiede­tään toimittavan juuri niin kuin vainaja oli halunnut.

Uskonnottomissa hautajaisissa voidaan pitää puhe/pu­heita, laulaa, soittaa, lausua runoja, kuunnella mu­siikkia, esiintyä jne. Hau­tauspuhe on ennen kaikkea lohdutukseksi omaisia ja ystäviä varten ja sillä pyri­tään osaltaan lievittämään surua. Hautauspu­heessa muistellaan kuollutta ja niitä asioita, joita hän piti tärkeinä. Hautauspuheessa pohditaan usein myös kuolemaa ja sen merkitystä ja elämän arvoa.

On paljonkin runoja, mietelmiä, ajatuksia, erilaista musiikkia ja lauluja, jotka sopivat uskonnottomiin hautajaistilai­suuksiin.

Mitään mullan heittämistä arkulle ja "maasta sinä olet tullut" loitsuja ei lueta. Jos vainaja on kuulunut järjestöi­hin, niiden liput voivat juhlistaa tilaisuutta.

Uskonnottoman vainajan kyseessä ollessa ei käytetä ristejä.

Hautajaisten jälkeen on mahdollista järjestää muisto­tilaisuus, jossa voidaan lukea adresseja, pitää puheita ja tavata toisia ihmisiä, sekä seurustella vapaasti. Suomalaisen perinteen mukaan vieraat kahvitetaan tai heille järjestetään ruokailu.

Juridista tietoa hautausvaihtoehdoista

Omista hautajaistoiveistaan kannattaa kertoa omaisil­le tai muille läheisille ja tarpeen vaatiessa voi laatia hautaustestamen­tin, jossa voi määrätä omista hauta­jaisistaan. Ja kuten edellä kerrot­tiin, hautaustoimis­tossa voi tehdä myös suunnitelman hautajaisis­taan ja tallettaa rahaa hautajaisiaan varten.

Jos haluaa tulla haudatuksi muualle kuin virallisille hautaus­mail­le, siihen tulee hankkia tarvittavat luvat. Lääninhalli­tus voi myöntää luvan yksityisen hautaus­maan tai haudan perustami­seen, jos terveydelliset, ympäristön­suojelulliset ja maan suunni­telmalliseen käyttämiseen liittyvät syyt puoltavat hakemus­ta. Ruu­mishautauksen kyseessä ollessa joudutaan maa­perä tutkitutta­maan. Tuhkan voi sijoittaa mihin haluaa. Tuhka voidaan sijoittaa tai sirotella omalle tai omais­ten omista­malle maa-alueelle tai vesialueelle.

Hautausluvat kannattaa hakea hyvissä ajoin eläessään, kuoleman jälkeen hakeminen jää omaisille.

Yleensä ruumis tai tuhka haudataan hautausmaalle. Tuhka voidaan haudata tuhkauurnassa, tai se voidaan sijoittaa maan alle muisto­lehtoon tai sirotella mereen merihautausmaahan. Jos muuta hauta­paikkaa ei ole saatavana, haudataan uskontokun­tiin kuulumatonkin seurakunnan hautausmaahan. Näin määrä­tään uskon­nonvapauslaissa.

Ruumis on haudattava viivytyksettä vähintään 150 cm:n syvyyteen ja vähintään 30 cm:n päähän lähim­mästä ruumiista. Ruumis voidaan sijoittaa myös louhittuun hautaan tai hautakammioon, ellei siitä ole terveys haittaa.

Polttohautaus eli tuhkaus suoritetaan krematoriossa. Tämän jälkeen tuhka on viipymättä laskettava hau­tausmaahan tai muuhun hautauspaikkaan.

Ruumis voidaan kuljettaa muullakin kuin ruu­misautolla, jos se on sijoitettu asianmukaiseen pääl­lykseen. Lainsäädäntö ei vaadi arkun käyttämistä. Arkun voi tehdä itsekin tai käyttää voi jopa pah­viarkkua, jota ainakin Enso-Gutzeit valmistaa, jos kysyntää on riittävästi.

Taustaa juhlapäiväperinteelle

Siirtymäjuhlallisuuksien lisäksi ihminen on jo tuhan­sia vuosia viettänyt erilaisia kalenterimenoja, jotka liittyvät vuodenaikoi­hin ja satovuoteen. Keskeisiä ajankohtia ovat aina olleet valoi­suuden vaihteluun liittyvät ajankohdat; talvi- ja kesäpäivän­seisaus, ke­vät- ja syyspäivän tasaus.

Talvipäivän seisaus oli juliaanisen kalenterin mukaan 25.12. Nykyisen gregoriaanisen kalenterin mukaan se on 21.12.(1994:22.12.). Päivä on tällöin lyhyimmil­lään, mutta aurinko aloittaa meidän näkökulmastam­me ylenevän kaarensa, ja valoisuus alkaa hiljalleen lisääntyä. Joulu sellaisena kuin sen nyt tunnemme pohjolassa, on vuosisatoja kestäneen kulttuurikehi­tyksen tulos. Juhlaan sisäl­tyy aineksia monilta aika­kausilta ja monista kulttuu­reista.

Historiallisesti joulukuun viides kolmatta (25.12.) on auringon ja jumalien syntymäjuhla sekä vanha luon­toperäinen valon voiton juhla. Ajankohta joutuu talvipäivän seisauksesta, joka juliaanisen kalenterin mukaan oli 25.12. Monet jumalat ovat syntyneet 25.12. Tärkein näistä on Mithra, jonka syntymäpäivä oli 25.12. ja jonka juhlapäivä on sunnuntai.

Mithran syntymäpäivä - voittamattoman auringon syntymäpäivä - julistettiin Rooman valtakunnassa vuonna 274 yleiseksi juhlapäi­väksi. Katolinen kirkko sijoitti Jeesuksen syntymäjuhlan samaan ajankohtaan 350-luvulla, joulukuun 25.päiväksi. Mithrauskon­nosta on peräisin myös loppiaiseen liittyvä tarina tietäjistä ja Betle­hemin tähdestä.

Monet joulutavoistamme ovat peräisin roomalaisten saturna­liajuh­lista, joita vietettiin 17.–24.12. Sieltä ovat peräisin leivonnaiset, kinkku, kynttilöiden käyt­tö ja lahjojen antaminen. Vapaa-ajattelijat voivat juhlia joulua aivan vapaasti auringon paluun juhlana, jolla on tuhansien vuosien perinteet.

Kevätpäiväntasauksen aikoihin juhlittiin seemiläisten, egypti­läisten ja helleenien keskuudessa jumalien kuolemaa ja ylös­nousemusta. Alun perin kyse oli kasvillisuusmenoista, joiden tarkoituksena oli edistää hedelmällisyyttä, mutta ajan kanssa ne kohosivat palvelemaan vain ihmisten uskonnollisia tarpei­ta. Jumaluuden kuolema ja ylösnousemus ei enää tur­vannut vain leivän ja viinin, vaan ennen kaikkea ihmisen iankaikkisen elämän. Osallis­tumalla sakra­mentteihin oli mahdollista pelastua kuolemasta.

Vähä-Aasiassa palvotun Attiksen kuolemaa surtiin maaliskuun 22. päivänä ja hänen ylösnousemustaan juhlittiin maaliskuun 25. päivän vastaisena yönä. Vas­taavanlaisia menoja kuului mm. Adonis, Osiris ja Dionysos -kulttiin. Näiden vaikutus nykyiseen kris­tinuskoon on täysin selvä ja ilmei­nen.

Pääsiäinen on vahvasti uskonnollinen juhla kristilli­sessä valta­kulttuurissa, mutta siitäkin löytyy pakanal­lisia piirteitä. Pääsiäismunat ja -ruohot liittyvät ke­vääseen ja kasvullisuuteen. Vapaa-ajattelijat eivät osallistu jumaluuksien kuoleman ja ylös­nousemuksen juhlallisuuksiin pääsiäisenä, sen sijaan pääsiäis­ruohot, munat, untuvikot yms. liittyvät puhtaasti kevään tuloon ja symboloivat luonnon heräämistä talviunes­ta.

Juhannuksen perinteet (kokot, taiat, keskikesän juh­linta) ovat pakanallisia vaikka kirkko on (huonolla menestyksel­lä) yrittänyt etsiä sille kristillisiä peruste­luja Johannes Kastajasta.

Ruotsin tilanteesta

Ruotsin tilanteesta on vaikea saada täyttä selvyyttä siitä syystä, että Ruotsissa ei toimi yhtään kunnollista ateistijärjestöä. Tanskassa sellainen on perustettu, ja Norjassa toimii jonkinlainen.

Seuraavaan on koottu joitakin asioita Ruotsista. Luettelo ei ole täydellinen.

Kirkon ja valtion ero ei ole Ruotsissa pitemmällä kuin Suomessa. Asia on pikemminkin päinvastoin, koska

- Ruotsin kuningasperheen pitää kuulua luterilaiseen valtiokirkkoon.

- Ruotsin kouluissa on kaikille pakollinen täysin suomalaista luterilaista uskonnonopetusta vastaava ”uskontotiedon” opetus (puolet kristinuskoa, puolet muita uskontoja, joista etusijalla ovat juutalaisuus ja islam, ateismista vain maininta muutamalla sivulla yhteensä useista tuhansista sivuista, kaikki teksti on uskontomyönteistä).

Mainittakoon, että YK:n ihmisoikeustoimikunnalle 1970-luvun lopulla tekemäni valitus johti täysin vastaavan tyyppisen (Suomessa uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitetun) uskontojen historian ja siveysopin opetuksen muuttamiseen puolueettomaksi. Sen jälkeen oppiaineen opetuksessa käytettiin mm. allekirjoittaneen johtaman työryhmän monisteita, joilla oli silloisen kouluhallituksen lupa (nykyään Suomessa ei ole oppikirjasensuuria). Kun joku ruotsalainen älyäisi valittaa opetuksesta, tilanteeseen saataisiin muutos.

- Ruotsin luterilaista hautausmaamonopolia vahvistaa se, että kaikki joutuvat verotuksen yhteydessä maksamaan Ruotsin kirkolle menevää hautausmaaveroa, vaikka heidän tuhkansa levitettäisiin taivaan tuuliin. Tavallinen ihminen maksaa tätä veroa eläessään keskimäärin 25 000 kruunua.

- Kirkon jäsenten lapset liitetään kirkkoon vauvoina kastamalla ja lasten mielipidettä kysymättä. Huoltaja suorittaa eroamis- ja liittymistoimenpiteet alle 18 -vuotiaiden osalta. 12 - 18 -vuotiaan osalta tarvitaan myös lapsen suostumus. Kirkosta voi erota myös kirjallisesti, mutta eroanomus on allekirjoitettava henkilökohtaisesti ja lähetettävä kirkkoherranvirastoon, ei esimerkiksi väestörekisteriin.

Jotta Ruotsissa välttyisi seuraavan vuoden kirkollisveroista, kirkosta on erottava ennen marraskuun 2. päivää edellisenä vuonna. Ruotsissa on siis kaksi katumuskuukautta. Sähköpostieroaminen ei Ruotsin lain mukaan tule kysy­mykseen, koska eroilmoitus vaatii henkilökohtaisen allekirjoituksen.

- Ruotsin valtion rahallista tukea evankelisluterilaiselle kirkolle on lähes mahdoton laskea, mutta se on tunnetusti asukasta kohti maailman suurin. Myös muut uskontokunnat saavat valtion tukea (noin 40 miljoonaa kruunua), mutta eivät ateistit (eihän Ruotsissa ole edes ateistien järjestöä!).

- Ruotsin perustuslaki takaa vain uskontokuntiin kuulumisoikeuden, ei oikeutta olla harjoittamatta uskontoa. Tosin Ruotsi tunnustaa Suomea julkisemmin kansainväliset ihmisoikeussopimukset, joihin voidaan vedota, jos löytyy joku ruotsalainen, joka älyää niihin vedota.

- Myös Ruotsissa on erillinen laki Ruotsin kirkosta. Se on tosin lyhyempi kuin Suomen kirkkolaki.

- Ainoa kohta, jossa Ruotsin laki jollakin tavalla mainitsee uskonnottomat, on Laki uskonnollisista yhdyskunnista. Tässä laissa sanotaan, ettei kenenkään tarvitse kuulua johonkin uskontoluntaan. Tosin tämäkin on ristiriidassa sen kanssa, että kuningasperheen pitää kuulua Ruotsin kirkkoon.

- Kirkollisveron kanto verotuksen yhteydessä on Ruotsissa kirkolle ilmainen, Suomessa maksullinen (noin 400 miljoonaa kruunua vuodessa).

- Ruotsin kirkko saa valtiolta kirkkojen säilyttämisestä korvausta, joka kohoaa vähitellen puoleen miljardiin kruunuun.

- Ruotsin papit ja ”uskontotiedon” opettajat koulutetaan yliopistoissa. Suuret teologiset tiedekunnat ovat Uppsalassa ja Lundissa, mutta muualla pappien koulutus on naamioitu uskontieteen laitosten suojiin.

- Sotilas- ja monen muunkin lajin pappeja ylläpidetään valtion varoilla.

- Myös Ruotsissa kirkolla on verovapauksia (inkomstskatt för prästlönetillgångar).

- Myös vainajan tuhkan käsittelyssä on rajoituksia, sitä ei esimerkiksi saa pitää kotona.

- Vihkimisoikeus on sekä kirkolla että viranomaisilla mutta ei uskonnottomien järjestöillä.

Ruotsin tilannetta kuvaa hyvin sekin, ettei Internetin ruotsalaisilta sivuilta löydy, toisin kuin Suomesta, juuri mitään hakusanoilla ”ateism”, ”ateist” ja ”ateisten”.
100 vuotta kirkon ja valtion eroa Ranskassa

Ranskan tilanne

Vuonna 2005 kirkon ja valtion ero täytti Ranskassa 100 vuotta. Jo Ranskan vallankumous (6/1789 - 11/1799) pani alulle Ranskan maallistumisen.

Ranskan perustuslain 1 artikla kuuluu:

”Ranska on jakamaton, maallinen, demokraattinen ja sosiaalinen tasavalta. Sen tulee taata kaikkien kansalaisten tasa-arvo lain edessä riippumatta alkuperästä, rodusta tai uskonnosta. Sen tulee kunnioittaa kaikkia vakaumuksia. Sen tulee perustua hajautettuun organisaatioon. ”

Perustuslain toisessa artiklassa on seuraava lause:

”Tasavallan motto on ”vapaus, tasa-arvo ja veljeys”.

Missään muualla kuin perustuslain 1. artiklassa uskonnoista ei puhuta mitään. Ranskassa myös poliitikot harvoja äärioikeistolaisia lukuun ottamatta pidättäytyvät perustelemasta kannanottojaan uskonnollisilla väitteillä.

Kaikenlainen uskonnonopetus ja hartaudenharjoitus on Ranskan yhteiskunnan kouluissa kielletty. Jos yhteiskunnan tukea saavissa yksityiskouluissa annetaan uskonnonopetusta, sen on oltava oppilaille vapaaehtoista.

Vuoden 2003 mielipidetutkimuksen mukaan 41 % haastatelluista sanoi, että jumalaa ei ole olemassa tai että jumalan olemassaolo on epätodennäköistä. 33 % katsoi, että heidän vakaumustaan kuvaa parhaiten sana ”ateismi”. 51 % katsoi olevansa kristittyjä (osa näistäkin katsoi olevansa ateisteja).

Ennen vuotta 1905 rakennetut uskonnolliset rakennukset ovat Ranskassa valtion omaisuutta. Niitä voidaan kuitenkin käyttää uskonnollisiin tarkoituksiin. Valtio omistaa Ranskassa esimerkiksi suurimman osan katolisista kirkoista. Koska muslimeilla ei ole mitään ennen vuotta 1905 rakennettuja uskonnollisia rakennuksia, he joutuvat ainakin periaatteessa kustantamaan moskeijansa itse. Lähi-idästä rahaa moskeijoihin onkin virrannut avokätisesti, ja myös kirkon ja valtion ero on hieman rakoillut tässä asiassa.

Uskonnon harjoittaminen (kultti) on Ranskassa verovapaata, mutta kaikkea uskonnollista kulttuuria verotetaan. Vaikka kulttuuria verotetaan, se voi saada valtion tukea, mitä kultti puolestaan ei voi saada. Uskonnollisilla yhteisöillä on usein kahdenlaisia järjestöjä, verovapaita ja verollisia.

Kulttiyhteisöjen saamia lahjoituksia ei yleensä veroteta, paitsi jos ne sattuvat olemaan huomattavan suuria.

Eräs merkittävä poikkeus yleisestä linjasta on, että kymmenestä kansallisesta juhlapäivästä viisi on katolisia juhlapäiviä.

Suurimmat uskontokunnat kuten katolinen kirkko, hyväksyvät valtion ja kirkon eron ja kannattavat sitä. Suurimman ongelman muodostavat muslimit, jotka eivät välttämättä suostu noudattamaan edes Ranskan lakeja. Parlamentti sääti vuonna 2004 ns. ”huivikieltolain”, joka kieltää muslimien huivit ja myös muiden uskontokuntien suurikokoiset ja näkyvät symbolit Ranskan julkisissa kouluissa. Mainittakoon, että Ranskan presidentti Jacques Chirac on huivikiellon näkyvä kannattaja.

Vuoden 1950 Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ei mainittu uskontoa muussa mielessä kuin vapautena harjoittaa sitä. Vaikka kristillisdemokraateilla oli siihen aikaan Euroopassa paljon valtaa, he eivät pitäneet tarpeellisena uskontojen mainitsemista muulla tavoin.

Sen sijaan EU:n perustuslain I luvun 51 artikla on seuraava:

”51 artikla: Kirkkojen ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asema

1. Unioni kunnioittaa sitä asemaa, joka kirkoilla ja uskonnollisilla yhdistyksillä tai yhdyskunnilla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioissa, eikä puutu siihen.

2. Unioni kunnioittaa myös elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemaa.

3. Unioni käy avointa ja säännöllistä vuoropuhelua näiden kirkkojen ja järjestöjen kanssa tunnustaen niiden identiteetin ja erityisen tehtävän.”

Käytännössä tämä artikla on jo etukäteen alkanut toimia niin, että EU on käynyt neuvotteluja uskontokuntien kanssa mutta jättänyt uskonnottomat näiden neuvottelujen ulkopuolelle. Tämä käytäntö on jo riitautettu parlamentin uskonnottomien jäsenten toimesta.

Ranskassa kirkon ja valtion ero jatkuu toistaiseksi lähes rikkoutumattomana.

Lisälukemista: Vapaa-ajattelijain liiton vanha kulttuuriohjelma

Tiettävästi Vapaa-ajattelijain liitto suunnitelee tämän ohjelman täydellistä hylkäämistä.

Alkuperäinen kulttuuriohjelma on hyväksytty Vapaa-ajattelijain liiton 14. sääntömääräisessä liittokokouksessa lahdessa 13.6.1993. Lainsäädännön muututtua alla olevasta on jätetty pois mm. viittauksia vanhentuneisiin lainkohtiin. Otsikoita on kanantajuistettu. Tarpeettomia sivistyssanoja on suomennettu ja tarpeettomasti muistia rasittavia viittauksia ja nimiä on jätetty pois.

Johdanto

Vapaa-ajattelun ihanne

Vapaa-ajattelijoiksi kutsuttiin keskiajan lopulla ihmisiä, joiden ajattelu oli riippumatonta uskonnosta ja uskonnollisista yhteisöistä. Vapaa-ajattelijat nojautuivat kokemukseen ja järkipäättelyyn sekä omaan ymmärrykseensä.

Nykyisin vapaa-ajattelu määritellään aatteeksi, jolle on tunnusomaista järkiperäisyys, avoimuus uusille, perustelluille näkemyksille ja kyky jatkuvaan uudistumiseen. Vapaa-ajattelu arvostaa järjen vapaata käyttöä sekä tieteellistä ajattelua. Vapaa-ajattelijat eivät luota mihinkään muuhun kuin sellaiseen mikä on älyllisesti perusteltua. Aina ja kaikkialla on väärin uskoa mihinkään riittämättömin perustein. Todistuksen taakka on väitteen esittäjällä.

Vapaa-ajattelijat taistelevat henkistä urautumista ja auktoriteettiuskoa vastaan.

Vapaa-ajattelu on luontoon perustuva (naturalistinen), ei-jumalinen (teistinen) ja eettinen elämänkäsitys.

Vapaa-ajattelija on henkilö, joka luodessaan elämänkäsitystään pyrkii pysyvästi tarkistamaan ajattelunsa perusteita antamatta auktoriteettiuskon sanella käsityksiään, asenteitaan ja ohjeitaan. Hän pyrkii vapautumaan ennakkoluuloista, jotka kahlehtivat henkeämme ja pitävät silmämme sokeina.

Historiallisesti ottaen on vapaa-ajattelijain tehtävänä ollut ja on yhä edelleen erityisesti uskontojen kriittinen tarkastelu, ihmisten uskontosidonnaisuudesta vapauttaminen ja täyden uskonnon- ja ajatuksenvapauden vaatiminen.

Vapaa-ajattelijat myöntävät, että aina tulee olemaan asioita, joita ihmisjärki ei asianomaisella hetkellä kykene käsittämään. Emme kuitenkaan katso, että olisi olemassa jokin "korkeampi" tietämisen laji (esim. mietiskely, henkilökohtaiset kokemukset ja elämykset, ns. vanhat pyhät kirjat jne.), jonka avulla voitaisiin saada selville tieteeltä ja järkiajattelulta salattuja totuuksia.

Tätä ratkaisua tukee se havainto, että moniin kysymyksiin, joita aiemmin peitti filosofian sumu, voidaan nyt vastata täsmällisesti käyttämällä puolueettomia menetelmiä.

Vapaa-ajattelun ihanteeseen kuuluu totuudenrakkaus, joka ei hyväksy mitään päätelmää suuremmalla varmuudella kuin mihin tämän perustana olevat todisteet oikeuttavat.

Vapaa - ajattelijaliike

Vapaa-ajattelijain liitto on kansainvälistä. Liitto on poliittisesti ja kaupallisesti sitoutumaton ja riippumaton järjestö.

Liitto on uskonnottomien ja yleensä uskontokuntiin kuulumattomien ihmisten etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö.

Liitto toimii uskonnottomien yhteiskunnallisen ja oikeudellisen aseman parantamiseksi tekemällä aloitteita valtiovallalle ja kunnille ja toimimalla uskonnottomien puolestapuhujana julkisessa keskustelussa. Vapaa-ajattelijain liitto on vakiinnuttanut uskonnottomien edunvalvojana.

Liitto ja sen jäsenjärjestöt antavat tietoja uskonnottomien oikeuksista ja velvollisuuksista sekä avustavat heitä uskonnottomaan kulttuuriin liittyvissä siviilitavoissa kuten nimenannossa, aikuistumisessa, avioliiton solmimisessa ja hautajaisten järjestämisessä.

Aatteelliset perustavoitteet

Vapaa-ajattelijain liiton aatteellisena päätavoitteena on tieteellisen - kokemukseen ja järjen käyttöön perustuvan - elämänkäsityksen levittäminen ja yleistäminen. Elämänkäsitys on jäsennelty kokonaiskäsitys luonnosta, yhteiskunnasta ja ihmisestä (todellisuuskäsitys).

Lisäksi siihen sisältyy käsitys tiedon luonteesta ja saavuttamisesta (tietoteoria) sekä käsitys hyvästä elämästä ja elämän tarkoituksesta (arvoteoria). Tieteellinen elämänkäsitys on silloin, kun todellisuuskäsitys pohjautuu sille mitä tiede kertoo maailmasta ja tietoteoria sekä arvoteoria ovat filosofisesti perusteltuja.

Tieteellinen elämänkäsitys on kaikilta osilta tieteen ihanteita kunnioittava (avoimuus, kriittisyys, itse korjaavuus) ja siihen kuuluu tietoteoreettinen näkemys, että tieteellinen metodi on paras ja luotettavin menetelmä maailmaa koskevan tiedon hankkimiseksi.

Tieteellinen todellisuuskäsityksen epädogmaattisuus ja kriittisen metodin kunnioitus erottaa sen uskonnollisista, mystisistä, okkulttisista ja näennäistieteellisistä todellisuuskäsityksistä.

Vapaa-ajattelu hyväksyy järjen valta-aseman ja pyrkii esittelemään sellaista ajattelua ja etiikkaa, joka nojaa kokemukseen ja on riippumatonta auktoriteeteista ja uskonkappaleista. Järjen valta-aseman hyväksyminen ei merkitse kuitenkaan tunteiden suuren merkityksen kieltämistä ihmiselämässä.

Vapaa-ajattelijain mielestä vain tiedeyhteisössä tapahtuva, tieteellisiä menetelmiä noudattava julkinen järjen käyttö voi antaa takeita siitä, että virheistä ja erehdyksistä opitaan ja että totuus saavutetaan. Vain tieteelliseen tiedonhankintamenetelmään sisältyy vaatimuksia todellisuutta koskevien väitteiden perustelemiselle ja näiden väitteiden koettelemiselle.

Etiikan tulee kasvaa inhimillisistä tarpeista ja eduista. Hyvä ja paha, oikea ja väärä eivät ole mitään ihmisten kokemuksista riippumatonta tai ihmiselämän ulkopuolelta tullutta. Moraalin perusta on ihmisten kokemuksissa, tarpeissa ja yhteiselämän vaatimuksissa.

Vapaa-ajattelijat haluavat edistää kriittiselle älylle perustuvaa etiikkaa. Se lähtee siitä, että viime kädessä ihminen itse on se mittapuu, joka ratkaisee käsitykset arvojen ja normien oikeutuksesta. Vapaa-ajattelijat tarjoavat uskonnollisperusteiselle moraalille vaihtoehdoksi etiikan, joka on uskonnollista etiikkaa joustavampi ja suvaitsevampi sekä järkevämmin perusteltu.

Vapaa-ajattelijat kannattavat tieteellistä asennoitumista maailmaan ja elämään. Tieteen tulokset tarkentuvat ja muuttuvat, mutta tieteellinen asennoituminen on pysyvää. Se on uskonnollisen, maagisen ja näennäistieteellisen asennoitumistavan vastakohta.

Tieteellinen asennoituminen merkitsee sitoutumista tutkimuksen, logiikan ja näytön järkiperäisten menetelmien käyttöön. Samalla se merkitsee sellaisen ajatuksen hylkäämistä, että olisi olemassa järkiperäisen, erittelevän, loogisesti etenevän ajattelun ohittavia oikoteitä todellisuuden tiedostamiseen.

Intuitiolla eli sisäisellä oivalluksella voi olla tärkeä merkitys uusien ajatusten keksimisessä mutta se ei sinänsä riitä totuuden arvosteluperusteeksi.

Vapaa-ajattelijat eivät kuitenkaan kannata tieteisuskoa. Tiede ei ratkaise arvokysymyksiä. Tiedon kasvuun tulee aina liittyä elämän päämääriä koskevaa viisauden kasvua, jotta saavutettua tietoa käytettäisiin oikein. Maailma tarvitsee avointa keskustelua arvoista ja tavoitteista.

Vapaa-ajattelijoiden mielestä ihmiselämällä on merkitystä, koska me luomme ja kehitämme tulevaisuuttamme. Tavoitteenamme on hyvä elämä tässä ja nyt. Ihmisten on mahdollista elää merkityksellistä ja täyttä elämää sekä itseään varten että palvellakseen kanssaihmisiään.

Ihmiset ovat yksin vastuussa unelmiensa maailman toteuttamisesta. Mikään kohtalo, jumaluus, tähdet tai geenit (sosiobiologia) ei määrää ihmisen sosiaalista toimintaa. Ihmisen historian todellinen vaikuttava tekijä on luonnonlakien asettamien mahdollisuuksien puitteissa ihminen itse.

Yhteiskunnalliset perustavoitteet

Vapaa-ajattelijain yhteiskunnallisena päätavoitteena on valtion ja kirkon erottaminen. Se merkitsee kaikkien uskonnollisten yhdyskuntien julkisoikeudellisen aseman lakkauttamista ja täyden ajattelun vapauden toteuttamista Suomessa.

Vapaa-ajattelijain mielestä valtion on oltava oikeudellisesti mihinkään uskontoon sitoutumaton. Kannatamme moniarvoista ja -kulttuurista yhteiskuntaa. Siinä julkinen valta on puolueeton eri todellisuuskäsityksiin ja elämänasenteisiin nähden mutta kannustaa kansalaisia olemaan aktiivisia ja itsenäisiä todellisuus- ja elämänkäsitysten suhteen.

Erilaisten todellisuuskäsitysten on voitava vapaasti kilpailla keskenään samoin ehdoin ilman, että julkinen valta asettaa niitä keskenään millään tavoin eriarvoiseen asemaan. Erityisesti on huomattava, että eri- tai etuoikeuksien antaminen yhdelle käsitykselle on samalla muiden käsitysten syrjintää.

Tällaisen tilan saavuttamiseksi koko lainsäädäntö on tehtävä puolueettomaksi ja tällä tavalla saatettava sopusointuun Suomen hyväksyminen kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa.

Moniarvoisessa ja -kulttuurisessa yhteiskunnassa julkisen vallan tulee myös taloudellisin toimenpitein tukea sitä, että eri todellisuuskäsityksiä edustavat etujärjestöt selviytyvät tehtävistään etu- ja oikeusturvajärjestöinä.

Kulttuuriset perustavoitteet

Vapaa-ajattelijain liitto jäsenyhdistyksineen hoitaa monia yhteiskunnallisia tehtäviä ja harjoittaa laajaa sivistystoimintaa. Liiton julkaisema aikakauslehti, Vapaa Ajattelija, Jumalaton kulttuurilehti, on merkittävä uskonnottoman kulttuurin äänenkannattaja Suomessa.

Kristillinen yhtenäiskulttuuri maassamme murtui kauan sitten. Elämme monikulttuurisessa maassa. Vapaa-ajattelijain tehtävänä on kehittää uskonnotonta kulttuuria sen kaikissa muodoissa.

Liitto pyrkii elvyttämään ja kehittämään uskonnotonta tapakulttuuria ja siihen kuuluvia siviilitapoja. Liitto jakaa tietoa uskonnottomien nimenantojuhlien järjestämisestä, aikuistumiskoulutuksesta ja -juhlasta, siviiliavioliitosta sekä uskonnottomista hautajaisista.

Useat liiton jäsenyhdistykset tarjoavat puhujapalvelua nimenantojuhliin ja uskonnottomiin hautajaisiin. Yhdistykset myös ylläpitävät yhteensä seitsemää (1993) vapaa-ajattelijahautausmaata. Liitto kustantaa vapaa-ajattelijain onnittelu- ja surunvalitteluadresseja, omia tuhkauurnia, hautakiviin kiinnitettäviä liekkimaljoja yms. uskonnottomaan kulttuuriin liittyviä hyödykkeitä.

Liiton ja sen jäsenyhdistysten omistama Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab julkaisee kirjallisuutta, uskonnottomaan kulttuuriin liittyviä posti- ja onnittelukortteja, muistolausekokoelmaa yms.

Liitolla ja sen jäsenjärjestöillä on myös kurssitoimintaa.

Ulkomaisten esikuvien pohjalta syntyi elämänkatsomustieto-oppiaineen. Liitto haluaa tukea ja kehittää edelleen tätä uskonnottomien omaa oppiainetta, jota opetetaan peruskouluissa ja lukioissa.

Liitto haluaa säilyttää elämänkatsomustiedon selkeänä vaihtoehtona monille erilaisille oman uskonnon opetusvaihtoehdoille. Tämä on mahdollista vain, jos oikeus opetukseen rajataan uskontokuntiin kuulumattomiin oppilaisiin, kuten on asianlaita nykyisin.

Pyrkimyksiä oppiaineen kristillistämiseksi tai muuntamiseksi filosofispainotteiseksi liitto vastustaa. Erityisen jyrkästi on vastustettava evankelis-luterilaisen uskonnon ja elämänkatsomustiedon yhdistämistä yhdeksi oppiaineeksi. Yhdistämispyrkimyksen motiivina on Ruotsin opetusjärjestelmän tavoin evätä uskonnottomilta omaehtoinen, kristinuskosta riippumaton ja sen kanssa kilpaileva vaihtoehto.

Mikäli koulun opetusta ei kyetä/haluta järjestää myös uskonnottomia tyydyttävällä tavalla tulisi vapaa-ajattelijoiden mielestä kaikki aatteellinen opetus poistaa yhteiskunnan koululaitoksesta.

Jos aatteellista opetusta koulussa annetaan, niin uskonnottomilla vanhemmilla on Suomen hyväksymien ja maamme oikeusjärjestykseen sisältyvien kansainvälisten ihmisoikeusasiakirjojen nojalla oikeus saada lapsilleen sellaista moraaliopetusta, joka on yhdenmukaista vanhempien oman käsityksen kanssa.

Koulun aatteellisen opetuksen laadusta päättäminen ei siis kuulu kouluviranomaisille, vaan oppilaiden vanhemmille. Erityisesti elämänkatsomustiedon osalta liitto katsoo, että oppiaineen väljänä viitekehyksen tulee olla uskonnoton.

Liiton jäsenyhdistysten omien vapaa-ajattelijahautausmaiden ohella liitto vaatii lisää vaihtoehtoja hautaustoimeen ja hautauskulttuuriin yleensä. Kunnallisesta, aatteellisesti sitoutumattomasta hautaustoimesta on kehitettävä vaihtoehto kaikille sitä haluaville ihmisille. Liitto tukee edelleen uusien vapaa-ajattelijahautausmaiden perustamista.

Vapaa-ajattelijain liitto edistää myös erilaisten kevennettyjen hautausvaihtoehtojen leviämistä. Tällaisia ovat esimerkiksi muistolehdot sekä merihautaus.

Myös krematoriotoiminnassa seurakunnalliselle ja kristilliselle palvelulle on taattava joko kunnallinen tai yksityinen, aatteellisesti sitoutumaton, vaihtoehto. Asia on tärkeä vapaa-ajattelijoille, sillä me toimme tuhkauskulttuurin uudelleen Suomeen. Vaikka vapaa-ajattelijoilla ei ole mitään arkkuhautausta vastaan, voidaan sanoa, että vapaa-ajattelijat ovat aina suosineet tuhkausta ekologisin, hygieenisin ja taloudellisin perustein

Tavoitteena sekulaari yhteiskunta

Valtio, kirkko ja vakaumuksen vapaus

Yhteiskunta on puolueeton, kun kirkkojen etu- ja erioikeudet on poistettu ja niillä ei ole hallitsevaa asemaa yhteiskunnassa. Vapaa-ajattelijoiden mielestä valtion tulee olla oikeudellisesti sitoutumaton ja puolueeton suhteessa eri todellisuus- ja elämänkäsityksiin.

Tavoitteena on, että yhteiskunnassa vallitsee täydellinen vakaumuksen- ja omantunnonvapaus. Vakaumuksen- ja omantunnonvapauden aineksia ovat sekä yksilön sisäinen ajatuksenvapaus että tietty oikeus toimia vakaumuksensa mukaisesti. Näistä jälkimmäinen on edellisen todellisen toteutumisen edellytys. Ihmisen vapaus myös toimia vakaumuksensa mukaisesti on kaikkien vapauksien olennainen osa.

Kaikki vakaumuksenvapauden rajoitukset on voitava selkeästi perustella vetoamalla toisten yksilöiden oikeuksien turvaamiseen tai yksilön oikeudet ohittavaan yhteiskunnan kokonaisetuun. Epämääräiset viittaukset esimerkiksi yhteiskunnan moraaliin eivät riitä perusteiksi rajoittaa yksilön vakaumuksenvapautta.

Yksilön vakaumuksenvapaus toteutuu usein yhteisöjen kautta, ja yhteisöön kohdistuva toimenpide voi loukata yksilön oikeuksia. Tämän takia vakaumuksenvapauden on tulkittava kattavan myös yhteisöt. Yhteisöjen vakaumuksenvapauteen kuuluu oikeus vakaumuksen mukaiseen toimintaan ja opetukseen, oikeus päättää yhteisön vakaumuksellisista ja opillisista kysymyksistä sekä oikeus päättää yhteisön taloudellisista ja hallinnollisista kysymyksistä.

Ajattelun vapauden erityiskysymys on uskonnonvapaus. Ajattelun vapauteen kuuluu sekä vapaus uskontoon, että vapaus uskonnosta (jumalattomuuden vapaus eli ateisminvapaus). Vapaus uskontoon pitää sisällään oikeuden uskonnolliseen todellisuuskäsitykseen ja vapauden kuulua sekä toimia uskonnollisessa yhteisössä sen edustaman uskonnon oppien mukaisesti. Vapauteen uskonnosta kuuluu vapaus olla uskomatta ja toimimatta uskonnon oppien mukaisesti. Oikeus ei-uskonnolliseen vakaumukseen ja toiminta sen puolesta on osa ajattelun vapautta.

Vapaa-ajattelijain mielestä sekä vakaumuksen- ja omantunnonvapauden että uskonnonvapauden täydellisen toteutumisen pahin este maassamme on valtiokirkkojärjestelmä.

Kahdella maamme valtiokirkolla ja niiden opeilla on yhteiskunnassamme sellainen erityisasema, jota on pidettävä muiden aatteellisten yhteisöjen sekä muiden vakaumusten syrjintänä. Etuoikeutetun aseman ja ajattelun vapauden välillä on selvä, periaatteellinen ristiriita. Tämän takia valtiokirkot on erotettava valtiosta.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkkokunnan erityisasema ja niiden erioikeudet on kumottava. Kaikkien uskonnollisten yhdyskuntien julkisoikeudellinen asema on lakkautettava. Kaikki aatteelliset yhteisöt on saatettava keskenään oikeudellisesti samanarvoiseen asemaan. Mistään aatteellisesta yhteisöstä ei pidä erikseen säätää lailla.

Vapaa-ajattelijat korostavat, että valtion ja kirkon ero ei yksin riitä takaamaan vakaumuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden toteutumista. Se on kuitenkin välttämätön vaihe näiden vapauksien edistämisessä.

Vastaisuudessa millekään uskonnolle, vakaumukselle tai ideologialle ei tule antaa virallista ja hallitsevaa asemaa valtiossa. Tällainen johtaisi suosintaan ja syrjintään, siis kansalaisten yhdenvertaisuuden ja vakaumuksen-, omantunnon- sekä uskonnonvapauden loukkaamiseen.

Puolueeton lainsäädäntö

Valtion tulee olla oikeudellisesti mihinkään vakaumukseen tai uskontoon sitoutumaton. Tämän takia tarvitaan Suomen lainsäädännön muuttamista puolueettomaksi.

Perustuslaeista on poistettava Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa koskeva maininta. Ne yleiset puitteet, jotka lainsäädäntö asettaa uskonnollisten yhteisöjen toiminnalle, on säädettävä tavallisella lailla. Säännökset tulee sisällyttää tavallisiin lakeihin. Nykyinen, erillinen kirkkolaki on kumottava.

Muuttamalla lainsäädäntö puolueettomaksi se saatetaan sopusointuun Suomen hyväksymien ihmisoikeusasiakirjojen kanssa.

Valtion ja kirkon ero merkitsee kokonaisvaltaista muutosta lainsäädännössä. Kirkon oikeudelliset siteet valtionhallintoon katkeavat. Kirkko ei enää saa rahoittaa toimintaansa pakkomaksujen eli verotuksen avulla.

Valtiopäiväjumalanpalvelukset poistuvat virallisista juhlaohjelmista. Valtio ei enää rahoita piispojen ja tuomiokapitulien henkilöstön palkkausta. Kouluissa ei enää opeteta uskontoa. Uskonto tai ateismi on yksityisasioita.

Sikäli kun puolustusvoimat, vankilat yms. haluavat järjestää uskonnollista toimintaa ja vastaavasti muuta aatteellista toimintaa tai palvelua, vastuu tällaisen toiminnan järjestämisestä siirtyy valtiolta yhteisöille.

Samoin kaikki aatteellinen toiminta muuttuu vapaaehtoiseksi. Päävastuu hautaustoimesta ja uusista hautausmaista siirtyy kirkolta kunnille. Kirkko voi keskittyä palvelemaan omia jäseniään.

Mikäli halutaan, että yhteiskunnan koululaitos antaa aatteellista opetusta, niin uskonnonopetuksen ensisijaisuus koululaitoksessa poistuu. Uskonto ei enää ole pakollinen aine uskontokuntaan kuuluville oppilaille. Elämänkatsomustieto ei enää ole pakollinen aine uskontokuntiin kuulumattomille oppilaille.

Jumaluusopillisten tiedekuntien asema valtion yliopistoissa muuttuu: pappiskoulutus siirtyy kokonaan kirkkojen tehtäväksi. Kirkollinen kalenteri poistuu yleisestä käytöstä, eivätkä kirkon juhlapyhät nauti enää mitään erityistä lain suojaa.

Rikoslain 10 luvun 1-2 § (jumalanpilkka, uskonrauha) on pikaisesti kumottava haitallisina ja mielipiteen ilmaisuvapautta loukkaavina.

Uskonnonvapauslaki on uudistettava silmällä pitäen sitä, että valtiosta tulee todellisuuskäsityksen suhteen sitoutumaton.

Lainsäädännön on suhtauduttava yhdenvertaisesti eri vakaumuksiin. Vakaumus ei saa vaikuttaa kansalaisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Vakaumukseen perustuva syrjintä on erikseen kiellettävä ja siitä on säädettävä rangaistus.

Suomi on hyväksynyt YK:n Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen lisäpöytäkirjoineen. Ne on saatettu valtionsisäisesti voimaan laeilla ja tulleet osaksi Suomen oikeusjärjestystä.

Sopimuksiin sisältyvät määräykset ovat siis laintasoisia normeja. Koska tuomioistuinlaitos ja laillisuusvalvojat eivät käytännössä ole tunnustaneet niille tätä asemaa, niiden asema on vahvistettava perustuslaintasoisella säädöksellä. Myös muiden sopimustasoisten ihmisoikeusasiakirjojen asema on vastaisuudessa vahvistettava samalla tavalla, kun valtio on ne hyväksynyt.

Puolueeton lainsäädäntö turvaa kaikkien laillisesti toimivien ja ihmisten perusoikeuksia kunnioittavien yhteisöjen toiminnan ja oikeudet. Eri todellisuuskäsitykset voivat näin kilpailla keskenään samoin ehdoin.

Maahamme on perustettava perustuslain tulkitsemista varten perustuslakituomioistuin. Nykyisen eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkinnat eivät ole johdonmukaisia, vaan riippuvat poliittisista suhdanteista.

Näin on käynyt esimerkiksi Hallitusmuodon ajattelun vapauspykälien kohdalla. On omituista, että kansanedustajista, siis itse lakien säätäjistä, koostuva perustuslakivaliokunta, myös itse tulkitsee ovatko heidän säätämänsä lait perustuslain mukaisia vai eivät.

Demokraattinen yhteiskunta

Vapaa-ajattelijat kannattavat aitoa poliittista vapautta, demokraattista, enemmistövaltaan perustuvaa päätöksentekoa, vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamista ja laillista hallintoa. Korostamme myös, että enemmistövaltaa paremmin demokratiaa luonnehtii vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen.

Vapaa-ajattelijat vastustavat kaikkia totalitarismin muotoja olivatpa ne uskonnollisia tai uskonnottomia.

Yksilöiden on saatava nauttia kaikista perus- ja ihmisoikeuksista. Kansanvaltaisessa yhteiskunnassa on vallittava laaja vapauden kirjo: yksilön vapaudet, taiteellinen, tieteellinen ja kulttuurinen vapaus sekä taloudellinen vapaus.

Vapauden rajoitukset voivat perustua vain toisten yksilöiden oikeuksien turvaamiseen tai yksilöiden vapaudet ohittavaan yhteiskunnan kokonaisetuun. Vapauden rajoitukset on perusteltava yksityiskohtaisesti.

Vapaa-ajattelijat vastustavat sellaista yksilön toimintavapauteen puuttumista, joka oikeutetaan viittaamalla pakkotoimien kohteeksi joutuneen yksilön hyvinvointiin, hyvään, onnellisuuteen, etuun tai arvoihin.

Yksilön hyvä ei ole mikään objektiivinen, hänen omista käsityksistään riippumaton asia, joka olisi asiantuntijoiden tai vallanpitäjien hallussa. Vapaassa yhteiskunnassa yksilöllä on jopa lupa tehdä omat virheensä niin kauan kuin hän ei vahingoita kanssaeläjiään ja kantaa täyden vastuun erehdystensä seuraamuksista.

Kansanvaltaisessa yhteiskunnassa kansalaisilla on oikeus ilmaista mielipiteensä tekojen moraalisesta tuomittavuudesta, mutta nämä mielipiteet eivät oikeuta sen paremmin yksilöitä kuin yhteisöäkään pakkotoimien käyttöön.

Moniarvoinen, avoin ja kansanvaltainen yhteiskunta sallii kaikkien näkökantojen tulla kuulluiksi. Jokainen pyrkimys pakottaa koko yhteiskunta hyväksymään kaiken muun poissulkeva käsitys totuudesta, hurskaudesta, hyveestä tai oikeudesta loukkaa demokraattisen yhteiskunnan periaatteita ja sen jäsenten oikeuksia.

Kansanvaltainen yhteiskunta ei ole koskaan valmis. Sitä voidaan aina kehittää. Päätösvaltaa voidaan siirtää enemmän paikallistasolle, esimerkiksi kaupunginosille ja kylille. Toisaalta valtiovallan on huolehdittava esimerkiksi erilaisten valitusteiden avulla siitä, ettei paikallisella mielivallalla poljeta yksilöiden perus- ja ihmisoikeuksia.

Erilaisia kansalaisten suoria vaikutusmahdollisuuksia tulee kehittää. Esimerkiksi kansanäänestys voidaan ottaa laajempaan käyttöön sekä valtakunnan- että paikallistasolla. Viestintä- ja tietoteknologian kehitys yksinkertaistaa ja helpottaa suoraa päätöksentekoon osallistumista.

Ylikansallista hallintovaltaa on kehitettävä, sillä monet ihmiskunnan ja koko maapallon ongelmat ovat maailmanlaajuisia. Ympäristöongelmat, ihmisten oikeuksien ja vapauksien suojaaminen, talousongelmat jne. vaativat ylikansallisten, kansanvaltaisten ja moniarvoisten hallintovaltajärjestelmien kehittämistä. Niitä voidaan luoda esimerkiksi Yhdistyneiden Kansankuntien ja ETYK-prosessin puitteissa ja niillä tulee olla todellista, sitovaa valtaa.

Moniarvoinen kasvatus

Ihminen on järjellinen, tiedonhaluinen, utelias ja oppivainen eläin, joka lähestyy omaa ihanteellista olemustaan hankkiessaan teoreettista tieteellistä tietoa maailmasta ja käytännöllistä moraalista tietoa oikeasta ja väärästä.

Nykyinen päivähoitolaki ei tyydytä vapaa-ajattelijoita. Päivähoitolaista on poistettava päivähoidon velvollisuus antaa uskontokasvatusta. Vaikka eduskunnan perustuslakivaliokunnan vaatimuksesta päivähoitolakiin otettiin vanhempien tai holhoojan vakaumuksen kunnioittamista koskeva lisäys uskontokasvatusvelvollisuuden yhteyteen, väärinkäytöksiä on esiintynyt.

Alle kouluikäisten vakaumuskasvatus kuuluu kodeille ja on kotien oikeus. Päiväkotien ei pidä antaa myöskään mitään sellaista kasvatusta, jonka tavoitteena olisi tutustuttaa kristilliseen valtakulttuuriin ja kristinopin pääpiirteisiin. Sellainen loukkaa aina uskonnottomien ja muita uskontoja edustavien kotien ihmisoikeuksia.

Yhteiskunnan koululaitoksen tehtävänä ei ole ainoastaan kouluttaa työvoimaa työmarkkinoille, vaan sen kasvatustehtävään kuuluu valistustehtävä. Valistus on sellaista viisauden jakamista ja levittämistä, joka kunnioittaa vastaanottajaa itsenäisenä, järkiperäisenä olentona. Henkilön täytyy voida itse arvioida tiedon luotettavuus ja perustelujen pitävyys, ja hänellä on oikeus päätyä omakohtaiseen vakaumukseen.

Vapaa-ajattelijat vastustavat kaikkea käännyttämistä, jossa toiminnan kohde koetetaan keinoja kaihtamatta saada uskomaan johonkin. Käännyttäminen on ihmisen järkiperäisyyttä loukkaavaa vallankäyttöä.

Yhteiskunnan koululaitoksen tieto-opetuksen tulee pohjautua ajantasaiseen tieteelliseen maailmankuvaan. Vain tieteen menetelmä perustuu sellaiseen julkiseen valvontaan, että sen avulla saavutetuille tuloksille voidaan vaatia erikoisasemaa kansanvaltaisen yhteisön koululaitoksessa.

Vapaa-ajattelijain mielestä luonnontieteellinen opetus on kouluissa määrällisesti ja laadullisesti nostettava sille tasolle, että oppilaat kykenevät omaksumaan ja ymmärtämään kohtuullisesti todellisuutta koskevaa, yhä lisääntyvää tietoa.

Mikäli yhteiskunnan koululaitoksessa annetaan aatteellista opetusta, sen on kunnioitettava ihmisoikeusasiakirjojen turvaamaa lasten vanhempien oikeutta saada lapsilleen oman vakaumuksensa mukaista aatteellista opetusta.

Sen on turvattava lapsen oikeus välttyä vanhempiensa tai laillisen holhoojansa vakaumuksen vastaiselta aatteelliselta opetukselta. Myös lapsen omaa vakaumuksen- ja omantunnonvapautta on kunnioitettava siten, että lapselle turvataan oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Maamme nykyinen aatteellisen opetuksen järjestelmä, joka mahdollistaa erilaisille uskonnollisille yhteisöille oikeuden saada oman tunnustuksen mukaista uskonnonopetusta, on tyydyttävä muiden kuin uskonnottomien osalta.

Uskonnottomille kodeille tarkoitettu elämänkatsomustiedon opetus on kompromissi. Se voidaan hyväksyä niin kauan kuin elämänkatsomustieto on selkeä vaihtoehto uskonnonopetukselle. Sen takia elämänkatsomustietoa on tulevaisuudessakin kehitettävä uskonnollisiin yhteisöihin kuulumattomien oppilaiden tarpeista lähtien ja oppiaineen väljänä viitekehyksenä on oltava uskonnottomuus..

Elämänkatsomustiedon tulee olla uskontokuntiin kuulumattomien lasten ja nuorten oppiaine. Oppiaine kristillistyisi, jos se olisi avoin uskontokuntiin kuuluville.

Vapaa-ajattelijat vastustavat elämänkatsomustiedon muuttamista filosofispainotteiseksi. Samoin vastustamme suunnitelmia uskovaisten ja uskonnottomien yhteisestä aatteellisesta opetuksesta tulevassa nuorisokoulussa ja aikuislukiossa.

Koulun kasvatusopetuksen laadusta päättäminen ei kuulu kouluviranomaisille, vaan lasten vanhemmille. Koska Vapaa-ajattelijain liitossa on paljon uskonnottomien kulttuurien tuntemusta, sitä on kuultava elämänkatsomustiedon opetusta kehitettäessä.

Edellytämme, että elämänkatsomustiedon opetuksessa oppilaille esitellään ajantasaista todellisuuskäsitystä, kriittistä ajattelua ja etiikkaa. Opetuksen on kehitettävä oppilaiden perustelutaitoa ja kykyä johtopäätösten omakohtaiseen tekoon sekä kykyä erottaa merkityksellinen tieto koko tietovirrasta.

Oppiaine ei saa olla joidenkin filosofien väylä omien näkemystensä yksipuoliseen esittelyyn. Esimerkiksi etiikassa on esiteltävä monipuolisesti erilaisia etiikan pääteorioita ja ratkaisumalleja sekä jätettävä valintojen teko oppilaille.

Uskonnottomien kotien lapset ja nuoret tarvitsevat ennen muuta hyvät tiedot omasta, uskonnottomasta kulttuuristaan. Siksi sillä tulee olla riittävä sijansa opetussisällöissä.

Jos elämänkatsomustieto alkaa palvella muita tarkoitusperiä kuin uskonnottomien oppilaiden aatteellista opetusta, vapaa-ajattelijoiden on vaadittava oman todellisuuskäsityksensä mukaista, uutta oppiainetta kouluihin tai kaiken aatteellisen opetuksen poistamista yhteiskunnan koululaitoksesta.

Kaiken aatteellisen opetuksen peruskoulussa, lukiossa ja muissa julkisissa kouluissa olisi periaatteessa oltava vapaaehtoista. Tällöin evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvat oppilaat valita vapaasti haluavatko he luterilaista uskonnonopetusta vai eivät.

Samoin uskontokuntiin kuulumattomat oppilaat voisivat valita vapaasti haluavatko he elämänkatsomustiedonopetusta vai eivät. Elämänkatsomustiedon olisi kuitenkin oltava, toisin kuin nykyisin, uskontokuntiin kuulumattomille oppilaille ensisijainen vaihtoehto. Samalla perusteella luterilainen uskonnonopetus olisi, samoin kuin nykyisin, evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluville oppilaille ensisijainen vaihtoehto.

Korkeakoulujen on säilyttävä itsenäisinä laitoksina, joissa voidaan vapaasti tavoitella hyvin perusteltua tietoa. Vapaa-ajattelijat vastustavat yliopistojen ja muiden korkeakoulujen muuttamista yksinomaan elinkeinoelämän tarpeita palveleviksi julkisiksi liikelaitoksiksi. Taloudelliset tai poliittiset etulaskelmat eivät saa hallita korkeakoulujen toimintaa.

Tutkimuksen ja opetuksen ykseyteen perustuvaa sivistysyliopistojärjestelmää on tuettava riittävästi julkisista varoista. Kansalaisilla on oikeus saada yliopistoilta ja muilta korkeakouluilta tieteellistä tutkimustietoa sekä kasvatusta ajattelun taidossa, siis tieteellistä sivistystä.

Vapaa-ajattelijain mielestä aikuiskoulutusta on kehitettävä ja lisättävä. Yhteiskunta vaatii jatkuvaa koulutusta ja opiskelua. Kansalais- ja työväenopistoilla on merkittävä osa kansansivistyksessä.

Etäopiskelun tarjoamia mahdollisuuksia on hyödynnettävä entistä enemmän aikuiskoulutuksessa. Samoin avointa korkeakouluopetusta on laajennettava ja kehitettävä niin, että aikuisväestö voi sivistää itseään ja kouluttautua uusiin työtehtäviin.

Kannatamme nykyisen yhteiskunnan ylläpitämän yhtenäiskoulujärjestelmän kehittämistä. Käytettyjen kasvatusmenetelmien tulee olla järkiperäisesti perusteltuja ja niitä voidaan vallan hyvin kokeilla peruskoulussa ja ottaa tarpeen vaatiessa käyttöön.

Mikäli yksityiskouluja perustetaan, on niiden itse rahoitettava toimintansa. Julkinen valta asettakoon niitä varten vain väljät toimintapuitteet. Niin sanottu steiner-koululaki on epäoikeudenmukaisena pikaisesti kumottava.

Ihminen ja luonto

Ihmisen asema luonnossa

Ihminen on luonnon osa ja hänen tulevaisuutensa on sidoksissa koko elonkehän tulevaisuuteen.

Maapallo ja sen elonkehä ovat syntyneet maailmankaikkeuden kehityksen sekä kemiallisen ja biologisen kehityksen tuloksena. Kehityksellä ei ole ollut eikä ole päämäärää eikä ehdotonta suuntaa. Elämän kehitys on ollut ainutkertainen historiallinen tapahtumasarja.

Ihmisen kohdalla biologinen kehitys mahdollisti kulttuurikehityksen. Ihminen on ainoa eläinlaji, joka on mukana kahdessa kehityksessä: hän kehittyy biologisesti ja kulttuurisesti. Kulttuurikehitys nojaa hankitun tiedon siirtoon sukupolvelta toiselle ja yksilöltä toiselle.

Yksilön henkinen rakenne muovautuu yksilökehityksen aikana. Yksilökehitys on tapahtumasarja, jossa kukin yksilö luo oman henkisen rakenteensa biologisten mekanismien avulla. Ihmisen sosiaalistuminen on vaiheittainen tapahtumasarja. Sen edellytyksenä on henkisen rakenteen kehitys ja toiminnalliset suhteet muihin yksilöihin ja esineelliseen ympäristöön.

Kussakin kehitysvaiheessa vallitseva henkinen rakenne luo edellytykset ihmisen ulkoiselle toiminnalle. Samalla ulkoisten vuorovaikutusten kautta henkinen rakenne itsessään muotoutuu suhteessa kulloiseenkin ympäristöön. Näin ihmisen persoonallisuus rakentuu monimutkaisessa vuorovaikutusprosessissa.

Käsitys, että ihminen olisi vain perimän ja ympäristön tuote, on syvästi virheellinen. Sosiaalisella kehityksellä tosin on biologinen perusta. Samoin ympäristöllä ja sen vuorovaikutuksella biologisen varustuksen kanssa on merkittävä vaikutus yksilöön. Mutta kehityksen lopputuloksen määräytymisessä juuri yksilö itse on hyvin tärkeä tekijä.

Yksilö ei ainoastaan vastaa sosiaaliseen ympäristöön ja aiheuta siinä vasteita, vaan vastatessaan aiheuttaa ympäristössään muutoksia. Yksilö muuttuu itse aiheuttamiensa muutosten vuoksi. Sosialisaatio perustuu siis vuorovaikutukseen. Ihmisen persoonallisuus kehittyy vauvaiästä alkaen aktiivisessa vuorovaikutussuhteessa eikä passiivisessa oppimisprosessissa.

Vapaa-ajattelijat kannattavat luonoontieteellisen ihmiskäsityksen perusteesejä, jotka ovat

1. Ihminen on luonnon osa. Elävä ihmisruumis koostuu samoista aineista kuin muu elävä luonto. Ympäristötekijät vaikuttavat ihmiseen samoin kuin muuhun elävään luontoon. Kulttuurikehitys ei ole vapauttanut ihmistä luonnosta.

2. Kaikki tajunnalliset olennot ovat biologisia olentoja. Henkistä toimintaa ei voi olla olemassa aineesta riippumattomana ja erillisenä. Henkisen toiminnan välttämätön edellytys on tietty aineen, energian ja informaation muodostuma, elävä eläin, jonka aivotoiminnat ovat erityisellä tavalla mutkikkaita. Sellaista, mitä kutsutaan "hengeksi" ei voi olla olemassa ilman aineellista, biologista kantajaa, elävää eliötä.

Kulttuuriin kuuluvia hengenelämän tuotteita voi tietysti olla olemassa eri tavoin tallentuneina, mutta kulttuuri on elävien ihmisten ylläpitämä ilmiö.

3. Ihmisen synty on seurausta luonnossa vallitsevista yleisistä lainalaisuuksista ja satunnaistapahtumista. Ihminen, kuten muutkin eliölajit, on kehittynyt luonnon kehityksen, evoluution, tuloksena. Lisäksi ihmiskunnassa vaikuttaa kulttuurikehitys, jonka lainalaisuudet saattavat olla erilaisia kuin biologisen kehityksen.

4. Ihminen ja muut organismit ovat ilmiöitä, prosesseja, joilla on alku ja loppu. Koska ihminen on organismi, hän on alkanut ja hän loppuu eli kuolee. Ihmisen kuolema on luonnollinen seuraus hänen syntymästään. Vain ihmisen jälkeläiset ja hänen työnsä tulokset sekä muiden ihmisten muistikuvat hänestä voivat säilyä ihmisen kuoleman jälkeen jonkin aikaa. Ihmisyksilö itse on ainutkertainen ja loppuu. Ihmisen yksilölliset kokemukset alkavat hedelmöittymisen ja varhaislapsuuden välisenä aikana ja ne päättyvät kuolemaan. Ihminen on yhtä olematon kuolemansa jälkeen kuin hän oli ennen hedelmöitystä, jossa hänet saatettiin alkuun.

5. Ihminen on rakenteeltaan ja toiminnoiltaan eläinlaji. Ihmisen erityispiirteinä on paitsi välineiden käyttö myös oppimis- ja vuorovaikutuskyvyn erinomaisuus. Ihmisellä on mahdollisuus hyödyntää kirjoitettua historiaansa. Nämä ominaisuudet ovat tehneet mahdolliseksi yhteiskunnan synnyn.

Ihmisen on luovuttava ristiriitaisesta suhtautumisestaan häntä ympäröivään luontoon. Ihmisen on todella tiedostettava olevansa osa luontoa.

Ollakseen järkevä ihmisen on seurattava biologisen luonnon lainalaisuuksia, ymmärrettävä, että hän on niistä riippuvainen. Elämä osana luontoa ja sopusoinnussa sen kanssa edellyttää lisää tietoa ekologisista syy-yhteyksistä. Sovellettaessa luonnontieteellistä tietämystä on toiminnan ohjenuorana oltava tieto siitä, että ihminen on luonnon osa eikä sen herra.

Tämä suhtautumistapa luontoon ei ole muuta kuin entistä järkiperäisempi suhde luontoon. Ihmiskunnan on toiminnassaan otettava huomioon luonnon syysuhteet aiempaa laajemmin ja perusteellisemmin. Ihmisen olemassaololla on omat luonnonehtonsa ja niiden tutkiminen ja selvittäminen on välttämätöntä.

On selvitettävä ihmisyksilöiden terveyden ja hyvinvoinnin ehdot ja on määriteltävä luonnon kestävää hyödyntämistä ohjaavat periaatteet. On myös selvitettävä mitä inhimillisiä toimintoja luonto ei ehdottomasti kestä. Ihmiskunnan on itse arvioitava tilanteensa, luotava sen tutkimista varten mittapuut ja tehtävä johtopäätökset.

Tiede ja järki

Tiede on uuden tiedon sellaista järjestelmällistä hankkimista, joka perustuu yhteisesti sovittujen menetelmien käyttöön ja tiedeyhteisön kriittiseen ja julkiseen keskusteluun. Tiede pyrkii todellisuutta koskevan informaation järjestelmälliseen tavoitteluun.

Tieteen pyrkimyksenä on ymmärtää tämän informaation avulla maailma järkiperäisesti ja luoda tieteellinen maailmankuva. Tiede pyrkii kertomaan millainen maailma on, eikä siihen sisälly toimintasuosituksia eikä ohjeita tieteellisen tiedon hyväksikäytön tavoista.

Tiede tarjoaa julkisesti perusteltua kriittistä tietoa, joka on välttämätöntä ongelmien ratkaisemiseksi. Ihmiskunnan kohtalonkysymykset eivät ole selvitettävissä ilman luotettavaa tietoa luonnon, ihmisen ja yhteiskunnan vuorovaikutuksesta.

Vapaa-ajattelijat korostavat, että tieteellinen menetelmä, vaikka sekin on epätäydellinen, on kuitenkin luotettavin tunnettu tapa maailman ymmärtämiseksi. Vapaa-ajattelijat eivät kannata tieteisuskoa, joka julistaa järjen ja tieteen voivan helposti ratkaista kaikki inhimilliset ongelmat. Tiede ei ratkaise arvokysymyksiä eikä ole mitään etukäteisiä takeita siitä, että tiede kykenee ratkaisemaan kaikki "maailman arvoitukset". Ei tunneta parempaa menetelmää kuin tieteellinen menetelmä älyn kehittämiseksi ja olevaisen selvittämiseksi.

Vapaa-ajattelijat vastustavat ajattelemattomia pyrkimyksiä rajoittaa teknologisia ja tieteellisiä edistysaskeleita. Samalla kuitenkin vastustamme teknologian väärinkäyttöä. Lainsäädännöllä olisi estettävä tieteen sovellusten ja teknologisten keksintöjen väärinkäyttö estämättä kuitenkaan tieteellistä tutkimusta.

Vapaa-ajattelijat korostavat tieteellisen kasvatuksen merkitystä maailmassa, jossa mystiikka, okkultismi, uskonnollinen fundamentalismi ja näennäistieteet kukoistavat. Ilman kriittistä älyä ja järjen käyttöä inhimillisiä ongelmia ei voida ratkaista ja lisätä ihmisen hyvinvointia ja parantaa elämänlaatua.

Vapaa-ajattelijat yhtyvät toteamukseen, ettei tiedon kasvu sellaisenaan riitä takaamaan aitoa edistystä, vaikka se onkin eräs edistyksen edellytyksistä. Tarvitaan myös elämän päämääriä koskevaa viisauden kasvua. Tarvitaan keskustelua arvoista ja päämääristä, jotka edistävät luonnon ja ihmisen hyvinvointia.

Kansalaiset ottavat vastuun tiedon soveltamisesta asettaessaan ne päämäärät, joihin tiedon avulla pyritään. Tieteen sovellukset kytkeytyvät monin sitein taloudellisiin ja poliittisiin etuihin yhteiskunnassa. Siksi on oltava valpas, etteivät erilaiset ryhmäedut pääse hämärtämään päämääriä ja estämään niiden saavuttamista.

Vapaa-ajattelijain mielestä tieteellisen tutkimuksen on oltava vapaata todellisuutta koskevan informaation tavoittelua. Tutkimustiedon soveltamisessa tarvitaan monitieteellistä asennoitumista ja tarkastelua, tieteen haitallisten sovellusten vastustamista sekä inhimillisten ja edistyksellisten arvojen puolustamista. Tarvitaan myös arvopäämäärien asettelua ja järkiperäistä keskustelua tieteen soveltamista ja teknologiaa ohjaavista arvopäämääristä.

Luonnon ja ihmisen hyvinvointia edistävät arvopäämäärät on nostettava ohjaamaan tieteellisen tiedon soveltamista ja teknologian kehitystä. Tiede ja teknologia voivat tuoda suuria hyötyjä ihmiskunnalle, kunhan niiden saavutuksia käytetään harkiten ja tuntien luonnon asettamat reunaehdot.

Tekniikka ja ihmisen vastuu

Tekniikalla tarkoitetaan kaikkea ihmisen harjoittamaa luonnon hyväksikäyttöä ja siinä tarvittavia välineitä sekä menetelmiä. Tekniikkaa esiintyy myös joillakin eläimillä. Jo alkukantaisella ihmisellä on merkkejä tekniikasta. Ihmisen kehittyessä syntyi teknologia eli tieto tekniikasta ja sen antama kyky suunnitella ja valmistaa uusia välineitä luonnon hallitsemiseksi.

Tekniikkaa ei pidä sekoittaa tieteeseen. Alkukantainen tekniikka ei edellyttänyt tieteellisesti hankittua todellisuustietoa, vaan perustui arkikokemukseen. Vasta myöhemmin, tieteen synnyttyä ja kehityttyä, alkoi teknologian ja tieteen vuorovaikutus.

Merkittävä osa nykyisestä tekniikasta on sellaista, ettei sitä olisi voinut syntyä ilman fysiikan ja kemian alalla tapahtuneita edistysaskeleita. Tekniikan kehitys taas vaikuttaa yhä enemmän perustutkimukseen. Tieteen edistyvyys on riippuvainen tekniikan tarjoamista instrumenteista. Tekniikan kehitys puolestaan antaa haasteita ja luo ongelmia tieteelliselle perustutkimukselle.

Tieteellisen perustutkimuksen ja tekniikan väliin sijoittuvat niin sanotut soveltavat tieteet, jotka etsivät jonkin erityisen sovellusalueen kannalta käyttökelpoista ja hyödyllistä tietoa.

Vapaa-ajattelijat katsovat, että nykyinen tieteen kritiikki samaistaa virheellisesti tieteen ja tekniikan sekä perustutkimukseen kuuluvan totuuden tavoittelun ja tekniikkaan ja soveltaviin tieteisiin kuuluvan tiedon soveltamisen.

Vapaa-ajattelijain mielestä tieteeseen liittyvien ongelmien ydin ei ole sitoutuminen tieteeseen järkiperäisen tiedonhankinnan muotona. Tiede tarjoaa julkisesti perusteltua kriittistä tietoa, joka on välttämätön ongelmien ratkaisemiseksi. Ihmiskunnan kohtalokysymykset eivät ole selvitettävissä ilman luotettavaa tietoa luonnon, ihmisen ja yhteiskunnan vuorovaikutuksesta.

Tieteen arvopohjaan ja sovellutuksiin sekä tieteellisiin menetelmiin kohdistuvaa kritiikkiä ja eettistä keskustelua vapaa-ajattelijat sijaan pitävät tärkeänä. Periaatteessa tiede pyrkii vain kertomaan sen, millainen maailma on, mutta käytännössä perustutkimukseenkin liittyy paljon eettisiä ongelmia.

Tutkimusta tehdään todellisessa yhteiskunnassa, mikä asettaa tutkimukselle taloudelliset ja poliittiset puitteet. Millään yhteiskunnalla ei ole koskaan ole varaa tutkia kaikkea, joten ensimmäinen eettinen valinta on sen päättäminen, mihin voimavaroja suunnataan ja kuinka paljon. Tällöin ei perustutkimuksessakaan voida lähteä pelkästään totuuden tavoittelun päämäärästä, vaan on pakko pohtia jo etukäteen, onko saatavasta tiedosta hyötyä ja miten sitä voidaan soveltaa.

Vapaa-ajattelijain mielestä yhteiskunnassa tarvitaan järkiperäistä keskustelua voimavarojen jakamista, tieteen soveltamista ja teknologiaa ohjaavista arvopäämääristä. Korostamme, että kriittisyyden tulee leimata niin perustutkimusta, soveltavaa tutkimusta kuin tekniikan käyttöä. Luonnonvarojen käyttöä ja teknologiaa leimannutta fysikaalista ajattelua on täydennettävä biologisella tietämyksellä ja asennoitumisella.

Nämä korostavat ihmistä luonnon osana ja antavat tietoa ihmisen ja koko elämän olemassaolon luonnonehdoista. Luonnon syysuhteet on otettava huomioon entistä paremmin. Kasvatuksen ja valistuksen kautta ihmisten arvopäämääriin olisi vaikutettava siten, että ihmiset ymmärtäisivät luonnon asettamat reunaehdot.

Etiikka

Kriittiselle älylle perustuva etiikka

Vapaa-ajattelijat katsovat, että moraaliarvot juontuvat inhimillisestä kokemuksesta. Moraali on itsenäistä (autonomista eli omalakista), se kasvaa inhimillisistä tarpeista ja eduista.

Kaikki inhimillisten arvojen yliluonnolliset tai kosmiset takeet ovat perusteettomia. Moraali ei tarvitse jumaluusopillista tai ideologista sanktiota. Sanktio (latinankielen sanctio), hyväksyminen, vahvistus; pakote; etiikassa mikä tahansa motiivi, joka saattaa ihmisen moraaliseen tekoon tai toimintaan.

Eettiset arvostelmat voidaan muotoilla riippumatta ilmoitetusta uskonnosta. Etiikka on kehittynyt inhimillisen tiedon haarana kauan ennen kuin uskovaiset julistivat moraalisten järjestelmien perustuvan jumalalliselle auktoriteetille.

Vapaa-ajattelijat hyväksyvät periaatteen "ihminen on kaiken mitta" siinä muodossa, että tieteelliset teoriat, kansalaisten oikeudet, elämän päämäärät, yhteiskuntajärjestelmät, uskonnot, aatteet ja niin edelleen ovat ihmisten luomuksia. Ne eivät ole olemassa "luonnostaan" tai jonkin korkeamman olennon tekeminä.

Vapaa-ajattelijat eivät usko ehdottoman, kaikkina aikoina ja kaikissa tilanteissa, pätevän moraalin olemassaoloon. Yleispäteviä mittapuita on kyllä olemassa. Arvoilla ja normeilla on niiden sosiaalisesta alkuperästä johtuvaa yleispätevyyttä. Esimerkiksi suurille tunnetuille moraaliohjeille ("älä tapa", "älä varasta", "älä valehtele") antaa yleispätevyyttä se, että ne muodostavat elinehtoja koko inhimilliselle yhteiskunnalle. Koko yhteisön elämä ennen pitkää lakkaisi ja yhteisö sortuisi olemassaolon taistelussa, ellei näitä ohjeita sovellettaisi yhteisön omiin jäseniin.

Kaikki mikä on inhimillistä, on myös suhteellista. Myös suuret moraaliohjeet ovat vain yleisiä periaatteita, ja niistä on aina olemassa poikkeuksia. Arvoja eli käsityksiä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, tavoiteltavasta ja vältettävästä, ei ole olemassa ihmisistä riippumatta.

Arvot ovat sosiaalisesti luotuja rakennelmia, jotka säätelevät ihmisten toimintaa suhteessa muihin ja omaan itseen. Tästä seuraa, että käsitteet hyvä ja paha ovat eettisessä mielessä käytettyinä suhdekäsitteitä. On aina kysyttävä kenelle tai mitä varten toiminta on hyvää tai pahaa. Ei ole olemassa toimintoja, jotka itsessään, riippumatta vaikutuksistaan, olisivat hyviä tai pahoja.

Vapaa-ajattelijat kannattavat seurausetiikkaa, jonka mukaan teon arvon määräävät teon seuraukset. On vaikea kuvitella miten muuten rationaalinen ja autonominen moraali voitaisiin perustella kuin vetoamalla tuloksiin, jotka sen noudattamisesta koituvat yksilölle tai yhteisölle.

Pelkkään velvollisuuteen perustuva etiikka johtaa sokeaan moraalilain kunnioitukseen seurauksista välittämättä, eivätkä vapaa-ajattelijat voi hyväksyä sellaista.

Moraali on ihmistä varten eikä ihminen moraalia varten. Moraalisesti oikeaan tekoon kuuluu myös moraalinen mielenlaatu, hyvä aikomus, muttei se yksin riitä. Hyvä aikomus on saanut paljon pahaa aikaan maailmassa: haaveilijat ja kiihkoilijat ovat varsin yleisesti toimineet hyvin aikein.

Moraalista käyttäytymistä pitää arvostella kriittisen järjen valossa. Mikään kirkko, uskonto tai ideologia ei voi pakottaa muita hyväksymään omia eettisiä käsityksiään hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä.

Keskeinen osa etiikkaa on kysymys elämän tarkoituksesta. On tärkeää nähdä toisistaan erillisinä kysymykset: onko elämällä tarkoitus ja onko elämässä tarkoitusta.

Ensimmäinen viittaa elämään luonnonilmiönä, joka on syysuhteen avulla eikä tarkoitushakuisesti selitettävä asia. Jälkimmäinen koskee yksilön elämää ja yksilön elämällä voi olla lukuisia tarkoituksia. Ihmisten on mahdollista elää merkityksellistä ja täyttä elämää itseään varten ja yhdessä toisten kanssa osana ihmisten yhteiskuntaa.

On olemassa sellaisia perustavia moraalisia velvollisuuksia, joiden merkitys tunnustetaan kaikissa maailman sivistyneissä yhteisöissä. Näitä eettisiä periaatteita ei mikään uskonto tai vakaumus voi omia, vaan ne ovat ihmiskunnan yhteistä pääomaa. Ne on havaittu hyviksi sen perusteella, millaisia seurauksia niistä on ihmisen hyvälle.

Tällaisia velvollisuuksia ovat mm. totuudellisuuden velvoite, lupausten pitäminen, rehellisyys, avoimuus, luotettavuus, hyväntahtoisuus, pidättyminen vahingoittamasta toisia ihmisiä tai heidän omaisuuttaan, myötäeläminen, reiluus, kiittäminen, oikeudenmukaisuus, kärsivällisyys, yhteistyöhalukkuus ja rauhanomaisten keinojen käyttäminen erimielisyyksiä ratkottaessa.

Ihmisoikeudet

Vapaa-ajattelijat kunnioittavat ja arvostavat Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan yhteisön keskuudessa syntyneitä ihmisoikeusasiakirjoja. Erityisen tärkeitä ovat Suomen lailla hyväksymät YK:n Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva sopimus ja Euroopan ihmisoikeusyleissopimus lisäpöytäkirjoineen. Ne ovat osa maamme oikeusjärjestystä ja niiden asema olisi tunnustettava kaikessa lainkäytössä ja hallinnossa. Vapaa-ajattelijoiden mielestä niiden asemaa olisi vahvistettava perustuslaintasoisella määräyksellä.

Tärkeimpiä ihmisoikeuksia ovat:

1. Kaikki ihmiset ovat syntyneet tasa-arvoisiksi (oikeudellinen yhdenvertaisuus).

2. Heillä on oikeutensa ja vapautensa sukupuoleen, rotuun, kieleen, uskontoon, poliittisiin näkemyksiin, vakaumukseen, kansalliseen tai sosiaaliseen alkuperään, omaisuuteen tai syntytaustaansa katsomatta.

3. Oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja itsepuolustukseen

4. Perustava oikeus henkilökohtaiseen vapauteen: Tämä sisältää (a) vapauden tahdonvastaisesta palvelusta tai orjuudesta, (b) vapauden vainosta, (c) ajatuksen ja omantunnon vapauden, (d) puhe- ja ilmaisuvapauden ja (e) moraalisen vapauden arvojensa ilmaisemiseen ja elämäntapansa noudattamiseen, niin pitkälle kuin se ei häiritse toisia tai estä heitä harjoittamasta oikeuksiaan.

5. Oikeus yksityisyyteen, joka merkitsee sitä, että toisten oikeuksia tulee kunnioittaa seuraavat seikat huomioon ottaen: (a) luottamuksellisuus, (b) oman ruumiinsa hallinta, (c) sukupuolinen mieltymys ja suuntautuminen, (d) elämäntapa, (e) lisääntymisen vapaus, (f) syntyvyyden säännöstely, (g) omaan harkintaan perustuva terveydenhoito ja (h) oikeus kuolla arvokkaasti.

6. Oikeus älylliseen ja sivistykselliseen vapauteen, johon sisältyy: (a) vapaus saada tietoja ja harjoittaa tutkimusta, (b) oikeus asianmukaiseen kasvatukseen, (c) oikeus sivistykselliseen itsensä kehittämiseen ja (d) oikeus julkaista ja ilmaista näkemyksensä.

7. Oikeus asianmukaiseen terveydenhoitoon

8. Vapaus puutteesta, joka tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan pitäisi taata (a) oikeus työhön, (b) perustarpeiden tyydyttäminen silloin, kun yksilö ei kykene huolehtimaan itsestään, (c) vanhustenhoito, (d) vammaisten hoito, (e) oikeus kohtuulliseen vapaa-aikaan ja rentoutumiseen.

9. Taloudellinen vapaus, johon sisältyy (a) omistusoikeus, (b) oikeus järjestäytyä ja (c) suoja väärinkäytöksiltä.

10. Moraalinen tasa-arvo, joka tarkoittaa tasavertaisia mahdollisuuksia ja tasavertaista osallistumista.

11. Yhtäläinen lain suoja, joka on olennainen vapaassa yhteiskunnassa: (a) oikeus rehelliseen oikeudenkäyntiin, (b) oikeus suojaan mielivaltaiselta vangitsemiselta tai epätavalliselta rangaistukselta, (c) oikeus inhimilliseen kohteluun.

12. Oikeus osallistua demokraattisesti hallintoon, joka sisältää täydet kansalaisoikeudet: (a) äänioikeuden, (b) laillisen oikeuden oppositioon, (c) kokoontumis- ja yhdistymisvapauden ja (d) oikeuden uskonnolliseen uskoon tai uskomatta olemiseen.

13. Oikeus avioliittoon ja perheeseen: (a) oikeuden avioitua tai asua avoliitossa, (b) eroamisoikeuden, (c) oikeuden perhesuunnitteluun, (d) oikeuden synnyttää ja kasvattaa lapsia ja (e) oikeuden asianmukaiseen lastenhoitoon.

14. Lasten oikeus suojaan väärinkäytöltä ja ruumiilliselta pahoinpitelyltä tai kulttuuriselta riistolta.

Ihmisoikeudet kuten muutkin oikeudet ovat sosiaalisesti luotoja rakennelmia, ihmisten luomuksia, eivätkä ne ole olemassa jotenkin "luonnostaan". Sivistys on tehnyt mahdolliseksi luoda nykyisenkaltaisen laajan ihmisoikeuksien kirjon.

Yksilön vapaus ja vastuu

Vapaa-ajattelijoille yksityisen ihmisen arvo ja arvokkuus ovat keskeisiä. Vapaa-ajattelijat hylkäävät kaikki uskonnolliset, ideologiset ja moraaliset säännöt, jotka mustaavat yksilöä, tukahduttavat vapauden, tylsistyttävät älyä ja epäinhimillistävät persoonallisuutta.

Kannatamme suurinta yksilöllistä itsemääräämisoikeutta, joka on sopusoinnussa yhteiskunnallisen vastuun kanssa.

Yksilön vapauden rajoitukset voivat perustua vain toisten ihmisten oikeuksien turvaamiseen ja niiden suojaamiseen loukkauksilta tai yksilöiden vapaudet ylittävään yhteiskunnan kokonaisetuun.

Yksilön vapauteen, jota edellä esitetyt ihmisoikeudet kuvaavat, liittyy aina kiinteästi vastuu. Yksilö on vastuussa itsestään, toiminnastaan ja toimimattomuudestaan, tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.

Yksilö on vastuussa myös sivistyksestään, kykyjensä ja lahjojensa toteuttamisesta haluamallaan tavalla, mikäli ympäristö ei aseta niiden toteuttamiselle ylivoimaisia esteitä.

Yksilöillä on vastuu toisistaan, erityisesti läheisistä ihmisistä (esim. lapset, vanhemmat, elämänkumppani jne.).

Yksilöillä on myös kansalaisvelvollisuuksia kuntia ja valtiota kohtaan.

Voidaan puhua myös maailmanlaajuisesta vastuusta ihmislajin jäsenenä ja Maan asukkaana. Ihminen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa maapallon elonkehän tulevaisuuteen ja sitä kautta tulevien ihmispolvien elämään.

Vapaa-ajattelijat korostavat yleismaailmallisten kultaisten sääntöjen merkitystä elämänohjeena vapauden ja vastuun punninnassa:

Tee toisille sitä, mitä toivoisit tehtävän itsellesi.

Älä tee toisille sitä mitä et tahtoisi tehtävän itsellesi.

Yksilöiden ei pitäisi ensisijaisesti vain pyrkiä sopeutumaan muiden asettamiin normeihin ja rajoituksiin, olivatpa nämä heistä hyviä ja tarkoituksenmukaisia tai eivät.

Heidän pitäisi ajattelussaan ja toiminnassaan noudattaa niitä normeja, jotka he oman itsenäisen vakaumuksensa ja harkintansa perusteella ovat omaksuneet. Itsenäisen yksilön käyttäytyminen ei ole toisten ulkoapäin sanelemaa vaan sisältä käsin, hänestä itsestään, ohjautunutta.

Yksilön vapauteen kuuluu naisen vapaa oikeus aborttiin, koska sikiö ei ole persoona, jolla olisi ominaisuuksiensa perusteella oikeus elämään.

Yksilöllä on myös aina oikeus itsemurhaan. Harkittu itsemurha on moraalisesti helposti hyväksyttävissä etenkin silloin, kun ihmisellä ei ole sellaisia läheisiä ihmisiä, joita kohtaan hänellä olisi velvollisuuksia. Oikeus elämään on valinnainen oikeus.

Oikeus itsemurhaan edellyttää sitä, että ihmisille pitäisi olla tarjolla tietoa kivuttomista ja varmoista itsemurhatekniikoista sekä mahdollisuus näiden tekniikoiden käyttöön. Todettakoon vielä, että vapaa-ajattelijat eivät suosi sen paremmin aborttia kuin itsemurhaakaan, korostamme vain ihmisten oikeuksia tehdä nämäkin valinnat.

Vapaa-ajattelijat kannattavat myös yksilön oikeutta päättää hoitotestamentilla hoidostaan, jos hän vakavan sairauden tai onnettomuuden seurauksena menettävät oikeustoimikelpoisuutensa. Vapaa-ajattelijat kannattavat myös aktiivista eutanasiaa Hollannissa noudatettavien arvosteluperusteiden mukaisena ja viranomaisten valvomana toimintana. Yksilöllä on oikeus kuolla arvokkaasti.

Vapaa-ajattelijain mielestä hyvän yhteiskunnan perusperiaate on yksilön laaja autonomia, jonka rajoittaminen ja johon puuttuminen on oikeutettua vain poikkeustapauksessa. Tämä on lähtökohta, kun vapaa-ajattelijat ottavat kantaa erilaisiin eettisiin ongelmiin.

Maailman yhteisön etiikka

Kristillisen valtakulttuurin moraalisäännöt pohjautuvat menneisyyden maanviljelys- ja paimentolaisyhteiskuntien arvoille. Ne tarjoavat vain vähän hyödyllistä opastusta meidän aikamme ihmisille.

Ihmiskunnan perustehtävä on kehittää maailmanlaajuinen eettinen tietoisuus keskinäisestä riippuvuudesta ja tahto muuttaa niitä asenteita, jotka estävät yhteisymmärryksen. Tämä etiikka käyttää hyväkseen tulevaisuuden maailmalle sopivia järkiperäisiä tiedonhankintamenetelmiä, kunnioittaa jokaisen henkilön arvoa ja vapautta sekä kantaa entistä suurempaa huolta ihmisyydestä kokonaisuudessaan.

Luonnontieteet ja teknologia jatkavat edistymistään tarjoten uusia keinoja vähentää nälänhätää, köyhyyttä ja sairautta sekä parantaa ihmisperheen elintasoa. Tärkeintä olisi ulottaa tieteellisen vallankumouksen tuottama hyöty maapallon jokaiseen kolkkaan sen jälkeen kun on varmistuttu, ettei aiheuteta entistä suurempia ongelmia esimerkiksi väärillä viljelymenetelmillä. Uuden teknologian ja uusien tieteen sovellutusten käyttökelpoisuus ja haitattomuus on varmistettava monitieteellisessä tutkimuksessa.

Erityisesti biogenetiikka sovellutuksineen sisältää suunnattomia lupauksia esimerkiksi lääketieteelle ja maataloudelle. Eettisessä keskustelussa on luotava rajat tällaiselle tutkimukselle. Turhat rajoitukset vain estävät kehitystä.

Tietämättömyys, taikausko ja niin sanottu uustyhmyys (muun muassa näennäistieteet) ovat vahvoilla maailmassa. Maailmanlaajuinen tieteellinen kasvatus on tärkeää, jos aiotaan ratkaista inhimillisiä ongelmia ja kasvattaa ihmisen hyvinvointia.

On välttämätöntä luoda maailmanlaajuisessa mitassa sellaisia uusia kansanvaltaisia ja moniarvoisia laitoksia, jotka suojaavat kaikkien ihmisten oikeuksia ja vapauksia. Tällainen kehitys olisi luontevaa Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa.

Vapaa-ajattelijat vastustavat sotaa ja asevarustelua.

Taloudelliseen yhteistyöhön ja kansainväliseen solidaarisuuteen perustuva maailmanlaajuinen talousjärjestelmä olisi tärkeä taloudellisen hyvinvoinnin epäsuhdan lievittämiseksi. Vapaa-ajattelijat ovat huolestuneita hyvinvointivaltioiden uuspiittaamattomuudesta ja kansallisen itsekkyyden lisään­tymisestä.

On puolustettava ihmisoikeuksia ja poliittisen demokratian ihanteita koko maailmassa. Kansanvaltaiset yhteiskunnat ovat osoittaneet elinvoimaisuutensa totalitaarisiin järjestelmiin verrattuna.

Kansanvaltaiset instituutiot tekevät yleensä mahdolliseksi korkeamman elintason ja tarjoavat enemmän tilaisuuksia luovuuteen ja vapauteen kuin niiden vaihtoehdot. Vaikka ihmisoikeudet ovat sosiaalisesti luotuja rakennelmia eivätkä mitään luonnonoikeuksia, ihmiskunnan historiallinen kokemus osoittaa niiden oikeuden ja hyödyllisyyden koko yhteisön toiminnan ja menestyksen kannalta.

On oikein vaatia kansainvälisen ympäristöseurantaelimen perustamista. Sille olisi annettava hyvät toimintaedellytykset ja riittävästi voimavaroja.

Ehdoton velvollisuus tulevia sukupolvia kohtaan on rajoittaa liiallista väestönkasvua, ylläpitää tervettä ympäristöä ja säilyttävät Maan korvaamattomat raaka-ainevarat.

Ne ongelmat, jotka ihmiskunta kohtaa tulevaisuudessa ovat epäilemättä monimutkaisia ja vaikeita. Vapaa-ajattelijat luottavat ihmisen älykkyyteen ja vastuunkantoon. Ihmiskunta pysyy hengissä ja menestyy maailmassa, jossa humanistiset arvot pääsevät vaikuttamaan.

Tehtäviä

  1. Mitkä piirteet erottavat vapaa-ajattelijat teisteistä?
  2. Kenellä on todistuksen taakka?
  3. Mikä on hyvä tiedon hankintamenetelmä?
  4. Mistä moraali syntyy?
  5. Mikä oikeuttaa arvot ja normit?
  6. Mikä on tieteen ja arvojen suhde?
  7. Mitkä ovat vapaa-ajattelijain yhteiskunnalliset perustavoitteet?
  8. Mihin etiikka perustuu?
  9. Mikä on luonnonilmiön elämä tarkoitus?
  10. Mihin ihmisoikeudet perustuvat?

Wikipedia Romanikulttuuri

Teksti

Romanien syrjintä kiellettiin Suomessa vasta 1883. Aiemmin laki selkeästi syrji romaneja mm. irtolaisuuden vuoksi. Olipa laissa jopa erityinen hirttolaki miespuolisille romaneille. Suomen kansalaisuuden romanit saivat 1919. Romaniväestöä yritettiin sulauttaa valtaväestöön. Vuoden 1995 perustuslaissa romanien asema Suomen vähemmistökansana vahvistettiin ja samalla määriteltiin heille oikeus oman kielen ja kulttuurin kehittämiseen. Nykyään Suomessa on noin kymmenen tuhatta romanikansan jäsentä. Romaneilla on oma kielensä ja kultuurinsa. Romanikieli on sukua sanskritille. Nykyisin romaneilla on oma lippu ja oma kansallislaulu Gelem gelem.

Romanikulttuuriin kuului aiemmin liikkuva elämäntapa ja siihen liittyvät perinteiset ammatit. Romanien kansallispuku on värikäs ja näyttävä. Nuori nainen tekee itse ratkaisunsa, pukeutuuko hän perinteiseen romanipukuun. Pääasia yhteisön kannalta on, että nainen pukeutuu vanhempien ihmisten edessä säädyllisesti.

Romanikultuuriin kuuluu väistämis- ja välttämissäännöstö sekä puhtaus- ja häveliäisyysmääräyksiä. Näihin liittyy käsitys suvun ja ihmisen kunniasta. Yhteisön vanhimmat voivat katsoa jonkun maineen menneeksi moraalisen rikkomuksen vuoksi. Näin yhteisö säätelee itse tapakulttuuriaan. Välttämissäännöillä torjutaan verikoston pakko ja sukujen väliset konfliktit. Puhtaussääntöjen taustalla saattaa olla menneiden aikojen liikkuva elämäntapa, joka teki hygienian hoidosta tärkeän terveyden kannalta. Erityisiä ruokasääntöjä ei ole, mutta ruokailuvälineisiin ja keittiötarvikkeisiin liittyy tarkkoja puhtaussääntöjä. Seksuaalisuuden ilmentämiseen liittyy häveliäisyyttä ja tabuja.

Vanhempia ihmisiä kunnioitetaan. Tämä vaikuttaa jopa siihen, missä kerroksissa asutaan. Miehellä on muodollisesti perheen pään asema, mutta monissa perheissä asioista neuvotellaan yhdessä. Romanikulttuurissa arvostetaan yleensä kristillistä uskoa joko luterilaisessa tai vapaiden suuntien muodossa. Jo perinteisiin romanitervehdyksiin sisältyy ajatus Jumalan hallussa olemista. Hyviä tapoja arvostetaan. Romanit eivät kättele tervehtiessään toisiaan, vaan tervehtivät yhteisesti kaikkia huoneessa olevia kuuluvalla äänellä.

Romanien asioita on yli sata vuotta pyrkinyt ajamaan kristillisistä lähtökohdista Mustalaislähetys, jonka nykyinen nimi on Romano Missio. Järjestön lastenkodit ovat olleet tärkein toiminnan muoto, ja toimintaa on rahoittanut osaltaan sekä Raha-automaattiyhdistys että luterilainen kirkko. Aluksi Mustalaislähetys toimi valtaväestön ohjaamana ja mielessään assimilaatio valtaväestön elämäntapaan ja arvoihin, mutta nykyisin romanit vastaavat toiminnasta itse. Suomen etnopolitiikkaa tutkineen historiantutkija Panu Pulman mukaan lastenkodit olivat rasistisen assimilaatiopyrkimyksen yksi työkalu vielä 1970-luvulla, ja voidaan puhua jopa lapsiin kohdistuvista ihmisoikeusrikkomuksista. Tiettyinä aikoina jopa joka toinen romanilapsi oli vähintään osan vuotta lastenkodissa. Taustalla olivat myös romaniväestön huonot asunto-olot. Esim. Martti Grönfors on arvostellut Mustalaislähetystä kovin sanoin tutkimuksessaan Suomen mustalaiskansa, joka julkaistiin 1981.

Mustalaislähetyksen tarkoitusperä oli alun alkuaan romanikulttuurin hävittäminen eikä romaneja päästetty sen hallitukseen. Nykyinen romanien hallinnassa oleva Romano Missio pyrkii suojelemaan ja vahvistamaan etnistä identiteettiä. Myös Suomen virallinen vähemmistöpolitiikka on muuttunut osin ulkoisten vähemmistökansojen oikeuksia korostavien kansainvälisten ajatusten, osin romaniväestön oman aktiivisen politiikan tuloksena. Lastenkotien ongelma on osittain ratkennut, kun vuoden 1984 lastensuojelulaki tehosti kaikkien lastenkotien ja laitosten valvontaa.

Kommentit

Toisaalla näissä aineistoissa on sanottu seuraavaa. On hyvä, että Wikipedian uskovaiunen kirjoittaja muisti mainita mustalaislähetyksen (vai romanomisio?). 

Mihinkähän henkilökulttia kannattava kirjoittaja unohti Anneli Sarin, joka lienee Suomen kaikkien aikojen paras naislaulaja.

Siitä, että romanit vielä varsin äskettäin joutuivat ansaitsemaan elantonsa kerjäämällä, kirjoittaja ei mainitse mitään.

Mustalaiset (vai romanit?)

Huomautus: Tämän kirjoittaja ei tiedä, olisiko kohteliasta kutsua mustalaisia mustalaisiksi vai romaaneiksi. Opettaja voi paikallisten opetusviranomaisten kulloistenkin ohjeiden mukaan käyttää soveliainta nimitystä.

Maailmassa arveltiin olevan vuonna 1978 noin viisi miljoonaa mustalaista ja Euroopassa on varsinkin Bulgariassa, Romaniassa ja Unkarissa merkittävät mustalaisvähemmistöt. Suomessa on yli 6 000 mustalaista eli enemmän kuin muissa Pohjoismaissa yhteensä. Monet Suomen mustalaisista ovat muuttaneet Ruotsiin vähemmistöpolitiikkamme takia.

Mustalaisväestö on levittäytynyt tasaisesti lähes koko maahan, joskin kaupungistuminen on viime aikoina aiheuttanut keskittymistä kaupunkeihin. Yli puolet mustalaisväestöstä on lapsia, ja kaikesta sosiaalisesta kurjuudesta huolimatta mustalaisväestö lisääntyy lievästi jatkuvasti.

Mustalaisten kieli on sukua eräille Luoteis-Intian kielille, sillä mustalaiset ovat alun perin noin vuoden 1 000 tienoilla lähteneet täältä pitkälle vaellukselleen. Mustalaiskieli on jakaantunut lukuisiin murteisiin ja Suomen mustalaiset puhuvat yhtä neljästä päämurteesta, ns. kalemurretta. Kieleen on tullut luonnollisesti paljon lainoja venäjän, ruotsin ja suomenkielistä.

Suurin osa mustalaisaikuisista osaa jossain määrin mustalaiskieltä, mutta kieli on kuitenkin Suomessa uhanalainen.

Mustalaisperinne on suurelta osin ns. kirjoituksetonta, ja muualla maailmassa on kerätty ja julkaistu runsaasti mustalaisten vanhaa satuperinnettä. Suomessa ovat kuitenkin sukujen historioiden muistitieto ja kertomukset arkipäivän tapahtumista suosittuja. Mustalaislaulut ovat tunnettuja laajalti heimon ulkopuolellakin, ja Suomessa on useita menestyviä mustalaistaiteilijoita ja -ryhmiä.

Puhuttaessa Suomen mustalaisvähemmistöstä nousee aina päällimmäiseksi kaikinpuolinen sosiaalinen ja sivistyksellinen kurjuus. Mustalaisten terveydellinen tila, asunto-olot, työllisyys, koulutus, tulotaso jne. ovat paljon huonompia kuin pääväestön keskimäärin.

Ajatelkaa, että neljännes työikäisistä mustalaisista on luku- ja kirjoitustaidottomia ja kolme neljännestä koko mustalaisväestöstä joutuu elämään osittain yhteiskunnan tuen varassa.

Yhtä mustalaisten huonetta asuu keskimäärin 3-4 henkeä ja nämäkin asunnot ovat useasti junavaunuja, huonokuntoisia hökkeleitä ja liitereitä. Ne ovat mustalaisten koteja useasti vielä tänäänkin, eikä erilaisin lainajärjestelyin ole ongelmaa pystytty ratkaisemaan.

Mustalaisten aineellisten ja hengellisten olojen parantamiseksi perustettiin vuosisadan alussa ei-mustalainen, hengelliselle pohjalle perustuva Mustalaislähetys.

Sen ohjelmana on ollut koko ajan mustalaisten sopeuttaminen ja sulauttaminen pääväestöön. Näin on ajateltu parhaiten turvattavan mustalaisten sosiaalisten olojen kohentaminen ja mustalaisperinteen vaaliminen.

Tehtäviä

  1. Missä mustalaisia asuu Suomessa? Mitä tiedätte mustalaisten liikkuvuudesta?
  2. Mitä synonyymiä suomen kielessä käytetään sanalle mustalainen?
  3. Mustalaisten perinteisiä ammatteja ovat olleet hevoskauppias, povari, kupari- ja hopeaseppä, muusikko, parantaja jne. Miten tiedätte käyneen useille näistä ammateista nykyaikana?
  4. Tiedättekö mainita nimeltä jonkun mustalaislaulajan tai -näyttelijän? Entä jonkin mustalaisista koostuvan teatteriryhmän tai yhtyeen?
  5. Kuvaile mustalaismiehen ja mustalaisnaisen perinteistä vaatetusta.