Uskonnonfilosofia
Lukion elämänkatsomustieto 5
et 14

Christian golden rule

Opetushallituksen otsikko:

Maailman selittäminen katsomusperinteissä (ET5)

Tätä on viimeksi muutettu 14.5.2011

Kaikki etkirjat löydät tästä

Sisällysluettelo

Tekstin alkuun

Opetussuunnitelmat

Ateistien ehdotuksen uudeksi opetussuunnitelmaksi
löydät tästä

Opetushallituksen ohjeen uudeksi opetussuunnitelmaksi
löydät tästä

Poliisin tutkapartio riemastui, kun pitkän ja turhan tarkkailun jälkeen paikalle ajoi harmaa Mercedes selvää ylinopeutta

Saipa sinua odotella pitkään, poliisi sanoi Mercedestä ajaneelle nuorelle miehelle.

Ei ole minun vikani. mies vastasi. – Minä tulin niin nopeasti kuin pääsin.

Euroopasta on löydetty väärennetty British Petroleumin huoltoasema.

Mikä ero on väärennetyllä ja väärentämättömällä huoltoasemalla?

Vainajat voivat itse päättää, ottavatko he kasteen vastaan, sanoo mormonien tiedottaja Ville-Matti Karumo Ilta-Sanomille.

Tämän tiedoston historiaa

Alla olevan tekstin ydinosat on alun perin kirjoitettu silloisen Iisalmen maalaiskunnan Ruotaanlahden kylässä kesällä 1978.

Vapaa-ajattelijain liitto painoi useita painoksia A4- kokoisia monisteita nimellä Tieteellinen maailmankatsomus.

Tekstiä kehitetään koko ajan, ja siihen lisätään uusia osia.

Sisällysluettelo

Maailmankuvan, maailmankatsomuksen ja elämänkatsomuksen käsitteet ja niiden keskinäinen suhde
Maailman myyttinen selittäminen ennen ja nyt
Uskonnon ja uskonnollisuuden olemus
Uskontokritiikki: sosiologinen, moraalinen, antropologinen ja psykologinen ateismi ja agnostisismi
Sekulaarin humanismin ja vapaa-ajattelun historiaa ja nykysuunrauksia
Humanismi ja kristinusko länsimaiden katsomuksellisina perusvirtauksina
Lisälukemista

Alku

Maailmankuvan, maailmankatsomuksen ja elämänkatsomuksen käsitteet ja niiden keskinäinen suhde

Eurooppalaiset arvot

Eurobarometri 2008

Rauha 45%
Ihmisoikeudet 42%
Ihmiselämän kunnioitus 41%
Kansanvalta 27%
Laillisuus 21%
Yksilönvapaus 21%
Tasa-arvo 19%
Suvaitsevuus 16%
Yhteisvastuu 13%
Itsensä toteuttaminen 11%
Muiden valtarakenteiden kunnioitus 9%
Uskonto 7%
Muut 2%

Mikä tekee onnelliseksi

Eurobarometri 2008

Terveys 73%
Rakkaus 44%
Työ 37%
Rauha35%
Raha 32%
Ystävyys 27%
Vapaus 24%
Oikeudenmukaisuus22%
Sivistys 11%
Nautinto 10%
Usko 9%
Perinne 7%
Järjestys 7%
Yhteisvastuu 6%
Kansa 2%
Muut 2%

Elämänkäsitys

Lähes jokaisella on elämänkäsitys. Elämänkäsitykset saattavat olla niin erilaisia, että on vaikeaa sanoa, mikä niille on yhteistä, jos sellaista ylipäätään on. Elämänkäsitys sisältyy todellisuuskäsitykseen (entinen maailmankatsomus).

Todellisuuskäsitys

Todellisuuskäsitystä voidaan tarkastella lähes pelkästään todellisuustutkimuksen (vanha sana: tieteen) kannalta, sillä todellisuustutkimustutkii ja esittää käsityksiä siitä, millainen kaikkeus on.

Arvojärjestelmää voidaan tarkastella ainakin siitä näkökulmasta, että onko se ristiriidaton.

Johtopäätösten tekoon voidaan käyttää logiikkaa.

Peruskäsitteistä

Tämän kirjoittaja tunnustaa, että hän on ollut hyväksymässä sellaista kielenkäyttöä, johon kuuluvat käsitteet maailmankatsomus, maailmankuva ja elämänkatsomus.

Nämä kolme käsitettä viittavaat kaikki näköaistiin. Sana "käsitys" viittaa suomen kielessä käteen, mutta muissa kielissä ei ole näin.

Valitettavasti esimerkiksi englannin kielessä ei ole yhtä ainoaa vastinetta hyvälle sanalla "käsitys". Vastineita eri yhteyksissä ovat:

1.	opinion US

2.	perception US
3.	judgement
4.	judgment US
5.	impression US
6.	notion US
7.	outlook
8.	conception US
9.	view US
10.	viewpoint
11.	assumption
12.	understanding US
13.	insight US
14.	take US
15.	belief
16.	supposition
17.	reckoning
18.	assessment
	Muut/tuntemattomat
19.	idea
20.	comprehension

On englantia puhuvien ongelma ratkaista, mikä näistä vastaa hyvää suomen kielen sanaa "käsitys".

Jos yllä luetellut käsitteet korvataan käsitys -sanan sisältäviksi, saadaan

maailmankatsomus = maailmankäsitys
maailmankuva = maailmankäsitys
elämänkatsomus = elämänkäsitys

Maailmankäsitys olisi englanniksi conception of the world.

Koska maailma tarkoittaa pääasiassa maapalloa, maailma on syytä korvata yleisemmällä sanalla "todellisuus".

Näin saadaan sanat "todellisuuskäsitys" ja "elämänkäsitys".

Käsitettä "todellisuuskuva" ei ole mielekästä ottaa käyttöön.

Jos halutaan painottaa sitä, mitä tieteet esittävät, voidaan puhua "tieteen todellisuuskäsityksestä".

Mistä kiistassa "maailmankatsomuksen" ja "todellisuuskäsityksen" suhteen on kysymys

Inhimillistä kieltä esitetään lauseilla. Sellaiset lauseet, jotka ovat joko tosia tai epätosia, ovat erityisasemassa. Kutsuttakoon näitä lauseita väitteiksi (proposition).

Kaikki lauseet eivät ole väitteitä.

Esimerkkejä sellaisista lauseista, jotka eivät ole väitteitä, ovat käskyt, kiellot, kysymykset, huudahdukset jne.

Siitä, mitkä lauseet eivät ole väitteitä ja mitkä ovat väitteitä, ei ole valitettavasti yksimielisyyttä.

Erityisesti erimielisyyttä on siitä, ovatko jotkin siveyslauseet tosia tai epätosia.

Harras kristitty voi väittää, että kymmenen käskyä ovat tosia.

Kuten lukija saattaa arvata, kiistassa on kyse siitä, että käsitteistön avulla pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin.

"Maailmankatsomukseen" halutaan mukaan esimerkiksi siveyskäsitykset, kun taas "maailmankuvaan" halutaan sijoittaa vain väitteet (tosiasiaväitteet eli propositiot).

Käsitteiden "elämänkatsomus" ja "elämänkäsitys" välillä lienee kyse samasta kiistasta.

Elämä on osa todellisuutta

Koska elämä on osa todellisuutta, on oikein kääntää vanha käsitys päälaelleen:

Elämänkäsitys on osa todellisuuskäsitystä.

Mitä todellisuuskäsitykseen kuuluu

Ainoa yksilön todellisuuskäsityksen määritelmä, joka pätee kaikilla planeetoilla on:

Yksilön todellisuuskäsitys sisältääkaikki hänen käsityksensä.

Tällainen todellisuuskäsitys voi olla myös älykkäillä eläimillä.

Leo Apostelin (1925 - 1995) mukaan todellisuuskäsitykseen kuuluvat mm. seuraavat aihepiirit:

Mitä on olemassa, kaikkeuskäsitys
Selitykset kaikkeuden tapahtumille
Käsitys tulevaisuudesta
Arvot ja vastaukset kysymykseen "Mitä meidän tulee tehdä?"
Kuinka voimme saavuttaa tavoitteemme?
Mikä on totta ja mikä ei ole totta.
Mitä todellisuuskäsitykseeni kuuluu, mistä se on peräisin ja miten se on syntynyt?

Kaikki kouluaineet käsittelevät todellisuuskäsityksiä

Leo Apostelin lista ei tietenkään sisällä kaikkea, mitä yksilön todellisuuskäsitykseen kuuluu.

Joka tapauksessa kaikki lukion aineet käsittelevät todellisuuskäsitystä.

Jos opetussuunnitelmat ja oppiaineistot laaditaan viisaasti, lukiossa käsitellään todellisuuskäsitysten ydinalueita, erityisesti sellaisia alueita, jotka antavat tietoja ja taitoja elää hyvää elämää.

Koulun pitäisi antaa neuvoja jopa elämän tavoitteiden valintaan.

Ei ole odottettavissa, että koululaitos lähitulevaisuudessa muutettaisiin yllä esitetyn ihannekuvan mukaiseksi. Internet tulee lukioikäisten avuksi tässä asiassa.

Valitettavasti lukio on ainakin vaatimattomalla muistilla varustetuille jo nykyään liian raskas (Tämän kirjoittaja on opettanut parikymmentä vuotta lukion laajaa matematiikkaa).

Tehtäviä

Mitä kaikkeutta käsitteleviä asioita lukiossa opetetaan?
Mitä kaikkeutta käsitteleviä asioita lukiossa ei opeteta?
Minkä asioiden selityksiä kouluissa opetetaan?
Minkä asioiden selityksiä kouluissa ei opeteta?
Millä tavalla kouluissa opetetaan tulevaisuutta? Voidaanko sitä opettaa?
Koska arvot ovat henkilökohtaisia, miten koulu voi antaa valmiuksia omien arvojen muodostukseen ja ja toimintaan käytännön tilanteissa?
Miten lukio voi opettaa keinoja omien tavoitteittemme saavuttamiseksi?
Onko kaikki, mitä lukiossa opetetaan, totta?
Miten voit arvioida todellisuuskäsityksesi lähteiden luoettavuutta?

Ota seuraava huomioon ylioppilaskirjoituksissa

Koska vanhat käsitteet saattavat tulla koska tahansa uudestaan ylioppilaskirjoituksiin, ja koska elämänkatsomustiedon kokeen korjaajat tiettävästi pitävät lujasti kiinni vanhoista käsitteistä, seuraavassa esitetään joukko kilpailevien oppiaineistojen tekijöiden käsityksiä.

Helsingin yliopiston kanslerin Ilkka Niiniluodon mukaan maailmankatsomuksessa on kolme osaa. Siihen kuuluu maailmankuva, eli käsitys siitä, millainen maailma ja todellisuus kokonaisuudessaan on. Sen lisäksi maailmankatsomukseen kuuluvat arvot, eli käsitys siitä, miten asioiden tulisi olla, millainen maailma olisi hyvä.

Wikipedian mukaan elämänkatsomus tai elämänkäsitys on määritelty muun muassa kokonaiskäsitykseksi ihmiselämän merkityksestä.

Elämänkäsitykset voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan

Erilaisia elämänkäsityksiä edustavat yksilöt voivat omien arvojärjestelmiensä puitteissa esittää muiden elämäkäsitysten arvostelua.

Ristiriitaisuutta voi arvostella myös sitoutumatta mihinkään käsitykseen.

Elämänkatsomustietoa on vain Suomessa

Elämänkatsomustieto- nimistä oppiainetta ei ole muualla kuin Suomessa.

Käsitykset siitä, mitä elämänkatsomustiedon pitäisi sisältää, eroavat toisistaan hyvinkin jyrkästi.

Uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine

Suomessa elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine. Tästä syystä oppikirjassa esitetään korostetusti sitä tietoa, jota erityisesti uskonnottomat tarvitsevat suomalaisessa yhteiskunnassa.

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään. Tämä oikeus perustuu Suomea sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18. artiklaan. Tämä sopimus löytyy selityksineen aineistosta et12.htm..

Luonnontutkimus ja uskonnottomat elämänkäsitykset

Uskonnottomat elämänkäsitykset nojaavat usein vahvasti luonnontkimukseen.

Jumalat eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen

Oppikirjasarjassa annetaan eväitä uskonnottoman elämänkäsityksen puolustamiseen. Tähän elämänkäsitykseen ei kuulu yliluonnollista tai jumalia.

Uskonto on järjestäytynyttä jumalauskoa.

Uskonnottomilla on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys

Uskonnotonta elämänkäsitystä puolustettaessa ns. jumalatodistusten arvostelu on osoittautunut Suomessa hyvin tarpeelliseksi, ja sitä on sisällytetty tähän oppikirjaan. Laajempi esitys löytyy toisaalta tästä oppiaineistosta et14.htm.

Aineistosta et14.htm selviää, että suomalaisten uskonnollinen usko perustuu yhä usein ns. jumalatodistuksiin.

Uskonnottomien arvokäsitykset

Jumalatodistusten arvostelu luo pohjaa myös monenlaistenuskonnottomien arvokäsitysten puolustamiselle.

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä on peräisin jumalatodistuksista. Tätä käsitystä on tarkasteltu aineistossa et10.htm.

Kysymykseen on olemassa hyvin selkeä luonnontutkimuksen vastaus: luonnonilmiönä elämällä ei ole tarkoitusta. Mm. Charles Darwin on esittänyt tämän käsityksen.

Kysymystä elämän mielekkyydestä tai tarkoituksesta on tarkasteltu omassa luvussaan. Siinä esitettyjäkantoja ei löydy tämän teoksen kanssa kilpailevista oppikirjoista.

Mitä elämänkäsitykseen kuuluu

Käsitteet oikea ja väärä, poliittiset käsitykset, maailman ja ihmismielen luonne sekä todellisuustutkimuksen ja taiteen luonne kuuluvat elämänkäsitykseen. Näitä asioita tarkastellaan aineiston eri osissa.

Usein sanotaan esimerkiksi, että tappaminen on väärin. Miksi se on väärin? Onko se väärin kaikissa olosuhteissa? Mitä tarkoitan, kun sanon ”väärin”?

Vaikka emme olisi valmiita muuttamaan ennakkokäsityksiämme, on hyödyllistä tutkia, mitä niihin sisältyy ja mitä perusteluja ja vastaväitteitä niille voidaan esittää.

Tämä oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin

Tässä oppimateriaalissa ei oteta kantaa minkään elämänkäsityksen puolesta eikä mitään elämänkäsitystä vastaan.

Tässä oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa

Toisin kuin kilpailevissa oppikirjoissa, tässä aineistossa ei olepropagandaa minkään uskonnon puolesta.

Nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa

Erityisen hyödyllistä on oppia, millaisia ajatteluvirheitä eri aikakausina ja eri valtarakenteissa on tehty. Seuraavassa ei aiota rasittaa muistia liian monilla nimillä, vuosiluvuilla ja sivistyssanoilla. Yleissääntö on, että nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse osata.

Esitettyjä nimiä tai sivistyssanoja ei ole tarkoitettu osattaviksi ylioppilaskirjoituksissa.

Historiaa

Tätä aineistoa on kehitetty 1980-luvun alkupuolelta asti.

Uskontojen historia ja siveysoppi

Vuodesta 1923 lähtien peruskoulun elämänkatsomustietoa vastaavan sen ajan koulujen oppiaineen nimi oli uskontojen historia ja siveysoppi.

YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen

Alkuperäinen peruskoulun opetussuunnitelmakomitea laati 1972 oppiaineeseen opetussuunnitelman, jonka YK:n ihmisoikeustoimikunta noin kymmenen vuotta myöhemmin erään tämän tekstin kirjoittajista valituksen seurauksena totesi osittain kristilliseksi ja siitä syystä kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastaiseksi. Sopimus kommentteineen löytyy aineistosta et12.htm.

Suomen valtio perääntyi vain hetkeksi. Uskontojen historian ja siveysopin opetussuunnitelma muutettiin yllättäen yhdessä yössä melkein uskonnottomien ihmisoikeuksia vastaavaksi.

Samaan aikaan poistettiin asetuksella uskonnottomien opettajien ja oppilaiden koulujen uskonnollisiin tilaisuuksiin ja päivänavauksiin osallistumispakko.

Uskonnottomien oikeuksia on jälleen vähennetty

Myöhemmin ministeri Olli-Pekka Heinonen muutatti asetusta niin, ettei asetuksessa enää mainita opettajien ja oppilaiden oikeutta kieltäytyä koulujen uskonnollisista tilaisuuksista.

Vaikka uusi perustuslaki takaa kaikille oikeuden kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, koulujen valtava enemmistö loukkaa koko ajan uskonnottomien opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksia.

Vasemmistoliitto (SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia

Kalevi Kivistö

Ihmisoikeudet parantuivat vain hetkeksi. Opetusministerit Per Stenbäck ja Kalevi Kivistö esittelivät varsin pian eduskunnalle lakiehdotuksen, jonka mukaan kaikille vähemmistöuskonnoille ja uskonnottomille opetettaisiin uskontotietoa ja etiikkaa.

Esimerkiksi ortodoksit olisivat menettäneet oikeutensa saada omaa uskonnonopetusta. Tämän kirjoittaja joutui lähes yksin torjumaan hallituksen esityksen. Oppiaineen nimeksi tuli elämänkatsomustieto, ja oppiainetta opetetaan uskontokuntiin kuulumattomille.

Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty uskonnottomien syrjimiseen

Olisi ollut parempi, että oppiaineen oppilasryhmä olisi silloin rajattu selkeästi uskonnottomiin.

Runsaasti kristittyjä sisältävä työryhmä laati peruskoulun elämänkatsomustietoon uskonnottomien ihmisoikeuksien näkökulmasta paljon uskontojen historian ja siveysopin viimeistä opetussuunnitelmaa huonomman opetussuunnitelman.

Lisäksi vahvasti evankelisluterilaisen kirkon vaikutusvallan alainen virkamies ryhtyi työryhmineen vielä heikentämään opetussuunnitelmaa opettajan oppailla.

Elämänkatsomustieto tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta

Uutena oppiaine tuli lukioon. Lukion opetussuunnitelmaa laatimassa ei enää ollut yhtään uskonnottomien edustajaa, vaan opetussuunnitelman laati virkamies ystäviensä kanssa.

FETO:n jäsenten enemmistö on kristittyjä

Virkamies perusti tuekseen ateistien oikeuksia halveksivan opettajajärjestön, ja se perusti ateistien oikeuksia halveksivan nuorisoleirijärjestön, joka on evankelis - luterilaisen kirkon tilastojen mukaan - kilpailullaan lisännyt rippikoulun suosiota (rippikoulun käyneiden osuus ikäluokasta kasvoi kaksi prosenttiyksikköä) uskonnottomien perheiden lasten keskuudessa (lähes kaksituhatta uskonnotonta nuorta tulee vuosittain uskoon rippikoululeireillä).

Painetut oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia

Samojen piirien tukemana Tammi (omistaja Bonniers) on julkaissut jumaluusoppineen johdolla tehdyn elämänkatsomustiedon oppikirjan. Koska elämänkatsomustiedon opettajista yli puolet lienee evankelis-luterilaisia, uskonnottomien oikeuksia puolustavan painetun oppikirjan menestymismahdollisuudet markkinoilla ovat rajalliset.

Neekeri on poistettu sanastosta

Huomaa: Tässä kirjassa ei enää käytetä sanaa ”neekeri”, koska Word XP:n oikolukuohjelma on todennut sen tyyliin sopimattomaksi. Sanan tilalla käytetään sanoja ”mustaihoinen afrikkalainen”.

Mainittakoon, että suomen kielan sana "neekeri" tulee espanjan kielen sanasta "negro" = musta.

Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon

Syyskuun 2008 aikana evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomien suomalaisten määrä ylitti miljoonan. Heistä suuri enemmistö on käyttänyt eroakirkosta.fi -palvelua.

Suurin osa miljoonasta, noin 830000 henkilöä, ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 60000, helluntailiikkeeseen yli 50000 ihmistä ja muihin vähemmistöuskontoihin yhteensä noin 70000.

Uskontokuntiin kuulumattomien osuus on noussut erityisesti vuonna 2003 säädetyn uskonnonvapauslain jälkeen. Valtaosa kirkosta eroavista ei liity mihinkään uskontokuntaan.

Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?

Ratkaise itse

Kun alat puhua, aloitatko ”Minun katsomukseni on…
vai
Minun käsitykseni on…

Maailman myyttinen selittäminen ennen ja nyt

Mikä myytti on

Myytin tekee myytiksi sen tarkoitusperä. Tunnettu antropologi Bronislav Malinowski toteaa:

"Myytti... ei ole luonteeltaan keksittyä, vaan se on elävä todellisuus, jonka uskotaan kerran, kauan sitten tapahtuneen ja joka on jatkuvasti siitä lähtien vaikuttanut maailmaan ja ihmisten kohtaloihin. Myytti on villi-ihmiselle samaa mitä tosiuskovaiselle kristitylle merkitsee Raamatun luomiskertomus, syntiinlankeemus ja lunastus Kristuksen ristikuoleman välityksellä. Aivan samoin kuin meidän pyhät kertomuksemme elävät rituaaleissamme ja moraalissamme, hallitsevat uskoamme ja kontrolloivat käyttäytymistämme, aivan sama tehtävä on myytillä villi-ihmisen elämässä".

Myytti ja mytologia

Myytti on tarina tai uskomus, joka selittää jumalia, yliluonnollisia olentoja, maailman syntyä, ts. asioita joista ei ole ensikäden tietoa tai joiden paikkansapitävyyttä ei voida todistaa. Myytti voi olla totta tai sepitettä, mutta siihen uskotaan tai ainakin on joskus uskottu. Myytti voidaan suomentaa taruksi. Erityismerkityksessä myytti on kuitenkin nimenomaan elämän peruskysymyksiä käsittelevä kertomus, jonka avulla ihmisten on väitetty ymmärtävän itseään ja perustelevan elämäntapojaan. Satu eroaa myyttisestä kertomuksesta juuri siinä, että satuun ei uskota.

Mytologia tarkoittaa jonkun kansan tai heimon eli etnisen ryhmän yhteistä tarustoa ja uskomuksia. Mytologia käsitetään usein perinteiseksi. Nykyajan kaupunkitaruja ja uusia uskomuksia ja myyttejä ei helposti pidetä mytologiana.

Myytti antropologiassa

Ihmistieteessä (antropologiassa) myytti tarkoittaa yliluonnollista käsittelevää uskomusta vastakohtana johdonmukaiselle ja tutkimukseen perustuvalle ajattelulle. Myytit ovat vastanneet niihin kysymyksiin, joihin muinainen ihminen ei ole silloisen tietämyksensä avulla löytänyt todenmukaista vastausta. Uskonnot ovat käyttäneet myyttejä hyväkseen esimerkiksi selittämällä elämän jatkuvan tuonpuoleisessa.

Myytit muinaisuudessa

Hankalasti lähestyttäviin alueisiin ovat kuuluneet myös siveys ja oikeudenmukaisuus. Muinainen johtajisto on usein antanut ihmisille toimintamalleja myyttien avulla. Uskontojen kertomukset ovat myyttejä.

Jotkin myytit ovat voineet saada alkunsa tositarinoina, mutta alkuperäiset kertomukset ovat vähitellen muuttuneet, eivätkä ne enää ole totta. Ihmiset voivat muuttaa kertomuksia vahingossa tai tehdäkseen niistä mielenkiintoisempia.

Ennen kirjoitustaidon keksimistä myytit siirtyivät sukupolvelta toiselle perimätietona. Kirjoitustaidon myötä eräistä myyteistä, kuten kirjoitetuista uskontojen käskyistä, tuli voimakkaampia.

Tehtäviä

Ottakaa selvää, millaisia myyttejä oli muinaissuomalaisilla.
Ottakaa selvää, millaisia myyttejä oli muinaiskandinaaveilla.
Ottakaa selvää, millaisia myyttejä oli muinaisbalttilaisilla.
Ottakaa selvää, millaisia myyttejä oli muinaisvenäläisillä.
Sepittäkää uusi myytti (sen pitää olla uskottavan tuntuinen).

Kaupunkitarinat

Kaupunkitarina eli nykytarina tarkoittaa kaupungistuneessa yhteisössä kiertävää totena pidettyä mutta tavallisesti todellisuuspohjaa vailla olevaa tarinaa.

Kaupunkitarina voi olla uskottavan tuntuinen, mutta siihen saattaa sisältyä mahdottomiksi osoittautuvia yksityiskohtia. Yhteistä kertomuksille on usein se, että niiden uskotaan tapahtuneen sellaiselle tutun tutulle, joka on vain niukasti kuulijan tuntemien ihmisten piirin ulkopuolella.

Tarina on usein kansainvälinen kiertotarina, joka on kiertänyt mantereelta toiselle. Nykytarina voi myös perustua tositapahtumaan, mutta yleensä se muuntuu ja kärjistyy matkalla saaden uusia yksityiskohtia, joita alkuperäiseen todelliseen tapahtumaan ei kuulunut.

Tyypillinen kaupunkitarina

Esimerkkinä kaupunkitarinasta voi olla vaikka seuraava, joka kohdistuu viranomaisten toimintaan:

"Eräs kaverini kertoi tuttavapariskunnastaan, jolla oli ollut avioliitossa ongelmia, ja nainen oli eräänä päivänä sanonut lähtevänsä kirjastoon, mutta olikin sitten tehnyt itsemurhan hyppäämällä junan alle. Aviomies oli ihmetellyt vaimon poissaoloa ja mennyt kysymään asiasta poliisilaitokselta. 'Ai sun vaimos vai? Tossa se on nurkassa jätesäkissä, haluatko vilkaista?' oli poliisimies vastannut."

Edellä oleva tarina on miltei mahdoton, koska viranomaisilla on määräykset siitä, miten kuolemantapauksista ilmoitetaan omaisille. Kuolleita ei myöskään säilytetä jätesäkissä poliisiaseman nurkassa.

Kaupunkitarinoiden leviäminen

Aikaisemmin tarinat levisivät suusta suuhun esimerkiksi koulujen pihoilla ja työpaikoilla, mutta joskus lehdistökin syyllistyy niiden levittämiseen.

Kaupunkitarinat leviävät nykyisin käännöksinä nopeasti ympäri maailman Internetin ja sähköpostin avulla; usein kyseessä on sanatarkka käännös toisesta kielestä virheineen päivineen.

Samantapaisia ilmiöitä

Kaupunkitarinan kaltaisia ovat maaseututarinat, Puolustusvoimien tornihuhut, kalastajien kalavaleet sekä autoilijoiden essonbaarilegendat.

Essonbaarilegenda on saanut nimensä Esso-huoltamoketjun ja sen baareihin kokoontuvien kahviporukoiden mukaan. Tämä käsite on levinnyt myös Internetin autoaiheisille keskusteluforumeille, joilla sitä käytetään vastapuolen argumentin leimaamiseen epäluotettavaksi.

Essonbaarilegendojen pääasiallinen sisältö on "varma" tieto tietyn automerkin, mallin, rakenteen tms. ongelmista, heikkouksista tai vikaherkkyydestä.

Joskus essonbaarilegendana kerrotaan, miten joku henkilö on selviytynyt sakoitta liikennerikkomuksesta hyvällä selityksellä tai kuinka automaattista nopeusvalvontatutkaa voidaan hämätä.

Esimerkkejä kaupunkitarinoista

Outo äiti

Arvaa, mitä mun siskolle kerran tapahtui, kun se oli ulkona. Sen takana käveli joku outo tyyppi. Sisko juoksi kotiin karkuun ja otti leipäveitsen käteensä. Se ajatteli, että se pelästyttää mut esittämällä kuollutta.

Se laittoi ketsuppia vereksi rinnalleen ja leipäveitsen niin kuin se olisi tapettu. Mutta silloin se outo tyyppi kadulta tulikin meille sisälle ja tietenkin pelästyi ihan hirveästi, kun näki mun siskoni.

Tyyppi alkoi pomppia siskon päällä ja kun sisko huusi, että pois mun päältä. Vasta silloin sisko huomasi, että se outo tyyppi olikin meidän äiti.

Äidin piti viedä sisko röntgenkuvauksiin ja siskolta oli murtunut jalka.

Moottoripyöräilijä

Yhden kaverini serkku oli moottoripyöräilemässä, kun se näki hirven metsän reunassa. Hirvellä oli ongelma, sillä se ei saanut sarviaan pudotettua.

No, serkku meni hirven luo, tarttui sarvista ja kiskaisi kunnolla. Sarvet irtosivat ja niin irtosivat serkun käsistä nahkakin. Hirvi ei nimittäin tykännyt siitä, että siihen koskettiin.

Serkku pelastautui ainoastaan nahkaisen ajopukunsa ja pitkien hiustensa ansiosta. Hän heittäytyi maahan vatsalleen ja hirvi söi ainoastaan hänen 80-luvun takatukkansa.

Lääkärille tapahtuu virhe

Lääkäri Ulla-Kaisa Käpylä leikkasi potilaan, joka kuoli pieneen virheeseen. Leikkauksen aikana Ulla-Kaisalla oli vielä korvissaan korvakorut, mistä ongelmat alkoivat. Potilaan maha oli auki ja toinen korvakoru putosi potilaan mahaan huomaamatta.

Maha ommeltiin kiinni, ja kun kuolinsyytä etsittiin, huomattiin mahassa oleva korvakoru. Potilaan sukulaiset vaativat oikeudenkäyntiä tapahtuneesta.

Uimassa

Perhe meni Amerikkaan lomalle. Kuumana hellepäivänä he päättivät mennä uimarannalle. Vanhemmat jäivät rannalle vahtimaan lapsia. Lapset sukeltelivat ja etsivät simpukoita. Yksi lapsista sukelsi, ja kun hän tuli pintaan, niin hän roikotti ruumista.

Vanhemmat juoksivat lasten luokse ja soittivat poliisin tutkimaan asiaa. Poliisi otti ruumiin ja lähti sitä tutkimaan. Silloin poliisimies huomasi, että se oli hänen oma tyttärensä, joka oli kuollut kaksi vuotta sitten.

Turistin kosto

Eräällä kalastushullulla oli oma salainen kala-apaja, josta sai aika runsaasti kalaa joka kerta. Kalahullusta tuli rikas, koska hän tienasi niin paljon rahaa kalalla.

Hän kävi joka päivä apajallaan. Hän tarkisti aina, ettei apajalla ollut ketään ja ettei häntä seurattu.
Eräänä päivänä hänen kauhunsa kävi toteen, sillä hänen apajallaan souteli miespuolinen henkilö.

Kalastajalla oli onneksi haulikko mukana sen takia, että hän voisi hyvällä tuurilla ampua sorsiakin. Kalastaja otti haulikkonsa ja tähtäsi soutajaa ja PAM!

Soutaja putosi veteen ja hukkui. Kalastaja meni katsomaan saalistaan ja huomasi, että mies oli ollut turisti, joka oli tullut katselemaan Suomen kauniita vesiä.

Kalastaja upotti ruumiin pohjaan ja lähti pois.

Monen, monen vuoden päästä kalastaja oli jo vanhus. Hän tuli näyttämään lapsilleen hyvää apajaa. He alkoivat onkia ja saivat runsaasti kalaa. Kaikki meni hyvin, kunnes he alkoivat virvelöidä. Ensin he saivat ison hauen ja siitä he vasta innostuivat ja onkivat lisää.

Seuraava saalis oli iso ja painava… Saalis oli turisti, jonka kalastaja oli ampunut. Turistilla oli haulikko, joka oli ladattu. PUM!

Niin turisti nousi vedestä ja ampui kalastajan ja tämän perheen.

Aikamatkalla Kiinanmuurilla

Eräs vanha herra, Pekingin koulun entinen vahtimestari, oli aikamatkalla. Tällä hetkellä mies on sairaalassa kovan kuumeen, 55 astetta, takia. Hänet vietiin sairaalaan Kiinanmuurilta noin kello 3.57.53. Hän ei olisi lähtenyt!

On ihmeellistä, miten vanha mies voi pärjätä 89 kuukautta, 23 päivää ja 53 minuuttia 15 sekuntia noin korkeassa kuumeessa. Kun hänen olonsa oli parantunut 35 asteeseen, hän kertoi, että hän oli aikamatkalla Kiinanmuurilla, mutta matka katkesi ihmeellisesti.

Ylilääkäri Lin Yang kysyi aikakoneesta, mutta herra ei muistanut mitään.

Tohtori Lin antoi hänelle totuusseerumia (omaa ihmelääkettään) ja potilas kertoi, että hänen ystävänsä rakensi aikakoneen ja hän vain testasi sitä.

Tehtäviä

Etsi lisää kaupunkitarinoita ja kerro niitä muille ryhmäsi jäsenille.
Onko Suomessa vielä essonbaareja? Missä?
Keksi oma kaupunkitarina.
Onko esson baareja vielä olemassa?

Uskonnon ja uskonnollisuuden olemus

Miksi ihmiset tuhlaavat voimavaroja uskontoihin

Lähteitä

Eläimiin on luonnollisen valinnan seurauksena jäänyt pääasiassa niitä ominaisuuksia, joista niille on hyötyä olemassaolon taistelussa selviämisessä. Muutenkin eläimet yleensä säästävät voimavaroja.

Richard Dawkins pohtii Free Inquiry – lehden numeroissa 3/2004 ja 4/2004 syitä siihen suunnattomaan voimavarojen tuhlaukseen, jota ihmisen uskonnot edustavat.

Uskontojen saavutuksia

Ihmiset ovat rakentaneet uskontojen vaikutuksesta valtavan määrän kirkkoja, pyramideja ja muita rakennelmia, joista ei kehitysopin näkökulmasta ole mitään hyötyä.

Miljoonat ihmiset ovat kuolleet uskonsodissa ja uskonnollisissa vainoissa.

Uskontojen vaikutuksesta ihmiset ovat kieltäytyneet sukupuolisuhteista ja alistuneet luostareiden ja muiden uskonnollisten laitosten luonnottomalta tuntuvaan elämään.

Nämä ovat miettimisen arvoisia asioita siksi, että uskontotoja on ilmeisesti ollut aina ja kaikissa valtarakenteissa (kulttuureissa).

Tämä ei merkitse sitä, ettei ateisteja olisi ollut olemassa.

Eri uskonnot ovat erilaisia kuten eri kielet, mutta uskontoja on kaikkialla.

Entiset selitykset eivät kelpaa

Dawkins pohtii erilaisia uskonnoille ehdotettuja kehitysopillisia selityksiä ja toteaa ne toteennäyttämättömiksi. Uskonnoista ei ole edes ns. plasebovaikutuksen aiheuttajiksi. Tarkempaa tietoa plasebovaikutuksesta löydät esimerkiksi osoitteesta

Onko aivoissa jumalakeskus

Dawkins torjuu myös ajatuksen, että jonkinlainen ”jumalakeskus” ihmisen aivoissa selittäisi jotain. Jos sellainen olisi olemassa, miksi se olisi olemassa? Ihmisen lähisukulaisilla ei sellaista ole.

Vanhat kysymykset ovat vääriä

Dawkinsin mielestä tähän asti asetetut kysymykset ovat vääriä. Jotta ymmärrettäisiin oikeiden kysymysten luonne, Dawkins ottaa esimerkiksi sen vaikeasti selitettävän ilmiön, että hyönteiset pyörivät tulen ympärillä ja lentävät kohti omaa kuolemaansa.

Hyönteisen tuhoon johtava valoa kohti lentäminen on ollut menneisyydessä hyödyllinen

Selitys tähän ilmiöön on, että menneinä aikoina ihmisten tekemiä tulia ei ole ollut hyönteisiä harhauttamassa.

Hyönteiset ovat lentäneet yöllä johonkin suuntaan käyttäen suunnistusvälineinä kaukana olevia valoja kuten kuuta ja tähtiä.

Saman suunnistusmenetelmän soveltaminen lähellä olevaan kohteeseen aiheuttaa sen, että hyönteinen lentää (logaritmisen) spiraalin (kierteen) muotoista rataa, ja jos kohde on tuli, hyönteinen tuhoutuu.

Uusissa olosuhteissa haitallinen sivuvaikutus

Hyönteisen tuhoon johtava käyttäytyminen on uusissa olosuhteissa ilmenevä sivuvaikutus sellaisesta käyttäytymisestä, joka on normaaliolosuhteissa aivan järkevää.

Uskonnot ovat haitallisia sivuvaikutuksia

Dawkinsin mielestä uskonnot ovat tällaisia haitallisia sivuvaikutuksia, joilla ei ole kehitysopin näkökulmasta mitään merkitystä.

Minkä sivuvaikutuksia uskonnot ovat

Free Inquiryn numerossa 5/2004 muutamat kirjoittajat esittävät Dawkinsille vastaväitteitä. Vastaväittäjät ovat Dawkinsin kanssa pääasiassa samaa mieltä siitä, että uskonnot ovat kehitysopin kannalta merkityksettömiä sivuvaikutuksia, mutta he eivät ole Dawkinsin kanssa täysin samaa mieltä siitä, minkä ilmiön sivuvaikutuksia uskonnot ovat.

Jotta tästä asiasta syntyisi keskustelua, seuraavassa esitetään sekä Dawkinsin näkemys että muutamia vastaväitteitä. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Dawkins esittää käsityksensä vain eräänä mahdollisena oletuksena.

Aikuisten antamaan informaatioon luottaminen menneinä aikoina

Toisin kuin melkein kaikki muut eläimet, ihmiset välittävät kasaantuvaa kokemustietoa sukupolvelta toiselle.

On ainakin lapsille (luultavasti myös aikuisille) eduksi, jos he tottelevat (suuremmin kyselemättä) kieltoa uida vedessä, jossa on krokotiileja.

Luonnollisen valinnan tuloksena ihmislapsen aivot ovat kehittyneet sellaisiksi, että ne oppivat kielen, ja ihmislapset luottavat aikuisten antamaan informaatioon.

Eri alueilla ihmiset siirtävät jälkeläisilleen erilaisia kieliä ja erilaisia uskontoja.

Dawkinsin mukaan uskonnoilla ei ole yksilöille tai yhteisöille mitään arvoa olemassaolon taistelun näkökulmasta vaan uskonnot ovat haitallisia sivuvaikutuksia aivan samaan tapaan kuin hyönteisten lentäminen tuleen.

Uskonnot liian selittämishalun sivuvaikutuksia

Anthony C. Lunn sanoo, että ilmiö on hänen mielestään paljon monimutkaisempi kuin Dawkins olettaa. Eräänä omana selityksenään hän esittää, että ihmisellä on luonnonvalinnan ansiosta kehittynyt kyky etsiä ilmiöiden syitä ja uskontojen näennäisselitykset ovat tämän ominaisuuden sivuvaikutuksia.

Ihmisen kyky erottaa todelliset syyt keksityistä on puutteellinen

Tähän voisi lisätä, että ihmisten kyky ja heille annetut keinot todellisten syiden erottamiseen kuvitelluista ovat puutteellisia.

Professorit eivät ymmärtäneet kysymystä elämän tarkoituksesta

Esimerkiksi vastauksen kysymykseen elämän tarkoituksesta saa Suomessa esitettyä vain kerran sadassa vuodessa.

Kun Ylipistolehti kyseli Helsingin yliopiston professoreilta vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta, kaikki vastaukset olivat ilmiselvästi vääriä.

Tehtäviä

Mistä johtui, että professorit eivät ymmärtäneet kysymystä elämän tarkoituksesta?
Etsikää sanomalehdistä tai Internetistä esimerkkejä syistä, jotka eivät ole oikeita syitä vaan meemejä.
Missä määrin päiväkodit ja koulu ovat korvanneet vanhemmat uskontojen levittäjinä lasten keskuuteen?
Tutkikaa koulunne opetussuunnitelmien ennakkoluulorakennetta.
Tutkikaa koulunne opetussuunnitelmien poliittisia vaikuttimia.

Todellisuuskäsitys vai maailmankatsomus

Sana "maailmankatsomus" on käännetty suomen kieleen saksan kielen sanasta "Weltanschauung". Monissa muissa kieleissä tätä sanaa ei ole tai vastaavan sanan käyttö on harvinaista.

Sana "maailmankatsomus" on kahdella tavalla haitallinen.

"Maailmankatsomus" ei koske vain maailmaa vaan koko kaikkeutta.

"Katsomus" viittaa näköaistiin.

Suomen kielen sana "käsitys" viittaa jossain määrin tuntoaistiin, mutta englanninkielen vastaava sana "comprehension" on aivan hyvä.

Tästä syystä tässä oppiaineistossa ei juuri käytetä sanaa "maailmankatsomus".

Elämänkäsitys vai elämänkatsomus

Käsitteiden johdonmukaisuuden vuoksi sana "elämänkatsomus" on korvatty näissä oppiaineistoissa sanalla "elämänkäsitys".

Koska elämä on todellisuuden osa, elämänkäsitys on osa todellisuuskäsitystä.

Inhimilliset käsitykset ja todellisuus

Inhimilliset käsitykset todellisuudesta ovat karkeistuksia. Todellisuus ei ole karkeistus vaan se on mitä on.

Inhimilliset käsitykset ovat usein virheellisiä. Todellisuus ei ole virheellinen vaan se on mitä se on.

Ihmisyksilöllä on melkein aina jonkinlainen käsitys hänen omista arvoistaan ja päämääristään. Tämä käsitys on osa hänen todellisuuskäsitystään, vaikka arvot ja päämäärät eivät ole tosia tai epätosia.

On siis erotettava toiststaan todellisuuskäsitys ja totuus siitä huolimatta, että ne on suomen kielessä johdettu samasta sanasta.

Englannin kielessä todellisuus on reality ja totuus on truth.

Mikä on perustavaa laatua oleva vika on käsitteissä "maailmankatsomus" ja "elämänkatsomus"

Koska ylioppilastutkintolautakunta pitää tiukasti kiinni omista sanoistaan, opettele alla olevat kappaleet ulkoa:

Perinteidesti on Suomessa ajateltu, että meillä on "maailmakuva" joka on kokeellisesti todennetun tiedon mukainen "tieteellinen" käsitys ja "elämänkatsomus", joka sisältää maailmankuvan lisäksi arvot yms. ilmaukset, jotka eivät ole tosia tai epätosia.

Näin saadaan yllättävä tulos: elämänkatsomus onkin laajempi kuin maailmankatsomus.

Koska Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto on sitoutunut käsitteisiin "maailmankatsomus" ja "elämänkatsomus", ei ole todennäköistä, että ylioppilastutkintolautakunta muuttaa käsitteistöään.

Muinaiset todellisuus- käsitykset

Kristillinen taruhahmo Jeesus herättää kuolleista lasaruksen

Muinaisuudessa esimerkiksi useimpien luonnonilmiöiden syitä ei tunnettu. Sairauksien saatettiin ajatella johtuvan pahoista hengistä (näin ajatteli esimerkiksi Jeesus).

Vuodenaikojen kiertokulkua ja aurinkokunnan rakennetta ei tunnettu.

Ilmiöitä selitettiin mitä moninaisimpien tarujen avulla. Kun ilmiön luonnollista syytä ei tunnettu, sitä yritettiin selittää antamalla syylle nimi.

Yhä esimerkiksi ns. kvasitieteen (=valetieteen eli näennäistieteen) piirissä esiintyy tämäntapaista valeselittämistä. Sepitetään kaikennimisiä "aaltoja", jotka muka aiheuttavat mitä ihmeellisimpiä tapahtumia.

Suullinen tieto ja pyhät kirjoitukset

Erilaiset tarut periytyivät suullisella perimätietona sukupolvelta toiselle. Tietysti suullinen tieto muuttui jatkuvasti olosuhteiden ja ihmisten vaihtuessa.

Kirjoitustaidon keksimisen jälkeen taruja voitiin merkitä muistiin, ja joissakin kulttuureissa (esim. juutalaisten keskuudessa) alkoi esiintyä selvää kaavoihin kangistumista. Vanhoilliset vetosivat "pyhiin kirjoituksiin" pyrkiessään estämään muutoksia.

Esimerkkinä siitä, mikä on kirjoitetun sanan voima voidaan pitää yllä esiteltyä kiistaa sanoista "todellisuuskäsitys" ja "maailmankatsomus".

Toden ja epätoden informaation levittäminen helpottui

Kirjoitustaidon keksiminen helpotti informaation leviämistä ja omaksumista. Kehittyi ilmiä, josta joku suomalainen keksi käyttää nimitystä tiede.

Kokemukselle ei aluksi osattu antaa riittävää arvoa, vaan esim. muinaisessa Kreikassa todellisuuskäsitystä yritettiin selvittää järkeilemällä. Näin syntyi tieteeksi kutsuttu puhetaiden, josta käytettiin myös nimitystä retoriikka.

Monenlaista selittämistä

Selittämistä on niin monenlaista, että oikeastaan sanan "selittäminen" käytöstä pitäisi luopua.

Ernest Nagel sanoi, että selittäminen on niiden olosuhteiden kuvaamista, joiden vallitessa selitettävä tapahtuma todennäköisesti tai varmasti sattuu.

Tällaisesta selittämistä sanotaan syysuhteen avulla selittämiseksi. Tästä selittämisestä käytetään myös vierasperäistä nimitystä kausaalinen (cause = syy) selittäminen.

Tämä vierasperäinen sana on syytä osata passiivisesti, sillä suomalaiset kirjoittajat käyttävät koko ajan kasvavaa määrää niin sanottuja sivistyssanoja. Ikävä kyllä näyttää siltä, ettei ilmiölle voida yhtään mitään.

Inhimillistä toimintaa on tapana selittää myös päämäärillä, arvoilla, velvollisuuksilla jne.

Päämäärillä selittämistä kutsutaan myös teleologiseksi (telos = päämäärä) tai finalistiseksi (final = loppu) selittämiseksi. Nämä sivistyssanat on syytä osata passiivisesti.

Tehtäviä

Keksi kolme tapahtumaa, jota selität syiden avulla.
Keksi kolme tapahtumaa, joita selität päämäärien avulla.
Keksi kolme tapahtumaa, joita selität velvollisuuksien avulla.

Todellisuuskäsityksen vääristäjiä

Alkeellisessa yhteiskunnassa tieto periytyi suullisesti, ja tapana oli, että nuoremmat hyväksyivät vanhemman polven käsitykset. He yksinkertaisesti uskoivat, että vanhat ja viisaat olivat oikeassa.

Luokkayhteiskunnissa hallitsevien luokkien sana oli laki, vähäosaisten oli uskottava, mitä ne, joilla on valta, sanoivat.

Henkilöpalvonta on aiheuttanut, että yhä joistakin henkilöistä tehdään tähtiä, joiden sanaan miljoonat luottavat.

Arvovaltaisimmatkin erehtyvät

Arvovaltaisimmatkin tietolähteet saattavat erehtyä.

Usein törmää esimerkiksi väitteeseen, että Otavan Iso tietosanakirja sanoo niin ja niin. Otavan Iso tietosanakirjakin saattaa erehtyä, koska sen ovat kirjoittaneet erehtyväiset ihmiset.

Usein myös tietosanakirjojen artikkelien kirjoittajat vääristelevät asioita tahallisesti oman poliittisen tai uskonnollisen käsityksensä hyväksi.

Arvovallan eli auktoriteetin menetelmä ei ole luotettava tietojen hankkimismenetelmä. Pelkkä tietolähteen arvovalta ei riitä väitteen totuuden arvosteluperusteeksi. Kaikkea tietoa pitää saada arvioida uudestaan.

Uskon menetelmä

Suurten uskontojen mukaan riittävän luja usko riittää totuuden arvosteluperusteeksi.

Tämä käsitys on virheellinen. Ihmiset ovat lujasti uskoneet mitä mielettömimpiin asioihin kuten siihen, että Maa on litteä, rotat syntyvät likaisista vaatteista jne.

Aikoinaan ihmiset uskoivat. että Aurinko kiertää Maata, ja tämä käsitys on kirjattu esim. Raamattuun. Ihminen, joka vakaassa uskossa noituuteen polttaa lähimmäisensä roviolla, on varmaan ollut uskossaan luja.

Tästä huolimatta hänen käsityksensä todellisuudesta on ollut virheellinen. Luja usko ei riitä tiedon totuuden arviointiperusteeksi.

Sisäinen oivallus

Suurten nerojen "sisäistä oivalluskykyä" (intuitiota) pidetään edelleen tärkeänä tiedon lähteenä. Muinaiskreikkalainen Platon uskoi, että ihminen voisi sisäisen oivalluksen välityksellä olla kosketuksissa jonkinlaiseen oikean tiedon varjotodellisuuden (ideoiden todellisuuden), josta hän voisi ammentaa tietoa.

Platonin ideoiden todellisuutta ei ole olemassa. Yhtä hyvin kuin mietiskely voi kokemuksesta riippuen johtaa oikeisiin tuloksiin se voi kokemuksen puutteen takia johtaa pahasti harhaankin.

Tietoa ei, voida luoda minkäänlaisella oivalluksella ilman kokemuksen vankkaa perustaa. Elämänviisautta voidaan kehittää pikemmin kokemalla elämää kuin kammiossaan mietiskelemällä.

Kaikenlaisiin mietiskelymenetelmiin on syytä suhtautua varauksella, sillä kokemus on vankasti osoittanut, että todellisuudesta eristyneet ihmiset eivät ymmärrä todellisuutta.

Kokonaan eri asia on joskus levätä ja vaikkapa antaa mielikuvituksensa vapaasti harhailla. Tämän voi tehdä ilman minkäänlaisia mietiskelyoppaita ja kallispalkkaisten "gurujen" (guru = opettaja) opastusta.

Kokemus on osoittanut, että päiväunet ovat hyvä mietiskelymenetelmä.

Itsekorjaavuus

Informaation käsittelyn pitäisi olla itsensä korjaavaa.

Mikä tahansa uusi informaatio jostaiin asiasta saattaa tehdä käsityksistämme epätosia.

Kun löydetään virheitä, käsityksiä on korjattava.

Asiallinen arvostelu on sallittava, jotta itsekorjaavuus toimii.

Arvostelua tarvitaan myös siksi, että yhä edelleen tarjotaan mitä mielettömimpiä käsityksiä uusina totuuksina.

Yliopistolaitoksen synty

Tiedettä on menneisyydessä yritetty käyttää myös ateismin tukahduttamiseen. Monissa maissa ensimmäiset yliopistot perustettiin virallisesta uskonnosta poikkeavien harhaoppien tukahduttamiseksi, mutta yliopistoista tuli usein harhaoppien pesäpaikkoja.

Vakaumuksen vapauden vallitessa tutkimus ole "jumaluusopin palkkapiika" vaan rehellisesti totuuteen pyrkivä laitos, jonka päämääränä on erityisesti mahdollisimman onnellisen elämän takaaminen mahdollisimman monille.

Tehtäviä

Jos aiot poliitikoksi, tarvitsetko enemmän puhetaitoa vai asiantuntemusta?
Jos aiot professoriksi tarvitsetko enemmän ulkomuistia vai ajattelukykyä?
Eräs preussilainen junkkeri erotti kaikki yliopiston professorit ja sanoi, että huoria, balettitanssijoita ja yliopiston professoreita voi aina ostaa rahalla. Pohtikaa, mitä junkkeri näillä sanoilla tarkoitti.

Esimerkki virheellisestä ajattelusta: ”älykäs suunnittelu” (ID)

Mitä ”älykäs suunnittelu” (ID) on

”Älykäs suunnittelu" on suomennos englanninkielen sanoista ”intelligent design” (lyhenne ID).

Suomenkielinen lyhenne olisi siis ÄS, mutta emme ota tässä aineistossa sellaista lyhennettä käyttöön.

Suunnittelua harrastavat tällä kiertotähdellä ensisijaiseti eläimet, myös elimiin kuuluvat ihmiset.

Ihmisten suunnittelu on joskus hyvin typerää, joskus hyvin älykästä ja useimmiten jotain siltä väliltä.

Jumaluustieteilijät (teologit) ja viisauden ystävät (filosofit) tarkoittavat usein ”älykkäällä suunnittelulla” jotain aivan muuta kuin hyvin suoritettua eläimen tai inhisen tekemää suunnittelua. Tosissaan viisasta olisi rajoittaa suunnittelun älykkyyden arviointi eläinten ja ihmisten tekemisiin.

Älykkään suunnittelun kannattajien väitteitä

”Älykkään suunnittelun” (ID) kannattajat (joihin yllättäen kuulu suuri joukko elämänkatsomustiedon opetuksen piirissä askartelevia), väittävät, että mikä tahansa monimutkainen rakenne on jonkin ”älykkään suunnittelijan” tuote. Usein he väittävät, että kaikkeutta ohjaa jonkinlainen ”johdatus”.

Älykäs suunnnittelu ja uskonnot

Useimmat ”älykkään suunnittelun” kannattajat ovat myös jonkin uskonnon kannattajia. Näihin kuuluu myös ”uudesti syntynyt” eli kristillisen herätyksen saanut Yhdysvaltain presidentti George W. Bush. Pieni osa ”älykkään suunnittelun” kannattajista (kuten filosofi Anthony Flew) tyytyvät uskomaan jonkinlaiseen ”johdatukseen” nimeämättä tätä suunnittelijaa sen tarkemmin.

Free Inquiry – lehden huhtikuun 2006 numerossa on kuva kahdesta kivikauden miehestä. He kumpikin istuvat kivellä. Toinen sanoo toiselle ”OK, viisas mies…jos jumalaa ei ole olemassa, kuka on suunnitellut nämä tuolit?”.

Samassa lehdessä eläintieteilijä ja hyvin tunnettu ja selväsanainen ateisti, tieteen kansantajuistamisen professori Richard Dawkins toteaa ”älykkään suunnittelun” (ID) huonoksi tieteeksi, huonoksi ajatteluksi, huonoksi viisauden ystävyydeksi (filosofiaksi) ja jopa huonoksi jumaluusopiksi (teologiaksi).

Mitä eläintieteilijä Richard Dawkins sanoo informaatiosta ja perintötekijöistä

Kun ihminen on tietoinen eläin, hän ajattelee tietoa jonakin sellaisena asiana, jonka tietoisesti tiedämme. Tieto on eri asia kuin informaatio. Esimerkiksi mikä tahansa mittausaineisto (vaikkapa tupakoijista ja keuhkosyöpäkuolemista) on informaatiota, mutta tietoa siitä tulee vasta sen tutkijan aivoissa, joka huomaa tupakoinnin aiheuttavan keuhkosyöpää.

Eläintieteilijä pitää informaatiota tosiasiana, joka on hyödyllinen säilymiselle ja lisääntymiselle riippumatta siitä, onko mieli tietoinen näistä asioista. Hämähäkin säilymiselle on tärkeää, että se kutoo verkkojaan, ja se käyttäytyy ikään kuin se tietäisi, miten verkkoja rakennetaan.

Hämähäkki ei tiedä rakentavansa verkkoa samaan tapaan kuin kalastaja sen tekee. Hämähäkkiä ohjaavat lähinnä sen perintötekijät (geenit). Luultavasti hämähäkki ei tiedä mitään verkoista ja kärpäsistä.

Perintötekijät eivät tiedä mitään

Perintötekijät (geenit) eivät ”tiedä” mitään. Et sinäkään tiennyt mitään ollessasi äitisi kohdussa. Vaikka perintötekijät (geenit) eivät tiedä mitään, niihin on varastoitunut menneisyyttä koskevaa informaatiota aivan samaan tapaan kuin sitä nykyään varastoidaan tietokoneisiin.

Eivät tietokoneetkaan tiedä mitään, vaikka ne pystyvät jopa erehdyttävästi jäljittelemään jotain ihmistä. Tästä syystä nykyään puhutaan mieluummin informaatioteknologiasta (IT) kuin automaattisesta tietojen käsittelystä (ATK).

Perintötekijät siirtävät informaatiota

Kaikki perintötekijöihin varastoitunut informaatio on peräisin menneisyydestä. Perintötekijöiden varasto säilyttää informaatiota menneisyyden ympäristöistä ja ohjelmoi tulevaisuuden oliot käyttämään sitä. Jos tulevaisuus muistuttaa menneisyyttä, oliot lisääntyvät ja siirtävät jälkeläisiinsä samoja perintötekijöitä.

Tulevaisuus ei välttämättä muistuta menneisyyttä

Tulevaisuus ei välttämättä muistuta menneisyyttä. Suuret tulivuorenpurkaukset, ilmakehän hapen määrän laskeminen ja suuret kiertotähdellemme pudonneet kappaleet ovat aiheuttaneet sukupuuttoja, koska vain menneisyyden informaatiolla ei selviydytty jyrkästi muuttuneissa olosuhteissa.

Nisäkkäät ja hirmuliskot (dinosaurukset) selvisivät yhdestä suuresta joukkotuhosta (hapen määrä laski), koska niillä oli kehittynyt hapenottokyky. Hirmuliskojen jälkeläisillä linnuilla on edelleen huomattavasti parempi hapenottokyky kuin nisäkkäillä, joihin ihminenkin kuuluu.

Huumoria: Jos enkeleitä on olemassa, ja jos ne lentävät siivillä, ne ovat lintuja eivätkä nisäkkäitä.

Kuolemattomuus tekisi kehityksen mahdottomaksi

Joskus oliot kuolevat ja joskus jokin laji kuolee sukupuuttoon. Jos kiertotähtemme eliöt olisivat kuolemattomia, meitä ihmisiä ja muita mutkikkaita eliöitä ei olisi voinut syntyä, koska yksinkertaisemmat eliöt olisivat kuluttaneet kaiken elämälle välttämättömän aineen.

Luonnonvalinta

Luonnonvalinta selittää hyvin yksinkertaisesti sen, miten tätä menneisyyttä käsittelevä informaatio tieto siirtyy perintötekijöihin. Lukuun ottamatta kopioita (klooneja) ja samanmunaisia (identtisiä) kaksosia, meillä kaikilla on erilaiset ja ainutlaatuiset perintötekijät.

Perintötekijöiden säilyminen perintötekijävarastossa ei suinkaan ole sattumanvaraista. Lajin perintötekijävarasto ovat ne perintötekijät, jotka ovat käytettävissä.

Sukupuolisuus sekoittaa perintötekijöitä

Sukupuolisuus sekoittaa näitä perintötekijöitä. Kun aikaa kuluu, säilymiselle ja lisääntymiselle tärkeät perintötekijät lisääntyvät ja muut perintötekijät vähenevät.

Haitalliset perintötekijät karsiutuvat

Kuvanveistäjä tekee veistoksensa poistamalla kivestä ainesta.

Samalla tavalla luonnollinen valinta karsii haitallisia perintötekijöitä ja jäljelle jäävät suotuisat.

Satunnaiset muutokset

Vähenemisen lisäksi perintötekijät saattavat sattumalta muuttua esimerkiksi kaikkialla esiintyvän säteilyn vaikutuksesta (ja monista muista syistä).

Useimmiten nämä perintötekijäin muutokset (mutaatiot) ovat haitallisia, mutta joskus ne ovat hyödyllisiä.

Ympäristöstä siirtyy informaatiota perintötekijäin varastoon

Hyödylliset perintötekijäin muutokset jäävät perintötekijäin varastoon ja haitalliset perintötekijäin muutokset karsiutuvat vähitellen luonnollisen valinnan seurauksena.

Näin ympäristöstä siirtyy informaatiota lajin perintötekijöiden varastoon.

Mitä eläintieteilijä Richard Dawkins sanoo ”älykkäästä suunnittelusta” (ID)

Muinaiset ihmiset eivät ymmärtäneet kovin hyvin perintötekijöiden vaikutusta, ja he saattoivat ajatella, että joku oli suunnitellut eliöt ympäristöönsä sopiviksi. Koska eliöiden suunnittelu ei onnistunut sen aikaisilta ihmisiltä (eikä kovin hyvin onnistu nykyisiltäkään), he ajattelivat, että eliöt oli suunnitellut joku ihmistä mahtavampi olento.

Tietokoneiden, kameroiden ja autojen on syytä olla älykkäästi suunniteltua (kuka on nähnyt täydellisen hyvin suunnitellun tietokoneen, kameran tai auton?).

Kuka suunnitteli suunnittelijan

Jos joku suunnitteli ihmisen, kuka suunnitteli ihmisen suunnittelijan?

Tällaisen suunnittelijan olemassaolosta ei ole Richard Dawkins’in mukaan vähäistäkään näyttöä. Päinvastoin on ilmeistä, että kehitysoppi selittää ihmisen ilmaantumisen tälle kiertotähdelle.

Monimutkaisuutta on väitetty epätodennäköiseksi

”Älykkään suunnittelun” (ID) kannattajat väittävät, että monimutkaisten eliöiden ilmaantuminen on hyvin epätodennäköistä. Tästä syystä ”älykkään suunnittelun” kannattajat sanovat, että eliöiden kehityksen takana on ”älykäs suunnittelu”. Varsinaista näyttöä ”älykkäälle suunnittelulle” ei ole koskaan esitetty, vaan väitettä on yritetty todistaa vaihtoehtoisten selitysten puutteella.

Richard Dawkins’in mukaan on vaikea kuvitella tämän kehnompaa päättelyä.

Jokainen monimutkainen piirre on syntynyt vähittäin

Jokaisessa tutkitussa tapauksessa monimutkainen piirre on kehittynyt asteittain. Ainoa tuntemamme vaikuttaja on luonnollinen valinta. Jos jossain muualla kaikkeudessa on elämää, se selittyy kehitysopilla. Tietysti on myös mahdollista, että elämää siirtyy avaruudessa paikasta toiseen. Kuussa oli elämää silloin, kun amerikkalaiset astronautit vierailivat siellä.

Jos sunnittelija olisi mahdollinen, sellaisia syntyisi luonnostaan

Suunnittelija, jota mikään toinen suunnittelija ei ole suunnitellut ja joka ei itse ole luonnollisen valinnan tuote, on hyvin, hyvin epätodennäköinen.

Jos tällainen suunnittelija olisi mahdollinen, sellaisia varmaan syntyisi luonnostaan.

Epätodennäköisyys ei kelpaa todisteeksi

Epätodennäköisyys ei muutenkaan kelpaa todisteeksi.

Kemialliset yhdisteet eivät synny yksittäisistä alkeishiukkasista sattumanvaraisesti vaan fysiikan ja kemian mukaisesti.

Jos heität tuhat kertaa noppaa, et todennäköisesti koskaan enää saa samaa tulosta, niin epätodennäköinen tuloksesi on.

Ei kuitenkaan ole täysin mahdotonta, että saat saman tuloksen jo seuraavalla heittosarjalla.

Paras mahdollinen peli pokerissa on mahdollinen

Tämän kirjoittajalla on kerran ollut pokerissa paras mahdollinen käsi. Se on niin epätodennäköinen, että tämän kirjoittaja on pitänyt jakajaa vilpillisenä. Mahdollinen sellainen jako kuitenkin on.

Antropologi älykkäästä suunnittelusta

Mitä ihmistieteilijä (antropologi) sanoo ”älykkäästä suunnittelusta”?

Ihmistieteen (antropologian) professori Steward Elliott Guthrie sanoo ”älykkäästä suunnittelusta” samassa lehdessä suunnilleen seuraavaa.

”Älykäs suunnittelu” on ihmismielen harha. David Hume piti ”älykästä suunnittelua” hyvin voimakkaana harhana, joka oli verrattavissa aistimuksen voimaan.

Älykkään suunnittelun harha on syntynyt luonnonvalinnan tuloksena

Steward’in mukaan ”älykkään suunnittelun” harha on syntynyt ihmiseen luonnollisen valinnan seurauksena.

Voidaan tietysti väittää, että kasvatus ja yhteiskunta tukevat tätä harhaa ja että se elää tästä syystä. Steward’in mukaan kyse on kuitenkin perustavampaa laatua olevasta ilmiöstä:

Meillä on taipumus käsittää oliot ja tapahtumat ihmisen näkökulmasta (humanistinen näkökulma) ja ihmisen kaltaisina (antropomorfismi).

Antropomorfismi perintötekijöissämme

Koska tämä taipumus on perintötekijöissämme, emme välttämättä edes tiedosta sitä. Tämä taipumus on rekisteröity hyvin monissa valtarakenteissa (kulttuureissa).

Erilaisissa kaikkeudensyntytarinoissa, joita on ollut lähes kaikilla kansoilla suomalaiset mukaan lukien, esiintyy ihmisten mutta myös muiden eläinten kaltaisia suunnittelijoita.

Suunnittelija oli ensimmäinen ihminen itse?

Erään Amazonilla elävän heimon mukaan suunnittelija oli ensimmäinen ihminen itse, joka suunnitteli perheensä ja muut ihmiset.

Useimmiten kaikkeus on luotu jostakin jo olemassa olevasta.

Platon ja Aristoteles ajattelivat, että kaikkeus tehtiin olemassa olevasta aineesta.

Juutalaisten Genesis – kirjassa Jahve – jumala luo kaikkeuden tyhjästä.

Muinainen tarkoitusajatus

Näiden luomiskertomusten mukaan kaikella on jokin ihmistä hyödyttävä tarkoitus.

Esimerkiksi Aristoteleen mielestä luonnossa ei tapahdu mitään ilman päämäärää.

Vasta 16. vuosisadalla Francis Bacon kyseenalaisti tämän Eurooppaan pesiytyneen ajatustavan.

Suunnittelun harha

Kaksi vuosisataa myöhemmin David Hume katsoi, että sattuma voi pitkinä ajanjaksoina selittää suunnittelun harhan.

Sata vuotta Humen jälkeen Charles Darwin selitti asian kehitysopilla.

Kolme "älykkään suunnittelun" uskontoa

Muslimiyhteiskunnissa kuilu tieteen ja muslimien käsitysten välillä on vielä suurempi kuin niissä maissa, joissa kristityt ovat vallassa.

Juutalaiset, kristityt ja muslimit ovat kirjanneet ”älykkään suunnittelun” jumalan ilmoituksena pitämiinsä kirjoihin.

Jotkut pitivät ”älykästä suunnittelua” uskonnoista riippumattomana asiana.

Ihminen on luonnostaan ihmiskeskeinen

Tietämistieteen (kognitiotieteen) mukaan taipumus ihmisenkaltaistaa ilmiöitä (antropomorfismi) on tiedostamaton, perintötekijöihin sisältyvä piirre.

Ihminen on luonnostaan hyvin ihmiskeskeinen (humanisti). Tämä johtuu siitä, että muinaiset ihmiset eivät olisi voineet selviytyä muuten kuin pienissä yhteisöissä.

Toiset ihmiset ovat meille niin tärkeitä, että ajatteluumme liittyy lähes aina inhimillisiä haluja ja tavoitteita.

Dennetin kolme perusasennetta

Daniel C. Dennett’in mielestä meillä kolme perusasennetta:

aineellinen asenne,
suunnitteluasenne ja
aikomusasenne.

Aineellinen asenteemme käsittelee samoja asioita kuin fysiikka.

Suunnitteluasenteessa käsittelemme olioita jotain tarkoitusta varten suunniteltuina.

Aikomuksellisessa asenteessa olioilla on käsityksiä, toiveita ja toimintakykyä.

Viimeksi mainitut asenteet ovat niin voimakkaita, että jopa pienet lapset voivat ajatella olevansa olemassa jotain tarkoitusta varten.

Lapset voivat elollistaa elottomia

Jean Piaget havaitsi, että 3-10 vuoden vahoilla lapsilla esiintyi elottomien olioiden elollistamista (animismia). Lapset saattoivat pitää luonnonesineitä myös keinotekoisina.

Piaget havaitsi, että nämä ajattelutavat heikkenevät, kun lapsi aikuistuu. Leijonat ovat sirkusta varten, pilvet sadetta varten. Kalliot ovat sitä varten, että eläimet voivat istua niillä.

Ostetaan uusi ukki

Eräs kaksivuotia kuuli, että isoukki oli kupsahtanut. Hän edhotti, että mennään ukkikauppaan ja ostetaan uusi ukki.

Mitä suomalainen sano tiukan paikan tullen

Uskonnot voidaan ihmistieteilijäin (antropologien) mielestä usein käsittää luonnon ihmisenkaltaistamiseksi. Suomalainen sanoo edelleen tiukan paikan tullen muinaisen ukkosenjumalan nimen: Perkele.

On tärkeää kiinnittää huomio tärkeimpään

Tähän kehitykseen on mm. seuraavia syitä.

Havaitseminen ja tunnistaminen ovat epävarmoja.
Vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa on tärkeää.
Ihmisten käsittely on tärkeää.
Ihmisten sulkeminen tapahtumien ulkopuolelle on vaikeaa.
Ihmiset saattavat olla parhaimpia ystäviämme tai pahimpia vihollisiamme.

On tärkeää, että kiinnitetään ensiksi huomio tärkeimpiin asioihin, ja muiden ihmisten tekemiset ovat usein asioista kaikkein tärkeimpiä.

Ihmiset ovat oletusarvoisesti syyllisiä kaikkeen.

Älykäs suunnittelu on eräs muoto antropomorfismia

"Älykäs suunnittelu” (ID) on siis eräs muoto ihmisenkaltaistamista (antropomorfismia).

Ihmisenkaltaistaminen (antropomorfismi) puolestaan on seurausta toisten ihmisten tärkeydestä ihmiselle. Vaikka ihmisenkaltaistaminen on harha, siihen liittyvä taktiikka ei sitä välttämättä ole.

Epävarmuuden vallitessa on ensin kiinnitettävä huomio tärkeisiin asioihin kuten toisiin ihmisiin.

Harha, joka on kehittynyt kehitysopin mukaisesti

Ihmisenkaltaistaminen on harha, joka on kehittynyt täysin Charles Darwinin kehitysopin mukaisesti.

Lisää tietoa löytyy esimerkiksi teoksesta Dawkins, Richard (1989): Sokea kelloseppä WSOY Porvoo 344 s.

Tehtäviä

Haastatelkaa alle 10 – vuoden vanhoja lapsia saadaksenne selville, miten he käsittävät eri esineiden tarkoituksen.
Mikä ero on tiedolla ja informaatiolla?
Mikä ero on pintainformaatiolla ja syvyysinformaatiolla?
Miten hyödyllinen informaatio lisääntyy lajin perintötekijävarastossa?
Miten uutta informaatiota syntyy perintötekijävarastoon?
Miksi jotkut lajit ovat kuolleet sukupuuttoon?
Pitäisikö ihmisen mielestäsi hidastaa muiden lajien sukupuuttoon kuolemista?
Miksi hirmuliskot (dinosaurukset) hallitsivat suuren sukupuuttoaallon jälkeen eivätkä nisäkkäät?
Miksi hirmuliskot (dinosaurukset) kuolivat sukupuuttoon?
Tutustukaa toisaalla tässä oppikirjasarjassa olevaan yksityiskohtaiseen ”jumalatodistukseen”, jossa oletetaan ”älykkään suunnittelijan” olemassaolo.
Pelkäätkö pimeää? Jos pelkäät, miksi?
Tutkikaa miten taidearvostelijat ihmisenkaltaistavat taideteoksia.
Heittäkää tuhat kertaa noppaa. Kirjatkaa tulos muistiin. Pyytäkää matematiikan opettajaa laskemaan, mikä on saadun tuloksen todennäköisyys.
Pohtikaa sisältävätkö perintötekijät tietoa vai pelkkää informaatiota.
Voiko kone oikeasti tietää?
Mitä tarkoittaa luomisoppi eli kreationismi. Selvittäkää, kuinka suuri osa suomalaisista uskoo luomisoppiin.
Selvittäkää, kuinka suuri osa yhdysvaltalaisista uskoo luomisoppiin. Miksi usko luomisoppiin on Yhdysvalloissa yleistä?
Selvittäkää, miten muslimit suhtautuvat kehitysoppiin.
Selvittäkää, milloin ja miten kehitysoppi levisi Suomeen.
Selvittäkää, kuka on Richard Dawkins ja mitä hän tekee.
Mihin uskontokuntaan George W Bush kuuluu?
Mistä syistä Richard Dawkins pitää ”älykästä suunnittelua” huonona tieteenä, huonona ajatteluna, huonona viisauden ystävyytenä (huonona filosofiana) ja jopa huonona jumaluusoppina (huonona teologiana)?
Miettikää tavallisen arkipäivän tapahtumien satunnaisuutta. Onko mahdollista, että vietät kaksi päivää täsmälleen samalla tavalla. Onko mahdollista, että kaksi eri ihmistä elää elämänsä täsmälleen samalla tavalla?
Miten ihmistiede (antropologia) selittää ”älykkään suunnittelun” harhan.
Miksi ”älykkään suunnittelun” harha on kehittynyt ihmisen perintötekijöihin asti?
Kumpi on mielestäsi parempi selitys, sekö, että joku älykäs suunnittelija on suunnitellut eliöt, vai se, että eliöt ovat luonnonvalinnan seurauksena sopeutuneet ympäristöönsä.
Jos olisit vaikkapa pelkästään tämän kiertotähden ”älykäs suunnittelija”, mitä asioita korjaisit ja mitä jättäisit ennalleen?
Jos sinun olisi suunniteltava koulusi uudestaan, mitä parannuksia tekisit siihen?
Onko koulusi mielestäsi älykkäästi suunniteltu?
Onko koulutyö mielestäsi älykkäästi suunniteltu?
Ovatko oppikirjat mielestäsi älykkäästi suunniteltuja?
Jos kissasi katoaa, mikä on mielestäsi todennäköisin syyllinen siihen?
Miksi ihmisestä tuli tämän kiertotähden hallitseva eläinlaji? Huomioi esimerkiksi hapenottokyky, kylkiluiden puuttuminen keuhkojen alapuolelta jne.
Millä tavalla ihmiset itse ovat muuttaneet ympäristöään itselleen paremmin sopivaksi?
Miten muinaissuomalaiset ihmisenkaltaistivat luonnonolioita?
Mitkä ovat sinulle tärkeimpiä asioita?
Miksi vanhoja jumalatodistuksia on naamioitu ”älykkääksi suunnitteluksi”
1+2+3+4+…34+35+36=666.

Virheellisistä käsityksistä saattaa olla suurta vahinkoa

Pohjavireeltään uskovaisessa yhteiskunnassa uskontoja puolustellaan usein lauseella: jokainen tulkoon autuaaksi omalla uskollaan.

(Autuas tarkoittaa sitä, että on päässyt jonkin uskonnon taivaaseen eli paratiisiin.)

Jumalattoman (ateistin) mielestä jokainen toki saa uskoa mitä haluaa, mutta vain sillä ehdolla, ettei tästä uskosta ole vahinkoa hänen lähimmäisilleen.

Uskosta on varsin usein ollut vahinkoa uskovien lähimmäisille. Hitler on saattanut tulla autuaaksi uskollaan, että juutalaiset ovat muita rotuja kelvottomampia, mutta kuudelle miljoonalle juutalaiselle, jotka menettivät kaasukammioissa henkensä, tästä uskosta oli varsin suurta vahinkoa.

Kristityt, jotka polttivat rovioilla miljoonia ja taas miljoonia noitia ja harhaoppisia ja murhasivat miljoonia ja taas miljoonia ristiretkissä (esim. latinalaisen Amerikan valloituksessa) ja orjalaivoissaan (Afrikasta USA:han), ovat saattaneet tulla uskollaan autuaaksi, mutta heidän uskostaan on ollut suurta vahinkoa koko ihmiskunnan kehitykselle.

Pelastustiet

Jumaluusoppi on laajentanut omalla uskolla autuaaksi tulemisen oppia niin, että kouluissamme jo opetetaan eri uskontojen "pelastusteitä".

Kaikkein röyhkeimmät puhuvat jo ateismistakin pelastustienä (Lammen ja Wallinin työryhmän ehdotus peruskoulun uskontojen historian ja siveysopin opettajan oppaaksi 1980 - luvulla).

On vain yksi totuus

Ateistit kyllä myöntävät, että käsityksemme ovat puutteellisia, mutta käsitys, että jokaisella voisi olla oma totuutensa, on ehdottoman virheellinen.

On vain yksi totuus, mutta meidän tietomme tästä totuudesta ovat usein puutteellisia.

Mitä tahansa käsitystä ei pidä käyttää päätöksen teon pohjana

Nykyaikainen päätöksenteon teoria ei sano, että mitä tahansa käsitystä saa käyttää, vaan päätöksen tekemisessä on käytettävä tähän mennessä parhaaksi osoittautunutta käsitystä.

Jos toiminta perustuu virheellisiin käsityksiin, se ei ole tuloksellista.

Jos ihmisen elämä perustuu virheelliseen todellisuuskäsitykseen, on odotettavissa, ettei hänen elämänsä ole tuloksellista tai henkisesti tyydyttävää.

Virheellisiä käsityksiä on pyrittävä oikomaan

Käsitysten virheellisyydestä on pyrittävä levittämään tietoa kaikille kansalaisille.

Virheellistä käsityksistä saattaa olla hyötyä yhteisön yläluokalle

Vlitettavasti kansan virheellisistä käsityksistä on usein hyötyä joillekin yhteiskuntaluokille.

Esimerkiksi kristinuskosta on ollut hyötyä aatelistolle, porvaristolle ja jopa monet kapitalistit (virheellisesti) uskovat kristinuskon hyödyttävän kapitalismia.

Ratkaisuvalta on annettava alimmalle asteelle, jolla on päätöksenteon kannalta riittävät tiedot.

Päätöksen teko kansanvallassa

Edustuksellisessa kansanvallassa päätöksenteko on pohjimmaltaan annettu aikuisille kansalaisille, mutta yleensä ei ole millään tavoin varmistuttu siitä, että kansalla on ratkaisujen teon kannalta riittävät tiedot.

Taloudellinen valta on usein hyvin pienellä vähemmistöllä

Kun esimerkiksi suomalaisessa yhteiskunnassa taloudellinen ratkaisuvalta on lisäksi omistusjärjestelyjen kautta siirretty hyvin pienelle vähemmistölle, on odotettavissa, että pieni valtaa käyttävä ryhmittymä totuudesta piittaamatta suosii sellaisia mielipideryhmiä (kuten esimerkiksi evankelis-luterilaista kirkkoa), jotka pönkittävät ryhmittymän valtaa.

Valtakoneisto luo lähes aina omat myötäilijänsä, jotka uskovat sitä, mitä he pitävät menestymiselleen edullisena.

Suomessa pelätään yleisesti uskovaisten painostusta

Suomessa totuuden levittämistä haittaa vakavasti se, että kansalaiset pelkäävät uskovaisten painostusta.

Lisäksi kirkko on vuosikymmenien aikana onnistunut iskostamaan kansan keskuuteen ehdottomasti totuudenvastaisen käsityksen, jonka mukaan uskonnosta on hyötyä yhteiskunnalle.

Näin totuuden levittäjiin suhtaudutaan kielteisesti.

Tosiuskovaisen hypnoosilukko

Mitä tulee tosiuskovaisiin., heillä on jonkinlainen hypnoosilukko, joka estää heidän järkeään toimimasta silloin, kun joku yrittää esitellä heille tosiasioita uskonnosta.

Tosiuskovainen leimaa totuuden valheeksi tai Perkeleen salajuoneksi.

Esimerkiksi Raamatun ristiriitaisuuksiin ja julmuuksiin vastataan sanoilla: tutkimattomat ovat Herran tiet.

Tosiuskovainen on usein valmis vainoamaan toisinajattelevia.

Liika dopamiini aiheuttaa jakomielitautia ja uskovaisuutta

Uusien sveitsiläisten tutkimusten mukaan liiallinen dopamiinin määrä aivoissa on omiaan saamaan aikaan uskonnollisia kokemuksia.

Mitä uskontojen tilalle

Ateisteja syytetään usein siitä, että he tarjoavat uskontojen tilalle tyhjää tai eivät sitäkään, kuten eräs kiivastunut kirjoittaja mainitsi.

Syytös on täysin epäoikeudenmukainen, sillä ateistit tarjoavat virheellisten käsitysten tilalle oikeita.

Ateistit voivat harrastaa mitä tahansa paitsi uskonnollisia harrastuksia

Eräs perhe ei hankkinut digitaalitelevisiota. Perheen jäsenet huomasivat, että heille jäi paljon enemmän vapaa-aikaa.

Jos uskontojen sadut ovat huonoja, niiden tilalle ei tarvita edes uuutta kaunokirjallisuutta

Tehtäviä

Mitä virheellisiä käsityksiä uskonnoista monilla suomalaisilla on?
Etsikää Internetistä tai sanomalehdistä tpauksia, joissa virheelisestä ajattelusta on ollut tuhoisia seurauksia.
Miten virheellistä ajattelua voitaisiin vähentää?
Miten ajattelun vapautta voitaisiin edistää?
Miksi uskonnot ovat pyrkineet rajoittamaan järjen käyttöä?
Miten ateismia voitaisiin edistää?
Miksi arvostelun vapaus on tärkeä?
Mitä on selittäminen?
Miksi arvovaltoihin ei kannata luottaa?
Miksi usko ei riitä totuuden arviointiperusteeksi?
Miksi sisäinen oivallus voi johtaa harhaan?
Luettele valetieteen muotoja.
Mikä on kokemuksen merkitys hyvälle päätöksenteossa?
Tutustukaa Platonin idealismiin esimerkiksi Internetin avulla. Mitkä ovat Platonin ideaopin virheet?
Miksi käsitys "jokainen tulkoon omalla uskollaan autuaaksi" on haitallinen?
Etsikää historiasta esimerkkejä virheellisten käsitysten tuhoisista seurauksista.
Onko totuus suhteellinen?

Erimielisyydet siitä, mikä on uskonto

L. K. Washburn on sanonut:

Jos minä olen väärässä, älkää tuomitko minua, vian oikaiskaa minua.
Minuutin apu on parempi kuin päivän sääli.

Uskontojen lukumäärää ei tiedä kukaan

Ihmiskunnan historia tuntee valtavan määrän erilaisia uskontoja, ja valtava määrä on varmasti vaipunut iäksi unohduksen yöhön.

Uskontoja on niin erilaisia, että on ollut vaikea lyhyesti kuvata eli määritellä, mitä on uskonto.

Erityisesti uskontojen arvostelun kannalta on ollut tarpeen määritellä arvostelun kohde.

Professori James H. Leuba on koonnut teokseensa A Psychological Study of Religion (= psykologinen uskonnon tutkimus) 48 erilaista uskonnon määritelmää.

Karkeasti uskonnon määritelmät voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

uskontoon myönteisesti suhtautuviin,
puolueettomiin ja
uskontoihin kielteisesti suhtautuviin.

Onko mikä tahansa aate uskonto

Kun eri uskonnoista ei ole juuri löytynyt yhteistä, mikä oikeuttaisi määrittelemään uskonnon, eräät tutkijat ovat alkaneet kutsua uskonnoksi mitä tahansa aatetta, joka väittää jotakin ns. perimmäisistä kysymyksistä.

Protestanttisen jumaluusoppineen Paul Tillichin innoittamana esimerkiksi J.M.Yinger määrittelee teoksessaan The Scientific Study of Religion uskonnoksi minkä tahansa opin, joka yrittää vastata perimmäisiin kysymyksiin.

Huomattava osa Yingerin kirjasta on sen todistelua, että marxismi on eräs uskonto.

Koska esimerkiksi osuuskauppa-aate ei ole uskonto, Yingerin määritelmä täytyy hylätä. Ei ole viisasta hyväksyä sitä käsitystä, että mikä tahansa elämän- ja todellisuuskäsitys olisi uskonto.

Oikeus valita käyttämänsä kieli

On sanottu, että jokaisella on oikeus valita kieli, jota käyttää ja siis oikeus kutsua uskonnoksi mitä tahansa ilmiötä.

Vaikka kieli onkin asia, josta täytyy sopia, kieli, joka vääristää todellisuutta ja johtaa kansalaisia harhaan, on haitallinen.

Koska kielen avulla kuvataan todellisuutta, todellisuus asettaa tietyt rajat sille, millaista kieltä on järkevää käyttää.

Käsitteiden rajaus

Mitä yleisempiä käsitteitä käytetään, sitä vähemmän sanotaan. Monet pöliitikot osaavat puhua sanomatta yhtään mitää. Eleet ja ääni ovat tällöin tärkeimpiä.

Jos haluaa välittää informaatiota, on syytä välttää tyhjää puhetta.

Vahva uskonnon määritelmä

Koska Yingerin uskonnon määritelmä on liian laaja, sitä täytyy jollakin tavalla rajata. Ateismin sanakirjassa (Dictionary of Atheism, sijainti: Internet) uskonto on määritelty seuraavasti:

Religion: organized theism

eli

Uskonto on järjestäytynyttä teismiä.

Teismi tarkoittaa uskoa jumalaan tai jumaliin.

Vahva ateismin määritelmä

Ateismi on väitelause "jumalaa tai jumalia ei ole olemassa".

Vahva teismin määritelmä

Teismi on väitelause "on olemassa jumala tai jumalia".

Vahva ateistin määritelmä

Ateisti on henkilö, joka ajattelee, että ateismi on tosi.

Vahva teistin määritelmä

Teisti on henkilö, jonka mielestä teismi on tosi.

Järjestäytyneen teismin määritelmä

Järjestäytnyt teismi on käsitys siitä, mikä jumala on tai mitä jumalat ovat ja miten jumala vaikuttaa tai miten jumalat vaikuttavat.

Todellisuuskäsitysten jaottelua

Todellisuuskäsitykset jakautuvat kolmeen ryhmään

Todellisuutta vastaavat todellisuuskäsitykset
Todellisuutta vastaamattomat todellisuuskäsitykset

Ryhmän 2 käsitykset voidaan jakaa kahteen ryhmään

Uskonnolliset todellisuuskäsitykset
Virheelliset mutta ei-uskonnolliset todellisuuskäsitykset.

Todellisuuskäsitykset ovat karkeistuksia

Käsityksemme todellisuudesta on aina karkeistus. Jos todellisuuskäsityksemme on hyvä karkeistus todellisuudesta, se on meille hyödyllinen.

Lähes aina on esiintynyt erilaisia todellisuuskäsityksiä, jotka eivät ole ihmisen tuntemien tosiasiain kanssa ristiriidassa.

Erityisesti eri kansalaisten siveellisissä käsityksissä on eroja.

Myös vilpittömien tutkijoitten välillä saattaa olla eroja todellisuuskäsityksissä.

Todellisuutta vastaavana ei voida pitää sellaista todellisuuskäsitystä, joka ei perustu kokemukseen vaan on pelkkää mielikuvituksen tuotetta kuten esim. ufousko.

Järjen arvostus

Suuret uskonnot eivät juuri arvosta inhimillistä järkeä. Vastapainona tälle jotkut ateistit kutsuvat itseään rationalisteiksi (ratio = järki).

Monien uskontojen mielestä järki johtaa harhaan. Siksi uskonnollisen ajattelun kulmakivi on usko. Mutta mitä on usko?

Huono sana "usko"

Monissa kielissä tämä sana on monimerkityksinen. Uskonnollinen usko tarkoittaa uskoa ilman todisteita tai jopa vastoin todisteita.

Toisaalta, kun tutkija sanoo uskovansa, että uusi käsitys on tosi, hän tarkoittaa, että usko on vahvasti perusteltu ja kokemuksen vahvistama.

Koska sana "usko" on monimielinen, olisi suotavaa, että tutkijat lopettaisivat tämän sanan käytön. Tällöin usko (engl faith) aina tarkoittaisi uskonnollista uskoa eli uskoa ilman tai vastoin todisteita.

Järki ja tunne

Ihmisjärki on erehtyväinen, mutta se on joka tapauksessa paljon parempi ohjaaja kuin sokea tunne.

Luodessamme omaa ja muiden kohtaloa meistä saattaa tuntua, että järki on tylsä työkalu, mutta se on ainoa, mitä meillä on.

Petronius sanoi, että pelko teki jumalat. Alkukantaisissa yhteiskunnissa tuntemattoman pelko oli tavallista, kiitollisuus tuntemattomalle vaikeaa.

Myöhemmin syntyi esimerkiksi kiitollisuus jumalille, johon kuitenkin liittyi pahojen henkien pelkoa.

Jumalat saivat inhimillisiä tunteita, ja heidät alettiin jopa kuvata ihmisen muotoisiksi (esim. muinaisen Kreikan ja Rooman jumalat).

Muinainen ihminen ei pystynyt erottamaan uskoa ja tietoa tai palvontaa ja taidetta. Olivatpa muinaiset uskomukset ja käytännöt kuinka mielettömiä tahansa, ne ovat syntyneet luonnollisista syistä.

Muinainen ihminen käsitti syysuhteen ja asioiden luonteen väärin.

Usko ja taikausko

Hobbes sanoi, että uskontoa on se, mikä on sallittua, taikauskoa se, mikä ei ole sallittua.

Tämän mukaan uskontoa ja taikauskoa ei voida millään keinolla erottaa toisistaan.

Uskontojen synnystä on lukemattomia käsityksi, joita esitellään toisaalla tässä aineistossa.

Korkeimmat henkivallat

Joka tapauksessa uskonnoissa esiintyy uskoa erilaisiin henkiolentoihin, jotka saattoivat olla eläinten kaltaisia, ihmisten kaltaisia, ihmistä korkeampia olentoja, äärettömän hyviä olentoja, äärettömän pahoja olentoja jne.

Jumalan asemaan kohosivat kaikkein korkeimmat henkivallat, ja useimmiten joku jumalista oli ylijumala.

Tehtäviä

Luetelkaa eri uskontojen piirteitä. Mitä yhteisiä piirteitä eri uskonnoilla on?
Miten uskonnon määritelmän laajentamista on yritetty käyttää kansainvälisen politiikan välineenä?
Miten uskonnon määritelmä on järkevää rakentaa?
Saako käsitteet määritellä miten haluaa?
Miten määritellään uskonto?
Miten todellisuutta vastaavan todellisuuskäsityksen voi rajata?
Mikä ero on uskolla (faith) ja vakaumuksella (belief)?
Kumpi on luotettavampi, järki vai tunne?
Mikä ero on uskolla ja taikauskolla?

Jumalien määritteleminen

Suomen kielen sana "jumala" on suomalais-ugrilaisten kielten omaa sanastoa. Saamelaisten Jubmel ja edelleen suomen kielessä esiintyvä Jumi ovat samaa alkuperää.

Jumalien lukumäärä

Trimurti

Erittäin yleisiä olivat jumalakolmikot eli kolmiyhteiset jumalat, jollainen myös kristinuskon jumala on (triteismi).

Jos jumalia on kaksi, heillä on usein keskenään valtava kilpailu. Usein toinen on hyvä ja toinen paha olento, jumala ja paholainen (duoteismi).

Eräissä uskonnoissa jumalia on ollut valtava määrä (polyteismi), eräissä vain harvoja, eräissä jumalan asemaan on kelpuutettu vain yksi henkivalta (moniteismi).

On esiintynyt perhejumalia, heimojumalia (jollainen juutalaisten jumala Jahve epäilemättä on aina ollut), sodan jumalia, eri ammattien jumalia jne.

Rajaa esimerkiksi ns. yksijumalaisuuden ja monijumalaisuuden välille on vaikea vetää, sillä usein on kyse puhtaasti kielellisestä erottelusta.

Esimerkiksi islam väittää. että Allah on ainoa jumala, mutta Allahin lisäksi on olemassa hänen päävastustajansa Saatana sekä lukematon joukko enkeleitä.

Jossain muussa uskonnossa Allah ja Saatana kaikkine enkeleineen olisivat jumalia.

On myös uskontoja, jotka eivät ota kantaa siihen, kuinka monta jumalaa on. Tällaisiin uskontoihin kuuluvat eräät buddhalaisuuden suuntaukset.

Ihmisten käsitykset jumalista eroavat toisistaan suuresti

Ihmisten käsitykset jumalista eroavat niin paljon toisistaan, että lienee tässä yhteydessä turhaa ryhtyä pohtimaan, mitä jumala yleisesti ottaen tarkoittaa.

Kristillisissä maissa monet kristityty kieltäytyvät vastaamasta kysymykseen, mitä he tarkoittavat Jumalalla.

Jotkut ajattelevat, että jumalan määritteleminen on jumalan rajoittamista, ja tietysti kristinuskon jumala on rajaton.

Määritelmien tehtävä on rajoittaa

On totta, että määritelmät rajoittavat, mutta niiden tehtävä on rajoittaa. Määrittelemätön sana on mieletön.

Jos sanon, että minulla on taskussani glotz, kysyt heti, että mikä glotz.

Jos sanon, ettei voida määritellä, mikä tämä glotz on, minua ei ehkä pidetä viisaana.

En tiedä, mihin minä uskon

Joka sanoo, että minä uskon jumalaan, mutta minä en tiedä, mikä jumala on, sanoo itse asiassa yhtä paljon kuin se, joka sanoo, että minä en tiedä, mihin minä uskon.

Viron itsenäistyttyä eräs uuden kansakunnan kansalainen sanoi liittyneensä uskontokuntaan. Kun häneltä kysyttiin, mihin uskontokuntaan hän oli liittynyt, hän ei muistanut sitä, eikä hän muistanut sitäkään, mitä uskonto väittää.

Yksittäisen uskonnon jumalan määritteleminen

Yksittäisen uskonnon yhteydessä on syytä jollain tavoin määritellä, mitä kyseinen uskonto tarkoittaa jumalalla.

Koska tässä aineistossa puhutaan eniten kristinuskon jumalasta, kannattaa aluksi selvittää, mikä on ns. juutalaiskristillinen jumala.

Presbyteerinen jumaluusoppinut John Hick määrittelee kirjassaan Philosophy of Religion juutalaiskristillisen jumalan seuraavasti.

Jumala on

ääretön,
ikuinen,
ei luotu,
persoonallinen todellisuus,
joka on luonut kaikki muut olemassa olevat paitsi itseään ja
joka ilmoittaa itsensä ihmisille sekä
on pyhä ja
rakastava.

National Catholic Almanac (USA) määrittelee jumalan seuraavasti:

kaikkivaltias,
ikuinen,
pyhä,
kuolematon,
ääretön,
muuttumaton,
käsittämätön,
näkymätön,
oikeudenmukainen,
rakastava,
armollinen,
korkein,
viisain,
kaikkitietävä,
kaikkialla läsnä oleva,
kärsivällinen,
täydellinen,
ylin,
tosi, jne.

Alempi määritelmä on yksityiskohtaisempi, ja myöhemmin esitetään, että se on huomattavan ristiriitainen.

Trveen järjen mukaan ristiriitaisesti määriteltyä olentoa ei ole olemassa, mutta listassa oli myös ominaisuus käsittämätön.

Jumalan olemassaolosta voidaan puhua vasta sen jälkeen, kun on lueteltu riittävä määrä jumalan ominaisuuksia.

Jumalan olemassaoloa on syytä tarkastella uskontokohtaisesti.

Tässä aineistossa on keskitytty tarkastelemaan kysymystä juutalaiskristillisen jumalan olemassaolosta, mutta samat tarkastelut sopivat pitkälle myös islamiin ja moniin hindulaisuuden muotoihin.

Tehtäviä

Keksikää nimi aivan uudelle jumalalle ja antakaa sille joukko ominaisuuksia.
Keksikää uuteen uskoon uskontunnustus (Internetistä löytyy esimerkkejä).
Yrittäkää käännyttää joku tähän uuteen uskontoon.
Keksikää kolme todistusta tämän jumalan olemassaolon puolesta.
Keksikää vastaväitteitä kohdan 4. todistuksille

Uskonnollisuuden ulottuvuudet

Uskonnollisuuden ulottuvuuksia on tutkitty vain vähän ja uusin tutkimustieto on rahalla ostettavaa. Kun asenteet tutkimusmenetelmiin ovat muuttuneet viimeisen puolen vuosisadan aikana pikemmin huonompaan kuin hyvään suuntaa, paras esitys uskonnollisuuden ulottuvuuksiata lienee edelleen Osmo Koskelaisen väitöskirja Maallistuva suomalainen suurkaupunki 1968, WSOY 1968.

Uskonnollisuuden ulottuvuudet ovat:

Aatteellinen uskonnollisuus
Tiedollinen uskonnollisuus
Rituaalinen uskonnollisuus
Elämyksellinen uskonnollisuus
Seuraamuksellinen uskonnollisuus

Jotkut myöhemmät tutkijat ovat yrittäneet vähentää tästä listasta rituaalisuuden, mutta kun tiedetään, että ateisteilla on Suomessa omat nimiäispuhujat, hääpuhujat, hautajaispuhujat, aikuistumisleirit jne., rituaalinen kuuluu melkein mihin aatteeseen tahansa.

Aattellinen uskonnollisuus uskoo ilman kokemuksen perustaa jumaliin, yliluonnolliseen jne.

Tiedollinen uskonnollisuus on tietoa uskonnosta tai uskonnoista.

Rituaalinen uskonnollisuus on uskontojen toimintaan ja taphtumiin osallistumista.

Elämyksellisessä uskonnollisessa ihminen kokee olevansa yhteydessä yliluonnolliseen tai saa muuten uskonnollisia elämyksiä.

Seuraamuksellinen uskonnollisuus on uskonnollista elämäntapaa ja toimintaa. Kristinuskon käsite "synti" eli uskonnon arvojen tai sääntöjen vastainen toiminta kuuluu seuraamukselliseen uskonnollisuuteen.

Tehtäviä

Mihin uskonnollisuuden ulottuvuuksiin koulujen oman uskonnon opetus pyrkii vaikuttamaan?
Mihin uskonnollisuuden ulottuvuuksiin koulujen elämänkatsomustiedon opetus pyrkii vaikuttamaan?
Mikä on kasvatuksen osuus ihmisen uskonnollisuudessa?
Mikä on perimän osuus ihmisen uskonnollisuudessa?
Millainen on uskonnollisen ihmisen elämänkaari?
Millä tavalla uskonnot rajoittavat kannattajiensa elämää?
Millä tavalla elämän vastoinkäymiset vaikuttavat ihmisen uskonnollisuuteen?

Pascal Boyer ja uskonnollisuuden olemus

Pascal Boyer: Ja ihminen loi jumat. Miten uskonto selitetään. Suom. Tiina Arppe, WSOY 2007

Aivojen virhetoiminnot

Pascal Boyer osoittaa kirjassaan, että evoluutio on yksinkertaisesti muokannut aivomme sellaisiksi, että ihmisen on äärimmäisen helppo omaksua erilaisia uskomuksia näiden väitteiden totuusarvosta mitenkään riippumatta.

Riittää, että nämä väitteet pysyvät tietyllä epämääräisyyden tasolla ja auttavat ihmisiä kohtaamaan henkisesti erilaisia käytännöllisiä arkielämän tapahtumia ja elämän ongelmakohtia ja muutostilanteita.

Pascal Boyer kertoo myös sen, miksi uskonnot ovat sellaisia kuin ne ovat. Jäljellä kun ovat luonnollisesti vain ne uskonnot, jotka ovat oppineet käyttämään oikealla tavalla hyväkseen ihmisten aivoihin sisäänrakennettua virhetoimintoa, jonka vuoksi aivot pyrkivät luomaan selityksiä ja seuraamussuhteita myös paikkoihin ja asioihin, joissa syitä ja seuraamussuhteita ei ole olemassa.

Miksi potkaisemme rikkoutunutta autoa

Aivan sama ominaisuus saa meidät vaikkapa usein hetken kohtelemaan rikkoutunutta autoa niin kuin se olisi tietoinen olento.

Pascal Boyer ei tyydy käsittelemään vain omaa läntistä kulttuuripiiriämme, vaan hän etsii uskonnoista ja uskomuksista universaaleja piireitä. Hän on itse tehnyt paljon kenttätutkimusta läntisessä Afrikassa, mutta esimerkkejä löytyy runsaasti myös Aasian ja Polynesian uskonnoista.

Pääosa teoksesta liikkuu hyvin koko ihmiskunnan tasolla ja kertoo erityisesti niistä ihmisen perusrakenteeseen liittyvistä tutkimustuloksista, jotka pätevät kaikissa maailman yhteisöissä niiden kehitystasosta tai uskonnosta riippumatta.

Hän esittelee niitä ihmisen kehityshistoriaan liittyviä perussyitä, joiden vuoksi uskonnot ovat niin yleisiä.

Aivan kirjan loppupuolella pureudutaan myös niihin syihin, jotka ovat johtaneet nykyisenkaltaisten pyhiin kirjoihin perustuvien kirjallisten uskontojen syntymiseen ja leviämiseen omassa kulttuurissamme.

Uskontojen kilta

Pascal Boyer muistuttaa, että eri ammattialojen kiltoihin perustuineissa antiikin yhteiskunnissa uskonnon ammattilaiset muodostivat oman kiltansa, joka puolusti muiden kiltojen tavoin omaa yksinoikeuttaan ammattinsa harjoittamiseen.

Kun uskonnon vaihtaminen tai uuden uskon perustaminen on äärimmäisen helppoa, pitää uskonnon harjoittajien killan olla muita rajumpi otteissaan oman ammattikuntansa monopolia puolustaessaan.

Tästä syystä kirjojen uskot ovat aina hakeutuneet joko itse valtaasemiin, tai ainakin vallanpitäjien läheisiksi liittolaisiksi. Kun oman killan valta-asema voi kadota hetkessä poliittisen suuntauksen vaihtumisen myötä, on omaan uskoon myönteisesti suhtautuva poliittinen valta uskon killalle äärimmäisen tärkeä.

Vanhat selitykset

Boyer kritisoi monia perinteisiä uskontojen selitysmalleja. Esimerkiksi "uskonto tuo lohtua" -selitys on pinnallinen, koska monet uskonnot aiheuttavat myös sellaista ylimääräistä pelkoa ja ahdistusta, joita ei olisi ilman niitä.

Kuolemanpelon voittaminen ei kelpaa selitykseksi sekään. On paljon uskontoja, joissa kuolemasta tai sen jälkeisestä elämä ei ole mitään määriteltyjä oppeja tai jotka eivät lupaa uskovillekaan kuoleman jälkeistä autuutta.

Ihmismielen tapa käsitellä ja tulkita informaatiota

Uskontojen selitykset juontuvat ihmislajin varhaisiin kehitysvaiheisiin, aina pensaikon risahduksiin metsästäjä-esivanhempiemme selän takana ja erityisesti ihmismielen tapaan käsitellä ja tulkita tietoa.

Boyerin mukaan uskonnollisten ja yleensä kulttuuristen käsitteidemme "ominaisluonne ei johdu niiden järkevyydestä tai hyödyllisyydestä - nämä käsitteet ovat sellaisia kuin ovat siksi, että aivojemme rakenne ei anna meille mahdollisuutta olla niitä muodostamatta".

Silti tämäkään tai ainakaan tämä selitys ei ole yksinkertainen, "sillä uskonto ilmiönä on tulosta yhdistetystä merkitsevyydestä eli useiden henkisten järjestelmien ihanteellisesta aktivoitumisesta".

Boyerin lähtökohta on tulkita aivot ikään kuin tietokoneen piilastuksi, jolla havainnot ja informaatio tulevat käsitellyiksi tiettyjen, evoluution myötä kehittyneiden "ohjelmien" ja säännönmukaisuuksien puitteissa.

Tämän tapaista aivojen ja tietokoneen rinnastamista monet, esimerkiksi neurotieteilijät eivät kuitenkaan ihan sellaisenaan nielle.

Boyerin mielenkiinnon suunta tuntuu perustellulta. Olisi aikamoinen yllätys, jos uskonnon selitykseksi lopulta paljastuisivat esimerkiksi "vain" yhteiskunnalliset suhteet ja motiivit, kuten Malinowski ja Marx esittivät.

Tehtäviä

Miten kristinusko nousi valtaa muinaisessa Roomassa?
Miten islam nousi valtaan Arabiassa?
Mikä on ollut "pyhien kirjojen" merkitys uskontojen välisessä kilpailussa?
Miksi ihmiset, jotka eivät tiedä jostain asiasta mitään, alkavat melkein heti puheen siirryttyä asiaan alkavat selittää asiaa.
Miksi professorit oman alansa ulkopuolella esittävät asioille selityksiä, jotka ovat yleistyksiä muutamista kokemuksista.
Miksi kaikki outo ja "yliluonnollinen" kiehtovat monia ihmisiä.
Miksi ihmiset toisten kanssa seurustellessaan käyttäytyvät usein kuten paroni von Munchausen.
Miten Karl Marx selitti uskontoja?
Onko uskonto ihmiseltä puuttuvien karvojen korvike?

Yleinen agnostisismi

Agnostisismi (kreik. α- a-, ei + γνώσις gnōsis, tieto) on käsitys, jonka mukaan jostain väittämästä ei saada tietoa, eikä siihen täten pitää totena.

Tunnetuin yleisen agnostisismin vastustaja oli Vladimir Lenin (Uljanov) (1870-1924), joka teoksessaan Materialismi ja empriokritisimi hyökkäsi voimakkaasti filosofista agnostisismia vastaan. Teosta voi etsiä lähinnä kaatopeikoilta.

Uskonnollinen agnostisismi (jumalaongelmaisuus)

Useimmiten "agnostisismilla" tarkoitetaan jumalan olemassaoloon kohdistuvaa agnostisismia.

Agnostisismi voi viitata myös laajemmin uskonnollisiin väittämiin esittäen, että uskonnollisista väittämistä ei yleensäkään voida saavuttaa täysin varmaa tietoa puolesta tai vastaan. Tässä merkityksessä agnostisismi on eräänlainen skeptisismin muoto, joka keskittyy uskonnollisiin väitteisiin.

Käsitteen "agnostikko" otti käyttöön Thomas Huxley vuonna 1869. Sitä on käytetty kuvaamaan niitä ihmisiä jotka eivät ole vakuuttuneita tai eivät halua sitoutua käsitykseen, että olisi olemassa jumalia.

Agnostikko yleensä katsoo, että hän ei voi sitoutua ateismiin tai mihinkään uskontoon, koska hänellä ei ole tarpeeksi tietoa uskontoon tai ateismiin liittyvistä asioista.

Sana agnostisismi tulee kreikan kielestä a (ei) ja gnosis (tieto). Agnostisismia ei tule sekoittaa tulkintaan joka nimenomaisesti kieltää gnosiksen oppijärjestelmän eikä gnostilaisuuteen. Nämä ovat uskonnollisia käsitteitä joita

Agnostisismi todellisuuskäsityksenä

Yleisimmän käsityksen mukaan agnostisismi on oppi, jonka mukaan väitettä jumalien olemassaolosta tai olemassaolemattomuudesta ei voida (ainakaan täysin varmasti) todistaa todeksi tai epätodeksi.

Fideismi

Agnostikko voi olla sellainen ateisti, joka ei hyväksy sitä, että todistuksen taakka on väitteen esittäjällä. Tällaista ateistia sanotaan fideistiseksi ateistiksi.

Fideistisen käsityksen mukaan uskonnot eivät väitä mitään todellisuudesta. Uskonnolliset väitteet ovat fideististien mukaan pikemminkin jonkinlaisia sisäisiä kuvia ihmisten mielenliikkeistä.

Thomas Henry Huxley

Agnostiset käsitykset ovat yhtä vanhoja kuin skeptismi, mutta Huxley loi käsitteet "agnostikko" ja "agnostisismi" kokoamaan hänen ajatuksensa aikalaistensa aiheisiin "asiasta joka tapahtuu ilman ulkopuolista ehtoa" ("unconditioned", Hamilton) ja "asiaa joka on mahdotonta tietää" ("unknowable", Herbert Spencer).

Vaikka Huxley alkoikin käyttää termiä "agnostikko" vuonna 1869, hänen käsityksensä oli muotoutunut aikaisemmin. Kirjeessään Charles Kinsleylle (23. syyskuuta 1860) hän kertoo näkökannastaan laajasti:

"En kiellä enkä varmista ihmisen kuolemattomuutta. En näe mitään syytä uskoa siihen, mutta toisaalta minulla ei ole mitään keinoa myöskään osoittaa sitä epätodeksi. Minulla ei ole mitään a priori vastalauseita tätä oppijärjestelmää kohtaan. Kukaan joka jokainen päivä tai tunti joutuu olemaan luonnon kanssa tekemisissä voi kiusata itseään a priori vaikeuksilla. Anna minulle todiste joka oikeuttaisi minut uskomaan mitään muuta niin uskon sen. Miksi en uskoisi? Se ei ole puoliksikaan niin ihmeellistä kuin voiman säilyminen tai aineen tuhoutumattomuus".

"Minulle ei kannata puhua analogioista tai todennäköisyyksistä. Minä tiedän mitä tarkoitan, kun sanon, että uskon käänteisen neliön lakiin enkä aio laskea elämääni minkään heikomman vakaumuksen varaan"..

"Oma persoonallisuuteni on varmin asia jonka tiedän olevan tosi. Mutta yritykset vakuuttua siitä mitä se on johtaa minut pelkästään sanallisiin hienouksiin. Olen seulonut kaikki akanat egosta ja epä-egosta, tapahtumattomuudesta ja tapahtumista ja kaiken muunkin liian usein vain huomatakseni, että edes yrittäessäni ajatella näitä kysymyksiä ihmisen älykkyys kompuroi jonnekin syvyyksiin."..

Toinen kirje samalle kirjeenvaihtotoverille 6. toukokuuta 1863:

"En ole koskaan tuntenut pienintäkään sympatiaa a priori syille puhdasoppisuutta vastaan ja tunnen luonnostani ja mielenlaatuni vuoksi suurinta mahdollista antipatiaa kaikkea ateistista ja pakanallista oppisuuntausta kohtaan. Joka tapauksessa tiedän, että minä olen, juuri niin kuin kristitty sanoisi ja kuten minäkin näkisin ateisti ja pakana. En näe varjoakaan tai merkkiäkään suuren tuntemattoman kaiken alla olevan ilmiön todisteesta joka liittyisi Isään joka rakastaa ja välittää meistä kuten kristityt väittävät, joten jos ajatellaan muita suuria kristittyjen dogmia, sielun kuolemattomuutta ja tulevia palkintoja ja rangaistuksia mitä muita vastaväitteitä voin minä, joka olen makotettu uskomaan Aineen ja Voiman kuolemattomuuten ja selkeästi tällä hetkellä havaittavaan palkintoon ja rangaistukseen teoistamme voin esittää näille opinkappaleille? Anna minulle hiukankin todistetta ja minä syöksyn niiden kimppuun".

Nimen "agnostikko" alkuperästä Huxley antoi (Coll. Ess. v. s. 237-239) seuraavanlaisen selostuksen:

"Mietiskelin ja keksin nimen joka oli mielestäni sopiva nimi 'agnostikko'. Se tuli päähäni enteellisen vastakkaisesti 'gnostikolle' kirkkohistoriassa joka halusi tietää niin paljon juuri siitä mistä minä en tiedä mitään. Tyydytyksekseni nimi tuli yleiseen käyttöön".

Selvyyden vuoksi Huxley vielä toteaa, että

"Mielen asioissa seuraa omaa järkeäsi niin kauas kuin se sinua vie äläkä ota huomioon mitään muuta. Ja negatiivisesti. Mielenasioissa älä teeskentele, että johtopäätökset joita ei ole toteennäytetty tai olisivat todistamattomia olisivat tosia" (Huxley, Agnosticism, 1889).

A. W. Momerie huomautti, että tämä ei ole mitään muuta kuin rehellisyyden määritelmä. Huxleyn määritelmä oli kuitenkin pelkkää rehellisyyttäkin laajempi joskin hän väitti, että eräät asiat ovat periaatteessa mahdottomia tietää.

Bertrand Russell, ateisti agnostikko

Russellin kirjoituksessa Am I An Atheist Or An Agnostic? (Olenko ateisti vai agnostikko) (alaotsikolla A Plea For Tolerance In The Face Of New Dogmas ("Vetoomus suvaitsevaisuuden puolesta uusien dogmien edessä")) hän varmistaa, että on agnostikko filosofisessa mielessä, eli ettei voi tietää totuutta jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta. Samalla hän kuitenkin myöntää, että hänen itsensä kutsuminen ateistiksi parhaiten välittäisi hänen uskonnollisen näkökulmansa filosofisesti suuntautumattomalle yleisölle.

Asteikko usko - agnostisimi - ateismi

Jotkut sijoittuvat tässä asteikolla agnostisismin ja ateismin väliile ja jotkut uskon ja agnostisismin välille.

Näille ihmisille on yritetty ehdottaa erilaisa nimityksiä, mutta parasta olisi käyttää prosenttiatsikkoa uskon määrän suhteen. Näin on tehty eräissä kunnallisvaalien ehdollaille esitetyissä kysymyksissä.

Tehtäviä

Uskonnollinen agnostisismi voitaisiin kääntää suomeksi "jumalaongelmainen". Miksi tämä käännös ei ole saanut laajaa kannatusta?
Mikä ero on kannalla "en ole puolesta enkä vastaan vaan pikemminkin päin vastoin" ja agnostisismilla?
Mikä ero on tietämättömyydellä ja agnostisismilla?
Miksi yliopistojen laitokset suosivat käsitettä "agnostisismi"?
Kuinka monet tavalliset ihmiset käyttävätb sanaa "agnostisismi"?

Uskontokritiikki: sosiologinen, moraalinen, antropologinen ja psykologinen ateismi ja agnostisismi

Pääasiallinen lähde

Amerikkalainen professori Lee Carter on tutkinut kaksikymmentä vuotta todistuksia, jotka on esitetty kristinuskon jumalan olemassaolon puolesta. Hän on jakanut todistukset 14 ryhmään, ja jatkuvista ponnisteluista huolimatta hän ei ole pystynyt löytämään jumalatodistuksia, jotka eivät sijoittuisi johonkin näistä ryhmistä. Lee Carterin tutkimusten ja käytettävissä olevan tietämyksen valossa voidaan sanoa, että jumalatodistuksia on alle kaksikymmentä. (Lee Carter on salanimi, mutta mies on professori).

Lee Carterin pääteos Lufifers Handbook löytyy englanniksi Internetistä osoitteesta

http://www.miltontimmons.com/LuciferPt1.html

Virheellisiksi osoitetut jumalatodistukset ovat yhä kovassa käytössä

Kaikki neljätoista jumalatodistusta on pystytty kumoamaan, mutta tämä ei suinkaan estä pappeja ja opettajia levittämästä niitä päivittäin kirkoissa, kouluissa, kodeissa jne.

Henkilöt, joille on yliopistossa opetettu jumalatodistusten virheet, käyttävät niitä jatkuvasti yrittäessään käännyttää kansalaisia kristityiksi ja uskoon. Tällaisesta toiminnasta ei voida käyttää muuta nimitystä kuin epärehellisyys.

Jumaluusoppineet ja ateistit ovat yhtä mieltä siitä, että jumalatodistukset ovat virheellisiä

Jumaluusoppineiden ja ateistien välillä ei ole mitään erimielisyyttä ns. jumalatodistusten virheellisyydestä.

Protestanttiset jumaluusoppineet myöntävät yleensä avoimesti, että mikään ns. jumalatodistuksista ei ole sitova. Yleinen (katolinen) kirkko on tässä suhteessa jossain määrin vanhoillisempi.

Ammattifilosofin esitys jumalatodistuksista

http://legacy.lclark.edu/~ndsmith/god_arguments.htm

Uskontoarvostelun pääkohdat

Jumalatodistusten virheiden osoittaminen on perinteisesti ollut ateistien uskontoarvostelun keskeisiä kohtia.

Toinen uskontokritiikin keskeinen kohta on uskonnollisen siveyden arvostelu.

Kaikkien aikojen ateistit ovat arvostelleet uskonnollista siveyttä. Valistus, erityisesti d'Holbach, kiinnitti huomiota uskonnollisen siveyden ja yleisinhimillisen siveyden väliseen ristiriitaan.

kuuluisimman siveellisen uskontoarvostelun Jean Meslierin testamentin voi lukea englanniksi suoraan Internetistä.

Uskonnot ja siveys

Jo 1970 -luvulla tehdyt tutkimukset osoittivat, että Suomen kristityt eivät enää elä kristinuskon siveyssääntöjen ja arvojen mukaan. Muutos tapahtui jo viime vuosisadalla.

Euroopan muslimeissa tällaista muutosta ei ole tapahtunut.

Myös suomalaiset ovat osallistuneet keskusteluun siveydestä, tunnetuimpia heistä ovat olleet Edward Westermarck, joka kirjoitti aikoinaan kirjan Siveys ja kristinusko sekä Rolf Lagerborg, joka antoi uskonnollisen siveyden vastaiseen taisteluun henkilökohtaisen panoksen antamalla tuomioistuimen vihkiä hänet ja hänen morsiamensa ensimmäiseen siviiliavioliittoon Ruotsin vallan aikaisen lain ns. "makaamispykälän" perusteella.

Edvard Westermarckin esitelmän verkkoversio löytyy osoitteesta

http://www.dlc.fi/~etkirja/Prometheus1.htm

Ulkomaisista uskonnollisen moraalin arvostelijoista lienevät kuuluisimpia englantilainen katolisen kirkon pappi Joseph Mc Cabe (mm. The Social Record of Christianity) ja saksalainen protestanttisen teologian ja filosofian tohtori Joachim Kahl. Tri Kahlin tunnetuinta teosta Das Elend des Christentums on myyty yli 100 000 kappaletta.

Joseph Mc Caben siniset kirjat ovat englanniksi vapaasti luettavissa ja kopioitavissa Internetistä:

Uskontojen historia arvostelun kohteena

Kolmas ateistien arvostelun kohde on uskontojen historia. Yleissääntö on, että uskonto on väärentänyt omaa historiaansa omaksi edukseen.

Esimerkiksi ensimmäisen kristinuskon historian sepitti Eusebios keisari Constantinuksen toimeksiannosta.

Uskontojen aiheuttamat kärsimykset

Esimerkiksi kristinusko on aiheuttanut suunnattomia kärsimyksiä lukemattomien sotien, ristiretkien, noitavainojen, kerettiläisvainojen, taikauskonsa, orjakaupan, suvaitsemattomuuden jne. jne. muodossa, mutta kristillisten maiden historianopetus pyrkii peittelemään näitä asioita.

Yhteiskunnan parantamisen vastustaminen

Uskonnot ovat yleensä
vastustaneet siveellistä ja yhteiskunnallista kehitystä, mutta uskonnollinen historiankirjoitus pyrkii kääntämään asiat päälaelleen.

hteiskunnallinen edistys on tapahtunut pääasiassa ateistien taistelun johdosta ja uskontojen jyrkästä vastustuksesta huolimatta.

Uskontojen hyödyllisyyden todistelu

Erityisesti ateistit arvostelevat ns. funktionalistista uskontotiedettä, joka pyrkii todistelemaan uskontojen hyödyllisyyttä.

Uskontojen todellinen yhteiskunnallinen merkitys pyritään salaamaan kiinnittämällä huomio sivuseikkoihin.

Tehtäviä

Selvittäkää mitä kärsimyksiä uskonto aiheuttaa islamin valta-alueilla.
Selvittäkää, mitä kärsimyksiä uskonto aiheuttaa hidulaisuuden valta-alueilla.
Selvittäkää, mitä kärsimyksiä uskono aiheuttaa buddhalaisuuden vaikutusalueilla.
Selvittäkä miksi funktionalistit (esim. Malinowski) pitävät uskontoa hyödyllisena.
Mikä on ollut suurten uskontojen suhde orjuuteen?
Laatikaa lista Edvard Westermarckin kristinuskon siveyden arvostelusta yllä mainitun kirjoituksen perusteella (linkki on mainittu yllä).
Laatikaa lyhyt artikkeli Joseph Mc Caben elämästä.

Käsitykset, joiden mukaan kertomukset Jeesuksesta ovat satuja (myyttiteoriat)

Jos uskonnon perustajaa ei ole ollut olemassa

Käsitykset, joiden mukaan kertomukset Jeesuksesta ovat taruja (myytteä) on ylivoimaisesti vahvita arvostelua kristinuskoa vastaan.

Jos kristinuskon väitetystä perustajasta ei tiedetä juuri mitään ja jos Jeesusta ei kenties ole ollut edes olemassa, on vaikea puolustaa sitä käsitystä, että tämä Jeesus oli kristinuskon jumalan poika tai osa kristinuskon jumalaa.

Islam kiistää jyrkästi sen, että jumalalla olisi ollut poika. Eihän jumalalla ollut vaimoakaan.

Robert Funk

Robert Funk, Jeesus -seminaarin puheenjohtaja, on todennut Jeesuksen historiallisuuden ja
evankeliumien luotettavuuden osalta:

“As an historian, I do not know for certain that Jesus really existed, that he is anything more than the figment of some overactive imaginations. In my view, there is nothing about Jesus of Nazareth that we can know beyond any possible doubt….And the Jesus that scholars have isolated in the ancient gospels, gospels that are bloated with the will to believe, may turn out to be only another image that merely reflects our deepest longings.” (The Fourth R, January-February 1995, s.9).

Funk siis sanoo, että historioitsijana hän ei tiedä varmuudella oliko Jeesus todella olemassa, että hän oli mitään enempää kuin yliaktiivisen mielikuvituksen tuote. Funkin näkemyksen mukaan ei ole mitään Jeesukseen liittyvää, jonka voisimme tietää olevan epäilyksen tuolla puolen. Tutkijoiden evankeliumeista eristämä Jeesus voi olla vain kuva, joka heijastaa meidän syvimpiä kaipauksiamme.

Gerd Lüdemann ja Robert M. Price

Erityisesti saksalainen Uuden testamentin professori Gerd Lüdemann ja amerikkalainen Raamattukritiikin professori ja kaksinkertainen Uuden testamentin tutkimuksen tohtori Robert M. Price ovat nostaneet myyttiteoriat aivan uuteen arvoon ja kukoistukseen.

Tarukäsityksen historiaa

Volney väitti kahdeksannellatoista vuosisadalla, että jeesustaru on pelkkä muinaisintialaisen krishnatarun muunnos. Krishnataruun tutustutaan myöhemmin tässä aineistossa.

Vuonna 1840 Bruno Bauer väitti, että Jeesus oli evankelista Markuksen keksintö.

Vuosisatamme alussa myyttiteoriaa tutkivat innokkaasti mm. Thomas Whittaker, W. B. Smith ja Arthur Drews.

Älyllisesti korkeatasoisimman teorian esitti englantilainen itseoppinut lehtimies, uskontotieteilijä ja parlamentaarikko J. M. Robertson teoksessaan Pagan Christs vuonna 1903.

Robertsonin teoriaa, jonka mukaan jeesustaru juontaa juurensa muinaispalestiinalaisesta uskonnollisesta draamasta, jossa uhrattiin vuosittain ihminen, jonka nimi oli Jeesus (Joshua) Isän Poika, selostetaan myöhemmin tässä aineistossa.

Kaikkia jeesuskäsityksi puhumattakaan kaikista muita uskontoja käsittelevistä käsityksistä ei tietenkään voida mahduttaa suppeaan opintoaineistoon. Edellä mainittuja teorioita esitellään, jotta kansalaisten mielenkiinto tähän tutkimusalaan heräisi.

Tehtäviä

Tutkikaa Internetin avulla mitä yhteisiä piirteitä esiintyy taruissa Krishnasta, Buddhasta ja Jeesuksesta.
Ottakaa selvää, mikä Geur Lüdemannin asema Saksan yliopistolaitoksessa nyt on.
Mitä kieltä tarin Jeesus puhui?
Millä kielellä Uusi testamentti on kirjoitettu?
Mistä johtuu, että Jeesuksen väitetään tehneen juuri niitä asioita, joita Vanha testamentti ennustaa tulevan juutalaisten pelastajakuninkaan (messiaah) tekevän?

Robert M. Pricen käsitys Jeesuksesta

Kirjoittaja

Seuraavien ajatusten esittäjä, professori Robert M. Price on

Filosofian tohtori, systemaattinen teologia, Drewin yliopisto, Madison, New Jerssey 1981
Filosofian tohtori, Uuden testamentin tutkimus, Drewin yliopisto, Madison, New Jersey 1993
Jeesus - seminaarin jäsen, Paavali - seminaarin jäsen ja Kaanon - seminaarin jäsen
Tutkimuskeskuksen johtaja ja raamattukritiikin professori, Center of Inquiry Institute, New York

Robert M. Pricen luvalla julkaisemme alla otteita hänen esitelmästään:

Peter Pan ja Joulupukki

Muistan hyvin erään tietyn sarjakuvan, jossa supersankari-päähenkilö sai jostain selville, että tulevaisuuden ihmiset pitivät häntä yhtä satumaisena hahmona kuin Peter Pan ja Joulupukki.

Tästä suivaantuneena hän lentää valoa nopeammin ja siirtyy tulevaisuuteen korjatakseen tilanteen. Hän tekee muutaman sankariteon todistaen olevansa todellinen, ja palaa sitten kotiin. Supersankari sai viimeisen sanan - vai saiko sittenkään?

Tietenkin kyseessä oli pelkkä kuvitelma! Tulevaisuuden ihmiset olivat täysin oikeassa! Tämä supersankari on aivan yhtä satumainen hahmo kuin Joulupukki ja Peter Pan.

Yritys tehdä yliluonnollisesta pelastajasta historiallinen henkilö

Tämä on mielestäni hyvä vertaus uskonnon puolustajien yrityksiin tehdä tarina neitsyelle syntyneestä yliluonnollisesta pelastajasta, joka paransi sairaita, herätti ihmisiä kuolleista, muutti vettä viiniksi, käveli veden päällä, nousi haudasta ja astui ylös taivaisiin, vakavasti otettava historiallinen hahmo.

Ollessani aiemmin itsekin uskonnon puolustaja ajattelin, että olin osoittanut tuon tarinan melko vakuuttavasti todeksi. Käytin useita todisteita, jotka nyt tiedän virheellisiksi, kuten kertomusten oletettu vastaavuus niiden tapahtumien kanssa, joista ne kertovat, näennäinen silminnäkijöiden todistusten käyttö jne.

Nykyään olen sitä mieltä, että työni tuotti suurin piirtein yhtä paljon tulostakuin sarjakuvan supersankarin! Kaiken sen jälkeenkin hän on nimittäin edelleen pelkkää kuvitelmaa.

Pieni varoitus: aion seuraavassa esitellä lyhyesti syitä nykyisille näkemyksilleni. En odota, että vain koska olin itse aikoinani uskonnon puolustaja ja olen nyt muuttanut mieleni, olisi kaikkien syytä uskoa, että olen oikeassa.

Se olisi perivirhe. Olisi aivan yhtä väärin olettaa, että John Rankinin (esitelmöi samassa tilaisuudessa, toimittajan huomautus) täytyy olla oikeassa, koska hän on löytänyt kristinuskon oltuaan aiemmin agnostinen unitaari (agnostikko ajattelee, että hän ei tiedä, onko jumalaa olemassa vai ei, unitaarikirkko on yhdysvaltalainen kirkko, jonka jäsenistä noin puolet ei usko jumalaan ja noin toinen puoli uskoo jumalaan, toimittajan huomautus).

Molemmissa tapauksissa syyt siihen, miksi muutimme mieltämme, ovat paljon tärkeämpiä kuin se, että muutimme mieltämme.

Neljä syytä

Mielestäni on olemassa neljä syytä, miksi Jeesuksen voidaan sanoa olevan mielikuvitushahmo (fiktiivinen hahmo).

Ensinnäkin (ja varoitan jo heti, että tämän selittäminen ei ole yksinkertaista): on erittäin todennäköistä, vaikka sitä ei voidakaan todistaa, että evankeliumien (Uuden testamentin neljä pääkertomusta, Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit, toimittajan huomautus) keskushahmo ei perustu yhteenkään historialliseen yksilöön.

Sen lisäksi, että jumaluusoppineiden “uskon Jeesus” on samantapainen keinotekoinen rakennelma kuin vaikkapa “setä Samuli”, jos voisimme matkustaa ajassa taakse päin kuten sarjakuvan supersankari, emme löytäisi ajanlaskun alun Nasaretin (kaupunki, jota ei ollut ajanlaskun alussa, toimittajan huomautus) Jeesusta. Miksikö? Syitä on kolme, ja esitän ne yksinkertaistettuna ajan säästämiseksi.

Jeesus ja kuningas Arthur

Kuningas Arthur pa pyöreän pöydän ritarit

1) Yhtä lailla yleisesti kuin yksityiskohtaisestikin tarkasteltuna Jeesuksen elämä, sellaisena kuin Raamatun evankeliumit sen kuvailevat, vastaa kansainvälistä myyttisen sankarin arkkityyppiä, jossa jumalallisen sankarin syntymä ennustetaan ja hänet siitetään yliluonnollisin menetelmin. Lapsena sankari onnistuu pakenemaan murhan yrityksiltä ja esittelee pikkuvanhaa viisauttaan. Hän vastaanottaa jumalallisen tehtävän, tappaa paholaisia, voittaa arvostusta ja julistetaan kuninkaaksi. Sitten hänet petetään, hän menettää kansan suosion ja hänet teloitetaan, yleensä kukkulan laella, mutta hän nousee taivaisiin.

Nämä kuviot löytyvät sankarimyyteistä ja eepoksista kaikkialla maailmassa. Mitä lähemmin oletettu elämänkerta - esimerkiksi Herkuleen, Tyanan Apolloniuksen, Padma Sambhavan tai Gautama Buddhan - vastaa tätä kaavaa, sitä todennäköisempää on, että myytti on värittänyt historiallista hahmoa.

Lähes jokainen yksityiskohta Jeesuksen elämäntarinasta sopii myyttisen sankarin arkkityyppiin. Mitään ylimääräistä, “maallista” hänen elämänkaareensa liittyvää tietoa ei ole mahtunut mukaan. Siksi on turhaa olettaa, että myytin taustalta löytyisi historiallista henkilöä. Kyllähän se on tietenkin mahdollista, mutta sitä ei enää voi pitää kovinkaan todennäköisenä. Ja historian tutkijalla on käytössään pelkkiä todennäköisyyksiä.

Voi olla, että kuningas Arthur oli todellinen henkilö, mutta meillä ei ole mitään erityistä syytä olettaa niin. Voi myös olla, että Jeesus oli todellinen historian henkilö, mutta, toisin kuin useimmat virkaveljeni Jeesus - seminaarissa, en usko että voimme olettaa niin.

Kärsimystarinat olivat lähi-idässä hyvin yleisiä

2) Erityisesti evankeliumien kärsimystarinat ovat mielestäni aivan liian lähellä saman aikakauden myyttejä kuolevista ja kuolleista nousevista pelastajajumalista, kuten Osiriksesta, Tammuzista, Baalista, Attisista, Adoniksesta, Herkuleesta ja Asclepiuksesta.

Kuten Jeesuksenkin, näiden hahmojen uskottiin aikoinaan todella eläneen maan pinnalla, tapetun ja nousseen kuolleista vähän ajan kuluttua.

Heidän kuolemiansa ja kuolleista nousemisiaan juhlittiin yleensä kevään herätessä.

Monissa myyteissä vapahtajan ruumis voidellaan hautaamista varten ja naiset etsivät sitä.

Muutaman päivän kuluttua sankari ilmestyy elävänä.

Kuolema ja ylösnousemus olivat yleisiä sen ajan tarinoissa

3) Ristiinnaulitsemisen, hautauksen ja ylösnousemuksen yksityiskohdat ovat samoin hämmästyttävän samanlaisia kuin tapahtumat monissa suosituissa romaaneissa samalta ajalta.

Niissä kaksi rakastavaista joutuvat toisistaan eroon, kun toinen näyttää olevan kuollut ja vahingossa haudataan elävältä.

Haudanryöstäjät löytävät hänet elävänä ja vievät mukanaan.

Rakastaja löytää tyhjän haudan, jossa ruumiin käärinliinat ovat vielä paikoillaan, ja luulee ensin, että hänen rakkaansa on noussut kuolleista ja päässyt taivaaseen.

Käsittäessään, mitä on täytynyt tapahtua, hän lähtee etsimään tätä.

Seikkailunsa aikana hänet ennemmin tai myöhemmin tuomitaan ristille tai jopa ristiinnaulitaan, mutta hän onnistuu pakenemaan.

Paholaisen ennakkoon tekemät tarinat

Kun pari viimein löytää toisensa, kumpikaan ei voi oikein uskoa että toinen on elävä eikä vain hyvästejä jättämään tullut kummitus, sillä he ovat pitkään luulleet toisiaan kuolleeksi.

Uskon puolustajat ovat vastanneet tähän todistusaineistoon kahdella tavalla. Ensiksi he ovat todenneet, että kaikki nämä myytit ovat jäljittelijöiden käden jälkeä, jotka ovat varastaneet (plagioineet) tarinat Raamatusta.

Uskon puolustajat huomauttavat, että osa todistusaineistosta on peräisin Jeesuksen jälkeiseltä ajalta.

Mutta todistusaineistoa on itse asiassa paljon myös ajalta ennen Jeesusta.

Varhaiset uskon puolustajat väittivät, että nämä yhtenevyydet evankeliumien kanssa olivat paholaisen ennakkoon tekemiä väärennöksiä.

Paholainen olisi tiennyt, mitä oli odotettavissa ja halusi johtaa ihmiset harhaan.

Tämä kuulostaa samalta kuin ääriuskovaisten epätoivoiset väitteet 1800-luvulla, joiden mukaan paholainen oli luonut väärennettyjä dinosauruksen luita koetellakseen uskovaisten uskoa Raamatun luomiskertomukseen (jossa jumala luo eläinlajit yhdellä kertaa, toimittajan huomautus)!

Joka tapauksessa - ja tämä on varsinainen pointtini - kukaan ei olisi esittänyt tätä väitettä, jos pakanalliset myytit kuolleista ja ylösnousevista jumalista olisivat nuorempiakuin vastaavat kristilliset tarinat.

Myytistä tuli totta

Toiseksi, C. S. Lewis ehdotti että Jeesuksen kyseessä ollessa “myytistä tuli totta”. Hän myönsi kaiken myyttisen sankarin arkkityypistä ja sen, miten Jeesuksen elämä muistutti tarinoita pakanallisista vapahtajista.

Mutta hän teki niistä ennustavia arvoitusleikkejä, ihmissydämen kaipuun tuotoksia, kalpeita ennakkoaavistuksia Jeesuksen maan päälle tulemisesta ennen kuin se tosiasiassa tapahtui.

Muut olivat pelkkiä myyttejä, mutta tämä tapahtui todella.

Mikä on todennököisintä

Vastineena tähän esitän kaskun virkaveljeltäni Bruce Chiltonilta.

Vieraillessaan erään ystävänsä luona, hän yllättyi nähdessään, että vieraskylpyhuone oli täynnä erilaisia pyyhkeitä, jotka oli varastettu Hiltonista, Ramada Innista, Holiday Innista jne.

Kumpi oli todennäköisempää, hän kysyi: se, että kaikkien näiden hotellien edustajat olivat livahtaneet hänen ystävänsä kylpyhuoneeseen ja kopioineet yhden pyyhemallin? Vai se, että hänen ystävänsä oli pyyhkäissyt ne mukaansa hotelleista?

Lewisin puolusteluväite (argumentti) on epätoivoinen, eikä kukaan tulisi edes ajatelleeksi sitä, ellei hän vakaasti uskoisi, että vaikka kaikki muut supersankarit olivat kuvitteellisia, Batman oli itse asiassa todellinen.

Uuden testamentin kirjeet

Uuden testamentin kirjeiden voidaan helposti tulkita kuvaavan aikaa, jolloin kristityt eivät vielä uskoneet, että heidän vapahtajansa oli elänyt maan päällä vain verrattain vähän aikaa sitten.

Paavali (eräs Uuden testamentin kirjoittajista, kristinuskon varsinainen perustaja, toimittajan huomautus) ei koskaan mainitse Jeesuksen suorittamia ihmeparannuksia tai edes hänen opettajantyötään.

Kahdesti hän lainaa “Herran sanaa”, mutta jopa vanhoilliset Uuden testamentin tutkijat myöntävät, että hän saattoi yhtä hyvin tarkoittaa ennustusnäkyjä taivaallisesta Jeesuksesta.

Paavali ei syytä Jeesuksen kuolemasta roomalaisia tai juutalaisia vallanpitäjiä vaan pahan suunnitelmia, enkeleitä, jotka hallitsevat tätä langennutta maailmaa.

Roomalaiskirjeissä sekä Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä kristittyjä kehotetaan varovaisuuteen ja heitä muistutetaan siitä, että roomalaiset vallanpitäjät eivät koskaan rankaise hyviä, vaan ainoastaan pahoja.

Kuinka näin olisi voitu sanoa, jos tarina maaherra Pilatuksesta olisi ollut tiedossa?

Osa kirjeistä myöhäisiä väärennöksiä

Ainoat poikkeukset - Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille ja Toinen kirje Timoteukselle - vahvistavat vain säännön. Molempien voidaan helposti osoittaa syntyneen myöhemmin kuin ns. evankeliumit, eivätkä ne ole Paavalin käsialaa.

Jeesuksesta leivottiin lopulta historiallinen hahmo. Hänet piirrettiin uudelleen menneisyyden henkilönä (kuten Samson, Enoch, Jabal, Gad, Joshua Nuninpoika ja monet muut vanhat israelilaiset jumalat).

Jeesusta yritettiin useaan otteeseen sijoittaa historiaan syyttämällä hänen kuolemastaan milloin ketäkin, kuten sellaisia tunnettuja tyranneja kuin Herodes Antipas, maaherra Pilatus ja jopa Alexander Jannaeus, joka eli ensimmäisellä vuosisadalla ennen Jeesusta!

Jos Jeesuksen kuolema olisi ollut historiallinen tapahtuma

Jos Jeesuksen kuolema olisi todellinen historiallinen tapahtuma, jolla olisi ollut monta silminnäkijää, siitä ei olisi voinut syntyä näin monta versiota, jotka eroavat toisistaan niin perusteellisella tavalla!

Ja jos varhaiset kristityt olisivat todella muistaneet kärsimykset sarjana lähiaikojen tapahtumia, niin miksi evankeliumien vanhin ristiinnaulitsemiskertomus lainaa koko lyhyen tekstin Vanhan testamentin kirjasta, psalmista numero 22, joskin ilman minkäänlaista lähdeviittausta?

Miksi Uuden testamentin Ensimmäinen Pietarin kirje ei sisällä sen yksityiskohtaisempaa selostusta Jeesuksen kärsimyksistä kuin mitä Vanhan testamentin Jesajan 53. luvusta löytyy?

Miksi Matteus täydentää Markuksen kertomusta, ei niinkään historiallisen perinteen tai silminnäkijöiden kertomuksen mukaan, mutta uusilla lainauksilla, tällä kertaa Vanhan testamentin Sakarjasta ja Salomon viisaudesta?

Näin ollen teoria, josta tutkijat aikoinaan keskustelivat kiivaasti, mutta nykyään hyväksyvät sen hiljaisesti, viehättää minua enemmän ja enemmän - teoria, jonka mukaan historiallista Jeesusta jumalaistaruston (evankeliuminmytologian) lasimaalausten takana ei ole. Sen sijaan hän on täyttä kuvitelmaa (fiktiota).

Miksi maailma on nykyisin toisenlainen

1) Emme tuomitse niitä myyteiksi koska emme usko ihmeisiin, vaan samankaltaisuuden (=analogian) periaatteen takia, jonka ainoa vaihtoehto on uskoa kaikki, mitä lehti National Inquirer kirjoittaa.

Jos emme käytä tämän päivän standardeja arvioidessamme väitteitä menneisyydestä, niin mitä muita standardeja on käytettävissä?

Ja miksi meidän pitäisi uskoa että jumala tai Luonto teki ennen asioita, joita ei enää tapahdu?

Eikö jumala olekaan sama eilen, tänään, huomenna ja ikuisesti?

Kehäpäätelmiä

2) Uskon puolustajien väite, että “Jeesuksen kuoleman ja evankeliumien kirjoittamisen välinen aika oli liian lyhyt legendojen syntymiseen” on kehäväite, sillä se olettaa historiallisen Jeesuksen eläneen tiettynä aikana.

40 vuotta on muutenkin riittävän pitkäaika legendojen syntymiseen, mutta Jeesus -myyttiteoria ei edellytä, että Jeesus -hahmo syntyi maaherra Pilatuksen aikana, ainoastaan, että myöhemmin Jeesus sijoitettiin Pilatuksen aikaan.

a) Jan Vansina (Oral Tradition as History = Historian suullinen perinne) on kirjoittanut siitä, miten suullinen perinne pyrkii päivittämään myyttisiä tapahtumia, väittäen niiden aina olevan lähellä, vain muutamaa sukupolvea ennen kertomisaikaa.

b) Ja vaikka historiallinen Jeesus olisikin ollut olemassa ja meillä olisi silminnäkijöiden todistuksia käytössämme, Jeesuksen olemassaolon puolustajat unohtavat viimeaikaiset tutkimukset, joiden mukaan silminnäkijöiden todistukset, etenkin kun ne koskevat epätavallisia tapahtumia, ovat erittäin epäluotettavia, ja että ihmiset usein muokkaavat näkemäänsä tottumustensa ja odotustensa mukaisiksi.

Siten Strauss osui napakymppiin väittäessään, että varhaiset kristityt vain kuvittelivat Jeesuksen täyttävän messiailta ja profeetoilta odotetut teot.

Miksi muut tarinat pitäisi hylätä

3) On paljon pyydetty, että kaikki vastaavat tarinat pitäisi hylätä myytteinä ja väittää, että tämän tapauksen täytyy olla erilainen.

Tähän turvautuvan henkilön on myönnettävä olevansa jo kiihkouskovainen (fideisti) eikä enää pelkkä uskon puolustaja (jos siinä nyt edes on mitään eroa!)

Vatsastapuhujat

Toiseksi, Uuden testamentin oppineiden rakentama “historiallinen Jeesus” heijastaa aina niitä oppineita, jotka tutkimuksen ovat suorittaneet.

Albert Schweitzer oli ehkä ainoa poikkeus, ja hän teki tuskallisen selväksi, että aiemmat Jeesuksen etsijät olivat vain piirtäneet omakuviaan.

Kaikki käyttivät historiallista Jeesusta samoin kuin vatsasta puhuja käyttää nukkeaan, sitä itsekään tiedostamatta.

Jeesuksen opetusten täytyi olla tosia, ja heidän omien uskomustensa täytyi olla todenmukaisia, joten Jeesuksen oli täytynyt opettaa juuri heidän uskomuksiaan.(Tietenkin jokainen raamatullisen suunnan kannattaja tekee näin! “Minä sanoin niin! Jumala uskoo sen! Se ratkaisee asian!”).

Nykyiset poliittisesti oikeaoppiset “historialliset Jeesukset” eivät ole ollenkaan erilaisia, vaan pelkkiä luojiensa kopioita (klooneja).

Mitä C. S. Lewis poltti piipussaan

C. S. Lewis oli oikeassa tästä kirjassaan ”Paholaisen kirjeopisto” (The Screwtape Letters): ”Jokainen ‘historiallinen’ Jeesus on epähistoriallinen. Asiakirjat sanovat mitä sanovat, eikä siihen voida lisätä mitään.”

Mutta, kuten uskon puolustajat usein tekevät, hän olettaa kiihkeän uskon (fideismin) olevan tästä luonnollinen seuraus, kun epäilevä usko (agnostisismi) olisi parempi vaihtoehto.

Mitä hän kuvittelee evankeliumien niin selvästi “sanovan” on myyttinen sankari! Hän käyttää itse julistamaansa asiantuntijan asemaa väärin kirjoituksessaan (esseessään) Modern Theology and Biblical Criticism (=Uudenaikainen jumaluusoppi ja raamattukritiikki), kun hän kieltää, että evankeliumit muistuttaisivat vähääkään ikivanhoja myyttejä. Voi vain ihmetellä, mitä hän oikein poltti piipussaan!

Jeesus on lopullisesti kateissa

Pointtini tässä on yksinkertaisesti se, että vaikka evankeliumien Jeesuksen taustalla olisi historiallinen Jeesus, häntä ei koskaan voida löytää.

Jos historiallinen Jeesus on koskaan ollut olemassa, häntä ei enää ole.

Kaikista yrityksistä löytää hänet syntyy vain nykyaikainen versio Jeesus-myytistä.

Jokainen “historiallinen Jeesus” on uskon Jeesus, tarkemmin sanoen, jonkun yksittäisen henkilön uskon mukainen Jeesus.

Joten nykyisten tutkijoiden “historiallinen Jeesus” on aivan yhtä kuvitteellinen.

Mielikuvaystävä

Kolmanneksi, Jeesus henkilökohtaisena pelastajana, jonka kanssa ihmiset väittävät omaavansa “henkilökohtaisen suhteen” (kuten minäkin aikoinani väitin), on itse asiassa täysin mielikuvitusolento (fiktiivinen hahmo).

Kyseessä on olennaisesti henkilökohtainen kuvitelma (projektio), “mielikuvitusystävä”. Sillä ei ole mitään eroa pop-psykologian visualisaatioharjoituksiin, John Bradshaw’n temppuun, jossa kuvitellaan kohtaaminen menneisyyden rakkaiden ihmisten kanssa, tai Jean Houstonin johtama kuvitteellinen keskustelu Hillary Clintonin ja Elenanor Rooseveltin välillä.

Eipä tässä kai sinänsä mitään vikaa ole, mutta olisi parempi, jos se tunnistettaisiin täysin kuvitteelliseksi (fiktioksi), kuten Hillary Clinton, Jean Houston ja John Bradshaw tekivät. Saman pitäisi koskea henkilökohtaista pelastajaa.

Kanavointi

Ainoa vaihtoehto tälle muistuttaa niin kutsuttua kanavointia. Olet “virittäytynyt samalle aaltopituudelle” kuin entisaikojen opettaja (guru), jonka nimi on Jeesus, ja vastaanotat mielikuvia häneltä, yleensä melko tyhjänpäiväisiä asioita. Jonkinlaista kuvitteellista telepatiaa (=ajatusten yliluonnollista siirtoa).

Itse asiassa en usko, että useimmat papit tarkoittavat mitään sanoessaan, että heillä on “henkilökohtainen suhde Jeesuksen kanssa”, paitsi ehkä kuvitelmaa, joka on karannut käsistä Raamatun lukemisen ja rukoilemisen (= avun pyytäminen jumalilta) seurauksena.

Mutta jos he todella tarkoittivat jonkinlaista “henkilökohtaista suhdetta”, niin kyse olisi kanavoinnista. Epäilen että on olemassa yksinkertainen syy sille, miksi kiihkouskovaiset (fundamentalistit) jotka tuomitsevat New Age -kanavoijat eivät kuitenkaan kutsu sitä huijaukseksi (vaikka sitä se selvästi on), vaan sen sijaan ajattelevat, että Ramtha ynnä muut (New Agen hahmot) hahmot ovat pahoja henkiä (demoneja).

Jos he sanoisivat, että kyseessä on pelkkä vainoharha, he tietävät minne muut neljä sormea osoittaisivat seuraavaksi!

Loukatun vapahtajan raivo

Ottaen huomioon sen uskonnollisuuden joka liittyy “henkilökohtaisiin suhteisiin Jeesuksen kanssa” ja “hänen kutsumiseensa sydämeensä”, ja sen, että näitä ilmaisuja ei löydy eikä vastaavaa koskaan vihjatakaan Uudessa testamentissa, on uskomatonta että siitä on silti tehty pelastumisen tunnusmerkki!

Jollei sinulla ole henkilökohtaista suhdetta Jeesuksen kanssa, palat vielä joku päivä Helvetin tulessa! Sheesh! Tässäpä vasta näemme loukatun vapahtajan raivon!

Pietismi

Kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan näistä asioista ennen saksan ns. pietistiliikkeen syntyä 1700-luvulla.

Tunteellisen omistautumisen tekeminen taivaaseen pääsyn ehdoksi vastaa äärihelluntailaisten väitettä, ettei taivaaseen voi päästä ellei puhu kielillä.

“Kysyitkö, mistä tiedän että hän elää?” kysyy herätyskuoro. “Hän elää sydämessäni.”

Aivan! Kyseessä on mielikuvituksen tuote.

Muilutus

Neljänneksi, Jeesus on kuvitelmaa (fiktiota) siinä mielessä, että hänen nimensä toimii huomaamattomalla ja epämääräisellä tavalla lyhenteenä monille uskomuksille ja laitoksille (instituutioille), joiden puolesta häneen vedotaan.

Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa sitä, että kun saarnaaja (evankelista) tai uskon puolustaja pyytää sinua uskomaan “Jeesukseen”, he muiluttavat tähän sanaan paljon muitakin asioita kuten esimerkiksi Pyhän kolminaisuuden, protestanttiset ajatukset uskosta ja armosta, säännöllisen kirkossakäynnin jne.

Nämä ovat kaikki selviä ja avoimia kysymyksiä. Jumaluusoppineet ovat väitelleet niistä vuosisatojen ajan ja keskustelevat niistä yhä. Rivijäsenet väittelevät niistä yhä, minkä voit huomata, jos keskustelet adventistin tai Jehovan todistajan kanssa.

Eiväthän nuo ole oikeita kristittyjä

Jos kuulet minun sanovan näin, ja ensimmäinen ajatuksesi on, että “eiväthän nuo ole oikeita kristittyjä,” todistat vain väitteeni.

Kuka antoi kiihkouskovaisille (fundamentalistisille) protestanteille yksinoikeuden sanaan kristitty?

Kukaan saarnaaja (evankelista) ei koskaan pyydä ihmisiä uskomaan Jeesukseen ja sitten ala erittelemään näitä muita asioita ja mielleyhtymiä. Ei yksikään!

Pyhä kolminaisuus, Raamatun erehtymättömyys, joillekin jopa kehitysopin (darvinismi) vastaisuus ovat asioita, joita ei missään nimessä kyseenalaisteta.

Vain usko todistamattomaan pelastaa

Et voi tulla aidosti pelastetuksi jos et usko myös näihin asioihin kuten uskonveljesikin. Heille Jeesukseen uskominen tarkoittaa myös järkkymätöntä luottamusta Pyhään kolminaisuuteen, Raamatun erehtymättömyyteen, luomisoppiin (kreationismi) jne.

Ja tämä vuorostaan tarkoittaa, että Jeesus on lyhenne kaikille näille opeille ja mielipiteille, joista kaikki täytyy hyväksyä uskon varassa, koska joku toinen niin käskee.

Kyselemättä hyväksyminen

Kun Jeesuksesta tulee kuvitelma (fiktio) tässä mielessä, hän edustaa kaiken sen hyväksymistä kyselemättä, mitä jokin laitos (instituutio) tai saarnaaja käskee meidän uskoa.

Tämä ei ole mitään uutta, ei mikään kristinuskoa vääristävä muunnos (mutaatio).

Paavali vaatii “jokaisen ajatuksen vangitsemista Jeesukselle” ja “uskontottelevaisuutta”.

Tässä Jeesus on jo saanut samanlaisen osan kuin Dostojevskin Suuressa Inkvisiittorissa (en. Grand Inquisitor), kaunisteltu sanonta (eufemismi) laitoksen (instituution) opilliselle (dogmaattiselle) puoluelinjalle. Dostojevski tarkoitti tietysti sitä että “todellinen” Jeesus vastustaisi nimensä käyttöä uskonnollisen sorron oikeutuksena. Mutta vaikka Dostojevskin Jeesus on jalo, hänkin on vain kuvitelmaa (fiktiota)! Se on loppujen lopuksi “Suuren Inkvisiittorin vertauskuva”.

Kuvitelma neljällä tavalla

Siispä Jeesuksen voidaan sanoa olevan kuvitelmaa (fiktiota) neljällä tavalla.

on täysin mahdollista että historiallista Jeesusta ei ole koskaan ollutkaan.
Vaikka tämä henkilö olisikin ollut olemassa, olemme hukanneet hänet lopullisesti, emmekä voi löytää häntä. Ja
se Jeesus, joka “kulkee kanssani ja puhuu kanssani ja kertoo minulle että olen hänen” on vain mielikuvituksellinen visualisaatio eikä voi olla mitään muuta kuin kuvitelmaa (fiktiota). Ja lopuksi,
yhden tai toisen uskonnollisen laitoksen (instituution) “Jeesus-logo” on kiertoilmauksellinen kuvitelma, vähän niin kuin Ronald McDonald, Mikki Hiiri tai Joe Camel. Sen tarkoitus on saada sinut nielemään useita uskoja, asenteita ja käyttäytymismalleja pelkän uskon varassa. Tämä taas aiheuttaa vaaralliselle itsenäiselle ajattelulle täyden oikosulun.

Jos olet koskaan kuullut minun esittävän vastauksen johonkin kysymykseen, tiedät, että vastaan niihin aivan liikaa. Sama koskee varmaan sitä, kun esitän kysymyksiä. Vaan minkä minä suurelle suulleni voin.

Nämä ovat kolme kysymystä, joiden luulen olevan mielenkiintoisia. Joten suo minun esitellä niistä ensimmäinen tässä. Voit nähdä sen niin kuin tohtori Rankin näkee.

Miksi sen kaiken täytyi tapahtua historiallisesti

Tämä on ensimmäinen. Paul Tillich sanoi, että emme koskaan voi tuntea historiallista Jeesusta millään varmuudella. Mutta evankeliumien antama kuva Jeesuksesta jumalan voideltuna, kristilliset saarnat Jeesuksesta, tuovat kristitylle uuden elämän.

No miksi minä ajattelen, ettei tämä riitä? Miksi kaikki evankeliset kristityt uskovat että sen on täytynyt tapahtua, kuten Francis Schaeffer tapasi sanoa, aika-avaruushistoriassa? Mitä puuttuu vapaamielisemmästä jumaluusopillisesta näkökannasta asiaan?

Tämä on siis ensimmäinen. Miksi sen kaiken täytyi tapahtua historiallisesti ollakseen voimallista kristityille?

Tosiasiat eivät tuhoa uskoa

Toiseksi. Francis Schaeffer tapasi sanoa myös, että kristityn ei koskaan tarvitse pelätä todistusaineiston tutkimista minne ikinä se saattaa johtaakaan, sillä hän ei koskaan putoa maailman laidan yli.

Tosiasiat (faktat) eivät koskaan voi tuhota hänen uskoaan. Kuitenkin Schaeffer tekee samassa täyskäännöksen ja listaa kristityille hyväksyttyjä näkökantoja luomisesta ja kehitysopista (evoluutiosta) - ne ainoat, jotka Raamattu hyväksyy.

Kokemukseni mukaan Tillich on jälleen oikeassa siinä, että kiihkouskovaisuus (fundamentalismi) tuhoaa totuuden etsinnän nöyrän rehellisyyden.

Tutkimuksen tulos on ennalta käsin aina avoin. Kuinka mikään tutkimus voi olla rehellistä - esimerkiksi historiallisen Jeesuksen kyseessä ollessa - jos tutkijan usko määrittää lopputuloksen jo ennalta?

Kuinka todellinen, avoin tutkimus on ylipäätään mahdollista, jos tutkija tietää jo etukäteen, että tutkimustulos tulee olemaan hänen uskonsa mukainen?

Psykologiaa

Kolmanneksi. Hiukan eri aaltopituudella. Kuka tahansa joka on lukenut tämän illan mainoslehtisen huomasi varmasti, että me molemmat olemme lähtöisin uskonnollisen asteikon ääripäistä, ja ohitimme toisemme keskellä vaihtaessamme paikkaa - olimme jopa läsnä samassa seminaarissa.

Luin kerran kirjan nimeltä “Uskonnollisen epäilyn psykologia”, joka seurasi yksilöitä joiden usko muuttui vanhoillisesta vapaamieliseksi, ja joitakin joiden usko muuttui vapaamielisestä vanhoilliseksi.

Kirjoittaja päätteli, että pyhiinvaellus kumpaan tahansa suuntaan oli matka kauemmas sellaisesta uskon tyylistä, joka ei vastannut henkilön tarpeita, kohti siihen paremmin soveltuvaa uskoa. Ja olenpahan vain utelias. Luuletteko, että sillä on mitään tekemistä sen kanssa, mitä meille kahdelle tapahtui?

Tehtäviä

Pohtikaa, millä tavalla ihmisen tarpeet vaikuttavat hänen käsityksiinsä todellisuudesta.
Pohtikaa sitä, miksi jotkut jonottavat konsertin lippuja, elokuvalippuja, kirjoja jne jopa edellisetä illasta lähtien.
Pohtikaa miksi on vaikea hyväksyä käsityksiä, jotka ovat entisten käsitystemme vastaisia.
Millaisia todellisuuspaon muotoja esiintyy tällä vuosituhannella?
Miten nykyiset "kaupunkitarinat" syntyvät?
Mitkä minun käsityksistäni voivat olla pelkkiä annakkoluuloja.
Pohtikaa tilanteita, joissa ennakkoluuloista voi olla hyötyä.
Millä tavalla nykyiset taruhahmot eroavat muinaisista?
Mitä tarina kuningas Arthurista kertoo. Mikse MENSA on ottanut nimensä tarusta, jonka päähenkilöä ei ole ollut olemassa?
Laatikaa luettelo Jeesuksen tekemiksi väitetyistä ihmeistä.
Laatikaa luettelo tieteiskirjojen sankarien tekemistä ihmeistä.
Verratkaa näitä listoja. Pohtikaa, miksi lista Jeesuksen tekemistä ihmeistä on vanhanaikainen,

Sosialistien uskontoarvostelu

Mitä sosialismi on

Sosialismi on yhteiskuntajärjestelmä, jossa jokaiselta vaaditaan kykyjensä mukaan ja jokaiselle annetaan ansioidensa mukaan.

Vaikka todellisissa sosialistisissa yhteiskunnissa kykyjen mukaan vaatiminen epäonnistui pahiten, voitanee sanoa, että ansioiden mukaan antaminen olisi ollut paljon sitäkin vaikeampaa.

Kommunismi

Kommunismi on yhteiskuntajärjestelmä, jossa jokaiselta vaaditaan kykyjensä mukaan ja jokaiselle annetaan tarpeidensa mukaan.
Tarkasti ottaen mikään yhteiskunta ei ole väittänyt olevansa kommunistinen.

Kommunismi on eräs sosialismin muoto. Sosialistien ja kommunistien yhteinen oppi-isä on Karl Marx.
Venäläisen kommunismin oppi-isä V. I. Lenin (Uljanov) lakkasi käyttämästä itsestään nimitystä sosialidemokraatti vuonna 1914, jolloin eri maiden sosialistit sotivat keskenään ensimmäisessä maailmansodassa.

Bolshevikki tarkoitti enemmistöläistä Venäjän sosialistidemokraattisessa puolueessa. Bolshevikit alkoivat kutsua itseään kommunisteiksi.

Sosialismin häviö ei alenna sosialistisen uskontoarvostelun arvoa

Sosialismi yhteiskuntajärjestelmänä on käytännöllisesti katsoen hävinnyt. Tästä ei kuitenkaan voida tehdä sitä johtopäätöstä, että sosialistien esittämä uskontoarvostelu olisi menettänyt merkityksensä.

Koska Karl Marxin uskontoarvostelu on esitettu toisaalla tässä aineistossa yksityiskohtaisesti, tässä osiossa lähinnä palautetaan mieliin sen pääkohtia.

Valistusajattelu vaikutti sosialisteihin

Sosialistinen uskontoarvostelu oli pääasiassa peräisin valistusajattelusta. Esimerkiksi V. I. Lenin kehotti sosialisteja kääntämään ja lukemaan valistusajattelijain kirjoja.

Ludvig Feuerbach vaikutti sosialisteihin

Toinen sosialistien uskontoarvosteluun vaikuttanut ajattelija oli Ludvig Feuerbac. Myös hänen uskontoarvosteluaan on selostettu toisaalla tässä oppiaineistossa.

Erityisesti sosialistit kiinnittävät huomiota uskontojen yhteiskunnallisiin haittavaikutuksiin ja uskontojen merkitykseen yhteiskuntien kehityksessä.

Karl Marxin uskontoarvostelu

Karl Marxin mukaan uskonnollinen kurjuus on eräs todellisen kurjuuden ilmauksista ja vastalause todellista kurjuutta vastaan.

Uskonto on ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman ydin, kuten se on hengettömän asiantilan henki.

Uskonto on kansan oopiumi.

Uskonnon kumoaminen kansan näennäisenä onnena merkitsee kansan todellisen onnen vaatimista.

Vaatimus hylätä harhaluulot omasta olotilasta merkitsee vaatimusta hylätä ne olosuhteet, jotka vaativat harhakuvaa.

Uskonnon arvostelu on siis sen kurjuuden arvostelua, jonka pyhitys uskonto on.

Karl Kautsky

Sumalaisen sosialidemokratian saksalainen oppi-isä Kar Kautsky kirjoitti teoksen kristinuskon alkuperä. Teos on suomennettu vuonna 1909 ja lienee saatavissa kansalliskirjastosta ja Kuopiossa sijaitsevasta vanhojen kirjojen sijoituspaikasta.

Joachim Kalh

Marburgin yliopstosta kommunistisuuden vuoksi potkut saanut jumaluusopin ja filosofian tohtori Joachim Kahl on esittänyt sosialistisen uskontoarvostelun pääasiat artikkelissaan Warum ich Atheist bin teoksessa Warum ich Christ/Atheist/ Agnostiker bin.

Kahlin nykyisiä ajatuksia on esimerkiksi seuraavasta osoitteesta löytyvässä saksankielisessä artikkelissa:

http://www.ibka.org/artikel/ag98/atheismus.html

Tehtäviä

Miksi sosialistit arvostelivat uskontoja?
Miten sosialistit arvostelivat uskontoja?
Miksi Väinö Tanner ei kuulunut kirkkoon?
Keitä ovat kristilliset sosialistit?
Mitä mieltä uskonnosta on Suomen Sosialidemokraattisen puolueen nykyinen puheenjohtaja?
Tutkikaa, pitääkö paikkansa Kirkon tutkimuskeskuksen johtajan Kimmo Kääriäisen väite, että tässä oppiaineistossa olisi käytetty hyväksi Neuvosto-Karjalassa julkaistua Uskonnonvastaista oppikirjaa.

Luonnollisen jumaluusopin arvostelua

Ainakin Tuomas Akvinolaisen (1225–1274) ajasta lähtien kristittyjen enemmistö (katolinen eli yleinen kirkko, muodollisesti yli miljardi jäsentä) on pitänyt kristinuskon perustana ns. jumalatodistuksia.

Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta tarkastelut pätevät kristinuskon sukuisiin uskontoihin kuten juutalaisuuteen ja islamiin. Eräiltä osin ne pätevät myös useisiin hindulaisuuden muotoihin (hindulaisuus on iso joukko intialaisperäisiä uskontoja).

Tavallisesti jumalatodistusten arvostelu aloitetaan Raamatun ristiriitojen erittelyllä. Näin menettelee esimerkiksi professori Lee Carter kirjassaan Lucifers Handbook (1977), joka lienee kaikkien aikojen parhaita jumalatodistusten arvosteluja.

Suomessa on jo vuosikymmeniä kukoistanut ns. luonnollinen jumaluusoppi, joka yrittää todistaa jumalan olemassaoloa luonnon järjestyksestä, kaikkeuden synnystä yms. lähtökohdista käsin. Suomen Gallupin

Vapaa-ajattelijain liiton toimeksiannosta v. 1973 suoritettu Suomen Gallupin tutkimus osoitti, että ikivanha Tuomas Akvinolaisen luonnollinen jumaluusoppi vaikuttaa maassamme edelleen.

Ensimmäisen syyn todistus

38 % suomalaisista uskoo, että jumala on olemassa, koska maailmankaikkeudella täytyy olla luoja. 3

Tästä jumalatodistuksesta käytetään nimitystä ensimmäisen syyn todistus tai kosmologinen todistus.

Randallin ja Buchlerin kirjan Philosophy, an Introduction mukaan kosmologinen jumalatodistus voidaan muotoilla seuraavasti:

"Jokaisella tapahtumana täytyy olla jokin syy, on ristiriitaista sanoa, että jokin aiheuttaa itsensä olemassaolon. Mutta saman päättelyn mukaan syy on itse jonkin aikaisemman syyn vaikutus. Tällä syiden ketjulla täytyy olla alku. Täytyy siis olla olemassa ensimmäinen syy, äärimmäinen syy, joka ei ole itse syy, mutta joka aloittaa tapahtumien sarjan. Tämä sarja on luonnon tapahtumien sarja ja syy on jumala." (s. 160).

Toisin sanoen koska maailma on olemassa ja tutkijat sanovat, että sillä on tietty ikä, sillä täytyy olla alku ja luoja (Lee Carter).

Randallin ja Buchlerin esittämää muotoa kutsutaan joskus ensimmäisen syyn todistukseksi ja Lee Carterin esittämää muotoa kosmologiseksi todistukseksi.

Tuomas Akvinolaisella nämä todistukset esiintyivät erillisinä. Arvostelu voidaan esittää yhtenä kokonaisuutena.

Ensimmäinen vastaväite ensimmäisen syyn todistukseen

Todistus sisältää itse asiassa seuraavat väitteet:

Syy voidaan ymmärtää tapahtumaksi, joka aiheuttaa toisen tapahtuman.
Syy voidaan ymmärtää olemassaolon aiheuttajaksi.
Syy voidaan ymmärtää liikkeeseen panijaksi.

Aloitetaan sanan ensimmäisestä merkityksestä.

Todistus sanoo:

Jokaisella tapahtumana täytyy olla syynsä, on ristiriitaista sanoa, että jokin saattaa itsensä olemassa olemaan. Samoin päätellen syy on itse jonkin aikaisemman syyn vaikutus. Nyt tällä ketjulla täytyy olla alku.

Ensiksi voidaan todeta, että kyseessä on ns. kehäpäätelmä, todistettavaa asiaa yritetään käyttää todisteena.

Syyn määritelmästä ei suinkaan seuraa, että kaikella on syynsä, ja vaikka erityisillä tapahtumasarjoilla olisi alku, tästä ei voida suinkaan johtaa väitettä "kaikella on alku".

Jo David Hume osoitti, että väite "kaikella on syynsä" ei ole mikään looginen välttämättömyys vaan lause, jonka totuus on todettava kokemukseen nojautuen.

Kokemus puolestaan ei voi todistaa väitettä koskaan ehdottoman lopullisesti, vaan uudet havainnot voivat vaatia muuttamaan kokemukseen nojaavaa käsitystä.

Edelleen voidaan todeta, ettei ensimmäisen syyn todistus huomioi päättymättömien tai ilman alkua tai loppua olevien tapahtumasarjojen tai olioiden olemassaoloa.

Lee Carter toteaa, että sisäisesti suljetuilla olioilla, esimerkiksi ympyrän kehällä tai pallon pinnalla ei tarvitse olla alkua tai loppua.

Edelleen äärettömillä jonoilla kuten lukujono ei tarvitse olla alkua tai loppua.

Avaruus ja aika voidaan ajatella kumpaankin suuntaan äärettömiksi.

Toisaalta Einsteinin ajattelutavan mukaan avaruus saattaa olla äärellinen mutta suljettu, jolloin sillä ei olisi alkua eikä loppua. Luonnontieteen ajattelutavan mukaan kaikkeus on siis aluton ja loputon.

Jos taas väitetään, että jumala on ilman alkua ja loppua, on ollut aina olemassa, väite, jonka mukaan kaikella on alku, on väärä.

Siis väite, jonka mukaan kaikella on alku, ei kelpaa todistuksen lähtökohdaksi.

Todistus etenee seuraavasti:

Tällä syiden ketjulla täytyy olla ensimmäinen äärimmäinen syy, joka ei ole muiden syiden aiheuttama ja joka on aiheuttanut tapahtumien sarjan alkamisen.

Nyt todistus on jo ristiriidassa alkuosansa kanssa.

Vaikka todistuksen alkuosassa todetaan. että kaikella on syynsä, loppuosassa väitetään röyhkeästi, ettei jumala tällaista syytä tarvitse.

Bertrand Russell kertoo lopullisesti hylänneensä uskon jumalaan luettuaan John Stuart Millin kysymyksen: Jos jumala on luonut kaikkeuden, kuka sitten on luonut jumalan?

Miksi jumala pitäisi jättää syiden sarjan ulkopuolelle? (Mill puolestaan kuuli kysymyksen lapsen suusta. Kysymys tunnettiin jo antiikin aikana.)

Uskovaiset väittävät, ettei tästä ensimmäisestä syystä tiedetä mitään, mutta kuten edellä on todettu, olemassaoloa ei voida väittää määrittelemättä, mitä on olemassa.

Uustomistit (= roomalaiskatolisen kirkon virallinen ideologia) verhoavat ensimmäisen syyn todistuksen tunneperäiseen sanaverhoon väittämällä, että jos äärimmäistä syytä ei olisi olemassa, kaikkeus olisi vain järjetön raaka tosiasia.

Miksi kaikkeus ei voisi olla pelkkä tosiasia?

Järjetön ja raaka se ei voi olla, koska se ei ole. mikään inhimillinen olento.

Tutkimus ei millään tavoin tue väitettä, että kaikkeus olisi jollakin tavalla ihmisen kaltainen.

Toinen vastaväite ensimmäisen syyn todistukseen

Tarkastellaan seuraavaksi ajattelutapaa, jonka mukaan syy tarkoittaa olemassaolon aiheuttajaa.

Todistus olettaa, että kerran oli aika, jolloin mitään ei ollut olemassa, ja koska nyt on jotakin, jotakin on syntynyt tyhjästä.

Fysiikan mukaan tyhjästä ei voi syntyä mitään.

Tästä syystä todistus katsoo, että kaikkeuden on luonut yliluonnollinen olento, joka on aina ollut olemassa.

Ensiksi: ei ole mitään syytä olettaa, että joskus olisi ollut aika, jolloin mitään ei ollut olemassa.

Kaikkein perustavinta laatua olevat fysiikan lait sanovat, ettei ainetta ja energiaa voi luoda tyhjästä eikä hävittää.

Voidaan vain muuttaa niiden olomuotoa tai ainetta ja energiaa toisikseen (Einsteinin käsitteistön mukaan).

Ei ole mitään syytä olettaa, ettei tämä luonnonlaki olisi ollut aina voimassa. Tästä syystä kaikkeuden perustavinta laatua olevia ainesosia ei voida luoda eikä hävittää. Koko luomisen ajatus on fysiikan vastainen.

Tarkastellaan vielä uskovaisten ajatuksen juoksua:

Jos kaikkeus ei ollut aina olemassa, kuinka se sai alkunsa?

Jumala loi sen.

Entä kuinka hän sai alkunsa?

Hän on ollut aina olemassa.

Uskovainen joutuu siis aina palaamaan siihen, että jotain on ollut aina olemassa (jumala). Myös fyysikko myöntää, että jotakin on ollut aina olemassa, nimittäin ainetta ja energiaa. Mutta ei ole mitään mieltä nimittää ainetta ja energiaa jumalaksi.

Jopa Tuomas Akvinolainen myönsi, että kaikkeus on saattanut olla aina olemassa. Hän käsitti "ensimmäisen syyn" hieman toisin.

Toiseksi, vaikka kaikkeus ei olisi aina ollut olemassa, tästä ei voida päätellä, että sen on luonut jumala.

Joku voisi väittää, että kaikkeus on syntynyt itsestään tai että sen on luonut joulupukki.

Luomiskertomuksen ajatus on itse asiassa lapsellinen; joskus lapset kuvittelevat, että joet ovat ihmisten kaivamia, ja luomiskertomukset ovat samaa luokkaa: alkukantaisten ihmisten sepustuksia.

Luomiskertomuksia on sivumennen sanoen esiintynyt lähes kaikissa uskonnoissa, Raamatun luomiskertomuksen juutalaiset lienevät oppineet muinaisesta Babyloniasta.

Vaikka harvat kristityt enää pitävät kiinni Raamatun luomiskertomuksesta, sana "luominen" on haluttu säilyttää uskonnossa, ja näin myös ensimmäisen syyn todistusta, jonka avulla "luomista" todistetaan, yritetään pitää hengissä.

Jotkut väittävät, että tutkijat ovat määrittäneet maailman ja ehkä koko kaikkeuden iän. He väittävät, että koska kaikkeudella on määrätty ikä, sen on täytynyt syntyä tyhjästä.

Kaikkeuden kehitykäsityksiä on useita. Oikeastaan on väärin puhua kaikkeuden kehityksestä, koska tunnemme vain suppean osan kaikkeutta, ns. metagalaksin eli kaukoputkillamme ja radioteleskoopeillamme havaittavan osan kaikkeutta. Ei ole tietoa, onko muita metagalakseja, ja jos on, kuinka paljon. "Kaikkeuksia" tai oikeammin metagalakseja voi olla jopa ääretön määrä.

Nykyään on muodissa ns. "suuren pamauksen teoria", jonka mukaan metagalaksimme olisi kauan sitten ollut tiivis ainepallo, joka on sitten räjähtänyt. Räjähdyksessä syntyivät yksinkertaisimmat alkuaineet, pääasiassa syntyi vetyä, josta vähitellen muodostui tähtiä, planeettoja ja galakseja (Linnunrata on meidän galaksimme). Nämä räjähdyksen tuotteet leviävät edelleen kasvavalla nopeudella kaikkialle avaruuteen.

Apotti Lemaitre, jota pidetään "suuren pamauksen teorian" isänä, tulkitsi tietysti "alkuräjähdystä" kristillisesti kaiken alkuna ja jumalan luomistekona.

Kristillisissä maissa ei ole juuri paljon vaivauduttu vastustamaan tätä omituista käsitystä. Siitä, ettei metagalaksimme historiaa täsmällisesti tunneta alkupallosta taaksepäin, ei suinkaan seuraa siitä, että sen historia loppuisi alkupalloon.

Itse asiassa on esitetty suuri joukko oletuksia tapahtumista ennen alkupalloa. Lee Carter sanoo, että ennen räjähdystä aine kutistui alkupalloksi. Isaac Asimov arvailee eräässä teoksessaan, että alkupallo oli jättiläismäiseksi kehittynyt musta aukko. Miksei alkupallon voisi ajatella olleen ennen räjähdystään ikuisesti alkupallona ja kehittyneen sisäisesti kohti räjähdystä, joka jakaa ikuisuuden kahtia.

On syytä korostaa, ettämuitakin on muitakin, mm. pysyvän tilan teoria ja sykkivän metagalaksin teoria. Eräs mielikuvituksellisimmista väittää, että kaksi alkeishiukkasta putosi äärettömän kaukaa toisiaan kohti, ja kun törmäysenergia muuttui massaksi. syntyi metagalaksimme.

Edelleen on syytä korostaa, että kaikkeudesta emme tiedä mitään. Se, mistä tiedämme, on asuttamamme osa kaikkeutta, oma metagalaksimme. Kaukoputkemme ja radioteleskooppimme eivät näytä sen ulkopuolelle.

Alkupallossa ei voinut esiintyä alkuaineita. Alkuaineita ei esiinny ns. mustassa aukossakaan, sikäli kuin sellaisia on olemassa, sillä aine on puristunut niin tiiviiksi, että on mahdoton sanoa, missä muodossa se esiintyy, ehkä alkeishiukkasina, ehkä kvarkkeina, ehkä vieläkin pienempinä hiukkasina.

Radioaktiiviset aineet hajoavat vakionopeudella ja tarjoavat luonnollisen kellon, mutta alkupallossa luonnollinen kellomme oli pysähtynyt.

Räjähdyksessä se näytti nollaa, ja voidaan sanoa, että meidän metagalaksimme aineen aika alkoi alkuräjähdyksessä.

Muiden metagalaksien kellot saattavat käydä täysin toisenlaista aikaa.

Säiekäsityksen mukaan alkupallo muodostui säikeistä, joilla oli ulottuvuuksia.

Kolmas vastaväite ensimmäisen syyn todistukseen

Tarkastellaan seuraavaksi ajattelutapaa, jonka mukaan syy tarkoittaa liikkeeseen panijaa.

Tässä todistuksen muodossa ajatellaan, että aineen luonnollinen olotila olisi lepo ja että kaikkeuden olisi pannut käyntiin "ensimmäinen liikuttaja" eli "ensimmäinen syy".

Tämä on fysiikan vastaista ajattelua. Me tiedämme, ettei aineen luonnollinen olotila ole lepo vaan liike. Itse asiassa käsitteet "lepo" ja "liike" ovat molemmat suhteellisia, koska jokin voi olla levossa tai liikkeessä vain jonkin toisen suhteen.

Joku voi esimerkiksi nukkua matkustaessaan suihkukoneessa. Hän on levossa lentokoneen suhteen mutta liikkeessä Maan suhteen.

Hän voi nukkua omassa vuoteessaan. Silloin hän on levossa Maan suhteen, mutta Maa pyörii akselinsa ympäri, kiertää Auringon ympäri ja Aurinko kiertää Linnunradan ympäri ja Linnunrata on osa hajoavaa metagalaksia...

Lepo on itse asiassa erikoinen liikkeen muoto, jossa kaksi tai useampia olioita on liitetty toisiinsa (tavallisesti kitkan avulla).

Kaikki molekyylit ovat jatkuvasti liikkeessä toistensa suhteen (paitsi absoluuttisessa nollapisteessä -273,15 ^o C, mitä lämpötilaa on käytännössä mahdoton saavuttaa). Elektronit atomeissa ja molekyyleissä ovat jatkuvassa liikkeessä. Atomipommi osoittaa kouriintuntuvalla tavalla, ettei aine suinkaan ole pelkkää lepoa.

Neljäs vastaväite ensimmäisen syyn todistukseen

Edellä tarkastelut on suoritettu pääasiassa ns. kolmiulotteisessa avaruudessa, jossa aika on absoluuttinen. Kuitenkin eri suhteellisuusteorioiden mukaan aika ei ole absoluuttinen, vaan ajan kulumisnopeus riippuu kappaleen fysikaalisesta olotilasta.

Oletetaan, että meillä on kaksi tarkasti samaa aikaa käyvää kelloa. Toinen asetetaan rakettiin, joka lähetetään kiertämään esim. Maata, toinen jätetään Maan pinnalle. Suhteellisuusteorioiden mukaan Maata kiertävällä radalla oleva kello käy hitaammin, koska se liikkuu nopeammin. Jos raketin nopeus lähestyisi valon nopeutta, kello alkaisi pysähtyä.

Toisaalta aika kuluu hitaammin myös voimakkaassa painovoimakentässä. Jollakin Maata paljon suuremmalla planeetalla aika saattaa kulua hieman hitaammin kuin Maassa, koska painovoimakenttä on suurempi.

Tämä merkitsee, etteivät kaikkeuden eri osat suinkaan ole samanikäisiä. Kuinka ne voisivatkaan olla, kun aika riippuu fysikaalisista olosuhteista. Vaikka metagalaksimme aika olisi lähtenyt käyntiin suuressa pamauksessa, kaikkeuden eri osat olisivat nyt eri-ikäisiä, ja määrätystä kaikkeuden tai edes metagalaksimme iästä puhuminen olisi mieletöntä.

Lopuksi on syytä huomauttaa, että aikaa on olemassa vain aineeseen liittyneenä. Kellon osoittimet liikkuvat avaruudessa. Atomikello mittaa radioaktiivisten hiukkasten lukumäärää. Me tunnemme ajan kemiallisista reaktioista elimistössämme. Vaikka kuvittelisimme täysin tyhjän tilan, tuntisimme ajan kuluvan, mutta vain siitä syystä, että me olemme aineellisia tarkkailijoita ja me olemme ainetta, jossa aika voi olla olemassa.

On siis mieletöntä sanoa, että kerran olisi ollut aika, jolloin kaikkeutta ei ollut olemassa. Jos ei ole kaikkeutta, ei ole aikaakaan.

Katolinen, ns. uustomistinen jumaluusoppi (uustomistinen Tuomas Akvinolaisen mukaan) on kehittänyt kokonaisen kirjallisuuden kosmologisen todistuksen ympärille. Asiasta kiinnostuneet voivat tietysti tutkia sitä esim. kirjallisuusluettelossa mainittujen teosten avulla. Suomen olosuhteita silmällä pitäen kosmologisen todistuksen edellä olevaa laajempi tarkastelu ei liene ainakaan toistaiseksi aiheellista.

Luonnon järjestyksen todistus

30 % suomalaisista uskoo, että jumala on olemassa, koska joku ohjaa luonnon järjestystä.

Tästä jumalatodistuksesta käytetään nimitystä luonnon järjestyksen todistus eli teleologinen todistus, ja todistuksesta esiintyy suuri määrä erilaisia muunnelmia.

Luonnon järjestyksen todistus on erittäin suosittu erilaisissa hartauspuheissa ja saarnoissa, ja on oikeastaan kummallista, että se häviää mielipidetutkimuksissa parille muulle jumalatodistukselle kannatuksen suhteen.

Buchlerin ja Randallin em. teoksen mukaan

Luonnon järjestyksen todistuksen ensimmäinen muoto (a)

voidaan esittää seuraavasti:

"Luonto on järjestetty. Planeetat kiertävät säännöllisiä ratojaan, kasvit kasvavat tasaisesti monimutkaisiksi rakenteiksi, vuodenajat seuraavat säännöllisesti toisiaan. Kaikki tapahtuu mallin mukaan, kaikkea hallitsee laki. Nyt tämä valtava järjestys ei ole voinut syntyä itsestään, eikä se ole syntynyt sattumalta. Täytyy olla olemassa älyllinen olento, joka on järjestänyt sen. Mallin tai rakenteen olemassaolo edellyttää suunnittelijaa tai arkkitehtia, joka on tarkoituksella luonut sen "(s. 161)

Ensimmäinen vastaväite luonnon järjestyksen todistukselle a

Aluksi on syytä tutkia, miten ihminen oppi käsittämään malleja, rakenteita tai järjestyksiä.

Tärkein aistinelimemme on epäilemättä silmä. Silmän linssi aiheuttaa verkkokalvolle kuvan. Kuva puolestaan ärsyttää eri verkkokalvon kohtia, ja valon aiheuttama ärsytys siirtyy sähköimpulsseina aivoihimme. Jotta kuva verkkokalvolla olisi tarkka, aivojen on ohjattava silmälihaksiamme.

Ennen kuin opimme selvästi näkemään, aivojemme on opittava ohjaamaan silmiämme. Tärkeää osaa tässä oppimisessa näyttelee lihaksistonne, joka antaa meille vaikutelman avaruudesta. Monimutkaisesta kemiallisesta informaatiosta muodostuu aivoissamme todellisuuskäsitys.

Aivojen osuutta näkemisessä valaisee seuraava esimerkki. Henkilölle annetaan silmälasit, jotka vääristävät kuvan todellisuudesta. Jonkin ajan kuluttua hän oppii toimimaan näiden lasien kanssa tehokkaasti ja väittää, että kaikki näyttää normaalilla.

Kun lasit poistetaan, kaikki näyttää taas vääristyneeltä, ja henkilön on opeteltava uudestaan kävelemään, syömään, pukeutumaan jne. Tällaiset silmälasit voivat jopa kääntää maailman ylösalaisin. Vähitellen niiden käyttäjä oppii näkemään maailman oikein päin.

Uskovaisten kielenkäytön väljyyden takia sanoja malli, kaavio ja rakenne on käytetty samanmerkityksisinä (synonyymeinä), vaikka tarkasti ottaen näillä sanoilla on hieman eri merkitys.

Oletetaan, että on olemassa jonkinlainen aineellinen kaikkeus ja että siinä esiintyy jonkinlaista järjestystä ja toimintaa, vaikka havaintomme siitä eivät olekaan täysin oikeita.

Tietysti aistiemme rajoittuneisuus sallii meidän havaita vain osan siitä. Silmämme aistivat vain kapean kaistan sähkömagneettisia aaltoja. Korvamme aistivat vielä kapeamman kaistan fysikaalisia värähdyksiä. Tuntoaistimme aistii vain häviävän pienen osan painevaihteluista.

On siis suuri määrä alueita ja asioita, joita emme havaitse suoraan aisteillamme. Mutta koska joka tapauksessa havaitsemme jotain, hermojärjestelmämme alkaa muodostaa kaavioita, jotka perustuvat ärsykkeissä esiintyviin kaavioihin.

Todellisuus on erilainen kuin hermojärjestelmämme muodostamat kaaviot. Meidän käsityksemme muodosta, väristä, suhteista jne. muistuttavat varsin vähän niitä elektronien muodostelmia, joiden laitteemme kertovat aiheuttavan aistimuksemme.

Todellisuuden ja aistimustemme eroa voidaan havainnollistaa vaikkapa tarkastelemalla syntymästään saakka sokeaa, joka saatetaan näkeväksi leikkauksen avulla. Kuvat, jotka hän vähitellen oppii havaitsemaan, ovat varmasti täysin erilaisia kuin hän oli kuvitellut.

Kun kykenemme muodostamaan kaavioita, joita kutsumme aistimuksiksi, olemme valmiita aloittamaan kaavioiden muodostamisen. Vasta nyt opimme tajuamaan avaruuden täynnä esineitä. Me jatkamme abstraktiota muodostamalla järjestyksen järjestyksiä jne., kunnes lopulta päädymme siihen, mitä tiedämme ympäristöstämme.

Tätä havaitsemisen järjestelmää voidaan verrata lukemiseen: Ensin opimme yksittäiset kirjaimet, sitten muodostamme niistä sanoja, sitten lauseita, sitten kappaleita, sitten lukuja, sitten kirjoja.

On tärkeää huomata järjestysten suhteellisuus. Jos olisimme sokeita, voisimme nähdä radioaaltoja tai kuulisimme, mitä koira kuulee, käsityksemme todellisuudesta ja kaaviomme siitä olisivat toisenlaiset.

Vaikka tarkastellaan henkilöitä, joilla on samat aistit, kaaviot vaihtelevat henkilöstä toiseen. Mielisairas jäsentää todellisuutta eri tavoin kuin yleensä tehdään, ja eri yhteisöissä käsitykset ovat erilaisia. Jopa saman yhteeisön sisällä eri yksilöt kokevat todellisuuden eri tavoin.

Voimme tarkastella esim. shakkilaudan ruudukkoa eri tavoin. Ensin ehkä näemme siinä yhdensuuntaisia viivoja, näitä vastaan kohtisuoria viivoja ja pieniä ruutuja. Mutta jos haluamme, voimme nähdä siinä suurempia neliöitä, ristejä, suorakulmioita jne.

1,2,3 on eräs järjestys, 2,4,6 on eräs toinen ja 4,2,3 on kolmas. Kaikki ovat järjestyksiä, mutta kaksi ensimmäistä ovat meille ihmisille helpoimmin käsitettäviä.

Puhuessamme järjestyksestä tarkoitamme usein olioiden välisiä suhteita. Huonekalut ovat mielestämme järjestyksessä, kun ne ovat tavanomaisilla paikoillaan. Juhlien jälkeen ne saattavat olla mielestämme epäjärjestyksessä. Mutta niiden välillä vallitsevat edelleen jotkin suhteet. Suhteet ovat nyt vain monimutkaisemmat.

Voimme nyt päätellä, että koska kaikki oliot ovat jonkinlaisissa suhteissa toisiin olioihin, sellaista kuin epäjärjestystä ei ole ankarassa mielessä olemassakaan.

Tohtori Pertti Lindfors on jo kauan tutkinut suhteellisen yksinkertaisuuden periaatetta. Sikäli kuin käsitykset voidaan asettaa yksinkertaisuusjärjestykseen, kilpailevista kilpailevista käsityksistä on viisasta valita yksinkertaisin, jos käsitykset ovat muuten tasaveroisia. (Yksinkertaisuuden mitasta lienee edelleen erimileisyyttä.)

Pyrkimyksen yksinkertaisiin käsityksiin jumaluusoppineet näyttävät kuitenkin sotkevan luonnossa muka vallitsevaan yksinkertaiseen järjestykseen. Vaikkaihminen pyrkii mahdollisimman yksinkertaisiin käsityksiin, tästä ei suinkaan väitä, että luonto olisi yksinkertaisin mahdollinen.

Voidaan aivan ristiriidattomasti kuvitella metagalakseja, joissa vallitsevat säännönmukaisuudet olisivat yksinkertaisempia kuin meidän metagalaksissamme vallitsevat, ja voidaan aivan ristiriidattomasti kuvitella metagalakseja, joissa vallitsevat luonnonlait olisivat monimutkaisempia kuin meidän metagalaksissamme vallitsevat.

Eräät ovat väittäneetkin, että eri metagalakseissa todella vallitsevat erilaiset luonnonlait. Mitään perusteluja tällaisille väitteille ei ole voitu toistaiseksi esittää.

Käytännössä ihminen joutuu sekavan tosiasioiden paljouden eteen. Tehtävämme on palauttaa tämä erittäin mutkikas järjestys yksinkertaisempaan, helpommin käsitettävään järjestykseen, jotta voisimme tehdä tarpeellisia tosiasioita koskevia päätelmiä.

Tehtävänä on järjestää tosiasiat henkisiksi kaavioiksi, joilla on meille enemmän merkitystä kuin havainnoillamme. Kaavioitamme ei esiinny luonnossa, ne ovat olemassa vain päässämme. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteivät kaaviot olisi todellisuuden tuotetta aivoissamme aivan aineellisen todellisuuskäsityksen mukaisesti.

Niin sanottu luonnonlaki on todellisuudessa inhimillinen yleistys luonnosta.

Luonnon järjestyksen todistus sanoo, että planeetat liikkuvat säännöllisinä radoillaan, vilja kasvaa tasaisesti monimutkaisiksi rakenteiksi, vuodenajat seuraavat toisiaan järjestyksessä. Kaikki noudattaa kaaviota, on lainalaista.

Mutta jos tarkastelemme luontoa toisesta näkökulmasta, havaitsemme, että epäjärjestystä esiintyy sielläkin, missä luultiin olevan järjestystä. Vaikka lämpötilat tietyllä alueella vaihtelevat keskimäärin vuodenaikojen mukaan, yksityisen päivän lämpötila voi täysin poiketa ajankohdan normaalilämmöstä. Vaikka on monia säännöllisiä tähtitietieteen tapahtumasarjoja, on monia epäsäännöllisiäkin.

Alkukantaisen ihmisen mielestä luonnossa ei ollut mitään järjestystä. Hänen todellisuuskäsityksensä oli kuin lapsen, täynnä odottamattomia tapahtumia. Lapselta kuluu vuosia, ennen kuin hän oppii näkemään maailman nykyisen tietämyksen silmälasien läpi. Ja ilman opettajia ihmiseltä vei miljoonia vuosia, ennen kuin hän pystyi käsittämään yllä mainitut järjestykset.

Tiedämme. että ihminen osasi kävellä jaloillaan tuhansia vuosia ennen kuin hän ymmärsi kitkan ja tulen välisen yhteyden. Kului taas tuhansia vuosia ennen kuin hän oppi ymmärtämään siemenen, vuodenaikojen ja kasvien välisen suhteen. Ja edelleenkään emme tiedä täsmälleen, mitä siemenelle tapahtuu sen jälkeen, kun se on kylvetty. Voimme vain laskea todennäköisyyksiä itämiselle, suuruudelle, lehtien sijainnille, kukkien määrälle jne.

Itse asiassa ei olla ollenkaan varmoja siitä, kuinka planeetat tarkasti ottaen liikkuvat radoillaan. Ns. Merkuriuksen periheliliikettä eri suhteellisuusteoriat ovat selittäneet eri tavoin.

Todistuksessa sanotaan, että vuodenajat seuraavat toisiaan järjestyksessä. Olemme todenneet, että uskovaiset tarkoittavat järjestyksellä helposti käsitettäviä suhteita. Tässä mielessä väite, että vuodenajat seuraisivat toisiaan järjestyksessä, voidaan asettaa kyseenalaiseksi.

Maan akseli on kallistunut kaksikymmentäkolme ja puoli astetta Maan kiertoradan suhteen. Kiertorata Auringon ympäri ei ole ympyrä vaan ellipsi. Maa on paljon lähempänä Aurinkoa Pohjolan talven kuin Etelän kevään aikaan. Kiintotähtien suhteen Maa tekee täyden kierroksen 23 tunnissa 56 minuutissa ja 4,095 sekunnissa. Auringon suhteen se pyörii kuusi sekuntia nopeammin. Kiertäessään Auringon ympäri Maa tekee 365,2422 pyörähdystä Auringon suhteen.

Kalenterimme on mutkikas, koska joka neljäs vuosi on pidettävä ylijääneen päivän takia karkausvuosi. Pohjoisella pallonpuoliskolla vuodenajat ovat eri pituiset kuin eteläisellä, pohjoisnavalla on käytännöllisesti katsoen aina talvi ja päiväntasaajalla aina kesä.

Yllä kerrottua voitaisiin jatkaa pitkälti. On kuitenkin ilmeistä, ettei planeettojen liikkeiden ja vuodenaikojen selostaminen ole mitenkään erityisen lyhyt ja yksinkertainen asia.

Ei ole ihme, että kesti miljoonia vuosia ennen kuin ihminen pääsi niistä selville. Mainittakoon, että kristityt vastustivat selville saatujen tietojen levittämistä, mm. Giordano Bruno poltettiin vuonna 1600 roviolla Roomassa Campo di Fiori -nimisellä torilla ja Galileo Galilei vietti viimeiset päivänsä kotiarestissa.

Vuodenaikojen vaihtelut näyttävät seuraavan toisiaan järjestyksessä, koska olemme oppineet elämään nykyaikaisten kalenterien kanssa. Australian alkuasukkaasta kevät saattaa olla yhtä hämmästyttävä joka vuosi.

Palauttakaamme mieliin psykologien laajasti käyttämä mustetahratesti. Testi sanoo, että ihminen heijastaa omaa persoonallisuuttaan muodottomiin läikkiin. Ihminen näkee musteläikissä sitä, mitä hänen mielessään liikkuu. Jos hän on nälkäinen, mustetahra voi näyttää paistilta, jos hän on vihainen, se saattaa näyttää aseelta.

Ihminen menettelee täsmälleen samalla tavalla nähdessään "järjestystä" luonnon tapahtumissa. Hänen havaitsemansa kaavio on jotain, jota hän on luonut tosiasioista. Ainoa "järki", jonka hän näkee luonnossa, on hänen omansa.

Tuskin voidaan väittää vastaan, jos sanomme, että käsityksemme siitä. mitä luonnon säännönmukaisuudet ovat, ovat muuttuneet vuosien kuluessa. Ja jos näin on, emme voi tietää, mitkä ovat "todelliset" säänönmukaisuudet. Kaikki, mitä tiedämme, on meidän nykyinen käsityksemme näistä säännönmukaisuuksista.

Ainoat säännönmukaisuudett, joista meillä on tietoa, ovat ne, jotka olemme jo keksineet. Me ajattelemme tuntemiemme säännönmukaisuuksien todella vallitsevan luonnossa, koska me heijastamme ne sinne samalla tavalla kuin me katsomme pilven olevan taivaalla, vaikka kuva pilvestä on kaavio aivoissamme. aineellisen todellisuuskäsityksen mukaan taivaalla on tietysti jotain, jonka aiheuttama kuva pilvestä aivoissamme on, mutta tuo todellinen vesimolekyylien muodostelma ilmassa on tietysti jotain muuta kuin se, mitä me taivaalla näemme.

Olemme päätyneet siihen johtopäätökseen, ettei ole järjestystä tai epäjärjestystä, on vain erilaisia järjestyksiä.

Jotkut järjestykset ovat ihmisille helpompia käsittää kuin jotkut toiset.

Edelleen joillakin käsityksillä on suurempi suhteellinen yksinkertaisuus kuin joillakin toisilla. Kaikkeudesta emme voi väittää, että se olisi erityisen helposti käsitettävissä. Esimerkiksi ns. suhteellisuuskäsityksiä ymmärtävät tällä hetkellä varsin harvat kansalaiset, ja on mahdollista, että oikeaa käsitystä ei tällä hetkellä ymmärrä tällä alueella kukaan.

Olemme todenneet, ettei jumaluusopillisten todistusten perusolettamusten joukko ole nykyisen todellisuuskäsityksen mukainen. Luonnon järjestyksestä tai epäjärjestyksestä puhuminen ei ole mielekästä. Oli luonto millainen tahansa, siinä vallitsee jonkinlaisen järjestys, ja koska kaikenlaisille järjestyksille pitäisi todistuksen mukaan olettaa luoja, tämä oletus ei selittäisi mitään. Voidaan myös todeta, ettei järjestyksen olemassaolosta muutoinkaan voida päätellä alkuunpanijan olemassaoloa (vrt. esimerkki, jonka mukaan lapset kuvittelevat, että ihmiset ovat kaivaneet joet).

Toinen vastaväite luonnon järjestyksen todistukselle a

Säännönmukaisuudetsta saisi oikeastaan puhua vain silloin, kun se ennustaisi tulevaisuuden tapahtumia ehdottoman tarkasti. Kuitenkin tutkijat puhuvat säännönmukaisuudetn varmuuden asteesta. säännönmukaisuudett voidaan muotoilla vain menneisyyden tietojen perusteella.

Koska emme voi tietää, aiheuttaako joku tulevaisuuden havainto säännönmukaisuuden korjaamisen, emme voi koskaan väittää, että säännönmukaisuuden varmuuden aste olisi 100 %. Aikoinaan pidettiin varmana, että Maa on pannukakku ja että Aurinko kiertää Maan ympäri. Alkuaineiksi kuviteltiin esimerkiksi ilmaa, maata, tulta ja vettä. Uudet tiedot pakottivat lopulta (kristittyjen vastustuksesta huolimatta) muutamaan näitä käsityksiä.

Ajattelemattomat ihmiset ovat kaikkina aikoina kuvitelleet, että heillä on hallussaan lopullinen ja ehdoton totuus. Meidän aikamme ihmiset eivät ole poikkeus.

Aivan kuten me hymyilemme menneisyyden ihmisten todellisuuskäsityksille, tulevaisuuden ihmiset saattavat hymyillä meidän todellisuuskäsityksillemme. Tämä ei merkitse sitä, ettei käytännön tarpeita vastaava karkeistus olisi ihmisen tiedostettavissa.

Vaikka käsityksemme varmasti on päässyt jo suhteellisen lähelle käytännön tarpeiden kannalta tyydyttävää totuutta esimerkiksi luonnosta, käsityksissämme saattaa kuitenkin esiintyä virheellisyyksiä ja aukkoja, joita tulevat sukupolvet hämmästelevät.

Luultavasti suurimmat aukot ovat käsityksissä ihmisestä ja yhteiskunnasta. On myös luultavaa, ettei kaikkia aukkoja koskaan täytetä, ja ettei niitä ole tarpeenkaan täyttää.

Voimme olla lähes varmoja siitä, että Aurinko nousee huomenna, koska se on aina noussut, mutta emme voi olla siitä ehdottoman varmoja. Tunnemme koko joukon asioita, jotka voisivat muuttaa tilanteen. Maahan tai Aurinkoon voisi osua jättiläismäinen meteoriitti tai pyrstötähti. Aurinko saattaisi räjähtää tai palaa loppuun kuten tähdet usein tekevät. Maa saattaisi räjähtää vetyräjähdyksessä jne. Sama periaate sopii muihinkin yleistyksiin.

Näin ollen mikään todellisuuskäsitys ei ole ehdottoman varma ja tutkijat eivät ole suinkaan keksineet "jumalan ikuisia lakeja". Emme voi käyttää todisteena luonnon lainmukaisuudesta sellaisia "luonnonlakeja", jotka muuttuvat tutkimuksen edistyessä.

Tietysti koko ajatteluamme ohjaa se käsitys, että kaikkeus on säännönmukainen, ts. periaatteessa kuvattavissa säännönmukaisilla malleilla, vaikka epätarkkuusperiaate yms. seikat asettaisivat tälle käytännössä voittamattomia vaikeuksia.

Säännönmukaisuus on kuitenkin itse kokeellisen tutkimuksen tuote ja altis tulevaisuuden havaintojen aiheuttamille muutoksille. Koska emme ehdottoman varmasti tiedä, onko luonto säännönmukainen, emme voi vedota säännönmukaisuuteen todistuksissamme.

Todettakoon lopuksi tässä yhteydessä, että joskus uskovaiset vetoavat jumalatodisteluissaan luonnon "epäjärjestykseen". Tässä yhteydessä ei ole tilaa ryhtyä tarkastelemaan noita todisteluja, mutta kuten uskovaisten tekniikasta näkyy, melkein mikä tahansa tunneperäisesti vaikuttava näyttää kelpaavan uskon pohjaksi.

Kolmas vastaväite luonnon järjestyksen todistukselle a

Luonnon järjestyksen todistus sanoo, että planeetat liikkuvat säännöllisillä radoillaan, vilja kasvaa tasaisesti monimutkaisiksi rakenteiksi, vuodenajat seuraavat toisiaan järjestyksessä. Kaikki on säännönmukaista. Mutta kun sanomme, että kaikki on säännönmukaista, kyseessä on, kuten edellä totesimme, meidän itse luomamme yleistys.

Kun sanomme, että negatiiviset hiukkaset hylkivät toisiaan elektronien työntövoiman vuoksi, sanomme suurin piirtein saman asian kuin sanoessamme, että poika joutuu vaikeuksiin, koska hän on paha.

Toisaalta kutsumme häntä pahaksi, koska hän joutuu vaikeuksiin. Emme itse asiassa sano muuta kuin että elektronit hylkivät toisiaan koska elektronit hylkivät toisiaan ja poika joutuu vaikeuksiin koska poika joutuu vaikeuksiin. (Vrt. Platonin virheellinen käsitys mielikuvista eli ideoista.)

On eräs inhimillisen ajattelun onnettomuuksia, että hän kuvaa tapahtuman, antaa kuvaukselle nimen ja sitten hän tuntee että hän tietää kaiken tapahtuman "sisäisestä syystä".

Kuitenkin pitäisi olla selvää, että jos kirjoitan kuvauksen jalkapallopelistä sanomalehteen, tämä kuvaus ei ole jalkapallopelin syy.

Vastaavasti säännönmukaisuudet ovat kuvauksia siitä, mitä olemme havainneet. Sellaiset kuvaukset eivät kykene valvomaan sitä, mitä havaitsemme (paitsi tietyssä psykologisessa mielessä). Väite, että kaikki on säännönmukaisuuksien alaista, on siis kokeellinen yleistys, jonka totuus ei ole sataprosenttinen.

Neljäs vastaväite luonnon järjestyksen todistukselle a

Olemme aikaisemmin todenneet, että kaaviot tai säännönmukaisuudet ovat meidän käsityksiämme luonnosta ja että luonto eroaa meidän malleistamme.

Vaikka meidän mallimme pystyisivät ennustamaan luonnon tapahtumia ehdottoman tarkastikin, tutkimuksen (induktiivisesti) yleistävän luonteen vuoksi emme voisi kuitenkaan koskaan ehdottoman varmasti tietää, että mallimme ovat oikeita, koska meillä ei ole mitään keinoa, jolla voisimme täysin luotettavasti verrata mallejamme luontoon.

Emme siis koskaan voi tietää, olemmeko keksineet kaikki säännönmukaisuudet. Tällä hetkellä sen sijaan tiedämme varmasti, että emme ole keksineet vielä kaikkia luonnon säännönmukaisuuksia, koska esimerkiksi fysiikasta, kosmologiasta ja lääketieteestä tiedämme suuren joukon ratkaisemattomia ongelmia.

Koska kuitenkin on tapana puhua säännönmukaisuuksista ja käytäntöä on vaikea muuttaa yhtäkkiä, on tarpeen selvittää, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan säännönmukaisuuksista.

On helpompaa sanoa, että katselen pilveä kuin että katselen jotakin päässäni olevaa, joka kuvaa jotakin luonnossa esiintyvää, jota kutsun pilveksi. On helpompaa sanoa, että matemaattinen ongelma sivulla kolme on vaikea kuin että merkit sivulla kolme synnyttävät päässäni tapahtumasarjan, jota minun on vaikeaa käsitellä toivomallani tavalla.

Samasta syystä tutkimuksenharjoittajat ovat kehittäneet tavan puhua säännönmukaisuuksista ikään kuin nämä säännönmukaisuudet esiintyisivät luonnossa, mutta useimmat heistä toki käsittävät että he käyttävät totuttua kieltä.

Maallikot tulkitsevat tämän puhe tavan kirjaimellisesti ja käsittävät sen väärin. He luulevat, että säännönmukaisuudet ovat jotakin luonnossa esiintyvää ja että joku ihmisen kaltainen on keksinyt ne ja pannut ne luontoon. Loppuosassa tätä aineistoa puhutaan kyllä säännönmukaisuuksista, mutta lukijan on itse ymmärrettävä, että puhe on

Inhimillisestä ennustus- ja selitysjärjestelmistä, inhimillisistä käsitteistä

Olemme nähneet, että jokainen lause luonnon järjestyksen todistuksessa a on virheellinen. Olemme nähneet, ettei luonto ole erityisen hyvin "järjestetty", etteivät "säännönmukaisuudet" ole ikuisia vaan kehittyvät inhimillisen tutkimuksen mukana ja etteivät säännönmukaisuudet "hallitse" mitään. Jatkamme tarkastelua hieman eri näkökulmasta.

"Tutkimus on perättäisten likiarvojen menetelmä, jatkuvaa kehitystä kohti sekä laajempia että yksityiskohtaisempaa kuvauksia ja yleistyksiä."

Kun todellisuustutkimus on kehittynyt, luonnon kuvaamiseen tarvittavien käsitteiden määrä on laskenut kohti harvempia ja yksinkertaisempaa.

Vähitellen useita lähisukuisia säännönmukaisuuksia on voitu yhdistää yhdeksi. Esimerkiksi lämpöopissa esiintyi aikaisemmin suuri joukko säännönmukaisuuksia lämmön siirtymisestä, leviämisestä jne.

Kaikki on voitu palauttaa yhteen selitykseen, molekyylien ns. lämpöliikkeeseen. Kaikki aikoinaan selittämättömät sähköiset ilmiöt on voitu nyttemmin selittää elektronien työntövoiman avulla. Suuri joukko fysiikan periaatteita voidaan nykyään selittää atomien avulla. Elävän aineen ominaisuuksia voidaan puolestaan selittää solun avulla.

Einstein pyrki selittämään painovoimaa, sähkömagnetismia, valoa jne. yhden periaatteen avulla. Hän kuoli ennen kuin onnistui, mutta voi olla, että Einsteinin unelma joskus toteutuu. Monet tutkijat tekevät kovasti työtä toteuttaakseen sen.

Jotkut puolestaan väittävät, että säännönmukaisuudet ovat liian monimutkaisia esiintyäkseen sattumalta. He sanovat, että kaikkeuden päätyminen nykyiseen tilaan sattumalta olisi ollut käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Vertauksena käytetään usein kellon syntymistä sattumalta metallipisarasta.

Ensiksi voidaan todeta, että nykyinen tietomme säännönmukaisuuksista ei ole lopullista. Voi vielä löytyä uusia säännönmukaisuuksia, jotka selittävät suuren joukon entisiä, ja väite, että säännönmukaisuudet ovat monimutkaisia, voi ajan oloon kumoutua.

Toiseksi voidaan todeta, että monimutkaisuus on monimutkaisuutta ainoastaan meidän inhimillisen käsityskykymme ymmärrettävän rajoittuneisuuden näkökulmasta.

Kolmanneksi voidaan todeta, että olisi luonto millainen tahansa, joku voisi väittää, että sen joutuminen nykyiseen tilaan on äärimmäisen epätodennäköistä. Heittäkää noppaa vaikkapa sata kertaa ja merkitkää tulossarja muistiin. Tulos on äärimmäisen epätodennäköinen. Ette koskaan tule saamaan samaa tulosta eikä kukaan muukaan vaikka nopanheiton harrastus huomattavastikin lisääntyisi. Kuitenkin tulos on kaikessa monimutkaisuudessaan yhtä todennäköinen kuin minkä vastaavan heittosarjan tulos tahansa. Jokin tuloshan heitoista tulee, jos noppa toimii. Vastaväite on siis seuraava. Jonkinlainenhan luonnon täytyy olla.

Jotkut väittävät, että säännönmukaisuudet ovat liian yksinkertaisia esiintyäkseen sattumalta, jotkut että ne ovat liian monimutkaisia esiintyäkseen sattumalta. Tästä näemme, että uskon puolustukseksi kelpaa mikä tahansa tunneperäisesti vaikuttava väite.

Viides vastaväite luonnon järjestyksen todistukseen a

Tarkastellaan luonnon järjestyksen todistusta hieman uudesta näkökulmasta muotoilemalla sitä hieman lisää.

Koko todistus perustuu samankaltaisuuteen luonnon ja ihmisen aikaansaannosten välillä. Sanotaan, että jos näemme rakennuksen tai koneen, josta havaitaan, että sillä on jokin tarkoitus, voimme päätellä, että sen on rakentanut inhimillinen olento. Tarkastellessamme luontoa havaitsemme järkeä, järjestystä ja tarkoituksenmukaisuutta. Tästä syystä uskovaiset päättelevät, että luonnon on järjestänyt ihmisen kaltainen olento.
Samankaltaisuudet eivät yleensä kelpaa todisteeksi, ja joku viisas on sanonut, että kaikki samankaltaisuudet ovat horjuvia.

Yhtä hyvin voimme vetää samankaltaisuuden luonnon ja kasvavan kasvin tai luonnon ja eläimen vaistojen välille kuin luonnon ja järjen välille tai jopa luonnon ja jonkun painajaisunen välille. Meillä ei ole mitään keinoa ratkaista, mikä samankaltaisuus on oikea.

Jotta voitaisiin jatkaa keskustelua, oletetaan kuitenkin hetkeksi, että tarjottu samankaltaisuus olisi oikea. Tarkastellaan yksinkertaista vaakaa, jonka toiseen vaakakuppiin on pantu punnittava esine ja toiseen gramman punnus. Jos punnittava esine painuu alaspäin, tiedämme, että se painaa enemmän kuin gramman, mutta emme tiedä kuinka paljon.

Luonnon tapauksessa emme vielä siitä, että tietäisimme suunnittelijan olemassaolon, voisi päätellä mitään siitä, kuka tai mikä suunnittelija on tai miten suunnittelu on tapahtunut.

Koska olemme tutustuneet ihmisiin ja rakennuksiin, meidän on helppo arvata, että rakennus on ihmisten rakentama, mutta koska emme ole tehneet tuttavuutta kaikkeuksien rakentajien kanssa, emme voi päätellä mitään heistä. Emme voi olettaa, että rakentaja on yhä elossa tai että hän on tietoinen olento tai että hän on sellainen ollut. Vielä vähemmän voimme päätellä, että hän rakastaa, vihaa, on mustasukkainen tai sotkeutuu ihmisten asioihin.

Lopuksi on jälleen syytä palauttaa mieliin, ettei tarkoituksenmukaisuuden olemassaolosta seuraa tarkoituksenmukaisuuden alkuunpanijan olemassaoloa.

Palaamme tähän väitteeseen myöhemmin, mutta oppimisen helpottamiseksi todettakoon jo tässä, että huomattavan osan luonnon tarkoituksenmukaisuudesta ihmisen näkökulmasta selittää Darwinin kehitysoppi, joka on selitys siihen, että Maassa vallitsevat olosuhteet sopivat ihmiselle.

Maan olosuhteet olivat elämän synnylle suotuisat, ja elämä sopeutui Maassa vallitseviin olosuhteisiin ns. luonnollisen valinnan avulla.

Ne elämän muodot, jotka eivät sopineet Maan olosuhteisiin, kuolivat pois, ja muut säilyivät.

Toisaalta voidaan todeta jo tässä yhteydessä, että Maassa on paljon ihmisen näkökulmasta epätarkoituksenmukaista ja pahaa, Maa ei suinkaan ole ihmisen paratiisi.

Kuudes vastaväite luonnon järjestyksen todistukseen a

Voimme erottaa keinotekoisen, jonkun ihmisen kaltaisen olennon tekemän tuotteen vain, jos se eroaa jollain tavoin luonnosta löytyvistä tuotteista. On siis mieletöntä puhua samankaltaisuuksista luonnon ja tehtyjen tuotteiden välillä. Uskovaisten käyttämä samankaltaisuus on siis väärä.

Seitsemäs vastaväite luonnon järjestyksen todistukseen a

Jos luonnon on suunnitellut arkkitehti, tällöin arkkitehti on varmasti monimutkaisempi kuin hänen luomuksensa. Voidaan siis kysyä, kuka suunnitteli tämän arkkitehdin? Tämä kysymys tuo jälleen esiin päättymättömän ketjun.

Väite, että luonnon on suunnitellut jumala, ei selitä pohjimmaltaan mitään.

Buchlerin ja Randallin mukaan

Luonnon järjestyksen todistuksen toinen muoto (b)

voidaan esittää seuraavasti:

"Kaikella on tarkoituksensa luonnon kaavioissa. Jokainen olio luonnossa ei olisi voinut itse valita itselleen tietoisesti omaa tehtäväänsä (=funktiotaan), tästä syystä luonnon eri osien keskenään yhteensopiva toiminta todistaa. että sen on suunnitellut erillinen yileinen mieli." (s'162)

Vastaväitteitä luonnon järjestyksen todistukseen b

Tämä todistus perustuu tietämättömyyteen biologiasta ja erityisesti tietämättömyyteen kehitysopista ja luonnontaloudesta. Jotta voisimme vastata todistukseen, meidän on esitettävä lyhyesti biologiaa.

Olemme puhuneet aikaisemmin fysiikasta. Nyt siirrymme biologiaan. Biologia on kuitenkin täydellisen riippuvaista fysiikasta. Elollinen aine rakentuu elottomasta, ja elämän tapahtumat ovat myös atomien välisiä vuorovaikutuksia. Luonnontalous puolestaan tarkoittaa eliön riippuvuutta ympäristöstä erityisesti eliön säilymisen näkökulmasta.

Tarkastellaan aluksi mitä eroa on elävällä ja elottomalla aineella. George Gamow määrittelee eron seuraavasti:

"Elävän solun perusominaisuudet ovat:

sen kyky liittää itseensä aineita, jotka ovat tarpeellisia sen rakentumiselle,
sen kyky muuttaa nämä aineet sellaisiksi aineiksi, joita se voi käyttää kasvamiseensa ja
sen kyky jakautua kahdeksi samanlaiseksi soluksi, jotka taas puolestaan pystyvät kasvamaan."

Toisin sanoen elävän aineen tulee kyetä syömään, kasvamaan ja lisääntymään.

Kuten monet lukijoista tietävät, kun eräät atomit törmäävät yhteen, ne muodostavat yhdisteen, kun eräät toiset atomit törmäävät yhteen, ne eivät muodosta yhdistettä (molekyyliä).

Äskettäin keksitty DNA on erittäin monimutkainen kemiallinen molekyyli. Sen rakenne voidaan kuitenkin selvittää kuten minkä tahansa muun yhdisteen.

DNA-molekyyli on jopa kyetty valmistamaan keinotekoisesti laboratoriossa.

Tämä DNA-molekyyli voi sopivaan ympäristöön sijoitettuna vangita itseensä atomeja, liittää ne itseensä kunnes se hajoaa kahdeksi molekyyliksi. On todettu, että ns. virus on yksinkertaisesti DNA-molekyyli, joka on proteiiniverhon suojassa.

Virus on siis kuuluisa "puuttuva rengas" elävän ja elottoman aineen välillä. Muusta aineesta eristettynä virus on yksinkertaisesti eloton molekyyli, sopivassa ympäristössä se tyydyttää elollisen aineen ehdot: imee itseensä sopivia atomeja ympäristöstään, järjestää ne DNA:ksi ja jakautuu.

On todettu, että DNA-molekyyli on itse asiassa irrallinen perintötekijä (geeni). Kun useita näitä puoliksi eläviä molekyylejä tarttuu yhteen, ne muodostavat ns. kromosomin. Kuvakieltä käyttäen voidaan todeta, että kun atomit naivat, niiden persoonallisuus muuttuu, ne unohtavat vanhat ystävät ja saavat uusia.

Geenimolekyylin rakenne riippuu aluksi siitä, mitä atomeja sattuu kulkemaan ohi. Mutta ajan oloon geeni tulee yhä valikoivammaksi. Satunnaisesti muodostuneella molekyylillä on tietyt, kemialliset ominaisuudet, toisella satunnaisesti kehittyneenä ovat toiset ominaisuudet. Kromosomin eri geeneillä on siten kyky imeä eri atomeja ympäristöstään.

Ehkä kerran, jossakin muinaisessa meressä, pari sellaista geeniä sattui löytämään toisensa. Kuusi eri alkuainetta sattui muodostamaan kromosomin. Nämä aineet olivat: hiili, happi, typpi, vety, rikki ja fosfori. Muilla meren aineilla ei ollut tälle molekyylille suurta merkitystä. Tätä yhdistettä kutsumme protoplasmaksi, ja nämä kuusi ainetta ovat yhteisiä, muita aineita saattaa esiintyä eri protoplasman tyypeissä.

Protoplasma on yhdiste, joka kykenee liittämään itseensä ympäristöstä näitä kuutta ainetta, joita siinä aina on, se siis pystyy kasvattamaan itseään. Geenin sisäinen rakenne määrää, mitä aineita se pystyy vangitsemaan. Kun kromosomiin on liittynyt riittävästi aineita, siitä tulee pysymätön ja se halkeaa kahtia. Kun muutkin kromosomit halkeavat, koko solu jakautuu. Osat ajautuvat omille teilleen.

Tohtori Sydney Fox Miamin yliopistosta on luonut solumallin, jota hän pitää kaiken elävän aineen perustyyppinä. Jos hänen solunsa on meidän kaikkien esi-isä, elämän synty on väistämätöntä sopivassa olosuhteissa sopivilla planeetoilla.

Kun jotkut uskovaiset tutkijat ovat väittäneet Maan alkumerta liian laimeaksi elämän synnylle, vapa-ajattelijat ovat löytäneet elämän synnylle vieläkin suotuisamman paikan, jossa liuokset eivät ole liian laimeita: komeetat eli pyrstötähdet. Pyrstötähti saattaakin olla elämän alku eikä loppu! (Oli aina merenlahtia, joissa liuos oli sakeaa.)

Jos merenlahdet ovat liian laimeita, niin merenpohjan mustat savuttajat eivät ole.

Mustat savuttajat ovat valtamerten pohjissa esiintyviä kuumia lähteitä, jotka syntyvät kun maankuoresta pulppuava ylikuumennut vesi läpäisee merenpohjan.

Tämä vesi sisältää runsaasti liuenneita maankuoren mineraaleja, erityisesti sulfideja. Näitä mineraaleja kiteytyy suppiloksi lähteen ympärille, antaen mustille savuttajille niille ominaisen muodon.

Savuttajan vedelle ominainen musta väri johtuu mineraalien saostumisesta kuuman veden kohdatessa kylmän meriveden. Kiteytyneet metallisulfidit voivat muodostaa valtavia malmiesiintymiä merenpohjaan.

Kun elämä on kerran syntynyt, evoluutio eli kehitys voi alkaa. Jos molekyyli joutuu säteilyn kohteeksi tai sen lämpötila kohoaa, molekyyli saattaa hajota ja muodostaa uuden yhdisteen. Sen jälkeen se ei ole enää sama molekyyli. Jos näin tapahtuu geenissä, puhutaan mutaatiosta.

Oletetaan, että alfahiukkanen panee pienen alkumeressä liikkuvan perintötekijän kahtia ja liittää palat toiseen järjestykseen. Jos tuloksena on yhdiste, joka pystyy imemään aikaisempaa huonommin aineita ympäristöstään, uusi eliö häviää entisille. Mutta jos se pystyy imemään ravintoa entisiä paremmin, se jatkaa lisääntymistään.

Oletetaan, että tuhansien vuosien kuluessa tapahtui nuutos (mutaatio), joka aiheutti solun pitenemisen. Olkoon tämä solu A. Sillä välin solu B vajosi muutoksen vuoksi pohjamutaan. Vähitellen tämän jälkeläisistä kehittyi mineraalipitoisessa pohjamudassa kasveja. A:n jälkeläisistä taas kehittyi alkeellisia matoja.

Tässä yhteydessä on tuskin tarpeen esittää sukupuutamme tämän pitemmälle. Esityksemme on tietysti ollut yksinkertaistettu, sillä olemme pyrkineet kuvaamaan vain pääperiaatteita.

Biologitkaan eivät tiedä täsmällisesti, miten perintötekijät valvovat solujen kasvua, mutta siitä, että emme tällä hetkellä satu tietämään kaikkea, ei voida tehdä mitään johtopäätöksiä joidenkin muka "yliluonnollisten" voimien vaikutuksesta.

Uskovaisten väitteitä voisi verrata vaikkapa seuraavaan päättelyyn.

Koska en tiedä, kuinka monta hiekkajyvästä on määrätyllä hiekkarannalla, uskovainen on oikeassa Kiinan kananmunien hinnan suhteen.

Jotkut uskovaiset jopa väittävät, että koska ihminen ei ole pystynyt luomaan mudasta täysikasvuista ihmistä, esimerkiksi kristillinen kolminaisuusoppi (ts. että jumala koostuu isästä, pojasta ja pyhästä hengestä) on oikea!

Joku toinen väittää, että se todistaa kuolleiden ylösnousemuksen. Kolmas sanoo, että se todistaa ennalta määräytymisopin. Neljäs sanoo, että se kumoaa ennaltamääräämisopin jne.

Geenit ovat siis monimutkaisia molekyylejä, jotka määräävät, millaisia atomeja vangitaan ympäristöstä, kromosomit ovat geenien ketjuja, geenejä vielä monimutkaisempia molekyylejä.

Kromosomit määräävät, kuinka solu kasvaa: mitä aineita solussa käytetään ja kuinka solu suhtautuu ympäristöön.

Kehittyneempien eläinten ja kasvien jälkeläinen perii aina geenejä molemmilta vanhemmiltaan. Joskus se perii geenin, jota säteily on muuttanut. Jos uusi geeni estää häntä sopeutumasta ympäristöön, hän nopeasti kuolee jättäen harvoja jälkeläisiä, jotka kuolevat sukupuuttoon.

Jos muutoksella ei ole merkitystä ympäristön kannalta, eliö säilyy mutta ei leviä sen enempää kuin vanhempansa. Jos muutos auttaa sitä sopeutumaan ympäristöönsä. se leviää nopeammin kuin vanhempansa.

Eri ihmisroduilla on erilainen ihonväri, erilaiset hiukset, erilainen silmien, nenän jne. muoto. Näillä muutoksilla ei ole juuri merkitystä ympäristön kannalta, ja niin kaikki nykyiset ihmisrodut ovat olemassa.

Neanderthalin ihmisellä oli luultavasti jonkin verran pienemmät aivot kuin nykyihmisellä. Gro-Magnonin ihminen saattoi olla Neanderthalin ihmisen jälkeläisiä, mutta sillä oli suuremmat aivot. Suurempiaivoinen muunnos Neanderthalin ihmisestä jäi vähitellen eloon pienempiaivoisen kuollessa vähitellen sukupuuttoon.

Tosin nykyisten tutkimusten mukaan meissä saattaa olla paljonkin Neanderthalin ihmistä. Siinä vaiheessa aivojen koolla ja kyvyillä oli ilmeisesti merkitystä.

Yhteiskunnissa säilymistä säätelevät muut säännönmukaisuudet, ja aivojen keskikoko lienee hieman laskenut Gro-Magnonin ihmisen päivistä.

Ehkäpä uskonnoilla on ollut oma osuutensa ihmisen tyhmistämisessä. On tietysti aina muistettava, ettei aivojen koko ole ihmisen henkisten kykyjen ainoa mitta. Pienet ja tavallisen näköiset aivot saattavat olla joskus tehokkaammat kuin suuret.

Väritön kukka syntyy. Kimalaiset eivät huomaa sitä ja lentävät sen ohi. Se kuolee sukupuuttoon. Värikäs kukka syntyy. Kimalaiset näkevät sen, ja kasvi leviää. Uusi laji on syntynyt.

Erityisesti on muistettava, että lajit sopeutuvat siihen ympäristöön, johon ne syntyvät. Jos lajista tulee ylisopeutunut, äkillinen ympäristön muutos uhkaa hävittää sen.

Esimerkiksi kalat ovat sopeutuneet veteen. Jos vesi kuivuu, kalat kuolevat.

Dinosaurukset olivat sopeutuneet trooppiseen ilmastoon. Kun jääkaudet tulivat, ne kuolivat sukupuuttoon.

Mammutit taas sopeutuivat jääkauden ilmastoon. Kun jääkaudet menivät ohi, mammutit kuolivat sukupuuttoon.

Koalakarhu syö vain eukalyptuksen lehtiä. Jos eukalyptusta esimerkiksi kohtaa vakava kasvitauti, koala on vaarassa kuolla sukupuuttoon.

Ihminen on nopeasti levinnyt ympäri Maata, koska hän ei ole ylierikoistunut, vaan hän on älynsä vuoksi kaikista eläimistä sopeutuvan.

Kun tuli kylmä, hän kietoi itsensä muiden eläinten turkiksiin. Hän pystyi syömään sekä kasveja että eläimiä. Kun molemmista tuli puutetta, hän pystyi rakentamaan jousia, nuolia ja keihäitä parantaakseen ruuan saantia.

Myös ihmisten erilaisuudella saattaa olla merkitystä säilyvyyden kannalta. Erilaisissa olosuhteissa erilaiset ihmiset pystyvät auttamaan ihmisyhteisöä vaikeuksien läpi.

Uskontojen erilaisuuksia karsiva vaikutus on jopa saattanut vaikeuttaa ihmisen sopeutuvuutta tulevaisuuden olosuhteisiin.

Lajina ihminen ei ole kehittynyt vastaamaan teknisen yhteiskunnan ja hirvittävien tuhoaseiden esittämiin haasteisiin, vaan lajina ihminen on edelleen viidakon lapsi, joka metsästää televisionsa äärellä, jos ei muualla. Nähtäväksi jää tuhoaako ihminen itsensä keksimillään uusilla leluilla.

Olemme siis nähneet, kuinka riippuvainen elämä on ympäristöstään.

Luonnon järjestyksen todistus sanoo, että kaikella on tarkoituksensa luonnon kaavioissa. Sikäli kuin tarkastellaan elämän esiintymistä, tiettyä tarkoituksenmukaisuutta voidaan todella havaita.

Mutta uskovaisten johtopäätökset ovat vääriä. Kun uskovaiset sanovat, että Aurinko nousee, jotta voimme nähdä ja laskee, jotta voimme nukkua, he unohtavat kokonaan kehityksen, joka pani lajin nukkumaan koska se ei voinut nähdä, pimeässä.

Yöeläimet kuten tunnettua liikkuvat yöllä, koska niillä on kehittyneempi näköaisti kuin ihmisellä. Uskovaisten mielestä jumala pani ilmaan happea, jotta voisimme hengittää.

Todellisuudessa kasvit erittivät aikoinaan Maan happikehän, ja tämä mahdollisti maaeläinten synnyn.

On planeettoja, joilla ei ole happea tai joilla ei ole yötä ja päivää koska sama kylki on aina kääntynyt Aurinkoon päin.

Näillä planeetoilla ei ole ihmisiäkään, jotka yrittäisivät väitellä jumalan olemassaolon puolesta.

Edelleen uskovaiset sanovat, että jumala antoi tiikereille raidat, jotta niitä ei näkisi heinikossa ja kirahveille pitkän kaulan, jotta ne voisivat syödä puista.

Todellisuudessa raidallinen tiikeri ja pitkäkaulainen kirahvi olivat alun perin moonnoksia, joille oli etua muutoksesta, ja niin ne jäivät eloon, entiset kuolivat vähitellen sukupuuttoon.

Yhä syntyy joskus raidattomia tiikereitä, mutta koska ne eivät ole kilpailukykyisiä raidallisten kanssa, ne eivät lisäänny ja syrjäytä raidallisia.

On planeettoja, jotka ovat liian kaukana Auringosta, jotta niillä voisi olla elämää, ja planeettoja, joilla ei ole vettä. Sikäli kuin tiedämme, näillä planeetoilla ei ole elämää.

Jos Marsissa olisi Maan olosuhteet ja Maassa Marsin olosuhteet, keskustelua ei käytäisi Maassa vaan Marsissa.

Maan olosuhteet sattuivat olemaan elämälle suotuisat, ja näin

Maassa on elämää. On jokseenkin varmaa, kaikkeudessa on suuri määrä planeettoja, joilla on elämää.

Ei ole kuitenkaan syytä ryhtyä uskomaan ns. ufoihin, sillä tutkijat ovat vakuuttavasti osoittaneet, että valtavat tähtitieteelliset etäisyydet tekevät elävien olentojen väliset yhteydenotot äärimmäisen vaikeiksi ja pitkällisiksi tapahtumasarjoiksi.

Kestää varmasti vielä tuhansia vuosia ennen kuin muihin eläviin olentoihin saadaan yhteys.

Kertauksena todettakoon vielä syy elollisessa luonnossa esiintyvään tarkoituksenmukaisuuteen. Lajit ovat "tarkoituksenmukaisissa" suhteissa toisiinsa ja ympäristöönsä, koska luonnollinen valinta karsii epätarkoituksenmukaiset pois. Mutantteja syntyy mm. säteilyn, kemikaalien yms. seikkojen vaikutuksesta. Niiden opiskelijoiden, joilla on heikot tiedot biologiasta, on syytä täydentää tietojaan oheislukemistojen avulla.

Jatketaan edelleen luonnon tarkoituksenmukaisuuden tarkastelua. Edellä olemme tarkastelleet eläviä olentoja havaiten niiden suhteissa tiettyä tarkoituksenmukaisuutta.

Syyn tähän tarkoituksenmukaisuuteen löysi Charles Darwin keksiessään kehitysopin. Uskonnolliset piirit vastustivat kehitysopin levittämistä aina tälle vuosisadalle asti, koska he varsin oikeutetusti katsoivat kehitysopin lisäävän nauloja uskonnon ruumisarkkuun.

Suomessa sellaiset henkilöt kuin Eero Erkko, Minna Canth ja Juhani Aho saivat vanhoillisten piirien vihat kehitysopin levittämisestä.

Siirrytään tarkastelemaan elotonta luontoa. Mikä tarkoitus on esimerkiksi taivaalla tuikkivalla yksityisellä tähdellä? Mikä on jonkin erillisen kallion tarkoitus? Mikä on joen- keskellä olevan kiven tarkoitus? Onko esimerkiksi viimeksi mainitun tarkoitus jakaa virtaava vesi kahtia?

Olen kirjoittamisen lomassa nostellut kiviä eräästä joesta ja kokenut nämä kivet erittäin epätarkoituksenmukaisesti sijoitetuiksi.

Mikä on yksittäisen puun tarkoitus? Onko sen tarkoitus suoda varjoa helteellä vai tulla polttopuuna käytetyksi? Vai onko sen tarkoitus tarjota oleskelu- tai pesäpaikka linnuille? Oliko se tarkoitettu murhaajien hirttämiseen kristillisellä keskiajalla? Ehkä sen tarkoitus oli vetää puoleensa salama, joka poltti metsää, kyliä ja ihmisiä.

Kuten on helppo havaita, kaikille esineille voidaan sepittää useitakin tarkoituksia riippuen siitä, mistä inhimillisestä näkökulmasta käsin asiaa tarkastellaan. Näkökulmamme on puhtaasti inhimillinen. Me emme ole tutkimassa esineiden tarkoituksia jollakin Andromedan galaksilla sijaitsevalla planeetalla, ja näin ollen me emme tunne sen paremmin esineitä kuin niiden tarkoituksiakaan. Inhimillisesti ne ovat täysin tarkoituksettomia.

On mieletöntä puhua, että kaikella olisi jokin yksittäinen erityinen tarkoitus. Elottomasta luonnosta puhuttaessa tarkoituksen asettaminen eri olioille on lähinnä alkukantaista luonnon inhimillistämistä. Alkukantaiset ihmiset saattoivat uskoa, että jokaisessa erikoisen näköisessä kivessä asusti joku henki. Olemme yhtä alkukantaisia, jos väitämme, että jokaisella erikoisen näköisenä kivellä on jokin erityinen tarkoitus.

Jos sanon sinulle, että sinun on toteltava minua kyselemättä, koska minä olen kirjoittanut kirjan, joka todistaa, että minä tunnen kaikki luonnon salaisuudet, sinulla on varmaan oikeus vaatia, että minä näytän sinulle sen kirjan. Jos sanon sinulle, että en voi näyttää kirjaa, koska se ei ole vielä paperilla vaan vasta päässäni, sinulla on oikeus kieltää kirjan olemassaolo.

Kun jumaluusoppineet saarnaavat, että kaiken tarkoituksenmukaisuus todistaa jumalan olemassaolosta, meidän on pyydettävä jumaluusoppineita selostamaan täsmälleen, mikä tarkoitus kaikella on. Jos he sanovat että jumala yksin tietää kaiken tarkoituksen. silloin heillä ei ole mitään oikeutta väittää, että kaikella on tarkoitus.

Todistus sanoo kaikkien luonnon osien yhteensopivan toiminnan osoittavan, että sen on suunnitellut erityinen universaalinen mieli. Mitä varten yhteensovitetaan? Maanjäristykset synnyttävät vuoria ja sateet huuhtovat ne pois. Sateet tekevät metsiä ja salaman sytyttämät tulipalot pyyhkivät ne pois. Sateet sammuttavat tulen ja vievät pintakerrokset mennessään. Missä kasvit eivät kasva, eläimet nääntyvät nälkään. Kun sateet palaavat, autiomaan eläimet kuolevat.

Robert Ingersoll on sanonut:

"Jokainen lehti on taistelukenttä, jokainen kukka Golgata - jokaisessa vesipisarassa piilee vangitseminen ja kuolema. Jokaisessa kaarnanpalasessa elämä makaa odottamassa elämää. Jokaisella ruohonkorrella on jotakin, joka tappaa ja jotakin, joka kärsii..."

Tuhansia miehiä naisia ja lapsia kuolee, koska sadetta ei tule. Onko tämä suunniteltua? Mihin päämäärään se tähtää? Jos kaikkea suunnittelee jumala, kenen puolella hän on, mikrobien vai ihmisten, tiikerien vai riistan, elämän vai kuoleman?

Jostain tarkastelijasta kaikki saattaa näyttää pikemmin tarkoituksettomalta kuin tarkoitukselliselta.

Uskovaisesta kaikki edellä kuvatut ja monet muut hirveydet saattavat näyttää tarkoituksenmukaisuudelta. Vaikka uskovaisten näkemä tarkoituksenmukaisuus myönnettäisiin, voitaisiin kuitenkin kysyä, todistaisiko se älykkään, oikeudenmukaisen, armahtavan, rakastavan jne. järjestelijän olemassaolosta?

Lopuksi on syytä kerrata useimpien jumalatodistusten perusvirhe. Tarkoituksen olemassaolosta ei voida päätellä tarkoituksen inhimillisen alkuunpanijan olemassaololle.

Professori. Lee Carterin mukaan

Luonnon järjestyksen todistuksen kolmas muoto (c)

voidaan esittää seuraavasti:

"Kehitysoppi todistaa, että maailman eteenpäin menevä kehitys johtuu taustalla olevasta ohjauksesta ja tarkoituksesta." (s. 106)

Vastaväitteitä luonnon järjestyksen todistukseen (c)

Kun uskovainen väittää, että kehitys todistaa taustalla olevasta päämäärästä ja ohjauksesta kohti päämäärää, hänen on valmistauduttava osoittamaan, mikä päämäärä on, muutoin hänellä ei ole oikeutta väittää sellaisen olemassaoloa. (Kuten edellä on moneen kertaan todettu, olemassaolon vittäminen vaatii väitteen kohteen määrittelemistä.)

Useimmat uskovaiset epäilemättä viittaavat itseensä kehityksen päämääränä (ts. nykyihmiseen). Mikään ei voi enää heidän mielestään ylittää kahdennenkymmenennen vuosisadan ihmistä.

Jotkut toiset saattavat myöntää edellisen näkökohdan perustelemattomaksi itserakkaudeksi. He saattavat ajatella, että ihminen kehittyy edelleen ja on joskus kaukaisessa tulevaisuudessa ylivoimainen nykyihmiseen verrattuna.

Tosiasia on, ettei ihminen tällä hetkellä kehity biologisesti kumpaankaan suuntaan. Nykyisen maailmanpoliittisen tilanteen tuntevat ateistit toimivat pikemmin taatakseen perintöaineksen erilaisuuden eli nykyisen olotilan säilymisen kuin lähtevät mukaan joihinkin perustelemattomiin haihatteluihin, joiden mukaan ihmiskuntaa pitäisi jotenkin jalostaa.

Erilaisten ihmisten olemassaolo takaa ihmislajin sopeutuvuuden tulevaisuuden mahdollisesti hyvinkin erikoislaatuisiin olosuhteisiin (esimerkiksi ydinsodan jälkeiseen maailmaan).

Vaikka ihminen ei maapallolla kehittyisi (Huomio! inhimillisten arvojen mukaan) tulevaisuudessa eteenpäin, on toki mahdollista ja jokseenkin varmaakin, että jossakin muualla avaruudessa on (inhimillistenkin arvojen mukaan) ihmistä pitemmälle kehittynyttä elämää.

Ihmisen kehitystä Maassa lienee turha arvailla, mutta on toki mahdollista, että ihmisen kehitys joskus kaukaisessa tulevaisuudessa jatkaa siitä, mihin se on nyt pysähtynyt. (Vrt. tieteiskirjallisuuden kuvitelmat tulevaisuuden "mutantti-ihmisistä".)

Lähes jokainen yhteiskunta on 'pitänyt itseään kehityksen korkeimpana asteena. Poikkeuksen muodostaa lähinnä taru vanhoista hyvistä ajoista (ja erilaiset paratiisimyytit). On tietysti mahdollista tarkastella kehitystä kohti ihmistä mutta vain tarkasteltaessa asiaa ihmisen näkökulmasta. Kirahvin näkökulmasta kaikki linjat näyttäisivät johtavan kirahviin. Bakteerin näkökulmasta kaikki kehityslinjat näyttäisivät johtavan bakteeriin.

On ilmeistä, että ns. edistys kehityksessä on pelkästään inhimillinen näkökulma. George Gaylord Simpson sanoo:

Tarkasteltaessa monia edistyksen määritelmiä... se joka tarkastelee muutosta kohti jotakin erityistä eliölajia on yhtä pätevä kuin mikä muu tahansa niin kauan kuin selkeästi tajutaan erityinen tarkastelukulma ja sen aiheuttama minäkeskeisyys. Ihmiselle kehitys kohti ihmistä on edistystä tässä mielessä. Se ei ole edistystä yleisessä tai puolueettomassa mielessä eikä tee ihmisten esi-isien kehityslinjasta mitään päälinjaa...

...kehitys ei liity aina edistykseen eikä voida edes sanoa, että edistys on kehityksen pääpiirre... Elämän kehityshistoriassa ei ole ollut vain yhtä linjaa, jossa on esiintynyt edistystä vaan useita. Jokainen edistyksenlaji esiintyy useissa kehityslinjoissa. Nämä ilmiöt voidaan selittää täysin aineellisesti. Tähän kaavioon ei sovi yliluonnollisen täydellisen olennon eikä kehityksen päämäärän olemassaoloa.

Jos kehitys olisi jumalan suunnittelemaa ja tähtäisi johonkin päämäärään, voitaisiin kysyä, miksi kehitys sisältää niin paljon vääriä liikkeellelähtöjä ja kuolleita haaroja? Eikö kaikkivaltias jumala olisi pystynyt tekemään kaikkea yhdellä kertaa juuri niin kuin esimerkiksi Genesis- kirjan (Raamatun ensimmäinen kirja) luomiskertomuksessa väitetään?

Sen sijaan Darwinin kehitysoppi selittää täysin, miksi kehitys on joutunut kokeilemaan kaikki liikkeellelähtömahdollisuudet ja miksi monet kokeilut ovat päätyneet kuolleisiin haaroihin.

Tässä vaiheessa uskovaiset tavallisesti sanovat, että tutkimattomat ovat Herran tiet ja että johtuu omasta vajavuudestamme, että emme pysty käsittämään, miten täydellistä kaikki on. Tähän voimme vastata, että on paljon todennäköisempää, että hän on erehtynyt kuvitelmassaan, että kaikella on tarkoitus ja päämäärä.

Olemme todenneet, että luonnon järjestyksen todistus perustuu ensiksi tietämättömyyteen tieteellisestä menetelmästä ja toiseksi tietämättömyyteen biologiasta. Tästä syystä mikään muoto luonnon järjestyksen todistusta ei kelpaa jumalan olemassaolon todistukseksi.

Tässä vaiheessa on syytä huomauttaa, että olemme tietoisesti pyrkineet kaatamaan joka lauseen Buchlerin ja Randallin esittämistä jumalatodistusten muodoista.

Jos jumalatodistukset muotoillaan hieman toisin, vastaväitteetkin on muotoiltava hieman toisin, vaikka ne kuitenkin sisältävät samat perusajatukset.

Saarnaajat verhoavat esimerkiksi luonnon järjestyksen todistuksen niin vahvaan runolliseen valekaapuun, että sen tunnistaminen vaatii usein pientä harjoittelua. Kun uskovainen alkaa puhua luonnosta, on odotettavissa, että hän esittää jonkin muodon luonnon järjestyksen todistuksesta.

Ateistien opintokerhoissa on syytä koota tällaisia saarnoja ja hartauspuheita sekä kaivaa niistä esiin ydin ja muotoilla vastaväitteet oikeaan muotoon.

Tehtäviä

Kuinka suuri osa suomalaisista uskoo kaikkeuden luojaan?
Miten alkeisoppikirjat muotoilevat ns. kosmologisen jumalatodistuksen?
Mitä eri muotoja Tuomas Akvinolaisella esiintyi tästä kaikkein suosituimmasta jumalatodistuksesta.
Kuka oli Tuomas Akvinolainen.
Kuvaa Tuomas Akvinolaisen ajan todellisuustutkimusttä ja taikauskoa.
Millä eri tavoilla uskovaiset käsittävät syyn?
Mitä eri vastaväitteitä ensimmäisen syyn todistukselle muistat? Keksi itse muutamia vastaväitteitä lisää.
Mitä David Hume sanoi syysuhteesta?
Mitä tarkoittaa kehäpäätelmä? Miten uskovaiset käyttävät hyväkseen kehäpäätelmiä?
Mitä tiedät sisäisesti suljetuista olioista tai järjestelmistä?
Mikä ristiriita esiintyy ensimmäisen syyn todistuksessa?
Mitä John Stuart Mill on sanonut ensimmäisen syyn todistuksesta?
Kuka oli John Stuart Mill ja mitkä olivat hänen tärkeimmät ajatuksensa?
Mitä Einstein ajatteli avaruuden äärellisyydestä ja rajallisuudesta?
Miten uustomistit käyttävät hyväkseen tunneperäistä kieltä?
Keitä ovat uustomistit?
Miksi metagalaksin synty jonakin ajankohtana ei todista mitään luojan olemassaolosta?
Mitä tässä aineistossa tarkoitetaan metagalaksilla?
Miten sanaa "kaikkeus" käytetään joskus ristiriitaisesti?
Mitä fysiikan säilymissäännöt sanovat "luomisen" mahdollisuudesta?
Mitä on ollut aina olemassa a) fysiikan mukaan, b) uskovaisten mukaan?
Mikä yhteinen virhe esiintyy ensimmäisen syyn todistuksessa ja luonnon järjestyksen todistuksessa?
Mitä tiedät ns. luomiskertomuksista? Tutustukaa babylonialaiseen luomiskertomukseen, intialaiseen luomiskertomukseen ja Raamatun luomiskertomukseen lähdekirjallisuuden avulla. Mitä ristiriitaisuuksia luomiskertomuksissa esiintyy? Millä tavoin nykyään selitetään lapsille luomiskertomuksia? Olivatko alkukantaiset ihmiset tarkoittaneet luomiskertomukset vertauksiksi?
Tutustukaa tähtitutkimuksen oppikirjojen avulla erilaisiin metagalaksimme syntyteorioihin. Miten uskovaiset tulkitsevat näitä käsityksiä? Mitkä ovat uskovaisten tulkintojen virheet?
Tutustukaa esim. Keskisen-Ojan teoksen Mustaa aukkoa etsimässä (Ursan julkaisuja) avulla Einsteinin suhteellisuuskäsitykseen ja mustiin aukkoihin. Mitä vääriä käsityksiä kvasitieteilijät (valetieteilijät, näennäistieteilijät) ovat levittäneen mustista aukoista?
Kumpi on aineen luonnollinen olotila, lepo vai liike?
Mitä on lepo?
Mitä suhteellisuuskäsitys sanoo ajan kulumisesta eri liikejärjestelmissä?
Mitä edellä sanotun perusteella voidaan sanoa metagalaksimme iästä? Entä muiden metagalaksien iästä?
Miten aika ja aine liittyvät toisiinsa?
Kuinka suuri osa suomalaisista uskoo ns. luonnon järjestyksen todistukseen?
Mitä eri muotoja luonnon järjestyksen todistuksesta esiintyy?
Miten lapsen havaintokyky vähitellen kehittyy?
Mitä kokonaisvaltaista esiintyy havaitsemisessamme?
Mitä tiedät aistiemme rajoista?
Mitä tiedät havainnon ja todellisuuden välisestä erosta?
Mitä tässä aineitossa tarkoitetaan kaaviolla tai mallilla?
Mitä usein tarkoitetaan järjestyksellä?
Miten jumaluustieteilijät käsittävät väärin suhteellisen yksinkertaisuuden periaatteen sovellutukset?
Mitä aineellinen todellisuuskäsitys sanoo todellisuuden ja käsitysten välisistä suhteista?
Tutustu Wittgensteinin teoksen Tractatus Loogis- filosofinen tutkielma avulla Witggensteinin käsitykseen todellisuuden ja käsitysn välisistä suhteista. Millä tavalla Wittgensteinin käsitys todellisuudesta on vinoutunut? Mitä todellisuuden piirteitä Witggenstein korostaa liikaa? Mitkä todellisuuden piirteet Wittgenstein unohtaa?
Kuvaile lyhyesti, mikä on ominaista tutkimuksen kehitykselle.
Miksi nimitys "maailmankatsomus" on harhaanjohtava?
Mitä on muistettava puhuttaessa säännönmukaisuuksista?
Mitä "epäjärjestystä" luonnossa esiintyy?
Millä tavalla alkukantaisen ihmisen käsitys luonnosta erosi omastamme? Tutustu lähdekirjallisuuden avulla taikuuteen.
Onko luonto yksinkertainen vai monimutkainen?
Tutustu ns. kopernikaaniseen vallankumoukseen. Mitä Kopernikus, Kepler ja Galilei väittivät? Miten heidän väitteisiinsä suhtauduttiin? Miksi heitä vastustettiin. Kuka on sanonut, että polttaminen ei todista mitään?
Miten alkukantaiset ihmiset selittivät vuodenaikojen vaihtelua? Tarkastelkaa esim. Osiris -myyttiä.
Mitä tarkoittaa säännönmukaisuus?
Mihin säännönmukaisuus perustuu?
Mitä tarkoittaa epätarkkuusperiaate ja miten uskovaiset yrittävät vääristellä sen merkitystä?
Miten ihminen käyttää väärin nimisuhdetta?
Miten todellisuustutkimus on päätynyt säännönmukaisuuksiin ja mitä tästä seuraa säännönmukaisuuksien varmuuden suhteen.
Mitä käsitteiden lukumäärälle tapahtuu tutkimuksen kehittyessä? Miksi käsitteiden lukumäärä toisaalta supistuu ja toisaalta laajenee?
Mikä oli Einsteinin suuri unelma?
Mainitkaa joku äärimmäisen epätodennäköinen tapahtumasarja, joka kumminkin käytännössä sattuu.
Mitä tarkoittaa samankaltaisuus?
Kelpaavatko samankaltaisuust todistukseksi?
Mikä samankaltaisuus on oikea?
Miksi voimme tehdä päätelmiä rakennuksen rakentajista?
Miksi emme voi tehdä päätelmiä kaikkeuden rakentajista?
Voidaanko olemassaolosta päätellä alkuunpanija?
Mitä ihmisen näkökulmasta pahaa ja epätarkoituksenmukaista voi löytää kaikkeudesta?
Millä perusteella tehty erotetaan sellaisesta, joka on syntynyt luonnostaan?
Mikä suhde vallitsee arkkitehdin ja hänen töittensä välillä?
Mitä on biologia?
Mitä on luonnontalous?
Mitä eroa on elävällä ja elottomalla aineella?
Mikä on molekyyli?
Mikä on atomi?
Mikä merkitys luonnossa on DNA:lla?
Mikä on virus?
Mitä ovat proteiinit?
Mikä on geeni?
Mikä on kromosomi?
Mitä kemiallinen reaktio vaikuttaa aineiden ominaisuuksiin?
Millä tavalla molekyylin monimutkaisuus vaikuttaa sen kemiallisiin ominaisuuksiin?
Miten elämä todennäköisesti syntyi Maassa?
Missä muualla kuin Maassa elämä on saattanut syntyä?
Tutkikaa lähdekirjallisuuden avulla esimerkiksi neuvostoliittolaisen Oparinin kokeita elämän synnyn selvittämiseksi.
Mitkä aineet ovat elämälle elintärkeitä?
Miten perintötekijät saattavat muuttua?
Miten luonnollinen valinta vaikuttaa kehitykseen?
Mitä ovat mutantit?
Mihin ihmisen kilpailukyky muihin eläimiin nähden perustuu?
Miksi nimenomaan Maassa on elämää?
Mistä tarkoituksenmukaisuus elävien olentojen suhteissa johtuu?
Esiintyykö elottomassa luonnossa tarkoituksenmukaisuutta?
Onko muilla kaikkeuden planeetoilla elämää?
Kannattaako uskoa ufoihin?
Mitä papeille on vastattava, kun he puhuvat kaiken tarkoituksesta?
Mitä tarkoittaa koordinoitu?
Onko luonnon toiminta koordinoitua?
Mitä uskovaisille on vastattava, kun he puhuvat kehityksen (evoluution) päämäärästä?
Missä mielessä ihmistä voidaan ja missä mielessä häntä ei voida pitää kehityksen päämääränä?
Mikä biologinen merkitys on ihmisten erilaisuudella?
Miksi ihmistä ei voida pitää välttämättä pisimmälle kehittyneenä olentona?
Missä mielessä biologiassa voidaan ajatella kehitystä edistyksenä?
Miksi kehitysoppi selittää luonnonhistoriaa paremmin kuin uskovaisten käsitys?

Jumala tarkoituksen antajana

34 % suomalaisista uskoo, että on olemassa jumala, koska joku antaa kaikelle elämälle tarkoituksen.

Koska jumalan olemassaolo johdetaan tässä todistuksessa tarkoituksen olemassaolosta, todistusta voidaan pitää luonnon järjestyksen todistuksen muunnelmana.

Nimenomaan sana "elämä" lisättiin kysymykseen Suomen Gallupin tutkimusjohtaja Pekka Tonttilan ehdotuksesta, ja ilmeisesti lisäys oli onnistunut, koska näin suuri osa vastaajista tunsi todistuksen omakseen.

Professori Lee Carter puolestaan luokittelee tämän todistuksen osaksi ns. siveellistä todistusta. Carterin luokittelu perustuu siihen, että kysymys elämän mielekkyydestä voidaan luontevasti liittää Dostojevskin esittämään muotoon siveellistä todistusta. Carter muotoilee seuraavan kokonaisuuden: (Siveellisen todistuksen päämuotoa, joka on Kantilta, käsitellään myöhemmin.)

"Jos jumalaa ei olisi olemassa, kaikki olisi sallittua, ja inhimillinen elämä olisi tarkoituksetonta. Koska raa'assa sokeassa luonnossa lopulta katoaa kaikki, mitä ihminen tekee, elämä olisi tarkoituksetonta. Ilman yliluonnollista toimintaohjetta kaikki olisi sallittua. Elämä ei olisi elämisen arvoista. Mutta ihmisillä on siveys, siksi on päätettävä, että jumala on olemassa."

Aluksi voidaan todeta, että mielipidetiedustelun sanamuotoon pätee kaikki se arvostelu, joka on edellä esitetty. Lienee kuitenkin aiheellista kerrata tuota arvostelua hieman ja täydentää sitä nimenomaan tämän erikoistapauksen-osalta.

Ensiksi voidaan todeta, ettei tarkoituksen olemassaolosta voida päätellä tarkoituksen antajan olemassaoloa.

Toiseksi voidaan todeta, etteivät jumaluusoppineett ole ainakaan minulle tyydyttävästi selittäneet, mikä elämän tarkoitus on heidän mielestään. Koska he eivät pysty täsmällisesti määrittelemään elämän tarkoitusta, heidän todistukseltaan, joka vetoaa elämän tarkoitukseen, putoaa kaikki pohja.

Kolmanneksi voidaan aivan ristiriidattomasti väittää, ettei elämällä sinänsä ole mitään tarkoitusta.

Neljänneksi voidaan aivan ristiriidattomasti väittää, että järkevä ihminen pystyy antamaan omalle elämälleen mielekkään tarkoituksen.

Viidenneksi voidaan todeta, että henkisesti terve rehellisenä työllä itsensä elättävä ihminen harvoin ehtii pohtia kysymystä siitä, mikä on elämän tarkoitus.

Kuudenneksi voidaan todeta, että tarkoituksia tai päämääriä voidaan todeta vain eliöillä tai niitä muistuttavilla takaisinkytkentäjärjestelmillä (tietokoneet, ihmisyhteisöt jne.), ja näiden tarkoitusten tutkiminen on biologian ja tekniikan tehtävä. Eräs elämään liittyvä tärkeä biologian havaitsema tarkoitus on lajin säilyminen.

Seitsemänneksi voidaan todeta, että sosialistisissa, buddhalaisissa ja jopa kapitalistisissa maissa elää valtava määrä ihmisiä, jotka eivät usko jumalaan.

Henkilökohtaisesti tuntemani entisten sosialististen maiden ateistit kokevat elämänsä mielekkäämmäksi kuin useimmat tuntemani kapitalististen maiden uskovaiset.

Sielullisten sairauksien kasautuminen uskovaisiin viittaa siihen, että uskovaisten on vaikeampi kokea elämä mielekkääksi kuin ateistien.

Maailmassa on ollut ja on edelleen koko joukko valtionpäämiehiäkin, jotka eivät usko jumalaan. Suomessakin on ollut koko joukko kansanedustajia, ministereitä ja muita yhteiskuntaa johtaneita henkilöitä, jotka eivät ole uskoneet jumalaan.

Eivät he ole kokeneet elämäänsä mielettömäksi. Päinvastoin heidän ponnistelunsa ihmiskunnan ja isänmaan elämän parantamiseksi ovat täyttäneet heidän elämänsä mitä moninaisimmilla päämäärillä.

Kahdeksanneksi todistus sanoo, että koska olisi mukavaa, että jumala olisi olemassa, hän on olemassa. Tämä on vain seuraavan vanhan lauseen muunnos: "Jos jumalaa ei olisi, silloin olisi tarpeellista luoda hänet." Tämä on virheellinen lause, sillä mitään tarvetta jumalan luomiseen ei ole, ja tuskin sellainen olisi mahdollistakaan.

Inhimillisiä -tarkoituksia on vain, jos on ihmisiä. Niin kauan kuin ihmisiä on olemassa, sillä, mitä tapahtuu, on merkitystä ihmisille. Jos Maa äkkiä tuhoutuisi, kaikki aikaisemmin tehty todella lakkaisi merkitsemästä, ja ketään ei olisi tekemässä sellaista, millä on merkitystä. Jos yksikin olisi jäljellä, kaikki ei olisi lakannut merkitsemästä, vaan tapahtumilla olisi merkitystä hänelle.

Kun kirjoitan tätä aineistoa, ajattelen, että se auttaa ihmisiä vielä silloinkin, kun minua ei enää ole. Kuitenkin sillä, mitä teen, on merkitystä minulle tässä ja nyt. Sen jälkeen kun olen kuollut se, mitä olen tehnyt, merkitsee jotakin muille niin kauan kuin on muita.

Sillä, mitä ihmiset tekevät, on merkitystä ihmisille.

Todistuksessa sanotaan, että jos jumalaa ei olisi olemassa, kaikki olisi sallittua. Lee Carter kehottaa. vastaamaan tähän: Aamen. Jumalaa ei ole ja kaikki on sallittua.

Jos kuitenkin halutaan suhtautua todistukseen vakavasti, on psykologian keinoin selitettävä, miksi siveys on olemassa. Tämä selitys esitetään myöhemmin varsinaisen siveellisen todistuksen yhteydessä.

Kuitenkin voidaan jo tässä yhteydessä todeta, ettei siveysellä sinänsä ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Esimerkiksi entisten sosialististen maiden ateistit edustivat nähdäkseni huomattavasti korkeampaa siveyttä kuin kapitalististen maiden uskovaiset. (Tietysti säännöstä on poikkeuksia.)

Uskovaiset saattavat väittää, että elämän tarkoitus on iankaikkisen elämän saavuttaminen. Mutta mikä olisi iankaikkisen elämän tarkoitus?

Onko tarkoitus veisata jatkuvasti ylistysvirttä Taivaan diktaattorille kuten jotkut uskovaiset tuntuvat kuvittelevan? Vai tarjotaanko Taivaassa meille miehille viiniä ja kauniita naisia, kuten muslimit joskus kuvittelevat?

Mark Twain on pilkannut kristittyjen taivaskuvitelmia kirjassaan Kapteeni taivaassa. Kysymykseen iankaikkisen elämän mielekkyydestä palataan myöhemmin kuoleman ongelmaa käsiteltäessä.

Ihmisillä on erilaisia tarkoituksia ja päämääriä. Usein näitä päämääriä on pikemmin liian runsaasti kuin liian vähän. Kuolema yllättää, kun elämäntyö on vielä kesken.

Ihminen pystyy tai hänen olisi toivottavaa pystyä itse antamaan tarkoitus elämälleen. Tämän tarkoituksen löytäminen on jokaisen oma tehtävä. Vaikka tämä kirja voi auttaa elämän tarkoituksen löytämisessä, en aio ryhtyä tekemään yksityiskohtaisia ehdotuksia lukijoille, jotka kokevat elämänsä jollakin tavoin tarkoituksettomaksi.

Ongelmat ovat monimutkaisia ja yksilöllisiä eikä niitä voida selvittää nippuratkaisuilla niin kuin monet naistenlehdet näyttävät kuvittelevan.

Jos elämä tuntuu vaikealta ja maailma pahalta, ota elämäsi perustarkoitukseksi tehdä maailma paremmaksi. Monet ovat menetelleet näin ja kestäneet vaikeaakin elämää, kidutuksia, vainoja ja vankilaa.

Maailman parantaminen on nyt ateistien asia. Uskovaiset ovat jo parituhatta vuotta väittäneet parantavansa maailmaa, mutta mitä he ovat saaneet aikaan? Noitavainoja, kerettiläisvainoja, ristiretkiä, sotia, orjakauppaa jne.

Yhteiskunnallinen edistys on kaikissa muodoissaan ateistien taistelulla saavutettu. Sekä liberalismin että sosialismin perustajat hylkäsivät uskon tuonpuoleiseen hyvitykseen ja ryhtyivät tekemään tätä maailmaa paremmaksi.

Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tekemättä. Tule mukaan, siinä on elämällesi mielekäs tarkoitus.

Lopuksi kannattaa muistuttaa, ettei siveyden olemassaolosta voida päätellä siveyden antajan olemassaoloa.

Muinaisissa uskonnoissa esiintyi sekä lainsäätäjäjumalia että siveyttä opettavia (tavallisesti ns. sekundäärisiä vapahtaja-) jumalia. Tällaisten tarujen esiintyminen muinaisissa yhteiskunnissa on ymmärrettävää, mutta nykyaikaisten yhteiskuntien ja yleisinhimillisen luonnollisen siveyden kehityksen kannalta tällaiset uskomukset ovat erittäin haitallisia.

Siveellinen todistus

24 % suomalaisista uskoo, että jumala on olemassa, koska muutoin ei todellisuustutkimusttäisi, mikä on hyvää ja mikä on pahaa.

Saksalainen Immanuel Kant myönsi, ettei jumalan olemassaolo todistu "puhtaan järjen" avulla. Kuitenkin hän katsoi "käytännöllisen järjen" edellyttävän jumalan olemassaoloa. Kant kannatti ns. siveellistä todistusta jumalan olemassaolosta.

Kant ei väitä todeksi, että on olemassa jumala, vaan hän väittää, että ihminen on tästä siveellisesti vakuuttunut. "On välttämätöntä, että olemme vakuuttuneita Jumalan olemassaolosta, mutta ei ole välttämätöntä, että se todistetaan." Kantin mukaan käytännöllinen järki tulee siveellisestä maailmanjärjestyksestä päätelmään, että on olemassa korkein hyvä, jumala.

Maailmassa jää oikeudenmukaisuuden vaatimus usein täyttämättä, hyvä jää palkitsematta ja paha rankaisematta. Kantin mukaan onnentunteemme voi toteutua vasta toisessa maailmassa, jossa äärettömän viisas ja hyvä jumala palkitsee hyvän ja tuomitsee pahan.

Siveelliset arvomme eivät ole ikuisia, niin kuin Kant oletti, vaan ne muuttuvat ajasta ja paikasta riippuen.

Monia niistä asioista, joite menneinä aikoina pidettiin oikeina, pidetään nyt väärinä ja päinvastoin.

Eri maissa pidetään edelleen eri asioita oikeina.

Omatunto perustuu osittain luonnollisen valinnan kehittämän tunteisiin ja vaistoihin, esimerkiksi eläimet eivät yleensä tapa oman lajinsa edustajia (ihmistä ehkä lukuun ottamatta), osittain kasvatukseen.

Suomalainen professori Edward Westermarck saavutti viime vuosisadan alussa maailmanmaineen arvojen suhteellisuutta koskevalla käsitysllaan.

Arvojen riippuvutta taloudellisista tekijöistä on erityisesti korostanut saksalainen Karl Marx.

Tarulla kuolemanjälkeisestä sovituksesta on jo vuosituhansien ajan yritetty estää oikeudenmukaisuuden toteutuminen Maan päällä.

Oikeudenmukaisuutta ei voida edistää uskonnoilla vaan yhteiskunnallisella toiminnalla, tämän on historia todistanut.

Professori Lee Carter muotoilee Siveellisen todistuksen ensimmäisen muodon (a) seuraavasti: (s. 128).

"Kaikilla ihmisillä on siveellisiä ja kauneusarvoja. Näitä arvoja ei voida nähdä, koskettaa tai punnita tai muutoin selittää fysikaalisen maailman käsitteillä. Tästä syystä on oletettavaa että nämä arvot ovat peräisin Jumalalta."

Kasvatus tarjoaa harvoin uutta informaatiota, useimmiten se korjaa virheellistä tietoa. Esimerkiksi lapsilla on omatekoiset selitykset lähes kaikelle. Tavallisesti nämä selitykset sisältävät kuviteltuja olentoja kuten näkymättömiä leikkitovereita, joulupukkeja, enkeleitä jne.

Jos oletan, että kukaan ei voi ymmärtää asiaa, koska minä en ymmärrä sitä, syyllistyn törkeään itsekeskeisyyteen. Jos liitän yliluonnollisen kaikkeen, mistä en satu tietämään riittävästi, yhdistän tämän virheen lasten tapaan käsitellä ilmiöitä.

Kantin käsitykset vaihtelivat hänen eri kehitysvaiheissaan, siveellinen todistus esiintyy selkeimpänä Käytännöllisen järjen kritiikissä.

Uskovaisesta, joka ei tunne biologiaa, elämä voidaan selittää vain jumalan avulla. Uskovaisesta, joka ei tunne fysiikkaa, kaikkeus voidaan selittää vain jumalan avulla. Uskovaiselle, joka ei tunne merkitysoppia, sanoilla on taikavoimaa. (Tähän kysymykseen palataan myöhemmin. Kaikesta tietämätön selittää kaikki asiat henkien, jumalien ja paholaisten avulla.)

Nyt käsiteltävä todistus väittää, että inhimilliset arvot voidaan selittää vain jumalan avulla. Tämä todistus perustuu täydelliseen tietämättömyyteen psykologiasta.

Jos ruokimme nälkäistä koiraa, sen nälkä menee ohi, ja
se on siitä miellyttävää. Jos ruokimme sitä säännöllisesti, se alkaa liittää meidät tuohon mielihyvään. Pian se unohtaa alkuperäisen mielihyvän lähteen, ruuan, ja alkaa tuntea mielihyvää seurassamme. Sanomme, että koira pitää meistä tai arvostaa meitä.

Edellä kuvattu tapahtumasarja on yksinkertainen esimerkki ns. ehdollistamisesta. Aluksi koira arvostaa ruokaa. Sitten sen ehdollistuminen yleistyy koskemaan meitä.

Jopa kaikkein yksinkertaisimmat eläimet voidaan ehdollistaa yksinkertaisiin vasteisiin. Jos valkoinen hiiri hyppää kolmion muotoisen aukon läpi, kun soitamme kelloa, onko meidän oletettava, että jumala aiheuttaa hiiren käyttäytymisen? Voidaanko koiran ihmisrakkaus selittää vain jumalan avulla?

Jos jumala olisi vastuussa kaikkien eläinten käyttäytymisestä, jumala olisi myös vastuussa kaikesta eläinten aiheuttamasta pahasta ruttoa levittävästä rotan kirpusta kaikkiin sotiin asti.

Jos jumala ei olisi kaikesta vastuussa, missä on se raja, josta hänen vastuunsa alkaa?

Jos vanhemmat huolehtivat lapsistaan, lapset rakastavat heitä. Onko tämä kovin erilaista verrattuna koiran isäntäänsä kohtaan tuntemaan kiintymykseen verrattuna?

Kun lapset kasvavat, ja muut ihmiset tuottavat heille mielihyvää, lapset arvostavat näitä ihmisiä. Onko tässä jotain ihmeellisempää?

Kun ihmiset elävät yhdessä, he tuntevat olonsa mukavammaksi, jos tietyt yhteiselämän säännöt vallitsevat.

Jos henkilöt, joita lapset arvostavat kuten esimerkiksi heidän vanhempansa, opettavat lapsille yhteiselämän säännöt, lapset alkavat arvostaa näitä sääntöjä yleensä.

Ennen kuin uskovaiset ehtivät väittää, että alennamme ihmisen eläimen tasolle, siirrymme tarkastelemaan erityisesti ihmiskunnan historiaa.

Jos jumala olisi antanut ihmisille siveelliset arvot, niin silloin kaikilla kansoilla ja kaikilla ihmisillä olisi samat arvot. Ei olisi erimielisyyttä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Ei tarvittaisi lakeja, tuomioistuimia tai armeijoita. Mutta ihmiskunnan historia on ollut siveyssten arvojen välisen taistelun historiaa.

Olemme todenneet, ettei kaikilla ihmisillä ole samoja siveellisiä arvoja. Jos jumala olisi pannut ihmisiin heidän siveelliset arvonsa, hän olisi vastuussa kaikista sodista, murhista, kidutuksista jne. jne.

Professori Lee Carter esittää suurin piirtein edellä olevat vastaväitteet ja lopettaa tähän. jumaluusoppineetan hienouksiin perehtyneet ystäväni vetävät kuitenkin tässä vaiheessa keskustelua esiin ns. vapaan tahdon.

He väittävät, että jumala ei ole vastuussa ihmisten rikoksista, koska jumala on antanut ihmisille vapaan tahdon ja ihminen voisi vapaan tahtonsa avulla valita myös oikein, jos hän haluaisi (ja erityisesti, jos hän olisi uskovainen).

Vanhakantaisemmat uskovaiset puolestaan väittävät, että jumala on vastuussa kaikesta hyvästä ja jumalan päävastustaja Saatana kaikesta pahasta. Saatana viettelee ihmisiä pahoihin tekoihin.

Tämä muinaispersialainen (mm. zarathustralaisuutena tunnettu) oppi, joka kieltää jumalan ehdottoman kaikkivaltiuden, on jopa johdonmukaisempi kuin edellinen, nykyjumaluusoppineiden esittämä.

Kolmas ryhmä uskovaisia taas väittää, että kärsimykset ovat rangaistuksia ihmisten synneistä. Tämän muinaisjuutalaisen, vanhatestamentillisen käsityksen tunnusti virheelliseksi jo yksi Raamatun kirjoittajista, Saarnaaja, sanoessaan, että maailmassa pahat menestyvät ja hyvät kärsivät.

Koska ns. pahan ongelmaa käsitellään tässä kirjassa erikseen, edellä oleviin väitteisiin vastataan tässä yhteydessä vain lyhyesti.

Jumala ei voi välttää vastuutaan antamalla ihmisille vapaan tahdon, sillä kaikkitietävänä hänen voidaan olettaa tienneen, mitä seurauksia vapaan tahdon antamisesta on. Antaessaan ihmisille vapaan tahdon jumala olisi samalla ottanut vastuun vapaan tahdon seurauksista.

Toiseksi voidaan asettaa kyseenalaiseksi se väite, että ihmisellä olisi vapaa tahto. Tutkimusten mukaan ihminen on ympäristön ja perimän yhteisvaikutuksen tuote. Vastasyntynyt ihminen ei ole voinut valita vanhempiaan (perintötekijöitään) eikä liioin sitä, millaiseen majaan hän syntyy. Näin ollen hän ei ole vastuussa siitä, millainen hän on. Koska hänen ilmiasunsa kuitenkin määrää hänen käyttäytymisensä, häntä ei voida pitää vapaana ja vastuullisella jumaluusoppineetan olettamassa mielessä.

Saatana puolestaan on kovin huono selitys maailmassa vallitsevalle pahalle, sillä kaikkivaltiaana jumala kaiketi voisi poistaa mokoman pahan syyn silmänräpäyksessä. Koska hän ei tapa Saatanaa, hän on myös vastuussa Saatanan tekemisistä.

Kauneusarvot ovat mutkikkaampia selittää kuin siveelliset, mutta ne eivät ole yhtään vähemmän luonnollisia. Tässä yhteydessä veisi liian paljon tilaa ryhtyä tarkastelemaan erikseen arvoja. Voidaan kuitenkin todeta, että niiden osalta pätevät suurin piirtein yllä olevat vastaväitteet. Esimerkiksi voidaan todeta, että ihmisten mielipiteet eroavat paljon enemmän sen suhteen, mikä on kaunista, kuin sen suhteen, mikä on oikein.

Professori Lee Carter muotoilee Siveellisen todistuksen toisen muodon (b) seuraavasti: (s. 130)

"Kaikki ihmiset haluavat olla hyviä. Ateistit haluavat hävittää uskonnon koska jopa ateistit haluavat olla hyviä. He vain ajattelevat, että ateismi on parempi uskonto ihmisten tekemiseksi hyviksi. Mutta jos ei olisi olemassa jumalaa, miksi ihmiset haluaisivat olla hyviä?"

Kuten aikaisemmin on korostettu, "hyvä" on varsin suhteellinen käsite. Mikä miellyttää yhtä, se ei miellytä toista. Eri yhteisöissä saattaa olla vallan erilaiset käsitykset siitä, mikä on hyvää ja mikä on pahaa.

Aikuiset ihmiset pystyvät yleensä tarkastelemaan asioita pitkällä tähtäyksellä. Vaikka siveelliset säännöt saattavat lyhyellä tähtäyksellä tuntua epämiellyttäviltä, ihmiset ymmärtävät niiden merkityksen pitkällä tähtäyksellä.

Vaikka punaisen valon edessä pysähtyminen voi kiukuttaa autoilijaa, hän toki ymmärtää sen välttämättömäksi. Samoin ihmiset hakevat tyydytystä elämästä ja yhteisöstä kokonaisuutena.

Jos ateisti käyttää paljon aikaa ja rahaa levittääkseen aatettaan, hän tekee sen siksi, että hän tuntee, että jos useammat ihmiset hyväksyvät hänen aatteensa, ihmisten ja hänen itsensä on paljon miellyttävämpi elää.

Hyvä ihminen on yksinkertaisesti henkilö, joka tietää, miten saavuttaa elämässä suurin, syvin ja kestävin tyydytys ja vähäisin kärsimys. Näin ollen halu olla hyvä ei kaipaa yliluonnollisia selityksiä.

Dostojevskin esittämää muotoa siveydestä todistuksesta on tarkasteltu jo edellä. Opiskelijoita kehotetaan kertaamaan asia tältä osin. Hyvää oheislukemistoa on mm. pieni kirjanen miksi Jumala ei tapa Perkelettä (=Saatana).

Tehtäviä

Kuinka suuri osa suomalaisista uskoo siveelliseen todistukseen?
Mihin toiseen todistukseen siveellinen todistus liittyy läheisesti?
Mitä yhteisiä virheitä on siveellisellä todistuksena ja muilla jumalatodistuksilla?
Mitkä kolme muotoa siveellisestä todistuksesta on esitetty tässä aineistossa?
Mitä muita muotoja siveellisestä todistuksesta olette kuulleet? Pohtikaa niiden virheitä.
Suomen Gallupin tutkimusten mukaan siveellinen todistus ei ole nuorison suosiossa. Pohtikaa tämän ilmiön syitä.
Mitä vastaväitteitä voidaan esittää Dostojevskin muodolle siveellisestä todistuksesta?
Mitä vastaväitteitä voidaan esittää Kantin muodolle siveellisestä todistuksesta?
Pohtikaa lähdekirjallisuuden avulla siveyden merkitystä, syntyä ja luonnetta.
Pohtikaa mitä etuja uskonnottomalla siveydellä on uskonnolliseen siveyteen verrattuna. Tarkastelkaa esim. luonnollisuutta ja sopeutuvuutta olosuhteisiin.
Tarkastelkaa kristillisen siveyden historiallisia haittavaikutuksia lähdekirjallisuuden valossa.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? Keskustelkaa elämän tarkoituksesta.
Miten kybernetiikka liittyy kysymykseen elämän tarkoituksesta?
Keskustelkaa ateististen suurhenkilöiden elämäntyöstä ja elämän päämäärästä.
Miksi taivaskuvitelmat ovat yhteiskunnallisesti vahingollisia?
Mitä omallatunnolla tarkoittavat a) kristityt, b) marxilaiset?
Miksi ns. vapaa- tahto ei vapauta jumalaa vastuusta ihmisten rikosten suhteen.
Miksi Saatana on huono selitys pahan olemassaololle?
Saako hyvä ja paha aina palkkansa?
Keskustelkaa vastuun ongelmasta.
Miksi ihmiset haluavat olla hyviä?
Millainen on hyvä ihminen?
Minkä sen koulukunnan mukainen tämän aineiston käsitys hyvästä ja pahasta on?
Miksi ateismin levittäminen on siveellisesti arvokasta. Keskustelkaa tästä kysymyksestä laajemminkin.

Mietelauseita

Mitä meidän on tehtävä ennen kuin voimme saada syntimme anteeksi

Eikö meidän ole ensin tehtävä syntiä?

(Pilakuvan teksti)

"En ainoastaan ole uskomatta mihinkään persoonalliseen jumalaan, vaan pidän sellaista suorastaan lapsellisena."

Albert Einstein 30. p:nä maaliskuuta v. 1952 kirjeessään prof. V. T. Aaltoselle

"Millään uskonnolla, Muhametin uskontoa lukuun ottamatta, ei ole ollut niin verinen ura kuin kristinuskolla. - - - Tämän opin väkivaltainen levittäminen on ollut mitä suurin onnettomuus kaikille kansoille, joita se on koskenut, tai ori ainakin merkinnyt näiden kansojen henkisen rappeutumisen aikaa."

J. W. Snellman

Ontologiset todistukset (laajassa mielessä)

Eityhjä olemassaolo perustuu kokemukseen

Non-empty existence is an empirical question
Erkki Hartikainen 04/04/2011

We have written:
Olemme kirjoittaneet:

In mathematics we use apriori (or empty) existence, for example
Matematiikassa me käytämme apriori (eli tyhjää) olemassaoloa, esimerkiksi

∀(ε>0) ∃(δ>0)[(0 < | x − x₀ | < δ) ⇒ | f(x) − L | < ε].

This is the definition of the real limit L of the real funtion f at the point x_o.
Tämä on määritelmä funktion f reaalilukuraja-arvon olemassaololle reaaliluvulle x_o.

In empirical science we use synthetic existence, for example
Kokemustieteessä käytämme synteettistä olemassaoloa, esimerkiksi

∃(x∈W)[T(x)],

W is the set of all things in the world and T is the property "is table".
W on kaikkien kaikkeuden olioiden joukko ja T on ominaisuus "on taulu".

Mathematical and the logical existentence is empty existence.
Matemaattinen ja looginen olemassaoloovat tyhjää olemassaoloa.

Epirical existence is non-empty existence.
Kokemukseen perustuva olemassaolo on eityhjää olemassaoloa.

This division makes all ontological proofs for the existence of god or gods invalid.
Tämä jaottelu tekee kaikki ontologiset todistukset jumalan olemassaolon puolesta pätemättömiksi.

Kyse on siitä, mitä sanat "on olemassa" tarkoittavat

Ontologia tarkoittaa tässä oppia olemassaolosta.

Kuuluisin olemassaolokiista kiista koskee yleiskäsitteiden olemassaoloa, mutta sanojen "on olemassa" käyttöä voidaan rajata monin muin tavoin. Seuraavassa ontologisiksi todistuksiksi on kutsuttu kaikkia niitä jumalatodistuksia, joiden olemassaolokäsite poikkeaa tavallisesta. Ensimmäisen muodon ontologista todistusta (a) muotoili Anselm Canterburyläinen keskiajalla.

Ontologinen todistus a

muotoillaan Lee Carterin mukaan seuraavasti:

"Jumala on määritelmänsä mukaan täydellinen. Täydellisyys sisältää olemassaolon. Mikään ei voi olla täydellinen, jollei se ole olemassa."

Ontologinen todistus ei ole alkuperäisessä muodossaan erityisen vakuuttava. Käsittäähän jo ns. arkijärjellä, että voimme kuvitella kaikenlaisia olentoja, joita ei ole olemassa.

Tästä syystä ontologisen todistuksen kannatusta ei testattu vuoden 1973 mielipidetutkimuksessa.

Kuitenkin ontologisella todistuksena voi olla epäsuoraa kannatusta. Tämän paljasti mielipidetutkimuksen ns. korkeampaan voimaan uskovien määrä.

Jonkinlainen aivopesulla aiheutettu tarve uskoa korkeampaan voimaan on itse asiassa epäsuoraa uskoa ontologiseen todistukseen. Toisaalta on huomattava, että ontologinen todistus tarjotaan esimerkiksi saarnoissa erittäin taitavasti piilotettuna, ja jos ei ole perehtynyt vastaväitteisiin, voi olla vaikea ilmaista epäuskoaan kielellisesti.

Ensimmäinen vastaväite ontologiseen todistukseen a

"Täydellinen" on ns. laatusana eli adjektiivi. Ilman nimisanaa eli substantiivia sen käyttö on mieletöntä. On siis mieletöntä puhua täydellisestä sanomatta, mikä on täydellinen. Saatamme sanoa, että automme tai sateensuojamme on meille täydellinen. Saatamme myös sanoa, että joku on täydellisen musta tai täydellisen valkoinen. Joka kerta selitämme kuitenkin, missä tarkoituksessa tai mikä esine on täydellinen.

Ehdottomuudet johtavat ristiriitoihin

On ristiriitaista väittää, että jumala on täydellinen kaikissa asioissa.

Tällöin hänen olisi oltava täydellisen hyvä ja täydellisen paha, täydellisen musta ja täydellisen valkoinen täydellisen viisas ja täydellisen tyhmä, täydellisen kaikkivaltias ja täydellisen kykenemätön jne.

Itse asiassa lähes kaikki ehdottomuudet johtavat ristiriitoihin.

Jos jumala on kaikkivaltias, silloin hänen täytyy pystyä luomaan niin suuri kivi, ettei hän pysty sitä siirtämään.

Jos hän ei pysty tekemään sellaista kiveä, hän ei ole kaikkivaltias.

Jos hän taas pystyy, hän ei pysty siirtämään sitä, ja silloinkaan hän ei ole kaikkivaltias.

Jos jumala on kaikkitietävä, hän ei voi olla kaikkivaltias, koska hänellä ei silloin voi olla kykyä muuttaa tapahtumien kulkua.

Jos hänellä olisi kyky muuttaa tapahtumien kulkua, ts. hänellä olisi kyky muuttaa mieltään, hän ei voisi olla kaikkitietävä.

Jos hän rakastaa kaikkea, hänen täytyy rakastaa myös pahaa, kuolemaa, sairautta, sotaa jne.

Jos uskovainen sanoo, ettei jumalalla ole vähemmän toivottavia ominaisuuksia, hän myöntää, ettei jumala ole näiden ominaisuuksien suhteen täydellinen.

Voidaan siis päätellä, että sellaiset ominaisuudet kuin "täydellinen", "kaikkivaltias", "kaikkiviisas", "kaikkea rakastava" sekä vastaavat ovat mielettömiä, koska ne johtavat ristiriitoihin.

Toinen vastaväite ontologiseen todistukseen a

Todistus sanoo: "Täydellisyys sisältää olemassaolon. Mikään ei voi olla täydellinen, jollei se ole olemassa."

Mutta mitä tarkoittaa "olemassaolo". Eräissä kielissä olemassaolon suhteen ei ole muinaisilla aikoina syntynyt sekaannusta, koska sanojen "on olemassa" sijasta on käytetty sanoja "tuolla on" (there is, englannin kielessä), "löytyy" (es gibt, saksan kielessä, det finns, ruotsin kielessä) jne. Vasta suurten uskontojen kehitys on hämärtänyt tämän terveen käsityksen olemassaolosta.

Ensiksi voidaan puhua olioiden olemassaolosta, esimerkiksi on olemassa atomeja, taloja, eläimiä, planeettoja jne.

Kaikki koulukunnat myöntävät tällaisen olemassaolon.

Voidaan puhua myös käsitteiden olemassaolosta, esimerkiksi hyvyyden, kauneuden, rakkauden jne.

Kaikki koulukunnat eivät hyväksy tällaista kielenkäyttöä. On tapana sanoa, että eri koulukunnilla on erilainen tapa määritellä olemassaolo.

Tässä yhteydessä ei ole tarpeen puuttua siihen, mikä kielenkäyttö olisi järkevintä. Jos uskovaiset tyytyvät väittämään, että jumala on olemassa vain käsitteenä, ts. eräänä ihmisaivojen hourekuvana, meillä ateisteilla ei ole aihetta vastaväitteisiin.

Olemassaololla voidaan tarkoittaa myös avaruudellista sijaintia, esimerkiksi pöytä tai radioaallot täyttävät avaruutta. Kun ihmiset ensi kertaa pohtivat jumalia, he ymmärsivät, että jumalat ovat olemassa jossakin avaruudessa. Neuvostoliittolaisten kosmonauttien puhe, etteivät he olleet tavanneet avaruudessa jumalia, ei siis ollut herjaa, vaan tässä mielessä perusteltua puhetta.

Muinaisen Kreikan jumalat näyttivät ihmisiltä, ajattelivat ja elivät kuten ihmiset, asuivat Olympoksella jne. Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattaja Epikuros ei kieltänyt jumalien olemassaoloa, vaan hän väitti, että jumalat elivät ikuisesti, koska ne koostuivat tavallista paremmista atomeista.

Muinaisessa Lähi-idässä syntyi usko näkymättömiin jumaliin kuten Mithraan, ja niin myös kristinusko riisti jumaliltaan (Isä, Poika ja Pyhä Henki eli aasialainen logos) ruumiit, mutta yhä kristityt väittivät, että heidän Jumalansa ovat olemassa.

Jos jumala ei ole pelkkä käsite tai jos jumala ei ole olemassa avaruudessa, missä mielessä hän on olemassa?

Olemassaololle on tässä todistuksessa tehty kuten täydellisyydellekin, se on irrotettu alkuperäisistä yhteyksistään väittäen. että se yhä merkitsisi jotakin.

Olemassaolo ei ole mikään ominaisuus. Joillakin ominaisuuksilla varustettuja olentoja joko on olemassa tai ei ole. Niin myös "täydellisiä" olentoja joko on tai ei ole. Sen ratkaiseminen, onko joitakin olentoja olemassa, on kokemustutkimuksen tehtävä. Ensin on määriteltävä, mitä ominaisuuksia jollakin olennolla on, ja sitten yritettävä löytää olento, jolla on nämä ominaisuudet (tai käänteisessä järjestyksessä).

Mainittakoon, että monet itämaiset uskonnot pitävät olemassaoloa puutteena eivätkä täydellisyyden ilmauksena.

Kun joillain ihmisillä on halu pitää olemassaoloa ominaisuutena, tarkastellaan vielä tilannetta, jossa olemassaoloa pidetään ominaisuutena.

Tällöin voitaisiin sanoa, että on olemassa olio a, jolla on olemassaoonominaisuus.

Mitä tällaisesta puheesta pitäisi sanoa?

Kolmas vastaväite ontologiseen todistukseen a

Voidaan myös väittää, että jos hyväksytään ontologisen todistuksen edellä luetellut kielelliset virheet, todistus on vain jumalan määritelmää uudestaan toteava "tautologia".

Jos jumala määritellään siten, että hän on täydellinen, ja jos täydellisyys määritellään niin, että siihen kuuluu olemassaolo, olemassaolon päätteleminen täydellisyydestä ei sano enempää kuin "jos jumala on olemassa, hän on olemassa". Tällaisesta jossittelusta ei tietenkään voida päätellä, että jumala olisi tosissaan olemassa. Olemassaolon todistaminen on aina kokemustutkimuksen tehtävä.

Sanat eivät ole kuten muinaisitämaiset uskonnot uskoivat (vrt. logoskäsite) taikaolioita, joilla on yksi ainoa merkitys. Sanat ovat merkkejä, jotka merkitsevät sitä, mitä me niillä tarkoitamme käyttäessämme niitä.

Voimme määritellä sanan miten haluamme, ja niin kauan kuin henkilö, jonka kanssa puhumme, ymmärtää meitä, käsitteen käyttö tässä yhteydessä on oikeutettua. Joku saattaa määritellä täydellisyyden olemassaolon sisältäväksi, joku toinen taas määrittelee sen niin, ettei siihen kuulu olemassaoloa.

Voimme määritellä yksisarvisen pieneksi hevosen näköiseksi eläimeksi, jolla on sarvi otsassaan ja joka on olemassa. Siis määritelmän perusteella yksisarvinen on olemassa. Mutta tämä ei kuitenkaan, merkitse sitä. että yksisarvisia olisi olemassa jossain avaruudessa. Yksisarvisia ei ole olemassa todellisuuskäsityksen olemassaolokäsitteen mielessä.

Ontologinen todistus b (ns. sarjatodistus)

Tuomas Akvinolainen on kehittänyt seuraavan muunnelman ontologisesta todistuksesta: (Akvinolainen ei hyväksynyt Anselmin todistusta.)

"Osittaista täydellisyyttä esiintyy, siksi kaikkein täydellisimmän täytyy olla olemassa. Eli: koska on olemassa hyvän eri asteita, täytyy olla kaikkein paras, jumala.

Olioista jotkut ovat enemmän hyviä, jotkut vähemmän hyviä, jotkut enemmän jaloja, jotkut vähemmän jaloja jne. Mutta "enemmän" ja "vähemmän" liitetään erilaisiin olioihin sen mukaan, missä määrin ne muistuttavat jotain, joka on suurin mahdollinen, aivan kuten esineen sanotaan olevan kuumempi sen mukaan, missä määrin se muistuttaa sitä, mikä on kaikkein kuumin.

On siis olemassa jotain, joka on kaikkein tosin, jotain, joka on kaikkein paras, jotain, joka on kaikkein jaloin, ja jotain, joka on kaikkein eniten olento; sillä oliot, jotka ovat suurimpia totuudessa ovat suurimpia olemassaolossa, kuten kirjoitetaan (Aristoteleen) Metafysiikassa. Siis suurin missä lajissa tahansa on kaiken sen lajin olemisen syy; kuten tuli, joka on kaiken lämmön syy, on myös kaiken kuumuuden syy, sanotaan samassa kirjassa.

Tästä syystä täytyy olla olemassa olento, joka on kaikkien olentojen olemassaolon, hyvyyden tai muun täydellisyyden syy. Tätä olentoa kutsumme jumalaksi.

Ensimmäinen vastaväite ontologiseen todistukseen b

Kun myös peruskoulussa opetetaan nykyään fysiikkaa, Tuomas Akvinolaisen Aristoteleen fysiikkaan (metafysiikkaan) perustuva päättely on useimpien kansalaisten helppo nähdä virheelliseksi.

Koska peruskoulun fysiikan tiedot saattavat kuitenkin jäädä heikoiksi tai unohtua, pieni kertaus on tarpeen.

Toisaalta on muistettava, että huomattavalla osalla Suomen kansaa on edelleen vain kansakoulun tiedot "luonnontiedosta", ja kansakoulun tiedoilla ei kumota edes Aristoteleen metafysiikkaa.

Ontologinen todistus b perustuu Aristoteleen ja Platonin ajatteluun. Tosin Aristoteleen ja Tuomas Akvinolaisen johtopäätökset ovat erilaisia kuin Platonin. Tästä syystä Platonin ajattelua ja sen juuria on syytä hieman kaivaa esiin.

Alkukantaiselle ihmiselle kieli on suuri arvoitusi; puhutut sanat tuovat kuuntelijoiden mielistä esiin kuvia. Alkukantainen ihminen päättelee, että sanoissa täytyy olla jotain taikavoimaa, yliluonnollista. He ajattelevat, että sanoilla on jonkinlainen "henkinen olemassaolo".

Tämä käsitys ilmeni itämaisten mysteeriuskontojen logos- käsitteessä, joka puolestaan tulee esiin kristillisessä Johanneksen ilmestyskirjassa ("Alussa oli Sana."). Kalevalan kirjallisuudessa sanoilla oli mahtava voima, Väinämöinen veisti laulamalla venettä ja lauloi Joukahaisen suohon.

Platon antoi kuuluisassa ideaopissaan sanoille ja erityisesti niihin liittyvine käsitteille itsenäisen olemassaolon jonkinlaisessa ideoiden maailmassa tai taivaassa.

Hän sanoi, että kaikella, mitä ihminen tuntee, on olemassa täydellinen muoto, joka on olemassa jossain paikassa, ideoiden maailmassa. Tämän mukaan tuoli on tuoli sikäli kuin se muistuttaa tuolin ideaa. Tässä ideoiden tavaratalossa ovat esimerkiksi rakkauden, vihan, tiedon, hallituksen, ihmisen, kauneuden, talon, kolmion jne. ihanteelliset muodot.

Alkukantaisen ihmisen oli helpompi käsitellä kouriintuntuvampia olentoja kuin yleiskäsitteitä. Näin hän loi henkiä ja jumalia ihmisen ajatusten ruumiillistumiksi.

Rakkaus oli helpompi ymmärtää Venuksen työnä kuin sillä yleisellä tavalla, jolla nykyaikainen todellisuustutkimus yrittää käsitellä tätä ilmiötä.

Vastaavasti luotiin sodan, tiedon, tulen jne. jumalat. Myöhemmin jumalten aineelliset ruumiit jätettiin pois, mutta niiden olemus jäi elämään ideoissa. Näin Platon täytti jumalten entisen palatsin ideoiden "sieluilla".

Tässä yhteydessä ei ole tilaa ryhtyä tarkastelemaan kaikkia Platonin mielettömyyksiä. Oppi Platonin esittämässä muodossa ei saa nykyaikaisten ihmisten kannatusta. Se on kuitenkin lähes kaiken uskonnollisen ajattelun perustana, ja aineellisen todellisuuskäsityksen ja henkisen todellisuuskäsityksen kiistaa käsitellään erikseen toisaalla tässä oppiaineistossa.

Jos tällainen ideoiden tavaratalo olisi olemassa, eikä kukaan olisi sitä koskaan nähnyt, olisi todella vaikea sanoa, mikä on tuoli ja mikä on pöytä, koska ei olisi ideaa, mihin verrata.

On paljon hedelmällisempää omaksua nykyaikaisen merkitysopin käsitys, jonka mukaan sanat ovat vain niitä käyttävien ihmisten aivoissa olevien "ideoiden" merkkejä. Näin ollen sanoilla ei ole henkistä, yleistä tai ehdotonta merkitystä tai olemusta, vaan sanat merkitsevät sitä, mitä me tarkoitamme niillä käyttäessämme niitä.

Platonin mukaan voidaan sanoa, että koska esiintyy hyvän asteita, täytyy olla olemassa kaikkein paras. Merkitysopin mukaan meidän täytyy kuitenkin kysyä: "Kenen mielestä?"

Aivan ilmeisesti eri ihmiset pitävät eri asioita hyvinä.

Mikä on hyvää yhdelle, saattaa olla pahaa toiselle.

Näin ollen on mieletöntä puhua ehdottoman hyvästä, ehdottoman pahasta jne.

Toinen vastaväite ontologiseen todistukseen b

Tuomas Akvinolainen ajattelee hieman eri tavoin kuin Platon.

Kun Platon sijoitti ideat jonnekin ulkoavaruuteen, Akvinolainen ajattelee niiden olevan Maan päällä; esimerkiksi tulen hän ajattelee olevan kuumimman mahdollisen olion ja siitä syystä kaikkien kuumien olioiden syyn.

Mutta kuka pystyy määrittelemään, mikä on jossain asiassa suurin? Kumpi on hävittävämpi, sota vai rutto? Vaikka näitä voitaisiin mitata, voisi käydä joskus, että löytyisi monta yhtä tehokasta.

Ajatellaan, että kaikkien ihmisten pituus olisi mitattu, ja kaikkein pisin ihminen olisi eräs watussisotilas. Kuinka monet nykyajan ihmisistä ajattelisivat Akvinolaisen tavoin, että tämä sotilas on ihmisten pituuden syy?

Akvinolaisen viimeisessä lauseessa sanotaan:

"Siis suurin missä lajissa tahansa on kaiken sen lajin olemisen syy; kuten tuli, joka on kaiken lämmön syy, on myös kaiken kuumuuden syy, sanotaan samassa kirjassa. Tästä syystä täytyy olla olemassa olento, joka on kaikkien olentojen olemassaolon, hyvyyden tai muun täydellisyyden syy. Tätä olentoa kutsumme jumalaksi."

Kuten edellä todettiin, täydellisyys kaikissa suhteissa johtaa mielettömyyksiin. Jos Akvinolainen tarkoittaa kaiken aineen perustaa, hän puhuu vetyatomeista eikä jumalasta.

Vaikka Tuomas Akvinolaisen todistusta ei voida enää sellaisenaan tarjota nykyaikaisen koulutuksen saaneille henkilöille, sitä voidaan esittää taitavasti naamioituna.

On helppo uskotella, että koska jossakin avaruudessa on varmasti Maan elämää pitemmälle kehittynyttä älyllistä elämää, tämän elämän joukossa olisi jotain, joka edustaisi ehdotonta suuruutta, elämän muotoa, jota pitemmälle kehittyminen ei ole mahdollista.

Olen varma, että tämän tyyppisiä jumalatodistuksia vielä tulevaisuudessa ilmaantuu markkinoille. Ihmisten halu uskoa "korkeampaan voimaan" on kasvatus- ja viestintäjärjestelmiemme harjoittamasta aivopesusta johtuen niin voimakas, etteivät uskonnot jätä käyttämättä tätä mahdollisuutta. Itse asiassa ns. ufouskonnot ovat jo aloittaneet tällä alalla.

Käsitykseni mukaan äärettömässä ja rajattomassa avaruudessa todella on ihmistä kehittyneempiä elämän muotoja. Nämä elämän muodot eivät mielestäni ole vaarallisia ja vihamielisiä, kuten huono amerikkalainen televisioviihde yrittää uskotella. Ne eivät toisaalta edusta mitään ufouskontojen jumaliakaan.

Isaac Asimovin genetiikkaa koskevien päätelmien (vrt. liite) mukaan elämän muodot muualla avaruudessa saattavat erota varsin huomattavasti niistä elämän muodoista, joita esiintyy Maassa.

Käsitykseni mukaan ihmistä kehittyneempien olentojen suhde ihmisiin olisi lähinnä sama kuin meidän luonnonsuojelijoittemme suhde eläimiin; toisin sanoen ihmistä kehittyneemmät olennot jättäisivät planeettamme kehittymään omassa rauhassaan puuttumatta sen elämään millään tavoin.

Ontologinen todistus c

Rene Descartes muotoili ontologisen todistuksen seuraavasti:

"Minulla on jumalan ajatus. Mitään ei voi syntyä tyhjästä. Edelleen voidaan todeta, että syyn täytyy olla todellisempi kuin vaikutus. Vaikutus ei voi olla suurempi kuin syy. Olen äärellinen, siksi en voi olla äärettömän olennon ajatuksen syy. Tästä syystä jumala on ajatuksen syy."

Vastaväitteitä ontologiseen todistukseen c

Kuten alla osoitetaan. Descartesin todistus voidaan varsin helposti osoittaa kestämättömäksi. Kuitenkin eräitä osia siitä käytetään kristillisessä uskonpuolustustekniikassa edelleen ahkerasti.

Näiltä osin Descartesin ajatuksia on tarkasteltu kohdassa "Yleinen ilmoitus". Tässä yhteydessä puututaan lähinnä Descartesin ajattelun loogisiin heikkouksiin.

Vaikka olisimme vakuuttuneita, että syy on yhtä todellinen kuin vaikutus, emme voi päätellä, että syy on jollain tavalla samankaltainen kuin vaikutus.

Jos näen lentävän, vaaleanpunaisen elefantin, ei voida vielä päätellä, että lentäviä vaaleanpunaisia elefantteja olisi todellisuudessa olemassa. Harhanäkyni voi johtua tietyn tyyppisestä aineenvaihduntahäiriöstä elimistössäni. Tällaisia häiriöitä tunnetaan lukuisasti esim. ns. juoppohulluuden yhteydessä.

Kun katselen televisiota, kasvot kuvaruudussa näyttävät todellisilta, mutta en silti kuvittele, että laatikon sisällä olisi todellisuudessa joku. Kun luen yksisarvisesta, kirjailija, joka kirjoitti yksisarvisesta, oli varmasti todellisempi kuin yksisarvinen, mutta hän tuskin muistutti yksisarvista.

Jo lapset ymmärtävät, ettei ihmisten kuvittelemia olentoja tarvitse välttämättä olla olemassa. Ihmisaivot ottavat todellisuudesta paloja ja kokoavat niistä luovassa tapahtumassa uusia kokonaisuuksia.

Voimme ottaa mielikuvituksessamme antiloopin sarven ja sijoittaa sen hevosen otsaan, näin syntyy kuvitelma yksisarvisesta.

Voimme yhdistää lintujen lentokyvyn elefanttiin ja kuvitella lentävän elefantin jne.

Kirjailijat luovat kuvia ihmisistä, joita ei ole milloinkaan elänyt, kertovat tapahtumista, joita ei ole milloinkaan tapahtunut, luovat hirviöitä, joita ei ole ollut milloinkaan olemassa, ja jumaluusoppineet luovat ristiriitaisia käsitteitä, jotka tarkemmin tutkittaessa osoittautuvat mahdottomiksi kuten nelikulmaiset ympyrät, äärettömät olennot jne.

Descartes ehkä arvasi tulevan arvostelun väittäessään, ettei hänen ajatuksensa jumalasta voi tulla kuin yhdestä ainoasta lähteestä, koska muutoin syy ei olisi täydellinen, ja jumala puolestaan on täydellinen. Näin Descartesin oli pakko palata Anselmin todistukseen, jonka olemme käsitelleet aikaisemmin.

Ontologinen todistus d

"Luonnossa kaikki asiat syntyvät vastakohdistaan; päivästä tulee yö, pienemmästä suurempi, jne. Tämä muutos jatkuu jaksottaisena - on käänteinen. Jokaiselle tapahtumalle on olemassa vastaava käänteinen tapahtuma. Jos näin ei olisi laita, jos kaikki tapahtumat sattuisivat vain yhdellä tavalla, kaikkeus lakkaisi pian toimimasta, kävisi loppuun. Ja koska kehityksen täytyy jatkua, kuolemasta täytyy välttämättä syntyä elämää."

Myös tässä on kyse muinaiskreikkalaisesta ajattelusta. Ajateltiin, että kuumuus, kylmyys, punaisuus, pituus, jne. olisivat todellisia, ja jotka jollain tavoin pitivät yllä olioita tehden niistä kuumia tai punaisia tai pitkiä jne.

Tämä ontologinen todistus olettaa, että vastakohdat ovat jollain tavalla todellisia olioita jotka vaikuttavat toinen toisiinsa. Todistus olettaa, että päivä aiheuttaa yön jne.

Käsite "vastakohta" sopii joihinkin ilmiöihin, mutta ei suinkaan kaikkiin. On helppo kuvitella yö päivän vastakohtana, mutta mikä on pöydän, puun tai tähden vastakohta?

Muinaiskreikkalaista ajattelua ei pidä sotkea dialektiseen materialismiin, joka myös puhuu vastakohtien taistelusta. Koska dialektista materialismia käsitteleviä opintoaineistoja ja kirjoja on suomen kielellä runsaasti saatavana, tässä yhteydessä ei käsitellä dialektista materialismia.

Erityisesti historiallinen materialismi käsittelee yhteiskuntajärjestelmien kehitystä. Ihminen lajina näyttää olevan kykenemätön suoraviivaiseen edistykseen, ja näin yhteiskuntajärjestelmien kehityksestä on muodostunut edistyksellisten voimien ja taantumuksellisten voimien taistelua, ja kehityksessä on havaittavissa myös selvää jaksollisuutta.

Joka tapauksessa muinaiskreikkalainen väite, että kaikki syntyy vastakohdastaan, on ilmeisen virheellinen.

Eräässä mielessä kuolema on elämän edellytyksiä. Jos kuolemaa ei olisi, jopa bakteerien massa ylittäisi nopeasti Maan massan, ja tämähän on ilmeisen mahdotonta. Jotta uudet eliöt voisivat elää, entisten täytyy kuolla. Toisaalta jos elämän ja kuoleman vuorottelua ei olisi, elämä ei olisi koskaan kehittynyt bakteerin astetta pitemmälle, koska kehittyneemmälle elämälle tai luonnolliselle valinnalle ei olisi ollut tilaa.

Uusi elämä saattaa käyttää hyväkseen minun ruumiini atomeja, mutta atomit eivät kuljeta mukanaan mitään muistia edellisestä elämästä. Elämä jatkuu ituradan muodossa, mutta yksilön minuus kuolee yksilön kuollessa.Tutkimus ei millään tavoin tue intialaista sielunvaellusoppia, ja mm. Reima Kampmanin tutkimukset osoittavat, että ns. sivupersoonallisuudet voidaan selittää luonnollisella tavalla.

Tehtäviä

Tutkikaa Internetin avulla, mitä tarkoittaa ontologia. Tuliko asia selväksi?
Mitä eri muotoja ontologiselle todistukselle voidaan antaa?
Mitkä ovat tärkeimmät vastaväitteet ontologiselle todistukselle?
Keskustelkaa, mitä tarkoittavat sanat "on olemassa". Keskustelkaa myös sanan "on" eri merkityksistä.
Miksi on ristiriitaista väittää, että joku olento on kaikissa asioissa täydellinen?
Millä tavalla ns. ehdottamat ominaisuudet johtavat ristiriitoihin? Keksikää jokin aineistossa mainitsematon ristiriita.
Miten voidaan ratkaista, onko jokin olento olemassa vai ei?
Tutkikaa lähdekirjojen avulla logiikan merkkien "kaikki" ja "on olemassa" käyttöä ja merkitystä.
Tutkikaa, mitä tarkoittaa Ludwig Wittgensteinin käyttöön ottama sana "tautologia".
Tutkikaa itämaisten uskontojen käsitettä "logos".
Mitä sanat ovat nykyaikaisen käsityksen mukaan?
Keskustelkaa aineellisen todellisuuskäsityksen olemassaolokäsitteestä.
Millä tavalla Tuomas Akvinolaisen käsitykset ovat nykyaikaisen todellisuuskäsityksen vastaisia?
Tutustukaa aineellisen todellisuuskäsityksen ja platonilaisen idealismin väliseen kiistaan.
Tutkikaa, mikä merkitys Aristoteleella oli katoliselle kirkolle keskiajalla.
Millä tavoin sanojen mahtava voima ilmeni suomalaisten muinaisuskossa ja kansan uskomuksissa?
Tutkikaa syyn ja vaikutuksen suhdetta.
Tarkastelkaa tieteiskirjallisuudessa esiintyviä kuviteltuja olentoja ja tapahtumia.
Etsikää vastakohtien pareja.
Etsikää olentoja tai tapahtumia, joille on vaikea kuvitella vastakohtaa.
Tutustukaa lähdekirjallisuuden, erityisesti Pertti Lindforsin kirjojen, avulla dialektiikan lakeihin.
Millä tavalla kuolema on elämän ehto?
Tutkikaa sivupersoonallisuuskysymystä Reima Kampmanin teosten avulla.

A priori todistus

Latinalaiset sanat "a priori" tarkoittavat suomeksi "ennen kokemusta". Todistus yrittää vedota ns. kokemuksesta riippumattomaan eli aprioriseen tietoon.

Leibnitz esitti todistuksen seuraavasti:

"On olemassa logiikan ja geometrian ikuisia totuuksia, jotka edellyttävät ikuisen älyn olemassaoloa."

Leibnitzin aikaan matematiikan perustetutkimus oli varsin kehittymätöntä.

Meidän omaa aikaamme ei niinkään vaivaa sen kehittymättömyys kuin tietämättömyys sellaisen olemassaolosta.

Harvat matemaatikot ovat vaivautuneet tutustumaan siihen, ja niin myös matemaatikot saattavat esittää sellaisia matematiikkaa koskevia ajatuksia, jotka ovat mielettömiä.

Itse asiassa matematiikan kouluopetusta koskevassa kiistassa on pitkälti kysymys siitä, että uudistusten vastustajat haluavat taata uskonnoille ja epäloogiselle ajattelulle elintilaa.

Olen usein jumaluusoppineeten kanssa käymissäni väittelyissä törmännyt Leibnitzin todistukseen siksi, että Suomen kouluissa opetetaan virheellistä käsitystä matematiikasta.

Itse kauan matematiikan opettajana toimineena en jaksa uskoa edistyksellisten voimien voittoon tässä asiassa.

Matemaatikkomme ovat oiva osoitus siitä, että kirkkainkin äly ilman tarpeellisia tietoja saattaa johtaa pahasti harhaan.

Vastaväitteitä a priori todistukselle

Vaikka olisimme vakuuttuneita siitä, että luonnon aikaansaannosten ja ihmismielen aikaansaannosten välillä vallitsee jonkinlainen suhde, meillä ei ole mitään aihetta olettaa, että jokin ulkopuolinen, ihmisen kaltainen mutta parempi mieli olisi järjestänyt luonnon vastaamaan inhimillistä logiikkaa.

Luonnon toiminnot määräävät myös ihmismielen toiminnot. Jos luonnon toiminnot olisivat erilaisia kuin ne ovat, myös ihmismielen toiminnot logiikkoineen saattaisivat olla erilaiset.

Käsityksemme logiikasta on muuttunut ja kehittynyt samalla, kun käsityksemme luonnosta on kehittynyt. Esimerkiksi tässä aineistossa on paljon osoituksia siitä, että se, mitä menneinä aikoina pidettiin loogisena, ei olekaan sellaista.

Aristoteles perusti logiikkansa muuttumattomaan maailmaan ja siihen käsitykseen, että jokaisella sanalla on yksi ja vain yksi merkitys.

Aristoteleen mukaan väite on joko tosi tai epätosi, muita mahdollisuuksia ei ole. Parintuhannen vuoden ajan Aristoteleen käsityksiä pidettiin ikuisina totuuksina, mutta meistä monet hänen käsityksistään näyttävät lapsellisilta.

Leibnitz ajatteli, että on olemassa logiikan ja geometrian ikuisia, muuttumattomia totuuksia. Siihen aikaan ajateltiin, että matematiikka ja geometria tarjoaisivat jonkinlaisen ihmeellisen avaimen luonnon salaisuuksiin.

Nykyään tiedämme, että voidaan kehittää lukuisia erilaisia, keskenään ristiriitaisiakin geometrian järjestelmiä, jotka saattavat olla kaikki käyttökelpoisia.

Esimerkiksi erilaiset suhteellisuuskäsityst ovat käyttäneet erilaisia epäeuklidisia geometrioita.

Matematiikassa käytetään myös erilaisia aritmetiikan järjestelmiä. Tietokoneet käyttävät kymmenjärjestelmän sijasta kaksijärjestelmää tai joskus kahdeksan- tai kuusitoistajärjestelmää.

Annettu matematiikan järjestelmä joko kuvaa tai ei kuvaa luontoa oikein. Jokainen matemaattinen järjestelmä on itse asiassa erityinen kieli suhteista ja suureista. Aivan kuten kielissä yleensä, joitakin asioita voidaan sanoa annetussa kielessä, joitakin ei voida sanoa.

Sanalla "totuus" on matematiikassa aivan toinen merkitys kuin kokemustieteessä.

Annetun matemaattisen kielijärjestelmän mukainen lause on tosi, jos se on johdettavissa annettujen päättelysääntöjen avulla annetuista peruslauseista eli aksiomeista.

Ainoa aksiomeille asetettu ehdoton vaatimus on, että aksiomit eivät saa olla keskenään ristiriitaisia.

Ristiriidattomuus taas tarkoittaa sitä, että kaikki lauseet eivät ole johdettavissa aksiomeista.

Niitä lauseita, jotka ovat johdettavissa peruslauseista, kutsumme kyseisen järjestelmän puitteissa tosiksi, muita kutsumme epätosiksi.

Todistus on päättelysääntöjen mukainen jono merkkejä, jonka avulla päädytään peruslauseista todistettavaan lauseeseen.

Täydellistä tietämättömyyttä matematiikan luonteesta osoittavat ne jumaluusoppineet ylioppilaat, jotka tulevat luokseni todistelemaan, että koska matematiikassa on yhdensuuntaisuusaksiomi (paralleeliaksiomi) jumaluusopissa on jumalan olemassaolon olettava aksiomi.

Albert Einstein sanoi:

"Sikäli kuin matematiikka käsittelee todellisuutta, se ei ole varmaa; sikäli kuin matematiikka on varmaa, se ei käsittele todellisuutta."

Vaikka olisi varmaa, että jotkin matematiikan ja logiikan näkökannat ovat kaikille ihmisille yhteisiä, ei voida silti olettaa, että ne olisi ihmisiin pannut joku ikuinen äly, vaan luonto on se, joka muokkaa mielemme samankaltaisiksi.

Ennen kuin annettua matematiikan järjestelmää voidaan soveltaa kokemustieteissä, on kokeellisesti testattava käsitysn soveltuvuus käytäntöön.

Käytäntö siis ratkaisee, mitä erilaisista matematiikan käsitteistöstä käytetään annetun ongelman ratkaisemiseen.

Olen itse joutunut käytännössä sellaisten käytännon ongelmien eteen, jotka ovat edellyttäneet kokonaan uuden käsitysen luomista. Paitsi että käytäntö valitsee matematiikan käsitteistä sopivimmat, se myös pakottaa luomaan uusia käsityksiä, ts. määrää, mihin suuntaan matematiikkaa on kehitettävä käytännön tarpeiden näkökulmasta.

Tehtäviä

Keskustelkaa apriorisen tiedon mahdollisuudesta.
Mitkä olivat Leibnitzin todistuksen päävirheet?
Miten on mahdollista, että merkittävä matemaatikko teki virhepäätelmiä?
Mikä on matematiikan ja todellisuuden välinen suhde?
Mitä totuudella tarkoitetaan a) kokemustieteissä, b) matematiikassa?

Pascalin vaaka

Ranskalainen matemaatikko Blaise Pascal kehitti seuraavan uskonpuolustustekniikan:

"Vaikka kristinuskon jumalan olemassaoloa ei voitaisi todistaa, viisas ihminen uskoo seuraavista syistä:

Jos kristinusko on tosi ja hän uskoo, hän pääsee Taivaaseen.

Jos kristinusko on tosi, mutta hän ei usko siihen, hän joutuu Helvettiin.

Jos kristinusko ei ole tosi, mutta hän uskoo, että se on tosi, hän ei menetä mitään.

Jos kristinusko ei ole tosi, ja hän uskoo, että se ei ole tosi, hän ei saavuta mitään.

Siis uskomalla on kaikki saavutettavana mutta ei mitään menetettävänä."

Todistuksen taakka (burden of proof) on aina väitteen esittäjänä.

Todistamattomiin väitteisiin ei pidä uskoa.

Pascal myöntää, ettei jumalan olemassaoloa voida todistaa.

Itse asia on selvä: koska jumalan olemassaoloa ei voida todistaa, jumalan olemassaoloon ei tarvitse uskoa.

Jos Pascalin jumala tällaista uskoa vaatii, hän ei ole erityisen johdnimukainen.

On myönnettävä, että Pascalin ajattelun tapaista älyllistä epärehellisyyttä esiintyy yhä runsaasti: palkkio on usein yhteiskunnassamme hyvä totuuden arvosteluperuste.

Ensimmäinen vastaväite Pascalin vaakaan

Pascalin vaaka on klassinen esimerkki kristinuskokeskeisyydestä. Se lähtee siitä, että kristinusko on ainoa mahdollinen valinta ja unohtaa kaksi kolmannesta maailman väestöstä.

Pascal ei huomannut, että samaa todistusta voidaan käyttää myös muiden uskontojen kuin kristinuskon puolustamiseen. Millä perusteella Pascal oletti, että jumala on kristitty?

Muslimien mielestä jumala on muslimi ja hindujen mielestä hindu. Jos on yhtä mahdollista, että joku näistä kolmesta uskonnosta on oikeassa, Helvettiin joutumisen mahdollisuus on joka tapauksessa suurempi kuin Taivaaseen pääsemisen, mahdollisuus.

Jos otetaan lisää uskontoja mukaan, Taivaaseen pääsemisen mahdollisuudet pienenevät yhä ja Helvettiin joutumisen mahdollisuudet kasvavat.

Ilmeisesti Pascal ei huomannut muita uskontoja, koska kristityt olivat ainoat uskovaiset, jotka hän itse tunsi.

Blaise Pascal

Toinen vastaväite Pascalin vaakaan

Pascal jätti huomiotta, että jumala saattaisi tuomita näin heikolla perusteella uskovat kumminkin Helvettiin.

Jumala, joka on kyllin julma luodakseen Helvetin ja Saatanan viettelemään ihmisiä Helvettiin, saattaisi toki olla niin julma, että tuomitsisi kovin heikkouskoiset ilman muuta Helvettiin.

Itse asiassa Raamatun taruhahmo Jeesus sanoo, että vain ne, jotka hyväksyvät hänet sokealla lapsen uskolla, pelastuvat (Matteus 18:3, Markus 10:15, Luukas 18:17).

Kolmas vastaväite Pascalin vaakaan

Koska ihmisen äly on ainoa, joka erottaa ihmisen eläimestä, saattaisi olla niinkin, että jumala tuomitsisi Helvettiin kaikki ne, jotka uskoisivat ilman älyllistä pohdintaa ja muiden vaihtoehtojen harkintaa.

Neljäs vastaväite Pascalin vaakaan

Pascalin johtopäätös ei seuraa hänen ehdoistaan. George H. Smith sanoo:

"Kuten kristinuskon on hävitettävä järki luodakseen usko sen on hävitettävä onni luodakseen pelastus. Ei ole sattuma, että kristinusko on mielihyvän vastustaja, erityisesti sukupuolielämän alueella. Mielihyvä on elämän polttoaine, ja sukupuolinen mielihyvä on ihmisen korkein nautinnon muoto. Kieltämällä ihmiseltä nautinnon ja vakuuttamalla että nautinto on pahaa kristinusko tuottaa turhautumia ja hermostuneisuutta, joista tulee ainesta pelastuksen tarpeelle."

Jos tämä on ainoa elämä, joka meillä on, ja jos uhraamme harvat tämän elämän nautinnot ja älyllisen vapautemme uskonnon takia, olemme menettäneet kaikki, mitä meillä on päin vastoin kuin Pascal väitti. Pascal ei pystynyt näkemään, että uskosta on ihmiselle haitallisia seurauksia, jotka olisi huomioitava taseessa.

Suomessa Pascalin vaakaa esitetään myös seuraavana odotusarvolaskelmana. Taivaaseen pääsemisen todennäköisyys saattaa olla häviävän pieni, mutta koska palkinto on äärettömän suuri, voiton odotusarvo on kuitenkin ääretön ja siitä syystä kannattaa uskoa.

John Stuart Mill vastasi. että jos jumala tuomitsee hänet Helvettiin siitä syystä, että hän ei ole uskonut moiseen olentoon, hän on valmis lähtemään Helvettiin.

Monet ovat varmaan valmiit hyväksymään Millin kannan, mutta Millin vastaus ei ole kuitenkaan todellinen vastaus. Itse asiassa jo edellä esitetyt vastaväitteet sopivat myös tähän pelurin laskelmaan.

Ei ole mitään keinoa ratkaista, mikä maailman tuhansista uskonnoista on se oikea ja Taivaaseen johtava. Näin ollen Helvettiin joutumisen todennäköisyys on laskelman mukaan valtavan suuri, vaikka johonkin uskontoon uskoisikin.

Matemaattisesti Pascalin laskelmasta voidaan todeta, että se on täysin epämääräinen. Mitä tarkoittaa ääretön voitto? Millä mittapuuna Taivas on mitattu äärettömän arvokkaaksi? Jos Taivaaseen pääsyn todennäköisyys on häviävän pieni, miten pieni se on? Nolla kertaa ääretön on matematiikassa epämääräinen muoto, joka ei ole mikään luku.

Voltaire on sanonut, että niin kauan kuin ihmiset uskovat mielettömyyksiin, he tekevät järjettömiä tekoja. Pascalin vaa'an puolustajien on syytä pitää tämä mielessä.

Tehtäviä

Miksi ihmiset uskovat "kaiken varalta"?
Miksi uskonnon tukeminen "kaiken varalta" on vahingollista?
Mistä syystä itämaiset uskonnot ovat kehittäneet opin taivaallisesta palkinnosta ja ikuisesta rangaistuksesta?
Mitä voidaan sanoa ikuisia rangaistuksia käyttävän jumalan siveeydestä? Voisiko ihminen tuomita toisen ihmisen ikuiseen rangaistukseen?
Tarkastelkaa oppia uskonnosta kansan oopiumina (Karl Marx).

Kuolemattomuususkoon perustuvat todistukset

Kuoleman aiheuttamina tunteilla keinottelu on yhtä vanha kuin ns. suuret uskonnot. Suuret uskonnot ovat puolestaan yhtä vanhoja kuin taloudellinen riisto, joka tekee ihmisten suuren enemmistön elämästä vaikeaa. Toisaalla tässä kirjassa esitellään, kuinka muinaiset suuret uskonnot keinottelivat kuolemalla taloudellisesti.

Kuolemalla keinottelu näyttää olevan myös uskontojen viimeisiä linnakkeita.

Vaikka esimerkiksi Suomen evankelisluterilainen kirkko valittaa hautausmaiden ylläpidosta aiheutuvia suuria kustannuksia, se ei todellisuudessa halua luopua hautausmaista mistään hinnasta.

Hautausmaiden omistus antaa evankelisluterilaiselle kirkolle suuret mahdollisuudet kansalaisten henkiseen painostukseen.

Tosiasiassa Suomen valtio rahoittaa evankelis-luterilaisen kirkon hautausmaat avustamalla tätä kirkko noin sadalla miljoonalla eurolla vuodessa (kirkon osuus yhteisöveron tuotosta).

Tietysti Suomessa on myös muiden, esimerkiksi ateististen yhdistysten omistamia hautausmaita, mutta satoja vuosia evankelisluterilaiselle kirkolle kuulunut maaomaisuus antaa sille nykyisessä tilanteessa etulyöntiaseman kaikkiin muihin nähden.

Kuoleman perhepiiriin synnyttämän tilanteen uskonnot käyttävät tarkasti hyväkseen.

Järkyttyneisiin ihmisiin on helppo vaikuttaa.

Vaikka Taivaaseen lupailu ja Helvetillä pelottelu ovat vähentymässä, ihmisiin pystytään kuitenkin vaikuttamaan hautaamiseen ja hautajaisiin liittyvien uskonnollisten menojen avulla.

Kirkollinen aivopesu on aiheuttanut suoranaista uskonnollista terroria hautajaisten yhteydessä.

Viime vuosisadan alussa vainaja saatettiin siunata poliisivoimalla.

Nykyään papit eivät yleensä tunge itseään haudalle väkisin, mutta myös vannoutuneiden ateistien omaisista löytyy niitä, jotka ovat kutsumassa haudan häpäisijäksi pappia.

Ateistiset omaiset ovat usein niin tottuneet uskonnolliseen terroriin, etteivät he edes viitsi vastustaa uskovaisten omaisten järjestämää haudan häpäisyä.

Puhun haudan häpäisystä, koska vainajan tahdon noudattamatta jättäminen hautausmenoissa on mielestäni törkeää. Jopa huomattavia valtiomiehiä on Suomessa tällä tavalla häpäisty.

Esimerkiksi Väinö Tanner ei kuulunut kirkkoon, ja nuoruudessaan hän mm. suomensi ateistisia kirjoja. Hän oli sitä mieltä, että kirkkoa ei tule työväenliikkeen sääliä, ja hallituksensa opetusministeriksi hän nimitti kiivaan kirkon vastustajan, Julius Ailion.

Vainajan leski painostettiin hautaamaan Väinö Tanner kirkollisin menoin.

Protestanttinen jumaluusoppi ja porvarillinen uskontotutkimus askartelevat paljon kuolemaan liittyvien kysymysten parissa. Etenkin porvarillinen uskontotutkimus on taipuvainen väittämään, että uskontoja tarvitaan koska yksilö ja yhteisö eivät olisi muutoin valmiita kohtaamaan kuolemaa.

Lukuisat ovat ne tarinat, joissa väitetään ateistin kuolemaa hirvittäväksi tapahtumaksi. Erityisesti kristillisillä piireillä on tarinoita kuuluisien ateistien kääntymisestä kuolinvuoteellaan uskoon tai heidän kuolemansa järkyttävyydestä.

Englantilainen ateisti G. W. Foote kirjoitti viime vuosisadan lopulla kirjan, jossa paljastettiin kristittyjen sepitelmät kuuluisien ateistien kuolemista valheiksi. Kirjasta on otettu uusia painoksia, ja Foote itsekin on päässyt kirjaan mukaan.

Foote kertoo, että kaikki noin puolisentoista sataa historian tunnetuinta ateistia kuolivat suurmiehen arvokkuudella ilman minkäänlaista kääntymystä tai Helvetin pelkoa.

Amerikan kuuluisin ateisti Robert Ingersoll kuoli rauhallisesti sydänkohtaukseen keskusteltuaan sitä ennen leppoisasti perheensä kanssa. Hänen viimeiset sanansa olivat: "Voin jo paremmin."

Ludwig Feuerbach kuoli niin rauhallisesti, että läsnäolijat tuskin huomasivat, että hän kuoli.

Karl Marx kuoli hiljaa istuuduttuaan työhuoneensa nojatuoliin.

Ja kuten sanottu, vastaavia esimerkkejä on satoja lisää.

Entä miten uskovaiset ovat kohdanneet kuoleman? Tietysti monet heistä ovat kuolleet yhtä rauhallisesti kuin suuret ateisti, mutta toisenlaisiakin esimerkkejä tunnetaan.

Kristillisten lähteiden mukaan vanhin ja luotettavin Raamatun evankeliumi on Markuksen evankeliumi. Siinä kerrotaan kristinuskon myyttisen perustajan, Jeesuksen kuolemasta:

"Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: Eeli, Eeli, lama sabaktani? Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat: Katso, hän huutaa Eliasta. Ja muuan juoksi ja täytti sienen hapanviinillä, pani sen ruo’on päähän ja antoi hänelle juoda sanoen: Annas katsokaamme tuleeko Elias ottamaan hänet alas. Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä."

Meidän ateistien mielestä tämä evankeliumien taruhenkilö kuoli epäuskon vallassa.

Entä miten kuoli Martin Luther, evankelisluterilaisen "kansankirkkomme" oppi-isä?

Segur sanoo, että Luther kuoli jumalan hylkäämänä, pilkaten jumalaa loppuun saakka. Lutherin kuoleman jälkeen maailmalla kerrottiin myös, että Luther teki itsemurhan.

Tietysti on syytä muistaa, että tuohon aikaan katoliset ja protestantit sepittelivät toisistaan kauhutarinoita.

Paavi Bonifacius VII kuoli v. 1303 kieltäydyttyään myrkytetyksi tulemisen pelosta ruuasta useiden päivien ajan. Kerrotaan, että hän sulkeutui huoneeseensa ja hakkasi päätään seinään, kunnes kuoli.

Alkukantaisten kansojen keskuudessa kuolema ei ollut kovin merkittävä tapahtuma. Tietysti surua ja vainajien palvontaa esiintyi, mutta kokonaisuudessaan suhtautuminen kuolemaan oli lähes nykyaikainen. Vasta Lähi-idän suuret uskonnot tekivät kuolemasta ison liiketoimen.

Vielä ajanlaskumme alussa juutalaisten enemmistö ei uskonut kuoleman jälkeiseen elämään.

Temppelipuolue oli saddukealaiset, jotka eivät uskoneet kuolemanjälkeiseen elämään.

Farisealaiset ja essealaiset uskoivat todennäköisesti Babyloniasta levinneeseen oppiin kuolemanjälkeisestä elämästä.

Evankeliumien Jeesus oli kuvausten perusteella farisealainen tai essealainen.

Kuolema on yhtä olennainen osa luontoa kuin elämä.

Kuolemaa esiintyy kaikkialla kasvi- ja eläinkunnassa.

Kuolema on osa typen kiertokulkua luonnossa.

Jos kuolemaa ei olisi, bakteerien massa ylittäisi nopeasti Maan massan, ja tämähän on mahdotonta.

Luonto on luonut kuoleman, jotta elämä voisi kehittyä.

Kuolleiden sukupolvien tilalle on tullut uusia, entistä pitemmälle kehittyneitä.

Olisiko ihmisen esi-isien pitänyt jäädä ikuisiksi ajoiksi puuhun sen sijaan, että he tekivät tilaa nykyihmiselle?

Jo antiikin ajattelijat, erityisesti Demokritos ja Epikuros, pystyivät suhtautumaan kuolemaan ilman harhakuvitelmia. Kristityt hävittivät näiden miesten kirjoitukset niin perinpohjaisesti, ettei yhtään kokonaista Demokritoksen tai Epikuroksen teosta ole säilynyt jälkipolville.

Epikuros opetti:

Niin kauan kuin olemme olemassa, ei ole kuolemaa, ja kun kuolema on, ei ole meitä. Viisas ei väheksy elämää eikä pelkää kuolemaa.

Epikuroksen ajatuksiin kuolemasta voi tutustua myös hänen ihailijansa, muinaisroomalaisen runoilija Lucretius Caruksen teoksen Maailmankaikkeudesta avulla.

Voidaan kysyä, miksi Demokritoksen ja Epikuroksen siveellisesti korkeatasoiset ajatukset eivät pystyneet kilpailemaan itämaisten pelastususkontojen (esim. mithralaisuuden ja kristinuskon) kanssa kansansuosiossa. Epikurolaisuus jäi antiikin hyvin toimeen tulevan keskiluokan ajatteluksi.

Rooman yhteiskunnallisiin oloihin perehtyneen on helppo vastata tähän kysymykseen. Diktatuurivaltion orjia ja sorrettuja ei erityisemmin lohduttanut tieto siitä, että heidän kärsimyksensä päättyvät kerran lopullisesti. He halusivat korvauksen kärsimästään vääryydestä. Pelastususkonnot lupasivat tämän hyvityksen kuoleman jälkeisessä elämässä.

Vallanpitäjät havaitsivat myös, että kuoleman jälkeisen sovituksen lupaamisella voitaisiin pönkittää keisarikuntaa, jonka tieteet, taiteet ja talouselämä alkoivat hiljalleen rappeutua.

Lopullinen taistelu käytiin mithralaisuuden ja kristinuskon välillä. Konstantinus, joka oli eräs kaikista Rooman keisareista siveellisesti rappeutuneimpia, suosi kristinuskoa tilanteessa, jossa kristinuskon kannatus oli vain noin 10 % väestöstä.

Konstantinuksen seuraaja Julianus yritti palauttaa pakanalliset uskonnot ja erityisesti mithralaisuuden aikaisempaan asemaansa, mutta hän kaatui taistelussa mithralaisia persialaisia vastaan, ja on sanottu, että tämä oli osasyy mithralaisuuden tappioon.

Taru kertoo myös, että Julianuksen murhasivat kristityt. J. M. Robertson väittää, että mithralaisuus ei kuitenkaan kuollut vaan sulautui kristinuskoon. Vaikka mithralaisuus ja kristinusko ovat pääpiirteissään sama uskonto, olen henkilökohtaisesti valmis ajattelemaan, että kristillinen terrori tuhosi entisen pahimman kilpailijan, mithralaisuuden. Tähän viittaa myös kristittyjen kiivas taistelu mithralaissävyisiä kristillisiä lahkoja vastaan.

Nykyajan ihminen suhtautuu kuolemaan olennaisesti samoin kuin Demokritos ja Epikuros. Kun elämä kauan sitten syntyi Maahan, syntyi myös kuolema. J. W. v. Goethe on sanonut luonnosta:

Elämä on sen kaunein keksintö, ja kuolema on keino, jonka avulla elämää voi olla paljon.

Sukupolvien vaihtuminen on myös yhteiskunnallisen edistyksen biologinen edellytys. Edistykselliset ihmiset näkevät kuolemassa kehityksen palvelijan, koska vanhan kuolema on uuden ja entistä paremman olemassaolon edellytys.

Myös ateistit surevat vainajiaan, muistelevat heitä ja saatttavat heidät hautaan juhlallisesti ja arvokkaasti. Tämä kuuluu ihmisen perinteisiin kaikkialla maailmassa.

Ehkä ihminen pystyy joskus tulevaisuudessa kohtaamaan kuoleman ilman siihen liittyvää surumielistä tunnetta. Mikään uskonto ei ole pyrkinyt tuota tunnetta poistamaan.

Päin vastoin uskonnot yrittävät hyötyä kuolemasta mahdollisimman paljon lisäämällä hautajaismenoillaan omaisten surua.

Kuvitelmat kuolemanjälkeisestä Taivaasta tai Helvetistä eivät ole millään tavalla auttaneet kuolevia tai heidän omaisiaan kuoleman kohtaamisessa.

Vanha suomalainen perinne on ollut, että rikkaat ja, vaikutusvaltaiset pappi lupaa Taivaaseen, köyhien haudalla hän ei lupaa mitään. Jos pappi pääsee ateistin haudalle, hän saattaa tuomita tämän Helvettiin.

Filosofian ja jumaluusopin tohtori Joachim Kahlin esittämää jaottelua käyttäen kristillinen käsitys kuolemasta on pääpiirteissään seuraava:

Kristinopin mukaan kuolema ei ole ensisijaisesti biologinen tai biologisyhteiskunnallinen vaan mytologinen tapahtuma.

Kristillisen mytologian mukaan ihminen oli aluksi kuolematon ja asui Paratiisissa. Kun ensimmäinen nainen Eeva vietteli ensimmäisen miehen Adamin syömään Hyvän ja pahan tiedon puusta otettua hedelmää, jumala rankaisi perisyntiin syyllistynyttä ihmisrotua ottamalla pois kuolemattomuuden.

Kristinopin mukaan kuolema ei ole yksilöllisen olemassaolon loppu vaan portti iankaikkiseen elämään.
Iankaikkisessa elämässä toiset pääsevät Taivaaseen ja toiset joutuvat Helvettiin. Taivaassa olevat elävät ikuisessa autuudessa jumalan luona, Helvettiin joutuneita kidutetaan ikuisesti tulessa. jonka Saatana on valmistanut niille, jotka eivät usko jumalaan.

Joidenkin kristinuskon haarojen mukaan myös ihmisen teot vaikuttavat siihen, pääseekö hän Taivaaseen vai joutuuko hän Helvettiin. Kristinuskoon kuuluu muinaisegyptiläisen Osiristarun mukainen viimeinen tuomio, jossa ratkaistaan, ketkä pääsevät Taivaaseen, ketkä joutuvat Helvettiin. Roomalaiskatoliset tuntevat myös mithralaisten Kiirastulen, joka on Taivaan ja Helvetin välimuoto.

Osa jumaluusoppineeta on luopunut ikuisen rangaistuksen käsitteestä. Tämä johtunee siitä, että nykyajan ihmisen on vaikea kokea ikuista rangaistusta lyhyen elämän aikana tehdyistä teoista oikeudenmukaiseksi.

Sen sijaan esimerkiksi merkiksi kristillisissä herätysliikkeissämme helvettioppi elää edelleen voimakkaana. Mm. Niilo Yli-Vainio (helluntaiherätyksestä) pohdiskelee kirjoissaan Helvettiin joutumisen kauheutta.

Jotkut jumaluusoppineett tulkitsevat Taivaan maalliseksi olotilaksi. Näin tekee esimerkiksi pastori Terho Pursiainen kirjassaan Uusin testamentti.

Pursiainen ei kuitenkaan edusta mitään äärimmäistä radikalismia, sillä hän uskoo esimerkiksi Jeesuksen ylösnousemukseen, jota hän pitää kristinuskon olennaisimpana osana.

Ehkä pisimmälle on mennyt protestanttinen jumaluusoppineet Paul Tillich, joka on sanonut, että jumala on nimitys syvähenkiselle elämälle.

Uskovaisten kuolemattomuususkoon perustuva jumalatodistus

Koska ihminen on kuolematon, on olemassa jumala, joka on luonut ihmistä varten Taivaan ja Helvetin.

Tässä todistuksessa on kaksi heikkoutta.

Ensiksi kristittyjen on todistettava, että ihminen on kuolematon. Kuten seuraavassa esitetään, kristittyjen kuolemattomuustodistukset voidaan osoittaa virheellisiksi.

Toiseksi kuolemattomuudesta ei voida päätellä jumalan olemassaoloa.

On olemassa buddhalaisuuden lahkoja, jotka uskovat kuolemattomuuteen mutta eivät usko jumaliin.

W. Somerset Maughamin teoksen The Summing Up mukaan meillä on seuraavat todistukset kuolemattomuudesta:

Elämä on epätäydellinen. Meillä on hillitön halu toteuttaa itseämme, mutta tapahtumien kulku ja oma rajoittuneisuutemme jättävät meihin turhautumisen tunteen. Tätä haluamme tasapainottaa tulevan elämän avulla.
Jos voimme käsittää iankaikkisen elämän ja toivoa sitä, eikö tämä merkitse sitä, että iankaikkinen elämä on olemassa? Meidän kuvitelmamme iankaikkisuudesta voidaan käsittää vain sikäli kuin on mahdollista, että iankaikkinen elämä on olemassa.
Pahaa ei aina rangaista ja hyvyyttä palkita tässä elämässä. Koska jumala m oikeudenmukainen, meidän on oletettava, että iankaikkinen elämä on olemassa ja jokainen palkitaan tai rangaistaan tekojensa mukaan.
Tietoisuus ei voi päättyä kuolemassa, sillä tietoisuuden päättyminen on käsittämätöntä, koska vain tietoisuus voi käsittää tietoisuuden häviämisen.
Jos jumala on rakkaus, ihmisen täytyy olla hänelle arvokas, eikä voida uskoa, että jumala hävittäisi jotain itselleen arvokasta.

Vastaväitteitä kuolemattomuus todistukselle a

Tämä ei ole todistus vaan toiveajattelua.

Todistuksessa väitetään, että olisi hienoa, jos todistus olisi tosi.

Totta kai jokainen toivoo olevansa terve, varakas ja viisas, mutta kaikki eivät ole.

Tuskin mitään on toivottu yhtä hartaasti kuin ikuista rauhaa, mutta yhä on sotia.

Tietysti voimme toivoa elävämme ikuisesti, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista.

Ehkä joskus tutkimus keksii keinon, jolla aivot saadaan pysymään hengissä tuhansia vuosia.

Vastaväitteitä kuolemattomuus todistukselle b

Ensiksi on todettava, että jonkin asiantilan olemassaolo ei seuraa siitä, että voimme käsittää asiantilan.

Voimme käsittää esimerkiksi satujen tapahtumat, mutta tästä ei voida päätellä, että sadut olisivat totta.

Toiseksi todistus sotkee käsitettävyyden ja mahdollisuuden. Voimme jokseenkin vaivatta käsittää tapahtumia, jotka ovat todellisuuskäsityksen mukaan mahdottomia.

Vastaväitteitä kuolemattomuus todistukselle c

Kokonaisuutena uskovaiset kiertävät tässä kohden kehää. He todistelevat jumalan olemassaoloa kuolemattomuudella ja kuolemattomuutta jumalan olemassaololla.

Vastaväitteitä kuolemattomuus todistukselle d

Eläimen, myös ihmisen, alitajunta halua elää. Kun ihmisen kuolema alkukantaisessa yhteisössä ei ollut käytännöllisesti katsoen koskaan ns. luonnollinen eli vanhuuden sairaustilojen aiheuttama, alitajunta, joka halusi elää ikuisesti, oli ihmiselle tarpeellinen.

Nykyaikaiselle yhteisölle kuolemattomuususko on vahingollinen, ja tietoisena olentona ihmisen olisi kehitettävä yhteiskunnallisiin oloihin entistä paremmin soveltuva suhtautumistapa.

Tietoisuuden tuhoutuminen voi olla joistakin käsittämätöntä, mutta se ei ole mahdotonta.

Tosiasia on. että olemme joka yö useita tunteja tiedottomina. Usein sanotaan, että uni on kuoleman veli. Jos emme herää ollenkaan, tiedoton tila jatkuu.

Kun tietoisuus on kuollut, ei tietenkään ole tietoisuutta käsittämässä tietoisuuden kuolemaa.

Kun nukahdamme, teemme sen huomaamatta. Kuten monet esimerkit osoittavat, saatamme myös kuolla huomaamattamme.

Vastaväitteitä kuolemattomuus todistukselle e

Tässä kohdassa uskovaiset syyllistyvät jälleen kokonaisuutena kehäpäätelmään.

He ovat todistamassa jumalan olemassaoloa kuolemattomuuden avulla ja kuolemattomuutta jumalan olemassaolon avulla.

Parapsykologian käyttö kuolemattomuuden todistamiseen

Kun perinteiset uskonnot kaikista ponnisteluista huolimatta menettävät vaikutusvaltaansa ihmisiin, markkinoille lähetetään uusia uskontoja.

Viime vuosina erityisesti ns. kvasitodellisuustutkimus eli valetodellisuustutkimus eli näennäistodellisuustutkimus on saavuttanut vakiintuneen aseman.

Kvasitutkimuksen vaarallisuutta osoittaa sekin. että kvasitodellisuustutkimusta tukevia artikkeleita vilahtelee työväenlehdissäkin, jopa kommunistilehdissä.

Tässä aineistossa ei ole mahdollista käsitellä yksityiskohtaisesti kaikkea sitä huijausta, jota harjoitetaan parapsykologian nimen alla.

Jotta lukijat saisivat jonkinlaisen kuvan parapsykologiasta ja kvasitieteestä yleensä, olen ottanut opintoaineiston liitteeksi neuvostoliittolaisen Leonid Staroselskin artikkelin Siellä, missä todellisuustutkimus päättyy...

Niiden, joita parapsykologian kärpänen on päässyt puremaan, on syytä tutustua Skepsis ry:n aineistoon

Kanadalainen kasvatuspsykologian professori I. W. Kelly sanoo artikkelissaan Anti-Materialism and the Illusions of Parapsychology mm. seuraavaa (American Rationalist, July-August 1977) :

Viime vuosien aikana rationalistit ovat joutuneet huolestumaan yhä uusista irrationalismin aalloista, jotka ovat levinneet Pohjois-Amerikkaan. Uusia uskontoja syntyy kuukausittain, korkeakoulujen opiskelijat lukevat astrologiaa ja vaativat okkultiikan kursseja yliopistoihin. Mitä meidän olisi tehtävä? Syyt näihin ilmiöihin ovat moninaiset. Minun mielipiteeni on, että parapsykologien propaganda on ainakin osasyyllinen tähän okkultiikan nousuun.

Parapsykologit ovat päätyneet nykyiseen tilanteeseen seuraavaan tapaan. Ensiksi parapsykologit eivät ole koskaan olleet kärkkäitä erottamaan kokeellista tutkimusta okkultiikan karkeista väitteistä. Tämä on aiheuttanut parapsykologian ja okkultiikan julkisen sekaantumisen. Äskettäinen opiskelijain keskuudessa suoritettu tutkimus osoitti, että usko parapsykologiaan liittyi uskoon aaveisiin, ennustuksiin, tähdistä ennustamiseen ja kuolleiden ylösnousemukseen.

Toiseksi alusta alkaen nykyistä psyykkistä tutkimusta on hallinnut materialismin vastainen, puoliuskonnollinen, vanhanaikainen ajattelu, joka liittyy läheisesti taikauskoon. Tutkimusta johtaneiden henkilöiden ajattelun lyhyt tarkastelu todistaa tämän.

Vuonna 1882 Henry Sidgwick perusti Englannissa Psyykkisen tutkimuksen seuran (Society for Psychic Research, SPR). Seuran jäsenten enemmistö uskoi yliluonnollisiin ilmiöihin. Sidgwick uskoi, että oli olemassa suuri määrä todistusaineistoa sielun tai hengen riippumattomuuden puolesta... todistusaineistoa, joka tuo esiin kysymyksen sielun ruumiista erillisestä toiminnasta. Frederick Meyer, toinen huomattava jäsen, uskoi, että psyykkisen tutkimuksen päämäärä oli osoittaa sielun olemassaolo ja ihmisen sielun kuolemattomuus.

Kun psyykkisestä tutkimuksesta tuli suosittu Amerikassa, suurimpia alan vaikuttajia oli William McDougall. Hän oli kiihkeä materialismin ja kehitysopin vastustaja. Hän uskoi, että ainoa voima, joka voi pysäyttää materialismin voittokulun on psyykkinen tutkimus. Hän ajatteli, että jos materialismi jatkaa leviämistään, se tuhoaa kaikki ihmiskunnan saavutukset ja siveelliset perinteet.

C. D. Broad

Professori J. B. Rhine, joka toi parapsykologian kokeellisella tutkimuksenä Amerikkaan, oli McDougallin vaikutuksen alainen. Rhine hallitsi amerikkalaista parapsykologiaa yli kolme vuosikymmentä. Rhine kuten Sidgwick harkitsi kirkkoon liittymistä. Kuten edeltäjänsä Rhine uskoi, että parapsykologia on kumonnut materialismin. Myös muut eturivin tutkijat kuten H. H. Price, Sir Cyril Burt, C. D. Broad ja C. J. Ducasse suhtautuivat monismiin vihamielisesti.

Onnettomuudeksi tilanne ei ole vuosien mittaan juuri muuttunut. Nykyään parapsykologiaa johtavat henkilöt, joiden ajattelu on tunnetusti materialismin vastaista ja puoliuskonnollista. John Randallin äskeinen kirja Parapsychology and the Nature of Life (Parapsykologia ja elämän luonne) on suuresti arvostettu parapsykologisissa piireissä. Mikä on tuon kirjan tarkoitus? Kumota fysikalismi ja kehitysoppi (jotka ovat Randallin mukaan pelkkiä käsityksiä) parapsykologian avulla.

Randallin mielestä Darwinin oppi on syyllinen kaikkeen yhteiskunnalliseen pahaan, mm. kapitalistiseen riistoon, "olemassaolon kriisiin", joka hänen mukaansa on ominaista kulttuurillemme jne. Randallin mielestä vain jumalan olemassaolo voi selittää elämän synnyn. Hän kertoo meille, että "henki vaikutti tiettyihin molekyyleihin viilenevällä planeetalla aiheuttaen äärimmäisen epätodennäköisiä aineyhdisteitä...elämän luominen oli tiedon siirtymistä hengestä aineeseen..."

Näyttää myös siltä, että useimmat parapsykologit ovat pikemmin kiinnostuneita omien uskomusten todistamisesta kuin totuuden etsimisestä. Eric Dingwall, antropologi ja psyykkisen tutkimuksen veteraani huomautti vuonna 1970: "Yli kuudenkymmenen vuoden kokemuksen ja johtavien parapsykologien henkilökohtaisen tuntemuksen perusteella en voi nimetä kuin puoli tusinaa, joita voin pitää objektiivisilla tutkijoina ja kunniallisilla totuuden etsijöinä." Tämä lausunto sisältää sen, että parapsykologian kentällä on esiintynyt valtava määrä huijausta.

Rationalisteina meidän on oltava selvillä, mitä todisteita parapsykologian puolesta on. On tärkeää tietää, ettei ESP:n (aisteista riippumattoman havaitsemisen) olemassaoloa ole todistettu, vaikka parapsykologit väittävät päinvastaista. Englantilainen an professori Anthony Flew tekee tilanteesta seuraavan yhteenvedon: "On masentavaa sanoa, että yleinen tilanne (neljännesvuosisadan jälkeen) on ennallaan. Valtava määrä työtä on tehty, ehkä enemmän kuin koko aikaisemman historian aikana. Kuitenkaan ei löydy yhtään luotettavasti toistettavaa ilmiötä eikä varmasti todistettua myönteistä yksittäistapausta."

Toisaalta, vaikka ESPn olemassaolo olisi todistettu, tästä ei voitaisi päätellä, että materialismi on väärä. Jos nykyisen fysiikan lait eivät pysty selittämään jotain ilmiötä, tämä ei suinkaan merkitse sitä, etteivät tulevaisuuden fysiikan lait siihen pysty. Kukaan ei ole pystynyt todistamaan, että materialismi olisi periaatteessa kyvytön selittämään psyykkisiä ilmiöitä.

Itse asiassa dualistinen (kaksijakoinen, henki ja aine) materialismin vastainen ajattelu ei pysty selittämään väittämiään ilmiöitä yhtään paremmin kuin materialismi. Ei voida nähdä, millä tavalla "henkisen substanssin" (joka on käsitteellisesti ristiriitainen) olemassaolo yksinkertaistaisi asioita. Ensiksi kukaan ei ole pystynyt todistamaan, että näiden ilmiöiden, sikäli kuin niitä on olemassa, luonne on "henkinen". Toiseksi kaikki entiset ongelmat säilyisivät, mutta hengen olemassaolon olettaminen lisäisi mm. aineen ja hengen vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia.

Loppupäätelmänä voidaan sanoa, että parapsykologian on sekä muutettava kokeellisia standardejaan (useimmat parapsykologiset lehdet esittävät edelleen kaskuja kummituksista, aaveista ja lusikkain taivuttamisesta) että ajattelutapaansa. Sen on irtauduttava vanhentuneen metafysiikan painolastista."

Yliluonnollisen käsitettä, ihmeitä, aineellisen ja henkisen todellisuuskäsityksen (Platonin idealismin) välistä kiistaa jne. käsitellään toisaalla tässä ainaistossa. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että lähes kaikkia ilmiöitä pidettiin yliluonnollisina siihen saakka, kun opimme ymmärtämään niitä. Saattaa olla ilmiöitä. joiden selityksiä emme vielä tunne, mutta saattaa olla, että parapsykologit ajavat takaa omaa tilastollista varjoaan.

Edellä esitettyä suoremmin parapsykologisissa piireissä yritetään todistella kuolemattomuutta erilaisten välittäjien avulla. Välittäjät välittävät sanomia kuolleilta ihmisiltä.

Tässä yhteydessä ei ole mahdollista ryhtyä tarkastelemaan kaikkea sitä huijausta, mitä tällä alalla on esiintynyt ja esiintyy.

Protestanttinen jumaluusoppineet John Hick tarkastelee kirjassaan Uskonnonfilosofia parapsykologian antamia todisteita kuolemattomuudesta, ja hän kallistuu pikemmin luonnollisten selitysten kannalle. Hickin mielestä ei näytä olevan toiveita siitä, että parapsykologia avaisi ikkunan toiseen maailmaan.

Tehtäviä

Tutkikaa evankelisluterilaisen kirkon hautausmaalla harjoittamaa terroria esimerkiksi teoksen Raportti uskonnonvapaudesta 1 avulla.
Tutkikaa niitä keinoja, joilla papit pyrkivät vaikuttamaan ihmisiin hautajaisten yhteydessä.
Keskustelkaa pappien harjoittamasta ateistien hautojen häpäisystä.
Keskustelkaa ateistin ja uskovaisen tavasta kohdata kuolema.
Miten kuolivat kuuluisat ateistit?
Miten alkukantaiset kansat suhtautuivat kuolemaan?
Miksi kaikkialla luonnossa esiintyy kuolemaa?
Miten Epikuros suhtautui kuolemaan?
Miksi Epikuroksen ajattelua kannatti vain keskiluokka?
Mikä oli kristinuskon pahin kilpailija muinaisessa Roomassa?
Miten aineellisen todellisuuskäsityyksen kannattaja suhtautuu kuolemaan?
Miten kuolema voi auttaa kehitystä?
Miten ateistit suhtautuvat hautajaisiin?
Miksi uskonnoista ei ole apua kuoleman kohtaamisessa?
Mikä on kristittyjen käsitys kuolemasta.
Tutustukaa muiden uskontojen käsitys kuolemasta.
Mitä erilaisia käsityksiä kristityillä on kuoleman jälkeisestä elämästä?
Mitkä ovat kuolemattomuuteen perustuvan jumalatodistuksen virheet?
Mitä todisteita kristityt esittävät kuolemattomuuden puolesta?
Mitkä ovat kuolemattomuustodistusten virheet?
Mikä lehti antaa todenmukaisia tietoja parapsykologiasta?
Mitä muita käsityksiä parapsykologiaa harrastavilla opiskelijoilla on?
Miksi parapsykologiaa on alun perin lähdetty kehittämään?
Miksi länsimaiden lehdistö tukee parapsykologiaa?
Mikä on parapsykologien enemmistön suhde totuuden etsintään?
Jos ESPn olemassaolo todistettaisiin, kumoutuisiko aineellinen todellisuuskäsitys?
Vähentäisikö "henkisen perusaineksen" olettaminen ongelmia?
Mitkä ovat nykyisen parapsykologisen tutkimuksen virheet?
Mitä virheitä suomalainen psykologi Lindholm arvosteli väitöskirjassaan?
Mitä protestanttinen jumaluusoppi sanoo parapsykologian todistusvoimasta?
Keskustelkaa Suomessa esiintyvistä huijareista.

Vaistoon perustuva todistus, "yleinen ilmoitus"

Vaistoon perustuva todistus voidaan esittää esimerkiksi seuraavasti:

"Kaikki maailman kansat uskovat jonkinlaiseen jumalaan. Ne eivät kutsu häntä samalla nimellä, mutta sillä ei ole merkitystä. Kaikilla ei olisi tätä vaistomaista tietoa, jos jumalaa ei olisi olemassa."

Nykyisen kristillisen jumaluusopin mukaan on olemassa yleinen ilmoitus Jumalasta. Tämä ilmenee kaikissa uskonnoissa. Erityisellä ilmoituksella kristityt tarkoittavat Raamatun antamaa käsitystä. Erityistä ilmoitusta tarkastellaan tässä aineistossa Raamatun arvostelun yhteydessä.

Kun kristityt ovat tehneet uskontojen ja erityisesti jumalien yleisyydestä jumalatodistuksen, on tietysti tarpeen selittää, miksi on uskontoja. Tämä on tehty perusteellisesti toisaalla näissä aineistoissa.

Ensimmäinen vastaväite vaistoon perustuvalle todistukselle

Kuten aikaisemmin on todettu, olemassaolosta ei voida päätellä olemassaolon alkuunpanijan olemassaoloa. Siitä. että usko jumalaan tai jumaliin on laajalle levinnyttä, ei voida päätellä mitään uskon totuudesta.

Ihmiset ovat menneinä aikoina uskoneet varsin moniin perättömiksi osoittautuneisiin teorioihin ja yksittäisiin väitteisiin.

Usein huomautetaan, että esimerkiksi alkuperäinen buddhalaisuus on ateistinen. Tunnetaan myös monia vähemmistöjä, joilla ei ole jumalakäsitettä. Esimerkiksi Hector Hawton luettelee teoksessaan The Thinkers Handbook koko joukon "jumalattomia" kansoja.

Sosialistisista maista saatu kokemus osoittaa, että kun yhteisö ei kasvata ihmisiä uskovaisiksi, jumalausko vähitellen häviää.

Uskon paluu entisissä sosialistimaissa johtuu nykyisistä politiikan ja talouden johtajista, jotka hyötyvät uskonnosta.

Toinen vastaväite vaistoon perustuvalle todistukselle

Kirjat ovat kaikki kirjoja, mutta erinimiset kirjat ovat eri kirjoja. Eivät kristityt väitä, että Koraani ja Veda- kirjat ovat samanlaisia ilmoitettuja totuuksia kuin Raamattu. Kuitenkin todistuksessa väitetään, ettei jumalan nimellä ole merkitystä.

Jos joku jumala on persoonallisuudeltaan täysin erilainen kuin kristinuskon jumala ja jos hän vaatii kokonaan toisenlaista käyttäytymistä kuin kristinuskon jumala, hän on varmasti eri jumala kuin kristinuskon jumala.

Tästä voidaan päätellä, että erinimiset jumalat saattavat olla sama jumala tai ne saattavat olla eri jumalia.

Kannattaa muistaa, että Raamatusta tiukasti kiinni pitävien kristittyjen mielestä "epäjumalat" (= vieraat jumalat) todistavat pikemmin Saatanan (=jumalan päävastustajan) kuin jumalan olemassaolosta.

Kolmas vastaväite vaistoon perustuvalle todistukselle

Miksi niin monet kansat ovat uskoneet yliluonnolliseen, henkiin ja jumaliin?

Toisaalla tässä aineistossa on esitetty käsitykset uskontojen alkuperästä. Pääsen niihin napauttamalla tästä.

Lisälukemista: Piirteitä yksijumalaisuuden historiasta

Epikuroksen ihailija, muinaisroomalainen runoilija Lucretius Carus kirjoittaa jumalauskon synnystä teoksessaan Maailmankaikkeudesta mm. seuraavaa:

"...Luulivat onnessaan myös (jumalain) olevan vertoja vailla, niistä kun häirinnyt ketäkään ei kuoleman pelko, vielä kun nukkuissaan jumalain näki saattavan aikaan ponnistuksettaan monet kummastuttavat ihmeet.

Toisekseen, nuo huomasivat oloseikkojen taivaan järjestyksessään sekä vuoden vaihtuvan aikain, vaan ei tienneetkään, mikä kaikkeen siihen on syynä. Siis pakopaikkana vain oli tuo: jumaloille on kaikki suotu ja vaikuttaa pyhä näiden sallima kaiken...

Toisekseen, kenen ei jumalain voi kammous mieltä jähmettää, kenen ei jäsenet alas raueten vaivu, kärvenneen maan kun tärisyttää ukkosen vaaja hirveä iskullaan, jyry halkoo valtavan taivaan?"

Lisäksi Lucretius tarkastelee erikseen kuolemattomuususkon syntyä. Erityisesti hän pyrkii selittämään hengityksen lakkaamista kuolemassa. Ihmisten elämän janoa hän vertaa veden kantamiseen reikäiseen ruukkuun. Lopuksi hän puhuu kuolemanjälkeisen rangaistuksen pelosta.

Euhemeros (n. 300 e.a.a.) opetti, että jumalat ovat alun perin olleet jumaloituja ihmisiä euhemerismi).

Vielä 1800-luvun puolivälissä oli yleistä, että uskontojen alkuperää etsittiin Raamatusta.

Alkuaan ihmisillä oli jumalallisen ilmestyksen kautta saatu tieto yhdestä ainoasta totisesta jumalasta, ja yleissivistyksenkään suhteen he eivät olleet missään villiyden tilassa.

Syntiinlankeemuksen jälkeen he kuitenkin menettivät tämän puhtaamman tietonsa jumalasta lukuunottamatta Israelin kansaa, jonka keskuudessa korkeampia käsityksiä jumalasta edelleen säilyi.

Ihmiset vaipuivat yhä enemmän pakanuuteen ja epäjumalainpalvelukseen.

Meidän aikamme villikansat ovat tämän käsitysn mukaan rappeutuneita jälkeläisiä esi-isistä, jotka uskonnollisessa ja sivistyksellisessä suhteessa ovat olleet paljon korkeammalla tasolla.

Yksijumalaisuus on ollut uskonnon alkuperäinen muoto, villikansojen uskonnot ovat rappeutumia.

Uskonnollismieliset tutkijat tekivät paljon töitä tämän käsityksen todistamiseksi.

Puhdas yksijumalainen jumalausko, josta on luultu löydettävän jälkiä muinaisten kansojen uskonnollisesta elämästä, on osoittautunut harhaluuloksi.

Vanhojen kansojen uskonnollisesta kehityksestä on päin vastoin löydetty jätteitä perin vanhasta luonnonolentojen sieluttamisesta, joka on pysynyt elossa myös korkeammalla kehitysasteella.

Ensimmäiset historiallisesti varmat todisteet yksijumalaisuuden esiintymisestä ovat vuodelta 1357 eaa., jolloin faarao Amenhotep IV (Ekhnaton eli Akhenaten) julisti auringonkehrän ainoaksi jumaluudeksi. Tämä yuksijumalaisuuden perustamisyritys epäonnistui papiston vastustuksen vuoksi.

Suomalaiset pitävät (mm. Mika Waltarin teoksen Sinuhe egyptiläinen perusteella) faarao Ekhnatonia suurena uskonnollisena uudistajana. Auringonpalvonta ei kuitenkaan ollut Ekhnatonin keksintö, vaan ns. vanhassa kuningaskunnassa auringonjumala samaistettiin faaraoon.

Auringonjumalan valtakunta oli Egypti. Valtakunnan laajenemisen myötä kasvoi auringonjumalan mahti. J. H. Breasted sanoo teoksessaan The Dawn of Civilization, että yksijumalaisuus ei ollut muuta kuin imperialismia uskonnossa.

Alkuyksijumalaisuudelle on sukua käsitys, jonka mukaan uskonnon alkumuoto olisi totemismi. Frazerin mukaan totemismi on läheinen suhde, jonka oletetaan vallitsevan ihmisryhmän ja jonkin luonnon lajin tai muun luonnonesineen välillä.

Totemistinen yhteiskunta jakaantuu ns. klaaneihin. Jokaisella klaanilla on jonkin eläimen. kasvin tai satunnaisesti myös elottoman olion nimi. Toteemi ei ole jumala, mutta se sisältää aineksia, joista jumala voidaan tehdä.

Alkuyhteiskuntakäsityksen kanssa samaan ryhmään on laskettava myös uskonnon diffuusiokäsitys (diffuusio = leviäminen), jonka mukaan uskonto on saanut sattumalta alkunsa Egyptissä ja levinnyt sieltä ympäri maailmaa egyptiläisten matkustellessa.

Tämän käsitysn mukaan jumalan ajatus on syntynyt kuolleen faaraon palvonnasta. Tässä kohden diffuusiokäsitys on euhemerismia. Vaikka diffuusiokäsitys selittää usein hyvin eri uskontojen yhtäläisyyksiä (ja mm. kristinuskon synnyn), tutkijat pitävät uskonnon diffuusiokäsitystä tässä muodossa siinä määrin äärimmäisyyksiin menevänä vaihtoehtona, ettei sitä voida hyväksyä.

Alkuperäinen kristillinen käsitys kuuluu ns. degeneraatio- eli rappeutumisteorioihin. Vastakkaisen koulukunnan muodostavat ns. progressio- eli kehityskäsitykset.

David Humen v. 1757 julkaisema teos The Natural History of Religion merkitsi uuden ajan ensimmäistä yritystä ratkaista historiallisesti ja psykologisesti ongelma uskonnon synnystä ja kehityksestä.

Humen mukaan polyteismi eli monijumalaisuus oli uskonnon alkumuoto, josta nykyiset muodot ovat kehittyneet. Myöhemmät tutkimukset eivät tue Humen otaksumia. Hänen tutkimuksensa tärkein merkitys on siinä, että hän hylkäsi yliluonnollisen ilmestyksen käsitteen ja koetti osoittaa, että uskontojen historiassa oli tapahtunut luonnollista kehitystä.

J. M. Robertson kumoaa kirjassaan Pagan Christs käsityksen, että ns. monoteismiä olisi pidettävä kehittyneempänä uskontona kuin polyteismiä (monijumalaisuutta).

Juutalaisen monoteismin paremmuuden osoituksena on pidetty mm. seuraavia seikkoja.

Ensiksi on sanottu, että monoteismi kielsi jumalan kuvien tekemisen.
Toiseksi on sanottu, että heprealaiset profeetat edustivat korkeampia siveysihanteita kuin muut sen ajan ihmiset.
Kolmanneksi on sanottu, että heprealaisten sukupuolisiveys oli puhtaampi kuin muiden kansojen.

On totta, että Jahven kuvia ei sallittu. Tämä on kuitenkin varsin vähäinen saavutus. Kuten naapurikansojen jumalat Jahve oli ihmisen kaltainen paikallisjumala. Jos uskoa korkeimpaan luojajumalaan pidetään uskonnon erinomaisuuden mittana, eräitä alkukantaisia, ihmisuhreja suorittavia uskontoja on pidettävä erinomaisina.

Babylonian ja Egyptin suurilla monijumalaisilla uskonnoilla oli eräs huomattava etu verrattuna juutalaiseen yksijumalaisuuteen.

Luonteensa vuoksi monijumalaiset uskonnot olivat erittäin suvaitsevaisia. Kun valtakuntia liitettiin yhteen, kokonaisia kansoja ei käännytetty valloittajien uskontoon vaan uudet ja entiset jumalat elivät hyvässä sovussa.

Juutalaisten uskonto pysyi heimouskontona Jerusalemin tuhoon asti.

Tämä uskonto julisti juutalaisten rodullista ylemmyyttä ja harjoitti alkeellista uhraamista.

Mooseksen lain kieltojen noudattaminen oli pikkutarkkaa. Se, että profeetat saarnasivat mädännäisyyttä vastaan, osoitti, että mädännäisyyttä esiintyi.

Babyloniasta paluun jälkeen juutalaisten sukupuolisiveys oli ankarampi kuin naapurikansojen. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt parannusta naisten asemaan. Avioerolaki oli epäinhimillinen, ja naispuolisten avionrikkojain tuomitseminen kuolemaan säilyi kristilliselle ajalle asti.

Juutalaiset uskoivat enkeleihin ja pahoihin henkiin kuten naapurikansat. On vaikea nähdä, että ylimmän jumalan yksinvalta enkelien sotajoukossa olisi siveellisesti parempaa kuin Olympoksen jumalien harvainvalta.

On huomattava, ettei tutkimus syntynyt yksijumalaisessa Israelissa vaan monijumalaisissa Babyloniassa ja Kreikassa.

Vuonna 1760 ranskalainen historioitsija ja parlamentin puheenjohtaja de Brosses julkaisi teoksen Du Culte des dieux Fetiches, jossa hän koetti osoittaa, että monijumalaisuutta on edeltänyt fetishismi. Hän osoitti, että Afrikan neekerit ja monet muut villikansat välittömästi palvovat eläimiä, kasveja ja elottomia esineitä, joilla katsotaan olevan inhimillinen ymmärrys, tunne ja tahtoelämä, että tämä kultti olennaisesti eroaa tavallisesta monijumalaisesta jumalanpalveluksesta sekä että sitä voi verrata siihen palvontaan, jota muinaisten kirjailijain mukaan oli egyptiläisillä, kreikkalaisilla, roomalaisilla ja muilla kansoilla niiden vastaavalla kulttuuritasolla.

Positivismin perustaja Auguste Comte (1798–1857) erotti ihmiskunnan historiassa kolme päävaihetta: jumaluusoppineen, metafyysisen ja positiivisen. Alimmassa, jumaluusoppineessa, voidaan erottaa kolme vaihetta, fetishistinen, monijumalainen ja yksijumalainen.

Comte siis käytti kehitys- käsitettä hyväksi.

Herbert Spencer (1820–1903) kiinnitti teoksessaan Principles of Sociology erityistä huomiota uskonnon kehitykseen alemmilla kulttuuriasteilla. Spencer väitti mm., että kaikki usko jumalallisiin olentoihin sekä niiden palvonta on kehittynyt vainajien henkien jumaloimisesta ja siitä palvonnasta, mitä niille omistetaan alemmissa kulttuureissa.

Tietysti vainajain palvonnalla on tärkeä merkitys uskontojen kehityshistoriassa, mutta Spencerin yleistystä pidetään liian yksipuolisella.

E. B. Tylor esitti kuuluisassa teoksessaan Primitive Culture v. 1871, että uskonnon alkumuoto on animismi (aima = sielu, henki). Animismin pääperiaate on, että kaikilla yksilöllisillä olioilla on toinen minä, sielu, joka jää henkiin kuoleman jälkeen. Tällä käsityslla on ollut huomattava vaikutus.

Mm. Rafael Karsten piti sitä vielä 1931 pääpiirteissään oikeana. Käsitystä vastaan on esitetty kahdenlaista arvostelua. Ns. preanimistinen koulukunta (mm. R. R. Marrettin The Treshold of Religion, 1909) väittää, että animismia on edeltänyt usko yliluonnolliseen mahtiin. Toisaalta marxilaiset väittävät, että animismi on niin laajalle levinnyt, niin monimuotoinen ja niin monista syistä johtuva ilmiö, ettei siitä voida johtaa jotain erityistä uskontotyyppiä.

Marxilaiset sanoivat animismin johtuvan samoista syistä kuin muidenkin uskonnollisten ilmiöiden kuten luonnonvoimien pelosta; voimattomuudesta luokkayhteiskunnan mahdin edessä; näyistä, ekstaaseista, kuolleiden ilmestymisestä unessa, ilmestyksistä unissa jne. Erityisesti animismi johtuu ihmisen taipumuksesta nähdä inhimillisiä ominaisuuksia luonnossa. Voidaan sanoa, että eräät edellä esitetyistä jumalatodistuksista ovat lähellä animismia.

Eräässä mielessä selitysten ympyrä on sulkeutunut ja olemme selittämässä jumalauskon syntyä samaan tapaan kuin Epikuroksen ihailija Lucretius Carus. Meidän vuosisadallemme ovat ominaisia sosiologiset ja psykologiset käsityst uskonnon synnystä.

Ranskalainen sosiologi Emile Durkheim julkaisi vuonna 1912 teoksen Les formes elementaires de la vie religieuse, jossa hän väitti, että jumala on sosiaalisen ryhmän vertauskuva. Ihminen on kehittänyt jumalat tiedostamattomasti sosiaalisen kontrollin välineiksi. Uskonnon avulla yhteisö valvoo yksilön käyttäytymistä. Edelleen Durkheim väitti, että uskonto antaa yksilölle voimaa.

Sigmund Freudin mukaan uskonnolliset käsitykset ovat illuusioita, ihmiskunnan vanhimpien, vahvimpien ja sitkeimpien kuvitelmien toteumia. Uskonto on henkinen puolustusmekanismi uhkaavia luonnonvoimia kuten maanjäristyksiä, tulvia, myrskyjä, sairauksia ja väistämätöntä kuolemaa vastaan.

Mitä tulee varsinaiseen jumalauskon syntyyn, Freud edusti totemistista käsitystä. Hän kehitti erikoislaatuisen käsityksen ihmiskunnan varhaisvaiheista. Hänen mielestään isä, vahvin uros, hallitsi laumaa kunnes hänen jälkeläisensä murhasivat ja söivät hänet. Tämä aiheutti syyllisyyskompleksin.

Toteemieläin, joka on isän sijainen, ja yhdyntä äidin kanssa ovat olleet siitä saakka tabuja. Kristillisen perisynnin freudilaiset selittivät kapinaksi isähahmoa vastaan, ja uskonnoissa esiintyvän jumalan pojan kuoleman tämän isänmurhan sovitukseksi. Vaikka Freudin käsitysksissä on hyviäkin oivalluksia, mutta siihen uskovat kokonaisuutena vain vannoutuneet freudilaiset.

Jungin käsitys eroaa Freudin käsitysestä useissa kohdissa. Jung pitää ihmisen alitajuntaa avaimena uskonnon ymmärtämiseen. Teoksessaan Psychology of the Unconscious hän väittää, että uskonto syntyy taipumuksesta vajota lapsen tunteman. riippuvuuden tasolle. Me olemme perineet muinaisen symboliikan, ja tämä on uskonnon kieli. Jung on taipuvainen ajattelemaan, että uskonto voi auttaa ihmisiä.

Porvarillisen uskontotutkimuksen ituja on jo Durkheimin ja Jungin ajatuksissa, mutta vasta Bronislaw Malinowskin funktionalismi johti porvarillisen uskontotutkimuksen siihen rappiotilaan, jossa se nykyään on. Funktionalismin mukaan uskontoja on olemassa, koska niistä on yhteiskunnalle hyötyä.

Eräät tutkijat pitävät jopa uskontoa yhteiskunnan pystyssä pysymisen ehtona. Kun kuitenkin sosialistiset valtiot pysyivät massa-ateismistaan huolimatta pitkään pystyssä, "uskontotiede" on valjastettu todistamaan, että marxismi on muka uskonto.

Kun tässä ei ole muutoin onnistuttu, uskonnon määritelmää on korjailtu. J. M. Yinger esittää kirjassaan The Scientific Study of Religion, että uskontona olisi pidettävä mitä tahansa aatetta, joka yrittää vastata ns. perimmäisiin kysymyksiin.

Porvarillisen uskontotieteet edustajat väittävät olevansa siirtymässä jossain määrin evolutionismin suuntaan tällä hetkellä (1980).

Porvarillisen uskontotutkimuksen nykytila osoittaa, että kristityt ovat saaneet kapitalististen maiden uskontotieteellisen tutkimuksen valvontaansa. Meikäläiset "uskontotieteilijät" toistelevat samoja valheita kuin kirkonmiehetkin. Esimerkiksi he väittävät, että uskonnoista on yhteiskunnalle hyötyä, vaikka jo Edward Westermarck ja Joseph McCabe ovat osoittaneet tämän käsityksen täysin virheelliseksi.

Marxilaiset uskontotieteilijät asettavat väitteen uskonnon hyödyllisyydestä sille kuuluvalle paikalleen. He sanovat, että uskonnoista on aina ollut hyötyä hallitseville. riistäville yhteiskuntaluokille kuten papistolle, aatelistolle ja kapitalisteille.

Muille yhteiskuntaluokille uskonnoista on ollut pelkkää vahinkoa. Uskonnon tehtävä luokkayhteiskunnassa on selittää hallitsevan luokan vaatimukset jumalan tahdoksi. Karl Marx sanoo teoksessaan Pääoma I mm.:

"Todellisen maailman uskonnollinen heijastuskuva voi kadota yleensä vasta silloin, kun jokapäiväisen elämän käytännölliset olot esittävät ihmisille joka päivä ilmeisen järjellistä suhteita toisiin ihmisiin ja luontoon. Yhteiskunnallisen elämänkulun s.o. aineellisen tuotantoprosessin muoto heittää päältään salaperäisen sumuhuntunsa vasta silloin, kun se joutuu vapaasti yhteiskunnallistuneiden ihmisten tuotteena heidän tietoisen suunnitelmanmukaisen valvontansa alaiseksi."

Edellä sanotun perusteella on selvää, että uskonto on tavattoman monista syistä johtuva ilmiö.

Ehdotettuja syitä voidaan tutkia historiallisen aineiston perusteella, ja todistusaineiston kanssa yhteen sopimattomat käsityst voidaan hylätä.

Jäljelle jää kuitenkin lukuisia selityksiä, ja pelkästään kansatieteellistä aineistoa tutkimalla ei voida päästä selville, mikä on kunkin tekijän paino.

Jos voitaisiin suorittaa laajoja kokeita suurilla ihmisryhmillä, jotka kasvatettaisiin lapsesta lähtien muinaisiin olosuhteisiin, painokertoimet voitaisiin selvittää tilastotutkimuksen keinoin.

Tämä ei kuitenkaan ole planeetallamme mahdollista. Jotkut tieteiskirjailijat ovat kyllä luoneet kertomuksia, joissa me Maan asukkaat olemme tällaisen kokeilun kohde. mutta nämä kertomukset ovat vain viihteeksi tarkoitettua mielikuvitusta.

Seuraavaan luetteloon olen ottanut joukon uskonnon todennäköisiä syitä. Luettelo ei pyri olemaan millään tavoin täydellinen. Henkilökohtaisesti toivon, että uskontojen alkuperätutkimusta jatketaan puoluettomalla pohjalla, ja että tulevaisuudessa luodaan malli, joka on painokertoimia lukuun ottamatta täydellinen.

Ensiksi voidaan todeta, että yhteiskunnallinen tilanne oli kehittynyt vasta 40 000 - 50 000 vuotta sitten niin pitkälle, että jonkinlaisia uskonnon alkumuotoja saattoi syntyä. Kuten edellä on todettu, uskontoja ei ole esiintynyt kaikilla eristetyillä pienryhmillä, vaan uskontojen olemassaolo edellyttää laajempaa yhteisöllistä toimintaa ja yhteisöjen vuorovaikutustakin.

Ihmisen lähimmillä sukulaisilla, isoilla apinoilla ei ole uskontoa, eikä uskontoa varsinaisessa mielessä ollut pithecantropuksella, sinantropuksella ja neanderthalin ihmisellä. Vasta gromagnonin ihmisellä tapaamme selviä todisteita uskonnollisista kuvitelmista.

Yhteisöllinen toiminta tuotti tietyn alkeellisen tekniikan ja tarpeen perustella yksilöä ympäröivässä maailmassa (yhteisössä ja luonnossa) vallitsevia suhteita. Kun syyt tapahtumiin olivat tuntemattomia, ilmiöitä ja suhteita yritettiin tehdä ymmärrettäviksi mielikuvituksen luomien myyttien avulla.

Erityisen ongelmakentän muodostivat ihmisyhteisön ja luonnonvoimien väliset suhteet. Varhaisia uskonnon alkumuotoja olivat mm. metsästystaiat, vahinkoa tuottava taiat (esim. vihollisten päänmenoksi) ja totemismi.

Alkukantaiset ihmiset eivät pystyneet erottamaan ihmisten ja ihmisyhteisöjen välisten suhteiden eroavuutta luonnossa vallitsevista suhteista. Myös luonnonesineillä ja ilmiöillä kuviteltiin olevan inhimillisiä vaikuttimia. Vähitellen luonnonilmiöitä alettiin pitää henkinä, joilla oli inhimillinen tietoisuus ja tahto.

Kuolleet ihmiset esiintyivät elossa oleville unissa, ja näin syntyi käsitys, jonka mukaan sielu eroaa ruumiista kuoleman yhteydessä. Sielu sai näin itsenäisen olemassaolon.

Alkukantaisessa yhteiskunnassa, jossa työnjakoa ei ole juuri kehittynyt, myös erilaiset henget ovat jokseenkin tasa-arvoisia. Kun tuotantosuhteet alkoivat kehittyä ja alkoi esiintyä yksityisomistusta, joka teki ihmisistä eriarvoisia, myös henkimaailmaan ilmaantui eriarvoisuutta. Uskonnot ovat siis myös yhteisöllisten suhteiden mielikuvituksellisia heijastumia. Esimerkiksi maallista diktaattoria vastaa taivaallinen diktaattori.

Työnjaon kehittyessä ja äitivaltaisen kulttuurin muuttuessa isävaltaiseksi tuli mahdolliseksi myös yksilöllinen uskonnollisuus.

Maanviljelyksen synty kiinnitti huomion luonnon kiertokulkuun (kevät, kesä, syksy, talvi), ja näin syntyi käsitys kuolevasta ja ylösnousevasta Jumalasta. Papiston vallan kasvu johti (mm. J. M. Robertsonin käsityksen mukaan) uhrilaitoksen paisumiseen. Ihmisuhrit ja uskonnollinen julmuus ovat yhteydessä uskonnon vaikutusvaltaan.

Kun alkuyhteisöstä siirryttiin feodaaliyhteiskuntaan, myös uskonnon luonne muuttui. Kun uskonto aikaisemmin heijasti pikemmin ihmisen voimattomuutta luonnonvoimien edessä, feodaaliyhteiskuntien uskonto alkoi heijastaa ihmisen voimattomuutta yhteiskunnallisten voimien edessä.

Aluksi syntyivät legendat hallitsijain jumalallisesta alkuperästä ja kuninkaiden jumaluudesta. Kun hyvitystä kärsitystä vääryydestä ei voinut saada maallisessa elämässä, syntyi myytti kuoleman jälkeisestä sovituksesta. Tämä myytti oli levinnyt koko Lähi-itään, ja juutalaiset omaksuivat sen Babyloniasta.

Käsitys kuolevasta ja ylösnousevasta jumalasta liittyi kasvillisuuden kuolemaan syksyllä ja heräämiseen keväällä. Kevätpäiväntasauksen aikaan nautittiin uhriateriaa, jonka tarkoituksena oli herättää taas luonto uuteen kukoistukseen.

Oli luonnollista, että tämän avulla alettiin kuvitella saavutettavan henkilökohtainen kuolemattomuus. Syntyivät suuret vapahtajauskonnot. Vielä nykyään kristityt syövät vertauskuvallisesti jumalansa ruumiin (ehtoollisessa) saavuttaakseen iankaikkisen autuuden.

Vaikka uskonnot ovat yhteiskunnallisia ilmiöitä, yksilöitä, jotka muodostavat yhteiskunnan, ei voida jättää huomiotta tarkasteltaessa uskontojen syntyä ja kehitystä.

Inhimillisten tunteiden kuten pelon, voimattomuuden, riippuvuuden, kiitollisuuden jne. osuuden tunnustivat jopa marxilaiset uskontotieteilijät.

Marxilaiset uskontotieteilijät olivat sitä mieltä, että uskonto on eräs väline, jonka avulla kapitalististen maiden oikeistolaiset propagandakoneistot toimivat sosialistisia aatteita ja sosialistisia valtioita vastaan.

Richard Dawkinsin käsityksiä uskontojen alkuperästä on selitetty toisaalla tässä aineistossa.

Tehtäviä

Tutkikaa, miten suomalaiset jumaluustieteilijät (jumaluusoppineet) vetoavat saarnoissaan "yleiseen ilmoitukseen".
Mitä vastaväitteitä käsitykslle "yleisestä ilmoituksesta" voidaan esittää?
Voidaanko jonkin käsityksen levinneisyydestä päätellä jotain sen totuuden suhteen?
Onko kaikilla kansoilla ja kaikkina aikoina ollut uskontoja?
Miten jumaluusoppineet selittävät sen, että Raamatun mukaan ihminen on luotu ja menettänyt käsityksensä Jumalasta syntiinlankeemuksessa, mutta tutkimuksen mukaan ihminen on kehittynyt aiemmista elämän muodoista ja vasta vähitellen alkanut muodostaa uskonnollisia käsityksiä?
Tutkikaa lähdekirjallisuuden avulla, miten käsitys siitä, että eri jumalat ovat oikeastaan yksi ja sama jumala (esim. Ptah muinaisessa Egyptissä), on kehittynyt. Miksi uskonnot nykyään pyrkivät yhteistoimintaan ja muiden uskontojen suvaitsemiseen?
Mitä käsityksiä jumalauskon synnystä esitettiin antiikissa?
Miten uskontojen syntykäsityksillä on yritetty tukea uskontoja?
Tutustukaa myyttiin menneestä kulta-ajasta (paratiisimyytteihin). Miksi tämä myytti ei ole tosi?
Miksi muinaisessa Lähi-idässä esiintyi taipumusta siirtyä ns. yksijumalaisuuden suuntaan (yksi jumala hallitsi muita)?
Mitä on totemismi? Miten totemismi ilmenee nykyajan yhteiskunnallisessa elämässä?
Mitä diffuusiokäsitys väittää?
Mitkä kolme päälinjaa voidaan erottaa uskontojen syntyteorioissa?
Miksi yksijumalaisuutta on pidetty parempana kuin monijumalaisuutta?
Miksi yksijumalaisuus ei todellisuudessa ole monijumalaisuutta parempi?
Miksi tutkimus ei syntynyt yksijumalaisessa vaan monijumalaisissa kulttuureissa?
Mitä on fetishismi?
Mitä on animismi?
Mitä eri käsityksiä uskontojen synnystä on esitetty uudella ajalla?
Miksi porvarillinen uskontotutkimus pitää uskontoja hyödyllisinä?
Mitä vastaväitteitä on voitu esittää porvarillisen uskontotutkimuksen käsityksille?
Millä tavoin vasemmistopoliitikot ovat kapitalistisissa maissa jättäneet huomioimatta marxilaisen uskontotutkimuksen tulokset?
Mitä tarkoittaa funktionalismi yhteiskuntatieteissä? Mitä arvostelua funktionalismia vastaan voidaan esittää?
Miksi marxismi ei ole uskonto ja miksi porvarillinen uskontotutkimus yrittää todistaa että marxismi on uskonto?
Miksi ns. porvarillinen uskontotutkimus on taantunut siitä tilasta, jossa se oli viime vuosisadan alussa?
Mikä on marxilaisten käsitys uskontojen hyödyllisyydestä?
Milloin Marx arvelee uskontojen häviävän?
Mitä voidaan sanoa uskontojen syiden määrästä?
Voidaanko uskontojen syyt asettaa tärkeysjärjestykseen?
Mikä yhteys vallitsee yhteiskuntien kehityksen ja uskontojen kehityksen välillä?
Mitä voidaan sanoa käsityksestä, että uskonto on alkukantaisen ihmisen todellisuustutkimusttä?
Miten animistinen ajattelu ilmenee lasten tai vihastuneiden ihmisten käyttäytymisessä?
Miten muinaiset ihmiset selittivät sitä, että he unissaan metsästivät ja liikkuivat, vaikka perhe väitti heidän koko ajan nukkuneen?
Miten käsitys kuolemattomuudesta on syntynyt?
Miten työnjaon kehitys vaikutti jumalauskon syntyyn?
Miten käsitys jumalien arvojärjestyksestä on syntynyt?
Miten maanviljelyksen keksiminen vaikutti uskontojen kehitykseen?
Mitä siirtyminen feodalismiin vaikutti uskontoihin?
Miksi uskonnoissa tavataan ajatus kuoleman jälkeisestä sovituksesta (viimeisestä tuomiosta) ?
Miten vapahtajauskonnot saivat alkunsa. Tutustukaa suuriin vapahtajauskontoihin (esim. mithralaisuus, orfilaisuus, kristinusko).
Keskustelkaa inhimillisten tunteiden osuudesta uskontojen synnyssä.
Tutustukaa Marxin käsitystän uskonnollisesta vieraantumisesta.

Ihmeisiin perustuva jumalatodistus

"Raamattu kertoo monista ihmeistä. Jopa nykyään, erityisesti Intiassa ja katolisissa maissa, ihmeitä tapahtuu joka päivä. Hindut kertovat usein pyhimyksistä, jotka voivat olla useissa paikoissa yhtä aikaa, siirtää itsensä pitkiä matkoja, muuttaa kukkien tuoksua, olla näkymättömiä valokuvauspaperille, herättää henkiin kuolleita jne. Lourdesissa ja monissa muissa pyhissä paikoissa on tapahtunut ihmeparannuksia."

Ensimmäinen vastaväite ihmeisiin perustuvalle jumalatodistukselle

Jos ihmeenä tarkoitetaan mahdotonta tapahtumaa, on ristiriitaista väittää, että ihmeitä tapahtuisi.

Jos ihmeenä tarkoitetaan äärimmäisen epätodennäköisiä tapahtumia, on epätodennäköistä, että ihmeitä tapahtuisi.

Pikemminkin on odotettavissa, että tiedot eivät pidä paikkaansa tai että aistimme valehtelevat.

Toinen vastaväite ihmeisiin perustuvalle jumalatodistukselle

Jotkut pitävät ihmeinä vain tapahtumia, jotka ovat suotuisia heille itselleen. Jos joku loukkaantuu liikenneonnettomuudessa, hän ei pidä sitä ihmeenä, vaikka tapahtuma on jossain määrin harvinainen.

Kolmas vastaväite ihmeisiin perustuvalle jumalatodistukselle

Ennen kuin ihminen käsittää ihmeen tapahtuneen, hänen täytyy uskoa ihmeisiin.

Hindu näkee ihmeen, mutta vieressä seisova länsimaalainen ei näe tapahtumassa mitään ihmeellistä.

Katolilaiset näkevät ihmeitä Lourdesissa, mutta ateistit eivät näe ihmeitä missään.

Tästä syystä ihmeet todistavat pikemmin, että uskoa ihmeisiin vielä esiintyy.

Käsitetutkimuksen kanta ihmeisiin

Yliluonnollisia tapahtumia tapahdu, koska määritelmän mukaan kaikki tapahtumat ovat luonnollisia.

Epäilemättä jotkut tapahtumat ovat harvinaisia, mutta tutkimus ei ole koskaan yrittänyt määritellä rajaa, josta lähtien tapahtumia olisi pidettävä ihmeinä.

Ihmeen käsite on tarpeeton.

Periaatteessa selittämättömiä tapahtumia ei voi olla olemassakaan.

Selitys on niiden olosuhteiden kuvaus, joiden vallitessa tapahtuma suurella todennäköisyydellä tai varmasti sattuu.

Voi olla, että emme tällä hetkellä tunne jonkin tapahtuman sattumiselle välttämättömiä olosuhteita, mutta voidaan aina olettaa, että ne saadaan selville tulevaisuudessa. Jos niitä ei saada selville tulevaisuudessa, kysymyksessä lienee inhimillisten kykyjen ja inhimillisen tekniikan rajallisuus.

Jumaluusoppineet yrittää kyllä tarkasti käyttää hyväkseen tutkimuksen viimeiset "pimeät nurkat", mutta jatkuvasti se joutuu peräytymään.

Toisaalta ihmisen kyvyttömyys selittää jotain ilmiötä ei ole todiste sen ihmeluonteesta. Pikemmin se on todiste ihmisen kykyjen rajallisuudesta.

Ihmiset saattavat pitää ihmeinä tapahtumia, jotka tutkimus pystyy mainiosti selittämään.

Jumaluusoppineet saattavat käyttää hyväkseen ihmisten tietämättömyyttä. Tämän kaltaisesta huijauksesta voitaisiin kertoa tuhansia esimerkkejä, mutta kerrottakoon tässä yksi.

Eurooppalaiset pitävät suurena ihmeenä intialaisten tulisilla hiilillä tanssimista. Intiassa on yleinen usko, että hiilillä tanssiminen edellyttää uskonnollisia taikamenoja.

Intian edesmennyt ateistijohtaja Gora (Goparaju) kertoo muistelmateoksessaan We Become Atheists, että kylien asukkaat hämmästyivät aluksi suuresti, kun tunnettu ateisti tanssi tulisilla hiilillä ilman minkäänlaisia uskonnollisia menoja.

Sitten muutamat kyläläiset tulivat perästä, ja taru tulisilla hiilillä tanssimisen uskonnollisesta, yliluonnollisesta luonteesta särkyi.

Tiesitkö, että hiiliiläkävely on terveellisempää kuin avantouinti

Aineellinen selitys tulisilla hiilillä tanssimisen mahdollisuudelle on harvinaisen yksinkertainen. Hiilet täytyy kuumentaa niin kuumiksi, että lämpösäteily muodostaa hiestä suojaavan höyrykerroksen jalkapohjien ja hiilten väliin. Lisäksi paljain jaloin käveleminen kasvattaa nahkaa niin, että se kestää paremmin hiilillä kävelyä.

Varsinkin ns. ihmeparantamisessa esiintyy paljon huijausta. Suomalaistenkin matkat filippiiniläisten ihmeparantajien luo saivat nolon lopun, kun televisio-ohjelma osoitti ihmeparantamisen huijaukseksi ja parannetut ihmiset kuolivat sairauksiinsa.

Tätä aineistoa kirjoitettaessa kuulin Pyhäsalmella asuvasta luonnonparantajasta, jonka lääkkeisiin kuulemma vahvasti uskotaan. Kuulin myös, että parantaja oli luvannut terveyden eräälle naapurille, joka sairasti pitkälle kehittynyttä syöpää. Muutamien viikkojen kuluttua sain lukea lehdestä, että mies oli kuollut.

Lääketutkimus tuntee kyllä myös luonnonkasvien parantavan vaikutuksen, mutta luonnon lääkkeiden käytöstä on yleensä luovuttu, koska ne eivät ole yhtä tehokkaita kuin nykyiset.

Luonnonparantamisessa ei juuri enää ole mitään, mistä lääketodellisuustutkimus ei olisi selvillä.

Mitä tulee esimerkiksi Niilo Yli-Vainion harjoittamaan suggestiolla parantamiseen, kyseessä ei ole mikään ihmeisiin perustuva toiminta. Lääketutkimus on jo kauan ollut selvillä siitä, että sielullista alkuperää olevia vaivoja voidaan parantaa suggestiolla.

Varsinaisia bakteereihin tai viruksiin perustuvia sairauksia helluntaisaarnaajat eivät ole koskaan pystyneet parantamaan mikäli huomioidaan, että varsin monet sairaudet paranevat ajan oloon itsestään ja että placebovaikutus saattaa helpottaa hetkeksi. Tietysti ateistit tuomitsevat saarnaajien harjoittaman puoskaroinnin.

Raamatun ihmeet

Vivian Phelips (Philip Vivian) esittää kirjassaan Churces and Modern Though mm. seuraavat vastaväitteet Raamatun ihmeille.

Ensiksi voidaan kysyä, miksi ihmeitä ei enää tapahdu. Ateistin vastaus on tietysti, että niin pian kuin ihminen oppi ymmärtämään luontoa, hän vaati luotettavat todisteet, ja ihmeet lakkasivat, koska sellaisia todisteita ei voitu esittää.

Uskovaisten vastaus on, että ihme ei olisi ihme, jos se olisi toistettavissa. Tähän voidaan väittää vastaan, että miksi ihme menettäisi luonteensa, jos se voitaisiin toistaa. Eikö ihmeitä toistamalla olisi helppo saada ihmiset vakuuttuneiksi?

Itse asiassa intialaiset papit toistavat temppujaan (joille on toki kaikille luonnontieteellinen selitys) alhaisella sivistystasolla olevalle kansalle ja tällä tavalla vahvistavat uskonnon asemaa.

Raamatun ihmeet eivät ole ainutkertaisia, vaan ne kaikki esiintyvät myös muissa uskonnoissa. Usko ihmeisiin oli Raamatun syntyaikoina niin yleistä, että J. M. Robertson kertoo kirkkoisien itsensä uskoneen Apollonius Tyanalaisen suorittamiin ihmeisiin.

Alkuaikojen kristityt selittivät nämä Jeesuksen urotekoja muistuttavat ihmeet paholaisten aikaansaannoksiksi. Kertoopa kirkkoisä Augustinus nähdyn Afrikassa ihmisiä, joilla ei ollut päätä.

Ihmeitä uskovaiset käyttävät Raamatun todenperäisyyden todistamiseen ja Raamatun todenperäisyyttä ihmeiden todistamiseen. Tässä on kyseessä alkeellinen kehäpäätelmä.

Tietysti ihmeisiin perustuvalle jumalatodistukselle voidaan esittää tuttu vastaväite, jonka mukaan ihmeiden olemassaolosta ei voida päätellä niiden jumalallisen alkuunpanijan olemassaoloa.

Itse asiassa ei ole kulunut kauan siitä, kun ihmiset uskoivat ihmeitä voitavan suorittaa myös paholaiselta saadulla voimalla.

Nykyään jumaluusoppineet jakavat yleensä Raamatun ihmeet kolmeen luokkaan:

ihmeet, joita ei ole todellisuudessa tapahtunut, vaan joiden avulla yritetään opettaa jotain,
tutkimuksen avulla selitettävissä olevat ihmeet ja
todella tapahtuneet ja uskonnon kannalta elintärkeät ihmeet.

Esimerkiksi pastori Terho Pursiainen hyväksyy kirjassaan Uusin testamentti yhden ihmeen, jota hän pitää elintärkeänä, nimittäin Jeesuksen ylösnousemuksen.

Phelips sanoo, että kaikista vanhan maailman taruista myytti kärsivästä ja ylösnousseesta Jumalasta oli yleisin.

Järjen pitäisi sanoa kenelle tahansa, että jos kristinuskon totuus on tästä ihmeestä kiinni, kristinusko on pikaisesti heitettävä romukoppaan.

Kersey Graves luettelee ison joukon neitseestä syntyneitä ristiinnaulittuja kuolleista ylösnoussutta vapahtajia, jotka ovat tarujen mukaan eläneet ennen Jeesusta, eikä Gravesin luettelo ole suinkaan täydellinen.

Koska nykyjumaluusoppineet ovat voimaperäisesti hyökänneet Gravesin tuotrantoa vastaan silllä perusteella, ettei Graves ollut professori, jonkun tutkimusryhmän pitäisi selvittää. mitkä Gravesin teoksen lähteistä pitävät paikkansa ja mitkä eivät pidä.

Kersey Gravesin pääteoksen englanniksi löydät napauttamalla tästä.

Mm. Luther kertoo nähneensä paholaisen. Swedenborg kertoo nähneensä Herran. Kautta aikojen kristityt ovat nähneet neitsyt Mariaa, enkeleitä ja pyhimyksiä. Phelips huomauttaa, ettei hän ole kuullut muslimin tai hindun koskaan nähneen kristinuskon mukaisia näkyjä.

Raamatun ihmeitä ei voida asettaa etusijalle muiden uskontojen ja aatteiden esittämiin ihmeisiin verrattuna. Totuutta on etsittävä puolueettomasti, ja näin menetellen Raamatun esittämiin ihmeisiin on suhtauduttava samoin kuin kristityt suhtautuvat muiden uskontojen esittämiin ihmeisiin: Raamatun ihmeet ovat taruja.

Tehtäviä

Tutkikaa, mitä ihmeitä Suomen aikakauslehdet ovat esitelleet viime aikoina. Yrittäkää selvittää, mistä näissä jutuissa on todellisuudessa kysymys.
Miksi lehdistö ja kustantajat yrittävät levittää maahamme uutta taikauskoa?
Tutkikaa tuttavienne kertomuksia heidän kokemistaan ihmeistä. Mikä kertomuksille on ominaista?
Mikä on uskon merkitys ihmeiden kokemiselle?
Miksi ihmiset haluavat uskoa ihmeisiin?
Mistä ihmeet ovat tulleet evankeliumeihin, kun Uuden testamentin vanhimmat kirjat, Paavalin kirjeet, eivät kerro niistä mitään?
Mistä johtuu, että katolinen kirkko voi vielä nykyään käyttää propagandassaan "tapahtuvia" ihmeitä?

Uskoon perustuva jumalatodistus (fideismi)

"Jumaluusoppineen sanovat, etteivät he voi todistaa aksiomejaan, vaan heidän on hyväksyttävä ne uskoon perustuen. Joka päivä näemme ihmeitä, joita tutkimus tuottaa. Miksi meidän pitäisi vaatia, että uskonnon perusperiaatteet pitää todistaa? Miksi emme voi hyväksyä niitä uskon perusteella?"

Vastaväitteitä uskoon perustuvalle todistukselle

Ensiksi on todettava, että yllä on sana "aksiomi" käsitetty täysin väärin.

Esimerkiksi tietokilpailuissa aksiomi suomennetaan selviöksi, mutta oikeassa tutkimuksessa aksiomit eivät ole mitään selviöitä.

Matematiikassa aksiomit eivät ole muuta kuin peruskäsitteiden epäsuoria määritelmiä (Arthur Pap, An Introduction to the Philosophy of Science). Jos esimerkiksi fysiikka esitetään aksiomaattisen järjestelmän muodossa, aksiomien totuus on testattava kokeellisesti, mitään aksiomeja ei hyväksytä uskon varassa.

Toiseksi voidaan todeta, että tutkijan usko tutkimuksen perustotuuksiin on jotain kokonaan muuta kuin jumaluusoppineetn uskonnollinen usko.

Tutkija sanoo uskovansa vain, jos käsitys on vahvasti perusteltu.

Kun saarnaajat käyttävät sanaa usko, he itse asiassa tarkoittavat aivan päinvastaista. He sanovat uskovansa ilman perusteluja tai jopa vastakkaisista perusteluista (sellaisista, joita esitetään esimerkiksi tässä kirjassa) huolimatta.

Tällaista käsitystä kutsutaan joskus fideismiksi. Tätä sanaa ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa, mutta jumaluusoppineiden ja viisausoppineiden tekstejä luettaessa sanan passivinen osamminen on hyödyllinen.

Olen tavannut suomalaisia uskovaisia, jotka väittävät, että esimerkiksi jumalan olemassaolo on jumaluusoppineetan aksiooma. Tällainen puhe ei kuitenkaan tee jumaluusoppineetasta viisasta. Päinvastoin virheellisen aksiooman mukaan ottaminen merkitsee sitä, että jumaluusoppinut ajattelee virheellisesti.

Jumalan kokemiseen perustuva jumalatodistus

"On olemassa tiettyjä henkilöitä, jotka ovat nähneet, kuulleet tai muulla tavoin kokeneet jumalan suoraan, esimerkiksi rukoillessaan, paastotessaan, ollessaan yksin, kärsiessään, kuoleman lähestyessä, lääkkeiden vaikutuksesta jne."

Vastaväitteitä jumalan kokemiseen perustuvalle jumalatodistukselle

Jos olisi olemassa jumala, joka ilmestyisi näyissä ja unissa ja joka vastaisi rukouksiin, silloin hänen tulisi ilmestyä samalla tavalla kaikille tai ainakaan hän ei painostaisi ristiriitaisiin tekoihin ja oppeihin.

Mutta uskontojen ja lahkojen lukuisuus ja siveysarvojen vaihtelevuus osoittavat, että yhtä vakavat etsijät eivät näe tai kuule samaa jumalaa.

Kun kristilliset kansat ryhtyvät sotimaan keskenään, monet henkilöt kummaltakin puolelta saavat näkyjä Jumalalta ja ker