Satuja ja totta 2
Peruskoulun elämänkatsomustieto 2
et2

Tämä on julkistettu 21.12.2010.

Kaikki etkirjat löydät tästä

Opetussuunnitelmat

Ateistien ehdotuksen uudeksi opetussuunnitelmaksi löydät tästä

Opetushallituksen ohjeen uudeksi opetussuunnitelmaksi löydät tästä

Sisällysluettelo

Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon
Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?
1. Ratkaise itse
Koulussa
Koulunkäyntiä 1950-luvun Suomessa
Keskustelun aiheita
Suomalaisia satuja
Kuuluisia satuja
Pelisääntöjä periaatteita
Keho ja sen toiminta
Syntymä, kasvu, kehitys, vanheneminen, kuolema
Terveydestä huolehtiminen
1. Keskustelun aiheita
Elämän synty ja kehitys
Syntymä, elämä ja kuolema luonnossa
1. Keskustelun aiheita

Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon

Syyskuun 2008 aikana evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomien suomalaisten määrä ylitti miljoonan. Heistä 120000 on käyttänyt eroakirkosta.fi -palvelua.

Suurin osa miljoonasta, noin 830000 henkilöä, ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 60000, helluntailiikkeeseen yli 50000 ihmistä ja muihin vähemmistöuskontoihin yhteensä noin 70000.

Uskontokuntiin kuulumattomien osuus on noussut erityisesti vuonna 2003 säädetyn uskonnonvapauslain jälkeen. Valtaosa kirkosta eroavista ei liity mihinkään uskontokuntaan.

Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?

Ratkaise itse

Kun alat puhua, aloitatko ”Minun katsomukseni on…
vai
Minun käsitykseni on…

Koulussa

Pikku-Pekka koulussa

Pikku-Pekka oli ollut ensimmäistä päivää koulussa. Illalla hän jutteli äidille päivän tapahtumista.

- Siellä oli yksi läski täti, joka sanoi olevansa opettaja. Se pakotti meidät piirtämään mustilla liiduilla valkoiselle paperille suoria viivoja. Mutta minä piirsinkin kiemuroita.

- Minkä ihmeen takia, äiti kummasteli.

- No en kai mä sitä heti ekana päivänä rupea hemmottelemaan pilalle.

Alakoulussa

Tämän kirjoittaja oli alakoulussa, ja siellä piti piirtää M - kirjaimia kaunokirjoitusvihkoon. Vieressä istunut tyttö sanoi, että kirjaimet olisivat paremman näköisiä, jos niihin tekisi enemmän kiemuroita. Kirjoittaja teki niin. Opettaja määräsi kirjoittajan seisomaan, ja vaikka kirjoittaja on myöhemmin toiminut vuosikymmeniä opettajana, hänelle ei ole selvinnyt, miksi hänen piti seisoa (seisominen oli siihen aikaan rangaistus).

Aikamuodot

Opettaja yritti saada aikamuotoja luokkansa päähän

- Mikä aikamuoto on kyseessä, jos minä sanon, että minä olen kaunis? No Juuso!

- Mennyt aikamuoto, jos sitäkään.

Suomen tunnilla

- Äiti äiti, minä opin suomen kielen tunnilla taas tänään monta uutta sanaa, Pekka sanoi kotona.

- Ihanko totta? Lukiko opettaja teille jotakin kirjaa?

- Ei. Se kaatui kynnykseen.

Sijaisopettaja

Olli oli juuri aloittanut ensimmäisen luokan. Opettaja sairastui, ja hänen tilalleen jouduttiin ottamaan sijainen.

- No Olli, kuinka koulunkäynti sujuu? kysyi naapurin täti.

- Hyvin, vastasi Olli. -Me ollaan kulutettu jo yksi opettaja loppuun.

Miksi olen koulussa?

Ei ole helppoa olla ensimmäisellä luokalla, Pikku-Lauri pohdiskeli.

- Mä en osaa kirjoittaa, mä en osaa lukea, mä en osaa laskea - enkä mä saa puhua. Mitä hittoa mä teen koko koulussa!

Aika tyhmä

- Käytkö sinä koulua? kysyi eräs mies Pikku-Matilta.

- Joo, joka päivä.

- Kuinka vanha olet?

- Kahdeksan vuotta.

- Minä olen viidenkymmenen ja olen myös joka päivä koulussa. Arvaapas, mikä minä olen?

- Taidat olla aika tyhmä.

Virhe ja laiskuus

Pekka ja Ville pohdiskelivat olennaisia asioita.

- On se kumma, että kun opettaja tekee virheen, hän erehtyy. Mutta kun oppilas tekee virheen, se on merkki laiskuudesta.

Höhlä uimari

Opettaja kertoi historian tunnilla muinaisesta Roomasta.

- Roomassa asui kerran keisari, joka ui kolme kertaa päivässä Tiber -joen yli.

- Höhlä tyyppi, Lasse kommentoi. Miksei se uinut neljä kertaa, niin se olisi päässyt vaatteittensa luokse.

Lakki pois päästä

- Minkä takia pitää ottaa hattu päästä, kun hautajaissaatto tulee? opettaja kysyi.

- Jos vaikka sattuisi olemaan opettaja arkussa, vastasi Ville.

Saimaan kanava

- Lapset, mikä on Saimaan kanava?
Ville viittaa ankarasti:

- Ei semmoista olekaan. Ei ainakaan meidän telkkarissa.

Keskustelun aiheita

Mikä on koulu?
Miksi käyn koulua?
Millainen on hyvä luokka tai koulu?
Kuka on opettaja?
Käyvätkö kaikki lapset koulua?
Mitkä yllä olevista vitseistä olivat epäkohteliaita? Onko parempi olla kohtelias kuin sanoa suoraan, mitä ajattelee?
Onko sellaisia asioita, joista luokassa ei saa puhua mutta joista voi puhua välitunneilla?
Mitä siitä seuraisi, jos ei saisi käydä koulua?
Mitä hyötyä koulunkäynnistä on?
Jos koulunkäynti on lapsen työtä, miksi siitä ei makseta palkkaa?
Mikä on opettajan tehtävä ja mitkä ovat oppilaiden tehtäviä?
Pitääkö olla kohtelias myös välitunneilla?
Mitä teet, jos sinua kiusataan välitunnilla?
Mitä teet, jos näet jotakin muuta oppilasta kiusattavan välitunnilla?
Mitä muita töitä teet koulunkäynnin lisäksi? Maksetaanko niistä sinulle esimerkiksi taskurahaa?
Mitä kaikkea osaat?
Mitä haluaisit oppia?
Mitä asioita teet mielelläsi?
Mitä asioita et haluaisi tehdä?

Koulunkäyntiä 1950-luvun Suomessa

Kun tämän kirjoittaja aloitti koulunkäynnin, koulun ensimmäinen luokka alkoi vasta tammikuussa. Koulu oli vanhassa puurakennuksessa, ja alakouluun kuuluivat luokat 1-3. Luokkahuoneena oli entinen poikien käsityöluokka, johon oli sijoitettu kahden istuttavia vanhoja pulpetteja.

Opettajana toimi pelkästään ns. keskikoulun (vastaa nykyistä peruskoulua) käynyt ison maalaistalon tytär. Tämän kirjoittaja osasi lukea jo mennessään kouluun 6-vuotiaana eli puoli vuotta ennen aikojaan.

Oli enemmän tai vähemmän vaikea käsittää, miksi opettaja kyseli, minkä värinen talitiainen oli. Kyllähän sen kaikki kyselemättäkin tiesivät.

Kouluruokailuun oppilaiden piti tuoda oma maitopullo ja omat voileivät. Koulun puolesta tarjottiin usein perunoita ja läskisoosia, ja ainoat ruokailuvälineet olivat syvä lautanen ja lusikka.

Koulua oli myös lauantaina, ja lauantaina tarjottiin puuroa. Oppilaiden piti poimia puolukoita ja tuoda niitä syksyisin koululle. Marjoista keitettiin marjapuuroa, jota tarjottiin lauantaisin. Jos marjapuuroa ei ollut, tarjottiin ruispuuroa.

Kesäloma oli kolme kuukautta, ja syksyllä oli perunannostoloma. Köyhille jaettiin koulun puolesta kumisaappaita, ja kun rikkaamman naapurin poika huomautti kirjoittajalle asiasta, myös hän taisi kerran saada kumisaappaat.

Tavallisin jalkine oli kumiteräsaapas, jossa oli usein reikiä. Kun koulutie kulki metsän ja kahden suon läpi, kenkiin meni syksyllä ja keväällä vettä. Köyhät oppilaat kävivät koulua tavallisesti kotitekoisissa ja moneen kertaan paikatuissa vaatteissa.

Keväällä kouluun piti viedä luuta, ja koululaiset lakaisivat luudalla koko koulun pihan.

Syrjäinen maaseutu eli muutenkin lähes omavaraistaloudessa. Joka mökissä oli muutama lehmä, lampaita, kanoja ja useilla oli myös hevonen, jonka avulla pienet pellot kynnettiin ja kylvettiin.

Hevosen avulla saatiin talvisin lisäansioita metsätöistä. Lampaiden villat karstattiin ja kehrättiin rukilla villalangoiksi. Langoista kudottiin perheen tarvitsemat villasukat ja villapaidat.

Pellavaa kasvatettiin ja siitä kudottiin kangasta lakanoiksi ja jopa alusvaatteiksi. Viljaa puitiin riihessä käsivoimin varstalla, ja myllyssä jauhatettiin jauhoja, joista tehtiin leipää ja pullaa.

Maidosta erotettiin kermaa separaattorilla, ja kermasta kirnuttiin voita. Työttömyysturvaa ei ollut, ja monet perheet olivat velkaa kauppiaalle ruoka-ostoksista. Kaikkein köyhimmät saattoivat saada kunnalta sosiaaliapua, mutta sosiaalilautakunnan maalaisisännät määräsivät sosiaaliavun määrän usein niin pieneksi, että perhe näki nälkää. Eräässä perheessä isä oli kuollut, ja lapset joutivat varastamaan, kun sosiaaliapua ei saatu riittävästi.

Kun kevät koitti, naapurin poika sanoi, että tänään saadaan todistukset. Kirjoittaja kysyi, mikä se sellainen on. Naapurin poika ei oikein osannut selittää, mutta hän kehotti katsomaan, onko todistuksessa nelosia. Eihän niitä ollut, melkein kaikki numerot olivat viitosia.

Ison talon tyttären ei kuulunut antaa sen parempia numeroita köyhille. Nelosia hän ei sentään uskaltanut antaa, kun kirjoittajan isä oli koulun johtokunnan puheenjohtaja.

Käsityönopettajana toiminut naapurin vanhaisäntä antoi myös viitosen, koska hän oli aikoinaan ollut huonoissa väleissä kirjoittajan isoisän kanssa.

Todistus korjaantui vasta neljännellä luokalla, kun historiaa opettanut opettaja huomasi, että kirjoittaja muistaa yhdellä lukemisella ne asiat, joita muut joutuvat opettelemaan. Historiaa tämä alakoulun opettaja opetti yläkoulussa sillä aikaa, kun yläkoulun opettaja opetti alakoulussa uskontoa. Alakoulun opettaja ei saanut opettaa uskontoa, koska hän oli eri uskontoa kuin oppilaiden enemmistö.

Koulukirjoja oli vähän, ja opettaja opetti useaa luokkaa yhtä aikaa. Koulukirjat olivat usein suppeita ja vanhentuneita. Osan oppilasta piti työskennellä yksikseen esimerkiksi harjoittelemalla kirjoittamista tai laskemista sillä aikaa, kun opettaja opetti muille jotain tärkeämpänä pitämäänsä.

Maalaisten ajateltiin olevan hieman muita tyhmempiä, ja oli eri oppikirjat maalaiskansakouluille ja kaupunkikansakouluille.

Koulukiusaamista oli, mutta siihen aikaan kiusaajina toimivat useimmiten itseään muita parempina pitävien perheiden lapset. Jopa rikoksen tunnusmerkit täyttävää kiusaamista oli, mutta siihen ei useinkaan kukaan puuttunut. Opettajat seurasivat välitunteja ikkunasta silloin, kun he sattuivat muistamaan. Tavallisimpia kiusaamisen muotoja olivat nimittely ja tappeleminen.

Kansakoulun lisäksi siihen aikaan oli olemassa oppikoulu, jonne varakkaampien tai koulutetumpien ihmisten lapset siirtyivät kansakoulun neljännen tai viidennen luokan jälkeen. Kylältä lähinnä opettajien lapset pyrkivät oppikouluun, johon oli pääsykoe.

Uusi opettaja ehdotti, että myös tämän kirjoittaja pyrkisi oppikouluun. Monien yllätykseksi hän pääsi oppikouluun paremmalla pistemäärällä kuin opettajien lapset. Koska eräs opettajista muutti myöhemmin paikkakunnalta pois ja eräs opettajien lapsista ei saanut oppikoulua koskaan käytyä, kirjoittajasta tuli ensimmäinen kylällä syntynyt ja kasvanut ylioppilas.

Toisin kuin yleensä, köyhää ylioppilasta tuli onnittelemaan vain yhden käden sormilla laskettava joukko sukulaisia. Kun hänestä myöhemmin tuli filosofian maisteri, osa kyläläisistä ei ollenkaan uskonut tapahtunutta.

Oppikoulun käynti oli maalaisille vaikeaa. Oppikoulussa oli alusta lähtien kaksi linjaa, ne jotka lukivat pitkää englantia, ja ne, jotka lukivat pitkää saksaa. Oppilaat kuulemma arvottiin luokkiinsa, mutta arpaonni suosi aina kaupunkilaisia ja maalaiset joutuivat lukemaan pitkää saksaa.

Liikenneyhteydet maalta kaupunkiin olivat huonot, ja moni maalaisopiskelija joutui lopettamaan koulun käynnin jo pelkän matkustamisen aiheuttaman väsymyksen takia.

Kirjoittaja asui kahtena ensimmäisenä vuotena sukulaisten luona kaupungissa, mutta jo kolmantena vuotena hän kulki seuraavaa koulumatkaa: Herätys aamulla kello kuusi. Polkupyörän työntämistä oli puoli kilometriä. Polkupyörällä ajamista oli (myös 30 asteen pakkasessa) kolme kilometriä. Sitten oli auton odottamista. Linja-automatkaa oli vajaa tunti. Oli kilometrin kävely linja- autoasemalta koululle. Koska linja-autoja kulki harvaan, kotona hän oli joskus vasta kello 18.

Päivällä ns. ruokatunteja saattoi olla kaksi, mutta koululla ei ollut ruokailua. Kirjoittajalla oli voileipiä ja maitoa eväinä. Jos oli rahaa, ostettiin osuuskaupan baarista puoli annosta hernekeittoa, jos ei ollut rahaa, tyydyttiin voileipiin. Sen jälkeen saattoi seurata pari tuntia kaupungilla kävelyä, koska koululla ei saanut oleskella ruokatuntien aikana.

Myös kadunkulmissa seisoskeleminen oli kiellettyä. Kaupungissa kerrotaan juttua poliisista, joka sanoi kadunkulmaan pysähtyneille koululaisille: ”Hajaantukaa tai ammun.” Poliisi sai tästä lisänimen Herkkäsormi.

Myös oppikoulussa todistuksen numerot saattoivat olla välillä mielivaltaisia. Jopa osa opettajista oli sitä mieltä, ettei köyhien pitänyt käydä oppikoulua.

Kylällä oli kaksi sosialidemokraattia, kirvesmies ja suutari. Muut olivat maalaisliittolaisia tai kansandemokraatteja. Monet maalaisliittolaiset katsoivat olevansa vähän kansandemokraatteja parempia ihmisiä ja olivat sitä mieltä, että oppikoulu kuului varakkaiden perheiden lapsille. Monet kansandemokraatit olivat sitä mieltä, että köyhien ei pidä laittaa lapsiaan oppikouluun, koska heistä kasvatetaan siellä porvareita.

Keskustelun aiheita

Miten 1950-luvun koulunkäynti erosi nykyisestä koulunkäynnistä.
Miksi Suomen koululaisilla on pitkä kesäloma?
Millä tavalla koulunkäyntimahdollisuudet ovat parantuneet menneistä ajoista.
Onko koulu muuttunut oikeudenmukaisemmaksi?
Onko vanhempien varallisuudella tai poliittisilla mielipiteillä vielä vaikutusta lasten koulunkäyntiin?
Mitä minä jo osaan?
Mitä minä en vielä osaa?
Mitä taitoja koulussa oppii?
Mitä taitoja koulussa ei opi?

Suomalaisia satuja

Kertomus Väinämöisestä

Kauan sitten suomalaiset eivät vielä tunteneet luonnonilmiöiden syitä. Esimerkiksi ukkosen luultiin aiheutuvan ukkosenjumala Ukosta.

Alun perin Ukko on huolehtinut säästä, mutta myöhemmin Ukkoa on pyydetty apuun monissa muissakin tilanteissa.

Ukko on hyväntahtoinen, vaikka Ukon aikaansaama ukkonen herättääkin pelkoa ja kunnioitusta ihmisissä.

Salamoinnin tarkoitus on kärventää puihin ja rakennuksiin piiloon kiivenneitä hiisiä ja peikkoja.

Tämä on kertomus Väinämöisestä, ikilaulajasta.

Olipa nuori neito, Luonnotar, Ilmattaren tytär. Hän pitkästyi elelemään yksinään ilmojen avaruudessa ja laskeutui sieltä meren ulapalle.

Tuli tuulenpuuska, joka nostatti aallokon. Aallot ja tuuli hedelmöittivät Luonnottaren, ja seitsemänsataa vuotta hän uiskenteli vedessä kantaen kohdussaan lasta, Väinämöistä. Itkien hän pyysi Ukko ylijumalaa päästämään hänet synnytystuskista.

Viimein kohdalle liiteli sotka, joka etsi itselleen pesäpaikkaa. Luonnotar nosti polveaan merestä, ja sotka rakensi siihen itselleen pesän, johon muni seitsemän munaa: kuusi kultaista ja yhden rautaisen.

Sotkan hautoessa Luonnotar tunsi polveaan kuumottavan. Hän liikautti jalkaansa, ja munat putosivat mereen ja särkyivät pirstaleiksi. Niistä syntyivät maa ja taivas, aurinko, kuu, tähdet ja pilvet.

Kului vielä kymmenen vuotta, ja Luonnotar loi niemet ja saaret, mutta lapsi ei ollut vieläkään syntynyt. Kolmenkymmenen vuoden ajan Väinämöinen odotti, että pääsisi pois pimeästä piilostaan.

Pyydettyään turhaan apua kuulta ja auringolta hän viimein ponnistautui ulos ja suistui mereen. Siellä hän ajelehti monta vuotta, kunnes lopulta ajautui rantaan.

Maasta oli syntynyt poika, Sampsa Pellervoinen, ja Väinämöinen pyysi häntä kylvämään puita. Kun metsät olivat kasvaneet, Väinämöinen tarttui kirveeseen ja kaatoi kasken, mutta yhden koivun hän jätti lintujen leposijaksi.

Kylvettyään ohraa hän pyysi Maan emäntää antamaan toukojen kasvaa ja pyysi Ukolta sadetta. Ja vilja kasvoi. Väinämöinen päätti lähteä Pohjolaan hakemaan itselleen puolisoa.

Monien vastoinkäymisten jälkeen kotka kantoi hänet selässään meren yli, mutta Pohjolan rantaan päästyään Väinämöinen oli niin voipunut, että makasi vain rannalla valittaen. Louhi, harvahampainen Pohjolan emäntä, kuuli hänen valituksensa ja kysyi: "Mitä annat, jos toimitan sinut takaisin kotiin?"

Väinämöinen tarjosi Louhelle kultaa ja hopeaa, mutta ne eivät hänelle kelvanneet. "Vien sinut takaisin omille maillesi, jos taot minulle kirjokantisen sammon joutsenen sulasta, maholehmän maidosta, ohranjyvästä ja lampaanvillasta. Annan sinulle myös kauniin tyttäreni", sanoi Louhi.

"En osaa takoa sampoa", vastasi Väinämöinen, "mutta seppä Ilmarinen pystyisi siihen."

"Hae sitten hänet tänne, niin hän saa tyttäreni vaimokseen", sanoi Louhi.

Väinämöinen nostatti loitsullaan tuulispään, joka lennätti seppä Ilmarisen Pohjolaan sampoa takomaan. Kolme päivää orjat lietsoivat palkeilla tulta ja Ilmarinen takoi, kunnes sai valmiiksi sammon. Sen yhdellä sivulla oli jauhomylly, toisella suolamylly ja kolmannella rahamylly.

Louhi oli sepän työhön tyytyväinen. Hän telkesi sammon yhdeksän lukon taakse ja juurrutti taikakeinoillaan sen kiinni maaperään. Ilmarisen hän kuitenkin lähetti veneellä takaisin meren yli antamatta hänelle tytärtään.

Väinämöinen ja Ilmarinen päättivät kostoksi ryöstää Louhelta sammon, ja myös Lemminkäinen lähti heidän mukaansa matkalle Pohjolaan. Siellä Väinämöinen vaivutti kanteleensoitollaan Pohjolan väen uneen, ja Ilmarinen voiteli yhdeksän lukkoa voilla, niin että ne aukenivat helposti. Lemminkäinen yritti kiskoa sampoa ulos, mutta sen juuret olivat tiukasti maassa kiinni. Silloin hän kynti härällä juuret poikki, ja sampo vietiin laivaan.

Kun kumppanukset purjehtivat kotiin päin, Lemminkäinen alkoi laulaa kovalla äänellä. Louhi heräsi ja huomattuaan sammon kadonneen pyysi ututyttöä kietomaan laivan sumuun. Väinämöinen sivalsi silloin sumua miekallaan, ja sumu haihtui taivaalle.

Louhi sai nyt pelottavan vesipedon nousemaan syvyyksistä, mutta Väinämöinen loitsi sen sinne takaisin. Silloin Louhi pyysi itse Ukkoa nostattamaan myrskyn. Kun Väinämöinen kamppaili laivoineen aaltoja vastaan, Louhi lähestyi omalla laivallaan, joka oli täynnä sotureita. Väinämöinen heitti silloin mereen palasen taulaa, ja se muuttui kariksi, johon Louhen laiva törmäsi ja hajosi kappaleiksi.

Louhi muutti itsensä kotkaksi; hän kiinnitti jalkoihinsa kynsiksi viikatteita, kyhäsi laivansa laudoista siivet ja otti peräsimen pyrstökseen. Hän tavoitti Väinämöisen laivan ja istahti maston nokkaan. Väinämöinen ehdotti, että sampo jaettaisiin, mutta kun Louhi kurkotti ottamaan sitä itselleen, hän iski Louhta melalla.

Louhi putosi mastosta mutta ehti tarttua sampoon, joka putosi veteen ja hajosi muruiksi. Louhelle jäi vain pieni sirpale perinnöksi karuille pohjan perille. Väinämöinen löysi myöhemmin rannoilta pieniä sammon palasia ja keräsi ne kokoon, jotta ne tuottaisivat vaurautta hänen maalleen ja kansalleen.

Keskustelun aiheita

Miksi Pohjolan emäntä petti Väinämöisen ja Ilmarisen?
Miksi Väinämöinen ja Ilmarinen halusivat sammon itselleen?
Mihin sota sammosta johti?

Antti Puuhaara

”Antti Puuhaara” on poika suomalaisessa kansansadussa. Antti syntyi kurjassa töllissä, johon rikas kauppamies oli sattunut asettumaan yöksi. Yöllä kauppias kuuli ylisiltä äänen joka sanoi, että syntymässä oleva poika perisi hänet. Estääkseen moisen hän osti lapsen seuraavana päivänä vanhemmiltaan ja jätti sen metsässä puuhun riippumaan. Ohi kulki metsästäjä, joka kuuli lapsen heikon itkun ja otti sen omakseen.

Vuodet kuluivat. Eräänä päivänä kauppias sattui yöpymään metsästäjän luona, ja kuullessaan kasvattipojan nimen hän ymmärsi kaiken. Seuraavana aamuna hän kirjoitti kirjeen kotiväelleen ja lähetti Antin viemään sitä. Kirjeessä käskettiin hirttämään sen tuoja pihakoivuun.

Antti lähti matkaan, mutta oli kuuma päivä ja hän pani pitkäkseen tienpientareelle ja nukahti siihen kirje kädessään. Kaksi teiniä osui kulkemaan ohi, näki kirjeen ja luki sen huvikseen. Sen sisällöstä kauhistuneina he kirjoittivat uuden kirjeen, jossa käskettiin antamaan tuojalle heti kauppiaan tytär vaimoksi ja hirttämään talon Musti-koira pihakoivuun.

Kauppias palasi kotiin ja näki ruumiin roikkumassa koivussa, eikä järin ilahtunut todetessaan, että ruumis oli Mustin ja että Antista oli tullut hänen vävynsä. Päästäkseen vävystään eroon hän antoi tälle mahdottoman tehtävän, lähetti hänet Louhen luo Pohjolaan kysymään missä onni piilee.

Antti lähti matkaan ja kulki kulkemistaan ja kohtasi viimein jättiläisen, joka lainasi hänelle taikahevostaan kun Antti lupasi kysyä Louhelta, miksi jättiläisen hedelmät aina kuivuivat raakileina.

Antti kulki taas kappaleen matkaa ja tapasi vielä toisen jättiläisen, joka seisoi linnansa portilla ja koetteli avaimia lukkoon. Jättiläinen lupasi Antille parhaimpansa, jos tämä kysyisi Louhelta, missä oikeat avaimet olivat.

Kolmas ja viimeinen jättiläinen istui puussa eikä päässyt alas. Hän pyysi Anttia kysymään Louhelta, mitä hänen pitäisi tehdä. Louhi asui joen tuolla puolen, ja kun Antti saapui joen rannalle, siellä odotti vene ja veneen airoissa eukko.

Eukko lupasi viedä Antin joen yli, kunhan tämä kysyisi Louhelta, kauanko eukon piti olla lautturina. Kun Antti saapui Louhen taloon, ei emäntä ollut paikalla, mutta hänen tyttärensä lupasi auttaa Anttia. Tytär piilotti Antin, ja kun Louhi tuli kotiin hän esitti kysymykset äidilleen niin että Antti kuuli kaikki vastaukset. Sitten Antti pujahti tiehensä.

Eukko vei hänet joen yli, ja kun hän astui maihin, hän sanoi eukolle, että seuraavalla kerralla tämän pitäisi itse hypätä ensimmäisenä veneestä ja sysätä se joelle. Silloin loppuisi eukon lautturintoimi.

Puuhun jäänyttä jättiläistä hän neuvoi lyömään puun juuria lepänoksalla. Puu muuttui heti kullaksi ja kaatui kumoon, ja riemuissaan jättiläinen antoi Antin ottaa niin monta oksaa kuin tämä halusi.

Oven taakse jäänyt jättiläinen sai tietää, että avaimet olivat porraskiven alla, ja iloissaan hän antoi Antille parhaimpansa.

Ensimmäinen jättiläinen, hedelmätarhan omistaja, sai tietää, että hänen puutarhassaan eli mato, joka hengitti hedelmille niin että ne kuivuivat. Kiitokseksi Antti sai pitää taikahevosen.

Niin hän saapui kotiin kertomaan apelleen, että Louhen mukaan ihmisen onni on maan kaivamisessa. Sepä ei ollut apen mieleen, ja Antti sai hänen maansa kaivettavakseen kun taas appi lähti kohti Pohjolaa hankkiakseen samat rikkaudet kuin Antti. Kun hän saapui joelle, otti eukko hänet veneeseensä, hyppäsi maihin ja sysäsi veneen joelle, ja niin tuli kauppiaasta Louhen lautturi.

Keskustelun aiheita

Miksi kauppias ei halunnut Anttia perillisekseen?
Kenelle kauppiaan perintö olisi kuulunut Suomen nykyisten lakien mukaan?
Miksi kauppias ei halunnut Anttia vävykseen?
Kuka oli Louhi? Miksi monissa kaupungeissa on Louhenkatu?
Miksi muiden auttaminen on hyödyllistä?
Voiko köyhä nykyään rikastua muita auttamalla?
Ovatko köyhät ja rikkaat nykyään Suomessa tasa-arvoisia?

Kuikka-Koponen

Kansainvälistä silmänkääntäjä- ja fakiiriperinnettä edustaa Suomessa puhtaimmillaan Kuikka-Koponen, oik. Abel Koponen (k. 1890) Jäppilässä. Jotkin Koposen temput näyttävät perustuneen taikurin sorminäppäryyteen. Hän esim. saattoi pudottaa tyhjästä kädestään lattialle sisiliskon tai pääskyn. Toiset häneen liitetyt teot liikkuvat jo laveammillamielikuvituksenn kentillä.

Koposen suhde mustalaisiin oli hankala. Mustalaisseurueen kipeän hevosen hän lupasi parantaa menemällä sen sisään ja katsomalla, mikä oli vikana. Parin tunnin kuluttua mustalaismies pitelee yhä hevosen häntää kädessään ja odottaa Kuikan paluuta; sattumoisin paikalle osunut akka tietää hänen jo tulleen vastaan kilometrien päässä. Yhtä tunnettu on Koposen tapa muuttaa talon lattia piimäksi - kun mustalainen ahneuksissaan hyppää siihen uimaan, hän kolauttaa itsensä lankkuihin.

Kuikka-Koposen tiedetään myös osanneen muuttaa allakan lehdet rahaksi - ja maksaa niillä velat - onkia aitoja ahvenia lattiasta tai tehdä vyöstä käärme. Häneen on tarttunut myös muiden silmänkääntäjien vakiotemppuja;

Kuikan ohella temppuilijoista tunnetuimpia olivat Pielaveden lukkari Lankreeni, Tuusniemen pappi Kuumanni, kivijärveläinen Talviais-Erkki ja Kyyrölän Vihtori Saarijärveltä

Keskustelun aiheita

Millaisia temppuja nykyiset taikurit tekevät?
Miten taikurit tekevät temppujaan?
Opetelkaa joitakin yksinkertaisia taikatemppuja.

Eukko ja onnenkäpälä

Köyhä eukko teki metsässä varpuluutia. Kun ilta alkoi pimetä, hän oli hyvin väsynyt.

"Voi voi!" hän huokaisi itsekseen. "Jos kerrankin saisi, mitä toivoo, niin kyllä tiedän, mitä toivoisin. Vain uuden, eheän töllin minä toivoisin ja töllin pöydälle leipää ja kahvia ikipäiviksi, ettei tarvitsisi valmistaa varpuluutia, joista saa myydessä niin huonon hinnan."

Mummo huokaisi näin ja heti ilmestyi hänen eteensä korea metsämies. Tämä vetäisi mäyrännahkaisesta laukustaan jäniksenkäpälän, antoi sen eukolle ja sanoi

"Kas tässä, mummo, ota tämä jäniksenkäpälä, ja kun menet kotiisi, niin pyyhkäise vain pöytää jäniksenkäpälällä ja sano itseksesi mitä toivot, niin heti saat. Mutta muista, ettet saa toivoa enemmän kuin kaksi kertaa!"

Metsämies vihelsi koirat luokseen ja hävisi koivikkoon.

Eukko lähti kotiinsa luutakuorma hartioilla ja jäniksenkäpälä taskussa. Hän heitti kuormansa oven suuhun, meni pöydän päähän istumaan ja sanoi:

"Hoho, nyt ne loppuivat huolen päivät, kun sain tämän jäniksenkäpälän!"

Mutta eukko alkoi sitten kuitenkin epäillä: eiköhän se korea metsämies minua köyhää mummorukkaa vain narrannut? Ei suinkaan tällä jäniksenkäpälällä mitään saakaan. Pitääpä koettaa, hän mietti.

Eukko istui pöydän päähän, otti jäniksenkäpälän taskustaan, siveli sillä pöytää ja sanoi nauraen itsekseen:

"Kääntyköön tämä tupa ylösalaisin!"

Samassa eukko tunsi, kuinka hän lensi nurin niskoin, ja hän huomasi, että tupa oli ylösalaisin, lattia kattona ja katto lattiana, savupiippu maata kohti.

Eukko säikähti kovasti ja huusi itsekseen:

"Voi voi minua raukkaa sentään, kun näin hullusti toivoin! Nyt minulla ei ole enää kuin yksi toivomus jäljellä. Mitä minun nyt on paras toivoa itselleni? Mitäs muuta kuin tämä rakas töllipahanen entiselleen ja pystyyn taas."

Eukko kömpi pöytänsä luo, siveli sitä jäniksenkäpälällä ja sanoi:
"Tulkoon tämä tölli nyt entiselleen!"

Samassa oli tölli entisellään. Ja eukko jäi köyhäksi varpuluutain tekijäksi.

Suomalainen kansansatu
kertonut Joel Lehtonen

Keskustelun aiheita

Missä eri muodoissa tätä satua kerrotaan nykyään?
Laatikaa uusi muunnos tästä sadusta. Siinä eukolla on kolme toivomusta.

Kuuluisia satuja

Lumikki ja seitsemän kääpiötä

”Lumikki ja seitsemän kääpiötä” on laajalle levinnyt äitipuolisatu. Grimmin veljesten versiossa lapseton kuningatar istuu eräänä talvipäivänä kutomassa linnan eebenpuulla kehystetyn ikkunan ääressä. Hän pistää itseään sormeen, ja nähdessään punaiset veripisarat ikkunalaudan lunta vasten hän toivoo itselleen tytärtä, joka olisi valkea kuin lumi, punainen kuin veri ja musta kuin eebenpuu. Sellaisen hän saakin, ja tytölle annetaan nimeksi Lumikki.

Mutta jonkin ajan kuluttua kuningatar kuolee ja Lumikki saa äitipuolen, joka uskoo, ettei maailmassa ole ketään niin kaunista kuin hän itse. Hänellä on peili, jolta hänellä on tapana kysyä: "Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin". Eräänä päivänä peili vastaa että Lumikki on kaunein, ja silloin äitipuoli julmistuu niin, että tyttö saa paeta henkensä edestä.

Pakomatkallaan hän osuu metsässä seitsemän kääpiön luokse ja jää hoitamaan heidän talouttaan. Mutta äitipuoli pääsee hänen jäljilleen ja myrkyttää hänet omenan avulla, ja kääpiöt laskevat hänet lasiarkkuun keskelle metsää.

Riistaa ajava prinssi sattuu näkemään hänet, rakastuu kuolleeseen kaunottareen ja herättää hänet sattumalta henkiin; myrkytetty omenanpala hänen kurkussaan näet irtoaa, kun hänen arkkuaan liikutetaan. Eräässä sadun varhaisessa versiossa äitipuolta rangaistaan sillä tavalla, että häissä prinssi antaa hänelle hehkuvan kuumat rautakengät, ja niissä hänen täytyy tanssia itsensä kuoliaaksi.

Walt Disney on tehnyt sadusta elokuvan.

Keskustelun aiheita

Onko kauneus ihmisen tärkein ominaisuus? Mitkä muut ominaisuudet ovat tärkeitä?
Onko viisasta olla kateellinen? Minkälaisiin vaikeuksiin kateus voi johtaa?
Oliko Lumikki kokonaan kuollut vai nukkuiko hän myrkyn vaikutuksesta?
Onko Suomessa kuningasta, kuningatarta, prinssejä ja prinsessoita?
Miksi kuninkaat ovat olleet rikkaampia kuin muut?
Onko mielestäsi oikein, että kuninkaat ovat olleet muita rikkaampia?
Tarvitaanko kuninkaita nykyään?
Miksi kääpiöitä pidetään suomalaisissa saduissa hyväntahtoisina ja viisaina mutta jättiläisiä ja peikkoja pahantahtoisina ja tyhminä?
Millaisiin tehtäviin tarvitaan suuria ihmisiä? Millaisiin tehtäviin tarvitaan pieniä ihmisiä?

Tuhkimo

Tuhkimo, laajalle levinnyt kansansatu, jonka nimi on ruotsiksi Askungen, englanniksi Cinderella, ranskaksi Cendrillon, saksaksi Aschenbrödel tai Aschenputtel, italiaksi Cenerentola.

Olipa kerran ylhäinen mies, joka oli onnellisesti naimisissa hyvän naisen kanssa. Heillä oli tytär. Vaimo kuoli ja mies meni uudestaan naimisiin kopean äkäpussin kanssa, jolla oli ennestään kaksi äitinsä kaltaista tytärtä. Äkäpussin tyttäriä kauniin ja hyvän tytön olemassaolo ärsytti, ja he panivat hänet toimittamaan karkeimpia askareita. Päivän päättyessä tytöllä oli tapana vetäytyä uuninnurkkaan, mikä antoi sisarpuolille aiheen kutsua häntä Tuhkimoksi.

Maan kuningas ilmoitti pitävänsä kolmipäiväiset juhlat, joihin kutsuttiin äitipuoli tyttärineen. Mutta sisarpuolet eivät antaneet Tuhkimon tulla mukaan: hän ei ollut tarpeeksi hieno. Kun muut olivat lähteneet Tuhkimo alkoi itkeä.

Silloin hän tunsi käden olallaan ja huomasi vieressään kummitätinsä, mahtavan haltiattaren. Haltiatar pani Tuhkimon noutamaan puutarhasta kurkun ja muutti sen taikasauvallaan kullatuksi vaunuiksi. Sitten hän kävi itse hakemassa rotanloukun, päästi sen vangitsemat rotat ulos ja muutti ne kauniiksi harmaiksi hevosiksi.

Pitkäviiksisimmästä rotasta tuli ajuri. Kahdesta sisiliskosta tuli kaksi lakeijaa, ja lopuksi haltiatar kosketti sauvallaan Tuhkimoa, jonka rääsyt heti muuttuivat puvuista upeimmaksi ja kauneimmaksi. Mutta haltiatar sanoi, että Tuhkimon oli lähdettävä juhlista ennen keskiyötä, sillä kellon lyödessä kaksitoista lumous haihtuisi.

Kun Tuhkimo saapui linnaan, kaikki hämmästyivät hänen kauneuttaan, eikä prinssi nähnyt muita kuin hänet. Mutta neljännestä vaille kaksitoista Tuhkimo hyvästeli kohteliaasti ja lähti kotiin. Sisarten saapuessa kotiin hovijuoruja täynnä hän istui tavalliseen tapaansa uuninnurkassa.

Seuraavana päivänä sama toistui, ja prinssi rakastui yhä syvemmin. Kolmantena päivänä Tuhkimolla oli niin hauskaa, että hän unohti ajan kulun. Vasta kellon alkaessa lyödä kahtatoista hän lähti ja ryntäsi pois, ja portaissa häneltä putosi lasikenkä.

Prinssi otti sen talteen ja julisti menevänsä naimisiin sen tytön kanssa, jonka jalkaan pikku lasikenkä sopisi. Hän etsi kengän omistajaa ympäri valta kuntaa ja saapui lopulta myös Tuhkimon sisarpuolten luo, mutta nämä eivät mitenkään saanee kenkää sopimaan liian suuriin jalkoihinsa.

Silloin pyysi Tuhkimo saada koettaa kenkää, joka sopi vaikeuksitta hänen jalkaansa, ja hämmästyneet sisarpuolet ymmärsivät, että ylenkatsottu Tuhkimo oli taannoinen juhlien kaunotar. Tuhkimo lähti prinssin mukana Linnaan, jossa pidettiin häät.

Tämä on Perraultin toisinto Hanhiemon tarinoissa. Sen takana häämöttää tummasävyisempiä satuja, jotka ovat yli tuhannen vuoden ikäisiä. Usein Tuhkimon auttajana on haltiattaren sijasta kuollut äiti. Näin Grimmin saduissa.

Eräissä saduissa on Tuhkimon äiti tahtomattaan ajanut tyttärensä pois kotoa. Hän on näet kuolinvuoteellaan vaatinut mieheltään lupauksen, ettei tämä menisi uudestaan naimisiin kenenkään kanssa, joki ei ollut hänen vertaisensa kauneudessa. Isä ei löydä muuta vaimonsa vertaista kuin oman tyttärensä ja Tuhkimo lähtee vapaaehtoisesti kotoaan.

Bysantin keisarinnat pitkään valittiin eräänlaisilla koko valtakunnan laajuisilla kauneuskilpailuilla, ja voittajien arvomerkkinä oli punainen kenkäpari.

Keskustelun aiheita

Onko viisasta valita puolisonsa vain ulkomuodon avulla?
Aiotko joskus mennä naimisiin?
Millaisen aviopuolison haluat?
Mistä johtui, että äitipuoli syrji Tuhkimoa?
Tekikö äitipuoli oikein syrjiessään Tuhkimoa?

Prinsessa Ruusunen

Kauan sitten, kaukana täältä asuivat kuningas ja kuningatar kauniissa linnassaan. He olivat saaneet kauan toivomansa lapsen. Heille oli syntynyt kaunis tytär. Prinsessan syntymän kunniaksi järjestettiin suuret juhlat.

Juhlaan saapui myös naapurimaan kuningas Hubertus. Kuninkaat olivat jo kauan halunneet yhdistää kuningaskuntansa ja nyt siihen oli oiva mahdollisuus. Kuninkaat päättivät, että heidän lapsensa menisivät naimisiin keskenään.

Juhlaan saapuivat kolme hyvää haltiatarta. Hekin halusivat antaa prinsessalle lahjansa

Neljättä haltiatarta, Pahatarta ei ollut haluttu kutsua juhlaan, sillä hänen uskottiin tuovan huonoa onnea. Pahatar saapui kuitenkin vihaisena paikalle. Pahatar sanoi, että prinsessasta kasvaa kaunis neito, mutta hänen 16-vuotispäivänään, hän satuttaa sormensa värttinään ja kuolee.

Onneksi kolmas haltiatar ei ollut ehtinyt vielä antaa lahjaansa. Hän ei voinut kumota Pahattaren lahjaa, mutta kykeni lieventämään sitä. Prinsessa ei kuole vaan vaipuu värttinän pistosta sadan vuoden uneen. Vain prinssin suudelma voisi hänet siitä herättää.

Pelästynyt kuningas käski polttaa koko valtakunnan rukit ja värttinät.

Kolme hyvää haltiatarta arvelivat, ettei pelkkä rukkien polttaminen pelastaisi prinsessaa. He pyysivät kuninkaalta ja kuningattarelta lupaa piilottaa prinsessan mökkiinsä syvälle metsään, niin ettei Pahatar löydä Auroraa.

Prinsessa kasvoi kolmen haltiattaren luona ja hänestä varttuikin kaunis neito. Kauneutensa tähden häntä alettiin nimittää Ruususeksi.

Ruususen kuudentenatoista syntymäpäivänä Ruususen oli määrä palata takaisin linnaan. Haltiattaret halusivat vielä yllättää hänet leipomalla syntymäpäiväkakun.

Naapuri maan prinssi oli ratsastamassa metsässä ja huomasi siellä kauniin Ruususen, joka lauleli iloisesti. Prinssi ihastui Ruususen kauniiseen lauluun ja rakastuikin tähän tuota pikaa. Nuoret eivät tunteneet toisiaan vaikka oikeasti olivatkin kihloissa keskenään.

Ruususen tultua kotiin, he viettivät haltiattarien kanssa syntymäpäiviä ja maistelivat hienoa kakkua. Samalla haltiattaret kertoivat Ruususelle, että tämä oli oikeasti prinsessa ja hänen oli palattava tänään linnaan.

Ruusunen oli harmissaan, koska hän olisi halunnut vielä nähdä komean prinssinsä. Haltiattaret veivät Ruususen vaivihkaa linnaan, omaan huoneeseensa valmistautumaan illan juhliin.

Kummankin maan kuninkaat juhlivat prinsessan paluuta ja tulevia häitä. He eivät voineet aavistaa, että enää voisi tapahtua mitään pahaa.

Prinssi saapui linnaan ilmoittamaan isälleen, että oli tavannut metsässä tytön, jonka kanssa halusi mennä naimisiin. Prinssin isä vaati kuitenkin, että prinssin oli mentävä naimisiin Ruususen kanssa.

Prinssi lähti metsään Ruususen luo. Hän ei kuitenkaan löytänyt Ruususta haltioiden mökistä vaan ainoastaan Ruususen jättämän kirjeen, jossa tämä kertoo lähteneensä kuninkaan linnaan.

Kun prinssi Filipille oli selvinnyt kuka metsässä ollut neito todellisuudessa oli, hän lähti ratsastamaan kohti linnaa.

Nyt saapui Pahatar linnaan ja sai Ruususen nousemaan ja lähtemään tutkimaan huonettaan. Ja niin Ruusunen löysikin rukin ja värttinän, jotka olivat jääneet polttamatta. Ruusunen kosketti värttinää ja vaipui tajuttomana sängylleen. Prinsessa ei ollut kuollut vaan nukkui. Samalla Pahatar taikoi ruusupensaat linnan ympärille ja muuttui itse lohikäärmeeksi.

Haltiattaret päättivät taikoa koko hovin nukkumaan kunnes prinsessa heräisi. Niin koko linnan väki vaipui uneen.

Kun prinssi saapui linnan luo hän huomasi, että ruusupensaat olivat vallanneet koko linnan ja Pahatar oli muuttunut lohikäärmeeksi. Lohikäärme vartioi vihaisena linnaa. Urhea prinssi taisteli hurjasti ja pystyi ajamaan ilkeän lohikäärmeen pois.

Prinssi raivasi tiensä Ruususen luo ja suuteli tätä. Niin heräsi kaunis Ruusunen unestaan ja samalla heräsi myös muu hoviväki.

Aurora ja prinssi Filip olivat onnellisia kun he kohtasivat toisensa. Ja niin hovissa aloitettiin suurten häiden valmistelu. Aurora ja Filip elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Ruususvitsejä

- Mitä prinsessa Ruusunen sanoi prinssille, kun tämä yritti suudella häntä.

- Minä en nuku oikeasti.

Olipa kerran prinsessa Ruusunen, joka nukkui sata vuotta ennen kuin uljas prinssi herätti hänet suusta suuhun menetelmällä.

Keskustelun aiheita

Miksi Pahatar taikoi Ruususen uneen?
Onko sinua kiusattu ilman mitään syytä?
Miksi jotkut lapset kiusaavat toisia ilman mitään syytä?

Kasku koululaisten erimielisyyksistä

Opettaja meni välitunnilla käymään kolmannessa luokassa. Siellä hän yllätyksekseen näki Vertin ja Paavon kuudennelta luokalta sekä kolmasluokkalaiset Mikon ja Kallen. Opettaja tiedustelu oppilailta, mitä luokassa tapahtuu, johon Vertti vastasi:

”Mikko ja Kalle tappelivat välitunnilla. Minua pyydettiin apuun. Nyt he ovat jo pyytäneet toisiltaan anteeksi, ja minä olen jo puhutellut tuon Mikon. Kallea en ole vielä ehtinyt puhutella.”

Opettaja lähti tarpeettomana paikalta pois.

Keskustelun aiheita

Mistä syystä jotkut oppilaat tappelevat keskenään?
Miten tappelemista voitaisiin välttää?
Miten riidat pitäisi sopia?

Keisarin uudet vaatteet

H. C. Andersenin satu. Kauan sitten eli kerran keisari, joka piti hienoista vaatteista. Vaatteet kiinnostivat häntä enemmän kuin mikään muu asia maailmassa. Keisarilla oli erilainen asu päivän jokaiselle tunnille. Palatsin yksi kerros oli täynnä hänen vaatteitaan. Mutta hän halusi lisää.

Kerran keisarin puheille tuli kaksi kankuria. He sanoivat osaavansa kutoa aivan ihmeellistä kangasta.

"Se ei ole pelkästään kaunista", he sanoivat, "vaan myös taikavoimaista."

"Taikavoimaista!" keisari huudahti.

"Aivan niin", sanoivat kankurit. "Vain viisaat pystyvät näkemään sen. Typerykset eivät näe."

"Jos minulla olisi puku siitä kankaasta, saisin oitis selville ketkä ovat typeryksiä," keisari tuumi.

Hän käski kankureiden heti ryhtyä toimeen. Keisari antoi kankureiden käyttää keisarillisia kangaspuita. Hän antoi heille silkkilankoja ja kultalankoja.

Mutta kankurit eivät käyttäneet lankoja kankaan kudontaa. Sen sijaan he sulloivat ne laukkuihinsa - ja kangaspuut jäivät tyhjiksi. He istuskelivat toimettomina, sillä he eivät olleet kankureita. He aikoivat vain puijata keisaria.

Muutaman päivän päästä keisari oli jo oikein utelias kankaastaan. Hän lähetti pääministerinsä katsomaan sitä.

Pääministeri meni huoneeseen, jossa kankurit olivat muka työssä. Hän katsoi tyhjiä kangaspuita. "Minua poloista!" hän ajatteli. "En näe kangasta! Olenkohan minä typerys? Jos olen, kukaan ei saa tietää sitä."

Kankurit sanoivat pääministerille: "Katsokaa, miten kaunista kankaamme on!" "On, on se!" pääministeri myönsi. "Taitavaa työtä" Ja niin värikästäkin."

Mutta itse asiassa pääministeri ei nähnyt mitään, koska kangaspuut olivat tyhjät.

Pääministeri meni tuota pikaa keisarin luokse. "Kangas on kovin kaunis", hän kertoi. "Hienoin kangas minkä konsanaan olen nähnyt." Keisari oli mielissään.

Taas muutaman päivän päästä keisari lähetti kenraalinsa katsomaan kangasta. Kenraali marssi huoneeseen, jossa kankurit olivat muka työssä. Hän katseli tyhjiä kangaspuita. "Minua poloista!" hän ajatteli. "En näe kangasta! Olenhan minä typerys? Jos olen, kukaan ei saa tietää sitä."

Kenraali meni keisarin luokse ja sanoi: "Kangas on kaunis! Hienoin kangas minkä konsanaan olen nähnyt."

Keisari oli mielissään. "Minun on itsenikin nähtävä se ihmeellinen kangas", hän virkkoi. Keisari meni huoneeseen, jossa kankurit olivat työskentelevinään.

Hän vei pääministerinsä ja kenraalinsa mukanaan. "Eikö olekin kaunis kangas?" pääministeri kysyi. "Katsokaa noita värejä!" ihasteli kenraali. Mutta he vain näyttelivät näkevänsä kankaan.

Keisari tuijotti tuijottamistaan. "Enhän minä mitään kangasta näe", hän ajatteli. "Onko asia niin, että minä olen typerys? Jos niin on, kukaan ei saa tietää sitä." Niinpä hän sanoi: "Kangas on kauniimpi kuin mikään ennen näkemäni! Teidän on oitis tehtävä siitä minulle puku. Käytän sitä seuraavassa paraatissa."

"Hyvä on, Teidän majesteettinne", sanoi toinen kankuri. "Antakaapa mitat." Keisari riisui viittansa. Kankurit ottivat esille mittanauhansa. "Kuusikymmentä senttiä tästä", sanoi toinen. "Neljäkymmentä senttiä tuosta", sanoi toinen. Sitten kankurit olivat ottavinaan kankaan kangaspuista.

"Teidän majesteettinne", sanoi toinen kankuri, "tahtoisitteko puvun laskeutuvan näin?" "Sopii", sanoi keisari. "Sopii mainiosti." "Teidän majesteettinne", kysyi toinen kankuri, "onko tämä sopiva pituus?" "Ei, ei!" sanoi keisari. "Haluan hieman pitemmän. Kas noin, nyt on hyvä!"

Keisari oli niin tyytyväinen, että hän antoi kankureille kaksikymmentä kultapussia. "Jos pidän valmiista puvusta", hän sanoi, "annan toiset kaksikymmentä kultapussia."

Kankurit hymyilivät. Nyt kankurit olivat ahkeroitsevinaan entistä uuraammin. He leikkasivat ja ompelivat kaiken yötä. Vihdoin he sanoivat: "Keisarin uudet vaatteet ovat valmiit!"

Paraatipäivänä kankurit tulivat keisarin valtaistuinsaliin. He ojensivat tyhjät käsivartensa. "Tässä ovat vaatteenne", he sanoivat. "Ne ovat kevyet kuin ilma." "Suurenmoista!" huudahti keisari. Hän antoi kankureille kaksikymmentä pussia täynnä kultaa.

Sitten keisari riisui vanhat vaatteensa. Kankurit olivat pukevinaan hänet uusiin. "Teidän majesteettinne", toinen kankuri kysyi, "mitäpä arvelette hihoista?" "Kerrassaan mainiot!" sanoi keisari. "Onko vyötärö kenties liian tiukka?" kysyi toinen kankuri. "Eipä suinkaan", vastasi keisari. "Tuntuu aivan sopivalta!" Hän kävellä keimaili kuvastimen edessä. "Istuvat kun valettu!" hän totesi.

Mutta itse asiassa keisarilla ei ollut yllään mitään. Keisarin lakeijat kumartuivat ja olivat nostavinaan hänen laahuksensa. He nostivat kätensä korkealle ja olivat kantavinaan olematonta laahusta. Ja sitten alkoi paraati.

Kansa tuli joukolla katsomaan juhlakulkuetta. Jokainen tahtoi nähdä keisarin uusissa vaatteissa. "Kerrotaan, että ne ovat taikavaatteet", sanoi muuan mies. "Kerrotaan, että tyhmyrit eivät näe niitä vaatteita", sanoi eräs nainen.

Itse kukin tuumiskeli: "Mahdankohan minä nähdä ne vaatteet?"

Viimein keisari tuli palatsistaan. Ihmiset huusivat: ”Kylläpä keisarin uudet vaatteet ovat kauniit! Ihanat värit! Ja niin sopivaiset!" Mutta kukaan ei tietenkään nähnyt vaatteita.

Ja sitten muuan pieni tyttö huusi: "Mutta hänellähän ei ole vaatteita ollenkaan!" "Kuulitteko tuon?" joku kysyi. "Lapsi sanoo, ettei keisarilla ole vaatteita!" "Tyttö on oikeassa! Keisari on alasti!" Ihmiset alkoivat huutaa: "Keisarilla ei ole vaatteita! Hän kulkee alasti!"

Keisariparka kuuli huudot. Ja yhtäkkiä hän oivalsi ihmisten olevan oikeassa. Hän oli typerys! Häntä oli puijattu. Mutta nyt ei ollut enää mitään tehtävissä. Niinpä hän jatkoi marssimistaan.

Keskustelun aiheita

Entisaikojen keisareilla ja kuninkailla oli paljon vaatteita. Köyhät ihmiset kulkivat paikatuissa vaatteissa. Mistä tämä johtui? Oliko se oikein?
Mitä on muoti?
Valitsetko muotivaatteet vai muuten mukavat ja itseä miellyttävät vaatteet?
Miksi ihmiset kehuivat keisarin vaatteita, olivatpa ne millaisia tahansa ja silloinkin, kun keisarilla ei ollut vaatteita?
Pitääkö johonkin asiaan uskoa, jos kuuluisat ihmiset uskovat siihen?
Pitääkö johonkin asiaan uskoa, jos melkein kaikki muut ihmiset uskovat siihen?
Pitääkö uskoa, mitä presidentti, pääministeri ja eduskunnan puhemies sanovat?

Peukaloinen

Peukaloinen, on nuorin köyhän halonhakkaajan seitsemästä pojasta. Nälkä ahdistaa, ja vanhempien on pakko raskain mielin todeta, ettei heillä ole muuta neuvoa kuin lähettää lapset metsään kuolemaan.

Metsässä pojat kuitenkin eksyvät ja joutuvat jättiläisen asunnolle. Hyväntahtoinen jättiläisenemäntä pelastaisi eksyneet mieheltään, mutta tämä saa vihiä heidän kätköpaikastaan ja sanoo seuraavana päivänä syövänsä pojat suuhunsa.

Pojat pannaan nukkumaan suureen yhteiseen sänkyyn samaan huoneeseen, jossa jättiläisen seitsemän tyttöäkin nukkuvat. Peukaloisen mieltä painavat pahat aavistukset ja hän nousee yöllä vaihtamaan poikien yömyssyt kultakruunuihin, jollaisia peikkotytöt nukkuessaankin pitävät päässään.

Peukaloinen tekikin viisaasti, sillä jättiläinen on muuttanut mieltään ja tassuttelee huoneeseen katkaisemaan heti pojilta kaulan. Pimeässä hän kuitenkin erehtyy katkaisemaan kaulan myssypäisiltä tytöiltä. Pojat pakenevat jättiläisen seitsemän peninkulman saappaiden turvin ja ottavat vielä mukaansa kosolti kultaa ja jalokiviä.

Perraultin "Hanhiemon saduissa" Peukaloinen saa seitsemän peninkulman saappaiden suoman nopeutensa ansiosta paikan kuninkaan sanansaattajana. Tämän toimensa hän hoitaa niin hyvin, että kykenee pian sijoittamaan isänsä ja kaikki veljensäkin hoviin perustettujen uusien virkojen hoitajiksi.

"Peukaloisen vaellus" on Grimmin veljesten satu, jonka sankarina on niin pienikokoinen räätälinpoika, että hän mahtuu majailemaan sormustimessa. Eräässä muunnelmassa Peukaloinen taas mahtuu hevosen korvaan ja käy lehmän ja suden vatsassa ennen kuin päätyy takaisin kotiin.

Englantilaisessa peukaloissadussa noita Merlin on huolehtinut siitä, että äiti saa vauvan, joka ei tule isänsä peukaloa suuremmaksi. Kätilönä näyttää olleen haltiattarien kuningatar. Erinäisten seikkailujen jälkeen tuo Peukaloinen - Tom Thumb - päätyy kuningas Arthurin hoviin, jossa hän pääsee suureen suosioon.

Haltiatarkuningattarelta hän on saanut sormuksen, jolla voi tehdä itsensä näkymättömäksi, sekä vyön, jonka avulla voi muuttua miksi haluaa, ja vielä parin kenkiä joilla pääsee mihin tahansa.

Gargantuksen, jättiläisen, Peukaloinen saa uskomaan, että on paljon parempi olla pieni kuin suuri - pieni voi pujahtaa huoneeseen avaimenreiästä ja nähdä salaisia asioita, pieni voi purjehtia munankuorella, tulla toimeen hyvin vähäisellä ruokamäärällä, juoda niin vähän, ettei koskaan tule juomariksi. Ja kun pieni ei kykene tappamaan edes hiirtä, hänestä ei tule murhamiestä.

Peukaloinen on ruotsiksi Tummeliten, englanniksi Tom Thumb, ranskaksi Petit Poucet, saksaksi Däumling ja tanskaksi Svend Tosling. Henry Fielding kirjoitti 1730 näytelmän "Tom Thumb", jonka pohjalta Kane O'Hara on säveltänyt oopperan

Keskustelun aiheita

Miksi jotkut kiusaavat pienempiään mutta eivät isompiaan?
Miten voitaisiin estää isompia kiusaamasta pienempiä?
Miksi pienempien kiusaaminen ei ole pitkällä tähtäyksellä viisasta?

Paroni von Münchhausenin seikkailut

Münchhausen, jonka koko nimi on Karl Friedrich Hieronymus von Münchhausen, on kerskailun ja valehtelun mestari, joka on päähenkilö Rudolph Erich Raspen ensi kertaa vuonna 1781 julkaisemassa "Paroni Münchhausenin merkilliset matkat ja seikkailut maalla ja vedessä".

Münchhausen matkusti Venäjälle keskellä talvea. Eräänä iltana hän sitoi hevosensa johonkin, mikä muistutti lumesta ylös pistävää puupaalua. Aamuhämärissä hän huomasi hevosensa roikkuvan kirkontornin huipussa - kylä, johon hän oli tullut, oli peittynyt lumeen, mutta lumi oli sulanut yön aikana. Pikkujuttu Münchhausenille - "minä otin pistoolini, latasin ja ammuin poikki suitset".

Taitoon ampua kettu ilman että luodilla vahingoittaa sen arvokasta nahkaa, on ladata pyssy nauloilla, jotka laukaistaan niin tarkasti että kettu jää hännästään kiinni puuhun.

Eräs suo on ylitettävä, mutta se osoittautuu leveämmäksi kuin Münchhausen on luullut. Hevonen ja ratsastaja vajoavat, ja "olisin varmasti ollut pahassa pulassa, ellei minulla olisi ollut niin erinomaisia käsivoimia". Paroni nostaa itsensä niskaletistään ja pelastaa sillä tavoin itsensä lisäksi myös hevosensa.

Oli kyse sodasta turkkilaisia vastaan. Erästä piiritettyä kaupunkia olisi tutkittava, paroni istuu hajareisin turkkilaisia kohti ammutun kanuunankuulan päällä, mutta lennon aikana hänen mieleensä juolahtaa, että hänelle saattaa tulla vaikeuksia päästä jälleen ulos kaupungista. "Silloin näin kuulan, joka lensi linnoituksesta. Kuin salama hyppäsin omalta kuulaltani sille toiselle ja palasin sillä tavalla taas onnellisesti takaisin."

Purjehdittaessa Etelämerellä nostaa hirmumyrsky Münchausenin laivan kuuhun. Siellä on kaupunkeja, puita, vuoria, mutta kaikki on suunnattoman suurta: "tavallinen hyttynen esimerkiksi on yhtä suuri kuin meidän lampaamme." Aseena kuun asukkaat käyttävät piparjuuria, jotka lingotaan; kun piparjuuriaika on ohi, toimivat parsat samassa asekäytössä, ja kilpinä käytetään valtavia herkkusieniä.

Kuun asukkaat itse eivät koskaan ole vähempää kuin 11 metriä, he syövät kaksitoista kertaa vuodessa vatsan päällä olevan pienen luukun kautta eivätkä tunne rakkauden iloja, sillä he ovat vain yhtä sukupuolta. He kasvavat kirjaimellisesti puissa. Kun pähkinämäiset hedelmät ovat kypsiä, niitä keitetään, ja joidenkin tuntien päästä esiin astuu elävä olento. Ja kun he kuolevat, he vapautuvat höyryiksi ja katoavat ilmaan.

Päätä he kantavat säännöllisesti oikeassa kainalossa, ja pitkille matkoille lähdettäessä se tavallisesti jätetään kotiin matkatavaroitten vähentämiseksi: "he voivat nimittäin kysyä siltä neuvoa suunnattoman pitkän välimatkan päästä. Jos sitä vastoin on kyse vain siitä, että on saatava selville mitä muille ihmisille kuuluu, niin ruumis pysyttelee kotona ja pää lähetetään tiedonhankintaan. Sitä harrastavat enimmäkseen ylhäissyntyiset henkilöt."

Münchhausen päättää kertomuksensa kuusta sanomalla, että tämä kaikki mahdollisesti tuntuu lukijoista hyvin kummalliselta. "Mutta", hän lisää, "minä kehotan sitä teistä, joka epäilee sanojani, menemään itse paikalle omin silmin toteamaan kertomani totuudellisuus."

Väsymätön matkailija ja tutkija saa päähänsä tutkia Etnavuoren sisuksen. Hän hyppää alas kraateriin ja kohtaa - typertyneenä, se hänen on pakko myöntää - itse Vulcanuksen ja hänen kyklooppinsa. Vulcanus antaa Münchhausenille voiteita ja laastaria palohaavoihin, joita hän on saanut alas pudotessaan sekä esittelee hänelle puolisonsa, Venuksen.

Paroni tuntee olevansa oikeassa paikassa alhaalla tulivuoressa - parhaiten kuitenkin Venuksen seurassa, mikä saa Vulcanuksen mustasukkaisena sinkoamaan Münchhausenin suoraan maan keskipisteen lävitse ja ulos Etelämereen, mistä hänet pelastaa eräs hollantilainen laiva. Laivan nielaisee valtava kala, jonka sisällä hän tapaa lähes kymmenentuhatta ihmistä, joita on kohdannut sama kohtalo.

Münchhausen järjestää pelastuksen: kun kala haukottelee, kohotetaan pystyyn kaksi yhteen liitettyä mastoa niin, ettei se saa leukojaan enää kiinni. Ihmiset huomaavat nyt olevansa - kala on selvästikin tällä välin uinut - maanalaista reittiä - Kaspianmerellä. Sen rannikolla suuri karhu käy Münchhausenin kimppuun, mutta hän tarttuu sitä etutassuista ja puristaa tiukasti kunnes se nälkään nääntyen lakkaa hengittämästä.

Keskustelun aiheita

Miksi Münchhausen kertoi sellaisia valheita, ettei niitä voi kukaan uskoa?
illaista Kuussa on oikeasti? Asuuko siellä ihmisiä? Onko siellä elämää ollenkaan?
Onko nykyään mahdollista liikkua yhtä nopeasti kuin tykin kuula? Miten sellainen on mahdollista?
Miten on saatu selville se, millaista Kuussa on?
Miksi ei ole mahdollista nostaa itseään tukasta?

Paimen ja susi

Aisopoksen satu. Paimen paimensi kerran karjaansa pienen kylän läheisyydessä. Eräänä päivänä hän sai päähänsä hieman pilailla kyläläisten kustannuksella. Hän alkoi äkkiä huutaa täyttä kurkkua:

– Susi tulee, susi tulee!

Kyläläiset juoksivat paikalle, minkä jaloista pääsivät tappaakseen suden. Mutta eihän siellä mitään sutta ollut, vain poika, joka nauroi heille. Hetken kuluttua poika teki saman kepposen uudestaan, sitten vielä kerran.

Mutta eräänä päivänä sattuikin niin, että susi tosiaan tuli. Pelästyneenä poika alkoi huutaa:

– Susi, susi on täällä, tulkaa auttamaan!

Mutta kyläläiset ajattelivat: Ehei, poika haluaa taas narrata meitä, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin; huutakoon pois meidän puolestamme. Eikä kukaan tullut auttamaan poikaa, jonka oli pakko katsella, kuinka susi söi hänen karjaansa.

Keskustelun aiheita

Onko sinulle koitunut harmia siitä, että olet valehdellut?
Onko sinulle koitunut harmia siitä, että muut ovat valehdelleet?
Miksi valehteleminen ei ole pitkällä tähtäyksellä viisasta?
Millaisessa tilanteessa valehteleminen saattaa olla viisasta?
Millaisessa tilanteessa valehteleminen on hyvin tyhmää?

Keltaisen joen haltian morsian

Suuren Keltaisen joen rinteillä kohoavat vanhat rauniot. Ne ovat temppeleiden ja luostareiden muinaisjäännöksiä. Yksikään ihminen ei kulje näiden raunioiden ohi. Mutta jos sattumalta joku myöhästynyt matkalainen joutuu illalla niiden lähettyville, niin tunnettuaan paikan, hän kiiruhtaa nopeasti pois. Se paikka on synkkä ja paha.

Ja vanhukset kertovat kuulleensa vanhemmiltaan, jotka taas vuorostaan olivat kuulleet omien vanhempiensa vanhemmilta näistä raunioista.

Joskus, jo aikoja sitten Suuren Keltaisen joen rannalla seisoi synkkiä temppeleitä ja luostareita. Niissä asui ennenkuulumattoman ahneita julmia munkkeja. Kaikki joessa olevat kalat ja kaikki maa-alueet ympärillä kuuluivat näille munkeille. Tuhannet talonpojat raatoivat kaiket päivät selkäänsä suoristamatta heidän hyväkseen. Kalastajat ja ohikulkevat kauppiaat maksoivat heille veroa ja toivat temppeleihin kalliita lahjoja. Mutta tuo kaikki tuntui ahnaista munkeista vähältä.

He kulkivat kylissä ja kaupungeissa kertoen ihmisille, että, muka, aivan Huanhe -joen pohjassa, asuu Suuren Keltaisen joen haltija - Hèbo. Ja tämä vaatii joka vuosi vaimokseen Kiinan kauniimman tytön. Ja että jos hänen vaatimustaan ei tyydytetä, silloin Suuri Keltainen joki käy levottomaksi, tulvii yli äyräittensä, hukuttaa pellot, vie mukanaan kylät ja kaupungit. Kiinan kansan osaksi tulee silloin nälkä ja kuolema.

Näin puhuivat munkit ja ihmiset kuuntelivat ja uskoivat.

Munkit menivät usein johonkin rikkaaseen. taloon, jossa oli morsiusiässä oleva tyttö. Säikähtäneet rikkaat vanhemmat antoivat tällöin heille koko omistamansa kullan ja hopean, pelastaakseen rakastetun tyttärensä kauhealta kuolemalta. Saatuaan kalliit lahjat munkit poistuivat. Mutta he heittivät Keltaisen joen mutaisiin aaltoihin kuitenkin kaunottaren jostakin köyhästä perheestä. Näin jatkui vuodesta toiseen. Onnettomat äidit kasvattivat itkien tyttäriään, kansa oli tyytymätön. Sen sijaan julmat munkit iloitsivat ja rikastuivat.

Mutta kerran tuolle kaikelle tuli loppu. Ja se tapahtui näin.

Samana päivänä, jolloin munkit päättivät uhrata taaskin yhden tytön julmalle Hèbolle, purjehti Suurella Keltaisella joella viisas tuomari Si-En-Pao. Hän oli syntyisin tavallisesta perheestä, oli rehellinen ja oikeudenmukainen. Hän ei ollut kertaakaan koko elämänsä aikana solvannut tai tehnyt vääryyttä köyhälle. Hänen avoin luonteensa ja lahjomaton rehellisyytensä olivat tunnetuita ja kuuluja kaikkialla.

Sillä kertaa Si-En-Pao palasi kaukaiselta retkeltä. Pitkäaikaisesta matkasta väsyneenä hän istui ajatuksiinsa vaipuneena veneessään. Yhtäkkiä hänen korviinsa kantautui rannalta omituinen melu: Hän katsahti hytistään verhojen takaa ja näki, että rannalle oli kokoontunut suuri väkijoukko. He olivat kaikki juhlapuvuissa, mutta heidän kasvonsa olivat surulliset ja monet heistä itkivät. Si-En-Pao antoi soutajilleen määräyksen ohjata hänen veneensä rantaan ja ottaa selkoa, mitä on tapahtunut. Soutajat kiinnittivät veneen rantaan ja tiedustelivat asiaa ihmisiltä. Sitten he palasivat heti ja kertoivat Si-En-Paolle julmista munkeista ja kaunottaren hirveästä kohtalosta. Si-En-Pao näki onnettoman tytön, joka oli puettu kuin morsian, punaiseen silkkiin. Saatuaan kuulla kaiken, hän suuttui hirveästi, mutta ei näyttänyt vihaansa.

Tällä aikaa päämunkki, kaikkein vihaisin ja ahnein heistä, antoi määräyksen uhritoimituksen alkamisesta. Mustiin puetut kuuliaiset palvelijat tarttuivat julman haltian morsiameen ja raahasivat hänet jyrkänteen reunalle. Kansa lankesi polvilleen peittäen kasvot käsillään. Itku ja valitukset täyttivät ilman.

Äkkiä väkijoukko tuli levottomaksi. Soutajat juoksivat rannalle, tyrkkien ihmisiä. Kuului huutoja: „Herra on saapunut! Herra on saapunut!" - Ja väkijoukon keskelle kannettiin tuoli, jolla istui Si-En-Pao. Kaikki pysähtyivät. Si-En-Pao laskeutui maahan, kumarsi syvään, tervehti kohteliaasti kaikkia ja pyysi. kertomaan, mitä täällä oli tekeillä? Silloin päämunkki astui esille ja selitti, että silkkiin puettu tyttö oli joen haltian morsian, ja että hänet on heitettävä jokeen, muussa tapauksessa haltia suuttuu.

– Viisas päätös! - vastasi Si-En-Pao.

Palvelijat aikoivat heittää onnettoman tytön jokeen, mutta Si-En-pao sanoi:

– Odottakaa!

Kansa pidätti jännityksestä hengitystään.

– Eikö teistä tunnu, - jatkoi Si-En-Pao, - ettei ole kunniallista lähettää näin Suuren Keltaisen joen haltialle vaimoa? On ensin lähetettävä joen pohjaan sanansaattaja, joka tiedottaa haltialle iloisesta tapahtumasta. Juuri sinä, - ja Si-En-Pao kääntyi vanhimman, julmimman ja ahneimman munkin puoleen, - mene ja ilmoita haltiallesi, mutta palaa pian!

Si-En-Paon antaman merkin mukaan soutajat tarttuivat julmimpaan munkkiin ja heittivät hänet jokeen.

Odotettiin. Aika kului, mutta sanansaattajaa ei kuulunut.

– Hän on jostain syystä viivästynyt matkalla! – sanoi Si-En-Pao. – No, menepäs sinä hänen peräänsä ja kiiruhda. Sano, että morsian on ikävystynyt odottamaan.

Ja soutajat heittivät jokeen toisen munkin. Tämäkin hukkui.

Silloin kaikki jäljelle jääneet munkit laskeutuivat polvilleen viisaan Si-En-Paon eteen, tunnustivat kaikki petkutuksensa ja valheensa ja pyysivät jättämään heidät eloon.

– Hyvä on! – sanoi Si-En-Pao. – Palauttakaa kansalle kaikki se, minkä olette heiltä ryöstäneet. Ja tietäkääkin, että jos vielä kerran kuulen jostain tällaisesta vastaisuudessa, niin silloin en enää armahda teitä! Mutta nyt menkää pois täältä!

Säikähtäneet munkit pakenivat, kuka mihinkin.

Siitä lähtien Suuren Keltaisen joen temppelit ja luostarit jäivät autioiksi muuttuen vuosien kuluessa raunioiksi.

Mutta kansa vielä nytkin muistaa julmien munkkien ahneuden ja viisaan Si-En-Paon oikeudenmukaisuuden.

Keskustelun aiheita

Mitä entisaikojen suomalaiset ajattelivat haltioista.
Miksi saduissa on hyviä haltioita ja pahoja haltioita.
Mitä ovat kiinalaiset munkit.
Mitä ovat kiinalaiset temppelit.
Mitä ovat kiinalaiset luostarit.

Pelisääntöjä periaatteita

Hyvä, paha, oikea ja väärä

Kuinka monta seuraavista lauseista olet kuullut aikaisemmin:

Mikä on yhdelle hyvä, se on toiselle paha.
Tee hyvää tai pahaa, edestäsi sen löydät.
Haukkuu paha koira hyvänäkin pidettäessä.
Aina uusi hempeämpi, ehkä vanha parempi.
Hyvien työt, pahain puheet.
Paha lehmä kiulunsa kaataa.
Haukkuu koira hyvääkin miestä.
Hyvä koira kuoltuaan, paha eläessään.
Susi oikeassa, lammas väärässä.
Hyvä on toisen housuilla tuleen istua.
Parempi koti koivuinen kuin kylä jalavapuinen.
Hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostaankaan.

Yllä olevat lauseet ovat Suomen kansan vanhoja sananlaskuja. Niissä esiintyy sellaisia sanoja kuin

hyvä
paha
oikea
väärä.

Tällaisia sanoja kutsutaan siveyssanoiksi eli moraalisanoiksi.

Keskustelun aiheita

Tutkikaa yhdessä opettajan kanssa, mitä sana "moraali" eli ”siveys” on eri asioissa ja eri aikoina tarkoittanut.

Sanalaskuissa asia sanotaan usein epäsuorasti.

Keskustelun aiheita

Keksikää lauseita, joissa esiintyy moraalisanoja.

Pohtikaa, mitä yllä olevilla sananlaskuilla on haluttu sanoa tai opettaa.

Nykyään lapsille saatetaan sanoa esimerkiksi seuraavia lauseita:

On väärin olla itsekäs.
On väärin varastaa tai valehdella.
On väärin olla epärehellinen.
On väärin olla kuuntelematta muita.
On väärin vihastua.
On väärin laiskotella.
On väärin juoruilla.
On väärin nimitellä.
On väärin jättää kotitehtävät tekemättä.
On väärin lyödä ihmisiä.
On väärin olla huolimaton.
On väärin pilkata muita.

Toisaalta lapsille voidaan sanoa esimerkiksi seuraavaa:

On hyvä puhua niin kuin ajattelee tai tuntee.
On hyvä olla muille ihmisille ystävällinen.
On hyvä välttää vihastumista.
On hyvä koettaa asettua toisen ihmisen asemaan.
On hyvä olla kärsivällinen.
On hyvä olla ahkera.
On hyvä oppia niin paljon kuin mahdollista.
On hyvä olla ystävällinen vanhuksille.
On hyvä oppia rakastamaan muita ihmisiä.

Voidaan myös sanoa:

On hyvä laiskotella.
On hyvä vihastua.
On hyvä vihata muita ihmisiä.
Mistä syystä kolme viimeistä lausetta tuntuvat oudoilta?
Voidaan myös sanoa:
On oikein totella lakia.
Sinun pitää olla ystävällinen muille ihmisille.
Sinä et saa tupakoida.
Hän on parempi oppilas kuin sinä.
Hän on huono oppilas.

Yllä olevissa esimerkeissä esiintyvät myös sanat

pitää
ei pidä
saa
ei saa
parempi
huonompi.

Sanoja hyvä, paha, oikein, väärin, pitää, ei pidä, saa, ei saa, parempi,huonompi avulla ilmaisemme käsityksiä joita sanotaan siveellisiksi eli moraalisiksi. Siveelliset eli moraaliset käsitykset koskevat ihmisten välisiä tapoja ja käyttäytymissääntöjä.

Voimme ilmaista niitä myös käskyjen ja kieltojen avulla. Hyväksymistä ja paheksumista voimme ilmaista myös äänensävyillä, liikkeillä, eleillä, kasvonilmeillä ja sanontatavoilla kuten "mitä sinä luulet tekeväsi".

Keskustelun aiheita

Keskustelkaa siitä onko oikein lyödä koulutovereitaan. Saako mielestänne lyödä takaisin? Oletteko samaa mieltä keskenänne vai onko joku toista mieltä? Kuinka perustelette asiaa, jos olette eri mieltä?

Erilaisia mielipiteitä

Eri ihmiset saattavat pitää eri asioita hyvinä ja pahoina tai oikeina ja väärinä. Jokseenkin täydelliset näkemyserot voivat johtua esim. erilaisista kulttuureista. Tutkimusretkeilijä Nansen havaitsi sata vuotta sitten, ettei eskimoiden kielessä ollut sanaa "sota" lainkaan ja eskimot pitivät sotilaita pelkästään tappajina. Samaan aikaan esim. Euroopassa ja Amerikassa sotilaallista toimintaa ja sotilaita taas arvostettiin hyvinkin paljon.

Ihmisten erilaiset mielipiteet periaatteista riippuvat hyvin monista tekijöistä. Ihmisen omaksuessa periaatteita hänellä on tietysti oikeus käyttää harkintaansa. Kun hän taas asettaa muille ihmisille periaatteita, on näiden ihmisten mielipiteet otettava huomioon.

Yleissääntö

Vanha yleissääntö (johon on tietysti poikkeuksia) sanoo, että ihminen saa tehdä mitä tahansa mistä ei ole vahinkoa muille ihmisille.

Usein ajatellaan, että periaatteet ovat yhteiskunnan pelisääntöjä, joita tarvitaan yhteiskunnan ja yksilön hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tutkimukset osoittavat, ettei tällainen ajattelu edusta moraalin korkeinta astetta.

Muutamia satoja vuosia sitten oltiin yksimielisiä siitä, että noituudesta tuomitut pitää polttaa.

Noidalla tarkoitettiin ihmistä, jota pidettiin tietäjänä tai ihmeiden tekijänä ja jonka ajateltiin toimivan usein paholainen - nimisen henkiolennon välikappaleena.

Siihen aikaan vallitsi pelisääntö "noidat on poltettava". Hyvin harvat nykyään myöntävät, että silloin meneteltiin oikein.

Yllä oleva esimerkki osoittaa, että järjen ja tutkimuksen avulla voidaan poistaa sellaisia sääntöjä, joita ei voida pitää moraalisesti hyväksyttävinä. Meidän on pyrittävä nojaamaan tietoihin ja todellisuuteen myös moraalista hyväksyttävyyttä koskevissa kysymyksissä.

Mikä on tärkeää?

On tärkeää tietää

mitä haluamme
mistä pidämme
mitä tiedämme

kuinka ymmärrämme moraalisen hyväksyttävyyden periaatteita eli moraalinormeja, itseämme ja muita, tunteiden toimintaa

Saatat tehdä väärin, koska

et tiedä mitä seurauksia teostasi on,
et ole selvillä omista päämääristäsi,
päämääräsi ovat, ristiriitaisia,
et ymmärrä tilannetta,
et pysty käsittelemään ongelmia,
et pysty ehkä hillitsemään itseäsi,
uskot järjettömän asioihin
vakaumuksesi ei vastaa todellisuutta,
tekosi ovat ristiriidassa ymmärryksesi kanssa,
vakaumuksesi ovat ristiriitaisia,
et tiedä kuinka muuttaa tapojaan,
petät itseäsi itsekkäistä syistä,
et halua ymmärtää kokonaisuutta,
loukkaat muita tahallasi,
siirrät omat ongelmasi muille tai olet kostonhaluinen,
et tiedä mikä on ongelmasi,
sinulla on ennakkoluuloja tai jäljittelet. sokeasti jotakuta.

Keskustelun aiheita

Keksikää joitain käyttäytymisongelmia, jotka liittyvät lueteltuihin syihin. Yrittäkää ratkoa niitä.

Velvollisuus

Jos joku sanoo sinulle: "Sinun on tehtävä niin, koska se on velvollisuutesi", hän syyllistyy niin sanottuun kehäpäätelmään. "Sinun on tehtävä niin" tarkoittaa aivan samaa kuin "se on sinun velvollisuutesi".

Jos esimerkiksi ajattelet, että sinun on osallistuttava jokaiseen tappeluun koska se on velvollisuutesi, sinulle voi käydä huonosti.

Varo kehäpäätelmiä!

Lause "Ilman velvollisuudentuntoa vallitsisi epäjärjestys" tarkoittaa samaa kuin että ilman moraalisääntöjä vallitsisi epäjärjestys.

Keskustelun aiheita

Pohtikaa mitkä velvollisuudet ovat tärkeitä koulussa.

Mitä velvollisuuksia sinulla on kotona ja toveripiirissä.

Keskustelkaa siitä, miksi käsityksenne velvollisuuksista eroavat toisistaan.

Miten velvollisuudet ovat muuttuneet viime aikoina?

Oikeudenmukaisuus

Ihmisillä on usein taipumus toimia itsekkäästi. Monet ajavat omaa etuaan muista ihmisistä välittämättä. Usein ystäviä ja sukulaisia kohdellaan paremmin kuin muita ihmisiä. Virkamiehiä ja päätöksen tekijöitä lahjomalla yritetään saavuttaa etuja.

Jo kauan sitten ihmisiä pyrittiin opettamaan oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen. Muinaiskiinalainen ajattelija Kungfutse opetti:

"Mitä et toivo tehtävän itsellesi, sitä älä tee muille."

Muinaiskreikkalainen ajattelija Platon puolestaan opetti:

"Minun pitää tehdä muille mitä toivoisin tehtävän itselleni."

Kungfutsen ja Platonin opetusta kutsutaan kultaiseksi säännöksi. Se opettaa välttämään itsekkyyttä ja suhtautumaan muihin ihmisiin tasapuolisesti.

Muinaiset Intian jainalaiset kehottivat kohtelemaan kaikkia eläviä olentoja samalla tavalla kuin toivoisi kohdeltavan itseään. Jainalaiset ovat rakentaneet mm. sairaalan, jossa he hoitavat sairaita lintuja.

Oikeudenmukaisuus merkitsee myös tasa-arvoa. Tasa-arvoisuuden periaatteet on esitetty Yhdistyneiden Kansakuntien Ihmisoikeuksien julistuksessa.

Oikeudenmukaisuuden sovellutuksia

Kultainen sääntö opettaa meitä asettumaan toisen ihmisen asemaan. Jos minä olisin nälkää näkevä lapsi Afrikassa, toivoisin, että joku antaisi minulle ruokaa. Minun on kohdeltava tuota lasta, kuten toivoisin kohdeltavan itseäni. Minun on omalta osaltani pyrittävä auttamaan tuota lasta. Minun ei tule toivoa itselleni paljon karamelleja, hienoja vaatteita ja monenlaista tarpeetonta tavaraa, vaan minun on sanottava vanhemmilleni, että he auttaisivat mieluummin kehitysmaiden lapsia.

Monet sanovat, että oman maan asiat on pantava kuntoon ennen kuin ryhdytään auttamaan muita. Tämä ei ole oikeudenmukaista ajattelua. Tietysti epäoikeudenmukaisuutta omassa maassa on pyrittävä vähentämään.

Tasa-arvoperiaate vaatii kuitenkin, että on autettava siinä missä hätä on suurin.

Oletko kieltänyt muilta lapsilta joidenkin omistamiesi esineiden käytön? Oletko käyttäytynyt itsekkäästi? Antaako omistusoikeus oikeuden kieltää esineen käyttö muilta?

Keskustelun aiheita

Maailmassa on tavattoman paljon asioita, joiden suhteen vallitsee epäoikeudenmukaisuutta. Tehkää luetteloa epäoikeudenmukaisuuksista.
Pohtikaa, miten mainittuja epäoikeudenmukaisuuksia voitaisiin poistaa.
Pohtikaa, miten omaa itsekkyyttä voi hillitä.

Esimerkki: Nälkä

Maailmassa tuotetaan ruokaa enemmän kuin koskaan, niin paljon, että tasaisesti kaikille jaettuna sitä riittäisi jokaiselle kaksi kiloa päivässä: yli kilo viljaa, papuja ja pähkinöitä, noin puoli kiloa lihaa, maitoa ja munia sekä puoli kiloa hedelmiä ja vihanneksia. Tästä huolimatta noin miljardi ihmistä eli noin joka kuudes näkee nälkää.

Nälkä ja köyhyys liittyvät toisiinsa erottamattomasti. 1,2 miljardia ihmistä maailmassa joutuu elämään alle dollarilla, ja yli kolmen miljardin ihmisen on selviydyttävä alle kahdella dollarilla päivässä. Nälkä ei siis johdu ainoastaan ruuan puutteesta, vaan myös siitä, ettei köyhillä ole siihen varaa.

Toisaalta köyhyys aiheuttaa nälkää siten, että köyhillä ei ole ruuan tuottamiseen tarvittavia välineistä, kuten maata, siemeniä, työvälineitä, pääomaa, työvoimaa tai tietotaidoa. Kaksi kolmannesta maailman köyhistä elää maaseudulla ja kehitysmaiden tärkein työllistäjä ja elinkeino on maatalous.

Nälkä ja köyhyys koskettavat eniten naisia. Jokaisesta maailman kymmenestä köyhästä nälkäisestä seitsemän on naisia. Lisäksi noin kolmasosa kehitysmaiden lapsista on aliravittuja. Köyhyyden naisistumiseen ovat syynä muun muassa se, että naisilla ei ole riittävästi valtaa, koulutusta eikä tuotantovoimavaroja.

YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan nälkäongelmaan ei ole riittävän voimakkaasti puututtu osittain siksi, että on ajateltu taloudellisen kasvun vähentävän köyhyyttä ja nälän poistuvan itsestään. Köyhyyden vähentäminen vie aikaa ja nälkäongelmaan pitäisi reagoida välittömästi.

Toisaalta nälkä ei ole ainoastaan köyhyyden aiheuttamaa, vaan nälkäongelma tuottaa lisää köyhyyttä. Nälkäiset lapset eivät kasva normaalisti eivätkä opi riittävästi. Nälkäiset aikuiset eivät jaksa tehdä raskasta työtä, he sairastuvat useammin ja kuolevat nuorempina kuin ne, jotka saavat riittävästi ravintoa.

Thomas Malthus esitti 1798, että nälkä ei häviä koskaan, koska ihmiset lisääntyvät nopeammin kuin ravinnon tuotanto. Joissakin maissa kuten Suomessa tämä ” Malthusin laki” ei enää pidä paikkaansa. Sen sijaan esimerkiksi Intiassa nälkä ei ole vähentynyt ollenkaan maan itsenäistymisen jälkeen, koska väestö on kasvanut suurin piirtein samaa vauhtia kuin elintarvikkeiden tuotanto. On joka tapauksessa selvää, että maapallon ravinnontuotannolla on jokin yläraja. Jos ihmiskunnan lisääntymistä ei saada pysähtymään, ravinnon puute pysäyttää sen aikanaan joka tapauksessa.

Nykyinen nälkä ei ole ruuan tuotantoon liittyvä ongelma, sillä nykyisellä ravinnon tuotannolla kaikki maailman ihmiset voitaisiin ruokkia. Joillakin alueilla, kuten Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ruuan tuotanto on vähentynyt vaikka väestö on kasvanut. Syynä ovat olleet mm. poliittinen sekasorto, sodat ja huonot hallitukset, jotka eivät ole välittäneet köyhien nälästä. Vallanpitäjien lapset eivät ole juuri missään kärsineet nälästä.

Vuonna 2025 maailman väestön arvioidaan olevan jo noin 8 miljardia nykyisen 6 miljardin sijasta. Vettä ei riitä, metsiä ei voida hävittää ilman pahoja luonnontuhoja, ilmasto muuttuu väistämättä ja autiomaat kasvavat ja maaperä huononee. Keinokastelu lisää maaperän suolaisuutta.

Vaikka kasveja, joiden perintötekijöitä on muunneltu, vastustetaan voimakkaasti, köyhien maiden on pakko ottaa käyttöön tällaiset kasvit taatakseen elintarvikkeet kasvavalle väestölle.

Varakkaiden maiden tukimaksut maataloudelle ovat joinakin vuosina ylittäneet koko Afrikan kansantuotteen. On sanottu, että Afrikan köyhien sortoa harjoittavat hallitukset ja köyhissä maissa yleinen lahjonta olisi poistettava, jotta nälkää voitaisiin edes yrittää poistaa.

Suurin uskonto, katolinen kristinusko, vastustaa paavin johdolla syntyvyyden säännöstelyä. Raamatussa sanotaan mm.: Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu." 29 Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Moos.1.html#o1

Keskustelun aiheita

Miten maailman nälkää voitaisiin lievittää nyt?
Miten maailman nälkää voitaisiin vähentää tulevaisuudessa?
Millä tavalla sinä voisit vaikuttaa maailman nälkätilanteen helpottamiseen?
Millä tavalla Suomi voisi vaikuttaa maailman nälkätilanteen helpottamiseen?
Miten uskontojen vaikutusta nälänhätiin voitaisiin vähentää?

Miksi on lakeja ja mittapuita (normeja)

Jos ihmiset ovat itsekkäitä ja ajavat omia etujaan muista välittämättä, tämä johtaa usein riitoihin ja yhteisön häviöön. Jo muinaiset esi-isämme kehittivät sääntöjä riitojen ratkaisemiseksi oikeudenmukaisuuden pohjalta.

Oikeutta käytiin käräjillä ja ylimpänä riitojen ratkaisijana oli usein heimopäällikkö, jonka oletettiin olevan puolueeton.

Kun opittiin kirjoitustaito, kuninkaat ja heimopäälliköt alkoivat merkitä muistiin erilaisia sääntöjä. Syntyivät lait. Erittäin kuuluisaksi on tullut kuningas Hammurabin laki, jossa säädetään, miten vahingonteko on korvattava. Laki voi olla hyvä tai huono, ja vahingon korvaaminen toisella vahingolta kuten oli laita kuningas Hammurabin laissa, ei varmaan ole järkevä periaate. Mutta kun laki on kaikille sama se lisää oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa.

Jokaisessa yhteisössä vaikuttaa lakien lisäksi kirjoittamattomia sääntöjä, joita pyritään noudattamaan. Tällaisia sääntöjä kutsutaan usein normeiksi. Hyvin yleisiä normeja ovat esimerkiksi kielto tappamiselle, varastamiselle ja valehtelemiselle.

Täsmällisemmin nämä normit on kirjoitettu sitten kunkin valtion lakeihin.

Keskustelun aiheita

Tutkikaa millaisia lakeja ja järjestyssääntöjä on olemassa kouluja varten.
Mitä kirjoittamattomia sääntöjä koulussa noudatetaan?

Sattuma hyvän tai pahan syynä

Ihmiset tekevät enemmän tai vähemmän pahaa johtuen heistä riippumattomista seikoista. Onko oikein rangaista ihmistä, jos hänen pahat tekonsa juontuvat hänestä itsestään riippumattomista seikoista.

Esimerkiksi jos Kalle kohtaa kotimatkallaan koulukiusatun Pekan ja potkaisee tätä, hän tulee tehneeksi enemmän pahaa kuin siinä tapauksessa, että ei kohtaisi Pekkaa lainkaan. Pekan kohtaaminen on Kallesta riippumaton seikka, joten voidaan sanoa, että on ikään kuin onnesta kiinni, kuinka paljon pahaa Kalle tulee tekemään kotimatkallaan.

Sotilas voitaisiin määrätä joko normaaleihin sotatehtäviin tai osallistumaan kansanmurhan täytäntöönpanoon. Mikäli sotilas saa käskyn toimia tavallisissa sotatehtävissä, hän ei välttämättä syyllisty sen pahempiin tekoihin kuin vastapuolensotilaat. Jos hänet määrätään osallistumaan kansanmurhaan hän tulee tehneeksi erittäin pahoiksi katsottuja tekoja .

Jos vauva oääsee ottolapseksi hyvään perheeseen, hänestä todennäköisesti kasvaa tasapainoinen ja hyväntahtoinen ihminen. Jos sama vauva joutuu ottolapseksi perheeseen, jossa häntä kohdellaan erittäin huonosti, saattaa lapsesta kasvaa esimerkiksi rikollinen tai muu varsin arveluttavaa toimintaa harjoittava henkilö.

Keskustelun aiheita

Oletko sattumalta tehnut jotain pahaa?
Oletko sattumalta tehnyt jotain hyvää?
Onko sinulle sattunut jotain pahaa aivan sattumalta?
Onko sinulle sattunut jotain hyvää aivan sattumalta?
Miten ihmiset ovat suhtautuneet näihin sattumiin?

Sattuman seuraukset

Näissä esimerkeissä ihmisen ansiot näyttävät johtuvan heistä itsestään riippumattomista seikoista. Kaikki esimerkit ovat mahdollisia tosielämässä. Monet ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että ihmisen hyvyyttä tai pahuutta ei tulisi arvioida hänen tekemiensä tekojen mukaan, vaan ennemminkin ihmisessä olevien taipumusten mukaan.

Tässä on se ongelma, että ihmisten teot ja taipumukset ovat vuorovaikutussuhteessa keskenään. Lisäksi koska taipumukset pahaan ja hyvään juontuvat jo varhaislapsuudesta, näyttää ihmisten pahuuden ja hyvyyden arvioiminen käytännössä muuttuvan mahdottomaksi tehtäväksi. Tästä on enää pieni matka siihen toteamukseen, että ihmiset ovat pitkälti olosuhteiden vankeja, ja tästä syystä arviointi tulisi lopettaa.

Toiset ovat ovat sitä mieltä, että ihmisten hyvyyttä tai pahuutta tulisi punnita heidän tekemiensä tekojensa suhteen. Tällöin ihmisten hyvyys tai pahuus voi olla osaksi tai jopa enimmäkseen heistä itsestään riippumatonta. Tämä vastaus näyttäisi siis vievän paljolti pohjaa rankaisemisen ajatukselta. Rankaisemista ja arvostelua pidetään usein välttämättömänä yhteiskunnan toiminnalle.

Keskustelun aiheita

Onko koulussasi rangaistuksia?
Jos on, mitä mieltä sinä olet niistä?
Millaisia taipumuksia sinulla on?
Millaisia taipumuksia on luokkatovereillasi?
Voiko taipumuksiaan muuttaa?
Jos voi, miten?
Pitääkö ihmistä arvioida hänen tekojensa vai hänen taipumustensa perusteella?

Perinnöllisyys

Hyvin monet ihmisen ominaisuudet perityvät vanhemmilta jälkeläisille perintötekijöiden muodossa. Se, että kissat synnyttävät kissoja eivätkä koiria, johtuu perintötekijöistä.

Keskustelun aiheita

Ottakaa opettajan johdolla selvää siitä, mitä ovat perintötekijät.

Keskustelun aiheita

Mitä taipumuksia olet perinyt äidiltäsi?
Mitä tapumuksia olet perinut isältäsi.
Onko sinulla taipumuksia, joita et ole perinyt vahnemmiltasi?
Viahstutko helposti?
Lepytkö helposti?

Onko pahan olemassaolo ongelma?

Miksi pahan olemassaoloa on pidetty jotenkin selitystä vaativana. Mitä on paha? Minun kannaltani pahaa on se, mikä loukkaa minun etujani tai sellaisen ryhmän etuja, johon kuulun.

Miksi olisi ongelma, että muut, ajaessaan omaa etuaan tai ryhmänsä etua, tekevät ”pahaa” eli jotain, joka ei minun tai ryhmäni edun mukaista vaan suorastaan sille vastakkaista? Onhan tavattoman luonnollista, että sellaista tapahtuu.

Rajallisessa maailmassa kilpaillaan rajallisista voimavaroista. Lisäksi on ilmeistä, että luonnonvalinta suosii perintötekijöitä, jotka ohjaavat käyttäytymään niin, että kilpailevien perintötekijöiden leviämismahdollisuus pienenee.

Keskustelun aiheita

Ehdottaaa asioita, jotka ovat mielestänne pahoja. Selvittäkää opettajan johdolla, mitkä ovat kaikkien mielestä pahoja asioita.
Ehdottaaa asioita, jotka ovat mielestänne hyviä. Selvittäkää opettajan johdolla, mitkä ovat kaikkien mielestä hyviä asioita.

Onko hyvän olemassaolo ongelma?

Hyvän ongelma on: miten maailmassa, jossa vallitsee jatkuva taistelu olemassaolosta, on voinut vähimmässäkään määrin menestyä tai edes säilyä taipumus tehdä hyvää? Eliöillä ei yleensä ole tarpeettomia elimiä, paitsi mitättömiksi surkastuneina. Turhan elimen kasvattaminen vaatii voimavaroja, ravintoaineita, ja olemassaolon taistelussa erittäin pienikin ero voimavarojen käytön tehokkuudessa on ratkaiseva, sukupolvien kuluessa.

Miten sitten käyttäytymistaipumus voi säilyä, jos se vie voimavaroja tuottamatta mitään? Vaikka kyse olisi vain ajankäytöstä, niin jokainen hetki, joka käytetään turhaan toimintaan, on pois ajan käyttämisestä ruuan hankkimiseen, suojan rakentamiseen, lisääntymiskumppanin etsimiseen tai oman aseman parantamiseen yhteisön sisällä.

Miksi ihminen, joka näkee toisen tarvitsevan apua, tarjoaa sitä? Tätä kysymystä ei voi selittää kuvitteelliseksi sillä, että suurkaupungissa ei apua tarjota, eikä sillä, että muutenkin apu niin usein jää tarjoamatta ja jopa nimenomainen avunpyyntö jää vaille vastausta. Emme yritä selittää sitä, miksi ihminen ei aina ole epäitsekäs, vaan sitä, että hän milloinkaan toimii epäitsekkäästi.

Keskustelun aiheita

Oletko sinä saanut apua?
Miksi olet saanut apua?
Oletko sinä auttanut?
Miksi olet auttanut?
Onko auttamisesta ollut hyötyä?

Ihminen on luonnonvalinnan tuote

Ihminen on luonnonvalinnan tuote, mutta hän ei yleensä tiedosta itseään luonnonvalinnan tuotteeksi. Jos kysymme, miksi ihminen pitää makeista ruuista, useimmilla ei ole muuta vastausta kuin että makea maistuu hyvältä. Vain pieni vähemmistö osaa ja haluaa päätellä, että esi-isillemme on kehittynyt taipumus suosia makeaa, koska luonnossa makeat ruuat sisältävä paljon energiapitoisia ravintoaineita. Ja luultavasti vielä pienempi vähemmistö on sisäistänyt asian.

Me emme pidä makeista ruuista siksi, että ne ovat hyviä. Vaan me pidämme makeaa hyvänä, koska esi-isämme olivat sattuman kautta saaneet sellaisen perinnöllisen käyttäytymispiirteen, että niiden mielihyväkeskusta kutkutti, kun ne söivät ruokaa, jossa oli tietynlaisia aineita. Ja nämä aineet olivat niiden elintavan mukaan sekä hyödyllisiä että suhteellisen harvinaisia että myös tavoiteltavia. Jos olisimme lannansyöjiä, sonta olisi meistä ”makeaa”.

Keskustelun aiheita

Keskustelkaa opettajan johdolla siitä, onko kouluruoka hyvää.

Suosiiko luonnonvalinta pahuutta?

Millaista lajinsisäistä käyttäytymistä sitten valinta vastaavalla tavalla ”suosii”, eli millä tavoin käyttäytyvät muita todennäköisemmin lisääntyvät ainakin hiukan muita tehokkaammin? Ilmeinen vastaus on, että valinta suosii paitsi itsekkyyttä myös pahuutta. Ei riitä huolehtia omasta edusta, vaan on myös vahingoitettava muiden etuja.

Ajatellaanpa leijonaurosta, joka valloittaa itselleen lauman. Sen etujen mukaista on tappaa pennut, kahdestakin syystä: Se vähentää alueellaan olevia vieraiden perintötekijöiden kantajia, ja se nopeuttaa lauman naaraiden tulemista kiimaan. Onko siis ihmeellistä, että vieraan heimon taistelussa voittaneet ihmisenkaltaiset olennot tai ihmiset surmaavat vastustajan urokset ja pennut ja raiskaavat naaraat?

Se, mitä kutsumme pahuudeksi, on ainakin ilmeisimmän tarkastelutavan mukaan äärimmäisen luonnollista. Ne, jotka eivät ole pahoja, saavat vähemmän jälkeläisiä kuin muut. Joten sikäli, kuin pahuus on perinnöllistä, se yleistyy. Ajan oloon se muodostuu yksinomaiseksi, osaksi ihmistä kuten selkäranka tai sydän. Ne, joilta puuttuu selkäranka tai sydän, eivät selviä elämässä ainakaan niin pitkälle, että tuottaisivat jälkeläisiä. Miksi sitten hyvät pärjäävät?

Keskustelun aiheita

Ottakaa opettajan johdolla selvää siitä, mitkä eläimet tekevät yhteistyötä ja mitkä eläimet elävät yksin.

Tilanteenmukainen itsekkyys

Suuri osa siitä, mitä luulemme jonkinlaiseksi hyvyydeksi ihmisten tai eläinten käyttäytymisessä, on yksinkertaisesti tilanteenmukaista itsekkyyttä. Jos eläimellä ei ole mitään mahdollisuuksia menestyä tappelussa laumanjohtajaa vastaan, sen kannattaa toimia tavalla, joka meistä voi näyttää kunnioitukselta tai ystävyydeltä. Jos sen mahdollisuudet ovat epävarmat, sen luultavasti myös kannattaa olla kaivamatta verta nenästään. Luonnossa ei ole Punaista ristiä, ja pienikin haava voi olla kohtalokas.

Keskustelun aiheita

Keskustelkaa opettajan johdolla sananlaskusta "tilaisuus tekee varkaan".

Jälkeläisistä huolehtiminen vaatii epäitsekkyyttä

Eläinten jälkeläisten hoidossa esiintyy suurta vaihtelua. On eläimiä, jotka munivat veteen, mutta eivät huolehdi jälkeläisistään vaan saattavat jopa syödä niitä.

Joskus jälkeläisistä huolehtii naaras, joskus uros, joskus molemmat ja esiintyy myös eläimiä, joilla koko suku huolehtii jälkeläisistä.

Ihmisten esi-isät elivät pienissä laumoissa, ja lauma huolehti jälkeläisistä siitäkin syystä, että lauman jäsnenet olivat tavallaiseti sukua keskenään.

Sellaiset ihmislaumat, joissa kaikki söivät toisiaan, kuolivat varsin nopeasto sukupuutton.

Se, mitä sanomme inhimilliseksi hyvyydeksi, on ominaisuus, jota ilman ihminen ei olisi säilynyt maapallolla.

Keskustelun aiheita

Keskustelkaa opettajan johdolla siitä, miten eläinvanhemmat huolehtivat jälkeläisistään.

Keho ja sen toiminta

Tizianin Venus

Ihmisen keho rakentuu erilaisista tiettyihin tehtäviin soveltuvista osista. Kehon toiminnalle tärkeitä asioita ovat mm:

lepo,
puhtaanapito,
ravinto ja
liikunta.

Keskustelun aiheita

Keskustelkaa opettajan johdolla aiheesta "minun kehoni".

Levon hyvät vaikutukset

Lepo auttaa elimistöä uudistumaan. Elimistön kuona-aineet poistetaan, perintötekijäin virheet korjataan, elintoimintoja nopeuttavien aineiden varastot taytetään ja energiaa varastoidaan.
Lepo edistää vammojen ja tulehdusten paranemista sekä laukaisee jännitystä.
Lepo vahvistaa puolustuskykyä sairaukaia vastaan.
Lepo lisää elinvuosia.
Unen aikana ihmisen aivot tallentavat tärkeitä asioita muistiin.

Keskustelun aiheita

Keskustelkaa opettajan johdolla aiheesta "lepo ja koulunkäynti".

Puhtaus

Puhtaus on tärkeä osa ihmisten ja eläinten hyvinvointia. Peseytymällä ihmiset ja eläimet välttyvät loisilta ja sairauksien aiheuttajilta. Lialla on merkitystä ihmisen sairauksien vastaisen puolustusjärjestelmän kehittymisessä. Täysin puhtaissa oloissa eläneet ihmiset sairastuvat helpommin kuin muut.

Ihmiset pesevät itsensä säännöllisesti, mikäli siihen on mahdollisuus. Ihmiset voivat peseytyä suihkussa, kylvyssä tai luonnon vedessä, kuten järvessä. Veden lisäksi peseytymisessä käytetään usein apuna saippuaa ja sampoota.

Pienten lasten, sairaiden tai muuten kykynemättömien peseytymisessä voi olla joku avustamassa. Useimmiten ihmiset peseytyvät yksinään, Ihmisillä on tapana pestä hampaat ja ihmiset juolehtivat nykyään myös lemmikkieläinten hampaista.

Keskustelun aiheita

Keskustelkaa opettajan johdolla puhtaudesta kotona ja koulussa.

Syntymä, kasvu, kehitys, vanheneminen, kuolema

Ihmisen samoin kuin muidenkin eliöiden elämään kuuluvat syntymä, kasvu, vanheneminen ja kuolema.

Syntymä

Ihmislapsen elämä saa useimmiten alkunsa naisen ja miehen sukupuoliyhdynnässä. Mihen siitin työnnetään naisen emättimeen, jolloin sinne siirtyy miehen siitiöitä. Tällöin naisen sisällä oleva munasolu hedelmöittyy siittiösolusta, jolloin nainen tulee raskaaksi.

Koska kaikki eivät saa lapsia tavallisella tavalla, on kehitetty keinohedelmöitys ja muita perinteisistä tavoista poikkeavia tapoja saattaa nainen raskaaksi. Hedelmöittynyt munasolu jakautuu naisen kohdussa muodostaen alkion, josta myöhemmin kehittyy sikiö.

Lapsi tulee tavallisesti ulos naisen kohdusta emättimen kautta, ja tällöin terve vastasyntynyt osaa hengittää itsenäisesti.

Joissain tapauksissa lapsi syntyy keisarileikkauksella.

Syntynyttä lasta pidetään henkilönä, ja sitä suojaavat kaikki samat lait kuin täysikasvuisia ihmisiä.

Muihin eläimiin verrattuna ihmisen syntymä on kohtalaisen monimutkainen tapahtuma, mikä johtuu sikiön suuresta päästä. Synnytys voi kestää jopa päivän verran ja saattaa olla hyvin kivulias äidille.

Joskus äiti, lapsi tai molemmat kuolevat synnytyksessä tai sen yhteydessä. Lapsikuolleisuus on vähentynyt merkittävästi varakkaissa maissa lääketieteen kehityttyä 1900-luvulla. Luonnollinen synnytys ilman puhtaita olosuhteita ja ammattitaitoista avustusta on vielä yleistä kehitysmaissa.

Ihmislapsi syntyy noin yhdeksän kuukautta kestäneen raskausajan jälkeen.

Keskustelun aiheita

Keskustelkaa opettajan johdolla siitä, miten erilaisten eläinten lapset syntyvät.

Lapsuus ja kasvuikä

Caravaggion Maria ja Jeesus Borghesen galleriassa Roomassa

Opettaja näyttää mittanauhalla alla olevat pituudet

Lapsi kasvaa syntymää seuraavina kolmena elinvuotenaan noin puoli metriä, jonka jälkeen pituuskasvu tasoittuu noin 4–7 cm vuosikasvuksi noin 7–12 seuraavan ikävuoden ajaksi, jonka jälkeen kasvu murrosiässä tilapäisesti kiihtyy sukupuolihormonien vauhdittamana, ja lopulta hidastuu ja ajan myötä päättyy. Suomalaiset tytöt kasvavat noin 15-16 ikävuoteen saakka, pojat kasvavat vielä jopa 17–20 vuoden ikäisinä.

Murrosikä

Suomalaisilla tytöillä murrosiän kehitys käynnistyy tavallisimmin 10–12-vuotiaana, joillakin aikaisemmin ja osalla myöhemmin. Kuukautiset alkavat vuotta-kahta myöhemmin, eli 12-14-vuotiaana. Tytöillä pituuspyrähdys on poikia lievempi ja ajoittuu pojista poiketen murrosiän alkuun.

Pojilla murrosikä alkaa tavallisesti 11–13-vuotiaana, aluksi hitaasti sukupuolielinten kasvamisena. Selviä merkkejä kuten nopeaa pituuskasvua tai äänenmurrosta ilmenee vasta 13–15-vuotiailla pojilla. Pojat saavuttavat sukukypsyyden tavallisesti hiukan ennen pituuskasvun kiihtymistä ja äänenmurrosta eli noin 14 ikävuoden alussa.

Keskustelun aiheita

Keskustelkaa opettajan johdolla kasvamiseen liittyvistä ongelmista.

Aikuisikä ja vanheneminen

Yllä Michelangelon David

Murrosiän mentyä on aika jolloin ihminen on huippukunnossa. Tätä kestää vajaa kymmenisen vuotta, eli noin vuodet 17–27. Tätä seuraa ihmisen hidas kymmeniä vuosia kestävä rappeutuminen, joka johtaa lopulta kuolemaan.

Ihmisen henkinen kehitys ja kypsyminen sen sijaan jatkuvat pitkälle aikuisikään. Havaintokyky alkaa heiketä keski-iässä, mutta useimmat ajatteluun liittyvät toiminnot säilyvät hyvinä noin 60-70 ikävuoteen asti. Kielelliset toiminnot alkavat heiketä yleensä vasta 80 ikävuoden jälkeen. Usein vanhuuden henkisten toimintojen huomattava huonontuminen liittyy johonkin rappeuttavaan sairauteen, kun taas terveiden vanhusten henkiset toiminnot heikkenevät vain vähän.

Vanha Väinämöinen soittaa kannelta
Kuva kirjasta Kasvot – mielikuvia kanteleesta, Timo Väänänen & Ilari Ikävalko, Maahenki&Maanite 2008

Kaikki ihmiset vanhenevat, mutta terveellisillä elämäntavoilla, runsaalla liikunnalla ja iloisella elämänasenteella sitä voidaan osittain hidastaa. Keskimääräinen ihmisten elinikä vaihtelee suuresti maittain. Naiset elävät keskimäärin useita vuosia miehiä kauemmin.

Keskustelun aiheita

Opettaja kertoo siitä, millaista on olla aikuinen ja sen jälkeen kekustellaan aikuisena olemisen ongelmista.

Sairaus

Sairaus on ruumiillisen rakenteen tai tai henkisen toiminnan poikkeavuus, joka aiheuttaa yksilölle tai hänen ympäristölleen tilapäistä tai pysyvää haittaa tai toiminnanvajavuutta.

Ttauti on merkitsee lääketieteellisesti määriteltävissä olevaa, monilla yksilöillä samantapaisin oirein ilmenevää sairautta.

Sanaa sairaus käytetään joskus laajemmassa merkityksessä kattamaan myös vammat, vammaisuuden oireet.

Keskustelun aiheita

Keskustelkaa opettajan johdolla lasten yleisimmistä sairauksista ja niiden ehkäisystä.

Kuolema

Käytännössä kaikki eläimet kuolevat, sillä heidän perintötekijöihinsä tulee ruumiin eri osien uudistuessa niin paljon virheitä, että eläimen kyky vastustaa sairauksia heikkenee.

Esimerkiksi kissat ja koirat elävät paljon lyhyemmän aikaa kuin ihmiset. Harriet -niminen Galapagos -saarten kilpikonna eli 150 vuotiaaksi.

Hauki ei periaatteessa vanhene, mutta sen ympäristö asettaa sille rajoituksia niin ettei se elä ikuisesti.

Hyvin yksinkertaiset eliöt kuten bakteerit saattavat elää hyvin kauan, mutta koska paikat, joissa niitä elää, eivät ole ikuisia, myös bakteerit kuolevat.
Yleensä ihmisen kuoltua hänen läheisensä poltattavat tai hautaavat vainajan kuolleen ruumiin ja pystyttävät muistomerkin.

Keskustelun aiheita

Keskustelkaa opettajan johdolla siitä, miten voi itse tehdä elääkseen vanhaksi.

Terveydestä huolehtiminen

Terveys tarkoittaa sitä, ettei ihmisellä ole sairauksia.

Terveyttä tarvitaan koulussa, kotona ja työssä. Terveyteen vaikuttavat ihmisen omat ominaisuudet, elintavat ja ympäristö. Uhkia terveydelle ovat haitallinen terveyskäyttäytyminen, pitkäaikaisten tautien lisääntyminen, huumeiden käyttö, väkivalta ja ympäristön saasteet.

Jokainen vaikuttaa suurelta osin itse terveyteensä arvojensa, asenteidensa ja mahdollisuuksiensa ohjaamina. Terveyskäyttäytyminen lähtee omista valinnoista. Päivittäisestä ravinnosta on saatava riittävä määrä energiaa ja välttämättömät ravintoaineet. Tasapainoinen, tavallisista elintarvikkeista koostuva ruokavalio turvaa näiden saannin.

Yli puolet suomalaisista on ylipainoisia, ja lihavuuteen liittyvät terveysvaarat korostuvat tulevaisuudessa. Tärkeää on kuluttaa ruuasta saatu ylimääräinen energia liikkumalla säännöllisesti. Säännöllinen liikunta muun muassa pienentää vaaraa kuolla sydäntautiin ja aivohalvaukseen, sairastua paksusuolen syöpään ja diabetekseen sekä auttaa alentamaan korkeaa verenpainetta. Liikunta auttaa hankkimaan ja säilyttämään terveet luut, lihakset ja jänteet. Se on tärkeää myös ikääntyvien kunnon ja toimintakyvyn säilyttämiseksi ja vähentää vaaraa kaatua liikuttaessa. Liikunta edistää henkistä hyvinvointia ja vähentää masennuksen ja ahdistuksen tuntemuksia.

Tupakointi ja alkoholin käyttö ovat tärkeimpiä kuolinsyitä. Tupakoinnin haitat eivät rajoitu vain tupakoitsijaan, vaan terveysriski kasvaa myös lähiympäristössä, toisin sanoen tupakansavu lisää tupakoimattomienkin terveysriskejä.

Alkoholi on tupakan veroinen terveyden vaarantaja. Sen käyttö lisää tapaturmien ja sairauksien riskiä. Myös huumausaineiden haittavaikutukset ovat moninaiset. Käyttäjälle seuraamukset ovat paitsi ruumiillisia, myös henkisiä ja ihmissuhteisiin vaikuttavia.

Vakavia työtapaturmia sattuu yleensä riskialttiissa työtehtävissä, joita tehdään erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.

Ympäristön merkitys terveydelle on suuri. Ympäristöämme ovat luonto ja sosiaalinen ympäristö, jonka ihminen luo itse. Siihen kuuluvat ihmiset, asuminen, työnteko, liikkuminen ja harrastaminen. Näissä ympäristöissä vaikutamme koko ajan omaan hyvinvointiimme. Elintavoillamme voimme merkittävästi edistää kestävää kehitystä ja omaa hyvinvointiamme.

Tapaturmien ehkäisy

Suomessa sattuu noin miljoona tapaturmaa vuodessa. Niistä koti- ja vapaa-ajan tapaturmien osuus on yli 70 %, työtapaturmien 20 % ja liikennetapaturmien 6 %. Joka päivä 2 000 suomalaista vammautuu tapaturmissa.

Tapaturmia ei aina voi välttää, mutta riskit voidaan tunnistaa ja niiden tunnistamisen perusteella voidaan toimintatapoja suunnitella tapaturmia ehkäiseviksi. Tavoitteena on nolla-tapaturmaa -ajattelu. Tapaturmien ehkäisemisen tavoite on keskeinen kaikissa toiminnoissa, työssä, liikenteessä, harrastuksissa ja kotona. Suomessa tapaturmien taustalla on varsin usein alkoholi.

Kotitapaturmista yleisimpiä ovat kaatumiset. Kaatumisia sattuu erityisesti ikäihmisille. Naisten kotitapaturmat liittyvät usein ruuan valmistukseen ja kodinhoitoon. Miehille kotitapaturmia sattuu muun muassa korjaus- ja huoltotöissä ulkona. Joka kolmas keski-iässä kuollut mies menehtyy alkoholiin. Yleisimpiä lasten tapaturmia ovat kaatumiset ja putoamiset, esineen aiheuttamat tapaturmat ja myrkytykset. Alle 10-vuotiaille lapsille tapaturmia sattuu yleensä kotona ja isommille lapsille liikuntaharrastuksissa. Vanhempien vastuu on valvoa lasten leikkejä ja ohjata lasta.

Miehillä on yli kolme kertaa enemmän työtapaturmia kuin naisilla. Rakentaminen on edelleen vaarallisin toimiala. Yleisimpiä työtapaturmien tyyppejä ovat esineisiin satuttaminen, kaatuminen, liukastuminen ja kompastuminen. Työpaikan vaarojen tunnistaminen on työnantajan tehtävä, mutta työntekijäkin voi kiinnittää huomiota työpaikan riskeihin ja vähentää tapaturmariskejä ennen kaikkea ammattitaidolla, oikealla asenteella ja noudattamalla turvallisuusohjeita.

Ensiapuvarustus

Niin työpaikoilla kuin kodeissakin pitää olla asianmukaiset ensiapuvarusteet loukkaantuneen auttamiseksi. Työpaikoilla ensiapuvarusteiden määrä mitoitetaan työpaikan riskien ja työntekijöiden määrän mukaan.

Työpaikkojen ensiapuvarustukseen kuuluvat tavallisten ensiapuvälineiden lisäksi paarit ja muut siirtovälineet, hätäsuihkut, silmänhuuhdevälineet sekä ensiavun huonetila.

Työntekijöiden määrä, työpaikan sijainti, erilliset yksiköt ja työpaikan erityisriskit määräävät työpaikan ensiapuvarustuksen määrän ja sijoituspisteet. Ensiapuvälineet säilytetään paikassa, jonka kaikki tuntevat ja josta tavarat on helppo ottaa. Kiinteissä työpaikoissa säilytyspaikkana voi olla esimerkiksi ensiapukaappi.

Hyvin varustettu ensiapukaappi on tärkeä ensiapuvarustus. Lääkkeet säilytetään erillisessä, lukittavassa lääkekaapissa. Lääkkeet pidetään alkuperäispakkauksissa nimilaput ja käyttöohjeet paikoillaan. Ulkoisesti ja sisäisesti käytettävät lääkkeet on hyvä sijoittaa eri hyllyille. Jääkaapissa säilytettävät lääkkeet sijoitetaan omaan lokeroonsa ja erilleen ruokatavaroista. Laastareita, sideharsoa ja muita vastaavia tarvikkeita pidetään paikassa, josta myös lapset löytävät ne tarvittaessa.

Keskustelun aiheita

Keskustelkaa opettajan johdolla terveistä elintavoista ja tapaturmien ehkäisystä.

Elämän synty ja kehitys

Maapallon synty

Avaruudesta otettu kuva maasta

Me elämme pallon muotoisen maailman pinnalla. Koska pallo on hyvin suuri ja painovoima kohdistuu pallon keskipisteeseen, emme koe elävämme pallon pinnalla.

Noin 4.5-4.6 miljardia vuotta sitten, aurinkokunnan alkuvaiheissa, kaasu- ja pölyaines alkoi tiivistyä kappaleiksi (niitä kutsutaan planeetoiksi) planeetoiksi, joista Auringosta katsottuna kolmatta kutsumme Maaksi. Planeetta Maan suunnaton sisäinen kuumuus muutti kiinteän kiviaineksen sulaksi aineeksi (laavaksi), jota purkautui pintaan. Pinnalla laava jähmettyi kovaksi kivikuoreksi. Laavan sisältämä vety ja happi vapautuivat, ja muodostivat yhdessä muiden kaasujen kanssa vesihöyryä. Näin syntyi alkuilmakehä.

Ensimmäisen miljardin vuoden aikana maapallo alkoi jäähtyä, jolloin vesihöyry tiivistyi vedeksi ja putosi rankkasateina Maahan. Tämä viilensi Maan pintaa edelleen. Aikojen kuluessa satanut vesi alkoi kerääntyä altaisiin - ensimmäiset valtameret olivat syntyneet. Tästä alkoi maapallon monimuotoisen elämän kehitys.

Keskustelun aiheita

Tutustukaa opettajan johdolla karttapallon avulla siihen, millainen on maapallon pinta.

Elämän synty maapallolle

Sateista syntyneisiin alkumeriin syntyivät noin neljä miljardia vuotta sitten ensimmäiset alkeelliset elämänmuodot. Merivesi suojasi ensimmäisiä eliöitä auringon suoralta ultraviolettisäteilyltä, joka kehittymättömän ilmakehän vuoksi poltti kaiken elinkelpoisen maan pinnalla.

Eliöiden synty turvassa veden alla ja muuttuvat olosuhteet tulivuorenpurkausten ja kallion ja maaperän murtuminen ja siirtyminen meriin alkoivat luoda ilmakehää, joka suojasi lopulta koko planeettaa suodattaen auringon voimakkaita säteitä ja toimien siten samaan tapaan kuin vesi ensimmäisten eliöiden turvakerroksena.

NASAn kuva mustasta savuttajasta

Nykyään ajatellaan, että alkuelämä syntyi meren pohjassa sijaitsevien mineraalipitoisten kuumien lähteiden, mustien savuttajien, läheisyydessä. Tällainen kuuma lähde tuottaa sekä energiaa ja raaka-aineita elämän perusrakenneosasille. Lisäksi eräät kaikkien elävien solujen yhteiset piirteet viittaavat kuumiin olosuhteisiin varhaisen elämän aikana. Mustien savuttajien ympäristössä elää nykyään suuret määrät eliöitä, jotka ovat täysin riippumattomia muusta maailmasta ja esimerkiksi Auringon toiminnasta.

Hiilidioksidi sitoutui vesistöihin ja maaperään sekä ensimmäisiin eliöihin alkumeressä, ja ilmakehään vapautui happea.

Noin puoli miljardia vuotta sitten hapen määrä ilmakehässä kasvoi niin suureksi, että ilmakehä yhdessä hapesta syntyneen otsonikerroksen kanssa riitti suodattamaan polttavat ultraviolettisäteet.

Samaan aikaan elämä meressä oli ehtinyt kehittyä niin monimuotoiseksi ja monipuoliseksi, että maalle siirtyminen oli tullut mahdolliseksi. Uusissa olosuhteissa syntyi yhä uusia kasvi- ja eläinlajeja, kunnes lukuisat elämänmuodot täyttivät maapallon valtamerien pohjasta aina ilmakehän ylimpiin kerroksiin asti, kuumimmilta päiväntasaajan aavikoilta napaseutujen hyytävään kylmyyteen. Viimeisimpien joukossa kehittyi ihminen.

Keskustelun aiheita

Keskustelkaa opettajan johdolla ihmisen lähimmistä eläinsukulaisista.

Aurinkokunta

Maa kiertää Auringon ympäri yhden kierroksen vuodessa. Vuoden pituus on saatu laskemalla tähän kierrokseen kuluva aika.

Aurinkokunta on järjestelmä, johon kuuluu tähti ja sitä kiertäviä pienempiä kappaleita. Tavallisesti tarkoitetaan nimenomaan omaa aurinkokuntaamme, johon kuuluu yksi tähti (Aurinko) kahdeksan Aurinkoa kiertävää planeettaa (suuret kappaleet: Merkurius, Venus, Maa, Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus, Neptunus), näitä pienempiä kääpiöplaneettoja Pluto), joukko planeettoja kiertäviä kuita, tuhansia Aurinkoa kiertäviä kiviä (asteroideja) ja pytsötähtiä (komeettoja) sekä suuri määrä pieniä hiukkasia (meteoroideja)

Vain Aurinko säteilee omaa valoa; muut aurinkokunnan kappaleet vain heijastavat Auringon valoa.

Aurinkokunta on syntynyt samaan aikaan Auringon kanssa tiivistymällä tähtienvälisestä aineesta vajaat 5 miljardia vuotta sitten. Aurinkokunnan syntyä ja kehitystä tutkii kosmogonia.

Aurinkokunta on hyvin litteä järjestelmä: kaikkien planeettojen radat ovat lähes samassa tasossa. Aurinkokunnan yhteydessä perustasona käytetään tavallisesti Maan ratatasoa (ekliptikaa). Ekliptikaksi kutsutaan myös sitä viivaa, jota pitkin Aurinko näyttää liikkuvan taivaalla vuoden mittaan. Kaikki planeetat sijaitsevat aina maan ratatason (ekliptikan) lähellä.

Planeetat kiertävät Aurinkoa vastapäivään soikeilla radoilla (ellipsiradoilla), jotka poikkeavat vain hyvin vähän ympyröistä. Suurten kivien (asteroidien) radat voivat olla huomattavasti soikeampia. pyrstötähtien (komeettojen) radat voivat olla vielä paljon soikeampia ja sijaita satunnaisissa asennoissa.

Myös muilta tähdiltä on havaittu merkkejä planeettajärjestelmistä.

Keskustelun aiheita

Keskustelkaa opettajan johdolla siitä, mitä hyötyä on auringosta ja kuusta.

Linnunrata

Aurinkokuntamme kuuluu osana suureen kiekon muotoiseen tähtijärjestelmään, joska käytetään nimitystä linnunrata. Selkeänä talviyönä linnunradan voi nähdä vaaleana juovana, joka kulkee taivaankannen laidasta laitaan. Miedän aurinkokuntamme sijaitsee linnunradan laidalla.

Linnunrata yksi miljoonista kaikkeudessa matkaavista tähtijärjestelmistä, joita kutsutaan galakseiksi.

Linnunratagalaksiin kuuluu satoja miljardeja tähtiä, joista yhtenä tuikkii oma Aurinkomme. Linnunradan tähdet muodostavat litteän, kiekkomaisen, keskustan ympäri pyörivän järjestelmän, jolloin kiekon keskitason suunnassa voi nähdä lukemattomia tähtiä. Näiden tähtien valo sulautuu yhtenäiseksi himmeäksi hohteeksi, jonka voimme nähdä selkeänä ja kuuttomana yönä taivaankannen yli kaartuvana Linnunradan vyönä.

Paljaalla silmällä maapallolta voi nähdä vain kolme muuta galaksia: pohjoisella pallonpuoliskolla on näkyvissä Andromedan galaksi, eteläisellä pallonpuoliskolla puolestaan Suuri ja Pieni Magellanin pilvi.

Keskustelun aiheita

Keskustelkaa opettajan johdolla siitä, mitä hyötyä on linnunradasta.

Kaikkeus (maailmankaikkeus)

Yllä tähtiä ja galakseja suurella kaukoputkella kuvattuna.

Kaikkien tähtijärjestelmien (galaksien) muodostamaa kokonaisuutta sanotaan kaikkeudeksi tai maailmankaikkeudeksi.

Tähtijärjestelmät saattavav muodostaa ryhmiä, galaksijoukkoja.

Nykyisen käsityksen mukaan tähtijärjestelmät (galaksi) ja niiden muodostamat galaksijoukot etääntyvät toisistaan kiihtyvällä vauhdilla.

Tästä on päätelty, että havaitsemamme galaksit ovat joskus olleet hyvin pienessä tilassa. Siinä tapahtunutta hajomaista kutsutaan usein alkuräjähdykseksi.

Koska tähtien ja galaksien välissä on aivan mustaa, on päätelty, että näkyvän kaikkeuden ulkopuolella on tyhjää tai valoa läpäidemätöntä aluetta.

Kaikki aine ei näy. Laskelmien mukaan suurin osa kaikkeuden aineesta on ns. mustaa ainetta, joka voidaan havaita ainoastaan sen aiheuttaman painovoiman avulla.

Nämä käsitykset saattavat tulevaisuudessa muuttua paljonkin.

Keskustelun aiheita

Keskustelkaa opettajan johdolla siitä, mitä hyötyä on maailmankaikkeudesta.

Muinaisia käsityksiä

Menneinä aikoina ihmiset eivät tienneet, millainen kaikkeuden rakenne on ja miten kaikkeus, maa ja elämä ovat kehittyneet. Ihmiset uskoivat monenlaisiin kertomuksiin maailman ja elämän synnystä.

Muinaisten juutalaisten luomiskertomus

Muinaiset ihmiset ajattelivat usein, että jokin ihmisen kaltainen olento on tehnyt luonnonolioita, jopa maan ja ihmiset. Lapsi voi ajatella, että joki on ihmisten kaivama. Joskus voi olla vaikeaa erottaa, mikä on luontoa ja mikä on ihmisen tekemää. Esimerkiksi valojuova taivalla voi olle ilmakehään saapunut kivi (meteoriitti) tai ihmisen tekemä tekokuu.

Juutalaisten luomiskertomus on esitetty juutalaisessa kirjassa, jonka nimi on Toora (Viisi Mooseksen kirjaa).

Tässä esityksessä mahtavasta olennosta käytetään nimitystä Jumala. Peruskoulun ylä-asteella kerrotaan lisää näistä kuvitelluista olennoista.

1 Alussa Jumala loi taivaan ja maan.2 Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.

4 Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, 5 ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.

6 Jumala sanoi: "Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan." 7 Jumala teki kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle. Niin tapahtui, 8 ja Jumala nimitti kannen taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni toinen päivä.

9 Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin." Ja niin tapahtui. 10 Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

11Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä." Ja niin tapahtui. 12 Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä. 13 Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä.

14 Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. 15 Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle." Ja niin tapahtui. 16 Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. 17 Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, 18 hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä. 19 Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä.

20 Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla." 21 Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät, sekä kaikki siivekkäiden lajit. Jumala näki, että niin oli hyvä. 22 Hän siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä." 23 Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä.

24 Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit." Ja niin tapahtui. 25 Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

26 Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu."

Michelangelon Adam ja Eeva

27 Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. 28 Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu." 29 Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. 30 Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit." Niin tapahtui. 31 Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.

Kalevalan luomiskertomus

Muinaisilla suomalaisilla oli aivan oma luomiskertomus. Se on esitetty Elias Lönnrotin kokoamassa Kalevalassa.

Tuli sotka, suora lintu;
lenteä lekuttelevi
etsien pesän sijoa,
asuinmaata arvaellen.

Lenti iät, lenti lännet,
lenti luotehet, etelät.
Ei löyä tiloa tuota,
paikkoa pahintakana,
kuhun laatisi pesänsä,
ottaisi olosijansa.

Liitelevi, laatelevi;
arvelee, ajattelevi:
"Teenkö tuulehen tupani,
aalloillen asuinsijani?
Tuuli kaatavi tupasen,
aalto vie asuinsijani."

Niin silloin ve'en emonen,
veen emonen, ilman impi,
nosti polvea merestä,
lapaluuta lainehesta
sotkalle pesän sijaksi,
asuinmaaksi armahaksi.

Tuo sotka, sorea lintu,
liiteleikse, laateleikse.
Keksi polven veen emosen
sinerväisellä selällä;
luuli heinämättähäksi,
tuoreheksi turpeheksi.

Lentelevi, liitelevi,
päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä,
muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa,
rautamunan seitsemännen.

Alkoi hautoa munia,
päätä polven lämmitellä.
Hautoi päivän, hautoi toisen,
hautoi kohta kolmannenki.

Jopa tuosta veen emonen,
veen emonen, ilman impi,
tuntevi tulistuvaksi,
hipiänsä hiiltyväksi;
luuli polvensa palavan,
kaikki suonensa sulavan.

Vavahutti polveansa,
järkytti jäseniänsä:
munat vierähti vetehen,
meren aaltohon ajaikse;
karskahti munat muruiksi,
katkieli kappaleiksi.

Ei munat mutahan joua,
siepalehet veen sekahan.
Muuttuivat murut hyviksi,
kappalehet kaunoisiksi:
munasen alainen puoli
alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli
yläiseksi taivahaksi;
yläpuoli ruskeaista
päivöseksi paistamahan,
yläpuoli valkeaista,
se kuuksi kumottamahan;
mi munassa kirjavaista,
ne tähiksi taivahalle,
mi munassa mustukaista,
nepä ilman pilvilöiksi.

Ajat eellehen menevät,
vuoet tuota tuonnemmaksi
uuen päivän paistaessa,
uuen kuun kumottaessa.

Kalevala 1849 Koonnut: Elias Lönnrot

Keskustelun aiheita

Keskustelkaa opettajan johdolla siitä, mitä hyötyä on muinaisista luomiskertomuksista.

Syntymä, elämä ja kuolema luonnossa

Kuolema on täydellinen ja pysyvä elintoimintojen päättyminen ihmisillä, eläimillä, kasveilla ja muilla eliöillä. Toisin sanoen biologinen elämä loppuu kuolemaan. Eläimillä kuolema seuraa usein jonkin tärkeän elimen, kuten sydämen, toiminnan lakattua. Kasvit puolestaan voivat sopivissa olosuhteissa jatkaa elinkaartaan juurissaan ja versoissaan. Yksisoluiset, jakautumalla lisääntyvät organismit ovat omalla tavallaan kuolemattomia.

Kuolema on osa elämän kiertokulkua. Elävä syntyy, kasvaa ja kuolee kaikkialla ja kaikissa elämän muodoissa luonnossa.
Kaikella on myös aikansa, maapallon maapallolla 99 % koskaan eläneistä eliölajeista on kuollut kokonaan sukupuuttoon, usein uuden kehittyneemmän ja sopeutumiskykyisemmän lajin korvaamina.

Myös lasten jokapäiväiseen elämään osuu niin pienten kuin suurempien eläinten kuolemantapauksia, linnun hautaamisia, lemmikin kuolemaa sekä kertomuksia kuolemasta ylipäänsä niin uutisina ja faktoina kuin TV-sarjoissa, elokuvissa kuin muissa tarinoissa.

Vuodenaikojen vaihtelut vaikuttavat kasvikunnan elinkaariin, talvilepoon vaipuessaan aina jokin osa ympäristöstämme kuolee tai muuttaa pois syntyäkseen ja palatakseen taas keväällä. Muutos on jatkuvaa, samoin kiertokulku ja sukupolvien ketju, niin lyhyinä perhosen päivänkiertoina kuin tuhansien elinvuosien pitkäikäisillä puilla.

Keskustelun aiheita

Keskustelkaa opettajan johdolla siitä, mitä hyötyä on kuolemasta.