Elämänkatsomustieto 3

Tämä aineisto on tuotettu elämänkatsomustiedon opettamiseen ja opiskeluun. Elämänkatsomustietoa opetetaan vain uskontokuntiin kuulumattomille.

Oppikirjaa ei ole tarkoitettu päähän päntättäväksi vaan ymmärrettäväksi ja herätteiden antajaksi. Tästä syystä yksityiskohtia ei tule yrittää painaa mieleen, vaan pääasia on, että asenteet kehittyvät Yhdistyneiden Kansakuntien Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen hengessä.

Tutkimusten mukaan ala-asteen oppilaat kuuntelevat mielellään opettajan kertomuksia. Tästä syystä oppikirjaan on otettu suhteellisen runsaasti vanhoja suomalaisia kertomuksia. Opettaja voi helposti löytää myös muita lapsia kiinnostavia satuja ja kertomuksia, jotka havainnollistavat asioita.

Monet tehtävistä on tarkoitettu opettajan johdolla ja pienissä ryhmissä suoritettavaksi. Koska opetusryhmät ovat pieniä suuressa osassa maata, tähän pitäisi olla hyviä mahdollisuuksia. Toisaalta eri luokka-asteiden yhdistäminen vaikeuttaa opettajan työtä.

Oppilaille voidaan antaa läksyksi lukea lyhyitä osia kirjasta, mutta heille on selitettävä, että tarkoitus ei ole lukea läksyä ulkoa tai osata kaikkia sen yksityiskohtia.

Oppilaskeskeisiä menetelmiä on pyrittävä käyttämään mahdollisuuksien mukaan. Oppilaan moraalinen kasvu voi tapahtua vain oppilaan omaa vauhtia, ja oppilaiden itsenäinen työskentely on omiaan edistämään tätä kasvua.

Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon

Syyskuun 2008 aikana evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomien suomalaisten määrä ylitti miljoonan. Heistä 120000 on käyttänyt eroakirkosta.fi -palvelua.

Suurin osa miljoonasta, noin 830000 henkilöä, ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 60000, helluntailiikkeeseen yli 50000 ihmistä ja muihin vähemmistöuskontoihin yhteensä noin 70000.

Uskontokuntiin kuulumattomien osuus on noussut erityisesti vuonna 2003 säädetyn uskonnonvapauslain jälkeen. Valtaosa kirkosta eroavista ei liity mihinkään uskontokuntaan.

Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?

Ratkaise itse

Uudet aineistot

Ystävyys

Kuka on ystävä?

Ystävyys tarkoittaa kahden tai useamman ihmisen välistä yhteistyötä ja palvelevaa käyttäytymistä. Henkilöitä kutsutaan ystäviksi.

Ystävysten välillä on molemminpuolista mieltymystä ja luottamusta. Ystävyyteen sinänsä ei liity mitään romanttista, ja ystävyyden lisäksi kahden ihmisen välillä voi olla muitakin, myös romanttisia.

Ystävyys voi syntyä samankaltaisia kokemuksia omaavien ihmisten kesken tai ystävyydelle voi olla käytännön tarpeita.

Ihmiset kokevat usein ystävyyttä esimerkiksi lemmikkieläimiinsä. Monet eläinlajit kykenevät kiintymään ihmiseen ja viihtymään ihmisen seurassa, mutta varsinaisesta ystävyydestä ei voida puhua siinä mielessä kuin miten ihmisten välinen ystävyys määritellään – ainakaan ihmisen ja eläimen suhde ei voi olla yhtä tasavertainen kuin kahden ihmisen välinen ystävyyssuhde.

Monilla eläinlajeilla on havaittu ystävyyttä muistuttavaa käyttäytymistä, jossa yksilöt hakeutuvat toistensa läheiseen seuraan ja luottavat toisiinsa keskimääräistä enemmän.

On esitetty, että ystävä-sana olisi lyhennetty muoto sanasta yskättävä. Yskätä on tarkoittanut painaa rintaa vasten. Yskä on tarkoittanut rintaa tai syliä, ja vasta myöhemmin se on saanut sairauteen viittaavan nykymerkityksensä.

Mitä ystävyyteen kuuluu?

Tarvitsemme ystäviä voidaksemme elää hyvää elämää. Hyvät tekomme kohdistuvat parhaimmillaan juuri ystäviimme, ja aito ystävyyssuhde perustuu pikemmin ystävyyden osoittamiseen kuin sen vastaanottamiseen.

Ystävien hyve on ystävien rakastaminen ja rakkauden osoittaminen. Pidämme ystäviämme hyvinä ihmisinä ja
tahdomme heille vain hyvää.

Ystävyys on vastavuoroista hyvän tahtomista toiselle, joka on sekä kummankin ystävyyssuhteen osapuolen tiedostamaa että julkisesti ilmaistua eroten hyväntahtoisuudesta, joka voi kohdistua myös tuntemattomiin.

Hyväntahtoisuus on ystävyyden kannalta välttämätöntä mutta ei vielä riittävää.

Ystävyys on keskeistä myös yhteisöjen kannalta; ystävyys ja sitä läheisesti muistuttava yksimielisyys pitävät valtiota koossa vahvemmin kuin oikeudenmukaisuus.

Erilaisia ystävyysuhteita

Ystävällisyys on ihmiselle lajina luonnollista. Erityisesti nuoret ystävystyvät helposti, vaikka nuorten ystävyydet ovat tyypillisemmin ystävyyttä nautinnon vuoksi.

Vanhojen ja karkeiden ihmisten on vaikea ystävystyä, varsinkin jos he eivät iloitse seurustelusta. Vanhojen ystävyys onkin usein vain ystävyyttä hyödyn vuoksi.

Ystävyys edellyttää tietynlaista samanvertaisuutta ja
samanlaisuutta. Ystävä on ystävälle kuin toinen minä.

Ystävyys on ymmärrettävissä sen valossa,
millainen on ihmisen suhde itseensä. Paha ei suhtaudu ystävällisesti edes itseensä eikä siksi löydä ystäviä, hyvä puolestaan on hyväntahtoinen ja etsii ja voi saada osakseen todellista ystävyyttä.

Myös hyvät ihmiset tarvitsevat ystäviä, sillä hyvään elämään kuuluu toimintoja jotka onnistuvat parhaiten ystävien kanssa.

Onnellinen ihminen tarvitsee ystäviä samoin kuin hyvä tarvitsee niitä, joille hän voi tehdä hyvää. Ystävien kanssa voimme jakaa menestyksen ja ystävät auttavat meitä epäonnen kohdatessa.

Eläminen ystävien kanssa syventää ihmisten minäkäsitystä. Ystävät toimivatkin ikään kuin peileinä, joiden avulla voimme tarkastella omaa toimintaamme ja tiedostaa itsemme – havaita havaitsevamme ja ajatella ajattelevamme ajattelevina ihmisinä. Olemassa olon tiedostaminen itsessä ja ystävässä on
parempaa kuin sen tiedostaminen vain itsessä.

Ystävyyden elämänkaari

Vanhempien ja lasten suhde sekä miehen ja vaimon suhde ovat puolestaan hyviä esimerkkejä suhteista, jossa osapuolet eivät saa toisiltaan samaa eikä heidän pidä odottaakaan sitä. Ystävyys pysyy yllä, mikäli vaihtosuhde on molempia tyydyttävä.

Muutoksille alttiit hyötyyn tai nautintoon perustuvat
ystävyydet ovat herkkiä päättymään niitä ylläpitävän syyn ehtyessä, kun osapuolet eivät enää saa
riittävästi hyötyä tai nautintoa toisiltaan tai he eivät enää ole tyytyväiset vaihdantasuhteeseen.

Luottamukseen ja toisen luonteen arvostukseen pohjaava hyveellisten ystävyys on puolestaan
laadultaan pysyvää, kuten itse hyvekin. Hyvien välinen ystävyys on pysyvää myös siksi, että hyvät ovat itsessään rakastettavia. Mutta myös hyvien ystävyys saattaa hiipua, mikäli osoittautuu, ettei toinen osapuoli olekaan luottamuksen arvoinen, toisen muuttuessa huomattavasti toista hyveellisemmäksi, jolloin ystävykset eivät ole enää riittävän samanvertaiset tai liiallisen etäisyyden ja kanssakäymisen puutteen kuihduttaessa ystävyyden.

Ei ole tarkkaa mittaa sille, milloin ero olisi liian suuri, mutta eron ollessa riittävän suuri ystävyyttä ei enää.

Ystävyys vaarassa

Markkinatalous lisää kiirettä. Ystäville ei tahdo enää riittää aikaa tai sitten heistä yritetään vain repiä irti kaikki hyöty.

Ystävä vai tuttava?

Opettajat ovat kehottaneet opettelemaan taitoa rupatella pinnallisesti niistä näistä. Amerikkalaisilta se onnistuu jo niin hyvin, että kertatapaamisen jälkeen he pitävät toisiaan ystävinä, kun suomalaiset puhuvat vastaavassa tilanteessa korkeintaan tuttavuudesta.

Ystävä ja omat heikkoudet

Ystävyys on sitä, että voidaan mennä pintaa syvemmälle. Uskalletaan puolin ja toisin paljastaa omia heikkoja kohtia pelkäämättä, että toinen käyttäisi niitä jotenkin hyväkseen. Ystävät eivät kilpaile toistensa kanssa kyynärpäät terotettuina. Ystävät ymmärtävät, ettei toisen menestys ole toiselta pois.

Ystävyyssuhde vaatii jonkinlaisen yhdistävän tekijän

Ystävät ovat usein samanikäisiä, heillä voi olla yhteisiä kokemuksia tai samanlaisia ongelmia. He ovat voineet käydä samoja kouluja, opiskella yhdessä, olla yhtä aikaa armeijassa tai heillä voi olla samanikäisiä lapsia. Ystävät ajattelevat asioista yleensä samalla tavalla ja heillä on usein samanlainen huumorintaju.

Ystävyyssuhde voi syntyä harrastusten parissa, ja myös työkavereista voi tulla hyviä ystäviä.

Kiire ja ystävyys

Nykyään noin puolet aikuisista on menettänyt yhteyden joihinkin ystäviinsä kiireisen aikataulunsa vuoksi.

Tapaamisista ystävien kanssa pitää sopia viikkoja ennen, ja silti voi tulla jokin viime hetken työkiire, joka ajaa sovitun tapaamisen yli. Ystävyyteen perinteisesti kuulunut yllättäminen on hävinnyt.

Testiviestiystävät

Ystävyyssuhteita hoidetaan useimmiten tekstareilla ja sähköpostiviesteillä, joiden perään pannaan hymiöitä. Joskus soitellaan ja vielä harvemmin istutaan iltaa yhdessä.

Varsinkaan perheelliset suomalaiset eivät hoida ystävyyssuhteita niin paljon kuin aiemmin. Tähän joku viisas sanoisi, että se on arvokysymys: meillä riittää aina aikaa sille, jota pidämme tärkeänä.

Ystävyys töissä

Vanhat suhteet esimerkiksi työkavereihin entisissä työpaikoissa kannattaa säilyttää, mutta jatkuvasti olisi yritettävä löytää myös uusia, itseä kiinnostavia yhteyksiä.

Olet siis hyvä työntekijä ja hyvä ihminen, jos sinulla on mahdollisimman kattava ja hyvä verkosto.

Ystävistä puhutaan usein tukiverkostona, ja moni kehaisee viettäneensä laatuaikaa, kun kävi ystävänsä kanssa pikaisesti lounaalla.

Hyödyn vuoksi

Ystäviin pidetään myös monesti yhteyttä vain silloin, kun heistä on itselle jotain hyötyä. Ystävät ovat kuin lääkekapseleita, joita syödään tarpeen tullen.

Yksi ystävyydentunnusmerkeistä on vastavuoroisuus. Jos toista käytetään aina esimerkiksi likasankona, johon kaadetaan omat murheet, ongelmat ja ahdistukset, ystävyys joutuu koetukselle.

Puhu ja kuuntele

Kiltti ihminen jaksaa kuunnella ystävänsä vuodatuksia aikansa, mutta pidemmän päälle tällainen ei kannata. Jos toinen sanelee pelisäännöt, siihen väsyy ja tapaamiset alkavat tuntua epäreiluilta.

Tällaisessa tilanteessa tarvitaan tervettä itsetuntoa ja aloitteellisuutta. Jos toinen ei anna suunvuoroa eikä osoita minkäänlaista kiinnostusta toisen kuulumisiin, on otettava oma paikkansa ja sanottava, että nyt on minun vuoroni puhua.

Ristiriitojen välttely

Varsinkin naisilla on ystävyyssuhteissaan yrittää koko ajan miellyttää toista, vältellä ristiriitoja ja olla liian hienotunteisia, jolloin helposti antaa toisen kävellä ylitseen. Ystävyyssuhteisiin kuitenkin kuuluu myös vihamielisiä tunteita.

Ovatko arkunjantajat välttämättömiä?

Jokaisella ihmisellä pitäisi olla ystäviä ainakin arkunkantajien verran. Siis kuusi ystävää, jotka "kantavat": kuuntelevat, välittävät ja auttavat panemaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Kuusi ystävää, joita tekee mieli kuunnella ja joiden kanssa voi pohtia elämän kysymyksiä, jakaa iloja ja suruja ja olla oma tärkeilemätön itsensä.

Jos ei ole ystäviä tai sukulaisia arkunkantajien määrää, on parasta määrätä jälkisäädöksella itselleen polttohautaus.

Ystävyys vaikuttaa terveyteen

Ystävillä on merkitystä paitsi henkiselle myös ruumiilliselle terveydelle. Miehet sairastuvat harvemmin sydäntauteihin, jos heillä on ystäviä, joiden kanssa jutella.

Valitettavan usein miehen ainoa ystävä on oma vaimo, eikä mies välttämättä avaudu edes hänelle. Monesti miehen on vaikea naisten tapaan vain pyöritellä asioita, sillä mies kokee, että hänellä pitäisi olla heti tarjota jokin ratkaisu.

Kevyt ystävyys

Kun naisystävykset saattavat puhua ja vatvoa asioita keskenään pitkäänkin, miehet kavereineen voivat käydä yhdessä esimerkiksi pelaamassa eivätkä välttämättä puhu edes omista työmurheistaan. Siihen Viljamaa kuitenkin kannustaa: tarvitaan myös tunnepuhetta.

Yhä useammat tapaavat ystäviään netissä, sillä se käy nopeammin ja kätevämmin kuin nenätysten. Ystäviin ollaan yhteydessä sähköpostitse tai kavereita tavataan mesessä.

Anteeksi pyytäminen

Anteeksiantaminen antaa voimaa

Anteeksianto on vaikeaa, etenkin kun on loukkaantunut kaikkein rakkaimman vääryyksistä tai ilkeistä sanoista. Katkeruudesta luopuminen on kuitenkin vapauttavaa: se antaa voimia jatkaa eteenpäin.

Viha, häpeä ja syyllisyys rasittavat myös ruumiillisesti. Pitkään jatkuttuaan kielteiset emootiot saattavat uuvuttaa meidät täysin. Anteeksi antaminen helpottaa.

Kun luopuu katkeruudestaan, ihminen rentoutuu, uni alkaa maistua paremmalta, masennus ja ahdistus vähenevät.

Monet ongelmistamme johtuvat siitä, että tulemme huonosti toimeenemootioidemme kanssa. Joko niitä ei uskalleta kohdata tai sitten joudumme kokonaan niiden vietäväksi, kielteiseen koukkuun.

Anteeksianto annostelee kielteisiä emootioita pienissä erissä ja tekee niistä helpommin siedettäviä. Anteeksianto irrottaa meidät emootiokoukusta, se antaa meille hiukan etäisyyttä pohtia asiaa toisella tavalla.

Anteeksi ensin itselle

Anteeksi pyytäminen ei ole helppoa, sillä samalla joutuu myöntämään syyllisyytensä, sen että ei olekaan virheetön. Itselleen anteeksi antaminen on usein kaikkein vaikeinta.

Me suomalaiset olemme erityisen syyllisyydentuntoista kansaa. Häpeä ja pelko on juurrutettu meihin syvälle.

Kun ensin antaa itselleen anteeksi, on helpompi pyytää anteeksi toiselta. Anteeksianto lieventää tai ainakin auttaa kestämään syyllisyyttä. Jos ei pysty antamaan itselleen anteeksi, jää helposti syyllisyydentuntonsa vangiksi eikä pääse eteenpäin.

Anteeksiantoa kannattaa harjoitella iltaisin sängyssä juuri ennen nukkumaanmenoa. Siinä sanotaan hiljaa mielessä muutaman kerran ”minä annan itselleni anteeksi”. Jos anteeksiannon kohde on joku muu, sanotaan ensin hänen nimensä ja sen jälkeen ”minä annan sinulle anteeksi”. Sanat voi sanoa mielessään, oli olo millainen tahansa, ja ne alkavat unen aikana tehdä työtä piilossa olevien emootioiden kanssa.

Emootiot kuoriutuvat kerroksittain

Anteeksianto vaikuttaa useimmilla hyvin nopeasti. Anteeksi antaminen rentouttaa niin, että uni tulee helpommin ja aamulla on levännyt olo. Yllättävää on, että anteeksiantoa harjoitteleva kokee itsensä virkeämmäksi, vaikka saattaakin nähdä painajaisia, kun kielletyt emootiot jylläävät unissa.

Useat kokevat anteeksiannon myönteiset vaikutukset heti, mutta tuntemukset ovat yksilöllisiä. Sekin on jo pieni voitto, kun pahan olon hetket lyhenevät ja hyvän olon hetket pitenevät.

Jotkut ovat tilittäneet pettymystään, kun mieleen tulee koko ajan uusi kasa emootioita käsiteltäväksi, mutta siihen on vain totuttava. Usein tuoreilla loukkauksilla on juurensa hyvinkin kaukana.

Kielletyt emootiot tulevat pintaan omassa rytmissään. Anteeksianto on kuin sipuli, josta kuoritaan ensin päällyskerros ja sitten seuraavat kerrokset.

Voimakkaita emootioita ei pidä pelätä. Tärkeintä on osata tunnistaa, mihin toimintaan ne meitä ohjaavat.

Vanhemmat, opettajat ja muut aikuiset tekevät esimerkiksi vilkkaalle lapselle selväksi, että hiukan hillitympi käytös olisi suositeltavaa. Luonteen muokkausta tapahtuu koko ajan, ja vaikka meidän ei aikuisena tarvitsisi enää välittää niin paljon
muiden mielipiteistä, me teemme itsellemme rajoittavia käytöstapoja. Jatkamme emootioittemme piilottelua häpeän pelossa.

Kuitenkin emootiot ovat myös ruumiillisia. Ne ovat itsestään tulevia vasteita, jotka ovat perua ajalta, kun olimme tiiviimmin osa muuta eläinkuntaa.

Kielletyt emootiot rasittavat ruumistamme. Viha on voimakas tila, jonka aikana lihakset ovat jännittyneitä, ja verenpaine nousee. Pitkällinen vihanpito kuluttaa meitä tavattomasti. Vaikka pettäjänä olisi ollut meille hyvin rakas ihminen, ei vihanpito auta: vääryyshän on jo tapahtunut. Koston hautominen ei sekään tuo mukanaan mitään hyvää. Menneisyyttä ei voi muuttaa, siksi on keskityttävä tulevaisuuteen.

Sisäinen sovitus

Missä on paitsi ruumiillinen myös henkinen kehitysrytmi. Aivan kuin lapsi saa suurin piirtein tietyn ikäisenä hampaat tai oppii kävelemään, puhumaan ja lukemaan, samalla tavalla meissä on sisäinen sovituksen rytmi.

Se työntää meidät kohtaamaan ristiriidat tietyissä elämänvaiheissa. Erityisesti elämän murroskohdat ovat sellaisia, että ne nostavat ristiriidat esiin.

Tällaisia hetkiä ovat muun muassa lapsen syntymä, avioero tai omien vanhempien kuolema. Myös oma lähestyvä kuolema voi saada yrittämään menneisyyden haamujen karkottamista.

Anteeksi antaminen on tahtotoimintaa. Aivan kuin pystymme tahdollamme jatkamaan vihanpitoa, pystymme myös päättämään, annammeko anteeksi vai emme.

Anteeksi antaminen ei merkitse, että hyväksyisi väärän toiminnan, eikä se tarkoita, että unohtaisi asian, päinvastoin se tuntuu parantavan muistia.

Anteeksianto auttaa eniten anteeksi antajaa. Aito anteeksianto johtaa aina muutokseen – ja yleensä myönteiseen suuntaan.

Rakkaus

Rakkaus ja kiintymys

Kaikkein vahvinta ihmisten välistä vuorovaikutusta kuvataan sanalla rakkaus. Miehen ja naisen väliseen rakkauteen sisältyy arkiajattelun mukaan seuraavat neljä ominaisuutta:

Jossakin on se oikea mies tai nainen.
Rakastuminen tapahtuu ensi silmäyksellä.
Rakkaus on sokea.
Rakkaus voittaa kaiken.

Rakastumisen ehdot

Näihin tekisi mieli ajatella. Rakastuneiden mielestä nämä neljä pitävät paikkansa.

Kahden ihmisen välinen suhde ei synny, elleivät he kohtaa toisiaan. Toiseksi ensivaikutelman on oltava kohtuullisen myönteinen. On harvinaista, että kielteinen vaikutelma muuttuu myönteiseksi. Ensivaikutelmassa ulkonäöllä ja yhtesöllisellä taitavuudella on suuri merkitys.

Taitavuus tosin on suhteellinen asia ja riippuu yksilön omista lähtökohdista ja taidoista.

Kolmas ja ehkä tärkein asia ovat yhteiset arvot, harrasteet ja piirteet. Vaikka vastakohtien sanotaan vetävän toisiaan puoleensa, niin vuorovaikutuksissa erilaisuudella on yleensä karkottava vaikutus.

Myönteiset palautteet ovat välttämättöminä, jotta rakastuminen voisi tapahtua. Kaikkein parasta elämässä on se, jos kuulemme jonkun ihmisen todella välittävän meistä, jopa rakastavan meitä.
Rakkauden perustekijöitä ovat läheisyys, intohimo ja sitoutumisen.

Läheisyydessä on kysymys siitä, että voi olla toista lähellä ja tuntee toisen läheiseksi ihmiseksi. Intohimolla tarkoitetaan vetovoimaa, halua seksuaaliseen suhteeseen ja sitoutumisella halukkuutta jatkaa suhdetta ja edistää sen pysyvyyttä.

Rakkauden muodot läheisyyden, intohimon ja sitoutumisen mukaan jaoteltuina.

LÄHEISYYS  INTOHIMO   SITOUTUMINEN   PITÄMINEN
LÄHEISYYS  INTOHIMO   SITOUTUMINEN   IHASTUMINEN
LÄHEISYYS  INTOHIMO   SITOUTUMINEN   KIINTYMYS
LÄHEISYYS  INTOHIMO   SITOUTUMINEN   PALVONTA
LÄHEISYYS  INTOHIMO   SITOUTUMINEN   HUUMA
LÄHEISYYS  INTOHIMO   SITOUTUMINEN   TÄYDELLINEN RAKKAUS

Yksi vaihtoehto puuttuu. Pelkkää sitoutumista on vaikea nimittää rakkauden lajiksi. Kyse on pikemminkin velvollisuudesta jota ihmistä kohtaan.

Kun avioliitosta muodostuu kestävä, sille on ominaista, että sitoutuminen ja läheisyys koko ajan lisääntyvät. Intohimo voi vähetä, mutta nuo kaksi muuta tekijää takaavat sen, että syvä kiintymys vallitsee aviopuolisoiden välillä.

Eroon johtaneille rakkaussuhteille on ominaista, että intohimon vähetessä myös läheisyyden tunne heikkenee. Aviopuolisoiden harrastukset ja tekemiset käyvät eri suuntiin, jonka seurauksena vähitellen syntyy tunne, että yhteistä on perin vähän. Se mitä vielä on yhteistä on sanottu moneen kertaan. Vihdoin myös halu sitoutumiseen päättyy.

Romattinen rakkaus

Romattinen rakkaus on varsin tuore asia historiallisesti. Myös Euroopassa vanhemmat järjestivät lastensa avioliittoja, vaikka lasten mielipidettä on saatettu kuullakin.

Aviopuolison "valinnan" menetelmissä on eri aikakausina ja eri kulttuureissa ollut suuria eroja.

Joissain kulttuureissa aviopuolisot eivät tiedä toisistaan juuri mitään ennen avioliittoa, toisissa on turvauduttu vaimojen ryöstöön, kolmannessa on kysymys todellisesta valinnasta ainakin siinä mielessä, että kummallakin osapuolella on sanansa sanottavana.

Romanttisen rakkauden toi Eurooppaan demokratian ja tasa-arvon lisääntymiseen. Sekä lasten että naisten asema on vahvistunut. Täysi-ikäisyys saavutetaan lain mukaan jo 18 vuoden iässä. Tämä on valtava muutos aikaisempiin vuosisatoihin verrattuna. Myös kulttuurin virtauksilla on ollut suuri merkitys. Hollywoodin merkitys ei liene ollut aivan vähäinen.

Rakkauden kestävyys.

Milloin rakkaus säilyy? Persoonallisuuden piirteillä näyttää olevan keskeinen merkitys. Kummankin tai toisen aviopuolison taipumus hermostumiseen aiheuttaa avioliitolle ongelmia. Käytännössä tämä näkyy takertumisena pikkuasioihin ja tasapainottomuutena.

Avioliitolta puuttuu turvallisuutta ja ennustettavuutta.

Toisena piirteena yhteiselämää häiritsee miehen ailahtelevuus, joka taas näkyy alkoholin käyttönä, avioliiton ulkopuolisina suhteina ja välinpitämättömyytenä raha-asioista.

Myös esiaviollisilla suhteilla - ja luonnollisesti ulkopuolisilla suhteilla - on kielteinen vaikutus avioliitossa. Näin on erityisesti silloin, kun puolisoitten arvostukset ovat erilaisia.

Usein tyytyväisyys avioliittoon merkitsee asenteiden sovinnaisuutta. Arvostuksissa korostuu turvallisuus. Aviopuolisot ovat samaa mieltä asioista. Joillekin tällainen on väritöntä ja harmaata, mutta yhtä hyvin voimme arvostella ihmisiä, jotka ovat muutosten ja vaihtelun halussaan levottomia ja arvaamattomia. Ehkä he kokevat enemmän, mutta heillä myös elämisen riskit kasvavat.

Merkittävin riskiryhmä ovat nuorena avioituneet. Varhain solmittuun avioliittoon liittyy herkästi turvattomuutta ja taloudellisia ongelmia.

Ystävällisyys

Miksi kannattaa olla kiltti

Usein elämän pienet harmit – lommo auton kyljessä, nenän edestä kiinni paiskattu ovi – johtuvat pelkästä huomaavaisuuden puutteesta. Millainen maailma olisikaan, jos kaikki olisivat vain hiukankin kiltimpiä toisilleen. Kun yrittäisit vaihtaa kaistaa ruuhkassa, joku antaisi sinulle tilaa. Kaupassa päästäisit kiireisemmän asiakkaan edellesi kassajonossa. Palaisit keskustassa autollesi ja huomaisit, että joku on laittanut parkkimittariin rahaa.

Evoluutio aiheutti mukavimman eloonjääminen.Toisten huomioonotto oli tärkeä yhteisöjen selviytymisessä. Ryhmät, joissa oli paljon epäitsekkäitä ihmisiä, jäivät yleensä henkiin. Epäitsekäs ihminen tekee yhteistyötä ja lisää yhteisön muiden jäsenten hyvinvointia.

Ihmisellä on siis sisäänrakennettu kyky auttaa muita, etenkin läheisiään, jotta koko yhteisö pysyisi elossa.

Antaessaan saa

Tutkimusten mukaan kiltteys lisää tyytyväisyyttä. Eräässä kokeessa pyydettiin koehenkilöitä suorittamaan sattumanvaraisia ystävällisiä tekoja kymmenen viikon ajan. Heidän tyytyväisyytensä koheni koeaikana.Koehenkilöt, jotka tekivät erilaisia ystävällisiä eleitä – kuten pitivät ovea auki tuntemattomalle ja tiskasivat kämppäkaverin tiskit – olivat vielä kuukauden kuluttua tutkimuksen päättymisestä elämäänsä tyytyväisempiä kuin ne, jotka tekivät toistuvasti saman hyvän työn.

Ihmisen tyytyväisyyden kannalta ei ole merkittävää, auttaako hän läheistään vai tuntematonta. Teon vaikutus voi sen sijaan olla erilainen. Pieni huomaavainen ele tuntematonta kohtaan voi saada ihmisen tuntemaan itsensä todella hyväksi. Tutun auttamisella voi olla hyviä seurauksia: auttaja voi saada uuden ystävän tai suuret kiitokset.

Kahvin tarjoaminen tuntemattomalle voi siis tuoda hetken riemun, mutta maidon tuominen kaupasta iäkkäälle naapurin rouvalle voi lujittaa naapuruussuhteita.

Kiltteydestä voi saada muutakin etua kuin hyvän mielen. Eräässä yli kaksituhatta ihmistä käsittäneessä tutkimuksessa havaittiin, että säännöllisesti muita auttaneet kärsivät vähemmän mielenterveysongelmista ja masennuksesta. Muissa tutkimuksissa on puolestaan todettu, että avuliaat ihmiset sairastuvat muita harvemmin pitkäaikaisiin sairauksiin ja heillä on yleensä myös parempi vastustuskyky. Hyvinvointi, onnellisuus ja terveys liittyvät toisia auttavien ihmisten kohdalla usein yhteen.

Ystävällisyys saattaa auttaa hallitsemaan emootioita, mikä puolestaan vaikuttaa myönteisesti terveyteen. Kiireisellä ihmisellä alkukantainen taistele tai pakene -vate voimistuu, mikä on haitallista sydämelle ja verisuonistolle ja heikentää lisäksi vastustuskykyä. Kun tekee hyviä tekoja ja osoittaa epäitsekästä huomaavaisuutta toisia kohtaan, on vaikeaa olla samalla vihainen, katkera tai pelokas.

Kiltteys voi olla vaativaa

Aina ei ole helppoa olla toisille kiltti ja ystävällinen. Pekka päätti ryhtyä olemaan ystävällinen tuntemattomille, esikuvanaan ”eräs henkilö, jolla oli rankka elämä mutta joka siitä huolimatta onnistui säilyttämään huomaavaisuutensa muita kohtaan”.

Hän alkoi jaella vastaantulijoille ilmaisia elokuvalippuja, illalliskortteja ja kirjoja. Hän kuitenkin yllättyi joidenkin ihmisten suhtautumisesta. ”Jotkut menevät suorastaan hämilleen”, hän sanoo. ”Monelle tuntuu olevan vaikeaa ottaa vastaan lahja tuntemattomalta. Moni antaa lahjan takaisin ja sanoo, ettei halua hyväntekeväisyyttä. Tässä hommassa siihen pitää tottua. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.

Satu työskentelee markkinointialalla. Hän antaa lahjoituksen mukana aina kortin, jossa pyytää vastaanottajaa tekemään hyvän teon jollekulle toiselle.

”Halusin omalta osaltani tehdä maailmasta paremman”, hän sanoo. ”Ystävällisyydellä voi saada aikaan isoja muutoksia ympärillään.”

Hän perusti internetsivuston seuratakseen korttiensa etenemistä, mutta myöntää, että kävijöitä voisi olla enemmänkin. ”Ajattelin, että ihmiset olisi helpompaa saada mukaan, mutta toisaalta se on haaste, jonka otan ilolla vastaan.”

On todettava, että kiltteyteen suhtaudutaan joskus kyynisesti, kuten Satu on havainnut. Jos ihmistä sanotaan maailmanparantajaksi, se ei aina ole kohteliaisuus. Kiltteys on mukavaa, mutta toisaalta sitä pidetään myös merkkinä heikkoudesta. Hyväsydämisyys sotii evoluutiokäsityksen luonnonvalintaa vastaan, jonka mukaan parhaiten pärjäävä selviää ja ihminen taistelee olemassaolostaan itsekkäästi.

Sivustakatsojavaikutus tarkoittaa: kun joku tarvitsee apua julkisella paikalla, todennäköisyys että hän saa sitä on sitä pienempi, mitä enemmän ihmisiä on paikalla. Tutkijoiden mukaan tämä johtuu siitä, että jokainen ottaa mallia ryhmän käytöksestä ja olettaa, että joku muu ottaa vastuun. Suurkaupungeissa ihmiset myös saattavat pelätä tuntemattomien auttamista.

Vaikuttimena hyvä mieli

Kaikki emme keskity arkisessa elämässämme lähimmäisen auttamiseen, mutta moni meistä on tarpeen tullen valmis hyviin tekoihin.

Tutkimuksessa vuonna havaittiin yhteys ystävällisyyden ja mielihyvähormoni dopamiinin tuotantoon vaikuttavan perintötekijän. Hyvän teon jälkeen ihmisistä tuntui energisemmältä, lämpimältä, rauhalliselta ja heidän omanarvontuntonsa tuntui kohonneen.

Jotkut ovat sitä mieltä, että koska ihminen toimii epäitsekkäästi vain yhteisönsä hyväksi ja saadakseen dopamiinin aiheuttaman hyvänolontunteen, ystävällisyys onkin perimmältään itsekästä.

Ystävälliset teot kiertämään

Mitä siitä, vaikka kiltteys olisikin pohjimmiltaan itsekästä? On olemassa kirja pojasta, joka kehittää ajatuksen hyvän levittämisestä: jos hän auttaa kolmea ihmistä, he vuorostaan auttavat kolmea ja niin edelleen. Kirjasta tehtiin elokuva Anna hyvän kiertää. Se sai aikaan kansanliikkeen, jossa ihmiset panivat hyvän kiertämään omassa elämässään. Liike on hyvä esimerkki ihmisten aidosta epäitsekkyydestä, sillä siinä tuntemattomat auttavat toisiaan tavoittelematta omaa etuaan.

Ihmisten vaikuttimilla ei ole väliä. Tärkeintä on, että he haluavat auttaa. Jos sekä auttaja että autettu ovat tyytyväisiä, molemmat hyötyvät.

Hyvä ei maksa mitään

Kiltteys muistuttaa onnellisuutta siinäkin suhteessa, että sitä ei voi ostaa. Taloustieteilijät erehtyvät usein luulemaan, että ihminen tekee hyviä tekoja vain palkkion toivossa tai välttyäkseen rangaistukselta. Viime vuonna arvostetussalehdessä julkaistu tutkimus todistaa toisin.

Tutkimuskohteena oli kuusi päiväkotia, jotka alkoivat sakottaa lapsensa myöhässä hakevia vanhempia. Pian vanhemmat alkoivat myöhästellä kaksin verroin.

Vastaavanlaisessa tutkimuksessa havaittiin, että naiset kävivät vähemmän todennäköisesti verenluovutuksessa, jos siitä maksettiin korvaus.

Ihminen ei pidä ajatuksesta, että siveys olisi ostettavissa. Hyviä töitä tehdään niiden itsensä vuoksi. Ihminen nauttii ollessaan ystävällinen samasta syystä kuin hän nauttii jäätelön syömisestä: se tuottaa mielihyvää

Pieni on kaunista

Kiltteys on pohjimmiltaan inhimillisyyttä. Elämästä tekee elämisen arvoista osaltaan se, että edes jotkut meistä ovat epäitsekkäitä edes välillä. Jos ajattelemme vain itseämme, emme voi ratkaista sellaisia ongelmia kuin ilmastonmuutos, taudit ja levottomuudet.

Kiltimmäksi on onneksi helppo oppia. Kannattaa yksinkertaisesti tehdä ystävällisiä tekoja aiempaa useammin ja mieluiten säännöllisesti, esimerkiksi viisi hyvää työtä joka maanantai.

Kiltteys on siis valinta, asenne, jonka avulla voi muuttaa toisen ihmisen elämää, vaikka vain ihan vähän.

Ystävällisyys alkaa omasta itsestä. Joskus tulee torjuneeksi ihmisiä suojatakseen itseään, mutta siten eristäytyy vähitellen koko maailmasta. Ystävällisyys on rakkautta lempeämmällä ja helpommin saavutettavalla tasolla, joka sopii useimmille. Pieni kiltteys osoittaa, että muita pitää itsensä kaltaisina.

Ystävänpäivä 14.2.

Ystävänpäivä ei ole liputuspäivä, mutta varsinkin nuorille se on nykyään tärkeä. Seuraava kirjoitus perustuu osittain kirkkoherra Veli-Matti Hynnisen Internetissä julkaisemaan aineistoon.

Ystävyydellä - kuten muillakin asioilla - on monet kasvot. Ystävyys on kuin raha, sitä on suhteellisen helppo hankkia, mutta vaikea pitää. Ystävyys on aitoa luottamista, kaunistelematonta pitämistä, sitä ei voi kuitenkaan ostaa eikä myydä, sillä ystävyyden arvoa ei voi rahassa mitata. Ystävyys näkyy myös puhetavassamme. Ystävän seurassa uskaltaa olla mutkaton ja tavallinen, vastustajalle on usein puhuttava kiertoilmaisuin. Ystävälle ei asioita tarvitse monta kertaa selittää.

Ystävänpäivä (14.2.) muistuttaa, että ystävyyttä on hoidettava. On turha hädän hetkellä toivoa ystävän apua, jos ei ole hyvänä aikana hoitanut ystävyyssuhteitaan. Tekstiviesti, sähköposti tai vaikkapa vanhanaikainen postikortti ei ole lainkaan vähäinen väline silloin, kun ystävyyttä vaalitaan.

Entä mikä on ystävyyden toinen puoli? Makedonian kuningas Antigonos II Doson (225 eaa.) sanoi jo yli kaksituhatta vuotta sitten: "Jumala, varjele minua ystävistäni, vihollisistani minä selviän itse."

Saman neuvon antoi muuten presidentti K.J. Ståhlberg seuraajalleen P.E. Svinhufvudille. Ja kuka tietää mitä Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari ovat seuraajiensa korvaan kuiskanneet. Eivät ne poliittiset ystävyydetkään niin hohdokkaita ja pitkäikäisiä taida aina olla.

On se muuten merkillistä miten sutjakkaasti uudet tavat joskus leviävät. Samanaikaisesti kun monet hyvät tavat unohtuvat ja merkittävät juhlaperinteet haalistuvat, syntyy uusia perinteitä. Ystävänpäivän Suomeen tulemisesta saamme kiittää Jaska Jokusta. Tämä Charles M. Schulzin luoma sarjakuvahahmo näet ottaa vastaan Valentinuksen päivänä uskomattoman määrän postikortteja ja mittauttaa niillä suosiotaan. Sitä sitten kaikki Ressut, Eput, Toistot, Sallit, Kielot ja Kaustiset kavereineen ihmettelemään. Ja tapa tarttuu, tuskin Piparminttu-Pipsa tai Rapa-Ripakaan malttavat olla ystävänpäiväkorttia lähettämättä. Hekin ovat oppineet, että ystävää on muistettava.

Ystävänpäivän alkuperä

Juno Februata oli muinaisroomalainen jumalatar, jota juhlittiin helmikuussa. Tyttöjen ja poikien nimiä laitettiin laatikkoon, ja näin syntyneiden parien piti viettää yhdessä koko vuosi. Joskus tällä tavalla syntyneet parit menivät todella naimisiin. Jotkut arvelevat, että Rooman paavi yritti hävittää tämän tavan keksimällä helmikuuhun Valentinuksen päivän.

Helmikuun viidentenätoista muinaiset roomalaiset viettivät Lubercalia – juhlaa. Lubercus – jumalan ajateltiin varjelevan roomalaisten lammaslaumoja susilta. Juhlassa susipukuisten miesten piti alasti kirmailla kaduilla ja läimäytellä ohikulkijoita pyllylle. Jotkut arvelevat, että ystävänpäivä on saanut alkunsa Lubercalia – juhlasta.

Valentinuksen tarinat

Vaikka historian kirjoista löytyy useita Valentinuksia, yhdistetään tarinat tavallisesti Ternin piispaan, joka kuoli 14.2.269. CE.

Valentinuksesta kertovia tarinoita on kymmeniä. Erään tarinan mukaan Valentinus oli naimaton roomalaispappi, joka auttoi kristittyjä keisari Marcus Aurelius Claudiuksen aikana. Valentinus tuomittiin vankilaan, ja kieltäytyessään keisarin käskystä palvella roomalaisten jumalia, langetettiin hänelle kuolemantuomio. Odottaessaan sellissä tuomion täytäntöönpanoa Valentinus tutustui vankilanjohtajan sokeaan tyttäreen ja paransi tämän näön. Päivää ennen kuolemaansa 14. helmikuuta Valentinus kirjoitti tytölle jäähyväiskirjeen.

Toinen tarina kertoo Valentinuksen vihkineen roomalaisia sotilaita ja toimineen täten sotapäälliköitä vastaan. He näet olivat kieltäneet sotilaiden avioitumisen. Valentinus vangittiin ja hänen viruessaan vankilassa kiitolliset sotamiesten vaimot lähettivät hänelle kaltereiden taakse kukkia ja lahjoja myötätunnon ilmauksina.

Erään tarinan mukaan Valentinus neuvoi Rooman nuoria miehiä kieltäytymään sotapalveluksesta ja kehotti heitä pysyttelemään mieluummin vaimojensa luona. Roomalaisia sotapäälliköitä Valentinuksen neuvot eivät miellyttäneet ja he mestauttivat rauhaa rakastavan piispan.

Kerrotaan, että Valentinus oli vähällä päästä Rooman paaviksi. On arveltu, että jos hänestä olisi tullut Rooman paavi, ihmiskunnan historia olisi ollut toisenlainen kuin se sitten oli.

Ystävänpäivän tulo kalenteriin

Kalenterissamme ystävänpäivä on ollut 1987:stä, vaikka virallisesti se hyväksyttiin vasta 1996. Jonkun mielestä se on turhin juhla tai juhlien rikkaruoho, mutta toiselle se merkitsee paljon. Mutta olisiko se niin haitaksi jos kaikki Woopsiet ja Poopsiet edes yhtenä päivänä vuodessa tavallista enemmän innostuisivat toisistaan ja antaisivat kuulua itsestään. Lopultahan se on aina itsestä eniten kiinni, minkä sisällön kullekin elämämme päivälle annamme.

Sydän- ynnä muut yhdistykset sekä herra Rihkama ovat ottaneet ystävänpäivän tosissaan ja toimintaohjelmaansa. Puhelinyhtiöt ja Posti hykertelevät tyytyväisyyttään kun me ystävyyden innoittamat suomalaiset lähettelemme viestejä lähimmäisillemme sydämenkuvalla tai ilman.

Keskustelun aiheita

Erilaisuus

Elämän muotojen erilaisuus

Ihmisen olisi mahdotonta asua ja elää maapallolla, ellei olisi olemassa eläimiä ja kasveja. Ihminen tarvitsee näitä esimerkiksi ravinnokseen. Myös monet eläimet käyttävät ravinnokseen kasveja. Erilaiset elämänmuodot hyödyttävät toisiaan.

Kirahvilla ei ole pitkä kaula siitä syystä, että se olisi hassun näköinen, vaan siksi, että se on erikoistunut syömään korkealla puissa olevia lehtiä. Seepra taas syö maassa olevaa ruohoa eikä tarvitse pitkää kaulaa.

Ihmisten erilaisuus

Useimmat suomalaiset ovat vaaleaihoisia. Monet kuumien maiden asukkaat Afrikassa ja Intiassa ovat erittäin tummaihoisia. Afrikassa tumma ihonväri on erittäin hyödyllinen jotta kuuma auringonpaiste ja siihen sisältyvä säteily eivät polttaisi nahkaa.

Suomessa vaaleaihoisuudesta on etua, sillä ihon ruskettuminen kesällä parantaa D-vitamiinin tuotantoa. Tämä taas lisää yleiskuntoa ja parantaa sairauksien vastustuskykyä.

Jotkut suomalaiset ovat lyhytjalkaisia ja tukevia, jotkut pitkäjalkaisia ja hoikkia.

Lyhytjalkainen ja tukeva ruumiinrakenne on erittäin hyödyllinen kylmässä ilmastossa, jossa laihaa ja pitkäraajaista uhkaa helpommin paleltuminen.

Tukevarakenteisilla eskimoilla on esim. etua ruumiinrakenteestaan Grönlannin ankarissa olosuhteissa.

Erilaisia ihmisiä on siis olemassa siitä syystä, että erilaisia ominaisuuksia tarvitaan erilaisissa olosuhteissa.

Jotkut ominaisuudet saattavat näyttää maapallolla tällä hetkellä vallitsevissa olosuhteissa pelkästään haitallisilta. Tämä saattaa johtua tekniikan kehityksestä, joka on muuttanut alkuperäisiä luonnonoloja.

Tulevaisuudessa olosuhteet saattavat kuitenkin muuttua siten, että nykyään haitallisista ominaisuuksista on hyötyä.

Lasten erilaisuus

Jotkut lapset saattavat olla pienikasvuisia, jotkut pitkiä. Jotkut saattavat menestyä hyvin koulunkäynnissä, jotkut joissakin muissa harrastuksissa. Lasten väliset erot saattavat olla perintötekijöistä johtuvia kuten erot ulkomuodossa. Erot saattavat johtua myös erilaisesta ympäristöstä.

Ennen vanhaan köyhän lapsen asema oli Suomessa huono. Jopa ruuasta oli pulaa ja niinpä nuoret ihmiset ovat nyt keskimäärin pitempiä kuin vanhat.

Vieläkin varakkailla ihmisillä on paremmat mahdollisuudet tukea lapsia esimerkiksi koulunkäynnissä kuin köyhillä.

Lapset niin kuin aikuisetkin saattavat olla kiinnostuneita erilaisista asioista. Tällainen erilaisuus on hyödyllistä, sillä kaikkiin erilaisiin tehtäviin tarvitaan niistä kiinnostuneita ihmisiä.

Lapsia yhdistäviä seikkoja

Vaikka jotkut lapset ovat tummaihoisia, jotkut vaaleaihoisia, jotkut lyhyitä, jotkut pitkiä, he saattavat olla kiinnostuneita samoista asioista. Aivan erinäköiset lapset voivat menestyä koulussa yhtä hyvin. Aivan eri tavoin koulussa menestyvät lapset saattavat puolestaan olla hyviä jossakin yhteisessä harrastuksessa.

Kaikki lapset haluavat olla onnellisempia. He haluavat vähentää erilaisia kärsimyksiä ja sotia, koska niistä joutuvat vakavasti kärsimään myös lapset.

Kun eri maiden ja eri rotujen lapsia yhdistää inhimillisyys, he toivovat että kaikkien välillä vallitsisi ystävyys. Ystävä toivoo toiselle hyvää ja siksi esim. köyhien maiden lasten nälkä olisi voilava poistaa.

Erimielisyydet

Sekä aikuisten että lasten väliltä, esiintyy riitoja. Erilaiset mielipiteet johtuvat usein siitä, että esimerkiksi kotona on opittu erilaisia asioita. Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä esimerkiksi yhteiskunnallisista kysymyksistä. Erilaisissa mielipiteissä ei ole mitään pahaa.

Riiteleminen ja suuttuminen eivät ole hyviä keinoja erimielisyyksien selvittämiseksi. Suuttunut ihminen voi tehdä hölmöjä tekoja, ja näin suuttumisesta voi olla pelkkää vahinkoa. Paljon parempi menetelmä on yrittää selvittää erimielisyyksiä keskustelemalla.

Vanhemmat ja lapset ovat eri mieltä siitä kuinka lasten tulisi käyttäytyä. Tällainen erimielisyys tulisi pyrkiä ratkaisemaan yhteistuumin.

On myös sellaisia erimielisyyksiä, joita ei ole tarpeen ryhtyä ratkomaan, vaan parempi on, että kukin pitää oman mielipiteensä.

Keskustelun aiheita

Suvaitsevuus

Suvaitsevaisuuden periaatteiden julistus

Suvaitsevaisuuden merkitys

Suvaitsevaisuus on

Keskustelun aiheita

Suvaitsevaisuus ei ole

Keskustelun aiheita

Suvaitsevaisuus on velvoite

Keskustelun aiheita

Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti

Keskustelun aiheita

Kasvatus

Kasvatus on tehokkain suvaitsemattomuuden ehkäisykeino.

Keskustelun aiheita

Suvaitsevaisuutten kasvatusta tulisi pitää ehdottoman tärkeänä velvollisuutena

Keskustelun aiheita

Suvaitsevaisuus ei ole hyve

Keskustelun aiheita

Vähhemmistöjä, esimerkiksi vammaiset

Vammaiset

Vammaisten oikeuksien julistus

Kuntoutus

Viestintä

Kuulolaitteet ja viittomakieli

Puhevammaiset

Näkövammaiset

Koulutus

Työ

Vammaisystävällinen suunnittelu

Keskustelun aiheita

Yhdessä eläminnen

Mitä yhteistyö on?

Keskustelun aiheita

Miksi yhteistyötä tarvitaan?

Evoluutio teki yhteistyökykyisiä eliöitä

Vastavuoroisuus ja sukulaisten suosiminen

Yhteiset edut, auttaminen

Palkitseminen ja rankaiseminen

Esimerkki

Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus

Hyvä maine on arvokas

Ihmisyhteiskunnat ovat pitkän yhteistyön tulosta

Kilpailu ja yhteistyö

Myötätunto

Keskustelun aiheita

Sääntöjä yhteistyöhön

Keskustelun aiheita

Sääntöjä ja periaatteita

Sääntö

Normi

Periaate

Esimerkki periaatteista: Kultainen sääntö

Laki

Keskustelun aiheita

Totuus, rehellisyys, valehteleminen, petos, reiluus, lupaus, luottamus ja sopimus

Totuus ja valhe

Totuuden määritelmästä ei ole yksimielisyyttä. Seuraavassa oletetaan, että totuuden merkitys ymmärretään suurin piirtein.

Useimmiten puhumme totta. Valehtelemme lähinnä silloin, kun ajattelemme, että valehtelusta on meille enemmän hyötyä kuin totuuden puhumisesta. Jotkut viisausen ystävät (filosofit) ovat sitä mieltä, että sana ”totuus” on täysin tarpeeton sana.

Jotkut muut viisauden ystävät (filosofit) liittävät totuuden mitä erilaisimpiin muihin asioihin kuten väitteen yhteensopivuuteen muiden väitteiden kanssa, yksimielisyyteen väitteen suhteen ja jopa väitteen hyödyllisyyteen.

Koska valhe voi olla esittäjälleen hyödyllisempi kuin totuus, hyödyllisyyden perusteella on aika vaikeaa erottaa totuutta valheesta. Jos väitteet ovat keskenään yhteen sopimattomia eli ristiriitaisia, jotkut väitteistä ja jopa kaikki saattavat olla valheellisia. Tälläkään keinolla ei päästä kovin pitkälle.

Sanaa ”totuus” käytetään kahdessa toisistaan poikkeavassa merkityksessä. Ensiksi voidaan sanoa, että jokin kokemukseen perustuva lause kuten ”aurinko paistaa kotonani 25.5.2006 klo 15.43 tietokoneeni näyttämää aikaa”, on tosi tai epätosi. Toiseksi voidaan sanoa, että väite ”pallo on nelikulmainen” on aina epätosi, kun taas väite ”pallo on pyöreä” on aina tosi.

Paljolta sekaannukselta vältyttäisiin, jos viimeksi mainitut väitteet eli määritelmän perusteella todet väitteet sijoitettaisiin jonkin muun käsitteen kuin totuuden piiriin. Vallitsevan käytännön muuttaminen saattaa kuitenkin olla mahdotonta.

Ne viisauden ystävät (filosofit), joiden mielestä sana ”totuus” on aivan tarpeeton, joutuvat kuitenkin eräänlaisen ongelman eteen, kun heiltä kysytään, puhuvatko he totta. Jos oikein viisastellaan, voidaan kysyä, puhuvatko he totta, kun he pitävät käsitettä ”totuus” tarpeettomana.

Inhimillinen todellisuuskäsitys on varmasti aina puutteellinen, mutta tähän todellisuuskäsitykseen kuuluu usein melkoinen joukko väitteitä, jotka ovat tosia.

Ihmisen aivot ovat hyvin monimutkainen ohjausjärjestelmä, mutta täydellistä ohjausjärjestelmää ei ole luultavasti ollenkaan olemassa. Mitä enemmän tosia väitteitä ja mitä vähemmän valheellisia väitteitä todellisuuskäsitykseemme kuuluu, sitä todennäköisempää on, että toimimme menestyksekkäästi.

Myöhemmin tässä oppikirjasarjassa kerrotaan perinpohjaisemmin siitä, miten todellisuuskäsitystämme voidaan parantaa.

Hallitsijat, hallitukset, eduskunnat, yläluokka, varakkaat, papit jne. ovat usein hyötyneet siitä, että alamaisille on valehdeltu.

Joskus valehteleminen saattaa olla oikein. Tämän kirjoittajan isoisä valehteli vuonna 1918 pyssyn kanssa toista miestä takaa ajaneelle sen, mihin suuntaan mies oli mennyt. Takaa ajettu jäi henkiin ja eli tavallista elämää vielä pitkään.

Keskustelun aiheita

Rehellisyys ja luottamus

Rehellisyys ja luottamus liittyvät toden puhumiseen. Hyvin usein jatkuva valehteleminen saa aikaan sen, että valehtelijaa aletaan pitää epärehellisenä ja epäluotettavana.

Reiluus

Lupaus

Lupausta voidaan noudattaa tai olla noudattamatta. Ihminen voi luvata mahdottomia, jolloin lupausta ei ole edes teoriassa mahdollista pitää. Tällaisia lupauksia on syytä välttää.

Sopimus

Kaikkein tärkeimpiä ovat tietysti kansainväliset yleissopimukset, joita on nykyään hyvin paljon, Sopimukset saattavat koskea esimerkiksi oikeuksia ja velvollisuuksia, taloutta, sotaa ja rauhaa jne.

Tavallinen sopimus kuten vuokrasopimus astuu voimaan sopimuksessa mainittuna aikana, kun molemmat osapuolet ovat allekirjoittaneet sen.

Kansainvälinen sopimus astuu voimaan, kun sopimuksessa määrätty määrä maita on ratifioinut sen. Tavallisesti tähän tarvitaan kansanedustuslaitoksen päätös.

Jos sopimus on toistaiseksi voimassa oleva, sopimuksessa on hyvä mainita, miten sopimuksen voi tarvittaessa irtisanoa.

Sopimus voidaan myös rikkoa. Sopimuksessa on usein mainittu, mitä tehdään, jos jokin osapuoli rikkoo sopimusta.

Suomen lainsäädäntö lähtee siitä, että oikeusistuimet voivat kumota kohtuuttomia tai lainvastaisia sopimuksia.

Näissä oppimateriaaleissa puhutaan paljon kansainvälisistä sopimuksista, jotka takaavat Suomessakin suuren määrän kansalaisoikeuksia.

Keskustelun aiheita

Luulo ei ole tiedon väärti

Myös sanan ”tieto” merkityksestä viisauden ystävät ovat kiistelleet ainakin 2500 vuotta pääsemättä mihinkään yksimielisyyteen. Tässä oppikirjasarjassa käytetään heikkoa tiedon määritelmää. Inhimillinen tieto on todellisuuskäsityksemme tosien väitteiden joukko. Vahva tiedon määritelmä vaatii, että tiedon pitää olla oikeutettu. Siitä, miten tieto oikeutetaan, ei ole päästy yksimielisyyteen.

Ihminen voi pitää jotain väitettä totena, vaikka se ei ole tosi. Meillä on tapana sanoa, että tämä ihminen luulee, että asiantila on väitteen esittämällä tavalla. Sananlasku sanoo, ettei luulo ole tiedon arvoinen eli väärti (värd = arvoinen). Tätäkin sanaa käytetään hyvin monessa merkityksessä. Voidaan esimerkiksi sanoa, että joku luulee olevansa muita parempi. Esimerkiksi 2/3 ihmisistä luulee olevansa keskimääräistä älykkäämpiä, mutta tämähän on mahdotonta.

Keskustelun aiheita

Elämän tarkoitus

Näin Laihialla

Kaksi selittämisen lajia

Keskustelun aiheita

Miksi olet lakannut lyömästä vaimoasi

Keskustelun aiheita

Erikaiset käsitykset

Keskustelun aiheita

Rakennettu ja luonnonvarainen luonto

Sademetsien tuho

Indonesian sademetsät kuuluvat ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun päänäyttämöihin. Sademetsää kaadetaan alueella niin kovaa vauhtia, että metsiin sitoutunut hiilidioksidi tekee maasta maailman kolmanneksi suurimman kasvihuonekaasujen päästäjän.

Lyhytnäköinen nopean rahan tavoittelu ja pitkäntähtäimen ilmaston- ja ympäristönsuojelu ovatkin maassa nyt törmäyskurssilla.

Keskustelun aiheita

Mitä sinä voit tehdä sademetsien pelastamiseksi?
Miksi sademetsien hakuita ei ole lopetettu?

Metsien avohakkuut Suomessa

Avohakkuu pudottaa kasvun nollaan ja uusi metsä saavuttaa kasvupaikan keskimääräisen tilavuuskasvun vasta 35-40 vuoden kuluttua.

Avohakkuut ovat esim. Lapissa pahimpia vesistöjen rehevöittäjiä sillä viljelymetsätalouden menetelmiin kuuluvat avohakattujen alueiden maanmuokkaus ja ojitukset.

Avohakkuut eivät sido metsän tavoin esim. lumen sulamisvesiä, ja ojitusten ja ilmastonlämpenemisen korostaessa vaikutusta seurauksena on alati pahenevia tulvia.

Yksipuoliseksi viljelty metsä ei kestä tauteja ja ilmastossa tapahtuvia muutoksia yhtä hyvin kuin erirakenteinen metsä.

Suomalainen metsä uudistuu erinomaisesti luonnollisesti. Taimettaminen on siis turha kuluerä, josta hyötyvät lähinnä taimia myyvät metsäyhtiöt. Nykyisin on myös vallalla käytäntö istuttaa kuusia, vaikka vallalla on myös käsitys, että jos hakattuja aloja ei taimeteta, kuuset valtaavat koko maan.

Koneellinen harventaminen ennen päätehakkuita on monen ongelman vyyhti:

Harvennoksissa tuhotaan metsän luontainen kasvupotentiaali ja pedataan tulevaa taimikauppaa, jonka ongelmia käsitellään ylempänä.

Avohakkuu tuhoaa metsän monikäyttöisyyden. Esim. Lapissa metsäteollisuus alueittain elättää vain muutamaa sataa ihmistä, kun taas matkailu elättää tuhansia ihmisiä. Lisäksi esim. mustikka on maassamme vauhdilla taantuva laji, ja sen kysyntä ulkomailla on kasvussa. Avohakkuiden myötä mahdollisuudet hyödyntää metsää kaupalliseen marjastus- ja sienestyskäyttöön virkistysmahdollisuuksista puhumattakaan menetetään.

Avohakkuu/viljelymetsätalous on suurin syy luonnon monimuotoisuuden katoamiseen.

Metsän typpilannoitukset rehevöittävät vesistöä.

Koneellinen korjuu, johon avohakkuut perustuvat, on menetelmänä kallis. Korjuukulut ovat suuria, ja niiden avulla tehdyt investoinnit vaihtuvat em. syistä kansantaloudellisessa mielessä tuhlaukseksi. Myös metsäyhtiöiden talous rapautuu mm. puuaineksen laadun heikentyessä; seurauksena keskinäisen kilpailun kovenemista, irtisanomisia ja investointien siirtymistä ulkomaille nopeammin kasvavan puuaineksen viereen.

Pääasiassa koneiden kalleuden vuoksi puunkorjuu on pidettävä käynnissä ympärivuotisesti. Tästä seuraa ainakin seuraavat haitat:

Monimuotoinen luonto on paitsi paremmin tauteja ja ilmastomuutosta kestävämpi myös tuottavampi kuin yksipuolistettu. Metsänviljelyllä tähdätään yksipuolistettuihin puupeltoihin, joista monimuotoisuus on tapettu.

Avohakkuualan tuotto on yrittäjälle (metsänomistaja) kertaluontoinen. Vertailussa (Erkki Lähde, mm. kirja Metsä sydämellä) jatkuvan kasvatuksen menettelyllä hoidettu metsä tuotti metsänomistajalle paremmin hieman pidemmällä tähtäimellä. Metsästä saadut tulot olivat myös jatkuvia, ja sieltä saatu puuaines parempaa, joka näkyi myös puista maksetuissa korvauksissa.

Avohakkuiden heikentävät vaikutukset ihmisen viihtyvyyteen ja siten mielenterveyteen ovat kiistattomat. Elinympäristönsä menettänyt ihminen on vaarassa sairastua vaikeaan masennukseen. Avohakkuiden sosiaaliset vaikeudet ovat yksi aivan liian vähän käsitelty aihe julkisessa keskustelussa.

Poronhoidon vaikeutuminen tai estyminen kokonaan.

Tuottavassa kasvuvaiheessa oleva havumetsä erittää ilmaan ns. 'hyviä aerosoleja', eräänlaisen pienhiukkaskilven, joka heijastaa auringon säteilyä takaisin avaruuteen. Se siis toimii tehokkaana ilmastomuutoksen vaimentimena. Avohakkuualat ja nuoret taimikot/metsiköt eivät pienhiukkasia tuota. Tiedemiehet, jotka Suomessa tutkivat aihetta, povaavat tästä yhtä merkittävää syytä vaihtaa metsänhoidon menetelmiä jatkuvakasvatteiseksi avohakkuiden sijaan.

Tuulituhojen paheneminen

Kulttuuri- ja perinnemaisemien menettäminen

Metsäojituksen kunnostuksen vesistöjä entisestään rehevöittävät vaikutukset.

Viljelymetsätalouden oppien mukaan tuhottiin lähes kaikki Suomen suot. Taannoisen suokonferenssin asiantuntijoiden mukaan Suomesta ei ole löydettävissä enää ainuttakaan suota, jossa metsäteollisuuden jäljet eivät millään tavoin näkyisi. Näin aiheutettiin valtava ekologinen katastrofi, tuhottiin merkittävä osa suomalaista perinnemaisemaa, ja altistettiin ihmisasutus yhä paheneville tulville.

Keskustelun aiheita

Puistot

Puisto on avoin tai puoliavoin hoidettu viheralue kaupunkirakenteen keskellä. Puistoja on erityyppisiä riippuen käyttötarkoituksesta ja sijainnista, ja niiden ilme voi vaihdella hyvin rakennetusta lähes luonnontilaiseen. Asuinalueiden esim. lähiöiden viereiset metsät ovat usein virkistyskäyttöä varten hoidettuja puistometsiä.

Kaupungissa puisto on rakennettu ja hoidettu viheralue, joka saattaa olla useamman korttelin suuruinen, esimerkiksi New Yorkin Keskuspuisto Manhattanilla. Puistojen sanotaan olevan kaupungin keuhkot ja niiden olemassaoloa pidetään tärkeänä.

Puisto koostuu usein kukkaistutuksista, nurmikosta, kävelyteistä, penkeistä, toisinaan myös patsaista ja suihkulähteistä. Joidenkin puistojen reunalla on myös kioski tai kahvila. Puisto voi myös päättyä laajempaankin vesialueeseen.

Puistossa voi olla pallokenttä tai leikkikenttä energisempää vapaa-ajanviettoa varten. Leikkikentällä saattaa päivystää puistotäti, joka ammatikseen ohjaa leikkiviä lapsia, ja saattaa järjestää lapsille leikin lomaan ruokailunkin.

Puisto, joka on erikoistunut erilaisten kasvien esittelyyn, on puulajipuisto eli arboretum.

Lähinnä englannin kielen vaikutuksesta puisto-sanasta on paljon sellaisiakin johdannaisia, jotka eivät tarkoita viheraluetta, esimerkiksi vesipuisto, huvipuisto, tiedepuisto, tuulipuisto ja yrityspuisto.

Keskustelun aiheita

Elollinen ja eloton luonto

Mikä on elollista ja mikä on elotonta?

Elollinen tietenkin elää ja eloton ei elä. Pitäisikö tätä miettiä tarkemmin?

Kaikki eliöt tarvitsevat elääkseen sekä ainetta että energiaa: vettä, ravintoa, valoa, lämpöä ja yleensä ilmaa.

Kasvi on eliö. Se ottaa juurillaan ravinteita ja vettä maaperästä. Lehdillään se ottaa kaasuja ilmakehästä. Kasvi valmistaa näistä elottomanluonnon aineista uusia, monimutkaisempia aineita, jotka ovat elollista luontoa.

Kun kasvi sitten kuolee, sienet ja muut pikkueliöt hajottavat sen. Kasvi häviää, mutta sen aineet siirtyvät ravinteina takaisin maaperään ja kaasuina ilmakehään. Kasvin aineet siis siirtyvät jälleen elottomaan luontoon yksinkertaisempina aineina.

Kaikki elollisen luonnon eliöt rakentuvat samoista aineista ja yhdisteistä kuin eloton luontokin. Elävien eliöiden yhdisteet ovat kuitenkin monimutkaisempia, monen eri aineen muodostamia, kuin elottomassa luonnossa. Kaikissa elävissä eliöissä hiili on tärkeä osa.

Elämän alkuaineet

Vety on kaasu, joka yhdessä hapen kanssa muodostaa veden. Happi on kaasu, jota hengitämme. Typpeä on suurin osa ilmmasta ja typpi on kasveille tärkeä, vaikka ympäristäministeriö yrittää vähentää typen joutumista ympäristöön. Myös fosfori on kasveille täkeä ja myös sen joutumista vesistöihin yritetään välttää. Koska rikki on kaasu, sen leviämistä ilmakehään pyritään välttämään. Rikki tulee sateiden mukana happamana yhdeisteenä muodossa alas.

Myös muunlaista elämää on. Äskettäin on löydetty bakteereja, jotka pystyvät korvaamaan fosorin hyvin myrkyllisellä arseenilla.

Elämän alkuaineet ovat kaikki elottomia aineita. Niitä on syntynyt tähtien ytimissä, josta ne ovat tähtien räjähtäessä levinneet avaruuteen.

Maahan on aikoinaan tullut esimerkiksi vettä pyrstötähdistä eli komeetoista. Myös maankuori sisältää elämälle välttämättömiä aineita.

Ilmakehän happi on syntynyt valtamenien kasvien tuotteena. Auringon valon avulla kasvit muuttavat hiilidioksidista (hiilen palamisttuote) ja vedestä sokereita. Myös kasvien selluloossa on muodostynyt sokeriketjuista. Leivontajauhot ja peruna ovat pääasiassa tärkkelystä, joka on muodostunut sokereista.

Keskustelun aiheita

Luonnollinen ja yliluonnollinen

Luonnollinen

Tätä sanaa käytetään monessa eri merkityksessä. Alla on lueteltu sanan eri merkityksiä ja niihin liittyviä vastakohtia.

Yliluonnollinen

Yliluonnollinen asia on asia, jota pidetään luonnollisia asioita mahtavampana tarkemmin määrittelemättömällä tavalla.

Supernaturalismi eli supranaturalismi tarkoittaa uskoa yliluonnolliseen, yliluonnollista todellisuuskäsitystä. Yliluonnollisen todellisuuskäsityksen vastakohta on luontoon perustuva todellisuuskäsitys (naturalismi).

Luonnollisella taas tarkoitetaan jotain sellaista, mikä esiintyy tai tapahtuu luonnossa, eli toisin sanoen luonnon osaa. Puhuttaessa yliluonnollisesta käytetään viimeistä luonnon määritelmää. Muutenhan joko aurinko tai ihmiset olisivat yliluonnollisia tai vähintäänkin luonnottomia.

Yliluonnollinen on jotain, joka on luonnollisen eli kaikkeuden tai todellisuuden ylä- ja ulkopuolella. Kaikkeuden yläpuolella olemisella tarkoitetaan, että yliluonnolliset asiat ovat kaikkeutta mahtavampia. Käytännössä tämä tarkoittaa niiden voivan rikkoa luonnonlakeja enemmän tai vähemmän mielensä, jollainen yliluonnollisiksi väitetyillä asioilla tapaa olla, mukaan.

Emme ole toistaiseksi kyenneet piirtämään kaikkeudelle selkeitä rajoja, joten emme voi sanoa jonkin olevan tai tulevan sen ulkopuolelta, emmekä tiedä olisiko tällaisia rajoja mahdollista vetää. Luonnonlait ovat ihmisten havaintoja luonnon lainalaisuuksista. Luonto ei noudata lakeja, vaan yksinkertaisesti toimii jollain tavalla. Olennot tai asiat, jotka saisivat luonnon toimimaan poikkeavasti, osoittaisivat vain, ettemme ymmärrä luonnon toimintaa täysin. Tiedämme ymmärryksemme rajallisuuden jo nyt.

Asiat, joiden havaitaan rikkovan tunnettuja luonnonlakeja toimivat meidän näkökulmastamme tuntemattomalla tavalla kunnes niiden toimintaperiaate selviää. Se, ettei jonkin toimintaa tunneta tai ymmärretä, ei kuitenkaan tee siitä yliluonnollista — jotain, joka on luonnon ja todellisuuden yläpuolella. Todellisuudella ei ole rajoja, joiden ylä- tai alapuolella voisi olla.

Yliluonnollisen olemassa oloa ei voida todistaa, koska käsitettä yliluonnollinen ei ole määritelty selkeästi. Vaikka kaikkeuden voisi rajata muusta todellisuudesta samoin kuin maapallon voi mielessään erottaa muusta kaikkeudesta tai edes niin kuin Suomelle voi piirtää rajat kartalla, ei olisi selvää mistä yliluonnollisista asioista puhuvat ihmiset puhuvat.

Keskustelun aiheita

Jopa asutuskeskusten lähettyviltä etsivä voi löytää alueita, jotka kätkevät sisäänsä rikasta ja monimuotoista luontoa. Missä sinun lähiluontokohteesi sijaitsevat? Hahmottuuko niistä verkosto, löydätkö eläinten ja kasvien levittäytymisen kohteelta toiselle mahdollistavat yhteydet?

Hengitä syvään metsänraikasta ilmaa. Kun kaupungin häly vaimenee, kuuluu kuusen oksiston kätköistä helähdyksiä. Kirkasääninen hippiäinen on Suomen pienin lintu, jonka korkeita helähdyksiä vanhemmat ihmiset eivät enää kuulekaan. Löydätkö maahan kellahtaneen lahopuun, johon kaarnakuoriainen on kovertanut käyntikorttinsa? Asuinalueiden liepeillä hakkuilta säästetyneet metsiköt voivat olla oikeita lähiluonnon timantteja: hiilinieluja, ilmanraikastajia, melu- ja pölypuskureita sekä uhanalaisten lajien elinpaikkoja. Kaikenlajista ja -ikäistä, monen muotoista puuta ja pökkelöä - tätä et talousmetsässä näe.

Kuuletko veden solinan? Näetkö rönsyilevien rantapensaston läpi uomassaan puikkelehtivan puron?

Ulkonäkö saattaa pettää: ehkäpä ojapahanen onkin korvaamaton kulkuväylä isolle joukolle eliöitä? Eivät vain vesihyönteiset, nilviäiset ja kalat kulje vesiuomia pitkin, vaan veden mukana kulkeutuu myös lukemattomia siemeniä ja itiöitä uusille elinalueille.

Rantakasvillisuus puhdistaa maalta vesistöihin valuvaa vettä ja sen suojissa liikkuu monenmoista kulkijaa; veikeä saukko on vesiympäristössä elementissään.

Puronvarressa säilynyt lehtipuuvaltainen rantavyöhyke on satakielen ja monen muun siivekkään reviiriä: vesiuoman ilmatilassa mennä suihkivat niin linnut, sudenkorennot kuin lepakotkin. Onpa puronvarsien lehtimetsiköissä liito-oravankin nähty liitelevän.

Kuuletko kaulushaikaran puhaltavan pulloon, pulputtaako viitasammakko? Kurkistapa kosteikolle keväällä, kun kosintamenot ovat kiivaimmillaan!

Ruovikkorantaiselta lammelta löytyy monenlaista kahlaajaa. Pieni, kalatonkin lampare voi yllättää lajirikkaudellaan: lukemattomat selkärangattomat, sudenkorennot ja vesiperhoset houkuttelevat paikalle saalistajia.

Lisääntymispuuhissaan vesiympäristöön sidotut sammakkoeläimet, kuten sammakot, rupikonnat, vesi- ja rupiliskot, ovat kuitenkin hätää kärsimässä. Kosteikkojen kuivattamisvimma on maailmanlaajuinen ilmiö.

Tuoksuuko ketoneilikka, näitkö jo neitoperhon? Luonnonkukkaniityillä kukkii, sirittää ja pörisee - hyönteisten perässä paikalle pyrähtää hernekerttu, myyrien liikkeitä tähystelee taivaalla kaarteleva tuulihaukka.

Ihmisen toimet eivät aina ole köyhdyttäneet luontoa. Ahon laidassa laiduntanut mansikki piti pusikot kurissa, antaen tilaa ja valoa monenlaisten kukkien kukkia.

Nyt viheralueita parturoivat ruohonleikkurit, ja perinnemaisemista, kukkaniityistä ja -kedoista on tullut uhanalaisimpia lähiluontomme aarteita.

Monin paikoin katoavien perinneympäristöjen lajistolle oikealla tavalla hoidetut, vaatimattomankin näköiset täyttömäet ja voimalinjojen aluset ovatkin yhä merkittävämpiä uusioelinympäristöjä.

Uppoaako saapas rahkasammalmättääseen, tuoksuuko suopursu? Punottavatko hillat vielä, vai joko pakkanen puri karpaloista kirpeyden? Entä tunnetko kihokin, ainoan suomalaisen "lihansyöjä"kasvin? Erityyppiset suot sitovat hiiltä, toimivat tulvapuskureina ja ylläpitävät omia kasviyhteisöjään, joita ei muualla kasvakaan. Ojittaminen on tehnyt suurimmasta osasta suotyyppejä uhanalaisia. Suot ovat suomalaisen luonnon erikoisuus, mutta osaammeko itse antaa niille arvon?

Joutomaa? Mitkä kasvit valtaavat paljastuneen maan ensimmäisinä? Entä mitkä eläinlajit seuraavat perässä? Maaperän siemenpankki voi piilotella rikkauksiaan vuosikymmeniä - vasta paljastuneelle maalle itävät kasvit kertovat omaa tarinaansa, raottaen ovea menneeseen.

Jotkut tulokaslajit ovat kulkeutuneet paikalle salamatkustajina ihmisen mukana, toiset on tuotu lääkekasveiksi, koristeeksi tai viljelytarkoituksiin.

Niin sanotulla jättömaalla kasvillisuus kehittyy jatkuvasti: kärsivällinen tarkkailija pääsee todistamaan näytelmää, jossa luonto ottaa omansa takaisin, askel askeleelta.

Kuinka lähelle pääsit, ennen kuin kirkontornilla päivystävät naakat ilmoittivat vierailijasta? Huomaatko jäkälien piirtämän värikartan hautakivellä?

Kaikessa hiljaisuudessa vanhalle kiviaidalle kasvamaan kivunneet kasvit, jäkälät ja sammalet edustavat lähiluontoa, jollaista ei koskemattomasta luonnosta edes löydy.

Hautausmaan rauhassa kasvaneilla jykeväoksaisilla lehtipuilla ja paksurunkoisilla kuusilla viihtyvät niin tupsuhäntäiset oravat, kuin monet harvinaiset käävätkin. Ehkäpä pohjanlepakkokin piilottelee päiväsaikaan vanhan holvikirkon kattorakenteissa.

Mitä Sinä voit tehdä? - toimintavinkkejä

Lähde tutkimusretkelle lähiluontoon ja seuraa luonnon kiertokulkua; luontosuhde syntyy arkiympäristössä.

Helpota taajamaluonnon asuntopulaa: ripusta pönttöjä linnuille, lepakoille ja liito-oraville, rakenna pesäkoppeja siileille.

Elävöitä pihaa tai puutarhaa: säästä lampareet, perusta tontinkulmalle niitty ja suosi luonnonvaraisia, perhosten ravintonaan käyttämiä kukkakasveja ulkomaisten koristekasvien sijaan. Hoida puutarhaa luonnonmukaisin menetelmin.

Käsittele puutarhajäte oikein. Puutarhakarkulaiset ja vieraslajit uhkaavat alkuperäisluontoamme.

Seuraa, osallistu ja vaikuta. Pidä silmällä asuinympäristösi maankäyttösuunnitelmia, etenkin kaavoitusta. Keskustele naapureiden kanssa uusista suunnitelmista, ota yhteys virkamiehiin ja päättäjiin, laadi yleisönosastokirjoituksia ja muistutuksia.

Osallistu Suomen luonnonsuojeluliiton toimintaan. Joukossa on voimaa!

Suomen luonnonsuojeluliitto esittää

Alueiden suunnittelussa on oltava lähtökohtana lähiluonnon säilyttäminen. Kaavoitus on tehtävä vuorovaikutteisesti yhdessä asukkaiden, järjestöjen ja luontoasiantuntijoiden kanssa.

Lähiluonnon hoitoperiaatteena tulee olla hallittu hoitamattomuus. Monimuotoisuutta lisäävät useat kasvillisuuskerrokset, eri-ikäinen puusto, tiheiköt, lahopuu sekä kosteikot ja niityt. Liian tehokkaat hoitotoimet vähentävät luonnon monimuotoisuutta.

Luonnontaloudellisten yhteyksien toimivuuden varmistamiseksi kaavoituksessa on huomioitava suurempia luontokokonaisuuksia.

Tietopohjaa taajama-alueiden luontotyypeistä ja lajistosta on parannettava.

Lähiluonnon merkitys ympäristökasvatuksessa on merkittävä. Tarvitaan viitoitettuja luontopolkuja koulujen ja päiväkotien läheisyyteen.

Keskustelun aiheita

Taidetta luonnosta

Keskustelun aiheita

Maailmanperintö

Suomen maailmanperintökohteet

Keskustelun aiheita

Ruoka tulee luonnosta

Ravintoketju

Ravintoketju on ketju, jonka lenkit ovat eliölajeja. Ravintoketju kertoo, mikä laji käyttää ravinnokseen mitäkin lajia. Ketjun ensimmäinen lenkki on toisen lenkin ravintoa, toinen lenkki on kolmannen lenkin ravintoa ja niin edelleen. Eri ravintoketjuissa on eri määrä lajeja.

Ravintoketjun ensimmäinen lenkki on tuottaja, eli kasvi, kuten heinäratamo tai tähkätädyke.

Ketjun toinen lenkki on kasveja syövä eläin, kuten täpläverkkoperhosen toukka, joka syö heinäratamon lehtiä.

Kolmas lenkki ketjussa voi olla petoeläin tai loinen, kuten, joka käyttää toukkaa ravintonaan.

Laji, joka käyttää toukkaa ravintonaan ja on siksi tämän ketjun neljäs lenkki.

Viides lenkki voisi olla hyönteissyöjälintu ja kuudes lenkki voisi olla kissa, joka pyydystää linnun.

Kaikkien ravintoketjujen viimeinen lenkki on hajottaja, joita ovat esimerkiksi sienet ja erilaiset bakteerit.

Luonnon järjestelmässä on monta ravintoketjua ja yksi laji kuuluu yleensä moneen ravintoketjuun. Näin muodostuu monimutkainen ravintoverkko.

Ihmisen ravintoketju

Terveellinen ravinto

Keskustelun aiheita

Eläinten oikeudet

Eläinten oikeuksien puolustaja

Kohdellaanko eläimiä oikeudenmukaisesti

Eläinten hyväksikäytöstä elantonsa saavat ihmiset sanovat huolehtivansa eläinten hyvinvoinnista. Mutta onko kanan sulkeminen häkkiin, jossa se ei kykene edes levittämään siipiään, eläinten hyvinvoinnista huolehtimista? Tai miljoonien kettujen ja minkkien pitäminen luonnottomissa oloissa turkistarhoilla?

Totuus on toisenlainen. Taloudelliset voitot ovat eläinten hyvinvointia tärkeämpiä. Siksi yhä useammat ihmiset ovat sitä mieltä, että eläinten asiaa tulee puolustaa.

Suurempien tilojen vaatiminen tuotantoeläimille tai virikkeiden vaatiminen koe-eläimille ei kuitenkaan kaikkien mielestä ole tarpeeksi. Eläinsuojelun lisäksi vaaditaan eläinten oikeuksia. Mistä eläinten oikeuksissa on kyse?

Yhteiskuntamme perustuu hyvin pitkälle eläinten hyväksikäyttöön, ja eläinten arvo määrittyy vain niiden tuottavuuden ja niistä saatavan taloudellisen hyödyn perusteella. Onko tämä oikein?

Tiedämme, että eläimet ovat tietoisia ja tuntevia olentoja. Eläimet tuntevat mielihyvää ja tuskaa, ne oppivat, muistavat, kiintyvät ja vihaavat. Eläimet ovat oman elämänsä kokijoita, aivan kuin me ihmiset. Jos meillä ei ole oikeutta riistää toista ihmistä, niin kuinka se voisi olla oikein eläinten kohdalla?

Eläinten oikeudet pyritään kiistämään mm. vetoamalla eläinten vähäisempään älykkyyteen. On totta, että eläimet eivät pysty kaikkeen samaan kuin ihmiset. Niiden kieli ei ole yhtä kehittynyt kuin ihmisen, eivätkä ne esimerkiksi osaa rakentaa taloja.

Mutta eiväthän monet ihmisetkään, kuten vauvat ja vaikeasti kehitysvammaiset, pysty näihin asioihin. Heillä kuitenkin katsotaan olevan oikeuksia. Jokainen ihminen on kokeva ja tietoinen olento, jonka hyvinvoinnilla on merkitystä hänelle itselleen, riippumatta hänen hyödyllisyydestään muille.

Niin mielihyvä kuin kärsimyskin vaikuttavat yksilön hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Ihmisten välisten yhtäläisyyksien, ei eroavaisuuksien, katsotaan siis olevan merkittävin tekijä. Kaikki edellä mainittu on totta myös eläinten kohdalla. Eikö eläimilläkin siis tulisi olla oikeuksia?

Eläimet ovat itsessään arvokkaita olentoja, aivan kuin ihmisetkin. Eläinten oikeuksissa ei kuitenkaan ole kysymys ihmisoikeuksien vaatimisesta eläimille. Sen sijaan eläimille halutaan taata oikeus elää ilman, että niitä riistetään ja sorretaan. Eläimet omistavat itse itsensä, kuten me ihmisetkin omistamme itsemme.

Ei ole oikein riistää eläimiltä tätä perusoikeutta, tehtiin se sitten makumieltymysten tai muodin takia. Elävälle olennolle ei mikään ole niin tärkeää kuin oma elämä ja sen jatkuminen. Meillä ei ole oikeutta viedä elämää eläimiltä, kuten ei ihmisiltäkään. Ei ole oikein riistää ketulta sen elämää turkin takia tai sialta lihan tähden vain siksi, että pidämme näistä tuotteista tai olemme tottuneet niihin.

Kaikki eläimet, ihminen mukaan lukien, syntyvät tasavertaisin oikeuksin elämään ja olemassaoloon, ja niillä on yhtäläinen oikeus elämää kunnioittavaan kohteluun. Ihmisellä ei ole oikeutta tuhota tai hyväksikäyttää muita eläinlajeja.

Eläinten hyväksikäytön hyväksyminen vain, jotta voisimme itse hyötyä siitä, on lajisortoa aivan yhtä tuomittavaa kuin ihonväriin tai sukupuoleen perustuva ihmisten välinen sorto.

Tehomaatalous

Mainosten kautta meille välitetään kuvaa maataloudesta - lehmiä käyskentelemässä rauhallisina aamu-usvaisilla niityillä ja muutamia kanoja kotkottamassa ja kuopimassa maatalon pihamaata.

Tällaiset mielikuvat ovat kaukana todellisuudesta. Nykyaikana maatalouden eläinten arvo määräytyy vain tuottavuuden ja taloudellisen hyödyn perusteella. Tilojen koko on kasvanut, ja pienet tilat ovat kuolemassa.

Sen lisäksi, että eläimiä pidetään normaalisti sisätiloissa ympäri vuoden, niiden liikkumista rajoitetaan pitämällä eläimiä pienissä häkeissä tai kaulastaan kytkettyinä. Eläimet myös teurastetaan yhä nuorempina.

Suuri osa lypsylehmistä on kytketty parsiin, jotta ne eivät kuluttaisi energiaa liikkumiseen ja näin lisäisi rehukustannuksia. Parsinavetoissa lehmien liikkumismahdollisuudet rajoittuvat makuulle laskeutumiseen ja jaloille nousemiseen. Jotta maidontuotantoon käytetty lehmä voitaisiin pitää tuottavana, sen on vasikoitava noin puolentoista vuoden välein.

Vasikat erotetaan emoistaan vain muutaman päivän ikäisenä, minkä jälkeen ne päätyvät joko lihateollisuuden käyttöön, tai niistä tulee uusia lypsylehmiä.

Tehomaataloudessa jalostuksesta aiheutuneet sairaudet ja korkeat tuotantovaatimukset päättävät lypsylehmien elämän noin 5 vuoden iässä, vaikka niiden luonnollinen elinikä on noin 20 vuotta.

Suomessa teurastetaan nykyään yli 40 miljoonaa broileria vuodessa. Broilerit kasvatetaan suurissa halleissa, joissa on samalla kertaa keskimäärin 20 000 broileria. Neliömetriä kohden on tavallisesti 20-22 lintua.

Broilerit on jalostettu kasvamaan mahdollisimman nopeasti. Myös ruokinta ja valaistus on suunniteltu nopeaa kasvua silmälläpitäen. Nopea kasvu kuitenkin aiheuttaa linnuille vakavia jalka- ja sydänsairauksia. Kuolleita lintuja löytyykin kasvattamoista päivittäin.

Teurastamolla broilerit ja muut linnut ripustetaan jaloistaan roikkumaan kuljetushihnalle, joka kuljettaa ne tainnutusaltaan ylle. Lintujen päiden on tarkoitus osua veteen, jossa kulkee sähkövirta. Ne kuitenkin usein räpiköivät vastaan peloissaan, ja ovat vielä tajuissaan joutuessaan kaulavaltimon viiltoon.

Turkistarhaus

Suomi on maailman suurin ketunnahkojen ja merkittävä minkinnahkojen tuottaja. Maamme turkistarhoilla kasvatetaan noin viisi miljoonaa kettua, naalia, minkkiä, hilleriä ja supikoiraa joka vuosi.

Turkistarhoilla näitä älykkäitä ja liikkuvaisia eläimiä pidetään pienissä verkkopohjaisissa häkeissä, joissa niillä ei ole mahdollisuutta käyttäytyä lajilleen ominaisesti.

Kettuhäkeissä on tilaa vain puolisen neliömetriä eläintä kohden; minkkihäkin pinta-ala on vain 0,2 neliömetriä. Villien sukulaistensa tapaan myös turkiseläimillä on luontaisia tarpeita ja vaistoja, mm. saalistus, pariutuminen ja poikasten hoito.

Ahtaista ja virikkeettömistä oloista johtuen tarhaeläimillä esiintyy tavallisesti käyttäytymishäiriöitä.

Esimerkiksi minkit saattavat toistaa häkeissään samaa liikerataa hyppimällä häkin seiniä vasten.

Hermostuneet emot saattavat jopa tappaa ja syödä poikasensa. Eläimet tapetaan heti, kun niiden talviturkki on parhaimmillaan.

Ketut tapetaan useimmiten sähköiskulla peräaukkoon, kun taas minkit kaasutetaan hiilidioksidilla.

Eläinkokeet

Eläinkokeissa kärsii joka vuosi satoja miljoonia koe-eläimiä ympäri maailmaa. Melkein jokainen käyttämämme tuote on jossain tuotekehityksen vaiheessa testattu eläinkokein. Esimerkiksi kodin kemikaalien, kosmetiikkatuotteiden ja lääkkeiden testaamiseen käytetään eläinkokeita.

Eläinkokeiden tekijät perustelevat tekojaan vertauksella, jossa valintana olisi oman lapsen tai rotan elämä. Näin pyritään luomaan kuva siitä, että jos eläinkokeita rajoitettaisiin tai arvosteltaisiin, olisi ihmisten terveys vaarassa. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen.

Eläinkokeita tehdään myös sen vuoksi, että eri lääkeyhtiöt eivät kilpailun takia voi vaihtaa tutkimustuloksia keskenään.

Eläinkokeet antavat usein harhaanjohtavia tuloksia, koska ihmiset ja eläimet eroavat toisistaan sekä aineenvaihdunnallisilta että fysiologisilta ominaisuuksiltaan. Eri lajit myös reagoivat eri tavalla erilaisiin yhdisteisiin ja kemikaaleihin. Eläinkokeista saatujen tulosten soveltaminen ihmiseen on epäluotettavaa ja pahimmassa tapauksessa vaarallista.

Eläinkokeille on olemassa vaihtoehtoisia tutkimusmenetelmiä, ja uusia kehitetään koko ajan. Rahoitusta kuitenkin ohjataan yhä edelleen pääasiassa eläinkokeisiin. Myös tutkijoiden tottumus vanhoihin menetelmiin hidastaa muiden menetelmien yleistymistä.

Mitä on tehtävissä?

Viime kädessä vastuu on tavallisella kuluttajalla. Eläinten suurimittainen hyväksikäyttö on mahdollista vain, koska sille on kysyntää ja rahoittajia. Sinulla on valta vaikuttaa eläinten asemaan yhteiskunnassamme yksinkertaisesti muuttamalla kulutustottumuksiasi. Sinulla on valinnan mahdollisuus ja samalla vastuu valinnoistasi.

Eläinten puolesta voi toimia lukuisilla eri tavoilla. Helpointa on aloittaa itsestään ja omista ruokailutottumuksistaan. Voit pelastaa elinaikanasi satoja eläimiä vain välttämällä lihaa, kalaa, kananmunia ja maitotuotteita ruokavaliossasi. Korvaamalla eläinkunnan tuotteet kasviksilla et auta pelkästään eläimiä vaan myös itseäsi ja ympäristöämme.

Voit myös olla ostamatta eläimillä testattuja tuotteita, kuten kodin kemikaaleja. Listan yrityksistä, jotka eivät käytä eläinkokeita, saat Animalialta.

Älä tue kiertäviä eläinnäyttelyitä, eläimiä käyttäviä sirkuksia, eläintarhoja tai muita "viihteen" muotoja, joissa eläimet joutuvat kärsimään.

Tule mukaan eläinoikeustoimintaan. Ota osaa mielenosoituksiin, kampanjoihin, boikotteihin tai organisoi niitä itse!

Keskustelun aiheita

Miksi eläimille ei saa aiheuttaa kärsimyksiä?
Miten kotieläinten kuten lehmien, sikojen ja kanojen elinoloja voitaisiin parantaa?
Tarvitaanko turkistarhoja?
Miten voit vaikuttaa turkistarhauksen vähentämiseen?
Miten saat selville, onko käyttämäsi tuotteen testaukseen käytetty eläimiä?
Miten eläinkokeita voitaisiin vähentää?
Kannattaako ostaa vapaiden kanojen munia?
Onko sinulla kotona lemmikkieläimiä?
Miten hoidat lemmikkieläimiäsi?
Saavatko ne tarpeeksi liikuntaa ja virikkeitä?

Alkulause

Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon

Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?

Ratkaise itse

Uudet aineistot

Ystävyys

Kuka on ystävä?

Mitä ystävyyteen kuuluu?

Erilaisia ystävyysuhteita

Ystävyyden elämänkaari

Ystävyys vaarassa

Ystävä vai tuttava?

Ystävä ja omat heikkoudet

Ystävyyssuhde vaatii jonkinlaisen yhdistävän tekijän

Kiire ja ystävyys

Testiviestiystävät

Ystävyys töissä

Hyödyn vuoksi

Puhu ja kuuntele

Ristiriitojen välttely

Ovatko arkunjantajat välttämättömiä?

Ystävyys vaikuttaa terveyteen

Kevyt ystävyys

Anteeksi pyytäminen

Anteeksiantaminen antaa voimaa

Anteeksi ensin itselle

Emootiot kuoriutuvat kerroksittain

Sisäinen sovitus

Rakkaus

Rakkaus ja kiintymys

Rakastumisen ehdot

Romattinen rakkaus

Rakkauden kestävyys.

Ystävällisyys

Miksi kannattaa olla kiltti

Antaessaan saa

Kiltteys voi olla vaativaa

Vaikuttimena hyvä mieli

Ystävälliset teot kiertämään

Hyvä ei maksa mitään

Pieni on kaunista

Ystävänpäivä 14.2.

Ystävänpäivän alkuperä

Valentinuksen tarinat

Ystävänpäivän tulo kalenteriin

Keskustelun aiheita

Erilaisuus

Elämän muotojen erilaisuus

Ihmisten erilaisuus

Lasten erilaisuus

Lapsia yhdistäviä seikkoja

Erimielisyydet

Keskustelun aiheita

Suvaitsevuus

Suvaitsevaisuuden periaatteiden julistus

Suvaitsevaisuuden merkitys

Suvaitsevaisuus on

Keskustelun aiheita

Suvaitsevaisuus ei ole

Keskustelun aiheita

Suvaitsevaisuus on velvoite

Keskustelun aiheita

Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti

Keskustelun aiheita

Kasvatus

Kasvatus on tehokkain suvaitsemattomuuden ehkäisykeino.

Keskustelun aiheita

Suvaitsevaisuutten kasvatusta tulisi pitää ehdottoman tärkeänä velvollisuutena

Keskustelun aiheita

Suvaitsevaisuus ei ole hyve

Keskustelun aiheita

Vähhemmistöjä, esimerkiksi vammaiset

Vammaiset

Vammaisten oikeuksien julistus

Kuntoutus

Viestintä

Kuulolaitteet ja viittomakieli

Puhevammaiset

Näkövammaiset

Koulutus