Peruskoulun elämänkatsomustieto 3
et3

Tätä on viimeksi päivitetty 2.9.2014
Kaikki etkirjat löydät tästä

Sisällysluetteloon pääset napauttamalla tästä:

Opetussuunnitelmat

Ateistien ehdotuksen uudeksi opetussuunnitelmaksi
löydät tästä

Opetushallituksen ohjeen uudeksi opetussuunnitelmaksi

löydät tästä 

Pikku Vladimirin aine luonnon kiertokulusta:
    – Jos ei ole rahaa ruokaan, on pakko varastaa. Sitten joutuu vankilaan ja siellä saa ruokaa.
            Suomen parhaat vitsit 2006

Kaksi koulupoikaa kuntosalilla:
    -Me ei haluta olla kunnollisia vaan samanlaisia kuin kaikki muutkin.

Sisällysluettelo

Alkulause

Tämä aineisto on tuotettu elämänkatsomustiedon opettamiseen ja opiskeluun. Elämänkatsomustietoa opetetaan vain uskontokuntiin kuulumattomille.

Oppikirjaa ei ole tarkoitettu päähän päntättäväksi vaan ymmärrettäväksi ja herätteiden antajaksi. Tästä syystä yksityiskohtia ei tule yrittää painaa mieleen, vaan pääasia on, että asenteet kehittyvät Yhdistyneiden Kansakuntien Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen hengessä.

Tutkimusten mukaan ala-asteen oppilaat kuuntelevat mielellään opettajan kertomuksia. Tästä syystä oppikirjaan on otettu suhteellisen runsaasti vanhoja suomalaisia kertomuksia. Opettaja voi helposti löytää myös muita lapsia kiinnostavia satuja ja kertomuksia, jotka havainnollistavat asioita.

Monet tehtävistä on tarkoitettu opettajan johdolla ja pienissä ryhmissä suoritettavaksi. Koska opetusryhmät ovat pieniä suuressa osassa maata, tähän pitäisi olla hyviä mahdollisuuksia. Toisaalta eri luokka-asteiden yhdistäminen vaikeuttaa opettajan työtä.

Oppilaille voidaan antaa läksyksi lukea lyhyitä osia kirjasta, mutta heille on selitettävä, että tarkoitus ei ole lukea läksyä ulkoa tai osata kaikkia sen yksityiskohtia.

Oppilaskeskeisiä menetelmiä on pyrittävä käyttämään mahdollisuuksien mukaan. Oppilaan moraalinen kasvu voi tapahtua vain oppilaan omaa vauhtia, ja oppilaiden itsenäinen työskentely on omiaan edistämään tätä kasvua.

Aineisto on suunniteltu noin peruskoulun kolmannen luokan tasolle.

Helsingissä 1.1.2011
Erkki Hartikainen

Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon

Syyskuun 2008 aikana evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomien suomalaisten määrä ylitti miljoonan. Heistä 120000 on käyttänyt eroakirkosta.fi -palvelua.

Suurin osa miljoonasta, noin 830000 henkilöä, ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 60000, helluntailiikkeeseen yli 50000 ihmistä ja muihin vähemmistöuskontoihin yhteensä noin 70000.

Uskontokuntiin kuulumattomien osuus on noussut erityisesti vuonna 2003 säädetyn uskonnonvapauslain jälkeen. Valtaosa kirkosta eroavista ei liity mihinkään uskontokuntaan.

Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?

Ratkaise itse

Kun alat puhua, aloitatko ”Minun katsomukseni on…

vai

Minun käsitykseni on…

Uudet aineistot

Erilaisuus

Elämän muotojen erilaisuus

Ihmisen olisi mahdotonta asua ja elää maapallolla, ellei olisi olemassa eläimiä ja kasveja. Ihminen tarvitsee näitä esimerkiksi ravinnokseen. Myös monet eläimet käyttävät ravinnokseen kasveja. Erilaiset elämänmuodot hyödyttävät toisiaan.

Kirahvilla ei ole pitkä kaula siitä syystä, että se olisi hassun näköinen, vaan siksi, että se on erikoistunut syömään korkealla puissa olevia lehtiä. Seepra taas syö maassa olevaa ruohoa eikä tarvitse pitkää kaulaa.

Ihmisten erilaisuus

Useimmat suomalaiset ovat vaaleaihoisia. Monet kuumien maiden asukkaat Afrikassa ja Intiassa ovat erittäin tummaihoisia. Afrikassa tumma ihonväri on erittäin hyödyllinen jotta kuuma auringonpaiste ja siihen sisältyvä säteily eivät polttaisi nahkaa.

Suomessa vaaleaihoisuudesta on etua, sillä ihon ruskettuminen kesällä parantaa D-vitamiinin tuotantoa. Tämä taas lisää yleiskuntoa ja parantaa sairauksien vastustuskykyä.

Jotkut suomalaiset ovat lyhytjalkaisia ja tukevia, jotkut pitkäjalkaisia ja hoikkia.

Lyhytjalkainen ja tukeva ruumiinrakenne on erittäin hyödyllinen kylmässä ilmastossa, jossa laihaa ja pitkäraajaista uhkaa helpommin paleltuminen.

Tukevarakenteisilla eskimoilla on esim. etua ruumiinrakenteestaan Grönlannin ankarissa olosuhteissa.

Erilaisia ihmisiä on siis olemassa siitä syystä, että erilaisia ominaisuuksia tarvitaan erilaisissa olosuhteissa.

Jotkut ominaisuudet saattavat näyttää maapallolla tällä hetkellä vallitsevissa olosuhteissa pelkästään haitallisilta. Tämä saattaa johtua tekniikan kehityksestä, joka on muuttanut alkuperäisiä luonnonoloja.

Tulevaisuudessa olosuhteet saattavat kuitenkin muuttua siten, että nykyään haitallisista ominaisuuksista on hyötyä.

Lasten erilaisuus

Jotkut lapset saattavat olla pienikasvuisia, jotkut pitkiä. Jotkut saattavat menestyä hyvin koulunkäynnissä, jotkut joissakin muissa harrastuksissa. Lasten väliset erot saattavat olla perintötekijöistä johtuvia kuten erot ulkomuodossa. Erot saattavat johtua myös erilaisesta ympäristöstä.

Ennen vanhaan köyhän lapsen asema oli Suomessa huono. Jopa ruuasta oli pulaa ja niinpä nuoret ihmiset ovat nyt keskimäärin pitempiä kuin vanhat.

Vieläkin varakkailla ihmisillä on paremmat mahdollisuudet tukea lapsia esimerkiksi koulunkäynnissä kuin köyhillä.

Tätä seikkaa lievittävät valtion myöntämät lainat ja avustukset.

Lapset niin kuin aikuisetkin saattavat olla kiinnostuneita erilaisista asioista. Tällainen erilaisuus on hyödyllistä, sillä kaikkiin erilaisiin tehtäviin tarvitaan niistä kiinnostuneita ihmisiä.

Lapsia yhdistäviä seikkoja

Vaikka jotkut lapset ovat tummaihoisia, jotkut vaaleaihoisia, jotkut lyhyitä, jotkut pitkiä, he saattavat olla kiinnostuneita samoista asioista. Aivan erinäköiset lapset voivat menestyä koulussa yhtä hyvin. Aivan eri tavoin koulussa menestyvät lapset saattavat puolestaan olla hyviä jossakin yhteisessä harrastuksessa.

Kaikki lapset haluavat olla onnellisempia. He haluavat vähentää erilaisia kärsimyksiä ja sotia, koska niistä joutuvat vakavasti kärsimään myös lapset.

Kun eri maiden ja eri rotujen lapsia yhdistää inhimillisyys, he toivovat että kaikkien välillä vallitsisi ystävyys. Ystävä toivoo toiselle hyvää ja siksi esim. köyhien maiden lasten nälkä olisi voilava poistaa.

Erimielisyydet

Sekä aikuisten että lasten väliltä, esiintyy riitoja. Erilaiset mielipiteet johtuvat usein siitä, että esimerkiksi kotona on opittu erilaisia asioita. Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä esimerkiksi yhteiskunnallisista kysymyksistä. Erilaisissa mielipiteissä ei ole mitään pahaa.

Riiteleminen ja suuttuminen eivät ole hyviä keinoja erimielisyyksien selvittämiseksi. Suuttunut ihminen voi tehdä hölmöjä tekoja, ja näin suuttumisesta voi olla pelkkää vahinkoa. Paljon parempi menetelmä on yrittää selvittää erimielisyyksiä keskustelemalla.

Ajatelkaamme vaikka seuraavaa erimerkkiä:

Vanhemmat ja lapset ovat eri mieltä siitä kuinka lasten tulisi käyttäytyä. Tällainen erimielisyys tulisi pyrkiä ratkaisemaan yhteistuumin.

On myös sellaisia erimielisyyksiä, joita ei ole tarpeen ryhtyä ratkomaan, vaan parempi on, että kukin pitää oman mielipiteensä.

Keskustelun aiheita

  • Eräillä lapsilla on vammoja. Esimerkiksi lapsi voi olla kuulovammainen tai näkövammainen. Selvitetään yhdessä opettajan kanssa syitä vammaisuuteen ja keskustellaan siitä, miten tällä tavalla erilaisiin lapsiin tulisi suhtautua.
  • Minkälaiset erimielisyydet haittaavat lasten elämää?
  • Minkälaisista erimielisyyksistä ei ole kovin suurta haittaa?
  • Keksikää jokin tilannekuva, jossa vallitsee erimielisyyttä ja etsikää siihen ratkaisuja.

Suvaitsevuus

Suvaitsevaisuuden periaatteiden julistus

(Unescon yleiskokouksen julistus 16.11.1995)
Artikla 1

Suvaitsevaisuuden merkitys

Suvaitsevaisuus on

meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. Sitä edistävät tietämys, avoimuus, viestintä, ajatuksenvapaus, omatunto ja luottamus. Suvaitsevaisuus on sopusointuista erilaisuutta. Se ei ole pelkästään moraalinen velvollisuus, se on myös poliittinen ja juridinen vaatimus. Suvaitsevaisuus, hyve joka tekee rauhan mahdolliseksi, auttaa korvaamaan sotakulttuurin rauhankulttuurilla.

Keskustelun aiheita

  • Millä tavalla tietämys lisää suvaitsevaisuutta?
  • Pitäisikö Suomessa lisätä avoimuutta? Missä asioissa?
  • Miten ajatuksenvapautta rajoitetaan?
  • Miten ajatuksenvapautta voitaisiin edistää?
  • Millä tavalla suvaitsevaisuus edistää rauhaa?

Suvaitsevaisuus ei ole

myöntyväisyyttä, alentuvaisuutta eikä suopeutta. Suvaitsevaisuus on ennen kaikkea sitä, että tunnustetaan toisten yleismaailmalliset ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Missään tapauksessa sen nojalla ei voida puolustaa näihin perusarvoihin kohdistuvia loukkauksia. Suvaitsevaisuutta tulee osoittaa yksilöiden, ryhmien ja valtioiden.

Keskustelun aiheita

  1. Pitääkö ateistien myöntyä pakollisiin hartauden harjoituksiin suvaitsvaisuuden nimissä?
  2. Millä tavalla uskonnot loukkaavat ihmisoikeuksia eri puolilla maailmaa?
  3. Millä tavalla uskonnot rajoittavat perusvapauksia?

Suvaitsevaisuus on velvoite

,joka tukee ihmisoikeuksia, moniarvoisuutta (myös kulttuurien moninaisuutta), demokratiaa ja laillisuutta. Se merkitsee ahdasmielisyyden ja itsevaltaisuuden torjumista ja vahvistaa kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa esitetyt normit.

Keskustelun aiheita

  • Miten ahdasmielisyyttä voitaisiin torjua?
  • Paavi on itsevaltias. Miten tämä asia voitaisiin korjata?
  • Miten ihmisoikeuksia voitaisiin edistää Saudi-Arabiassa, Iranissa ja Pakistanissa?

Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti

suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä.

Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan.

Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat.

Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille.

Keskustelun aiheita

  1. Miten ateisteja yritetään saada luopumaan omasta vakaumuksestaan?
  2. Ketkä Suomessa tyrkyttävät väkisin näkemyksiään toisille?
  3. Ottakaa selvää, miten suhtaudutte itsestänne hieman poikkeaviin ihmisiin.

Kasvatus

Kasvatus on tehokkain suvaitsemattomuuden ehkäisykeino.

Suvaitsevaisuuskasvatuksen ensi askel on se, että ihmisille opetetaan, mitkä heidän yhteiset oikeutensa ja vapautensa ovat, jotta niitä voidaan kunnioittaa, ja vahvistetaan halua suojella toisten oikeuksia ja vapauksia.

Keskustelun aiheita

  • Kerrotaanko kouluissa, mitkä uskonnottomien oikeudet koulussa ovat?
  • Miten uskonnottomien oikeuksia kouluissa voitaisiin parantaa?
  • Miksi elämänkatsomustiedossa pitäisi opettaa tavattoman paljon suvaitsevaisuutta mutta oman uskonnon opetuksessa vähän tai ei ollenkaan?

Suvaitsevaisuutten kasvatusta tulisi pitää ehdottoman tärkeänä velvollisuutena

;siksi on tarpeen edistää järjestelmällisiä ja järkiperäisiä opetusmenetelmiä, jotka puuttuvat suvaitsemattomuuden kulttuurisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin, poliittisiin ja uskonnollisiin lähteisiin - väkivallan ja eristämisen merkittäviin juuriin. Koulutuspolitiikan ja -ohjelmien pitäisi olla omiaan kehittämään ymmärtämystä, yhteisvastuuta ja suvaitsevaisuutta yksilöiden välillä samoin kuin kansallisten, sosiaalisten, sivistyksellisten, uskonnollisten ja kielellisten ryhmien ja kansakuntien kesken.

Keskustelun aiheita

  • Pitääkö suvaitsemattomuutta suvaita?
  • Alempana on kerrottu suvaitsevaisuuden historiasta Suomessa. Miten suvaitsevaisuus on kehittynyt Euroopassa?
  • Missä maissa suvaitsemattomuus on pahinta?

Suvaitsevaisuus ei ole hyve

Vaikka suvaitsevuutta ylistetään kansainvälisissä julistuksissa, suvaitsevuus ei ole hyve. Mitä tahansa ei pidä suvaita. Esimerkiksi eräissä islamin maissa tapahtuvaa islamista luopuneiden, avionrikkojien ja Muhammedia pilkanneiden surmaamista ei pidä suvaita. Islamilaisen oikeuden mukaisia varkaiden raajojen katsomisia ei pidä suvaita.

Koulussa esimerkiksi kiusaamista ja tappelemista ei pidä suvaita.

Keskustelun aiheita

  • Poistakaa opettaja luokasta ja keskustelkaa siitä, keitä on koulussanne kiusattu ja keitä ei ole.
  • Pohtikaa, miten kiusaamista voitaisiin välttää (opettajat eivät voi asialle mitään, koska heillä on enemmän kuin tarpeeksi muuta työtä).
  • Keksikää menetelmä, jolla koulukiusaaminen voidaan lopettaa.

Vähhemmistöjä, esimerkiksi vammaiset

Vammaiset

Vammaisten olot ovat sadan vuoden aikana parantuneet valtavasti. Aikaisemmin "vaivaisten" hoito oli pelkän yhteiskunnan ylempien luokkien hyväntekeväisyyden varassa. Vammaiset nähtiin tällaisen avun passiivisiksi kohteiksi.

Tärkeimpiä vammaishuollon kehityksessä ovat olleet kansaneläke- ja työeläkejärjestelmien luominen sekä invalidihuoltolain synty ja kehitys.

Vammaisten oikeuksien julistus

YK:n yleiskokouksen hyväksymässä Vammaisten oikeuksien julistuksessa todetaan mm. näin:

"Sana 'vammainen' tarkoittaa jokaista henkilöä, joka fyysisten tai henkisten ominaisuuksiensa synnynnäisen tai muun puutteellisuuden vuoksi on täysin tai osittain kykenemätön tyydyttämään normaaliin yksilölliseen ja/tai sosiaaliseen elämään liittyviä tarpeitaan."

Koska nykyaikaisen vammaishoidon periaatteisiin kuuluu se, että mahdollisuuksien mukaan vammaisille pyritään luomaan mahdollisuudet myös käyttää muillekin kansalaisille suotuja oikeuksia ja palveluksia, on vammaisten omatoimisuuden ja itsenäisyyden kasvattamisella tärkeä asemansa. Tätä korostaa myös YK:n julistus. Samoin se tähdentää, että vammaisia on suojeltava kaikkea hyväksikäyttöä, kaikkia syrjiviä, loukkaavia tai alentavaa säännöksiä tai kohtelua vastaan.

Kuntoutus

Kuntoutus voidaan jakaa neljään osa-alueeseen:

  1. Lääkinnällisen kuntoutuksen tavoitteena on saada vamman vaikeusaste mahdollisimman pieneksi. Lääkinnällistä kuntoutusta ovat mm. fysioterapia, toimintaterapia ja puheterapia.
  2. Sosiaalisen kuntoutuksen päämääränä on vammaisen ja hänen perheensä sopeuttaminen yhteiskuntaan. Pyrkimyksenä on saada vammaisesta mahdollisimman itsenäinen.
  3. Kasvatuksellisen kuntoutuksen tavoitteena on antaa vammaiselle mahdollisimman suuri tieto- ja taitomäärä. Tärkeänä osana on alle kouluikäisten kouluvalmiuden lisääminen.
  4. Ammatillisen kuntoutuksen tehtävänä on tukea sopivan työn saamista ja säilyttämistä eri toimenpitein, mm. ammatillisen koulutuksen avulla.

Kaikkein tärkeintä kuitenkin muistaa, ettei kuntoutus koskaan saa muodostua itsetarkoitukseksi - vammaiset eivät ole koekaniineja.

Viestintä

Ihmisen perusominaisuuksiin kuuluu tarve olla viestiyhteydessä ympäristönsä kanssa. Hän lähettää ja vastaanottaa sanomia eri tavoin: puhuu, kuuntelee, lukee, kirjoittaa. Osalle vammaisista viestintä tuottaa vaikeuksia. Tällaisia ovat mm. kuulovammaiset, näkövammaiset, puhevammaiset ja kehitysvammaiset.

Kuulolaitteet ja viittomakieli

Huonokuuloiset käyttävät viestinnässä apuna kuulolaitetta ja huulilukua. Tämä edellyttää ympäristön hyvää valaistusta ja melun vaimentamista. Syntymästään asti kuuroilla on oma äidinkielensä: viittomakieli. Viittomakieli on elävä ja itsenäinen kieli. Sillä on omat kieliopilliset ja lauserakenteelliset sääntönsä. Se muodostuu erilaisista käsimerkeistä eli viittomista, ilmeistä, eleistä, pantomiimista, sormiaakkosista ja puheesta.

Puhevammaiset

Toisille vammaisille puhuminen tuottaa vaikeuksia. Syynä vähän saattaa olla kuulovamma, CP-vamma, änkytys tai jokin muukin seikka. Puhevammaista on maltettava kärsivällisesti kuunnella loppuun asti, sillä lähes kaikkien puhevammaisten puhe on ymmärrettävää, jos vain kuuntelijalla on halua yrittää ymmärtää.

Näkövammaiset

Koska valtaosa nykyisestä tiedonvälityksestä perustuu näköön, aiheutuu tästä näkövammaisille viestintäongelmia. Heikkonäköisillä on mahdollisuus käyttää apunaan lisävalaistusta, suurennus- ja kiikarilaseja sekä lukutelevisiota, jolla teksti suurennetaan jopa 50-kertaiseksi. Sokeat taas joutuvat turvautumaan pistekirjoitukseen, nauhureihin ja muihin äänentallennusvälineisiin.

Koulutus

Vammaisten koulutustaso on huomattavasti alhaisempi kuin muiden kansalaisten. Myös sellaiset tekijät kuin vanhempien varakkuus, koulutustaso ja asuinpaikka vaikuttavat vammaisten kohdalla keskimääräistä voimakkaammin koulutustasoa alentavasti.

Vaikka vammaiset itse toivovat, että mahdollisuuksien mukaan vammaiset tulisi sijoittaa ns. normaalikouluihin, vain noin 1/4 kouluista on ilmoittanut voivansa ottaa vaikeammin vammaisia suojiinsa.

Vammaisten ammattikouluissa linjavalikoima on suppea, eivätkä ne sovellu vaikeavammaisille. Lukiossa tai korkeakoulussa jatkaa opiskeluaan vain noin kolmannes vammaisikäluokasta.

Osa kehitysvammaisista jää kokonaan oppioikeuden ulkopuolelle. Vammaiset katsovat, että jos vastuu kehitysvammaisten opetuksesta siirrettäisiin sosiaaliviranomaisilta kouluviranomaisille, saataisiin riittävä määrä opettajia myös vammaisia varten.

Työ

Viime vuosikymmenien työttömyysvuosina vammaisten työllisyystilanne on huonontunut nopeammin kuin muun väestön. Myös eläkejärjestelyissä on epäkohtia, sillä välillä käy niin, että työnteosta seuraa vammaisen eläkemenetyksiä ja toimeentulo vain huononee.

Suojatyön tarkoituksena on antaa vammaisille mahdollisuus työskennellä avoimia työmarkkinoita suojatummassa ympäristössä. Irtisanomisuhka on pieni, eikä työ ole pakkotahtista. Maassamme on nykyään suojatyökeskuksia, ja paikkoja ollaan lisäämässä.

Todella työkyvyttömiä voivat olla vain sairaat tai vaikeasti psyykkisesti vammaiset; fyysisesti vammaisten osalta on kyse melkein aina sopivan työn puutteesta. Tähän asti onkin ihminen sopeutettu työhön, mutta tulevaisuudessa on välttämätöntä sopeuttaa työ ihmiseen.

Vammaisystävällinen suunnittelu

Koska vammaisten kohdalla on näihin päiviin asti ajateltu lähinnä vain laitoksia, erityiskouluja ja ei yhdyskunta- ja rakennussuunnittelu ole riittävästi huomioinut heitä. Vammainen kohtaa päivittäin lukuisia liikunta- ym. esteitä ja joutuu helpommin erilaisiin vaaratilanteisiin kuin muut. Siksi suunnittelulla on tärkeä osa kaikessa rakentamisessa, eivätkä vammaisystävälliset ratkaisut suinkaan aina ole kalliimpia kuin muut ratkaisut.

Vammaisjärjestöjen yhdyskuntaprojekti (VYP) on vuodesta 1977 alkaen kartoittanut liikuntaesteitä sekä kerännyt ja välittänyt suunnittelijoille sekä päätöksentekijöille tietoja vammaiset huomioivasta suunnittelusta ja rakentamisesta. Hyvät suunnitteluratkaisut auttavat ja suojelevat vammaisia sekä vähentävät oppaiden, avustajien, kantanen jne. tarvetta. Samalla näistä ratkaisuista on usein apua vanhuksille ja lapsille.

Keskustelun aiheita

  • Mitä mieltä olette hyväntekeväisyydestä ja armeliaisuudesta vammaisten ongelmien ratkaisukeinoina? Mitä ajattelette vammaisten tuumivan tällaisista keinoista?
  • Minkälaisiin osa-alueisiin vammaisten kuntoutus voidaan jakaa?
  • Luetelkaa joitakin vammaisryhmiä.
  • Tärkeimpiä kehitysvammaryhmiä ovat hermoston kehityshäiriöt, epämuodostumat ja vajaamielisyys. Pohtikaa miten kehitysvamma voi syntyä synnytyksen aikana tai kehitysiässä.
  • Kehitysvammaisille on tuotettu muutamia ns. selkokirjoja. Tiedättekö mikä on selkokirjallisuudelle tunnusomaista
  • Ottakaa selvää mitä tarkoittaa tekstissä mainittu CP-vamma.
  • Mitä tarkoitetaan suojatyöllä?
  • Luetelkaa joitakin vammaisia kohtaavia liikuntaesteitä. Minkälaisia ratkaisuja tiedätte käytetyn näiden esteiden voittamiseksi? Minkälaisia vaaratilanteita esim. sokea kohtaa kadulla? Osaatko mainita jonkun teknisen ratkaisun, joka auttaa sokeaa jalankulkijaa?
  • Portaiden yhteydessä olevia luiskia voidaan käyttää esim. rullatuolin kulkuväylinä. Mihin muuhun niitä voitaisiin käyttää?
  • Kuinka suuri osa junista, linja-autoista ja raitiovaunuista on paikkakunnallasi matalalattiaisia?

Yhdessä eläminnen





Mitä yhteistyö on?

Seuraavassa on joukko esimerkkejä yhteistyöstä?
  • Yhteistyö on toimintaa jossa tehdään jotain yhdessä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.
  • Yhteistyötä on myös toisen ihmisen, yhteisön jne. avustaminen.
  • Yhteistyö on eri eturyhmien yhteistyötä
  • Yhteistyö on toinmintaa, jonka tulokset. jaetaan.
  • Yhteistyö on eri eliöiden yhteistoimintaa luonnossa.

Keskustelun aiheita

  • Millaista yhteistyötä olet tehnyt?
  • Oletko auttanut tovereitasi tai vanhempiasi?
  • Miksi kilpailijoidenkin kannattaa tehdä yhteistyötä?
  • Miksi on viisasta että yhteistyön tulokset jaetaan, jos se vain on mahdollista=
  • Millaista eliöiden yhteistyötä esiintyy luonnossa?

Miksi yhteistyötä tarvitaan?



Evoluutio teki yhteistyökykyisiä eliöitä

Molemminpuoleinen yhteistyö on saattanut olla hyödyllinen sekä ihmisen että yhteistyötä tekevien eläinten evuluutiossa.

Yhteistyötä tekevät eläimet ovat usein menestyksellisiä. Korallit muodostavat kokonaisia saaria, suo on täkeä maalla eläville ihmisestä on tullut maailman valtias.

Vastavuoroisuus ja sukulaisten suosiminen

Monilla eläimillä yhteistyö on joko vastavuoroista tai sukulaisten suosimista.

Sukulaisten suosiminen on ominaista esimerkiksi muurahaisille ja mehiläisille.

Muurahaisten lisääntyminen tapahtuu kuhnureiden ja neitsytkuningattarien neitsytlennolla, joiden aikana ne parittelevat keskenään. Kuhnuri eli koiras luovuttaa ainoan kromosominsa kopion jälkeläiselle, mutta kuningattarella on kaksoiskromosomi, josta se luovuttaa toisen puolen. Näin jokainen saman pesän työläinen on 75 % sukua siskoilleen.Ihmisillä sisaret ovat vain 50 % sukua.

Yhteiset edut, auttaminen

Vastavuoroisuus on palvelusten vaihtoa yhden tai useamman ei sukua olevan kesken molempien tai koko ryhmän hyödyksi. Tätä esiintyy kaikilla niillä eläimillä, jotka eivät selviydy yksin kaikista ongelmistaan.

Ihmiset suosivat usein sukulaisiaan ja ystäviään, mutta myös vastavuoroista toimintaa esiintyy runsaasti. Työnjako on hyvin monimutkaista, ja nykyinen määrä ihmisiä ei selviytyisi mitenkään ilman yhteistyötä.

Eläimillä ja myös eläimiin kuuluvalla ihmisellä esiintyy auttamista, jossa ei odoteta mitään vastavuoroisuutta.

Palkitseminen ja rankaiseminen

Yhteistyöhön halukkaiden palkitseminen ja yhteistyöhaluttomien rankaiseminen on omiaan edistämään yhteisön yhteistyötä.

Aina löytyy yhteistyöhaluttomia, mutta he eivät yleensä kaada yhteistyötä.

Tietysti on aina vammaisia, sairaita, lapsia ja vanhuksia, jotka eivät pysty tekemään mitään työtä. Heistä huolehditaan paremmin kuin menneinä aikoina.

Nyikyisessä yhteiskunnassa on valtava sosiaali- ja oikeusjärjestelmä, joka sääteleeihmisten välistä yhteistyötä.

Esimerkki

Kaksi henkilöä on joutunut vankilaan, Pekka ja Eikka. Tilanteessa oletetaan, että molemmat ovat alun perin sopineet, että kumpikaan ei tunnusta tekemäänsä rikosta.

Molemmille kerrotaan, että jos he molemmat tunnustavat (a), he saavat molemmat kolme vuotta. Jos kumpikaan ei tunnusta (b), he saavat molemmat yhden vuoden tuomion. Jos vain toinen tunnustaa, esimerkiksi henkilö Pekka, niin hänet vapautetaan ja Eikka saa kymmenen vuoden tuomion.

Miten tällaisessa tilanteessa olisi viisasta toimia? Teki toinen mitä tahansa, on parempi itse tunnustaa, koska näin välttää pahimman mahdollisen tilanteen (10v) ja saa mahdollisuuden päästä vapaaksi. Kuitenkin kaikkein paras tulos saadaan aikaan, (molemmat osapuolet yhdessä huomioon ottaen) kun kumpikin pysyy hiljaa.

Oletamme, että Pekka toimii ennalta sovitun mukaisesti ja pysyy vaiti. Täten Eikka saa vaihtoehdot tunnustaa ja ei-tunnustaa. Eikan kannattaa siis valita tunnustaminen jolloin hän vapautuu. Jos taas Pekka ei toimi ennalta sovitusti ja tunnustaa (0 vuotta), kannattaa myös Eikan tunnustaa (3 vuotta).

Jälkimmäisessä tapauksessa molemmat siis tunnustavat ja näin saavat huonoimman mahdollisen tuloksen pelistä.

Tavallisesti itsekäs henkilö varmistaisi lyhyemmän vankilatuomion, ennemmin kuin olisi vaiti toisen tunnustaessa. Kuitenkin tämä tulos on huonompi yhteisön kannalta ja tässä on ongelman ydin.

Jos vankien välillä on luottamus ja aikomus toimia yhdessä on pelin summatulos (kummankin vangin yhteenlaskettu tuomio) paras mahdollinen: kumpikin saa vuoden tuomion. Peliteorian mukaan tämä tilanne ei toteudu, mikäli peli pelataan vain kerran.

Peliteoriassa tulee ilmi yksilön ja yhteiskunnan välinen ristiriita. Joskus on yksilölle itselleen parempi toimia itsekkäästi. Tällainen toiminta saattaa kuitenkin johtaa lopulta huonoimpaan vaihtoehtoon, kuten vangin ongelmassa: kumpikin saa yhden vuoden sijasta kolme vuotta.

Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus

Useimmissa aikamme yhteiskunnissa tapahtuu tulonsiirtoja suurituloisilta köyhille, työttömille, työkyvyttömille jne. Varsin monet suomalaiset sanovat maksavansa mielellään veroja, koska veroilla huolehditaan sekä yhteisistä asioista että vähäosaisista.

Hyvä maine on arvokas

Maineella on merkitystä yhteistyötä tekevissä eläinjoukoissa. Myös ihmiset ovat halukkaita yhteistyöhön, koska se tuo mainetta, joka saattaa myöhemmin tuoda monia etuja.

Ihmisyhteiskunnat ovat pitkän yhteistyön tulosta

Ihmisen aivojen tilavuus kasvoi niin suureksi, että jos ne kasvaisivat vielä suuremmiksi, synnytys ilman keisarinleikkausta olisi mahdoton. Nämä aivot ovat mahdollistaneen nykyisen hyvin monipuolisen ja tehokkaan yhteistyön synnyn.

Yhteistyö on vaikuttanut aivojen kehitykseen ja aivojen kehitys on mahdollistanut entistä laajempaa yhteistyötä. Ihmisten monimutkainen kieli on ilmeisesti yhteistyön tulosta ja yhteistyön tärkein väline.

Kilpailu ja yhteistyö

Ihmisten välillä on edelleen kilpailua, mutta huomattava osa kilpailusta on siirtynyt ryhmien ja jopa kansojen väliseksi. Kansojen välinen kilpailu on menneisyydessä johtanut suuriin sotiin, ja myös eturyhmien liplailusta voi olla haittaa.

Myötätunto

Monet eläimet tuntevat myötätuntoa vaikeuksiin joutuneita lauman jäseniä kohtaan, ja monet yrittävät auttaa tovereitaa,

Vaikka maailmassa tarvitaan entistä laajempaa vähäosaisten auttamista, suuria auttamisjärjestelmiä on jo olemassa. Jotta apua olisi saatavissa riittävästi, tarvitaan lisää hyvää tahtoa.

Keskustelun aiheita

  • Millaista kasvien ja eläinten yhteistyötä esiintyy kotiympäristössäsi?
  • Oletko havainnut lähiympäristössäsi sukulaisten suosimista?
  • Oletko havainnut lähiympäristössä ystävien suosimista. Miksi ystäviä usein suositaan?
  • Millä tavalla lapset voivat olla vastavuoroisesti avuksi toisilleen?
  • Oletko auttanut ilman minkäänlaisen palkkion toivoa? Miksi olet auttanut?
  • Millaisia palkkioita ja rangaistuksia koululaisia kohtaa?
  • Pitäisikö palkkioita olla enemmän ja rangaistuksia vähemmän?
  • Keksi joku tilanne, jossa molemmat menettävät, jos he eivät tee yhteistyötä.
  • Millä tavalla Suomessa huolehditaan vähäosaisista?
  • Onko hyvästä maineesta hyötyä?
  • Onko muilla eläimillä kuin ihmisillä kieliä?
  • Kumpi on tärkeämpää, kilpailu vai yhteistyö?
  • Miten hyvää tahtoa voitaisiin lisätä?

Sääntöjä yhteistyöhön

  • Kuuntele tarkkaavaisesti mitä muut sanovat ja ole varma, että olet ymmärtänyt sanotun.
  • Jos sinulla on jotain sellaista, mitä myös muut haluaisivat, jaa se.
  • Anna periksi, jos kukaan muu ei halua jotain tai jos monet haluabvat tehdä saman.
  • Vakavissa erimielisyyksissä tee sopuratkaisu.
  • Tee itse, mitä voit, tämä innostaa myös muita.
  • Ole kiinnostunut siitä, mitä muut haluavat.
  • Rohkaise toisia tekemään parhaansa.
  • Koeta saada kaikki tuntemaan, että yhdessä tekeminen on hauskempaa.
  • Älä jätä ketään vaille huomiota.

Keskustelun aiheita

  • Mikä edistää yhteistyötä. Mikä haittaa yhteistyötä?
  • Mitä "yhteistyö" tarkoittaa?
  • Mainitse jokin sellainen asia koulussa, joka edellyttää yhteistyötä. Mainitse jokin sellainen asia kotona, joka vaatii yhteistyötä.
  • Miksi joidenkin on vaikeaa tehdä yhteistyötä?
  • Miksi yhteistyö ei aona onnistu?
  • Miltä yhteistyön lopettaminen tuntuu?
  • Mikä saa sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi ryhmässä?
  • Millä tavalla erimielisyydet vaikuttavat yhteistyöhön?

Sääntöjä ja periaatteita

Sääntö

Säännöllä tarkoitetaan monia asioita:
  • Tavallisesti kirjallinen, velvoittava lausuma tietystä menettelytavasta tai muusta vastaavasta asiasta.
  • Yleinen normi.
  • Kokemukseen tai ajatteluun perustuvia ilmiöitä esittävä lausuma. Vertaa periaate, normi, laki.
  • Tavallinen asiantila, säännönmukaisuus.
  • Toimintatapa
  • Yleinen periaate.
Velvoitteet voivat olla esimerkiksi
  • Käskyjä, esimerkiksi "tee kaikki kotitehtävät".
  • Kieltoja, esimerkiksi "älä myöhästy koulusta".
Esimerkkejä muista säännöistä:
  • Liikennesäännöt.
  • Käyttäytymissäännöt.
  • Pelin säännöt.
  • Kilpailun säännöt.
  • Kieliopin säännöt.
  • Jonkin ryhmän säännöt, esimerkiksi taloyhtiön säännöt tai koulun säännöt.
  • Meillä on ollut periaatteena että...

Normi

Normi (lat. norma 'kulmamitta, ohje, sääntö') tarkoittaa mm. seuraavia asioita:  
  • Siveellinen sääntö tai ohje.
  • Yhteisön jäseniä ohjaava vuorovaikutuksen muoto.
  • Jonkin yhteisön hyväksymä käyttäytymissääntö.
  • Jonkin yhteisön jäseniä sitova toimintaohje.
  • Jonkin yhteisön keskimääräinen siveyskäsitys.
  • Jonkin yhteisön yleisimpien perinteiden kokonaisuus.
  • Normi, jonkin yhteisön käskyt, kiellot, luvat, velvollisuudet ja lait.
  • Pelisäännöt.
  • Standardi eli  määritelmä siitä, miten jokin asia tulisi tehdä.
  • Sovittu työtavoite tai vastaava ("täyttää norminsa").
  • Matematiikan käsite.

Usein sana normi voidaan korvata esimerkiksi sanalla sääntö, ohje, malli tai esikuva. siveellisen ja yhteisöllisen normin suomennokseksi on myös ehdotettu sanaa mitta.

Periaate

Periaate tarkoittaa toiminnan, menettely- tai ajattelutavan perusajatusta, johtavaa ajatusta, ohjenuoraa, perussääntöä.

Esimerkki periaatteista: Kultainen sääntö

Tee toisille sitä, mitä toivoisit tehtävän itselle äläkä tee toisille sitä, mitä et toivoisia tentävän itsellesi.

Laki

Sanalla laki on useita merkityksiä:
  • Oikeusnormin sisältävä lause.
  • Laki, esimerkiksi tunturin huippukohta.
  • Luonnonlaki eli fysiikan laki, luonnossa havaittu säännönmukaisuus.
  • Tieteellinen laki, mitä luonnonlait ovat.

Keskustelun aiheita

  • Mitä tarkoittaa "siveellinen"?
  • Mitkä ovat koululaisen velvollisuudet? Onko velvollisuuksia liikaa?
  • Millaisia liikennesääntöjä tunnet?
  • Mitä pelisääntöjä tunnet?
  • Mitä kilpailusääntöjä tunnet?
  • Mainitse jokin kieliopin sääntö.
  • Mitkä ovat koulumme käyttäytymissäännöt?
  • Mitkä asiat ovat koulussa kiellettyjä?
  • Mitkä asiat ovat kotona kiellettyjä?
  • Mitä ovat siveyssäännöt? Mainitse joitakin siveyssääntöjä.
  • Jos asut taloyhtiössä, ota selvää siitä, mitä taloyhtiön säännöissä sanotaan. Onko jokaisella taloyhtiön asukkaalla tiedossaan taloyhtiön säännöt?
  • Onko koulussasi säännöt? Jos on, mikä niissä on hyvää ja mikä on huonoa?
  • Miksi sääntöjä ei voida aina noudattaa?
  • Miksi tekniikassa pyritään käyttämään standardeja?
  • Keksi tilanne, jossa kultaista sääntöä voidaan noudattaa.
  • Keksi tilanne, jossa kultaista sääntöä ei voida noudattaa.
  • Miksi lakeja on noudattettava?
  • Mitä seuraa siitä, jos lakia rikkoo?
  • Miksi lakeja tehdään koko ajan lisää?
  • Mainitse yksi luonnonlaki.
  • Laatikaa säännöt elämänkatsomustiedon tunteja varten.

Totuus, rehellisyys, valehteleminen, petos, reiluus, lupaus, luottamus ja sopimus

Totuus ja valhe

Opettaja: Mistä tietää, että maapallo on pyöreä?

  • Äiti sanoo niin, isä sanoo niin ja opettaja sanoo niin.

Lähde: Vitsit 2006

Totuuden määritelmästä ei ole yksimielisyyttä. Seuraavassa oletetaan, että totuuden merkitys ymmärretään suurin piirtein.

Useimmiten puhumme totta. Valehtelemme lähinnä silloin, kun ajattelemme, että valehtelusta on meille enemmän hyötyä kuin totuuden puhumisesta. Jotkut viisausen ystävät (filosofit) ovat sitä mieltä, että sana ”totuus” on täysin tarpeeton sana. 

Jotkut muut viisauden ystävät (filosofit) liittävät totuuden mitä erilaisimpiin muihin asioihin kuten väitteen yhteensopivuuteen muiden väitteiden kanssa, yksimielisyyteen väitteen suhteen ja jopa väitteen hyödyllisyyteen.

Koska valhe voi olla esittäjälleen hyödyllisempi kuin totuus, hyödyllisyyden perusteella on aika vaikeaa erottaa totuutta valheesta. Jos väitteet ovat keskenään yhteen sopimattomia eli ristiriitaisia, jotkut väitteistä ja jopa kaikki saattavat olla valheellisia. Tälläkään keinolla ei päästä kovin pitkälle.

Sanaa ”totuus” käytetään kahdessa toisistaan poikkeavassa merkityksessä. Ensiksi voidaan sanoa, että jokin kokemukseen perustuva lause kuten ”aurinko paistaa kotonani 25.5.2006 klo 15.43 tietokoneeni näyttämää aikaa”, on tosi tai epätosi. Toiseksi voidaan sanoa, että väite ”pallo on nelikulmainen” on aina epätosi, kun taas väite ”pallo on pyöreä” on aina tosi.

Paljolta sekaannukselta vältyttäisiin, jos viimeksi mainitut väitteet eli määritelmän perusteella todet väitteet sijoitettaisiin jonkin muun käsitteen kuin totuuden piiriin. Vallitsevan käytännön muuttaminen saattaa kuitenkin olla mahdotonta.

Ne viisauden ystävät (filosofit), joiden mielestä sana ”totuus” on aivan tarpeeton, joutuvat kuitenkin eräänlaisen ongelman eteen, kun heiltä kysytään, puhuvatko he totta. Jos oikein viisastellaan, voidaan kysyä, puhuvatko he totta, kun he pitävät käsitettä ”totuus” tarpeettomana.

Inhimillinen todellisuuskäsitys on varmasti aina puutteellinen, mutta tähän todellisuuskäsitykseen kuuluu usein melkoinen joukko väitteitä, jotka ovat tosia.

Ihmisen aivot ovat hyvin monimutkainen ohjausjärjestelmä, mutta täydellistä ohjausjärjestelmää ei ole luultavasti ollenkaan olemassa. Mitä enemmän tosia väitteitä ja mitä vähemmän valheellisia väitteitä todellisuuskäsitykseemme kuuluu, sitä todennäköisempää on, että toimimme menestyksekkäästi.

Myöhemmin tässä oppikirjasarjassa kerrotaan perinpohjaisemmin siitä, miten todellisuuskäsitystämme voidaan parantaa.

Hallitsijat, hallitukset, eduskunnat, yläluokka, varakkaat, papit jne. ovat usein hyötyneet siitä, että alamaisille on valehdeltu.

Tätä tilannetta saattaa olla vaikea muuttaa.

Joskus valehteleminen saattaa olla oikein. Tämän kirjoittajan isoisä valehteli vuonna 1918 pyssyn kanssa toista miestä takaa ajaneelle sen, mihin suuntaan mies oli mennyt. Takaa ajettu jäi henkiin ja eli tavallista elämää vielä pitkään.

Keskustelun aiheita

  1. Mitä sananlasku "toden puhujalle ei löydy yösijaa" tarkoittaa?
  2. Miksi totuuden selville saaminen on usein hyvin tärkeää?
  3. Miksi monet ihmiset valehtelevat?
  4. Onko valehteleminen aina väärin?
  5. Mitä keinoja on totuus ja valhe toisistaan?

Rehellisyys ja luottamus

Rehellisyys ja luottamus liittyvät toden puhumiseen. Hyvin usein jatkuva valehteleminen saa aikaan sen, että valehtelijaa aletaan pitää epärehellisenä ja epäluotettavana.

Reiluus

Reiluus on hyvin monimerkityksinen sana. Se voi tarkoittaa esimerkiksi

1. Rehtiyttä
2. Reilua peliä
3. Anteliaisuutta
4. Avoimuutta
5. Tasapuolisuutta
6. Kitsastelemattomuutta
7. Pikkuasioista välittämättä olemista

Lupaus

Lupaus on myös hyvin monimerkityksinen sana. Se voi tarkoittaa esimerkiksi

1. Lupausta avunannosta
2. Lupausta paremmasta tulevaisuudesta
3. Lupausta tehdä jotain
4. Lupausta olla tekemättä jotain
5. Lupausta sallia jonkin teon tekeminen
6. Nunnalupausta
7. Naimattomuuslupausta
8. Uskollisuuslupausta
9. Sitoutumista johonkin

Lupausta voidaan noudattaa tai olla noudattamatta. Ihminen voi luvata mahdottomia, jolloin lupausta ei ole edes teoriassa mahdollista pitää. Tällaisia lupauksia on syytä välttää.

Sopimus

Sopimus voi olla

1. Suullinen
2. Kirjallinen

Esimerkiksi suullinen vuokrasopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinen.

Sopimus voi olla myös

1. Julkinen
2. Salainen

Sopimus voi olla

1. Yksipuolinen, jolloin se velvoittaa vain yhtä osapuolta
2. Kahdenkeskinen, jolloin se velvoittaa molempia osapuolia
3. Monenkeskinen kuten esimerkiksi kansainväliset sopimukset, jotka velvoittavat kaikkia maita

Kaikkein tärkeimpiä ovat tietysti kansainväliset yleissopimukset, joita on nykyään hyvin paljon, Sopimukset saattavat koskea esimerkiksi oikeuksia ja velvollisuuksia, taloutta, sotaa ja rauhaa jne.

Tavallinen sopimus kuten vuokrasopimus astuu voimaan sopimuksessa mainittuna aikana, kun molemmat osapuolet ovat allekirjoittaneet sen.

Kansainvälinen sopimus astuu voimaan, kun sopimuksessa määrätty määrä maita on ratifioinut sen. Tavallisesti tähän tarvitaan kansanedustuslaitoksen päätös.

Sopimus voi olla

1. Määräaikainen
2. Toistaiseksi voimassaoleva.

Jos sopimus on toistaiseksi voimassa oleva, sopimuksessa on hyvä mainita, miten sopimuksen voi tarvittaessa irtisanoa.

Sopimus voidaan myös rikkoa. Sopimuksessa on usein mainittu, mitä tehdään, jos jokin osapuoli rikkoo sopimusta.

Suomen lainsäädäntö lähtee siitä, että oikeusistuimet voivat kumota kohtuuttomia tai lainvastaisia sopimuksia.

Näissä oppimateriaaleissa puhutaan paljon kansainvälisistä sopimuksista, jotka takaavat Suomessakin suuren määrän kansalaisoikeuksia.

Keskustelun aiheita

  • Keitä luokkasi oppilaita pidetään reiluina?
  • Ovatko he oikeasti reiluja?
  • Oletko sinä reilu?
  • Mikä ero on reilulla ja rehdillä?
  • Milloin on syytä kieltäytyä lipaamasta jotain? Miksi joskus kannattaa kieltäytyä lupaamasta?
  • Millaisia sopimuksia tavallisella perheellä on?
  • Mitä kansainvälisiä sopimuksia tiedät?

Luulo ei ole tiedon väärti

Myös sanan ”tieto” merkityksestä viisauden ystävät ovat kiistelleet ainakin 2500 vuotta pääsemättä mihinkään yksimielisyyteen. Tässä oppikirjasarjassa käytetään heikkoa tiedon määritelmää. Inhimillinen tieto on todellisuuskäsityksemme tosien väitteiden joukko. Vahva tiedon määritelmä vaatii, että tiedon pitää olla oikeutettu. Siitä, miten tieto oikeutetaan, ei ole päästy yksimielisyyteen.

Ihminen voi pitää jotain väitettä totena, vaikka se ei ole tosi. Meillä on tapana sanoa, että tämä ihminen luulee, että asiantila on väitteen esittämällä tavalla. Sananlasku sanoo, ettei luulo ole tiedon arvoinen eli väärti (värd = arvoinen). Tätäkin sanaa käytetään hyvin monessa merkityksessä. Voidaan esimerkiksi sanoa, että joku luulee olevansa muita parempi. Esimerkiksi 2/3 ihmisistä luulee olevansa keskimääräistä älykkäämpiä, mutta tämähän on mahdotonta.

Keskustelun aiheita

  • Millä tavalla luulo ja tieto eroavat toisistaan?
  • Mitä on inhimillinet tieto?
  • Miten tieto sinun mielestäsi voidaan oikeuttaa?

Usko

Perinteisesti uskolla on tarkoitettu Suomen kielessä jonkin totena pitämistä.

Nykyään usko voi tarkoittaa esimerkiksi seuraavia asioita:

  1. tietoon perustumatonta käsitystä jostain, luuloa,
  2. luottamusta esimerkiksi jonkin olemassaoloon, toteutumiseen, arvoon tai muuhun,
  3. uskonnollista vakaumusta

Englannin kielessä sanaa ”usko” vastaa kaksi sanaa: belief (uskomus, vakaumus, käsitys, uskonnollinen usko) ja faith (luottamus, uskonnollinen usko).

Antiikin kreikkalaisessa puhetaidossa usko merkitsi sitä, että kuulija vakuuttui puhujasta joko tiedollisin tai ei-tiedollisin perustein.

Vakuuttuessaan kuulija piti puhujan esittämiä näkemyksiä oikeaksi todistettuina.

Uskonnoissa usko saattaa merkitä ei-järkiperäistä vakuuttumista jonkin asian totuudesta.

Tästä tulkintavasta poikkeaa käsitys, jonka mukaan myös uskonnollinen usko perustuu todisteisiin.

Kristinuskon vaikutusvallasta Suomessa kertoo mm. se, että monien ihmisoikeusasiakirjojen sana "belief" on väärin käännetty uskoksi. Oikea käännös olisi "vakaumus", sillä vakaumus voi olla uskonnoton tai uskonnollinen.

Tehtäviä uskosta

  1. Tieto voidaan oikeuttaa, mutta voidaanko usko oikeuttaa?
  2. Mikä on uskon ja mielipiteen välinen ero?
  3. Mitä vaaroja todellisuuden vastainen usko voi aiheuttaa?
  4. Mistä johtuu, että ihmiset voivat vakuuttua joisakin asioista ilman perusteluja?
  5. Mihin usko noituuteen on perustunut?

Hyväksyä, teonsana

Hyväksyä tarkoittaa mm. seuraavia asioita:

  1. päättää jonkin olevan hyvä tai sopiva, kelpuuttaa, suostua
  2. antaa hyväksyntä, ottaa virallisesti käyttöön

Kun päätät, että jokin on hyvä, muodostat uuden arvostuksen. Arvostukset voivat olla siveellisiä arvostuksia tai muita arvostuksia (mersu on hyvä auto).

Kun päätät, että jokin on sopiva, päätökseesi voi liittyä joitain toimenpiteitä, joita sopiva voi suorittaa. Sopiva voi olla myös jokin johonkin ominaisuuksiltaan sopiva.

Kun päätät suostua johonkin, teet sen joko mielelläsi tai enemmän tai vähemmän pakosta.

Kohtaa 2. käsitellään seuraavassa:

Hyväksyminen, nimisana

Hyväksyminen tarkoittaa mm. seuraavia asioita:

  1. pitää jotakin sopivana, kelvollisena, oikeana
  2. katsoa hyväksi, kelpuuttaa
  3. suostua tai myöntyä johonkin, suhtautua johonkin suopeasti.

Esimerkkejä

  1. Hyväksyä tai paheksua jonkun menettely , esimerkiksi: En hyväksy juopottelua
  2. Hyväksyä joku seuraansa
  3. Hyväksyä ehdotus, tarjous
  4. Käsikirjoitus hyväksytään julkaistavaksi
  5. Kuului hyväksyvää muminaa
  6. Nyökkäillä hyväksyen, hyväksyvästi
  7. Liike-elämässä esimerkiksi: Hyväksyä [= tunnustaa, akseptoida, akseptata] vekseli.
  8. Varsinkin virallisen elimen tms. tahdonilmaisu:
    1. Vahvistaa, ottaa noudatettavaksi
    2. Kelpuuttaa määrävaatimukset täyttävänä.
    3. Eduskunta hyväksyi lain.
  9. Kokous hyväksyi seuraavan julkilausuman
  10. Hyväksyä joku tutkinnossa.
  11. Sähkötarkastuskeskuksen hyväksymä laite

Tehtäviä hyväksymisestä

  1. Hyväksymisharjoitus:

    Suuntaa huomiosi hengitykseesi muutaman hengenvedon ajaksi. Keskitä huomiosi siihen kohtaan kehossasi, jossa tunnet hengityksen selvimmin. Pane merkille sisäänhengitys ja uloshengitys ja tauko näiden välissä.

    Havainnoi sitten ajatuksiasi. Anna ajatusten tulla, havainnoi ja kuvaile niitä vain.

    Esimerkiksi: Nyt tulee pelottava ajatus, että "mitä, jos olen tehnyt virheen" ja ajatus, että "mitä, jos minulle ollaan vihaisia". Ja nyt tulee tuomitseva ajatus, että "olet epäonnistunut."

    Huomioi ajatukset ajatuksina, mielesi tuotoksina. Niiden mukaan ei tarvitse välttämättä toimia. Anna ajatusten vain tulla, havainnoi ja kuvaile niitä ja anna niiden aikanaan mennä.

    Havainnoi tunteitasi. Kuvaile sanoin, mitä tunnet. Koetko ehkä useita tunteita yhtä aikaa? Peittyykö jokin tunne toisen alle? Antavatko tunteet yllykkeitä tehdä jotain, esimerkiksi paeta, vältellä, hyökätä tai luovuttaa? Anna tunteiden tulla, saavuttaa huippunsa ja aikanaan hiipua.

    Päätä hyväksyä. Lausu hyväksyminen hiljaa mielessäsi.

    Esimerkiksi: Hyväksyn tämän hetken. Päätän kokea ajatukseni ja tunteeni sellaisiksi kuin ne nyt ovat ja sallia ne, vaikka en pidäkään siitä, miten asiat tällä hetkellä ovat.

    Harvoin riittää, että päättää yhden kerran hyväksyä todellisuuden sellaisena kuin se on. Ainakin vaikeissa olosuhteissa joutuu aina uudelleen ja uudelleen päättämään, että hyväksyy. Älä tuomitse itseäsi mahdollisesta vaikeudestasi hyväksyä. Ole kärsivällinen ja ymmärtäväinen itseäsi kohtaan. Hyväksy se, ettet joka hetki voi hyväksyä.

    Hyväksyminen ei välttämättä ole helppoa. Halutessasi harjoitella hyväksymistä on hyödyllistä muistuttaa itseäsi asiasta usein. Tässä on muutamia esimerkkejä hyväksymistä helpottavista lauseista. Voit valita niistä sellaisia, jotka sopivat sinulle ja joita olet halukas kokeilemaan tai kehittää itse uusia, sinulle sopivia lauseita.

    1. Asiat ovat juuri niin kuin ne tällä hetkellä ovat.
    2. En voi muuttaa sitä, mikä on jo tapahtunut.
    3. Menneisyyttä vastaan ei hyödytä taistella.
    4. Nykyhetki on se, johon voin vaikuttaa.
    5. Tämä hetki on juuri sellainen kuin se on, (vaikken välttämättä pidäkään siitä, mitä tapahtuu)
  2. Arvostelevat, moittivat ja tuomitsevat ajatukset lisäävät kärsimystä. Ne voivat jäädä kiertämään pakonomaisesti mielessä. Tuomitsevat ajatukset ovat erinomaista polttoainetta voimakkaille tunteille. Ne sytyttävät tunteet täyteen roihuun. Esimerkiksi itseä tuomitsevat ajatukset saavat meidät herkästi tuntemaan arvottomuuden ja masennuksen tunteita ja häpeää tai syyllisyyttä ja muita tuomitsevat ajatukset esimerkiksi kiukkua tai vihaa.

    Tuomitsevien ajatusten havaitseminen on ensimmäinen askel hyväksymisen tiellä. Ajatukset pitää ensin "saada kiinni", toisin sanoen tunnistaa, mistä on kysymys. Voit kehittää hyväksymisen taitoa pitämällä tietoisesti esimerkiksi viikon ajan kirjaa kaikista niistä arkisista tilanteista, joissa huomaat arvottavia tai tuomitsevia ajatuksia tulevan mieleesi. Voit havainnoida myös niitä tuomitsevia ajatuksia, joita mieleesi nousee tätä tehtävää ajatellessasi.

    Kirjaa vasemman puoleiseen sarakkeeseen (milloin?) se hetki, jona tuomitseva ajatus tulee mieleesi. Keskimmäiseen sarakkeeseen kirjaa missä olet, mitä tekemässä tuomitsevan ajatuksen tullessa mieleesi. Kirjoita oikeanpuoleiseen mitä-sarakkeeseen itse tuomitseva ajatus.

Mitä ymmärtäminen on

Ymmärtäminen (understanding) on asian käsittäminen.

Esimerkkejä

  1. Ihminen ymmärtää säätä, jos hän pystyy ennustamaan säätä ja antamaan selityksen sääilmiöille.
  2. Psykiatri ymmärtää potilasta, jos hän tietää potilaan huolia ja niiden syitä ja osaa antaa potilaalle hyviä neuvoja.
  3. Ihminen ymmärtää käskyn, jos hän tietää, kuka käski, mitä hän käski, mitä pitää tehdä ja onko käsky oikeutettu.
  4. Ihminen ymmärtää päättelyn tai kielen, jos hän pystyy tietoisesti toistamaan viestin informaatiosisällön.
  5. Ihminen ymmärtää matematiikan käsitteen, jos hän pystyy sitä käyttäen ratkaisemaan ongelmia, erityisesti sellaisia ongelmia, joita hän ei ole ennen kohdannut.

Tehtäviä

  1. Luettele joukko asioita, joita et ymmärrä.
  2. Mitä teet, jos et ymmärrä, mitä opettaja sanoo?
  3. Mitä teet, jos et ymmärrä, mitä ystäväsi sanoo?
  4. Mitä teet, jos et ymmärrä, mitä vihollisessi sanoo?
  5. Mitä teet, jos täysin tuntematon ihminen kysyy jotain asiaa tuntemattomalla kielellä?

Teon tarkoitus: vahinko ja tahallisuus

Teemme asioita, koska niiden taustalla on jokin tarkoitus; teemme jotain ja tavoittelemme sillä tiettyä seuraamusta. Vaikka tarkoitus olisi hyvä, ei teko välttämättä aina ole oikeutettu ja toisinpäin. Tämä johtaa välillä väärinymmärryksiin muun muassa siitä, mikä on ollut tarkoituksena.
 
Teon tarkoitus voidaan luokitella toivotuksi tai ei-toivotuksi suunnitelman mukaan.

Hyvän aikomuksen pohjalta tapahtunutta huonoa tekoa sanotaan vahingoksi.

Huonoa aikomusta seuaavaa huonoa tekoa kutsutaan tahalliseksi ja näiden välistä muotoa huolimattomuudeksi.

Filosofi Immanuel Kantin mukaansiveyden on perustuttava jollekin, jolla on itseisarvoa eikä ainoastaan välinearvoa (eli arvoa jonkin toisen tavoitteen saavuttamiseksi).

Kantin mukaan tämä perusta ei voi olla mikään muu kuin hyvä tahto, joka yksin on hyvä sellaisenaan.

Tahdon Kant määrittelee kykynä toimia toimintaa ohjaavien periaatteiden mukaisesti. Kun tätä kykyä ei häiritse mikään ulkopuolinen voima, tahto itsenäinen.

Kantin mukaan hyvä teko on tehty puhtaasti hyvästä tahdosta eikä sillä siten pyritä saavuttamaan mitään toista tavoitetta (esimerkiksi onnellisuutta tai suurinta yleistä hyvää).

Käytännössä hyvä tahto johtaa hyvin usein huonoihin seurauksiin. Tuomioistuimissa teon tekijän hyvä tarkoitus saatetaan ottaa huomioon, mutta hyvää tarkoittavan teon huonot seuraukset jäävät meidän kaikkien kannettaviksi.

Erityisesti Kantia on arvosteltu siitä, että käsiteen "hyvä" ei ole yksimielisyyttä ja siitä, että eri ihmiset ovat eri mieltä siitä, mikä on hyvää ja mikä on pahaa.

Tehtäviä teon tahallisuudesta ja vahingosta

  1. Milloin sinulle sattui viimeksi vahinko?
  2. Mitä vahingosta seurasi?
  3. Suututko, jos toverillesi tulee vahinko, josta on sunulle haittaa?
  4. Milloin hyväntahtoinen teko johti viimeksi huonoihin tuloksiin?
  5. Suututko toverillesi, jos hänen hyväntahtoinen tekonsa aiheuttaa sinulle harmia?
  6. Onko kiusaaminen hyväntahtoista vai pahantahtoista?
  7. Miksi kiusaamista tapahtuu?

Teon asiayhteys (konteksti)

Hyvin yleinen käsitys on, että teko, joka on oikein jossain tilanteessa, saattaa olla väärin jossain toisessa tilanteessa.

Puhutaan teon asiayhteydestä (opetushallitus puhuu kontekstista).

Esimerkiksi muinaiskreikkalainen filosofi Aristoteles ajatteli, että teon asiayhteys on huomioitava tekoa arvioitaessa.

duel

Asiayhteys on huomioitu myös Suomen laeissa. Itsepuolustukseksi saa vaikka tappaa.

Tehtäviä asiayhteydestä

  1. Luettele joukko tekoja, joiden hyväksyntä riippuu asiayhteydestä.
  2. Pidetäänkä köyhyyttä lieventävänä asianhaarana esimerkiksi varkaustapauksessa?
  3. Luettele joukko tekoja, jotka ovat mielesytäsi väärin missä asiayhteydessä tahansa.

Tekojen seuraukset

Seuraussiveys

Seuraussiveydessä tekoja arvioidaan pikemmin tekojen seurausten kuin hyvien aikomusten tai velvollisuuksien näkökulmasta. Koska seurausten arvioiminen edellyttää pätevyyttä, seuraussiveys korostaa tietojen ja taitojen merkitystä. Seuraussiveydessä valehteleminen on melkein aina väärin, koska valehtelemisen seuraukset ovat yleensä vähemmän toivottavia. Jos joku etsii ystävääsi murhatakseen hänet, sinulla on seuraussiveyden mukaan oikeus valehdella murhaajalle pelastaaksesi ystäväsi.

Suurin hyvinvointi

Seuraussiveydessä pyritään usein arvioimaan tekoja sen perusteella, miten paljon ne lisäävät hyvinvointia ym. ”hyviä” asioita. Koska hyvinvoinnin kuten melkein minkä tahansa vastaavan inhimillisen olotilan määrällinen arviointi on vaikeaa, seuraussiveyden vastustajat hyökkäävät tavallisesti voimallisesti tämän teknisen vaikeuden kimppuun. Usein teon seurausten arviointi on kohtuullisen helppoa, mutta joskus se on vaikeaa ja joskus mahdotonta. Tärkeä syy seurausten arvioinnin vaikeuteen on se, että tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa.

Seuraussiveys ei ole professorien enemmistön suosiossa. Monet professorit kuitenkin myöntävät, että käytännön elämässä kuten talouden suunnittelussa ja lainsäädännössä sekä myös tavallisten ihmisten yksityisissä ratkaisuissa seurausten tarkastelu on tärkeää.

Merkillisenä on pidettävä myös professorien enemmistön epäsuoraa hyvinvoinnin lisäämisen vastustusta. Voidaan kysyä, onko oikeus hyvinvointiin vain rikkailla ja vaikutusvaltaisilla kuten professoreilla.

Muiden huomiointi

Kun aletaan ajatella siveellisesti, on ilmeisesti lähdettävä liikkeelle siitä, että meidän on otettava huomioon myös muut ihmiset kuin itsemme. Kaikkien niiden edut, jotka ovat asiassa osallisena, on huomioitava mahdollisimman hyvin. On pyrittävä toimimaan niin, että seuraukset ovat kaikille asianosaisille tasapainoisesti parhaat.

Näistä periaatteista voidaan joutua poikkeamaan, mutta poikkeamiselle on oltava hyviä syitä.

Itsekkyys ja muiden hyväksi toimiminen

Joskus seuraussiveyteen katsotaan kuuluvan myös sellaisen itsekkään siveyden (egoismin), jossa otetaan huomioon vain itselle koituvat seuraukset. Toisaalta usein on ajateltu, että itsekkyys ei ole siveyttä vaan siveyden puutetta. Myös itsekkyyssiveyden vastakohdan (altruismin) katsotaan luukuvan seuraussiveyteen.

Jos muut seuraussiveyden lajit eivät ole nykyään suosiossa, toisin on itsekkyyssiveyden laita.

Tehtäviä:

1. Pohtikaa mitä asioita kuuluu hyvinvointiyhteiskuntaan.

2. Tutkikaa millä perusteilla hyvinvointiyhteiskuntaa puolustetaan ja vastustetaan Suomessa.

3. Pohtikaa yritysten johtajille maksettavien optioiden (osakekursseista riippuvien palkkioiden) oikeutusta.

4. Mistä syystä itsekkyyssiveys on suosiossa mutta toisten hyväksi toimimisen siveys epäsuosiossa?

Seuraussiveyden arvostelua

Seuraussiveys eroaa muista siveyskäsityksistä siinä suhteessa, että se perustuu yhteen periaatteeseen, joka on helposti ymmärrettävissä ja sovellettavissa. Tällöin on helppoa keksiä esimerkkejä sellaisista poikkeuksellisista olosuhteista, joissa valinta seurausten perusteella näyttää ongelmalliselta.

Esimerkiksi sisäisen oivallukseen (intuitioon) perustuvissa siveyskäsityksissä voidaan aina väittää, että se valinta, joka tuntuu meistä hyvältä, on oikea. Tässä on ongelmana se, että jossakin muussa kulttuurissa aivan eri asiat saattavat tuntua hyviltä. Meitä saattaa kauhistuttaa esimerkiksi ihmissyönti, mutta ihmissyöjäkulttuurissa se saattaa tuntua aivan oikealta. Vastaavasti voidaan kuvitella ihmisen kaltaisia vieraan planeetan olentoja, joista ihmisten syöminen on joka tapauksessa oikeutettua.

Ihmissyöjäesimerkki

Perinteinen esimerkki, jota on käytetty seuraussiveyttä vastaan, on joukko samassa veneessä merellä ajelehtivia ihmisiä, jotka kuolevat nälkään, jos jotakin ihmistä ei syödä. Tällaista ihmissyöntiä tiedetään todella tapahtuneen. Seuraussiveyden vastustajien esimerkit ovat useimmiten tämän ihmissyöjäesimerkin muunnoksia. Seuraavassa on tarkasteltu viime vuosikymmenten tärkeimpiä esimerkkejä.

Sotavankien syöminen lienee muuttunut sotavankien orjaksi ottamiseksi alun perin seuraussiveyden perusteella: orjasta oli enemmän hyötyä kuin yhdestä syödystä ihmisestä. Orjuuden loppuminen Euroopassa johtui myös seurausten huomioon ottamisesta: Orjien pitäminen ei ollut enää kannattavaa.

Orjuuden kaltaiset järjestelmät eivät ole kuitenkaan koskaan loppuneet: Palkkatyöläinen on edelleen paljolti isäntiensä eli työnantajien armoilla. Työläisten aseman ja työilmapiirin parantamista perustellaan juuri nyt sillä, että siitä olisi isännillekin eli työnantajille enemmän hyötyä kuin nykyisestä tilanteesta.

Tehtävä:

1. Pohtikaa pitäisikö yksi veneessä olevista ihmisistä syödä

a. velvollisuussiveyden mukaan

b. seuraussiveyden mukaan.

2. Jumalattomien eli ateistien ei tiedetä harjoittaneen ihmissyöntiä. Mistä tämä johtuu?

3. Jos ihmissyönti katsotaan välttämättömäksi, pitääkö odottaa, että yksi veneessä ollut on ensin kuollut ja syödä sitten vainaja vai pitäisikö esimerkiksi arvalla valittu ihminen tappaa muiden syötäväksi?

Kidutus

Seuraussiveyden arvostelijat asettavat usein vastakkain esimerkiksi kiduttajan onnellisuuden ja kidutetun kärsimykset. Jos kiduttajan onnellisuus ylittää kidutetun kärsimykset, seuraussiveyden vastustajat väittävät, että seuraussiveyden perusteella kidutus on hyväksyttävää. On myös keskusteltu siitä, onko ooppera suurempi nautinto kuin jalkapallo-ottelu. Pitäisikö esimerkiksi ns. kulttuurinautinnot asettaa seksin tai syömisen antamien nautintojen edelle? On sanottu, että on parempi olla viisas ihminen kuin onnellinen sika.

Tehtävä:

1. Pohtikaa kidutuksen oikeutusta

a. velvollisuussiveyden

b. seuraussiveyden

näkökulmasta.

2. Pohtikaa erityisesti, kuuluuko oikeus kiduttaa vähemmistönä olevien onnellisten kiduttajien ihmisoikeuksiin

Auttaisiko seuraussiveys liikaa vähäosaisia?

Varsin vähäisellä maailman rikkaiden liikakulutuksen vähentämisellä ja käyttämällä säästyvät pääomat esimerkiksi köyhien maiden sairauksien ja aliravitsemuksen poistamiseen rikkaiden onnellisuutta ja hyvinvointia ei juuri vähennettäisi mutta köyhien onnellisuutta ja hyvinvointia varmasti lisättäisiin

Jotkut professorit ovat erikoistuneet ”todistamaan”, että rikkaiden rikastuminen on myös köyhimpien etu.

Tehtävä:

1. Pohtikaa pitääkö väite ”rikkaiden rikastuminen on myös köyhimpien etu” paikkansa.

2. Jos väite pitäisi paikkansa, olisiko sen mukaisesti toimittava

a. velvollisuussiveyden

b. seuraussiveyden näkökulmasta,

3. Jos väite pitää paikkansa, miten on selitettävissä se, että maailman hyvin köyhien (absoluuttisesti köyhien) ihmisten määrä kasvaa koko ajan vaikka maailman rikkaimmat ovat rikkaampia kuin koskaan?

Huono tai tahallisesti väärä seurausten arviointi

Seuraussiveyttä on käytetty myös esimerkiksi lasten ruumiillisen kurittamisen (oletetaan sillä olevan hyviä seurauksia myöhemmin), vähäosaisten auttamisen laiminlyömisen (oletetaan, että vähäosaiset jättäytyvät avun varaan) ja jopa kuolemanrangaistuksen (oletetaan, että se vähentää rikollisuutta) puolustamiseen. Vastaväitteenä voidaan esittää, että kyseessä ovat virheelliset uskomukset.

Esimerkiksi ydinvoimalan rakentamisen seuraukset saattavat olla liian vaikeita asiasta päättävien ratkaistaviksi. Seuraussiveyteen on joskus muotoiltu sääntöjä tämäntapaisten tilanteiden varalle. Eräs sellainen sääntö voisi olla, että jos seuraukset saattavat olla erinomaisen hyvät tai hyvin vaaralliset mutta on etukäteen vaikea sanoa, kummatko ne ovat, riskejä ei ole otettava. Tähänkin on tehtävä poikkeus sen tilanteen varalle, että on pakko tehdä jotain, vaikka seurauksista ei ole varmaa tietoa. Jotkut ovat ehdottaneet, että tällöin olisi toimittava perinteisellä tavalla, mutta koska perinteiset tavat juontavat usein juurensa taikauskoisesta menneisyydestä, neuvo saattaa olla huono.

Tehtävä:

1. Etsikää mahdollisimman paljon lisää esimerkkejä, joissa seurauksia huonosti tai tahallisesti väärin arvioimalla on puolusteltu mielestäsi vääriä toimintatapoja.

2. Joukko suomalaisia lääkäreitä on äskettäin arvioinut, että noin puolet tupakoijista kuolee sairauksiin, joihin tupakointi on ainakin osasyynä. Tarkastelkaa tupakointia

1. velvollisuussiveyden

2. seuraussiveyden näkökulmasta.

Onko syyttömän tuomitsemisesta joskus hyötyä?

Tunnetuin ja eniten professoreita seuraussiveyttä vastaan käännyttänyt esimerkki on seuraava. Oletetaan, että Villissä Lännessä on tapahtunut vakava rikos. Poliisipäälliköllä (sheriffillä) ei ole mitään tietoa siitä, kuka on tehnyt rikoksen. Paikallinen tapa on saada rikollinen nopeasti kiinni ja hirttää hänet. Jos näin ei tehdä, paikkakunnalla on tapana ryhtyä mellakoihin, joissa kuolee useita ihmisiä. Seuraussiveyden vastustajat väittävät, että seuraussiveyden mukaan sheriffin pitää vangita joku syytön ja hirtättää hänet mellakoiden estämiseksi.

Tässä kohden voidaan kysyä, eikö ole velvollisuussiveyden mukainen velvollisuus, että joku ilmoittautuu vapaaehtoisesti hirtettäväksi, ettei paljon ihmisiä kuole.

Jos yhteisön uskomukset ja mielipiteet ovat tietyn tyyppiset, mikä tahansa siveys johtaa huonoihin seurauksiin. Vaikka noituus ei ole mahdollista, ihmiset, jotka uskoivat noituuteen, polttivat miljoonia ihmisiä noituudesta epäiltyinä. Noituudesta epäiltyjen polttamista voitiin pitää velvollisuutena koska Raamatussa sanotaan, että noitavaimon älä salli elää (tai jopa hyveenä). Tietysti tämä velvollisuus oli ristiriidassa tappamisen kiellon kanssa. Jos noitia pidettiin rikollisina, heillä ei ollut minkäänlaista vähemmistösuojaa.

Jos seuraussiveys sisältää yhden yksinkertaisen säännön, joka kieltää kuolemantuomion, sheriffin tilanne on aivan toinen kuin yllä esitetyssä esimerkissä.

Tehtävä:

1. Pohtikaa kuolemantuomiota

1. velvollisuussiveyden

2. seuraussiveyden näkökulmasta.

2. Tutkikaa pidettiinkö noitia rikollisina, joita piti rangaista vai vähemmistönä, jota vainottiin.

3. Saddam Husseinia vastaan käydyssä oikeudenkäynnissä on kuollut kolme Saddam Husseinin asianajajaa. Arvioikaa oikeudenkäynnin mielekkyyttä a) velvollisuussiveyden b) seuraussiveyden kannalta.

Pitäisikö terveiden luovuttaa elimensä sairaille ja kuolla itse

Seuraussiveyden vastustajat ovat esittäneet, että jos yksi ihminen voi elää vain, jos hän saa uuden sydämen, toinen, jos hän saa uudet keuhkot ja kolmas, jos hän saa uudet munuaiset, seuraussiveyden mukaan pitäisi etsiä terve ihminen, tappaa hänet ja pelastaa näin sydäntä tarvitseva, keuhkoja tarvitseva ja munuaisia tarvitseva. (Täsmälleen näin yksinkertaisesti Cambridgen yliopiston professori Bernard Williams katsoo äskettäisessä haastattelussaan kumonneensa seuraussiveyden. Williams itse kannattaa arvojen suhteellisuutta.)

Ns. terrorismin vastaisessa taistelussa on tapettu ja tapetaan suuri määrä syyttömiä siviilejä. Sodassa siviilejä on useimmiten tapettu enemmän kuin sotilaita. Voidaan myös kysyä, onko sotilaiden tappaminen onnellisuutta lisäävä.

Jos terve ihminen haluaa kuolla ja luovuttaa elimensä kolmelle sairaalle (niitä riittää useammallekin), voidaan kysyä, eikö hän saisi niin tehdä.

Jos terve ihminen vastoin tahtoaan tapetaan ja hänen elimensä luovutetaan niitä tarvitseville, tällaisella on laajoja yhteiskunnallisia seurauksia. Kansalaiset eivät enää voi tuntea oloaan turvalliseksi, ja onnellisuus ja hyvinvointi voivat vähentyä huomattavasti enemmän kuin kolmen ihmisen pelastamisessa.

Tiettävästi esimerkiksi Intiassa on kaapattu terveitä ihmisiä, heidät on tapettu ja heidän elimensä on myyty rikkaille. Tiettävästi tämä ilmiö ei ole lisännyt maailman onnellisuutta.

Tiettävästi Kiinassa on teloitettu rikollisia ja heidän elimiään on myyty rikkaille.

Tehtävä:

1. Pohtikaa mitä seurauksia olisi siitä, että laillistettaisiin terveiden ihmisten tappaminen elinten saamiseksi sairaille.

2. EU on kieltänyt kuolemantuomiot. Pohtikaa miksi kuolemantuomiota ei ole kielletty kaikkialla.

3. Pohtikaa onko oikein luovuttaa kuolemaantuomittujen elimiä niitä tarvitseville.

Hyvinvointia lisäävät kemikaalit

On sanottu, että hyvinvointia voitaisiin kasvattaa lisäämällä esimerkiksi vesijohtoveteen sopivaa kemikaalia. Jotkut toiset väittävät, että sellainen siveetöntä vaikka se on seuraussiveyden mukaista. Toisaalta voidaan väittää, että monien suomalaisten hyvinvointia lisätään aivan vastaavalla menetelmällä eli masennuslääkkeillä. Erona ensiksi mainittuun vaihtoehtoon on se, että uudet masennuslääkkeet ovat kalliita ja vähävaraisilla ei ole niihin oikein varaa.

Tehtävä:

1. Pohtikaa lisäävätkö alkoholi, tupakka ja huumeet hyvinvointia.

Pitääkö unohtunut velka maksaa

Seuraussiveyden vastustajat ovat myös väittäneet, että unohtuneen velan voi jättää maksamatta, koska se lisää hyvinvointia eikä haittaa ketään. Useimpien velvollisuussiveyskäsitysten mukaan velat on maksettava vaikka velkoja olisi ne unohtanut. Toisaalta maailma olisi kenties parempi, jos köyhien maiden velat unohdettaisiin. Todellisessa maailmassa eräs diktaattori maksoi köyhän maansa velat, mutta hänet teloitettiin myöhemmin.

Tehtävä:

Pohtikaa pitäisikö unohtunut velka aika maksaa.

Kärsimysten vähentäminen

Kärsimysten vähentäminen lisää yleensä hyvinvointia kaikkein nopeimmin. Sen sijaan liiallinen ylellisyys ei lisää hyvinvointia kuin hyvin vähän. Seuraussiveydessä voidaan ottaa keskeiseksi tavoitteeksi, ei niinkään hyvinvoinnin lisääminen kuin kärsimysten vähentäminen. Joidenkin mielestä maailma, jossa olisi kenties vähemmän hyvinvointia kuin nykyisessä mutta myös paljon vähemmän kärsimystä kuin nykyisessä, olisi parempi kuin nykyinen maailma.

Tällöin tekoja olisi arvioitava sen perusteella, minkä verran ne vähentävät maailman kärsimyksiä. Tällöin voidaan esimerkiksi ajatella, että varojen suuntaaminen oman maan köyhille lisäisi heidän hyvinvointiaan vain vähän mutta samojen määrärahojen käyttäminen esimerkiksi tappavien sairauksien torjuntaan kehitysmaissa vähentäisi kärsimyksiä hyvin paljon.

Tehtävä:

1. Pohtikaa pitäisikö oman maan köyhät asettaa etusijalle kehitysmaiden köyhiin verrattuna

a) velvollisuussiveyden

b) seuraussiveyden näkökulmasta.

Pitäisikö kaikki elämä hävittää?

Seuraussiveyden vastustajat ovat väittäneet, että yksinkertaisin tapa lopettaa kaikki kärsimykset olisi hävittää maapallolta kaikki elämä esimerkiksi ydinaseilla.

Tähän voidaan vastata, että varsin harva seuraussiveyden kannattaja asettaa kärsimysten vähentämiselle näin äärimmäisiä tavoitteita.

Tehtävä:

1. Pohtikaa pitäisikö kaikki elämä hävittää

a) velvollisuussiveyden

b) seuraussiveyden näkökulmasta.

Sääntöjä sisältävä seuraussiveys

Koska yksittäisten tekojen seurausten arviointi saattaa olla vaikeaa ja mahdotonta, jotkut seuraussiveyden kannattajat ovat pyrkineet yhdistämään seuraussiveyden ja muiden ajattelutapojen hyviä puolia sallimalla hyvinvointia lisääviä ja kärsimyksiä vähentäviä sääntöjä. Tällöin pyritään käyttämään sääntöjä, joilla on toivottuja seurauksia.

Esimerkiksi voidaan asettaa sääntö, joka kieltää kuolemantuomiot. Edellä tarkasteltu sheriffi olisi edelleen vaikean ongelman edessä, koska asetelman mukaan useita syyttömiä ihmisiä kuolisi mellakoissa.

Jos syyttömän tappaminen kielletään, terveiden tappamista sairaiden elinten tarpeen tyydyttämiseksi ei olisi sallittua.

Brad Hookerin sääntöjä sisältävälle seuraussiveydelle asettamia vaatimuksia

1. Lähtökohtana on oltava puoleensavetäviä yleisiä ajatuksia moraalista.

2. Käsitysten on oltava sisäisesti ristiriidattomia.

3. Käsitysten on oltava yhtenäisiä (ts. järjestettävä taloudellisesti, tai jos mitään järjestelmää ei ole käytettävissä, ainakin hyväksyttävä ne vakaumuksemme, joita meillä on huolellisen harkinnan jälkeen).

4. Käsitysten on kannatettava perusperiaatetta, joka

a) selittää, miksi meidän erityiset siveelliset vakaumuksemme ovat oikeita

b) oikeuttaa ne puolueettomasta näkökulmasta

5. Käsitysten on autettava meitä käsittelemään siveyskysymyksiä, joista emme ole varmoja tai joiden kanssa olemme eri mieltä.

Brad Hookerin mukaan vain seuraussiveys tyydyttää edellä mainitut ehdot.

Brad Hooker on esittänyt yllä olevat ajatukset teoksessaan ”Ideal Code, Real World, Oxford, 2000, ISBN 0-19-825069-X.

Tehtävä:

1. Pohtikaa mitkä Hookerin ehdot saattavat edistää vanhoillisuutta.

2. Ottakaa Internetin avulla selvää millaisen sääntöihin perustuvan hyvinvointisiveyden määritelmän Brad Hooker sai aikaan yllä olevien periaatteiden valossa.

3. Ottakaa Internetin avulla selvää T. M. Scanlonin sopimussiveyden perusperiaatteesta ja verratkaa sitä Brad Hookerin hyvinvointisiveyden määritelmään.

Seuraussiveys asteittain kehittyvässä yhteiskunnassa

Ns. hyvinvointiyhteiskunta kuuluu pikemminkin seuraussiveyden kuin esimerkiksi velvollisuussiveyden tai hyvesiveyden tavoitteisiin. Velvollissiveys ja hyvesiveys kehittyivät aikoinaan yhteiskunnissa, joissa köyhyys, sairaudet ja muut kärsimykset olivat pikemminkin sääntö kuin poikkeus ja joissa näitä ilmiöitä ei suuremmin edes pyritty poistamaan. Hyvesiveyden perustajana pidetty Aristoteles hyväksyi orjuuden ja epämuodostuneiden vastasyntyneiden tappamisen.

Seuraussiveys on tietysti ollut aina olemassa, mutta siihen alettiin kiinnittää suurempaa huomiota vasta sitten, kun hyvinvointi alkoi Euroopassa lisääntyä yhteiskunnallisten olojen, todellisuustutkimuksen (tieteen) ja tekniikan kehittyessä.

Hyvinvointiyhteiskunta on kiinnittänyt huomiota pikemminkin oikeuksiin kuin velvollisuuksiin. Ihmisoikeuksia on vaikea perustella muuten kuin siten, että ne vähentävät kärsimyksiä ja lisäävät onnellisuutta ja hyvinvointia. Ihmisoikeuksista ei vallitse mitenkään täyttä yksimielisyyttä, mutta seuraussiveyden näkökulmasta tämä ei ole tarpeenkaan. Kun ihmisoikeuksien vaikutuksista saadaan tietoa, niitä voidaan kehittää. Mainittakoon, että islamilaiset maat eivät le hyväksyneet edes YK:n Ihmisoikeuksien julistusta.

Paitsi taloudellinen, todellisuustutkimus (tiede) ja tekninen kehitys hyvinvointiin vaikuttavat myös ihmisten asenteet. Tärkein syy edellä kuvattuun sheriffin ongelmaan olivat yhteisön ihmisten asenteet. Jos yhteisön jäsenet eivät vaatisi rikollisen pikaista kiinniottamista ja hirttämistä vaan normaalia oikeusvaltion käytäntöä, sheriffillä ei olisi mitään ongelmaa.

Kun yhteiskunta, todellisuustutkimus (tiede), tekniikka ja asenteet kehittyvät seuraussiveyden toivomaan suuntaan, seuraussiveys itse toimii entistä paremmin.

Muualla tämän sarjan oppikirjassa esitellään sekä seuraussiveyteen että sen kilpailijoihin perustuvia näkemyksiä oikeusvaltiosta ja ihmisoikeuksista.

Tehtäviä:

1. Pohtikaa mitä muutoksia ihmisten asenteisiin tarvittaisiin, jotta seuraussiveys toimisi oleellisesti paremmin kuin yllä esitetyissä esimerkeissä.

2. Pohtikaa kuinka paljon ja millaisia kustannuksia aiheutuisi siitä, että esimerkiksi suomalaisia kasvatettaisiin ottamaan nykyistä paremmin huomioon tekojen seuraukset.

3. Pohtikaa miten seuraussiveyden kanssa kilpailevat käsitykset ratkaisisivat yllä esitetyt ongelmat.

Seuraussiveys ja uskonnot

Muinaiset ihmiset eivät tunteneet monien luonnonilmiöiden syitä, ja myös luonnon onnettomuuksia saatettiin pitää joidenkin jumalien tai henkien aiheuttamina. Jumalia ja luonnonhenkiä saatettiin lepytellä uskonnollisin menoin ja uhrein. Ihmisten ajateltiin suututtaneen jumalia tai luonnonhenkiä, ja onnettomuuksien saatettiin ajatella olevan ihmisten tekojen seurauksia. Myös yksilön elämän onnettomuuksia pyrittiin selittämään esimerkiksi pahoilla teoilla nykyisessä tai sitä edeltäväksi kuvitellussa elämässä. Nykyisen elämän tekoja ajateltiin soviteltavan tulevaisuuden tai kuvitellun kuoleman jälkeisen elämän kärsimyksillä tai onnella.

Seuraussiveyden soveltaminen kuviteltuun syntymää edeltävään ja kuviteltuun kuoleman jälkeiseen elämään on aiheuttanut ihmiskunnalle vuosituhansien aikana suunnattomia kärsimyksiä, mutta niitä tuskin voidaan pitää seuraussiveyden vikana. Seuraussiveyttä voidaan järkevästi soveltaa vain yhteiskunnassa, jonka uskomukset ja asenteet ovat muutoinkin omiaan edistämään hyvinvointia ja vähentämään kärsimyksiä.

Tehtäviä:

1. Kuvitellaan, että olisi olemassa kuoleman jälkeinen Taivas, jossa valitsisi hyvinvointi. Pohtikaa millaista siellä olisi.

2. Pohtikaa mitä vaikeuksia ihmisten hyvin erilaiset uskomuksen ja asenteet aiheuttavan

1. velvollisuussiveyden

b. seuraussiveyden toimivuudelle.

3. Kuvitellaan, että olisi olemassa kuoleman jälkeinen Helvetti, jossa kristinuskon jumalaan uskomattomia kidutettaisiin ikuisesti. Pohtikaa millaisia kidutusmenetelmiä Helvetissä saatettaisiin käyttää.

Hyvesiveys eli hyve-etiikka

Mitä hyvesiveys on


Hyve (muinaiskreikaksi αρετή, aretē; lat. virtus) on eettisesti ja moraalisesti arvokas luonteenpiirre. Hyve oli keskeinen käsite erityisesti antiikin siveysajattelussa eli etiikassa. Hyveen vastakohta on pahe.

Hyvesiveys tarkastelee ihmisen elämää kokonaisuutena. Se kysyy ”miten minun tulisi elää” ja vastaa ”kehittämällä hyveitä”.

Hyvesiveys on yksi kolmesta tärkeimmästä arvottavan siveyden koulukunnasta.

Kukoistus



Hyvesiveyden mukaan hyveet saavat ihmiselämän kukoistamaan.

Hyveellä hyvesiveyden kannattajat tarkoittavat käyttäytymistä ja tunteita, taipumusta tuntea ja käyttäytyä tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa.

Jos esimerkiksi jollain on anteliaisuuden hyve, hän käyttäytyy tietyissä tilanteissa anteliaasti.

Antelias ihminen arvioi tilannetta ja käyttäytyy sen mukaisesti. Hyveellinen ihminen ei tavoittele omaa etuaan vaan käyttäytyy tilanteen edellyttämällä tavalla.



Aristoteleen hyvesiveys

Aristoteleen siveyden perusajatus on se, että yksilön tulee käyttäytyä jatkuvasti hyveellisesti ja kehittää hyveitä, sen sijaan että hän tekisi vain yksittäisiä hyviä tekoja.

Aristoteleen mukaan tieto tekee ihmisestä hyveellisen. Tämän käsityksen kristillinen muunnos on, että usko tekee ihmisestä hyveellisen. Hyve vaati hyveellistä toimintaa.

Aristoteles oli sitä mieltä että onnellisuus on elämän päämäärä, ja niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen, hyvät teot seuraavat automaattisesti tästä kamppailusta, tehden yksilöstä hyveellisen ja siten onnellisen.

Aristoteleeltä on säilynyt kolme siveysalan teosta: Nikomakhoksen etiikka (Ethica Nicomachea), Eudemoksen etiikka (Ethica Eudemia) ja Suuri moraalioppi (Magna moralia).

Kaikki koostuvat Aristoteleen luentomuistiinpanoista, ja ne ovat yleensä myös kokoelmia erillisistä luentosarjoista, jonka seurauksena ne ovat monesti hajanaisia ja vaikealukuisia.



On ajateltu, että Eudemoksen siveys edustaa Aristoteleen varhaista siveyskäsitystä, ja Nikomakhoksen etiikka on kirjoitettu myöhemmin sen pariksi.

Vaikka Eudemoksen etiikkaa pidetään yleensä varhaisempana ja "vähemmän kypsänä", on myös niitä jotka pitävät Eudemoksen etiikkaa kypsempänä ja myöhäisempänä. Joka tapauksessa kolme sen kirjoista (IV-VI) muodostavat myös Nikomakhoksen etiikan kirjat V-VII. On myös kyseenalaistettu, onko Suuri siveysoppi todellakin Aristoteleen tuotantoa. Tätä pidetään kuitenkin yleisesti hyväksyttynä.

Tutkijat olettavat, että Nikomakhoksen etiikka oli omistettu tai sitä oli muokannut Aristoteleen oma poika ja oppilas Nikomakhos, ja Eudemoksen etiikka vastaavasti hänen oppilaansa Eudemos. Nämä ovat kuitenkin vain oletuksia, sillä kyseiset nimet eivät edes esiinny itse teoksissa.

Neljäs tutkielma, jota usein pidetään jatko-osana siveysteoksille, on Aristoteleen Politiikka. Tämä ei ole yllättävää, koska Aristoteles itse toteaa, että yksilön hyvä on alisteinen kaupunkivaltion eli poliksen hyvälle.



Yksilökeskeinen siveys

Aristoteleen siveyskäsitystä kutsutaan usein päämäärään suuntautuneeksi (teleologiseksi) siveydeksi. Aristoteleen mukaan kaikilla asioilla on tarkoituksensa. Esimerkiksi veitsi on tarkoitettu asioiden leikkaamiseen. Hyvä veitsi on hyvä leikkaamaan asioita, ja siksi veitsien tulisi olla teräviä.

Vastaavasti ihmisillä on tarkoituksensa. Ihmisten tulisi tehdä asioita, jotka auttavat heitä saavuttamaan tämän tarkoituksen eli päämäärän — eli asioita, jotka ovat hyviä. Ihmiset, jotka tekevät johdonmukaisesti niin, ovat hyviä ihmisiä.

Mikään teko ei ole erillinen (niin kuin usein muissa siveysjärjestelmissä), vaan suhteessa päämääräänsä. Tätä asennetta siveyttä kohtaan voidaan pitää yksilökeskeisenä — ihmisen tekojen tulisi tehdä hänestä parempi yksilönä.

Tästä seuraa tietysti tärkeä kysymys siitä, mikä ihmisen elämän päämäärä todellisuudessa on.


Ihmisen tehtävä ja tarkoitus

Aristoteles määritteli ihmisenä olemisen tarkoituksen kirjoittaessaan:

"Edellä oletimme ihmisen tehtävän olevan määrätyn tyyppisen elämän eli sielun toimimisen järjen mukaan ja järkevän käyttäytymisen.

Silloin hyvän ihmisen tehtäväksi osoittautuu tämän suorittaminen hyvin ja jalosti, sillä kunkin tehtävän hyvä suorittaminen on sen toteuttamista sille ominaisen hyveen mukaisesti.

Ja jos näin on, niin inhimillinen hyvä näyttää olevan sielun toimintaa hyveen mukaan, ja jos hyveitä on useita, parhaimman ja täydellisimmän hyveen mukaan."


Tämä ei tarkoita, että jokaisen ihmisen tulisi pyrkiä olemaan "suuri", vaan että jokaisen ihmisen tulisi pyrkiä elämään hyvin tällä tavoin.

Ihminen voi ylittää itsensä ainoastaan tunnistamalla kykynsä ja rajoituksensa. Ihmisen mittana eivät ole hänen kykynsä, jotka ovat hyödyllisiä hänen läheisilleen ja yhteiskunnalle — sen sijaan hän voi olla hyvä ainoastaan toimiessaan oikein sisäisesti.

Aristoteelista hyvettä ei voi saavuttaa tapojen ansiosta; ihminen ei voi olla hyveellinen vain yhden päivän ajan, koska se merkitsisi sisäistä ristiriitaa luonnollisten ajatusten ja ulkoisten paineiden välillä.

Onnellisuuden saavuttaminen



Yleensä ihmiset pyrkivät saavuttamaan onnellisuuden kolmella tavalla: nautinnoilla, kunnialla ja osoittamalla järkevyyttä.

Neljäntenä voidaan pitää rahantekoa, mutta se saa alkunsa enemmänkin välttämättömyydestä kuin yrityksestä saavuttaa onnellisuus itsessään; jotta ihminen voisi olla onnellinen, hänen perustavan laatuiset aineelliset tarpeensa tulee olla tyydytettyjä.

Ollakseen onnellinen ihmisen tulee aina saavuttaa tasapaino kahden ääripään välillä — esimerkiksi rohkeus on tasapainoilua raukkamaisuuden ja tyhmänrohkeuden välillä.

"Liiallinen ja puuttellinen on ominaista paheelle, hyveelle taas keskiväli."

Ihmisen olennaisin osa on ihminen itse, kun taas häneen liittyvät yksittäiset piirteet tulevat ja menevät. Ihminen ikääntyy, mutta olemukseltaan hän on silti sama ihminen. Hänestä voi tulla musikaalinen, mutta musikaalisuus ei ole itse ihminen. Yksittäiset piirteet tulevat ihmiseen ja jättävät hänet, mutta hän on silti sama ihminen ennen ja jälkeen.

Aretē — Perinteiset kreikkalaiset hyveet



Hyve (aretē) ilmenee siis tunteiden ja toimintojen yhteydessä keskivälinä ääripäiden välillä.

Aristoteles pyrkii Nikomakhoksen etiikassa kuvaamaan ja selittämään oman aikansa perinteiset kreikkalaiset hyveet.

On tärkeää huomata, että nämä hyveet eivät aina ole samat kuin nykyaikaisen yhteiskunnan hyveet — esimerkiksi Aristoteleen mielestä ylpeys ja suuruus ovat hyveitä enemmän kuin vaatimattomuus.

Aristoteles jakaa hyveet älyllisiin ja siveellisiin hyveisiin.

Älylliset hyveet sisältävät järjen käytön, viisauden, arvostelukyvyn ja harkitsevaisuuden.



Osaa älyllisiksi hyveiksi luokitelluista hyveistä ei välttämättä kutsuttaisi hyveiksi nykyään, mutta ne ovat tärkeitä siltä kannalta, että niiden avulla voidaan tunnistaa kultainen keskitie kussakin tilanteessa, ja käyttäytyä sen mukaan.

Harkitsevaisuus tarkoittaa kultaisen keskitien noudattamista yleensä, ja sen avulla voidaan löytää siveelliset hyveet, joista kukin on keskitie kahden ei-harkitun käyttäytymisen tai paheen välillä.

Siveelliset hyveet

Siveelliset hyveet vastaavat asioita, joita nykyäänkin useimmiten kutsuttaisiin hyveiksi.



Aristoteles luettelee seuraavat siveelliset hyveet:
  • rohkeus,
  • kohtuullisuus,
  • anteliaisuus (kohtuullisuus rahan antamisessa ja ottamisessa),
  • suuruus (oikeanlainen toiminta suuren vallan ja rikkauksien saavuttamisen jälkeen),
  • ylpeys (kunnian vaatiminen itselle niistä asioista, jotka on tehnyt),
  • lempeys (kohtuullisuus vihan tuntemisessa), miellyttävyys,
  • rehellisyys,
  • älykkyys ja
  • oikeudenmukaisuus.

Käytännöllinen päätelmä

Käytännöllinen päätelmä on esitetty syllogismin muodossa niin, että johtopäätöksenä on jokin käytännön toiminta. Se tarjoaa mallin, jolla ihmisen toimintaa voidaan selittää hänen pyrkimyksistään käsin.

Aristoteles käsitteli käytännöllistä syllogismia muun muassa teoksissa Nikomakhoksen etiikka, Sielusta ja Eläinten liikkeestä. Käytännöllisen syllogistiikan kuvaus ei kuitenkaan ole yhtä täsmällinen kuin käsitteellinen syllogistiikan kuvaus teoksessa Ensimmäinen analytiikka.


Esimerkkejä

Positiivinen syllogismi:

  • Pekka haluaa oppia filosofiaa.
  • Pekka ajattelee, että hän oppii filosofiaa parhaiten käymällä säännöllisesti filosofian luennoilla.

  • Pekka käy filosofian luennoilla.
Negatiivinen syllogismi:

  • Pekka ei halua kuolla keuhkosyöpään.
  • Pekka ajattelee, että tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää.


  • Pekka lopettaa tupakoinnin.

Alasdair MacIntyren hyvesiveys



Alasdair MacIntyre
.


Alasdair MacIntyre nosti aristoteelisen siveyden uuteen tietoisuuteen.

Ihmisen todellinen päämäärä

MacIntyren lähtökohtana ovat ihmisen olemuksellinen luonne, ”luonto”, ja olemuksellinen tarkoitus, tehtävä aristoteeliseen tapaan. MacIntyre väittää, että vasta kun löydetään uudelleen ajatus, että ”ihmisellä on olemus, joka määrittelee hänen todellisen päämääränsä”, ymmärretään sekä siveyttä että käytäntöä.

MacIntyren mukaan aristoteeliseen siveysajatteluun sisältyy kolme osaa:

  1. Käsitys ihmisestä ”sellaisena kuin hän sattuu olemaan”, eli millainen on toimiva ihminen, ”koulimaton ihmismieli”.
  2. Käsitys ihmisestä ”sellaisena kuin hän voisi olla, jos hän toteuttaisi olemuksellisen luonteensa”, eli miten ihminen toimii silloin, kun hän toteuttaa tarkoitustaan, päämääräänsä; millainen on tarkoituksensa löytänyt ihmismieli.
  3. Siveys tieteenä, joka osoittaa, miten edellisestä päästään jälkimmäiseen. Siveyskäsityksen tulisi ohjata meitä etsimään ihmisen olemuksen mukaista päämäärää ja toteuttamaan sitä.


Jos hylätään kohta 2 eli se, että ihmisellä olisi olemuksensa perusteella erityinen päämäärä, tehtävä, menettää siveyajattelu MacIntyren mukaan oleellisen osan tarkastelunsa kohteesta Se ei enää pysty suorittamaan kolmattakaan osaansa eli varsinaista tehtäväänsä.

Siveys johdetaan ihmisluonnosta



MacIntyre väittää käyneen näin. Hän kirjoittaa seuraavasti:

”Koska siveyden koko merkitys niin käsitteenä kuin käytännöllisenä alana on auttaa ihmistä siirtymään vallitsevasta tilastaan todelliseen päämääräänsä, ihmisen olemuksellisen luonnon poistaminen ja sen mukana päämääräkäsitteen hylkääminen jättää meidät sellaisen siveyskäsitteistön varaan, joka muodostuu kahdesta jäljelle jäävästä perusosasta, joiden suhde jää hyvin epäselväksi.

Yhtäältä on tietty siveellinen sisältö: joukko oikeuksia, jotka on irrotettu loogisesta yhteydestään. Toisaalta on tietty käsitys koulimattomasta ihmisluonnosta niin kuin se on.

Koska siveyskäskyt alun perin kuuluivat järjestelmään, jossa niiden tarkoituksena oli korjata, parantaa ja kasvattaa (kehittää) tuota ihmisluontoa, ne eivät selvästi enää ole sellaisia, että ne voitaisiin johtaa ihmisluontoa koskevista tosista lauseista tai perustella vetoamalla jollain muulla tavalla sen ominaisuuksiin.”

MacIntyren mukaan siis modernin aikakauden alussa hylättiin juuri kohta 2, ja siveysajattelijoille jäivät vain kohdat 1 ja 3, joilla siveellisyys oli perusteltava.


Humen giljotiini.

Muun muassa Humen giljotiini on peräisin tästä ongelmasta:

Sen mukaanhan tosiasioiden perusteella ei voi päätellä mitään arvoista, eli olemisesta ei voi päätellä pitämistä.

”Siitä, miten asiat ovat, ei voi johtaa sitä, miten niiden tulisi olla”.

Sosiaalipolitiikka

Paitsi että terveen järjen ajattelulla tämä veisi pohjaa pois esim. koko sosiaalipolitiikalta (siinä hän sosiaalinen tilanneanalyysi on väliintulojen perustana), niin se MacIntyren mukaan johti siihen, että oli kadotettu ajatus ”ihmisluonnosta sellaisena kuin se voisi olla”, jos se toteuttaisi tarkoituksensa.



Mikä on tämän kiven päämäärä?

Aristoteleen siveydessä ei ollut olemisen ja pitämisen välistä kuilua. Jos tunnetaan ihmisen päämäärä, tehtävä, niin siitä voidaan päätellä, onko se hyvä vai ei, eli palveleeko se hänen olemuksensa toteuttamista.

Näin tosiasiaväitteestä voidaan päätellä arvoväitteitä, koska niissä minä käsitetään toiminnallisesti: hän on jotain varten, hänellä on olemuksellinen tarkoitus, päämäärä.

Sen sijaan nykyinen siveys hyväksyy Humen giljotiinin, koska ajatus ihmisen päämäärästä ja olemuksesta on hylätty.

Jos sanotaan, että teko on hyvä tai oikea, niin sanotaan samalla, että niin tekee ihminen, joka on edennyt ihmisluonnosta sellaisena kuin se on sellaiseen kuin se voi olla, kun hän toteuttaa tarkoitustaan, eli hän on edennyt kohdasta 1 kohtaan 2.

"Siveys on tosi"



Siveys on siis MacIntyren mukaan samalla tavalla tosi tai epätosi kuin tosiasiaväitteet. Aristoteleen siveyden perusväite on:

”Teko A on hyvä jos ja vain jos se edistää ihmisen päämäärää, tarkoitusta eli tehtävää”.

Päämäärän ajatus antaa siveydelle perustan. Jos emme tiedä, mikä ihmisen tehtävä on, emme voi perustella siveyssääntöjä järkevällä tavalla.

Välittämisen hyvesiveys



On olemassa erityinen naisten siveys, joka eroaa ratkaisevasti miesten siveydestä - feminismi.

Miesten siveysajattelu perustuu liberalistiseen käsityksiin oikeuksista - yksilön oikeudet tuovat erityisen vapauden piirin, jonka sisällä tavoitellaan omaa hyötyä.

Naisten siveellinen ajattelu on lähempänä hyve-etiikkaa - lähtökohtana ovat välittäminen tai huolenpito (care).

Näitä kahta siveysajattelun tapaa voidaan luonnehtia oikeudenmukaisuuden siveydeksi ja välittämisen siveydeksi - niiden eroja ovat seuraavat:

Siveellisen oppimisen tavoite

Oikeudenmukaisuuden siveys: yleisten periaatteiden hallinta

Välittämisen siveys: siveystaipumusten (hyveiden) kehittäminen.

Siveysongelmien ratkaisu

Oikeudenmukaisuuden siveys: yleisten periaatteiden etsiminen

Välittämisen siveys: yksittäistapaukseen sopivan menettelytavan löytäminen

Keskeiset käsitteet

Oikeudenmukaisuuden siveys: yleiset periaatteet, oikeudet, oikeudenmukaisuus

Välittämisen siveys: ihmisten väliset suhteet, huolenpito, välittäminen.


Hyvesiveyden arvostelua



Mitkä ovat hyveitä, mitkä paheita ja mitkä eivät kumpaakaan

Hyvesiveyden pääongelma on se, mitkä taipumukset ovat hyveitä, mitkä paheita ja mitkä eivät kumpaakaan.

Hyvesiveyden kannattaja saattaa vastata, että hyveitä ovat ne taipumukset, jotka saavat ihmiselämän kukoistamaan.

Tästä vastauksesta on melko vähän apua.

Hyvesiveyden kannattajat laativat usein listoja hyveistä kuten
  • hyväntahtoisuus,
  • rehellisyys,
  • rohkeus,
  • anteliaisuus,
  • luotettavuus jne.
Listat eroavat toisistaan, ja on kiistoja siitä, mitkä ovat hyveitä.



Usein on epäselvää, millä perusteella jotain piirrettä pidetään hyveenä.

Tehtäviä

  • Onko kiistaa siitä, mitkä ovat hyveitä ja mitkä ovat paheita mahdollista edes periaatteessa ratkaista?

Hyvesiveys omien ennakkoluulojen tukena

Hyve-siveyden kannattajat saattavat määritellä hyveet omien ennakkoluulojensa mukaan.

Joku voi pitää hyveenä hyvän viinin juontia ja joku voi pitää sitä paheena.



Uskonnoissa hyveenä pidetään yleensä oman uskonnon jumalaan uskomista ja muiden uskontojen jumaliin uskomista tai ateismia paheina.

Itse asiassa tämä uskontojen piirre on eräs eniten maailmanhistoriassa kärsimystä aiheuttaneita

Yksiavioisuuden kannattaja voi pitää yhden sukupuolikumppanin ihmistä hyveellisenä, moniavioisuuden kannattaja voi pitää hyveenä moniavioisuutta.

Hyvesiveys vanhoillisuuden tukena




Hyvesiveys saattaa edistää vanhoillisuutta, koska yhteisön käsityksiä hyveinä pidetyistä asioista voi olla vaikea muuttaa edes siveydellisillä perusteilla.

Onko ihmisluonto olemassa

Hyvesiveys olettaa usein, että on olemassa ihmisluonto johon kuuluu kaikille ihmisille yhteisiä tunteita ja käyttäytymispiirteitä.

Monet ovat kyseenalaistaneet tällaisen ihmisluonnon olemassaolon.



Luonto

Elämän tarkoitus



Näin Laihialla

Laihialaisisäntä teki kuolemaa, suvun kolme miestä seisoivat siinä vierellä ja juttelivat hautajaisten järjestämisestä.
  • Kuinkahan monta taksia tarvitaan, kolme kai?
  • Ei, kyllä kaksi riittää ja muut saavat kävellä.
  • No sittenhän on sama vaikka kaikki kävelisivät.
Isäntä viimeisillään nousi pystyyn ja sanoi:
  • Matti on oikias, tuokaapa minun housuni niin kävellään kaikki.

Kaksi selittämisen lajia

Selitykset ovat niiden olosuhteiden kuvauksia, joiden vallitessa selitettävät tapahtumat suurella todennäköisyydellä tapahtuvat. Eräät muinaiskreikkalaiset olivat sitä mieltä, että ainoa todellinen selitys on vastaus kysymykseen miksi, mikä on tapahtuman tarkoitus.

Näistä kahdesta selittämisen lajista on sanottu mm. :

Ei ole niin, että kaikelle olisi kaksi selitystä, ensimmäinen osittainen, ei todella selittävä, ja toinen täydellinen, lopullinen, valaistuksen antava. Todellisuudessa nämä kaksi selitystapaa ovat yhtä selittäviä, yhtä valaisevia, yhtä täydellisiä ja yhtä lopullisia, mutta ne sopivat eri ilmiöiden selittämiseen.



Kun löydämme metsän keskeltä rakennusten raunioita, voimme olettaa, että ne ovat ihmisten rakentamien talojen jäännöksiä, jotain ihmisen tekemää, hänen omaa tarkoitustaan varten valmistamaa. Rakennukset voidaan selittää vetoamalla rakentajain tarkoitukseen.



Toisaalta jos pyrstötähti eli komeetta lähestyy Maata, on luultavaa, ettei tämä taivaankappale ole järkevien olentojen rakentama. Emme voi käyttää sitä selittämisen tapaa, joka vetoaa tarkoitukseen. Nyt meidän on käytettävä toista selittämisen mallia, sitä, joka vetoaa luonnonilmiön luonnollisiin syihin.

Joskus voi olla vaikeaa ratkaista, mitä selitystapoja on käytettävä. Esimerkiksi Maata kiertävä kappale saattaa olla meteoriitti tai ihmisen valmistama tekokuu.

Tarkoitusta voidaan kysyä vain, jos on voitu osoittaa, että jotakin tarkoituksellisesti tehdään. On siis ensin osoitettava tarkoituksellisen toiminnan olemassaolo, ja vasta sitten tarkoitusta voidaan käyttää jonkin asian selittäjänä.

Keskustelun aiheita

Selittämistä syillä sanotaan kausaaliseksi selittämiksi ja selittämistä päämäärillä sanotaan finalistiseksi selittämiseksi. Näitä vierasperäisiä sanoja ei tarvitse osata ulkoa. Ne on tarpeen muistaa passiivisesti kun lukee viisaustieteilijäin kirjoja.
  • Mikä on koulunkäynnin tarkoitus?
  • Onko Auringolla tarkoitus?
  • Mikä on elämänkatsomustiedon opetuksen tarkoitus?
  • Mikä on auringonpimennyksen syy?
  • Mikä ero on syyllä ja seurauksella?
  • Miten syy ja seuraus liittyvät toisiinsa?
  • Mitä tarkoittaa syyllisuus?

Miksi olet lakannut lyömästä vaimoasi

Joskus on ajateltu täsmälleen päinvastoin. On esitetty kysymys tarkoituksesta ja väitetty, että tarkoituksen olemassaolo edellyttää jumalan olemassaoloa.

Todellisuustutkimuksen mukaan olisi ensin todistettava jumalallisten tekojen olemassaolo, ja vasta sitten voitaisiin puhua jonkin elämässä piilevän jumalallisen tarkoituksen olemassaolosta.



Kysymykseen “miksi olet lakannut lyömästä vaimoasi?” voidaan vastata tarkoitukseen viittaamalla, mutta jos ei ole ollenkaan lyönyt vaimoaan, kysymys on väärin asetettu.

Pohdittaessa kysymystä “onko elämällä tarkoitus?” on ensin huomioitava sanan “tarkoitus” eri merkitykset.

Ensiksi joku voi kysyä jonkin arkipäiväisen teon tarkoitusta, esimerkiksi “miksi jätit auton valot palamaan?” Toiseksi voidaan kysyä “mikä on tämän työkalun tarkoitus?”

Joku voi toimia erittäin tarkoituksenmukaisesti, joku toinen vallan hullusti, hedelmättömästi tai jonkin arvojen järjestelmän näkökulmasta arvottomasti.

Nykyaikaisen todellisuuskäsiyksen hyväksyminen ei suinkaan johda tässä mielessä arvottomaan elämään. Päinvastoin tekniikka on varustanut meidät lukuisilla työvälineillä, joilla voimme toteuttaa omia tarkoituksiamme. Kun muinainen ihminen rukoili sadetta jumalilta, nykyaikainen ihminen käyttää sadettajia.



Mikä on kosken keskellä olevan kiven tarkoitus?

Luonnonesineiden tarkoituksellisuudesta tai tarkoituksettomuudesta voidaan usein puhua liittämättä mukaan arvoja. Talon lähellä olevalla puulla saattaa olla tai olla olematta tarkoitus. Emme kuitenkaan hakkaa sitä pois siksi, että se olisi tarkoitukseton. Miksi sitten oletetaan, että ateistin, jonka mielestä elämällä ei ole mitään ennalta tiedettävää tarkoitusta, pitäisi muka tehdä itsemurha, jos hän todella uskoisi elämän tarkoituksettomuuteen?

Kun tarkoituksia liitetään ihmisten puuhiin, tämä saattaa olla hyvin arvojen värittämää. Jos kysyt kutsuilla joltain vieraalta “miksi olet täällä, mikä on tarkoituksesi?”, hän saattaa käsittää kysymyksesi hyvinkin arvoväritteisesti - ikään kuin kutsuilla olemiseen pitäisi olla jokin erityinen syy. Monet uskonlahkot vastustavat syntyvyyden säännöstelyä, koska niiden oppien mukaan sukupuolielimet on tarkoitettu lisääntymiseen.

Vaatimus, että asioilla pitäisi olla tarkoitus, on sinällään siveellinen kannanotto. On mahdollista, että koko puhe tarkoituksen löytymisestä on puhtaasti arvosidonnaista puhetta, joka ei liity ollenkaan totuuskysymyksiin. (David) Humen giljotiinin mukaan tosiasioita ja arvoja ei voi loogisesti johtaa toisistaan; tältä kannalta oletus jostakin elämän “todellisesta” tarkoituksesta on silkkaa hölynpölyä.

Keskustelun aiheita

  • Miksi mielipiteitä yritetään perustella tosiasiaväitteillä?
  • Luettele joitain tosiasioita, joista ihmiset eivät pidä.
  • Luettele joitain tosiasioita, joista ihmiset pitävät?
  • Miksi tosiasiat on syytä ottaa koko ajan huomioon?
  • Kummat ovat tärkeämpiä, tosiasiat vai mielipiteet?

Erikaiset käsitykset

Uskonnollinen ja todellisuustutkimuksen todellisuuskäsitys eroavat useimmiten perinpohjaisesti vastauksessa kysymykseen siitä, mikä on ihmisen tarkoitus. Todellisuustutkimuksen  todellisuuskäsityksen mukaan ihmisellä ei ole ainakaan nykyisen tietämyksen valossa mitään ihmiskunnan ulkopuolista tarkoitusta. Tähän on esitetty vastaesimerkkinä, että vieraan planeetan asukkaat voivat vallata Maan ja ottaa ihmisen lemmikikseen.



Mikä on tämän koiran tarkoitus?

Ihminen ajattelee esimerkiksi, että metsästyskoiran tarkoitus on palvella metsästystä (koira on varmaan asiasta eri mieltä). Ihminen on tässä suhteessa tarkoitukseton.



Eero Järnefeltin maalaus "Isäntä ja rengit"

Nykyään ei ole olemassa isäntää tai isäntiä, joiden koiria ihmiset olisivat. Uskonnot ovat muovautuneet orjanomistusyhteiskunnassa, jossa orjilla oli inhimilliset isännät ja kaikilla ihmisillä yhteinen kosminen isäntä.

Tarkoituksen puuttuminen edellä esitetyssä mielessä ei välttämättä millään tavoin alenna inhimillisen elämän arvoa. Ihmisen itsenäisyys saattaa päinvastoin lisätä hänen arvoaan. Ne, jotka hylkäävät nykyajan todellisuuskäsityksen siksi, että se muka riistää elämältä mielekkyyden, sekoittavat sanan “tarkoitus” eri merkitykset. He luulevat, että koska elämällä ei ole tarkoitusta, elämässä ei voisi olla tarkoitusta. He luulevat, että jos ihmisellä ei ole isäntää, hän ei voi omistaa itse itseään ja antaa itse elämälleen tarkoitusta.



Aivan kuten lapselle saattaa merkitä järkytystä se havainto, että hän pystyy seisomaan omilla jaloillaan, ihmiselle voi merkitä järkytystä määrätä itse omasta elämästään.

Uskonnot eivät pohjimmaltaan ollenkaan vastaa kysymykseen siitä, mikä on elämän tarkoitus. Kun uskontojen edustajilta kysytään, mikä on se jumalan suunnitelma, jossa ihmisen elämällä on oma tarkoituksensa, heiltä saa usein vastaukseksi joko sellaisia kirjojen lauseita, jotka eivät vastaa kysymykseen, tai sitten he kieltäytyvät vastaamasta kysymykseen ja sanovat, että jumala yksin tietää.

Esimerkiksi kristinusko väittää, että “maallisen” elämän tarkoitus on kuolemanjälkeisen “iankaikkisen” elämän saavuttaminen. Jos olisi olemassa ns. iankaikkinen elämä, mikä sen tarkoitus olisi? Sen sijaan lopullisella, biologisella kuolemalla on luonnossa lajin säilymisen ja kehittymisen kannalta selvä merkitys.

Keskustelun aiheita

  • Yliopiston professoreilta kysyttiin, että mikä on elämän tarkoitus. Kukaan ei osannut vastata tähän kysymykseen oikein. Mistä tämä johtuu?
Kuolema on elämän jatkumisen edellytys, sillä jos kuolemaa ei olisi, bakteerien massa ylittäisi nopeasti maapallon massan, ja tämähän on tietysti mahdotonta. Jos muinaiset eläimet eivät olisi koskaan kuolleet, ihmistä ei olisi koskaan ilmaantunut maapallolle, sillä ihmiselle ei olisi ollut elintilaa. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että kuolemalla olisi jokin tarkoitus.

Kristillinen ajattelu perustuu kahteen olettamukseen, joista kumpaakaan ei voida todistaa paikkansapitäviksi.

Ensiksi ajatellaan, että maallinen elämä olisi arvotonta ja kärsimystä, joka vain valmistaa ihmistä iankaikkiseen iloon. Toiseksi ajatellaan, että maalliset kärsimykset korvattaisiin iankaikkisilla iloilla.

Ensiksi voidaan todeta, että tällaisesta ajattelutavasta saattaa olla vakavia siveellisiä seurauksia. Esimerkiksi kristillisellä keskiajalla ihmiselämää ei pidetty yhtä suuressa arvossa kuin nykyään. Toisaalta voidaan väittää, että tämä elämä voi olla täysin mielekästä ja antoisaa.

Arvioitaessa tätä elämää kristityt usein vertaavat sitä iankaikkisen elämän riemuihin. Voidaan huomauttaa, että he tekevät saman virheen kuin ne, jotka sanovat, että Pekka on pieni, koska hän on pienempi kuin puu. Ihmiselämän mielekkyyttä ei tule verrata johonkin ihmiselämän ulkopuoliseen vaan ihmisten elämään keskimäärin.

Näin arvioituna jotkut ihmiset elävät erittäin mielekästä, onnellista ja täysipainoista elämää, ja heidän elämällään yhteiskunnassa on selvä päämäärä ja tarkoitus. Jotkut toiset elävät surkeaa ja sekä omasta että muiden mielestä tarkoituksetonta elämää.



Sen sijaan, että ollaan huolissaan iankaikkisesta elämästä, pitää kehittää elämää ja yhteiskuntaa maapallolla siten, että lopulta kaikki ihmiset voisivat tuntea elävänsä mielekästä ja tarkoituksenmukaista elämää.

Saarnamies varoitteli viinan kiroista:
  • On viinan syy, että lapsenne näkevät nälkää.
  • On viinan syy, että lyötte aviopuolisoanne.
  • On viinan syy, että ammutte anoppianne.
  • Ja on viinan syy, että ammutte ohi…
Edellä suoritetuista tarkasteluista voidaan päätellä, että luonnonilmiö elämä kuuluu luonnossa vallitsevan syyn ja seurauksen suhteen avulla selitettäviin ilmiöihin eikä tarkoituksen avulla selitettäviin. Tämän luonnontieteellisen selityksen tarjoaa kehitysoppi.

Mutta vaikka luonnonilmiöllä elämä ei olisi tarkoitusta, ihmisyksilöllä tai yksilöiden muodostamalla yhteiskunnalla voi olla moniakin päämääriä, aikomuksia ja tarkoituksia. Tarkoitusten avulla selittäminen on keksitty, koska ihmisillä on tarkoituksia, ei siksi, että ihmisiltä puuttuisivat tarkoitukset.

Uskonnottoman siveyden ensimmäinen sääntö on, että elämä on elämisen arvoista. Toinen sääntö on, että siveys on puhtaasti inhimillistä alkuperää.

Tahto elää on ihmisen perustavinta laatua olevia pyrkimyksiä. Alun perin ikuisen elämän kaipuukin on syntynyt voimakkaasta tahdosta elää. Joissain uskonnoissa tämä alkuperäinen pyrkimys on pitkällisen kehityksen tuloksena kääntynyt päälaelleen, on alettu kuvitella, että tämä elämä olisi jollain tavalla arvotonta.

Paitsi että ihminen haluaa elää, hän haluaa onnellista, täyteläistä elämää. Eri aikoina ihmisillä on ollut erilaisia mielipiteitä siitä, mitä sellainen elämä on. Joka tapauksessa onnellinen elämä tuottaa ihmiselle tyydytystä.



Onnellisen elämän ehdot ovat aina olleet ihmisille epävarmoja, ja tämä on saanut ihmisiä jopa vapaaehtoisesti luopumaan sekä vapaudesta että vastuusta jonkin heitä suuremman vallan hyväksi, joka sanelee heille elämän tarkoituksen.



Vapaassa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa yleisesti hyväksytty oletus on, että jokainen tavoittelee onnea omalla tavallaan. Sellaisessa yhteiskunnassa, joka ei enää jakaudu orjiin ja isäntiin, kukaan ei voi määritellä tarkoitusta kenellekään muulle kuin itselleen ja omalle elämälleen.

Keskustelun aiheita

Mitä seuraavista selityksistä ovat kausaalisia ja mitkä finaalisia:
  • Ikkuna särkyi, koska Pekka potkaisi siihen pallon.
  • Ikkuna särkyi, koska Pekka yritti tehdä maalin, mutta pallo lähti väärään suuntaan.
  • Ikkuna särkyi, koska Pekka suuttui talonmiehelle ja halusi kostoksi rikkoa ikkunan.
  • Mitä eroja on syysuhdeselittämisellä ja tarkoituksilla selittämisellä?
  • Mitkä ovat vesisateen syyt?

Rakennettu ja luonnonvarainen luonto

Sademetsien tuho

Lämpimän ilmaston sademetsät ovat maapallon rikkaimpia luonnon järjestelmiä. Yli puolet kaikista maapallon eliöistä elää sademetsissä. Esimerkiksi yli kaksi kolmasosaa kaikista maapallon kasvilajeista löytyy sademetsistä.

Suurin osa sademetsien kasvilajeista on edelleen tutkimatta ja voidaan vain olettaa, että useat niistä sisältäisivät aineosia ja yhdisteitä, joita voitaisiin käyttää lääkeaineina. Yhteensä sademetsissä elää yli 30 miljoonaa kasvi- ja eläinlajia.

Sademetsät ovat myös tärkeä osa maapallon vesijärjestelmää. Sademetsien tuhoutuminen vaikuttaa maapallon vesijärjestelmään aiheuttaen kuivuutta, tulvia ja maan pintakerroksen häviämistä uusilla alueilla.

Lisäksi on esitetty, että sademetsien tuhoaminen vaikuttaa maapallon pinnan ilmavirtauksiin ja näin muuttaa tuulien ja merivirtojen voimakuutta ja suuntia.

Sademetsien runsas kasvillisuus tuottaa yhteyttämällä myös happea ilmakehään. Sademetsiä kutsutaan usein maapallon keuhkoiksi.


Lämpimän vyöhukkeen sademetsää

Sdemetsiä tuhotaan mm. seuraavista syistä:

  1. Sademetsien tilalle kasvatetaan eukalyptusmetsiä selluloosatuotannon raaka-aineiksi.
  2. Sademietsien tilalle kasvatetaan palmuöjymetsiä, joista saadaan mm. polttoaineita.
  3. Sademetsien tilalle tulee karjatiloja.
  4. Sademetsien tilalle tulee soijapapuviljelmiä.
  5. Sademetsien puita kaadetaan kallliden huonekalujen raaka-aineiksi.



Sademetsän paikalle istutettua eukalytusmetsää

Indonesian sademetsät kuuluvat ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun päänäyttämöihin. Sademetsää kaadetaan alueella niin kovaa vauhtia, että metsiin sitoutunut hiilidioksidi tekee maasta maailman kolmanneksi suurimman kasvihuonekaasujen päästäjän.

Lyhytnäköinen nopean rahan tavoittelu ja pitkäntähtäimen ilmaston- ja ympäristönsuojelu ovatkin maassa nyt törmäyskurssilla.


Sademetsäm tuhoamista polttamalla Indonesiassa

Keskustelun aiheita

Mitkä seuraavista ovat luonnonympäristöjä:

  • Alkuperäinen sademetsä.
  • Sademetsän tilalle istutettu eukalyptusmetsä.
  • Sademetsän tilalle istutettu öljypalmumetsä.
  • Sademetsän tilalle raivattu karjan laidun.
  • Sademetsän tilalla oleva soijapapuviljelmä.

Mitä sinä voit tehdä sademetsien pelastamiseksi?
Miksi sademetsien hakuita ei ole lopetettu?

Metsien avohakkuut Suomessa

"Puu jota ei ole, ei kasva." (Lauri Vaara, HS 15.8.-06)


Avohakkuita vastaan voidaan esittää mm. seuraavaa:

Avohakkuu pudottaa kasvun nollaan ja uusi metsä saavuttaa kasvupaikan keskimääräisen tilavuuskasvun vasta 35-40 vuoden kuluttua.

Avohakkuualueelle syntynyt, viljelty puusto on huonolaatuista:

  • Jos mäntyä ei kasvateta tarpeeksi tiheässä (n. 4500 taimea hehtaarilla), se kasvattaa lähinnä oksia. Sen lisäksi, että ravinteet menevät oksien kasvattamiseen eikä pituuskasvuun, oksainen puu ei kelpaa laadukkaaksi tukkipuuksi. Nykyisin kasvatetaan kustannussyistä vain n. 2500 taimea hehtaarilla.
  • Edelleenkään ei olla kehitetty tapaa, jolla taimet saataisiin vahingoittumattomina tarhasta metsään. Ongelmana on mm. juuriston paakkuuntuminen, joka heikentää puun kiinnittymistä maahan, jolloin puu usein kasvaa vinoon.
  • Avohakatulta alueelta puuttuu suojapuusto. Sen vuoksi lumen aiheuttamat tuhot katkovat ja vääntävät taimia. Seurauksena vänkkyröitä puita ja kaksihaaraisuutta.
  • Hirvet ja muut taimituholaiset viihtyvät avohakkuualueilla. Syy ruoan riittävyyden lisäksi se, että siellä saa olla ihmisiltä rauhassa.
  • Myyrien tekemät tuhot ovat hirvituhojakin pahemmat. Viljelytaimikoissa näitä tuhoja syntyy erityisen paljon johtuen ruohottuneesta metsäpohjasta. Avohakkuualueilla kasvava heinikko on talvella mitä otollisin paikka myyrille talvehtia, ja taimissa riittää syötävää.
  • Avohakatun alueen vesitasapaino on muuttunut. Alue ei sido vettä enää samalla tavalla kuin aiemmin, joten seurauksena on kuivuuden aiheuttamia tuhoja.
  • Sienirihmastot puuttuvat. Puut tarvitsevat ravinteita saadakseen normaalin sienikasvuston ympärilleen. Maata myllerrettäessä, vesitasapainon muuttuessa, ja myös sienille elintärkeiden puiden puuttuessa useiden vuosien ajan sienet katoavat, ja alueelle istutettavat taimet eivät saa kunnolla kaikkia kaipaamiaan ravinteita.


Avohakkuut ovat esim. Lapissa pahimpia vesistöjen rehevöittäjiä sillä viljelymetsätalouden menetelmiin kuuluvat avohakattujen alueiden maanmuokkaus ja ojitukset.

Avohakkuut eivät sido metsän tavoin esim. lumen sulamisvesiä, ja ojitusten ja ilmastonlämpenemisen korostaessa vaikutusta seurauksena on alati pahenevia tulvia.

Yksipuoliseksi viljelty metsä ei kestä tauteja ja ilmastossa tapahtuvia muutoksia yhtä hyvin kuin erirakenteinen metsä.

Suomalainen metsä uudistuu erinomaisesti luonnollisesti. Taimettaminen on siis turha kuluerä, josta hyötyvät lähinnä taimia myyvät metsäyhtiöt. Nykyisin on myös vallalla käytäntö istuttaa kuusia, vaikka vallalla on myös käsitys, että jos hakattuja aloja ei taimeteta, kuuset valtaavat koko maan.

Koneellinen harventaminen ennen päätehakkuita on monen ongelman vyyhti:

  • Puusto harvenee entisestään ja seurauksena on oksiston vahvenemista rungon pituuskasvun kustannuksella. Koneet tarvitsevat metsään leveät käytävät, joiden vuoksi metsä jää liian harvaksi.
  • Raskaat koneet rikkovat puiden juuria ja kolhivat runkoja edistäen homeen ja mm. puunnousemasienen leviämistä.


Harvennoksissa tuhotaan metsän luontainen kasvupotentiaali ja pedataan tulevaa taimikauppaa, jonka ongelmia käsitellään ylempänä.

Avohakkuu tuhoaa metsän monikäyttöisyyden. Esim. Lapissa metsäteollisuus alueittain elättää vain muutamaa sataa ihmistä, kun taas matkailu elättää tuhansia ihmisiä. Lisäksi esim. mustikka on maassamme vauhdilla taantuva laji, ja sen kysyntä ulkomailla on kasvussa. Avohakkuiden myötä mahdollisuudet hyödyntää metsää kaupalliseen marjastus- ja sienestyskäyttöön virkistysmahdollisuuksista puhumattakaan menetetään.

Avohakkuu/viljelymetsätalous on suurin syy luonnon monimuotoisuuden katoamiseen.

Metsän typpilannoitukset rehevöittävät vesistöä.

Koneellinen korjuu, johon avohakkuut perustuvat, on menetelmänä kallis. Korjuukulut ovat suuria, ja niiden avulla tehdyt investoinnit vaihtuvat em. syistä kansantaloudellisessa mielessä tuhlaukseksi. Myös metsäyhtiöiden talous rapautuu mm. puuaineksen laadun heikentyessä; seurauksena keskinäisen kilpailun kovenemista, irtisanomisia ja investointien siirtymistä ulkomaille nopeammin kasvavan puuaineksen viereen.

Pääasiassa koneiden kalleuden vuoksi puunkorjuu on pidettävä käynnissä ympärivuotisesti. Tästä seuraa ainakin seuraavat haitat:

  • Lintujen pesintä häiriintyy.
  • Metsänpohjalle aiheutuneet haitat ovat suuremmat.
  • Puunnousemasieni ja homeet leviävät paremmin, kun juuristoa ruhjovat koneet painuvat syvemmälle.

Monimuotoinen luonto on paitsi paremmin tauteja ja ilmastomuutosta kestävämpi myös tuottavampi kuin yksipuolistettu. Metsänviljelyllä tähdätään yksipuolistettuihin puupeltoihin, joista monimuotoisuus on tapettu.

Avohakkuualan tuotto on yrittäjälle (metsänomistaja) kertaluontoinen. Vertailussa (Erkki Lähde, mm. kirja Metsä sydämellä) jatkuvan kasvatuksen menettelyllä hoidettu metsä tuotti metsänomistajalle paremmin hieman pidemmällä tähtäimellä. Metsästä saadut tulot olivat myös jatkuvia, ja sieltä saatu puuaines parempaa, joka näkyi myös puista maksetuissa korvauksissa.

Avohakkuiden heikentävät vaikutukset ihmisen viihtyvyyteen ja siten mielenterveyteen ovat kiistattomat. Elinympäristönsä menettänyt ihminen on vaarassa sairastua vaikeaan masennukseen. Avohakkuiden sosiaaliset vaikeudet ovat yksi aivan liian vähän käsitelty aihe julkisessa keskustelussa.

Poronhoidon vaikeutuminen tai estyminen kokonaan.

Tuottavassa kasvuvaiheessa oleva havumetsä erittää ilmaan ns. 'hyviä aerosoleja', eräänlaisen pienhiukkaskilven, joka heijastaa auringon säteilyä takaisin avaruuteen. Se siis toimii tehokkaana ilmastomuutoksen vaimentimena. Avohakkuualat ja nuoret taimikot/metsiköt eivät pienhiukkasia tuota. Tiedemiehet, jotka Suomessa tutkivat aihetta, povaavat tästä yhtä merkittävää syytä vaihtaa metsänhoidon menetelmiä jatkuvakasvatteiseksi avohakkuiden sijaan.

Tuulituhojen paheneminen

Kulttuuri- ja perinnemaisemien menettäminen

Metsäojituksen kunnostuksen vesistöjä entisestään rehevöittävät vaikutukset.

Viljelymetsätalouden oppien mukaan tuhottiin lähes kaikki Suomen suot. Taannoisen suokonferenssin asiantuntijoiden mukaan Suomesta ei ole löydettävissä enää ainuttakaan suota, jossa metsäteollisuuden jäljet eivät millään tavoin näkyisi. Näin aiheutettiin valtava ekologinen katastrofi, tuhottiin merkittävä osa suomalaista perinnemaisemaa, ja altistettiin ihmisasutus yhä paheneville tulville.

Keskustelun aiheita

  • Oletko koskaan käynyt metsässä. Mitä puita tunnistit?
  • Tämän kirjoittaja ja hänen veljensä myivät äskettäin metsää sekä harvennushakkuuna että päätehakkuuna eli avohakkuuna.Mistä tämä johti?
  • Aikaisemmin metsään aurattiin avohakkuun jälkeen pitkiä ojia. Miten tämä on vaikuttanut metsissä liikkumiseen?
  • Oletko koskaan käynyt suolla? Millaista on suolla?
  • Tutkimusten mukaan puolet soiden ojituksista ei ole lisännyt metsän kasvua. Mistä soiden ojitus oikein johtui?
  • Mitä suolle tapahtuu, kun sieltä poistetaan turve?
  • Mitä eläimiä soilla elää?
  • Mitä syötäviä marjoja soilla kasvaa?
  • Millä tavalla avihakkuut vaikuttavat marjojen ja sienien tuotantoon?
  • Mitä kaikkea voi tehdä metsässä?
  • Mitä kaikkea voit tehdä suolla?
  • Mitkä lintulajit elävät metsässä?
  • Mitä nisäkkäitä elää metsässä?
  • Mitä kasveja elää metsässä?

Puistot


Tyypillinen pikkukaupungin puisto

Puisto on avoin tai puoliavoin hoidettu viheralue kaupunkirakenteen keskellä. Puistoja on erityyppisiä riippuen käyttötarkoituksesta ja sijainnista, ja niiden ilme voi vaihdella hyvin rakennetusta lähes luonnontilaiseen. Asuinalueiden esim. lähiöiden viereiset metsät ovat usein virkistyskäyttöä varten hoidettuja puistometsiä.

Kaupungissa puisto on rakennettu ja hoidettu viheralue, joka saattaa olla useamman korttelin suuruinen, esimerkiksi New Yorkin Keskuspuisto Manhattanilla. Puistojen sanotaan olevan kaupungin keuhkot ja niiden olemassaoloa pidetään tärkeänä.

Puisto koostuu usein kukkaistutuksista, nurmikosta, kävelyteistä, penkeistä, toisinaan myös patsaista ja suihkulähteistä. Joidenkin puistojen reunalla on myös kioski tai kahvila. Puisto voi myös päättyä laajempaankin vesialueeseen.

Puistossa voi olla pallokenttä tai leikkikenttä energisempää vapaa-ajanviettoa varten. Leikkikentällä saattaa päivystää puistotäti, joka ammatikseen ohjaa leikkiviä lapsia, ja saattaa järjestää lapsille leikin lomaan ruokailunkin.

Puisto, joka on erikoistunut erilaisten kasvien esittelyyn, on puulajipuisto eli arboretum.

Lähinnä englannin kielen vaikutuksesta puisto-sanasta on paljon sellaisiakin johdannaisia, jotka eivät tarkoita viheraluetta, esimerkiksi vesipuisto, huvipuisto, tiedepuisto, tuulipuisto ja yrityspuisto.

Keskustelun aiheita

  • OIletko käynyt puistossa? Millaista siellä oli?
  • Mitä tarkoitusta varten puistoja on rakennettu?
  • Miksi joissain puistoissa on leikatut nurmikot ja kukkaistutuksia?
  • Miksi puistoja muutetaan rakennusalueiksi?
  • Mitä puistoissa voi tehdä?
  • Ovatko puistot mielestäsi tarpeellisia?
  • Onko puistoon meno illalla vaarallista?
  • Miksi jotkut kaupunkilaiset ovat sitä mieltä, että kaikki "pusikot" on nkaadettava ja metsiköt muutettava nurmikentiksi, joilla on puita siellä täällä.
  • Mitä luonnoneläomiä puistoissa elää?
  • Mitä luonnonkasveja puistoissa elää.

Elollinen ja eloton luonto

Mikä on elollista ja mikä on elotonta?


Kertausta

Elollinen tietenkin elää ja eloton ei elä. Pitäisikö tätä miettiä tarkemmin?

Luonto maapallolla jaetaan elolliseen ja elottomaan luontoon.

Elotonta luontoa ovat esimerkiksi maaperä, vesi ja ilma.

Elolliseen luontoon kuuluvat elävät olennot eli eliöt.

Kaikki eliöt tarvitsevat elääkseen sekä ainetta että energiaa: vettä, ravintoa, valoa, lämpöä ja yleensä ilmaa.

Kasvi on eliö. Se ottaa juurillaan ravinteita ja vettä maaperästä. Lehdillään se ottaa kaasuja ilmakehästä. Kasvi valmistaa näistä elottomanluonnon aineista uusia, monimutkaisempia aineita, jotka ovat elollista luontoa.

Kun kasvi sitten kuolee, sienet ja muut pikkueliöt hajottavat sen. Kasvi häviää, mutta sen aineet siirtyvät ravinteina takaisin maaperään ja kaasuina ilmakehään. Kasvin aineet siis siirtyvät jälleen elottomaan luontoon yksinkertaisempina aineina.

Kaikki elollisen luonnon eliöt rakentuvat samoista aineista ja yhdisteistä kuin eloton luontokin. Elävien eliöiden yhdisteet ovat kuitenkin monimutkaisempia, monen eri aineen muodostamia, kuin elottomassa luonnossa. Kaikissa elävissä eliöissä hiili on tärkeä osa.

Elämän alkuaineet

Elämän alkuaineet tärkeysjärjestyksessä ovat

H - C - N - O - P - S

eli

  • Vety
  • Hiili
  • Typpi
  • Happi
  • Fosfori ja
  • Rikki.

Vety on kaasu, joka yhdessä hapen kanssa muodostaa veden. Happi on kaasu, jota hengitämme. Typpeä on suurin osa ilmmasta ja typpi on kasveille tärkeä, vaikka ympäristäministeriö yrittää vähentää typen joutumista ympäristöön. Myös fosfori on kasveille täkeä ja myös sen joutumista vesistöihin yritetään välttää. Koska rikki on kaasu, sen leviämistä ilmakehään pyritään välttämään. Rikki tulee sateiden mukana happamana yhdeisteenä muodossa alas.

Myös muunlaista elämää on. Äskettäin on löydetty bakteereja, jotka pystyvät korvaamaan fosorin hyvin myrkyllisellä arseenilla.

Elämän alkuaineet ovat kaikki elottomia aineita. Niitä on syntynyt tähtien ytimissä, josta ne ovat tähtien räjähtäessä levinneet avaruuteen.

Maahan on aikoinaan tullut esimerkiksi vettä pyrstötähdistä eli komeetoista. Myös maankuori sisältää elämälle välttämättömiä aineita.

Ilmakehän happi on syntynyt valtamenien kasvien tuotteena. Auringon valon avulla kasvit muuttavat hiilidioksidista (hiilen palamisttuote) ja vedestä sokereita. Myös kasvien selluloossa on muodostynyt sokeriketjuista. Leivontajauhot ja peruna ovat pääasiassa tärkkelystä, joka on muodostunut sokereista.

Keskustelun aiheita

  • Yrittäkää löytää luokasta jotain, mikä ei sisällä mitään elollista?
  • Mikä seuraavista sisältää eniten elollista: tiskirätti, hammasharja, virtsa.
  • Ovatko luonnon virukset elollisia vai elottomia?
  • Ovatko tietokonevirukset elollisia vai elottomia?
  • Mitä eliöitä ihmisessä on kaikkein eniten? Mikä on niiden merkitys ihmiselle?
  • Onko Marsissa elämää?

Luonnollinen ja yliluonnollinen

Luonnollinen 

Tätä sanaa käytetään monessa eri merkityksessä. Alla on lueteltu sanan eri merkityksiä ja niihin liittyviä vastakohtia.

  • Mitattavissa ihmisen ja hänen ympäristönsä mitoilla, vastakohtana Yliluonnollinen
  • Selitettävissä oleva, inhimillisesti ymmärrettävä, vastakohtana Käsittämätön
  • Sallittu, vastakohtana Kielletty
  • Ei sisällä merkityksiä, vastakohtana Kulttuurinen
  • Ihmisestä riippumaton, vastakohtana Ihmisen tekemä
  • Todellinen, vastakohtana Sopimuksenvarainen, epätodellinen
  • Villi, raaka, vastakohtana Sivistynyt
  • Epäinhimillinen (armoton ym.), vastakohtana Inhimillinen
  • Vaihtoehdoton, vastakohtana Vaihtoehtoja sisältävä
  • Oikea, hyvä, vastakohtana Luonnoton/Epäluonnollinen
  • Läheinen (inhimillinen), vastakohtana Vieras, outo
  • Puhdassyntyinen, vastakohtana Keinotekoinen
  • Aito, vastakohtana Teeskentelevä
  • Yksinkertainen, suoraviivainen, kehittymätön, vastakohtana Monimutkainen
  • Perinteinen, vanha, vastakohtana Uudenaikainen

Yliluonnollinen

Yliluonnollinen asia on asia, jota pidetään luonnollisia asioita mahtavampana tarkemmin määrittelemättömällä tavalla.

Supernaturalismi eli supranaturalismi tarkoittaa uskoa yliluonnolliseen, yliluonnollista todellisuuskäsitystä. Yliluonnollisen todellisuuskäsityksen vastakohta on luontoon perustuva todellisuuskäsitys (naturalismi).

Sanalla luonto on monta merkitystä. Se voi tarkoittaa ainakin

  • biologista eli elollista luontoa,
  • kaikkea sitä, mikä ei ole ihmisen toiminnan aiheuttamaa, tai
  • koko todellisuutta.

Luonnollisella taas tarkoitetaan jotain sellaista, mikä esiintyy tai tapahtuu luonnossa, eli toisin sanoen luonnon osaa. Puhuttaessa yliluonnollisesta käytetään viimeistä luonnon määritelmää. Muutenhan joko aurinko tai ihmiset olisivat yliluonnollisia tai vähintäänkin luonnottomia.


Taikurin arkku, joka sahataan kahtia

Yliluonnollinen on jotain, joka on luonnollisen eli kaikkeuden tai todellisuuden ylä- ja ulkopuolella. Kaikkeuden yläpuolella olemisella tarkoitetaan, että yliluonnolliset asiat ovat kaikkeutta mahtavampia. Käytännössä tämä tarkoittaa niiden voivan rikkoa luonnonlakeja enemmän tai vähemmän mielensä, jollainen yliluonnollisiksi väitetyillä asioilla tapaa olla, mukaan.

Emme ole toistaiseksi kyenneet piirtämään kaikkeudelle selkeitä rajoja, joten emme voi sanoa jonkin olevan tai tulevan sen ulkopuolelta, emmekä tiedä olisiko tällaisia rajoja mahdollista vetää. Luonnonlait ovat ihmisten havaintoja luonnon lainalaisuuksista. Luonto ei noudata lakeja, vaan yksinkertaisesti toimii jollain tavalla. Olennot tai asiat, jotka saisivat luonnon toimimaan poikkeavasti, osoittaisivat vain, ettemme ymmärrä luonnon toimintaa täysin. Tiedämme ymmärryksemme rajallisuuden jo nyt.

Asiat, joiden havaitaan rikkovan tunnettuja luonnonlakeja toimivat meidän näkökulmastamme tuntemattomalla tavalla kunnes niiden toimintaperiaate selviää. Se, ettei jonkin toimintaa tunneta tai ymmärretä, ei kuitenkaan tee siitä yliluonnollista — jotain, joka on luonnon ja todellisuuden yläpuolella. Todellisuudella ei ole rajoja, joiden ylä- tai alapuolella voisi olla.

Yliluonnollisen olemassa oloa ei voida todistaa, koska käsitettä yliluonnollinen ei ole määritelty selkeästi. Vaikka kaikkeuden voisi rajata muusta todellisuudesta samoin kuin maapallon voi mielessään erottaa muusta kaikkeudesta tai edes niin kuin Suomelle voi piirtää rajat kartalla, ei olisi selvää mistä yliluonnollisista asioista puhuvat ihmiset puhuvat.

Keskustelun aiheita

  • Tutustukaa sivustoon http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/
  • Ottakaa selvää, mihin yliluonnollisiin käsityksiin (esimerkiksi tähdistä ennustamiseen) suomalaiset useimmin uskovat.
  • Ottakaa selvää, kuinka suuren summan Skepsis on luvannut sille, joka pystyy esittämään jotain yliluonnollista.
  • Ottakaa selvää, kuinka suuren summan taikuri James Randi on luvannut sille, joka pystyy esittämään jotain yliluonnollista.
  • Ottakaa selvää, kuka on Sai Baba ja mitä hän tekee.
  • Mistä johtuu, että monet ihmiset uskovat yliluonnolliseen?
  • Keksikää joku taru, jonka voisitte uskottavasti kertoa yliluonnolliseen uskovalle kaverille.

Mitä voin tehdä luonnossa

Erilaisia luonnonympäristöjä



Jopa asutuskeskusten lähettyviltä etsivä voi löytää alueita, jotka kätkevät sisäänsä rikasta ja monimuotoista luontoa. Missä sinun lähiluontokohteesi sijaitsevat? Hahmottuuko niistä verkosto, löydätkö eläinten ja kasvien levittäytymisen kohteelta toiselle mahdollistavat yhteydet?

 

Hengitä syvään metsänraikasta ilmaa. Kun kaupungin häly vaimenee, kuuluu kuusen oksiston kätköistä helähdyksiä. Kirkasääninen hippiäinen on Suomen pienin lintu, jonka korkeita helähdyksiä vanhemmat ihmiset eivät enää kuulekaan. Löydätkö maahan kellahtaneen lahopuun, johon kaarnakuoriainen on kovertanut käyntikorttinsa? Asuinalueiden liepeillä hakkuilta säästetyneet metsiköt  voivat olla oikeita lähiluonnon timantteja: hiilinieluja, ilmanraikastajia, melu- ja pölypuskureita sekä uhanalaisten lajien elinpaikkoja. Kaikenlajista ja -ikäistä, monen muotoista puuta ja pökkelöä - tätä et talousmetsässä näe.

 

Kuuletko veden solinan? Näetkö rönsyilevien rantapensaston läpi uomassaan puikkelehtivan puron?

Ulkonäkö saattaa pettää: ehkäpä ojapahanen onkin korvaamaton kulkuväylä isolle joukolle eliöitä? Eivät vain vesihyönteiset, nilviäiset ja kalat kulje vesiuomia pitkin, vaan veden mukana kulkeutuu myös lukemattomia siemeniä ja itiöitä uusille elinalueille.

Rantakasvillisuus puhdistaa maalta vesistöihin valuvaa vettä ja sen suojissa liikkuu monenmoista kulkijaa; veikeä saukko on vesiympäristössä elementissään.

Puronvarressa säilynyt lehtipuuvaltainen rantavyöhyke on satakielen ja monen muun siivekkään reviiriä: vesiuoman ilmatilassa mennä suihkivat niin linnut, sudenkorennot kuin lepakotkin. Onpa puronvarsien lehtimetsiköissä liito-oravankin nähty liitelevän.


Kuuletko kaulushaikaran puhaltavan pulloon, pulputtaako viitasammakko? Kurkistapa kosteikolle keväällä, kun kosintamenot ovat kiivaimmillaan!

Ruovikkorantaiselta lammelta löytyy monenlaista kahlaajaa. Pieni, kalatonkin lampare voi yllättää lajirikkaudellaan: lukemattomat selkärangattomat, sudenkorennot ja vesiperhoset houkuttelevat paikalle saalistajia.

Lisääntymispuuhissaan vesiympäristöön sidotut sammakkoeläimet, kuten sammakot, rupikonnat, vesi- ja rupiliskot, ovat kuitenkin hätää kärsimässä. Kosteikkojen kuivattamisvimma on maailmanlaajuinen ilmiö.


Tuoksuuko ketoneilikka, näitkö jo neitoperhon? Luonnonkukkaniityillä kukkii, sirittää ja pörisee - hyönteisten perässä paikalle pyrähtää hernekerttu, myyrien liikkeitä tähystelee taivaalla kaarteleva tuulihaukka.

Ihmisen toimet eivät aina ole köyhdyttäneet luontoa. Ahon laidassa laiduntanut mansikki piti pusikot kurissa, antaen tilaa ja valoa monenlaisten kukkien kukkia.

Nyt viheralueita parturoivat ruohonleikkurit, ja perinnemaisemista, kukkaniityistä ja -kedoista on tullut uhanalaisimpia lähiluontomme aarteita.

Monin paikoin katoavien perinneympäristöjen lajistolle oikealla tavalla hoidetut, vaatimattomankin näköiset täyttömäet ja voimalinjojen aluset ovatkin yhä merkittävämpiä uusioelinympäristöjä.


Uppoaako saapas rahkasammalmättääseen, tuoksuuko suopursu? Punottavatko hillat vielä, vai joko pakkanen puri karpaloista kirpeyden? Entä tunnetko kihokin, ainoan suomalaisen "lihansyöjä"kasvin? Erityyppiset suot sitovat hiiltä, toimivat tulvapuskureina ja ylläpitävät omia kasviyhteisöjään, joita ei muualla kasvakaan. Ojittaminen on tehnyt suurimmasta osasta suotyyppejä uhanalaisia. Suot ovat suomalaisen luonnon erikoisuus, mutta osaammeko itse antaa niille arvon?



Joutomaa? Mitkä kasvit valtaavat paljastuneen maan ensimmäisinä? Entä mitkä eläinlajit seuraavat perässä? Maaperän siemenpankki voi piilotella rikkauksiaan vuosikymmeniä - vasta paljastuneelle maalle itävät kasvit kertovat omaa tarinaansa, raottaen ovea menneeseen.

Jotkut tulokaslajit ovat kulkeutuneet paikalle salamatkustajina ihmisen mukana, toiset on tuotu lääkekasveiksi, koristeeksi tai viljelytarkoituksiin.

Niin sanotulla jättömaalla kasvillisuus kehittyy jatkuvasti: kärsivällinen tarkkailija pääsee todistamaan näytelmää, jossa luonto ottaa omansa takaisin, askel askeleelta.


Kuinka lähelle pääsit, ennen kuin kirkontornilla päivystävät naakat ilmoittivat vierailijasta? Huomaatko jäkälien piirtämän värikartan hautakivellä?

Kaikessa hiljaisuudessa vanhalle kiviaidalle kasvamaan kivunneet kasvit, jäkälät ja sammalet edustavat lähiluontoa, jollaista ei koskemattomasta luonnosta edes löydy.

Hautausmaan rauhassa kasvaneilla jykeväoksaisilla lehtipuilla ja paksurunkoisilla kuusilla viihtyvät niin tupsuhäntäiset oravat, kuin monet harvinaiset käävätkin. Ehkäpä pohjanlepakkokin piilottelee päiväsaikaan vanhan holvikirkon kattorakenteissa.

Mitä Sinä voit tehdä? - toimintavinkkejä

Lähde tutkimusretkelle lähiluontoon ja seuraa luonnon kiertokulkua; luontosuhde syntyy arkiympäristössä.

Helpota taajamaluonnon asuntopulaa: ripusta pönttöjä linnuille, lepakoille ja liito-oraville, rakenna pesäkoppeja siileille.      

Elävöitä pihaa tai puutarhaa: säästä lampareet, perusta tontinkulmalle niitty ja suosi luonnonvaraisia, perhosten ravintonaan käyttämiä kukkakasveja ulkomaisten koristekasvien sijaan. Hoida puutarhaa luonnonmukaisin menetelmin.

Käsittele puutarhajäte oikein. Puutarhakarkulaiset ja vieraslajit uhkaavat alkuperäisluontoamme. 

Seuraa, osallistu ja vaikuta. Pidä silmällä asuinympäristösi maankäyttösuunnitelmia, etenkin kaavoitusta. Keskustele naapureiden kanssa uusista suunnitelmista, ota yhteys virkamiehiin ja päättäjiin, laadi yleisönosastokirjoituksia ja muistutuksia.

Osallistu Suomen luonnonsuojeluliiton toimintaan. Joukossa on voimaa!

Suomen luonnonsuojeluliitto esittää

Alueiden suunnittelussa on oltava lähtökohtana lähiluonnon säilyttäminen. Kaavoitus on tehtävä vuorovaikutteisesti yhdessä asukkaiden, järjestöjen ja luontoasiantuntijoiden kanssa.

Lähiluonnon hoitoperiaatteena tulee olla hallittu hoitamattomuus. Monimuotoisuutta lisäävät useat kasvillisuuskerrokset, eri-ikäinen puusto, tiheiköt, lahopuu sekä kosteikot ja niityt. Liian tehokkaat hoitotoimet vähentävät luonnon monimuotoisuutta.

Luonnontaloudellisten yhteyksien toimivuuden varmistamiseksi kaavoituksessa on huomioitava suurempia luontokokonaisuuksia.

Tietopohjaa taajama-alueiden luontotyypeistä ja lajistosta on parannettava.

Lähiluonnon merkitys ympäristökasvatuksessa on merkittävä. Tarvitaan viitoitettuja luontopolkuja koulujen ja päiväkotien läheisyyteen.

Keskustelun aiheita

  • Millä tavalla kaupungin luonto ja maaseudun luonto eroavat toisistaan?
  • Millä tavalla kaupungin luonto muutuu?
  • Millä tavalla maaseudun luonto muuttuu?
  • Mikä muutoksissa on hyvää?
  • Mikä muutoksissa on huonoa?
  • Miten voit edistää luonnonsuojelun tavoitteita?
  • Mitä tarkoittavat jokamiehenoikeudet luonnossa Suomessa?
  • Mitä jokamiehenoikeuksia tiedät?
  • Onko kaikissa maissa jokamiehenoikeuksia?
  • Mitä velvollisuuksia jokamiehenoikeuksista seuraa?
  • Miten ihmisen vaikutus näkyy luonnossa?
  • Miten luonnon vaikutus näkyy ihmisessä?
  • Mitä tarkoittaa, että ihminen on osa luontoa?

Taidetta luonnosta

Luontoa ei oikeasti voida kuvata musiikilla, vaikka esimerkiksi eläimillä on monenlaisia ääniä ja eräät eläimet voivat jäljitellä paloauton tai moottorisahan ääniä.

Monille ihmisten tekemille sävellyksille on kuitenkin annettu eläimiin ja myös muuhun luontoon, myös elottomaan luontoon liittyviä nimiä.



Kuvataiteissa luontoa esiintyy oikeasti mm. maalauksissa, piirroksissa, valokuvissa, elokuvissa jne. Luonnon valokuvaaminen ja videokuvaaminen on yleistynyt luontoharrastuksen lisääntyessä ja laitteiden hintojen laskiessa.

Luontokirjallisuus oli ennen vähillä kuvilla varustettua kerrontaa, mutta nyt markkinoilla on erittäin suui määrä runsaasti värikuvitettuja kirjoja.

Jos haluaa tunnistaa kasveja, lintuja ym. eläimiä, tunnistaminen on helppoa kuvitettujen kirjojen avulla.

Luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen puolesta puhuvat monet televisiossa esitettävät luontoelokuvat.

Keskustelun aiheita

  • Mitä sellaista luontoelokuvat kertovat, mitä ei voi nähdä luontoa kuvaavista tauluista ja valokuvista?
  • Millainen on hyvä luontoelokuva?
  • Onko sinulla kamera?
  • Oletko ottanut sillä luontokuvia?
  • Onko sinulla luontokirjoja? Kerro niistä.
  • Miksi luontoa pitää suojella?
  • Miksi jotkut tärvelevät luontoa?
  • Miksi luontoon ei saa heittää roskia? Mitä luonnossa olevat roskat voivaat aiheuttaa?
  • Minne erilaiset roskat ja jätteet laitetaan?Millainen on koulun ympäristöohjelma?
  • Millaista kierrätystä kotona harrastetaan?
  • Millaista kierrätystä koulussa harrastetaan?
  • Miksi suihkussa ei pidä olla tuntikausia?Miksi on viisasta käyttää julkisia liikennevälineitä?

Maailmanperintö

Lähde: http://www.minedu.fi/opm/unesco/
maailmanperinto.html

Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi on Unescon vuonna 1972 hyväksymä kansainvälinen sopimus. Sen keskeisenä lähtökohtana on huoli maailman uhanalaisen kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymisestä tuleville sukupolville.

Sopimuksen tavoitteena on eri kansakuntien ainutlaatuisen perinnön arvostuksen lisääminen ja sitä koskevan tiedon levittäminen. Sen pohjalta tuetaan kansainvälisessä yhteistyössä toteutettavaa kulttuuriperinnön pelastamista, vaalimista ja kunnostamista silloin, kun kansalliset voimavarat eivät riitä.

Maailmanperintöluettelo karttuu vuosittain
Uusia ehdotuksia maailmanperintökohteiksi käsitellään maailmanperintökomiteassa, johon jäsenmaat valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan.

Maailmanperintöluetteloon pääseminen edellyttää kulttuuriperintökohteelta, että se on inhimillisen luovuuden mestariteos tai poikkeuksellisen merkittävä todiste olemassa olevasta tai jo hävinneestä kulttuurista.

Kohde voi olla merkittävää historiallista aikakautta edustava rakennustyyppi tai kuvastaa tietyn kulttuurin perinteistä asutusta. Se voi myös liittyä tapahtumiin, eläviin perinteisiin, aatteisiin, uskontoihin ja uskomuksiin tai taiteellisiin ja kirjallisiin teoksiin.

Luonnonperintökohde voi kertoa maapallon historian tärkeästä kehitysvaiheesta tai olla esimerkki käynnissä olevasta ekologisesta tai biologisesta muutoksesta. Se voi edustaa poikkeuksellisen kaunista maisemaa tai olla uhanalaisen eläinlajin tyyssija.

Luettelossa on 628 kulttuuriperintökohdetta, 160 luonnonperintökohdetta ja 24 yhdistelmäkohdetta eli yhteensä 812 kohdetta (tilanne vuodelta 2005). Ne sijaitsevat 137 maailmanperintösopimuksen allekirjoittaneen valtion alueella. Suomessa maailmanperintökohteita on tällä hetkellä kuusi.

Tilaa tietoa maailmanperinnöstä:

The World Heritage newsletterin voi tilata sähköisessä muodossa lähettämällä sähköpostiviestin osoitteeseen majordomo@world.std.com. Kirjoita viestin otsikkokenttään "subscribe whnews".

Suomen maailmanperintökohteet

Suomen maailmanperintäkohteiden esittely löytyy osoitteesta:

http://www.nba.fi/fi/maailmanperintokohteet

Suomen maailmanperintökohteet ovat:

Suomenlinna (liitettiin maailmanperintöluetteloon 1991)
Vanha Rauma (1991)
Petäjäveden vanha kirkko (1994)
Verlan puuhiomo ja pahvitehdas (1996)
Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue (1999)
Struven ketju (2005)

Aiheeseen liittyvää:

Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi

Linkit:

Unescon maailmanperintö [Unesco]
http://www.unesco.org/whc

Suomen maailmaperintökohteet [Museovirasto]

Luonnonperintöön liittyviä asioita hoidetaan ympäristöministeriössä [YM]

http://www.ymparisto.fi/


Suomen Tammi on Opetushallituksen, Museoviraston ja Ympäristöministeriön yhteinen kulttuuriperintöopetuksen kehittämisprojekti

[OPH/edu.fi] http://www.edu.fi/projektit/tammi/

Keskustelun aiheita

  • Tutkikaa Internetin avulla, mitä uusia perintökohteita on viime aikoina liitetty mukaan Suomessa.
  • Miten yleissopimusta maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi noudatetaan mielestäsi Suomessa?
  • Mitä kulttuuri- ja luonnonperintöön kuuluvia kohteita on hävitetty kotipaikkakunnallasi?
  • Mistä johtuu, että kulttuuri- ja luonnonperintöä hävitetään Suomessa?
  • Miten voisit toimia kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi Suomessa?
  • Miten voisit toimia maailman luonnonperinnön säilyttämiseksi?

Ruoka tulee luonnosta

Ravintoketju

Ravintoketju on ketju, jonka lenkit ovat eliölajeja. Ravintoketju kertoo, mikä laji käyttää ravinnokseen mitäkin lajia. Ketjun ensimmäinen lenkki on toisen lenkin ravintoa, toinen lenkki on kolmannen lenkin ravintoa ja niin edelleen. Eri ravintoketjuissa on eri määrä lajeja.

Ravintoketjun ensimmäinen lenkki on tuottaja, eli kasvi, kuten heinäratamo tai tähkätädyke.


Nokkosperhosen toukkia

Ketjun toinen lenkki on kasveja syövä eläin, kuten täpläverkkoperhosen toukka, joka syö heinäratamon lehtiä.

Kolmas lenkki ketjussa voi olla petoeläin tai loinen, kuten, joka käyttää toukkaa ravintonaan.

Laji, joka käyttää toukkaa ravintonaan ja on siksi tämän ketjun neljäs lenkki.

Viides lenkki voisi olla hyönteissyöjälintu ja kuudes lenkki voisi olla kissa, joka pyydystää linnun.

Kaikkien ravintoketjujen viimeinen lenkki on hajottaja, joita ovat esimerkiksi sienet ja erilaiset bakteerit.

Luonnon järjestelmässä on monta ravintoketjua ja yksi laji kuuluu yleensä moneen ravintoketjuun. Näin muodostuu monimutkainen ravintoverkko.

Jos yksi laji häviää, voivat ravintoketjun seuraavatkin lajit hävitä.

Ihmisen ravintoketju

Ihminen syö sekä kasviravintoa että eläinravintoa. Eräissä maissa syödään taloudellisista syistä pääasiassa kasviravintoa. Tällöin eletään ravintoketjun alkupäässä. Lihan syönti jatkaa ravintoketjun pituutta ja lisää ruuan hintaa.

Sanalla "hiilijalanjälki" viitataan yleensä jonkin tuotteen, toiminnan tai palvelun aiheuttamaan ilmastokuormaan eli siihen, kuinka paljon kasvihuonekaasuja tuotteen tai toiminnan elinkaaren aikana syntyy.

Toisinaan hiilijalanjäljellä viitataan kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen sijaan pelkkiin hiilidioksidipäästöihin.

Kasvissyöjien hiilijalanjälki on puolet pienempi kuin lihansyöjillä.

Saksalaistutkimus antaa tästä
hyvän esimerkin: keskimäärtäisen lihansyöjän vuosittain aiheuttamat päästöt vastaavat 4 800 kilometrin ajamista keskikokoisella henkilöautolla.

Jättämällä lihatuotteet pois luku putoaa 2 400 kilometriin.

Niillä, jotka eivät syö lihaa eivätkä maitotuotteita, päästöt vastaavat 630 kilometrin
ajomatkaa.

Jos syö pelkkiä luomukasveja, päästään 280 kilometriä vastaaviin päästöihin.

Toisaalta on huomattava, että luomuruoka maksaa noin kaksi kertaa niin paljon kuin tavallinen ruoka.

Ravintosisällöltään tavallinen ja luomuruoka ovat suunilleen samanlaisia.

Terveellinen ravinto



  • Syö kasviksia, hedelmiä ja marjoja useita kertoja päivässä.

  • Syö täysjyväleipää ja -puuroa.

  • Käytä leivälle kasvirasvalevitettä ja suosi kasviöljyjä.

  • Syö kalaa ainakin kahdesti viikossa.

  • Nauti rasvatonta maitoa tai piimää päivittäin, mutta janoon vettä.

  • Valitse vähäsuolaisia elintarvikkeita.

  • Liiku päivittäin ainakin puoli tuntia.


Keskustelun aiheita

  • Miten lehmä ja juusto liittyvät yhteen?
  • Mitä lehmä syö? 
  • Mihin kohtaan ravintoketjua maito, juusto ja kananmunatn sijoittuvat?
  • Mitä sinä syöt? 
  • Mitä intialainen syö?
  • Mitä amerikkalainen syö?
  • Mitä jajoituksia uskonnot asettavat ruokavaliolle?
  • Mikä on terveellinen ruokavalio?
  • Syötkö liian vähän, sopivasti vai liikaa?
  • Syötkö tervellisesti?
  • Miksi rukailun lisäksi pitää muistaa liikkua?

Eläinten oikeudet

Eläinten oikeuksien puolustaja



Princetonin yliopiston bioetiikan professori Peter Singer on tunnetuimpia eläinten oikeuksien puolustajia.

Peter Singerin teos Oikeutta eläimille on monen kasvissyöjän perustelu käsitykselleen, ja yksi koko eläinten oikeusliikkeen määrittäviä vaikutteita.

Hän kirjoittaa lajisortoa vastaan todeten, ettei järkevä siveys  voi millään lähteä ihmisen erityisoikeuksista muihin lajeihin nähden.

Singerin ajattelussa eläimet pitää ottaa huomioon, koska ne kykenevät kärsimään. Hän päätyy puolustamaan eläimiä lähtemällä liikkeelle pyrkimyksestä vähentää kärsimyksiä.

Kohdellaanko eläimiä oikeudenmukaisesti

Eläinten hyväksikäytöstä elantonsa saavat ihmiset sanovat huolehtivansa eläinten hyvinvoinnista. Mutta onko kanan sulkeminen häkkiin, jossa se ei kykene edes levittämään siipiään, eläinten hyvinvoinnista huolehtimista? Tai miljoonien kettujen ja minkkien pitäminen luonnottomissa oloissa turkistarhoilla?

Totuus on toisenlainen. Taloudelliset voitot ovat eläinten hyvinvointia tärkeämpiä. Siksi yhä useammat ihmiset ovat sitä mieltä, että eläinten asiaa tulee puolustaa.



Suurempien tilojen vaatiminen tuotantoeläimille tai virikkeiden vaatiminen koe-eläimille ei kuitenkaan kaikkien mielestä ole tarpeeksi. Eläinsuojelun lisäksi vaaditaan eläinten oikeuksia. Mistä eläinten oikeuksissa on kyse?

Yhteiskuntamme perustuu hyvin pitkälle eläinten hyväksikäyttöön, ja eläinten arvo määrittyy vain niiden tuottavuuden ja niistä saatavan taloudellisen hyödyn perusteella. Onko tämä oikein?

Tiedämme, että eläimet ovat tietoisia ja tuntevia olentoja. Eläimet tuntevat mielihyvää ja tuskaa, ne oppivat, muistavat, kiintyvät ja vihaavat. Eläimet ovat oman elämänsä kokijoita, aivan kuin me ihmiset. Jos meillä ei ole oikeutta riistää toista ihmistä, niin kuinka se voisi olla oikein eläinten kohdalla?

Eläinten oikeudet pyritään kiistämään mm. vetoamalla eläinten vähäisempään älykkyyteen. On totta, että eläimet eivät pysty kaikkeen samaan kuin ihmiset. Niiden kieli ei ole yhtä kehittynyt kuin ihmisen, eivätkä ne esimerkiksi osaa rakentaa taloja.

Mutta eiväthän monet ihmisetkään, kuten vauvat ja vaikeasti kehitysvammaiset, pysty näihin asioihin. Heillä kuitenkin katsotaan olevan oikeuksia. Jokainen ihminen on kokeva ja tietoinen olento, jonka hyvinvoinnilla on merkitystä hänelle itselleen, riippumatta hänen hyödyllisyydestään muille.

Niin mielihyvä kuin kärsimyskin vaikuttavat yksilön hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Ihmisten välisten yhtäläisyyksien, ei eroavaisuuksien, katsotaan siis olevan merkittävin tekijä. Kaikki edellä mainittu on totta myös eläinten kohdalla. Eikö eläimilläkin siis tulisi olla oikeuksia?

Eläimet ovat itsessään arvokkaita olentoja, aivan kuin ihmisetkin. Eläinten oikeuksissa ei kuitenkaan ole kysymys ihmisoikeuksien vaatimisesta eläimille. Sen sijaan eläimille halutaan taata oikeus elää ilman, että niitä riistetään ja sorretaan. Eläimet omistavat itse itsensä, kuten me ihmisetkin omistamme itsemme.

Ei ole oikein riistää eläimiltä tätä perusoikeutta, tehtiin se sitten makumieltymysten tai muodin takia. Elävälle olennolle ei mikään ole niin tärkeää kuin oma elämä ja sen jatkuminen. Meillä ei ole oikeutta viedä elämää eläimiltä, kuten ei ihmisiltäkään. Ei ole oikein riistää ketulta sen elämää turkin takia tai sialta lihan tähden vain siksi, että pidämme näistä tuotteista tai olemme tottuneet niihin.

Kaikki eläimet, ihminen mukaan lukien, syntyvät tasavertaisin oikeuksin elämään ja olemassaoloon, ja niillä on yhtäläinen oikeus elämää kunnioittavaan kohteluun. Ihmisellä ei ole oikeutta tuhota tai hyväksikäyttää muita eläinlajeja.

Eläinten hyväksikäytön hyväksyminen vain, jotta voisimme itse hyötyä siitä, on lajisortoa aivan yhtä tuomittavaa kuin ihonväriin tai sukupuoleen perustuva ihmisten välinen sorto.

Tehomaatalous

Mainosten kautta meille välitetään kuvaa maataloudesta - lehmiä käyskentelemässä rauhallisina aamu-usvaisilla niityillä ja muutamia kanoja kotkottamassa ja kuopimassa maatalon pihamaata.

Tällaiset mielikuvat ovat kaukana todellisuudesta. Nykyaikana maatalouden eläinten arvo määräytyy vain tuottavuuden ja taloudellisen hyödyn perusteella. Tilojen koko on kasvanut, ja pienet tilat ovat kuolemassa.



Sen lisäksi, että eläimiä pidetään normaalisti sisätiloissa ympäri vuoden, niiden liikkumista rajoitetaan pitämällä eläimiä pienissä häkeissä tai kaulastaan kytkettyinä. Eläimet myös teurastetaan yhä nuorempina.

Suuri osa lypsylehmistä on kytketty parsiin, jotta ne eivät kuluttaisi energiaa liikkumiseen ja näin lisäisi rehukustannuksia. Parsinavetoissa lehmien liikkumismahdollisuudet rajoittuvat makuulle laskeutumiseen ja jaloille nousemiseen. Jotta maidontuotantoon käytetty lehmä voitaisiin pitää tuottavana, sen on vasikoitava noin puolentoista vuoden välein.

Vasikat erotetaan emoistaan vain muutaman päivän ikäisenä, minkä jälkeen ne päätyvät joko lihateollisuuden käyttöön, tai niistä tulee uusia lypsylehmiä.

Tehomaataloudessa jalostuksesta aiheutuneet sairaudet ja korkeat tuotantovaatimukset päättävät lypsylehmien elämän noin 5 vuoden iässä, vaikka niiden luonnollinen elinikä on noin 20 vuotta.

Suomessa teurastetaan nykyään yli 40 miljoonaa broileria vuodessa. Broilerit kasvatetaan suurissa halleissa, joissa on samalla kertaa keskimäärin 20 000 broileria. Neliömetriä kohden on tavallisesti 20-22 lintua.

Broilerit on jalostettu kasvamaan mahdollisimman nopeasti. Myös ruokinta ja valaistus on suunniteltu nopeaa kasvua silmälläpitäen. Nopea kasvu kuitenkin aiheuttaa linnuille vakavia jalka- ja sydänsairauksia. Kuolleita lintuja löytyykin kasvattamoista päivittäin.

Teurastamolla broilerit ja muut linnut ripustetaan jaloistaan roikkumaan kuljetushihnalle, joka kuljettaa ne tainnutusaltaan ylle. Lintujen päiden on tarkoitus osua veteen, jossa kulkee sähkövirta. Ne kuitenkin usein räpiköivät vastaan peloissaan, ja ovat vielä tajuissaan joutuessaan kaulavaltimon viiltoon.

Turkistarhaus

Suomi on maailman suurin ketunnahkojen ja merkittävä minkinnahkojen tuottaja. Maamme turkistarhoilla kasvatetaan noin viisi miljoonaa kettua, naalia, minkkiä, hilleriä ja supikoiraa joka vuosi.



Turkistarhoilla näitä älykkäitä ja liikkuvaisia eläimiä pidetään pienissä verkkopohjaisissa häkeissä, joissa niillä ei ole mahdollisuutta käyttäytyä lajilleen ominaisesti.

Kettuhäkeissä on tilaa vain puolisen neliömetriä eläintä kohden; minkkihäkin pinta-ala on vain 0,2 neliömetriä. Villien sukulaistensa tapaan myös turkiseläimillä on luontaisia tarpeita ja vaistoja, mm. saalistus, pariutuminen ja poikasten hoito.

Ahtaista ja virikkeettömistä oloista johtuen tarhaeläimillä esiintyy tavallisesti käyttäytymishäiriöitä.

Esimerkiksi minkit saattavat toistaa häkeissään samaa liikerataa hyppimällä häkin seiniä vasten.

Hermostuneet emot saattavat jopa tappaa ja syödä poikasensa. Eläimet tapetaan heti, kun niiden talviturkki on parhaimmillaan.

Ketut tapetaan useimmiten sähköiskulla peräaukkoon, kun taas minkit kaasutetaan hiilidioksidilla.

Eläinkokeet

Eläinkokeissa kärsii joka vuosi satoja miljoonia koe-eläimiä ympäri maailmaa. Melkein jokainen käyttämämme tuote on jossain tuotekehityksen vaiheessa testattu eläinkokein. Esimerkiksi kodin kemikaalien, kosmetiikkatuotteiden ja lääkkeiden testaamiseen käytetään eläinkokeita.



Eläinkokeiden tekijät perustelevat tekojaan vertauksella, jossa valintana olisi oman lapsen tai rotan elämä. Näin pyritään luomaan kuva siitä, että jos eläinkokeita rajoitettaisiin tai arvosteltaisiin, olisi ihmisten terveys vaarassa. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen.

Eläinkokeita tehdään myös sen vuoksi, että eri lääkeyhtiöt eivät kilpailun takia voi vaihtaa tutkimustuloksia keskenään.

Eläinkokeet antavat usein harhaanjohtavia tuloksia, koska ihmiset ja eläimet eroavat toisistaan sekä aineenvaihdunnallisilta että fysiologisilta ominaisuuksiltaan. Eri lajit myös reagoivat eri tavalla erilaisiin yhdisteisiin ja kemikaaleihin. Eläinkokeista saatujen tulosten soveltaminen ihmiseen on epäluotettavaa ja pahimmassa tapauksessa vaarallista.

Eläinkokeille on olemassa vaihtoehtoisia tutkimusmenetelmiä, ja uusia kehitetään koko ajan.  Rahoitusta kuitenkin ohjataan yhä edelleen pääasiassa eläinkokeisiin. Myös tutkijoiden tottumus vanhoihin menetelmiin hidastaa muiden menetelmien yleistymistä.

Mitä on tehtävissä?

Viime kädessä vastuu on tavallisella kuluttajalla. Eläinten suurimittainen hyväksikäyttö on mahdollista vain, koska sille on kysyntää ja rahoittajia. Sinulla on valta vaikuttaa eläinten asemaan yhteiskunnassamme yksinkertaisesti muuttamalla kulutustottumuksiasi. Sinulla on valinnan mahdollisuus ja samalla vastuu valinnoistasi.



Eläinten puolesta voi toimia lukuisilla eri tavoilla. Helpointa on aloittaa itsestään ja omista ruokailutottumuksistaan. Voit pelastaa elinaikanasi satoja eläimiä vain välttämällä lihaa, kalaa, kananmunia ja maitotuotteita ruokavaliossasi. Korvaamalla eläinkunnan tuotteet kasviksilla et auta pelkästään eläimiä vaan myös itseäsi ja ympäristöämme.

Voit myös olla ostamatta eläimillä testattuja tuotteita, kuten kodin kemikaaleja. Listan yrityksistä, jotka eivät käytä eläinkokeita, saat Animalialta.

Älä tue kiertäviä eläinnäyttelyitä, eläimiä käyttäviä sirkuksia, eläintarhoja tai muita "viihteen" muotoja, joissa eläimet joutuvat kärsimään.

Tule mukaan eläinoikeustoimintaan. Ota osaa mielenosoituksiin, kampanjoihin, boikotteihin tai organisoi niitä itse!

Keskustelun aiheita

  • Miksi eläimille ei saa aiheuttaa kärsimyksiä?
  • Miten kotieläinten kuten lehmien, sikojen ja kanojen elinoloja voitaisiin parantaa?
  • Tarvitaanko turkistarhoja?
  • Miten voit vaikuttaa turkistarhauksen vähentämiseen?
  • Miten saat selville, onko käyttämäsi tuotteen testaukseen käytetty eläimiä?
  • Miten eläinkokeita voitaisiin vähentää?
  • Kannattaako ostaa vapaiden kanojen munia?
  • Onko sinulla kotona lemmikkieläimiä?
  • Miten hoidat lemmikkieläimiäsi?
  • Saavatko ne tarpeeksi liikuntaa ja virikkeitä?

Vanhat aineistot

Tähän osioon pääset napauttamalla

tästä