Peruskoulun elämänkatsomustieto 6
et6

Tämä on julkistettu 15.5.2011

Kaikki etkirjat löydät tästä

Sisällysluetteloon pääset napauttamalla tästä:

Opetussuunnitelmat

Ateistien ehdotuksen uudeksi opetussuunnitelmaksi löydät tästä

Opetushallituksen ohjeen uudeksi opetussuunnitelmaksi löydät tästä
Ulkomaalaisturistia haastateltiin vapun jälkeen Suomen kokemuksista.
  • Teillä on hieno tapa merkitä humalaiset valkoisella lakilla.
  • Ja kaikkein pahimmat humalaiset on merkitty valkoisessa lakissa olevalla tupsulla.
Suomen parhaat vitsit 2007
  • Hyi, te olette juovuksissa!
  • Hyi, te olette ruma!
  • No sittenpä olemme tasoissa!
  • Mutta huomenna minä olen selvä ja te olette edelleen ruma!
Suomen parhaat vitsit 2007
Sisällysluettelo
  1. Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon
  2. Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?
    1. Ratkaise itse
  3. Uudet aineistot alkavat tästä
  4. Yksilönä yhteisössä, kansalaisena yhteiskunnassa
    1. Yksilö ja yhteiskunta
    2. Keskustelun aiheita
    3. Sosialisaation vaiheet ja ympäristöt
    4. Keskustelun aiheita
    5. Sosialisaakäsitys ja muut käsitykset
    6. Sosiaalinen vaihto
      1. Yksilö etsii etuaan
      2. Keskustelun aiheita
      3. Yhteiskunta sosiaalisen vaihdon kannalta
    7. Keskustelun aiheita
    8. Vuorovaikutuskäsitys
    9. Keskustelun aiheita
    10. Sosiaalinen konstruktionismi
    11. Keskustelun aiheita
  5. Kansalaisena yhteiskunnassa
    1. Demokratiasta pitää huolehtia
    2. Äänestysinto ja puoluetoiminta laskussa
    3. Keskustelun aiheita
    4. Yhteiskunnalliset tiedot ja taidot puuttuvat
    5. Keskustelun aiheita
    6. Keskustelun puute lamaannuttaa demokratian
    7. Keskustelun aiheita
    8. Demokratia ja suvaitsemattomuuden suvaitseminen
    9. Keskustelun aiheita
    10. Kansa ja poliittinen yläluokka loittonevat toisistaan
    11. Keskustelun aiheita
    12. Politiikkaa hukkuu virkavaltaisuuteen
    13. Keskustelun aiheita
    14. Politiikkaa tehdään jossain ihan muualla
    15. Keskustelun aiheita
  6. Osallistumen ja kansalaisaktivismi
    1. Mitä aktivismi ja osallistuminen ovat
    2. Keskustelun aiheita
    3. Kansalaistoiminta pitää demokratian vireänä
    4. Kansanvalta kaipaa terävää arvostelua
    5. Keskustelun aiheita
    6. Kansalaistottelemattomuudella jalot perinteet
    7. Keskustelun aiheita
    8. Milloin kansanvallan sietokyky ylittyy?
    9. Keskustelun aiheita
    10. Kaikki toiminta ei rakenna yhteiskuntaa
    11. Keskustelun aiheita
    12. Perustuslaki suojaa yksilöitä ja demokratian periaatteita
    13. Keskustelun aiheita
    14. Jähmeä edustuksellisuus, vireä aktivismi
    15. Keskustelun aiheita
    16. Toiminnan suoraviivaisuus viehättää
    17. Keskustelun aiheita
    18. Aktivismi ei voi korvata edustuksellisuutta
    19. Keskustelun aiheita
    20. Demokratiaa pitää vaalia myös kansalaisliikkeissä
    21. Keskustelun aiheita
  7. Kansalaistottelemattomuus
    1. Kansalaistottelemattomuus
    2. Keskustelun aiheita
  8. Terrorismin ongelma
    1. Terrorismi
    2. Keskustelun aiheita
  9. Kasvaminen kansalaiseksi
    1. Pätevöidy kansalaiseksi
    2. Keskustelun aiheita
    3. Kansalaistaidot
    4. Keskustelun aiheita
    5. Uskalla sanoa mielipiteesi
    6. Keskustelun aiheita
    7. Puolusta omia arvojasi
    8. Keskustelun aiheita
  10. Elämänkatsomus vai elämänkäsitys
    1. Elämänkäsitys
    2. Todellisuuskäsitys
    3. Elämänkäsitysten edustajat voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan
    4. Elämänkatsomustietoa on vain Suomessa
    5. Keskustelun aiheita
    6. Uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine
    7. Keskustelun aiheita
    8. Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään
    9. Luonnontutkimus ja uskonnottomat elämänkäsitykset
    10. Jumalat eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen
    11. Uskonnottomilla on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansa pitämättömyys
    12. Keskustelun aiheita
    13. Uskonnottomien arvokäsitykset
    14. Keskustelun aiheita
    15. Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä
    16. Keskutelun aiheita
    17. Mitä elämänkäsitykseen kuuluu
    18. Tämä oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin
    19. Tässä oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa
    20. Nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa
    21. Keskustelun aiheita
    22. Historiaa
    23. Uskontojen historia ja siveysoppi
    24. YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen
    25. Uskonnottomien oikeuksia on jälleen vähennetty
    26. Vasemmistoliitto (SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia
    27. Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty uskonnottomien syrjimiseen
    28. Elämänkatsomustieto tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta
    29. FETO:n jäsenten enemmistö on kristittyjä
    30. Painetut oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia
    31. Keskustelun aiheita
  11. Uskomus / Luulo / Tieto / Ymmärrys
    1. Uskomus
    2. Keskustelun aiheita
    3. Luulo
    4. Keskustelun aiheita
    5. Tieto
    6. Keskustelun aiheita
    7. Ymmärrys
    8. Keskustelun aiheita
  12. Erilaisia todellisuuskäsityksiä eli maailmankatsomuksia
    1. Todellisuuskäsitys
    2. Todellisuus
    3. Olemassaolo
    4. Keskustelun aiheita
    5. Elämänkäsitys
    6. Elämä
    7. Keskustelun aiheita
    8. Erilaisia todellisuuskäsityksiä
    9. Keskustelun aiheita
    10. Kuuluisia miehiä
    11. Keskustelun aiheita
  13. Ajattelun vapaus
    1. Mitä ajattelun vapaus on?
    2. Keskustelun aiheita
    3. Vakaumuksenvapaus, mielipiteenvapaus ja sananvapaus
    4. Keskustelun aiheita
    5. Ajattelun vapauden historiaa
    6. Keskustelun aiheita
  14. Politiikka
    1. Mitä politiikka on
    2. Keskustelun aiheita
    3. Politiikan tutkimus
    4. Keskustelun aiheita
    5. Poliittisia päätöksen tekojärjestelmiä
    6. Keskustelun aiheita
    7. Sivistyssanoja
    8. Keskustelun aiheita
    9. Päätettäviä asioita
    10. Keskustalun aiheita
  15. Poliittisia käsityksiä
    1. Mikä on poliittinen aate
    2. Eräitä aatteita (ideologioita)
    3. Keskustelun aiheita
    4. Valtiojärjestyksiä
    5. Keskustelun aiheita
    6. Politiikkaan liittyviä aiheita
    7. Tehtäviä
    8. Säilyttäjät (konservatiivit)
      1. Keitä ovat konservatiivit
      2. Konservatismin siveyssäännöt (normit) johdettiin lähinnä kristinuskosta
      3. Konservatiivit kannattavat vahvaa valtiovaltaa
      4. Konservatiivit kannattavat pääomataloutta (kapitalismia)
      5. Konservatiivit kannattavat vanhoja perinteitä
      6. Konserva- tivismin perusteluja
      7. Tiivistelmä konservatismin perusperiaatteista
      8. Keskustelun aiheita
    9. Liberalismi eli vapaa kilpailutalous
      1. Mitä liberalismi on
      2. Liberalismin historiaa
      3. Valistusajattelu ja liberalismi
      4. Liberalismi ja taloudellinen itsekkyys
      5. Liberalismi ja valtio
      6. Liberalismi ja seuraussiveys
      7. Varhaisen liberalismin seuraauksia
      8. Sotilaalliset syyt työläisten rampauttamisen estäjinä
      9. Liberaalit orjakauppiaina
      10. Liberaalit byrokraatteina
      11. Väkivallan käyttö vapaassa kilpailussa
      12. Niukkuuden laki
      13. Keskustelun aiheita
    10. Sosialismi ja kommunismi
      1. Sosialismi
      2. Kommunismi
      3. Sosialismin ja kommunismin vertailua
      4. Sosialismin ja kommunismin esteitä
      5. Sosialismin ja kommunismin aatehistoriaa
      6. Utopiat
      7. Ensimmäinen sosialismin määritelmä
      8. Talous vaikuttaa yhteiskuntaan
      9. Osuustoiminta
      10. Työväestön kurjistuminen teollisuuden kehittyessä
      11. Laki kielsi ammattiliitot
      12. Kommunistisen puolueen manifesti
      13. Kommunistisen puolueen manifesti alkaa
      14. Varsinainen asiateksti alkaa sanoilla
      15. Kommunistisessa manifestissa esitetään kymmenen kohdan ohjelma edistyneimpiä maita varten
      16. Kristillisestä sosialismista manifesti sanoo
      17. Aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) uskontokritiikki
      18. Pikkuporvarillinen sosialismi
      19. Yksilöanarkismi (yksilövaltiottomuus)
      20. Utopismi on tehotonta
      21. Manifesti päättyi sanoihin
      22. Kartl Marxin Pääoma
      23. Yhteiskunnallisen kehityksen vaiheet
      24. Viisaustieteen (filosofian) peruskysymys
      25. Dialektiikka
      26. Sosiali-
      27. demokratian hajoaminen
      28. Keskustelun aiheita
    11. Hajonneen sosialidemokratian perillisiä
      1. Kommunismi, revisionismi, reformismi
      2. Ensimmäinen internationaali
      3. Toinen internationaali
      4. Karl Kautsky
      5. Eduard Bernstein
      6. Enemmistöläiset eli bolshevikit
      7. Enemmistöläiset (bolshevikit) valtaan Venäjällä
      8. Toinen internationaali herätetään henkiin
      9. Keskustelun aiheita
    12. Fasismi
      1. Fasismin syitä
      2. Kansallis-
      3. sosialismi
      4. Berliinin valtiopäivätalon poltto
      5. Vaalisalaisuuden epäily ei ollut aiheetonta
      6. Pohjoinen rotu
      7. Fasismin pääpiirteitä
      8. Sotalaitos esikuvana
      9. Valesyylliset (syntipukit)
      10. Yhdessä tehdyt rikokset
      11. Keskustelun aiheita
  16. Nykyinen puoluekartta
    1. Suomen Keskusta (lyhenne Kesk.)
    2. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP)
    3. Kansallinen Kokoomus (lyhenne Kok.)
    4. Vasemmistoliitto
    5. Vihreä liitto (lyhenne Vihr.) (ruots. Gröna förbundet)
    6. Svenska folkpartiet, Sfp, (fi. Ruotsalainen kansanpuolue (Rkp),
    7. Suomen Kristillisdemokraatit (lyhenne KD)
    8. Perussuomalaiset
    9. Keskustelun aiheita
    10. Nuoret ja politiikka
    11. Kekustelun aiheita
  17. Yhteiskuntateorian käsitteitä: valta
    1. Valtaa on joka paikassa
    2. Valta ja sen käyttö
    3. Vallan käsite
    4. Max Weberin käsitys vallasta
    5. On tärkeää, että
    6. Keskustelun aiheita
    7. Vallan muodot
      1. Miksi kohde toimii vallankäyttäjän tahdon mukaisesti?
      2. Voiman käyttö
      3. Väkivalta
      4. Epäsuora voimankäyttö
      5. Mahdollisuuksien lisääminen
      6. Kohde on pelkkä kohde
      7. Keskustelun aiheita
  18. Yhteiskuntateorian käsitteitä: oikeudenmukaisuus
    1. Mitä oikeudemukaisuus on
    2. Oikeudenmukaisuuden lajeja
    3. Tehtäviä
  19. Oikeudet
    1. Mitä oikeus on
    2. Mihin oikeudet perustuvat
    3. Oikeuden lajeja
    4. Luonnoliset oikeudet
    5. Oikeudenomistajan asema
    6. Kansalaisoikeudet ja ihmisoikeudet
    7. Ihmisoikeussopimukset
    8. Oikeudenomistajat
    9. Yleiset ja yksityiset oikeudet
    10. Oikeudet ja velvollisuudet
    11. Oikeuksien väliset ristiriidat
    12. Keskustelun aiheita
  20. Yhteiskuntasopimus
    1. Thomas Hobbesin sopimussiveys
      1. Luonnontila
    2. David Gauthier ja sopimussiveys
      1. Kuka hän on
      2. Kolme ajatusta
      3. Hyvä ja paha
      4. Ihmisen oikeudet
      5. Luonnontila ei kannata
      6. Oikeuksista luopuminen
      7. Arvot henkilökohtaisia, rauha yhteinen
      8. Minimaalinen siveys
      9. Itsevaltias on kauhukuva
      10. Ydinaseet
      11. Pelko luo vihollisia
      12. Sotatila
      13. Siveydessä sosiaalinen lataus
      14. Sisäisen tahdon toiminta
      15. Siveellinen riippumattomuus
      16. John Locken ehto
      17. Huono-osaisimman hyvinvoinnin maksimointi
      18. Ylijäämä jaettu kykyjen mukaan
      19. Minimaalisen suhteellisen myönnytyksen periaate
    3. Keskustelun aiheita
  21. Demokratian käsite
    1. Mitä demokratia tarkoittaa
    2. Demokratian historiaa
      1. Antiikin valtiomuotoja
      2. Suora kansanvalta: kansankokous
      3. Keskustelun aiheita
  22. Valistus
    1. Järki ja ihmisoikeudet
    2. Sokeaa uskoa alettiin vastustaa
    3. Valoisamman tulevaisuuden odotus
    4. Valistuksen vastustajat
    5. Valistuksen edeltäjiä 1600-luvulla
    6. Uuden tiedon vaikutus yleisiin valtarakenteisiin (kulttuuriin)
    7. Valistusajattelua
      1. Valistunut itsevaltius
      2. Kansanvalta
      3. Vallan kolmijako
      4. Vaatimuksia alettiin toteuttaa
      5. Valistus ja kasvatus
      6. Vapaa kilpailu taloudessa
      7. Omaisuus, puolesta ja vastaan
      8. Valtio ja avioliitto
      9. Edistysusko
      10. Valtarakenteiden rappio
    8. Valistusaatteiden seurauksia
      1. Valistus vaikutti yläluokkaan
      2. Suvaitsevaisuus lisääntyi
      3. Tasa-arvoisuus lisääntyi
      4. Rappeutuiko valistus?
      5. Ihmisen itsemääräämisoikeus
    9. Valistus Ruotsi-Suomessa
      1. Kannattajat
      2. Vastustajat
      3. Herrojen vapaa-ajattelu
      4. Kirkon toimitusten käyttö virkanimitysten ehdoksi
      5. Valistunut itsevaltias murhattiin
      6. Keskustelun aiheita
  23. Demokratian muotoja
    1. Mitä kansanvalta on
    2. Kansanvallan historiaa
    3. Keskustelun aiheita
    4. Suora kansanvalta
    5. Keskustelun aiheita
    6. Edustuksellinen kansanvalta
    7. Keskustelun aiheita
  24. Nykydemoratian kysymyksiä
    1. Ihmisoikeudet
      1. Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet
      2. Pakolaisten ja turvapaikan hakijoiden oikeudet
      3. Arvostelua
      4. Alkuperäiskansat
      5. Tuomiot
      6. Seksuaalirikoslaki
      7. Naisten asema
      8. Uskonnottomien oikeudet ja syrjintä
      9. Kirkon ja valtion ero
      10. Jumalanpilkkalait
      11. Siviilipalveluksesta kieltäytyminen
      12. Keskustelun aiheita
  25. Positiivinen ja negatiivinen vapaus
    1. Negatiivinen vapaus
    2. Positiivinen vapaus
    3. Keskustelun aiheita
  26. Käsityksiä ihmisen ja luonnon suhteesta
    1. Posthumanismin ja humanismin määritelmistä
      1. IHEU:n päätös vuodelta 1996
    2. Sanan "humanismi" monet merkitykset
    3. Paha sekaannus käsitteessä "vapaa-ajattelu"
    4. Keskustelun aiheita
    5. Miksi posthumanismi
    6. Posthumanismi on luontokeskeinen todellisuuskäsitys
    7. Keskustelun aiheita
    8. Jumalattomuus ja luonnollisuus (naturalismi)
    9. Oikeuksien laajentaminen ihmiskunnan ulkopuolelle
      1. Luonnon tuhoutuminen
      2. Kristillinen käsitys
      3. Humanistien käsitys
      4. Posthumanistinen käsitys
    10. Keskustelun aiheita
    11. Järkiperäisyyden yleistys
    12. Keskustelun aiheita
    13. Inhimilliset käsitteet ovat karkeistuksia
    14. Keskustelun aiheita
    15. Ihmisestä riippumaton siveys
    16. Seurausten arvottaminen
    17. Erilaisuus on viisasta hyväksyä
    18. Eläinten asema ja oikeudet
    19. Kultaisen säännön todellinen keksijä
    20. Mitä tavoitteita siveys edistää
    21. Peter Singerin seuraussiveys
    22. Keskustelun aiheita
    23. Tulevaisuuden teknologiaan on varauduttava
    24. Keskustelun aiheita
    25. Posthumanistit eivät ole edistysuskoisia
    26. Utilistinen eli hyötyluontokäsitys eli kapitalistinen luontokäsitys
    27. Keskustelun aiheita
    28. Mystinen luontokäsitys
    29. Keskustelun aiheita
  27. Erilaisia ympäristöjärjestöjä
    1. Mitä ympäristöjärjestöt ovat?
    2. Suomen luonnonsuojeluliitto
    3. Luonto-Liitto
    4. Dodo ry
    5. Keskustelun aiheita
  28. Mitä on kestävä kehitys?
    1. Kestävän kehityksen määritelmä
    2. Keskustelun aiheita
  29. Luonnonvarojen uudistuminen
    1. Luonnonvarat
    2. Aineettomat luonnonvarat
    3. Aineelliset luonnonvarat
      1. Uusiutuvat luonnonvarat
      2. Uusiutumattomat luonnonvarat
    4. Keskustelun aiheita
  30. Tasapaino luonnonvarojen käytön ja suojelun välillä
    1. Keskustelun aiheita
  31. UNESCOn maailmanperintöohjelman luontokohteet
    1. Suomi
    2. Merenkurkun saaristo
    3. Merenkurkun tulevaisuus
    4. Struven ketju
    5. Keskustelun aiheita
  32. Toimintaa kestävän kehityksen puolesta
    1. Suomen kestävän kehityksen toimikunta
    2. Kestävän kehityksen hallinto
    3. Ympäristöjärjestöt
      1. Greenpeace
      2. Maan ystävät
      3. Maailman luonnonsäätiö
      4. Worldwatch-instituutti
    4. Keskustelun aiheita
  33. Tulevaisuuden kuvia
    1. Keskustelun aiheita
  34. Vanhat aineistot

Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon

Syyskuun 2008 aikana evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomien suomalaisten määrä ylitti miljoonan. Heistä 120000 on käyttänyt eroakirkosta.fi -palvelua.

Suurin osa miljoonasta, noin 830.000 henkilöä, ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 60.000, helluntailiikkeeseen yli 50.000 ihmistä ja muihin vähemmistöuskontoihin yhteensä noin 70.000.

Uskontokuntiin kuulumattomien osuus on noussut erityisesti vuonna 2003 säädetyn uskonnonvapauslain jälkeen. Valtaosa kirkosta eroavista ei liity mihinkään uskontokuntaan.

Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?

Ratkaise itse

Kun alat puhua, aloitatko ”Minun katsomukseni on…
vai
Minun käsitykseni on…

Uudet aineistot alkavat tästä

Yksilönä yhteisössä, kansalaisena yhteiskunnassa

Yksilö ja yhteiskunta



Sosialisaatio kuvaa yksilön tulemista kulttuurinsa jäseneksi. Sosiaalisen vaihto on yksilölähtöinen käsitys sosiaalisuudesta, vuorovaikutuskäsitys taas pyrkii yhdistämään yksilöt vuorovaikutuksen kautta yhteiskunnalliseen tasoon. Sosiaalinen konstruktionismi ottaa lähtökohdakseen merkitykset, erityisesti kielen, jolloin kulttuurin taso painottuu.

Sosialisaation on tapahtumasarja, jossa yksilöstä kasvaa yhteisönsä jäsen. Uusi sukupolvi oppii ja se opetetaan kulttuurinsa todellisuuskäsitykseen, arvoihin ja toimintatapoihin.

Paitsi että yksilöä näin muiden toimesta sosiaalistetaan, on hän myös osallistuva osapuoli. Sosiaalisaatio tapahtuu sosiaalisessa toiminnassa, jossa lapsella toimijana on myös omat tavoitteensa ja käsityksensä.

Arvojen ja normien omaksumisen rinnalla on yhä enemmän alettu korostaa sosialisaatiossa hankittavia taitoja, joiden avulla voi elää yhteiskunnassa ja pyrkiä kohti tavoitteitaan.

Käsityksen muutos liittyy yhteiskunnalliseen ja muutokseen, jossa kulttuurin ja yhteiskunnan ei enää nähdä olevan yksi yhtenäinen järjestelmä, vaan moniaineksinen ja ristiriitainenkin kokonaisuus.

Keskustelun aiheita

  • Mitkä arvot olet oppinut vanhemmiltasi?
  • Mitkä arvot olet oppinut koulussa?
  • Mitkä arvot olet oppinut tovereiltasi?

Sosialisaation vaiheet ja ympäristöt

Ensisijainen sosialisaatio tapahtuu perheen tai vastaavan lähiyhteisön parissa, ja siinä vakiintuu perustavanlaatuinen käsitys todellisuudesta ja itsestä. Taitojen kohdalla tähän kuuluu mm. kielen oppiminen ja sellaiset perustoiminnot, jotka mahdollistavat lapsen suhteellisen itsenäisyyden vanhemmista. Ensisijainen sosialisaatio muodostaa pohjan, jolle myöhempi oppiminen rakentuu. Siinä saatua todellisuuskäsitystä ei ilmeisesti ole mahdollista myöhemmillä kokemuksilla kokonaan pyyhkiä pois tai muuttaa.

Kouluiässä alkaa toissijaisen sosialisaation osuus painottua. Se liittyy yhteiskunnalliseen työnjakoon ja sosiaalisiin ryhmiin. Koulun ja ammattikoulutuksen virallisten sosiaalistajien lisäksi tämän vaiheen sosialisaatioympäristöihin kuuluu toveripiiri.

On tutkittu paljon koulua sosiaalistajana niin ilmitasolla kuin ns. piilo-opetussuunnitelmassa. Kun ensisijaisen sosialisaation todellisuuskäsitys on lapselle yleispätevä ja ainut mahdollinen, hän joutuu myöhemmin selvittämään suhdettaan muihin mahdollisuuksiin ja kuva sosiaalisista ryhmistä eriytyy. Näin toissijainen sosialisaatio ei ole pelkkää ulkoista painetta, vaan myös tässä nuori oppii ollessaan toimijana.

Toissijainen sosialisaatio jatkuu läpi elämän aina kun liitymme johonkin uuteen yhteisöön ja sisäistämme sen sosiaaliseen minuutemme. Läpi elämän jatkuu myös yhteys sosiaalisiin organisaatioihin ja yhteiskunnan poliittiseen ja kulttuuriseen rakenteeseen, kuten tiedotusvälineisiin. Tätä vuorovaikutusta suoraan yksilön ja yhteiskunnan tai kulttuurin välillä kutsutaan joskus kolmannen sijan sosialisaatioksi.

Keskustelun aiheita

  • Miten televisio on vaikuttanut arvoihisi?
  • Miten lehdet ovat vaikuttaneet arvoihisi?
  • Miten järjestöt ovat vaikuttaneet arvoihisi?
  • Miten valtioneuvosto on vaikuttanut arvoihisi?

Sosialisaakäsitys ja muut käsitykset

Sosialisaakösitys ei suoraan kerro, miten ja miksi yksilöstä tulee se mikä tulee tai miten ympäröivät ihmiset ja laitokset vaikuttavat meihin. Sosialisaatio tarjoaa yleisen  puitteen, jonka lisäksi tutkimuksessa yksityiskohtaisempia käsityksiä vuorovaikutuksesta, toiminnasta, kehityksestä ja oppimisesta.

Sosialisaatiokäsitys tuo esiin, miten ihmisestä tulee ihminen vain ihmisyhteisön jäsenenä. Biologiset valmiutemme eivät kerro miten meidän tulisi laittaa ruokamme, rakentaa talomme, nimittää toisiamme jne. Sen sijaan jokainen uusi sukupolvi syntyy ihmisten toimesta "valmiiksi rakennettuun" maailmaan. Yhteiskunta on ihmisten tuottama, mutta samalla yhteiskunta tuottaa yksilöt.

Sosiaalinen vaihto

Ihmiset pyrkivät hyötymään toisistaan. Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisestä voi lukea  kuvauksia tälle ajatukselle perustuvasta yhteiskunnasta.

Yksilö etsii etuaan

Tämän käsityksen taustalla on ihmiskäsitys, joka ahattelee ihmisen toiminnan ohjautuvan palkinnoista ja rangaistuksista. Ihmiset pyrkivät saamaan voittoa ja välttämään tappiota. Sosiaalisissa suhteissa laskemme siis kustannuksia - käytettyä aikaa, rahaa, energiaa jne. - ja vertaamme niitä suhteen tarjoamiin hyötyihin, kuten vaikutusvaltaan tai mielihyvään.

On myös yritetty tehdä luokituksia siitä, mitä sopii vaihtaa ja mihin, mutta tyhjentävää taulukkoa lienee mahdotonta tehdä.

Henkilöt, jotka pystyvät tarjoamaan paljon, mutta vähin kustannuksin vetävät puoleensa muita. Vertailutasoa on varaa pitää sitä korkeammalla, mitä vetovoimaisempi henkilö on. Ajatusta voisi havainnollistaa sinkkubileillä, joissa ulkonäkö toimii valuuttana - itse kullakin lienee käsitys minkä "tason" kanssa voisi näillä "markkinoilla" vaihtoa odottaa.

Sosiaalisen vaihdon pohjalta on sittemmin kehitetty käsitystä järkevästä valinnasta. On tutkittu mm. parinvalintaa, tai sitä, milloin pariskunnat muuttavat yhteen (nimittäin kun yhdessä ollaan niin paljon, että asunto- ja muut kulut on edullisempaa hoitaa yhtenä taloutena) tai menevät naimisiin (nimittäin lasten myötä, sillä nainen raskaaksi tullessaan tekee niin suuren riski-investoinnin työmarkkina-asemansa suhteen, että haluaa sijoituksensa takuuksi sitoumuksen).

Keskustelun aiheita

  • Joko olet oppinut laskelmomaan?
  • Mitä vahvuuksia ja mitä heikkouksia sinulla on suomalaisessa yhteiskunnassa?
  • Missä määrin järki ja missä määrin emootiot vaikuttavat valintoihisi?

Yhteiskunta sosiaalisen vaihdon kannalta

Kun ihmisten yhteistoimintaa tarkastellaan laajemmin sillä oletuksella, että yksilöt toimivat sosiaalisen vaihdon kuvaamalla tavalla, näyttää yhteiskunnan rauhanomainen koossa pysyminen melkoiselta ihmeeltä.



Tältä pohjalta lähtevät ns. sosiaaliset dilemmat kuten yhteismaan murhenäytelmäksi kutsuttu kuvitteellinen esimerkki. Siinä kuvataan kyläyhteisöä, joka käyttää lehmilleen yhteistä laidunta. Yksittäinen maanviljelijä saa parhaan hyödyn, kun vie mahdollisimman monta lehmää laitumelle. Kuitenkin jos kaikki tekevät niin, on niitty pian loppuun kaluttu eikä kukaan hyödy siitä enää.

Ratkaisuna voidaan sopia yhteismaan käyttörajoituksista, mutta koko ajan säilyy yksittäisellä toimijalla kiusaus rikkoa sopimusta ja kerätä voitto itselleen. Kun kaikki ajattelevat näin, sääntöä rikotaan ja niitty ehtyy.

Tämäntyyppinen käsitys ihmisten yhteiselosta on taustalla kahdessa perinteisessä, toisilleen vastakkaisessa mielipiteessä siitä, miten yhteiskunta tulisi järjestää.

Toisen mukaan tarvitaan kovaa kuria ja johtajia, jotta itsekkäät ihmiset saadaan taipumaan yhteiseen hyvään eikä koko yhteisö ajaudu tuhoon.

Toisen, erityisesti taloudelliseen liberalismiin liitetyn ajattelun mukaan pitää nimenomaan antaa ihmisten toimia vapaasti. Ihmiset ajattelevat järkevästi ja lopulta ymmärtävät oman parhaansa ja pitävät sopimukset sosiaalisen dilemman kaltaisissa tilanteissa. Kaikkien pyrkimys voittaa johtaa lopulta parhaisiin ratkaisuihin.

Useat muut ovat kuitenkin väittäneet, että sosiaalisen vaihdon teoria etsii ratkaisua yhteiskunnan ongelmaan aivan väärältä suunnalta. Kun käsitys ajattelee yhteiskunnan koostuvan yksilöistä, ottavat muut tässä osassa esiteltävät käsitykset lähtökohdakseen ihmisten yhteisön, joka edeltää jokaista yksittäistä yksilöä, vaikka ei ole heistä riippumaton.

Tällöin yhteisön koossa pysyminen ei näyttäydy ongelmallisena, vaan sen sijaan on kiistelty siitä, paljonko tällainen  jättää tilaa yksilön vapaudelle.

Keskustelun aiheita

  • Kumpi on parempaa, kurinpito vai vapaus?
  • Suomalaisissa korpikylissä oli vielä toisen maailmansodan jälkeen yhteislaitumia. Niitä ei kuitenkaan syöty puhtaiksi. Mistä tämä johtuu?
  • Myöhemmin kaikki laitumet aidattiin, mutta tämä ei johtunut puhtaaksi syömisestä vaan aivan muista syistä. Mistä syistä?

Vuorovaikutuskäsitys

Tässä käsityksessä on keskeisellä sijalla toisaalta vuorovaikutus, toisaalta inhimillinen kyky merkitysten ja vertauskuvien käyttämiseen.

On mm. sanottu, että "me" on se puoli itsestämme, johon voimme kohdistaa ajatuksia, ja "minä" se joka tämän tarkastelun tekee. Minämme heijastaa muilta vuorovaikutuksessa saamaamme palautetta, kuten erilaisia asioita joihin sosiaalistumme, mutta myös minuus kokonaisuutena on vuorovaikutuksessa syntynyt.

Lapselle muodostuu minä samalla kun hän oppii merkitsevien eleiden käytön: minulla ja tuolla toisella täytyy olla toisiinsa verrannollinen mieli, koska voimme tarkastella samaa kohdetta (elettä) ja ymmärtää se samoin - ainakin tarpeeksi samoin voidaksemme keskustella.

Vuorovaikutuksen kautta yksilö omaksuu kulttuurinsa tai yhteiskuntansa käsitykset. Kaikki kumppanit eivät ole tässä saman arvoisia. Merkityksellisiä ovat ne henkilöt - tyypillisesti perhe ja muut joiden kanssa vietämme paljon aikaa - jotka eniten vaikuttavat minänne sisältöön. Merkittävien toisten kautta sisäistämme kulttuurimme yleistetyn toisen, eli käsityksen siitä mikä ylipäänsä on ihmiselle soveliasta.

Tätä yleistettyä toista kannamme mukanamme yksinkin, se ei siis ole ulkopuolista valvontaa tai painetta, vaan osa minuutta. Toisaalta jokaisella on myös yksilöllinen käsityksensä, joka puolestaan vaikuttaa takaisin yhteiskunnan tasolle (olemmehan itsekin merkittäviä toisia muille!). Yksilö-yhteiskunta -jaossa elävät  toisissaan.

Keskustelun aiheita

Kumpi sinun elämääsi vaikuttaa enemmän, sinä itse vai suomalainen yhteiskunta?
Ketkä ihmiset ovat sinulle merkityksellisiä?
Ketkä ihmiset ovat sinulle yhdentekeviä?

Sosiaalinen konstruktionismi



Sosiaalinen konstruktionismi tarkastelee sosiaalisen todellisuuden ja merkitysten rakentumista. Sen mukaan tieto on sosiaalisesti rakennettua. Sosiaalinen konstruktionismi on yleisnimi erilaisille ajatussuunnille, jotka jakavat samoja perusoletuksia.

Sosiaalisen konstruktionismin perusteoksiin kuuluu Peter L. Bergerin ja Thomas Luckmannin tiedonsosiologinen tutkielma "Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen" (1967).

Berger ja Luckmann kehittivät myös käsityksen "näkymättömästä uskonnosta". Kylmän sodan aikana uskontotieteilijä J. Milton Yinger saavutti suuren vaikutusvallan soveltamalla tätä käsitettä kommunismiin. Kommunismin romahtamisen jälkeen tällaiselle käsitykselle ei ole ollut enää tarvetta ja J. Milton Yingerin kumottu yhtä perinpohjaisesti kuin esimerkiksi esimerkiksi John Rawlsin "oikeudenmukaisuusteoria".

Berger on vakaumuksellinen kristitty ja hän on sanonut, että jos hän ei olisi kristitty, hän olisi muslimi.

Bergerille ja Luckmannille todellisuus on sitä, mitä emme toiveillamme voi muuttaa. Ihmiset vuorovaikutuksessa luovat tällaisia itsestään riippumattomia kohteita, eli sosiaalisen tason merkityksiä.

Berger ja Luckmann kuvaavat miten näistä rakentuu toisaalta välittömät sosiaaliset käytännöt ja lopulta yhteiskunnalliset aatteet. Sosiaalinen todellisuus on merkitysjärjestelmä, joka on ihmisten luoma, ei luonnollisen maailman heijastus tai kuva. Bergerin ja Luckmannin nimitykset merkitysjärjestelmän eri tasoille eivät vakiintuneet käyttöön, mutta merkitysten todellisuutta on jäsennetty sen jälkeen.

Sosiaalisen konstruktionismin peruspiirteitä

  • Kriittinen suhtautuminen itsestään selvänä pidettyyn tietoon. Havaintomme eivät vain yksinkertaisesti kerro maailmasta, vaan maailmamme on sosiaalisesti luotu. Siksi myös nyt selviöltä näyttävät asiat voisivat olla toisin.
  •  Käsityksemme ovat historiamme ja kulttuurimme tuotteita, ja siksi suhteellisia. Ei ole syytä olettaa omia käsityksiämme ilman muuta paremmiksi tai "totuudenmukaisemmiksi" kuin muiden kulttuurien ja aikojen käsitykset, eikä tutkimus voi tuottaa yliajallista, kulttuurin ylittävää tietoa.
  • Tieto syntyy sosiaalisissa prosesseissa. "Totuus" on se, mikä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa sellaiseksi tunnustetaan ja tunnistetaan, ei se mikä oletetusti parhaiten vastaa ulkoista todellisuutta.
  • Tieto ja sosiaalinen toiminta kuuluvat yhteen. Sillä, mikä kulloinkin hyväksytään totuudeksi, on monenlaisia seurauksia toiminnalle. Esimerkiksi miten "poikkeavuuteen" suhtaudutaan liittyy siihen, miten poikkeavuus ymmärretään ja määritellään, ja minkä ajatellaan olevan sen syynä. Täten tieto on aina myös poliittinen kysymys, eli siihen sisältyy valtaa. Myös tutkija on vastuullinen tuottamansa tiedon seurauksista.
Kieli ei ole sosiaalisessa konstruktionismissa vain ajatusten ilmaisun väline vaan koko ajattelun edellytys ja kielen käyttö on seurauksellista sosiaalista toimintaa, jossa merkityksiä luodaan. Niinpä konstruktionistinen tutkimus ei kohdistu yksilön oletettuihin psykologisiin ominaisuuksiin vaan vuorovaikutukseen ja sosiaalisiin käytäntöihin. Kieli on sosiaalisessa konstruktionismissa erittäin keskeisellä sijalla, niinpä konstruktionistinen tutkimus on paljolti kielen ja sen käytön tutkimista. Myös merkityksen käsite on sosiaalisen konstruktionismin ytimessä.

Sosiaalinen kostruktionismi on eräs elossa oleva muoto ns. postmodernismia. Postmodernismia on arvioitu lukion oppiaineistoissa.

Keskustelun aiheita

  • Käsitystä, jonka mukaan jokainen yhteisö saa itse päättää siitä, miten menetellään, kutsutaan kommunalismiksi. Tätä käsitystä kutsutaan kommunalismiksi. Kommunalismia käsitellään tarkemmin lukion kursseissa. Kommunalistien mielestä esimerkiksi islamin maiĺla on oikeus katkoa varkaiden kädet. Onko tämä mielestäsi oikein?

Kansalaisena yhteiskunnassa

Demokratiasta pitää huolehtia

Demokratiasta pitää huolehtia. Sanonnan mukaan ”sananvapaus kuluu vain, jos sitä ei käytetä”. Samoin demokratia rapautuu, jos ihmiset eivät halua tai osaa toimia demokratian pelisääntöjen mukaan. Demokratiaakin pitää jatkuvasti ”huoltaa” ja kehittää, sillä maailma muuttuu – nopeammin kuin koskaan. 

Toimivaa kansanvaltaa uhkaavat ainakin

  • osallistumattomuus, irtaantuminen ja syrjäytyminen
  • tietojen ja taitojen vajavaisuus
  • keskustelun puute
  • ääriliikkeet.

Lisäksi kansanvallan toimivuus vaarantuu, jos

  • poliittinen yläluokka erkanee kansasta
  • virkavaltaisuus lannistaa demokratian
  • politiikka pakenee demokraattista päätöksentekoa.

Äänestysinto ja puoluetoiminta laskussa



Osallistumattomuus, irtaantuminen ja syrjäytyminen rapauttavat kansanvaltaa. Suomalaisten lasten liikkumisella ja suomalaisten aikuisten poliittisella osallistumisella näyttää olevan sama perusongelma: yhdet harrastavat paljon, toiset eivät ollenkaan. Nuoret näyttävät äänestävän laimeammin kuin iäkkäämmät.

Irtaantuminen politiikasta merkitsee sitä, ettei poliittisella osallistumisella tai koko politiikaksi ymmärrettävällä elämänalueella ole ihmiselle merkitystä. Tällöin hän viittaa kintaalla politiikalle: ”En tiedä, eikä paljon kiinnosta.”

Keskustelun aiheita

  • Kiinostaako politiikka sinua?
  • Jos kiinostaa, miksi?
  • Jos ei kiinnosta, miksi?
  • Miksi on viisasta äänestää vaaleissa?
  • Pitäisikö äänestämisestä maksaa palkkio, jotta äänestysinto ei laskisi?

Yhteiskunnalliset tiedot ja taidot puuttuvat

Ne, joilla yhteiskunnassa menee muutoinkin heikommin, osallistuvat politiikkaan muita laimeammin. Yhteiskunnasta syrjäytyminen sosiaalisesti tarkoittaa myös julkisesta päätöksenteosta syrjäytymistä.

Yhteiskunnallisten tietojen ja taitojen puutteet estävät kansalaisia osallistumasta politiikkaan täysivaltaisesti. Kansalaiseksi ei synnytä, vaan kasvetaan. Kuinka hyvin lapset ja nuoret oppivat kotona ja koulussa yhteiskunnallisen elämän perusasioita? Jäävätkö poliittiset instituutiot monille täysin vieraiksi?

Tiedon puute tekee kansalaisista enemmän alamaisia kuin täysivaltaisia kansalaisia. Kirjailija George Orwellin romaanissa 1984  yhteiskunnan valtaapitävät julistavat, että ”tietämättömyys on voimaa”.

Keskustelun aiheita

  • Mistä saa parhaiten tietoa yhteiskunnasta?
  • Miten sinä hankit tietoa yhteiskunnasta?
  • Miten Inernetiä voi käyttää yhteiskunnalisten tietojen täydentämiseen?
  • Miten yhteiskunnallisia taitoja voi kehittää?

Keskustelun puute lamaannuttaa demokratian

Avoin yhteiskunta on moniarvoinen, moniääninen ja keskusteleva. Jos kansanvallassa kuuluu vain yhden tai muutaman ääni, jotain on vialla. Siellä, missä kaikki ovat samaa mieltä, ei useinkaan ajatella kovin paljoa.

Kansanvallassa mielipiteiden erilaisuus pitäisi nähdä rikkautena. Se osoittaa, että ihmiset ovat kiinnostuneita ja toimivia. Mielipiteenvapaus, riippumaton tiedonvälitys ja kansalaisten ja päättäjien välinen vuoropuhelu ovat perusedellytyksiä demokratialle.

Keskustelun aiheita

  • Kirjoittakaa yhdessä kirjoitus jostain ajankohtaiisesta ongelmasta.
  • Lähettäkää se paikallislehden yleisön osastoon.
  • Jos se julkaistaan, pohtikaa sitä, miksi se julkaistiin.
  • Jos sitä ei julkaista, pohtikaa sitä, miksi sitä ei julkaistu.

Demokratia ja suvaitsemattomuuden suvaitseminen

Ääriliikkeet ja niiden edustamat arvot ja toimintatavat ovat vaikea pala avoimille yhteiskunnille. Sananvapauden periaatteen mukaan kaikkien käsitysten pitäisi kuulua. Miten kansanvaltaisen yhteiskunnan pitäisi puuttua niihin, jotka kannattavat demokratian vastaisia arvoja kuten kansallista eriarvoisuutta, vapaan tiedonvälityksen rajoittamista tai kansalaisten perusoikeuksien kaventamista?

Tähän liittyy osaltaan kansanvaltaisten tapojen syrjäyttäminen tai jopa halveksinta. Omien poliittisten päämäärien ajaminen ilki- tai väkivallan avulla ei kuulu kansanvaltaiseen tapaan ratkoa erimielisyyksiä. 

Vaikka toimijoiden päämäärät saattavat olla kannatettavia, demokratiassa tarkoitus harvoin pyhittää keinot.

Ääriliikkeillä tai vastaliikkeillä on myös demokratiaa edistävää vaikutusta. Ne saattavat ohjata turhautumista ja ääritoimintaa kohti kansanvaltaan sopivaa toimintaa: radikalismi muuntuu puoluetoiminnaksi, voimakkaat yksittäiset mielipiteet muokkautuvat yhdessä sovituksi puolueohjelmaksi vaaleihin jne.

On oltava tarkkana, ettei kansalaisten ilmaisemaa tervettä tyytymättömyyttä leimata "ääritoiminnaksi". Historiassa ääriliikkeet ovat yrittäneet – ja toisinaan onnistuneet – nousemaan valtaan demokratian avulla. Vaalit voitettuaan nämä liikkeet ovat nopeassa tahdissa olleet murentamassa kansanvaltaa.. Ääriliikkeiden osalta demokratiassa on kysyttävä: kuinka suvaitsevainen voi suvaitsemattomuutta kohtaan olla?

Keskustelun aiheita

Pitääkö suvaitsemattomuutta suvaita?
Mitä pitää tehdä, jos aikoo järjestää Suomessa yhden hengen mielenosoituksen?
Mitä pitää tehdä, jos aikoo järjestää Suomessa useiden ihmisten mielenosoituksen?

Kansa ja poliittinen yläluokka loittonevat toisistaan

Kansanvallan vaikeimpia kysymyksiä on päättäjien ja kansalaisten välinen suhde. Kun politiikka on muuttunut kokopäivätyöksi, poliitikoista on tullut oma ammattiryhmänsä. Poliitikot seurustelevat enemmän toistensa kuin kansalaisten kanssa. EU-päättäjät ovat kansallisiakin päätöksentekijöitä kauempana kansalaisista.

Poliittinen ylimystö saattaa ajaa läpi päätöksiä, jotka tuntuvat kansalaisista huonoilta tai turhilta. Suomessa esimerkiksi yhteisvaluuttaan siirtyminen tai kipeiden maatalouspäätösten tekeminen ovat herättäneet arvostelua ja katkeruutta.

Demokratia on korkealle arvostettu. Se on vientituote, jota tarjotaan moniin epädemokraattisiin maihin yhteistyön, kaupankäynnin, pakotteiden ja joskus aseidenkin voimalla. Samalla kotirintamalla kansalaiset arvostelevat tuotetta ”päivitysten puutteesta”.

Oma vastuunsa on tiedotusvälineillä. Niiden osana on tehdä vaikeista ja kansalaisille kaukaisilta tuntuvista asioista ymmärrettäviä.

Keskustelun aiheita

  • Ovatko Presidentin linnan juhliin osallituvat poliittista ylimystöä?
  • Ottako EU riittävästi huomioon Suomen ankaran ilmaston?
  • Mistä asioista tiedotusvälineet puhuvat liikaa?
  • Mistä asioista tiedotusvälineet vaikenavat?
  • Kummat vaikuttavat enemmän sanomalhden linjaan, lukijat vai lehden omistajat?

Politiikkaa hukkuu virkavaltaisuuteen

Virkavaltaisuus saattaa lannistaa demokratian. Poliittiset päätökset valmistellaan ja hiotaan virkakoneistossa. Monimutkaistuvassa maailmassa yhä monitahoisempia päätöksiä on saatava aikaan yhä nopeammin. Kansalaismielipiteen kyselemiseen ei tunnu riittävän aikaa – eikä aina haluakaan.

Poliittisesti valitut päättäjät voivat jäädä asiantuntevien virkamiesten jalkoihin, ja viranhaltijat tosiasiassa sanella päätökset. Kansalaisia saatetaan jopa pitää häiriötekijänä päätösten tekemisessä.

Vika ei kuitenkaan ole yksipuolisesti virkamiesten. Poliittiset päättäjät saattavat piiloutua hallinnon taakse. Tällöin tärkeät poliittiset päätökset ajetaan läpi hallinnollisina kysymyksinä, vaikka ne vaatisivat tuekseen laajaa kansalaiskeskustelua.

Keskustelun aiheita

  • Kummalla on enemmän valtaa, ministerillä vai ministeriön kansliapäälliköllä?
  • Kummat päättävät kotikunnassasi, kunnanvaltuusto vai virkamiehet?
  • Pitääkä jätevesistä päättää eduskunnassa vai valtioneuvostossa?

Politiikkaa tehdään jossain ihan muualla



Tämän hetken ongelma demokratialle on, että päätösvalta moniin ihmisiin vaikuttavissa asioissa karkaa kansanvallan ulottumattomiin.

Politiikkaa tehdään ulkomailla, yhtiökokouksissa, pörsseissä – joidenkin mielestä missä tahansa muualla paitsi demokraattisesti valituissa elimissä. Siksi ihmiset etsivät uudenlaisia tapoja vaikuttaa tehokkaasti – monesti edustuksellisen demokratian ohi. Demokratiassa erityisesti valtaapitävien  vastuulla on huolehtia siitä, että ihmisillä on aito kokemus siitä, että he voivat vaikuttaa. 

Mutta kansalaisvaikuttajat ja poliittiset päättäjät saattavat lopulta olla samalla puolella. Kummatkin haluavat palauttaa karannutta päätösvaltaa takaisin demokraattisille laitoksille.

Keskustelun aiheita

  • Miksi kouluveuvostot aikoinaan perustettiin?
  • Miksi kouluneuvostot myöhemmin lakkautettiin?
  • Kumpi päättää koulussasi, rehtori vai opettajainkokous?
  • Miksi ne, joita asia koskee, usein sivuutetaan päätöksenteossa?
  • Missä määrin määrärahat vaikuttavat vähäosaisten ihmisten elämään?

Osallistumen ja kansalaisaktivismi

Mitä aktivismi ja osallistuminen ovat

Aktivismi tarkoittaa suoran toiminnan politiikkaa.

Kansalaisaktivismi kuuluu kansanvaltaan. Kansanvallassa ihmisillä on mahdollisuus sovinnaiseen osallistumiseen ja vastalauseosallistumiseen. Mutta voiko kansalaisaktivismi korvata edustuksellisen demokratian?

Sovinnaisella osallistumisella tarkoitetaan osallistumista ”järjestelmän sisällä”, esimerkiksi äänestämistä tai yhteydenottoa hallintoon tai päättäjiin. Sovinnaisen osallistumisen tavat ovat laillisia ja yleisesti hyväksyttyjä tapoja vaikuttaa.

Vastalauseosallistumista ovat esimerkiksi mielenosoitukset, laittomat lakot, turkistarhaiskut ja kansalaistottelemattomuuden eri muodot. Aina vastalauseosallistuminen ei vaadi joukkoliikettä: totaalikieltäytyjät protestoivat yksilöinä valtion väkivaltakoneistoa vastaan.

Toisinaan osallistumista jaotellaan perinteiseen ja ei-perinteiseen osallistumiseen. Perinteistä osallistumista on esimerkiksi vaaleissa äänestäminen, kun ei-perinteisiä tai uusia osallistumisen tapoja ovat ostoboikotit, "kadunvaltaukset" ja nettiadressit. Monista uusista osallistumistavoista on ehtinyt tulla lyhyessä ajassa perinteisiä!

Keskustelun aiheita

  • Ennen vanhaan ammattiyhdistykset järjestivät lakkoja. Yksikamarinen eduskunta saatiin Suomeen suurlakolla ja Suomessa on ollut yleislakko. Kreikassa on runsasti lakkoja. Miksi Suomessa ei ole kovin usein lakkoja?

Kansalaistoiminta pitää demokratian vireänä

Kansanvalta tarvitsee aktiivisia kansalaisia toimimaan ja haastamaan päätöksentekijät ajatusten vaihtoon. Kansalaisaktivismi herättelee ihmisiä ja tuo politiikkaan uusia aiheita.

Tutkijat puhuvat demokratiasta "performanssina" –  demokratia on siis toimintaa, tempauksia, ääntä ja "happeninkia". Terve demokratia on alati liikkeessä. Valtaosa kansalaisaktivismista on tätä demokratiaa vereyttävää toimintaa.

Elävään kansalaisyhteiskuntaan kuuluu myös se, että poliittiselle osallistumiselle keksitään yhä uusia tapoja ja muotoja, vaikkapa kadunvaltausta tai sambakulkueita.


Kansanvalta kaipaa terävää arvostelua

Mahdollisuus vastalauseosallistumiseen kuuluu kansanvaltaan. Vastalauseosallistuminen ei ole yksiselitteisesti hyvää tai huonoa osallistumista. 

Siihen kuuluvien laittomien keinojen käytöllä on rangaistusseuraamuksia, mutta monet tavoista ovat täysin laillisia. Valtiovallan ja kansalaisten suhtautuminen varsin kirjaviin vastalauseosallistumisen tapoihin vaihtelee.

Suomalaista asenneilmastoa voisi kuvata suhteellisen tiukaksi – jopa rauhalliset mielenosoitukset on helposti nähty ”demokratian häiriköintinä”, vaikka kansanvallassa esimerkiksi mielenosoitus on laillinen ja hyväksyttävä keino tuoda julki oma mielipiteensä.

Keskustelun aiheita

  • Talonvaltaukset ovat Suomessa laittomia, mutta tavallisesti niihin osallisia ei rangaista. Mistä tämä johtuu?
  • Mitä mieltä olet kadunvaltauksista?
  • Miksi mielenosoitusta ei voida Suomessa kieltää?
  • Mistä johtuu, että Venäjällä kielletään mielenosoituksia.
  • Mistä johtuu, että Valkovenäjällä pidätetään mielenosoittajia?

Kansalaistottelemattomuudella jalot perinteet

Kansalaistottelemattomuus nähdään demokratiateorioissa yleensä myönteisenä ja kannatettavana keinona. Yksilöllä on lupa puolustaa periaatteitaan ja vapauttaan epäoikeudenmukaiseksi kokemaansa valtion pakkovaltaa vastaan. Kansalaistottelemattomuus on siis hyve, jos sillä puolustetaan demokratian perusarvoja, kuten yksilön perusoikeuksia.

Ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä siitä, minkä asioiden vuoksi kansalaistottelemattomuus on hyväksyttävää. Laiton toiminta omien poliittisten tarkoitusperien ajamiseksi saatta olla vaarallista. Kansanvallassa lait ja kansalaisten oikeudet suojelevat ihmisiä sekä toisten ihmisten mielivallalta että valtion pakkovallalta. Kun ihmiset ryhtyvät käyttämään laittomia kansalaisaktivismin keinoja, heidän on punnittava tarkkaan tekojensa vaikuttimet ja seuraukset. Kansanvallassa tarkoitus ei pyhitä keinoja. Mitkä ovat ne "oikeat arvot", joita sopii ajaa laittomin keinoin?

Toisaalta myös esivallan ja koko demokraattisen järjestelmän on havahduttava. Miten hyvin edustuksellinen demokratia toimii, jos kansalaiset kokevat joutuvansa turvautumaan laittomuuksiin edistääkseen asiaansa?

Keskustelun aiheita

  • Onko mahdollista, että tulevaisuuden Suomessa kansalaiset joutuvat turvautumaan entistä enemmän laittomuuksiin edistääksen asiaansa?
  • Mitä mieltä olet Ransakssa esiintyvistä traktorimarsseista (liikenne tukitaan traktoreilla)?
  • Miksi Suomessa ei ole enää jäänmurtajalakkoja?

Milloin kansanvallan sietokyky ylittyy?

Yhteiskunnassa on tarvetta niin voimassa olevaa järjestystä tukevalle kuin arvostelevia ja uusia arvoja luovalle kansalaisjärjestötoiminnalle.

Yhteiskunta joutuu kuitenkin vetämään rajat sille, mikä toiminta ei ole hyväksyttävää oikeusvaltiossa ja kansanvaltaisesti hallitussa valtiossa.

Äärimmäistä yhteiskunnallista vastalausetoimintaa ovat väkivaltaisuudet, esimerkiksi mellakat, terrori-iskut ja vallankaappausyritykset. Kansanvallassa ihmiset ovat sopineet, että päätökset tehdään edustuksellisen demokratian pelisääntöjen mukaan. Näin ollen väkivalta tai muu toisten ihmisten perusoikeuksiin puuttuminen ei ole hyväksyttävä keino ajaa poliittisia tavoitteita.

Keskustelun aiheita

  • Vanha valistusajan periaate oli, että ihminen saa tehdä mitä tahansa, mistä ei ole vahinkoa muille. Mitä mieltä olet tästä periaatteesta?
  • Saako demokratiassa syrjiä vähemmistöjä kuten esimerkiksi ateisteja?
  • Missä määrin poliisi saa mielestäsi käyttää väkivaltaa?

Kaikki toiminta ei rakenna yhteiskuntaa

Aseelliset terroristijärjestöt tai ääritoimintaan ryhtyvät ympäristöjärjestöt haastavat kansanvaltaiset menetelmät asioiden ratkaisemiseksi. Uskonnon varjolla politiikkaa tekevät ääriliikkeet laittavat koetukselle kansanvallan periaatteet ympäri maailmaa. Myös järjestäytynyt rikollisuus tai mafialiigat saattavat nousta uhkaamaan yhteiskuntarauhaa.

Yhteiskunta joutuu päättämään, miten suhtautua tämänkaltaisiin ilmiöihin. Suomessa väkivaltainen ja laiton kansalaisaktivismi on ollut erittäin harvinaista.

Demokratiassa viime kädessä kansalaiset päättävät siitä, minllainen toiminta on hyväksyttyä. Lait sanelevat yhteiskunnan pelisäännöt, mutta myös vallalla olevat käytännöt ovat keskeisessä asemassa.

Demokratian koetinkiviä on ratkaista, millaista järjestäytymistä ja toimintaa voidaan pitää ristiriitaisena kansalaisten järjestäytymisvapauden kanssa.

Keskustelun aiheita

  • Onko Suomessa järjestäytynyttä rikollisuutta?
  • Mitä järjestäytynyt rikollisuus saa pahimmillaan aikaan (esimerkiksi Meksikossa)?
  • Miksi on järjestäytynyttä rikollisuutta?
  • Miten järjestäytynyttä rikollisuutta voitaisiin pienin kustannuksin torjua?

Perustuslaki suojaa yksilöitä ja demokratian periaatteita

Perustuslaki toimii tavallaan kahteen suuntaan. Se takaa kansalaisille oikeuden oman mielipiteen ilmaisuun ja protestointiinkin.

Samalla perustuslaki suojelee kansalaisten oikeuksia ja kansanvaltaista tapaa päättää yhteiskunnan asioista. Valtiota on pidetty keinona turvata yksilön vapaudet ja oikeudet muun ihmisyhteisön mielivallalta.

Perustuslaissa turvataan mm. ihmisarvon loukkaamattomuus, yksilön vapaus ja oikeudet, henkilökohtaisen koskemattomuuden suoja ja omaisuuden suoja.

Yhteiskunnalla on siis oikeus puolustautua niitä ihmisiä tai ihmisryhmiä vastaan, jotka uhkaavat kansanvaltaisuuden periaatteita. Avoimessa yhteiskunnassa joudutaan tarkoin harkitsemmaan, millaisin keinoin kansanvaltaisuutta suojellaan. Kuinka tiukasti esimerkiksi suhtaudutaan sananvapauttaan ”väärin” käyttäviin ihmisiin?

Keskustelun aiheita

  • Kunnia on suojattu Suomessa perustuslailla ja kunnianloukkaukssta voi saada tuomioita. Eräs vanha käräjätuomari kertoo sanoneensa kunnianloukkausoikeudenkäyntia haluaville, että minä en ryhdy tällaisia asioita käsittelemään, sopikaa keskenänne. "Kyllä sovitaan, kun herra tuomari niin sanoo", vastasivat oikeudenkäyntiä halunneet ja valtion rahaa säästyi. Keskustelkaa kunnianloukausoikeudenkäyntien tarpeellisuudesta.

Jähmeä edustuksellisuus, vireä aktivismi

Osa edustuksellisen demokratian kritiikistä kohdistuu edustuksellisen demokratian jähmeyteen ja heikkoon vuorovaikutukseen kansalaisten ja päättäjien välillä. Monien kansalaisten mielestä poliitikot ja puolueet tuntuvat vastaavan kankeasti kansalaisten odotuksiin ja vaatimuksiin.

Edustuksellisen demokratian puitteissa osallistuminen, esimerkiksi puoluetoiminta, näyttää näivettyneen. Edustuksellinen demokratian ylläpito ja uusintaminen on yhä pienenevän ihmisryhmän käsissä.

Virein ruohonjuuritason kansalaistoiminta on siirtynyt puolueista kansalaisjärjestöihin ja tai erilaisiin vapaamuotoisiin ihmisten välisiin verkostoihin. Yhteiskuntien suuret, yhteiset hankkeet (esim. ilmainen peruskoulutus) ovat muuttuneet pienemmiksi hankkeiksi.

Politiikkaa tehdään nyt mieluummin asiakohtaisesti, ei kokonaisvaltaisesti. Poliittisesta osallistumisesta on paikoin tullut eräänlaista täsmäosallistumista. Esimerkiksi tekijänoikeuslain uudistus sai asiasta välittävät suurella joukolla liikkeelle, eivätkä päätöksentekijät olleet valmistautuneet kansalaisten aktiivisuuteen.

Erityisen hankalia edustukselliselle demokratialle näyttäisivät olevan globalisaation, ja erityisesti globaalin markkinatalouden, aiheuttamat muutokset. Ilman laajaa kansainvälistä yhteistyötä valtioiden päättäjillä on vain rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa koko maapalloa koskeviin laajoihin poliittisiin ja taloudellisiin kysymyksiin, esimerkiksi ns. Kiina-ilmiöön.

Keskustelun aiheita

  • Vanha sananparsi sanoo, että kansanedustajat syövät ja juovatkin meidän puolestamme. Missä määrin kansanedustajat ovat itsekkäitä ja missä määrin yhteisten asioiden hoitajia?
  • Siirtyvätkö työpaikat Suomesta halvan työvoiman maihon?
  • Voiko kansanvalta estää tämän?

Toiminnan suoraviivaisuus viehättää

Kansalaisia uudenlaisessa osallistumisessa viehättää sen suoraviivaisuus ja täsmällisyys. Perinteinen politiikka mielletään mietinnöiksi, selvityksiksi ja kokouksissa istumiseksi.

Kansalaisaktivismi on välittömämpää – kasvissyöjäksi voi ruveta silmänräpäyksessä ja ihmisoikeusaktivistin vapauttamiseksi voi kirjoittaa nimensä nettiadressiin. Kansalaisjärjestöissä ihmiset voivat toimia juuri niiden poliittisten kysymysten parissa, mitkä heitä eniten kiinnostavat. Internet mahdollistaa sen, että samanmielisiä ihmisiä on helppo löytää ja tavoittaa.

Kansalaisjärjestöjen kautta pystyy vaikuttamaan päätöksentekoon. Yhä useammissa päätöksissä hallinto kuulee järjestöjä, joilla on käsiteltävästä asiasta erityisosaamista.


Keskustelun aiheita

  • Eduskunnan valiokunnat kuulevat säännöllisesti eri alojen professoreiden ja virkamisten mielipiteitä käsiteltävistä asioista, mutta asianosaisia ei tavallisesti kuulla ollenkaan, ja jos kuullaan, valiokunta kuuntelee kiusantuneena. Mistä tämä johtuu?

Aktivismi ei voi korvata edustuksellisuutta

Kansalaisaktivismilla ei kuitenkaan voi korvata perinteistä poliittista osallistumista tai kansanvaltaista poliittista järjestelmää. Kaikki tärkeimmät yhteiskunnalliset päätökset tehdään yhä edustuksellisissa elimissä. Maailmanpolitiikka on yhä ennen kaikkea valtioiden välistä politiikkaa. Valtioiden päättäjät taas on valittu kansanvaltaisin keinoin.

Painotusryhmät ja kansalaisliikkeet eivät säädä lakeja, eivätkä puolueiden tavoin joudu ottamaan kantaa suureen määrään hankalia kysymyksiä tai ristiriitaisia etuja. Ne tarkastelevat todellisuutta omasta suppeasta näkökulmastaan ja edustavat, ainakin koko kansaan nähden, verrattain pieniä ihmisryhmiä. 

Esimerkiksi päätöksenteossa kuulluiksi tulleet kansalaisjärjestöt eivät demokratiatutkijoiden mukaan edusta kansalaismielipidettä millään järjestelmällisellä tavalla. Tämä on erityisen hankalaa, koska kansalaisten yhtäläiset vaikutusmahdollisuudet ovat olennainen osa demokratiaa.

Puolueiden vahvuus on niiden jäsenistöissä. Jäsenistön sisällä toimii erilaisia ihmisiä, jotka edustavat monenlaisia arvoja ja käsityksiä.

Edustuksellinen demokratia takaa parhaiten sen, että monenlaiset käsitykset tulevat päätöksenteossa esille. Äänestämällä ”kansan hiljainen enemmistö” saa sanoa mielipiteensä. Monille äänestäminen on ainoa tapa osallistua poliittiseen päätöksentekoon. 

Kansanvaltaisuus on keskustelua, ja demokratian keinoin valittu kansanedustuslaitos on tämän keskustelun tärkein paikka.

”Järjestelmän” ulkopuolella tapahtuva poliittinen toiminta tukee edustuksellista demokratiaa. Kansalaisjärjestöjen toiminta tuo päätöksentekoon virkeitä ajatuksia ja uusia käsityksiä yhteiskunnan ja maailman asioista. Mutta ilman kansanvaltaista järjestystä kansalaistoiminta olisi hyödytöntä.

Keskustelun aiheita

  • Mistä voin tietää, mitä mieltä preidenttiehdokkaat ovat minulle tärkeistä kysymyksistä?
  • Mistä voin tietää, mitä mieltä kansanedustajaehdokkaat ovat minulle tärkeistä asioista?
  • Mistä voin tietää, mitä mieltä kunnanvaltuustoehdokkaat ovat minulle tärkeistä kysymyksistä?

Demokratiaa pitää vaalia myös kansalaisliikkeissä

Myös kansalaisliikkeiden ongelmana voi olla epädemokraattisuus. Järjestöissä valta saattaa keskittyä niin, ettei rivijäsenillä ole mahdollisuuksia vaikuttaa järjestön päätöksiin ja toimintaan.

Joillain jäsenillä saattaa olla huomattavasti mielipidevaltaa muiden äänten jäädessä syrjään. Vaatimus yksimielisyydestä saattaa tyrehdyttää demokratian, avoimen keskustelun. Kansanliikkeitä saattavat vaivata juuri ne samat asiat, joista ne syyttävät valtaa pitäviä ja puolueita.

Toki kansalaisjärjestöt voidaan sisäisesti järjestää mahdollisimman demokraattisesti – mm. valitsemalla johtajat määräajoin vaaleilla ja alistamalla päätökset jäsenäänestyksille.

Keskustelun aiheita

Kansalaistottelemattomuus

Kansalaistottelemattomuus



Kansalaistottelemattomuus on toimivaa, mutta väkivallatonta lakien tai valtion tai miehittävän vallan vaatimusten tai käskyjen noudattamatta jättämistä.

Kansalaistottelemattomuutta on harrastettu Intiassa Ison-Britannian miehityksen alla, Etelä-Afrikassa rotuerottelun aikaan sekä niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin kansalaisliikkeiden toimesta.

Kansalaistottelemattomuuden keinoja ovat muun muassa lakot, talojen valtaus, kaupunkitapahtumat, passiivinen vastarinta, mielenosoitukset ja marssit.

Vastalauseille yhteistä on avoimuus ja pyrkimys rakentavaan vuorovaikutukseen vastapuolen kanssa.

Yhdysvaltalainen Henry David Thoreau kehitteli alkuperäisen kansalaistottelemattomuuden käsitteen kirjoituksessaan "Resistance to civil government" vuonna 1849. Hän vaihtoi myöhemmin nimeksi Civil disobedience.

Kirjoituksen alkuperäinen ajatus oli riippumattomuus; hänen mielestään oli siveellisesti täysin oikeutettua yksinkertaisesti irrottautua valtiosta. Kunhan henkilö ei saanut valtiolta mitään, ei henkilöllä myöskään ollut valtiolle päin velvoitteita.

Kirjoituksessaan Thoreau selittää, ettei tahtonut maksaa veroja vaan vastustaa Meksikon sotaa ja orjuutta. Ajatuksena ei ollut väkivalta valtiota tai sen edustajia kohtaan.

Keskustelun aiheita

  • Ottakaa selvää, mitä kansalaistottelemattomuuden muotoja esiintyy nykyään Suomessa.
  • Ottakaa selvää, mitä kansalaistottelemattomuuden muotoja esiintyy nykyään muualla Suomessa.
  • Ottakaa selvää, miten väkivallatonta vastarintaa on käytetty kansalais- ja ihmisoikeuksia edistettäessä.
  • Miten rauhanliike on käyttänyt väkivallatonta vastarintaa?
  • Miten eri kansanliikkeet käyttävät väkivallatonta vastarintaa nykyään?

Terrorismin ongelma

Terrorismi



Terrorismi (ransk. terrorisme, latinankielisestä sanasta terrere, 'aiheuttaa kauhua') on yksilön tai ryhmän harjoittamaa väkivaltaa, jonka tarkoitus on uhkailun ja pelottelun kautta vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.

Terrorismia ovat harjoittaneet sekä vasemmiston että oikeiston edustajat, kansalliset ja uskonnolliset ryhmät ja vallankumoukselliset. Myös valtion laitokset kuten armeijat ja tiedustelupalvelut voivat harjoittaa terrorismia, jota kutsutaan tällöin valtioterrorismiksi.

Yksinäisen toimijan tapauksessa lienee mahdollista puhua myös henkilö- tai yksilöterrorismista. Tällaista melko harvinaista terrorismin lajia on edustanut esimerkiksi yhdysvaltalainen ääriympäristönsuojelija "Unabomber".

Yleensä terrorismin määritelmää voidaan kuitenkin pitää puolueellisena, jolloin terroristeja ovat ne, jotka ovat meitä vastaan. Kansainvälisissä keskusteluissa, kuten YK:ssa osoittautuu, että vastakkaisista tavoitteista johtuen toisen terroristi on toisen vapaustaistelija.

Joissain maissa terrorilla vapaustaistelun ylivoimaa vastaan aloittanut ja voittanut järjestö voi myöhemmin jopa muodostaa uuden valtiojohdon.

Termit "terrorismi" ja "terroristi" ovat siten usein poliittisesti erittäin värittyneitä ja niitä käytetään propagandassa vihollisen leimaamiseksi.

Keskustelun aiheita

  • Ottakaa selvää, keistä "terroristeista" on tullut myöhemmin valtionpäämiehiä.
  • Mistä johtuu, että nykyään esiintyy itsemurhaterroristeja?
  • Mitä mieltä olet väkivallan käyttämisestä poliittisten päämäärien saavuttamiseksi?
  • Mitä mieltä olet väkivallan käyttämisestä kansan vapauttamiseksi toisen kansan hallinnosta?
  • Mitä Yhdysvaltain presidentti George W Bush tarkoittaa puhuessaan terrorismista?

Kasvaminen kansalaiseksi

Pätevöidy kansalaiseksi

Ihmisen tulee hallita tietyt ydinpätevyydet ennen kuin hän voi toimiavaikuttavana  kansalaisena. Nämä pätevyydet voi ryhmitellä tiedoiksi, taidoiksi sekä arvoiksi ja asenteeksi.

Toimivan kansalaisuuden lähtökohtana ovat tietyt perustiedot. Näitä ovat ensinnäkin perustuslaissa määritellyt kansalaisen perusoikeudet ja kansalaisvelvollisuudet.

Toisen tietoryhmän muodostavat kansalaisen oikeus saada tietoa, esittää mielipiteensä julkisista asioista sekä osallistua ja vaikuttaa.

Julkisuuslaki, kuntalaki sekä maankäyttö- ja rakennuslaki antavat nykyisin paljon mahdollisuuksia mielipiteenilmaisuun ja vaikuttamiseen. Kansalaiset tuntevat nämä mahdollisuudet huonosti, mikä vähentää ihmisten halua toimiaa.

Kolmas asiakokonaisuus koskee yhteiskunnan päätöksentekoelimiä kuntatasolta eduskuntaan, Euroopan komissioon ja parlamenttiin. Samaan ryhmään kuuluvat puolueet, ammattiyhdistykset ja viestintävälineet.

Kaikki nämä on tunnettava pääpiirteissään, jotta ihminen voi olla vaikuttava kansalainen. Hyvä lisä tähän kaikkeen on kansakunnan historian, kulttuurin ja yhteiskunta-ajattelijoiden ajatusten pääpiirteittäinen tuntemus.

Keskustelun aiheita

  • Jos haluat jonkin julkisen asiakirjan kopion itsellesi, kuinka paljon se maksaa?
  • Kumpi vaikttaa enemmän, jonkin puoleen siäinen ehdokkaisenvalintaäänestys vai varsinaiset vaalit?
  • Valtion menoja on siirretty kuntien maksettaviksi. Miten tämä vaikuttaa tavallisen kansalaisen elämään?

Kansalaistaidot

Pelkät tiedot eivät tee kenestäkään toimivaa kansalaista. Tarvitaan myös taitoja. Perustaidot ovat samat kuin ihmiselämässä muutenkin. Ihmisen sosiaalisena ja työtä tekevänä olentona pitää osata puhua, kirjoittaa, kuunnella, keskustella ja olla kanssakäymisessä muiden kanssa.

Toimivan kansalaisuuden toteutumiseksi tähän on lisättävä osallistumisen ja yhteistyön tekemisen taidot. Jalostuneempiin taitoihin kuuluvat perustelemisen, neuvottelemisen ja vaikuttamisen osaaminen sekä kyky hahmottaa yhteiskuntaa, arvottaa asioita, ratkaista ristiriitoja ja olla oikealla tavalla arvosteleva.

Keskustelun aiheita

  • Miten kaikenlaisia ympäripuhujia ja päällepäsmäreitä voidaan estää vaikuttamasta sellaisiin asioihin, joista he eivät kenties ymmärrä mitään?
  • Millaisten ihmisten kanssa kannatta neuvotella ja millaisten ihmisten kanssa ei kannata neuvotella?
  • Onko kompromissi oikea ratkaisu hyvän ja huonon vaihtoehdon välillä?
  • Miksi kompromisseja tehdään?
  • Mitä tarkoittavat poliittiset lehmälaupat?

Uskalla sanoa mielipiteesi


Vaikuttavan kansalaisen tulee kyetä nousemaan tuoliltaan julkisessa kokouksessa esittämään käsityksensä käsiteltävänä olevaan asiaan.

Kun ihmisten ilmaisu on rajoittunutta ja yhteiset käsitesisällöt puuttuvat, osallistuminen ja vaikuttaminen on vaikeaa. Toinen syy erityisesti pakolaisten vaikeuksiin on Mikko Cortes Tellezin  mukaan heidän unelmansa paluusta kotimaahan.

Vaikka ajatus olisi miten epätodennäköinen, se tuottaa väliaikaisuuden tunteen. Jos ihminen on vain käymässä täällä, miksi hän perehtyisi maan kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen järjestelmään ja miksi hän osallistuisi. Tällaisessa tunnetilassa vaikuttava kansalaisuus jää haaveeksi.

Keskustelun aiheita

  • Vanha sananparsi sanoo, että herrain pelko on viisauden alku. Mitä mieltä olet tämän väitteen paikkansapitävyydestä?
  • Mistä saat apua, jos virkavalta kohtelee sinua huonosti?
  • Harjoitelkaa tuolilta nousemista. Jos haluaa, saa sanoa jotain, mutta on välttämätöntä nousta tuolilta.

Puolusta omia arvojasi

Tietojen ja taitojen lisäksi vaikuttava kansalaisuus edellyttää arvoja ja asennetta. Ihmisen tulee olla kiinnostunut oman yhteisön ja yhteiskunnan asioista. Ihmisen pitää tuntea, että on tärkeää perehtyä yhteisiin asioihin ja ottaa niihin kantaa.

Demokratia ei säily, elleivät ihmiset ole valmiita puolustamaan sitä ja toimimaan tavalla, joka turvaa kansanvallan toteutumisen. Luottamuksen säilyminen demokratiaan edellyttää luonnollisesti vallan käyttäjiltä paikallisella, kansallisella ja eurooppalaisella tasolla sitä, että vallanpitäjät käyttävät valtaa oikein. Vallan väärinkäytökset heikentävät demokratian perustaa.,

Vaikuttava kansalaisuus ei ole vain oikeuksia ja vapauksia. Se edellyttää myös vastuuta ja velvollisuuksien hoitamista, muuten järjestynyt yhteiskunnallinen elämä ei ole mahdollista. Nykyisin on vallalla kaikissa länsimaissa asenne, että oikeuksia perätään kerkeästi, mutta huonommin tiedostetaan vastuu yhteisistä asioista ja muista ihmisistä.

Monikulttuurisen kansakunnan arvoihin kuuluvat edelleen suvaitsevaisuus ja erilaisuuden sietokyky, toisten ihmisten kunnioittaminen, kaikkien ihmisten ihmisoikeuksien puolustaminen sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden hyväksyminen.

Keskustelun aiheita

  • Mitä arvoja haluat puolustaa?
  • Mitä arvoja haluat vastustaa?
  • Mitkä arvot ovat sinulle yhdentekeviä?

Elämänkatsomus vai elämänkäsitys

Elämänkäsitys

Lähes jokaisella on elämänkäsitys. Elämänkäsitykset saattavat olla niin erilaisia, että on vaikeaa sanoa, mikä niille on yhteistä, jos sellaista ylipäätään on. Elämänkäsitys sisältyy todellisuuskäsitykseen (entinen maailmankatsomus).

Todellisuuskäsitys


 
Todellisuuskäsitystä voidaan tarkastella lähes pelkästään todellisuustutkimuksen (vanha sana: tieteen) näkökulmasta, sillä todellisuustutkimus (vanha sana: tiede) tutkii ja esittää käsityksiä siitä, millainen kaikkeus on. Arvojärjestelmää voidaan tarkastella ainakin kysymällä, että onko se ristiriidaton.Johtopäätösten tekoon voidaan käyttää logiikkaa.

Elämänkäsitysten edustajat voivat esittää arvoarvostelmia toisistaan

Erilaisia elämänkäsityksiä edustavat yksilöt voivat omien arvojärjestelmiensä puitteissa esittää muiden elämäkäsitysten arvostelua. Ristiriitaisuutta voi arvostella myös sitoutumatta mihinkään käsitykseen.

Elämänkatsomustietoa on vain Suomessa

Elämänkatsomustieto- nimistä oppiainetta ei ole muualla kuin Suomessa.

Käsitykset siitä, mitä elämänkatsomustiedon pitäisi sisältää, eroavat toisistaan hyvinkin jyrkästi.

Keskustelun aiheita

  • Mistä johtuu, että elämänkatsomustiedon opetusta on vain Suomessa?
  • Mistä johtuu, että elämänkatsomustiedon opetus on Suomessakin huonoa?Valtion kouluissa ei Yhdysvalloissa saa perustuslain ensimmäisen lisäyksen mukaan uskonnonopetusta. Miksi Yhdysvalloissa ei ole uskonnonopetusta?
  • Mistä syystä kristityt haluavat vaikuttaa elämänkatsomustiedon opetukseen?

Uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine

Suomessa elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu oppiaine. Tästä syystä oppikirjassa esitetään korostetusti sitä tietoa, jota erityisesti uskonnottomat tarvitsevat suomalaisessa yhteiskunnassa.

Keskustelun aiheita

  • Mistä uskonnottomat saavat Suomessa tarvitsemiaan tietoja?
  • Mistä uskonnoton saa Suomessa apua, jos uskovaiset kohtelevat häntä huonosti?
  • Missä määrin uskonnottomat voivat esittää ajatuksiaan suomalaisissa tiedotusvälineissä?

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään

Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa elämänkäsitystään. Tämä oikeus perustuu Suomea sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18. artiklaan.

Luonnontutkimus ja uskonnottomat elämänkäsitykset

Uskonnottomat elämänkäsitykset nojaavat usein vahvasti luonnontukimukseen.

Jumalat eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen



Oppikirjasarjassa annetaan eväitä uskonnottoman elämänkäsityksen puolustamiseen. Tähän elämänkäsitykseen ei kuulu yliluonnollista tai jumalia.

Uskonnottomilla on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansa pitämättömyys

Uskonnotonta elämänkäsitystä puolustettaessa ns. jumalatodistusten arvostelu on osoittautunut Suomessa hyvin tarpeelliseksi, ja sitä on sisällytetty tähän aineistoon.

Keskustelun aiheita

  • Mistä Suomessa saa tietoja jumalatodistusten virheellisyydestä?

Uskonnottomien arvokäsitykset

Jumalatodistusten arvostelu luo pohjaa myös uskonnottomien arvokäsitysten puolustamiselle.

Keskustelun aiheita

  • Mitkä arvot ovat Suomessa yhteisiä uskonnottomille ja uskovaisille?
  • Mitkä arvot ovat Suomessa erilaiset uskonnottomille ja uskovaisille?
  • Miksi myös uskonnottomat ovat arvokysymyksistä erimielisiä?

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä

Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä on peräisin jumalatodistuksista.

Kysymykseen on kuitenkin olemassa hyvin selkeä luonnontutkimuksen vastaus: luonnonilmiönä elämällä ei ole tarkoitusta.

Kysymystä elämän mielekkyydestä tai tarkoituksesta on tarkasteltu omassa luvussaan. Siinä esitettyjä käsityksiäa ei löydy tämän aineiston kanssa kilpailevista oppikirjoista.

Keskutelun aiheita

  • Onko sinulle yritetty tyrkyttää "elämän tarkoitusta"?

Mitä elämänkäsitykseen kuuluu

Käsitteet oikea ja väärä, poliittiset käsitykset, maailman ja ihmismielen luonne sekä todellisuustutkimuksen ja taiteen luonne kuuluvat elämänkäsitykseen. Näitä asioita tarkastellaan aineiston eri osissa.

Usein sanotaan esimerkiksi, että tappaminen on väärin. Miksi se on väärin? Onko se väärin kaikissa olosuhteissa? Mitä tarkoitan, kun sanon ”väärin”? Vaikka emme olisi valmiita muuttamaan ennakkokäsityksiämme, on hyödyllistä tutkia, mitä niihin sisältyy ja mitä perusteluja ja vastaväitteitä niille voidaan esittää.

Tämä oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin

Tässä oppimateriaalissa ei oteta kantaa minkään elämänkäsityksen puolesta eikä mitään elämänkäsitystä vastaan.

Tässä oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa

Toisin kuin kilpailevissa oppikirjoissa, tässä aineistossa ei ole sallittu propagandaa minkään uskonnon puolesta.

Nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa

Erityisen hyödyllistä on oppia, millaisia ajatteluvirheitä eri aikakausina ja eri valtarakenteissa on tehty. Seuraavassa ei aiota rasittaa muistia liian monilla nimillä, vuosiluvuilla ja sivistyssanoilla. Yleissääntö on, että nimiä, vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse osata.

Esitettyjä nimiä tai sivistyssanoja ei ole tarkoitettu osattaviksi ylioppilaskirjoituksissa.

Keskustelun aiheita

  • Miksi kouluissa yritetään saada oppilaat muistamaan nimiä ja vuosilukuja?
  • Miten nimet ja vuosiluvut löytää nopeasti Internetistä?
  • Miksi kouluissa opetataan suuri määrä vierasperäisiä sanoja, vaikka na rasittavat tarpeettomasti muistia.
  • Miksi professorot käyttävät hyvin paljon vierasperäisisä sanoja?

Historiaa

Tätä oppikirjasarjaa on kehitetty 1980-luvun alkupuolelta asti.

Uskontojen historia ja siveysoppi

Vuodesta 1923 lähtien peruskoulun elämänkatsomustietoa vastaavan sen ajan koulujen oppiaineen nimi oli uskontojen historia ja siveysoppi.

YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen

Alkuperäinen peruskoulun opetussuunnitelmakomitea laati 1972 oppiaineeseen opetussuunnitelman, jonka YK:n ihmisoikeustoimikunta noin kymmenen vuotta myöhemmin erään tämän tekstin kirjoittajista valituksen seurauksena totesi osittain kristilliseksi ja siitä syystä kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastaiseksi..

Suomen valtio perääntyi vain hetkeksi. Uskontojen historian ja siveysopin opetussuunnitelma muutettiin yllättäen yhdessä yössä melkein uskonnottomien ihmisoikeuksia vastaavaksi.

Samaan aikaan poistettiin asetuksella uskonnottomien opettajien ja oppilaiden koulujen uskonnollisiin tilaisuuksiin ja päivänavauksiin osallistumispakko.

Uskonnottomien oikeuksia on jälleen vähennetty

Myöhemmin ministeri Olli-Pekka Heinonen muutatti asetusta niin, ettei asetuksessa enää mainita opettajien ja oppilaiden oikeutta kieltäytyä koulujen uskonnollisista tilaisuuksista.

Vaikka uusi perustuslaki takaa kaikille oikeuden kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, koulujen valtava enemmistö loukkaa koko ajan uskonnottomien opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksia.

Vasemmistoliitto (SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä uskonnottomien oikeuksia

Ihmisoikeudet parantuivat vain hetkeksi. Opetusministerit Per Stenbäck ja Kalevi Kivistö esittelivät varsin pian eduskunnalle lakiehdotuksen, jonka mukaan kaikille vähemmistöuskonnoille ja uskonnottomille opetettaisiin uskontotietoa ja etiikkaa.

Esimerkiksi ortodoksit olisivat menettäneet oikeutensa saada omaa uskonnonopetusta. Tämän kirjoittaja joutui lähes yksin torjumaan hallituksen esityksen. Oppiaineen nimeksi tuli elämänkatsomustieto, ja oppiainetta opetetaan uskontokuntiin kuulumattomille.

Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on käytetty uskonnottomien syrjimiseen

Olisi ollut parempi, että oppiaineen oppilasryhmä olisi silloin rajattu selkeästi uskonnottomiin.

Runsaasti kristittyjä sisältävä työryhmä laati peruskoulun elämänkatsomustietoon uskonnottomien ihmisoikeuksien näkökulmasta paljon uskontojen historian ja siveysopin viimeistä opetussuunnitelmaa huonomman opetussuunnitelman.

Lisäksi vahvasti evankelisluterilaisen kirkon vaikutusvallan alainen virkamies ryhtyi työryhmineen vielä heikentämään opetussuunnitelmaa opettajan oppailla.

Elämänkatsomustieto tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta



Uutena oppiaine tuli lukioon. Lukion opetussuunnitelmaa laatimassa ei enää ollut yhtään uskonnottomien edustajaa, vaan opetussuunnitelman laati virkamies ystäviensä kanssa.

FETO:n jäsenten enemmistö on kristittyjä

Virkamies perusti tuekseen ateistien oikeuksia halveksivan opettajajärjestön, ja se perusti ateistien oikeuksia halveksivan nuorisoleirijärjestön, joka on evankelis-luterilaisen kirkon tilastojen mukaan kilpailullaan lisännyt rippikoulun suosiota (rippikoulun käyneiden osuus ikäluokasta kasvoi kaksi prosenttiyksikköä) uskonnottomien perheiden lasten keskuudessa (lähes kaksituhatta uskonnotonta nuorta tulee vuosittain uskoon rippikoululeireillä).

Painetut oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia

Samojen piirien tukemana Tammi (omistaja Bonniers) on julkaissut jumaluusoppineen johdolla tehdyn elämänkatsomustiedon oppikirjan. Koska elämänkatsomustiedon opettajista enemmistö on kristittyjä, uskonnottomien oikeuksia puolustavan painetun oppikirjan menestymismahdollisuudet markkinoilla ovat rajalliset.

Keskustelun aiheita

  • Mistä johtuu, että Suomen ateistit hävisivät pitkällisen ihmisoikeustaistelun?
  • Jatkuuko ateistien ihmisoikeustaistelu tulevaisuudessa?
  • Jos se jatkuu, kuka rahoittaisi sen?

Uskomus / Luulo / Tieto / Ymmärrys

Uskomus

Suomen kielen sanaa "uskomus" käytetään sitkesästi, vaikka sen merkityksestä ei ole yksimielisyyttä.

Uskomus saattaa tarkoittaa vakaumusta (englanniksi belief), uskonnollista uskoa (englanniksi faith) tai luuloa.

Viisas käyttää käsitteitä vakaumus, usko ja luulo.

Keskustelun aiheita

  • Mistä johtuu, että suomalaiset filosofian professorit käyttävät mielellään sekavia käsitteitä kuten "uskomus".

Luulo

Jos katsotaan sanakirjasta, mitä Suomen kielen sana "luulo" on englanniksi, sanakirja tarjoaa sanaa "supposition".

Jos yritetään kääntää "supposition" suomeksi, saadaan seuraava pitkä lista:

  • olettamus
  • edellytys
  • oletus
  • arvailu
  • arvelu
  • käsitys
  • luulo
  • otaksuma

    • Pääasia on, että luulo ei ole yhtä arvokas kuin tieto eli "luulo ei ole tiedon väärti".

    Keskustelun aiheita

    • Mitä tarkoittaa luuosairas?

    Tieto

    Käsitettä "tieto" on käsitelty useissa kohdissa tässä oppiaineistossa.

    Näissä aineistossa on käytetty heikkoa tiedon määritelmää, jossa edellytetään ainoastaan se, että ollakseen tietoa väitteen on oltava tosi.

    Keskustelun aiheita

    • Mistä johtuu, että monia mielipidekirjoja sanotaan tietokirjoiksi?

    Ymmärrys



    Kilpailevat oppikirjat tarkoittanevat ymmärryksellä jotain sen tapaista kuin niiden takana olevien oppikirjojen tekijät.

    Koska tämän oppiaineiston on tarkoitus olla puolueeton, sanaa "ymmärrys" käsitellään tässä aivan kuten erilaisssa sanakirjoissa käsitellään englannin kielen sanaa "undersyanding".

    Ymmärrys eli älyäminen on psykologinen tapahtumaketju joka liittyy käsitteeseen tai fyysiseen olioon kuten henkilö, tilanne viesti. Ihminen on ymmärtänyt käsitteen tai kohteen, jos hän pystyy ajattelemaan ja käsittelemään sitä oikein.

    Olet ymmärtänyt asian, jos pystyt käsittämään sen.

    Esimerkkejä:

    • Olet ymmärtänyt sään, jos pystyt ennustamaan ja selittämään joitakin sen piirteitä.
    • Psykiatri ymmärtä potilaan huolia jos hän ymmärtää tai tietää huolten syyt ja voi antaa hyviä neuvoja huolista eroon pääsemikseksi.
    • Henkilö ymmärtää käskyn, jos hän kuka sen antoi, mitä odotetaan tehtävän ja onko käsky perusteltu.
    • Henkilö ymmärtää kieltä, jos hän pystyy tietoisesti viestimään sitä käyttäen.
    • Henkilö ymmärtää matematiikkaa, jos hän pystyy ratkaisemaan matematiikan tehtäviä.
    Uskontojen tulkintaopista on peräisin ns. hermeneuttinen ymmärtämien, mutta sitä käsitellääbn vasta lukion aineistoissa.

    Keskustelun aiheita

    Ymmärrätkö, mitä "ymmärrys" tarkoittaa?

    Erilaisia todellisuuskäsityksiä eli maailmankatsomuksia

    Todellisuuskäsitys

    Todellisuuskäsitys in inhimillinen käsitys todellisuudesta.

    Todellisuus

    Todellisuuteen kuuluu kaikki, mitä on olemassa.

    Olemassaolo

    Siitä, mitä on olemassaolo, ei ole minkäänlaista yksimielisyyttä.

    Keskustelun aiheita

    • Miksi siitä, mitä "olemassaolo" on on erimielisyyksiä?

    Elämänkäsitys

    Elämänkäsitys on inhimillinen käsitys elämästä.

    Elämä

    Elämä on moniulotteinen käsite, jolla ei ole yksinkertaista määritelmää.

    Keskustelun aiheita

    Ottakaa selvää siitä, miten biologia määrittelee elämän. Internetiä on lupa käyttää.

    Erilaisia todellisuuskäsityksiä

    Koska todellisuus koostuu monista eri osista ja niistä on monia erilaisia inhimillisiä käsityksiä, todellisuuskäsityksiä on mahdollisesti yhtä paljon kuin ihmisiä jos ei enemmänkin.
    • fysiikka on tiede, joka tutkii todellisuutta
    • inhimilliset käsitykset todellisuudesta ovat karkeistuksia
    Ryhmiä, joilla on erilainen todellisuuskäsitys ovat esimerkiksi:

    • Ne, jotka eivät usko yliluonnollisen tai jumalien olemassaoloon.
    • Ne, jotka uskovat yliluonnollisen ja jumalien olemassaoloon.
    • Ne jotka emotionaalisista syistä vastustavat jyrkästi kaikenlaista kannanottoa näihin kysymyksiin.
    Niitä, joisen mielestä väite "jumalaa tai jumalia ei ole olemassa" sanotaan jumalattomiksi eli ateisteiksi.

    Niitä, joiden mielestä väite "jumala tai jumalia on olemassa", sanotaan jumalisksi eli teisteiksi.

    Niitä, joiden mielstä jumalien olemassaoloon ei saa ottaa kantaa, kustutaan jumalaongelmaisiksi eli agnostikoiksi.

    Niitä, joiden mielestä mitään yliluonnollista ei ole, sanotaan naturalisteiksi (keksi hyvä suomennos).

    Niitä, joiden mielestä yliluonnollinen on olemassa, sanotaan super- tai supranaturalisteiksi (keksi hyvä suomennos).

    Sellaista todellisuuskäsitystä, johon kuuluu jumalien olemassaolo sanotaan uskonnolliseksi.

    Sellaista todellisuuskäsitystä, johon ei kuulu jumalien olemassaolo, sanotaan uskonnottomaksi.

    Keskustelun aiheita

    • Mistä johtuu, että on olemassa näin monia inhimillisiä todellisuuskäsityksiä?
    • Miten erilaisia todellisuuskäsityksiä voi verrata keskenääm?
    • Miten voi tarkaista sen, mikä todellisuuskäsitys on karkeistuksena tosi?

    Kuuluisia miehiä

    Suomalaisen tieteen piirissä vaikuttaa Kari Enqvist, kaikkeustieteen (kosmologian) professori, joka on jumalaton eli ateisti (fysikalisti).

    Suomalaisen tieteen piirissä vaikuttaa Esko Valtaoja, tähtitieteen professori, joka on jumalaongelmainen eli agnostikko.

    Suomalaisen tieteen piirissä vaikuttaa jumaluustieteellinen tiedekunta, joka on täynnä jumalisia eli teistejä.

    Keskustelun aiheita

    • Keitä kuuluisia naisia Suomessa on?
    • Mistä johtuu, että he ovat kuuluisia?

    Ajattelun vapaus

    Mitä ajattelun vapaus on?

    Siihen ei osaa vastata Erkkikään.

    Keskustelun aiheita

    • Mitä ajattelun vapaus on?

    Vakaumuksenvapaus, mielipiteenvapaus ja sananvapaus

    Vakaumuksen vapaus, mielipiteenvapaus ja sananvapaus ovat käsitteitä, jotka on määritelty näiden aineistojen ihmisoikeuksia käsittelevissä osioissa.

    Mainittakoon kuitenkin tässä, että nämä kolme vapautta kuuluvat perustavaa laatua oleviin ihmisoikeuksiin.

    Keskustelun aiheita

    • Mistä johtuu se, että  kaikkia näsitä vapauksia vastustetaan eräissä maissa hyvin voimaperäisesti?

    Ajattelun vapauden historiaa

    Niitä tekijöitä jotka vaikuttavat ajattelun vapauden kehittymiseen historiallisena ilmiönä, on tarkasteltu toisaalla tässä oppikirjasarjassa. Myös ajattelun vapauden yleistä kehitystä Suomessa on tarkasteltu erik­seen toisaalla. Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota vain muutamiin taustatekijöihin.

    Kaikille pakollinen valtionuskonto haittasi kanssakäymistä ulkomaalaisten kanssa. Valtakunnan taloudelliset edut vaativat, että ulkomaalaisil­le kaupan, elinkeinon ja sotapalvelusten harjoittajille myönnettiin erioikeuksia. Vuoden 1779 valtiopäiväpäätös maahan asettuvien ulkomaalaisten vapaasta uskonnonharjoittamisesta on tärkein il­maus tästä kehityksestä. Juutalaisten asema oli meillä kuten useim­missa maissa horjuva.

    Vuoden 1779 valtiopäiväpäätöksellä juutalaisille tosin myönnettiin oikeus harjoittaa uskontoaan Tukholmassa sekä kahdessa tai kolmessa suuressa kaupungissa, mutta kun Suomi liitettiin Venäjään, katsottiin, ettei juutalaisilla ollut ollenkaan oikeutta ol­la Suomessa.

    Kun ortodoksisia alueita liitettiin Ruotsi-Suomeen Stolbovan rauhassa 1617, ortodoksit saivat pitää uskontonsa ja jumalanpalveluksensa. Useiden uskontojen esiintyminen johti muuallakin maailmassa Augsburgin uskonrauhan (1555) periaatteen "kenen valta, sen uskonto" hylkäämiseen, niin suosittu kuin tämä periaate on ollut.



    Kun Suomi liitettiin Venäjään, ortodoksinen uskonto sai hallitsijasta vahvan suojelijan. Monet suomalaiset puolestaan pitivät evankelislu­terilaista uskontoa suojana Venäjän valtapyrkimyksiä vastaan.

    Itsenäisyytemme aattona ortodoksisella, katolisella ja juuta­laisella uskonnolla oli kullakin oma ulkopoliittinen sävynsä. Vuonna 1917 Suomessa oli noin 63 000 ortodoksia, alle tuhat roomalaiskato­lista ja alle kaksituhatta juutalaista.

    Katolisten kysymyksellä lienee ollut merkitystä, sillä itse­näisyyden tunnustamisen saaminen Vatikaanilta ei ollut merkityksetön asia. Paavi Benediktus XV tunnusti Suomen itsenäisyyden 2.3.1918.­ Kun Vatikaani tunnusti Suomen itsenäisyyden, sille oli vakuutettu, että Suomessa vallitsi uskonnonvapaus.

    Vuoteen 1920 mennessä Rooma oli alkanut kuitenkin pitää Suomen uskonnonvapautta näennäisenä, jopa kyseenalaisena. Tässä Rooma oli aivan oikeassa, uskonnonvapauslaki kaikkine puutteineen tuli voimaan vasta 1.1.1923.

    Myös juutalaiskysymyksessä uhkasi ulkopoliittinen painostus. Venä­jällä toimi salainen juutalaisten tietotoimisto, joka ryhtyi toimi­maan julkisesti ja otti käsiteltäväkseen myös Suomen juutalaiskysy­myksen. Tietotoimisto aikoi mm. pyytää, etteivät länsivallat tunnus­taisi Suomen itsenäisyyttä, ellei maassa ratkaistaisi asiallisesti juutalaiskysymystä.

    Tällainen toiminta jäi kuiten­kin vain suunnitelmaksi, sillä Suomen juutalaiskysymys ratkesi sosi­alidemokraattien pitkäaikaisen ponnistelun tuloksena vuoden 1917 lo­pulla.

    Ortodokseja ei leimattu epäisänmaallisiksi kuten työ­väenliike, vaan ortodoksisesta uskonnosta toivottiin vastustajaa kom­munismin kehitykselle. Suomen ortodoksisen kirkon suomalaistaminen oli tarkoituksenmukaista heräävän kapitalismin näkökulmasta, sen vai­noaminen ei ollut. 1920- luvulla ja myöhemminkin Suomen kirkolliset ja poliittiset piirit, jotka koostuivat osittain samoista henkilöistä, seurasivat tarkasti Neuvostoliiton ja sen ortodoksisen kirkon kehi­tystä.

    Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous päätti v. 1919, että Suo­men, Viron ja Itä-Karjalan ortodoksiset kirkot yhtyvät yhdeksi kirk­kokunnaksi. Suomen valtiovalta suhtautui asiaan myönteisesti. Ei liene suuria vaikeuksia selittää tätä kirkkotoimintaa poliittiseksi juonit­teluksi. Itä-Karjalan suhteen tämä juonittelu loppui 1920 Tarton rauhansopimuksella.

    Vahvin poliittinen voima, joka ajoi uskonnonvapauden toteuttamista Suomessa, oli kuitenkin sosialidemokraattinen työväenliike. Ilman sen vaikutusta uskonnonvapauslaki olisi saattanut jäädä huomattavas­ti silloista vaillinaisemmaksikin. Työväenliikkeen toimintaa uskonnon­vapauslain toteuttamiseksi on tarkasteltu toisessa kohdassa tätä oppikirjasarjaa. Myös tässä yhteydessä on syytä huomauttaa siitä, että us­konnonvapauslain vaillinaisuuteen vaikutti työväenliikkeen häviö vuoden 1918 sisällissodassa.

    Myös voimakas uskonnonvastainen propaganda sekä papiston usein epä­inhimillinen käyttäytyminen vaikuttivat yleiseen mielipiteeseen niin, että kirkon edustajat myönsivät eräänä syynä kehitykselle uskonnonva­pauden suuntaan olevan uskonnonvastaisen propagandan vaikutuksen. Teologian tohtori Erkki Kaila sanoi uskonnonvapauslakia eduskunnassa käsiteltäessä v. 1921 mm.: "Suomi ei ole niitä maita, jotka olisivat uskonnollisesti niin rikkinäisiä, että sen tähden tällainen uskonnon­vapauslaki olisi välttämätön.

    Lukuun ottamatta muutamia harvoja eri­uskolaisia seurakuntia ja itärajalla asuvaa kreikkalaiskatolista väestöä ei suuremmassa määrässä eriuskoisia ole. Mutta maassamme on viimeisinä vuosikymmeninä ollut vaikuttamassa voimakas agitatsioni uskonnottomuuden puolesta ja sen johdosta on suuri osa kansastamme ilmeisesti asettunut uskonnottomalle kannalle. Tämä on seikka, joka tekee yleisen uskonnonvapauden meillä välttämättömäksi."

    Vuoden 1918 sisällissotaa seurannut poliittinen oikeistoaalto, joka jatkui toiseen maailmansotaan asti, on haitannut ajattelun vapauden edistymistä Suomessa. Vuonna 1923 tullut uskonnonvapauslaki korvattiin uudella, yhä epätäydellisellä uskonnonvapauslailla vasta vuonna 2003.

    Keskustelun aiheita

    • Mitkä tekijät edistivät Suomessa ajattelun vapautta?
    • Mitkä tekijät hidastivat Suomessa ajattelun vapauden kehitystä?
    • Mitä tekijät nykyään haittaavat eniten ajattelun vapautta?

    Politiikka

    Mitä politiikka on



    Politiikka tulee kreikankielen sanasta polis, kaupunki. Sovinnaisen käsityksen mukaan se tarkoittaa julkisyhteisön päätöksentekoa ja muuta siihen liittyvää toimintaa.

    Laajimman määrittelyn mukaan politiikka on toimimista jonkin asian puolesta jotain toista asiaa vastaan. Tällöin huomautetaan perinteisen määrittelyn "yhteisten asioiden hoitamisesta" kuuluvan ennen kaikkea hallinnon alaan.

    Politiikka on myös määritelty "eturistiriidaksi päämääristä".

    Politiikkaa on siellä, missä voi tehdä toisin. Ihmisten toiminta muuttuu poliittiseksi silloin kun on tehtävä ratkaisuja kahden tai useamman vaihtoehdon välillä.

    Sanalle ”politiikka” ei ole hyvää suomennosta. Julistamme kilpailun suomennoksen löytämiseksi.

    Yleensä politiikkaan sisällytetään oikeusvaltiossa lähinnä lainsäädännön muuttamiseen tähtäävä toiminta.

    Poliittisen vastakohtana on perinteisesti nähty yksityinen, eli toiminta jonka ei katsota liittyvän muihin yksilöihin. Sitä kreikassa merkitsi taloutta tarkoittanut sana oikos, josta on sittemmin johdettu ekonomia, taloustiede.

    Politiikan käsite voidaan ymmärtää myös hyvin laajassa merkityksessä, jolloin politiikan piiriin kuuluvat lähes kaikki ihmiselämän osa-alueet. 1960-luvulla tuli tunnetuksi iskulause "henkilökohtainen on poliittista".

    Keskustelun aiheita

    • Mistä johtuu, että vain harvat suomalaiset poliitikot ovat uskonnottomia?
    • Mistä johtuu, että uskonnottomia suomalaisia professoreita marssii aika-ajoin silkipytty päässä Suurkirkkoon Helisngissä?
    • Missä muualla silkkipyttyjä käytetään?
    • Miksi Roopa Ankka käyttää silkkipyttyä mutta Aku Ankka ei käytä?

    Politiikan tutkimus

    Politiikkaa ja poliittista päätöksentekoa tutkiva yhteiskuntatiede on nimeltään politiikan tutkimus tai valtio-oppi. Viimeksi mainittu tulee saksan kielen termistä Staatslehre (myös allgemeine Staatslehre eli "yleinen valtio-oppi"), ja anglosaksisissa maissa käytetään useimmiten käsitettä political science.

    Politiikan kysymyksiä, poliittisia aatteita ja poliittista ajattelua tutkitaan sekä politiikan tutkimuksen että monissa yliopistoissa myös (käytännöllisen) filosofian laitoksilla. Luonnollisesti kaikki yhteiskuntatieteet tutkivat usein politiikan piiriin kuuluvia asioita.

    Keskustelun aiheita

    Missä voi opiskella politiikkaa?

    Poliittisia päätöksen tekojärjestelmiä

    Poliittisia päätöksentekojärjestelmiä on useita, lähinnä kolmea yleistä eri tyyppiä.
    1. Yleisin on jonkinlainen kansanvalta, jossa kaikki ihmiset päättävät yhdessä asioista.
    2. Perustuslaillinen tasavalta on kansanvallan rajoitetumpi muoto.
    3. Oligarkia on harvainvalta.
    4. Yksinvallassa (diktatuurissa) tai yleisesti ottaen johtajavaltaisissa (autoritaristisissa) valtiomuodoissa yksi henkilö tai ryhmä päättää kaikkien asioista.

    Keskustelun aiheita

    • Mistä syystä Venäjän rikkaita sanotaan oligarkeiksi mutta Yhdysvaltain rikkaita ei sanota?

    Sivistyssanoja

    Oligarkia on harvainvaltaa ja aristokratia ylhäisön valtaan. Jos poliittista valtaa rajoitetaan vähimpään mahdolliseen ja yritetään jättää asiat yksittäisten ihmisten päätettäviksi, kyseessä on libertarismi, tai valtion kokonaan poistuessa anarkia. Viimeiset kaksi aatetta eivät ole toisensa poissulkevia (anarkokapitalismi on mahdollinen käsitys).

    Keskustelun aiheita

    • Ennen kuin ruotsalaiset miehittivät Suomen, Suomessa ei ollut valtiota. Miten suomalaiset tulivat toimeen ilman valtiota?

    Päätettäviä asioita

    Eri asioita, joista päätetään, ovat mm.:
    1. Turvallisuuspolitiikka
    2. Ulkopolitiikka
    3. Koulutuspolitiikka
    4. Kielipolitiikka
    5. Sosiaalipolitiikka
    6. Talouspolitiikka

    Keskustalun aiheita

    • Keksikää lisää poliitikoita.

    Poliittisia käsityksiä

    Mikä on poliittinen aate

    Poliittinen aate (ideologia) on käsitys siitä, millaiseksi yhteiskunnalliset olot tulisi järjestää ja kuinka se tehdään. Tavoitteet ja keinot vaihtelevat eri aatteiden (ideologioiden välillä).

    Eräitä aatteita (ideologioita)

    1. Anarkismi
    2. Distributismi (talousoppi, joka pyrkii turvaamaan markkinoiden toiminnan mahdollisimman laajapohjaisella tuotantovälineiden omistuksella)
    3. Fasismi Kansallisuusaate (nationalismi)
    4. Keskustalaisuus (sentrismi)
    5. Kommunismi
    6. Konservatismi
    7. Kommunalismi (esitellään toisaalla)
    8. Kristillisdemokratia
    9. Liberalismi
    10. Libertarismi
    11. Marxismi
    12. Sosialidemokratia
    13. Sosialismi

    Keskustelun aiheita

    • Mitä muita atteita Suomessa tunnetaan (esimerkiksi raittiusaate jne.)

    Valtiojärjestyksiä



    Politiikkaa harjoitetaan käytännössä useimmiten jonkinlaisessa valtiollisessa (poliittisessa) järjestyksessä, esim.:
    1. Monarkia (kuningasvalta)
    2. Feodalismi (läänityslaitos, aateliston valta)
    3. Tasavalta

    Keskustelun aiheita

    • Mistä johtuu, että demokratia oli menneinä aikoina harvinainen?

    Politiikkaan liittyviä aiheita

    1. Suomen politiikka
    2. Siirtomaajärjestelmä eli kolonisaatio
    3. Valtion ja kunnan tehtävät
    4. Puolue
    5. Hallitus
    6. Eduskunta
    7. Valta
    8. Valtio
    9. Hyvinvointivaltio
    10. Hyvinvointiyhteiskunta
    11. Kansalaisyhteiskunta
    12. Pehmeä politiikka
    13. Yhteisöllinen (kollektiivinen) ja yksilökeskeinen (individualistinen) politiikka

    Tehtäviä

    1. Keillä poliitikoilla on Suomessa eniten valtaa?
    2. Mitä tarkoittaa hyvinvointivaltio?
    3. Onko Suomi hyvinvointivaltio?
    4. Mitkä puolueet ajavat köyhien, työttömien, sairaiden ja vanhusten asiaa?
    5. Miten valtion ja kunnan tehtävät eroavat toisistaan?
    6. Mitä tarkoittaa sosiaalipolitiikka?
    7. Mitä tarkoittavat vasemmisto ja oikeisto? Vasemmistolaiset istuvat eduskunnassa puhemiehestä katsoen vasemmalla, oikeistolaiset puhemiehestä katsoen oikealla ja keskustalaisen näiden välissä.
    8. Miksi keskusta on oikeistoa?

    Säilyttäjät (konservatiivit)

    Keitä ovat konservatiivit

    Osa ihmisistä haluaa säilyttää mahdollisimman paljon ennallaan, osa haluaa muuttaa jonkin verran, osa haluaa muuttaa paljon ja osa haluaa muuttaa kaiken.

    Konservatismi on poliittinen, henkinen ja sosiaalinen katsomus, joka pyrkii säilyttämään vallitsevan arvo- ja yhteiskuntajärjestelmän. Tämä määritelmä on siinä mielessä osuva, että Neuvostoliiton hajottua kommunisteja on alettu kutsua konservatiiveiksi. Varsinaisesti konservatismi tarkoittaa kuitenkin alempana selostettua poliittista aatetta.

    Konservatismin asenteelliset juuret ovat kaukana historiassa. Poliittisena aatteena konservatismi alkoi esiintyä 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa.

    Konservatismi syntyi Euroopassa vastavaikutuksena valistusajattelulle sekä vallankumouksellisille virtauksille. Konservatismi oli vastavaikutusta rationalismille (= järkeä korostava ajattelusuunta), uudistuspolitiikalle, liberalismille, luonnonoikeudellisille käsityksille vapaudesta ja samanarvoisuudesta sekä valtiollisten oikeuksien laajennukselle.

    Sana konservatismi johtuu luultavasti ranskalaisen Le Conservateur- lehden nimestä. (Latinankielen conservare = säilyttää.)

    1700-luvun lopulla aatelisto, papisto ja virkamiehistä eivät pitäneet vallankumouksellisen keskiluokan pyrkimyksistä. Asenteilleen hallitsevat ryhmät kehittivät teoreettisen perustelun.

    Ote norfolkilaisen kirkkoherra Woodforden päiväkirjasta (tammikuun 26. p. 1793)

    "Nautin aamiaisen, päivällisen jne. jälleen kotona. Päivälliseksi tänään siansylttyä, vasikanmunuaisia ja sydäntä paahdettuna. Bidewellin väki toi sanomalehtemme Norwichista. Ranskan kuninkaan Ludwig XVI:N julmat ja verenhimoiset alamaiset ovat epäinhimillisesti ja epäoikeudenmukaisesti mestanneet hänet viime maanantaina. Pelkäänpä, että Ranskan näytettyä esimerkkiä kauheat ajat ovat edessä kaikkialla Euroopassa."

    Konservatismi arvosteli valistusajattelun ja liberalismin oppia ihmisjärjen kyvykkyydestä selvittää maailman arvoitukset. Tilalle konservatismi asetti uskonnollisen lähestymistavan. Lisäksi konservatismi korosti perinteiden merkitystä. Tulevaisuuteen suhtauduttiin toiveikkaasti, mutta perustana eivät olleet ihmisen kyvyt vaan jumalan maailmansuunnitelman asteittainen toteutuminen.

    Konservatismin siveyssäännöt (normit) johdettiin lähinnä kristinuskosta

    Konservatiivit vertaavat usein yhteiskuntaa ihmisruumiiseen, jossa jokaisella osalla on oma tehtävänsä. Samoin kuin ihmisruumissa yhteiskunnassa jokainen hakeutuu omalle paikalleen. (Muistakaamme vanha vertaus kapinallisesta vatsasta.) Konservatiiveille yhteiskunta on valtion (pään) ohjaama elimistö. Ajattelu on toinen kuin esimerkiksi liberaaleilla, jotka vastustavat valtion puuttumista yritysten asioihin.

    Konservatiivit kannattavat vahvaa valtiovaltaa

    Konservatiivit korostavat erityisesti kansallista ja valtiollista yhteyttä. Valtion lujuutta ja puolustustahtoa korostetaan.

    Suomessa konservatiivista ajattelua on edustanut mm. kokoomuspuolue. Kokoomuksen perustavan kokouksen pöytäkirjassa 9.12.1918 sanotaan mm.:

    11...vaatiessaan lujaa valtiovaltaa kokoomus on sitä mieltä, että tämä on mahdollista vain kansanvaltaiselta pohjalta siinä vakavassa ja terveessä merkityksessä, että valtiovalta ei milloinkaan saa olla esteenä, kun kansantahto, joka on tullut ilmi pysyväisenä suunnitelmanmukaisena kansantahtona, on toteutuva."

    Kokoomuksen puolueohjelmassa vuodelta 1936 sanotaan mm.:

    "..isiltä perityille pohjoismaisille katsomuksille sekä valtiolliselle vapaudelle vieraat fasistiset pyrkimykset on torjuttava."

    Konservatiivit kannattavat pääomataloutta (kapitalismia)

    Konservatiivit ovat aina kannattaneet yksityisomistukseen perustuvaa pääomataloutta (kapitalismia). Yksityisomistus kuuluu konservatiiviseen arvoperinteeseen.

    Konservatiivit sanovat, että kansalaiset omistusviettinsä mukaisesti keräävät pääomaa mieluummin itselleen kuin yhteisölle (kollektiiville). Konservativismin mukaan yhteisomistus hävittää varallisuuden siveellisen arvon.



    Tässä suhteessa konservatiivit ovat samoilla linjoilla liberaalien kanssa. Kokoomuslainen J. K. Paasikivi sanoi v. 1936 mm.:

    "Me emme kannata nykyistä talousjärjestelmää sen vuoksi, että se muka edistää varallisuuden kerääntymistä harvojen yksityisten haltuun, samalla kun kansan suurten joukkojen elintaso jäisi alhaiseksi ja heidän elämäänsä aina tulisi painamaan köyhyyden raskas taakka.

    Jokaisen taloudellisen järjestelmän tarkoituksenmukaisuutta on arvosteltava sen mukaan, missä määrässä se kykenee tyydyttämään kansan kaikkien kerrosten tarpeita. Historia ja kokemus on osoittanut, että laajojen kansankerrosten tila juuri nykyisen järjestelmän aikana on kohonnut niin suuresti, ettei taloushistoria sellaista tunne."

    Konservatismia vastustavat sosialistit ovat varmaan Paasikiven kanssa yhtä mieltä sekä kansan tarpeiden tyydyttämisestä että tapahtuneesta valtavasta kehityksestä. Sen sijaan he ovat eri mieltä siitä, mistä tapahtunut kehitys johtuu. Sosialistien mielestä työväestön elintason nousu johtuu järjestäytyneen työväenliikkeen ja ammattiyhdistysliikkeen taistelusta eikä vallitsevasta yhteiskuntajärjestelmästä.

    Konservatiivit kannattavat vanhoja perinteitä

    Konservatiivien historiankäsityksestä seuraa kunnioittava suhtautuminen perinteisiin. Konservatismin teoreetikko Edmund Burke (1729-1797) sanoi perinteen olevan ohje, jonka mukaan yhteiskunta oli järjestettävä.

    Jokaiselle kansalle oli kehittynyt historian kuluessa juuri sille sopiva yhteiskuntajärjestelmä, joka merkitsi menneiden sukupolvien kokemuksen summaa.

    Burke yhdisti perinteet kansan yhteisen hengen tuotteeksi, jota on kunnioitettava kuin uskontoa.

    Burken mielestä jokainen äkillinen hyppäys yhteiskunnan kehityksessä rikkoo asteittaisen perinnesidonnaisen kehityksen. Tästä syystä hän arvosteli ankarasti Ranskan suurta vallankumousta, jota hän piti häiritsevänä puuttumisena oikeaan historian kulkuun.

    Konserva-
    tivismin perusteluja

    Konservatismi perustelee tasaista kehitystä mm. seuraavasti:
    1. Kumouksellinen uudistaminen on sokeata ja hätäistä. Uudistusinnossa mennään pitemmälle kuin alunperin oli tarkoituksena.
    2. Kumouksessa rikotaan peritty järjestys huomaamatta, että yhteiskunta on suuri ja monimutkainen laitos, jonka yhtäkkinen järkyttäminen johtaa sekasortoon.
    3. Pelkkä lakien ja säädösten muuttaminen ei poista maailmasta pahaa.
    4. Usein puuttuvat riittävät edellytykset uudistusten toteuttamiseksi ja säilyttämiseksi.
    Konservatismin vastustajat puolustavat vallankumouksen käyttämistä mm. kehitysmaiden sotilasdiktatuurien kaatamisessa. Vallankumousta vaaditaan yleensä silloin, kun konservatiiviset sotilasdiktaattorit estävät kaikenlaisen kehityksen.

    Tiivistelmä konservatismin perusperiaatteista

    1. Ihminen on pohjimmaltaan uskonnollinen olento. Uskonto ja siveys (kristillinen) ovat sivistyneen yhteiskunnan perusta.
    2. Yhteiskunta on sen osien yläpuolella. Kansallinen kehitys ilmentää kansan yhteistä henkeä.
    3. Perhe on yhteiskunnan perusosa.
    4. Yksityinen omistusoikeus ja vapaa kilpailu takaavat niin yksityisille kuin kansoille korkeimman elintason
    5. Yhteiskunnallisia oloja kehitettäessä on seurattava perinteitä ja uudistuksissa on edettävä varovasti.

    Keskustelun aiheita

    • Tutkikaa suomalaisten konservatiivisten päivälehtien (esimerkiksi Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Aamulehti ja Kaleva) uutisia, ja politiikkaa, miten konservatiivisuus tulee ilmi uutisten valinnassa (uskonto, maanpuolustus, jne.).
    • Tutkikaa suomalaisten konservatiivisten lehtien yleisönosastoja. Mitä arvoja kirjoittajat edustavat? Keitä vastaan yleisönosaston kirjoituksissa voimakkaimmin hyökätään?
    • Tutkikaa konservatiivien asenteita työttömiin.
    • Onko 2000 -luvun Kokoomus konservatiivinen puolue?
    • Miten konservatiivit suhtautuvat hyvinvointivaltioon?

    Liberalismi eli vapaa kilpailutalous

    Mitä liberalismi on



    Liberalismi on ensisijaisesti valtio-, talous- ja yhteiskuntaoppi, joka korostaa yksilön vapautta päättää taloudellisista kysymyksistä. Liberalismin talousoppi perustuu yksityisomistukseen ja korostaa yritysten mahdollisimman vapaata määräysvaltaa ja kilpailua.

    Nykyisin ei enää juuri esiinny alkuperäistä liberalismia. Myös erilaiset liberaalipuolueet ovat ottaneet ohjelmiinsa yritysten määräysvaltaa rajoittavia sosiaaliohjelmia. Tällaista liberalismia kutsutaan sosiaaliliberalismiksi.

    Monet vanhanliberalismin periaatteet ovat jääneet elämään yhteiskunnallisessa ajattelussa: perusoikeudet ja vallanjako valtiosäännöissä; ajatus, että yksilöllinen vapaus, poliittinen suvaitsevaisuus ja mielipiteitten moninaisuus palvelevat kokonaisuuden parasta.

    Liberalismin historiaa

    Keskiajan lopulla tavaroiden suurtuotanto alkoi olla teknisesti mahdollista. Ns. löytöretket avasivat maailmanmarkkinat ja siirtomaista saatiin rikkauksia (raaka-aineita, orjia jne.). Tämä edisti rahataloutta.

    Keskiajalla käsityöläisten ja talonpoikien pientuotanto oli palvellut suoraan kulutusta. Kun tavarat kulutettiin, ei syntynyt varsinaisia ylijäämiä, jotka olisi pitänyt myydä muihin maihin.

    Säätyvaltion oikeuskäytäntö oli ollut monessa suhteessa ennalta arvaamaton. Kun tavaroiden tuottamisesta saatua voittoa alettiin käyttää tuotannon laajentamiseen, tarvittiin takuut siitä, ettei oikeuslaitos ennalta arvaamattomalla tavalla puuttunut yritysten toimintaan. Näin syntyivät liberalistiset oikeudet ja säännöt.

    Keskiajan sääty-yhteiskuntaa ryhtyi vastustamaan valistusaate. Kun kirkko oli ollut sääty-yhteiskunnan voimakkaita tukijoita, valistusajattelijat arvostelivat voimakkaasti kirkkoa ja uskontoa. Katolinen kirkko oli keskiajalla Euroopan suurin maaorjien omistaja.

    Valistusajattelu ja liberalismi

    Jumalanoikeutta vastaan valistus asetti luonnonoikeusajattelun:

    1. Poliittinen valta ei perustu jumalan tahtoon vaan ihmisten keskinäisiin sopimuksiin
    2. Oikeus- ja valtiojärjestyksen on palveltava ihmisten hyvinvointia ja vastattava järjen vaatimuksia
    3. On olemassa myötäsyntyisiä ihmisoikeuksia, joita jokaisen valtion on kunnioitettava.

    Myös taloustutkimuksen esikuvan valistus löysi luonnosta. Luonnossa vallitsevat luonnonlait, joiden rajoissa luonto säätelee itseään. Taloudessa vallitsevat taloudelliset lainalaisuudet.

    Liberalismi ajatteli, että kun taloudellinen toiminta vapautetaan, se säätelee itse itseään ja takaa parhaan, luonnollisimman tuloksen. Ajateltiin, että kun kansalaiset vapautettaisiin valvomaan omia etujaan, heidän tuotteliaisuutensa kohoaisi. Koko yhteiskunnan tuotanto kasvaisi.

    Englantilainen Adam Smith (1723-1790) muotoili valistuksen taloudelliset opit järjestelmäksi.

    Merkittävin liberalistisen talousteorian arvostelija oli Karl Marx. Hänen ajatuksiaan käsitellään sosialismin yhteydessä.

    Liberalismi ja taloudellinen itsekkyys

    Liberalismin mukaan ihmiselle on lajiominaista taloudellinen itsekkyys. Jokainen pyrkii saamaan työstään tai omaisuudestaan mahdollisimman suuren hyödyn.

    Siveyden näkökulmasta on mielekästä kysyä, kenelle kuuluu tavaroiden avulla saavutettavissa oleva nautinto ja valta. Tällöin on tutkittava, mistä tavaroiden arvo on peräisin.

    Liberalismin mukaan tavaran arvo on se rahamäärä, joka siitä myytäessä saadaan. Myyntihinta riippuu kysynnästä ja tarjonnasta. Jos kysyntä on suuri ja tarjonta pieni, hinta on korkea, jos kysyntä on vähäinen ja tarjonta on suuri, hinta on alhainen. Kysyntä riippuu ostajien varallisuudesta ja tarpeista. Tarjonta riippuu mm. tuotannontekijöistä.

    Ihmisten halu ja kyky ostaa tavaroita käynnistävät tuotantotekijät. Tuotantotekijöitä ovat mm. raha, maa ja työvoima. Jos tuottajia on useita, syntyy kilpailua. Menestyäkseen kilpailussa tuottajan tulee tuottaa sellaisia tavaroita, joita ostajat haluavat. Tuottajien välinen kilpailu pitää hinnat alhaisina. Näin liberalismin mukaan tuottajien oman edun tavoittelu johtaa myös kuluttajien etuun.

    Tuotannontekijöistä liberalistinen teoria korostaa työvoimaa. Tavaraan sisältyvä työ määrää sen arvon. Myös pääoman hankintaan sisältyvä työ siirtää arvonsa pääoman avulla tuotettuihin tavaroihin.

    Liberalismi ja valtio

    Liberalismin mukaan paras on sellainen valtiovalta, joka jättää talouden ja yhteiskunnan kehittymään mahdollisimman rauhassa pyrkimättä ohjailemaan kehitystä.

    Valtion tehtävänä on turvata vapaa markkinatilanne ja ihmisen perusoikeudet. Liberalismi korostaa erityisesti omistusoikeutta. Adam Smith sanoi valtion päätehtäväksi yksityisomistuksen turvaamisen. Käytännössä omaisuuden suoja on usein ollut tärkeämpi kuin yksilön hengen, kunnian, vapauden jne. suoja.

    Eräiden valistusajattelijoiden mukaan oikeus osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on periaatteessa kaikilla. Eräät liberaalit ajattelivat, että äänioikeuden pitää kuitenkin riippua varallisuudesta.

    Liberaalit ajattelivat, että vain riittävän varakas henkilö on oma herransa. Vain varakas ihminen pystyi ilmaisemaan aidosti omaa tahtoaan. Usein tämä pitikin paikkansa.

    Esimerkiksi Weimarin Saksassa maatyöläisiä marssitettiin suljettuna rivistönä äänestyspaikalle, joissa kartanonherra otti vastaan äänestysliput esimerkiksi tyhjään sikarilaatikkoon tai liemikulhoon. Äänestyksen tulos oli yleensä tilanherran mielen mukainen.

    Liberaalit ajattelivat myös, että vain ne, jotka maksavat veroja, ovat oikeutettuja päättämään verovarojen käytöstä. Liberaalien yleinen käsitys oli myös, että se, joka on osannut hankkia varallisuutta, osaa muita paremmin päättää yhteiskunnan asioista.

    Äänioikeus annettiin vain niille, jotka maksoivat tietyn vähimmäismäärän veroja. Yleinen äänioikeus toteutui vasta 1900-luvulla.

    Liberalismi ja seuraussiveys

    Liberalismi julistaa tavoitteekseen kaikkien ihmisten hyvän. Tunnuksena on: mahdollisimman paljon onnea mahdollisimman monelle.

    Vanhemman liberalismin perustajiin kuulunut John Stuart Mill oli myös seuraussiveyden ja onnellisuussiveyden -(utilitarismi) kehittäjiä. Hän katsoi, että vapaa kilpailu johtaa etujen tasapainon kautta mahdollisimman suureen onnellisuuteen.

    Liberalismin mielestä mielihyvää tuottaa ennen kaikkea aineellisten hyödykkeiden omistaminen.

    Liberaalien mielestä vapaaseen kilpailuun perustuva talousjärjestelmä pystyy tuottamaan eniten tavaroita, jotka puolestaan lisäävät onnellisuutta. Näin liberalismi päätyi johtopäätökseen, jonka mukaan kilpailutalous on myös siveellisesti paras järjestelmä.

    Varhaisen liberalismin seuraauksia

    Liberalismin mukaan työläisille tuli taata vapaus myydä työvoimansa niin kalliilla kuin pystyivät. Työvoimaa oli kuitenkin jatkuvasti tarjolla enemmän kuin tarvittiin ja palkat pysyivät alhaisina.

    Perhe ei pystynyt elämään yhden ihmisen palkalla. Koska työvoiman hyväksikäyttöä ei saanut rajoittaa, oli mahdollista käyttää nais- ja lapsityövoimaa.

    Työaika kasvoi keskiaikaan verrattuna.

    Myös kirkollisina juhlapäiviä alettiin teettää töitä. Kun papisto valitti Ranskassa Napoleon I:lle, että työläiset ovat töissä myös sunnuntaisin, Napoleon vastasi, että työläisten on syötävä myös sunnuntaina.

    Vähitellen työläisten sopimusvapautta kuitenkin rajoitettiin, mm. työaika rajoitettiin 12 tuntiin vuorokaudessa ja kiellettiin alle 9- vuotiaiden lasten työnteko.

    Liberaalit vastustivat Englannin parlamentissa tällaisia vapauden rajoituksia. 1900-luvun sosiaalilainsäädäntö tapahtui vastoin liberaalien tahtoa.

    Sotilaalliset syyt työläisten rampauttamisen estäjinä

    Saksassa lapsityövoiman käyttöä rajoitettiin varsin varhaisessa vaiheessa. Syy ei kuitenkaan ollut humanitaarinen vaan sotilaallinen: oli havaittu liian aikaisen raskaan työn tekevän nuorista rampoja ja sotilaiksi kelpaamattomia.

    Liberaalit orjakauppiaina

    Perinteisen liberalismin mukaan myös orjat olisivat olleet vapaita myymään työvoimaansa, mutta tästä huolimatta monet liberaalit olivat johtavia orjakauppiaita. Orjat olivat omaisuutta eivätkä vapaasti itseään myyvää työvoimaan.

    Liberaalit byrokraatteina

    Nouseva liberalismi joutui usein taistelemaan aateliston hallitsemaa virkakoneistoa vastaan, mutta vähitellen myös byrokratiasta tuli liberalismin liittolainen.

    Kun lainsäädäntövalta (parlamentit) oli vaarassa joutua sosialistien käsiin, toimeenpanovalta ja tuomiovalta säilyivät vahvasti yksityisomistuksen kannattajien käsissä.

    Tuomariksi tai virkamieheksi saattoi kohota vain henkilö, jolla oli varaa kouluttaa itseään.

    Väkivallan käyttö vapaassa kilpailussa


    Käytännössä yksityisomistuksen puolustaminen sivuutti usein liberaalien muut tavoitteet, ja liberaalit hyväksyivät toimenpiteitä, jotka rajoittivat vapaata kilpailua. Täysin vapaata kilpailu on ollut vain harvoin. Yleensä yhteiskunnat ovat esimerkiksi rajoittaneet väkivallan käyttöä kilpailijoiden kukistamisessa.

    Eräät vaikutusvaltaiset amerikkalaiset suvut ovat vauhdittaneet vaurastumistaan pyssyillä.

    Niukkuuden laki

    Liberalismin ihmiskuvan mukaan ihmiset ovat kilpailunhaluisia ja haluavat jatkuvasti lisää hyödykkeitä. Käsitystä, jonka mukaan ihminen ei tule koskaan tyytyväiseksi, kutsutaan niukkuuden laiksi. Jos ihmisten tarpeet tulevat tyydytetyiksi ja he lakkaavat kilpailemasta keskenään saadakseen lisää yhä suurempia, uudempia ja kalliimpia hyödykkeitä, liberalismin ihmiskuva ei enää voi väittää olevansa yleispätevä.

    On mahdollista, että tulevaisuudessa ihmiset arvostavat nykyistä enemmän puhdasta luontoa tai ajattelun syvyyttä aineellisten hyödykkeiden sijasta. Esimerkiksi ajattelun syvyydessä kilpaileminen ei kannustaisi tavarantuotantoon.

    Keskustelun aiheita

    • Pohtikaa kysymystä siitä, kuuluuko tavaroista koituva hyöty
    • a) kaikille
    • b) tuottajille
    • c) niille, joilla on varaa kuluttaa
    • d) teollisuusmaiden asukkaille
    • e) työläisille, jotka tuottavat ne
    • f) pääomasijoitusten tekijöille
    • g) jollekin muulle ryhmälle. Mille?
    • Tutkikaa, esiintyykö kehitysmaissa vielä lapsityövoiman käyttöä. Mitä voitaisiin tehdä näiden lasten hyväksi?
    • Tutkikaa päivälehtien pääkirjoituksista, mitä liberalismin mukaisia ja mitä liberalismin vastaisia ajatuksia niistä löytyy.

    Sosialismi ja kommunismi

    Sosialismi



    Sana sosialismi juontaa juurensa latinankielen sanasta socius, joka tarkoittaa toveria. Sosialismi on sääntö (normi), jonka mukaan jokaiselta on vaadittava kykyjensä mukaan ja jokaiselle on annettava ansionsa mukaan. Usein yhteiskuntaa, joka omistaa lähes kaikki tuotantovälineet, sanotaan sosialistiseksi. Todellisuudessa tällainen yhteiskunta ei välttämättä ollenkaan vastaa sosialistista sääntöä (normia).

    Kommunismi

    Kommunismi on sääntö (normi), jonka mukaan jokaiselta on vaadittava kykyjensä mukaan ja jokaiselle on annettava tarpeidensa mukaan.

    Sosialismin ja kommunismin vertailua

    On väitetty, että kommunistinen yhteiskunta on huomattavasti vaikeampi toteuttaa kuin sosialistinen.

    Koska sosialismia tai kommunismia ei ole koskaan eikä missään toteutettu yllä olevien määritelmien mukaisina, ei ole näyttöä siitä, että kommunistinen yhteiskunta olisi vaikeampi toteuttaa kuin sosialistinen.

    Saattaa olla, että ihmisten palkitseminen heidän ansioidensa mukaan on vaikeampaa kuin ihmisten tarpeiden tyydyttäminen.

    Sosialismin ja kommunismin esteitä

    Erityisesti maan, ihmisten (orjien ja erilaisten pakosta työtä tekevin) ja tuotantovälineiden (teollisuus jne.) yksityisomistuksen on katsottu usein estävän sekä sosialismin että kommunismin toteutumisen.

    Suomessa maan ja tuotantovälineiden omistus on melko uusi asia. Maan yksityisomistuksen säätivät Ruotsin kuninkaat ja tuotantovälineitä on otettu laajasti käyttöön vasta parin viimeisen vuosisadan aikana.

    Orjia Suomessa lienee ollut jo muinaisina aikoina. Orjiin verrattavia piikoja, renkejä ja torppareita Suomeen syntyi, kun Ruotsin kuninkaat jakoivat maat ja säätivät perintölakeja, jotka loivat maata omistamattoman köyhälistön.

    Sosialismin ja kommunismin aatehistoriaa

    Jo muinaisissa yhteiskunnissa omaisuuden kasautuminen harvojen käsiin synnytti arvostelua. Muinaiskreikkalainen Aristoteles kertoo miehestä, joka vaati maan jakamista tasan kansalaisten kesken sekä teollisuuden ottamista valtion huostaan.

    Platonin Valtiossa on esitetty yhteiskunta, jossa johtavan luokan keskuudessa vallitsee yhteisomistus.

    Myös eräissä uskonnollisissa liikkeissä on esiintynyt omaisuuden yhteisomistusta. Tavallisesti yhteisomistus on kuitenkin rajoittunut luostareihin (buddhalaiset, essealaiset).

    Kristinuskon alkuaikoina tämän uskonnon asenne yksityisomistukseen oli jonkin verran horjuva, mutta yksityisomistuksen kannattajat lienevät olleet koko ajan enemmistönä.

    Kristillisen katolisen kirkon Tuomas Akvinolainen totesi keskiajalla, että yksityisomistus on perisynnin seuraus. Lisäksi Akvinolainen katsoi, että yksityisomistus on maallisen omaisuuden taloudellisen käytön takia välttämätön.

    Keskiajalla esiintyi joukko harhaoppisia kapinoivia lahkoja, jotka kannattivat yhteisomistusta. Kapinat kukistettiin usein verisesti.

    Utopiat

    17. ja 18. vuosisadan välisenä aikana syntyi utopistinen sosialismi. Se on saanut nimensä Thomas Moren (1478-1535) kirjoittamasta teoksesta Utopia. Utopia on latinaa, ja suomeksi se merkitsee "paikka ei missään".

    Moren Utopia oli paikka, jossa vallitsi tuotantovälineiden yhteisomistus. More ei kannattanut vallankumousta, ja hän piti yhteisomistusta mahdollisena vain valistuneen valtionpäämiehen hyvän tahdon seurauksena.

    More oli katolinen, ja aluksi utopistinen yhteisomistus sai vaikutteita luostarilaitoksesta (esim. Campanellan Aurinkovaltio) ja uskonnosta.

    Usein ihannevaltioiden elämä oli esitelty pikkutarkkoina sääntöinä.

    Joissakin utopioissa esiintyi myös radikalismia sukupuolielämän suhteen (Campanella kannatti Raamattuun ja Platonin Valtioon vedoten sukupuolisuhteissa naisten yhteisyyttä).

    Utopisteja esiintyi myös valistusaikana (Babeuf) ja Ranskan vallankumouksen aikaan. Filippo Buonarotti kirjoitti vuonna 1828 tämän liikkeen historian.

    19.vuosisadan alkupuolella esiintyivät utopistit Henri de Saint-Simon, Charles Fourier ja Robert Owen.

    Ensimmäinen sosialismin määritelmä

    Saint-Simon kannatti ihmiskunnan kehityksen aatetta. Myöhemmissä aatteissa tällä ajatuksella on ollut varsin keskeinen merkitys.

    Hän toivoi teollisuusjohtajien järjestävän yhteiskunnan uudelle pohjalle.

    Jokaiselle olisi annettava työtä kykyjen mukaan ja palkkaa aikaansaannosten perusteella (ensimmäinen sosialismin määritelmä).

    Talous vaikuttaa yhteiskuntaan

    Fourierin mielestä taloudelliset ilmiöt vaikuttivat voimakkaasti valtioon ja yhteiskuntaan.

    Myös tällä ajatuksella on ollut keskeinen asema myöhemmissä sosialistisissa aatteissa.

    Osuustoiminta



    Fourier suunnitteli mm. tuotannon ja kulutuksen yhdistämistä osuustoiminnassa, jolloin välikädet jäisivät pois. Kaikki palkkatyöläiset muuttuisivat voitosta osallisiksi omistajiksi. Taloutta hoidettaisiin suurina, kannattavana yksiköitä. Alistussuhteet lakkautettaisiin myös perheissä.

    Owen kohosi käsityöläisen pojasta tehtaanomistajaksi ja toteutti aatteitaan omassa tehtaassaan. Myöhemmin hän järjesti myös epäonnistuneita sosialistisia kokeiluja. Owen ehdotti yksityisomistuksen tilalle uutta, osuustoiminnalliseen yhteistoimintaan perustuvaa tuotantoa.

    Työväestön kurjistuminen teollisuuden kehittyessä

    Liberaalien ja konservatiivien kiistellessä siitä, mille perustalle markkinatalous pitäisi rakentaa, teollisuus laajeni ja teollisuustyöväestön määrä kasvoi.

    Tuotannon synnyttämä vauraus jäi harvojen käsiin. Enemmistö kansasta eli jatkuvasti nälkärajan tuntumassa.

    Ennen teollista yhteiskuntaa työläisten asemaa turvasivat mm. kunnalliset työaikalait. 1500- luvulla eräiden kaivosten työaika oli vain 36 tuntia viikossa. Ammattikunnista ja oppipoikien koulutuksesta oli säädöksiä, jotka turvasivat työläisten toimeentuloa.

    Laki kielsi ammattiliitot

    Liberalismi vapautti työläiset sellaisista säädöksistä. Laki kielsi ammattiliitot. Työaika ja palkka perustuivat pelkästään työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen. Käytännössä työläisten vapaus myydä työvoimansa johti heidän kurjistumiseensa.

    Kommunistisen puolueen manifesti

    Toisin kuin eräs opetushallituksen käyttämä asiantuntija arveli, Kommunistisen puolueen manifesti ei ole Suomen kommunistisen puolueen periaateohjelma vaan Karl Marxin ja Friedrich Enelsin jo puolitoista vuosisataa sitten kirjoittama julistus.

    Vähitellen työväestölle alkoi muodostua käsitys yhteisistä eduista. Syntyi järjestäytynyt työväenliike. Aluksi tämä liike koostui paikallisista ryhmistä, mutta vuonna 1847 nämä järjestöt yhtyivät Marxin ja Engelsin johdolla Kommunistien liitoksi. Vuonna 1948 Marx ja Engels julkaisivat järjestön ohjelman, Kommunistisen puolueen manifestin. Vanhan Oikeamielisten liiton tunnus "kaikki ihmiset ovat veljiä" korvattiin tunnuksella "kaikkien maiden proletaarit (=köyhälistö) liittykää yhteen".

    Karl Marx (1818-1883) ja Friedrich Engels (1820-1895) perustivat aatteen, joka koostui kolmesta toisiaan täydentävästä osasta: viisauden ystävyydestä (filosofiasta), kansantaloustutkimuksesta ja sosialismista.

    Kommunistisen liikkeen sisällä vaikutti aluksi myös anarkismi (=valtiottomuus) joka vastusti valtiovaltaa ja mm. Marxin tapaa johtaa kansainvälistä työväenliikettä. Anarkistit jäivät kuitenkin vähemmistöryhmäksi, ja heistä on jäljellä enää vähäisiä ryhmiä.

    Kommunistisen puolueen manifesti ei ole Suomen kommunistisen puolueen julistus, kuten eräät opetushallituksen ”asiantuntijat” aikoinaan väittivät vaan Karl Marxin ja Friedrich Engelsin kirjoittama.

    Kommunistisen puolueen manifesti alkaa

    "Aave kummittelee Euroopassa - kommunismin aave. Kaikki vanhan Euroopan mahdit ovat liittoutuneet pyhään ajojahtiin tätä aavetta vastaan: paavi ja tsaari, Metternich ja Guizot, Ranskan radikaalit ja Saksan poliisit..."

    Varsinainen asiateksti alkaa sanoilla

    "Koko tähänastisen yhteiskunnan historia on ollut luokkataistelujen historiaa ... sortaja ja sorrettu ovat... käyneet keskeytymätöntä taistelua... mikä joka kerta on päättynyt joko yhteiskunnan vallankumoukselliseen uudistamiseen tai taistelevien luokkien yhteiseen häviöön."

    Kommunistisessa manifestissa esitetään kymmenen kohdan ohjelma edistyneimpiä maita varten

    1. Maaomaisuuden pakkoluovutus ja maankoron käyttö valtion menoihin
    2. Korkea progressiivinen (=suurituloisille suurempi veroprosentti) vero
    3. Perintöoikeuden lakkauttaminen
    4. Kaikkien emigranttien (maasta pois muuttaneiden) ja kapinallisten omaisuuden takavarikoiminen
    5. Luoton keskittäminen valtion käsiin kansallispankin kautta, jolla on valtion pääoma ja ehdoton yksinoikeus
    6. Kulkulaitosten (= liikenteen) keskittäminen valtion käsiin
    7. Valtion tehtaiden ja tuotannonvälineiden lisääminen, maan raivaaminen viljelykseen ja maiden parantaminen yhteisen suunnitelman mukaisesti
    8. Samanlainen työvelvollisuus kaikille, teollisuusarmeijain muodostaminen varsinkin maanviljelystä varten
    9. Maanviljelyksen ja teollisuuden harjoittamisen yhdistäminen; toiminta maaseudun ja kaupungin välisen eroavuuden poistamiseksi vähitellen
    10. Kaikkien lasten yhteiskunnallinen ja maksuton kasvatus. Lasten tehdastyön poistaminen nykyisessä muodossaan. Kasvatuksen yhdistäminen aineelliseen tuotantoon jne. jne.

    Kommunistisen puolueen manifesti sisältää myös voimakkaita hyökkäyksiä niitä sosialismin muotoja vastaan, joita Marx ja Engels pitivät virheellisinä.

    Kristillisestä sosialismista manifesti sanoo

    "Kristillinen sosialismi on vain se vihkivesi, jolla pappi siunaa ylimyksen kurkun."

    Aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) uskontokritiikki

    Sekä Marx että Engels olivat opiskelleet Berliinissä saksalaista filosofiaa. Heihin vaikutti voimakkaasti aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) uskontokritiikki. Tärkein tuon ajan teos oli Ludwig Feuerbachin Kristinuskon olemus (1841).

    Pikkuporvarillinen sosialismi

    Pikkuporvarilliseksi sosialismiksi manifesti sanoi sellaista sosialistista ajattelua, joka vaati paluuta menneisyyden tuotantosuhteisiin ja ammattikuntalaitokseen.

    Yksilöanarkismi (yksilövaltiottomuus)

    Manifesti arvosteli myös Pierre Joseph Proudhonin yksilöanarkismia.

    Utopismi on tehotonta

    Utopistista sosialismia manifesti piti tehottomalla.

    Manifesti päättyi sanoihin

    "Vaviskoot vallassa olevat luokat kommunistisen vallankumouksen edessä. Köyhälistöllä (proletaareilla) ei ole siinä muuta menetettävää kuin kahleensa. Voitettavana heillä on koko maailma."

    Kartl Marxin Pääoma

    Teoksessaan Pääoma Marx esitti perusteluja sosialismille. 

    Marx totesi, että myydessään työvoimaansa työläinen ei saa sen arvoa vastaavaa hintaa eli sitä arvoa, jonka työläisen työ lisää tavaroihin. Yrittäjä maksaa työläiselle vain niin paljon kuin on välttämätöntä. Kapitalistisessa järjestelmässä yrittäjä ottaa tämän erotuksen itselleen.

    Marxin mukaan jokainen yksityisomistukseen perustuva yhteiskuntajärjestelmä on riistojärjestelmä, jossa tuotantovälineiden omistajat hyötyvät työntekijöiden kustannuksella.

    Marx ja Engels katsoivat, että kapitalistisen tuotantotavan ristiriidat johtavat väistämättä vallankumoukseen, jonka seurauksena on luokaton yhteiskunta.

    Yhteiskunnallisen kehityksen vaiheet

    Yhteiskunnallisella kehityksellä on Marxin ja Engelsin mukaan seuraavat vaiheet:

    1. Alkukommunistinen yhteiskunta, jossa tuotteet kulutetaan melko välittömästi pienyhteisön piirissä.
    2. Orjayhteiskunta, jossa on kehittymätöntä pientuotantoa.
    3. Sääty-yhteiskunta, jossa on pientuotantoa.
    4. Kapitalistinen yhteiskunta, jossa on teollista tuotantoa.
    5. Sosialistinen yhteiskunta, jossa on kehittynyt teollinen tuotanto.
    6. Kommunistinen yhteiskunta, jossa jokaiselle voidaan jakaa tuotteita tarpeittensa mukaan.

    Viisaustieteen (filosofian) peruskysymys

    Marxin ja Engelsin mukaan viisaustieteen (filosofian) peruskysymys on kysymys hengen ja aineen välisestä suhteesta. Marx ja Engels ratkaisivat peruskysymyksen aineellisen todellisuuskäsityksen mukaisesti (materialistisesti): aine on ensisijainen ja henki vain aineen korkein tuote.

    Dialektiikka



    Marxin ja Engelsin ajatteluun vaikutti voimakkaasti Friedrich Hegelin dialektiikka. Tästä syystä heidän ajatteluaan kutsutaan dialektiseksi materialismiksi.

    Seuraavista ajatuksista käytetään nimitystä dialektiikan lait.

    1. Laki määrän muuttumisesta laaduksi: Määrällisen muutoksen jatkuessa on lopulta seurauksena myös laadullisia muutoksia. Kun esimerkiksi kiinteän kappaleen lämpötilaa kohotetaan, se muuttuu nesteeksi.
    2. Laki kieltämisen kieltämisestä: Esimerkiksi ennen kapitalismin aikaa tapahtui omaisuuden kerääntymistä pienyrittäjälle hänen oman työnsä perusteella. Tämä tuotantomuoto oli riittävä vain suhteellisen vähän kehittyneessä yhteiskunnassa. Tuotantomuodon kielto, tuhoutuminen, tapahtuu kapitalistisessa tuotantojärjestelmässä. Kapitalisti riistää nämä pienet yksityiset omaisuudet. Kehittyessään kapitalismi synnyttää epäkohtia. Pääoma tulee kahleeksi tuotantotavalle. Kapitalismi itse luo oman tuhoutumisensa edellytykset. Kapitalismin kielto, kiellon kielto, palauttaa asiat siksi, mitä ne olivat ennen ensimmäistä kieltoa, ei kuitenkaan laadullisesti samanlaisiksi vaan olennaisesti rikastuneiksi.
    3. Laki ristiriidasta: Kaikessa olevaisessa on ristiriitoja. Ristiriidat, jotka pyrkivät tasoittumaan tai purkautumaan, vievät kehitystä eteenpäin.

    Hegelin ajattelusta peräisin olevat sanat ovat monien nykyajan ihmisten mielestä outoja.

    Vallankumouksellisessa sosialismissa ne ovat kuitenkin usein säilyneet, sillä dialektiikan lakien katsottiin kuvaavan yhteiskunnan kehitystä kohti sosialismia.

    Kapitalistisen tuotannon määrällisen kasvun ajatellaan aiheuttavan äkillisen laadullisen muutoksen, vallankumouksellisen siirtymisen sosialismiin.

    Laki kieltämisen kieltämisestä ennustaa kapitalismin kumoutumista. Laki ristiriidasta ennustaa luokkaristiriitojen vievän kehitystä kohti sosialismia.

    Marxin mukaan erilaiset yhteiskunnan laitokset kuten sivistys, uskonto ja taide heijastelevat yhteiskuntien ristiriitoja.

    Esimerkiksi orjanomistusyhteiskunta tuottaa juuri kyseiselle tuotantomuodolle ominaisen valtarakenteen taiteineen, tutkimuksineen, uskontoineen ja siveyksineen (moraaleineen).

    Marxin mukaan tuotannon määrä ja sosialistiset omistussuhteet tuottavat lopulta kommunistisen yhteiskunnan, jossa yhteiskuntaluokkien väliset erot ovat lopullisesti hävinneet.

    Sosiali-

    demokratian hajoaminen



    1900-luvun alkuun mennessä sosialistinen katsomus Marxin ja Engelsin esittämässä muodossa oli levinnyt kaikkiin teollistuneisiin maihin.

    Ensimmäinen maailmansota jakoi sosialidemokratian lopullisesti kahtia.

    Osa sosialidemokraateista päätyi kannattamaan hallituksiaan ensimmäisessä maailmansodassa.

    Osa julisti sodan kapitalistien välienselvittelyksi, jossa työläisten ei kannata tapattaa itseään.

    Sosialidemokraattien vasemmistolaisen haaran johtaja Vladimir Lenin omaksui sodanvastaisen kannan ja alkoi käyttää itsestään nimitystä kommunisti.

    Keskustelun aiheita

    • Miksi utopistisosialistien haave sosialismia toteuttavasta hallitsijasta tai sosialismia toteuttavista teollisuusjohtajista ei ole toteutunut?
    • Miten Marxin ja Engelsin sosialismi erosi utopistisosialistien sosialismista?
    • Miksi Marxin ja Engelsin edustama sosialismi sai laajaa kannatusta viime vuosisadan lopulla?
    • Miksi osuustoiminta ei enää oikein menesty kapitalistisissa maissa?
    • Mitkä kommunistisen manifestin kohdat on toteutettu Suomessa, ja mitä kohtia ei ole toteutettu Suomessa?
    • Kootkaa sanomalehdistä tai kirjallisuudesta sosialismin vastaisia väitteitä ja keskustelkaa niiden sisällöstä.
    • Pohtikaa sitä, kumpi olisi helpompi toteuttaa, sosialismi vai kommunismi.
    • Pohtikaa sitä, olisiko mahdollista toteuttaa sekä sosialismi että kommunismi.
    • Pohtikaa sitä, olisiko mahdollista toteuttaa sekä kapitalismi että kommunismi samaan aikaisesti.

    Hajonneen sosialidemokratian perillisiä

    Kommunismi, revisionismi, reformismi

    Ranskan suuren vallankumouksen johtajat jaettiin oikeistoon, keskustaan ja vasemmistoon.

    Kansalliskokouksessa puheenjohtajasta katsoen vasemmalla istuvat esittivät jyrkempiä (radikaalimpia) mielipiteitä, ja siitä lähtien jyrkkiä uudistuksia kannattavia on kutsuttu vasemmistolaisiksi. Uudistusten vastustajia on alettu kutsua oikeistolaisiksi.

    Nykyään on myös taantumuksia alettu kutsua uudistuksiksi.

    Ranskan vallankumouksen aikaan keskusta liittoutui ensin oikeiston kanssa ja tuhosi vasemmiston. Sitten keskusta tuhosi oikeiston. Lopulta koko vallankumous tuhoutui, vaikka osa sen saavutuksista jäi voimaan.

    Sosialistisen liikkeen historiaan liittyvät erilaiset kansainväliset liitot, ns. internationaalit (international = kansainvälinen).

    Kommunistien liitto toimi vain vuoteen 1852 asti.

    Vuonna 1864 perustettiin ensimmäinen internationaali, ja se lakkasi käytännössä toimimasta vuonna 1864.

    Internationaalin kansalliset jäsenjärjestöt olivat hyvin erilaisia.

    Englannin järjestö edusti lähinnä uudistuksia eli reformeja vaativaa linjaa.

    Ranskan työläisten edustajissa olivat enemmistönä Marxin vastustajan, Proudhonin (anarkistiteoreetikko) kannattajat.

    Proudhon vastusti poliittista toimintaa, poliittisia puolueita, lakkoja ja luokkataistelua ja puolusti kapitalismin kukistamista osuuskuntien avulla.

    Ensimmäinen internationaali

    Ensimmäinen Internationaali hyväksyi pääasiassa Karl Marxin kannan mukaisia päätöksiä:

    1. Työväenluokan tuli ottaa haltuunsa valtiovalta.
    2. Kuljetuksen ja vaihdon välineet sekä maaomaisuus on otettava valtion haltuun.
    3. Ammattiliitot ja lakot ovat tarpeellisia.
    4. Osuustoiminta on myönteistä, mutta työväenliikkeen päätehtävä on valtiollisen vallan haltuunotto.
    5. Vaadittiin kahdeksantuntista työpäivää ja suhtauduttiin myönteisesti työsuojelulainsäädäntöön, vaikka jotkut arvostelivat sitä kapitalismin paikkailuna.
    6. Työväenluokka tarvitsee itsenäisen poliittisen puolueen.
    7. Kansallisia vapaustaisteluja tuetaan.
    8. Työläisiä kehotettiin lopettamaan työt, jos heidän maassaan syttyy sota. Työläisten ei tule osallistua kapitalistien välisiin sotiin.

    Ensimmäinen Internationaali päättyi riitoihin marxilaisten ja vähemmistöön jääneiden vasemmistoanarkistien (Mihail Bakunin) välillä. Vasemmistoanarkistit vastustivat liikkeen keskitettyä johtoa.

    Toinen internationaali

    Toinen Internationaali toimi vv. 1889-1914.

    Internationaalien välillä Euroopassa kehittyi sosialidemokraattisia puolueita marxilaisuuden yleisperustalta.

    Myös toisessa Internationaalissa vaikuttivat aluksi anarkistit, mutta 1896 heidät erotettiin.

    Taistelu poliittisista toimintaoikeuksista yhdisti marxilaiset ja reformistit (vähittäisten uudistusten kannattajat).

    Tämän jälkeen alkoi yhteenotto marxilaisten ja reformistien välillä.

    Reformismi (reformi = muutos, uudistus) oli esiintynyt kansainvälisessä työväenliikkeessä sen perustamisesta lähtien. Reformismi suhtautuu yleensä kielteisesti vallankumouksiin. Usein uudistusten puolesta käytävä taistelu asetetaan vallankumouksen vaihtoehdoksi.

    Kun kapitalistisen yhteiskunnan sisällä saatiin aikaan uudistuksia, monet reformistit alkoivat uskoa, että kapitalistinen yhteiskunta voidaan näiden uudistusten avulla muuttaa hyväksi. Englannissa reformismi oli jo viime vuosisadan lopulla työväenliikkeen päävirtaus.

    Saksassa esiintyi 1800-luvun viime vuosina pyrkimyksiä yhdistää marxilaisuutta ja Immanuel Kantin ajattelua.

    Karl Kautsky

    Marxilaista keskustaa edusti toisessa Internationaalissa Karl Kautsky (1854-1938).

    Suomen sosialidemokraattinen puolue oli ennen kansalaissotaa kautskylaisella kannalla. Kautskya on myöhemmin syytetty kapitalistisen yhteiskunnan automaattisen romahduksen odottamisesta.

    Eduard Bernstein



    Reformismi tarvitsi marxismista eroavia perusteluja, ja näin kehitettiin revisionismi. Revisionismi tarkoittaa marxismin revisointia eli muuttamista.

    Revisionismin johtohahmoksi asettui uuskantilaisuudesta vaikutteita saanut entinen marxilainen Eduard Bernstein (1850-1932).

    Bernstein esitti ajatuksensa v. 1899 julkaisemassaan teoksessa Sosialismin edellytykset. Suomen presidentin Mauno Koiviston vaimo on sanonut Koiviston olevan bernsteinilainen.

    Bernstein pyrki osoittamaan, että luokkaristiriidat poistuvat rauhallisen kehityksen tuloksena, että varallisuus jakautuu yhä tasaisemmin ja että keskiluokan yhteiskunnallinen asema säilyy ja työväenluokan taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema paranee jatkuvasti.

    Pääoman keskittyminen tapahtuu Bernsteinin mielestä hyvin hitaasti, suhdannevaihtelut tasoittuvat vähitellen. Bernsteinin arvostelu merkitsi itse asiassa luopumista koko marxismista.

    Toinen internationaali tuomitsi useita kertoja revisionismin, mutta revisionisteja ei erotettu internationaalista. Keskustalainen Kautsky pyrki sovittelemaan oikeiston ja vasemmiston välillä.

    Enemmistöläiset eli bolshevikit

    Venäjän sosialidemokraattisessa puolueessa voitolle pääsivät V. I. Leninin johtamat vasemmistolaiset. Sana bolshevikki tarkoittaa yksinkertaisesti enemmistöläistä.

    Toinen Internationaali vastusti työväenpuolueiden tukea sodalle.

    Kun ensimmäinen maailmansota puhkesi 1914, Englannin työväenpuolue, Ranskan sosialistinen puolue, Saksan sosialidemokraattinen puolue, Itävallan sosialidemokraattinen puolue, Belgian työväenpuolue sekä Australian ja Etelä-Afrikan työväenpuolueet antoivat sodassa tukensa hallituksilleen.

    Näin työläiset taistelivat toisten maiden työläisiä vastaan kapitalististen maiden välisessä sodassa.

    Venäjän bolshevikkipuolue, Serbian sosialidemokraattinen puolue ja Unkarin sosialidemokraattinen puolue vastustivat sotaa.

    Suhtautuminen sotaan hajotti lopullisesti toisen Internationaalin.

    Enemmistöläiset (bolshevikit) valtaan Venäjällä



    Leninin johtamat enemmistösosialidemokraatit saivat Venäjällä vuonna 1917 lopullisesti valtiollisen vallan haltuunsa ja perustivat Neuvostoliiton.

    Lenin kehitti edelleen marxismin vasemmistolaisen haaran aatetta. Vuonna 1919 perustettiin kolmas eli kommunistinen internationaali (Komintern).

    1980 luvulla Venäjän kommunistit päättivät siirtää maan kapitalismiin ja ns. reaalisosialismi romahti tukijansa menetettyään lähes kaikkialla.

    Toinen internationaali herätetään henkiin

    Venäjän vallankumouksen jälkeen mm. Karl Kautsky asettui jyrkästi vastustamaan Leniniä. Englantilaiset ja saksalaiset sosialidemokraatit herättivät v. 1920 henkiin toisen Internationaalin, mutta sen ja kolmannen Internationaalin välillä ei koskaan päästy yhteistyöhön.

    Keskustelun aiheita

    • Tutkikaa Suomen sosialidemokraattisen puolueen ohjelmaa ja Suomen kommunistisen puolueen ohjelmaa. Mitä eroja niissä on?
    • Pohtikaa, mistä johtuivat Suomen kommunistisessa puolueessa esiintyneet erimielisyydet.
    • Pohtikaa, mitkä sosialistien tavoitteista ovat Suomessa toteutuneet ja mitkä eivät.
    • Pohtikaa sitä, miksi reaalisosialismi romahti.
    • Pohtikaa sitä, voisivatko sosialismi tai kommunismi nousta uudelleen vahvoiksi vaikuttajiksi.

    Fasismi

    Fasismin syitä



    Ensimmäinen maailmansota loukkasi Saksan ja Italian kansallisylpeyttä. Saksa oli hävinneiden puolella, Italia voittajien puolella.

    Benito Mussolini marssi Italiassa mustapaitojensa kanssa Roomaan vuonna 1922. Siellä kuningas nimitti hänet pääministeriksi.

    Hän alkoi harjoittaa oikeistolaista, kansallismielistä politiikkaa kohdistaen hyökkäyksensä vasemmistoa, liberalismia ja demokraattisia asenteita vastaan.

    1930-luvulla Italia alkoi esittää vaatimuksia siirtomaiden valtaamisesta. Näin syntyi fasismi. Sana fasismi tulee risukimppua tarkoittavasta sanasta ”fascia”. Mussolini ihaili muinaisen Rooman sotilasdiktaattoreita (keisareita).

    Saksassa talouspula koetteli erityisesti keskiluokkaa.

    Ensimmäinen maailmansota oli jo monelle merkinnyt säästöjen menetystä. Kansallismieliset olivat merkinneet säästöillään sotaluottoja, jotka olivat sodan jälkeen arvottomia.

    Seuraavien vuosien inflaatio (rahan arvon huononeminen) vei loputkin säästöt. Saksassa oli paljon ihmisiä, joiden pienomistukseen perustunut elämänmuoto oli järkkynyt. Tämä tarjosi hyvän kasvupohjan saksalaiselle fasismille, natsismille. Sana ”natsi” tulee sanasta ”national” = kansallinen.

    Kansallis-

    sosialismi



    Jo fasismin ensimmäisen aallon aikana 1920- luvun alussa Adolf Hitler oli yrittänyt vallankaappausta Saksassa. Hanke epäonnistui, ja Hitler joutui vajaaksi vuodeksi lievään vankeuteen.

    Kansallissosialistien (natsi) varsinainen menestys alkoi vasta 1930-luvun alussa, kun fasismin toinen aalto ravisteli monia Euroopan maita. Keväällä 1930 kansallissosialistit tulivat Saksan valtiopäivien suurimmaksi puolueeksi.

    Ääniä kansallissosialistit saivat ensisijaisesti laman ravistelemalta keskiluokalta, ihmisiltä, jotka elivät köyhälistön elämää mutta katsoivat kuuluvansa keskiluokkaan.

    Jo saman vuoden syksyn vaaleissa kansallissosialistien kannatus aleni. Vasemmiston, erityisesti kommunistien kannatus taas kasvoi.

    Hitler alkoi pelätä, ettei hän saa koskaan valtaa vaalien avulla. Myös muut olivat hätkähtäneet vasemmiston vallan uutta kasvua.

    Eräät teollisuuspiirit alkoivat voimakkaasti tukea kansallissosialisteja. Tasavallan presidentti, vanha Hindenburg taivutettiin nimittämään Hitler valtakunnankansleriksi vuonna 1933. Näin kansallissosialistit saivat vallan käsiinsä täysin laillisesti ja kansanvallan (demokratian) keinoin.

    Berliinin valtiopäivätalon poltto

    Samana vuonna kun Hitler nimitettiin valtakunnankansleriksi, oli taas uudet vaalit. Viikkoa ennen äänestyspäivää paloi Berliinin valtiopäivätalo.

    Kansallissosialistit olivat sen sytyttäneet, mutta he syyttivät kommunisteja.

    Alkoivat väkivaltaisuudet. Poliisit eivät puuttuneet kommunisteihin ja juutalaisiin kohdistettuun väkivaltaan. Tästä huolimatta kansallissosialistit saivat vain 44 % äänistä.

    Mutta samana vuonna pidettiin uudet vaalit. Armeijan ja suurteollisuuden tuki Hitlerille oli selvä. Äänestäjät epäilivät vaalisalaisuuden pitämistä ja äänestivät toivotulla tavalla. Nyt kansallissosialistit saivat 95 % äänistä.

    Vaalisalaisuuden epäily ei ollut aiheetonta

    Kansallissosialistit itse korostivat liikkeensä piittaamattomuutta kansanvaltaisista (demokraattisista) menetelmistä. Kansanvaltainen (demokraattinen) ajattelu korostaa ihmisten periaatteellista tasa-arvoisuutta ja kykyä elää järkensä avulla sovussa.

    Pohjoinen rotu

    Kansallissosialistit sanoivat pohjoista rotua (jota he virheellisesti nimittivät arjalaisiksi) herraroduksi, joka ajattelee verellään. Valtio ja johtaja olivat kansallissosialistien mielestä lakien ja oikeuksien yläpuolella. Yksilöillä oli arvoa vain suhteessa valtioon.

    Fasismin pääpiirteitä

    Fasismi on esiintynyt monissa muodoissa. Myös italialaisella ja saksalaisella fasismilla on eroja. Niiden yhteisiä piirteitä ovat kansallisuusaate, johtajuusperiaate, sodan käyttäminen politiikan välineenä ja vähemmistöryhmien (kommunistit, juutalaiset jne.) syyttäminen kaikesta maailmassa esiintyvästä pahasta.

    Kansallisuusaatteen eli oman kansan ja valtion ihannoimisen ja muiden halveksimisen avulla ihmisten huomio voidaan kääntää oman yhteiskunnan epäkohdista kansallisen yhtenäisyyden korostamiseen.

    Käytännössä tämä merkitsee alistumista voimakkaan johdon alaisuuteen. Edustuksellinen kansanvalta (demokratia) ei takaa voimakasta kansallista politiikkaa, siksi vaaditaan keskitettyä johtoa. Siksi vainotaan kaikkia johdonmukaisia kansanvallan kannattajia (demokraatteja).

    Kansallisuusaatteen äärimmäinen muoto on rotuoppi. Oma kansa korotetaan rodullisesti muita ylemmäksi. Tämän opin avulla oikeutetaan väkivalta ja sodat.

    Koska valtio edusti kansallista yhtenäisyyttä ja kaikkien parasta, ei riittänyt, että oppositio (= hallituksen vastustajat) kiellettiin, vaan johtajan arvovaltaa tuli lujittaa kaikilla aloilla.

    Yhteiskunnan esikuvaksi tuli sotalaitos jäykkine käskysuhteineen, Kansan tuli osallistua järjestön vaikuttaviin voimanosoituksiin, tuli totella eikä kysellä.

    Italian fasistisen nuorisojärjestön tunnus oli "uskoa, totella, taistella".

    Sotalaitos esikuvana

    Sotalaitos ei ollut pelkästään yhteiskunnan vaan myös yksilön esikuva. Sotilaassa ilmenevät fasismin hyveet: valikoituneisuus, kovuus, rohkeus, ylenkatse, miehekkyys, sankaruus, kuoleman halveksunta, kuri ja tottelevaisuus.

    Mussolini sanoi: "Vain sota jännittää kaikki ihmisenergiat korkeimmilleen". Hitler kertoo: "Kuultuani sodan alkamisesta vaivuin polvilleni ja kiitin taivasta sydämeni kyllyydestä".

    Tavallisten kansalaisten on usein vaikea ymmärtää monimutkaista yhteiskuntaa. Vahvan johtajan yksinkertaiset vastaukset vaikeisiin kysymyksiin ovat tervetulleita, varsinkin, jos ne kohottavat omaa itsetuntoa.

    Valesyylliset (syntipukit)

    Fasismi pyrki kohdistamaan ihmisten huomion omaan erinomaisuuteen ja joidenkin heikkojen ryhmien kehnouteen. Alistetuiksi ryhmiksi valitaan yleensä sellaisia, joita voidaan vihata ilman laajaa vastustusta. Kun valitaan syyllisiä epäkohtiin, perinteiset ennakkoluulot pyritään huomioimaan.

    Yhdessä tehdyt rikokset

    Tavallisesti kielletyt teot kuten väkivaltaisuudet, ryöstöt ja murhat eivät näihin syyllisiksi leimattuihin vähemmistöihin sovellettuina ole ainoastaan sallittuja vaan jopa kansallisia kunniatekoja. Yhdessä tehdyt rikokset sitoivat kansallissosialisteja entistä kiinteämmin yhteen.

    Vihollista edustaa useimmiten sisäpoliittinen tai aatteellinen vastustaja (vasemmisto, ateistit jne.), sitten muut kansat ja rodut. Joukko fasistisia liikkeitä löysi valesyyllisen (syntipukin) juutalaisista. Tämä perinne elää yhä uusfasistisissa järjestöissä, jotka vaikuttavat etenkin Saksan liittotasavallassa, Italiassa ja Ranskassa mutta myös Suomessa.

    Keskustelun aiheita

    • Tutkikaa uusnatseista kertovia uutisia. Mitä menetelmiä he käyttävät nykyään?
    • Pohtikaa, miksi pankit ja suurteollisuus tukivat Adolf Hitleriä.
    • Pohtikaa, miksi Rooman paavi tuki Mussolinia ja Hitleriä.
    • Millä tavalla fasismia ilmeni 1930-luvun Suomessa?
    • Jos Hitlerin tapainen henkilö pyrkisi valtaan Suomessa, mitä tekisit?
    • Onko toveripiirissäsi ketään fasistisesta ajattelevaa henkilöä? Mistä arvelet hänen ajattelunsa johtuvan?
    • Miksi kansallissosialistit ja fasistit hävisivät toisen maailmansodan?
    • Onko mahdollista, että fasistit nousevat jossain maassa uudelleen valtaan?

    Nykyinen puoluekartta

    Seuraavassa käsitellään eduskuntapuolueita

    Suomen Keskusta (lyhenne Kesk.)

    on poliittinen puolue Suomessa. Suomessa vallitsevassa vasemmisto-oikeisto jaottelussa se nähdään oikeistolaiseksi. Toisaalta puolue on taloudellisesti varsin liberaali, mutta samalla monissa asioissa puoluekartan konservatiivisimpia, erityisesti puolueen veteraanipolitiikkoja koskettavissa ja maatalouteen liittyvissä kysymyksissä.



    Puolue on toisen maailmansodan jälkeen kamppaillut SDP:n kanssa suurimman puolueen asemasta Suomessa. Keskusta on nykyään suurin eduskuntapuolue 55 kansanedustajapaikalla eduskunnan kaiken kaikkiaan 200 paikasta. Vuonna 1906 perustettu puolue on vaihtanut nimeään kahdesti, Maalaisliitosta Keskustapuolueeksi 1965 ja Suomen Keskustaksi 1988.

    Puolue on Liberal Internationalin ja European Liberal Democrat and Reform Partyn jäsen ja liittynyt näiden liberaalisiin manifesteihin. Sen jäsenet Euroopan Parlamentissa ovat Euroopan liberaalien ja demokraattien allianssin jäseniä. Kyseessä on europarlamentin kolmanneksi suurin ryhmä Euroopan parlamentin konservatiiviryhmän ja sosialistien jälkeen.

    Moneen länsieurooppalaiseen ja lähinnä kaupunkiliberaaliin puolueeseen verrattuna Keskustan liberaalisuus on maakuntalähtöistä, mikä korostaa yleisen liberalismin ja varsinkin talousliberalismin rinnalla kansallista eheyttä ja omavaraisuutta. Keskustan kaltaisia voimakkaita talonpoikaispuolueita ennen toisen maailmansodan jälkeisiä keskushallintoja korostavaa sosialidemokratisoitumista on ollut Bulgariassa maailmansotien välillä.

    Liberaalia ja kaupunkilaista ulottuvuutta Keskusta on pyrkinyt kehittämään liittoutumalla Liberaalisen kansanpuolueen kanssa yhdeksi puolueeksi, perustamalla kaupunkityötä pohtivia työryhmiä ja lopulta 2003 nimityttämällä kolme ministeriä Uudeltamaalta valtioneuvostoon, mikä on taannut aikaisempaa suuremman huomion. Toisaalta tämä nimitys jätti Keskustan vahvimman tukialueen Pohjanmaan ministereittä.

    Taloudellisesti voimakkain liberaalihanke, mitä Keskusta on koskaan esittänyt, oli 1995 eduskuntavaaleissa esitetty työreformi, minkä toinen versio koettiin ay-liikkeessä työehtosopimusjärjestelmän tuhoavana aloitteena.

    Keskusta selvisi suurimmaksi puolueeksi ja samalla pääministeripuolueeksi ottamalla voimakkaasti kantaa keväällä 2003 liittoutumattomuuden puolesta Irakin sotaan liittyvistä operaatioista kieltäytyen EU:n peruslinjausten mukaisesti. Puolueen presidenttiehdokas vuoden 2006 presidentinvaalissa oli Matti Vanhanen, joka menestyi odotettua huonommin.

    Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP)



    on eräs Suomen suurimmista puolueista. Se perustettiin 1899 sosialistisena työväenpuolueena. Suomessa vallitsevassa vasemmisto-oikeisto-jaottelussa sitä pidetään vasemmistolaisena, sosialidemokratiaa edustavana puolueena.

    Sosiaalisesti siinä on sekä konservatiivisia että liberaaleja aineksia. SDP on kiinteässä yhteistyössä Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön kanssa. SDP:n puheenjohtaja on Jutta Urpilainen.

    1960-luvun alun alamaissa eletyn kauden jälkeen SDP saavutti 1966 huomattavan vaalivoiton, josta alkaen se on ollut Suomen kahden suurimman puolueen joukossa (yleensä suurin) sekä hallituspolitiikan kulmakiviä.

    Tätä asemaa on arvosteltu kutsumalla sitä valtionhoitajapuolueeksi. Hallituksessa SDP on istunut 1970-luvulta nykyhetkeen (vuonna 2006) vain vähäisin katkoksin, joista merkittävin on ollut Esko Ahon porvarihallitus vuosina 1991–1995.

    SDP:n kannattajia asuu tilastollisesti paljon suurimmissa kaupungeissa ja teollisuuskaupungeissa. Vuoden 2006 presidentinvaaleissa puolueen presidenttiehdokas oli Tarja Halonen, joka valittiin uudelle kaudelle

    Kansallinen Kokoomus (lyhenne Kok.)

    on eräs Suomen suurimmista eduskuntapuolueista. Se perustettiin 9. joulukuuta 1918 kuningasvaltaa kannattaneiden puolueena.



    Kokoomus oli 1960-luvun loppuun asti aatteellisesti konservatiivinen puolue, jonka jälkeen liberalismin merkitys puolueessa on kasvanut.

    Nykyisin Kokoomus määrittelee itsensä keskustaoikeistolaiseksi kansanpuolueeksi. Suurista puolueista Kokoomus suhtautuu myönteisimmin vapaaseen markkinatalouteen, Euroopan yhdentymiseen sekä Suomen sotilaalliseen liittoutumiseen. Puolueen nuorisojärjestö on Kokoomuksen Nuorten Liitto. Myös naisille on oma Kokoomuksen Naisten Liittonsa.

    Euroopan parlamentissa Kokoomus kuuluu Euroopan Kansanpuolueen ja Euroopan Demokraattien (EPP-ED) muodostamaan parlamentin suurimpaan ryhmään.

    Veljespuolueita 
    • Iso-Britannia: Konservatiivipuolue (UK)-
    • Saksa: Kristillidemokraattinen Unioni (CDU)-
    • Ruotsi: Maltillinen Kokoomus
    • Norja: Höyre (Oikeisto)

    Vasemmistoliitto

    on huhtikuussa 1990 perustettu suomalainen puolue, jolla on 19 kansanedustajaa. Puolue määrittelee linjakseen punavihreyden ja yleisvasemmistolaisuuden erottautuen näin sosiaalidemokraateista ja kommunisteista.



    Vasemmistoliitto perustettiin 28.–29. huhtikuuta 1990 Helsingissä Kulttuuritalolla ja jäähallissa pidetyssä avoimessa kokouksessa, johon otti osaa 3500 kannattajaa.

    Uuden puolueen takana olivat Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) ja Suomen kommunistisen puolueen (SKP) sekä Suomen naisten demokraattisen liiton (SNDL) kannattajat.

    Mukaan tulivat myös (SKP/SKDL:stä 1980-luvun puolivälissä erotetut) Demokraattisen vaihtoehdon (DeVa) kannattajat. Idea uudesta puolueesta oli elänyt jo muutaman vuoden ajan ja aiheesta järjestettiin keskustelutilaisuuksia. Puhuttiin laaja-alaisesta "vasemmistoliitosta" pienellä kirjoittaen.

    Vasemmistoliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Claes Andersson.

    Vasemmistoliittoa perustettaessa tuli puolueeseen mukaan varsin erilaisia aineksia. Eräs Vasemmistoliiton suunnittelijoista, Reijo Käkelä, siirtyi SDP:hen jo ennen puolueen perustamista - syynä entisen vähemmistön mukaantulo.

    Sosialistiksi tai kommunistiksi itseään nimittäviä on puolueessa edelleen, vaikka Suomen kommunistisen puolueen (yhtenäisyys) (SKPy) kannattajat poistuivat jo 1990-luvun alkupuolella perustettuaan SKP:n uudelleen.

    Vihreä liitto (lyhenne Vihr.) (ruots. Gröna förbundet)



    on 1988 perustettu puolue. Suomen vihreiden syntypohja löytyy ympäristöliikkeistä ja muista "yhden asian liikkeistä", joista merkittävimpiä olivat vammaisliike, rauhanliike, ihmisoikeusaktiivit, sukupuolten ja seksuaalisen tasa-arvon puolustajat, lapsiasiain edistäjät sekä liberaalit kulttuurivaikuttajat.

    Puoluemuodon omaksumisesta huolimatta vihreissä on korostettu pyrkimystä suomalaisten poliittisten käytäntöjen murrokseen kansalaisyhteiskunnan suuntaan ja herätelty tavallisuudesta poikkeavia poliittisen toiminnan muotoja. Siinä mielessä vihreillä on myös identiteetti osana ennemmin vasta- kuin valtakulttuuria. Suhdetta kansalaisjärjestöihin on pidetty erityisen tärkeänä.

    Puolueen vankimmat kannattajakunnat löytyvät suurista kaupungeista ja niiden kehyskunnista, esimerkiksi Helsingissä sen kannatus on noin 20 %. Pienistä paikkakunnista puolueen kannatus on suuri Kaarinassa (7/43 valtuutettua) ja Pirkkalassa (6/35 valtuutettua). Matalimmalla tasolla vihreiden kannatus on puolestaan Kainuussa sekä Lapissa, noin 2 %. Vihreällä liitolla on 14 kansanedustajaa ja yksi europarlamentaarikko.

    Puolueen puheenjohtaja on Tarja Cronberg. Puolueen lehti on Vihreä Lanka (perustettu 1983, levikki 4200 kpl vuonna 2004).

    Nuorille ja opiskelijoille tarkoitettuna Vihreän liiton jäsenjärjestönä toimii Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ry (ViNO), vastaavasti naisjärjestönä Vihreät Naiset ry ja vammaisjärjestönä Vihreät Vaivaiset ry.

    Svenska folkpartiet, Sfp, (fi. Ruotsalainen kansanpuolue (Rkp),

    politiskt parti i Finland, grundat av Axel Lille i maj 1906. Partiledare sedan 2006 är Stefan Wallin.



    Svenska folkpartiet är ett allmänborgerligt (enligt partiprogrammet frisinnat) parti som ser som sin främsta uppgift att tillvarata den finlandssvenska befolkningens rättigheter och intressen i Finland.

    I Europaparlamentet har Svenska folkpartiet f.n. en ledamot, Henrik Lax, som ingår i Alliansen liberaler och demokrater för Europa.

    Partiet har varit i regeringsställning oavbrutet sedan 1979, med en eller två ministerposter, i samarbete med samtliga finska partier som bildat koalitionsregering sedan dess. Svenska folkpartiets minister har förutom sin ministerportfölj alltid också skött uppgiften som nordisk samarbetsminister.

    Suomen Kristillisdemokraatit (lyhenne KD)



    aiemmin Suomen kristillinen liitto [SKL]) on poliittinen puolue Suomessa.

    Kristillistä maailmankuvaa edustava puolue sijoittuu poliittisessa kentässä keskustaoikeistoon. Puolue esimerkiksi puolustaa perhekäsitystä, jossa avioliitto on ainoastaan miehen ja naisen välinen liitto.

    Monissa sosiaalisissa kysymyksissä puolueen kannanotot esimerkiksi lapsiperheiden ja pienituloisten puolesta ovat kuitenkin lähempänä vasemmiston perinteisiä näkemyksiä.

    Kristillisdemokraattien puheenjohtaja on Päivi Räsänen

    Perussuomalaiset

    on suomalainen poliittinen puolue, joka syntyi vararikkoon päätyneen Suomen Maaseudun Puolueen pohjalta vuonna 1995. Oman kuvauksensa mukaan Perussuomalaiset on kansallismielinen ja EU-kriittinen puolue, joka tukeutuu kristillis-sosiaaliseen arvopohjaan. Puolueen pää-äänenkannattaja on Perussuomalainen.



    Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Perussuomalaisten kansanedustajamäärä kasvoi yhdestä kolmeen ja kansanedustajiksi valittiin Raimo Vistbacka, Tony Halme ja Timo Soini. Uusina kansanedustajina eduskuntaan nousivat Soini Uudeltamaalta ja Halme Helsingistä, jälkimmäinen vaalipiirinsä yhtenä ääniharavana. Puolueen ehdokas presidentinvaalissa 2006 oli Timo Soini, joka sai 3,4 % äänistä.

    Keskustelun aiheita

    • Selvittäkää, miten eduskuntapuolueet suhtautuvat uskonnottomien ihmisoikeuksiin.
    • Mitä muita puolueita Suomessa on eduskuntapuolueiden lisäksi?
    • Miten puoluerekisteriin merkittävä puolue perustetaan?
    • Miksi puolueen perustaminen on melko vaikeaa?
    • Miten puolueiden käsitykset ovat muuttuneet toisen maailmansodan jälkeen?

    Nuoret ja politiikka



    Nuorten kiinnostus politiikkaan on nousussa. Tämä johtopäätös on vedettävissä Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselytutkimuksesta Kansalaismielipide ja kunnat - ilmapuntari 2004. Muutos näkyy halukkuudessa osallistua puoluepolitiikkaan, lähteä ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa ja halukkuudessa jäsenyyteen kunnallisissa lautakunnissa.

    Vaikka politiikasta kiinnostuneiden nuorten lukumäärä ei ole vielä suuri, niin muutos näyttää alkaneen. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan myös puolueet ovat onnistuneet saamaan aiempaa enemmän nuoria ehdokkaita vaaleihin. Se vahvistaa kyselytutkimuksen tietoja.

    Kun on nuoria ehdokkaita, sen olettaisi myös johtavan nuorten äänestysinnon lisääntymiseen Syitä nuorten kiinnostuksen lisääntymiselle on varmasti useita. Politiikassa on jo aseman saaneita nuoria ministereinä, Euroopan parlamentin jäseninä ja kansanedustajina. He saavat paljon julkisuutta ja luovat esikuvia, joita halutaan seurata.

    Koko ajan tapahtuu asioita, joita yritetään hallita poliittisin keinoin. Politiikka näyttäytyy nyt tärkeänä asiana - myös kunnallispolitiikka.

    Kun jokaisen arkeen vaikuttavia yhteiskunnan palveluja joudutaan asettamaan arvojärjestykseen (priorisoimaan), näyttäytyy politiikka jokaista koskettavana. Pelkästään edistysmielinen rokki ei riitä muuttamaan asioita.

    Nuorten kiinnostus näkynee vaalituloksessa. Silloin puolueet paikallistasolla ovat vedenjakajalla. Nuorille pitää antaa todellisia ja vaikutusvaltaisia tehtäviä. Heille pitää antaa mahdollisuus kasvaa tehtäviinsä. Mikäli heille jää vain maskotin osa, ei kiinnostus jatku kauan.

    Mahdollisimman paljon puheenjohtajuuksia nuorille tuo uusia ajatuksia ja luo toivoa tulevaisuuteen myös väestötappiokunnissa ja pitää nuoret jatkossakin kiinnostuneina politiikasta.

    Kekustelun aiheita

    1. Ottakaa selvää, mitä poliittisten puolueiden orisojärjestöjä paikkakunnallanne toimii.
    2. Millaista toimintaa paikkakuntanne nuorisojärjestöillä on?
    3. Millainen poliittinen toiminta kiinnostaisi sinua?
    4. Millä tavalla poliittiset nuorisojärjestöt voivat vaikuttaa esimerkiksi oman kunnan asioihin?
    5. Millä tavalla poliittiset nuorisojärjestöt voivat vaikuttaa esimerkiksi opiskelijain asemaan?

    Yhteiskuntateorian käsitteitä: valta

    Valtaa on joka paikassa

    Ihminen törmää esimerkiksi vanhempiensa harjoittamaan valtaan jo lapsuudessaan. Päivähoito ja koulu käyttävät valtaa.

    Myös työelämässä esimiehet käyttävät valtaa, ja perheessä aviopuolisoilla on valtaa toistensa suhteen.

    Paikkakunnalla valtaa käyttävät esimerkiksi kunnan ja valtion viranomaiset, tuomioistuimet, poliisi jne.

    Valtio lukuisine laitoksineen käyttää valtaa.

    Myös EU ja YK käyttävät valtaa.

    Valta ja sen käyttö

    Vallan käsite on hankala määritellä. Vallan määritelmästä tai luonteesta ei ole päästy yhteisymmärrykseen koko (kirjallisen) yhteiskunnallisen ajattelun 2 500 vuotisen historian aikana, pikemmin päinvastoin.

    Bertrand Russellin (1872-1970) usein lainatun määritelmän mukaan valta on 'aiottujen vaikutusten tuottamista'.

    Voidaan kysyä, onko valta tällaisten vaikutusten tuottamista vai pikemminkin kyky tuottaa niitä?

    Eivätkö voimavarat - esimerkiksi fyysinen voima, henkilökohtaiset luonteenpiirteet, vauraus, taidot tai asema organisaatiossa - anna valtaa, vaikka sitä ei juuri tällä hetkellä käytetä.

    Jos valta perustuu näihin voimavaroihin, omistajalla on ne myös silloin kun hän ei niitä käytä. Arkikielessä tehdään ero vallan ja sen käyttämisen välillä.

    Vallan käsite

    Eri kielien välillä huomattavia eroja valtaa tarkoittavien sanojen merkityksissä.

    Englannin kielen powerin (=valta, voima, valtio, teho jne.) monimielisyys on usein vaikuttanut valtakäsitteen määrittelyyn.

    Monet englantia käyttävät puhuvat enemmän kyvyn kuin vallan käsitteestä. Kykyjen ja varsinkin toimijoiden yhteistyön mahdollistamien kykyjen (kollektiivisten kykyjen) selvittäminen on tärkeää, mutta se ei saa jättää varsinaista valtaa tarkastelun ulkopuolelle.

    Sosiaalinen valta saattaa kyllä olla eräänlainen kyky tai se saattaa ainakin edellyttää kykyjä, mutta sen erityispiirteet eivät tule esiin tutkimalla henkilöauton - tai minkään muun esineen - työntämistä maantiellä.

    Englannin kieli on valtakieli tieteellisessä keskustelussa. Sen ottamiselle tarkastelun lähtökohdaksi ei ole muita erityisiä perusteita.

    Se, että englannista on muodostunut tieteen pääkieli ei johdu sen erityisistä ansioista. Ei ole syytä ryhtyä määrittelemään vallan käsitettä sanasta power lähtien.

    Lähtökohdaksi voidaan aivan yhtä hyvin omaksua suomen kielen sana valta.

    Max Weberin käsitys vallasta



    Seuraavassa esitetään Max Weberin (1864-1920) määritelmä vallasta. Se sopii yhteen jokapäiväisen kielenkäytön kanssa ja tekee mahdolliseksi vallan eri muotojen erottelemisen. Määritelmä on hieman täsmennettynä seuraava:

    1. Jos se, jolla valta on, haluaa jotain, vallankäytön kohde toimii tällä halutulla tavalla.
    2. Jos vallankäytön kohde tekee vastarintaa, vallankäyttäjä kykenee nujertamaan tämän vastarinnan ja viemään tahtonsa läpi.
    Ensimmäinen ehto tarkastelee vallan haltijaa ja käyttöä. Valtaa on jos ehtolause 1) on totta. Jälkimmäinen ehtolause taas käsittelee sitä, kykeneekö vallankäyttäjä varmistamaan tahtonsa läpimenon pakottamalla.

    Weberin määritelmässä ei kiinnitetä lainkaan huomiota siihen, miksi vallankäyttäjä saa tahtonsa läpi. Tämä tekee määritelmän yleiseksi ja mahdollistaa eri vallan muotojen erottelemisen.

    On tärkeää, että

    1. määritelmässä viitataan vallankäyttäjän tahtoon, Weberin määritelmä siis sitoo valtaan aikomuksellisen tekijän.
    2. valta on yksilön (tai yleisemmin toimijan) ominaisuus, ei esimerkiksi yhteiskuntaluokan.
    3. Määritelmä ei sisällä vallankäytön ei-aiottuja vaikutuksia (erityisesti näkymätön käsi -vaikutuksia). Tämä ei tarkoita sitä, etteivät nämä ilmiöt olisi tärkeitä - päinvastoin.

    Vallan käsitteen alaa ei kuitenkaan ole tarpeen ylenmääräisesti laajentaa, jottei se menettäisi erottelukykyään, siksi näiden ilmiöiden tarkasteluun on syytä kehittää muita käsitteitä.

    Keskustelun aiheita

    • Onko opettajalla valtaa oppilaan suhteen. Jos on, perustele käsityksesi yllä olevan määritelmän avulla.
    • Miten valta ilmenee omassa perheessäsi?
    • Kenellä on Suomessa a) paljon valtaa b) vähän valtaa.
    • Kummalla on Suomessa enemmän valtaa, presidentillä vai pääministerillä?
    • Kummalla on Suomessa enemmän valtaa elämänkatsomustiedon opetuksen suhteen, evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispalla vai Suomen ateistiyhdistyksen puheenjohtajalla.

    Vallan muodot



    Miksi kohde toimii vallankäyttäjän tahdon mukaisesti?

    Valta on kahden toimijan välinen suhde. Toimijain ei tarvitse olla yksilöitä, ne voivat olla ryhmiä tai organisaatioita.

    Voiman käyttö

    Voimankäyttö on kaikkein suppeimmassa merkityksessään väkivaltaa.

    Väkivallassa kohteena olevaa ihmistä kohdellaan fyysisenä oliona tai korkeintaan biologisena organismina, joka on altis kivulle ja elämäntapahtumien heikentämiselle.

    Väkivalta

    Väkivalta vaikuttaa kohteen fyysisiin toimintamahdollisuuksiin.

    Vangitseminen tai eristäminen vaikuttavat samalla tavoin rajoittaen fyysisiä toimintamahdollisuuksia.

    Tavallisesti vangitsemiseen tai eristämiseen liittyy lisäksi yhteydenpitomahdollisuuksien rajoittamista.

    Epäsuora voimankäyttö

    Voimankäyttö voi kohdistua myös muuhun kuin kohteen fyysiseen henkilöön.

    Esimerkiksi tuhoamalla tai takavarikoimalla kohteen elinkeino- tai liikkumisvälineet vaikutetaan huomattavasti hänen toimintamahdollisuuksiinsa.

    Myös työpaikasta, yhteisöstä tai esimerkiksi puolueesta erottaminen ovat merkittäviä tapoja vaikuttaa toimintamahdollisuuksiin, ja ne perustuvat kohteen yhteisöllisen aseman muuttamiseen.

    Sekä väkivallalle, että yhteisöstä erottamiselle on yhteistä se, että niissä puututaan kohteen toimintamahdollisuuksiin, eikä niissä saada kohdetta tekemään mitään.

    Yllä mainitut esimerkit kuvaavat tekoja, jotka vaikuttavat vähentävästi kohteen toimintamahdollisuuksiin, rajoittaen tai estäen.

    Mahdollisuuksien lisääminen

    Toimintamahdollisuuksien lisääminen on myös toimintamahdollisuuksiin vaikuttamista.

    Kohteen jonkin puutteen korjaaminen, lisävoimavarojen antaminen tai yhteisöllisen aseman parantaminen ovat tällaisia vaikuttamisen muotoja.

    Olennaista voimankäytölle on, ettei se sisällä vallankäyttäjän tahdon vuorovaikutusta kohteen kanssa.

    Kohde on pelkkä kohde

    Vallan käyttäjä vain toteuttaa toimenpiteensä, kohde on pelkästään kohde, ei osallinen toimintaan. Kohde ei itse toimi, vain hänen toimintamahdollisuuksiinsa vaikutetaan. Kohde ei siis toimi vallankäyttäjän tahdon mukaisesti.

    Toimintamahdollisuuksien muuttaminen - siis voimankäyttö on erotettava pakottamisesta ja palkitsemisesta, joissa vallankäyttäjä ilmoittaa kohteelle tahtonsa.

    Muuttamalla toimintamahdollisuuksia ei ketään saada välttämättä tekemään mitään.

    Kun minuun käytetään voimaa, minulla ei valinnan mahdollisuutta, koska en osallistu koko asiaan.

    Voimankäyttö liittyy läheisesti pakottamiseen. Pakottamiseen sisältyy voimankäytön uhkaus. Uhattuna - oli uhkaus sitten kuinka vakava tahansa - minä voin valita: totella vai kärsiä uhkauksen toteuttamisen seuraukset.

    On tehtävä ero voimankäytöllä uhkauksen ja sen toteuttamisen välille.

    Keskustelun aiheita

    • Käyttävätkö opettajat koulussa voimaa?
    • Esiintyykö koulun oppilaiden välillä voimankäyttöä?
    • Esiintyykö perheessä voimankäyttöä?
    • Millaista voimankäyttöä valtiossa esiintyy?
    • Millaista voimankäyttöä uskonnoissa esiintyy?

    Yhteiskuntateorian käsitteitä: oikeudenmukaisuus

    Mitä oikeudemukaisuus on



    Perinteisesti oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan sitä, että kukin saa sen, mitä hänelle kuuluu.

    Oikeudenmukaisuuden lajeja

    Muodollinen oikeudenmukaisuus (formaalinen oikeudenmukaisuus) vallitsee, jos oikeusperiaatteita sovelletaan puolueettomasti ja johdonmukaisesti riippumatta siitä, ovatko oikeusperiaatteet itse oikeudenmukaisia.

    Oikeudenmukaisuus on niiden oikeuksien (esimerkiksi vapaus ja tasa-arvo) kokonaisuus, joita pyritään toteuttamaan (substantiaalinen oikeudenmukaisuus).

    Sovittava oikeudenmukaisuus on kysymyksessä, kun tarkastellaan milloin ja mistä syistä rangaistus on oikeutettu.

    Monet tarkoittavat oikeudenmukaisuudella lakien noudattamista ja tasapuolisuutta. Tähän voidaan huomauttaa, että lait voivat olla epäoikeudenmukaisia.

    Korjaava oikeudenmukaisuus käsittelee tasapuolisuutta vahinkojen korvaamisessa.

    Vaihdannan oikeudenmukaisuus käsittelee palkkojen, hintojen ja muun vaihdannan tasapuolisuutta.

    Jaon oikeudenmukaisuus käsittelee voimavarojen tasapuolista käyttöä.

    Jotkut (esimerkiksi Karl Marx), ovat ehdottaneet voimavarojen jakoa jokaisen tarpeiden mukaan.

    Toiset ovat ehdottaneet sellaista voimavarojen jakoa, joka pitkällä tähtäyksellä tuottaa eniten hyötyä.

    Eräät ovat ehdottaneet, että voimavarat kuuluvat yhtäläisesti kaikille.

    Toiset ovat olleet sitä mieltä, että markkinavoimat toteuttavat automaattisesti oikeudenmukaisen jaon.

    Jotkut ovat yhdistelleet kahta edellistä näkemystä.

    Tehtäviä

    1. Keskustelkaa lakon oikeutuksesta palkkojen korottamiseksi.
    2. Tutkikaa mistä syistä ja millaisissa tapauksissa yksilö joutuu Suomessa vahingonkorvauksiin?
    3. Voiko koululaisten keskinäinen väkivalta johtaa korvauksiin? Millaisiin korvauksiin se voi johtaa?
    4. Tutkikaa kuinka suuria korvauksia on maksettu suuronnettomuuksissa?
    5. Mitä tarkoittaa vastuuvakuutus? Missä ammattikunnissa vastuuvakuutus on välttämätön?
    6. Onko Suomen oikeuslaitos muodollisesti oikeudenmukainen, ts. onko laki kaikille sama?
    7. Keskustelkaa markkinavoimien hyvistä ja huonoista puolista.
    8. Millainen on oikeudenmukainen opettaja? Entä oikeudenmukainen oppilas?

    Oikeudet

    Mitä oikeus on

    Oikeudella tarkoitetaan usein oikeudenomistajan oikeutta vedota lakiin, siveyteen, sääntöihin tai arvoihin.

    Mihin oikeudet perustuvat

    Siitä, mihin oikeudet perustuvat, ei ole yksimielisyyttä.

    Joidenkin mielestä oikeus on ristiriitatilanteessa ensisijainen oikeudenomistajan tahtoon nähden.

    Joidenkin mielestä oikeuksien tehtävänä on suojata oikeudenomistajan etuja.

    Oikeuden lajeja

    Oikeuksiin kuuluvat mm. vapaudet, saantioikeudet, valtuudet ja koskemattomuusoikeudet.

    Lailliset oikeudet perustuvat inhimillisten lainsäätäjien laatimiin lakeihin, luonnonoikeus ns. luonnollisiin oikeuksiin.

    Yhteisöillä voi olla sääntönsä ja siveytensä.

    Luonnoliset oikeudet

    Eräiden mielestä lakien on perustuttava luonnollisiin oikeuksiin, toisten mielestä luonnollisia oikeuksia ovat vain perusoikeudet, kolmansien mielestä luonnollisia oikeuksia ei ole olemassakaan.

    Oikeudenomistajan asema

    Tavallisesti oikeudet liittyvät oikeudenomistajan asemaan.

    Kansalaisoikeudet ja ihmisoikeudet

    Kansalaisoikeudet perustuvat kansalaisuuteen, ihmisoikeudet siihen, että on ihminen. Vastaavasti voidaan puhua naisten, lasten, mustien, potilaiden jne. oikeuksista.

    Ihmisoikeudet ovat käsitteellisesti hyvin lähellä luonnollisia oikeuksia.

    Ihmisoikeussopimukset

    Ihmisoikeuksille on myös pyritty luomaan lain asema esimerkiksi YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevalla sopimuksella ja Euroopan ihmisoikeussopimuksella.

    Nykyiset ihmisoikeussopimukset sisältävät negatiivisia oikeuksia ja positiivisia oikeuksia. Negatiivisiin oikeuksiin kuuluvat vapaudet, positiivisiin oikeuksiin sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet.

    Oikeudenomistajat

    Oikeuksia on myös pyritty luokittelemaan niiden ihmisjoukkojen perusteella, jotka ovat oikeudenomistajia.

    Oikeus periä velka takaisin voi olla sekä yksilöllä että yhteisöllä.

    Oikeus periä velkansa on passiivinen, kun taas itsepuolustusoikeus on aktiivinen.

    On myös oikeuksia ns. kolmansia osapuolia kohtaan.

    Yleiset ja yksityiset oikeudet

    Sanavapaus on yleinen oikeus kun taas vaimon miehen ja vaimon väliset oikeudet ovat yksityisiä.

    Oikeudet ja velvollisuudet

    Joskus oikeudet asetetaan velvollisuuksien vastakohdaksi, joskus oikeuksien ja velvollisuuksien katsotaan kuuluvan samaan kokonaisuuteen.

    On kuitenkin olemassa oikeuksia, jotka eivät sisällä velvollisuuksia.

    Sinulla voi olla oikeus pysäköidä autosi johonkin paikkaan, mutta sinulla ei ole velvollisuutta tehdä sitä.

    Usein sanotaan, että jollakin on oikeus tehdä jotakin, koska tekoa pidetään siveellisesti hyväksyttävänä.

    Joskus minulla on oikeus tehdä jotakin, mutta sitä ei kuitenkaan pidetä siveellisesti hyväksyttävänä.

    Ystävälläni ei ole oikeuttaa vaatia minua auttamaan häntä, mutta hän voi pitää auttamatta jättämistä siveellisesti paheksuttavana.

    Oikeuksien väliset ristiriidat

    Eri oikeudet voivat joutua ristiriitaan. Usein jotakin näistä oikeuksista pidetään ensisijaisena, jolloin toissijainen oikeus väistyy.

    Gregory Vlastos (1907-1991) on artikkelissaan "Justice and Equality" (1962, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo) väittänyt, että kaikki oikeudet ovat väistyviä siinä mielessä, että tarkemmin ajateltaessa jokin muu oikeus ylittää sen.

    Keskustelun aiheita

    Osa alla olevista aiheista on esitelty myö muualla, mutta jos jotain aihetta ei ole siellä ehditty käsitellä, sitä voidaan käsitellä nyt.
    • Tutustukaa YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaan sopimukseen ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Jakakaa oikeudet positiivisiin ja negatiivisiin.
    • Etsikää Suomen perustuslaista perusoikeudet. Keskustelkaa, missä määrin ne toteutuvat Suomessa nykyään.
    • Tutkikaa, miten ihmisoikeudet toteutuvat eri maissa esimerkiksi jonkin raportin perusteella.
    • Keskustelkaa siitä, miten lasten, sairaiden, työttömien ja vanhusten oikeudet toteutuvat a) Suomessa, b) maailmassa yleensä.
    • Keskustelkaa sanavapaudesta ja sensuurista sekä Suomessa että muissa maissa. Kokeilkaa sananvapautta laatimalla yleisön osaston kirjoitus paikallislehteen.
    • Kokeilkaa kokoontumisvapautta järjestämällä paikkakunnallanne mielenosoitus jonkin hyvänä pitämänne asian puolesta. (Oppitunnin käyttö mielenosoitukseen on sallittu.)
    • Keskustelkaa uskonnon vaikutuksesta oikeuksiin esimerkiksi Intiassa tai Iranissa.
    • Keskustelkaa poliittisten aatteiden ja puolueiden vaikutuksista oikeuksiin.
    • Keskustelkaa etujärjestöjen (esim. SAK, AKAVA, MTK) vaikutuksista oikeuksiin.
    • Onko koulunkäynti oikeus vai velvollisuus?
    • Keskustelkaa ylivelkaantuneiden asemasta.
    • Keskustelkaa inhimillistä koskemattomuutta koskevista oikeuksista.
    • Joko olet lakannut lyömästä tovereitasi?
    • Keskustelkaa missä tilanteessa jokin aivan perusoikeus väistyy toisen oikeuden hyväksi.

    Yhteiskuntasopimus

    Thomas Hobbesin sopimussiveys

    Luonnontila



    Ihminen luonnontilassa hakee vain omaa etuaan. Jos kaikki hakevat vain omaa etuaan se luo kilpailutilanteen, jossa on kaikkien sota kaikkia vastaan.

    Kaikkien sota kaikkia vastaan ei ole järkevää kenenkään kannalta. Näin ollen on kaikkien etujen mukaista tehdä yhteiskuntasopimus, jolla rajoitetaan yksilöiden oman edun tavoittelua muiden kustannuksella.

    Hobbesin mielestä valta annetaan yksinvaltiaalle, jolla on rajaton valta pitää yllä rauhaa.

    Hobbes oli ensimmäinen nykyaikainen ajattelija, joka käsitti järjen välineenä, jonka avulla pyritään saavuttamaan itse valittuja päämääriä.

    Arvot ovat henkilökohtaisia ja järki on väline. Järki ei kerro ihmisille mitkä ovat hyviä ja tavoiteltavia asioita, vaan sen kuinka itse valittuihin hyviin päämääriin päästään.

    David Gauthier ja sopimussiveys

    Kuka hän on

    David Gauthier (s. 1932 Toronto) on kanadalainen filosofi, joka on keskittynyt siveysajatteluun. Hänet tunnetaan parhaiten uushobbesilaisesta yhteiskuntasopimusteoriasta teoksessaan Morals by Agreement (1986). Siveyden lisäksi hän on tutkinut muun muassa poliittisen ajattelun historiaa ja taloudellisen järkevyyden perusteita.

    Kolme ajatusta

    Gauthierin pyrkii ottamaan huomioon kolme taloustieteestä perittyä ajatusta. Tässäkin hänen innoittajana on Hobbes.

    Ensimmäinen ajatus on, että arvo on yhtä kuin etu, jonka mittari on yksilöllinen hyöty.

    Toinen ajatus on se, että järkevyys on on hyödyn maksimointia, ja näin ollen järkevä yksilö pyrkii mak-
    simoimaan oman hyötynsä.

    Kolmas ajatus on se, että ihmiset toimivat ”tunteettomasti,” eli eivät välitä toinen toisensa asioista.

    Nämä ajatukset ovat Gauthierin mukaan usein hyvin ongelmallisia, ja monet siveystutkijat ova joutuneet hylkäämään ainakin jonkin näistä.

    Gauthier haluaa pitää kiinni näistä kaikista, ja esikuvaan tässä hänellä on Hobbes.

    Gauthierin mukaan Hobbes pystyy vakuuttavasti selittämään miksi ihmisen kannattaa hyväksyä luonnonlait, jotka rajoittavat ihmisen hyödyn maksimointia.

    Hobbesin käsitys on Gauthierin mukaan kaksisuuntainen; tavanomainen, eli perinteinen järki, joka ottaa huomioon luonnollisen järjen, oikeuttaa tavanomaisen siveyden, joka puolestaan rajoittaa luontaista käyttäytymistä.

    Hyvä ja paha

    Gauthierin mukaan Hobbes lähtee siitä olettamuksesta, että ihmisten luonnontila on kaikkien sota kaikkia vastaan. Kaikkien sodassa kaikkia vastaan mikään ei voi olla epäoikeudenmukaista tai ei ole ylipäätään oikeata tai väärää.

    Hyvä ja paha, oikea ja väärää, epäoikeudenmukaisuus ja oikeudenmukaisuus ovat asioita, jotka ilmenevät ainoastaan sosiaalisessa kanssakäymisessä, eli ne ovat olemassa ainoastaan yhteiskunnassa. Ne eivät siis ole mielen kykyjä, kuten esimerkiksi ihmisen aistit ja himot.

    Ihmisen oikeudet

    Gauthierin Hobbes käsityksen mukaan Hobbesin luonnontilainen ihminen haluaa pohjimmiltaan säilyä hengissä ja hallita muita. Näin ollen luonnonoikeuden mukaan ihmisellä on oikeus vapaasti käyttää voimiaan puolustaakseen omaa henkeään ja vapaasti valitsemiaan päämääriään.

    Silloin kun kaksi ihmistä tavoittelee samaa päämäärää, jota ei voida jakaa, tulee heistä automaattisesti vihollisia. Gauthierin Hobbes tulkinnan mukaan tämä vihollisuus johtaa pyrkimykseen alistaa toinen ihminen tai tappaa hänet.

    Tämä puolestaan johtaa haluun puolustautua, ja mahdolliseen ennaltaehkäisevään itsepuolustukseen. Tästä seuraa luonnontila, jossa kaikki ovat sodassa kaikkia vastaan.

    Luonnontilassa hyvyys on puhtaasti henkilökohtaista: hyvää on se mitä itse itselleen voi saavuttaa huolimatta siitä, että miten se on saavutettu.

    Tällöin ihmisellä on oikeus aivan kaikkeen, myös toisen ihmisen ruumiiseen, jos hän järkensä mukaan tällöin suojelee omaa henkeään ja ruumistaan.

    Luonnontila ei kannata

    Gauthierin Hobbes tulkinnan mukaan ihmiskunnan ei kuitenkaan kannata jäädä luonnontilaan, koska se vähentää kunkin yksilön mahdollisuuksia säilyä itse hengissä, joka on jokaisen ihmisen ensisijainen päämäärä.

    Sota on vastoin ihmisen itsesäilytystä. Siksi sodan uhka ajaa ihmiset tavoittelemaan rauhaa. Rauhan tavoittelu on näin ollen järtkevääa.

    Gauthierin mukaan ei voi kuitenkaan sanoa suoraan, että luonnontila olisi järkevä, koska ihmisillä on silloin rajoittamaton vapaus maksimoida oma etunsa. Gauthierin mukaan luonnontila on ennemmin vangin dilemman kaltainen tilanne.

    Ihminen ei voi olla itsenäinen oman hyödyn maksimoija, koska hän on aina yhteistoiminnassa riippuvainen muiden ratkaisuista. Tällöin kun yksilöt toteuttavat yksilöllistä hyödyn maksimointia, joka on sisimmältään järkevintä, se johtaakaikkien kannalta epäedulliseen lopputulokseen.

    Oikeuksista luopuminen

    Gauthierin mukaan Hobbesin mukaan tästä turvattomuudesta, joka luonnontilassa vallitsee, voidaan johtaa myös toinen luonnonlaki. Sen mukaan ihmisen tulee suostua, mutta vain jos muutkin suostuvat,luopumaan oikeudestaan kaikkeen, niin kauan kuin se on hänestä rauhan ja itsepuolustuksen vuoksi välttämätöntä.

    Ihmisen tulee myös tyytyä sellaiseen vapauteen toisia vastaan, jonka sallisi myös muilla olevan häntä vastaan.

    Nämä kaksi luonnonlakia ovat Gauthierin mukaan Hobbesin siveyskäsityksen perusteet, vaikka ne eivät itsessään olekaan siveyssiperiaatteita. Nämä periaatteet löytyvät ihmisen järjestä.

    Arvot henkilökohtaisia, rauha yhteinen

    Hobbesin teoriaa soveltaen Gauthierin mukaan arvot ovat täysin henkilökohtaisia, mutta rauha on yhteinen välineellinen ”hyvä,” koska kaikki ihmiset haluavat säilyttää elämänsä.

    Järki on välineellinen, mutta luonnonlait ovat löydettävissä jokaisen ihmisen järjestä ja näin ollen ne ovat Gauthierin mukaan järkeviä kaikille.

    Minimaalinen siveys

    Gauthierin mukaan Hobbesin teorian esittämä siveys on minimaalista ja sen voima on erityisesti siinä, että se pystyy osoittamaan, että siveelliset ja sosiaaliset suhteet ovat mahdollisia myös tilanteissa, jossa ihmiset eivät välitä toistensa eduista.

    Gauthierin mukaan ihmiset eivät ole täysin tunteettomia ja välinpitämättömiä toisiaan kohtaan. Gauthierin mukaan tunteettomuus on vapauttava käsitys, jonka tulisi olla vapaiden ja demokraattisien kansojen periaatteiden lähtökohta.

    Itsevaltias on kauhukuva

    Toisaalta Hobbesin käsitys suvereenista hallitsijastaon Gauthierin mukaan kauhukuva, jonka tulisi varoittaa niitä, jotka uskovat että ihmisten yhteisöt eivät tarvitse ollenkaan sympaattisia perusteita.

    Gauthierin mukaan ihmiset ovat tänä päivänä lähempänä Hobbesin teoriassa kuvattua luonnontilaa kuin koskaan aikaisemmin. Tämän kaikkien sodan kaikkia vastaan aiheuttaa Gauthierin mukaan jatkuva ydinaseiden uhka.

    Gauthier soveltaa tässä Hobbesin käsitystä siitä, että heikoimmallakin on tarpeeksi voimaa tappaa vahvin. Kukaan ei siis ole niin paljon heikompi toista, ettei voisi tuhota tätä esimerkiksi toisen nukkuessa tai viekkauden avulla.

    Ydinaseet



    Gauthierin mukaan etenkin nykyaikana, koska niin monilla kansoilla on ydinaseita, on maailma pelottavan lähellä Hobbesin luonnontilaa ja mahdollisuutta toinen toisensa tuhoamiseen.

    Taustalla hobbeslaisessa ajattelussa on Gauthierin mukaan ihmisen ja kansojen itsekkyys. Esimerkiksi kansojen johtajat näkevät muut kansat ainoastaan kohteina, jolla voidaan edistää oman kansan etua.

    Jos tällaisesta itsekkyydestä ei nousta, voi Gauthierin mukaan kansojen sota helposti toteutua.

    Pelko luo vihollisia

    Hobbesin teoriaa soveltaen Gauthierin mukaan pelko luo mahdollisestya vihollisesta todellisen vihollisen. Pelko saa aikaan myös aina lisääntyvän asevarustelun, joka ennen pitkään johtaa siihen, että piilevästä vihanpidosta tulee avointa vihanpitoa.

    Näin ollen kaikki kansat joutuvat elämään jatkuvassa väkivaltaisen kuoleman pelossa. Kun asevarustelulla pyritään luomaan omaa turvallisuuden tunnetta, lisätään sillä muiden kansojen turvattomuuden tunnetta, ja näin ollen kansat ovat kierteessä, joka väistämättä johtaa molemminpuoliseen hävitykseen.

    Jo tuhon uhan pitäisi Gauthierin mukaan johdattaa ihmiset sopimukseen ja yhteiseen yritykseen luoda turvallinen maailma.

    Gauthier ajattelee, että Hobbes ei olisi asevarustelun eikä myöskään sen kannalla, että pyrittäisiin kaikin tavoin välttämään riitaa, vaikka kokisimme sen itsepuolustukseksi.

    Sotatila

    Gauthier soveltaa tähän Hobbesin toista luonnonlakia: Niin pitkään kuin kaikki valtiot katsovat oikeudekseen omistaa aseita ja käyttää niitä niin kuin haluavat, ovat kansat sotatilassa.

    Jos jotkut valtiot eivät ole valmiita luopumaan aseista, ei myöskään millään muulla valtiolla ole syytä luopua niistä. Mutta tämä voi toimia myös toisin päin: jos kansa on itse valmis luopumaan aseista voi se olettaa, että myös muut ovat.

    Gauthierin mukaan tilanne sotatilassa, jossa nykyihminen elää, on hengenvaarallinen ja raskas, eikä siitä ole helppo irrottautua Kuitenkin Gauthierin mukaan jo ydinsodan pelon tulisi olla riittävä rationaalinen motiivi rauhan sopimuksen
    solmimiseen.

    Siveydessä sosiaalinen lataus

    Gauthierin mukaan aikuinen siveys, päin vastoin kuin Hobbes ajatteli, on aitoa siveyttä, jossa on myös vahva sosiaalinen lataus. Gauthierin mukaan aikuisen ihmisen ja myös valtion tulee nousta lapsellisesta itsekkyydestä siveelliseen aikuisuuteen, jolloin siveysperiaatteiden noudattaminen nousee vapaaehtoisuudesta ja omaksi hyväksi.

    Sisäisen tahdon toiminta

    Gauthier ottaa Hobbesin ohella vaikutteita Lockelta. Gauthierin mukaan sekä Hobbes että Locke esittävät siveyden ihmisen sisäisen tahdon toiminnaksi.

    Gauthierin mukaan he jakavat yksilöllisen käsityksen ja ajatteleavat järkevyyden samalla tavalla, eli yksilön hyödyn maksimoimisena.

    Gauthierin mukaan molemmat käsitykset kuitenkin epäonnistuvat siveyden riippumattomuuden ehdon täyttämisessä.

    Siveellinen riippumattomuus

    Gauthierin mukaan ihminen on siveellisesti riippumaton ainoastaan, ja vain ainoastaan silloin,kun hänen siveelliset perusteensa löytyvät vain hänen omasta tahdostaan.

    Gauthierin mukaan Hobbes epäonnistuu siinä, että siveyden perusta on siinä silloin ainoastaan tahto oman hyödyn suojelemiseen. Locke sen sijaan epäonnistuu asettaessaan jumalan tahdon siveelliseksi arvovallaksi.

    Gauthierin mukaan järkevästi perusteltu siveys on sellaista, että riippumaton ihminen toteuttaa sitä täysin vapaaehtoisesti, ilman minkäänlaista pakkoa tai ulkoista arvovaltaa. Näin esimerkiksi siveyden uskonnollinen perustelu ei ole Gauthierin mukaan hyväksyttävää.

    John Locken ehto

    Locken ehdon mukaan että ihminen ei saa parantaa omaa asemaansa yhteistyöllä, joka huonontaa yhteistyön toisen osapuolen asemaa.

    Gauthier ei siis usko, että ihmiset ajautuvat luonnontilassa ainoastaan kaaokseen ellei heille aseta ulkoisia rajoitteita niin kuin Hobbesin kuvaamassa luonnontilassa.

    Gauthierin mukaan luonnontilassa ihmiset ovat Locken ehdon mukaisesti rajoitettuja, koska järkevä, vapaa ja riippumaton ihminen ymmärtää, että tämän kaltaisen sopimuksen noudattaminen johtaa vapaaseen ja hedelmälliseen kanssakäymiseen.

    Näin ollen Gauthierin sovellus Locken ehdosta on hänen mukaansa sellainen siveellinen rajoite, jonka jokainen vapaa ja järkevä ihminen voi hyväksyä.

    Huono-osaisimman hyvinvoinnin maksimointi

    Gauthierin mukaan järkevä yhteistoiminta on sellaista, jossa maksimoidaan ensin huono-osaisimman maksimi hyvinvointi, sitten seuraavaksi huono-osaisimman ja niin edelleen.

    Tämä periaate takaa sen, että kenenkään hyvin toimeentulevan edun takia ei huononneta huonommin toimeentulevan asemaa, mutta niin että myöskään huono-osaisten etua ei ole riistetty hyväosaisten hyvinvoinnista.

    Ylijäämä jaettu kykyjen mukaan

    Tämä takaa sen, että sosiaalinen ylijäämä on jaettu suhteessa yksilön kykyihin, mutta toisaalta niin, että kaikki hyötyvät yhteistoiminnasta.

    Gauthierin mukaan rationaalinen yhteistoiminta on sellaista, jossa yhden yksilön lahjakkuus ja panos lisää kanssakäymisen hyödyllisyyttä, eli oman edun tavoittelu lisää kokonaishyötyä.

    Näin ollen huonoimmassa asemassa oleva hyötyy yhteistoiminnasta paremmassa asemassa olevien kanssa, mutta ei niin että saisi enemmän hyötyä kuin on perusteltu minimaalisen suhteellisen myönnytyksen perusteella.

    Minimaalisen suhteellisen myönnytyksen periaate

    Minimaalinen suhteellisen myönnytyksen periaate tarkoittaa sitä, että yhteistoiminnassa hyvinvointi jakautuu aina suhteessa yksilön panokseen hyvinvoinnin puolesta.

    Tässä jaossa jokainen ihminen on samassa asemassa. Kukaan ei voi saada enempää kuin oman panoksensa perusteella ansaitsee, eikä myöskään vähempää. Jokaisella on siis oikeus omaan persoonaan, oman työnsä tuloksiin ja tavaroihinsa. Gauthierin mukaan tämä edistää kaikkien ihmisten etua tasapuolisesti.

    Liberaalin yhteiskunnan mallina Gauthierin siveyskäsitys olisi inhimillisessä mielessä varsin pelottava. Ratkaisemattomaksi ongelmaksi Gauthierin ajattelussa jää esimerkiksi sellaisten työttömien,vammaisten, muutoin sairaiden, vanhusten ja lasten asema, joista kukaan ei vapaaehtoisesti halua huolehtia.

    Keskustelun aiheita

    • Mikä Suomen poliittisista puolueista on lähinnä Gauthierin käsityksiä?
    • Millä tavalla Gauthierin käsityset eroavat Hobbesin käsityksistä?
    • Onko Gauthierin ihanneyhteiskunnassa sosiaaliturvaa?
    • Miten Gauthierin mallissa saataisiin muslimit ja kristityt sopimaan erimielisyytensä?
    • Koskeeko sopimus velvollisuutta pelastaa toisen henki?
    • Ottakaa selvää, mikä on diskurssisiveys.
    • Millä tavalla Gauthierin siveyskäsitys eroaa Suomessa tavallisimmista siveyskäsityksisä?
    • Miksi Gauthier ei hyväksy ihmisten tasa-arvoa?
    • Millainen on työttömien, vammaisten, muutoin sairaiden, vanhusten ja lasten asema Suomessa?
    • Millä tavalla Gauthierin ihannevaltio eroaa hyvinvointivaltiosta?
    • Pitäisikö vähäosaisten asemaa parantaa? Miten?

    Demokratian käsite

    Mitä demokratia tarkoittaa



    Demokratia tarkoittaa kansanvaltaa. Demokraattisen käsityksen mukaan valtiovalta on kokonaisuudessaan peräisin kansalta ja vallankäyttö on järjestettävä oikeussäännöksin. 

    Länsimaisen oikeusvaltion keskeisinä päämäärinä pidetään yhteisen hyvän edistämistä, pahan minimoimista ja heikkojen suojaamista. 

    Aina demokratia ei ole ollut arvostettua, vaan esim. kreikkalainen filosofi Aristoteles piti sitä toiseksi huonoimpana hallintomallina heti tyrannian jälkeen. 

    Demokraattisen yhteiskuntakehityksen juuret ovat lähinnä Ranskan vallankumouksessa 1789.

    Demokratian historiaa

    Antiikin valtiomuotoja

    Antiikin kansanvalta (demokratia) sai alkunsa Ateenassa.

    Demokratian voidaan katsoa syntyneen 500-luvulla eaa. Silloin hallintojärjestelmät vaihtelivat eri kaupunkivaltioissa.

    Kreikan kaupunkivaltioissa oli vallankäytön tapoina käytössä mm.
    1. harvainvalta (oligarkia),
    2. ylimystön valta (aristokratia),
    3. yksinvalta (tyrannia) ja
    4. kansanvalta (demokratia).
    Näistä esikuvallisina kaupunkivaltiot pitivät Ateenan kansanvaltaa ja Spartan harvainvaltaa.

    Ateenassa oli aluksi vallalla ylimystön valta, josta siirryttiin harvainvaltaan, josta siirryttiin kansanvaltaan Kleistheneen johdolla, joka joutui valtansa säilyttääkseen toteuttamaan kansanvaltaa. Tätä varhaista kansanvaltaa kehitti vuosina 460-429 eaa. Perikles.

    Suora kansanvalta: kansankokous

    Ylintä päätösvaltaa Ateenassa käytti kansankokous.

    Kansankokoukseen saivat osallistua vain vapaasyntyiset, 20 vuotta täyttäneet, asekuntoiset miehet.

    Ulkopuolelle jäivät Ateenaan muualta muuttaneet, naiset, alle 20-vuotiaat ja orjat.

    Kansankokouksia pidettiin lähes viikoittain ja hyvällä puhetaidolla oli suuri merkitys.

    Yksinvaltiaiden valtaanpääsyä pyrittiin ehkäisemään äänestyksellä, jonka toteuttamiseen vaadittiin 6000 ääntä; kansanvaltaa epäilyttävät pyrkyrit häädettiin kymmeneksi vuodeksi maanpakoon.

    Äänestyslipukkeina käytettiin saviruukkujen sirpaleita.

    Kansankokouksen rinnalla toimeenpanevana elimenä toimi viidensadan neuvosto.

    Tuomiovaltaa käytti kansantuomioistuin, jonka tuomaristoon kuului joissakin tapauksissa jopa 1500 tavallista kansalaista, jotka valittiin arvalla.

    Jotta köyhimmilläkin olisi ollut mahdollisuus valtiollisten tehtävien hoitamiseen, niistä alettiin maksaa palkkaa.

    Henkilöä, jota politiikka ei kiinnostanut, kutsuttiin idiootiksi.

    Keskustelun aiheita

    • Ottakaa selvää, millainen oli Rooman tasavallan kansanvalta.
    • Ottakaa selvää, miten uuden ajan kansanvalta syntyi Euroopassa.
    • Mitkä tekijät ovat viimeisinä vuosisatoina haitanneet pahiten kansanvallan kehitystä?
    • Milloin naiset saivat ensimmäisen kerran äänioikeuden a) koko maailmassa b) Suomessa c) Sveitsissä?
    • Missä maissa naisilla ei ole vielä äänioikeutta? Mistä johtuu, että tällainen asiantila vallitsee?

    Valistus

    Järki ja ihmisoikeudet




    "Tulee päivä, jolloin tyranneja, pappeja ja heidän harhaan johdettuja rikollisia kätyreitään nähdään vain teatterilavalla ja historian lehdillä ja jolloin aurinko nousee vapaiden ihmisten suvulle, ihmisten, jotka eivät tunnusta herrakseen mitään muuta kuin oman järkensä."

    Näin kirjoitti ranskalainen vallankumousmies ja matemaatikko Antoine Condorcet 1700-luvun lopulla.

    Valistus on 1700-luvulla Euroopassa esiintynyt ajatussuunta, joka pyrki järkeen nojautuen perusteellisiin uudistuksiin valtarakenteen ja yhteiskuntaelämän aloilla.

    Nimitys valistusaika ilmentää sitä vastakohtaisuutta, joka vallitsi verrattuna edelliseen vuosisataan. 1600-luvulle olivat ominaisia mm. tiukka säätyerottelu (säätyjä: aatelisto, papisto, kauppiaat, talonpojat), ankara kirjallinen sensuuri (valtio valvoi, mitä kirjoja sai julkaista) sekä toisinajattelevien vainot, jotka ilmenivät paholaisen (jumalan päävastustaja) pelkona ja noitavainoina.

    Sokeaa uskoa alettiin vastustaa

    Valistusajattelijat arvostelivat myös sotia sekä sokeaa uskoa valtion ja kirkon arvovaltaan. Poikkeuksen 1600-luvulla olivat muodostaneet Hollanti ja Englanti, joissa säätyerot olivat jo alkaneet kaventua. Näistä maista monet valistusajattelijat saivat turvapaikan.

    Luonnontutkimukset olivat edistyneet edellisillä vuosisadoilla, ja tämä vaikutti todellisuuskäsitykseen (maailmankuvaan). Myös tiedot muista maanosista vaikuttivat käsityksiin yhteiskunnasta ja uskonnosta.

    Valoisamman tulevaisuuden odotus

    1700-luvulla vallitsi ensi kertaa se käsitys, että oma vuosisata oli edellistä kehittyneempi ja että järjen johtamina voitiin odottaa yhä valoisampaa tulevaisuutta.

    Kun edellinen vuosisata oli taistelua kokemustutkimuksentotuuden ja muiden "totuuksien" välillä, valistuksen vuosisata merkitsi tämän taistelun tulosten, kokemustutkimuksen totuuden, leviämistä yhä useammille elämän alueille. 

    Toisaalta 1700-luvun järkeen perustuva ajattelu aiheutti jo valistusaikana vastavaikutuksia. 

    Valistusajattelija Jean Jacques Rousseau kysyi onko taiteiden ja tutkimuksen edistyminen todella lisännyt ihmisten onnea ja hyvettä. Hän vastasi tähän kysymykseen kielteisesti. Hän vaati paluuta luontoon.

    Valistuksen vastustajat

    1800-luvun romantiikka oli vastavaikutus valistusajan järkeen perustuvalle ajattelulle.

    Nykyinen postmodernismi on myös jyrkästi valistusajattelun vastainen. 

    Valistuksen edeltäjiä 1600-luvulla

    Englantilaisen Francis Baconin mukaan kaikki tieto perustuu yksinomaan kokemukseen. 

    Hollantilainen Hugo Grotius korosti luonnonoikeutta vastakohtana tahtoon perustuvalle oikeudelle. Käsityksestä, että kaikkialla oli alun perin vallinnut ihmisten luonnosta johtuva luonnonoikeus, muodostui perusta valistuksen yhteiskunnallisille opeille. 

    Ranskalainen Rene Descartes korosti epäilyä kaiken inhimillisen tiedon lähtökohtana. 

    Englantilaisen Thomas Hobbesin aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi) vaikutti voimakkaasti valistusajan ajattelijoihin. Aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) mukaan aine on ensisijainen ja ajattelu on vain aineen tuote eli jotain, jota tapahtuu aineessa. 

    Englantilaisen John Locken ajattelu korosti aistihavaintojen ja itsehavaintojen merkitystä tiedon lähteenä. Locken mukaan ihmisellä ei ole mitään synnynnäisiä ajatuksia, vaan tieto syntyy kokemuksen ja havaintojen avulla. 

    Uuden tiedon vaikutus yleisiin valtarakenteisiin (kulttuuriin)

    Aikaisempi "maailmanhistoria" oli ollut Lähi-idän ja Euroopan historiaa. Marco Polon kertomukset olivat jo vuosisatoja aikaisemmin tehneet tunnetuiksi Kiinan ja Intian oloja. Ns. löytöretket toivat Eurooppaan valtavan määrän tietoa eurooppalaisille vieraista maista ja uskonnoista. 

    Muut valtarakenteet olivat erilaisia kuin Euroopan valtarakenne.

    Antiikin tutkimus oli osoittanut, että antiikin ei-kristilliset pystyivät elämään hyveellisesti.

    Nyt löytöretket osoittivat, että myös muiden uskontojen kuin kristillisyyden kannattajat elivät hyveellisesti.

    Tämä heikensi kristillisyyden valta-asemaa ja oli omiaan vahvistamaan deismiä (käsitys, jonka mukaan jumala on olemassa, muta ei vaikuta todellisuuden tapahtumiin) ja jumalattomuutta (ateismia).

    Epäilijät (joita nykyään kutsutaan agnostikoiksi Julian Huxleyn keksimän sanahirvityksen mukaan) asettuivat näiden katsomusten välimaastoon väittäen, ettei voitu tietää, oliko jumalaa olemassa vai ei. Johdonmukaisinta jumalattomuutta (ateismia) edustivat ranskalaiset aineellisen todellisuuskäsityksen edustajat (materialistit).

    Valistusajattelua

    Valistunut itsevaltius

    Monet valistusajattelijat hyväksyivät myös itsevaltiuden, jos se oli valistunutta. Tekemällään yhteiskuntasopimuksella ihmiset saattoivat rajoittaa oikeuksiaan luovuttamalla osan niistä hallitsijan käyttöön.

    Kansanvalta

    Jyrkintä kansanvaltaa (demokratiaa) edusti Rousseau, joka vaati hallitsijan tilalle välitöntä kansanvaltaa mutta samalla alistumista enemmistön päätöksiin.

    Vallan kolmijako



    Charles de Secondat Montesquieu vaati valtiovallan jakamista kolmeen osaan,
    1. lainsäädäntövaltaan, 
    2. toimeenpanovaltaan ja
    3. tuomiovaltaan. 
    Lait piti säätää tai oikeammin tutkimalla palauttaa luonnonoikeuden mukaisiksi.

    Vaatimuksia alettiin toteuttaa

    Valistuksen vaatimuksia alettiin vähitellen toteuttaa eri maiden lainsäädännöissä.

    Alettiin vaatia kidutuksen ja orjuuden poistamista.

    Vankiloiden ja mielisairaaloiden oloja alettiin parantaa.

    Viime aikoina kidutuksen ja orjuuden kannatus on jälleen alkanut lisääntyä. Myös Suomi harkitsee kidutuksen käyttöön ottoa.

    Valistus ja kasvatus

    Erityisen syvällisesti valistus vaikutti kasvatukseen.

    Vaadittiin havaintoon ja kokemukseen perustuvaa opetusta, ammattikouluja ja käytännön harjoittelua, koulutuksen ulottamista alempiin yhteiskuntaluokkiin ja naisiin sekä aikuisten jatko-opetusta.

    Rousseau kokosi nämä näkemykset teokseensa Emile. Käytännössä valistuksen kasvatusajatuksia alkoi toteuttaa Johann Heinrich Pestalozzi. 

    Vapaa kilpailu taloudessa

    Myös talouden alalla syntyi uusia ajatuksia. Kun valtiovalta oli rajoittanut vapaata kilpailua edellisellä vuosisadalla, valistus kannatti vapaata kilpailua.

    Uudet näkemykset kokosi skotlantilainen Adam Smith kirjaansa kansojen varallisuudesta. Hänen taloudellista ajattelutapaansa kutsutaan liberalismiksi, ja tällä ajattelutavalla on ollut suuri merkitys meidän aikaamme asti.

    Omaisuus, puolesta ja vastaan

    Valistusaatteiden piirissä omaisuutta pidettiin yleensä luonnollisena oikeutena.

    Vuosisadan loppupuolella ranskalainen Franrois Noël Babeuf vaati omaisuuden poistamista.

    Valtio ja avioliitto

    Anarkismin (valtiottomuuden) ensimmäisiin edustajiin kuulunut William Godwin halusi poistaa omaisuuden lisäksi valtion ja avioliiton.

    Edistysusko

    Condorcet uskoi ihmiskunnan saavuttaneen täysi-ikäisyyden ja rajattoman edistyksen asteen. 

    Valtarakenteiden rappio

    Historioitsijat tutkivat valtarakenteiden rappion syitä.

    Erityisen kuuluisaksi tuli Edward Gibbonin Rooman valtakunnan rappiota ja tuhoa käsittelevä teos. Gibbonin suurteoksen kristillisyyttä käsittelevät osat on koottu teokseen kristillisyyden historia.

    Tämä antiikin jumalankuvin koristettu teos pyrki kuvaamaan kristillisyyden historiaa puolueettomasti, mutta sen ajan papisto hyökkäsi voimakkaasti Gibbonin teosta vastaan. 

    Valistusaatteiden seurauksia

    Valistus vaikutti yläluokkaan

    Valistusaatteiden leviämistä vaikeutti mm. siihen aikaan yleinen lukutaidon puute. Valistus vaikutti kuitenkin usein juuri niihin henkilöihin, joilla oli yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

    Suvaitsevaisuus lisääntyi

    Suvaitsevuus lisääntyi valistuksen vaikutuksesta. Jesuiittajärjestö (sotilaallisesti järjestetty katolisen kirkon taistelujärjestö) lakkautettiin, ei ollut uskonsotia kuten edellisellä vuosisadalla, noitavainot vähenivät ja juutalaisten asema parani.

    Tasa-arvoisuus lisääntyi

    Yhteiskunnallinen tasa-arvoisuus lisääntyi, oikeudenkäyttö inhimillistyi (kidutukset poistettiin tai niitä vähennettiin), maaorjuus lakkautettiin Keski-Euroopasta, taistelu orjuuden poistamiseksi alkoi Yhdysvalloissa, hallinto kehittyi vallanjaon periaatteiden pohjalta ja alkavan liberalismin hengessä, terveydenhoitoa kehitettiin, sananvapaus laajeni ja kansansivistys levisi.

    Tutkimuksen alalla kehitys johti mm. kansantaloustutkimuksen, tilastotutkimuksen, yhteisötutkimuksen (sosiologian), kokeellisen mielitutkimuksen (psykologian) ja valtaraknteiden historian (kulttuurihistorian) syntymiseen.

    Rappeutuiko valistus?

    On myös joskus väitetty, että vaikka valistus 1700-luvun puolivälissä edellytti avointa ja avaraa suhtautumista ihmistä ja valtarakenteita koskeviin kysymyksiin, se myöhemmin rappeutui ahdasmieliseksi ja saivartelevaksi poroporvarillisuudeksi.

    Ihmisen itsemääräämisoikeus

    Saksalainen Immanuel Kant sanoi, että valistus osoitti ihmisen itsemääräämisoikeuden ja johti hänet täysi-ikäisyyteen ottaen tunnuslauseekseen muinaisroomalaisen Horatiuksen ajatuksen uskalla hankkia tietoa.

    Valistus Ruotsi-Suomessa

    Kannattajat

    Suomessa valistusaatteet levisivät 1700-luvulla lähinnä sivistyneistön keskuuteen. Eräissä kartanoissa oli valistusajattelijain teoksia. Myös oppineet ja papit tunsivat jonkin verran näitä aatteita. Valistuksen aatteet olivat myös esillä Vallhalla -seurassa, joka toimi v. 1781–1786.

    Tunnetuin ja jyrkin ateistisluontoisen katsomuksen esittäjä silloisessa Ruotsi-Suomessa oli papin poika, kirjailija ja dosentti Johan Kellgren, joka tunsi ranskalaisten aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajien (materialistien) tuotantoa.

    Vastustajat

    Valistusaatteet synnyttivät Suomessa myös vastustusta. Turun piispa Juhana Brovallius nimitti aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajia (materialisteja) ja jumalattomia (ateisteja) ihmiskunnan häpeätahroiksi, ja vuonna 1749 itse kuningas kielsi yliopiston filosofisen tiedekunnan opettajia kajoamasta uskonnollisiin kysymyksiin.

    Henrik Gabriel Porthanin mukaan jumalattomuutta (ateismia) on rangaistava, koska se on yhteiskunnalle vaarallinen.

    Erityisesti Porthan varoitti jumalattomuuden (ateismin) levittämisestä rahvaan (talonpoikien) ja porvareiden keskuuteen.

    Hän kirjoitti vapaamielisestä papista: "Hän on siinä määrin mieletön, että hän saarnoissaan ja Katkismusta koskevissa kuulusteluissaan selittää helvetin tulen pelkäksi vertauskuvalliseksi lauseeksi ja että paholainen ei enää vaikuta ihmisiin, tuskin lienee olemassakaan..."

    Herrojen vapaa-ajattelu

    Kun valistusaatteet levisivät pääasiassa aateliston keskuuteen, Kymin ja Porvoon kihlakuntien talonpojat esittivät eduskunnalle valituksen herrojen vapaa-ajattelusta, "joka ilmeni tolkuttomina ja tuomittavina lausuntoina uskonnon opeista ja sen pääkappaleista sekä Jumalan pyhästä sanasta ja jumalanpalvelusten sekä kalliiden armonosoitusten halveksintana."

    Sivistyneistön piirissä ja varsinkin upseeristossa esiintyi nurjamielisyyttä papistoa kohtaan. Papisto moitti aatelisia siitä, että nämä eivät käyneet kirkossa eivätkä edes lähettäneet palvelusväkeäänkään.

    Papisto yritti taivuttaa herrasväkeä kirkkokurilla, mutta nämä vastasivat syytöksillä papiston huonosta elämästä kuten juopottelusta, ahneudesta jne.

    Kirkon toimitusten käyttö virkanimitysten ehdoksi

    Herrasväen uskonnon halveksinta oli silloisen hallitusmuodon vastainen. Hallitus sääti lain, jonka mukaan kirkon toimitusten käyttö oli virkanimitysten ehto.

    Valistunut itsevaltias murhattiin

    Kuningas Kustaa III oli valistunut itsevaltias, ja hän uudisti elinkeinoelämää ja rikoslainsäädäntöä. Hänet murhattiin ja hän kuoli 29.3.1792. 

    Keskustelun aiheita

    • Miksi erästä 1700-luvun ajatussuuntaa kutsuttiin valistukseksi?
    • Mitkä aikaisempien vuosisatojen saavutukset edistivät valistuksen syntyä?
    • Mitä asioita valistus arvosteli?
    • Mitä asioita valistus puolusteli?
    • Mitä erilaiset valistusajattelijat ajattelivat yhteiskunnasta?
    • Mitä seurauksia valistusaatteista oli?
    • Mitä vaikutuksia valistuksella oli Suomessa?
    • Tarvittaisiinko valistusta yhä?
    • Millä perusteilla postmodernismi vastusti valistusta?

    Demokratian muotoja

    Mitä kansanvalta on



    Kansanvallalla (demokratialla)tarkoitetaan tavallisesti kansalaisten mahdollisuuksia osallistua poliittiseen päätöksentekoon. Tätä sanaa käytetään kuitenkin hyvin monessa eri merkityksessä.

    Ensiksi kansanvaltalla saatetaan tarkoittaa kansalaisten oikeutta osallistua valtion tai kunnan hallintoon, esimerkiksi äänestämällä.

    Toisaalta kansanvaltalla saatetaan tarkoittaa sitä, että hallinto vastaa kansan todellisia tarpeita, vaikka kansa itse ei niitä tiedostaisikaan.

    Seuraavassa tarkastellaan ensimmäisen tyypin kansanvaltaa.

    Kansanvallan historiaa

    Muinaisessa Kreikassa kansanvalta oli kansalaisten hallitsema kaupunkivaltio pikemminkin kuin harvainvalta (oligarkia).

    Ateenalaiset pitivät valtiotaan kansanvaltana, vaikka naiset, orjat ja ne, jotka eivät olleet kaupunkivaltion kansalaisia, eivät saaneet osallistua poliittiseen päätöksentekoon.

    Mikään kansanvalta ei salli kaikkien kansalaisten osallistua poliittiseen päätöksentekoon.

    Esimerkiksi Suomessa alle 18 -vuotiailla ei ole äänioikeutta, ja kouluneuvostotkin lakkautettiin.

    Nykyään sellaista valtiota, joka kieltää suurelta enemmistöltä osallistumisen poliittiseen päätöksentekoon, ei pidetä kansanvaltana.

    Keskustelun aiheita

    • Ottakaa selvää, johdetaanko kouluasi lkansanvaltaisesti?
    • Miksi vaaleilla valittavat kouluneuvostot lakkautettiin?
    • Kuka päättää koulussa, a) rehtori, b) opettajainkokous, c) oppilaat?

    Suora kansanvalta

    Varhaiset kansanvallat edustivat ns. suoraa kansanvaltaa, poliittiset kysymykset ratkaistiin suurissa kokouksissa keskustelemalla ja äänestämällä.

    Suora kansanvalta on ollut viime aikoihin asti mahdollista vain pienissä yhteisöissä tai harvoissa kysymyksissä (kansanäänestykset).

    Nykyisellä tietotekniikalla suoraa kansanvaltaa voitaisiin helposti laajentaa. Tämä edellyttäisi sitä, että kansalaiset perehtyisivät asioihin entistä laajemmin ja käyttäisivät nykyistä enemmän aikaa politiikkaan.

    On mahdollista, että vain osa kansasta osallistuisi tällä tavoin laajennettuun kansanvaltaan.

    Tämän hetken kansanvaltat ovat edustuksellisia kansanvaltoja.

    Keskustelun aiheita

    • Tutkikaa, missä maissa kansanäänestystä käytetään enemmän kuin Suomessa. Millaisia kokemuksia sitovista kansanäänestyksistä on saatu?
    • Keskustelkaa, mikä merkitys on neuvoa antavilla kansanäänestyksillä, jotka ovat Suomessa mahdollisia. Pitäisikö mielestänne tärkeistä kysymyksistä (esimerkiksi rahaliittoon liittyminen) suorittaa kansanäänestys?
    • Pohtikaa, miksi nykyisen tietotekniikan antamia mahdollisuuksia nopeisiin ja halpoihin kansanäänestyksiin ei ole juuri hyödynnetty?
    • Millä tavalla sitovat kansanäänestykset vaikuttaisivat tiedotusvälineiden valtaan?
    • Miksi rehtori, kouluvirasto ja kunnalliset luottamushenkilöt päättävät koulun asioista eivätkä oppilaat ja koulun työntekijät?

    Edustuksellinen kansanvalta

    Edustuksellisessa kansanvaltassa vaaleilla valitaan joukko edustajia, jotka päättävät asioista.

    Edustajien valinnassa käytetään erilaisia menetelmiä, esimerkiksi suhteelliset vaalit, enemmistövaalit jne.

    Vaikka kansa valitsee edustajat, näitä ei kuitenkaan yleensä sido äänestäjien mielipide.

    Usein poliittisen puolueen mielipide määrää pitkälle edustajien päätöksenteon.

    Mitä useammin vaalit pidetään, sitä vähemmän edustajanvirkaa voidaan käyttää väärin, koska edustaja, joka ei lainkaan toimi äänestäjien toivomalla tavalla, ei todennäköisesti tule uudestaan valituksi.

    On myös järjestelmiä, joissa äänestäjät voivat vaikuttaa pikemminkin puolueiden voimasuhteisiin kuin valittaviin henkilöihin.

    Keskustelun aiheita

    • Tutkikaa, millainen edustuksellinen kansanvalta on a) Suomessa b) Ruotsissa c) Englannissa d) Venäjällä.
    • Ottakaa selvää mitä tarkoittavat a) suhteellinen vaalitapa ja b) enemmistövaali. Pohtikaa näiden vaalitapojen etuja ja haittoja.
    • Pohtikaa vaalirahoituksen vaikutusta edustajainvaalin tulokseen.
    • Pohtikaa tiedotusvälineiden vaikutusta edustajanvaalien tulokseen.
    • Pohtikaa miksi monet jättävät äänestämättä. Olisiko vaaleissa äänestäminen tehtävä houkuttelevammaksi (esimerkirkiksi sakottamalla äänestämättä jättäneitä tai palkitsemalla äänestäneitä).

    Nykydemoratian kysymyksiä

    Ihmisoikeudet

    Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet

    Suomen perustuslaki takaa kansalaisten oikeuden välttämättömään perustoimeentuloon, myös työttömyyden, sairauden ja vanhuuden aikana, ja oikeuden riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Sosiaaliset oikeudet on turvattu EU:n peruskirjassa sekä sitoutumisessa YK:n ILO:n ja Euroopan neuvoston sopimuksiin. Sopimusten perusteella Suomella on muun muassa velvollisuus kehittää sosiaaliturvaansa resurssiensa puitteissa.

    Pakolaisten ja turvapaikan hakijoiden oikeudet

    Suomen pakolais- ja turvapaikkapolitiikkaa ohjaavat ulkomaalaislaki ja EU:n direktiivit. Perustuslaissa on lisäksi Suomen ratifioimien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisesti määritelty palauttamiskielto, jos henkilöä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu loukkaava kohtelu.

    Vuonna 2008 turvapaikanhakijoita saapui maahan 4 035 henkilöä, oleskeluluvan sai 908 henkeä. Kiintiöpakolaisia saapui 749 henkilöä.[2]

    Arvostelua

    Suomen ihmisoikeustilanteessa on YK:n mukaan edelleen parannettavaa. Ihmisoikeusneuvosto kehottaa Suomea tehostamaan syrjinnän vastaisia toimia. Vuonna 2008 julkaistussa määräaikaistarkastelussa huomautettiin erityisesti etnisten ja seksuaalisten vähemmistöjen asemasta. Ihmisoikeusneuvosto on suositellut Suomelle esimerkiksi Kansainvälisen työjärjestön (ILO) alkuperäiskansojen asemaa koskevan yleissopimuksen hyväksymistä ja allekirjoittamista.

    Alkuperäiskansat

    Suomi lupasi vuonna 2006 YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenyyttä hakiessaan ratkaista saamelaisten maaoikeudet. Suomi on neuvoston jäsen, mutta maaoikeuksia ei ole ratkaistu. Kiista on jatkunut 50 vuotta. Saamelaisrekisteriin on kirjattu 9 300 saamelaissukuista henkilöä. Rekisteriin pääsystä on kiistaa. Metsähallituksen hakkuut vaarantavat monien saamelaisten elinkeinoa, poronhoitoa. Toisaalta metsätyöpaikkojen pelätään vähenevän mikäli hakkuita rajoitetaan.

    Tuomiot

    Suomi oli saanut ainakin neljä tuomiota vuonna 2008 Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) heinäkuussa 2008. Yhdessä näistä Suomi rikkoi ihmisoikeussopimusta, koska vakuutusoikeuteen valittanut ei saanut nähdä oikeudelle toimitettuja lääkärinlausuntoja ennen tuomiota. EIT:n mukaan todisteet on aina näytettävä kaikille jutun osapuolille tasapuolisuuden vuoksi.Helsingin ja Turun hallinto-oikeuksien veronkorotuksen oikeudenkäynneistä puuttui suullinen käsittely.

    Seksuaalirikoslaki

    Amnesty Internationalin mukaan Suomen seksuaalirikoslaki ei ole kansainvälisen oikeuden mukainen. Kansainvälisen rikostuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan raiskauksen määritelmä on, ettei uhri anna suostumusta seksiin. Suomen määritelmässä on olennaista fyysisen väkivallan käyttö ja uhrin kyky vastustaa raiskaajaa.

    Esimerkiksi jos uhri ei unen tai humalan vuoksi kykene puolustautumaan, Suomen lain mukaan kyse ei ole raiskauksesta vaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa oikeuskäsittely ei ole uhrin vastuulla. Amnestyn mukaan Suomen laki velvoittaa uhrin päättämään, onko kyse rikoksesta. Amnestyn mukaan rikoksen tekijän rankaiseminen on valtion eikä rikoksen uhrin tehtävä. Amnesty suosittelee, että seksuaalirikoksista tehtäisiin virallisen syytteen alaisia rikoksia.
    Ihmiskauppa kiellettiin Suomen rikoslaissa vuonna 2004. Uhrien apujärjestelmä on toiminut vuodesta 2006. Vuoden 2009 lopussa prostituutiossa rikosnimike muuttui parituksesta ihmiskaupaksi, mikä paransi uhrien asemaa.[8]

    Naisten asema

    Suomessa kuoli vuosina 2000-2004 väkivaltaan keskimäärin 39 naista vuodessa, joista keskimäärin 17 parisuhdeväkivallan seurauksena. Sekä naisten väkivaltakuolemien yleensä, että parisuhdeväkivaltakuolemien trendi oli laskeva.  Amnesty Internationalin Suomen johtajan Frank Johanssonin mukaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tulisi vähentää asenteiden muutoksella. Ongelma tulisi tunnustaa ja tunnistaa, uhrien ja tekijöiden tukipalveluja tulisi laajentaa, ja lainsäädännöllä tulisi ehkäistä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä aseiden saatavuutta, Johansson esittää.

    Uskonnottomien oikeudet ja syrjintä

    Kaisa Virkkunen tutki pro gradu -tutkielmassaan 32 uskonnottoman nuoren kokemuksia. Virkkusen mukaan nuorten kokema uskonnottomuudesta johtuva syrjintä ja kiusaaminen oli ollut vähäistä ja rajoittunut enimmäkseen alakouluikään.

    Elämänkatsomustiedon opetukseen voivat osallistua ne oppilaat, jotka eivät kuulu mihinkään rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan. Elämänkatsomustietoa opiskelevien määrä oli vuonna 2008 kolme prosenttia kaikista Suomen koululaisista. Uskontokuntiin kuulumattomia koululaisia on erään arvion mukaan kaikista oppilaista noin 10–15 prosenttia.

    Kirkon ja valtion ero

    Kirkon ja valtion eron kannattajien mukaan valtion tulee olla uskontoihin nähden puolueeton.Suomessa on kirkon ja valtion eron kannattajien mielestä kaksi valtiokirkkoa, Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko, jotka tulisi muuttaa nykytilanteen vastustajien mielestä tavallisiksi yhdistyksiksi.

    Rahoituksensa kirkkojen tulisi hoitaa kuten muutkin yhdistykset, eikä kirkollisveron kautta. Kirkoilla ei tulisi olla julkisoikeudellista asemaa eikä mitään erioikeuksia.

    Jumalanpilkkalait



    Vuonna 1999 tuli voimaan Suomen rikoslain 17 luvun 10 § uskonrauhan rikkomisesta. Lain mukaan uskonrauhan rikkomisesta voidaan tuomita sakkoihin tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

    Uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy mikäli[ ”julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta.”

    Uskonnonvapauslain 2 §:n mukaisesti uskonnollisella yhdyskunnalla tarkoitetaan evankelis-luterilaista tai ortodoksista kirkkoa tai rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa.

    Siviilipalveluksesta kieltäytyminen

    Amnesty International on ilmoittanut pitävänsä siviilipalveluksesta kieltäytyviä totaalikieltäytyjiä mielipidevankeina, siviilipalveluksen rangaistuksenomaisen pidemmän palvelusajan ja syrjivyyden johdosta.

    Keskustelun aiheita

    • Rooman keisari Trajanuksen kerrotaan sanoneen, että jos jumalia pilkataan, annetaan jumalien itsensä hoitaa asia. Miksi myös Suomessa on edelleen jumalanpilkkalaki?
    • Miksi muunlaista pilkkaa ei ole säädetty rangaistavaksi?
    • Mistä johtuu, että valtava virkakoneisto ja kaksisataa kansanedustajaa parantavat ihmisoikeuksia laiskasti, haluttomasti ja hitaasti?

    Positiivinen ja negatiivinen vapaus

    Negatiivinen vapaus



    Alun perin vapaudella on ollut kielteinen merkitys: se on merkinnyt vapautta jostain yksilön haluaman toiminnan esteestä (negatiivinen vapaus). Thomas Hobbesin (1588–1679) mielestä henkilö ei ollut vapaa, jos hän oli tippunut vaikkapa kaivon pohjalle, koska kaivossa oleminen esti hänen toimintaansa.

    Myöhemmin politiikassa ja edelleen taloustieteessä vapaus tarkoittaa sitä, että valtio ei estä kansalaisten tai taloudellisten toimijoiden toimintaa. Taloustieteessä vapaus on arvovapaa termi eli siihen ei sisälly positiivista arvolatausta. Tämä tarkoittaa vapautta useilla eri politiikan ja talouden lajeilla:

    • Vapaus orjuudesta ja pakkotyöstä
    • Elinkeinovapaus
    • Sopimusvapaus
    • Liikkumisvapaus
    • Sananvapaus
    • Mielipiteenvapaus
    • Vakaumuksn ja uskonnon vapaus
    • Yhdistymisvapaus
    • Järjestäytymisvapaus
    • Kokoontumisvapaus
    • Lehdistönvapaus

    Positiivinen vapaus

    Myöhemmin Jean-Jacques Rousseau (1712 – 1778) liitti vapauden käsitteen toisenlaiseen asiayhteyteen, pitäen vapautta myönteisenä määreenä, oikeutena johonkin, kuten oikeutena koulutukseen, oikeutena asuntoon ja oikeutena ruokaan (positiivinen vapaus). Valtio ei tällaisia vapauksia rajoita, vaan pikemminkin päinvastoin, muut ihmiset rajoittavat myönteisiä vapauksia ja valtio takaa ne. Esimerkiksi filosofi Janne Vainio on sitä mieltä, että myönteisessä vapaudessa on kyse oikeuksista eikä vapauksista.

    Karl Marxin (1818–1883) mukaan kapitalismissa tuottaja ja kuluttaja eivät ole vapaita vaan tuotantovoimien kehityksen ajankohtainen taso pakottaa heitä tuottamaan tai kuluttamaan tietyllä tasolla. Marxismissa vapaudella tarkoitetaan yhteiskunnan suunnitelmataloutta kapitalistisen tai muun alkeellisempana pidetyn yhteiskuntamuodon kuten läänityslaitoksen mielivallan sijaan. Friedrich Engelsin (1820 – 1985) mukaan vapaus on välttämättömyyden tajuamista. Joidenkin muiden mielestä vapaus on sitä, että tajuaa, mikä ei ole välttämätöntä.

    Keskustelun aiheita

    • Millä tavalla tiedotusvälineet rajoittavat ajattelun vapautta?
    • Millä tavalla koulu rajoittaa ajattelun vapautta?
    • Millä tavoin eduskunta rajoittaa ajattelun vapautta?
    • Millä tavalla Opetushallitus rajoittaa ajattelun vapautta?
    • Millä tavalla opettajat rajoittavat ajattelun vapautta?
    • Millä tavalla Internet rajoittaa ajattelun vapautta?
    • Missä asioissa sinulla on vapaus ja missä asioissa ei?
    • Missä asioissa haluaisit itsellesi lisää vapautta?
    • Merkitseekö paljon rahaa paljon vapautta?
    • Mikä yllä luetelluista vapauden muodoista on mielestäsi tärkein?
    • Onko vapaus mahdollista ilman yhteiskunnan tukea yksilöille?

    Käsityksiä ihmisen ja luonnon suhteesta

    Posthumanismin ja humanismin määritelmistä

    Juuri mitään ei pitäisi yrittää esittää yhdellä ainoalla sanalla. Yhdestä sanasta ei liioin pitäisi vetää johtopäätöksiä siitä, mitä sanalla tarkoitetaan.

    Posthumanismi on se, mikä tulee humanismin jälkeen.

    Virallisen humanismin määritelmän on laatinut Kansainvälinen humanistinen ja eettinen liitto IHEU (International Humanist and Ethical Union).

    Seuraavassa esitetään sekä alkuperäinen englanninkielisen määritelmä että suomennos siitä:

    IHEU:n päätös vuodelta 1996


    ”IHEU member organisations have resolved in 1996 that:

    Humanism is a democratic and ethical life stance, which affirms that human beings have the right and responsibility to give meaning and shape to their own lives. It stands for the building of a more humane society through an ethic based on human and other natural values in the spirit of reason and free inquiry through human capabilities. It is not theistic, and it does not accept supernatural views of reality.''

    Suomennos (EH):

    ”IHEU:n jäsenjärjestöt ovat vuonna 1996 päättäneet, että:

    ”Humanismi on kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, joka väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Se pyrkii nykyistä inhimillisempään yhteiskuntaan inhimillisten ja muiden luonnollisten arvojen sekä inhimillisten kykyjen kuten järjen ja vapaan tutkimuksen avulla. Se ei ole jumalauskoinen, eikä se hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä.”

    Sanan "humanismi" monet merkitykset

    Sanaa ”humanismi” käytetään melko usein myös muussa kuin yllä esitetyssä merkityksessä.

    Sanan ”humanismi” käyttö uskonnottomien ihmisten järjestöjen nimissä, aiheuttaa koko ajan sekaannuksia sanan muiden merkitysten vuoksi.

    Esimerkiksi ns. humanististen tieteiden oppineita ja opiskelijoita sanotaan usein humanisteiksi.

    Paha sekaannus käsitteessä "vapaa-ajattelu"

    Valitettavasti sama sekaannus vallitsee käsitteen ”vapaa-ajattelu” ympärillä.

    Keskustelun aiheita

    • Mistä johtuu, että varsin monet aatteet ovat ottaneet nimeensä sekavia ja monimerkityksisiä käsitteitä?

    Miksi posthumanismi

    Kun aika monet suomalaiset humanistit harjoittavat suurmiesten, ”nerojen” ja jopa tavallisten filosofian professorien palvontaa, seuraavassa esitellään humanismia kehittyneempi ajattelutapa, jossa ei esiinny henkilöpalvontaa ainakaan yhtä silmiinpistävästi kuin tavallisessa humanismissa.

    Jos nimitystä ”posthumanismi” käytetään tulevaisuudessa pahasti väärin, siitä on sitten syytä luopua.

    Posthumanismilla ei seuraavassa tarkoiteta ihmislajia seuraavaa ihmisestä periytyvää eläinlajia (post - human = ihmisen jälkeen), ihmisen toiminnan tehostamista lääkkeillä tai uudella tekniikalla (tietokone aivoissa ym.) tai muuta vastaavaa.

    Posthumanismilla tarkoitetaan seuraavassa todellisuuskäsitystä, joka on perinteistä humanistista todellisuuskäsitystä oikeampi.

    Kun käsitettä ”posthumanismi” ei ole Suomessa juuri esitelty, seuraavassa on esitelty yleiskuvaus posthumanismille.

    Yleisimmillään posthumanismi on jotain, joka tulee humanismin jälkeen.

    Posthumanistien on perusteltava, miksi humanismi ei riitä sekä missä kohdin humanismi on väärässä.

    Posthumanismi on luontokeskeinen todellisuuskäsitys

    Jos pitäisi laatia posthumanistinen julkilausuma, sen alku voisi olla esimerkiksi:

    ”Ihmiset eivät ole kaikkeuden tärkeimpiä olioita.”

    Käsite ”tärkeä” on tietysti hyvin inhimillinen, mutta meidän ihmisten on vaikea ilmaista tällaista tasa-arvo­vaatimusta millään muullakaan sanalla.

    Keskustelun aiheita

    • Mitä mieltä olet humanismista?
    • Mitä mieltä olet posthumanismista?
    • Mitä on postmodernismi?

    Jumalattomuus ja luonnollisuus (naturalismi)

    Edellä sanottu ei tarkoita, että posthumanistien pitäisi uskoa yliluonnollisiin olioihin, jumaliin, ufoihin jne. Posthumanisteille ja humanisteille on yhteistä se, että he eivät ole jumalauskoisia eivätkä he hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä.

    Oikeuksien laajentaminen ihmiskunnan ulkopuolelle

    Luonnon tuhoutuminen

    Kun ihmiset lisääntyvät ja Raamatun sanoin ”täyttävät maan”, sukulaisillamme nisäkkäillä, kaukaisemmilla sukulaisillemme eläimillä ja vielä kaukaisemmilla sukulaisillamme kasveilla menee entistä huonommin.

    Ihmisen toiminnan seurauksena eläimiä ja kasveja on kuollut sukupuuttoon, ja niitä kuolee sukupuuttoon myös tästä eteenpäin, teimmepä mitä tahansa.

    Posthumanistien mielestä ihmisten rajoittamaton oikeus lisääntyä ei kuulu ihmisoikeuksiin.

    Ihmisten rajoittamaton lisääntyminen loukkaa muiden elollisten olentojen oikeuksia.

    Ihmisillä ei ole oikeutta hävittää edes elotonta luontoa.

    Kristillinen käsitys



    Kristillisen käsityksen mukaan kristinuskon jumala on korkein olento, ja ihminen, joka on kristinuskon mukaan tämän jumalan kuva, on toiseksi korkein olento.

    Sitten tulee muu luonto, jota ihminen Raamatun sanoin ”hallitsee”.

    Humanistien käsitys

    On sanottu, että humanismi pudotti tästä pois jumalat ja jätti ihmisen yksin hallitsemaan luontoa.

    Posthumanistinen käsitys

    On sanottu, että posthumanistit pudottivat ihmisen osaksi luontoa, joka ihmisen on kaikissa toimissaan huomioitava.

    Keskustelun aiheita

    • Mistä johtuu, että ihmisoikeuksien edistyminen on ollut hidasta?
    • Mistä johtuu, että eläinten oikeuksia ei vielä monissa maissa tunnusteta ollenkaan?
    • Mistä johtuu, että vallanpitäjät edellen käyttävät uskontoja oman valtansa pönkittämiseen?

    Järkiperäisyyden yleistys

    Posthumanistit ovat humanistien kanssa yhtä mieltä siitä, että ihmisten on käytettävä järkeä ja tutkimusta, mutta posthumanismi tunnustaa sen, että inhimillinen tieto, luovuus ja äly ovat erittäin rajoittuneita.

    On mahdollista, että kadulla kävelee vastaan hyvin toimeentulevia kansalai­sia, jotka puhekyvystään huoli­matta ovat testin mukaan lah­jattomampia kuin gorilla, sim­panssi tai delfiini.

    Posthumanistien mielestä inhimillisiä kykyjä voidaan jo nyt täydentää esimerkiksi tietokoneilla, tietokoneohjelmilla, mielialaa parantavilla lääkkeillä, terveellisellä ravitsemuksella jne.

    Tätä kirjoitusta ei olisi koskaan kirjoitettu ilman noita täydennyksiä.

    Keskustelun aiheita

    • Millä tavalla tietokoneet ovat parantaneet ihmisten toimintamahdollisuuksia?Mistä johtuu, että tietokoneita käytetään enimmäksen turhan virakavaltaisuuden ylläpitämiseen?
    • Mihin maailman suurimpia tietokoneita käytetään?

    Inhimilliset käsitteet ovat karkeistuksia

    Posthumanistien mielestä monet inhimilliset käsitykset ovat haitallisia.

    Erityisesti inhimillinen kieli ja virheelliset käsitykset kielen luonteesta ja merkityksestä aiheuttavat posthumanistien mielestä paljon sekaannuksia.

    Siitä, että ihminen käyttää nimeä tai käsitettä ei voida päätellä vastaavan olion tai asiantilan olemassaoloa todellisuudessa.

    Monet posthumanistit korostavat, että inhimillinen tieto on usein karkeistuksia. Fyysikko Kari Enqvistin sanoin:

    ”Ihmisen todellisuus on karkeistettu todellisuus ja sen seurauksena laadullisesti erilainen kuin atomaarinen todellisuus. Se ilmentää hiukkasten vuorovaikutuksia, mutta karkeistuksen vuoksi ei ole yksikäsitteisesti palautettavissa niihin (siitä ehkä liiankin monissa yhteyksissä käyttämäni iskulause, "kokonaisuus on vähemmän kuin osiensa summa").

    Oletus, että kaikki ihmisen tajunnan ominaisuudet ovat seurausta karkeistuksesta, kuuluu tällä hetkellä todellisuuskäsityksen pikemmin kuin tieteen karsinaan. Kun muistamme, että karkeistusta joka tapauksessa on olemassa ja että jo pelkästään sen vuoksi elämysmaailmamme poikkeaa laadullisesti atomien maailmasta, kyseessä on yksinkertaisin mahdollinen olettamus.

    Voimme lisäksi toivoa, että tulevaisuudessa sen oikeellisuutta voidaan tutkia tieteen keinoin. Siksi tämän oletuksen tulisi sijaita kaiken filosofoinnin lähtöruudussa. Fysikalismi on minimalistin elämänasenne."

    Keskustelun aiheita

    • Mistä johtuu, että inhimilliset käsitykset ovat vain karkeistuksia?
    • Mitä rajoituksia tämä asettaa ihmiselle?
    • Mistkä ovat inhimillisen tutkimuksen tarkkuuden rajat?

    Ihmisestä riippumaton siveys

    Kansansaduissa eläimillä on hyveitä ja paheita kuten ihmisillä.

    Posthumanistinen siveys ei voi perustua ihmisen hyveinä tai paheina pitämiin asioihin, vaan sen on perustuttava paljon yleisempiin periaatteisiin.

    Varsin monet eläimet ottavat huomioon tekojen seuraukset. Seuraussiveys, kun sitä sovelletaan riittävän pitkällä tähtäyksellä, on muita inhimillisen siveyden muotoja yleisempi, ja jos kaikkeuden muilla planeetoilla on elämää, se voi menestyä ensisijaisesti seuraussiveyttä noudattamalla.

    Seuraussiveys ei ota kantaa siihen, mitkä seuraukset ovat toivottavia, hyviä tai huonoja.

    Seurausten arvottaminen

    Tämä ei merkitse sitä, etteivät elolliset olennot voisi hyödyntää yleisiä periaatteita, joiden seuraukset ovat useimmiten olion kannalta toivottavia.

    Eläimillä ihminen mukaan lukien esiintyy jopa perintötekijäin määräämiä periaatteita kuten vaistoja.

    Eräät viisaustieteen (filosofian) professorit ovat tehneet siveydestä ja jopa totuudesta muodin piiriin kuuluvan asian.

    Tällaista posthumanismit eivät voi hyväksyä.

    Vaatemuodeista saattaa olla harmia, mutta vaatemuotien kanssa voi elää.

    Totuusmuotien ja arvomuotien kanssa eläminen voi osoittautua vaikeaksi tai mahdottomaksi.

    Tässä suhteessa posthumanistit ovat valistusajattelun seuraajia.

    Erilaisuus on viisasta hyväksyä

    Posthumanistit korostavat ihmisten, eläinten, mahdollisten muiden planeettojen elävien olentojen sekä mahdollisten tulevaisuuden olioiden erilaisuuden hyväksymistä ja pyrkivät luomaan edellytyksiä nykyistä tasa-arvoisemmalle ja paremmalle elämälle.

    Eläinten asema ja oikeudet

    Ihmis­ten ja muiden eläinten välillä ei ole laadullisia eroja. Erot ovat määrällisiä, vaikka eräät ominaisuu­det ovat kehittyneet ihmi­sessä pitemmälle. Vaikka ihmisen ai­nutlaa­tuisuutta ei kiistetä, jokai­nen muu eläinlaji on erilai­nen ja ainutlaatuinen täsmäl­leen samassa merkityksessä.

    On miljoonia eläinlajeja, monet kaltaisiamme, joille humanis­mi ja sosiologismi ovat olleet kuolemanoppeja. Jos puhutaan ihmisyydestä, puhuttakoon myös eläimyydestä.

    Ihmisiä ne ovat eläimetkin, sanotaan joskus. Monien nisäkkäiden yhteisöllisessä toiminnassa esiintyy huo­mattavaa älykkyyttä.

    On mahdollista, ettei kansanvalta (sikäli kuin sitä on aidosti edes olemassa) ole kokonaan ihmisen keksintöä. Kädelliset hankkivat liittolaisia ja toteut­tavat pitkäjänteistä politiikkaa

    Kultaisen säännön todellinen keksijä

    Simpanssit ovat oivaltaneet vastavuoroisuuden: Tee ensin muille sitä, mitä toivoisit teh­tävän itsellesi.

    Tätä ns. kul­taista sääntöä ei siis ensimmäisenä keksinyt Kungfutse, Buddha tai Platon. Sen kehitti historiassa nimettömäksi jäänyt simpanssi.

    Eläinten samalla mitalla mittaamisen periaate avaa siveyden kehitykseen näkökulman, joka ulot­tuu miljoonia vuosia ihmislajin syntyä kauemmaksi. Sitä voi havainnoida monilla lajeilla kaloista al­kaen.

    Mitä tavoitteita siveys edistää

    Käyttäytymisen biologian tunteminen auttaa ta­juamaan ihmistä yhteiskunnallisena eläimenä, joka ei lopullisesti pääse eroon hyökkäävyydestä ja kilpailusta. Juuri siksi yhteisö hyötyy siveydestä.

    Peter Singerin seuraussiveys



    Kun monet posthumanistit laajentavat inhimillistä käsitystä ajattelevien koneiden ja ehkä mahdollisten ihmisen ja koneen yhdistelmien (kyborgien) suuntaan, Peter Singer on laajentanut näkökulmaa tietoisten eläinten suuntaan, ja monet eläinten oikeuksien puolustajat kannattavat Singerin edustamaa seuraussiveyttä.

    Keskustelun aiheita

    • Mistä johtuu, että posthumanistit toisin kuin humanistit painottavat seuraussiveyttä?

    Tulevaisuuden teknologiaan on varauduttava

    Posthumanistien mielestä on selvää, että ihmislaji muuttuu myös tulevaisuudessa, ja on myös selvää, että ihminen voi toimia nykyistä älykkäämmin ja tehokkaammin yhdessä koneiden, erityisesti tietokoneiden kanssa.

    Inhimillistä ajattelua voidaan tehostaa myös oppimalla nykyistä paremmin ymmärtämään aivojen toimintaa.

    Aivoihin voidaan vaikuttaa sekä kemiallisesti että sähköisesti. Esimerkiksi liian paljon dopamiinia eräissä osissa aivoja voi aiheuttaa uskonnollisia kokemuksia tai olla osoitus erään tyypin skitsofreniasta.

    On arvioitu, että tulevaisuudessa viidesosa maailman ihmisistä pystyy tuottamaan kaiken tarpeellisen.

    On päätettävä, mitä jäljellejääneet neljä viidesosaa tekevät.

    Päätöksenteko- ja johtamisjärjestelmiä on muutettava, jotta tulevaisuuden maailmassa selviydytään.

    Entistä mutkikkaampia ongelmia ei voida ratkaista äänestämällä, kokoustamalla tai jonkun ammattijohtajan tiedoilla ja taidoilla.

    Keskustelun aiheita

    • Mistä johtuu, että tekniikkaa ei ole riittävästi varaa antaa esimerkiksi koulujen, terveydenhoidon ja vanhustenhoidon tarpeisiin, mutta sitä on varaa käyttää melkein kaikkiin niihin turhuuksiin, mikä menee kaupaksi?

    Posthumanistit eivät ole edistysuskoisia

    Posthumanistit eivät ole edistysuskoisia.

    Ihmisyhteiskuntien kehitystä ei voida ainakaan nykyisillä tiedoilla ennustaa kovin pitkälle eteenpäin.

    Optimismi tarkoittaa sitä, että joku uskoo tapahtuvan sitä, mitä toivomme tapahtuvan. Pessimismi tarkoittaa sitä, että joku uskoo tapahtuvan sitä, mitä emme toivo.

    Näitä kaksi käsitystä voivat olla myös kaikilla jonkin ihmisjoukon ediustajilla.

    Jotkut posthumanistit kuten transhumanistit, ovat optimisteja: teknologian avulla maailmaa voidaan parantaa. ”Trans” tarkoittaa tuolle puolelle menemistä tai ylittämistä, transhumanismi on siis humanismin ylittämistä. Transhumanistit ovat myös Suomessa järjestäytyneet.    

    Utilistinen eli hyötyluontokäsitys eli kapitalistinen luontokäsitys

         

    Hyötyöuontokäsitys tarkoittaa asennetta, että luonto on olemassa vain ihmisen hyvinvointia varten.

    Luonto käsitetään energia- ja raaka-ainevarastoksi, jota ihmisellä on rajaton oikeus käyttää hyvintointinsa lisäämiseen.

    Tärkeänä pidetään sellaisen tekniikan kehittämistä, joka auttaa tehostamaan tuotantoa ja lisäämään siten hyvinvointia.

    Hyötyluontokäsityksessä ajatellaan tieteen ja tekniikan kykyyn lisätä jatkuvasti hyvinvointia ja ratkaista kaikki siitä aiheutuvat ongelmat.

    Hyötyluontokäsityukse vaikutus luontoon näkyy selvimmin luonnon monimuotoisuuden köyhtymisenä, luonnonvarojen ehtymisenä ja luonnon saastumisena.

    Keskustelun aiheita

    • Mistä johtuu, ettei opetushallitus puhu kapitalistisesta luontokäsityksestä vaan utilistisesta luontokäsityksestä?

    Mystinen luontokäsitys

    Mystiikka tulee kreikan sanasta μυω, muo, vaikeneminen.

    Uskonnollinen mystiikka tarkoittaa jumaluuden välittömään yhteyteen tai kohtaamiseen pyrkivää uskonnollisen elämän muotoa tai ajattelua.

    Mystiikka tarkoittaa tällöin elämäntapaa, jossa pyritään saavuttamaan välitön yhteys J-/jumalaan, perimmäinen todellisuus tai henkinen totuus.

    Arkikielessä sana 'mystiikka' tarkoittaa yleisesti salaperäisyyttä, salamyhkäisyyttä, arvoituksellista, hämärää, selittämätöntä tai epäilyttävää.

    • mystisismi on ajatussuunta, jonka mukaan olevaisen ydin on mystinen (so. salaperäinen jne.) ja käsitettävissä vain intuitiolla
    • mystiikka tai mystisyys tarkoittaa elämäntapaa, jossa pyritään välittömään yhteyteen jumaluuden kanssa
    • mystikoiksi kutsutaan mystiikkaa harjoittavia henkilöitä

    Mystinen luonyokäsitys tavoittelee ykseyden kokemusta, tunnetta, että on yhtä jonkin äärettömän suuren ja voimakkaan kanssa. Kun ykseyden tunne valtaa mielen, ajan ja paikan rajoitukset häviävät, kaikkialla tuntuu saman äärettömän, ikuisen ja pyhän läsnäolo.

    Luonto ajatellaan olemukseltaan henkiseksi ja jumalalliseksi, kuten ihminenkin. Luonto edustaa pyhyyttä, jonka tavoittelu katsotaan ihmiselämän korkeimmaksi arvoksi.

    Tiede ja tekniikka tuomitaan, koska ne tekevät väkivaltaa luonnon henkisyydelle ja turmelevat ihmisen mahdollisuudet saavuttaa ykseyden kokemus. Mystismi edellyttää mahdollisimman paljon koskematonta luontoa. Mystismin harjoittajat ovat länsimaissa tyypillisesti hyvinvointiyhteiskunnan jäseniä.

    Ylittämätön ristiriita syntyy tuotannon järjestämisestä, koska nykyinen teollinen tuotantojärjestelmä ei tule kysymykseen, koska sen pohjana oleva tiede ja tekniikka pitää hylätä kokonaan. Mystismi onkin ymmärrettävä lähinnä henkilökohtaiseksi ratkaisuksi elämänongelmiin; maailmanlaajuisesti se johtaisi mahdottomuuteen.

    Keskustelun aiheita

    Mistä johtuu, että kaikiasta luonnontieteistä huolimatta myös mystisellä luontokäsityksellä on yhä kannattajia?

    Erilaisia ympäristöjärjestöjä

    Mitä ympäristöjärjestöt ovat?

    Ympäristöjärjestöt ovat valtiollisia tai valtioiden välisiä elimiä tai kansalaisjärjestöjä, jotka keskittyvät ympäristöasioihin kuten luontoon ja ilmastoon liittyviin kysymyksiin.

    Tunnetuimpia hallitustenvälisiä elimiä ovat Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC, Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma UNEP ja Euroopan ympäristökeskus EEA.

    Maailmanlaajuisesti toimivia ympäristöasioihin osallistuvia kansalaisjärjestöjä ovat muun muassa Greenpeace, Maan ystävät, WWF sekä Worldwatch Institute.

    Suomessa toimivia ympäristöjärjestöjä ovat muun muassa Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto ja Dodo.

    Suomen luonnonsuojeluliitto

    Suomen luonnonsuojeluliitto eli SLL on luonnon monimuotoisuutta, kestävää elämäntapaa ja ympäristönsuojelua edistävä valtakunnallinen kansalaisjärjestö.

    Luonnonsuojeluliitto on Suomen suurin luonnon etujärjestö, yli 34 000:lla jäsenellään.

    Henkilöjäsenten lisäksi yritykset ja yhdistykset tukevat liiton toimintaa kannatus- ja ulkojäseninä.

    Luonto-Liitto

    Luonto-Liitto on vuonna 1943 perustettu valtakunnallinen lasten ja nuorten ympäristönsuojelu- ja luonnonharrastusjärjestö.

    Sillä on noin 7000 jäsentä.

    Luonto-Liitto pyrkii edistämään metsien, ilmaston, Itämeren ja suurpetojen suojelua ja toimii kestävän kulutuksen puolesta. Järjestön tavoitteena on yhteiskunta, jossa arvostetaan luonnon moninaisuutta ja sen itseisarvoa.

    Luonto-Liitto on virallisesti Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenjärjestö. Käytännössä se on kuitenkin itsenäinen (nuoriso)järjestö, eikä näitä kahta järjestöä voi verrata suoraan toisiinsa.

    Omien sanojensa mukaan Luonto-Liitto on yksi harvoista maankattavista ympäristöalan kansalaisjärjestöistä Suomessa. Se on lisäksi ainoa, joka keskittyy nuorten omaehtoiseen ympäristötoimintaan. Luonto-Liitto on poliittisesti sitoutumaton.

    Dodo ry



    Dodo ry on vuonna 1995 perustettu suomalainen ympäristöjärjestö. Muista Suomessa toimivista ympäristöjärjestöistä Dodo poikkeaa keskustelevuudellaan ja kaupunkilaisuudellaan.

    Dodon toiminta on kuitenkin laaja-alaista: se toteuttaa ja on toteuttanut esimerkiksi kaupunkisuunnitteluun, tuulivoiman käytön edistämiseen ja aavikoitumisen ehkäisemiseen liittyviä hankkeita.

    Vuonna 2010 Suomen Arkkitehtiliitto myönsi kestävän kehityksen TunnustusPAANU-palkinnon järjestölle sen toiminnasta asukaslähtöisen ja luonnontaloudellisen kaupungin hyväksi tehdystä työstä.

    Dodo on saanut nimensä Mauritiuksella asuneen ja ihmisen sukupuuttoon metsästämän dodolinnun mukaan. Nimen valinnallaan Dodo ry haluaa viitata siihen, että vastaava kohtalo näyttää todennäköiseltä myös ihmisen kohdalla. Dodo ry on aiemmin tunnettu nimellä Dodo - Tulevaisuuden elävä luonto ry.

    Keskustelun aiheita

    • Mistä johtuu, että eräät ympäristöjärjestöt eivät ota vastaan valtioiden rahoja?
    • Missä ympäristöjärjestöissä myö nuoret voivat toimia?
    • Millä muulla tavalla nuoret voivat vaikuttaa ympäristökysymyuksiin?

    Mitä on kestävä kehitys?

    Kestävän kehityksen määritelmä

    Tutustukaa opettajan johdolla Internetin kestävää kehitystä määrittelevään aineistoon osoitteessa

    http://www.edu.fi/TEEMAT/KEKE/

    Keskustelun aiheita

    • 1. Millaista kehitystä YK pitää hyvänä?
    • 2. Tunnista kestävän arjen rakenteellisia edellytyksiä. Tee luettelo kestävistä arkikäytännöistä. Kunkin arkikäytännön rinnalle kirjoita, mitä rakenteellisia, yleisempiä asioita tarvitaan, jotta ko. arkikäytäntö olisi helppo toteuttaa ja mielekäs.
    • 3. Yhtälö toimii myös päinvastoin: Pyöräilytiet pidetään kunnossa, jos niille on käyttäjiä. Tuotetta saa kotikaupasta, jos sille löytyy ostajia. Matkailutuotteiden ympäristösertifiointi lisääntyy, jos kuluttajat alkavat suosia ympäristösertifioituja matkailutuotteita.
    • 4. Salapoliisitehtävä ympäristövalistuneelle nörtille: Jäljitä jonkun ministeriön kestävän kehityksen edistämistaktiikka
    • 5. Mitkä asiat haittaavat eniten kestävän kehityksen toteuttamista Suomessa?

    Luonnonvarojen uudistuminen

    Luonnonvarat

    Luonnonvarat tarkoittaa kaikkea luonnossa olevaa, mitä ihminen kykenee hyödyntämään omaksi edukseen. Luonnonvarat ovat kaikkien ihmisen valmistamien esineiden ja kaiken hänen kuluttamansa energian alkulähde.

    Luonnonvarat jaotellaan pääasiassa uusiutuviin ja uusiutumattomiin luonnonvaroihin sen mukaan, onko niitä ihmisen kannalta käytettävissä rajallinen varanto, joka voi ehtyä, vai synnyttävätkö luonnolliset prosessit merkityksellisiä määriä lisää kyseistä luonnonvaraa.

    Toisinaan rajanveto on hankalaa, jos luonnonvara uusiutuu hitaasti kuten turpeen tapauksessa.

    Luonnonvarat jaetaan aineettomiin ja aineellisiin luonnonvaroihin.

    Aineettomat luonnonvarat

    Aineettomiin luonnonvaroihin kuuluu joukko aineettomia asioita, joita on vaikea täysin tarkasti määrittää. Niitä ovat mm:

    • Ympäristön kauneus
    • Luonnon monimuotoisuus
    • Hiljaisuus
    • Ympäristön puhtaus

    Aineelliset luonnonvarat

    Uusiutuvat luonnonvarat

    • Auringon säteily
    • Makea vesi
    • Tuuli
    • Aallot
    • Metsät

    Uusiutumattomat luonnonvarat

    • Fossiiliset polttoaineet
      • Hiili
      • Kaasu
      • Öljy
    • Metallit
      • Rauta
      • Alumiini
      • Kupari
      • Uraani

    Keskustelun aiheita

    • Mistä johtuu se, että myös Suomessa kiistellään siitä, mitkä ovat uusiutumattomia luonnonvaroja ja mitkä eivät?
    • Mitä uusitumattomia luonnonvaroja voidaan korvata uusiutuvilla ja mitä ei voida korvata niillä?
    • Miten aineettomia luonnonvaroja voidaan mitata?

    Tasapaino luonnonvarojen käytön ja suojelun välillä

    Ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö on kestämättömällä pohjalla. Seuraukset teollistumisen tuomasta aineellisesta hyödystä heijastuvat mm. ilmaston muutoksena, vesistöjen ja maaperän happamoitumisena ja rehevöitymisenä sekä luonnon monimuotoisuuden köyhtymisenä.  

    Suomi on sitoutunut Kioton ilmastosopimuksen pöytäkirjassa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2012 mennessä vuoden 1990 tasolle. Ilmastoa lämmittävien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen pyritään Suomessa erityisesti uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja energiatehokkuutta lisäämällä.

    Euroopan Unioni on ottanut tavoitteekseen pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtymien vuoteen 2010 mennessä. Suomessa tähän pääsemiseksi oli suosittava tehokasta metsänhoitoa ja maataloutta, rantojen rakentamisen ja liikenneväylien haittojen minimointia, sekä avonaisten rakentamattomien alueiden säilyttämistä.

    Tuotantoa ja kulutusta pyritään muuttamaan ympäristöystävällisempään suuntaan siten, että irtikytketään talouden kasvu ja sen aiheuttamat ympäristöhaitat.

    Käytännössä tämä tarkoittaa tehokkaampia ja ympäristöystävällisempiä tuotantomenetelmiä ja raaka-aineita, valistuneempaa kulutuskäyttäytymistä ja materiaalien kierrätyksen lisäämistä sekä voimavaroja tulevaisuuden puhtaampiin teknologioihin ja yrityksiin.

    Oleellista on elinkaariajattelu, jossa tuotteiden ympäristövaikutukset määräytyvät koko niiden elinkaaren, ei pelkästään tuotanto- ja kuljetusprosessin mukaan. Tällöin on otettava huomioon mm. seuraavat asiat.

    • Kasvihuonekaasupäästöt
    • Energian kokonaiskulutus
    • Uusiutuvien energialähteiden käyttö
    • Uhanalaisten lajien osuus elinympäristöittäin
    • Energiankäytön ja luonnonvarojen irtikytkentä talouskasvusta
    • Ympäristökuormituksen irtikytkentä talouskasvusta
    • Luonnonvarojen kokonaiskäyttö
    • Palvelujen osuus kotitalouksien kulutusmenoista
    • Ravinnekuormitus Itämereen
    Ympäristön kestokykyindeksi (Environmental Performance Index) EPI tarkastelee kahta laajaa kokonaisuutta:
    • Ihmisiin kohdistuvien haitallisten ympäristövaikutusten vähentämistä sekä
    • luonnontalousjärjestelmien elinkelpoisuuden vahvistamista ja luonnonvarojen kestävään käyttöä.
    Nämä kaksi kokonaisuutta jaetaan vielä kuuteen eri politiikkaalueeseen, jotka ovat:
    • ympäristöterveys,
    • luonnon monimuotoisuus,
    • kestävä energiantuotanto,
    • vesivarannot,
    • ilman
    • laatu ja luonnonvarat.

    Keskustelun aiheita

    • Millä tavalla maailman väestöräjähdys vaikuttaa luonnon tasapainoon?
    • Miksi väestöräjähdystä ei ole kehitysmaissa pysäytetty lukuunottamatta Kiinaa?
    • Miten väestöräjähdys voitaisiin pyssäyttää ennen kuin se lopullisesti tuhoaa luonnon tasapainon?

    UNESCOn maailmanperintöohjelman luontokohteet

    Suomi

    • Höga Kusten/Merenkurkun saaristo, jaettu Ruotsin kanssa
    • Struven ketju (jaettu Latvian, Liettuan, Moldovan, Norjan, Ruotsin, Ukrainan, Valko-Venäjä, Venäjän ja Viron kanssa) – Suomen kuusi suojeltua pistettä sijaitsevat Enontekiöllä, Ylitorniolla (Aavasaksa), Torniossa (Alatornion kirkko), Korpilahdella, Lapinjärvellä (Porlammilla) ja Pyhtäällä (Mustaviirin saari)

    Merenkurkun saaristo



    Heinäkuussa 2006 Merenkurkun saaristo hyväksyttiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon Suomen ensimmäisenä luontokohteena. Alue lisättiin maailmanperintölistalle aiemmin listalla olleen Ruotsin Höga kustenin laajennuksena. Yhdessä ne muodostavat geologisen kokonaisuuden, jossa jääkauden jälkeinen maankohoaminen on nähtävissä ainutlaatuisesti. Alue vapautui jäätiköstä noin 10 000 vuotta sitten.

    • Pinta-ala: 326 300 ha
    • Kunnat: Korsnäs, Maalahti, Vaasa, Mustasaari, Vöyri-Maksamaa
    • Asukkaita: 2500
    • Saaria: 6550
    • Saarista Raippaluoto on Suomen kahdeksanneksi suurin saari. Raippaluodon silta on maan pisin.
    • Valassaarilla on majakka.

    Merenkurkun tulevaisuus

    Maan kohoaminen kaventaa Pohjanlahtea erityisen voimakkaasti juuri Merenkurkusta sekä Ruotsin että Suomen puolelta. Niinpä on oletettavissa, että vähitellen Merenkurkku katkeaa ja Perämeri muuttuu järveksi. Tähän ei välttämättä mene enempää kuin 2000 vuotta.

    Struven ketju



    Struven ketju on kymmenen maan läpi kulkeva kolmiomittausketju Pohjoisen jäämeren ja Mustanmeren välillä.

    Ketjun tarkoitus oli selvittää maapallon tarkka koko ja muoto. Se muodostui 258 peruskolmiosta ja 265 peruspisteestä nykyisten Norjan, Ruotsin, Suomen, Venäjän, Viron, Latvian, Liettuan, Valko-Venäjän, Moldovan ja Ukrainan alueella.

    Perustamisvaiheessa ketju kulki vain kahden maan eli Venäjän ja Ruotsin alueella. Mittaukset kestivät 40 vuotta ja ne saatiin päätökseen vuonna 1855. Ketjussa on yhteensä 265 pistettä, joista 34 parhaiten säilynyttä ja kulttuurihistoriallisesti arvokkainta on valittu suojeltaviksi Unescon maailmanperintöluetteloon.

    Nimensä ketju on saanut baltiansaksalaisen matemaatikon ja tähtitieteen professorin, Friedrich Georg Wilhelm von Struven, mukaan. Hän suunnitteli maapallon koon ja muodon selvittämiseksi tarkemman kolmiomittausketjun kuin mitä ranskalainen matemaatikko ja tiedemies Pierre-Louis Moreau de Maupertuis, joka oli osoittanut 1736 Tornionjokilaaksoon tekemällään tutkimusmatkalla, että maapallo on navoiltaan litistynyt.

    Keskustelun aiheita

    • Mitä muita luonnon maailmanperintökohteita Suomessa mielestäsi on?
    • Miten mahdollisten tulevien maailmanperintökohteiden tuhoutuminen voitaisiin estää?
    • Miten merenkurkun häviäminen voitaisiin estää?

    Toimintaa kestävän kehityksen puolesta

    Suomen kestävän kehityksen toimikunta

    Hallitus perusti vuonna 1993 Suomen kestävän kehityksen toimikunnan edistämään yhteistyötä kestävän kehityksen kysymyksissä Suomessa. Toimikunta asetettiin uudestaan viimeksi 28.2.2008, ja sen toimikausi ulottuu vuoden 2012 loppuun saakka.

    Toimikunnan tavoitteena on helmikuussa 2008 hyväksytyn toimivallan mukaisesti edistää kestävän kehityksen tavoitteiden sisällyttämistä kansalliseen politiikkaan ja hallintokäytäntöihin, tukea ja edistää yhteiskunnan eri toimijatahojen kestävän kehityksen työtä, vuoropuhelua ja verkottumista sekä toimia aloitteellisesti kansainvälisessä kestävän kehityksen yhteistyössä.

    Toimikunnan tavoitteena on myös toimia keskustelun herättäjänä asioissa, joilla on kansallisen tai globaalin kestävän kehityksen kannalta suuri merkitys ja joihin kaivataan kansallista näkemystä.  

    Toimikunnan keskeisinä tehtävinä ovat Kansallisen kestävän kehityksen strategian (2006) toimeenpanon edistäminen, arviointi ja seuranta sekä toimeenpanon tuloksista tiedottaminen.

    Erityisenä tehtävänä on vahvistaa vuoropuhelua eduskunnan valiokuntien kanssa kansallisen kestävän kehityksen politiikan suunnasta. Toimikunnan tärkeänä tehtävänä on edelleen sitouttaa mahdollisimman moni yhteiskunnan toimijataho edistämään kestävän kehityksen politiikkatavoitteita omassa toiminnassaan. Hallituksen suuntaan toimikunta toimii laajapohjaisena ja asiantuntevana korkean tason kestävän kehityksen kumppanuusverkostona.

    Toimikunta tukee kansallisen kestävän kehityksen politiikan tiiviimpää kytkentää YK:n, EU:n sekä alueellisiin kestävän kehityksen prosesseihin sekä osallistuu yhteistyöhön eurooppalaisten kestävän kehityksen verkostojen kanssa.

    Kestävän kehityksen hallinto

    Kestävän kehityksen hallintoa johtaa ympäristöministeriö valtion tasolla. Lisäksi toimivat alueellinen ja kunnallinen ympäristöhallinto. Tavallisen kansalaisen kannattaa muistaa, että omassa kunnassa on ympäristölautakunta, jonka jäsenten kanssa voi keskustella lähiympäristön asioista.

    Ympäristöhallinto on nykyään Suomessa niin laaja, ettei sen esittely mahtuisi, vaikka sen esittelyyn käytettäisiin koko tämä kirja.

    Ympäristöjärjestöt

    Koska Suomen ympäristöjärjestöjä esitellään toisaalla tässä opintoaineostossa, tässä kerrotaan muutamasta maailmanlaajuisesta ympäristöjärjestöstö.

    Maailmanlaajuisesti toimivia ympäristöasioihin osallistuvia kansalaisjärjestöjä ovat muun muassa Greenpeace, Maan ystävät, WWF sekä Worldwatch Institute.

    Greenpeace

    Greenpeace on kansainvälinen riippumaton ympäristöjärjestö Järjestöllä on toimistoja yli 40 maassa ja kansainvälistä työtä koordinoiva päätoimisto Amsterdamissa, Alankomaissa.

    Greenpeace keskittyy maailmanlaajuisiin ympäristökysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen, metsäkatoon ja ympäristömyrkkyihin ilmoittaen tavoitteekseen "varmistaa Maapallon kyky ylläpitää elämää kaikessa monimuotoisuudessaan".

    Greenpeacen toimintatapoihin kuuluvat tutkimus, lobbaus, keskustelu yritysten kanssa, mielipidevaikuttaminen sekä aktivismi.

    Järjestö ei ota vastaan rahoitusta valtioilta, yrityksiltä tai poliittisilta puolueilta, saaden rahoituksensa 2,8 miljoonalta yksityishenkilöltä ja hyväntekeväisyyssäätiöiltä.

    Maan ystävät

    Maan ystävät on kansainvälinen ympäristöjärjestöjen verkosto. Maan ystäville tärkeitä ovat ympäristönsuojelu, demokratia, ihmisoikeudet ja tasa-arvo.

    Suomen Maan ystävät perustettiin vuonna 1996. Järjestö on osa kansainvälistä Friends of the Earth International -verkostoa, johon kuuluu ryhmiä noin 70 maasta kaikista maanosista. Kansainvälinen Maan ystävät on toiminut yli 30 vuotta.

    Nykyisen Maan ystävien ja yhteistyökumppaneiden ilmastolakikampanjan tavoitteena on saada Suomeen laki, joka velvoittaa vuosittaisiin viisi prosenttia ilmastopäästöjen vähennyksiin.

    Vastaava kampanja on käynnissä useissa Euroopan maissa. Suomen kampanjassa ovat mukana Maan ystävien lisäksi useat järjestöt ja julkisuuden henkilöt.

    Maan ystävät on järjestänyt esimerkiksi Kriittisiä pyöräretkiä Helsingin keskustassa.

    Autottomana päivänä Maan ystävillä on toimintaa ympäri Suomea. Autottomana päivänä on muun muassa pidetty piknikkejä parkkiruuduissa, järjestetty pyörämielenosoituksia ja kadunvaltauksia.

    Maan ystävillä on paikallisia yhdistyksiä ja toimintaryhmiä monissa kaupungeissa ja maakunnissa Suomessa. Kulttuuriryhmä Maan hiljaiset on esimerkki teemaryhmästä.

    Maailman luonnonsäätiö



    WWF (World Wide Fund for Nature, Maailman luonnonsäätiö) on maailmanlaajuinen ympäristöjärjestö. WWF:n tavoitteena on pysäyttää ympäristön tilan huononeminen ja rakentaa tulevaisuus, jossa ihmiskunta elää sopusoinnussa luonnon kanssa.

    Aluksi WWF keskittyi suojelemaan yksittäisiä eläinlajeja (esimerkiksi tiikerit ja jääkarhut), mutta 1980-luvulta lähtien se on siirtänyt voimavaroja enemmän maailmanlaajuisten ympäristöongelmien ratkaisemiseen.

    WWF pyrkii vaikuttamaan ympäristölainsäädännön kehittämistä eri maissa ja kansainvälisten sopimusten tekemiseen, esimerkiksi päästöjen rajoittamiseen.

    Worldwatch-instituutti

    Worldwatch-instituutti on voittoa tavoittelematon riippumaton ympäristöjärjestö. Se edistää luonnonvaroihin ja ympäristöongelmiin liittyvää tietoa ja tiedon jakelua. Worldwatch-instituutin perusti vuonna 1974 Lester Brown.

    Worldwatch-instituutti julkaisee vuosittain Maailman tila -kirjan, jonka toimittaa suomeksi Gaudeamus.

    Renewable Energy Network for the 21st Century (REN21) on uusiutuvan energian verkosto, johon kuuluu hallituksia, organisaatioita ja muita asianosaisia.

    Se pyrkii edistämään uusiutuvaa energiaa ja alan liiketoimintaa. REN21 perustettiin uusiutuvan energian kansainvälisessä kokouksessa Bonnissa vuonna 2004 ja virallisesti aloitti toiminnan Kööpenhaminassa kesäkuussa 2005.

    Keskustelun aiheita

    • Mistä johtuu, että luonnon tila huononee myös Suomessa, vaikka siitä huolehtii valtava virkakoneisto ja suuri määrä järjestöjä?
    • Mistä johtuu, että EU -tukiaisista huolimatta maatalouden päästöt eivät ole juuri vähentyneet?
    • Mistä johtuu, että ympäristöministeriö on määrännyt mommonmökeille kymmenien tuhansien eurojen puhdistuslaitteet ihmisten ja kotitalouden jätteille, mutta ympäröivät maatilat saavat ajaan satojen lehmien ja sikojen ulosteet pelloilleen, josta ne valuvat vesistöihin?

    Tulevaisuuden kuvia










    Keskustelun aiheita

    Piirtäkää kukin oma kuva tulevaisuudesta.
    Väitelkää siitä, kenen piirtämä kuva on kaunein.

    Vanhat aineistot

    Tähän osioon pääset napauttamalla

    tästä