|
Elämän tarkoitus,
kansalaisyhteiskunta, menneisyys ja tulevaisuus Peruskoulun elämänkatsomustieto 8 et8 Tätä on viimeksi muutettu 1.2.2008 Kaikki etkirjat löydät tästä Opetussuunnitelmat Ateistien ehdotuksen uudeksi opetussuunnitelmaksi löydät tästä Opetushallituksen ohjeen uudeksi opetussuunnitelmaksi löydät tästä Mies oli jäänyt kiinni autovarkaudesta. - Eikö olisi fiksumpaa ottaa bussi ja tulla sillä kaupunkiin? Tuomari kysyi. - Ei minulla ole kuin henkilöauton ajokortti. Ville ja Kalle istuivat laiturilla ja liottivat varpaitaan järvessä. - Sinun jalkasi ovat paljon likaisemmat kuin minun, Ville totesi. - Onko se ihme, olenhan sinua viisi vuotta vanhempi. Sisällysluettelo
AlkulauseSeuraava oppikirja on kehittynyt nykyiseen muotoonsa vuosikymmenien kuluessa. Siitä ei ole jätetty mitään hyväksi havaittua pois, ja kun opetussuunnitelmat vaihtuvat, kaikki löytyy näistä teksteistä edelleen.Helsingissä 1.2.2009 Erkki Hartikainen Filosofian maisteri Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoonSyyskuun 2008 aikana evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomien suomalaisten määrä ylitti miljoonan. Heistä 120000 on käyttänyt eroakirkosta.fi -palvelua. Suurin osa miljoonasta, noin 830000 henkilöä, ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 60000, helluntailiikkeeseen yli 50000 ihmistä ja muihin vähemmistöuskontoihin yhteensä noin 70000. Uskontokuntiin kuulumattomien osuus on noussut erityisesti vuonna 2003 säädetyn uskonnonvapauslain jälkeen. Valtaosa kirkosta eroavista ei liity mihinkään uskontokuntaan. Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?Ratkaise itseKun alat puhua, aloitatko "Minun katsomukseni on:"vai "Minun käsitykseni on:" Ihminen ja maailmaUskonnot ja kehitysoppiEläimiin on luonnollisen valinnan seurauksena jäänyt pääasiassa niitä ominaisuuksia, joista niille on hyötyä olemassaolon taistelussa selviämisessä. Muutenkin eläimet yleensä säästävät voimavaroja. Richard Dawkins pohtii Free Inquiry - lehden numeroissa 3/2004 ja 4/2004 syitä siihen suunnattomaan voimavarojen tuhlaukseen, jota ihmisen uskonnot edustavat.Ihmiset ovat rakentaneet uskontojen vaikutuksesta valtavan määrän kirkkoja, pyramideja ja muita rakennelmia, joista ei kehitysopin näkökulmasta ole mitään hyötyä. Miljoonat ihmiset ovat kuolleet uskonsodissa ja uskonnollisissa vainoissa. Uskontojen vaikutuksesta ihmiset ovat kieltäytyneet sukupuolisuhteista ja alistuneet luostareiden ja muiden uskonnollisten laitosten luonnottomalta tuntuvaan elämään. Nämä ovat miettimisen arvoisia asioita siksi, että uskontotoja on ilmeisesti ollut aina ja kaikissa kulttuureissa. Tämä ei merkitse sitä, ettei ateisteja olisi ollut olemassa. Eri uskonnot ovat erilaisia kuten eri kielet, mutta uskontoja on kaikkialla. Dawkins pohtii erilaisia uskonnoille ehdotettuja kehitysopillisia selityksiä ja toteaa ne toteennäyttämättömiksi. Uskonnoista ei ole edes ns. plasebovaikutuksen aiheuttajiksi. Tarkempaa tietoa plasebovaikutuksesta löydät esimerkiksi osoitteesta http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/plasebo.html Dawkins torjuu myös ajatuksen, että jonkinlainen "jumalakeskus" ihmisen aivoissa selittäisi jotain. Jos sellainen olisi olemassa, miksi se olisi olemassa? Ihmisen lähisukulaisilla ei sellaista ole. Dawkinsin mielestä tähän asti asetetut kysymykset ovat vääriä. Jotta ymmärrettäisiin oikeiden kysymysten luonne, Dawkins ottaa esimerkiksi sen vaikeasti selitettävän ilmiön, että hyönteiset pyörivät tulen ympärillä ja lentävät kohti omaa kuolemaansa. Selitys tähän ilmiöön on, että menneinä aikoina ihmisten tekemiä tulia ei ole ollut hyönteisiä harhauttamassa. Hyönteiset ovat lentäneet yöllä johonkin suuntaan käyttäen suunnistusvälineinä kaukana olevia valoja kuten kuuta ja tähtiä. Saman suunnistusmenetelmän soveltaminen lähellä olevaan kohteeseen aiheuttaa sen, että hyönteinen lentää (logaritmisen) spiraalin (kierteen) muotoista rataa, ja jos kohde on tuli, hyönteinen tuhoutuu. Hyönteisen tuhoon johtava käyttäytyminen on uusissa olosuhteissa ilmenevä sivuvaikutus sellaisesta käyttäytymisestä, joka on normaaliolosuhteissa aivan järkevää. Dawkinsin mielestä uskonnot ovat tällaisia haitallisia sivuvaikutuksia, joilla ei ole kehitysopin näkökulmasta mitään merkitystä. Free Inquiryn numerossa 5/2004 muutamat kirjoittajat esittävät Dawkinsille vastaväitteitä. Vastaväittäjät ovat Dawkinsin kanssa pääasiassa samaa mieltä siitä, että uskonnot ovat kehitysopin kannalta merkityksettömiä sivuvaikutuksia, mutta he eivät ole Dawkinsin kanssa täysin samaa mieltä siitä, minkä ilmiön sivuvaikutuksia uskonnot ovat. Jotta tästä asiasta syntyisi keskustelua, seuraavassa esitetään sekä Dawkinsin näkemys että muutamia vastaväitteitä. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Dawkins esittää käsityksensä vain eräänä mahdollisena oletuksena. Toisin kuin melkein kaikki muut eläimet, ihmiset välittävät kasaantuvaa kokemustietoa sukupolvelta toiselle. On ainakin lapsille (luultavasti myös aikuisille) eduksi, jos he tottelevat (suuremmin kyselemättä) kieltoa uida vedessä, jossa on krokotiileja. Luonnollisen valinnan tuloksena ihmislapsen aivot ovat kehittyneet sellaisiksi, että ne oppivat kielen, ja ihmislapset luottavat aikuisten antamaan informaatioon. Eri alueilla ihmiset siirtävät jälkeläisilleen erilaisia kieliä ja erilaisia uskontoja. Dawkinsin mukaan uskonnoilla ei ole yksilöille tai yhteisöille mitään arvoa olemassaolon taistelun näkökulmasta vaan uskonnot ovat haitallisia sivuvaikutuksia aivan samaan tapaan kuin hyönteisten lentäminen tuleen. Anthony C. Lunn sanoo, että ilmiö on hänen mielestään paljon monimutkaisempi kuin Dawkins olettaa. Eräänä omana selityksenään hän esittää, että ihmisellä on luonnonvalinnan ansiosta kehittynyt kyky etsiä ilmiöiden syitä ja uskontojen näennäisselitykset ovat tämän ominaisuuden sivuvaikutuksia. Tähän voisi lisätä, että ihmisten kyky ja heille annetut keinot todellisten syiden erottamiseen kuvitelluista ovat puutteellisia. Esimerkiksi vastauksen kysymykseen elämän tarkoituksesta saa Suomessa esitettyä vain kerran sadassa vuodessa. un Ylipistolehti kyseli Helsingin yliopiston professoreilta vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta, kaikki vastaukset olivat ilmiselvästi vääriä. Elämän tarkoitusLaihialaisisäntä teki kuolemaa, suvun kolme miestä seisoivat siinä vierellä ja juttelivat hautajaisten järjestämisestä.- Kuinkahan monta taksia tarvitaan, kolme kai? - Ei, kyllä kaksi riittää ja muut saavat kävellä. - No sittenhän on sama vaikka kaikki kävelisivät. Isäntä viimeisillään nousi pystyyn ja sanoi: - Matti on oikias, tuokaapa minun housuni niin kävellään kaikki. Selitykset ovat niiden olosuhteiden kuvauksia, joiden vallitessa selitettävät tapahtumat suurella todennäköisyydellä tapahtuvat (esim. Ernest Nagel (1901-85)). Eräät muinaiskreikkalaiset (esim. Platon, (427-347 eaa.) ). olivat sitä mieltä, että ainoa todellinen selitys on vastaus kysymykseen miksi, mikä on tapahtuman tarkoitus. Näistä kahdesta selittämisen lajista on sanottu mm. (esim. Kurt E. Baier (1917 -)): Ei ole niin, että kaikelle olisi kaksi selitystä, ensimmäinen osittainen, ei todella selittävä, ja toinen täydellinen, lopullinen, valaistuksen antava. Todellisuudessa nämä kaksi selitystapaa ovat yhtä selittäviä, yhtä valaisevia, yhtä täydellisiä ja yhtä lopullisia, mutta ne sopivat eri ilmiöiden selittämiseen. Kun löydämme metsän keskeltä rakennusten raunioita, voimme olettaa, että ne ovat ihmisten rakentamien talojen jäännöksiä, jotain ihmisen tekemää, hänen omaa tarkoitustaan varten valmistamaa. Rakennukset voidaan selittää vetoamalla rakentajain tarkoitukseen. Toisaalta jos pyrstötähti eli komeetta lähestyy Maata, on luultavaa, ettei tämä taivaankappale ole järkevien olentojen rakentama. Emme voi käyttää sitä selittämisen tapaa, joka vetoaa tarkoitukseen. Nyt meidän on käytettävä toista selittämisen mallia, sitä, joka vetoaa luonnonilmiön luonnollisiin syihin. Joskus voi olla vaikeaa ratkaista, mitä selitystapoja on käytettävä. Esimerkiksi Maata kiertävä kappale saattaa olla meteoriitti tai ihmisen valmistama tekokuu. Tarkoitusta voidaan kysyä vain, jos on voitu osoittaa, että jotakin tarkoituksellisesti tehdään. On siis ensin osoitettava tarkoituksellisen toiminnan olemassaolo, ja vasta sitten tarkoitusta voidaan käyttää jonkin asian selittäjänä. Joskus on ajateltu (esim. Fjodor Dostojevski (182-1881)) täsmälleen päinvastoin. On esitetty kysymys tarkoituksesta ja väitetty, että tarkoituksen olemassaolo edellyttää jumalan olemassaoloa. Todellisuustutkimuksen (tieteen) mukaan olisi ensin todistettava jumalallisten tekojen olemassaolo, ja vasta sitten voitaisiin puhua jonkin elämässä piilevän jumalallisen tarkoituksen olemassaolosta. Kysymykseen "miksi olet lakannut lyömästä vaimoasi?" voidaan vastata tarkoitukseen viittaamalla, mutta jos ei ole ollenkaan lyönyt vaimoaan, kysymys on väärin asetettu. Pohdittaessa kysymystä "onko elämällä tarkoitus?" on ensin huomioitava sanan "tarkoitus" eri merkitykset. Ensiksi joku voi kysyä jonkin arkipäiväisen teon tarkoitusta, esimerkiksi "miksi jätit auton valot palamaan?" Toiseksi voidaan kysyä "mikä on tämän työkalun tarkoitus?" Joku voi toimia erittäin tarkoituksenmukaisesti, joku toinen vallan hullusti, hedelmättömästi tai jonkin arvojen järjestelmän näkökulmasta arvottomasti. Nykyaikaisen todellisuuskäsityksen hyväksyminen ei suinkaan johda tässä mielessä arvottomaan elämään. Päinvastoin tekniikka on varustanut meidät lukuisilla työvälineillä, joilla voimme toteuttaa omia tarkoituksiamme. Kun muinainen ihminen rukoili sadetta jumalilta, nykyaikainen ihminen käyttää sadettajia. Luonnonesineiden tarkoituksellisuudesta tai tarkoituksettomuudesta voidaan usein puhua liittämättä mukaan arvoja. Talon lähellä olevalla puulla saattaa olla tai olla olematta tarkoitus. Emme kuitenkaan hakkaa sitä pois siksi, että se olisi tarkoitukseton. Miksi sitten oletetaan, että ateistin, jonka mielestä elämällä ei ole mitään ennalta tiedettävää tarkoitusta, pitäisi muka tehdä itsemurha, jos hän todella uskoisi elämän tarkoituksettomuuteen? Kun tarkoituksia liitetään ihmisten puuhiin, tämä saattaa olla hyvinkin arvojen värittämää. Jos kysyt kutsuilla joltakin vieraalta "miksi olet täällä, mikä on tarkoituksesi?", hän saattaa käsittää kysymyksesi hyvinkin arvoväritteisesti - ikään kuin kutsuilla olemiseen pitäisi olla jokin erityinen syy. Monet uskonlahkot vastustavat syntyvyyden säännöstelyä, koska niiden oppien mukaan sukupuolielimet on tarkoitettu lisääntymiseen. Vaatimus, että asioilla pitäisi olla tarkoitus, on sinällään siveellinen kannanotto. On mahdollista, että koko puhe tarkoituksen löytymisestä on puhtaasti arvosidonnaista puhetta, joka ei liity ollenkaan totuuskysymyksiin. (David) Humen giljotiinin mukaan tosiasioita ja arvoja ei voi loogisesti johtaa toisistaan; tästä näkökulmasta katsoen oletus jostakin elämän "todellisesta" tarkoituksesta on silkkaa hölynpölyä. Uskonnollinen ja todellisuustutkimuksen (tieteellinen) todellisuuskäsitys eroavat useimmiten perinpohjaisesti vastauksessa kysymykseen siitä, mikä on ihmisen tarkoitus. Todellisuustutkimuksen (tieteellisen) todellisuuskäsityksen mukaan ihmisellä ei ole ainakaan nykyisen tietämyksen valossa mitään ihmiskunnan ulkopuolista tarkoitusta. Tähän on esitetty vastaesimerkkinä, että vieraan planeetan asukkaat voivat vallata Maan ja ottaa ihmisen lemmikikseen. Ihminen ajattelee esimerkiksi, että metsästyskoiran tarkoitus on palvella metsästystä (koira on varmaan asiasta eri mieltä). Ihminen on tässä suhteessa tarkoitukseton. Nykyään ei ole olemassa isäntää tai isäntiä, joiden koiria ihmiset olisivat. Teistiset uskonnot ovat muovautuneet orjanomistusyhteiskunnassa, jossa orjilla oli inhimilliset isännät ja kaikilla ihmisillä yhteinen kosminen isäntä. Tarkoituksen puuttuminen edellä esitetyssä mielessä ei välttämättä millään tavoin alenna inhimillisen elämän arvoa. Ihmisen itsenäisyys (autonomia) saattaa päin vastoin lisätä hänen arvoaan. Ne, jotka hylkäävät nykyajan todellisuuskäsityksen siksi, että se muka riistää elämältä mielekkyyden, sekoittavat sanan "tarkoitus" eri merkitykset. He luulevat, että koska elämällä ei ole tarkoitusta, elämässä ei voisi olla tarkoitusta. He luulevat, että jos ihmisellä ei ole isäntää, hän ei voi omistaa itse itseään ja antaa itse elämälleen tarkoitusta. Aivan kuten lapselle saattaa merkitä shokkia se havainto, että hän pystyy seisomaan omilla jaloillaan, ihmiselle voi merkitä shokkia määrätä itse omasta elämästään. Uskonnot eivät pohjimmaltaan ollenkaan vastaa kysymykseen siitä, mikä on elämän tarkoitus. Kun uskontojen edustajilta kysytään, mikä on se jumalan suunnitelma, jossa ihmisen elämällä on oma tarkoituksensa, heiltä saa usein vastaukseksi joko sellaisia pyhien kirjojen lauseita, jotka eivät vastaa kysymykseen, tai sitten he kieltäytyvät vastaamasta kysymykseen ja sanovat, että jumala yksin tietää. Esimerkiksi kristinusko väittää, että "maallisen" elämän tarkoitus on kuolemanjälkeisen "iankaikkisen" elämän saavuttaminen. Jos olisi olemassa ns. iankaikkinen elämä, mikä sen tarkoitus olisi? Sen sijaan lopullisella, biologisella kuolemalla näyttää olevan luonnossa lajin säilymisen ja kehittymisen kannalta selvä merkitys. Kuolema on elämän jatkumisen edellytys, sillä jos kuolemaa ei olisi, bakteerien massa ylittäisi nopeasti maapallon massan, ja tämähän on tietysti mahdotonta. Jos muinaiset eläimet eivät olisi koskaan kuolleet, ihmistä ei olisi koskaan ilmaantunut maapallolle, sillä ihmiselle ei olisi ollut elintilaa. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että kuolemalla olisi jokin tarkoitus. Kristillinen ajattelu perustuu kahteen olettamukseen, joista kumpaakaan ei voida todistaa paikkansapitäviksi. Ensiksi ajatellaan, että maallinen elämä olisi arvotonta ja kärsimystä, joka vain valmistaa ihmistä iankaikkiseen iloon. Toiseksi ajatellaan, että maalliset kärsimykset korvattaisiin iankaikkisilla iloilla. Ensiksi voidaan todeta, että tällaisesta ajattelutavasta saattaa olla vakavia siveellisisiä seurauksia. Esimerkiksi kristillisellä keskiajalla ihmiselämää ei pidetty yhtä suuressa arvossa kuin nykyään. Toisaalta voidaan väittää, että maallinen elämä voi olla täysin mielekästä ja antoisaakin. Arvioitaessa ns. maallista elämää kristityt usein vertaavat sitä iankaikkisen elämän riemuihin. Voidaan huomauttaa, että he tekevät saman virheen kuin ne, jotka sanovat, että Jussi on pieni, koska hän on pienempi kuin puu. Ihmiselämän mielekkyyttä ei tule verrata johonkin ihmiselämän ulkopuoliseen vaan ihmisten elämään keskimäärin. Näin arvioituna jotkut ihmiset elävät erittäin mielekästä, onnellista ja täysipainoista elämää, ja heidän elämällään yhteiskunnassa on selvä päämäärä ja tarkoitus. Jotkut toiset elävät surkeaa ja sekä omasta että muiden mielestä tarkoituksetonta elämää. Sen sijaan, että ollaan huolissaan iankaikkisesta elämästä pitää kehittää elämää ja yhteiskuntaa maapallolla siten, että lopulta kaikki ihmiset voisivat tuntea elävänsä mielekästä ja tarkoituksenmukaista elämää. Saarnamies varoitteli viinan kiroista: - On viinan syy, että lapsenne näkevät nälkää. - On viinan syy, että lyötte aviopuolisoanne. - Ja on viinan syy, että ammutte ohi! Edellä suoritetuista tarkasteluista voidaan päätellä, että luonnonilmiö elämä kuuluu luonnossa vallitsevan syyn ja seurauksen suhteen avulla selitettäviin ilmiöihin eikä tarkoituksen avulla selitettäviin. Tämän luonnontutkimuksen selityksen tarjoaa kehitysoppi. Mutta vaikka luonnonilmiöllä elämä ei olisi tarkoitusta, ihmisyksilöllä tai yksilöiden muodostamalla yhteiskunnalla voi olla moniakin päämääriä, aikomuksia ja tarkoituksia. Tarkoitusten avulla selittäminen on keksitty, koska ihmisillä on tarkoituksia, ei siksi, että ihmisiltä puuttuisivat tarkoitukset. Paul Kurtzin mukaan uskonnottoman etiikan ensimmäinen sääntö on, että elämä on elämisen arvoista. Toinen sääntö on, että siveys on puhtaasti inhimillistä alkuperää. Tahto elää on ihmisen perustavinta laatua olevia pyrkimyksiä. Alun perin iankaikkisen elämän kaipuukin on syntynyt voimakkaasta tahdosta elää. Joissakin uskonnoissa tämä alkuperäinen pyrkimys on pitkällisen kehityksen tuloksena kääntynyt päälaelleen, on alettu kuvitella, että "maanpäällinen" elämä olisi jollakin tavalla arvotonta. Paitsi että ihminen haluaa elää, hän haluaa onnellista, täyteläistä elämää. Eri aikoina ihmisillä on ollut erilaisia mielipiteitä siitä, mitä sellainen elämä on. Joka tapauksessa onnellinen elämä tuottaa ihmiselle tyydytystä. Onnellisen elämän ehdot ovat aina olleet ihmisille epävarmoja, ja tämä on saanut ihmisiä jopa vapaaehtoisesti luopumaan sekä vapaudesta että vastuusta jonkin heitä suuremman vallan hyväksi, joka sanelee heille elämän tarkoituksen. Vapaassa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa yleisesti hyväksytty oletus on, että jokainen tavoittelee onnea omalla tavallaan. Sellaisessa yhteiskunnassa, joka ei enää jakaudu orjiin ja isäntiin, kukaan ei voi määritellä tarkoitusta kenellekään muulle kuin itselleen ja omalle elämälleen. Tehtäviä
Nuoren siveellinen kasvuKehityspsykologian näkökulmaPsykologia tutkii yksilön käyttäytymistä ja elämyksiä. Erityisesti kehityspsykologia tutkii yksilön henkistä kehitystä.Ihmisen henkiseen kehitykseen vaikuttavat sekä hänen perintötekijänsä että se ympäristö, jossa hän kasvaa. Lapsuuden aikana ihminen oppii kävelemään, puhumaan, suorittamaan yksinkertaisia toimia mutta myös käyttäytymään. Havaitseminen ja ajattelu vaativat molemmat oppimista. Vastasyntyneellä lapsella on joitakin yksinkertaisia tarpeita ja tunteita, mutta aikuisen tarpeissa ja tunteissakin on paljon opittua. Ihmisen käyttäytymiseen siveellisenä olentona vaikuttavat hänen tarpeensa ja tunteensa mutta myös hänen ajattelunsa ja todellisuuskäsityksensä. Yhteiskunnan jäseneksi lapsi ja nuori kasvaa yhteisössä. Tällöin puhutaan usein yksilön sosiaalisesta kehityksestä tai yksilön siveellisestä kehityksestä. Yksilön siveellinen kehitysJotkut ovat sitä mieltä, että siveys on puhtaasti opittua. Toiset ovat löytäneet yksilön siveyskehityksestä selviä vaiheita. Viimeksi mainittuun ryhmään kuuluu amerikkalainen Lawrence Kohlberg, jonka käsitys siveellisen kehityksen tasoista on saavuttanut laajaa kansainvälistä tunnustusta.1980 - luvulla feministit vastustivat Kohlbergin käsitystä, mutta nyt, kun on osoittautunut, ettei naisten ja miesten välillä olekaan eroja tässä suhteessa, feministienkin on syytä muuttaa käsityksiään asiasta. Kohlbergin mukaan yksilön siveellinen kehitys jakaantuu kolmeen päävaiheeseen: I Esisiveellinen taso Tällä tasolla lapsi huomioi sellaiset sanat kuin kiltti ja tuhma, saa ja ei saa, hyvä ja paha, oikein ja väärin. Hän käsittää nämä sanat aina toiminnan mukaan mielihyvän tai mielipahan sävyisiksi. II Sovinnainen taso Hyviä ja huonoja toimintoja arvioidaan sen mukaan, miten toiset tekevät riippumatta niiden seurauksista itselle. Puolustetaan oman ryhmän arvostuksia. III Itsenäis-periaatteellinen taso Tällä tasolla koetetaan muotoilla siveelliset arvostukset ja toimintaperiaatteet yleispäteviksi aivan riippumatta virallisista laeista, säännöistä ja sovinnaisesta siveydestä. Jokainen päävaihe voidaan lisäksi jakaa kahteen alavaiheeseen. Näin saadaan seuraavat kuusi vaihetta: I Esisiveellinen taso 1. Itsekeskeis-aineellinen vaihe Toiminnan ulkonaiset seuraukset ratkaisevat, pidetäänkö sitä hyvänä vai pahana. Pyritään välttämään rankaisua (koska se on epämiellyttävää) ja alistumaan valtaa omaavien määräyksiin. 2. Välineellinen vaihe Suoritetaan tekoja, jotta niillä päästään tavoitteeseen. Toisia autetaan, koska toivotaan apua myös itselle. Vältetään toisten vahingoittamista tai loukkaamista, jottei tulisi itse vahingoitetuksi tai loukatuksi. II Sovinnainen taso 3. Myötätunto ja rakkaus Hyvällä käytöksellä voidaan auttaa toisia ja tuottaa heille iloa. Kun tehdään toisten mielen mukaan, on hyvä poika tai kiltti tyttö. On jo sinänsä riittävää, jos tarkoittaa hyvää. 4. Laki ja järjestys Toiminnasta tuleesiveellinen, kun se on määrätyn yhteiskunta- tai maailmanjärjestyksen käsitysten mukainen. Suorittaa velvollisuutensa, kun toimii yhteiskunnan tai uskonnon lakien mukaisesti seurauksista riippumatta. III Itsenäis-periaatteellinen taso 5. Siveys on sopimusvaraista ja lait vapaiden kansalaisten välisiä sopimuksia Tässä vaiheessa siveys säännöt käsitetään vapaiden ihmisten tekemiksi sopimuksiksi. Periaatteet perustuvat ihmisyksilön ehdottomaan arvoon ja oikeusturvallisuuden vaatimukseen. on sanottu, että tällainen on johtavien kapitalististen maiden virallinen siveys. 6. Yleispätevät periaatteet Siveys perustuu seuraavantyyppisiin yleispäteviin sääntöihin "Mitä haluatte ihmisten tekevän teille, tehkää se ensiksi heille" eikä määräyksiin. Yksilö tekee itse päätöksensä yhden korkeimman periaatteen mukaisesti, mikä perustuu ajatuksiin oikeudesta, molemminpuolisuudesta, tasa-arvoisuudesta lain edessä sekä ihmisyksilöiden arvosta yksilöllisinä ihmisinä. Yksilön soveyskehitystä on tutkittu tämän teorian puitteissa eri kulttuureissa ja eri todellisuuskäsitysten piirissä. Pääpiirteissään kehitys tapahtuu tämän kaavion mukaisesti siten, että kukin yksilö etenee aiemmalta vaiheelta ylemmälle. Ihmisten valtava enemmistö ei kuitenkaan koskaan saavuta 5. tai 6. vaihetta. Eräässä tutkimuksessa testattiin 10-28 -vuotiaita amerikkalaisia poikia. Noin joka kolmas vuosi heidän annettiin pohtia vaikeita siveysongelmia. Eräs koehenkilö vastasi kymmenvuotiaana suunnilleen seuraavasti, kun häneltä kysyttiin, onko parempi pelastaa merkittävän miehen henki kuin useiden merkityksettömien. "Merkityksettömillä on vain yksi talo kullakin ja vähän huonekaluja, mutta monilla tavallisilla ihmisillä on yhteensä paljon rahaa, vaikkei sitä huomaa." Vastauksessa ihmisarvo sekoitetaan aineellisiin arvoihin, ja järkeily tapahtuu alhaisella siveystasolla. Kolme vuotta myöhemmin poika oli uudelleen testattavana tehtävillä, jotka sopivat hänen ikäänsä. Hänen piti vastata mm. kysymykseen, pitääkö lääkärin auttaa vaikeasta parantumattomasta sairaudesta kärsivää naista kuolemaan, kun tämä itse pyytää sitä päästäkseen vaikeista tuskistaan. Hän vastasi suurin piirtein näin: "Hänen olisi varmaan hyvä päästä kärsimyksistään. Mutta hänen miehensä ei tahtoisi sitä. Eihän nainen ole eläin. Mies kyllä voi saada uuden vaimon, mutta se ei ole sama asia." Nyt poika arvostaa ihmishenkeä sen mukaan, mitä hyötyä siitä on itselle tai muille. Poika on kuitenkin siirtynyt ensimmäisestä itsekeskeis-aineellisesta vaiheesta toiseen, välineelliseen vaiheeseen. Nämä molemmat vaiheet kuuluvat esisiveellisen tasoon. Keskimäärin vain puolet yhden henkilön vastauksista kuuluu samaan vaiheeseen, loput kuuluvat ylempään tai alempaan vaiheeseen. Kolmen vuoden kuluttua eli 16-vuotiaana äskeinen poika vastaa kysymykseen suunnilleen näin: "Ehkäpä se olisi hänelle parasta. Mutta entä hänen miehensä? Eihän nainen ole eläin, joka ei merkitse perheelle samaa kuin ihminen. Koiraan voi kiintyä, muttei samalla tavoin kuin tuntemaansa ihmiseen." Vaikka poika oli teini-iässä, hän ei yltänyt siveysajattelussa kuin kolmanteen eli sovinnaiseen vaiheeseen. Tässä vaiheessa ihmishengen arvostus perustuu sääliin ja rakkauteen. Poika oli muutoin älykäs, hänen älykkyysosamääränsä testissä, jossa keskiarvo on 100, oli 120. Eräs toinen henkilö vastasi kuolinapua koskevaan kysymykseen seuraavasti: "Yksittäisellä ihmisellä ei ole oikeutta ratkaista, kenen pitää elää ja kenen kuolla. Mikäli näin tehdään, kosketaan johonkin pyhään, sillä kaikki ovat saaneet elämänsä Jumalalta." Tämä järkeily kuuluu neljänteen vaiheeseen: ihmishengen pyhyys perustuu ihmisen asemaan siveellisessä tai uskonnollisessa järjestelmässä oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Tämä näkemys painottaa "lakia ja järjestystä". Ehkäpä tällaisen siveyskäsityksen omaava henkilö jopa tappaisi naisen, jos jumala käskisi. Tämä on sovinnaisen tason toinen vaihe, josta käytetään nimitystä "laki ja järjestys". Äskeinen 16 -vuotias vastasi 20 -vuotiaana kuolinapua koskevaan kysymykseen seuraavasti: "Hengityskoneen tai keinomunuaisen varassa elävä potilas on useinkin kuin vihannes. Tämän naisen pitää saada itse päättää. Ihmisinähän meillä on tiettyjä oikeuksia. Jokainen haluaa elää - ja tavallaan elääkin - olemassaolon keskustassa. Tällä tavoin me kaikki olemme samanlaisia." Tämä vastaus kuuluu viidenteen vaiheeseen, joka on ensimmäinen vaihe kolmannella eli korkeimmalla tasolla, nimittäin itsenäisten periaatteiden tasolla. Oikeus elämään käsitetään 5. vaiheessa joksikin sellaiseksi, josta oikeusvaltiossa ollaan yksimielisiä. Se on vähän niin kuin tehty sopimus, joka pitää paikkansa kunnes osapuolet muuttavat sitä yksimielisesti. Tämä on monien nykyaikaisten valtioiden virallinen siveys, joka ei kuitenkaan välttämättä toteudu käytännössä. Koehenkilömme järkeili 24-vuotiaana seuraavasti: "Ihmishenki on kaikkien siveellisten ja laillisten arvojen yläpuolella, olivatpa ne sitten millaisia tahansa. Ihmiselämällä on oma sisäinen arvonsa, arvostakoon joku muu tai olkoon arvostamatta tätä ihmistä. Ihmisyksilön arvo on kaikista tärkein. Oikeuden ja rakkauden periaatteet koskevat myös ihmisten yhteiselämää." Tämä vastaus on hyvin juhlallinen, mutta Kohlbergin mukaan tällainen juhlallisuus on ominaista kuudenteen vaiheeseen kuuluville vastauksille. Tässä vaiheessa siveys i ei koostu joukosta käskyjä tai kieltoja, vaan yleispätevästä oikeudenmukaisuuden periaatteesta, joka perustuu tasa-arvon ja yksilön arvon kunnioituksen periaatteisiin. On huomattava, ettei edellä esitetyissä vastauksissa ole siveyskehityksen näkökulmasta niinkään oleellista se, kumpaan tulokseen vastaaja on päätynyt kuin se, mitä peri aatteita hän käyttää perustellessaan vastauksiaan. Sokrates väitti, että se, joka tietää, mikä on oikein, myös tekee niin. Oliko hän oikeassa? Monet ovat taipuvaisia sanomaan: "Ei tietenkään." Voidaan hyvinkin olla sitä mieltä, ettei tarvitse tehdä kokeita, jotta voidaan osoittaa näin kummallinen mielipide vääräksi. Mutta varmuuden vuoksi kerromme eräästä hyvin kuuluisasta kokeesta. SähköshokkikoeVuonna 1936 suoritettiin seuraava koe. Opiskelijoita pyydettiin tulemaan valekoehenkilöiksi kokeeseen, jolla näennäisesti tutkittiin oppimista. Heidän piti olla kärsivinään kauheasti silloin, kun aidot koehenkilöt luulivat antavansa heille sähköshokkeja. Aidot koehenkilöt asetettiin suuren kojelaudan eteen, mistä he voivat säädellä shokkeja, ensin heikkoja 15- volttisia ja sitten yhä voimakkaampia aina 450- volttisiin, tappaviin shokkeihin asti.Väärä koehenkilö oli tuntevinaan yhä voimakkaampaa ja 200 voltin kohdalla jo lähes sietämätöntä tuskaa. Todellinen kysymys olikin, miten pitkälle aidot koehenkilöt jatkoivat koetta. Pahinta ja tyrmistyttävää oli, että 70 % jatkoi koetta katkeraan loppuun asti, 450 voltin shokkeihin. Miten he saattoivat? Heidän on täytynyt ymmärtää tehneensä väärin. He tiesivät, mikä on oikein,' mutta he eivät tehneet niin kuin Sokrates väitti. Ehkäpä heidän tietonsa ei ollutkaan oikeanlaista. Sokrateen mielestä ihminen, joka todella ymmärtää oikean myös tekee oikein. Kohlbergin teorian mukaisessa siveyskehityksen kuudennessa vaiheessa olevan ihmisen pitäisi Sokrateen mukaan toimia oikein. Tällainen henkilöhän oivaltaa syvällisesti ne siveyskäsitteet, joita Sokrates sisällytti sanaan "tietää". Eräässä testissä koehenkilöt testattiin Kohlbergin testillä. Tuloksista kävi ilmi, että kuudennessa vaiheessa olevista kokonaista 75 % kieltäytyi jatkamasta koetta loppuun. Viidennessä tai sitä varhaisemmassa vaiheessa olevista kieltäytyi ainoastaan 13 % jatkamasta. Tämän kokeen tuloksista on sanottu, etteivät ne ole ollenkaan huonoja lukuja Sokrateelle ja Kohlbergille. Koululaitoksen suhteen Kohlbergin ajatusten perusteella on tehty monenlaisia johtopäätöksiä. Joskus nämä johtopäätökset ovat olleet vastakkaissuuntaisiakin. Useimmat ovat kuitenkin katsoneet, että Kohlbergin ajatukset tukevat ns. oppilaskeskeisiä työtapoja. On ajateltu, että ihminen pystyy itse kehittymään, kun hän saa oikeita virikkeitä. Toisaalta tutkimustulokset viittaavat siihen, ettei ihmistä voida väkisin siirtää siveyskehityksen vaiheesta seuraavaan. Tehtäviä
Persoonallisuuden piirteitäPersoonallisuudella tarkoitetaan yksilön piirteiden muodostamaa kokonaisuutta. Usein on tapana puhua ihmisen luonteesta. Luonnetta kuvataan usein kertomalla yksilön tarpeista, harrastuksista, arvostuksista yms.Ihmisillä on tavattoman monenlaisia käyttäytymismuotoja ja ominaisuuksia. Joskus voidaan sanoa, että yksilö on esimerkiksi sisäänpäin kääntynyt tai ulospäin suuntautunut, mutta useimmat ihmiset sijoittuvat tällaisten tyyppien väliin. Tutkimuksissa on löydetty mm. seuraavia jaotteluja: Hilpeä - alakuloinen Tunnollinen ja luotettava - pintapuolinen ja epäluotettava Valpas ja toimelias - veltto ja verkkainen Tasapainoinen - epävakainen tunne-elämä Joustava ja avoin - jäykkä ja sulkeutuva Vallanhaluinen - alistuva Toiveikas - tulevaisuutta synkkänä pitävä Helläluontoisuus - kovaluontoisuus Seuraavassa on tarkasteltu helläluontoista ja kovaluontoista ihmistyyppiä, koska ne ovat tärkeitä siveyden näkökulmasta. Kova ja helläluontoinen persoonallisuusVanhemmat eivät siedä lapsiltaan mitä tahansa hyökkäävyyttä tai arvostelua. Monien vanhempien mielestä lasten pitää hyväksyä kaikki, mitä he itse pitävät kalliina tai pyhänä. Ankara kasvatus johtaa siihen, että vanhempia ja omaa itseä kohtaan tunnettu hyökkäävyys torjutaan tietoisuudesta.Eräiden tutkijoiden mielestä hyökkäävyys ei kuitenkaan häviä vaan suuntautuu uusiin kohteisiin. Ankaran kasvatuksen saanut suuntaa hyökkäävyytensä muihin kuin omaan väestöryhmäänsä sekä vieraisiin aatteisiin ja tapoihin. Ylemmilleen hänestä tulee liehittelevä ja makeileva, alemmilleen suvaitsematon ja hyökkäävä. Hän vartioi kateellisena savuttamaansa yhteiskunnallista asemaa. Miksi hän on niin tarkka asemastaan? Koska hän ei siedä arvostelua. Sen sijaan että tällainen henkilö huomaisi itsessään esimerkiksi ahneutta, saituutta, itsekkyyttä ja laiskuutta, hän näkee näitä ominaisuuksia muiden ryhmien jäsenissä. Toisiin ryhmiin kohdistuvat ennakkoluulot tulevat niin voimakkaasti tunnepitoisiksi, ettei niitä sen vuoksi voi ajatella järkevästi tai selvittää keskustelemalla. Tästä syntyy erityinen käsittämis- ja ajattelutapa. Näistä ihmisistä tulee koko olemukseltaan jäykkiä. He näkevät kaiken mustana tai valkoisena, hyvänä tai pahana. He huomioivat ympäristöään sillä tavalla valikoiden, etteivät he huomaa tai paina mieleensä sellaista, mikä on ristiriidassa heidän ennakkoluulojensa kanssa. Heillä on puutteellinen moniselitteisyyden sieto. Heidän on vaikea tunnustaa yhteiskunnan moniarvoisuutta. Heidän on vaikea eläytyä toisten tunteisiin ja ajattelutapoihin. Tällaista persoonallisuutta kutsutaan kovaluonteiseksi eli autoritaariseksi. Kovaluontoisen persoonallisuuden tutkimukset aloitettiin 40-luvulla Theodore Adornon johdolla Yhdysvalloissa, ja näitä tutkimuksia on suoritettu myös Suomessa. Kovaluontoisen persoonallisuuden vaikutusta kulttuuriamme on usein pyritty vähättelemään, mutta Suomen Gallupin vuonna 1973 suorittama autoritaarisuustutkimus osoitti, että kovaluontoisiin ihmisiin kuuluu mahdollisesti jopa puolet Suomen kansasta. Todellisuuskäsitykseltään kovaluontoiset suomalaiset olivat useimmiten uskovaisia, mutta sen sijaan poliittisten puolueiden välillä esiintyy tässä suhteessa vain vähäisiä eroja. Vastaavaan tulokseen päätyi Satu Pulkkinen verratessaan ateistisia ja uskovaisia opiskelijoita. Kovaluontoinen persoonallisuus suhtautuu kielteisesti vähemmistöryhmiin, hänellä on voimakkaita ennakkoluuloja esimerkiksi mustalaisia, mustaihoisia afrikkalaisia (espanjan kielen negro = musta), sukupuolisesti poikkeavia, työttömiä, ateisteja jne. kohtaan. Tällainen henkilö vaatii yleensä kovia rangaistuksia (esimerkiksi: jumalanpilkka olisi rangaistava nykyistä ankarammin). Vastakkaisen tyylin kehittäneille ihmisille on ominaista moniselitteisyyden sieto ja joustavuus (vilkkaus, avoimuus uusille vaikutteille, taipumus kokeilla uusia työmenetelmiä ja apuvälineitä sekä eläytyä uusiin ajattelutapoihin). Kun joustavat ihmiset kykenevät arvioimaan toisia ihmisiä monipuolisesti ja vivahteikkaasti eivätkä aseta ihmisiä erilaisiin karsinoihin, niin jäykät lankeavat luokittelemaan ja "tietävät tarkalleen", millaisia ovat ulkomaalaiset, naiset, miehet, ylioppilaat, poliisit ja sotilaat. Tutkimusten suorittajia on arvosteltu siitä, että he ovat antaneet vastenmielisyytensä fasismia ja rotuerottelua kohtaan vaikuttaa itseensä. Jos tarkastellaan Kohlbergin esittämiä siveyskehityksen vaiheita, niin kova persoonallisuus saattaa sijoittua kaikille siveyskehityksen tasoille. Lähinnä kova persoonallisuus kuitenkin liittyy vaiheeseen 4, "laki ja järjestys". Kuitenkin esimerkiksi monet jenginuoret, jotka edustavat kovaa persoonallisuutta, näyttävät kuuluvan esisiveelliselle tasolle. Kun ankara kasvatus tuottaa kovan, "lakia ja järjestystä" vaativan persoonallisuuden, ns. vapaata kasvatusta on viime vuosina syytetty siitä, että se tuottaa esisiveelliselle tasolle jääneen kovan persoonallisuuden. Yhteiskunnan taipumus suosia pikemmin "lain ja järjestyksen" kovuutta kuin siveydestä piittaamatonta kovuutta on yhteiskunnan toimivuuden näkökulmasta ymmärrettävää. Voidaan kuitenkin kysyä, edistääkö kovuuden suosiminen tässäkään muodossa kansalaisten todellista hyvinvointia. Tehtäviä
Yksilön tietoisuuden osatekijöitäYksilön siveyskasvu edellä esitetyllä tavalla on tärkeä osa hänen tietoisuutensa kasvua. On voitu osoittaa, että siveyskehitys todella tapahtuu asteittain ja että mitään astetta ei voida sivuuttaa. On myös todettu, että siveyskehitys ei voi kulkea taaksepäin. Tämä antaa kasvattajalle toivoa. Kasvatus voi kuitenkin joskus pysäyttää siveyskehityksen.Siveyskehitystä auttaa yhteentörmäys siveysongelmien kanssa. Myös omaa astetta korkeammalla oleville asteille kuuluviin vastauksiin tutustuminen auttaa siveyskehitystä. Siveyskehityksen tuloksena syntynyt tapa ajatella siveyskysymyksiä ja syntynyt siveyssäännöt muodostavat tärkeän osan tietoisuutta. Ajatustunteiden hallintaToinen tärkeä tietoisuuden alue on kyky käsitellä omia ajatustunteitaan eli mootioitaan. Emootio on jotakin, joka koostuu tunteista, toiminnasta, tilanteesta ja ajattelusta.Tunteita ovat esimerkiksi jännitys, hilpeys, mielihyvä, kauhu. Tunteisiin liittyviä toimintoja ovat mm. punastuminen, huokaus, huutaminen, otsanrypistys, hymy, nauru, ivahymy, raivo, murahdus, säikähdys, ärsyyntyminen, kauhistuminen, kiihtyminen ja välinpitämättömyys. Tunteisiin liittyviä tilanteita ovat mm. tapahtumien synnyttämä tai tulevien tapahtumien pelko, ahneus, elämänilo, mustasukkaisuus, sääli, toivo, halu, pelästys, shokki, hämmästys. Tunteisiin liittyvää ajattelua esiintyy mm. syyllisyydessä, häpeässä, uskollisuudessa, rakkaudessa, vihastumisessa, pelossa ja huolestumisessa. Esimerkki: Näet tilanteen. Ajattelet tilannetta. Lihaksesi jännittyvät. Lähdet juoksemaan. Tehtävä
Emootiot eli ajatustunteetKoska emootiot sisältävät ajattelua, niitä voidaan hillitä järkevän ajattelun avulla. Muinaissuomalaisessa yhteiskunnassa esiintyi kosto rangaistusmuotona, mutta vähitellen yhä useammat ovat oppineet ymmärtämään, ettei kosto hyödytä ketään. Vihastunut tai mustasukkainen ihminen ei käyttäydy järkevästi, ja tästä syystä nämä emootiot aiheuttavat yksilölle enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Henkisesti kypsä ihminen pystyy hillitsemään nämä emootiot.Etenkin uskovaisilla ihmisillä on usein voimakkaita pelkoja ja syyllisyydentunteita. Syyllisyyden tunteminen on pikemmin itsensä rankaisemista kuin käyttäytymisensä korjaamista. Syyllisyyttä tunteva ihminen voi toistaa pahan tekonsa ja taas tuntea syyllisyyttä. Tapansa parantanut ihminen sen sijaan pääsee eroon tästä tunteesta. Pelolla on oma merkityksensä luonnossa, mutta ajattelevalle ihmiselle turhista peloista on huomattavaa vahinkoa. Henkisesti kypsä ihminen osoittaa myös rohkeutta. Elämään liittyy aina jokin määrä riskejä, jotka on siedettävä. Itsekunnioitus on kypsän ihmisen ominaisuus. Vain ihminen, joka on oppinut tuntemaan oman arvonsa, pystyy antamaan arvon muille. Toisen ihmisen arvon kieltäminen on usein heijastusta omista alemmuudentunteista. Eri aikoina ja eri kulttuureissa ihmiset ovat käsittäneet todellisuuden hyvin eri tavoin. Alkukantainen ihminen näki kaikkialla luonnossa salattuja voimia, ja hän toimi alkeellisen maailmankuvan pohjalta. Meidän mielestämme monet hänen teoistaan olivat järjettömiä. Maailmankuva, käsityksemme luonnosta ja ihmisen asemasta siinä, on tärkeä osa tietoisuuttamme. Mitä paremmin maailmankuvamme vastaa todellisuutta, sitä tehokkaammin pystymme toimimaan. Virheellisistä käsityksistä seuraa virheellistä toimintaa. Tietomme ilmiöiden syistä, seurauksista ja niiden välisistä vuorovaikutussuhteista vaikuttavat siihen, miten koemme tilanteen ja miten toimimme. Myös persoonallisuuden rakenteella on vaikutusta toimintatapoihimme. Jäykkä, autoritaarinen persoonallisuus ei herkästi sopeudu uusiin olosuhteisiin, ja tästä saattaa olla hänelle vahinkoa. Toisaalta uusien olosuhteiden nopeasta käsittämisestä ja huomioimisesta saattaa olla vahinkoa sellaisessa ympäristössä, jota autoritaariset persoonallisuudet hallitsevat. Voidaan puhua yhteisön henkisestä kypsyydestä. Kypsä yhteisö pystyy mukautumaan uusiin tilanteisiin oikeaa vauhtia. Tilanteesta tekemämme johtopäätökset riippuvat kyvystämme ajatella. Erityisen vaikeaa on ajatella luovasti, hahmottaa tilanne tavalla, jota ei ole aikaisemmin tehty tai tavalla, joka on meille ennestään tuntematon. Ajattelemalla joudumme arvioimaan myös tekojemme mahdollisia seurauksia. Mitä paremmin osaamme ajatella ja mitä enemmän tiedämme, sitä parempiin tuloksiin pääsemme. Ajattelun avulla opimme myös ymmärtämään, mitä voimme lähimmäisiltämme vaatia. Meidän on opittava ihmissuhteissamme hyväksymään toinen ihminen sellaisena kuin hän on, ja meidän on mahdollisimman pitkälle noudatettava kanssakäymisessämme sellaisia pelisääntöjä, jotka molemmat voivat hyväksyä. Rakentaessamme elämänsuunnitelmaamme voimme toisaalta omaksua itsekkään asenteen, pyrkiä rikkauteen, kunniaan, nautintoihin ja valtaan. Tällainen tulevaisuus ei ole kuitenkaan koskaan kaikille ihmisille mahdollinen. On epärealistista kuvitella, että sellainen tulevaisuus olisi mahdollinen juuri minulle, tavalliselle ihmiselle. Katteettomat toiveet aiheuttavat tarpeettomia pettymyksiä. Toisaalta voimme ajatella tekevämme suuria tekoja ihmiskunnan hyväksi. Vaikka meillä olisi kykyjä ja ymmärrystä, tällaiset haaveet ovat kuitenkin useimmiten katteettomia. Paitsi että ihmiskunnan voimavarat ovat rajoitetut, voi olla, etteivät yhteisömme jäsenet perinteeseen, uskontoon yms. asioihin vedoten ollenkaan halua niitä hyviä asioita, joita pyrimme heille tarjoamaan. Voimme yleensä saavuttaa jotakin vain toimimalla yhdessä toisten ihmisten kanssa, koettamalla ymmärtää heidän pyrkimyksiään ja tuomalla nöyrästi esiin omiamme. Ehkä juuri nyt enemmän kuin koskaan ihmiskunta tarvitsee yksilöiden ja yhteisöjen henkistä kasvua. Tämä lienee mahdollista vain rajoittamalla jossain määrin juoksemista aineellisten tavaroiden ja kaupan hyllyltä ostettavien nautintojen perässä. Edellä todettiin, ettei Sokrates ollut kovin väärässä, kun hän korosti tiedon tärkeyttä hyvän ja oikean lähteenä. Erilaista tietoa on nykyään tarjolla enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki saatavilla oleva tieto ei kuitenkaan ole todellista tietoa, totta. Sekä suurvaltojen välinen tietosota (informaatiosota) että eri aatteiden välinen tietosota vinouttavat usein pahasti saapuvien tietojen antamaa kuvaa. Valitsemalla omalle aatteelle mieluisat tiedot ja karsimalla pois epämieluisat asioista saatetaan antaa täysin väärä kuva, vaikka esitetyt yksityiskohdat sinänsä olisivat tosia. Henkisesti kypsä ei ole ihminen, joka kuuliaisesti lukee ulkoa, mitä hänen käsketään lukea, vaan henkilö, joka pystyy omakohtaiseen tiedon hankintaan sekä erottamaan oleellisen tiedon, ihmisyyden suuret linjat, epäoleellisesta rihkamatiedosta. VieraantuminenYksilöitä ja ryhmiä, joissa vallitsee välinpitämättömyyden ja epävarmuuden tunteita, sanotaan usein vieraantuneiksi. Vieraantumista kuvaa Fjodor Dostojevski antaessaan miehen "Kellariloukossa puhua seuraavasti:"Loppujen lopuksi, hyvä herrasväki: on parasta olla mitään tekemättä! Parasta on tietoinen toimettomuus! Ja eläköön kellariloukko" ... ... Parasta olisi, jos minä edes itse uskoisin jotain siitä, mitä olen nyt kirjoittanut. Vannon, hyvä herrasväki, etten usko sanaakaan, en pienintä sanaakaan kaikesta tästä mitä olen nyt kyhännyt..." Sanan "vieraantuminen" yleistymiseen on eniten vaikuttanut Karl Marx. Hänen mielestään työntekijä, joka on menettänyt mahdollisuuden valvoa sekä työolosuhteita että työnsä tulosta, on vieraantunut itsestään. Sen ohella hän on vieraantunut muista ihmisistä, sillä hänen yhteytensä näihin perustuu siihen, että hän tarjoaa vaihtoa, tarjoaa jotakin hyödyllistä vastikkeena saamastaan hyödystä. Max Weber puolestaan kiinnittää huomionsa byrokratian eli virkavaltaisuuden kasvuun nykyaikaisessa yhteiskunnassa. Edistäessään tehokkuutta byrokratia lisää vieraantumista, jota voidaan nimittää tarkoituksettomuudeksi. Tehokkuudesta, joka oli alun perin vain keino, onkin tullut päämäärä. Nykyään vieraantumista erotetaan mm. seuraavia lajeja: vallanpuute, tarkoituksettomuus aineellisesti hyvissä olosuhteissa, normittomuus, eristysvieraantuminen ja itsevieraantuminen. Vieraantumisen syynä on usein pidetty yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia, mutta uudenaikaistumiseen on kuitenkin liittynyt myös vieraantumiselle täysin vastakkainen ilmiö, myötäelämisen taidon kasvu, kyky asettua toisen ihmisen asemaan ja kyky tarkastella asioita myös muiden ihmisten näkökulmasta. Myötäelämisen taidon avulla nykyaikainen yhteiskunta voi pyrkiä kohti uutta solidaarisuutta. Tehtäviä
Kulttuuri (valtarakenteet) ja tietoisuusUusi kulttuurin määritelmä: Kulttuuri on yleinen valtarakenne.Tässä aineistossa noudatetaan uutta kulttuurin määritelmää. Uusi määritelmä johtuu siitä, että aineiston tekijät pyrkivät olemaan rehellisiä. Yhteiskunnallista todellisuutta ei pyritä peittelemään latinankielestä peräisin olevilla sekavilla sivistyssanoilla. Oppilailta ei liioin voida vaatia sekavien sivistyssanojen osaamista. Mieluiten oppilailta on vaadittava todellisuuden tuntemusta aivan omin sanoin ja itse ajateltuna esitettynä.Vanha sekava kulttuurin määrittelyKoska esimerkiksi Ylioppilastutkintolautakunta on useinkin edellyttänyt, että oppilaat osaavat kirjoittaa sekavia, seuraavassa on vanha aineisto "kulttuurista"Suomalaisen kansanmiehen suhtautumista kulttuuriin kuvaa kasku, jonka mukaan hän meni apteekkiin, löi pullon tiskiin ja sanoi: "Antakaapas tähän sitä kulttuuria". Kulttuurilautakunnat käsittävät kulttuurin usein taiteiksi. Sana "kulttuuri" johtuu latinankielen sanasta, joka tarkoittaa viljelystä. Aluksi tämä tarkoitti maanviljelyä. Jo muinaiset roomalaiset käyttivät tätä sanaa tarkoittamaan myös "hengenviljelyä". Erik Ahlman sanoi, että toimintana kulttuuri on (aineellisen tai henkisen) aineksen muokkaamista sellaiseksi, mitä se ei alkuaan, luonnostaan, ole. Tämän toiminnan tuloksia ja myös tilaa, joka syntyy, sanotaan myös kulttuuriksi. Ensimmäisen Tietosanakirjan kulttuuri- hakusanan kirjoittaja Arvi Grotenfelt katsoo, että kulttuuri pyrkii muuttamaan taistelun olemassaolosta yhteistyöksi inhimillisen olemassa olon kohottamiseksi. Aineellisen toiminnan ja ihmishengen viljelemisen välillä hän toteaa kehitystä edistävän vuorovaikutuksen: kun ihminen muovailee ympäröivää luontoa ja muodostelee luonnonesineitä tarkoitustensa mukaisiksi, tämä toiminta vaikuttaa takaisin häneen itseensä siten, että hänen omat ruumiilliset ja henkiset kykynsä voimistuvat. Hänen käytännöllinen taidokkuutensa ja älynsä kehittyvät ja ne saavat vuorostaan aikaan läheisempää yhteiselämää ihmisten kesken, jonka johdosta verkalleen siveyssuhteet, tunteet ja käsitteet hienostuvat ja jalostuvat. Vanhoja jaotteluja hieman uudistettuinaAteismin sanakirjan (Google: "Dictionary of Atheism) mukaan kulttuuri on yleinen valtarakenne.Valtarakenne (kulttuuri) jaetaan usein aineelliseen valtarakenteeseen (kulttuuriin) ja aineettomaan valtarakenteeseen (henkiseen kulttuuriin). Aineellinen valtarakenne (kulttuuri) on sellaisten tuotteiden kuin rakennusten, asusteiden, työvälineiden, kotitaloustarvikkeiden, liikenne- ja kuljetusvälineiden yms. muodostama kokonaisuus. Niinpä aineellisella kansanvaltarakenteella (kansankulttuurilla) on myös taidearvo. Aineeton valtarakenne (henkinen kulttuuri) sisältää arvoja, aatteita, mielikuvia, taideteoksia, vertauskuvia, tapoja ja asioita, joiksi nämä aatteet ovat kiteytyneet. Ihmisen käyttäytymistä joudutaan tutkimaan ainakin neljän erityyppisen järjestelmän kannalta. Ne ovat elollinen (biologinen) järjestelmä eli ihmisen elimistö, mielen (psykologinen) järjestelmä eli minä (persoonallisuus), yhteisöllinen (sosiaalinen) järjestelmä kuten ryhmä tai yhteiskunta sekä valtarakenteiden (kulttuurin) muodostama järjestelmä. Nämä järjestelmät vaikuttavat toisiinsa mm. siten, että yksilö elollisena (biologisena) ja mielellisenä (psykologisena) kokonaisuutena asettaa ne edellytykset, joiden vallitessa yhteiskunta ja valtarakenne (kulttuuri) pääsevät kehittymään. Kun yleinen valtarakenne (kulttuuri) vaikuttaa tietoisuuteen, puhutaan valtarakenteen (kulttuurin) sisäistämisestä, yksilö oppii valtarakenteen (kulttuurin) arvot, tavat ja mitat (normit). Yhteiskunnan tasolla valtarakenteen (kulttuurin) arvopäämäärät saavat muotonsa yhteiskunnallisissa laitoksissa. Valtarakenteeksi (kulttuuriksi) nimitetään usein kokonaisuutta, joka käsittää tiedon, uskomukset, taiteen, siveyskäsitykset, lain, perinteen sekä kaikki muut sellaiset kyvyt ja tavat, jotka ihminen on yhteiskunnan jäsenenä omaksunut. Valtarakenne (kulttuuri) antaa myös yhteiskunnalliselle toiminnalle merkityksen. Jokin teko, ele tai ilme saattaa eri valtarakenteissa (kulttuureissa) merkitä aivan eri asioita. Suomalaisen valtarakenteen (kulttuurin) vaiheitaTehtävä
Muinaissuomalaisten uskonnossa vainajilla ja esi-isillä oli tärkeä asema. Palvontamenoja harjoitettiin ainakin perheen, suvun ja kyläkunnan puitteissa, joskus myös usean pitäjän valtarakenteen (kulttuurin) yhteisvoimin. Biologispohjainen yhteisö koostui perheestä, suvusta ja heimosta. Aluepohjaisia yhteisöjä olivat kylä, pitäjä ja maakunta. Esihistoriallisten suomalaisten valtarakenneryhmien (kulttuuriryhmien) normijärjestelmä perustui esi-isien palvontaan liittyvään uskontoon. Ruotsalaisten valloitettua huomattavan osan maata kirkon hallintoelimet asetettiin jo olemassa olevien hallintoelinten johtoon tai yläpuolelle. Vanhan (ns. pakanallisen eli ei-kristillisen) valtarakenteen (kulttuurin) hävittämisellä ei pidetty kiirettä, ja vielä reformaation (ns. protestanttisten lahkojen synty) aikaan saatettiin tutkia vanhaa muinaissuomalaisten uskontoa. Vielä 1900- luvulla Suomessa eli ihmisiä, jotka maanviljelys- ja metsästystoimissaan turvautuivat vanhaan muinaissuomalaiseen uskontoon. Esimerkiksi saatettiin ajatella, ettei pienenevän kuun aikaan voida kylvää maan pinnalla kasvavaa viljaa. sen sijaan maan alla kasvavia perunoita voitiin kylvää. Kristillinen valtarakenne (kulttuuri) voimisti otettaan reformaation jälkeen, ja vanhaa ei-kristillistä (pakanallista) valtarakennetta (kulttuuria) koetettiin juuria pois. Lopullisesti kristillinen valtarakenne (kulttuuri) näyttää voittaneen Suomessa 1900 -luvulla ja huomattavassa määrin kansanopetuksen ja kansakoululaitoksen kehityksen vuoksi. Reformaatio erotti valtiovallan ja kirkollisen vallankäytön, ja kun käsitysvapauden (huonompi sana uskonnonvapauden) aate viime vuosisadan lopulla alkoi saada kannatusta, valtio ja kunta muodostuivat valtarakenteen (kulttuurin) ylärakenteiksi, joihin perheet ja yksilöt liittyivät. Poliittisen toiminnan laajentuessa yhä enemmän aikaisemmin evankelis-luterilaisen kirkon hoidossa olleita tehtäviä siirtyi yhteiskunnalle. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen suomalainen valtarakenne (kulttuuri) on joutunut entistä enemmän tekemisiin muiden maiden valtarakenteiden (kulttuurien) kanssa. Valtion yläpuolella olevaksi laitokseksi mielletään usein Yhdistyneet Kansakunnat -järjestö. Televisio tuo tapahtumat maapallon toiselta puolelta suomalaisen olohuoneen nurkkaan. Suomalaisen valtarakenteen (kulttuurin) eristyneisyyttä on kuitenkin lisännyt se, että suomenkieltä ei juuri puhuta maamme rajojen ulkopuolella. Aineellisen valtarakenteen (kulttuurin) alueella Suomi on varsin nopeasti omaksunut ulkomaisia vaikutteita. Mitä Suomessa ei kannata valmistaa, sitä voidaan tuoda ulkomailta. Tämä tuonti on voitu kustantaa pääasiassa metsäteollisuuden viennillä. Sen sijaan ei-aineellisen valtarakenteen (henkisen kulttuurin) tuotteiden tuottaminen ja tuonti ovat ongelmallisempia. On esimerkiksi kirjallisuuden lajeja (kuten tieteiskirjallisuus), jotka ovat meidän maassamme täysin kannattamattomia suomen kieltä puhuvien ihmisten pienen määrän vuoksi. Tietokirjallisuuden suomentamisesta ja kustantamisesta vastaavat muutamat harvat kustannusyhtiöt, jotka voivat valvoa, mitä suomalaiset tietävät. Erityisen kipeänä tämän valvonnan ovat kokeneet suomalaiset vähemmistöryhmät kuten jumalattomat (ateistit). Tietoisuuteen vaikuttaminenMuinaissuomalaisessa valtarakenteessa (kulttuurissa) perhe oli tärkein valtarakenteen (kulttuurin) tietojen, uskomusten, arvojen, taidekäsitysten, siveysikäsitysten, lain ja perinteen välittäjä. Valtarakenne (kulttuuri) muuttui vain hitaasti, sillä samat käsitykset siirtyivät sukupolvelta toiselle.Kristillisellä kaudella ensin katolinen (= yleinen) ja sitten luterilainen (= pieni pääasiassa Suomessa, Pohjoismaissa ja Saksassa vaikuttava lahko) kirkko ryhtyivät johtamaan suomalaista valtarakennetta (kulttuuria). Valtio lisäsi vähitellen vaikutusvaltaansa aineellisen valtarakenteen (kulttuurin) alueella, mutta kirkko pyrki kaikin tavoin hallitsemaan aineetonta valtarakennetta (henkistä kulttuuria). Työväen valtarakenne (kulttuuri)Vuosisatamme alkupuolella syntynyt työväen valtarakenne (kulttuuri) edusti kirkosta riippumatonta, joskus jopa kirkkoon kielteisesti suhtautuvaa valtarakennetta (kulttuuria). Alettiin julkaista työväestölle tarkoitettuja (sosialistisia) kirjoja ja lehtiä. Rakennettiin työväentaloja, ja niissä järjestettiin erilaisia tilaisuuksia. Syntyivät työväenlauluperinne ja näyttelemisharrastus. Työväen valtarakenne (kulttuuri) otti taiteen poliittisen valistuksen välineeksi.Talonpojat pystyttivät nuorisoseuratalojaan ja yhdessä porvariston kanssa suojeluskunnan taloja. Sivistysharrastuksen seurauksena perustettiin työväen- ja kansalaisopistoja sekä kansanopistoja. Erityisesti poliittinen työväenliike oli ajanut kansakoululaitoksen kehittämistä. Kansakoulu joutui kuitenkin vahvasti kristillisisänmaallisten piirien valvontaan, ja kansakouluissa laulettiin uskonnollisia ja isänmaallisia, usein myös sotahenkisiä lauluja. Kansalaissodan ja toisen maailmansodan välisen ajan koulukasvatus on varmaan jättänyt pysyviä jälkiä suomalaiseen valtarakenteeseen (kulttuuriin). UudenaikaistuminenToisen maailmansodan jälkeen erityisesti radio, elokuvat, iskelmämusiikki ja laajeneva lehdistö vaikuttivat suomalaiseen valtarakenteeseen (kulttuuriin). Kaupallinen viihde alkoi vähitellen syrjäyttää omatoimista taideharrastusta. Työväentalot ja seurojentalot jäivät tyhjiksi, ja nuoriso matkusti kymmenien kilometrien päähän huvitilaisuuksiin, joissa viihdeteollisuuden luomat kuuluisuudet esiintyivät suurissa halleissa tai tanssilavoilla.Viisipäiväiseen viikkoon siirtyminen lisäsi suomalaisten vapaa-aikaa, mutta televisio, viihdelehdistö ja muut kaupallisen kulttuurin tuotteet ovat täyttäneet vapaa-ajan niin, että omaehtoinen kulttuuriharrastus ei ole lisääntynyt. Työväentaloja ja seurojentaloja puretaan tai ne rappeutuvat käyttökelvottomiksi. Perhe, koululaitos sekä uskonnot ja aatteet vaikuttavat varmasti kaikkein voimakkaimmin valtarakenteen (kulttuurin) piirissä esiintyvään tietoisuuteen. Toisaalta ihmisiin voidaan vaikuttaa lukuisien yhteiskunnan laitosten ja rakenteiden avulla. 1960-luvulla suomalaiseen valtarakenteeseen (kulttuuriin) tunkeutui joukko uusia aatteita. jotka liittyivät ulkomailla esiintyneeseen uusvasemmistolaisuuteen. Eniten huomiota herättivät aseistakieltäytyjät, mutta myös sukupuolten tasa-arvoa ja sukupuolisia vähemmistöjä edustavat liikkeet tulivat kuuluisaksi. Järjestettiin laajoja Vietnamin sodan vastaisia mielenosoituksia ja puhuttiin rotuerottelua vastaan. Eräs uusvasemmiston aatteellisista ihanteista oli Herbert Marcuse, joka arvosteli ankarasti kapitalististen maiden valtarakennetta (kulttuuria). Hänen pääteoksensa saatiin suomennettua 60-luvun lopussa, jolloin uusvasemmistolaisuus oli jo mennyt pois muodista. Yksiulotteinen ihminen?Teoksessaan Yksiulotteinen ihminen Herbert Marcuse kirjoitti mm.:"Elämän välttämättömät tarpeet ovat ainoat tarpeet, joilla on varaukseton oikeus tyydytykseen: ravinto, vaatetus ja asunto, jotka vastaavat saavutettua kulttuuritasoa... Viime kädessä yksilöitten itsensä on vastattava kysymykseen, mitkä ovat tosia ja mitkä vääriä tarpeita. Mutta vain viime kädessä, jos ja kun he ovat vapaat antamaan omat vastauksensa. Niin kauan kuin heidät pysytetään kykenemättöminä itse määräämään itsestään, niin kauan kuin heitä aivopestään ja käsitellään (aina viettejä myöten), ei heidän vastauksiaan voida pitää heidän ominaan... Vapautuminen on aina riippuvainen orjuuden tiedostamisesta ja tämän tietoisuuden syntymistä on aina estänyt se, että hallitsevana ovat olleet vieraat tarpeet ja tyydytykset, jotka ovat suuressa määrin muuttuneet yksilön omiksi... Yhteiskunnallinen valvonta pakko synnyttää valtavan hukkatuotannon ja hukkakulutuksen tarpeen, tarpeen tehdä tylsistävää työtä kun se ei enää ole todella välttämätöntä, tarpeen rentoutua tavalla, joka lievittää ja pitkittää tätä tylsistymistä, tarpeen pitää kiinni sellaisista pettävistä vapauksista kuin vapaa kilpailu hintojen ollessa säädetyt, vapaa lehdistö, joka itse sensuroi itsensä ja vapaus valita mieleisensä tavaramerkki samalla kun vallitsee periaatteellinen kulutuspakko. Kun hallitseva kokonaisuus on luonteeltaan tukahduttavaa, voidaan vapaudesta tehdä mahtava herruuden välikappale. Se, että yksilö voi valita, ei ole ratkaiseva määriteltäessä ihmisen vapauden astetta. Ratkaisevaa on se mitä yksilö voi valita ja mitä hän valitsee.. Kun herrat valitaan vapailla vaaleilla, niin se ei poista herroja enemmän kuin orjiakaan. Vapaa valinta laajasta tavaroiden ja palvelusten valikoimasta ei merkitse vapautta jos nämä tavarat ja palvelukset ylläpitävät yhteiskunnallisesti valvottua raadannan ja pelontäyteistä elämää - toisin sanoen jos ne ylläpitävät vieraantuneisuutta. Ja että yksilö omaehtoisesti luo uudelleen tarpeet, jotka hänet on pakotettu omaksumaan, ei tee hänestä itsenäistä, se todistaa vain kuinka tehokas valvonta on... Jos työntekijä ja hänen johtajansa viihdyttävät itseään samoilla televisio-ohjelmilla ja käyvät samoissa virkistyspaikoissa, jos konekirjoittajatar on yhtä viehättävästi laitettu kuin hänen työnantajansa tytär, jos mustaihoinen afrikkalainen omistaa Cadillacin, jos he kaikki lukevat samaa sanomalehteä, niin tämä yhtäläistyminen ei merkitse, ettei luokkia enää ole, se osoittaa vain, kuinka laajalti väestö on omaksunut ne tarpeet ja tyydytykset, jotka ovat omiaan säilyttämään sen järjestelmän joka vallitsee..." Tehtävä
Taide valtarakenteen (kulttuurin) osanaAntti Eskola kirjoittaa taiteen tehtävistä valtarakenteessa, jota hän kutsuu kulttuuriksi, mm. seuraavaa:"Vapaa-ajan vieton laitoksilla voidaan tarkoittaa väljästi sen tyyppisiä asioita kuin taiteen ja viihteen erilaiset muodot, urheilu jne. Jos esimerkkinä tähän ryhmään kuuluvien laitosten tehtävistä ajatellaan taidetta, niin lienee selvää, ettei sen ainakaan pääasiallisena tehtävänä ole taloudellisten laitosten tapaan lisätä yhteiskunnan aineellisia voimavaroja tai poliittisten laitosten tavoin huolehtia yhteiskunnan päätöksenteosta ja siinä syntyvien arvoristiriitojen sovittelusta. Jälkimmäinen tehtävä tosin ei ole kaukana taiteen vaikutusalueesta, sillä onhan olemassa yhteiskunnallisesti osallistuvaa ja jopa poliittista taidetta. Useimmiten kuitenkin taiteen tärkeimpänä yhteiskunnallisena tehtävänä pidetään sen vaikutusta ihmisen henkiseen elämään eli kuten eräs taidetta yhteiskunnallisena laitoksena kuvannut sosiologi kirjoittaa: 'Taiteen välityksellä tavallinen ihminen voi irtautua arkisesta ja rutiininomaisesta turhauttavasta ja sekasortoisesta, rumasta ja vastenmielisestä:' Kulttuurin perustekijöistä taide ei välitä pääasiallisesti tietoja, mutta sen sijaan uskomukset, arvot, moraalikäsitykset ja perinne voivat saada ilmaisunsa taiteessa. Taiteen avulla voidaan siirtää esimerkiksi arvoja tuleville sukupolville. Tällöin taiteen merkitys on säilyttävä. Taiteen avulla voidaan yrittää myös herättää ihmisiä huomaamaan yhteiskunnallisia epäkohtia. Jotkut taideteokset vaikuttavat voimakkaasti ihmisten tunteisiin. Näin voidaan joko vahvistaa tai heikentää joitakin arvoja. Uskonnot ovat kautta aikojen ymmärtäneet taiteen merkityksen vaikuttamiskeinona. Mahtavat rakennukset, veistokset, maalaukset, musiikki, tanssi, kirjallisuus kaikki ne ovat palvelleet uskontoja. Taide on palvellut ihmisyyttä. Se on paljastanut epäoikeudenmukaisuutta mutta myös laulanut kapinaa tai valanut uutta uskoa ihmisyyden voittoon." Tehtäviä
Valtarakenne (kulttuuri) ja sukupuolisuusLähde: http://www.uta.fi/tyt/avoin/verkko-opinnot/sosiaaliantropologia/luonto1.html Luonto ja meemit (kulttuuriperintötekijät) ihmisen ohjaajina Olemme toisessa oppikirjassa tarkastelleet kulttuurin ja ympäristön välistä suhdetta. Olemme myös viitanneet luonnonympäristöstä johtuviin ja sopeutumista edistäviin muutoksiin ruumiinrakenteessa. Ympäristö ja ruumiimme eivät yksin riitä selittämään kulttuurien ilmenemismuotoja. Yhteisöelämä, kaikessa monimuotoisuudessaan, ei palaudu vain luonnontaloudellisiin, maantieteellisiin tai luonnontutkimuksen tosiasioihin. Tämän osuuden pääaihetta mukaillen luonnon ja kulttuurin suhde on toisiaan täydentävä. Koska ihminen on ruumiinsa välityksellä kuitenkin osa luontoa, ruumiillisista tosiasioista koostuva rakenteellinen kokonaisuus ja toiminnallinen järjestelmä, luonnontieteellistä näkökulmaa suosiva henkilö voisi väittää, että juuri tässä seikassa piilee ihmisen käyttäytymisen perusta, joka myös mahdollistaa hänen toimintansa selittämisen ja vertailun kaikkialla, riippumatta kulttuurisista tekijöistä. Tällöin ihmisiä yhdistäväksi tekijäksi voitaisiin valita sukupuolinen käyttäytyminen. Tällainen olettamus on kuitenkin virheellinen. Ymmärtääksemme kulttuuristen käytäntöjen ja uskomusten voiman, tämän osuuden lopuksi on tarkasteltava juuri ihmisen sukupuolisuuden ja kulttuurin välistä suhdetta. Sukupuolinen käyttäytyminen kulttuurisena käyttäytymisenä Sukupuolisuus on perimän säätelemä ja lajin säilymiseen tähtäävä ominaisuus, joka ilmaisee ihmisen sukupuolen. Sukupuolisuuden ilmeneminen ihmisyhteisöissä on voimakkaasti sidoksissa kulttuuriseen ympäristöön. Sukupuolisuutta ja sukupuolista käyttäytymistä on tarkasteltava siihen liittyvien kulttuuristen arvojen ja käytäntöjen kautta. Sukupuolinen käyttäytyminen on eräs yhteisökäyttäytymisen muoto. Tästä seuraa, että se on kaikissa ihmisyhteisöissä säädeltyä. Toisin sanoen, sukupuolinen kanssakäyminen on aina rajoitettua. Jokaisessa yhteisössä on ryhmiä ja henkilöitä, joiden kanssa sukupuolisuhteet ovat kiellettyjä. Nämä kiellot ilmenevät usein sukulaisten välisten sukupuolisuhteiden kieltoina. Arvot ja sukupuolikäyttäytyminen Sukupuolisuuteen liittyvien arvojen ilmeneminen ihmisen käyttäytymisessä on yleensä varsin näkyvää. Eräs esimerkki on latinalaiselle maailmalle ominainen macho- käyttäytyminen, miessukupuoleen liittyvä miehisyyden ja sukupuolisuuden ylikorostaminen, miehisen sukupuolikykyjen palvonta ja sen julkinen näyttäminen. Kiinnostavaa on, että naisihanne Etelä-Amerikassa ja Välimeren alueella perustuu varsin erilaisille arvoille. Useissa tutkimuksissa on väitetty, että latinalaiselle maailmalle ominaisessa kulttuurissa naisen käyttäytyminen on sidottu kunnian ja häpeän arvoihin, jotka mielletään ensisijaisesti sukupuolisiksi arvoiksi. Kunnian säilyttäminen on mahdollista käyttäydyttäessä seksuaaliarvojen mukaisesti. Arvot korostavat aviollista uskollisuutta ja sukupuolista puhtautta. Häpeä on tulos niiden rikkomisesta. Naisen sukupuoliset tarpeet olisi täten alistettu kunnian säilyttämiselle. Jos kulttuuriympäristö samanaikaisesti korostaa miesten sukupuolista kyvykkyyttä ja sukupuolisia tarpeita, se kertoo myös kaksinaissiveydestä. Kyse on tietoisista arvoista, ei välttämättä tosiasiallisesta käyttäytymisestä. Ihmiset eivät ole kulttuurisen ajatusmaailman sokeita vankeja. Mutta vaikka ihmisten käyttäytyminen voi olla ristiriidassa yleisen arvomaailman kanssa, kulttuuriset arvot tai säännöt säätelevät voimakkaasti ihmisten elämää. Yhteisössä eläminen olisi mahdotonta, jos sen jäsenet eivät jakaisi keskenään, tiedostaen ja tiedostamattaan, säännöstöä, joka arvottaa heidän käyttäytymistään. Sukupuolikäyttäytyminen osoittaa tämän selvästi. Vaikka tietyt aatteelliset painotukset eivät estäisi ihmisiä rikkomasta tai koettelemasta sukupuolisen käyttäytymisen rajoja ja jatkamaan elämäänsä tämän jälkeen, löytyy myös runsaasti esimerkkejä, joissa sukupuolisten arvojen vastainen käyttäytyminen on johtanut rikkojien pidättämiseen ja kuolemaan. Esimerkit eivät ole vieraita Välimeren alueen ja Lähi-idän kulttuureille. Rangaistusten syy on myös selvä. Sukupuolisten arvojen mukaista tai vastaista käyttäytymistä ei arvioida pelkästään yksilöiden käyttäytymisenä, vaan yksilöiden katsotaan viestivän käyttäytymisellään laajemman yhteisön, sukunsa ja viime kädessä koko yhteiskunnan, siveellisestä tilasta. Sukupuoliarvojen rikkominen on rikos suvun kunniaa ja yhteisön siveellistä tai uskonnollista valveutuneisuutta kohtaan. Sukupuolikielteiset arvot Sukupuolisuuteen liitetään myös kielteisiä ulottuvuuksia. Toisinaan puhutaan jopa ruumiskielteisyydestä. Tällaista asennetta saattaa ilmetä tiettyjen kristillisten lahkojen piirissä. Sukupuolisuus nautintona mielletään kielteiseksi ominaisuudeksi. Sen tehtävät liitetään suvun jatkamiseen, sillä uskonnollisen ihmisen päämääränä on henkinen kilvoittelu, maallisten nautintojen tavoittelu on tuomittavaa. Näiden päämäärien saavuttamiseksi sukupuoliset tarpeet on jyrkästi kiellettävä. Miksi juuri sukupuolisuus nähdään kulttuuria uhkaavana tekijänä? Miksi esimerkiksi uskonnollisten pyrkimysten saavuttamiseksi ihmisten on alistuttava naimattomuuteen? Tämä on yleistä monissa uskonnollisissa järjestelmissä, joissa pyhyyden tavoittelu ja elämän perimmäisten syiden löytäminen nähdään mahdollisiksi ainoastaan kieltämällä sukupuolisuus, luostarilaitos toimii oivallisena esimerkkinä. Luostari on paikka, jonne voivat vetäytyä henkilöt, jotka haluavat keskittyä uskonnolliseen elämään. Nimi tulee latinan sanasta claustrum, suljettu. Miespuolisia luostarin pysyviä asukkaita kutsutaan yleensä munkeiksi ja naispuolisia nunniksi. Munkiksi tai nunnaksi tuleminen on suuri asia erityisesti luostaritoimintaa harjoittavissa kristillisissä uskonnoissa ja vaatii sitoutumista. Sukupuolisuuden katsotaan uhkaavan sen rajan rikkomista, joka erottaa ihmisen luonnosta. Sukupuolikäyttäytyminen ja valtasuhteet Lisäksi on väitetty, että sukupuolinen käyttäytyminen ilmenee valtasuhteina, hallintana ja epätasa-arvona. Täten, vaikka sukupuolinen käyttäytyminen ilmentää ensisijassa miehen ja naisen välistä suhdetta sekä sukupuoleen liitettyjä arvoja, se saattaa olla samalla vallan ja hyväksikäytön väline. Viime kädessä tämä merkitsee, että sukupuolinen käyttäytyminen yhteisökäyttäytymisen muotona, vahvistaa ja ylläpitää aina vallitsevia yhteisösuhteita, sukupuoliarvojärjestystä ja siveellisiä kannanottoja sukupuolisuuden merkityksestä. Vaikka macho-käsite tai häpeän ja kunnian siveys eivät soveltuisikaan kuvaamaan suomalaista kulttuuria, on esitetty, että myös Suomessa tyttöjen ja poikien siveellinen asema määrittyy eri tavoin - juuri sukupuolikokemusten kautta. Tosin sanoen, se mikä on pojille sallittua ja heidän miehisyyttään tukevaa, on uhka tyttöjen maineelle. Tyttöjen sukupuolisen käyttäytymisen perusta olisi tällöin maineen varjeleminen. Jos tämä pitää paikkansa, ovat tytöt ja pojat varsin eriarvoisessa asemassa. Sukupuolisen eriarvoisuuden räikein esimerkki on kuitenkin sukupuolinen väkivalta. Tosin eräiden väitteiden mukaan, raiskaukset ovat muistumia muinaisesta lajinsäilymiseen tähtäävästä kamppailusta, taistelusta ihmissuvun olemassaolon puolesta. Kyse olisi siis välttämättömästä sukupuolitoiminnosta, joka mahdollistaa osaltaan lajin säilymisen. Näkemys painottaa, että lajinkehityksen myötä raiskaus-malli on jäänyt ihmissuvun perimään ehdollistaen yhteisökäyttäytymisen muotoja. Totta tai ei, selitys ei kumoa väitteitä epätasa-arvosta ja teon vahingollisuudesta. Näyttäisi paremminkin siltä, että nimenomaan eriarvoisuus tuottaa yhteisökäyttäytymisen muotoja, jotka mielletään lainvastaisiksi, mutta joita ylläpidetään eriarvoisuudesta johtuen. Jos kulttuurinen ilmasto mahdollistaa loukkaavan sukupuolikäyttäytymisen ja erilaisen siveyssäännöstön mies- ja naissukupuolelle, laki ei riitä naisen turvaksi. Ihmisen käyttäytymisen eräs keskeinen piirre on perimän ja kulttuuristen sääntöjen välinen jännite. Voidaanko esimerkiksi koskaan sanoa, että jokin teko on ihmiselle luonnollinen? Mikä on perimän osuus käyttäytymisessämme? Ihmisen sukupuolisuus on raskaasti säädeltyä, mutta samalla se on hänelle välttämätöntä, ilmeistä ja mielihyvää tuottavaa. Kumpaa ulottuvuutta meidän pitäisi painottaa? Olkoot vastaus mikä tahansa, sukupuolisella käyttäytymisellä on aina yhteisöllisiä seurauksia ja kulttuuriset ehtonsa. Näin ollen myös raiskauksissa, lasten sukupuolisessa hyväksikäytössä tai sukulaisten välisessä sukupuolielämässä ei ole kyse pelkästään ihmisen mielen ja ruumiin toimintahäiriöistä, tekoon syyllistyneen henkilön mielen järkkymisestä, vaan kulttuurisen todellisuuden arvoista ja yhteisöelämässä vallitsevista suhteista. Seikka, joka tosin näyttää usein unohtuvan ongelmaa pohtivilta virkamiehiltä. Sukulaisten välisen sukupuolielämän kielto: onko se kulttuurinen sääntö vai yleisinhimillinen ohje? Sallitun ja ei-sallitun sukupuolikäyttäytymisen eräs keskeinen rajaaja on sukulaisten välisen sukupuolielämän kielto. Monissa yhteiskunnissa suvun, perheen ja avioliiton käsitteet ja niihin liittyvät käytännöt ja uskomukset ovat hyvinkin erilaisia, on ilmeistä, että myös sukulaisten välisen sukupuolielämän säädökset voivat olla erilaisia. Sen tarkastelu ei ole mahdollista viittaamalla vain esimerkiksi Suomen lakiin, joka nimeää sukulaisten sukupuolielämä kieltoon syyllistyneet ja määrittelee tuomion, joka seuraa määrättyjen sukulaisten välisestä sukupuolisuhteesta. Lähisukulaisten, esimerkiksi vanhempien ja lasten, väliset sukupuolisuhteet eivät ole olleet aina kiellettyjä. Kuninkaan ja hänen tyttärensä tai hallitsevan perheen sisarusten välisillä avioliitoilla pyrittiin estämään jumalallista alkuperää olevien hallitsijoiden sekoittuminen alamaisiinsa, sillä jumalan on avioiduttava ainoastaan toisen jumalallista alkuperää olevan olennon kanssa. Tämäntapaisia liittoja on solmittu esimerkiksi muinaisessa Egyptissä, Persiassa, Perussa ja Japanissa. Myös Tyynen meren saarilta, kuten Havaijilta, on tavattu vastaavia käytäntöjä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että sukulaisten sukupuolisuhteet ovat olleet lähes aina ja kaikkialla kiellettyjä. Kaikista yhteiskunnista näyttäisi löytyvän sääntöjä, joilla sallitut ja ei-sallitut sukupuolikumppanit erotetaan jyrkästi toisistaan. Yhteiskunnallisten seurausten tarkastelua vaikeuttavat kulttuuriset erot, ennen kaikkea avioliittosäädösten ja sukulaisuuskäsitteen osalta. Onko perhe poliittinen ja oikeudellinen yksikkö, osa laajempaa sukuyhteisöä, joka määrittää perheen tehtävät? Vai onko perhe ennen kaikkea talousyksikkö? Onko sen ensisijainen tehtävä perheenjäsenten hyvinvoinnin turvaaminen? Vai liittyvätkö perheen tehtävät jälkeläisten yhteiskuntakelpoisuuden varmistamiseen? Ovatko perheenjäsenten keskinäiset suhteet erilaisia eri kulttuureissa, koska perheenjäsenten käsitteet eroavat eri kulttuureissa? Miksi määrättyjen perheenjäsenten välinen sukupuolinen käyttäytyminen mielletään vahingolliseksi ja miksi se on kiellettyjä? Freudin käsitys Seksuaalisuus edusti Sigmund Freudille (1856-1939) luontoa, jonka kahlitseminen, yhteisöllisen elämän turvaamiseksi, oli mahdollista ainoastaan säätelemällä sukupuolikäyttäytymistä ja määrittelemällä ne kohteet, joiden kanssa sukupuolinen kanssakäyminen oli joko sallittua tai kiellettyä. Freud tähdensi sukulaisten välisten halujen luonnollisuutta. Sukupuolisen kehityksen myötä lapsi kuitenkin vapautuu niistä ja suuntaa sukupuoliset tarpeensa perheen ulkopuolelle. Freudin mukaan sukulaisten väliset halut olivat osa yksilön seksuaaliviettiä. Freud korosti, että sukupuolisten tarpeiden ensimmäinen kohde on aina lapsen omat vanhemmat. Perheessä tapahtuvan kasvatuksen myötä sukupuolisen kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Kiellon syyt palautuisivat täten yhteisölliselle elämälle välttämättömään kasvatukseen, joka toimii perheessä. Westermarckin käsitys Freudin näkemykset olivat osaltaan suunnattu Edvard Westermarckin (1862 - 1939) kehitysopillisia ajatuksia vastaan. Westermarckin mukaan lapsuusiän läheisyydestä ja tuttuudesta seuraa sukupuolinen välinpitämättömyys ja haluttomuus niin vanhempien ja lasten kuin sisarustenkin välille. Tämä oli Westermarckin mukaan osoitus luonnollisesta ja vaistonvaraisesta sukupuolisuuden kieltämisestä, jonka hän liitti lajinkehitykseen. Westermarckin näkemys on täysin päinvastainen kuin Freudin, vaikka molemmat korostivat juuri perheen merkitystä sukupuolisten halujen suuntaajana. Molemmissa näkemyksissä tähdennetään perhe-elämän merkitystä tunteisiin perustuvana vastavoimana yksilöiden haluille. Freudin lähestymistapaan liittyy kuitenkin yhteisöllinen piirre, sillä hän näkee lähisukulaisten sukupuolisuhteen kiellon välttämättömänä yhteisöelämän jatkumiselle ja yhteisökasvatuksen takaajana. Westermarckin lähtökohta puolestaan sisältää luontokorostuksen, sillä Westermarck korosti kiellon luonnollista perustaa, joka hänen mukaansa oli ihmisen lajinkehityksen tulos ja ihmislajin säilymisen tae. Kehitysopin mukainen lähestymistapa on varsin yleinen ja yleisesti hyväksytty. Se väittää, että lähisukulaisten sukupuolielämän kielto estää lajin rappeutumista ja ylläpitää lajin säilymistä. Lajin rappeutuminen tuskin ilmenee välttämättä heti seuraavissa sukupolvissa, ja vaikka lähisukulaisten välisestä sukupuolisesta kanssakäymisestä johtuvat haitalliset seuraukset ilmenisivätkin jo lapsissa ja lastenlapsissa, kuten esimerkiksi verenvuototauti, miten ihmiset itse osaisivat heti yhdistää nämä oireet käyttäytymiseen? Olettaen, että heidän päättelyynsä ei vaikuta luonnontieteiden esittämät tosiasiat. Näkemys pitää sisällään oletuksen, että kyseessä on ihmiskunnan historian kannalta keskeinen oivallus, joka palautuu ihmiskunnan muinaishistoriaan. Näkemystä voidaan tukea olettamalla, että luontoa tarkkailemalla, kuten kotieläimiään, ihminen on ratkaissut lajia rappeuttavien oireiden ja lähisukulaisten sukupuolisen kanssakäynnin välisen yhteyden. Näkemyksen ongelma on kuitenkin sama kuin Westermarckin näkemyksessä. Jos sukupuolinen haluttomuus on ihmiselle luonnollista tai käyttäytymisen rappeuttavat vaikutukset ilmeisiä, niin miksi koko kieltoa tarvitaan. Freudilaisen, westermarckilaisen ja rappeutumamallin lisäksi on esitetty suuri joukko erilaisia selityksiä. Mainittakoon, että kaikilla kolmella ensin mainitulla on yhä kannattajansa, westermarckilaisuus elää jopa uutta nousukautta. Muita käsityksiä Amerikkalaiset esittivät 1940- ja 1950-luvuilla, että lähiomaisten sukupuolisuhteiden olisi täten välttämätön yhteiselämän jatkumiselle ja yhteiskunnallisen järjestyksen säilymiselle. Se tarjoaa keinon, jolla uhka saadaan pieneksi ja valtasuhteita ylläpidetään. Tällaista lähestymistapaa on sittemmin ankarasti arvosteltu, sillä sen on nähty syyllistävän lapset. Jos valtasuhteet ovat välttämättömiä yhteiskunnalle ja sukulaisten sukupuolisuhteiden nähdään uhkaavan niitä, niin silloin lapset, omiin vanhempiinsa kohdistuvine sukupuolisine haluineen, muodostaisivat uhan yhteiskuntajärjestykselle. Tällainen lähestymistapojen yhdistäminen johtaa varsin epämiellyttävään näkemyksen lasten ja vanhempien suhteesta ja lasten yhteiskunnallisesta merkityksestä. Ehkä yleistäen voidaan esittää, että monissa selityksissä korostetaan lähisukulaisten sukupuolielämän kiellon merkitystä erilaisten sukulaisuusjärjestelmien ja avioliittomuotojen syntymiselle. Yksilön on pakko etsiä aviokumppaninsa oman jäsenryhmänsä ulkopuolelta. Tämän seurauksena on syntynyt erilaisia liittolaissuhteita, joiden on väitetty puolestaan synnyttäneen yhteiskunnallisen valmiuden. Kieltoa ei tarkastella enää perheenjäsenten suhteiden määrittäjänä ja osana kasvatuksena, jonka seurauksena yhteiskunnallinen järjestys taataan, vaan osana laajempaa verkostoitumista sekä poliittisten liittoumien ja uusien ryhmien aikaansaajana. Johtopäätöksiä Luultavaa on, että lähisukulaisten sukupuolisuhteiden kiellolle ei löydy yksiselitteistä ja varmaa vastausta. Edellä esitettyihin väitteisiin sisältyy osa totuudesta. Mikään niistä ei pysty kuvaamaan ja selittämään ilmiötä kokonaisuudessaan. Kulttuurien maailma on siksi erilainen, että yhteisöelämää kaikkialla jäsentävä käytäntö, ei avaudu tutkijalle tai lukijalle, jos emme ymmärrä sen yhteyttä perheen, sukulaisuuden ja avioliiton erilaisiin ilmenemismuotoihin. Ilmiön alkuperää on turha etsiä. Tehtäviä
Sukupuolisuus taiteissaEsimerkki: Tristan ja IsoldeTristan ja Isolde on keskiajan kuuluisin lemmenpari, josta aikanaan kirjoitettiin lukuisia erilaisia tarinoita. Myöhemmin mm. säveltäjä Richard Wagner palasi tähän aiheeseen. Kuningas Mark päättää mennä naimisiin Isolden kanssa. Valkotukkainen Tristan-ritari lähetetään hakemaan puolisoa kuninkaalle. Mahdollisuus päästä kuningattareksi saa Isolden vastaamaan myöntävästi, ja niin heidät varustetaan matkalle kohti kuningas Markin hovia. Matkalla Tristan ja Isolde nauttivat erehdyksessä juomaa pullosta, joka oli tarkoitettu häälahjaksi. Isolden ja kuningas Markin oli määrä nauttia ennen häävuoteeseen käymistä. Kyseessä oli siis lemmenjuoma. Juoman huumaamana Isolde luopuu neitsyydestään ja he sitoutuvat toisiinsa ikuisesti. Kuten tarina painottaa, he ovat valinneet kohtalonsa. Mutta samalla kun he rakastuvat toisiinsa, samalla heissä kummassakin on jotain, mikä estää heitä saamasta yhteistä onnea. He rakastavat toisiaan, mutta Isolde haluaa kuningattareksi ja Tristan haluaa luovuttaa Isolden kuninkaalle. Tristanin ristiriitainen tilanne johtuu siitä, että toisaalta hänellä on ritarin velvollisuudet kuningasta kohtaan. Toisaalta hän on kaikkein voimakkain ritari, mikä merkitsee sitä, että kenelläkään ei olisi voimaa ottaa Isoldea pois häneltä. He eivät voi karata yhdessä, sillä molemmat ovat kuninkaan omaisuutta: Tristan ritarina ja Isolde morsiamena. Feodaalisen vaatimuksen mukaan kumpikaan ei ollut toisensa valtiatar eikä herra. Tällainen tilanne rakastavaisten kesken koettiin luonnottomana, sillä jokaisella täytyy olla ylempänsä. Molemmilla oli jo ylempänsä, ja se oli kuningas. Isolde menee naimisiin kuninkaan kanssa. Hääyönä hän onnistuu vaihtamaan neitsyen tilalleen niin, että kuningas ei huomaa mitä oli tapahtunut. Muutenkin Isolde tapailee Tristania salaa, ja hovitarinoiden tapaan Tristanista tulee nyt Isolden salainen palvoja. Ruumiillista suhdetta heidän välilleen ei voi syntyä sillä Isolde on nyt kuninkaallinen ja ritarille ehdottomasti kielletty. Hovissa kuitenkin juorutaan heistä, ja eräänä yönä heidät paljastetaan. Kuningattaren makuuhuoneen lattialle on levitetty jauhoja niin, että salaisen vieraan jalan jälki kavaltaisi rakastajan. Tristan loikkaa suoraan ikkunasta Isolden vuoteeseen, mutta onnettomasti hänen jalastaan putoaa veripisara lattialle, mikä paljastaa hänet. Tristan tuomitaan kuolemaan, mutta hän onnistuu pakenemaan vieden Isolden mukanaan. He elävät kolme vuotta henkipattoina metsässä ja kärsivät niukkaa elämää. Eräänä päivänä kuningas Mark itse löytää heidät metsästä nukkumasta. Tristan on laittanut miekkansa hänen ja Isolden väliin. Kuningas tulkitsee merkin, ja ymmärtää että Tristan ei ole koskenut naiseen kertaakaan koko tänä aikana. Siksi kuningas ei tapa heitä. Kolme niukkaa vuotta on kuluttanut lemmen loppuun. Isolde kaipaa kuningattaren arvoaan ja Tristan ritarin seikkailujaan. Tristan antaa Isolden pois, koska avioliiton kautta tämä on kuninkaan omaisuutta. Kuitenkin hän pysyttelee lähistöllä siltä varalta, että kuningas ei pidä Isoldea hyvin. Kun Tristan haavoittuu kuolettavasti eräässä taistelussa, hän sanoo, että vain Isolde pystyy parantamaan hänet. Isoldea lähdetään noutamaan ja sovitaan, että palaavassa laivassa on valkoiset purjeet, jos Isolde on mukana, ja mustat, jos Isolde ei tule. Kun laiva sitten saapuu valkein purjein, Tristanin puoliso valehtelee purjeiden olevan mustat. Tristan kuolee epätoivoisena. Kun oikea Isolde saapuu paikalle kaikki, on jo myöhäistä. Nähdessään rakkaan ritarinsa kuolleena myös Isode murtuu, ja hän kuolee Tristanin ruumiin äärelle. Tehtäviä
Todellisuuskäsityksiin liittyvää musiikkiaNuoriso täyttää viikonloppuisin tanssipaikat. Iskelmälaulajilla ja rocklaulajilla on omat kannattajansa. Lauluissa on sanat, jotka kertovat meille jotakin. On sanottu, että iskelmämusiikki kuvastaa enimmäkseen perinteisiä arvoja. Iskelmissä ei yleensä oteta rohkeasti kantaa elämänkysymyksiin. Sukupuoliasioistakin iskelmissä puhutaan usein peitellysti.On myös sanottu, että rockmusiikki on yleensä, perusluonteeltaan edistyksellisempää, enemmän muutokseen tähtäävää kuin iskelmämusiikki. Vaikka rocksävelmien sanat saattavat olla hyvin yksinkertaiset, niissä puhutaan usein asioista peittelemättä, niiden oikeilla nimillä". Jotkut ovat tahtoneet nähdä rockmusiikissa ilmauksen nuorison ikuisesta kapinasta vanhempia sukupolvia vastaan, eräänlaista nuorison itsenäistymispyrkimystä. Rockmusiikin avulla nuoriso erottuu "lällärimusaa" harrastavista vanhoista. Erityisesti ns. punkrock on korostanut erottumista ympäristöstä. Popmusiikin katsomuksellinen luonne tulee ilmi myös siinä, että nuorisoryhmillä kuten jengeillä on omaan todellisuuskäsitykseen vetoavat laulajasuosikit. Tanssi, joka liittyy popmusiikkiin, on nuorison seurustelumuoto. Kun meidän kulttuurissamme ei ole tapana "iskeä" tyttö- tai poikakavereita kadulta, tanssitilaisuudet tarjoavat ujoillekin nuorille yleisesti hyväksytyn mahdollisuuden tutustua toista sukupuolta oleviin ihmisiin. Tästä syystä popmusiikin kantavia ajatuksia on sukupuolielämään liittyvän rakkauden korostaminen. Viimeksi mainitusta syystä monet uskonlahkot ovat paheksuneet popmusiikkia ja siihen liittyvää tanssia. Vuonna 1965 Helsingissä suoritetun tutkimuksen mukaan enää 5 % suurkaupungin asukkaista piti tanssia syntinä ja mielipidettään ei osannut sanoa 9 %. Erilaiset nuorison rocktapahtumat kokoavat nykyään kesäisin suuria määriä kuulujoita. Tehtäviä
Uskonnollinen musiikki: hindulaisuusHindulaisuuden mukaan jumalan kolmas persoonallisuus Shiva tanssii aikanaan maailmankaikkeuden pirstaleiksi, ja tanssiva Shiva on erittäin suosittu uskonnollisten veistosten aihe. Monista hindutemppeleistä voi kuulla rockmusiikkia muistuttavan terävän rytmin, joka liittyy uskonnollisiin tansseihin. Uskonnollisten tanssien opiskelu saattaa kestää erityisissä kouluissa vuosikausia.Hindulaisiin seremonioihin liittyy yhteislaulua, jolloin kaikki paikalla olevat laulavat esimerkiksi hymnejä jumalille, mutta tansseissa kaikki tapahtumat saatetaan kuvata ilman yhtään sanaa, pelkästään eleillä. Jotta kaikki katsojat ymmärtäisivät, eleitä täytyy harjoitella erittäin perinpohjaisesti, ja tanssijoilta vaaditaan erinomaisia näyttelijän kykyjä. Erittäin suosittu hindulainen näytelmä mutkikkaine tansseineen on Ramajana, eepos, joka kertoo, kuinka jumala Vishnu tuli maan päälle Raman hahmossa ja auttoi ihmisiä. Eepoksessa mm. paholaiskuningas ryöstää Raman vaimon, ja apinain kuningas Hanuman auttaa Ramaa monin tavoin. Hanumanista itsestään on tullut suosittu jumala, ja apinajumalan temppeleissä soi rytmikäs musiikki, joka liittyy Ramajanaan. Uskonnollinen musiikki: virsilauluKun rockkansa sunnuntai-aamuna hieroo vielä unia silmistään, seurakuntanuoret ja muut uskovaiset rientävät kirkkoihin, joissa Suomessa soitetaan urkumusiikkia ja lauletaan virsilaulua. Etenkin katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa tärkeän osan tätä jumalanpalvelukseksi kutsuttua uskonnollista seremoniaa muodostavat ns. messut.Eri uskonlahkoilla on usein erilaista musiikkia. Esimerkiksi ns. heränneillä on omia virsikirjoja kuten Siionin virret. Helluntaiseurakunnissa suositaan kitaralla säestettyä kuorolaulua, mutta kirkkokuoro kuuluu useimpiin kristinuskon lahkoihin. Uskonnoissa musiikilla pyritään uskonnollisen tunteen voimistamiseen. Tehtäviä
SotamusiikkiSotaan liittyvä musiikki on luultavasti yhtä vanhaa kuin sota. Alkuasukasheimot kiihottivat itseään tanssilla ja musiikilla lähtiessään sotaan. Sotatorvista kehittyivät torvisoittimet, ja torvisoittokunnat soittavat edelleen mielellään marssimusiikkia, jota on käytetty runsaasti sotilasmusiikkina. Suomen luultavasti tunnetuin sotamarssi on Porilaisten marssi, jota soitetaan, kun Tasavallan presidentti saapuu johonkin julkiseen tilaisuuteen.Isänmaallinen musiikkiRanskan vallankumouksen aikaan syntyi vallankumouksellinen musiikki, jonka tunnetuin sävelmä lienee Marseljeesi. Suomalaiset ylioppilaat eivät kuitenkaan ehtineet laulamaan Marseljeesia, kun vaaran huomannut Runeberg laati heitä varten Maammelaulun, joka on isänmaallista musiikkia.Vallankumouksellinen musiikkiVallankumouksellinen musiikki tuli Suomeen vasta vuosisatamme alussa, kun Suomen sosialidemokraattinen puolue hyväksyi sosialismiin tähtäävät tavoitteet. Sosialismi tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa jokaiselta vaaditaan kykyjensä mukaan ja jossa jokaiselle annetaan ansioidensa mukaan.Nykyään tätä musiikkia kutsutaan työväenmusiikiksi. Kuuluisin työväenmusiikin sävelmä on Internationale eli Kansainvälinen, ja työväenliikkeen tilaisuuksissa se lauletaan seisoalleen nousten. Suomessa Kansainvälisen työväen marssin lisäksi lauletaan usein Oskar Merikannon säveltämää Työväen marssia ja Taistojen tiellä nimistä alun perin porvarilliseen sävelmään sovitettua työväenlaulua. SisällissotamusikkiVuoden 1918 tapahtumien aikaan Suomessa syntyivät punakaartilaismusiikki ja valkokaartilaismusiikki. Ehkä tunnetuin punakaartilaismusiikkiin kuuluva sävelmä on nykyään Varshavjanka. Punakaartilaiset lauloivat kuitenkin pikemmin Punakaartilaisten marssia. Tunnetuin valkokaartilaismarssi lienee Jean Sibeliuksen säveltämä Jääkärin marssi. Kun valkoiset voittivat, työväki lauloi surulauluja kuten Punakaartilaisen hauta, Laulu Hennalasta, Sotaorvon vala ja Kuolemaantuomitun hyvästijättö. Maanalaisuuteen joutuneet kommunistit lauloivat Vapaata Venäjää, ja tanssipaikalla saattoi syntyä tappelu, jos haitarinsoittaja uskalsi soittaa tämän sävelmän.Espanjan sisällissota synnytti lukuisia työväenlauluja kuten Madridin ruusut, ja toisen maailmansodan aikainen fasismin vastainen vastarintaliike synnytti lisää fasismin vastaisia lauluja kuten Bandiera rossa. KisällilaulutToisen maailmansodan jälkeen Suomen työväenliikkeessä laulettiin ahkerasti kisällilauluja, ja viime aikoina työväenlauluperinne on kohdistanut arvostelua hyvin moniin kapitalistisen yhteiskunnan piirteisiin, erityisesti työttömyyteen.RauhanmusiikkiPaitsi sota myös rauha on saanut aikaan suuren määrän lauluja, ja itse Dimitri Shostakovitsh on säveltänyt rauhanpuolustajain marssin.Jumalaton musiikkiPaitsi uskonnot myös ateistit ovat luoneet suuren määrän lauluja. Uskonnottomia lauluja lauletaan, kun lapselle annetaan nimi, kun nuori osallistuu nuorisojuhlaan, kun uskonnottomat menevät naimisiin tai kun uskonnoton kuolee.Erityisesti ateistien hautajaislaulut eroavat jyrkästi uskovaisten vastaavista. Suomen tunnetuin ateistien hautajaislaulu on venäläisen kansansävelmän mukaan tehty Surumarssi. Työväen vallankumouksessa kuolleiden hautajaislaulu, josta Neuvostoliiton perustajan Vladimir Leninin kerrotaan pitäneen, on Sait kärsiä puolesta aatteen. Suomalaisella ateistijärjestöllä Vapaa-ajattelijain liitolla on kaksikin Vapaa-ajattelijain marssia, joita lauletaan järjestön tilaisuuksissa. Kuuluisaan Beatles- yhtyeeseen kuulunut John Lennon sävelsi ja sanoitti vähän ennen kuin hänet murhattiin seuraavan laulun: John Lennonon Imagine
Imagine there's no heaven it's easy if you try no hell below us Above us only sky Imagine all the people living for today Imagine there's no countries it isn't hard to do nothing to kill or die for and no religion too Imagine all the people living life in peace you - you may say I'm a dreamer but I'm not the only one I hope some day you'll join us and the world will be as one Imagine no possessions I wonder if you can no need for greed or hunger a brotherhood of man Imagine all the people sharing all the world you may say I'm a dreamer but Ilm not the only one I hope some day you'll join us and the world will live as one. Internetissä julkaistu suomennos
Imaginesta
Uneksi! Ei valtioita, ei liene vaikeaa. Ei enää tappamista, ei uskontoakaan. Uneksi! Ihmiskunta elää rauhassaan. Sanot: Olen uneksija, vaan en suinkaan ainoa. Mukaan toivon sinutkin, maailma yhteen sulaa. Uneksi! Ei alistusta, pystytkö tähänkin? Ei puutetta ja nälkää, veljeys kunniaan. Uneksi! Ihmiskunta jakaa yhdess' maan. Sanot: Olen uneksija, vaan en suinkaan ainoa. Mukaan toivon sinutkin, maailma yhdess' elää. Suomentanut Pertti Manninen tammikuussa 2000. Tehtäviä
KansalaisyhteiskuntaVallan kolmijakoSuomen perustuslain 3§:ssä säännellään valtiollisten tehtävien jakamisesta. Sen mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, hallitusvaltaa (toimeenpanovaltaa) käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto ja tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.Säännös kuvastaa ajatusta vallan kolmijako-opista, jonka kaiketi keskeisimpänä kehittäjänä on pidetty ranskalaista Montesquieuta (1689-1755). Vallan kolmijaon tarkoituksena on hajauttaa vallankäyttöä eri tahoille siten, ettei valtaa kerrostu liikaa yhteen paikkaan. Vallan kolmijako-opin mukaisen järjestelmän käytännön toteutuminen on kuitenkin vaikeata. Tuskin missään on pystytty tarkasti rajaamaan vallankäyttö mainitun ihanteen mukaisesti, vaikka kolmijako-oppia onkin maailmanlaajuisesti sovellettu. Esimerkiksi Suomessa toimeenpanovaltaa käyttävä hallitus omaa myös lainsäädäntövaltaa. Ei voidakieltää, etteivätkö tuomioistuimetkin käyttäisi jossain laajuudessa lainsäädäntövaltaa. Suomalaisen oikeuskulttuurin piirissä on tosin yritetty tuomarien itsensä, mutta osittain myös oikeustieteen taholta pitää tiukasti kiinni siitä ajatuksesta, että tuomioistuinten tehtävänä on ainoastaan toteuttaa lainkäyttöön liittyvät tehtävät, eikä toimia oikeuden luojina. Suomessa tuomareiden on perinteisesti ajateltu olevan "virkamiesmäisiä" norminsoveltajia. Maailmanlaajuisesti tällainen ajattelumalli on kuitenkin alkanut rapautua. Yhä useammassa yhteydessä puhutaan nk. tuomioistuinaktivismista, jolla tarkoitetaan tuomioistuinten toimintaa itse asiassa lainsäätäjänä. Kehitys on johtanut siihen, että tuomioistuimet omalla toimeliaisuudellaan hoitavat myös lainsäätäjälle (eduskunnalle) kuuluvia tehtäviä ja näin luovat oikeutta omien tulkintakäytäntöjensä kautta. Tuomioistuinaktivismin kanssa samaa ongelmaa kuvaavat käsitteet tuomarivaltio ja tuomarisoituminen. Niin kutsutun tuomarivaltiokeskustelun ensimmäinen aalto Suomessa oli 1980-luvulla ja tämä keskustelu on alkanut tauon jälkeen uudelleen. Samassa yhteydessä on aiheellista mainita myös käsitteet oikeuden politisoituminen ja politiikan oikeudellistuminen. Ensin mainitulla tarkoitetaan sitä, että tuomioistuimet käyttävät poliittisluonteista harkinta- ja päätösvaltaa. Jälkimmäisellä viitataan puolestaan siihen, että lainsäätäjän vapaalle poliittisluonteiselle harkintavallalle on olemassa tiettyjä perustuslaillisiin näkökohtiin liittyviä rajoituksia. Vaikka tuomioistuimia ei Suomessa ole pidetty erityisen aktiivisina ja lainsäätäjän asemaan pyrkivinä, niin täälläkin on viime vuosina havaittu ainakin heikkoja merkkejä tuomioistuinten aseman korostumisesta ja muuttumisesta aktiivisemman vallankäyttäjän suuntaan. Tämä kehitys on samalla merkinnyt tuomioistuinten poliittisen vallankäytön kasvua, koska tuomioistuimet joissain ratkaisuissaan tekevät käytännössä myös poliittisia, siis ei välttämättä pelkästään lakeihin perustuvia, tulkintoja siitä, miten jokin asia pitää ratkaista. Toisaalta tuomioistuinten poliittisluonteinen vallankäyttö on lainsäätäjänä toimivaan eduskuntaan nähden hyvin rajattua, jolloin voidaan puhua. Politiikka tuomioistuinten päätöksenteossa tulee sinänsä erottaa esimerkiksi sen tyyppisestä politiikasta, jota poliittiset puolueet harjoittavat, vaikka poliittisella vallankäytöllä tuomioistuimissa usein voidaan ratkaista sellaisia asioita, jotka olisivat puoluepolitiikankin pohjalta arvotettavissa. Monissa maissa tuomioistuinten poliittisen vallankäytön kehittyminen on ollut huomattavasti voimallisempaa ja näkyvämpää kuin Suomessa. Useissa kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että tuomioistuinten merkitys poliittisina toimijoina on kasvanut merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Eräässä tutkimuksessa todettiintuomioistuinten poliittisen merkityksen vaihtelevan huomattavasti Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa, kun tällä merkityksellä tarkoitetaan tuomioistuimia poliittisina toimijoina ja yhteiskunnan arvoja muotoilevina päätöksentekijöinä. Myös naapurimaassamme Ruotsissa on alettu kiinnittää enemmän huomiota tuomioistuinten toimintaan poliittisessa järjestelmässä. Tehtäviä
Kansanvallan (demokratian) kehitys maailmallaVapaan ja demokraattisen yhteiskunnan kehittymiseen on eräs tärkeä este. Runsaat luonnonvarat.Järjestelmä toimii seuraavasti: jos valtiossa ei ole runsaita luonnonvaroja, paras ja ainoa tapa valtion johdon saada itselleen varallisuutta on se, että kansa tuottaa varallisuutta (jota valtio voi verottaa). Näin ollen kansa, joka on tyytymätön kohteluunsa voi vaikuttaa valtionjohdon varakkuuteen ja kykyyn hallita esimerkiksi lakkoilemalla, tai muilla epäsuorilla keinoilla. Sen sijaan niillä alueilla, joilla on suuret luonnonvarat, kansa on heikommassa asemassa. Poliittinen johto saa varansa elämiseen ja armeijan ylläpitoon luonnonvaroista ja kansan vaikutusmahdollisuudet eliitin elämään ovat huomattavasti heikommat. Johdon ei tarvitse kiinnostua kansan hyvinvoinnista, sillä valta, voima ja kunnia pysyy heillä kansan kiinnostuksesta riippumatta. Tämä antaa valitettavan vähän lohtua ja toivoa arabian öljyrikkaille alueille. Harvainvaltaisten valtioiden määrä maailmassa putosi roimasti 90-luvun alkaessa johtuen Neuvostoliiton romahtamisesta. Me kaikki tunnemme ja tiedämme, mitä tapahtui Itä-Euroopassa tuolloin. Sen sijaan, kuinka moni on huomannut, että Afrikassa tapahtui samanlainen kehityskulku 90-luvun alussa? Diktatuurien määrä tippui jyrkästi yli 30:stä ollen nykyään alle 5. Valitettavasti Afrikassa kehitys ei edennyt kohti pysyviä kansanvaltoja (demokratioita), vaan enemmän tai vähemmän sekavia oloja, joissa valtiota joko ei ole (Somalia), tai sitten se on liian heikko edes turvatakseen rauhan ja järjestyksen alueellaan. Kehittyneet maat voisivat auttaa maanosan tilannetta edes hitusen tunnustamalla Somalimaan ja Puntmaan, jotka julistautuivat itsenäisiksi vuosina 1991 ja 1998. Länsimaisten tullien poisto olisi tärkeää, sillä se lisäisi näillä alueilla nimenomaan ihmisten työnteosta johtuvaa varallisuutta ja lisäisi näin tavallisten ihmisten vaikutusmahdollisuuksia maansa politiikkaan ja poliittiseen johtoon. Tehtäviä:
Perusturvallisuus ja perustarpeetMitä perustarpeet ovatPsykologiassa tarpeella tarkoitetaan sellaista elimistössä esiintyvää tasapainohäiriötä, jota seuraa tasapainon palauttamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Esimerkiksi kun ruumiin polttoaine alkaa vähentyä, syntyy nälkä. Työnteon synnyttämä maitohappo puolestaan aiheuttaa väsymystä, jonka poistaminen suoritetaan lepäämällä.Osa tarpeista on synnynnäisiä. Nälkä, jano, sukupuolitarve sekä ulostamisen ja levon tarve ovat synnynnäisiä. Osa tarpeista on opittuja, mutta usein opitut tarpeetkin johtuvat synnynnäisistä. Opittuja tarpeita ovat esimerkiksi seuran ja itsetehostuksen tarve, mieltymys tiettyihin ruokiin, kirjoihin, ihmisiin tai aatteisiin. Jotkut tavat kuten tupakointi synnyttävät tarpeita. Tarpeiden tyydyttäminen on yleensä mahdollista vain yhteistyössä yhteisön kanssa. Yhteisön työkykyinen jäsen voi yleensä helposti tyydyttää ravinnontarpeensa, suojautumisen tarpeensa (asunto, vaatteet) sekä perustavaa laatua olevat yhteisölliset tarpeensa. Menneisyydessä lapset, sairaat ja vanhukset olivat kaikkein heikoimmassa asemassa. Menneisyyden suomalainen yhteiskuntaMenneisyyden suomalaisessa yhteiskunnassa mm. suurperhe pyrki huolehtimaan lapsista (esim. orvoiksi jääneistä), sairaista ja vanhuksista. Lapsista huolehtiminen on ollut yhteiskunnallisesti tarkoituksenmukaista, koska he aikuiseksi kasvettuaan pystyvät huolehtimaan vanhuksista. Toisaalta vanhusten asemaa pyrittiin turvaamaan mm. korostamalla vanhojen ihmisten viisautta sekä vanhempien kunnioitusta yleensä. Usein vanhukset myös välittivät tietojaan ja arvomaailmaansa lapsille sillä aikaa, kun aikuisikäiset olivat arkisissa askareissaan.Myös eri uskonnot korostivat hyväntekeväisyyttä orpoja, leskiä, sairaita ja yksinäisiä vanhuksia kohtaan, mutta joka tapauksessa menneiden aikojen työikäinen väestö (aktiiviväestö) pyrki selviytymään yhteiskunnan vähäosaisista mahdollisimman pienin kustannuksin. Vielä nykyään kerjäläiset ovat kehitysmaiden arkea. Kehitysmaissa myös orvoksi jääneet lapset saattavat joutua hankkimaan toimeentuloaan kerjäämällä. Sekä lapsia että vanhuksia on menneinä aikoina pyritty käyttämään mahdollisimman paljon työvoimana. Eräissä kehitysmaissa esiintyy yhä lapsityövoiman käyttöä. Suomessa orpoja ja vanhuksia annettiin ennen vanhaan huutolaisiksi (= huutokapalla) suuriin taloihin. Kunta maksoi huutolaisen pitämisestä pienen rahasumman, ja huutolainen annettiin sille isännälle, joka suostui pitämään tätä pienimmällä rahalla. Tällä tavalla pyrittiin säästämään veroissa. Koska huutolaisista maksetut korvaukset olivat vähäisiä, heidän saamansa kohtelu saattoi olla ihmisarvoa alentavaa. Huutolaisilla yritettiin teettää mahdollisimman paljon työtä, ja heille tarjottiin mahdollisimman vähän ruokaa ja vaatteita. Kunnalliskoti eli "vaivaistalo" eli "hoitola" merkitsi pyrkimystä yhtenäistää vanhusten ja muiden työrajoitteisten kohtelua. Kunnalliskodeissa asukkailla pyrittiin teettämään mahdollisimman paljon työtä, jotta laitoksista ei koituisi veronmaksajille kustannuksia. Etenkin vanhusten kohtelu oli kunnalliskodeissa ennen vanhaan niin huonoa, että vielä nykyäänkin jotkut vanhukset saattavat pelätä joutumista vanhainkotiin. Myös Suomessa tiedetään kunnalliskotien vanhusten kuolleen hoitamattomiin sairauksiin ja jopa nälkään. SosiaalipolitiikkaSosiaalilainsäädäntöä kehittämällä on sosiaaliapujärjestelmää 1900 -luvulla huomattavasti parannettu. Vielä puoli vuosisataa sitten kunnallinen "köyhäinapu" saattoi Suomessakin rajoittua jauhojen ja silakoiden antamiseen toimeentulovaikeuksiin joutuneelle perheelle.1900 -luvun alkupuolella suomalaisen sosiaalipolitiikan tavoite oli luokkavastakohtaisuuksien heikentäminen ja suomalaisen yhteiskunnan yhtenäisyyden lisääminen. Puhuttiin "'työväenkysymyksestä". 1950-luvun puolivälissä suomalaisen sosiaalipolitiikan tavoite oli kohtuullinen elintaso, sosiaalinen turvallisuus ja viihtyvyys eri yhteiskuntaryhmille, perheille ja yksilöille. Sosiaalipolitiikan kohteena olivat kaikki väestöryhmät. Sosiaalipolitiikka on osa yhteiskuntapolitiikkaa, joka jaetaan tavallisesti talouspolitiikkaan, kulttuuripolitiikkaan (epämääräinen käsite) ja sosiaalipolitiikkaan. Sosiaalipolitiikka jaetaan nykyään sosiaaliturvapolitiikkaan, työpolitiikkaan, terveyspolitiikkaan, koulutuspolitiikkaan, asuntopolitiikkaan ja kansainväliseen sosiaalipolitiikkaan. Talouspolitiikka pyrkii kansantulon lisäämiseen, ja sosiaalipolitiikka koettaa vaikuttaa kansantulon jakautumiseen. Sosiaalipolitiikan tavoitteina ovat mm. torjua erilaisten sosiaalisten riskien aiheuttama turvattomuus, taata jokaiselle mahdollisuus saavuttaa kohtalainen elintaso, kohottaa elintasoa ja tasata yhteiskuntaryhmien välisiä taloudellisia ja sosiaalisia mahdollisuuksia. On sanottu, että sosiaalipolitiikka on toimintaa, joka lisää ja ylläpitää tasa-arvoisuutta kansalaisten kesken. Sosiaalipolitiikkaan ovat vaikuttaneet erityisesti seuraavat kehitystekijät: 1. Teollistuminen ja työnjaon lisääntyminen 2. Yhteiskunnan kansanvaltaistuminen. 3. Väestökriisi. Sosiaalipolitiikkaa on perusteltu mm. seuraavasti: 1. Pyrkimys hyvinvointiin. 2. Tulonsiirrot lisäävät tasa-arvoa. 3. Ihmisyysperusteluilla: oikeudenmukaisuuden toteutuminen edistää rauhaa. Työpolitiikan alueella perusturvallisuutta ovat edistäneet mm. työsuojelun kehittyminen, työehto-sopimusten parantuminen ja työvoimapolitiikka, johon kuuluu mm. työttömyyden torjuminen. Teollisuuden alkuaikoina työolosuhteet saattoivat olla vaaralliset, ja paljon työntekijöitä kuoli tai loukkaantui työtapaturmissa. Työtapaturmia sattuu vieläkin, mutta työsuojelun avulla niitä on onnistuttu vähentämään. Viime vuosisadalla työsopimuksia ei ollut, ja työläiset joutuivat tekemään pitkiä työpäiviä heikolla palkalla. Työttömät joutuivat kerjuulle. 1900 -luvulla näissä asioissa on Suomessakin saatu aikaan merkittäviä parannuksia. Terveyspolitiikka perustuu nykyään kansanterveyslakiin. Asuntopolitiikkaan on vaikuttanut mm. kaupungistuminen. Ihmisten muuttaessa maalta kaupunkeihin heille on jouduttu rakentamaan paljon asuntoja. Aravalainojen ja lapsiperheiden asumistuen avulla on Suomessa pyritty tasaamaan asumismahdollisuuksia, mutta yhä edelleen osa väestöä asuu heikosti varustetuissa tai ahtaissa asunnoissa. Suurissa kaupungeissa on edelleen tuhansia asunnottomia. Koulutuspolitiikan avulla on pyritty vähitellen parantamaan heikompiosaisten koulutusmahdollisuuksia. Vuonna 1921 säädettiin yleinen oppivelvollisuus, ja kun peruskoulu saatiin 1970-luvulla, koulutuksen tasa-arvoisuus lisääntyi huomattavasti. Myös opintolainojen avulla on pyritty parantamaan vähävaraisten koulutusmahdollisuuksia. Työvoimapolitiikkaan liittyy mm. työttömien uudelleenkoulutus ja työttömyysturva. Aluepolitiikan avulla on pyritty tasaamaan eroja valtakunnan eri alueiden välillä. Erityisesti kehitysaluepolitiikan avulla on pyritty luomaan uusia työpaikkoja maan köyhimmille alueille. Kansainvälinen sosiaalipolitiikka merkitsee rikkaiden ja köyhien maiden välisten elintasoerojen tasaamista. Erityisesti kehitysapupolitiikassa Suomi on jäänyt jälkeen muista pohjoismaista. Yleisesti ottaen kansainvälinen sosiaalipolitiikka on osoittautunut kaikkein vaikeimmaksi. Ihmisten on vaikea tinkiä elintasostaan maapallon toisella puolella elävien köyhien hyväksi. Sosiaalivakuutus on tärkeä osa sosiaaliturvapolitiikkaa. Sosiaalivakuutuksen avulla pyritään vakuutuksen menetelmin turvaamaan toimeentulon jatkuvuus. Suomen sosiaalivakuutuksen alku on vuoden 1895 laissa, jolla määriteltiin työnantajan vastuu työntekijää kohtaavasta vammasta. Vammaisturvaan liittyvät tapaturmavakuutuslaki vuodelta 1948, liikennevakuutuslaki vuodelta 1959 ja sotilasvammalaki vuodelta 1948. Työttömyysturvaan liittyvät työttömyyskassalait (1943 ja 1960) ja lait työttömyyskorvauksista (1959 ja 1967). Sairausturvaan liittyvät sairausvakuutuslaki vuodelta 1963 (täydellisenä voimassa vuodesta 1967), sairaanhoitovakuutus, työtulovakuutus ja äitiysvakuutus, sairausavustuskassajärjestelmä (1880- luvulla ns. apukassoja, nykyinen laki vuodelta 1942). Vanhuus- ja työkyvyttömyysturvaan liittyvät kansaneläkelaki (1937-1956), työsuhde-eläkelait TEL, LEL sekä yrittäjien eläkelait (1970) Yksinhuoltajuusturvaan liittyvät tapaturmavakuutuslaki, liikennevakuutuslaki, sotilasvammalaki, perhe-eläkelaki (1969,1970) ja työeläkelait perhe-eläkkeiden osalta. Rintamasotilaseläke on viimeisin sosiaalivakuutuksen laji. Tärkeän osan sosiaaliturvapolitiikkaa muodostavat sosiaaliavustukset. Sosiaaliavustusten tarkoitus on saada aikaan elinkustannusten tasausta määräsuuruisin, julkisista varoista maksettavan avustuksin. Äitiysavustuslait ovat vuosilta 1937 ja 1949. Lapsilisää on maksettu vuodesta 1948. Lapsen elatustukeen kuuluvat lapsen hoitotuki ja erityislapsilisä (1974). Perhelisää on maksettu vuodesta 1943. Laki kodinperustamislainoista on vuodelta 1944 Lapsiperheiden asumistuesta on lait vuosilta 1940 ja 1962. Opintotukeen kuuluvat mm. opintolainojen valtiontakaus ja korkotuki, opintoraha sekä stipendit ja apurahat. Muita sosiaaliavustuksia ovat mm. sotilasavustus ja invalidiraha. Kolmannen sosiaaliturvapolitiikan osa-alueen muodostavat sosiaalipalvelut. Sosiaalipalvelut voidaan määritellä palveluiksi, jotka neuvonnalla, työvoima-avulla tai muin erityisjärjestelyin pyrkivät auttamaan perheitä ja yksilöitä. Äitiys- ja lastenneuvolatoiminnan aloittivat yksityiset järjestöt, ja valtion hoitoon tämä toiminta siirtyi v. 1944. Kasvatusneuvolat, avioliitto- ja perheneuvolat ovat suhteellisen uusia palvelumuotoja. Avioliiton ulkopuolisen lapsen ja hänen äitinsä palvelut, lasten päivähoito, kodinhoitopalvelut, vanhusten sosiaalipalvelu, vammaisten sosiaalipalvelu, ammatinvalinnanohjaus ja oikeusapupalvelu ovat muita sosiaalipalveluiden muotoja. Neljäs sosiaaliturvapolitiikan osa-alue on sosiaalihuolto. Sosiaalihuolto merkitsee yksittäistapauksissa suoritettavia, harkinnanvaraisia rahallisia tai muita toimenpiteitä. Vuonna 1852 annettiin asetus yhteisten vaivaisten holhouksesta. V. 1879 annettiin vaivaishoitoasetus. V. 1922 annettiin köyhäinhoitolaki ja vuonna 1956 huoltoapulaki. Sosiaalihuoltoon liittyvät mm. toimeentulohuolto (avohuolto ja laitoshuolto), lasten ja nuorten huolto, ja päihteiden väärinkäyttäjien huolto. Tehtäviä
AmmattiyhdistysliikeMitä ammattiyhdistysliike on?Työntekijöiden yhdistystoiminnan juuret ovat Suomessa 1800-luvun puolessavälissä, Suomen teollistumisen alkuvaiheessa. Ensimmäiset työntekijöiden yhdistykset perustettiin 1850-luvulla, mutta varsinainen murros alkoi 1880-luvulla, kun kirjanpainajat, maalarit, räätälit, pelti- ja vaskisepät, puusepät, muurarit ja suutarit ryhtyivät perustamaan omia yhdistyksiään.Tänään palkansaajien järjestäytymisaste on Suomessa teollisuusmaiden korkeimpia: 80 prosenttia kuuluu oman alansa ammattiliittoon. Palkansaajien yhdistymisvapaus on taattu Suomen perustuslaissa ja työsopimuslain säännöksissä. Myös Kansainvälisen työjärjestön (ILO) sopimukset takaavat työntekijöiden yhdistymisvapauden ja työehtosopimusten aseman. KeskusjärjestötAmmattiliitot ovat järjestäytyneet johonkin kolmesta keskusjärjestöstä. Palkansaajien keskusjärjestöjä ovatSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK (21 jäsenliittoa) Toimihenkilökeskusjärjestö STTK (20 jäsenliittoa) Korkeakoulutettujen ammatillinen keskusjärjestö AKAVA (32 jäsenliittoa) Myös työnantajat ovat yleensä järjestäytyneet oman alansa työnantajaliittoon. Nämä puolestaan kuuluvat toimialansa mukaan työnantajien keskusjärjestöihin, joita ovat Elinkeinoelämän keskusliitto EK Valtion työmarkkinalaitos Kunnallinen työmarkkinalaitos Kirkon sopimusvaltuuskunta Suomen työmarkkinakehityksen tärkeitä vuosia1889Asetus työväen suojelusta, ammattientarkastajat. 1895 Tapaturmakorvauslaki. 1905 Suurlakko eli kansallislakko 1907 Suomen Ammattijärjestö perustetaan 15.4. Tampereella. Suomen Yleinen Työnantajaliitto (vuodesta 1918 Suomen Työnantajain Keskusliitto, STK) perustetaan. 1917 Suomen Ammattijärjestön jäsenmäärä lähes nelinkertaistuu yli 160 000:een. SDP:n Me vaadimme ohjelma, marraskuun suurlakko ja 8 tunnin työaikalaki. Suomen itsenäistyminen. 1918 Kansalaissota. 1920 Vasemmistososialistit ja kommunistit saavat enemmistö Suomen Ammattijärjestön edustajakokoukseen ja päättäviin elimiin. 1922 Työsopimuslaki, vuosiloma 4-7 päivää. 1923 Työehtosopimuslaki. 1926 Vasemmistososialistien, kommunistien ja sosialidemokraattien linnarauha Ammattijärjestössä Sosialidemokraatti Matti Paasivuori puheenjohtajaksi 1927 Ammattientarkastuslakiin työläistarkastajat. 1929 Linnarauha päättyy. Vakavia poliittisia ristiriitoja Ammattijärjestössä Sosialidemokraatit ryhtyvät perustamaan uutta keskusjärjestöä. 1930 Viranomaiset lopettavat Suomen Ammattijärjestön toiminnan heinäkuussa, ennen Lapuan liikkeen talonpoikaismarssia. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto (SAK) perustetaan 19.10. 1934 Kommunistit kehottavat jäseniään ja kannattajiaan liittymään SAK:hon. 1937 Kansaneläkelaki. 1939 Vuosilomalaki, vuosiloma vakinaisissa töissä 5-12 päivää. 1940 SAK:n ja STK:n yhteinen julkilausuma, ns. tammikuun kihlaus STK tunnustaa SAK:n työläisten edustajaksi ja keskinäiset neuvottelut tarpeellisiksi. 1942 Palkkasäännöstely SAK:n, STK:n ja muiden järjestöjen edustajat ovat mukana palkkasäännöstelyä hallinnoimassa 1944 SAK:n ja STK:n ensimmäinen yleissopimus Yleissopimus luo puitteet työmarkkinoiden keskusjärjestöjen ja niiden jäsenjärjestöjen neuvotteluille. 1945 Uusi palkkasäännöstelypäätös vauhdittaa valtakunnallisten työehtosopimuksien tekemistä. Liiketyönantajain Keskusliitto, LTK (vuodesta 1995 Palvelutyönantajat) perustetaan. 1946 SAK-STK yleissopimus uusitaan. Laki tuotantokomiteoista. Työsopimuslain uudistus, laki työriitojen sovittelusta ja laki työtuomioistuimesta Työaikalain muutos pidentää vuosiloman 12-14-päiväiseksi 1947 Valtakunnalliset työehtosopimukset ovat muotoutuneet työehtosopimusjärjestelmäksi Yleissopimuksen ja työehtosopimusten mukaiset luottamusmiehet tulevat vakiintuneeksi osaksi suomalaista työelämää Syksyllä runsaasti lakkoja Palkkasäännöstely muuttuu indeksisidonnaiseksi. SAK:n jäsenmäärä nousee yli 340 000:een. 1948 Lapsilisälaki. Tapaturmavakuutuslaki. 1949 Sosialidemokraattien ja kommunistien suhteet ammattiyhdistysliikkeessä pohjalukemissa SAK erottaa seitsemän ammattiliittoa jäsenyydestään, koska ne ovat aloittaneet työtaistelut ilman keskusjärjestön lupaa. Viisi liittoa palaa ja hyväksytään takaisin SAK:n jäsenyyteen. 1950 Yritys lopettaa palkkasäännöstely. Palkkasäännöstelyn paluu. Vakautuskausi alkaa. 1955 SAK, STK, Maataloustuottajain Keskusliitto (MTK) ja hallitus eivät kykene sopimaan vakautuksen ja palkkasäännöstelyn jatkosta. Valtalakia, joka mahdollisti hinta- ja palkkasäännöstelyn, ei enää hyväksytä eduskunnassa. 1956 Maataloustuotteiden hinnankorotus johtaa yleislakkoon. Yleislakko kestää 19 päivää, lakossa noin 420 000 työntekijää. SAK:n ajama palkankorotus toteutuu. Teollisuus saa verohelpotuksia. Eduskunta hyväksyy SAK:n vastustuksesta huolimatta yksimielisesti lain, joka kytkee maataloustulon palkansaajien yleiseen ansiotasoon. Hinnat jatkavat nousuaan. SAK:ssa vuoden lopussa lähes 290 000 jäsentä. Kansaneläkelain uudistus. Tasaeläkemalli hyväksytään SAK:n, Toimihenkilö- ja virkamiesjärjestöjen Keskusliiton (TVK) ja STK:n vastustuksesta huolimatta. 1957 SAK:n järjestöllinen hajaannus alkaa. 1958 Työturvallisuuslaki 1959 Yleiseksi työajaksi 45 t/viikossa, keskeytymättömässä kolmivuorotyössä 42 tuntia. 1960 Ammattiyhdistysliikkeen hajaannus syvenee. Suomen Ammattijärjestö, SAJ, perustetaan. Vuosilomalain muutos, vuosiloma 18-24 päivää. Työttömyysvakuutuslaki, päivärahoja korotetaan ja maksetaan useammalta päivältä kuin aiemmin. Myös työnantajat osallistuvat kassojen kustannuksiin. 1961 Työntekijäin eläkelaki (TEL) ja lyhytaikaisessa työsuhteessa olevien työeläkelaki (LEL) hyväksytään. 1962 Eduskunta ratifioi Kansainvälisen työkonferenssin sopimuksen samapalkkaisuudesta. Eläkelait tulevat voimaan 1.7.1962. 1962-66 SAK ja STK neuvottelevat vuosina 1962-1964, kuinka samapalkkaisuus huomioidaan työehtosopimuksissa. Työehtosopimuksista poistuvat erilliset naispalkkataulukot ja määräykset vuoteen 1966 mennessä. 1964 SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen eheytysneuvottelut alkavat. Työehtosopimuksiin suositus työajan lyhentämisestä Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain eläkelaki Valtion virkamiesten työsuhteiden neuvottelemista koskeva menettelytapalaki 1965 SAK, SAJ ja TVK sopivat STK:n kanssa, että vuonna 1966 aloitetaan siirtyminen 40 tunnin viikkotyöaikaan. Lyhennettyyn työviikkoon siirrytään 1.1.1970 mennessä. 1966 Sosialidemokraatit ja kansandemokraatit sopivat eheytyksen edellytysten parantamisesta. Niilo Hämäläinen (sd.) valitaan SAK:n puheenjohtajaksi ja Arvo Hautala (kd.) II puheenjohtajaksi. SAK-STK irtisanomissuojasopimus. Valtion eläkelaki ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaki 1967 SAK-STK lomapalkkasopimus. Uusi ammattitautilaki. 1968 Ensimmäinen tulopoliittinen sopimus solmitaan, ns. Liinamaa I (allekirjoitettu 27.3.1968, sopimuskausi 1.1.1969-31.12.1969) Indeksiehtojen poistaminen, vuokrien ja hintojen valvonta, vapaa-ajan tapaturmavakuutus, työnantajat alkavat periä jäsenmaksuja suoraan ammattiliittojen jäsenten palkoista. Sovitaan julkisen sektorin sopimusmenettelyjen muuttamisesta. SAK-STK rationalisointisopimus. 1969 SAK muuttuu Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöksi, SAK. Ammattiyhdistysliikkeen eheytyminen. SAK:n ammattiliittojen valta työehtosopimustoiminnassa kasvaa. SAK-STK luottamusmiessopimus. SAK-LTK rationalisointisopimus. 1970 Työsopimuslain uudistus: irtisanomissuoja, luottamusmiesoikeudet, kokoontumisoikeus, syrjintäkielto. Toinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu ns. Liinamaa II allekirjoitettu (11.9.1969, sopimuskausi 1.1.-31.12.1970): erorahajärjestelmä tulee voimaan. SAK-LTK yleissopimus, luottamusmiessopimus ja turvallisuustyösopimus. Julkisen sektorin neuvottelu-, sopimis- ja lakko-oikeuden laajennus tapahtuu Kunnallinen sopimusvaltuuskunta (vuodesta 1987 Kunnallinen työmarkkinalaitos) perustetaan. 1971 Sopimus työmarkkina- ja talouspoliittisesta kokonaisratkaisusta ns. UKK-sopimus. Neljän viikon vuosiloma vuonna 1973 SAK-STK koulutussopimus ja tiedotussopimus. Vähimmäispalkkalaki. Julkisen sektorin valtakunnalliset työehtosopimukset Valtion työsuhdeasiain neuvottelukunta perustetaan Valtion sektorin luottamusmiessopimus 1972 Tulopoliittinen kokonaisratkaisu syntyy, ns. HL (Hämäläinen-Laatunen) -sopimus: lomaltapaluuraha 10 % lomapalkasta, sairausajan palkkaetujen parantaminen. 1973 Vuosilomalain uudistus. Työsuojelunvalvontalaki, työsuojeluhallinto, työsuojeluvaltuutetut tulevat voimaan vuonna 1974. Valtionvarainministeriön palkkaosasto aloittaa toimintansa valtion työmarkkinalaitoksena. 1974 Tulopoliittinen kokonaisratkaisu ns. Lindblom-sopimus: lapsilisien korotus, äitiysloma 7 kuukautta, verohelpotuksia, ansiokehitystakuu. 1976 SAK, Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton (STTK) ja STK:n työsuojelusopimus. Ryhmähenkivakuutus. 1977 SAK-LTK työsuojelusopimus. Talviloma. 1978 Yhteistoimintalaki. Työterveyshuoltolaki. Talviloma vuosilomalakiin. Isyysloma 12 päivää. SAK-STK irtisanomissuojasopimuksen uudistaminen. SAK-STK ja SAK-LTK rationalisointisopimusten uusiminen. Neljän palkansaajakeskusjärjestön yhteistyö tiivistyy. SAK:n, TVK:n, Akavan ja STTK:n puheenjohtajien säännölliset tapaamiset alkavat. 1979 Talvilomaoikeuden laajennus. 1980 Opintovapaalaki. Äitiyspäivärahan pidennys ja vanhempainloma Ensimmäiset työehtosopimukset, jotka mahdollistivat, että sairaan lapsen hoitajana voi äidin suostumuksella olla myös lapsen isä. 1981 Keskitetty työehto- ja talouspoliittinen ratkaisu syntyvät, ns. Pekkanen I Ansiosidonnaisen sosiaaliturvan parannus äitiys-, vanhempain- ja sairaspäivärahoissa SAK-STK ja SAK-LTK sopimukset yhteistoiminnan edistämisestä ja sopimukset yrityksen sisäisestä tiedotustoiminnasta. 1984 SAK uhkaa yhteislakolla eli eri tuotannonalojen lyhyiden lakkojen sarjalla. Tulopoliittinen kokonaisratkaisu, ns. Pekkanen II, johon sisältyi vuonna 1986 alkava työajan lyhennys 16/32 tuntia. Ansiosidonnainen työttömyysturva. Laki irtisanomismenettelystä. SAK-STK irtisanomissuojasopimuksen uudistaminen uutta lakia vastaavaksi. SAK-LTK irtisanomissuojasopimus. Työtuomioistuimen hyvityssakkojen enimmäismäärän korotus 10 000 markasta 90 000 markkaan. 1985 Laki kotihoidontuesta. 1986 Työmarkkinapelisääntöjä koskeva lakipaketti, työsopimuslaissa irtisanomis- ja koeaikoja pidennetään, työehtosopimuslaissa työnantajien vastuuta kiristetään ja ammattiosastojen vastuuta työrauhasta lievennetään. Toimihenkilöjärjestöt TVK ja STTK tekevät STK:n ja LTK:n kanssa keskitetyn työmarkkinaratkaisun, ns. toimihenkilötupon. SAK:n avainalojen yhteislakko 13.-15.3.1983. SAK tekee oman keskitetyn ratkaisun, josta työnantajapuolelta vain LTK jää pois. Työajan lyhennyksen jatkamisesta 68 tunnilla vuosina 1987-1990. SAK-STK rationalisointi- ja yhteistoimintasopimusten uudistus. Tasa-arvolaki hyväksytään, laki voimaan 1.1.1987. 1986-1990 Työajan lyhennys joko päivittäisestä tai viikkotyöajasta tai sitten kokonaisina lomapäivinä, ns. pekkaspäivinä. 1987 Työturvallisuuslainsäädäntöä muutettiin, työsuojeluvaltuutetulle oikeus keskeyttää vaarallinen työ. Työsopimuslakiin syrjintäkielto työhönotossa. Aikuisten opintotuki. 1988 Työsopimuslain ja yhteistoimintalain uudistukset hyväksytään työnantajajärjestöjen vastustuksesta huolimatta. Henkilörekisterilaki. Yksilölliset työajat lakisääteisiksi Kotihoidontuki laajenee. Valtioneuvoston kanslia asettaa tulopoliittisen selvitystoimikunnan laatimaan taloudellisia selvityksiä ja laskelmia tulopoliittisia neuvotteluja ja päätöksentekoa varten. 1989 Työttömyysturvalain muutos. Työministeriö aloittaa toimintansa. Henkilörahastolaki hyväksytään, laki voimaan 1.1.1990. Uusi yhdistyslaki. SAK-STK irtisanomissuojasopimus uusitaan vastaamaan uudistettua työsopimuslakia. SAK-STK sopimus yhteistoiminnasta ja tiedotustoiminnasta yrityksissä uusitaan. SAK-LTK sopimus yhteistoiminnasta ja tiedotustoiminnasta yrityksissä. 1990 Konserniyhteistyötä koskevat säännökset yhteistoimintalakiin, muutokset voimaan 1.1.1991. Työajan lyhennys (loppiainen 1.1.1992 alkaen) SAK-LTK yleissopimus. SAK-STK ja SAK-LTK luottamusmiessopimukset. SAK-STK lomapalkkasopimus uusitaan. 1991 Irtisanomismenettelylain kumoaminen ja irtisanomista koskevien määräysten sisällyttäminen työsopimuslakiin, laittoman irtisanomisen korvauksen enimmäismäärän nosto Vuosilomalain muutos, loman säästämisjärjestelmä Ammattikoulutusraha. SAK-STK koulutussopimus ja SAK-STK irtisanomissuojasopimus uusitaan. Vaikea talouslama alkaa Suomessa. STK vaatii työlainsäädännön ja työehtosopimustoiminnan perusteellista muuttamista, esimerkiksi työehtosopimusten yleissitovuudesta luopumista. STK:n vaatimukset saavat kutsumanimen 'saatanalliset säkeet'. LTK sanoutuu irti näistä periaatteellisista vaatimuksista. Pankinjohtaja Sorsan ehdottaman palkanalennukset sisältänyt tulopoliittinen kokonaisratkaisu katuu, kun markka devalvoituu. Tulopoliittinen ratkaisu rakentuu palkkojen jäädyttämiselle ja työeläkemaksujen ja työttömyysvakuutusmaksujen osittaiselle siirtämiselle työnantajien vastuulta työntekijöille. 1992 TVK menee konkurssiin. Pääosa sen jäsenliitoista siirtyy STTK:hon. SAK uhkaa yhteislakolla 1993 SAK uhkaa yleislakolla, kun hallitus aikoo muuttaa olennaisesti työlainsäädäntöä. STK ja teollisuudenkeskusliitto yhdistyvät Teollisuus ja Työnantajat (TT) keskusjärjestöksi. 1995 Ulkomaisten työntekijöiden työehdot Vuorotteluvapaa. Työaikalaki. Yhteistoimintalain muutokset: Eurooppa-tason konserniyhteistyö 1996 Päivähoitolaki. Työaikalain kokonaisuudistus. Epätyypillisissä työsuhteissa olevien eläketurva Vuosilomalain osittaisuudistus. Ulkomaalaisten työntekijöiden työehdot Henkilöstörahastolain uudistus. Yhteistoimintalain uudistus. Tel-yhtiöiden hallintolaki. 1997 TT-SAK yleiset sopimukset. PT-SAK yhteistoimintasopimus. Työeläkelaitoksen sijoitusuudistus. Sopimus työeläke- ja työttömyysvakuutusjärjestelmään koottavista ns. puskurirahastoista sekä työttömyysvakuutuksen rahoitusuudistuksesta 1998 Työttömyysvakuutusrahaston perustaminen. 1999 Varhaiseläkeuudistus. 2000 Sopimus ansiosidonnaisen työttömyysturvan tasokorotuksesta vuonna 2002 2001 Uusi työsopimuslaki. Työeläke- ja työttömyysturvajärjestelmien uudistamisesta saavutettiin neuvottelutulos (ns. sosiaalipaketti). 2002 Uusi työterveyshuoltolaki. Sopimus helatorstaista voimaan (helatorstai lyhentää työaikaa ansioita alentamatta). Työeläkeuudistuksesta ratkaisu, voimaan vuonna 2005 2003 Työttömyysturvalain uudistus. Uusi työturvallisuuslaki. Tapaturma- ja ammattitautilain uudistus Perhevapaat -uudistus 2004 Ammatillisen kuntoutuksen uudistus Tavoitteet ja arvotPalkansaajien yhteistyöllä tasa-arvoiseen ja kansanvaltaiseen yhteiskuntaanAmmattiyhdistysliikkeen tehtävänä on palkansaajien ja heidän perheidensä henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin lisääminen kaikissa elämän vaiheissa parantamalla palkka- ja työehtoja sekä ammatillisia, taloudellisia, terveydellisiä, yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä etuja, oikeuksia ja vapauksia. Tavoitteitaan ammattiyhdistysliike toteuttaa yhteistyössä muiden palkansaajajärjestöjen ja yhteiskunnallisten uudistusliikkeiden kanssa. Ammattiyhdistysliikkeen toiminta perustuu vapauden, solidaarisuuden, tasa-arvon, demokratian ja rauhan ihanteisiin kaikkea riistoa ja sortoa vastaan. Periaateohjelma on rakennettu kuuden oikeuden periaatteelle. Oikeus työhön Jokaisella on oikeus tehdä vapaasti valiten edellytyksiään vastaavaa ja mielekästä työtä. Oikeus riittävään ja oikeudenmukaiseen toimeentuloon Jokaisella on oikeus turvattuun toimeentuloon, joka takaa hyvän elämisen laadun. Jokaisella on myös oikeus yhdenvertaisiin palveluihin ja mahdollisuus toimeentulon vaarantumatta jäädä elämäntilanteensa mukaisesti pois palkkatyöstä. Tulojen ja varallisuuden jakautuminen on oikeudenmukainen. Oikeus vaikuttamiseen ja omaehtoiseen edunvalvontaan Jokaisella on oikeus vaikuttaa työehtoihinsa, työoloihinsa ja laajemmin yhteiskuntaan. Tasa-arvoinen mahdollisuus osallistua on vaikuttamisen perusta. Oikeus terveelliseen ja viihtyisään ympäristöön Jokaisella on oikeus terveelliseen, turvalliseen ja viihtyisään elinympäristöön. Oikeus henkisesti rikkaaseen elämään Jokaisella on oikeus monipuoliseen tietojen, taitojen ja yhteistoiminnan kehittämistä edistävään elämään sekä vapaa-aikansa valintaan elämäntilanteen mukaan. Oikeus rauhaan ja velvoite kansainväliseen vastuuseen Jokaisella on oikeus elää maailmassa, josta sodat ja taloudellinen, ruumiillinen ja henkinen alistaminen on poistettu. Yhteisvastuu kaikkien maiden ihmisiä kohtaan edellyttää, että työntekijöiden ihmis- ja kansalaisoikeudet ja -vapaudet sekä turvallisuus ja tulonjaon oikeudenmukaisuus hyväksytään kaikkialla ja että näitä oikeuksia valvotaan kansainvälisesti. Tehtäviä
Yhteiskunta ja oikeusnormitOikeudellisesti pakotettu (sanktioitu) käyttäytyminenSanktiolla tarkoitetaan oikeustutkimuksessa pakotetta.Käyttäytyminen, johon oikeusjärjestelmä liittää pakotteen eli sanktion, on oikeudellisesti sanktioitua. Nämä pakotteet saattavat olla myönteisiä (positiivisia) tai kielteisiä (negatiivisia). Myönteisiä pakotteita kutsutaan palkinnoiksi ja kielteisiä pakotteita rangaistuksiksi. Pakotteilla pyritään vaikuttamaan inhimilliseen käyttäytymiseen palkitsemalla toivottu käyttäytyminen ja rankaisemalla ei toivottu käyttäytyminen. Samalla pakotteet osoittavat, mikä käyttäytyminen on toivottavaa ja mikä paheksuttavaa. Koulussa normien rikkomisesta on rangaistu mm. jälki-istunnolla. Käyttäytymisen ja huolellisuuden todistusarvostelulla on myös pyritty palkitsemaan normien mukainen käytös. Usein puhutaan käsky- ja kieltonormeista. Edelliset käskevät tekemään jotakin, jälkimmäiset kieltävät tekemästä jotakin. Salliminen on myös merkityksellistä siksi, että sallimalla jotakin voidaan ilmaista jotakin muuta kielletyksi tai voidaan ilmaista, että henkilön ei tarvitse välttämättä ja rangaistuksen uhalla tehdä jotakin. Eri käyttäytymisohjeiden ja niiden noudattamisen valvomisen kokonaisuutta, joka pitää yllä yhdenmukaista käyttäytymistä yhteiskunnassa, kutsutaan sosiaaliseksi valvonnaksi (eli sosiaaliseksi kontrolliksi). Se jaetaan viralliseen ja epäviralliseen. Virallinen valvonta tarkoittaa lähinnä oikeusjärjestystä. Epävirallinen valvonta liittyy esimerkiksi johonkin ammattikuntaan tai muuhun ryhmään kuten jengiin. Ammattikunnan tai ryhmän mielipide määrää, mitä jäsen saa tehdä ja mitä hän ei saa tehdä. Epävirallisen valvonnan sijasta puhutaan usein ensisijaisesta (primäärisestä) valvonnasta. Ensisijainen valvonta ohjaa käyttäytymistä ihmissuhteiden kuten vanhempien ja lasten tai työyhteisön välisten henkilökohtaisten suhteiden kautta. Sen sijaan toissijainen (sekundaari) eli muodollinen (formaali) valvonta on persoonatonta kuten esimerkiksi tuomioistuimen ja syytetyn suhde. Suomen oikeusjärjestys perustuu voittopuolisesti rangaistuksille. Muussa sosiaalisessa valvonnassa sen sijaan palkinnoilla on huomattava merkitys. Kielteiset pakotteet jakautuvat kostaviin ja ennalleen palauttaviin. Edellisten tehtävänä on osoittaa yhteiskunnallista paheksuntaa väärin tehnyttä kohtaan. Rangaistukset muodostavat näiden pakotteiden suurimman ryhmän. Ennalleen palauttavilla pakotteilla pyritään palauttamaan ennalleen oikeudenloukkauksen tai muun ei-toivottavan käyttäytymisen aiheuttama tila. Vahingonkorvauksen ohella näihin kuuluvat mm. oikeustoimien pätemättömyyttä ja mitättömyyttä koskevat säädökset. Käyttäytyminen, johon kohdistetaan virallisia pakotteita, johtaa usein myös epävirallisiin pakotteisiin. Rikoksentekijä voi saada epämieluisaa julkisuutta, menettää työpaikkansa jne. Yhä suurempi osa inhimillistä käyttäytymistä on viime vuosikymmeninä liitetty oikeudellisen pakotejärjestelmän piiriin. Se, mikä aikaisemmin olisi ollut vain siveellisen, uskonnollisen tai tapanormin rikkomista, on saanut oikeudellisen merkityksen. Eräillä elämänalueilla lähes kaikkea käyttäytymistä säädellään pakottein. Oikeudellisesti merkityksellinen käyttäytyminenOikeudellisesti merkityksellistä käyttäytymistä on kaikki käyttäytyminen, johon oikeusjärjestys liittää oikeusvaikutuksia.Vaikka käyttäytymiseen ei liity oikeudellisia pakotteita, oikeusjärjestys saattaa pitää sitä toivottavana tai ei-toivottavana. Esimerkkinä voidaan mainita äänestäminen. Oikeusjärjestyksemme pitää äänioikeuden käyttämistä toivottavana, mutta sen käyttämättä jättämisestä ei seuraa rangaistusta. Joissakin maissa äänestäminen saattaa olla pakollista. Usein kielletty tai käsketty käyttäytyminen sisältää käyttäytymisvelvollisuuden epämiellyttävän seuraamuksen uhalla. Esimerkiksi velan maksamatta jättämisestä on oikeudellisia seuraamuksia. Sopimuksen rikkomisesta voidaan sopimuksessa määrätä korvausvelvollisuus. Oikeudelliset pakotteet saattavat seurata vain inhimillisestä käyttäytymisestä. Oikeusjärjestys yleensä sallii pakotteiden käytön vain jos käytös osoittaa tiettyjä tahdon piirteitä kuten tahallisuutta, huolimattomuutta, välinpitämättömyyttä jne. Yleensä oikeusjärjestys edellyttää tekijällä syyllisyyttä, jotta pakotteita voitaisiin käyttää. Jos teko ei ole tahallinen tai tuottamuksellinen, ei tekijää yleensä voida tuomita. Eräissä tapauksissa oikeusjärjestys sallii käytettävän pakkotoimia nimenomaan siksi, että henkilön ei katsota olevan vastuunalaisen käyttäytymisestään. Näin on laita esimerkiksi mielisairaiden kohdalla. Yksityisoikeudelliset pakotteet ovat tavallisesti ennalleen palauttavia. Niiden täytäntöönpano riippuu asianosaisten toiminnasta ja tahdosta. Yhteiskunnassamme esiintyy ns. osavaltarakenteita (osakulttuureja), joissa vallitsevat omat, joskus oikeudelliseen normijärjestelmään, nähden jyrkästi ristiriitaiset käyttäytymissäännöt. Esimerkiksi rikolliset saattavat elää pitäen ensisijaisena käyttäytymisohjeenaan oman osavaltarakenteensa (osakulttuurinsa) normistoa. RikollisuusOikeustutkimuksessa rikoksina pidetään tekoja, joista on laissa säädetty rangaistus. Rangaistuksilla tarkoitetaan nimenomaan niitä pakotteita, jotka oikeusjärjestys nimeää rangaistuksiksi.Ne teot, jotka kussakin yhteiskunnassa ja eri aikakausina on määritelty rikoksiksi, vaihtelevat. Ainoastaan hyvin pieni osa rikoksista on siinä mielessä ajattomia, että ne on melkein kaikissa yhteiskunnissa määritelty rikoksiksi. Rikoksiksi määritellään ne käyttäytymismuodot, joita yhteiskunnassa pidetään kaikkein paheksuttavimpina. Rikoslailla on kiinnekohdat ns. viralliseen siveysjärjestelmään, jota se ylläpitää ja vahvistaa. Rikoksiksi määritellään yleensä vain ne teot, joiden paheksuttavuudesta vallitsee verrattain suuri yksimielisyys. Yhteiskunnan valtaapitävät ryhmät määrittelevät rikokset. (Suomessa määrittelyn suorittaa eduskunnan enemmistö.) Tästä syystä rikoslaki ei välttämättä suojaa tasapuolisesti eri yhteiskuntaryhmien tärkeinä pitämiä arvoja ja etuuksia. Rikoslaki on ennen kaikkea yhteiskunnan pakkovallan väline. Nykyisin voimassa oleva rikoslakimme on vuodelta 1889. Siihen on kuitenkin tehty lukuisia muutoksia. Enää vain noin puolet sen säädöksistä on alkuperäisessä muodossa. Voidaan kuitenkin sanoa, etteivät muutokset ole olleet niin merkittäviä, että ne olisivat muuttaneet rikoslain luonnetta, joka heijastaa 1800- luvun lopun sääty-yhteiskunnan arvostuksia. Rikosoikeuden keskeisimpiä periaatteita on ns. suhteellisuusperiaate. Sen mukaan rangaistuksen on oltava jonkinlaisessa suhteessa rikokseen. Vanha sovitusperiaate edellytti samanlaisuutta, "silmä silmästä, hammas hampaasta", nykyään rangaistuksen pitää olla suhteessa rikoksentekijän syyllisyyteen. Rikosoikeuden kaksi päälinjaa ovat: joko rangaistaan teosta tai tekijää. Suomen rikosoikeus rankaisee teosta. Tekijärikosoikeudessa sen sijaan pyritään arvioimaan rikollista kokonaisvaltaisemmin. Suomessa tekorikosoikeuteen pitäytymistä on pidetty jonkinlaisena takeena oikeusturvasta. Suomen järjestelmä ei juuri tunne kolmijakoa rikkomuksiin, rikoksiin ja törkeisiin rikoksiin. Rangaistukset on kuitenkin määritelty usein erilaisiksi esimerkiksi näpistyksen, varkauden ja törkeän varkauden tai pahoinpitelyn ja törkeän pahoinpitelyn osalta. Voidaan sanoa, että meidän rikoslakimme suojaa ennen kaikkea perinteisiä, yksilöllisiä oikeushyviä. Sen suoja on puutteellinen yhteisten oikeushyvien osalta eli tapauksissa, joissa rikos ei kohdistu yksilöön vaan laajempiin ihmisjoukkoihin. Perinteisiin rikoksiin kuuluvat väkivalta-, omaisuus, kunnianloukkaus-, siveellisyys- ja kotirauharikokset. Tällaiset rikokset muodostivat ydinosan vuoden 1889 rikoslaissa. Yhteiskunnalliseen ja tekniseen kehitykseen liittyviä rikoksia ovat esimerkiksi verorikokset, liikennerikokset ja rikokset ympäristöä ja työtä vastaan. Verrattuna perinteisiin rikoksiin nämä viimeksi mainitut ovat seurauksiltaan kohtalokkaita. Esimerkiksi liikennerikoksiin liittyvien liikennekuolemien määrä ylittää moninkertaisesti henkirikosten aiheuttamat kuolemat. Luonnon saastuminen on seurauksiltaan kohtalokkaampaa kuin perinteinen omaisuus- tai väkivaltarikollisuus. Verorikoksin aiheutetaan valtiolle aivan erisuuruisia tappioita kuin valtion omaisuutta muutoin anastamalla tai vahingoittamalla. Näitä rikoksia, joiden rangaistukset ovat puutteellisia, ei yleisesti koeta samalla tavalla rikoksiksi kuin perinteisiä rikoksia. Ne eroavat perinteisistä rikoksista myös siinä, että tekijät saattavat olla hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa. Toisia kutsutaankin valkokaulusrikollisiksi vastakohtana perinteisille omaisuus- ja väkivaltarikoksille, jotka ovat pääasiassa köyhien ja onnettomien ihmisten epämielekästä käyttäytymistä. Hallinnolliset pakotteetValvontapolitiikkaan kuuluvat mm. lastensuojelu, päihdeaineiden väärinkäyttäjien huolto, mielisairashuolto ja tarttuvien ja vaarallisten tautien ehkäisytoimet.Näille valvontatoimille on tyypillistä, että pakkotoimien edellytykset on määritelty paljon väljemmin kuin varsinaisten rangaistusten edellytykset. Toimet voivat olla kuitenkin kohteiden näkökulmasta ankarampia kuin varsinaiset rangaistukset. Niistä päättämiseen ei aina liity samoja oikeusturvan takeita kuin rikosoikeudenkäyntiin, koska toimet ovat virallisesti huoltotoimia, kasvatusta tai lääketutkimuksen (lääketieteellisiä) toimia. Virka- tai palvelusvelvollisuus sekä laitosvalta synnyttävät erikoisnormiston, joka yleistä rikoslakia yksityiskohtaisemmin määrää virkamiehen, palvelusvelvolliset tai laitokseen sijoitetun käyttäytymisestä. Paitsi että näiden säädösten rikkominen voi johtaa rangaistukseen normaalissa rikosoikeudenkäyntimenettelyssä, on olemassa erityisiä kurinpitomenettelyjä, joissa hallintoviranomaiset käyttävät kurinpitorangaistuksia. Esimerkiksi virkamiehiä varten on sekä virkarikoksia koskevat lait että erityiset säädökset siitä, millä edellytyksillä virkamies voidaan kurinpitotoimin panna viralta. Sotilaskurista määräävät sekä sotaväen rikoslaki että sotilaskurinpitoasetus. Laitosvallan alaisia vankeja, työlaitoksessa olevia, korkeakouluissa ja kouluissa opiskelevia varten ovat erityiset järjestyssäännöt, jotka oikeuttavat kurinpitotoimiin. Kunnanvaltuusto voi hyväksyä järjestyssääntöjä, joiden rikkomisesta seuraa sakko. Nykyään monissa laeissa säädetään, että lain ja asetuksen rikkominen ovat rangaistavia. Poliisilain nojalla poliisin määräyksiä on poliisin toimivallan rajoissa toteltava. Rikkoja voidaan tuomita niskoittelusta. Elinkeinotoiminnassa monien ammattien harjoittaminen on luvanvaraista. Lupaehtojen rikkomisesta seuraa rangaistus. Tehtäviä
Kansalais-tottelemattomuusKansalaistottelemattomuus on toimivaa, mutta väkivallatonta lakien tai valtion tai miehittävän vallan vaatimusten tai käskyjen noudattamatta jättämistä.Kansalaistottelemattomuutta on harrastettu Intiassa Ison-Britannian miehityksen alla, Etelä-Afrikassa rotuerottelun aikaan sekä niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin kansalaisliikkeiden toimesta. Kansalaistottelemattomuuden keinoja ovat muun muassa lakot, talojen valtaus, kaupunkitapahtumat, passiivinen vastarinta, mielenosoitukset ja marssit. Vastalauseille yhteistä on avoimuus ja pyrkimys rakentavaan vuorovaikutukseen vastapuolen kanssa. Yhdysvaltalainen Henry David Thoreau kehitteli alkuperäisen kansalaistottelemattomuuden käsitteen kirjoituksessaan "Resistance to civil government" vuonna 1849. Hän vaihtoi myöhemmin nimeksi Civil disobedience. Kirjoituksen alkuperäinen ajatus oli riippumattomuus; hänen mielestään oli siveellisesti täysin oikeutettua yksinkertaisesti irrottautua valtiosta. Kunhan henkilö ei saanut valtiolta mitään, ei henkilöllä myöskään ollut valtiolle päin velvoitteita. Kirjoituksessaan Thoreau selittää, ettei tahtonut maksaa veroja vaan vastustaa Meksikon sotaa ja orjuutta. Ajatuksena ei ollut väkivalta valtiota tai sen edustajia kohtaan. Tehtäviä
TerrorismiTerrorismi (ransk. terrorisme, latinankielisestä sanasta terrere, 'aiheuttaa kauhua') on yksilön tai ryhmän harjoittamaa väkivaltaa, jonka tarkoitus on uhkailun ja pelottelun kautta vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.Terrorismia ovat harjoittaneet sekä vasemmiston että oikeiston edustajat, kansalliset ja uskonnolliset ryhmät ja vallankumoukselliset. Myös valtion laitokset kuten armeijat ja tiedustelupalvelut voivat harjoittaa terrorismia, jota kutsutaan tällöin valtioterrorismiksi. Yksinäisen toimijan tapauksessa lienee mahdollista puhua myös henkilö- tai yksilöterrorismista. Tällaista melko harvinaista terrorismin lajia on edustanut esimerkiksi yhdysvaltalainen ääriympäristönsuojelija "Unabomber". Yleensä terrorismin määritelmää voidaan kuitenkin pitää puolueellisena, jolloin terroristeja ovat ne, jotka ovat meitä vastaan. Kansainvälisissä keskusteluissa, kuten YK:ssa osoittautuu, että vastakkaisista tavoitteista johtuen toisen terroristi on toisen vapaustaistelija. Joissain maissa terrorilla vapaustaistelun ylivoimaa vastaan aloittanut ja voittanut järjestö voi myöhemmin jopa muodostaa uuden valtiojohdon. Termit "terrorismi" ja "terroristi" ovat siten usein poliittisesti erittäin värittyneitä ja niitä käytetään propagandassa vihollisen leimaamiseksi. Tehtäviä
Kestävä kehitysLähde: UlkoasiainministeriöKehitysyhteistyö Riitta Saarinen (Kehitysuutiset 4/06) Maailman tila 2006 -raportti: Intian ja Kiinan valinnat ratkaisevat kehityksen suunnanSuomi elää yhä vähemmän syrjässä muun maailman kehityksestä. Tämän ymmärtää kun tarkastelee tuoretta Maailman tila 2006 -raporttia ja pohtii viimeaikaisia uutisia. Intian ja Kiinan nopealla taloudellisella kasvulla on kaikkialle ulottuvat (globaalit) vaikutukset aina ympäristön kuormittumisesta alkaen. Ilmaston lämpenemisellä on selvä yhteys äärimmäisten sääilmiöiden lisääntymiseen. Mittavat luonnonkatastrofit, kuten Aasian tsunami, vaikuttavat pitkään laajalla alueella. Äärimmilleen tehostunut ruuan tuotanto vaatii veronsa, ja eläintauteihin, kuten lintuinfluenssaan, on varauduttava jo Suomessakin.Tuoreimmassa Maailman tila - raportissaan sitä julkaiseva Worldwatch-instituutti keskittyy Intiaan ja Kiinaan, joiden raju taloudellinen nousu on instituutin mielestä yksi tämän hetken suurimmista epävarmuustekijöistä maailmassa. Tosin nousuun liittyy sen mielestä myös paljon mahdollisuuksia. Raportin mukaan kestävän kehityksen saralla on edistytty viime vuosina merkittävästi. Silti on tiedostettava, ettei ympäristön tilanne maailmassa ole kokonaisuudessaan parantunut. Pikemminkin se heikkenee yhä, joten tilanteen parantamiseksi vaaditaan paljon työtä. YK:n vuosituhattavoitteisiin, joista yksi on ympäristön kestävän kehityksen varmistaminen, on vielä pitkä matka. Intia ja Kiina ovat nopeasti kohoamassa suurvalloiksi ja kasvaessaan ne vaativat väistämättä enemmän myös niille kuuluvaa osaa maailman luonnonvaroista. Toteutuessaan tämä kehitys johtaisi maailman kulutuksen kasvamiseen ennen näkemättömästi. Taloudellinen kasvu vaatii energiaa ja raaka-aineitaIntian ja Kiinan 2,5 miljardia asukasta haluavat enemmän energiaa, ruokaa ja raaka-aineita. Kasvaneen kysynnän vaikutukset näkyvät jo nyt ympäri maailmaa.Raportin mukaan Yhdysvallat kuluttaa yhä kolme kertaa enemmän viljaa henkilöä kohti kuin Kiina ja viisi kertaa enemmän kuin Intia. Yhdysvalloissa hiilidioksidipäästöt henkilöä kohti ovat kuusinkertaiset Kiinaan ja 20-kertaiset Intiaan verrattuna. Jos Kiinassa ja Intiassa kulutettaisiin yhtä paljon luonnonvaroja ja päästettäisiin saasteita saman verran henkilöä kohti kuin Yhdysvalloissa nyt, tarvittaisiin pelkästään Kiinan ja Intian talouksien ylläpitämiseen kaksi maapalloa. On selvää, että Intian ja Kiinan valinnat vaikuttavat ratkaisevasti siihen koko maapallon kehitykseen. Näiden kahden maan lähivuosien valinnat johtavat joko suurempaan luonnontaloudelliseen (ekologiseen) ja poliittiseen epävakauteen tai kehitykseen, joka perustuu tehokkaille tekniikoille ja luonnonvarojen kestävälle käytölle. Myönteistä kehitystä osoittaa se, että esimerkiksi Kiinassa on tätä nykyä yli 2000 ympäristöjärjestöä, kun niitä 1990-luvun alussa oli tuskin lainkaan. Vuonna 2004 voimaan tulleet lait antavat kiinalaisille kansalaisjärjestöille vahvemman laillisen aseman, jonka turvin ne voivat osallistua poliittiseen päätöksentekoon. Intialaisella ja kiinalaisella pienet ekologiset jalanjäljetIntiassa ja Kiinassa asuu 40 prosenttia maailman väestöstä, mikä on yhtä paljon kuin 20 seuraavaksi suurimmassa maassa yhteensä. Keskiluokan osuus näissä maissa on kasvanut nopeammin kuin missään muualla maailmassa.Sadat miljoonat ihmiset ovat nousseet köyhyydestä parin viime vuosikymmenen aikana. Kiinassa alle dollarilla päivässä elävän väestön määrä väheni vuosina 1980-2001 66 prosentista 17 prosenttiin ja Intiassa 50 prosentista 35 prosenttiin. On kuitenkin hyvä muistaa, että vaurauden lisääntymisestä huolimatta noin 800 miljoonaa intialaista ja 600 miljoonaa kiinalaista elää kahdella dollarilla päivässä. Tuloerojen kasvaessa noin 140 miljoonaa kiinalaista ja 250 miljoonaa intialaista elää aliravittuna. Toistaiseksi kiinalaisen ekologinen jalanjälki on keskimäärin 1,6 ja intialaisen 0,8 hehtaaria. Keskivertoamerikkalaisen jalanjälki on sen sijaan 9,7 hehtaaria ja eurooppalaisen jalanjälki lähenee 5:ttä hehtaaria. Yhdysvallat käyttää eri hyödykkeitä henkilöä kohti 10-20 kertaa enemmän kuin Intia ja Kiina mutta myös kaksi kertaa enemmän kuin Euroopan maat, jotka ovat miltei yhtä rikkaita kuin Yhdysvallat. Uudet ratkaisumallit ovat välttämättömiäIntian tiede ja ympäristökeskuksen johtaja Sunita Narain toteaa raportissa, että Intia ja Kiina haluavat toteuttaa läntistä kasvun mallia, mutta se malli on tuhoisa. Sellainen kasvu vaatii valtavasti luonnonvaroja - ja tuottaa valtavasti saasteita.Yksi suurista kysymyksistä on vesi. Veden tarjonnan varmistamiseksi maat tarvitsevat kekseliäisyyttä ja omaperäisyyttä - ei vain rahaa ja tekniikkaa. Intian on esimerkiksi kerättävä enemmän sadevettä ja käsiteltävä jätevettä. Tätä nykyä maan jätevedestä käsitellään vain noin kymmenen prosenttia. Monet joet ovat muuttuneet haiseviksi viemäreiksi. Intian kaupunkien vedenkulutuksen odotetaan kuitenkin kaksinkertaistuvan ja teollisuuden vesivaatimusten kolminkertaistuvan vuoteen 2025 mennessä. Kiinalla on vain kahdeksan prosenttia maailman makeasta vedestä, minkä pitäisi riittää 22 prosentille maailman väestöstä. Kuivuus ja voimakkaat saasteet pahentavat vesipulaa, koska niiden vuoksi osaa vedestä ei voida käyttää lainkaan. Tehotiloilla taudit leviävät helpomminEräs raportin mielenkiintoisimmista artikkeleista tarkastelee eläintehotuotantoa, joka leviää eri puolille maapalloa ja hävittää pieniä tiloja ja alkuperäisiä eläinrotuja. Samalla lihantuotanto keskittyy muutamille suuryrityksille. Viimeaikaiset eläintaudit, kuten ihmiseenkin tarttuvat lintuinfluenssa ja hullun lehmän tauti, kertovat laajemmasta maatalouden muutoksesta.Siipikarjan määrä maailmassa on nelinkertaistunut vuodesta 1961. Tehotuotanto on nopeimmin kasvava tapa tuottaa eläimiä. Sillä saadaan nyt 74 prosenttia maailman siipikarjatuotteista, puolet sianlihasta, 43 prosenttia naudanlihasta ja 68 prosenttia kananmunista. Tehotiloilla on otolliset olot tautien leviämiselle eläimistä ihmisiin. Oletettavasti taudit syntyvät ja leviävät helpommin siksi, että eläimiä tuotetaan ahtaissa ja epäsiisteissä oloissa. Suurilla tiloilla eläimet ovat myös perinnöllisesti hyvin samankaltaisia. Eläimille syötetään liikaa antibioottejaMyös tehdasmainen ruuantuotanto voi levittää ruokaperäisiä tauteja. Eläimille syötetään myös runsaasti antibiootteja, minkä takia ruokaperäisten tulehdusten ja muiden tautien hoitaminen on entistä vaikeampaa.Tuorein esimerkki siitä, kuinka eläintaudit voivat uhata ihmisiä, on lintuinfluenssa, jonka kanssa eläinten kasvattajat ovat taistelleet jo vuosia. Lintuinfluenssa voi levitä tilalta tilalle ja tapaa kokonaisia lintuparvia. Viime aikojen pahin epidemia puhkesi Aasiassa 2003 ja vaikuttaa yhä alueella asuvien ihmisten terveyteen sekä siipikarjan tuotantoon. Tehotuotannon moninaisista ongelmista johtuen lihateollisuus etsiikin tällä hetkellä uusia malleja lihan tuotantoon. Tehtäviä
Öjy loppuuLähde: Paul Roberts: Kun öljy loppuu. Uuden energiatalouden vaihto-ehdot, Edita 2006. 412 sivua, 35 euroa.On pitkä kuuma kesä 2002. Kiinan poliisi huomaa olevansa keskellä ankaraa kotimaista öljysotaa. Maan kaksi suurinta öljy-yhtiötä Petro China ja Sinopec jakavat bensiinimarkkinoita: aseina pelottelu, rautaputkiväkivalta ja hintojen polkeminen. Tarkoitus on saada hallintaan parhaimmat paikat valtateiden varrelta ja kaupunkien liepeiltä. Sota on kuin toisinto Amerikan 1800-luvun lopun öljykenttäsodista, kirjoittaa amerikkalainen taloustoimittaja Paul Roberts opuksessaan Kun öljy loppuu. Samalla Kiinan tilanne kertoo paljon siitä, mitä öljyn vuoksi maailmalla tapahtuu. Energiamarkkinoista on tullut entistä vahvemmin osa maiden ulkopolitiikkaa. Omien etujensa vuoksi (lue öljyriippuvuuden vuoksi) USA on Irakissa. Öjyn vuoksi Kiina on kehittänyt suhteita kaikkiin öljyntuottajiin: Lähi-itään, Venäjään, Venezuelaan. Energiamaailman keskus siirtyy itään. Vain 14 vuoden kuluttua Kiina kuluttaa kymmenyksen maailman kaikesta öljystä, polttaa kaksi viidesosaa maailman poltetusta kivihiilestä sekä aiheuttaa lähes viidesosan kaikista energiaan liittyvistä hiilidioksidipäästöistä. Samalla öljy vähenee - sen jokainen länsimaassa asuva kuluttaja tuntee jo kukkarossaan. Öjytynnyrin hinta heiluu 70-80 dollarissa eikä mahdottomana pidetä 100 dollarin ylitystä. Halvan öljyn kausi on ohi, uskoo Roberts ja hänen laillaan siihen uskovat myös markkinat. USA:n presidentin George W Bushin hallinto ja varapresidentti Dick Cheney etunenässä ovat yrittäneet muuttaa mustaa valkoiseksi ja saada öljyn hinnan putoamaan 15-20 dollariin tynnyriltä - turhaan. Maailma on liian riippuvainen öljystä. Kysyntä on nyt noin 80 miljoonaa tynnyriä päivässä. Vuonna 2035 sen arvioidaan olevan 140 miljoonaa tynnyriä. Eikä yhtäkään todella suurta öljylöytöä ole tehty vuosiin. Mutta onko muutosta tulossa? Liian hitaasti. Roberts kirjoittaa, että nykyiseen öljytalouteen lähteineen, putkineen, tankkereineen, jalostamoineen, voimaloineen ja siirtojohtoineen on sitoutunut jo kymmenentuhannen miljardin dollarin pääoma. Summa on niin mieletön, ettei kenelläkään ole mahdollisuutta kirjata sitä tappiokseen. Siksi muutos on hidasta: energiayhtiöt yrittävät minimoida tappionsa ja poliitikot omansa. Äänestäjät eivät halua oikeasti kuulla, mitä on edessä. Mitä siis ihmiskunnalla on edessä? Robertsin mielestä kivulias muutos, koska liian harva haluaa tehdä etukäteen yhtään mitään. Tehtäviä
KöyhyysTutkimus: 40 prosenttia venäläisistä köyhiä21.6.2006 (STT) Lähes 60 miljoonaa venäläistä eli noin 40 prosenttia maan väestöstä elää toimeentulominimin alapuolella, selviää YK:n kehitysohjelman (UNDP) tekemästä tutkimuksesta. Toimeentulominimiksi määritellään Venäjällä noin 3,4 euroa päivässä. Venäjän tilastokeskuksen vuonna 2004 tekemän tutkimuksen mukaan kuitenkin vain 18 prosenttia venäläisistä eläisi köyhyysrajan alapuolella. Kansalaiskamarin yhteiskunnallisista asioista vastaavan komitean puheenjohtaja Aleksandra Otshirova myöntää, että ainakin 15 prosenttia venäläisistä elää toimeentulominimin alapuolella. Hänen mukaansa joka seitsemäs venäläinen ei pysty täyttämään perustarpeitaan, kuten hankkimaan ravintoa tai vaatteita. Köyhyys Venäjällä on hyvin erikoista, sillä se ei kosketa vain tiettyjä osia työkykyisestä väestöstä, vaan mikä tärkeintä, myös työssäkäyviä, Otshirova sanoi. Tehtäviä
EnergiavisaHauska energiavisa löytyy osoitteestahttp://www.tampere.fi/ytoteto/energia/energiaa/ Tehtäviä
KierrätysOsoitteessahttp://www.edu.fi/oppimateriaalit/ ymparistokemia/kierratys.html on artikkeleita kierrätyksestä. Tutustukaa niihin ja vastatkaa seuraaviin kysymyksiin. Opettaja voit tarvittaessa monistaa osia elellä mainitusta aineistosta. Tehtäviä
Käsityksen (katsomuksen) käsiteKäsitys on inhimillinen käsitys jostain asiasta. Käsitys voi olla todellisuuskäsitys tai asenne., jonka vallitessa asioita tarkastellaan.Tehtäviä
Äiti Teresan suuri huijausMother Theresa: The Final Verdict (Äiti Teresa: Lopullinen tuomio)kirjoittanut Aroup Chatterjee Kolkata, Intia Meteor Books, 2003 ISBN 81-99248-00 427 sivua, nidottuna $14,99 KirjoittajaAroup Chatterjeen kirja Mother Theresa, The Final Verdict (Äiti Teresa, Lopullinen tuomio) kertoo Äiti Teresasta aivan päinvastaista kuin koulujen uskonnonopetus ja tiedostusvälineen. Chatterjeella on kaksi tärkeää ominaisuutta, jotka tekevät hänen työstään merkittävän lisän keskusteluun.Ensiksi, hän on henkilökohtaisesti perehtynyt siihen osaan Kolkataa (entinen Kalkutta), jossa lähetysasema (Missionaries of Charity) sijaitsee. Hän on kasvanut siellä ja työskennellyt järjestössä vapaaehtoisena. Toiseksi Chatterjee on lääkäri ja ymmärtää Kolkatan köyhien auttamiseen liittyviä lääketutkimuksen (lääketieteellisiä) kysymyksiä. Kun Chatterjeen kirjoituksia ja tutkimustaitoja verrataan muiden Äiti Teresasta kirjoittaneiden vastaaviin, kukaan ei voi kiistää Chatterjeen ainutlaatuista perehtyneisyyttä siihen kaupunkiin, jossa taru Äiti Teresasta on syntynyt. Propaganda ja totuusEräs päävaikutelmista tämän kirjan suhteen on se, kuinka suuri ero on propagandalla ja totuudella. Lännen kuva kertoo epäitsekkäästä nunnaluostarista jota johtaa pieni sankaritar Balkanilta. Hän kulkee ympäri Kolkataa etsien kuolevia ja köyhiä ihmisiä. Hän vie heidät moniin sairaaloihin, orpokoteihin, kouluihin ja muihin hyväntekeväisyyslaitoksiin.Tosiasiassa järjestöllä ei ole Kolkatassa sairaalaa. Sen nunnat eivät kierrä kaduilla etsimässä köyhiä ihmisiä autettaviksi. Kaupungin pahimmassa slummissa ei ole edes järjestön soppakeittiötä. Järjestön pääasiallinen toiminta Kolkatassa tapahtuu kuolevien saattokodissa, jonka nimi on Nirmal Hriday. Siellä ei ole lääkäriä, kertakäyttöruiskuja tai jäähdytettyä ruumishuonetta. Siellä ovat voimassa paholaismaiset säännöt. Sinne mahtuu noin sata ihmistä, mutta se on harvoin täynnä. Nirmal Hridayhin lähetetyiltä miehiltä ja naisilta on ajettu päät paljaiksi ja he nukkuvat ensimmäisen maailmansodan aikaisissa kenttäsängyissä. Heidät on numeroitu ja heitä kohdellaan usein huonosti. Kun ke kuolevat, heidät kastetaan, heidän luvallaan tai ilman sitä. Näin tapahtuu huolimatta rahavirrasta ja kaikenlaisesta avusta, jonka avulla voitaisiin muuttaa oloja, ei vain Nirmal Hridayssa, vaan paljon laajemmalla alueella. Melkoinen osa järjestölle lahjoitetuista laitteista myydään tai niitä käytetään epäasianmukaisesti. Sairasautoja, jotka on saatu ulkomailta tarunomaiselle köyhien auttajalle, käytetään nunnien kuljettamiseen kaupungilla. Huomattava osa Äiti Teresan vetovoiman tuottamista suurista summista käytetään pappien kouluttamiseen tai muuhun uskonnolliseen työhön pikemminkin kuin köyhien auttamiseen. KoulutusMitä tulee koulutukseen kuilu tarun ja todellisuuden välillä on suuri. Malcom Muggeridgen (mainosti Teresaa) haastattelemana Teresa väitti, että järjestö kouluttaa tuhansia köyhiä lapsia Kolkatassa. Todellisuudessa parillasadalla lapsella on koulutusta pari tuntia päivässä. Se on pääasiassa katolisen katekismuksen opettelua.Miksi ihmiset uskovat tähän taruunChatterjeen mukaan tähän kuiluun tarun ja todellisuuden välillä on kaksi merkittävää syytä.Toisaalta on olemassa lännen tiedotusvälineiden tarukoneisto, joka rakastaa hyviä tarinoita - katolisen kirkon tukema tarukoneisto. Toinen syy kuilulle on, suureksi osaksi tiedotusvälineiden tarukoneiston vuoksi, ihmisten haluttomuus ymmärtää Äiti Teresan todellisia päämääriä. Kuten Äiti Teresa itse avoimesti myönsi, hänen ja hänen järjestönsä tehtävä ei ole ruumiiden parantaminen vaan sielujen pelastaminen. Teresa sanoi: "Me emme ole sairaanhoitajia, me emme ole lääkäreitä, me emme ole opettajia, me emme ole sosiaalityöntekijöitä. Me olemme uskovaisia, me olemme uskovaisia, me olemme uskovaisia." Siis ruumiiden kurjuus ei ole yhtä tärkeää kuin rukousponnistelut sielujen puolesta. Tämä arvojärjestys mielessä on ymmärrettävää, että nunnat käyttävät enemmän aikaa rukouksiin hyvin sopivissa puhtaissa kappeleissa kuin niiden suhteellisen harvojen ihmisten hoivaamiseen, joista järjestö itse asiassa huolehtii. SivuraiteellaPari kertaa Chatterjee näyttää joutuvan sivuraiteille. Hän esimerkiksi tarkastelee pitkään sitä korruptiota, jota liittyy moniin Nobelin palkintopäätöksiin. Tavallisesti hän perustelee nämä syrjähypyt. Pohdiskelu Nobelin palkinnoista liittyy Teresan vuonna 1979 saamaan Nobelin palkintoon.Pitkä ja hyvin kiinnostava luku käsittelee Kolkatan kaupunkia, ja moni ihmettelee, mitä tekemistä tällä on Äiti Teresaa käsittelevässä kirjassa. Itse asiassa tämä luku merkitsee tässä asiassa paljon. Chatterjee kertoo kaupungin historiaa ajalta, jolloin se tunnettiin aikalaisten silmissä Kalkutan mustana aukkona ja joka on yhä pelottava helvetinkolo, jossa ihmisiä kuolee kaduille. Itsensä toteuttavat kuvauksetKukaan muu ei ole luonut vankempaa kuvaa Kolkatasta tungokseen asti täytenä slummina kuin Äiti Teresa ja hänen mainostajansa, mutta harvat ovat kiinnittäneet huomiota näiden synkkien kuvausten itseään toteuttavaan luonteeseen.Chatterjee laskee, että kielteinen käsitys Kolkatasta on maksanut 4,5 miljardia dollaria menetettyinä turistituloina ja investointeina. Kuinka monta miljoonaa avun tarpeessa olevaa olisi tullut autettua, jos edes osa tästä rahasta olisi tullut kaupunkiin? Toisaalla Chatterjee arvostelee Äiti Teresaa siitä, että hänen saamansa tuki on kaventanut muiden, paljon tehokkaampien avustusjärjestöjen saamaa tukea. Kun otetaan huomioon Teresan järjestön toiminnan alkeellinen taso ja huono laatu, toiminta Kolkatassa olisi parasta lopettaa kokonaan ja sallia paremmin järjestettyjen ja oikeampien avustusjärjestöjen saada osakseen jotain huomiota. Katolisen kirkon esittämä arvosteluEi ole yllättävää, että Chatterjeen oli vaikea löytää kustantajaa tällaiselle räjäyttävälle kirjalle. Kirjan on kustantanut intialainen kustannusyhtiö Meteor, joka sijaitsee Kolkatassa.Ei ole liioin yllätys, että Vatikaanin johto on ollut vähemmän kuin vakuuttunut. Isä C. M. Paul, joka kuuluu Äiti Teresan pyhimykseksi julistamista tutkivaan ryhmään, ei pitänyt Chatterjeen tarkoitusperiä kunniallisina. Kuten oli ennustettavissa, Paul syytti Chatterjeetä väitteiden irrottamisesta asiayhteydestä vihamielisessä tarkoituksessa ja kyvyttömyydestä tehdä hyviä töitä kuten Äiti Teresa teki. Tällainen kritiikki on epäonnistunutta, koska se olettaa, ettei Äiti Teresaa voida arvostella rehellisesti ja että sopimattomat tosiasiat ovat aina asiayhteydestään irrotettuja. On toivottavaa, ettei tällainen jälkikritiikki vähennä kiinnostusta tähän tärkeään kirjaan. Äiti Tereresa, Lopullinen tuomio elää otsikkonsa periaatteen mukaan. HindulaisuusOnko hindulaisuus olemassa?Berliiniläinen Intian kielten ja uskontojen asiantuntija Martin Pfeiffer sanoo, että on hyvin vaikea määritellä uskontoa, jolla ei ole kirkkoa eikä yleispätevää oppia. Hindulaisuudessa esiintyvät lähes kaikki uskonnon muodot alkeellisesta luonnonesineiden palvonnasta mutkikkaisiin filosofisiin järjestelmiin.Kun länsimaissa kirjoitetaan hinduismista, vedotaan usein hindujen pyhiin kirjoihin. Pfeiffer varoittaa tällaisesta, sillä käytännön hinduismi on paljon monimuotoisempi ilmiö kuin mitä pyhistä kirjoista voisi päätellä. Intian ateistikeskuksen johtaja Lavanam on sitä mieltä, että kaikkia hinduja yhdistävä tekijä on kastilaitos. Pfeiffer huomauttaa, etteivät kaikki hindut hyväksy tätä käsitystä. Jotkut hindut katsovat, että esimerkiksi buddhalaisuus on osa hinduismia. Toisaalta on alkanut esiintyä uudistusmielisiä hinduja, jotka eivät hyväksy kastilaitosta. Hindulaisuus on siiis joukko intialaisperäisiä uskontoja. Pyhät kirjatNäissä aineistoissa pyhillä kirjoitta tarkoitetaan kirjoja, jotka kertovat uskontojen jumalista tai jumallisten ilmoitusten välittäjistä (profeetoista).Pyhien kirjoitusten vaikutus hindujen siveyteen on usein epäsuora myös siitä syystä, että uskonnolliset kirjoitukset on kirjoitettu sanskritin kielellä, jota osaavat pääasiassa vain papit. Niitä pappiskastin lahkoja, jotka hyväksyvät vedakirjojen arvovallan, kutsutaan oikeaoppisiksi. Pyhiä kirjoja ei ole pyritty kääntämään kansankielelle, koska uskonto on varannut oikeuden tutkia kirjoituksia ylimmille kasteille. Nykyään melkoinen osa hindulaisia kirjoituksia on käännetty englannin kielelle, joten myös sanskritia taitamaton sivistyneistö voi lukea niitä. Vedakirjoissa esiintyy erilaisia uhreja jumalille, myös ihmisuhreja. Pappiskastin erioikeudet on vahvistettu jo vedakirjoissa, vaikka varsinaisen voimansa ne saavat myöhemmistä Manun laeista. Vedakirjat sisältävät myös suuren määrän taikauskoa kuten uskoa erilaisiin pahoihin henkiin taikavoimiin, taikaesineisiin, pahoihin tähtiin, unista ennustamiseen jne. Vedakirjojen taivaassa ihmisillä ei ole luita ja he ovat puhtaita mutta (miehet) nauttivat naisten seurasta. Vedakirjat sanovat, että ylimmän kastin, pappiskastin jäsenet (bramiinit) jumala loi suustansa, sotilas- ja aateliskastin (kshatrija) jäsenet kädestään, kauppias-, käsityöläis- ja maanviljelijäkastin (vaishja) jäsenet reisistään ja palvelijakastin (shudra) jäsenet jalastaan. Palvelijakastin jäsenten tehtävänä on palvella uskollisesti kolmen ylemmän kastin jäseniä. Kaikkein surkeimmassa asemassa Intiassa ovat kastittomat, joiden koskettaminenkin on kasteihin kuuluvilta kielletty. Aikaisemmin kastittomat asuivat kylien ulkopuolella ja elivät kuljettamalla pois jätteitä kuten raatoja. Kastittoman sai aikaisemmin rangaistuksetta tappaa. Mohandas Gandhi yritti parantaa kastittomien asemaa nimittämällä heitä "jumalan lapsiksi" (harijan). Vuonna 1949 jumalan lasten syrjintä kiellettiin, ja vuonna 1950 kastilaitos kumottiin virallisesti. Käytännössä kastilaitos ei kuitenkaan ole osoittanut heikkenemisen merkkejä. Varsinkin maaseudulla papin, kauppiaan ja rahanlainaajan yhteistyö on pitänyt kastittomien ja alimman kastin jäsenten aseman lähes ennallaan. Maaseudulla tiedetään, kuka kuuluu mihinkin kastiin, kun sen sijaan kaupungeissa on vaikeampi päätellä hindun kastia, koska kastimerkkien käyttö on hävinnyt. Vain naimisissa olevat naiset käyttävät länsimaisen sormuksen vastineena lappua otsassa. Vaishnavat (Vishnun palvojat) käyttävät joskus v-kirjaimen muotoista merkkiä ja shaivat (Shivan palvojat) kolmea vaakasuoraa viivaa. Vedat sanovat myös, että naista ei voi opettaa, koska hänellä on vähän älyä. Nainen ei voi olla hyvä ystävä, koska hänellä on julma sydän. Kun mies kuolee, vaimon edellytetään polttavan itsensä miehensä roviossa. (Tämän säädöksen kielsivät brittiläiset siirtomaaviranomaiset, mutta viime vuosina kaikkein oikeaoppisimmat - papit ovat alkaneet vaatia käytännön palauttamista.) Hindut ovat aika ajoin syyttäneet Intian naisten heikosta asemasta myös buddhalaisia, mutta buddhalaiset ovat torjuneet nämä syytökset toteamalla, että hindulaiset Manun lait määräävät naisen alistettuun asemaan. Nainen on nuoruudessaan isänsä määräysvallassa, aikuisena miehensä määräysvallassa ja vanhuudessaan poikiensa määräysvallassa. Manun lait sanovat, ettei nainen saa koskaan olla riippumaton. Naisella ei Manun lakien mukaan ole oikeutta avioeroon. (Nykyään tämä säädös ei ole laillisesti sitova.) Mies voi kuitenkin erota vaimostaan, ja Manun lait sallivat hänen jopa myydä vaimonsa. Naisella, pojalla ja orjalla ei saa Manun lakien mukaan olla edes omaisuutta. Mies saa kurittaa vaimoaan ruumiillisesti. Maalaiskylissä eri kastit asuvat eri alueilla, eri kasteihin kuuluvien väliset avioliitot ja jopa eri kasteihin kuuluvien syöminen yhdessä ovat yleensä uskonnon vastaisia. Eräissä uskonnollisissa juhlissa kastit saattavat kuitenkin esiintyä sekaisin. Vedat kehottavat miestä tai naista tuottamaan kymmenen poikaa, mikä merkitsee käytännössä toteutettuna lähes katastrofia ylikansoitetulle Intialle. Syntyvyyden säännöstelyä hinduismi ei kuitenkaan vastusta samalla tavalla kuin islam ja katolinen kristinusko. Toisaalta esimerkiksi Mohandas Gandhi eli vuodesta 1906 lähtien avioliitossaan pidättyen sukupuolisesta kanssakäymisestä. Muunlaista syntyvyyden säännöstelyä Mohandas Gandhi ei hyväksynyt (Lähde: Lavanam Gora - Mark Lindley: Gandhi as we know him, National Gandhi Museum, 2005). Tosin Mohandas Gandhilla kerrotaan olleen salaista sukupuolielämää. Toisinaan vedakirjat pitävät ihmistä jumalan luomistyön huipentumana, mutta tavallisesti hänelle ei myönnetä mitään etuoikeutettua asemaa. Huippukohta kuuluu lehmälle: "Ken antaa lehmän bramiineille, saa kaikki maailmat, sillä siihen perustuu riita, sekä rukous että katumus, Lehmästä elävät jumalat, Lehmästä myös ihmiset." Veda-uskonnossa pyrittiin julkisin uhrein takaamaan maailman pystyssä pysyminen, ja hyvän käytöksen avulla pitkä elämä yksilölle, menestystä suvulle ja jälleensyntyminen kuoleman jälkeen maan päälle. Vedoissa ei vedetä jyrkkää rajaa pahojen tekojen (ns. synnin) ja muiden onnettomuuksien välille. Henkilökohtainen katumus ei juuri auta ihmistä, ja jumalatkin saattoivat vedauskonnon mukaan tehdä pahoja tekoja. Käytännön hindulaisuus eroaa veda-uskonnosta eri seuduilla huomattavastikin. Kastilaitoskin on sidoksissa paikkaan, vieraalla paikkakunnalla korkeakaan kasti ei merkitse arvoasemaa. Joissakin lähiuskonnoissa (lahkoissa) halveksitaan ruumiillisuutta ja pyritään itsekidutukseen, joissakin lahkoissa esiintyy voimakasta sukupuolisuuden palvontaa. Toisaalta joissakin lähiuskonnoissa (lahkoissa) korostetaan tappamiskieltoa, toisissa esiintyy verisiä uhreja. Vanha veda-uskonnon uhrilaitos elää nykyhindulaisuudessa "toiminnan tienä". Uhrein ja siveellisesti elämällä tavoitellaan terveyttä, onnea, rikkautta, jälkeläisiä sekä hyvää olotilaa kuoleman jälkeen. Etenkin bramiinikastille soveltuu "oivalluksen tie", vanhojen kirjojen lukeminen ja mietiskely, jonka avulla pyritään saavuttamaan "tosiolevaisuus". Kolmas suunta, "antautumisen tie", korostaa henkilökohtaista rakkautta jumalaan, joka tavallisesti käsitetään Vishnuksi. Vishnun palvontaan liittyy myös Krishnan palvonta. Kun Vishnu tuli kahdeksannen kerran maan päälle, hän otti Krishnan hahmon. Koska alimman kastin ihmisten ei katsota pystyvän tähän henkilökohtaiseen suhteeseen, heitä varten on olemassa toinen tie, "avun etsiminen jumalan käsivarsilta". Temppeleissä on monenlaisia ja monennimisiä jumalia. Mietiskelijäin ja hedelmällisyyden palvojain suosiossa on Shiva, jonka vertauskuva on miehen sukupuolielin (lingam). Shivan puoliso Devi (Shakti, Durga, Uma jne.) on Nyky-Intian huomattavin jumalatar. Elefanttipäinen viisauden jumala Ganesha ja apinajumala Hanuman ovat myös suosittuja. Lähes kaikki hindulaisuuden lahkot uskovat jonkinlaiseen sielunvaellusoppiin. Oppia, jonka mukaan ihminen seuraavassa olomuodossa saa palkkion tai rangaistuksen nykyisen olomuotonsa teoista, on nimeltään karma-oppi. Jos alempiin kasteihin kuuluva täyttää uskollisesti velvollisuutensa ylempiä kasteja kohtaan, hän voi seuraavassa elämässään syntyä ylempään kastiin. Jos hän käyttäytyy velvollisuuksiensa vastaisesti, hän voi joutua helvettiin, joka on tulikuuma tai jääkylmä. Taivaassa on paljon lammikoita, lähteitä, lootuskukkia, pelitaloja, tanssijattaria ja musiikkia. Taivas ja helvetti ovat yleensä välitiloja matkalla seuraavaan elämään. Joissakin hinduismin lahkoissa korostetaan aistillisia nautintoja, ja eräät temppelit on koristettu kuvin, joita Euroopassa sanottaisiin epäsiveellisiksi (pornografiaksi). Ylempien kastien hinduille on myös ominaista pyrkimys hyötyyn, ts. omaisuuden, ystävien, tiedon ja mahdin saavuttamiseen. Vaikka hindulainen yhteiskunta on täynnä riistoa ja sortoa, pahoista teoista on uskonnossa säädetty rangaistuksia, jotka ovat ylemmille kasteille lievempiä kuin alemmille. Hyvyyden osoitukset ovat usein muodollisia (esim. sokerin sirottelu muurahaispesään). Pyhiä miehiä, jotka kerjäävät, näkee tavallisten kerjäläisten lisäksi kaikkialla Intiassa. Esimerkiksi Gagnesin, pyhän joen varrella saattaa istua pitkä rivi pyhiä miehiä kerjäämässä pyhiinvaeltajilta. Tällainen kerjäläinen saattaa kirota helvettiin (kuoleman jälkeisiin kärsimyksiin) sen, joka ei suostu tekemään lahjoitusta. Etenkin eurooppalaiset kiinnittävät usein paljon huomiota hindujen pyhään lehmään. Lehmän teurastamiskielto on hindujen keskuudessa edelleen aika yleinen, ja jopa suurkaupunkien teurastamot ovat huonosti hoidettuja laitoksia. Teurastajina toimivat usein muslimit, jotka puolestaan eivät syö sianlihaa. Kysymys lehmien teurastuskiellon tarpeellisuudesta on kiistelty. Joka tapauksessa on laskettu, että lehmän maito on halpa tapa tuottaa valkuaisaineita niiden puutteesta kärsiville kehitysmaiden asukkaille. Toisaalta huomattava osa Intian lehmistä on tuottamattomia tai tuottaa huonosti. Lisäksi huomattava osa aasialaisista on allergisia maidolle. Tehtäviä
Hindulaisen siveyden arvosteluaDravidakansan Intian mustan väestönosan johtaja, E.V. Ramasami syntyi v. 1879 ja kuoli v. 1973. Parhaiten Ramasami tunnetaan Intiassa tamilinkielisellä nimellä Periar, Suuri. (Nimiä ei tarvitse osata.)Monissa muistopatsaissa on uskonnollisia mietelauseita, mutta lukuisissa Periarin patsaissa on sanat No God, Jumalaa ei ole olemassa. Intian korkeimman oikeuden päätöksellä tämä teksti on sallittu, koska Periar aina käytti näitä sanoja. Ramasamin vanhemmat olivat alhaista syntyperää, mutta he rikastuivat kovalla työllä. Kymmenen vuoden iässä Ramasami lopetti koulunkäynnin ja perehtyi isänsä ammattiin kaupankäyntiin. Yhdeksäntoistavuotiaana hän meni naimisiin serkkunsa kanssa, ja kaksikymmentäviisivuotiaana hän teki pyhiinvaellusretken Benaresiin (Varanasi). Siellä hänen silmänsä avautuivat näkemään hinduismin syvän taikauskon. Ramasamista tuli ateisti. Ramasami liittyi kongressiliikkeeseen, joka taisteli Intian vapauttamiseksi brittiläisistä siirtomaaherroista. Hän oli Tamilnadun osavaltion kongressiliikkeen sihteeri ja puheenjohtaja. Koska kongressiliikettä johtivat usein bramiinit ja varakkaat maanomistajat, Ramasami jätti kongressiliikkeen ja perusti itsekunnioituksen liikkeen vuonna 1925. Itsekunnioitusliikkeen päämäärä oli ihmisten tasa-arvo, mutta Ramasamin mukaan tasa-arvo voi toteutua vain, jos sorretut dravidakansat, mustat, kastittomat tai alimman kastin ihmiset, oppivat itse ymmärtämään oman ihmisarvonsa. Jo monet ennen Ramasamia olivat sanoneet, että kastilaitos on hävitettävä. Ramasami kysyi, kuinka kastilaitos, joka perustuu uskontoon, voidaan hävittää ilman, että hävitetään uskonto. Ramasami hyökkäsi voimakkaasti uskonnollisia laitoksia, uskonnollista avioliittoa ja kastilaitosta tukevia kirjoja, erityisesti Manun lakeja, vastaan. Vuonna 1934 Oikeuspuolue hyväksyi Ramasamin sosialistisen ohjelman, ja vuonna 1944 tästä puolueesta tuli Dravida Kazhagam. Ramasami oli rikas mies, ja siksi hän saattoi toimia toimeentulohuolista vapaana ja rohkeasti. Hän oli useita kertoja vankilassa, ja hänen sisarensa ja vaimonsa olivat ensimmäiset naiset vankilassa. Hän ei ollut vankilassa rikosten vaan rohkean itsenäisyys- ja ihmisoikeustaistelun vuoksi. Ramasami ei pitänyt hindin kielen aseman parantamisesta eikä liittovaltiosta yleensäkään. Hän poltti Intian perustuslain, koska se oli hänen mielestään epäoikeudenmukainen dravidakansoille, hän poltti Intian lipun, hän poltti pyhiä kirjoja ja jumalankuvia. Suomessa hänen kaltaistaan tuskin kunnioitettaisiin, mutta itsekunnioituksen saavuttaneet Tamilnadun mustat naiset ja miehet pystyttävät tälle miehelle patsaita. Tamilnadun vanhat valtaapitävät eivät pitäneet Ramasamista. Ramasamin kirjoituksia ei haluttu julkaista lehdissä. Hän päätti saarnata ajatuksiaan kaikissa Tamilnadun kymmenessätuhannessa kylässä, ja hän myös teki sen. Hänen liikkeestään tuli mahtava poliittinen voima, järjen kannattajat (rationalistit) nousivat valtaan Tamilnadussa. On sanottu, että monilla on valkea paita ja musta sydän. Periar piti mustaa paitaa - usein samaa paitaa pesemättä pitkät ajat - mutta hänestä sanottiin, että hänellä on musta paita ja valkea sydän. Hänen tapansa olivat yksinkertaiset, ja hän toimi täsmällisesti aikataulun mukaan kuolemaansa asti. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän matkusti junassa kolmannen luokan vaunussa, hän vastasi: koska ei ole neljättä luokkaa. Periarista kerrotaan, että hän suhtautui alaisiinsa ja vastustajiinsa aina kunnioittavasti. Ramasamin perustama itsekunnioitusliike taisteli myös miesten ja naisten tasa-arvon puolesta. Erityisesti kiellettyjä kastien välisiä avioliittoja pyrittiin mainostamaan (propagoimaan). Itsekunnioitusliike pyrki edistämään myös perhesuunnittelua. Periar sanoi uudistustyöstä: "Yhteiskunnallisen uudistustyön pohjimmainen tarkoitus tulee olla opettaa hyviä tapoja, laajentaa tietoja, huomioida tasa-arvo kaikissa asioissa, toteuttaa itsekunnioitus, toteuttaa todellista sosialismia ja sekularismia (sekulaari = maallinen, uskonnollisen vastakohta)." Uskonnosta Periar sanoi: "Sokea usko ja lievä usko eivät häviä uudelleenmuotoilulla, ne voidaan poistaa vain hävittämällä ne. Niillä, jotka hävitystyön suorittavat, on oltava erinomainen lujuus, selkeä mieli ilman epäröintiä ja suurin rohkeus kantaa loukkaukset ja kuolemanvaara. Itsekunnioitusliikkeestä on sanottu, että sen perusajatus on uutta luova hävittäminen. Orjan mieli on hävitettävä, jotta voidaan luoda itsekunnioitus. Monet muut Intian ateistit ovat astuneet samoja jalanjälkiä kuin Periar. Ateismin keskuksia muodostui erityisesti dravidakielten alueilla kuten Keralaan ja Andhra Pradeshiin. Goran perustama ateistikeskus Vijayawadassa tekee merkittävää kehitysaputyötä, ateistikeskuksella on useita sairaaloita, kirjapaino, kouluja, maatalousprojekteja jne. Tehtäviä
BuddhalaisuusBuddhalaisuuden rakennePerinteinen buddhalainen katkismus jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa kuvaa Buddhan elämää. Buddhan elämänkerralla on buddhismissa suunnilleen sama merkitys kuin Jeesuksen elämänkerralla kristinuskossa ja Muhammedin elämänkerralla islamissa. Buddhan elämänkerta on näistä vanhin. Siveysajattelun kannalta Buddhan elämänkerta on tärkeä, koska buddhalaiset pitävät Buddhaa kaikkein velvoittavimpana esimerkkinä. Buddhalaisuuden mukaan paras aatteen levitystapa on henkilökohtainen esimerkki.Toinen osa kuvaa buddhalaista oppia (dhamma). Jotkut buddhalaiset ovat sitä mieltä, ettei buddhismi ole uskonto vaan siveysjärjestelmä. Osa buddhalaisista ei usko yliluonnolliseen. Toisaalta eräät pohjoisen buddhalaisuuden lahkot muistuttavat yliluonnollisen palvonnassaan kristillisiä kirkkoja. Vanhimmat buddhalaiset kirjoitukset (Tripitaka = kolme koria) sisältävät ensisijaisesti siveysajattelua. Buddhalainen siveysajattelu oli vastalause runsaasti uhraamista sisältäneille hinduismin muodoille. Buddhalaisen siveysajattelun taustalla oleva todellisuuskäsitys on kuitenkin lähempänä Vedakirjoihin perustuvaa hindulaisuutta kuin muinaisen Intian aineellista todellisuuskäsitystä (materialismia: charvaka, lokayata ). Buddhalaisuus ei tunnusta Vedakirjojen arvovaltaa. Kolmas osa kuvaa buddhalaista veljeskuntaa (sangha). Veljeskuntaan kuuluvat kaikki ne Buddhan seuraajat, jotka ovat vetäytyneet maailmasta omistaakseen elämänsä itsevalaistumiselle ja voidakseen siten tehokkaammin auttaa lähimmäisiään. Veljeskunnan jäsenet elävät luostareissa ja alistuvat samantapaiseen kuriin kuin munkit muissa uskonnoissa. Munkkina ei tarvitse kuitenkaan olla koko ikäänsä, vaan jäsen on vapaa jättämään veljeskunnan, jos hän niin haluaa. Veljeskunnan jäsenille siveys on ankarampi kuin luostarien ulkopuolella eläville. Buddhalaisuuden syntyaikoina hinduismissa esiintyi monia koulukuntia, jotka pohtivat tavallisille ihmisille kovin vieraita kysymyksiä. Yksinkertaista buddhalaista siveysopetusta on pidetty vastalauseena erityisesti papistolle, ja veljeskunnan sisältä buddhalaiset poistivat kastilaitoksen. Buddhalaisten elämänkertojen mukaan Buddha oli sotilaskastiin (ei siis papistoon) kuuluva kuninkaan poika, ja kuuluisan buddhalaiskuninkaan Ashokan kerrotaan olleen alinta kastia. On olemassa monia erilaisia Buddhan elämäkertoja, mutta mitään Buddhan kirjoittamaa ei ole. (Vrt. kristinuskon evankeliumit). Intialaiset arvelevat, että ensimmäiset buddhalaiset kirjoitukset laadittiin noin sata vuotta Buddhan kuoleman jälkeen. Vanhimmat intialaiset buddhalaiset muistiinpanot ovat kuningas Ashokan kallioihin ja pylväisiin hakkauttamat. Buddhalaisen perinteen mukaan Buddhan ensimmäinen Sarnathissa pitämä saarna kuuluu seuraavasti: "Kun viisi askeettia (=köyhyydessä ja nautinnoista kieltäytymisessä elävää) näkivät entisen opettajansa lähestyvän, he päättivät olla tervehtimättä häntä ja puhuttelematta häntä mestarina ja kutsua häntä vain hänen nimellään. 'Sillä', sanoivat he, 'hän on rikkonut valansa ja luopunut pyhästä tehtävästään. Hän ei ole enää mikään kerjäläismunkki, vaan pelkkä Gotama ja Gotamasta on tullut ihminen, joka elää ylellisyydessä tavoitellen maallisia nautintoja.' Mutta kun siunattu lähestyi heitä suurella arvokkuudella, he nousivat vastoin tahtoaan istuimiltaan ja tervehtivät häntä kunnioittavasti päätöksestään huolimatta. Mutta he kutsuivat häntä vain nimeltä ja puhuttelivat häntä 'ystävä Gotamana'. Kun he olivat ottaneet Siunatun näin vastaan, sanoi hän: 'Kutsukaa Tathagataa hän, joka on löytänyt totuuden, hänen arvonimellään, älkääkä puhutelko häntä ystävänä, sillä hän on pyhä Buddha (= valaistunut). Rakastavin sydämin Buddha huolehtii yhtäläisesti kaikista elävistä olennoista ja siksi häntä kutsutaan isäksi. On väärin olla osoittamalta kunnioitusta isälleen, ja hänen halveksimisensa on rikos. Tathagata, jatkoi Buddha, ei hae pelastusta itsekidutuksesta, mutta ei hän silti hae myöskään maailmallisia nautintoja tai elä ylellisyydessä. Tathagata on löytänyt Keskitien. On kaksi äärimmäisyyttä, munkit, joita maailmasta luopuneen on syytä välttää. Ne ovat toisaalta kyltymätön nautinnonhalu, joka on arvotonta, turhamaista ja vain maailmanmieliselle ihmiselle soveliasta, ja toisaalta itsekidutus, joka on tuskallista ja hyödytöntä eikä tuota mitään tuloksia. Ihminen, joka ei ole harhoista vapaa, ei puhdistu kalan ja lihan syömisestä pidättymällä, kävelemällä alastomana, ajamalla hiuksensa, kulkemalla tukka takkuisena, pukeutumalla karkeisiin vaatteisiin, itsensä likaamalla tai Agnille (tulen jumala) uhraamalla. Ihminen, joka elää yhä harhassaan, ei puhdistu vedakirjoja lukemalla, antamalla uhrilahjoja papeille tai uhraamalla jumalille, kuolettamalla itsensä kylmän tai kuuman avulla tai muilla kuolemattomuuden saavuttamiseksi harjoitetuilla tempuilla. Epäpuhtauden perustana ei ole pelkkä lihan syöminen, vaan viha, juoppous, itsepäisyys, kiihkoilu, kavaluus, kateus, omahyväisyys, toisten ihmisten halveksiminen ja pahat tarkoitukset. Kerjäläismunkit, Tathagata on löytänyt Keskitien, joka välttää kumpaakin äärimmäisyyttä, avaa silmät ja suo ymmärryksen, joka johtaa mielen vapauteen, korkeimpaan viisauteen, täydelliseen valaistukseen, Nirvanaan. Mikä sitten on tämä Tathagatan löytämä Keskitie, joka välttää kumpaakin äärimmäisyyttä, tie, joka avaa silmät ja suo ymmärrystä, joka johtaa mielenrauhaan, korkeimpaan viisauteen, Nirvanaan. Kerjäläismunkit, antakaa minun opettaa teille Keskitien, joka ei vie kumpaankaan äärimmäisyyteen. Kärsimys synnyttää kurjassa palvojassa vain mielensekaannusta ja sairaalloisia ajatuksia. Minän kuolettaminen ei johda edes maalliseen tietoon, miten se sitten voisi johtaa aistien kuolettamiseen. Joka täyttää lamppunsa vedellä, ei karkota pimeyttä. Joka koettaa sytyttää tulen lahonneista puista, epäonnistuu. Ja miten joku voisi vapautua minästä elämällä kurjaa elämää, ellei hän kykene sammuttamaan himon tulta ja jos hän yhä etsii maallisia tai taivaallisia nautintoja. Mutta se, jonka minä on sammunut, on himosta vapaa, hän ei tavoittele maanpäällisiä eikä taivaallisia nautintoja, eikä hänen luonnollisten tarpeittensa tyydyttäminen tee häntä epäpuhtaaksi. Hänen tulee kuitenkin olla kohtuullinen, hänen tulee syödä ja juoda tyydyttääkseen luonnolliset tarpeet. Aistillisuus veltostuttaa, nautinnonhaluinen on kärsimystensä orja, ja nautintojen tavoitteleminen on alentavaa ja älytöntä. Mutta elämän välttämättömien tarpeiden tyydyttäminen ei ole pahaa. Ruumiinsa kunnossa pitäminen on velvollisuus, sillä muuten emme saa tilaisuutta puhdistaa viisauden lamppua emmekä kykene pitämään mieltämme terveenä ja selkeänä. Vesi ympäröi lootuskukan, mutta ei kastele sen terälehtiä. Tämä on Keskitie, kerjäläismunkit, se, joka välttää kumpaakin äärimmäisyyttä. Ja siunattu puhui ystävällisesti oppilailleen, tunsi myötätuntoa heitä kohtaan heidän erehdystensä tähden ja osoitti heidän ponnistelujensa hyödyttömyyden, ja pahan tahdon jää, joka oli jäädyttänyt heidän sydämensä, suli mestarin sanojen lempeässä lämmössä. Nyt siunattu pani liikkeelle täydellisen Opin pyörän ja alkoi saarnata kerjäläismunkeille, avasi heille oven kuolemattomuuteen ja näytti Nirvanan ihanuuden. Buddha sanoi: Pyörän puolapuut ovat hyvän käytöksen säännöt, oikeudenmukaisuus puolapuiden pituuden yhdenmukaisuus, viisaus pyörän vanne, vaatimattomuus ja harkinta ovat pyörän napa, johon totuuden liikkumaton akseli on kiinnitetty. Se, joka näkee kärsimyksen olemassaolon, sen syyn, sen lakkaamisen ja tien sen lakkaamiseen, on ymmärtänyt neljä jaloa totuutta. Hän kulkee oikeata polkua. Oikea näkemys olkoon hänen soihtunsa tiellä. Oikea päätös olkoon hänen tiennäyttäjänään. oikea puhe olkoon hänen lepopaikkansa tiellä, ja hänen käyntinsä tulee olla ryhdikästä, sillä se on oikeaa käytöstä. Hänen virvoituksenaan olkoon oikea tapa hankkia elantonsa. Oikea pyrkimys olkoon hänen askeleinaan, oikea ajatus hänen hengityksenään, ja oikea mietiskely on antava hänelle ikuisen elämän. Kerjäläismunkit, nyt kuulette kärsimystä koskevan jalon totuuden. Syntyminen on tuskallista, vanheneminen on tuskallista, sairastaminen on tuskallista, kuoleminen on tuskallista, tuskallista on yhteys siihen, mistä emme pidä, tuskallista on eroaminen siitä, mistä pidämme, tuskallisia ovat kaikki pyyteet, joita emme voi tyydyttää. Lyhyesti sanottuna, tuskallisia ovat ruumiin tilat, jotka syntyvät olemassaoloon kiintymisestä. Tämä siis, kerjäläismunkit, on kärsimystä koskeva jalo totuus. Nyt kerron teille kärsimyksen alkuperää koskevan jalon totuuden. Totisesti, himo aiheuttaa olemassaolon uudistumisen, joka aisti-iloihin yhtyneenä hakee täyttymystä milloin sieltä, milloin täältä, intohimojensa tyydyttämisen halu, himo tulevaan elämään, himo onneen tässä elämässä. Tämä siis, kerjäläismunkit, on kärsimyksen alkuperää koskeva jalo totuus. Ja nyt kerron teille kärsimyksen päättymistä koskevan jalon totuuden: Se on himosta luopumista täydellisen päättämisen kautta. Se on himon lopullista hylkäämistä ja täydellistä vapautta siitä. Tämä on siis kärsimyksen päättymistä koskeva jalo totuus. Ja nyt kerron teille jalon totuuden tiestä, joka johtaa kärsimyksen päättymiseen. Tämä tie on jalo kahdeksankertainen tie: Oikea näkemys, oikea päätös, oikea puhe, oikea käytös, oikea elinkeino, oikea pyrkimys, oikea ajatus, oikea mietiskely Tämä siis, kerjäläismunkit, on kärsimyksen päättymistä koskeva jalo totuus. Olemalla hyvä ja rakastava olen vapauttanut sydämeni ja siksi tiedän, etten synny uudelleen. Olen jo nyt astunut Nirvanaan. Kun siunattu oli pannut totuuden kuninkaallisen vaununpyörän liikkeelle, koko maailmankaikkeus havahtui hetkeksi. Devat jättivät taivaalliset asuntonsa kuunnellakseen jaloa totuutta, viisaat, jotka olivat jo kuolleet, kokoontuivat suuren opettajan ympärille vastaanottamaan ilosanomaa, jopa eläimet tunsivat Tathagatan sanoista lähtevän siunauksen. Koko tuntevien olentojen joukko, jumalat, ihmiset ja eläimet kuulivat vapautuksen sanoman, vastaanottivat sen ja ymmärsivät sen omalla kielellään. " Tehtäviä
Buddhalainen todellisuuskäsitys buddhalaisen siveyden selittäjänäBhikkhu Subhadra kuvaa kirjassaan Buddhismin Sanoma theravadabuddhismin ja muiden pelastususkontojen välistä eroa seuraavasti:"Buddhismi opettaa täydellistä hyvyyttä ja viisautta ilman persoonallista jumalaa, korkeinta tietoa ilman jumalallista ilmestystä, siveellisen maailmanjärjestyksen olemassaoloa ja kaiken oikeudellista tasoitusta luonnon ja oman kokemuksemme lakien perusteella, jatkuvaa olemassaoloa ilman erillistä kuolematonta sielua, ikuista onnellisuutta ilman paikallista taivasta, pelastuksen mahdollisuutta ilman sijaisvapahtajaa, vapahdusta, jossa kukin on oma vapahtajansa ja joka voidaan saavuttaa nykyisessä elämässä maan päällä omin voimin, ilman rukouksia, uhreja, katumusharjoituksia tai seremonioita, ilman vihittyjä pappeja, ilman pyhimysten välitystä ja ilman jumalallista armoa." Buddhalaisen maailmankuvan mukaan kaikki muuttuu, kaikki virtaa, maailmassa ei ole mitään pysyvää. Monet buddhistit ajattelevat, että elämän ilmeinen epätodellisuus edellyttää äärimmäistä todellisuutta, jonka aika-ajoittainen ja katoava ilmestys on tämä (maailman) kaikkeus. On sanottu, että tämä äärimmäinen todellisuus vastaa muiden uskontojen jumalaa. Eräät mahajaanabuddhalaisuuden haarat palvovat paikallisia jumalia. On sanottu, että buddhismin pelastustie on tiedon tie ja valaistumisen voi saavuttaa vain omien ponnistelujen avulla. Monissa buddhalaisveljeskunnissa opiskellaan vanhimpien johdolla, ja buddhalaisilla on neliasteinen kehityskaavio nirvanan saavuttamiseksi. Etenkin mahajaanabuddhalaisuudessa ajatellaan ihmisen voivan jatkaa kehitystään haudan toisella puolellakin, ruumiistaan vapautuneena, hienommassa aineen tilassa. Buddhalaiset arvostelevat muita uskontoja tietämättömyyden hyväksikäyttämisestä. Teoksessa Mestarien kirjeitä sanotaan mm.: "Tahdon osoittaa, mikä on ollut pääasiallisena syynä kahteen kolmasosaan niistä onnettomuuksista, jotka ovat vainonneet ihmiskuntaa siitä lähtien kuin tämä syy muodostui mahdiksi... Se on pappissääty - papit ja kirkot. Nämä harhat, joita ihmiset katsovat pyhiksi, ovat useimpien ihmiskuntaa painostavien onnettomuuksien lähteenä. Tietämättömyys loi jumalat ja inhimillinen viekkaus käytti niitä hyväkseen. Katsokaa Intiaa, kristittyä maailmaa ja islamia, juutalaisuutta ja pyhien esineiden palvontaa! Pappien petos teki nämä jumalat pelottavaksi ihmiselle; uskonto tekee hänestä ahdasmielisen kiihkoilijan, fanaatikon, joka vihaa koko hänen oman lahkonsa ulkopuolella olevaa ihmiskuntaa voimatta kuitenkaan tehdä itseään paremmaksi tai siveellisemmäksi. Usko jumalaan tai jumaliin tekee ihmiskunnan kahdesta kolmanneksesta orjia, joita kourallinen pappeja petkuttaa pelastuksen varjolla. Eikö ihminen ole aina valmis mihin rikokseen hyvänsä, jos hänelle sanotaan jumalan tai jumalien sitä vaativan? ... Kahden tuhannen vuoden aikana on Intia huokaillut kastijärjestelmän alaisena... ja tänään Kristuksen ja Muhammedin seuraajat leikkaavat toistensa kurkkuja, kukin oman myyttinsä kunniaksi. Muistakaamme, että inhimillisen kärsimyksen määrää ei koskaan saada vähenemään ennen kuin ihmiskunnan parempi osa, totuuden, siveyden ja yleisen laupeuden nimessä hävittää noiden väärien jumalien alttarit." Buddhalaiset suhtautuvat arvostelevasti arvovallan eli auktoriteetin menetelmään tiedon hankinnassa. Perimätiedon mukaan Buddha sanoi seuraajilleen, ettei pidä uskoa todeksi mitään vain sen vuoksi, että joku toinen väittää sitä todeksi; ei sen vuoksi, että se oli vuosisatoja vanha perinnäistieto; ei huhun nojalla; eikä sen vuoksi, että kirjat sen esittävät tai joku vanhan ajan viisas on niin sanonut; ei sen vuoksi, että olisi mieluista uskoa tai että esitetty näkökohta olisi ensi näkemältä miellyttävä, tai sen vuoksi, että joku pyhimys tai opettaja on niin opettanut. Ainoa koetinkivemme on se, joka on löydettävissä itsessämme. Jos se, mikä on kirjoitettu tai sanottu, on järkevää ja sopii yhteen sen kanssa, mitä ennestään tiedämme todeksi ja järkemme mukaiseksi, pantakoon se koetukselle jokapäiväisessä elämässä. Jos se täten koeteltuna tuntuu edistävän omaa ja lähimmäistemme menestystä, niin se voidaan liittää järjestelmäämme järkevänä mielipiteellä, kunnes intuition valo muuttaa mielipiteen vakaumukseksi ja me voimme todellakin sanoa, että tiedämme. Buddhalaisilta kysytään usein, että eivätkö he hyväksy buddhalaisia kirjoja auktoriteeteiksi. Buddhalaiset vastaavat, että buddhistiset kirjoitukset sisältävät kokoelman sekalaisia kirjoituksia, joita eri kirjailijat ovat koonneet eri vuosisatoina samaan tapaan kuin kristittyjen Raamattu on koottu. Ei siis voida olla varmoja siitä, että kirjoitukset esittävät Buddhan todelliset sanat. Todisteena kirjoitusten epäluotettavuudesta buddhalaiset mainitsevat mm. puheet ihmisen jälleensyntymisestä eläimen hahmossa. Toisaalta buddhalaiset muiden uskontojen tapaan selittävät tällaisia kertomuksia vertauskuvallisiksi. Kuitenkin buddhalaiset korostavat, että viisaan miehen sana on luultavasti todempi kuin narrin. Buddhan opetuksilla on käytännössä yhtä suuri arvovalta kuin Jeesuksen opetuksilla kristinuskossa ja Muhammedin opetuksilla islamissa. Buddhismi uskoo siveellisen maailmanjärjestyksen olemassaoloon. Syyn ja seurauksen laki on buddhismin mukaan siten rakennettu, että hyvä ja paha saavat aikanaan palkkansa. Koska yksilö saattaa esimerkiksi syntyä sokeana tai raajarikkona, on vaikea väittää, että hänen kärsimyksensä olisi hänen omaa syytään. Useimpien hindulaisten mukaan tällainen kärsimys on seurausta jossakin aikaisemmassa elämässä tehdyistä pahoista töistä. Myös buddhalaisuus hyväksyy sielunvaellusopin. Buddhalaiset käyttävät hinduismissa yleistä käsitettä karma (= teko, toiminta, suoritus, työ, riitti, seuraus ). Monet hindut ajattelevat, että karman lain mukaan ihmisen nykyinen toiminta määrää hänen tulevan olemassaolonsa laadun. Buddhalaiset tarkastelevat kärsimystä tai menestystä aikaisempien tekojen seurauksena. Buddhalaisuudessa karmaa ei ole vain yhdenlaista, omaa, vaan on olemassa myös rodullista, kansallista ja perheen karmaa. Theravadabuddhalaisuudessa karman laki saattaa muistuttaa luonnontutkimuksen käsitystä, jonka mukaan kaikki vaikuttaa kaikkeen, mahajaanabuddhalaisuus käsittää karman perinteisemmin. Jos sinulta esimerkiksi varastetaan, se saattaa mahajaanabuddhalaisen mielestä olla maksua jossakin aikaisemmassa elämässä tehdystä velasta. Buddhismi ei kuitenkaan kiellä auttamasta kärsivää lähimmäistä. Päinvastoin lähimmäistä auttamalla buddhalainen voi kartuttaa omaa karmaa. Hyvät työt aiheuttavat hyvän kertautumista, "potensseja". Länsimainen ihminen, joka ei usko aikaisempiin elämiin, voi paheksua buddhalaista käsitystä, jonka mukaan kärsimys on seurausta aikaisemmissa elämissä suoritetuista pahoista teoista. Tähän buddhalainen saattaa vastata paheksumalla kristittyjen ja muslimien uskoa ikuiseen helvettiin ja ikuiseen taivaaseen. Buddhalainen kysyy, kuinka voisivat rajallisen elämän seuraukset olla rajattomia - ikuinen taivas tai helvetti? Buddhismin mukaan ihmisen olotila kuoleman jälkeen on hänen maan päällä aiheuttamiensa syiden ja vaikutusten kokonaissumma. Syyt ovat rajoitetut ja tulevat myös sellaisia olemaan. Rajoitettu ja rajallinen syy ei voi aiheuttaa ikuisia vaikeuksia. Buddhismin mukaan jokainen ihminen saa kuoleman jälkeen kokea taivasta tai helvettiä, jonka hän itse on hitaasti, tunti tunnilta maallisen elämänsä aikana itselleen valmistanut. Tuomion päivä on aina itse kullekin tänään. Buddhismin mukaan ihminen ei normaalisti pysty muistamaan, mitä hän on edellisissä elämissään kokenut, sillä hänen aivonsa eivät ole samat. Theravadabuddhalaisuuden mukaan se, mitä ihmisistä jää jäljelle, on nimetön, moniaineinen karman seos. Mahajaanabuddhalaisuuden mukaan jäljelle jää yksilö. Buddhismi pyrkii vapauttamaan ihmisen syysuhteen pyörästä. Kahdeksankertaisen polun päämäärä on nirvana, vapautuminen sielunvaelluksesta. Buddhan kerrotaan kieltäytyneen sanomasta, millainen olotila on nirvana, mutta myöhemmät buddhalaiset ovat sanoneet mm., että nirvana ei ole olinpaikka vaan tajunnan tila. Joka ei ole saavuttanut nirvanaa, ei voi tuntea sitä, ja joka on saavuttanut sen, ei voi kertoa siitä. Paitsi tiedolla myös siveydellä on tärkeä osuus nirvanaan pyrkimisessä. Buddha sanoi perimätiedon mukaan, ettei kukaan voi vapauttaa veljeään Pyörästä. Lopullista totuutta ei voida koskaan ilmaista ihmisille, vaan kunkin on loppujen lopuksi löydettävä se itse. Välttääksemme jälleensyntymistä meidän on tukahdutettava aistillisten nautintojen himo ja kuljettava jaloa kahdeksankertaista polkua. Buddhismin mukaan siveys on alhaisimmassa muodossaan itsekästä. Karman lain tajuaminen saa ihmisen ymmärtämään, että kannattaa olla hyvä. Tällä kehitysasteella ei ole muuta varmaa pakotetta siveyteen kuin kärsimyksen pelko, kärsimyksen, joka nyt tai myöhemmin seuraa siveetöntä elämää. Buddhismin mukaan pahojen tekojen aiheet ovat himo, viha, harhat tai pelko. Kahdeksankertaisen tien ensimmäinen askel oikea näkemys merkitsee buddhalaisuuden opin ymmärtämistä. Toinen askel oikea päätös merkitsee halua toimia lähimmäisten hyväksi. Kolmas askel oikea puhe merkitsee harkintaa siinä, mitä puhuu, kohteliaisuutta, hienotunteisuutta ja totuudenmukaisuutta. Neljäs askel oikea käytös sisältää sekä käskyjä että kieltoja. Kuuluisat viisi käskyä ovat oikeastaan kieltoja: käsky olla tappamatta, varastamatta, harjoittamatta (maallikoiden suhteen harjoittamatta liiallisessa määrin) sukupuoliyhteyttä, panettelematta ja käyttämättä juovuttavia juomia tai huumausaineita. Viides askel oikea ammatti tarkoittaa sitä, että oppilaan on harjoitettava ammattia, joka on sopusoinnussa edellä olevien sääntöjen kanssa. Kuudennen askeleen oikeaa pyrkimystä on neljää lajia: uuden pahan mieleen tunkeutumisen estäminen, mielessä olevan pahan poiskitkeminen, mielessä olevan hyvän kehittäminen sekä väsymätön uuden hyvän hankkiminen. Seitsemännen askeleen, oikea ajatus, buddhalaiset sanovat merkitsevän läntisen maailman laiminlyömää ihmismielen kehittämistä. Dhammapada- niminen buddhalainen teos sanoo, että koko olemuksemme on ajatustemme tulos, se perustuu ajatuksiimme ja on rakennettu ajatuksistanne. Kahdeksas askel oikea mietiskely merkitsee buddhalaisuuden mukaan kosmisen tajunnan saavuttamista. Maailmankaikkeuden luonne ja sisältö tunnetaan välittömästi keinoin, jotka ylittävät tavallisen järjen. Tätä kykyä kutsutaan Buddhiksi. Buddhismin mukaan jokainen tekomme riippuu siitä, millaisiksi olemme kulloinkin kehittyneet, mutta vastainen kehityksemme riippuu tahtomme suuntauksesta. Karman laki vahvistaa ainoastaan, ettei syntien anteeksianto voi yhtäkkiä muuttaa tuota suuntaa, vaan se on muutettava omien ponnistustemme voimalla. Veljeskunnan jäsenten on voitettava kymmenen estettä, jotka ovat:
Toisaalta Tiibetin buddhalaisten kuuluisat rukousmyllyt edustavat alansa huippua. Myllynrattaaseen on kirjoitettu sanat "terve jalokivi lootuskukkasessa", jolla tarkoitetaan maan kansallisjumalaa Armollista Herraa. (Kristityillä esiintyy rukousnauhoja; niissä olevien helmien avulla tarkkaillaan rukousten lukumäärää.) Hinajaanabuddhalaisuus väittää, että mahajaanabuddhalaisuus on buddhismin rappeutunut muoto, mahajaanabuddhalaisuus puolestaan väittää, että sillä on hallussaan itsensä Buddhan edistyneimmille oppilailleen ilmaisemaa salaista tietoa. Hinajaanabuddhalaisuus väittää, että mahajaanabuddhalaisuus on sallinut kaikenlaisten taikauskoisten tapojen saada jalansijaa. Mahajaanabuddhalaisuuteen on levinnyt hinajaanabuddhalaisuudelle vieras oppi pelastuksesta uskon avulla. Hyve on saattanut jäädä alempaan asemaan uskon rinnalla. Toisaalta hinajaanabuddhalaisuus on ollut yksilökeskeistä ja mahajaanabuddhalaisuus enemmän yhteisökeskeistä. Mahajaanabuddhalaisuudessa on ajateltu, että nirvanan saavuttaneet voivat hylätä nirvanan ja palata alempiin olotiloihin auttaakseen ihmisiä boddhisatvoina. Tiibetissä buddhalaisuus johti pappisvaltioon, jossa tavallinen kansa eli kurjissa olosuhteissa, ja vasta Kiinan otettua Tiibetin hallintaansa köyhien asemaa on ruvettu parantamaan. Hinajaanabuddhalaisuudessa Buddha on opettaja, ihminen, joka on saavuttanut nirvanan. Mahajaanabuddhalaisuudessa Buddha muodostaa pyhän kolminaisuuden:
Hindulaisuudessa kolmiyhteinen jumala on Brahma, luoja, Vishnu, säilyttäjä, Shiva, hävittäjä. Brahma edustaa olemusta, Vishnu ja Shiva taivaallista ilmennystä ja näiden maanpäälliset muodot kuten Rama ja Krishna näkyvää ruumista. Buddhalaisuus väittää olevansa maailman uskonnoista suvaitsevaisin. Kuningas Ashokan kerrotaan sanoneen, että muiden lahkojen panetteleminen tai muiden aiheeton halventaminen ei ole kunniakasta, mutta sitä vastoin on kunniakasta osoittaa arvoa muille lahkoille kaiken sen johdosta, mikä niissä on kunnian arvoista. Tällä tavalla hyötyy siitä sekä oma lahko että toisetkin, päinvastainen menettely aiheuttaa oman lahkon turmion, samalla kun muille aiheutetaan vahinkoa. Buddhismi on kuitenkin käännytystyötä tekevä uskonto, ja kuningas Ashokan kerrotaan lähettäneen lähetyssaarnaajia aina Egyptiin ja Syyriaan asti. Helleenisen (Aleksanteri Suuren retkien tuloksena syntyneen) kulttuurin tutkijat ovat esittäneet, että buddhalaisuudella on ollut vaikutusta myös juutalaisuuden essealaiseen haaraan sekä kristinuskoon. On myös väitetty, että kaikki buddhistit ovat pasifisteja, ehdottoman rauhanaatteen kannattajia. Toisaalta nykyäänkin on sotilasdiktaattoreita, jotka väittävät olevansa buddhalaisia. On myös arveltu, että brahmanismi ja islamilaiset hallitsijat karkottivat rauhaa rakastavat buddhalaiset buddhismin kotimaasta Intiasta. Väkivallan jälkiä voidaan löytää sekä hävitetyistä buddhalaisista muistomerkeistä että muslimien hävittämistä brahmalaisista muistomerkeistä. Buddhalaisuus väittää, että naisen asema buddhalaisissa maissa on parempi kuin hinduismissa, kristinuskossa ja islamissa. Buddhismissa avioliitto on periaatteessa vapaasti solmittu yhtiötoveruus. Tyttö ei muuta nimeään eikä kanna vihkisormusta. Hän pitää omaisuutensa erillään ja tekee kauppaa omalla vastuullaan. Lapset ovat hänen ja hän kasvattaa ne. Toisaalta eräissä mahajaanabuddhalaisuuden maissa kuten Kiinassa ja Japanissa naisten asema on ollut aikaisemmin erittäin alistettu. Buddhistit ovat korostaneet, että näissä maissa buddhismin vaikutus on ollut vain osittainen. Toisaalta esimerkiksi Thaimaan lapsiprostituutio on viime aikoina herättänyt maailmanlaajuista huomiota. Hinajaanabuddhalaisuus ei ole ollut kiinnostunut politiikasta. Buddhalaisuuden sisällä esiintyvät sekä johtajavaltainen että demokraattinen hallintotapa. Sanghaa, Buddhan perustamaa järjestöä hallitsevat vanhemmat veljet neuvoillaan, mutta kerjäläismunkeilla on äänioikeus kaikissa tärkeissä asioissa. Veljeskunnan jäsenillä on ankarampi siveys kuin maallikoilla. Edellä lueteltujen viiden kiellon lisäksi munkit lupaavat:
Nämä lupaukset voi rikkoa kolmella tavalla: ajatuksin, sanoin ja teoin. Tehtäviä
Buddhalaisen siveyden arvosteluaAmerikkalainen Martin A. Larson esittää teoksessaan Länsimaiden uskonto perinpohjaisen arvion buddhalaisesta siveydestä.Buddhismin yhteiskunnallisena kasvupohjana oli kastilaitos, joka asetti papiston kaikkien muiden yhteiskuntaluokkien yläpuolelle. Larsonin mukaan jainalaisuus ja buddhalaisuus merkitsivät kapinaa vallitsevaa olotilaa vastaan. Ensimmäinen kapinan edellytys oli, että uskonnollisista teoksista voitiin löytää jotakin muutosta tukevaa. Vanhoista teoksista voitiin todella löytää sekä kastijärjestelmää tukevia että sitä vastustavia lausumia. Toinen kapinan edellytys oli, että uusia ajatuksia voitiin jonkin järjestön keskuudessa kehitellä. Kerjäläismunkistot muodostivat tällaisen aatteiden sulatusuunin. Kolmas kapinan edellytys oli, että uusille aatteille löytyi vaikutusvaltaisia tukijoita. Koillis-Intian sotilaskastiin kuuluvat hallitsijat tukivat kiertäviä opettajia ja halusivat vähentää papiston vaikutusvaltaa. Uudet aatteet tarjosivat hallitsijoille aseen kirkon ja valtion välisessä taistelussa vaikutusvallasta. Neljäs kapinan edellytys oli, että joillekin yhteiskuntaluokille oli eduksi ryhtyä kannattamaan uusia aatteita. Kun jainalaisuus ja buddhalaisuus saarnasivat kaikkien ihmisten tasa-arvoa, alempien kastien jäsenille oli edullista liittyä näihin uskontoihin. Larson sanoo kastittomien ja alempien kastien jäsenten liittymistä buddhalaiseen veljeskuntaan maailman ensimmäiseksi lakoksi. Brahmanismi korosti ihmisen maallisten velvollisuuksien täyttämistä, huolehtimista perheestä. Buddhalaisuus yllytti hylkäämään perheensä ja ryhtymään munkiksi. Kieltäessään munkeilta sukupuolielämän buddhalaisuus toimi myös eräänlaisena syntyvyyden säännöstelymenetelmänä. Eräissä buddhalaisissa maissa naisten enemmyys maallisessa yhteiskunnassa johti monimiehisyyteen. Munkistot vähensivät myös työttömyyttä. Koska munkit elivät pääasiassa maalliselta yhteiskunnalta saaduilla lahjoituksilla, he kuitenkin kuluttivat yhteiskunnan voimavaroja, ja eräissä maissa munkistot muodostuivat lopulta huomattavaksi yhteiskunnalliseksi rasitukseksi. Vaikka buddhalaisilla oli naisluostareita ja vaikka naisesta saattoi tulla pyhimys (arhat) nainen sukupuolisella olentona oli kuitenkin miespuolisen munkin näkökulmasta este nirvanan saavuttamisessa, paholaisen (mara) edustaja. Kuningas Milindan kysymyksissä (Milinda Panha) kerrotaan, että boddhisattvat luopuivat vaimoistaan ja antoivat pois lapsensa tai myivät heidät orjiksi. Kun kuningas Vesantra teki vaikean teon myymällä lapsensa orjiksi, jumalat kohottivat hänet taivaaseen. Bramiinit olivat uhanneet kaikkia niitä, jotka eivät noudattaneet heidän ohjeitaan, kärsimyksillä kuoleman jälkeen (seuraavassa elämässä tai helvetissä). Buddhalaiset julistivat, että helvettiin joutuvat papit ja rikkaat. Larson sanoo, että ensimmäistä kertaa helvetistä tuli yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden tasoittaja. Larson sanoo, ettei buddhismi sano sanaakaan teollisuuden, yritteliäisyyden, perhevelvollisuuksien tai kovan työnteon puolesta. Kuitenkin näitä tarvitaan, jotta ihmisillä olisi ruokaa, asunto, vaatteita ja muita välttämättömyystarvikkeita. Larson arvioi buddhismia porvarillisen todellisuuskäsityksen näkökulmasta, ja hän on sitä mieltä, että buddhismi haittasi Intian talouselämää. Kuninkaat antoivat munkeille entisiä rikkaiden palatseja, ja munkkien ei tarvinnut tehdä muuta kuin kuljeskella. Dhammapada sanoo (säe 389): "Älköön kukaan lyökö brahmanaa, mutta älköön brahmanakaan tehkö vastarintaa. Voi brahmanan lyöjää mutta varsinkin voi sitä, joka tekee vastarintaa." ( Tässä yhteydessä brahmana = varaton, haluista vapaa.) Larsonin mielestä tällainen väkivallan kohteeksi alistuminen ei sovi siveyden perustaksi. Dhammapadan ohje (säe 200): "Eläkäämme onnellisina, vaikka emme omista mitään. Eläkäämme onni ravintonamme kuin loistavat jumalat", ei Larsonin mielestä sovi siveyden perustaksi. Larson nimittää buddhalaismunkkien elämäntapaa kommunismiksi. Lahjojen antaminen luostareille on hyve (kuten se on kristinuskon katolisessa muodossa), ja eräät buddhalaiset kirjoitukset lupaavat lahjoitusten tekijälle nirvanan kuoleman jälkeen. Buddhalaisuudessa lahjat, jotka aikaisemmin annettiin papeille, annetaan luostareille. Larsonin mielestä tämä osoitteen muutos ei merkitse todellista parannusta kansan elämässä. Larson huomauttaa, että buddhalaisten siveelliset (eettiset) opetukset sisältävät lukuisia ristiriitoja. Toisaalla saarnataan väkivallattomuutta, toisaalla uhataan helvetin tulella niitä, jotka eivät usko. Vähitellen buddhalaiset munkit, jotka eivät yleensä sekaantuneet maallisen yhteiskunnan elämään, alkoivat vaatia itselleen etuoikeuksia ja koskemattomuutta. Eräiden kirjoitusten mukaan munkeista ei saa puhua pahaa, vaikka puhe olisi totta. Vaikka buddhismi korostaa köyhyyden ja maallisista asioista kieltäytymisen arvoa, buddhalaisten opettavaisten kertomusten arvomaailma saattaa olla kokonaan toinen. Näissä kertomuksissa nautinto saattaa olla myönteinen asia, köyhyys onnettomuus ja rikkaus kiitettävää. Palvelijat kuvataan laiskoiksi, petollisiksi ja rikollisiksi kun taas kuninkaat ovat oikeudenmukaisia, jaloja, taitavia ja hyväntekeväisiä. Mahajaanabuddhalaiset eivät olleet tyytyväisiä nirvanaan, vaan he odottivat saavuttavansa kuoleman jälkeen loisteliaan ja aistillisen elämän kullasta, hopeasta ja kristallista rakennetuissa palatseissa samaan tapaan kuin eräät hindut olivat ajatelleet aikaisemmin ja eräät muslimit ovat ajatelleet myöhemmin. Kuningas Milindan kysymyksissä esiintyy myös alkuperäiselle buddhismille outo kiirastuli, paikka, joka on taivaan ja helvetin välimuoto. Pahoista teoista saattoi puhdistautua myös peseytymällä. Kuningas Milindaa askarrutti kysymys siitä, saattoiko hän olla samanaikaisesti pyhimys (arhat) ja naimisissa. Ongelma ratkaistiin seuraavasti. Koska kuningas oli ollut edellisessä elämässään naimaton ja saavuttanut pyhimyksen aseman, hän saattoi vielä kerran tulla maan päälle ja nauttia aistien iloista menettämättä pyhimyksen asemaansa. Larson vertailee buddhismia ja myöhempiä uskontoja, ja hän löytää monet buddhismissa arvostelemansa piirteet mm. kristinuskosta. Tehtäviä
JuutalaisuusAlkuperä: heimouskontoJussi Aro sanoo teoksessaan Juutalaisuuden ja islamin peruspiirteitä, että, eräs juutalaisuuden peruspiirre on, että se on erityisen voimakkaasti ankkuroitunut historiaan. Toinen erikoisuus on uskonnon liittyminen tiettyyn kansaan ja tiettyyn paikkaan maapallolla. Osaksi tämä on vanhakantainen piirre. Lähi-idässä jokaisella kaupungilla oli oma jumalansa ja jokaisella valtakunnalla omat jumalansa. Jumalat olivat usein sidottuja tiettyihin paikkoihin, joissa niitä palvottiin.Juutalaisten jumalatJuutalaisten jumala (El, Jahveh) on samaa alkuperää kuin muiden alueen kansojen korkein jumala, luojajumala, kuningas ja tuomari. Alun perin tätä jumalaa esitettiin sonnilla, ja sen tärkein tehtävä oli tuomansa elämän ja hedelmällisyyden ylläpito. Aluksi korkeimman jumalan rinnalla palvottiin lukuisia muita jumalia. Kansallisuusaatteen voimistuessa pyrittiin kohti yhtä jumalaa. Olemassaolostaan taistelevalle kansakunnalle taisteleva heimojumala oli muita jumalia tärkeämpi.Juutalaisten historian alkuSitoutumattomien tutkijoiden mukaan juutalaisten varsinainen historia alkaa kuningasten ajasta. Koska myös kristityt ja muslimit ovat pitäneet juutalaisten pyhiä kirjoja kirjaimellisesti tosina, juutalaisten todellisen varhaishistorian tutkiminen on ollut vaikeaa.Juutalaisten kansakunta syntyi ja kehittyi paikassa, joka oli kaupallisesti ja sotilaallisesti tärkeä. Palestiinan kautta johti tie Egyptistä Babyloniaan. Vanhan ajan suurvallat kävivät lähes jatkuvaa sotaa tästä alueesta. Vastavaikutuksena juutalaisille kehittyi voimakas itsenäisyyden sekä rodullisen ja uskonnollisen yhtenäisyyden kaipuu. Nykyiseen Palestiinaan muodostui valtio, jonka kehitys huipentui kuningas Daavidin n.1000 eaa. suorittamaan Jerusalemin valtaukseen. Hänen seuraajansa kuningas Salomon rakensi valloitettuun Jerusalemiin ensimmäisen temppelin. Daavid ja Salomon sulauttivat alueen kansoja yhteen, joten juutalaiset polveutuvat sekakansasta. Kansojen yhdistäminen edellytti uskonnollista suvaitsevaisuutta, ja vanha monijumalainen uskonto säilyi Daavidin ja Salomonin aikana, vaikka kehitystä uuden uskonnon suuntaan tapahtui. Juutalaisvaltion hajoaminenSalomonin kuoltua valtio hajosi pohjoiseen Israelin kuningaskuntaan ja eteläiseen. Juudean kuningaskuntaan.Pohjoinen Israel joutui v. 722 ennen ajanlaskun alkua assyrialaisten käsiin, ja osa kansasta vietiin voittajien maahan. Juudean pappien pakkosiirtolaisuus Juudea säilyi kuningaskuntana vuoteen 586 ennen ajanlaskun alkua, jolloin kuningas Nebukadnesar valloitti Jerusalemin ja kuljetti juutalaisten johtajia Babyloniaan ns. pakkosiirtolaisuuteen. Johtajien pakkosiirtolaisuuden avulla estettiin juutalaisten kapinointi. Osa juutalaisia pakeni Egyptiin. Kun Israel ja Juudea syntyivät, tämä vaikutti yhtenäistävästi uskonnolliseen kehitykseen. Yhtenäistyminen Juudean sisällä jatkui vielä sen jälkeen, kun Israel oli hävinnyt. Juutalaisten uskonpuhdistuksetKuningas Hiskias (715-687 eaa.) poisti temppelistä käärmeen kuvan. Tämä kuva yhdistettiin Moosekseen, juutalaisuuden suurimpaan myyttiseen sankariin. Käärme oli vanha hedelmällisyyden vertauskuva. Eräiden tutkijain mukaan sanaa Mooses käytettiin Egyptissä nimenä. Juutalainen mytologia liittää Mooseksen Egyptiin. Eräät kielitutkijat ovat todenneet, että Mooses on uskonnollisen vertauskuvan nimi, suomennettuna "esiin nouseva käärme".Kuningas Josiah (640-609 ennen ajanlaskun alkua) teki perinpohjaisemman puhdistuksen. Temppelistä saivat lähteä ukkosen ja sateen jumala Baal, itsensä Jahven perheenjäsenet puoliso Ashera ja sisar Astarte sekä Jahveen samaistettu Moolok. Moolokille kerrotaan uhratun ensimmäinen lapsi tulessa. Moolokille uhrattujen sikojen vuoksi kiellettiin myöhemmin sianlihan syönti. Auringon, kuun ja eläinradan tähtien palvonta kiellettiin. Auringonvaunut poltettiin. Ylipappi Hilkian kerrottiin löytäneen temppelistä kirjan, johon oikea uskonto oli kirjoitettu. Yksi kansa, Juudea, kulki kohti kansallista uskontoa. Palvonta pyrittiin keskittämään Jerusalemiin, ja muualla olleet uhrikukkulat hävitettiin. Uskonnollinen suvaitsevuus sai jälleen kerran väistyä. Oppi juutalaisesta rodustaKansallisuusaatteen voimistuessa ja keskitettäessä palvontamenoja Jerusalemiin kansakunnan yhtenäisyyttä vahvistavat sankaritarut saivat tärkeän merkityksen. Vielä tärkeämmiksi ne tulivat Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana, kun juutalaisia uhkasi sekoittuminen muihin kansoihin. Viimeksi mainittua torjuttiin opilla juutalaisesta rodusta, joka oli jumalan erityisessä suosiossa. Rotuoppi vaati perustakseen selvityksen juutalaisten sukupuusta ja varhaisesta liitosta jumalan kanssa.Juutalaisten sukupuu johdettiin ensimmäisestä ihmisestä Adamista, jonka jumala teki maan tomusta, vedenpaisumuksen jälkeisestä kantaisästä Nooasta sekä Aabrahamista, joka professori Armas Salosen mukaan oli muinaisbabylonialainen paimentolaisheimo. Juutalaisuuden mukaan Nooa ja Aabraham tekivät molemmat liiton jumalan kanssa. Ensimmäisen liiton merkki oli sateenkaari, jälkimmäisen poikalasten ympärileikkaus. Ympärileikkaus on poikalasten siittimen esinahan poisto, ja se on ollut yleinen Palestiinan ympäristössä, mutta Babyloniassa se muodosti erottavan piirteen juutalaisten ja muun väestön välillä. Vedenpaisumustarinaan liittyy kyyhkynen, joka elää rauhankyyhkysenä. Kyyhkysen kantamaa lehvää käytetään nykyään jonkin verran kupolinilmoituksissa. Se on siis vanha juutalainen vertauskuva. Ympärileikkauksen perusteella on tehty päätelmiä myös Aabrahamin perillisistä. Kerrotaan, että islamin profeetta Muhammed päätteli, että arabialaiset ovat Aabrahamin perillisiä, koska heillä on tämä tapa käytössä. Pakkosiirtolaisuuden vaikutuksia juutalaisuuteenPakkosiirtolaisuudessa ympärileikkauksen merkitys kasvoi, ja silloin laadittiin säädökset juutalaisten ja muiden kansojen seka-avioliittojen estämiseksi.Pakkosiirtolaisuudessa elävät papit korostivat, että jumala oli luvannut Palestiinan juutalaisille. Toisaalta toivoa takaisinpaluusta antoi kertomus, jonka mukaan juutalaiset olisivat aikaisemminkin palanneet Palestiinaan vieraan vallanpitäjän orjuudesta. Kertomus Mooseksesta, joka olisi johdattanut Israelin kansan pois Egyptistä kaukaisessa menneisyydessä, alkoi elää paluusta haaveilevien pappien mielissä. Kun Israelin kansan kerrottiin aikaisemmin eläneen Egyptissä ankarassa orjuudessa, voitiin myös jarruttaa Palestiinaan jääneiden juutalaisten muuttoliikettä Egyptiin. Babyloniassa juutalaiset vaalivat kansallisia tapoja. Erityisesti ympärileikkaus ja lepopäivä (sapatti) erottivat juutalaiset babylonialaisista. Ympärileikkauksen arvellaan alun perin liittyneen hedelmällisyyskulttiin. Lepopäivä lienee alun perin peräisin Babyloniasta. Kun luonnollinen kuukausi jaetaan neljän kuun vaiheen mukaan osiin, syntyy seitsenpäiväinen viikko. Kun kuu lakkaa kasvamasta, sen mahti laskee, eikä ihmisenkään ole viisasta ryhtyä vaativiin töihin. Erityisen vaarallinen on uudenkuun aika, jolloin kuun mahti on pienimmillään. Luomiskertomuksen syntyMyöhemmin juutalaiset selittivät lepopäivän siten, että jumala loi maailman kuutena päivänä ja lepäsi seitsemäntenä. Tämän kertomuksen arvellaan syntyneen alun perin siten, että kun luomiskertomusta oli tapana lukea, se voitiin käydä mukavasti läpi viikossa. Vielä nykyään oikeaoppiset juutalaiset kieltäytyvät 39 työstä sapattina.ParatiisimyytitEri puolille maailmaa levinneet paratiisimyytit väittivät, että jumalien tarkoitus oli antaa ihmisille kuolemattomuus paratiisi- nimisessä paikassa. Ihmisten tyhmyys, laiskuus, mustasukkaisuus jne. estivät tämän aikeen toteuttamisen. Juutalaiset liittivät paratiisista karkotuksen tottelemattomuuteen jumalan käskyjen suhteen. Myös muihin vanhoihin myytteihin juutalaiset pyrkivät liittämään siveellisiä opetuksia. Vedenpaisumus johtui tapainturmeluksesta, ja taivaaseen ulottuvaksi tarkoitettu torni sortui ihmisten ylpeyden takia.Kristityt omaksuivat myöhemmin juutalaisten paratiisimyytin, mutta he tulkitsivat sitä toisin kuin juutalaiset. Synnynnäinen taipumus tehdä pahaaJuutalaisuuden mukaan ihmisillä on synnynnäinen taipumus tehdä pahaa eli tehdä syntiä. Juutalaisten mukaan ihmisillä on vapaa tahto, joten he voivat tehdä sekä hyvää että pahaa. Juutalaiset viettävät erityistä sovituspäivää, jolloin syntejä rukoillaan (= pyydetään jumalalta) anteeksi. Aikoinaan erämaahan lähetettiin pukki, syntipukki, joka vei kansan synnit mennessään. Lähimmäistä kohtaan tehdyt synnit voidaan hyvittää suoraan lähimmäiselle. Hyvät työt sovittavat syntejä. Parannuksen teko sovittaa syntejä. Lain tutkiminen, paasto, rukous ja yleensä uskonnolliset menot sovittavat syntejä.Kristittyjen perisyntiKristinuskon mukaan ihmiset ovat ensimmäisen ihmisen Jumalalle osoittaman tottelemattomuuden seurauksena perisynnin vaivaamia. Juutalaiset eivät hyväksy oppia perisynnistä.Pappien paluu PalestiinaanBabyloniaa seurasi suurvaltana Persia Kyyroksen johdolla. Kyyros kohteli juutalaisia täysin eri tavoin kuin Nebukadressar. Kyyroksen sääntönä oli, ettei alistettujen alueiden uskontoa saanut loukata ja että valloitettujen alueiden asukkaita tuli kohdella hyvin. Tämä ajatus tunnettiin myöhemmin suurkuninkaiden sääntönä numero yksi.Ensimmäisenä Babylonian hallitusvuotenaan (538 eaa.) Kyyros määräsi, että juutalaiset saivat palata Babyloniasta. Ryöstetyt kalleudet määrättiin palautettaviksi, ja temppelin uudelleenrakentamiseen luvattiin valtion varoja. Tooran syntyPaluu oli monille pettymys. Paikallinen väestö suhtautui usein uusiin tulokkaisiin ja heidän vaatimuksiinsa vihamielisesti. Temppeliä rakennettiin aseistetuin työläisin, sillä paikallinen oppositio näki linnoitetussa Jerusalemissa otollisen paikan kapinoille.Rakennustyötä täydennettiin lukemalla torilla aamusta iltaan Tooraa (= lakia ), joka oli kirjoitettu lopulliseen muotoonsa Babyloniassa. Toora sisältää viisi Mooseksen kirjaa. Näissä kirjoissa on lain lisäksi juutalaisten historia alkaen myyttisestä maailman luomisesta. Mooseksen kirjoja ei kirjoittanut Mooses, vaan ne sisältävät myyttejä ja perimätietoa eri ajoilta. Juutalaisten tarujen alkuperäSuomalainen professori Armas Salonen on kirjoissaan selvitellyt juutalaisten myyttien alkuperää. Monet kertomukset ovat sumerilaista alkuperää, mutta myös muiden kansojen kuten egyptiläisten kertomuksia esiintyy.Vaikeuden maan hallitsemisessaVaikka juutalaisten asema oli jatkuvasti vaikea, heillä oli monia taitavia poliittisia johtajia, ja suurvaltojen oli välillä jätettävä juutalaiset rauhaan, kun lähempänä pääkaupunkia syntyi kapinoita.Babyloniasta palanneet papit saarnasivat rodullista puhtautta: "Me emme anna tyttäriämme maan kansoille emmekä ota heidän tyttäriänsä pojillemme vaimoiksi." Jotkut historioitsijat ovat nähneet silloin valmistuneissa Jerusalemin muureissa ja rotuopissa ensimmäiset merkit ns. ghetoista, joihin juutalaiset suljettiin eri puolilla Eurooppaa kristillisellä keskiajalla. Palestiinan pohjoisosissa asui "sekarotuisia", ns. samarialaisia, jotka palvelivat samaa jumalaa kuin juutalaiset. Samarialaisilla ei ollut samoja poliittisia tavoitteita kuin juutalaisilla, ja on sanottu, että he myöhempinä aikoina muistuttivat enemmän arabinaapureitaan kuin juutalaisia. Aramean kieli syrjäyttää hepreanKauppiaskansana juutalaiset eivät voineet kuitenkaan täydellisesti eristäytyä. Sen ajan yleinen kieli aramea syrjäytti kansankielellä juutalaisten uskonnollisen kielen heprean. Idästä tuli uusia uskonnollisia ajatuksia, ja niitä tuli myös Kreikasta kreikan kielen levitessä.Aleksanteri Suuren vaikutuksetAleksanteri Suuren (356-323 eaa.) luoma suurvalta merkitsi uutta käännettä juutalaisten historiassa. Aleksanterin jalanjäljissä tuli kreikkalainen kulttuuri. Aleksanterilla oli tapoja, jotka olivat jyrkästi ristiriidassa juutalaisen rotuajattelun kanssa. Sotaretkillään hän järjesteli sotilaiden ja paikallisten naisten välisiä avioliittoja. Ylikansoitetusta Kreikasta virtasi ihmisiä eri puolille valtakuntaa. Juutalainen historioitsija Josefuksen mukaan Palestiinan valloitus tapahtui rauhanomaisesti. Suuremman vaaran kuin aseet juutalaisuudelle muodosti kreikkalainen sivistys. Saddukealaiset, farisealaiset, essealaiset ja selootitAjanlaskun alun neljään suureen lahkoon, saddukealaisiin, farisealaisiin, essealaisiin ja selootteihin kreikkalainen kulttuuri oli vaikuttanut eri tavoin. Hallitseva puolue, saddukealaiset, olivat opillisesti ankaria ja vanhoillisia mutta poliittisesti yhteistyöhaluisia vallanpitäjien kanssa.Nykykielellä voidaan sanoa, että saddukealaiset edustivat J. K. Paasikiven aikaista kokoomusta. Farisealaiset olivat kreikkalaistuneempia mutta kansallismielisempiä ja suositumpia kansan keskuudessa. Essealaiset olivat omaksuneet buddhalaisten ja kreikkalaisten (pythagoralaisten) esikuvien mukaisen luostarielämän, johon liittyi yhteisomistus luostareissa. Selootit kävivät sissisotaa miehittäjiä vastaan vaikuttaen lopulta voimakkaasti juutalaisvaltion täydelliseen tuhoon. Aleksanteri Suuren valtakunnan hajoamisen seurauksiaAleksanteri Suuren valtakunta hajosi hänen kuoltuaan, ja Palestiinaa hallittiin vuoroin Egyptistä ja vuoroin Syyriasta käsin. Nouseva Rooman valtakunta alkoi vähitellen uhata entisiä Aleksanterin alueita. Juutalaiset onnistuivat pitkällisellä sissisodalla ja juonittelulla saavuttamaan itsenäisyyden, mutta ns. makkabilaiskuninkailla oli vaikeuksia syntyperänsä ja juutalaisten säädösten vastaisten avioliittojen takia.Makkabilaiskuninkaat tasapainoilivat suurvaltojen välillä. Uusi Israel oli syntynyt aseilla, ja sitä pidettiin yllä yhtä raa'alla voimalla kuin muitakin sen ajan valtioita. Toisuskoisille tarjottiin vaihtoehtoina orjuutta tai ympärileikkausta (juutalaisten pitäminen orjina oli kiellettyä, mutta sitä esiintyi). Makkabilaisten ankaruutta vastustaneista katsotaan farisealaisten saaneen alkunsa. Myöhemmin esiintyi sekä farisealaisiin että saddukealaisiin kohdistettuja vainoja, ja erään kuninkaan kerrotaan ristiinnaulinneen 800 farisealaista. Rooma puuttuu Palestiinan asioihinRooma puuttui Palestiinan asioihin, ja vuonna 63 eaa. Rooma alkoi valvoa Palestiinaa. Pakkokäännytettyjen jälkeläinen Antipater alkoi pyrkiä valtaan, ja hän pääsi vähitellen Juudean prokuraattoriksi eli käskynhaltijaksi.Hänen jälkeensä Herodes Suuri sekä tämän perilliset hallitsivat Palestiinaa Rooman vallan alaisuudessa, mutta suvulla oli jatkuvia vaikeuksia väärän rodun (edomilaisia) sekä juutalaisuuden ja valtion välisten uskonnollisten ristiriitojen takia. Vuodesta 44 Palestiina oli Rooman prokuraattorien (käskynhaltijoiden) hallinnassa. Juutalaiset kapinoivat, ja roomalaiset hävittivät Jerusalemin ja sen temppelin vuonna 70 sekä valtasivat kapinallisten viimeisen linnakkeen Masadan v. 73. Vielä tämän jälkeen juutalaiset sissit terrorisoivat pikiä aikoja siviiliväestöä kunnes keisari Hadrianus tyhjensi Jerusalemin lopullisesti juutalaisista v. 135. Juutalaiset hajotettiin ympäri Rooman valtakuntaa. mutta he saivat tehdä esimerkiksi käännytystyötä siihen asti, kun ensimmäinen kristitty keisari nousi valtaan. Vuoden 100 paikkeilla saddukealaiset menettivät johtoasemansa ja farisealaiset nousivat johtavaan asemaan juutalaisessa uskonnossa. Essealaiset ja selootit hävisivät juutalaisvaltion myötä, mutta on myös sanottu, että kristityt olivat essealaisten seuraajia. Juutalaisuuden ankarammat suuntaukset ovat aina nojautuneet Mooseksen lakiin. Kuitenkin juutalaisuuden sisällä esiintyi esimerkiksi ajanlaskumme alun tienoilla lähes kaikkia uskonnollisuuden muotoja. Mooseksen lain esikuvana on pidetty mm. babylonialaista Hammurabin (eli n. 2 000 v. eaa.) lakia, jonka pääperiaate oli kärsityn vahingon korvaaminen joko omaisuudella tai vastaavalla vahingolta: "Silmä silmästä, hammas hampaasta." Kymmenen käskyäTunnetuin Mooseksen lain säädös on kymmenen käskyä:Toinen Mooseksen Kirja 19,20 20 LUKU Kymmenen käskyä. Alttarin rakentamista koskeva säädös. Ja Jumala puhui kaikki nämä sanat ja sanoi:
Tehtäviä
Ankarat rangaistuksetNämä käskyt eivät kuitenkaan ole ehdottomia, vaan Mooseksen laki kehottaa monissa kohdissa esimerkiksi tappamaan, sillä muun muassa sota ja kuolemanrangaistus ovat Mooseksen lain hyväksymiä.Kolmas Mooseksen kirja määrää esimerkiksi seuraavat kuolemanrangaistukset: "Kuka ikinä kiroaa isäänsä tai äitiänsä, hänet rangaistakoon kuolemalla; isäänsä ja äitiänsä hän on kironnut, hän on verivelan alainen." "Jos joku tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, jos hän tekee aviorikoksen lähimmäisensä vaimon kanssa, niin heidät, sekä avionrikkoja mies että -nainen rangaistakoon kuolemalla..." "Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla..." "Jos joku sekaantuu eläimeen, rangaistakoon hänet kuolemalla, ja se eläin tappakaa..." "Jos joku makaa kuukautistilassa olevan naisen kanssa ja paljastaa hänen häpynsä, avaa hänen lähteensä, ja nainen paljastaa verensä lähteen, niin heidät molemmat hävitettäköön kansastansa." On sanottu, että näitä määräyksiä on vain harvoin noudatettu kaikessa ankaruudessaan. On mm. väitetty, että essealaiset miehet elivät luostareissa naimattomina, koska he eivät hyväksyneet siihen aikaan löysää sukupuolisiveyttä. Toisaalta juutalaisuuden siveellinen ankaruus on vaikuttanut aika ajoin sekä kristinuskon että islamin piirissä. Sodasta esimerkiksi Ensimmäinen Samuelin kirja saattaa sanoa seuraavaa: "Näin sanoo Herra Sebaot: 'Minä kostan Amalekille sen, mitä hän teki Israelille asettumalla hänen tielleen, kun hän tuli Egyptistä. Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit." Tämä Raamatun kohta on herättänyt usein huomiota jumalattomien (ateistien) keskuudessa. On sanottu, että sikäli, kuin väitetty, vanhoihin legendoihin perustuva rikos yleensä tapahtui, sen on täytynyt tapahtua useita satoja vuosia ennen kostoa. Lisäksi on huomautettu, että sikäli kuin amalekilaiset asettuivat Israelin tielle, he tekivät sen vain puolustaakseen isänmaataan. Erityisen tärkeitä juutalaisuudessa ovat olleet ja ovat edelleen ruokia koskevat säädökset. On mm. kielletty syömästä Moolokin palvonnassa uhrina käytettyä sikaa, raatoja, verta, jossa ajateltiin sielun asuvan, jänteitä (esi-isä Jaakob paini jumalan kanssa ja loukkasi jänteen) jne. Lihaa ja maitoa ei saa syödä yhdessä, ja oikeaoppinen juutalainen tarvitsee kaksi astiastoa. Moniavioisuus kiellettiin miehiltä noin v. 1000. Avioero on juutalaisuudessa sallittu. Naisten kuukausittaista puhdistautumista varten juutalaisilla on kylpylöitä. Mies on perheen pää, ja alun perin naisten on pitänyt olla synagogassa (juutalaisten pyhäkkö eli temppeli) erillään miehistä. Mooseksen laki sisältää 613 määräystä, joista 248 on käskyjä ja 365 kieltoja, joten tässä yhteydessä ei ole mahdollista käsitellä niitä kaikkia. Farisealaiset ja rabbi HillelAnkarasta Mooseksen lain noudattamisesta poikkeavaa siveyttä kannattivat farisealaiset. Noin vuosina 110-10 eaa. Palestiinassa vaikutti rabbi Hillel. Rabbi on heprean kieltä ja tarkoittaa mestaria. Siihen aikaan rabbit olivat juutalaisten lain tuntijoita ja tulkitsijoita.Hillel oli syntynyt Babyloniassa ja muutti Jerusalemiin noin 40-vuotiaana. Herodes Suuri nimitti hänet Sanhedrinin puheenjohtajaksi noin vuonna 30 eaa. Sanhedriniin kuului 70 jäsentä, ja se oli ylin kansallinen ja uskonnollinen neuvosto Palestiinassa. Hillel oli suvaitsevainen, rauhaa rakastava, ja häntä vastusti rabbi Shammai, joka kannatti lain ankaraa noudattamista. Hillel oli farisealaispuolueen johtaja ja opettajien koulun perustaja. Kerrotaan, että muuan ei-juutalainen halusi tehdä Hillellistä pilaa ja kehotti häntä selittämään juutalaisten uskon opinkappaleet niin lyhyessä ajassa, minkä tämä saattoi seisoa yhdellä jalalla. Loukkaantumatta tuosta Hillel vastasi: "Mikä itseesi kohdistettuna on mielestäsi pahaa, älä sinä tee sellaista toiselle! Tämä on Lain opin ydin. Kaikki muu on vain sen selittämistä. Mene nyt kotiisi ja omaksu tämä oppi! " Päinvastoin kuin aikalaisensa Shammai, Hillel tulkitsi lakia kaikissa kohdissa, joissa oli tulkinnan varaa, lempeästi. Niiltä osin, joilta lain määräyksiä olojen muuttumisen vuoksi vain vaivoin voitiin noudattaa, hän myötävaikutti säädösten lieventämiseen. Essealaiset ja Oikeudenmukaisuuden opettajaKolmas merkittävä juutalaisuuden lahko, essealaisuus, radikalisoitui voimakkaasti n. v. 100 eaa. paikkeilla. Essealaiset tulivat vakuuttuneiksi siitä, että yksityisomaisuus, riisto ja varallisuuden kasvu johtaisivat helvettiin, ja että varallisuus on sopusoinnussa oikeudenmukaisuuden kanssa vain silloin, kun se omistetaan ja jaetaan yhdessä. Väärintekijät ja rikkaat joutuvat viimeisellä tuomiolla helvettiin. Erityisesti sukupuolinen halu turmelee essealaisten mielestä maailman. N. v. 70 eaa. paikkeilla essealaiset riitaantuivat ylipapin kanssa, ja heidän johtajansa Oikeudenmukaisuuden opettaja todennäköisesti ristiinnaulittiin.Oikeudenmukaisuuden opettajan kuoleman jälkeen hänen seuraajansa sanoivat, että hän oli itse jumala, joka oli ilmestynyt ihmisten joukkoon paljastaakseen iankaikkisen elämän salaisuudet ja joka kuoli pelastaakseen valitut ihmiset. Pian essealaiset vakuuttuivat, että Oikeudenmukaisuuden opettaja oli noussut kolmantena päivänä kuolleista ja astunut ylös taivaaseen. Kolmenkymmenen vuoden kuluttua hän lähettäisi taivaallisen edustajan enkeleineen pitämään viimeisen tuomion ja perustamaan pyhien valtakunnan. Juutalainen historioitsija Josefus kertoo essealaisista, että monet heistä elivät yli satavuotiaiksi ja että hyvin harvoin joku oli sairas tai työstä rasittunut. Yhdyskunta tarjosi jäsenilleen turvallisen toimeentulon, joka oli muille juutalaisille tuntematon. Heillä ei ollut huolta huomisesta, mitä syödä tai mitä juoda tai mitä panna päälle. Ulkonaisesti essealaiset eivät eronneet muusta väestöstä, paitsi etteivät he olleet tekemisissä naisten kanssa. He olivat työssä paitsi sapattina (lauantaina), ja he veivät palkkansa yhteisön rahastonhoitajalle, joka puolestaan varusti heidät kaikella tarpeellisella. He kieltäytyivät kaikesta sellaisesta työstä, joka saattoi edistää sotilaallisia tarkoituksia. Uskostaan he eivät milloinkaan keskustelleet helvetin lasten kanssa. Talmudin syntyVuosina 200-600 juutalaiset kehittivät siveyssäädöksiään farisealaisen koulun hengessä, ja näin syntyi Talmud.Kolmetoista uskontotuuttaKuuluisin yritys saattaa juutalaisen opin sisältö uskonkappaleiden muotoon on Maimonideksen (k.1204) kolmetoista uskontotuutta. Niissä uskotaan
Saddukealaiset ja farisealaisetKun saddukealaiset eivät uskoneet ruumiiden ylösnousemukseen sekä kuolemanjälkeiseen rankaisemiseen ja palkitsemiseen, farisealaiset omaksuivat tämän uskon babylonialaisilta sekä kreikkalaisesta kulttuurista ja tämä oppi vaikuttaa nykyään juutalaisessa siveydessä.NykyjuutalaisetNykyään juutalaisuudessa esiintyy lukuisia erilaisia suuntauksia. On vanhoillisia lakisiveyden kannattajia, on ns. reformoituja juutalaisia, jotka ovat uudistaneet säädöksiä ja on juutalaisia, jotka sanovat olevansa jumalattomia (ateisteja). Viimeksi mainitut ovat tuottaneet jonkin verran päänvaivaa jumalattomien (ateistien) järjestöille: kuinka joku voi olla juutalainen (ts. uskovainen) ja jumalaton (ateisti).Tehtäviä
KristinuskoIhminen on perisynnin turmelemaKristinuskon siveys on yleensä ollut uskonto- ja jumalakeskeistä. Kristillinen siveys on kristinuskon jumalan tahdon täyttämistä.Kristittyjen pyhä kirja Raamattu alkaa kertomuksella, jonka mukaan jumala loi maailman. Ihmisen jumala loi itsensä kuvaksi, mutta sitten ihminen asettui vastustamaan jumalan tahtoa, lankesi syntiin (=jumalan tahdon vastaisiin tekoihin), ja jumalan kuva ihmisessä turmeltui. Meidän aikanamme osa kristityistä uskoo edelleen, että Raamatun alkukertomukset ovat kirjaimellisesti tosia. Osa kristityistä pitää näitä kertomuksia osittain tosina tai vertauskuvallisina. Osa kristityistä ei enää usko näihin kertomuksiin. Joka tapauksessa Raamatun alkukertomuksista on peräisin se käsitys, että ihminen on ns. perisynnin turmelema. Noin vuoden 400 tienoilla kristityt kiistelivät siitä, onko ihmisellä kyky hyvään ja tahto hyvään, jompikumpi tai ei kumpaakaan. Harhaoppi: Ihmisellä on sekä kyky että halu tehdä hyvääBrittiläinen munkki Morgan, latinalaiselta nimeltään Pelagius, oli sitä mieltä, että ihmisellä oli sekä kyky että tahto tehdä hyvää. Pelagiuksen mielestä ihminen on syntyessään aivan puhdas, ja hänellä on luonnostaan sekä kyky että tahto tehdä hyvää.Tosin synti on maailmassa yleinen, mutta se on huonon esimerkin ja tottumuksen seuraus. On kuitenkin synnittömiäkin ihmisiä. Ja jokaisella ihmisellä on kykyä omin voimin nousta synnistä, jos hän on langennut, ja elää jumalan tahdon mukaan. Augustinuksen ja Martin Lutherin oppi: Ihmisellä ei ole tahtoa eikä kykyä hyväänPelagiuksen oppia asettui itämailla vastustamaan Hieronymos ja länsimailla Augustinus. Augustinuksen mielestä ensimmäisen ihmisen tekemä perisynti periytyi koko ihmissuvulle, ja ihmisellä ei ollut tahtoa eikä kykyä hyvään.Välittävä harhaoppi: Ihmisellä on halu mutta ei kykyä hyväänNs. semipelagiolaisuus eli puolipelagiolaisuus väitti, että ihmisellä on kyllä tahto hyvään, mutta häneltä puuttuu kyky hyvään.Kirkolliskokousten tuomioKirkolliskokoukset (Karthago 416 ja Efeso 431) tuomitsivat sekä pelagiolaisuuden että semipelagiolaisuuden.EnnaltamääräytymisoppiAugustinus meni opissaan vielä pitemmälle, hän väitti, että jumala on ennakolta valinnut ne, jotka pääsevät taivaaseen (kuoleman jälkeinen onnellisuuden tila) ja ne, jotka joutuvat helvettiin (kuoleman jälkeinen ikuinen kärsimys) (ennaltamääräämisoppi).Tätä oppia kirkolliskokoukset eivät hyväksyneet, mutta myöhemmin ns. reformoitu kirkko on omaksunut tämän opin. Suomen kirkoista evankelis-luterilainen kirkko on lähempänä Augustinusta kuin ortodoksinen (=oikeaoppinen) ja katolinen (=yleinen) kirkko. Vapaa tahtoKristityt joutuvat pohtimaan ongelmaa siitä, kuinka ihminen voi toimia sellaisen jumalan tahdon vastaisesti, joka on kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaikkihyvä. Useimmat kristityt vastaavat tähän kysymykseen väittämällä, että ihmisellä on ns. vapaa tahto.PaholaisuskoJotkut kristityt vetoavat jumalan vastustajaan Saatanaan, joka viettelee ihmisiä pahaan. Tällöin ongelma on, miten kaikkivaltiaalla Jumalalla voi olla vastustaja. Vapaan tahdon olettaminen ei poista ongelmaa, koska kaikkitietävän jumalan voidaan olettaa tietävän myös sen, mitä ihminen valitsee, kun hän valitsee vapaasti. Monet kristityt pitävät pahan olemassaoloa ongelmana, jota ihmisjärki ei pysty käsittämään.Jos ei ole halua eikä kykyä...Jos ihmisellä ei ole tahtoa eikä kykyä hyvään, ongelmana on, miten ihminen voi saavuttaa kristinuskon pelastuksen, kristittyjen taivaan. Hinduismissa ajateltiin jumalien puuttuvan maailman menoon ottamalla ihmisen hahmon (Krishna, Rama) ja tulemalla opettamaan ihmiskuntaa.Mahajaanabuddhalaiset ajattelivat boddhisattvojen pystyvän auttamaan ihmiskuntaa. Kristinuskon syntyaikojen Roomassa pelastususkonnot olivat hieman toisenlaisia. Välimerta ympäröivissä maissa on selvä talvi ja selvä kesä toisin kuin Intiassa. Vuodenaikojen vaihtelua selitettiin jumalan kuoleman ja ylösnousemuksen avulla. Kuoleman voittaneet jumalat pelastajinaJumalien, jotka pystyivät astumaan Manalaan ja nousemaan kuolleista uskottiin myös pystyvän toimimaan välittäjänä ylimmän jumalan ja ihmisten välillä. Erityisesti sotilaat, orjat ja muut epävarmaa elämää elävät kiintyivät näihin välittäjäjumaliin.Jumalan kuolemaa ja ylösnousemusta kuvattiin uskonnollisilla menoilla (seremonioilla). Jumalan ruumis ja veri syötiin vertauskuvallisessa uhritoimituksessa, ja tämän uskottiin antavan uskoville menestystä. Kun oppi taivaasta ja helvetistä levisi Välimeren ympäristöön, jumalan ruumiin ja veren vertauskuvallisen syömisen ajateltiin auttavan taivaaseen pääsyä. Kristinuskon pahin kilpailija mithralaisuus oli tällainen uskonto. Mithralaisuus saarnasi ihmisten yhdenvertaisuutta, ja monet keisarit levittivät sitä sotilaiden ja köyhien keskuuteen. Usko oppiin pelastuksen ehtonaBuddhalaisuudessa ja sitä muistuttavissa muinaisen Rooman uskonnoissa (mm. juutalainen essealaisten lahko) pelastuksen (=kuoleman jälkeisen elämän taivaassa) saavuttaminen vaati melko vaikeatajuisen opin ymmärtämistä. Usko oppiin oli eräs pelastuksen edellytys.Juutalaiset odottivat messiasta, kuningasta, joka vapauttaisi kansan Rooman vallan alaisuudesta. Vähitellen tämä messias sai juutalaisessa ajattelussa vapahtajajumalan piirteitä. Synnin palkka on kuolemaKristinuskon mukaan synnin palkka on kuolema. Kristinuskossa synti on jumalan yahdon vastaista toimintaa.Raamatun alkupuolella kerrotaan kahden ensimmäisen ihmisen eläneen paratiisissa ilman kärsimystä ja kuolemaa. Kun ihmiset asettuivat vastustamaan jumalan tahtoa, syyllistyivät ensimmäiseen syntiin, jumala karkotti heidät paratiisista ja määräsi, että ihmisen on kuolemalla kuoltava. Mithra, Jeesuksen pahin kilpailijaMithralaiset papit kokoontuivat aina joulukuun 25. päivän yönä luoliin, koska vapahtajajumala Mithra oli syntynyt tähden valosta jouluyönä. Mutta kristityt väittivät, että vapahtajajumala on aivan äskettäin elänyt Palestiinassa. Kristityt kertoivat vapahtajajumalastaan, jonka kreikankielinen nimi oli Jeesus (vastaa juutalaista nimeä Joshua), inhimillisiä kertomuksia, lähes samanlaisia, kuin buddhalaiset kertoivat Buddhasta ja hindut Krishnasta. Nämä kertomukset olivat helposti ymmärrettäviä.Jeesuksen liitettiin suosittuja piirteitäKristittyjen Jeesuksessa oli piirteitä juutalaisten kärsivästä messiaasta, ja kertomukset hänen opetuksistaan olivat niitä samoja, jotka olivat saavuttaneet suuren suosion buddhalaisuuden levitessä.Kristityt väittivät, että Jeesus oli monien muiden vapahtajien tapaan joutunut ristiinnaulituksi, astunut alas Tuonelaan, noussut kolmantena päivänä ylös kuolleista, astunut ylös taivaaseen, jossa hän istuu ylimmän jumalan oikealla puolella, josta hän saapuu viimeisenä päivänä tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Uusi nimilappu, vanha pulloTämä kertomus ei ollut uusi, myös muiden jumalien kerrottiin tehneen vastaavia tekoja, mutta kristityt konkretisoivat tapahtumat helposti ymmärrettäviksi luettelemalla ajat ja paikat, missä Jeesus oli tekonsa tehnyt. Myöhemmin tutkijat ovat pystyneet osoittamaan, että eräät esitetyt ajat ovat mahdottomia ja että eräitä kuvattuja paikkoja ei siihen aikaan ollut olemassakaan. Mutta tavalliset köyhät ihmiset eivät siihen aikaan pystyneet tarkistamaan tällaisia asioita.Kun mithralaisissa seremonioissa vuodatettiin härän, jumalan vertauskuvan, verta ihmisten syntien sovitukseksi, kristityt väittivät, että Jeesuksen, joka oli maan päälle astunut jumala, veri oli vuodatettu ihmisten syntien sovitukseksi. Kun muut uskonnot suorittivat vertauskuvallisia toimituksia, kristityt väittivät kaiken tapahtuneen aivan äskettäin todellisuudessa Palestiinassa. Jumalille uhraaminenUhraaminen jumalille oli muinaisessa Roomassa yleistä. Se, että konkreettinen, elävä ihminen, Jeesus, oli uhrattu Jumalalle, oli sen ajan ihmisistä aivan ymmärrettävää. Vasta, kun kristinusko oli saavuttanut kannatusta, kirkkojen johtajat alkoivat kiistellä siitä, missä elämänsä vaiheissa Jeesus oli jumala ja missä ihminen.Jumalat rankaisivat myös muita kuin oikeita syyllisiäSiihen aikaan ajateltiin aivan yleisesti, että jumalat tai jumala saattoivat rangaista synneistä muitakin kuin pahantekijää itseään. Esimerkiksi buddhalaisuuden mukaan oli olemassa perheen karmaa, rodun karmaa, kansan karmaa jne. Sen ajan ihmisistä oli aivan ymmärrettävää, että Jeesus sovitti muiden ihmisten syntejä.Vain ne, jotka uskovat ja kastetaan, pelastuvat, muut joutuvat HelvettiinKristinuskoon uskominen olisi kuitenkin ollut täysin hyödytöntä, jos Jeesuksen olisi katsottu sovittaneen kaikkien maailman ihmisten synnit. Niinpä kristityt julistivat ja julistavat yhä: Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen (= helvettiin, ikuiseen rangaistukseen ). Jeesuksen suorittama ihmisten syntien sovitustyö rajoitettiin siis niihin ihmisiin, jotka uskovat kristinuskoon. Muut joutuvat helvettiin.Usko Helvettiin on vähentynytNykyään kristillisissä kirkoissa on paljon sellaisia jäseniä, jotka eivät usko helvettiin. Jonkin verran useammat uskovat taivaaseen.Varsin monet itseään kristityiksi kutsuvat ajattelevat nykyään, että kristinusko edellyttää uskoa jonkinlaiseen jumalaan ja kristillisiin seremonioihin (esimerkiksi hautajaiset) osallistumista silloin, kun sellainen kuuluu perheen tai suvun velvollisuuksiin. Näin yksinkertaista kristittynä oleminen ei ole kuitenkaan aina ollut, ja vieläkin se on esimerkiksi katolisen kirkon vaikutuspiirissä eläville kristityille huomattavasti mutkikkaampaa. Mihin ihminen uskoo?Se, mihin ihminen uskoo, riippuu hänen kasvatuksestaan ja elämänkokemuksistaan. Toisaalta jotkut ovat herkkäuskoisempia kuin toiset. Voidaan kysyä, onko ihmisen omaa syytä, jos hän ei usko, ja onko ihmisen omaa syytä, jos hän ei ole koskaan kuullut puhuttavankaan kristinuskosta.Kristityt katsovat, että jos ihminen on kuullut kristinuskosta, hän on vastuussa epäuskostaan. Kysymykseen siitä, mitä viimeisellä tuomiolla tapahtuu niille, jotka eivät ole koskaan kuulleet puhuttavan kristinuskosta, kristityt eivät anna nykyään selkeää vastausta. Menneinä aikoina vastaus oli selvä: ei-kristityt joutuvat helvettiin. Kirjoitetaanko "jumala" pienellä kirjaimella vai isolla?Kristinuskon luojajumalaa kristityt kutsuvat yksinkertaisesti jumalaksi, ja he ovat pyrkineet vaikuttamaan yleiseen kielenkäyttöön vaatimalla, että sana "jumala" on kirjoitettava isolla alkukirjaimella.Jumalattomat (ateistit) eivät hyväksy tällaista vaatimusta. Suomessa on sananvapaus eikä ennakkosensuuria. Kirjoita "jumala" rohkeasti pienellä alkukirjaimella. Kolmiyhteinen jumalaJumalan sanansaattajaa, jumalan toista persoonaa, kutsutaan Jeesukseksi, ja kristinuskon mukaan jumalan toinen persoonallisuus on esiintynyt ihmisenä vain kerran.Kristillisen kolminaisuuden kolmas persoona on nimeltään pyhä henki. Kristinuskon mukaan jumala vaikuttaa ihmisiin pyhän hengen välityksellä. Pyhä henki kirjailijanaKristinuskon mukaan jumala on ilmoittanut ihmisille tahtonsa ensisijaisesti sanansaattajansa Jeesuksen välityksellä, mutta koska Uusi testamentti vahvistettiin kirkolliskokouksissa äänestyspäätöksillä, kristityt ajattelevat pyhän hengen vaikuttaneen siten, että Uudesta testamentista todella tuli jumalan sanaa.Nykyään varsin monet kristityt kuitenkin myöntävät, ettei Uusi testamentti voi olla kokonaisuudessaan jumalan sanaa, sillä tässä kirjassa on ristiriitaisuuksiakin. Kristityt katsovat, että myös juutalaisten pyhä kirja, jota kristityt kutsuvat Vanhaksi testamentiksi, sisältää jumalan sanaa. Tehtäviä
HerätysOn ilmeistä, ettei pelkkä Raamatun lukeminen tee ihmisistä kristittyjä. Tunnetaan jopa tapauksia, joissa Raamatun lukeminen on saanut ihmisen hylkäämään kristinuskon. Usein uskonnollisten perheiden lapset kasvavat uskovaisiksi.Lapsuudessa saatu uskonnollinen kasvatus voi alkaa vaikuttaa myös myöhemmin. Perinteisesti kristityt ajattelevat, että jumala kutsuu ihmistä pyhän hengen välityksellä. Kristinuskon mukaan ihminen voi joko vastaanottaa tai hylätä kutsun. Kutsun tiedostamista kristityt sanovat heräämiseksi. Kääntyminen, uskoon tuleminenHeräämistä seuraa kääntyminen, kutsun vastaanottaminen. Kristityt sanovat ihmisen tulleen uskoon.Parannus ja uudestisyntyminenUskoon tulleen ihmisen kristityt olettavat tekevän parannuksen. Parannuksen tehnyttä ihmistä kutsutaan uudestisyntyneeksi, ja uudestisyntyneen oletetaan elävän kristinuskon siveyden mukaista elämää.Usko on korkein hyveKristinuskossa korkein hyve on uskominen kristinuskoon. Kristityt julistavat: Etsikää ensin jumalan valtakuntaa, niin kaikki muukin teille annetaan.Nykyään monet kristityt ajattelevat, ettei sillä, mitä ihminen uskoo, ole suurtakaan merkitystä. Usein he sanovat: Jokainen tulkoon omalla uskollaan autuaaksi. Kristityt ovat siis tulleet aikaisempaa suvaitsevaisemmiksi. Toisaalta se, millaisia tekoja ihminen tekee, riippuu varmasti jossain määrin siitä, mitä ihminen uskoo. Tämä on tullut ilmi mm. alkoholisteja hoidettaessa. Jos alkoholisti ei usko hoitoon, hän ei parannu. Mieletön usko johtaa mielettömiin tekoihinJos ihmisen usko on mieletön, hän saattaa tehdä mielettömiä tekoja. Kun kristityt keskiajalla ja uuden ajan alkupuolella uskoivat noitiin, he polttivat noitina monien arvioiden mukaan yli kuusi miljoonaa ihmistä. Todellisesta määrästä ei voitane koskaan saada selvyyttä.Koska ihmisellä ei kirkolliskokousten päätösten mukaan ole tahtoa eikä kykyä hyvään, hänen hyveensä on riippuvainen jumalan armosta ja pyhän hengen vaikutuksesta. Kirkolliskokoukset hylkäsivät harhaoppisena antiikissa esiintyneen käsityksen, että hyve on tietoa. Kristinuskossa hyve on mielenlaatu, joka riippuu pyhän hengen vaikutuksesta. Tämä mielenlaatu ei kristinuskon mukaan millään tavoin riipu ihmisen omista ponnisteluista. Kristillinen siveysKristillinen siveys perustuu kokonaan uskontoon. Kristitty pitää tärkeimpänä asiana yhteyttä persoonallisen jumalan kanssa. Tämän yhteydenpidon konkreettisia muotoja ovat jumalan rukoileminen (ts. avun pyytäminen jumalalta), sakramentit eli pyhät toimitukset (esim. rippi, eli syntien tunnustaminen, ehtoollinen eli Jeesuksen veren ja ruumiin vertauskuvallinen syöminen ja kaste eli lapsen tai aikuisen puhdistaminen ja ottaminen seurakunnan jäseneksi ).Vanhoja valtarakenteita kristinuskon sisälläAntiikin valtarakenteen (kulttuurin) siveysjärjestelmät eivät kuitenkaan kadonneet kirkolliskokousten päätöksillä, vaan ne vaikuttivat edelleen jossain määrin katolisen kirkon sisällä.Suomalainen jumaluustieteen tohtori Erkki Kaila sanoo teoksessaan Kristillinen uskonto-oppi, että keskiajalla katolisessa kirkossa vallitsi semipelagiolainen pelastusoppi, jonka mukaan ihmisellä on tahto, mutta ei kykyä hyvään. Kailan mukaan varsinaisten kristillisten hyveiden rinnalle asetettiin antiikin siveysajattelun hyveitä, jotka ihmisen katsottiin voivan saavuttaa harjoituksen avulla. Yhteyttä jumalaan alettiin etsiä luostareissa, joissa pyrittiin toteuttamaan askeettista (nautinnoista kieltäytyvää) elämänihannetta samaan tapaan kuin buddhalaisluostareissa. Ihmisen ja jumalan yhteys käsitettiin vaipumisena jonkinlaiseen hurmostilaan aivan samaan tapaan kuin antiikin mysteeriuskonnoissa. Luostareiden ja kirkon toimien rahoittamisesta tuli tavallisen kansan hyve, ja tunnettu reformoitujen katolisen kirkon vastustajien pilkkalause kuului: Kun kolikko kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa. Etenkin renessanssipaavit, jotka suosivat taiteita ja todellisuustutkimusta (tieteitä) pikemmin kuin uskontoa, myivät pelastusta kiirastulesta (kuolemanjälkeinen väliaikainen helvetti, josta loppujen lopuksi pääsee taivaaseen) rahoittaakseen kirkon suuria menoja. Eräs reformoitujen kertoma tarina kertoo renessanssipaavi Leo X:n sanoneen, että taru Kristuksesta on tuottanut meille paljon rahaa. Fundamentalismin paluu: reformaatioReformaatio oli voimakas vastalause katolisen kirkon luopumiselle Augustinuksen siveysajattelusta, ja reformaattorit, varsinkin Calvin mutta myös Luther pyrkivät pitäytymään tiukasti Augustinuksen opeissa. Luther julisti, ettei pelastusta saavuteta hyvien töiden avulla, vaan yksin uskon ja armon avulla.Taikakeino: Uskosta seuraa hyviä tekojaLutherin mukaan uskosta seuraa, että ihminen tekee hyviä tekoja.E. Piiroisen Ortodoksisten nuorten siveysoppi sanoo kristinuskon päähyveistä, jotka ovat usko, toivo ja rakkaus, seuraavaa: "Vapahtajan sanojen mukaan suurin ja ensimmäinen käsky kuuluu: Rakasta Herraa sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi Matt.22:37... Voidaksemme rakastaa Jumalaa, tulee meillä olla käsitys Hänestä, meidän tulee uskoa Häneen... Kristillisen toivon kohteena on korkein hyvä eli meidän pelastuksemme. Me luotamme siihen, että tulevassa elämässä me voimme saavuttaa täydellisen onnen, tulemme tuntemaan koko totuuden, paha ei voi enää vallita meitä eivätkä myöskään nykyisen elämän monet puutteet ja kärsimykset..." Kristityn velvollisuudetLuterilainen Erkki Kaila (Eino Kailan isä) luettelee rakkauden lajit järjestyksessä "kristillinen rakkaus Jumalaan", "kristityn velvollisuudet itseään kohtaan" ja "kristillinen lähimmäisenrakkaus". Ortodoksi E. Piiroinen sanoo: "Tärkeysjärjestyksen määrää se, onko kysymyksessä velvollisuus Jumalaa, lähimmäistä tai itseä kohtaan."Erkki Kaila kirjoittaa, että kristityn ensimmäinen velvollisuus itseään kohtaan on, että hän suorittaa taivaallisen kutsumuksensa (harjoittaa ahkerasti uskontoa) ja tekee tunnollisesti maalliset velvollisuutensa. Toiseksi Kailan mielestä on vastustettava aistillisia himoja. Erityisesti kristinuskon suhde sukupuolielämään muistuttaa buddhalaista asennetta. Katolisessa kirkossa vaaditaan papeilta ja munkeilta edelleen naimattomuutta. Kristinusko hyväksyi - tuhat vuotta mietittyään - avioliiton kristilliseksi laitokseksi, ja pääsääntöisesti kristinusko on vastustanut avioliittoa edeltäviä ja avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita. Kristinuskon eri haarat hyväksyvät vain yksiavioisuuden, ja esimerkiksi katolinen kirkko ei hyväksy avioeroa tai aborttia. Aikaisemmin Suomessakin saatettiin teloittaa avioliiton ulkopuolisen lapsen synnyttänyt nainen. Kolmanneksi Kaila toteaa, että kristityn mielestä maallinen omaisuus on jumalan antama laina. Omaisuuttaan kristityn tulee käyttää niin, että hän voi kerran tehdä siitä tiliä jumalan kanssa. Vaikka Uuden testamentin suhtautuminen omaisuuteen muistuttaa buddhalaista näkemystä, sanotaanhan Matteuksen evankeliumissa, että älkää tavaraa kootko maan päällä, missä koi ja ruoste raiskaavat ja missä varkaat kaivavat ja varastavat, ei kristinusko yleensä ole asettunut sosialismin puolelle. Lähimmäisenrakkaudesta Erkki Kaila sanoo mm. seuraavaa: "Jokaisessa ihmisessä näkee kristitty lähimmäisensä, joka on Jumalan kuvaksi luotu, Jeesuksen verellä lunastettu ja Jumalan valtakuntaan kutsuttu, niin kuin hän itsekin. Sen tähden hän aina pyytää katsoa ja edistää lähimmäisensä niin hyvin hengellistä kuin ruumiillista parasta." Kailan esittelemästä asioiden järjestyksestä ilmenee, että kristitty on hyvin kiinnostunut lähimmäisensä uskonasioista. Tässä suhteessa kristillinen lähimmäisenrakkaus pyrkii ulottamaan vaikutuksensa kaikkiin ihmisiin. Nykyään tutkijat ovat kuitenkin päätyneet siihen, että varhaisessa kristillisyydessä ilmeni lähimmäisten auttamisen rajoittamista oman seurakunnan jäseniin. Toisaalta viime vuosina kristityt ovat osallistuneet kehitysapuprojekteihin sellaisissakin maissa, joiden asukkaat eivät ole kristittyjä. Varsinkin katolisen kirkon "kehitysapu" aloitetaan kuitenkin usein rakentamalla kristillinen kirkko. Valtio ja kristinuskoSuhteessa valtioon kristinusko on historian kuluessa muistuttanut enemmän hindulaista brahmanismia kuin buddhalaisuutta. Juutalaisten haave oli Rooman vallan alaisuudesta vapautuminen ja papiston johtama itsenäinen valtio.Myös Rooman valtakunta käytti uskontoja politiikan välineenä. Vanha valtionuskonto oli itse asiassa Rooman valtakunnan vertauskuva, ja muita uskontoja suvaittiin ja jopa suosittiin. Eräät Rooman keisarit kannattivat stoalaista ajattelua, eräät mithralaisuutta. Kun Konstantinus alkoi suosia kristinuskoa, kristittyjä arvioidaan olleen noin 10 % roomalaisista. Kuitenkin kristinusko nousi valtaan Rooman keisarien mahtikäskyillä, ja vähitellen muut uskonnot hävitettiin verisesti. Euroopan keskiajalle oli ominaista kristillisen katolisen kirkon ja hallitsijoiden välinen valtataistelu. Kenen maa sen uskontoReformaatio teki eron maallisen ja hengellisen vallan välillä, ja reformaation jälkeen toteutettiin monissa maissa periaatetta "kenen maa, sen uskonto". Vallitsi hallitsijasta riippuva valtiokirkkojärjestelmä. Muut uskonnot olivat kiellettyjä.Ranskan vallankumouksen vaikutuksiaVasta Ranskan suuri vallankumous toi esiin valtion ja kirkon erottamisen, ja täydellisenä tämä ero toteutettiin aikoinaan sosialistisissa maissa.Erityisesti katolinen kirkko asettaa kirkon oman oikeuden ja kuuliaisuuden kirkon opeille edelleen maallisten lakien yläpuolelle. Minä vaivainen syntinen ihminen...Eräs Suomen luterilainen kirkkokäsikirja sanoo: "Minä vaivainen syntinen ihminen, joka olen syntynyt syntisestä sukukunnasta" Synti on kristillisen siveysajattelun peruskäsitteitä.Suomen evankelis-luterilaisen kirkon katekismus 1900 - luvun puolivälilistä sanoo synnistä mm. seuraavaa: "Synti on sydämen luopumista Jumalasta. Kun ihminen antaa ruumiillisten himojen hallita itsensä, hänen syntinsä on aistillisuutta Kun ihminen rakastaa maailmaa ja sen aarteita enemmän kuin Jumalaa, hänen syntinsä on maailmallisuutta. Kun ihminen kaikessa etsii omaa etuansa, hänen syntinsä on itsekkyyttä. Kun ihminen ihailee ja korottaa itseään ja haluaa tulla toimeen vain oman itsensä varassa, hänen syntinsä on ylpeyttä. Synnissä on aina epäuskoa. Lopulta epäusko johtaa kapinaan Jumalaa vastaan. Silloin ihminen haluaa tulla kokonaan riippumattomaksi Jumalasta ja kieltää hänelle tulevan kunnian." Lankeemus ja syntien anteeksi saaminenKun kristitty tekee syntiä, hän on langennut. Katolisessa kirkossa synnit voi saada anteeksi tunnustamalla syntinsä papille. Reformoiduissa kirkoissa riittää, että syntinsä tunnustaa suoraan Jumalalle. Eräissä lahkoissa kuten Suomen laestadiolaisuudessa myös saarnaajat voivat antaa syntejä anteeksi.Syntien anteeksisaamiseen liittyy usein myös ehtoollisella käynti. Luterilaisessa kirkossa ehtoollisvieraat kokoontuvat alttarin ympärille, ja pappi ojentaa heille ehtoollisleivän, Jeesuksen ruumiin vertauskuvan, ja ehtoollisviinin, Jeesuksen veren vertauskuvan. Katolisen opin mukaan leipä ja viini muuttuvat ehtoollistoimituksessa todelliseksi ruumiiksi ja todelliseksi vereksi (eivät maultaan). Synti, kuolema ja PerkeleSynnin syistä em. Martti Lutherin katekismus sanoo mm. seuraavaa:"Maailmassa on vaikuttamassa pahoja valtoja, jotka taistelevat Jumalaa vastaan ja turmelevat hänen työtänsä. Näitä ovat synti, kuolema ja Perkele (= paholainen, jumalan päävastustaja, kirj. huom.)." Nykyään monet kristityt eivät enää usko zarathustralaisuudesta peräisin olevaan jumalan ja paholaisen taisteluun, mutta Uusi testamentti sisältää Johanneksen ilmestys- nimisessä osassa yksityiskohtaisen kuvauksen jumalan ja paholaisen välisestä viimeisestä sodasta, Harmageddonin taistelusta, jonka jumalan sotajoukot voittavat. Taistelun jälkeen koittaa tuhatvuotinen valtakunta. Sen jälkeen paholainen päästetään vielä kerran irti, voitetaan ja heitetään tuliseen järveen. Seuraa viimeinen tuomio, jossa pelastuneet määrätään taivaan ikuisiin iloihin ja loput tuomitaan helvetin ikuiseen tuleen. Ruumiin ylösnousemus tai kuolematon sieluEräissä kristillisissä kirkoissa uskotaan ruumiista erilliseen sieluun, ja katolisen uskon mukaan sielu voi joutua ensin kiirastuleen, josta se voi pelastua omaisten, pappien sekä jo taivaaseen astuneiden pyhimysten suorittamien esirukousten avulla.Luterilaisen kirkon virallisen opin mukaan viimeisellä tuomiolla herätetään kaikki ihmiset henkiin ruumiillisessa muodossa, tapahtuu ruumiiden ylösnousemus. TaivasKristittyjen käsitykset taivaasta ja helvetistä vaihtelevat, mutta yleinen käsitys on, että taivaassa ei ole enää aistinautintoja kuten esimerkiksi sukupuolielämää. Tässä suhteessa kristillinen taivas eroaa ratkaisevasti hindujen tai muslimien taivaasta. Monet kristityt uskovat, ja Johanneksen ilmestyskirja tukee tätä uskoa, että taivaassa ylistetään jumalaHelvettiKristityt ajattelevat, että viimeisen tuomio jälkeen jumalan entinen päävastustaja paholainen avustaa jumalaa kiduttamalla ihmisiä helvetin tulessa. Tässä on toisaalta jäännettä vanhempien uskontojen Manalan jumalasta, toisaalta kristityille on varmaan ollut vieras sellainen ajatus, että jumala itse kiduttaisi ihmisiä.PaastoKatolisella ja ortodoksisella kirkolla autuuden tie sisältää myös paaston.E. Piiroinen sanoo paastosta mm. seuraavaa: "Paastoksi nimitetään pidättäytymistä määrätyistä ruoista. Kristilliseen paastoon kuuluu tämän lisäksi pidättäytyminen maallisista huveista ja yleensä kaikista siveellisesti vaarallisista elämäntavoista sekä entistä ahkerampi hyveiden harrastus. Ortodoksisessa kirkossa on paastonaikana kielletty liha- ja maitoruoat." Juutalaisuuden himmeneminen kristinuskossaJuutalaisuudesta kristinusko on omaksunut ns. kymmenen käskyä. Aikaisemmin juutalaisella uskonnolla oli kristinuskon sisällä nykyistä enemmän vaikutusta. Nykyään vain harvat kristityt noudattavat Mooseksen lakia kokonaisuudessaan. Edellä mainitut noitavainot perustuivat Mooseksen lain määräykseen "noitavaimon älä salli elää".Tehtäviä
Kristinuskon siveyden arvostelua (kritiikkiä)Kristinusko syntyi antiikin valtarakenteen (kulttuurin) vaikutusalueella ja kristinuskon kritiikki on yhtä vanha kuin kristinusko. On sanottu, että eräiltä osin kristinuskon kritiikki on kristinuskoa vanhempi, sillä antiikin ajattelijat arvostelivat jo niitä vapahtajauskontoja, jotka edelsivät kristinuskoa.Tässä yhteydessä esitetään vain yksi uskonnottomien kristinuskon vastaan esittämä arvostelu. Kunnianosoituksena suomalaiselle vapaa-ajattelijalle, professori Edvard Westermarckille esitetään seuraavassa pääkohdat hänen kirjoituksestaan Siveys ja kristinusko. "Kristillisistä siveyskäskyistä, jotka koskevat ihmisen suhdetta toisiinsa, on lähimmäisenrakkauden teroittaminen ensimmäinen ja parhain. Tämä ei suinkaan ole yksinomaista kristinuskon siveysopille. Siveyden tunteiden luonteeseen kuuluu, että ihmiset hyväksyvät ne teot, jotka edistävät heille mieluisten henkilöiden hyvinvointia, ja että he eivät hyväksy tekoja, jotka näitä vahingoittavat. Villi on suosiollinen oman yhteiskuntansa jäsenille ja pitää avuliaisuutta ja armeliaisuutta heimolaisten kesken velvollisuutena. Tässä suhteessa ovat siveyden lait monen villin kansan keskuudessa korkeammalla kuin meillä. Anteliaisuus on sivistymättömien heimojen keskuudessa hyvinkin huomattava hyve, ja usein ne osoittavat sairailleen liikuttavaa huolenpitoa. Useilla australialaisilla heimoilla sokeat ovat lihavimpia koko joukosta, sillä heidän toverinsa antavat heille parhaat palat ... Kristinuskon rakkauskäsky on lainattu muista järjestelmistä. Mihtsze, yksi Konfutsen seuraajista, saarnasi, että meidän tulee rakastaa kaikkia ihmisiä yhtä paljon; ja eräässä buddhalaisessa kirjassa saamme lukea: 'Niin kuin äiti oman henkensäkin kaupalla suojelee omaa poikaansa, ainoata poikaansa, niin vallitkoon ihmisissä rajaton hyväntahtoisuus kaikkia olentoja kohtaan maailmassa, alapuolellamme, yläpuolellamme, keskuudessamme.' ... Siveellistä opinkappaletta ei kuitenkaan saa arvostella ainoastaan sen pääperiaatteen johdolla, vaan ottaen myös lukuun tämän periaatteen soveltaminen erityisiin tapauksiin; ja mitä kristinuskoon tulee, on siinä otettava huomioon sekä sen alkuperäiset opit että sen viimeiset vaiheet. Huomaamme siten, että kristillistä rakkauden käskyä on huomattavassa määrässä rajoitettu. Jo vanhimmatkin kristityt asettivat laupeuden töissään uskonveljet etusijalle: 'Pidä jokaista uskovaista ihmistä veljenäsi', sovitettiin monella tavalla käytäntöön. Kun keskiaikana oli tapana ryöstää haaksirikon kärsineitä merimiehiä, ei pelastustoimia saanut ulottaa epäuskoisiin; sama oli laita kun sotavangeista tehtiin orjia. Seitsemännellätoista vuosisadalla opetti Skotlannin papisto, että missään tapauksessa älköön annettako ruokaa ja asuntoa nälkäiselle ihmiselle, joka ei ollut mielipiteiltään oikeauskoinen. Ja ennen kaikkea muistettakoon kaikkia niitä vainoja, verilöylyjä ja sotia, jotka saivat alkunsa erimielisyyksistä uskonnollisissa asioissa ja joiden tarkoituksena ei ollut pelastaa sieluja kadotuksesta vaan rangaista syntisiä ja kostaa niille, jotka tekivät vastarintaa. Kristinuskon rakkaudenkäskyä eivät rajoittaneet ainoastaan uskonnolliset vaan myös valtiolliset eroavuudet. Vanhimmat kristityt olivat vieraita valtiolliselle elämälle. Heissä ei ollut vähääkään isänmaallisuutta; taivas yksinään oli heidän isänmaansa. He eivät hyväksyneet sotaa. Mutta kristinusko ei voinut tulla valtion uskonnoksi, ellei se muuttanut mielipidettään sodan hylkäämiseen nähden. Ja se muutti sen. Jo v. 314 tuomitsi kirkko kadotukseen sotamiehiä, jotka uskonnollisista syistä olivat luopuneet sotahommista... Augustinus todisti, että sota sopi hyvin yhteen Kristuksen oppien kanssa, ja hänen kirjoitustensa kautta määrättiin kirkon lopullinen kanta sotiin nähden. Augustinuksen ajoista asti kirkko on tehnyt kaikkensa saadakseen sotia niitä vastaan, jotka ovat olleet sen vihan esineinä. Oikeauskoinen oppi, että jokainen poikkeaminen oikeasta uskosta on täysi syy sotaan, muutti ritarilaitoksen avulla keskiajan kirkon mahtavaksi sotilasvaltioksi, vielä pelottavammaksi kuin Rooma Caesarin ja Augustinuksen aikana. Sotaa ruvettiin pitämään jumalan tuomiona ja voittoa merkkinä jumalan armosta. Ja kun katolilaisuus puolusti uskonnon varjolla käytävää sotaa piti protestanttinen kirkko kiinni valtion oikeudesta käydä sotaa tositeossa milloin se vaan halusi ... Ei mikään, sanoo eräs amerikkalainen teologi, voi yhtä suuressa määrin kuin ruudin haju antaa kansan tuntea jumalan tuoksua... Vanhat israelilaiset kävivät sotaa jumalan nimenomaisesta käskystä. Jeesus ei myöskään kieltänyt seuraajiaan kantamasta aseita... Pyydän mainitsemaan yhden ainoan sodan - mikä sen oikeana aiheena sitten lienee ollutkaan, johon protestanttisen maan hallitus on ryhtynyt ja jota suuri osa sen papistoa ei olisi pyhittänyt esirukouksillaan... ...vastalauseet sodan johdosta ovat yleensä lähteneet kokonaan toiselta taholta. Ne lähtivät eräistä siveydenopettajien kouluista, jotka koko olemukseltaan olivat ei ainoastaan oikeaoppisten vastakohtia, vaan myös vihamielisiä kristillisen jumaluusopin oleellisimmille opinkappaleille - ranskalaisten valistusajattelijain taholta. Voltaire kutsui sotaa pirulliseksi yritykseksi, jonka merkillisin ominaisuus on siinä, että mikä rosvopäällikkö hyvänsä juhlallisesti rukoilee jumalaa, ennen kuin menee tappamaan lähimmäistään... Toiset kirjailijat herättivät ajatuksen ikuisesta rauhasta, jonka perustuksena olisi liitto Euroopan eri kansojen välillä... Eräässä vanhassa kirjoituksessa luetaan: 'Kärsimystä, jota itse tahdot välttää, älä tuota toiselle. Sinä et itse tahdo olla orja; pidä siis silmällä, ettet tee toista oriaksi.' Nämä sanat eivät ole lähteneet kristillisen kirjailijan vaan pakanallisen Epiktetoksen suusta... Kristinusko tunnusti orjuuden alusta lähtien. Kristillinen oppi, että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia Jumalan edessä, ei sisältänyt sitä, että he olisivat yhteiskunnallisesti samanarvoisia myös tässä maailmassa. Orjuus ei estä ketään täyttämästä niitä velvollisuuksia, jotka kuuluvat kristitylle, se ei sulje tietä taivasten valtakuntaan, se on vain ulkonainen ruumiillinen tila, se ei merkitse paljoa enempää kuin nimi... Itse marttyyrit olivat orjien omistajia, ja sama oli asianlaita apottien, piispojen, paavien, luostarien ja kirkkojen kanssa... Monet kirjailijat ovat tahtoneet uskotella, että orjuuden pikainen katoaminen Euroopasta keskiajan lopulla on riippunut kirkon vaikutuksesta. mutta tältä mielipiteellä puuttuu tukea tosiasioissa ... Seitsemännellä vuosisadalla uhkasi eräs kirkolliskokous Toledossa ikuisella kadotuksella jokaista piispaa, joka vapauttaisi jonkun kirkon orjan antamatta vastaavaa korvausta omista varoistaan, ja kerta toisensa jälkeen annettiin määräys, että jos piispa tai pappi vapautti orjan, joka kuului kirkolle, piti hänen antaa vapautetun sijaan kaksi muuta samanarvoista orjaa... Minä en tahdo viipyä niissä syissä, jotka johtivat orjuuden lakkaamiseen Euroopassa. Tärkein näistä syistä oli aivan varmaan se, että orjat vähitellen taloudellisista syistä vaihdettiin maaorjiksi, jotka olivat sidotut viljelemäänsä maahan. Myöhemmin poistettiin myös maaorjuus. Mutta tässäkään toimenpiteessä ei ole kristityllä kirkolla ansioita. Se esitti taaskin maaorjuuden jumalallisena laitoksena, nöyryyden kouluna, tienä ikuiseen autuuteen. Se itse oli suurin maaorjien omistaja Euroopassa. Ja niin itsepäisesti se piti kiinni aikeestaan säilyttää orjansa, että sitten, kun Voltaire, epäuskoinen ja harhaoppinen, oli korottanut voimakkaan äänensä vapauden puolesta ja itse Ludwig 16. oli saatu poistamaan maaorjuus "rakkaudesta ihmiskuntaan", kuten lauseparsi kuului, niin kirkko yhä edelleen kieltäytyi vapauttamasta maaorjiaan. Vapauden asia ei ole velassa kristitylle kirkolle, vaan sitä ovat edistäneet ne ihmisyyden ja oikeuden tunteet, jotka ovat elähdyttäneet muutamia kirkon vihollisia... Mutta meillä on tuoreempiakin esimerkkejä siitä, miten kristilliset kirkot ovat käsittäneet asemansa yhdenvertaisuuden aatteeseen nähden. Vähän sen jälkeen, kun maaorjuus oli alkanut kadota edistyneimpien kansojen keskuudesta, syntyi uusi laji orjuutta syntyi eurooppalaisten valtioiden ulkomaisiin siirtomaihin: mustaihoisten afrikkalaisten orjuus (entinen neekeriorjuus). Tämä ilmiö on siveyden kannalta erittäin mieltä kiinnittävä, koska se kukoisti korkealle kehittyneen kristillisen sivistyksen helmassa ja siitä huolimatta oli, ainakin protestanttisten valtioiden siirtomaissa ja pohjoisamerikkalaisissa orjavaltioissa, räikein orjuuden muoto mitä maailma on koskaan nähnyt... Ei voida ollenkaan epäillä, ettei tämä orjuus, joka pohjoisamerikkalaisissa orjavaltioissa kukoisti vielä noin viisikymmentä (kirjoitettu v. 1907) vuotta sitten, ollut paljon julmempaa kuin orjuus joko pakanoiden tahi muhamettilaisten keskuudessa... Etelä-Carolinan kuvernööri McDuffie vakuutti, ettei ole mitään inhimillistä laitosta, joka ilmeisemmin olisi sopusoinnussa jumalan tahdon kanssa kuin juuri orjuus ja että jokaisen yhteiskunnan tulisi rangaista kuolemalla niitä, jotka pyrkivät poistamaan orjuuden, sillä ne ovat ihmiskunnan vihollisia. Monet papit ja lähetyssaarnaajat olivat orjien omistajia. Kirkkojen omaisuus oli osaksi orjissa, ja papit halusivat olla hyvissä väleissä seurakunnan vaikutusvaltaisten jäsenten kanssa, jotka säännöllisesti olivat juuri orjien omistajia.... Antiikin käsityksen mukaan oli avioliitto jokaisen kansalaisen velvollisuus. Naimatonta säätyä pidettiin luonnottomana ja kevytmielisten elintapojen osoituksena. Sitä paheksuttiin sitä paitsi siitä syystä, että naimaton ei kuollessaan jättänyt jälkeläistä, joka uhrilahjoilla voisi tyydyttää hänen sielunsa tarpeita haudan tuolla puolen... Tykkänään toiselle kannalle asettui kristinusko avioliittoon nähden. Paavali asetti naimattoman säädyn siveellisessä suhteessa avioliittoa korkeammalle... Augustinuksen mukaan loistavat naimattomat lapset taivaassa kuten suuret, kirkkaat tähdet, kun heidän vanhempansa muistuttavat himmeitä tähtiä... Nämä mielipiteet johtivat vähitellen munkkien ja pappien pakolliseen naimattomuuteen... Mitä tulee kristittyjen kansain pakolliseen yksiavioisuuteen, on hyvin epätietoista, riippuuko se suuremmassa määrin kristinuskon vaikutuksesta. Eurooppalaiset kansat olivat jo ennen kääntymistään pääasiallisesti yksiavioisia... Kreikassa ja Roomassa oli miehillä ainoastaan yksi laillinen vaimo...Kirkkoisä Augustinus selitti, ettei hän tuomitse moniavioisuutta. Useat merovingilaisista kuninkaista olivat moniavioisia, ja eräs Kaarle Suuren laeista näyttää sisältävän, että tämä tapa esiintyi itse papistonkin keskuudessa... Avioliiton pysyväisyyteen oli kristinuskolla sitä vastoin varmempi vaikutus. Uskonlausetta avioliiton purkautumattomuudesta puolustavat jo aikaisin useat kirkkoisät nojaten määräykseen: "Mitä Jumala on yhdistänyt, älköön ihminen erottako", ja tämä astui myös vähitellen voimaan, vaikka vasta Tridentin kirkolliskokous lopullisesti tukahdutti viimeiset jäljet avioerosta lain määräämänä oikeustapana. Kuinka huonosti tämä uskonlause on sopusoinnussa käytännön vaatimusten kanssa käy selville siitä, että kaikissa protestanttisissa ja eräissä katolisissa maissa laki myöntää avioeron. Eikä ole epäilystä siitä, ettei lainlaadinta tässä suhteessa kulje yhä suurempaa vapautta kohti. On tosiaan mieletöntä ja epäinhimillistä, ettei sellaista sopimusta kuin avioliitto voida purkaa, kun kumpikin puoli haluaa eroa. ottaen tietysti huomioon, että laki pitää huolta lasten hoidosta... Läheisessä yhteydessä vanhemman kristinuskon käsityksen kanssa avioliitosta on sen käsitys naisesta. Aasialaiset kulttuuriuskonnot ovat yleensä katsoneet naista jokseenkin karsain silmin. Juutalaiset pitivät häntä perussyynä syntiin ja kuolemaan... Maconin kirkolliskokouksessa seitsemännen vuosisadan lopulla eräs piispa esitti kysymyksen, onko nainen oikeastaan inhimillinen olento, Hän vastasi itse kieltävästi tähän kysymykseen; sitä vastoin enemmistö katsoi sen olevan Raamatussa todistetun, että nainen, huolimatta kaikista vioistaan, kumminkin on ihmiskunnan jäsen. Mutta jotkut kirkkoisät huomauttavat pontevasti, että naissukupuoli kuuluu ainoastaan maalliseen olemassaoloon, ja että ylösnousemisen päivänä kaikki naiset tulevat muuttumaan suvuttomiksi olennoiksi... Naista pidettiin vielä epäpuhtaana olentona, jonka läsnäolo helposti vierottaa kaiken pyhän. Hän oli kirkossa erillään miehistä ja kävi sisään erityisestä ovesta. Hän ei saanut ottaa osaa mihinkään papillisiin toimituksiin. Mies on vaimon pää, kuten Kristus on seurakunnan pää, ja sen tähden tulee vaimojen olla kaikessa miehillensä alamaisia, niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen. Pakanallisen keisarikunnan viime vuosina näyttävät Rooman valtakunnan naiset nauttineen suurempaa vapautta kuin naiset koskaan sitä ennen tai sen jälkeen Euroopassa ovat nauttineet. Tavallisin avioliittomuoto oli silloin "conventio in manum", kuten termi kuului, so. kun nainen joutui naimisiin, ei mies saanutkaan valtaa hänen ylitsensä, vaan hän jäi yhä isänsä alaiseksi, ja keisariaikana oli isänvalta vähitellen supistunut kerrassaan mitättömäksi. Mutta kristinuskon päästyä valtaan katosi tämä vapaus pian... Ei ole epäilemistäkään, ettei kristityllä kirkolla ole suureksi osaksi syytä niihin vääryyksiin, joista eurooppalainen nainen on saanut kärsiä vuosisatojen kuluessa ja jotka eivät ole vieläkään poistetut ... Muitakin esimerkkejä voidaan tuoda esille siitä (!) että kristinusko on joskus ollut suoranaisena syynä taantumiseen siveydellisessä suhteessa. Se tavaton raakuus, joka oli ominaista eurooppalaiselle rikoslainsäädännölle keskiajan lopulla ja myöhemmin vielä kahdeksannellatoista, niin yhdeksännellätoistakin vuosisadalla, on suureksi osaksi peräisin siitä, että ihmisten mielestä piti rangaista niitä vääryyksiä, joita heidän käsityksensä mukaan Jumalaa kohtaan tehtiin; ja tuskin mitään rangaistusta pidettiin liian ankarana, kun oli kysymyksessä saattaa syytteeseen jumalallisen lain rikkomisesta vieläpä, vaikka tällä lailla itsessään oli niin vähän siveyden kanssa tekemistä, kuin kiellolla olla tekemättä työtä viikon seitsemäntenä päivänä. Se käänne parempaan päin, joka tapahtui kahdeksannellatoista vuosisadalla, on pääasiallisesti luettava vapaa-ajattelijain ansioksi." Tehtäviä
IslamVankeutta tyttären ympärileikkauksestaTuomio RuotsissaRuotsissa on langetettu ensimmäinen tuomio naisen ympärileikkaamisesta.Göteborgin käräjäoikeus tuomitsi maanantaina 41-vuotiaan miehen neljäksi vuodeksi vankilaan tyttärensä ympärileikkauksen takia. Tytär kuljetettiin runsas vuosi sitten Somaliaan ympärileikattavaksi. Hän oli tuolloin 12-vuotias. Isä kiisti syytteetKyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Ruotsissa nostettiin syyte tällaisesta rikoksesta, vaikka laki on ollut voimassa jo vuodesta 1982. Syyttäjä Margareta Henrikson olikin tyytyväinen ratkaisuun.- On hyvä että hänet tuomittiin syytteen mukaan, jotta tämä asia otetaan tosissaan, Henrikson kommentoi. Isä kiisti syytteet ja sanoi muiden henkilöiden olevan vastuussa tapahtuneesta. Tuomittu on Ruotsin kansalainen ja asunut maassa 1980-luvulta lähtien. Lähde: Iltalehti 26.6.2006 Mitä islam onIslamin siveys on yleensä lähes poikkeuksetta ollut uskonto- ja jumalakeskeistä. Islamilainen siveellisyys on islamin jumalan (arabiaksi Allah) tahdon täyttämistä.Islam on arabiaa ja tarkoittaa kirjaimellisesti "alistumista" (Jumalalle). Islam väittää, että sen perusti Muhammed, joka ilmoitti olevansa Jumalan (arab. Allah) viimeinen profeetta. Koraani on islamin ns. pyhä kirja. ProfeetatIslamin tunnustajia kutsutaan muslimeiksi. He uskovat, että jumala paljasti sanansa ihmiskunnalle profeetta Muhammedin kautta.Muita profeettoja ovat muiden muassa Aatami, Abraham, Mooses ja Jeesus. Islam perustuu siis näiltä osin samoille periaatteille kuin kristinusko ja juutalaisuus. Muslimien mukaan ihmiskunnan tärkein lähde jumalasta on kuitenkin Koraani, joka on heidän mukaansa virheetön, muuttumaton ja Allahin viimeinen ilmoitus. Koraanin nähdään korjaavan ajan kuluessa Tooraan (juutalainen) ja Raamattuun (juutalais-kristillinen) syntyneitä vääristymiä. Islam näkee kristinuskon ja juutalaisuuden "kirjan uskontoina", jotka on johdettu profeettojen opetuksista. Sunnalaisuus ja shiialaisuusIslam jakautuu kahteen pääsuuntaukseen, sunnalaisuuteen ja Shiialaisuuteen, joiden sisällä puolestaan on erilaisia koulukuntia ja lahkoja.Viisi peruspilariaMuslimin tulee elämässään noudattaa viittä peruspilaria. Ne ovat hänen tärkeimmät velvollisuutensa, ja niiden noudattaminen on keskeistä jumalan miellyttämiseksi.
Islamin perusperiaatteetShiialaiset eivät pidä näitä peruspilareina vaan velvollisuuksina. Heille viisi pilaria viittaa seuraaviin periaatteisiin:* Jumalan ykseys * Jumalan oikeudenmukaisuus * Profetointi * Ihmiskunnan johtajuus * Ylösnousemus Muihin uskonkappaleisiin kuuluu usko henkiin (jinnit) ja taikuuteen. Taikuuden harjoittaminen on islamissa ehdottomasti kielletty. YhteiskuntaKoko islamilainen yhteiskunta on valjastettu jumalan lain, sharian toteuttamiseen. Hallinnon tärkein tehtävä on luoda olosuhteet, joissa ihmiset voivat elää jumalan tahdon mukaisesti.LevinneisyysMuslimien sijoittuminen valtioittain1. Indonesia 2. Pakistan 3. Bangladesh 4. Intia 5. Turkki 6. Iran 7. Egypti 8. Nigeria 9. Kiina 10. Algeria Muslimeja on noin 1.3 miljardia, ja islam on kristinuskon jälkeen maailman toiseksi levinnein uskonto Islamin syntyMelkein kaikki Suomessa islamista kerrottu perustuu muslimien itsensä kertomaan tai muslimeille myötämielisten kristittyjen tutkijoiden esityksiin. Tämä näkyy jopa Koraanin käännöksistä. Suomalainen professori Jaakko Hämeen-Anttila on suomentanut Koraanin säkeen 47.4. ensimmäisen lauseen seuraavasti:"Kun kohtaatte uskottomia, taistelkaa heitä vastaan!" Ibn Warraqin teoksen "Why I Am Not a Muslim" (Miksi en ole muslimi) sivulla 215 sama lause on esitetty englanniksi seuraavasti: "When you meet the unbelievers, strike off their heads;" eli "Kun kohtaatte uskottomia, katkaiskaa heidän kaulansa!" Muualla Hämeen-Anttilan suomennoksessa sama kohta esiintyy oikein joten ei jää epäselväksi, että uskottomilta on katkaistava kaula. Jumalattomat tapetaanTodettakoon, että islam on toista tuhatta vuotta soveltanut tätä säädöstä armotta. Esimerkiksi jumalaton (ateisti) teloitetaan Saudi-Arabiassa, Iranissa tai Pakistanissa heti, kun hänet todetaan jumalattomaksi (ateistiksi). Usein väkijoukko teloittaa hänet heti tai poliisi kiduttaa hänet kuoliaaksi.Oliko Muhammed olemassa?Ulkopuoliset tutkijat eivät ole pystyneet osoittamaan varmasti, että Muhammed olisi ollut olemassa. Jos hän on ollut olemassa, hänestä ei tiedetä mitään varmaa. Lukuisat tarinat Muhammedista ovat syntyneet 100-200 vuotta Muhammedin väitetyn elämän jälkeen erilaisissa muslimien sisäisissä kiistoissa.Koraanin syntyMyös Koraanin synnystä tiedetään hyvin vähän tosiasioita. Se on syntynyt 100-200 vuoden kuluessa Muhammedin väitetystä elämästä, ja myös siitä on ollut monia versioita. Hallitsijat ovat teettäneet mieleisiään versioita siitä ja poltattaneet muita versioita. Kun sitten näitä "oikeaoppisiakin" versioita on tuhoutunut, totuuden selvittäminen on osoittautunut mahdottomaksi.Koraanin tiedot kristinuskosta ovat ns. vääräoppisilta kristityiltä (mm. syyrialaisilta), ja tästä syystä muslimit eivät esimerkiksi usko kristittyjen profeetan Jeesuksen kuolleen ristiinnaulitsemisella, kuten enemmistö nykyisistä kristillisistä kirkoista väittää. Islamin lähteitäArabian kansanuskonnot, juutalaisuus myöhäisissä muodoissaan, kristinusko itämaisissa muodoissaan ja zarathustralaisuus ovat vahvimmin islamiin vaikuttaneita sitä vanhempia uskontoja.Islamin piirteitäKuten edellä on sanottu, riippumattomat tutkijat eivät ole edes varmoja siitä, onko Muhammedia ollut olemassa puhumattakaan siitä, mitkä tarinat Muhammedista vastaisivat todellisuutta. Lähi-idän kansat ovat kautta vuosituhansien olleet kuuluisia satujen ja tarujen kertojia, ja nämä kertojat ovat islamin ensimmäisten vuosisatojen aikana tuottaneet uskomattoman määrän legendoja Muhammedista.Suomalaisissa kirjakaupoissa myydään tätä kirjoitettaessa useita suomenkielisiä Muhammedin elämänkertoja. Niihin kannattaa suhtautua kuten Kalevalaan. Ne ovat Lähi-idän kansanrunoutta. Toisaalta islamin sisällä niitä pidetään tosina. Ne sisältävät osan islamia aivan kuten tarut Jeesuksesta sisältävän osan kristinuskoa, tarut Krishnasta osan hindulaisuutta ja tarut Buddhasta osan buddhalaisuutta Kolminaisuuskiistat Lähi-IdässäKristittyjen kolminaisuuskiistat (jumalan kolmen persoonan luonteesta) ulottuivat myös Arabiaan. Kristinuskon mukaan kristinuskon jumala koostuu kolmesta persoonasta: Isä (jumala itse), Poika (=Jeesus) ja Pyhä henki. Islam julisti olevansa yhden, yksipersoonaisen jumalan kannattaja. Muhammed, Jeesus, Mooses ja Aabraham olivat islamin mukaan profeettoja.Taruja vai totta?Tarun mukaan, yrittäessään saada juutalaisia islamin puolelle Muhammed järjesti aluksi uskonnolliset menot samaan tapaan kuin juutalaisilla. Näin esimerkiksi paastosta tuli osa islamia. Myös päivittäisiä rukoushetkiä järjestettiin lisää, jotta niitä olisi yhtä paljon kuin juutalaisilla. Aluksi muslimit rukoilivat Jerusalemiin päin. Kun Muhammed riitaantui juutalaisten kanssa, rukoussuunta vaihdettiin Mekkaan. Muhammed pidensi myös paaston koko kuukauden kestäväksi. Hän väitti myös, että juutalaiset ja kristityt olivat väärentäneet Aabrahamin ja Israelin vanhan uskonnon.Toisten lähteiden mukaan muslimit rukoilivat vielä kauan Muhammedin väitetyn kuoleman jälkeen jonnekin Mekasta pohjoiseen. Itse asiassa osa tutkijoista on sitä mieltä, ettei islam ole syntynyt Mekkan ja Medinan ympäristössä ollenkaan. Juutalaisia taruja muslimit saivat varsin myöhäisistä juutalaisista lähteistä ja Vanhasta testamentista he tunsivat vain aivan alkuosan. Tästä syystä islamin tarut eroavat Vanhan testamentin taruista. Melkoinen osa kristinuskon profeettaa Jeesusta koskevista taruista on sellaisista lähteistä, joita Rooman keisari Konstantinus (306-337) ja Nikaian kirkolliskokous eivät kelpuuttaneet Raamattuun. Koraanissa on kertomuksia mm. Tuomaan evankeliumista, ja muutoinkin kertomukset ovat erilaisia kuin Raamatussa. Taru viininjuontikiellon synnystäJuutalaisia vastaan taistellessa Muhammedin kerrotaan antaneen viininjuontikiellon. Kiellon syynä on mainittu mm. viinin korkea hinta erämaassa. Vaikka alkoholin käyttö on muslimeilta kielletty maallisessa elämässä, he uskovat saavansa taivaassa nauttia viinistä ja ikuisesti nuorten tummasilmäisten naisten seurasta (tämä koskee muslimimiehiä). Viininjuontikieltoon viittaavia Muhammedia vanhempiakin arabialaisia tekstejä on.Vaikka muslimit eivät saa juoda viiniä, he voivat käyttää muita huumeita. Erityisesti hasis muodostaa islamilaisissa maissa merkittävän ongelman. MatkailubisnesMuslimien pyhin paikka, Kaaban temppeli Mekassa, on vanha arabialaisen uskonnon keskus, mutta suurin osa temppelistä on rakennettu paljon Muhammedin väitetyn elämän jälkeen. Missään tapauksessa juutalaisten tarujen patriarkat eivät ole sitä rakentaneet, vaikka Koraani niin väittää.Temppelissä sijaitseva meteoriitti, Kaaban musta kivi, on pyhä esine, jota muslimit suutelevat. Kertomusten mukaan Muhammed otti pyhiinvaelluksen Mekkaan osaksi islamia saavuttaakseen mekkalaisten kannatuksen. Kaaban temppelin hän kuitenkin kertomusten mukaan pudisti "epäjumalista", kerrotaan, että ainoastaan Jeesusta ja Neitsyt Mariaa (Jeesuksen äitiä) esittävät kuvat saivat jäädä. Nekin tuhoutuivat myöhemmin. Näin perustellaan muslimien kieltoa uskonnollisten kuvien suhteen. Pyhiinvaellus on edelleen yksi muslimin tärkeistä siveellisistä velvollisuuksista. Hyvä ja luotettava kuvaus vääräuskoisilta ja uskottomilta kuolemanrangaistuksen uhalla kielletystä pyhiinvaelluksesta ja arabien elämästä muutoinkin on G. A. Wallinin teoksessa "Tutkimusmatkoilla arabien parissa". Vaikka tekstit on alun perin kirjoitettu n. 160 vuotta sitten, Jussi Aron ja Armas Salosen suomennos on helposti luettavaa. Musta kivi ja lopakkovarkausMustan kiven suuteleminen ei ollut 160 vuotta sitten vaaratonta. Silloin saatettiin varastaa lompakko.Itsemurhaterrorismin
taustaa
Muslimit valtasivat laajoja alueita pyhän sodan (jihad) avulla. Islamin
puolesta kaatunut sotilas pääsee islamin mukaan automaattisesti ja
ilman odotusaikaa taivaaseen. Islamilainen itsemurhaterrorismi perustuu
merkittävässä määrin tähän uskomukseen. Jumalattomuus (ateismi)
tuomitaan kuolemalla, ja huomattavan vihamielisesti muslimit
suhtautuvat monijumalaisiin. Juutalaisia ja kristittyjä he ovat
suvainneet jonkin verran paremmin, koska nämä ovat "kirjan omistajia"
ja jossain mielessä yksijumalaisia. |
|
Uskoo |
Kuuluu |
|
6 % |
alle 50 % |
|
60 % |
17 % |
|
36 % 70 % |
|
|
40 % |
80 % |
|
yli 90 % |
1 % |
|
Vastaajia |
Vastaus |
|
8 % |
Kyllä |
|
92 % |
Ei |
|
Vastaajia |
Vastaus |
|
3 % |
11.9.2009 |
|
2 % |
9.9.2009 |
|
2 % |
4.7.2007 |
|
1 % |
7.7.2007 |
|
1 % |
8.8.2008 |
|
Vastaajia |
Vastaus |
|
54 % |
SDP |
|
22 % |
Kok. |
|
17 % |
Kesk. |
|
3 % |
Vihr. |
|
2 % |
Vas. |
|
Vastaajia |
Vastaus |
|
21 % |
Kärpät |
|
18 % |
HIFK |
|
15 % |
TPS |
|
12 % |
Jokerit |
|
10 % |
Tappara |
|
Vastaajia |