Elämänkäsitys, todellisuuskäsitys ja hyvä yhteiskunta
Peruskoulun elämänkatsomustieto 9
et9

Tätä on viimeksi muutettu  24.9.2009

Kaikki etkirjat löydät tästä

Opetussuunnitelmat

Ateistien ehdotuksen uudeksi opetussuunnitelmaksi
löydät tästä

Opetushallituksen ohjeen uudeksi opetussuunnitelmaksi
löydät tästä 

Onpa Vesa-Matti Loiri mennyt huonon näköiseksi,  sanoi eräs Lordin esityksen katselija.

Tietokilpailussa:
- Tehän olette jalkapalloasiantuntija, eikö niin?
- Kyllä.
- Ja tiedätte kaiken jalkapallosta?
- Aivan.
-Hyvä. Kuinka monta reikää on maaliverkossa?

Suomen kansan arvoituksia:

Missä urheilulajissa voittajat kulkevat taaksepäin ja häviäjät
eteenpäin?

-Köydenvedossa.

Sisällysluettelo
  1. Alkulause
  2. Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon
    1. Tehtäviä
  3. Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?
    1. Ratkaise itse
  4. Todellisuuskäsitys
    1. Käsityksen (katsomuksen) käsite
      1. Tehtäviä:
    2. Aivosoluja voidaan kasvattaa lisää
    3. Aineellinen todellisuuskäsitys
      1. Mikä aineellinen todellisuuskäsitys on
      2. Aineen määritelmä
      3. Aineen olemassaolo
      4. Yksi vai monta todellisuutta
      5. Ihmistodellisuus karkeistuksena
      6. Totuuden jälkeinen yhteiskunta
      7. Tehtäviä
    4. Todellisuuskäsitysten kannatus ja mitä ne kieltävät
      1. Juutalaisten ja kristittyjen kymmenen käskyä (oikeastaan kieltoa)
      2. Islamin viisi peruspilaria
      3. Hindujen yhteiset siveelliset ihanteet
      4. Jumalaton (ateisti) /uskonnoton/ epäilijä
      5. Buddhalaisten kymmenen järkevää käyttäytymissääntöä
        1. Kiinalaiset perinteiset uskonnot
      6. Helsingin Sanomain Älymystö: pastori Terho Pursiainen:
      7. Tehtäviä
  5. Elämänkäsitys
    1. Kuolema
      1. Käsityksiä kuolemasta ja hautajaisista
      2. Varjomaailma
      3. Kuolemattomat sankarit
      4. Taikuus kuolemattomuuden saavuttamiseksi
      5. Taivas ja Helvetti
      6. Sielunvaellus
      7. Kuolemaan liittyvät juhlamenot
      8. Hautaustavat
      9. Ruumiin käyttäminen lääketieteellisiin tarkoituksiin
      10. Uskontojen vaikutus ruumiin hävittämistapaan
      11. Hautaustavat ja ajatustunteet (emootiot)
      12. Saastaiset ja pyhät hautausmaat
      13. Kuoleman kohtaaminen
      14. Jumalattoman (ateistin) kuolema
      15. Hautajaiset ja omaisten ajatustunteet (emootiot)
      16. Viralliset selvitykset
      17. Uskonnottoman arkkuhautaus
      18. Hautausmaat Suomessa
      19. Hautausmaat muissa maissa
      20. Hautajaisteltta
      21. Tehtäviä
    2. Siveyden pätevyys
      1. Historiaa
      2. Mielipiteet siveydestä vaihtelevat
      3. Siveyskäsitys osana todellisuuskäsitystä
      4. Ovatko siveyssäännöt tietoa
      5. Edvard Westermarck ja siveyden suhteellisuus
      6. Rafael Karsten
      7. Kahdenlaisia totuuksia
      8. Humen giljotiini
      9. Tehtäviä
  6. Mitä tapahtui sen jälkeen, kun kristinusko nousi valtaan Rooman valtakunnassa?
    1. Esimerkki: vääräoppisten ja noitien vainot
    2. Tehtäviä
    3. Esimerkki: Kristinuskon hajoaminen katoliseen (yleiseen) ja ortodoksiseen (oikeaoppiseen) kirkkoon
      1. Ortodoksien kannatus
      2. Historiaa
      3. Oppi
      4. Uskontunnustus
      5. Suomen ortodoksinen kirkko
      6. Tehtäviä
    4. Esimerkki: Antiikin harhaoppiset
      1. Gnostilaisuus
      2. Tehtäviä
      3. Nestorialaisuus
      4. Tehtäviä
      5. Pelagiolaisuus
      6. Tehtäviä
      7. Puolipelagiolaisuus
      8. Tehtäviä
      9. Areiolaisuus
      10. Tehtäviä
      11. Markionilaisuus
      12. Tehtäviä
      13. Monofysitismi
      14. Tehtäviä
      15. Montanolaisuus
      16. Tehtäviä
    5. Esimerkki: Lasten ristiretki 1212
      1. Poliittista juonittelua ja kristittyjen johtajien rappio
      2. Paimenpoika innostajana
      3. 30 00 lasta marssii
      4. Lapset päätyivät orjiksi Egyptiin
      5. Orjakauppiaat hirtettiin myöhemmin
      6. Täpärästi pelastuneet lapset
      7. Tehtäviä
    6. Esimerkki: Varsinaiset kristilliset ristiretket
      1. Luettelo
      2. Tehtäviä
    7. Esimerkki: Keskiajan harhaoppiset eli kerettiläiset
      1. Kerettiläiset
      2. Inkvisitio eli tutkimuslaitos
      3. Laajat vääräoppisten teloitukset
      4. Kataarit
      5. Valdolaiset
      6. Albigenssit
      7. Tehtäviä
    8. Protestanttisten lahkojen synty 1500 - luvulla
      1. Reformaatio
      2. Reformaation johtajat
      3. Raamatun tulkintariita
      4. Kansan kieli juhlamenoihin
      5. Papit naimisiin, luostarit lakkauttettiin
      6. Kirkon alistaminen valtiolle ja kirkon omaisuuden takavarikoiminen
      7. Protestanttisiin lahkoihin kuulu n 370 miljoonaa jäsentä
      8. Evankelis-luterilaiseen lahkoon kuuluu vain noin 63 miljoona jäsentä
      9. Katolinen reformaatio
      10. Reformaatio oli fundamentalismia
      11. Reformaatio Ruotsissa ja Suomessa
      12. Ruotsin kuningas takavarikoi kirkon omaisuutta
    9. Reformaation aiheuttamat uskonsodat
      1. Kolmikymmenvuotinen sota
      2. Sodan taustaa
      3. Väkivaltaisuuksien alku
      4. Defenestraatio aloittaa kolmikymmenvuotisen sodan
      5. Böömin kapina 1618–1625
      6. Sota laajenee
      7. Evankelinen unioni hajoaa
      8. Tanskan väliintulo 1625–1629
      9. Ryöstöoikeudella saatiin liittolaisia
      10. Ruotsin väliintulo 1630–1635
      11. Kaikki Magdeburgin protestatit tapettiin
      12. Kalvinismi laillistetaan
      13. Ranskan väliintulo 1636–1648
      14. Alueiden tuhoaminen jatkuu
      15. Westfalenin rauha
      16. Sodan jälkiseuraukset
      17. Tehtäviä
    10. Noitavainot jatkuvat
      1. Nigerian noitavainot
      2. Noitavainot Suomessa
      3. Tehtäviä
  7. Valistus
    1. Järki ja ihmisoikeudet
    2. Sokeaa uskoa alettiin vastustaa
    3. Valoisamman tulevaisuuden odotus
    4. Valistuksen vastustajat
    5. Valistuksen edeltäjiä 1600-luvulla
    6. Uuden tiedon vaikutus yleisiin valtarakenteisiin (kulttuuriin)
    7. Valistusajattelua
      1. Valistunut itsevaltius
      2. Kansanvalta
      3. Vallan kolmijako
      4. Vaatimuksia alettiin toteuttaa
      5. Valistus ja kasvatus
      6. Vapaa kilpailu taloudessa
      7. Omaisuus, puolesta ja vastaan
      8. Valtio ja avioliitto
      9. Edistysusko
      10. Valtarakenteiden rappio
    8. Valistusaatteiden seurauksia
      1. Valistus vaikutti yläluokkaan
      2. Suvaitsevaisuus lisääntyi
      3. Tasa-arvoisuus lisääntyi
      4. Rappeutuiko valistus?
      5. Ihmisen itsemääräämisoikeus
    9. Valistus Ruotsi-Suomessa
      1. Kannattajat
      2. Vastustajat
      3. Herrojen vapaa-ajattelu
      4. Kirkon toimitusten käyttö virkanimitysten ehdoksi
      5. Valistunut itsevaltias murhattiin
      6. Tehtäviä
  8. Valistusajattelijoita ja ensyklopedia
    1. Katolinen kirkko vastusti maaorjien vapautusta
    2. Vapaa-ajattelijat
    3. Siveelliset jumalattomat (siveelliset ateistit)
      1. Jean Meslier
      2. Meslierin testamentti
      3. Kaikki maailman mahtavat ja kaikki ylimykset hirtettävä pappien suoliin
      4. Uskontojen alkuperäinen tarkoitus on ollut kansan pettäminen
      5. Taivas ja Helvetti
      6. Kuolemattomuutta ei ole
      7. Kaikki uskopnnot ovat vääriä
      8. Raamatun ihmekertomukset ovat pakanallisten satujen jäljitelmiä
      9. Jos Jeesus oli jumala, miksi hän ei  auttanut kaikkia sorrettuja ja kärsiviä
      10. Mitään jumalaa ei tarvita olemassaolon selittämiseen
      11. Aineen ulkopuolista sielua ei ole
    4. Tietosanakirja
    5. Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat
    6. Luonnon järjestelmän lyhennelmän sisällysluettelo
    7. Kolme d'Holbachin pääväitettä
    8. Lisälukemista: Voltaire
    9. Tehtäviä
    10. Hume ja Kant
      1. David Hume
      2. Immanuel Kant
      3. Tehtäviä
  9. Kansalaisuus ja hyvä yhteiskunta
    1. Yhteiskunta ja ihmiskunta
    2. Valtio, yhteiskunta ja kansakunta
    3. Historiallisia yhteiskuntatyyppejä
    4. Yhteiskunnallisen ajattelun kehitys
      1. Kehitysopin seurauksia
      2. Ihmiskunnan synty
      3. Metsästys- ja keräilytalous
      4. Maanviljelys ja karjanhoito
      5. Orjanomistus- yhteiskunta ja yksityisomistus
      6. Maaorjuus ja sodat
      7. Teollisuusyhteiskunta, kapitalismi, sosialismi ja kommunismi
    5. Tehtävä
    6. Ohje
    7. 1800-luvun maaseutu, seutu, jonka he jättivät
      1. Itse pitäjä
      2. Mistä ihmiset elivät
      3. Ketkä pitäjää hallitsivat
      4. Keitä muita pitäjässä asui
      5. Asukkaiden sielunhoito
      6. Uskonnollista eksytystä
    8. 1800 - luvun maalaisyhteiskunnan sanasto (Suomessa)
    9. Lisälukemista: Keräilijät ja metsästäjät
    10. Tehtäviä
    11. Lisälukemista: Maanviljelystalous
    12. Tehtäviä
    13. Lisälukemista: Maanviljelyksen seurauksia
    14. Lisälukemista: Muinaisten kaupunkien kasvu
    15. Tehtäviä
    16. Lisälukemista: Yhteiskuntasiveyden erityisongelmia
      1. Oikeudet ja velvollisuudet
      2. Heikommista huolehtiminen
      3. Itsekkyyden syitä
      4. Suhtautuminen vierasheimoisiin
      5. Oikeus elää
      6. Yhteiskunta kerää varoja
      7. Eriarvoisuus
      8. Toisilla on enemmän valtaa kuin toisilla
      9. Itsemurhat
      10. Armokuolema
      11. Abortti
      12. Ehkäisyvälineet
      13. Tehtäviä
  10. Lisälukemista: Ihmisoikeudet Ranskan vallankumouksen Ihmisoikeuksien julistuksessa 26.8.1789
  11. Lisälukemista: Ihmiskäsityksiä
    1. Hyvän luonnontutkimuksen (luonnontieteen) ihmiskäsitys
      1. Elämän synty
      2. Elämän kehitys
      3. Työkalut
      4. Maanviljely ja kotieläimet
      5. Valtarakenne (kulttuuri) kehittyi
      6. Ihmisen perintötekijät
      7. Ihminen ja ympäristö
      8. Itsetietoisuus
      9. Ihmisen ja muiden eläinten välillä on aste-eroja
      10. Ihminen kehittyi yhteisössä
      11. Valtarakenteen vaikutus nuoreen ihmiseen
      12. Pyrkimykset muovata valtarakenteita
      13. Tehtäviä
    2. Uskontojen ihmiskäsityksiä
      1. Elollisen ja elottoman erottaminen
      2. Usko mahtiin
      3. Usko yliluonnolliseen
      4. Sielu
      5. Henki ja aine
      6. Epikuroksen aineellinen sielu-usko
      7. Sielujen säilyttäminen palsamoinnilla
      8. Kuoleman jälkeinen palkinto ja rangaistus
      9. Jumalien sielut
      10. Korkein henki
      11. Olemassaolon muodot uskonnoissa
      12. Onko sielu olemassa jo ennen syntymää
      13. Luonnontutkimus ei tunne sielua tai henkeä
      14. Onko eläimillä sielu
      15. Ylsi vai useita kokonaisuuksia
      16. Miksi ihmiset ajattelevat olevansa kuolemattomia
      17. Miksi kuollaan
      18. Ihmisen riippuvuus itseään mahtavammista voimista
      19. Yritykset vaikuttaa luonnonvoimiin
      20. Uhrilaitos
      21. Uhrilaitoksen korvikkeet
      22. Hyvät ja pahat henget
      23. Papin ja hallitsijan valta eriytyvät
      24. Siveellinen maailmanjärjestys
      25. Usko yliluonnollisiin voimiin jarrutti kehitystä
      26. Paholaisusko haittasi lääketieteen kehitystä
      27. Tehtäviä
    3. Muinaisen Kreikan ihmiskäsityksiä
      1. Hyvät ja pahat
      2. Pahan syyt
      3. Ihmiskeskeinen ajattelu
      4. Ihmisen paikka kaikkeudessa
      5. Kasvatus yksilön muovaajana
      6. Sääty-yhteiskunta ja kansalaisyhteiskunta
      7. Yli-ihmisoppi
      8. Platonin kirjojen hahmo Sokrates
      9. Viisas on muukalainen
      10. Valtio yksilön yläpuolella
      11. Onko ihminen hyvä, paha, molempia, ei kumpaakaan
      12. Tehtäviä
    4. Karl Marxin ihmiskäsitys
      1. Tehtäviä
    5. Ihmiskäsitysten vaikutuksia, lasten ja naisten asema
      1. Menneiden ihailu
      2. Lapset menneinä aikoina
      3. Yksityisyyden lisääntymisen vaikutuksia
      4. Miesten ja naisten tasa-arvo
      5. Tasa-arvoliikkeet
      6. Seksismi
      7. Sukupuolieroihin liittyvät uskomukset
      8. Uskonnot ja seksismi
      9. Toiminnallinen seksismi
      10. Ennakkoluulojen hyväksikäyttö
      11. Shovinismi
      12. Fallismi
      13. Sopeutuvuus
      14. Postmoderni feminismi
      15. Tehtäviä
  12. Vähemmistöt
    1. Elämänkäsitysvähemmistöt
      1. Muinainen yhteiskunta
      2. Suvaitsemattomuus ja yksijumalaisten uskontojen nousu
      3. Jotkut yhteisöt ovat suvaitsemattomia, jotkut ovat suvaitsevia
      4. Erilaisten käsitysten suvaitsemiseen vaikuttaneita tekijöitä
      5. Jumalat palkitsevat ja rankaisevat
      6. Väärin ajattelevien vainot
      7. Suurvallat alkoivat suvaita eri uskontoja
      8. Keskiajan Eurooppa ei suvainnut
      9. Myös reformoidut olivat aluksi suvaitsemattomia
      10. Ranskan suuri vallankumous lisäsi suvaitsevuutta
      11. Harhaoppisten valtio edisti suvaitsevuutta
      12. Kauppa vaati suvaitsevuutta
      13. Jyrkin uskonto
      14. Jumalattomia teloitetaan yhä
      15. Yksityispääomatalous suosii uskontoja
      16. Intian uskontojen historiaa
      17. Uskontojen vallanvaihdokset olivat väkivaltaisia
      18. Siirtomaaherrat ja uskonnot
      19. Nykyinen Intia
      20. Kommunalistista lainsäädäntöä
      21. Intian jumalattomat (ateistit)
      22. Uskonnot politiikan välineinä
      23. Jumalattomat ja uskonnolliset vähemmistöt Suomessa
      24. Evankelis-luterilaisen kirkon sisällä on erilaisia ryhmiä
      25. Kaikki evankelis-luterilaiset eivät ole edes kristittyjä
      26. Jumalattomat (ateistit)
      27. Oikeaoppiset (ortodoksit)
      28. Helluntailaiset
      29. Jehovan todistajat
      30. Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva sopimus
      31. Tehtäviä
    2. Lisälukemista: Muita vähemmistöjä
      1. Ihmisrodut
      2. Valtiasrotu
      3. Todellisuus
      4. Rotusorto
      5. Tehtäviä
      6. Siirtotyöläiset
      7. Tehtäviä
      8. Saamelaiset
      9. Tehtäviä
      10. Mustalaiset (vai romanit?)
      11. Tehtäviä
      12. Suomenruotsalaiset
      13. Tehtäviä
      14. Juutalaiset
      15. Taustaa
      16. Adolf Hitler ja juutalaiset
      17. Martin Luther ja juutalaiset
      18. "Juutalaisista ja heidän valheistaan" on suomennettu
      19. Suomen evankelöis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Gustav Johansson kannatti Lutherin juutalaisvastaisuutta
      20. Juutalaiset suurvarkaita ja maarosvoja
      21. Synagogat poltettakoon tai hajotettakoon, jos eivät pala
      22. Juutalaisten koulut ja talot palamaan
      23. Juutalaiset asukoot ulkosuojissa kuten mustalaiset
      24. Juutalaisten kirjat hävitettäköön jumalanpilkkana
      25. Rabbiineilta kiellettäköön kuolemanrangaistuksen uhalla opettaminen
      26. Juutalaisilta kiellettäköön tienkäyttöoikeus
      27. Juutalaiset pysyköön kotonaan
      28. Juutalaisilta kiellettäköön koron ottaminen ja ottettakoon omaisuus pois
      29. Juutalaisille käteen työkaluja
      30. Juutalaiset karkotettakoon maasta
      31. Artikkelin kirjoittajan arvio vuodelta 1970
      32. Erik H. Eriksonin ja evankelis-luterilaisten käsitys
      33. Tehtäviä
      34. Vammaiset
      35. Vammaisten oikeuksien julistus
      36. Kuntoutus
      37. Viestintä
      38. Kuulolaitteet ja viittomakieli
      39. Puhevammaiset
      40. Näkövammaiset
      41. Koulutus
      42. Työ
      43. Vammaisystävällinen suunnittelu
      44. Tehtäviä
      45. Alkoholismi ja huumausaineiden väärinkäyttö
      46. Alkoholismin hoito
      47. Huumausaineet
      48. Huumausaineiden päävaikutukset
      49. Riippuvuus
      50. Riippuvuuden katkaisu
      51. Ennaltaehkäisy
      52. Yhteiskunnallisten epäkohtien lievittäminen
      53. Tehtäviä
  13. Lisälukemista: Politiikka ja kansanvalta
    1. Valtio ja kansanvalta (demokratia)
    2. Valtion oikeutus
    3. Valtioaatteet
      1. Valtio toimintaympäristönä
      2. Valtion vähimmäistehtävät
      3. Kansanvalta (demokratia)
      4. Kansanvallan historiaa
      5. Avoin kansanvalta
      6. Edustuksellinen ja suora kansanvalta
      7. Äänestysprosentit laskevat
      8. Edustajat arpomalla
      9. Tehtäviä
    4. Antiikin kansanvalta (demokratia)
      1. Antiikin valtiomuotoja
      2. Suora kansanvalta: kansankokous
      3. Tehtäviä
    5. Kansanvallan kehitysvaiheet
    6. Yläluokan vallan vaihe
      1. Puoluetoiminnan kolme aluetta
      2. Puolue kansanedustus- laitoksessa
      3. Puolue järjestönä
      4. Puolue äänestäjäkuntana
      5. Kansanedustuslaitos
      6. Julkisen keskustelun paikat
      7. Tiedotusvälineet
      8. Ylin aate
    7. Puoluedemokratian vaihe
      1. Puolue kansanedustus- laitoksessa
      2. Puolue järjestönä
      3. Puolue äänestäjäkuntana
      4. Kansanedustuslaitos
      5. Julkisen keskustelun paikat
      6. Viestintävälineet
      7. Ylin aate
    8. Yleisökansanvallan vaihe
      1. Puolue kansanedustus- laitoksessa
      2. Puolue järjestönä
      3. Puolue äänestäjäkuntana
      4. Kansanedustuslaitos
      5. Julkisen keskustelun paikat
      6. Viestintävälineet
      7. Ylin aate
    9. Nykydemokratian piirteitä
      1. Uudet osallistumismuodot
      2. Puoluevalta säilyy eduskunnassa
      3. Asiamiehestä luottamusmieheksi
      4. Lukutaitokuilu
      5. Miten osallistuvaa kansalaisuutta ja aktiivista kansalaisyhteiskuntaa tulisi kehittää? Miten puolueiden toimintaa tulisi uudistaa?
      6. Tehtäviä
    10. Politiikka
      1. Mitä politiikka on
      2. Politiikan tutkimus
      3. Poliittisia päätöksen- tekojärjestelmiä
      4. Sivistyssanoja
      5. Päätettäviä asioita
  14. Lisälukemista: Aatteita ja poliittisia suuntauksia
    1. Mikä on poliittinen aate
    2. Eräitä aatteita (ideologioita)
    3. Valtiojärjestyksiä
    4. Politiikkaan liittyviä aiheita
    5. Tehtäviä
    6. Säilyttäjät (konservatiivit)
      1. Keitä ovat konservatiivit
      2. Konservatismin siveyssäännöt (normit) johdettiin lähinnä kristinuskosta
      3. Konservatiivit kannattavat vahvaa valtiovaltaa
      4. Konservatiivit kannattavat pääomataloutta (kapitalismia)
      5. Konservatiivit kannattavat vanhoja perinteitä
      6. Konserva- tivismin perusteluja
      7. Tiivistelmä konservatismin perusperiaatteista
      8. Tehtäviä
    7. Liberalismi eli vapaa kilpailutalous
      1. Mitä liberalismi on
      2. Liberalismin historiaa
      3. Valistusajattelu ja liberalismi
      4. Liberalismi ja taloudellinen itsekkyys
      5. Liberalismi ja valtio
      6. Liberalismi ja seuraussiveys
      7. Varhaisen liberalismin seuraauksia
      8. Sotilaalliset syyt työläisten rampauttamisen estäjinä
      9. Liberaalit orjakauppiaina
      10. Liberaalit byrokraatteina
      11. Väkivallan käyttö vapaassa kilpailussa
      12. Niukkuuden laki
      13. Tehtäviä
    8. Sosialismi ja kommunismi
      1. Sosialismi
      2. Kommunismi
      3. Sosialismin ja kommunismin vertailua
      4. Sosialismin ja kommunismin esteitä
      5. Sosialismin ja kommunismin aatehistoriaa
      6. Utopiat
      7. Ensimmäinen sosialismin määritelmä
      8. Talous vaikuttaa yhteiskuntaan
      9. Osuustoiminta
      10. Työväestön kurjistuminen teollisuuden kehittyessä
      11. Laki kielsi ammattiliitot
      12. Kommunistisen puolueen manifesti
      13. Kommunistisen puolueen manifesti alkaa
      14. Varsinainen asiateksti alkaa sanoilla
      15. Kommunistisessa manifestissa esitetään kymmenen kohdan ohjelma edistyneimpiä maita varten
      16. Kristillisestä sosialismista manifesti sanoo
      17. Aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) uskontokritiikki
      18. Pikkuporvarillinen sosialismi
      19. Yksilöanarkismi (yksilövaltiottomuus)
      20. Utopismi on tehotonta
      21. Manifesti päättyi sanoihin
      22. Kartl Marxin Pääoma
      23. Yhteiskunnallisen kehityksen vaiheet
      24. Viisaustieteen (filosofian) peruskysymys
      25. Dialektiikka
      26. Sosiali-
      27. demokratian hajoaminen
      28. Tehtäviä
    9. Hajonneen sosialidemokratian perillisiä
      1. Kommunismi, revisionismi, reformismi
      2. Ensimmäinen internationaali
      3. Toinen internationaali
      4. Karl Kautsky
      5. Eduard Bernstein
      6. Enemmistöläiset eli bolshevikit
      7. Enemmistöläiset (bolshevikit) valtaan Venäjällä
      8. Toinen internationaali herätetään henkiin
      9. Tehtäviä
    10. Fasismi
      1. Fasismin syitä
      2. Kansallis-
      3. sosialismi
      4. Berliinin valtiopäivätalon poltto
      5. Vaalisalaisuuden epäily ei ollut aiheetonta
      6. Pohjoinen rotu
      7. Fasismin pääpiirteitä
      8. Sotalaitos esikuvana
      9. Valesyylliset (syntipukit)
      10. Yhdessä tehdyt rikokset
      11. Tehtäviä
    11. Suomen poliittiset puolueet
      1. Suomen Keskusta (lyhenne Kesk.)
      2. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP)
      3. Kansallinen Kokoomus (lyhenne Kok.)
      4. Vasemmistoliitto
      5. Vihreä liitto (lyhenne Vihr.) (ruots. Gröna förbundet)
      6. Svenska folkpartiet, Sfp, (fi. Ruotsalainen kansanpuolue (Rkp),
      7. Suomen Kristillis-
      8. demokraatit (lyhenne KD)
      9. Perussuomalaiset
      10. Tehtäviä
    12. Nuoret ja politiikka
    13. Tehtäviä
    14. Valistuksen vastustajat
      1. Francis Wheen
      2. Valistuksen arvot on hylätty
      3. Rikastumisen suosiminen
      4. Uskonto ja rahanteko
      5. Kuolema on opittua käytöstä
      6. Rikastuminen rikastumis-
      7. oppailla
      8. Yksinkertais-
      9. tamisen huippu
      10. Postmodernismi
      11. Alan Sokal
      12. Kristillinen arkkipiispa ymmärtää muslimien tappokäskyjä
      13. Heimokulttuuri ja palloismi
      14. Tehtäviä
    15. Uuskonservatismi Yhdysvalloissa
      1. Ronald Reagan
      2. Avustajat hoitivat ajattelun
      3. Mies, joka nujersi kommunismin horoskoopeilla
      4. Tähdistä
      5. ennustaminen
      6. Tehtäviä
    16. Poliittiset vähemmistöt
      1. Mitä poliittiset vähemmistöt ovat
      2. Porvarit ja sosialistit
      3. Myös kansanvallassa enemmistö voi sortaa vähemmistöjä
      4. Poliittisia vankeja Suomessa
      5. Virkakieltojärjestelmät
      6. Sisällissodat
      7. Kansanmurhat
      8. Sotilas-
      9. vallankaappaukset
      10. Yksipuolue-
      11. järjestelmät
      12. Tehtäviä
    17. Tilapäistö eli prekariaatti
      1. Uusi luokka
      2. Epäonnistuja
      3. Keitä kuuluu tilapäistöön
      4. Tilapäisyys
      5. Kaikki tilapäistöön kuuluvat eivät ole työläisiä
      6. Tilapäistön syitä
      7. Monopoli-
      8. kapitalistinen imperialismi
      9. Ongeman ratkaisu-
      10. ehdotukset
      11. Epävarmuudessa elävät
      12. Palkkatyön ulkopuolinen työ
      13. Pahimmin syrjäytyneet
      14. Toisten armoilla elävät
      15. Tehtäviä
      16. Tilapäistön järjestö
      17. Järjestön tarkoituksena on 
      18. Järjestö vaatii
      19. Voit vaikuttaa
      20. Joustavuudesta on saatava kunnon korvaus
      21. Ammattiliitot ovat piittaamattomia tilapäistöstä
      22. Tehtäviä
  15. Kestävä kehitys
    1. Kasvihuoneilmiö
    2. Tehtäviä
  16. Tulevaisuus
    1. Kokoava katsaus nykymaailmaan
      1. Vuoden 1958 ennuste vuodesta 2007
      2. Kännykkätelevisio
      3. Perintötekijät (geenit)
      4. Palloistuminen (globalisaatio)
      5. Tietokone
      6. Öljy
      7. Tekoaineet
      8. Tsunamit ja maanjäristykset
      9. Energian langaton siirto
      10. Avaruuden valloitus
      11. Keinoauringot ja merivirtojen ohjailu
      12. Säteilyenergialla kulkevat autot
      13. Vedenalainen maatalous, valaiden kasvatus ja peltojen lannoitus
      14. Kuulennot jokapäiväisiä
      15. Tehtäviä
    2. Teknistyminen ja automaatio, robotit
      1. Mikä on robotti
      2. Teollisuusrobotit
      3. Manipulaattorit eli käsittelylaitteet
      4. Robotin toiminta
      5. Robotin ohjelmointi
      6. Robotit ja tarkkuus
      7. Robottien etuja ja haittoja
      8. Vapautus yksitoikkoisesta työstä
      9. On mahdollista, että robotit lisäävät työttömyyttä
      10. Työn uudelleen jakaminen
      11. Kiinalainen tekee kaiken halvemmalla kuin robotit
      12. Tehtäviä
    3. Toteutuuko informaatioyhteiskunta
      1. Kehittyneisyys-
      2. järjestys
      3. Tehtäviä
      4. Palveluammatit
      5. Viestinnän lisääntyminen
      6. Viestien siirto nopeutuu
      7. Informaation mittaaminen
      8. Informaatiosaaste
      9. Vääristelty informaatio
      10. Valhe voi olla levittäjälleen hyödyllinen
      11. Kauhukuvia
      12. Todellisuuskäsitys ja informaation vaikutukset
      13. Usein halutaan uskoa todeksi se, mitä toivotaan todeksi
      14. Päätöksen tekijöillä ei ole tarpeellista informaatiota
      15. Tehtäviä
    4. Tulevaisuudentutkimuksen lähestymistavat
      1. Erilaisia lähestymis- tapoja
      2. Perinteinen näkemys
      3. Lähestymis- tapojen jaottelua
      4. Muotojen jaottelua
      5. Teknokraattinen ja inhimillinen tulevaisuuden- tutkimus
      6. Kuvaileva, käsikirjoitus- ja kehitys- ajattelutapa
      7. Arvioiva tulevaisuuden- tutkimus
      8. Mahdolliset tulevaisuudet
      9. Myönteinen, arvioiva ja arvioivan jälkeinen
      10. Ennakoiva, tulkitseva, arvioiva ja selvittelevä lähestymistapa
      11. Tulkitseva lähestymistapa
      12. Arvioiva lähestymistapa
      13. Selvittelevä lähestymistapa
      14. Eräs pelottava tulevaisuus: elämysyhteiskunta
      15. Yhteenveto:
      16. Tulevaisuuden- tutkimuksen anti arjessa
      17. Tehtäviä
  17. Aikamme suuria kysymyksiä
  18. Lisälukemista: Etuvisa
    1. Epimetheus - leirin uskontokisa
      1. Tähän visailuun osallistuminen on kielletty tosikoilta
  19. Lisälukemista: Lordivisa
  20. Lisälukemista:  Siveystesti
    1. Tehtäviä

Alkulause

Elämänkatsomustieto 9 liittyy oppimateriaalisarjaan.

Tekstiä ei ole tarkoitettu päähän päntättäväksi vaan ymmärrettäväksi ja herätteiden antajaksi. Tästä syystä yksityiskohtia ei tule yrittää painaa mieleen, vaan pääasia on, että asenteet kehittyvät Yhdistyneiden Kansakuntien Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen hengessä.

Monet tehtävistä on tarkoitettu opettajan johdolla ja pienissä ryhmissä suoritettavaksi. Koska opetusryhmät ovat pieniä suuressa osassa maata, tähän pitäisi olla hyviä mahdollisuuksia. Toisaalta eri luokka-asteiden yhdistäminen vaikeuttaa opettajan työtä.

Oppilaille voidaan antaa läksyksi lukea lyhyitä osia tekstistä, mutta heille on selitettävä, ettei tarvitse lukea läksyä ulkoa tai osata kaikkia sen yksityiskohtia.

Oppilaskeskeisiä menetelmiä on pyrittävä käyttämään mahdollisuuksien mukaan. Oppilaan siveellinen kasvu voi tapahtua vain oppilaan omaa vauhtia, ja oppilaiden itsenäinen työskentely on omiaan edistämään tätä kasvua.

Helsingissä 7.11.2008
Erkki Hartikainen

Miljoona suomalaista ei kuulu kirkkoon

Syyskuun 2008 aikana evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomien suomalaisten määrä ylitti miljoonan. Heistä 120000 on käyttänyt eroakirkosta.fi -palvelua.

Suurin osa miljoonasta, noin 830000 henkilöä, ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 60000, helluntailiikkeeseen yli 50000 ihmistä ja muihin vähemmistöuskontoihin yhteensä noin 70000.

Uskontokuntiin kuulumattomien osuus on noussut erityisesti vuonna 2003 säädetyn uskonnonvapauslain jälkeen. Valtaosa kirkosta eroavista ei liity mihinkään uskontokuntaan.

Tehtäviä

  1. Mitä eri merkityksiä sanalla "kirrko" on.
  2. Ottakaa selvää, kuinka paljon ihmisiä on eronnut Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta viimeisten viiden vuoden aikana.
  3. Ottakaa selvää, mitä tarkoittaa eroakirkosta.fi -palvelu.

Elämänkäsitystieto vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?

Ratkaise itse

Kun alat puhua, aloitatko "Minun katsomukseni on:"
vai

"Minun käsitykseni on:"

Todellisuuskäsitys

Käsityksen (katsomuksen) käsite

Käsitys (katsomus) on asenne, jonka vallitessa asioita tarkastellaan.

Tehtäviä:

  1. Luettele 10 erilaista käsitystä (katsomusta).
  2. Käsitys voi olla sekä tosi että epätosi. Luettele 10 käsitystä, jotka ovat sinun mielestäsi tosia ja 10 käsitystä, jotka ovat sinun mielestäsi epätosia. Myös opettaja laatii samanlaiset listat.
  3. Vertaa listaasi muiden oppilaiden listoihin. Esiintyykö niissä eroja?
  4. Jos eroja esiintyy, väitelkää omien käsitystenne puolesta.
  5. Verratkaa opettajan listaa oppilaiden llistoja. Missä asioissa opettaja on mielestäsi väärässä?

Aivosoluja voidaan kasvattaa lisää

(Tämä on tarkoitettu lähinnä opettajille, oppilailla aivosoluja on vielä riittävästi.)

Ruotsalaiset tutkijat ovat onnistuneet kasvattamaan uusia aivosoluja aikuisilta otetuista kantasoluista.

Tulokset antavat toivoa Parkinson-, Alzheimer- ja MS-potilaille, sillä nämä sai­raudet tuhoavat vähitellen aivosoluja.

Svenska Dagbladet -leh­den mukaan aivokirurgit ovat saaneet solut lisäänty­mään ja kehittymään kol­mentyyppisiksi aivosoluiksi .

Kun solut saivat välittäjäai­netta,ne alkoiva tviestiä keskenään ne alkoivat vesi; (kommu­nikoid )keskenänä.

Aineellinen todellisuuskäsitys

Mikä aineellinen todellisuuskäsitys on

Uskontojen suuri valta perustuu usein uskontojen valtaan määrätä käyttämämme käsitteet. Euroopassa katolisen kirkon käyttämä latinan kieli sekä jossain määrin myös muinaiskreikka (kieli, jolla Uusi testamentti - niminen Raamatun osa on kirjoitettu) ovat vaikuttaneet käyttämiimme käsitteisiin.

Latinan kielen "materia" on suomeksi "aine" tai "raaka-aine". Sanan "materialismi" oikea suomennos on "aineellinen todellisuuskäsitys" ja tätä käsitettä käytetään vastaisuudessa tässä oppimateriaalissa aika paljon.

Jos suomalaiset materialistit alkaisivat kutsua itseään aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajiksi, monilta sekaannuksilta ja pahantahtoisilta syytöksiltä vältyttäisiin.

Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattaja voi olla tai olla olematta aineellisen hyvinvoinnin kannattaja.

Aineellinen todellisuuskäsitys on ihmisen vanhin todellisuuskäsitys. Sukulaisemme simpanssit ovat edelleen aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajia. Useimmat menneiden aikojen ihmiset eivät kyseenalaistaneet aineellista todellisuuskäsitystä.

Kirjoitustaidon syntymisen jälkeen monet kirjoittivat muistiin pohdiskeluja siitä, mistä aineista todellisuus koostuu.

Aineellinen todellisuuskäsitys ei ole välttämättä jumalaton (ateistinen). Jotkut menneiden aikojen aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat sanoivat, että jumalat ovat olemassa mutta että ne koostuvat aineesta.

Aineen määritelmä

Lähes kaikki suomalaiset käsittävät, mitä sana "aine" tarkoittaa. Poikkeuksen tekevät jotkut ns. filosofit (=viisauden ystävät, Pythagoraan (569 eaa. - 475 eaa.) mukaan vain jumalat voivat olla viisaita, siksi ihmisiä voidaan parhaimmillaankin kutsua viisauden ystäviksi).

Sana "aine" voidaan tavalliseen tapaan määritellä esittämällä joukko lauseita, joissa sana "aine" esiintyy. Esitetyn lausejoukon on oltava sisäisesti ristiriidaton.

Kun näin menetellään, viisauden ystävät takertuvat helposti joihinkin muihin sanoihin. Erään vanhan määritelmän mukaan ainetta on kaikki, mikä voi vaikuttaa tai olla vaikutuksen kohde.

Tähän viisauden ystävät saattavat esittää vastaväitteen, jonka mukaan on muunkinlaista vaikuttamista. Määritelmää voidaan korjata: Ainetta on kaikki, mikä voi fysikaalisesti vaikuttaa tai olla vaikutuksen kohde.

Viisauden ystävät voivat hyökätä myös tätä määritelmää vastaan. Käsite "fysiikka" on enemmän tai vähemmän epämääräinen. Sana "fysiikka" tulee kreikankielen sanasta "fysis", joka tarkoittaa luontoa. Sivistyssana "fysiikka" olisi syytä poistaa määritelmästä myös siksi, että se on vieraskielinen. Fysikalistiksi itseään kutsuvan fyysikon Kari Enqvistin (1954-) on siis syytä miettiä uutta sanaa sanan "fysiikka" tilalle.

Korjataan määritelmää vielä kerran:

1) Ainetta on kaikki, mikä voi aineellisesti vaikuttaa tai olla aineellisen vaikutuksen kohde.

2) Aineellista on kaikki, mikä tapahtuu kokemuksesta riippumatta.

Ainetta ovat mm. alkeishiukkaset, sähkömagneettinen säteily ja niihin liittyvät vaikutuskentät.

Tässä on sivistyssana "magneettinen". Sana tulee muinaisen Kreikan paikannimestä "Magnesia". Sanan alkuperä ei kelpaa tässä tapauksessa määritelmän pohjaksi. Tässä julistetaan kilpailu sanan "magneettinen" suomennoksesta. Suomentaja palkitaan pääsyllä Suomen kielen historiaan.

Aineen tarkka määritelmä vaatii luultavasti yllä olevaa paljon suuremman joukon lauseita. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Aineen olemassaolo

Onko ainetta olemassa? Suomalaisten enemmistön vielä ihmetellessä joukko viisauden ystäviä kiirehtii kumoamaan aineen olemassaoloa.

Osa heistä ehtii jo asettaa kyseenalaiseksi senkin, onko ylipäätään mitään olemassa. Siinä vaiheessa on syytä siirtää puheenvuoro joillekin muille.

Sanan "olemassaolo" määrittelemistä esitellään tässä aineistossa toisaalla. Mainittakoon, etteivät viisauden ystävät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, mitä olemassaolo tarkoittaa.

Ehkä olisi hyvä, jos viisauden ystäviä ei olisi olemassa. Oikeasti viisaita voisi toki olla olemassa nykyistä enemmän.

Tässä ei ryhdytä väittelemään siitä, onko ainetta olemassa. Seuraavassa oletetaan, että ainetta on olemassa.

Myös se käsitys, että ainetta pitäisi kutsua energiaksi, hengeksi, sieluksi jne. (ns. idealistinen monismi, sanakirjojen ystävät katsokoot sanat itse sanakirjoistaan) on syytä torjua.

Tietyn kirjainyhdistelmän valitseminen käsitteen "aine" määritelmään on tietysti sopimuksenvaraista. Voisimme käyttää sanan "aine" tilalla vaikka sanaa "xyz" (äännetään ksyts), mutta historiallisista syistä sana "aine" sopii tähän käyttöön paremmin.

Ihmiskunnalle on parasta, että käytetään kirjainyhdistelmää "aine" eikä kirjainyhdistelmää "henki". Vanhoista tunneperäisesti uskontosidonnaisista sanoista olisi muutenkin päästävä eroon.

On syytä torjua myös se käsitys, että minun tajuntani ulkopuolista todellisuutta ei ole olemassa (ns. solipsismi). Muitakin kuin minä on aidosti olemassa.

Yksi vai monta todellisuutta

Historian vahingollisin "viisauden ystävä" oli Platon (427 eaa. - 347 eaa.). (Kreikan kielen platon = leveä).

Edesmennyt Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja Väinö Voipio sanoo teoksessaan "Jumalan puolustus" (s. 136) Platonia kristillisen teologian patriarkaksi, vaikka Platon eli paljon ennen kristinuskon syntyä.

Platonin mukaan on olemassa kaksi todellisuutta:
  1. ajaton ja paikaton yleisten ominaisuuksien (ideain) todellisuus 
  2. aika-avaruudellinen todellisuus.
Platonin mielestä vain ajatukset "yleisistä ominaisuuksista" (ideat) ovat todellisia eli aidosti olemassa olevia.
  • yleiset ominaisuudet - muuttumaton todellisuus
  • oliot - muuttuva aistitodellisuus
Platonin mukaan perimmäinen todellisuus koostuu "yleisistä ominaisuuksista" (1. universaaleista), ei yksittäisistä aineellisista olioista. Olemus koostuu niistä ominaisuuksista, jotka ovat kaikilla sitä edustavilla yksilöillä.

Tietokoneiden olio-ohjelmointikielissä määritellään luokkia (class) joiden ilmentymiä ovat yksittäiset oliot (object).

Luokkamääritelmä sisältää tietojäseniä (ominaisuuksia, property) ja menetelmäjäseniä (method).

Tapahtumat (event) käynnistävät menetelmiä (jotka esimerkiksi lähettävät viestejä (message) muille olioille, käyttöjärjestelmille, laitteille, käyttäjille, jne. tai suorittavat aliohjelmia (algoritmeja)).

Platonin kahden todellisuuden todellisuuskäsitystä ovat laajentaneet "monen todellisuuden" (pluralistiset) todellisuuskäsitykset.

Erityisesti kolmen todellisuuden käsitystä ovat kannattaneet viisauden ystävät Karl Popper (1902 - 1994) ja Ilkka Niiniluoto (1946-).

Popper erottaa toisistaan

  1. aineellisten olioiden todellisuuden 
  2. tajunnan ja ajatusten muodostaman todellisuuden 
  3. ja ihmismielen tuotteita koskevan todellisuuden.
Aineellisen todellisuuskäsityksen mukaan on olemassa vain yksi todellisuus, aineellinen todellisuus, jossa ihminen, eläin, jokin muu ajatteleva olento tai kone muodostaa luokkia käsitelläkseen viestejä ja muodostaakseen niistä informaatiota.

Tässä ei ryhdytä määrittelemään vierasperäistä sanaa "informaatio". Todetaan, että esimerkiksi Kari Enqvist käyttää informaation mittana järjestelmän tilan kuvaamiseen tarvittavien bittien (1 tai 0) määrää.

Seuraavassa ei ryhdytä käsittelemään kaikkia mahdollisia monen todellisuuden todellisuuskäsityksiä vaan tyydytään arvioimaan yleisimpiä "kahden todellisuuden" (dualistisia) todellisuuskäsityksiä.

Erityisesti tarkastellaan niitä kahden todellisuuden käsityksiä, jotka olettavat, että aineellisen todellisuuden lisäksi on olemassa jokin toinen todellisuus. Esimerkkejä tällaisista kahden todellisuuden käsityksistä ovat mm. Platonin todellisuuskäsitys ja eräiden uskontojen todellisuuskäsitykset.

Aineellisen todellisuuskäsityksen vastustajat esittävät tässä vaiheessa joukon sivistyssanoja, joiden merkitystä he eivät aina itsekään tajua. Tämän sivistyssanajoukon ovat luoneet alun perin uskonnot. Ne ovat luoneet sen huijatakseen tavallisia ihmisiä.

Sivistyssanoista ja viisauden ystävien luokitteluista riippumatta voidaan kysyä: Onko aineellisen todellisuuden rinnalla olemassa muita, ei-aineellisia todellisuuksia?

Tällaiseen ei-aineelliseen kuten "henkiseen" todellisuuteen saattaisi kuulua esimerkiksi ns. sielu, joka jäisi eloon ihmisen tai eläimen kuoltua ja jatkaisi olemassaoloaan aineen ulkopuolella. Ei-aineelliseen todellisuuteen saattaisivat kuulua myös kristinuskon ja islamin henkiolennot kuten jumalat (yhdestä kolmeen), enkelit, paholaiset jne.

Aineellisen todellisuuskäsityksen mukaan näyttöä aineellisen todellisuuden rinnalla olevan henkisen todellisuuden olemassaolosta ei ole. Useimmat aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat ovat sitä mieltä, että ei pidä olettaa olemassa oleviksi sellaisia todellisuuksia, joiden olemassaolosta ei ole näyttöä.

Ihmistodellisuus karkeistuksena

Sillä, miten ihminen tai muu ajatteleva olio selittää erilaisia tapahtumia, ei ole merkitystä edellisessä kappaleessa esitettyjen väitteiden suhteen.

Kun ajatteleva olio muodostaa uutta informaatiota saapuvista viesteistä, hän karkeistaa (coarse), hävittää alkuperäistä informaatiota.

Myös tietokoneet (etenkin tilasto-ohjelmat kuten SAS ja SPSS) osaavat karkeistuksen.

Olioita ja tapahtumia luokitellaan usein enemmän tai vähemmän epätarkasti, ja jo itse luokittelu vähentää informaatiota. Käsitteen "karkeistus" on suomalaiseen keskusteluun tuonut fyysikko Kari Enqvist, joka kutsuu aineellista todellisuuskäsitystään fysikalismiksi.

Karkeistusta voi kokeilla esimerkiksi uudehkoilla valokuvankäsittelyohjelmilla. Digitaalisessa värivalokuvassa on nykyään useita miljoonia värillisiä pisteitä. Niitä voidaan vähentää ja lisätä tai niistä voidaan laskea monenlaisia karkeistettuja kuvia. Lopputulos voi olla hyvin yllättävä. Kuvalla saattaa olla "uusia ominaisuuksia", joita ei ollut alkuperäisessä kuvassa.

Toimiakseen tehokkaasti tavoitteittensa suunnassa ajattelevat oliot etsivät alati muuttuvasta todellisuudesta karkeistuksia, jotka ilmaisevat säilyvyyksiä (invariansseja). Eino Kaila (1890–1958), Pertti Lindfors (1927-) ja nykyinen fysiikka ovat korostaneet säilyvyyksien (invarianssien) merkitystä inhimillisen tiedon muodostamisessa.

Alkeishiukkasilla on tavallisille ihmisille merkitystä esimerkiksi radioaktiivisen säteilyn yhteydessä.

Molekyyleillä on merkitystä aivan jokapäiväisessä elämässä: me syömme ja juomme molekyylejä. Syömme kiinteitä aineita, juomme nesteitä asumme usein kiinteästä aineesta tehdyissä taloissa. Meissä ja ympäristössämme on valtava määrä mikro-organismeja kuten bakteereita ja viruksia.

Meillä ei ole erityistä tarvetta selittää esimerkiksi organismien toimintaa alkeishiukkasten avulla. Siitä huolimatta tiedämme, että esimerkiksi me ihmiset koostumme koko ajan muuttuvasta joukosta alkeishiukkasia. Sen sijaan minkäänlaisia sielu- tai henkihiukkasia ei ole toistettavissa kokeissa havaittu.

Eräs varsin yleisesti hyväksytty säilyvyys sanoo, että ainetta (mm. hiukkaset, säteily ja kentät) ei voida luoda tyhjästä eikä hävittää tyhjään.

Tämä karkeistus on osoittautunut erittäin hyödylliseksi vaikka emme tiedä tarkasti, missä rajoissa se pitää paikkansa. Uskonnot ovat usein väittäneet jotain muuta.

Intialainen taikuri B. Premanand (1930-) on haastanut uskonnollisen johtajan Satya Sai Baban (1926-) taikomaan tyhjästä jotain, joka ei mahdu Sai Baban hihaan, mutta tiettävästi Sai Baba ei ole vastannut tähän haasteeseen.

Totuuden jälkeinen yhteiskunta

Jos inhimillinen tieto on karkeistuksia ja informaation hävittämistä, mitä on inhimillinen totuus?

Säilyvyydet (invarianssit) ja karkeistus poistavat tarpeen puhua "totuudenkaltaisuudesta".

Säilyvyyslause (invarianssi) on tosi, jos se on oikein laskettu karkeistus.

Totuuden määritelmä on tässä käsityksessä vastaavuuskäsityksen (korrespondenssiteorian) mukainen.

Esimerkiksi kuution muotoisen nopan heiton todellisista heittosarjoista lasketut eri silmälukujen (1,2,3,4,5,6) todennäköisyydet vastaavat todellisia tapahtumia.

Monet viisauden ystävien totuustarkastelut ovat selvästi peräisin uskonnoista. Totuus ja usko sekoitetaan usein keskenään.

Etenkin jotkut amerikkalaiset kristityt ovat puhuneet "totuuden jälkeisestä yhteiskunnasta". Tosiasiassa tiukasti kristillinen tai tiukasti islamilainen yhteiskunta on totuuden jälkeinen yhteiskunta. Totuuden jälkeinen yhteiskunta on mikä tahansa yhteiskunta, jossa totuus väistyy aatteen tai jonkin ihmisryhmän tai vaikka jonkun yksilön etujen vuoksi.

Suomalainen yhteiskunta on viime vuosikymmeninä siirtynyt vahvasti totuudenjälkeisen yhteiskunnan suuntaan. Kehotan lukijoita testaamaan tätä väitettä yrittämällä kirjoittaa totuuksia esimerkiksi suurimpiin päivälehtiimme.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa millaisia alkeishiukkasia on löydetty.
  2. Miten alkeishiukkaset vaikuttavat toisiinsa?
  3. Mitä virheellisiä käsityksiä on liitetty aineelliseen todellisuuskäsitykseen?
  4. Miksi hyvin monet fyysikot kannattavat aineellista todellisuuskäsitystä?
  5. Miksi useimmat uskonnot vastustavat aineellista todellisuuskäsitystä?

Todellisuuskäsitysten kannatus ja mitä ne kieltävät

www.adherents.com ilmoittaa suurimpien todellisuuskäsitysten arvioiduiksi kannattajamääriksi seuraavat:

  1. Kristinusko: 2 miljardia
  2. Islam: 1,3 miljardia
  3. Hinduismi: 900 miljoonaa
  4. Sekulaari/uskonnoton/agnostikko/ateisti: 850 miljoonaa
  5. Buddhismi: 360 miljoonaa
  6. Kiinalaiset perinteiset uskonnot: 225 miljoonaa

Luvuista on turha väitellä, koska täsmällisiä tilastoja ei ole. Arvio uskonnottomien määrästä on noin 14 %, mikä vastaa esimerkiksi Suomen ja Yhdysvaltain todellisia lukuja.

Seuraavassa ei ole tarkoitus tehdä yksityiskohtaisia vertailuja katsomusten välillä eikä edes tarjota sellaiselle aineksia.

Kun kristittyjen kymmenen käskyä on uudessa Katekismuksessa suomennettu uudelleen, on kuitenkin aiheellista julkistaa myös muiden katsomusten siveellisiä (moraalisia) perusperiaatteita.

Suomennokset on tehty vapaasti eikä ehdottoman sanatarkasti. Vieraskielisiä sanoja ei ole pyritty kirjoittamaan täsmällisesti.

Juutalaisten ja kristittyjen kymmenen käskyä (oikeastaan kieltoa)

  1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
  2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
  3. Pyhitä lepopäivä.
  4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
  5. Älä tapa.
  6. Älä tee aviorikosta.
  7. Älä varasta.
  8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
  9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
  10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.

Islamin viisi peruspilaria


  1. Uskontunnustus: 'Allah on ainoa jumala ja Muhammed on hänen profeettansa'
  2. Rukoile viidesti päivässä Mekkaan päin kääntyneenä
  3. Paasto kerran vuodessa Ramadan -kuukauden aikana
  4. Zakah, eli armonlahja 2,5 % netto lahjoitus tuloista köyhille ja tarvitseville
  5. Hajj, eli pyhiinvaellus Mekkaan kerran elämässä jos varaa

Hindujen yhteiset siveelliset ihanteet

  1. Ahimsa (väkivallattomuus)
  2. Satya (totuudellisuus)
  3. Brahmacharya (tila, joka on lakkaamatonta äärimmäisen totuuden etsimistä)
  4. Maitri (ystävyys)
  5. Dharma (raaka käännös: velvollisuuden täyttäminen)
  6. KaruNa (myötätunto)
  7. Viirya (rohkeus)
  8. Dama (itsehillintä – sekä henkinen että fyysinen)
  9. Shaucha (puhtaus – sekä henkinen että fyysinen)
BrihadaaraNyaka Upanishad ilmaisee hindujen siveelliset ihanteet kolmella sanalla:
  1. Daamyata: itsekontrolli
  2. Datta: anteliaisuus
  3. Dayadhvamh: myötätunto

Jumalaton (ateisti) /uskonnoton/ epäilijä

Jumalattomuus eli ateismi ei ole muuta kuin väitelause "jumalaa tai jumalia ei ole olemassa".

Jumalattomia eli ateisteja ovat ihmiset, joiden mielestä jumalattomuus eli ateismi on tosi.

Ateismi on todellisuutta (ei siveyttä) koskeva käsitys.
 
Ateisteilla on erilaisia järjestöjä kuten Suomen ateistiyhdistys ja ateisteja kuuluu runsaasti myös Vapaa-ajattelijain liitton.

Seuraavassa tarkastellaan esimerkkinä Vapaa-ajattelijain liiton kulttuuriohjelmaa. Siellä on ollut aika pitkään seuraavat kiellot: 
  1. Älä tapa
  2. Älä varasta
  3. Älä valehtele
Näille siveysohjeille antaa yleispätevyyttä se, että ne muodostavat elinehtoja koko inhimilliselle yhteiskunnalle.

Ohjelmassa todetaan, että myös suuret eli siveysohjeet ovat vain yleisiä periaatteita ja niistä on aina olemassa poikkeuksia.

Vapaa-ajattelijain mielestä on aina kysyttävä kenelle tai mitä varten toiminta on hyvää tai pahaa.

Vapaa-ajattelijat kannattavat seurausetiikkaa, jonka mukaan teon arvon määräävät teon seuraukset.

Suurista uskonnoista vapaa-ajattelijain seurausetiikkaa lähinnä lienee buddhalaisuus. 

Buddhalaisten kymmenen järkevää käyttäytymissääntöä

  1. Pidättäytyminen hengen riistämisestä (tappamisesta)
  2. Pidättäytyminen ottamasta mitä ei ole annettu (varastamisesta)
  3. Pidättäytyminen laittomasta seksuaalisesta kanssakäymisestä
  4. Pidättäytyminen valehtelemisesta
  5. Pidättäytyminen juoruamisesta
  6. Pidättäytyminen karkeasta ja herjaavasta kielenkäytöstä
  7. Pidättäytyminen joutavasta ja pinnallisesta puheesta
  8. Pidättäytyminen kateudesta
  9. Pidättäytyminen pahantahtoisuudesta
  10. Pidättäytyminen virheellisistä käsityksistä
Nämä käyttäytymissäännöt ovat ilmeisesti jonkinlaisessa tärkeysjärjestyksessä, sillä viisi ohjetta, joita kaikkien buddhalaisten odotetaan noudattavan, ovat:

  1. Pidättäytyminen hengen riistämisestä (tappamisesta)
  2. Pidättäytyminen ottamasta mitä ei ole annettu (varastamisesta)
  3. Pidättäytyminen laittomasta seksuaalisesta kanssakäymisestä
  4. Pidättäytyminen valehtelemisesta, panettelusta ja pettämisestä
  5. Pidättäytyminen huumaavista aineista

Kiinalaiset perinteiset uskonnot

Kungfutse:

"Älä tee toisille sitä, mitä et toivoisi tehtävän itsellesi" [Keskustelut XII: 2].

”Ellei ihminen huolehdi kaukaisista, hän saa surua läheisistä” [Keskustelut XV:11]

”Paha on palkittava oikeudella, hyvä hyvällä” [Keskustelut XIV:36]

”Ellei Teillä itsellänne, herra, olisi ahneutta, ette saisi kansaa varastamaan vaikka varastamisen palkitsisitte" [Keskustelut XII:18]

"Kun hallitset, miksi laisinkaan turvautuisit tappamiseen. Kun tahdot hyvää, kansakin haluaa hyvää. Hallitsijain hyveet ovat kuin tuuli, kansan hyveet kuin ruoho. Kun tuuli puhaltaa, ruoho taipuu" [Keskustelut XII:19].

”Harvoin erehtyy teoissaan se, joka pitää itsensä kurissa” [Keskustelut XV:5]

”Erehdyksen tekeminen ja sen korjaamatta jättäminen – se vasta on erehdys” [Keskustelut XV:29]

”Puheelta vaaditaan, että se selvästi ilmaisee ajatuksen – siinä kaikki” [Keskustelut XV:40]

”Ellei puhe ole totta ja luotettavaa, toiminta rehellistä ja kunniallista, niin voisiko sellaisella vaelluksella tulla toimeen edes lähimpien naapurien kanssa?” [Keskustelut IV:23]

”Opiskelu ilman ajattelua on hyödytöntä. Ajattelu ilman opiskelua on vaarallista” [Keskustelut II:15]
 
Laotse:

”Viisas on tekemisissä ainoastaan sen kanssa, mikä on ennakkoluulotonta” [Tao-Te-King:2].

”Kateus vältetään, kun ei tehdä eroa ihmisten välillä ansion nojalla” [Tao-Te-King:3].

”Varkaus estyy, kun kalleuksiin ei panna arvoa” [Tao-Te-King:2].

”Pysyä lempeänä on olla voittamaton” [Tao-Te-King:52].

”Vaikeus kansan hallitsemisessa johtuu liiallisesta valtiotaidosta” [Tao-Te-King:65]. 

Helsingin Sanomain Älymystö: pastori Terho Pursiainen:

  1. Älä pure ruokkivaa kättä
  2. Älä kadehdi
  3. Älä saalista
  4. Älä koske toisen omaan
  5. Älä ole loinen
  6. Älä juorua
  7. Älä saastuta perussuhteita
  8. Älä vedä välistä
  9. Älä sorra erilaista
  10. Älä pane vahinkoa kiertämään

Tehtäviä

  1. Laatikaa uskonnottoman kymmenen käskyä.
  2. Laatikaa uskonnottoman kymmenen kieltoa.
  3. Pohtikaa, riittäisikö vähemmän kuin kymmenen.

Elämänkäsitys

Kuolema

Käsityksiä kuolemasta ja hautajaisista

Hautajaiset ovat häitä paremmin säilynyt perinne.

Saksalainen jumaluustieteen (teologian) ja viisaustieteen (filosofian) tohtori Joachim Kahl kysyy, onko kuolema jumaluustieteen (teologian) viimeinen valttikortti.

Kuolema on ihmisen itsesäilytysvietin vastainen tapahtuma.

Ihmisen alitajunta ei voi käsittää joskus kuolevansa.

Alitajunta on niitä aivojen kerroksia, jotka olivat olemassa jo apinamaisilla esi-isillämme, ja useimmat eläimet eivät normaalisti tajua joskus kuolevansa. Lapset tajuavat kuoleman täydellisesti vasta 10-11 vuoden iässä.

Antiikin Epikuros (k. 270 eaa.) edusti tavallaan tätä esi-isiemme tervettä käsitystä sanoessaan: Niin kauan kuin elän, ei ole kuolemaa, ja kun kuolema on, ei ole minua. Siis kuolema ei liikuta minua. 

Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, missä ihmisen kehityksen vaiheessa kuolemaan alettiin liittää uskonnollisia käsityksiä.

Jotkut arvelevat, että Cro Magnonin ihmisellä joka eli n. 40000 - 50 000 vuotta sitten, hautaustavat viittaavat siihen, että uskonnollisia käsityksiä esiintyi.

Jotkut marxilaiset tutkijat ovat sitä mieltä, että uskonnollisten käsitysten mukaa ntulo voidaan jäljittää hyvin lähelle historiallisen ajan (ajan, jolta on kirjoitettuja muistiinpanoja) alkua.

Heidän mielestään vasta valtioiden synty muutti alkukantaisen taikuuden (magian) uskonnoksi.

Varjomaailma

Aikaisemmin vainajien henkien ehkä ajateltiin elävän jonkinlaisessa varjomaailmassa, henkien maailmassa, mutta esimerkiksi ajanlaskumme alussa juutalaisista saddukealaiset (temppelipuolue) eivät uskoneet varsinaiseen kuoleman jälkeiseen elämään, kun taas farisealaiset (oppositiopuolue) ja essealaiset (farisealaisuutta vielä jyrkempi haara) uskoivat kuoleman jälkeiseen elämään.

Kuolemattomat sankarit

Itämaisissa taruissa jumalat tai sankarit saavuttivat kuolemattomuuden; kansan oli vaikea käsittää, että mahtavien sankareiden täytyisi kuolla, ja niin sankareiden uskottiin saavuttavan kuolemattomuuden.

Egyptiläisen kuolemattomuususkon esikuva oli Osiristaru, ja Osiriksen kuolemaa ja ylösnousemusta jäljittelemällä kuninkaat eli faaraot uskoivat saavuttavansa kuolemattomuuden.

Syntyi ruumiiden palsamointitaito (ruumista käsiteltiin siten, että se ei mädäntynyt), ja ruumiille rakennettiin mahtavia lepopaikkoja kuten pyramideja.

Sumerilaisten suurin juhla oli maaliskuussa, kun luonto heräsi eloon ja Dumuzi-jumala heräsi kuolleista yhtyäkseen rakastajattareensa Innannaan. Kuoleman ja ylösnousemuksen ajatus liittyi siis luonnon kuolemaan syksyllä ja henkiin heräämiseen keväällä. 

Maailman vanhimmaksi sankaritaruksi on sanottu Gilgamesh- eeposta, jossa elämänetsijä Gilgamesh turhaan etsii kuolemattomuutta. Kuolemattomia olivat vain jumalat.

Taikuus kuolemattomuuden saavuttamiseksi

Kun jumalat ja sankarit saattoivat voittaa kuolemattomuuden, mysteeriuskonnoissa ajateltiin saavutettavan kuolemattomuus jumalia jäljittelevällä taikuudella (magialla).

Muualla tässä oppikirjasarjassa kuvattu kristillinen ehtoollinen sisältää jumalan kuoleman ja ylösnousemuksen aiheet jumalan ruumiin ja veren muodossa.

Taivas ja Helvetti

Uskonnollisten menojen avulla ajateltiin voitavan vaikuttaa myös kuoleman jälkeisen elämän laatuun. Osiris- jumala tuomitsi ihmiset taivaaseen (ikuiseen onnellisuuteen) tai helvettiin (ikuisiin kärsimyksiin) pelkästään tekojen perusteella, mutta myöhemmin ajateltiin kuoleman jälkeisen elämän lajiin voitavan vaikuttaa myös muilla keinoilla.

Esimerkiksi kristillisessä roomalaiskatolisessa kirkossa (ainakin tavallisten ihmisten keskuudessa) uskotaan edelleen, että omaisten ja pappien esirukouksilla /rukous on avustamispyyntö jumalille tai pyhimyksille) voidaan auttaa vainajaa kuoleman jälkeisessä elämässä.

Robert Graves kertoo Claudius-romaaneissaan, että vielä Augustuksen puoliso Livia uskoi pääsevänsä helvetistä taivaaseen, jos Rooman senaatti julistaisi hänet jumalaksi. Olihan mahdoton ajatus, että jumala joutuisi viettämään aikaansa helvetissä. 

Sellaiset uskonnot, jotka lupasivat kuolemattomuutta ja nimenomaan vielä kuoleman jälkeistä onnen tilaa levisivät sotilaiden (mithralaisuus) ja orjien (kristinusko) keskuuteen.

Sielunvaellus

Hindulaisuudessa ongelma ratkaistiin toisin. Sielun ajateltiin automaattisesti siirtyvän toiseen ihmiseen, elolliseen olentoon tai lopulta yhtyvän jumalaan. Taivas ja helvetti jäivät jonkinlaisiksi väliasemiksi.

Jos ihminen täytti velvollisuutensa, hänen kuoleman jälkeinen olotilansa oli aikaisempaa parempi.

Köyhien ja alempiin kasteihin kuuluvien hallitsemismenetelmänä hindulaisuus on osoittautunut yhtä tehokkaaksi kuin mysteeriuskonnot ja niiden nykyaikaiset perilliset.

Jos nykyinen kärsimys on rangaistusta aikaisemmasta elämästä, kärsimys on helppo hyväksyä. Jos velvollisuuden täyttämällä voi seuraavassa elämässä saavuttaa paremman olotilan, ylempiä on parasta totella.

Kuolemaan liittyvät juhlamenot

- Jos kuolet, niin kuole kunnolla että saadaan hautajaiset, sanoi pikkupoika isoäidilleen.

Kuolemaan liittyvinä riiteillä (juhlamenoilla) on ajateltu olevan mm. seuraavat tehtävät: 

  1. Kun elävät osallistuvat esimerkiksi kuolemattomuususkoa kuvaaviin juhlamenoihin, tämä vahvistaa elävien omaa kuolemattomuususkoa. Suomessa papit ja saarnaajat menevät esimerkiksi jonkun omaisen pyynnöstä mielellään puolustamaan kuolemattomuususkoa jopa jumalattomien (ateistien) haudoille. Jumalattomien (ateistien) mielestä tällainen on väärin ja haudan häpäisyä. Merkittäviä valtiomiehiä on haudattu uskonnollisin menoin, vaikka he ovat olleet uskonnottomia. Mm. Intian pääministeri Jawaharlal Nehru ja suomalainen valtiomies Väinö Tanner ovat olleet uskonnottomia, jotka on haudattu uskonnollisin menoin.
  2. Juhalmenot auttavat sielua eroamaan ruumiista ja löytämään kuolemanjälkeisessä elämässä oikean tien. Esimerkiksi puolalaiset ajattelevat ruumiin tulevan kevyemmäksi, kun sielu lähtee, ja he jättävät ikkunan auki, jota sielu pääsee matkalleen. Kynttiläin polttamisella halutaan näyttää sielulle tietä.
  3. Juhalamenojen avulla ja vainajaa kehumalla estetään vainajan sielua kummittelemasta jälkeenjääneille. Hautakivi on alun perin tarkoitettu pitämään sielun haudassaan. Niissä valtarakenteissa (kulttuureissa), joissa on ajateltu olevan useita sieluja, haudalle on pantu monta hautakiveä.
  4. Juhalamenot auttavat yhteisöä mukautumaan jäsenen menetykseen. Toisaalta on väitetty, että juhalamenojen avulla paisutetaan surua, joka käytetään sitten uskonnon vaikutuksen tehostamiseksi.
  5. Hautajaisten suuruus ja vaikuttavuus kuvastavat vainajan yhteiskunnallista asemaa, ja näyttävillä hautajaisilla suku osoittaa vaikutusvaltaansa.
  6. Hautajaisiin saattaa kuulua myös omaisuuden jakamista.
  7. Hautajaiset ovat suuri kansanjuhla, joka antaa elämään väriä.
  8. Toivomalla "kunniallisia hautajaisia" ihminen eläessään haluaa, että häntä arvostetaan vielä kuoleman jälkeen. Niissä yhteiskunnissa, joissa uskonnolla on vielä paljon vaikutusvaltaa, monet jumalattomatkin (ateistitkin) saattavat haluta juhlistaa kuolemaansa uskonnollisin menoin. Useimmiten jumalattoman (ateistin) uskonnolliset hautajaiset kuitenkin järjestetään vastoin vainajan toivomuksia.

Hautaustavat

Hautajaistapoja on monenlaisia, ja itse hautaaminen voidaan suorittaa mihin tahansa muinaiskreikkalaisten neljästä "alkuaineesta": maahan, veteen, tuleen ja ilmaan.

Siellä, missä maata on runsaasti, maahan hautaaminen on yksinkertainen ja halpa ruumiin hävittämistapa.

Eräissä valtarakenteissa (kulttuureissa) ruumis jätetään taivasalle, jolloin luonnon omat hygieenikot, tavallisesti raadonsyöjälinnut, huolehtivat siitä. Mongoliassa sanotaankin, että kotka on paimentolaisen ruumisarkku. Tämä tapa sopii erämaihin mutta ei tiheästi asutuille seuduille.

Vesi on perinteisesti ollut merellä kuolleiden merimiesten hautausmaa, mutta ilman ruumiin polttamista veteen hautaaminen ei tule laajassa mittakaavassa kysymykseen. Intiassa tuhka haudataan mahdollisuuksien mukaan johonkin kolmesta pyhästä joesta, joita ovat Ganges, Indus ja Jamuna. Joskus jokeen heitetään myös kokonainen ruumis.

Polttohautaus on halpa ja tehokas ja se sopii tiheään asutuille seuduille.

Onpa ruumiita käytetty jälkeenjääneiden ravinnoksikin. Erityisen mahtavan henkilön syömisen on ajateltu lisäävän syöjän omaa mahtia. Tästä tapa syödä jumalan ruumista lienee alun perin saanut alkunsa. Tosin vain harvat rippikoulun päättäneet kristityt nuoret ajattelevat ehtoollisessa harrastavansa ihmissyöntiä.

Ruumiin käyttäminen lääketieteellisiin tarkoituksiin

Ruumiin voi luovuttaa testamentilla eli jälkisäädöksellä myös lääketutkimuksen tarkoituksiin. Lopuksi ruumis polttohaudataan valtion kustannuksella. Ajatus. että opiskelijat leikkelevät minun ruumistani, voi tuntua oudolta, mutta tällä tavalla vainaja voi auttaa tutkimusta ja jälkeen jääneiden elämää.

Uskontojen vaikutus ruumiin hävittämistapaan

Uskonnolliset käsitykset ovat usein suuresti vaikuttaneet ruumiin hävittämistavan valintaan.

Kristillisellä keskiajalla polttamista pidettiin tehokkaana paholaisten hävittämistapana, ja siitä syystä noitia poltettiin jopa elävinä.

Protestantit, jotka uskovat ruumiiden ylösnousemukseen mutta eivät varsinaiseen sieluun, ovat perinteisesti suosineet maahan hautaamista. Sanonta "kevyet mullat" viittaa vainajan nousemiseen haudastaan, kun Jeesus viimeisenä päivänä herättää kuolleet.

Esimerkiksi Hitleriä edeltäneessä Saksassa vapaa-ajattelijat menestyivät polttohautauksen kannattajana (heillä oli n. 750 000 jäsentä). Myöhemmin myös protestanttiset kirkot ovat liittyneet polttohautauksen hyväksyvän järjestöihin.

Suomessa evankelis-luterilainen kirkko omistaakin yhtä lukuun ottamatta kaikki polttohautauslaitokset (krematoriot). 

Hindut, jotka ovat jo kauan uskoneet aineettomaan sieluun, polttavat ruumiin, mieluiten santelipuusta tehdyllä avoroviolla jonkin pyhän virran rannalla.

Hautaustavat ja ajatustunteet (emootiot)

Hautaustapoihin liittyy perinnesidonnaisia ajatustunteita (emootioita). Muinaiskreikkalainen historioitsija Herodotos kertoo, että eräs heimo, joka söi ruumiita, kauhistui tapaa polttaa ruumiita.

Polttohautausta käyttänyt heimo puolestaan kauhistui ruumiiden syömistä. Vaikka kuningas lupasi molemmille heimoille suuren summan toistensa tapojen noudattamisesta, kumpikaan ei mistään hinnasta suostunut.

Saastaiset ja pyhät hautausmaat

Joissakin yleisissä valtarakenteissa (kulttuureissa) hautajaisiin ei liity ollenkaan ajatustunteita (emootioita), joissakin yleisissä valtarakenteissa (kulttuureissa) esimerkiksi leski on tuomittu suremaan loppuiäkseen.

Eräissä islamin maissa hautausmaita pidetään saastaisina, eräissä kristillisissä maissa pyhinä. 

Kuoleman kohtaaminen

On väitetty, että uskonto auttaa ihmisiä ja heidän omaisiaan kuoleman kohtaamisessa.

Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että ns. maallistuminen on tehnyt kuoleman ihmisille helpommaksi kuin mitä se oli aikaisemmin.

Jumalattoman (ateistin) kuolema

Jumalattoman (ateistin) kuolema ei tutkimusten mukaan ole yhtään vaikeampi kuin uskovaisen.

Uskonnot ovat jopa yrittäneet väärentää historiaa kauhukertomuksilla kuuluisien jumalattomien (ateistien) kuolemasta. Toisaalta uskonnot ovat myös sepittäneet kauhukertomuksia toisten uskontojen ja uskonlahkojen johtajien kuolemasta.

On esimerkiksi roomalaiskatolinen kauhukertomus protestanttien johtajan Martin Lutherin kuolemasta.

Hautajaiset ja omaisten ajatustunteet (emootiot)

On väitetty, että vainajan sureminen laukaisee tunneajatukset (emootiot) siten, että suremisen jälkeen voi elää normaalia elämää.

Uusin tutkimus on kumonnut tämän käsityksen. Mitä enemmän suret, sen surullisemmaksi tulet. Asiantuntijat suosittelevat nykyään vaatimattomia ja hiljaisia hautajaisia, jotta surua ei tarpeettomasti lisätä.

Hautajaisten yhteydessä esimerkiksi syyllisyydentunto saattaa aiheuttaa sen, että omaiset tuhlaavat hautajaisiin kaikki rahansa. Tällöin he eivät menettele järkevästi. Eivät he voi enää korvata vainajalle mitään.

Kuoleman merkitystä tutkinut professori Warren Shibles sanoo, että rahojen käyttäminen hautajaisiin on kuin rahojen hautaamista. Immanuel Kant on osuvasti sanonut, että mitä enemmän rahaa annat surijoille, sitä iloisemmiksi he tulevat (hän tarkoitti hautajaisissa käytettyjä ammattisurijoita).

Asiantuntijat korostavat, että sikäli kuin esimerkiksi hautapuheita pidetään, niiden avulla pitäisi saada omaiset pikemmin unohtamaan surunsa.

Viralliset selvitykset

Kunkin henkilön kuolemisesta on tehtävä virallinen selvitys, jota kutsutaan kuolintodistukseksi. Lähinnä tulee kysymykseen henkilöä hoitanut lääkäri, tai jos kuolema on tapahtunut sairaalassa, sairaalan lääkäri. Jos kuolleelle suoritetaan oikeudellinen ruumiintarkastus tai ruumiinavaus, kuolintodistuksen antaa tarkastuksen tai avauksen suorittanut lääkäri. 

Kuolintodistus on kirjoitettava vahvistetulle lomakkeelle kahtena kappaleena, ja siihen on merkittävä lomakkeessa edellytetyt tiedot vainajasta ja kuolinsyystä.

Kuolintodistukseen on lisäksi merkittävä saadaanko vainaja haudata ilman poliisiviranomaisen lupaa. Kuolleena löydetyn vainajan hautaamiseen on kuitenkin aina saatava poliisiviranomaisen lupa. 

Sen, joka huolehtii hautaamisesta, on viipymättä toimitettava kuolintodistus tai kuolinselvitys sen väestörekisterin pitäjälle, jossa vainaja on kirjoissa, tai jos tästä ei ole selvyyttä, kuolinpaikan väestörekisterin pitäjälle. 

Väestörekisterin pitäjän on annettava hautalupatodistus todettuaan, että vainaja on kirjoissa hänen pitämässään rekisterissä, tai saatuaan selvityksen siitä, ettei ole tietoa, missä rekisterissä vainaja on.

Uskonnottoman arkkuhautaus

Uskonnottoman polttohautaushautajaisen on esitelty toisaalla tässä oppimateriaalisarjassa.

Uskonnottoman henkilön hautaus voi tapahtua sekä hiljaisesti, ilman minkäänlaisia juhlamenoja tai eriasteisten juhlamenojen kanssa. Hautajaisten laatu pyritään ratkaisemaan vainajan eläessään esittämien toivomusten perusteella.

Vaikka jokaisella yhteisöllä on omat hautaustapansa, Suomessa uskonnottoman henkilön hautaaminen tapahtuu yleensä suurin piirtein seuraavasti (arkkuhautaus):

Haudalle lähdetään vainajan säilytyspaikalta siten, että arkun kummallakin puolella astelevat hautaan laskijat ja arkun jäljessä tulevat ensimmäisinä vainajan lähimmät omaiset.

Haudalle saavuttua lasketaan arkku hautaan, ja tällöin esitetään usein soittoa tai laulua. Tällöin voidaan huomioida se, mistä musiikista vainaja itse piti.

Työväenliikkeen veteraanien hautajaisissa kuullaan usein surumarssi, varsinkin, jos jonkin järjestön soittokunta on paikalla.

Myös kitaramusiikki ja siihen liittyvä laulu sopivat haudalle.

Jos vainaja on toiminut eri järjestöissä, järjestöjen liput juhlistavat hautausta. Myös uskonnottomien yhdistyksillä on lippuja, joita käytetään yhdistyksen jäsenten haudoilla.

Kun arkku on laskettu hautaan, niin välittömästi sijoitetaan haudan yläpuolelle valmiina oleva havutettu kehikko. Mitään mullan heittämistä hautaan ei uskonnottomissa hautajaisissa suoriteta. 

Tämän jälkeen seuraa hautapuhe. Usein puheen pitää jonkin järjestön edustaja. uskonnottomia hautapuhujia välittävät mm. Uskonnottomat juhlapuhujat ry, vapaa-ajattelijayhdistykset sekä Pro-Seremoniat Oy.

Hautapuheissa tarkastellaan yleensä elämää niistä näkökulmista, joita vainaja eläessään piti tärkeinä.

Vainajan katsomuksen vastaista saarnaamista pidetään yleensä sopimattomana. Varsinkin ulkona pidettävissä tilaisuuksissa sekä siksi, että vältettäisiin omaisten surun lisäämistä, ei ole suotavaa, että hautapuhe on kovin pitkä.

Puheen jälkeen haudalle lasketaan omaisten, yhteisöjen (esim. kunta), järjestöjen ja ystävien kukkalaitteet ja seppeleet. Kukkia tai seppelettä laskettaessa voidaan mainita, keneltä ne ovat, mutta kovin monien puheiden pitämistä on syytä välttää. Adressien lukeminen on syytä jättää muistotilaisuuteen. 

Usein järjestetään vielä toinen musiikkiesitys. Välittömästi sen jälkeen tavallisesti joku omaisista kiittää osanotosta, esittää kutsun muistotilaisuuteen, jos sellainen järjestetään, ja lopuksi hän ilmoittaa, että tilaisuus on päättynyt. Päättymisen ilmoittamisella vältytään esimerkiksi uskovaisten omaisten tai ystävien mielenilmaisuilta. 

Vaatimattomin mutta omalla tavallaan vaikuttavin on hiljainen hautaus. Tällöin haudalla ei puhuta muuta kuin todetaan tilaisuuden päättyneen. Käytännössä tilannetta on usein vaikea hallita, ja kukkalaitteita tai seppelettä laskettaessa tavallisesti joku erehtyy sanomaan jotakin, ja tämä rikkoo hiljaisen hautauksen tunnelman. Hiljainen hautaus edellyttää hyvää ennakkovalmistelua. 

Jos käytettävissä on joku sisätila, edellä kuvatut seremoniat voidaan suorittaa siellä. 

Hautajaisten kitkaton sujuminen voidaan toteuttaa painattamalla etukäteen hautajaisten ohjelma.

Uskonnottoman vainajan arkun koristeina ei käytetä ristiä.

Uskonnottoman vainajan hautakiveen ei laiteta ristiä. Vapaa-ajattelijoilla on liekkisymboli, jota käytetään kuolinilmoituksissa (jos kuolemasta ilmoitetaan lehdessä), adresseissa, hautajaisten ohjelmassa ja hautakivessä. 

Lippuja käytettäessä lipunkantajat menevät haudalle arkun edellä ja sijoittuvat haudan eri puolille pääpuoleen. Jos on vain yksi lippu, se sijoittuu vainajan oikealle puolelle.

Muistosanoja esitettäessä lippu voidaan asettaa ns. kunniantekoasentoon, mutta sekavuuksien välttämiseksi suositellaan lipun pitämistä koko ajan pystyssä. Sisätiloissa liput viedään etukäteen paikalle ja asetetaan arkun pääpuoleen. 

Muistopuheen pitäjä asettuu tavallisesti arkun pääpuoleen vainajan oikealle puolelle. Jos kukkalaitteiden tai seppeleiden laskijat haluavat esittää muistosanoja, ne esitetään tavallisesti samasta paikasta. 

Surupukujen käyttö on ollut vanha uskonnollinen perinne, mutta uskonnottomissa hautajaisissa tämä alkaa olla harvinaista. Kuitenkin vainajan lähiomaiset pukeutuvat tavallisesti vielä tummasävyisesti. 

Lasten, varsinkin kovin nuorten, viemistä hautajaisiin on syytä välttää.

Hautausmaat Suomessa

Hautausmaiden omistussuhteet olivat Kirkko ja valtio - komitean mietinnön mukaan seuraavat:

Evankelisluterilaisen kirkon hautausmaita 498

Ortodoksisen kirkon hautausmaita 50

Väestörekisteriin kuuluvien hautausmaita 31

( niistä vapaa-ajattelijain omistamia 7)

Uskonnollisten yhdyskuntien hautausmaita 29

Hautausmaayhdistysten perustamia 20

Laitosten hautausmaita 5

Sotilashautausmaita 5

Kunnallisia hautausmaita 2

Lisäksi yksityisiä sukuhautoja oli 20.

Evankelisluterilaisista hautausmaista sellaisia, joihin haudataan myös väestörekisteriin kuuluvia, oli 497. Näistä 399:llä kirkkoon kuulumattomillakin oli oikeus lunastaa kaikkia hautoja 

Jos muuta hautasijaa ei ole saatavana, uskonnonvapauslain mukaan myös muihin uskontokuntiin kuuluva tai uskonnoton henkilö tulee saada haudata evankelisluterilaisen seurakunnan hautausmaahan.

Halvimmalla uskonnottomat saavat hautasijan vapaa-ajattelijain yhdistysten ylläpitämiltä hautausmaalta. Vapaa-ajattelijain hautausmaihin on haudattu jonkin verran myös vähemmistöuskontoihin kuuluvia.

Hautausmaat muissa maissa

Monissa muissa maissa hautausmaat ovat nykyään yhteiskunnan omistuksessa. Suomessa lähinnä evankelisluterilainen kirkko on pyrkinyt käyttämään omistamiaan hautausmaita aatteellisesti hyödykseen. 

Korkea-arvoisiakaan vainajia ei nykyään julisteta jumaliksi. Varsin monissa paikoissa heille kuitenkin pystytetään muistopatsaita. Niitä on pystytetty sekä uskovaisille että jumalattomille (ateisteille).

Intiassa Tamil Nadun osavaltion uudistajalle Ramasamille on pystytetty patsaita, joissa lukee "Ei jumalaa", koska hän oli ateisti. Kuuluisalle amerikkalaiselle jumalattomalle (ateistille) Robert Ingersollille on pystytetty patsas, ja Euroopasta löytyy koko joukko jumalattomien (ateistien) patsaita. 

Neuvostoliiton ensimmäisen johtajan V.I. Leninin ruumis on palsamoitu ja asetettu mausoleumiin Moskovan Punaiselle torille. Vaikka Leninin mauseleumi on vielä olemassa, melkein kaikki Leninin patsaat on hävitetty Neuvostoliiton hajottua.

Hautajaisteltta

Uskonnottomien hautajaisten järjestäminen on Suomessa toisinaan vaikeaa. Kaikilla uskonnottomien hautausmailla ei ole paikkaa, mihin mennä sateella. Jotkut evankelis-luterilaiset hautausmaat eivät salli uskonnottomien käyttää katettuja tiloja uskonnottomissa hautajaisissa. 

Yhdysvalloissa asiaan on löydetty ratkaisu: hautajaisteltta. Hautajaisteltta voidaan pystyttää mille tahansa hautausmaalle ennen hautajaisia ja purkaa se hautajaisten jälkeen aivan kuten paikkakunnalta toiselle siirtyvät sirkukset tekevät. 

Amerikkalaisilla hautausmailla saattaa olla omituisia hautakirjoituksia kuten 

RAKASTETTU ORJA JA PALVELIJA

KUOLI MIESTEN KANSSA SAAMIINSA LISÄTAUTEIHIN

HÄNEN KONEENSA PUTOSI MUTTA HENKENSÄ LIITÄÄ KORKEALLA 

Tehtäviä

  1. Mitä tehtäviä kuolemaan liittyvinä riiteillä on ajateltu olevan?
  2. Vertaile maahan hautauksen ja polttohautauksen etuja ja haittoja.
  3. Mitä täytyy tehdä, jos haluaa saada itselleen polttohautauksen?
  4. Miten Suomessa voi saada hautapaikan maahan hautausta varten?
  5. Keskustelkaa, pitäisikö kuolemantapauksen satuttua surra vai pyrkiä välttämään surua?
  6. Millainen on hiljainen hautaus?
  7. Millaiset ovat uskonnottoman vainajan hautajaiset normaalisti? Kuvaile hautajaisten kulkua.
  8. Kannattaako hautajaisiin käyttää paljon rahaa?
  9. Mitä lakisääteisiä toimia hautaukseen liittyy?
  10. Miten tutkimusta voi auttaa vielä oman kuolemansa jälkeen?
  11. Keskustelkaa, miksi ateisti Lenin palsamoitiin ja hänen ruumistaan säilytetään mausoleumissa Moskovan Punaisella torilla? Keskustelkaa, miksi Lenin patsaat on viime vuosina lähes tuhottu.
  12. Laadi puhe, jonka voisit pitää parhaan ystäväsi haudalla.
  13. Keksikää kolme sellaista hautaustapaa, joita ei ole mainittu edellä.
  14.  Kootkaa lehdistä kuolemaan liittyvää huumoria.
  15. Miksi hautaus ei ole Suomessa maksutonta, vaikka Suomen Sosialidemokraattinen puolue esitti sitä eräänä tärkeimmistä vaatimuksistaan vuonna 1903 Forssassa?
  16. Miksi eduskunta vuonna 2003 sääti lain evankelis-luterilaisesta hautausmaamonopolista? Tutustukaa hautaustoimilakiin. Mitä siinä sanotaan vainajan tuhkan sijoittamisesta?
  17. Suunnitelkaa jonkin koulusurman satavuotisjuhla.

Siveyden pätevyys

Historiaa

Muinaiskreikkalainen Sokrates lakkasi pohtimasta niitä käsityksiä, joita luonnonfilosofit olivat pohtineet ja keskittyi siveellisiin kysymyksiin. Mitä tuli ihmisen tehdä ja jättää tekemättä, mikä oli todella arvokasta ja tavoittelemisen arvoista? 

Sokrates oli sitä mieltä, että voidakseen arvostella, mikä oli todella arvokasta, ihminen tarvitsi itsetuntemusta.

Platonin mukaan hyve oli mahdollinen vain, jos hyvettä pidettiin tietona. Hän väitti, ettei kukaan tee tahallaan väärin. Hyveen oppiminen ei ole sääntöjen ulkoa oppimista vaan hyveen perusteiden oivaltamista. Oivaltaminen ilmenee oikeana käyttäytymisellä. Pahuus on sairautta, joka johtuu tietämättömyydestä. 

Platonin oppilaan Aristoteleen lähtökohta oli aivan toinen. Aristoteles kutsui ihmistä yhteiskunnalliseksi eläimeksi. Hän piti siveyttä yhteiskunnallisena suhteena, siveys ei ollut mitään ylimaallista kuten Platonilla eikä jumalten ilmoitusta vaan ihmisyhteisön säätelykeino.

Aristoteleen mukaan arvostamisen kohteena ei ole oikeastaan teko tai toiminta vaan se mielenlaatu ja tahto, josta se on lähtenyt, ne vaikuttimet, jotka ovat johtaneet toimivaa henkilöä. Nykyään sanotaan, että Aristoteles kannatti hyvesiveyttä (hyve-etiikkaa).

Jotkut (esimerkiksi sofistit eli viisaat) olivat puolestaan sitä mieltä, ettei löydy yleispätevää siveyttä.

Toisaalta useimmat uskonnot ovat pitäneet omaa siveyttään kautta aikojen yleispätevänä. Uskonnottoman käsityksen levitessä on pohdittu, missä määrin ja millä oikeudella uskonnosta riippumaton siveys voi asettaa yleispäteviä, velvoittavaa sääntöjä (normeja). 

On jopa väitetty, että jos siveys menettää uskonnon sille antaman tuen, joudutaan nihilismiin, joka tarkoittaa siveysnormien täydellistä puuttumista. Jopa Voltaire arveli, että henkisesti alhaiset ihmiset ehdottomasti tarvitsevat sellaisen siveyden, jota kannattaa usko rankaisevaan ja palkitsevaan taivaalliseen tuomariin.

Se pelko, että siveys häviäisi uskonnon myötä, on osoittautunut täysin aiheettomaksi. Siveys ei ole syntynyt uskonnosta, vaan siveyden pohja on ihmisen yhteiskunnallisessa tajunnassa.

Sosialistisissa maissa, joissa jumalattomuus levisi  laajalle, tapahtui pikemminkin tavallisten ihmisten siveyden lujittumista kuin sen rappeutumista. Sosialismin kaatuminen ja uskonnon paluu taas on merkinnyt lähes siveellistä luhistumista.

Mielipiteet siveydestä vaihtelevat

Kysymys siveyssääntöjen (normien) yleispätevyydestä on yhtä ajankohtainen kuin muinaisessa Kreikassa.

Toisaalta eri uskonnot ovat eri mieltä säännöistä (normeista).

Uskonnot ja useimmat jumalattomat (ateistit) ovat eri mieltä säännöistä (normeista).

Erilaiset jumalattomat (ateistit) ovat eri mieltä säännöistä (normeista).

Jotkut ovat sitä mieltä, ettei ole yleispäteviä sääntöjä (normeja). Tilanne on huomattavassa määrin sama kuin muinaisessa Kreikassa.

Siveyskäsitys osana todellisuuskäsitystä


Siveyskäsitys on osa ihmisen todellisuuskäsitystä. 

Siveys on  osa todellisuutta, mutta käskyt, kiellot, velvoitteet jne eivät ole tosia tai epätosia.  

Ovatko siveyssäännöt tietoa

Jotta esitetty väite olisi tietoa, sen on mm.
  1. oltava tosi.
  2. On myös esitetty, että ollakseen tietoa väitteen pitää olla perusteltu.
Viimeksi mainittu ehto on ongelmallisempi kuin ensimmäinen.  Näissä oppiaineistoissa käytetään yleensä heikkoa tiedon määritelmää: tiedolle asetetaan vain totuusvaatimus.

Siitä, mitä muita rajoitteita tiedolle on asetettava, kiistellään yhä.

Heikko tiedon määritelmä jättää pois kohdan 2.

Voivatko siveyssäännöt (normit) olla tosia.
 
Jos sanon "ulkona sataa", väitteen totuus on helppo selvittää katsomalla, sataako ulkona. Kokemustutkimuksen piiriin kuuluva väite on siis tosi silloin ja vain silloin, kun väitteessä esitetty asiantila vallitsee.

On tietysti koko joukko sellaisia kokemustutkimuksen väitteitä, joiden tarkistaminen on vaikeaa.

Jos joku väittää, että Siriusta kiertää planeetta, jolla asuu aasirotu, joka puhuu suomen kieltä, väitteen tarkistaminen nykyisillä teknisillä välineillä on mahdotonta.

Muinaiskreikkalainen Platon piti matematiikan lauseita ikuisina totuuksina, jotka olisivat tosia kaikissa maailmoissa.

Matematiikassa totuus tarkoittaa eri asiaa kuin kokemustutkimuksessa.

Koska matemaattisen totuuden luonteen havainnollistaminen on erittäin vaikeaa, seuraavassa esimerkissä kerrotaan hyvin yksinkertaisesta matemaattisesta merkkipelistä, joka poikkeaa tavanomaisesta koulumatematiikasta mutta kuuluu kuitenkin selvästi matematiikkaan.

Merkkipeliä pelataan tulitikuilla ja klemmareilla. Tulitikkujen ja klemmarien asettelua varten on viivoitin, johon tikkuja ja klemmareita asetetaan riviin.

Peli aloitetaan aina peruskuviosta. Peruskuvioiksi voimme valita yhden tai useampia tikkujen ja klemmarien kuvioita. Tässä tapauksessa valitaan peruskuvioksi yksi ainoa klemmari:

U 

Peruskuvioiden lisäksi merkkipelissä tarvitaan yksi tai useampia sääntöjä, joiden avulla peruskuvioista johdetaan uusia kuvioita.

Peruskuviot ja säännöt voi valita muutoin vapaasti, mutta niitä ei saa valita siten, että peruskuvioista ja säännöistä voitaisiin johtaa mikä tahansa kaikista mahdollisista kuvioista.

Jos mikä tahansa kuvio voidaan johtaa, merkkipeliä sanotaan ristiriitaiseksi, koska sellainen matematiikka, josta seuraa mitä tahansa, on aivan käyttökelvotonta (esimerkiksi olisi totta, että 2+2=5).

Tähän merkkipeliin valitaan kaksi sääntöä:

  1. Sääntö l: Peruskuvion tai entisen kuvion molemmin puolin saa asettaa tulitikut. Jos a on tällainen kuvio, sääntö kuuluu: IaI.
  2. Peruskuvion tai entisen kuvion perään saa asettaa klemmarin. Jos b on tällainen kuvio, sääntö kuuluu: bU
Peruskuviota ja sääntöjä käyttäen voidaan johtaa uusia kuvioita. Esimerkiksi kuvio IUIUU voidaan johtaa peruskuviosta sääntöjen avulla seuraavasti:

  1. Aloitetaan peruskuviosta U
  2. Sääntöä 1. käyttäen lisätään molemmille puolille tulitikut: IUI
  3. Sääntöä 2. käyttäen lisätään saadun kuvion perään klemmari: IUIU
  4. Sääntöä 2. käyttäen lisätään saadun kuvion perään klemmari: IUIUU.
Näin olemme johtaneet väittämämme kuvion peruskuviosta sääntöjä käyttäen.

Sen sijaan kuviota UI ei voi johtaa sääntöjen avulla peruskuviosta, sillä mikään sääntö ei oikeuta meitä lisäämään pelkästään yhtä tulitikkua peruskuvioon.

Merkkipelissä on tapana sanoa, että peruskuvio on tosi. Myös kaikki ne kuviot, jotka voidaan sallittuja sääntöjä käyttäen johtaa peruskuvioista, ovat tosia. Muut kuviot ovat epätosia.

Matematiikassa peruskäsitteet määritellään peruslauseiden avulla. Logiikan päättelysääntöjen avulla peruslauseista johdetaan uusia lauseita. Sekä peruslauseita että logiikan ja määritelmien avulla aikaansaatuja uusia lauseita kutsutaan matematiikan tosiksi lauseiksi.

Sama lause saattaa olla jossakin matematiikan järjestelmässä tosi ja jossakin toisessa matematiikan järjestelmässä epätosi.

Esimerkiksi lause "suoran ulkopuolella olevan pisteen kautta kulkee yksi ja vain yksi tämän suoran suuntainen suora" on tosi vain ns. euklidisessa geometriassa, muissa geometrioissa se on epätosi. 

Meillä on siis ennestään kaksi erilaista totuuskäsitettä, kokemustutkimuksen totuus ja matemaattinen totuus. Voitaisiinko totuuksien valikoimaan vielä lisätä siveellinen totuus?

Viisaustieteilijät (filosofit) ovat olleet ja ovat edelleen tästä kysymyksestä erimielisiä. Voidaan väittää, että eri viisaustieteilijöillä (filosofeilla) on hieman erilaisia siveellisiä vaikuttimia mielipiteilleen.

Tässä kysymyksessä siveys ja tutkimus näyttävät puuroutuvan pahanlaatuisesti. Joku voisi tehdä senkin johtopäätöksen, etteivät siveys ja tutkimus voi olla siinä määrin toisilleen vieraita, kuin on usein väitetty.

Edvard Westermarck ja siveyden suhteellisuus

Suomalainen Edvard Westermarck on tullut kuuluisaksi mm. teoksellaan Eettinen relativismi (teos on kirjoitettu englanniksi ja siksi sanan siveys (moraali) tilalla on etiikka. Relativismi tarkoittaa suhteellisuutta.).

Eettinen relativismi eli oikeastaan siveellinen relativismi on näkemys, jonka mukaan inhimillisten olojen erilaisuudesta seuraa myös siveyssääntöjen (moraalinormien) erilaisuus, siveyssäännöt (moraalinormit) ovat suhteellisia eli relatiivisia, ei ole olemassa yleispätevää siveyttä (moraalia).

Westermarckin mielestä siveyssäännöt (normit) perustuivat tunteisiin, ja koska ihmisten tunteet vaihtelevat suuresti, Westermarck päätteli tästä, että myös siveyssäännöt (normit) vaihtelevat suuresti ja siis ovat suhteellisia.

Westermarckin käsitys, jonka mukaan siveyssäännöt (normit) perustuvat tunteisiin, ei ole saanut kovin yleistä kannatusta.

Merkittävänä alkukantaisten kansojen tutkijana Westermarck pystyi kyllä osoittamaan, että siveyssäännöt (normit) vaihtelevat suuresti valtarakenteesta ja olosuhteista riippuen.

Tämän vaihtelun ei ole kuitenkaan aina katsottu todistavan yleispätevän siveyden mahdottomuutta.

Kuten edellä on todettu, jotkut ajattelijat ovat pitäneet yleispätevän siveyden puuttumista vaarallisena.

Westermarck oli täsmälleen päinvastaista mieltä. Hänen mielestään vakaumus, jonka mukaan mistään ei löydy yleispätevää siveyden mittapuuta on päinvastoin omiaan tekemään ihmiset suvaitsevaisemmaksi ja taipuvaisemmiksi kuuntelemaan järjen ääntä. 

Suvaitsevaisuus oli eräs Westermarckin johtoajatuksia. Hän oli suvaitsevaisuutta ajaneen Ylioppilasyhdistys Prometheuksen perustaja ja puheenjohtajakin. Niinpä Westermarckin ajattelu pyrki tukemaan suvaitsevaisuutta. Vuonna 1905 perustettu yhdistys vietti äskettäin 100 – vuosijuhlaa, vaikka yhdistys on ollut välillä pitkään toimimatta. 

Rafael Karsten

Toinen prometheuslainen, professori Rafael Karsten pyrki kirjassaan Filosofinen etiikka I puolustamaan "humaanista etiikkaa", ja siitä syystä hän piti tärkeänä edustamansa siveyden (etiikan) pätevyyttä.

Karstenin mukaan siveyden pätevyys johtuu sen yhteiskunnallisesta alkuperästä. Karsten myöntää kuitenkin, että sen, mikä on pätevää, ei tarvitse olla ehdotonta. Täysin ehdotonta eli absoluuttista siveyttä "humaani etiikka" ei voi Karstenin mielestä tunnustaa.

Karsten näyttää olleen aikaansa edellä todetessaan, että voidaksemme päästä jonkinlaiseen tulokseen meidän täytyy olla selvillä siitä, mitä käsitteisiin sisältyy.

Kahdenlaisia totuuksia

Edellä on tarkasteltu kahdenlaisia totuuksia,
  1. kokemustutkimuksen totuuksia ja 
  2. matematiikan totuuksia. 
Ns. sivistyneistö on varsin yleisesti hyväksynyt sanan "totuus" käyttämisen näissä kahdessa tapauksessa.

Sen sijaan varsin monet ovat jyrkästi vastustaneet sanan "totuus" käyttöä jollakin kolmannella alueella.
 
Tämän aineiston toimittaja haluaisi, että sana ”totuus” varattaisiin vain kokeellisen tutkimuksen tuloksille eli sanaa "totuus" käytettäisiin vain merkityksessä 1.

Monet ovat pitäneet pitäneet selvänä, etteivät siveyssäännöt (normit) ja käskyt ole ainakaan matematiikan totuuksia.

Aristoteles ajatteli niiden olevan lähinnä käytännön totuuksia.

Humen giljotiini

David Hume väitti, ettei siitä, mitä on, voida päätellä, mitä pitäisi olla.

Tämä periaate on saanut nimen Humen giljotiini, ja se on ollut omiaan pelottamaan niitä, jotka olisivat muutoin olleet halukkaita ajattelemaan, että siveyssäännöt (normit) olisivat kokemustutkimuksen totuuksia.

Hume oli myös se, joka totesi, ettei esimerkiksi kauneus ole ympyrän ominaisuus, vaan arvostukset liittyvät johonkin muuhun kuin arvostuksen kohteeseen.

Saksalainen Immanuel Kant (k. 1804) ehdotti siveellisille totuuksille kokonaan uutta lokeroa. Lokero syntyi seuraavasta jaottelusta.

Ensiksi Kant erotti totuudet, jotka olivat tosia ilman kokemusta ja totuudet, jotka ovat tosia kokemuksen perusteella.

Toiseksi Kant erotti totuudet, jotka ovat tosia väitteeseen sisältyvien käsitteiden merkityksen perusteella totuuksista, joita ei voida päätellä pelkästään käsitteiden merkityksistä.

Näin syntyy neljä lokeroa.

  1. Totuudet, jotka eivät riipu kokemuksesta ja jotka ovat tosia pelkästään käsitteiden merkityksen nojalla. Tällaisia totuuksia sanotaan usein matematiikan totuuksiksi tai loogisiksi totuuksiksi, mutta esimerkkejä löytyy myös arkielämän lauseista. Esimerkiksi lause "vanhapoika on naimaton mies" on tosi pelkästään käsitteiden merkityksen perusteella ja toisaalta lauseen totuus ei riipu kokemuksesta.
  2. Totuudet, jotka riippuvat kokemuksesta mutta joiden totuus voidaan määrittää jo pelkästään käsitteiden merkityksen nojalla. Hyvää tutkimusta kannattavat tutkijat ovat jokseenkin yksimielisiä siitä, että tämä laatikko on tyhjä.
  3. Totuudet, jotka eivät riipu kokemuksesta mutta jotka eivät ole tosia pelkästään käsitteiden merkityksen nojalla. Useimmat hyvää tutkimusta kannattavat tutkijat ovat sitä mieltä, että myös tämä laatikko on tyhjä, mutta Kant sijoitti sinne mm. siveyslakinsa.
  4. Totuudet, jotka riippuvat kokemuksesta ja jotka eivät ole tosia pelkästään käsitteiden merkityksen nojalla. Tähän laatikkoon kuuluvat kokemustutkimuksen lauseet ja tietysti monet arkipäiväiset lauseet kuten "nyt sataa".
Kant sijoitti sääntöihinsä ikivanhan, jo Kungfutsella, Buddhalla ja Platonilla esiintyneen kultaisen säännön. Kant muotoili sen seuraavasti:

"Toimi aina niin, että toimintaperiaatteesi kelpaisi yleisen lainsäädännön periaatteeksi." 

Rafael Karsten huomauttaa, että tässä kohden Kant huomaamattaan tulee kokemustutkimuksen alueelle. 

Friedrich Hegel (k. 1831) myönsi normien suhteellisuuden, mutta katsoi historiallisen kehityksen kulkevan kohti yleispäteviä siveyssääntöjä (normeja). Hegelin vaikutusta on havaittu joissakin marxilaisissa ajattelijoissa. 

Meidän vuosisadallamme normien totuus on eri tavoin yritetty sijoittaa Kantin lokeroiden ulkopuolelle. Esimerkiksi saksalainen Max Scheler ( k. 1928 ) väitti, että tunteet ovat eräs tiedon laji. Scheler yritti myös lajitella normeja yleispätevyyden asteen mukaan. 

Kunnianhimoisimman yrityksen määritellä normien totuus lienee tehnyt muutoin hyvää todellisuuskäsitystä edustava Kurt E. Baier v. 1958 ilmestyneessä kirjassaan Siveellinen katsantokanta. Baierin ajatuksia arvosteli ankarasti Paul Taylor, mutta toinen hyvän todellisuuskäsityksen edustaja Kai Nielsen osoitti v. 1968 Taylorin arvostelun kestämättömäksi. 

Kurt Erich Baier on ollut Pittsburghin yliopiston professori. Hänellä on tohtorinarvo Wienin, Melbournen ja Oxfordin yliopistoista. Hän on opettanut aiemmin Melbournen yliopistossa ja Canberran yliopiston collegessa. Baier on kirjoittanut teoksen ”Siveellinen näkökulma” sekä yhdessä Nicholas Rescherin kanssa toimittanut teoksen Arvot ja tulevaisuus. Hän on myös toiminut Amerikan filosofisen yhdistyksen puheenjohtajana. 

Vaikka Baieria vastaan suunnattu kritiikki on kumottu, Baierin näkökantoihin ei tarvitse kuitenkaan yhtyä.

Matemaattisen totuuden ja kokemustutkimuksen totuuden lisäksi Baier määrittelee kolmannen totuuden, siveellisen totuuden.

Baierin määritelmää ei tietenkään ole pakko hyväksyä, sillä määritelmät ovat sopimuksia kielenkäytöstä.

Baier ehdottaa erästä uutta kielenkäyttöä koskevaa sopimusta, ja vanhaan kielenkäyttöön tyytyväisten ei tarvitse tietenkään tällaista uutta sopimusta hyväksyä.

Ei siis ole mitään pakkoa hyväksyä mielipidettä, jonka mukaan totuuskäsitteen aluetta laajennettaisiin siveyden alueelle.

Itse asiassa useimmat jumalattomat ovat sitä mieltä, että totuuskäsite on pidettävä nykyisessä merkityksessään tai että totuuskäsitteen alaa olisi jopa supistettava nykyisestä.

Romanialaissyntyisen suomalaisen professori Gabriel Sandun johtama työryhmä tutkii, onko totuuskäsite hyödyllinen vai haitallinen.

Baierin mukaan normi on tosi, jos se on siveellisesti hyväksyttävissä. 

Milloin normi on sitten siveellisesti hyväksyttävissä. 

Baier asettaa kolme ehtoa:

  1. Sääntö ei saa olla suunniteltu edistämän itsekkäitä pyrkimyksiä vaan säännön tulee olla periaatteellinen.
  2. Sääntöjen tulee soveltua kaikille ainakin periaatteessa. Säännöt ovat kaikille tarkoitettuja. Tämä merkitsee mm., että
a) Täytyy olla mahdollista opettaa sääntö kaikille.

b) Säännön täytyy olla sellainen, ettei sen tarkoitus mitätöidy silloin, kun joku toimii sen mukaan.

c) Säännön täytyy olla sellainen, ettei se mitätöidy, jos joku tekee tunnetuksi, että hän on omaksunut sen.

d) Sääntö ei saa olla sellainen, että kaikkien olisi suorastaan mahdotonta toimia sen mukaan.
  1. Säännön tulee olla sellainen, että se ottaa huomioon yhtäläisesti kaikkien hyvän. Tähän sisältyy puolueettomuuden eli oikeudenmukaisuuden ajatus
Vastaus kysymykseen, voivatko normit olla tosia, jäi riippumaan toisaalta siitä, mitä tarkoitamme totuudella ja toisaalta siitä, olemmeko valmiit hyväksymään jotkin ehdot normien totuuden tutkimiseksi.

Melkein kaikkien uskonnottomien mielestä totuuskäsitettä ei pitäisi laajentaa koskemaan siveyssääntöjä (normeja) tai siveyslauseita yleensäkään. Siveyssääntöjen (normien) totuusvaatimus on peräisin uskonnoista.

Yrityksiä perustella normeja tutkitaan seuraavissa luvuissa.

Tehtäviä

  1. Luettele viisi jonkin uskonnottoman sääntöjärjestelmän (normijärjestelmän) sääntöä (normia).
  2. Tarvitseeko siveys uskontoa pysyäkseen voimassa?
  3. Millä tavalla sosialismi on vaikuttanut siveyteen?
  4. Mikä on siveyden ja todellisuuskäsityksen suhde?
  5. Milloin esitetty väite on tietoa?
  6. Milloin kokemustutkimuksen väite on tosi?
  7. Milloin matematiikan väite on tosi?
  8. Voitko sanoa tietäväsi asian, jos olet lukenut sen sanomalehdestä?
  9. Pohdi, kuinka paljon itse asiassa tiedät tovereistasi.
  10. Mitä suomalaisen yhteiskunnan nykyisistä säännöistä (normeista) haluaisit poistettavan?
  11. Mitä sääntöjä (normeja) haluaisit lisättävän yhteiskuntamme sääntöihin (normistoon)?
  12. Luettele sellaisia sääntöjä (normeja), jotka itse hyväksyt mutta joita sinun on vaikea noudattaa.
  13. Mitä tarkoittaa Humen giljotiini?
  14. Mistä on peräisin sääntöjen (normien) totuusvaatimus?

Mitä tapahtui sen jälkeen, kun kristinusko nousi valtaan Rooman valtakunnassa?

Esimerkki: vääräoppisten ja noitien vainot

Seuraavassa on esitetty muutamia elämänkäsityksen kannalta tärkeitä tapahtumia. Täydellisempi luettelo löytyy Internetistä osoitteesta:

http://www.chronicon.com/
noita/ajat.html#1

392 Rooman keisari Theodosius I julisti kaiken, mikä ei ole kristillistä lainsuojattomaksi. Kristinuskosta on tullut Rooman valtionuskonto ja vääräoppisuus on rikos myös valtiota vastaan.

430 Rooman valtakunnan laki säätää kuolemanrangaistuksen harhaoppisuudesta.

743 Rooman piispainkokous kieltää uhraamisen hengille, koska nämä ovat pahoja henkiä.

829 Pariisin piispainkokous toteaa, että koska Raamattu määrää, ettei noita saa elää (Moos. 22:17), on kuninkaan rangaistava noitia ankarasti.

1184 Paavi Lucius III perustaa kirkollisen inkivisition ja määrää piispat tutkimaan (inquisitio) kaikki kirkon virallisesta opista tapahtuneet hairahdukset. Inkvisition perusta on luotu.

1225 Tuomas Akvinolainen (1225–1274) syntyy. Hän hyväksyy myöhemmin käsityksen paholaisten ja ihmisten välisistä sukupuolisuhteista. Hänen mukaansa noidat pystyvät lentämään paholaisen avulla, luomaan harhakuvia ja nostattamaan myrskyjä (säämagia).

1252 Paavin kiertokirje sallii harhaoppisten kiduttamisen.

1420-ja 30-luku Ensimmäiset uuden noitaopin mukaiset oikeudenkäynnit käydään Keski-Euroopassa.

1431 Ranskalainen "Orleansin neitsyt" ja vapaustaistelija Jeanne (Joan) d´Arc (noin 1410–1431) poltetaan Rouenissa (Ranska) elävältä.

1435 Wienin yliopiston professori Johannes Niderin teos "Muurahaiskirja" ilmestyy. Teoksessa kerrotaan miten paholainen karkotetaan sen valtaan joutuneesta ihmisestä.

1527 Västeråsin valtiopäivät Ruotsissa: päätettiin, että "Jumalan sanaa on puhtaana saarnattava valtakunnassa". Västeråsin sääntö ja vuoden 1528 selitys. Noituus ja taikuus määrätään kuolemanrangaistuksen alaiseksi. Kuolemanrangaistus ulotetaan siis periaatteessa myös nk. valkoiseen (hyväntahtoiseen) magiaan. Kaikki taikuus selitettiin vuonna 1528 Jumalan tahdon vastaiseksi ja vahingolliseksi.

1556 Marketta Karviainen tuomitaan kuolemaan Maarian käräjillä ehtoollisleivän anastamisesta noituuden harjoittamista varten.

1543 Mikael Agricolan ABC-kiria ilmestyy.

1615 Suomalainen vääpelin vaimo Birgitta alistetaan kaksi kertaa vesikokeeseen Narvassa. Hän kelluu ja tunnustaa kidutuksen jälkeen käyttäneensä "paholaisen keinoja". Hänet tuomitaan kuolemaan ja poltetaan.

1620 Kuninkaallinen komitea antaa lausunnon, jonka mukaan paholaisen liittolaiset on tuomittava kuolemaan.

1633 Inkvisitio tuomitsee Galileo Galilein (1564–1642) harhaoppisena ja hänet pakotetaan julkisesti luopumaan kopernikaanisesta maailmankuvasta.

1649 Pietari Brahe (1602–80) ottaa Turun akatemian konsistorissa esille taikuuden, joka "tässä maassa on suuresti vallalla". Valpuri Kyni joutuu oikeuteen Huittisissa. Hän säilyttää henkensä sitkeän kiistämisensä ansiosta. Vesilahdella mestataan noitamies Olavi Luikko. Eurajoella tuomitaan kuolemaan Kerttu Matintytär.

1666 Isaac Newton (1642–1727) luo nykyaikaisen fysiikan perustan. Ahvenanmaan noitavainot alkavat.

1779 Kuolemanrangaistus noituudesta poistuu Ruotsin rikoslaista. Kustaa III toteaa, että noituus on mahdoton rikos, jota "valistuneet hallitukset eivät edes mainitse rikoslaeissaan".

1793 Tiettävästi viimeinen noidan kuolemantuomio Euroopassa pannaan toimeen Puolassa, viisi vuotta kuolemantuomion lakkauttamisen jälkeen.

200x Noitia teloitetaan Afrikassa.

Tehtäviä

  1. Mitä kristityt tarkoittavat pahoilla hengillä?
  2. Mistä sai alkunsa kristillinen oppi, että sairaudet johtuvat pahoista hengistä?
  3. Miten kristityt yrittivät häätää pahoja henkiä?
  4. Mitä kristityt tarkoittavat paholaisella?
  5. Miksi keisari Theodosius I ei kannattanut minkään lajin uskonnon tai vakaumuksen vapautta?
  6. Miksi uskonnon ja vakaumuksen vapaus kiellettiin Kustaa Vaasan Ruotsissa?
  7. Ottakaa selvää, mikä oli vesikoe. Mitä muita kokeita noituuden toteamiseksi käytettiin?
  8. Ottakaa selvää, miten noitia kidutettiin.
  9. Miksi ei voida koskaan selvittää kristittyjen eri aikoina uskonnollisista syistä surmattujen ihmisten määrää?
  10. Ottakaa selvää, mikä lopetti noitavainot Euroopassa.
  11. Käydäänkö meidän aikanamme uskonsotia?

Esimerkki: Kristinuskon hajoaminen katoliseen (yleiseen) ja ortodoksiseen (oikeaoppiseen) kirkkoon

Ortodoksien kannatus

Ortodoksisuus eli oikeaoppisuus on kristillisten kirkkojen ryhmä, johon kuuluu nykyisin n. 250 miljoonaa kannattajaa (luvussa on mukana myös idän ortodoksit). Suurin osa maailman ortodoksisista paikalliskirkoista sijaitsee Venäjällä, Balkanin niemimaalla ja Lähi-idässä.

Historiaa

Idän ortodoksiseksi kirkoksi kutsutaan nykyään kirkkoa, joka jakamattoman kirkon aikana kattoi alueeltaan neljä viidestä vanhasta patriarkaatista (alue, jonka johdossa oli korkea-arvoinen piispa), viidennen ollessa Rooma.

Vuoden 381 Konstantinopolissa pidetystä toisesta yleiskristillisestä kirkolliskokouksesta lähtien Konstantinopolin yleiskristillistä piispaa pidettiin asemaltaan toisena Rooman piispan jälkeen, koska Konstantinopoli on "Uusi Rooma", valtakunnan pääkaupunki.

Khalkedonin kirkolliskokous v. 451 antoi 28. ohjeistossaan Konstantinopolin piispalle "samat etuoikeudet" kuin Rooman piispalle. Paavi ei kuitenkaan hyväksynyt tätä ohjeistoa eikä se sen vuoksi saanut virallisen päätöksen voimaa, ja Khalkedonin kirkolliskokouksen katsottiin antaneen vain 27 ohjetta.

Sen jälkeen, kun lännen ja idän kirkot erosivat vuonna 1054, ortodoksihistorioitsijat ovat kuitenkin katsoneet 28. ohjeen viralliseksi päätökseksi. Niinpä nykyisin Konstantinopolin yleiskristillisellä piispalla (ekumeenisella patriarkalla) on asema ensimmäinen vertaistensa joukossa, mutta hän ei silti ole kaikkien ortodoksien päämies kuten paavi katolisessa kirkossa.

Vuoden 1054 suuressa hajaannuksessa katolinen kirkko jakaantui lännen katoliseen (yleinen) kirkkoon ja idän ortodoksiseen (oikeaoppinen) kirkkoon. Katolinen ja ortodoksinen kirkko sopivat ns. Firenzen liiton Firenzessä pidetyssä kirkolliskokouksessa (1438—1445), mikä Itä-Roomassa kuitenkin melko pian peruttiin aatteellisten syiden ja kansan vastustuksen takia. Myös ortodoksinen Venäjä kieltäytyi Paavin alaisuudesta.

Oppi

Opiltaan ortodoksinen kirkko edustaa ennen vuonna 1054 tapahtunutta suurta hajaannusta vallinneen jakamattoman yleisen kirkon seitsemässä yleiskristillisessä kirkolliskokouksessa määriteltyä uskonsisältöä. Näiden kokousten ohjeistojen määrittelemiä periaatteita ortodoksinen kirkko pitää luovuttamattomina. Niitä ei voida siis koskaan muuttaa.

Uskontunnustus

Ortodoksinen kirkko tunnustaa uskonsa siinä muodossa, kun vuonna 325 järjestetty Nikaian ensimmäinen kirkolliskokous, ja vuonna 381 järjestetty Konstantinopolin ensimmäinen kirkolliskokous ovat sen määritelleet. Ortodoksinen kirkko käyttää uskontunnustuksenaan Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustusta.

Suomen ortodoksinen kirkko

Suomen ortodoksinen kirkko on Suomen toiseksi suurin uskonnollinen yhteisö, johon kuuluu noin 58 000 ihmistä eli 1,1 prosenttia suomalaisista.

Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaattiin autonomisena arkkipiispakuntana. Konstantinopoli tunnetaan nykyisin paremmin turkkilaiselta nimeltään Istanbul.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, mistä johtuu, että ortodoksisella kirkolla on maailmassa on vain noin 250 miljoonaa kannattajaa, kun katolisella kirkolla niitä sanotaan olevan noin 1 200 miljoonaa?
  2. Tutkikaa opetussuunnitelmien avulla, millä tavalla evankelisluterilaisen kirkon peruskoulun opetussuunnitelma eroaa ortodoksisen kirkon peruskoulun opetussuunnitelmasta. Word – versio löytyy osoitteesta http://www.oph.fi/info/
    ops/po_16_1_versio.doc
  3. Ottakaa selvää Internetillä, millainen on Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustus. Osoite on http://fi.wikipedia.org/wiki/
    Nikaian_uskontunnustus
  4. Verratkaa evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon käyttämiä versioita tästä uskontunnustuksesta. Mitä eroja niissä on?
  5. Millä tavalla Suomen ortodoksit eroavat Suomen evankelis-luterilaisista

Esimerkki: Antiikin harhaoppiset

Kristityn katolisen kirkon tai myiden kristittyjen kirkkojen harhaoppisia käsityksiä on tietysti mahdotonta esittää peruskoulun oppikirjassa laajuuden vuoksi ja myös siitä syystä, että suurin osa niistä on hävinnyt kumpujen yöhön.

Seuraavassa on tarkasteltu muutamia sellaisia harhaoppisia käsityksiä, joiden jäsenet ovat erityisen raskaasti kärsineet suurten kirkkojen vainoista tai yrittäneet säilyttää antiikin kristinuskoa vanhempaa perinnettä.

Gnostilaisuus

Gnostilaisuus esiintyi monien ajan uskonnollisten suuntauksien, muun muassa kristinuskon, yhteydessä Välimeren alueelta Keski-Aasiaan saakka. Sana gnostilaisuus tulee kreikan sanasta "gnosis" (γνοσισ), joka tarkoittaa suomeksi tietoa.

Nykyiset kristityt väittävät, että gnostilaisuus oli kristinuskon kanssa kilpaileva uskonto. Gnostilaiset Timothy Freke ja Peter Gandy väittävät kirjassaan The Jesus Mysteries Was the Original Jesus a Pagan God, Element 2003, ISBN 0 7225 3677 1 (Jeesus-mysteerit, oliko alkuperäinen Jeesus pakanajumala), että gnostilaisuus oli kristinuskon alkuperäinen muoto.

Tässä yhteydessä ei voida ryhtyä esittämään kovin monia väitteitä puolesta ja vastaan. Sen verran käytyä keskustelua voidaan huomioida, että kun Rooman paavi lähetti Palestiinaan ihmisiä etsimään alkuseurakuntaa, Palestiinasta löytyi gnostilaisia kristittyjä.

Gnostilaisuus voidaan jakaa hyvin moneen erilaiseen suuntaukseen. Sen pääsuuntaukset ovat persialainen gnostilaisuus, johon kuuluvat sellaiset uskonnot kuin manikealaisuus ja mandealaisuus, sekä syyrialais-egyptiläinen gnostilaisuus.

Manikealaisuus ja mandealaisuus ovat kuitenkin hyvin omanlaisiaan uskonnollisia perinteitä, ja niitä käsitellään yleensä omina uskontoina niiden omilla nimillä, kun taas gnostilaisuudella viitataan lähinnä syyrialais-egyptiläiseen gnostilaisuuteen.

Sen pääsuuntauksia olivat setiläinen gnostilaisuus ja valentinolainen kristillisyys. Setiläinen gnostilaisuus saattoi olla muiden gnostilaisten suuntausten pohjana. Valentinolainen kristillisyys omaksui enemmän aineksia kristinuskosta.

Tulee huomata, että käsite "gnostilaisuus" on kehitetty vasta 1600-luvulla ja sitä on usein käytetty, osin virheellisesti, kaikista suuntauksista, joihin kuului salattua, vain sisäpiirille tarkoitettua tietoa. Tämän johdosta käsitteen täsmällisyys ja käyttökelpoisuus on usein myös kyseenalaistettu.

Yleensä käsitettä "gnostilaisuus" käytetään melko tarkkaan rajatussa merkityksessä, jolloin gnostilaisuus voidaan erottaa esimerkiksi erilaisista esoteerisistä suuntauksista, mystiikasta ja New Age -liikkeistä.

Esoteerisuus tarkoittaa tietämystä, joka on vain vihittyjen suljetun piirin saavutettavissa. Sen vastakohtana on eksoteerinen, yleisesti saatavilla oleva tieto.

Vastakohtaparia käytetään usein uskontojen yhteydessä, jossa esoteerinen uskonnon harjoittaminen perustuu sisäiseen hengelliseen kokemukseen, eksoteerinen uskonnonharjoittaminen pyhien tekstien kirjaimelliseen tai vakiintuneeseen tulkintaan.

Gnostilaisuus oli luonteeltaan jyrkän kaksijakoista. Kaikkeuden luominen kuvattiin usein hyvän ja pahan voimien taistelun tai jumalallisen lankeamisen lopputuloksena.

Käsitys maailman luomisesta sisältää useampia jumaluuksia. Pahan aineellisen todellisuuden luoja oli alempi jumalolento, joka on syntyisin jumalallisessa maailmassa tapahtuneesta häiriöstä.

Luojajumala halusi luoda täydellisen maailman, mutta epäonnistui. Luojajumalan täydellinen maailma olisi ollut kuolematon ja katoamaton.

Luomisen epäonnistumisen vuoksi gnostilaiset pitivät aineellista maailmaa toisarvoisena tai pahana, mutta koska ihmisen sielun alkuperä on kuitenkin jumalallisessa todellisuudessa, on aineesta vapautuminen mahdollista gnostilaisten välittämän salaisen, pelastavan tiedon avulla.

Pelastavaan tietoon kuului tieto siitä, mistä ihminen on peräisin, missä tilassa hän on nyt, ja mihin hän voi päästä.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, miksi muinaisen Rooman eksoteerinen kristinusko pyrki hävittämään esiteerisen kristinuskon.
  2. Ottakaa Internetin avulla selvää, millaisia olivat manikealaisuus ja mandealaisuus.
  3. Pohtikaa, mikä vaikutus juutalaisuudella oli a) kristinuskoon b) islamiin ja c) gnostilaisuuden eri muotoihin.
  4. Mitkä ovat gnostilaisuuden ja kristinuskon jyrkimmät erot?
  5. Ottakaa selvää, mikä vaikutus Platonilla oli gnostilaisuuteen.

Nestorialaisuus

Nestoriolaisuus oli 400-luvulla Konstantinopolin arkkipiispa Nestorioksen mukaan nimetty oppi, jonka mukaan Kristus oli oikea ihminen, mutta ei täysi jumala — hän oli syntyään ihminen, mutta Jumala oli asettunut asumaan häneen.

Yleisen katolisen kristinuskon mukaan Kristus oli sekä ihminen että jumala.

Opin mukaan Neitsyt Maria ei ollut Jumalansynnyttäjä vaan vain Jeesuksen äiti. Oppi tuomittiin harhaopiksi Efeson konsiilissa vuonna 431.

Se ei kuitenkaan heti hävinnyt, vaan sai lähetystyön ja silkkitien ansiosta runsaasti kannattajia Aasiassa.

Nestorialaisuudella on historiallisesti usein viitattu Assyrian kirkkoon ja sen tekemään lähetystyöhön Aasiassa, mutta ilmaisu on hieman epätarkka.

Samoihin aikoihin vaikutti myös monofysitismi, joka opetti päinvastaista oppia, jonka mukaan Kristus oli vain näennäisesti ihminen. Tämä oppi tuomittiin Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451. Khalkedonin kirkolliskokouksen päätös oli, että Kristuksessa ihmisyys ja jumaluus olivat molemmat täysin läsnä yhtä aikaa.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, miksi Nestorios joutui riitaan Bysantin hallitsijaperheen kanssa.
  2. Ottakaa selvää, mille alueille nestorialaisuus levisi.
  3. Ottakaa selvää, millä tavalla ortodoksinen kirkko vainosi nestoriolaisia?
  4. Miten nestorialaisvainot vaikuttivat islamin leviämiseen?
  5. Pohtikaa, olisiko islamista tullut suuri uskonto, jos ortodoksit eivät olisi vainonneet idän nestoriolaisia.

Pelagiolaisuus

Pelagiolaisuus tarkoittaa Pelagiuksen ja hänen kannattajiensa näkemystä, jonka mukaan ihmisellä on vapaa tahto ja luonnollinen kyky elää synnittömästi ja ansaita siten iankaikkinen autuus pelkästään omalla kilvoituksella ja rakkauden kaksoiskäskyn toteuttamisella (Luuk 10:25–28).

Pelagiolaisuus pohjaa ensisijaisesti Raamatun evankeliumeihin ja Jeesuksen opetukseen tekojen merkityksestä pelastuksessa (Matt 16:27, Luuk 10:25–28, Mark 12:28–34, Matt 25:31–45).

Pelagiolaisuuden taustalla oli huoli kristittyjen siveydestä: jos ihmisen teoilla ei ole mitään merkitystä, niin miksi lainkaan elää hyveellisesti?

Kyseessä oli myös vastausyritys ihmisen kyvyttömyyttä korostavaan kristillisyyden pääsuuntaukseen: jos ihminen on täysin kyvytön tekemään mitään hyvää, niin miten hän voi olla vastuussa teoistaan?

"Emme mitenkään kykene tarpomaan hyveen polkua, ellei meillä ole toivoa kumppaninamme."

Antiikin aikana erityisesti kirkkoisä Augustinus vastusti pelagiolaisuutta. Augustinus painotti Paavalin kirjeitä, varsinkin Roomalaiskirjettä, ja uskon merkitystä tekojen sijaan.

Pelagiolaisuus julistettiin vuonna 419 Karthagon kirkolliskokouksessa harhaopiksi. Siitä myöhemmin kehittynyt puolipelagiolaisuus eli semipelagiolaisuus puolestaan julistettiin harhaopiksi Orangen kirkolliskokouksessa vuonna 529.

Vaikka pelagiolaisuuden voidaan katsoa olevan täysin Raamatun neljän evankeliumin mukainen oppi ja sisäisesti ristiriidaton, se aiheutti ongelman kirkolle ja sen arvovallalle: jos ihminen kykenee löytämään jumalan omin voimin, tällöin Jeesuksen sovitustyöllä ei enää ole merkitystä, eikä Jeesuksella ole enää vapahtajan asemaa, vaan hänellä on arvo enää ennustajana ja opettajana.

Lisäksi tällöin oppi ”ei pelastusta kirkon ulkopuolella” menettää mielekkyytensä. Tämän vuoksi se julistettiin harhaopiksi ja Augustinuksen esittämä ennalta määräytymisoppi nousi kirkon viralliseksi linjaksi.

Katolinen kirkko omaksui puolipelagiolaisen perisyntikäsityksen, jonka mukaan perisynti ei ole synti sellaisenaan, vaan syntiä aiheuttava tila, Efesoksen kirkolliskokouksessa vuonna 439.

Pelagiolaisuus nousi esille udelleen ns. reformaation (väärä nimi: uskonpuhdistuksen) aikana erityisesti Erasmus Rotterdamilaisen opettamana, ja kristillinen humanismi, vastakohtana puhdasoppisuudelle (fundamentalismille) nojaa pelagiolaisuuteen.

Pelagiolaisuus tuotiin luterilaisuuteen filippistien taholta, vaikka Martin Luther itse pitikin sitä kirottuna harhaoppina ja tuomitsi sen ankarasti.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, millaista oli uuden ajan alun kristillinen humanismi.
  2. Millä tavalla kristillinen humanismi eroaa meidän aikamme sekularistisesta humanismista?
  3. Miksi Martin Luther ei hyväksynyt kristillisten humanistien pelagiolaisuutta?
  4. Ottakaa selvää, mistä asioista kristillinen katolinen kirkko ja Martin Luther olivat eri mieltä.
  5. Pohtikaa, millä tavalla kristillinen humanismi ja evankelis-luterilaisuus eroavat toisistaan.

Puolipelagiolaisuus

Puolipelagiolaisuus eli semipelagiolaisuus on pelagiolaisuudesta 400-luvulla kehittynyt suuntaus, joka pyrki sovittamaan yhteen Pelagiuksen ja Augustinuksen käsitykset.

Siinä, missä pelagiolaisuuteen liittyy näkemys ihmisen vapaasta tahdosta sekä kyvystä omin voimin lähestyä hakeutua pelastukseen (= taivaaseen) puolipelagiolaisuus kyllä myöntää ihmisen kykenevän itse hakeutumaan pelastukseen (= taivaaseen) mutta häneltä puuttuu tahto tähän (liha on heikko vaikka henki onkin vahva).

Puolipelagiolaisen näkemyksen mukaan jumala herättää ensin ihmisessä halun lähestyä luojaansa ja etsiytyä uskonratkaisuun, jonka jälkeen ihminen sitten valitsee joko sovituksen hyväksymisen (taivaan) tai sen hylkäämisen (helvetin) välillä. Pelastus siis riippuu sekä jumalan että ihmisen toimista.

Puolipelagiolaisuus julistettiin harhaopiksi Orangen kirkolliskokouksessa 529. Se nousi kuitenkin katolisessa kirkossa uudelleen esiin reformaation (väärä nimi: uskonpuhdistuksen) myötä luterilaisuuden ja ennen kaikkea kalvinismin omaksuman jyrkän ennaltamääräytymiopin takia; katolinen kirkko hylkäsi vastareformaation (väärä nimi: vastauskonpuhdistuksen) myötä alun perin Augustinuksen muotoileman ennaltamääräytymisopin.

Katolinen kirkko omaksui puolipelagiolaisen perisyntikäsityksen, jonka mukaan perisynti ei ole synti sellaisenaan, vaan syntiä aiheuttava tila.

Vaikka kaikkien läntisten kirkkokuntien opin mukaan pelastus on jumalan työtä eikä ihmisellä itsellään ole mitään osuutta pelastuksessaan, toisaalta katolisuus ja toisaalta monet alun perin kalvinismista lähtöisin olevat kirkkokunnat, kuten arminiolaisuus, metodismi ja helluntailaisuus, ovat hyvin lähellä semipelagiolaisuutta.

Tehtäviä

  1. Mitä haittaa evankelis-luterilaisille olisi ollut siitä, että Martin Luther olisikin asettunut Pelagiuksen eikä Augustinuksen opin kannalle?
  2. Millainen ennaltamääräytymisoppi on islamissa?
  3. Miten islamin ennaltamääräytymisoppi näkyy muslimijohtajien puheissa?
  4. Miten evankelisluterilaiset suhtautuvat nykyisin ns. hyviin töihin?
  5. Ottakaa selvää, mitä asioita nykyiset evankelisluterilaiset pitävät kaikkein ankarimmin kiellettyinä.

Areiolaisuus

Areiolaiset eivät uskoneet Jumalan kolminaisuuteen siten, kuin yleinen (katolinen) kirkko. Areiolaisten mukaan jeesus on jumalan ensimmäinen luomus, eikä "Isästä iankaikkisuudessa syntynyt". Areiolaisuuden perustaja oli munkki Areios 300-luvulla.

Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 325 Areioksen oppi hylättiin ja selitettiin Jeesuksen olevan syntyneen, ei luodun, ja jumalan kanssa samaa olemusta.

Päätös, jonka tarmokkain puolustaja oli Athanasios, vahvistettiin lopullisesti Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 381.

Monet germaaniheimot kääntyivät ensin areiolaiseen kristinuskoon ja vasta myöhemmin yleiseen (katoliseen) kristinuskoon. Syynä tähän oli se, että areiolaiset karkotettiin 300- ja 400-luvuilla Rooman valtakunnasta harhaoppisina, kun Rooman keisarit alkoivat suosia kristinuskoa. He pakenivat mm. germaanien alueille ja tekivät siellä lähetystyötä.

Athanasioksen uskontunnustus on tehty areiolaisia vastaan.

Tehtäviä

  1. Kopioikaa Internetistä Ahtanasioksen uskontunnustus paperille.
  2. Yksi oppilas lukee sen nopeasti luokan edessä.
  3. Laskekaa, kuinka moni ymmärsi siitä yhtään mitään.
  4. Mitä yhteistä on areiolaisuudella ja islamilla?
  5. Pohtikaa, onko areiolaisuus saattanut vaikuttaa islamiin.

Markionilaisuus

Markion (n. 110–160, syntynyt Sinopessa) on varhaisen kristillisen kirkon tunnetuimpia katolisen valtavirran ulkopuolella vaikuttaneita johtajia. Markion perusti oman markionilaisen kirkkonsa, joka oli merkittävä kilpailija katoliselle kristinuskolle toisen vuosisadan jälkipuoliskolla.

Kristillisen kirkon valtavirta on kuitenkin jo Markionin ajoista lähtien tuominnut Markionin harhaoppiseksi.

Markionista tiedetään suhteellisen vähän, ainoina tietolähteinä ovat Markionin vastustajien kirjoitukset.

Markion syntyi Vähän Aasian Sinopessa, nykyisen Turkin alueella. Eräiden tietojen mukaan hänen isänsä oli kristitty piispa, joka kuitenkin myöhemmin kirosi Markionin hänen opetustensa takia. Markionin tiedetään olleen varakas laivanomistaja.

Noin vuoden 140 tienoilla Markion siirtyi Roomaan, jossa hänestä tuli paikallisen kirkon taloudellinen tukija. Samalla hän kehitteli omaa ajatteluaan ja sai myös ajatuksilleen tukijoita.

Rooman kirkko kirosi Markionin vuonna 144, jonka jälkeen Markion perusti omaisuutensa turvin omia seurakuntiaan ympäri Rooman valtakuntaa.

Markionin ajattelun keskeisin ajatus on jyrkkä ero vanhatestamentillisen luojajumalan ja Uuden testamentin jumalan välillä.

Markionin mukaan näissä kahdessa on kyse kokonaan eri jumalista, luojajumala on ankara tuomari, kun taas Uuden testamentin jumala on hyvä ja armahtava.

Markion ajatteli Jeesuksen ilmoittaneen kokonaan aiemmin tuntemattoman hyvän jumalan, kun taas joidenkin Markionin vastustajien mukaan hän piti Vanhan Testamentin jumalaa jopa pahana.

Markion jakoi todellisuuden kahtia, hän näki maailman pahana, hän inhosi erityisesti ruumiillisuutta ja seksuaalisuutta ja näki liskojen, krokotiilien ja ihmisen syntymän kaltaiset asiat osoitukseksi maailman saastaisuudesta.

Niinpä hänen mukaansa Jeesuskaan ei tullut maailmaan syntymän kautta, vaan hän ilmestyi maailmaan täysi-ikäisenä, eikä hän ollut ainetta, vaan jonkinlainen aaveenomainen henkiolento.

Toisin kuin katolisessa kristinuskossa, Jeesus ei ollut Markionille tosi ihminen, eikä Jeesus todella kärsinyt ja kuollut ristillä.

Vanhatestamentillisen Jumalan myötä Markion hylkäsi myös Vanhan Testamentin.

Markionin sanotaan myös luoneen ensimmäisen uusitestamentillisen kokoelman kokoamalla yhteen hyväksymänsä varhaiskristilliset kirjoitukset.

Evankeliumeista Markion hyväksyi vain muokkaamansa version Luukkaan evankeliumista ja apostolisista kirjoituksista vain osan Paavalin kirjeistä.

Markionin mukaan oikea kristillinen oppi oli Paavalin jälkeen päässyt saastumaan ja hänen omana pyrkimyksenään oli palauttaa oppi alkuperäiseen puhtauteensa.

Markionin katsotaan vaikuttaneen merkittävällä tavalla siihen, että kristillinen kirkko ryhtyi keräämään kirjoituksiaan yhteen arvovaltaiseksi kokoelmaksi.

Markionin oppi muistuttaa monin tavoin gnostilaisuutta, mutta eroaa kuitenkin siitä mm. sillä ettei Markion harrastanut gnostilaisten kaikkeuden olemusta käsitteleviä pohdintoja.

Tehtäviä

  1. Miksi käsitys, että Jeesus olisi ollut pelkkä henkiolento eikä ihminen, oli vaaraksi katoliselle kirkolle?
  2. Miksi oppi, jonka mukaan oli kaksi jumalaa, oli vaarallinen katoliselle kirkolle?
  3. Nykyinen tutkimus on osoittanut osan Paavalin kirjeistä myöhemmiksi väärennöksiksi. Olisiko Markionilla voinut olla tietoa tästä?
  4. Miksi Markion ei käyttänyt vanhimpana pidettyä Markuksen evankeliumia vaan myöhemmin syntynyttä (?) Luukkaan evankeliumia?
  5. Millä tavalla kristinuskon historia olisi ollut erilainen, jos Vanha testamentti olisi kokonaan hylätty?

Monofysitismi

Monofysitismi oli kristillinen antiikin aikainen oppi, jonka mukaan Jeesus ei ole sekä ihminen että jumala, vaan hänellä on vain yksi, jumalallinen luonto. Jeesuksen ihmisyys oli monofysiittien mielestä näennäistä.

Monofysitismi tuomittiin harhaoppina Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451.

Kokouksen kutsui koolle keisari Markianus. Sen aiheena oli Jeesus: miten jumalan poika voi olla yhtä aikaa sekä ihminen että jumala? Oliko hän maan päällä ollessaan vain näennäisesti ihminen?

Khalkedonin kirkolliskokouksen päätös oli, että Jeesuksessa ihmisyys ja jumaluus olivat molemmat täysin läsnä yhtä aikaa.

Toista, päinvastaista antiikin aikaista näkemystä edustivat nestoriaanit, joiden mukaan Jeesus oli oikea ihminen, mutta ei täysi jumala. Nestoriolaisuus tuomittiin Efeson kirkolliskokouksessa vuonna 431.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, mistä syystä Jeesuksen ihmisyys oli suurille kristillisille kirjoille tärkeä?
  2. Miten käy ristiinnaulitsemistarulle, jos ristiinnaulittu ei ole ollenkaan ihminen?
  3. Mitä Jeesuksen henkiolentomaisuus vaikuttaa kristilliseen pelastusoppiin?
  4. Miksi Muhammedia ei pidetty henkiolentona?
  5. Ottakaa selvää, miten hindujumalat tulivat ihmisiksi (esim. Vishnun ihmiseksi tulemiset).

Montanolaisuus

Montanolaisuus oli 100-luvulla vaikuttanut kristillinen lahko, joka sai nimensä perustajansa Montanuksen mukaan. Tunnetuin montanolainen lienee ollut Tertullianus.

Montanolaisuudessa oli keskeisenä ajatus Jeesuksen pikaisesta paluusta taivaasta maan päälle. Montanus näki Jeesuksen lupauksen lohduttajan lähettämisestä täyttyneen hänessä itsessään, siis Montanuksessa, ja ilmenevän hänen lahjojensa kautta.

Montanus näki näkyjä ja ilmestyksiä ja kertoi näiden näkyjen tulevan suoraan jumalalta. Montanus myös lupasi samojen lahjojen olevan tarjolla seuraajilleenkin.

Ennustaminen ja yleisesti saatavilla oleva tieto olivat montanolaisuuden tunnistettavimpia piirteitä.

Montanolaiset myös arvostelivat kirkon heikkoa siveyttä. Erityisesti leskien uudelleen avioituminen oli heidän mukaansa suuri pahe.

Montanolaisuudessa kolminaisuus saatettiin nähdä peräkkäisenä: jumalan ja Jeesuksen aikaa seurasi Pyhän Hengen aika, joka taas on toteutunut Montanuksen kautta. Montanolaisuudessa kehittyi jopa näkemys, jonka mukaan Montanus itse oli kolminaisuuden kolmas persoona, vaikka tämä ei ilmeisestikään ollut Montanuksen oma näkemys.

Katolinen kirkko asettui montanolaisuutta vastaan korostamalla ensimmäisen vuosisadan raamatullisten kirjoittajien arvovaltaa, mutta vaikka montanolaisuuden laajempi kannatus katosikin muutaman sukupolven aikana, montanolaisuus pysyi eri muodoissaan hengissä aina 800-luvulle saakka.

Tämän päivän helluntailaisuudessa on kuitenkin paljon samoja piirteitä kuin montanolaisuudessa, ja helluntailaisuutta on kutsuttu myös uusmontanolaisuudeksi.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa, kuinka monta kertaa hindujumala Vishnu on palannut Maan päälle.
  2. Mitä helluntailaissaarnaaja tarkoittaa, kun hän sanoo ”Jeesus on täällä”.
  3. Ottakaa selvää, kuinka monta kertaa esimerkiksi Jehovan todistajat ovat ennustaneet Jeesuksen tuloa Maan päälle.
  4. Ottakaa selvää, millä tavalla kristinuskon eri haarat eroavat toisistaan siveyssääntöjen suhteen.
  5. Miten kristittyjen siveyssäännöt ovat muuttuneet Suomessa?

Esimerkki: Lasten ristiretki 1212

Poliittista juonittelua ja kristittyjen johtajien rappio

Ristiretkillä tarkoitetaan ihmiskunnan historiassa monia asioita. Tunnetuimmat ristiretket tehtiin Palestiinan valloittamiseksi takaisin kristityille muslimeilta. Ruotsalainen kirjailija Jan Guillou on tarkastellut näitä retkiä ruotsalaisten näkökulmasta suuren suosion saavuttaneessa romaanisarjassaan:
  1. Vägen till Jerusalem (1998) – Tie Jerusalemiin
  2. Tempelriddaren (1999) – Temppeliherra
  3. Riket vid vägens slut (2000) – Pohjoinen valtakunta
  4. Arvet efter Arn (2001) – Arnin perintö
Jan Guilloun mukaan ristiretket epäonnistuivat ja Palestiina menetettiin muslimeille poliittisen juonittelun ja kristittyjen johtajien siveellisen alennustilan takia. Lisäksi saraseeneilla oli paremmat hevoset, parempi siveys ja paremmat aseet. Pohjana uuden ajan ilmiöiden kuvaukselle esitetään seuraavassa katkelma siitä siveellisestä tilasta, joka vallitsi ennen valistusta.

Paimenpoika innostajana

Vaikka yleinen ristiretki-innostus oli jo laimennut Euroopassa, eräs paimenpoika onnistui Vendomesta, Luoteis-Ranskasta innostaa suuria joukkoja lapsia ja nuoria ristiretkelle. "Jumalan luokse, meren tuolta puolen me tahdomme etsiä pyhää ristiä."

Monet aikuisetkin ajattelivat tässä ihmeellisessä innostuksessa olevan jumalaista johdatusta mukana ja liittyivät joukkoon.

Paavi Innocentius III korosti lasten saattavan jo veltostuneet aikuiset häpeään esimerkillään. Lasten hanke sai eri tahoilta runsaasti almuja (lahjoituksia) ja siunauksen (kristillinen hyvän onnen toivotus) toivotuksia. Myös kirkonmiehiä oli mukana retkellä.

30 00 lasta marssii

Näin noin 30 000 lasta marssi Marseilleen, jossa kaksi laivuria lupasi kuljettaa heidät pyhään maahan eli Palestiinaan.

Lapset päätyivät orjiksi Egyptiin

Lapset päätyivät kuitenkin Egyptiin ja heidät myytiin suurin joukoin orjiksi. Näin tämä alun perinkin epärealistinen hanke päätyi tuhoon.

Orjakauppiaat hirtettiin myöhemmin

Fredrik II hirtätti kyseiset orjakauppiaat 17 vuotta myöhemmin oman ristiretkensä yhteydessä.

Täpärästi pelastuneet lapset

Myös Saksassa syntyi vastaavanlainen lasten retki-innostus, mutta ne 20 000 pelastuivat Brindisin satamassa valistuneen kirkonmiehen ansiosta, joka sai lapset palaamaan kotiin.

Innocentius III yritti sittemmin koota oikeaa ristiretkeä lasten antaman esimerkin avulla, mutta ehti itse kuolla 1216 ennen kuin mitään saatiin aikaan.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää orjakaupan historiasta.
  2. Esiintyykö vielä orjuutta?
  3. Mitä tarkoitetaan ihmiskaupalla?
  4. Onko Suomessa ihmiskauppaa?
  5. Ketkä harjoittavat nykyään ihmiskauppaa?

Esimerkki: Varsinaiset kristilliset ristiretket

Luettelo

1099 – Ensimmäinen ristiretki, Jerusalem vallataan

1147–1149 – Toinen ristiretki

1189–1191 – Kolmas ristiretki, Saladin valtaa Jerusalemin

1202–1204 – Neljäs ristiretki, Konstantinopoli vallataan

1219 – Viides ristiretki, Egyptiin

1228 – Kuudes ristiretki

1248–1254 – Seitsemäs ristiretki

1270 – Kahdeksas ristiretki, Tunisiaan

1271 – Yhdeksäs ristiretki

Tähän luetteloon ei ole otettu mukaan erilaisia ruotsalaisten sotaretkiä Suomeen eikä paikallisia uskonsotia.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, mitä kaikkea tapahtui ristiretkillä.
  2. Ottakaa selvää, miksi kristityt epäonnistuivat useimmissa ristiretkissä.
  3. Ottakaa selvää, miksi kurdihallitsija Saladin oli niin menestyksekäs.
  4. Mistä johtuu, että nykyiset kurdit eivät ole yhtä menestyksekkäitä.
  5. Ottakaa selvää niistä keinoista, joilla paavi sai Euroopan hallitsijat lähtemään ristiretkille.
  6. Ottakaa selvää Temppeliherrain ritarikunnan kohtalosta Ranskassa.
  7. Ottakaa selvää siitä, keitä olivat albigenssit.
  8. Ottakaa selvää albigenssien kohtalosta.
  9. Miksi harhaoppiset kukistettiin julmasti? Eivätkö kristityt käsittäneet mielipiteen ja sananvapauden merkitystä?
  10. Ottakaa selvää, millaisen tuomion Suomessa voi saada ns. jumalanpilkasta.
  11. Ottakaa selvää, koska jumalanpilkkatuomioita on annettu Suomessa tällä vuosituhannella.
  12. Ovatko Suomen nykyiset kristityt mielestänne mielipiteen ja sananvapauden kannattajia?
  13. Millaisen tuomion jumalanpilkasta saa Pakistanissa?

Esimerkki: Keskiajan harhaoppiset eli kerettiläiset

Kerettiläiset

Kerettiläiseksi kutsutaan oppia, joka on ristiriidassa kristillisen virallisen oppirakennelman kanssa. Tämän opin levittäjä ja sen kannattaja on kerettiläinen. Tuomas Akvinolaisen mukaan kysymyksessä oli tahallinen uskonnollinen erhe, johon kerettiläinen syyllistyi vielä senkin jälkeen, kun virallinen totuus oli toimivaltaisten kirkollisten viranomaisten toimesta vahvistettu.

Katolinen kirkko halusi säilyttää saavuttamansa valta-aseman ja joutui taistelemaan virallisesta opista poikkeavia ryhmiä vastaan.

Kirkon kannalta vaarallisimpia harhaoppia edustavia joukkoliikkeitä olivat valdolaiset eli valdesilaiset, albigenssit ja kataarit.

Nämä uskonnolliset vähemmistöryhmät uhkasivat kirkon valtaa, mitä ei voitu hyväksyä. Saatuaan ylivallan kirkko alkoi edellyttää, ettei sen opista poikkeavaa uskonnollista ajattelua saanut esiintyä.

Inkvisitio eli tutkimuslaitos

Harhaoppien vastainen taistelutehtävä annettiin 1200-luvulla erityiselle elimelle: inkvisitiolle. Inkvisiosta kehittyikin aikansa johtava tiedustelu- ja tutkintalaitos, joka edelleen hakee vertaistaan tehokkuudessaan ja järjestelmällisyydessään.

Kerettiläisyys oli kristittyjen mielestä luopumista jumalasta. Lähellä - ellei aivan ilmeisenä - oli ajatus, että samalla se merkitsi antautumista paholaisen valtaan.

Myöhemmin myös noidat määriteltiin kerettiläisiksi ja kirkko alkoi soveltaa heihin samoja menettelytapoja kuin muihin harhaoppisiin.

Harhaoppisten vastaista taistelua käytiin aluksi etenkin Pyreneillä ja alppiseuduilla. Nämä seudut olivat kaukana vauraimmista ja hallinnollisesti kehittyneimmistä seuduista, joilla katolisen kirkon asema oli vahva.

Laajat vääräoppisten teloitukset

Vuonna 1022 Ranskan kuningas Robert määräsi Orleansin kerettiläiset mestattaviksi.

Tätä pidetään keskiajan ensimmäisenä laajamittaisena kerettiläisteloituksena.

Orleansin kerettiläisiä syytettiin sukupuoliorgioiden järjestämisestä yöllä. He kokoontuivat muka salaiseen paikaan soihtuineen loihtimaan esiin paholaista kunnes paha henki ilmestyi.

Tämän jälkeen kokousten osanottajan harjoittivat sukupuolista kanssakäymistä keskenään ja sukulaisuussuhtaista piittaamatta. He syyllistyivät myös ihmissyöntiin. Näissä menoissa alkunsa saaneet lapset murhattiin polttamalla kahdeksan päivän ikäisinä.

Orleansin kerettiläisiä syytettiin myös siitä, että he olisivat kokeneet yliluonnollisia elämyksiä ja matkanneet pitkiä matkoja "pyhän hengen" vallassa ilman, että siihen kului lainkaan aikaa.

Nämä kerettiläiset palvoivat syytteiden mukaan paholaista ja maksoivat hänelle veroa. Paholainen ilmestyi heille lentävänä enkelinä, petoeläimen hahmossa tai mustana miehenä.

Nämä tarinat eivät olleet totta. Ne olivat ennakkoluulojen, vanhojen uskomusten ja myyttien sekä tarkoituksellisten valheiden keitos.

Kataarit

Kataarit muodostivat 1000 luvulta lähtien kasvavan kerettiläislahkon. He edustivat omasta mielestään "puhdasta uskoa". Kataarien todellisuuskäsitys oli voimakkaan kaksijakoinen.

He painottivat paholaisen osuutta ja uskoivat, että kaikki aine ja ylipäänsä maallinen elämän vaihe oli paholaisen luomaa ja hallitsemaa.

Monet kataarit katsoivat, että Paholainen vangitsi ihmisen sielun lihan vangiksi luomalla myös ihmisen.

Suvunjatkaminen oli synneistä suurin, sillä se saattoi yhä uusia ja uusia sieluja lihan vangeiksi.

Koska Vanhan testamentin jumala Raamatun mukaan loi aineen, täytyi hänen olla itse paholainen.

Oikea jumala sen sijaan oli hengellinen ja tämän maailman tavoittamattomissa.

Koska myös Vanhan testamentin mainitsemat henkilöt olivat olleet ainetta, olivat hekin pahan hengen luomia ja osa pimeyden valtakuntaa.

Jeesus puolestaan ei ollut ainetta, vaan puhtaasti henki, joka oli piilossa pysyttelevän jumalan luoma ja hänen ruumiinsa oli pelkkä harhakuva.

Jeesus oli lähetetty maan päälle opastamaan siitä, kuinka vapautua maallisista kahleista. Koska Jeesus ei ollut ainetta, ei hän ollut voinut kärsiä ristinkuolemaa. Risti oli kaiken pahan symboli.

Kristillinen katolinen kirkko oli paholaisen perustama. Paholainen halusi sen avulla harhauttaa ihmisiä, joilla kuitenkin oli kyky yksilöinä vapauttaa itsensä lihallisen olemassaolon kahleista seuraamalla kataarilaisia oppeja.

Kataarit eivät suinkaan palvoneet paholaista vaan taistelivat mielestään sen valtaa vastaan.

Kataarien opin teki vaaralliseksi se, että kaikki maallinen selitettiin paholaisen aikaansaamaksi.

Tästä voitiin päätellä, että maallisen hyvinvoinnin tavoittelussaan monet ihmiset antautuivat paholaisen palvelukseen - muutoinhan maallista vaurautta, hyvinvointia ja nautintoa ei ollut muualta saatavissa.

Paholaisen hallitseva osa saattoi johtaa ajattelemaan, että maailmaa hallitsikin kokonaan hän eikä jumala.

Kataarit alkoivat saada kasvavaa jalansijaa 1100-luvulta lähtien. 1400-luvulla tämä pääasiassa mannereurooppalainen kerettiläislahko oli jo kokonaan hävitetty.

Valdolaiset

Valdolaiset eli valdesilaiset ovat saaneet nimensä Lyonissa syntyneen varakkaan kauppiaan Peter Valdon mukaan, joka luopui koko omaisuudestaan ja alkoi noudattaa omaa kristillisen katolisen opin kanssa kilpailevaa oppiaan.

Hän sai lukuisia seuraajia, mikä uhmasi katolisen kirkon valta-asemaa. Liike syntyi 1100-luvulla ja heitä alettiin vainota kuten albigensseja. Paavi Eugenius IV määräsi heitä vastaan hyökättäväksi vuosina 1440 ja 1445. Vuonna 1487 paavi Innocentius VIII uudisti nämä määräykset.

Valdolaiset liittyivät vuonna 1532 kalvinilaiseen lahkoon. Valdolaislahko on edelleen muutamia kymmeniä tuhansia jäseniä ja se kokoontuu vuosittain Italiassa.

Albigenssit

Albigenssit olivat Eteläranskalaisen kaupungin (Albi) mukaan nimensä saanut kerettiläisryhmä. Hekin uskoivat voimakkaan kaksijakoiseen maailmaan, jossa hyvä ja paha taistelivat alianomaan keskenään.

Albigenssit uskoivat kataarien tavoin pahan hallitsevan aineellista maailmaa. Ainoa hyvä oli ihmisen henki (sielu).

He vastustivat avioliittoa, lasten saamista ja lihan sekä muiden eläintuotteiden käyttämistä ihmisen ravinnoksi. Monet albigenssit tekivät itsemurhan nälkälakon avulla.

Vaikka albigenssitkin julistettiin kerettiläisiksi, heidän kannattajiensa määrä lisääntyi ja paikallinen väestö suojeli heitä kirkon kostotoimista piittaamatta.

Paavi Innocentius III käynnisti albigensseja vastaan ristiretken (1209–1229) Pohjois-Ranskassa. Vuoteen 1350 mennessä katolinen kirkko oli onnistunut hävittämään tämän lahkon kaikkialta Länsi-Euroopasta.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, mitä harhaoppisia lahkoja on esiintynyt juutalaisuudessa.
  2. Ottakaa selvää, mitä harhaoppisia lahkoja on esiintynyt islamissa.
  3. Miksi hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa ei esiinny harhaoppisia lahkoja?
  4. Pohtikaa, miksi uskonnot ovat tappaneet valtavia määriä ihmisiä.
  5. Pohtikaa, miten tämä voitaisiin tulevaisuudessa estää.

Protestanttisten lahkojen synty 1500 - luvulla

Reformaatio

Reformaatio (jota reformoidut itse kutsuvat ”uskonpuhdistukseksi”) on 1500-luvulla Länsi-Euroopassa alkanut liike, joka alun perin pyrki muuttamaan kristillisen katolisen kirkon oppia ja sen piirissä ilmenneitä käytäntöjä. Lopulta reformaatio kuitenkin johti siihen, että katolisesta kirkosta erosi useita erimielisiä ryhmiä, joista sittemmin muotoutuivat luterilainen, reformoitu (eli kalvinistinen) sekä anglikaaninen kirkko.

Reformaation johtajat

Reformaation pääarkkitehteina olivat eräät saksalaiset, sveitsiläiset ja ranskalaiset, tärkeimpinä Martin Luther, Ulrich Zwingli, Philipp Melanchthon ja Jean Calvin.

Raamatun tulkintariita

Keskeisenä kiistana oli kysymys Raamatun oikeasta tulkinnasta, eli onko hyväksyttävä paavin ja kirkolliskokousten muotoilema kirkon tulkinta Raamatusta, vai voiko Raamattua tulkita myös itse.

Kansan kieli juhlamenoihin

Tässä yhteydessä reformoidut pyrkivät myös Raamatun kansankielisten käännösten julkaisemiseen ja jumalanpalveluskielen vaihtamiseen latinasta paikalliseen kieleen.

Papit naimisiin, luostarit lakkauttettiin

Monia katolisen kirkon käytäntöjä, kuten luostarilaitosta ja pappien naimattomuuslupausta, perusteltiin kirkon perinteillä, vaikkei niille löytynyt kovin suoraa tukea Raamatusta.

Kirkon alistaminen valtiolle ja kirkon omaisuuden takavarikoiminen

Hallitsijoita reformaatio kiinnosti, koska se antoi mahdollisuuden alistaa kirkko valtiolle ja siten estää paavin sekaantuminen politiikkaan. Kirkon vuosisatojen kuluessa keräämä huomattava omaisuus houkutteli joitakin velkaantuneita hallitsijoita.

Protestanttisiin lahkoihin kuulu n 370 miljoonaa jäsentä

Nykyään erilaisia protestantteja arvioidaan olevan noin 370 miljoonaa.

Evankelis-luterilaiseen lahkoon kuuluu vain noin 63 miljoona jäsentä

Luterilaisia on maailmassa runsaat 63 miljoonaa. Kolmannes luterilaisista asuu Pohjoismaissa. Luterilaisia kirkkoja on ympäri maailmaa niin Euroopassa, Amerikassa, Afrikassa kuin Aasiassa. Euroopan luterilaisiin kirkkoihin kuuluu noin 37 miljoonaa henkeä.

Katolinen reformaatio

Katolinen vaste eli katolinen reformaatio oli katolisen kirkon vastaus protestantismin leviämiseen 1500-luvun Euroopassa.

Jo ennen Martin Lutheria oli katolisessa kirkossa ollut liikehdintää kirkon opin ja hallinnon kehittämiseksi. Katolinen vaste syntyi vastustamaan muutoksia ja sen päämääränä oli suojella kirkon oppia ja kehittää sen keskiajalla syntyneitä rakenteita.

Tärkeimmät katolista kirkkoa koskeneet päätökset syntyivät Trenton kirkolliskokouksessa, joka pidettiin vuosien 1545 ja 1563 välillä. Trenton kokouksessa päätettiin pyhistä toimituksista, jumalanpalvelusjärjestyksestä, uskonnollisista määräyksistä sekä kirkon opista.

Reformaatio oli fundamentalismia

Reformaatio oli siis uskonnollista fundamentalismia eli paluuta pyhistä kirjoista kiinni pitämiseen.

Reformaatio Ruotsissa ja Suomessa

Vuonna 1523 aatelisherra Kustaa Eerinkinpojan johtama kapinaliike karkotti tanskalaiset Ruotsista ja Suomesta Lyypekin kauppakaupungin tuella. Kustaasta tuli kuningas, jonka jälkimaailma muistaa Kustaa Vaasana.

Keskushallintoa muutettiin saksalaisten esikuvien mukaan. Riippuvuus Lyypekistä mitätöitiin ns. kreivisodassa.

Ruotsin kuningas takavarikoi kirkon omaisuutta

Ruotsissa alettiin toteuttaa reformaatiota, jonka turvin kuningas saattoi takavarikoida suuren osan kirkon omaisuudesta.

Kiristyvä verotus ja kirkkoon kohdistuvat toimenpiteet saivat aikaan useita kapinoita, joista uhkaavin on ns. Dacken sota Smoolannissa 1540-luvulla. Kapinat kukistettiin verisesti.

Valtakautensa lopulla Kustaa ajautui viisivuotiseen sotaan Venäjää vastaan. Kuningas kuoli vuonna 1560.

Kustaa Vaasa tuki Olaus Petriä, joka oli ollut Marttin Lutherin oppilaana Saksassa. Västeråsin valtiopäivät 1527 vahvisti käytännössä sen, että suhteet paavin ja katolilaisuuden kanssa katkesivat.

Heti valtiopäivien jälkeen alettiin purkaa luostarilaitosta. Suomessa ainoastaan Naantalin luostari jatkoi toimintansa vuoteen 1584 asti.

Reformaation aiheuttamat uskonsodat

Kolmikymmenvuotinen sota

Kolmikymmenvuotinen sota sodittiin Euroopassa 1618–1648, suurimmaksi osaksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella.

Sodan alkusyynä oli riita katolisten ja protestanttien välillä. Sodan laajetessa siihen liittyi vallanhaluisten ruhtinaiden ja maiden, etenkin Ruotsin ja Ranskan pyrkimys rajoittaa Habsburg -suvun hallitseman keisarikunnan valtaa.

Seuraavia nimiä, tapahtumia ja vuosilukuja ei tarvitse opetella ulkoa.

Kolmikymmenvuotinen sota oli siinä määrin monimuotoinen ja sekava uskonsota, että ilman alla olevan tekstin läpilukemista sotaa on vaikea ymmärtää.

Sodan taustaa

Augsburgin rauhassa 1555 saksalaisen keisarin ja luterilaisten ruhtinaiden välillä vahvistettiin Speyerin valtiopäivien 1529 päätös, jonka mukaan luterilaisia siedettiin valtakunnassa tästedes ja ruhtinaskuntien uskonto määräytyi niiden ruhtinaan mukaan.

Vääräuskoiset saivat muuttaa vapaasti valitsemaansa maahan, ja luterilaiset saivat pitää vuoden 1552 jälkeen valtaamansa maat, mutta katolisen kirkon piispat, jotka kääntyivät luterilaisuuteen, menettivät läänityksensä.

Poliittiset jännitteet kasvoivat 1600-luvulla. Espanjan Filip II oli Habsburg -sukua ja himoitsi Saksan länsiosien maita omien Alankomaidensa lisäksi. Ranska taas halusi rajoittaa Habsburgien vallan kasvua, koska suvun alueet muodostivat jo sen itärajan. Ruotsi ja Tanska taas pyrkivät laajentumaan Itämeren etelärannikolle.

Ferdinand II oli Pyhän roomalaisen keisarikunnan keisari ja Böömin kuningas. Uskonnolliset jännitteet kasvoivat jo keisari Rudolf II:n aikana (hallitsi 1576–1612), käännynnäiset piispat eivät suostuneet luovuttamaan maitaan; kalvinismi levisi Saksassa, eikä sitä suojannut mikään sopimus; Itä-Euroopan, Puolan ja Itävallan Habsburgit yrittivät palauttaa katolista uskoa. Protestanttien kirkkoja tuhottiin eri puolilla Saksaa ja uskonnon harjoittamiselle asetettiin rajoituksia.

Keisari Rudolf II ja hänen seuraajansa Matias (1612–1619) eivät kuitenkaan levittäneet katolisuutta määrätietoisesti, vaan sallivat protestanttiset liikkeet välttäen ristiriitoja protestanttisten ruhtinaiden kanssa.

Väkivaltaisuuksien alku

Väkivaltaisuudet alkoivat saksalaisessa Donauwörthin kaupungissa 1606, jonka luterilainen enemmistö kielsi katolisilta omistusoikeuden. Tämä aiheutti mellakan puhkeamisen.

Baijerin ruhtinas Maximilian (1573–1651) riensi katolisten apuun. Levottomuuksien päätyttyä Saksan kalvinistiset ruhtinaat ja protestanttiset kaupungit tunsivat itsensä uhatuiksi ja perustivat Evankelisen unionin, protestanttien puolustusliiton 1608 Friedrich IV:n, Pfalzin vaaliruhtinaan (1583–1610) johdolla. Vastalauseeksi katoliset perustivat Katolisen liigan Maximilianin johdolla 1609.

Defenestraatio aloittaa kolmikymmenvuotisen sodan

Protestantit heittävät kaksi keisarillista virkamiestä Hradcanyn kuninkaanlinnan ikkunasta 23. toukokuuta 1618. Tapausta pidetään alkuna kolmikymmenvuotiselle sodalle.

Keisari Matias kuoli ilman poikaa 1617 ja nimesi perijäkseen Steirmarkin Ferdinandin, josta tuli Böömin kuningas ja Pyhä Rooman keisari Ferdinand II. Ferdinand II oli jesuiittojen kouluttama ja kiivas katolinen.

Böömin protestantit, jotka olivat enemmistönä katolisen mielivallan alla, vaativat kuningasta apuun. Kuningas hylkäsi pyynnön. 23. toukokuuta 1618 väkijoukko valtasi palatsin ja heitti kaksi kuninkaan ministeriä ulos ikkunasta. Tätä pidetään Böömin kapinan ja kolmikymmenvuotisen sodan alkuna.

Tarinan mukaan ministerit putosivat lantakasaan ja selvisivät hengissä.

Böömin kapina 1618–1625

Böömin kuningas valittiin vaalilla ja tšekit halusivat johtajakseen Pfalzin vaaliruhtinaan Friedrich V:n, Friedrich IV:n pojan.

Ferdinand II:n lähetettyä kaksi virkamiestään, Martinitzin ja Slavatan Hradčanyn linnaan Prahaan valmistelemaan hänen valtaannousuaan ja kuninkuuttaan

Böömin kalvinistit heittivät heidät ulos palatsin ikkunasta. Neuvottelijat ja kirjuri selviytyivät hengissä defenestraatiosta putoamalla lantakasaan.

Tästä alkoi kapina, joka levisi Böömiin, Sleesiaan, Lausitziin ja Määriin, joissa kiistat katolisten ja protestanttien välillä olivat jo ennestään kiivaat.

Sota laajenee

Ferdinandilla ei ollut tarpeeksi joukkoja kapinan kukistamiseen, ja hänen oli pakko kutsua serkkunsa, Espanjan Filip IV avuksi taltuttamaan kapinointia.

Böömiläiset olivat ilman liittolaisia avuttomia keisareja vastaan, ja he kutsuivat avuksi Friedrich V:n johtaman Evankelisen unionin.

Böömiläiset lupasivat suojelijalleen Böömin kuninkuuden. Kirjeitä lähetettiin Savoijin herttualle, Saksin vaaliruhtinaalle ja Transilvanian Gabriel Bethlenille.

Itävallan hovi sai kuitenkin kirjeet haltuunsa ja julkisti ne heikentäen böömiläisten lupausten arvoa.

Kapina sujui aluksi hyvin böömiläisten kannalta, Ylä-Itävallan luterilaiset ja kalvinistiruhtinaat liittyivät kapinaan ja Ala-Itävalta pian sen jälkeen. Vuonna 1619 kreivi Heinrich Matthias von Thurn johti armeijan Wienin piiritykseen.

Transilvanian ruhtinas Gabriel Bethlen johti sotajoukon Unkariin Osmanien sulttaanin siunauksella. Keisari, joka oli ollut osallisena Uzkok-sotaan, joutui kokoamaan lisäjoukkoja estääkseen kapinallisia valtaamasta koko maata.

Kreivi Karel Bonaventura Buquoy, Itävallan armeijan komentaja löi kreivi Peter Ernst von Mansfeldin johtamat Evankelisen unionin joukot Sablatin taistelussa 10. kesäkuuta 1619.

Tämä katkaisi kreivi Thurnin yhteyden Prahaan, ja hän hylkäsi Wienin piirityksen. Mansfeldin kenttähovista löytyivät todisteet, joiden mukaan Savoiji oli lähettänyt protestanteille huomattavia summia rahaa ja jopa joukkoja Reininmaan puolustukseen. Juonen paljastuttua Savoiji vetäytyi sodasta.

Mansfeld onnistui kokoamaan armeijansa uudelleen pohjoisessa Böömissä, Ala- ja Ylä-Itävallan kapinalliset aateliset solmivat sopimuksen böömiläisten kanssa elokuussa ja 22. elokuuta 1620 Ferdinand erotettiin virallisesti Böömin kuninkuudesta ja Friedrich V asetettiin asemaan.

Transilvanialaiset ajoivat keisarin armeijat Unkarista 1620 mennessä. Friedrichin kruunaus aiheutti närää Evankelisessa unionissa, jonka jäsenet olivat enimmäkseen luterilaisia, ja osa luterilaisista vetäytyi sodasta.

Espanjan kuningas lähetti armeijan Brysselistä Ambrosio Spinolan johtamana tukemaan keisaria ja Espanjan lähettiläs Wienissä, Don Inigo Onate, taivutteli luterilaista Saksia liittymään Böömiä vastaan vaihtokaupaksi Lausitzista.

Saksi hyökkäsi, ja Espanjan armeija lännessä Ylä-Pfalzissa esti protestantteja siirtämästä joukkojaan. Onate suunnitteli siirtävänsä vaaliruhtinaan arvon Pfalzilta Baijerille.

Johan Tzerclaesin, Tillyn herttuan johtama Katolisen liigan sotajoukko kukisti Ylä-Itävallan kapinan, ja keisarin joukot kukistivat Ala-Itävallan. Yhdessä sotajoukot siirtyivät Böömiin.

Ferdinand II löi Friedrich V:n Valkeavuoren taistelussa lähellä Prahaa 8. marraskuuta 1620 päättäen hänen "talvikuninkuutensa" vain kahden kuukauden jälkeen.

Böömin uskovapaus lopetettiin, 27 kapinajohtajaa teloitettiin, protestantit pakenivat maasta ja Tšekki jäi kolmeksisadaksi seuraavaksi vuodeksi Habsburgien valtaan.

Evankelinen unioni hajoaa

Häviö Valkeavuorella aiheutti Evankelisen unionin hajoamisen, vaikka muutamat liittolaiset Frederikin kanssa jatkoivat taistelua Pfalzissa. Protestantit voittivat Tillyn Wieslochissa huhtikuussa 1622, mutta hävisivät sen jälkeen. Mansfeldin johtamat protestanttisen armeijan jäänteet pyrkivät Alankomaiden rajalle, Tilly voitti ne 6. elokuuta 1623 Stadtlohnissa, ja vain kolmannes 21000 miehestä pääsi pakoon. Ilman rahaa ja varusteita armeija hajotettiin 1624.

Frederick V:n maat jaettiin ja hänet julistettiin lainsuojattomaksi saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa, hänen Reinin-Pfalzin maansa jaettiin katolisille ruhtinaille, ja vaaliruhtinaan asema siirrettiin Baijerin herttua Maximilianille, joka oli hänen kaukainen serkkunsa.

Maaton Frederick V pakeni ulkomaille ja taivutteli Alankomaita, Tanskaa ja Ruotsia tukemaan hänen asiaansa.

Protestanttien asema sai murskaavan iskun, omaisuuden takavarikointi ja Böömin ylimystön tukahdutus johtivat maan palaamisen katolisuuteen kahdensadan vuoden hussiittilaisuuden ja muun harhaopin jälkeen.

Protestanttisuus kiellettiin. Espanja sai maita Rein-Pfalzin alueella valmistautuessaan jatkamaan sotaa Alankomaita vastaan. Transilvanian Gabriel Bethlen solmi rauhansopimuksen keisarin kanssa tammikuussa 1622 ja sai alueita Itä-Unkarista.

Tanskan väliintulo 1625–1629

Tanskan kuningas Kristian IV (1577–1648) pelkäsi protestanttisen valtakuntansa puolesta ja johti armeijan keisarikuntaa vastaan Saksan protestanttiruhtinaiden hakiessa turvaa.

Englanti, Ranska ja muut vallat huolestuivat Habsburgien vallan kasvusta, mutta eivät voineet liittyä sotaan sisäisten ongelmien vuoksi. Tanskaa kismitti myös Habsburgien valta Holsteinin ruhtinaskunnassa.

Tanska oli saavuttanut ajan mittakaavassa merkittävän vaurauden ja vakauden tason Skaggerakin verojen ja Ruotsin maksamien sotakorvausten ansiosta. Hampuri oli pakotettu Tanskan alaisuuteen 1621 ja Tanskan kruununperijästä oli tehty Bremen-Verdenin piispa.

Ainoa yhtä hyvin toimeentuleva maa Euroopassa oli Baijeri.

Ranskan valtionhoitaja kardinaali Richelieu oli myös valmis maksamaan Tanskan sotaretkestä Saksaan. Kristian hyökkäsi keväällä 1625 20000 miehen palkkasoturiarmeijan johdossa. Armeijan hän oli varustanut lähes pelkästään omilla varoillaan. Sotaretki kohdistui Saksiin, eikä kohdannut aluksi juurikaan vastarintaa.

Taistellakseen tanskalaisia vastaan Ferdinand II tarvitsi Albrecht von Wallensteinin, Friedlandin herttuan apua. Tämä böömiläinen ylimys oli rikastunut takavarikoimalla maanmiestensä omaisuuden.

Ryöstöoikeudella saatiin liittolaisia

Wallenstein asetti Ferdinandin käyttöön 30000–100000 miehen armeijan vastineeksi oikeudesta ryöstää myös vallatut alueet.

Kuningas Kristian ei tiennyt Wallensteinin joukkojen olemassaolosta ja joutui perääntymään katolisten saatua ensimmäisen voittonsa Dessaun sillan taistelussa Mansfeldin johtamia joukkoja vastaan huhtikuussa 1626. Mansfeld kuoli muutamia kuukausia myöhemmin sairauteen.

27. elokuuta Tillyn johtama Katolisen liigan armeija tuhosi Tanskan joukot Lutter am Barenbergessa. Kristianin huono onni jatkui, hänen mahdolliset liittolaisensa Englanti ja Ranska olivat sisällissodassa, Ruotsi soti Puolaa vastaa, eivätkä Brandenburg tai Saksi halunneet järkyttää itäisen Saksan heiveröistä rauhantilaa liittymällä sotaan.

Yhdistetyt katoliset sotajoukot marssivat pohjoiseen valloittaen ja ryöstäen Mecklenburgin, Pommerin ja 1627 koko Jyllannin. Wallenstein ei kuitenkaan saanut vallattua Tanskan pääkaupunkia Själlannin saarella, koska hansakaupungit tai Puola eivät sallineet keisarillisen laivaston rakentamista Itämerelle.

Hän aloitti Stralsundin piirityksen. Kaupunki oli ainoa sotaakäyvien valtioiden kaupunki, jossa oli tarpeelliset telakat laivaston rakentamiseksi Tanskaa vastaan. Armeijan ylläpito maksoi kuitenkin ylettömästi verrattuna siihen mitä sodasta Tanskaa vastaan voisi saada.

Seuraavan kahden vuoden aikana yhä enemmän maata alistettiin katolisille valloille. Katolisten täydellinen voitto näytti jo varmalta, kun Katolinen liiga yllytti keisari Ferdinand II:sta ottamaan takaisin kaiken luterilaisen omaisuuden, joka Augsburgin rauhan jälkeen oli menetetty. Maaliskuun 1629 hyvitysjulistuksen mukaan näihin kuuluivat kaksi arkkihiippakuntaa, kuusitoista hiippakuntaa ja sadat luostarit.

Aateliset ja maaorjat yhtä kaikki jättivät maansa Böömissä ja Itävallassa mieluummin kuin kääntyivät katolisiksi.

Lyypekin rauhassa 22. toukokuuta 1629 Kristian IV hylkäsi protestanttien tukemisen säilyttääkseen valtansa Tanskassa. Hän menetti kaikki tiluksensa Saksassa.

Ruotsin väliintulo 1630–1635

1630 Ferdinand II:n hovi alkoi epäillä Wallensteinin pyrkivän kääntämään saksalaisia ruhtinaita puolelleen ja pyrkivän itse keisarin asemaan. Ferdinand vapautti Wallensteinin velvollisuuksistaan 1630 ja joutui luottamaan Tillyn johtamiin katolisen liigan joukkoihin.

Kustaa II Aadolf tuli Saksan luterilaisten avuksi kuten Kristian IV ennen häntä, mutta myös hakemaan taloudellisia etuja Itämeren etelärannikolta.

Kustaa II Aadolfia tukivat jälleen taloudellisesti Ranskan Ludvig XIII:n pääministeri Richelieu ja alankomaalaiset. Hänen armeijansa voitti monia taisteluja, ja vuosina 1630–1634 ajoi katoliset joukot pois ja valtasi takaisin miehitettyjä protestanttien alueita.

Kesällä 1630 hyvin varustettu Ruotsin armeija nousi maihin Pommerin rannikolla.

Pommerin, Brandenburgin ja Saksin ruhtinaat eivät osanneet päättää osallistuisivatko sotaretkeen, mikä viivytti hyökkäyksen alkua.

Kaikki Magdeburgin protestatit tapettiin

Tällä aikaa Tillyn joukot piirittivät Magdeburgin, joka kapinoi keisaria vastaan, ja valtasivat ja ryöstivät kaupungin 20. toukokuuta 1631 tappaen kaikki sen protestanttiasukkaat. Sodan jälkeen kaupungissa oli vain 400 asukasta.

Ruotsin armeija marssi etelään Saksiin. Breitenfeldin taistelussa 17. syyskuuta 1631 Kustaa II Aadolfin ja Saksin valitsijaruhtinas, Juhana Yrjö I:n joukot löivät katolisten Johan Tzerclaes von Tillyn ja kreivi Gottfried Heinrich Pappenheimin armeijat Leipzigin pohjoispuolella.

Katolinen ratsuväki ajoi ensin saksilaisjoukot pakoon, ja ne pysähtyivät vain hetkeksi ryöstämään ruotsalaisten leirin. Tämän jälkeen Ruotsin ratsuväki ajoi keisarillisen ratsuväen pakosalle, jolloin myös keisarin jalkaväki pakeni kentältä.

Katoliset menettivät 6000 miestä, yli puolet joukoistaan, mutta Kustaa II Aadolf saattoi korvata menetyksensä omaan armeijaansa värvätyistä vangituista palkkasotureista. Voittoisan taistelun jälkeen muutkin protestanttiset ruhtinaskunnat liittyivät sotaan. Ruotsin joukot viettivät talven Etelä-Saksassa.

Kustaa Aadolf suuntasi Baijeriin ja armeija saavutti maaliskuussa Tonavan. Lech-virralla käytiin voittoisa taistelu Göran Wrangelin ja Kustaa Hornin johdolla, Tilly sai surmansa 14. huhtikuuta 1632 ja ruotsalaiset valtasivat Münchenin.

Ferdinand II:n oli turvauduttava tappion edessä Wallensteinin apuun, joka hätäisesti keräsi uuden palkkasoturijoukon hyökäten Saksiin syksyllä 1632.

Wallenstein ja Kustaa II Aadolf kohtasivat Lützenin taistelussa 16. marraskuuta 1632. Protestantit voittivat, mutta Kustaa II Aadolf sai surmansa, samoin katolisten Pappenheim.

Protestanttien armeijan johtajaksi tuli Saksin-Weimarin ruhtinas Bernhard, joka valtasi Baijerin voiton jälkeen. Tällä välin Wallenstein hyökkäsi Ruotsin tukialueille Sleesiaan.

Ferdinand II:n epäilykset Wallensteinia kohtaan nousivat jälleen loppuvuodesta 1633 hänen kerättyään rauhanliikettä katolisen armeijan johdon keskuudesta. Peloissaan, että Wallenstein olisi vaihtamassa puolta, Ferdinand pidätytti hänet poistettuaan hänet joukkojen komennosta.

Eräs Wallensteinin komentajista, kapteeni Devereux salamurhasi hänet Chebin (saksaksi Eger) kaupungintalolla 25. helmikuuta 1634.

Vuosina 1633–1634 Heilbronnin liiton toivottiin kääntävän sodan protestanttien eduksi. Keisarillisten joukkojen voitto Nördlingenin taistelussa 6. syyskuuta 1634 päättyi kuitenkin protestanttien kannalta katastrofiin.

Ruotsin komentaja Kustaa Horn jäi vangiksi ja Ruotsin armeija vetäytyi Itämeren rannikolle. Uudeksi ylipäälliköksi nimitettiin Johan Banér.

Kalvinismi laillistetaan

Osapuolet tapasivat Prahassa 1635, jossa jälleen vahvistettiin Augsburgin rauha vuodelta 1552, jonka tilanteen mukaan katolisten ja protestanttien maat määräytyivät.

Hyvitysjulistus hylättiin näin ollen, ja kalvinismi laillistettiin. Saksan ruhtinaita kiellettiin solmimasta liittoja keskenään, ja Saksan ruhtinaskuntien armeijat yhdistettiin keisarin määräysvaltaan.

Ranskaa sopimus ei kuitenkaan miellyttänyt, koska Habsburgit säilyivät voimakkaina, ja se liittyi sotaan 1636.

Ranskan väliintulo 1636–1648

Viimeisessä vaiheessaan sodasta tuli valtataistelu hallitsijoiden välillä, ja uskonto lykättiin syrjemmälle.

Ranska, vaikkakin katolinen maa, oli Pyhän roomalaisen keisarikunnan ja Espanjan kilpailija, ja päätti liittyä sotaan protestanttien puolella.

Kardinaali Richelieu uskoi Habsburgien olevan liian voimakkaita hallitessaan Ranskan itärajan takaisia alueita ja käyttäessään vaikutusvaltaansa Alankomaissa.

Ranska julisti sodan Habsburgien Espanjalle toukokuussa 1635. Ranska oli liitossa Alankomaiden ja Ruotsin kanssa.

Espanja hyökkäsi Ranskaan ja tuhosi Champagnen ja Burgundin provinsseja ja uhkasi jopa Pariisia 1636. Keisarillinen kenraali Johann von Werth ja espanjalainen komentaja kardinaali Ferdinand Habsburg johtivat Habsburgien armeijoita. Keisari Ferdinand II kuoli vuonna 1637 ja Ferdinand III seurasi häntä.

Ruotsalainen kenraali Johan Banér löi Saksin ja Itävallan joukot Wittstockissa 4. lokakuuta 1636 vaikeuttaen Habsburgien asemaa. Espanjan joukot ajettiin Ranskasta 1636. Keisari koki seuraavan merkittävän iskun Rheinfeldenissä 2. maaliskuuta 1638, jonka jälkeen keisarilliset armeijat joutuivat luovuttamaan vähitellen asemansa.

Alueiden tuhoaminen jatkuu

Kenraali Banérin kuoleman jälkeen toukokuussa 1641 ylipäälliköksi tuli Lennart Torstensson. Hän valtasi sotaretkillä 1642–1645 Tanskan ja tuhosi laajoja alueita läntisessä Saksassa ja Itävallassa.

Kardinaali Richelieu kuoli 1642, Ludvig XIII kuoli 1643 ja Ludvig XIV astui valtaistuimelle vain viisivuotiaana. Hänen sijaishallitsijansa, kardinaali Mazarin, alkoi toimia rauhan palauttamiseksi. Neuvotteluja käytiin Münsterissä ja Osnabrückissa 1645, mutta ne olivat tuloksettomia.

Ruhtinas Louis II de Condén joukot löivät espanjalaiset Rocroissa 18. toukokuuta 1643. Ranskan armeija hävisi marraskuussa Tuttlingenissä, mutta se ei parantanut Habsburgien asemaa.

Condén ja Henri Turennen armeijat murskasivat Baijerin Freiburg im Breisgaussa elokuussa 1644 ja 3. elokuuta 1645 itävaltalais-baijerilaiset joukot Nördlingenissä. Katolisten viimeinen merkittävä komentaja, kreivi Franz von Mercy sai surmansa taistelussa.

Ruotsin sotatoimet siirtyvät 1645–1648 Böömiin, Määriin ja Baijeriin. Ruotsin marsalkka Lennart Torstensson voitti katolisen armeijan 6. maaliskuuta 1645 Jankaun taistelussa Prahan lähellä.

Vasta kun Keskiseen Baijeriin hyökättiin, Maximilian myöntyi rauhaan, ja 14. maaliskuuta 1647 Baijeri, Köln, Ranska ja Ruotsi solmivat Ulmissa aselevon. Keisari ei taipunut tästä, vaan taistelut jatkoivat Saksassa, Luxemburgissa, Alankomaissa, Italiassa ja Espanjassa vuoden 1647 ajan. Syksyllä Maximilian liittyi uudelleen sotaan.

Vuonna 1648 Ruotsin marsalkka Carl Gustaf Wrangel ja Ranskan Turenne ja Condé löivät keisarin ja Baijerin armeijan 15. toukokuuta 1648 Zusmarshausenin ja 20. elokuuta Lensin taisteluissa.

Ainoastaan Itävalta oli enää turvallisesti Habsburgien käsissä. Tämän jälkeen ruotsalaiset saartoivat Prahan, jonka pieni puoli ryöstettiin heinäkuussa ja ranskalaiset ja ruotsalaiset joukot piirittivät Müncheniä. Hyökkäyksen uhka Wieniin ja Lensin taistelu taivuttivat Ferdinandin suostumaan voittajien ehtoihin.

Westfalenin rauha

Westfalenin rauha solmittiin Münsterissä 24. lokakuuta 1648. Neuvottelut käytiin Ferdinand III:n, Ranskan, Espanjan, Alankomaiden, Ruotsin, Portugalin ja paavin edustajien kesken.

Prahan rauhansopimus, sisältäen aikaisemman Augsburgin sopimuksen jäi voimaan, tosin rajoiksi määrättiin vuoden 1624 rajat, mikä oli protestanteille eduksi. Ranska sai Metzin, Toulin ja Verdunin hiippakunnat ja Alsacen lukuun ottamatta Strasbourgia ja Mülhousea.

Ranska sai myös äänivallan Saksan valtiopäivillä.

Ruotsi sai Länsi-Pommerin ja Bremenin ja Stettinin hiippakunnat, ja äänioikeuden Saksassa.

Baijeri sai vaaliruhtinaan arvonimen, ja sai siten äänestää keisarinvaalissa. Brandenburg-Preussi sai Itä-Pommerin ja Magdeburgin hiippakunnan.

Sveitsi tunnustettiin itsenäiseksi.

Protestanttinen yhdistyneet Alankomaat tunnustettiin itsenäiseksi. Se oli kapinoinut Espanjaa vastaan aikaisemmat 80 vuotta, mutta oli edelleen ollut virallisesti Habsburgien omaisuutta.

Saksan ruhtinaat saivat oikeuden ulkopolitiikkaan, mutta eivät saaneet julistaa sotaa keisariaan vastaan.

Keisarin valinta ennen edellisen kuolemaa kiellettiin. Pfalz jaettiin Frederik V:n pojan Kaarle Ludvigin ja Baijerin vaaliruhtinaan Maximilianin kesken.

Se jakautui siten katoliseen ja protestanttiseen osaan, joista Kaarle Ludvig sai Reinin Pfalzin ja Maximilian piti Ylä-Pfalzin.

Sodan jälkiseuraukset

Sodan aiheuttamista tuhoista on kiistelty. Arviota Saksan väestön kolmanneksen surmasta ei enää pidetä totuudenmukaisena. Keski-Euroopan talouden kehitykselle sota oli kuitenkin merkittävä tuho.

Nykyisen arvion mukaan Saksan väestömäärä laski viidenneksen, mutta joillain alueilla kaksi kolmasosaa väestöstä tapettiin tai pakeni.

Linnoitetut kaupungit ja etenkin Hampuri ja Bremen selviytyivät parhaiten.

Westfalenin rauhan suorana seurauksena Saksa jakaantui hajanaisiin pikkuruhtinaskuntiin, jotka kuitenkin kuuluivat nimellisesti keisarikuntaan sen lopettamiseen 1806 asti. Tätä hajanaisuutta on ajateltu Saksan sotilaallisuuden syyksi.

Espanjan heikkous tuli nyt esille. Espanjan sotiessa Ranskaa vastaan Portugali irtaantui kuningaskunnasta, johon se oli liitetty Filip II:n aikana. Ranskasta tuli nyt Manner-Euroopan suurvalta.

Ruotsi soti kolmikymmenvuotisen sodan viimeiset vuodet (1643–1645) Tanskaa vastaan. Voitto tässä sodassa ja alueluovutukset Westfalenin rauhassa merkitsivät Ruotsin suurvalta-aseman alkua.

Westfalenin rauhan julistuksia pidetään nykyisten itsenäisten valtioiden alkuna. Monille valtakunnille määrättiin ensimmäistä kertaa rajat, ja valtion kansalaisuutta alettiin pitää tärkeimpänä asiana lainkäytön kannalta. Ennen monet limittäiset poliittiset ja uskonnolliset velvoitteet olivat olleet tärkeämpiä.

Tehtäviä

  1. Tämän oppimateriaalin toimittajan vaimon esi-isä taisteli kolmikymmenvuotisessa sodassa ja tuli hengissä takaisin. Hän ei kuitenkaan saanut minkään lajin hyvitystä Ruotsin valtiolta sille tekemistään palveluksista. Mistä tämä johtui?
  2. Ottakaa selvää tavallisten suomalaisten osallistumisesta kolmikymmenvuotiseen sotaan.
  3. Ottakaa selvää, mitä muita uskonsotia käytiin katolisten ja protestanttien välillä.
  4. Mitä tarkoittaa Pitkien puukkojen yö? Vihje Pärttylinyönä eli pyhän Bartolomeuksen päivänä 24. elokuuta 1572 tapahtui hugenottien Pariisin joukkomurha, jossa kuoli yli kolmetuhatta protestanttia. Ottakaa selvää katolisten ja protestanttien sodista Ranskassa.
  5. Mitä tarkoittaa sivistyssana defenestraatio? Miten sitä on sovellettu Keskisessä Euroopassa eri aikakausina?
  6. Yrittäkää ottaa selvää siitä, mitkä olivat historian suurimmat kansanmurhat.
  7. Missä kaikissa selville saamissanne kansanmurhilla uskonnoilla tai muilla aatteilla oli vaikutusta siihen, että kansanmurha tapahtui?

Noitavainot jatkuvat

Nigerian noitavainot

Nigerian kristityt ovat surmanneet ihmisiä noituudesta syytettyinä meidän vuosituhannellamme.

Noitavainot Suomessa

Noitavainot olivat yleisiä keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa.

Koska noitavainot kuuluvat pikemmin yleiseen historiaan kuin elämänkäsitystietoon, tässä annetaan seuraava linkki, jonka avulla oppilaat voivat tutustua noitavainojen historiaan ja noituuteen Suomessa:

http://www.chronicon.com/noita/

Tehtäviä

  1. Mitä noituus on?
  2. Miksi noituutta harjoitettiin?
  3. Miksi kristityt vainosivat ja tappoivat noitina pidettyjä?
  4. Millaisia menetelmiä käytettiin, että syytetty olisi tunnustanut syyllistyneensä noituuteen?
  5. Tapettiinko sellaisia ihmisiä, jotka eivät itse katsoneet olevansa noitia?
  6. Miksi Suomessa ei ole nykyään noitavainoja?
  7. Miten voidaan välttää se, etteivät noitavainojen kaltaiset tapahtumat toistu meidän aikanamme tai tulevaisuudessa?
  8. Keksikää 10 loitsua ja 10 rukousta ja kokeilkaa, kumpi tehoaa paremmin.
  9. Toistakaa koe muutaman kerran.
  10. Taksi kyyditsi pappia, kun auton moottori yhtäkkiä sammui. Taksi ehdotti papille, että rukoillaan, että auto lähtisi käyntiin. Pappi rukoili. Papin ihmeeksi auto läksi käyntiin. Mikä oli todellisuudessa syynä siihen, että auto lähti uudestaan käyntiin?
  11. Oletko toiminut pääsiäisnoitana? Paljonko tienasit?
  12. Miksi Suomen hallitus valmistelee lakia, joka sallisi kidutuksen Suomessa?

Valistus

Järki ja ihmisoikeudet

"Tulee päivä, jolloin tyranneja, pappeja ja heidän harhaan johdettuja rikollisia kätyreitään nähdään vain teatterilavalla ja historian lehdillä ja jolloin aurinko nousee vapaiden ihmisten suvulle, ihmisten, jotka eivät tunnusta herrakseen mitään muuta kuin oman järkensä."

Näin kirjoitti ranskalainen vallankumousmies ja matemaatikko Antoine Condorcet 1700-luvun lopulla.

Valistus on 1700-luvulla Euroopassa esiintynyt ajatussuunta, joka pyrki järkeen nojautuen perusteellisiin uudistuksiin valtarakenteen ja yhteiskuntaelämän aloilla.

Nimitys valistusaika ilmentää sitä vastakohtaisuutta, joka vallitsi verrattuna edelliseen vuosisataan. 1600-luvulle olivat ominaisia mm. tiukka säätyerottelu (säätyjä: aatelisto, papisto, kauppiaat, talonpojat), ankara kirjallinen sensuuri (valtio valvoi, mitä kirjoja sai julkaista) sekä toisinajattelevien vainot, jotka ilmenivät paholaisen (jumalan päävastustaja) pelkona ja noitavainoina.

Sokeaa uskoa alettiin vastustaa

Valistusajattelijat arvostelivat myös sotia sekä sokeaa uskoa valtion ja kirkon arvovaltaan. Poikkeuksen 1600-luvulla olivat muodostaneet Hollanti ja Englanti, joissa säätyerot olivat jo alkaneet kaventua. Näistä maista monet valistusajattelijat saivat turvapaikan.

Luonnontutkimukset olivat edistyneet edellisillä vuosisadoilla, ja tämä vaikutti todellisuuskäsitykseen (maailmankuvaan). Myös tiedot muista maanosista vaikuttivat käsityksiin yhteiskunnasta ja uskonnosta.

Valoisamman tulevaisuuden odotus

1700-luvulla vallitsi ensi kertaa se käsitys, että oma vuosisata oli edellistä kehittyneempi ja että järjen johtamina voitiin odottaa yhä valoisampaa tulevaisuutta.

Kun edellinen vuosisata oli taistelua kokemustutkimuksentotuuden ja muiden "totuuksien" välillä, valistuksen vuosisata merkitsi tämän taistelun tulosten, kokemustutkimuksen totuuden, leviämistä yhä useammille elämän alueille. 

Toisaalta 1700-luvun järkeen perustuva ajattelu aiheutti jo valistusaikana vastavaikutuksia. 

Valistusajattelija Jean Jacques Rousseau kysyi onko taiteiden ja tutkimuksen edistyminen todella lisännyt ihmisten onnea ja hyvettä. Hän vastasi tähän kysymykseen kielteisesti. Hän vaati paluuta luontoon.

Valistuksen vastustajat

1800-luvun romantiikka oli vastavaikutus valistusajan järkeen perustuvalle ajattelulle.

Nykyinen postmodernismi on myös jyrkästi valistusajattelun vastainen. 

Valistuksen edeltäjiä 1600-luvulla

Englantilaisen Francis Baconin mukaan kaikki tieto perustuu yksinomaan kokemukseen. 

Hollantilainen Hugo Grotius korosti luonnonoikeutta vastakohtana tahtoon perustuvalle oikeudelle. Käsityksestä, että kaikkialla oli alun perin vallinnut ihmisten luonnosta johtuva luonnonoikeus, muodostui perusta valistuksen yhteiskunnallisille opeille. 

Ranskalainen Rene Descartes korosti epäilyä kaiken inhimillisen tiedon lähtökohtana. 

Englantilaisen Thomas Hobbesin aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi) vaikutti voimakkaasti valistusajan ajattelijoihin. Aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) mukaan aine on ensisijainen ja ajattelu on vain aineen tuote eli jotain, jota tapahtuu aineessa. 

Englantilaisen John Locken ajattelu korosti aistihavaintojen ja itsehavaintojen merkitystä tiedon lähteenä. Locken mukaan ihmisellä ei ole mitään synnynnäisiä ajatuksia, vaan tieto syntyy kokemuksen ja havaintojen avulla. 

Uuden tiedon vaikutus yleisiin valtarakenteisiin (kulttuuriin)

Aikaisempi "maailmanhistoria" oli ollut Lähi-idän ja Euroopan historiaa. Marco Polon kertomukset olivat jo vuosisatoja aikaisemmin tehneet tunnetuiksi Kiinan ja Intian oloja. Ns. löytöretket toivat Eurooppaan valtavan määrän tietoa eurooppalaisille vieraista maista ja uskonnoista. 

Muut valtarakenteet olivat erilaisia kuin Euroopan valtarakenne.

Antiikin tutkimus oli osoittanut, että antiikin ei-kristityt pystyivät elämään hyveellisesti.

Nyt löytöretket osoittivat, että myös muiden uskontojen kuin kristinuskon kannattajat elivät hyveellisesti.

Tämä heikensi kristinuskon valta-asemaa ja oli omiaan vahvistamaan deismiä (käsitys, jonka mukaan jumala on olemassa, muta ei vaikuta todellisuuden tapahtumiin) ja jumalattomuutta (ateismia).

Epäilijät (joita nykyään kutsutaan agnostikoiksi Julian Huxleyn keksimän sanahirvityksen mukaan) asettuivat näiden katsomusten välimaastoon väittäen, ettei voitu tietää, oliko jumalaa olemassa vai ei. Johdonmukaisinta jumalattomuutta (ateismia) edustivat ranskalaiset aineellisen todellisuuskäsityksen edustajat (materialistit).

Valistusajattelua

Valistunut itsevaltius

Monet valistusajattelijat hyväksyivät myös itsevaltiuden, jos se oli valistunutta. Tekemällään yhteiskuntasopimuksella ihmiset saattoivat rajoittaa oikeuksiaan luovuttamalla osan niistä hallitsijan käyttöön.

Kansanvalta

Jyrkintä kansanvaltaa (demokratiaa) edusti Rousseau, joka vaati hallitsijan tilalle välitöntä kansanvaltaa mutta samalla alistumista enemmistön päätöksiin.

Vallan kolmijako

Charles de Secondat Montesquieu vaati valtiovallan jakamista kolmeen osaan,
  1. lainsäädäntövaltaan, 
  2. toimeenpanovaltaan ja
  3. tuomiovaltaan. 
Lait piti säätää tai oikeammin tutkimalla palauttaa luonnonoikeuden mukaisiksi.

Vaatimuksia alettiin toteuttaa

Valistuksen vaatimuksia alettiin vähitellen toteuttaa eri maiden lainsäädännöissä.

Alettiin vaatia kidutuksen ja orjuuden poistamista.

Vankiloiden ja mielisairaaloiden oloja alettiin parantaa.

Viime aikoina kidutuksen ja orjuuden kannatus on jälleen alkanut lisääntyä. Myös Suomi harkitsee kidutuksen käyttöön ottoa.

Valistus ja kasvatus

Erityisen syvällisesti valistus vaikutti kasvatukseen.

Vaadittiin havaintoon ja kokemukseen perustuvaa opetusta, ammattikouluja ja käytännön harjoittelua, koulutuksen ulottamista alempiin yhteiskuntaluokkiin ja naisiin sekä aikuisten jatko-opetusta.

Rousseau kokosi nämä näkemykset teokseensa Emile. Käytännössä valistuksen kasvatusajatuksia alkoi toteuttaa Johann Heinrich Pestalozzi. 

Vapaa kilpailu taloudessa

Myös talouden alalla syntyi uusia ajatuksia. Kun valtiovalta oli rajoittanut vapaata kilpailua edellisellä vuosisadalla, valistus kannatti vapaata kilpailua.

Uudet näkemykset kokosi skotlantilainen Adam Smith kirjaansa kansojen varallisuudesta. Hänen taloudellista ajattelutapaansa kutsutaan liberalismiksi, ja tällä ajattelutavalla on ollut suuri merkitys meidän aikaamme asti.

Omaisuus, puolesta ja vastaan

Valistusaatteiden piirissä omaisuutta pidettiin yleensä luonnollisena oikeutena.

Vuosisadan loppupuolella ranskalainen Franrois Noël Babeuf vaati omaisuuden poistamista.

Valtio ja avioliitto

Anarkismin (valtiottomuuden) ensimmäisiin edustajiin kuulunut William Godwin halusi poistaa omaisuuden lisäksi valtion ja avioliiton.

Edistysusko

Condorcet uskoi ihmiskunnan saavuttaneen täysi-ikäisyyden ja rajattoman edistyksen asteen. 

Valtarakenteiden rappio

Historioitsijat tutkivat valtarakenteiden rappion syitä.

Erityisen kuuluisaksi tuli Edward Gibbonin Rooman valtakunnan rappiota ja tuhoa käsittelevä teos. Gibbonin suurteoksen kristinuskoa käsittelevät osat on koottu teokseen Kristinuskon historia.

Tämä antiikin jumalankuvin koristettu teos pyrki kuvaamaan kristinuskon historiaa puolueettomasti, mutta sen ajan papisto hyökkäsi voimakkaasti Gibbonin teosta vastaan. 

Valistusaatteiden seurauksia

Valistus vaikutti yläluokkaan

Valistusaatteiden leviämistä vaikeutti mm. siihen aikaan yleinen lukutaidon puute. Valistus vaikutti kuitenkin usein juuri niihin henkilöihin, joilla oli yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Suvaitsevaisuus lisääntyi

Suvaitsevuus lisääntyi valistuksen vaikutuksesta. Jesuiittajärjestö (sotilaallisesti järjestetty katolisen kirkon taistelujärjestö) lakkautettiin, ei ollut uskonsotia kuten edellisellä vuosisadalla, noitavainot vähenivät ja juutalaisten asema parani.

Tasa-arvoisuus lisääntyi

Yhteiskunnallinen tasa-arvoisuus lisääntyi, oikeudenkäyttö inhimillistyi (kidutukset poistettiin tai niitä vähennettiin), maaorjuus lakkautettiin Keski-Euroopasta, taistelu orjuuden poistamiseksi alkoi Yhdysvalloissa, hallinto kehittyi vallanjaon periaatteiden pohjalta ja alkavan liberalismin hengessä, terveydenhoitoa kehitettiin, sananvapaus laajeni ja kansansivistys levisi.

Tutkimuksen alalla kehitys johti mm. kansantaloustutkimuksen, tilastotutkimuksen, yhteisötutkimuksen (sosiologian), kokeellisen mielitutkimuksen (psykologian) ja valtaraknteiden historian (kulttuurihistorian) syntymiseen.

Rappeutuiko valistus?

On myös joskus väitetty, että vaikka valistus 1700-luvun puolivälissä edellytti avointa ja avaraa suhtautumista ihmistä ja valtarakenteita koskeviin kysymyksiin, se myöhemmin rappeutui ahdasmieliseksi ja saivartelevaksi poroporvarillisuudeksi.

Ihmisen itsemääräämisoikeus

Saksalainen Immanuel Kant sanoi, että valistus osoitti ihmisen itsemääräämisoikeuden ja johti hänet täysi-ikäisyyteen ottaen tunnuslauseekseen muinaisroomalaisen Horatiuksen ajatuksen uskalla hankkia tietoa.

Valistus Ruotsi-Suomessa

Kannattajat

Suomessa valistusaatteet levisivät 1700-luvulla lähinnä sivistyneistön keskuuteen. Eräissä kartanoissa oli valistusajattelijain teoksia. Myös oppineet ja papit tunsivat jonkin verran näitä aatteita. Valistuksen aatteet olivat myös esillä Vallhalla -seurassa, joka toimi v. 1781–1786.

Tunnetuin ja jyrkin ateistisluontoisen katsomuksen esittäjä silloisessa Ruotsi-Suomessa oli papin poika, kirjailija ja dosentti Johan Kellgren, joka tunsi ranskalaisten aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajien (materialistien) tuotantoa.

Vastustajat

Valistusaatteet synnyttivät Suomessa myös vastustusta. Turun piispa Juhana Brovallius nimitti aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajia (materialisteja) ja jumalattomia (ateisteja) ihmiskunnan häpeätahroiksi, ja vuonna 1749 itse kuningas kielsi yliopiston filosofisen tiedekunnan opettajia kajoamasta uskonnollisiin kysymyksiin.

Henrik Gabriel Porthanin mukaan jumalattomuutta (ateismia) on rangaistava, koska se on yhteiskunnalle vaarallinen.

Erityisesti Porthan varoitti jumalattomuuden (ateismin) levittämisestä rahvaan (talonpoikien) ja porvareiden keskuuteen.

Hän kirjoitti vapaamielisestä papista: "Hän on siinä määrin mieletön, että hän saarnoissaan ja Katkismusta koskevissa kuulusteluissaan selittää helvetin tulen pelkäksi vertauskuvalliseksi lauseeksi ja että paholainen ei enää vaikuta ihmisiin, tuskin lienee olemassakaan..."

Herrojen vapaa-ajattelu

Kun valistusaatteet levisivät pääasiassa aateliston keskuuteen, Kymin ja Porvoon kihlakuntien talonpojat esittivät eduskunnalle valituksen herrojen vapaa-ajattelusta, "joka ilmeni tolkuttomina ja tuomittavina lausuntoina uskonnon opeista ja sen pääkappaleista sekä Jumalan pyhästä sanasta ja jumalanpalvelusten sekä kalliiden armonosoitusten halveksintana."

Sivistyneistön piirissä ja varsinkin upseeristossa esiintyi nurjamielisyyttä papistoa kohtaan. Papisto moitti aatelisia siitä, että nämä eivät käyneet kirkossa eivätkä edes lähettäneet palvelusväkeäänkään.

Papisto yritti taivuttaa herrasväkeä kirkkokurilla, mutta nämä vastasivat syytöksillä papiston huonosta elämästä kuten juopottelusta, ahneudesta jne.

Kirkon toimitusten käyttö virkanimitysten ehdoksi

Herrasväen uskonnon halveksinta oli silloisen hallitusmuodon vastainen. Hallitus sääti lain, jonka mukaan kirkon toimitusten käyttö oli virkanimitysten ehto.

Valistunut itsevaltias murhattiin

Kuningas Kustaa III oli valistunut itsevaltias, ja hän uudisti elinkeinoelämää ja rikoslainsäädäntöä. Hänet murhattiin ja hän kuoli 29.3.1792. 

Tehtäviä

  1. Miksi erästä 1700-luvun ajatussuuntaa kutsuttiin valistukseksi?
  2. Mitkä aikaisempien vuosisatojen saavutukset edistivät valistuksen syntyä?
  3. Mitä asioita valistus arvosteli?
  4. Mitä asioita valistus puolusteli?
  5. Mitä erilaiset valistusajattelijat ajattelivat yhteiskunnasta?
  6. Mitä seurauksia valistusaatteista oli?
  7. Mitä vaikutuksia valistuksella oli Suomessa?
  8. Tarvittaisiinko valistusta yhä?
  9. Millä perusteilla postmodernismi vastusti valistusta?

Valistusajattelijoita ja ensyklopedia

Katolinen kirkko vastusti maaorjien vapautusta

"Suurmiehet, jotka Ranskassa valistivat päitä lähestyvää vallankumousta varten, esiintyivät itsekin äärimmäisen vallankumouksellisesti. He eivät tunnustaneet minkäänlaisia ulkopuolisia arvovaltoja. Uskonto, luonnonkäsitys, valtiojärjestys - kaikki alistettiin ankaraan arvosteluun, kaiken oli astuttava järjen tuomioistuimen eteen, todistettava oikeutensa olemassaoloon tai luovuttava siitä."

Näin kirjoitti kuuluisa sosialisti Friedrich Engels noin sata vuotta valistusajan jälkeen.

Kaikki suuret "päiden valistajat" eivät olleet aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajia (materialisteja), esimerkiksi Rousseau ja Voltaire eivät olleet aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajia (materialisteja).

Ranskassa roomalaiskatolinen kirkko puolusti voimaperäisesti vanhaa yhteiskuntajärjestystä.

Kun kuningas valistusajattelijain vaikutuksesta vapautti maaorjat, kirkko yritti estää kirkon maaorjien vapautusta.

Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat (materialistit) vaikuttivat voimakkaasti Ranskan vallankumouksen syntyyn.

Vapaa-ajattelijat

Nimitys vapaa-ajattelija on peräisin 1600-luvun Englannista. Siihen aikaan vapaa-ajattelija tarkoitti valtiokirkon opista poikkeavasti ajattelevaa.

Myöhemmin vapaa-ajattelija on alkanut tarkoittaa ateistia. Englantilainen vapaa-ajattelu vaikutti valistusajattelijoihin.

Siveelliset jumalattomat (siveelliset ateistit)

Jean Meslier

Ranskalainen katolisen kirkon pappi Jean Meslier vaikutti myös voimakkaasti valistuksen syntyyn.

Hän toimi kirkkoherrana pienessä maalaisseurakunnassa.

Hän totesi, että korkeat kirkonmiehet sortivat yhdessä aatelisten kanssa talonpoikia.

Kun Meslier saarnatuolista käsin puolusti talonpoikia, hän joutui piispojen vihoihin.

Vähitellen Meslier hylkäsi koko uskonnon. Hänestä tuli jumalaton (ateisti) ja aineellisen todellisuuskäsityksen kannattaja (materialisti).

Hän alkoi kaikessa hiljaisuudessa panna ajatuksiaan paperille, ja juuri nämä ajatukset julkaistiin myöhemmin teoksena Meslierin testamentti.

Meslierin testamentti

Testamenttinsa esipuheessa Meslier sanoo pyrkivänsä avaamaan ihmisten silmät näkemään kaiken heihin kohdistuvan vääryyden ja sen taikauskoisuuden, jota kirkko heihin istuttaa vääryyttä tukeakseen. 

Meslierin kirkkoon kohdistamaa arvostelua kutsutaan siveelliseksi uskontokritiikiksi. Meslier kirjoitti mm.: 

"Minä voin sanoa viisaan Salomonin tavoin, että olen ihmeekseni ja suuttumuksekseni nähnyt jumalattomuuden hallitsevan maailmaa ja niin suuren turmeluksen oikeudenkäytössä, että ne, joiden tehtävänä oli jakaa sitä toisille, olivat kaikkein rikollisimpia...

Kaikki tämä herätti minussa niin suurta vastenmielisyyttä ja halveksuntaa elämää kohtaan, että olin Salomonin tavoin sitä mieltä, että kuolleet olivat paljon onnellisempia kuin ne, joissa vielä henki on... 

Uskonto tukee poliittista valtaa, olkoon tämä kuinka ilkeä tahansa, ja hallitus puolestaan tukee uskontoa, niin tyhmää ja masentavaa kuin tämä lieneekin.

Papit, jotka ovat uskonnon palvelijoita, käskevät kirkonkirouksen ja ikuisen kadotuksen (tarkoittaa helvettiä) uhalla tottelemaan virkamiehiä, ruhtinaita, kuninkaita... ja ruhtinaat puolestaan pakottavat kunnioittamaan pappeja, toimittamaan näille hyviä virkapaikkoja ja suuria tuloja..."

Kaikki maailman mahtavat ja kaikki ylimykset hirtettävä pappien suoliin

Ilmaistessaan syvän inhonsa uskonnon nimessä harjoitettua huijausta kohtaan Meslier kertoo yksinkertaisesta kansanmiehestä, joka oli lausunut toivomuksen, että "kaikki maailman mahtavat ja kaikki ylimykset hirtettäisiin pappien suoliin." Tämä myöhemmin monin tavoin vääristelyn kohteeksi joutunut lause on siis alun perin ollut historiassa nimettömäksi jääneen kansanmiehen suuttumuksen ilmaus.

Uskontojen alkuperäinen tarkoitus on ollut kansan pettäminen

Meslier ei yritä selittää uskonnon syntyä, vaan hän antaa sen kuvan, että uskontojen alkuperäinen tarkoituskin on ollut kansan pettäminen. Tätä myöhemmin kansan keskuuteen laajalle levinnyttä käsitystä kolme pettäjää: Mooses, Jeesus ja Muhammed kutsutaan "pettäjäteoriaksi".

Taivas ja Helvetti

Puheet taivaasta ja helvetistä Meslier leimaa saduiksi.

Kuolemattomuutta ei ole

"Kuoleman jälkeen ei ole enää mitään hyvää toivottavana eikä mitään pahaa pelättävänä. Käyttäkää siis viisaasti aikanne eläen hyvin ja nauttien siitä mahdollisuuksien mukaan iloiten elämän hyvyyksistä ja työnne hedelmistä."

Kaikki uskopnnot ovat vääriä

Kun kaikkien uskontojen edustajat väittävät omaa uskontoaan oikeaksi, Meslier pitää tätä parhaana todisteena siitä, että ne ovat kaikki vääriä.

Raamatun ihmekertomukset ovat pakanallisten satujen jäljitelmiä

Meslier käsittelee myös Raamatun ihmekertomuksia. Hän pitää niihin uskomista naurettavana, koska on hyvin helposti todettavissa, että ne ovat kaikki pakanallisten runoilijain kertomien satujen jäljitelmiä.

Jos Jeesus oli jumala, miksi hän ei  auttanut kaikkia sorrettuja ja kärsiviä

Meslier ei pidä uskottavana, että kaikkivaltias ja äärettömän viisas jumala olisi laskeutunut maan päälle yksinomaisena tarkoituksenaan muutamien harvojen sairaiden parantaminen ja muutamien ns. ihmeiden suorittaminen. Eikö hän olisi pikemmin tullut parantaakseen kaikki ihmiset orjuudesta, paheista ja synnistä?

Mitään jumalaa ei tarvita olemassaolon selittämiseen

Meslierin mukaan mitään jumalaa ei tarvita olemassaolon selittämiseen, koska aine ja (maailman) kaikkeus ovat ikuisia.

Aineen ulkopuolista sielua ei ole

Hän ei tunnustanut mitään aineen ulkopuolella olevaa henkeä tai sielua.

Tietosanakirja

Valistusajattelijain suurin voimannäyte oli tietosanakirja Ensyklopedia. Se sisälsi 28 nidettä ja seitsemän täydennysosaa. Tietosanakirjan toimittajana oli Denis Diderot.

Kysymyksessä ei ollut tavallinen tietosanakirja vaan kaiken rakenteellinen esitys. Kirjoittamiseen osallistui erilaisia ihmisiä, ja artikkelien kannanotot vaihtelivat valistuneen yksinvallan ihailusta kommunismia lähenteleviin kannanottoihin sekä deismistä (jumala on olemassa, mutta ei vaikuta todellisuuteen) jumalattomuuteen (ateismiin).

Kirkko yritti useita kertoja estää tietosanakirjan painamisen, mutta useista painokielloista ja Rooman paavin pannaan julistamisesta huolimatta Diderot onnistui ystävineen painattamaan kirjan Pariisissa - tosin painopaikaksi jouduttiin merkitsemään ulkomailla sijaitseva paikkakunta.

Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat

Kuuluisimmat niistä ranskalaisista aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajista (materialisteista), jotka avustivat Ensyklopediaa, olivat Julien Offroy de la Mettrie, Claude Adrien Helvetius ja Paul Henri Thierry von Holbach (d'Holbach ). 

Denis Diderot'ta arvostettiin sosialistisissa maissa, koska hänen aineellisen todellisuuskäsityksensä (materialisminsa) katsottiin sisältäneen Karl Marxin aineelliselle todellisuuskäsitykselle (materialismille) sukua olevia ajatuksia.

La Mettrie on tullut kuuluisaksi luonnonlakeihin perustuvan (mekaanisen) aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) kehittäjänä. 

Helvetiusta arvostetaan mm. siksi, että hän ryhtyi soveltamaan aineellista todellisuuskäsitystä (materialismia) yhteiskuntaelämään.

Ryhmän kiistatta selvin jumalaton (ateisti) oli kuitenkin d'Holbach, ja hänen teoksensa Luonnon järjestelmä sisältää johdonmukaisen esityksen valistusajan aineellisesta todellisuuskäsityksestä (materialismista). Teos löytyy Internetistä, myös englanninkielisenä.

D'Holbach oli alun perin saksalainen paroni (vapaaherra) Pfalzista, mutta hän suoritti elämäntyönsä Ranskassa. Parooni d'Holbachin "filosofisessa hovissa" vierailivat lähes kaikki merkittävät valistusajattelijat. Niinpä d'Holbachin lyhennelmä Luonnon järjestelmästä on tiivistelmä koko valistusajattelusta. Lyhennelmän sisällysluettelo on seuraava:

Luonnon järjestelmän lyhennelmän sisällysluettelo

  1. Luonnosta
  2. Liikkeestä ja sen alkuperästä
  3. Aineesta (materiasta) ja sen liikkeestä
  4. Niistä liikkeen laeista, jotka ovat kaikille esineille yhteisiä. Vetovoima ja työntövoima. Vastustusvoima. Välttämättömyydestä.
  5. Järjestyksestä ja epäjärjestyksestä, järjestä, sattumasta.
  6. Ihmisestä. Fyysisen ja siveellisen ihmisen erottamisesta. Ihmisen alkuperästä.
  7. Sielusta ja henkisyyden järjestelmästä.
  8. Henkisistä kyvyistä, jotka kaikki perustuvat kykyyn tajuta, tuntea tai kokea.
  9. Älyllisten kykyjen moninaisuudesta. Ne riippuvat kuten siveelliset ominaisuudetkin fyysisistä syistä. Yhteiskuntaelämän, politiikan ja siveyden luonnolliset perusteet.
  10. Mielemme ei luo ajatuksia itsestään. Ei ole mitään synnynnäisiä ajatuksia.
  11. Oppi inhimillisestä vapaudesta.
  12. Todistus käsitykselle, että kohtalonusko on vaarallista.
  13. Sielun kuolemattomuudesta. Dogmi kuoleman jälkeisestä elämästä. Kuolemanpelosta.
  14. Ihmisen hillitsemiseen riittävät kasvatus, siveys ja lait. Kuolemattomuuden kaipuusta. Itsemurhasta.
  15. Ihmisen edusta eli ajatuksista, jotka tekevät hänet onnelliseksi. Ihminen ei voi olla onnellinen ilman hyvettä.
  16. Ihmisen väärät käsitykset siitä, mikä tekee hänet onnelliseksi, ovat hänen kärsimystensä tärkein lähde. Hyödyttömistä parannuskeinoista, joita kuitenkin halutaan käyttää.
  17. Jumala-ajatuksen alkuperä.
  18. Mytologiasta ja jumaluusopista (teologiasta)
  19. Jumaluusopin (teologian) sekavia ja ristiriitaisia ajatuksia
  20. Clarken jumalatodistukset
  21. Muut jumalatodistukset
  22. Deismistä. Optimismista. Lopullisista päämääristä
  23. Onko kansoille tai yksilöille etua jumaluuskäsitteen vaikutuksesta siveyteen, politiikkaan ja tutkimukseen?
  24. Jumaluusopin (teologian) käsitteet eivät voi olla siveyden perustana. Jumaluusopillisen (teologisen) siveyden ja luonnollisen siveyden vertailua. Jumaluusoppi (teologia) vahingoittaa inhimillisen hengen kehitystä.
  25. Miksi ihmisten jumalakäsityksistä ei voida tehdä mitään johtopäätöksiä. Ihmisen jumalan suhteen osoittaman käyttäytymisen epäjohdonmukaisuus ja hyödyttömyys.
  26. Tässä teoksessa esitettyjen näkökohtien puolustusta. Jumalattomuudesta. Onko jumalattomia (ateisteja).
  27. Voidaanko jumalattomuus (ateismi) yhdistää siveyteen.
  28. Jumalattomuuden (ateismin) perusteet. Voiko tämä järjestelmä olla vaarallinen? Pystyvätkö joukot käsittämään sitä?
  29. Luonnon lakikirjan lyhennelmä.

Kolme d'Holbachin pääväitettä

Tästä sisällysluettelosta voidaan nähdä d'Holbachin ajattelun kolme pääväitettä:

  1. Uskonto tarjoaa väärän perustan siveydelle.
  2. Uskonto on ristiriidassa todellisuustutkimuksen kanssa.
  3. Uskonto, erityisesti oppi kuoleman jälkeisestä elämästä, on pääsyyllinen mädäntyneeseen yhteiskuntajärjestelmään.

Lisälukemista: Voltaire

Puhuttaessa valistusajattelijoista mainitaan aina myös Voltaire. Tässä kurssissa hänestä ei puhuta kovin paljon, sillä hän ei ollut omaperäinen ajattelija, vaan hänen maailmanmaineensa perustui siihen, että hän oli taitava kiistakirjoittaja, runoilija ja historioitsija.

Hänet kasvatettiin jesuiittaopistossa. Käytännön elämässä hän puolusti suvaitsevuutta, ihmisyyttä ja vapautta. Hän puolusti pelottomasti kirkollisen ja valtiollisen vainon uhreja ja joutui itsekin elämään maanpaossa.

Voltaire ei ollut jumalaton (ateisti), vaan hän uskoi jumalaan jolla oli rajalliset voimat. Tästä huolimatta hän laati ateisti Meslierin testamentista lyhennelmän ja levitti teosta. Voltaire kirjoitti, että Meslierin testamentti pitäisi olla jokaisen kunniallisen miehen taskussa.

Voltaire oli saanut vaikutteita etenkin englantilaisilta. Poliittisesti hän kannatti valistunutta yksinvaltaa. Pyöveli poltti kuitenkin hänen teoksensa Kirjeitä englantilaisista vaarallisena uskonnolle ja porvarilliselle yhteiskuntajärjestykselle. Vanhoilla päivillään Voltaire alkoi taistella vääryyttä kärsineiden puolesta ja maaorjuuden jäänteitä vastaan.

Vaikka Voltaire ei vaatinutkaan valtion ja kirkon eroa, kirkko oli hänen mielestään alistettava siviilioikeuden alaiseksi. Kirkon omaisuutta oli verotettava ja pappien saatava palkkansa valtiolta. Avioliitto oli maallistettava, kirkollisia juhlapäiviä vähennettävä sekä lakkautettava luostarit. Eri uskontokunnat tuli laillistaa.

Nykyaikana Voltairen vaatimukset eivät ehkä tunnu kovin jyrkiltä, mutta hänen omana aikanaan niitä vastustettiin ankarasti. Valistushallitsijoinakin mainitut kuninkaat tyytyivät toteuttamaan lähinnä elinkeinoelämän kannalta tärkeitä uudistuksia sekä inhimillistämään jossain määrin oikeuslaitosta. Sen sijaan kirkon etuoikeuksiin ei juuri uskallettu kajota.

Voltaire taisteli myös ihme- ja henkiuskoa vastaan. Perisynti-, kolminaisuus- ja neitseestäsyntymisoppeja hän piti mielettöminä. Hänen mielestään myös sielun kuolemattomuusoppia vastaan puhuivat järkiperusteet, mutta siveyden tukipönkkänä Voltaire piti sitä tarpeellisena.

Tehtäviä

  1. Miten nimityksen "vapaa-ajattelija" merkitys on muuttunut?
  2. Miten Jean Meslier arvosteli uskontoa?
  3. Mitkä olivat d'Holbachin ajattelun kolme pääväitettä?
  4. Miten Voltaire erosi Meslieristä ja d'Holbachista?
  5. Pohdi, miten valistusajattelijaan suhtauduttaisiin, jos hän olisi luokkatoverisi.
  6. Onko suomalaisessa yhteiskunnassa asioita, joita
    1. a) vastaan haluat taistella
    2. b) joita haluat puolustaa?
  7. Keskustelkaa lauseesta "uskalla hankkia tietoa".

Hume ja Kant

Varsinaisten valistusajattelijain lisäksi valistuksen vuosisadalla eli kaksi ajattelijaa, joiden ajattelu ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan vieläkään.

Heidän ajatuksiinsa törmätään aina, kun pohditaan inhimillisen tiedon mahdollisuuksia tai siveyden luonnetta ja totuusarvoa. Nämä ajattelijat olivat David Hume ja Immanuel Kant.

David Hume

David Hume syntyi Edinburghissa Skotlannissa v. 1711 ja sai koulutuksensa kotikaupunkinsa yliopistossa. Hänestä piti tulla lakimies, mutta hän piti suuremmassa arvossa antiikin runoilijoita kuin lakikirjaa.

Häntä kiinnostivat jo nuorena viisaustieteen (filosofian) kysymykset. Oleskeltuaan Ranskassa valistusajattelijain optimismi tarttui häneen ja hän kirjoitti pääteoksensa Tutkimus inhimillisestä luonteesta.

Kuollessaan kotikaupungissaan v. 1776 Hume oli ehtinyt kohdata monenlaisia ihmisiä. Hän oli erään englantilaisen kenraalin yksityissihteerinä Hollannissa, Saksassa, Itävallassa ja Italiassa.

Yritettyään turhaan saada professorinvirkaa Glasgowin yliopistosta hän toimi kirjastonhoitajana Edinburghissa. Lontoossa hän eli vapaana kirjailijana.

Hän toimi myös pari vuotta lähetystösihteerinä Pariisissa ja tutustui valistusajattelijoihin, mm. Diderot'oon ja d'Holbachiin. Palatessaan Englantiin hän toi mukanaan Rousseau'n. Hän kuoli rauhallisesti odottamatta mitään kuoleman jälkeistä elämää.

Humen ajatuksia tarkastellaan tässä kurssissa toisessa yhteydessä. Tässä yhteydessä kiinnitämme huomiota vain niihin ajatuksiin, jotka jyrkästi erottavat Humen valistusajattelijoista. Nämä samat ajatukset ovat aiheuttaneet kiistoja, jotka eivät vieläkään osoita laantumisen merkkejä.

Siveyden alueella Hume esitti ajatuksen, jota on myöhemmin kutsuttu Humen giljotiiniksi. Humen mukaan siitä, mitä on, ei voida päätellä, mitä pitäisi olla. Tämä merkitsee sitä, ettei Humen mukaan tosiasioita koskevista väitteistä voida johtaa siveyssääntöjä.

Tiedon alueella Hume väitti, ettei lause "kaikella on syynsä" ole mikään logiikan totuus, vaan tämän väitteen totuus riippuu kokemuksesta.

Toiseksi Hume väitti, ettei tiedossamme olevia luonnonlakeja voida lopullisesti todistaa, sillä myöhemmät havainnot voivat osoittaa aikaisemmat havaintomme luonnonlaeista paikkansa pitämättömiksi. Ei ole mikään ajatusvälttämättömyys, että luonnonlait ovat tulevaisuudessa samanlaiset kuin mitä ne ovat olleet tähän asti.

Toisaalta Hume oli valmis perustelemaan siveyttä inhimillisinä tunteilla. Vaikka Hume ei pitänyt syysuhdetta ajatusvälttämättömyytenä, hän epäilemättä itse ajatteli, että kaikella on syynsä. Ja vaikka Hume ei katsonut, että luonnonlait voitaisiin lopullisesti todistaa havainnoilla, hän kuitenkin ajatteli, että luonnonlait ovat olemassa.

Immanuel Kant

Saksalainen Immanuel Kant ei ollut tyytyväinen niihin johtopäätöksiin, joihin David Hume oli päätynyt. Hän halusi saattaa sekä siveyden että tiedon vankemmalle pohjalle.

Kant syntyi v. 1724 käsityöläisperheeseen, jossa vallitsi uskonnollinen mieliala ja ankara uskonnollinen siveys. Hän saavutti eri oppiarvot normaalissa järjestyksessä. Hän tuli ensin dosentiksi ja sitten professoriksi. Hän eli täsmällisesti kuin kellon koneisto eikä koskaan poistunut itäpreussilaisesta kotikaupungistaan Königsbergistä (jossa on nykyisin venäläinen kaupunki Kaliningrad).

Kantin kotiseudun uskonnollisuus oli pietismiä jolle oli ominaista, että uskon asioita pidettiin varmoina ilman todistusta. Königsbergin pietismin erikoisuus oli kuitenkin järjen korostaminen. Vaikka Kant myöhemmässä elämässään perehtyi luonnontutkimukseen, hän sanoo rajoittaneensa tiedon alaa tehdäkseen uskolle tilaa.

Kant yritti ratkaista Humen esittämän ongelman kokemustiedon mahdollisuudesta seuraavasti.

Hän väitti, että vaikka kaikki tietomme alkaa kokemuksesta, itse meidän kokemuksiimme sekaantuu tietoja, joiden alkuperän täytyy olla kokemusta edeltävä.

Kantin mukaan nämä tiedot vastaavat kysymykseen, minkä ehtojen perusteella kokemus on mahdollinen.

Kokemuksen perusteita ei voida perustaa kokemukseen, koska tällöin syyllistyttäisiin Kantin mukaan kehäpäätelmään.

Jotkut ajatukset ovat Kantin mielestä meissä valmiina emmekä ammenna niitä kokemuksesta, vaikka nämä ajatukset voivat toimia vain kokemuksen yhteydessä.

Kantin mukaan avaruus, aika, väite että kaikella on syynsä, ainekäsite jne. ovat käsitteitä, jotka eivät ole peräisin luonnosta vaan meistä itsestämme.

Kantin mukaan tiedon sisällys saadaan kokemuksesta, mutta tiedon muoto on lähtöisin meistä itsestämme. Kokemuksesta saamamme tiedon sisällys siis palautuu meissä oleviin muotoihin.

Esimerkiksi Friedrich Hegel (k.1831) oli sitä mieltä, että Kantin menettely tässä asiassa oli yhtä viisasta kuin se teoreetikon aikomus, että hän tahtoi oppia uimaan menemättä veteen.

Ludwig Feuerbach (k. 1872) puolestaan totesi Kantista, että se, mikä ihmiselle on tietoa kokemuksen perusteella, on viisaustietelijälle (filosofille) hänessä valmiina.

Vladimir Lenin (k. 1924) kirjoitti muistiinpanoissaan Hegelistä mm.:

"Tieto on luonnon heijastumista ihmisessä. Mutta se ei ole yksinkertaista, välitöntä eikä kokonaista heijastumista vaan monimutkainen tapahtumasarja...

Hegel todella todisti, että loogiset muodot ja lait eivät ole tyhjää kuormaa, vaan todellisen maailman heijastusta. Oikeastaan hän ei todistanut, vaan nerokkaasti oivalsi."

Suomalainen kaikkeustieteilijä Kari Enqvist (1954 -) on tuonut keskusteluun käsitteen karkeistus. Inhimillinen todellisuuskäsitys on aina karkeistus.

Heijastuksen sijasta voidaan sanoa, että ihmisen ja hänen ulkopuolisen todellsisuutensa välillä vallitsee takaisinkytkentöjä. Kielteiset takaisinkytkennät heikentävät jotain inhimillistä toimintaa ja myönteiset takaisinkytkennät vahvistavat sitä.

Toisaalta viime aikojen tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsessa on sisäänrakennettuna kyky oppia jotain kieltä ja muitakin vastaavia ominaisuuksia.

Ihmiseen kuten muihinkin eläinlajeihin on biologisen kehityksen aikana kasaantunut rakenteita, jotka auttavat niitä selviämään olemassaolon taistelussa.

Toisaalta nykyisen hyvän tutkimuksen valossa on selvää, että käsitteet avaruus ja aika sekä väite, että kaikella on syynsä, opitaan lapsuuden ja nuoruuden aikana.

Vaikka ihmisessä kuten myös muissa eläimissä on synnynnäisiä valmiuksia, hänessä ei ole synnynnäistä tietoa. Hyvä tutkimuksen mukaan Kant oli tässä kysymyksessä perinpohjaisen väärässä.

Kantin mukaan tietoa siveydestä ei voida saada kokemuksesta, vaan siveyden perusteet ovat valmiina meissä itsessämme. Tästä syystä Kantin siveysajattelua on sanottu myös intuitiiviseksi (intuitio = sisäinen oivallus).

Siveyslaki, jonka jokainen Kantin mukaan löytää itsestään, kuuluu seuraavasti:

Toimi aina niin että toimintaperiaatteesi kelpaisi yleisen lainsäädännön perustaksi.

Kantin siveyslaki on eräs muunnos ikivanhasta, jo Buddhan, Kungfutsen ja Platonin esittämästä kultaisesta säännöstä.

Arvostellessaan Kantin siveyslakia tukijat ovat kiinnittäneet huomionsa mm. siihen, ettei se koske toiminnan sisällystä vaan pelkästään sen muotoa. Kun Kant soveltaa lakiaan ihmisten tekoihin, hän joutuu vetoamaan sellaisiin oletuksiin, jotka eivät seuraa hänen laistaan.

Kant on mm. sitä mieltä, että kaikissa olosuhteissa on pidettävä lupauksensa. Voidaan aivan ristiriidatta kuvitella yhteiskunta, jossa lupauksia ei ollenkaan anneta. Sääntö, jonka mukaan lupauksia ei tarvitse pitää, voidaan tällöin korottaa yleiseksi laiksi.

Erityisesti aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat (materialistit) ovat korostaneet, että siveyden, myös meidän siveystajuntamme, lähde on ensisijaisesti yhteiskunta.

On myös sanottu, että Kant sekoittaa todellisuuden ja inhimillisen käsityksen todellisuudesta.

Ihmisellä on perittyjä valmiuksia, mutta nekin ovat luonnon tuote, ihmisen pitkän kehityksen (evoluution) vuosimiljoonien aikana luomia. Tällaisia valmiuksia on hyvin monilla muilla eläimillä.

Tehtäviä

  1. Miten arvelet Immanuel Kantin ja David Humen erilaisten elämäntapojen vaikuttaneen heidän ajatteluunsa?
  2. Mitä Hume väitti siveyden alueella?
  3. Mitä Hume väitti tiedon alueella?
  4. Mitä Hume väitti luonnonlakien todistettavuudesta?
  5. Mitä Kant väitti siveyden alueella?
  6. Miten tätä Kantin väitettä voidaan arvostella?
  7. Mitä Kant väitti tiedon alueella? Miten tätä Kantin väitettä voidaan arvostella?
  8. Pohdi, mistä omat siveelliset käsityksesi ovat peräisin.
  9. Oletko itse joskus rikkonut lupauksesi? Menettelitkö mielestäsi oikein vai väärin?
  10. Mikä estää ihmisiä toimimasta kultaisen säännön mukaisesti?
  11. Mitä tarkoittavat todellisuus ja inhimillinen käsitys todellisuudesta?
  12. Miten ihminen saa tietoa todellisuudesta?
  13. Mikä on karkeistus?

Kansalaisuus ja hyvä yhteiskunta

Yhteiskunta ja ihmiskunta

Yhteiskunta muodostuu ihmisistä ja heidän muodostamistaan yhteisöistä, jotka ovat keskenään tiiviissä vuorovaikutuksessa tietyllä maantieteellisellä alueella. Kaikki yhteiskunnat yhdessä muodostavat ihmiskunnan.

Valtio, yhteiskunta ja kansakunta

Käsitteet valtio, yhteiskunta ja kansakunta sekoitetaan usein.

Yhteiskunta muodostuu ihmisten kaikkien vuorovaikutussuhteiden verkostosta josta valtio on vain osa.

Yhteiskunta jaetaan mm. hegeliläisessä ja liberalistisessa perinteessä valtioon ja kansalaisyhteiskuntaan.

Nykyään yhteiskunta jaetaan usein kolmeen osa-alueeseen: valtiolliseen eli julkiseen sektoriin, (yksityiseen) taloudelliseen toimintaan eli yksityiseen sektoriin ja varsinaiseen kansalaisyhteiskuntaan (kolmas sektori).

Vielä uudempi laajennus tähän jaotteluun on neljäs sektori, jolla tarkoitetaan perhettä, sukua ja ystäväpiiriä.

Historiallisia yhteiskuntatyyppejä

Yhteiskuntia voidaan tyypitellä mm. seuraavasti länsimaista historiallista kehitystä seuraillen:
  1. metsästys- ja keräily-yhteiskunta
  2. maatalousyhteiskunta
  3. teollisuusyhteiskunta ja
  4. tietoyhteiskunta.

Yhteiskunnallisen ajattelun kehitys

Kehitysopin seurauksia

Kun (Charles Darwinin) kehitysoppi oli 1800- luvun loppupuolella levinnyt eri puolille maailmaa, kiinnostus ihmisyhteisöjen kehitystä kohtaan kasvoi. Kuten eläinlajit olivat vähitellen kehittyneet luonnollisen valinnan seurauksena yksinkertaisista yhä monimutkaisemmiksi, ajateltiin myös ihmisyhteisöjen kehittyneen samaan tapaan.

Ihmiskunnan synty

Nykyään ajatellaan yleisesti, että varhaiset esivanhempamme, jotka elivät muutamia miljoponia vuosia sitten, keräilivät kasveja ja söivät haaskoja. Monet ajattelevat, että yhteisö oli pieni ja koottu ruoka jaettiin.

Metsästys- ja keräilytalous

Metsästys- ja keräilytalouteen siirryttiin n. 1-2 miljoonaa vuotta sitten. Metsästys- ja keräilytaloudessa lähes ainoa työnjako liittyi siihen, että pitkiä metsästysretkiä, joille ei voitu ottaa mukaan lapsia, tekivät miehet, ja kasvisten keräilyä suorittivat naiset. Orjien tai työläisen käyttöön ei ollut mitään tarvetta.

Maanviljelys ja karjanhoito

Maanviljelys ja karjanhoito levisivät erityisesti viimeisen jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten (mahdollisesti eri aikoina eri paikoissa) ja aiheuttivat suuria muutoksia yhteiskunnissa.

Aluksi yhteiskunnallista valtaa siirtyi maanviljelystä harrastaville naisille, ja myös varhaisten uskontojen jumalat olivat naisia.

Pohjoisilla seuduilla, joilla metsästys oli tärkeää, yhteiskunnallista valtaa siirtyi metsästystä harjoittaville miehille.

Orjanomistus-
yhteiskunta ja yksityisomistus

Maanviljelystä ja karjanhoitoa harjoittava yhteiskunta tarvitsi työvoimaa. Aikaisemmin vangiksi saadut vihollismiehet oli usein tapettu ja naiset otettu vaimoiksi. Nyt viholliset säästettiin, ja heistä tehtiin orjia. Syntyi orjatyövoimaan perustuva yhteiskunta, jossa tuotantoylijäämä synnytti yksityisomistuksen.

Maaorjuus ja sodat

Orjanomistusyhteiskunta alkoi orjien kohtelun parantuessa käydä taloudellisesti kannattamattomaksi. Vähitellen entisistä orjista ja köyhistä ihmisistä muodostuivat palkkatyöläiset ja maaorjat.

Kuninkaat jakoivat maat ”jalosukuisille” (aatelisille), ja talonpojista tehtiin maahan sidottuja maaorjia. ”Jalosukuiset” (aateliset) hoitivat hallintoa ja oikeuslaitosta sekä toimittivat kuninkaille sotilaita.

Maaorjuuden kaltainen tila valiitsi myös Kiinassa ja Intiassa.

Teollisuusyhteiskunta, kapitalismi, sosialismi ja kommunismi

Teollisuuden nousu synnytti pääomatalouden (kapitalismin), jonka aatteellisia tukijoita ovat taloudellinen vapaamielisyys (liberalismi) ja säilyttäjät (konservatismi).

Teollisuustyöväestön keskuuteen levisi yhteisötalouden kannatus (sosialismi). Yhteisötaloudellisia (sosialistisia) aatteita ovat mm. sosialidemokratia (jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle ansioidensa mukaan) ja kommunismi (jokaiselta kykyjensä mukaan ja jokaiselle tarpeidensa mukaan).

Tehtävä

Ohje

Lue alla oleva teksti. Katso alempana olevasta osiosta "1800 - luvun maalaisyhteiskunnan sanasto" merkitykset niille sanoille, jotka ovat sinulle outoja. Mikäli sanaa ei löydy edes sieltä, käytä Internertin hakua.  Kirjoita lukemasi perusteella lyhyehkö kirjoitus, jossa kerrot, mikä alla kuvatussa yhteiskunnassa oli mielestäsi hyvää ja mikä huonoa.

Tekstin lähde: Vilhelm Mobergin teos Maastamuuttajat 1, alkuteos Utvandrarna 1948, suomentanut Kristiina Kivivuori, Otava 1958.

1800-luvun maaseutu, seutu, jonka he jättivät

Itse pitäjä

Ljuderin pitäjä Kongan kihlakunnassa käsittää kaksi peninkulmaa pitkän ja puoli peninkulmaa leveän alueen. Maa on multa-, kangas- ja hiekkamaata. Vettä on vähän, kaksi jokea ja neljä pienehköä järveä tai lampea. Sata vuotta sitten seudulla kasvoi vielä tiheitä honkametsiä, ja lehtimetsät ja lehtoniityt peittivät laajoja alueita, jotka nyt ovat hakamaina.

Tammikuun 1. päivänä 1846 Ljuderissa oli 1 925 asukasta, 998 miespuolista ja 927 naispuolista. Vuodesta 1750 lukien väestö oli kasvanut melkein kolminkertaiseksi. Maattomien asukkaiden, syytinkiläisten, päivätyötorpparien, mäkitupalaisten, palkollisten, ruotuvaivaisten, turvattomien ja vakinaista asuinpaikkaa vailla olevien lukumäärä oli karttunut saman ajan kuluessa noin viidenkertaiseksi. 

Mistä ihmiset elivät

Maakirjan mukaan Ljuderissa on 43 täystaloa, jotka vuonna 1750 olivat 87 omistajan hallussa. Perinnönjaossa tapahtuneet tilojen lohkomiset olivat vuoteen 1846 mennessä nostaneet viljelyosuuksien lukumäärän 254: ksi, joista kaksi kolmannesta oli kahdeksannesmanttaalin taloja tai sitä pienempiä. Yli yhden manttaalin taloja oli enää vain neljä, Kråkesjön ja Gåsamålan säterit, Ljuderin pappila ja nimismiehenpuustelli Ålebäck.

Elinkeinoina harjoitettiin sata vuotta sitten karjanhoitoa, maanviljelystä ja sen ohella viinanpolttoa sekä jossakin määrin käsityöläisammatteja. Viljan hinnat olivat vielä niin alhaiset, etteivät talolliset voineet hankkia elatustaan jalostamatta viljaa viinaksi. Viinapannuja pitäjässä oli 1840-luvulla suunnilleen 350; noin joka kuudennella pitäjäläisellä oli oma astia juoman valmistusta varten. Viinapannun koko määräytyi talon koon mukaan; jos puolen manttaalin talossa oli 20 kannun vetoinen astia, oli neljännesmanttaalin talossa 10 kannun vetoinen. Isoin pannu oli tulella Kråkesjön säterissä ja toiseksi isoin pappilassa, joka oli manttaalilaskussa Kråkesjöstä seuraava. Kaikki viinan valmistajat saivat vapaasti myydä tuotettaan.

Mutta kun kirkkoherra Enok Brunsaderista tuli seurakunnan rovasti vuonna 1833, hän määräsi, ettei pappilassa saanut sunnuntaisin myydä eikä tarjoilla viinaa, paitsi päiväläisille ja talonväelle. Vuonna 1845 pitäjänkokous päätti, ettei kirkon edustalla saatu jumalanpalveluksen aikana myydä viinaa lähempänä kuin 200 sylen päässä pyhäköstä. Ja sen pitäjäläisen, joka antoi viinaa Herran ehtoollisella käymättömälle lapselle, piti maksaa yhden pankkoriksin sakko vaivaiskassaan. Sama pitäjänkokous varoitti vanhempia totuttamasta lapsiaan viinan juontiin. Vain niiden lasten, joissa ilmeni taipumusta viinaan, tuli saada sitä nauttia, mutta niin runsaita määriä, että he tulivat siitä kipeiksi; tällä tavoin heidät saattoi vieroittaa mieliteostaan. 

Ketkä pitäjää hallitsivat

Ljuderin huomattavin mies oli 1840-luvulla rovasti Enok Brusander, joka virkansa kautta edusti Kaikkivaltiasta, taivaan ja maan kuningasta. Mahtiasemaltaan oli häntä lähinnä Ålebäckin kruununnimismies Alexander Lönnegren, joka oli saanut virkansa kuninkaan käskynhaltijalta ja edusti maallista majesteettia, Ruotsin ja Norjan hallitsijaa Oskar I:tä, jonka kaksi valtakuntaa olivat tästä maailmasta. Syntyperän ja maallisen omaisuuden puolesta oli Kråkesjön säterin omistaja, luutnantti ja ritari Paul Rudeborg pitäjän ensimmäinen mies. Hän ja hänen puolisonsa olivat ainoat, joilla oli aatelisnimi ja aatelisten edut. Kihlakunnankäräjillä pitäjää edusti lautamies, kirkonisäntä ja kauppias Per Persson Åkerbystä, luutnantti Rudeborgin jälkeen asukkaista rikkain.

Nämä neljä miestä olivat ne, jotka pitäjää hallitsivat, hengellisten ja maallisten virkojensa nojalla sekä niiden sanojen, jotka luemme Roomalaiskirjeen 13. luvun kolmesta ensimmäisestä värssystä: »... ne vallat, jotka ovat, ovat Jumalan säätämät.» 

Keitä muita pitäjässä asui

Niiden 254 talollisen ja torpparin lisäksi, jotka omistivat ja pitivät hallussaan manttaaliin pantua maata, oli pitäjässä kirjoilla 39 käsityöläistä ja kisälliä, 92 mäkitupalaista, 11 ruotusotamiestä, 6 kestikievaria ja krouvaria, 5 hevoskauppiasta ja 3 kulkukauppiasta. Edelleen pitäjässä oli 274 palkollista, 23 ruotuvaivaista, 104 »varsinaista pitäjänvaivaista», 18 viallista ja ontuvaa, 11 kuuroa ja mykkää, 8 sokeaa, 6 heikkonäköistä, 13 pahoin raajarikkoista, 4 halvattua, 5 vajavaista, 3 höperöä, 1 »puolihöperö», 3 huoraa ja 2 varasta. 27 paikkakunnalta poistunutta henkilöä, joista ei ollut sen koommin kuultu, oli merkitty kirkonkirj aan 'Pitäjästä poistuneisiin'.

Köyhät, »varsinaiset pitäjänvaivaiset ja epäkelvot», oli jaettu kolmeksi luokaksi, joista pitäjänlautakunnan pöytäkirjoissa oli erityiset määräykset.

Ensimmäisen luokan vaivaisia olivat epäkelpoisimmat, vanhat ja raajarikot, jotka olivat kokonaan työhön kykenemättömiä. Heille annettiin ensimmäisen luokan vaivaisapua eli täysi ylläpito, joka teki vuosittain 3 riksiä pankkoa ynnä neljä vakallista jyviä.

Toiseen luokkaan luettiin ne, jotka vain osaksi tai puoliksi olivat epäkelpoja ja kykenivät osaksi tai puoliksi elättämään ja vaatettamaan itsensä ja lapsensa. Heille annettu apu käsitti vuotuisen rahasumman, jonka suuruus vaihteli 12 killingistä 1 riksiin, sekä enintään kaksi vakallista köyhänjyviä.

Kolmannen luokan vaivaisia olivat ne, jotka tarvitsivat apua vain tilapäisesti; heille jaettiin 'Ljuderin Seurakunnan Almuja' lautakunnan suorittaman tutkimuksen jälkeen. Näitä alimman luokan vaivaisia olivat myös ne, jotka paheellisen elämän tai laiskuuden kautta olivat itse aiheuttaneet köyhyytensä; heistä tuli lautakunnan päätöksen mukaan »muistaa pienimmällä vaivaisavulla ja siten totuttaa raittiuteen ja uutteruuteen».

Köyhät orpolapset lautakunta antoi huutokaupalla ruokolle »sopiviin taloihin niin edulliseen hintaan kuin mahdollista oli». Näille »huutolaispojille» ja »huutolaistytöille» pyrittiin löytämään kasvatuskoti, jossa he »saisivat semmoista isällistä hoitoa, että he säällisellä ajalla tottuisivat uutteruuteen ja hyville tavoille».

Olot olivat samanlaiset kuin kaikissa muissakin pitäjissä siihen aikaan. 

Asukkaiden sielunhoito

Kansa kasvatettiin puhtaaseen evankelisluterilaiseen oppiin, vuoden 1686 kirkkolain määräysten mukaan, ja harhaopeilta ja vanhingollisilta uusilta uskonliikkeiltä sitä varjeli Kunink. Majesteetin 'Plakaatti ja Kielto' tammikuun 12:nnelta 1726, »tämä terveellinen säädös, jonka tarkoituksena oli ylläpitää hyvää järjestystä seurakunnassa ja kristillistä yhtenäisyyttä opissa».

Kirkkolaissa papistoa kehotettiin valvomaan, että lapset saivat oppia välttävän sisälukutaidon, niin että »he omin silmin voisivat nähdä, mitä Jumala pyhässä sanassaan sääti ja käski». Lukutaitoa pidettiin suotavana pelkästään sielun autuuden saavuttamiseksi, ja sen opettaminen oli kauan aikaa lukkarin tai lasten vanhempien huolena. Joka syksy seurakunnanpaimen järjesti ruoduittain uskonopin tai Lutherin Vähän Katekismuksen kuulusteluja, joissa kaikkien naimattomien seurakuntalaisten lukutaitoa koeteltiin ja joihin heidät voitiin sakon uhalla velvoittaa saapumaan.

Vuonna 1836 pitäjä palkkasi oman koulumestarin, Rinaldo-nimisen entisen husaarin, jolta oli toinen silmä puhki ja jolle siitä syystä oli ennen määräaikaa myönnetty ero sotaväestä. Koulumestarin vuotuinen palkka oli kolme tynnyriä rukiita ja yksi killinki päivältä jokaista opetettavaa lasta kohden. Lisäksi lasten vanhempien kuului järjestää hänelle asunto ja toimittaa polttopuut. Rinaldo kuljeskeli kylissä ja piti koulua talollisten luona,  joista kukin vuorollaan antoi käyttöön jonkin kamarin tai ullakkohuoneen. Lukukauden pituus oli kussakin paikassa koulumestarin itsensä määrättävissä. Hän oli ottanut tehtäväkseen opettaa lapsille ulkoa Lutherin Vähän Katekismuksen. Omasta aloitteestaan hän rohkeni opettaa hiukan myös turhanaikaisia ja maailmallisia aineita: laskentoa, kirjoitusta, isänmaan historiaa ja maantietoa.

Useimmat sekä mies- että naispuoliset asukkaat osasivat auttavasti lukea sisältä. Yhteisen kansan joukossa oli myös monia, jotka osasivat kirjoittaa nimensä; harvassa oli niitä jotka osasivat kirjoittaa enemmänkin. Naisista oli kirjoitustaitoisia vain vähäinen osa; kukaan ei ymmärtänyt, mitä hyötyä naissuvulle voisi olla kirjoitustaidosta. 

Uskonnollista eksytystä

Ruotsin kirkkohistoriasta tuttu niin sanottujen åkelaisten uskonollinen eksytys, joka sai alkunsa naapuripitäjässä Elmebodassa 1780-luvulla, koetteli myös Ljuderia. Åkelaisiksi lahkolaisia sanottiin lahkon perustajan, Elmebodan Östergöhlissä asuvan talollisen Åke Svenssonin mukaan. He pyrkivät jäljittelemään ensimmäistä kristillistä seurakuntaa ja ottivat uudelleen käytäntöön apostolisen ajan laitoksia. Åkelaiset eristäytyivät kirkosta eivätkä tunnustaneet paikkakuntansa hengellistä enempää kuin maallistakaan esivaltaa. Kaiken ihmisten välisen erottelun säädyn tai omaisuuden nojalla he katsoivat sotivan Jumalan sanaa vastaan, ja omassa piirissään he ottivat käytäntöön täydellisen omaisuudenyhteyden. Kukaan heistä ei sanonut mitään maallista tavaraa omakseen. Jumalanpalveluksen ja ehtoollisellakäynnin he suorittivat omassa keskuudessaan.

Uuteen uskonliikkeeseen liittyi nelisenkymmentä henkeä Elmebodan ja Ljuderin pitäjistä. Suuri osa lahkolaisista kuului Åke Svenssonin sukuun, jota oli levinnyt laajalle molempiin pitäjän. Harhaopin tyyssijana Ljuderissa oli Kärragärden talo, jonka omisti Åken lanko, Andreas Månsson.
 
Åkelaiset kutsuttiin Växjön tuomiokapitulin kuulusteltaviksi ja heille annettiin ankarat varoitukset ja nuhteet. Mutta he olivat parantumattomia ja vastasivat kirkonmiehelle sopimattomin puhein. Heidät julistettiin kirkonpannaan, mutta he pysyivät eksytyksessään. Silloin heidät saatettiin maallisen tuomioistuimen eteen ja haastettiin Kongan kihlakunnanoikeuteen Ingelstadiin, missä käräjäoikeus -vaati heitä tottelemaan voimassa olevia lakeja ja noudattamaan säädettyjä kirkonmenoja.

Åke Svenssonia ja hänen kannattajiaan ei saatu peruuttamaan harhaoppejaan. He kieltäytyivät palaamasta ainoan oikean ja totisen kirkon yhteyteen.

Kirkon rauhan ja yleisen turvallisuuden säilyttämiseksi asia siirrettiin Göötan hovioikeuteen, joka päätöksessään julisti että Elmebodan ja Ljuderin lahkolaiset, olivat »peräti mielenvikaisia ja vailla täyttä ymmärrystä. Niinpä hovioikeus katsoi sekä yleisen järjestyksen että eksyneidein oman edun vaativan, että heitä pidettäisiin hospitaalissa: Göötan hovioikeus päätti, että Åke Svensson ja seitsemän muuta lahkon päämiestä, jotka eritoten ja moninaisin tavoin ovat mielenvikansa osoittaneet, oli vietävä Tukholmaan ja Danvikenin hullujenhuoneeseen saamaan tilansa vaatimaa hoitoa ja huolenpitoa.

Kahdeksan lahkolaista oli siis hovioikeuden tuomion alaisia ja hulluinhoitolaisiksi julistettuja. Heidät luovutettiin paikkakunnan kruununnimismiehen huostaan, ja kruununpalvelijan toimesta heidät vietiin vuonna 1786 Danvikenin hullujenhuoneeseen. Åke Svensson, Andreas Månsson Kärragärdestä ja kaksi muuta telkien taakse vietyä siirtyi hospitaalissa manan majoille nautittuaan kaksi vuotta tilansa vaatimaa hoitoa ja huolenpitoa. Åke oli kuollessaan vasta kolmekymmentäviisivuotias.

Muut åkelaiset pääsivät vähin erin vapaiksi ja saivat mielenviastaan parantuneina palata kotipitäjiinsä, missä nämä entiset hulluinhoitolaiset sittemmin viettivät sävyisää ja harmitonta elämää. Ja monen vuoden ajan näytti siltä kuin åkelaisuuden uhkaava palo olisi ainaiseksi tukahdutettu.

Mutta 1840-luvulla tätä vaarallista uskonnollista eksytystä ilmeni jälleen Ljuderin pitäjässä; tapahtuma kuuluu kuitenkin jo kertomuksen puitteisiin.

1800 - luvun maalaisyhteiskunnan sanasto (Suomessa)

Huusholli talousaskareet kuten ruuanlaitto

Irtolainen henkilö, jolla ei ole vakituista asuinpaikkaa

Itsellinen maaseudulla tilapäisansioilla elävä vakituista tointa tai omaa maanviljelystä pitämätön tilaton henkilö

Itseviikko palkollisten vuotuinen vapaaviikko pyhäinmiestenpäivän aikaan, yleensä vain tällöin oli mahdollista siirtyä toisen talon palvelukseen

Joutolainen loinen (katso ao. määritelmää)

Kartano iso komearakennuksinen maatila

Lampuoti itsenäisen tilan vuokraaja

Lampuotitila viljelykseen käytettäväksi aiottu manttaaliinpantu vuokratila, joka hallintansa puolesta on jonkun toisen tilan alainen

Lampuotivero tilan vuokra, josta vain pieni osa maksettiin rahana

Loinen maaseudun tilattomaan väestöön kuuluva, omaa asuntoa vailla oleva henkilö, joka korvauksetta tai pienestä korvauksesta asuu toisen luona

Maanomistaja kartanon omistaja, talonpoika tai pientilan haltija

Maanvuokraaja lampuoti, torppari tai mäkitupalainen

Maaton vuodeksi kerrallaan pestattu palkollinen tai tilapäinen työntekijä, joka ei omistanut tai vuokrannut maata

Manttaali maatilan veroluku, jonka perusteella aiemmin määrättiin tiluksen maavero ja jolla on vieläkin merkitystä jakoperusteena

Manttaalikirja tai -luettelo: henkikirja

Manttaaliluku useista eri maksuista yhdistetty maatilalle manttaalin mukaan määräytynyt vero

Muonamies omassa ruuassaan maanomistajan rakennuksessa asuva maataloustyöntekijä, joka sai osan palkastaan viljana, maitona ym. tuotteina

Mäkitupa omalla tai vuokramaalla oleva mökki, jonka asukas tavallisesti saa ainakin pääasiallisen elantonsa muualta

Mäkitupalainen mäkitupa-alueen vuokramies, mäkituvan omistaja

Palkollinen palvelusväkeen kuuluva henkilö, kuten pehtori, renki, piika tai muonamies

Palkollisasetus vuodelta 1805, säänteli isäntien ja palkollisten suhteita

Palkollissääntö vanha laki vuodelta 1865, säänteli isäntien ja palkollisten suhteita, kumottiin työsopimuslailla 1922

Palstatila suuremmasta tilasta, emätilasta, erotettu yksityisoikeudellisesti itsenäinen tila, jonka manttaali ja verot sisältyivät emätilan manttaaliin ja veroihin; asetus vuodelta 1926 muutti palstatilat lohkotiloiksi

Pehtori maataloustyönjohtaja, joka tavallisesti vastasi tilan maatalouden hoidosta

Piika maalaistalossa talon ruuissa oleva naispuolinen palvelija tai palkollinen

Renki maalaistalossa talon ruuissa oleva työmies

Syytinki kiinteistön kaupassa omistajan itselleen tai muille pidättämä oikeus johonkin etuun esim. elinikäiseen eläkkeeseen ja hoitoon

Säteri säterikartano, -tila: verosta vapaa aatelisen asumatila

Säteriratsutila -rustholli, -rustitila: kruunulle perustettu säteri, joka ratsupalvelusta vastaan luovutettiin entiselle haltijalleen tai joka muuten sai pitää säterivapautensa

Säterivapaus aatelisen vapaus velvollisuudesta maksaa veroa sen talon puolesta, jossa hän itse asui

Taksvärkki päivätyö, jota tehden maksettiin talolle sen mailla olevan rakennuksen ja viljelysmaan vuokra

Talo itsenäinen rakennettu maatila, joka on tavallisesti niin suuri, että viljelijä perheineen saa siitä pääasiallisen elantonsa

Talollinen, talonpoika itsenäisen, varsinkin keskikokoisen maatilan omistaja

Tinki määräajassa suoritettavaksi määritelty työmäärä

Torpankontrahti torppaa koskeva isännän ja torpparin välinen suullinen tai kirjallinen sopimus, jossa sovittiin mm. taksvärkeistä

Torppa maanviljelystä varten vuokralle annettu maatilan alue, jolla on tai jolle on aiottu rakentaa tarpeelliset rakennukset

Torppari torpan vuokramiesoikeuden haltija

Torpparilaki laki vuokra-alueiden lunastamisesta vuodelta 1918

Lisälukemista: Keräilijät ja metsästäjät

Siitä, millainen inhimillinen valtarakenne (kulttuuri) oli miljoona vuotta sitten, on vaikea saada tarkkoja tietoja. Aivan viime vuosiin saakka eri puolilla maailmaa on esiintynyt keräilijä- ja metsästäjäkulttuureja, joiden on arveltu poikkeavan vain vähän esi-isiemme vastaavista kulttuureista.

Usein tarkasteltu esimerkki ovat Afrikassa Angolan, Namibian ja Botswanan rajamailla Kalaharin autiomaassa elävät kungit. Aikaisemmin kungeja kutsuttiin halveksivasti bushmanneiksi (pensasihmiset) ja heidän valtarakennettaan (kulttuuriaan) vähäteltiin tai heillä ei oletettu olevan minkäänlaista valtarakennetta (kulttuuria).

Erityisesti 1960-luvulla ennakkoluulottomat tutkijat perehtyivät kungien valtarakenteeseen (kulttuuriin), ja siitä voitiin löytää kaukaisten esi-isiemme elämäntapaa muistuttava elämäntapa.

Metsästäjä-keräilijätaloudelle on ominaista liikkuva elämäntapa. Kosteana kesäaikana lokakuusta toukokuuhun kungit vaeltavat noin 30 hengen eli noin kuuden perheen ryhmissä.

He pystyttävät tilapäisleirejä mongongopähkinämetsiin ja vaihtavat leiripaikkaa muutaman viikon välein. Syynä paikan vaihtamiseen on se, että muutoin ravinnonhankintamatkat tulevat liian pitkiksi. Vaeltamisessa on siis kyse mukavuudesta, ei kilpajuoksusta nälän kanssa.

Eri ryhmien välillä on laaja, vapaamuotoinen yhteyksien verkosto. Lahjojen antaminen ja saaminen (ei vaihto) on tärkeää kungien yhteisöissä.

Kuljeksivan joukon yksilöluku, noin 30 ihmistä, on suunnilleen sama kaikissa metsästäjä- keräilijäyhteisöissä. Jos yksilöitä olisi vähemmän, ryhmä olisi liian heikko, jos heitä olisi enemmän, ravinnonhankinta olisi vaikeampaa.

Kuivina talvikuukausina kungit kerääntyvät pysyville vesikuopille yli sadankin ihmisen joukoiksi. Se on kiihkeän seuraelämän, tanssimisen, parantamisen, aikuistumismenojen, tarinoitten kertomisen, lahjojen antamisen ja avioliittojen järjestämisen aikaa.

Tällä elämän julkisella vaiheella on myös omat haittansa. Suuri ihmisjoukko merkitsee sitä, että työtä ravinnon hankkimiseksi on tehtävä enemmän. Usein syntyy myös riitoja.

Heti, kun sateet alkavat, ihmiset hajaantuvat pieninä ryhminä mongongometsiin. Ryhmien kokoonpano ei ole kuitenkaan välttämättä sama kuin edellisenä kesänä: julkisen vaiheen aikana ihmisillä on tilaisuus liittyä niihin, joiden kanssa he mieluiten elävät, ja jotkut ryhmät hajoavat sisäisten jännitysten vuoksi.

Metsästäjä- keräilijät eroavat esimerkiksi isoista apinoista siinä suhteessa, että vaikka apinat elävät noin 30 yksilön ryhmissä, ne eivät yleensä keräänny suuremmiksi joukoiksi kuten metsästyksellä ja keräilyllä elävät ihmiset.

Mitä tulee taiteiden ja tutkimuksen puuttumiseen, on totta. että vaeltavilla ihmisillä on hyvin vähän taide-esineitä yms., mutta tämä johtuu liikkumisen tarpeesta. Leiristä toiseen siirtyessään kungit kuljettavat koko omaisuutensa, keskimäärin 12 kiloa, mukanaan. Useimmat lentoyhtiöt sallivat nykyään 20 kiloa matkatavaroita ilman lisämaksua.

Perinteensä kungit kuljettavat päässään, eivät selässään. Heidän laulu-, tanssi- ja tarinaperinteensä on aivan yhtä rikas kuin minkä tahansa muun kansan.

Missään tapauksessa kungit eivät ole tietämättömiä ympäristönsä suhteen. He tuntevat sen pikkupiirteitä myöten. He ovat antaneet nimen yli 200 kasvilajille, ja yllättävän suurta osaa näistä kasveista he pitävät syötävinä.

Ruokavaliosta lihan osuus on vain 30–40 %. Keräilijätaloudessa perusravintona ovat siis kasvikset. Vain pohjoisilla alueilla, joilla kasvien saanti riippuu vuodenajasta, metsästys ja kalastus tuottavat valtaosan ravinnosta.

Sukupuolten välillä vallitsee useimmiten sellainen työnjako, että miehet metsästävät ja naiset keräilevät. Tämä johtuu käytännöllisistä syistä: metelöivien lasten kanssa on vaikea metsästää, eikä keräilijätalouksissa ole yleensä järjestetty lasten päivähoitoa.

Kung-heimon naiset synnyttävät kerran kolmessa tai neljässä vuodessa. Tämä väli on yleinen ilmiö keräilijätaloudella elävillä kansoilla, ja tiheämpi synnyttäminen ei sopisi liikkuvaan elämään, sillä kahden lapsen kantaminen olisi liian raskasta. Kung-heimon äidit imettävät 3-4 vuotta, mikä on omiaan estämään uudestaan raskaaksi tulemista.

Kung-heimon miehet metsästävät vähän yli 21 tuntia viikossa, ja heidän kokonaistyöaikansa on noin 44 tuntia viikossa. Naiset käyttävät keräilyyn hieman yli 12 tuntia viikossa, ja kun kaikki muu työ - talousaskareet lastenhoitoa lukuun ottamatta lasketaan mukaan, naisen työaika on 40 tuntia viikossa. Koska naiset enimmäkseen huolehtivat lapsista, heidän työaikansa on kuitenkin pitempi kuin miesten.

Kungeilla ei ole ruokavarastoja. Ravinnon varastointi olisi vastoin sitä tapaa, että kungit jakavat ruokansa.

Jakamisen kanssa samaa juurta on kungien suuri tasa-arvoisuus. Kungeilla ei ole päälliköitä eikä johtajia. Ongelmat ratkaistaan yleensä ennen kuin niistä syntyy uhkaa yhteisölle. Keskustelut ovat yleisiä, ja yleinen naljailu lopettaa helposti riidat alkuunsa. Tutkija kysyi kerran eräältä kungilta, oliko heillä päälliköitä. Mies vastasi: "Kaikkihan me olemme päälliköitä, jokainen on oma päällikkönsä."

Tasa-arvoisuus vaatii omia juhlamenoja (rituaaleja) silloin, kun onnistunut metsästäjä palaa leiriin. Niiden tarkoituksena on vähätellä koko asiaa, jotteivät ylpeys ja itserakkaus saisi jalansijaa.

Onnekkaan metsästäjän pitää istua aivan hiljaa, kunnes joku muu tulee kysymään, että mitä tänään sait. Hänen pitää vastata, ettei hänestä metsästämään ole ja ettei hän ole nähnyt mitään paitsi ehkä jonkun pienen. Mitä suurempi saalis, sitä enemmän sitä vähätellään.

Metsästäjä - keräilijöillä on erittäin vähän työkaluja, mutta ne ovat tarkoituksenmukaisia ja huolellisesti valmistettuja. Metsästäminen ja keräily vaativat molemmat huomattavaa ammattitaitoa.

Tutkijat sanovat, että emme voi varmasti tietää, elivätkö esi-isämme kuten kungit, mutta metsästäjä - keräilijän elämäntavalla on varmasti ollut merkittävä vaikutus nykyihmisen muotoutumisessa.

Tehtäviä

  1. Luettele metsästäjä- keräilijäheimon siveyden pääperiaatteet.
  2. Pohtikaa kysymystä siitä, miksi yksityisomistus, itsekkyys ja ylpeys eivät saaneet jalansijaa metsästäjä- keräilijäheimoissa.
  3. Miksi metsästäjä- keräilijäheimoissa vallitsi tasa-arvo eri yhteisön jäsenten sekä myös sukupuolten välillä?
  4. Pohtikaa, vallitseeko kouluyhteisössä tasa-arvo oppilaiden kesken? Mitä syitä vallitsevaan asiantilaan löydät?
  5. Pohtikaa miten oppilaiden välistä tasa-arvoa voitaisiin lisätä.
  6. Keskustelkaa, onko laiskuutta olemassa. Haluaisitko laiskotella? Kirjoita lyhyt aine aiheesta "laiskottelu elämän tarkoituksena".

Lisälukemista: Maanviljelystalous

Maailman kansojen enemmistö siirtyi jonkin tyyppiseen maanviljelyyn tai karjanhoitoon noin 10 000 vuotta sitten.

Kenties kahden miljoonan vuoden ajan ihmisen esivanhemmat olivat harjoittaneet liikkuvaa metsästys- ja keräilytaloutta, joille oli ominaista tekniikan ja perinteiden muuttumattomuus.

Sitten vanha elämäntapa hylättiin käytännöllisesti katsoen kokonaan muutamassa tuhannessa vuodessa. Uuden elämäntavan oireita on löydettävissä 20 000–30 000 vuotta vanhoista aineistoista.

Maailman väkiluvun arvioidaan olleen 10 000 vuotta sitten 5-10 miljoonaa. Kahdeksassa tuhannessa vuodessa se määrä kasvoi 300 miljoonaksi.

Maanviljelykseen siirtyminen tapahtui itsenäisesti useilla eri seuduilla. Maanviljelysvallankumouksen kolme tärkeintä puolta ovat nopea siirtyminen liikkuvasta elämästä pysyvään asumiseen, väkiluvun kasvu ja muutoksen yleismaailmallisuus.

Maailmassa tapahtui 10 000 vuotta sitten myös valtava ilmaston muutos. Jääkausi loppui ja ilmasto lämpeni.

Maanviljelys merkitsi yhteisön rakenteen muuttumista. Syntyi ylijäämää, joka aiheutti rikkaiden ja köyhien yhteiskuntaluokkien synnyn.

Yhteiskunnan kehitys edellytti myös omaisuuden turvaamista. Tätä tarkoitusta varten kehitettiin hallintokoneisto ja armeijat.

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, miksi maanviljelys aiheutti voimakkaan väkiluvun kasvun.
  2. Etsikää lehdistä hallinnollista virkavaltaisuutta puoltavia ja vastustavia kirjoituksia.
  3. arvittaisiinko yhteiskunnassa mielestäsi nykyistä pehmeämpää vai kovempaa linjaa? Kirjoita lyhyt aine käsityksesi perustetuista.

Lisälukemista: Maanviljelyksen seurauksia

Maanviljelyksen synnystä ei ole kirjallisia historiallisia todisteita. Meidän aikanamme tapahtuu vielä metsästäjä- keräilijäheimojen siirtymistä maanviljelykseen. Tutkimalla näitä siirtymisiä voidaan saada jonkinlaista tietoa maanviljelyksen seurauksista.

Useimmat metsästäjä-keräilijät asettuivat jo tuhansia vuosia sitten aloilleen viljelemään maata tai hoitamaan karjaa. Muutamat elävät yhä vanhaan malliin, mutta monet näistä ryhmistä ovat siirtymässä pysyvään asumismuotoon.

Jotkut kung-heimon jäsenistä ovat vaihtamassa alaa ja heitä tutkitaan tarkasti. Tutkijat ovat todenneet, että siinä siirtymävaiheessa, missä kungit nyt ovat, vallitsee ristiriita jakamisen ja säästämisen välillä.

Jakaminen on keskeinen asia metsästäjä- keräilijäelämässä, ja säästäminen tai taloudellinen varojen käyttö on yhtä keskeinen asia maanviljelyssä ja karjanhoidossa.

Kungien leireissä ruoka jaetaan oitis niin omille kuin vieraillekin.

Jos paimentolainen menettelisi samoin karjansa tai maanviljelijä satonsa suhteen, hän olisi äkkiä entinen paimentolainen tai maanviljelijä.

Monet perheet kärsivät näiden ristiriitaisten vaatimusten puristuksessa. (Yhteismaanviljelystä tai yhteisyyteen perustuvaa karjanhoitoa ei kukaan ole kundeille tarjonnutkaan.)

Jotkut kungit ovat joutuneet lopettamaan maanviljelyksen tai karjanhoidon jaettuaan liian suuren osan tuloksesta sukulaisilleen. Jotkut toiset ovat joutuneet erityksiin pidettyään kiinni yksityisomaisuudestaan.

Maanviljelys on Afrikassa vallitsevan tavan mukaan jätetty naisten hoidettavaksi.

Miehet huolehtivat kungien karjasta, ja kun he saavat tuloja karjan myynnistä, heidän arvoasemansa naisiin nähden nousee.

Kun maatilat ovat toisistaan erillään, mies voi esimerkiksi pahoinpidellä vaimoaan ilman, että yhteisö tulee apuun (kuten oli laita aikaisemmin).

Lapset oppivat aikaisemmasta poiketen, että on olemassa naisten töitä ja miesten töitä, poikien leikkejä ja tyttöjen leikkejä.

Myös syntyvyys on alkanut kungien keskuudessa kasvaa maanviljelykseen ja karjanhoitoon siirtymisen jälkeen. Lapsia ajatellaan kylissä jo mahdollisena työvoimana.

Ihmiset ovat alkaneet suhtautua maahan omistavammin kuin aikaisemmin. Vaeltajat eivät tarvinneet maanomistusta, mutta toisin on maanviljelijäin laita. Hän on valmis sotimaan maistaan.

Lisälukemista: Muinaisten kaupunkien kasvu

Kungien metsästäjä- keräilijätaloudessa lahjojen antaminen sekä jakaminen ovat yleisiä. Sen sijaan vaihto ja kauppa alkoivat suuressa mitassa vasta paimentolais- ja maanviljelysaikana.

Maanviljelys tuotti kyliä ja pieniä kaupunkeja. Kun kaupungit kasvoivat suuremmiksi, myös niissä vallitsevat yhteiskunnalliset suhteet muuttuivat. 5 000 tai 500 ihmistä ei voida hallita samoilla menetelmillä kuin 50 ihmistä.

Laadittiin yhteiskunnallisia, taloudellisia ja poliittisia säädöksiä. Syntyi päälliköltä, sovittelijoita, shamaaneja eli tietäjiä, etuoikeutettuja ryhmiä ja useimmiten myös uskonto, joka soveltui ihmisten hallitsemiseen.

Suurkaupungin olemassaolo riippuu tarkasti järjestetyistä toiminnoista, joita valvoo keskitetty vallankäyttö. Entisestä kylän tai pikkukaupungin käsityöläisestä tulee osa suurempaa yritystä, jossa häntä voidaan vaatia työskentelemään yhteisen hyvän puolesta. Vastineeksi hän saa kaupunkiyhteisön yhteiskunnalliset ja taloudelliset edut sekä armeijan suojelun.

Ensimmäisinä suurkaupungin merkkeinä pidetään yhteiskunnan kykyä sijoittaa varoja julkisiin töihin kuten uskonnollisten rakennusten (temppelien), yläluokan asuntojen (palatsien) ja kanavien rakentamiseen.

Maanviljelyksen ja karjanhoidon tuottama ylijäämä oli välttämätön, jotta kuninkaat, sotilaat, uskonnolliset johtajat (papit), hallintovirkamiehet ja muut yhteiskunnan hallitsemisesta toimeentulonsa saavat olisivat voineet toimia.

Yksityisomistuksen synty aiheutti erityisesti omaisuuden puolustamisen tarpeen ja sotilaiden arvon kohoamisen.

Paitsi ryöstösaalista sodankäynti tuotti myös orjia, joita käytettiin koneiden sijasta suurten rakennushankkeiden toteuttamisessa.

Orjatyövoiman riisto mahdollisti myös sen. että ns. vapaat kansalaiset saattoivat keskittyä työnteon sijasta erilaisiin harrastuksiin kuten taiteisiin ja sen ajan ”tieteisiin”.

Tehtäviä

  1. Mitä muutoksia a) maanviljelys ja karjanhoito, b) kaupunkien synty, aiheuttivat siveydessä.
  2. Pohtikaa, miksi monet ihmiset pitävät metsästäjä - keräilijäheimoissa esiintyneitä siveellisiä periaatteita yhtä tavoiteltavina.
  3. Kuvitelkaa, mitä muutoksia tulevaisuuden keksinnöt saattavat aiheuttaa siveydessä.

Lisälukemista: Yhteiskuntasiveyden erityisongelmia

Oikeudet ja velvollisuudet

Yhteisön jäsenet kohdistavat toisiinsa monenlaisia odotuksia. Näistä odotuksista koostuvat usein yhteisön jäsenilleen asettamat velvollisuudet. Velvollisuuksien vastapainona ovat yksilön oikeudet.

Esimerkiksi varhaisessa maanviljelystalouksissa yksilö saattoi odottaa, että yhteisö antoi hänelle suojaa sekä muiden maanviljelijäin harjoittamaa rosvousta että muiden heimojen hyökkäyksiä vastaan.

Heikommista huolehtiminen

Metsästäjä- keräilijätaloudessa pyrittiin huolehtimaan yhdessä myös oman yhteisön heikommista jäsenistä. Tarvittaessa annettiin apua myös heimon tai ryhmän ulkopuolisille.

Itsekkyyden syitä

Maanviljelysyhteiskunta muutti taloudellisia olosuhteita niin, että monet näistä siteistä katkesivat. Maanviljelijä ei voinut jakaa satoaan kaikille tarvitseville, vaan hän joutui päinvastoin puolustamaan omaisuuttaan, jotta hän olisi säilynyt hengissä seuraavaan satoon asti.

Suhtautuminen vierasheimoisiin

Myös suhtautuminen muihin heimoihin ja kansoihin muuttui.

Vierasheimolaisesta voitiin tehdä orja, mikä oli epäilemättä jonkinlainen parannus verrattuna siihen, että hänet olisi esimerkiksi tapettu ja syöty.

Orjuudesta muodostui kuitenkin vuosituhansia kestänyt inhimillisen sorron muoto, ja yhä Yhdistyneet kansakunnat -järjestö joutuu ponnistelemaan orjuuden jäänteiden poistamiseksi.

Kun orjat vapautettiin ja heistä tuli vapaita työläisiä, heidän asemansa ei välttämättä parantunut.

Oikeus elää

Oikeus elää on epäilemättä perustava ihmisoikeus. Koska käytännöllisesti katsoen kaikki yhteisö tuomitsevat murhan, tämä oikeus on yleisesti tunnustettu yhteisön sisäisenä oikeutena.

Yleensä yhteisö pyrkii suojaamaan yksilön henkeä. Sen sijaan tappamisen oikeus tunnustetaan vielä varsin yleisesti kansojen välisissä suhteissa. Muiden kansojen ihmisiä saa tappaa sodassa. Mitä enemmän sotilas tappaa, sitä suurempi sankari hän on.

Erilaiset rauhanliikkeet pyrkivät estämään sotia, ja eräät rauhanliikkeen muodot pyrkivät siihen, että myös yksilöt kieltäytyisivät sodassa tappamisesta (pasifismi).

Eräiden uutisten mukaan Yhdysvaltain sotilaat ovat käyttäneet fosforipommeja vain vihollisia vastaan. Keitä muita vastaan niitä olisi voitu käyttää?

Oikeus elää riippuu myös taloudellisista seikoista. Jos yhteisö ei pysty tai halua järjestää jäsenilleen riittävästi ravintoa, osa heistä voi kuolla nälkään. Kehitysmaissa kuolee jatkuvasti ihmisiä, varsinkin lapsia, nälkään.

Oikeus elää sisältää myös oikeuden elämää edistäviin palveluihin kuten terveydenhuoltoon, vaatetukseen, asuntoon, työhön, koulutukseen, vanhuudenturvaan jne.

Yhteiskunta kerää varoja

Edistääkseen elämää yhteisö tarvitsee varoja.

Pääomatalouden (kapitalistisissa) yhteiskunnissa tämä varojen kerääminen tapahtuu verotuksen avulla.

Yhteisötalouden (sosialistisessa) yhteiskunnassa osa tuotantolaitosten tuotosta siirretään suoraan näihin tarkoituksiin (vastaa liikevaihtoveroa).

Verojen kerääminen on välttämätöntä, jotta oikeus elämään voitaisiin taata sairaalle, vanhuksille, työttömille ja muille ryhmille, joiden kyky huolehtia toimeentulosta on heikentynyt.

Eriarvoisuus

Kaikissa yhteiskunnissa esiintyy edelleen huomattavaa ihmisten eriarvoisuutta.

Erityisen selvänä tämä eriarvoisuus ilmenee taloudellisilla alueella (omaisuus- ja palkkaerot).

On luonnollista, että kootessaan tarvitsemiaan varoja yhteiskunta verottaa eniten varakkaimpia ihmisiä.

Toisilla on enemmän valtaa kuin toisilla

Toisilla suomalaisilla on valtaa paljon enemmän kuin toisilla.

Heikoimmassa asemassa ovat ne, joilla ei ole koulutusta, varallisuutta eikä työtä.

Elämä saattaa alkaa tuntua heistä tarkoituksettomalta, koska he eivät pysty toteuttamaan niitä päämääriä, joita heillä on.

Paitsi heikon yhteiskunnallisen (sosiaalisen) aseman vuoksi elämä voi alkaa tuntua tarkoituksettomalta odottamattomien vaikeuksien vuoksi.

Jos nämä vaikeudet aiheuttavat yhteiskunnallisen arvoaseman romahtamisen, seuraukset saattavat olla yksilön näkökulmasta kohtalokkaat.

Itsemurhat

Äärimmäinen vaste (reaktio) elämän kokemiseen tarkoituksettomaksi on itsemurha. Suomi on eräs maailman johtavia itsemurhamaita.

Tämä kertoo siitä, että kaiken hyvinvoinnin keskellä monet suomalaiset voivat pahoin. Viime vuosina etenkin nuorten naisten itsemurhat ovat Suomessa lisääntyneet.

Myös joukkoitsemurhia, jossa itsemurhaaja on murhannut muita, ovat lisääntyneet.

Monet uskonnolliset yhteisöt paheksuvat itsemurhaa. Toisaalta esiintyy myös sellaisia ajatussuuntia, jotka katsovat, että yksilöllä on oikeus itse ratkaista kysymys omasta elämästään.

Armokuolema

Itsemurhan ajatus voi tulla myös vaikeasti sairaalle ihmiselle, joka tietää, että hän kuolee lähitulevaisuudessa, ja edessä on vaikeita kärsimyksiä.

Hän voi kuitenkin olla jo niin vaikeasti sairas, ettei hän pysty tekemään itsemurhaa. Tällöin herää kysymys, voiko joku muu ihminen, esimerkiksi lääkäri, auttaa häntä.

Puhutaan armokuolemasta (eutanasiasta). Armokuolema (eutanasia) voi tulla kysymykseen myös sellaisessa tapauksessa, jossa yksilön aivot ovat kuolleet ja hänestä on tullut eräänlainen kasvi, joka säilyy hengissä mutkikkaiden teknisten laitteiden avulla.

Jotkut ajatussuunnat pitävät armokuolemaa (eutanasiaa) murhana, jotkut suhtautuvat siihen tietyin varauksin myönteisesti.

Passiivisella armokuolemalla (eutanasialla) tarkoitetaan sitä, ettei kuolevaa ihmistä pyritä pitämään keinotekoisesti hengissä esimerkiksi tehohoidolla, vaan hänen annetaan kuolla ns. luonnollinen kuolema.

Aktiivisella armokuolemalla (eutanasialla) tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi syöpäpotilasta, jonka kuolema on aivan lähellä ja jota ei voida enää mitenkään pelastaa, autetaan kuolemaan.

Suomessa lainsäädäntö ei varsinaisesti tunne armokuolemaa (eutanasiaa), mutta ainakin passiivista armokuolemaa (eutanasiaa) esiintyy, ja huomattava osa terveydenhoitohenkilökunnasta on sitä mieltä, ettei kuolevaa ihmistä pitäisi yrittää pitää keinotekoisesti hengissä.

Kyse on usein taloudellisista säästöistä. Suomessa köyhällä ja vähäosaisella ihmisellä on muita suurempi todennäköisyys joutua ainakin passiivisen armokuoleman (eutanasian) kohteeksi.

Abortti

Oikeudesta elämään puhutaan joskus myös abortin eli raskauden keskeyttämisen yhteydessä. Jotkut uskonnolliset ryhmittymät ovat sitä mieltä, että raskauden keskeyttäminen on sikiön murha. Sikiö ole vielä tiedostava olento.

Maanviljelysvallankumouksen jälkeisessä yhteiskunnassa väestön lisääntyminen on muodostanut ongelmia. Tiheään asutuilla seuduilla taudit, nälänhädät ja sodat vähensivät aikaisemmin väestön määrää, mutta etenkin lääketutkimuksen kehitys on edistänyt väestöräjähdystä.

Raskauden keskeyttämistä on jo erittäin kauan käytetty syntyvyyden säännöstelykeinona, mutta terveydenhoidollisesti alkeellisissa olosuhteissa ja heikolla ammattitaidolla suoritettu raskauden keskeyttäminen on ollut naiselle hengenvaarallinen, ja paljon ihmisiä on kuollut raskauden keskeyttämiseen ammattitaidottomien henkilöiden avustuksella.

Koska raskauden keskeyttämistä joka tapauksessa tapahtuu, valistuneissa maissa ne on pyritty laillistamaan ja siirtämään sairaaloihin. Sairaalassa suoritettu raskauden keskeytys (abortti) on naiselle vaaraton. Jos raskauden keskeytyksen (abortin) suorittaminen on vastoin naisen omaa siveellistä vakaumusta, se voi aiheuttaa hänelle henkisiä haittoja.

Ehkäisyvälineet

Nykyään ei-toivottu raskaus johtuu usein huolimattomuudesta. Viime vuosikymmeninä on kehitetty niin tehokkaita ehkäisyvälineitä, ettei kenenkään suomalaisen tarvitse tulla raskaaksi vastoin tahtoaan. Erityisesti ehkäisypillerit ovat viime vuosina kehittyneet entistä vaarattomammiksi.

Kehitysmaissa tilanne on paljon ongelmallisempi. Raskauden keskeyttämismenetelmät ovat sikäläisissä olosuhteissa kalliita.

Katolisten kristittyjen ja muslimien ennakkoluulot estävät monilla alueilla järkevän syntyvyyden säännöstelyn.

Myös sosiaaliturvan puuttuminen panee monissa kehitysmaissa ihmiset hankkimaan runsaasti lapsia turvatakseen vanhuuden toimeentulonsa.

Tehtäviä

  1. Onko jossakin olosuhteissa oikein tappaa?
  2. Mitä asioita kuuluu ihmisarvoiseen elämään?
  3. Mitä voidaan sanoa verotuksen puolesta ja verotusta vastaan?
  4. Miksi jotkut kokevat elämänsä tarkoituksettomaksi?
  5. Mistä johtuu, että raskauden keskeytyksiä (abortteja) tehdään?
  6. Miten raskauden keskeytysten (aborttien) määrää voitaisiin vähentää?
  7. Miten kehitysmaiden syntyvyyden säännöstelyongelmia voitaisiin ratkaista?
  8. Mitä asioita haluaisit muuttaa omassa elämässäsi?
  9. Mistä asiasta pidät kaikkein eniten?
  10. Mistä asiasta pidät kaikkein vähiten?

Lisälukemista: Ihmisoikeudet Ranskan vallankumouksen Ihmisoikeuksien julistuksessa 26.8.1789

Keskustelkaa näistä nykyisyyden valossa:

1. Ihmiset syntyvät ja elävät vapaina ja heillä on samanlaiset oikeudet. Yhteiskunnalliset erot voivat perustua vain yleiseen etuun.

2. Kaikkien yhteiskuntamuodostelmien tarkoituksena on ihmisen luonnollisten ja pysyvien oikeuksien suojeleminen. Nämä ovat oikeus vapauteen, omistukseen, henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja sorron vastustamiseen.

3. Kaikki itsemääräämisoikeus (suvereniteetti) perustuu pohjimmaltaan kansaan.

4. Vapaus merkitsee valtaa tehdä mitä tahansa sellaista, mikä ei vahingoita muita ihmisiä.

5. Lailla olkoon oikeus kieltää vain sellaiset teot, jotka vahingoittavat yhteiskuntaa.

6. Laki ilmentää yleistä tahtoa. Kaikilla kansalaisilla on oikeus henkilökohtaisesti tai edustajiensa välityksellä osallistua sen muotoilemiseen. Kaikkien tulee olla saman lain alaisia, olipa kysymys suojelemisesta tai rankaisemisesta. Kaikki kansalaiset ovat lain edessä samanarvoisia ja siis myös yhtä oikeutettuja pääsemään kaikkiin julkisiin arvoihin, virkoihin tai toimiin, kukin kykynsä mukaan ja ilman muuta eroa kuin heidän erilaiset ansionsa ja taitonsa.

–

10. Ketään älköön ahdistettako hänen mielipiteittensä tähden, ei edes uskon asioissa, elleivät ne ilmene tavalla, joka häiritsee laissa säädettyä yleistä järjestystä.

11. Vapaa ajatusten ja mielipiteiden vaihto kuuluu ihmisen kalleimpiin oikeuksiin. Jokainen kansalainen saakoon siis vapaasti ilmaista ajatuksiaan puhuttuina, kirjoitettuina tai painettuina. Hän olkoon kuitenkin vastuussa tämän oikeuden väärinkäyttämisestä tapauksissa, joista laissa säädetään.

–

14. Kaikilla kansalaisilla on oikeus henkilökohtaisesti tai edustajiensa välityksellä tutkia ja todeta yleisen veron tarpeellisuus, siihen vapaasti suostua, valvoa varojen käyttöä sekä määrätä veron jakautumisesta, perusteista, kannosta ja pysyvyydestä.

Lisälukemista: Ihmiskäsityksiä

Hyvän luonnontutkimuksen (luonnontieteen) ihmiskäsitys

Elämän synty

Hyvän luonnontutkimuksen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on osa maapallolla esiintyvää elollista luontoa.

Elollinen luonto on todennäköisesti syntynyt maapallolla. Elämää syntyy elottomasta aineesta kaikkialla, missä olosuhteet ovat elämän synnylle suotuisat.

Elämää on todennäköisesti syntynyt myös monilla muilla planeetoilla kuin Maapallolla.

Siitä, miten elämä meidän planeetallamme on syntynyt, ei ole vielä täyttä selvyyttä.

Eräisen arvioiden mukaan elämä on syntynyt meren pohjan tuliperäisillä alueilla, ns. mustissa savuttajissa. Siellä esintyy edelleen elämää, joka ei tarvitse happea.

Eräiden arvioiden mukaan elämä sai alkunsa alkunsa matalissa merenlahdissa, joissa oli runsaasti elämän tarvitsemia aineita.

Ensin syntyivät yksinkertaiset elämän muodot, joita nykyään edustavat yksisoluiset eliöt (vieläkin yksinkertaisempaa elämän muotoja edustavat virukset ja prionit).

Elämän kehitys

Ulkoiset olosuhteet (esim. avaruuden säteily) aiheuttavat jatkuvasti vähäisiä muutoksia perintötekijöissä. Jos muutos heikentää eliön kykyä tulla toimeen ympäristössään, uusi perintötekijä häviää. Jos muutos parantaa eliön kykyä tulla toimeen ympäristössään, uusi perintötekijä saattaa jäädä eloon.

Näin ympäristö jatkuvasti muovaa eliöitä. Yksinkertaisista eliöistä kehittyi vähitellen mutkikkaampia.

Merestä elämä levisi myös maan pinnalle. Kasvien tuottama happi mahdollisti eläinten elämän maan pinnalla. Eläimet hengittävät happea. 

Muutamia miljoonia vuosia sitten maapallolle ilmaantui kehityksen tuloksena ihminen.

Tänä aikana on tapahtunut erilaisia muutoksia. Jääkausia on tullut ja mennyt kuten tapahtuu tulevaisuudessakin. Suuren osan tästä ajasta ihminen on elänyt metsästäjä-keräilijänä ruohoaavikoillaan ja luolissaan.

Hän on elänyt erilaisina, enimmäkseen pieninä, yhteisöinä. Säilyäkseen hän on taistellut luonnonvoimia ja toisia eläinlajeja vastaan.

Työkalut

Tärkeää osaa ihmisen kehityksessä merkitsi hänen kykynsä käyttää kättä ja työkaluja. Jotkut ovat sitä mieltä, että käden ja työkalujen käyttö vaikutti kääntäen ihmisen aivojen kehitykseen, hänestä tuli eläin, jonka aivotoiminnat olivat kehittyneet nimenomaan työkalujen käyttöön sopiviksi.

Myös jotkut älykkäät eläimet käyttävät työkaluja, mutta eläimillä työkalujen käyttö on ihmiseen verrattuna vähäistä.

Työkalut ja ihmisen käden tuotteet eivät suinkaan ole menettäneet merkitystä meidän aikanamme. Eri puolilla maailmaa kohoaa suuria kaupunkeja ja suuria tehtaita.

Rikkaiden maiden asukkaat ympäröivät itsensä kotonaankin, työpaikan ulkopuolella, itsensä erilaisilla työkaluilla aina sähkökäyttöistä hammasharjaa myöten.

Joskus on arveltu, että ihmisen viisauden laatu on ensisijaisesti teknistä.

Maanviljely ja kotieläimet


Vähitellen ihminen oppi käyttämään luontoa järkiperäisesti hyväkseen. Hän ryhtyi kasvattamaan kasveja ja kotieläimiä.

Ihmisen olemassaolo tuli riippuvaiseksi viljelykasveista ja kotieläimistä.

Kääntäen näiden kasvien ja eläinten olemassaolo tuli riippuvaiseksi ihmisestä.

Valtarakenne (kulttuuri) kehittyi

Kymmenentuhannen viimeiseksi kuluneen vuoden eli noin neljänsadan sukupolven aikana ihmisen valtarakenne (kulttuuri) on ratkaisevasti muuttunut.

Ihminen löysi maanpinnasta metalleja. Siitä alkoivat pronssikausi, rautakausi ja lopulta se elektroninen kausi, jota elämme.

Ihmisen käsitys itsestään muuttui. Ihminen ajatteli olevansa (virheellisesti) luonnon herra.

Ihmisen perintötekijät

Ihmisen perintötekijät eivät ole  suuresti muuttuneet neljänsadan sukupolven aikana. Esi-isillämme, jotka tekivät meidän mielestämme alkeellisia keksintöjä kuten viljely, kotieläinten käyttö, pyörä, kanootti jne., oli rakenteellisesti jokseenkin samanlaiset aivot kuin meillä.

Ihminen ja ympäristö

Nykyihmisen kykyä kehittää tekniikkaa ei epäile juuri kukaan. Onkin joskus sanottu, ettei mikään ole niin viisas kuin ihminen paitsi insinööri.

Sen sijaan on esitetty vakavia epäilyksiä ihmisen kyvystä tulla toimeen tekniikkansa tai eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa. 

Ihminen on eri tavoin pyrkinyt tekemään eron itsensä ja muiden eläinten välillä. On mm. väitetty, että ihminen on maapallolla ainoa eläin, joka pystyy käyttämään kieltä.

Simpansseilla ja gorilloilla suoritetut kokeet ovat viime aikoina osoittaneet tämän käsityksen virheelliseksi. Isojen apinoiden on tosin vaikea oppia puhumaan, mutta viittomakieltä ne on saatu oppimaan. Onpa eräällä simpanssilajilla todettu esiintyvän luonnonvarainen mykkäkieli.

Kieltä esiintyy myös merissä, mm. delfiineillä.

Itsetietoisuus

On myös väitetty, että vain ihminen pystyy tiedostamaan itsensä, että vain hän tietää olevansa olemassa. Eräälle puhuvista simpansseista esiteltiin sivistymättömiä simpansseja.

Hän kutsui näitä luteiksi ja likaisiksi olioiksi. Kun hän sai tehtäväkseen jakaa läsnä olevien kortit kahteen kasaan, toiseen ihmiset ja toiseen eläimet, hän pani oman korttinsa ihmisten kasaan ja muiden simpanssien kortit eläinten kasaan. Epäilemättä hänellä oli varsin inhimillinen tietoisuus itsestään.

Eräät eläimet tunnistavat itsensä peilistä.

Ihmisen ja muiden eläinten välillä on aste-eroja

Luonnontutkimuksen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on sitä samaa kuin muut eläimet, mutta ihmisessä esiintyy eräitä ominaisuuksia huomattavasti suuremmassa määrin kuin muissa eläimissä.

Vaikka ihminen eroaa tässä määrällisessä suhteessa huimasti muista eläimistä, asteikko eläimestä ihmiseen on liukuva.

Ei ole syytä olettaa, että ihmisen kehityksessä olisi joskus tapahtunut sellainen äkkijyrkkä muutos joka teki hänestä ajattelevan, puhuvan ja itsestään tietoisen olennon.

Inhimillisen elämän kuuluminen siihen elämään, jonka eri muodoissa näemme ympärillämme, ei ota mitään pois arvoista ja päämääristä, jotka ovat ihmiselle tärkeät.

Ihminen kehittyi yhteisössä

On sanottu, että muista simpansseista eristetty simpanssi ei ole simpanssi ollenkaan. Luonnontutkimuksen käsityksen kannattajat korostavat usein, että ihminen kehittyi ihmiseksi yhteisössä. Jos ihminen leikataan erilleen häntä ympäröivästä maailmasta, hän ei muodosta mielekästä kokonaisuutta. Tietoisena oleminen on jatkuvaa vuorovaikutusta ihmisen ja hänen ympäristönsä välillä.

Ihmisen henkistä laatua tarkastellaan tavallisesti suhteessa hänen ympäristöönsä. Jos ihmiseen halutaan vaikuttaa, se tapahtuu huomattavassa määrin hänen ympäristönsä avulla.

Syntyneellä ihmisellä on perintötekijänsä, mutta hän on kuitenkin monessa suhteessa ominaisuuksia vailla oleva.

Ihmiseen ja hänen kasvuunsa elämän aikana vaikuttavat erittäin monet tekijät, mm. hänen osakseen tuleva kohtelu, ravinto, pieneliöiden ja loisten hyökkäykset, avaruussäteily, ympäristömyrkyt, työ, elinympäristö jne.

Valtarakenteen vaikutus nuoreen ihmiseen

Eniten häneen voidaan sanoa vaikuttavan valtarakenteen, perheen, heimon, kansan, rodun tai ihmislajin perinteiden.

Kun maailmaan syntynyt uusi yksilö omaksuu valtarakenteen, hänestä tulee suureksi osaksi ympäristönsä tuote. Hänen käsityksensä todellisuudesta saattaa olla suuresti erilainen kuin samoilla perintötekijöillä varustetun henkilön käsitys jossain toisessa valtarakenteessa..

Jo muinaiskreikkalaiset pyrkivät selvittämään, millainen olisi ihanteellinen ihminen. Ihmisen todellista olemusta on pyritty myöhemmin lukuisia kertoja selvittämään, mutta se on ollut vaikeaa, sillä sekä yksilö että laji ovat täynnä muistijälkiä ihmiskunnan menneisyydestä. Kuitenkin on tärkeää pohtia sitä, mitkä ovat ihmisen kyvyt ja mahdollisuudet, mitä voimme tehdä ja mitä saamme toivoa.

Pyrkimykset muovata valtarakenteita

Ajattelijat ovat pyrkineet myös muovaamaan valtarakennetta niin, että ihminen yksilönä, kansana ja lajina selviytyisi paremmin elämässään. Ihminen voi tällä tavoin pyrkiä ohjaamaan omaa kehitystään. Ihmisen erikoisvarustuksia ovat mm. järki ja kirjoitustaito.

Tehtäviä

  1. Miksi ihmisen aivot kehittyivät enemmän kuin muiden eläinten?
  2. Onko ihmisen ja simpanssin välinen ero aste-ero vai laadullinen ero?
  3. Miksi yhteisö on ihmiselle tärkeä?
  4. Pohtikaa, millainen teidän mielestänne olisi ihanteellinen ihminen.
  5. Pohtikaa, miksi useimmat ihmiset poikkeavat mistä tahansa ihannetyypistä.
  6. Pohtikaa, voimmeko vaatia ystäviltämme, että he olisivat ihanteellisia ihmisiä.
  7. Mistä johtuu, että et ole kaikista asioista samaa mieltä vanhempiesi ja opettajiesi kanssa?

Uskontojen ihmiskäsityksiä

Elollisen ja elottoman erottaminen

Meidän aikanamme jo lapset oppivat erottamaan elollisen ja elottoman. Muinaiset ihmiset eivät aina pystyneet tällaista erottelua suorittamaan. Se maailma, jossa he elivät, oli elävä, tunteva ja liikkuva maailman. He olettivat usein, että kaikkialla, missä liikuntaa tapahtui, esineessä tai ilmiön takana, oli jokin elävä syy, joka aiheutti liikkeen.

Usko mahtiin

Näin syntyi usko voimaan, mahtiin. Kyseessä oli yritys selittää ilmiöitä, ja kun luonnon tuntemus oli vajavaista, turvauduttiin mielikuvituksen luomaan selitykseen.

Tosin ihmisillä on edelleen vahva taipumus keksiä itse uskomattomia selityksiä.

Kun luonnontutkimus kehittyi, luonnon ilmiöitä ryhdyttiin selittämään uusilla menetelmillä. Vanhojen selitysten katsottiin olevan yhteen sopimattomia uuden todellisuustutkimuksen kanssa, Vanhojen selitysten sanottiin vetoavan yliluonnolliseen.

Usko yliluonnolliseen

Eräissä uskonnoissa ja koulukunnissa usko yliluonnolliseen on säilynyt. Uskonnoissa oletetaan yliluonnollisia olentoja, jotka voivat saada aikaan ns. luonnonlakien vastaisia tapahtumia.

Eräät ajatussuunnat väittävät edelleen, etteivät todellisuustutkimuksen selitykset ole riittäviä vaan niiden lisäksi tarvitaan yliluonnollisia selityksiä.

Sielu

Jotkut muinaiset ihmiset kuvittelivat, että jokaisella esineenä oli kaksi olemusta, varsinainen aineellinen olemus ja sieluolemus.

Viimeksi mainittu sai aikaan liikkeen tai elämän.

Samalla oliolla saatettiin ajatella olevan useita erilaisia sieluja.

Eräs sielun laji saattoi irrottautua ruumiista ja kulkea vieraissa paikoissa. Tällaisen sielun avulla muinaiset ihmiset selittivät mm. unia.

Henki ja aine

Sielu-usko ei välttämättä edellyttänyt uskoa jumaliin. Hindulainen samkhya ei alkuperäisessä muodossaan edellyttänyt uskoa jumaliin, mutta tämän opin mukaan olevainen koostui hengestä ja aineesta. Henki oli voima, joka aiheutti aineen muutokset.

Epikuroksen aineellinen sielu-usko

Sielu-uskoa saattoi esiintyä myös aineellisen todellisuuskäsityksen mukaisessa (materialistisessa) ajattelussa.

Esimerkiksi muinaiskreikkalainen ajattelija Epikuros oli sitä mieltä, että sielu koostuu tavallista ohuemmasta aineesta. Tämä sielu hajoaa ruumiin mukana.

Sielujen säilyttäminen palsamoinnilla

Eräät muinaisegyptiläiset ajattelivat, että jos kuolleen ihmisen ruumis pystyttäisiin säilyttämään (esimerkiksi palsamoinnilla), sielu voisi jatkaa elämäänsä.

Kuoleman jälkeinen palkinto ja rangaistus

Vähitellen he kehittivät monimutkaisen opin, jonka mukaan Osiris- jumala palkitsisi tai rankaisisi sieluja kuoleman jälkeisessä elämässä sen mukaan, miten he olivat eläneet maanpäällisen elämänsä.

Jumalien sielut

Myös jumalien saatettiin ajatella koostuvan erilaatuisista osista.

Vuonna 1970 Syyriassa suoritetut kaivaukset ovat osoittaneet, että Jahveh- jumalalla ajateltiin olevan erillisen sielun, joka vaelteli uskovaisten keskuudessa.

Kun Jahveh ruumiillisessa muodossa vaelsi maan päällä, häntä kutsuttiin Isä Jahveksi tai Jahven Pojaksi.

Viimeksi mainittua pidetään nimen Jeesus alkumuotona. Heprean kielellä Jeesus on Joshua eli Jehoshuah, mikä tarkoittaa "Jahve pelastaa".

Korkein henki

Intian uskonnossa atman (henki, joka ilmenee minänä) ja brahman (ikuisesti kasvava, ikuisesti lisääntyvä, uhrin voima) yhdistettiin myöhemmin Korkeimmaksi hengeksi.

Olemassaolon muodot uskonnoissa

Uskonnoissa esiintyy kolme olevaisen muotoa:
  1. aine, 
  2. henkilökohtainen (persoonallinen) sielu ja
  3.  ei-henkilökohtainen (persoonaton) henki. 

Onko sielu olemassa jo ennen syntymää

Nämä kolme saattavat esiintyä myös ihmisessä, mutta eniten on keskusteltu siitä käsityksestä, onko olemassa ihmisen ruumiista erillistä henkilökohtaista (persoonallista) sielua, joka säilyisi kuoleman jälkeen.

Hindulaisuuden mukaan tämä sielu olisi olemassa jo ennen syntymää.

Luonnontutkimus ei tunne sielua tai henkeä

Luonnontutkimuksen käsityksen edustajat vastaavat kysymykseen sielun olemassaolosta kielteisesti. Heidän mielestään ihmisen henkiset toiminnat ovat vain korkealle kehittyneen, monimutkaisen aineen tapahtumia. Mitään aineesta erillistä sielua ei tarvita näiden toimintojen selittämiseen.

Onko eläimillä sielu

Juutalaisperäiset suuret uskonnon (kristinusko ja islam) uskonnot ajattelevat, että ihmisen erottaa eläimestä sielu, henkisten toimintojen tyyssija, joka on kuolematon.

Ylsi vai useita kokonaisuuksia

Uskontojen ja luonnontutkimuksen ihmiskäsitysten pääero on, että luonnontutkimuksen käsityksen mukaan ihminen on yksi kokonaisuus, mutta uskontojen mukaan hän koostuu kahdesta erilaisesta aineksesta, ruumiista ja sielusta. 

Edesmennyt akateemikko Oiva Ketonen sanoi kirjassaan Rajalla, ettei kahtiajakoa ole voitu perustella, ja on epäselvää, voidaanko sitä muotoillakaan niin, että sen puolesta tai sitä vastaan voitaisiin esittää erityisiä väitteitä. Se ei anna todentuvaa pohjaa rajanvedolle ihmisen ja eläimen välillä.

Ne, jotka meidän aikanamme ovat sitä mieltä, ilmaisevat asian toisella tavoin.

Miksi ihmiset ajattelevat olevansa kuolemattomia

Voidaan kysyä, miksi usko ruumiista erilliseen sieluun on edelleen varsin yleinen, vaikka hyvä tutkimus ei pysty tällaista väitettä tukemaan.

Luonnontutkimus vastaa tähän, että ihminen haluaa uskoa sieluun, koska hän toivoo olevansa kuolematon.

Miksi kuollaan

Luonnontutkimuksen käsityksen mukaan kehitysoppiin kuuluu luonnonvalinta.

Luonnonvalinta säätelee jälkeläisten määrän, niiden vanhenemisen ja kuoleman, niin että laji, ryhmä tai valtarakenne mahdollisimman hyvin säilyy ympäristössään.

Luonto muovaa yksilöiden ruumiinrakenteen ja käyttäytymisen sellaiseksi, että vanheneminen tapahtuu ryhmän kannalta edullisimmassa iässä. Luonnon valittuja siis ovat oikeastaan vasta ne, jotka myös kuolevat lajin kannalta oikeaan aikaan.

Vanhenemiseen on monia syitä. Toisaalta siihen ovat välittömät ruumiilliset syyt. Toisaalta vanhenemisella on tarkoituksensa luonnon kiertokulussa.

Vanhenemisen perimmäinen syy eli vanhenemisen tarkoitus on, että yksilö poistuu lajin näyttämöltä kun oikea aika on tullut.

Muinaisroomalainen runoilija sanoi: "Elävien olentojen sukupolvet katoavat seuraten nopeasti toisiaan ja niin kuin juoksijat ojentavat edelleen elämän soihdun. Vanha pannaan syrjään, jotta tilaa tulisi uudelle."

Ihmisen riippuvuus itseään mahtavammista voimista

Tärkeimpiä niistä piirteistä, jotka erottavat uskonnot luonnontukimuksen käsityksestä, on uskontojen käsitys, että ihminen on riippuvainen joistakin häntä itseään mahtavammista yliluonnollisista voimista.

Tätä piirrettä on pidetty niin tärkeänä, että monet ovat halunneet määritellä uskonnon aatteeksi, jossa esiintyy uskoa yliluonnollisiin voimiin. Tässä oppimateriaalissa uskonto on määritelty järjestäytyneeksi jumaluskoksi (teismiksi). 

Luonnonttutkimuksen käsityksen mukaan luonnossa vallitsevat ei-henkilökohtaiset (persoonattomat) säännönmukaisuudet (invarianssit), joista tavallisesti käytetään nimitystä luonnonlait.

Ihminen ei voi mitenkään muuttaa näitä luonnonlakeja, vaikka järkensä avulla ihminen hän voi yhä kasvavassa määrin käyttää luontoa hyväkseen.

Muinaisten ihmisten tiedot ja taidot eivät riittäneet luonnonvoimien hallintaan, vaan he olivat paljon nykyistä ihmistä suuremmassa määrin luonnonvoimien armoilla.

Yritykset vaikuttaa luonnonvoimiin

Kuitenkin he yrittivät vaikuttaa luonnonvoimiin.

Ei-henkilökohtaisiin (persoonattomiin) luonnonvoimiin yritettiin vaikuttaa taikuuden (magian) avulla.

Henkilökohtaisia (persoonallisia) luonnonvoimia sieluja yritettiin lepyttää esimerkiksi uhreilla. Esimerkiksi jumalille uhrattiin eläimiä ja jopa ihmisiä.

Hindulaisessa veda-uskonnossa uhrit merkitsivät tärkeää osaa. Kun ihmiskunnan ja maailmankaikkeuden uskottiin kulkevan kohti rappiota, jumalien toivottiin hidastavan tätä kehitystä. Kaikkeuden olemassaolon uskottiin riippuvan uhrilaitoksesta.

Uhrilaitos

Uhrilaitos on usein merkinnyt julmuutta (ihmisuhrit) ja riistoa (papit söivät uhrieläimet).

Uhrilaitoksen korvikkeet

Yhteiskunnallinen kehitys on vähitellen muuttanut uskontoja niin, että uhrilaitos on korvattu erilaisilla jumalanpalveluksilla ja rukouksilla (rukous on uskovaisen jumalille esittämä toivomus tai kiitos toivomuksen täyttämisestä).

Hyvät ja pahat henget

Kauan sitten monet muinaiset ihmiset ajattelivat yliluonnollisten voimien voivan olla sekä hyviä että pahoja.

Henkilökohtaiset (persoonalliset) voimat saattoivat suuttua, ja niitä piti lepyttää.

Joissakin uskonnoissa voimat alettiin jakaa hyviin voimiin ja pahoihin voimiin.

Hyvistä voimista kehittyi jumalia, joiden suosiota tavoiteltiin, ja pahoista voimista kehittyi paholaisia, joita tuli lepyttää.

Meille suomalaisille paholaisten lepyttäminen on ehkä outo perinne, mutta esimerkiksi New Delhin kadulla voi vielä olla lauantaipaholaisen alttari, jolle ihmiset heittävät rahaa.

Papin ja hallitsijan valta eriytyvät

Vähitellen papin ja hallitsijan tehtävät eriytyivät, mutta usein hallitsijan katsottiin saaneen valtansa jumalilta.

Esimerkiksi Hammurabin lain ja Mooseksen lain väitettiin olevan peräisin suoraan jumalalta.

Siveellinen maailmanjärjestys

Usein uskontoihin sisältyi ajatus siveellisestä maailmanjärjestyksestä. Esimerkiksi hindut ajattelivat kärsimysten olevan rangaistusta aikaisemmassa elämässä suoritetuista pahoista teoista.

Monet hallitsijat olivat sitä mieltä, että uskonto auttaa heitä kansan hallitsemisessa.

Usko yliluonnollisiin voimiin jarrutti kehitystä

Kun ihmisen yläpuolelle asetettiin yliluonnolliset voimat, jumalat, uskontojen johtajat (papit) ja hallitsijat, tämä jarrutti luonnontutkimuksen käsityksen mielestä ihmisen pyrkimystä luonnon herraksi.

Kun ihminen toisaalta varustettiin jumalallisella sielulla, tämä eristi ihmisen luonnontutkimuksen käsityksen mielestä muusta luonnosta niin, ettei ihmisen ja luonnon välistä vuorovaikutusta pyritty ymmärtämään oikein.

Paholaisusko haittasi lääketieteen kehitystä

Erityisesti paholaisusko on luonnontutkimuksen käsityksen mielestä ollut omiaan hidastamaan lääketutkimuksen kehitystä. Sairauksien on usein ajateltu johtuvan paholaisesta.

Esimerkiksi kristittyjen pyhä kirja Uusi testamentti kertoo, että Jeesus ajoi mielisairaista pois paholaisia, riivaajia.

Eksorkismi, paholaisen häätömanaus, on aikaisemmin ollut yleinen, ja yhä saamme lehdistä lukea, että jopa Euroopassa tavataan eksorkismia sairauksien hoitokeinona.

Uusin paavi (kristillisen katolisen kirkon johtaja) on aloittanut eksorkistikoulutuksen uudestaan. 

Tehtäviä

  1. Laatikaa luettelo luonnontutkimuksen käsityksen ja kristinuskon tärkeimmistä eroista.
  2. Pohtikaa vanhenemisen tarkoitusta luonnon kiertokulun näkökulmasta.
  3. Mitkä havainnot muinaiset ihmiset tulkitsivat todisteeksi ruumiista erillisen sielun olemassaolosta?
  4. Pohtikaa, ovatko käsite "yliluonnollinen" ollenkaan järkevä (naturalistit sanovat, että kaikki, mitä on olemassa, on osa luontoa).

Muinaisen Kreikan ihmiskäsityksiä

Hyvät ja pahat

Jo muinaiset ihmiset jakoivat ihmisiä, heidän tekojaan ja luonnonvoimia hyviin ja pahoihin.

Yleensä oman ryhmän (esimerkiksi heimon) ulkopuolisia ihmisiä pidettiin automaattisesti vaarallisina ja siitä syystä pahoina, mutta myös toisenlaista suhtautumista esiintyi.

Jotkin uskonnot käyttivät erittäin raakoja menetelmiä poistaakseen yhteisöstä sen, mitä he pitivät pahana.

Pahan syyt

Monissa valtarakenteissa (kulttuureissa), mutta erityisesti muinaisessa Kreikassa, pohdittiin pahan syitä myös ilman uskonnollisia selityksiä.

Myös muinaisen Intian aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat (materialistit, charvakat) pohtivat pahan syitä jumalattomuuden (ateismin) lähtökohdista.

Ihmiskeskeinen ajattelu

Idän uskonnoilla ja käsityksillä oli omat kasvatusjärjestelmänsä, mutta niiden tarkoitus oli usein säilyttää jo olemassa olevat uskonnolliset, poliittiset ja yhteiskunnalliset laitokset.

Kreikassa kehittyi ajatussuunta, jonka mukaan ihmistä piti pyrkiä kehittämään ihmisenä. Kreikkalainen ajattelu oli suuressa määrin ihmiskeskeistä. On sanottu, että toiset kansakunnat loivat jumalia, kuninkaita ja henkiolentoja, mutta kreikkalaiset loivat ihmisiä.

Kreikkalaisille ihminen oli osa lainmukaista maailmanjärjestystä (kuten hinduillekin), mutta kreikkalaiset pyrkivät ennakkoluulottomasti tutkimaan ihmisen paikkaa tässä kokonaisuudessa. Kreikkalaiset kehittivät ihmisihanteen, jota yksityiset ihmiset enemmän tai vähemmän muistuttivat.

Ihmisen paikka kaikkeudessa

Kun tahdottiin oikein ilmoittaa ihmisen paikka (maailman) kaikkeudessa, kreikkalaiset ajattelivat hänen kuuluvan ensi kädessä yhteiskunnan eli kaupunkivaltion muodostamaan pienempään kokonaisuuteen.

Kreikkalaisten ihanneihminen oli tästä syystä olemukseltaan yhteiskunnallinen olento. Hänen oma luontonsa määrää hänet palvelemaan sitä yhteisöä, johon hän kuuluu.

Kasvatus yksilön muovaajana

Kreikkalaisen kasvatuksen kantavana ajatuksena oli ihmisen muovaaminen yleispätevän ihmisihanteen mukaiseksi, ei yksilöllisyys eikä se, että yksilö vapaasti kehittäisi henkilökohtaisia taipumuksiaan ja erikoispiirteitään.

Vanhimmassa kreikkalaisessa ajattelussa esiintyivät luonnonjärjestys, yhteiskunnan järjestys ja ihmisen henkisen elämän järjestys toistensa malleina ja keskinäisessä vuorovaikutussuhteessa.

Sääty-yhteiskunta ja kansalaisyhteiskunta

Sääty-yhteiskunnissa on usein ajateltu, että ylempien säätyjen ihmiset ovat parempia kuin alempien säätyjen ihmiset ja että ihmisten jakaminen kasteihin tai yhteiskuntaluokkiin on täysin luonnonjärjestyksen mukaista.

Muinaisessa Kreikassa kaupunkivaltion kansanvalta (demokratia) syrjäytti sääty-yhteiskunnan, ja myös ihmisten eriarvoisuuden arvostelua alkoi esiintyä.

Osa sen ajan opettajista, katsoi, että ihmisen kasvattaminen ihanteen mukaiseksi oli mahdollista. Eräs opettaja sanoi, että meillä kaikilla on sama luonto, niin kreikkalaisilla kuin barbaareillakin (kreikkalaiset kutsuivat muita kansoja halventavalla nimellä barbaarit). Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Useimmat lain määräykset ovat luonnon vastaisia.

Yli-ihmisoppi

Luonnonmukaisuuteen pyrkiminen synnytti kuitenkin myös vastakkaisen ajatussuunnan. Jotkut opettajat julistivat jonkinlaista yli-ihmisoppia, jonka mukaan lait ovat heikkojen ja elinkelvottomien keino estää vahvoja ja elinvoimaisia pääsemästä valtaan.

Platonin kirjojen hahmo Sokrates

Sokrates (470–399 eaa.) katsoi olevansa ihmissielun lääkäri. Jos halutaan parantaa tauteja, on tiedettävä mitä terveys on. Ruumiin terveys ilmenee ulospäin voimana, kestävyytenä, kauneutena jne. Sielun terveys ilmenee ulospäin hyveinä.

Sokrateella ajatellaan usein olleen seuraavat kolme käsitystä: Ei voi omistaa tietoa hyvästä olematta hyvä, kukaan ei tee tahallaan pahaa ja hyvä ihminen on aina onnellinen.

Näitä käsityksiä on usein pidetty naurettavina. Pahuus on ollut jopa vuosisatojen ajan suunnitelmallista ja tietoista, ihmisiä on kidutettu ja poltettu. On tavallista, että hyve jää palkitsematta ja paha rankaisematta.

On myös sanottu, että Sokrates tarkoitti hyvän ymmärtämisellä jotain muuta kuin tavanomaiseen kouluopetukseen osallistumista. Hyveen tuntemiseen ei riitä, että osaa ulkoa siveellisiä ohjeita. Vasta kun olemme tulleet hyviksi ihmisiksi, olemme täysin ymmärtäneet, mitä hyvyys on.

On sanottu, että Sokrateen mielestä vain hyvä ihminen on todella vapaa ihminen. Joka tekee pahaa, hän on himojensa orja. Hän poikkeaa teoissaan siitä, mitä Sokrates kutsuu luonnoksenne, siis itsestään.

Sokrateen mukaan hyvyys ei merkitse, että oikeamielinen ihminen olisi turvassa kärsimykseltä ja ulkonaiselta onnettomuudelta. Se ei merkitse, että paha rangaistaisiin.

Se tarkoittaa vain sitä, että hyveellisellä on etuoikeus, jota mitkään maalliset suhdannevaihtelut eivät voi häneltä riistää: hän saa tuntea itsensä vapaaksi, tuntea, että hän on toteuttanut parhaan itsessään, inhimillisyytensä.

Sokrateen mielestä vapaudessa on kysymys ennen kaikkea ihmisen sisäisestä elämästä, siveydestä eikä politiikasta.

Kuten kaupunkivaltiossa oli vapaita ja orjia, myös sielujen valtakunnassa on vapaita ja orjia. Henkisesti vapaa on ihminen, jota johtaa hänen järkensä eivätkä hänen intohimonsa.

Kertomuksen mukaan Sokrates tuomittiin kuolemaan mm. nuorison turmelemisesta ja jumalattomuudesta syytettynä. Sokrates alistui tuomioonsa, vaikka hänellä olisi ollut mahdollisuus paeta. Sokrateen mukaan valtio oli yksilön yläpuolella, ja valtiota tuli totella, vaikka se menetteli väärin.

Viisas on muukalainen

Sokrateen oppilaat tekivät erilaisia johtopäätöksiä. Aristippos ajatteli, että yksilö ja yhteiskunta ovat luonnostaan ristiriidassa keskenään ja että Sokrateen kansalaisihanne on mahdottomuus.

Viisaan on hänen mielestään syytä eristäytyä yhteiskunnasta. Viisaan koti on koko maailma, mutta kuitenkin hän on muukalainen ihmisten joukossa. Aristippos perusti koulukunnan, joka korosti nautintoja ja kärsimyksiä siveyden määrääjinä.

Valtio yksilön yläpuolella

Sokrateen ajatusten varsinainen kirjoittaja Platon (428–348 eaa.) puolestaan asetti valtion yksilön yläpuolelle.

Platonin valtioon kuuluvat hindulaisuuden neljä kastia. Hindujen pappeja vastaavat kuitenkin viisauden ystävät. Johtajien, tulee olla viisaita, mutta on sanottu, ettei Platon tarkoittanut sellaisia viisaita kuin nykyiset filosofian professorit. Filosofien tuli olla ensisijaisesti hyviä ihmisiä.

Platon piti sotaa luonnonjärjestykseen kuuluvana, ja seuraavan kastin muodostivat (kuten myös Intiassa) yhteiskunnan vartijat, sotilaat, joilta edellytettiin urhoollisuutta. 

Kolmanteen kastiin kuuluivat ravinnontuottajat.

Neljännen kastin, josta ei erikseen puhuta, muodostivat luonnollisesti orjat.

Kuten hindut Platon korosti rodun puhtautta ja vastusti kastien välisiä avioliittoja. Hindujen tapaan Platon uskoi myös sielunvaellusoppiin. Platonin käsitys jumalasta muistutti läheisesti hindujen Brahmaa, maailmansielua.

Platonin valtioihannetta ei ole missään pitempiä aikoja kokeiltu.

Erityisesti Platonin ajattelu vaikutti myöhemmin merkittävästi myöhäisantiikin uskonnolliseen ajatteluun. G. H. v. Wright näkee kuitenkin Platonin hindulaisvivahteisen ihmisen kasvuajatuksen täysin vastakkaisena sille kristityn Augustinuksen käsitykselle, että ihminen on perisynnin turmelema.

Platonin ajatuksessa, että ihminen itse, ilman toisen apua, itseään toteuttamalla, voi saavuttaa jumaluuden tason, v. Wright näkee ihmisen korottamista, joka on hänen mielestään täysin vierasta kristinuskolle.

Onko ihminen hyvä, paha, molempia, ei kumpaakaan

Kysymykseen siitä, onko ihminen hyvä vai paha, antiikin ajattelijat antoivat siis pääpiirteissään kolmenlaisia vastauksia.

Eräät pitivät ihmistä perusluonnoltaan hyvänä, ja he uskoivat, että ihmisyhteisöä voidaan kehittää periaatteessa kansanvallan (demokratian) keinoin. 

Toiset eivät uskoneet ihmisen perimmäiseen hyvyyteen vaan vahvemman oikeuteen tehdä heikommalle mitä he haluavat.

Platon uskoi, että osa ihmisistä, ne, jotka hän katsoi soveliaiksi johtamaan yhteiskuntaa, pystyi olemaan hyviä. Ihmisten jakaminen hyviin ja pahoihin merkitsi kuitenkin sääty-yhteiskuntaa. 

Tehtäviä

  1. Laatikaa opettajan avustuksella pieni haastattelututkimus, jolla selvitetään, missä määrin muinaisen Kreikan erilaisia ihmiskäsityksiä esiintyy meidän aikanamme. Haastatelkaa koulunne oppilaita ja laatikaa haastatteluista pieni yhteenveto.
  2. Vertailkaa koulun kasvatustavoitteita muinaisen Kreikan ihmisihanteeseen.
  3. Uskotko sinä vahvemman oikeuteen?
  4. Jos voisit teettää tovereillasi mitä tahansa, miten kohtelisit heitä?
  5. Millainen on mielestäsi paha ihminen?
  6. Oletko mielestäsi hyvä vai paha?
  7. Millainen ihminen toivoisit olevasi?

Karl Marxin ihmiskäsitys

Karl Marxin käsitykset ihmisestä ovat vaikuttaneet merkittävästi myöhempien sosialistien ja kommunistien ajatteluun.

Marxin ihmiskäsitystä tarkasteltaessa on huomattava, että hänen käsityksensä ovat muuttuneet tai kehittyneet hänen tullessaan vanhemmaksi.

Eri teoksissaan Marx kiinnittää huomiota ihmisen eri piirteisiin.

Sosialismi on siveyssääntö (normi), jonka mukaan jokaiselta vaaditaan hänen kykyjensä mukaan ja jokaiselle annetaan hänen ansioidensa mukaan.

Kommunismi on siveyssääntö (normi), jossa jokaiselta vaaditaan hänen kykyjensä mukaan ja jokaiselle annetaan hänen tarpeidensa mukaan.

Koska erityyppiset sosialidemokraattiset ja kommunistiset puolueet ovat pitäneet Karl Marxia oppi-isänään, hänen ajatustensa tulkinnasta ei olla yksimielisiä. Seuraavassa Marxin ihmiskäsitystä on pyritty luonnehtimaan hänen omia sanojaan kansantajuistamalla.

Nuoren Marxin kirjoituksista voidaan poimia mm. seuraavia ajatuksia. 

Ihminen on luonnonolento. Elollisena luonnonolentona ihminen on varustettu luonnollisilla voimilla, hän on toimiva luonnonolento. Nämä voimat esiintyvät hänessä taipumuksina, kykyinä ja vietteinä. Toisaalta hän on luonnonolentona kärsivä ja rajoittunut olento. 

Ihminen on yhteiskunnallinen olento. Ihmisen toiminta on yhteiskunnallisen elämän vaikutuksen alaista. 

Ihmiset eroavat eläimistä erityisesti siinä suhteessa, että he tuottavat paitsi välttämättömyystarvikkeita myös sellaisia tuotteita (esim. taidetta), joka ei palvele välittömien tarpeiden tyydyttämistä. Ihminen on siis luova olento. 

Ihminen omaksuu olemuksensa kokonaisena ihmisenä. Ihminen käyttää aistejaan, havaintokykyään ja vaikuttimiaan maailman omaksumiseen tehdäkseen siitä oman maailmansa. 

Tehtäviä

Pohtikaa yhdessä, mitä Karl Marx tarkoitti sanoessaan, että ihminen on
  1. luonnonolento
  2. yhteiskunnallinen olento
  3. luova olento
  4. kokonainen ihminen 

Ihmiskäsitysten vaikutuksia, lasten ja naisten asema

Menneiden ihailu

Kun nykyajan perhettä on arvioitu, sitä on usein vertailtu teollistumattomaan, maatalousvaltaiseen yhteiskuntaan. Vanhan ajan perheen turvallisuutta on usein ihailtu. Vahva perinne opetti, miten erilaisissa elämän tilanteissa käyttäydytään. 

On tarpeen muistaa, että tämä perinne oli varsin jäykkä, ja se ei useinkaan antanut tilaa yksilön luovuudelle ja vapaudelle. 

Vanhan ajan perhettä on ihailtu myös siitä syystä, että lapsi oppi työnteon ja muun arkielämän seuraamalla sitä, mitä aikuiset tekivät. Nykyajan kaupunkilaislapsi näkee vain harvoin, millaista työtä vanhemmat tekevät.

Menneiden aikojen muistelu ja ihailu on kuitenkin petollista. Kun esimerkiksi vanhan ajan suomalaista ihmistä on tutkittu, on todettu, että 1500- luvun suomalainen oli usein lyhytjännitteinen, äkkipikainen ja väkivaltainen. Nykyisessä yhteiskunnassa häntä ehkä pidettäisiin häiriintyneenä. Hän joutuisi hankaluuksiin ympäristönsä kanssa, ja on mahdollista, että häntä pidettäisiin sopimattomana lasten kasvattajaksi.

Lapset menneinä aikoina

Lapset olivat ennen vanhaan mukana kaikessa toiminnassa. Paljon ihmisiä eli samassa huoneessa, kun asunnot olivat ahtaita. 

Lapsia ei ainoastaan kuritettu raa'asti, vaan etenkin antiikin Kreikassa ja Roomassa lasten sukupuolinen hyväksikäyttö oli yleistä. 

Antiikin ajasta neljännelle vuosisadalle jälkeen ajanlaskun alun oli yleistä, että vanhemmat omissa riidoissaan ja pettymyksissään surmasivat lapsensa.

Neljänneltä vuosisadalta kolmannelletoista vuosisadalle lapsenmurhat vähenevät, mutta niiden tilalle tuli hylkääminen. Lapsi annettiin hoitajan huostaan, lähetettiin luostariin, kasvatuskotiin, kaukaisten sukulaisten luo tai palvelijaksi jollekin aateliselle. 

Neljänneltätoista seitsemännelletoista vuosisadalle lapsi nähdään vahana tai savena, jota vanhempien täytyy muovata pieksemällä tai kasvattamalla. 

1700-luvulta alkaen piekseminen alkoi vähentyä. Edelleenkin lasta lyötiin, mutta häntä ei hakattu säännöllisesti. Lapsen kanssa ei leikitty. Hänelle annettiin uskonnollista kasvatusta. Päämääränä oli kukistaa lapsen tahto. 

Viimeisten sadan vuoden aikana lapsi on pyritty pikemmin "aivopesemään" vallitseviin tapoihin, arvoihin ja sääntöihin (normeihin) kuin kukistamaan hänet. 

Viime vuosikymmeninä on esiintynyt myös käsitys, jonka mukaan lapsi jokaisena ikäkautena tietää itse parhaiten, mitä hän tarvitsee. Vanhempien tulee vain pystyä selvittämään lapsen tarpeet ja auttamaan häntä. On ajateltu, että tuloksena olisi lapsi, joka luottaa itseensä, kunnioittaa muita ja ymmärtää ympäristöään.

Tämän päivän perheessä kaikki edellä kuvatut (kristilliset) historialliset mallit, saattavat elää rinnakkain.

Yksityisyyden lisääntymisen vaikutuksia

Yksityiselämän eristäminen julkisuuden katseilta on saanut aikaan sen, että yhä harvemmin näemme tuttavamme lyövän vaimoaan tai pahoinpitelevän lastaan.

On helppo unohtaa tai torjua tuollaisten asioiden olemassaolo. Siksi viimeaikaiset tiedot perheväkivallan ja lasten pahoinpitelyn yleisyydestä Suomessa ovat olleet tärkeitä. Ne muistuttavat niistä kovista paineista, joiden keskellä perheet suojamuuriensa eristäytyneisyydessä elävät. 

Nykyään ajatellaan usein, että kun ihmisen pitää julkisuudessa teeskennellä ja näytellä, niin perheen piirissä hänen pitää olla aito: pahantuulinen, kiukkuinen, kelju jne. Epäilemättä esimerkiksi koulu kasvattaa ihmisiä tällaiseen elämänasenteeseen opettaessaan koululaisen toimintamallia (roolia).

Julkisessa keskustelussa on puhuttu paljon kehitysmaiden lasten todella suurista ongelmista: köyhyydestä, nälästä, sairauksista ja kuolemasta.

Toisaalta on nähty, että jotain arvokastakin näillä lapsilla saattaa olla, sellaista, mitä meidän hyvin ravituilta ja oppia saavilta lapsiltamme puuttuu. Eräs kehitysmaa-asiantuntija kirjoittaa: "Lapset, jotka ovat aliravittuja, suojattomia, huonosti vaatetettuja, saavat ainakin varttua yhteisössä, jossa ihmissuhteet ovat läheiset, jossa keskinäinen kanssakäyminen on tiivistä ja jossa läheisimmät kokoavat voimansa yhteen vaikeina aikoina."

Miesten ja naisten tasa-arvo

Jotkut ovat kiinnittäneet huomionsa siihen, että 1960-luvun noususuhdanteessa tarvittiin Suomessa naistyövoimaa, ja silloin puhuttiin kovasti miesten ja naisten tasa-arvosta. Kun 1970-luvulla tuli taloudellisia lamakausia ja työttömyys kohosi pysyvästi korkeaksi, alettiin puhua yhtä painokkaasti äidinpalkasta, kotiäidin merkityksestä, perhepolitiikan laiminlyömisestä jne.

Muutos on näkynyt jopa ruokaresepteissä: kotiruokaa mainostetaan entistä enemmän.

Historiaa ja yhteiskuntaa ovat tutkineet pääasiassa miehet. On ennustettu, että naisten näkökulman huomioon ottaminen tulee muuttamaan myös perhettä koskevien tutkimusten tuloksia. 

Taloushistoria kertoo, että taloudellinen kehitys on vaikuttanut voimakkaasti naisten asemaan yhteiskunnassa. Metsästäjä- keräilijätaloudessa mies ja nainen olivat suurin piirtein tasa-arvoisia.

Perinteisen elinkeinorakenteen järkkyminen aiheutti heilahduksia eri suuntiin. Maanviljelysalueella esiintyi naisten hallitsemaa yhteiskuntia, joiden jumalatkin olivat naisia. Metsästys- ja paimentolaisalueilla kehittyi voimakkaasti miesvaltaisia yhteiskuntia.

Osuus ruuan hankinnassa vaikutti myös määräysvaltaan. Kun ylijäämää syntyi, ja puolustautumisesta ja ryöstämisestä tuli tärkeitä tekijöitä, valta siirtyi miehille, joilla se on sen jälkeen useimmissa kulttuureissa ollut.

Muinaisten yhteiskuntien arvojärjestys kirjattiin myös uskontoihin. Hindulaisuus, juutalaisuus, kristinusko ja islam kirjasivat miehen johtavan aseman pyhiin (uskonnon piirissä arvovaltaisiin) kirjoihinsa, ja tällä on vaikutusta yhä.

Tasa-arvoliikkeet

Miesten ja naisten eriarvoisuus on synnyttänyt erilaisia tasa-arvoliikkeitä. Erityisesti naisten aseman parantamiseksi toimineita liikkeitä kutsutaan naisasialiikkeiksi. Jyrkintä naisasialiikettä edustaa feminismi. (Latinankielen femina = nainen. ) Valitettavasti tälle sanalle ei ole hyvää suomennosta.

Aivan kuten rotuerottelua kutsutaan rasismiksi (englanninkielen race = rotu), sukupuolierottelua on alettu kutsua seksismiksi (latinakielen sexus = sukupuoli).

Seksismi

Seksismi tarkoittaa kaikkea, mikä luo, sisältää, edistää tai hyväksikäyttöä mitä tahansa epäolennaista tai asiaankuulumatonta sukupuoleen liittyvää erottelua.

Tavat sisältävät usein tällaista erottelua. Voi olla, että esimerkiksi tutustuminen vaatii sukupuolen tuntemista.

Henkilö on seksisti, jos hänellä on seksistisiä uskomuksia, mielipiteitä, vakaumuksia tai periaatteita. Henkilön seksistisyys voi ilmetä myös hänen käyttäytymisestään.

Usein seksistinen käyttäytyminen on konemaista tapojen noudattamista. Sikäli kuin näihin tapoihin ei liity uskomuksia, henkilöä ei sanota seksistiksi.

Sukupuolieroihin liittyvät uskomukset

Yleensä seksistillä on sukupuolieroihin ja niiden seurauksiin liittyviä uskomuksia.

Seksistit saattavat esimerkiksi ajatella, että sukupuolten fyysisestä erosta täytyy aina seurata ero yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa asemassa.

Seksistit ajattelevat usein, että on olemassa naisten töitä ja miesten töitä ja että miesten ja naisten aseman on säilyttävä nykyisellään.

Usein seksistit uskovat, että mies on naiseen verrattuna ylivoimainen.

Osa näistä uskomuksista on sellaisia, että ne voidaan tutkimusten avulla osoittaa virheellisiksi. Tällaisia uskomuksia feministit voivat tehokkaasti vastustaa.

Uskonnot ja seksismi

Usein seksismi liittyy todellisuuskäsitykseen, ja se saattaa perustua mm. uskontoon. Jos esimerkiksi uskonto sanoo, että mies on arvokkaampi kuin nainen, tätä käsitystä ei voida uskonnon sisällä vastustaa tosiasiaväitteillä.

Toiminnallinen seksismi

Joskus seksismi seuraa henkilön yleisestä elämäntyylistä ja muista katsomuksista: silloin puhutaan toiminnallisesta seksismistä.

Ennakkoluulojen hyväksikäyttö

Periaatteeton mukautuminen olosuhteisiin (opportunismi) johtaa usein seksististen ennakkoluulojen hyväksikäyttöön. Tällaisesta on feministien mukaan kyse mm. silloin, kun vaimo silittää miehen housut.

Shovinismi

Viime vuosina feministit ovat alkaneet käyttää nimitystä shovinisti. Alun perin shovinismi tarkoitti kansalliskiihkoa. Miehiä, joiden feministit katsovat käyttäytyneen erityisen naisia loukkaavasti, he kutsuvat shovinistisioiksi. 

Feministien mukaan shovinisti ei ole tietämätön, tyhmä tai yhteiskunnan ennakkoluulot omaksunut henkilö, vaan hän on kieroutunut, mahdollisesti suorastaan luonnoton luonnevikainen (perverssi) tai siveellisesti vajavainen.

Fallismi

Kansalliskiihko edellyttää, että shovinisti pystyy samaistumaan kansakuntaan, joka on ikään kuin henkilö (persoona). On sanottu, ettei miesten shovinismi voi olla samaistumista henkilöön (persoonaan), joka tarkoittaa kaikkien miesten muodostamaa kokonaisuutta.

Tästä syystä eräät feministit ovat korvanneet nimityksen shovinisti nimityksellä fallisti. Fallos tarkoittaa miehen siitintä. 

Feministit sanovat, että fallistien mielestä kaikki arvokkaat inhimilliset ominaisuudet ovat miespuolisia, ja että fallistien mielestä kaikki valtarakenteiden, tekniikan ja tutkimuksen saavutukset ovat miesten saavutuksia.

Feministien mielestä fallistit eivät pidä naista henkilönä (persoonallisuutena) yhtä suuressa määrin kuin miestä. Vaikka fallistit tunnustavat, että nainen on periaatteessa ihminen, he pitävät naista vajavaisena tai epätäydellisenä samaan tapaan kuin he pitävät eläimiä ihmistä alempina olentoina. 

Vaikka fallistit tekevät havaintoja naisten kyvyistä, he kieltävät näkemänsä. Usein he pyrkivät aliarvostamaan naisten saavutuksia. Joskus fallistit pyrkivät arvioimaan naisia tilanteissa, joissa naisilla ei ole kunnollisia mahdollisuuksia tuoda kykyjään esiin.

Miehet olettavat, että jos luistelutaidoton nainen ei opi ensi yrityksellä luistelemaan, se johtuu naisellisuudesta eikä harjoituksen puutteesta. Työssä miesten ja naisten yhteistoiminta voi olla niin heikkoa, että se haittaa naisten kykyjen esiin tulemista.

Sopeutuvuus

Suomessa naisen osaan (rooliin) on kuulunut suuri sopeutuvuus. Sopeutuvuudesta on ollut usein seurauksena se, että nainen hyväksyy alistetunkin aseman.

Naiset ovat usein enemmistönä esimerkiksi uskonnollisissa liikkeissä, joissa naisilta on kielletty johtavat asemat.

Toisaalta naisten sopeutuvuus on johtanut heidän menestymiseensä koululaitoksessa ja sosiaalityöntekijöinä, jotka arvostavat sopeutumista.

Postmoderni feminismi

Ns. postmoderni (postmodernismi on "modernismin" eli valistusajattelun vastainen ajatussuunta) feministi on kääntänyt vanhat asetelmat päälaelleen, ja se katsoo, että nainen on melkein joka suhteessa parempi kuin mies.

Tällainen feminismi on seksismiä. Postmodernin feminismin mielestä tyypilliset naisten viat ovatkin hyveitä, esimerkiksi tunteiden asettaminen järjen edelle on postmodernin feminismin mukaan tärkeää. 

Tehtäviä

  1. Pohtikaa, miten sukupuolierotteluun kuuluvia tapoja voitaisiin vähentää nykyajan Suomessa.
  2. Pohtikaa, miten miesten ja naisten tasa-arvoa voitaisiin edistää työpaikoilla.
  3. Pohtikaa, miten miesten osuutta lasten kotikasvatuksessa ja opettajan sekä sosiaalityöntekijän ammateissa voitaisiin lisätä.
  4. Pohtikaa, miten miesten ja naisten tasa-arvoisuutta sukupuolielämässä voitaisiin lisätä.
  5. Pohtikaa, miten kotiväkivaltaa ja lasten pahoinpitelyä voitaisiin vähentää.
  6. Tutkikaa, mitä todellisia eroja on sukupuolten välillä.
  7. Tutkikaa, mitä myönteistä löytyy sukupuolten välisistä todellisista eroista.
  8. Kuvittele, että olisit vastakkaista sukupuolta.
  9. Miten tämä muuttaisi elämääsi?

Vähemmistöt

Elämänkäsitysvähemmistöt

Muinainen yhteiskunta

Yhteiskuntatutkijat esittävät usein muinaisen yhteiskunnan paikkana, jossa ei suvaittu yleisestä mielipiteestä poikkeavaa ajattelua.

Myös kirjallisuus ja historianopetus ovat olleet omiaan vahvistamaan tätä käsitystä.

Esimerkiksi suomalainen kirjailija Mika Waltari kuvaa teoksessaan Sinuhe egyptiläinen, kuinka faarao Ekhnatonin (Akhenaten) pyrkimykset uudistaa muinaisegyptiläistä uskontoa epäonnistuvat.

Historianopetuksessa on usein kerrottu, että muinaiskreikkalainen Sokrates joutui tyhjentämään myrkkymaljan jumalanpilkasta syytettynä. (Taustalla oli myös sen ajan poliittinen juonittelu.)

Edellä kuvatut esimerkit liittyvät maanviljelyksen leviämisen jälkeiseen aikaan. Tällöin kurinpidosta vastaavat armeija ja papisto olivat jo pitkälle kehittyneitä, ja maanviljelyksen onnistumisen oletettiin riippuvan jumalien suosiosta.

Faarao Ekhnaton yritti korvata vanhojen jumalien palvonnan auringon palvonnalla. Varsinkin kristityt historiankirjoittajat ovat nähneet tässä kehitystä yksijumalaisuuden suuntaan.

Kristityt ajattelevat usein, että yksijumalainen uskonto on jotenkin parempi kuin monijumalainen. Tämä historiaa koskeva näkemys sisältää kaksi virhettä.

Auringonpalvonta ei suinkaan ollut Ekhnatonin keksintö, vaan se on peräisin yhteiskuntakehityksen varhaisemmalta kaudelta, ajalta, jolloin palvottiin luonnonilmiöitä.

Suvaitsemattomuus ja yksijumalaisten uskontojen nousu

Käytäntö on myös osoittanut, että monijumalaiset uskonnot ovat yleensä hieman suvaitsevaisempia kuin yksijumalaiset.

Historia näyttää osoittavan, että uskonnollisen suvaitsemattomuuden nousu osuu yksiin yksijumalaisten uskontojen nousun kanssa.

Jotkut yhteisöt ovat suvaitsemattomia, jotkut ovat suvaitsevia

Esihistoriallisten (kirjoitustaidottomien) yhteiskuntien suvaitsevaisuuden määrää on vaikea luotettavasti arvioida.

Nykyisten metsästäjäkeräilijäheimojen perusteella on vaikea tehdä johtopäätöksiä, koska jotkut yhteisöt ovat suvaitsemattomia, jotkut suvaitsevaisia ja jotkut sijoittuvat äärimmäisyyksien välimaastoon.

Joka tapauksessa esimerkiksi uskonnolliset käsitykset levisivät heimosta toiseen.

Saamelaisten muinainen uskonto oli saanut vaikutteita germaaneilta.

Muinaissuomalaiset palvoivat slaavilaista ukkosenjumala Perkunasta, joka edelleen tunnetaan suomenkielessä nimellä Perkele.

Kokonaiset kansat saattoivat vaihtaa uskontoa hallitsijoiden perässä. Tällainen olisi tuskin mahdollista meidän aikanamme paitsi Venäjällä.

Erilaisten käsitysten suvaitsemiseen vaikuttaneita tekijöitä

Kun eri heimot yhdistettiin valtioksi, erilaisia uskonnollisia käsityksiä oli lähes pakko suvaita.

Valtion sisällä uskonnolliset käsitykset kuitenkin yhtenäistyivät ajan oloon.

Hallitsija saattoi johtaa myös papistoa, ja joka tapauksessa yhteiskuntaa johtavan luokan käsitykset vaikuttivat yhtenäistävästi.

Eri heimojen jumalat sulautuivat vähitellen yhteen, ja kun vähemmistökielet hävisivät, jumalilla oli vain yhdet nimet.

Papiston etu vaati, että jumalia ei vaihdettu. Faarao Ekhnaton asettui olemassa olevan papiston etuja vastaan, ja niin hänen muutospyrkimyksensä epäonnistui.

Jumalat palkitsevat ja rankaisevat

Ajatus siitä, että jumalat palkitsevat tai rankaisevat ihmisiä vaikutti myös suvaitsemattomuuden lisääntymiseen.

Juutalaisten kertomus Joonasta kuvaa tätä ajattelutapaa.

Merellä puhkesi kova myrsky, ja ajateltiin, että joku laivalla olevista oli aiheuttanut jumalan vihan. Joona ilmoitti olevansa pakenemassa jumalaa, ja kun hänet heitettiin mereen, myrsky asettui.

Jumalan ajateltiin usein rankaisevan kokonaista kansaa yksilön tekemistä rikoksista. Tästä ajattelusta on peräisin käsitys, että yhteisön on rangaistava niitä, jotka eivät usko yhteisön jumalaan tai jumaliin.

Myös Suomen rikoslaissa edelleen esiintyvä jumalanpilkan rankaiseminen juontaa juurensa tästä muinaisesta ajattelusta kuten professori Edvard Westermarck vuosisadan alussa osoitti.

Väärin ajattelevien vainot

Euroopassa poltettiin kristillisellä keskiajalla suuri määrä vääräoppisia ihmisiä roviolla, koska näin haluttiin välttää jumalan rangaistus.

Osittain samaan perinteeseen liittyivät noitavainot. Noituudesta epäiltyjä vainottiin myös siksi, että heidän ajateltiin paholaisen avulla aiheuttavan sairauksia ja aineellisia vahinkoja.

Kun mahtavat valtiot valloittivat laajoja alueita, kuninkailla oli epäilemättä suuri kiusaus pakottaa valloitettujen alueiden asukkaat voittajien uskontoon. Tällainen pakottaminen aiheutti kapinoita.

Suurvallat alkoivat suvaita eri uskontoja

Itämaiset suurkuninkaat havaitsivat usein parhaaksi antaa valloitettujen alueiden säilyttää uskontonsa. Joskus he yrittivät yhdistää eri alueiden uskontoja. Erityisen kuuluisaksi tämän opin edustajana tuli Aleksanteri Suuri.

Muinainen Rooma noudatti tätä suurkuninkaiden oppia, ja valtakunnassa suvaittiin yleensä lähes kaikkia uskonnollisia käsityksiä sekä myös jumalattomuutta (ateismia).

Tosin uusin tutkimus väittää keisari Caligulan joutuneen vaikeuksiin mm. siitä syystä, että hän ilmoitti olevansa jumala ja suosi egyptiläistä Osiris-Isis – kulttia.

Keskiajan Eurooppa ei suvainnut

Kun kristillinen katolinen kirkko keskiajalla hallitsi suurta osaa Euroopasta, muita uskontoja tai jumalattomuutta (ateismia) ei suvaittu.

Myös reformoidut olivat aluksi suvaitsemattomia

Kun reformaatio uuden ajan alussa hajotti kristityt, suvaitsevaisuus ei aluksi lisääntynyt, sillä noudatettiin oppia "kenen maa sen uskonto", ts. hallitsija määräsi alueensa uskonnosta.

Kun pikkuruhtinaiden maita yhdistettiin valtioiksi, suvaitsevaisuutta oli pakko lisätä.

Ranskan suuri vallankumous lisäsi suvaitsevuutta

Ranskan vallankumous suuntautui jossain määrin myös papistoa vastaan ja oli omiaan levittämään suvaitsevaisuuden aatetta.

Harhaoppisten valtio edisti suvaitsevuutta

Euroopasta Yhdysvaltoihin paenneet harhaoppiset perustivat valtion, jonka tuli perustuslain mukaan olla uskontojen suhteen puolueeton.

Kauppa vaati suvaitsevuutta

Myöhemmin kaupan kehitys alkoi vaatia suvaitsevuuden lisäämistä.

Jyrkin uskonto

Erityisen jyrkästi muut uskonnot tuomitsee islam, ja islamin hallitsemilla alueilla käsitysvapaus on hyvin harvinaista.

Jumalattomia teloitetaan yhä

Erityisen kielteisesti islam suhtautuu jumalattomuuteen (ateismiin). On edelleen islamilaisia maita, jotka eivät myönnä jumalattomille (ateistille) viisumia ja teloittavat oman maan ateisteja.

Myös kristillisen katolisen kirkon hallitsemilla alueilla käsitysvapaus on usein hyvin vähäistä.

Yksityispääomatalous suosii uskontoja

Talousjärjestelmistä erityisesti yksityispääomatalous (yksityiskapitalismi) on sitoutunut puolustamaan uskontoja, ja neuvostoliittolaiset tutkijat pystyivät aikoinaan osoittamaan, ettei jumalattomilla (ateisteilla) ole yhdessäkään yksityispääomatalousmaassa (yksityiskapitalistisessa maassa) samoja kansalaisoikeuksia kuin uskontokuntiin kuuluvilla.

Useimmat Euroopan yksityispääomatalousmaat (yksityiskapitalistiset) maat ja myös Yhdysvallat ja Kanada sallivat jumalattomien (ateistien) muodostaa järjestöjä puolustamaan oikeuksiaan. Tällaisia järjestöjä on myös Intiassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa.

Intian uskontojen historiaa

Intian uskontojen kehitys kuvaa hyvin pitkäaikaista taistelua sekä eri uskontojen että jumalattomuuden (ateismin) ja uskontojen välillä.

Arjalaisten vallattua läntisiä osia valloittajat sijoittivat itsensä pappis- ja sotilaskasteihin, ja papiston valtavat etuoikeudet synnyttivät vastustusta, joka huipentui muinaisen Intian jumalattomuuden (ateismin) nousuna.

Jumalattomia (ateisteja) seurasivat Intian hallitsijoina buddhalaiset (joista jotkut pitävät edelleen itseään jumalattomina). Kuningas Ashoka lähetti lähetyssaarnaajia levittämään buddhalaisuutta.

Hindupapisto jatkoi kuitenkin olemassaoloaan syrjässä vallankahvasta, ja vähitellen hindut nousivat uudestaan valtaan. He olivat omaksuneet joitakin piirteitä myös buddhalaisuudesta, mutta joka tapauksessa buddhalaisuus hävitettiin käytännöllisesti katsoen kokonaan sen syntymaasta Intiasta.

Uskontojen vallanvaihdokset olivat väkivaltaisia

Väkivalloin rikotut Buddhan kuvat kertovat, ettei tämä tapahtumasarja ollut pelkästään rauhanomainen. Osittain kuvien rikkomiseen olivat syynä myöhemmät muslimivalloittajat.

Islamin tunkeutuminen Intian pohjoisosiin merkitsi, että muslimihallitsijat hallitsivat hinduväestöä. Nykyinen Pakistan ja nykyinen Bangladesh osoittavat, että islamin käännytystyö onnistui eräillä alueilla täydellisesti.

Eräät muslimihallitsijat olivat jopa suvaitsevaisia, ja hinduismi säilyi Intian eteläosissa, jonne muslimit eivät päässeet tunkeutumaan.

Muslimien väkivaltaisuudesta kertoo mm. se, että lähes kaikki Pohjois-Intian muinaismuistomerkit ovat islamilaisia, esimerkiksi hindutemppelit hävitettiin. Nykyiset hindutemppelit ovat myöhäisemmältä ajalta.

Siirtomaaherrat ja uskonnot

Englantilaiset siirtomaaherrat suosivat Intiassa kristinuskoa, mutta lukuun ottamatta Keralaa ja eräitä muita alueita, joilla kristinuskoa on ollut jo vuosituhansia, kristinusko ei pystynyt rauhanomaisin keinoin leviämään Intiaan.

Intian itsenäistyttyä alue jaettiin Pakistaniin ja Intiaan sen mukaan, kumpia on enemmän, muslimeja vai hinduja. Muslimienemmistöiset alueet sai pääsääntöisesti Pakistan, hinduenemmistöiset sai Intia.

Nykyinen Intia

Nykyisessä Intiassa esiintyy suuri määrä erilaisia hindulaisia uskontoja sekä kaikki suuret uskonnot. Uskontokuntien välisiä levottomuuksiakin esiintyy, erityisesti hindujen ja muslimien väliset ovat tulleet tunnetuiksi.

Intian valtio on muodollisesti uskontojen suhteen puolueeton, mutta se on jossain määrin käytännössä suosinut enemmistön uskontoa eli erilaisia hinduismin muotoja.

Kommunalistista lainsäädäntöä

Lainsäädäntöä on jossain määrin eriytetty eri uskontojen mukaan, joka uskontokuntaa varten on erilainen avioliittolaki jne.

Intiassa eri uskontokuntien ihmiset elävät omissa yhteisöissään ja noudattavat omia juhliaan ja tapojaan. Osavaltioiden kalenterit huomioivat eri uskontojen juhlia kohtuullisessa määrässä. Tätä kutsutaan nimellä kommunalismi (kommuuni yhteisö, jokainen yhteisö elää omien perinteidensä mukaan).

Intian jumalattomat (ateistit)

Myös jumalattomat (ateistit) ovat Intiassa järjestäytyneet, ja jotkut jumalattomien (ateistien) järjestöt muistuttavat uskontojen kommuuneja.

Jumalattomille (ateisteille) on kuitenkin sekä Intiassa että muualla ollut ominaista pikemmin tavallinen yhdistystoiminta kuin syvällisempi yhteistoiminta.

Uskonnot politiikan välineinä

Viime vuosikymmeninä erityisesti erilaiset kristilliset yhteisöt ovat tiivistäneet yhteistoimintaansa. Myös jonkinlaista uskontojen yhteisrintamaa jumalattomuutta (ateismia) vastaan on yritetty luoda. Uskontoja käytetään Suomessakin politiikan välineenä.

Eri uskontojen välisen yhteisrintaman ansiosta monissa yksityispääomatalouden (yksityiskapitalistisissa) maissa on saavutettu tilanne, jossa eri uskontoja kohdellaan lähes tasapuolisesti. mutta jumalattomien (ateistien) asema on yleensä heikompi kuin uskontojen.

Jumalattomat ja uskonnolliset vähemmistöt Suomessa

Suomessa hieman alle 85 % väestöstä kuuluu muodollisesti evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Henkilöllä, joka uskoo evankelis-luterilaisen kirkon uskontunnustukseen, ei varmaan ole Suomessa yhteiskunnallisia vaikeuksia todellisuuskäsityksensä vuoksi.

Evankelis-luterilaisen kirkon sisällä on erilaisia ryhmiä

Evankelis-luterilaisen kirkon sisälläkin on kuitenkin hyvin monenlaisia ryhmiä.

Laestadiolaiset, jotka opillisesti eroavat evankelis-luterilaisista, ovat kuitenkin tämän kirkon jäseniä. Laestadiolaiset, erityisesti ns. vanhalaestadiolaiset, ovat pyrkineet muodostamaan omia yhteisöjä (kommuuneja), joilla on muusta väestöstä poikkeava elämäntapa.

Monet asiat aina television katselusta vääräoppisen papin kuunteluun ovat olleet näissä yhteisöissä kiellettyjä. Koska myös syntyvyyden säännöstely on kiellettyä, laestadiolaisalueiden väestö lisääntyy.

Viranomaiset suhtautuvat kuitenkin laestadiolaisten vaatimuksiin erittäin ymmärtäväisesti. Monien kansanedustajien ja ministerien menestyminen riippuu laestadiolaisten äänistä.

Erityisesti Keskustapuolue ja Kokoomus ovat niitä puolueita, joita laestadiolaisen on lupa äänestää. Kun esimerkiksi television katselusta koulussa syntyy ongelmia, viranomaiset antavat laestadiolaisille opettajille ja oppilaille luvan olla katsomatta televisiota.

Kouluissa evankelis-luterilaisille ja ortodokseilla on yleensä mahdollisuus oman uskonnon mukaiseen uskonnonopetukseen.

Kaikki evankelis-luterilaiset eivät ole edes kristittyjä

Evankelisluterilaisen kirkon sisällä on myös paljon niitä, joita ei voida pitää kristittyinä, jos kristillisyyttä mitataan uskolla kirkon uskontunnustukseen.

Oppi kuolemanjälkeisestä rangaistuksesta, helvetistä, on varsin keskeinen kristinuskossa, mutta tähän opinkappaleeseen uskoo enää vain noin puolet Suomen kansasta.

Noin kolmannes Suomen kansasta on sitä mieltä, etteivät he tiedä, onko jumalaa olemassa.

Kirkon jäseninä on myös selviä jumalattomia (ateisteja).

Näiden kirkon sisällä olevien epäilijöiden tai jumalattomien (ateistien) oikeuksia ei (perustuslaista huolimatta) huomioida esimerkiksi kouluissa, puolustusvoimissa, vankiloissa, sairaaloissa jne., koska tavallinen lainsäädäntö vaatii evankelisluterilaisen kirkon jäseniä osallistumaan uskonnonopetukseen, jumalanpalveluksiin jne.

Jumalattomat (ateistit)

Evankelisluterilaisen kirkon jälkeen toiseksi suurin ryhmä ovat jumalattomat (ateistit).

Jos epäilijät harjoittaisivat yhteistoimintaa, kuten on laita joissakin maissa, he voisivat muodostaa jumalattomia (ateisteja) suuremman vähemmistöryhmän.

Jumalattomia (ateisteja) on Suomen Gallupin suorittamien mielipidetiedustelujen mukaan noin 300 000.

Kuten muualla näissä oppimateriaaleissa on esitetty, jumalattomille (ateisteille) ei ole Suomessa myönnetty läheskään samoja oikeuksia kuin eri uskontojen edustajille.

Oikeaoppiset (ortodoksit)

Evankelis-luterilaisen kirkon ohella toinenuskonnollinen ryhmä, jonka etuoikeudet on Suomessa hyvin turvattu, ovat ortodoksit.

Valtio avustaa ortodoksista kirkkoa, johon kuuluu n. 58 000 jäsentä monin tavoin ja huomattavin rahasummin.

Maailmansotien välisenä aikana suhtautuminen ortodokseihin oli Suomessa myönteistä, koska monet ajattelivat, että Itä-Suomen ortodoksit muodostavat luotettavan väestöryhmän mahdollisessa taistelussa jumalattomien (ateistien) johtamaa Neuvostoliittoa vastaan.

Kun ortodoksinen väestö jouduttiin toisen maailmansodan seurauksena lopullisesti evakuoimaan Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta, valtiovalta pyrki tukemaan hajalleen joutuneiden ortodoksien uskonnollista toimintaa.

Ortodokseilla on oikeus oman tunnustuksensa mukaiseen uskonnonopetukseen kouluissa. Kun ortodokseista on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tullut käytännössä Venäjän valtiokirkko, tämä ei kuitenkaan ole saanut isänmaallisia piirejämme muuttamaan suhtautumista ortodokseihin.

Helluntailaiset

Seuraavaksi suurin uskonnollinen ryhmä ovat helluntailaiset. He eivät eroa opillisesti kovin suuresti evankelis-luterilaisista, ja suhtautuminen helluntailaisiin on viime aikoina ollut myönteistä.

Monet viihdetaiteilijat ovat ryhtyneet esiintymään helluntailaisten tilaisuuksissa. Helluntailaisten lapset osallistuvat enimmäkseen evankelisluterilaiseen uskonnonopetukseen.

Helluntailaisista osa on evankelisluterilaisen kirkon jäseniä, osa väestörekisteriin kuuluvia, sillä mutkikkaasta lainsäädännöstä johtuen helluntaiseurakunnat ovat yleensä vain rekisteröityjä yhdistyksiä eivätkä rekisteröityjä uskontokuntia. Helluntailaisia arvellaan olevan n. 50 000.

Jehovan todistajat

Seuraavaksi suurin uskonnollinen ryhmä ovat Jehovan todistajat. Heitä on noin 15 000.

Jehovan todistajat eroavat opillisesti aika paljon evankelis-luterilaisista, ja mahdollisesti tästä johtuen asenteet Jehovan todistajien suhteen ovat Suomessa huomattavan kielteisiä.

Monia ärsyttää myös Jehovan todistajien tapa myydä kirjallisuuttaan ja tehdä propagandaa ovelta ovelle kulkien.

Eräät Jehovan todistajien uskonnolliseen vakaumukseen liittyvät tavat, joista eräät saattavat haitata terveydenhoitoa, ovat myös vaikuttaneet kielteisiin asenteisiin.

Tässä suhteessa Jehovan todistajat eivät kuitenkaan ole poikkeuksellisia, vaan esimerkiksi kristillisellä katolisella kirkolla ja islamilla on säädöksiä, jotka haittaavat nykyaikaista terveydenhoitoa.

Jehovan todistajat ovat rakentaneet huomattavan määrän valtakunnansaleja eri puolille maata.

Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva sopimus

YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteuttamista on Suomessa haitannut mm. se, ettei jumalattomille (ateisteille) Jehovan todistajille ja muutamille pienryhmille ole haluttu antaa samoja ihmisoikeuksia kuin muilla katsomuksellisilla ryhmillä on.

YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen mukaan esimerkiksi vanhemmilla tai laillisilla holhiijilla on oikeus määrätä lastensa siveellisestä ja uskonnollisesta kasvatuksesta yhdenmukaisesti oman vakaumuksensa kanssa.

Viime vuosina yhteiskunta on ryhtynyt tehokkaisiin toimenpiteisiin esimerkiksi sellaisten vähemmistöjen kuin mustalaiset ja saamelaiset ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Myös uskonnollisten vähemmistöjen asemaa on ehdotettu parannettavaksi. Ainoa vähemmistö, jota kohtaan tunnetut ennakkoluulot eivät ole vähentyneet, ovat jumalattomat (ateistit).

Tehtäviä

  1. Laatikaa luetteloa siitä, mitkä tekijät ovat edistäneet suvaitsevuutta, mitkä suvaitsemattomuutta.
  2. Pohtikaa, mikä on eri aikoina ollut kasvatuksen vaikutus suvaitsevuuteen.
  3. Pohtikaa, miksi eri uskontoja suvaitaan helpommin kuin jumalattomuutta (ateismia).
  4. Tutkikaa, miten jumalattomien (ateistien) ja uskonnollisten ryhmien oikeudet oli turvattu sosialistisissa maissa (Kiina).
  5. Pohtikaa autoritaarisen (kovan, jäykän persoonallisuustyypin) vaikutusta suvaitsevuuteen. Mitkä tekijät tekevät ihmisestä kovan?
  6. Tutkikaa, mitä alle 10 000 uskonnollisia vähemmistöryhmiä Suomessa esiintyy. Miten näihin vähemmistöryhmiin suhtaudutaan?
  7. Mitä suvaitsemattomuuden muotoja olet havainnut esiintyvän koulussa?
  8. Mitä suvaitsemattomuuden muotoja olet havainnut esiintyvän kodeissa?
  9. Missä asioissa olet itse suvaitsematon?
  10. Aiotko tulla entistä suvaitsevaisemmaksi? Mitä aiot tehdä?
  11. Tehkää lista niistä ateistien ihmisoikeuksista, jotka ovat Suomessa vielä toteuttamatta.
  12. Miksi jumalattomilla (ateisteilla) ei ole Suomen kouluissa oikeutta oman vakaumuksen mukaiseen opetukseen, vaikka se on kaikilla uskontokunnilla?
  13. Pohtikaa miten jumalattomien (ateistien) ihmisoikeudet voitaisiin toteuttaa a) Suomessa b) koko maailmassa.

Lisälukemista: Muita vähemmistöjä

Ihmisrodut

Ihminen on laji, joka usein on totuttu jakamaan eri rotuihin. Rotujakoja on monia, eikä jakoperusteista ole yksimielisyyttä.

Itse rotujako on yleensä kuitenkin tehty ihmisen ulkonäön perusteella, jolloin päähuomio on kiinnitetty ihon, hiusten ja silmien väriin sekä kasvonpiirteisiin.

Ihonvärin perusteella ihmislaji on jaettu kolmeen päärotuun: euripidinen eli valkoinen, negridinen eli musta ja mongolidinen eli keltainen.

Päärotujen arvioidaan eriytyneen toisistaan 30 000 - 40 000 vuotta sitten ja ihon vaihtelevat värit johtuvat sopeutumisesta erilaisiin luonnonoloihin. Erikoisesti auringon säteilyn määrällä on tärkeä merkitys. Nykymaailmassa rotujen sekoittuminen jatkuu kuitenkin yhä kiihtyvää vauhtia.

Valtiasrotu

Eräänä ensimmäisistä rotuteoreetikoista mainitaan ranskalainen Joseph Arthur de Gobineau (1816-82). Hänen mukaansa ihmisten biologiset rotuominaisuudet määräävät ihmisten käyttäytymisen ja yhteiskunnallisen aseman. Tällaisilla näkemyksillä perusteltiin myös yhteiskunnan etuoikeutettujen luokkien asemaa. De Gobineaun ajatukset puhtaasta, germaanisesta valtiasrodusta periytyivät seuraavalle vuosisadalle kansallissosialisteille eli natseille.

Aikansa fyysistä antropologiaa edusti puolestaan George Vacher la Lapouge (1854-1936), joka arveli kallon mittasuhteiden olevan ratkaisevia arvioitaessa ihmisten lahjakkuutta: pitkäkalloiset olisivat älykkäitä (germaanit), leveäkalloiset tyhmiä.

Todellisuus

Todellisuudessa tutkimus on osoittanut, että kaikissa roduissa on riittävä geenipotentiaali turvaamaan kaikkein lahjakkaimpienkin yksilöiden esiintymisen. Henkisten kykyjen, älykkyyden, lahjakkuuden sekä suorituskyvyn ja luonteen laadun erot johtuvat valtaosin historiallisista, taloudellisista sekä muista ei-biologisista syistä.

Rotusorto

Rotusorto on eräs maailman polttavimpia ongelmia ja ääriesimerkin siitä tarjosi Etelä-Afrikan tasavallan harjoittama apartheid-politiikka. Nyt sekin on kaatunut, ja vuosikymmeniä vankilassa olleesta Nelson Mandelasta tuli Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti.

Rotuerottelun perustana oli maan jakaminen eri rotujen alueisiin. Afrikkalaisväestölle oli varattu muutamia satoja, pieniä ns. bantustaneja, jotka ovat hajallaan maan eri puolilla, taloudellisesti elinkelvottomia ja huonoa maata. Niiden ulkopuolella afrikkalaisilla ei ollut muuta oikeutta kuin olla työssä valkoisten palveluksessa. 21 miljoonasta asukkaasta vain n. 20 % oli valkoisia.

Rotuerottelu oli tehty aukottomaksi rotulakien ja mm. kommunismin tukahduttamisesta annetun lain (1950) avulla. Lait oli kirjoitettu niin epämääräisiksi, että melkein mikä tahansa mustien mielenilmaus, joka kohdistui hallitusta vastaan, voitiin tulkita lainvastaiseksi.

Elinkeinoelämässä parhaiten palkatut ja ammattitaitoa vaativat työt oli varattu valkoisille, koulutus oli mustille paljon kalliimpaa ja koulutustaso haluttiin pitää alhaisena.

Mustien ammattiliitot eivät voineet käydä palkkaneuvotteluja, lakko-oikeutta ei ollut ja kaikki poliittiset sekä kansalaisoikeudet (äänioikeus, kokoontumisvapaus jne.) oli riistetty mustalta väestönosalta. Passilakien avulla puolestaan valvottiin mustien liikkumista: rikkomuksista langetettiin sakkoja, vankeutta ja pakkotyötä valkoisten maatiloilla.

Kiihkeän kansallisuushengen perustana oli maan ylivoimaisesti suurin kirkkokunta, reformoitu kirkko. Sen vaikutus ulottui kaikkialle yhteiskuntaan ja se oli toiminut edelläkävijänä rotusorron rakentamisessa ja kehittelyssä. Kristuksen ja hänen kansansa (valkoiset) perivihollisiksi kirkko mainitsi kommunismin, islamin, liberalismin ja modernismin.

Apartheid-politiikka ulottui myös Namibiaan, koska se oli taloudellisesti täysin riippuvainen, ja Etelä-Afrikka piti sitä hallussaan vastoin monia YK:n päätöksiä.

Tehtäviä

  1. Mitkä ovat ihmislajin päärodut? Mihin näistä arvelette laskettavan intiaanit?
  2. Miksi rodut sekoittuvat nykyään yhä kiihtyvää vauhtia?
  3. Millä vuosisadalla rotuteorioita kehitettiin innokkaasti?
  4. Mainitkaa kaksi etnistä ryhmää, joita kansallissosialistit erityisesti vainosivat Kolmannen valtakunnan aikana.

Siirtotyöläiset

Saksan liittotasavallan siirtotyöläisten asema on esimerkkinä tänä päivänä kärjistyneestä siirtolaisongelmasta ja vähemmistöjen asemasta. Siirtotyövoima Saksan liittotasavallassa oli jo n. 4.7 miljoonaa vuonna 1982. Turkkilaiset muodostavat tästä työvoimasta n. 60 %.

Jo alun alkaen siirtotyöläisjärjestelmä perustui kestämättömille oletuksille, joiden mukaan siirtotyöläisten arveltiin viipyvän vain muutamia vuosia maassa, tulevan ilman perhettään ja solmivan vain sellaisia työsopimuksia, että heidät voidaan irtisanoa tarvittaessa lyhyen ajan kuluessa.

Näin ajateltiin, että siirtolaiset voitaisiin majoittaa helposti, heidän tarvitsemansa terveys- ja sosiaalipalvelut olisivat vähäisiä eikä siirtolaislapsia varten tarvitsisi rakentaa kouluja. Samalla toivottiin, että työvoiman kasvava tarjonta hillitsisi ammattiyhdistysten palkkapolitiikkaa.

Toisin kuitenkin kävi. Useat siirtotyöläiset jäivät maahan saatuaan ammattikoulutusta ja työnantajatkin halusivat hillitä työvoiman vaihtuvuutta. Perheelliset työläiset taas olivat luotettavampia kuin perheettömät. Edelleen pitkään maassa viipyneet siirtolaiset alkoivat liittyä ammattiliittoihin eikä palkkavaatimusten hillitseminen onnistunut kuten oli suunniteltu.

Siirtolaisten ja vähemmistöjen ongelmat ovat kaikkialla samantyyppisiä: taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä.

Noin 75 % siirtotyöläisistä Liittotasavallassa sijoittuu teollisuuteen ja rakennusalalle. Samalla heille on jätetty tietysti kaikkein likaisimmat, raskaimmat ja huonoimmin palkatut työt. Kun taloussuhdanteet kääntyvät laskuun, siirtotyöläiset joutuvat ensimmäisinä työttömiksi.

Siirtolaisten keskittyessä kaupunkeihin niiden asuntomarkkinat häiriytyvät ja monet siirtolaiset joutuvat asumaan ala-arvoisissa asumuksissa. Samoin kasvavat alkuperäisväestön epäluulot muukalaisia ja vieraskielisiä kohtaan. Usein seuraa siirtolaisten eristäytyminen omiksi yhteisöikseen.

Sivistyksellisistä ongelmista kieliongelmat ovat etualalla. Vieraskielisen on mahdotonta nauttia samalla tavalla palveluista kuin alkuperäisasukkaan jo kielen puolesta.

Lasten koulutuksessa puolestaan on aina vaanimassa puolikielisyys, jos lapset eivät saa koulutusta äidinkielellään. Saksan kielen opetus tuottaa hankaluuksia, koska koululaisten vanhemmista n. 45 % ei osaa juuri lainkaan saksaa eivätkä siis voi auttaa lapsiaan koulutehtävissä.

Työttömyyden noustua Liittotasavallassakin merkittäväksi ongelmaksi, siirtotyöläisten määrää yritetään nykyisin supistaa. Taloudellisten lamakausien aikana siirtotyöläisiin kohdistuneet vihanpurkaukset ovat myös lisääntyneet.

Niille siirtotyöläisille, jotka lähtisivät takaisin kotimaahansa, suunnitellaan maksettavaksi korvauksia. Tarkoituksena on palauttaa siirtolaisille heidän maksamansa eläkemaksut, kun he muuttavat ja lupaavat etteivät palaa Liittotasavaltaan.

Ranskassa on noin viiden miljoonan ihmisen pääasiassa Afrikasta peräisin oleva muslimivähemmistö. Sen ongelmat ovat samantapaisia kuin Saksan siirtotyöläisten. Ranskassa osa muslimeista ei hyväksy Ranskan lakeja eikä YK:n ihmisoikeussopimuksia. Monet Ranskan muslimeista eivät hyväksy uskontojen ja valtion erosta johtuvaa uskonnoista riippumatonta koululaitosta.

Tehtäviä

  1. Missä muissa Keski-Euroopan maissa kuin Saksan Liittotasavallassa tiedätte olevan runsaasti siirtotyöläisiä?
  2. Minkä ikäisten ihmisten arvelette lähtevän todennäköisimmin siirtotyöläisiksi?
  3. Mihin maahan on siirtynyt paljon suomalaisia siirtotyöläisiksi?
  4. Keskustelkaa siitä minkälaisia vaikutuksia siirtolaisuudessa saattaa olla siirtotyövoimaa luovuttavissa maissa.
  5. Keskustelkaa siitä, pitäisikö Suomeen ottaa siirtotyöläisiä, jos eläkeläisten määrä tulevaisuudessa kasvaa ja työvoimaa tarvitaan?
  6. Ottakaa selvää, mitä Ranskan siirtolaisten keskuudessa on todellisuudessa viime aikoina tapahtunut. (Suomalaiset viestintävälineet ovat tähän tehtävään kelpaamattomia.)

Saamelaiset

Saamen kansa on nykyisin levittäytyneenä Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän alueille. Vuonna 1971 saamelaisia laskettiin olevan n. 50 000, joista kuitenkin alle 10 % asui Suomessa. Pääelinkeinoinaan saamelaiset harjoittavat poronhoitoa, maataloutta ja metsätaloutta.

Saamelaiset ovat Fennoskandian varhaisasutusta jo 4000-vuoden takaa, mutta he joutuivat norjalaisten ja ruotsalaisten ahdistamina vetäytymään karuille tuntureille.

Saamelaisia verotettiin raskaasti, ja eri valtiot kiistelivät siitä kenelle kuuluivat saamelaisten asuinsijat (saamelaiset eivät alkuaan tunteneet maan yksityisomistusta).

Ruotsin vallan aikaisiin lakeihin perustuneet saamelaisten nautintaoikeudet poljettiin pian maahan ja unohdettiin. 1500-luvulta lähtien saamelaiset joutuivat kristillisen pakkokäännytyksen uhreiksi sekä idästä että lännestä käsin.

Taloudellisen riiston, väkivallan ja viinan voimalla saamelaisten omat "pakanallisiksi" tuomitut kulttimenot noitarumpuineen, puisine jumalankuvineen, kivisine seitoineen ja joikuineen yritettiin kitkeä pois.

Saamen kieli joutui samoin juuritettavien listalle "paholaisen kielenä". Lopuksi toinen maailmansota ja saksalaisten tihutyöt tuhosivat Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisimmat alueet.

Tähän asti saamelainen elämäntapa on elänyt ja säilynyt lähinnä porosaamelaisten keskuudessa, ja paimentolaisuutta vierastavat talokassaamelaiset ovat voimakkaammin sulautuneet pääväestöön.

Varsinkin Tenojokilaaksossa saamelainen perinne elää vielä voimakkaasti ja Utsjoen eristyneisyys, saamen kielen merkitys viestintävälineenä sekä jossain määrin voimakas lestadiolaisuus lasketaan perinnettä säilyttäviin tekijöihin.

Käsityöt ovat elinvoimaisia vielä tänään, samoin joikaaminen on keskeinen tekijä saamelaisessa elämässä. Osa korkeatasoisesta lauluperinteestä on kristillisen käännytystyön takia hävinnyt, samoin sadunkerronta. Uskomustarinoita kerrotaan vielä, mutta monipuoliset saamelaiset leikit ovat hävinneet.

Taloudellisten elinehtojen niukkuuden lisäksi saamelaisten usko omaan itseensä on heikentynyt, sillä aina ja kaikessa ovat saamelaiset jääneet tappiolle: elinkeinoissa, perinteissä, kielessä vieläpä saamelaisten mukaan ulkonäössäkin.

Saamen kieli kuuluu suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään, mutta omaksuu nykyisin nopeasti lainoja germaanisista kielistä. Se on jakautunut useisiin eri murteisiin, joista kuitenkin tunturilappia puhuu n. 90 % saamelaisista. Länsi- ja itäruijalaista murretta puhuvat ymmärtävät toisiaan, mutta Inarin murre eli järvilappi sekä kolttien kieli eroavat jo täysin siitä. Valtioiden rajat ja niiden kansallisuusluonne ovat tehneet karhunpalveluksen saamen kielelle.

Opetuskielenä saamea on kautta aikojen syrjitty ja vuoteen 1934 asti julkaistiin saameksi vain kirkollisia tekstejä. Perinteisesti sekä Ruotsi että Neuvostoliitto hoitivat asiat saamelaisten kannalta parhaiten perustamalla mm. saamenkielisiä kouluja. Norjassa ja Suomessa asiat ovat olleet huonommin.

Yleisen mielipiteen ja syrjinnän paineessa jotkut saamelaiset ovat itsekin ryhtyneet vastustamaan saamen opetusta kouluissa ja näkevät suomen tai englannin kielen hyödyllisemmäksi. Kuitenkin kalottialueella saame on välttämätön, koska norjaa tai suomea eivät kaikki ymmärrä.

Yhteispohjoismainen Saamelaiskonferenssi on esittänyt Pohjoismaille, että saamen kielellä tulisi voida asioida viranomaisten kanssa, julkisissa laitoksissa sekä että saamen taitoon kiinnitettäisiin huomiota täytettäessä virkoja saamelaisalueella.

Suomessa pääsi yhteistoiminta käyntiin vasta 1945 perustetun Sami Liitton myötä, jonka ohjelmassa olivat taloudelliset ja sivistykselliset kysymykset. Yhdistyksen toimesta on saatu saamenkielisiä radiolähetyksiä, uutisia ja jumalanpalveluksia.

Näkyvimmin Sami Liitton rinnalla toimii enontekiöläinen Johti Sabmelazzat (Jutaavat Saamelaiset), joka on perustettu 1968. Yhteensä saamelaisenemmistöisiä yhdistyksiä on noin 30.

Ylipäänsä saamelaisyhdistysten toiminta on kuitenkin jäänyt verraten laimeaksi, johon ovat syynä osallistumisen puute, huono talous, yhdistystoiminnan hajanaisuus, aktivistien väliset pitkät välimatkat sekä ahdas laestadiolaisuuskin.

Tehtäviä

  1. Mitkä ovat saamelaisten pääelinkeinot? Keksittekö mitkä ovat eräille saamelaisille sivuelinkeinoja ja joista he saavat kausiluontoisia tuloja?
  2. Vielä tänäkään päivänä lestadiolaisuus ei salli joikaamista uskovaisille. Mitä mieltä olette itse joikaamisen "pakanallisuudesta"? Onko joikaamisesta mielestänne vahinkoa joikaajalle tai jollekulle toiselle ihmiselle?
  3. Etsikää kartalta Ruija, Enontekiö, Tenojoki, Utsjoki ja Inari.
  4. Mitä muita arktisen alueen kansoja tiedätte olevan olemassa kuin saamelaiset? Tiedättekö jotakin heidän elinkeinoistaan?
  5. Saamelaiskirjailijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että saamelaiset usein kuvataan pieniksi Pikisilmiksi, lenkosääriksi, sivistymättömiksi, usein likaisiksi ja sukupuuttoon kuoleviksi. Onkohan tämä aivan totta?
  6. Tiedättekö mainita jonkun tunnetun saamelaisen nimeltä?
  7. Mitä hyötyä tekniikasta on ollut saamelaisille (moottorikelkat, asunnot jne.)?
  8. Mistä johtuu, että opetushallitus on huolehtinut saamelaisten oikeuksista kouluissa mutta ei kymmenkertaisen vähemmistön eli ateistien oikeuksista?

Mustalaiset (vai romanit?)

Huomautus: Tämän kirjoittaja ei tiedä, olisiko kohteliasta kutsua mustalaisia mustalaisiksi vai romaaneiksi. Opettaja voi paikallisten opetusviranomaisten kulloistenkin ohjeiden mukaan käyttää soveliainta nimitystä.

Maailmassa arveltiin olevan vuonna 1978 noin viisi miljoonaa mustalaista ja Euroopassa on varsinkin Bulgariassa, Romaniassa ja Unkarissa merkittävät mustalaisvähemmistöt. Suomessa on yli 6 000 mustalaista eli enemmän kuin muissa Pohjoismaissa yhteensä. Monet Suomen mustalaisista ovat muuttaneet Ruotsiin vähemmistöpolitiikkamme takia.

Mustalaisväestö on levittäytynyt tasaisesti lähes koko maahan, joskin kaupungistuminen on viime aikoina aiheuttanut keskittymistä kaupunkeihin. Yli puolet mustalaisväestöstä on lapsia, ja kaikesta sosiaalisesta kurjuudesta huolimatta mustalaisväestö lisääntyy lievästi jatkuvasti.

Mustalaisten kieli on sukua eräille Luoteis-Intian kielille, sillä mustalaiset ovat alun perin noin vuoden 1 000 tienoilla lähteneet täältä pitkälle vaellukselleen. Mustalaiskieli on jakaantunut lukuisiin murteisiin ja Suomen mustalaiset puhuvat yhtä neljästä päämurteesta, ns. kalemurretta. Kieleen on tullut luonnollisesti paljon lainoja venäjän, ruotsin ja suomenkielistä.

Suurin osa mustalaisaikuisista osaa jossain määrin mustalaiskieltä, mutta kieli on kuitenkin Suomessa uhanalainen.

Mustalaisperinne on suurelta osin ns. kirjoituksetonta, ja muualla maailmassa on kerätty ja julkaistu runsaasti mustalaisten vanhaa satuperinnettä. Suomessa ovat kuitenkin sukujen historioiden muistitieto ja kertomukset arkipäivän tapahtumista suosittuja. Mustalaislaulut ovat tunnettuja laajalti heimon ulkopuolellakin, ja Suomessa on useita menestyviä mustalaistaiteilijoita ja -ryhmiä.

Puhuttaessa Suomen mustalaisvähemmistöstä nousee aina päällimmäiseksi kaikinpuolinen sosiaalinen ja sivistyksellinen kurjuus. Mustalaisten terveydellinen tila, asunto-olot, työllisyys, koulutus, tulotaso jne. ovat paljon huonompia kuin pääväestön keskimäärin.

Ajatelkaa, että neljännes työikäisistä mustalaisista on luku- ja kirjoitustaidottomia ja kolme neljännestä koko mustalaisväestöstä joutuu elämään osittain yhteiskunnan tuen varassa.

Yhtä mustalaisten huonetta asuu keskimäärin 3-4 henkeä ja nämäkin asunnot ovat useasti junavaunuja, huonokuntoisia hökkeleitä ja liitereitä. Ne ovat mustalaisten koteja useasti vielä tänäänkin, eikä erilaisin lainajärjestelyin ole ongelmaa pystytty ratkaisemaan.

Mustalaisten aineellisten ja hengellisten olojen parantamiseksi perustettiin vuosisadan alussa ei-mustalainen, hengelliselle pohjalle perustuva Mustalaislähetys.

Sen ohjelmana on ollut koko ajan mustalaisten sopeuttaminen ja sulauttaminen pääväestöön. Näin on ajateltu parhaiten turvattavan mustalaisten sosiaalisten olojen kohentaminen ja mustalaisperinteen vaaliminen.

Tehtäviä

  1. Missä mustalaisia asuu Suomessa? Mitä tiedätte mustalaisten liikkuvuudesta?
  2. Mitä synonyymiä suomen kielessä käytetään sanalle mustalainen?
  3. Mustalaisten perinteisiä ammatteja ovat olleet hevoskauppias, povari, kupari- ja hopeaseppä, muusikko, parantaja jne. Miten tiedätte käyneen useille näistä ammateista nykyaikana?
  4. Tiedättekö mainita nimeltä jonkun mustalaislaulajan tai -näyttelijän? Entä jonkin mustalaisista koostuvan teatteriryhmän tai yhtyeen?
  5. Kuvaile mustalaismiehen ja mustalaisnaisen perinteistä vaatetusta.

Suomenruotsalaiset

Suomessa on ollut ruotsinkielistä väestöä aina 1200-luvulta alkaen ja he ovat aina olleet keskittyneenä saaristoon ja rannikoille.

Sosiaalihistoriallisesti suomenruotsalaiset ovat jakaantunet kahteen pääryhmään: säätyläisiin, joihin luettiin vanha porvaristo, virkamiehet, rannikkomaaseudun kartanonomistajat ja papisto, sekä rahvaaseen, johon kuuluivat rannikon ruotsinkieliset talonpojat, kalastajat, käsityöläiset ja ruukkiteollisuuden, sittemmin kaupunkien tehtaiden ruotsinkielinen työväki.

Nykyisin ruotsinkielisten osuus kaupan alalla ja virkamieskunnassa on suhteellisen suuri, maa- ja metsätaloudessa sekä työväestössä puolestaan pienempi.

Suomen ollessa valtiollisesta Ruotsin yhteydessä, ruotsi oli maan virallinen kieli ja aina 1800- luvun puoliväliin asti ruotsi hallitsi Suomen elämää. J.V. Snellmanin toiminta johti kuitenkin tilanteen muuttumiseen, ja vuonna 1886 myös suomesta tuli maan virallinen kieli.

Suomen saavuttaessa itsenäisyyden, ruotsin kielen asema turvattiin lainsäädännöllä. Vanha Hallitusmuotomme (tärkein perustuslakimme) vuodelta 1919 snoi: "Suomi ja ruotsi ovat tasavallan kansalliskielet".

Varsinkin koulut ja erilaiset sivistyslaitokset ovat tunnusomaisia suomenruotsalaiselle perinteelle. Kaikkialla, missä puhutaan ruotsia, on esimerkiksi ruotsinkielisiä peruskouluja. Ruotsinkielisiä lukioita on maassamme useita kymmeniä. Ruotsinkielisiä kunnallisvirkailijoita ja toimittajia valmistaa Svenska social och kommunalhögskola kaupallista koulutusta antaa Svenska handelshögskola ja Åbo Akademi (per. 1918) on maamme ruotsinkielinen yliopisto.

Ruotsinkielinen sanomalehdistö on sekin melko vahva, joista Hufvudstadsbladet ja Vasabladet ovat suurimmat. Kirjankustantamoista kaksi on ruotsinkielisiä ja ruotsinkielisiä teattereita toimii Helsingissä, Turussa ja Vaasassa. Tunnetuin lienee Svenska Teatern Helsingissä.

Ruotsinkielistä perinnettä tukevat monet järjestöt, mutta tärkein ruotsinkielisen sivistyksen tukija on Föreningen Konstsamfundet, vuorineuvos Amos Andersonin (1878-1961) testamentilla perustama säätiömäinen yhdistys. Se tukee monin tavoin ruotsinkielistä perinnettä jakaen apurahoja, kustantaen Hufvudstadsbladetin jne.

Ruotsinkieliset seurakunnat on vuodesta 1923 alkaen kuuluneet omaan hiippakuntaansa, jonka piispa on Porvoossa. Poliittisessa elämässä Svenska Folkpartiet (per. 1906) kerää suurimman osan suomenruotsalaisten äänistä. Ruotsinkielisillä on samoin oma 1952 perustettu varuskuntansa, Nylands brigad Tammisaaren Dragsvikissa.

Aina 1950-luvulle saakka ruotsinkielisen väestönosan määrä kasvoi, jonka jälkeen tapahtui käänne. Tähän ovat vaikuttaneet ruotsinkielisten voimakas maastamuutto Ruotsiin sekä avioituminen suomenkielisten kanssa. Noin 60 000 suomenruotsalaista on muuttanut Ruotsiin ja vuonna 1968 todettiin keskimäärin 35 %:n ruotsinkielisistä avioituvan suomenkielisen kanssa. Vuoden 1980 alussa ruotsinkielisiä oli maassamme noin 301 500.

Tehtäviä

  1. Kuka oli J.V. Snellman? Tiedättekö minkä nimistä suomenkielistä lehteä hän julkaisi?
  2. Mainitkaa jokin muu ruotsinkielinen oppilaitos kuin tekstissä mainitut.
  3. Missä Åbo Akademi sijaitsee? Entä missä kaupungissa Svenska handelshögskola?
  4. Mainitkaa jokin muu ruotsinkielinen sanomalehti kuin tekstissä mainitut. Ottakaa selvää mikä on Hufvudstadsbladetin tämänhetkinen levikki.
  5. Kuka on Porvoon hiippakunnan piispa? Kuka on Ruotsalaisen Kansanpuolueen puheenjohtaja? Montako paikkaa RKP:llä on nykyisessä eduskunnassa?
  6. Millä vuosikymmenellä siirtolaisuus Ruotsiin oli voimakkaimmillaan?
  7. Keskustelkaa siitä, mistä johtuu, että suomenruotsalaisten oikeudet kouluissa on toteutettu paljon paremmin kuin ateistien oikeudet, vaikka ateisteja on suunnilleen yhtä paljon kuin suomenruotsalaisia.
  8. Kuinka paljon suomenruotsalaisia on tällä hetkellä?

Juutalaiset

Taustaa

Juutalaisten historia kuuluu pikemmin historian opetukseen kuin elämänkäsitystietoon. Saksan johtajan Adolf Hitlerin hirmuteot käsitellään siellä yksityiskohtaisesti. Harvempi tietää, että myös uskonnot ja myös kristityt ovat vainonneet juutalaisia.

Myös evankelisluterilaiset ovat vainonneet heitä. Näytteenä tästä seuraavassa esitetään Vapaa Ajattelija - lehden vuonna 1970 julkaistu kirjoitus, joka perustuu Martin Lutherin suomennettuun kirjaan "Juutalaisista ja heidän valheistaan".

Adolf Hitler ja juutalaiset

Suomennokset tekivät Suomen kansallissosialistit. Kirjaa voi olla vaikea saada mistään. Vapaa Ajattelijan kirjoittaja lainasi sen aikoinaan Helsingin Kallion kirjastosta. Luultavasti Helsingin Yliopiston kirjastosta tämä kirja löytyy.

"Hitlerin kuolemasta on kulunut 25 vuotta (siis vuonna 1970, huomautus 2002). Adolf Hitler (1889-1945) tunnetaan kansallissosialistisen Saksan johtajana, joka tuli puolueen vaalivoiton (1932) jälkeen valtakunnan kansleriksi 1933, presidentiksi ja ylipäälliköksi 1934 ja asevoimain komentajaksi 1938. Hitler aloitti toisen maailmansodan 1939 ja teki itsemurhan Saksan luhistuttua 1945. Hitler kuuluu niihin valtiomiehiin, joiden kuoleman maailma muistaa heidän hirmutekojensa vuoksi.

Jo kirjassaan "Taisteluni" (1925) Hitler hahmotteli valloitusretken itään sekä "alempien" rotujen hävittämisen. Voidaan vielä ymmärtää, että hän tällä ohjelmallaan nousi valtavan kansansuosion turvin valtaan täysin demokraattisin menetelmin Saksassa, onhan myös meillä Suomessa havaittavissa juuri nyt äärioikeiston ja populismin voimakasta nousua (siis vuonna 1970, huomautus 2002). Sen sijaan tuntuu vaikealta ymmärtää, että jo vuonna 1925 julkaistuista hyökkäyssuunnitelmista huolimatta naapurivaltiot jatkuvasti luottivat Hitlerin valheisiin.

Suomen kansa tietää, että Hitler tuhosi keskitysleireillä miljoonia juutalaisia, slaaveja ja myös muihin kansoihin kuuluneita (jopa suomalaisia). Harvat sen sijaan tietävät, että Saksassa lietsottiin juutalaisvihaa levittämällä Suomen kansan suuresti rakastaman Martti Lutherin (1483-1546) vuonna 1543 ilmestynyttä kirjaa "Juutalaisista ja heidän valheistaan". Vuosina 1931-1937 otettiin Hans Ludolf Parisiuksen Münchenissä laatimasta lyhennetystä kansanpainoksesta peräti yhdeksän painosta.

Martin Luther ja juutalaiset

Lutherin juutalaisvastaisuus ei supistunut tähän yhteen kirjaan, sillä vielä samana vuonna, 1543 hän kirjoitti ja julkaisi toisen juutalaisvastaisen kirjansa "Shemhamforaksesta ja Kristuksen suvusta". Näiden lisäksi Lutherin tiedetään eräissä viimeisistä saarnoistaan julkisesti varoittaneen kristittyjä kavahtamaan juutalaisia.

"Juutalaisista ja heidän valheistaan" on suomennettu

Lutherin kirja "Juutalaisista ja heidän valheistaan" ilmestyi Kustannus Oy Vasaran julkaisemana suomeksi vuonna 1939. Suomentaja T. T. Karanko sanoo esipuheessa mm. seuraavaa:

Suomalainen esipuhe Lutherin kirjaan "Juutalaisista ja heidän valheistaan"

"Neljäsataa vuotta on tämä Lutherin kirja ollut meiltä kokonaan kätkettynä... Yksinpä juutalaistuneitten vallanpitäjien pelonkin vuoksi oli parasta peittää unhoon suuren uskonpuhdistajan tämänlaatuinen julistus, kuten myös sitten tapahtuikin.

Mutta vain ajaksi. Sillä Adolf Hitlerin valtava kansallinen herätystyö ja kansallissosialistisen Saksan valtakunnan voimakas nousu teki vihdoinkin lopun juutalaisuuden ja juutalaisen hengen vaikutuksesta ei ainoastaan Saksassa, vaan koko Keski- ja Kaakkois-Euroopassa. Ja sanottakoonpa uuden Saksan juutalaisvastaisuudesta ja sen käyttämistä menettelytavoista muuten mitä hyvänsä, niin se on kuitenkin ilmeistä, että siellä on verrattain sananmukaisesti seurattu ja noudatettu suuren saksalaisen Martti Lutherin, hänen juuri tässä kirjassaan esittämiä toimenpiteitä ja menettelytapoja juutalaisvaaran torjumiseksi ja poistamiseksi kansakunnan terveen elämänkehityksen tieltä..."

Suomen evankelöis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Gustav Johansson kannatti Lutherin juutalaisvastaisuutta

Karanko mainitsee lisäksi, että mm. edesmennyt arkkipiispa Gustaf Johansson edusti Suomessa jokseenkin samoja käsityksiä juutalaisista kuin Luther.

Näin puhui Luther kirjassaan "Juutalaisista ja heidän valheistaan":

Juutalaiset suurvarkaita ja maarosvoja

"He (juutalaiset) elävät siis joka päivä vaimoineen ja lapsineen pelkästä varastamisesta ja rosvoamisesta kuten suurvarkaat ja maarosvot, kuitenkin kaikessa katumattomassa turvallisuudessa. Sillä koronkiskoja on suurvaras ja maarosvo, jonka hyvinkin pitäisi riippua hirsipuussa seitsemän kertaa korkeammalla kuin muiden varkaiden...

Miten meidän kristittyjen on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä?

Synagogat poltettakoon tai hajotettakoon, jos eivät pala

Ensiksi, että heidän synagogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeen luotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa...

Juutalaisten koulut ja talot palamaan

Sillä mitä me olemme tähän asti tietämättömyydessämme sietäneet (minä itsekään en ole sitä tiennyt), sen Jumala on antava meille anteeksi... Mooses kirjoittaa 5 Moos. 13:12-16, että missä jokin kaupunki harjoittaa epäjumalisuutta, se on kokonaan tulella hävitettävä eikä siitä ole mitään jätettävä jäljelle. Ja jos hän nyt eläisi, niin hän olisi ensimmäisenä sytyttämässä juutalaisten kouluja ja taloja palamaan...

Juutalaiset asukoot ulkosuojissa kuten mustalaiset

Toiseksi, että heidän talonsakin samalla tavalla rikki revittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat. Sen sijaan heidän annettakoon asua ulkosuojissa ja talleissa, kuten mustalaisten, jotta he tietäisivät, etteivät he ole herroja maassamme, kuten he kerskailevat, vaan ainoastaan vankeja maanpaossa, kuten he lakkaamatta Jumalan edessä meistä parkumalla huutavat ja valittavat.

Juutalaisten kirjat hävitettäköön jumalanpilkkana

Kolmanneksi, että heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan.

Rabbiineilta kiellettäköön kuolemanrangaistuksen uhalla opettaminen

Neljänneksi, että heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vastedes opettamasta, sillä sellaisen viran he ovat täydellä syyllä menettäneet...

Juutalaisilta kiellettäköön tienkäyttöoikeus

Viidenneksi, että juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sentapaisia.

Juutalaiset pysyköön kotonaan

Heidän on pysyttävä kotonaan. Minulle on sanottu, että nyt kuuluu eräs rikas juutalainen ratsastelevan maaseudulla kahdellatoista hevosella (hän tahtoo tulla kohabiksi) ja nylkee ruhtinaat, herrat, maat ja ihmiset puhtaaksi, niin että suuret herrat katsovat sitä karsaasti.

Jos te ruhtinaat ja herrat ette voi kunnollisella tavalla kieltää sellaisilta nylkyreiltä tietä, niin koottakoon jokin ratsumiesjoukko heitä vastaan, koska te tulette tästä kirjasesta oppimaan, mitä juutalaiset ovat ja miten heidän kanssaan on meneteltävä, eikä heidän olemustaan ole suinkaan suojeltava...

Juutalaisilta kiellettäköön koron ottaminen ja ottettakoon omaisuus pois

Kuudenneksi, että heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi. Ja syy on tämä: kaiken, mitä heillä on (kuten edellä on sanottu), he ovat meiltä varastaneet ja ryöstäneet koronkiskomisellaan, koska heillä muuten ei ole mitään muuta elinkeinoa...

Juutalaisille käteen työkaluja

Seitsemänneksi, että nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä kuten Adamin lasten osaksi on määrätty (1 Moos. 3:19)...

Juutalaiset karkotettakoon maasta

Mutta jos pelkäämme, että he voisivat meitä ruumiin, vaimon, lasten, palvelusväen, karjan jne. puolesta vahingoittaa, jos heidän pitäisi meitä palvella ja tehdä työtä meille, koska hyvinkin on otaksuttavaa, että sellaiset jalot maailman herrat ja myrkylliset, äkäiset käärmeet mihinkään työhön tottumattomina varsin vastenmielisesti niin suuresti nöyrtyisivät kirottujen gojimien alaisiksi, niin meneteltäköön, kuten minä tiedän muiden kansojen, kuten Ranskan, Espanjan, Böömin jne. menetelleen ja tehtäköön tili heidän kanssaan, mitä he ovat meiltä kiskoneet ja sen mukaan jaettakoon sovinnolla, mutta heidät karkotettakoon maasta.

Sillä, kuten olemme kuulleet, Jumalan viha heitä kohtaan on niin suuri, että he lempeällä armeliaisuudella kohdellen tulevat yhä vihaisemmiksi ja vihaisemmiksi, mutta ankaruudella hyvin vähän paremmiksi. Sen vuoksi heistä on pikaisesti päästävä!

... heidän kanssaan meneteltäköön kaikella armottomuudella, kuten Mooses teki erämaassa ja löi kuoliaaksi kolmetuhatta miestä, ettei koko joukko olisi joutunut perikatoon...

Jollei tämä tahdo auttaa, niin meidän täytyy karkottaa heidät pois niin kuin hullut koirat, ettemme tulisi osallisiksi heidän kauheaan jumalanpilkkaansa ja kaikkiin paheisiinsa, emmekä heidän kanssaan vetäisi päällemme Jumalan vihaa ja tulisi kirotuiksi..."

Artikkelin kirjoittajan arvio vuodelta 1970

"Sekä Luther että Hitler olivat vaarallisten pakkomielteiden vaivaamia mielisairaita. Mielisairaina yksilöinä heitä voidaan jopa ymmärtää. Sen sijaan on vaikeaa ymmärtää, että kokonaiset kansat seuraavat mielisairaita.

Ankaran uskonnollinen koulutus sai Lutherin kokemaan Raamatun normit pakonomaisesti ja hyökkäämään raivoisasti kirkon piirissä vallitsevaa leväperäisyyttä vastaan.

Myös Hitleriä voidaan pitää jossain määrin koululaitoksen uhrina. Huono arkkitehti olisi varmaan ollut maailmalle pienempi paha kuin huono valtiomies.

Mikäli vapaan kasvun arvoa ei tunnusteta, maailma tuottaa vielä monia pakkomielteiden vallassa olevia valtiomiehiä ja uskonnollisia johtajia, joita toiset kaavoihin kasvatetut ihmiset seuraavat arvostelukyvyttömästi.

Lutherin kirjan avulla lietsottiin juutalaisvihaa kansallissosialistisessa Saksassa. Tuntuu kohtalon ivalta, että sodan jälkeisessä Länsi-Saksassa perustettiin kristillisdemokraattinen puolue, jottei kaikki toistuisi.

Juuri kristillisporvarillinen normisto teki Hitleristä sen, mikä hän oli. Kohtalon ivalta tuntuu sekin, että jäljelle jääneet juutalaiset soveltavat arabeihin varsin hitleriläisiä menetelmiä.

Homo sapiens - viisas ihminen - missä on viisautesi?"

Erik H. Eriksonin ja evankelis-luterilaisten käsitys

Lutheria mielisairaana on käsitelty kirjassa Erikson, Erik H. 1966 "Nuori Luther Psykoanalyyttinen ja historiallinen tutkimus" Helsinki.

Evankelis-luterilaiset kiistävät sekä Erik H. Eriksonin että Vapaa Ajattelijan kirjoittajan väitteet siitä, että Luther olisi ollut mielisairas. Lutherin hirveää lapsuutta ja hänen poliittista toimintaansa käsitellään toisaalla näissä oppikirjoissa.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, miksi Adolf Hitler vainosi juutalaisia.
  2. Ottakaa selvää miksi Muhammedin kerrotaan surmanneen 800 juutalaismiestä ja myyneen naiset ja lapset orjiksi.
  3. Miksi Suomen kansallissosialistit suomensivat Lutherin kirjan Juutalaisista ja heidän valheistaan?
  4. Miksi Suomen kouluissa ei kerrota juuri mitään Muhammedin ja Lutherin osuudesta juutalaisvainoihin?
  5. Miten valloitetuille kansoille ja heidän uskonnoilleen yleensä kävi muinaisina aikoina?

Vammaiset

Vammaisten olot ovat sadan vuoden aikana parantuneet valtavasti. Aikaisemmin "vaivaisten" hoito oli pelkän yhteiskunnan ylempien luokkien hyväntekeväisyyden varassa. Vammaiset nähtiin tällaisen avun passiivisiksi kohteiksi.

Tärkeimpiä vammaishuollon kehityksessä ovat olleet kansaneläke- ja työeläkejärjestelmien luominen sekä invalidihuoltolain synty ja kehitys.

Vammaisten oikeuksien julistus

YK:n yleiskokouksen hyväksymässä Vammaisten oikeuksien julistuksessa todetaan mm. näin:

"Sana 'vammainen' tarkoittaa jokaista henkilöä, joka fyysisten tai henkisten ominaisuuksiensa synnynnäisen tai muun puutteellisuuden vuoksi on täysin tai osittain kykenemätön tyydyttämään normaaliin yksilölliseen ja/tai sosiaaliseen elämään liittyviä tarpeitaan."

Koska nykyaikaisen vammaishoidon periaatteisiin kuuluu se, että mahdollisuuksien mukaan vammaisille pyritään luomaan mahdollisuudet myös käyttää muillekin kansalaisille suotuja oikeuksia ja palveluksia, on vammaisten omatoimisuuden ja itsenäisyyden kasvattamisella tärkeä asemansa. Tätä korostaa myös YK:n julistus. Samoin se tähdentää, että vammaisia on suojeltava kaikkea hyväksikäyttöä, kaikkia syrjiviä, loukkaavia tai alentavaa säännöksiä tai kohtelua vastaan.

Kuntoutus

Kuntoutus voidaan jakaa neljään osa-alueeseen:

  1. Lääkinnällisen kuntoutuksen tavoitteena on saada vamman vaikeusaste mahdollisimman pieneksi. Lääkinnällistä kuntoutusta ovat mm. fysioterapia, toimintaterapia ja puheterapia.
  2. Sosiaalisen kuntoutuksen päämääränä on vammaisen ja hänen perheensä sopeuttaminen yhteiskuntaan. Pyrkimyksenä on saada vammaisesta mahdollisimman itsenäinen.
  3. Kasvatuksellisen kuntoutuksen tavoitteena on antaa vammaiselle mahdollisimman suuri tieto- ja taitomäärä. Tärkeänä osana on alle kouluikäisten kouluvalmiuden lisääminen.
  4. Ammatillisen kuntoutuksen tehtävänä on tukea sopivan työn saamista ja säilyttämistä eri toimenpitein, mm. ammatillisen koulutuksen avulla.

Kaikkein tärkeintä kuitenkin muistaa, ettei kuntoutus koskaan saa muodostua itsetarkoitukseksi - vammaiset eivät ole koekaniineja.

Viestintä

Ihmisen perusominaisuuksiin kuuluu tarve olla viestiyhteydessä ympäristönsä kanssa. Hän lähettää ja vastaanottaa sanomia eri tavoin: puhuu, kuuntelee, lukee, kirjoittaa. Osalle vammaisista viestintä tuottaa vaikeuksia. Tällaisia ovat mm. kuulovammaiset, näkövammaiset, puhevammaiset ja kehitysvammaiset.

Kuulolaitteet ja viittomakieli

Huonokuuloiset käyttävät viestinnässä apuna kuulolaitetta ja huulilukua. Tämä edellyttää ympäristön hyvää valaistusta ja melun vaimentamista. Syntymästään asti kuuroilla on oma äidinkielensä: viittomakieli. Viittomakieli on elävä ja itsenäinen kieli. Sillä on omat kieliopilliset ja lauserakenteelliset sääntönsä. Se muodostuu erilaisista käsimerkeistä eli viittomista, ilmeistä, eleistä, pantomiimista, sormiaakkosista ja puheesta.

Puhevammaiset

Toisille vammaisille puhuminen tuottaa vaikeuksia. Syynä vähän saattaa olla kuulovamma, CP-vamma, änkytys tai jokin muukin seikka. Puhevammaista on maltettava kärsivällisesti kuunnella loppuun asti, sillä lähes kaikkien puhevammaisten puhe on ymmärrettävää, jos vain kuuntelijalla on halua yrittää ymmärtää.

Näkövammaiset

Koska valtaosa nykyisestä tiedonvälityksestä perustuu näköön, aiheutuu tästä näkövammaisille viestintäongelmia. Heikkonäköisillä on mahdollisuus käyttää apunaan lisävalaistusta, suurennus- ja kiikarilaseja sekä lukutelevisiota, jolla teksti suurennetaan jopa 50-kertaiseksi. Sokeat taas joutuvat turvautumaan pistekirjoitukseen, nauhureihin ja muihin äänentallennusvälineisiin.

Koulutus

Vammaisten koulutustaso on huomattavasti alhaisempi kuin muiden kansalaisten. Myös sellaiset tekijät kuin vanhempien varakkuus, koulutustaso ja asuinpaikka vaikuttavat vammaisten kohdalla keskimääräistä voimakkaammin koulutustasoa alentavasti.

Vaikka vammaiset itse toivovat, että mahdollisuuksien mukaan vammaiset tulisi sijoittaa ns. normaalikouluihin, vain noin 1/4 kouluista on ilmoittanut voivansa ottaa vaikeammin vammaisia suojiinsa.

Vammaisten ammattikouluissa linjavalikoima on suppea, eivätkä ne sovellu vaikeavammaisille. Lukiossa tai korkeakoulussa jatkaa opiskeluaan vain noin kolmannes vammaisikäluokasta.

Osa kehitysvammaisista jää kokonaan oppioikeuden ulkopuolelle. Vammaiset katsovat, että jos vastuu kehitysvammaisten opetuksesta siirrettäisiin sosiaaliviranomaisilta kouluviranomaisille, saataisiin riittävä määrä opettajia myös vammaisia varten.

Työ

Viime vuosikymmenien työttömyysvuosina vammaisten työllisyystilanne on huonontunut nopeammin kuin muun väestön. Myös eläkejärjestelyissä on epäkohtia, sillä välillä käy niin, että työnteosta seuraa vammaisen eläkemenetyksiä ja toimeentulo vain huononee.

Suojatyön tarkoituksena on antaa vammaisille mahdollisuus työskennellä avoimia työmarkkinoita suojatummassa ympäristössä. Irtisanomisuhka on pieni, eikä työ ole pakkotahtista. Maassamme on nykyään suojatyökeskuksia, ja paikkoja ollaan lisäämässä.

Todella työkyvyttömiä voivat olla vain sairaat tai vaikeasti psyykkisesti vammaiset; fyysisesti vammaisten osalta on kyse melkein aina sopivan työn puutteesta. Tähän asti onkin ihminen sopeutettu työhön, mutta tulevaisuudessa on välttämätöntä sopeuttaa työ ihmiseen.

Vammaisystävällinen suunnittelu

Koska vammaisten kohdalla on näihin päiviin asti ajateltu lähinnä vain laitoksia, erityiskouluja ja ei yhdyskunta- ja rakennussuunnittelu ole riittävästi huomioinut heitä. Vammainen kohtaa päivittäin lukuisia liikunta- ym. esteitä ja joutuu helpommin erilaisiin vaaratilanteisiin kuin muut. Siksi suunnittelulla on tärkeä osa kaikessa rakentamisessa, eivätkä vammaisystävälliset ratkaisut suinkaan aina ole kalliimpia kuin muut ratkaisut.

Vammaisjärjestöjen yhdyskuntaprojekti (VYP) on vuodesta 1977 alkaen kartoittanut liikuntaesteitä sekä kerännyt ja välittänyt suunnittelijoille sekä päätöksentekijöille tietoja vammaiset huomioivasta suunnittelusta ja rakentamisesta. Hyvät suunnitteluratkaisut auttavat ja suojelevat vammaisia sekä vähentävät oppaiden, avustajien, kantanen jne. tarvetta. Samalla näistä ratkaisuista on usein apua vanhuksille ja lapsille.

Tehtäviä

  1. Mitä mieltä olette hyväntekeväisyydestä ja armeliaisuudesta vammaisten ongelmien ratkaisukeinoina? Mitä ajattelette vammaisten tuumivan tällaisista keinoista?
  2. Minkälaisiin osa-alueisiin vammaisten kuntoutus voidaan jakaa?
  3. Luetelkaa joitakin vammaisryhmiä.
  4. Tärkeimpiä kehitysvammaryhmiä ovat hermoston kehityshäiriöt, epämuodostumat ja vajaamielisyys. Pohtikaa miten kehitysvamma voi syntyä synnytyksen aikana tai kehitysiässä.
  5. Kehitysvammaisille on tuotettu muutamia ns. selkokirjoja. Tiedättekö mikä on selkokirjallisuudelle tunnusomaista
  6. Ottakaa selvää mitä tarkoittaa tekstissä mainittu CP-vamma.
  7. Mitä tarkoitetaan suojatyöllä?
  8. Luetelkaa joitakin vammaisia kohtaavia liikuntaesteitä. Minkälaisia ratkaisuja tiedätte käytetyn näiden esteiden voittamiseksi? Minkälaisia vaaratilanteita esim. sokea kohtaa kadulla? Osaatko mainita jonkun teknisen ratkaisun, joka auttaa sokeaa jalankulkijaa?
  9. Portaiden yhteydessä olevia luiskia voidaan käyttää esim. rullatuolin kulkuväylinä. Mihin muuhun niitä voitaisiin käyttää?
  10. Kuinka suuri osa junista, linja-autoista ja raitiovaunuista on paikkakunnallasi matalalattiaisia?

Alkoholismi ja huumausaineiden väärinkäyttö

Kysymys: Onko olemassa huumausaineiden tai alkoholin oikein käyttöä?

Alkoholismi on Suomessa merkittävä terveydellinen ja mielenterveydellinen ongelma. Joskus alkoholismi on määritelty yksinkertaisesti siten, että kaikenlainen alkoholin käyttö, joka aiheuttaa yksilölle tai yhteiskunnalle haittaa on alkoholismia. Alkoholistin riippuvuus alkoholista haittaa hänen henkistä ja ruumiillista terveyttään, ihmissuhteita sekä taloudellista toimeentuloa.

Alkoholistiksi tulemiseen kuluu yleensä 5-15 vuotta, ja siinä on havaittu monia eri vaiheita. Aluksi oireina ovat muistinmenetykset sekä masentuneisuus ja syyllisyyden tunteet alkoholin käytön jälkeen.

Alkoholismin kehittyessä esiintyy yksinjuopottelua, alkoholin kätkemistä varastoksi ja mielenkiinnon menetys omaisia ja ympäristöä kohtaan. Vihdoin ns. kroonisessa alkoholismissa alkoholia tai muitakin päihdyttäviä aineita nautitaan ympäri vuorokauden, missä tahansa ja seuraa valikoimatta.

Oireet näkyvät käsien vapinana, hermotulehduksina, mahakatarrina ja verenkierron sekä maksan toiminnan häiriöinä. Myös henkisessä suorituskyvyssä tapahtuu tavallisesti laskua, joka liittyy usein aivokudoksen kutistumiseen.

Dopamiini - niminen aivojen välittäjäaine (joka aiheuttaa hyvänolon tunnetta) on tärkein sekä alkoholismin että voimakkaan uskonnollisuuden taustalla oleva aine. Osittain tämän välittäjäaineen toiminta riippuu perintötekijöistä eli sekä alkoholismi että uskonnollisuus ovat jossain määrin perityviä.

Alkoholismin hoito

Vaikeimmat alkoholismiin liittyvät henkiset häiriöt joudutaan hoitamaan psykiatrisissa sairaaloissa. Nk. katkaisuhoito pyritään sen sijaan antamaan tavallisesti avohoidossa. Katkaisuhoidossa potilaan krapula- ja vierotusoireita lievitetään keskusteluilla ja lääkehoidolla. Samalla korjataan alkoholismista johtuneet ravitsemushäiriöt.

Myös alkoholistien psykoterapia ja ryhmäterapia, jossa pyritään alkoholistin perhesuhteiden ja sosiaalisen tilan korjaamiseen ovat tärkeitä hoitomuotoja.

AA-liike on ryhmähoitomuoto, jossa kuntoutumassa olevat tai jo kuntoutuneet alkoholistit jakavat kokemuksiaan ja ohjaustaan toiselleen. Maassamme on yli 3 000 AA-jäsentä noin 75 paikkakunnalla. Alkoholistien kuntoutuksessa ovat työskennelleet myös Suoja Pirtti ry:n hoitokodit ja A-kodit.

Huumausaineet

Huumausaineiden käytön aloittaneissa nuorissa on havaittu kaksi päälinjaa: toiseen kuuluvat murrosikäkriisissä olevat nuoret, toiseen ns. moniongelmaiset nuoret.

Murrosiän kriisiin joutuneiden nuorten tilanne on kärjistynyt nopeasti. Vaikka näiden nuorten perheillä ei useinkaan ole taloudellisia vaikeuksia, voivat perheenjäsenten väliset suhteet kuitenkin olla vaurioituneita.

Nuori tuntee vieraantuneisuutta, ahdistusta ja on epävarma: tasapainoton nuori on altistunut huumausaineiden tarjonnalle. Huumausaineiden käytön alettua oireet vain pahenevat. Hoitoon hakeutuneiden kohdalla useimmiten oireet katoavat, kun huumausaineiden käyttö saadaan loppumaan.

Moniongelmaisuus taas on pitkän ajan kuluessa kehittynyt henkinen ja sosiaalinen ongelmaryhmä. Näiden nuorten perheiden taloudellinen asema on usein heikko, vanhemmat ovat kärsineet avioeroista alkoholismista tai työttömyydestä. Toimettomuus ja vieraantuneisuus vaivaavat nuoria ja huumausaineiden käyttö voi olla keino paeta todellisuutta tai keino osoittaa pätevyyttään ikätovereille.

Huumausaineiden päävaikutukset

  1. Huumausaineiden päävaikutuksen mukaan ne voidaan jakaa esim. seuraavasti:
  2. Aistiharhoja aiheuttavat aineet, joihin kuuluvat mm. LSD ja kannabisvalmisteet kuten marihuana ja hasis.
  3. Keskushermostoa kiihottavat aineet kuten esim. amfetamiini.
  4. Opiaatit, joita saadaan oopiumunikosta. Opiaatteja ovat esim. oopiumi ja heroiini.
  5. Haihtuvat tekniset liuottimet, joihin esim. tinneri ja lakat kuuluvat.
  6. Keskushermostoa lamaavat aineet kuten erilaiset unilääkkeet.
  7. Alkoholi (esitellään toisaalla)
  8. Tupakka (esitellään toisaalla)
  9. Kahvi
  10. Uudet huumausaineet (esitellään toisaalla)

Riippuvuus

Huumausaineiden käytön tunnetuimpia seurauksia on usein syntyvä henkinen tai ruumiillinen riippuvuus käytetystä aineesta. Henkinen riippuvuus ilmenee haluttomuutena ja masentuneisuutena, kun huumausainetta ei ole nautittu. Käyttäjä kokee aineen välttämättömänä hyvinvoinnilleen.

Fyysisessä riippuvuudessa puolestaan käyttäjän elintoiminnot ovat jo tottuneet siihen että käytettävää ainetta on jatkuvasti elimistössä. Mikäli ainetta ei saada, on seurauksena väsymys, pahoinvointi, tuskaisuus, vapina ja verenkierron häiriöt.

Riippuvuuden katkaisu

Sairaalahoidossa ruumiillinen riippuvuus kyetään voittamaan antamalla potilaalle asteittain pieneneviä annoksia väärinkäytettyä ainetta. Tämän jälkeen henkinen riippuvuus voi kuitenkin suistaa henkilön takaisin huumausaineen käyttöön.

Vuoden 1969 jälkeen on maahamme perustettu useita nuorisopoliklinikoita ja nuorisoasemia väärinkäyttäjien hoitamiseksi. Tällaisia ovat mm. Mannerheimin Lastensuojeluliiton ylläpitämät nuorisoklinikat ja A-klinikkasäätiön nuorisoasemat maan eri puolilla.

Neuvontaa ja hoitoa antavat samoin maamme kasvatusneuvolat ja mielenterveystoimistot, koulupsykologit ja -terveydenhoitajat. Vaikeimmat henkiset häiriöt hoidetaan sairaaloissa. Hoitomuotoina on käytetty ryhmä-, yksilö-, perhe- ja työterapiaa.

Ennaltaehkäisy

Huumausaineiden käyttöä on pyritty ehkäisemään ennakolta mm. lisäämällä tullivalvontaa ja kansainvälistä yhteistyötä salakuljetusreittien selvittämiseksi.

Huumausaineiden saannin ehkäiseminen on vahva ase huumausaineongelmassa. Vuonna 1972 hyväksyttiin huumausainelaki, joka korotti enimmäisrangaistuksen huumausainerikoksista 10 vuoteen vankeutta.

Asiallisella tiedottamisella on samoin pyritty tekemään huumausaineiden käyttöön liittyvät päävaarat selviksi jo koululaisille.

Myös huumausaineen ongelmakäyttäjien hoito voidaan nähdä ennaltaehkäisyllä, koska se auttaa käyttäjää ja vähentää sitä mahdollisuutta, että väärinkäyttäjä turvautuisi huumausaineiden kaupusteluun.

Yhteiskunnallisten epäkohtien lievittäminen

Yhteiskunnallisten epäkohtien kuten asunnottomuuden, työttömyyden ja ajanviete- sekä harrastustilojen puutteen lievittäminen ja poisto ovat myös tehokkaita yhteiskunnallisen tason ennaltaehkäiseviä keinoja.

Tehtäviä

  1. Alkoholismia on sanottu suomalaiseksi kansansairaudeksi. Kuinka paljon suomalaiset keskimäärin käyttävät alkoholia vuodessa? Mitä tiedätte suomalaisista juomatavoista?
  2. Millainen mielikuva teillä on tekstissä mainitusta ns. kroonista alkoholismia potevasta henkilöstä? Kuvailkaa häntä ja hänen käytöstään. Mitä mieltä olette periaatteessa kroonisten alkoholistien auttamisesta, hoidosta ja kuntoutuksesta?
  3. Mitä tarkoittavat kirjaimet AA sanassa AA-liike?
  4. Missä maailman kolkassa tiedätte valmistettavan oopiumia erikoisen paljon?
  5. Kun väärinkäyttäjä on huumausaineista fyysisesti riippuva ja yrittää epätoivoisesti keksiä rahat jostain aineen ostamiseksi, millaisia laittomia keinoja hän voi sortua käyttämään?
  6. Milllaista tehokasta "apuvälinettä" tullimies voi käyttää etsiessään huumausaineita mm. autoista?
  7. Helsingin kaupungin koululaisista n. 70 % ilmoitti huumausaineiden kokeilun aloittamisen syyksi uteliaisuuden ja toverien esimerkin. Mitä mieltä olette asiasta? Keskustelkaa nuorten huumausaineiden käytöstä.
  8. Mitä mieltä olet alkoholin saannin helpottamisesta ja alkoholin hinnan laskemisesta?
  9. Ottakaa selvää, mikä on dopamiini ja millaisia vaikutuksia sen liiallisella määrällä tai sen puutteella on.

Lisälukemista: Politiikka ja kansanvalta

Valtio ja kansanvalta (demokratia)

Valtio on ihmisyhteisö, jolla on tietyllä alueella muista yhteisöistä riippumaton valta erityisesti yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämiseksi.

Valtion oikeutus

Neljä perinteistä käsitystä valtion alkuperästä ja oikeutuksesta ovat:

  1. Yliluonnollinen tai luonnollinen valta: valtion valta on saatu korkeammalta voimalta (kuten jumalilta) tai se on syntynyt "luonnostaan" ihmisen sisäsyntyisestä tarpeesta sääntöihin ja järjestykseen.
  2. Luonnonoikeudet: ihmisellä on "luonnollisia", luovuttamattomia oikeuksia, ja valtiot ovat syntyneet suojellakseen niitä.
  3. Yhteiskuntasopimus: kansa on muodostanut valtion yhteisellä sopimuksella tarkoituksenaan synnyttää etuja ja hyötyjä, jotka eivät ole saavutettavissa ilman yhteistyötä.
  4. Ristiriita-ajattelu: valtiot eivät ole syntyneen minkään tietoisen päätöksen seurauksena, vaan väkivaltaisessa yhteydenotossa, jossa vahvin ryhmittymä on saanut alueen haltuunsa.

Valtioaatteet

Eri valtioilla saattaa olla erilainen on erilainen alkuperä.

Eräitä valtioaatteita ovat:

  1. sopimusajattelu,
  2. liberalismi ja libertarismi
  3. marxismi,
  4. konservatismi ja
  5. anarkismi
  6. kommunalismi (esitellään muualla)
Sopimusajattelu perustuu yhteiskuntasopimuksen ajatukseen, ja on tärkeimmistä aatteista ainoa, joka ei liity yksittäiseen poliittiseen aatteeseen - luultavasti koska useat aatteet ovat omaksuneet sen omalla tavallaan.

Sopimusajattelussa valtion tulee heijastaa yleistä, koko yhteisön etua ja sovittaa se yksityisiin etuihin.

Liberalismi perustuu enimmäkseen luonnonoikeuteen: valtion päätarkoituksena on siitä riippumattomien luonnollisten oikeuksien turvaaminen.

Liberaalien keskuudessa on kuitenkin ollut erimielisyyttä siitä, mitä luonnolliset oikeudet lopultakin ovat. Arvostelijain mukaan niitä ei ole olemassakaan, koska niitä ei voida havaita luonnosta.

Toisaalta on myös liberaaleja, jotka nojaavat sopimusteoriaan (useimmiten liberaalien vasemmistosiipeä, jotka ovat vastakkaisessa laidassa vähimmäis- eli ”yövartijavaltiota” kannattaviin oikeistoliberaaleihin eli libertaristeihin nähden).

Marxilainen ajattelu perustuu ristiriita-ajatteluun, etenkin ajatukseen luokkataistelusta. Tästä näkökulmasta valtion päätehtävänä on lakkauttaa epäoikeudenmukaisuudet omaisuudenjaossa, hallitsevan luokan ylivalta ja riisto.

Konservatiivinen valtioajattelu perustuu luonnollisen tai etenkin aikaisemmin yliluonnollisen vallan ajatukselle: olemassa olevat perinteet ja nokkimisjärjestykset nähdään yhteisölle hyödyllisinä, ja valtion tehtävänä on tukea niitä.

Anarkistisessa ajattelussa valtio ei ole muuta kuin tarpeeton ja hyväksikäyttävä osa yhteiskuntaa.

Valtio toimintaympäristönä

Valtio on eräs ihmisen järjestäytymisen muoto. Sitä edelsivät suku, heimo tai päällikkökunta ja nykyään on meneillään palloistuminen (globalisaatio). Valtio syntyi ihmisyhteisön valtarakenteista. Valtio mahdollisti hallinnon elättämisen lähinnä maatalouden ja muiden elinkeinojen ylijäämään kohdistuvan verotuksen turvin.

Kauppa ja teknologia vaativat uudenlaista hallintoa ja lakeja. Jotkut ajattelevat, että palloistunut (globaali) tietotekniikka ja palloistunut (globaali) vapaakauppa ennakoisivat palloistunutta (globaalia) hallintoa ja palloistuneita (globaaleja) lakeja.

Palloistuminen (globalisaatio) tuskin merkitsee valtion nopeata häviämistä, mutta selvästi sen vallan vähenemistä. Ylin taso (globaali taso) valvoo muodostuttuaan alempia, yleisiä valtarakenteita (kulttuureja) ja valtioita.

Valtioiden toiminnassa tarvitaan yhä enemmän valtioiden välistä, jopa palloistunutta (globaalia) yhteistoimintaa. Tähän liittyy myös ajatus kokonaisturvallisuudesta.

Valtion vähimmäistehtävät

Valtion vähimmäistehtävinä on pidetty mm:

  1. järjestyksen vaaliminen; ihmisten ja omaisuuden suojaaminen väkivallalta
  2. miehen ja vaimon, lasten ja vanhempien välisten oikeudellisten asioiden käsittely
  3. omaisuuden hallussapito, siirto ja vaihdon säätely sekä näiden oikeudellisten vastuualueiden määrääminen velkojen ja rikosten suhteen
  4. sopimusoikeuksien määrittäminen yksilöiden välillä
  5. rikosten rankaisu ja määrittely
  6. oikeusriitojen ratkaisu siviiliasioissa
  7. poliittisten velvollisuuksien, oikeuksien ja kansalaisuuden määrittäminen
  8. valtion asioiden hoito toisten valtioiden kanssa; valtion suojaaminen ulkoiselta vaaralta tai hyökkäykseltä sekä valtion kansainvälisten suhteiden edistäminen
Sittemmin valtion tehtävien piiri on laajentunut.

Kansanvalta (demokratia)

Kansanvalta (demokratia) on hallitusmuoto, jossa valtion asioista päätetään enemmistön mielipiteen mukaan päätöksentekomenetelmässä, joka on avoin kaikille tai useimmille kansalaisille.

Usein kansanvaltaan (demokratiaan) liittyvät vapaat monipuoluevaalit ja yleinen ja yhtäläinen äänioikeus.

Kansanvallaksi (demokratiaksi) kutsutaan myös yhdistyskansanvaltaa ja yrityskansanvaltaa, joissa kyseisen yhteisön enemmistö päättää yhteisön asioista. Kansanvallan kannattajista käytetään usein nimitystä "demokraatti."

Kansanvallan historiaa

Varhaisimmat kansanvallaan muodot esiintyivät muinaisen Intian eräissä tasavalloissa 500-luvulla eaa. Käsite kansanvalta tulee antiikin Kreikasta ja sen ottivat käyttöön atenalaiset 400-luvulla eaa.

Ateenalaisessa kansanvallassa äänioikeus oli vain neljäsosalla tai kuudesosalla aikuisista miehistä.

Äänioikeus perustui kansalaisuuteen, ei vaurauteen: kaikki "vapaat kansalaiset" olivat yhtäläisesti äänioikeutettuja, olivatpa he miten köyhiä tahansa. Ateenassa äänestettiin suoraan päätöksestä, ei edustajista, mitä on kutsuttu suoraksi kansanvallaksi.

Sana ”demokratia” juontuu kreikan sanoista demos (=kansa) ja kratos (=valta, kratein=hallita), siis kansanvalta.

Kansanvallan nykyisiä muotoja syntyi 1700-1800-luvuilla kansanedustuslaitosten (parlamenttien) kautta, eikä sillä ole suoraa yhteyttä antiikin Kreikkaan.

Varsinainen kansanvallan leviäminen tapahtui 1900-luvulla. Nykyisin noudatetaan yleensä edustuksellista kansanvaltaa, jossa kansa valitsee keskuudestaan edustajat tekemään varsinaisen päätöksenteon.

Avoin kansanvalta

Sir Karl Popperin mielestä kansanvaltaisen valtion tulee ennen kaikkea olla avoin muutoksille ja arvostelulle.

Edustuksellinen ja suora kansanvalta

Nykyiset kansanvallat, kuten myös Suomi, ovat pääasiassa edustuksellisia kansanvaltoja. Sveitsissä on ollut edustuksellisen kansanvallan lisäksi käytössä suoran kansanvallan eräs muoto jo puolitoista sataa vuotta.

Edustuksellisessa kansanvallassa edustajalla on yleensä vapaa harkintavalta tehdä päätöksiä riippumatta äänestäjän tahdosta eivätkä äänestäjät voi peruuttaa edustajan valtuutusta kesken vaalikauden.

Yhdysvalloissa 18 osavaltiossa, Venezuelassa ja Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa on mahdollisuus äänestää virkamies virastaan järjestämällä uusi vaali. Näin on tapahtunut Pohjois-Dakotassa 1921 (kuvernööri Lynn J. Frazier), Kaliforniassa 2003 (kuvernööri Gray Davis) ja Venezuelassa 2004 (presidentti Hugo Chávez). Venezuelassa äänestys ei poistanut presidenttiä virasta.

Äänestysprosentit laskevat

Viime vuosikymmenien yleisenä suuntauksena on ollut äänestysprosenttien jatkuva lasku. Kansanvallan pelastamiskeinoiksi on tuotu suoran kansanvallan lisääminen muun muassa tietotekniikan suomin mahdollisuuksin.

Myös erilaisia suoran kansanvallan sovellutuksia on kehitetty muun muassa siten, että valittu edustaja tuo äänestettävät aiheet www-sivuilleen, jossa rekisteröityneet edustajan äänestäjät äänestävät asiasta ja edustaja äänestää enemmistön päätöksen mukaisesti.

Monet jyrkät kansanvallan kannattajat, kuten anarkistit, kannattavat suoraa kansanvaltaa tai valtuutettuja, jossa valtuutetuilla on valta vain suorittaa heille annettu tehtävä, ja mahdollisuutta erottaa valtuutetut, jotka eivät noudata heille annettua tehtävää.

Edustajat arpomalla


On myös ehdotettu, että edustajat valittaisiin äänivaltaisista kansalaisista arpomalla. Tällöin poliittisten puolueiden merkitys vähenisi ja kaikki todellisuudessa esiintyvät kansalaismielipiteet tulisivat eduskunnan työssä näkyviin. Tässä tapauksessa tiedostusvälineiden nykyisinkin suunnaton valta vain kasvaisi.

Tehtäviä

  1. On sanottu, että kansan ja sen edustajien pitää saada lisää valtaa, kunhan sitä ei käytetä talouspolitiikkaan. Keskustelkaa kansanvallan ja talouspolitiikan välisistä suhteista.
  2. Miten poliittista valtaa käytetään omien itsekkäiden etujen ajamiseen?
  3. Voiko Suomi vähentää ylikansallisten monopolien kuten Microsoftin tai Intelin vaikutusvaltaa. Jos voi, miten?
  4. On sanottu, että kehitysmaiden köyhät saavat kerran neljässä vuodessa päättää, mikä rikkaiden ryhmä saa hallita seuraavat neljä vuotta. Voiko kansanvalta auttaa kehitysmaiden köyhiä?
  5. Maailmankauppajärjestö, Kansainvälien valuuttarahasto ja Maailmanpankki antavat köyhien maiden hallitukselle ohjeita, jotka usein edelleen heikentävät köyhien asemaa. Miten tätä asiantilaa voitaisiin korjata?
  6. Sisällissodat ja ulkomainen velka ovat monissa kehitysmaissa sidoksissa toisiinsa. Miten tätä asiantilaa voitaisiin korjata?
  7. On sanottu, että nykymaailmaa hallitsevat Yhdysvaltain armeija, ilmavoimat, laivasto ja merijalkaväki. Miten tätä asiantilaa voitaisiin korjata?
  8. On sanottu, että Adolf Hitler keksi kansanauton (Volkswagen), jotta Hitlerin mahdolliset vastustajat asuisivat mahdollisimman hajallaan. Millä tavalla palloistuva (globalisoituva) maailmantalous hävittää paikallisyhteisöt?
  9. Miksi köyhiä vihataan laiskoina työttöminä, likaisina kerjäläisinä, paikkoja pilaavina irtolaisina, vastuuttomina taudinkantajina ja luontoa tuhoavana liikaväestönä? Miten näihin asenteisiin voitaisiin vaikuttaa.
  10. On laskettu, että ihmisarvoa alentavan köyhyyden poistaminen Suomesta maksaisi tasan yhden miljardin. Tämä on mitätön osa valtion talousarviosta. Miksi eduskunta ei myönnä tätä määrärahaa?
  11. Köyhät saataisiin äänestämään, jos äänestämisestä maksettaisiin palkkio. Miksi äänestysprosenttia ei haluta kohottaa tällä tavalla?
  12. Mitä yhteismaiden aitaaminen merkitsee kehitysmaiden köyhille? Tutkikaa, miten Ruotsin kuninkaat aloittivat Suomessa yksityistämisen. Mitä Suomessa on vielä yksityistämättä?
  13. Miten tietotekniikka on edistänyt työläisten valvontaa ja heikentänyt heidän vapaa-ajan yhteisöjään? 
  14. Miten nykyiset tiedostusvälineen vaikuttavat kansanvaltaan?
  15. Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että köyhät pysyvät köyhinä, rikkaat rikkaina?

Antiikin kansanvalta (demokratia)

Antiikin valtiomuotoja

Antiikin kansanvalta (demokratia) sai alkunsa Ateenassa.

Demokratian voidaan katsoa syntyneen 500-luvulla eaa. Silloin hallintojärjestelmät vaihtelivat eri kaupunkivaltioissa.

Kreikan kaupunkivaltioissa oli vallankäytön tapoina käytössä mm.
  1. harvainvalta (oligarkia),
  2. ylimystön valta (aristokratia),
  3. yksinvalta (tyrannia) ja
  4. kansanvalta (demokratia).
Näistä esikuvallisina kaupunkivaltiot pitivät Ateenan kansanvaltaa ja Spartan harvainvaltaa.

Ateenassa oli aluksi vallalla ylimystön valta, josta siirryttiin harvainvaltaan, josta siirryttiin kansanvaltaan Kleistheneen johdolla, joka joutui valtansa säilyttääkseen toteuttamaan kansanvaltaa. Tätä varhaista kansanvaltaa kehitti vuosina 460-429 eaa. Perikles.

Suora kansanvalta: kansankokous

Ylintä päätösvaltaa Ateenassa käytti kansankokous.

Kansankokoukseen saivat osallistua vain vapaasyntyiset, 20 vuotta täyttäneet, asekuntoiset miehet.

Ulkopuolelle jäivät Ateenaan muualta muuttaneet, naiset, alle 20-vuotiaat ja orjat.

Kansankokouksia pidettiin lähes viikoittain ja hyvällä puhetaidolla oli suuri merkitys.

Yksinvaltiaiden valtaanpääsyä pyrittiin ehkäisemään äänestyksellä, jonka toteuttamiseen vaadittiin 6000 ääntä; kansanvaltaa epäilyttävät pyrkyrit häädettiin kymmeneksi vuodeksi maanpakoon.

Äänestyslipukkeina käytettiin saviruukkujen sirpaleita.

Kansankokouksen rinnalla toimeenpanevana elimenä toimi viidensadan neuvosto.

Tuomiovaltaa käytti kansantuomioistuin, jonka tuomaristoon kuului joissakin tapauksissa jopa 1500 tavallista kansalaista, jotka valittiin arvalla.

Jotta köyhimmilläkin olisi ollut mahdollisuus valtiollisten tehtävien hoitamiseen, niistä alettiin maksaa palkkaa.

Henkilöä, jota politiikka ei kiinnostanut, kutsuttiin idiootiksi.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, millainen oli Rooman tasavallan kansanvalta.
  2. Ottakaa selvää, miten uuden ajan kansanvalta syntyi Euroopassa.
  3. Mitkä tekijät ovat viimeisinä vuosisatoina haitanneet pahiten kansanvallan kehitystä?
  4. Milloin naiset saivat ensimmäisen kerran äänioikeuden a) koko maailmassa b) Suomessa c) Sveitsissä?
  5. Missä maissa naisilla ei ole vielä äänioikeutta? Mistä johtuu, että tällainen asiantila vallitsee?

Kansanvallan kehitysvaiheet

Tärkein lähde: Professori Heikki Paloheimo, Tampereen yliopisto, Puolueet edustuksellisessa demokratiassa

Nykyaikaisen edustuksellisen kansanvallan (demokratian) historia voidaan jakaa kolmeen eri kehitysvaiheeseen:
  1. Yläluokan vallan vaihe, joka edusti säätyvaltiopäivien aikaista perinnettä, mutta jatkui elinvoimaisena vielä useita vuosikymmeniä yksikamarisen eduskunnan aikana.
  2. Puoluekansanvallan vaihe, joka kehittyi asteittain 1900-luvun aikana, kun puolueet kehittyivät joukkopuolueiden suuntaan. Vahvimmillaan puoluekansanvallalle ominaiset piirteet olivat Suomessa 1960- ja 1970-luvuilla.
  3. Yleisökansanvallan vaihe, joka alkoi kehittyä viimeistään 1980-luvulla, kun puolueiden asema kansalaisyhteiskunnassa alkoi heikentyä. Eduskunnassa niiden asema sen sijaan ei ole heikentynyt.
Puolueiden toimintatavat niin niiden sisäisessä toiminnassa kuin kansanedustus-
laitoksessa ovat olleet erilaisia edustuksellisen kansanvallan eri kehitysvaiheissa. Niin ikään äänestäjien kiinnittyminen puolueisiin ja puolueiden kiinnittyminen äänestäjiin on vaihdellut ajasta toiseen.

Yläluokan vallan vaihe

Puoluetoiminnan kolme aluetta

  1. puolue kansanedustus-
    laitoksessa,
  2. puolue järjestönä ja
  3. puolue äänestäjäkuntana.

Puolue kansanedustus-
laitoksessa

  1. edustajan henkilökohtaiset ominaisuudet tärkeitä
  2. arvostetun aseman merkitys
  3. paikalliset yhteydet tärkeitä

Puolue järjestönä

  1. pieni jäsenmäärä
  2. puolue on avoin tulla ja mennä
  3. johtotehtäviin valitaan arvostetuissa tehtävissä ansioituneita henkilöitä
  4. puoluejärjestö ei tee kansanedustajia sitovia päätöksiä (vapaa mandaatti)

Puolue äänestäjäkuntana

  1. heikko puoluesamastuminen
  2. heikko puolueuskollisuus
  3. ehdokkaan henkilökohtaiset ominaisuudet tärkeitä äänestyspäätöksessä

Kansanedustuslaitos

  1. kansanedustajien vapaus tehdä itse päätöksiä (vapaa mandaatti)
  2. parlamentti on aidon julkisen keskustelun paikka

Julkisen keskustelun paikat

  1. Kansanedustuslaitoksella tärkeä tehtävä

Tiedotusvälineet

  1. puoluelehdistö
  2. radiolähetykset
  3. paikallinen mainonta

Ylin aate

  1. kansallisen yleisen edun aate
  2. yleinen mielipide ja lainsäätäjän tahto voivat poiketa toisistaan

Puoluedemokratian vaihe

Puolue kansanedustus-
laitoksessa

  1. eduskuntaryhmillä tärkeä osa
  2. ryhmäpäätökset sitovat kansanedustajia

Puolue järjestönä

  1. suuri jäsenmäärä
  2. puoluekuri
  3. johtotehtäviin päästään puolueen järjestötehtävissä
  4. pyrkii ohjaamaan eduskuntaryhmän toimintaa
  5. korostetaan "leirin" kannattajien ja johtajien mielipiteiden samankaltaisuutta

Puolue äänestäjäkuntana

  1. vahva puolueuskollisuus
  2. luokkapohjainen sitoutuminen puolueisiin

Kansanedustuslaitos

  1. yksilökeskeisyyden sijasta eduskunnan työssä korostuu eduskuntaryhmien toiminta;
  2. ryhmäkurin merkitys korostuu
  3. eduskunnan ulkopuolinen puoluejärjestö pyrkii ohjaamaan eduskuntaryhmän toimintaa
  4. eduskunnan itsenäisyys puoluejärjestöihin nähden heikkenee

Julkisen keskustelun paikat

  1. puolueiden järjestöt
  2. puolueiden väliset neuvottelut
  3. puolueiden ja etujärjestöjen väliset neuvottelut

Viestintävälineet

  1. puoluelehdet kuihtuvat ja kuolevat
  2. kansalliset televisiolähetykset, uutis- ja ajankohtaisohjelmat
  3. puolueiden jäsenpostia sekä paikallisesti että valtakunnallisessa mittakaavassa

Ylin aate

  1. korostetaan kannattajien ja edustustehtäviin valittujen mielipiteiden samankaltaisuutta
  2. kansanvaltainen luokkataistelu

Yleisökansanvallan vaihe

Puolue kansanedustus-
laitoksessa

  1. eduskuntaryhmät lisäävät itsenäisyyttään parlamentin ulkopuoliseen puoluejärjestöön nähden

Puolue järjestönä

  1. jäsenistön merkitys puolueessa vähenee
  2. puolueiden luokkapohjainen yhteys määrättyihin väestöryhmiin heikkenee
  3. erilaiset asiantuntijaryhmät suunnittelevat puolueen toiminnan
  4. poliittiset johtajat kohtaavat äänestäjät yleisönä viestintävälineiden välityksellä
  5. puoluejohtajan valta ja vastuu lisääntyvät

Puolue äänestäjäkuntana

  1. poliittisten valintojen henkilöityminen
  2. poliittiset valinnat tehdään viestintävälineiden poliittisista johtajista välittämien mielikuvien perusteella
  3. puoluesamastuminen heikentyy
  4. liikkuva äänestäminen lisääntyy

Kansanedustuslaitos

  1. kansanedustuslaitoksen päätöksenteko on yhä enemmän sidoksissa erilaisiin ylikansallisiin hallintoihin (EU)
  2. etujärjestöyhteydenpidon rinnalle tulee aikaisempaa enemmän muun kansalaistoiminnan näkökulmia;
  3. puolueiden ulkopuolinen kansalaisjärjestötoiminta alkaa aikaisempaa enemmän vaikuttaa kansanedustuslaitoksen päätöksentekoon

Julkisen keskustelun paikat

  1. poliittista keskustelua käydään entistä enemmän viestintävälineissa (mediassa)
  2. poliittiset aloitteet tuodaan esille tiedotusvälineissä
  3. uuden tyyppisen kansalaistoiminnan virittämä keskustelu (Greenpeace Inarissa)

Viestintävälineet

  1. hajautuva viestistä
  2. televisiotoiminnan rinnalle webbisivustot, sähköposti, chattipalstat, intranet

Ylin aate

  1. postmodernismi
  2. ei suuria ismeja,
  3. samaistumisen moninaisuus
  4. poliittisten suunnitelmien ja sitoumusten lyhytaikaisuus
  5. poliitikot muuttuvat asiamiehistä luottamusmiehiksi

Nykydemokratian piirteitä

Uudet osallistumismuodot

Poliittinen osallistuminen perinteisillä tavoilla (äänestäminen, puoluetoiminta) on vaatimattomampaa kuin puoluekansanvallan kaudella.

Uusien osallistumismuotojen suosio lisääntyy hiljalleen (esim. vetoomukset, mielenosoitukset, yhteydenotot viranomaisiin, boikotit, henkilökohtaiset kulutuspäätökset, nettiosallistuminen, chattipalstat).

Puoluevalta säilyy eduskunnassa

Yleisökansanvallan vaiheessa puolueet säilyttävät hallitsevan asemansa eduskuntavaalien ehdokasasettelussa, vaalien ja vaalikampanjan käytännön järjestelyistä, ja niin ikään eduskunnassa ja hallituksessa.

Virikkeet hallitusten ja eduskuntien päätöksentekoon tulevat kuitenkin aikaisempaa useammin kansallisvaltion ulkopuolelta ja kansallisvaltion sisällä taas puolueiden ulkopuolella esiintyvästä kansalaistoiminnoista.

Näin syntyy uutta julkista keskustelua puolueiden ehdokaslistoilta valittujen poliitikkojen ja kansalaisyhteiskunnan uusia osallistumismuotoja harjoittavien ryhmien välille.

Asiamiehestä luottamusmieheksi

Yleisökansanvallan aikakaudelle on ominaista poliittinen epävarmuus.

Poliittiset päätöksentekijät joutuvat usein sopeutumaan tilanteisiin, joita ei etukäteen osattu kunnolla ennakoida. Poliittisen elämän pitkän tähtäimen suunnittelu ja ohjelmointi eivät tällöin onnistu samalla tavalla kuin puoluekansanvallan aikakaudella.

Tämä yhteiskunnallisessa ympäristössä tapahtunut muutos, siirtyminen epävarmuuden aikaan, vaikuttaa myös äänestäjien ja vaaleilla valittujen edustajien väliseen suhteeseen.

Puoluekansanvallan aikakaudella kansanedustajien toiminnassa korostui asiamiehen rooli. Äänestäjät tarkastelivat kansanedustajaehdokkaita asiamiehinä, joiden tehtävänä oli panna täytäntöön puolueen poliittisia ohjelmia.

Yhteiskunnallisen ympäristön epävarmuudesta johtuen näin käsitys äänestäjä-päämiehen ja poliitikko-asiamiehen välisestä suhteesta ei enää toimi.

Poliittisiin johtotehtäviin valittujen henkilöiden on osattava toimia yllättävissäkin tilanteissa, joita vaalikampanjan aikana ja vaalipäivänä ei vielä osattu ennakoida.

Tämä asetelma tekee poliitikoista yhä selkeämmin luottamusmiehiä, joille äänestäjät antavat verraten vapaan vallan (kullekin puolueelle ominaisiin arvoihin liittyvin odotuksin).

Poliitikkojen henkilökohtainen kyvykkyys nousee aikaisempaa tärkeämmäksi valintaperusteeksi, kun äänestäjät tekevät äänestyspäätöksiään.

Lukutaitokuilu

Perinteisen poliittisen osallistumisen vähentyessä kansalaisten koulutustaso vaikuttaa entistä voimakkaammin siihen, kuinka hyvä poliittinen lukutaito heillä on.

Puoluevallan aikakaudella puolueiden järjestötoiminta kehitti myös niiden kansalaisten poliittisia taitoja, joilla oli vaatimaton koulutus.

Yleisödemokratian aikakaudella puolueiden osuus (rooli) kansalaiskasvatuksen paikkana (areenana) on heikentynyt.

Tuloksena on noidankehä, jossa puolueiden kiinnostus vähän koulutusta saaneita kohtaan on heikentynyt, koska nämä ryhmät ovat äänestäjinä passiivisia. Noidankehän tuloksena yleisökansanvaltaan syntyy lukutaitokuilu.

Ne, joilla on hyvä poliittinen lukutaito, osallistuvat politiikkaan. Ne, joilla on heikko poliittinen lukutaito, vieraantuvat poliittisesta elämästä, mutta saattavat olla valmiita osallistumaan poliittiseen vastaliiketoimintaan.

Vastaliikkeitä (Greenpeace Inarissa) sen sijaan harjoittavat ne, joilla on hyvä poliittinen lukutaito.

Miten osallistuvaa kansalaisuutta ja aktiivista kansalaisyhteiskuntaa tulisi kehittää? Miten puolueiden toimintaa tulisi uudistaa?

  1. Kansalaisten vapaan kansalaistoiminnan edellytysten edistäminen
  2. Kansalaiskasvatuksen vahvistaminen
  3. Edustuksellisen kansanvallan laitosten vuorovaikutuksen lisääminen kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa: ovet ja ikkunat auki kansalaisyhteiskuntaan
  4. Puolueiden avautuminen vuoropuheluun kansalaisyhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa: ovet ja ikkunat auki kansalaisyhteiskuntaan
  5. Puolueiden toimintaa ei kannata yrittää uudistaa puoluekansanvallan aikakaudelle ominaisin toimintaperiaattein. Se voisi johtaa pikemminkin puoluetoiminnan museointiin kuin sen uudistamiseen. Puolueiden toimintaa tulee uudistaa yleisökansanvallan aikakauteen sopivilla toimintatavoilla.

Tehtäviä

  1. Miten vapaan kansalaistoiminnan edellytyksiä voidaan edistää?
  2. Miten kansalaiskasvatusta voidaan vahvistaa (muissakin ryhmissä kuin elämänkasvatustietoa opiskelevissa)?
  3. Miten edustajien ja äänestäjien vuorovaikutusta voitaisiin lisätä?
  4. Miten puoluetoiminta saataisiin nykyistä avoimemmaksi?
  5. Mitä uusia toimintatapoja ehdotat kansanvallan lisäämiseksi?

Politiikka

Mitä politiikka on

Politiikka tulee kreikankielen sanasta polis, kaupunki. Sovinnaisen käsityksen mukaan se tarkoittaa julkisyhteisön päätöksentekoa ja muuta siihen liittyvää toimintaa.

Laajimman määrittelyn mukaan politiikka on toimimista jonkin asian puolesta jotain toista asiaa vastaan. Tällöin huomautetaan perinteisen määrittelyn "yhteisten asioiden hoitamisesta" kuuluvan ennen kaikkea hallinnon alaan.

Politiikka on myös määritelty "eturistiriidaksi päämääristä".

Politiikkaa on siellä, missä voi tehdä toisin. Ihmisten toiminta muuttuu poliittiseksi silloin kun on tehtävä ratkaisuja kahden tai useamman vaihtoehdon välillä.

Sanalle ”politiikka” ei ole hyvää suomennosta. Julistamme kilpailun suomennoksen löytämiseksi.

Yleensä politiikkaan sisällytetään oikeusvaltiossa lähinnä lainsäädännön muuttamiseen tähtäävä toiminta.

Poliittisen vastakohtana on perinteisesti nähty yksityinen, eli toiminta jonka ei katsota liittyvän muihin yksilöihin. Sitä kreikassa merkitsi taloutta tarkoittanut sana oikos, josta on sittemmin johdettu ekonomia, taloustiede.

Politiikan käsite voidaan ymmärtää myös hyvin laajassa merkityksessä, jolloin politiikan piiriin kuuluvat lähes kaikki ihmiselämän osa-alueet. 1960-luvulla tuli tunnetuksi iskulause "henkilökohtainen on poliittista".

Politiikan tutkimus

Politiikkaa ja poliittista päätöksentekoa tutkiva yhteiskuntatiede on nimeltään politiikan tutkimus tai valtio-oppi. Viimeksi mainittu tulee saksan kielen termistä Staatslehre (myös allgemeine Staatslehre eli "yleinen valtio-oppi"), ja anglosaksisissa maissa käytetään useimmiten käsitettä political science.

Politiikan kysymyksiä, poliittisia aatteita ja poliittista ajattelua tutkitaan sekä politiikan tutkimuksen että monissa yliopistoissa myös (käytännöllisen) filosofian laitoksilla. Luonnollisesti kaikki yhteiskuntatieteet tutkivat usein politiikan piiriin kuuluvia asioita.

Poliittisia päätöksen-
tekojärjestelmiä

Poliittisia päätöksentekojärjestelmiä on useita, lähinnä kolmea yleistä eri tyyppiä.
  1. Yleisin on jonkinlainen kansanvalta, jossa kaikki ihmiset päättävät yhdessä asioista.
  2. Perustuslaillinen tasavalta on kansanvallan rajoitetumpi muoto.
  3. Yksinvallassa (diktatuurissa) tai yleisesti ottaen johtajavaltaisissa (autoritaristisissa) valtiomuodoissa yksi henkilö tai ryhmä päättää kaikkien asioista.

Sivistyssanoja

Oligarkia on harvainvaltaa ja aristokratia ylhäisön valtaan. Jos poliittista valtaa rajoitetaan vähimpään mahdolliseen ja yritetään jättää asiat yksittäisten ihmisten päätettäviksi, kyseessä on libertarismi, tai valtion kokonaan poistuessa anarkia. Viimeiset kaksi aatetta eivät ole toisensa poissulkevia (anarkokapitalismi on mahdollinen käsitys).

Päätettäviä asioita

Eri asioita, joista päätetään, ovat mm.:
  1. Turvallisuuspolitiikka
  2. Ulkopolitiikka
  3. Koulutuspolitiikka
  4. Kielipolitiikka
  5. Sosiaalipolitiikka
  6. Talouspolitiikka

Lisälukemista: Aatteita ja poliittisia suuntauksia

Mikä on poliittinen aate

Poliittinen aate (ideologia) on käsitys siitä, millaiseksi yhteiskunnalliset olot tulisi järjestää ja kuinka se tehdään. Tavoitteet ja keinot vaihtelevat eri aatteiden (ideologioiden välillä).

Eräitä aatteita (ideologioita)

  1. Anarkismi
  2. Distributismi (talousoppi, joka pyrkii turvaamaan markkinoiden toiminnan mahdollisimman laajapohjaisella tuotantovälineiden omistuksella)
  3. Fasismi Kansallisuusaate (nationalismi)
  4. Keskustalaisuus (sentrismi)
  5. Kommunismi
  6. Konservatismi
  7. Kommunalismi (esitellään toisaalla)
  8. Kristillisdemokratia
  9. Liberalismi
  10. Libertarismi
  11. Marxismi
  12. Sosialidemokratia
  13. Sosialismi

Valtiojärjestyksiä

Politiikkaa harjoitetaan käytännössä useimmiten jonkinlaisessa valtiollisessa (poliittisessa) järjestyksessä, esim.:
  1. Monarkia (kuningasvalta)
  2. Feodalismi (läänityslaitos, aateliston valta)
  3. Tasavalta

Politiikkaan liittyviä aiheita

  1. Suomen politiikka
  2. Siirtomaajärjestelmä eli kolonisaatio
  3. Valtion ja kunnan tehtävät
  4. Puolue
  5. Hallitus
  6. Eduskunta
  7. Valta
  8. Valtio
  9. Hyvinvointivaltio
  10. Hyvinvointiyhteiskunta
  11. Kansalaisyhteiskunta
  12. Pehmeä politiikka
  13. Yhteisöllinen (kollektiivinen) ja yksilökeskeinen (individualistinen) politiikka

Tehtäviä

  1. Mitä poliittisia puolueita Suomessa on?
  2. Mitkä ovat suurimmat puolueet
  3. Mitä aatteita nämä puolueet edustavat?
  4. Keillä poliitikoilla on Suomessa eniten valtaa?
  5. Mitä tarkoittaa hyvinvointivaltio?
  6. Onko Suomi hyvinvointivaltio?
  7. Mitkä puolueet ajavat köyhien, työttömien, sairaiden ja vanhusten asiaa?
  8. Miten valtion ja kunnan tehtävät eroavat toisistaan?
  9. Mitä tarkoittaa sosiaalipolitiikka?
  10. Mitä tarkoittavat vasemmisto ja oikeisto? Vasemmistolaiset istuvat eduskunnassa puhemiehestä katsoen vasemmalla, oikeistolaiset puhemiehestä katsoen oikealla ja keskustalaisen näiden välissä.
  11. Miksi keskusta on oikeistoa?

Säilyttäjät (konservatiivit)

Keitä ovat konservatiivit

Osa ihmisistä haluaa säilyttää mahdollisimman paljon ennallaan, osa haluaa muuttaa jonkin verran, osa haluaa muuttaa paljon ja osa haluaa muuttaa kaiken.

Konservatismi on poliittinen, henkinen ja sosiaalinen katsomus, joka pyrkii säilyttämään vallitsevan arvo- ja yhteiskuntajärjestelmän. Tämä määritelmä on siinä mielessä osuva, että Neuvostoliiton hajottua kommunisteja on alettu kutsua konservatiiveiksi. Varsinaisesti konservatismi tarkoittaa kuitenkin alempana selostettua poliittista aatetta.

Konservatismin asenteelliset juuret ovat kaukana historiassa. Poliittisena aatteena konservatismi alkoi esiintyä 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa.

Konservatismi syntyi Euroopassa vastavaikutuksena valistusajattelulle sekä vallankumouksellisille virtauksille. Konservatismi oli vastavaikutusta rationalismille (= järkeä korostava ajattelusuunta), uudistuspolitiikalle, liberalismille, luonnonoikeudellisille käsityksille vapaudesta ja samanarvoisuudesta sekä valtiollisten oikeuksien laajennukselle.

Sana konservatismi johtuu luultavasti ranskalaisen Le Conservateur- lehden nimestä. (Latinankielen conservare = säilyttää.)

1700-luvun lopulla aatelisto, papisto ja virkamiehistä eivät pitäneet vallankumouksellisen keskiluokan pyrkimyksistä. Asenteilleen hallitsevat ryhmät kehittivät teoreettisen perustelun.

Ote norfolkilaisen kirkkoherra Woodforden päiväkirjasta (tammikuun 26. p. 1793)

"Nautin aamiaisen, päivällisen jne. jälleen kotona. Päivälliseksi tänään siansylttyä, vasikanmunuaisia ja sydäntä paahdettuna. Bidewellin väki toi sanomalehtemme Norwichista. Ranskan kuninkaan Ludwig XVI:N julmat ja verenhimoiset alamaiset ovat epäinhimillisesti ja epäoikeudenmukaisesti mestanneet hänet viime maanantaina. Pelkäänpä, että Ranskan näytettyä esimerkkiä kauheat ajat ovat edessä kaikkialla Euroopassa."

Konservatismi arvosteli valistusajattelun ja liberalismin oppia ihmisjärjen kyvykkyydestä selvittää maailman arvoitukset. Tilalle konservatismi asetti uskonnollisen lähestymistavan. Lisäksi konservatismi korosti perinteiden merkitystä. Tulevaisuuteen suhtauduttiin toiveikkaasti, mutta perustana eivät olleet ihmisen kyvyt vaan jumalan maailmansuunnitelman asteittainen toteutuminen.

Konservatismin siveyssäännöt (normit) johdettiin lähinnä kristinuskosta

Konservatiivit vertaavat usein yhteiskuntaa ihmisruumiiseen, jossa jokaisella osalla on oma tehtävänsä. Samoin kuin ihmisruumissa yhteiskunnassa jokainen hakeutuu omalle paikalleen. (Muistakaamme vanha vertaus kapinallisesta vatsasta.) Konservatiiveille yhteiskunta on valtion (pään) ohjaama elimistö. Ajattelu on toinen kuin esimerkiksi liberaaleilla, jotka vastustavat valtion puuttumista yritysten asioihin.

Konservatiivit kannattavat vahvaa valtiovaltaa

Konservatiivit korostavat erityisesti kansallista ja valtiollista yhteyttä. Valtion lujuutta ja puolustustahtoa korostetaan.

Suomessa konservatiivista ajattelua on edustanut mm. kokoomuspuolue. Kokoomuksen perustavan kokouksen pöytäkirjassa 9.12.1918 sanotaan mm.:

11...vaatiessaan lujaa valtiovaltaa kokoomus on sitä mieltä, että tämä on mahdollista vain kansanvaltaiselta pohjalta siinä vakavassa ja terveessä merkityksessä, että valtiovalta ei milloinkaan saa olla esteenä, kun kansantahto, joka on tullut ilmi pysyväisenä suunnitelmanmukaisena kansantahtona, on toteutuva."

Kokoomuksen puolueohjelmassa vuodelta 1936 sanotaan mm.:

"..isiltä perityille pohjoismaisille katsomuksille sekä valtiolliselle vapaudelle vieraat fasistiset pyrkimykset on torjuttava."

Konservatiivit kannattavat pääomataloutta (kapitalismia)

Konservatiivit ovat aina kannattaneet yksityisomistukseen perustuvaa pääomataloutta (kapitalismia). Yksityisomistus kuuluu konservatiiviseen arvoperinteeseen.

Konservatiivit sanovat, että kansalaiset omistusviettinsä mukaisesti keräävät pääomaa mieluummin itselleen kuin yhteisölle (kollektiiville). Konservativismin mukaan yhteisomistus hävittää varallisuuden siveellisen arvon.

Tässä suhteessa konservatiivit ovat samoilla linjoilla liberaalien kanssa. Kokoomuslainen J. K. Paasikivi sanoi v. 1936 mm.:

"Me emme kannata nykyistä talousjärjestelmää sen vuoksi, että se muka edistää varallisuuden kerääntymistä harvojen yksityisten haltuun, samalla kun kansan suurten joukkojen elintaso jäisi alhaiseksi ja heidän elämäänsä aina tulisi painamaan köyhyyden raskas taakka.

Jokaisen taloudellisen järjestelmän tarkoituksenmukaisuutta on arvosteltava sen mukaan, missä määrässä se kykenee tyydyttämään kansan kaikkien kerrosten tarpeita. Historia ja kokemus on osoittanut, että laajojen kansankerrosten tila juuri nykyisen järjestelmän aikana on kohonnut niin suuresti, ettei taloushistoria sellaista tunne."

Konservatismia vastustavat sosialistit ovat varmaan Paasikiven kanssa yhtä mieltä sekä kansan tarpeiden tyydyttämisestä että tapahtuneesta valtavasta kehityksestä. Sen sijaan he ovat eri mieltä siitä, mistä tapahtunut kehitys johtuu. Sosialistien mielestä työväestön elintason nousu johtuu järjestäytyneen työväenliikkeen ja ammattiyhdistysliikkeen taistelusta eikä vallitsevasta yhteiskuntajärjestelmästä.

Konservatiivit kannattavat vanhoja perinteitä

Konservatiivien historiankäsityksestä seuraa kunnioittava suhtautuminen perinteisiin. Konservatismin teoreetikko Edmund Burke (1729-1797) sanoi perinteen olevan ohje, jonka mukaan yhteiskunta oli järjestettävä.

Jokaiselle kansalle oli kehittynyt historian kuluessa juuri sille sopiva yhteiskuntajärjestelmä, joka merkitsi menneiden sukupolvien kokemuksen summaa.

Burke yhdisti perinteet kansan yhteisen hengen tuotteeksi, jota on kunnioitettava kuin uskontoa.

Burken mielestä jokainen äkillinen hyppäys yhteiskunnan kehityksessä rikkoo asteittaisen perinnesidonnaisen kehityksen. Tästä syystä hän arvosteli ankarasti Ranskan suurta vallankumousta, jota hän piti häiritsevänä puuttumisena oikeaan historian kulkuun.

Konserva-
tivismin perusteluja

Konservatismi perustelee tasaista kehitystä mm. seuraavasti:
  1. Kumouksellinen uudistaminen on sokeata ja hätäistä. Uudistusinnossa mennään pitemmälle kuin alunperin oli tarkoituksena.
  2. Kumouksessa rikotaan peritty järjestys huomaamatta, että yhteiskunta on suuri ja monimutkainen laitos, jonka yhtäkkinen järkyttäminen johtaa sekasortoon.
  3. Pelkkä lakien ja säädösten muuttaminen ei poista maailmasta pahaa.
  4. Usein puuttuvat riittävät edellytykset uudistusten toteuttamiseksi ja säilyttämiseksi.
Konservatismin vastustajat puolustavat vallankumouksen käyttämistä mm. kehitysmaiden sotilasdiktatuurien kaatamisessa. Vallankumousta vaaditaan yleensä silloin, kun konservatiiviset sotilasdiktaattorit estävät kaikenlaisen kehityksen.

Tiivistelmä konservatismin perusperiaatteista

  1. Ihminen on pohjimmaltaan uskonnollinen olento. Uskonto ja siveys (kristillinen) ovat sivistyneen yhteiskunnan perusta.
  2. Yhteiskunta on sen osien yläpuolella. Kansallinen kehitys ilmentää kansan yhteistä henkeä.
  3. Perhe on yhteiskunnan perusosa.
  4. Yksityinen omistusoikeus ja vapaa kilpailu takaavat niin yksityisille kuin kansoille korkeimman elintason
  5. Yhteiskunnallisia oloja kehitettäessä on seurattava perinteitä ja uudistuksissa on edettävä varovasti.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa suomalaisten konservatiivisten päivälehtien (esimerkiksi Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Aamulehti ja Kaleva) uutisia, ja politiikkaa, miten konservatiivisuus tulee ilmi uutisten valinnassa (uskonto, maanpuolustus, jne.).
  2. Tutkikaa suomalaisten konservatiivisten lehtien yleisönosastoja. Mitä arvoja kirjoittajat edustavat? Keitä vastaan yleisönosaston kirjoituksissa voimakkaimmin hyökätään?
  3. Tutkikaa konservatiivien asenteita työttömiin.
  4. Onko 2000 -luvun Kokoomus konservatiivinen puolue?
  5. Miten konservatiivit suhtautuvat hyvinvointivaltioon?

Liberalismi eli vapaa kilpailutalous

Mitä liberalismi on

Liberalismi on ensisijaisesti valtio-, talous- ja yhteiskuntaoppi, joka korostaa yksilön vapautta päättää taloudellisista kysymyksistä. Liberalismin talousoppi perustuu yksityisomistukseen ja korostaa yritysten mahdollisimman vapaata määräysvaltaa ja kilpailua.

Nykyisin ei enää juuri esiinny alkuperäistä liberalismia. Myös erilaiset liberaalipuolueet ovat ottaneet ohjelmiinsa yritysten määräysvaltaa rajoittavia sosiaaliohjelmia. Tällaista liberalismia kutsutaan sosiaaliliberalismiksi.

Monet vanhanliberalismin periaatteet ovat jääneet elämään yhteiskunnallisessa ajattelussa: perusoikeudet ja vallanjako valtiosäännöissä; ajatus, että yksilöllinen vapaus, poliittinen suvaitsevaisuus ja mielipiteitten moninaisuus palvelevat kokonaisuuden parasta.

Liberalismin historiaa

Keskiajan lopulla tavaroiden suurtuotanto alkoi olla teknisesti mahdollista. Ns. löytöretket avasivat maailmanmarkkinat ja siirtomaista saatiin rikkauksia (raaka-aineita, orjia jne.). Tämä edisti rahataloutta.

Keskiajalla käsityöläisten ja talonpoikien pientuotanto oli palvellut suoraan kulutusta. Kun tavarat kulutettiin, ei syntynyt varsinaisia ylijäämiä, jotka olisi pitänyt myydä muihin maihin.

Säätyvaltion oikeuskäytäntö oli ollut monessa suhteessa ennalta arvaamaton. Kun tavaroiden tuottamisesta saatua voittoa alettiin käyttää tuotannon laajentamiseen, tarvittiin takuut siitä, ettei oikeuslaitos ennalta arvaamattomalla tavalla puuttunut yritysten toimintaan. Näin syntyivät liberalistiset oikeudet ja säännöt.

Keskiajan sääty-yhteiskuntaa ryhtyi vastustamaan valistusaate. Kun kirkko oli ollut sääty-yhteiskunnan voimakkaita tukijoita, valistusajattelijat arvostelivat voimakkaasti kirkkoa ja uskontoa. Katolinen kirkko oli keskiajalla Euroopan suurin maaorjien omistaja.

Valistusajattelu ja liberalismi

Jumalanoikeutta vastaan valistus asetti luonnonoikeusajattelun:

  1. Poliittinen valta ei perustu jumalan tahtoon vaan ihmisten keskinäisiin sopimuksiin
  2. Oikeus- ja valtiojärjestyksen on palveltava ihmisten hyvinvointia ja vastattava järjen vaatimuksia
  3. On olemassa myötäsyntyisiä ihmisoikeuksia, joita jokaisen valtion on kunnioitettava.

Myös taloustutkimuksen esikuvan valistus löysi luonnosta. Luonnossa vallitsevat luonnonlait, joiden rajoissa luonto säätelee itseään. Taloudessa vallitsevat taloudelliset lainalaisuudet.

Liberalismi ajatteli, että kun taloudellinen toiminta vapautetaan, se säätelee itse itseään ja takaa parhaan, luonnollisimman tuloksen. Ajateltiin, että kun kansalaiset vapautettaisiin valvomaan omia etujaan, heidän tuotteliaisuutensa kohoaisi. Koko yhteiskunnan tuotanto kasvaisi.

Englantilainen Adam Smith (1723-1790) muotoili valistuksen taloudelliset opit järjestelmäksi.

Merkittävin liberalistisen talousteorian arvostelija oli Karl Marx. Hänen ajatuksiaan käsitellään sosialismin yhteydessä.

Liberalismi ja taloudellinen itsekkyys

Liberalismin mukaan ihmiselle on lajiominaista taloudellinen itsekkyys. Jokainen pyrkii saamaan työstään tai omaisuudestaan mahdollisimman suuren hyödyn.

Siveyden näkökulmasta on mielekästä kysyä, kenelle kuuluu tavaroiden avulla saavutettavissa oleva nautinto ja valta. Tällöin on tutkittava, mistä tavaroiden arvo on peräisin.

Liberalismin mukaan tavaran arvo on se rahamäärä, joka siitä myytäessä saadaan. Myyntihinta riippuu kysynnästä ja tarjonnasta. Jos kysyntä on suuri ja tarjonta pieni, hinta on korkea, jos kysyntä on vähäinen ja tarjonta on suuri, hinta on alhainen. Kysyntä riippuu ostajien varallisuudesta ja tarpeista. Tarjonta riippuu mm. tuotannontekijöistä.

Ihmisten halu ja kyky ostaa tavaroita käynnistävät tuotantotekijät. Tuotantotekijöitä ovat mm. raha, maa ja työvoima. Jos tuottajia on useita, syntyy kilpailua. Menestyäkseen kilpailussa tuottajan tulee tuottaa sellaisia tavaroita, joita ostajat haluavat. Tuottajien välinen kilpailu pitää hinnat alhaisina. Näin liberalismin mukaan tuottajien oman edun tavoittelu johtaa myös kuluttajien etuun.

Tuotannontekijöistä liberalistinen teoria korostaa työvoimaa. Tavaraan sisältyvä työ määrää sen arvon. Myös pääoman hankintaan sisältyvä työ siirtää arvonsa pääoman avulla tuotettuihin tavaroihin.

Liberalismi ja valtio

Liberalismin mukaan paras on sellainen valtiovalta, joka jättää talouden ja yhteiskunnan kehittymään mahdollisimman rauhassa pyrkimättä ohjailemaan kehitystä.

Valtion tehtävänä on turvata vapaa markkinatilanne ja ihmisen perusoikeudet. Liberalismi korostaa erityisesti omistusoikeutta. Adam Smith sanoi valtion päätehtäväksi yksityisomistuksen turvaamisen. Käytännössä omaisuuden suoja on usein ollut tärkeämpi kuin yksilön hengen, kunnian, vapauden jne. suoja.

Eräiden valistusajattelijoiden mukaan oikeus osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on periaatteessa kaikilla. Eräät liberaalit ajattelivat, että äänioikeuden pitää kuitenkin riippua varallisuudesta.

Liberaalit ajattelivat, että vain riittävän varakas henkilö on oma herransa. Vain varakas ihminen pystyi ilmaisemaan aidosti omaa tahtoaan. Usein tämä pitikin paikkansa.

Esimerkiksi Weimarin Saksassa maatyöläisiä marssitettiin suljettuna rivistönä äänestyspaikalle, joissa kartanonherra otti vastaan äänestysliput esimerkiksi tyhjään sikarilaatikkoon tai liemikulhoon. Äänestyksen tulos oli yleensä tilanherran mielen mukainen.

Liberaalit ajattelivat myös, että vain ne, jotka maksavat veroja, ovat oikeutettuja päättämään verovarojen käytöstä. Liberaalien yleinen käsitys oli myös, että se, joka on osannut hankkia varallisuutta, osaa muita paremmin päättää yhteiskunnan asioista.

Äänioikeus annettiin vain niille, jotka maksoivat tietyn vähimmäismäärän veroja. Yleinen äänioikeus toteutui vasta 1900-luvulla.

Liberalismi ja seuraussiveys

Liberalismi julistaa tavoitteekseen kaikkien ihmisten hyvän. Tunnuksena on: mahdollisimman paljon onnea mahdollisimman monelle.

Vanhemman liberalismin perustajiin kuulunut John Stuart Mill oli myös seuraussiveyden ja onnellisuussiveyden -(utilitarismi) kehittäjiä. Hän katsoi, että vapaa kilpailu johtaa etujen tasapainon kautta mahdollisimman suureen onnellisuuteen.

Liberalismin mielestä mielihyvää tuottaa ennen kaikkea aineellisten hyödykkeiden omistaminen.

Liberaalien mielestä vapaaseen kilpailuun perustuva talousjärjestelmä pystyy tuottamaan eniten tavaroita, jotka puolestaan lisäävät onnellisuutta. Näin liberalismi päätyi johtopäätökseen, jonka mukaan kilpailutalous on myös siveellisesti paras järjestelmä.

Varhaisen liberalismin seuraauksia

Liberalismin mukaan työläisille tuli taata vapaus myydä työvoimansa niin kalliilla kuin pystyivät. Työvoimaa oli kuitenkin jatkuvasti tarjolla enemmän kuin tarvittiin ja palkat pysyivät alhaisina.

Perhe ei pystynyt elämään yhden ihmisen palkalla. Koska työvoiman hyväksikäyttöä ei saanut rajoittaa, oli mahdollista käyttää nais- ja lapsityövoimaa.

Työaika kasvoi keskiaikaan verrattuna.

Myös kirkollisina juhlapäiviä alettiin teettää töitä. Kun papisto valitti Ranskassa Napoleon I:lle, että työläiset ovat töissä myös sunnuntaisin, Napoleon vastasi, että työläisten on syötävä myös sunnuntaina.

Vähitellen työläisten sopimusvapautta kuitenkin rajoitettiin, mm. työaika rajoitettiin 12 tuntiin vuorokaudessa ja kiellettiin alle 9- vuotiaiden lasten työnteko.

Liberaalit vastustivat Englannin parlamentissa tällaisia vapauden rajoituksia. 1900-luvun sosiaalilainsäädäntö tapahtui vastoin liberaalien tahtoa.

Sotilaalliset syyt työläisten rampauttamisen estäjinä

Saksassa lapsityövoiman käyttöä rajoitettiin varsin varhaisessa vaiheessa. Syy ei kuitenkaan ollut humanitaarinen vaan sotilaallinen: oli havaittu liian aikaisen raskaan työn tekevän nuorista rampoja ja sotilaiksi kelpaamattomia.

Liberaalit orjakauppiaina

Perinteisen liberalismin mukaan myös orjat olisivat olleet vapaita myymään työvoimaansa, mutta tästä huolimatta monet liberaalit olivat johtavia orjakauppiaita. Orjat olivat omaisuutta eivätkä vapaasti itseään myyvää työvoimaan.

Liberaalit byrokraatteina

Nouseva liberalismi joutui usein taistelemaan aateliston hallitsemaa virkakoneistoa vastaan, mutta vähitellen myös byrokratiasta tuli liberalismin liittolainen.

Kun lainsäädäntövalta (parlamentit) oli vaarassa joutua sosialistien käsiin, toimeenpanovalta ja tuomiovalta säilyivät vahvasti yksityisomistuksen kannattajien käsissä.

Tuomariksi tai virkamieheksi saattoi kohota vain henkilö, jolla oli varaa kouluttaa itseään.

Väkivallan käyttö vapaassa kilpailussa

Käytännössä yksityisomistuksen puolustaminen sivuutti usein liberaalien muut tavoitteet, ja liberaalit hyväksyivät toimenpiteitä, jotka rajoittivat vapaata kilpailua. Täysin vapaata kilpailu on ollut vain harvoin. Yleensä yhteiskunnat ovat esimerkiksi rajoittaneet väkivallan käyttöä kilpailijoiden kukistamisessa.

Eräät vaikutusvaltaiset amerikkalaiset suvut ovat vauhdittaneet vaurastumistaan pyssyillä.

Niukkuuden laki

Liberalismin ihmiskuvan mukaan ihmiset ovat kilpailunhaluisia ja haluavat jatkuvasti lisää hyödykkeitä. Käsitystä, jonka mukaan ihminen ei tule koskaan tyytyväiseksi, kutsutaan niukkuuden laiksi. Jos ihmisten tarpeet tulevat tyydytetyiksi ja he lakkaavat kilpailemasta keskenään saadakseen lisää yhä suurempia, uudempia ja kalliimpia hyödykkeitä, liberalismin ihmiskuva ei enää voi väittää olevansa yleispätevä.

On mahdollista, että tulevaisuudessa ihmiset arvostavat nykyistä enemmän puhdasta luontoa tai ajattelun syvyyttä aineellisten hyödykkeiden sijasta. Esimerkiksi ajattelun syvyydessä kilpaileminen ei kannustaisi tavarantuotantoon.

Tehtäviä


  1. Pohtikaa kysymystä siitä, kuuluuko tavaroista koituva hyöty
a) kaikille
b) tuottajille
c) niille, joilla on varaa kuluttaa
d) teollisuusmaiden asukkaille
e) työläisille, jotka tuottavat ne
f) pääomasijoitusten tekijöille
g) jollekin muulle ryhmälle. Mille?
  1. Tutkikaa, esiintyykö kehitysmaissa vielä lapsityövoiman käyttöä. Mitä voitaisiin tehdä näiden lasten hyväksi?
  2. Tutkikaa päivälehtien pääkirjoituksista, mitä liberalismin mukaisia ja mitä liberalismin vastaisia ajatuksia niistä löytyy.

Sosialismi ja kommunismi

Sosialismi

Sana sosialismi juontaa juurensa latinankielen sanasta socius, joka tarkoittaa toveria. Sosialismi on sääntö (normi), jonka mukaan jokaiselta on vaadittava kykyjensä mukaan ja jokaiselle on annettava ansionsa mukaan. Usein yhteiskuntaa, joka omistaa lähes kaikki tuotantovälineet, sanotaan sosialistiseksi. Todellisuudessa tällainen yhteiskunta ei välttämättä ollenkaan vastaa sosialistista sääntöä (normia).

Kommunismi

Kommunismi on sääntö (normi), jonka mukaan jokaiselta on vaadittava kykyjensä mukaan ja jokaiselle on annettava tarpeidensa mukaan.

Sosialismin ja kommunismin vertailua

On väitetty, että kommunistinen yhteiskunta on huomattavasti vaikeampi toteuttaa kuin sosialistinen.

Koska sosialismia tai kommunismia ei ole koskaan eikä missään toteutettu yllä olevien määritelmien mukaisina, ei ole näyttöä siitä, että kommunistinen yhteiskunta olisi vaikeampi toteuttaa kuin sosialistinen.

Saattaa olla, että ihmisten palkitseminen heidän ansioidensa mukaan on vaikeampaa kuin ihmisten tarpeiden tyydyttäminen.

Sosialismin ja kommunismin esteitä

Erityisesti maan, ihmisten (orjien ja erilaisten pakosta työtä tekevin) ja tuotantovälineiden (teollisuus jne.) yksityisomistuksen on katsottu usein estävän sekä sosialismin että kommunismin toteutumisen.

Suomessa maan ja tuotantovälineiden omistus on melko uusi asia. Maan yksityisomistuksen säätivät Ruotsin kuninkaat ja tuotantovälineitä on otettu laajasti käyttöön vasta parin viimeisen vuosisadan aikana.

Orjia Suomessa lienee ollut jo muinaisina aikoina. Orjiin verrattavia piikoja, renkejä ja torppareita Suomeen syntyi, kun Ruotsin kuninkaat jakoivat maat ja säätivät perintölakeja, jotka loivat maata omistamattoman köyhälistön.

Sosialismin ja kommunismin aatehistoriaa

Jo muinaisissa yhteiskunnissa omaisuuden kasautuminen harvojen käsiin synnytti arvostelua. Muinaiskreikkalainen Aristoteles kertoo miehestä, joka vaati maan jakamista tasan kansalaisten kesken sekä teollisuuden ottamista valtion huostaan.

Platonin Valtiossa on esitetty yhteiskunta, jossa johtavan luokan keskuudessa vallitsee yhteisomistus.

Myös eräissä uskonnollisissa liikkeissä on esiintynyt omaisuuden yhteisomistusta. Tavallisesti yhteisomistus on kuitenkin rajoittunut luostareihin (buddhalaiset, essealaiset).

Kristinuskon alkuaikoina tämän uskonnon asenne yksityisomistukseen oli jonkin verran horjuva, mutta yksityisomistuksen kannattajat lienevät olleet koko ajan enemmistönä.

Kristillisen katolisen kirkon Tuomas Akvinolainen totesi keskiajalla, että yksityisomistus on perisynnin seuraus. Lisäksi Akvinolainen katsoi, että yksityisomistus on maallisen omaisuuden taloudellisen käytön takia välttämätön.

Keskiajalla esiintyi joukko harhaoppisia kapinoivia lahkoja, jotka kannattivat yhteisomistusta. Kapinat kukistettiin usein verisesti.

Utopiat

17. ja 18. vuosisadan välisenä aikana syntyi utopistinen sosialismi. Se on saanut nimensä Thomas Moren (1478-1535) kirjoittamasta teoksesta Utopia. Utopia on latinaa, ja suomeksi se merkitsee "paikka ei missään".

Moren Utopia oli paikka, jossa vallitsi tuotantovälineiden yhteisomistus. More ei kannattanut vallankumousta, ja hän piti yhteisomistusta mahdollisena vain valistuneen valtionpäämiehen hyvän tahdon seurauksena.

More oli katolinen, ja aluksi utopistinen yhteisomistus sai vaikutteita luostarilaitoksesta (esim. Campanellan Aurinkovaltio) ja uskonnosta.

Usein ihannevaltioiden elämä oli esitelty pikkutarkkoina sääntöinä.

Joissakin utopioissa esiintyi myös radikalismia sukupuolielämän suhteen (Campanella kannatti Raamattuun ja Platonin Valtioon vedoten sukupuolisuhteissa naisten yhteisyyttä).

Utopisteja esiintyi myös valistusaikana (Babeuf) ja Ranskan vallankumouksen aikaan. Filippo Buonarotti kirjoitti vuonna 1828 tämän liikkeen historian.

19.vuosisadan alkupuolella esiintyivät utopistit Henri de Saint-Simon, Charles Fourier ja Robert Owen.

Ensimmäinen sosialismin määritelmä

Saint-Simon kannatti ihmiskunnan kehityksen aatetta. Myöhemmissä aatteissa tällä ajatuksella on ollut varsin keskeinen merkitys.

Hän toivoi teollisuusjohtajien järjestävän yhteiskunnan uudelle pohjalle.

Jokaiselle olisi annettava työtä kykyjen mukaan ja palkkaa aikaansaannosten perusteella (ensimmäinen sosialismin määritelmä).

Talous vaikuttaa yhteiskuntaan

Fourierin mielestä taloudelliset ilmiöt vaikuttivat voimakkaasti valtioon ja yhteiskuntaan.

Myös tällä ajatuksella on ollut keskeinen asema myöhemmissä sosialistisissa aatteissa.

Osuustoiminta

Fourier suunnitteli mm. tuotannon ja kulutuksen yhdistämistä osuustoiminnassa, jolloin välikädet jäisivät pois. Kaikki palkkatyöläiset muuttuisivat voitosta osallisiksi omistajiksi. Taloutta hoidettaisiin suurina, kannattavana yksiköitä. Alistussuhteet lakkautettaisiin myös perheissä.

Owen kohosi käsityöläisen pojasta tehtaanomistajaksi ja toteutti aatteitaan omassa tehtaassaan. Myöhemmin hän järjesti myös epäonnistuneita sosialistisia kokeiluja. Owen ehdotti yksityisomistuksen tilalle uutta, osuustoiminnalliseen yhteistoimintaan perustuvaa tuotantoa.

Työväestön kurjistuminen teollisuuden kehittyessä

Liberaalien ja konservatiivien kiistellessä siitä, mille perustalle markkinatalous pitäisi rakentaa, teollisuus laajeni ja teollisuustyöväestön määrä kasvoi.

Tuotannon synnyttämä vauraus jäi harvojen käsiin. Enemmistö kansasta eli jatkuvasti nälkärajan tuntumassa.

Ennen teollista yhteiskuntaa työläisten asemaa turvasivat mm. kunnalliset työaikalait. 1500- luvulla eräiden kaivosten työaika oli vain 36 tuntia viikossa. Ammattikunnista ja oppipoikien koulutuksesta oli säädöksiä, jotka turvasivat työläisten toimeentuloa.

Laki kielsi ammattiliitot

Liberalismi vapautti työläiset sellaisista säädöksistä. Laki kielsi ammattiliitot. Työaika ja palkka perustuivat pelkästään työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen. Käytännössä työläisten vapaus myydä työvoimansa johti heidän kurjistumiseensa.

Kommunistisen puolueen manifesti

Toisin kuin eräs opetushallituksen käyttämä asiantuntija arveli, Kommunistisen puolueen manifesti ei ole Suomen kommunistisen puolueen periaateohjelma vaan Karl Marxin ja Friedrich Enelsin jo puolitoista vuosisataa sitten kirjoittama julistus.

Vähitellen työväestölle alkoi muodostua käsitys yhteisistä eduista. Syntyi järjestäytynyt työväenliike. Aluksi tämä liike koostui paikallisista ryhmistä, mutta vuonna 1847 nämä järjestöt yhtyivät Marxin ja Engelsin johdolla Kommunistien liitoksi. Vuonna 1948 Marx ja Engels julkaisivat järjestön ohjelman, Kommunistisen puolueen manifestin. Vanhan Oikeamielisten liiton tunnus "kaikki ihmiset ovat veljiä" korvattiin tunnuksella "kaikkien maiden proletaarit (=köyhälistö) liittykää yhteen".

Karl Marx (1818-1883) ja Friedrich Engels (1820-1895) perustivat aatteen, joka koostui kolmesta toisiaan täydentävästä osasta: viisauden ystävyydestä (filosofiasta), kansantaloustutkimuksesta ja sosialismista.

Kommunistisen liikkeen sisällä vaikutti aluksi myös anarkismi (=valtiottomuus) joka vastusti valtiovaltaa ja mm. Marxin tapaa johtaa kansainvälistä työväenliikettä. Anarkistit jäivät kuitenkin vähemmistöryhmäksi, ja heistä on jäljellä enää vähäisiä ryhmiä.

Kommunistisen puolueen manifesti ei ole Suomen kommunistisen puolueen julistus, kuten eräät opetushallituksen ”asiantuntijat” aikoinaan väittivät vaan Karl Marxin ja Friedrich Engelsin kirjoittama.

Kommunistisen puolueen manifesti alkaa

"Aave kummittelee Euroopassa - kommunismin aave. Kaikki vanhan Euroopan mahdit ovat liittoutuneet pyhään ajojahtiin tätä aavetta vastaan: paavi ja tsaari, Metternich ja Guizot, Ranskan radikaalit ja Saksan poliisit..."

Varsinainen asiateksti alkaa sanoilla

"Koko tähänastisen yhteiskunnan historia on ollut luokkataistelujen historiaa ... sortaja ja sorrettu ovat... käyneet keskeytymätöntä taistelua... mikä joka kerta on päättynyt joko yhteiskunnan vallankumoukselliseen uudistamiseen tai taistelevien luokkien yhteiseen häviöön."

Kommunistisessa manifestissa esitetään kymmenen kohdan ohjelma edistyneimpiä maita varten

  1. Maaomaisuuden pakkoluovutus ja maankoron käyttö valtion menoihin
  2. Korkea progressiivinen (=suurituloisille suurempi veroprosentti) vero
  3. Perintöoikeuden lakkauttaminen
  4. Kaikkien emigranttien (maasta pois muuttaneiden) ja kapinallisten omaisuuden takavarikoiminen
  5. Luoton keskittäminen valtion käsiin kansallispankin kautta, jolla on valtion pääoma ja ehdoton yksinoikeus
  6. Kulkulaitosten (= liikenteen) keskittäminen valtion käsiin
  7. Valtion tehtaiden ja tuotannonvälineiden lisääminen, maan raivaaminen viljelykseen ja maiden parantaminen yhteisen suunnitelman mukaisesti
  8. Samanlainen työvelvollisuus kaikille, teollisuusarmeijain muodostaminen varsinkin maanviljelystä varten
  9. Maanviljelyksen ja teollisuuden harjoittamisen yhdistäminen; toiminta maaseudun ja kaupungin välisen eroavuuden poistamiseksi vähitellen
  10. Kaikkien lasten yhteiskunnallinen ja maksuton kasvatus. Lasten tehdastyön poistaminen nykyisessä muodossaan. Kasvatuksen yhdistäminen aineelliseen tuotantoon jne. jne.

Kommunistisen puolueen manifesti sisältää myös voimakkaita hyökkäyksiä niitä sosialismin muotoja vastaan, joita Marx ja Engels pitivät virheellisinä.

Kristillisestä sosialismista manifesti sanoo

"Kristillinen sosialismi on vain se vihkivesi, jolla pappi siunaa ylimyksen kurkun."

Aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) uskontokritiikki

Sekä Marx että Engels olivat opiskelleet Berliinissä saksalaista filosofiaa. Heihin vaikutti voimakkaasti aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) uskontokritiikki. Tärkein tuon ajan teos oli Ludwig Feuerbachin Kristinuskon olemus (1841).

Pikkuporvarillinen sosialismi

Pikkuporvarilliseksi sosialismiksi manifesti sanoi sellaista sosialistista ajattelua, joka vaati paluuta menneisyyden tuotantosuhteisiin ja ammattikuntalaitokseen.

Yksilöanarkismi (yksilövaltiottomuus)

Manifesti arvosteli myös Pierre Joseph Proudhonin yksilöanarkismia.

Utopismi on tehotonta

Utopistista sosialismia manifesti piti tehottomalla.

Manifesti päättyi sanoihin

"Vaviskoot vallassa olevat luokat kommunistisen vallankumouksen edessä. Köyhälistöllä (proletaareilla) ei ole siinä muuta menetettävää kuin kahleensa. Voitettavana heillä on koko maailma."

Kartl Marxin Pääoma

Teoksessaan Pääoma Marx esitti perusteluja sosialismille. 

Marx totesi, että myydessään työvoimaansa työläinen ei saa sen arvoa vastaavaa hintaa eli sitä arvoa, jonka työläisen työ lisää tavaroihin. Yrittäjä maksaa työläiselle vain niin paljon kuin on välttämätöntä. Kapitalistisessa järjestelmässä yrittäjä ottaa tämän erotuksen itselleen.

Marxin mukaan jokainen yksityisomistukseen perustuva yhteiskuntajärjestelmä on riistojärjestelmä, jossa tuotantovälineiden omistajat hyötyvät työntekijöiden kustannuksella.

Marx ja Engels katsoivat, että kapitalistisen tuotantotavan ristiriidat johtavat väistämättä vallankumoukseen, jonka seurauksena on luokaton yhteiskunta.

Yhteiskunnallisen kehityksen vaiheet

Yhteiskunnallisella kehityksellä on Marxin ja Engelsin mukaan seuraavat vaiheet:

  1. Alkukommunistinen yhteiskunta, jossa tuotteet kulutetaan melko välittömästi pienyhteisön piirissä.
  2. Orjayhteiskunta, jossa on kehittymätöntä pientuotantoa.
  3. Sääty-yhteiskunta, jossa on pientuotantoa.
  4. Kapitalistinen yhteiskunta, jossa on teollista tuotantoa.
  5. Sosialistinen yhteiskunta, jossa on kehittynyt teollinen tuotanto.
  6. Kommunistinen yhteiskunta, jossa jokaiselle voidaan jakaa tuotteita tarpeittensa mukaan.

Viisaustieteen (filosofian) peruskysymys

Marxin ja Engelsin mukaan viisaustieteen (filosofian) peruskysymys on kysymys hengen ja aineen välisestä suhteesta. Marx ja Engels ratkaisivat peruskysymyksen aineellisen todellisuuskäsityksen mukaisesti (materialistisesti): aine on ensisijainen ja henki vain aineen korkein tuote.

Dialektiikka

Marxin ja Engelsin ajatteluun vaikutti voimakkaasti Friedrich Hegelin dialektiikka. Tästä syystä heidän ajatteluaan kutsutaan dialektiseksi materialismiksi.

Seuraavista ajatuksista käytetään nimitystä dialektiikan lait.

  1. Laki määrän muuttumisesta laaduksi: Määrällisen muutoksen jatkuessa on lopulta seurauksena myös laadullisia muutoksia. Kun esimerkiksi kiinteän kappaleen lämpötilaa kohotetaan, se muuttuu nesteeksi.
  2. Laki kieltämisen kieltämisestä: Esimerkiksi ennen kapitalismin aikaa tapahtui omaisuuden kerääntymistä pienyrittäjälle hänen oman työnsä perusteella. Tämä tuotantomuoto oli riittävä vain suhteellisen vähän kehittyneessä yhteiskunnassa. Tuotantomuodon kielto, tuhoutuminen, tapahtuu kapitalistisessa tuotantojärjestelmässä. Kapitalisti riistää nämä pienet yksityiset omaisuudet. Kehittyessään kapitalismi synnyttää epäkohtia. Pääoma tulee kahleeksi tuotantotavalle. Kapitalismi itse luo oman tuhoutumisensa edellytykset. Kapitalismin kielto, kiellon kielto, palauttaa asiat siksi, mitä ne olivat ennen ensimmäistä kieltoa, ei kuitenkaan laadullisesti samanlaisiksi vaan olennaisesti rikastuneiksi.
  3. Laki ristiriidasta: Kaikessa olevaisessa on ristiriitoja. Ristiriidat, jotka pyrkivät tasoittumaan tai purkautumaan, vievät kehitystä eteenpäin.

Hegelin ajattelusta peräisin olevat sanat ovat monien nykyajan ihmisten mielestä outoja.

Vallankumouksellisessa sosialismissa ne ovat kuitenkin usein säilyneet, sillä dialektiikan lakien katsottiin kuvaavan yhteiskunnan kehitystä kohti sosialismia.

Kapitalistisen tuotannon määrällisen kasvun ajatellaan aiheuttavan äkillisen laadullisen muutoksen, vallankumouksellisen siirtymisen sosialismiin.

Laki kieltämisen kieltämisestä ennustaa kapitalismin kumoutumista. Laki ristiriidasta ennustaa luokkaristiriitojen vievän kehitystä kohti sosialismia.

Marxin mukaan erilaiset yhteiskunnan laitokset kuten sivistys, uskonto ja taide heijastelevat yhteiskuntien ristiriitoja.

Esimerkiksi orjanomistusyhteiskunta tuottaa juuri kyseiselle tuotantomuodolle ominaisen valtarakenteen taiteineen, tutkimuksineen, uskontoineen ja siveyksineen (moraaleineen).

Marxin mukaan tuotannon määrä ja sosialistiset omistussuhteet tuottavat lopulta kommunistisen yhteiskunnan, jossa yhteiskuntaluokkien väliset erot ovat lopullisesti hävinneet.

Sosiali-

demokratian hajoaminen

1900-luvun alkuun mennessä sosialistinen katsomus Marxin ja Engelsin esittämässä muodossa oli levinnyt kaikkiin teollistuneisiin maihin.

Ensimmäinen maailmansota jakoi sosialidemokratian lopullisesti kahtia.

Osa sosialidemokraateista päätyi kannattamaan hallituksiaan ensimmäisessä maailmansodassa.

Osa julisti sodan kapitalistien välienselvittelyksi, jossa työläisten ei kannata tapattaa itseään.

Sosialidemokraattien vasemmistolaisen haaran johtaja Vladimir Lenin omaksui sodanvastaisen kannan ja alkoi käyttää itsestään nimitystä kommunisti.

Tehtäviä

  1. Miksi utopistisosialistien haave sosialismia toteuttavasta hallitsijasta tai sosialismia toteuttavista teollisuusjohtajista ei ole toteutunut?
  2. Miten Marxin ja Engelsin sosialismi erosi utopistisosialistien sosialismista?
  3. Miksi Marxin ja Engelsin edustama sosialismi sai laajaa kannatusta viime vuosisadan lopulla?
  4. Miksi osuustoiminta ei enää oikein menesty kapitalistisissa maissa?
  5. Mitkä kommunistisen manifestin kohdat on toteutettu Suomessa, ja mitä kohtia ei ole toteutettu Suomessa?
  6. Kootkaa sanomalehdistä tai kirjallisuudesta sosialismin vastaisia väitteitä ja keskustelkaa niiden sisällöstä.
  7. Pohtikaa, kumpi olisi helpompi toteuttaa, sosialismi vai kommunismi.
  8. Pohtikaa, olisiko mahdollista toteuttaa sekä sosialismi että kommunismi.

Hajonneen sosialidemokratian perillisiä

Kommunismi, revisionismi, reformismi

Ranskan suuren vallankumouksen johtajat jaettiin oikeistoon, keskustaan ja vasemmistoon.

Kansalliskokouksessa puheenjohtajasta katsoen vasemmalla istuvat esittivät jyrkempiä (radikaalimpia) mielipiteitä, ja siitä lähtien jyrkkiä uudistuksia kannattavia on kutsuttu vasemmistolaisiksi. Uudistusten vastustajia on alettu kutsua oikeistolaisiksi.

Nykyään on myös taantumuksia alettu kutsua uudistuksiksi.

Ranskan vallankumouksen aikaan keskusta liittoutui ensin oikeiston kanssa ja tuhosi vasemmiston. Sitten keskusta tuhosi oikeiston. Lopulta koko vallankumous tuhoutui, vaikka osa sen saavutuksista jäi voimaan.

Sosialistisen liikkeen historiaan liittyvät erilaiset kansainväliset liitot, ns. internationaalit (international = kansainvälinen).

Kommunistien liitto toimi vain vuoteen 1852 asti.

Vuonna 1864 perustettiin ensimmäinen internationaali, ja se lakkasi käytännössä toimimasta vuonna 1864.

Internationaalin kansalliset jäsenjärjestöt olivat hyvin erilaisia.

Englannin järjestö edusti lähinnä uudistuksia eli reformeja vaativaa linjaa.

Ranskan työläisten edustajissa olivat enemmistönä Marxin vastustajan, Proudhonin (anarkistiteoreetikko) kannattajat.

Proudhon vastusti poliittista toimintaa, poliittisia puolueita, lakkoja ja luokkataistelua ja puolusti kapitalismin kukistamista osuuskuntien avulla.

Ensimmäinen internationaali

Ensimmäinen Internationaali hyväksyi pääasiassa Karl Marxin kannan mukaisia päätöksiä:

  1. Työväenluokan tuli ottaa haltuunsa valtiovalta.
  2. Kuljetuksen ja vaihdon välineet sekä maaomaisuus on otettava valtion haltuun.
  3. Ammattiliitot ja lakot ovat tarpeellisia.
  4. Osuustoiminta on myönteistä, mutta työväenliikkeen päätehtävä on valtiollisen vallan haltuunotto.
  5. Vaadittiin kahdeksantuntista työpäivää ja suhtauduttiin myönteisesti työsuojelulainsäädäntöön, vaikka jotkut arvostelivat sitä kapitalismin paikkailuna.
  6. Työväenluokka tarvitsee itsenäisen poliittisen puolueen.
  7. Kansallisia vapaustaisteluja tuetaan.
  8. Työläisiä kehotettiin lopettamaan työt, jos heidän maassaan syttyy sota. Työläisten ei tule osallistua kapitalistien välisiin sotiin.

Ensimmäinen Internationaali päättyi riitoihin marxilaisten ja vähemmistöön jääneiden vasemmistoanarkistien (Mihail Bakunin) välillä. Vasemmistoanarkistit vastustivat liikkeen keskitettyä johtoa.

Toinen internationaali

Toinen Internationaali toimi vv. 1889-1914.

Internationaalien välillä Euroopassa kehittyi sosialidemokraattisia puolueita marxilaisuuden yleisperustalta.

Myös toisessa Internationaalissa vaikuttivat aluksi anarkistit, mutta 1896 heidät erotettiin.

Taistelu poliittisista toimintaoikeuksista yhdisti marxilaiset ja reformistit (vähittäisten uudistusten kannattajat).

Tämän jälkeen alkoi yhteenotto marxilaisten ja reformistien välillä.

Reformismi (reformi = muutos, uudistus) oli esiintynyt kansainvälisessä työväenliikkeessä sen perustamisesta lähtien. Reformismi suhtautuu yleensä kielteisesti vallankumouksiin. Usein uudistusten puolesta käytävä taistelu asetetaan vallankumouksen vaihtoehdoksi.

Kun kapitalistisen yhteiskunnan sisällä saatiin aikaan uudistuksia, monet reformistit alkoivat uskoa, että kapitalistinen yhteiskunta voidaan näiden uudistusten avulla muuttaa hyväksi. Englannissa reformismi oli jo viime vuosisadan lopulla työväenliikkeen päävirtaus.

Saksassa esiintyi 1800-luvun viime vuosina pyrkimyksiä yhdistää marxilaisuutta ja Immanuel Kantin ajattelua.

Karl Kautsky

Marxilaista keskustaa edusti toisessa Internationaalissa Karl Kautsky (1854-1938).

Suomen sosialidemokraattinen puolue oli ennen kansalaissotaa kautskylaisella kannalla. Kautskya on myöhemmin syytetty kapitalistisen yhteiskunnan automaattisen romahduksen odottamisesta.

Eduard Bernstein

Reformismi tarvitsi marxismista eroavia perusteluja, ja näin kehitettiin revisionismi. Revisionismi tarkoittaa marxismin revisointia eli muuttamista.

Revisionismin johtohahmoksi asettui uuskantilaisuudesta vaikutteita saanut entinen marxilainen Eduard Bernstein (1850-1932).

Bernstein esitti ajatuksensa v. 1899 julkaisemassaan teoksessa Sosialismin edellytykset. Suomen presidentin Mauno Koiviston vaimo on sanonut Koiviston olevan bernsteinilainen.

Bernstein pyrki osoittamaan, että luokkaristiriidat poistuvat rauhallisen kehityksen tuloksena, että varallisuus jakautuu yhä tasaisemmin ja että keskiluokan yhteiskunnallinen asema säilyy ja työväenluokan taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema paranee jatkuvasti.

Pääoman keskittyminen tapahtuu Bernsteinin mielestä hyvin hitaasti, suhdannevaihtelut tasoittuvat vähitellen. Bernsteinin arvostelu merkitsi itse asiassa luopumista koko marxismista.

Toinen internationaali tuomitsi useita kertoja revisionismin, mutta revisionisteja ei erotettu internationaalista. Keskustalainen Kautsky pyrki sovittelemaan oikeiston ja vasemmiston välillä.

Enemmistöläiset eli bolshevikit

Venäjän sosialidemokraattisessa puolueessa voitolle pääsivät V. I. Leninin johtamat vasemmistolaiset. Sana bolshevikki tarkoittaa yksinkertaisesti enemmistöläistä.

Toinen Internationaali vastusti työväenpuolueiden tukea sodalle.

Kun ensimmäinen maailmansota puhkesi 1914, Englannin työväenpuolue, Ranskan sosialistinen puolue, Saksan sosialidemokraattinen puolue, Itävallan sosialidemokraattinen puolue, Belgian työväenpuolue sekä Australian ja Etelä-Afrikan työväenpuolueet antoivat sodassa tukensa hallituksilleen.

Näin työläiset taistelivat toisten maiden työläisiä vastaan kapitalististen maiden välisessä sodassa.

Venäjän bolshevikkipuolue, Serbian sosialidemokraattinen puolue ja Unkarin sosialidemokraattinen puolue vastustivat sotaa.

Suhtautuminen sotaan hajotti lopullisesti toisen Internationaalin.

Enemmistöläiset (bolshevikit) valtaan Venäjällä

Leninin johtamat enemmistösosialidemokraatit saivat Venäjällä vuonna 1917 lopullisesti valtiollisen vallan haltuunsa ja perustivat Neuvostoliiton.

Lenin kehitti edelleen marxismin vasemmistolaisen haaran aatetta. Vuonna 1919 perustettiin kolmas eli kommunistinen internationaali (Komintern).

1980 luvulla Venäjän kommunistit päättivät siirtää maan kapitalismiin ja ns. reaalisosialismi romahti tukijansa menetettyään lähes kaikkialla.

Toinen internationaali herätetään henkiin

Venäjän vallankumouksen jälkeen mm. Karl Kautsky asettui jyrkästi vastustamaan Leniniä. Englantilaiset ja saksalaiset sosialidemokraatit herättivät v. 1920 henkiin toisen Internationaalin, mutta sen ja kolmannen Internationaalin välillä ei koskaan päästy yhteistyöhön.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa Suomen sosialidemokraattisen puolueen ohjelmaa ja Suomen kommunistisen puolueen ohjelmaa. Mitä eroja niissä on?
  2. Pohtikaa, mistä johtuivat Suomen kommunistisessa puolueessa esiintyneet erimielisyydet.
  3. Pohtikaa, mitkä sosialistien tavoitteista ovat Suomessa toteutuneet ja mitkä eivät.
  4. Pohtikaa, miksi reaalisosialismi romahti.
  5. Pohtikaa, voisivatko sosialismi tai kommunismi nousta uudelleen vahvoiksi vaikuttajiksi.

Fasismi

Fasismin syitä

Ensimmäinen maailmansota loukkasi Saksan ja Italian kansallisylpeyttä. Saksa oli hävinneiden puolella, Italia voittajien puolella.

Benito Mussolini marssi Italiassa mustapaitojensa kanssa Roomaan vuonna 1922. Siellä kuningas nimitti hänet pääministeriksi.

Hän alkoi harjoittaa oikeistolaista, kansallismielistä politiikkaa kohdistaen hyökkäyksensä vasemmistoa, liberalismia ja demokraattisia asenteita vastaan.

1930-luvulla Italia alkoi esittää vaatimuksia siirtomaiden valtaamisesta. Näin syntyi fasismi. Sana fasismi tulee risukimppua tarkoittavasta sanasta ”fascia”. Mussolini ihaili muinaisen Rooman sotilasdiktaattoreita (keisareita).

Saksassa talouspula koetteli erityisesti keskiluokkaa.

Ensimmäinen maailmansota oli jo monelle merkinnyt säästöjen menetystä. Kansallismieliset olivat merkinneet säästöillään sotaluottoja, jotka olivat sodan jälkeen arvottomia.

Seuraavien vuosien inflaatio (rahan arvon huononeminen) vei loputkin säästöt. Saksassa oli paljon ihmisiä, joiden pienomistukseen perustunut elämänmuoto oli järkkynyt. Tämä tarjosi hyvän kasvupohjan saksalaiselle fasismille, natsismille. Sana ”natsi” tulee sanasta ”national” = kansallinen.

Kansallis-

sosialismi

Jo fasismin ensimmäisen aallon aikana 1920- luvun alussa Adolf Hitler oli yrittänyt vallankaappausta Saksassa. Hanke epäonnistui, ja Hitler joutui vajaaksi vuodeksi lievään vankeuteen.

Kansallissosialistien (natsi) varsinainen menestys alkoi vasta 1930-luvun alussa, kun fasismin toinen aalto ravisteli monia Euroopan maita. Keväällä 1930 kansallissosialistit tulivat Saksan valtiopäivien suurimmaksi puolueeksi.

Ääniä kansallissosialistit saivat ensisijaisesti laman ravistelemalta keskiluokalta, ihmisiltä, jotka elivät köyhälistön elämää mutta katsoivat kuuluvansa keskiluokkaan.

Jo saman vuoden syksyn vaaleissa kansallissosialistien kannatus aleni. Vasemmiston, erityisesti kommunistien kannatus taas kasvoi.

Hitler alkoi pelätä, ettei hän saa koskaan valtaa vaalien avulla. Myös muut olivat hätkähtäneet vasemmiston vallan uutta kasvua.

Eräät teollisuuspiirit alkoivat voimakkaasti tukea kansallissosialisteja. Tasavallan presidentti, vanha Hindenburg taivutettiin nimittämään Hitler valtakunnankansleriksi vuonna 1933. Näin kansallissosialistit saivat vallan käsiinsä täysin laillisesti ja kansanvallan (demokratian) keinoin.

Berliinin valtiopäivätalon poltto

Samana vuonna kun Hitler nimitettiin valtakunnankansleriksi, oli taas uudet vaalit. Viikkoa ennen äänestyspäivää paloi Berliinin valtiopäivätalo.

Kansallissosialistit olivat sen sytyttäneet, mutta he syyttivät kommunisteja.

Alkoivat väkivaltaisuudet. Poliisit eivät puuttuneet kommunisteihin ja juutalaisiin kohdistettuun väkivaltaan. Tästä huolimatta kansallissosialistit saivat vain 44 % äänistä.

Mutta samana vuonna pidettiin uudet vaalit. Armeijan ja suurteollisuuden tuki Hitlerille oli selvä. Äänestäjät epäilivät vaalisalaisuuden pitämistä ja äänestivät toivotulla tavalla. Nyt kansallissosialistit saivat 95 % äänistä.

Vaalisalaisuuden epäily ei ollut aiheetonta

Kansallissosialistit itse korostivat liikkeensä piittaamattomuutta kansanvaltaisista (demokraattisista) menetelmistä. Kansanvaltainen (demokraattinen) ajattelu korostaa ihmisten periaatteellista tasa-arvoisuutta ja kykyä elää järkensä avulla sovussa.

Pohjoinen rotu

Kansallissosialistit sanoivat pohjoista rotua (jota he virheellisesti nimittivät arjalaisiksi) herraroduksi, joka ajattelee verellään. Valtio ja johtaja olivat kansallissosialistien mielestä lakien ja oikeuksien yläpuolella. Yksilöillä oli arvoa vain suhteessa valtioon.

Fasismin pääpiirteitä

Fasismi on esiintynyt monissa muodoissa. Myös italialaisella ja saksalaisella fasismilla on eroja. Niiden yhteisiä piirteitä ovat kansallisuusaate, johtajuusperiaate, sodan käyttäminen politiikan välineenä ja vähemmistöryhmien (kommunistit, juutalaiset jne.) syyttäminen kaikesta maailmassa esiintyvästä pahasta.

Kansallisuusaatteen eli oman kansan ja valtion ihannoimisen ja muiden halveksimisen avulla ihmisten huomio voidaan kääntää oman yhteiskunnan epäkohdista kansallisen yhtenäisyyden korostamiseen.

Käytännössä tämä merkitsee alistumista voimakkaan johdon alaisuuteen. Edustuksellinen kansanvalta (demokratia) ei takaa voimakasta kansallista politiikkaa, siksi vaaditaan keskitettyä johtoa. Siksi vainotaan kaikkia johdonmukaisia kansanvallan kannattajia (demokraatteja).

Kansallisuusaatteen äärimmäinen muoto on rotuoppi. Oma kansa korotetaan rodullisesti muita ylemmäksi. Tämän opin avulla oikeutetaan väkivalta ja sodat.

Koska valtio edusti kansallista yhtenäisyyttä ja kaikkien parasta, ei riittänyt, että oppositio (= hallituksen vastustajat) kiellettiin, vaan johtajan arvovaltaa tuli lujittaa kaikilla aloilla.

Yhteiskunnan esikuvaksi tuli sotalaitos jäykkine käskysuhteineen, Kansan tuli osallistua järjestön vaikuttaviin voimanosoituksiin, tuli totella eikä kysellä.

Italian fasistisen nuorisojärjestön tunnus oli "uskoa, totella, taistella".

Sotalaitos esikuvana

Sotalaitos ei ollut pelkästään yhteiskunnan vaan myös yksilön esikuva. Sotilaassa ilmenevät fasismin hyveet: valikoituneisuus, kovuus, rohkeus, ylenkatse, miehekkyys, sankaruus, kuoleman halveksunta, kuri ja tottelevaisuus.

Mussolini sanoi: "Vain sota jännittää kaikki ihmisenergiat korkeimmilleen". Hitler kertoo: "Kuultuani sodan alkamisesta vaivuin polvilleni ja kiitin taivasta sydämeni kyllyydestä".

Tavallisten kansalaisten on usein vaikea ymmärtää monimutkaista yhteiskuntaa. Vahvan johtajan yksinkertaiset vastaukset vaikeisiin kysymyksiin ovat tervetulleita, varsinkin, jos ne kohottavat omaa itsetuntoa.

Valesyylliset (syntipukit)

Fasismi pyrki kohdistamaan ihmisten huomion omaan erinomaisuuteen ja joidenkin heikkojen ryhmien kehnouteen. Alistetuiksi ryhmiksi valitaan yleensä sellaisia, joita voidaan vihata ilman laajaa vastustusta. Kun valitaan syyllisiä epäkohtiin, perinteiset ennakkoluulot pyritään huomioimaan.

Yhdessä tehdyt rikokset

Tavallisesti kielletyt teot kuten väkivaltaisuudet, ryöstöt ja murhat eivät näihin syyllisiksi leimattuihin vähemmistöihin sovellettuina ole ainoastaan sallittuja vaan jopa kansallisia kunniatekoja. Yhdessä tehdyt rikokset sitoivat kansallissosialisteja entistä kiinteämmin yhteen.

Vihollista edustaa useimmiten sisäpoliittinen tai aatteellinen vastustaja (vasemmisto, ateistit jne.), sitten muut kansat ja rodut. Joukko fasistisia liikkeitä löysi valesyyllisen (syntipukin) juutalaisista. Tämä perinne elää yhä uusfasistisissa järjestöissä, jotka vaikuttavat etenkin Saksan liittotasavallassa, Italiassa ja Ranskassa mutta myös Suomessa.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa uusnatseista kertovia uutisia. Mitä menetelmiä he käyttävät nykyään?
  2. Pohtikaa, miksi pankit ja suurteollisuus tukivat Adolf Hitleriä.
  3. Pohtikaa, miksi Rooman paavi tuki Mussolinia ja Hitleriä.
  4. Millä tavalla fasismia ilmeni 1930-luvun Suomessa?
  5. Jos Hitlerin tapainen henkilö pyrkisi valtaan Suomessa, mitä tekisit?
  6. Onko toveripiirissäsi ketään fasistisesta ajattelevaa henkilöä? Mistä arvelet hänen ajattelunsa johtuvan?
  7. Miksi kansallissosialistit ja fasistit hävisivät toisen maailmansodan?

Suomen poliittiset puolueet

Seuraavassa käsitellään eduskuntapuolueita

Suomen Keskusta (lyhenne Kesk.)

on poliittinen puolue Suomessa. Suomessa vallitsevassa vasemmisto-oikeisto jaottelussa se nähdään oikeistolaiseksi. Toisaalta puolue on taloudellisesti varsin liberaali, mutta samalla monissa asioissa puoluekartan konservatiivisimpia, erityisesti puolueen veteraanipolitiikkoja koskettavissa ja maatalouteen liittyvissä kysymyksissä.

Puolue on toisen maailmansodan jälkeen kamppaillut SDP:n kanssa suurimman puolueen asemasta Suomessa. Keskusta on nykyään suurin eduskuntapuolue 55 kansanedustajapaikalla eduskunnan kaiken kaikkiaan 200 paikasta. Vuonna 1906 perustettu puolue on vaihtanut nimeään kahdesti, Maalaisliitosta Keskustapuolueeksi 1965 ja Suomen Keskustaksi 1988.

Puolue on Liberal Internationalin ja European Liberal Democrat and Reform Partyn jäsen ja liittynyt näiden liberaalisiin manifesteihin. Sen jäsenet Euroopan Parlamentissa ovat Euroopan liberaalien ja demokraattien allianssin jäseniä. Kyseessä on europarlamentin kolmanneksi suurin ryhmä Euroopan parlamentin konservatiiviryhmän ja sosialistien jälkeen.

Moneen länsieurooppalaiseen ja lähinnä kaupunkiliberaaliin puolueeseen verrattuna Keskustan liberaalisuus on maakuntalähtöistä, mikä korostaa yleisen liberalismin ja varsinkin talousliberalismin rinnalla kansallista eheyttä ja omavaraisuutta. Keskustan kaltaisia voimakkaita talonpoikaispuolueita ennen toisen maailmansodan jälkeisiä keskushallintoja korostavaa sosialidemokratisoitumista on ollut Bulgariassa maailmansotien välillä.

Liberaalia ja kaupunkilaista ulottuvuutta Keskusta on pyrkinyt kehittämään liittoutumalla Liberaalisen kansanpuolueen kanssa yhdeksi puolueeksi, perustamalla kaupunkityötä pohtivia työryhmiä ja lopulta 2003 nimityttämällä kolme ministeriä Uudeltamaalta valtioneuvostoon, mikä on taannut aikaisempaa suuremman huomion. Toisaalta tämä nimitys jätti Keskustan vahvimman tukialueen Pohjanmaan ministereittä.

Taloudellisesti voimakkain liberaalihanke, mitä Keskusta on koskaan esittänyt, oli 1995 eduskuntavaaleissa esitetty työreformi, minkä toinen versio koettiin ay-liikkeessä työehtosopimusjärjestelmän tuhoavana aloitteena.

Keskusta selvisi suurimmaksi puolueeksi ja samalla pääministeripuolueeksi ottamalla voimakkaasti kantaa keväällä 2003 liittoutumattomuuden puolesta Irakin sotaan liittyvistä operaatioista kieltäytyen EU:n peruslinjausten mukaisesti. Puolueen presidenttiehdokas vuoden 2006 presidentinvaalissa oli Matti Vanhanen, joka menestyi odotettua huonommin.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP)

on eräs Suomen suurimmista puolueista. Se perustettiin 1899 sosialistisena työväenpuolueena. Suomessa vallitsevassa vasemmisto-oikeisto-jaottelussa sitä pidetään vasemmistolaisena, sosialidemokratiaa edustavana puolueena.

Sosiaalisesti siinä on sekä konservatiivisia että liberaaleja aineksia. SDP on kiinteässä yhteistyössä Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön kanssa. SDP:n puheenjohtaja on Jutta Urpilainen.

1960-luvun alun alamaissa eletyn kauden jälkeen SDP saavutti 1966 huomattavan vaalivoiton, josta alkaen se on ollut Suomen kahden suurimman puolueen joukossa (yleensä suurin) sekä hallituspolitiikan kulmakiviä.

Tätä asemaa on arvosteltu kutsumalla sitä valtionhoitajapuolueeksi. Hallituksessa SDP on istunut 1970-luvulta nykyhetkeen (vuonna 2006) vain vähäisin katkoksin, joista merkittävin on ollut Esko Ahon porvarihallitus vuosina 1991–1995.

SDP:n kannattajia asuu tilastollisesti paljon suurimmissa kaupungeissa ja teollisuuskaupungeissa. Vuoden 2006 presidentinvaaleissa puolueen presidenttiehdokas oli Tarja Halonen, joka valittiin uudelle kaudelle

Kansallinen Kokoomus (lyhenne Kok.)

on eräs Suomen suurimmista eduskuntapuolueista. Se perustettiin 9. joulukuuta 1918 kuningasvaltaa kannattaneiden puolueena.

Kokoomus oli 1960-luvun loppuun asti aatteellisesti konservatiivinen puolue, jonka jälkeen liberalismin merkitys puolueessa on kasvanut.

Nykyisin Kokoomus määrittelee itsensä keskustaoikeistolaiseksi kansanpuolueeksi. Suurista puolueista Kokoomus suhtautuu myönteisimmin vapaaseen markkinatalouteen, Euroopan yhdentymiseen sekä Suomen sotilaalliseen liittoutumiseen. Puolueen nuorisojärjestö on Kokoomuksen Nuorten Liitto. Myös naisille on oma Kokoomuksen Naisten Liittonsa.

Euroopan parlamentissa Kokoomus kuuluu Euroopan Kansanpuolueen ja Euroopan Demokraattien (EPP-ED) muodostamaan parlamentin suurimpaan ryhmään.

Veljespuolueita 

  • Iso-Britannia: Konservatiivipuolue (UK)-
  • Saksa: Kristillidemokraattinen Unioni (CDU)-
  • Ruotsi: Maltillinen Kokoomus
  • Norja: Höyre (Oikeisto)

Vasemmistoliitto

on huhtikuussa 1990 perustettu suomalainen puolue, jolla on 19 kansanedustajaa. Puolue määrittelee linjakseen punavihreyden ja yleisvasemmistolaisuuden erottautuen näin sosiaalidemokraateista ja kommunisteista.

Vasemmistoliitto perustettiin 28.–29. huhtikuuta 1990 Helsingissä Kulttuuritalolla ja jäähallissa pidetyssä avoimessa kokouksessa, johon otti osaa 3500 kannattajaa.

Uuden puolueen takana olivat Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) ja Suomen kommunistisen puolueen (SKP) sekä Suomen naisten demokraattisen liiton (SNDL) kannattajat.

Mukaan tulivat myös (SKP/SKDL:stä 1980-luvun puolivälissä erotetut) Demokraattisen vaihtoehdon (DeVa) kannattajat. Idea uudesta puolueesta oli elänyt jo muutaman vuoden ajan ja aiheesta järjestettiin keskustelutilaisuuksia. Puhuttiin laaja-alaisesta "vasemmistoliitosta" pienellä kirjoittaen.

Vasemmistoliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Claes Andersson.

Vasemmistoliittoa perustettaessa tuli puolueeseen mukaan varsin erilaisia aineksia. Eräs Vasemmistoliiton suunnittelijoista, Reijo Käkelä, siirtyi SDP:hen jo ennen puolueen perustamista - syynä entisen vähemmistön mukaantulo.

Sosialistiksi tai kommunistiksi itseään nimittäviä on puolueessa edelleen, vaikka Suomen kommunistisen puolueen (yhtenäisyys) (SKPy) kannattajat poistuivat jo 1990-luvun alkupuolella perustettuaan SKP:n uudelleen.

Vihreä liitto (lyhenne Vihr.) (ruots. Gröna förbundet)

on 1988 perustettu puolue. Suomen vihreiden syntypohja löytyy ympäristöliikkeistä ja muista "yhden asian liikkeistä", joista merkittävimpiä olivat vammaisliike, rauhanliike, ihmisoikeusaktiivit, sukupuolten ja seksuaalisen tasa-arvon puolustajat, lapsiasiain edistäjät sekä liberaalit kulttuurivaikuttajat.

Puoluemuodon omaksumisesta huolimatta vihreissä on korostettu pyrkimystä suomalaisten poliittisten käytäntöjen murrokseen kansalaisyhteiskunnan suuntaan ja herätelty tavallisuudesta poikkeavia poliittisen toiminnan muotoja. Siinä mielessä vihreillä on myös identiteetti osana ennemmin vasta- kuin valtakulttuuria. Suhdetta kansalaisjärjestöihin on pidetty erityisen tärkeänä.

Puolueen vankimmat kannattajakunnat löytyvät suurista kaupungeista ja niiden kehyskunnista, esimerkiksi Helsingissä sen kannatus on noin 20 %. Pienistä paikkakunnista puolueen kannatus on suuri Kaarinassa (7/43 valtuutettua) ja Pirkkalassa (6/35 valtuutettua). Matalimmalla tasolla vihreiden kannatus on puolestaan Kainuussa sekä Lapissa, noin 2 %. Vihreällä liitolla on 14 kansanedustajaa ja yksi europarlamentaarikko.

Puolueen puheenjohtaja on Tarja Cronberg. Puolueen lehti on Vihreä Lanka (perustettu 1983, levikki 4200 kpl vuonna 2004).

Nuorille ja opiskelijoille tarkoitettuna Vihreän liiton jäsenjärjestönä toimii Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ry (ViNO), vastaavasti naisjärjestönä Vihreät Naiset ry ja vammaisjärjestönä Vihreät Vaivaiset ry.

Svenska folkpartiet, Sfp, (fi. Ruotsalainen kansanpuolue (Rkp),

politiskt parti i Finland, grundat av Axel Lille i maj 1906. Partiledare sedan 2006 är Stefan Wallin.

Svenska folkpartiet är ett allmänborgerligt (enligt partiprogrammet frisinnat) parti som ser som sin främsta uppgift att tillvarata den finlandssvenska befolkningens rättigheter och intressen i Finland.

I Europaparlamentet har Svenska folkpartiet f.n. en ledamot, Henrik Lax, som ingår i Alliansen liberaler och demokrater för Europa.

Partiet har varit i regeringsställning oavbrutet sedan 1979, med en eller två ministerposter, i samarbete med samtliga finska partier som bildat koalitionsregering sedan dess. Svenska folkpartiets minister har förutom sin ministerportfölj alltid också skött uppgiften som nordisk samarbetsminister.

Suomen Kristillis-

demokraatit (lyhenne KD)

aiemmin Suomen kristillinen liitto [SKL]) on poliittinen puolue Suomessa.

Kristillistä maailmankuvaa edustava puolue sijoittuu poliittisessa kentässä keskustaoikeistoon. Puolue esimerkiksi puolustaa perhekäsitystä, jossa avioliitto on ainoastaan miehen ja naisen välinen liitto.

Monissa sosiaalisissa kysymyksissä puolueen kannanotot esimerkiksi lapsiperheiden ja pienituloisten puolesta ovat kuitenkin lähempänä vasemmiston perinteisiä näkemyksiä.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja on Päivi Räsänen

Perussuomalaiset

on suomalainen poliittinen puolue, joka syntyi vararikkoon päätyneen Suomen Maaseudun Puolueen pohjalta vuonna 1995. Oman kuvauksensa mukaan Perussuomalaiset on kansallismielinen ja EU-kriittinen puolue, joka tukeutuu kristillis-sosiaaliseen arvopohjaan. Puolueen pää-äänenkannattaja on Perussuomalainen.

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Perussuomalaisten kansanedustajamäärä kasvoi yhdestä kolmeen ja kansanedustajiksi valittiin Raimo Vistbacka, Tony Halme ja Timo Soini. Uusina kansanedustajina eduskuntaan nousivat Soini Uudeltamaalta ja Halme Helsingistä, jälkimmäinen vaalipiirinsä yhtenä ääniharavana. Puolueen ehdokas presidentinvaalissa 2006 oli Timo Soini, joka sai 3,4 % äänistä.

Tehtäviä

  1. Selvittäkää, miten eduskuntapuolueet suhtautuvat uskonnottomien ihmisoikeuksiin.
  2. Mitä muita puolueita Suomessa on eduskuntapuolueiden lisäksi?
  3. Miten puoluerekisteriin merkittävä puolue perustetaan?
  4. Miksi puolueen perustaminen on melko vaikeaa?
  5. Miten puolueiden käsitykset ovat muuttuneet toisen maailmansodan jälkeen?

Nuoret ja politiikka

Nuorten kiinnostus politiikkaan on nousussa. Tämä johtopäätös on vedettävissä Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselytutkimuksesta Kansalaismielipide ja kunnat - ilmapuntari 2004. Muutos näkyy halukkuudessa osallistua puoluepolitiikkaan, lähteä ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa ja halukkuudessa jäsenyyteen kunnallisissa lautakunnissa.

Vaikka politiikasta kiinnostuneiden nuorten lukumäärä ei ole vielä suuri, niin muutos näyttää alkaneen. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan myös puolueet ovat onnistuneet saamaan aiempaa enemmän nuoria ehdokkaita vaaleihin. Se vahvistaa kyselytutkimuksen tietoja.

Kun on nuoria ehdokkaita, sen olettaisi myös johtavan nuorten äänestysinnon lisääntymiseen Syitä nuorten kiinnostuksen lisääntymiselle on varmasti useita. Politiikassa on jo aseman saaneita nuoria ministereinä, Euroopan parlamentin jäseninä ja kansanedustajina. He saavat paljon julkisuutta ja luovat esikuvia, joita halutaan seurata.

Koko ajan tapahtuu asioita, joita yritetään hallita poliittisin keinoin. Politiikka näyttäytyy nyt tärkeänä asiana - myös kunnallispolitiikka.

Kun jokaisen arkeen vaikuttavia yhteiskunnan palveluja joudutaan asettamaan arvojärjestykseen (priorisoimaan), näyttäytyy politiikka jokaista koskettavana. Pelkästään edistysmielinen rokki ei riitä muuttamaan asioita.

Nuorten kiinnostus näkynee vaalituloksessa. Silloin puolueet paikallistasolla ovat vedenjakajalla. Nuorille pitää antaa todellisia ja vaikutusvaltaisia tehtäviä. Heille pitää antaa mahdollisuus kasvaa tehtäviinsä. Mikäli heille jää vain maskotin osa, ei kiinnostus jatku kauan.

Mahdollisimman paljon puheenjohtajuuksia nuorille tuo uusia ajatuksia ja luo toivoa tulevaisuuteen myös väestötappiokunnissa ja pitää nuoret jatkossakin kiinnostuneina politiikasta.

Tehtäviä

  1. Ottakaa selvää, mitä poliittisten puolueiden orisojärjestöjä paikkakunnallanne toimii.
  2. Millaista toimintaa paikkakuntanne nuorisojärjestöillä on?
  3. Millainen poliittinen toiminta kiinnostaisi sinua?
  4. Millä tavalla poliittiset nuorisojärjestöt voivat vaikuttaa esimerkiksi oman kunnan asioihin?
  5. Millä tavalla poliittiset nuorisojärjestöt voivat vaikuttaa esimerkiksi opiskelijain asemaan?

Valistuksen vastustajat

Francis Wheen

Pääasiallinen lähde: Francis Wheen: "Kuinka humpuuki valloitti maailman Nykyajan harhojen lyhyt historia". Suom. Seppo Hyrkäs. Ajatus. 348 s. 35 e.

Brittilehtimies Francis Wheen (s. 1957) aloitti Guardian -lehden lähettinä 1974. Myöhemmin hän oli New Statesmanin, Independentin, Esquiren, Observerin, Private Eyen ja BBC:n palveluksessa.

Wheen on ollut Vuoden kolumnisti 1997, hän on kirjoittanut Karl Marxin elämänkerran, joka on käännetty yli 20 kielelle (suomeksi vuonna 2000), ja kirjailija sai siitä Isaac Deutscher -palkinnon 1999. Kirjoituksistaan Wheen sai George Orwellin palkinnon 2002.

Valistuksen arvot on hylätty

Wheenin mukaan käynnissä on valistuksen ja tutkimuksen vastainen kiihotus. Hän sanoo, että valistuksen arvot, joista tärkein on todellisuustutkimuksen antama tieto, on hylätty.

Kaksi tapausta vuonna 1979 oli erityisen merkittäviä: ajatollah (Ajatollah tarkoittaa uskonnollista johtajaa shiialaisessa islamissa) Khomeinin paluu Iraniin ja kellon kääntäminen keskiaikaan sekä Margaret Thatcherin johtamien konservatiivien (=vanhoillinen, säilyttäjä) nousu valtaan Britanniassa.

Imaami (imaami on islamilainen johtaja) ja sekatavarakauppiaan tytär edustivat kahta vahvaa oppia, joiden ristiriita kärjistyi Manhattanilla, kun muslimien itsemurhalentäjät tuhosivat World Trade Centerin kaksoistornit. Pääministeri Thatcherin ja Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin tavoitteena oli pääomatalouden (kapitalismin) vapauttaminen kaikesta yhteiskunnan ohjauksesta.

Rikastumisen suosiminen

Rikkaita piti suosia, sillä jotain jäi muillekin. Näin ajattelee myös palloismi (globalismi). Rikastumisen opaskirjoja virtaa markkinoille valtavia määriä.

Uskonto ja rahanteko

Uskonto yhdistettiin rahantekoon, monenlaista itsehoitoa ja mystiikkaa (pyrkimys saavuttaa yhteys jumalaan, perimmäiseen todellisuuteen tai henkiseen totuuteen) myytiin hyvällä hinnalla.

Kuolema on opittua käytöstä

Vanheneminen ja kuolemakin ovat vain opittua käytöstä, joten Demi Moore ilmoitti elävänsä 130 vuotta. Myös Madonna, Michael Jackson, jopa Mihail Gorbatsov, Bill ja Hillary Clinton sekä Cheri Blair kuuluivat superguru Chopran ja Wackygaten (wacky = tärähtänyt) piiriin.

Rikastuminen rikastumis-

oppailla

Ainoa keino vaurastua rikastumisoppailla on kirjoittaa sellainen itse. Nimimerkki Veli TY julkaisi 1998 ilkeilykirjoituksen "Jumala on meklarini, liikemiesmunkki paljastaa hengellis-taloudellisen kasvun 7½ salaisuutta".

Yksi niistä kuului: "Jos jumala soittaa, ota puhelu vastaan."

Markkinat tarvitsivat arvovaltaisen taustan, ja Francis Fukuyama laajensi menestyskirjaksi kirjoituksensa historiasta, jonka päätepisteenä on taloudellisesti vapaamielinen (liberaali) kansanvalta. Samaa menetelmää käytti hänen Samuel Huntington kirjassaan valtarakenteiden (sivilisaatioiden) sodasta.

Yksinkertais-

tamisen huippu

Periaatteena oli yksinkertaistaa niin paljon, että sen tajuavat "jopa tv-keskustelujen juontajat".

Postmodernismi

Varsinaista järjen rappiota merkitsi postmodernismi, joka oli Wheenin mukaan yliopistojen vastenmielisimpiä ilmiöitä. Postmodernistit halveksivat suuria kertomuksia ja yleisiä luonnonlakeja. He käyttivät valtaa täysin häikäilemättä ja alensivat opiskelijan arvosanaa, jos "todellisuudesta" puuttuivat lainausmerkit.

Ylipapitar Luce Irigarayn mukaan Einsteinin yhtälö E = mc2 on seksuaalisesti rajaava. Michel Foucault vieraili Iranissa ja hurmaantui Khomeinin keskiaikaisesta hallinnosta.

Sananvapauden tukahduttaminen ja naisten sorto olivat "tekstuaalista merkitysleikkiä".

Alan Sokal

Fysiikan professori Alan Sokal suuttui petoksesta valistusta kohtaan ja lähetti postmoderniin Social Text -lehteen kirjoituksen, jonka piti paljastaa "kokemustutkimuksen menetelmään kätkeytyvät sukupuoliset ja rotuennakkoluuloiset olettamukset". Lisää tietoa saat esimerkiksi kirjoituksesta, joka on osoiteessa:

Kirjoitus oli täynnä hölynpölyä, mutta lehteen se meni täydestä ja nöyryytti postmodernisteja Derridasta Deleuzeen ja Kristevaan.

Kristillinen arkkipiispa ymmärtää muslimien tappokäskyjä

Khomeini julisti Salman Rushdielle tappokäskyn ystävänpäivänä 1979, ja Canterburyn arkkipiispa (Britannia) ilmoitti ymmärtävänsä sen hyvin. Samaa ymmärtämystä julistivat alkuvuodesta 2006 Pohjoismaiden piispat pilapiirrosvihalle - hyläten valistuksen ja kansanvallan perusperiaatteet.

Heimokulttuuri ja palloismi

Nyt maailman hallitsevia voimia ovat heimokulttuuri (kommunitarismi) ja palloismi (globalismi), eikä kumpikaan kaipaa kansanvaltaa. Muslimitkin ovat Wheenin mukaan hämmästyneitä siitä valmiudesta, jolla eurooppalaiset älyköt ovat hyväksymässä uskonnollisen kiihkoilun.

Valistuksen arvot eivät enää kuulukaan kaikille: "Sosialidemokratia ruotsalaisille! Hirmuvalta arabeille!”

Wheen sanoo kirjassaan, että vain harvoin on tarvittu enemmän järkevää ajattelua, ja vain harvoin sitä on ollut vaikeampi löytää.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa ”humpuuki”?
  2. Kuka oli Karl Marx?
  3. Kuka oli Isaac Deutscher?
  4. Kuka oli George Orwell?
  5. Mitä tarkoittaa ”keskiaika”?
  6. Minkä ajatussuunnan keskeiset arvot olivat vapaus, veljeys ja tasa-arvo?
  7. Mitä tarkoittaa pääomatalous (kapitalismi)?
  8. Mitä tarkoittaa libertarismi?
  9. Mitä tarkoittaa palloismi (globalismi)?
  10. Keitä ovat Michael Jackson, Mihail Gorbatsov, Bill ja Hillary Clinton, Cheri Blair ja Chopra?
  11. Mitä tarkoittaa guru?
  12. Mistä johtuu sana ”postmodernismi”?
  13. Mitä aatetta postmodernismi vastustaa?
  14. Mihin postmodernistien kirjaan Paavo Lipponen on kirjoittanut esipuheen?
  15. Etsikää Internetistä Alan Sokalin suomeksi julkaistu kirjoitus. Tutustukaa siihen.
  16. Mikä on ainoa keino rikastua rikastumisoppailla?
  17. Keskustelkaa Muhammedin pilakuvista?
  18. Mitä tarkoittaa kommunitarismi?
  19. Mitä tarkoittaa palloismi (globalismi)?
  20. Mitä tarkoittaa sosialidemokratia?
  21. Missä maissa asuu arabeja?
  22. Miksi järkevää ajattelua vastustetaan usein varsin voimaperäisesti?
  23. Kuka on Salman Rushdie? Miksi muslimit ovat antaneet tappokäskyn? Pitäisikö tappokäskyä mielestäsi noudattaa?
  24. Mitä mieltä olet sananvapaudesta?
  25. Miksi pohjoismaiden kristityt piispat suuttuivat Muhammedin pilakuvista, vaikka he eivät ole suuttuneet Jeesuksen pilakuvista?

Uuskonservatismi Yhdysvalloissa

Ronald Reagan

Pääasiallinen lähde: Richard Reeves: Ronald Reagan “The Triumph of Imagination” Simon & Schuster. 573 s. 32.50 e.

Teos esittelee Yhdysvaltain 40. presidenttiä Ronald Reagania (1911—2004). Presidentti kuuluu myös suomalaiseen kevyeen musiikkiin. Erkki Liikanen osallistui sävelmällä Reikani, Reikani Syksyn sävel -kilpailuun vuonna 1983, ja hän sijoittui postikorttiäänestyksessä toiseksi.

Suomalaiset olivat tottuneet odottamaan presidenteiltä sitoutumista verovaroin rahoitettuun hyvinvointivaltioon ja sovittelevaan asenteeseen Neuvostoliittoa kohtaan. Reagan edusti kaikkea päinvastaista: hänestä veroja keräävä valtio ja Neuvostoliitto olivat paholaisesta.

Jos ne pannaan kuriin, muu hoituu itsessään, kuului Reaganin poliittinen ohjelma..

Miten ne pantiin kuriin, siitä kertoo Richard Reevesin elämäkerta President Reagan: The Triumph of Imagination.

Kirja perustuu kirjoitettuhiin lähteisiin ja aikalaisten haastatteluihin sekä kirjoittajan omiin kokemuksiin politiikan toimittajana. Se ei ole arvioivaa historiankirjoitusta vaan viihdyttävää tietokirjallisuutta. Viihdettä tarjoavat ennen kaikkea kuvaukset siitä, kuinka rajoittunut ja pinnallinen ihminen Reagan oli.

Avustajat hoitivat ajattelun

Reagan karttoi presidenttinä ollessaan päänsä vaivaamista. Avustajat hoitivat ajattelun ja ruumiillisen työn. Tällainen ilmapiiri oli otollinen esimerkiksi Iran-kontra-skandaalin synnylle.

Skandaalissa Reaganin turvallisuuspoliittinen esikunta myi laittomasti aseita Iraniin. Rahoilla ostettiin aseita Nicaraguan oikeistolaisille contrasisseille. Kun tämä paljastui, Reagan otti televisiopuheessa vastuun, joka silti jäi neuvonantajille.

Jos hänen presidenttikautensa olisi katkennut tähän skandaaliin, hän olisi jäänyt historiaan mitättömänä presidenttinä.

Reaganin onneksi vuonna 1985 Neuvostoliiton johtajaksi nousi Mihail Gorbatshov. Gorbatshovin valtaannousun myötä alkoi Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton vuoropuhelu, jossa Reagan ajoi häikäilemättä mutta sopivan pehmeästi alakynnessä olleen Gorbatshovin nurkkaan.

Mies, joka nujersi kommunismin horoskoopeilla

Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton vastakkainasettelun päättyminen lopetti kylmän sodan, ja Reagan poistui Valkoisesta talosta miehenä, joka nujersi kommunismin.

Tietenkään Reagan ei tehnyt tätä kaikkea yksin. Kylmän sodan historioitsijat kirjoittavat omia juttujaan vielä pitkään, mutta Reevesin kirjan perusteella kunniaa pitää antaa myös Joan Quigley -nimiselle tähdistäennustajalle.

Reagan teki päätöksiä Quigleyn laatimien horoskooppien perusteella, seikka, jota Reagan ei yrittänyt erityisemmin kiistää, kun asia paljastui vuonna 1988.

Hän oli jo saavuttanut tavoitteensa. Neuvostoliitto hajoaisi kolmen vuoden päästä.

Tähdistä

ennustaminen

Yhdysvallat oli muuttunut vanhoillisemmaksi (konservatiivisemmaksi) ja veronkevennysten vaurastuttamat rikkaimmat amerikkalaiset luottivat taas itseensä.

Jotkut tosin huomauttavat, että reaganilainen taloudenpito, tähdistöennustamistalous, oli paisuttanut maan valtiontalouden vajeen ennätyssuureksi.

"Ei hullumpaa, ei ollenkaan hullumpaa", presidentti lopetti yksinkertaisen jäähyväispuheensa kansakunnalle.

Tehtäviä

  1. Mitä tarkoittaa ”hyvinvointivaltio”?
  2. Mikä oli Neuvostoliitto?
  3. Mikä presidentti Ronald Reagan oli alkuperäiseltä ammatiltaan?
  4. Miksi Reagan televisiopuheissaan toisti jopa käsikirjoittajien kirjoitusvirheet?
  5. Mitä kahta asiaa Reagan vastusti jyrkästi?
  6. Kuka on Mihail Gorbatshov?
  7. Mitä tarkoitti ”kylmä sota”?
  8. Voiko tähdistä ennustaa oikeasti?
  9. Miksi Aadolf Hitler lakkasi toisen maailmansodan aikana uskomasta tähdistäennustajiin?
  10. Keiden yhdysvaltalaisten tulot ovat kohonneen Reaganin kaudella ja sen jälkeen? Keiden tulot ovat säilyneet reaalisesti ennallaan?
  11. Mistä kommunismin kaatuminen Neuvostoliitossa sinun mielestäsi johtui?
  12. Mitä Reagan tarkoitti paholaisella?
  13. Mitä tapahtuu, jos Yhdysvaltain valtiontalouden vaje jatkaa kasvamistaan?
  14. Miksi Iraniin ei olisi saanut myydä aseita?
  15. Keitä olivat Nicaraguan taistelevat osapuolet? Millainen tilanne Nicaraguassa on nykyään?
  16. Mitä ovat horoskoopit? Miksi niitä julkaistaan monissa lehdissä?

Poliittiset vähemmistöt

Mitä poliittiset vähemmistöt ovat


Poliittisen vähemmistön muodostaa sellainen puolue tai ryhmittymä, jonka ajatuksilla ei ole väestön enemmistön kannatusta.

Poliittinen vähemmistö saattaa olla yhteiskunnassa hyväksytty. Esimerkiksi Suomessa mikään puolue ei muodosta yksin enemmistöä. Kaikki puolueet ovat eräässä mielessä poliittisia vähemmistöjä.

Porvarit ja sosialistit

Tavallisesti Suomessa katsotaan, että enemmistön muodostavat joko porvarilliset puolueet tai sosialistiset puolueet. Puhutaan porvarienemmistöstä tai sosialistienemmistöstä.

Porvarilliset puolueet pitivät korkeimpana arvona yksityisomistusta, kun taas sosialistiset puolueet katsoivat ennen, että yksityisomistuksen on väistyttävä yleisen edun niin vaatiessa.

Nykyään Suomen eduskunnassa ei ole edustettuna varsinaisia sosialistipuolueita. Jotkut yksittäiset kansanedustajat saattavat olla edelleen sosialisteja.

Myös kansanvallassa enemmistö voi sortaa vähemmistöjä

Vaikka poliittinen vähemmistö on yhteiskunnassa hyväksytty, enemmistö saattaa tehdä päätöksiä, jotka sortavat vähemmistöä.

Vaikka sosialistiset puolueet ovat perinteisesti kannattaneet ihmisoikeuksien laajentamista myös ateisteja koskeviksi, porvarillinen enemmistö on yleensä estänyt omantunnonvapauden laajentamisen.

Poliittinen enemmistö voi enemmistöpäätöksellä ottaa vähemmistöltä pois kansalaisoikeuksia.

Poliittisia vankeja Suomessa

Esimerkiksi Suomessa porvarillinen enemmistö lakkautti 1920- luvulla Sosialistisen työväenpuolueen, johon oli liittynyt runsaasti kommunisteja.

Kommunisteja ja kommunisteiksi epäiltyjä suljettiin sen jälkeen vankiloihin. Vasta kun Suomi oli hävinnyt toisessa maailmansodassa Neuvostoliitolle, Suomi salli kommunistisen puolueen toiminnan (mutta lakkautti IKL:n).

Virkakieltojärjestelmät

Tuoreempi esimerkki on Saksan Liittotasavallan virkakieltojärjestelmä. Esimerkiksi kommunistisen puolueen jäsenten ei sallita Liittotasavallassa olla yhteiskunnan virassa.

Sisällissodat

Sisällissota saattaa rajoittaa häviölle jääneiden oikeuksia. Suomessa sisällissodan v. 1918 voitti porvaristo. Vähemmistöä suljettiin vankiloihin, ja heitä ammuttiin tai kuoli nälkään useita kymmeniä tuhansia. Tämä oli asukasta kohti laskettuna eräs historian suurimpia kansanmurhia.

Kansanmurhat

Fasistit ja kansallissosialistit ovat valtaan päästyään kieltäneet kilpailevat poliittiset ryhmittymät. Fasistit ovat soveltaneet myös laajamittaista kansanmurhaa nujertaessaan vastustajiaan.

Sotilas-

vallankaappaukset

Sotilasvallankaappaus johtaa usein kaikkien tai melkein kaikkien puolueiden kieltämiseen. Tällä hetkellä sotilasdiktatuureja on edelleen olemassa. Sotilasdiktatuuria vastustaa usein kansan enemmistö, ja sotilasdiktatuurien harjoittama sorto saattaa olla poliittisen enemmistön sortamista. Sotilasdiktatuurit ovat olleet enimmäkseen oikeistolaisia.

Yksipuolue-

järjestelmät

Sosialistiset vallankumoukset kuten Venäjän vallankumous ja Kiinan vallankumous saattavat johtaa yksipuoluejärjestelmään, jonka vallitessa porvarillisten puolueiden toiminta on käytännössä kiellettyä.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa sotilasdiktatuurien vastustajiin kohdistamia menetelmiä.
  2. Tutkikaa poliittisten vähemmistöjen kohtelua eri maissa esim. Amnesty Internationalin raporttien perusteella.
  3. Pohtikaa historian valossa (maa on pannukakku, aurinko kiertää maata jne.) onko enemmistö aina oikeassa. Miten enemmistö keskiajalla suhtautui kerettiläisten ja noitien polttamiseen? Miten enemmistö suhtautui Hitleriin?

Tilapäistö eli prekariaatti

Uusi luokka

On onnetonta, että ns. sivistyssanoilla sekoitetaan ihmisten ajatustunteet (emootiot). On myös onnetonta, että myönteisyys eli positiivisuus asetetaan lähes kaiken yhteisöllisen toiminnan ennakkoehdoksi.

Sanaa ”työtön” ei sentään ole väännetty ulkomaankielille. On myös onnetonta, ettei suomen kielestä on vaikea löytää kunnollisia sanoja tarpeellisille uusille luokitteluille.

Tässä artikkelissa käsitellään epävarmuudessa ja tilapäisyydessä eläviä ihmisiä. Siihen saakka, kun parempaa sanaa ei ole ilmaantunut, tämän kirjoittaja käyttää tästä ihmisluokasta nimitystä tilapäistö, sulkeissa
prekariaatti.

Epäonnistuja

Eräs mahdollinen sana olisi epäonnistuja eli luuseri =loser), mutta mm. seuraavista syistä tätä sanaa on vaikea ottaa käyttöön:
  1. epäonnistuja voi tosiasiassa osata tehdä useimpia asioita paremmin kuin onnistujien enemmistö. Myös tämän kirjoittaja on epäonnistuja
  2. epäonnistujasta eli luuserista on tehty eräissä poliittisissa piireissä haukkumissana. (Niissä piireissä työttömästäkin on tehty haukkumasana.)
  3. sanan köyhälistö eli proletariaatti vakiintunutta merkitystä on vaikea muuttaa ja kaikki tähän uuteen luokkaan kuuluvat eivät ole varsinaisesti köyhälistöä

Keitä kuuluu tilapäistöön

Tilapäistö eli prekariaatti on tilapäisissä tai epätyypillisissä työsuhteissa olevien tai muutoin epävarmuudessa elävien ihmisten luokka.

Uudessa sivistyssanassa prekariaatti yhdistyvät englannin kielen sana precarious, joka tarkoittaa epävarmassa tilassa tai muiden armoilla olevaa, ja proletariaatti eli köyhälistö.

Tilapäistön eli prekariaatin ongelmia kuvaa tyypillisesti taloudellinen epävarmuus, joka johtuu tilapäisistä työsuhteista saadun palkan ja yhteiskunnan tuen riittämättömyydestä ja epävarmuudesta.

Valtiosta riippuen esimerkiksi pätkätyöläisten, opiskelijoiden, köyhien lasten, työttömien, sairaiden ja eläkeläisten voidaan ajatella kuuluvan tilapäistöön eli prekariaattiin.

Tilapäisyys

Tilapäistön eli prekariaatin voi myös ajatella viittaavan yhteisölliseen suhteeseen, tapahtumasarjaan tai pyrkimykseen, joka koskettaa lähes kaikkia, mutta toisia vahvemmin ja toisia heikommin.

Tällöin voidaan puhua tilapäistön eli prekariaatin sijaan tilapäisyydestä eli prekaarisuudesta tai tilapäistymisestä eli prekarisaatiosta, joka viittaa yhteiskunnassa tapahtuviin, toimeentulon epävarmuutta lisääviin muutoksiin.

 Itse tilapäistön eli prekariaatin käsitettä ei pidä sekoittaa tilapäistymisestä eli prekarisaatiosta huolestuneen verkoston kanssa.

Kaikki tilapäistöön kuuluvat eivät ole työläisiä

Työväenliikkeeltä vaikutteita saaneet poliittiset ryhmät pitävät tilapäistöä eli prekariaattia tärkeänä, ja siitä käydään poliittista keskustelua.

Tilapäistöön eli prekariaattiin voi kuulua ihmisryhmiä, jotka perinteisessä köyhälistö-rikkaisto (proletariaatti-kapitalisti) -jaottelussa ovat eri puolilla.

Voidaan esimerkiksi nähdä, että pienyrittäjän ja tämän työntekijän edut ovat usein yhteisiä.

Toisaalta työntekijäpuolella edut saattavat olla vastakkaisia, koska korkean irtisanomiskynnyksen katsotaan lisäävän määräaikaisia työsuhteita.

Tilapäistön syitä

Tilapäistöön kuuluminen riippuu kunkin valtion sosiaalipolitiikasta, työlainsäädännöstä, työmarkkinoista ja talouden palloistumisesta (globalisaatiosta). Suomessa pidetään tärkeänä sosiaaliturvaa sekä pitkiä ja vakinaisia työsuhteita, ja toisaalta laittomien siirtolaisten asema ei täällä ole niin tärkeä asia kuin räissä muissa maissa.

Tilapäistön eli prekariaatin ongelmaan on toki viidentoista minuutin miettimisellä mahdollista keksiä lukuisia entisiä tai uusia ratkaisutapoja. Valitettavasti yhteiskuntien suurrikkaistot (rosvokapitalistit) pystyvät tällä hetkellä torjumaan kaikki ratkaisuyritykset.

Monopoli-

kapitalistinen imperialismi

Elämme Karl Marxin sanoja käyttäen monopolikapitalistisen imperialismin kautta. Monopoli on yritys, joka on markkinoilla määräävässä asemassa ja voi esimerkiksi hinnoitella tuotteensa miten haluaa. Maailman tunnetuimpia monopoleja ovat mm. tietotekniikkayritykset Microsoft ja Intel.

Imperialismi tarkoittaa nykyään maailmanlaajuista valtaa, jota selvimmin edustaa Pohjois-Amerikan Yhdysvallat (USA).

Ongeman ratkaisu-

ehdotukset

Ongelman ratkaisuehdotukset saattavat vaihdella niin, että toisessa ääripäässä on vaatimus sosialistisesta tai kommunistisesta yhteiskunnasta ja pysyvistä työsuhteista ja toisessa pätkätöiden hyväksyminen ja vaatimus sosiaaliturvan muuttamiseen niin, että ne sopivat paremmin yhteen.

Tilapäistön eli prekariaatin puolesta puhuneet poliittiset ryhmät painottavat etenkin perustulotyyppistä sosiaalivakuutusta ansiosidonnaisen järjestelyn sijaan.

Usein sosiaalivakuutusta johtavat talouselämästä tulleet johtajat eivätkä vakuutustoiminnan asiantuntijat. Esimerkiksi suuren eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen johtoon nimitettiin pankkiuran tehnyt ekonomi eikä vakuutusasiantuntijaa. (Esimerkiksi kirjoittaja on toiminut 9 vuotta tilastotutkijana ja mm. suorittanut riskiteorian kurssin yliopistossa, joten minulla on jonkinlainen käsitys siitä, mistä kirjoitan. Tosin en ole juuri nyt ollenkaan käytettävissä työtehtäviin. Toki vakuutusyhtiöissä on lakisääteiset matemaatikkonsa, mutta heidän laskelmiaanhan ei tarvitse enää nykyään huomioida.)

Epävarmuudessa elävät

Epävarmuudessa eläviä ihmisiä ovat mm:

  1. pätkätyöläiset,
  2. joustotyöläiset,
  3. osa-aikatyöläiset,
  4. työttömät
  5. yhteen suunnitelmaan eli projektiin palkatut työläiset
  6. vuokratyöläiset,
  7. sosiaali- ja terveydenhuollon heitteille jättämät
  8. vapaan ammatin harjoittajat eli freelancerit jne.
Epävarmuudessa eläminen vaikeuttaa kaikkea tulevaisuuden suunnittelua.

Palkkatyön ulkopuolinen työ

Paljon työtä tai paremminkin tuotantoa on myös palkkatyön ulkopuolella. Omaishoito, vanhemmuus, kodeissa tehty uusintava työ ja opiskelu ovat tyypillisiä esimerkkejä. Tällaisesta työstä ei saa korvausta tai sitä saa vain vähän.

Pahimmin syrjäytyneet

Yhteiskunnassa pahimmin syrjäytyneitä ovat esimerkiksi pitkäaikaistyöttömät, asunnottomat tai paperittomat siirtolaiset.

Toisten armoilla elävät

Monet elävät toisten armosta tai toisten armoilla jatkuvassa elämää vaikeuttavassa epävarmuudessa.

Tehtäviä

  1. Keitä tilapäistöön kuuluvia sinä tunnet?
  2. Keksikää yllä mainitsemattomia ryhmiä, jotka kuuluvat tilapäistöön?
  3. Miksi koululaisille ei makseta palkkaa?
  4. Miksi suuresta osasta tärkeää työtä kodissa ja esimerkiksi järjestöissä ei makseta mitään palkkaa?
  5. Keskustelkaa millaista asunnottoman elämä on talvella?
  6. Miksi asunnottomille ei rakenneta esimerkiksi kunnallisia vuokra-asuntoja?
  7. Miltä sinusta tuntuisi elää toisten armoilla?
  8. Miksi valtioneuvosto (hallitus) ja talouselämä jatkuvasti toistavat sitä, että pitää oppia elämään epävarmuudessa?
  9. Voiko olla onnellinen jatkuvassa epävarmuudessa?
  10. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on? Ovatko ne taloudellisesti mahdollisia?
  11. Miksi työtä ei anneta jokaisen kykyjen mukaan?
  12. Miksi työstä ei makseta kaikille ansioiden mukaan?
  13. Mitkä ovat ihmisen perustarpeet?
  14. Miksi kaikille ei anneta edes vähimmäistarpeiden verran?
  15. Mitä seurauksia monopolikapitalistisesta imperialismista on ollut?

Tilapäistön järjestö

Prekariaatti.org on yritys auttaa ihmisiä pääsemään pois toisten armoilla elämisestä. Epävarmuutta yritetään muuttaa voimaksi järjestäytymällä samaan tapaan kuin esimerkiksi työväenliike teki menneisyydessä.

Prekariaatti.org on tilapäistön eli prekariaatin toimintaverkosto toimeentulon ja oikeuksien puolesta, epävarmuutta, syrjäyttämistä ja markkinoiden mielivaltaa vastaan.

Sen tarkoituksena on kehittää keskustelua ja toimintaa niiden kesken, jotka haluavat luoda ja voittaa uusia vapauden tiloja ja samalla vähentää epävarmuutta.

Järjestön tarkoituksena on 

  • Luoda kohtaamispaikka, eräänlainen virtuaalisen yhteisön, jossa keskustellaan, jaetaan kokemuksia ja pohditaan m