Etiikka

Uudet aineistot alkavat tästä

Päivitetty 8.10.2014
  1. Uudet aineistot alkavat tästä
  2. Mitä etiikka on
  3. Siveystutkimuksen dilemma
  4. Teon tarkoitus: vahinko ja tahallisuus
  5. Tehtäviä teon tahallisuudesta ja vahingosta
  6. Teon asiayhteys (konteksti)
  7. Tehtäviä asiayhteydestä
  8. Etiikan pääsuuntia ja peruskysymyksiä: Velvollisuuteen perustuvat siveyskäsitykset ja niiden arviointia
    1. Siveellinen toiminta
    2. Käsitys, että velvollisuudet ovat riippumattomia arvoista
    3. Velvollisuussiveyden piirteitä uskonnoissa ja aatteissa
    4. Keskustelun aiheita
    5. Ensi näkemältä –siveys
    6. Keskustelun aiheita
    7. Kristillinen velvollisuussiveys
    8. Keskustelun aiheita
    9. Uskontojen "oikein": Jumalien tahto
    10. Jumalat voivat määrätä murhaamaan
    11. Ovatko jumalat hyviä vai pahoja
    12. Jos jumalia ei ole olemassa, jumalien tahdolla ei ole merkitystä
    13. Uskonnolllinen elämäntapa
    14. Uskonnot velvollisuussiveyden ja seuraussiveyden sekoituksina
    15. Keskustelun aiheita
    16. Velvollisuusiveys ja politiikka
    17. Tehtäviä
    18. Velvollisuussiveyden lajeja: Puhdas velvollisuussiveys
    19. Oikeutus velvollisuussiveydessä
    20. Muita kuin velvollisuussiveyden käsityksiä
    21. Tehtäviä
    22. Ehdottomat velvollisuudet
    23. Ehdolliset velvollisuudet
    24. Yleistettävyys
    25. Keinot ja päämäärät
    26. Tehtäviä
    27. Velvollisuussiveyden arvostelua: Tyhjyys
    28. Ristiriidat
    29. Pakolliset, sallitut ja kielletyt teot
    30. Myös siveettömiä periaatteita voidaan yleistää
    31. Epäuskottavuus
    32. Myötätunnon puute
    33. Tyhmyydet
    34. Velvollisuuksista ollaan erimielisiä
    35. Keskustelun aiheita
    36. Immanuel Kant ja hyvä tahto
    37. Järki ei auta onnellisuuden tavoittelussa
    38. Ihmisen tarkoitus ei ole olla onnellinen
    39. Keskustelun aiheita
    40. Ehdoton ja poikkeukseton (kategorinen) käsky (imperatiivi)
    41. Mutta mitä on siveellinen velvollisuus?
    42. Mitä lakia? Jumalallista lakiako?
    43. Onko kyse välttämättömyydestä?
    44. Tarkoittiko Kant yhteiskuntien lakeja?
    45. Käskyt ja tosiasiat
    46. Käskylauseita (imperatiiveja) on kahta lajia
    47. Siveyden olemus
    48. Useita muotoja ehdottomalle käskylle
    49. Keskustelun aiheita
    50. Kantin siveyskäsityksen arvostelua
    51. Keskustelun aiheita
    52. Olemassaoloismi (Eksistentialismi)
    53. Keskustelun aiheita
  9. Etiikan pääsuuntia ja peruskysymyksiä: Sopimussiveys
    1. Thomas Hobbesin sopimussiveys
    2. Luonnontila
    3. David Gauthier ja sopimussiveys
    4. Kuka hän on
    5. Kolme ajatusta
    6. Hyvä ja paha
    7. Ihmisen oikeudet
    8. Luonnontila ei kannata
    9. Oikeuksista luopuminen
    10. Arvot henkilökohtaisia, rauha yhteinen
    11. Minimaalinen siveys
    12. Itsevaltias on kauhukuva
    13. Ydinaseet
    14. Pelko luo vihollisia
    15. Sotatila
    16. Siveydessä sosiaalinen lataus
    17. Sisäisen tahdon toiminta
    18. Siveellinen riippumattomuus
    19. John Locken ehto
    20. Huono-osaisimman hyvinvoinnin maksimointi
    21. Ylijäämä jaettu kykyjen mukaan
    22. Minimaalisen suhteellisen myönnytyksen periaate
    23. Keskustelun aiheita
  10. Etiikan pääsuuntia ja peruskysymyksiä: ihmisoikeussiveys
    1. Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus ja oikeussiveys
    2. John Rawls
    3. Lisälukemista
    4. Historiaa
    5. Ihmisoikeudet
    6. Ranskan vallankumous
    7. Keskustelun aiheita
    8. Karl Marx
    9. Suomen sosialidemokraatit
    10. Keskustelun aiheita
    11. Yhdistyneet kansakunnat (YK)
    12. Keskustelun aiheita
  11. Etiikan pääsuuntia ja peruskysymyksiä: Sisäiseen oivallukseen perustuva siveys
    1. Sisäiseen oivallukseen (intuitioon) perustuva siveys
    2. Lisälukemista
    3. G. E. Moore
    4. Keskustelun aiheita
  12. Etiikan pääsuuntia ja peruskysymyksiä: Seuraussiveys
    1. Mitä seuraussiveys on
    2. Seurassiveys on vaativaa, mutta miksi se ei saisi sitä olla?
    3. Keskustelun aiheita
    4. Erikoistapaus: Valehteleminen
    5. Keskustelun aiheita
    6. Laajin hyvinvointi tai mahdollisimman monen onnellisuus
    7. Keskustelun aiheita
    8. Hyvinvointi ei ole viisaustieteen professorien enemmistön suosiossa
    9. Keskustelun aiheita
    10. Muiden huomiointia kannattava koulukunta seuraussiveydessä
    11. Keskustelun aiheita
    12. Itsekkyys ja muiden hyväksi toimiminen seuraussiveyden lajeina
    13. Keskustelun aiheita
    14. Seuraussiveyden arvostelua: Seuraussiveyden arvostelu on lajikohtaista
    15. Olkinuket seuraussiveyden vastustajien apuna
    16. Ihmisten ja valtarakenteiden erilaisuus
    17. Ihmissyöjäesimerkki
    18. Keskustelun aiheita
    19. Orjuus
    20. Keskustelun aiheita
    21. Kidutus
    22. Keskustelun aiheita
    23. Yläluokan nautinnot
    24. Keskustelun aiheita
    25. Lukion oppikirjat seuraussiveyden vastustajina
    26. Keskustelun aiheita
    27. Auttaisiko seuraussiveys liikaa vähäosaisia
    28. Keskustelun aiheita
    29. Huono tai tahallisesti väärä seurausten arviointi: Kuvitellut seuraukset ja seurausten kuviteltu hyvyys
    30. Pitääkö ottaa riskejä
    31. Jos seurauksista ei ole mitään tietoa
    32. Keskustelun aiheita
    33. Onko syyttömän tuomitsemisesta joskus hyötyä
    34. Jos yhteisön uskomukset ja mielipiteet ovat tietyn tyyppiset, mikä tahansa siveys johtaa huonoihin seurauksiin
    35. Kuolemantuomion kielto
    36. Keskustelun aiheita
    37. Pitäisikö terveiden luovuttaa elimensä sairaille ja kuolla itse
    38. Keskustelun aiheita
    39. Hyvinvointia lisäävät kemikaalit
    40. Keskustelun aiheita
    41. Pitääkö unohtunut velka maksaa
    42. Keskustelun aiheita
    43. Kärsimysten vähentäminen
    44. Keskustelun aiheita
    45. Pitäisikö kaikki elämä hävittää
    46. Keskustelun aiheita
    47. Sääntöjä sisältävä seuraussiveys: Sääntöjä eräiden ongelmien ratkaisuun
    48. Keskustelun aiheita
    49. Tilanteiden arviointiin perustuva seuraussiveys
    50. Tehtäviä
    51. Seuraussiveys asteittain kehittyvässä yhteiskunnassa: Hyvesiveyden ja velvollisuussiveyden aikakaudet
    52. Seuraussiveyden aikakausi
    53. Asenteet muuttuvat
    54. Keskustelun aiheita
    55. Seuraussiveys ja uskonnot: Henget ja jumalat luonnonilmiöiden aiheuttajina
    56. Onnettomuudet menneiden tekojen syytä
    57. Rangaistukset tai palkkiot kuoleman jälkeisessä elämässä
    58. Kuvitelma ikuisesta elämästä on aiheuttanut paljon onnettomuuksia
    59. Keskustelun aiheita
  13. Etiikan pääsuuntia ja peruskysymyksiä: Hyvesiveys
    1. Mitä hyvesiveys on
    2. Kukoistus
    3. Aristoteleen hyvesiveys
    4. Yksilökeskeinen siveys
    5. Ihmisen tehtävä ja tarkoitus
    6. Onnellisuuden saavuttaminen
    7. Aretē — Perinteiset kreikkalaiset hyveet
    8. Siveelliset hyveet
    9. Käytännöllinen päätelmä
    10. Keskustelun aiheita
    11. Alasdair MacIntyren hyvesiveys
    12. Ihmisen todellinen päämäärä
    13. Siveys johdetaan ihmisluonnosta
    14. Humen giljotiini.
    15. Sosiaalipolitiikka
    16. Siveys on tosi
    17. Keskustelun aiheita
    18. Välittämisen hyvesiveys
    19. Siveellisen oppimisen tavoite
    20. Siveysongelmien ratkaisu
    21. Keskeiset käsitteet
    22. Keskustelun aiheita
    23. Hyvesiveyden arvostelua
    24. Mitkä ovat hyveitä, mitkä paheita ja mitkä eivät kumpaakaan
    25. Hyvesiveys omien ennakkoluulojen tukena
    26. Hyvesiveys vanhoillisuuden tukena
    27. Onko ihmisluonto olemassa
    28. Keskustelun aiheita
  14. Nuoren moraalinen kasvu
    1. Kehityspsykologian näkökulma
    2. Yksilön siveellinen kehitys
    3. Sähköshokkikoe
    4. Keskustelun aiheita
    5. Persoonallisuuden piirteitä
    6. Kova ja helläluontoinen persoonallisuus
    7. Keskustelun aiheita
    8. Yksilön tietoisuuden osatekijöitä
    9. Ajatustunteiden hallinta
    10. Keskustelun aiheita
    11. Emootiot eli ajatustunteet
    12. Keskustelun aiheita
    13. Vieraantuminen
    14. Keskustelun aiheita
  15. Hyvä ja muut arvot, itseisarvo ja välinearvo
    1. Mitä siveysajattelu tutkii
    2. Siveysarvot ja muut arvot
    3. Itseisarvot ja välinearvot
    4. Arvoarvostelmat
    5. Totuusarvostelmat (propositiot)
    6. Velvoitteet ja arvot
    7. Siveyssääntö
    8. Velvoite
    9. Valtarakenteiden arvot
    10. Sisäinen oivallus (intuitio)
    11. Käsityksiä siitä, mikä on hyvää
    12. Keiden hyväksi
    13. Keskustelun aiheita
    14. Kultainen sääntö
    15. Keskustelun aiheita
  16. Moraalidilemmoja
  17. Käytännöllisiä nuorten elämän ongelmia
    1. Ihmisten ongelmia
    2. Koulukiusaaminen
    3. Apua ongelmiin
    4. Syömishäiriöt
    5. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö
    6. Keskustelun aiheita
  18. Vanhat aineistot alkavat tästä

Mitä etiikka on

Etiikka eli siveystutkimus on siveyskäsitysten eli moraalikäsitysten tutkimista.

Siveys eli moraali on käyttäytymistä, joka sisältää aikomuksia, ratkaisuja ja tekoja joita arvioidaan mm. sanoilla hyvä / paha, oikein / väärin ja pitää / ei pidä.

Siveyttä on käsitelty laajasti jo ala-asteella joten seuraavassa keskitytään siveystutkimukseen. Osoittautuu, että siveystutkijat ovat riitaisia ihmisiä ja että siveystutkimusta on hyvin monenlaista.

Siveyserimielisyyksien ratkaisuun ei ole mitään sellaisia keinoja joita voidaan käyttää erilaisia väitelauseita (lauseita jotka ovat tosia tai epätosia) koskevien erimielisyyksien ratkaisemiseksi. Ns. hyvä tiede ratkoo asiaermielisyyksiä.



Eläinten oikeuksien puolustaja, ateisti ja Princetonin yliopiston bioetiikan professori Peter Singer

Seuraavassa käsitellään pääasiassa ihmisten siveyttä, sillä siveystutkimuksen kohde on useimmiten ihmiset. Tietysi myös eläinten oikeudet on syytä huomioida, ja eläinten oikeuksia puolustavat siveystutkijat eroavat yleensä ajatuksiltaan muista siveystutkijoista.

Siveystutkimuksen dilemma

Siveystutkimuksen dilemma on se, että melkein kaikki siveystutkijat vastustavat seuraussiveyttä mutta perustelevat tätä vastustustaan seuraussiveyden seurauksilla.

Onneksi melkein kaikki tavalliset ihmiset käyttävät siveellisissä pohdinoissaan seuraussiveyttä, eikä eduskunnassakaan juuri muita perusteluja käytetä kuin ehdotettujen lakien seurauksia.

Tavallisesta lukijasta saattaa tuntua omituiselta, miksi siveyttä ylipäätään tutkitaan. Valitettavasti tätä kysymystä ei ole juuri ryhdytty tutkimaan.



Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professori ja ateisti Timo Airaksinen

Esimerkkinä mainittakoon, että Pääkaupunkiseudun ateistien perustaja Kimmo Sundström aikoinaan lopetti siveystytkimuksen eli käytännöllisen filosofian opinnot keskimmäiseen arvosanaan, koska hän ei sen pitempään jaksanut kuunnella professoreiden hulluja käsityksiä.

Teon tarkoitus: vahinko ja tahallisuus

Teemme asioita, koska niiden taustalla on jokin tarkoitus; teemme jotain ja tavoittelemme sillä tiettyä seuraamusta. Vaikka tarkoitus olisi hyvä, ei teko välttämättä aina ole oikeutettu ja toisinpäin. Tämä johtaa välillä väärinymmärryksiin muun muassa siitä, mikä on ollut tarkoituksena.
 
Teon tarkoitus voidaan luokitella toivotuksi tai ei-toivotuksi suunnitelman mukaan.

Hyvän aikomuksen pohjalta tapahtunutta huonoa tekoa sanotaan vahingoksi.

Huonoa aikomusta seuaavaa huonoa tekoa kutsutaan tahalliseksi ja näiden välistä muotoa huolimattomuudeksi.

Filosofi Immanuel Kantin mukaansiveyden on perustuttava jollekin, jolla on itseisarvoa eikä ainoastaan välinearvoa (eli arvoa jonkin toisen tavoitteen saavuttamiseksi).

Kantin mukaan tämä perusta ei voi olla mikään muu kuin hyvä tahto, joka yksin on hyvä sellaisenaan.

Tahdon Kant määrittelee kykynä toimia toimintaa ohjaavien periaatteiden mukaisesti. Kun tätä kykyä ei häiritse mikään ulkopuolinen voima, tahto itsenäinen.

Kantin mukaan hyvä teko on tehty puhtaasti hyvästä tahdosta eikä sillä siten pyritä saavuttamaan mitään toista tavoitetta (esimerkiksi onnellisuutta tai suurinta yleistä hyvää).

Käytännössä hyvä tahto johtaa hyvin usein huonoihin seurauksiin. Tuomioistuimissa teon tekijän hyvä tarkoitus saatetaan ottaa huomioon, mutta hyvää tarkoittavan teon huonot seuraukset jäävät meidän kaikkien kannettaviksi.

Erityisesti Kantia on arvosteltu siitä, että käsiteen "hyvä" ei ole yksimielisyyttä ja siitä, että eri ihmiset ovat eri mieltä siitä, mikä on hyvää ja mikä on pahaa.

Tehtäviä teon tahallisuudesta ja vahingosta

  1. Milloin sinulle sattui viimeksi vahinko?
  2. Mitä vahingosta seurasi?
  3. Suututko, jos toverillesi tulee vahinko, josta on sunulle haittaa?
  4. Milloin hyväntahtoinen teko johti viimeksi huonoihin tuloksiin?
  5. Suututko toverillesi, jos hänen hyväntahtoinen tekonsa aiheuttaa sinulle harmia?
  6. Onko kiusaaminen hyväntahtoista vai pahantahtoista?
  7. Miksi kiusaamista tapahtuu?

Teon asiayhteys (konteksti)

Hyvin yleinen käsitys on, että teko, joka on oikein jossain tilanteessa, saattaa olla väärin jossain toisessa tilanteessa.

Puhutaan teon asiayhteydestä (opetushallitus puhuu kontekstista).

Esimerkiksi muinaiskreikkalainen filosofi Aristoteles ajatteli, että teon asiayhteys on huomioitava tekoa arvioitaessa.

duel

Asiayhteys on huomioitu myös Suomen laeissa. Itsepuolustukseksi saa vaikka tappaa.

Tehtäviä asiayhteydestä

  1. Luettele joukko tekoja, joiden hyväksyntä riippuu asiayhteydestä.
  2. Pidetäänkä köyhyyttä lieventävänä asianhaarana esimerkiksi varkaustapauksessa?
  3. Luettele joukko tekoja, jotka ovat mielesytäsi väärin missä asiayhteydessä tahansa.

Etiikan pääsuuntia ja peruskysymyksiä: Velvollisuuteen perustuvat siveyskäsitykset ja niiden arviointia

Siveellinen toiminta




Yllä asevelvollisia

Velvollisuuteen perustuvat siveyskäsitykset painottavat, että meillä on tiettyjä velvollisuuk­sia, tekoja, jotka meidän pitää tai joita meidän ei pidä tehdä.

Tämän käsityksen mukaan siveellinen toiminta on velvollisuuksien suorittamista, ja jyrkimmän käsityksen mukaan velvollisuudet on tehtävä riippumatta siitä, mitä seurauksia niistä on.

Velvollisuussiveyden erottaa seuraussiveydestä se, että jotkin teot ovat ehdottomasti oikein tai ehdottomasti väärin riippumatta siitä, mitä seurauksia niistä on.

Velvollisuusiveydellä on vieraskielinen nimitys deontologia (kreikankielen deon = velvollisuus. Tätä nimitystä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa.)

Käsitys, että velvollisuudet ovat riippumattomia arvoista

Käsitystä, että velvollisuudet ovat arvoista riippumattomia, sanotaan deontologiseksi siveydeksi. (Tätä nimitystä ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa. Deontologisia käsityksiä ovat esim.sisäiseen oivallukseen perustuva siveys (intuitionismi), velvollisuussiveys, sopimussiveys ja ihmisoikeussiveys.

Velvollisuussiveyden piirteitä uskonnoissa ja aatteissa

Suurimmat uskonnot asettavat kannattajilleen monenlaisia velvollisuuksia. Jyrkimmillään ne esiintyvät käskyinä ja kieltoina.

Juutalaisten kymmen käskyä ovat seuraavat:


1 Niin Jumala puhui kaiken tämän:

2 Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta.

3 Sinulla ei saa olla muita jumalia.

4 Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla.

5 Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua.

6 Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.

7 Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.

8 Muista pyhittää lepopäivä.

9 Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi,

10 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi.

11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

12 Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.

13 Älä tapa.

14 "Älä tee aviorikosta.

15 Älä varasta.

16 Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan.

17 Älä tavoittele toisen taloa. Älä tavoittele hänen vaimoaan, älä orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on hänen.

Keskustelun aiheita

  • Mistä johtuu, että nämä käskyt ovat kieltoja?
  • Onko Suomen laissa sellaista rikosta kuin aviorikos?
  • Mitkä käskyistä tuntuvat sinusta hyviltä ja mitkä huonoilta?
  • Mitkä käskyistä eivät koske ollenkaan uskonnottomia?
  • Miksi käskyissä mainitaan orjat ja orjattaret?

Ensi näkemältä –siveys

Ensi näkemältä (prima facie) –siveyden mukaan on tiettyjä periaatteita ja velvollisuuksia, joita on hyvä noudattaa. Ne ovat kuitenkin ehdollisia. Niitä on noudatettava, ellei jokin tärkeämpi ajankohtainen sääntö anna toisenlaista toimintaohjetta. Siveys on arkipäivän viisautta. Eri tilanteisiin eivät sovi samat toimintamallit.

Ensi näkemältä –harkinnan malli:
  • Arvioi tilanne (vaihtoehdot, vastuut, velvollisuudet ja oikeudet)!
  • Ota huomioon kaikkien asianosaisten käsitykset ja edut.
  • Arvioi erilaiset vaikutukset sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
  • Aseta arvot tilanteen ja asian mukaiseen järjestykseen.
  • "Mihin pitäisi pyrkiä" ottaen huomioon kokonaistilanteen?


Sir William David Ross

Sir William David Ross (1877 –1971) asetti seuraavat velvollisuudet:
  • velvollisuus pitää lupaukset
  • velvollisuus korvata toisille aiheutettu vahinko
  • velvollisuus kiittää niitä, jotka ovat auttaneet meitä
  • oikeudenmukaisuus: velvollisuus myöntää jokaisen ansiot
  • velvollisuus auttaa muita
  • velvollisuus kehittää itseämme, erityisesti hyveitämme ja älyämme
  • velvollisuus olla loukkaamatta toisia
Siinä tapauksessa, että nämä velvollisuudet ovat ristiriidassa, sovelletaan ensi näkemältä -periaatteita.

Keskustelun aiheita

  • Miten varmistut, että yllä olevat ehdot on huomioitu, kun teet päätöksiä?
  • Mitkä yllä luetelluista velvollisuuksista ovat sinulle tärkeitä?
  • Mitkä yllä olevista velvollisuuksista eivät ole sinulla tärkeitä?

Kristillinen velvollisuussiveys



Samuel von Pufendorf

Esimerkkinä kristillisestä hyvesiveydestä esitämme Samuel von Pufendorfin (1632 – 1694) siveyskäsityksen.

Ihmisellä on velvollisuuksia
  • jumalaa kohtaani
  • itseään kohtaan
  • muita kohtaan
Velvollisuudet jumalaa kohtaan ovat
  • jumalan tunteminen ja usko jumalaan
  • palvoa jumalaa sisäisesti ja ulkoisesti
Velvollisuudet itseään kohtaan ovat
  • velvollisuudet sielua kohtaan
  • velvollisuudet ruumista kohtaan ja siihen liittyvä käytös
Velvollisuuksia muita kohtaan ovat
  • välttää muiden vahingoittamista
  • kohdella muita tasa-arvoisesti
  • edistää muiden hyvää

Keskustelun aiheita

  1. Olet matkalla kouluun. Joku makaa liikkumatta tienvarressa. Kumpi on ensi käden velvollisuutesi: ehtiä ajoissa kouluun vai tutkia, tarvitseeko tienvarressa makaava apua?
  2. Mitkä Samuel von Pufendorfin velvollisuuksista sopivat myös ateistille?
  3. Mitä velvollisuuksia sinulla on omaa ruumistasi kohtaan?
  4. Mitä velvollisuuksia sinulla on muiden ruumiita kohtaan?

Uskontojen "oikein": Jumalien tahto



Usein ”oikein” tarkoittaa uskonnossa jumalien väitetyn tahdon mukaista käyttäytymistä ja ”väärin” jumalien tahdon vastaista käyttäytymistä.

Uskontojen mukaan jumalien tahto on kirjoitettu esimerkiksi Raamattuun tai Koraaniin. Us­konnolliset johtajat päättävät usein uskonnon kannattajien velvollisuuksista.

Jos jumalat päättävät, että jokin teko on oikein, voidaan kysyä, tahtovatko jumalat sitä siksi, että se on oikein, vai onko se oikein siksi, että jumalat tahtovat sitä.

Jos jumalat tahtovat jotakin siksi, että se on oikein, siveys on jumalista riippumaton.

Tällöin siveys voitaisiin esittää puhumatta jumalista mitään.

Korkeintaan voitaisiin väittää, että ju­malat ovat ihmisiä pätevämpiä esittelemään siveyttä.

Jumalat voivat määrätä murhaamaan



Jos teko on oikein pelkästään siksi, että jumalat sitä tahtovat, siveydeltä putoaa kokonaan pe­rusta.

Jumalat voivat määrätä esimerkiksi murhaamaan.

Raamatussa kerrotaan, että juutalais­ten jumala käski tappaa vihollisten naiset ja lapset, kamelit ja aasit, mutta säästää neitsyet.

Ovatko jumalat hyviä vai pahoja

Uskontojen kannattajat voivat väittää, etteivät jumalat käske tehdä pahaa, koska jumalat ovat hyviä.

Mutta mitä tarkoittaa se, että jumalat ovat hyviä? Ovatko jumalat hyviä siksi, että he ovat jumalia, vai onko hyvälle jokin muu peruste?

Kristinuskon mukaan kristinuskon jumala on hyvä.

Islamin mukaan islamin jumala voi olla hyvä tai paha.



Puuveistos valaistuneesta

Buddhalaisuuden mukaan jumalat, sikäli kuin heitä on olemassa, eivät ole ns. valaistuneen ihmisen yläpuolella (eivätkä oikeastaan edes tavallisen ihmisen yläpuolella).

Jos jumalia ei ole olemassa, jumalien tahdolla ei ole merkitystä

Jos jumalia ei ole olemassa, jumalien tahtoon perustuvalta siveydelta putoaa kokonaan pohja.

Uskonnolllinen elämäntapa

Joissain uskonnoissa (eräät intialaiset uskonnot) suhde jumalaan ei ole niinkään oikean ja väärän kysymys vaan palvoja on sitoutunut tiettyyn elämäntapaan. Sitä ei pidetä velvoittavana niille, jotka eivät ole palvojia.

Uskonnot velvollisuussiveyden ja seuraussiveyden sekoituksina

Useimmiten uskonnot ovat velvollisuussiveyden ja seuraussiveyden sekoituksia.

Jos uskonto sa­noo jumalien palkitsevan tai rankaisevan ihmisiä heidän tekojensa perusteella, kyse on seura­ussiveydestä.

Kristinuskon väite, jonka mukaan ihminen saavuttaa ikuisen onnellisen elämän uskomalla jumalan olemassaoloon, on seuraussiveyttä.

Keskustelun aiheita

  • Millä tavalla uskontojen siveys eroaa uskonnottomien siveydestä?
  • Mistä syystä uskonnot pitävät niiden jumaliin uskomista hyvänä asiana?
  • Millä tavalla uskonnollisen ihmisen velvollisuudet eroavat uskonnottoman ihmisen velvollisuutta?
  • Miksi suurimmat uskonnot pelottelevat iankaikisella rangaistuksella niitä, jotka eivät ole uskonnon kannattajia?
  • Millä tavalla uskonnollisen ja uskonnottoman ihmiset elämäntavat poikkeavat toisistaan?

Velvollisuusiveys ja politiikka

Velvollisuussiveyden piirteitä esiintyy myös poliittisissa aatteissa kuten liberaalissa ihmisoikeussiveydessä (esim. John Rawls) ja kommunismissa. Kui­tenkin politiikkaa usein arvioidaan sen väitettyjen tai todellisten seurausten perusteella.

Tehtäviä

  1. Lukekaa Raamatusta Samuelin kirjan 15. luku ja verratkaa siinä esitettyä kertomusta Palestiinan viimeaikaisiin tapahtumiin.

Velvollisuussiveyden lajeja: Puhdas velvollisuussiveys

Puhtaan velvollisuussiveyden mukaan tekoja on arvioitava pelkästään velvollisuuden eikä tun­teiden, taipumusten tai saavutettavan hyödyn perusteella.

Esimerkiksi jos lahjoitan rahaa ke­hitysmaiden asukkaiden auttamiseen, koska säälin köyhiä ihmisiä, en velvollisuussiveyden mu­kaan toimi sieellisestii. Jos lahjoitan rahaa hyväntekeväisyyteen saadakseni hyvää mainetta, en velvollisuussiveyden mukaan toimi siveellisesti.

Eräille (esimerkiksi Immanuel Kantille) lähes ainoa hyväksyttävä teon vaikutin on velvollisuudentunto.

Monet ovat eri mieltä siitä, ettei esimerkiksi tunteilla ja säälillä saisi olla mitään tekemistä tekoja arvioitaessa.

Oikeutus velvollisuussiveydessä

Kun emme voi vaikuttaa tekojen seurauksiin tai edes arvioida niitä, ajatellaan, että teko on oikein, jos tekijä on tehnyt velvollisuutensa.

Usein velvollisuussiveydessä ajatellaan, että koska emme voi vaikuttaa tunteisiimme, ne ovat huono perusta siveydelle.

Velvollisuussiveyden mukaan meidän on esimerkiksi autettava tarpeessa olevia, koska se on velvollisuutemme.

Muita kuin velvollisuussiveyden käsityksiä

  • Meidän on autettava tarpeessa olevia, koska meidät palkitaan siitä.
  • Meidän on autettava tarpeessa olevia, jos meistä tuntuu siltä.
  • Meidän on autettava tarpeessa olevia, jos säälimme heitä.
  • Meidän on autettava tarpeessa olevia, jos se lisää onnellisuutta.
  • Meidän on autettava tarpeessa olevia, koska meille on siitä myöhemmin henkilökohtaista hyötyä.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa mitä muita käsityksiä tähän listaan voidaan lisätä.
  2. Pohtikaa miten velvollisuuksien noudattamista voitaisiin perustella.

Ehdottomat velvollisuudet

Velvollisuussiveyden kannattajat esittävät usein ehdottomia velvollisuuksia kuten esimerkiksi ”sinun on aina puhuttava totta”, ”pidä aina lupauksesi” tai ”tappaminen on kiellettyä kaikissa olosuhteissa”.

Velvollisuussiveyden mukaan näitä velvollisuuksia on noudatettava täysin riippumatta siitä, mitä seurauksia niistä on.

Ehdolliset velvollisuudet

Ehdollinen velvollisuus on esimerkiksi ”jos haluat olla arvostettu, puhu aina totta” tai ”jos et halua joutua vankilaan. älä tapa”.

Yleistettävyys

Usein etsitään siveysperiaatteita, joka olisivat mahdollisimman yleispäteviä. On ajateltu (esimerkiksi Immanuel Kant), että meidän olisi toimittava sellaisten siveysperiaatteiden mukaan, joista voitaisiin tehdä yleismaailmallisia lakeja.

Jos minusta on oikein, että voin varastaa, jos minulla ei ole riittävästi rahaa, tästä periaatteesta olisi voitava tehdä yleismaailmallinen laki.



Yleistää voidaan tietysti muitakin kuin siveyseriaatteita. Esimerkiksi voitaisiin ajatella yleistettäväksi periaate ”näytä aina kieltäsi itseäsi pitemmille”.

Muinaisintialaisten ja kiinalaisten ns. kultainen sääntö on eräs muunnos yleistettävyyssäännöstä.

Toinen versio kultaisesta säännöstä on ”tee toisille sitä, mitä toivoisit tehtävän itsellesi” ja toinen versio ”älä tee toisille sitä, mitä et toivoisi tehtävän itsellesi”.

Kaikkia sääntöjä ei voida edes ajatella yleistettäviksi. Esimerkiksi ”älä koskaan tee työtä” on mahdoton, jos kaikki ryhtyvät sitä noudattamaan.

Yleistettävissä oleva selvästi siveysperiaate olisi esimerkiksi ”älä koskaan kiduta lapsia”.

Keinot ja päämäärät

Paljon keskusteltu siveysperiaate on ”kohtele ihmisiä aina päämäärinä sinänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä päämäärien saavuttamiseksi” (esimerkiksi Immanuel Kant).

Tähän voisi heti huomauttaa, että kuinkahan moni työnantaja pitää työntekijöitä päämäärinä sinänsä eikä välineinä (työvoimana).

Periaatteen mukaan ihmisiä ei pitäisi hyväksikäyttää, sen sijaan pitäisi kunnioittaa heidän omaa tahtoaan ja toiveitaan.

Tehtäviä

  1. Keksikää mahdollisimman monta sellaista siveysperiaatetta, jota ei voida yleistää.
  2. Keksikää mahdollisimman monta sellaista siveysperiaatetta, jotka voitaisiin yleistää.
  3. Miksi huonoja keinoja käytetään hyvien päämäärien saavuttamiseen? Millaisia seurauksia tästä voi olla? Mainitkaa joitakin esimerkkejä.

Velvollisuussiveyden arvostelua: Tyhjyys

On sanottu, että yleistettävyysperiaate on tyhjä, se ei anna apua siveellisten ratkaisujen teossa. Vaikka yleistettävyysperiaatteeseen lisätään kielto käyttää ihmistä pelkkänä välineenä, näiden periaatteiden perusteella on vaikea ratkaista, mitä pitäisi tehdä.

Ristiriidat

Velvollisuudet joutuvat helposti keskenään ristiriitaan.

Jos velvollisuus on puhua aina totta, ei saa valehdella rikolliselle, joka etsii totuuden puhujan ystävää murhatakseen hänet (Immanuel Kantin oma esimerkki).

Jos velvollisuuksien lista sisältää muutamia tärkeitä velvollisuuksia, on yleensä osoitettavissa, että velvollisuudet joissain olosuhteissa joutuvat ristiriitaan keskenään.

Pakolliset, sallitut ja kielletyt teot



Velvollisuussiveyden mukaan jotkut teot ovat pakollisia, jotkut sallittuja ja jotkut kiellettyjä.

Erityisesti kiellot aiheuttavat velvollisuussiveydelle ongelman. Jos joku teko on kielletty, sitä ei saa tehdä, vaikka teon tekemisellä estettäisiin suuri määrä samaa kiellettyä tekoa myöhemmin.

Myös siveettömiä periaatteita voidaan yleistää

Villin lännen rikkaiden periaate ”tapa kaikki, jotka asettuvat tiellesi”, voidaan yleistää, mutta on vaikea pitää periaatetta siveellisesti hyväksyttävänä.

Tässä kohden voidaan vedota esimerkiksi siihen, että ihmisiä ei saa kohdella pelkkinä välineinä. Toisaalta on valtarakenteita (kulttuureja), joissa on hyväksytty ja yleistetty monia selvästi epäinhimillisiä periaatteita kuten noituudesta epäiltyjen polttaminen roviolla (kristillinen valtarakenne uuden ajan alussa), avioliiton ulkopuoliseen sukupuolisuhteeseen syyllistyneen naisen kivittäminen kuoliaaksi (monet islamin valtarakenteet), lesken polttaminen aviomiehen roviolla (hinduvaltarakenteet) jne.

Tässä kohden on huomattava, ettei yleistämisen ole tarvinnut olla sataprosenttista pahojen seuraamusten synnyttämiseksi.

Epäuskottavuus

Vaikka velvollisuussiveydessä on paljon vakuuttavia piirteitä kuten toisten ihmisten etujen kunnioittaminen, siinä on myös vakavia puutteita kuten esimerkki totuuden puhumisesta ihmiselle, joka etsii ystävääni murhatakseen hänet, ja lukuisa määrä vastaavia esimerkkejä osoittavat.

Velvollisuussiveys ei pysty perustelemaan, miksi nimenomaan velvollisuuksien noudattaminen on siveyden perusta.

Myötätunnon puute

Velvollisuussiveys (esimerkiksi Immanuel Kant) ei yleensä anna riittävästi painoa esimerkiksi tunteille, myötätunnolle ja säälille.

Tyhmyydet

Velvollisuudentuntoiset mutta tyhmät tai epäpätevät ihmiset saattavat aiheuttaa paljon kärsimystä ja kuolemaa.

Jos heitä arvioidaan pelkästään velvollisuuksien täyttämisen perusteella, heitä ei voida moittia.

Jos joku katsoo velvollisuudekseen kuivattaa kastuneen kissan mikroaaltouunissa, mutta kissa palaa kuoliaaksi, kuivattajaa ei voida moittia.

Velvollisuuksista ollaan erimielisiä

Velvollisuussiveyden suuri ongelma on, mitä velvollisuuksia kullakin ihmisellä on ja mitä ei ole. Yleensä velvollisuuksista jossain yhteisössä ollaan erimielisiä.

Keskustelun aiheita

  • Miksi yhteiskunta asettaa yksilöille erilaisia velvollisuuksia? Mainitkaa joku tällainen velvollisuus. Mitä tapahtuu, jos velvollisuuksia ei noudateta?
  • Seuraava tehtävä tehdään kahdessa ryhmässä. Toinen ryhmä yrittää laatia listan ristiriidattomista velvollisuuksista ja toinen yrittää löytää velvollisuuksien välisen ristiriidan. Velvollisuuksia on keksittävä vähintään kymmenen kappaletta.
  • Pohtikaa mikä velvollisuusetiikassa on a) kivaa b) vastenmielistä.
  • Pohtikaa miten velvollisuudet jakautuvat erilaisissa perheissä

Immanuel Kant ja hyvä tahto



Immanuel Kant

Tunnetuin velvollisuussiveyden kannattaja oli Immanuel Kant. Kantin etiikkaa ei tarvitse osata ylioppilaskirjoituksissa, mutta seuraavaan tekstiin tutustuminen voi auttaa ymmärtämään velvollisuusetiikkaa.

Kantin mielestä siveydessä ei edistytä, jos vedotaan kokemukseen.

Hyvinä pidetyt asiat ovat joskus hyviä, joskus huonoja.

Ainoa asia, jota Kantin mielestä voidaan satunnaisista kokemuksista riippumatta kutsua hyväksi, on hyvä tahto.

On hyödytöntä sanoa, että siveyden perusta on hyvä tahto selittämättä, mitä tuo hyvä tahto tarkoittaa.

Hyvää tahtoa ei voida Kantin mukaan määritellä teon seurausten perusteella.

Hyvä tahto ei riipu tuloksista vaan aikomuksista.

Järki ei auta onnellisuuden tavoittelussa

Myös inhimillinen järki oli melko kelvoton onnellisuuden tavoittelussa.

Ihmisen tarkoitus ei ole olla onnellinen

Ihmisen rakenne ei viittaa siihen, että ihmisen tarkoitus olisi olla onnellinen. Tästä huolimatta Kant piti onnellisuutta arvossa. Hyvä tahto saattoi Kantin mielestä joskus lisätä onnellisuutta, mutta se ei tehnyt sitä välttämättä.

Keskustelun aiheita

  • Voidaanko hyvää tahtoa mitata?

Ehdoton ja poikkeukseton (kategorinen) käsky (imperatiivi)

Kantin mukaan hyvä tahto oli tahtoa toimia velvollisuuden täyttämiseksi.

Kantin mukaan siveellistä arvoa oli vain velvollisuuden tunnosta tehdyillä teoilla.

Mutta mitä on siveellinen velvollisuus?

Kantin mukaan se oli pakkoa toimia kunnioituksesta lakia kohtaan.

Mitä lakia? Jumalallista lakiako?

Ilmeisesti ei.

Onko kyse välttämättömyydestä?

Ei.

Tarkoittiko Kant yhteiskuntien lakeja?

Ei, koska ne vaihtelevat suuresti.

Siveyslain selittämiseksi Kant kehitti ehdottoman ja poikkeuksettoman (kategorisen) käskyn (imperatiivin) käsitteen.

Käskyt ja tosiasiat

Käskyjä (imperatiivi) on esimerkiksi
  • “rakasta lähimmäistäsi” tai
  • “auta niitä, joita vainotaan” tai
  • “hävitä alempien rotujen ihmiset”.
Tosiasioita ilmaisevia (indikatiivisia) ovat esimerkiksi seuraavat lauseet:
  • “useimmat ihmiset ovat itsekkäitä”,
  • “kristityt vainosivat kerettiläisiä” jne.
(Edelliset ovat de jure- eli hyvää tai oikeaa ilmaisevia lauseita, jälkimmäiset de facto- eli tosiasialauseita).

Käskylauseita (imperatiiveja) on kahta lajia

  • Ehdolliset (hypoteettiset) käskyt (imperatiivit) sanovat “jos toivot x:ää, sinun on tehtävä y”. Esimerkiksi voidaan sanoa: “Jos toivot rauhaa, vältä liikoja nautintoja.” Se, joka ei tavoittele rauhaa, voi tämän lauseen mukaan tavoitella nautintojakin.
  • Ehdolliset (hypoteettiset) käskyt (imperatiivit) perustuvat Kantin mukaan kokemukseen. Kokemuksen (empiiriset) asiat ovat Kantin mukaan satunnaisia eivätkä kelpaa siveysn perustaksi.

Siveyden olemus

Kantin mielestä vain ehdottomista ja poikkeuksettomista (kategorisista) käskyistä (imperatiiveista) voidaan löytää siveyden olemus.

Ehdoton ja poikkeukseton (kategorinen) käsky (imperatiivi) on sellainen siveyssääntö tai -ohje, joka sopii yleisesti ja ehdottomasti jokaiseen ajateltavissa olevaan tapaukseen, jossa järkevä olento voi toimia vapaasti.

Jos vapaus ei ole todellista, säännöt kadottavat Kantin mukaan merkityksensä: Jos en toimi vapaasti, en ole vastuussa.

Useita muotoja ehdottomalle käskylle

Kantilla esiintyi useita muotoiluja ehdottomalle ja poikkeuksettomalle (kategoriselle) käskylle (imperatiiville):
  1. Toimi aina siten, että toimintatavastasi voitaisiin tehdä yleismaailmallinen laki ja
  2. Toimi niin, että kohtelet ihmisyyttä itseään sekä omassa itsessäsi että muissa aina päämääränä sinänsä, eikä koskaan pelkästään välineenä.
  3. Toimi aina niin kuin tahtosi olisi siveysperiaatteittesi nojalla yleismaailmallinen lain säätäjä
  4. Toimi aina niin kuin olisit siveysperiaatteinesi päämäärien kuningaskunnan lakia säätävä jäsen.
Kant ei vastustanut esimerkiksi kaupankäyntiä, jossa ihmisiä käytettiin välineinä. Ihmisiä ei tällöin saa kohdella pelkkinä välineinä, vaan heillä on oikeuksia.

Keskustelun aiheita

  • Etsikää käytännön elämästä esimerkkejä ihmisen käyttämisestä välineenä.
  • Kuinka varallisuuserot yksilöiden välillä vaikuttavat heidän henkilökohtaiseen vapauteensa? Entä koulutuserot?
  • Tutkikaa miten orjuutta on pyritty perustelemaan.

Kantin siveyskäsityksen arvostelua



John Stuart Mill

Kantin siveyskäsitys on vaikuttanut koko myöhempään siveysajatteluun, (mutta esim. Friedrich Hegel (1770-1831) piti sitä puutteellisena ja Arthur Schopenhauer (1797-1828) hurskaana hölynpölynä. John Stuart Mill arvioi sitä seuraavasti):

“Tämä huomattava mies, jonka ajattelujärjestelmä tulee pitkään säilyttämään arvonsa … järkeilyn (spekulaation) historiassa, asettaa... yleisen ensimmäisen periaatteen siveellisenä pitämisen lähtökohdaksi ja perustaksi: “toimi niin, että sääntö, jonka mukaan toimit, voitaisiin hyväksyä kaikkien järkevien olentojen keskuudessa yleiseksi laiksi”.

Mutta kun hän alkaa päätellä tästä ohjeesta todellisia siveysvelvollisuuksia, hän epäonnistuu lähes naurettavan liioitellulla (groteskilla) tavalla yrittäessään osoittaa, että olisi ristiriitaista, että olisi loogisesti mahdotonta, että kaikki järkevät (rationaaliset) olennot hyväksyisivät mitä räikeimmin epäsiveyssia käyttäytymissääntöjä.

Ainoa, mitä, hän osoittaa, on, että seuraukset niiden yleisestä hyväksymisestä saattaisivat olla sellaiset, ettei kukaan haluaisi niitä osakseen.”


Todella, kuten Mill sanoo, jos hylkäämme tekojen seurausten siveyden merkityksen, miten voimme perustella ehdottomia ja poikkeuksettomia (kategorisia) käskyjä (imperatiiveja)?

Ja jos näiden käskyjen (imperatiivien) lisäksi vain hyvällä tahdolla on siveysarvoa, millä perusteella voimme sanoa, että tahto on jossain yksittäistapauksessa hyvä?

Voidaanajatella, että siveydeltä voidaan vaatia (kuten Sartre) vakaumuksellista johdonmukaisuutta, jolla ei ole loogista yhteyttä tekojen seurauksiin.

Keskustelun aiheita

  • Keksikää kukin muutamia siveyssääntöjä, joista toivoisitte tulevan yleismaalimallisia lakeja.
  • Tutkikaa, voivatko muut ryhmän jäsenet hyväksyä ehdotuksenne.
  • Jos löytyy yksimielinen ehdotus, pohtikaa, onko sillä mahdollisuuksia tulla yleismaailmallisesti hyväksytyksi.

Olemassaoloismi (Eksistentialismi)

Eräät aikamme suuntaukset ovat omaksuneet vaikutteita Kantilta.

Eräs tällainen ajatussuunta on olemassaoloismi (eksistentialismi).

Eksistenssi tarkoittaa olemassaoloa, ja eksistentialismi olisi suomeksi olemassaoloismi.

Olemassaoloismin (eksistentialismin) mukaan (esim. Jean Paul Sartre (1905 - 1980)) arvojen todellisuus on henkilökohtaisen valinnan vapaudessa; kukaan ei voi valita toisen puolesta.

(Sartre ehdottaa toista ehdotonta ja poikkeuksetonta (kategorista) käskyä (imperatiivia) valinnan ohjeeksi:

"Toimi niin, että kohtelet ihmisyyttä itseään sekä omassa itsessäsi että muissa aina päämääränä sinänsä, eikä koskaan pelkästään välineenä".

Monet ovat omaksuneet ajatuksen, että siveysarvoilla on merkitystä vain yhteisöissä kuten ihmiskunta. Siveysajattelun ja politiikan välillä ei siis ole kuilua vaan yhteys. (Tietysti sama ajatus esiintyy myös Platonilla.)

Keskustelun aiheita

  • Tutkikaa Sartren teosta “Esseitä I” ja keskustelkaa Sartren ajatuksista.
  • Miten eläinten oikeudet voitaisiinko huomioida Kantin siveydessä?
  • Luettele kolme suomalaista eksistentialistiä.

Etiikan pääsuuntia ja peruskysymyksiä: Sopimussiveys

Thomas Hobbesin sopimussiveys



Thomas Hobbes

Luonnontila

Ihminen luonnontilassa hakee vain omaa etuaan. Jos kaikki hakevat vain omaa etuaan se luo kilpailutilanteen, jossa on kaikkien sota kaikkia vastaan.

Kaikkien sota kaikkia vastaan ei ole järkevää kenenkään kannalta. Näin ollen on kaikkien etujen mukaista tehdä yhteiskuntasopimus, jolla rajoitetaan yksilöiden oman edun tavoittelua muiden kustannuksella.

Hobbesin mielestä valta annetaan yksinvaltiaalle, jolla on rajaton valta pitää yllä rauhaa.

Hobbes oli ensimmäinen nykyaikainen ajattelija, joka käsitti järjen välineenä, jonka avulla pyritään saavuttamaan itse valittuja päämääriä.

Arvot ovat henkilökohtaisia ja järki on väline. Järki ei kerro ihmisille mitkä ovat hyviä ja tavoiteltavia asioita, vaan sen kuinka itse valittuihin hyviin päämääriin päästään.

David Gauthier ja sopimussiveys




David Gauthier

Kuka hän on

David Gauthier (s. 1932 Toronto) on kanadalainen filosofi, joka on keskittynyt siveysajatteluun. Hänet tunnetaan parhaiten uushobbesilaisesta yhteiskuntasopimusteoriasta teoksessaan Morals by Agreement (1986). Siveyden lisäksi hän on tutkinut muun muassa poliittisen ajattelun historiaa ja taloudellisen järkevyyden perusteita.

Kolme ajatusta

Gauthierin pyrkii ottamaan huomioon kolme taloustieteestä perittyä ajatusta. Tässäkin hänen innoittajana on Hobbes.

Ensimmäinen ajatus on, että arvo on yhtä kuin etu, jonka mittari on yksilöllinen hyöty.

Toinen ajatus on se, että järkevyys on on hyödyn maksimointia, ja näin ollen järkevä yksilö pyrkii mak-
simoimaan oman hyötynsä.

Kolmas ajatus on se, että ihmiset toimivat ”tunteettomasti,” eli eivät välitä toinen toisensa asioista.

Nämä ajatukset ovat Gauthierin mukaan usein hyvin ongelmallisia, ja monet siveystutkijat ova joutuneet hylkäämään ainakin jonkin näistä.

Gauthier haluaa pitää kiinni näistä kaikista, ja esikuvaan tässä hänellä on Hobbes.

Gauthierin mukaan Hobbes pystyy vakuuttavasti selittämään miksi ihmisen kannattaa hyväksyä luonnonlait, jotka rajoittavat ihmisen hyödyn maksimointia.

Hobbesin käsitys on Gauthierin mukaan kaksisuuntainen; tavanomainen, eli perinteinen järki, joka ottaa huomioon luonnollisen järjen, oikeuttaa tavanomaisen siveyden, joka puolestaan rajoittaa luontaista käyttäytymistä.

Hyvä ja paha

Gauthierin mukaan Hobbes lähtee siitä olettamuksesta, että ihmisten luonnontila on kaikkien sota kaikkia vastaan. Kaikkien sodassa kaikkia vastaan mikään ei voi olla epäoikeudenmukaista tai ei ole ylipäätään oikeata tai väärää.

Hyvä ja paha, oikea ja väärää, epäoikeudenmukaisuus ja oikeudenmukaisuus ovat asioita, jotka ilmenevät ainoastaan sosiaalisessa kanssakäymisessä, eli ne ovat olemassa ainoastaan yhteiskunnassa. Ne eivät siis ole mielen kykyjä, kuten esimerkiksi ihmisen aistit ja himot.

Ihmisen oikeudet

Gauthierin Hobbes käsityksen mukaan Hobbesin luonnontilainen ihminen haluaa pohjimmiltaan säilyä hengissä ja hallita muita. Näin ollen luonnonoikeuden mukaan ihmisellä on oikeus vapaasti käyttää voimiaan puolustaakseen omaa henkeään ja vapaasti valitsemiaan päämääriään.

Silloin kun kaksi ihmistä tavoittelee samaa päämäärää, jota ei voida jakaa, tulee heistä automaattisesti vihollisia. Gauthierin Hobbes tulkinnan mukaan tämä vihollisuus johtaa pyrkimykseen alistaa toinen ihminen tai tappaa hänet.

Tämä puolestaan johtaa haluun puolustautua, ja mahdolliseen ennaltaehkäisevään itsepuolustukseen. Tästä seuraa luonnontila, jossa kaikki ovat sodassa kaikkia vastaan.

Luonnontilassa hyvyys on puhtaasti henkilökohtaista: hyvää on se mitä itse itselleen voi saavuttaa huolimatta siitä, että miten se on saavutettu.

Tällöin ihmisellä on oikeus aivan kaikkeen, myös toisen ihmisen ruumiiseen, jos hän järkensä mukaan tällöin suojelee omaa henkeään ja ruumistaan.

Luonnontila ei kannata

Gauthierin Hobbes tulkinnan mukaan ihmiskunnan ei kuitenkaan kannata jäädä luonnontilaan, koska se vähentää kunkin yksilön mahdollisuuksia säilyä itse hengissä, joka on jokaisen ihmisen ensisijainen päämäärä.

Sota on vastoin ihmisen itsesäilytystä. Siksi sodan uhka ajaa ihmiset tavoittelemaan rauhaa. Rauhan tavoittelu on näin ollen järtkevää.

Gauthierin mukaan ei voi kuitenkaan sanoa suoraan, että luonnontila olisi järkevä, koska ihmisillä on silloin rajoittamaton vapaus maksimoida oma etunsa. Gauthierin mukaan luonnontila on ennemmin vangin dilemman kaltainen tilanne.

Ihminen ei voi olla itsenäinen oman hyödyn maksimoija, koska hän on aina yhteistoiminnassa riippuvainen muiden ratkaisuista. Tällöin kun yksilöt toteuttavat yksilöllistä hyödyn maksimointia, joka on sisimmältään järkevintä, se johtaakaikkien kannalta epäedulliseen lopputulokseen.

Oikeuksista luopuminen

Gauthierin mukaan Hobbesin mukaan tästä turvattomuudesta, joka luonnontilassa vallitsee, voidaan johtaa myös toinen luonnonlaki. Sen mukaan ihmisen tulee suostua, mutta vain jos muutkin suostuvat,luopumaan oikeudestaan kaikkeen, niin kauan kuin se on hänestä rauhan ja itsepuolustuksen vuoksi välttämätöntä.

Ihmisen tulee myös tyytyä sellaiseen vapauteen toisia vastaan, jonka sallisi myös muilla olevan häntä vastaan.

Nämä kaksi luonnonlakia ovat Gauthierin mukaan Hobbesin siveyskäsityksen perusteet, vaikka ne eivät itsessään olekaan siveyssiperiaatteita. Nämä periaatteet löytyvät ihmisen järjestä.

Arvot henkilökohtaisia, rauha yhteinen

Hobbesin teoriaa soveltaen Gauthierin mukaan arvot ovat täysin henkilökohtaisia, mutta rauha on yhteinen välineellinen ”hyvä,” koska kaikki ihmiset haluavat säilyttää elämänsä.

Järki on välineellinen, mutta luonnonlait ovat löydettävissä jokaisen ihmisen järjestä ja näin ollen ne ovat Gauthierin mukaan järkeviä kaikille.

Minimaalinen siveys

Gauthierin mukaan Hobbesin teorian esittämä siveys on minimaalista ja sen voima on erityisesti siinä, että se pystyy osoittamaan, että siveelliset ja sosiaaliset suhteet ovat mahdollisia myös tilanteissa, jossa ihmiset eivät välitä toistensa eduista.

Gauthierin mukaan ihmiset eivät ole täysin tunteettomia ja välinpitämättömiä toisiaan kohtaan. Gauthierin mukaan tunteettomuus on vapauttava käsitys, jonka tulisi olla vapaiden ja demokraattisien kansojen periaatteiden lähtökohta.

Itsevaltias on kauhukuva

Toisaalta Hobbesin käsitys suvereenista hallitsijasta on Gauthierin mukaan kauhukuva, jonka tulisi varoittaa niitä, jotka uskovat että ihmisten yhteisöt eivät tarvitse ollenkaan sympaattisia perusteita.

Gauthierin mukaan ihmiset ovat tänä päivänä lähempänä Hobbesin teoriassa kuvattua luonnontilaa kuin koskaan aikaisemmin. Tämän kaikkien sodan kaikkia vastaan aiheuttaa Gauthierin mukaan jatkuva ydinaseiden uhka.

Gauthier soveltaa tässä Hobbesin käsitystä siitä, että heikoimmallakin on tarpeeksi voimaa tappaa vahvin. Kukaan ei siis ole niin paljon heikompi toista, ettei voisi tuhota tätä esimerkiksi toisen nukkuessa tai viekkauden avulla.



Ydinaseiden räjähdyksiä

Ydinaseet

Gauthierin mukaan etenkin nykyaikana, koska niin monilla kansoilla on ydinaseita, on maailma pelottavan lähellä Hobbesin luonnontilaa ja mahdollisuutta toinen toisensa tuhoamiseen.

Taustalla hobbeslaisessa ajattelussa on Gauthierin mukaan ihmisen ja kansojen itsekkyys. Esimerkiksi kansojen johtajat näkevät muut kansat ainoastaan kohteina, jolla voidaan edistää oman kansan etua.

Jos tällaisesta itsekkyydestä ei nousta, voi Gauthierin mukaan kansojen sota helposti toteutua.

Pelko luo vihollisia

Hobbesin teoriaa soveltaen Gauthierin mukaan pelko luo mahdollisesta vihollisesta todellisen vihollisen. Pelko saa aikaan myös aina lisääntyvän asevarustelun, joka ennen pitkään johtaa siihen, että piilevästä vihanpidosta tulee avointa vihanpitoa.

Näin ollen kaikki kansat joutuvat elämään jatkuvassa väkivaltaisen kuoleman pelossa. Kun asevarustelulla pyritään luomaan omaa turvallisuuden tunnetta, lisätään sillä muiden kansojen turvattomuuden tunnetta, ja näin ollen kansat ovat kierteessä, joka väistämättä johtaa molemminpuoliseen hävitykseen.

Jo tuhon uhan pitäisi Gauthierin mukaan johdattaa ihmiset sopimukseen ja yhteiseen yritykseen luoda turvallinen maailma.

Gauthier ajattelee, että Hobbes ei olisi asevarustelun eikä myöskään sen kannalla, että pyrittäisiin kaikin tavoin välttämään riitaa, vaikka kokisimme sen itsepuolustukseksi.

Sotatila

Gauthier soveltaa tähän Hobbesin toista luonnonlakia: Niin pitkään kuin kaikki valtiot katsovat oikeudekseen omistaa aseita ja käyttää niitä niin kuin haluavat, ovat kansat sotatilassa.

Jos jotkut valtiot eivät ole valmiita luopumaan aseista, ei myöskään millään muulla valtiolla ole syytä luopua niistä. Mutta tämä voi toimia myös toisin päin: jos kansa on itse valmis luopumaan aseista voi se olettaa, että myös muut ovat.

Gauthierin mukaan tilanne sotatilassa, jossa nykyihminen elää, on hengenvaarallinen ja raskas, eikä siitä ole helppo irrottautua Kuitenkin Gauthierin mukaan jo ydinsodan pelon tulisi olla riittävä rationaalinen motiivi rauhan sopimuksen
solmimiseen.

Siveydessä sosiaalinen lataus

Gauthierin mukaan aikuinen siveys, päin vastoin kuin Hobbes ajatteli, on aitoa siveyttä, jossa on myös vahva sosiaalinen lataus. Gauthierin mukaan aikuisen ihmisen ja myös valtion tulee nousta lapsellisesta itsekkyydestä siveelliseen aikuisuuteen, jolloin siveysperiaatteiden noudattaminen nousee vapaaehtoisuudesta ja omaksi hyväksi.

Sisäisen tahdon toiminta

Gauthier ottaa Hobbesin ohella vaikutteita Lockelta. Gauthierin mukaan sekä Hobbes että Locke esittävät siveyden ihmisen sisäisen tahdon toiminnaksi.

Gauthierin mukaan he jakavat yksilöllisen käsityksen ja ajatteleavat järkevyyden samalla tavalla, eli yksilön hyödyn maksimoimisena.

Gauthierin mukaan molemmat käsitykset kuitenkin epäonnistuvat siveyden riippumattomuuden ehdon täyttämisessä.

Siveellinen riippumattomuus

Gauthierin mukaan ihminen on siveellisesti riippumaton ainoastaan, ja vain ainoastaan silloin,kun hänen siveelliset perusteensa löytyvät vain hänen omasta tahdostaan.

Gauthierin mukaan Hobbes epäonnistuu siinä, että siveyden perusta on siinä silloin ainoastaan tahto oman hyödyn suojelemiseen. Locke sen sijaan epäonnistuu asettaessaan jumalan tahdon siveelliseksi arvovallaksi.

Gauthierin mukaan järkevästi perusteltu siveys on sellaista, että riippumaton ihminen toteuttaa sitä täysin vapaaehtoisesti, ilman minkäänlaista pakkoa tai ulkoista arvovaltaa. Näin esimerkiksi siveyden uskonnollinen perustelu ei ole Gauthierin mukaan hyväksyttävää.

John Locken ehto



John Locke

Locken ehdon mukaan että ihminen ei saa parantaa omaa asemaansa yhteistyöllä, joka huonontaa yhteistyön toisen osapuolen asemaa.

Gauthier ei siis ajattele, että ihmiset ajautuvat luonnontilassa ainoastaan kaaokseen ellei heille aseta ulkoisia rajoitteita niin kuin Hobbesin kuvaamassa luonnontilassa.

Gauthierin mukaan luonnontilassa ihmiset ovat Locken ehdon mukaisesti rajoitettuja, koska järkevä, vapaa ja riippumaton ihminen ymmärtää, että tämän kaltaisen sopimuksen noudattaminen johtaa vapaaseen ja hedelmälliseen kanssakäymiseen.

Näin ollen Gauthierin sovellus Locken ehdosta on hänen mukaansa sellainen siveellinen rajoite, jonka jokainen vapaa ja järkevä ihminen voi hyväksyä.

Huono-osaisimman hyvinvoinnin maksimointi

Gauthierin mukaan järkevä yhteistoiminta on sellaista, jossa maksimoidaan ensin huono-osaisimman maksimi hyvinvointi, sitten seuraavaksi huono-osaisimman ja niin edelleen.

Tämä periaate takaa sen, että kenenkään hyvin toimeentulevan edun takia ei huononneta huonommin toimeentulevan asemaa, mutta niin että myöskään huono-osaisten etua ei ole riistetty hyväosaisten hyvinvoinnista.

Ylijäämä jaettu kykyjen mukaan

Tämä takaa sen, että sosiaalinen ylijäämä on jaettu suhteessa yksilön kykyihin, mutta toisaalta niin, että kaikki hyötyvät yhteistoiminnasta.

Gauthierin mukaan järkevä yhteistoiminta on sellaista, jossa yhden yksilön lahjakkuus ja toiminta lisää kanssakäymisen hyödyllisyyttä, eli oman edun tavoittelu lisää kokonaishyötyä.

Näin ollen huonoimmassa asemassa oleva hyötyy yhteistoiminnasta paremmassa asemassa olevien kanssa, mutta ei niin että saisi enemmän hyötyä kuin on perusteltu minimaalisen suhteellisen myönnytyksen perusteella.

Minimaalisen suhteellisen myönnytyksen periaate

Minimaalinen suhteellisen myönnytyksen periaate tarkoittaa sitä, että yhteistoiminnassa hyvinvointi jakautuu aina suhteessa yksilön toimintaan hyvinvoinnin puolesta.

Tässä jaossa jokainen ihminen on samassa asemassa. Kukaan ei voi saada enempää kuin oman toimintansa perusteella ansaitsee, eikä vähempää. Jokaisella on siis oikeus omaan minuuteen, oman työnsä tuloksiin ja tavaroihinsa. Gauthierin mukaan tämä edistää kaikkien ihmisten etua tasapuolisesti.

Liberaalin yhteiskunnan mallina Gauthierin siveyskäsitys olisi inhimillisessä mielessä varsin pelottava. Ratkaisemattomaksi ongelmaksi Gauthierin ajattelussa jää esimerkiksi sellaisten työttömien,vammaisten, muutoin sairaiden, vanhusten ja lasten asema, joista kukaan ei vapaaehtoisesti halua huolehtia.

Keskustelun aiheita

  • Mikä Suomen poliittisista puolueista on lähinnä Gauthierin käsityksiä?
  • Millä tavalla Gauthierin käsityset eroavat Hobbesin käsityksistä?
  • Onko Gauthierin ihanneyhteiskunnassa sosiaaliturvaa?
  • Miten Gauthierin mallissa saataisiin muslimit ja kristityt sopimaan erimielisyytensä?
  • Koskeeko sopimus velvollisuutta pelastaa toisen henki?
  • Ottakaa selvää, mikä on diskurssisiveys.
  • Millä tavalla Gauthierin siveyskäsitys eroaa Suomessa tavallisimmista siveyskäsityksisä?
  • Miksi Gauthier ei hyväksy ihmisten tasa-arvoa?
  • Millainen on työttömien, vammaisten, muutoin sairaiden, vanhusten ja lasten asema Suomessa?
  • Millä tavalla Gauthierin ihannevaltio eroaa hyvinvointivaltiosta?
  • Pitäisikö vähäosaisten asemaa parantaa? Miten?

Etiikan pääsuuntia ja peruskysymyksiä: ihmisoikeussiveys

Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus ja oikeussiveys



Thomas Jefferson

Thomas Jeffersonin laatimassa Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa esitettiin kolme perusoikeutta:
  • oikeus elämään
  • oikeus vapauteen ja
  • oikeus pyrkiä onnellisuuteen
Nämä oikeudet 
  • ovat luonnollisia
  • koskevat kaikkia
  • ovat kaikille samat ja
  • ovat peruuttamattomia. 
Viimeksi mainittu tarkoittaa sitä, että en voi edes itse luopua niistä.

John Rawls



John Rawls

Gauthierin arvostelemaa John Rawlsia käsitellään tämän oppiaineiston lukiosassa. Pääset sinne napauttamalla tästä.

Lisälukemista

Historiaa

Sopimus- ja ihmisoikeusetiikat ovat saaneet vaikutteita Thomas Hobbesilta (1588 - 1679), monilta valistusajan ajattelijoilta kuten Immanuel Kantilta (1724-1804) ja Jean-Jaques Rousseaulta (1712 - 1778) sekä esimerkiksi Ranskan vallankumouksen Ihmisoikeuksien julistuksesta (1789).

Tämän hetken tunnetuin sopimussiveyden kannattaja on T. M. Scanlon.

Ihmisoikeudet

Tässä yhteydessä tyydytään etsimään ihmisoikeuksien taustalla olevia arvoja.

Ranskan vallankumous

Ranskan vallankumous oli ns. porvarillinen vallankumous aateliston ja papiston valtaa vastaan.

Ranskan vallankumouksen Ihmisoikeuksien julistuksessa 26.8.1789 esiintyivät mm. seuraavat ihmisoikeudet:

  1. Ihmiset syntyvät ja elävät vapaina ja heillä on samanlaiset oikeudet. Yhteiskunnalliset erot voivat perustua vain yleiseen etuun.
  2. Kaikkien yhteiskuntamuodostelmien tarkoituksena on ihmisen luonnollisten ja pysyvien oikeuksien suojeleminen. Näitä ovat oikeus vapauteen, omistukseen, henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja sorron vastustamiseen.
  3. Kaikki oikeus vallan käyttöön (suvereniteetti) perustuu pohjimmaltaan kansaan.
  4. Vapaus merkitsee valtaa tehdä mitä tahansa sellaista, mikä ei vahingoita muita ihmisiä.
  5. Lailla olkoon oikeus kieltää vain sellaiset teot, jotka vahingoittavat yhteiskuntaa.
  6. Laki ilmentää yleistä tahtoa. Kaikilla kansalaisilla on oikeus henkilökohtaisesti tai edustajiensa välityksellä osallistua sen muotoilemiseen. Kaikkien tulee olla saman lain alaisia, olipa kysymys suojelemisesta tai rankaisemisesta. Kaikki kansalaiset ovat lain edessä samanarvoisia ja siis myös yhtä oikeutettuja pääsemään kaikkiin julkisiin arvoihin, virkoihin tai toimiin, kukin kykynsä mukaan ja ilman muuta eroa kuin heidän erilaiset ansionsa ja taitonsa.
  7. ......................................................
  8. Ketään älköön ahdistettako hänen mielipiteittensä tähden, ei edes uskon asioissa, elleivät ne ilmene tavalla, joka häiritsee laissa säädettyä yleistä järjestystä.
  9. Vapaa ajatusten ja mielipiteiden vaihto kuuluu ihmisen kalleimpiin oikeuksiin. Jokainen kansalainen saakoon siis vapaasti ilmaista ajatuksiaan puhuttuina, kirjoitettuina tai painettuina. Hän olkoon kuitenkin vastuussa tämän oikeuden väärinkäyttämisestä tapauksissa, joista laissa säädetään.
  10. .....................................................
  11. Kaikilla kansalaisilla on oikeus henkilökohtaisesti tai edustajiensa välityksellä tutkia ja todellisen veron tarpeellisuus, siihen vapaasti suostua, valvoa varojen käyttöä sekä määrätä veron jakautumisesta, perusteista, kannosta ja pysyvyydestä.

Keskustelun aiheita

  • Tutkikaa, mitä arvoja tai velvoitteita yllä olevat otteet sisältävät.
  • Tutkikaa Ranskan vallankumousta edeltänyttä yhteiskunnallista tilannetta, ja yrittäkää löytää syitä nimenomaan yllä olevien ihmisoikeuksien mukaan ottamiselle.
  • Pohtikaa erityisesti, miksi “vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus” olivat tärkeitä julistuksen tekijöille.

Karl Marx

Vaikka esimerkiksi maaorjuus hävisi vähitellen Euroopasta valistusajattelun vaikutuksesta, etenkin työläisten asema muodostui usein sietämättömäksi. (Karl Marx (1818 - 1883) ja Friedrich Engels (1820 - 1895) kuvaavat tätä kehitystä Kommunistisen puolueen manifestissa vuodelta 1848).

Kommunistisen puolueen manifesti sisältää listan seuraavista lähitavoitteista:

  1. Maaomaisuuden pakkoluovutus ja maankoron käyttäminen valtion menoihin
  2. Korkea vero, jonka määrä nousee verotuskohteen kasvaessa (progressiivinen vero).
  3. Perintöoikeuden lakkauttaminen.
  4. Kaikkien maasta muuttajien (emigranttien) ja kapinallisten omaisuuden takavarikoiminen
  5. Luoton keskittäminen valtion käsiin kansallispankin kautta, jolla on valtion pääoma ja ehdoton yksinoikeus.
  6. Kulkulaitosten keskittäminen valtion käsiin
  7. Valtion tehtaiden ja tuotantovälineiden lisääminen, maan raivaaminen viljelykseen ja maiden parantaminen yhteisen suunnitelman mukaisesti
  8. Samanlainen työvelvollisuus kaikille, teollisuusarmeijain muodostaminen varsinkin maanviljelystä varten
  9. Maanviljelyksen ja teollisuuden harjoittamisen yhdistäminen, toiminta maaseudun ja kaupungin välisen eron poistamiseksi vähitellen
  10. Kaikkien lasten yhteiskunnallinen ja maksuton kasvatus. Lasten tehdastyön poistaminen nykyisessä muodossaan. Kasvatuksen yhdistäminen aineelliseen tuotantoo
  11. Pohtikaa millä tavalla yllä olevien toimenpiteiden ajateltiin parantavan ihmisoikeuksia.
  12. Tutkikaa 1800-luvun puolivälin elämää ja niitä syitä, jotka saivat Marxin ja Engelsin kiinnittämään huomionsa nimenomaan yllä mainittuihin oikeuksiin.

Suomen sosialidemokraatit

Suomen sosialidemokraattisen puolueen vuoden 1903 Forssan puoluekokouksessa asetettiin seuraavat lähiaikojen tavoitteet:

  1. Yleinen, yhtäläinen ja välitön vaali- ja äänioikeus kaikille 21 vuoden ikäisille Suomen kansalaisille sukupuoleen katsomatta kaikissa vaaleissa ja äänestyksissä sekä kunnallisella että valtiollisella alalla. Suhteellinen edustus ja yksikamarijärjestelmä. Salainen äänestys. Vaalien ja äänestysten toimittaminen lain määrääminä vapaapäivinä. Palkkio valituille edusmiehille kaikilla aloilla
  2. Välitön lainsäädäntöoikeus kansalle lakien esittämis- ja hylkäämisoikeuden kautta
  3. Täydellinen yhdistymis-, kokoontumis-, lausunto- ja painovapaus
  4. Yleinen koulupakko. Maksuton opetus kaikissa oppilaitoksissa. Kansakouluissa maksuttomat opetusvälikappaleet sekä ylläpito kaikille oppilaille, ylemmissä oppilaitoksissa niille, jotka osoittavat erityistä kykyä. Kansakoulu on järjestettävä kaikkien ylempäin oppilaitosten pohjakouluksi.
  5. Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat on katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisälliset asiansa. Uskonnon opetus on poistettava kouluista.
  6. Kaikkien henkilöllisten ja välillisten verojen poistaminen yleisellä asteittain nousevalla tuloverolla, jolloin ansioton arvonnousu ja korkotulot sekä perintö on verotettava ankarammin kuin omasta ansiosta tai työstä johtuvat tulot. Verotettavan omaisuuden ilmoittamisvelvollisuus.
  7. Maksuton oikeudenkäynti ja oikeusapu. Korvaus viattomasti syytetyille ja tuomituille
  8. Terveydenhoito valtion ja kuntain asiaksi. Maksuton lääkärinapu ja lääkkeet sekä synnytysapu. Maksuton hautaus.
  9. Sotilastaakkaa on vähennettävä ja kansanpuolustusta järjestettävä vakituisen sotaväenoton sijaan. Rauha on käytännössä toteutettava.
  10. Kaikkien rajoitusten poistaminen, jotka asettavat naisen yleis- ja yksityisoikeudellisessa suhteessa ala-arvoisempaan asemaan kuin miehen.
  11. Yleinen kieltolaki väkijuomain valmistamisen ja kaupan suhteen

Keskustelun aiheita

  • Pohtikaa, mitkä yllä luetelluista tavoitteista ovat toteutuneet ja mitkä ovat toteutumatta. Pohtikaa syitä siihen, ettei eräitä tavoitteita ole toteutettu.
  • Mitä sellaisia ihmisoikeuksia Forssan puoluekokouksen ohjelmaan sisältyy, joita ei ole mainittu Ranskan porvarillisen vallankumouksen Ihmisoikeuksien julistuksessa tai Kommunistisen puolueen manifestin luettelossa?
  • Pohtikaa kolmen yllä olevan asiakirjan eroja suhtautumisessa ihmisoikeuksiin.

Yhdistyneet kansakunnat (YK)

Toisen maailmansodan jälkeen myös Yhdistyneet Kansakunnat järjestö on osallistunut ihmisoikeuskeskusteluun.

Joulukuun 10. päivänä vuonna 1948 YK:n yleiskokous hyväksyi Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen.

Julistukset, manifestit ja ohjelmat voivat helposti jäädä vain paperille. Tästä syystä Yhdistyneet Kansakunnat on pyrkinyt turvaamaan ihmisoikeuksia myös allekirjoittajamaita sitovin kansainvälisin sopimuksin.

Suomi on sitoutunut noudattamaan mm. Yleissopimusta syrjinnän vastustamiseksi opetuksen alalla sekä Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta.

Viimeksi mainittuun sopimukseen sisältyy vapaaehtoinen valvontapöytäkirja, jota Suomi on sitoutunut noudattamaan.

Valvontapöytäkirja tekee mahdolliseksi valituksen YK:n Genevessä toimivalle Ihmisoikeustoimikunnalle.

Suomalaiset ovat tehneet Ihmisoikeuskomitealle muutamia valituksia. Ennen elämänkatsomustietoa Suomen peruskouluissa opetettiin uskontojen historiaa ja siveysoppia.

Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietinnön toiseen osaan sisältynyt malliopetussuunnitelma oli voimakkaasti kristillinen. Suomalaiset uskontokuntiin kuulumattomat valittivat Erkki Hartikaisen (1942-) johdolla tämän oppiaineen opetuksesta Ihmisoikeuskomitealle, ja komitea totesi, että opetus on ollut osittain kristillistä, vaikka sen ei olisi pitänyt olla sitä.

Oppimääräsuunnitelmaa korjattiin, ja lopulta koko uskontojen historia ja siveysoppi poistettiin.

Tilalle tulivat vähemmistöuskontojen uskonnonopetus ja uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu elämänkatsomustieto.

Keskustelun aiheita

  • Hankkikaa opetusryhmälle asetus 108/1976 ”Asetus kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä siihen liittyvän valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamisesta” ja tutustukaa siihen joko siten, että sopimus monistetaan kaikille tai siten, että sopimus luetaan tunnilla.
  • Poimikaa sopimuksesta tärkeimmät ihmisoikeudet ja laatikaa niistä lista.
  • Pohtikaa erityisesti sopimuksen 18. artiklan 4. momentin toteutumista koululaitoksessamme ennen ja nyt.
  • Etsikää sopimuksesta henkilökohtaisesti kiinnostavia kohtia ja keskustelkaa niiden toteuttamisesta.
  • Hankkikaa opetusryhmän käyttöön myös yleissopimus syrjinnän vastustamiseksi opetuksen alalla (Asetus 1981/ 71). Tutustukaa siihen samalla tavoin kuin Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaan sopimukseen.
  • Pohtikaa erityisesti sopimuksen 5. artiklan 1b momentin merkitystä uskontokuntiin kuulumattomien osalta.
  • Hankkikaa opetusryhmän käyttöön myös YK:n yleiskokouksen julistus kaikkien uskontoon tai vakaumukseen perustuvien suvaitsemattomuuden ja diskriminoinnin muotojen poistamiseksi (epävirallista suomennosta saa ulkoasianministeriöstä).
  • Kerratkaa myös peruskoulussa opittu Lapsen oikeuksien julistus.
  • Pohtikaa, mitkä ihmisoikeudet ovat vielä puutteellisesti toteutuneita meidän maassamme. Tehkää korjausehdotuksia.

Etiikan pääsuuntia ja peruskysymyksiä: Sisäiseen oivallukseen perustuva siveys

Sisäiseen oivallukseen (intuitioon) perustuva siveys

Järkevän (rationaalisen) ajattelijan sisäiseen oivallukseen (intuitioon) perustuva siveys katsotaan usein velvollisuussiveyden muodoksi.

Jos aikaa riittää, seuraavia vaikeatajuisia käsitteitä voidaan opettajan johdolla selvitellä. Niitä ei kuitenkaan ole tarkoitettu aktiivisesti osattavaksi vaan ne ovat ylikurssia.

Lisälukemista



G. E. Moore

G. E. Moore

G. E. Moore (1873 - 1958) sanoo (teoksessaan “siveyden peruskysymyksiä”), että siveys on sen tutkimista, mikä on hyvää.

Hän jatkaa toteamalla, että on hedelmätöntä yrittää määritellä sitä, mitä hyvä on. Hänen mielestään hyvää ei voida määritellä, koska hyvä on yksinkertainen, siinä ei ole osia.

Mooren mielestä hyvä on samanlainen kuin “keltainen” tai “pehmeä”; se käsitetään sisäisen oivalluksen (intuition) avulla.

Tällaista oppia sanotaan vierailla kielillä eettiseksi intuitionismiksi.

Tietyt nautinnot voidaan tunnistaa hyviksi, tietyt pahoiksi.

Tietyt teot voidaan tunnistaa hyviksi, tietyt pahoiksi, aivan samalla tavalla kuin tunnistamme kukan keltaiseksi.

Moore kutsui hyvän määrittelemistä luonnollisen avulla “naturalistiseksi virhepäätelmäksi” (natura = luonto).

On syytä korostaa, että kaikki eivät hyväksy Mooren käsitystä, jonka mukaan kyseessä olisi virhepäätelmä.

Mooren mukaan naturalistinen virhepäätelmä esiintyy lähes kaikilla koulukunnilla (ennen kaikkea hedonisteilla, utilitaristeilla ja evolutionisteilla, mutta myös stoalaisilla, jotka samaistivat hyvän elämän järjen ohjaamaan elämään).

Mooren mukaan ihmisen hyvä ei siis ole sama asia kuin onnellisuus.

Eräät seuraussiveyden kannattajat (esim. sääntösiveyden kannattaja Richard Brandt (1910 - 1997)) ovat katsoneet, että käsite “onnellisuus” sopii siveyden perustaksi paremmin kuin käsite “hyvä”.

Eräät toiset seuraussiveyden kannattajat (esim. Brad Hooker, Ideal Code, Real World, 2 000) ovat katsoneet, että siveyden perustaksi sopii parhaiten hyvinvointi.

Mooren sisäisen oivalluksen siveyttä (intuitionismia) vastaan puhuu seuraava esimerkki-

Tiedämme varsin hyvin, miten meidän on meneteltävä, kun saavumme valtatielle STOP -merkin takaa, mutta tiedämmekö, miten meidän on meneteltävä, jos joku valtio miehittää Suomen tai jos joudumme vankileirille?

Keskustelun aiheita

  • Koettakaa keksiä sisäisiä oivalluksia (intuitioita), jotka meidän valtarakenteesemme (kulttuuriimme) verrattuna on käsitetty poikkeavasti, toisella tavalla.
  • Pohtikaa mistä syistä eri ihmisten sisäiset oivallukset (intuitiot) saattavat olla erilaisia.
  • Pohtikaa vallitsevan valtarakenteen (kulttuurin) vaikutusta yksilön sisäisiin oivalluksiin (intuitioihin).
  • Miksi menneiden aikojen ajattelijain sisäinen oivallus (intuitio) ei paljastanut, että orjuus on väärin?
  • Pohtikaa mitä tarkoitetaan hyvinvoinnilla.

Etiikan pääsuuntia ja peruskysymyksiä: Seuraussiveys

Alla olevassa tekstissä käytetään sanontaa "viisaustieteen professorit". Tämä johtuu siitä, että kyseinen tekstinpätkä on peräisin joltain viisaustieteen professorilta.

Koska on mahdotonta selvittää, kuka kyseisen väitteen on alun perin esittänyt, toimittajan mielestä riittää, että hän on löytänyt ajatuksen jonkin viisaustieteen professorin kirjoitamasta tekstistä.

Mitä seuraussiveys on

Seuraussiveydessä tekoja arvioidaan pikemmin tekojen seurausten kuin hyvien aikomusten tai velvollisuuksien näkökulmasta.

Koska seuraussiveys ei sinänsä sisällä seurausten hyvyyden tai toivottavyyden arviointia, seuraussiveys eroaa kaikista muista siveyskäsityksistä siinä suhteessa, että se on puhtaasti väline, joka sopii minkä tahansa planeetan kenelle tahansa asukkaalle.

Seuraussiveyden kannattajien ja muiden koulukuntien kiistat koskevat niitä siveyskäsityksiä, joissa seurausperiaatteen lisäksi on mukana seurausten arviointijärjestelmä.

Jos esimerkiksi seurausten pitää edistää mahdollisimman paljon onnellisuutta tai vähentää mahdollisimman paljon kärsimyksiä, saattaa syntyä sellaisia yksilöiden ja ryhmien välisiä ristiriitoja, joissa suuremman ryhmän etu loukkaa pienemmän ryhmän perusoikeuksia.

Seuraussiveyden jyrkin vastakohta on velvollisuussiveys, joka ei jyrkimmässä muodossaan hyväksy seurauksia missään muodossa siveyden perustaksi.

Seurassiveys on vaativaa, mutta miksi se ei saisi sitä olla?

Usein teon seurausten arviointi on kohtuullisen helppoa, mutta joskus se on vaikeaa ja joskus se on mahdotonta.

Tärkeä syy seurausten arvioinnin vaikeuteen on se, että tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa.

Koska seurausten arvioiminen edellyttää pätevyyttä, seuraussiveys korostaa tietojen ja taitojen merkitystä.

Keskustelun aiheita

  • Milloin viimeksi jouduir arvioimaan, mitä teosta seuraa?
  • Oliko arvio oikea?

Erikoistapaus: Valehteleminen



Seuraussiveys sinänsä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että valehtelemisen seurauksia pidetään aina hyvinä.

Jos kaikki pyrkivät aina valehtelemaan, viestintä yhteisössä toimii huonosti tai ei ollenkaan.

Yleensä valehtelemisen seurauksia pidetään Suomessa huonoina. Joskus valehtelemisen seurauksia voidaan pitää hyvinä.

Jos joku etsii ystävääsi murhatakseen hänet, sinulla on oikeus valehdella murhaajalle pelastaaksesi ystäväsi.

Kun erästä tämän kirjoittajan isoisän tuttavaa etsittiin vuonna 1918 ammuttavaksi, isoisä valehteli tuttavan menneen aivan eri suuntaan, mihin hän meni, ja tuttava pelastui.

Eräiden arvioiden mukaan ihminen valehtelee keskimäärin kolme kertaa päivässä.

Keskustelun aiheita

  • Milloin viimeksi valehtelit?
  • Miksi valehtelit?
  • Pidettiinkö valhettasi totena?

Laajin hyvinvointi tai mahdollisimman monen onnellisuus

Jos tekojen seurauksia arvioidaan sen perusteella,
miten paljon ne lisäävät laajaa hyvinvointia taimahdollisimman monen onnellisuutta, hyvinvoinnin ja mahdollisimman monen onnellisuuden vastustajatalkavat esittää mitä kummallisimpia tarinoita.

Merkillisenä on pidettävä viisaustieteen professorien enemmistön epäsuoraa hyvinvoinnin lisäämisen vastustusta. Voidaan kysyä, onko oikeus hyvinvointiin vain rikkailla ja vaikutusvaltaisilla kuten viisaustieteen professoreilla.

Keskustelun aiheita

  • Millainen on hyvinvointovaltio?
  • Onko Suomi hyvinvointivaltio? Jos ei ole, miksi?
  • Oletko hyvinvointivaltion kannattaja? Perustele mielipiteesi.

Hyvinvointi ei ole viisaustieteen professorien enemmistön suosiossa

Monet viisaustieteen professorit myöntävät, että käytännön elämässä kuten talouden suunnittelussa ja lainsäädännössä sekä myös tavallisten ihmisten yksityisissä ratkaisuissa seurausten tarkastelu on tärkeää.

Tästä huolimatta käytännöllisesti katsoen kaikki viisaustieteen professorit vastustavat hyvinvoinnin ja onnellisuuden lisäämistä.

Keskustelun aiheita

  • Ottakaa selvää, miksi viisaustieteen professorit vastustavat hyvinvointivaltiota.

Muiden huomiointia kannattava koulukunta seuraussiveydessä

Hyvinvointiseuraussiveyttä kannattanee noin kolmasosa suomalaisista.

Kun tavallinen suomalainen alkaa ajatella siveyttä, hän pyrkii ottamaan huomioon myös muut ihmiset.

Monilla tavallisilla suomalaisilla on myös se käsitys, että kaikkien niiden edut, jotka ovat asiassa osallisena, on huomioitava mahdollisimman hyvin.

Suomessa ajatellaan varsin yleisesti, että on pyrittävä toimimaan niin, että seuraukset ovat kaikille asianosaisille tasapainoisesti parhaat.

Näistä periaatteista voidaan joutua poikkeamaan, mutta poikkeamiselle on oltava hyviä syitä.

Keskustelun aiheita

  • Mitä perusteita nykyinen hallitus on esittänyt hyvinvoinnin lisäämistä vastaan?

Itsekkyys ja muiden hyväksi toimiminen seuraussiveyden lajeina

Eräs seuraussiveyden laji on sellainen itsekkäs siveys (egoismi), jossa otetaan huomioon vain itselle koituvat seuraukset.

Monet suomalaiset ajattelevat, että itsekkyys ei ole siveyttä vaan siveyden puutetta.

Myös itsekkyyssiveyden vastakohta, muiden hyväksi toimimin(altruismi)oneräs seuraussiveyden laji.

Jos muut seuraussiveyden lajit eivät ole nykyään muodissa, toisin on itsekkyyssiveyden laita.

Keskustelun aiheita

  • Pohtikaa yritysten johtajille maksettavien optioiden (osakekursseista riippuvien palkkioiden) oikeutusta.
  • Mistä syystä itsekkyyssiveys on suosiossa mutta toisten hyväksi toimimisen siveys epäsuosiossa?

Seuraussiveyden arvostelua: Seuraussiveyden arvostelu on lajikohtaista

Seuraussiveys eroaa muista siveyskäsityksistäsiinä suhteessa, että siinä on vain yksi periaate, joka on helposti ymmärrettävissä.

Tällaista suppeaa seuraussiveyttä voidaan arvostella lähinnä sillä perusteella, ettei se ole esimerkiksi velvollisuusiveyttä tai hyvesiveyttä.

Tavallisesti arvostelu kohdistuu seuraussiveyden alalajeihin.

Olkinuket seuraussiveyden vastustajien apuna



Tavallisesti seuraussiveyden vastustajat esittävät olkinuken, jota he kutsuvat utilitarismiksi tai kuten eräs jumaluustieteilijä asian ilmaisi "hyötyä tavoittelevat nautiskelijat".

Tällöin on helppoa keksiä esimerkkejä sellaisista poikkeuksellisista olosuhteista, joissa esimerkiksi mahdollisiman laajaan hyvinvointiin pyrkiminen näyttää pinallisesti tarkasteltuna johtavan joillekin yksilöille onnettomiin seurauksiin.

Ihmisten ja valtarakenteiden erilaisuus

Ihmisten ja valtarakenteiden erilaisuus on monille siveyskäsityksille ongelmallinen.

Sisäisen oivallukseen (intuitioon) perustuvassa siveydessä ajatellaan, että se valinta, joka tuntuu meistä hyvältä, on oikea.

Tässä on ongelmana se, että jossain muussa valtarakenteessa (kulttuurissa) aivan eri asiat saattavat tuntua hyviltä.

Meitä saattaa kauhistuttaa esimerkiksi ihmissyönti, mutta ihmissyöjävaltarakenteessa se saattaa tuntua aivan oikealta.

Vastaavasti voidaan kuvitella ihmisen kaltaisia vieraan planeetan olentoja, joista ihmisten syöminen on joka tapauksessa oikeutettua samoilla peusteilla kuin sian syönti on oikeutetua Suomessa.

Ihmissyöjäesimerkki



Perinteinen esimerkki, jota on käytetty seuraussiveyttä vastaan, on joukko samassa veneessä merellä ajelehtivia ihmisiä, jotka kuolevat nälkään, jos jotakin ihmistä ei syödä.

Tällaista ihmissyöntiä tiedetään todella tapahtuneen.

Seuraussiveyden vastustajien esimerkit ovat useimmiten tämän ihmissyöjäesimerkin muunnoksia.

Jos ihmissyöntiä pidetään hyvänä asiana, ihmissyönti ei tuota ongelmia seuraussiveydelle.

Peruskoulun oppiaineistoissa kerrotaan austraalialaisista ihmissyöjistä, jotka olivat kuolla sukupuuttoon, koska ihmissyönti levitti Creutzfeldt-Jacobin tautia (joka on sukua hullun lehmön taudille).

Keskustelun aiheita

  • Pohtikaa pitäisikö yksi veneessä olevista ihmisistä syödä
  • a) velvollisuussiveyden mukaanb) seuraussiveyden mukaan.
  • Ateistien ei tiedetä harjoittaneen ihmissyöntiä. Mistä tämä johtuu?
  • Jos ihmissyönti katsotaan välttämättömäksi, pitääkö odottaa, että yksi veneessä ollut on ensin kuollut ja syödä sitten vainaja vai pitäisikö esimerkiksi arvalla valittu ihminen tappaa muiden syötäväksi?

Orjuus



Sotavankien syöminen lienee muuttunut sotavankien orjaksi ottamiseksi alun perin hyödyllisiin seurauksiin perustuvan seuraussiveyden perusteella: orjasta oli enemmän hyötyä kuin yhdestä syödystä ihmisestä.

Orjuuden loppuminen Euroopassa johtui myös muiden hyödyllisten seurausten huomioon ottamisesta: Orjien pitäminen ei ollut enää kannattavaa.

Orjuuden kaltaiset järjestelmät eivät ole koskaan loppuneet: Palkkatyöläinen on edelleen paljolti isäntiensä eli työnantajien armoilla.

Työläisten aseman ja työilmapiirin parantamista perustellaan juuri nyt sillä, että siitä olisi isännillekin eli työnantajille enemmän hyötyä kuin nykyisestä.

Keskustelun aiheita

  • Mitä ihmiskauppa tarkoitta nykyään?
  • Missä maissa sitä harjoitetaan?
  • Onko Suomessa seksiorjia?

Kidutus



Kuten edellä on todettu, seuraussiveydessä sinänsä ei oteta kantaa siihen, mitä seuraukset ovat toivottavia ja keille ne ovat toivottavia.

Koska esimerkiksi suomalaisten enemmistö pitää arvossa ainakin omaa onnellisuuttaan ja huonoina ainakin omia kärsimyksiään, viisaustieteen professorien on helppo käännyttää suomalaisia seuraussiveyden vastustajiksi asettamalla vastakkain esimerkiksi kiduttajan onnellisuuden ja kidutetun kärsimykset.

Jos kiduttajan onnellisuus ylittää kidutetun kärsimykset, seuraussiveyden vastustajat väittävät, että seuraussiveyden perusteella kidutus on hyväksyttävää.

Keskustelun aiheita

Pitäisikö Suomessa saada kiduttaa terroristeja?

Yläluokan nautinnot

Kuten edellä on sanottu, seuraussiveys sinänsä ei ota kantaa siihen, ovatko nautinnot hyvästä vai pahasta.

On myös keskusteltu siitä, onko ooppera suurempi nautinto kuin jalkapallo-ottelu.

Pitäisikö esimerkiksi ns. valtarakennenautinnot (kulttuurinautinnot) asettaa seksin tai syömisen antamien nautintojen edelle?

On myös sanottu, että on parempi olla viisas ihminen kuin onnellinen sika.

Keskustelun aiheita

  • Pohtikaa kidutuksen oikeutusta a) velvollisuussiveyden b) seuraussiveyden näkökulmasta.
  • Pohtikaa erityisesti, kuuluuko oikeus kiduttaa vähemmistönä olevien onnellisten kiduttajien ihmisoikeuksiin.
  • Miksi Yhdysvaltain hallitus käyttää kidutusta ns. terroristien käsittelyssä.
  • Miksi Suomen hallitus suunnittelee kidutuksen hyväksymistä?

Lukion oppikirjat seuraussiveyden vastustajina

Eräässä lukion oppikirjassa sanotaan:

"Jos ehdottomia moraalisääntöjä ei ole, ei ole myöskään ehdottomasti kiellettyjä tekoja, minkä vuoksi seurausetiikka ei kykene suojelemaan keskeisiä ihmisoikeuksia ja moraalisia arvoja tyydyttävällä tavalla."

Jos sovellettaisiin samaa siveyttä kuin koululaitosta johtavat ihmiset, tämä lainaus voitaisiin kuitata sanomalla, että se siitä seuraa, kun pannaan jumaluustieteen tohtori tekemään oppikirjaa.

Kuten edellä on esitetty, seurausiveys ei ota kantaa ihmisoikeuksiin tai arvoihin.

Itse asiassa lainauksen oppikirjassa seuraussiveys on laitettu väärään lukuun eri erääksi muodoksi arvottava siveyttä.

Kuten yllä on esitetty ja kuten paksuissa siveysajattelun kirjoissa esitetään, itseasiassa puhdas itsekkyyskin voidaan katsoa seuraussiveyden muodoksi sikäli kuin itsekäs ihminen arvioi oma tekojaan niiden hänelle itsellen aiheuttamien seurausten avulla.

Jumaluustieteen tohtorille voidaaan sanoa, että kristillinen siveys on seuraussiveyden hirvein muoto, kun se ennustaa viimeistä tuomiota, jolla meidät tuomitaan taivaaseen tai helvettiin. Onneksi kissamme ja koiramme säästyvät tällaiselta.

Ihmisoikeussopimukset ovat epäilemättä sopimussiveyttä. Kuten toisaalla samassa oppikirjassa kerrotaan, David Gauthier johtaa sopimussiveyden puhtaasta itsekkyydestä. Gauthierin tilalle asetetaan John Rawls, jonka Gauthier on itse asiassa kummonnut ja jonka asian itse John Rawls on myötänyt.

Keskustelun aiheita

  • Ainakin osa lainauksen oppikirjan tekijöistä on puuhaamassa kouluihin elämänkatsomustiedon tilalle arvottavan siveyden opetusta. Mitä mieltä olet siitä, että peruskoulu ja lukion ryhtyisivät kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen 18. artiklan vastaisesti opettamaan lapsillesi jonkun jumaluustieteilijän arvojärjestykseen panemia arvoja ja siveyssääntöjä?
  • Mitkä teot ovat sellaisia, joiden seurauksia ei tarvitse pohtia.
  • Mitkä teot ovat sellaisia, joiden seurauksia on aina syytä pohtia.
  • Miten ihmiset käytännössä yhdistävät itsekkyyssiveyttä ja hyvinvointisiveyttä?
  • Miten meemit (ottakaa selvää, mitä meemit ovat) toimivat itsekkyyssiveyden puolesta ja mitä hyvinvointisiveyden puolesta?

Auttaisiko seuraussiveys liikaa vähäosaisia

Seuraissiveys sinänsä ei ota kantaa vähäosaisten puolesta tai vähäosaosia vastaan.

Varsin vähäisellä maailman rikkaiden liikakulutuksen vähentämisellä ja käyttämällä säästyvät pääomat esimerkiksi köyhien maiden sairauksien ja aliravitsemuksen poistamiseen rikkaiden onnellisuutta ja hyvinvointia ei juuri vähennettäisi mutta köyhien onnellisuutta ja hyvinvointia varmasti lisättäisiin

Jotkut viisaustieteen professorit ovat erikoistuneet ”todistamaan”, että rikkaiden rikastuminen on myös köyhimpien etu.

Keskustelun aiheita

  • Pohtikaa pitääkö väite ”rikkaiden rikastuminen on myös köyhimpien etu” paikkansa.
  • Jos väite pitäisi paikkansa, olisiko sen mukaisesti toimittava a) velvollisuussiveyden b) seuraussiveyden kannalta.
  • Jos väite pitää paikkansa, miten on selitettävissä se, että maailman hyvin köyhien (absoluuttisesti köyhien) ihmisten määrä kasvaa koko ajan vaikka maailman rikkaimmat ovat rikkaampia kuin koskaan?

Huono tai tahallisesti väärä seurausten arviointi: Kuvitellut seuraukset ja seurausten kuviteltu hyvyys

Seuraussiveyttä on käytetty myös esimerkiksi lasten ruumiillisen kurittamisen (oletetaan sillä olevan hyviä seurauksia myöhemmin), vähäosaisten auttamisen laiminlyömisen (oletetaan, että vähäosaiset jättäytyvät avun varaan) ja jopa kuolemanrangaistuksen (oletetaan, että se vähentää rikollisuutta) puolustamiseen.

Vastaväitteenä voidaan esittää, että kyseessä ovat virheelliset käsitykset.

Esimerkiksi ydinvoimalan rakentamisen seuraukset saattavat olla liian vaikeita asiasta päättävien ratkaistaviksi.

Pitääkö ottaa riskejä



Seuraussiveyden yksittäiset koulukunnat ovat muotoilleet sääntöjä tämäntapaisten tilanteiden varalle.

Eräs sellainen sääntö voisi olla, että jos seuraukset saattavat olla erinomaisen hyvät tai hyvin vaaralliset mutta on etukäteen vaikea sanoa, kummatko ne ovat, riskejä ei ole otettava.

Jos seurauksista ei ole mitään tietoa

Joskus on pakko tehdä jotain, vaikka seurauksista ei ole mitään tietoa.

Jotkut ovat ehdottaneet, että tällöin olisi toimittava perinteisellä tavalla, mutta koska perinteiset tavat juontavat usein juurensa taikauskoisesta menneisyydestä, neuvo saattaa olla huono.

Keskustelun aiheita

  • Etsikää mahdollisimman paljon lisää esimerkkejä, joissa seurauksia huonosti tai tahallisesti väärin arvioimalla on puolusteltu mielestäsi vääriä toimintatapoja.
  • Joukko suomalaisia lääkäreitä on äskettäin arvioinut, että noin puolet tupakoijista kuolee sairauksiin, joihin tupakointi on ainakin osasyynä. Tarkastelkaa tupakointia a) velvollisuussiveyden b) seuraussiveyden näkökulmasta.
  • Tarkastelkaa lasten ruumiillista kurittamaista a) velvollisuussiveyden b) seuraussibeyden kannalta.

Onko syyttömän tuomitsemisesta joskus hyötyä

Seuraussiveys sinänsä ei ota kantaa siihen, pitäisikö tuomita syyllisiä vai syyttömiä vai olempia vai ei ketään.

Tunnetuin ja eniten viisaustieteen professoreita seuraussiveyttä vastaan käännyttänyt esimerkki on seuraava.

Oletetaan, että Villissä Lännessä on tapahtunut vakava rikos. Poliisipäälliköllä (sheriffillä) ei ole mitään tietoa siitä, kuka on tehnyt rikoksen.

Paikallinen tapa on saada rikollinen nopeasti kiinni ja hirttää hänet.

Jos näin ei tehdä, paikkakunnalla on tapana ryhtyä mellakoihin, joissa kuolee useita ihmisiä.

Viisaustieteen professorit väittävät, että seuraussiveyden mukaan sheriffin pitää vangita joku syytön ja hirtättää hänet mellakoiden estämiseksi.

Tässä kohden voidaan kysyä, eikö ole velvollisuussiveyden mukainen velvollisuus, että joku ilmoittautuu vapaaehtoisesti hirtettäväksi, ettei paljon ihmisiä kuole.

Jos yhteisön uskomukset ja mielipiteet ovat tietyn tyyppiset, mikä tahansa siveys johtaa huonoihin seurauksiin

Vaikka noituus ei ole mahdollista, ihmiset, jotka uskoivat noituuteen, polttivat miljoonia ihmisiä noituudesta epäiltyinä.

Noituudesta epäiltyjen polttamista voitiin pitää velvollisuutena koska Raamatussa sanotaan, että noitavaimon älä salli elää (tai jopa hyveenä).

Tietysti tämä velvollisuus oli ristiriidassa tappamisen kiellon kanssa. Jos noitia pidettiin rikollisina, heillä ei ollut minkäänlaista vähemmistösuojaa.

Kuolemantuomion kielto

Jos seuraussiveys sisältää yhden yksinkertaisen säännön, joka kieltää kuolemantuomion, sheriffin tilanne on aivan toinen kuin yllä esitetyssä esimerkissä.

Keskustelun aiheita

  • Pohtikaa kuolemantuomiota a) velvollisuussiveyden b) seuraussiveyden näkökulmasta.
  • Tutkikaa pidettiinkö noitia rikollisina, joita piti rangaista vai vähemmistönä, jota vainottiin.

Pitäisikö terveiden luovuttaa elimensä sairaille ja kuolla itse

Seuraussiveys sinänsä ei ota kantaa siihen, milloin yksilön pitäisi kuolla.

Viisaustieteen professorit ovat esittäneet, että jos yksi ihminen voi elää vain, jos hän saa uuden sydämen, toinen, jos hän saa uudet keuhkot ja kolmas, jos hän saa uudet munuaiset, seuraussiveyden mukaan pitäisi etsiä terve ihminen, tappaa hänet ja pelastaa näin sydäntä tarvitseva, keuhkoja tarvitseva ja munuaisia tarvitseva.



Bernard Williams

(Täsmälleen näin yksinkertaisesti edesennyt Cambridgen yliopiston professori Bernard Williams katsoo haastattelussaan kumonneensa seuraussiveyden. Williams itse kannattaa arvojen suhteellisuutta, mikä ei sinänsä ole edes ristiriidassa seuraussiveyden kanssa.)

Ns. terrorismin vastaisessa taistelussa on tapettu ja tapetaan suuri määrä syyttömiä siviilejä. Sodassa siviilejä on useimmiten tapettu enemmän kuin sotilaita. Voidaan myös kysyä, onko sotilaiden tappaminen esimerkiksi velvollisuus.

Jos terve ihminen haluaa kuolla ja luovuttaa elimensä kolmelle sairaalle (niitä riittää useammallekin), voidaan kysyä, eikö hän saisi niin tehdä.

Jos terve ihminen vastoin tahtoaan tapetaan ja hänen elimensä luovutetaan niitä tarvitseville, tällaisella on laajoja yhteiskunnallisia seurauksia. Kansalaiset eivät enää voi tuntea oloaan turvalliseksi, ja onnellisuus ja hyvinvointi voivat vähentyä huomattavasti enemmän kuin kolmen ihmisen pelastamisessa.

Tiettävästi esimerkiksi Intiassa on kaapattu terveitä ihmisiä, heidät on tapettu ja heidän elimensä on myyty rikkaille. Tiettävästi tämä ilmiö ei ole ssaanut laajaa kannatusta..

Tiettävästi Kiinassa on teloitettu rikollisia ja heidän elimiään on myyty rikkaille.

Keskustelun aiheita

  • Pohtikaa mitä seurauksia olisi siitä, että laillistettaisiin terveiden ihmisten tappaminen elinten saamiseksi sairaille.
  • EU on kieltänyt kuolemantuomiot. Pohtikaa miksi kuolemantuomiota ei ole kielletty kaikkialla.
  • Pohtikaa onko oikein luovuttaa kuolemaantuomittujen elimiä niitä tarvitseville.

Hyvinvointia lisäävät kemikaalit



Seuraussiveys ei sinänsä väitä, että onnellisuus olisi hyvä asia.


On sanottu, että hyvinvointia voitaisiin kasvattaa lisäämällä esimerkiksi vesijohtoveteen sopivaa kemikaalia.

Jotkut toiset väittävät, että sellainen olisi siveystöntä, vaikka se on onnellisuuteen pyrkivän seuraussiveyden mukaista.

Toisaalta voidaan väittää, että monien suomalaisten hyvinvointia lisätään aivan vastaavalla menetelmällä eli masennuslääkkeillä.

Erona ensiksi mainittuun vaihtoehtoon on se, että uudet masennuslääkkeet ovat kalliita ja vähävaraisilla ei ole niihin oikein varaa.

Keskustelun aiheita

  • Pohtikaa lisäävätkö alkoholi, tupakka ja huumeet hyvinvointia.

Pitääkö unohtunut velka maksaa

Seuraussiveys ei sinänsä väitä, että hyvinvointi olisi hyvä asia.

Seuraussiveyden vastustajat ovat myös väittäneet, että unohtuneen velan voi jättää maksamatta, koska se lisää hyvinvointia eikä haittaa ketään.

Useimpien velvollisuusetiikoiden mukaan velat on maksettava vaikka velkoja olisi ne unohtanut.

Toisaalta maailma olisi monien köyhien mielestä parempi, jos köyhien maiden velat unohdettaisiin.

Todellisessa maailmassa eräs diktaattori maksoi köyhän maansa velat, mutta hänet teloitettiin myöhemmin.

Keskustelun aiheita

  • Pohtikaa pitäisikö unohtunut velka aika maksaa.

Kärsimysten vähentäminen

Seuraussiveys sinänsä ei ota kantaa kärsimysten vähentämiseen.

Kärsimysten vähentäminen lisää yleensä hyvinvointia kaikkein nopeimmin.

Sen sijaan liiallinen ylellisyys ei lisää hyvinvointia kuin hyvin vähän.

Joidenkin mielestä maailma, jossa olisi kenties vähemmän hyvinvointia kuin nykyisessä mutta myös paljon vähemmän kärsimystä kuin nykyisessä, olisi parempi kuin nykyinen maailma.

Tällöin tekoja olisi arvioitava sen perusteella, minkä verran ne vähentävät maailman kärsimyksiä.

Tällöin voidaan esimerkiksi ajatella, että varojen suuntaaminen oman maan köyhille lisäisi heidän hyvinvointiaan vain vähän mutta samojen määrärahojen käyttäminen esimerkiksi tappavien sairauksien torjuntaan kehitysmaissa vähentäisi kärsimyksiä hyvin paljon.

Keskustelun aiheita

  • Pitäisikö mielestäsi a) lisätä b) vähentää kärsimyksiä?
  • Pohtikaa pitäisikö oman maan köyhät asettaa etusijalle kehitysmaiden köyhiin verrattuna a) velvollisuussiveyden b) seuraussiveyden näkökulmasta.
  • Miten niukkuuden laki vaikuttaa onnellisuuteen?

Pitäisikö kaikki elämä hävittää

Viisaustieteen professorit ovat väittäneet, että yksinkertaisin tapa lopettaa kaikki kärsimykset olisi hävittää maapallolta kaikki elämä esimerkiksi ydinaseilla.

Tähän voidaan vastata, että varsin harva suomalainen asettaa kärsimysten vähentämiselle näin äärimmäisiä tavoitteita.

Täysin kaiken elämän hävittämiseen riittäviä keinoja ihmisellä ei vielä taida edes olla.

Keskustelun aiheita

  • Pohtikaa pitäisikö kaikki elämä hävittää a) velvollisuussiveyden b) seuraussiveyden perusteella.

Sääntöjä sisältävä seuraussiveys: Sääntöjä eräiden ongelmien ratkaisuun

Koska yksittäisten tekojen seurausten arviointi saattaa olla vaikeaa ja mahdotonta, jotkut seuraussiveyden kannattajat ovat pyrkineet yhdistämään hyvinvointia lisäämään pyrkivän seuraussiveyden ja muiden ajattelutapojen hyviä puolia sallimalla hyvinvointia lisääviä sääntöjä.

Tällöin pyritään käyttämään sääntöjä, joilla on toivottuja seurauksia.

Esimerkiksi voidaan asettaa sääntö, joka kieltää kuolemantuomiot. Edellä tarkasteltu sheriffi olisi edelleen vaikean ongelman edessä, koska asetelman mukaan useita syyttömiä ihmisiä kuolisi mellakoissa.

Jos syyttömän tappaminen kielletään, terveiden tappamista sairaiden elinten tarpeen tyydyttämiseksi ei olisi sallittua.

Brad Hookerin sääntöjä sisältävälle seuraussiveydelle asettamia vaatimuksia

  1. Lähtökohtana on oltava puoleensavetäviä yleisiä ajatuksia siveydestä.
  2. Siveyden on oltava sisäisesti ristiriidaton.
  3. Siveyden on oltava yhtenäistä (ts. järjestettävä taloudellisesti, tai jos mitään järjestelmää ei ole käytettävissä, ainakin hyväksyttävä ne vakaumuksemme, joita meillä on huolellisen harkinnan jälkeen).
  4. On kannatettava perusperiaatetta, joka a) selittää, miksi meidän erityiset siveysset vakaumuksemme ovat oikeita b) oikeuttaa ne puolueettomasta näkökulmasta
  5. Siveyskäsityksen on autettava meitä käsittelemään siveyskysymyksiä, joista emme ole varmoja tai joiden kanssa olemme eri mieltä.
Hookerin mukaan vain seuraussiveys tyydyttää edellä mainitut ehdot.

Keskustelun aiheita

  • Pohtikaa mitkä Hookerin ehdot saattavat edistää vanhoillisuutta.
  • Ottakaa Internetin avulla selvää millaisen sääntöihin perustuvan hyvinvointisiveyden määritelmän Brad Hooker sai aikaan yllä olevien periaatteiden valossa.
  • Ottakaa Internetin avulla selvää T. M. Scanlonin sopimussiveyden perusperiaatteesta ja verratkaa sitä Brad Hookerin hyvinvointisiveyden määritelmään.

Tilanteiden arviointiin perustuva seuraussiveys

Koska säännöt tarvitsevat poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia, osa muinaisista seuraussiveyden kannattajista katsoi, että tekojen seurauksia on yksilön arvoitava teko kerrallaan.

Tietysti yksilö voi kysyä neuvoja muilta.



Kokoustaminen

Monelaiset edustajat, johtoryhmät ja hallitukset tekevät päätöksiä joukolla.

Tehtäviä

  • On sanottu, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Pohtikaa, onko tämä paikkansapitävää.
  • Mitä perusteluja eduskunta ja valtioneuvosto käyttävät päätöksiätehdessää?
  • Ottakaa selvää, miten eduskunnan valiokunnat ovat perustelleet uskonoille etuoikeuksia antavia lakeja.

Seuraussiveys asteittain kehittyvässä yhteiskunnassa: Hyvesiveyden ja velvollisuussiveyden aikakaudet

Ns. hyvinvointiyhteiskunta kuuluu pikemminkin seuraussiveyden kuin esimerkiksi velvollisuussiveyden tai hyve-siveyden tavoitteisiin.

Velvollisuussiveys ja hyvesiveys kehittyivät aikoinaan yhteiskunnissa, joissa köyhyys, sairaudet ja muut kärsimykset olivat pikemmin sääntö kuin poikkeus ja joissa näitä ilmiöitä ei suuremminpyritty poistamaan.

Hyvesiveyden perustajana pidetty Aristoteles hyväksyi orjuuden ja epämuodostuneiden vastasyntyneiden tappamisen.

Seuraussiveyden aikakausi

Seuraussiveys on tietysti ollut aina olemassa, mutta siihen alettiin kiinnittää suurempaa huomiota vasta sitten, kun hyvinvointi alkoi Euroopassa lisääntyä yhteiskunnallisten olojen, todellisuustutkimuksen (tieteen) ja tekniikan kehittyessä.

Erityisesti hyvinvointia hyvänä pitänyt seuraussiveys oli muotia noin sata vuotta sitten.

Hyvinvointiyhteiskunta on kiinnittänyt huomiota pikemminkin oikeuksiin kuin velvollisuuksiin.

Ihmisoikeuksia on vaikea perustella muuten kuin siten, että ne vähentävät kärsimyksiä ja lisäävät onnellisuutta ja hyvinvointia.

Ihmisoikeuksista ei vallitse mitenkään täyttä yksimielisyyttä, mutta seuraussiveyden näkökulmasta tämä ei ole tarpeenkaan.

Kun ihmisoikeuksien vaikutuksista saadaan tietoa, niitä voidaan kehittää. Mainittakoon, että islamilaiset maat eivät ole hyväksyneet edes YK:n Ihmisoikeuksien julistusta.

Asenteet muuttuvat

Paitsi taloudellinen, todellisuustutkimus (tiede) ja tekninen kehitys hyvinvointiin vaikuttavat myös ihmisten asenteet.

Tärkein syy edellä kuvattuun sheriffin ongelmaan olivat yhteisön ihmisten asenteet. Jos yhteisön jäsenet eivät vaatisi rikollisen pikaista kiinniottamista ja hirttämistä vaan normaalia oikeusvaltion käytäntöä, sheriffillä ei olisi mitään ongelmaa.

Kun yhteiskunta, todellisuustutkimus (tiede), tekniikka ja asenteet kehittyvät hyvinvointia kannattavan seuraussiveyden toivomaan suuntaan, hyvinvointia kannattava seuraussiveys itse toimii entistä paremmin.

Toisessa tämän sarjan aineistossa esitellään sekä seuraussiveyteen että sen kilpailijoihin perustuvia käsityksiä oikeusvaltiosta ja ihmisoikeuksista.

Keskustelun aiheita

  • Pohtikaa mitä muutoksia ihmisten asenteisiin tarvittaisiin, jotta hyvinvointia hyvänä pitävä seuraussiveys toimisi oleellisesti paremmin kuin yllä esitetyissä esimerkeissä.
  • Pohtikaa kuinka paljon ja millaisia kustannuksia aiheutuisi siitä, että esimerkiksi suomalaisia kasvatettaisiin ottamaan nykyistä paremmin huomioon tekojen seuraukset.
  • Pohtikaa miten hyvinvointia hyvänä pitävän seuraussiveyden kanssa kilpailevat siveyden teoriat ratkaisisivat yllä esitetyt ongelmat.

Seuraussiveys ja uskonnot: Henget ja jumalat luonnonilmiöiden aiheuttajina

Muinaiset ihmiset eivät tunteneet monien luonnonilmiöiden syitä, ja myös luonnon onnettomuuksia saatettiin pitää joidenkin jumalien tai henkien aiheuttamina. Jumalia ja luonnonhenkiä saatettiin lepytellä uskonnollisin menoin ja uhrein.

Ihmisten ajateltiin suututtaneen jumalia tai luonnonhenkiä, ja onnettomuuksien saatettiin ajatella olevan ihmisten tekojen seurauksia.



Kiitoksena jumalille on rakennettu valtavia kirkkoja

Onnettomuudet menneiden tekojen syytä

Myös yksilön elämän onnettomuuksia pyrittiin selittämään esimerkiksi pahoilla teoilla nykyisessä tai sitä edeltäväksi kuvitellussa elämässä.

Rangaistukset tai palkkiot kuoleman jälkeisessä elämässä

Nykyisen elämän tekoja ajateltiin soviteltavan tulevaisuuden tai kuvitellun kuoleman jälkeisen elämän kärsimyksillä tai onnella.

Kuvitelma ikuisesta elämästä on aiheuttanut paljon onnettomuuksia

Seuraussiveyden soveltaminen kuviteltuun syntymää edeltävään ja kuviteltuun kuoleman jälkeiseen elämään on aiheuttanut ihmiskunnalle vuosituhansien aikana suunnattomia kärsimyksiä, mutta niitä tuskin voidaan pitää seuraussiveyden vikana.

Seuraussiveyttä voidaan järkevästi soveltaa vain yhteiskunnassa, jonka uskomukset ja asenteet ovat muutoinkin omiaan edistämään ihmisten tavoitteita.

Keskustelun aiheita

  • Kuvitellaan, että olisi olemassa kuoleman jälkeinen Taivas, jossa valitsisi hyvinvointi. Pohtikaa millaista siellä olisi.
  • Pohtikaa mitä vaikeuksia ihmisten hyvin erilaiset uskomuksen ja asenteet aiheuttavat a) velvollisuussiveyden b) seuraussiveyden toimivuudelle.
  • Kuvitellaan, että olisi olemassa kuoleman jälkeinen Helvetti, jossa kristinuskon jumalaan uskomattomia kidutettaisiin ikuisesti. Pohtikaa millaisia kidutusmenetelmiä Helvetissä saatettaisiin käyttää.

Etiikan pääsuuntia ja peruskysymyksiä: Hyvesiveys

Mitä hyvesiveys on

Hyvesiveys tarkastelee ihmisen elämää kokonaisuutena. Se kysyy ”miten minun tulisi elää” ja vastaa ”kehittämällä hyveitä”.

Hyvesiveys on yksi kolmesta arvottavan siveyden koulukunnasta.

Kukoistus

Hyvesiveyden mukaan hyveet saavat ihmiselämän kukoistamaan.

Hyveellä hyvesiveyden kannattajat tarkoittavat käyttäytymistä ja tunteita, taipumusta tuntea ja käyttäytyä tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa.

Jos esimerkiksi jollakin on anteliaisuuden hyve, hän käyttäytyy tietyissä tilanteissa anteliaasti.

Antelias ihminen arvioi tilannetta ja käyttäytyy sen mukaisesti. Hyveellinen ihminen ei tavoittele omaa etuaan vaan käyttäytyy tilanteen edellyttämällä tavalla.

Aristoteleen hyvesiveys



Aristoteles

Aristoteleen siveyden perusajatus on se, että yksilön tulee käyttäytyä jatkuvasti hyveellisesti ja kehittää hyveitä, sen sijaan että hän tekisi vain yksittäisiä hyviä tekoja.

Aristoteleen mukaan tieto tekee ihmisestä hyveellisen. Tämän käsityksen kristillinen muunnos on, että usko tekee ihmisestä hyveellisen. Hyve vaati hyveellistä toimintaa.

Aristoteles oli sitä mieltä että onnellisuus on elämän päämäärä, ja niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen, hyvät teot seuraavat automaattisesti tästä kamppailusta, tehden yksilöstä hyveellisen ja siten onnellisen.

Aristoteleeltä on säilynyt kolme siveysalan teosta: Nikomakhoksen etiikka (Ethica Nicomachea), Eudemoksen etiikka (Ethica Eudemia) ja Suuri moraalioppi (Magna moralia).

Kaikki koostuvat Aristoteleen luentomuistiinpanoista, ja ne ovat yleensä myös kokoelmia erillisistä luentosarjoista, jonka seurauksena ne ovat monesti hajanaisia ja vaikealukuisia.

On ajateltu, että Eudemoksen siveys edustaa Aristoteleen varhaista siveyskäsitystä, ja Nikomakhoksen etiikka on kirjoitettu myöhemmin sen pariksi.

Vaikka Eudemoksen etiikkaa pidetään yleensä varhaisempana ja "vähemmän kypsänä", on myös niitä jotka pitävät Eudemoksen etiikkaa kypsempänä ja myöhäisempänä. Joka tapauksessa kolme sen kirjoista (IV-VI) muodostavat myös Nikomakhoksen etiikan kirjat V-VII. On myös kyseenalaistettu, onko Suuri siveysoppi todellakin Aristoteleen tuotantoa. Tätä pidetään kuitenkin yleisesti hyväksyttynä.

Tutkijat olettavat, että Nikomakhoksen etiikka oli omistettu tai sitä oli muokannut Aristoteleen oma poika ja oppilas Nikomakhos, ja Eudemoksen etiikka vastaavasti hänen oppilaansa Eudemos. Nämä ovat kuitenkin vain oletuksia, sillä kyseiset nimet eivät edes esiinny itse teoksissa.

Neljäs tutkielma, jota monesti pidetään myös jatko-osana siveysteoksille, on Aristoteleen Politiikka. Tämä ei ole yllättävää, koska Aristoteles itsekin toteaa, että yksilön hyvä on alisteinen kaupunkivaltion eli poliksen hyvälle.

Yksilökeskeinen siveys

Aristoteleen siveyskäsitystä kutsutaan useinpäämäärään suuntautuneeksi (teleologiseksi) siveydeksi. Aristoteleen mukaan kaikilla asioilla on tarkoituksensa. Esimerkiksi veitsi on tarkoitettu asioiden leikkaamiseen. Hyvä veitsi on hyvä leikkaamaan asioita, ja siksi veitsien tulisi olla teräviä.

Vastaavasti ihmisillä on tarkoituksensa. Ihmisten tulisi tehdä asioita, jotka auttavat heitä saavuttamaan tämän tarkoituksen eli päämäärän — eli asioita, jotka ovat hyviä. Ihmiset, jotka tekevät johdonmukaisesti niin, ovat hyviä ihmisiä.

Mikään teko ei ole erillinen (niin kuin monesti muissa siveysjärjestelmissä), vaan suhteessa päämääräänsä. Tätä asennetta siveyttä kohtaan voidaan pitää myös yksilökeskeisenä — kunkin ihmisen tekojen tulisi tehdä hänestä parempi yksilönä.

Tästä seuraa tietysti tärkeä kysymys siitä, mikä ihmisen elämän päämäärä todellisuudessa on.

Ihmisen tehtävä ja tarkoitus

Aristoteles määritteli ihmisenä olemisen tarkoituksen kirjoittaessaan:

"Edellä oletimme ihmisen tehtävän olevan määrätyn tyyppisen elämän eli sielun toimimisen järjen mukaan ja järkevän käyttäytymisen.

Silloin hyvän ihmisen tehtäväksi osoittautuu tämän suorittaminen hyvin ja jalosti, sillä kunkin tehtävän hyvä suorittaminen on sen toteuttamista sille ominaisen hyveen mukaisesti.

Ja jos näin on, niin inhimillinen hyvä näyttää olevan sielun toimintaa hyveen mukaan, ja jos hyveitä on useita, parhaimman ja täydellisimmän hyveen mukaan."

Tämä ei tarkoita, että jokaisen ihmisen tulisi pyrkiä olemaan "suuri", vaan että jokaisen ihmisen tulisi pyrkiä elämään hyvin tällä tavoin.

Ihminen voi ylittää itsensä ainoastaan tunnistamalla kykynsä ja rajoituksensa. Ihmisen mittana eivät ole hänen kykynsä, jotka ovat hyödyllisiä hänen läheisilleen ja yhteiskunnalle — sen sijaan hän voi olla hyvä ainoastaan toimiessaan oikein sisäisesti.

Aristoteelista hyvettä ei voi saavuttaa tapojen ansiosta; ihminen ei voi olla hyveellinen vain yhden päivän ajan, koska se merkitsisi sisäistä ristiriitaa luonnollisten ajatusten ja ulkoisten paineiden välillä.

Onnellisuuden saavuttaminen

Yleensä ihmiset pyrkivät saavuttamaan onnellisuuden kolmella tavalla: nautinnoilla, kunnialla ja osoittamalla järkevyyttä. Neljäntenä voidaan pitää rahantekoa, mutta se saa alkunsa 7enemmänkin välttämättömyydestä kuin yrityksestä saavuttaa onnellisuus itsessään; jotta ihminen voisi olla onnellinen, hänen perustavanlaatuiset aineelliset tarpeensa tulee olla tyydytettyjä.

Ollakseen onnellinen ihmisen tulee aina saavuttaa tasapaino kahden ääripään välillä — esimerkiksi rohkeus on tasapainoilua raukkamaisuuden ja tyhmänrohkeuden välillä.

"Liiallinen ja puuttellinen on ominaista paheelle, hyveelle taas keskiväli."

Ihmisen olennaisin osa on ihminen itse, kun taas häneen liittyvät yksittäiset piirteet tulevat ja menevät. Ihminen ikääntyy, mutta olemukseltaan hän on silti sama ihminen. Hänestä voi tulla musikaalinen, mutta musikaalisuus ei ole itse ihminen. Yksittäiset piirteet tulevat ihmiseen ja jättävät hänet, mutta hän on silti sama ihminen ennen ja jälkeen.

Aretē — Perinteiset kreikkalaiset hyveet

Hyve (aretē) ilmenee siis tunteiden ja toimintojen yhteydessä keskivälinä ääripäiden välillä.

Aristoteles pyrkii Nikomakhoksen etiikassa kuvaamaan ja selittämään oman aikansa perinteiset kreikkalaiset hyveet.

On tärkeää huomata, että nämä hyveet eivät aina ole samat kuin nykyaikaisenyhteiskunnan hyveet — esimerkiksi Aristoteleen mielestä ylpeys ja suuruus ovat hyveitä enemmän kuin vaatimattomuus.

Aristoteles jakaa hyveet älyllisiin ja siveellisiin hyveisiin.

Älylliset hyveet sisältävät järjen käytön, viisauden, arvostelukyvyn ja harkitsevaisuuden.

Osaa älyllisiksi hyveiksi luokitelluista hyveistä ei välttämättä kutsuttaisi hyveiksi nykyään, mutta ne ovat tärkeitä siltä kannalta, että niiden avulla voidaan tunnistaa kultainen keskitie kussakin tilanteessa, ja käyttäytyä sen mukaan.

Harkitsevaisuus tarkoittaa kultaisen keskitien noudattamista yleensä, ja sen avulla voidaan löytää siveelliset hyveet, joista kukin on keskitie kahden ei-harkitun käyttäytymisen tai paheen välillä.

Siveelliset hyveet

Siveelliset hyveet vastaavat asioita, joita nykyäänkin useimmiten kutsuttaisiin hyveiksi.

Aristoteles luettelee seuraavat siveelliset hyveet:
  • rohkeus,
  • kohtuullisuus,
  • anteliaisuus (kohtuullisuus rahan antamisessa ja ottamisessa),
  • suuruus (oikeanlainen toiminta suuren vallan ja rikkauksien saavuttamisen jälkeen),
  • ylpeys (kunnian vaatiminen itselle niistä asioista, jotka on tehnyt),
  • lempeys (kohtuullisuus vihan tuntemisessa), miellyttävyys,
  • rehellisyys,
  • älykkyys ja
  • oikeudenmukaisuus.

Käytännöllinen päätelmä

Käytännöllinen päätelmä on esitetty syllogismin muodossa niin, että johtopäätöksenä on jokin käytännön toiminta. Se tarjoaa mallin, jolla ihmisen toimintaa voidaan selittää hänen pyrkimyksistään käsin.

Aristoteles käsitteli käytännöllistä syllogismia muun muassa teoksissa Nikomakhoksen etiikka, Sielusta ja Eläinten liikkeestä. Käytännöllisen syllogistiikan kuvaus ei kuitenkaan ole yhtä täsmällinen kuin käsitteellinen syllogistiikan kuvaus teoksessa Ensimmäinen analytiikka.

Esimerkkejä

Positiivinen syllogismi:

  • Pekka haluaa oppia filosofiaa.
  • Pekka ajattelee, että hän oppii filosofiaa parhaiten käymällä säännöllisesti filosofian luennoilla.

  • Pekka käy filosofian luennoilla.
Negatiivinen syllogismi:

  • Pekka ei halua kuolla keuhkosyöpään.
  • Pekka ajattelee, että tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää.


  • Pekka lopettaa tupakoinnin.

Keskustelun aiheita

  • Ottakaa selvää, mitä sivistyssana "syllogismi" tarkoittaa.
  • Vertaa Aristoteleen hyveiden luetteloa nykyaikaiseen hyveiden luetteloon.
  • Mitkä olisivat Aristoteleen mielestä paheita?
  • Mitä ovat sinun mielestäsi paheita?
  • Mitä tarkoittaa "käytännöllinen viisaus"?
  • Mitä tarkoittaa onnellisuus?
  • Voiko ihminen itse kehittää itselleen hyveitä?
  • Voiko ihminen itse kehittää itselleen paheita?
  • Voiko ihminen itse päästä paheistaan eroon?
  • Voiko paheellinen ihminen olla onnellinen?
  • Ovatko hyveet perityviä?
  • Ovatko paheet periytyviä?
  • Puhutaanko vielä älyllisistä hyveistä?

Alasdair MacIntyren hyvesiveys



Alasdair MacIntyre nosti aristoteelisen siveyden uuteen tietoisuuteen.

Ihmisen todellinen päämäärä

MacIntyren lähtökohtana ovat ihmisen olemuksellinen luonne, ”luonto”, ja olemuksellinen tarkoitus, tehtävä aristoteeliseen tapaan. MacIntyre väittää, että vasta kun löydetään uudelleen ajatus, että ”ihmisellä on olemus, joka määrittelee hänen todellisen päämääränsä”, ymmärretään sekä siveyttä että käytäntöä.

MacIntyren mukaan aristoteeliseen siveysajatteluun sisältyy kolme osaa:

  1. Käsitys ihmisestä ”sellaisena kuin hän sattuu olemaan”, eli millainen on toimiva ihminen, ”koulimaton ihmismieli”.
  2. Käsitys ihmisestä ”sellaisena kuin hän voisi olla, jos hän toteuttaisi olemuksellisen luonteensa”, eli miten ihminen toimii silloin, kun hän toteuttaa tarkoitustaan, päämääräänsä; millainen on tarkoituksensa löytänyt ihmismieli.
  3. Siveys tieteenä, joka osoittaa, miten edellisestä päästään jälkimmäiseen. Siveyskäsityksen tulisi ohjata meitä etsimään ihmisen olemuksen mukaista päämäärää ja toteuttamaan sitä.

Jos hylätään kohta 2 eli se, että ihmisellä olisi olemuksensa perusteella erityinen päämäärä, tehtävä, menettää siveyajattelu MacIntyren mukaan oleellisen osan tarkastelunsa kohteesta Se ei enää pysty suorittamaan kolmattakaan osaansa eli varsinaista tehtäväänsä.

Siveys johdetaan ihmisluonnosta

MacIntyre väittää käyneen näin. Hän kirjoittaa seuraavasti:

”Koska siveyden koko merkitys niin käsitteenä kuin käytännöllisenä alana on auttaa ihmistä siirtymään vallitsevasta tilastaan todelliseen päämääräänsä, ihmisen olemuksellisen luonnon poistaminen ja sen mukana päämääräkäsitteen hylkääminen jättää meidät sellaisen siveyskäsitteistön varaan, joka muodostuu kahdesta jäljelle jäävästä perusosasta, joiden suhde jää hyvin epäselväksi.

Yhtäältä on tietty siveellinen sisältö: joukko oikeuksia, jotka on irrotettu loogisesta yhteydestään. Toisaalta on tietty käsitys koulimattomasta ihmisluonnosta niin kuin se on.

Koska siveyskäskyt alun perin kuuluivat järjestelmään, jossa niiden tarkoituksena oli korjata, parantaa ja kasvattaa (kehittää) tuota ihmisluontoa, ne eivät selvästi enää ole sellaisia, että ne voitaisiin johtaa ihmisluontoa koskevista tosista lauseista tai perustella vetoamalla jollain muulla tavalla sen ominaisuuksiin.”


MacIntyren mukaan siis modernin aikakauden alussa hylättiin juuri kohta 2, ja siveysajattelijoille jäivät vain kohdat 1 ja 3, joilla siveellisyys oli perusteltava.

Humen giljotiini.



David Hume

Muun muassa Humen giljotiini on peräisin tästä ongelmasta:

Sen mukaanhan tosiasioiden perusteella ei voi päätellä mitään arvoista, eli olemisesta ei voi päätellä pitämistä.

”Siitä, miten asiat ovat, ei voi johtaa sitä, miten niiden tulisi olla”

Sosiaalipolitiikka

Paitsi että terveen järjen ajattelulla tämä veisi pohjaa pois esim. koko sosiaalipolitiikalta (siinä hän sosiaalinen tilanneanalyysi on väliintulojen perustana), niin se MacIntyren mukaan johti siihen, että oli kadotettu ajatus ”ihmisluonnosta sellaisena kuin se voisi olla”, jos se toteuttaisi tarkoituksensa.

Aristoteleen siveydessäei ollut olemisen ja pitämisen välistä kuilua; jos näet tunnetaan ihmisen päämäärä, tehtävä, niin siitä voidaan päätellä, onko se hyvä vai ei, eli palveleeko se hänen olemuksensa toteuttamista.

Näin tosiasiaväitteestä voidaan päätellä arvoväitteitä, koska niissä minä käsitetään toiminnallisesti: hän on jotain varten, hänellä on olemuksellinen tarkoitus, päämäärä.

Sen sijaan moderni siveys hyväksyy Humen giljotiinin, koska ajatus ihmisen päämäärästäja olemuksesta on hylätty.

Jos sanotaan, että teko on hyvä tai oikea, niin sanotaan samalla, että niin tekee ihminen, joka on edennyt ihmisluonnosta sellaisena kuin se on sellaiseen kuin se voi olla, kun hän toteuttaa tarkoitustaan, eli hän on edennyt kohdasta 1 kohtaan 2.

Siveys on tosi

Siveys on siis MacIntyren mukaan samalla tavalla tosi tai epätosi kuin tosiasiaväitteet. Aristoteleen siveyden perusväite on:

”Teko A on hyvä jos ja vain jos se edistää ihmisen päämäärää, tarkoitusta eli tehtävää”.

Päämäärän ajatus antaa siveydelle perustan. Jos emme tiedä, mikä ihmisen tehtävä on, emme voi perustella siveyssääntöjä järkevällä tavalla.

Keskustelun aiheita

  • Onko olemassa ihmisluonto?
  • Onko ihmisellä tarkoitus?
  • Onko ihmisellä päämäärä?
  • Ovatko arvot tosia vai onko Humen giljotiini tosi?
  • Voidaanko hyveitä kehittää kasvatuksella?

Välittämisen hyvesiveys


On olemassa erityinen naisten siveys, joka eroaa ratkaisevasti miesten siveydestä - feminismi.

Miesten siveysajattelu perustuu liberalistiseen käsityksiin oikeuksista - yksilön oikeudet tuovat erityisen vapauden piirin, jonka sisällä tavoitellaan omaa hyötyä.

Naisten siveellinen ajattelu on lähempänänhyve-etiikkaa - lähtökohtana ovat välittäminen tai huolenpito (care).

Näitä kahta siveysajattelun tapaa voidaan luonnehtia oikeudenmukaisuuden siveydeksi ja välittämisen siveydeksi - niiden eroja ovat seuraavat:

Siveellisen oppimisen tavoite

Oikeudenmukaisuuden siveys: yleisten periaatteiden hallinta

Välittämisen siveys: siveystaipumusten (hyveiden) kehittäminen

Siveysongelmien ratkaisu

Oikeudenmukaisuuden siveys: yleisten periaatteiden etsiminen

Välittämisen siveys: yksittäistapaukseen sopivan menettelytavan löytäminen

Keskeiset käsitteet

Oikeudenmukaisuuden siveys: yleiset periaatteet, oikeudet, oikeudenmukaisuus

Välittämisen siveys: ihmisten väliset suhteet, huolenpito, välittäminen

Keskustelun aiheita

  • Mitä muita mahdollisuuksia on kuin periaatteet ja hyveet?
  • Ovatko naiset siveellisesti parempia kuin miehet (esimerkiksi Kohlbergin asteikolla)?
  • Mistä johtuu, että miesten ja naisten siveys on yritetty erottaa toisistaan?
  • Miten välittäminen voidaan perustella velvollisuussiveydessä?
  • Miten välittäminen voidaan perustella seuraussiveydessä?

Hyvesiveyden arvostelua

Mitkä ovat hyveitä, mitkä paheita ja mitkä eivät kumpaakaan

Hyvesiveyden pääongelma on se, mitkä taipumukset ovat hyveitä, mitkä paheita ja mitkä eivät kumpaakaan.

Hyvesiveyden kannattaja saattaa vastata, että hyveitä ovat ne taipumukset, jotka saavat ihmiselämän kukoistamaan.

Tästä vastauksesta on melko vähän apua.

Hyvesiveyden kannattajat laativat usein listoja hyveistä kuten
  • hyväntahtoisuus,
  • rehellisyys,
  • rohkeus,
  • anteliaisuus,
  • luotettavuus jne.
Listat eroavat toisistaan, ja on kiistoja siitä, mitkä ovat hyveitä.

Usein on epäselvää, millä perusteella jotain piirrettä pidetään hyveenä.

Hyvesiveys omien ennakkoluulojen tukena

Hyve-siveyden kannattajat saattavat määritellä hyveet omien ennakkoluulojensa mukaan.

Joku voi pitää hyveenä hyvän viinin juontia ja joku voin pitää sitä paheena.

Uskonnoissa hyveenä pidetään yleensä oman uskonnon jumalaan uskomista ja muiden uskontojen jumaliin uskomista tai ateismia paheina.

Itse asiassa tämä uskontojen piirre on eräs eniten maailmanhistoriassa kärsimystä aiheuttaneita

Yksiavioisuuden kannattaja voi pitää yhden sukupuolikumppanin ihmistä hyveellisenä, moniavioisuuden kannattaja voi pitää hyveenä moniavioisuutta.

Hyvesiveys vanhoillisuuden tukena

Hyvesiveys saattaa edistää vanhoillisuutta, koska yhteisön käsityksiä hyveinä pidetyistä asioista voi olla vaikea muuttaa edes siveyllisillä perusteilla.

Onko ihmisluonto olemassa

Hyve-siveys olettaa usein, että on olemassa ihmisluonto johon kuuluu kaikille ihmisille yhteisiä tunteita ja käyttäytymispiirteitä.

Monet ovat kyseenalaistaneet tällaisen ihmisluonnon olemassaolon.

Keskustelun aiheita

  • Suorittakaa mielipidetiedustelu siitä, mitä asioita koululaiset pitävät hyveinä ja mitä paheina ja mistä hyve- ja pahe-ehdokkaista asioista vallitsee erimielisyyttä.
  • Tutkikaa mitä asioita erityisesti uskonnottomat ovat pitäneet hyveinä ja mitä paheina.
  • Pohtikaa voiko ihminen kehittää itselleen hyveitä.
  • Pohtikaa mistä paheet johtuvat.
  • Voiko pienistä paheista päästä eroon? Entä suurista?

Nuoren moraalinen kasvu

Kehityspsykologian näkökulma

Psykologia tutkii yksilön käyttäytymistä ja elämyksiä. Erityisesti kehityspsykologia tutkii yksilön henkistä kehitystä.

Ihmisen henkiseen kehitykseen vaikuttavat sekä hänen perintötekijänsä että se ympäristö, jossa hän kasvaa.

Lapsuuden aikana ihminen oppii kävelemään, puhumaan, suorittamaan yksinkertaisia toimia mutta myös käyttäytymään. Havaitseminen ja ajattelu vaativat molemmat oppimista.

Vastasyntyneellä lapsella on joitakin yksinkertaisia tarpeita ja tunteita, mutta aikuisen tarpeissa ja tunteissakin on paljon opittua.

Ihmisen käyttäytymiseen siveellisenä olentona vaikuttavat hänen tarpeensa ja tunteensa mutta myös hänen ajattelunsa ja todellisuuskäsityksensä. Yhteiskunnan jäseneksi lapsi ja nuori kasvaa yhteisössä. Tällöin puhutaan usein yksilön sosiaalisesta kehityksestä tai yksilön siveellisestä kehityksestä.

Yksilön siveellinen kehitys



Jotkut ovat sitä mieltä, että siveys on puhtaasti opittua. Toiset ovat löytäneet yksilön siveyskehityksestä selviä vaiheita. Viimeksi mainittuun ryhmään kuuluu amerikkalainen Lawrence Kohlberg, jonka käsitys siveellisen kehityksen tasoista on saavuttanut laajaa kansainvälistä tunnustusta.

1980 - luvulla feministit vastustivat Kohlbergin käsitystä, mutta nyt, kun on osoittautunut, ettei naisten ja miesten välillä olekaan eroja tässä suhteessa, feministienkin on syytä muuttaa käsityksiään asiasta.

Kohlbergin mukaan yksilön siveellinen kehitys jakaantuu kolmeen päävaiheeseen:

I Esisiveellinen taso

Tällä tasolla lapsi huomioi sellaiset sanat kuin kiltti ja tuhma, saa ja ei saa, hyvä ja paha, oikein ja väärin. Hän käsittää nämä sanat aina toiminnan mukaan mielihyvän tai mielipahan sävyisiksi.

II Sovinnainen taso

Hyviä ja huonoja toimintoja arvioidaan sen mukaan, miten toiset tekevät riippumatta niiden seurauksista itselle. Puolustetaan oman ryhmän arvostuksia.

III Itsenäis-periaatteellinen taso

Tällä tasolla koetetaan muotoilla siveelliset arvostukset ja toimintaperiaatteet yleispäteviksi aivan riippumatta virallisista laeista, säännöistä ja sovinnaisesta siveydestä.

Jokainen päävaihe voidaan lisäksi jakaa kahteen alavaiheeseen. Näin saadaan seuraavat kuusi vaihetta:

I Esisiveellinen taso

1. Itsekeskeis-aineellinen vaihe

Toiminnan ulkonaiset seuraukset ratkaisevat, pidetäänkö sitä hyvänä vai pahana. Pyritään välttämään rankaisua (koska se on epämiellyttävää) ja alistumaan valtaa omaavien määräyksiin.

2. Välineellinen vaihe

Suoritetaan tekoja, jotta niillä päästään tavoitteeseen. Toisia autetaan, koska toivotaan apua myös itselle. Vältetään toisten vahingoittamista tai loukkaamista, jottei tulisi itse vahingoitetuksi tai loukatuksi.

II Sovinnainen taso

3. Myötätunto ja rakkaus

Hyvällä käytöksellä voidaan auttaa toisia ja tuottaa heille iloa. Kun tehdään toisten mielen mukaan, on hyvä poika tai kiltti tyttö. On jo sinänsä riittävää, jos tarkoittaa hyvää.

4. Laki ja järjestys

Toiminnasta tuleesiveellinen, kun se on määrätyn yhteiskunta- tai maailmanjärjestyksen käsitysten mukainen. Suorittaa velvollisuutensa, kun toimii yhteiskunnan tai uskonnon lakien mukaisesti seurauksista riippumatta.

III Itsenäis-periaatteellinen taso

5. Siveys on sopimusvaraista ja lait vapaiden kansalaisten välisiä sopimuksia

Tässä vaiheessa siveys säännöt käsitetään vapaiden ihmisten tekemiksi sopimuksiksi. Periaatteet perustuvat ihmisyksilön ehdottomaan arvoon ja oikeusturvallisuuden vaatimukseen. on sanottu, että tällainen on johtavien kapitalististen maiden virallinen siveys.

6. Yleispätevät periaatteet

Siveys perustuu seuraavantyyppisiin yleispäteviin sääntöihin "Mitä haluatte ihmisten tekevän teille, tehkää se ensiksi heille" eikä määräyksiin. Yksilö tekee itse päätöksensä yhden korkeimman periaatteen mukaisesti, mikä perustuu ajatuksiin oikeudesta, molemminpuolisuudesta, tasa-arvoisuudesta lain edessä sekä ihmisyksilöiden arvosta yksilöllisinä ihmisinä.

Yksilön soveyskehitystä on tutkittu tämän teorian puitteissa eri kulttuureissa ja eri todellisuuskäsitysten piirissä. Pääpiirteissään kehitys tapahtuu tämän kaavion mukaisesti siten, että kukin yksilö etenee aiemmalta vaiheelta ylemmälle. Ihmisten valtava enemmistö ei kuitenkaan koskaan saavuta 5. tai 6. vaihetta.

Eräässä tutkimuksessa testattiin 10-28 -vuotiaita amerikkalaisia poikia. Noin joka kolmas vuosi heidän annettiin pohtia vaikeita siveysongelmia. Eräs koehenkilö vastasi kymmenvuotiaana suunnilleen seuraavasti, kun häneltä kysyttiin, onko parempi pelastaa merkittävän miehen henki kuin useiden merkityksettömien.

"Merkityksettömillä on vain yksi talo kullakin ja vähän huonekaluja, mutta monilla tavallisilla ihmisillä on yhteensä paljon rahaa, vaikkei sitä huomaa."

Vastauksessa ihmisarvo sekoitetaan aineellisiin arvoihin, ja järkeily tapahtuu alhaisella siveystasolla.

Kolme vuotta myöhemmin poika oli uudelleen testattavana tehtävillä, jotka sopivat hänen ikäänsä. Hänen piti vastata mm. kysymykseen, pitääkö lääkärin auttaa vaikeasta parantumattomasta sairaudesta kärsivää naista kuolemaan, kun tämä itse pyytää sitä päästäkseen vaikeista tuskistaan. Hän vastasi suurin piirtein näin:

"Hänen olisi varmaan hyvä päästä kärsimyksistään. Mutta hänen miehensä ei tahtoisi sitä. Eihän nainen ole eläin. Mies kyllä voi saada uuden vaimon, mutta se ei ole sama asia."
Nyt poika arvostaa ihmishenkeä sen mukaan, mitä hyötyä siitä on itselle tai muille. Poika on kuitenkin siirtynyt ensimmäisestä itsekeskeis-aineellisesta vaiheesta toiseen, välineelliseen vaiheeseen.

Nämä molemmat vaiheet kuuluvat esisiveellisen tasoon. Keskimäärin vain puolet yhden henkilön vastauksista kuuluu samaan vaiheeseen, loput kuuluvat ylempään tai alempaan vaiheeseen.

Kolmen vuoden kuluttua eli 16-vuotiaana äskeinen poika vastaa kysymykseen suunnilleen näin:

"Ehkäpä se olisi hänelle parasta. Mutta entä hänen miehensä? Eihän nainen ole eläin, joka ei merkitse perheelle samaa kuin ihminen. Koiraan voi kiintyä, muttei samalla tavoin kuin tuntemaansa ihmiseen."
Vaikka poika oli teini-iässä, hän ei yltänyt siveysajattelussa kuin kolmanteen eli sovinnaiseen vaiheeseen. Tässä vaiheessa ihmishengen arvostus perustuu sääliin ja rakkauteen. Poika oli muutoin älykäs, hänen älykkyysosamääränsä testissä, jossa keskiarvo on 100, oli 120.

Eräs toinen henkilö vastasi kuolinapua koskevaan kysymykseen seuraavasti:

"Yksittäisellä ihmisellä ei ole oikeutta ratkaista, kenen pitää elää ja kenen kuolla. Mikäli näin tehdään, kosketaan johonkin pyhään, sillä kaikki ovat saaneet elämänsä Jumalalta."
Tämä järkeily kuuluu neljänteen vaiheeseen: ihmishengen pyhyys perustuu ihmisen asemaan siveellisessä tai uskonnollisessa järjestelmässä oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Tämä näkemys painottaa "lakia ja järjestystä". Ehkäpä tällaisen siveyskäsityksen omaava henkilö jopa tappaisi naisen, jos jumala käskisi. Tämä on sovinnaisen tason toinen vaihe, josta käytetään nimitystä "laki ja järjestys".

Äskeinen 16 -vuotias vastasi 20 -vuotiaana kuolinapua koskevaan kysymykseen seuraavasti:

"Hengityskoneen tai keinomunuaisen varassa elävä potilas on useinkin kuin vihannes. Tämän naisen pitää saada itse päättää. Ihmisinähän meillä on tiettyjä oikeuksia. Jokainen haluaa elää - ja tavallaan elääkin - olemassaolon keskustassa. Tällä tavoin me kaikki olemme samanlaisia."
Tämä vastaus kuuluu viidenteen vaiheeseen, joka on ensimmäinen vaihe kolmannella eli korkeimmalla tasolla, nimittäin itsenäisten periaatteiden tasolla. Oikeus elämään käsitetään 5. vaiheessa joksikin sellaiseksi, josta oikeusvaltiossa ollaan yksimielisiä. Se on vähän niin kuin tehty sopimus, joka pitää paikkansa kunnes osapuolet muuttavat sitä yksimielisesti. Tämä on monien nykyaikaisten valtioiden virallinen siveys, joka ei kuitenkaan välttämättä toteudu käytännössä.

Koehenkilömme järkeili 24-vuotiaana seuraavasti:

"Ihmishenki on kaikkien siveellisten ja laillisten arvojen yläpuolella, olivatpa ne sitten millaisia tahansa. Ihmiselämällä on oma sisäinen arvonsa, arvostakoon joku muu tai olkoon arvostamatta tätä ihmistä. Ihmisyksilön arvo on kaikista tärkein. Oikeuden ja rakkauden periaatteet koskevat myös ihmisten yhteiselämää."
Tämä vastaus on hyvin juhlallinen, mutta Kohlbergin mukaan tällainen juhlallisuus on ominaista kuudenteen vaiheeseen kuuluville vastauksille. Tässä vaiheessa siveys i ei koostu joukosta käskyjä tai kieltoja, vaan yleispätevästä oikeudenmukaisuuden periaatteesta, joka perustuu tasa-arvon ja yksilön arvon kunnioituksen periaatteisiin.

On huomattava, ettei edellä esitetyissä vastauksissa ole siveyskehityksen näkökulmasta niinkään oleellista se, kumpaan tulokseen vastaaja on päätynyt kuin se, mitä peri aatteita hän käyttää perustellessaan vastauksiaan.

Sokrates väitti, että se, joka tietää, mikä on oikein, myös tekee niin. Oliko hän oikeassa? Monet ovat taipuvaisia sanomaan: "Ei tietenkään." Voidaan hyvinkin olla sitä mieltä, ettei tarvitse tehdä kokeita, jotta voidaan osoittaa näin kummallinen mielipide vääräksi. Mutta varmuuden vuoksi kerromme eräästä hyvin kuuluisasta kokeesta.

Sähköshokkikoe



Vuonna 1936 suoritettiin seuraava koe. Opiskelijoita pyydettiin tulemaan valekoehenkilöiksi kokeeseen, jolla näennäisesti tutkittiin oppimista. Heidän piti olla kärsivinään kauheasti silloin, kun aidot koehenkilöt luulivat antavansa heille sähköshokkeja. Aidot koehenkilöt asetettiin suuren kojelaudan eteen, mistä he voivat säädellä shokkeja, ensin heikkoja 15- volttisia ja sitten yhä voimakkaampia aina 450- volttisiin, tappaviin shokkeihin asti.

Väärä koehenkilö oli tuntevinaan yhä voimakkaampaa ja 200 voltin kohdalla jo lähes sietämätöntä tuskaa. Todellinen kysymys olikin, miten pitkälle aidot koehenkilöt jatkoivat koetta. Pahinta ja tyrmistyttävää oli, että 70 % jatkoi koetta katkeraan loppuun asti, 450 voltin shokkeihin. Miten he saattoivat? Heidän on täytynyt ymmärtää tehneensä väärin. He tiesivät, mikä on oikein,' mutta he eivät tehneet niin kuin Sokrates väitti. Ehkäpä heidän tietonsa ei ollutkaan oikeanlaista. Sokrateen mielestä ihminen, joka todella ymmärtää oikean myös tekee oikein.

Kohlbergin teorian mukaisessa siveyskehityksen kuudennessa vaiheessa olevan ihmisen pitäisi Sokrateen mukaan toimia oikein. Tällainen henkilöhän oivaltaa syvällisesti ne siveyskäsitteet, joita Sokrates sisällytti sanaan "tietää".

Eräässä testissä koehenkilöt testattiin Kohlbergin testillä. Tuloksista kävi ilmi, että kuudennessa vaiheessa olevista kokonaista 75 % kieltäytyi jatkamasta koetta loppuun. Viidennessä tai sitä varhaisemmassa vaiheessa olevista kieltäytyi ainoastaan 13 % jatkamasta.

Tämän kokeen tuloksista on sanottu, etteivät ne ole ollenkaan huonoja lukuja Sokrateelle ja Kohlbergille.

Koululaitoksen suhteen Kohlbergin ajatusten perusteella on tehty monenlaisia johtopäätöksiä. Joskus nämä johtopäätökset ovat olleet vastakkaissuuntaisiakin. Useimmat ovat kuitenkin katsoneet, että Kohlbergin ajatukset tukevat ns. oppilaskeskeisiä työtapoja. On ajateltu, että ihminen pystyy itse kehittymään, kun hän saa oikeita virikkeitä. Toisaalta tutkimustulokset viittaavat siihen, ettei ihmistä voida väkisin siirtää siveyskehityksen vaiheesta seuraavaan.

Keskustelun aiheita

  • Pohtikaa, millä eri vaiheisiin kuuluvilla perusteilla henkilö saattaa ryhtyä aseistakieltäytyjäksi.
  • Keskustelkaa omista kokemuksistanne siveyskehityksessä. Onko sinulla lapsuudenmuistoja, jotka liittyvät siveyskehitykseesi. (Esimerkiksi eräs seitsenvuotias sanoi: Älä nimittele toisia, senkin torvi!)
  • Tutkikaa jonkin esimerkin avulla, miten yleispätevillä periaatteillakin voidaan päätyä vastakkaisiin tuloksiin.
  • Pohtikaa, toteutuuko tämän oppiaineen opetuksessa siveyskehityksen kuudenteen vaiheeseen kuuluva oikeudenmukaisuus.
  • Tarkastelkaa joitakin sellaisten henkilöiden tekemiä ratkaisuja, jotka ovat toteuttaneet omassa elämässään ihanteitaan.

Persoonallisuuden piirteitä

Persoonallisuudella tarkoitetaan yksilön piirteiden muodostamaa kokonaisuutta. Usein on tapana puhua ihmisen luonteesta. Luonnetta kuvataan usein kertomalla yksilön tarpeista, harrastuksista, arvostuksista yms.

Ihmisillä on tavattoman monenlaisia käyttäytymismuotoja ja ominaisuuksia. Joskus voidaan sanoa, että yksilö on esimerkiksi sisäänpäin kääntynyt tai ulospäin suuntautunut, mutta useimmat ihmiset sijoittuvat tällaisten tyyppien väliin.

Tutkimuksissa on löydetty mm. seuraavia jaotteluja:

Hilpeä - alakuloinen
Tunnollinen ja luotettava - pintapuolinen ja epäluotettava
Valpas ja toimelias - veltto ja verkkainen
Tasapainoinen - epävakainen tunne-elämä
Joustava ja avoin - jäykkä ja sulkeutuva
Vallanhaluinen - alistuva
Toiveikas - tulevaisuutta synkkänä pitävä
Helläluontoisuus - kovaluontoisuus

Seuraavassa on tarkasteltu helläluontoista ja kovaluontoista ihmistyyppiä, koska ne ovat tärkeitä siveyden näkökulmasta.

Kova ja helläluontoinen persoonallisuus

Vanhemmat eivät siedä lapsiltaan mitä tahansa hyökkäävyyttä tai arvostelua. Monien vanhempien mielestä lasten pitää hyväksyä kaikki, mitä he itse pitävät kalliina tai pyhänä. Ankara kasvatus johtaa siihen, että vanhempia ja omaa itseä kohtaan tunnettu hyökkäävyys torjutaan tietoisuudesta.

Eräiden tutkijoiden mielestä hyökkäävyys ei kuitenkaan häviä vaan suuntautuu uusiin kohteisiin. Ankaran kasvatuksen saanut suuntaa hyökkäävyytensä muihin kuin omaan väestöryhmäänsä sekä vieraisiin aatteisiin ja tapoihin. Ylemmilleen hänestä tulee liehittelevä ja makeileva, alemmilleen suvaitsematon ja hyökkäävä. Hän vartioi kateellisena savuttamaansa yhteiskunnallista asemaa. Miksi hän on niin tarkka asemastaan? Koska hän ei siedä arvostelua.

Sen sijaan että tällainen henkilö huomaisi itsessään esimerkiksi ahneutta, saituutta, itsekkyyttä ja laiskuutta, hän näkee näitä ominaisuuksia muiden ryhmien jäsenissä. Toisiin ryhmiin kohdistuvat ennakkoluulot tulevat niin voimakkaasti tunnepitoisiksi, ettei niitä sen vuoksi voi ajatella järkevästi tai selvittää keskustelemalla.

Tästä syntyy erityinen käsittämis- ja ajattelutapa. Näistä ihmisistä tulee koko olemukseltaan jäykkiä. He näkevät kaiken mustana tai valkoisena, hyvänä tai pahana. He huomioivat ympäristöään sillä tavalla valikoiden, etteivät he huomaa tai paina mieleensä sellaista, mikä on ristiriidassa heidän ennakkoluulojensa kanssa. Heillä on puutteellinen moniselitteisyyden sieto. Heidän on vaikea tunnustaa yhteiskunnan moniarvoisuutta. Heidän on vaikea eläytyä toisten tunteisiin ja ajattelutapoihin.


Theodore Adorno

Tällaista persoonallisuutta kutsutaan kovaluonteiseksi eli autoritaariseksi. Kovaluontoisen persoonallisuuden tutkimukset aloitettiin 40-luvulla Theodore Adornon johdolla Yhdysvalloissa, ja näitä tutkimuksia on suoritettu myös Suomessa. Kovaluontoisen persoonallisuuden vaikutusta kulttuuriamme on usein pyritty vähättelemään, mutta Suomen Gallupin vuonna 1973 suorittama autoritaarisuustutkimus osoitti, että kovaluontoisiin ihmisiin kuuluu mahdollisesti jopa puolet Suomen kansasta. Todellisuuskäsitykseltään kovaluontoiset suomalaiset olivat useimmiten uskovaisia, mutta sen sijaan poliittisten puolueiden välillä esiintyy tässä suhteessa vain vähäisiä eroja. Vastaavaan tulokseen päätyi Satu Pulkkinen verratessaan ateistisia ja uskovaisia opiskelijoita.

Kovaluontoinen persoonallisuus suhtautuu kielteisesti vähemmistöryhmiin, hänellä on voimakkaita ennakkoluuloja esimerkiksi mustalaisia, mustaihoisia afrikkalaisia (espanjan kielen negro = musta), sukupuolisesti poikkeavia, työttömiä, ateisteja jne. kohtaan. Tällainen henkilö vaatii yleensä kovia rangaistuksia (esimerkiksi: jumalanpilkka olisi rangaistava nykyistä ankarammin).

Vastakkaisen tyylin kehittäneille ihmisille on ominaista moniselitteisyyden sieto ja joustavuus (vilkkaus, avoimuus uusille vaikutteille, taipumus kokeilla uusia työmenetelmiä ja apuvälineitä sekä eläytyä uusiin ajattelutapoihin). Kun joustavat ihmiset kykenevät arvioimaan toisia ihmisiä monipuolisesti ja vivahteikkaasti eivätkä aseta ihmisiä erilaisiin karsinoihin, niin jäykät lankeavat luokittelemaan ja "tietävät tarkalleen", millaisia ovat ulkomaalaiset, naiset, miehet, ylioppilaat, poliisit ja sotilaat.

Tutkimusten suorittajia on arvosteltu siitä, että he ovat antaneet vastenmielisyytensä fasismia ja rotuerottelua kohtaan vaikuttaa itseensä.

Jos tarkastellaan Kohlbergin esittämiä siveyskehityksen vaiheita, niin kova persoonallisuus saattaa sijoittua kaikille siveyskehityksen tasoille. Lähinnä kova persoonallisuus kuitenkin liittyy vaiheeseen 4, "laki ja järjestys". Kuitenkin esimerkiksi monet jenginuoret, jotka edustavat kovaa persoonallisuutta, näyttävät kuuluvan esisiveelliselle tasolle.

Kun ankara kasvatus tuottaa kovan, "lakia ja järjestystä" vaativan persoonallisuuden, ns. vapaata kasvatusta on viime vuosina syytetty siitä, että se tuottaa esisiveelliselle tasolle jääneen kovan persoonallisuuden. Yhteiskunnan taipumus suosia pikemmin "lain ja järjestyksen" kovuutta kuin siveydestä piittaamatonta kovuutta on yhteiskunnan toimivuuden näkökulmasta ymmärrettävää. Voidaan kuitenkin kysyä, edistääkö kovuuden suosiminen tässäkään muodossa kansalaisten todellista hyvinvointia.

Keskustelun aiheita

  • Testatkaa varovaisesti autoritaarisuustestillä (liite) koulunne oppilaiden kovuutta. Pyrkikää myös kysymyksillä selvittämään, onko testattava saanut mielestään vapaata kasvatusta vai ankaraa kasvatusta.

Yksilön tietoisuuden osatekijöitä

Yksilön siveyskasvu edellä esitetyllä tavalla on tärkeä osa hänen tietoisuutensa kasvua. On voitu osoittaa, että siveyskehitys todella tapahtuu asteittain ja että mitään astetta ei voida sivuuttaa. On myös todettu, että siveyskehitys ei voi kulkea taaksepäin. Tämä antaa kasvattajalle toivoa. Kasvatus voi kuitenkin joskus pysäyttää siveyskehityksen.

Siveyskehitystä auttaa yhteentörmäys siveysongelmien kanssa. Myös omaa astetta korkeammalla oleville asteille kuuluviin vastauksiin tutustuminen auttaa siveyskehitystä.

Siveyskehityksen tuloksena syntynyt tapa ajatella siveyskysymyksiä ja syntynyt siveyssäännöt muodostavat tärkeän osan tietoisuutta.

Ajatustunteiden hallinta

Toinen tärkeä tietoisuuden alue on kyky käsitellä omia ajatustunteitaan eli mootioitaan. Emootio on jotakin, joka koostuu tunteista, toiminnasta, tilanteesta ja ajattelusta.



Tunteita ovat esimerkiksi jännitys, hilpeys, mielihyvä, kauhu.

Tunteisiin liittyviä toimintoja ovat mm. punastuminen, huokaus, huutaminen, otsanrypistys, hymy, nauru, ivahymy, raivo, murahdus, säikähdys, ärsyyntyminen, kauhistuminen, kiihtyminen ja välinpitämättömyys.

Tunteisiin liittyviä tilanteita ovat mm. tapahtumien synnyttämä tai tulevien tapahtumien pelko, ahneus, elämänilo, mustasukkaisuus, sääli, toivo, halu, pelästys, shokki, hämmästys.

Tunteisiin liittyvää ajattelua esiintyy mm. syyllisyydessä, häpeässä, uskollisuudessa, rakkaudessa, vihastumisessa, pelossa ja huolestumisessa.

Esimerkki: Näet tilanteen. Ajattelet tilannetta. Lihaksesi jännittyvät. Lähdet juoksemaan.

Keskustelun aiheita

  • Kuvitelkaa, mitä tapahtui.

Emootiot eli ajatustunteet



Koska emootiot sisältävät ajattelua, niitä voidaan hillitä järkevän ajattelun avulla. Muinaissuomalaisessa yhteiskunnassa esiintyi kosto rangaistusmuotona, mutta vähitellen yhä useammat ovat oppineet ymmärtämään, ettei kosto hyödytä ketään. Vihastunut tai mustasukkainen ihminen ei käyttäydy järkevästi, ja tästä syystä nämä emootiot aiheuttavat yksilölle enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Henkisesti kypsä ihminen pystyy hillitsemään nämä emootiot.

Etenkin uskovaisilla ihmisillä on usein voimakkaita pelkoja ja syyllisyydentunteita. Syyllisyyden tunteminen on pikemmin itsensä rankaisemista kuin käyttäytymisensä korjaamista. Syyllisyyttä tunteva ihminen voi toistaa pahan tekonsa ja taas tuntea syyllisyyttä. Tapansa parantanut ihminen sen sijaan pääsee eroon tästä tunteesta.

Pelolla on oma merkityksensä luonnossa, mutta ajattelevalle ihmiselle turhista peloista on huomattavaa vahinkoa. Henkisesti kypsä ihminen osoittaa myös rohkeutta. Elämään liittyy aina jokin määrä riskejä, jotka on siedettävä.

Itsekunnioitus on kypsän ihmisen ominaisuus. Vain ihminen, joka on oppinut tuntemaan oman arvonsa, pystyy antamaan arvon muille. Toisen ihmisen arvon kieltäminen on usein heijastusta omista alemmuudentunteista.

Eri aikoina ja eri kulttuureissa ihmiset ovat käsittäneet todellisuuden hyvin eri tavoin. Alkukantainen ihminen näki kaikkialla luonnossa salattuja voimia, ja hän toimi alkeellisen maailmankuvan pohjalta. Meidän mielestämme monet hänen teoistaan olivat järjettömiä.

Todellisuuskäsitys, käsityksemme luonnosta ja ihmisen asemasta siinä, on tärkeä osa tietoisuuttamme. Mitä paremmin todellisuuskäsityksemme vastaa todellisuutta, sitä tehokkaammin pystymme toimimaan. Virheellisistä käsityksistä seuraa virheellistä toimintaa.

Tietomme ilmiöiden syistä, seurauksista ja niiden välisistä vuorovaikutussuhteista vaikuttavat siihen, miten koemme tilanteen ja miten toimimme.

Luonteella on vaikutusta toimintatapoihimme. Jäykkä, kova luonne ei herkästi sopeudu uusiin olosuhteisiin, ja tästä saattaa olla hänelle vahinkoa. Toisaalta uusien olosuhteiden nopeasta käsittämisestä ja huomioimisesta saattaa olla vahinkoa sellaisessa ympäristössä, jota kovat ihmiset hallitsevat. Voidaan puhua yhteisön henkisestä kypsyydestä. Kypsä yhteisö pystyy mukautumaan uusiin tilanteisiin oikeaa vauhtia.



Tilanteesta tekemämme johtopäätökset riippuvat kyvystämme ajatella. Erityisen vaikeaa on ajatella luovasti, hahmottaa tilanne tavalla, jota ei ole aikaisemmin tehty tai tavalla, joka on meille ennestään tuntematon.

Ajattelemalla joudumme arvioimaan myös tekojemme mahdollisia seurauksia. Mitä paremmin osaamme ajatella ja mitä enemmän tiedämme, sitä parempiin tuloksiin pääsemme.

Ajattelun avulla opimme myös ymmärtämään, mitä voimme lähimmäisiltämme vaatia. Meidän on opittava ihmissuhteissamme hyväksymään toinen ihminen sellaisena kuin hän on, ja meidän on mahdollisimman pitkälle noudatettava kanssakäymisessämme sellaisia pelisääntöjä, jotka molemmat voivat hyväksyä.

Rakentaessamme elämänsuunnitelmaamme voimme toisaalta omaksua itsekkään asenteen, pyrkiä rikkauteen, kunniaan, nautintoihin ja valtaan. Tällainen tulevaisuus ei ole kuitenkaan koskaan kaikille ihmisille mahdollinen. On turhaa kuvitella, että sellainen tulevaisuus olisi mahdollinen juuri minulle, tavalliselle ihmiselle. Katteettomat toiveet aiheuttavat tarpeettomia pettymyksiä.

Toisaalta voimme ajatella tekevämme suuria tekoja ihmiskunnan hyväksi. Vaikka meillä olisi kykyjä ja ymmärrystä, tällaiset haaveet ovat kuitenkin useimmiten katteettomia. Paitsi että ihmiskunnan voimavarat ovat rajoitetut, voi olla, etteivät yhteisömme jäsenet perinteeseen, uskontoon yms. asioihin vedoten ollenkaan halua niitä hyviä asioita, joita pyrimme heille tarjoamaan.

Voimme yleensä saavuttaa jotain vain toimimalla yhdessä toisten ihmisten kanssa, koettamalla ymmärtää heidän pyrkimyksiään ja tuomalla nöyrästi esiin omiamme.

Ehkä juuri nyt enemmän kuin koskaan ihmiskunta tarvitsee yksilöiden ja yhteisöjen henkistä kasvua. Tämä lienee mahdollista vain rajoittamalla jossain määrin juoksemista aineellisten tavaroiden ja kaupan hyllyltä ostettavien nautintojen perässä.

Edellä todettiin, ettei Sokrates ollut kovin väärässä, kun hän korosti tiedon tärkeyttä hyvän ja oikean lähteenä. Erilaista tietoa on nykyään tarjolla enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki saatavilla oleva tieto ei kuitenkaan ole todellista tietoa, totta. Sekä suurvaltojen välinen tietosota (informaatiosota) että eri aatteiden välinen tietosota vinouttavat usein pahasti saapuvien tietojen antamaa kuvaa. Valitsemalla omalle aatteelle mieluisat tiedot ja karsimalla pois epämieluisat asioista saatetaan antaa täysin väärä kuva, vaikka esitetyt yksityiskohdat sinänsä olisivat tosia.

Henkisesti kypsä ei ole ihminen, joka kuuliaisesti lukee ulkoa, mitä hänen käsketään lukea, vaan henkilö, joka pystyy omakohtaiseen tiedon hankintaan sekä erottamaan oleellisen tiedon, ihmisyyden suuret linjat, epäoleellisesta rihkamatiedosta.

Keskustelun aiheita

  • Vaaditaanko koulussasi ulkolukua. Jos vaaditaan, miksi?
  • Milloin sunulla oli viimeksi liian vähän tietoa päätöksen tekoon? Miten kävi?
  • Millainen sinun elämänsuunnitelmasi on?

Vieraantuminen

Yksilöitä ja ryhmiä, joissa vallitsee välinpitämättömyyden ja epävarmuuden tunteita, sanotaan usein vieraantuneiksi. Vieraantumista kuvaa Fjodor Dostojevski antaessaan miehen "Kellariloukossa puhua seuraavasti:

"Loppujen lopuksi, hyvä herrasväki: on parasta olla mitään tekemättä! Parasta on tietoinen toimettomuus! Ja eläköön kellariloukko" ...
... Parasta olisi, jos minä edes itse uskoisin jotain siitä, mitä olen nyt kirjoittanut. Vannon, hyvä herrasväki, etten usko sanaakaan, en pienintä sanaakaan kaikesta tästä mitä olen nyt kyhännyt..."


Sanan "vieraantuminen" yleistymiseen on eniten vaikuttanut Karl Marx. Hänen mielestään työntekijä, joka on menettänyt mahdollisuuden valvoa sekä työolosuhteita että työnsä tulosta, on vieraantunut itsestään. Sen ohella hän on vieraantunut muista ihmisistä, sillä hänen yhteytensä näihin perustuu siihen, että hän tarjoaa vaihtoa, tarjoaa jotakin hyödyllistä vastikkeena saamastaan hyödystä.

Max Weber puolestaan kiinnittää huomionsa byrokratian eli virkavaltaisuuden kasvuun nykyaikaisessa yhteiskunnassa. Edistäessään tehokkuutta byrokratia lisää vieraantumista, jota voidaan nimittää tarkoituksettomuudeksi. Tehokkuudesta, joka oli alun perin vain keino, onkin tullut päämäärä.

Nykyään vieraantumista erotetaan mm. seuraavia lajeja: vallanpuute, tarkoituksettomuus aineellisesti hyvissä olosuhteissa, normittomuus, eristysvieraantuminen ja itsevieraantuminen.

Vieraantumisen syynä on usein pidetty yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia, mutta uudenaikaistumiseen on kuitenkin liittynyt myös vieraantumiselle täysin vastakkainen ilmiö, myötäelämisen taidon kasvu, kyky asettua toisen ihmisen asemaan ja kyky tarkastella asioita myös muiden ihmisten näkökulmasta. Myötäelämisen taidon avulla nykyaikainen yhteiskunta voi pyrkiä kohti uutta solidaarisuutta.

Keskustelun aiheita

  • Pohtikaa esiintyykö kouluympäristössä vieraantumista.

Hyvä ja muut arvot, itseisarvo ja välinearvo



Hyvä hevonen

Mitä siveysajattelu tutkii

Siveysajattelu (moraaliajattelu, latinankielen mores = tavat) tutkii lauseita ja käyttäytymistapoja, joissa ilme­nee käsityksiä hyväksymisestä tai hylkäämisestä, oikeasta tai väärästä, hyvästä tai pahasta, ar­vokkaasta tai arvottomasta. Samoin se tutkii päämäärien valintaa.

Siveysarvot ja muut arvot

Arvot voidaan jakaa kahteen pääryhmään:
  • siveysarvot ja
  • muut arvot.
Ih­misryhmiä, yksilöitä ja heidän luonteenpiirteitään luonnehditaan usein siveysarvoilla.

Voidaan esimerkiksi sanoa, että uskontokuntiin kuulumattomat ovat hyviä ihmisiä.

Jos sen sijaan sanotaan, että Lada on hyvä auto, kyse ei ole siveysarvosta.

Kun sanotaan, että Lada on kaunis auto, kyse on kauneusarvosta. Sanaa “arvo” käytetään myös monissa muissa merkityksissä.

Itseisarvot ja välinearvot

Itseisarvoina pide­tään esimerkiksisiveellisestii hyvää, kauneutta ja totuutta.

Välinearvot eivät ole välttämättä edes arvokkaita, vaan ne saavat usein arvonsa vasta silloin, kun niitä käytetään pyrittäessä it­seisarvoihin.

Esimerkiksi rahan avulla voi tavoitella itseisarvoja, rakentaa kauniita rakennuksia, tukea tutkimusta tai auttaa kehitysmaiden hädänalaisia.

Sivistyssanat:aksiologia on suomeksi arvokäsitys.

Arvoarvostelmat

Arvoja ilmaistaan arvoarvostelmilla.

Yllä oleva lause, jonka mukaan uskontokuntiin kuulumattomat ovat hyviä ihmisiä, on arvoarvostelma, jota kutsutaan siveysarvostelmaksi.

Lause “ruusut ovat kauniita” on puolestaan kauneus arvostelma.

Sana “arvostelma” tar­koittaa suurin piirtein samaa kuin saksan kielen Urteil (= lausunto, lausuma).

Totuusarvostelmat (propositiot)

Arvoarvostelmien lisäksi on mm. totuusarvostelmia.

Totuusarvostelma on esimerkiksi lause “Tämä pöytä on pyöreä”.

Totuusarvostelma on joko tosi tai epätosi.

Sen sijaan monet ovat sitä mieltä, että arvoarvostelmat eivät ole samassa mielessä tosia tai epätosia kuin totuusarvostelmat.

Velvoitteet ja arvot

Siveysiajattelu jaetaan usein
  • velvoitteen teoriaan (deontologiaan) ja
  • arvoteoriaan (aksiologi­aan).
Molempia osia voidaan tutkia kahdesta näkökulmasta.

Ensiksi voidaan kuvailla velvoit­teita ja arvoja (kuvaileva eli deskriptiivinen teoria).

Toiseksi voidaan ottaa teorioihin itse kantaa (arvottava eli normatiivinen teoria).

Siveyssääntö

Siveyssäännön (moraalinormin) avulla ilmaistaan, mikä tai mitkä useista mahdollisista toimintatavoista on valittava.

Sana “normi” tarkoittaa mittapuuta tai mallia.

Velvoite

Sotalaiva oli partioimassa, kun se näki edessäpäin valoa. Kapteeni käski ottaa radiolla yhte­yttä toiseen laivaan.

- Olette kurssillamme, väistäkää!
- Ei, teidän on väistettävä, kuului vastaus.

Kapteeni hämmästyi tästä vastauksesta.

- Me emme aio väistää. Siirtykää heti kurssiltamme.
- Mekään emme aio väistää. Väistäkää te.

Nyt kapteeni suuttui tosissaan.

- Väistäkää heti, tämä on sotalaiva!
- Tämä on majakka.

Velvoitteita ilmaistaan usein käsky- ja kieltolauseilla, mutta velvoite voidaan muutenkin si­sällyttää lauseeseen.

Velvoitelauseita ovat esimerkiksi: “älä varasta!”, “tupakointi on kielletty koulun alueella”, “on pakko noudattaa maan lakeja” jne.

Valtarakenteiden arvot

Arvokäsityksen puitteissa voidaa esimerkiksi kartoittaa oman valtarakenteemme arvoja. Valtarakenteen sisällä saattaa olla ryhmiä, joiden arvot eroavat suuresti toisistaan, esimerkiksi jumalattomilla (ateisteilla), kristityillä ja muslimeilla voi esiintyä suuria eroja arvostuksissa.

Sisäinen oivallus (intuitio)

Voisi ajatella, että uskonnoton ajattelu olisi arvottavaa (aksiologista). Enimmäkseen se on sitä ollut, mutta sen piirissä on esiintynyt esimerkiksi suuntia, joissa velvoitteita on johdettu suoraan sisäisestä oivalluksesta (intuitiosta).

Käsityksiä siitä, mikä on hyvää

Siitä, mikä on hyvää, on esitetty suuri määrä erilaisia käsityksiä. Niitä esitellään myöhemmin tässä oppiaineistossa. Hyvää on mm. yritetty liittää mielihyvään, onnellisuuteen, hyö­tyyn jne

Keiden hyväksi

-Millainen on laihialainen noutaja?
-Se tuo aamun lehden naapuripitäjästä.

Voidaan pohtia myös sitä, kenen hyväksi siveyssäännön (normin) noudattamisesta seuraava arvo koituu.

Jos ihminen pyrkii varmistamaan itselleen mahdollisimman paljon hyvää, kyseessä on itsekkyys (egoismi, latinankielen sanasta ego = minä). (Toisten hyväksi toimimista kutsutaan altruismiksi, la­tinankielen sanasta alter = toinen).

Lyhyen tähtäyksen itsekkyys (egoismi) on helppo tunnistaa. Sen sijaan pitkän tähtäyksen itsekkyys (egoismi) saattaa näyttää toisten hyvinvoinnista huolehtimiselta (altruismilta).

Esimerkiksi eteenpäin pyrkivä polii­tikko saattaa muiden hyväksi toimimalla vain varmistella omaa tulevaisuuttaan.

Myös ne us­kovaiset, jotka ajattelevat muiden hyväksi toimimisen varmistavan heille itselleen kuoleman jälkeisen elämän Taivaassa, ovat itsekkäitä (egoisteja).

Toisen hyväksi toimimisessa (altruismissa) voidaan erottaa useita muotoja sen mukaan, kuinka monen yksilön hyvään toiminta tähtää.

Psykologinen egoismi eli psykologinen itsekkyys on käsitys, jonka mukaan ihminen toimii varsin usein itsekkäästi ja omaa etuaan tavoitellen. Toisin sanoen psykologisen egoismin mukaan oman edun tavoitteleminen vaikuttaa meihin eniten.

Psykologinen hedonismi eli psykologinen nautintohakuisuus on käsitys, jonka mukaan ihminen asettaa asettaa varsin usein oman nautinnon kaiken muun edelle.

Psykologinen altruismi eli psykologinen toisten huomioon ottaminen.

Psykologinen altruismi ei välttämättä perustu evoluutioon.

Evolutiivinen altruismi eli perinnällinen toisen huomioon ottaminen on eräs muoto psykologista altruismia.

Usein asetetaan vastakkain oman maan köyhien auttaminen ja kehitysmaiden auttaminen.

Keskustelun aiheita

  • Missä määrin yllä lihavalla merkityillä asioilla on vaikutusta sinun päätöksenteossasi?
  • Missä tilanteissa annat vallan nautinnonhalullesi?
  • Missä tilanteissa annat vallan toisten huomioimisen ajatustunteille?
  • Missä määrin itsekkyys ja toisten auttaminen ovat perinnällisiä?
  • Missä määrin näitä voidaan oppia?

Kultainen sääntö



Kungfutse

Muinaisuudessa esitetyn kultaisen säännön myönteinen muoto sanoo, että tee toisille sitä, mitä toivoisit tehtävän itsellesi.

Kultaisen säännön myönteinen muoto selvästi sisältää kultaisen säännön kielteisen muodon, että älä tee muille sitä, mitä et toivo tehtävän itsellesi.

Kultaisen säännön myänteinen muoto toimii lähinnä kohteliaisuudessa.

Kultaisen säännön kielteistä muotoa on yritetty turhaan käyttää kiusaamisen estämisessä.

On myös tutkittu, mitkä ihmisryhmät ovat halukkaimpia auttamaan muita. On ilmennyt, että ns. hyväosaiset, joilla olisi todelliset mahdollisuudet auttaa muita, ovat keskimäärin haluttomimpia auttamaan muita.



Bill Gates, Microsoftin pääomistaja

Poikkeuksiakin on kuten uskonnoton Bill Gates, maailman rikkain mies.

Koska kultaista sääntöä on käsitelty näissä aineostoissa runsaasti ja perinpohjaisesti, tässä on esitetty vain lyhyt yhteenveto keskustelun pohjaksi.

Keskustelun aiheita

  • Miten kohteliaisuutta voitaisiin edistää?
  • Miten kiusaamista voitaisiin vähentää?
  • Voko muita ihmisiä auttaa ilmaiseksi? MIten?
  • Miten maailman miljardöörit saataisiin nykyistä enemmän lahjoittamaan varoja esimerkiksi terveydenhoidon ja koulutuksen edistämiseen köyhissä maissa?
  • Kirjoittakaa kirje uskonnottomalle Antti Herlinille ja pyytäkää häntä antamaan rahaa AIDsin vastustamiseen.

Moraalidilemmoja

Moraalidilemmoja löydät napauttamalla
täältä

Käytännöllisiä nuorten elämän ongelmia

Ihmisten ongelmia

Ihmisillä on mm. seuraavia ongelmia:
  • Perheongelmat
  • Terveysongelmat
  • Mielenterveysongelmat
  • Alkoholiongelmat
  • Huumeongelmat
  • Peliriippuvuus
  • Velkaongelmat
  • Asunnottomuus
  • Rasismi ja syrjintä
  • Väkivaltatilanteet
  • Rikokset
  • Kuolema
Viimeksi mainittua ongelmaa lukuunottamatta näitä ongelmia voidaan pyrkiä ratkomaan.

Seuraavassa on esitelty joukko erityisesti nuorten ongelmia.

Koulukiusaaminen



Kiusaaminen on henkistä tai ruumiillista väkivaltaa, joka toistuu. Yleensä ei kannata jäädä odottamaan, että tapahtuisi ihme ja kiusaaminen loppuisi. Todennäköisintä on, että kiusaaminen pahenee.

Siksi kannattaa aina puhua asiasta jollekin aikuiselle, jos sinusta tuntuu, ettet pysty selvittämään asiaa itse.

Esimerkiksi omille vanhemmille voi kertoa ensimmäisenä. Voit myös valita koulusta jonkun aikuisen, johon luotat. Tämä ihminen voi olla opettaja, koulukuraattori, kouluterveydenhoitaja, vahtimestari tai siivooja.

Pääasia, että kerrot jollekin asiasta ajoissa. Jos tuntuu siltä, että aikuiset eivät kuuntele tai ota asiaa vakavasti, älä luovuta.

Voit myös soittaa Mannerheimin lastensuojeluliiton maksuttomaan Lasten ja nuorten auttavaan puhelimeen. Numero on 0800-120 400.

Jos haluat, voit myös kertoa ongelmasi sähköpostilla nimettömästi Lasten ja nuorten netissä. Sinua auttaa vapaaehtoinen, luotettava aikuinen.

Muista, että kiusatuksi voi joutua kuka tahansa, jopa aikuisetkin. Ei ole häpeä hakea apua. Et myöskään ole kantelija, jos haet apua.

Apua ongelmiin

Nuoruusikä on aikaa, jolloin nuoren elämässä tapahtuu paljon. Nuori on siirtymässä lapsen osasta aikuisen osaan. Siihen liittyy monia psyykkisiä, ruumiillisia sekä sosiaalisia muutoksia.

Nuorten turvatalot antavat apua ja tukea vaikeassa elämäntilanteessa oleville alle 19-vuotiaille nuorille sekä heidän perheilleen.Turvataloon voi soittaa mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Talossa saa olla klo 17–10 välisenä aikana ja siellä voi nukkua yönsä turvallisesti, jos ei ole muuta paikkaa, minne mennä. Nuorten turvataloon voi soittaa tai siellä voi käydä, mutta sinne ei ole mahdollista jäädä pysyvästi asumaan.

Syömishäiriöt

Nuorten syömishäiriöön on mahdollista saada apua. Syömishäiriöliitto Syli ry:nsivuilla on tietoa anoreksiasta ja bulimiasta sekä siitä, mistä saa apua. Yhdistys järjestää myös ryhmätoimintaa eri puolilla Suomea. Katso myös Nimettömät ongelmasyöjät –sivut.

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö

Jos epäilet hyväksikäyttöä, kannattaa ottaa yhteyttä esimerkiksi koulun terveydenhoitajaan, koulukuraattoriin tai koulupsykologiin. Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelin antaa neuvoja. Kun sinne soittaa, ei tarvitse kertoa nimeään. Yhteyttä voi ottaa myös oman kunnan sosiaalityöntekijöihin tai poliisiin.

Vanhemmille ja muille aikuisille tarkoitettuja apupaikkoja ovat lastensuojelu, kasvatus- ja perheneuvolat, psykiatrian poliklinikat, poliisi, Rikosuhripäivystys, Raiskauskriisikeskus ja Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempainpuhelin.

Ne, joilla on ongelmana seksuaalinen kiinnostus lapsiin, voivat hakea apua psykiatrian poliklinikoilta ja Helsingissä esimerkiksi Sexpon neuvonta-asemalta.

Keskustelun aiheita

  • Mitkä ovat nuorten tavallisimmat ongelmat? Miten niitä kannattaa ratkoa?
  • Miten aikuisten ongelmat aiheuttavat nuorten ongelmia?
  • Ovatko tyttöjen ongelmat ja poikien ongelmat erilaisia? Jos ovat, miksi ne ovat erilaisia?
  • Miksi nuoren ihmisen ongelmista voi olla pitkäaikaisempia seurauksia kuin aikuisten ihmisten ongelmista?
  • Keksikää viisi yllä luettelematonta ongelmaa ja ratkaiskaa ne.

Vanhat aineistot alkavat tästä