Elämänkatsomustieto
Eurooppalaisen kulttuurin pääpiirteet ja historiaa

Sisällysluettelo

  1. Mitä tapahtui sen jälkeen, kun kristillisyys nousi valtaan Rooman valtakunnassa?
    1. Keisari Constantinus I
    2. Keskustelun aiheita
    3. Myös nuorempi Constantinus murhaa
    4. Keskustelun aiheita
  2. Vääräoppisten ja noitien vainot
    1. Keskustelun aiheita
  3. Kristillisyyden hajoaminen katoliseen (yleiseen) ja ortodoksiseen (oikeaoppiseen) kirkkoon
    1. Ortodoksien kannatus
    2. Historiaa
    3. Ortodoksien oppi
    4. Uskontunnustus
    5. Suomen ortodoksinen kirkko
    6. Keskustelun aiheita
  4. Antiikin harhaoppiset
    1. Gnostilaisuus
    2. Keskustelun aiheita
    3. Nestorialaisuus
    4. Keskustelun aiheita
    5. Pelagiolaisuus
    6. Tehtäviä
    7. Puolipelagiolaisuus
    8. Keskustelun aiheita
    9. Areiolaisuus
    10. Keskustelun aiheita
    11. Markionilaisuus
    12. Keskustelun aiheita
    13. Monofysitismi
    14. Tehtäviä
    15. Montanolaisuus
    16. Tehtäviä
  5. Lasten ristiretki 1212
    1. Poliittista juonittelua ja kristillisten johtajien rappio
    2. Paimenpoika innostajana
    3. 30 00 lasta marssii
    4. Lapset päätyivät orjiksi Egyptiin
    5. Orjakauppiaat hirtettiin myöhemmin
    6. Täpärästi pelastuneet lapset
    7. Tehtäviä
  6. Varsinaiset kristilliset ristiretket
    1. Luettelo
    2. Keskustelun aiheita
  7. Keskiajan harhaoppiset eli kerettiläiset
    1. Kerettiläiset
    2. Inkvisitio eli tutkimuslaitos
    3. Laajat vääräoppisten teloitukset
    4. Kataarit
    5. Valdolaiset
    6. Albigenssit
    7. Keskustelun aiheita
  8. Protestanttisten lahkojen synty 1500 - luvulla
    1. Reformaatio
    2. Reformaation johtajat
    3. Raamatun tulkintariita
    4. Kansan kieli juhlamenoihin
    5. Papit naimisiin, luostarit lakkauttettiin
    6. Kirkon alistaminen valtiolle ja kirkon omaisuuden takavarikoiminen
    7. Protestanttisiin lahkoihin kuulu n 370 miljoonaa jäsentä
    8. Evankelis-luterilaiseen lahkoon kuuluu vain noin 63 miljoona jäsentä
    9. Katolinen reformaatio
    10. Reformaatio oli fundamentalismia
    11. Reformaatio Ruotsissa ja Suomessa
    12. Ruotsin kuningas takavarikoi kirkon omaisuutta
  9. Reformaation aiheuttamat uskonsodat
    1. Kolmikymmenvuotinen sota
    2. Sodan taustaa
    3. Väkivaltaisuuksien alku
    4. Defenestraatio aloittaa kolmikymmenvuotisen sodan
    5. Böömin kapina 1618–1625
    6. Sota laajenee
    7. Evankelinen unioni hajoaa
    8. Tanskan väliintulo 1625–1629
    9. Ryöstöoikeudella saatiin liittolaisia
    10. Ruotsin väliintulo 1630–1635
    11. Kaikki Magdeburgin protestatit tapettiin
    12. Kalvinismi laillistetaan
    13. Ranskan väliintulo 1636–1648
    14. Alueiden tuhoaminen jatkuu
    15. Westfalenin rauha
    16. Sodan jälkiseuraukset
    17. Keskustelun aiheita
  10. Noitavainot jatkuvat
    1. Nigerian noitavainot
    2. Noitavainot Suomessa
    3. Tehtäviä
  11. Valistus
    1. Järki ja ihmisoikeudet
    2. Sokeaa uskoa alettiin vastustaa
    3. Valoisamman tulevaisuuden odotus
    4. Valistuksen vastustajat
    5. Valistuksen edeltäjiä 1600-luvulla
    6. Uuden tiedon vaikutus yleisiin valtarakenteisiin (kulttuuriin)
  12. Valistusajattelua
    1. Valistunut itsevaltius
    2. Kansanvalta
    3. Vallan kolmijako
    4. Vaatimuksia alettiin toteuttaa
    5. Valistus ja kasvatus
    6. Vapaa kilpailu taloudessa
    7. Omaisuus, puolesta ja vastaan
    8. Valtio ja avioliitto
    9. Edistysusko
    10. Valtarakenteiden rappio
  13. Valistusaatteiden seurauksia
    1. Valistus vaikutti yläluokkaan
    2. Suvaitsevaisuus lisääntyi
    3. Tasa-arvoisuus lisääntyi
    4. Rappeutuiko valistus?
    5. Ihmisen itsemääräämisoikeus
  14. Valistus Ruotsi-Suomessa
    1. Kannattajat
    2. Vastustajat
    3. Herrojen vapaa-ajattelu
    4. Kirkon toimitusten käyttö virkanimitysten ehdoksi
    5. Valistunut itsevaltias murhattiin
    6. Keskustelun aiheita
  15. Valistusajattelijoita ja ensyklopedia
    1. Katolinen kirkko vastusti maaorjien vapautusta
    2. Vapaa-ajattelijat
    3. Jean Meslier
    4. Meslierin testamentti
    5. Tietosanakirja
    6. Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat
    7. Luonnon järjestelmän lyhennelmän sisällysluettelo
    8. Kolme d'Holbachin pääväitettä
    9. Lisälukemista: Voltaire
    10. Keskustelun aiheita
  16. Hume ja Kant
    1. David Hume
    2. Immanuel Kant
    3. Keskustelun aiheita
  17. Romantiikka
    1. Keskustelun aiheita

Mitä tapahtui sen jälkeen, kun kristillisyys nousi valtaan Rooman valtakunnassa?

Keisari Constantinus I



Constantinus I

Flavius Valerius Constantinus oli Rooman keisari vuosina 306–337.

Constantinus I siirsi Rooman valtakunnan pääkaupungin Roomasta Byzantioniin, jonka hän rakennutti uudelleen ja nimesi Nova Romaksi. Constantinuksen kuoleman jälkeen kaupunki nimettiin uudelleen Konstantinopoliksi. Muhamettilaiset ovat nimenneet myöhemmin tämän kaupungin Istanbuliksi.

Constantis I:n kuollessa vuonna 337 hänen kolme vielä elossa ollutta poikaansa Konstantinus II, Constans ja Constantius II jakoivat isänsä valtakunnan hallinnan.

Constantinus I kääntyi kristillisyyteen. Hän antoi kuitenkin kastaa itsensä kristillisyyteen vasta kuolinvuoteellaan. Ei tiedetä, kääntyikö Constantinus I kristillisyyteen vähitellen elämänsä aikana vai omaksuiko hän uskon äitinsä Helenan vaikutuksesta jo nuorena.



Lateraanikirkko Roomassa

Constantinus I lahjoitti Rooman piispalle alueen, jolle Lateraanikirkko rakennettiin. Constantinus I sääti lakeja, jotka antoivat kristillisille kirkoille ja papistolle etuoikeuksia ja verohelpotuksia sekä vapautuksia erilaisista velvollisuuksista.

Constantinus I oli vuonna 324 säätänyt  lain, joka kielsi uhrieläinten teurastamisen ja tähän liittyneet tavat. Lain mukaan ainoastaan kristillistä siveellisyyttä noudattavat tavat sallittiin.



Kuuluisin Afroditen patsas Louvressa Pariisissa

Tiettävästi Constantinus I hävitti neljä temppeliä, joista kolme oli Afroditelle omistettuja, yksi Asklepiokselle. Myös suuri määrä muita temppeleitä hävitettiin, mutta Constantinuksen osuutta niihin ei tiedetä varmasti.

Constantinus I antoi säätää muita lakeja, jotka noudattivat kristillisten siveysvaatimuksia. Hän kielsi gladiaattoritaistelut ja suosi vähemmän verisiä kilpa-ajoja.

Uusi lainsäädäntö vaikutti myös valtakunnan asukkaiden perhe-elämään. Aikaisemmat lait olivat sallineet aviopuolisoiden erota jommankumman vaatimuksesta. Uuden lain mukaan avioero sallittiin vain, jos tapaukseen liittyi jokin vakava rikos.

Constantinus I suosi kristittyjä nimittäessään virkamiehiä ja upseereja.

Matkallaan Roomaan vuonna 326 Constantinus I antoi vangita poikansa Crispuksen ja Liciniuksen pojan Licinianuksen. Paria päivää myöhemmin hän antoi teloittaa kummankin.



Vaimo Fausta, jonka Constantinus teloitutti.

Vähän myöhemmin keisarinna Fausta koki saman kohtalon. Tarkkaa syytä tähän perhetragediaan ei tiedetä. Crispus oli suosittu armeijan ja kansan keskuudessa ja ehkä Constantinus I tappoi hänet mustasukkaisuudesta.

Tapahtuman jälkeen Constantinus I sääti lakeja, joiden mukaan raiskauksesta ja aviorikoksista voitiin langettaa julmia rangaistuksia.

Keskustelun aiheita

  • Mitkä kaikki Constantinus I:n teot ovat nykyisten kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaisia?
  • Mitä ajattelet hallitsijasta, joka murhaa lapsensa ja vaimonsa?
  • Miten on mahdollista, että yksi ihminen voi kääntää historian kulkua?
  • Mitä olisi tapahtunut, jos Rooma olisi ollut demokratia?
  • Mitä Constantinus I:n ajan jäänteitä on Suomessa?

Myös nuorempi Constantinus murhaa



Constantinus II

Constantinus I:n kuoltua hänen poikansa Constantinus II kukisti veljensä ja hallitsi sen jälkeen yksin.

Constantius II:n jälkeen keisariksi nousi Constantinus I:n puoliveljen poika Julianus, joka tunnetaan parhaiten siitä, että hän yritti elvyttää vanhoja uskontoja. Julianuksesta tuli Constantinuksen perustaman hallitsijasuvun viimeinen jäsen.

Julianuksen ollessa lapsi hänen serkkunsa Constantius II surmautti suvun miespuoliset jäsenet veljiään sekä Julianusta ja hänen veljeään ottamatta. Tämä oli mahdollisesti osatekijä Julianuksen myöhempään kristinuskon epäilyyn.



Julianus

Hän johti sotilastoimia valtakunnan itäosissa. Kun keisari Constantius II kuoli, Julianuksen joukot olivat jo huutaneet hänet keisariksi. Sisällissodalta vältyttiin, ja Julianuksesta tuli keisari.

Julianus sai surmansa mithralaisia vastaan käydyssä sodassa, ja hänen jälkeensä kristilliset saivat Rooman valtakunnan hallintaansa.

Julianus hylkäsi kristillisyyden ja omaksui mithralaisuuden ja uusplatonismin. Hän tuki vanhoja kultteja ja juutalaisuutta, mukaan lukien pieleen mennyt yritys uudelleenrakentaa Jerusalemin temppeli, sekä lakkautti edeltävien keisareiden kristillisille papeille antamat etuoikeudet, kuten vapautuksen veroista.

Hän myös kielsi kristillisiä vainoamasta harhaoppisia joukostaan ja palautti kristillisiä piispanvirkoja areiolaisuuden vuoksi viroistaan pidätetyille.

Julianuksen vastaisku oli lyhytikäinen, sillä häntä seuranneet keisarit, kuten Konstantinus II, peruivat hänen toimensa ja rohkaisivat kristillisyyden kasvua. Kristillisyyden asema vahvistettiin nikealaisen uskontunnustuksen omaksuneen keisari Theodosius I:n 300-luvun lopulla antamilla säädöksillä.

Kristillisyydestä tuli valtionuskonto vuonna 390 ja kaikki muut uskonnot kiellettiin vuonna 392. Muiden uskontojen temppelit hävitettiin, ja vuonna 416 keisari Theodosius kielsi muilta kuin kristillisiltä julkiset virat.



Hypatia Aleksandrialainen

Uskontojen ja -sivilisaation hävittämisessä käytettiin väkivaltaa, tunnetuimpana tapauksena kristillisten munkkien vuonna 415 surmaama matemaatikko Theonin tytär Hypatia Aleksandrialainen.

Rooman valtakunta ei ollut varhaisin kristillinen valtio, sillä Armenian apostolinen kirkko oli saanut valtionkirkon aseman jo vuonna 301.

Keskustelun aiheita

  • Aikoinaan vain kristilliset papit papit saivat toimia Suomessa opettajina. Milloin tämä säädös kumottiin?
  • Milloin Suomessa sallittiin kristillistä kirkoista eroaminen?
  • Miten ateistiopettajia on kohdeltu Suomessa sen jälkeen, ku he saivat muodollisen oikeuden toimia opettajina?

Vääräoppisten ja noitien vainot

Seuraavassa on esitetty muutamia elämänkäsityksen kannalta tärkeitä tapahtumia. Täydellisempi luettelo löytyy Internetistä osoitteesta:

http://www.chronicon.com/
noita/ajat.html#1


392 Rooman keisari Theodosius I julisti kaiken, mikä ei ole kristillistä lainsuojattomaksi. kristillisyydestä oli tullut Rooman valtionuskonto ja vääräoppisuus on rikos myös valtiota vastaan.

430 Rooman valtakunnan laki säätää kuolemanrangaistuksen harhaoppisuudesta.

743 Rooman piispainkokous kieltää uhraamisen hengille, koska nämä ovat pahoja henkiä.

829 Pariisin piispainkokous toteaa, että koska Raamattu määrää, ettei noita saa elää (Moos. 22:17), on kuninkaan rangaistava noitia ankarasti.

1184 Paavi Lucius III perustaa kirkollisen inkivisition ja määrää piispat tutkimaan (inquisitio) kaikki kirkon virallisesta opista tapahtuneet hairahdukset. Inkvisition perusta on luotu.



Tuomas Akvinolainen, nykyisen katolisen kirkon oppi-isä

1225 Tuomas Akvinolainen (1225–1274) syntyy. Hän hyväksyy myöhemmin käsityksen paholaisten ja ihmisten välisistä sukupuolisuhteista. Hänen mukaansa noidat pystyvät lentämään paholaisen avulla, luomaan harhakuvia ja nostattamaan myrskyjä (säämagia).

1252 Paavin kiertokirje sallii harhaoppisten kiduttamisen.

1420-ja 30-luku Ensimmäiset uuden noitaopin mukaiset oikeudenkäynnit käydään Keski-Euroopassa.

1431 Ranskalainen "Orleansin neitsyt" ja vapaustaistelija Jeanne (Joan) d´Arc (noin 1410–1431) poltetaan Rouenissa (Ranska) elävältä.

1435 Wienin yliopiston professori Johannes Niderin teos "Muurahaiskirja" ilmestyy. Teoksessa kerrotaan miten paholainen karkotetaan sen valtaan joutuneesta ihmisestä.

1527 Västeråsin valtiopäivät Ruotsissa: päätettiin, että "Jumalan sanaa on puhtaana saarnattava valtakunnassa". Västeråsin sääntö ja vuoden 1528 selitys: Noituus ja taikuus määrätään kuolemanrangaistuksen alaiseksi. Kuolemanrangaistus ulotetaan siis periaatteessa myös nk. valkoiseen (hyväntahtoiseen) taikuuteen. Kaikki taikuus selitettiin vuonna 1528 Jumalan tahdon vastaiseksi ja vahingolliseksi.

1556 Marketta Karviainen tuomitaan kuolemaan Maarian käräjillä ehtoollisleivän anastamisesta noituuden harjoittamista varten.

1543 Mikael Agricolan ABC-kiria ilmestyy.



1615 Suomalainen vääpelin vaimo Birgitta alistetaan kaksi kertaa vesikokeeseen Narvassa. Hän kelluu ja tunnustaa kidutuksen jälkeen käyttäneensä "paholaisen keinoja". Hänet tuomitaan kuolemaan ja poltetaan.

1620 Kuninkaallinen komitea antaa lausunnon, jonka mukaan paholaisen liittolaiset on tuomittava kuolemaan.

1633 Inkvisitio tuomitsee Galileo Galilein (1564–1642) harhaoppisena ja hänet pakotetaan julkisesti luopumaan kopernikaanisesta maailmankuvasta.

1649 Pietari Brahe (1602–80) ottaa Turun akatemian konsistorissa esille taikuuden, joka "tässä maassa on suuresti vallalla". Valpuri Kyni joutuu oikeuteen Huittisissa. Hän säilyttää henkensä sitkeän kiistämisensä ansiosta. Vesilahdella mestataan noitamies Olavi Luikko. Eurajoella tuomitaan kuolemaan Kerttu Matintytär.

1666 Isaac Newton (1642–1727) luo nykyaikaisen fysiikan perustan. Ahvenanmaan noitavainot alkavat.

1779 Kuolemanrangaistus noituudesta poistuu Ruotsin rikoslaista. Kustaa III toteaa, että noituus on mahdoton rikos, jota "valistuneet hallitukset eivät edes mainitse rikoslaeissaan".

1793 Tiettävästi viimeinen noidan kuolemantuomio Euroopassa pannaan toimeen Puolassa, viisi vuotta kuolemantuomion lakkauttamisen jälkeen.

200x Noitia teloitetaan Afrikassa.

Keskustelun aiheita

  • Mitä kristilliset tarkoittavat pahoilla hengillä?
  • Mistä sai alkunsa kristillinen oppi, että sairaudet johtuvat pahoista hengistä?
  • Miten kristilliset yrittivät häätää pahoja henkiä?
  • Mitä kristilliset tarkoittavat paholaisella?
  • Miksi keisari Theodosius I ei kannattanut minkään lajin uskonnon tai vakaumuksen vapautta?
  • Miksi uskonnon ja vakaumuksen vapaus kiellettiin Kustaa Vaasan Ruotsissa?
  • Ottakaa selvää, mikä oli vesikoe. Mitä muita kokeita noituuden toteamiseksi käytettiin?
  • Ottakaa selvää, miten noitia kidutettiin.
  • Miksi ei voida koskaan selvittää kristillisten eri aikoina uskonnollisista syistä surmattujen ihmisten määrää?
  • Ottakaa selvää, mikä lopetti noitavainot Euroopassa.
  • Käydäänkö meidän aikanamme uskonsotia?

Kristillisyyden hajoaminen katoliseen (yleiseen) ja ortodoksiseen (oikeaoppiseen) kirkkoon

Ortodoksien kannatus

Ortodoksisuus eli oikeaoppisuus on kristillisten kirkkojen ryhmä, johon kuuluu nykyisin n. 250 miljoonaa kannattajaa (luvussa on mukana myös idän ortodoksit). Suurin osa maailman ortodoksisista paikalliskirkoista sijaitsee Venäjällä, Balkanin niemimaalla ja Lähi-idässä.

Historiaa

Idän ortodoksiseksi kirkoksi kutsutaan nykyään kirkkoa, joka jakamattoman kirkon aikana kattoi alueeltaan neljä viidestä vanhasta patriarkaatista (alue, jonka johdossa oli korkea-arvoinen piispa), viidennen ollessa Rooma.

Vuoden 381 Konstantinopolissa pidetystä toisesta yleiskristillisestä kirkolliskokouksesta lähtien Konstantinopolin yleiskristillistä piispaa pidettiin asemaltaan toisena Rooman piispan jälkeen, koska Konstantinopoli on "Uusi Rooma", valtakunnan pääkaupunki.

Khalkedonin kirkolliskokous v. 451 antoi 28. ohjeistossaan Konstantinopolin piispalle "samat etuoikeudet" kuin Rooman piispalle. Paavi ei kuitenkaan hyväksynyt tätä ohjeistoa eikä se sen vuoksi saanut virallisen päätöksen voimaa, ja Khalkedonin kirkolliskokouksen katsottiin antaneen vain 27 ohjetta.

Sen jälkeen, kun lännen ja idän kirkot erosivat vuonna 1054, ortodoksihistorioitsijat ovat kuitenkin katsoneet 28. ohjeen viralliseksi päätökseksi. Niinpä nykyisin Konstantinopolin yleiskristillisellä piispalla (ekumeenisella patriarkalla) on asema ensimmäinen vertaistensa joukossa, mutta hän ei silti ole kaikkien ortodoksien päämies kuten paavi katolisessa kirkossa.

Vuoden 1054 suuressa hajaannuksessa katolinen kirkko jakaantui lännen katoliseen (yleinen) kirkkoon ja idän ortodoksiseen (oikeaoppinen) kirkkoon. Katolinen ja ortodoksinen kirkko sopivat ns. Firenzen liiton Firenzessä pidetyssä kirkolliskokouksessa (1438—1445), mikä Itä-Roomassa kuitenkin melko pian peruttiin aatteellisten syiden ja kansan vastustuksen takia. Myös ortodoksinen Venäjä kieltäytyi Paavin alaisuudesta.

Ortodoksien oppi

Opiltaan ortodoksinen kirkko edustaa ennen vuonna 1054 tapahtunutta suurta hajaannusta vallinneen jakamattoman yleisen kirkon seitsemässä yleiskristillisessä kirkolliskokouksessa määriteltyä uskonsisältöä. Näiden kokousten ohjeistojen määrittelemiä periaatteita ortodoksinen kirkko pitää luovuttamattomina. Niitä ei voida siis koskaan muuttaa.

Uskontunnustus



Ortodoksinen kirkko tunnustaa uskonsa siinä muodossa, kun vuonna 325 järjestetty Nikaian ensimmäinen kirkolliskokous, ja vuonna 381 järjestetty Konstantinopolin ensimmäinen kirkolliskokous ovat sen määritelleet. Ortodoksinen kirkko käyttää uskontunnustuksenaan Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustusta.

Nikean-Konstantinopolin uskontunnustus
  • Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan, ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, , Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
  • Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä  ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta. Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.

Suomen ortodoksinen kirkko

Suomen ortodoksinen kirkko on Suomen toiseksi suurin uskonnollinen yhteisö, johon kuuluu noin 58 000 ihmistä eli 1,1 prosenttia suomalaisista.

Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaattiin autonomisena arkkipiispakuntana. Konstantinopoli tunnetaan nykyisin paremmin turkkilaiselta nimeltään Istanbul.

Keskustelun aiheita

  • Ottakaa selvää, mistä johtuu, että ortodoksisella kirkolla on maailmassa on vain noin 250 miljoonaa kannattajaa, kun katolisella kirkolla niitä sanotaan olevan noin 1 200 miljoonaa?
  • Tutkikaa opetussuunnitelmien avulla, millä tavalla evankelisluterilaisen kirkon peruskoulun opetussuunnitelma eroaa ortodoksisen kirkon peruskoulun opetussuunnitelmasta. Opetussuunnitelmat löytyvät Internetin avulla opetushallituksen sivustoilta.
  • Millä tavalla Suomen ortodoksit eroavat Suomen evankelis-luterilaisista

Antiikin harhaoppiset

Kristillisen katolisen kirkon tai myiden kristillisten kirkkojen harhaoppisia käsityksiä on tietysti mahdotonta esittää peruskoulun oppikirjassa laajuuden vuoksi ja myös siitä syystä, että suurin osa niistä on hävinnyt kumpujen yöhön.

Seuraavassa on tarkasteltu muutamia sellaisia harhaoppisia käsityksiä, joiden jäsenet ovat erityisen raskaasti kärsineet suurten kirkkojen vainoista tai yrittäneet säilyttää antiikin kristillisyyttä vanhempaa perinnettä.

Gnostilaisuus

Gnostilaisuus esiintyi monien ajan uskonnollisten suuntauksien, muun muassa kristillisyyden, yhteydessä Välimeren alueelta Keski-Aasiaan saakka. Sana gnostilaisuus tulee kreikan sanasta "gnosis" (γνοσισ), joka tarkoittaa suomeksi tietoa.



Nykyiset kristilliset väittävät, että gnostilaisuus oli kristillisyyden kanssa kilpaileva uskonto. Gnostilaiset Timothy Freke ja Peter Gandy väittävät kirjassaan The Jesus Mysteries Was the Original Jesus a Pagan God, Element 2003, ISBN 0 7225 3677 1 (Jeesus-mysteerit, oliko alkuperäinen Jeesus pakanajumala), että gnostilaisuus oli kristillisyyden alkuperäinen muoto.

Tässä yhteydessä ei voida ryhtyä esittämään kovin monia väitteitä puolesta ja vastaan. Sen verran käytyä keskustelua voidaan huomioida, että kun Rooman paavi lähetti Palestiinaan ihmisiä etsimään alkuseurakuntaa, Palestiinasta löytyi gnostilaisia kristillisiä.

Gnostilaisuus voidaan jakaa hyvin moneen erilaiseen suuntaukseen. Sen pääsuuntaukset ovat persialainen gnostilaisuus, johon kuuluvat sellaiset uskonnot kuin manikealaisuus ja mandealaisuus, sekä syyrialais-egyptiläinen gnostilaisuus.

Manikealaisuus ja mandealaisuus ovat kuitenkin hyvin omanlaisiaan uskonnollisia perinteitä, ja niitä käsitellään yleensä omina uskontoina niiden omilla nimillä, kun taas gnostilaisuudella viitataan lähinnä syyrialais-egyptiläiseen gnostilaisuuteen.

Sen pääsuuntauksia olivat setiläinen gnostilaisuus ja valentinolainen kristillisyys. Setiläinen gnostilaisuus saattoi olla muiden gnostilaisten suuntausten pohjana. Valentinolainen kristillisyys omaksui enemmän aineksia kristillisyydestä.

Tulee huomata, että käsite "gnostilaisuus" on kehitetty vasta 1600-luvulla ja sitä on usein käytetty, osin virheellisesti, kaikista suuntauksista, joihin kuului salattua, vain sisäpiirille tarkoitettua tietoa. Tämän johdosta käsitteen täsmällisyys ja käyttökelpoisuus on usein myös kyseenalaistettu.

Yleensä käsitettä "gnostilaisuus" käytetään melko tarkkaan rajatussa merkityksessä, jolloin gnostilaisuus voidaan erottaa esimerkiksi erilaisista esoteerisistä suuntauksista, mystiikasta ja New Age -liikkeistä.

Esoteerisuus tarkoittaa tietämystä, joka on vain vihittyjen suljetun piirin saavutettavissa. Sen vastakohtana on eksoteerinen, yleisesti saatavilla oleva tieto.

Vastakohtaparia käytetään usein uskontojen yhteydessä, jossa esoteerinen uskonnon harjoittaminen perustuu sisäiseen hengelliseen kokemukseen, eksoteerinen uskonnonharjoittaminen pyhien tekstien kirjaimelliseen tai vakiintuneeseen tulkintaan.

Gnostilaisuus oli luonteeltaan jyrkän kaksijakoista. Kaikkeuden luominen kuvattiin usein hyvän ja pahan voimien taistelun tai jumalallisen lankeamisen lopputuloksena.

Käsitys maailman luomisesta sisältää useampia jumaluuksia. Pahan aineellisen todellisuuden luoja oli alempi jumalolento, joka on syntyisin jumalallisessa maailmassa tapahtuneesta häiriöstä.

Luojajumala halusi luoda täydellisen maailman, mutta epäonnistui. Luojajumalan täydellinen maailma olisi ollut kuolematon ja katoamaton.

Luomisen epäonnistumisen vuoksi gnostilaiset pitivät aineellista maailmaa toisarvoisena tai pahana, mutta koska ihmisen sielun alkuperä on kuitenkin jumalallisessa todellisuudessa, on aineesta vapautuminen mahdollista gnostilaisten välittämän salaisen, pelastavan tiedon avulla.

Pelastavaan tietoon kuului tieto siitä, mistä ihminen on peräisin, missä tilassa hän on nyt, ja mihin hän voi päästä.

Keskustelun aiheita

  • Pohtikaa, miksi muinaisen Rooman kristillisyys pyrki hävittämään esoteerisen kristillisyyden.
  • Ottakaa Internetin avulla selvää, millaisia olivat manikealaisuus ja mandealaisuus.
  • Pohtikaa, mikä vaikutus juutalaisuudella oli a) kristillisyyson b) muhamettilaisuuteen ja c) gnostilaisuuden eri muotoihin.
  • Mitkä ovat gnostilaisuuden ja kristillisyyden jyrkimmät erot?
  • Ottakaa selvää, mikä vaikutus Platonilla oli gnostilaisuuteen.

Nestorialaisuus

Nestoriolaisuus oli 400-luvulla Konstantinopolin arkkipiispa Nestorioksen mukaan nimetty oppi, jonka mukaan Kristus oli oikea ihminen, mutta ei täysi jumala — hän oli syntyään ihminen, mutta Jumala oli asettunut asumaan häneen.

Yleisen katolisen kristillisyyden mukaan Kristus oli sekä ihminen että jumala.

Opin mukaan Neitsyt Maria ei ollut Jumalansynnyttäjä vaan vain Jeesuksen äiti. Oppi tuomittiin harhaopiksi Efeson konsiilissa vuonna 431.

Se ei kuitenkaan heti hävinnyt, vaan sai lähetystyön ja silkkitien ansiosta runsaasti kannattajia Aasiassa.

Nestorialaisuudella on historiallisesti usein viitattu Assyrian kirkkoon ja sen tekemään lähetystyöhön Aasiassa, mutta ilmaisu on hieman epätarkka.

Samoihin aikoihin vaikutti myös monofysitismi, joka opetti päinvastaista oppia, jonka mukaan Kristus oli vain näennäisesti ihminen. Tämä oppi tuomittiin Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451. Khalkedonin kirkolliskokouksen päätös oli, että Kristuksessa ihmisyys ja jumaluus olivat molemmat täysin läsnä yhtä aikaa.

Keskustelun aiheita

  • Ottakaa selvää, miksi Nestorios joutui riitaan Bysantin hallitsijaperheen kanssa.
  • Ottakaa selvää, mille alueille nestorialaisuus levisi.
  • Ottakaa selvää, millä tavalla ortodoksinen kirkko vainosi nestoriolaisia?
  • Miten nestorialaisvainot vaikuttivat muhamettilaisuuden leviämiseen?
  • Pohtikaa, olisiko muhamettilaisuudestatullut suuri uskonto, jos ortodoksit eivät olisi vainonneet idän nestoriolaisia.

Pelagiolaisuus



Pelagius

Pelagiolaisuus tarkoittaa Pelagiuksen ja hänen kannattajiensa käsitystä, jonka mukaan ihmisellä on vapaa tahto ja luonnollinen kyky elää synnittömästi ja ansaita siten iankaikkinen autuus pelkästään omalla kilvoituksella ja rakkauden kaksoiskäskyn toteuttamisella (Luuk 10:25–28).

Pelagiolaisuus pohjaa ensisijaisesti Raamatun evankeliumeihin ja Jeesuksen opetukseen tekojen merkityksestä pelastuksessa (Matt 16:27, Luuk 10:25–28, Mark 12:28–34, Matt 25:31–45).

Pelagiolaisuuden taustalla oli huoli kristillisten siveydestä: jos ihmisen teoilla ei ole mitään merkitystä, niin miksi lainkaan elää hyveellisesti?

Kyseessä oli myös vastausyritys ihmisen kyvyttömyyttä korostavaan kristillisyyden pääsuuntaukseen: jos ihminen on täysin kyvytön tekemään mitään hyvää, niin miten hän voi olla vastuussa teoistaan?

"Emme mitenkään kykene tarpomaan hyveen polkua, ellei meillä ole toivoa kumppaninamme."

Antiikin aikana erityisesti kirkkoisä Augustinus vastusti pelagiolaisuutta. Augustinus painotti Paavalin kirjeitä, varsinkin Roomalaiskirjettä, ja uskon merkitystä tekojen sijaan.

Pelagiolaisuus julistettiin vuonna 419 Karthagon kirkolliskokouksessa harhaopiksi. Siitä myöhemmin kehittynyt puolipelagiolaisuus eli semipelagiolaisuus puolestaan julistettiin harhaopiksi Orangen kirkolliskokouksessa vuonna 529.

Vaikka pelagiolaisuuden voidaan katsoa olevan täysin Raamatun neljän evankeliumin mukainen oppi ja sisäisesti ristiriidaton, se aiheutti ongelman kirkolle ja sen arvovallalle: jos ihminen kykenee löytämään jumalan omin voimin, tällöin Jeesuksen sovitustyöllä ei enää ole merkitystä, eikä Jeesuksella ole enää vapahtajan asemaa, vaan hänellä on arvo enää ennustajana ja opettajana.

Lisäksi tällöin oppi ”ei pelastusta kirkon ulkopuolella” menettää mielekkyytensä. Tämän vuoksi se julistettiin harhaopiksi ja Augustinuksen esittämä ennalta määräytymisoppi nousi kirkon viralliseksi linjaksi.

Katolinen kirkko omaksui puolipelagiolaisen perisyntikäsityksen, jonka mukaan perisynti ei ole synti sellaisenaan, vaan syntiä aiheuttava tila, Efesoksen kirkolliskokouksessa vuonna 439.

Pelagiolaisuus nousi esille udelleen ns. reformaation (väärä nimi: uskonpuhdistuksen) aikana erityisesti Erasmus Rotterdamilaisen opettamana, ja kristillinen humanismi, vastakohtana puhdasoppisuudelle (fundamentalismille) nojaa pelagiolaisuuteen.

Pelagiolaisuus tuotiin luterilaisuuteen filippistien taholta, vaikka Martin Luther itse pitikin sitä kirottuna harhaoppina ja tuomitsi sen ankarasti.

Tehtäviä

  • Ottakaa selvää, millaista oli uuden ajan alun kristillinen humanismi.
  • Millä tavalla kristillinen humanismi eroaa meidän aikamme sekularistisesta humanismista?
  • Miksi Martin Luther ei hyväksynyt kristillisten humanistien pelagiolaisuutta?
  • Ottakaa selvää, mistä asioista kristillinen katolinen kirkko ja Martin Luther olivat eri mieltä.
  • Pohtikaa, millä tavalla kristillinen humanismi ja evankelis-luterilaisuus eroavat toisistaan.

Puolipelagiolaisuus

Puolipelagiolaisuus eli semipelagiolaisuus on pelagiolaisuudesta 400-luvulla kehittynyt suuntaus, joka pyrki sovittamaan yhteen Pelagiuksen ja Augustinuksen käsitykset.

Siinä, missä pelagiolaisuuteen liittyy näkemys ihmisen vapaasta tahdosta sekä kyvystä omin voimin lähestyä hakeutua pelastukseen (= taivaaseen) puolipelagiolaisuus kyllä myöntää ihmisen kykenevän itse hakeutumaan pelastukseen (= taivaaseen) mutta häneltä puuttuu tahto tähän (liha on heikko vaikka henki onkin vahva).

Puolipelagiolaisen näkemyksen mukaan jumala herättää ensin ihmisessä halun lähestyä luojaansa ja etsiytyä uskonratkaisuun, jonka jälkeen ihminen sitten valitsee joko sovituksen hyväksymisen (taivaan) tai sen hylkäämisen (helvetin) välillä. Pelastus siis riippuu sekä jumalan että ihmisen toimista.

Puolipelagiolaisuus julistettiin harhaopiksi Orangen kirkolliskokouksessa 529. Se nousi kuitenkin katolisessa kirkossa uudelleen esiin reformaation (väärä nimi: uskonpuhdistuksen) myötä luterilaisuuden ja ennen kaikkea kalvinismin omaksuman jyrkän ennaltamääräytymiopin takia; katolinen kirkko hylkäsi vastareformaation (väärä nimi: vastauskonpuhdistuksen) myötä alun perin Augustinuksen muotoileman ennaltamääräytymisopin.

Katolinen kirkko omaksui puolipelagiolaisen perisyntikäsityksen, jonka mukaan perisynti ei ole synti sellaisenaan, vaan syntiä aiheuttava tila.

Vaikka kaikkien läntisten kirkkokuntien opin mukaan pelastus on jumalan työtä eikä ihmisellä itsellään ole mitään osuutta pelastuksessaan, toisaalta katolisuus ja toisaalta monet alun perin kalvinismista lähtöisin olevat kirkkokunnat, kuten arminiolaisuus, metodismi ja helluntailaisuus, ovat hyvin lähellä semipelagiolaisuutta.

Keskustelun aiheita

  • Mitä haittaa evankelis-luterilaisille olisi ollut siitä, että Martin Luther olisikin asettunut Pelagiuksen eikä Augustinuksen opin kannalle?
  • Millainen ennaltamääräytymisoppi on muhamettilaisuusissa?
  • Miten muhamettilaisuuden ennaltamääräytymisoppi näkyy muhamettilaisten puheissa?
  • Miten evankelisluterilaiset suhtautuvat nykyisin ns. hyviin töihin?
  • Ottakaa selvää, mitä asioita nykyiset evankelisluterilaiset pitävät kaikkein ankarimmin kiellettyinä.

Areiolaisuus

Areiolaiset eivät uskoneet Jumalan kolminaisuuteen siten, kuin yleinen (katolinen) kirkko. Areiolaisten mukaan jeesus on jumalan ensimmäinen luomus, eikä "Isästä iankaikkisuudessa syntynyt". Areiolaisuuden perustaja oli munkki Areios 300-luvulla.

Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 325 Areioksen oppi hylättiin ja selitettiin Jeesuksen olevan syntyneen, ei luodun, ja jumalan kanssa samaa olemusta.

Päätös, jonka tarmokkain puolustaja oli Athanasios, vahvistettiin lopullisesti Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 381.

Monet germaaniheimot kääntyivät ensin areiolaiseen kristillisyyson ja vasta myöhemmin yleiseen (katoliseen) kristillisyyson. Syynä tähän oli se, että areiolaiset karkotettiin 300- ja 400-luvuilla Rooman valtakunnasta harhaoppisina, kun Rooman keisarit alkoivat suosia kristillisyyttä. He pakenivat mm. germaanien alueille ja tekivät siellä lähetystyötä.

Athanasioksen uskontunnustus on tehty areiolaisia vastaan.

Keskustelun aiheita

  1. Kopioikaa Internetistä Ahtanasioksen uskontunnustus paperille.
  2. Yksi oppilas lukee sen nopeasti luokan edessä.
  3. Laskekaa, kuinka moni ymmärsi siitä yhtään mitään.
  4. Mitä yhteistä on areiolaisuudella ja muhamettilaisuusilla?
  5. Pohtikaa, onko areiolaisuus saattanut vaikuttaa muhamettilaisuuteen.

Markionilaisuus

Markion (n. 110–160, syntynyt Sinopessa) on varhaisen kristillisen kirkon tunnetuimpia katolisen valtavirran ulkopuolella vaikuttaneita johtajia. Markion perusti oman markionilaisen kirkkonsa, joka oli merkittävä kilpailija katoliselle kristillisyyslle toisen vuosisadan jälkipuoliskolla.

Kristillisen kirkon valtavirta on kuitenkin jo Markionin ajoista lähtien tuominnut Markionin harhaoppiseksi.

Markionista tiedetään suhteellisen vähän, ainoina tietolähteinä ovat Markionin vastustajien kirjoitukset.

Markion syntyi Vähän Aasian Sinopessa, nykyisen Turkin alueella. Eräiden tietojen mukaan hänen isänsä oli kristillinen piispa, joka kuitenkin myöhemmin kirosi Markionin hänen opetustensa takia. Markionin tiedetään olleen varakas laivanomistaja.

Noin vuoden 140 tienoilla Markion siirtyi Roomaan, jossa hänestä tuli paikallisen kirkon taloudellinen tukija. Samalla hän kehitteli omaa ajatteluaan ja sai myös ajatuksilleen tukijoita.

Rooman kirkko kirosi Markionin vuonna 144, jonka jälkeen Markion perusti omaisuutensa turvin omia seurakuntiaan ympäri Rooman valtakuntaa.



Markion

Markionin ajattelun keskeisin ajatus on jyrkkä ero vanhatestamentillisen luojajumalan ja Uuden testamentin jumalan välillä.

Markionin mukaan näissä kahdessa on kyse kokonaan eri jumalista, luojajumala on ankara tuomari, kun taas Uuden testamentin jumala on hyvä ja armahtava.

Markion ajatteli Jeesuksen ilmoittaneen kokonaan aiemmin tuntemattoman hyvän jumalan, kun taas joidenkin Markionin vastustajien mukaan hän piti Vanhan Testamentin jumalaa jopa pahana.

Markion jakoi todellisuuden kahtia, hän näki maailman pahana, hän inhosi erityisesti ruumiillisuutta ja seksuaalisuutta ja näki liskojen, krokotiilien ja ihmisen syntymän kaltaiset asiat osoitukseksi maailman saastaisuudesta.

Niinpä hänen mukaansa Jeesuskaan ei tullut maailmaan syntymän kautta, vaan hän ilmestyi maailmaan täysi-ikäisenä, eikä hän ollut ainetta, vaan jonkinlainen aaveenomainen henkiolento.

Toisin kuin katolisessa kristillisyysssa, Jeesus ei ollut Markionille tosi ihminen, eikä Jeesus todella kärsinyt ja kuollut ristillä.

Vanhatestamentillisen Jumalan myötä Markion hylkäsi myös Vanhan Testamentin.

Markionin sanotaan myös luoneen ensimmäisen uusitestamentillisen kokoelman kokoamalla yhteen hyväksymänsä varhaiskristilliset kirjoitukset.

Evankeliumeista Markion hyväksyi vain muokkaamansa version Luukkaan evankeliumista ja apostolisista kirjoituksista vain osan Paavalin kirjeistä.

Markionin mukaan oikea kristillinen oppi oli Paavalin jälkeen päässyt saastumaan ja hänen omana pyrkimyksenään oli palauttaa oppi alkuperäiseen puhtauteensa.

Markionin katsotaan vaikuttaneen merkittävällä tavalla siihen, että kristillinen kirkko ryhtyi keräämään kirjoituksiaan yhteen arvovaltaiseksi kokoelmaksi.

Markionin oppi muistuttaa monin tavoin gnostilaisuutta, mutta eroaa kuitenkin siitä mm. sillä ettei Markion harrastanut gnostilaisten kaikkeuden olemusta käsitteleviä pohdintoja.

Keskustelun aiheita

  • Miksi käsitys, että Jeesus olisi ollut pelkkä henkiolento eikä ihminen, oli vaaraksi katoliselle kirkolle?
  • Miksi oppi, jonka mukaan oli kaksi jumalaa, oli vaarallinen katoliselle kirkolle?
  • Nykyinen tutkimus on osoittanut osan Paavalin kirjeistä myöhemmiksi väärennöksiksi. Olisiko Markionilla voinut olla tietoa tästä?
  • Miksi Markion ei käyttänyt vanhimpana pidettyä Markuksen evankeliumia vaan myöhemmin syntynyttä (?) Luukkaan evankeliumia?
  • Millä tavalla kristillisyyden historia olisi ollut erilainen, jos Vanha testamentti olisi kokonaan hylätty?

Monofysitismi

Monofysitismi oli kristillinen antiikin aikainen oppi, jonka mukaan Jeesus ei ole sekä ihminen että jumala, vaan hänellä on vain yksi, jumalallinen luonto. Jeesuksen ihmisyys oli monofysiittien mielestä näennäistä.

Monofysitismi tuomittiin harhaoppina Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451.

Kokouksen kutsui koolle keisari Markianus. Sen aiheena oli Jeesus: miten jumalan poika voi olla yhtä aikaa sekä ihminen että jumala? Oliko hän maan päällä ollessaan vain näennäisesti ihminen?

Khalkedonin kirkolliskokouksen päätös oli, että Jeesuksessa ihmisyys ja jumaluus olivat molemmat täysin läsnä yhtä aikaa.

Toista, päinvastaista antiikin aikaista näkemystä edustivat nestoriaanit, joiden mukaan Jeesus oli oikea ihminen, mutta ei täysi jumala. Nestoriolaisuus tuomittiin Efeson kirkolliskokouksessa vuonna 431.

Tehtäviä

  • Pohtikaa, mistä syystä Jeesuksen ihmisyys oli suurille kristillisille kirjoille tärkeä?
  • Miten käy ristiinnaulitsemistarulle, jos ristiinnaulittu ei ole ollenkaan ihminen?
  • Mitä Jeesuksen henkiolentomaisuus vaikuttaa kristilliseen pelastusoppiin?
  • Miksi Muhammedia ei pidetty henkiolentona?
  • Ottakaa selvää, miten hindujumalat tulivat ihmisiksi (esim. Vishnun ihmiseksi tulemiset).

Montanolaisuus

Montanolaisuus oli 100-luvulla vaikuttanut kristillinen lahko, joka sai nimensä perustajansa Montanuksen mukaan. Tunnetuin montanolainen lienee ollut Tertullianus.

Montanolaisuudessa oli keskeisenä ajatus Jeesuksen pikaisesta paluusta taivaasta maan päälle. Montanus näki Jeesuksen lupauksen lohduttajan lähettämisestä täyttyneen hänessä itsessään, siis Montanuksessa, ja ilmenevän hänen lahjojensa kautta.

Montanus näki näkyjä ja ilmestyksiä ja kertoi näiden näkyjen tulevan suoraan jumalalta. Montanus myös lupasi samojen lahjojen olevan tarjolla seuraajilleenkin.

Ennustaminen ja yleisesti saatavilla oleva tieto olivat montanolaisuuden tunnistettavimpia piirteitä.

Montanolaiset myös arvostelivat kirkon heikkoa siveyttä. Erityisesti leskien uudelleen avioituminen oli heidän mukaansa suuri pahe.

Montanolaisuudessa kolminaisuus saatettiin nähdä peräkkäisenä: jumalan ja Jeesuksen aikaa seurasi Pyhän Hengen aika, joka taas on toteutunut Montanuksen kautta. Montanolaisuudessa kehittyi jopa näkemys, jonka mukaan Montanus itse oli kolminaisuuden kolmas persoona, vaikka tämä ei ilmeisestikään ollut Montanuksen oma näkemys.

Katolinen kirkko asettui montanolaisuutta vastaan korostamalla ensimmäisen vuosisadan raamatullisten kirjoittajien arvovaltaa, mutta vaikka montanolaisuuden laajempi kannatus katosikin muutaman sukupolven aikana, montanolaisuus pysyi eri muodoissaan hengissä aina 800-luvulle saakka.

Tämän päivän helluntailaisuudessa on kuitenkin paljon samoja piirteitä kuin montanolaisuudessa, ja helluntailaisuutta on kutsuttu myös uusmontanolaisuudeksi.

Tehtäviä

  • Tutkikaa, kuinka monta kertaa hindujumala Vishnu on palannut Maan päälle.
  • Mitä helluntailaissaarnaaja tarkoittaa, kun hän sanoo ”Jeesus on täällä”.
  • Ottakaa selvää, kuinka monta kertaa esimerkiksi Jehovan todistajat ovat ennustaneet Jeesuksen tuloa Maan päälle.
  • Ottakaa selvää, millä tavalla kristillisyyden eri haarat eroavat toisistaan siveyssääntöjen suhteen.
  • Miten kristillisten siveyssäännöt ovat muuttuneet Suomessa?

Lasten ristiretki 1212



Poliittista juonittelua ja kristillisten johtajien rappio

Ristiretkillä tarkoitetaan ihmiskunnan historiassa monia asioita. Tunnetuimmat ristiretket tehtiin Palestiinan valloittamiseksi takaisin kristillisille muslimeilta. Ruotsalainen kirjailija Jan Guillou on tarkastellut näitä retkiä ruotsalaisten näkökulmasta suuren suosion saavuttaneessa romaanisarjassaan:
  1. Vägen till Jerusalem (1998) – Tie Jerusalemiin
  2. Tempelriddaren (1999) – Temppeliherra
  3. Riket vid vägens slut (2000) – Pohjoinen valtakunta
  4. Arvet efter Arn (2001) – Arnin perintö
Jan Guilloun mukaan ristiretket epäonnistuivat ja Palestiina menetettiin muhamettilaisille poliittisen juonittelun ja kristillisten johtajien siveellisen alennustilan takia. Lisäksi saraseeneilla oli paremmat hevoset, parempi siveys ja paremmat aseet. Pohjana uuden ajan ilmiöiden kuvaukselle esitetään seuraavassa katkelma siitä siveellisestä tilasta, joka vallitsi ennen valistusta.

Paimenpoika innostajana

Vaikka yleinen ristiretki-innostus oli jo laimennut Euroopassa, eräs paimenpoika onnistui Vendomesta, Luoteis-Ranskasta innostaa suuria joukkoja lapsia ja nuoria ristiretkelle. "Jumalan luokse, meren tuolta puolen me tahdomme etsiä pyhää ristiä."

Monet aikuisetkin ajattelivat tässä ihmeellisessä innostuksessa olevan jumalaista johdatusta mukana ja liittyivät joukkoon.

Paavi Innocentius III korosti lasten saattavan jo veltostuneet aikuiset häpeään esimerkillään. Lasten hanke sai eri tahoilta runsaasti almuja (lahjoituksia) ja siunauksen (kristillinen hyvän onnen toivotus) toivotuksia. Myös kirkonmiehiä oli mukana retkellä.

30 00 lasta marssii

Näin noin 30 000 lasta marssi Marseilleen, jossa kaksi laivuria lupasi kuljettaa heidät pyhään maahan eli Palestiinaan.

Lapset päätyivät orjiksi Egyptiin

Lapset päätyivät kuitenkin Egyptiin ja heidät myytiin suurin joukoin orjiksi. Näin tämä alun perinkin epärealistinen hanke päätyi tuhoon.

Orjakauppiaat hirtettiin myöhemmin

Fredrik II hirtätti kyseiset orjakauppiaat 17 vuotta myöhemmin oman ristiretkensä yhteydessä.

Täpärästi pelastuneet lapset

Myös Saksassa syntyi vastaavanlainen lasten retki-innostus, mutta ne 20 000 pelastuivat Brindisin satamassa valistuneen kirkonmiehen ansiosta, joka sai lapset palaamaan kotiin.

Innocentius III yritti sittemmin koota oikeaa ristiretkeä lasten antaman esimerkin avulla, mutta ehti itse kuolla 1216 ennen kuin mitään saatiin aikaan.

Tehtäviä

  • Ottakaa selvää orjakaupan historiasta.
  • Esiintyykö vielä orjuutta?
  • Mitä tarkoitetaan ihmiskaupalla?
  • Onko Suomessa ihmiskauppaa?
  • Ketkä harjoittavat nykyään ihmiskauppaa?

Varsinaiset kristilliset ristiretket



Luettelo

1099 – Ensimmäinen ristiretki, Jerusalem vallataan

1147–1149 – Toinen ristiretki

1189–1191 – Kolmas ristiretki, Saladin valtaa Jerusalemin

1202–1204 – Neljäs ristiretki, Konstantinopoli vallataan

1219 – Viides ristiretki, Egyptiin

1228 – Kuudes ristiretki

1248–1254 – Seitsemäs ristiretki

1270 – Kahdeksas ristiretki, Tunisiaan

1271 – Yhdeksäs ristiretki

Tähän luetteloon ei ole otettu mukaan erilaisia ruotsalaisten sotaretkiä Suomeen eikä paikallisia uskonsotia.

Keskustelun aiheita

  • Ottakaa selvää, mitä kaikkea tapahtui ristiretkillä.
  • Ottakaa selvää, miksi kristilliset epäonnistuivat useimmissa ristiretkissä.
  • Ottakaa selvää, miksi kurdihallitsija Saladin oli niin menestyksekäs.
  • Mistä johtuu, että nykyiset kurdit eivät ole yhtä menestyksekkäitä.
  • Ottakaa selvää niistä keinoista, joilla paavi sai Euroopan hallitsijat lähtemään ristiretkille.
  • Ottakaa selvää Temppeliherrain ritarikunnan kohtalosta Ranskassa.
  • Ottakaa selvää siitä, keitä olivat albigenssit.
  • Ottakaa selvää albigenssien kohtalosta.
  • Miksi harhaoppiset kukistettiin julmasti? Eivätkö kristilliset käsittäneet mielipiteen ja sananvapauden merkitystä?
  • Ottakaa selvää, millaisen tuomion Suomessa voi saada ns. jumalanpilkasta.
  • Ottakaa selvää, koska jumalanpilkkatuomioita on annettu Suomessa tällä vuosituhannella.
  • Ovatko Suomen nykyiset kristilliset mielestänne mielipiteen ja sananvapauden kannattajia?
  • Millaisen tuomion jumalanpilkasta saa Pakistanissa?

Keskiajan harhaoppiset eli kerettiläiset

Kerettiläiset

Kerettiläiseksi kutsutaan oppia, joka on ristiriidassa kristillisen virallisen oppirakennelman kanssa. Tämän opin levittäjä ja sen kannattaja on kerettiläinen. Tuomas Akvinolaisen mukaan kysymyksessä oli tahallinen uskonnollinen erhe, johon kerettiläinen syyllistyi vielä senkin jälkeen, kun virallinen totuus oli toimivaltaisten kirkollisten viranomaisten toimesta vahvistettu.

Katolinen kirkko halusi säilyttää saavuttamansa valta-aseman ja joutui taistelemaan virallisesta opista poikkeavia ryhmiä vastaan.

Kirkon kannalta vaarallisimpia harhaoppia edustavia joukkoliikkeitä olivat valdolaiset eli valdesilaiset, albigenssit ja kataarit.

Nämä uskonnolliset vähemmistöryhmät uhkasivat kirkon valtaa, mitä ei voitu hyväksyä. Saatuaan ylivallan kirkko alkoi edellyttää, ettei sen opista poikkeavaa uskonnollista ajattelua saanut esiintyä.

Inkvisitio eli tutkimuslaitos



Harhaoppien vastainen taistelutehtävä annettiin 1200-luvulla erityiselle elimelle: inkvisitiolle. Inkvisiosta kehittyikin aikansa johtava tiedustelu- ja tutkintalaitos, joka edelleen hakee vertaistaan tehokkuudessaan ja järjestelmällisyydessään.

Kerettiläisyys oli kristillisten mielestä luopumista jumalasta. Lähellä - ellei aivan ilmeisenä - oli ajatus, että samalla se merkitsi antautumista paholaisen valtaan.

Myöhemmin myös noidat määriteltiin kerettiläisiksi ja kirkko alkoi soveltaa heihin samoja menettelytapoja kuin muihin harhaoppisiin.

Harhaoppisten vastaista taistelua käytiin aluksi etenkin Pyreneillä ja alppiseuduilla. Nämä seudut olivat kaukana vauraimmista ja hallinnollisesti kehittyneimmistä seuduista, joilla katolisen kirkon asema oli vahva.

Laajat vääräoppisten teloitukset

Vuonna 1022 Ranskan kuningas Robert määräsi Orleansin kerettiläiset mestattaviksi.

Tätä pidetään keskiajan ensimmäisenä laajamittaisena kerettiläisteloituksena.

Orleansin kerettiläisiä syytettiin sukupuoliorgioiden järjestämisestä yöllä. He kokoontuivat muka salaiseen paikaan soihtuineen loihtimaan esiin paholaista kunnes paha henki ilmestyi.

Tämän jälkeen kokousten osanottajan harjoittivat sukupuolista kanssakäymistä keskenään ja sukulaisuussuhtaista piittaamatta. He syyllistyivät myös ihmissyöntiin. Näissä menoissa alkunsa saaneet lapset murhattiin polttamalla kahdeksan päivän ikäisinä.

Orleansin kerettiläisiä syytettiin myös siitä, että he olisivat kokeneet yliluonnollisia elämyksiä ja matkanneet pitkiä matkoja "pyhän hengen" vallassa ilman, että siihen kului lainkaan aikaa.

Nämä kerettiläiset palvoivat syytteiden mukaan paholaista ja maksoivat hänelle veroa. Paholainen ilmestyi heille lentävänä enkelinä, petoeläimen hahmossa tai mustana miehenä.

Nämä tarinat eivät olleet totta. Ne olivat ennakkoluulojen, vanhojen uskomusten ja myyttien sekä tarkoituksellisten valheiden keitos.

Kataarit

Kataarit muodostivat 1000 luvulta lähtien kasvavan kerettiläislahkon. He edustivat omasta mielestään "puhdasta uskoa". Kataarien todellisuuskäsitys oli voimakkaan kaksijakoinen.

He painottivat paholaisen osuutta ja uskoivat, että kaikki aine ja ylipäänsä maallinen elämän vaihe oli paholaisen luomaa ja hallitsemaa.

Monet kataarit katsoivat, että Paholainen vangitsi ihmisen sielun lihan vangiksi luomalla myös ihmisen.

Suvunjatkaminen oli synneistä suurin, sillä se saattoi yhä uusia ja uusia sieluja lihan vangeiksi.

Koska Vanhan testamentin jumala Raamatun mukaan loi aineen, täytyi hänen olla itse paholainen.

Oikea jumala sen sijaan oli hengellinen ja tämän maailman tavoittamattomissa.

Koska myös Vanhan testamentin mainitsemat henkilöt olivat olleet ainetta, olivat hekin pahan hengen luomia ja osa pimeyden valtakuntaa.

Jeesus puolestaan ei ollut ainetta, vaan puhtaasti henki, joka oli piilossa pysyttelevän jumalan luoma ja hänen ruumiinsa oli pelkkä harhakuva.

Jeesus oli lähetetty maan päälle opastamaan siitä, kuinka vapautua maallisista kahleista. Koska Jeesus ei ollut ainetta, ei hän ollut voinut kärsiä ristinkuolemaa. Risti oli kaiken pahan symboli.

Kristillinen katolinen kirkko oli paholaisen perustama. Paholainen halusi sen avulla harhauttaa ihmisiä, joilla kuitenkin oli kyky yksilöinä vapauttaa itsensä lihallisen olemassaolon kahleista seuraamalla kataarilaisia oppeja.

Kataarit eivät suinkaan palvoneet paholaista vaan taistelivat mielestään sen valtaa vastaan.

Kataarien opin teki vaaralliseksi se, että kaikki maallinen selitettiin paholaisen aikaansaamaksi.

Tästä voitiin päätellä, että maallisen hyvinvoinnin tavoittelussaan monet ihmiset antautuivat paholaisen palvelukseen - muutoinhan maallista vaurautta, hyvinvointia ja nautintoa ei ollut muualta saatavissa.

Paholaisen hallitseva osa saattoi johtaa ajattelemaan, että maailmaa hallitsikin kokonaan hän eikä jumala.

Kataarit alkoivat saada kasvavaa jalansijaa 1100-luvulta lähtien. 1400-luvulla tämä pääasiassa mannereurooppalainen kerettiläislahko oli jo kokonaan hävitetty.

Valdolaiset



Peter Valdo

Valdolaiset eli valdesilaiset ovat saaneet nimensä Lyonissa syntyneen varakkaan kauppiaan Peter Valdon mukaan, joka luopui koko omaisuudestaan ja alkoi noudattaa omaa kristillisen katolisen opin kanssa kilpailevaa oppiaan.

Hän sai lukuisia seuraajia, mikä uhmasi katolisen kirkon valta-asemaa. Liike syntyi 1100-luvulla ja heitä alettiin vainota kuten albigensseja. Paavi Eugenius IV määräsi heitä vastaan hyökättäväksi vuosina 1440 ja 1445. Vuonna 1487 paavi Innocentius VIII uudisti nämä määräykset.

Valdolaiset liittyivät vuonna 1532 kalvinilaiseen lahkoon. Valdolaislahko on edelleen muutamia kymmeniä tuhansia jäseniä ja se kokoontuu vuosittain Italiassa.

Albigenssit

Albigenssit olivat Eteläranskalaisen kaupungin (Albi) mukaan nimensä saanut kerettiläisryhmä. Hekin uskoivat voimakkaan kaksijakoiseen maailmaan, jossa hyvä ja paha taistelivat alianomaan keskenään.

Albigenssit uskoivat kataarien tavoin pahan hallitsevan aineellista maailmaa. Ainoa hyvä oli ihmisen henki (sielu).

He vastustivat avioliittoa, lasten saamista ja lihan sekä muiden eläintuotteiden käyttämistä ihmisen ravinnoksi. Monet albigenssit tekivät itsemurhan nälkälakon avulla.

Vaikka albigenssitkin julistettiin kerettiläisiksi, heidän kannattajiensa määrä lisääntyi ja paikallinen väestö suojeli heitä kirkon kostotoimista piittaamatta.

Paavi Innocentius III käynnisti albigensseja vastaan ristiretken (1209–1229) Pohjois-Ranskassa. Vuoteen 1350 mennessä katolinen kirkko oli onnistunut hävittämään tämän lahkon kaikkialta Länsi-Euroopasta.

Keskustelun aiheita

  • Ottakaa selvää, mitä harhaoppisia lahkoja on esiintynyt juutalaisuudessa.
  • Ottakaa selvää, mitä harhaoppisia lahkoja on esiintynyt muhamettilaisuusissa.
  • Miksi hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa ei esiinny harhaoppisia lahkoja?
  • Pohtikaa, miksi uskonnot ovat tappaneet valtavia määriä ihmisiä.
  • Pohtikaa, miten tämä voitaisiin tulevaisuudessa estää.

Protestanttisten lahkojen synty 1500 - luvulla

Reformaatio

Reformaatio (jota reformoidut itse kutsuvat ”uskonpuhdistukseksi”) on 1500-luvulla Länsi-Euroopassa alkanut liike, joka alun perin pyrki muuttamaan kristillisen katolisen kirkon oppia ja sen piirissä ilmenneitä käytäntöjä. Lopulta reformaatio kuitenkin johti siihen, että katolisesta kirkosta erosi useita erimielisiä ryhmiä, joista sittemmin muotoutuivat luterilainen, reformoitu (eli kalvinistinen) sekä anglikaaninen kirkko.

Reformaation johtajat



Martin Luther

Reformaation pääarkkitehteina olivat eräät saksalaiset, sveitsiläiset ja ranskalaiset, tärkeimpinä Martin Luther, Ulrich Zwingli, Philipp Melanchthon ja Jean Calvin.

Raamatun tulkintariita

Keskeisenä kiistana oli kysymys Raamatun oikeasta tulkinnasta, eli onko hyväksyttävä paavin ja kirkolliskokousten muotoilema kirkon tulkinta Raamatusta, vai voiko Raamattua tulkita myös itse.

Kansan kieli juhlamenoihin

Tässä yhteydessä reformoidut pyrkivät myös Raamatun kansankielisten käännösten julkaisemiseen ja jumalanpalveluskielen vaihtamiseen latinasta paikalliseen kieleen.

Papit naimisiin, luostarit lakkauttettiin

Monia katolisen kirkon käytäntöjä, kuten luostarilaitosta ja pappien naimattomuuslupausta, perusteltiin kirkon perinteillä, vaikkei niille löytynyt kovin suoraa tukea Raamatusta.

Kirkon alistaminen valtiolle ja kirkon omaisuuden takavarikoiminen

Hallitsijoita reformaatio kiinnosti, koska se antoi mahdollisuuden alistaa kirkko valtiolle ja siten estää paavin sekaantuminen politiikkaan. Kirkon vuosisatojen kuluessa keräämä huomattava omaisuus houkutteli joitakin velkaantuneita hallitsijoita.

Protestanttisiin lahkoihin kuulu n 370 miljoonaa jäsentä

Nykyään erilaisia protestantteja arvioidaan olevan noin 370 miljoonaa.

Evankelis-luterilaiseen lahkoon kuuluu vain noin 63 miljoona jäsentä

Luterilaisia on maailmassa runsaat 63 miljoonaa. Kolmannes luterilaisista asuu Pohjoismaissa. Luterilaisia kirkkoja on ympäri maailmaa niin Euroopassa, Amerikassa, Afrikassa kuin Aasiassa. Euroopan luterilaisiin kirkkoihin kuuluu noin 37 miljoonaa henkeä.

Katolinen reformaatio

Katolinen vaste eli katolinen reformaatio oli katolisen kirkon vastaus protestantismin leviämiseen 1500-luvun Euroopassa.

Jo ennen Martin Lutheria oli katolisessa kirkossa ollut liikehdintää kirkon opin ja hallinnon kehittämiseksi. Katolinen vaste syntyi vastustamaan muutoksia ja sen päämääränä oli suojella kirkon oppia ja kehittää sen keskiajalla syntyneitä rakenteita.

Tärkeimmät katolista kirkkoa koskeneet päätökset syntyivät Trenton kirkolliskokouksessa, joka pidettiin vuosien 1545 ja 1563 välillä. Trenton kokouksessa päätettiin pyhistä toimituksista, jumalanpalvelusjärjestyksestä, uskonnollisista määräyksistä sekä kirkon opista.

Reformaatio oli fundamentalismia

Reformaatio oli siis uskonnollista fundamentalismia eli paluuta pyhistä kirjoista kiinni pitämiseen.

Reformaatio Ruotsissa ja Suomessa

Vuonna 1523 aatelisherra Kustaa Eerinkinpojan johtama kapinaliike karkotti tanskalaiset Ruotsista ja Suomesta Lyypekin kauppakaupungin tuella. Kustaasta tuli kuningas, jonka jälkimaailma muistaa Kustaa Vaasana.

Keskushallintoa muutettiin saksalaisten esikuvien mukaan. Riippuvuus Lyypekistä mitätöitiin ns. kreivisodassa.

Ruotsin kuningas takavarikoi kirkon omaisuutta

Ruotsissa alettiin toteuttaa reformaatiota, jonka turvin kuningas saattoi takavarikoida suuren osan kirkon omaisuudesta.

Kiristyvä verotus ja kirkkoon kohdistuvat toimenpiteet saivat aikaan useita kapinoita, joista uhkaavin on ns. Dacken sota Smoolannissa 1540-luvulla. Kapinat kukistettiin verisesti.

Valtakautensa lopulla Kustaa ajautui viisivuotiseen sotaan Venäjää vastaan. Kuningas kuoli vuonna 1560.

Kustaa Vaasa tuki Olaus Petriä, joka oli ollut Marttin Lutherin oppilaana Saksassa. Västeråsin valtiopäivät 1527 vahvisti käytännössä sen, että suhteet paavin ja katolilaisuuden kanssa katkesivat.

Heti valtiopäivien jälkeen alettiin purkaa luostarilaitosta. Suomessa ainoastaan Naantalin luostari jatkoi toimintansa vuoteen 1584 asti.

Reformaation aiheuttamat uskonsodat

Kolmikymmenvuotinen sota

Kolmikymmenvuotinen sota sodittiin Euroopassa 1618–1648, suurimmaksi osaksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella.

Sodan alkusyynä oli riita katolisten ja protestanttien välillä. Sodan laajetessa siihen liittyi vallanhaluisten ruhtinaiden ja maiden, etenkin Ruotsin ja Ranskan pyrkimys rajoittaa Habsburg -suvun hallitseman keisarikunnan valtaa.

Seuraavia nimiä, tapahtumia ja vuosilukuja ei tarvitse opetella ulkoa.

Kolmikymmenvuotinen sota oli siinä määrin monimuotoinen ja sekava uskonsota, että ilman alla olevan tekstin läpilukemista sotaa on vaikea ymmärtää.

Sodan taustaa

Augsburgin rauhassa 1555 saksalaisen keisarin ja luterilaisten ruhtinaiden välillä vahvistettiin Speyerin valtiopäivien 1529 päätös, jonka mukaan luterilaisia siedettiin valtakunnassa tästedes ja ruhtinaskuntien uskonto määräytyi niiden ruhtinaan mukaan.

Vääräuskoiset saivat muuttaa vapaasti valitsemaansa maahan, ja luterilaiset saivat pitää vuoden 1552 jälkeen valtaamansa maat, mutta katolisen kirkon piispat, jotka kääntyivät luterilaisuuteen, menettivät läänityksensä.

Poliittiset jännitteet kasvoivat 1600-luvulla. Espanjan Filip II oli Habsburg -sukua ja himoitsi Saksan länsiosien maita omien Alankomaidensa lisäksi. Ranska taas halusi rajoittaa Habsburgien vallan kasvua, koska suvun alueet muodostivat jo sen itärajan. Ruotsi ja Tanska taas pyrkivät laajentumaan Itämeren etelärannikolle.

Ferdinand II oli Pyhän roomalaisen keisarikunnan keisari ja Böömin kuningas. Uskonnolliset jännitteet kasvoivat jo keisari Rudolf II:n aikana (hallitsi 1576–1612), käännynnäiset piispat eivät suostuneet luovuttamaan maitaan; kalvinismi levisi Saksassa, eikä sitä suojannut mikään sopimus; Itä-Euroopan, Puolan ja Itävallan Habsburgit yrittivät palauttaa katolista uskoa. Protestanttien kirkkoja tuhottiin eri puolilla Saksaa ja uskonnon harjoittamiselle asetettiin rajoituksia.

Keisari Rudolf II ja hänen seuraajansa Matias (1612–1619) eivät kuitenkaan levittäneet katolisuutta määrätietoisesti, vaan sallivat protestanttiset liikkeet välttäen ristiriitoja protestanttisten ruhtinaiden kanssa.

Väkivaltaisuuksien alku

Väkivaltaisuudet alkoivat saksalaisessa Donauwörthin kaupungissa 1606, jonka luterilainen enemmistö kielsi katolisilta omistusoikeuden. Tämä aiheutti mellakan puhkeamisen.

Baijerin ruhtinas Maximilian (1573–1651) riensi katolisten apuun. Levottomuuksien päätyttyä Saksan kalvinistiset ruhtinaat ja protestanttiset kaupungit tunsivat itsensä uhatuiksi ja perustivat Evankelisen unionin, protestanttien puolustusliiton 1608 Friedrich IV:n, Pfalzin vaaliruhtinaan (1583–1610) johdolla. Vastalauseeksi katoliset perustivat Katolisen liigan Maximilianin johdolla 1609.

Defenestraatio aloittaa kolmikymmenvuotisen sodan



Defenestraatio

Protestantit heittävät kaksi keisarillista virkamiestä Hradcanyn kuninkaanlinnan ikkunasta 23. toukokuuta 1618. Tapausta pidetään alkuna kolmikymmenvuotiselle sodalle.

Keisari Matias kuoli ilman poikaa 1617 ja nimesi perijäkseen Steirmarkin Ferdinandin, josta tuli Böömin kuningas ja Pyhä Rooman keisari Ferdinand II. Ferdinand II oli jesuiittojen kouluttama ja kiivas katolinen.

Böömin protestantit, jotka olivat enemmistönä katolisen mielivallan alla, vaativat kuningasta apuun. Kuningas hylkäsi pyynnön. 23. toukokuuta 1618 väkijoukko valtasi palatsin ja heitti kaksi kuninkaan ministeriä ulos ikkunasta. Tätä pidetään Böömin kapinan ja kolmikymmenvuotisen sodan alkuna.

Tarinan mukaan ministerit putosivat lantakasaan ja selvisivät hengissä.

Böömin kapina 1618–1625

Böömin kuningas valittiin vaalilla ja tšekit halusivat johtajakseen Pfalzin vaaliruhtinaan Friedrich V:n, Friedrich IV:n pojan.

Ferdinand II:n lähetettyä kaksi virkamiestään, Martinitzin ja Slavatan Hradčanyn linnaan Prahaan valmistelemaan hänen valtaannousuaan ja kuninkuuttaan

Böömin kalvinistit heittivät heidät ulos palatsin ikkunasta. Neuvottelijat ja kirjuri selviytyivät hengissä defenestraatiosta putoamalla lantakasaan.

Tästä alkoi kapina, joka levisi Böömiin, Sleesiaan, Lausitziin ja Määriin, joissa kiistat katolisten ja protestanttien välillä olivat jo ennestään kiivaat.

Sota laajenee

Ferdinandilla ei ollut tarpeeksi joukkoja kapinan kukistamiseen, ja hänen oli pakko kutsua serkkunsa, Espanjan Filip IV avuksi taltuttamaan kapinointia.

Böömiläiset olivat ilman liittolaisia avuttomia keisareja vastaan, ja he kutsuivat avuksi Friedrich V:n johtaman Evankelisen unionin.

Böömiläiset lupasivat suojelijalleen Böömin kuninkuuden. Kirjeitä lähetettiin Savoijin herttualle, Saksin vaaliruhtinaalle ja Transilvanian Gabriel Bethlenille.

Itävallan hovi sai kuitenkin kirjeet haltuunsa ja julkisti ne heikentäen böömiläisten lupausten arvoa.

Kapina sujui aluksi hyvin böömiläisten kannalta, Ylä-Itävallan luterilaiset ja kalvinistiruhtinaat liittyivät kapinaan ja Ala-Itävalta pian sen jälkeen. Vuonna 1619 kreivi Heinrich Matthias von Thurn johti armeijan Wienin piiritykseen.

Transilvanian ruhtinas Gabriel Bethlen johti sotajoukon Unkariin Osmanien sulttaanin siunauksella. Keisari, joka oli ollut osallisena Uzkok-sotaan, joutui kokoamaan lisäjoukkoja estääkseen kapinallisia valtaamasta koko maata.

Kreivi Karel Bonaventura Buquoy, Itävallan armeijan komentaja löi kreivi Peter Ernst von Mansfeldin johtamat Evankelisen unionin joukot Sablatin taistelussa 10. kesäkuuta 1619.

Tämä katkaisi kreivi Thurnin yhteyden Prahaan, ja hän hylkäsi Wienin piirityksen. Mansfeldin kenttähovista löytyivät todisteet, joiden mukaan Savoiji oli lähettänyt protestanteille huomattavia summia rahaa ja jopa joukkoja Reininmaan puolustukseen. Juonen paljastuttua Savoiji vetäytyi sodasta.

Mansfeld onnistui kokoamaan armeijansa uudelleen pohjoisessa Böömissä, Ala- ja Ylä-Itävallan kapinalliset aateliset solmivat sopimuksen böömiläisten kanssa elokuussa ja 22. elokuuta 1620 Ferdinand erotettiin virallisesti Böömin kuninkuudesta ja Friedrich V asetettiin asemaan.

Transilvanialaiset ajoivat keisarin armeijat Unkarista 1620 mennessä. Friedrichin kruunaus aiheutti närää Evankelisessa unionissa, jonka jäsenet olivat enimmäkseen luterilaisia, ja osa luterilaisista vetäytyi sodasta.

Espanjan kuningas lähetti armeijan Brysselistä Ambrosio Spinolan johtamana tukemaan keisaria ja Espanjan lähettiläs Wienissä, Don Inigo Onate, taivutteli luterilaista Saksia liittymään Böömiä vastaan vaihtokaupaksi Lausitzista.

Saksi hyökkäsi, ja Espanjan armeija lännessä Ylä-Pfalzissa esti protestantteja siirtämästä joukkojaan. Onate suunnitteli siirtävänsä vaaliruhtinaan arvon Pfalzilta Baijerille.

Johan Tzerclaesin, Tillyn herttuan johtama Katolisen liigan sotajoukko kukisti Ylä-Itävallan kapinan, ja keisarin joukot kukistivat Ala-Itävallan. Yhdessä sotajoukot siirtyivät Böömiin.

Ferdinand II löi Friedrich V:n Valkeavuoren taistelussa lähellä Prahaa 8. marraskuuta 1620 päättäen hänen "talvikuninkuutensa" vain kahden kuukauden jälkeen.

Böömin uskovapaus lopetettiin, 27 kapinajohtajaa teloitettiin, protestantit pakenivat maasta ja Tšekki jäi kolmeksisadaksi seuraavaksi vuodeksi Habsburgien valtaan.

Evankelinen unioni hajoaa

Häviö Valkeavuorella aiheutti Evankelisen unionin hajoamisen, vaikka muutamat liittolaiset Frederikin kanssa jatkoivat taistelua Pfalzissa. Protestantit voittivat Tillyn Wieslochissa huhtikuussa 1622, mutta hävisivät sen jälkeen. Mansfeldin johtamat protestanttisen armeijan jäänteet pyrkivät Alankomaiden rajalle, Tilly voitti ne 6. elokuuta 1623 Stadtlohnissa, ja vain kolmannes 21000 miehestä pääsi pakoon. Ilman rahaa ja varusteita armeija hajotettiin 1624.

Frederick V:n maat jaettiin ja hänet julistettiin lainsuojattomaksi saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa, hänen Reinin-Pfalzin maansa jaettiin katolisille ruhtinaille, ja vaaliruhtinaan asema siirrettiin Baijerin herttua Maximilianille, joka oli hänen kaukainen serkkunsa.

Maaton Frederick V pakeni ulkomaille ja taivutteli Alankomaita, Tanskaa ja Ruotsia tukemaan hänen asiaansa.

Protestanttien asema sai murskaavan iskun, omaisuuden takavarikointi ja Böömin ylimystön tukahdutus johtivat maan palaamisen katolisuuteen kahdensadan vuoden hussiittilaisuuden ja muun harhaopin jälkeen.

Protestanttisuus kiellettiin. Espanja sai maita Rein-Pfalzin alueella valmistautuessaan jatkamaan sotaa Alankomaita vastaan. Transilvanian Gabriel Bethlen solmi rauhansopimuksen keisarin kanssa tammikuussa 1622 ja sai alueita Itä-Unkarista.

Tanskan väliintulo 1625–1629

Tanskan kuningas Kristian IV (1577–1648) pelkäsi protestanttisen valtakuntansa puolesta ja johti armeijan keisarikuntaa vastaan Saksan protestanttiruhtinaiden hakiessa turvaa.

Englanti, Ranska ja muut vallat huolestuivat Habsburgien vallan kasvusta, mutta eivät voineet liittyä sotaan sisäisten ongelmien vuoksi. Tanskaa kismitti myös Habsburgien valta Holsteinin ruhtinaskunnassa.

Tanska oli saavuttanut ajan mittakaavassa merkittävän vaurauden ja vakauden tason Skaggerakin verojen ja Ruotsin maksamien sotakorvausten ansiosta. Hampuri oli pakotettu Tanskan alaisuuteen 1621 ja Tanskan kruununperijästä oli tehty Bremen-Verdenin piispa.

Ainoa yhtä hyvin toimeentuleva maa Euroopassa oli Baijeri.



kardinaali Richelieu.

Ranskan valtionhoitaja kardinaali Richelieu oli myös valmis maksamaan Tanskan sotaretkestä Saksaan. Kristian hyökkäsi keväällä 1625 20000 miehen palkkasoturiarmeijan johdossa. Armeijan hän oli varustanut lähes pelkästään omilla varoillaan. Sotaretki kohdistui Saksiin, eikä kohdannut aluksi juurikaan vastarintaa.

Taistellakseen tanskalaisia vastaan Ferdinand II tarvitsi Albrecht von Wallensteinin, Friedlandin herttuan apua. Tämä böömiläinen ylimys oli rikastunut takavarikoimalla maanmiestensä omaisuuden.

Ryöstöoikeudella saatiin liittolaisia

Wallenstein asetti Ferdinandin käyttöön 30000–100000 miehen armeijan vastineeksi oikeudesta ryöstää myös vallatut alueet.

Kuningas Kristian ei tiennyt Wallensteinin joukkojen olemassaolosta ja joutui perääntymään katolisten saatua ensimmäisen voittonsa Dessaun sillan taistelussa Mansfeldin johtamia joukkoja vastaan huhtikuussa 1626. Mansfeld kuoli muutamia kuukausia myöhemmin sairauteen.

27. elokuuta Tillyn johtama Katolisen liigan armeija tuhosi Tanskan joukot Lutter am Barenbergessa. Kristianin huono onni jatkui, hänen mahdolliset liittolaisensa Englanti ja Ranska olivat sisällissodassa, Ruotsi soti Puolaa vastaa, eivätkä Brandenburg tai Saksi halunneet järkyttää itäisen Saksan heiveröistä rauhantilaa liittymällä sotaan.

Yhdistetyt katoliset sotajoukot marssivat pohjoiseen valloittaen ja ryöstäen Mecklenburgin, Pommerin ja 1627 koko Jyllannin. Wallenstein ei kuitenkaan saanut vallattua Tanskan pääkaupunkia Själlannin saarella, koska hansakaupungit tai Puola eivät sallineet keisarillisen laivaston rakentamista Itämerelle.

Hän aloitti Stralsundin piirityksen. Kaupunki oli ainoa sotaakäyvien valtioiden kaupunki, jossa oli tarpeelliset telakat laivaston rakentamiseksi Tanskaa vastaan. Armeijan ylläpito maksoi kuitenkin ylettömästi verrattuna siihen mitä sodasta Tanskaa vastaan voisi saada.

Seuraavan kahden vuoden aikana yhä enemmän maata alistettiin katolisille valloille. Katolisten täydellinen voitto näytti jo varmalta, kun Katolinen liiga yllytti keisari Ferdinand II:sta ottamaan takaisin kaiken luterilaisen omaisuuden, joka Augsburgin rauhan jälkeen oli menetetty. Maaliskuun 1629 hyvitysjulistuksen mukaan näihin kuuluivat kaksi arkkihiippakuntaa, kuusitoista hiippakuntaa ja sadat luostarit.

Aateliset ja maaorjat yhtä kaikki jättivät maansa Böömissä ja Itävallassa mieluummin kuin kääntyivät katolisiksi.

Lyypekin rauhassa 22. toukokuuta 1629 Kristian IV hylkäsi protestanttien tukemisen säilyttääkseen valtansa Tanskassa. Hän menetti kaikki tiluksensa Saksassa.

Ruotsin väliintulo 1630–1635

1630 Ferdinand II:n hovi alkoi epäillä Wallensteinin pyrkivän kääntämään saksalaisia ruhtinaita puolelleen ja pyrkivän itse keisarin asemaan. Ferdinand vapautti Wallensteinin velvollisuuksistaan 1630 ja joutui luottamaan Tillyn johtamiin katolisen liigan joukkoihin.

Kustaa II Aadolf tuli Saksan luterilaisten avuksi kuten Kristian IV ennen häntä, mutta myös hakemaan taloudellisia etuja Itämeren etelärannikolta.

Kustaa II Aadolfia tukivat jälleen taloudellisesti Ranskan Ludvig XIII:n pääministeri Richelieu ja alankomaalaiset. Hänen armeijansa voitti monia taisteluja, ja vuosina 1630–1634 ajoi katoliset joukot pois ja valtasi takaisin miehitettyjä protestanttien alueita.

Kesällä 1630 hyvin varustettu Ruotsin armeija nousi maihin Pommerin rannikolla.

Pommerin, Brandenburgin ja Saksin ruhtinaat eivät osanneet päättää osallistuisivatko sotaretkeen, mikä viivytti hyökkäyksen alkua.

Kaikki Magdeburgin protestatit tapettiin

Tällä aikaa Tillyn joukot piirittivät Magdeburgin, joka kapinoi keisaria vastaan, ja valtasivat ja ryöstivät kaupungin 20. toukokuuta 1631 tappaen kaikki sen protestanttiasukkaat. Sodan jälkeen kaupungissa oli vain 400 asukasta.

Ruotsin armeija marssi etelään Saksiin. Breitenfeldin taistelussa 17. syyskuuta 1631 Kustaa II Aadolfin ja Saksin valitsijaruhtinas, Juhana Yrjö I:n joukot löivät katolisten Johan Tzerclaes von Tillyn ja kreivi Gottfried Heinrich Pappenheimin armeijat Leipzigin pohjoispuolella.

Katolinen ratsuväki ajoi ensin saksilaisjoukot pakoon, ja ne pysähtyivät vain hetkeksi ryöstämään ruotsalaisten leirin. Tämän jälkeen Ruotsin ratsuväki ajoi keisarillisen ratsuväen pakosalle, jolloin myös keisarin jalkaväki pakeni kentältä.

Katoliset menettivät 6000 miestä, yli puolet joukoistaan, mutta Kustaa II Aadolf saattoi korvata menetyksensä omaan armeijaansa värvätyistä vangituista palkkasotureista. Voittoisan taistelun jälkeen muutkin protestanttiset ruhtinaskunnat liittyivät sotaan. Ruotsin joukot viettivät talven Etelä-Saksassa.

Kustaa Aadolf suuntasi Baijeriin ja armeija saavutti maaliskuussa Tonavan. Lech-virralla käytiin voittoisa taistelu Göran Wrangelin ja Kustaa Hornin johdolla, Tilly sai surmansa 14. huhtikuuta 1632 ja ruotsalaiset valtasivat Münchenin.

Ferdinand II:n oli turvauduttava tappion edessä Wallensteinin apuun, joka hätäisesti keräsi uuden palkkasoturijoukon hyökäten Saksiin syksyllä 1632.

Wallenstein ja Kustaa II Aadolf kohtasivat Lützenin taistelussa 16. marraskuuta 1632. Protestantit voittivat, mutta Kustaa II Aadolf sai surmansa, samoin katolisten Pappenheim.

Protestanttien armeijan johtajaksi tuli Saksin-Weimarin ruhtinas Bernhard, joka valtasi Baijerin voiton jälkeen. Tällä välin Wallenstein hyökkäsi Ruotsin tukialueille Sleesiaan.

Ferdinand II:n epäilykset Wallensteinia kohtaan nousivat jälleen loppuvuodesta 1633 hänen kerättyään rauhanliikettä katolisen armeijan johdon keskuudesta. Peloissaan, että Wallenstein olisi vaihtamassa puolta, Ferdinand pidätytti hänet poistettuaan hänet joukkojen komennosta.

Eräs Wallensteinin komentajista, kapteeni Devereux salamurhasi hänet Chebin (saksaksi Eger) kaupungintalolla 25. helmikuuta 1634.

Vuosina 1633–1634 Heilbronnin liiton toivottiin kääntävän sodan protestanttien eduksi. Keisarillisten joukkojen voitto Nördlingenin taistelussa 6. syyskuuta 1634 päättyi kuitenkin protestanttien kannalta katastrofiin.

Ruotsin komentaja Kustaa Horn jäi vangiksi ja Ruotsin armeija vetäytyi Itämeren rannikolle. Uudeksi ylipäälliköksi nimitettiin Johan Banér.

Kalvinismi laillistetaan

Osapuolet tapasivat Prahassa 1635, jossa jälleen vahvistettiin Augsburgin rauha vuodelta 1552, jonka tilanteen mukaan katolisten ja protestanttien maat määräytyivät.

Hyvitysjulistus hylättiin näin ollen, ja kalvinismi laillistettiin. Saksan ruhtinaita kiellettiin solmimasta liittoja keskenään, ja Saksan ruhtinaskuntien armeijat yhdistettiin keisarin määräysvaltaan.

Ranskaa sopimus ei kuitenkaan miellyttänyt, koska Habsburgit säilyivät voimakkaina, ja se liittyi sotaan 1636.

Ranskan väliintulo 1636–1648

Viimeisessä vaiheessaan sodasta tuli valtataistelu hallitsijoiden välillä, ja uskonto lykättiin syrjemmälle.

Ranska, vaikkakin katolinen maa, oli Pyhän roomalaisen keisarikunnan ja Espanjan kilpailija, ja päätti liittyä sotaan protestanttien puolella.

Kardinaali Richelieu uskoi Habsburgien olevan liian voimakkaita hallitessaan Ranskan itärajan takaisia alueita ja käyttäessään vaikutusvaltaansa Alankomaissa.

Ranska julisti sodan Habsburgien Espanjalle toukokuussa 1635. Ranska oli liitossa Alankomaiden ja Ruotsin kanssa.

Espanja hyökkäsi Ranskaan ja tuhosi Champagnen ja Burgundin provinsseja ja uhkasi jopa Pariisia 1636. Keisarillinen kenraali Johann von Werth ja espanjalainen komentaja kardinaali Ferdinand Habsburg johtivat Habsburgien armeijoita. Keisari Ferdinand II kuoli vuonna 1637 ja Ferdinand III seurasi häntä.

Ruotsalainen kenraali Johan Banér löi Saksin ja Itävallan joukot Wittstockissa 4. lokakuuta 1636 vaikeuttaen Habsburgien asemaa. Espanjan joukot ajettiin Ranskasta 1636. Keisari koki seuraavan merkittävän iskun Rheinfeldenissä 2. maaliskuuta 1638, jonka jälkeen keisarilliset armeijat joutuivat luovuttamaan vähitellen asemansa.

Alueiden tuhoaminen jatkuu



Kenraali Banérin kuoleman jälkeen toukokuussa 1641 ylipäälliköksi tuli Lennart Torstensson. Hän valtasi sotaretkillä 1642–1645 Tanskan ja tuhosi laajoja alueita läntisessä Saksassa ja Itävallassa.

Kardinaali Richelieu kuoli 1642, Ludvig XIII kuoli 1643 ja Ludvig XIV astui valtaistuimelle vain viisivuotiaana. Hänen sijaishallitsijansa, kardinaali Mazarin, alkoi toimia rauhan palauttamiseksi. Neuvotteluja käytiin Münsterissä ja Osnabrückissa 1645, mutta ne olivat tuloksettomia.

Ruhtinas Louis II de Condén joukot löivät espanjalaiset Rocroissa 18. toukokuuta 1643. Ranskan armeija hävisi marraskuussa Tuttlingenissä, mutta se ei parantanut Habsburgien asemaa.

Condén ja Henri Turennen armeijat murskasivat Baijerin Freiburg im Breisgaussa elokuussa 1644 ja 3. elokuuta 1645 itävaltalais-baijerilaiset joukot Nördlingenissä. Katolisten viimeinen merkittävä komentaja, kreivi Franz von Mercy sai surmansa taistelussa.

Ruotsin sotatoimet siirtyvät 1645–1648 Böömiin, Määriin ja Baijeriin. Ruotsin marsalkka Lennart Torstensson voitti katolisen armeijan 6. maaliskuuta 1645 Jankaun taistelussa Prahan lähellä.

Vasta kun Keskiseen Baijeriin hyökättiin, Maximilian myöntyi rauhaan, ja 14. maaliskuuta 1647 Baijeri, Köln, Ranska ja Ruotsi solmivat Ulmissa aselevon. Keisari ei taipunut tästä, vaan taistelut jatkoivat Saksassa, Luxemburgissa, Alankomaissa, Italiassa ja Espanjassa vuoden 1647 ajan. Syksyllä Maximilian liittyi uudelleen sotaan.

Vuonna 1648 Ruotsin marsalkka Carl Gustaf Wrangel ja Ranskan Turenne ja Condé löivät keisarin ja Baijerin armeijan 15. toukokuuta 1648 Zusmarshausenin ja 20. elokuuta Lensin taisteluissa.

Ainoastaan Itävalta oli enää turvallisesti Habsburgien käsissä. Tämän jälkeen ruotsalaiset saartoivat Prahan, jonka pieni puoli ryöstettiin heinäkuussa ja ranskalaiset ja ruotsalaiset joukot piirittivät Müncheniä. Hyökkäyksen uhka Wieniin ja Lensin taistelu taivuttivat Ferdinandin suostumaan voittajien ehtoihin.

Westfalenin rauha

Westfalenin rauha solmittiin Münsterissä 24. lokakuuta 1648. Neuvottelut käytiin Ferdinand III:n, Ranskan, Espanjan, Alankomaiden, Ruotsin, Portugalin ja paavin edustajien kesken.

Prahan rauhansopimus, sisältäen aikaisemman Augsburgin sopimuksen jäi voimaan, tosin rajoiksi määrättiin vuoden 1624 rajat, mikä oli protestanteille eduksi. Ranska sai Metzin, Toulin ja Verdunin hiippakunnat ja Alsacen lukuun ottamatta Strasbourgia ja Mülhousea.

Ranska sai myös äänivallan Saksan valtiopäivillä.

Ruotsi sai Länsi-Pommerin ja Bremenin ja Stettinin hiippakunnat, ja äänioikeuden Saksassa.

Baijeri sai vaaliruhtinaan arvonimen, ja sai siten äänestää keisarinvaalissa. Brandenburg-Preussi sai Itä-Pommerin ja Magdeburgin hiippakunnan.

Sveitsi tunnustettiin itsenäiseksi.

Protestanttinen yhdistyneet Alankomaat tunnustettiin itsenäiseksi. Se oli kapinoinut Espanjaa vastaan aikaisemmat 80 vuotta, mutta oli edelleen ollut virallisesti Habsburgien omaisuutta.

Saksan ruhtinaat saivat oikeuden ulkopolitiikkaan, mutta eivät saaneet julistaa sotaa keisariaan vastaan.

Keisarin valinta ennen edellisen kuolemaa kiellettiin. Pfalz jaettiin Frederik V:n pojan Kaarle Ludvigin ja Baijerin vaaliruhtinaan Maximilianin kesken.

Se jakautui siten katoliseen ja protestanttiseen osaan, joista Kaarle Ludvig sai Reinin Pfalzin ja Maximilian piti Ylä-Pfalzin.

Sodan jälkiseuraukset

Sodan aiheuttamista tuhoista on kiistelty. Arviota Saksan väestön kolmanneksen surmasta ei enää pidetä totuudenmukaisena. Keski-Euroopan talouden kehitykselle sota oli kuitenkin merkittävä tuho.

Nykyisen arvion mukaan Saksan väestömäärä laski viidenneksen, mutta joillain alueilla kaksi kolmasosaa väestöstä tapettiin tai pakeni.

Linnoitetut kaupungit ja etenkin Hampuri ja Bremen selviytyivät parhaiten.

Westfalenin rauhan suorana seurauksena Saksa jakaantui hajanaisiin pikkuruhtinaskuntiin, jotka kuitenkin kuuluivat nimellisesti keisarikuntaan sen lopettamiseen 1806 asti. Tätä hajanaisuutta on ajateltu Saksan sotilaallisuuden syyksi.

Espanjan heikkous tuli nyt esille. Espanjan sotiessa Ranskaa vastaan Portugali irtaantui kuningaskunnasta, johon se oli liitetty Filip II:n aikana. Ranskasta tuli nyt Manner-Euroopan suurvalta.

Ruotsi soti kolmikymmenvuotisen sodan viimeiset vuodet (1643–1645) Tanskaa vastaan. Voitto tässä sodassa ja alueluovutukset Westfalenin rauhassa merkitsivät Ruotsin suurvalta-aseman alkua.

Westfalenin rauhan julistuksia pidetään nykyisten itsenäisten valtioiden alkuna. Monille valtakunnille määrättiin ensimmäistä kertaa rajat, ja valtion kansalaisuutta alettiin pitää tärkeimpänä asiana lainkäytön kannalta. Ennen monet limittäiset poliittiset ja uskonnolliset velvoitteet olivat olleet tärkeämpiä.

Keskustelun aiheita

  • Tämän oppimateriaalin toimittajan vaimon esi-isä taisteli kolmikymmenvuotisessa sodassa ja tuli hengissä takaisin. Hän ei kuitenkaan saanut minkään lajin hyvitystä Ruotsin valtiolta sille tekemistään palveluksista. Mistä tämä johtui?
  • Ottakaa selvää tavallisten suomalaisten osallistumisesta kolmikymmenvuotiseen sotaan.
  • Ottakaa selvää, mitä muita uskonsotia käytiin katolisten ja protestanttien välillä.
  • Mitä tarkoittaa Pitkien puukkojen yö? Vihje Pärttylinyönä eli pyhän Bartolomeuksen päivänä 24. elokuuta 1572 tapahtui hugenottien Pariisin joukkomurha, jossa kuoli yli kolmetuhatta protestanttia. Ottakaa selvää katolisten ja protestanttien sodista Ranskassa.
  • Mitä tarkoittaa sivistyssana defenestraatio? Miten sitä on sovellettu Keskisessä Euroopassa eri aikakausina?
  • Yrittäkää ottaa selvää siitä, mitkä olivat historian suurimmat kansanmurhat.
  • Missä kaikissa selville saamissanne kansanmurhilla uskonnoilla tai muilla aatteilla oli vaikutusta siihen, että kansanmurha tapahtui?

Noitavainot jatkuvat

Nigerian noitavainot

Nigerian kristilliset ovat surmanneet ihmisiä noituudesta syytettyinä meidän vuosituhannellamme.

Noitavainot Suomessa

Noitavainot olivat yleisiä keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa.

Koska noitavainot kuuluvat pikemmin yleiseen historiaan kuin elämänkäsitystietoon, tässä annetaan seuraava linkki, jonka avulla oppilaat voivat tutustua noitavainojen historiaan ja noituuteen Suomessa:

http://www.chronicon.com/noita/

Tehtäviä

  • Mitä noituus on?
  • Miksi noituutta harjoitettiin?
  • Miksi kristilliset vainosivat ja tappoivat noitina pidettyjä?
  • Millaisia menetelmiä käytettiin, että syytetty olisi tunnustanut syyllistyneensä noituuteen?
  • Tapettiinko sellaisia ihmisiä, jotka eivät itse katsoneet olevansa noitia?
  • Miksi Suomessa ei ole nykyään noitavainoja?
  • Miten voidaan välttää se, etteivät noitavainojen kaltaiset tapahtumat toistu meidän aikanamme tai tulevaisuudessa?
  • Keksikää 10 loitsua ja 10 rukousta ja kokeilkaa, kumpi tehoaa paremmin.
  • Toistakaa koe muutaman kerran.
  • Taksi kyyditsi pappia, kun auton moottori yhtäkkiä sammui. Taksi ehdotti papille, että rukoillaan, että auto lähtisi käyntiin. Pappi rukoili. Papin ihmeeksi auto läksi käyntiin. Mikä oli todellisuudessa syynä siihen, että auto lähti uudestaan käyntiin?
  • Oletko toiminut pääsiäisnoitana? Paljonko tienasit?
  • Miksi Suomen hallitus valmistelee lakia, joka sallisi kidutuksen Suomessa?

Valistus

Järki ja ihmisoikeudet



Antoine Condorcet

"Tulee päivä, jolloin tyranneja, pappeja ja heidän harhaan johdettuja rikollisia kätyreitään nähdään vain teatterilavalla ja historian lehdillä ja jolloin aurinko nousee vapaiden ihmisten suvulle, ihmisten, jotka eivät tunnusta herrakseen mitään muuta kuin oman järkensä."

Näin kirjoitti ranskalainen vallankumousmies ja matemaatikko Antoine Condorcet 1700-luvun lopulla.

Valistus on 1700-luvulla Euroopassa esiintynyt ajatussuunta, joka pyrki järkeen nojautuen perusteellisiin uudistuksiin valtarakenteen ja yhteiskuntaelämän aloilla.

Nimitys valistusaika ilmentää sitä vastakohtaisuutta, joka vallitsi verrattuna edelliseen vuosisataan. 1600-luvulle olivat ominaisia mm. tiukka säätyerottelu (säätyjä: aatelisto, papisto, kauppiaat, talonpojat), ankara kirjallinen sensuuri (valtio valvoi, mitä kirjoja sai julkaista) sekä toisinajattelevien vainot, jotka ilmenivät paholaisen (jumalan päävastustaja) pelkona ja noitavainoina.

Sokeaa uskoa alettiin vastustaa

Valistusajattelijat arvostelivat myös sotia sekä sokeaa uskoa valtion ja kirkon arvovaltaan. Poikkeuksen 1600-luvulla olivat muodostaneet Hollanti ja Englanti, joissa säätyerot olivat jo alkaneet kaventua. Näistä maista monet valistusajattelijat saivat turvapaikan.

Luonnontutkimukset olivat edistyneet edellisillä vuosisadoilla, ja tämä vaikutti todellisuuskäsitykseen (maailmankuvaan). Myös tiedot muista maanosista vaikuttivat käsityksiin yhteiskunnasta ja uskonnosta.

Valoisamman tulevaisuuden odotus

1700-luvulla vallitsi ensi kertaa se käsitys, että oma vuosisata oli edellistä kehittyneempi ja että järjen johtamina voitiin odottaa yhä valoisampaa tulevaisuutta.

Kun edellinen vuosisata oli taistelua kokemustutkimuksentotuuden ja muiden "totuuksien" välillä, valistuksen vuosisata merkitsi tämän taistelun tulosten, kokemustutkimuksen totuuden, leviämistä yhä useammille elämän alueille. 

Toisaalta 1700-luvun järkeen perustuva ajattelu aiheutti jo valistusaikana vastavaikutuksia. 

Valistusajattelija Jean Jacques Rousseau kysyi onko taiteiden ja tutkimuksen edistyminen todella lisännyt ihmisten onnea ja hyvettä. Hän vastasi tähän kysymykseen kielteisesti. Hän vaati paluuta luontoon.

Valistuksen vastustajat

1800-luvun romantiikka oli vastavaikutus valistusajan järkeen perustuvalle ajattelulle.

Nykyinen postmodernismi on myös jyrkästi valistusajattelun vastainen. 

Valistuksen edeltäjiä 1600-luvulla

Englantilaisen Francis Baconin mukaan kaikki tieto perustuu yksinomaan kokemukseen. 

Hollantilainen Hugo Grotius korosti luonnonoikeutta vastakohtana tahtoon perustuvalle oikeudelle. Käsityksestä, että kaikkialla oli alun perin vallinnut ihmisten luonnosta johtuva luonnonoikeus, muodostui perusta valistuksen yhteiskunnallisille opeille. 

Ranskalainen Rene Descartes korosti epäilyä kaiken inhimillisen tiedon lähtökohtana. 

Englantilaisen Thomas Hobbesin aineellinen todellisuuskäsitys (materialismi) vaikutti voimakkaasti valistusajan ajattelijoihin. Aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) mukaan aine on ensisijainen ja ajattelu on vain aineen tuote eli jotain, jota tapahtuu aineessa. 

Englantilaisen John Locken ajattelu korosti aistihavaintojen ja itsehavaintojen merkitystä tiedon lähteenä. Locken mukaan ihmisellä ei ole mitään synnynnäisiä ajatuksia, vaan tieto syntyy kokemuksen ja havaintojen avulla. 

Uuden tiedon vaikutus yleisiin valtarakenteisiin (kulttuuriin)

Aikaisempi "maailmanhistoria" oli ollut Lähi-idän ja Euroopan historiaa. Marco Polon kertomukset olivat jo vuosisatoja aikaisemmin tehneet tunnetuiksi Kiinan ja Intian oloja. Ns. löytöretket toivat Eurooppaan valtavan määrän tietoa eurooppalaisille vieraista maista ja uskonnoista. 

Muut valtarakenteet olivat erilaisia kuin Euroopan valtarakenne.

Antiikin tutkimus oli osoittanut, että antiikin ei-kristilliset pystyivät elämään hyveellisesti.

Nyt löytöretket osoittivat, että myös muiden uskontojen kuin kristillisyyden kannattajat elivät hyveellisesti.

Tämä heikensi kristillisyyden valta-asemaa ja oli omiaan vahvistamaan deismiä (käsitys, jonka mukaan jumala on olemassa, muta ei vaikuta todellisuuden tapahtumiin) ja jumalattomuutta (ateismia).

Epäilijät (joita nykyään kutsutaan agnostikoiksi Julian Huxleyn keksimän sanahirvityksen mukaan) asettuivat näiden katsomusten välimaastoon väittäen, ettei voitu tietää, oliko jumalaa olemassa vai ei. Johdonmukaisinta jumalattomuutta (ateismia) edustivat ranskalaiset aineellisen todellisuuskäsityksen edustajat (materialistit).

Valistusajattelua

Valistunut itsevaltius

Monet valistusajattelijat hyväksyivät myös itsevaltiuden, jos se oli valistunutta. Tekemällään yhteiskuntasopimuksella ihmiset saattoivat rajoittaa oikeuksiaan luovuttamalla osan niistä hallitsijan käyttöön.

Kansanvalta

Jyrkintä kansanvaltaa (demokratiaa) edusti Rousseau, joka vaati hallitsijan tilalle välitöntä kansanvaltaa mutta samalla alistumista enemmistön päätöksiin.

Vallan kolmijako



Charles de Secondat Montesquieu

Charles de Secondat Montesquieu vaati valtiovallan jakamista kolmeen osaan,
  1. lainsäädäntövaltaan, 
  2. toimeenpanovaltaan ja
  3. tuomiovaltaan. 
Lait piti säätää tai oikeammin tutkimalla palauttaa luonnonoikeuden mukaisiksi.

Vaatimuksia alettiin toteuttaa

Valistuksen vaatimuksia alettiin vähitellen toteuttaa eri maiden lainsäädännöissä.

Alettiin vaatia kidutuksen ja orjuuden poistamista.

Vankiloiden ja mielisairaaloiden oloja alettiin parantaa.

Viime aikoina kidutuksen ja orjuuden kannatus on jälleen alkanut lisääntyä. Myös Suomi harkitsee kidutuksen käyttöön ottoa.

Valistus ja kasvatus

Erityisen syvällisesti valistus vaikutti kasvatukseen.

Vaadittiin havaintoon ja kokemukseen perustuvaa opetusta, ammattikouluja ja käytännön harjoittelua, koulutuksen ulottamista alempiin yhteiskuntaluokkiin ja naisiin sekä aikuisten jatko-opetusta.

Rousseau kokosi nämä näkemykset teokseensa Emile. Käytännössä valistuksen kasvatusajatuksia alkoi toteuttaa Johann Heinrich Pestalozzi. 

Vapaa kilpailu taloudessa

Myös talouden alalla syntyi uusia ajatuksia. Kun valtiovalta oli rajoittanut vapaata kilpailua edellisellä vuosisadalla, valistus kannatti vapaata kilpailua.

Uudet näkemykset kokosi skotlantilainen Adam Smith kirjaansa kansojen varallisuudesta. Hänen taloudellista ajattelutapaansa kutsutaan liberalismiksi, ja tällä ajattelutavalla on ollut suuri merkitys meidän aikaamme asti.

Omaisuus, puolesta ja vastaan

Valistusaatteiden piirissä omaisuutta pidettiin yleensä luonnollisena oikeutena.

Vuosisadan loppupuolella ranskalainen Franrois Noël Babeuf vaati omaisuuden poistamista.

Valtio ja avioliitto

Anarkismin (valtiottomuuden) ensimmäisiin edustajiin kuulunut William Godwin halusi poistaa omaisuuden lisäksi valtion ja avioliiton.

Edistysusko

Condorcet uskoi ihmiskunnan saavuttaneen täysi-ikäisyyden ja rajattoman edistyksen asteen. 

Valtarakenteiden rappio

Historioitsijat tutkivat valtarakenteiden rappion syitä.

Erityisen kuuluisaksi tuli Edward Gibbonin Rooman valtakunnan rappiota ja tuhoa käsittelevä teos. Gibbonin suurteoksen kristillisyyttä käsittelevät osat on koottu teokseen kristillisyyden historia.

Tämä antiikin jumalankuvin koristettu teos pyrki kuvaamaan kristillisyyden historiaa puolueettomasti, mutta sen ajan papisto hyökkäsi voimakkaasti Gibbonin teosta vastaan. 

Valistusaatteiden seurauksia

Valistus vaikutti yläluokkaan

Valistusaatteiden leviämistä vaikeutti mm. siihen aikaan yleinen lukutaidon puute. Valistus vaikutti kuitenkin usein juuri niihin henkilöihin, joilla oli yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Suvaitsevaisuus lisääntyi

Suvaitsevuus lisääntyi valistuksen vaikutuksesta. Jesuiittajärjestö (sotilaallisesti järjestetty katolisen kirkon taistelujärjestö) lakkautettiin, ei ollut uskonsotia kuten edellisellä vuosisadalla, noitavainot vähenivät ja juutalaisten asema parani.

Tasa-arvoisuus lisääntyi

Yhteiskunnallinen tasa-arvoisuus lisääntyi, oikeudenkäyttö inhimillistyi (kidutukset poistettiin tai niitä vähennettiin), maaorjuus lakkautettiin Keski-Euroopasta, taistelu orjuuden poistamiseksi alkoi Yhdysvalloissa, hallinto kehittyi vallanjaon periaatteiden pohjalta ja alkavan liberalismin hengessä, terveydenhoitoa kehitettiin, sananvapaus laajeni ja kansansivistys levisi.

Tutkimuksen alalla kehitys johti mm. kansantaloustutkimuksen, tilastotutkimuksen, yhteisötutkimuksen (sosiologian), kokeellisen mielitutkimuksen (psykologian) ja valtaraknteiden historian (kulttuurihistorian) syntymiseen.

Rappeutuiko valistus?

On myös joskus väitetty, että vaikka valistus 1700-luvun puolivälissä edellytti avointa ja avaraa suhtautumista ihmistä ja valtarakenteita koskeviin kysymyksiin, se myöhemmin rappeutui ahdasmieliseksi ja saivartelevaksi poroporvarillisuudeksi.

Ihmisen itsemääräämisoikeus

Saksalainen Immanuel Kant sanoi, että valistus osoitti ihmisen itsemääräämisoikeuden ja johti hänet täysi-ikäisyyteen ottaen tunnuslauseekseen muinaisroomalaisen Horatiuksen ajatuksen uskalla hankkia tietoa.

Valistus Ruotsi-Suomessa

Kannattajat


Johan Kellgren

Suomessa valistusaatteet levisivät 1700-luvulla lähinnä sivistyneistön keskuuteen. Eräissä kartanoissa oli valistusajattelijain teoksia. Myös oppineet ja papit tunsivat jonkin verran näitä aatteita. Valistuksen aatteet olivat myös esillä Vallhalla -seurassa, joka toimi v. 1781–1786.

Tunnetuin ja jyrkin ateistisluontoisen katsomuksen esittäjä silloisessa Ruotsi-Suomessa oli papin poika, kirjailija ja dosentti Johan Kellgren, joka tunsi ranskalaisten aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajien (materialistien) tuotantoa.

Vastustajat

Valistusaatteet synnyttivät Suomessa myös vastustusta. Turun piispa Juhana Brovallius nimitti aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajia (materialisteja) ja jumalattomia (ateisteja) ihmiskunnan häpeätahroiksi, ja vuonna 1749 itse kuningas kielsi yliopiston filosofisen tiedekunnan opettajia kajoamasta uskonnollisiin kysymyksiin.

Henrik Gabriel Porthanin mukaan jumalattomuutta (ateismia) on rangaistava, koska se on yhteiskunnalle vaarallinen.

Erityisesti Porthan varoitti jumalattomuuden (ateismin) levittämisestä rahvaan (talonpoikien) ja porvareiden keskuuteen.

Hän kirjoitti vapaamielisestä papista: "Hän on siinä määrin mieletön, että hän saarnoissaan ja Katkismusta koskevissa kuulusteluissaan selittää helvetin tulen pelkäksi vertauskuvalliseksi lauseeksi ja että paholainen ei enää vaikuta ihmisiin, tuskin lienee olemassakaan..."

Herrojen vapaa-ajattelu

Kun valistusaatteet levisivät pääasiassa aateliston keskuuteen, Kymin ja Porvoon kihlakuntien talonpojat esittivät eduskunnalle valituksen herrojen vapaa-ajattelusta, "joka ilmeni tolkuttomina ja tuomittavina lausuntoina uskonnon opeista ja sen pääkappaleista sekä Jumalan pyhästä sanasta ja jumalanpalvelusten sekä kalliiden armonosoitusten halveksintana."

Sivistyneistön piirissä ja varsinkin upseeristossa esiintyi nurjamielisyyttä papistoa kohtaan. Papisto moitti aatelisia siitä, että nämä eivät käyneet kirkossa eivätkä edes lähettäneet palvelusväkeäänkään.

Papisto yritti taivuttaa herrasväkeä kirkkokurilla, mutta nämä vastasivat syytöksillä papiston huonosta elämästä kuten juopottelusta, ahneudesta jne.

Kirkon toimitusten käyttö virkanimitysten ehdoksi

Herrasväen uskonnon halveksinta oli silloisen hallitusmuodon vastainen. Hallitus sääti lain, jonka mukaan kirkon toimitusten käyttö oli virkanimitysten ehto.

Valistunut itsevaltias murhattiin

Kuningas Kustaa III oli valistunut itsevaltias, ja hän uudisti elinkeinoelämää ja rikoslainsäädäntöä. Hänet murhattiin ja hän kuoli 29.3.1792. 

Keskustelun aiheita

  • Miksi erästä 1700-luvun ajatussuuntaa kutsuttiin valistukseksi?
  • Mitkä aikaisempien vuosisatojen saavutukset edistivät valistuksen syntyä?
  • Mitä asioita valistus arvosteli?
  • Mitä asioita valistus puolusteli?
  • Mitä erilaiset valistusajattelijat ajattelivat yhteiskunnasta?
  • Mitä seurauksia valistusaatteista oli?
  • Mitä vaikutuksia valistuksella oli Suomessa?
  • Tarvittaisiinko valistusta yhä?
  • Millä perusteilla postmodernismi vastusti valistusta?

Valistusajattelijoita ja ensyklopedia

Katolinen kirkko vastusti maaorjien vapautusta

"Suurmiehet, jotka Ranskassa valistivat päitä lähestyvää vallankumousta varten, esiintyivät itsekin äärimmäisen vallankumouksellisesti. He eivät tunnustaneet minkäänlaisia ulkopuolisia arvovaltoja. Uskonto, luonnonkäsitys, valtiojärjestys - kaikki alistettiin ankaraan arvosteluun, kaiken oli astuttava järjen tuomioistuimen eteen, todistettava oikeutensa olemassaoloon tai luovuttava siitä."

Näin kirjoitti kuuluisa sosialisti Friedrich Engels noin sata vuotta valistusajan jälkeen.

Kaikki suuret "päiden valistajat" eivät olleet aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajia (materialisteja), esimerkiksi Rousseau ja Voltaire eivät olleet aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajia (materialisteja).

Ranskassa roomalaiskatolinen kirkko puolusti voimaperäisesti vanhaa yhteiskuntajärjestystä.

Kun kuningas valistusajattelijain vaikutuksesta vapautti maaorjat, kirkko yritti estää kirkon maaorjien vapautusta.

Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat (materialistit) vaikuttivat voimakkaasti Ranskan vallankumouksen syntyyn.

Vapaa-ajattelijat

Nimitys vapaa-ajattelija on peräisin 1600-luvun Englannista. Siihen aikaan vapaa-ajattelija tarkoitti valtiokirkon opista poikkeavasti ajattelevaa.

Myöhemmin vapaa-ajattelija on alkanut tarkoittaa ateistia. Englantilainen vapaa-ajattelu vaikutti valistusajattelijoihin.

Jean Meslier



Jean Meslier

Ranskalainen katolisen kirkon pappi Jean Meslier vaikutti myös voimakkaasti valistuksen syntyyn.

Hän toimi kirkkoherrana pienessä maalaisseurakunnassa.

Hän totesi, että korkeat kirkonmiehet sortivat yhdessä aatelisten kanssa talonpoikia.

Kun Meslier saarnatuolista käsin puolusti talonpoikia, hän joutui piispojen vihoihin.

Vähitellen Meslier hylkäsi koko uskonnon. Hänestä tuli jumalaton (ateisti) ja aineellisen todellisuuskäsityksen kannattaja (materialisti).

Hän alkoi kaikessa hiljaisuudessa panna ajatuksiaan paperille, ja juuri nämä ajatukset julkaistiin myöhemmin teoksena Meslierin testamentti.

Meslierin testamentti

Kristinuskon siveellinen arvostelu

Testamenttinsa esipuheessa Meslier sanoo pyrkivänsä avaamaan ihmisten silmät näkemään kaiken heihin kohdistuvan vääryyden ja sen taikauskoisuuden, jota kirkko heihin istuttaa vääryyttä tukeakseen. 

Meslierin kirkkoon kohdistamaa arvostelua kutsutaan siveelliseksi uskontokritiikiksi. Meslier kirjoitti mm.: 

"Minä voin sanoa viisaan Salomonin tavoin, että olen ihmeekseni ja suuttumuksekseni nähnyt jumalattomuuden hallitsevan maailmaa ja niin suuren turmeluksen oikeudenkäytössä, että ne, joiden tehtävänä oli jakaa sitä toisille, olivat kaikkein rikollisimpia...

Kaikki tämä herätti minussa niin suurta vastenmielisyyttä ja halveksuntaa elämää kohtaan, että olin Salomonin tavoin sitä mieltä, että kuolleet olivat paljon onnellisempia kuin ne, joissa vielä henki on... 

Uskonto tukee poliittista valtaa, olkoon tämä kuinka ilkeä tahansa, ja hallitus puolestaan tukee uskontoa, niin tyhmää ja masentavaa kuin tämä lieneekin.

Papit, jotka ovat uskonnon palvelijoita, käskevät kirkonkirouksen ja ikuisen kadotuksen (tarkoittaa helvettiä) uhalla tottelemaan virkamiehiä, ruhtinaita, kuninkaita... ja ruhtinaat puolestaan pakottavat kunnioittamaan pappeja, toimittamaan näille hyviä virkapaikkoja ja suuria tuloja..."

Kaikki maailman mahtavat ja kaikki ylimykset hirtettävä pappien suoliin

Ilmaistessaan syvän inhonsa uskonnon nimessä harjoitettua huijausta kohtaan Meslier kertoo yksinkertaisesta kansanmiehestä, joka oli lausunut toivomuksen, että "kaikki maailman mahtavat ja kaikki ylimykset hirtettäisiin pappien suoliin." Tämä myöhemmin monin tavoin vääristelyn kohteeksi joutunut lause on siis alun perin ollut historiassa nimettömäksi jääneen kansanmiehen suuttumuksen ilmaus.

Uskontojen alkuperäinen tarkoitus on ollut kansan pettäminen

Meslier ei yritä selittää uskonnon syntyä, vaan hän antaa sen kuvan, että uskontojen alkuperäinen tarkoituskin on ollut kansan pettäminen. Tätä myöhemmin kansan keskuuteen laajalle levinnyttä käsitystä kolme pettäjää: Mooses, Jeesus ja Muhammed kutsutaan "pettäjäteoriaksi".

Taivas ja Helvetti

Puheet taivaasta ja helvetistä Meslier leimaa saduiksi.

Kuolemattomuutta ei ole

"Kuoleman jälkeen ei ole enää mitään hyvää toivottavana eikä mitään pahaa pelättävänä. Käyttäkää siis viisaasti aikanne eläen hyvin ja nauttien siitä mahdollisuuksien mukaan iloiten elämän hyvyyksistä ja työnne hedelmistä."

Kaikki uskonnot ovat vääriä

Kun kaikkien uskontojen edustajat väittävät omaa uskontoaan oikeaksi, Meslier pitää tätä parhaana todisteena siitä, että ne ovat kaikki vääriä.

Raamatun ihmekertomukset ovat pakanallisten satujen jäljitelmiä

Meslier käsittelee myös Raamatun ihmekertomuksia. Hän pitää niihin uskomista naurettavana, koska on hyvin helposti todettavissa, että ne ovat kaikki pakanallisten runoilijain kertomien satujen jäljitelmiä.

Jos Jeesus oli jumala, miksi hän ei  auttanut kaikkia sorrettuja ja kärsiviä

Meslier ei pidä uskottavana, että kaikkivaltias ja äärettömän viisas jumala olisi laskeutunut maan päälle yksinomaisena tarkoituksenaan muutamien harvojen sairaiden parantaminen ja muutamien ns. ihmeiden suorittaminen. Eikö hän olisi pikemmin tullut parantaakseen kaikki ihmiset orjuudesta, paheista ja synnistä?

Mitään jumalaa ei tarvita olemassaolon selittämiseen

Meslierin mukaan mitään jumalaa ei tarvita olemassaolon selittämiseen, koska aine ja (maailman) kaikkeus ovat ikuisia.

Aineen ulkopuolista sielua ei ole

Hän ei tunnustanut mitään aineen ulkopuolella olevaa henkeä tai sielua.

Tietosanakirja

Valistusajattelijain suurin voimannäyte oli tietosanakirja Ensyklopedia. Se sisälsi 28 nidettä ja seitsemän täydennysosaa. Tietosanakirjan toimittajana oli Denis Diderot.

Kysymyksessä ei ollut tavallinen tietosanakirja vaan kaiken rakenteellinen esitys. Kirjoittamiseen osallistui erilaisia ihmisiä, ja artikkelien kannanotot vaihtelivat valistuneen yksinvallan ihailusta kommunismia lähenteleviin kannanottoihin sekä deismistä (jumala on olemassa, mutta ei vaikuta todellisuuteen) jumalattomuuteen (ateismiin).

Kirkko yritti useita kertoja estää tietosanakirjan painamisen, mutta useista painokielloista ja Rooman paavin pannaan julistamisesta huolimatta Diderot onnistui ystävineen painattamaan kirjan Pariisissa - tosin painopaikaksi jouduttiin merkitsemään ulkomailla sijaitseva paikkakunta.

Aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat



Paul Henri Thierry von Holbach (d'Holbach ).

Kuuluisimmat niistä ranskalaisista aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajista (materialisteista), jotka avustivat Ensyklopediaa, olivat Julien Offroy de la Mettrie, Claude Adrien Helvetius ja Paul Henri Thierry von Holbach (d'Holbach ). 

Denis Diderot'ta arvostettiin sosialistisissa maissa, koska hänen aineellisen todellisuuskäsityksensä (materialisminsa) katsottiin sisältäneen Karl Marxin aineelliselle todellisuuskäsitykselle (materialismille) sukua olevia ajatuksia.

La Mettrie on tullut kuuluisaksi luonnonlakeihin perustuvan (mekaanisen) aineellisen todellisuuskäsityksen (materialismin) kehittäjänä. 

Helvetiusta arvostetaan mm. siksi, että hän ryhtyi soveltamaan aineellista todellisuuskäsitystä (materialismia) yhteiskuntaelämään.

Ryhmän kiistatta selvin jumalaton (ateisti) oli kuitenkin d'Holbach, ja hänen teoksensa Luonnon järjestelmä sisältää johdonmukaisen esityksen valistusajan aineellisesta todellisuuskäsityksestä (materialismista). Teos löytyy Internetistä, myös englanninkielisenä.

D'Holbach oli alun perin saksalainen paroni (vapaaherra) Pfalzista, mutta hän suoritti elämäntyönsä Ranskassa. Parooni d'Holbachin "filosofisessa hovissa" vierailivat lähes kaikki merkittävät valistusajattelijat. Niinpä d'Holbachin lyhennelmä Luonnon järjestelmästä on tiivistelmä koko valistusajattelusta. Lyhennelmän sisällysluettelo on seuraava:

Luonnon järjestelmän lyhennelmän sisällysluettelo

  1. Luonnosta
  2. Liikkeestä ja sen alkuperästä
  3. Aineesta (materiasta) ja sen liikkeestä
  4. Niistä liikkeen laeista, jotka ovat kaikille esineille yhteisiä. Vetovoima ja työntövoima. Vastustusvoima. Välttämättömyydestä.
  5. Järjestyksestä ja epäjärjestyksestä, järjestä, sattumasta.
  6. Ihmisestä. Fyysisen ja siveellisen ihmisen erottamisesta. Ihmisen alkuperästä.
  7. Sielusta ja henkisyyden järjestelmästä.
  8. Henkisistä kyvyistä, jotka kaikki perustuvat kykyyn tajuta, tuntea tai kokea.
  9. Älyllisten kykyjen moninaisuudesta. Ne riippuvat kuten siveelliset ominaisuudetkin fyysisistä syistä. Yhteiskuntaelämän, politiikan ja siveyden luonnolliset perusteet.
  10. Mielemme ei luo ajatuksia itsestään. Ei ole mitään synnynnäisiä ajatuksia.
  11. Oppi inhimillisestä vapaudesta.
  12. Todistus käsitykselle, että kohtalonusko on vaarallista.
  13. Sielun kuolemattomuudesta. Dogmi kuoleman jälkeisestä elämästä. Kuolemanpelosta.
  14. Ihmisen hillitsemiseen riittävät kasvatus, siveys ja lait. Kuolemattomuuden kaipuusta. Itsemurhasta.
  15. Ihmisen edusta eli ajatuksista, jotka tekevät hänet onnelliseksi. Ihminen ei voi olla onnellinen ilman hyvettä.
  16. Ihmisen väärät käsitykset siitä, mikä tekee hänet onnelliseksi, ovat hänen kärsimystensä tärkein lähde. Hyödyttömistä parannuskeinoista, joita kuitenkin halutaan käyttää.
  17. Jumala-ajatuksen alkuperä.
  18. Mytologiasta ja jumaluusopista (teologiasta)
  19. Jumaluusopin (teologian) sekavia ja ristiriitaisia ajatuksia
  20. Clarken jumalatodistukset
  21. Muut jumalatodistukset
  22. Deismistä. Optimismista. Lopullisista päämääristä
  23. Onko kansoille tai yksilöille etua jumaluuskäsitteen vaikutuksesta siveyteen, politiikkaan ja tutkimukseen?
  24. Jumaluusopin (teologian) käsitteet eivät voi olla siveyden perustana. Jumaluusopillisen (teologisen) siveyden ja luonnollisen siveyden vertailua. Jumaluusoppi (teologia) vahingoittaa inhimillisen hengen kehitystä.
  25. Miksi ihmisten jumalakäsityksistä ei voida tehdä mitään johtopäätöksiä. Ihmisen jumalan suhteen osoittaman käyttäytymisen epäjohdonmukaisuus ja hyödyttömyys.
  26. Tässä teoksessa esitettyjen näkökohtien puolustusta. Jumalattomuudesta. Onko jumalattomia (ateisteja).
  27. Voidaanko jumalattomuus (ateismi) yhdistää siveyteen.
  28. Jumalattomuuden (ateismin) perusteet. Voiko tämä järjestelmä olla vaarallinen? Pystyvätkö joukot käsittämään sitä?
  29. Luonnon lakikirjan lyhennelmä.

Kolme d'Holbachin pääväitettä

Tästä sisällysluettelosta voidaan nähdä d'Holbachin ajattelun kolme pääväitettä:

  1. Uskonto tarjoaa väärän perustan siveydelle.
  2. Uskonto on ristiriidassa todellisuustutkimuksen kanssa.
  3. Uskonto, erityisesti oppi kuoleman jälkeisestä elämästä, on pääsyyllinen mädäntyneeseen yhteiskuntajärjestelmään.

Lisälukemista: Voltaire

Puhuttaessa valistusajattelijoista mainitaan aina myös Voltaire. Tässä kurssissa hänestä ei puhuta kovin paljon, sillä hän ei ollut omaperäinen ajattelija, vaan hänen maailmanmaineensa perustui siihen, että hän oli taitava kiistakirjoittaja, runoilija ja historioitsija.

Hänet kasvatettiin jesuiittaopistossa. Käytännön elämässä hän puolusti suvaitsevuutta, ihmisyyttä ja vapautta. Hän puolusti pelottomasti kirkollisen ja valtiollisen vainon uhreja ja joutui itsekin elämään maanpaossa.

Voltaire ei ollut jumalaton (ateisti), vaan hän uskoi jumalaan jolla oli rajalliset voimat. Tästä huolimatta hän laati ateisti Meslierin testamentista lyhennelmän ja levitti teosta. Voltaire kirjoitti, että Meslierin testamentti pitäisi olla jokaisen kunniallisen miehen taskussa.

Voltaire oli saanut vaikutteita etenkin englantilaisilta. Poliittisesti hän kannatti valistunutta yksinvaltaa. Pyöveli poltti kuitenkin hänen teoksensa Kirjeitä englantilaisista vaarallisena uskonnolle ja porvarilliselle yhteiskuntajärjestykselle. Vanhoilla päivillään Voltaire alkoi taistella vääryyttä kärsineiden puolesta ja maaorjuuden jäänteitä vastaan.

Vaikka Voltaire ei vaatinutkaan valtion ja kirkon eroa, kirkko oli hänen mielestään alistettava siviilioikeuden alaiseksi. Kirkon omaisuutta oli verotettava ja pappien saatava palkkansa valtiolta. Avioliitto oli maallistettava, kirkollisia juhlapäiviä vähennettävä sekä lakkautettava luostarit. Eri uskontokunnat tuli laillistaa.

Nykyaikana Voltairen vaatimukset eivät ehkä tunnu kovin jyrkiltä, mutta hänen omana aikanaan niitä vastustettiin ankarasti. Valistushallitsijoinakin mainitut kuninkaat tyytyivät toteuttamaan lähinnä elinkeinoelämän kannalta tärkeitä uudistuksia sekä inhimillistämään jossain määrin oikeuslaitosta. Sen sijaan kirkon etuoikeuksiin ei juuri uskallettu kajota.

Voltaire taisteli myös ihme- ja henkiuskoa vastaan. Perisynti-, kolminaisuus- ja neitseestäsyntymisoppeja hän piti mielettöminä. Hänen mielestään myös sielun kuolemattomuusoppia vastaan puhuivat järkiperusteet, mutta siveyden tukipönkkänä Voltaire piti sitä tarpeellisena.

Keskustelun aiheita

  • Miten nimityksen "vapaa-ajattelija" merkitys on muuttunut?
  • Miten Jean Meslier arvosteli uskontoa?
  • Mitkä olivat d'Holbachin ajattelun kolme pääväitettä?
  • Miten Voltaire erosi Meslieristä ja d'Holbachista?
  • Pohdi, miten valistusajattelijaan suhtauduttaisiin, jos hän olisi luokkatoverisi.
  • Onko suomalaisessa yhteiskunnassa asioita, joita
    • a) vastaan haluat taistella
    • b) joita haluat puolustaa?
  • Keskustelkaa lauseesta "uskalla hankkia tietoa".

Hume ja Kant

Varsinaisten valistusajattelijain lisäksi valistuksen vuosisadalla eli kaksi ajattelijaa, joiden ajattelu ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan vieläkään.

Heidän ajatuksiinsa törmätään aina, kun pohditaan inhimillisen tiedon mahdollisuuksia tai siveyden luonnetta ja totuusarvoa. Nämä ajattelijat olivat David Hume ja Immanuel Kant.

David Hume



David Hume syntyi Edinburghissa Skotlannissa v. 1711 ja sai koulutuksensa kotikaupunkinsa yliopistossa. Hänestä piti tulla lakimies, mutta hän piti suuremmassa arvossa antiikin runoilijoita kuin lakikirjaa.

Häntä kiinnostivat jo nuorena viisaustieteen (filosofian) kysymykset. Oleskeltuaan Ranskassa valistusajattelijain optimismi tarttui häneen ja hän kirjoitti pääteoksensa Tutkimus inhimillisestä luonteesta.

Kuollessaan kotikaupungissaan v. 1776 Hume oli ehtinyt kohdata monenlaisia ihmisiä. Hän oli erään englantilaisen kenraalin yksityissihteerinä Hollannissa, Saksassa, Itävallassa ja Italiassa.

Yritettyään turhaan saada professorinvirkaa Glasgowin yliopistosta hän toimi kirjastonhoitajana Edinburghissa. Lontoossa hän eli vapaana kirjailijana.

Hän toimi myös pari vuotta lähetystösihteerinä Pariisissa ja tutustui valistusajattelijoihin, mm. Diderot'oon ja d'Holbachiin. Palatessaan Englantiin hän toi mukanaan Rousseau'n. Hän kuoli rauhallisesti odottamatta mitään kuoleman jälkeistä elämää.

Humen ajatuksia tarkastellaan tässä kurssissa toisessa yhteydessä. Tässä yhteydessä kiinnitämme huomiota vain niihin ajatuksiin, jotka jyrkästi erottavat Humen valistusajattelijoista. Nämä samat ajatukset ovat aiheuttaneet kiistoja, jotka eivät vieläkään osoita laantumisen merkkejä.

Siveyden alueella Hume esitti ajatuksen, jota on myöhemmin kutsuttu Humen giljotiiniksi. Humen mukaan siitä, mitä on, ei voida päätellä, mitä pitäisi olla. Tämä merkitsee sitä, ettei Humen mukaan tosiasioita koskevista väitteistä voida johtaa siveyssääntöjä.

Tiedon alueella Hume väitti, ettei lause "kaikella on syynsä" ole mikään logiikan totuus, vaan tämän väitteen totuus riippuu kokemuksesta.

Toiseksi Hume väitti, ettei tiedossamme olevia luonnonlakeja voida lopullisesti todistaa, sillä myöhemmät havainnot voivat osoittaa aikaisemmat havaintomme luonnonlaeista paikkansa pitämättömiksi. Ei ole mikään ajatusvälttämättömyys, että luonnonlait ovat tulevaisuudessa samanlaiset kuin mitä ne ovat olleet tähän asti.

Toisaalta Hume oli valmis perustelemaan siveyttä inhimillisinä tunteilla. Vaikka Hume ei pitänyt syysuhdetta ajatusvälttämättömyytenä, hän epäilemättä itse ajatteli, että kaikella on syynsä. Ja vaikka Hume ei katsonut, että luonnonlait voitaisiin lopullisesti todistaa havainnoilla, hän kuitenkin ajatteli, että luonnonlait ovat olemassa.

Immanuel Kant



Immanuel Kant

Saksalainen Immanuel Kant ei ollut tyytyväinen niihin johtopäätöksiin, joihin David Hume oli päätynyt. Hän halusi saattaa sekä siveyden että tiedon vankemmalle pohjalle.

Kant syntyi v. 1724 käsityöläisperheeseen, jossa vallitsi uskonnollinen mieliala ja ankara uskonnollinen siveys. Hän saavutti eri oppiarvot normaalissa järjestyksessä. Hän tuli ensin dosentiksi ja sitten professoriksi. Hän eli täsmällisesti kuin kellon koneisto eikä koskaan poistunut itäpreussilaisesta kotikaupungistaan Königsbergistä (jossa on nykyisin venäläinen kaupunki Kaliningrad).

Kantin kotiseudun uskonnollisuus oli pietismiä jolle oli ominaista, että uskon asioita pidettiin varmoina ilman todistusta. Königsbergin pietismin erikoisuus oli kuitenkin järjen korostaminen. Vaikka Kant myöhemmässä elämässään perehtyi luonnontutkimukseen, hän sanoo rajoittaneensa tiedon alaa tehdäkseen uskolle tilaa.

Kant yritti ratkaista Humen esittämän ongelman kokemustiedon mahdollisuudesta seuraavasti.

Hän väitti, että vaikka kaikki tietomme alkaa kokemuksesta, itse meidän kokemuksiimme sekaantuu tietoja, joiden alkuperän täytyy olla kokemusta edeltävä.

Kantin mukaan nämä tiedot vastaavat kysymykseen, minkä ehtojen perusteella kokemus on mahdollinen.

Kokemuksen perusteita ei voida perustaa kokemukseen, koska tällöin syyllistyttäisiin Kantin mukaan kehäpäätelmään.

Jotkut ajatukset ovat Kantin mielestä meissä valmiina emmekä ammenna niitä kokemuksesta, vaikka nämä ajatukset voivat toimia vain kokemuksen yhteydessä.

Kantin mukaan avaruus, aika, väite että kaikella on syynsä, ainekäsite jne. ovat käsitteitä, jotka eivät ole peräisin luonnosta vaan meistä itsestämme.

Kantin mukaan tiedon sisällys saadaan kokemuksesta, mutta tiedon muoto on lähtöisin meistä itsestämme. Kokemuksesta saamamme tiedon sisällys siis palautuu meissä oleviin muotoihin.

Esimerkiksi Friedrich Hegel (k.1831) oli sitä mieltä, että Kantin menettely tässä asiassa oli yhtä viisasta kuin se teoreetikon aikomus, että hän tahtoi oppia uimaan menemättä veteen.

Ludwig Feuerbach (k. 1872) puolestaan totesi Kantista, että se, mikä ihmiselle on tietoa kokemuksen perusteella, on viisaustietelijälle (filosofille) hänessä valmiina.

Vladimir Lenin (k. 1924) kirjoitti muistiinpanoissaan Hegelistä mm.:

"Tieto on luonnon heijastumista ihmisessä. Mutta se ei ole yksinkertaista, välitöntä eikä kokonaista heijastumista vaan monimutkainen tapahtumasarja...

Hegel todella todisti, että loogiset muodot ja lait eivät ole tyhjää kuormaa, vaan todellisen maailman heijastusta. Oikeastaan hän ei todistanut, vaan nerokkaasti oivalsi."

Suomalainen kaikkeustieteilijä Kari Enqvist (1954 -) on tuonut keskusteluun käsitteen karkeistus. Inhimillinen todellisuuskäsitys on aina karkeistus.

Heijastuksen sijasta voidaan sanoa, että ihmisen ja hänen ulkopuolisen todellsisuutensa välillä vallitsee takaisinkytkentöjä. Kielteiset takaisinkytkennät heikentävät jotain inhimillistä toimintaa ja myönteiset takaisinkytkennät vahvistavat sitä.

Toisaalta viime aikojen tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsessa on sisäänrakennettuna kyky oppia jotain kieltä ja muitakin vastaavia ominaisuuksia.

Ihmiseen kuten muihinkin eläinlajeihin on biologisen kehityksen aikana kasaantunut rakenteita, jotka auttavat niitä selviämään olemassaolon taistelussa.

Toisaalta nykyisen hyvän tutkimuksen valossa on selvää, että käsitteet avaruus ja aika sekä väite, että kaikella on syynsä, opitaan lapsuuden ja nuoruuden aikana.

Vaikka ihmisessä kuten myös muissa eläimissä on synnynnäisiä valmiuksia, hänessä ei ole synnynnäistä tietoa. Hyvä tutkimuksen mukaan Kant oli tässä kysymyksessä perinpohjaisen väärässä.

Kantin mukaan tietoa siveydestä ei voida saada kokemuksesta, vaan siveyden perusteet ovat valmiina meissä itsessämme. Tästä syystä Kantin siveysajattelua on sanottu myös intuitiiviseksi (intuitio = sisäinen oivallus).

Siveyslaki, jonka jokainen Kantin mukaan löytää itsestään, kuuluu seuraavasti:

Toimi aina niin että toimintaperiaatteesi kelpaisi yleisen lainsäädännön perustaksi.

Kantin siveyslaki on eräs muunnos ikivanhasta, jo Buddhan, Kungfutsen ja Platonin esittämästä kultaisesta säännöstä.

Arvostellessaan Kantin siveyslakia tukijat ovat kiinnittäneet huomionsa mm. siihen, ettei se koske toiminnan sisällystä vaan pelkästään sen muotoa. Kun Kant soveltaa lakiaan ihmisten tekoihin, hän joutuu vetoamaan sellaisiin oletuksiin, jotka eivät seuraa hänen laistaan.

Kant on mm. sitä mieltä, että kaikissa olosuhteissa on pidettävä lupauksensa. Voidaan aivan ristiriidatta kuvitella yhteiskunta, jossa lupauksia ei ollenkaan anneta. Sääntö, jonka mukaan lupauksia ei tarvitse pitää, voidaan tällöin korottaa yleiseksi laiksi.

Erityisesti aineellisen todellisuuskäsityksen kannattajat (materialistit) ovat korostaneet, että siveyden, myös meidän siveystajuntamme, lähde on ensisijaisesti yhteiskunta.

On myös sanottu, että Kant sekoittaa todellisuuden ja inhimillisen käsityksen todellisuudesta.

Ihmisellä on perittyjä valmiuksia, mutta nekin ovat luonnon tuote, ihmisen pitkän kehityksen (evoluution) vuosimiljoonien aikana luomia. Tällaisia valmiuksia on hyvin monilla muilla eläimillä.

Keskustelun aiheita

  • Miten arvelet Immanuel Kantin ja David Humen erilaisten elämäntapojen vaikuttaneen heidän ajatteluunsa?
  • Mitä Hume väitti siveyden alueella?
  • Mitä Hume väitti tiedon alueella?
  • Mitä Hume väitti luonnonlakien todistettavuudesta?
  • Mitä Kant väitti siveyden alueella?
  • Miten tätä Kantin väitettä voidaan arvostella?
  • Mitä Kant väitti tiedon alueella? Miten tätä Kantin väitettä voidaan arvostella?
  • Pohdi, mistä omat siveelliset käsityksesi ovat peräisin.
  • Oletko itse joskus rikkonut lupauksesi? Menettelitkö mielestäsi oikein vai väärin?
  • Mikä estää ihmisiä toimimasta kultaisen säännön mukaisesti?
  • Mitä tarkoittavat todellisuus ja inhimillinen käsitys todellisuudesta?
  • Miten ihminen saa tietoa todellisuudesta?
  • Mikä on karkeistus?

Romantiikka

Romantiikka oli 1700-luvulla Euroopassa alkanut taiteellinen ja henkinen suuntaus, joka syntyi Saksassa 1790-luvulla ensin kirjallisuudessa ja lopulta filosofiassa.



Friedrich von Schelling.

Saksaa ennen romantiikkaa oli esiintynyt Ranskassa ja Englannissa, myöhemmin sitä on esiintynyt todennäköisesti kaikissa mantereen maissa. Suuntauksen nimesi saksalainen filosofi Friedrich von Schelling.

Romantiikka painotti tunteita, mielikuvitusta ja vapautta. Luonnon merkitystä korostettiin sekä kielessä että taiteissa. Romantiikan ajalla oltiin erityisen kiinnostuneita henkimaailmasta, unikuvista, ihmissielun pimeästä puolesta ja muusta ”epätavallisesta”. Sankarillisia yksilösaavutuksia ihailtiin.

Romantiikka on usein pidetty sitä edeltäneen valistuksen vastakohtana. 1800-luvun alun romantikot eivät täysin hylänneet antiikkia, mutta he olivat kiinnostuneempia oman maansa historiasta. Kiinnostus kansojen alkuperään lisäsi innostusta kansanrunouden ja -satujen keräämiseen sekä loi pohjaa historian tutkimukselle mutta myös kansallisuutta korostavalle politiikalle ja ajattelulle.

Romantiikan vastapainoksi kehittyi 1800-luvun lopulla realismi. Realismi, toisin kuin romantiikka, kuvasi kansan todellista elämää sellaisenaan. Jumalien ja sankarien sijaan ihannoitiin tavallista talonpoikaa.



Realismi herätti kiinnostusta kansan elinoloihin. Siinä missä romantiikkaan yhdistyi usein kansallisuusaate realismiin yhdistyi usein sosialismi. Esimerkki romantiikan ja realismin taitekohdan kirjallisuudesta on Aleksis Kiven Seitsemän veljestä.

Romantiikka säilyi hallitsevana taiteenlajina musiikissa pidempään kuin muilla aloilla, 1900-luvulle asti. Kirjallisuudessa romantiikka elää muun muassa kirjallisuudessa. Myös Hollywood-elokuvat ovat usein tyyliltään romanttisia. Kauhuelokuvat ja esimerkiksi Lordi-yhtye ovat osa romantiikan perinnettä.

Tietyillä alueilla historian tietyissä vaiheissa on romantisoitu taiteessa enemmän kuin toisia. Tällaisia ovat esimerkiksi Rooman valtakunta ja Villi länsi.


Keskustelun aiheita

  • Mistä sanat "romantiikka" ja "realismi" tulevat?
  • Mihin perinteeseen kuuluu Runebergin Vänsrikki Stoolin tarinat?
  • Mihin perinteeseen kuuluu Ilmari Kiannon Punainen Viiva?
  • Millä tavalla romantiikka vaikutti fasismiin ja kansallissosialismiin?