Ateismin pitkä herja

 

Julkaistu Vapaa Ajattelijassa 6/2004

 

Ateismin lyhyt historia, kirjoittanut Alister McGrath, Kirjapaja, Helsinki 2004

ISBN 951-607-082-5, 308 sivua,  kovakantisena 29,90 €

 

Heti alkuun on syytä todeta, että ateistin ei ole syytä haaskata rahojaan tähän protestanttisen kristinuskon puolustukseen. Suomenkielinen nimi on kaksimielisyydessään pahasti harhauttava. Nimi ei tarkoita ateismin historiaa vaan ateismin loppumista. Kirjoittajan mukaan ateismin kausi alkoi Bastiljin valtauksessa Ranskan vallankumouksessa 1789 ja päättyi Berliinin muurin kukistumiseen 1989.

 

Kirjan oikea englanninkielinen nimi on ”The Twilight of Atheism – The Rise and Fall of Disbelief in the Modern World”, mikä on suomeksi “Ateismin iltahämärä – epäuskon nousu ja tuho modernissa maailmassa.” Olen käyttänyt suomennoksessa sivistyssanaa ”moderni” (=nykyaikainen) koska kirjoittaja perustelee ”ateismin kaatumista” mm. postmodernismilla (=jälkiuudenaikaisuus) ja näillä sanoilla on tietty erikoismerkitys.

 

Ateisteja on Suomessa enemmän kuin koskaan, mutta suomalaisen kustantajan röyhkeä harhautus johtuu pääasiassa maamme ateistisen liikkeen onnettomasta tilasta. Valtiovallan tuella esimerkiksi elämänkatsomustiedon opiskelijat ja opettajat voidaan pakottaa lukemaan tällaisia ”ateismin lyhyitä historioita”, vaikka nämä ”historiat” olisivat – kuten McGrathin kirja – pelkkää kristinuskon puolustelua.

 

Kirjoittaja on kasvanut Pohjois-Irlannissa ja ollut kouluaikoinaan marxilainen ja jonkinlainen ateisti. Hänen tietonsa ateismista ovat enimmäkseen niistä kirjoista, jotka hän on sattunut lukemaan ateistiaikoinaan. Muilta osin hänen tietonsa ovat heikot ja kirja sisältää uskomattoman määrän virheitä ja vääristelyjä. Esitän tässä arvostelussa vain muutamia vääristelyjä. Asioista tarkemmin kiinnostuneet voivat kysyä niistä lisää suoraan minulta.

 

McGrath ei hyväksy edes ateistien ateismille antamaa määritelmää. Ateistien mukaan ateismi on väite, jonka mukaan jumalia ei ole olemassa. Ateistien mukaan ateismi on pelkkä tosiasiaväite, joka on tosi. McGrathin mielestä ateismi on jyrkkä ja taisteleva liike, jolla on siveellisiä (moraalisia) tavoittteita.

 

Tietysti jokaisella ateistilla on oma siveytensä (moraalinsa), ja tietysti on ollut yhteiskunnallisia ja siveellisiä (moraalisia) liikkeitä, joissa on ollut mukana paljon ateisteja. Esimerkkejä tällaisista yhteiskunnallisista ja siveellisistä (moraalisista) liikkeistä ovat esimerkiksi 1800- luvun työväenliikkeet, sekulaari (uskonnoton) humanismi ja marxilaisuus. Ns. Humen giljotiini sanoo, ettei pelkistä tosiasioista voida johtaa arvoja. Väite, jonka mukaan jumalia ei ole olemassa, on tosiasiaväite, josta ei voida johtaa arvoja. Näin koko McGrathin esityksen pohja putoaa pois.

 

Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab on päättänyt julkaista ensi vuoden alkupuoliskolla teoksen ”Ateismi, oikein lyhyt esittely”. Kirjan on kirjoittanut Julian Baggini ja sen on alun perin julkaissut Oxford eli sama kustantaja kuin McGrathin uskonnonpuolustuksen. Ateistien kannattaa odottaa vapaa-ajattelijain oman kustantamon kirjaa, jossa on kerrottu oikein, mitä ateismi on nyt. Ateismi ei siis ole kuollut ja kuopattu. Päinvastoin kuin McGrath antaa ymmärtää, ateistien määrä Yhdysvalloissa on kasvanut tasaisesti ja tämä kehitys jatkuu. Ateisteja on Yhdysvalloissa yhtä paljon kuin Suomessa. Suomessa ateisteja on nyt enemmän kuin koskaan ennen.

 

Jos joku haluaa tutustua ateismin todelliseen historiaan, melko paljon aineistoa löytyy osoitteesta

 

          http://www.dlc.fi/~etkirja

 

Ihmisten nimiä, kirjojen nimiä ja sivistyssanoja tästä aineistosta poistetaan koko ajan, mutta ainakin toistaiseksi aineisto on luotettavampi ja laajempi kuin McGrathin kirjan alkuosa (joka yrittää olla jonkinlaista ateismin historiaa).

 

Koska McGrath vaikuttaa Britanniassa, jonka (anglikaaninen) kirkko hyväksyy Darwinin kehitysopin, kirja sopii Suomessa evankelis-luterilaisen uskonnon vahvistamistarkoituksiin. Mihinkään muuhun se ei mielestäni sovikaan.

 

McGrathin oma uskonnollinen käsitys vastaa mielestäni suunnilleen fideismiä, jota en nyt esittele, koska sitä on jo tässä lehdessä menneinä vuosina esitelty.

 

Esimerkkinä McGrathin kirjan perinpohjaisesta valheellisuudesta kerron vielä, mitä hän sanoo edesmenneistä murhatuista ystävistämme Madalyn Murray O’Hairista, Jon Garth Murray’sta ja Robin Murray O’Hair’ista sekä Amerikan Ateistit – järjestöstä. McGrath ei ole koskaan tavannut näitä henkilöitä ja hänen tietonsa perustuvat toisen käden lähteisiin, joita hän vääristelee. Minun tietoni perustuvat vuosikymmenien yhteistyöhön näiden ihmisten kanssa, ja olen ollut Amerikan Ateistien henkilöjäsen 1970 – luvulta lähtien saaden kaikki järjestön sisäiset tiedotteet.

 

Olen yhdessä Madalynin kanssa järjestänyt Maailman kolmannen ateistien konferenssin Helsingissä, olen asunut hänen kotonaan ja olen nähnyt ateistikeskuksen kirjaston ja jopa jäsenrekisterin. Olen matkustanut Madalynin kanssa kolme viikkoa Neuvostoliitossa. Olen myös lukenut Madalynin uskoon kääntyneen alkoholistipojan William Murray’n muistelmat. Olen keskustellut pitkään ja useita kertoja Amerikan Ateisteista eronneiden Atheist Alliancen ihmisten, erityisesti järjestön perustajan John Massen’in kanssa.

 

Sivuilla 271 - 273 McGrath väittää, että Madalyn olisi kavaltanut kahdeksan miljoonaa dollaria Amerikan Ateistien rahoja. Hänen väitteensä perustuu ABC – televisioyhtiön ohjelmaan vuodelta 1998. Koko perhe oli silloin kadoksissa. Tosiasiassa perhe oli kaapattu, murhattu, paloiteltu ja haudattu metallitynnyreissä. Murhaaja (joka kuoli keuhkosyöpään vankilan sairaalassa v. 2003) paljasti ruumiiden kätköpaikan vasta v. 2001. Kaappauksen todellinen syy oli, että amerikkalaisten tiedotusvälineiden harhauttamina kaappaajat luulivat, että varoja oli useita miljoonia.

 

Kaappaajat kiristivät 600 000 dollarin lunnaat ja sitten murhasivat perheen. Lunnaita ei koskaan saatu takaisin, koska ne varastettiin edelleen. Kiinteistöjä ja kirjastoa lukuun ottamatta järjestöllä ei kovin paljon enempää varallisuutta ollutkaan. Jos Madalynilla olisi ollut miljoonien omaisuus, kuka sen olisi perinyt? Hänen saarnaajapoikansa William H. Murray, mutta tiettävästi William H. Murray ei ole tällaisesta perinnöstä kertonut. Piilotetuksi väitetty kirjasto on edelleen olemassa ja toiminnassa. Koko oikea tarina on luettavissa lukemattomista paikoista Internetistä, ehkä laajin versio tapahtumista löytyy Amerikan Ateistien sivuilta. Jos perheen murhenäytelmä kiinnostaa sinua, lue ensin aineisto sivulta

 

          http://www.atheists.org/visitors.center/OHairFamily/ns-index.html

 

Olen nukkunut siinä huoneessa, jonka ovesta kaappaajat tulivat sisään. Madalyn sanoi minulle, että tuo ovi ei ole kovin turvallinen, mutta onneksi ulkopuoliset eivät sitä tiedä. Sen oven kaappaajat rikkoivat ja yllättivät perheen ruokapöydästä, jossa olen syönyt. Oven korjauskulutkin ovat tiedossa. Tosiasiat ovat tiedossa, mutta kristityt kirjoittavat mitä haluavat.

 

Mainittakoon, että Helsingin Sanomat ei suostunut koskaan oikaisemaan julkaisemiaan vääriä tietoja.

 

Erkki Hartikainen