Joulun
arvellaan syntyneen maanviljelyskulttuurin mukana, ja joulu on ainakin 4 000
vuotta vanha juhla. Ennen maanviljelyskulttuuria kuu oli kalenterin perustana
ja uudenkuun aika oli tärkein aika kuukaudessa. Kun maanviljelys vaati
vuodenaikojen huomioimista auringon eikä kuun mukaan, talvipäivän seisauksesta
(vuoden pimein päivä pohjoisella pallonpuoliskolla) tuli vuoden tärkein juhla.
Suomessa talvipäivän seisaus on joulukuun 21. päivänä ja Yhdysvalloissa
joulukuun 22. päivänä. Kalenterin muuttuessa juliaanisesta gregoriaaniseksi
joulu jäi joulukuun 25. päiväksi eli se on hieman väärällä paikalla.
Sana
”joulu” tulee ruotsinkielen sanasta ”hjul”, joka
tarkoittaa pyörää. Pyörä oli muinaiskandinaaveilla ja monilla muillakin kansoilla
auringon vertauskuva. Muinainen joulu oli pääasiassa perhejuhlaa sekä iloista
ja rauhallista joulunviettoa kuten nykyisinkin. Esimerkiksi muinaisilla roomalaisilla
oli Saturnalian vietossa vain lyhyt uskonnollinen
alkuosa. Roomalaisten lasten juhla Juvenalia osui
myös talvipäivän seisauksen aikoihin.
Kun
joulu oli auringon syntymäpäivä, monien muinaisten jumalien ajateltiin
syntyneen jouluna. Jopa Rooman keisarien ajateltiin syntyneen jouluna, oli
heidän todellinen syntymäpäivänsä mihin aikaan vuotta tahansa. Vuonna 274
keisari Lucius Domitius Aurelianus julisti joulukuun 25. päivän, voittamattoman
auringon päivän, roomalaiseksi juhlaksi.
Erityisesti
Rooman armeijan suosiossa ollut muinaispersialainen jumala Mithra
vietti syntymäpäiväänsä jouluna, ja Mithran papit
kokoontuivat Vatikaanin kallioille odottamaan vapahtajajumala Mithran paluuta. Taru tähdestä ja tietäjistä on peräisin mithralaisuudesta. Tietäjät toivat syntyneelle kuninkaalle
kolme kruunua, mikä nyt annetaan tiedoksi ruotsalaisille. Vuonna 350 Rooman
paavi Julius I julisti joulun kristittyjen Jeesuksen syntymäpäiväksi. Mithran papit olivat jo siihen aikaan hävinneet Vatikaanin
kukkulalta.
Muinaisroomalaiseen
Saturnalia - perinteeseen kuuluivat leivonnaiset,
kinkku, kynttilät ja lahjojen antaminen. Pahojen henkien pois häätäminen
liittyi monien muinaisten kansojen jouluun. Joillakin kansoilla (esimerkiksi
muinaisessa Kaksoisvirranmaassa) esiintyi syntipukki, kuninkaan sijainen, jolle
kävi huonosti joulun jälkeen (Zagmuk – juhla). Joulua
saatettiin pitää alun perin jopa paholaisen päivänä.
Joulu
oli myös muinaisen Pohjolan suurten jumalien kuten Odinin,
Thorin ja Väinämöisen juhla. Pohjolassa poltettiin
joulupölkky eli koko kuusi ja syötiin joulukinkkua (luultavasti Odinin porsas). Odinin pyhä juoma
oli sima, ja sen on myöhemmin korvannut ruotsalaisperäinen glögi. Oluttahan
Pohjolassa juotiin aina, kun sitä oli saatavana.
Joulupölkky
antoi auringolle lisää voimaa ja kipinöistä voitiin ennustaa, saadaanko
seuraavana vuonna paljon porsaita ja vasikoita. Ikivihreät koristeet olivat
hedelmällisyyden ja talven jälkeen henkiin heräävän elämän vertauskuvia.
Pohjoisen
4000 vuotta vanhasta maanviljelyskulttuurista ja auringonpalvonnasta on saatu
vankkoja todisteita, sillä Tanskasta on löydetty aurinkolaivan jäänteet ja
Saksasta auringon vuotuisia liikkeitä esittävä pronssikiekko.
Fundamentalistikristityt
ovat eri aikoina yrittäneet hillitä joulun juhlintaa. Esimerkiksi Britanniassa
joulun juhlinta tuli yleisesti hyväksytyksi vasta suositun kuningatar Viktorian
aikana. Yhdysvalloissa, joka on nykyään melkein joulunvieton päämaa, juhlinta
alkoi vieläkin myöhemmin.
Mitä
muuten tarkoittavat pallot joulukuusessa? Ne ovat auringon vertauskuvia. Mistä
on saanut nimensä Balderin sali? Tietysti se on
saanut nimensä auringonjumala Balderista. Kuka
nuuskii, ovatko lapset kilttejä? Tietysti saksalainen jumala Oden (Woden), joka tekee joulun
aikaan yöllisiä lentoja. Silloin on varminta olla sisällä.
Mitkä
ovat joulun hyvät uutiset? Muinaiset kaamosajan ihmiset kiipesivät vuorille
todistaakseen auringon paluun ja palasivat alas vuorilta hyvä sanoma mukanaan:
aurinko on palannut.