Joulun alkuperä

 

Joulun arvellaan syntyneen maanviljelyskulttuurin mukana, ja joulu on ainakin 4 000 vuotta vanha juhla. Ennen maanviljelyskulttuuria kuu oli kalenterin perustana ja uudenkuun aika oli tärkein aika kuukaudessa. Kun maanviljelys vaati vuodenaikojen huomioimista auringon eikä kuun mukaan, talvipäivän seisauksesta (vuoden pimein päivä pohjoisella pallonpuoliskolla) tuli vuoden tärkein juhla. Suomessa talvipäivän seisaus on joulukuun 21. päivänä ja Yhdysvalloissa joulukuun 22. päivänä. Kalenterin muuttuessa juliaanisesta gregoriaaniseksi joulu jäi joulukuun 25. päiväksi eli se on hieman väärällä paikalla.

 

Sana ”joulu” tulee ruotsinkielen sanasta ”hjul”, joka tarkoittaa pyörää. Pyörä oli muinaiskandinaaveilla ja monilla muillakin kansoilla auringon vertauskuva. Muinainen joulu oli pääasiassa perhejuhlaa sekä iloista ja rauhallista joulunviettoa kuten nykyisinkin. Esimerkiksi muinaisilla roomalaisilla oli Saturnalian vietossa vain lyhyt uskonnollinen alkuosa. Roomalaisten lasten juhla Juvenalia osui myös talvipäivän seisauksen aikoihin.

 

Kun joulu oli auringon syntymäpäivä, monien muinaisten jumalien ajateltiin syntyneen jouluna. Jopa Rooman keisarien ajateltiin syntyneen jouluna, oli heidän todellinen syntymäpäivänsä mihin aikaan vuotta tahansa. Vuonna 274 keisari Lucius Domitius Aurelianus julisti joulukuun 25. päivän, voittamattoman auringon päivän, roomalaiseksi juhlaksi.

 

Erityisesti Rooman armeijan suosiossa ollut muinaispersialainen jumala Mithra vietti syntymäpäiväänsä jouluna, ja Mithran papit kokoontuivat Vatikaanin kallioille odottamaan vapahtajajumala Mithran paluuta. Taru tähdestä ja tietäjistä on peräisin mithralaisuudesta. Tietäjät toivat syntyneelle kuninkaalle kolme kruunua, mikä nyt annetaan tiedoksi ruotsalaisille. Vuonna 350 Rooman paavi Julius I julisti joulun kristittyjen Jeesuksen syntymäpäiväksi. Mithran papit olivat jo siihen aikaan hävinneet Vatikaanin kukkulalta.

 

Muinaisroomalaiseen Saturnalia - perinteeseen kuuluivat leivonnaiset, kinkku, kynttilät ja lahjojen antaminen. Pahojen henkien pois häätäminen liittyi monien muinaisten kansojen jouluun. Joillakin kansoilla (esimerkiksi muinaisessa Kaksoisvirranmaassa) esiintyi syntipukki, kuninkaan sijainen, jolle kävi huonosti joulun jälkeen (Zagmuk – juhla). Joulua saatettiin pitää alun perin jopa paholaisen päivänä.

 

Joulu oli myös muinaisen Pohjolan suurten jumalien kuten Odinin, Thorin ja Väinämöisen juhla. Pohjolassa poltettiin joulupölkky eli koko kuusi ja syötiin joulukinkkua (luultavasti Odinin porsas). Odinin pyhä juoma oli sima, ja sen on myöhemmin korvannut ruotsalaisperäinen glögi. Oluttahan Pohjolassa juotiin aina, kun sitä oli saatavana.

 

Joulupölkky antoi auringolle lisää voimaa ja kipinöistä voitiin ennustaa, saadaanko seuraavana vuonna paljon porsaita ja vasikoita. Ikivihreät koristeet olivat hedelmällisyyden ja talven jälkeen henkiin heräävän elämän vertauskuvia.

 

Pohjoisen 4000 vuotta vanhasta maanviljelyskulttuurista ja auringonpalvonnasta on saatu vankkoja todisteita, sillä Tanskasta on löydetty aurinkolaivan jäänteet ja Saksasta auringon vuotuisia liikkeitä esittävä pronssikiekko.

 

Fundamentalistikristityt ovat eri aikoina yrittäneet hillitä joulun juhlintaa. Esimerkiksi Britanniassa joulun juhlinta tuli yleisesti hyväksytyksi vasta suositun kuningatar Viktorian aikana. Yhdysvalloissa, joka on nykyään melkein joulunvieton päämaa, juhlinta alkoi vieläkin myöhemmin.

 

Mitä muuten tarkoittavat pallot joulukuusessa? Ne ovat auringon vertauskuvia. Mistä on saanut nimensä Balderin sali? Tietysti se on saanut nimensä auringonjumala Balderista. Kuka nuuskii, ovatko lapset kilttejä? Tietysti saksalainen jumala Oden (Woden), joka tekee joulun aikaan yöllisiä lentoja. Silloin on varminta olla sisällä.

 

Mitkä ovat joulun hyvät uutiset? Muinaiset kaamosajan ihmiset kiipesivät vuorille todistaakseen auringon paluun ja palasivat alas vuorilta hyvä sanoma mukanaan: aurinko on palannut.