Katsomusten maailma
Sisällysluettelo
- Katsomusten maailma
- Katsomusvapaus
- Mitä katsomusvapaus
tarkoittaa?
- Keskustelun aiheita
- Kuuluvatko
ateistit suomalaiseen yhteiskuntaan
- Eurooppalaiset
arvot
- Mikä
tekee onnelliseksi
- Keskustelun aiheita
- Katsomusvapaus ihmisoikeutena
- Elämänkäsitys
- Todellisuuskäsitys
- Keskustelun aiheita
- Eri
elämänkäsityksiä edustavat ihmiset voivat
esittää arvoarvostelmia toisistaan
- Keskustelun aiheita
- Mitä on
elämänkatsomustieto?
- Elämänkatsomustietoa
on
vain
Suomessa
- Uskontokuntiin
kuulumattomille tarkoitettu oppiaine
- Miksi oppiainetta ei rajattu
uskonnottomiin?
- Keskustelun aiheita
- Katsomuksen käsite ja
elämänkatsomuksen kehittäminen
- Uskonnottomilla
on oikeus osata puolustaa omaa
elämänkäsitystään
- Luonnontutkimus
ja uskonnottomat elämänkäsitykset
- Jumalat
eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen
- Uskonnottomilla
on oikeus tuntea jumalatodistusten
paikkansapitämättömyys
- Uskonnottomien
arvokäsitykset
- Kysymys
elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä
- Mitä
elämänkäsitykseen kuuluu
- Tämä
oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin
- Tässä
oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa
- Nimiä,
vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse muistaa
- Keskustelun aiheita
- Oppiaineen historiaa
- Uskontojen
historia ja siveysoppi
- YK:n
ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen
- Uskonnottomien
oikeuksia on jälleen vähennetty
- Vasemmistoliitto
(SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä
uskonnottomien oikeuksia
- Uskonnottomien
ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on
käytetty
uskonnottomien syrjimiseen
- Elämänkatsomustieto
tuli lukioon evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta
- FETO:n
jäsenten enemmistö on kristittyjä
- Painetut
oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia
- Neekeri
on poistettu sanastosta
- Keskustelun aiheita
- Miljoona
suomalaista ei kuulu kirkkoon
- Keskustelun aiheita
- Elämänkäsitystieto
vai elämänkatsomustieto, kumpi on parempi?
- Ratkaise
itse
- Katsomuksen tiedollinen pohja
- Pohdintaa tieteestä ja
uskosta
- 38
% suomalaisista uskoo,
että jumala
on olemassa koska kaikkeudella täytyy olla luoja.
- 30
% suomalaisista uskoo,
että jumala
on olemassa, koska joku ohjaa luonnon järjestystä.
Tästä
jumalatodistuksesta käytetään nimitystä luonnon
järjestyksen
todistus tai teleologinen todistus (telos =
päämäärä).
- 34 % suomalaisista uskoo,
että on
olemassa jumala, koska joku antaa kaikelle elämälle
tarkoituksen.
- 24
% suomalaisista uskoo,
että jumala
on olemassa, koska muutoin ei tiedettäisi, mikä on
hyvää ja mikä
on pahaa
- 13
% suomalaista uskoo,
että jumala on
olemassa, koska he ovat kokeneet jumalan avun
- Keskustelun aiheita
Katsomusvapaus
Mitä
katsomusvapaus tarkoittaa?
Katsomusvapaus tarkoittaa samaa kuin vakaumuksen vapaus.
Keskustelun
aiheita
- Miksi opetushallituksen työryhmät eivät puhu
vakaumuksen vapaudesta?
Kuuluvatko
ateistit suomalaiseen yhteiskuntaan
Eurooppalaiset
arvot
Eurobarometri 2008
Rauha
45%
Ihmisoikeudet
42%
Ihmiselämän
kunnioitus
41%
Kansanvalta
27%
Laillisuus
21%
Yksilönvapaus
21%
Tasa-arvo
19%
Suvaitsevuus
16%
Yhteisvastuu
13%
Itsensä
toteuttaminen
11%
Muiden
valtarakenteiden kunnioitus 9%
Uskonto
7%
Muut
2%
Mikä
tekee onnelliseksi
Eurobarometri 2008
Terveys
73%
Rakkaus
44%
Työ
37%
Rauha35%
Raha
32%
Ystävyys
27%
Vapaus
24%
Oikeudenmukaisuus22%
Sivistys
11%
Nautinto
10%
Usko
9%
Perinne
7%
Järjestys
7%
Yhteisvastuu
6%
Kansa
2%
Muut
2%
Keskustelun
aiheita
- Hyvin suuri osa suomalaisista pitää arvossa
ihmisoikeuksia, oikeudenmukaisuutta, vapautta jne., miten on
mahdollista, että Suomeneniten syrjitty ryhmä on ateistit,
joista ei luulisi olevan kenellekään harmia?
- Mistä johtuu, että uskonnot ovat kautta aikojen
ollut vaikutusvaltaisin ryhmä
lainsäädäntöä ja hallintoa laadittaessa?
- Evankelis-luterilainen kirkko väittää,
että uskonnon ja vakaumusen vapaus koskee vain eri uskontoja.
Mitä mieltä sinä olet
tästäväitteestä?
Katsomusvapaus
ihmisoikeutena
Elämänkäsitys
Lähes jokaisella on elämänkäsitys (entinen
elämänkatsomus).
Elämänkäsitykset saattavat olla niin
erilaisia, että on vaikeaa sanoa, mikä niille on
yhteistä, jos
sellaista ylipäätään on.
Elämänkäsitys sisältyy todellisuuskäsitykseen
(entinen maailmankatsomus).
Tämän käsitteen
käyttö perustellaan alempana.
Todellisuuskäsitys
Todellisuuskäsitystä (vanha sana maailmankatsomus) voidaan
tarkastella
lähes pelkästään
todellisuustutkimuksen (vanha sana: tieteen) kannalta, sillä
todellisuustutkimus tutkii ja esittää käsityksiä
siitä, millainen
kaikkeus on.
Arvojärjestelmiä voidaan tarkastella
ainakin siitä lähtökohdasta, että onko se
ristiriidaton.Johtopäätösten tekoon voidaan
käyttää
johdonmukaista ajattelua (logiikkaa).
Tämän käsitteen
käyttö perustellaan alempana.
Keskustelun
aiheita
- Käsitteen "elämänkatsomus" taustalla on
saksalainen sana "Lebensanschauung". Käsitteen "maailmankatsomus"
taustalla on saksan kielen sana "Weltanschauung". Tämän
hetkisessä tieteen kielessä, englannin kielessä, ei ole
näitä sanoja. Wienin piiri, joka koostui pääasiassa
saksalaisista fyysikoista ja filosofeista, ei käyttänut sanaa
"Anschauung" vaan sanaa "Auffassung. Wienin piiri käänsi itse
tämän sanan englanniksi käyttäen sanaa
"conception". Suomen kaikkien aikojen kuuluisian filosofi Eino
Kaila käytti sanaa "käsitys". Miksi tämä sana
ei ole kelvannut nykysuomalaisille filosofeille?
- Väitetään, että
elämänkatsomus olisi laajempi kuin maailmankatsomus.
Kuitenkin todellisuuskäsitys on ilmeisesti laajempi kuin
elämänkäsitys. Johtuuko tämä sekasotku
siitä, että opetusneuvos Pekka Elo on aikoinaan ollut
Saksassa vaihto-oppilaana?
Eri
elämänkäsityksiä edustavat ihmiset voivat
esittää arvoarvostelmia toisistaan
Erilaisia elämänkäsityksiä edustavat yksilöt
voivat omien
arvojärjestelmiensä puitteissa esittää muiden
elämäkäsitysten
arvostelua. Ristiriitaisuutta voi arvostella myös sitoutumatta
mihinkään käsitykseen.
Kannattaa
väittää paljon. Pysyt
aina edellä. Kolme väärää väitettä
vielä joku kumoaakin, mutta kukaan
ei kolmea tuhatta.
Keskustelun
aiheita
- Tutustukaa tiedotusvälineissä
käytävään uskontokeskusteluun. Millä tavalla
keskustelussa käytetään hyväksi yllä
lihavoitua menetelmää?
Mitä on
elämänkatsomustieto?
Elämänkatsomustietoa
on
vain
Suomessa
Elämänkatsomustieto- nimistä oppiainetta ei ole muualla
kuin Suomessa.
Tätä oppiainetta oli alun perin Norjassa, mutta Norjan
humanistiliike kaatoi opetuksen juuri niillä perusteilla, joita
nykyinen Vapaa-ajattelijain liitto esittää.
Käsitykset siitä, mitä elämänkatsomustiedon
pitäisi sisältää, eroavat
toisistaan hyvinkin jyrkästi.
Uskontokuntiin
kuulumattomille tarkoitettu oppiaine
Suomessa elämänkatsomustieto on uskontokuntiin
kuulumattomille
tarkoitettu oppiaine. Tästä syystä aineistossa
esitetään korostetusti sitä
tietoa,
jota
erityisesti
uskonnottomat tarvitsevat suomalaisessa yhteiskunnassa.
Miksi oppiainetta ei rajattu uskonnottomiin?
Se, ettei oppiainetta rajattu uskonnottomiin, johtui silloisen
kouluhallituksen tavoitteista saada elämänkatsomustiedosta
sellainen, että sitä voitaisiin myöhemmin tarjota
kaikille pakollisena Ruotsin mallin mukaisena uskonnonopetuksena.
Keskustelun aiheita
- Kenellä on todistuksen taakka?
- Onko olemassa kumoamisen taakka?
- Kannattaako pikkuasioista kiistellä ollenkaan?
- Mistä johtuu, ettei sanaa "ateisti" mainita
missään opetushallituksen asiakirjassa?
- Toisaalla näissä aineistoissa on esitetty
ihmisoikeudet, joiden on todettu yksittäistapauksissa koskevan
yhtäläisesti ateisteja ja uskovaisia. Mistä johtuu,
että opetushallitus tästä huolimatta vastustaa ateistien
ihmisoikeuksia?
Katsomuksen
käsite ja elämänkatsomuksen kehittäminen
Uskonnottomilla
on oikeus osata puolustaa omaa
elämänkäsitystään
Uskonnottomilla on oikeus osata puolustaa omaa
elämänkäsitystään. Tämä
oikeus perustuu Suomea sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia
koskevan yleissopimuksen 18. artiklaan. Tätä sopimusta on käsitelty
yksityiskohtaisesti aineistossa et12.htm.
Charles Darwin.
Luonnontutkimus
ja uskonnottomat elämänkäsitykset
Uskonnottomat elämänkäsitykset nojaavat usein vahvasti
luonnontkimukseen. Erityisesti Darwinin kehitysoppi kuuluu olennaisena
osana uskonnottomaan elämänkäsitykseen. Kehitysoppia on
perinpohjaisesti käsitelty toisaalla näissä
oppiaineistoissa.
Jumalat
eivät kuulu uskonnottomaan elämänkäsitykseen
Aineistossa annetaan eväitä uskonnottoman
elämänkäsityksen
puolustamiseen. Tähän elämänkäsitykseen ei
kuulu yliluonnollista tai
jumalia.
Uskontohan on
järjestäytynyttä jumalauskoa.
Uskonnottomilla
on oikeus tuntea jumalatodistusten paikkansapitämättömyys
Uskonnotonta elämänkäsitystä puolustettaessa ns.
jumalatodistusten
arvostelu on osoittautunut Suomessa hyvin tarpeelliseksi, ja sitä
on
sisällytetty tähän oppikirjaan. Laajempi esitys
löytyy toisaalta tästä
aineistosta.
Kuten aineistossa et14.htm kerrotaan, uskonnollinen usko perustuu
Suomessa edelleen siihen, että muutamia jumalatodistuksia
pidetään tosina.
Uskonnottomien
arvokäsitykset
Jumalatodistusten arvostelu luo pohjaa myös uskonnottomien
arvokäsitysten puolustamiselle. On
syytä
huomata,
että
uskonnottomilla on hyvin monia erilaisia
arvokäsityksiä.
Kysymys
elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä
Kysymys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä on
peräisin
jumalatodistuksista.
Kysymykseen on kuitenkin olemassa hyvin selkeä luonnontutkimuksen
vastaus: luonnonilmiönä elämällä ei ole
tarkoitusta. Luonnonilmiöitä
selitetään
syillä
eikä
tarkoitusilla.
Kysymystä elämän mielekkyydestä tai tarkoituksesta
on tarkasteltu
omassa luvussaan. Siinä esitettyjä käsityksiä ei
löydy tämän aineiston
kanssa kilpailevista oppikirjoista. Emme pane pahaksemme, jos muut
aineistojen tuottajat kopioivat nämä tiedot tästä
aineistosta.
Mitä
elämänkäsitykseen kuuluu
Käsitteet oikea ja väärä, poliittiset
käsitykset, maailman ja
ihmismielen luonne sekä todellisuustutkimuksen ja taiteen
luonne kuuluvat elämänkäsitystutkimuksen alaan.
Näitä asioita tarkastellaan
aineiston eri osissa.
Usein sanotaan esimerkiksi, että tappaminen on väärin.
Miksi se on
väärin? Onko se väärin kaikissa olosuhteissa?
Mitä tarkoitan,
kun sanon ”väärin”? Vaikka emme olisi valmiita muuttamaan
ennakkokäsityksiämme, on hyödyllistä tutkia,
mitä niihin sisältyy ja
mitä perusteluja ja vastaväitteitä niille voidaan
esittää.
Tämä
oppimateriaali ei ota kantaa arvokäsityksiin
Tässä aineistossa ei oteta kantaa minkään
elämänkäsityksen
puolesta eikä mitään elämänkäsitystä
vastaan. Sellaisia tosiasioita.
joista
jotkut eivät pidä,saatetaan esittää.
Tässä
oppimateriaalissa ei ole minkään uskonnon propagandaa
Toisin kuin kilpailevissa oppikirjoissa, tässä aineistossa ei
ole propagandaa minkään uskonnon puolesta.
Nimiä,
vuosilukuja
ja
sivistyssanoja
ei tarvitse muistaa
Erityisen hyödyllistä on oppia, millaisia
ajatteluvirheitä eri
aikakausina ja eri valtarakenteissa on tehty.
Seuraavassa ei aiota rasittaa muistia liian monilla nimillä,
vuosiluvuilla ja sivistyssanoilla. Yleissääntö on,
että nimiä,
vuosilukuja ja sivistyssanoja ei tarvitse osata.
Esitettyjä nimiä tai sivistyssanoja ei ole tarkoitettu
osattaviksi ylioppilaskirjoituksissa.
Niille, jotka
haluavat varautua sivistyssanojen esiintymiseen
ylioppilaskirjoituksissa, on laadittu erillinen laaja sanasto.
Keskustelun
aiheita
- Mistä johtuu, että yllä esitetyistä
käsitteiden selvennyksistä vaietaan
tiedotusvälineissä?
- Mitä johtuu, että ihmiset jonkin uuden mutta
tutuista sanoista koostuvan sanan kuullessaan luulevat
ymmärtävänsä sanan merkityksen?
- Millä tavalla vallanpitäjät muokkaavat
ihmisten käsityksiä sanojen merkityksistä?
Oppiaineen
historiaa
Tätä oppikirjasarjaa on kehitetty 1980-luvun alkupuolelta
asti. Tämä aineisto on
vuosina 2008-2009 kokonaan ja perinpohjaiseti uusittu.
Uskontojen
historia ja siveysoppi
Vuodesta 1923 lähtien peruskoulun elämänkatsomustietoa
vastaavan sen
ajan koulujen oppiaineen nimi oli uskontojen historia ja
siveysoppi. Oppiainetta
oli ennen elämänkatsomustietoa vain peruskoulussa.
YK:n
ihmisoikeustoimikunta puuttui peruskoulun opetukseen
Alkuperäinen peruskoulun opetussuunnitelmakomitea laati 1972
oppiaineeseen opetussuunnitelman, jonka YK:n ihmisoikeustoimikunta noin
kymmenen vuotta myöhemmin erään tämän tekstin
kirjoittajista valituksen
seurauksena totesi osittain kristilliseksi ja siitä syystä
kansalais-
ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastaiseksi.
Suomen valtio perääntyi vain hetkeksi. Uskontojen historian
ja
siveysopin opetussuunnitelma muutettiin yllättäen
yhdessä yössä melkein
uskonnottomien ihmisoikeuksia vastaavaksi.
Samaan aikaan poistettiin asetuksella uskonnottomien opettajien ja
oppilaiden koulujen uskonnollisiin tilaisuuksiin ja
päivänavauksiin
osallistumispakko.
Uskonnottomien
oikeuksia on jälleen vähennetty
Myöhemmin ministeri Olli-Pekka Heinonen muutatti asetusta niin,
ettei
asetuksessa enää mainita opettajien ja oppilaiden oikeutta
kieltäytyä
koulujen uskonnollisista tilaisuuksista.
Vaikka uusi perustuslaki takaa kaikille oikeuden kieltäytyä
uskonnon
harjoittamisesta, koulujen valtava enemmistö loukkaa koko ajan
uskonnottomien opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksia.
Kalevi Kivistö
Vasemmistoliitto
(SKDL) ja suomenruotsalaiset vähentämässä
uskonnottomien oikeuksia
Ihmisoikeudet parantuivat vain hetkeksi. Opetusministerit Per
Stenbäck
ja Kalevi Kivistö esittelivät varsin pian eduskunnalle
lakiehdotuksen,
jonka mukaan kaikille vähemmistöuskonnoille ja
uskonnottomille
opetettaisiin uskontotietoa ja etiikkaa.
Esimerkiksi ortodoksit olisivat menettäneet oikeutensa saada omaa
uskonnonopetusta. Tämän kirjoittaja joutui lähes yksin
torjumaan
hallituksen esityksen. Oppiaineen nimeksi tuli
elämänkatsomustieto, ja
oppiainetta opetetaan uskontokuntiin kuulumattomille.
Uskonnottomien
ja uskontokuntiin kuulumattomien välistä eroa on
käytetty
uskonnottomien syrjimiseen
Olisi ollut parempi, että oppiaineen oppilasryhmä olisi
silloin rajattu
selkeästi uskonnottomiin.
Runsaasti kristittyjä sisältävä työryhmä
laati peruskoulun
elämänkatsomustietoon uskonnottomien ihmisoikeuksien
näkökulmasta
paljon uskontojen historian ja siveysopin viimeistä
opetussuunnitelmaa
huonomman opetussuunnitelman.
Lisäksi vahvasti evankelisluterilaisen kirkon vaikutusvallan
alainen
virkamies ryhtyi työryhmineen vielä
heikentämään opetussuunnitelmaa
opettajan oppailla.
Elämänkatsomustieto
tuli
lukioon
evankelis-luterilaisen
kirkon painostuksesta
Uutena oppiaine tuli lukioon. Lukion opetussuunnitelmaa laatimassa ei
enää ollut yhtään uskonnottomien edustajaa, vaan
opetussuunnitelman
laati virkamies ystäviensä kanssa.
FETO:n
jäsenten enemmistö on kristittyjä
Virkamies perusti tuekseen ateistien oikeuksia halveksivan
opettajajärjestön, ja se perusti ateistien oikeuksia
halveksivan
nuorisoleirijärjestön, joka on evankelis - luterilaisen
kirkon
tilastojen
mukaan kilpailullaan lisännyt rippikoulun suosiota (rippikoulun
käyneiden osuus ikäluokasta kasvoi kaksi
prosenttiyksikköä)
uskonnottomien perheiden lasten keskuudessa (lähes kaksituhatta
uskonnotonta nuorta tulee vuosittain uskoon rippikoululeireillä).
Painetut
oppikirjat ovat evankelis-luterilaisen kirkon tahdon mukaisia
Samojen piirien tukemana Tammi (omistaja Bonniers) on julkaissut
jumaluusoppineen johdolla
tehdyn elämänkatsomustiedon oppikirjan. Koska
elämänkatsomustiedon
opettajista enemmistö lienee evankelis-luterilaisia,
uskonnottomien
oikeuksia puolustavan painetun oppikirjan menestymismahdollisuudet
markkinoilla
ovat rajalliset.
Neekeri
on poistettu sanastosta
Huomaa: Tässä kirjassa ei enää käytetä
sanaa ”neekeri”, koska Word XP:n
oikolukuohjelma on todennut sen tyyliin sopimattomaksi. Sanan tilalla
käytetään sanoja ”mustaihoinen afrikkalainen”.
Keskustelun
aiheita
- Mistä johtuu, että tavallinen ihminen ei usko,
jos yllä esitetty historia esitetään hänelle?
Miljoona
suomalaista ei kuulu kirkkoon
Syyskuun 2008 aikana evankelis-luterilaiseen kirkkoon
kuulumattomien
suomalaisten määrä ylitti miljoonan. Heistä 120.000 on käyttänyt
eroakirkosta.fi
-palvelua.
Suurin osa miljoonasta, noin 830.000 henkilöä, ei
kuulu
mihinkään
uskontokuntaan. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 60.000,
helluntailiikkeeseen
yli 50.000 ihmistä
ja muihin vähemmistöuskontoihin yhteensä noin
70.000.
Uskontokuntiin kuulumattomien osuus on noussut
erityisesti vuonna 2003
säädetyn uskonnonvapauslain jälkeen. Valtaosa kirkosta
eroavista ei
liity
mihinkään uskontokuntaan.
Keskustelun
aiheita
- Voiko miljoona ihmistä olla
väärässä? Perustele käsityksesi.
Elämänkäsitystieto
vai
elämänkatsomustieto,
kumpi
on parempi?
Ratkaise
itse
Kun alat puhua, aloitatko ”Minun katsomukseni on…
vai
Minun käsitykseni on…
Katsomuksen tiedollinen pohja
Pohdintaa
tieteestä ja uskosta
Alla olevan tekstin asiat
perustuvat alla olevassa filosofian alkeisoppikirjassaolevaan tekstiin.
Prosentit ovat peräisin Suomen Gallupin vuonna 1973
tekemästä tutkimuksesta.
Alla olevassa kuvassa kirjan kirjoittaja Nigel Warburton.

Kaikki uskonnot sisältävät
väitteitä, joita ei voida todistaa tutkimuksen avulla.
Monet papit myöntävät avoimesti, ettei jumalan
olemassaoloa voida
todistaa. Vuosituhansien aikana uskonnot ovat kuitenkin
kehittäneet
joukon ns. jumalatodistuksia. Vaikka joku pappi keskustelussa
ateistin kanssa saattaa myöntää, ettei jumalan
olemassaoloa voida
jumalatodistusten avulla todistaa, hän saattaa hetken kuluttua
toisessa tilaisuudessa pitää puheen, jossa hän
käyttää
perinteisiä jumalatodistuksia.
Vaikka jumalatodistukset on
todettu
kestämättömiksi, niitä käytetään
yhä silloin, kun ihmisiin
halutaan vaikuttaa uskonnon hyödyksi. Vaikka itse todistukset ovat
kestämättömiä, ne vaikuttavat ihmisiin tunnetasolla.
Tutkimuksen
mutkistuessa
myös tutkimuksen (tieteen) salakaapuun verhottuja
jumalatodistuksia tulee markkinoille, erityisesti katolisten
kristillisten yliopistojen filosofian laitoksilta.
Niissä maissa, joissa
ihmisten
enemmistö on uskovaisia, uskovaiset usein ajattelevat, että
ateistit keskittyisivät kumoamaan jumalatodistuksia. Niissä
maissa,
joissa ateistit ovat enemmistönä, tällaista ei esiinny.
Viimeksi
mainituissa maissa ateistit tyytyvät kehittämään
omaa
elämänkäsitystään ja siihen perustuvaa
elämäntapaa.
Suomen Gallup Oy tutki
vuonna 1973
suomalaisten suhtautumista ns. jumalatodistuksiin. Noin 64 %
suomalaisista piti jotain jumalatodistusta
hyväksyttävänä.
Voidaan sanoa, että perinteiset jumalatodistukset vaikuttavat
yhä
voimakkaasti suomalaisten enemmistön
elämänkäsitykseen. Tästä
syystä jumalatodistusten tunteminen on Suomessa hyödyksi
myös
niille, jotka eivät itse usko jumalatodistuksiin.
Seuraavassa on esitelty
muutamia
Suomessa laajalle levinneitä jumalatodistuksia sekä
eräitä
muutoin kiinnostavia jumalatodistuksia. Jumalatodistukset voidaan
muotoilla eri tavoin, ja joskus saattaa olla vaikea
päätellä,
mistä todistuksesta on kysymys. Tässä yhteydessä ei
ole mitenkään
mahdollista esittää samalle todistuksille useita muotoiluja.
Myös
vastaväitteiden määrää on ollut pakko
rajoittaa.
Lukion kursseista löytyy täydellisempi esitys, joka
perustuu amerikkalaisen filosofian professorin kirjoittamaan kirjaan.
Myös pitkälle menevästä
filosofisesta muotoilusta on seuraavassa luovuttu. Tällaisen
muotoilun on äskettäin suorittanut amerikkalainen filosofian
professori Michael
Martin.
38
% suomalaisista uskoo,
että jumala
on olemassa koska kaikkeudella täytyy olla luoja.
Tästä todistuksesta
käytetään
nimitystä "ensimmäisen syyn todistus" tai "kosmologinen
todistus" (kosmologia = oppi kaikkeuden rakenteesta ja
kehityksestä).
Kosmologinen todistus
voidaan muotoilla
kolmella eri tavalla. Todennäköisesti suomalaisten
enemmistö
kuitenkin käsittää todistuksen seuraavasti:
Oletetaan, että kerran oli
aika,
jolloin mitään ei ollut olemassa. Koska nyt on jotakin
olemassa,
jotakin on syntynyt tyhjästä. Luonnontutkimuksen mukaan
tyhjästä
ei voi syntyä mitään. Tästä syystä
kaikkeuden on luonut
yliluonnollinen olento, joka on ollut aina olemassa.

Monet suomalaiset tuntevat
"suuren
pamauksen" käsityksen kaikkeuden synnystä. Kun tutkijat
lisäksi usein korostavat,
etteivät he
voi sanoa, mitä tapahtui ennen pamausta, uskonnolliset ihmiset
tekevät sen johtopäätöksen, että suuressa
pamauksessa jumala loi
kaikkeuden tyhjästä.
Kun fyysikot usein harhaanjohtavasti vielä
väittävät, että kaikki aine oli pisteeseen
kutistuneena ja että
aikaa ei ollut olemassa, on ymmärrettävää,
että vaikeisiin
matemaattisiin menetelmiin perehtymätön helposti tekee
uskonnollisia
johtopäätöksiä.

Viktor
Ambarzumjan
Georgialainen astrofyysikko Viktor Ambarzumjan on
korostanut, että aine ei suinkaan nykyisen tietämyksen
valossa
ollut pisteeseen kasautunut. Suomalainen painovoimatutkija, professori
Paul E.
Kustaanheimo on myös vastustanut käsitystä
pistemäisestä kaikkeudesta. Molemmat korostavat sitä,
että muissa kaikkeuksissa aika oli joka tapauksessa olemassa, ja
jos meidän kaikkeutemme ei ollut piste (ei ole mitään
todisteita siitä,
että aine yleensä edes voisi kasaantua pisteeksi), aika oli
olemassa myös meidän kaikkeudessamme koko ajan.
Ei ole mitään syytä
olettaa, että
joskus olisi ollut aika, jolloin mitään ei ollut olemassa.
Kaikkein
perustavinta laatua olevat fysiikan lait sanovat, ettei ainetta tai
energiaa voi luoda tyhjästä tai hävittää. Koko
tyhjästä
luomisen ajatus on luonnontutkimuksen vastainen, ja kun ei ole
mitään
pakkoa olettaa tällaista tyhjästä luomista, on
viisaampaa hyväksyä
luonnontutkimuksen käsitys, jonka mukaan tyhjästä ei
voida luoda
kaikkeuksia.

Väinämöinen
veistää
venettä
Joissain luomistaruissa
kaikkeus
luotiin tyhjästä, joissakin jostakin olemassa olevasta
aineesta.
Uskontojen mukaan jumalat loivat kaikkeuden taikakeinoin. Aivan
kuten Väinämöinen Kalevalassa veisti venettä
laulamalla,
kristinuskon jumala loi kaikkeuden sanan voimalla.
Joissakin uskonnoissa
jumalat ovat
olleet aina olemassa, joissakin uskonnoissa myös jumalat
käsitetään
luomistapahtumalla syntyneiksi. Kristillisen kirkkoisä
Augustinuksen
kerrotaan kysyneen, että jos jumala on luonut kaikkeuden, kuka
sitten on luonut jumalan.
Sumerilaisessa
luomiskertomuksessa
alussa oli alkumeri, jumalatar Nammu. Alkumeren alkuperästä
ei
koskaan kerrota. Alkumeri synnytti kosmisen (kosmos = kaikkeus)
vuoren, toisiinsa kiinni kasvaneen taivaan ja maan, jossa maa oli
pohjana ja taivas vuorenhuippuna. Taivas ja maa kuviteltiin
ihmisenmuotoisiksi jumaliksi. Taivas An oli mies ja maa Ki oli
nainen. Heille syntyi ilman jumala Enlil. Ilman jumala Enlil erotti
taivaan maasta. Hänen isänsä kantoi taivaan ylös.
Enlil kantoi
äitinsä ja maan alas. Enlilistä ja hänen
äidistään syntyivät
ihmiset, eläimet-, kasvit jne.
Hindulaisessa,
kristillisessä ja
islamilaisessa tarustossa ylin jumala on ikuinen.

Tuomas
Akvinolainen
Jopa kristillisen katolisen
kirkon
oppi-isä Tuomas Akvinolainen myönsi, että kaikkeus on
saattanut
olla aina olemassa. Ja kun kaikkeus on saattanut olla aina olemassa,
väite, että kaikkeudella täytyy olla luoja, ei kelpaa
todisteeksi
jumalan olemassaolosta.

Paholainen
Toiseksi voidaan väittää,
että
vaikka kaikkeus todella olisi syntynyt tyhjästä,
tästä ei voida
päätellä, että sen olisi luonut jumala. On ollut
uskonlahkoja,
jotka ovat väittäneet, että kaikkeuden on luonut
paholainen,
jumalan vastustajana tunnettu jumalolento. Voidaan myös
väittää,
että kaikkeus on syntynyt itsestään, joko ilman
syytä tai
joidenkin meille tuntemattomien luonnonlakien vaikutuksesta.
30
% suomalaisista uskoo,
että jumala
on olemassa, koska joku ohjaa luonnon järjestystä.
Tästä
jumalatodistuksesta käytetään nimitystä luonnon
järjestyksen
todistus tai teleologinen todistus (telos =
päämäärä).
Luonnon järjestyksen
todistus voidaan
muotoilla kolmella eri tavalla, mutta tässä yhteydessä
kiinnitämme
huomiota vain kahteen tunnetuimpaan.
Ensimmäinen väittää, että
luonnossa vallitseva järjestys on jumalan aikaansaamaa, ja toinen
väittää, että jumala ohjaa luonnossa tapahtuvaa
kehitystä.
Lähes kaikkiin
jumalatodistuksiin
pätee seuraava vastaväite: Olemassaolosta ei voida
päätellä,
että joku olisi olemassaolon alkuunpanija. Lapset voivat
kuvitella,
että ihmiset ovat kaivaneet joet, mutta luonnontutkijat ovat
sitä
mieltä, että joet ovat syntyneet luonnollisista syistä.
Muinaiset
ihmiset ajattelivat, että kaikilla luonnontapahtumilla on ihmisen
kaltaisia aiheuttajia, henkiä tai jumalia, mutta nykyaikainen
luonnontutkimus katsoo, että luonto toimii tiukasti omien
lakiensa,
luonnonlakien mukaan.
Luonnon järjestyksen olemassaolosta ei siis
voida päätellä, että järjestyksellä olisi
ollut alkuunpanija,
ja vaikka sellainen olisi ollut, ei voida päätellä,
että tämä
alkuunpanija olisi ollut jumala.
Toiseksi voidaan väittää,
että
olipa luonto millainen tahansa, sillä on jonkinlainen
järjestys.
Voidaan mielikuvituksen
avulla
ajatella, että luonto olisi ihmisen näkökulmasta
paremminkin
järjestetty kuin nykyinen. Toisaalta epäjärjestyskin on
eräs
järjestys. Uskovaisten puheet siitä, että näin
kaunis ja hyvin
järjestetty luonto voi olla vain yliluonnollisen olennon jumalan
järjestämä, eivät kelpaa minkäänlaiseksi
todisteeksi jumalan
olemassaolosta.
Kehitysopin mukaan ihminen
on
miljoonien vuosien aikana kehittynyt luontoon hyvin sopeutuvaksi.
Ihminen on siis kehittynyt luonnon mukaan eikä luonto ihmisen
tarpeiden tyydyttämiseksi kuten monet vanhat uskonnolliset
kertomukset antavat ymmärtää.
Toisaalta uskonnot ovat
pyrkineet
käyttämään myös kehitysoppia todisteena
jumalan olemassaolosta.
On väitetty, että kaikkeuden eteenpäin menevä
kehitys johtuu
taustalla olevasta ohjauksesta ja tarkoituksesta.
Kun uskovainen väittää,
että
kehitys todistaa taustalla olevasta
päämäärästä ja ohjauksesta
kohti päämäärää, hänen on
valmistauduttava vastaamaan
kysymykseen, mikä tämä päämäärä
on. Useimmat viittaavat
itseensä, nykyihmiseen kehityksen
päämääränä. Mikään ei voi
heidän mielestään ylittää kahdennenkymmenennen
vuosisadan
ihmistä.
Jotkut toiset saattavat
myöntää
edellisen perustelemattomaksi itserakkaudeksi. He
saattavat ajatella, että ihminen kehittyy myös
tulevaisuudessa.
Vaikka ihminen maapallolla
ei
kehittyisi lisää, saattaa olla, että jossain muualla
avaruudessa
on ihmistä paljon kehittyneempiä olentoja.
Lähes jokainen kulttuuri on
pitänyt
itseään kehityksen korkeimpana asteena. Kirahvin
mielestä kaikki
linjat näyttävät johtavan kirahviin, bakteerin
mielestä
bakteeriin.

George Gaylord
Simpson
Paleontologi George Gaylord Simpson
sanoo, että
edistyksen näkeminen kehityksessä on puhtaasti inhimillinen
harha. Darwinin kehitysoppi selittää, kuinka elollinen luonto
on olosuhteiden vaikutuksesta kehittynyt luonnonlain
välttämättömyydellä juuri sellaiseksi kuin se
on.
34 %
suomalaisista uskoo,
että on
olemassa jumala, koska joku antaa kaikelle elämälle
tarkoituksen.
Koska jumalan olemassaolo
johdetaan
tässä todistuksessa tarkoituksen olemassaolosta, todistusta
voidaan
pitää teleologisen todistuksen muunnelmana (telos =
päämäärä,
tarkoitus)
Jotkut liittävät
tämän
todistuksen myös moraalisiin kysymyksiin. Venäläinen
kirjailija
Fedor Dostojevski muotoili todistuksen seuraavasti:
"Jos
jumala ei olisi
olemassa,
kaikki olisi sallittua, ja inhimillinen elämä
tarkoituksetonta.
Koska raa'assa luonnossa lopulta katoaa kaikki, mitä ihminen
tekee,
elämä olisi tarkoituksetonta. Ilman yliluonnollista
toimintaohjetta
kaikki olisi sallittua. Elämä ei olisi elämisen
arvoista. Mutta
ihmisellä on moraali, siksi on päätettävä,
että jumala on
olemassa."
Aluksi voidaan todeta, että
olemassaolosta ei voida päätellä olemassaolon
alkuunpanijan
olemassaoloa. Tämä pätee tietysti myös mahdollisen
tarkoituksen
olemassaoloon. Vaikka voitaisiin selvästi
määritellä, mikä on
elämän tarkoitus, tästä ei voitaisi
päätellä jumalan
olemassaoloa.
Ernest Nagel sanoo, että
selitykset
ovat niiden olosuhteiden kuvauksia, joiden vallitessa
selitettävät
tapahtumat suurella todennäköisyydellä tapahtuvat.
Muinaiskreikkalainen Platon puolestaan oli sitä mieltä,
että ainoa
todellinen selitys on vastaus kysymykseen miksi, mikä on
tapahtuman
tarkoitus.

Kurt
E.
Baier
(v.
1942
tehty piirros)
Kurt E. Baier sanoo näistä
kahdesta
selittämisen lajista seuraavaa:
Ei ole niin, että kaikelle
olisi kaksi
selitystä, ensimmäinen osittainen, ei todella
selittävä, ja
toinen täydellinen, lopullinen, valaistuksen antava. Totuus on,
että
nämä kaksi selitystapaa ovat yhtä selittäviä,
yhtä valaisevia,
yhtä täydellisiä ja yhtä lopullisia, mutta ne
sopivat eri
ilmiöiden selittämiseen.
Kun löydämme metsän
keskeltä
rakennusten raunioita, voimme olettaa, että ne ovat ihmisten
rakentamien talojen jäännöksiä, jotakin ihmisen
tekemää, hänen
omaa tarkoitustaan varten valmistamia. Rakennukset voidaan
selittää
vetoamalla rakentajain tarkoitukseen.
Toisaalta jos pyrstötähti
eli
komeetta lähestyy Maata, on varmaa, ettei tämä
taivaankappale ole
järkevien olentojen rakentama. Emme voi käyttää
sitä
selittämisen tapaa, joka vetoaa tarkoitukseen. Nyt meidän on
käytettävä toista selittämisen mallia, sitä,
joka vetoaa
luonnonilmiön luonnollisiin syihin.

Rahko
on
tervannut
kuun
toisen puoliskon.
Joskus voi olla vaikeaa
ratkaista,
kumpaa selittämistapaa on käytettävä. Esimerkiksi
Maata kiertävä
kappale saattaa olla luontoperäinen tai ihmisen valmistama tekokuu.
Kurt E. Baierin mukaan
tarkoitusta
voidaan kysyä vain, jos on voitu osoittaa, että on olemassa
joku,
joka tarkoituksellisesti tekee jotakin. On siis ensin osoitettava
tekijän olemassaolo, ja vasta sitten tekijää voidaan
käyttää
selittäjänä.
Dostojevskin ajatuskulussa
menetettiin
täsmälleen päinvastoin. Hän esitti kysymyksen
tarkoituksesta ja
väitti, että tarkoituksen olemassaolo edellyttää
jumalan
olemassaoloa. Hänen olisi ensin
todistettava jumalan olemassaolo ja vasta sitten hän voisi puhua
jumalan tarkoituksen olemassaolosta.
Kysymykseen "miksi olet
lakannut
lyömästä vaimoasi?" voidaan vastata tarkoitukseen
viittaamalla, mutta jos ei ole ollenkaan lyönyt vaimoaan, kysymys
on
väärin asetettu.
Ryhtyessään pohtimaan
kysymystä,
onko elämällä tarkoitus?, Kurt E. Baier
kiinnittää ensin
huomiota sanan tarkoitus eri merkityksiin.
Ensiksi joku voi kysyä
jonkin
arkipäiväisen teon tarkoitusta, esimerkiksi "miksi jätit
auton valot palamaan?" Toiseksi voidaan kysyä "mikä on
tämän työkalun tarkoitus?"
Joku voi toimia erittäin
tarkoituksenmukaisesti, joku toinen vallan hullusti,
hedelmättömästi
tai jonkin arvojen järjestelmän näkökulmasta
arvottomasti. Tietoon perustuvan elämänkäsityksen
hyväksyminen ei suinkaan johda tässä mielessä
arvottomaan
elämään.
Päin vastoin tiede on
varustanut
meidät lukuisilla työvälineillä, joilla voimme
toteuttaa omia
tarkoituksiamme. Kun muinainen ihminen rukoili sadetta jumalilta,
nykyaikainen ihminen käyttää sadettajia.

Luonnonesineiden
tarkoituksellisuudesta
tai tarkoituksettomuudesta voidaan usein puhua
liittämättä mukaan
arvoja. Talon lähellä olevalla puulla saattaa olla tai olla
olematta tarkoitus.
Emme kuitenkaan hakkaa sitä, pois siksi,
että
se olisi tarkoitukseton. Kun tarkoituksia liitetään ihmisten
puuhiin, tämä saattaa olla hyvinkin arvojen
värittämää. Jos
kysyt kutsuilla joltakin vieraalta "miksi olet täällä,
mikä
on tarkoituksesi?", hän saattaa käsittää
kysymyksesi
hyvinkin arvoväritteisesti.
Uskonnollinen ja
tietoon perustuva elämänkäsitys eroavat
perinpohjaisesti
vastauksessa
kysymykseen siitä, mikä on ihmisen tarkoitus. Tietoon
perustuvan elämänkäsityksen
mukaan
ihmisellä ei ole mitään ihmiskunnan ulkopuolista
tarkoitusta.
Jack Londonin Valkohampaassa Alaskan intiaani sanoo, että
ihminen on koiran jumala.
Metsästyskoiran tarkoitus
on palvella
metsästystä. Ateistien mielestä ihminen on
tässä suhteessa
tarkoitukseton. Ei ole olemassa isäntää tai
isäntiä, joiden
koiria ihmiset olisivat. Koira saattaa olla asiasta eri mieltä.
Tarkoituksen puuttuminen
edellä
esitetyssä mielessä ei millään tavoin alenna
inhimillisen elämän
- arvoa. Ateistit ovat sitä mieltä, että ihmisen
itsenäisyys päin vastoin lisää hänen arvoaan.
Ne,
jotka hylkäävät tietoon perustuvan
elämänkäsityksen
siksi, että
se muka riistää elämältä mielekkyyden,
sekoittavat ateistien
mielestä sanan tarkoitus eri merkitykset.
He luulevat, että
koska
elämällä ei ole tarkoitusta, elämässä ei
olisi tarkoitusta. He
luulevat, että jos ihmisellä ei ole isäntää,
ihminen itse ei voi
antaa elämälleen tarkoitusta. Aivan kuten lapselle saattaa
merkitä
shokkia se havainto, että hän pystyy seisomaan omilla
jaloillaan,
uskovaiselle voi merkitä shokkia määrätä itse
omasta elämästään.
Ateistit huomauttavat, että
uskonnot
eivät pohjimmaltaan ollenkaan vastaa kysymykseen siitä,
mikä on
elämän tarkoitus. Kun papeilta kysytään, mikä
on se jumalan
suunnitelma, jossa ihmisen elämällä on oma
tarkoituksensa, heiltä
saa vastaukseksi joko sellaisia pyhien kirjojen lauseita, jotka
eivät
vastaa kysymykseen, tai sitten he kieltäytyvät vastaamasta
kysymykseen ja sanovat, että jumala yksin tietää.
Ns. pelastususkonnot
väittävät, että
"maallisen" elämän tarkoitus on kuolemanjälkeisen
"iankaikkisen" elämän saavuttaminen. Jos olisi olemassa
ns. iankaikkinen elämä, mikä sen tarkoitus olisi? Sen
sijaan
lopullisella, biologisella kuolemalla on
luonnossa
lajin säilymisen ja kehittymisen kannalta selvä merkitys.
Kuolema
on elämän jatkumisen edellytys, sillä jos kuolemaa ei
olisi,
bakteerien massa ylittäisi nopeasti maapallon massan, ja
tämähän
on tietysti mahdotonta. Jos muinaiset eläimet eivät olisi
koskaan
kuolleet, ihmistä ei olisi koskaan ilmaantunut maapallolle,
sillä
ihmiselle ei olisi ollut elintilaa.
Kurt E. Baier toteaa,
että
uskonnollinen ajattelu perustuu kahteen olettamukseen, joista
kumpaakaan ei voida todistaa paikkansapitäviksi.
Ensiksi ajatellaan, että
"maallinen"
elämä olisi arvotonta ja kärsimystä, joka vain
valmistaa ihmistä
iankaikkiseen iloon. Toiseksi ajatellaan, että maalliset
kärsimykset
korvattaisiin iankaikkisilla iloilla.
Ensiksi voidaan todeta,
että
tällaisesta ajattelutavasta saattaa olla vakavia siveellisiä
seurauksia. Esimerkiksi kristillisellä keskiajalla
ihmiselämää ei
pidetty arvossa. Toisaalta voidaan väittää, että
"maallinen" elämä
voi olla täysin mielekästä ja antoisaakin.
Arvioidessaan ns. maallista
elämää
uskovaiset usein vertaavat sitä iankaikkisen elämän
riemuihin.
Kurt E. Baier huomauttaa, että he tekevät saman virheen kuin
ne,
jotka sanovat, että Pekka on pieni, koska hän on pienempi
kuin puu.
Ihmiselämän mielekkyyttä ei tule verrata
johonkin
ihmiselämän
ulkopuoliseen vaan ihmisten elämään
keskimäärin. Näin
arvioituna jotkut ihmiset elävät erittäin
mielekästä, onnellista
ja täysipainoista elämää, ja heidän
elämällään
yhteiskunnassa on selvä päämäärä ja
tarkoitus.
Jotkut toiset
elävät surkeaa ja sekä omasta että muiden
mielestä
tarkoituksetonta elämää. Sen sijaan, että ateistit
olisivat
huolissaan iankaikkisesta elämästä he haluavat
kehittää elämää
ja yhteiskuntaa maapallolla siten, että lopulta kaikki ihmiset
voisivat tuntea elävänsä mielekästä ja
tarkoituksenmukaista
elämää.

Charles Darwin
Edellä suoritetuista
tarkasteluista
voidaan päätellä, että luonnonilmiö
elämä kuuluu luonnossa
vallitsevan syyn ja seurauksen suhteen avulla selitettäviin
ilmiöihin eikä tarkoituksen avulla selitettäviin.
Tämän
luonnontutkimuksen selityksen tarjoaa Darwinin kehitysoppi.
Mutta vaikka
luonnonilmiöllä elämä
ei olisi tarkoitusta, ihmisyksilöllä tai yksilöiden
muodostamalla
yhteiskunnalla voi olla moniakin päämääriä,
aikomuksia ja
tarkoituksia. Tarkoitusten avulla selittäminen on keksitty, koska
ihmisillä on tarkoituksia, ei siksi, että ihmisiltä
puuttuisivat
tarkoitukset.
Uskonnottoman siveyden
ensimmäinen
peruslause on, että elämä on elämisen arvoista.
Tahto elää on
ihmisen perustavinta laatua olevia pyrkimyksiä. Alun perin
iankaikkisen elämän kaipuukin on syntynyt voimakkaasta
tahdosta
elää. Joissain uskonnoissa tämä alkuperäinen
pyrkimys on
pitkällisen kehityksen tuloksena kääntynyt
päälaelleen, on
alettu kuvitella, että "maanpäällinen" elämä
olisi
jollakin tavalla arvotonta.
Paitsi että ihminen haluaa
elää, hän
haluaa elää hyvää, täyteläistä
elämää. Hyvää elämää
ajattelijat kutsuvat tavallisesti onnelliseksi elämäksi. Eri
aikoina ihmisillä on ollut erilaisia mielipiteitä siitä,
mitä
sellainen elämä on. Joka tapauksessa hyvä, onnellinen
elämä
tuottaa ihmiselle tyydytystä.

Fjodor
Dostojevski
Dostojevski väitti, että
jos jumalaa
ei ole olemassa, niin kaikki on sallittua. Dostojevskin kotimaan
ihmisten enemmistö oli äskettäin ateisteja. Maata
hallitsivat
ateistit, eikä heistä voinut havaita
merkkiäkään siitä, että
he pitäisivät elämäänsä
tarkoituksettomana. Siveys ei ollut
maasta suinkaan hävinnyt, vaan voidaan väittää,
että se on
huomattavasti kohonnut niistä ajoista, jolloin Dostojevski eli.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen uskonto on noussut ja
siveys
romahtanut. Suomessakin on ministereinä, kansanedustajina ja
monissa
muissa johtavissa tehtävissä ateisteja, mutta ei voida
havaita
merkkiäkään siitä, että he olisivat
vähemmän siveellisiä kuin
ne johtajat, jotka uskovat jumalaan.
Siveys on
yhteiskunnallisen
tietoisuuden muoto, ja yhteiskunnan olemassaolo takaa myös
siveyden olemassaolon. On tietysti ollut erilaisia yhteiskuntia, joissa
on
vallinnut erilainen siveys kuin omassa yhteiskunnassamme, mutta ei
tunneta yhtään yhteiskuntaa, josta olisi kokonaan puuttunut
siveys.
24
% suomalaisista uskoo,
että jumala
on olemassa, koska muutoin ei tiedettäisi, mikä on
hyvää ja mikä
on pahaa
Tästä jumalatodistuksesta
käytetään
nimitystä moraalinen todistus. Itse asiassa jo Dostojevskin
jumalatodistus oli siveelisen jumalatodistuksen muoto. Saksalainen
Immanuel Kant kumosi kirjoissaan kaikki muut jumalatodistukset, mutta
hän itse tarjosi niiden tilalle siveellistä todistusta.
Kant kiinnitti huomionsa
siihen, että
"maallisessa" elämässä hyvä jää usein
palkitsematta
ja paha rankaisematta. Kantin mielestä oikeudenmukaisuuden
toteutuminen edellyttää kuoleman jälkeistä
elämää ja
oikeudenmukaisuutta toteuttavan yliluonnollisen olennon, jumalan
olemassaoloa.
Ateistit huomauttavat
tähän, että
kuoleman jälkeiseen sovitukseen vetoamalla on jo vuosituhansien
ajan
estetty oikeudenmukaisuuden toteutuminen maan päällä.
Ateistien
mielestä ihminen on vastuussa teoistaan tässä ja nyt
eikä vasta
kuoleman jälkeen. Itse asiassa ateistit asettavat siveelliset
vaatimukset hyvin korkealle. Kun kuolemanjälkeistä sovitusta
ei
ole, oikeudenmukaisuus jää yksinkertaisesti toteutumatta, jos
"maallisessa" elämässä tehdään
vääryyttä.
Voidaan lisäksi huomauttaa,
että
Kantin todistelu on pätevä vain sillä ehdolla, että
oikeudenmukaisuus aina toteutuu. Jotta Kant voisi todistaa
oikeudenmukaisuuden aina toteutuvan, hänen ilmeisesti pitäisi
ensiksi todistaa kuoleman jälkeisen elämän olemassaolo
ja sitten
hänen pitäisi todistaa vielä, että
oikeudenmukaisuus todella
toteutuu kuolemanjälkeisessä elämässä.
Itse asiassa Kantin
todistus vetoaa
pikemmin ihmisten tunteisiin kuin järkeen. Ihmiset uskovat
helposti
todeksi sen, mitä he toivovat todeksi. Toiveisiin vetoaminen
varsinaisten todistusten sijasta on tyypillistä
uskonnolliselle "todistamiselle".
Ateistit huomauttavat
vielä, että jos
jumala tuomitsee hyvää tehneitä taivaaseen ja pahaa
tehneitä
helvettiin, hän itse asiassa uskonnon mukaan tuomitsee
ihmisiä
teoista, jotka ovat jumalan omaa syytä. Suurten uskontojen mukaan
jumala on kaikkivaltias ja kaikkitietävä, ja sellainen olento
voisi
helposti estää ihmisiä tekemästä pahoja
tekoja.
Tunnettu
muhamettilainen runoilija Omar Khayam rukoilikin jumalaansa sanoilla:
"Anna
meille anteeksi syntimme (ts. pahat tekomme), jotka meidän
elämäämme
painostavat. Annetaanhan omat syntisikin sinulle anteeksi."

Kai Nielsen
Kai Nielsen on Galgaryn
yliopiston
professori. Hän opiskeli Duken yliopistossa, ja on opettanut New
Yorkin yliopistossa, Ottawan yliopistossa, Amherstin collegessa ja
Brooklynin collegessa. Nielsen on Kanadan filosofisen aikakauslehden
toimittaja ja on luennoinut Euroopassa ja Afrikassa. Hän on
kirjoittanut mm. seuraavat kirjat: Järki ja
käytäntö (1971),
Aikamme uskontokritiikki (1971), Epäily (1973) ja Etiikka ilman
jumalaa (1973). Lisäksi hän on kirjoittanut suuren
määrän
artikkeleita aikakauslehtiin ja tietosanakirjoihin.
Kai Nielsen on osoittanut,
ettei siveys voi perustua pelkästään jumalan tahtoon.
Hänen
ajatusjuoksunsa voidaan esittää kansantajuistetussa muodossa
suunnilleen seuraavasti.
Jos kaikki siveelliset
käskymme ovat
peräisin jumalalta, myös käsky totella jumalan
käskyjä olisi
peräisin jumalalta. Mutta keneltä olisi peräisin
käsky totella
käskyä, että jumalan käskyjä on toteltava?
Huomaamme, että
tässä meillä on käsky, jota emme voi perustella
yksinomaan jumalalla.
Voidaan väittää, että
meidän tulee
totella jumalan käskyjä rakkaudesta jumalaan. Mutta miksi
meidän
tulisi rakastaa jumalaa? Siksikö, että jumala käskee
meitä
tekemään niin? Tällöin joudumme samoihin
vaikeuksiin kuin yllä.
Uskovainen voi tarkoittaa
sanalla
"hyvä" eri asioita. Jos hän sanoo hyväksi kaikkea,
mitä
jumala käskee, olemme yllä olevissa vaikeuksissa. Jos jumalan
hyvyyttä on pidettävä jumalan käskyistä
riippumattomana asiana,
on olemassa hyvää, joka ei riipu jumalan käskyistä.
Joskus väitetään, että
jumala on
mitta sille, mitä pidetään hyvänä. Mutta jotta
voisimme käyttää
jumalaa hyvän mittana, meidän olisi jumalasta riippumatta
tiedettävä, mitä hyvä on. Jotta voisimme
tietää, kuinka pitkä
jokin esine on, meillä on oltava käsitys siitä,
mitä pituus on,
muutoin emme osaa käyttää mittakeppiä. Jos
tiedämme, mitä hyvä
on, riippumatta jumalasta, voimme arvioida, onko jumala hyvä vai
ei.
Jos taas hyvä tarkoittaa
pelkästään
sitä, että jumala hyväksyy asian, hyvyys ei tarkoita
muuta kuin
jumalan hyväksymää. Jos tämä jumala
käskisi meidän varastaa,
valehdella ja murhata, sekin olisi hyvää. Itse asiassa
vanhoissa
uskonnollisissa teksteissä (esim. Raamatun alkuosassa) jumala
saattoi käskeä tehdä yllä mainittuja tekoja.
Paholainen
puolestaan voisi väittää, että varastaminen,
valehteleminen ja
murhaaminen ovat pahoja tekoja, mutta koska jumalan hyväksyminen
on
teon hyvyyden ehto, jumala olisi hyvä ja paholainen paha. (Vrt.
muhamettilaisten Koraani: vääräuskoisen pettäminen
on hyvä.)
Oletetaan, että minä sanon
Peka
tukkaa pitkäksi kokonaan riippumatta siitä, onko se metrin
pituinen
vai yhden millimetrin pituinen. Kun jälleen kertoisin muille,
että
Pekan tukka on pitkä, kuulijat olisivat varmaan
ymmällä. He eivät
saisi itse asiassa mitään tietoa Jussin tukan pituudesta. Jos
jumalaa sanotaan aina hyväksi, käy samoin. Kuulijat
eivät saa
mitään tietoa siitä, millainen jumala on.
Jos olisi olemassa
paholainen, joka
olisi luonut kaikkeuden, ja jos kaikki mitä hän käskee
tehdä,
olisi pahaa, millä tavoin tämä paholaisjumala eroaisi
edellä
kuvatusta jumalasta? Koska kaikki, mitä hän käskee,
olisi
määritelmän mukaan pahaa, hän saattaisi aivan hyvin
käskeä
kaikki samat asiat, joita uskontojen jumalat ovat käskeneet, mutta
nyt nämä teot olisivat pahoja.
Hyvä ja paha voidaan
erottaa vain, jos
ihminen itse, jumalasta tai jumalista riippumatta, pystyy ne
erottamaan. Ihmistä puolestaan ohjaavat tarpeet, tyydytys ja
kärsimys. Luonnosta ja ihmisyhteisön
käytännöstä kumpuavat
ihmisen hyvä ja paha.
13
% suomalaista uskoo,
että jumala on
olemassa, koska he ovat kokeneet jumalan avun
Useimpiin uskontoihin
kuuluu avun
pyytäminen jumalilta tai jumalalta. Tällaista jumalalle
osoitettua
pyyntöä kutsutaan rukoilemiseksi. Koska muinaiset ihmiset
yrittivät
taivuttaa jumalia suosiollisiksi taikuuden avulla, havaitaan, että
tapa
rukoilla on vähitellen kehittynyt vanhasta taikauskosta.
Jos jumala ei puutu
maailmanmenoon,
rukoileminen on turhaa ja jumalan apua ei voida
käytännön elämässä
kokea. Jos taas jumala todella puuttuu maailman menoon, sellainen
voidaan tutkimuksenkeinoin havaita.
Missään tutkimuksessa ei
ole voitu havaita poikkeamia yleisesti tunnetuista luonnonlaeista.
Kuitenkin tällaisista poikkeamista on kirjoitettu valtava
määrä
uskonnollisia kirjoja. Poikkeamat ovat aina
väistäneet tutkimusta ja laboratorio-olosuhteita.
Ihmiset saattavat todella
uskoa
kokeneensa jumalan avun. Jos joku on rukoillut, ja hänen toiveensa
sattumalta toteutuu, hän helposti katsoo, että jumala on
auttanut
häntä. Jos toive ei toteudu, uskovainen ei kiinnitä
siihen yhtä
suurta huomiota tai syyttää ehkä itseään.

Ihminen pystyy helposti
kokemaan
toiveitaan vastaavia harhanäkyjä. Nälkä,
yksinäisyys, kidutus, lääkkeet ja pelko saattavat
aiheuttaa
harhanäkyjä. Muinaiset tietäjät söivät
punaisia kärpässieniä
ja saivat sitten näkyjä. Myöhemmin näkyjä
nähtiin viinin
voimalla.
Kun Amerikan eräät
intiaaniheimot
lähettivät nuoret metsään odottamaan
näkyä, nuoret lopulta
nälissään ja viluissaan näkivät karhujumalan
tai käärmejumalan.
- Jos uskomme eläinjumaliin,
voimme
nähdä niitä.
- Jos uskomme pyhimyksiin,
voimme nähdä
niitä.
- Jos uskomme paholaisiin,
voimme nähdä
niitä.
- Jos uskomme noitiin, näemme
noitia.
- Yhdysvaltain presidentti
Jimmy Carterin
vaimo kertoi aikoinaan julkisesti keskustelleensa makuuhuoneessaan
Jeesuksen (kristittyjen jumalan toinen persoona) kanssa.
Vähemmän tärkeitä
jumalatodistuksia
on useita kymmeniä, ellei satoja.
Keskustelun
aiheita
- Miksi ns.
jumalatodistuksia
käytetään, vaikka ne on todettu
kestämättömiksi?
- Esittävätkö ateistit
jumalatodistusten kritiikkiä niissä maissa, joissa ateistit
ovat
enemmistönä?
- Miksi ateistit esittävät
jumalatodistusten kritiikkiä niissä maissa, joissa he ovat
vähemmistönä?
- Mitä vastaväitteitä
voidaan
esittää ns. ensimmäisen syyn todistukseen?
- Mitä vastaväitteitä
voidaan
esittää käsitykselle, että luonnon
järjestyksen täytyy olla
jonkun alkuun panemaa?
- Mitä vastaväitteitä
voidaan
esittää käsitykselle, että kehitys ei olisi
mahdollista ilman
jonkun ohjausta?
- Mistä johtuu, että
ihmistä
ympäröivä luonto näyttää sopivan hyvin
ihmisen tarpeisiin?
- Mikä oli Dostojevskin
jumalatodistuksen virhe.
- Millä tavalla ateistit
vastaavat
kysymykseen ihmisen tarkoituksesta?
- Miten ateisti kokee
ihmisen
itsenäisyyden eli autonomian?
- Minkä selitysmallin
avulla
luonnonilmiötä elämä on selitettävä?
- Mikä on uskonnottoman
siveyden
peruslause?
- Mistä voidaan päätellä,
että
ateistit eivät pidä elämäänsä
tarkoituksettomana?
- Onko ateismi hävittänyt
moraalin
niistä maista, joissa ateistit ovat enemmistönä?
- Voidaanko
yhteiskunnasta hävittää
moraali?
- Mitä päämääriä sinä
haluat
edistää elämässäsi?
- Mitä henkilökohtaisia
päämääriä
sinulla on?
- Mistä asioista pidät
erityisesti?
- Käännyttäkää joku
oppilas yllä
olevilla jumalatodistuksilla ensin uskovaiseksi ja sitten takaisin
uskonnottomaksi.
|