Suomalainen korkea- työväen ja nuorisokulttuuri

Sisällysluettelo

Suomalainen korkea- työväen ja nuorisokulttuuri
Yläluokkainen kulttuuri ja kansankulttuuri
1. Keskustelun aiheita
Korkeakulttuuri
1. Keskustelun aiheita
Työväenkulttuuri
Nuorisokulttuuri
Nuorten elämäntyyli ja kulttuuri
Nuorten ihmissuhteet
Nuoret kulttuurin käyttäjinä
1. Tytöille saatiin seuraava ryhmäjako
2. Pojille saatiin seuraava ryhmäjako
Nuorisokulttuurin muovaajia
Nuorten yhteiskunnalliset asenteet
Keskustelujakso:
Nuorisomuoti
Nykynuori
1. Keskustelun aiheita

Yläluokkainen kulttuuri ja kansankulttuuri

On mahdollista, että jotkut tarkoittavat korkeakulttuurilla yläluokkaista kulttuuria (upper class culture). Tässä aineistossa korkeakultuurilla tarkoitetaan kuten yleensä on tapana sivilisaatiota yleensä.

Näissä aineistoissa ei juuri käsitellä yläluokkaista kulttuuria. Tämä johtuu siitä, että yläluokkaista kulttuuria ei ole juuri taidettu tutkia.

Vanhaa yläluokkaista kulttuuria on esitelty brittiläisissä klassikkoromaaneissa, ja nykyistä varakkaan yläluokan kulttuuria tikosromaaneissa.

Ilemisesti yläluokkaista kulttuuria voidaan tutkia vain epäsuorasti, sillä nykyiset yläluokaisen kulttuuriin kuuluvat tuskin suotuvat puhumaan asioista niin kuin ne ovat.

Helsingin työväentalon torni palaa vuonna 1918.

Jotkut tarkoittavat kansankulttuurilla työväenkulttuuria, talonpoikaiskulttuuria jne.

Talonpoikaiskulttuuria ja työväenkulttuuria on esitelty laajasti toisaalla näissä aineistoissa. Tässä aineistossa käsitellään lyhyesti työväenkulttuuria.

Keskustelun aiheita

Millä tavalla yläluokkainen kulttuuri muuttui viime vuosisadalla?
Millainen on keskiluokkainen kulttuuri?
Millä tavalla työväenkulttuuri muuttui viime vuosisadalla?

Korkeakulttuuri

Sivilisaatio (lat. civilis, kansalais-) eli korkeakulttuuri tarkoittaa yleensä samaa kuin kulttuuri tai sivistys.Sivilisaatioksi voidaan kutsua yhden valtion, useiden valtioiden, kansojen muodostaman yhteisön tai kokonaisen lajin, kuten ihmiskunnan, kehittämää elämäntapaa.

Usein sivilisaatio katsotaan kulttuurin kehitysvaiheeksi, jota edeltää yksinkertainen heimoyhteiskunta. Kun tällainen yhteiskunta kasvaa ja organisoituu, siitä tulee sivilisaatio eli korkeakulttuuri, jolle on ominaista keskitetty valtiomainen hallinto, suuret asutuskeskukset, työnjako, yhteiskuntaluokat, kirjoitustaito, korkealle tasolle kehittyneet tiede ja taide sekä vahva armeija.

Ensimmäisen sivilisaation katsotaan syntyneen noin 3500–3000 eaa. varhaisessa Kaksoisvirtainmaassa. Sivilisaation synnyn katsotaan johtuvan mm. voimakkaasta väestönkasvusta ja eri alueiden välisistä sodista, jotka vaativat keskitettyä johtoa. Voimakkaan väestönkasvun pani käyntiin jonkin varastoitavan viljalajin tuottoisa kasteluviljely. Amerikassa se oli maissi, Lähi-idässä ohra ja vehnä, Kiinassa riisi.

Varhaisten sivilisaatioiden syntyalueet olivat monesti aavikoiden ympäröimiä jokilaaksoja, joissa valloitettujen kylien väestö ei voinut paeta valloittajaa, vaan sen oli alistuttava sodan jälkeen voimakkaamman kylän tai kaupungin valvontaan.

Varhaisimmat kirjoitetut asiakirjat ovat verokuitteja. Varhaisessa Kaksoisvirtainmaassa mm. järjestäytynyt uskonto oli suuri mahti. Egyptin, Indusjoen laakson, Kiinan, Perun ja Keski-Amerikan alueilla tapahtui vastaava sivilisaation synty kuin Egyptissä. Näitä varhaisia sivilisaatioita on sanottu myös korkeakulttuureiksi tai varhaisvaltioiksi.

Keskustelun aiheita

Milloin Suomessa alkoi korkeakulttuuri?
Miten korkeakulttuuri kehittyi Suomessa?
Ketkä olivat Suomessa yläluokka ennen Suomen itsenäistymistä?
Eroavatko suomenruotsalainen ja suomalainen korkeakulttuuri toisistaan? Jos eroavat, niin missä asioissa?
Vapaamuurareihin kuuluu myös töläistaustaisia ihmisiä kuten poliitikko Jyrki Ktateisen isä. Miksi vapaamuurareita paheksutaan lehdistössä?

Työväenkulttuuri

Sata vuotta sitten työväki näytteli ja lauloi yhdessä. Työväenkulttuuri oli alkanut tehdastyöläisten keskuudessa kaupungeissa, mistä innostus levisi nyt vähitellen myös maaseudulle. Vuonna 1900 ilmestyi ensimmäinen Työväen laulukirja.

Työväenkulttuuri taiteissa

Työväenkulttuuria taiteissa on käsitelty laajasti muualla näissä aineistoissa.

Metallimies-kirjailija Väinö Linna 20 marlkkan setelissä

Työväenkirjallisuus
Työväen kuvaukset kirjallisuudessa
Työväestö kuvataiteissa
Työväen teatteri
Työväenmusiikki
Työväenlaulut
Työlaulut

Esimerkki

Kansainvälinen

Työn orjat sorron yöstä nouskaa,
maan ääriin kuuluu kutsumus
Nyt ryskyin murtuu pakko valta,
tää on viime ponnistus.
Pohja vanhan järjestyksen horjuu.
Orjajoukko taistohon!
Alas lyökää koko vanha maailma
ja valta teidän silloin on

Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään.

Ei muuta johtajaa, ei luojaa
kuin kansa kaikkivaltias.
Se yhteisonnen säätää, suojaa,
se on turva tarmokas.
Eestä leivän, hengen, kunniamme
yössä sorron, turmion
kukin painakaamme palkeitamme,
kun käymme työhön, taistohon.

Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään.

Lait pettää, hallitukset sortaa,
verot köyhälistön verta juo,
ja köyhän ihmisoikeuskin
ompi tyhjä lause tuo.
Pois jo kansat holhouksen alta.
Veljeyden sääntö on:
kellä velvoitusta, sillä valtaa
ja oikeutta olkohon.

Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään.

On kurjat kunniassaan
raharuhtinaat nuo röyhkeät.
Ei koskaan tee ne itse työtä,
vaan ne työtä ryöstävät.
Varat kansan hankkimat on menneet
kaikki konnain kukkaroon.
Pois kansa velkaansa jo vaatii,
nyt ryöstösaalis tuotakoon

Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään.

Työmiehet, kyntäjät ja kaikki,
työkansan joukko nälkäinen.
Maa meidän on ja olla täytyy,
vaan ei laiskain lurjusten.
Nälkä meill' on aina vieraanamme
vaan kuin korpit haaskoiltaan
me kerran kaikki karkoitamme,
niin päivä pääsee paistamaan

Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään.

Keskustelun aiheita

Opetelkaa opettajan johdolla tai äänitteen säestyksellä laulamaan Kansainvälinen eli Internationaali?
Ketkä Suomen presidenteistä ovat laulaneet Kansainvälistä?
Miksi koulussa on opittava laulamaan Inernationaali?
Koskettavatko Inernationaalin sanat nykykoululaista?
Laulakaa koulun kevätjuhlassa Kansainvälinen Suvivirren päälle.

Työväenliike Suomessa

Työväenliikettä on käsitelty laajemmin toisaalla näissä aineistoissa.

Työväenliikkeen osat

Työväenliike jaetaan kahteen pääosaan, jotka ovat

ammatillinen työväenliike ja
poliittinen työväenliike.

Suomen työväenliikkeen varhaishistoriaan kuului lisäksi ns. wrightiläinen työväenliike. Yhteistä näille on työläisten elinolojen puolustaminen ja parantaminen. .

Wrightiläinen työväenliike

Wrightiläinen työväenliike oli 1800-luvun lopulla Suomessa toiminut yhteiskunnallinen liike, joka pyrki estämään työväen politisoitumista pyrkimällä edistämään heidän asemaansa yhteisellä järjestäytymisellä työnantajien kanssa.

Se tuli Suomeen Ruotsin mallin mukaisena 1886–1894. Wrightiläinen työväenliike oli käytännössä työnantajan johtamaa toimintaa, jolla yritettiin vaimentaa työläisten omaa aloitteellisuutta ja hillitä kumouksellisen työväenliikkeen etenemistä.

Sillä oli usein hyvät tarkoitusperät, ja sen avulla voitiin edistää esimerkiksi työläisten terveyttä ja hyvinvointia. Myöhempi työväenliike on voimakkaasti arvostellut wrightiläisyyttä, koska se ei kunnioittanut työväen omia toimintaoikeuksia. Wrightiläisestä työväenliikkeestä on käytetty toisinaan myös nimitystä porvarillinen työväenliike. Wrightiläisen työväenliikkeen lähisukulainen on hyväntekeväisyys.

Ammatillinen työväenliike

Ammatillinen työväenliike on työläisten omasta toimintatarpeesta lähtevä liike, joka pyrkii puolustamaan ja saavuttamaan maan työläisten toimintaoikeusia ilman omistavan luokan holhousta. Tätä vastaa nykyään kehittyneissä maissa ammattiyhdistysliike, joka on kuitenkin monin tavoin sidoksissa poliittiseen työväenliikkeseen.

Poliittinen työväenliike

Poliittinen työväenliike on kehittynyt ajatuksesta, jonka mukaan työläisten etuja ja oikeuksia kannattaa ajaa myös julkisen vallan, lähinnä valtion tasolla. Poliittinen työväenliike on jakautunut pääpiirteissään kahteen suuntaukseen, jotka ovat sosiaalidemokratia ja kommunismi.

Edellinen ajaa työväestön etua porvarillisen yhteiskunnan oloissa tai sitten käsitetään yhteiskunnan muuttuvan sosialistiseksi, jos vaaleissa saavutetaan työväenliikkeen enemmistö.

Jälkimmäisen mukaan on pyrittävä välittömien etujen puolustamisen ohella vallankumoukseen, jossa niin tuotantovälineet kuin valtiovalta siirtyvät työväenluokalle.

Neuvostoliiton romahtaminen aiheutti tälle suuntaukselle paljon hämmennystä. Nykykäsityksen mukaan valta Neuvostoliitossa ei ollut työväestöllä vaan kommunisteiksi itseään nimittävällä yläluokalla.

Keskustelun aiheita

Yleisiä tulosopimuksia ei enää tehdä Suomessa. MIstä tämä johtuu?
Mistä johtuu, että valtiokirkkojen valtiolta saamat rahat seuraavat tarkasti kustannusten nousua mutta lapsilisät eivät?
Miten lehdistön omistus vaikuttaa lehdissä esitettäviin mielipiteisiin?

Nuorisokulttuuri

Alakulttuuri

Alakulttuuri on pääkulttuurista poikkeava uskonnollisen, rodulisen tms. ryhmän kulttuuri.

Vastakulttuuri

Vastakulttuuri on järjestelmällistä kielteistä asennetta vallitsevaan kulttuuriin nähden.

Onko nuorisokulttuuri olemassa?

Tutkijat ovat erimielisiä siitä, onko erityinen nuorisokulttuuri olemassa. Jos nuorisokulttuuri on olemassa, se on eräs alakulttuuri.

Mitä nuorisokulttuuri on?

Ei ole mitään yksimielisyyttä siitä, mitä nuorisokulttuuri on.

On väitetty, että nuorisokulttuuri on vastakulttuuria, mutta asiasta ei ole mitään näyttöä. Jokaisen kulttuurin sisällä on eri-ikäisiä ihmisiä, jotka eivät pidä vallitsevasta kulttuurista.

Nuoriso yhteiskunnan tulkkina

Nuorison synty

Nuoriso ja nuorisokulttuuri itsestään tietoisina ilmiöinä ovat varsinaisesti vasta toisen maailmansodan jälkeisen ajan tuotetta.

Nuoruus omana elämänilmiönään ja mm. alaikäisyyden käsite ovat vanhempia, mutta nuoruus määriteltiin ennen aikuisuuden ja yhteiskunnan osana, esimerkiksi kasvatus- ja koulutusjärjestelmänä, jolloin nuoret olivat aikuisten ja yhteiskunnan tarpeiden toteuttajia ja valvonnan kohteita.

Kun nuoria alettiin tutkia, tutkittiin aluksi nuorten poikkeavaa käyttäytymistä ja rikollisuutta.

1950-luvulla samanaikaisesti Yhdysvalloissa ja Euroopassa alkoivat kehittyä käsitykset nuoruudesta itsenäisenä ja eriytyvänä ilmiönä.

Kun nuoriso 1940-luvulla koettiin vielä yhtenäiseksi, 1950-luvulla nuoriso sekä erottui omaksi yhteiskunnalliseksi luokakseen ja alkoi sisäisesti eriytyä omiksi kulttuureikseen.

Nuoret niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin tulivat tietoisiksi omasta erillisestä asemastaan. Taustalla oli monia edelleenkin keskustelun alaisia tekijöitä, joista nuorten ikäluokkien kasvu, koulutusmahdollisuuksien nopea laajeneminen, nuoruuden piteneminen ja länsimaisten yhteiskuntien uudenaikaistuminen ovat muutospaineen aiheuttajia.

Eriytyvä nuoriso koki elämäntyylinsä, tapansa ja arvonsa vastakkaiseksi aikuisten kaksinaismoraalille. Musiikin, pukeutumisen, ihanteiden, kielen ja oman "tiedotusvälineistön" (nuorisolehdet) kautta nuorisokulttuuri alkoi ensi kertaa muodostua itsenäiseksi ilmiöksi.

Ns. "lättähattu" –ilmiö Suomessa oli omaa aikuisten maailmasta irtautuvaa nuoruuden kokemusta iloista, huoletonta, vapaata nuoruutta, jossa kyseenalaistetaan ns. normaali elämäntyyli ja tavat. Ilmiön liioittelu ja tekivät siitä julkisuudessa huomattavasti merkittävämmänilmiön kuin mitä se oli

1950-luvun nuorison liikehdintää voidaan kuitenkin pitää "vain keskiluokkaisena" kapinointina ja etäisyyden ottona aikuissukupolveen, mutta samalla aikuisuuteen siirtymisen liittyvänä tapahtumasarjana.

1960-luvun radikalismi ja eriytyminen

1960-luvulla tapahtui edellisellä kymmenluvulla alkaneiden muutosten voimistuminen: nuorten kulttuurista erilaisuutta vahvistettiin erityisesti Euroopassa massakonserttien ja erilaisten kulttuuritapahtumien avulla.

Nuorisomusiikki valtasi alaa.

Johnny Hollydayn konsertin Pariisissa vuoden 1963 kesäkuussa järjestivät "Salut les copins" (Terve kaverit) –nuorisolehti ja Pariisin paikallisradio. Konsertti radioitiin suorana lähetyksenä ja se kokosi ennen näkemättömällä ja ennen kokemattomalla tavalla Pariisin keskustaan 150.000 nuorta.

Konsertti päättyi mellakkaan, jossa rikottiin lähes kaikki mitä eteen sattui. On sanottu, että tässä tapahtumassa nuoriso tuli tietoiseksi omasta voimastaan aivan uudessa merkityksessä: nuoriso oli kapinoinut ensimmäistä kertaa yhteiskuntaa vastaan.

Pian Ranskassa syntyi useita nuorten omia lehtiä, jotka ryhtyivät julistamaan sitä, miten nuoret olivat kaksinkertaisesti riistettyjä, markkinoiden ja poliitikkojen alistama kansanosa, jolla ei ollut taloudellisia eikä demokraattisia oikeuksia.

Nuorisokulttuurissa korostettiin nuorten tarvetta muodostaa itsenäinen ja riippumaton yhteiskuntaluokka, joka halusi astua yhteiskunnan johtoon. Tällä tapahtumalla lienee ollut yhteys vuosikymmenen lopun Pariisin kevään tapahtumiin, ylioppilasmellakoihin , opetusjärjestelmän, koulujen ja yliopistojen demokratisoimisvaatimuksiin.

Vuosikymmenen lopulla erityispiirteenä oli nimenomaan ylioppilasliikkeen yhteiskunnallinen radikalisoituminen. Tätä on selitetty todellisuuskäsityksen muuttumisella. Television ja joukkotiedotusvälineiden merkitys oli tärkeä

Tietoisuus maailmasta, sen epäoikeudenmukaisuudesta löi silmille ja suuttumus kouluopetuksen kätkemästä maailman epäoikeudenmukaisuudesta oli käsin kosketeltava. Vietnam, Pariisi, Praha. Siinä vuosikymmenen lopun iskusanoja. Euroopan "hullu vuosi", 1968, nosti laajaan keskusteluun demokratiavaatimusten lisäksi myös yhteiskuntaluokkien väliset erot, jotka nyt Euroopassa ymmärrettiin selvästi toisin kuin Yhdysvalloissa

Nuorison alakulttuureissa kuvattu kehitys sai omat ilmaisunsa. Syntyi moniarvoinen käsitys nuorisosta. Nuoret eivät olleet yhtenäinen kansanosa tai luokka, vaan se oli selvästi jakautunut eri tavalla elämään ja yhteiskuntaan suhtautuviin ryhmiin, omiin alakulttuureihinsa. Nuoret voitiin jakaa ainakin neljään ryhmään: "tavallisiin nuoriin", "kulttuurikapinallisiin", "poliittisiin aktivisteihin" ja "rikolliseen nuorisoon".

Ensimmäinen ryhmä käsitti harmittomat tavalliset nuoret. "Kulttuurikapinalliset" olivat usein vastakulttuurin edustajia. "Poliittiset aktivistit" taas käyttivät erilaisia kansalaistottelemattomuuden muotoja. "Rikollisen nuorison" katsottiin muodostuvan työväenluokkaisista perinteisiä omaisuus- ja väkivaltarikoksia tekevistä nuorista.

1970-luvun nuoriso

1970-luvulla nuorten poliittinen osallistuminen oli voimakasta, erityisesti vuosikymmenen alkupuoliskolla. Nuorten enemmistö uskoi tavanomaiseen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen vaikuttamiseen.

Mistään yhteisymmärrykseen perustuvasta osallistumisesta ei ollut kysymys. Etenkin luokkatietoinen nuoriso taisteli vallasta. Jo 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun nuorison keskuudessa eli voimakkaita vastakulttuurisia aineksia, mikä erityisesti poliittisella tasolla äärivasemmalla, taistolaisuudessa, näkyi "porvarillisen isänmaan rakentamisen ja ryssävihan" kieltämisenä.

Hippiliike rantautui Suomeen, tosin laimeana, huumeiden käyttö ja seksuaalinen vapautuminen sen sijaan railakkaampana. Erilaiset vapauksien vaatimukset olivatkin ehkä kaikkein voimakkaimmat Suomessa juuri tuohon aikaan.

Nuorten eriytymiskehitys jatkui, mutta nyt korostui nuorten irrallisuus yhteiskunnan laitoksista. Suomessa alakulttuureista näkyville nousivat erityisesti kaupungeissa diinarit ja punkkarit.

On korostettu sitä, että niiden esiintyminen heijastelee selvästi luokkarakenteessa ja tulevaisuuskäsityksessä tapahtuneita muutoksia: luokkayhteiskunta alkoi keskiluokkaistua ja nuorisotyöttömyyden laajeneminen synkensi tulevaisuuden.

Diinariudessa on ajateltu olevan pyrkimyksiä tasapainottaa alemman keskiluokkaisen kulttuurin ja yhteiskunnallisen aseman nousun ristikkäispaineita pakenemalla kultaiselle 50-luvulle.

Sekaluokkataustaisessa punkkariudessa hämmennys tulevaisuuden edessä näkyi itse tekemisen ja vaatimattomuuden korostuksena, mikä tosin on tulkittu myös vasteeksi kaupallisen kulttuurin kasvulle

1980-luku

1980-luku oli nopean taloudellisen kasvun ja optimismin, lähestulkoon rajattomiin kehitysmahdollisuuksiin uskova vuosikymmen, ja juuri tätä taustaa vasten on kiinnostavaa havaita, että se toi tullessaan selkeän valtakulttuuriin kohdistuvan arvokumouksen.

Suomessa uusien ajatusten näkyvimpiä edustajia eivät olleet ainoastaan nuoret, vaan myös koulutetut ja toimihenkilöt edustivat samoja näkemyksiä. He halusivat kieltää taloudellisuus-, tehokkuus- ja kasvunäkökohdat inhimillistä elämää ohjaavina perusperiaatteina.

Ympäristöön liittyvät arvot nousivat etusijalle ja ajattelutapa oli nyt tunnusomaisesti yleismaailmallista. Rooman klubin väitteet kasvun rajallisuudesta 1970-luvulta alettiin hyväksyä yhä laajemmin – alun perin niitä kannatti vain harvalukuinen yläluokka.

Nyt tunnettiin huolta koko maapallon tulevaisuudesta. Ympäristöarvot alkoivat levitä muissakin puolueissa kuin vihreissä. Kansainvälisessä keskustelussa kuvattua muutosta heijasteli YK:n alaisen Bruntlandin komitean esitys kestävästä kasvusta ja kehityksestä.

Diinarit ja punkkarit hävisivät; hevimusiikin kuuntelijat ja dingofanit astuivat tilalle. Ilmiössä on nähty sukupuolijärjestelmän järkkyminen, mies-nais-taistelu: tässä katsannossa hevarit olivat machoja, kovia, luhistuvan perusmiehisyyden puolustajia.

Dingofanius taas edusti naisellisia arvoja. Ilmiö voitaisiin liittää 1980-luvun muutokseen, jossa ns. pehmeät arvot tulevatt esiin ja arvoristiriita yleisellä tasolla alkaa hävitä: "kohta kaikki ovat vihreitä" –ajattelu hävitti ristiriitoja valtakulttuurissa.

Samaan aikaan myös perinteistä poliittista toimintaa ja poliitikkoja alettiin vieroksua. Hevi- ja dingofanit olivat alakulttuurisia vaiheita, joiden sukupuolipainotukset voidaan ymmärtää vasteina siihen, että selkeät perinteiset ristiriidat sulautuivat yksimielisyyteen suurista tavoitteista, jolloin taisteltavaa jäi enää miehen ja naisen puolustamisessa.

1980-luvulla nuorten alakulttuurinen toiminta alkoi sammua . 1990-luvulla tämä kehitys on jatkunut.

1990-luku

1990-luvun alussa lama iski eri Euroopan maihin, eriasteisesti, mutta erityisen voimakkaasti Suomeen. Ns. postmodernismi suurten tarinain katoamisena ja elämänmuotojen yksityistymisenä.

Politiikan ja aikuisten tasolla muutos näkyi siinä, että niiden merkitys tyhjeni. Perinteisessä vallankäytössä ei ole enää mitään, mihin sitoutua, koska itse vallankäyttäjätkin ovat kadottaneet arvot.

Kehityksen todistajiksi vedetään ne, jotka suurimpaan ääneen korostavat erityyppisiä arvoja, mutta löytyvät kohta itse korruptio-, lahjus-, ja väärinkäytössyytteet niskassaan eriasteisista tuomioistuimista.

Toinen merkittävä muutos liittyy siihen, että yhteiskunnallisessa toiminnassa aatteellisuus häviää, ennustettavuus katoaa, itsestäänselvyydet ja jatkuvuudet katoavat. Kehityksellä ei ole enää suuntaa, päämäärää eikä selkeästi määriteltävää sisältöä.

Kun aatteet menettävät merkityksensä, jäljelle jää hämmennys janäköalattomuus. Yhteiskuntapolitiikan tasolla tämä näkyy esimerkiksi keskustelussa hyvinvointivaltion kohtalosta, itse asiassa sen tietyn asteisessa murenemisessa.

Vastaavasti korostetaan avo-, lähi- ja omavastuuta palveluissa. Keskustellaan jopa siitä, keitä on hoidettava tai jätettävä hoitamatta voimavarojen niukentuessa.

Vanha puhe tasa-arvosta saa erikoisen tulkinnan: sosiaalietuuksia, siis tulonsiirtoja, leikataan kaikilta tulonsaajaryhmiltä – myös ennestään huono-osaisilta – välittämättä siitä, että se johtaa eriarvoistumiseen ja toimeentuloerojen kasvuun.

Kulttuurinen muutos näkyy yksilöllisen kokemuksen tasolla. Kun arvot murenevat ja yhteiset päämäärät katoavat, ihmisen ainoaksi ystäväksi jää se henkilö, joka häntä peilistä tuijottaa.

On pärjättävä yksin, itsestä on kehitettävä yli-ihminen – tai sorruttava. Myös selkeät valinnan mahdollisuudet ovat poissa.

2000 -luku

Elämästä tulee monitoimijuutta, levotonta liikehdintää sinne, missä täky näyttää olevan; työsuhteita hallitsee pysyvä tilapäisyys, vuorovaikutus toteutuu tietotekniikan keinoin ja epätyydyttävä todellisuus voidaan vaihtaa valedellisuudeksi. Eräiden havaintojen mukaan viimeksi mainitun asian kanssa voidaan jäädä niin pahasti koukkuun, että puhutaan suorastaan huumeriippuvuuteen verrattavasta ilmiöstä.

Epävarmuus tulevaisuudesta näkyy nuorisotyöttömyydessä ja taistelussa koulutuspaikoista. Markkinat ovat tehneet nuorista yhteiskunnan kannalta vain työvoimapoliittisen ja kuluttamiseen liittyvän reservin, jolla ei ole yhteiskunnallisia oikeuksia, sillä kynnys yhteiskunnan täysjäsenyyteen kasvaa hetki hetkeltä korkeammaksi.

Valtakulttuurin kannalta huolestuttava piirre on perinteisen poliittisen osallistumisen tarpeen häviäminen. Politiikka näyttäytyy yhä korruptoituneempana, likaisena. Tämä ei merkitse, että kiinnostus yhteiskuntaan ja siinä toimimiseen sinänsä olisi kadonnut .

Työ- ja kouluttautumishaluja nuoret eivät ole menettäneet. Osa nuorista haluaa myös vaikuttaa asioihin. Menetelmät saattavat vaikuttaa ajoittain epätoivoisilta. Jo 1980-luvulla luonnontaloudellisten arvojen noustessa ulkoparlamentaarinen toiminta nosti päätään yhden asian tempausten muodossa

Nuorten poliittinen osallistuminen on juuri niin pirstoutunutta kuin nuorten asema jo itsessään on. Luonnonsuojelu, metsähakkuiden estäminen, taistelu eläinkokeita vastaan ja eläinten vapautustaistelu ovat nuorten näkyvintä "poliittista osallistumista".

Pyrkimys vaikuttaa ympäristöön juuri niissä asioissa, jotka ovat silmin nähtäviä ja käsin hyväiltäviä, saa jopa itseään vastaan kääntyviä piirteitä (kettutyttöjen toiminta). Tämän osallistumisen järki on siinä, että liikutaan joka tapauksessa nuorten todellisten tulevaisuuskäsitysten alueella.

Tiedotusvälineet voivat myös tässä hämätä. Kuvattujen asioiden laaja julkinen käsittely ei ole suhteessa tällaisten nuorten aktivistien määrään. Kysymyksessä ovat edelleen pienet vähemmistöt.

Varsinaisia nuorten alakulttuureja tarkasteltaessa nähdään, että se laskeva kehitys, joka alkoi jo 1980-luvun lopulla, on entisestään jatkunut. Selkeitä kapinoinnin kohteita ei oikeastaan ole, sillä vanhemmat eivät enää välitä arvojen siirrosta – ja kuinka välittäisivät jos heille itselleenkin nämä asiat ovat hämäriä.

Käsitys ihmisestä oman onnensa seppänä kääntää katseen yksilön ns. omiin mahdollisuuksiin. Itsensä kehittäminen saa nyt erityistä painoa – samalla se sulkee yhteisöllisyyden ulos.

Nuorisorikollisuus

On syytä tarkastella vielä erikseen erästä nuorten poikkeavaksi vastakulttuuriseksi käyttäytymiseksi määriteltyä ilmiötä, nuorisorikollisuutta.

Nuorisorikollisuus ei ole varsinaista poikkeavaa vastakulttuurista liikettä vaan seurausta siitä, että koko nuoruus on alakulttuurinen ilmiö kolmessa ulottuvuudessa, jotka tuottavat rikollista käyttäytymistä. Nämä tekijät ovat nuorten poikkeava yhteiskunnallinen tilanne, nuorten poikkeavaa asemaa tuottava yhteiskunnallinen rakenne sekä nuorten yhteiskunnallinen asema ja mahdollisuudet laajasti ymmärrettynä.

Yhteiskunnallisen tilanteen kannalta nuoret elävät monista syistä johtuen irrallisemmissa, säännöistä vapaammissa ja järjestäytymättämämmissä olosuhteissa kuin aikuisväestö. Nuoret elävät paljolti avoimissa tilanteissa, joissa usein "hengaillaan" kavereiden kanssa ja "katsotaan jotakin tekemistä".

Avoimen tilanteen "hengailijat" ovat usein alempien yhteiskuntaluokkien nuoria, joilla ei ole pääsyä ylempien luokkien nuorten harrastustiloihin, urheilukerhoihin tai "bailuihin", ts. heidän energiansa purkautuu todennäköisemmin julkisissa tiloissa, joissa ne ovat hyvin näkyvillä ja herkempiä valvontatoimenpiteille ja myös herkemmin määriteltävissä ja leimattavissa "rikollisiksi".

Toiseksi on tarkasteltava sitä, miten ja millaiset yhteiskunnalliset olosuhteet ja rakenteet tuottavat nuorisorikollisuutta.

Näitä ovat esimerkiksi koulu, sosiaalihuollon järjestelmät ja rikosoikeusjärjestelmä. Yhteisöllisellä rakenteella viitataan lähinnä niihin yhteisöllisiin suhteisiin, perheeseen, vertaisryhmiin jne., jotka muokkaavat välittömästi nuoren käyttäytymistä. Vuorovaikutuksen laatu, poissulkemiset, pettymykset, rangaistukset ja leimaamiset näissä yhteyksissä määrittävät osaltaan käyttäytymisen suuntaa.

Voidaan mm. kysyä, miksi esimerkiksi keskiluokan nuoret alempien luokkien nuoria useammin välttävät tuomioistuinten rangaistukset, vaikka nuoret hyvin yleisesti tekevät rikoksia. Vastaus tähän kysymykseen löytyy, kun otetaan tarkasteluun nuorten lähtökohdat, perheen tilanne, taloudellinen riippuvuus, yhteiskunnan laitosten vaikutus ja nuorten asema koulutus-, asunto-, ja työmarkkinoilla – sekä nuoriin näissä yhteyksissä kohdistunut syrjintä.

Jos nuorten kielteiset kokemukset elämänhallinnassa lisääntyvät, rikollinen käyttäytyminen tulee enemmän todennäköiseksi kuin mahdolliseksi.

Nuoret elävät olosuhteissa ja yhteiskunnallisissa asemissa, jotka poikkeavat aikuisväestön ja ns. "normaalien" kansalaisten vastaavista. Tällöin voidaan ehkä havaita, että rikos edustaa koko nuoruuden syrjäytymistä, se ilmentää erilaista ja eri muodoin näkyvää yhteiskunnallista osattomuutta.

Nuoruus ei ole yhtenäinen

Nuoruus ei ensinnäkään ole yhtenäinen tai ehyt elämänvaihe. Nuoruutta on monta lajia, mutta nuoruus sinänsä on alakulttuurista vaihetta ajateltaessa tämän yhteiskunnan valtajärjestelmiä.

Kun on tutkittu, miten nuoriso määritellään suhteessa yhteiskuntaan, seuraavat täsmennykset kuvannevat nuorten ja valtakulttuurin suhdetta: nuorten sosialisaalistuminen on kesken, nuoret ovat vasta tulossa yhteiskunnan jäseniksi ja nuoret tarvitsevat valvontaa. Nuoruutta sinänsä ei nähdä itseisarvona.

Nuorten joukkoon kuuluu kaiken aikaa myös niitä, jotka ovat syntyneet "kultalusikka suussa". Usein - näissä tapauksissa syntyperä alkaa määrätä menestystä yhä selkeämmin. Eräät koulutukseen valikoitumista arvioineet tutkimukset osoittavat, että vanhempien yhteiskunnallisesta asemasta perityt lähtökohdat ennustavat korkeampaa koulutusta paremmin kuin lahjakkuus.

Nuoruus kulttuurisena ilmiönä näyttää heijastelevan myös kaiken aikaa yhteiskunnan valtakulttuurissa tapahtuvia muutoksia, niitä tulkiten ja niille vasteita muodostaen.

Poikkeavan vastakulttuurin määrittämällä alueella elävät nuoret rikoksentekijät viestivät pikemmin yhteiskunnallista osattomuutta ja tulevaisuuden uskon puutetta kuin kapinaa. Pääsääntöisesti nämä elämänvaiheet käydään nopeasti läpi. Mutta aivan liian monet vammautuvat ja leimataan. Näitä nuoria ei valvonna tehostaminen auta.

Keskustelun aiheita

Mistä johtui, että nuorisokulttuurit ovat tulleet Suomeen hitaasti?
Mistä johtui, että Sorbonnen yliopistolla Ranskassa vuonna 1968 esiintynyt liikehdintä kuitenkin levisi Suomeen nopeasti?
Millainen Suomen poliittinen tilanne oli 1968?Miksi nuoriso ei ole enää erityisesti kiinnostunut politiikassa?
Mikä on tämän hetken nuorille tärkeää?
Mitkä ovat tämän hetken nuoren suurimmat vaikeudet?

Nuorten elämäntyyli ja kulttuuri

Alla selostettu tutkimus pitäisi uusia, mutta me emme päätä siitä, mitä tässä maassa tutkitaan.

Lue itseksesi seuraava teksti:

Seuraavassa tarkastellaan 14-vuotiaiden nuorten elämäntyyliä ja toimintoja. Esimerkit ja tilastot on poimittu Ritva Mitchellin vuonna 1980 ilmestyneestä kirjasta Nuorten elämäntyylistä ja kulttuuritoiminnoista. Mitchellin tilastot koskevat Uudenmaan läänin nuorisoa.

Jotta erilaisten nuorten mielipiteistä syntyisi keskustelua, seuraavassa on esitelty kolmen erilaisen nuoren mielipiteitä.

Poika kaupungin keskustasta

Ihmissuhteista

Stadin Skoudeksi on valittu ylikonstaapeli Kari Jokinen

Viettää paljon vapaa-aikaansa tovereidensa ja jengin kanssa. Tyttöystävät ovat koulun ulkopuolelta, poikaystävät koulusta ja koulun ulkopuolelta.

Hän pitää "Hyvistä gimmoista ja rokkareista". Hän ei pidä "Liimasioista, skoudeista, homoista

Hän säälii punkkareita.

Ihmisryhmät, joista hän ei pidä ovat "homot ja lesbot".

Koulusta hänen mielestään ei ole mitään hyötyä, "tää on kusta paikka". Elämää hän on oppinut eniten tuntemaan "jengiltä ja skoudeilta".

Yleistä elämäntyylistä

Suurin osa ajasta kuluu jengin kanssa ulkona kuljeskeluun ja karateen. Musiikin kuunteluun menee paljon aikaa, samoin popkonserteissa käyntiin, skittan soittamiseen ja elokuviin. Rahansa hän kuluttaa levyihin, elokuvalippuihin, karateen, vaatteisiin, viinaan, kaljaan, baarissa istumiseen, tupakkaan, flipperiin, sakkojen maksuun ja motariin. Rahaa hänellä on mielestään liian vähän. Hän on käynyt Pohjoismaissa ja haluaisi matkustaa Jenkkeihin.

Suosikki kulttuurituotteet

Televisio-ohjelmat: Jenkkisarjat yleensä, Perhe on pahin, Rakasta minua hellästi, Billy the Kid, Äijä ja poika.

Elokuvista: Lauantai-illan huumaa, American Hot Wax, Bugsy Malone, Buddy Holly Story, Tämä on Amerikka, Kuka estää sateen, Rocky, Syvyyden saalistajat, 007 rakastettuni ja Yksi lensi yli käenpesän.

Kirjoista: Taistelukala, Juokse poika juokse, Pena kertoo stoorin, Macleanin Merinoita, Bagleyn Vihollinen, Tikkasen Tuhoojapartio, Haileyn Juuret, Anttalan Yli esiripun.

Sarjakuvalehtiä hän lukee melko usein. Aikakauslehdistä hän lukee usein Suosikkia, Helpiä, Musaa, Soundia, Kallea ja Urkkia.

Musiikista: 50-luvun rokki. Musiikkikappaleista: Rock arouni the clock (Bill Hailey) ja Great Balls on Fire (Jerry Lee Lewis).

Julkisista kulttuuripalveluista ja järjestöharrastuksista

Hän ei käy koskaan teattereissa, koska "teatteri on paskaa".

Hän ei käy koskaan kirjastossa, koska "hänellä on kielto sinne".

Hän ei käy koskaan museoissa eikä taidenäyttelyissä. Hän kuuluu karatekerhoon.

Yhteiskunnallisista asenteista

Nuorisotyöttömyys johtuu "tästä paskasta järjestelmästä". Lisääntyvä alkoholin käyttö johtuu "käyttäjästä". Väkivalta televisiossa johtuu "televisiosta itsestään". Jengit ja nuorten väkivaltainen käyttäytyminen johtuvat "poliitikkojen paskapuheista ja hintsujen kynimisestä". Huumeiden lisääntyvä käyttö johtuu: "Mafiasta". Taloudellinen lama johtuu: "lamasta".

Tyttö lähiöstä

Ihmissuhteista

Viettää paljon vapaa-aikaansa vanhempiensa kanssa ja vähän tovereiden ja ystävien kanssa. Nämä ystävät ovat kolme tyttöystävää koulun ulkopuolelta. Hän pitää ystävällisistä, ymmärtäväisistä, toverinsa huonot ominaisuudet ymmärtävistä, virkeistä, eloisista ja huumorintajuisista ihmisistä. Hän ei pidä epäystävällisistä, luonnottomista, tympeistä, keljuilevista ihmisistä. Hän säälii riitojen takia syylliseksi joutunutta viatonta sekä ihmisen väkivallan kohteeksi joutunutta eläintä. Reiluja ihmisiä ovat avuliaat ja yhteistyöhaluiset.

Koulusta on hänen mielestään paljon hyötyä, koska "Koulutus on kaiken tulevan edellytyksenä. Koulutuksesta on aina jotain hyötyä. Ja onhan se kiva tapa oppia uusia asioita."

Elämää hän on oppinut eniten tuntemaan "Vanhempien kautta, heidän elämää koskevista kokemuksistaan."

Yleisestä elämäntyylistä

Vapaa-ajasta suurin osa kuluu läksyjenluvun lisäksi muihin harrastuksiin, kuorossa laulamiseen, huilun soittamiseen, näyttelemiseen, piirtämiseen, kirjeitten kirjoittamiseen kirjeenvaihtotovereille, lemmikkieläinten hoitoon, leipomiseen, postimerkkien keräilyyn ja urheiluun.

Rahansa hän kuluttaa harrastuksiinsa ja vaatteisiin. Rahaa hänellä on mielestään riittävästi (vakituinen viikkoraha).

Hän on käynyt Ruotsissa ja Norjassa ja haluaisi matkustaa Islantiin, Italiaan ja Englantiin.

Suosikki kulttuurituotteet

Televisio-ohjelmista: Suomalaiset ja amerikkalaiset elokuvat ja jotkut urheiluohjelmat. Viime syksynä hän piti eniten seuraavista ohjelmista: Perhe on pahin, Armi ja Danny Laserajassa, Lauantaitanssit, Niskavuoren Aarne ja Shirley Temple- elokuvat.

Elokuvista: Riemukupla Monte Carlossa, Syvyyden saalistajat, Vekkulia väkeä, Saari maailman huipulla. Nuorten musiikkielokuvat eivät kiinnosta häntä lainkaan.

Kirjoista: Bim Mustakorva, Diana-kirjat, Agatha Christien kirjat. Hän on myös lukenut ja pitänyt Martinheimon Etäisyys M 31, Nojosen Sigmund Freudin kaamea flunssa, Haileyn Juuret, Macleanin Merinoita ja Cusslerin Nostakaa Titanic.

Sarjakuvalehdistä hän lukee eniten Aku Ankkaa, Ville Vallatonta, Ohukaista ja Paksukaista. Aikakauslehdistä: Seuraa, Apua, Annaa ja Makasiinia, joskus myös Suomen Kuvalehteä.

Musiikista: Iskelmät, tangot, humpat, valssit, kansanmusiikki ja ooppera. Hän ei pidä rockista. Suosikkimusiikkikappaleita ovat Erkki Junkkarisen, Henry Theelin, Olavi Virran, Katri-helenan ja Marionin kappaleet.

Julkisista kulttuuripalveluista ja järjestöharrastuksista

Käy pari kertaa vuodessa teatterissa. Pitänyt erityisesti Nalle Puhista ja Soittoniekat tulevat -näytelmästä.

Käy muutaman kerran kuukaudessa kirjastossa (enimmäkseen lomilla).

Käy monta kertaa vuodessa museoissa ja pitää erityisesti eläin- ja kasvitieteellisistä sekä historiallisista museoista.

Käy harvoin taidenäyttelyissä ja pitää taidenäyttelyistä, joissa on "tietyn henkilön" teoksia.

Käy monta kertaa vuodessa opereteissa, musikaaleissa ja oopperassa, joskus myös viihdekonserteissa.

Kuuluu käsityö- ja biologiakerhoon.

Yhteiskunnallisista asenteista

Nuorisotyöttömyydestä: "Se on vakava ongelma. Nuorille ei ole työtä liian vanhojen sitä tehdessä ... aiemmin eläkkeelle."

Lisääntyvästä alkoholin käytöstä: Se johtuu "Tietämättömyydestä ja vanhempien huonosta esimerkistä ja tyhmyydestä".

Väkivallasta televisiossa: "Saadaan ihmiset mukaan kannattamaan ohjelmaa."

Jengistä ja nuorten väkivaltaisesta käyttäytymisestä: "Olen usein pohtinut asian ilmetessä. Tyhmyydestä, toisten yllytyksestä, se kun on hienoa."

Huumeiden lisääntyvästä käytöstä: "Kokeilu kiinnostaa, luulisin. Ja muiden esimerkin yllytys".

Taloudellisesta lamasta: "Tietämättömyydestä, vääryydestä, olisiko väärät ihmiset asialla."

Tyttö lähiöstä

Viettää vapaa-aikaansa sekä vanhempiensa että ystäviensä kanssa. Ystävät ovat ennen kaikkea koulun ulkopuolelta. Seurustelee vakituisesti. Hän pitää: "Sellaisista ihmisistä, jotka ovat oma itsensä, en kovin hiljaisista, koska silloin tuntuu kuin pitäisi puhetta yksinään. Sellaisista, jotka sanoo mielipiteensä vaikka olisi toista mieltä kuin toinen." Hän ei pidä "kaksinaamaisista ja valehtelijoista".

Hän säälii: "yksinäisiä ja vanhoja, koska välillä tuntuu kuin kukaan ei välittäisi heistä, ja henkilöitä, joilla ei ole ketään ketä he voisivat rakastaa".

Koulusta on hänen mielestään paljon hyötyä, koska "jostakin se perustietokin täytyy tulla, ei se tyhjästäkään tupsahda".

Elämää hän on oppinut eniten: "Eräältä pojalta, jonka kanssa seurustelin vähän aikaa, yhden kesän jälkeen sain tietää, että se oli ollut kesän toisen tytön, minun kaverini kanssa. Silloin tajusin, mitä elämä on".

Yleisestä elämäntyylistä

Suurin osa hänen vapaa-ajastaan kuluu harrastuksiin, kaikennäköiseen touhuamiseen ja urheiluun. Hän käy luistelemassa, jumpassa, pelaa sulkapalloa, koripalloa ja jääkiekkoa. On paljon ulkona tovereidensa kanssa, käy diskoissa, elokuvissa ja popkonserteissa. Kuuntelee paljon levyjä, hoitaa lemmikkieläimiä ja lukee lehtiä ja kirjoja, soittaa pianoa, näyttelee ja laittaa ruokaa.

Rahat menevät vaatteisiin, levyihin, merkkeihin ja diskolippuihin. Hänellä on mielestään riittävästi rahaa.

Hän on käynyt Ruotsissa ja Norjassa ja haluaisi matkustaa Yhdysvaltoihin ja Espanjaan.

Suosikki kulttuurituotteet

Televisio-ohjelmat: Happy Days, Rikas, rakas, köyhä, varas, Veljekset, Charlien enkelit, Perhe on pahin, Rakasta minua hellästi, Billy the Kid, Niskavuoren Aarne.

Elokuvista: Lauantai-illan huumaa, Buddy Holly Story, Abba-elokuva, Tuulen viemää, Uuno Turhapuro-elokuvat.

Kirjoista: Me kolme ja jengi, Viimeinen juttu (Agatha Christie), Macleanin Merinoita. Sarjakuvalehdistä Tarzania ja Aku Ankkaa usein, Sydänsarjaa ja Elämäni Tarinaa joskus. Aikakauslehdistä: Kauneus ja Terveys, Apu, Suosikki, Help, Anna.

Musiikista: Rock and roll, 50-luvun musa ja diskomusa, suosikkikappaleita ovat Diana ( Paul Anka ), Bee Gees, Olivia Newton-John Travolta "You are the One and I Want, Rod Stewart "Sailing" , Tapani Kansa "Rokkivaari Hotanen", Teddy and the Tigers-levyt.

Julkisista kulttuuripalveluista ja järjestöharrastuksista

Hän käy muutaman kerran vuodessa teatterissa ja on pitänyt erityisesti Konnan muistelmista, Putkinotkosta ja Syksy 39:stä. Kirjastossa hän käy silloin tällöin. Museoissa hän käy muutaman kerran vuodessa ja pitää erityisesti taidemuseoista. Taidenäyttelyissä hän käy harvoin ja pitää "vanhanaikaisesta taiteesta, ei modernista". Hän käy joskus oopperassa. Hän kuuluu nuorisokerhoon.

Yhteiskunnallisista asenteista

Lisääntyvästä alkoholin käytöstä: "Koska kaikki haluavat kokeilla, miltä se kuuluisa känni tuntuu, ja kun se tuntuu hyvältä, juodaan uudestaan ja uudestaan".

Jengeistä ja nuorten väkivaltaisesta käyttäytymisestä: "Kun 1950-luku tuli muotiin tuli tietysti se väkivaltainen käyttäytyminen. Mutta en tajua miksi aikuiset, jotka ovat eläneet 50 luvulla ei ymmärrä tätä. Vaikka itse on ollut nuori juuri silloin".

Huumeiden lisääntyvästä käytöstä:" Mun tietääkseni se on vähentynyt".

Taloudellisesta lamasta: "En ole kiinnostunut".

Nuorten ihmissuhteet

Nuoret pitävät

Rehellisistä ja luotettavista 61,0%

Ystävällisistä ja kivoista 41,3%

Huumorintajuisista 18,0%

Samoin ajattelevista ja harrastavista 10,5%

Älykkäistä ja fiksuista 5,9 %

Nuoret eivät pidä

Valehtelevista, takana pahaa puhuvista 35,1%

Jengiläisistä, hyökkäävistä 16,1%

Juovista ja polttavista 11,5%

Tyhmistä 9,2%

Liimaleteistä 5,0%

Nuoret eivät pidä seuraavista ihmisryhmistä

Jengit, hyökkäävät 23,0%

Eri rodut, mustalaiset, mustat afrikkalaiset 13,4%

( pojista 23,4 % )

Sukupuolisesti poikkeavat: homot 4,9%

( pojista 9,1% )

Auktoriteetit: poliisit 4,9%

( pojista 7,1% )

Uskovaiset: Jehovan todistajat 4,0%

Poliittiset ryhmät: kommunistit 3,0%

(pojista 5,8%, tytöistä 0 %)

Nuoret säälivät

Yksinäisiä, vammaisia 60,3%

Onnettomia, joita kiusataan 18,0%

Juoppoja, pultsareita tms. 6,6%

Suhtautuminen koulunkäyntiin

Koulusta on

Paljon hyötyä § 68,8%

Jonkin verran hyötyä 26,6%

Vähän hyötyä 2,6%

Ei lainkaan hyötyä 2,0%

Koulussa

Oppii elämästä ( mainittu) 20,4%

Antaa hyvän työpaikan (maininta) 41,5%

Elämän oppiminen

On oppinut eniten elämää

Kotona 56,9%

Tovereilta 27,0%

Koulussa 11,2%

Matkoilla 4,0%

Kirjoista, elokuvista 2,6%

Järjestöissä 2,0%

Koska tutkimus on suoritettu vain Uudenmaan läänissä ja rajoitetussa määrässä kouluja, prosenttilukuja voidaan pitää vain suuntaa antavina. Vastaava tutkimus voidaan, jos aikaa riittää, suorittaa omassa, koulussa.

Keskustelun aiheita

Kirjoita lyhyt selostus, jossa vastaat seuraaviin haastattelukysymyksiin:

Mikä sinusta on hauskaa?
Mitä harrastat?
Mitä hyötyä sinulle on harrastuksistasi?
Mitä harrastuksesi maksavat?
Onko harrastuksillasi pitemmälle tähtääviä tavoitteita?
Mikä on mielimusiikkiasi?
Miksi jo antiikin nuorisoa sanottiin turmeltuneeksi?
Ovatko nykynuoret mainettaan parempia vai pahempia?
Kumpi vaikuttaa enemmän nuoren mielipiteisiin, koulu vai koti?
Mikä on nuorisomusiikin välittämä käsitys todellisuudesta? Onko tämä käsitys tosi?

Nuoret kulttuurin käyttäjinä

Mielipidetutkimusten vastauksia voidaan käsitellä matematiikan menetelmillä, ja näin löydetään esimerkiksi erilaisia ihmistyyppejä.

Tytöille saatiin seuraava ryhmäjako

Nuori neiti

Käy katsomassa normaaleja nuorten elokuvia, mutta myös aikuisten elokuvia. Seuraa jotakin harrastelehteä, lukee suhteellisen paljon romanttisia tai salapoliisikirjoja. Suosii suomalaista iskelmämusiikkia, mutta kuuntelee myös ulkomaista popmusiikkia. Ei pidä erityisesti rokista. Tässä ryhmässä on haarautumista kahtaalle: a) kevyeen musiikki-, televisio- ja kirjallisuusajanvietteeseen, b) perinteisempään romanttiseen ja seikkailuajanvietteeseen ( Tuulen viemää, Syvyyden saalistajat, Utrion kirjat).

Disko- ja jengikulttuurityttö

Käy katsomassa nuorten musiikkielokuvia Lauantai-illan huumaa, Buddy Holly Story, Abbaelokuva, lukee usein nuorten musiikkilehtiä ( suosikki, Help ), pitää erityisesti diskomusiikista ( Bee Gees, Boney) mutta myös rokista, lukee suhteellisen paljon naistenlehtiä ja lukee silloin tällöin myös kevyttä romantiikkaa ( Lääkärisarja, Elämäni Tarina jne.).

Harrastajatyttö

Lukee suhteellisen paljon harrastajalehtiä, seuraa suomalaisia elokuvia, lukee harraste- ja nuorten kirjallisuutta, joskus myös aikuisten kirjallisuutta. Käy mielellään katsomassa myös aikuisten elokuvia ja pitää kaikenlaisesta musiikista: iskelmistä, popista, jopa klassisesta musiikista. Musiikki-, luku- ja elokuvaharrastus on suhteellisen laajaa, mutta ei keskity tiettyihin "in" - tuotteisiin.

Jengityttö

"Tässä ne kävivät kimppuun..."

'Käy jenginpoikien kanssa katsomassa "koviselokuvia": James Bond-elokuvat, Rocky, Villihanhet. Lukee mielellään Korkeajännitys- ja Tarzan-lehtiä ja Jerry Cottonia. Lukee Macleania ja Bagley'a. Pitää 1950-luvun rockista.

Pojille saatiin seuraava ryhmäjako

Kevyen suomalaisen ja muun muotiviihteen poika

Pitää myös suomalaisesta viihdemusiikista. Seuraa televisiosta mielellään suomalaisia elokuvia, urheilua ja humoristisia sarjoja. Kaikki kevyt musiikki kelpaa ja elokuvateattereista haetaan seikkailua ja jännitystä. Lukee poikien sarjakuvalehtiä ja vähän kaikenlaista kirjallisuutta - enimmäkseen kevyttä ja seikkailukirjallisuutta.

Jenkkikulttuuripoika

Käy mielellään katsomassa "koviselokuvia". Villihanhet, Enkelit, Midwayn taistelu. Lukee jännityskirjallisuutta: Maclean, Bagley, sarjakuvista Jerry Cotton, Tex Willer, pitää disko- ja rokkimusiikista. Musiikki- ja elokuvavalinnat tarkkoja.

Harrastaja ja perinteisen seikkailuviihteen poika

Lukee suhteellisen paljon harrastajalehtiä (Tekniikan maailma), erityisharrastajalehdet seikkailu- ja harrastekirjoja sekä humoristisia kirjoja. Pitää suomalaisista huumorielokuvista, vaikkei olekaan erityisen innokas elokuvissa kävijä. On musiikissa kaikkiruokainen, ei tee eroa popin ja rokin välillä.

Jengipoika

Suosikkituotteet näyttävät olevan jengin keskuudessaan valitsemia. Tietyt elokuvat katsotaan, tietyt levyt kuunnellaan, tietyt lehdet luetaan. Mukana ovat Kalle ja Urkki, elokuvissa pornoelokuvat, kirjoissa Macleanin ja Bagleyn lisäksi sotakirjat, pornoelokuvien lisäksi sotaelokuvat.

On selvää, että useimmat nuoret sijoittuvat näiden tyyppiesimerkkien väliin.

Keskustelun aiheita

Lukekaa joku laulajaa ihaileva kertomus nuorisolehdestä. Keskustelkaa siitä, antaako kertomus toden kuvan laulajasta. Pohtikaa miksi laulajista pyritään tekemään ihailtuja. Pohtikaa, osaavatko laulajat ajatella paremmin kuin muut.
Mikä on tyypillistä jengikulttuurille, ja mikä on jengikulttuurin merkitys nuorelle?
Millainen nuori on nörtti?
Miten tietokonepelit ovat vaikuttaneet nuorten harrastuksiin?

Nuorisokulttuurin muovaajia

Nuoriso kuluttaa enemmän musiikkia kuin väestö kuluttajalla, ja nuoriso käy myös muita ikäluokkia tiheämmin elokuvissa.

Tutkijain mielestä musiikki ja elokuvat ovat johtavia nuorisokulttuurin muovaajia. Ne määräävät suuressa määrin nuorten ihanteita ja luovat sankareita, suosikkeja ja tähtiä. Niihin verrattuna kirjallisuus on enemmän irrallinen harrastusten perusta (esim. tietokirjat, historialliset kirjat) tai ajantappamisväline (kevyt romanttinen ja viihdekirjallisuus, jännityskirjat). Televisio voi myös luoda tähtiä ja muotisuuntauksia, mutta useimmiten se vain voimistaa musiikin ja elokuvan alulle panemaa kehitystä. Sama näyttää olevan aikakauslehtien tehtävä.

Vaikutteet tulevat uutta suomalaista rokkia lukuun ottamatta - ulkomaisista lähteistä, ja niiden omaksuminen ja muuttaminen tapahtuu pienryhmissä ja eri ympäristöissä.

Nuorten yhteiskunnalliset asenteet

Kun nuorilta kysyttiin, ovatko nuorisotyöttömyys, lisääntyvä alkoholin käyttö, väkivalta televisiossa, jengit ja nuorten hyökkäävä käyttäytyminen, lisääntynyt huumeiden käyttö ja taloudellinen lama ongelmia, he vastasivat, että ne ovat ongelmia, mutta eivät heille henkilökohtaisesti.

Vain pieni osa nuorista oli omakohtaisesti pohtinut näitä ongelmia.

Osa nuorista antoi tavanomaisia perusteluja, jotka oli luettu lehdistä tai kuultu vanhemmilta.

Pieni osa nuorista antoi hyökkääviä, yhteiskuntaa, politiikkaa, poliitikkoja ja itse kysymyksiä vähätteleviä vastauksia.

Annetut vastaukset heijastavat nuorison vanhoillista asennoitumista kyseisiin ongelmiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin yleensä. Perustelut ovat psykologiasia tai asiantuntijamaisia. Perusteluja, jotka viittaisivat yhteiskuntajärjestelmään, maailmantalouden ongelmiin, byrokratiaan tai muihin yleisiin syihin, ei tullut lainkaan. Ainoat radikaalit vastaukset olivat eräiden jengiläisten toteamukset, että ongelmat johtuvat "tästä paskasta systeemistä".

Yhteiskunnalliset asenteet sitoutuivat kaikkein selvimmin ihmissuhdeasenteisiin ja kaupallisen kulttuurin käytön ilmaisemaan elämäntyyliin. Asenteiden riippuvuus vanhempien yhteiskunnallisesta asemasta oli heikko.

Viime aikoina on käyty paljon keskustelua jenginuorista, mutta tutkimuksen mukaan kaupallinen kulttuuri tuottaa ongelmia myös toiselle nuorisoryhmälle. Kaupalliset tuotteet tarjoavat mahdollisuuden paeta todellisuutta myös niille nuorille, jotka eivät onnistu luomaan tyydyttäviä ihmissuhteita vertaisryhmässään. Lisäksi kulttuuriteollisuuden tuotteiden passiivinen käyttö voi yksipuolistaa harrastusrakennetta.

Keskustelujakso:

Pohtikaa, mistä nuorten vaikeudet saada kosketus muihin nuoriin johtuvat. Miten tällaisia vaikeuksia voitaisiin poistaa?
Millaisessa ryhmässä sinä tunnet viihtyväsi?
Miten toverien ja ryhmän vaatimuksiin tulee suhtautua: osoittaako itsenäisyyttä vai alistuako?
Pohtikaa kysymystä siitä, mitkä ovat luottamuksellisten ja hyvien ihmissuhteiden ehdot.
Televisiossa sankarit ovat usein cowboyta tai salapoliiseja, jotka osaavat ampua nopeasti ja tarkasti. Mutta todellisuudessa tällainen sankari voidaan helposti ampua kauas kantavana kiikarikiväärillä. Jo kansansadut kertovat, kuinka heikko kettu voittaa älykkyydellään voimakkaan karhun. Keskustelkaa siitä, kumpaa kannattaa käyttää, raakaa voimaa vai älyn voimaa.
Joukkovoimalla asioita voidaan viedä eteenpäin, mutta ryhmän voima saattaa olla myös haitallista. Menettelemme usein tyhmästi, jotta oma ryhmämme tai jengimme hyväksyisi meidät. Saatamme ajaa polkupyörällä liian kovaa, juoda alkoholia tai seurata muotia tullaksemme hyväksytyiksi. Yhdessä teemme usein tyhmyyksiä, joita emme tekisi ollessamme yksin. Keskustelkaa siitä, miten toverien ja ryhmän vaatimuksiin tulee suhtautua: osoittaako itsenäisyyttä vai alistuako?
Mitä tavaroita sinä kulutat? Mitä tavaroita perheesi kuluttaa? Mitä tarpeita tyydytät näillä tavaroilla?
Keskustelkaa nuorisomuodista. Miksi esiintyy vaatemuoteja? Vertailkaa muotitavaroiden hintaa ja käytännöllisyyttä tavanomaisten kulutustavaroiden hintoihin ja käytännöllisyyteen. Mitä ehtoja ilmasto ja terveydelliset tekijät asettavat pukeutumiselle?
Mitä vaihtoehtoliikkeitä tunnet? Miksi vaihtoehtoliikkeitä esiintyy? Keskustelkaa vaihtoehtoliikkeiden tarpeellisuudesta.
Erään käsityksen mukaan kauneus auttaa ihmistä eteenpäin elämässä. Tätä käyttää hyväkseen kosmetiikkateollisuus. Keskustelkaa, kumpi on elämässä tärkeämpää, olla kaunis vai pystyä ajattelemaan selkeästi.
Keskustelkaa tietokonepelien vaikutuksesta nuoren elämään.

Nuorisomuoti

Alkuperä

Nuorisomuoti sai alkunsa Yhdysvalloissa 1950-luvun alkupuolella,ja levisi myöhemmin myös muihin läntisiin teollisuusmaihin. Eräät kulttuurin piirteet vetoavat työläisnuorisoon kun taas jotkut keski- ja yläluokan nuorisoon. Kaupallistamisella on myös erittäin merkittävä osa nuorisokulttuurissa, sillä mm. tavarat ja vaatteet toimivat nuorison tyylien rakentajina, jollon voidaan puhua pikemminkin nuorisomuodista tai nuorisomainonnasta.

Suomessa nuoriso omaksui nopeasti kansainvalisiä tyylejä ja muoteja.

Lättähatut

Nuorisomuodin ensireaktio vanhemman väen piirissä oli ns. lättähattukeskustelu. Tämä pukeutumistyyli oli ottanut vaikutteita ruotsalaisesta svingpjatt-tyylistä, joka oli syntynyt jazzin swing-tyylisuunnan kannattajien keskuudessa. Toinen ilmeinen esikuva olivat olleet Englannin teddy-pojat, joiden pukeutumistyyli erosi huomattavasti rock-musiikin kannattajista.

On myös oletettu Ranskan ja eritoten Pariisin älymystöpiirien pukeutumistyylien vaikuttaneen lättähattujen ulkoasuun. Vanhempi väki ja tiedotusvälineet alkoivat ns. lättähattukeskustelun jo 1940-luvun lopulla, ja keskustelu jatkui 1950-luvun loppuvuosiin. Seuraava tekstikatkelma kuvaa lättähattujen pukeutumistyyliä:

Tiukat housut puolitangossa, lättään lyöty lierihattu päässä tai sitten pää kokonaan paljaana niskatukka pakkasessa liehuen. Epämääräisen muotoisia ja värisiä "röijyjä", merkillisin maisemakuvin tai pinuptytöin koristeltuja solmioita ja ehkä kaiken kukkuraksi siivottoman näköiset untuvaviikset ylähuulessa tai kerrassaan vaaleanpunainen piimäparta leuassa. Eivät näytä suomalaisilta - eivätkä oikein ulkomaalaisiltakaan, vaikka se kai on tarkoitus.

"Näes, kun ministerit ja muut pöpit karjut lässyttää juhlapuheissaan, että tulevaisuus on nousevan polven käsissä, niin ne tarkoittaa silloin meitä. Eiks oo vänkää?" Karin lättähattupiirros vuodelta 1952. Taustan "suurkaupungin sykkeen" mainosvaloissa näkyy lättähattujen yleisesti ihannoimia asioita.

Rintaliivit

1950-luvun alkupuolella tytöt olivat "omassa" pukeutumisessa etulyöntiasemassa poikiin verrattuna, sillä he osasivat ommella itse vanhoista vaatteista uuden muodin mukaisia vaatekappaleita.

Tytöt tarvitsivat paitapuseroita, babykauluspuseroita ja kimonohihapuseroita. Valkoisen puseron kruunasi ohut värillinen sifonkihuivi eli ns. fritsuliina. Jo ennen farkkuja tytöt käyttivät hiihtohousuja talviajan yleisvaatteena.

Sen kanssa sopi käytettäväksi itse ommeltu villajumpperi. Sekä poikien että tyttöjen toivetakki oli nappulallinen ja hupullinen duffelitakki. Harvalla oli kuitenkin varaa oikeaan duffeliin, ja niinpä niidenkin mukaelmia ommeltiin omin käsin vanhoista vaatteista.

Vaatteet perittiin yleisesti vanhemmilta sisaruksilta ja luovutettiin aikanaan nuoremmille. Pojat käyttivät myös hiihtohousuja ja villapaitoja. Perinteen mukaan pojille ostettiin ensimmäinen puku rippijuhliin.

Tyttöjen alusasuihin kuuluivat 1950-luvulla rintaliivit (mahdollisesti topatut), liivit sukkanauhoineen, saumasukat, pikkuhousut, alushame ja mahdollisesti vielä aluspusero - seitsemän vaatekappaletta jo ennen kuin päästiin varsinaiseen pukeutumiseen.

Naisten alusasuja valmistettiin Suomessa kotimaan kysyntään. Saksalaisen Triumphin liivejä valmisti Suomessa lisenssillä Turkulainen Oy Neulomo Ab. Mainos lupaa vapautta vartalolle, mutta nykyisen käsityksen mu

Ensimmäiset tyttöjen kauneudenhoitovälineet ja -aineet tulivat myös saataville ja käyttöön. Nuoret tytöt ostivat ensimmäisen huulipunansa yleensä vanhemmilta salaa.

Toinen yleinen kosmeettinen aine oli puuteri. Hien hajua alettiin ehkäistä deodoranteilla. mm. Odo-Ro-No -stick, Bak stick ja Mum-rollette -merkkiset deodorantit tulivat nuorison hygienian varmistajiksi.

Lättähatut ja villamyssymissit olivat leimallisesti kaupunkimainen ilmiö, joka levisi vasta vähitellen ja laimentuneena Sisä-Suomeen ja maalaisnuorten keskuuteen.

Farkut

James Dean käytti elokuvassa Nuori kapinallinen farmareita. Marlon Brandon ja James Deanin päällä sai alkunsa myös t-paitamuodin voittokulku. Farmareiden käyttöön liittyi jotakin kapinallista, joka yhdessä muun pukeutumisen, muotitanssien ja musiikin kanssa merkitsivät eron tekemistä aikuisten elämäntapaan. 1950-1960-luvuilla käytiin myös vilkasta keskustelua siitä, oliko tyttöjen soveliasta esiintyä farmareissa. Farmareita alkoivat nimittäin poikien lisäksi käyttää myös tytöt.

Farmarit olivat syntyneet 1853 San Fransiscossa Levi Straussin alkaessa toimittaa kullankaivajille kulutusta kestäviä työvaatteita. Tästä syystä ensimmäinen ja vieläkin valmistuksessa oleva farkkumerkki sai nimen Levi`s. Vuonna 1873 Levi Strauss hankki Jacob Davisin kanssa patentin kulutusta kestäville niiteillä vahvistetuille farkuille.

Farkut olivat näin saavuttaneet nykyisinkin tunnetun ilmiasunsa, sillä Srauss oli jo alkuaikoina siirtynyt käyttämään sinistä indigovärjättyä kangasta farkkujensa materiaalina. Tästä lähtien farkut olivat USA:ssa kaivosmiesten, farmareiden ja kaikkien muiden ruumiillisen työn tekijöiden yleistyövaate, jonka nuoriso omi omaan muotiinsa toisen maailmansodan jälkeen.

Suomalaiset 1950-luvun nuoret eivät voineet hankkia ulkomaisia farkkuja kaupasta. Jotkut onnekkaat saivat niitä mm. ulkomaisilta merimiehiltä tai Ruotsin matkoilta. Koska kysyntää oli, alettiin Suomessa valmistaa farmareita muotitietoisen nuorison tarpeisiin.

1950-luvun merkittävimpiä farkkujen valmistajia Suomessa olivat Mattisen teollisuus Oy ja Vaaksa Oy. Vaaksa Oy sai ensimmäiset farmareiden kaavat, kun vuonna 1954 tehtaalle tuli kanadalainen merimies, joka vaihtoi risaiset farmarimalliset työhousunsa tehtaalla ehjiin vaatteisiin.

Näistä risaisista housuista teki Leila Anttila ensimmäiset suomalaisten farmareiden eli dongareiden kaavat mallimestarinkirjaansa. Housut olivat suurmenestys ja saivat Väiski-nimen tunnetun sarjakuvahahmon Väiski Vemmelsäären mukaan.

Maan vaatekauppiaat yrittivät hankkia vaikeasti saatavia menekkituotteita niin kiihkeästi, että esimerkiksi Mattisen James-farkkuja tuottavan tehtaan ompelijattarien piti työskennellä työrauhan takia lukittujen ovien takana. Uusien muotihousujen nimi vakiintui alusta alkaen farkuiksi. Toinen kutsumanimi oli dongarit. Kangaspulan takia ensimmäisiä farkkuja valmistettiin esim. tavallisesta PMK:n haalarikankaasta.

Toinen 1950-luvun suomalainen farkkuvalmistaja oli Mattisen teollisuus Oy, joka valmisti farkkuja Mattisen mainiot -tuotemerkillä 1950-luvun puolivälissä. Farmareita valmistettiin 1950-luvun puolivälistä eteenpäin useilla merkeillä sekä nuoriso- että työvaateiksi, mutta Mattisen tehtaan vuonna 1958 lanseeraamat James-farmarit olivat aikansa varsinainen hittituote.

Englanninkielinen nimi tuli tietenkin James Deanista. Jameksien markkinointiin liittyivät erityisesti nuorisolle ja kauppaedustajille tarkoitetut show-tilaisuudet, joissa tunnetut iskelmälaulajat ja muusikot esiintyivät James-farkuissa tehtaan tunnusten alla. Tilaisuudet saavuttivat suuren suosion nuorison keskuudessa.

Keskustelun aiheita

Mistä johtuu, että sinisistä farmareista on tullut miespuolisten alkoholistien arkiasu?
Miksi ei enää käytetä henkseleitä ja sukkanauhoja?
Miksi muoti ei enää määrää naisten hameen pituutta?
Miksi hiusmuoti edelleen vaihtelee?
Mistä johtuu, että monet värjäävät tukkansa tarjahalosen punaisiksi?

Nykynuori

Nuoruus on 2000-luvun pirstoutuneessa maailmassa aiempaa tiiviimminliittynyt yksilön omiin kykyihin ja valintoihin. Nykynuori on entistä paljaammin riippuvainen itsestään. Nuorten yhteisösiteet ovat löyhtyneet, mielialaherkkyys lisääntynyt ja elämästä on tullut jatkuva psyykkinen projekti. Elämän puolueeton etukäteisrakentuminen ja perinteiden perusta on heikentynyt merkittävästi ja omien mieltymysten merkitys on kasvanut.

Nuoret joutuvat etsimään itse olemassaolonsa oikeutusta. Selkeiden tapojen, tottumusten ja perinteiden puuttuminen tekee elämästä vaarallaista, sillä perhe, kyläyhteisö, yhteiskuntaluokka tai yhteiskuntaryhmä ei tarjoa aiemman kaltaista turvaa.

Osa nuorista löytää valtavasta virikkeinen tarjonnasta rikkaan ja merkityksellisen elämän. Kuitenkin kasvavalla joukolla nuorista ei ole vaadittuja kykyjä ja jäävät sekä kulttuurisesti että yhteisöllisesti syrjään. Tämä näkyy muun muassa huono-osaisuuden kasautumisessa, mutta yhtälailla kasvavina mielenterveysongelmina.

Nuorten elämän ja nuorisokulttuurien kannalta 2000-luvun elämä on yhtälailla hyvää, mutta samalla tarjoaa uusia mahdollisuuskia ei-toivottavalle käyttäytymiselle. Niistä suurin piilee yhteisöllisessä ja kulttuurisessa syrjäytymisessä. Syrjäytymistä ei tule ymmärtää sen perinteisessä mielessä, vaan tarkastella sitä suhteessa laajempaan nuorisokulttuuriseen kehitykseen.

Yksilöllisen nuoruuden yhteiskunnassa on elämänpolitiikan voittajia ja häviäjiä (häpeäjiä). Kun nuorten kyky hyödyntää heille tarjottua viriketulvaa vaihtelee yksilöllisten ominaisuuksien mukaan, ei syrjäytymisen jakolinja kulje enää aiempien sukupolvien tapaan yksiselitteisesti yhteisötaloudellisissa asioissa.

Elämänpolitiikan voittajat voivat ratsastaa myönteisillä kokemusaalloilla, mutta siihen kyvyttömät jäävät sivuun. Laitapuolella eläville nuorille kulttuurilla on aivan yhtäläinen merkitys kuin elämänpolitiikan voittajilla. Sen sijaan kulttuuriset ilmenemismuodot ovat erilaisia ja ovat saaneet uudenlaisia muotoja.

Seuraava lista on tarkoitettu virittämään ajatuksia ja pohtimaan syitä, joista nuorisoväkivalta 2000-luvulla nousee:

Vahvasti korostunut ongelmien kasaantuminen;
Sosiaalisesti rajoitteitten nuorten (elämänpolitiikan häpeäjien) uudet yhteisöt: ääriliikkeet ja niiden aatteet;
Internet ja kielteiset vertaisyhteisöt; Kaupunginosajengien paluu?
Minuuden hallinta laitapuolella;
Nuoret kuluttajakansalaisina - ei rahaa, ei hunajaa;
Mielenterveysongelmat vs. jatkuva paljaan minuuden rakentaminen;
Monikulttuurisuus suomalaisuuden keskellä;
Perinteien murroksen aiheuttama arvojen hämärtyminen - ”jokaisella on oma käsitys oikeasta ja väärästä”;
Elämysyhteiskunta: onko tosi-tv, vapaa-ottelu fanittelu, pelikulttuuri tehnyt väkivallasta taidetta;
Päihdeongelmat;
Kukaan ei kuuntele ja keskustele;
Pelon ilmapiiri: valvonta, valvonta, puhdas kaupunkikuva, huono sietokyky vs. nuorten oma tila, talonvaltaukset, kaikkien kaupunki, töhrintä.

Rakenteelliset muutokset ovat monilta osin, kuten peruspalveluiden purkaminen ja nuoruuden tuotantolinjastot, vaikuttamassa siihen elinympäristöön ja kokemusmaailmaan, jossa nuorisokulttuurit syntyvät, elävät ja kuolevat.