Kysymys kulttuurirelativismista

Sisällysluettelo

  1. Kysymys kulttuurirelativismista
    1. Mitä on relativismi
    2. Kulttuurirelativismi ja ihmisoikeuksien universaalisuus
    3. Tosiasiallinen suhteellisuus mutta yleismaailmallinen tavoite
    4. Moniarvoisuus
    5. Keskustelun aiheita

Kysymys kulttuurirelativismista

Mitä on relativismi

Relativismi ( lat. relativus, "suhteellinen") eli suhteellisuusajattelu on nimitys useille käsityksille, joita yhdistää ajatus, jonka mukaan jokin asia on suhteellinen jonkin toisen asian suhteen tai siitä riippuvainen. Esimerkiksi jotkut relativistit katsovat, että ihmiset voivat ymmärtää ja arvioida käyttäytymistä tai uskomuksia ainoastaan omassa historiallisessa tai kulttuurisessa ympäristössään.

Usein relativismilla tarkoitetaan totuusrelativismia, jonka mukaan ei ole olemassa mitään oikeita totuuksia, vaan totuus on aina suhteessa johonkin viitekehykseen, kuten kieleen tai kulttuuriin.



Protagoras

Antiikin aikana tällainen relativismi yhdistettiin usein ns. sofisteihin (sofia tarkoittaa samaa kuin sanassa filosofia), muun muassa Protagoraan on katsottu opettaneen relativismia, jossa asioiden totuudenmukaisuus tai siveellisyys riippuu tilanteesta, opettaessaan:

"Kaikkien arjen asioiden tarpeen mitta on ihminen, sellaisina kuin asiat ollessaan ovat, ja kun niitä ei ole, myös silloin".

Nykyisistä aatteista Protagoraan lauseen ovat ottaneet ohjelmaansä ns. humanistit.

Posthumanistien mukaan kaiken mitta ei ole ihminen vaan luonto itse.

Kulttuurirelativismi ja ihmisoikeuksien universaalisuus

Yleismaailmallisen siveyden kannattajien (universalistit) mukaan kaikkiin yhteisöihin pitää soveltaa samoja siveysnormeja. Kulttuurirelativismin mukaan yelismaailmallista siveyttä ei ole olemassa eikä siihen ole syytä pyrkiä..

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden tausta on luonnonoikeuksissa ja siveyskäsityksessä, johon liittyy vaatimus yksilön kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien ensisijaisuudesta.

Kaikkiin yhteisöihin pitää soveltaa samoja siveysnormeja. Vaikka ihmisoikeuksien juuret ovat länsimaisissa kirjoituksissa, se ei yleismaailmallisen siveyden kannattajien mukaan ole perusteltu syy väittää, että ihmisoikeudet edustavat länsimaisia arvoja ja sopivat vain länsimaihin.

Vanhan liberalismin kannattajat eivät kirjoittaneet yhteiskuntansa olemassa olevista arvoista, vaan he pikemmin hyökkäsivät niitä vastaan. He ehdottivat periaatteita, jotka heidän mukaansa pitäisi hyväksyä yleismaailmallisesti.

Periaatteiden hyväksynnän tulisi riippua niiden paikkansapitävyydestä, paikkansapitämättömyydestä tai yleistettävyydestä eikä siitä, tulevatko ne alun perin lännestä vai jostain muualta.

Kulttuurirelativismin mukaan siveyssäännöt vaihtelevat paikasta toiseen ja että näin pitääkin olla.  Se esittää, että vallitsevat siveyskäsitykset riippuvat kulttuurista. Koska siveys on peräisin kulttuurista ja kietoutunut siihen, kulttuuri myös sitoo siveyttä. Kulttuurirelativismin mukaan yleismaailmallista siveyttä ei ole eikä pidä olla olemassa.



Kivittäminen.

Joidenkin kulttuurirelativistien mukaan yksilön oikeudet ovat epäoleellisia kulttuureissa, jotka perustuvat muihin kuin länsimaisiin arvoihin. Kulttuurirelativismi kieltää yksilöiltä näiden siveellisen oikeuden vedota oikean ja väärän yleismaailmallisiin normeihin. Kulttuurirelativismin mukaan arvojen tulee olla aitoja, eivätkä ne saa tulla kulttuurin ulkopuolelta.

Sekä kulttuurirelativismissa että yleismaailmallisessa siveydessä voidaan havaita vivahde-eroja. Jyrkkien kulttuurirelativistien mukaan kulttuuri on siveyden ja normien ainoa sitova lähde. Heikon kulttuurirelativismin mukaan kulttuuri voi sitoa siveyttä ja normeja.

Jyrkille ylesmaailmallisen siveyden kannattajille kulttuuri on siveyden ja normien kannalta merkityksetön, koska ne ovat yleismaailmallisesti sitovia. Kulttuurirelativismi on hankalan tilanteen edessä, kun kulttuurit kohtaavat tai käyvät läpi suuria muutoksia.

Tosiasiallinen suhteellisuus mutta yleismaailmallinen tavoite

Tuskin voi kiistää sitä, että arvot ja normit ovat eri kulttureissa hyvinkin erilaisia.

Sen sijaan voidaan väittää, ettei niiden pitäisi olla erilaisia, koska kaikki olemme ihmisiä ja meitä pitää kohdella samalla tavalla.

Lisäksi voidaan väittää, että kansainvälisten ihmisoikeussopimusten noudattamista on pidettävä sekä ihmisten itsensä että ihmisyhteisöjen edun ja onnen välttämättömänä ehtona.

Jos joku ei tiennyt sitä, mainittakoon, että islamilaisen lainsäädännön maat eivät hyväksy edes YK:n yleismaailmallista ihmisoikeuksien julistusta.

Moniarvoisuus



Kuten sananlasku sanoo, yksi tykkää äidistä ja toinen äidin tyttärestä. Nykyaikaistettuna sanalasku tietenkin kuuluu, että yksi tykkää isästä ja toinen isän pojasta.

Jos tutkit Internetiä, et löydä kunnollista moniarvoisuuden määritelmää. Tämä johtuu siitä, että käsitteet monikulttuurisuus ja moniarvoisuus ovat menneet keskusteluissa pahasti sekaisin.

Moniarvoisuutta kannattava ihminen voi vastustaa jyrkästi monikulttuurisuutta.

Voidaan sanoa, että moniarvoinen on yhteiskunta, jossa suvaitsevuuden rajat ovat ihmisen yksityiselämän ja tavanomaisen toiminnan suhteen laajat, mutta että ihmisoikeuksista ei tingitä.

Moniarvoisuuden kannattajien mukaan ihmiset saavat arvostaa erilaisia asioita, mutta nämä arvostukset eivät saa haitata muiden ihmisten elämää. Jos esimerkiksi toinen kannattaa yksiavioisuutta ja toinen vapaita suhteita, tällaisten ihmisten ei pidä mennä keskenään naimisiin.

Moniarvoisuudella on todellista merkitystä vasta sitten, kun yhteiskunta tuḱee riittävästi yksityisiä ihmisiä heidän pyrkimyksissään elää ihmisoikeuksien rajoissa oman moielensä mukaista elämää.

Vasta oikeasti moniarvoista yhteiskuntaa voidaan kutsua vapaaksi.

Aikoinaan esitettiin kysymys: Vapaa maailma, missä se on? Tiettävästi kukaan ei vastannut kysymykseen tyhjentävästi.

Keskustelun aiheita

  • Mistä johtuu, että moniarvoisuus ja monikulttuurisuus sekoitetaan usein?
  • Mikä ero on monikulttuurisuudella ja moniarvoisuudella? Voiko monikulttuurinen yhteiskunta olla moniarvoinen?
  • Mitä mieltä olet siitä väittesstä, ettei totuutta ole oikeasti olemassa?
  • Missä suhteessa islamin laki (sharia) on ritiriidassa kansainvälisten ihmisoikeussopimuksten kanssa?
  • Pitäisikö hyväksyä naisen alistettu asema, jos jokin kulttuuri niin määrää?
  • Pitäiskö sallia avionrikkojan kivittäminen, jos jokin kulttuuri niin määrää?
  • Miksi EU ei luovuta edes rikollisia niihin maihin, joissa heitä uhkaa kuolemantuomio?