Sisällysluettelo
  1. Opetushallituksen käsitys
  2. Mistä käsite on peräisin

Opetushallituksen käsitys

  1. Elämänkatsomustieto oppiaineena on perustaltaan monitieteinen kokonaisuus, jonka lähtökohtiin kuuluu filosofiaa sekä yhteiskunta- ja kulttuuritieteitä.
  2. Elämänkatsomustiedon opetuksessa ihmiset ymmärretään kulttuuriaan uusintavina ja luovina toimijoina, jotka kokevat ja tuottavat merkityksiä keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
  3. Opetuksessa katsomuksia, inhimillisiä käytäntöjä ja niitä koskevia merkityksiä pidetään yksilöiden, yhteisöjen ja kulttuuriperinnön vuorovaikutuksen tuloksina.
  4. Elämänkatsomustiedossa painotetaan ihmisten kykyä tutkia maailmaansa ja ohjata aktiivisesti omaa elämäänsä.
  5. Opetuksen tehtävänä on antaa oppilaalle aineksia kasvaa itsenäiseksi, suvaitsevaiseksi, vastuulliseksi ja arvostelukykyiseksi yhteisönsä jäseneksi.
  6. Elämänkatsomustiedon opetus tukee kasvua täysivaltaiseen demokraattiseen kansalaisuuteen, joka globalisoituvassa ja nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa edellyttää eettisen ajattelu- ja toimintakyvyn kehittämistä, niihin liittyviä laaja-alaisia tietoja ja taitoja sekä katsomuksellisen ja kulttuurisen yleissivistyksen kartuttamista.
  7. Elämänkatsomustiedon opetusta ohjaa käsitys oppilaiden mahdollisuudesta kasvaa vapaiksi, tasa-arvoisiksi ja kriittisiksi hyvän elämän rakentajiksi.

Mistä käsite on peräisin

Søren Aabye Kierkegaard (5. toukokuuta 1813 Kööpenhamina – 11. marraskuuta 1855 Kööpenhamina) oli tanskalainen teologi ja filosofi, joka on vaikuttanut merkittävästi sekä kristilliseen teologiaan, fenomenologiaan että eksistentialismiin.

Käsitte "elämänkatsomustieto" johtuu Kierkegaardin 1800 -luvulla kehittämästä kristillisestä eksistentialismista.

Alla on englannin kielisiä katkelmia tätä asiaa käsittelevistä Kierkegaard -tutkimuksista:

Kierkegaard uses world view (Verdens-Anskuelse) and life view (Livs-Anskuelse) synonymously, but life view prevails in his works. Kierkegaard’s emphasis on life view instead of world view is not coincidental. It shows how Kierkegaard translates the epistemological concept of German Idealism into an existential concept with ethical dimensions.

In his existential philosophy, Kierkegaard describes different ways to relate to oneself and to reality. In Kierkegaard’s aesthetics, it is the conditio sine qua non for the unity of a novel. According to Kierkegaard, an author also needs to live up to an ethical responsibility.

Life view can be understood as orienting people on their different existential stages. One needs to leave behind the preliminary life views (the aesthetical and the ethical life view), since these views are only illusionary life views: the only one that can truly be called a life view is the Christian life view.

Thus, life view goes to the heart of Kierkegaard’s existential philosophy, since it emphasizes the duty and importance of the individual to understand himself, his conditionality and his freedom.

There are many ways to fail in developing a life view. According to Kierkegaard, most people evade this existential demand at all.

It is the task of the modern author to make his audience pay attention to themselves – by confronting them with the author’s own life view (be it preliminary itself, and be it the life view of a pseudonym or of a real author). In this dimension, many authors fail. Therefore, ―life view is the main criterion in Kierkegaard’s aesthetics to categorize and judge a work of art.