Kansalaisuus ja hyvä yhteiskunta

Sisällysluettelo
  1. Kansalaisuus ja hyvä yhteiskunta
  2. Politiikka yhteisten asioiden hoitamisena
    1. Mitä politiikka on?
    2. Politiikan tutkimus
    3. Poliittisia päätöksen- tekojärjestelmiä
    4. Sivistyssanoja
    5. Päätettäviä asioita
    6. Valtio ja kansanvalta (demokratia)
    7. Valtion oikeutus
    8. Kunnallinen itsehallinto
    9. Keskustelun aiheita
  3. Poliittisia katsomuksia
    1. Valtio toimintaympäristönä
    2. Valtion vähimmäistehtävät
    3. Kansanvalta (demokratia)
    4. Kansanvallan historiaa
    5. Avoin kansanvalta
    6. Edustuksellinen ja suora kansanvalta
    7. Äänestysprosentit laskevat
    8. Edustajat arpomalla
    9. Keskustelun aiheita
  4. Nykyinen puoluekartta
    1. Uudet osallistumismuodot
    2. Puoluevalta säilyy eduskunnassa
    3. Asiamiehestä luottamusmieheksi
    4. Lukutaitokuilu
    5. Miten osallistuvaa kansalaisuutta ja aktiivista kansalaisyhteiskuntaa tulisi kehittää? Miten puolueiden toimintaa tulisi uudistaa?
    6. Keskustelun aiheita
  5. Puolueiden esittely
    1. Suomen Keskusta (lyhenne Kesk.)
    2. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP)
    3. Kansallinen Kokoomus (lyhenne Kok.)
    4. Vasemmistoliitto
    5. Vihreä liitto (lyhenne Vihr.) (ruots. Gröna förbundet)
    6. Svenska folkpartiet, Sfp, (fi. Ruotsalainen kansanpuolue (Rkp),
    7. Suomen Kristillisdemokraatit (lyhenne KD)
    8. Perussuomalaiset
    9. Keskustelun aiheita
  6. Nuorten poliittinen toiminta
    1. Kekustelun aiheita
  7. Yhteiskuntateorian perusteet ja demokratia
    1. Antiikin kansanvalta: Antiikin valtiomuotoja
    2. Suora kansanvalta: Kansankokous
    3. Keskustelun aiheita
    4. Kansanvallan kehitysvaiheet
    5. Yläluokan vallan vaihe
      1. Puoluetoiminnan kolme aluetta
      2. Puolue kansanedustus- laitoksessa
      3. Puolue järjestönä
      4. Puolue äänestäjäkuntana
      5. Kansanedustuslaitos
      6. Julkisen keskustelun paikat
      7. Tiedotusvälineet
      8. Ylin aate
    6. Puoluedemokratian vaihe
      1. Puolue kansanedustus- laitoksessa
      2. Puolue järjestönä
      3. Puolue äänestäjäkuntana
      4. Kansanedustuslaitos
      5. Julkisen keskustelun paikat
      6. Viestintävälineet
      7. Ylin aate
    7. Yleisökansanvallan vaihe
      1. Puolue kansanedustus- laitoksessa
      2. Puolue järjestönä
      3. Puolue äänestäjäkuntana
      4. Kansanedustuslaitos
      5. Julkisen keskustelun paikat
      6. Viestintävälineet
      7. Ylin aate
    8. Keskustelun aiheita

Politiikka yhteisten asioiden hoitamisena

Mitä politiikka on?



Politiikka tulee kreikankielen sanasta polis, kaupunki. Sovinnaisen käsityksen mukaan se tarkoittaa julkisyhteisön päätöksentekoa ja muuta siihen liittyvää toimintaa.

Laajimman määrittelyn mukaan politiikka on toimimista jonkin asian puolesta jotain toista asiaa vastaan. Tällöin huomautetaan perinteisen määrittelyn "yhteisten asioiden hoitamisesta" kuuluvan ennen kaikkea hallinnon alaan.

Politiikka on myös määritelty "eturistiriidaksi päämääristä".

Politiikkaa on siellä, missä voi tehdä toisin. Ihmisten toiminta muuttuu poliittiseksi silloin kun on tehtävä ratkaisuja kahden tai useamman vaihtoehdon välillä.

Sanalle ”politiikka” ei ole hyvää suomennosta. Julistamme kilpailun suomennoksen löytämiseksi.

Yleensä politiikkaan sisällytetään oikeusvaltiossa lähinnä lainsäädännön muuttamiseen tähtäävä toiminta.

Poliittisen vastakohtana on perinteisesti nähty yksityinen, eli toiminta jonka ei katsota liittyvän muihin yksilöihin. Sitä kreikassa merkitsi taloutta tarkoittanut sana oikos, josta on sittemmin johdettu ekonomia, taloustiede.

Politiikan käsite voidaan ymmärtää myös hyvin laajassa merkityksessä, jolloin politiikan piiriin kuuluvat lähes kaikki ihmiselämän osa-alueet. 1960-luvulla tuli tunnetuksi iskulause "henkilökohtainen on poliittista".

Politiikan tutkimus

Politiikkaa ja poliittista päätöksentekoa tutkiva yhteiskuntatiede on nimeltään politiikan tutkimus tai valtio-oppi. Viimeksi mainittu tulee saksan kielen termistä Staatslehre (myös allgemeine Staatslehre eli "yleinen valtio-oppi"), ja anglosaksisissa maissa käytetään useimmiten käsitettä political science.

Politiikan kysymyksiä, poliittisia aatteita ja poliittista ajattelua tutkitaan sekä politiikan tutkimuksen että monissa yliopistoissa myös (käytännöllisen) filosofian laitoksilla. Luonnollisesti kaikki yhteiskuntatieteet tutkivat usein politiikan piiriin kuuluvia asioita.

Poliittisia päätöksen-
tekojärjestelmiä

Poliittisia päätöksentekojärjestelmiä on useita, lähinnä kolmea yleistä eri tyyppiä.
  1. Yleisin on jonkinlainen kansanvalta, jossa kaikki ihmiset päättävät yhdessä asioista.
  2. Perustuslaillinen tasavalta on kansanvallan rajoitetumpi muoto.
  3. Yksinvallassa (diktatuurissa) tai yleisesti ottaen johtajavaltaisissa (autoritaristisissa) valtiomuodoissa yksi henkilö tai ryhmä päättää kaikkien asioista.

Sivistyssanoja

Oligarkia on harvainvaltaa ja aristokratia ylhäisön valtaan. Jos poliittista valtaa rajoitetaan vähimpään mahdolliseen ja yritetään jättää asiat yksittäisten ihmisten päätettäviksi, kyseessä on libertarismi, tai valtion kokonaan poistuessa anarkia. Viimeiset kaksi aatetta eivät ole toisensa poissulkevia (anarkokapitalismi on mahdollinen käsitys).

Päätettäviä asioita

Eri asioita, joista päätetään, ovat mm.:
  1. Turvallisuuspolitiikka
  2. Ulkopolitiikka
  3. Koulutuspolitiikka
  4. Kielipolitiikka
  5. Sosiaalipolitiikka
  6. Talouspolitiikka

Valtio ja kansanvalta (demokratia)

Valtio on ihmisyhteisö, jolla on tietyllä alueella muista yhteisöistä riippumaton valta erityisesti yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämiseksi.

Valtion oikeutus

Neljä perinteistä käsitystä valtion alkuperästä ja oikeutuksesta ovat:

  1. Yliluonnollinen tai luonnollinen valta: valtion valta on saatu korkeammalta voimalta (kuten jumalilta) tai se on syntynyt "luonnostaan" ihmisen sisäsyntyisestä tarpeesta sääntöihin ja järjestykseen.
  2. Luonnonoikeudet: ihmisellä on "luonnollisia", luovuttamattomia oikeuksia, ja valtiot ovat syntyneet suojellakseen niitä.
  3. Yhteiskuntasopimus: kansa on muodostanut valtion yhteisellä sopimuksella tarkoituksenaan synnyttää etuja ja hyötyjä, jotka eivät ole saavutettavissa ilman yhteistyötä.
  4. Ristiriita-ajattelu: valtiot eivät ole syntyneen minkään tietoisen päätöksen seurauksena, vaan väkivaltaisessa yhteydenotossa, jossa vahvin ryhmittymä on saanut alueen haltuunsa.

Kunnallinen itsehallinto



Tappelu Kiovan kaupunginvaltuustossa Ukrainassa

Kunnallisella tasolla päätetään monista asioita, jotka koskettavat suoraan ihmisten arkea. Esimerkiksi peruskoulutus, terveydenhuolto ja kaavoitus ovat kunnan vastuulla.

Tärkeä osa suomalaista edustuksellista demokratiaa on kunnallinen itsehallinto. Kuntalaiset äänestävät joka neljäs vuosi valtuuston, joka päättää kunnan asioista.

Suomen kunnilla on verotusoikeus ja taloudellinen päätösvalta omiin asioihinsa. Kunnat ovat myös laajasti vastuussa taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten perusoikeuksien toteutumisesta.

Suomessa kunnat tuottavat asukkaille peruspalvelut. Niistä tärkeimmät liittyvät koulutukseen, sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä teknisen infrastruktuurin ylläpitoon. Päiväkodit, koulut, terveydenhuoltopalvelut ja sosiaalipalvelut ovat tärkeimpiä kuntien palveluja.
Kuntademokratia on asukkaiden osallistumista päätöksentekoon

Kuntademokratialla tarkoitetaan kunnan asukkaiden mahdollisuuksia vaikuttaa suorin ja välillisin keinoin kuntayhdyskuntaa koskevaan päätöksentekoon. Nämä päätökset koskevat mm. fyysistä ympäristöä, palvelutuotantoa ja kunnan taloutta.

Kuntalaisen osallistumisesta ja vaikuttamisesta säädetään perustuslaissa ja kuntalaissa. Kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia ajavat myös mm. julkisuuslaki, hallintolaki, maankäyttö- ja rakennuslaki ja laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista.

Kuntalaissa korostetaan, että asukkaiden ja palvelujen käyttäjien suoraa vaikuttamista ja osallistumista tulee edistää edustuksellisen demokratian rinnalla. Käytännössä osallistumismahdollisuudet vaihtelevat kunnittain. Yksi suurimpia suomalaisen kuntademokratian haasteita on osallistuvan demokratian vahvistaminen.

Valtuuston pidettävä huolta osallistumisen väylistä

Kuntalain mukaan kunnanvaltuuston on pidettävä huolta osallistumisen ja vaikuttamisen edellytyksistä. Sen on toiminnallaan edistettävä osallistuvan demokratian toteutumista.

Kuntalainen voi siis äänestäjänä ja kunnan asukkaana vaatia oikeuksiaan jo kuntalain perusteella. Kuntalain luvussa 4 säädetään:

  • äänioikeudesta kunnallisvaaleissa
  • äänestysoikeudesta kunnallisessa kansanäänestyksessä
  • valtuuston vastuusta kunnan asukkaiden osallistumisen ja vaikuttamisen edellytyksistä
  • kunnan asukkaan aloiteoikeudesta kunnan toimintaa koskevissa asioissa
  • kunnan tiedottamisvelvollisuudesta
  • kunnallisesta kansanäänestyksestä kansanäänestysaloitteesta.
Kuntalain mukaan kuntalaisten osallistumista ja vaikuttamista voidaan lisäksi edistää mm. selvittämällä asukkaiden mielipiteitä ennen päätöksentekoa ja järjestämällä kunnallisia kansanäänestyksiä.

Käyttäjädemokratialla tarkoitetaan kuntalaisen mahdollisuuksia olla mukana päättämässä palveluistaan. Kuntalain mukaan kunnallisen laitoksen johtokuntaan voidaan valita jäseniä palvelujen käyttäjien esityksestä.

Keskustelun aiheita

  • Mitä tarkoittaa kunnallinen itsehallinto? Miten sitä hoidetaan?
  • Miten voit osallistua oman kunnan asioiden hoitamiseen? Keihin kannattaa ottaa yhteyttä?
  • Mistä saat tietoa oman kunnan asioista?
  • Mitä poliittiset puolueet tekevät?
  • Miten poliittisten puolueiden asioihin voi vaikuttaa?
  • Kumpi ääni painaa enemmän, ääni äänestettäessä puolueen ehdokkaista vai ääni äänestettäessä vaaleissa?
  • Miten saan selville, ajaako kunnallisvaaliehdokas minun etujani?
  • Mitä kuntien lautakunnat tekevät?
  • Miten lautakunnat valitaan?

Poliittisia katsomuksia

Koska toisaalla näiisä  aineistoissa on käsitelty poliittisia aatteita perinpohjaisesti, tässä esityksessä niitä on käsitelty yhteenvedonomaisesti keskustelun pohjaksi.

Eri valtioilla saattaa olla erilainen on erilainen alkuperä.

Eräitä valtioaatteita ovat:
  1. sopimusajattelu,
  2. liberalismi ja libertarismi
  3. marxismi,
  4. konservatismi ja
  5. anarkismi
  6. kommunalismi (esitellään muualla)
Sopimusajattelu perustuu yhteiskuntasopimuksen ajatukseen, ja on tärkeimmistä aatteista ainoa, joka ei liity yksittäiseen poliittiseen aatteeseen - luultavasti koska useat aatteet ovat omaksuneet sen omalla tavallaan.

Sopimusajattelussa valtion tulee heijastaa yleistä, koko yhteisön etua ja sovittaa se yksityisiin etuihin.

Liberalismi perustuu enimmäkseen luonnonoikeuteen: valtion päätarkoituksena on siitä riippumattomien luonnollisten oikeuksien turvaaminen.

Liberaalien keskuudessa on kuitenkin ollut erimielisyyttä siitä, mitä luonnolliset oikeudet lopulta ovat. Arvostelijain mukaan niitä ei ole olemassa, koska niitä ei voida havaita luonnosta.

Toisaalta on myös liberaaleja, jotka nojaavat sopimusteoriaan (useimmiten liberaalien vasemmistosiipeä, jotka ovat vastakkaisessa laidassa vähimmäis- eli ”yövartijavaltiota” kannattaviin oikeistoliberaaleihin eli libertaristeihin nähden).

Marxilainen ajattelu perustuu ristiriita-ajatteluun, etenkin ajatukseen luokkataistelusta. Tästä näkökulmasta valtion päätehtävänä on lakkauttaa epäoikeudenmukaisuudet omaisuuden njaossa, hallitsevan luokan ylivalta ja riisto.

Konservatiivinen valtioajattelu perustuu luonnollisen tai etenkin aikaisemmin yliluonnollisen vallan ajatukselle: olemassa olevat perinteet ja nokkimisjärjestykset nähdään yhteisölle hyödyllisinä, ja valtion tehtävänä on tukea niitä.

Anarkistisessa ajattelussa valtio ei ole muuta kuin tarpeeton ja hyväksikäyttävä osa yhteiskuntaa.

Valtio toimintaympäristönä

Valtio on eräs ihmisen järjestäytymisen muoto. Sitä edelsivät suku, heimo tai päällikkökunta ja nykyään on meneillään palloistuminen (globalisaatio). Valtio syntyi ihmisyhteisön valtarakenteista. Valtio mahdollisti hallinnon elättämisen lähinnä maatalouden ja muiden elinkeinojen ylijäämään kohdistuvan verotuksen turvin.

Kauppa ja teknologia vaativat uudenlaista hallintoa ja lakeja. Jotkut ajattelevat, että palloistunut (globaali) tietotekniikka ja palloistunut (globaali) vapaakauppa ennakoisivat palloistunutta (globaalia) hallintoa ja palloistuneita (globaaleja) lakeja.

Palloistuminen (globalisaatio) tuskin merkitsee valtion nopeata häviämistä, mutta selvästi sen vallan vähenemistä. Ylin taso (globaali taso) valvoo muodostuttuaan alempia, yleisiä valtarakenteita (kulttuureja) ja valtioita.

Valtioiden toiminnassa tarvitaan yhä enemmän valtioiden välistä, jopa palloistunutta (globaalia) yhteistoimintaa. Tähän liittyy myös ajatus kokonaisturvallisuudesta.

Valtion vähimmäistehtävät



Valtion vähimmäistehtävinä on pidetty mm:

  1. järjestyksen vaaliminen; ihmisten ja omaisuuden suojaaminen väkivallalta
  2. miehen ja vaimon, lasten ja vanhempien välisten oikeudellisten asioiden käsittely
  3. omaisuuden hallussapito, siirto ja vaihdon säätely sekä näiden oikeudellisten vastuualueiden määrääminen velkojen ja rikosten suhteen
  4. sopimusoikeuksien määrittäminen yksilöiden välillä
  5. rikosten rankaisu ja määrittely
  6. oikeusriitojen ratkaisu siviiliasioissa
  7. poliittisten velvollisuuksien, oikeuksien ja kansalaisuuden määrittäminen
  8. valtion asioiden hoito toisten valtioiden kanssa; valtion suojaaminen ulkoiselta vaaralta tai hyökkäykseltä sekä valtion kansainvälisten suhteiden edistäminen
Sittemmin valtion tehtävien piiri on laajentunut.

Kansanvalta (demokratia)

Kansanvalta (demokratia) on hallitusmuoto, jossa valtion asioista päätetään enemmistön mielipiteen mukaan päätöksentekomenetelmässä, joka on avoin kaikille tai useimmille kansalaisille.

Usein kansanvaltaan (demokratiaan) liittyvät vapaat monipuoluevaalit ja yleinen ja yhtäläinen äänioikeus.

Kansanvallaksi (demokratiaksi) kutsutaan myös yhdistyskansanvaltaa ja yrityskansanvaltaa, joissa kyseisen yhteisön enemmistö päättää yhteisön asioista. Kansanvallan kannattajista käytetään usein nimitystä "demokraatti."

Kansanvallan historiaa

Varhaisimmat kansanvallaan muodot esiintyivät muinaisen Intian eräissä tasavalloissa 500-luvulla eaa. Käsite kansanvalta tulee antiikin Kreikasta ja sen ottivat käyttöön atenalaiset 400-luvulla eaa.

Ateenalaisessa kansanvallassa äänioikeus oli vain neljäsosalla tai kuudesosalla aikuisista miehistä.

Äänioikeus perustui kansalaisuuteen, ei vaurauteen: kaikki "vapaat kansalaiset" olivat yhtäläisesti äänioikeutettuja, olivatpa he miten köyhiä tahansa. Ateenassa äänestettiin suoraan päätöksestä, ei edustajista, mitä on kutsuttu suoraksi kansanvallaksi.

Sana ”demokratia” juontuu kreikan sanoista demos (=kansa) ja kratos (=valta, kratein=hallita), siis kansanvalta.

Kansanvallan nykyisiä muotoja syntyi 1700-1800-luvuilla kansanedustuslaitosten (parlamenttien) kautta, eikä sillä ole suoraa yhteyttä antiikin Kreikkaan.

Varsinainen kansanvallan leviäminen tapahtui 1900-luvulla. Nykyisin noudatetaan yleensä edustuksellista kansanvaltaa, jossa kansa valitsee keskuudestaan edustajat tekemään varsinaisen päätöksenteon.

Avoin kansanvalta



Sir Karl Popper

Sir Karl Popperin mielestä kansanvaltaisen valtion tulee ennen kaikkea olla avoin muutoksille ja arvostelulle.

Edustuksellinen ja suora kansanvalta

Nykyiset kansanvallat, kuten myös Suomi, ovat pääasiassa edustuksellisia kansanvaltoja. Sveitsissä on ollut edustuksellisen kansanvallan lisäksi käytössä suoran kansanvallan eräs muoto jo puolitoista sataa vuotta.

Edustuksellisessa kansanvallassa edustajalla on yleensä vapaa harkintavalta tehdä päätöksiä riippumatta äänestäjän tahdosta eivätkä äänestäjät voi peruuttaa edustajan valtuutusta kesken vaalikauden.

Yhdysvalloissa 18 osavaltiossa, Venezuelassa ja Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa on mahdollisuus äänestää virkamies virastaan järjestämällä uusi vaali. Näin on tapahtunut Pohjois-Dakotassa 1921 (kuvernööri Lynn J. Frazier), Kaliforniassa 2003 (kuvernööri Gray Davis) ja Venezuelassa 2004 (presidentti Hugo Chávez). Venezuelassa äänestys ei poistanut presidenttiä virasta.

Äänestysprosentit laskevat

Viime vuosikymmenien yleisenä suuntauksena on ollut äänestysprosenttien jatkuva lasku. Kansanvallan pelastamiskeinoiksi on tuotu suoran kansanvallan lisääminen muun muassa tietotekniikan suomin mahdollisuuksin.

Myös erilaisia suoran kansanvallan sovellutuksia on kehitetty muun muassa siten, että valittu edustaja tuo äänestettävät aiheet www-sivuilleen, jossa rekisteröityneet edustajan äänestäjät äänestävät asiasta ja edustaja äänestää enemmistön päätöksen mukaisesti.

Monet jyrkät kansanvallan kannattajat, kuten anarkistit, kannattavat suoraa kansanvaltaa tai valtuutettuja, jossa valtuutetuilla on valta vain suorittaa heille annettu tehtävä, ja mahdollisuutta erottaa valtuutetut, jotka eivät noudata heille annettua tehtävää.

Edustajat arpomalla

On myös ehdotettu, että edustajat valittaisiin äänivaltaisista kansalaisista arpomalla. Tällöin poliittisten puolueiden merkitys vähenisi ja kaikki todellisuudessa esiintyvät kansalaismielipiteet tulisivat eduskunnan työssä näkyviin. Tässä tapauksessa tiedostusvälineiden nykyisinkin suunnaton valta vain kasvaisi.

Keskustelun aiheita

  • On sanottu, että kansan ja sen edustajien pitää saada lisää valtaa, kunhan sitä ei käytetä talouspolitiikkaan. Keskustelkaa kansanvallan ja talouspolitiikan välisistä suhteista.
  • Miten poliittista valtaa käytetään omien itsekkäiden etujen ajamiseen?
  • Voiko Suomi vähentää ylikansallisten monopolien kuten Microsoftin tai Intelin vaikutusvaltaa. Jos voi, miten?
  • On sanottu, että kehitysmaiden köyhät saavat kerran neljässä vuodessa päättää, mikä rikkaiden ryhmä saa hallita seuraavat neljä vuotta. Voiko kansanvalta auttaa kehitysmaiden köyhiä?
  • Maailmankauppajärjestö, Kansainvälien valuuttarahasto ja Maailmanpankki antavat köyhien maiden hallitukselle ohjeita, jotka usein edelleen heikentävät köyhien asemaa. Miten tätä asiantilaa voitaisiin korjata?
  • Sisällissodat ja ulkomainen velka ovat monissa kehitysmaissa sidoksissa toisiinsa. Miten tätä asiantilaa voitaisiin korjata?
  • On sanottu, että nykymaailmaa hallitsevat Yhdysvaltain armeija, ilmavoimat, laivasto ja merijalkaväki. Miten tätä asiantilaa voitaisiin korjata?
  • On sanottu, että Adolf Hitler keksi kansanauton (Volkswagen), jotta Hitlerin mahdolliset vastustajat asuisivat mahdollisimman hajallaan. Millä tavalla palloistuva (globalisoituva) maailmantalous hävittää paikallisyhteisöt?
  • Miksi köyhiä vihataan laiskoina työttöminä, likaisina kerjäläisinä, paikkoja pilaavina irtolaisina, vastuuttomina taudinkantajina ja luontoa tuhoavana liikaväestönä? Miten näihin asenteisiin voitaisiin vaikuttaa.
  • On laskettu, että ihmisarvoa alentavan köyhyyden poistaminen Suomesta maksaisi tasan yhden miljardin. Tämä on mitätön osa valtion talousarviosta. Miksi eduskunta ei myönnä tätä määrärahaa?
  • Köyhät saataisiin äänestämään, jos äänestämisestä maksettaisiin palkkio. Miksi äänestysprosenttia ei haluta kohottaa tällä tavalla?
  • Mitä yhteismaiden aitaaminen merkitsee kehitysmaiden köyhille? Tutkikaa, miten Ruotsin kuninkaat aloittivat Suomessa yksityistämisen. Mitä Suomessa on vielä yksityistämättä?
  • Miten tietotekniikka on edistänyt työläisten valvontaa ja heikentänyt heidän vapaa-ajan yhteisöjään? 
  • Miten nykyiset tiedostusvälineen vaikuttavat kansanvaltaan?
  • Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että köyhät pysyvät köyhinä, rikkaat rikkaina?

Nykyinen puoluekartta

Uudet osallistumismuodot

Poliittinen osallistuminen perinteisillä tavoilla (äänestäminen, puoluetoiminta) on vaatimattomampaa kuin puoluekansanvallan kaudella.

Uusien osallistumismuotojen suosio lisääntyy hiljalleen (esim. vetoomukset, mielenosoitukset, yhteydenotot viranomaisiin, boikotit, henkilökohtaiset kulutuspäätökset, nettiosallistuminen, chattipalstat).

Puoluevalta säilyy eduskunnassa

Yleisökansanvallan vaiheessa puolueet säilyttävät hallitsevan asemansa eduskuntavaalien ehdokasasettelussa, vaalien ja vaalikampanjan käytännön järjestelyistä, ja niin ikään eduskunnassa ja hallituksessa.

Virikkeet hallitusten ja eduskuntien päätöksentekoon tulevat kuitenkin aikaisempaa useammin kansallisvaltion ulkopuolelta ja kansallisvaltion sisällä taas puolueiden ulkopuolella esiintyvästä kansalaistoiminnoista.

Näin syntyy uutta julkista keskustelua puolueiden ehdokaslistoilta valittujen poliitikkojen ja kansalaisyhteiskunnan uusia osallistumismuotoja harjoittavien ryhmien välille.

Asiamiehestä luottamusmieheksi

Yleisökansanvallan aikakaudelle on ominaista poliittinen epävarmuus.

Poliittiset päätöksentekijät joutuvat usein sopeutumaan tilanteisiin, joita ei etukäteen osattu kunnolla ennakoida. Poliittisen elämän pitkän tähtäimen suunnittelu ja ohjelmointi eivät tällöin onnistu samalla tavalla kuin puoluekansanvallan aikakaudella.

Tämä yhteiskunnallisessa ympäristössä tapahtunut muutos, siirtyminen epävarmuuden aikaan, vaikuttaa myös äänestäjien ja vaaleilla valittujen edustajien väliseen suhteeseen.

Puoluekansanvallan aikakaudella kansanedustajien toiminnassa korostui asiamiehen rooli. Äänestäjät tarkastelivat kansanedustajaehdokkaita asiamiehinä, joiden tehtävänä oli panna täytäntöön puolueen poliittisia ohjelmia.

Yhteiskunnallisen ympäristön epävarmuudesta johtuen näin käsitys äänestäjä-päämiehen ja poliitikko-asiamiehen välisestä suhteesta ei enää toimi.

Poliittisiin johtotehtäviin valittujen henkilöiden on osattava toimia yllättävissäkin tilanteissa, joita vaalikampanjan aikana ja vaalipäivänä ei vielä osattu ennakoida.

Tämä asetelma tekee poliitikoista yhä selkeämmin luottamusmiehiä, joille äänestäjät antavat verraten vapaan vallan (kullekin puolueelle ominaisiin arvoihin liittyvin odotuksin).

Poliitikkojen henkilökohtainen kyvykkyys nousee aikaisempaa tärkeämmäksi valintaperusteeksi, kun äänestäjät tekevät äänestyspäätöksiään.

Lukutaitokuilu

Perinteisen poliittisen osallistumisen vähentyessä kansalaisten koulutustaso vaikuttaa entistä voimakkaammin siihen, kuinka hyvä poliittinen lukutaito heillä on.

Puoluevallan aikakaudella puolueiden järjestötoiminta kehitti myös niiden kansalaisten poliittisia taitoja, joilla oli vaatimaton koulutus.

Yleisödemokratian aikakaudella puolueiden osuus (rooli) kansalaiskasvatuksen paikkana (areenana) on heikentynyt.

Tuloksena on noidankehä, jossa puolueiden kiinnostus vähän koulutusta saaneita kohtaan on heikentynyt, koska nämä ryhmät ovat äänestäjinä passiivisia. Noidankehän tuloksena yleisökansanvaltaan syntyy lukutaitokuilu.

Ne, joilla on hyvä poliittinen lukutaito, osallistuvat politiikkaan. Ne, joilla on heikko poliittinen lukutaito, vieraantuvat poliittisesta elämästä, mutta saattavat olla valmiita osallistumaan poliittiseen vastaliiketoimintaan.

Vastaliikkeitä (Greenpeace Inarissa) sen sijaan harjoittavat ne, joilla on hyvä poliittinen lukutaito.

Miten osallistuvaa kansalaisuutta ja aktiivista kansalaisyhteiskuntaa tulisi kehittää? Miten puolueiden toimintaa tulisi uudistaa?

  1. Kansalaisten vapaan kansalaistoiminnan edellytysten edistäminen
  2. Kansalaiskasvatuksen vahvistaminen
  3. Edustuksellisen kansanvallan laitosten vuorovaikutuksen lisääminen kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa: ovet ja ikkunat auki kansalaisyhteiskuntaan
  4. Puolueiden avautuminen vuoropuheluun kansalaisyhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa: ovet ja ikkunat auki kansalaisyhteiskuntaan
  5. Puolueiden toimintaa ei kannata yrittää uudistaa puoluekansanvallan aikakaudelle ominaisin toimintaperiaattein. Se voisi johtaa pikemminkin puoluetoiminnan museointiin kuin sen uudistamiseen. Puolueiden toimintaa tulee uudistaa yleisökansanvallan aikakauteen sopivilla toimintatavoilla.

Keskustelun aiheita

  • Miten vapaan kansalaistoiminnan edellytyksiä voidaan edistää?
  • Miten kansalaiskasvatusta voidaan vahvistaa (muissakin ryhmissä kuin elämänkasvatustietoa opiskelevissa)?
  • Miten edustajien ja äänestäjien vuorovaikutusta voitaisiin lisätä?
  • Miten puoluetoiminta saataisiin nykyistä avoimemmaksi?
  • Mitä uusia toimintatapoja ehdotat kansanvallan lisäämiseksi?

Puolueiden esittely

Seuraavassa käsitellään eduskuntapuolueita

Suomen Keskusta (lyhenne Kesk.)

on poliittinen puolue Suomessa. Suomessa vallitsevassa vasemmisto-oikeisto jaottelussa se nähdään oikeistolaiseksi. Toisaalta puolue on taloudellisesti varsin liberaali, mutta samalla monissa asioissa puoluekartan konservatiivisimpia, erityisesti puolueen veteraanipolitiikkoja koskettavissa ja maatalouteen liittyvissä kysymyksissä.



Puolue on toisen maailmansodan jälkeen kamppaillut SDP:n kanssa suurimman puolueen asemasta Suomessa. Keskusta on nykyään suurin eduskuntapuolue 55 kansanedustajapaikalla eduskunnan kaiken kaikkiaan 200 paikasta. Vuonna 1906 perustettu puolue on vaihtanut nimeään kahdesti, Maalaisliitosta Keskustapuolueeksi 1965 ja Suomen Keskustaksi 1988.

Puolue on Liberal Internationalin ja European Liberal Democrat and Reform Partyn jäsen ja liittynyt näiden liberaalisiin manifesteihin. Sen jäsenet Euroopan Parlamentissa ovat Euroopan liberaalien ja demokraattien allianssin jäseniä. Kyseessä on europarlamentin kolmanneksi suurin ryhmä Euroopan parlamentin konservatiiviryhmän ja sosialistien jälkeen.

Moneen länsieurooppalaiseen ja lähinnä kaupunkiliberaaliin puolueeseen verrattuna Keskustan liberaalisuus on maakuntalähtöistä, mikä korostaa yleisen liberalismin ja varsinkin talousliberalismin rinnalla kansallista eheyttä ja omavaraisuutta. Keskustan kaltaisia voimakkaita talonpoikaispuolueita ennen toisen maailmansodan jälkeisiä keskushallintoja korostavaa sosialidemokratisoitumista on ollut Bulgariassa maailmansotien välillä.

Liberaalia ja kaupunkilaista ulottuvuutta Keskusta on pyrkinyt kehittämään liittoutumalla Liberaalisen kansanpuolueen kanssa yhdeksi puolueeksi, perustamalla kaupunkityötä pohtivia työryhmiä ja lopulta 2003 nimityttämällä kolme ministeriä Uudeltamaalta valtioneuvostoon, mikä on taannut aikaisempaa suuremman huomion. Toisaalta tämä nimitys jätti Keskustan vahvimman tukialueen Pohjanmaan ministereittä.

Taloudellisesti voimakkain liberaalihanke, mitä Keskusta on koskaan esittänyt, oli 1995 eduskuntavaaleissa esitetty työreformi, minkä toinen versio koettiin ay-liikkeessä työehtosopimusjärjestelmän tuhoavana aloitteena.

Keskusta selvisi suurimmaksi puolueeksi ja samalla pääministeripuolueeksi ottamalla voimakkaasti kantaa keväällä 2003 liittoutumattomuuden puolesta Irakin sotaan liittyvistä operaatioista kieltäytyen EU:n peruslinjausten mukaisesti. Puolueen presidenttiehdokas vuoden 2006 presidentinvaalissa oli Matti Vanhanen, joka menestyi odotettua huonommin.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP)



on eräs Suomen suurimmista puolueista. Se perustettiin 1899 sosialistisena työväenpuolueena. Suomessa vallitsevassa vasemmisto-oikeisto-jaottelussa sitä pidetään vasemmistolaisena, sosialidemokratiaa edustavana puolueena.

Sosiaalisesti siinä on sekä konservatiivisia että liberaaleja aineksia. SDP on kiinteässä yhteistyössä Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön kanssa. SDP:n puheenjohtaja on Jutta Urpilainen.

1960-luvun alun alamaissa eletyn kauden jälkeen SDP saavutti 1966 huomattavan vaalivoiton, josta alkaen se on ollut Suomen kahden suurimman puolueen joukossa (yleensä suurin) sekä hallituspolitiikan kulmakiviä.

Tätä asemaa on arvosteltu kutsumalla sitä valtionhoitajapuolueeksi. Hallituksessa SDP on istunut 1970-luvulta nykyhetkeen (vuonna 2006) vain vähäisin katkoksin, joista merkittävin on ollut Esko Ahon porvarihallitus vuosina 1991–1995.

SDP:n kannattajia asuu tilastollisesti paljon suurimmissa kaupungeissa ja teollisuuskaupungeissa. Vuoden 2006 presidentinvaaleissa puolueen presidenttiehdokas oli Tarja Halonen, joka valittiin uudelle kaudelle

Kansallinen Kokoomus (lyhenne Kok.)

on eräs Suomen suurimmista eduskuntapuolueista. Se perustettiin 9. joulukuuta 1918 kuningasvaltaa kannattaneiden puolueena.



Kokoomus oli 1960-luvun loppuun asti aatteellisesti konservatiivinen puolue, jonka jälkeen liberalismin merkitys puolueessa on kasvanut.

Nykyisin Kokoomus määrittelee itsensä keskustaoikeistolaiseksi kansanpuolueeksi. Suurista puolueista Kokoomus suhtautuu myönteisimmin vapaaseen markkinatalouteen, Euroopan yhdentymiseen sekä Suomen sotilaalliseen liittoutumiseen. Puolueen nuorisojärjestö on Kokoomuksen Nuorten Liitto. Myös naisille on oma Kokoomuksen Naisten Liittonsa.

Euroopan parlamentissa Kokoomus kuuluu Euroopan Kansanpuolueen ja Euroopan Demokraattien (EPP-ED) muodostamaan parlamentin suurimpaan ryhmään.

Veljespuolueita 
  • Iso-Britannia: Konservatiivipuolue (UK)-
  • Saksa: Kristillidemokraattinen Unioni (CDU)-
  • Ruotsi: Maltillinen Kokoomus
  • Norja: Höyre (Oikeisto)

Vasemmistoliitto

on huhtikuussa 1990 perustettu suomalainen puolue, jolla on 19 kansanedustajaa. Puolue määrittelee linjakseen punavihreyden ja yleisvasemmistolaisuuden erottautuen näin sosiaalidemokraateista ja kommunisteista.



Vasemmistoliitto perustettiin 28.–29. huhtikuuta 1990 Helsingissä Kulttuuritalolla ja jäähallissa pidetyssä avoimessa kokouksessa, johon otti osaa 3500 kannattajaa.

Uuden puolueen takana olivat Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) ja Suomen kommunistisen puolueen (SKP) sekä Suomen naisten demokraattisen liiton (SNDL) kannattajat.

Mukaan tulivat myös (SKP/SKDL:stä 1980-luvun puolivälissä erotetut) Demokraattisen vaihtoehdon (DeVa) kannattajat. Idea uudesta puolueesta oli elänyt jo muutaman vuoden ajan ja aiheesta järjestettiin keskustelutilaisuuksia. Puhuttiin laaja-alaisesta "vasemmistoliitosta" pienellä kirjoittaen.

Vasemmistoliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Claes Andersson.

Vasemmistoliittoa perustettaessa tuli puolueeseen mukaan varsin erilaisia aineksia. Eräs Vasemmistoliiton suunnittelijoista, Reijo Käkelä, siirtyi SDP:hen jo ennen puolueen perustamista - syynä entisen vähemmistön mukaantulo.

Sosialistiksi tai kommunistiksi itseään nimittäviä on puolueessa edelleen, vaikka Suomen kommunistisen puolueen (yhtenäisyys) (SKPy) kannattajat poistuivat jo 1990-luvun alkupuolella perustettuaan SKP:n uudelleen.

Vihreä liitto (lyhenne Vihr.) (ruots. Gröna förbundet)



on 1988 perustettu puolue. Suomen vihreiden syntypohja löytyy ympäristöliikkeistä ja muista "yhden asian liikkeistä", joista merkittävimpiä olivat vammaisliike, rauhanliike, ihmisoikeusaktiivit, sukupuolten ja seksuaalisen tasa-arvon puolustajat, lapsiasiain edistäjät sekä liberaalit kulttuurivaikuttajat.

Puoluemuodon omaksumisesta huolimatta vihreissä on korostettu pyrkimystä suomalaisten poliittisten käytäntöjen murrokseen kansalaisyhteiskunnan suuntaan ja herätelty tavallisuudesta poikkeavia poliittisen toiminnan muotoja. Siinä mielessä vihreillä on myös identiteetti osana ennemmin vasta- kuin valtakulttuuria. Suhdetta kansalaisjärjestöihin on pidetty erityisen tärkeänä.

Puolueen vankimmat kannattajakunnat löytyvät suurista kaupungeista ja niiden kehyskunnista, esimerkiksi Helsingissä sen kannatus on noin 20 %. Pienistä paikkakunnista puolueen kannatus on suuri Kaarinassa (7/43 valtuutettua) ja Pirkkalassa (6/35 valtuutettua). Matalimmalla tasolla vihreiden kannatus on puolestaan Kainuussa sekä Lapissa, noin 2 %. Vihreällä liitolla on 14 kansanedustajaa ja yksi europarlamentaarikko.

Puolueen puheenjohtaja on Tarja Cronberg. Puolueen lehti on Vihreä Lanka (perustettu 1983, levikki 4200 kpl vuonna 2004).

Nuorille ja opiskelijoille tarkoitettuna Vihreän liiton jäsenjärjestönä toimii Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ry (ViNO), vastaavasti naisjärjestönä Vihreät Naiset ry ja vammaisjärjestönä Vihreät Vaivaiset ry.

Svenska folkpartiet, Sfp, (fi. Ruotsalainen kansanpuolue (Rkp),

politiskt parti i Finland, grundat av Axel Lille i maj 1906. Partiledare sedan 2006 är Stefan Wallin.



Svenska folkpartiet är ett allmänborgerligt (enligt partiprogrammet frisinnat) parti som ser som sin främsta uppgift att tillvarata den finlandssvenska befolkningens rättigheter och intressen i Finland.

I Europaparlamentet har Svenska folkpartiet f.n. en ledamot, Henrik Lax, som ingår i Alliansen liberaler och demokrater för Europa.

Partiet har varit i regeringsställning oavbrutet sedan 1979, med en eller två ministerposter, i samarbete med samtliga finska partier som bildat koalitionsregering sedan dess. Svenska folkpartiets minister har förutom sin ministerportfölj alltid också skött uppgiften som nordisk samarbetsminister.

Suomen Kristillisdemokraatit (lyhenne KD)



aiemmin Suomen kristillinen liitto [SKL]) on poliittinen puolue Suomessa.

Kristillistä maailmankuvaa edustava puolue sijoittuu poliittisessa kentässä keskustaoikeistoon. Puolue esimerkiksi puolustaa perhekäsitystä, jossa avioliitto on ainoastaan miehen ja naisen välinen liitto.

Monissa sosiaalisissa kysymyksissä puolueen kannanotot esimerkiksi lapsiperheiden ja pienituloisten puolesta ovat kuitenkin lähempänä vasemmiston perinteisiä näkemyksiä.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja on Päivi Räsänen

Perussuomalaiset

on suomalainen poliittinen puolue, joka syntyi vararikkoon päätyneen Suomen Maaseudun Puolueen pohjalta vuonna 1995. Oman kuvauksensa mukaan Perussuomalaiset on kansallismielinen ja EU-kriittinen puolue, joka tukeutuu kristillis-sosiaaliseen arvopohjaan. Puolueen pää-äänenkannattaja on Perussuomalainen.



Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Perussuomalaisten kansanedustajamäärä kasvoi yhdestä kolmeen ja kansanedustajiksi valittiin Raimo Vistbacka, Tony Halme ja Timo Soini. Uusina kansanedustajina eduskuntaan nousivat Soini Uudeltamaalta ja Halme Helsingistä, jälkimmäinen vaalipiirinsä yhtenä ääniharavana. Puolueen ehdokas presidentinvaalissa 2006 oli Timo Soini, joka sai 3,4 % äänistä.

Keskustelun aiheita

  • Selvittäkää, miten eduskuntapuolueet suhtautuvat uskonnottomien ihmisoikeuksiin.
  • Mitä muita puolueita Suomessa on eduskuntapuolueiden lisäksi?
  • Miten puoluerekisteriin merkittävä puolue perustetaan?
  • Miksi puolueen perustaminen on melko vaikeaa?
  • Miten puolueiden käsitykset ovat muuttuneet toisen maailmansodan jälkeen?

Nuorten poliittinen toiminta



Nuorten kiinnostus politiikkaan on nousussa. Tämä johtopäätös on vedettävissä Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselytutkimuksesta Kansalaismielipide ja kunnat - ilmapuntari 2004. Muutos näkyy halukkuudessa osallistua puoluepolitiikkaan, lähteä ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa ja halukkuudessa jäsenyyteen kunnallisissa lautakunnissa.

Vaikka politiikasta kiinnostuneiden nuorten lukumäärä ei ole vielä suuri, niin muutos näyttää alkaneen. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan myös puolueet ovat onnistuneet saamaan aiempaa enemmän nuoria ehdokkaita vaaleihin. Se vahvistaa kyselytutkimuksen tietoja.

Kun on nuoria ehdokkaita, sen olettaisi myös johtavan nuorten äänestysinnon lisääntymiseen Syitä nuorten kiinnostuksen lisääntymiselle on varmasti useita. Politiikassa on jo aseman saaneita nuoria ministereinä, Euroopan parlamentin jäseninä ja kansanedustajina. He saavat paljon julkisuutta ja luovat esikuvia, joita halutaan seurata.

Koko ajan tapahtuu asioita, joita yritetään hallita poliittisin keinoin. Politiikka näyttäytyy nyt tärkeänä asiana - myös kunnallispolitiikka.

Kun jokaisen arkeen vaikuttavia yhteiskunnan palveluja joudutaan asettamaan arvojärjestykseen (priorisoimaan), näyttäytyy politiikka jokaista koskettavana. Pelkästään edistysmielinen rokki ei riitä muuttamaan asioita.

Nuorten kiinnostus näkynee vaalituloksessa. Silloin puolueet paikallistasolla ovat vedenjakajalla. Nuorille pitää antaa todellisia ja vaikutusvaltaisia tehtäviä. Heille pitää antaa mahdollisuus kasvaa tehtäviinsä. Mikäli heille jää vain maskotin osa, ei kiinnostus jatku kauan.

Mahdollisimman paljon puheenjohtajuuksia nuorille tuo uusia ajatuksia ja luo toivoa tulevaisuuteen myös väestötappiokunnissa ja pitää nuoret jatkossakin kiinnostuneina politiikasta.

Kekustelun aiheita

  1. Ottakaa selvää, mitä poliittisten puolueiden orisojärjestöjä paikkakunnallanne toimii.
  2. Millaista toimintaa paikkakuntanne nuorisojärjestöillä on?
  3. Millainen poliittinen toiminta kiinnostaisi sinua?
  4. Millä tavalla poliittiset nuorisojärjestöt voivat vaikuttaa esimerkiksi oman kunnan asioihin?
  5. Millä tavalla poliittiset nuorisojärjestöt voivat vaikuttaa esimerkiksi opiskelijain asemaan?

Yhteiskuntateorian perusteet ja demokratia

Antiikin kansanvalta: Antiikin valtiomuotoja



Platonin eno, ateisti ja tyranni Kritias

Antiikin kansanvalta (demokratia) sai alkunsa Ateenassa.

Demokratian voidaan katsoa syntyneen 500-luvulla eaa. Silloin hallintojärjestelmät vaihtelivat eri kaupunkivaltioissa.

Kreikan kaupunkivaltioissa oli vallankäytön tapoina käytössä mm.
  1. harvainvalta (oligarkia),
  2. ylimystön valta (aristokratia),
  3. yksinvalta (tyrannia) ja
  4. kansanvalta (demokratia).
Näistä esikuvallisina kaupunkivaltiot pitivät Ateenan kansanvaltaa ja Spartan harvainvaltaa.

Ateenassa oli aluksi vallalla ylimystön valta, josta siirryttiin harvainvaltaan, josta siirryttiin kansanvaltaan Kleistheneen johdolla, joka joutui valtansa säilyttääkseen toteuttamaan kansanvaltaa. Tätä varhaista kansanvaltaa kehitti vuosina 460-429 eaa. Perikles.

Suora kansanvalta: Kansankokous

Ylintä päätösvaltaa Ateenassa käytti kansankokous.

Kansankokoukseen saivat osallistua vain vapaasyntyiset, 20 vuotta täyttäneet, asekuntoiset miehet.

Ulkopuolelle jäivät Ateenaan muualta muuttaneet, naiset, alle 20-vuotiaat ja orjat.

Kansankokouksia pidettiin lähes viikoittain ja hyvällä puhetaidolla oli suuri merkitys.

Yksinvaltiaiden valtaanpääsyä pyrittiin ehkäisemään äänestyksellä, jonka toteuttamiseen vaadittiin 6000 ääntä; kansanvaltaa epäilyttävät pyrkyrit häädettiin kymmeneksi vuodeksi maanpakoon.

Äänestyslipukkeina käytettiin saviruukkujen sirpaleita.

Kansankokouksen rinnalla toimeenpanevana elimenä toimi viidensadan neuvosto.

Tuomiovaltaa käytti kansantuomioistuin, jonka tuomaristoon kuului joissakin tapauksissa jopa 1500 tavallista kansalaista, jotka valittiin arvalla.

Jotta köyhimmilläkin olisi ollut mahdollisuus valtiollisten tehtävien hoitamiseen, niistä alettiin maksaa palkkaa.

Henkilöä, jota politiikka ei kiinnostanut, kutsuttiin idiootiksi.

Keskustelun aiheita

  • Ottakaa selvää, millainen oli Rooman tasavallan kansanvalta.
  • Ottakaa selvää, miten uuden ajan kansanvalta syntyi Euroopassa.
  • Mitkä tekijät ovat viimeisinä vuosisatoina haitanneet pahiten kansanvallan kehitystä?
  • Milloin naiset saivat ensimmäisen kerran äänioikeuden a) koko maailmassa b) Suomessa c) Sveitsissä?
  • Missä maissa naisilla ei ole vielä äänioikeutta? Mistä johtuu, että tällainen asiantila vallitsee?

Kansanvallan kehitysvaiheet

Tärkein lähde: Professori Heikki Paloheimo, Tampereen yliopisto, Puolueet edustuksellisessa demokratiassa

Nykyaikaisen edustuksellisen kansanvallan (demokratian) historia voidaan jakaa kolmeen eri kehitysvaiheeseen:
  1. Yläluokan vallan vaihe, joka edusti säätyvaltiopäivien aikaista perinnettä, mutta jatkui elinvoimaisena vielä useita vuosikymmeniä yksikamarisen eduskunnan aikana.
  2. Puoluekansanvallan vaihe, joka kehittyi asteittain 1900-luvun aikana, kun puolueet kehittyivät joukkopuolueiden suuntaan. Vahvimmillaan puoluekansanvallalle ominaiset piirteet olivat Suomessa 1960- ja 1970-luvuilla.
  3. Yleisökansanvallan vaihe, joka alkoi kehittyä viimeistään 1980-luvulla, kun puolueiden asema kansalaisyhteiskunnassa alkoi heikentyä. Eduskunnassa niiden asema sen sijaan ei ole heikentynyt.
Puolueiden toimintatavat niin niiden sisäisessä toiminnassa kuin kansanedustus-
laitoksessa ovat olleet erilaisia edustuksellisen kansanvallan eri kehitysvaiheissa. Niin ikään äänestäjien kiinnittyminen puolueisiin ja puolueiden kiinnittyminen äänestäjiin on vaihdellut ajasta toiseen.

Yläluokan vallan vaihe



Säätytalossa kokoontuvat aatelisto, papisto, porvarit ja talonpojat, kukin omassa salissaan.

Puoluetoiminnan kolme aluetta

  1. puolue kansanedustus-
    laitoksessa,
  2. puolue järjestönä ja
  3. puolue äänestäjäkuntana.

Puolue kansanedustus-
laitoksessa

  1. edustajan henkilökohtaiset ominaisuudet tärkeitä
  2. arvostetun aseman merkitys
  3. paikalliset yhteydet tärkeitä

Puolue järjestönä

  1. pieni jäsenmäärä
  2. puolue on avoin tulla ja mennä
  3. johtotehtäviin valitaan arvostetuissa tehtävissä ansioituneita henkilöitä
  4. puoluejärjestö ei tee kansanedustajia sitovia päätöksiä (vapaa mandaatti)

Puolue äänestäjäkuntana

  1. heikko puoluesamastuminen
  2. heikko puolueuskollisuus
  3. ehdokkaan henkilökohtaiset ominaisuudet tärkeitä äänestyspäätöksessä

Kansanedustuslaitos

  1. kansanedustajien vapaus tehdä itse päätöksiä (vapaa mandaatti)
  2. parlamentti on aidon julkisen keskustelun paikka

Julkisen keskustelun paikat

  1. Kansanedustuslaitoksella tärkeä tehtävä

Tiedotusvälineet

  1. puoluelehdistö
  2. radiolähetykset
  3. paikallinen mainonta

Ylin aate

  1. kansallisen yleisen edun aate
  2. yleinen mielipide ja lainsäätäjän tahto voivat poiketa toisistaan

Puoluedemokratian vaihe



Suomen nykyinen eduskuntatalo Helsingissä.

Puolue kansanedustus-
laitoksessa

  1. eduskuntaryhmillä tärkeä osa
  2. ryhmäpäätökset sitovat kansanedustajia

Puolue järjestönä

  1. suuri jäsenmäärä
  2. puoluekuri
  3. johtotehtäviin päästään puolueen järjestötehtävissä
  4. pyrkii ohjaamaan eduskuntaryhmän toimintaa
  5. korostetaan "leirin" kannattajien ja johtajien mielipiteiden samankaltaisuutta

Puolue äänestäjäkuntana

  1. vahva puolueuskollisuus
  2. luokkapohjainen sitoutuminen puolueisiin

Kansanedustuslaitos

  1. yksilökeskeisyyden sijasta eduskunnan työssä korostuu eduskuntaryhmien toiminta;
  2. ryhmäkurin merkitys korostuu
  3. eduskunnan ulkopuolinen puoluejärjestö pyrkii ohjaamaan eduskuntaryhmän toimintaa
  4. eduskunnan itsenäisyys puoluejärjestöihin nähden heikkenee

Julkisen keskustelun paikat

  1. puolueiden järjestöt
  2. puolueiden väliset neuvottelut
  3. puolueiden ja etujärjestöjen väliset neuvottelut

Viestintävälineet

  1. puoluelehdet kuihtuvat ja kuolevat
  2. kansalliset televisiolähetykset, uutis- ja ajankohtaisohjelmat
  3. puolueiden jäsenpostia sekä paikallisesti että valtakunnallisessa mittakaavassa

Ylin aate

  1. korostetaan kannattajien ja edustustehtäviin valittujen mielipiteiden samankaltaisuutta
  2. kansanvaltainen luokkataistelu

Yleisökansanvallan vaihe



Puolue kansanedustus-
laitoksessa

  1. eduskuntaryhmät lisäävät itsenäisyyttään parlamentin ulkopuoliseen puoluejärjestöön nähden

Puolue järjestönä

  1. jäsenistön merkitys puolueessa vähenee
  2. puolueiden luokkapohjainen yhteys määrättyihin väestöryhmiin heikkenee
  3. erilaiset asiantuntijaryhmät suunnittelevat puolueen toiminnan
  4. poliittiset johtajat kohtaavat äänestäjät yleisönä viestintävälineiden välityksellä
  5. puoluejohtajan valta ja vastuu lisääntyvät

Puolue äänestäjäkuntana

  1. poliittisten valintojen henkilöityminen
  2. poliittiset valinnat tehdään viestintävälineiden poliittisista johtajista välittämien mielikuvien perusteella
  3. puoluesamastuminen heikentyy
  4. liikkuva äänestäminen lisääntyy

Kansanedustuslaitos

  1. kansanedustuslaitoksen päätöksenteko on yhä enemmän sidoksissa erilaisiin ylikansallisiin hallintoihin (EU)
  2. etujärjestöyhteydenpidon rinnalle tulee aikaisempaa enemmän muun kansalaistoiminnan näkökulmia;
  3. puolueiden ulkopuolinen kansalaisjärjestötoiminta alkaa aikaisempaa enemmän vaikuttaa kansanedustuslaitoksen päätöksentekoon

Julkisen keskustelun paikat

  1. poliittista keskustelua käydään entistä enemmän viestintävälineissa (mediassa)
  2. poliittiset aloitteet tuodaan esille tiedotusvälineissä
  3. uuden tyyppisen kansalaistoiminnan virittämä keskustelu (Greenpeace Inarissa)

Viestintävälineet

  1. hajautuva viestistä
  2. televisiotoiminnan rinnalle webbisivustot, sähköposti, chattipalstat, intranet

Ylin aate

  1. postmodernismi
  2. ei suuria ismeja,
  3. samaistumisen moninaisuus
  4. poliittisten suunnitelmien ja sitoumusten lyhytaikaisuus
  5. poliitikot muuttuvat asiamiehistä luottamusmiehiksi

Keskustelun aiheita

  • Kuka Suomen pääministeri oli postmodernisti?
  • Mitä hänen nykyinen vaimonsa tekee nykyään?
  • Mitä eroja Suomen nykyisillä puolueilla on jos on ?
  • Mitä Greenpeace tekee?
  • Kannatatko sitä, mitä Greenpeace tekee? Jos et kannata, miksi et?