Elämänkatsomustiedon sanasto ja
Filosofian sanasto
14.01.2011

a

aaltofunktio

Kvanttimekaaninen kompleksinen todennäköisyysaalto, joka sisältää tiedon hiukkassen mahdollisista (kvantti)tiloista.

aaltofunktion romahtaminen

Mittauksessa tapahtuva kvanttimekaanisen todennäköisyysaallon siirtyminen vain yhteen sen sisältämistä monista mahdollisista tiloista.

aamen

Kristinuskossa aamen on rukouksen päätesanana. Sanaa voidaan kuvata suomenkielisin ilmaisuin varma, luotettava tai tapahtukoon niin.

abba

Abba on arameankielinen puhuttelusana ”isä” (tai ”isi”).

abduktio

Deduktiolle käänteinen päättely parhaaseen selitykseen. Peircen pragmatismin metodi.

abhaya mudra

(budh.) rauhaa ja ystävällisyyttä symboloiva ele.

absolutismi

tarkoittaa seuraavia asioita:
  1. absolutismi, ehdoton päihteistä pidättäytyminen
  2. absolutismi, itsevaltius, vallan keskittäminen yhdelle henkilölle
  3. absolutismi, käsitys jonkin tiedon tai arvon ehdottomuudesta.

absoluutti

tarkoittaa seuraavia asioita:
  1. absoluutti, filosofian ehdotonta tai riippumatonta olevaista tarkoittava käsite
  2. absoluutti, jumaluustieteessä jumala tai jumaluus.

absoluuttinen

on vapaa rajoituksista, ehdoton, täydellinen

absolutismi

on arvo-opin eli aksiologian näkemys, jonka mukaan arvot ovat ehdottomia, muuttumattomia, ikuisia ja riippumattomia inhimillisistä olosuhteista.

Päinvastoin kuin siveellinen relativismi siveellinen absolutismi hyväksyy ikuisten siveellisten arvojen todellisuuden.

Esimerkki siveellisestä absolutismista on Platonin ajattelu, jonka mukaan hyvän idea on arvojen pohja.

Myös Immanuel Kantin kategoriset imperatiivit edustavat absolutismia.

abstrahoida

Aristoteelisessa filosofisessa perinteessä mielen toimintaa sen muodostaessa yleiskäsitteen eli -> universaalin kutsuttiin abstrahoinniksi (lat. ab+straho, vetää irti, erottaa).

Aistien havaitessa jonkin olion ja mielen muodostaessa siitä yleiskäsitteen mieli ikään kuin erottaa aineesta siihen sisältyneen muodon eli -> forman.

1300-luvun myötä käsitteelle vakiintui myös käyttötapa, jossa tarkoitettiin käsitteen erottamista läsnä- tai olemassaolosta.

Tällöin abstraktin tiedon vastakohta oli välitön havainto eli -> intuitio ja intuitiivinen tieto.

Myöhemmässä filosofiassa abstrakteiksi olioiksi on kutsuttu aikaan ja paikkaan liittymättömiä olioita, kuten esimerkiksi lukuja.

Myös esimerkiksi Platonin -> ideat ovat tässä mielessä abstrakteja.

abstraktio

Abstraktio voi tarkoittaa seuraavia mm. asioita:
  • käsite
  • käsitteiden muodostaminen toimintana, yleistäminen, käsitteellistäminen
  • käsitteenmuodostuksen tulos
  • käsitteellinen ”kuva” tai ”malli” jostakin
  • yleistävä käsite, yksinkertaistaminen

acarya

(buddh.)opastaja, mietiskelyn ja opintojen opettaja

adaptaatio

Yksilön sopeutuminen vallitsevaan tilanteeseen. Sensorinen adaptaatio on aistin sopeutumista jatkuvaan ärsykkeeseen.

adhan

rukouskutsu, joka huudetaan moskeijan minareetin tornista, yleensä arabian kielellä

ad hoc

Keinotekoinen oletus tai argumentti ("tätä varten"), hihasta vedetty (esim. jumaluustieteilijäin tapa erottaa toisis­taan "uskon asiat" ja "tiedon asiat").

ad hominem

Argumentti on henkilöön kohdistuva eli ad hominem (lat. homo ihminen) silloin kun siinä puututaan sen henkilön ominaisuuksiin tai käsityksiin, jolle argumentti esitetään. Lapselle esimerkiksi sanotaan "niin se on, vaikket voikaan ymmärtää sitä kun olet niin pieni'.

adiafora

(muinaiskreikaksi ἀδιάφορα neutraaleja asioita. , ”yhdentekevät [asiat]”) tarkoittaa siveellisesti neutraaleja.

Kristinuskossa käsite viittaa ehdonvallan asioihin, joita ei pidetä uskonopin suhteen ehdottomina.

adventti

Sana adventti merkitsee Herran tulemista (lat. adventus Domini). Adventti on joulun odottamista ja siihen valmistautumista.

affektiivinen

Ajatustunteisiin eli
Tunteisiin eli -> emootioihin liittyviä ruumiillisia tuntemuksia nimitetään usein affektiivisiksi tiloiksi (lat. affectus, vaikutus).

agape

Agape on kreikkaa ja tarkoittaa epäitsekästä rakkautta.

agnostinen (yleinen)

Tiedollisesta kannanotosta pidättäytyvää asennetta sanotaan agnostiseksi (kr. a+gnosis, ei tietoa). Yleensä filosofisissa teorioissa kehotetaan suhtautumaan agnostisesti tai -> skeptisesti asioihin, joista ei katsota voivan olla tietoa.

agnostismi

  1. jumalaongelmaisuus, jonka mukaan jumalan tai jumalien olemassaolosta ei ole mahdollista saada varmaa tietoa;
  2. käsitys, jonka mukaan emme voi pohjimmaltaan tietää mitään, tietokykymme on rajoitettu joissain asioissa

ahimsa

Väkivallasta kieltäytyminen.

ahmadiyya

islamin suuntaus, jonka perusti Punjabista kotoisin ollut Mirza Ghulam Ahmad (k. 1908); pitää itseään osana islamia mutta muslimit yleensä katsovat sen irtaantuneen islamista

aistimussisältö

Ymmärryksen esimerkiksi näköaistien välityksellä tavoittama käsitys todellisuudesta; se, mitä aistit antavat mielelle (-> annettu).

Aristoteelisessa ja -> skolastisessa filosofiassa tätä käsitettä (kr. phantasma, mielikuva) käytettiin viittaamaan eräänlaiseen aineelliseen kuvaan tai painaumaan aistielimissä.

Se ikään kuin siirtää tai välittää ulkoisia esineitä koskevan informaation aineellisista aisteista yleensä aineettomana pidettyyn ymmärrykseen. Myös uuden ajan filosofiassa vastaavalla käsitteeltä (engl. sense datum) on ollut paljon käyttöä.

aistinsisältö

(engl. sense datum, lat. sanasta datum, mon. data, "annettu") sananmukaisesti "aisteille annettu": vakiintunut suomennos on kuitenkin "aistinsisältö".

Moore ja Russell ottivat tämän sanan käyttöön nimeämään oletettuja aisteille välittömästi annettuja, suoraan tiedettyjä asioita: värejä, muotoja jne.; niiden oletetaan olevan puhtaasti, ilman tulkintaa, koettuja., eikä erehtyminen niistä ole mahdollista.

Samaa tarkoittamaan on käytetty myös ilmaisua sensum (mon. sensa). Yleensä aistinsisältöjen on ajateltu olevan olemassa vain, kun ne aistitaan.

Joskus (esim. Russell myöhemmin) kuitenkin on haluttu olettaa myös mahdollisia aistin sisältöjä ja väitetty fysikaalisten objektien, vaikkei kukaan havaitsisikaan niitä, koostuvan tällaisista.

Tällöin niitä on nimitetty ilmaisulla sensibile (mon. sensibilia) Edelleen on käytetty ilmaisua aistittu sisällys (engl. sense content); joskus sitä käytetään tarkoittamaan samaa kuin "aistinsisältö", joskus taas näiden välillä nähdään eroja.

Erityisesti perinteisen aistinsisältöteorian akti-objekti-näkemyksen kiistävä ns. adverbiaalinen teoria (Ducasse, Ayer), joka puhuu "punaisen aistinsisällön aistimisen" sijasta "punaisesti aistimisesta", on käyttänyt ilmaisua "aistittu sisällys".

aksidentiaalinen

Aksidentaalinen ominaisuus on sellainen, jolla ei ole mitään välttämätöntä yhteyttä kuvatun olion olemukseen. Eroa voidaan havainnollistaa yksinkertaisella esimerkillä. Kaikkien poikamiesten oleellinen ominaisuus on naimattomuus, mutta heidän ruskeahiuksisuutensa on vain aksidentaalinen ominaisuus.

aksiologinen

siveys katsoo, että velvollisuudet perustuvat arvoihin. Sen vastakohta on deontologinen siveys, jonka mukaan se, onko teko oikea vai väärä, voidaan päätellä arvoihin vetoamatta.

aksiologia

Käsitys arvoista.

aksiooma

osa epäsuoraa määritelmää

aktuaalisuus

Olemassaolo itse teossa (lat. actus, teko). Tila, jossa olion tai asian sanotaan olevan silloin kun kyse ei ole pelkästä mahdollisuudesta (-> potentiaalisuus), vaan todella toteutuneesta oliosta tai asiasta.

alitajunta

Alitajunta tarkoittaa tiedostamatonta psyyken toimintaa; tiedostamaton sielunelämä; piilotajunta.

allah

(arab. "Jumala") arabiankielinen Jumalaa tarkoittava sana

alkuehdot

Fysiikan tiedon lisäksi tarvittava tieto järjestelmän kehityksen laskemiseksi.

allegoria

Allegoria tarkoittaa vertauskuvaa tai vertauskuvallista esitystapaa.

almu

Almu tarkoittaa armeliaisuuslahjaa. Sekä juutalaisuudessa että islaminuskossa almujen anto on ollut uskonnollinen velvollisuus.

altruismi

Epäitsekkyys, lähimmäisenrakkaus

altruismi (arvottava)

Arvottavan (normatiivisen) siveyden käsitys, jonka mukaan itsekeskeisyys on voitettava ja omistauduttava muiden hyvinvoinnin edistämiseen, erityisesti toimintaan yhteiskunnan hyväksi.

alttari 

on pöytä tai koroke, jota käytetään uskonnollisissa seremonioissa. Yleensä alttari on keskeisessä asemassa ja sitä pidetään pyhänä.

Alttari liittyy Vanhassa testamentissa Mooseksen lain määräämään polttouhrikäytäntöön.

Kristinuskossa alttari on ollut alun perin pöytä, jonka ympärille seurakunta on kokoontunut nauttimaan ehtoollista.

Hindut sijoittavat alttarille pyhiä esineitä ja/tai uhrilahjoja.

Buddhalaisella alttarilla on aina Buddhan kuva ja yleensä joitakin uhrilahjoja, kuten kukka, kupillinen vettä, palava kynttilä tai suitsuke.

Saamelaiset alttarit ovat erityisessä paikassa maastossa olevia isoja kiviä, joilla on tasainen, laakea yläpinta. Alttari on myös saatettu koota useammasta kivestä siten, että laakea, laattamainen kivi on laitettu ylimmäksi muiden kivien varaan. Alttareihin on jätetty uhreja. 

Myös suomalaisilla ja muinaisilla skandinaavisten kielten puhujilla arvellaan olleen tällaisia alttareita.

ambivalenssi

Sisäisen ristiriidan vuoksi samaan henkilöön tai asiaan kohdistuu vastakkaisia ajatustunteita.

amoraalinen

Ei-moraalinen, asia joka ei liity moraaliin.

amuletti   

Onnea tuottava esine.

anágami

(buddh.) palaamaton, henkilö, joka syntyy vain korkeammassa ulottuvuudessa

analogia

samankaltaisuus, yhtäläisyys, vastaavuus

analyysi

aineosiin jakaminen, erittely, jäsentely

analyyttinen filosofia

Arthur Papin kehittämä loogisen empirismin vastustaja 1900 - luvun loppupuoliskolla.

Alkujaankin sisällöllisesti epäyhtenäinen perinne on muuttunut hajanaiseksi, ja sen loppuakin on jo kuulutettu. Jäljellä on ainakin käsitys hyvän argumentin piirteistä: käsitteellisesti yksiselitteinen, johdonmukainen, perusteltu ja kernaasti myös loogisia välineitä hyödyntävä.

analyyttiset ja synteettiset lauseet

Lause on analyyttinen, jos sen totuus tai epätotuus saadaan selville logiikan avulla tai lauseen sisältämien sanojen merkitysten perusteella. Lause "Poikamies on poikamies." on loogisesti tosi, koska sanan "poikamies" merkitystä ei tarvitse tietää.

P on P, tarkoitti P mitä tahansa.

Lause "Poikamies on naimaton mies." on merkitysten perusteella tosi analyyttinen lause. Sen totuuden ratkaisemiseksi on tiedettävä, että poikamies tarkoittaa naimatonta miestä.

Muut väitelauseet ovat synteettisiä.

anamneesi 

(kreikan kielen sanasta anamnesis, αναμνησις, muisto) on käsite, jota käytetään lääketieteessä, filosofiassa, psykoanalyysissä ja jumaliistieteessä. Anamneesi muodostuu sanoista ana (ylös, esiin) ja mimneskein (palauttaa mieleen) Sanan merkitys on siis muistaminen, tapahtuneen muisteleminen, mieleen palauttaminen.

  • Lääketieteessä anamneesi tarkoittaa esitietoja, joita potilas antaa esimerkiksi sairauden kulusta. Anamneesi on tärkeä taudin määritystä tehtäessä. Anamneesi syntyy, kun esimerkiksi sairas ihminen kertoo ja antaa vastauksia parantajan tai lääkärin kysymykseen.
  • Kristinuskossa anamneesi tarkoittaa pelastustapahtuman nykyistymistä jumalanpalveluksessa.
    • Katolisessa kristinuskossa anamneesi on myös muuttumista seuraava osa messussa.
    • Ortodoksisessa jumalanpalveluksessa anamneesi on anaforan kolmas osa.
  • Anamneesi on Platonin käsitys, jonka mukaan tiedostaminen on sielun jo tuntemien ideoiden mieleen palauttamista.

anarkismi

valtion valtaa vastustava ja yksilön vapautta korostava käsitys

anattá

(buddh.) oppi minättömyydestä

anicca

(buddh.) oppi pysymättömyydestä

animismi

(lat. "sielu", "henki"), henkiusko, luonnon sieluttaminen, jonka pääperiaatteita ovat olettamukset
  1. kaikilla yksilöllisillä oleioilla on toinen minä, "sielu", joka jää eloon ruumiin kuoleman jälkeen,
  2. koko kaikkeus on täynnä näkymättömiä henkiolentoja, jotka valvovat ja säännöstelevät luonnonilmiöitä.

annettu

Mielelle annetuksi (lat. datum, annettu) sanotaan sellaista, mikä on mielessä, mutta ei ole riippuvaista mielestä itsestään.

Eri käsityksissä on pidetty tällä tavalla annettuina erilaisia asioita: esimerkiksi havainnossa saatuja -> aistimussisältöjä (sense datum), todellisuuden rakenteen perusteita tai logiikan sääntöjä.

Laajassa mielessä annetuksi voidaan sanoa mitä tahansa ajattelun lähtökohtaa. Jotkut ovat halunneet osoittaa, ettei oikeastaan mikään ole annettua, vaan ymmärrys antaa oman panoksensa kaikkeen, mitä siinä tapahtuu.

anomalia

Poikkeama säännönmukaisuudesta

antinomia

Kahdesta näennäisen virheettömästä mutta vastakkaisiin johtopäätöksiin päätyvästä argumentista muodostuva pari. Vrt. paradoksi.

Teknisemmässä kielenkäytössä "antinomia" viittaa yleensä nimenomaan Kantin paradokseihin, joissa on kyse siitä, että tarkastellaan asiaa, joihin järjen käsitteet eivät sovellu.

Sana tunnetaan erityisesti Kantin puhtaan järjen antinomioita koskevasta esityksestä Puhtaan järjen kritiikin dialektiikkaa tutkivassa osassa.

Sana -> dialektiikka viittaa Kantilla sellaisiin järjen luonnostaan puhtaiden ymmärryskäsitteiden pohjalta tekemiin mielikuvituksellisiin päättelyihin jotka johtavat järjen ristiriitaan itsensä kanssa.

Antinomiat ovat tällaisia järjen ristiriitoja ja syntyvät järjen pohtiessa kaikkeuden kysymyksiä. Kant luettelee neljä antinomiaa.

Näistä ensimmäinen koskee kaikkeuden ikuisuutta, toinen aineen jakautumista äärettömän tai pienimpiin osiinsa, kolmas determinismin ja inhimillisen vapauden välistä ristiriitaa, ja neljäs absoluuttisen välttämätöntä oliota (jumalaa).

Kantin mukaan ihminen ajautuu luonnostaan ristiriitoihin pyrkiessään ulottamaan puhtaat ymmärryskäsitteensä koskemaan myös maailmaa sinänsä.

Pääosa perinteistä metafysiikkaa rakentuu Kantin mukaan dialektiselle päättelylle, ja pääosa pohdtivaa kaikkeusajattelua ajautuu myös antinomiohin.

Osoittamalla rajat, joiden ulkopuolelle järjen ei pidä yrittää soveltaa ymmärryskäsitteitään, Kant halusi tehdä metafysiikan tieteenä mahdolliseksi ja osoittaa, miten antinomiat voidaan tehdä vaarattomaksi.

antikristus

Antikristus tulee kreikan sanoista anti ja Khristos, mikä merkitsee Kristuksen vastaista tai Kristuksen vastustajaa.

antimytologia

kuvaukset on nimitys todellisuutta kuvaavalle kokonaisesitykselle, joka hylkää tietoisesti uskontojen tarujen eli myyttienjumalista, hyvän ja pahan taistelusta ynnä muusta vastaavasta. 

antisemitismi

Juutalaisvastaisuus.

antiteesi

Vastaväite, vastakohta teesille

antropologia

Ihmistutkimus

antropomorfinen

Ihmisen kaltainen

antropomorfismi

on inhimillisten piirteiden siirtäminen luontoon tai vaik­ka oletetul­le jumaluudelle. nKehitys on ollut monesti näiden piirtei­den poistamista

antroposentrinen

Ihmiskeskeinen

antroposofia

Itävaltalaisen Rudolf Steinerin kehittämä oppijärjes­telmä, spiri­tualistisesti sävyttynyt todellisuuskäsitys, joka väittää, että syvintä ja perustavinta tietoa todel­lisuudesta saa ns. yliaistil­lisen näkemisen avulla (intuitiivinen kokemus, eläytyminen, medi­taatio).

Ant­roposofiaan kuuluu mm. uskomukset henkisen kaikkeuden rakenteesta ja sen eri tasoista, luonnon­henki­sistä olennoista ja planetaarisista kehityskausis­ta.

Antroposofian mukaan ihmisellä on fyysinen ruumis, eetteri- ja sieluruumis sekä minä. Ihmisen kehitys­prosessi toteutuu jälleen­syntymisten kuluessa, jossa vaikuttavat kohtalon (Karman) laina­laisuudet.

Kuole­massa ihmisen varsinainen olemus siirtyy puhtaa­seen henkimaailmaan. Ovelana miehenä Steiner otti ai­neistoa myös kristinuskosta: vaikka jokainen kantaa vastuun karman lain mukai­sesti, "Kristuksen armo" voi kumota syyllisyyden vaikutukset.

arúpaloka

buddhalaisen kosmologian kolmiosaisen maailmanjärjestyksen korkein aste

apatia

Sana “apatia” tulee kreikan kielen sanoista “a” (ei) ja “Pathos” (tunne). Tämä käsite esiintyy usein stoalaisessa ja epikurolaisessa ajattelussa. Näiden ajatussuuntien mukaan onnellisuus merkitsee täydellistä sisäistä rauhaa ja tyyneyttä. Järki valvoo kaikkia ajatustunteita ja haluja.

apofaattinen

Uskonnollinen käsitys, jonka mukaan jumalista voidaan tietää ja sanoa korkeintaan vain se, millaisia ne ainakaan eivät ole.

apokalyptiikka

Ilmestyskirjallisuus.  Ajatustapa, jonka mukaar maailmanloppu on lähellä ja sen tapahtumat on paljastettu ihmisille etukäteen (kr. sanasta apokalypsis, peitteen pois ottaminen, paljastaminen).

apokryfinen

Alkuperältään tuntematon, Raamatun ulkopuolelle jääneet teokset.

apologetiikka

Uskonnon puolustaminen (kr. apologia).

aporia 

(muinaiskreikaksi ἀπορία: ”umpikuja”, ”pulma”) on päättelyssä tai todistelussa tila, josta ei voida edetä, ja puhetaidossa keino ilmaista epäilyä.

a posteriori

Kokemuksen jälkeen.

apostoli

Lähetti, kristinuskon julistaja, erityisesti tarun Jeesuksen opetuslapsi,  Paavali

apperseptio

Kant tarkoittaa apperseption ykseydellä sitä, että jokainen mielle ymmärretään jonkin subjektin mielteeksi. jokaiseen perseptioon sisältyy tällöin tietoisuus, että se on jonkin (minän) perseptiota.

Jokaiseen mielteeseen tai ajatukseen voi lisätä esimerkiksi sanat "millä ajattelen, että..." tai "minä havaitsen, että...".

Apperseptio on siis tavallaan havainto johon liittyy tietoisuus havaitsemisesta.

Suomen kielessä apperseptiota on toisinaan kutsuttu "käsitteelliseksi havainnoksi".

a priori

Ennen kokemusta.

agumentaatio

on käsitysten perustelu ja vastaesimerkkien etsintä.

argumentti

perustelu, todiste

Perusteluketiu eli rakenne, jossa tiettyä väitettä (johtopäätöstä) pyritään tukemaan muilla väitteillä (premisseillä) (lat. arguo, väittää, osoittaa).

Hyvässä argumentissa johtopäätös seuraa loogisesti premisseistä, mutta jotain kielellistä rakennetta voidaan kutsua argumentiksi, vaikkei sen premissien ja johtopäätöksen välillä tosiasiassa olisi mitään loogista suhdetta, kunhan se on esitetty siinä tarkoituksessa, että premissit tukisivat johtopäätöstä.

areiolaisuus

Aleksandrian presbyteeri Areios (k. 336) opetti, että Kristuksessa ihmiseksi tullut Sana on eri olemusta kuin Isä. Areios ja hänen kannattajansa pitivät Kristusta luotuna olentona. Kristuksen katsottiin kuuluvan luomakuntaan ja olevan siten Jumalan alapuolella. Vain Isä on syntymätön, iankaikkinen.

Areiolaisuus tuomittiin harhaopiksi. Nikean ekumeenisessa kirkolliskokouksessa vuonna 325 kirkon katolinen usko Kristuksesta ilmaistiin sanoilla ”syntynyt, ei luotu” ja ”Isän kanssa yhtä olemusta” (Nikean uskontunnustus).

Nikean kirkolliskokouksen päätös vahvistettiin Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 381. Samalla selvennettiin kristillistä oppia Pyhästä Hengestä. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen suhde lausuttiin muodossa ”yksi olemus, kolme persoonaa”. Tämän jälkeen areiolaisuus menetti huomattavasti merkitystään. Se ehti kuitenkin levitä germaanien keskuuteen.

aretē 

(muinaiskreikaksi ἀρετή, "hyve") oli keskeinen käsite ajattelussa. Kreikkalainen kasvatus (paideia) korosti hyveellisyyden merkitystä. 

Hyveellisyys merkitsi luonteen hyvyyttä ja erinomaisuutta. 

Varhaisessa muodossaan käsite oli sidottu päämäärän tai tarkoituksen täyttämiseen. Näin sen merkitys vaihtui kohteen mukaan. 

Ihmisen hyveellisyys merkitsi eri asiaa kuin hevosen hyve. Ihmisen kohdalla hyveellisyys liittyi ihmisen täysien kykyjen mukaan elämiseen. Hevosen kohdalla sanaa saatettiin käyttää esimerkiksi hevosten juoksunopeudesta.

Areten henkilöitymänä oli jumalatar Arete, joka oli sovun jumalattaren Harmonian sisar. Arete oli myös muun muassa Aristippoksen tyttären Arete Kyreneläisen sekä kuningas Alkinooksen vaimon nimi.

aristokratia

Parhaitten valta, yläluokan valta.

arkhē 

(kreik. ἀρχή) tarkoitti antiikin Kreiksassa alkua tai alkuperustetta, kaikkein ensimmäistä periaatetta. Tällaisen alkuperusteen etsiminen oli tyypillistä erityisesti useille esisokraattisille ajattelijoille.

Ajatuksen tällaisesta alkuperusteesta toi  ensimmäisenä Thales, joka esitti, että kaikkien asioiden alkuperuste oli vesi. Hänen käsityksensä havaintoihin siitä, että kaikissa paikoissa joissa on elämää on kosteutta. Käsitys sopi myös yhteen sen kanssa, että maan katsottiin kelluvan veden päällä.

arkkipiispa

Arkkipiispa on merkittävän alueen piispa tai jossakin tapauksessa johtava piispa (kr. arkhiepiskopos). 
Luterilaisista kirkoista vain Suomen, Ruotsin, Viron ja Latvian kirkoilla on arkkipiispan virka. Turun piispa sai arkkipiispan arvon vuonna 1817.

arkkityyppi

Imismielen myötäsyntyisiä ja esiaikaisia kuvia maailmasta ja inhimillisestä kokemuksesta. Arkkityyppi on Jungin käyttämä uskontopsykologinen käsite.

arvo

Asia, jota pidetään hyvänä ja tavoiteltavana, arvokkaana. Arvot voidaan jakaa itseisarvoihin ja välinearvoihin. Itseisarvoa tavoitellaan sen itsensä takia, välinearvoa välivaiheena itseisarvoon tai toiseen välinearvoon.

arvostelma 

(engl. judgement, saks. das Urteil) väite tai väitteen sisältö.

asketismi

Tämän opin mukaan pitää järjestelmällisesti kieltäytyä aineellisista nautinnoista. Askeettiajattelijat ovat pitäneet ruumista synnynnäisesti pahana.

Uskonnoissa on usein esiintynyt asketismia (mm. hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa). Asketismin tarkoitus on usein kuolemanjälkeisten nautintojen saavuttaminen.

asiaintila

Asiaintila on jotain, joka vastaa jotain kokonaista väitelausetta p ja on olemassa, jos ja vain jos p on tosi. Tosiasia on asiaintila, joka vallitsee.

assertorinen

Sanaa käytetään väitteen sisältävistä kielellisistä rakenteista (lat. assertio, väite). Laajassa merkityksessä assertoriseksi kutsutaan väitelauseita erotukseksi esimerkiksi kysymystä tai käskyä ilmaisevista lauseista.

Suppeassa merkityksessä assertorinen lause tarkoittaa väitelausetta, joka ei ole -> modaalinen, eli lausetta, joka ilmaisee tietyn asiantilan pikemmin kuin tietyn asiantilan mahdollisuuden tai välttämättömyyden.

assosiaatio

Mielleyhtymä.

astrologia

(engl. astrology). Astrologialla tarkoitetaan oppia, jossa taivaankappaleiden perusteella esimerkiksi kuvataan persoonallisuutta, määritellään sairauksia ja ennustetaan henkilöiden, valtioiden tai yritysten tulevaisuutta.

Näitä asioita varten astrologi tekee tähtikartan eli määrittelee taivaankappaleiden sijainteja. Tähtikartan pohjalta astrologi muodostaa astrologisen tulkinnan eli horoskoopin. Nykyisin horoskooppi voidaan tehdä myös tietokoneella, täysin automaattisesti.

Useimmiten astrologiaan törmää sanoma- tai aikakauslehtien sivuilla. Osa ihmisistä suhtautuu lehtien horoskooppeihin vähemmän vakavasti (elleivät hyppää suoraan niiden yli). Osa kuitenkin suhtautuu horoskooppeihin hyvinkin suurella kunnioituksella: nehän kertovat heidän elämästään!

Joidenkin mielestä lehtihoroskoopit ovat vain arkipäivän hupia, mutta samalla he uskovat, että on olemassa ”oikeaa”, pätevämpää astrologiaa. Näin ajattelevat myös monet niistä ”oikeista”, itseään ehkä jopa ”tieteellisiksi” kutsuvista astrologeista.

Historiallisesti astrologia sai alkunsa Eufrat- ja Tigris-jokien välisestä laaksosta, muinaisesta Mesopotamiasta. Kaksoisvirran alueen kuuluisimmaksi kuningaskunnaksi nousi Babylonia, jossa astrologia käsitettiin osaksi uskontoa. Babylonialaiset harrastivat ns. maallista astrologiaa (engl. mundane astrology).

Maallisessa astrologiassa ennustettiin vain hallitsijoiden ja kuningaskuntien tulevaisuutta.

Niin sanottu syntymäastrologia (engl. natal astrology) sai alkunsa ilmeisesti vasta Kreikassa pari sataa vuotta ennen ajanlaskun alkua. Syntymäastrologia perustuu näkemykseen, jonka mukaan taivaankappaleiden asemat syntymähetkellä vaikuttavat (ehkä jopa täysin determinoivasti) syntyneen henkilön, valtion tms. elämään.

Astrologia levisi Babyloniasta ainakin Kreikkaan, mahdollisesti jopa Egyptiin, Intiaan ja Kiinaan; toinen mahdollisuus on, että astrologia sai näissä maissa itsenäisesti omat muotonsa.

Kreikan myötä astrologia juurtui länsimaiseen aatehistoriaan, ja levisi eurooppalaisiin hoveihin ja yliopistoihin. Astrologit olivat arvostettuja. Kuuluisin heistä on varmastikin Michel de Nostradamus (1503–1566).

Vuonna 1543 ilmestyi Nikolaus Kopernikuksen (1473–1543) teos De revolutionibus orbium coelestium (Taivaankappaleiden liikkeestä). Vaikkei Kopernikus ollut ensimmäinen, joka toi esille aurinkokeskeisen näkemyksen, hän oli ensimmäinen, joka perusteli näkemyksen tarkasti.

Kopernikuksen ajatus murskasi Maa-keskeisyyteen perustuvan astrologian, ja aloitti astrologian alamäen, jota muut luonnontieteilijät menestyksellisesti jatkoivat. 1700-luvun loppuun mennessä astrologia oli poistunut yliopistoista, tosin erään lähteen mukaan vielä vuonna 1835 sitä opetettiin eräässä saksalaisessa yliopistossa.

Meidän aikamme on tuomassa astrologiaa takaisin yliopistoon, ainakin Ranskassa. Vuonna 2001 presidentti Francois Mitterandin hoviastrologina tunnettu Elisabeth Tessier väitteli astrologiasta Sorbonnen yliopistossa. Väitöskirjan tekstin kerrotaan muistuttavan postmodernia hölynpölyä, jota fyysikko Alan Sokal ivasi joitakin vuosia sitten.

Astrologia ei siis oppina ole missään nimessä kuollut. Vuonna 1975 suuri joukko eturivin tutkijoita ilmoittikin julkisesti huolestumisensa astrologian laajasta levinneisyydestä.

Nykyisin astrologiaa tarjotaan eri muodoissa. Siihen voi törmätä mediassa, kirjakaupoissa, ystävänhakuilmoituksissa, tv-chateissa tai vaikkapa illanistuijaisissa.

Henkilökohtaisen horoskoopin voi tilata postitse tai sen voi saada käymällä astrologin luona. Astrologin kanssa ei välttämättä käsitellä vain yksittäisiä, ”pieniä” ongelmia — mikä minusta tulee isona? onko hän se oikea? — vaan astrologi voi toimia pitkäaikaisempanakin terapeuttina.

Astrologiaa hyödynnetään yritysten henkilöstövalinnoissa sekä oppilaitosten opiskelijavalinnoissa, joskin Suomessa laki tulee ehkä rajoittamaan tätä käytäntöä. Samoin sitä käytetään terveydentilan arvioinnissa ja diagnosoinnissa (lääkinnällinen astrologia), sekä maanviljelyn ja sään ennustamisessa.

Aasiassa astrologiaa käytetään muun muassa valtion perustamispäivien päättämiseen ja sopimusten ”suotuisten” allekirjoitushetkien määrittämiseen. Myös länsimaiden johtajat ja yläluokka ovat käyttäneet astrologiaa päätöksenteossa.

Astrologiaan ja nimenomaan ”todelliseen” astrologiaan siis uskotaan, luotetaan ja sitä käytetään merkittävissäkin yhteyksissä. Mutta onko astrologia perusteltu oppi tai jopa tiede, kuten ainakin jotkut astrologit ovat väittäneet?

Astrologian kriitikkoja on ollut antiikin Kreikasta saakka. Astrologit kuitenkin esittävät, etteivät ei-astrologit ole päteviä arvioimaan astrologiaa. Tämä on täysin perusteeton väite, koska astrologit liikkuvat (pääasiassa) kahden tieteen, astronomian ja psykologian asiantuntemusalueilla. Astronomit ovat päteviä arvioimaan astrologiaan liittyviä tähtitieteellisiä väitteitä, samoin kuin psykologit persoonallisuuteen liittyviä väitteitä.

Mutta ei ole mikään ihme, että astrologit yrittävät estää tieteellisen kritiikin. Kun tarkastellaan tutkimuksiin perustuvia astronomisia ja psykologisia näkemyksiä astrologiasta, tulee selväksi, ettei astrologialla ole minkäänlaisia perusteita. Se ei missään tapauksessa ole itseään korjaava tiede.

Astrologiaan liittyy loputtomasti astronomisia kummallisuuksia ja virheellisyyksiä: astrologian mukaan Aurinko kiertää Maata; astrologien mielestä Aurinko ja kuu ovat planeettoja; astrologiassa taivaankappaleiden painovoimalla väitetään olevan merkittäviä vaikutuksia ihmisessä olevaan nesteeseen (”ihmisestä 2/3 on vettä”) samaan tapaan kuin meriin, vaikka maanpäällisilläkin esineillä on suurempi painovoimavaikutus. Entä mitä tekemistä nesteellä olisi ihmisen persoonallisuuden tai selkävaivojen kanssa?

Niin kutsutussa trooppisessa, kalenterivuoteen sidotussa astrologiassa ”planeettojen” kulkunopeus eläinradan lävitse on määritelty virheellisesti. Tarkemmin sanoen, ”planeettojen” siirtyminen tähdistöjen poikki ei kestä koko kalenterivuotta, vaan se tapahtuu hieman nopeammin.

Viimeisen 2000 vuoden aikana tämä on aiheuttanut sen, että merkit ovat siirtyneet yhdellä eteenpäin. Esimerkiksi kun niin sanottu trooppinen astrologi väittää Auringon olleen syntymähetkellä leijonassa (”olet aurinkomerkiltäsi leijona”), Aurinko ei ole tuolloin todellisuudessa ollut leijonan vaan ravun tähdistössä: leijona on oikeasti rapu, rapu kaksonen, kaksonen härkä ja niin edelleen.

Tämä ongelma vältetään Intiassa käytetyssä sideerisessä astrologiassa. Sideerisessä järjestelmässä aurinko-, kuu-, nousevien- yms. merkkien määrittely perustuu tähdistöjen ja ”planeettojen” todelliseen suhteeseen.

Astrologiaa ei markkinoida pelkkänä käytännöllisenä työ- ja itsetuntemusvälineenä, vaan myös jonkinlaisena ”kosmisena todellisuuskäsityksenä”.

Tähtitieteen näkökulmasta astrologinen maailmankaikkeus on kuitenkin hyvin köyhä: se koostuu vain kahdestatoista tähdistöstä, kymmenestä ”planeetasta” (mukaan lukien Aurinko ja kuu), Maasta, sekä — tietenkin — ihmisestä itsestään.

Astrologit ovat siis unohtaneet laajentuvan maailmankaikkeuden miljardit ja miljardit tähdet, sekä niiden planeetat. Samoin astrologit ovat pudottaneet listaltaan eläinradan kolmannentoista tähdistön, Käärmeenkantajan.

Astrologian suhde psykologiaan ei ole sen hedelmällisempi, astrologisesta koulukunnasta riippumatta. Asiaa on tutkittu mitä erilaisimmilla tavoilla, mutta aina tulos on ollut sama: mitään yhteyttä astrologisten merkkien ja persoonallisuuden ominaisuuksien välillä ei ole. Toisin sanoen ihmisen persoonallisuutta ei voida pätevästi arvioida astrologisen opin pohjalta.

Vaikka astrologia on tutkimusten mukaan kuin reikä leivässä, niin silti se yhä edelleen jäsentää monien ihmisten elämää. Astrologian pätevyyteen uskovat esittävät, että oppi vain ”toimii”. Mutta mitä tällä oikeastaan tarkoitetaan?

Jos ”toimivuudella” tarkoitetaan, että astrologit kykenevät ennustamaan tulevia tapahtumia arvaamista paremmin, tämä ei pidä paikkaansa.

Tähtitieteilijät Roger Culver ja Philip Ianna kävivät puolestaan lävitse astrologien ennustuksia, jotka oli tehty vuosien 1974 ja 1979 välisenä aikana. Ennustuksia oli yhteensä 3 011. Näistä 89% epäonnistui.

Monet onnistuneista ennustuksista olivat älykkäitä arvauksia (”Kylmä sota jatkuu”), epämääräisyyksiä (”Jotain kauheaa tapahtuu Yhdysvaltojen itärannikolla tänä keväänä”), tai ne perustuivat sisäpiirin tietoon (”Tähti A menee naimisiin ohjaaja B:n kanssa”).

Kun ei oteta huomioon epäonnistuneiden ennustusten määrää, on helppo kokea astrologia ”toimivaksi” — jopa sanomalehtihoroskooppien perusteella.

Jos ”toimivuudella” tarkoitetaan, että astrologia kykenee pätevästi kuvaamaan persoonallisuutta, tämä ei tutkimusten mukaan pidä paikkaansa. Ihminen voi kuitenkin kokea, että kuvaus sopii häneen erittäin hyvin: ”Just tollanen mä olen!” Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että astrologinen persoonallisuuskuvaus on abstrakti, epämääräinen tai monimerkityksellisiä. Näin jokainen voi tulkita kuvauksen itseensä sopivaksi.

Kuvauksen osuvuus voi johtua myös valikoivasta tarkkaavaisuudesta ja muistista. Kun astrologi toteaa melko epäsosiaalisellekin henkilölle hänen olevan ”sosiaalinen, muista ihmisistä pitävä”, tämä käsitys ohjaa muistamista sosiaalisuuteen viittaaviin tilanteisiin, ja näin astrologian koetaan jälleen ”toimineen”. Kuvauksen sopivuutta eli tulkitsemista tai muistamisen ohjaamista voi tehostaa kysyvällä katseella tai sanomalla: ”Tuntuuko tutulta?”

Eräässä Gauquelinin tekemässä tutkimuksessa astrologi arvioi tietämättään erään massamurhaajan pelkän syntymäajan ja -paikan perusteella ”lämpimäksi, sosiaalisiin normeihin sopeutuvaksi ja moraaliseksi ihmiseksi”. Tämän jälkeen useilta maallikoilta pyydettiin tietoja horoskooppia varten, mutta heille ei lähetetty tietojen perusteella tehtyä horoskooppia, vaan kaikki saivat massamurhaajan luonteenkuvauksen. Maallikoista 94 % arvioi kuvauksen sopivaksi, ja 90%:lla tämän mielipiteen jakoivat heidän perheensä ja ystävänsä. Forer-efekti ja valikoiva muistaminen kummittelevat jälleen.

Jos horoskooppi ei tunnu tutulta, astrologilla on mahdollista vedota jonkin tulkinnassa vähemmän painotusta saaneen taivaankappaleen vaikutukseen - ja taas astrologia ”toimii”! Astrologi voi siis painotusta vaihtamalla muuttaa horoskooppia sopivammaksi. Tämä tulee selkeästi esille kuuluisuuksien horoskoopeissa: niissä painotetaan henkilön tunnettuja ominaisuuksia ja tähtikartta antaa niille vain ”kosmisen ulottuvuuden”. Jokainen voi miettiä, olisiko astrologin kuvaus massamurhaajasta ollut saman tähtikartan perusteella toisenlainen, jos hän olisi tiennyt, että kyseessä oli murhaaja.

Toinen keino selviytyä epäsopivasta horoskoopista on vetoaminen ”piileviin kykyihin”. Vaikka asiakas ei kokisi kuvauksen jotain osaa tutuksi, astrologi voi kertoa meissä majailevan piileviä potentiaaleja, joita meidän kannattaisi kehittää. Ja niin henkilö alkaa kehittää tai kiinnittää huomiotaan ”potentiaaleihinsa”, ja (itsensä toteuttavan ennustuksen kautta) hän todella omaa astrologin mainitsemia kykyjä. Astrologia ”toimii”!

Entä onko astrologia empiirinen, havaintoihin perustuva tiede? Usein väitetään, että babylonialaiset ja sittemmin muut ovat havainnoillaan todentaneet astrologisen opin, esimerkiksi yhteydet taivaankappaleiden ja persoonallisuuden välillä. Nils Mustelinin tekemän laskelman mukaan tällaiseen tutkimusprojektiin tarvittaisiin kymmeniä miljardeja koehenkilöitä! (Tämäkin määrä on liian vähäinen, sillä laskelma perustuu äärimäisen optimistiseen lähtöoletukseen.)

Tieteeksi astrologiaa ei tee myöskään se, että ”siinä käytetään apuna tietokonetta”. Tämän logiikan mukaan Muumit ja taikurinhattu -peliä pelaava kuusivuotias lapsi harrastaa tiedettä. Tieteeksi astrologiaa ei tee myöskään sen yhdistäminen genetiikkaan tai kaaosteoriaan; tieteelliset puhetavat eivät pelasta teoreettisesti ja empiirisesti köyhää astrologiaa.

Samoin väite ”monet merkittävät tutkijat ovat perehtyneet astrologiaan” ei todista mitään astrologian tieteellisyydestä, koska tieteellisten auktoriteettien merkitys on vain yhtä suuri kuin heidän esittämänsä todistusaineisto. Lisäksi on huomattava, että on olemassa useita muita merkittäviä tutkijoita, jotka eivät ole uskoneet astrologiaan.

Perustellumpaa onkin väittää, että astrologia on pseudotieteellinen oppi, joka pohjautuu vuosituhansien jälkeen ainoastaan maagiseen ajatteluun. Babylonialaiset jäsensivät avaruutta uskonnollisten silmälasien lävitse ja taivaankappaleet saivat mystisiä ominaisuuksia suhteessa maanpäällisiin tapahtumiin: ”Niin alhaalla kuin ylhäälläkin”. Vastaavasti heillä ei ollut modernin tieteen keinoja tutkia monimutkaista maailmaa.

Maaginen vastaavuusajattelu elää yhä edelleen astrologian parissa. Muinainen astrologia perustui seitsemään planeettaan, mutta viimeisen hieman yli parinsadan vuoden aikana niitä on löydetty uusia: Uranus (1781), Neptunus (1840) ja Pluto (1930). Vaikkei näitä koskevia astrologisia tutkimuksia ole julkaistu, niistä jokaisella on jo horoskoopeissa oma, antiikkisiin merkityksiin perustuva asemansa.

Vaikka astrologia ei ole itseään korjaava, kriittiseen tutkimuksen kautta edistyvä tiede, voisiko se olla taito? Joidenkin ammattiastrologien mielestä astrologia ei todellakaan ole tiedettä, vaan juuri omaksuttavissa oleva taito. Tämä ei kuitenkaan tee astrologiaa sen pätevämmäksi: taivaankappaleet ovat uudelleennimeämisenkin jälkeen yhtä vähämerkityksellisiä ihmisten toiminnan tai tapahtumien arvioimisessa.

astronomia

Tähtitiede.

ataraksia

(muinaiskreikaksi Ἀταραξία) oli antiikin kreikkalainen käsite, joka tarkoitti mielenrauhaa.

Stoalaisille ataraksia oli samanmerkityksinen ainoalle todelliselle onnellisuudelle, jonka ihminen saattoi saavuttaa. Se kuvasi tasapainoista, muusta maailmasta erillistä mielentilaa, joka osoitti etääntymistä aineellisesta todellisuudesta ja nautti kaikista ajattelun tuloksista.

Pyrrhon ja Epikuros käyttivät termiä käsitettä kuvaaman vapautta huolista tai liiallisista haluista.

Epikurokselle se oli keskeinen osa hēdonēa eli nautintoa.

attribuutti

voi olla:

  1. Attribuutti (yleiskieli): määrite, jotakin luonnehtiva tai rajaava (määrittävä) sana tai ilmaisu.
  2. Attribuutti (lauseenjäsen) on substantiivin välitön määrite, joka tarkentaa, millainen substantiivi on tai mitä ominaisuuksia siihen liittyy.
  3. Attribuutti (taidehistoria) tai tunnuskuva on esine tai käsite, joka liitetään henkilön tai allegorisen käsitteen yhteyteen tämän tunnistamiseksi.
  4. Attribuutti (filosofia) on jonkin asian tai olion ominaisuus.

ateismi

on väitelause "jumalaa tai jumala ei ole olemassa"

atman

Yksilön sielu hindulaisuudessa.

auktoriteetti

Arvovalta, vaikutusvalta. Auktoriteetilla (henkilö, kirja, laitos jne.) on asiantuntemukseen tai muuhun luottamusta herättä­vään seikkaan perustuvaa valtaa ohjata ja vaikuttaa.

Tieteessä ja monissa ammateissa (esim. lääkäri) joudutaan turvautumaan asian­tuntija-auktoriteetteihin, koska yksilö voi itse vakuuttautua vain pienestä osasta tietoa, mutta tarvitsee sitä paljon laajemmin työssään/tutkimuksessaan.

Tällöin on tärkeää muistaa, että tie­teellinen auktoriteettikin "kuluu" ja vanhenee, koska mikään tieto ei ole lo­pullista, tulokset ovat aina alustavia ja sidok­sissa tiettyihin edellytyksiin. Uskontoon liittyen katso dog­mi.

autenttinen

Aito, alkuperäinen

autenttisuus

on eksistentialismin käsite. Eksistentialismissa tietoisen minän nähdään oppivan hyväksymään oma olemassaolonsa keskellä ympäröivää todellisuutta sekä kohtaamaan ulkoisia voimia, paineita ja vaikutteita, jotka ovat hyvin erilaisia kuin minä itse, ja edustavat sen kannalta katsottuna ”toista”.

Autenttisuus on se aste missä määrin ihminen on aito suhteessa omaan todelliseen henkilöllisyyteensä tai luonteeseensa näistä paineista huolimatta. Eri eksistentialistifilosofit näkevät autenttisuuden hieman eri tavalla.

autonomia

Sisäisen vapauden ja itsenäisyyden tila; psyykkisen itsemääräytyvyyden edellytys.

aurakuvaus

(engl. aura photography). Aurakuvauksella tarkoitetaan ”valokuvausta”, jonka avulla kehoa ympäröivät aurat saadaan tallennettua filmille. Kuvattavan käteen asetetaan auran ”värähtelyjä” mittaavia antureita. Aura ilmenee kuvissa väreinä, jotka ympäröivät kuvattavaa henkilöä.

Skeptikko-lehden päätoimittaja Risto K. Järvinen kirjoittaa: ”Vastaavanlaista kameraa Skepsiksen käyttöön kehitellyt Pertti Laine kertoo, että temppu tapahtuu asentamalla Polaroid-kameran sisälle useita erivärisiä lamppuja tai pieniä ledejä eli valodiodeja.

Kuva syntyy kaksoisvalotuksella. Aurakuvaa kuvattaessa filmiä valotetaan näiden lamppujen antamalla valolla, josta syntyy ”aura”, sekä objektiivin läpi tulevalla kuvalla.

Jos kuvattava henkilö ei ole kameran edessä, mutta käden tiedot on tallennettu tietokoneeseen, saadaan kuva pelkästä ”aurasta”. Jotta ”auran” väreihin saataisiin jonkinlaista vaihtelua, ohjataan värilamppuja yksinkertaisella elektroniikalla. Käden alustalla olevilla metallinastoilla mitataan sähkönjohtavuutta.”

Laine toteaa yhteen vetävästi: ”Kyseessä on yksinkertainen vastusmittari, jossa mittaustulos esitetään värien vaihteluna. 'Auran' tai minkään muun vastaavan asian mittaamisen kanssa laitteella ei ole mitään tekemistä.”

Siitä, että aurat ovat enemmän kuvauslaitteiston kuin kuvattavan henkilön ominaisuuksia, kertoo siis se, että aurat ilmestyvät kuvaan, vaikkei kuvattava enää istukaan kameran edessä: ”aura” seuraa kameran linssiä, ei ihmistä.

autarkia

Itseriittoisuus

autonomia

Itsemääräämisoikeus, sisäinen itsenäisyys, heteronomian vastakohta.

autonomismi

on tietoteoreettinen lähestymistapa, jonka mukaan tietoteoria edeltää todellisuuden luonnetta koskevaa tutkimusta. Sen vastakohtana voidaan nähdä tietoteoreettinen naturalismi, jonka mukaan kaikki on periaatteessa luonnontieteellisesti selitettävissä, ja myös tietoteorian on nojattava tieteen ja kokemuksen tarjoamaan tietoon.

autuas

Autuas on yliluonnollisella tavalla onnellinen.

avidyá

(buddh.) tietämättömyys, ymmärtämättömyys

b

babilaisuus

1840-luvulla Persiassa (Iranissa) islamin pohjalta syntynyt uusi uskonto, jolla jonkin verran kannattajia Iranissa

baha'i-usko

1840-luvulla Persiassa (Iranissa) islamin pohjalta syntynyt uusi uskonto, joka levinnyt myös länsimaihin, Itä- ja Etelä-Aasiaan ja Afrikkaan ; uskontokunnan keskus on Haifassa Israelissa

bardo

(buddh.) kuoleman ja jälleensyntymisen välitila

behaviorismi

Yleisesti havaittavaa käyttäytymistä ilmiöiden selittämisessä keskeisenä pitävä käsitys. Puhuttaessa täsmällisistä opeista on erotettava toisistaan behaviorismi psykologiassa ja filosofiassa, vaikka nämä ovatkin sukua toisilleen.

(a) Behaviorismi oli vaikutusvaltainen virtaus tämän vuosisadan alkupuolen psykologiassa (Pavlov, Watson, Hull, Skinner). Se nousi vastustamaan sisäiseen itsehavainnointiin ("introspektio") nojannutta psykologian perinnettä ja määritteli psykologian todelliseksi tehtäväksi käyttäytymisen selittämisen ja ennustamisen määrittämällä säännöllisiä vastaavuuksia ärsykkeiden ja reaktioiden välillä. Sisäiset tilit suljettiin näin kokonaan ulos psykologian tutkimuskohteista.

(b) Filosofiassa behaviorismi on ollut tyypillisesti väite, jonka mukaan kaikki sanoja sisältävät väitteet voidaan kääntää ulkoista havaittavaa käyttäytymistä koskevaksi, todennettavissa oleviksi väitteiksi. (vrt. fysikalismi, reduktionismi).

Bhagavadgita

Hindulainen kirja, joka on osa laajempaa teosta,  Mahabharataa.

bhakti

(buddh.)omistautuminen henkiselle ideaalille, palvonta

bhikkhu

buddhalainen munkki

bioenergia

on luonnonmystiikkaan liittyvä elämänvoiman käsite.

biorytmit (engl. biorhythms)

Biorytmiikan mukaan ihmisen fyysinen, emotionaalinen ja älyllinen elämä etenee syklisesti. Fyysinen sykli kestää 23 vuorokautta. Puolet tästä ajasta fyysinen kierros on aktiivisessa ja puolet passiivisessa vaiheessa. Kun sykli on positiivisessa vaiheessa, ihmisten väitetään olevan terveempiä ja suorituskykyisempiä. Kun ”fyysinen energia” latautuu syklin negatiivisessa vaiheessa, ihmisten uskotaan väsyvän ja sairastuvan helpommin.

Emotionaalinen sykli kestää 28 vuorokautta. Kun emotionaalinen sykli on nollatason yläpuolella, luovuuden, sosiaalisten suhteiden ja positiivisuuden väitetään kukoistavan. Kun se laskee nollatason alapuolelle, emme reagoi tapahtumiin kovinkaan rakentavasti ja olemme taipuvaisempia masentumaan. Joskus emotionaalisesta syklistä onkin käytetty nimitystä ”herkkyysrytmi”.

Älyllinen sykli kestää 33 vuorokautta. Näistä 16,5 vuorokautta sykli on nollatason yläpuolella, ja 16,5 vuorokautta nollatason alapuolella. Positiivisen vaiheen aikana uteliaisuuden, muistin sekä oppimis- ja ymmärtämiskyvyn väitetään olevan korkeammalla kuin negatiivisen vaiheen aikana. Negatiivisessa vaiheessa emme myöskään pysty tekemään yhtä hyvin päätöksiä kuin positiivisessa vaiheessa.

On väitetty, että on olemassa myös neljäs, intuitiivinen sykli. Tämän syklin väitetään kestävän 38 vuorokautta ja vaikuttavan ihmisten ”vaistoihin ja piilotajuiseen havaitsemiseen”. Yleensä intuitiivista sykliä ei kuitenkaan mainita.

Käsitykset syklien pysyvyydestä vaihtelevat. Joidenkin mukaan syklit määräytyvät täysin syntymähetkellä, joidenkin mukaan lapsuudessa ja joidenkin mukaan syklit mukautuvat ympäristön vihjeisiin kuten lämpötilaan ja valoon. Yleisin käsitys on, että syntymähetki määrää syklien kulun.

Syntymästä alkaa ensimmäinen positiivinen nousu. Koska syklit ovat eripituisia, ne kulkevat ristikkäin. Päiviä, jolloin sykli siirtyy nollatason yläpuolelta alapuolelle, kutsutaan kriittisiksi päiviksi. Tällöin ihmiset ovat erityisen alttiita negatiivisille asioille. Eri sykleillä voi olla samaan aikaan kriittinen päivä. Tällöin puhutaan kaksoiskriittisistä päivistä eli kahdella syklillä on samaan aikaan kriittinen päivä, tai kolmoiskriittisistä päivistä, jolloin kolmella syklillä on samaan aikaan kriittinen päivä.

Tietoja syklien vaiheista ja erityisesti kriittisistä päivistä voidaan käyttää ihmisten hyödyksi. Esimerkiksi niinä päivinä, jolloin älyllinen sykli on passiivis-negatiivisessa vaiheessa, ei kannata tehdä tärkeitä päätöksiä, saati silloin jos kyseessä on kriittinen, kaksoiskriittinen tai kolmoiskriittinen päivä.

Syklit alkavat nousta samaan tahtiin syntymän jälkeen vasta 58 vuoden ja 68 päivän kuluttua. Psykologi ja skeptikko David Lesterin laskelmien mukaan ihmisellä on tänä aikana ollut 4006 kriittistä päivää, 312 kaksoiskriittistä päivää, 8 kolmoiskriittistä päivää ja 16~926 ei-kriittistä päivää.

Alkunsa biorytmiikka sai 1900-luvun taitteen Keski-Euroopassa. Wilhelm Fliessiä (1859–1928), berliiniläistä nenä- ja kurkkuspesialistia, pidetään yhtenä biorytmiikan perustajana.

Psykoanalyysin kehittäjän Sigmund Freudin oppi-isä ja ystävä Fliess kiinnostui rytmeistä huomatessaan ajallisia vaihteluita ihmisten terveydessä. Hänen havaintonsa loi perustan 23-vuorokautiselle fyysiselle syklille.

Wieniläinen psykologian professori Herman Swoboda (1873–1963?) kiinnostui puolestaan vaihteluista ihmisten minäkuvassa ja mielialassa, ja ”löysi” näin emotionaalisen syklin. Itävaltalainen insinööri Alfred Telscher kehitti Fliessin ja Swobodan innoittamana älyllisen syklin selittämään vaihteluita oppilaidensa älyllisessä suorituskyvyssä.

Alkuinnostuksen jälkeen kiinnostus biorytmiikkaa kohtaan väheni noustakseen uudelleen juuri ennen toista maailmansotaa. Tuolloin työpsykologit halusivat minimoida tehtaissa tapahtuvien onnettomuuksien määrän ja siksi he alkoivat tutkia biorytmiikan mahdollisuuksia.

Sittemmin sitä on sovellettu tehdastyön lisäksi yritysten johtamisen tehostamiseen, auto- ja lento-onnettomuuksien vähentämiseen sekä ihmisten terveydentilan ja urheilijoiden menestyksen ennustamiseen. Biorytmiikasta on ilmestynyt useita populaareja teoksia ja se on löytänyt tiensä myös monille internet-sivuille. Biorytmien laskeminen suoritetaan nykyisin tietokoneohjelmien avulla.

Parapsykologien psi:n tavoin biorytmeillä on kolme pääongelmaa.

Ensinnäkin käytetyt tutkimusmenetelmät ovat olleet suureksi osaksi kyseenalaisia.

Toiseksi kukaan ei osaa selittää, miksi näitä syklejä olisi olemassa tai mikä syklejä aiheuttaa.

Kolmanneksi tällä ei liene mitään merkitystä, sillä ilmeisestikään fyysisiä, emotionaalisia tai älyllisiä syklejä ei ole olemassa.

Biorytmiikkaa tukevat tutkimukset ovat suurimmaksi osaksi retrospektiivisiä, taaksepäin suuntautuvia tutkimuksia. Toisin sanoen ne perustuvat jo kerättyihin aineistoihin, kuten tilastoihin. Tällöin on vaarana, että tutkija valitsee enemmän tai vähemmän vahingossa omia käsityksiään tukevia aineistoja, jolloin testattava hypoteesi ei saa tasapuolista kohtelua. Toisin sanoen tutkija välttää tai välttyy kohtaamasta havaintoja, jotka ovat ristiriidassa hänen ennakko-oletustensa kanssa.

Kansantajuisissa yhteyksissä biorytmiikkaa perustellaan yksittäistapauksilla. Lähes poikkeuksetta nämä tapaukset ovat kuuluisia henkilöitä, joille on tapahtunut jotain, jota biorytmit ovat — usein jälkikäteen — ”ennustaneet”. Myös tämän menetelmän heikkous on valikoivuudessa: on melko helppo löytää henkilöitä, joiden ihailtavat tai surulliset kohtalot sopivat heidän biorytmeihinsä. Tällöin ei kuitenkaan huomioida ihmisiä, joiden kohtalot eivät sovi yhteen biorytmien kanssa.

Biorytmiikkaa yritetään perustella myös henkilökohtaisella pätevöittämisellä. Toisin sanoen biorytmiikasta kiinnostuneita innostetaan kokeilemaan ja itse toteamaan sen menestyksellisyys. Tämä tulee tutkimuksellisesti ongelmalliseksi, koska biorytmien toteaminen on hyvin tulkinnallista. Olenko tänään tasapainoisempi kuin viikko sitten? Jos heräsin aamulla kurkku kipeänä ja illalla jaksoin pilkkoa saunapuut, olenko fyysisesti lasku- vai noususuhdanteessa? Mitään objektiivista (esim. fysiologista) mittaria ei syklien toteamiseksi ole kehitetty.

Biorytmiikan piirissä ei ole kyetty selittämään miksi biorytmejä olisi olemassa.

Tämä ei tarkoita, ettei biologisia syklejä ja rytmejä olisi olemassa, päinvastoin.

Esimerkkejä biologisista rytmeistä ovat eläinten kiima-ajat, naisten kuukausikierto sekä ihmisten ja pöllöjen vuorokausirytmit.

Näillä on omat lajinkehitykselliset funktionsa.

Biorytmeille ei ole kyetty esittämään mitään evolutionaarista tehtävää, eikä myöskään mitään syklejä kausaalisesti aiheuttavaa tekijää.

Biorytmiikan ”teorialla” on muitakin ongelmia.

Esimerkiksi miksi syklit alkavat syntymästä? Biorytmikko Bernard Gittelsonin mukaan syntymässä ihminen ensimmäisen kerran kohtaa suojaamattoman, jopa kovakouraisen ympäristön ja ottaa ensimmäisen askeleen autonomiaa kohtaan.

Mutta käsitys leppoisaa elämää viettävästä ja passiivisesta sikiöstä on jo historiaa. Nykyisin me tiedämme sikiön joutuvan elämään epämukavan ahtaasti ja kovien äänien ympäröimänä.

Samoin me muun muassa tiedämme, ettei sikiö passiivisesti vain odota äidin antavan, vaan sikiö aktiivisesti huolehtii ”omasta osuudestaan”. Loppujen lopulta äidin keho muistuttaa hormonaalista taistelutannerta.

Samoin sikiön on huolehdittava siitä, ettei äidin keho heitä ”biologista tunkeutujaa” ulos. Syklien — ainakin fyysisen syklin — odottaisi siis alkavan jo ennen syntymää.

Lisäksi biorytmien käsitetään olevan vain yksi tekijä ihmisen toiminnassa: ympäristö voi ajaa negatiivisten tai positiivisten syklien yli. Samoin kaksi hyvää sykliä — etenkin jos ne ovat vahvempia — voivat neutralisoida kolmannen negatiivisen vaikutuksen. Ja jos biorytmiset teoriat menevät metsään ”juuri sinun” kohdallasi, voi olla, että olet yksi niistä harvoista ”arytmisistä henkilöistä”, jotka ”eivät täysin reagoi sisäisiin sykleihin”.

Toisin sanoen biorytmiikasta on tehty oppi, jota ei voi mitenkään kumota, sillä jokainen vastalause voidaan selittää sopivalla lisäoletuksella.

Usein biorytmiikkaa käsittelevissä teoksissa ei ole viitteitä alkuperäisiin tutkimuksiin, vaan ainoastaan rohkeita väitteitä biorytmiikan menestyksistä.

Joissain kirjoituksissa on puolestaan ”haamututkimuksia” eli tutkimuksia, joita ei koskaan ole tehtykään. Lisäksi eteenpäin suuntautuneissa tutkimuksissa on todettu metodologisia ongelmia. Esimerkiksi tutkimuksessa voidaan todeta, että 20 % päivistä on kriittisiä, joten oletusarvona on, että vain 20 % onnettomuuksista tapahtuu kriittisinä päivinä. Koska keskiyötä lähellä syntyneet ovat syklisesti lähempänä edeltävää tai seuraavaa päivää, kriittisiin päiviin lasketaan myös kriittistä päivää edeltävät ja niiden jälkeiset päivät. Aineisto osoittaa sitten, että jopa 60 % onnettomuuksista tapahtuu näinä päivinä. Biorytmit pitävät paikkansa? Ei. Psykologi Terence Hines on huomauttanut, että sattuman mukainen odotusarvo nousee 60 %:iin, jos myös edeltävät ja seuraavat päivät otetaan kriittisiin päiviin mukaan.

Biorytmiikasta on tehty myös metodologisesti pätevämpiä tutkimuksia. Kun Hines loi katsauksen näihin onnettomuuksia, urheilua ja muita aiheita käsitteleviin tutkimuksiin, hänen yleisesti käyttämänsä kommenttinsa kuului: ”no biorhythm effects”, ei biorytmisiä vaikutuksia.

biologismi

pyrkii selittämään yhteiskunnalliset ilmiöt biologian avulla.

brahman

Maailmasielu hindulaisuudessa.

bramiini

Pappi, ylimmän kastin jäsen intiassa.

buddha

valaistunut, buddhalaisuuden perustajalle Siddhartha Gautamalle annettu kunnianimi

buddhalaisuus

Myyttisen Gautama Siddhartan (n. 400-luku eaa.) perustamaksi väitetty uskonto, jonka pääsuuntauksia ovat hinajanabuddhalaisuus ja mahajanabuddhalai­suus.

Viimeksi mainittu muistuttaa enem­män ta­vano­maisia uskontoja. Se on jakaantunut lukui­siin lahkoi­hin (esim. Tiibetin laamalai­suus). Sille on tun­nuso­maista kuvien (erityisesti Buddhan kuvien) käyttö, rukoilu ja usein monijumalinen kansanus­ko.

Maha­janabudd­halainen pyrkii itse tule­maan budd­haksi ja kiinnittää myös siksi huomiota lähimmäisten kärsi­myksiin. Mahajana-koulukunta tuntee bodhisatt­van eli täydel­lisyyden saavuttaneen ihmisen käsit­teen. Bodhisattva ei myötätun­nostaan ihmiskuntaa koh­taan siirry Nirva­naan, vaan jää auttamaan kaikkia eläviä olentoja vapautumiseen.

Hinajanabuddhalai­suus on yksilöllisempi oppi, jonka eräiden muotojen voidaan katsoa edustavan filosofiaa eikä niin­kään us­kontoa (esim. Sangha­rakshitan länsimai­nen budd­halaisuus).

Meidän kohtalomme riippuu entisistä teoista (Karma) eli se, mitä me ja meidän elämämme on, johtuu siitä, miten olemme eläneet aiemman elä­mämme. Jälleensynty­misestä yritetään vapautua ja saavuttaa Nirvana, elämänjanon sammu­minen, kärsi­myksen lakkaaminen. Hinajanakoulu­kunta painottaa maailmasta vetäytymisen merkitystä ja uskoo, että vain munkki voi saavuttaa Nirvanan.

c

causa sui

(lat., ”itsensä syy”) on käsite, joka tarkoittaa jotakin, joka on saanut itse itsensä aikaan.

ceteris paribus

on latinaa ja tarkoittaa "muiden asioiden pysyessä muuttumatta".

citta

(buddh.)mieli, ajatus, tajunta tai sydän.

cogito ergo sum

René Descartes (1596–1650)

”Cogito, ergo sum” (latinaa: ”ajattelen, siis olen [olemassa]”) on René Descartesin filosofinen lausuma. Descartes halusi epäillä kaikkea ja etenkin aistihavaintoja järjestelmällisesti. Kuitenkin hän tuli siihen tulokseen, että kaikesta huolimatta yksi asia on varma: vähintään oman henkisen minän, ajattelevan mielen, on oltava olemassa, koska jokinhan epäilee aistien antamaa todistusta. Lausuma kuvaa tätä havaintoa.

Lausuma on käännös Descartesin alkuperäisestä ranskankielisestä lauseesta ”Je pense, donc je suis”, joka esiintyy sekä hänen teoksessaan Metodin esitys (IV) vuodelta 1637 että teoksessa Filosofian periaatteet (I.7) vuodelta 1644. Kokonaisuudessaan lause kuului: ”Ac proinde haec cognitio, ego cogito, ergo sum, est omnium prima et certissima [..]”. Laajemmin Descartes käsittelee ajatusta teoksessaan Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta (II) vuodelta 1641, mutta toisin sanoin.

coping-keinot

Coping-keinoilla tarkoitetaan minän (egon) tietoisia hallintakeinoja; esim. ennakointi, pulmien ratkaisuyritykset, tilanteiden analysointi.

credo

Credo (lat.) on suomeksi uskon.

d

dalai Lama

buddhalaisuuden tiibetiläisen haaran hengellinen johtaja

darsána

(buddh.) ymmärrys, joka perustuu suoraan havaintoon ja omakohtaiseen kokemiseen

dasein

(saks. Da, "tässä", "täällä", Sein, "oleminen"; "täällä-olo") on Martin Heideggerin pääteoksessaan Oleminen ja aika kehittämä käsite, jonka voi katsoa tarkoittavan inhimillistä olemassaoloa. Dasein on olento, jonka olemassaolo on sille itselleen ongelma.

das Ding an sich

Olio sellaisenaan, Kantin käsite perimmäisestä todellisuudesta

darvinismi

Darwinin evoluutioteoriaan perustuva käsitys.

da`wa

(arab. "kutsuminen") islamilainen käännytystyö

de dicto / de re

(lat. "sanotusta" tai "lauseesta"/"oliosta"). Erottelu joka liittyy yleisesti intensionaalisiin lauseyhteyksiin kuuluvaksi katsottuun monimielisyyteen.

Tarkastellaan esimerkiksi lausetta "Galileo uskoo, että maa pyörii". tämän voidaan tulkita tarkoittavan joko

(1) että että Galileon uskomuksella on tietty sisältö – "maa pyörii" (de dicto) tai

(2) että Galileolla on uskomus tietystä oliosta, maasta - uskomus että se pyörii (de re).

rt. ekstensionaalinen /intensionaalinen.

deduktiivinen / induktiivinen

Deduktiivinen päättely on "totuuden säilyttävää" päättelyä: jos oletukset ovat tosia, myös johtopäätös on tosi. Perinteisesti on sanottu, että johtopäätös "sisältyy" lähtöoletuksiin.

Tavanomaisen logiikan päättelysääntöjen mukaisesti etenevä päättely on tyypillisesti deduktiivista.

Induktiivisella päättelyllä tarkoitetaan joko suppeasti päättelyä erityistapauksista yleistykseen tai laajemmin mitä tahansa "tietoa lisäävää" päättelyä tai mitä taliansa ei-deduktiivista päättelyä, jossa johtopäätös ei "sisälly" lähtöoletuksiin.

Induktiivinen päättely ei näin ole välttämätttä totuuden säilyttävää eikä erehtymätöntä. Usein ajatellaan, että empiirisissä tieteissä käytetään tyypillisesti induktiivista päättelyä.

deduktio

Yksittäisten päätelmien johtaminen aksioomista.

Totuuden säilyttävää päättelyä. jos alkuehdot (premissit) ovat todet ja deduktiivinen päättely pätevää, myös johtopäätös on tosi.

fefenssimekanismit

ovatminän puolustusmekanismeja; esim. torjunta, kieltäminen, taantuminen.

deismi

Käsitys, jonka mukaan jumala on olemassa mutta ei vaikuta kaikkeuteen

Varsinkin ranskalaiseen valistukseen liittyi usein deistiseksi kutsuttu asenne uskonnollisiin kysymyksiin.

Sanalla tarkoitetaan käsitystä, jonka mukaan järkiperustein on syytä uskoa, että maailman on luonut jokin jumala, mutta tästä Jumalasta on mahdoton saada tarkempaa tietoa.

Käsitys ollut kristillisen kirkon suosima. 1700-luvulla deismi oli paljon yleisempää kuin ateismi. Silloisen luonnontieteen näkökulmasta maailman ja elollisen luonnon synty sattumalta vaikutti yhtä uskomattomalta kuin kellon löytyminen erämaasta, jollei ajatella jonkun joskus kadottaneen sen sinne.

dekalogi

Kristittyjen kymmenen käskyä. Tooran osa.

dekoherenssi

ulkoisten tekijäin aiheuttama epämääräisen kvanttitilan nopea efektiivinen muutos määrättyjen tilojen summaksi.

dekonstruktio

Dekonstruktiivinen lukutapa etsii tekstistä peitettyjä merkityksiä ja vastakohtaisuuksia tekstin ja marginaalin välillä.

Marginaalin purkaminen tekstiksi tuottaa aina uuden marginaalin, eikä ristiriita ratkea koskaan.

Teksti tulee aina ymmärretyksi uudella tavalla.

Merkitykset pakenevat käsistä, eikä niitä itse asiassa ole olemassakaan.

Määritelmät karkaavat määrittelijältä ja lukijoilta.

Tämä ei ole määritelmä.

demiurgi

maailmansielu, kuvitteellinen maailmanrakentaja.

demokratia

Demokratia tarkoittaa kansanvaltaa. Demokraattisen käsityksen mukaan valtiovalta on kokonaisuudessaan peräisin kansalta ja vallankäyttö on järjestettävä oikeussäännöksin. 

Länsimaisen oikeusvaltion keskeisinä päämäärinä pidetään yhteisen hyvän edistämistä, pahan minimoimista ja heikkojen suojaamista. 

Aina demokratia ei ole ollut arvostettua, vaan esim. kreikkalainen filosofi Aristoteles piti sitä toiseksi huonoimpana hallintomallina heti tyrannian jälkeen. 

Demokraattisen yhteiskuntakehityksen juuret ovat lähinnä Ranskan vallankumouksessa 1789.

demoni

Paha henki.

Demoni (engl. demon). Demoni on pahansuopa ja ilkeä henkiolento, joka aiheuttaa sairauksia, huonoa onnea tai jopa kuolemia.

Talmudin mukaan niitä on olemassa 7 405 926 kappaletta.

Demonien tutkimusta kutsutaan demonologiaksi.

Taikuri James Randin mukaan paholaisoppi ei ole kovin hyödyllistä, mutta kahvipöytäkeskusteluja se voi kyllä elävöittää.

demonstraatio

Päätelmä, joka osoittaa sitovasti eli todistaa(lat.demonstro, osoittaa, viitata). Tieteen kielenä olleessa latinassa sanaa käytettiin nimenomaan tieteellisen tiedon edellyttämän varmuuden tuottavista päättelyketjuista.

Aristoteeliseen tieteenihanteeseen, joka oli vallalla 1600-luvulle saakka, kuului ajatus tieteellisen tiedon kertakaikkisuudesta ja lopullisuudesta. Kun tieto on kerran osoitettu eli demonstroitu tieteellisesti päteväksi, siihen voidaan ehdottomasti luottaa eikä se koskaan vanhene.

Uuden ajan käsitykset (erityisesti empirismi, mutta myös rationalismi) ovat luopuneet Aristoteelisesta demonstroitavuuden vaatimuksesta. Niinpä sanakin on teknisessä merkityksessään jäänyt lähinnä loogikkojen käyttöön.

denotaatio / konnotaatio

Olennaisesti yhtäpitävä ekstensio-intensio-erottelun kanssa.

deontologinen

siveys katsoo, että velvollisuudet ovat arvoista riippumattomia. Deontologisia käsityksiä edustavat mm. siveellinen formalismi ja siveellinen intuitionismi.

Teon siveellinen arviointi ei perustu teon tuottamiin seurauksiin, vaan itse tekoon tai teon oikeuttavaan sääntöön.

Malliesimerkki deontologisesta siveydestä on Kantin kategoriseen imperatiiviin perustuva käsitys: Teon tulee perustua sellaiseen sääntöön, jonka voi katsoa pätevän yleisenä, kaikkia velvoittavana sääntönä.

de se

(lat. itsestä) on käsite, joka tarkoittaa uskomusta tulkittuna niin, että se koskee henkilöä itseään.

deskriptiivinen

eli kuvaileva siveys on siveysajattelun alue joka kuvailee siveellisiä järjestelmiä ja tapoja. Deskriptiivinen siveys on lähellä sosiologiaa ja antropologiaa. Deskriptiivinen siveys ei ota kantaa arvoihin tai normeihin.

determinismi

Käsitys kaiken säännönmukaisuudesta. Säännönmukaisuuskäsitys, vastakohta indeterminismi eli satunnaisuuskäsitys.

Fysiikassa

järjestelmä on deterministinen, jos sen kehitys seuraa yksikäsitteisesti alkuehdoista.

deuteronomium

Raamatun Viides Mooseksen kirja

deuterojesaja

Raamatun "toinen Jesaja", Jesajan kirjan luvut 40-55

Deva

(buddh.) Jumala, jumalallinen olento tai arkkienkeli

dharma

Buddhan opetus, jonka mukaan buddhalainen pyrkii elämään, totuus, tie, oppi

dhikr

suufilaisuuden vaikutusalueilla (Afganistan, Kaukasus, Pakistan, Intia) kehittynyt rukousseremonia, jossa hengityksen ja liikkeen säätelyllä keskeinen merkitys

dhyana

(buddh.) meditaatio, normaalin tajunnan ylittävä tila

duhkha

(buddh.) kärsimys, suru

diakoni / diakonissa

Suomessa nimitys diakoni viittaa nykyisin henkilöön, jolla on kirkollisen työn pätevyys ja joka on saanut lisäksi sosiaalialan koulutuksen. Diakoni-nimitystä käytetään myös sairaanhoitajan pohjakoulutuksen omaavasta miespuolisesta diakoniatyöntekijästä.

Diakonissa tarkoittaa nykykielessä naispuolista diakoniatyöntekijää, jolla on sairaanhoitajan pätevyys.

dialektiikka

väittelytaito, ristiriitojen kautta etenevä kehitys Hegelillä.

dialektinen materialismi

Karl Marxin muunnos Hegelin dialektiikasta.

dialektiikan lait

Hegeliläiset dialektiikan lait
  1. Määrällisten muutosten laadullisiksi ja laadullisten määrälliseksi muuttumisen laki.
  2. Vastakohtien ykseyden ja taistelun laki ja
  3. Kieltämisen kieltämisen laki
Uuskapitalistisen dialektiikan lait
  1. Määrän häviäminen olemattomiin ja määrän synty tyhjästä.
  2. Kieltämisen täyskielto.
  3. Ristiriitaisuuden ristiriidattomuus.

dialogi

on kahden tai useamman ihmisen vuoropuhelua.

Se voi olla myös muun muassa suoran esityksen muotoon kirjoitettu teksti tai teos, jossa on useampi kuin yksi puheenvuoron käyttäjä (esimerkiksi sokraattinen dialogi).

diaspora

Hajaannus (juutalaisuus).

dikotomia

Kahtiajako, vastakkainasettelu.

dilemma 

(muinaiskreikaksi δί-λημμα, "kaksois-olettamus") eli pulma on ongelma, johon on olemassa vähintään kaksi mahdollista vastausta. 

Puhetaidossa vastaukset ovat usein epätyydyttäviä, mutta vastausten ei välttämättä pidä olla epätyydyttäviä, jotta ongelma voitaisiin luokitella dilemmaksi. 

Tyydyttävätkin vastaukset tekevät siis ongelmasta dilemman. 

Propositiologiikassa käytettäven symbolein dilemma voidaan esittää muodossa:A \vee B, A \Rightarrow C, B \Rightarrow C \vdash C

Selväsanaisesti sanottuna se tarkoittaa: ”Lause A tai lause B tiedetään todeksi, mutta molemmat tuottavat lauseen C, joten lauseiden A ja B saamien totuusarvoista riippumatta ne tuottavat joka tapauksessa lauseen C.

Esimerkkinä dilemmasta on muna vai kana -kysymys. Puhetaidossa dilemmaa hyödynnetään kysymyksissä, joihin ei välttämättä voi antaa totuudenmukaista vastausta. 

Esimerkiksi seuraavaan kysymykseen on olemassa kaksi vaihtoehtoa, jotka tuottavat molemmat saman lopputuloksen: ”Oletko lakannut aviopuolisosi hakkaamisen?” Vastasi kysymyksellä miten tahansa, oli vastaaja joka tapauksessa aiemmin hakannut aviopuolisoaansa. 

Vaihtoehdoksi ei anneta sitä, ettei ole alun perinkään hakannut aviopuolisoa.

diskursiivinen

ajattelu on erittelevä, loogisesti etenevä ajattelu.

diskurssi

Foucault tarkoitti diskurssi-käsitteellä kunkin aikakauden kielessä ilmenevää ymmärrystä todellisuudesta.

dispositio

Yleisessä merkityksessään dispositio tarkoittaa esimerkiksi esseen jäsennystä, mutta filosofisena käsitteenä se viittaa yleensä taipumukseen tai valmiuteen.

Dispositiokäsitteet kuvaavat ominaisuuksia, jotka toteutuvat tietyissä tilanteissa tai tiettyjen olosuhteiden vallitessa: niinpä mustikoilla on dispositionaalinen ominaisuus litistyä sormien väliin jos niihin tarttuu liian ahneesti.

Dispositiokäsitteisiin liittyy erityisiä filosofisia ongelmia.

Disposition käsitettä on myös käytetty runsaasti etiikassa, etenkin Aristoteelisessa perinteessä ja varsinkin kuvaamaan ihmisen emotionaalisia dispositioita.

Esimerkiksi taipumusta suuttua herkästi voidaan sanoa tunnevalmiudeksi, joka saattaa johtaa aggressiiviseen käytökseen.

Dispositiot voivat olla joko synnynnäisiä tai tottumuksen tuottamia.

Etenkin keskiajalla toistuvan toiminnan tuottamien dispositioiden ajateltiin muodostavan tottumuksia eli habituksia (lat. habitus, hahmo, taipumus, kvky).

Sana habitus on säilynyt meidän päiviimme saakka tietyn ihmisen yksilöllistä olemusta merkitsevällä terminä ("piippu korosti hänen filosofista habitustaan").

Aristoteelisen käsityksen mukaan hyveet ovat nimenomaan suotuisia dispositioita eli taipumuksia esimerkiksi suuttua sopivassa määrin kussakin tilanteessa.

dogmaattinen

Käsitykseen sidottu.

dogmi

Opinkappale.

doketismi

Doketismi on oppi, jonka mukaan Jeesus ei ollut todellisesti vaan ainoastaan näennäisesti ihminen. Doketismin Kristus on jumalolento valeruumiissa. Kirkon opin mukaan Kristus on tosi Jumala ja tosi ihminen (kaksiluonto-oppi).

druusilaisuus

1000-luvulla syntynyt, nykyisin lähinnä Syyriassa ja Libanonissa vaikuttava suuntaus, joka pitää itseään osana islamia mutta muslimit yleensä katsovat heidän irtaantuneen islamista

dualismi

Kaksinaisuus; oletus kahdesta perusaineksesta (substanssista).

Sen yleisin muoto on mielen ja aineen kahdeksi eri substanssiksi erottava käsitys. Myös muunlaisia kaksijakoisuuteen nojautuvia käsityksiä on tapana sanoa dualistisiksi.

Psykofyysisessä ongelmassa (engl. mind-body problem) on kyse mielen ja kehon suhteesta: miten mieli ja keho ovat yhteydessä toisiinsa? Antiikissa esiintyi kaksi pääsuuntaa.

Muun muassa Aristoteleen mukaan sydän oli mielen sijaintipaikka.

Hippokrates ja Galen olivat puolestaan sitä mieltä, että aivot ja mieli olivat yhteydessä toisiinsa.

Gladiaattoreiden lääkärinä Galen oli nähnyt, mitä aivovammat saavat aikaan. Historian myötä aivoteoria on syrjäyttänyt sydänkäsityksen täydellisesti. Nykyisin psykofyysinen ongelma keskittyykin aivojen ja mielen väliseen suhteeseen.

On olemassa erilaisia dualistisia ratkaisuja psykofyysiseen ongelmaan. Esimerkiksi filosofi René Descartes kannatti dualistista käsitystä nimeltä interaktionismi. Interaktionismin mukaan mieli tai psyyke on aivoista erillistä henkiainesta. Molemmat voivat kuitenkin kausaalisesti vaikuttaa toisiinsa.

Dualismi tulee esille monissa pseudotieteellisissä ja uskonnollisissa opeissa kuten parapsykologiassa, spiritualismissa, sielunvaellusopissa sekä opissa kuoleman jälkeisestä elämästä. Näiden oppien mukaan ”sielu” voi jättää maallisen ruumiin. Mitään tieteellistä näyttöä tästä ei kuitenkaan ole.

Dualismi elää jossain määrin myös tieteen piirissä. Esimerkiksi psykiatriassa ja neurologiassa erotetaan joskus hyvin voimakkaasti biologisperäiset (hermostolliset) ja psykogeeniset (psyykkisperäiset) sairaudet. Yhteiskuntatieteiden puolella eräät käsitykset puolestaan esittävät, että materiaaliset eli ekologiset ja ekonomiset tekijät määräävät sosiaalisen elämän ei-materiaaliset tekijät eli poliittiset ja kulttuuriset rakenteet.

Psykofyysinen dualismi ei kuitenkaan ole kovin suosittu näkökanta: nykyisin suurin osa kaikista mielen tutkijoista kannattaa aineellista monismia. Tämä johtuu siitä, että dualismi on heikoilla niin teoreettisesti kuin empiirisestikin.

Ensinnäkään emme tiedä, millaista aineeton aines voisi olla. Psykologi Antti Revonsuo kirjoittaa: ”Sanomalla, että tajunnanilmiöt perustuvat aineettomaan sieluun emme voi selittää tajunnanilmiöitä, koska meillä ei ole mitään käsitystä tai teoriaa siitä, millainen ihmeellisyys aineettomasta aineksesta koostuva olio voisi olla.

Korvaamme yhden arvoituksen (tajunnan) toisella, jota emme ymmärrä yhtään paremmin kuin alkuperäistäkään. Selitys ei siis ole aito selitys siinä mielessä, että se lisäisi ymmärtämystämme; se on vain uusi nimi ongelmalle.”

Kukaan ei ole esittänyt mitään uskottavaa käsitystä aineen (aivojen) ja aineesta erillisen psyyken (sielun) vuorovaikutuksesta. Toisin sanoen kuinka täysin aineelliset aivot voivat vaikuttaa tai vaikuttua täysin ei-aineellisesta psyykestä? Miten näin erilaiset tekijät voivat olla keskenään missään vuorovaikutuksessa? Jos näiden tekijöiden väliin olettaa jonkin välittäjän, kuinka se voi samanaikaisesti olla sekä aineellista että sielullista?

Aivomme ovat evoluution tuotosta, ja evoluutio on materiaalinen prosessi. Kuinka jokin aineellinen voi tuottaa jotain ei-aineellista (mitä se sitten onkaan)? Entä onko eläimillä sielu? Jos ei, niin miksi? Me kaikkihan olemme ”evoluution lapsia”.

Koska ihminen saa sielun? Sikiökaudella? Vauvaiässä? Miksi lasten sielut eivät ole niin kehittyneitä kuin aikuisten? Entä mistä ihmisten sielut tulevat? Eivätkö ne lopu kesken hillittömän väestönkasvun myötä?

Miksi aivovauriot ja aivosairaudet heikentävät ihmisten toimintakykyä ja muuttavat persoonallisuutta? Miksi aivoleikkaukset ja kemiallis-fysikaaliset lääkkeet vaikuttavat toimintaan? Miksi alkoholi ja huumeet vaikuttavat tunteisiin, ajatteluun, motivaatioon ja käyttäytymiseen? Miksi aivojen sähköinen ärsyttäminen vaikuttaa mieleen?

Miksi voimme havaita muutoksia aivokuvissa, kun suoritamme erilaisia tehtäviä tai koemme erilaisia tunteita? Miksi verenpaine nousee raivostuessamme? Miksi rentoutuminen alentaa sitä?

e

efektiivinen kuvaus

on keskisrvotettu ja/tai likiarvotettu todellisuutta yksinkertaistava karkeistettu kuvaili (katso karkeistus)

efektiivinen menetelmä, rekursiivinen menetelmä

Täysin "mekaaninen", äärellisen sääntöjoukon määräämä menetelmä (algoritmi), jonka toteuttaminen ei vaadi luovuutta eikä valintoja.

ego

(latinaksi minä) on eräs osa psykoanalyysin ihiskäsityksessä. Se on ihmisen mielen keskimmäinen kerros viettipohjan (id) ja yliminän (superego) välissä. Tietoista toimintaa ohjaileva ego tasapainottelee viettipohjan vaistonalaisuuden ja yliminän järjen välillä. Ristiriitatilanteissa se ottaa käyttöön puolustuskeinot..

Ego (minä) kehittyy, kun lapsen ajattelun kehitys etenee ja kun hän saa ympäristöstä palautetta. Ihminen kokee egonsa minähavaintona. Egon toiminnot ovat suurelta osin tietoisia.

egoismi

Itsekkyys

Siveellinen egoismi väittää, että ihmisten pitäisi etsiä vain omaa etuaan. Hyvää on se, mikä edistää omaa etua. Egoismin vastakohta on altruismi.

egoisimi, psykologinen

Psykologisen egoismin mukaan ihmiset tosiasiassa etsivät vain omaa etuaan.

ehtolause (konditionaali)

Lause jolla on muoto "Jos A, niin B". missä lausetta A kutsutaan etujäseneksi ja lausetta B takajäseneksi.

Lauseen "Jos Oswald ei tappanut Kennedyä, joku muu teki sen" kaltaista ehtolausetta sanotaan indikatiiviseksi, koska sekä sen etu- että takajäsen ovat indikatiivimuodossa.

Lauseen "Jos Oswald ei olisi tappanut Kennedyä, joku muu olisi tehnyt sen" kaltaista ehtolausetta kutsutaan puolestaan subjunktiiveksi ehtolauseeksi, koska sen molemmat jäsenet ovat subjunktiivimuodossa.

Monet indikatiiviset että subjunktiiviset ehtolauseet ovat "avoimia" sikäli, että ne eivät oleta mitään etujäsenestä.

Niin kutsutut kontrafaktuaaliset (tosiasioiden vastaiset) ehtolauseet ovat sellaisia erityisiä ehtolauseita jotka olettavat, vaikkakaan eivät avoimesti väitä, että etujäsen on epätosi; esimerkiksi "Jos Natsi-Saksa olisi voittanut sodan, Englannin juutalaiset olisivat joutuneet keskitysleireille" on kontrafaktuaalinen.

On huomattava, että subjunktiiviset ja kontrafaktuaaliset ehtolauseet eivät ole täysin erillisiä lauseluokkia, vain osa subjunktiivisista ehtolauseista on kontrafaktuaalisia.

Tärkeä piirre kontrafaktuaaleissa on, etteivät ne ole "totuusfunktionaalisia"; niitä ei voida esittää ekstensionaalisessa peruslogiikassa.

ehtoollinen

Sanasta ”ehtoo” = ilta. Suomen kielen sana perustuu Raamatun kertomukseen, jossa kristittyjen jumalan toinen persoona Jeesus vietti viimeistä iltaa yhdessä opetuslastensa kanssa ja tarjosi heille leipää ja viiniä.

Mysteeriseremonia, juhla-ateria, jossa syödään juma­lan lihaa ja juodaan hänen verta.

Ehtoollisella on muinaisuskon­tojen alueella pitkä esihistoria. Kris­tinuskoon se siirtyi hellenistisistä uskonnoista. Ne puolestaan palautuvat sekä itämaiseen että mui­naiskreikkalaiseen uskomusmaailmaan.

Ehtoollisen avulla uskottiin päästävän välittömään yhteyteen jumaluu­den kanssa.

 Dionysosmys­teerioissa paloiteltiin ja syötiin Dionysosjumalaa symboloiva härkä (= Dio­nysoksen inkarnaatio eli lihaksi tullut jumala). Liha syötiin raakana ja veri juotiin.

Historioitsija Plutark­hos (k. 120-luvulla) kertoo, että yhä tuolloin uhri­lampaan liha syötiin raakana ja veri juotiin.

Dio­nysosmysteerioista jalostuneessa Orfilaisuudessa eh­toollinen tuotti välittömän jumalyhteyden lisäk­si syntien anteeksisaamisen ja turvasi kuolemanjälkei­sen autuuden.

Raamattu sanoo: "joka syö minun lihaani ja juo minun vereni, se pysyy minussa ja minä hänessä".

Ainoa mikä on muuttunut, on se, että jumaluutta symboloi nyt leipä ja viini.

Jo myöhäisantiikin eleus­ilaisissa mysteerioissa käytettiin leipää, vettä ja vii­niä. Kristinusko katsoo, ett äJeesus  kohtaa ihmisen ruumiillisesti siunatussa leivässä ja viinissä.

ehtoollinen

Ehtoollinen on toinen luterilaisen kirkon sakramenteista. Ehtoollisen näkyvät aineet ovat leipä ja viini, joissa Kristus on todellisesti läsnä sen jälkeen kun ne on konsekroitu eli pyhitetty ehtoollisrukouksen yhteydessä.

Tätä Kristuksen todellista, Pyhän Hengen kautta tapahtuvaa läsnäoloa ehtoollisessa kutsutaan nimellä reaalipreesens, latinaksi realis praesentia. 

Ehtoollisessa on kyse läsnäolevan Jumalan kohtaamisesta.

eklektismi

Eri ajatussuuntien valikoiva yhdistely irrallaan alkuperäisestä yhteydestä

ekologia

Luonnontalous

eksegetiikka

Raamatunselitysoppi, jakaantuu yleensä Vanhan testamentin ja Uuden testamentin eksegetiikkaan

eksistenssi

Olemassaolo.

eksistenssifilosofia

tutkii inhimillisen olemassaolon luonnetta. Se samaistetaan usein eksistentialismin kanssa.

eksistentialismi

Sanasta eksistoida, olla olemassa. Eksistentialismin lähtökohtaan ei ole kokemuksen käsitteellinen, rationaalinen analyysi, vaan oleminen, eksistenssi.

Kierkegaardilla uskonnollinen ja persoonallinen suhde jumalaan syrjäytti inhimillisen rationaalisuuden kriteerit.

Heidegger piti subjektin ja objektin praktista instrumentaalista suhdetta perustavana olemisen määreenä.

Empirismin ja Husserlin fenomenologian tapa lähteä valmiista tietoisuuden ja objektien vastakkainasettelusta ei kelvannut.

Eksis­tentialis­min piirissä pohditaan erityisesti ihmisen vastuuta, ahdistusta, pelkoa ja olemassaoloa. Eksis­tentialismi korostaa voimakkaasti "ihmisen olemassa­olon kokonaiselämystä" ajattelun perustavana lähtö­kohtana.

ekstensio

Laajuus, ala.

Ilmaisun, erityisesti ominaisuussanan, ekstensio on se objekti tai ne objektit joihin se soveltuu, esim. sanan "apila" ekstensio on kaikkien apiloiden joukko; kutakuinkin sama asia kuin viittauksen kohde (referenssi), joskin tämä viimeksi mainittu ilmaus soveltuu luontevammin yksilönimiin; edelleen, ekstensio vastaa sitä mitä Frege kutsui "merkitykseksi". Vrt. intensio.

ekstensionaalinen / intensionaalinen

Käsitys tai kieli on ekstensionaalinen, jos mikä tahansa ilmaisu voidaan siinä korvata missä tahansa yhteydessä millä tahansa ilmaisulla, jolla on sama viittauksen kohde tai ala (ts. ekstensio), ts. jos alaltaan yhtäpitävät ilmaisut saadaan aina korvata toisiltaan. Kieli tai teoria on intensionaalinen, jos se ei ole ekstensionaalinen.

Esim. tavallinen predikaattilogiikka on ekstensionaalinen, kuten myös tavallinen joukko-oppi: predikaatit, joilla on sama ala, ovat niiden näkökulmasta yhtäpitäviä, vaikka niillä olisi eri sisältö tai "merkitys" ("esim. "x=2+2" ja "x=2x2").

Merkittäviä intensionaalisia lauseyhteyksiä ovat erityisesti sellaiset, jotka sisältävät modaalisia ("on mahdollista että ..." ja "välttämättä ...") sekä erilaisia ns. propositionaalisia asenteita (tietää, uskoa, toivoa jne.).

Esimerkiksi, todessa lauseessa "Lois Lane uskoo että teräsmiehellä on supervoimat" ilmaisun ."teräsmies" korvaaminen tosiasiassa saman virtauksen kohteen sisältävänä ilmaisulla "Clark Kent" johtaa epätoteen lauseeseen "Lois Lane uskoo että Clark Kentillä on supervoimat".

eksorkismi

Paholaisen häätömanaus. Monet lahkot yrittävät edelleen "hoitaa" sairauksia Jeesuksen menetelmällä eli ajaa paholaisia ihmisestä.

Kristillinen kaste piti meilläkin sisällään paholaisen häätämisen perisynnin saastuttamasta vauvasta. Mikael Agricolan pitem­pi manauskaava oli käytössä vuoteen 1886 ja lyhyem­pi 1930-luvun lopulle saakka.

Yhä tehdään ristin­mer­kit lapsen kasvoihin ja rintaan. Vanha suomalai­nen tie­tosanakirja toteaa niiden tehtävänä olevan "olla var­mimpana suojakeinona pahoja henkiä vas­taan". Kts. lisää Väinö Voipio: Vihreä katkismus (1973) ja Kah­leissa vai vapaana (1967).

ekumenia

Kristillisten kirkkojen väliseen yhteistyöhön liittyvä pyrkimys toimia yhdessä (ateismia ja uususkontoja vastaan). Kirkot ovat etsineet yhteistä pohjaa mutta huonolla menestyksellä. Katoli­nen kirkko vaatii Paavin ylivallan tunnusta­mista. Oikeaoppiset ovat fundamentalisteja (katso fun­da­mentalismi.

elementaarilause

Yksinkertainen peruslause.

elämismaailma

(saks. Lebenswelt) tarkoittaa maailmaa ”elettynä” (erlebt), ennen mitään viisastelua.

elämänkaari

elämänkaarella tarkoitetaan ihmisen elämänvaiheita syntymästä kuolemaan.

elämänkatsomus

on osa todellisuuskäsitystä

elämän tarkoitus

Luonnonilmiöitä ei selitä tarkoituksilla. Luonnonilmiöllä elämä ei ole tarkoituksia vaan syitä.

Mitä tulee yksilön elämän mielekkyyteen, vastaus riippuu yksilöstä ja hänen ymmärryksestään.

emergentti

Uusi, uudenlainen. Ominaisuus, joka kuvaa jotain järjestelmää mutta jota ominaisuutta järjestelmän osilla ei voida sanoa olevan. Seurausta järjestelmän efektiivisestä kuvailusta (katso karkeistus).

emanaatio

Plotinoksen järjestelmän ydin oli Ykseys, josta koko todellisuus kaikkine -> hypostaaseineen on lähtöisin, virtaa, säteilee tai emanoituu (lat. emano, valua, saada alkunsa, levitä). Plotinoksen suosimia vertauskuvia maailman emanoitumiselle ykseydestä olivat esimerkiksi veden valuminen lähteestä tai valon säteily auringosta. Plotinoksen käsite vaikutti uusplatonismin kautta laajasti länsimaiseen ajatteluun ja monien keskiajan jumaluustieteilijäin Käsitykseen luomisesta.

emootio

Ajatustunne.

emotivismi

Siveysarvostelmat ilmaisevat lausujansa ajatustunteita. Tunnettuja emotivismin edustajia ovat Edvard Westermarck, A.J.Ayer ja C. L. Stevenson.

emotivistinen

Ajatustunteisiin liittyvä

empiirinen

Kokemukseen ja aistihavaintoihin perustuva

empirismi

käsitys jonka mukaan kokemus on tietämyksen ensisijainen perusta

Empiirisessä tutkimuksessa käytetään usein hypoteettis-deduktiivista menetelmää. Siinä 1) kehitetään käsitys selittämään ja ennustamaan ilmiöitä. Tämän jälkeen 2) käsityksestä johdetaan testattavia hypoteeseja eli oletuksia. Lopuksi 3) testataan hypoteeseja ja katsotaan pitivätkö käsityksen ennustamat oletukset paikkansa.

Jos hypoteesit osoittautuvat virheellisiksi, käsitystä tulee korjata tai se tulee hylätä kokonaan.

Jos hypoteesit osoittautuvat päteviksi, käsitys saa tukea. Käsityksen saama tuki ei kuitenkaan osoita käsitystä lopullisesti oikeaksi, koska virheellisestä käsityksestä voidaan johtaa oikeita hypoteeseja. Käsitystä tuleekin testata yhä uudelleen ja uudelleen eri tavoin. Mitä useammat ja merkittävämmät käsityksestä johdetut hypoteesit osoittautuvat oikeaksi, sitä pätevämpänä käsitystä voidaan pitää.

Toisaalta voidaan tehdä havaintoja, joiden selittämiseksi kehitetään käsitys, tai muodostaa jo tehtyjen havaintojen selittämiseksi uusi käsitys. Myös näitä induktiivisesti muodostettuja käsityksiä tulee testata hypoteettis-deduktiivista menetelmää hyväksi käyttäen.

Empiirisen tutkimuksen arkeen kuuluu myös muita vaiheita kuin käsityksen testaaminen. Se vaatii jo olemassa oleviin käsityksiin ja tutkimustuloksiin tutustumista, mittareiden valitsemista tai kehittämista sekä lukuisten käytännön järjestelyjen suorittamista. Siihen kuuluu myös aineston kerääminen ja käsitteleminen, ja tulosten analysointi. Tutkimuksen kruunaa raportin kirjoittaminen ja julkaiseminen jossain vertaisarviointiin perustuvassa julkaisussa. Tämän jälkeen tutkimus alistuu laajemman yhteisön arvioitavaksi.

energia

on kyky tehdä työtä. Energia voi esiintyä mitä erilai­simmissa muo­doissa: potentiaalisena energiana (pato­altaasta juoksutetulla vedellä pyöritetään turbiineja), liike-energiana, kemiallisena energiana tai ydinener­giana

Lähes kaikkia energian muotoja voidaan muut­taa toisikseen, tosin muuttamisessa aina osa muuttuu lämmöksi.

Energian säilymislain mukaan energiaa tai sitä vastaavaa massaa ei voi luoda eikä hävittää eli mitään ei synny tyhjästä eikä mikään voi tyhjiin kadota.

ennustaminen

(engl. divination, fortune telling, prediction, prophecy). Ennustamisella tarkoitetaan kykyä tietää tulevia tapahtumia ja asioita jo ennen niiden tapahtumista tai ilmaantumista.

Se on välttämätön kyky ihmisen arkipäivässä, sillä ilman kykyä ennustaa emme tietäisi mistä meidän kannattaisi etsiä ruokakauppaa tai painaa nappulaa kaukosäätimessä.

Ennustaminen on myös olennainen syy käsitysten kehittämiselle ja niiden soveltamiselle:

Ennustamiseen on kehitetty myös muita menetelmiä, jotka ovat enemmän tai — yleensä — vähemmän  perusteltavissa.

Ennustamista on harrastettu muun muassa taivaankappaleista (astrologia), kädestä (palmistria), pelikorteista, Tarot - korteista, päihteiden tai paaston inspiroimista näyistä, kahvinporoista, kirjoista, eläimen maksasta, nopista, luista, unista, biorytmeistä, kristallipallosta, kasvoista, kallonmuodosta, teelehdistä, tulesta, vedestä ja erilaisista luonnonilmiöistä.

Intiassa harjoitetaan jopa peniksestä ennustamista: ison peniksen omaavista tulee köyhiä ja he eivät saa poikia. Rikastumiseen tarvitaan pieni, suora ja jäntevä penis. Jos penis osoittaa vasemmalle, se ennustaa köyhyyttä. Jos vasemmalle osoittavaan penikseen yhdistyy kaunis kivespari, mies voi odottaa kuninkaallista tulevaisuutta.

Taikuri James Randi on kehittänyt kahdeksan periaatetta, joiden avulla voi tuottaa ihmisiin vetoavia ja pinnallisesti katsoen päteviltä näyttäviä ennustuksia.

Tee useita ennusteita, ja toivo, että jotkut niistä toteutuvat. Esittele ylpeänä onnistuneita. Älä mainitse epäonnistuneita.

Ole hyvin epämääräinen ja monitulkintainen. Tarkat ennusteet voivat osoittautua virheellisiksi, mutta ”mahdolliset” voidaan aina tulkita uudelleen. Käytä seuraavanlaisia lieventäviä ilmaisuja niin usein kuin mahdollista: ”Minusta tuntuu..”. ”Näen kuvan…” ”Voi olla, että…” ”Ehkäpä…”

Käytä paljon symboliikkaa. Ole vertauskuvallinen käyttäen mielikuvia eläimistä, nimistä, nimikirjaimista. Ennustuksiin uskovat kykenevät sovittamaan niitä moniin asioihin.

Kata piilotetun ristiriitaisilla ennustuksillasi tapahtumat eri suuntiin, ja valitse toteutunut tapahtuma oikeaksi sanomaksesi.

Anna kunnia menestyksestäsi jumalalle. Epäonnistuessasi syytä itseäsi hänen jumalaisen sanomansa virheellisestä tulkinnasta. Tällä tavalla kriitikkojen täytyy hyökätä Jumalan kimppuun.

Vaikka kuinka usein olet väärässä, jatka ennustuksiasi. Kykyihisi uskovat eivät huomaa virheitäsi ja jatkavat sanojesi seuraamista.

Ennusta katastrofeja; ne ovat paljon helpommin muistettavissa ja todella paljon suositumpia.

Kun teeskentelet ennustavasi ”tulevia tapahtumia” tapahtumien jälkeen, ole aina hieman väärässä yksityiskohdissa; liian hyvä ennustus on epäilyttävä.

Edellä mainittujen lisäksi

(9.) ennustaja voi sotkea ennustuksiinsa tapahtumia, joiden ilmeneminen on hyvin todennäköistä, ja

(10.) hänen kannattaa aina luoda uskoa tulevaisuuteen. Esimerkiksi kun ylioppilaskokeisiin valmistautuva henkilö tiedustelee tulevaa menestystään, hänelle kannattaa vastata: ”Tulevaisuutesi näyttää hyvältä. Kirjoituksesi menevät hyvin, erityisesti jos teet paljon töitä. Koulun loputtua sinulla on monia vaihtoehtoja edessäsi.”

Vaikka kuinka rohkaisevia — ja toivottavasti itseään toteuttavia — ennustajan sanat ovatkin, ne eivät kerro hänen kyvystään nähdä tulevaisuuteen. Eikö kuka tahansa läheinen ja empaattinen ihminen olisi kannustava? Lisäksi on muistettava, etteivät kaikki ennustukset ole positiivisia, vaan negatiivisuudessaan voivat myös osoittautua itseään toteuttaviksi: huonoksi ennustetusta päivästä voi tehdä ennustuksen mukaisen.

Ennustuksista tehokkaimpia ovat erilaiset eskatologiset eli maailmanlopun ennustukset (engl. end-of-the-world prophecy, eschatological prophecy). Randin mukaan niiden sijoittaminen pitkälle hamaan tulevaisuuteen antaa ennustajalle mahdollisuuden livetä vastuusta selittää, miksi maailmanloppua ei tullutkaan. Toinen mahdollisuus on luonnollisesti kehittää tekosyitä epäonnistuneelle näylle.

Eskatologisia ennusteita on myös hyvä käyttää silloin, kun haluaa muita mukaan omaan aatteeseensa. ”Viimeistään tuomiopäivänä kadutte, ettette ottaneet sanoistani vaarin!” ”Jos ihmiskunta muuttaa suuntaansa, se voi välttyä tuskalliselta lopultaan” -tyyppisiä argumentteja käytetään myös luonnonsuojelullisissa ja talouspoliittisissa yhteyksissä.

On kuitenkin erotettava toisistaan mystiset näyt ja astrologiset laskelmat sekä toisaalta empiiriseen todistusaineistoon perustuvat näkemykset. Viimeksi mainittujenkin perusteltavuudesta käydään kiivasta keskustelua: tuhoaako ihminen maan päällisen elämän vai ei? Viekö globaali talous ihmiskunnan tuhoon vai ei?

Randi on kerännyt yhteen suuren joukon mystisperäisiä eskatologisia ennustuksia, jotka ovat — todistettavasti — epäonnistuneet. Niihin kuuluvat muun muassa Jehovan todistajien (1874, 1914, 1975) ja eri astrologien tekemät ennustukset (1186, 1524, 1537, 1544, 1584, 1801, 1814, 1980), sekä Matteuksen evankeliumin 16. luvun 28. jae: ”Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakuntansa kuninkaana.”

enkeli

Enkeli (kreikaksi angelos, sanansaattaja) on Raamatussa ja Koraanissa jumalan tahdon ilmoittajana esiintyvä taivaallinen henkiolento. Enkelit kuuluvat juutalaisuuteen, kristinuskoon ja islamiin. Myös uusissa uskonnollisissa henkisyyttä korostavissa liikkeissä (kuten New Age) viitataan usein enkeleihin.

Enkelit toimivat joko jumalan sanansaattajana, jolloin enkelit tuovat ihmisille ilmoituksia Jumalalta, tai taivaallisena hoviväkenä tai sotajoukkona.

Taiteessa enkelit kuvataan usein naisina tai naismaisina hahmoina.

Vanhassa testamentissa enkelit kuvataan joskus yksinkertaisesti "miehinä", joskus myös "ruhtinaina", kun taas esim.

Raamattu kuvaa mm. arkkienkeli Gabrielin yksinkertaisesti miehen muotoiseksi olennoksi — ei siis suoranaisesti ihmiseksi kuten taiteilijat asian ilmaisevat.

Antiikin taiteen vaikutuksesta kirkkotaiteessa enkeleille alettiin jossain vaiheessa maalata siivet, jotta heidät voisi erottaa kuolevaisista.

Vanhimmissa enkeleitä kuvaavissa teoksissa enkelit kuvataan parrattomiksi nuoriksi miehiksi.

Enkeleiden ajateltiin koostuvan valosta ja eetteristä.

Nimeltä mainittuja enkeleitä:
  •     Barachiel
  •     Gabriel
  •     Jehudiel
  •     Lucifer
  •     Mikael
  •     Rafael
  •     Sariel
  •     Uriel

enkeli taivaan

Enkeli taivaan on Suvivirren ohella Suomen kiistanalaisimpia virsiä. Vaikka se loukkaa ateisteja ja vaikka sen sisällöllä ei ole mitään tekemistä historiallisten tosiasioiden kanssa, sitä lauletaan varsin yleisesti koulujen joulujuhlissa. Tiettävästi tästä laulusta ei ole edes puolueetonya rinnakkaissanoitusta kuten Sivivirrestä.

1. Enkeli taivaan lausui näin:
"Miks' hämmästyitte säikähtäin?
Mä suuren ilon ilmoitan
maan kansoille nyt tulevan."

2. Herramme Kristus teille nyt
on tänään tänne syntynyt,
ja tää on teille merkiksi:
seimessä lapsi makaapi."

3. Jo riennä, katso, sieluni,
ken seimessä nyt makaapi.
Hän on sun Herras', Kristukses',
Jumalan Poika, Jeesukses'!

4. Oi terve tänne tultuas!
Syntist' et hylkää, armias.
Sä köyhäks' tulit, rikkahin,
sua kuinka kyllin kiittäisin?

5. Ah, Herra, joka kaikki loit,
kuink' alentaa noin itses voit
ja tulla halpaan seimehen
heinille härkäin, juhtien?

6. Vain heinät on sun vuoteenas,
oi Herra, Taivaan Kuningas,
vaikk' eivät kultavaattehet
sun oisi valtas' arvoiset.

7. Näin näytät esimerkilläs',
ettei sun kelpaa edessäs',
ei kunnia, ei korkeus,
ei valta, kulta, rikkaus.

8. Ah, Herrani, mun Jeesuksein,
tee asunnokses' sydämein!
Mua älä hylkää tuskissa,
vaan vahvista ain' uskossa.

9. Ah, iloni, jos sinuss' ois,
enk' unhoittaa sua koskaan vois!
Suo siihen apus' armosta,
niin kiitän aina riemulla.

10. Nyt Jumalalle kunnia,
kun antoi ainoon Poikansa!
Siit' enkelitkin riemuiten
veisaavat hälle kiitoksen.

entiteetti

Kirjaimellisesti tulkittuna entiteetti on sama kuin olio (lat. ens, oleva). Sanaa käytetään yleensä silloin, kun ei haluta väittää sen, jota sanotaan entiteetiksi, olevan olemassa sanan varsinaisessa merkityksessä. Esimerkiksi lukuja voidaan sanoa aritmeettisiksi entiteeteiksi ottamatta kantaa niiden varsinaiseen ontologiaan (oppiin olemassaolosta).

entropia

Mitta sille, kuinka kaukana järjestelmä on todennäköisimmästä tilastaan.

epikurolaisuus

Epikurolaisuuden perustajaon muinaiskreikkalainen Epikuros (341-270 e.a.a.).

Epikurolaisten mukaan mielihyvä on korkein hyvä. Mielihyvää tuottavaa elämää ei saavuteta epikurolaisten mukaan syömällä ja juomalla vaan suunnitelmallisella elämäntyylillä, johon kuuluvat ystävät, keskustelut ja kohtuulliset fyysiset nautinnot. Sen sijaan politiikasta epikurolaiset pidättäytyivät.

epistemologia

on käsitys tiedon alkuperästä, luonteesta, muutoksesta ja oikeutuksesta. Tietoteoria, tieto-oppi.

epistola

Uuden testamentin kirjeitä sanotaan epistoloiksi. Suurin osa niistä on Paavalin kirjoittamia. 

Epistolaksi kutsutaan sunnuntain ja pyhäpäivän lukukappaletta, joka luetaan jostakin Uuden testamentin kirjeestä messussa tai sanajumalanpalveluksessa.

epäjumala

on kristittyjen keksimä nimitys muiden uskontojen jumaluuksille. Ateistien mielestä kaikki jumaluudet ovat "epäjumalia", kunnes jonkin olemas­saolosta kyetään esittämään pätevää, koetelta­vissa olevaa näyttöä, joka läpäisee testit.

epälineaarisuus

on järjestelmän muutosten kertautuminen niin, että pienikin muutos voi aiheuttaa suuren efektin tai päinvastoin.

erityinen ilmoitus

Kristinuskon jumalan ilmoitus Jeesuksessa.

esisokraattinen

Sokratesta edeltävä kreikkalaisen vaihe. Käytännössä esisokraattisen ajattelun aikaan filosofian luonne ei ollut selkiytynyt eikä kreikankielen sanaa "filosofia" vielä käytetty johdonmukaisella tavalla.

Meillä ei siis voi olla yksiselitteistä kriteeriä sille, kuka oikeastaan oli filosofi. Esimerkiksi Homerosta ei yleensä pidetä filosofilla, mutta Pythagorasta pidetään.

Käytännössä esisokraatikkoina tunnetaan ne henkilöt, joiden tekstejä on mukana Dielsin toimittamassa valikoimassa Fragmentete der Vorsokratiker. Se sisältää meille säilyneitä tekstikatkelmia Sokratesta edeltävällä ajalta. Kokonaisia filosofisia teoksia meille ei ole säilynyt.

Esisokraattiseen filosofian merkitys ei rajoitu siihen, että siinä luotiin peruslinjat, joiden varaan Sokrates, Platon ja Aristoteles saattoivat rakentaa. Monet myöhemmätkin filosofit ovat pitäneet juuri esisokraattisten ajattelijoiden, kuten Herakleitoksen, filosofista työtä kaikkein hedelmällisimpänä mitä historiasta löytyy.

esirukous

Esirukous on rukousta toisen puolesta.

esitiede

Kehittymässä oleva tutkimusalue, joka ei vielä täytä kaikkia tieteen kriteerejä. Luonteenomaista on n hajanaisuus. Esitiede ei ole vielä tutkimus­alue (tietosisältö muuttuu tutki­muksen vaikutukses­ta), mutta ei myöskään uskomusjärjestelmä (muut­tuu tutkimukseen perustumattomien syiden vaikutukses­ta). Osan parapsykologisesta tutkimuksesta on esitet­ty edustavan esitiedet­tä, mutta skeptikot eivät hyväk­sy oletusta.

eskatologia

Kristinuskon oppi viimeisistä tapahtumista.

esoteerinen

Salaileva, sisäpiirille rajoitettu. Kautta historian on ollut toisaalta ajattelijoita, jotka ovat halunneet pitää viisauden vain harvojen omaisuutena, ja toisaalta ajattelijoita, joiden on arveltu toimineen näin.

Esimerkiksi Platonin ja Aristoteleen opetuksessa on usein nähty tarpeelliseksi erottaa omalle oppilaspiirille tarkoitettu esoteerinen aines julkisuuteen tarkoitetusta eksoteerisesta aineksesta. Renessanssiaikana ja uuden ajan alussa magiaan ja uskonnollisuuteen liittyi monilla esoteerisia pyrkimyksiä.

essentia

Olemus, Arostoteleella olion päämäärä.

essentiaalinen

Tulee latinan sanasta "essentia"(suom.olemus),jota käytetään viittaamaan olioiden olennaisiin eli --> substantiaalisiin ominaisuuksiin erotettuna satunnaisista määreistä.

Aristoteelisessa perinteessä essentiaa vastaa lähinnä olion -> forma tai olion lajityypillisten ominaisuuksien summa. Feministisessä tutkimuksessa ja kulttuuritutkimuksessa on kiinnitetty huomiota siihen, oletetaanko essentialistisesti esimerkiksi sukupuolen määrittävän ihmistä olemuksellisesti hänen biologisten ominaisuuksiensa perusteella vai selitetäänkö sukupuolitettua käytöstä kulttuurin vaikutuksella.

essentialismi

Essentialismi eli olemusajattelu (lat. essentia, olemus) on käsitys, jonka mukaan asioilla on jonkinlainen sisäänrakennettu olemus, joka tekee niistä sellaisia kuin ne ovat. Siitä, millainen tämä olemus on, käsitykset vaihtelevat.

Olemusajattelu on oppi, jolle Aristoteles loi perustan esittäessään formaalisen syyn muodoksi tai olemukseksi joka on pysyvä malli sille, millainen asian tulisi olla. Määritelmästä seuraa se, että luonnon tapahtumat ovat selitettävissä viittaamalla luontokappaleen olemukseen. Olemus on kyseisen luontokappaleen luonnollisin tila, ja siten kyseisen luontokappaleen "oikea" tapa toimia.

Olemusajattelun perustana on, että jokaisella luontokappaleella on jokin olemus, joka erottaa hänet kaikista muista luontokappaleista.

Aristoteleen käsitys oli, että on olemassa erityinen idea tai muoto, joka määrittää olion esimerkiksi ihmiseksi. Platon oli ottanut tämän ajatuksen oman ideamaailmansa lähtökohdaksi ja hän määritti ihmisen sielun piirteeksi joka erottaa tämän kaikesta muusta.

Vastaavaa käsitystä ovat sittemmin kannattaneet muun muassa René Descartes ja Immanuel Kant. Vastaavanlainen olemusajattelu on erittäin tyypillistä myös erilaisille kristillisille ihmiskäsityksille, joissa ihmiset nähdään toimivina sieluina osana korkeampaa suunnitelmaa.

Olemusajattelu johtaa siihen, että ihmisen olemus sekä oikea ja väärä toiminta johdetaan luonnollisesta järjestyksestä, jota todellisuus itsessään noudattaa. Esimerkiksi keskiajalla kristilliset jumaluusoppineet puhuivat luonnonlaista, joka määrittää hyvän ja pahan.

Olemusajattelua on sanottu naturalistisen virhepäättelyn yleisimmäksi muodoksi. Arkiajatelussa olemusajattelun on sanottu näyttäytyvän tapoina ajatella ”näin asia on” tai ”näin on aina ollut”.

esp

Aistien ulkopuolinen havaitseminen. Parapsykologi­nen käsite. Aistien ulkopuolisen havaitsemisen mah­dollisuudesta ei ole mitään pätevää tutkimukseen perustuvaa näyttöä. Charles Honortonin ns. ganz­feldtutkimustulosten merkityksestä kiistellään paras­ta aikaa ja tutkimuksia yritetään toistaa eri puo­lilla maail­ma.a

estetiikka

Kauneuskäsitys.

etiikka

Siveystutkimus.

Etiikka (kreik. "ta eethica", oppi tavoista). Tutkii siveyttä.

Epikuros määritteli etiikan tehtäväksi seuraavaa: "Etiikka käsittelee asioita, joita on tavoiteltava, ja asioita, joita on vältettävä, elämisen tapaa ja telosta" (telos= korkein hyvä, tarkoitus tai elämän päämäärä).

Etiikka on jaettu siveysisosiologiaan (empiiristä tutkimusta kansojen ja yhteisöjen tavoista, arvostuksista ja toimintaa kos­kevista ihanteista), arvottavaan etiikkaan (pyrkii vastaamaan kysymyksiin: Mikä on hyvää? Mikä on oikein? Mitä pitäisi tehdä?) ja metaetiik­kaan (tarkas­telee moraakäsitystenen yleisiä ominaisuuksia ja niis­sä käytettyjä käsitteitä ja niiden välisiä yhteyk­siä). Voidaan puhua myös yksilöetiikasta, jolla tar­koite­taan yksilön perusteltua käsitystä hyvästä elä­mästä (arvoista, oikeuksista, velvoitteista, hyveistä, yh­teiselämän muodoista).

etninen

Tiettyyn kulttuuriin tai kansaan liittyvä.

etsikkoaika

Etsikkoaika on aika, jolloin kutsuu ihmisiä. Etsikkoajalla voidaan viitata sekä yksityisen ihmisen elämänkaaren vaiheeseen että seurakunnan tai kansakunnan tilanteeseen.

eudaimonismi

Käsitys, joka korostaa pyrkimystä onnellisuuteen.

eukaristia

Eukaristia (kr. eukharistia) tarkoittaa kiitosrukousta ja kiitosateriaa eli ehtoollista.

eutanasia

Hyvä tai helppo kuolema, joka aiheutetaan lääketie­teellisin toi­menpitein.

Armomurha on eri asia, se pitää sisällään kaikki eri­laiset "lopettamiset" eri tilan­teissa (esim. ihminen on juuttunut palavaan au­toon, toinen kolauttaa kivellä säästääkseen ihmis­polon suuremmilta kärsimyksiltä).

evankelista  

Julistaja kristillisessä alkuseurakunnassa, myöhemmin sanalla tarkoitettiin evankeliumin kirjoittajaa.

evankeliumi

"hyvä uutinen" (kr. euaggelion). Nimeä käytetään Uudessa testamentissa olevista Jeesuksen opetuksia ja elämää kuvaavista kirjoituksista.Tuomaan evankeliumi, joka ei kuulu Uuteen testamenttiin, on varhainen Jeesuksen sanojen kokoelma.

evidenssi

Havaintoaineisto, todistusaineisto

evoluutio

Sanan laajimmassa merkityksessä evoluutio tarkoittaa koko kaikkeuden kehitystä.

Nykyinen tila on rakentunut asteittain alempien organisaa­tiotasojen luodessa perusedellytykset korkeampien tasojen syn­nyl­le.

Kosminen evoluutio loi edellytykset kemialli­selle evoluutiol­le, joka puolestaan mahdollisti or­gaanisen evoluution. Orgaanises­sa eli biologisessa evoluutiossa on kyse perättäisissä sukupolvis­sa ta­pahtuvasta geneettisestä sopeutumisesta, jolloin elä­vän systeemin ylläpitoon ja lisääntymiseen vaikut­tavat ominaisuu­det testautuvat suhteessa ulkoisiin olosuhteisiin.

Orgaaninen evoluutio mahdollisti kult­tuurievoluution, jossa on kyse opin, tiedon, käyttäy­tymisen, tradition yms. siirtymisestä yksilöltä toiselle ja sukupolvelta toiselle.

evolutionarismi

Käsitys joka korostaa evoluutiota

exodus

Tarumainen israelilaisten lähtö Egyptistä, myös toisen Mooseksen kirjan nimitys.

f

faktuaalinen

Tosiasiallinen.

Todellisuutta ja tosiasioita koskeva totuus, jonka vastakohtana on käsitteellinen totuus, joka on asiain tiloista riippumaton, vailla tosiasiasisältöä, se kertoo vain jotakin käytetystä käsite­järjestelmästä.

"Ulkona paistaa aurinko" on faktuaalinen totuus jos ja vain jos aurinko todella paistaa.

"1+1=2" on käsitteelli­nen totuus ja kertoo lukuja koskevasta sopimuksesta. Näin on sovittu.

falsifioida

Osoittaa virheelliseksi.

Falsifioinnilla tarkoitetaan väitteen osoittamista virheelliseksi.

Karl Popper (1902–1994) katsoi falsifioitavuuden ratkaisevan rajanveto-ongelman: tieteelliset väitteet ovat väitteitä, jotka voidaan osoittaa virheellisiksi.

Hänen mukaansa ”on helppo hankkia vahvistuksia tai verifikaatioita melkein mille hyvänsä käsitykselle, jos vain etsimme vahvistusta…

Käsitys, jota ei voida kumota millään ajateltavissa olevalla ilmiöllä, ei ole tieteellinen. Käsitysten kumoamattomuus ei ole käsitysten hyve (päinvastoin kuin ihmiset yleensä ajattelevat) vaan pahe…

Vahvistavaa todistetta ei tulisi ottaa huomioon, paitsi jos se on aidon testin tulos; ja tämä tarkoittaa, että se voidaan esittää vakavana, mutta epäonnistuneena yrityksenä falsifioida käsitys”.

faqih

(arab. "lainoppinut") islamin uskonnollisen lain tuntija

fariseukset

Fariseukset olivat juutalainen kansallis-uskonnollinen puolue, joka syntyi makkabilaissotien aikana 2. vuosisadalla eaa.

Fariseukset olivat saaneet vaikutteita hellenismistä ja uskoivat kuoleman jälkeiseen elämään.

fatalismi

Kohtalousko.

fatwá

islamin uskonnollisen lain pohjalta muodostettu lainopillinen mielipide

feminismi

eli naisliike tai naisasialiike on naisen yhteiskunnallisen aseman parantamiseen ja sukupuoliroolien muuttamiseen tähtäävä liike. Ihminen voi olla feministi sukupuolestaan riippumatta.

Feminismi on valistusajan Euroopassa syntynyt aate, joka pyrkii parantamaan naisten asemaa. Feminismin päämääränä on poistaa sukupuolten välinen eriarvoisuus.

Aatteen syntyaikoina feministiset ajattelijat vaativat naisille poliittisia oikeuksia ja itsenäistä asemaa. Myöhemmät ajattelijat puhuneet väitetyistä syrjinnästä ja epätasa-arvosta, joka on jatkunut poliittisten oikeuksien yhdenmukaisuudesta huolimatta.

Feng Shui

kiinalainen oppi, jonka mukaan rakennusten arkkitehtuurissa ja sisustuksessa tulisi noudattaa tietynlaista tasapainon ja harmonian periaatetta, joka pohjautuu taoon.

fenomeeni

Kielijärjestelmän pienin merkitystä erottava yksikkö.

fenomenaalinen

Jotkut mielenfilosofit jakavat tietoisuuden fenomenaaliseen tietoisuuteen, jolla tarkoitetaan yksilön kokemusta itseään, ja pääsytietoisuuteen, jolla tarkoitetaan sitä, että mielessä oleva informaatio on aivojen järjestelmien saatavilla.

Fenomenaalinen tietoisuus on yhtä kuin olla jotain, pääsytietoisuus on yhtä kuin olla tietoinen jostain.

fenomenalismi

Sanasta fenomeeni, ilmiö. Tarkoittaa usein samaa kuin subjektiivinen idealismi, kuten esimerkiksi G. Berkeleyn tapauksessa, jonka mukaan oleminen on havaituksi tulemista.

Berkeley kuitenkin turvasi jumalaan, joten objektiivinen on tässä mukana. Fenomenalismissa objektit ovat vain havaitsemisen pysyviä mahdollisuuksia, ja puhe fysikaalisista objekteista pyritään kääntämään puheeksi mahdollisista kokemuksista.

"Ilmiöoppi". käsitys jonka mukaan ulkoisia fysikaalisia oliota koskevat väitteet ovat tosiasiassa yhtäpitäviä sellaisten väitteiden kanssa, jotka toteavat subjektilla olevan tiettyjä aistimuksia. jos tällä on tiettyjä toisia aistimuksia.

Fenomenalismi on jyrkälle empirismille luonteenomainen kanta, jota ovat eri aikoina kannattaneet mm. Berkeley, J. S. Mill, Mach, ja Russell. Vrt. fysikalismi.

fenomenologia

Käsitys ilmiöistä.

Sanasta fenomeeni, ilmiö. E. Husserlin oppi havaintokokemuksesta, siitä miten maailma meille ilmenee. Tarkastelun lähtökohtana on tietoisuuden intentionaalisuus, "aboutness", jonka ansiosta havainnot objektit ilmenevät merkityksellisinä. Fenomenologia on kiinnostunut vain siitä havaintokokemuksen osasta, joka on tietoisuudesta peräisin. Reaalisen objektin olemassaoloa ei kiistetä, se sulkeistetaan eli pannaan sulkumerkkeihin.

filosofia

Viisaustiede.

filosofi

on henkilö, joka on mieltynyt sivistyssanoihin.

filosofinen ateismi

Ilkka Niiniluodon oma käsitys ateismista.

filosofinen etiikka

Arvoja, normeja, hyveitä ja velvollisuuksia tutkiva ala. Normatiivinen etiikka pyrkii määrittelemään normit, joita myös tulisi noudattaa. Metaetiikka tyytyy tarkastelemaan sitä, mitä hyvällä tarkoitetaan, miten tätä käsitettä käytetään eettisissä käsityksissä, millaisia eettiset käsitykset ovat luonteeltaan.

filosofinen etikka

CH3CH2COOH

finaalinen

Tarkoitushakuinen.

fobia

Häiriöihin luokiteltava pelkotila - todellisuutta vastaamaton kammo jotakin asiaa kohtaan.

formaalinen

muodollinen, esimerkiksi muodollinen logiikka ja matematiikka

forma

Muoto.

Latinan sanaan "forma" (suom. muoto) pohjautuvia sanoja on käytetty hyvin monissa erilaisissa merkityksissä. Seuraava luettelo antaa joukon merkityksiä, mutta ei ole tyhjentävä. Siihen on kuitenkin pyritty poimimaan historiallisesti keskeisimmät toisistaan oleellisesti poikkeavat käsitteen tekniset käyttötavat.

  1. Aristoteleen metafysiikassa kaikki todelliset eli -> aktuaaliset oliot koostuvat muodosta (formasta) ja aineesta. Tällöin aine on mahdollisuuden eli -> potentiaalisuuden periaate ja muoto aktuaalisuuden. Muoto siis määrittää mikä tai millainen olio on.
  2. Duns Scotuksen mukaan kunkin olion yksilöllinen olemus eroaa formaalisesti tuosta oliosta itsestään reaalisesti olemassa olevana yksilönä. Sanomalla eroa formaaliseksi Scotus tarkoitti sitä, että ero perustuu siihen, että yksilöllinen olemus on aristoteelinen forma eli muoto. Kyse ei hänen mukaansa kuitenkaan ole reaalisesta erosta, koska esimerkiksi Sokrates ja hänen yksilöllinen "Sokrateutensa" eivät ole eri olioita. Ero ei ole myöskään vain rationaalinen, koska se ei perustu yksinomaan järjen toimintaan. C. S. Peirce katsoi Scotuksen formaalisen erottelun käsitteen tarjoavan hyvän mallin siitä, miten tieteellinen tieto kuvaa todellisuutta ja on siitä riippuvainen, vaikkei se suoraan vastaakaan reaalisesti olemassa olevia rakenteita.
  3. Kantin filosofiassa kokemuksen muoto eli forma tarkoittaa niitä ennakkoehtoja, jotka ymmärryksen rakenne sille asettaa. Siten kokemuksen muodollinen aines (ajallisuus, tilaan eli avaruuteen sijoittuminen) pätee kaikkeen mahdolliseen kokemukseen ja antaa maailmalle -> apriorisen muodon (olla ajallinen, avaruudellinen jne.). Vastaavalla tavalla kategorisen imperatiivin perusta on sen muodollisuudessa eli formaalisuudessa. Se ei koske tahdon sisällöllistä kohteita (esim. haluamaani lopputulosta), vaan vain tahdon muotoa eli sen sisäistä ristiriidattomuutta. Myös kauneuden kokemus oli Kantin mukaan luonteeltaan muodollis-subjektiivinen. Kantin tapa käyttää muodon eli forman käsitettä periytyi saksalaiseen idealismiin varsin laajalti.
  4. Logiikassa erotetaan väitteen tai muun kielellisen rakenteen muoto eli forma sen sisällöstä. Tällöin sisältö tarkoittaa päättelyn tai väitteen niitä osia, jotka viittaavat todellisuudessa oleviin olioihin tai rakenteisiin. Vastaavasti muut lauseen osat kuvaavat väitteen tai päättelyn muotoa. Niinpä esimerkiksi väitteen "kaikki kissat ovat sattumalta raidallisia" muotoa sanotaan universaaliksi eli yleiseksi (vrt. sana "kaikki") -> kontingentiksi (vrt. sana "sattumalta") predikaatioksi (vrt. sana 'ovat"), ja väitteen "Liisa rakastaa Markkua" muotoa sanotaan relatiiviseksi eli suhdetta ilmaisevaksi. Sellaista kieltä, jonka lauseiden kaikki sisältöä ilmaisevat osat on eristetty (ja voidaan mahdollisesti korvata muuttujina), sanotaan formaaliksi kieleksi. Siinä lauseiden looginen muoto on eksplisiittisesti ilmaistavissa ilman virhetulkintojen mahdollisuutta. Formaalinen logiikka tutkii niitä päättelyitä, jotka perustuvat pelkästään lauseiden muotoon.

formalismi, käsitys matematiikasta (Hilbert)

Matemaattisen formalismin mukaan matematiikka on aksiomaattisesti määriteltyjen abstraktien rakenteiden tutkimista symbolisen logiikan ja matemaattisen merkintäjärjestelmän keinoin.

formalismi, siveellinen

ei esitä mikä on hyvää. Immanuel Kantin siveysajattelussa muoto (form) on käytännöllisen järjen pohdiskelua, joka on riippumaton kokemuksesta.

formalisointi

Jonkin saattaminen sisällöstä riippumattomaan muotoon. Esimerkiksi logiikka ja pelkin symbolein esitetty matematiikka.

fronēsis

(muinaiskreikaksi φρόνησις) on Aristoteleen Nikomakhoksen etiikassa siveysajatteluun liittyvä hyve, joka käännetään yleensä "käytännölliseksi järjeksi".

fundamentaalinen käsitys

Perimmäinen käsitys, jonka seurauksia viime kädessä ovat kaikki efektiiviset käsitykset.

fundamentalismi

Kristinuskossa oppisuunta, jonka mukaan Raamattu on erehtymä­tön (tai erehtyy suhteellisen vähämerki­tykselli­sissä asioissa).

Islamilainen fundamentalismi suhtautuu samalla tavalla Koraaniin ja hindufunda­mentalismi omiin pyhiin kirjoihinsa jne.

Fundamen­ta­listit ovat yleensä jyrkkiä ihmisiä mutta siinä mie­lessä rehelli­siä etteivät syyllisty "vertauskuvilla" selittelyyn.

funktionalismi

Funktionalismi korostaa siveellisen yksimielisuuden merkitystä yhteiskunnallisen järjestyksen ja vakauden ylläpitämisessä.

Yhteiskuntatieteellisenä lähestymistapana funktionalismi tarkoittaa seuraavaa: funktioanalyysi tutkii annetun sosiaalisen järjestelmän rakenneosia ja pyrkii osoittamaan miten ne vaikuttavat järjestelmän yhtenäisyyteen tyydyttäessään järjestelmän tarpeita.

Parsonsin mukaan kaikilla sosiaalisilla järjestelmillä on joukko tarpeita (funktionaalisia välttämättömyyksiä), jotka niiden täytettävä voidakseen jatkaa olemassaoloaan.

Tällaisia toisistaan riippumattomia välttämättömyyksiä on neljä:

  1. Voimavarojen tuottaminen ja yhteensovittaminen
  2. Päämääriä koskeva päätöksenteko
  3. Kiinteyden ylläpitäminen
  4. Jatkuvuuden ylläpitäminen

Kaikkia näitä välttämättömyyksiä hoitamaan on kehittynyt omat yhteiskunnalliset laitoksensa: Voimavarojen tuottaminen ja yhteensovittaminen kuuluu talouteen. Politiikka vastaa päämääriä koskevasta päätöksenteosta. Kiinteyttä puolestaan ylläpitävät yhdistyslaitos, puolueet ja joukkotiedotus, kukin omalta osaltaan. Koulutusjärjestelmä huolehtii jatkuvuuden ylläpitämisestä.

Yhteiskunnan tasapainoinen olemassaolo edellyttää, että kaikki edellä mainitut tehtävät tulevat hoidetuiksi. Jonkin alueen laiminlyöminen tai vastaavasti jonkin toisen alueen ylivalta merkitsee yhteiskunnallista kriisiä.

Funktionalismia on arvosteltu siitä, että se on epähistoriallinen, että se ei selitä yhteiskunnallista muutosta ja että se ei tunnista lainkaan yhteiskunnallisia ristiriitoja. Funktionalismi ikään kuin lähtee aina jo olemassaolevan järjestelmän tasapainosta ja jatkuvuudesta.

Tällainen kritiikki on oikeutettua. Kokonaisia sosiaalisia järjestelmiä analysoidessaan funktionalismi ei huomioi muuta kuin tässä ja nyt olevan tilan.

fysikalismi

Alun pelin Wienin piirin käsitys, jonka mukaan kaikki mielekkäät väitteet voidaan kääntää fysikaalisella kielellä esitetyiksi väitteiksi. Myöhemmin fysikalismilla on tarkoitettu monenlaisia asioita.

Fysiikassa:

ajatussuunta, jonka mukaan todellisuudella ei ole muita kuin fysiikan kuvaamia ominaisuuksia.

fysiologia

tutkii elintoimintoja.

fyysinen

on ruumiillista, aineellista toimintaa.

g

gaia

(engl. Gaia). Gaia-käsityksen kehitti englantilainen biologi James E. Lovelock. käsityksen mukaan Maa on jättimäinen itsesäätelevä järjestelmä, joka pystyy kokonaisuutena säilyttämään planeettamme elämiseen soveltuvana ja miellyttävänä asuinpaikkana.

Muun muassa jotkut luonnonsuojelijat ja henkisiä korkeuksia tavoittelevat ovat yhdistäneet Gaiaan ajatuksen tiedostavasta ja kokevasta Maasta, Maasta elävänä organismina.

Lovelockin kanssa tiiviissä yhteistyössä toiminut biologi Lynn Margulis pitää Maata suurena ekosysteeminä, mutta kiistää Maan olevan täydellisen paratiisin: ”Gaia -oletus on biologinen ajatus, mutta ei ihmiskeskeinen. Ne, jotka haluavat Gaian olevan Maan jumalatar… eivät löydä siitä lohtua… He hyväksyvät käsityksen vain vääristeltyään sitä… Gaia on tyly narttu — järjestelmä, joka on toiminut yli kolme miljardia vuotta ilman ihmisiä. Tämän planeetan pinta ja ilmakehä ja ympäristö tulevat jatkamaan kehitystään kauan sen jälkeen, kun ihmiset… ovat kadonneet.”

Lisäksi on todettava, ettei Gaia -käsitys edusta missään määrin valtavirtaa. Muun muassa yksi johtavista evoluutiobiologeista, Richard Dawkins, on kuvannut käsitystä ”huonoksi runolliseksi tieteeksi”.

globaali

Palloistunut, koko maapallon laajuinen.

galaksi

Tähtijärjestelmä, johon kuuluu tavallisesti miljardeja tähtiä eli Aurinkomme kaltaisia kuumia kaasupalloja, jotka tuottavat sisuksissaan energiaa ydinfuusiolla.

Meidän galaksissamme eli Linnunradassa on yli 200 miljardia täh­teä. Todennäköistä lienee, että mo­nilla muillakin tähdillä, kuin Auringolla, on planeet­toja mutta sitä on vaikea havaita, koska planeetat eivät säteile kuten tähdet.

Galaksit jaetaan ellipsiga­laksei­hin, kierregalakseihin ja linssimäisiin galaksei­hin. Galak­sit muodostavat usein galaksijouk­koja, jotka taas voivat muodostaa vielä mahtavam­pia su­perjouk­koja.

Linnunrataa pidetään kierregalaksina, tyyppiä on kuitenkin vaikea määritellä, koska emme voi kat­sella sitä "ulkoapäin".

geeni

Perintötekijä. Geenit ovat yleensä DNA:ta eli deok­siribonukle­iinihappoa (joillakin viruksilla RNA:­ta eli ribonukleiinihappoa). Geenit sijaitsevat kro­mosomeis­sa, joiden mukana ne siirtyvät sukusoluissa vanhem­milta jälkeläisille.

genealogia

merkitsee käsitteenä jonkin asian historiallista muodostumista.

genesis

Genesis on ensimmäisen Mooseksen kirjan (1. Moos.)

Se sisältää mm. juutalaiskristillisen luomiskertomuksen.

gloria

Gloria (lat.) on messun johdanto-osaan kuuluva ylistys, joka alkaa sanalla kunnia: Kunnia Jumalalle korkeuksissa (Gloria in excelsis Deo).

gnostilaisuus

Sana gnoosis (kreikkaa) tarkoittaa korkeampaa pelastavaa tietoa. 

Tavallisesti gnostilaisuudella tarkoitetaan kristillisen kirkon piirissä kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana esiintyneitä oppeja. Gnostilaisuus yhdisti kristinuskon hellenistiseen mystiikkaan ja filosofiaan. Jeesus oli salaisen tiedon tuoja ja vain näennäisesti ihminen.

Gnostilaisuus sai alkunsa juutalaisuudesta. Myöhemmin se jakaantui koulukunniksi, joista monet omaksuivat kristillisiä aineksia oppeihinsa.

Gnostilaisten mukaan Vanhan testamentin Jumala oli pahojen henkivaltojen johtaja ja todellinen Jumala oli häntä huomattavasti ylempi.

Gnostilaisuus edusti jyrkkää dualismia. Henki merkitsi valon, aine pimeyden maailmaa. Askeesi kuului gnostilaisten yhteisöjen elämäntapoihin. Pelastus saavutettiin, kun ihminen oivalsi oman alkuperänsä olevan todellisen Jumalan luona. 

Gnostikko on salaisen tiedon haltijana muiden yläpuolella eikä Jeesuksen ristinkuolemalla siksi katsottu olevan osuutta ihmisen pelastumiseen.

Kristityt hävittivät gnostilaisuuden väkivallalla.

gospel

Gospel (engl. evankeliumi, ilosanoma) tunnetaan musiikkikäsitteenä. Sillä tarkoitetaan Amerikan tummaihoisen väestön keskuudessa syntynyttä rytmistä hengellisen laulun perinnettä. Musiikkityylin taustalla ovat perinteiset negro spiritual -laulut.

Nykyisin sanaa käytetään rytmimusiikin keinoin esitetystä hengellisestä musiikista.

grafologia

(engl. graphology). Grafologialla tarkoitetaan käsialan tutkimista persoonallisuuden, terveydentilan tai parisuhteen arviointia varten. Sitä ei tule sekoittaa käsialojen vertailuun perustuvaan käsiala-analyysiin, jolla pyritään selvittämään dokumenttien tai allekirjoitusten oikeellisuus. Viimeksi mainittuja analyysejä tehdään esimerkiksi oikeudenkäyntejä varten.

Grafologian historiaan perehtyneen Joe Nickellin mukaan käsitys käsialan ja persoonallisuuden yhteydestä ulottuu ainakin muinaisen Rooman aikakaudelle.

Esimerkiksi keisari Nero (37–68) kuvasi erästä miestä epärehelliseksi hänen käsialansa perusteella.

1000-luvulla kiinalainen filosofi Kuo Jo Hsu totesi, että käsialasta voi nähdä ”erehtymättä kuka on jalomielinen, kuka vulgaari”.

Kiinassa jo vuonna 200–100 eaa. aloitettuihin virkamiesten henkilöstövalintoihin kuului käsialan, tai tarkemmin sanoen kalligrafisen tyylin analysointi. Kyseessä ei kuitenkaan ollut grafologinen luonnearviointi, vaan kirjoitustaidollinen testi: aikana, jolloin ei ollut olemassa kirjoitus- tai painokoneita, oli tärkeää, että henkilön kirjoitus oli luettavaa. Joitakin psykologisempiakin kykyjä kirjoitustehtävällä arvioitiin, mutta ei käsialan pohjalta.

Grafologian varsinainen alku sijoitetaan kuitenkin vasta 1600-luvun Italiaan. Camillo Baldi (1547–1634) kirjoitti vuonna 1622 teoksen nimeltä Trattado come da una letterera missiva si conoscano la natura e qualita dello scriviente (Tutkimus menetelmästä tunnistaa kirjoittajan luonteenlaatu hänen kirjoituksestaan). Se on tiettävästi ensimmäinen systemaattinen esitys grafologiasta.

Grafologia-nimitystä käytti ensimmäisenä puolestaan ranskalainen kirkonmies Jean-Hippolyte Michon (1806–1881). Michonin menetelmänä oli yhdistää luonteenpiirteitä tiettyihin käsialanpiirteisiin, kuten t:n poikkiviivoihin. Tällaista lähestymistapaa kutsutaan analyyttiseksi.

Intuitiivisessa lähestymistavassa grafologi aistii henkilön persoonallisuuden ”intuitiivisesti” suoraan tekstistä. Tällaista lähestymistapaa käyttivät muun muassa kirjailijat Johann von Goethe (1749–1832) ja Edgar Allan Poe (1809–1849). Michonin oppilas Crepieux-Jamin (k. 1840) kehitti puolestaan holistisen lähestymistavan. Siinä tekstiä tarkastellaan yksittäisten käsialapiirteiden muodostamana kokonaisuutena.

Saksalainen Ludwig Klages (1872–1956) käsitti grafologian osana yleisempää ”ilmaisutiedettä” (saks. Wissenschaft von Ausdruck). Vuonna 1917 Klages julkaisi teoksen Handschrift und Charakter (Käsiala ja luonne), jossa hän esitti grafologisia ajatuksiaan. Klagesia on kutsuttu ”tieteellisen grafologian perustajaksi”.

Sveitsiläinen grafologi Max Pulver (1889–1952) yhdisti grafologiaan psykoanalyyttisiä käsityksiä. Hänen mielestään esimerkiksi voima, jolla kirjoittaja painaa kynää paperiin, ilmaisee kirjoittajan libidoa, elinvoimaa. Samoin hän katsoi, että korkealle nousevat kirjaimet viittaavat henkisyyteen, kun taas alas laskeutuvat viittaavat materialismiin ja seksuaalisuuteen.

Sittemmin grafologia on levinnyt ympäri maailmaa, myös Suomeen. Leviämisen myötä on syntynyt erilaisia ”koulukuntia” tulkintajärjestelmineen sekä grafologisia seuroja. Suomessa toimii Suomen grafologinen yhdistys. Grafologiaa harjoitetaan myös täysin ammattimaisesti. Sitä on hyödynnetty niin henkilöstö-, ammatin-, kuin aviopuolisonkin valinnassa.

Jotkut grafologit väittävät myös kykenevänsä näkemään käsialassa sairauksien vaikutuksen. Osa heistä väittää jopa kykenevänsä parantamaan sairauksia ohjaamalla käsialaa terveempään suuntaan. Grafologisesta parantamisesta käytetään nimitystä grafoterapia.

Samoin jotkut grafologit väittävät pystyvänsä ennustamaan henkilön elinikää käsialan pohjalta. Heidän mielestään pientä, ahdasta, painokasta ja säännöllistä käsialaa kirjoittavat elävät muita kauemmin.

Myös käsialan korkeuseroista voidaan päätellä tulevien vuosien määrää: tasaisemmin kirjoittavat elävät kauemmin. Grafologisen opin mukaan nämä piirteet ilmaisevat psykologisia tekijöitä, joilla on vaikutusta terveyteen ja siten elinaikaan (esim. pieni käsiala ilmentää kohtuutta ja voimavarojen säästeliästä käyttöä; tasaisuus puolestaan tyytyväisyyttä ja stressittömyyttä).

Grafologian keskeinen ajatus siitä, että käsiala ilmentää persoonallisuutta, kuulostaa periaatteessa melko loogiselta. Ongelma on kuitenkin siinä, ettei grafologisia väitteitä persoonallisuuden ja käsialan yhteydestä olla empiirisesti todennettu yrityksistä huolimatta.

Tutkimusten mukaan grafologian käyttö henkilöstövalinnoissakaan ei ole perusteltua. Erään grafologin mukaan grafologia on yhtä hyvä menetelmä kuin muutkin projektiiviset testit. Ongelma on se, että myös muiden projektiivisten testien pätevyys on kyseenalaistettu voimakkaasti.

Grafologia näyttää perustuvan vähemmän itseäänkorjaavaan tieteelliseen ajatteluun kuin maagiseen vastaavuusajatteluun. Esimerkiksi pienen käsialan väitetään ilmentävän tieteelliseen ajatteluun taipuvaisuutta: minä siirtyy taka-alalle, ja yleisluontoiset kysymykset nousevat kiinnostuksen kohteiksi. Pieniin tutkimuskohteisiin keskittyvien väitetään kirjoittavan erittäin pientä käsialaa. Heihin kuuluvat muun muassa bakteorologit ja ydinfyysikot. Mitään päteviä todisteita väitteen tueksi ei ole esitetty.

Kun ottaa edellä todetun huomioon, ei olekaan ihmeellistä, että grafologisia lausuntoja on kritisoitu niiden pitkälle menevien ja täysin perusteettomien tulkintojen vuoksi. Grafologit ovat esimerkiksi väittäneet kykenevänsä erottelemaan muista potentiaaliset varkaat, huumeidenkäyttäjät ja pedofiilit. Empiiristä tukea tällekään väitteelle ei ole esitetty.

Grafologisia lausuntoja on kritisoitu myös niiden yksipuolisuuden ja erityisesti yksipuolisen negatiivisuuden vuoksi. Esimerkiksi eräs suomalainen grafologi analysoi, että työpaikkaa hakenut mies oli ”tasapainoton. Häntä johti hallitsematon emotionaalisuus, ja hän oli reaktioiltaan arvaamaton. Hänen älyllisiä toimintojaan leimasi egoismi, joka sulki tosiasiat ajattelun ulkopuolelle. Kirjoittajan mielikuvitus ilmeni epärealistisena fantasiointina. Hänen ajattelunsa oli epäloogista ja sekavaa. Hän pyrki saavuttamaan materiaalisia arvoja oveluuden tai epärehellisyyden avulla. Tutkittavan energia suuntautui muuhun kuin työntekoon, vaikka hän joskus pystyikin … ponnistamaan voimiaan väliaikaisesti myös tarmokkaaseen toimintaan.” Kuka edes harkitsisi palkkaavansa ihmisen, joka leimataan lähes täysin yksipuolisesti epätasapainoiseksi, laiskaksi, moraalisesti arveluttavaksi, ja ehkä jopa mielisairaaksi?

Samoin grafologisia lausuntoja on kritisoitu abstraktisuudesta, monimerkityksellisyydestä ja epämääräisyydestä. Tämän seurauksena ne sopivat lähes keneen tahansa: lausunto ei kerro jonkun tietyn henkilön luonteesta, vaan se kuvaa ”kaikkien” persoonallisuutta. Henkilö, joka uskoo grafologisen arvioinnin perustuneen hänen käsialaansa, voi kuitenkin kokea yleisen kuvauksen sopivan erittäin hyvin juuri hänen persoonaansa. Ilmiöstä on käytetty nimitystä Forer -efekti.

Yhteen vetäen voi sanoa, että grafologia on vanha ja ainakin jossain määrin looginen oppi. Mutta siitä, että jokin oppi on vanha tai että se kuulostaa järkevältä, ei seuraa, että oppi on pätevä ja sen soveltaminen oikeutettua. Tehtyjen tutkimusten mukaan grafologia ei ole luotettava tai pätevä menetelmä persoonallisuuden kuvaamiseksi, ja siksi sen soveltaminen esimerkiksi henkilöstövalinnoissa on kyseenalaista.

Grafologia ei ole myöskään edistyvä tiede. Esimerkiksi erään grafologiayhdistyksen puheenjohtaja on todennut, ettei grafologian tieteellinen tutkimus ole tarpeen, koska käytännön työskentely opettaa. Hän on myös todennut, että grafologia oli valmis jo 1950- ja 1960-luvuilla, ja ettei hän ole kyseenalaistanut mitään grafologiaan liittyvää 30-vuotisen uransa aikana (se kriittisyydestä ja itseään korjaavasta tieteestä).
hedonismi - käsitys joka korostaa nautintoa päämääränä.

guru

Uskonnonopettaja hindulaisuudessa.

h

habitus

lat. habitus, hahmo, taipumus, kyky) on sosiologi Pierre Bourdieun kehittämä termi yksilön sosiaalisesti tuotetulle olemukselle.

Sosiaalipsykologisesti ihminen muodostaa itselleen niin kutsutun tankin, yksilön ja yhteisön välisen rajapinnan, jonka kautta psyyken eri osat (minä, yli-minä, merkitykselliset toiset) toimivat keskenään.

Herbert Meadin kehityspsykologiassa 'minä' keksii, että on olemassa päänulkoistakin tietoisuutta, merkitykselliset eli läheiset toiset ihmiset, joiden ristiriitaisuuden ymmärtämiseksi hän keksii yli-minän, jonka välityksellä hän testaa muiden reaktioita omiin rooleihin ja leikkeihin.

Viettejään hallitseva ja muita huomioon ottava yksilö syntyy, kun minä oppii itsenäistä päätöksentekoa ja yli-minän siirtämistä taka-alalle.

Sosiologiassa habitus kuvaa rajapintaa, yksilön kehityspsykologisen historian ja yhteisön käyttämän vallan välillä.

Habitusta kutsutaan 'ruumiillistuneeksi subjektiivisuudeksi', joka viittaa ihmisen ulkoiseen olemukseen ja normien noudattamisen traditioon. Ihmisen vuorovaikutus toisten kanssa tapahtuu kentillä, joilla yksilö kilpailee pääomasta. Yksilön kokemukset kentillä, opitut roolit ja niitä ylläpitävät normit ja fyysiset ja psyykkiset olosuhteet kiteytyvät yhteen habitukseksi. Ihmisen kasvot ovat keskeinen osa habitusta, kuten myös ryhti, joiden kautta ihminen tulkitsee paitsi omaa fyysistä ja psyykkistä, myös sosiaalista tilaansa.

Kiusaaja pyrkii nujertamaan toisen kasvot, hänen sosiaalisen ja fyysisen olotilansa, jotka riippuvat ihmisen statuksesta.

hadíth

(arab. "pyhä perimätieto") lyhyt kertomus siitä, mitä islamin profeetta Muhammad teki ja sano

hahmopsykologia

Hahmopsykologialla tarkoitetaan psykologian koulukuntaa; korostaa kokemusten kokonaisvaltaisuutta; vaikutti erityisesti 1930-luvulla.

hajj

islamilainen pyhiinvaellus, johon jokainen siihen kykenevä muslimi on ainakin kerran elämässään velvoitettu

halal

säännöt ravinnoksi tarkoitettujen eläinten rituaaliteurastuksesta

halleluja

Halleluja-huudahdus on alun perin hepreaa ja tarkoittaa kiittäkää Herraa. Halleluja on ylistyslaulu, joka on periytynyt kristilliseen jumalanpalvelukseen juutalaisesta synagogapalveluksesta.

hallusinaatio

Aistiharha.

Havaintona pidetty elämys, joka ei perus­tu ulkoiseen todellisuuteen.

hartaus 

Kristillinen hartaus uskonnollinen tilaisuus, tai osa sellaista. Se voi olla myös radiohartaus, eli radiossa esitettävä lyhyt uskonnollinen ohjelma. Radiohartauksia lähetetään Radio Deiltä tai Ylen Ykköseltä.

Hartaus on pienimuotoisempi kuin kristinuskon jumalanpalvelus. Siihen voi kuulua rukous, Herran siunaus, hengellinen laulu tai virsi, musiikkia, uskontunnustus, keskustelua, symbolista toimintaa (esimerkiksi rukoushelmet), hiljaisuutta, jne.

Hartauksien keskeinen merkitys on tuoda osallistujansa kosketuksiin pyhän kanssa. Siksi hartaus voi saada monenlaisia muotoja ja käsitellä melkein mitä tahansa aihepiiriä.

Esimerkkejä hartauksista ovat aamuhartaus, iltahartaus sekä erilaiset rukoushetket.

havaintojen käsitepitoisuus

Yksinkertaisetkin havainnot esitetään käsitteillä, ja erityisesti tämä korostuu tieteellisten havaintojen kohdalla. Tieteellisen havainnon yhteys tutkittavaan, havaintojen ulottumattomissa olevaan ilmiöön käy ymmärrettäväksi vain henkilölle, joka tuntee käsityksen tutkittavasta ilmiöstä ja havainnon tuottaneesta koelaitteistosta.

Toisin kuin Willard Orman van Quine esitti, havaintojen käsitepitoisuus ei ole paha ongelma.

havaintokehä

Havaintokehällä tarkoitetaan sitä, että havaitseminen ymmärretään jatkuvaksi, kiertäväksii, jossa tietyt osa-vaiheet toistuvat; sisäisillä malleilla ratkaiseva merkitys; liittyy erityisesti kognitiiviseen psykologiaan ja Neisserin teoriaan.

havaintomaailma

tarkoittaa maailmaa, kuten se tavallisille ihmisille heidän viiden aistinsa kautta esiintyy.

hedonismi, siveellinen

katsoo, että korkein hyvä on nautinto. Nautinnolla voidaan tarkoittaa taidenautintoja, fyysisiä nautintoja jne.

hedonismi

Käsitys nautinnon (kr. hedone, nautinto, mielihyvä) keskeisyydestä, yleensä niin, että nautinto arvioidaan tavoittelemisen arvoiseksi päämääräksi.

hedonismi, psykologinen

väittää, että ihmiset tosiasiassa tavoittelevat nautintoa ja pyrkivät välttämään tuskaa.

helatorstai

Helatorstai on pääsiäisaikaan kuuluva kirkkovuoden juhlapäivä. Silloin muistellaan Kristuksen taivaaseen astumista (Ap. t. 1:6–14).

Helatorstai on kirkollinen vapaapäivä ja loukkaa ateistien ihmisoikeuksia.

hellenismi

oli Rooman valtakunnan vallitseva valtarakenne (kulttuuri) ajanlaskumme alussa.

helluntai

Helluntai on kristillisen kirkon syntymäpäivä. Kirkko viettää helluntaita muistellen Pyhän Hengen vuodattamista apostolien päälle (Ap.t. 2:1–13).

henki 

tarkoittaa ihmisen tai eläimen elämää, vanhoissa uskomuksissa myös yliluonnollista elämänvoimaa. 

Elävä ihminen on hengissä eli hänellä on henki. 

Joillakin eläimillä, kuten kissalla, on nykyaikaistenkin, tosin leikillisten uskomusten mukaan monta henkeä eli elämää. 

Filosofiassa hengen käsitteellä viitataan oletettuun aineettomaan perusainekseen aineen vastakohtana.

henkiparannus

(engl. healing, psychic healing). Henkiparannukseen sisältyy useita erilaisia uskomuslääkinnällisiä menetelmiä, joita yhdistää sairauksien parantaminen jonkinlaista ”korkeamman värähtelytason energiaa” tai henkimaailmaa hyväksikäyttäen.

Henkiparantamisen muotoja ovat esimerkiksi terapeuttinen kosketus, kiviterapia ja väriterapia. Psyykikko Edgar Cayce käytti puolestaan akaasista arkistoa löytääkseen parannuskeinoja potilaidensa sairauksiin.

Henkiparannuksen erottaa ihmeparantamisesta jumaluuden mukanaolo: henkiparannuksessa sellainen toimii korkeintaan vain taustalla, ihmeparantamisessa jumaluus on aktiivisesti mukana parantamisessa.

Tämä ei yleensä tarkoita, että henkiparantaja kokisi olevansa parantamisen lähde, sillä hän toimii ainoastaan ”energioita tasapainottaen” tms. Henki- ja ihmeparantamisen voisikin erottaa magian ja taikauskon avulla: henkiparantaminen on maagista, ihmeparantaminen taikauskoista parantamista.

Henkiparannus voi kohdistua myös itseen omaa tietoisuutta hyväksikäyttäen. Esimerkiksi Deepak Chopran mukaan ihminen voi pysyä aina nuorena ja terveenä, sekä parantaa sairauksia pelkällä ajatuksen voimalla.

heprealainen Raamattu

toinen nimitys Vanhalle testamentille. Heprealaisen Raamatun osat ovat Mooseksen laki (toora), profeetat ja kirjoitukset.

herkkyyskausi

Herkkyyskaudella tarkoitetaan kypsymisestä johtuvaa vaihetta yksilön kehityksessä, jolloin jonkin tietyn toiminnon oppiminen mahdollistuu.

hermeettinen perinne

Tämä perinne palautuu myyttisen jumalallisen Hermes Trismegisoksen kirjoittamaksi sanottuihin teksteihin 300-luvulle eKr. asti. Siinä uskonnollinen pelastus liitettiin jumalallista alkuperää olevaan erikseen ilmoitettuun tietoon. Keskeiset kirkkoisät torjuivat hermeettiset tekstit, mutta perinne on elänyt myös kirkon puitteissa läpi vuosisatojen.

hermeneutiikka

Raamatun tekstien tulkintaoppi (Schleiermacher). Diltheyn filoso­fiassa "eläytyvä ymmärtäminen", menetelmä, joka hänen mukaansa erottaa menetel­mäl­lisesti ns. hengentieteet luonnontieteistä. Vain luon­toa voidaan selittää, ihmiseen liittyviä ilmiöitä voi­daan vain ymmärtää.

Diltheyn mukaan hengentie­tei­den (historia, kulttuuri) metodina on eläytyminen tutkimuksen kohteen ajatusmaailmaan ja tukeutumi­nen omaan sisäiseen kokemukseen.

Hermeneutii­kan suurin ongelma on erottaa toisistaan tieteellinen ja ei-tieteellinen ymmärtäminen. "Eläytyvä ymmärtämi­nen" tuo subjektiivisuuden tie­teeseen, ja se ei kuu­lu tieteen ihanteisiin.

Hermeneut­tisten tutki­mustu­los­ten todentamismahdollisuus on usein yhtä kuin nol­la. "Välitöntä kokemusta" ei voida toistaa, toden­taa. Tällaisessa "tieteessä" väijyy mielivallan vaara.

herätys

Herätyksellä tarkoitetaan uskonnollista murroskokemusta, jossa ihminen tulee tietoiseksi jumalan todellisuudesta ja omasta syntisyydestään.

heteronominen

Toislakinen, epäitsenäinen.

heuristiikka

Keksimistaoto.

hinajana

"pieni vaunu", buddhalaisuuden eteläinen suuntaus.

hindulaisuus

Hindulaisuuden historiallinen perusta on arjalainen uskonto. Kun arjalaiset tunkeutuivat Intian niemi­maalle (1800–1600 eaa.), he toivat tullessaan Veda-hymnien perinteen.

Neljän Veda-kirjan perinne edusti monijumalaista uhriuskontoa.

Tärkeä asema siinä oli brahmaaneilla, pappisluokalla.

Hindulaisuu­den kes­keinen käsite on moksha, henkinen vapahdus, yhdis­tyminen maailmansieluun.

Moksha vapauttaa ihmisen jälleensyntymisen ket­justa.

Hindulaisuu­den mukaan ihminen syntyy maan päälle yhä uudestaan kunnes oival­taa yksilöllisen sielunsa.

Hindulaisuus tuntee Karman eli syyn ja seurauksen lain.

Hyvät teot tuot­tavat hyvää karmaa ja paremman inkarnaati­on eli uuden ruumiillistuman, väärät teot tuottavat vastaa­vasti huonon karman.

Hindulaisuuden jumalmaailmaan kuuluu tuhansia erilaisia jumaluuk­sia.

Hindulainen ajattelu synnytti joogan eli käytännön harjoit­telu- ja mietiskely­menetelmät, joilla yksilö voi edesauttaa omaa jäl­leensyntymien ketjusta vapautumista saavuttamalla ruumiillinen ja henkinen tasapaino.

Hindulaisuuteen kuuluu vahvasti ihmisten eriarvoisuutta korostava kastilaitos.

historiallinen materialismi

K. Marxin ja E Engelsin käsitys historian kulusta, lähinnä kapitalistisen yhteiskunnan synnystä ja alkuvaiheista.

Tuotantovoimien kuten työkalujen ja koneiden kehitys muuttaa aineellisen tuotannon ehtoja ja tuotantosuhteita, eli suhteita, joihin ihmiset joutuvat tuotannossa.

Tämä kehitys muuttaa yhteiskuntarakennetta ja luo sosiaalisen tilauksen uudelle ideologialle ja lopulta vallankumoukselle, joka luo uuden, tuotannon tapaa paremmin vastaavan valtiokoneiston.

holismi

Kokonaisuuksia korostava käsitys ("ihminen koko­naisuutena", "luon­to kokonaisuutena" jne.).

Tunnettu esimerkki holismista on James Lovelockin 1979 esittämä biologinen teoria, Gaia- hypoteesi .Sen mu­kaan koko maapallo on itseään säätelevä koko­naisuus, jos­sa kaikki riippuu kaikesta.

Hypoteesin mu­kaan mm. tulivuorenpurkauk­set, ilmakehät ja meren il­miöt ovat kaikki osa maapallon elämää pal­velevaa itsesää­tely­järjestelmää. Maapallo on siis eräänlainen supe­ror­ganismi.

Holismin heikkous on siinä, että emme ymmärrä kokonaisuuksia ellemme ymmärrä niiden osia. Gaia -hypoteesi on lisäksi yh­teen sovitta­maton darvinistisen evoluutiome­kanismin kanssa, jonka mukaan evoluutio tapahtuu populaa­tiotasolla eikä yh­tenäisenä kokonaisuutena koko maapallolla.

 Sa­moin geofysikaali­nen aineisto osoit­taa, että ilma­ke­hän koos­tu­muksessa on tapahtu­nut suuria vaihtelu­ja, jotka näyttävät olevan yhteydessä suuriin suku­puutto­aaltoi­hin. Sekään ei sovi Gaia -hypoteesiin.

On ymmärrettävä osat, jotta ymmärtäisi koko­naisuuksia, ja on hahmotettava kokonaisuuksia ym­märtääkseen osien toiminnan

homeopatia

(engl. homeopathy). Homeopatia on saksalaislääkäri Samuel Hahnemannin (1755–1843) kehittämä parannusoppi. Hahnemann oli huolissaan aikalaistensa käyttämistä vaarallisista hoidoista, kuten suoneniskemisestä, myrkyllisistä metalliseoksista ja kasvisrohdoksista.

Tämän seurauksena hän kehitti samanlaisuuden lain: sairaus, joka ilmenee tiettyinä oireina, voidaan parantaa aineilla, jotka tuottavat samanlaisia oireita terveissä ihmisissä.

Homeopatian perusperiaate on siis ”similia similibus curantur”, samanlainen parantaa samanlaista (kreik. homoios = samanlainen, pathos = tauti, sairaus).

Tämän tapaisia ajatuksia olivat aikaisemmin esittäneet lääketieteen isänä tunnettu Hippokrates (460–375 eaa.), sekä sveitsiläinen lääkäri-mystikko Parecelsius (1493–1541). Hahnemannin homeopatia on kuitenkin ensimmäinen samankaltaisuuden lakiin perustuva järjestelmällinen oppikokonaisuus.

Hahnemann uskoi sairauksien johtuvan häiriöistä kehon kyvyssä parantaa itsensä. Hän yritti aktivoida kehoa hoitamaan itse itseään aineilla, jotka aiheuttivat terveillä samankaltaisia oireita. Aluksi Hahnemann käytti normaaleja annoksia, mutta ryhtyi kokeilemaan, kuinka pienillä annoksilla saadaan myönteisiä tuloksia. Hän pienensi annosten kokoa, ja päätyi paradoksaaliseen tulokseen: mitä pienempi määrä ainetta annetaan, sitä tehokkaammin se vaikuttaa.

Homeopaattiset lääkeaineet laimennetaan ja sekoitetaan yleensä veteen tai alkoholiin tiettyjen kaavojen mukaisesti niin, ettei vaikuttavasta aineesta jää mitään jäljelle.

Homeopaattien mukaan teho ei kuitenkaan ole vesittynyt, sillä aineen väitetään vaikuttavan häviämisensäkin jälkeen. Aineen väitetään siis jättävän veteen jonkinlaisen muistijäljen. Ilmiöstä puhutaankin nimellä ”veden muisti”. Laimentamisesta käytetään paradoksaalista nimitystä potensointi.

Homeopatialla on myös kyseenalaistajansa: näyttöä hoidon tehosta tai veden muistista ei ole, eikä homeopatian tausta ole perusteltu. Homeopatia luokitellaankin uskomuslääkinnälliseksi opiksi.

Lääkäri Veijo Saano on kirjoittanut: ”Teorioita homeopatian vaikutusmekanismeista on vaikea uskoa: Homeopatian periaatteen mukaan elohopea olisi hyvä lääke täristyshalvaukseen eli Parkinsonin tautiin, koska elohopeamyrkytyksessäkin aiheutuu vapinaa. Homeopatian kannalta olisi yhdentekevä se tosiasia, että Parkinsonin tauti ei aiheudu elohopean puutteesta. Entä pitkälle viety laimentaminen, jota homeopaatit kutsuvat potensoinniksi? Eikö tämä menetelmän uskottavuutta vähennä se yleisesti tunnettu seikka, että Koskenkorvan vodka vaikuttaa voimallisemmin kuin mieto viini?”

”Homeopatiaa on puolustettu mm. vertaamalla sitä rokotuksiin ja allergian siedätyshoitoon, joissa pienillä annoksilla haitallista ainetta ärsytetään elimistön vastustuskykyä voimakkaammaksi. Vertaus kuitenkin ontuu, koska homeopatiassa ei yleensä anneta hoidoksi taudin aiheuttajaa kuten esimerkiksi siitepölyä allergiaan. Sellainenkin homeopatian muoto, isopatia, on kyllä olemassa, mutta sitä käytetään harvoin.”

hominidi

Ihmisen heimoon Hominidae kuuluva laji. Nykyisin on elossa vain yksi hominidilaji, nykyihminen (Ho­mo sapiens, tai tarkemmin sen alalaji Homo sapiens sapiens). Hominideja olivat sukupuuttoon kuolleet etelän apinat (suku Australopithecus), sekä ihmisen sukuun Homo kuuluneet lajit Homo habilis ja Homo erectus.

homo religiosus

Uskonnollinen ihminen.

hoosianna

Uudessa testamentissa esiintyvä sana hoosianna on kreikkalainen muoto alun perin hepreankielisestä sanasta, joka oli avunhuuto kuninkaalle tai Jumalalle. Se tarkoittaa auta tai pelasta.

humanismi

Ihmiskeskeisyys.

Sanalla voidaan tarkoittaa antiikin sivistyksen har­rastamista, humanististen tieteiden harjoittamista ja ihmisen ja sivistyksen kunnioittamista.

Aatteellinen humanismi:

Kansainvälisen Humanisti­sen ja Eettisen Liiton piirissä humanismi on määritel­ty naturalistiseksi, ei-teistiseksi ja eettiseksi elä­mänasenteeksi, joka korostaa yksi­lön omavastui­suutta todellisuuskäsityksen muodostamisessa ja yksilö­moraalin luomisessa.

humanoidi

"Ihmisen kaltainen", ufoharrastajien "maapallon ulko­puolelta saapuneista olennoista" käyttämä nimitys. Ufologia = ufotutkimus, jossa arvioidaan ihmisten havaintoja ufoista tai humanoideista. Se on pääasiassa sel­keää näennäistiedettä. Selvääkin selvempää on, ettei humanoidien olemassaolosta ja käynnistä maapallolla ole mitään todisteita.

humen giljotiini

David Humen käsitys, jonka mukaan tosiasioista ei voi johtaa arvoja.

(engl. Hume's guillotine).

David Hume tuo sen lähes ohimennen teoksessaan A treatise of human nature (1739):

”En voi pidättäytyä lisäämästä näihin päätelmiin havaintoa, jolla voidaan, ehkäpä, nähdä jonkinlaista merkitystä. Jokaisessa kohtaamassani moraalijärjestelmässä olen aina huomannut, että kirjoittaja etenee jonkin aikaa tavalliseen päättelytapaan, ja osoittaa Jumalan olemassaolon tai tekee huomioita ihmiselämästä; sitten täysin yhtäkkiä huomaan hämmästyksekseni, että tavallisten väitteiden 'on' ja 'ei ole' sijaan en kohtaa yhtäkään väittämää, johon ei liity 'pitäisi' tai 'ei pitäisi'.

Muutos on huomaamaton, mutta kuitenkin merkittävä.

Sillä tämä 'pitäisi' tai 'ei pitäisi' ilmaisee jonkin uuden suhteen tai väitteen, ja olisi välttämätöntä, että se tulisi havaita ja selittää, ja samaan aikaan tulisi perustella, mikä näyttää täysin käsittämättömältä, kuinka tämä uusi suhde voidaan johtaa muista, jotka ovat täysin erilaisia sen kanssa.

Mutta koska kirjoittajat eivät yleensä hyödynnä tätä varausta, aion suositella sitä lukijoille, ja uskon, että tämä pieni huomiointi muuttaisi kaikkia sivistymättömiä moraalijärjestelmiä ja näyttäisi meille, että paheen ja hyveen ero ei löydy ainoastaan asioiden suhteista, eivätkä ne ole järjellä pääteltävissä.”

Yksinkertaistetusti sanoen, moraalisia periaatteita tai arvoja ei voida loogisesti johtaa tai perustella — edes perustelluilla — väitteillä maailmasta: siitä kuinka maailma on tai kuinka se toimii ei voida päätellä, kuinka sen pitäisi olla tai toimia.

Esimerkiksi yhteiskunnallisen eriarvoisuuden säilyttämistä ei voida suoraan loogisesti perustella olemassa olevilla eriarvoisilla olosuhteilla, kuten ei myöskään syövän parantamista syöpäkasvaimen olemassaololla tai sen kausaalisilla seurauksilla.

Myöskään seksuaalisuuden eri muotojen hyväksyttävyys ei riipu loogisesti niiden olemassaolosta tai syntymekanismista: johtuipa hetero- ja homoseksuaalisuus sitten ”geeneistä” tai ”ympäristöstä”, sillä ei ole loogisesti mitään merkitystä, kun pohdimme eettistä suhtautumistapaamme näihin seksuaalisuuden muotoihin.

Kun tosiasioista johdetaan arvoja, kyseessä on naturalistinen virhepäätelmä.

Hume ei kuitenkaan aja meitä moraaliseen tyhjiöön, sillä aivan kuten luonto on ”tuominnut” meidät uskomaan ulkomaailman olemassaoloon, samoin se on ”tuominnut” meidät moraalisiksi (ja moralisoiviksi) olennoiksi.

humen puntari

David Humen mukaan ”mikään todistus ei ole riittävä varmistamaan ihmettä, ellei todistus ole sitä laatua, että sen erheellisyys olisi vielä ihmeellisempi kuin se seikka, jota se koettaa varmistaa; ja siinäkin tapauksessa todistusperusteet kumoavat toinen toisensa, ja vahvempi niistä antaa meille ainoastaan sen verran varmuutta kuin sille jää voimaa heikomman tultua siitä vähennettyä.

Kun joku kertoo minulle nähneensä vainajan palanneen elämään, niin minä heti itsekseni harkitsen, kumpi on todennäköisempää: että tämä ihminen joko pettää minua tai on tullut petetyksi taikka että hänen kertomansa seikka tosiaan on tapahtunut.

Minä punnitsen toista ihmettä toista vastaan; ja riippuen siitä, minkä todistuksen havaitsen vahvemmaksi, lausun ratkaisuni, aina hyljäten suuremman ihmeen.

Jos hänen todistuksensa erheellisyys olisi suurempi ihme kuin hänen kertomansa tapahtuma, silloin, mutta vasta silloin saattaa hän vaatia puolelleen uskoani eli hyväksymistäni”.

Toisin sanoen: kumpi on todennäköisempää, oudon väitteen pätevyys vai väitettä tukevan todistusaineiston virheellisyys? Jos väitteen puolesta puhuvien seikkojen virheellisyys on todennäköisempää kuin väitteen totuus, niin väite tulisi Humen vaa'an mukaan hylätä. Ja koska viisas suhteuttaa aina uskomuksensa todistusaineiston mukaiseksi, niin hyväksytyn kannan varmuudesta on vielä vähennettävä vastakkaisen kannan todennäköisyys.

huntu

monien musliminaisten käyttämä päähine; Koraani ei mainitse kasvoja peittävän hunnun käyttöä vaan kehottaa sekä miehiä että naisia pukeutumaan säädyllisesti, musliminaisten pukeutuminen noudattaa paikallisia perinteitä

hypostaasi

Keski- ja uusplatonistiseen käsitysen liittyi oppi todellisuuden eri tasoista eli hypostaaseista.

Plotinoksen uusplatonismissa tärkeimpiä hypostaaseja oli kolme: ykseys, ymmärrys ja sielu.

Materia ei Plotinokselle ollut hypostaasi, sillä se oli oikeastaan vain eräänlainen peili, jossa eri olemistasot heijastuivat, kun ne -> emanoituivat ykseydestä.

hylemorfinen

Muodon eli -> forman ja aineen yhdistelmä (kr. hyle, aine, ja morfe, muoto).

hymni

Ylistyslaulu, juhlallinen,erityisesti jumalanpalveluskäyttöön laadittu laulu

hypoteesi

Oletus, otaksuma.

hypoteettinen imperatiivi

Immanuel Kantin siveydessä on ehtolause (implikaatio), jonka etujäsenenä on jokin päämäärä. Esimerkki: “Jos tahdot menestyä, opiskele ahkerasti.”

hypoteettis-deduktiivinen tieteenkäsitys

Käsitys, jonka mukaan hypoteeseja eli oletuksia ei tarvitse etukäteen perustella empiirisen aineiston ja siitä tehtävien induktiivisten yleistysten avulla. Hypoteettisen käsityksen pätevyyttä voi testata päättelemällä (dedusoimalla) siitä seurauksia ja tarkastelemalla näiden seurausten totuutta.

hyve

Arvostettu luonteenpiirre tai ominaisuus.

hyvinvointivaltio

Pohjoismaista valtiota sanotaan usein hyvinvointivaltioksi. Tällä tarkoitetaan sitä, että viime kädessä valtio huolehtii kansalaisten hyvinvoinnista.

Käsite om peräisin Iso-Britanniasta, jossa jo sodan aikana ruvettiin puhumaan welfare statesta, sotaa käyvän, warfare state, valtion sijaan.

Hyvinvointivaltion malliesimerkkinä pidetään yleisesti Ruotsia, missä toisen maailmansodan jälkeen rakennettiin koko väestön kattavat koulutus-, sosiaali- ja terveyspalvelut. Palveluiden tuottamisesta vastaa julkinen sektori ja ne katetaan verovaroin.

Liberaalissa hyvinvointivaltiossa, markkinaperusteiset palvelut ovat keskeisellä sijalla. Konservatiiviseessa mallissa taas palvelujen saaminen kytkeytyy läheisesti työmarkkina-asemaan. Sosialidemokraattisessa mallissa palvelut ovat samat kaikille kansalaisille.

hyvä

  • myönteinen, edullinen, arvostettava, pidettävä
  • laadukas, korkeatasoinen, erinomainen
  • sopiva, tarkoituksenmukainen, riittävä
  • taitava, etevä, kyvykäs, lahjakas, pätevä
  • miellyttävä, mukava
  • edullinen, suotuisa, otollinen, hyödyllinen, onnekas
  • vahva, voimakas, hyväkuntoinen, terve
  • siveellisesti arvokas, puhdas, jalo, ylevä, hieno
  • hieno, arvostettu, kunnioitettu, maineikas

hätäkaste

Jos kristityn perheen lapsen pelätään kuolevan eikä pappi pääse heti toimittamaan kasteen sakramenttia, tulee jonkun kirkon jäsenen tai muun kristityn kastaa lapsi puhtaalla vedellä kolmiyhteisen Jumalan nimeen. 

Hätäkaste tunnetaan useissa lapsikasteen sallivissa kirkoissa, koska kasteella on perustava merkitys taivaaseen pääsyn takaajana.ena antajana.

"Minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”

i

id

Psykoanalyyttinen käsite, joka kuvaa yksilön viettivarastoa. Persoonallisuuden rakenteen tiedostamatonta osaa.

idea

Hahmo, Platonilla yleiskäsite.

  1. Erityisesti Platonin filosofiassa ja platonismissa "idea" (kr. idea, hahmo, muoto) tarkoitti ikuista ja -> universaalia mallia, jota aineellisen todellisuuden yksittäiset oliot heijastavat puutteellisesti. Platon ajatteli aistittavan maailman takana olevan jonkinlaisen toisen todellisuustason, ideamaailman, joka antaa yhtenäisyyden ja ymmärrettävyyden muuttuvalle aistittavalle maailmalle. Platonin ideoiden kriitikot ovat yleensä kysyneet, ovatko ideat todella olemassa. Platonistit ovat mieluumminkin kääntäneet kysymyksen toisinpäin: voimmeko sanoa järjen tavoittamien ikuisten ideoiden heijastumia, katoavaista aineellisia olioita, todella olemassa oleviksi?
  2. Uus-platonismin ja keskiajan skolastisen filosofian myötä sanalla "idea" alettiin tarkoittaa ajatuksia, erityisesti luomistyötään suunnittelevan jumalan ajatuksia, jotka hahmottelivat maailmaan luotavien olioiden olemuksia. Sana oli kuitenkin suhteellisen vähän käytetty keskiajan filosofiassa.
  3. 1600- ja 1700-luvuilla sana "idea" yleistyi. Tuolloin sillä tarkoitettiin yleensä ihmisen mielessä olevaa ajatusta. Tyypillisesti idean ymmärrettiin olevan ymmärryksen yksittäinen välitön kohde, joka edusti jotakin ulkoisen todellisuuden oliota tai piirrettä mielessä. Sanan tällaisen käyttötavan keskeisiä pioneereja olivat René Descartes ja John Locke. Empiristisessä perinteessä yksinkertaisella idealla alettiin tarkoittaa ajatusta, joka ei koostunut mistään osista, vaan esitti mielelle jotakin luonteeltaan jakamatonta: esimerkiksi aniliininpunaisen idea, kimeän idea. Empiristit pyrkivät selittämään kaiken inhimillisen tiedon tällaisten yksinkertaisten ideoiden vertailun ja yhdistelyn tulokseksi.

idealismi

Käsitys, jonka mukaan todellisuus on perimmäi­seltä luonteel­taan henkinen. Idealismi.

Uskonnolliset käsitykset, joiden mukaan jumala on luonut aineellisen maailman, ovat idealistisia.

Idealismi on objektiivista, jos todellisuuden katsotaan olevan olemassa ihmisistä riippumatta, ja subjektiivista, jos todellisuuden olemassaolo on riippuvaista ihmismielestä.

Kielelliseksi idealismiksi sanotaan joskus käsitystä, jonka mukaan luomme itse maailmamme käyttämällä ihmismielestä riippuvia kielellisiä ja sosiaalisia kategorioita. Nämä käyttötavat ymmärretään usein sosiaalisesti ja historiallisesti yksilöä määrääviksi tekijöiksi.

ideologia

aatejärjestelmä

identiteetti

Samaistuminen, esimerkiksi ihmisen tai yhteisön käsitys omasta merkityksestään ja tehtävästään

Kahdessa eri yhteydessä esiintyvien olioiden sanotaan olevan identtiset (lat. idem, sama), jos ne oikeastaan ovatkin yksi ja sama olio.

Mutkikkaamman määritelmän mukaan identiteetti tarkoittaa suhdetta, joka jokaisella oliolla on vain itseensä.

Monesti identiteetillä tarkoitetaan myös laadullisempaa kuvausta siitä, mikä kyseinen olio on. Esimerkiksi ihmisyksilön identiteetti määritellään vastaamalla kysymykseen "kuka hän on".

ideologia

Aate.

idiosynkrasia

(enl. idiosyncrasy, Kr. ιδιοσυγκρασία, idiosunkrasia), "omituinen luonne", "yhteisluonne" (idios "yhden oma" and syn-krasis "sekoitus") on yksilön tai ryhmän ominiasuus, joka on itsekeskeinen tai omituinen.

Esimerkki: opetushallituksen, opetushallituksen ihmisten perheenjäsenten ja kustannusyhtiöiden suosimat elämänkatsomustiedon oppikirjojen tekijät ilmaisevat oppikirjoissa heidän idiosynkrasioitaan.

Käsitteen on tuonut suomen kieleen moraalifilosofian professori Timi Airaksinen.

individualismi

yksilökeskeisyys

ihanne

on ihmisten luoma mielikuva jostain tilanteesta tai oliosta. Yleensä nämä tilanteet ovat myös tavoittelemisen arvoisia ellei jopa saavuttamattomia.

Ihanteilla ei sinänsä tarvitse olla minkäänlaista  vastinetta vaan ne voivat olla täysin mielikuvituksen tuotetta. Ihanteet voidaan nähdä ihmisen toiminnan ohjaajana tai päämääränä, jota tulisi jäljitellä. Ihanteet kuvailevat usein olioihin liitettäviä myönteisiä ominaisuuksia.

Ihanteiden ajatellaan usein olevan henkilökohtaisia, jokaisella ihmisellä on omat mielikuvansa mm. ihanneihmisestä (hyve-etiikka) tai vaikkapa mieluisimmasta elämäntilanteesta. 

Hyveitä voidaan pitää ihanneominaisuuksina, joita elämässä tulisi noudattaa. Tällaiset ihanteet yritetään muotoilla puolueettomiksi. Myös uskonnot luovat selkeitä ihanteitaan.

Ihanneyhteiskunnasta on monia käsityksiä. Ihanneyhteiskuntaa sanotaan usein utopiaksi (=paikka ei missään). Utopia on melko selkeä esimerkki ihanteesta, jonka saavutettavuus jääköön jokaisen  päätettäväksi.

ihme

Stephen Braude on määritellyt ihmeen il­miöksi, joka on paranormaali, mutta joka ei ole peri­aatteessakaan selitettävissä (kts. paranormaali).

Perus­teellinen esitys "ihme" käsitteestä löytyy teoksesta "Paholaisen asianajaja" (URSA 1989) Matti Häyryn artikkelista "Ihmeet ja niiden kokeminen".

ihmeparantaminen

(engl. faith healing, spiritual healing). Ihmeparantamisella tarkoitetan parantamista ei-fysikaalisin, jumalallisin keinoin.

Toisin sanoen, ihmeparantaja toimii välittäjänä sairaan ja jumaluuden välillä. Parantaja voi esimerkiksi rukoilla jumalallista hahmoa tai toimia hänen edustajanaan (”Jeesuksen nimessä minä parannan sinut!”).

Ihmeparantaminen liittyy voimakkaasti kristinuskoon.

Ihmiset rukoilevat sairaiden tai oman parantumisensa puolesta. Joskus rukoillaan myös todella vaikeiden tai parantumattomien sairauksien (kuten syövän, raajojen eripituisuuden) vuoksi, ja joskus parantumisia väitetäänkin tapahtuneen, tosin tieteellistä näyttöä tästä ei ole olemassa.

Jos parantumisia on tapahtunut, se voi johtua esimerkiksi siitä, että henkilö kokee tilanteensa paremmaksi, vaikkei mikään todella ole muuttunut hänen terveydentilassaan.

Henkilö voi esimerkiksi kokea Jumalan parantaneen hänet syövästä — ja kuolla vähän ajan kuluttua.

Sairas voi ehkä myös todella parantua, mutta johtuiko se jumalallisesta väliintulosta, plasebo-vaikutuksesta tai jostain muusta tekijästä on jo vaikeampi kysymys.

Parantunut ja useat muut uskovaiset todennäköisesti kuitenkin tulkitsevat sen Jumalan, Jeesuksen tai jonkun pyhimyksen tekemäksi ihmeeksi.

Suomessa tunnetuin ihmeparantaja lienee ollut Niilo Ylivainio (1920–1981). Martti A. Miettisen tutkimuksen mukaan kukaan ei parantunut Ylivainion kokoontumisissa fyysisestä sairaudesta.

Suomessa toimii myös manaajia, jotka rukousten avulla ajavat pahoja henkiä sairaista. Kuolleista herättämistäkin on ilmeisesti yritetty.

Taikuri James Randi apureineen teki 1980-luvulla kattavan tutkimuksen Yhdysvaltojen kristityistä ihmeparantajista.

Avainsana ilmiön kuvaamiseen on ”raha”: parantajat saivat miljoonia dollareita kirjekerjuukampanjoiden, tv-ohjelmien ja kiertueiden avulla. Ihmiset lähettivät vähät rahansa upeissa luksus-taloissa asuville pastoreille. Eräs tv-pappi sanoi katselijoille kuolevansa, jos hän ei saa kerättyä kirkolle kahdeksaa miljoonaa dollaria.

Pastoreiden apulaiset heittivät uskovien kirjeet suoraan roskalaatikkoon — tai tietysti vasta sen jälkeen, kun ne oli putsattu rahoista. Eräs kirkonmies sai niin paljon postia, että hänen kirkollaan oli postiosaston lisäksi oma postinumero.

Randi kertoo eräästä naisesta, joka ensin lahjoitti mieheltään salaa heidän yhteiset säästönsä. Seuraavaksi nainen lainasi rahaa äidiltään ja pojaltaan. Lopulta hän otti lainan pankista, koska pastori oli sanonut sen olevan heikkoutta, jos hän ei kykenisi siihen. Pastorin mukaan Paholainen yritti estää naista avustamasta häntä.

Kiertueilla kirkonmiesten apulaiset keräsivät etukäteen tietoa yleisöstä, keitä he olivat, mistä he tulivat ja mikä heitä vaivasi — vaivihkaa, tietysti. Kun pastorit osoittivat esityksissä tietävänsä osanottajista tietoja, joita he eivät (muka) olisi voineet saada normaaleja teitä, ainoa vaihtoehto oli, että heillä oli ”taivaskanava” auki. Vakuutettuaan yleisölle toimivansa yhteistyössä Jumalan kanssa, oli helppo siirtyä ihmeparantamiseen.

Pastorit ”paransivat” eripituisia jalkoja vetämällä lyhyemmän jalan kenkää kantapäästä irti: ”Jalka pitenee!” Pastorit pyysivät rullatuoleissa istuvia nousemaan ”Jeesuksen nimessä” — ja he nousivat! Toisaalta siinä ei ollut mitään ihmeellistä, sillä he olivat itse kävelleet paikalle, ja vasta pastorien apulaisten ”pyyteetön” ystävällisyys oli saanut heidät istumaan rullatuoleihin. Sokeat saivat puolestaan näkönsä ”takaisin” — tosin he eivät olleetkaan täysin sokeita.

Jos potilaat eivät parantuneet, pastoria ei tietenkään pitänyt syyttää; omien sanojensa mukaanhan hän oli vain ”Tohtori-Jeesuksen” apulainen. Oikea syyllinen löytyi sairaasta itsestään: hän ei uskonut tarpeeksi! Siis nämä sairaat miehet, naiset, vanhukset ja lapset, jotka rukoilivat sydämensä pohjasta, matkustivat ehkä pitkiäkin matkoja tavatakseen ”pelastavan enkelinsä”, ja antoivat viimeisetkin killinkinsä pastoreiden käyttöön, eivät uskoneet tarpeeksi.

Mutta kukapa haluaisi epäillä pastoria, sillä hänhän oli vain Jumalan työkalu: jos kritisoi häntä, kritisoikin oikeasti Jumalaa. Kyseenalaistaminen on Saatanasta.

Jos potilas sattui kuolemaan, voitiin todeta, että myös jokainen, jonka puolesta Jeesus rukoili, kuoli. Kuolema nähtiin äärimmäisenä parannuskeinona.

Kriittisten käsitysten sijaan pastoreista kiersi ihmetarinoita: erään kirkonmiehen väitettiin kasvattaneen lapselle puuttuvan peukalon. Vaikka Randi etsi kissojen ja koirien kanssa lasta ja kirkkoa, missä ihmeen väitettiin tapahtuneen, tätä hyvin poikkeuksellista väitettä ei koskaan pystytty varmistamaan todeksi.

Pastorit eivät itsekään olleet niin vaatimattomia. Eräs hoiti hampaita ihmeparannuksella. Toinen puolestaan väitti pystyvänsä herättämään kuolleita — myöhemmin väite peruutettiin.

On huomautettava, että varmasti monet ihmeparantajat — tai muut uskomuslääkinnän harjoittajat — suorittavat auttamistyötään täysin vilpittömästä halusta. Hyväsydämisyys ei kuitenkaan poista sitä, ettei potilas ehkä saa parasta mahdollista hoitoa, tai että ihmeparantaminen ylläpitää ihmisten yleistä taikauskoa ja uskoa outoihin ilmiöihin.

ihmiskäsitys

on yksilön tai yhteisön näkemys siitä, millainen ihminen on, mikä on ihmisen olemus ja asema suhteessa toisiin ja ympäristöön. Käsite liittyy läheisesti todellisuuskäsitykseen.

ihmisoikeudet

Ihmisoikeudet ovat oikeuksia, jotka kuuluvat yhtäläisesti kaikille ihmisille.

illuusio

Kuvitelma, haave, toive, jolla ei ole mahdollisuutta toteutua.

ilmiö

on jotain mitä voidaan havaita aistein, kuten havaittavissa oleva tapahtuma.

imaami

Uskonnollinen johtaja islamissa.

imaginaatio

Mielikuvitus, kuvittelukyky tai imaginaatio (lat. imago, kuva) on historian eri vaiheissa merkinnyt varsin erilaisia asioita.

Aristoteelisessa tietoteoriassa ymmärrys tavoitti ulkoisen todellisuuden vain aistien kautta. Aistit tuottivat sisäiseen kuvittelukyvyksi tai mielikuvitukseksi kutsuttuun elimeen (joka sijaitsi aivoissa) aineellisen kuvan, joka edusti ulkoista oliota.

Tämä kuva yhdisti eri aisteista saadut -> aistimussisällöt, ja sen avulla ymmärrys kykeni ajattelemaan ulkoista oliota ja -> abstrahoimaan sen muodon eli -> forman.

Tunnetun keskiajan skolastiikan käyttämän fraasin mukaan "ymmärryksessä ei ole mitään mikä ei olisi ollut ensin aisteissa" (nihil est in intellectu quod non fuerit prius in sensu).

Ihmisen mieli tarvitsee siis aristoteelisen käsityksen mukaan välttämättä jonkinlaisen mielikuvan kaikesta, mitä se ajattelee. Monien keskiajan teologi-filosofien ja uuden ajan materialistien mielestä juuri tämä seikka estää ihmistä ajattelemasta esimerkiksi jumalaa välittömänä tavalla.

Muutamat skolastikot ja monet uuden ajan filosofit ovat lakanneet edellyttämästä, että ajatukset aina toistavat alun perin havainnoista tulleita materiaalisia mielikuvia.

Erillisen kuvittelukyvyn jäsentämistä osaksi ymmärtämiseen tähtäävää mielen prosessia ei ole uudella ajalla aina nähty välttämättömänä. 1300-luvulla syntyneessä tieteellisen tutkimuksen ajatuskokeisiin perustuvassa menetelmässä kuvittelukykyyn eli imaginaatioon nojauduttiin nimenomaan kykynä, jolla voidaan käsitellä (toistaiseksi) toteutumattomia mahdollisuuksia: mahdollisuuksien alue samastettiin kuviteltavissa olevaan.

Uuden ajan tieteessä samaa menetelmää sovellettiin myös siten, että pyrittiin ensin kuvittelemaan koetilanteita ja sitten todella järjestämään niitä. Kuitenkin oikeastaan vasta romantiikan aika tuo mukanaan nykyiseen mielikuvituksen käsitteeseen liittyvän luovuuden ulottuvuuden. Siihen asti kuvittelukyvyn eli mielikuvituksen ajateltiin korostetusti toimivan vain yhdistellen ulkoisesta maailmasta saatuja havaintoja.

inhimillinen kasvu

Omien yksilöllisten kehitysmahdollisuuksien saavuttaminen.

immanentti

Sana tarkoittaa sisäistä (lat. in+manco, pysyä sisällä), ja sitä pidetään toisinaan transsendentin vastakohtana. Jos esimerkiksi puhutaan Jumalan immanenssista (Spinoza), sillä tarkoitetaan että Jumala sisältyy maailmaan, ei ole sen ulkopuolinen, transsendentti.

indeterminismi

Satunnaisuuskäsitys.

Fysiikassa:

Järjestelmää sanotaan indeterministiseksi, jos sen kehitys ei seuraa yksikäsitteisesti alkuehdoista. Kvanttimekaniikassa aaltofunktion romahdus.

indeksikaalisuus

Kielellinen ilmaisu on indeksikaalinen, jos sen semanttinen arvo (kohde, ala tai totuusarvo) riippuu osittain sen esittämisyhteydestä ja voi näin vaihdella yhteydestä toiseen. Indeksikaalisia ovat esimerkiksi persoonapronominit ("minä, sinä, hän", "se" jne.), demonstratiivit (esiin. "tämä" ja "tuo"), ajankohtaan viittaavat ilmaisut (kuten "nyt", "tänään" ja "eilen") sekä palkkaan viittaavat ilmaisut (kuten "täällä" ja "tuolla").

indifferentti

yhdentekevä

individualismi

Yksilöllisyysoppi; yksilöä kokonaisuuden sijasta korostava käsitys.

indoktrinaatio

Viestinnän piilovaikutus.

Yksipuolista mielipi­teen ohjausta tietynkäsityksen mukaisesti.

Esitettä­vät asi­at valikoidaan tavoitteen mukaisesti, toisenlai­setkäsityksett jätetään esittämättä tai ne (niiden perus­telut) esitellään vääristellen. Tyypillistä valta­kulttuu­rille, oli se millainen tahansa (meillä luterilai­nen, entisessä Neuvostoliitossa kommunismi jne.).

induktio

Yleistäminen, johtaminen yksittäisistä tosiasioista.

Eräitä sellaisia päättelytapoja, jossa yhdestä tai useammasta yksittäistapauksesta johdetaan yleistys, kutsutaan -nimellä 'induktio' (lat. in+duco, johtaa tai ohjata sisään).

Kaikissa induktion muodoissa tarkastellut yksittäistapaukset eivät ole yksilöitä sanan varsinaisessa merkityksessä.

Induktio voi perustua esimerkiksi jonkin luokan eri alalajien läpikäymiseen.

David Humen osoittama induktion perusongelma on yksinkertaistetusti se, ettei monienkaan yksittäistapauksien tarkastelu oikeastaan anna mitään tietoa niistä, joita ei ole tarkasteltu.

Vain harvat induktion tyypit välttävät tämän ongelman.

Kuitenkin esimerkiksi niin sanotussa täydellisessä induktiossa käydään tavalla tai toisella läpi kaikki yksittäistapaukset. Tällainen induktio on myös pätevä -> deduktio.

induktiivinen päättely

ei välttämättä säilytä totuutta mutta voi laajentaa tietoa. Induktiivista päättelyä ovat induktiivisten yleistysten ohella tilastollisen päättelyn eri muodot.

induktivismi

Käsitys, jonka mukaan oikea ja suositeltava tutkimustapa on kerätä aineistoa, analysoida sitä ja tehdä siitä induktiivisia yleistyksiä.

informaatio

Informaatio on joko fysikaalista, so. luonnol­lista tai aiheutettua aineen järjestystä tai kielellistä, so. ihmisen luoman kielen ilmaisuvoi­maan ja käyttöön perustuvaa.

Fysikaalisella informaatiolla tarkoitetaan aineellisten systeemi­en järjestyneisyyttä, vastakohtana entropia = haje eli epäjärjestys.

Fysikaalisen informaa­tion mää­rä on mitta aineellis­ten järjestelmien minimutkaisuudelle. Esim. evoluution kautta kehittyneet or­ganismit sisäl­tävät sitä enemmän informaatiota mitä monimut­kai­sempia ne ovat rakenteeltaan.

Syntaktinen informaatio liittyy viestintään "kanavassa", jonka kautta voidaan lähettää ja vas­taanottaa viestejä jonkin merkkijär­jestelmän avulla. Kyse voi olla mistä tahansa merkeistä (nume­rosarjat, piipitykset, sähkösykäyk­set), oleellista on vain se, kuinka usein merkit esiintyvät kanavassa.

Semanttinen informaatio liittyy kielessä muotoiltuihin väitelau­seisiin, jotka ilmaisevattodellisuutta  koskevia asiantiloja. Tällai­silla lauseilla on kielellisiin sopi­muksiin perustuva merkitys.

Käytännöllinen (pragmaattinen) informaatio liittyy jonkin viestin merkittävyy­teen tai yllätyksellisyyteen jollekin henki­lölle jossakin tilassa.

Informaatio ja tieto eivät ole samoja asioita.

initiaatio

Täysi-ikäisyysriitti.

inkarnaatio

Jumalan lihaksi tuleminen.

instituutiot

ovat sosiaalisen järjestyksen ja yhteistyön rakenteita ja malleja, jotka ohjaavat kahden tai useamman yksilön käyttäytymistä. Instituutiot muokkaavat ihmisten toimia ja tavoitteita, ja ne luovat ja pitävät yllä ihmisten yhteistoiminnan sääntöjä. Käsitettä "instituutio" käytetään usein kuvaamaan yhteiskunnalle tärkeitä tapoja ja käyttäytymismalleja, mutta myös nimenomaisia hallituksen ja julkisen vallan järjestelmiä.

inri

Lyhenne INRI tulee latinan sanoista Iesus Nazarenus Rex Iudaeorum, Jeesus nasaretilainen, juutalaisten kuningas.

inspiraatio

Innoitus, kristinuskossa Pyhän Hengen vaikutus esim. profeetoilla ja Raamatun kirjojen synnyssä.

introspektio

Introspektio on psykologian tiedonhankintamenetelmä, joka tarkoittaa itsetarkkailua; tutkittava kertoo itse omista tuntemuksistaan.

instruktio

Instruktio on kokeessa tai testissä annettava toimintaohje koehenkilöille tai testattaville.

instrumentalismi

on käsitys jonkin asian välineellisyydestä (lat. instrumentum, väline). Esimerkiksi jotkut instrumentalistit pitävät tiedettä välineenä joidenkin tieteelle ulkoisten päämäärien tavoittelemisessa. Ehkä jyrkimmin vastakkainen kanta on verismi (lat. yeritas, totuus), jonka mukaan tiede tavoittelee totuutta.

intellektuaalisuus

älyllisyys, älyä korostava

intensiivinen

Sisäinen voima, kiihkeys

intensio

Ilmaisun "merkitys", sisältö, tms. (Fregen "mieli") - vastakohtana ekstensiolle (viittauksen kohteelle, alalle jne.). Vrt. ekstensio.

intentionaalinen

Aiottu, tietoinen, tavoitteellinen.

  1. Tekoa sanotaan intentionaaliseksi, jos se on tarkoituksellinen eikä tahaton (lat. intendo, tähdätä, suuntautua). Näin siksi, että inhimillistä toimintaa luonnehtii tavoitteellisuus. Toiminnallaan ihminen siis pyrkii johonkin päämäärään, jonka tavoittamisen toisinaan sanotaan olevan tekijän intentiona.
  2. Latinan sana intentio vakiintui keskiajalla tarkoittamaan mitä tahansa ajatusta, koska ajatus on ikään kuin suuntautunut siihen, mitä se koskee. Brentano nosti tämän skolastisen käsitteen keskeiseksi 1900-luvun mielen filosofialle. Mielen filosofiassa intentionaaliseksi sanotaan usein mitä tahansa mielen alueelle sijoittuvaa.

intentionaalisuus

Kyky viitata itsensä ulkopuolelle, olla "about" jostakin muusta. "Aboutness." Kielen sanoilla ja mielen tiloilla on kyky viitata johonkin muuhun. Mielenfilosofiassa intentionaalisuutta on käytetty korostamaan tietoisuuden tilojen eroa ruumiin tiloista, aivotiloista ja prosesseista. Keskeinen ongelma on se, mihin tämä viittaamisen kyky perustuu.

internalismi ja eksternalismi

ovat käsitteitä, joista ensin mainittu viittaa johonkin sisäiseen ja viimeksi mainittu johonkin ulkoiseen.

interpretivismi 

voi tarkoittaa seuraavia asioita:

  • Interpretivismi tieto-opissa: käsitys, jonka mukaan kaikki tieto riippuu tulkinnasta.
  • Interpretivismi kulttuuriantropologiassa: käsitys, jonka mukaan kulttuureita voi ymmärtää tutkimalla, mitä ihmiset ajattelevat ja mitkä merkitykset ovat heille tärkeitä. Tämän antropologisen koulukunnan perustaja on Franz Boas.
  • Interpretivismi sosiologiassa: tunnetaan myös nimellä interaktionismi.
  • Interpretivismi oikeustieteessä: koulukunta, jonka mukaan laki ei ole joukko tietoa, tapoja tai tosiasioita, vaan jotain mitä lakihenkilöt pyrkivät muodostamaan tai löytämään toiminnallaan.

introspektio

on omien psyykkisten tilojen tietoinen tarkkaileminen.

intuitio

Sisäinen ovallus.

Lausetta sanotaan intuitiiviseksi, jos se on luonteeltaan katselevaa (lat. intueor, katsoa, nähdä) eli toisaalta riippumatonta järkeilystä ja käsitteistä ja toisaalta välitöntä.

Todistamattomat periaatteet tiedetään tässä mielessä intuitiivisesti.

Antiikin kreikankielisen filosofian alueella intuitiosta puhutaan yleensä kreikan sanaan nous (suom. ymmärrys) liittyvissä tapauksissa.

Esimerkiksi uusplatonismissa intuitioksi kutsutaan korkeimman tason inhimillistä ymmärtämistä, joka kuuluu Ykseyden jälkeen ensimmäisen hypostaasin nous alueelle.

Keskiajan -> skolastisessa filosofiassa intuitiivinen tieto vakiintui tarkoittamaan yksilöolioiden havaitsemista suoralla ja välittömällä tavalla.

Eräissä käsityksissä tällaiselta intuitiiviselta havainnolla edellytettiin nimenomaan aistimuksen laatuun liittyviä ominaisuuksia (Alhazen, Roger Bacon), mutta yleensä skolastiset käsitykset intuitiivisesta ymmärtämisestä painottivat intellektuaalisia piirteitä: kyse oli havaitun yksilön olemuksen paljastavasta välittömästä näkemisestä tai muusta havaitsemisesta, joka oli vastakkainen -> abstrahoidulle tiedolle.

Omassa intuitiokäsityksessääm René Descartes halusi sanoutua irti skolastisen filosofian tavasta käyttää intuition käsitettä, luultavasti koska hän halusi erottaa intuition kokonaan aistimellisuudesta ja pitää sen kokonaan aineettoman mielen alueella.

Descartesin intuitio ei aina suuntautunut yksilöolioihin. Pikemminkin vain omien ajatusten intuitiivista käsittämistä voitiin Descartesin mielestä pitää yksilöolioihin suuntautuvana.

Pääasiallinen intuitiivisen tiedon alue oli hänelle mielen synnynnäisiin ideoihin sisältyvä tieto, kuten matemaattiset tai käsitteelliset totuudet.

Myöhemmin intuition käsitettä on käytetty monilla toisistaan poikkeavilla tavoilla. Uudella ajalla käsitettä ei enää ole kytketty aistien antamaan tietoon.

intuitiopumppu

on Daniel Dennettin kehittämä käsite, joka tarkoittaa sellaista ajatuskoetta, joka on muotoiltu tuottamaan intuitiivisia vastauksia johonkin ongelmaan.

Dennett käyttää käsitettä teoksessaan Tietoisuuden selitys halventavana ilmaisuna kuvatessaan John Searlen kiinalaisen huoneen ajatuskoetta. 

Hänen mukaansa ajatuskoe on suunniteltu tuottamaan intuitiivisia mutta vääriä vastauksia muotoilemalla se niin, ettei kaikkia sen huomionarvoisia seuraamuksia voida helposti kuvitella ja ne tapaavat jäädä huomiotta.

Dennett katsoo, että Searlen esittämän ajatuskokeen tapauksessa se intuitiivinen ajatus, ettei pelkkiä symboleja sääntökirjan mukaan käsittelevällä järjestelmällä (kuten henkilö) ole ymmärrystä merkkien suhteen, jättää huomiotta sellaiset seikat kuten muisti ja mieleenpalauttaminen, tunteet, yleistieto sekä järkevyys, jotka ajatuskokeessa esiintyvältä järjestelmältä vaadittaisiin, jotta ajatuskoe toimisi. 

Dennett myöntää, ettei Searle kiellä tällaisia kykyjä kyseessä olevalta järjestelmältä, mutta katsoo, ettei tämä myöskään rohkaise asian käsittelyyn. Dennettin mukaan kiinalaisen huoneen tapauksessa meidän on kuitenkin suorastaan pakko kuvitella, että kyseisen kaltaisella järjestelmällä olisi mainitut kyvyt — ja jos teemme näin, ei olekaan enää itsestään selvää, etteikö järjestelmällä olisi ymmärrystä.

Dennettin tarkoittamille ajatuskokeille on hänen mukaansa tyypillistä, että ne ovat täynnä aukkoja, mutta eloisia ja helppoja muistaa; niissä ei ole tärkeää johtopäätös, vaan hyvä tarina. Eräinä muina esimerkkeinä hän mainitsee Platonin luolavertauksen ja René Descartesin pahan demonin.

Dennett on käyttänyt käsitettä myös myönteisessä merkityksessä kuvaamaan ajatuskoetta, joka helpottaa monimutkaisten asioiden ymmärtämistä tai niitä koskevaa päättelyä valjastamalla intuition apuun.

intuitionismi, siveellinen

Perinteinen siveellinen intuitionismi katsoo, että tietyt teot voidaan tietää oikeiksi tai vääriksi intuitiolla pohtimatta seurausten arvoa.

Nykyisen intuitionismin mukaan kaikki eettiset näkemykset perustuvat intuitioon, erityisesti käsitykset oikeasta, pakollisesta, hyvästä ja tekojen tai objektien arvosta.

Intuitionistit katsovat, ettei arvoja ja normeja voida todistaa, mutta siitä huolimatta he pitävät niitä objektiivisina.

Intuitiolla tarkoitetaan “sisäistä” oivallusta, joka ei kuitenkaan ole sama kuin yksilön omatunto.

irrationaalinen

Järjen vastainen.

Irrationaalinen ajattelu = ajattelu, joka ei vastaa yleistä totuutta ja myötävaikuttaa epätarkoituk­senmukaisen kokemisen ja toiminnan syntyyn.

islam

Islam on yksijumalainen ilmestysuskonto, jonka tarun mukaan perusti Muhammed (570–632). Hänen "kokemat ilmestykset" koottiin muslimien pyhään kirjaan, Koraaniin. I

slamin mukaan Muhammed on Allahin eli yhden ja ainoan jumalan lähettiläs. Islam on saa­nut vaikutteita juuta­laisuudesta ja kristinuskosta.

Uskovaisille luvataan taivas, muut joutuvat helvettiin.

Islamiin kuuluu myös usko enkeleihin ja paholaisiin, myös pääpaholaiseen.

Islamin viisi peruspilaria ovat
  1. uskontunnustus,
  2. rukous viisi kertaa päi­vässä,
  3. almut eli köyhäinvero,
  4. paastoaminen Ramadan-kuukauden aikana ja
  5. pyhiinvaellus Mek­kaan.
Opillisista ja poliittisista syistä Islam jakaantui 650-luvulla moniin lahkoihin, niistä tärkeimmät ovat sunnilaiset ja shiialaiset.

Sunnilai­set pitävät kiinni perimätiedosta eli sunnasta eivätkä hyväksy myöhempiä ilmoituksia.

Shiialaiset uskovat että myös Koraanin ja Muhammedin jälkeinen ilmoi­tus voi olla totta. Siksi imaamin eli seurakunnan johtajan asema on keskeinen.

Shiialaisuus onkin jakaantunut useaan lah­koon.

Islam on ollut kristinuskon rinnalla historian verisimpiä ja suvaitse­mattomam­pia uskontoja.

islamismi

joidenkin islaminuskoisten ryhmien vaste maallistumista kohtaan korostamalla ja vahvistamalla alkuperäisiä islamilaisia eli Muhammedin aikaisia käsityksiä yhteiskunnasta.

isonen

Isonen tarkoittaa rippikoulun ryhmänohjaajaa. Isoset ovat rippikoululaisia vuoden tai pari vanhempia nuoria, jotka ovat saaneet tehtäväänsä valmennuksen seurakunnassa.

Isoskäytäntö on Suomessa levinnyt myös Prometheus -leireillä.

itseisarvo

tarkoittaa siveysajattelussa arvoa, jota ei tarvitse eikä voida perustella muilla arvoilla. Itseisarvo on arvo itsessään ja sitä kannattaa tavoitella sen itsensä vuoksi.

Välinearvot ovat muita arvoja, jotka tähtäävät itseisarvoihin. Välineellisesti arvokas asia on arvokas, koska se on väline jonkin muun saavuttamiseksi.

On väitetty, että jonkin asian on oltava itseisarvoinen, muuten millään ei ole mitään arvoa. Asiaa kuvaa seuraava filosofi Joel Feinbergin esimerkki:

  • Miksi nämä ihmiset seisovat jonossa?
  • Jotta he voisivat ostaa ruokaa.
  • Miksi nämä ihmiset haluavat ostaa ruokaa?
  • Jotta he pysyisivät hengissä.
  • Miksi he haluavat pysyä hengissä?
  • Jotta he voisivat käydä töissä.
  • Miksi he haluavat käydä töissä?
  • Jotta he saavat rahaa.
  • Miksi he haluavat saada rahaa?
  • Jotta he voisivat ostaa ruokaa.

j

jahve (jhw)

Juutalainen nimitys jumalalle.

játaka

kertomuksia Gautama Buddhan aikaisemmista elämistä

jang

Miespuolinen voima kiinalaisessa kaikkeusopissa.

jeesus nasaretilainen

Jeesus Nasaretilainen on kristillisen mytologian keskushenkilö.

jihád

muslimin kilvoittelu, kamppailu tai pyhä sota

jin

Naispuolinen voima kiinalaisessa kaikkeusopissa.

johdatus

Johdatuksella tarkoitetaan jumalan tai jumalien tahdon toteutumista.

jooga

Yoga, intialainen uskonnollinen itsensä kehittämisjärjes­telmä, joka ilmenee useana eri muotona. Joogan avyulla pyritään irti jälleensyntymisen kiertokulusta.

Länsimais­sa jooga tunnetaan lähinnä mietiskelyasennoistaan ja hengitystekniikasta.

joulu

on kristillinen vuosittainen 25. joulukuuta vietettävä juhla. 

Ennen kristinuskoa on talvipäivänseisauksen aikoihin vietetty sydäntalven juhlaa. Suomen kielen sana joulu on skandinaavinen lainasana ja tulee sanasta hjul joka tarkoittaa pyörää tai auringonkerhrää.

Pohjoiset kansat juhlivat joulua talvipäivän seisauksen juhlana.

Joulun taustalla ovat muiden perinteiden ohessa kaksi pakanallista talvipäivänseisausjuhlaa, Yule ja Saturnalia.

Talvipäivänseisausta on juhlittu ainakin 4000 vuotta eli maanviljelyksen alkuajoista asti.

Kun maanviljely vaati vuodenaikojen huomioimista auringon mukaan, talvipäivänseisauksesta tuli yksi vuoden tärkeimmistä juhlista kevätpäiväntasauksen ohella.

Kun talvipäivänseisaus oli auringon syntymäpäivä, monien muinaisten jumalien ajateltiin syntyneen tuolloin.

Jopa Rooman keisarien ajateltiin syntyneen talvipäivänseisauksena, oli heidän todellinen syntymäpäivänsä mihin aikaan vuotta tahansa.

Roomalaiset viettivät talvipäivänseisauksen aikaan 17. ja 23. joulukuuta välisenä aikana Saturnalia-juhlaa.

Vuonna 274 Aurelianus julisti päivän 25. joulukuuta Sol Invictuksen eli Voittamattoman auringon päiväksi.

Jo 200-luvulla eräät kristityt olivat liittäneet saman päivän Jeesuksen syntymään, mutta eivät talvipäivänseisauksen perusteella, vaan lähinnä juutalaisuudesta periytyneillä teologisilla syillä.

Paavi Julius I yhdisti Sol Invictuksen päivän juhlat Jeesuksen syntymäjuhliin 350-luvulla.

Sitä, mihin vuodenaikaan Jeesus on syntynyt tai onko hän edes syntynyt, ei tiedetä.

jouluseimi

Jouluseimi eli seimiasetelma on kristillisen joulutarun hahmoista rakennettu asetelma, jossa seimen äärellä Jeesus-lapsen ympärillä on Joosef ja Maria, paimenia, itämaan tietäjiä ja tallin eläimiä. Asetelmassa voi olla myös enkeleitä, itämaan tietäjien kameleita ja muita hahmoja.

Jouluseimi on katolinen perinne. 1990-luvulta lähtien se on levinnyt myös Suomeen luterilaisen kirkon piiriin.

Jouluseimiä on joulun aikaan kirkoissa, seurakunnan tiloissa, kouluissa näyteikkunoissa ja erilaisissa näyttelyissä.

Kodeissa jouluseimet ovat yleistyneet matkailun lisääntyessä: monet seimet ovat peräisin muun muassa Italiasta, Espanjasta ja Latinalaisesta Amerikasta.

Monet suomalaiset ovat askarrelleet jouluseimen itse, joko omin neuvoin tai kursseilla.

Jouluseimen hahmoja myydään kokonaisuuksina ja yksittäin, jolloin niitä voi kerätä vähitellen. Hahmoja voi tehdä itse eri materiaaleista: puusta, vanusta, savesta, kipsistä, kankaasta.

Jouluseimi voi olla avoin, se voidaan rakentaa talliksi tai esimerkiksi luolaksi. Seimiä on eri kokoisia: miniatyyriseimistä valtaviin teatterilavastuksiin.

juhannus

Suomen kristityt viettävät juhannusta kristillisen taruhahmon Johannes Kastajan syntymän muistoksi 20.–26. kesäkuuta välisenä lauantaina.

jumalanpalvelus

on evankelis-luterilaisen kristillisen seurakunnan viikoittainen pääkokoontuminen. 

Kristinuskossa ajatellaan, että jumalanpalveluksessa kokoonnutaan yhtä lailla palvelemaan Jumalaa kuin olemaan Jumalan palveltavina. Sanaa jumalanpalvelus käytetään myös muiden kuin kristillisen uskontojen yhteenkokoontumisista ja kokouksista.

Tavallisesti evankelis-luterilainen jumalanpalvelus järjestetään sunnuntaina aamupäivällä seurakunnan pyhäkössä eli kirkossa. Jumalanpalveluksessa lauletaan uskonnollisia lauluja eli virsiä, ja yleensä seurakunnan pappi puhuu Jeesuksesta ja Hänen lahjoittamastaan pelastuksesta. Tällaista puhetta kutsutaan saarnaksi. Jumalanpalveluksessa esitetään myös pyyntöjä Jumalalle tai jumalille. Tällaisia pyyntöjä kutsutaan rukouksiksi.

Puheen ja musiikin tarkoituksena on muun muassa vahvistaa seurakunnan jäsenten uskoa seurakunnan oppeihin. Seurakunnan jäsenet uskovat jumalan olevan (näkymättöminä) läsnä jumalanpalveluksessa.

jumalat

Kuviteltuja maailman ulkopuolella ("yläpuolella") olevia olentoja tai henkiolentoja, joskus myös maailmassa olevia yliluonnollisia olentoja, jotka saattavat olla kaikkivaltiaita tai kaikkitietäviä tai kaikkihyviä tai kaikkea tätä eri sekoituksina. Usein jumalia palvotaan.

jälleensyntyminen

(engl. reincarnation). Jälleensyntymisellä eli reinkarnaatiolla tarkoitetaan sielun siirtymistä kuoleman jälkeen uuteen elävään olentoon, tarkemmin sanoen ihmiseen, eläimeen tai jopa kasviin.

Käsitys jälleensyntymästä on esiintynyt muun muassa Platonin kirjoituksissa. Hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa se ilmenee sielunvaellusopin muodossa.

Jälleensyntyminen on kiihottanut myös parapsykologien ajatuksia. He ovat esittäneet jälleensyntymisen puolesta erilaisia empiirisiä todisteita. Tällaisia ovat pienten lasten muistot edellisistä elämistä, edellisten elämien muistaminen hypnoosissa sekä todistettavasti tuntemattomien paikkojen tai uusien tilanteiden tuntuminen tutulta (ns. déjà vu -ilmiö).

Pienten lasten muistot edellisistä elämistä voivat johtua
  1. vanhempien tietoisesta petoksesta, jonka mukaisesti lapset syystä tai toisesta toimivat,
  2. siitä, että vanhemmat ja muut uskovat lasten tietävän enemmän kuin lapset tietävätkään, sekä
  3. kryptomnesiasta.
Kryptomnesialla tarkoitetaan aikaisemmin omaksuttujen asioiden omaksumisen unohtamista.

Kryptomnesiasta on kyse esimerkiksi silloin, kun henkilö selvästikin osaa puhua jollain hänelle tajuisesti vieraalla kielellä (vierailla kielillä puhuminen eli ksenoglossolalia), jota hän on joskus kuitenkin oppinut.

Pienten lasten väitteet edellisistä elämistä selittyvät useimmiten sillä, että he ovat syntyneet ja kasvaneet perheessä ja yhteisössä, jossa uskotaan jälleensyntymiseen.

Tällaiset lapset omaksuvat tietoa ympäristöstään, unohtavat tietonsa lähteen (kryptomnesia) ja tämän jälkeen alkavat esittäytyä — jälleensyntymiseen uskovien vanhempien rohkaisemina — jälleensyntyneinä henkilöinä.

Usein nämä edesmenneet henkilöt ovat asuneet kymmenien kilometrien säteellä, mikä kertoo joko sielujen lyhyistä matkoista fyysisen kuoleman jälkeen tai siitä, että henkilöt ovat ainakin jossain määrin tuttuja lapsen perheelle.

Jälleensyntyneen henkilöllisyys ei kuitenkaan selviä ilman tulkintoja, sillä lasten antamat nimet ovat jossain määrin virheellisiä.

Tulkintaan perustuvan tunnistamisen jälkeen selviää, ettei henkilö elänyt tai kuollut lapsen kuvailemalla tavalla.

Osa lapsen tiedoista voi kylläkin olla oikeita. Puolittainen tietäminen on täysin ymmärrettävissä, jos kyseessä on kryptomneesinen muisto ja sen enemmän tai vähemmän vapaamielinen tulkinta, mutta ei jos kyseessä on todellinen jälleensyntynyt sielu.

Myös aikuiset voivat väittää olevansa jälleensyntyneitä. Henkilö voi esimerkiksi alkaa yllättäen puhua hänelle muuten tuntemattomalla kielellä. Kuten edellä todettiin, tällaiset ksenoglossolalia- eli vierailla kielillä puhumis -ilmiöt selittyvät myös kryptomnesian avulla.

Usein ksenoglossolalia ja muut jälleensyntymiseen liittyvät ilmiöt ovat tulleet esille hypnoosissa. On kuitenkin kyseenalaista käyttää hypnoosissa ilmenneitä asioita todistusaineistona. Helposti mielikuviin eläytyvät henkilöt ovat helposti hypnotisoitavissa; mielikuvitus on hypnotisoitumisen tärkeä edellytys.

Hypnoosissa ihminen voikin kokea mitä ihmeellisimpiä kokemuksia, ja myös kokea kokemuksensa täysin aidoiksi tapahtumiksi. Toisaalta ainakin joissain tapauksissa hypnotisoidut kykenevät hypnoosin jälkeen tai uudelleen hypnotisoitaessa kertomaan, mistä he saivat aineistoa ”edelliseen elämäänsä”.

Mielikuvien aitous toimii myös ilman hypnoosia. Filosofi Paul Kurtz on joskus pyytänyt opiskelijoitaan kuvittelemaan itselleen aikaisempia elämiä, ja saanut opiskelijoissaan aikaan hyvin voimakkaita mielikuvia. Joku on jopa kuvitellut olevansa kivikaudella elänyt alkuihminen.

Lisäksi hypnoositapauksiin liittyy tiedollisia epäloogisuuksia. Henkilöt voivat esimerkiksi kertoa hypnoosin aikana olevansa vuodessa ”1500 ennen Kristuksen syntymää”, mutta kuinka he tietävät 1500 vuotta ennen Jeesuksen syntymää Jeesuksen syntymästä, saati ilmaisusta ”eKr.”, joka kehitettiin vieläkin myöhemmin?

Samoin henkilöt voivat luonnehtia yksityiskohtaisesti edellistä elämäänsä, mutta jättää pois tietoa, joka ei ole yleisessä tiedossa. Esimerkiksi eräs nainen koki olleensa ranskalaisen ylimyksen palvelustyttö ja kertoi täsmällisesti ylimyksen ylellisestä linnasta.

Nainen jätti kuitenkin kertomatta ylimyksen vaimosta ja viidestä lapsesta. Linna olikin tarkkaan kuvattu useissa teoksissa, mutta ylimyksen elämänkerrassa ei mainita hänen vaimoaan ja viittä lastaan. Kryptomnesia kummittelee jälleen.

Yhteen vetävästi voi siis sanoa, että edellisiin elämiin palaava hypnoottinen regressio ei perustu todellisiin aikaisempiin elämiin, vaan se syntyy terapeutin ja potilaan odotusten, käsitysten ja luovuuden pohjalta. Tästä kertoo myös se, että hypnoosissa ihminen voi siirtyä edellisten elämiensä lisäksi tuleviin elämiinsä (ns. hypnoottinen progressio).

Jälleensyntymiseen liittyy myös filosofisia ongelmia: kuinka sielu, tajunta tms. voi esiintyä aivoista irrallaan? Entä kun maailman väkiluku kasvaa yhä kiihtyvää vauhtia, mistä Maata ylikansoittavien ihmisten sielut tulevat?

juutalaisuus

Raamatun mukaan jumalan valittu kansa on Israel. 

Juutalaisuus on kansauskonto. Juutalaiset ovat alkuaan kuuluneet Välimeren kansoihin, eivätkä ole mikään rotu. 
Juutalaisten pyhät kirjat ovat Toora (opetus), joka käsittää 5 Mooseksen kirjaa, Tanakh (heprealainen Raamattu, kristittyjen Vanha testamentti, yht. 24 kirjaa) ja Talmud (oppiminen), joka sisältää juutalaista suullista lakia koskevat keskustelut ja kommentit. Talmudeja on kaksi.

k

Kaaba

Mekassa sijaitseva pyhiinvaelluspaikka, jossa Kaaban musta kivi, perimätiedon Abrahamin perustaman pyhäkön jäännös

kaanon

Kristinuskon kirjoitusten ohjeellinen hyväksytty kokoelma.

kaksoissokkokoe

(engl. double blind experiment) Kaksoissokkokoeasetelmaa käytetään muun muassa lääketieteellisissä kokeissa. Sokkokokeessa hoidon antaja tietää, saako potilas hoitoa (oletetusti vaikuttavaa lääkettä) vai lumehoitoa (kalkkitabletteja). Potilas ei tiedä kumpaa ”hoitoa” hän saa.

Esimerkiksi ryhmälle A annetaan lääkettä ja ryhmälle B kalkkitabletteja. Sitten katsotaan onko lääkkeellä vaikutusta, ts. paraneeko ryhmä A todella ryhmää B paremmin. Näin ns. plasebo-vaikutusta pyritään vähentämään. Seurauksena tiedetään tuoko lääkeaine itsenäisesti jotakin lisää paranemiseen pelkän pillerin syömisen sijaan.

Sokkokokeen ongelmana on kuitenkin se, että hoidon antaja — tutkija, tutkimusapulainen tms. — voi tiedostamattaan käyttäytymisellään osoittaa, saako potilas todellista hoitoa vai ei.

Jotta tällainen mahdollisuus voitaisiin sulkea pois, käytetään kaksoissokkokokeita. Kaksoissokkokokeissa hoidon antajakaan ei tiedä saako potilas oikeaa vai lumehoitoa. Tämän tietää ainoastaan tutkija, joka ei siis ole sama henkilö kuin hoidon antaja.

Tällaisissa tutkimuksissa on otettava tarkasti eettiset seikat huomioon. Esimerkiksi jos ihmishenkiä parantavasta hoidosta on todella selvästi hyötyä, tutkimus on keskeytettävä ennen aikojaan, ja sitten hoitoa on annettava todellista lääkettä saaneen koeryhmän lisäksi myös lumelääkettä saaneelle kontrolliryhmälle.

Kaikkia hoitokokeita ei luonnollisestikaan voida suorittaa kaksoissokkoasetelmaa hyväksikäyttäen, mutta sitä pidetään ihanteena, koska varsinaisen hoidon tai lääkkeen teho pystytään paremmin määrittelemään.

kalendaaririitti

riitti, joka suoritetaan tietyssä vaiheessa vuodenkulkua, ennen kaikkea sadonkorjuun yhteydessä ja vuodenvaihteessa.

kalifi

(arab. khalifa) islamin yhteisön maallinen johtaja ennen vuotta 1258, jolloin mongolit valloittivat Bagdadin ja surmasivat valtaapitäneen kalifin

kanavointi

(engl. channeling). Kanavoinnilla tarkoitetaan menetelmää, jossa psyykikko eli kanavoija toimii välittäjänä fysikaalisen maailman ja henkimaailman välillä.

Kanavoijien kautta on väitetysti saatu viestejä edesmenneiltä henkilöiltä kuten Moosekselta, Jeesukselta, Kungfutselta, Albert Einsteinilta ja John Lennonilta, tai epämääräisiltä ”ihmisten ymmärtämiskyvyn ylittäviltä” energiaolennoilta.

Joskus henget ovat aikaisemmin tuntemattomia, eli ainoat yhdyssiteemme heihin (ja todisteemme heistä) ovat kanavoijan väitteet.

Kanavointi voidaan suorittaa valvetilassa tai transsissa.

Transsissa kanavoija luovuttaa kehonsa henkiolennon hallintaan, ja viesti välittyy motoristen automatismien avulla (esim. automaattikirjoitus). Myös Ouija -lautaa voidaan hyödyntää kanavoinnissa.

Kanavoinnilla on pitkä historia, vaikka siitä onkin käytetty eri nimeä. Psyykkisen tutkimuksen piiriin kanavointi tuli meedioiden myötä 1800-luvun lopussa.

Tuon ajan meediot eroavat kanavoijista oikeastaan vain ektoplasman tuottamisessa; ennen niin suosittu materialisointi on jäänyt suureksi osaksi historiaan.

Toinen tekijä, mikä erottaa meediot kanavoijista on palkkioiden ottaminen: meediot eivät useinkaan ottaneet rahallista palkkiota vastaan, vaikka koruja tms. kylläkin. Nykyinen kanavointi on usein ammatillista toimintaa; sillä voi tienata leipänsä tai paljon enemmänkin.

Kanavointi sai alkunsa Yhdysvalloissa vuonna 1972 Jane Robertsin (1929–1984) kirjan Seth speaks myötä. Sen suosiota kiihdyttivät näyttelijä Shirley MacLainen (s. 1934) esiintymiset, tv-ohjelmat sekä erityisesti teos Out on a limb. Pian esiin tuli muitakin ”henkiolentoja”, kuten Jack Purselin Lazaris, joka ei koskaan ole omannut fyysista kehoa. Lazaris elää ”dimensiossa, jossa ei ole aikaa eikä tilakäsitettä”.

Yhdysvaltalainen Judy Zebra Knightin kanavoi puolestaan Ramthaa, maailmanvalloittajaa, joka syntyi 35 000 vuotta sitten Atlantiksen slummeissa. Ramtha muun muassa keksi sotimisen, ja hän on todennut, että homoista pitäisi ”päästä eroon”.

Eräs saksalainen nainen yritti myös kanavoida Ramthaa, mutta Knight haastoi hänet oikeuteen, voitti ja sai siten yksinoikeuden Ramthan kanavointiin. Knight saanee Ramtha-istunnoista miljoonia markkoja vuodessa.

Kielitieteilijä Sarah G. Thomasonin mukaan ”henkiolentojen” tuottamat tekstit ovat pohjimmiltaan yksinkertaisia, sanallisesti runsaita, epämääräisiä, toistavia ja tyhjänpäiväisiä, ne on otettava vastaan kuin ilmoitus ja henkiolentojen ”murteet” ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Ensinnäkään kanavoijien murteet eivät yleensä ole kattavia; erikoisia puhepiirteitä käytetään vain ilmeisimmissä sanoissa. Lisäksi kanavoija voi innostuessaan unohtaa eksoottisen puhetavan.

Thomason on myös sitä mieltä, että kenen tahansa sivistys riittää tuottamaan kanavoijien tasoista tekstiä. Enemmän kuin ”korkeampaa älykkyyttä” kanavointi vaatii sujuvaa kielellistä ilmaisua. On siis oikeutettua kysyä ketä ”langan toisessa päässä” oikein on.

Taikuri Penn Jilletteä mukaillen kanavointia voisi kutsua huonoksi vatsastapuhumiseksi: suusta kuuluu huvittavaa puhetta erikoisella äänellä höystettyä, mutta esittäjän huulet liikkuvat.

kanttori

Kanttori (lat. cantor) johtaa evankelis-luterilaisen seurakunnan musiikkitoimintaa.

kapitalismi

yksityisomistukseen perustuva talousjärjestelmä.

kappalainen

Kappalainen (lat. capellanus) on evankelis-luterilaisen seurakunnan vakinainen pappi. Alun perin kappalainen oli kappelin eli sivukirkon pappi.

kappeli

Kappeli on pienehkö kirkollinen tila jumalanpalveluksia, kirkollisia toimituksia ja hartauksia varten.

kardinaali

on paavin myöntämä arvonimi, jonka kantajat ovat oikeutettuja valitsemaan paavin konklaavissa.

Kardinaalin virka onkin toiseksi korkein arvonimi paavin jälkeen katolisessa kirkossa. Lisäksi kardinaaleilla on erityinen vastuu katolisen kirkon hallinnosta.

Samoin käytännössä vain kardinaali voidaan valita paaviksi, vaikkakin periaatteessa kuka tahansa katolilainen mies voidaan kohottaa paavinistuimelle.

karisma

profetoiminen, henkiparantamiskyky tai johtamistaito.

karkeistus

Karkeistuksen lait
  1. Todellisuus on karkeistus matematiikasta.
  2. Tiede on karkeistus todellisuudesta.
Karkeistus fysiikassa:

Karkeistuksella tarkoitetaan ajan tai paikan tai ylipäätään joidenkin fysikaalisten vapausasteiden yli tapahtuvaa integrointia (”keskiarvottamista” - kyseessä ei välttämättä kuitenkaan ole yksinkertaisen lineaarisen keskiarvon ottaminen; karkeistus riippuu integrointimitasta).

Karkeistetut luonnonlait ovat laadullisesti erilaisia kuin alemman, karkeistamattoman tason luonnonlait jos vain jälkimmäiset ovat epälineaarisia, kuten fysiikassa on tyypillistä.

karma

Katso hindulaisuus, buddhalaisuus, antroposofia ja jälleensyntymi­nen.

karman laki

syyn ja seurauksen laki

kartesiolainen

Rene Descartesin ajatteluun tai hänen seuraajiinsa liittyvä.

kartesiolainen viitekehys

viittaa Rene Descartesin tapaan asettaa kysymys tietoisuuden ja ruumiin suhteesta. Tietoisuus on aineellisesta todellisuudesta riippumaton itsenäinen subjekti, jonka suhde ruumiiseen ymmärretään suhteeksi ajattelun elimeen, aivoihin.

kaste

Muinaisissa uskonnoissa uuden jäsenen vihkiminen tai puhdistautu­mismeno (vesi, veri, tuli).

Kristinus­kon kasteen sakramentti on peräisin Dionysos-pal­vonnasta jalostuneesta Orfilaisuudesta, jossa vesikas­te puhdisti ihmisen perisynnistä.

Kaste on sarja loit­suja, jossa ensin kumottiin vanha liitto paholaisen kanssa (eksorkismi) ja tehtiin uusi liitto Kristuksen kanssa.

Sama pätee niin aikuiskasteeseen kuin myö­hemmin kehittyneeseen lapsikastee­seen.

Kirkkoisä Augustinus katsoi, että ilman kasteen armolahjaa kuollut lapsi on auttamattomasti joutuva perisynnin vuoksi helve­tin tuskaan.

Tämä käsitys on jollain tavalla säilynyt hätäkas­teeksi kutsutussa instituutios­sa.

Nykyisin luterilainen kirkko näkee kasteen lapsen ottamisena seurakuntayhteyteen.

Kristillisis­sä lahkois­sa aikuiskaste kertoo sen, että ihminen on tullut us­koon ja haluaa tehdä liiton Kristuksen kanssa.

kasti

Hindulainen luokkajakojärjestelmä.

katafaattinen

käsitys, jonka mukaan ihminen kykenee tietämään ja sanomaan jumalista jotain.

katedraali

Katedraali on kristillisen piispapiirin (hiippakunnan) pääkirkko eli tuomiokirkko (ruots. domkyrka).

kategoria

Perusluokka, peruskäsite.

  1.  Aristoteleen loogisista teoksista ensimmäiseksi yleensä sijoitettu Kategoriat tarkastelee yleisellä tasolla väitelauseiden perusosia eli termejä ja niiden tarkoittamia asioita. Aristoteleen jaottelun mukaan voidaan erottaa kymmenen kategoriaa: -> substanssi, kvantiteetti, -> kvaliteetti, suhteessa oleminen (relaatio), paikka, aika, asento, jollakin oleminen, tekeminen (akti) ja kohteena oleminen ( -> passio). Kaikkien väitelauseiden sisältö on hahmotettavissa nimenomaan näiden kategorioiden puitteissa. Jotkut ovat tulkinneet Aristoteleen ajatusta niin, että kyseessä olisi kymmenen yleisintä luokkaa, joihin kaikki olemassa oleva olisi jaoteltavissa. Toisissa tulkinnoissa kategoriat ymmärretään pikemminkin käsitteitä koskevaksi. Tällöin ne jaottelevat erilaisia tapoja kysyä asioita (mikä, kuinka paljon, millainen jne.).
  2. Kantin kategoriat jäsentävät ymmärryksemme (Verstand) muotoja -> forma) eli niitä yleisiä ehtoja, joita ymmärrys asettaa -> apriorisesti minkä tahansa asian ymmärtämiselle. Kaikki, minkä ymmärrämme, ymmärretään aina määrällisenä, laadullisella, jossakin suhteessa olevana ja jonkin -> modaalisuuden puitteissa. Näissä neljässä ryhmässä on kussakin kolme kategoriaa, joten Kantilla kategorioita on yhteensä kaksitoista.
Kant esitti teoksessaan Puhtaan järjen kritiikki arvostelmamuotojen luettelon, joka kuvasi perinteisen logiikan täydellisimmässä muodossaan. Kantin järjestelmän mukaisesti jokaisella arvostelmalla on neljä momenttia, yksi kustakin kolmen momentin ryhmästä:
Kvantiteetti:
universaalinen (Jokainen S on P)
partikulaarinen (Joku S on P)
singulaarinen (Tietty S on P)
Kvaliteetti:
affirmatiivinen (S on P)
negatiivinen (S ei ole P)
ääretön (S on ei-P)
Relaatio:
kategorinen (S on P)
hypoteettinen (Jos S, niin P)
disjunktiivinen (S tai P)
Modaliteetti:
assertorinen (S on P)
apodiktinen (S on välttämättä P)
problemaattinen (S voi olla P)

kategoriavirhe

Kategoriavirhe on merkitysopillinen (semanttinen) tai olemassaolo-opillinen (ontologinen) virhe, jossa jostakin asiasta käytetään sellaisia käsitteitä, jotka soveltuvat ainoastaan johonkin täysin toista tyyppiä (kategoriaa) olevaan asiaan. Kategoriavirheessä siis jokin ominaisuus liitetään sellaiseen asiaan, jolla ei voi olla tätä ominaisuutta.

Eräs esimerkki kategoriavirheestä olisi seuraava: Joku henkilö voi kuulla, että pääministeri on käymässä Brysselissä, ulkoministeri Washingtonissa ja asuntoministeri Sipoossa. Jos hän tämän jälkeen kysyy ”mutta missä hallitus on?”, tämä on kategoriavirhe. Hallitus ei ole erillinen henkilö, se on ainoastaan jäsentensä kokonaisuus.

Termin ”kategoriavirhe” esitteli Gilbert Ryle teoksessaan The Concept of Mind (1949). Hänen tarkoituksenaan oli poistaa mielen luonnetta koskeva sekaannus, joka oli peräisin kartesiolaisesta metafysiikasta (”aave koneessa”).

Rylen mukaan oli virhe pitää mieltä aineettomasta substanssista eli perusaineksesta koostuvana oliona, koska substanssia koskevat oletukset eivät ole sovellettavissa joukkoon taipumuksia ja kykyjä (eli mieleen). Monet ovat omaksuneet Rylen käsitteen, vaikka ei ole yksimielisyyttä siitä, kuinka kategoriavirheet voidaan tunnistaa.

kategorinen imperatiivi

Kantilla kaikkia ihmisiä velvoittava ehdoton käsky.

Kantilla esiintyi useita muotoiluja kategoriselle imperatiiville:
  1. Toimi aina siten, että toimintatavastasi voitaisiin tehdä yleismaailmallinen laki ja
  2. Kohtele kaikkia ihmisiä, myös itseäsi, ikään kuin he olisivat päämääriä sinänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä.
  3. Toimi aina niin kuin tahtosi olisi eettisten periaatteittesi nojalla yleismaailmallinen lain säätäjä
  4. Toimi aina niin kuin olisit eettisine periaatteinesi päämäärien kuningaskunnan lakia säätävä jäsen.

katekismus

Katekismus on lyhyt esitys kristillisen kirkon opista.

Katekismus tulee kreikankielisestä sanasta katekhismos, opetus. 

Sana tarkoittaa erityisesti kysymyksin ja vastauksin tapahtuvaa opetusta. Katekismusta on käytetty mm. kinkereillä ja rippikouluissa.

katolinen

Katolinen tarkoittaa yleistä.

Nikean-Konstantinopolin uskontunnustuksen mukaan kirkko on ”yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen”. 

Katolisuus tarkoittaa, että kirkolla on uskossaan koko taivaaseen pääsy, että se on kaikkialle maailmaan levinnyt ja että sen tehtävä kohdistuu koko ihmiskuntaan. 

kausaalinen

Syyn ja seurauksen sääntö.

Jonkin asian kausaalinen vaikutus on se, mitä se aiheuttaa jonkin syysuhteen perusteella (lat. causa, syy). Useimmissa yhteyksissä syysuhteen ymmärretään tarkoittavan luonnontieteen käsittelemiä ns. vaikuttavia syitä (vrt. Aristoteleen neljä syytyyppiä (aine, muoto, vaikuttaja, päämäärä).

kausaliteetti

Kausaliteetti (lat. causalitas < causa 'syy') on syy–seuraussuhde eli kahden tapahtuman suhde, jossa toinen aiheuttaa toisen. Toinen tapahtuma on tällöin syy ja toinen seuraus. Syy esiintyy ennen seurausta.

kehitysoptimismi

Käsitys siitä, että kehitys menee toivottuun suuntaan.

kehitystehtävä

Kehitystehtävällä tarkoitetaan normaaliin kehitykseen liittyvää toimintoa, joka jokaisen yksilön on suoritettava voidakseen siirtyä suotuisasti seuraavaan kehitysvaiheeseen. Esimerkiksi nuoruudessa nuoren on kyettävä hyväksymaään uusi ruumiinkuva.

kenttätutkimus

Kenttätutkimus on tutkimusmenetelmä, jossa tutkimus suoritetaan laajalle joukolle ihmisiä luonnollisissa olosuhteissa.

kehäpäätelmä

Todistus, jossa yritetään käyttää salaa väitettä, joka piti todistaa (esim. 1. jumaluutta tarvitaan luonnon ihmeellisyyden ymmärtämiseksi, muuten se muka ei ole käsitettävissä, 2. sama luonnon ihmeellisyys todis­taa jumaluudesta).

kenttäpiispa

Kenttäpiispa ei ole piispa, vaan armeijan kenraalikuntaan kuuluva erikoisupseeri. Kenttäpiispa ja muut sotilaspapit ovat valtion virkamiehiä.  Kenttäpiispaa ei valita kirkollisesti virkaan, vaan valinnan tähän valtion virkaan suorittavat valtion ja armeijan edustajat.

Kenttäpiispan virka syntyi hyökkäyssotavaiheen aikana jatkosodassa. Presidentti Risto Ryti myönsi kenttäpiispan nimen ja arvon silloiselle sotarovastille 11.7.1941. Kirkolliskokous määritteli kenttäpiispan aseman 3.10.1941. Sotarovastin virkanimike muutettiin kenttäpiispaksi. 

kielipeli

Ludwig Wittgensteinin väline, jonka avulla tutkitaan kieltä yksinkertaistetussa tilanteessa. Merkitys on käyttöä, ja ymmärtäminen on kykyä käyttää kieltä jossakin yhteisössä. Kielipelin siirtoja ovat sekä kielellisten ilmausten käyttö että muut kielenkäyttäjän teot maailmassa.

kinkerit

Kinkerit, lukukinkerit tai lukuset ovat olleet alun perin kirkon pitämiä kristinopin kuulustelutilaisuuksia. Kinkerit kehittyivät aikoinaan keskiajan papiston ripitysmatkoista. 

Lukukinkereiden pitäminen kirjattiin vuoden 1686 kirkkolakiin. 

Vanhempien, isäntien, palkollisten ja muun työväen sekä lukuiässä olevien lasten tuli kokoontua lukupiireittäin.

kirjauskonnot

uskonnot, joiden perustana toimii kirja. Lähi-idän kolme kirjauskontoa ovat juutalaisuus, kristinusko ja islam.

kirkko

(kreikan kyriakon, ”herralle kuuluva”) on kristinuskon pyhäkkö eli pyhä rakennus.

Kristinuskon levittyä Suomeen myös Suomeen alettiin rakentaa kirkkoja. Nykyisin Suomessa on eniten luterilaisten kristittyjen omistamia kirkkoja ja toiseksi eniten ortodoksisten kristittyjen kirkkoja.

1) uskontososiologiassa sellainen uskonnollinen yhteisö, jota valtio tukee; 2) kristittyjen yhteisö, jonka ajatellaan syntyneen Pyhän Hengen toiminnan tuloksena; 3) kirkkorakennus; 4) eri seurakuntien tai tunnustuskuntien kokonaisuus.

kirkkoherra

on seurakunnan johtajana toimivan papin virkanimike sekä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa että Suomen ortodoksisessa kirkossa. Nimitys on peräisin ruotsin kielen sanasta kirkiohärra eli kyrkoherre, joka myöhemmin on muuntunut muotoon kyrkoherde.

kirkkoisä

Kirkkoisä-nimitystä käytetään kristillisissä kirkossa 200–600-luvuilla esiintyneistä vaikutusvaltaisista papeista.

kirkkolaki

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka asema on määritelty valtakunnan yleisessä lainsäädännössä.

Kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolaissa, jonka eduskunta kirkolliskokouksen esityksestä säätää. Kirkon hallinnosta säädetään vielä tarkemmin erillisessä kirkkojärjestyksessä, jossa annetaan määräyksiä myös kirkon toiminnasta. Kirkkojärjestyksen antaa kirkolliskokous.

Eduskunta ei voi ilman kirkolliskokouksen aloitetta säätää uutta kirkkolakia eikä muuttaa voimassa olevaa. Lakia säädettäessä se ei liioin voi poiketa kirkolliskokouksen esityksistä. Se voi vain hyväksyä tai hylätä lakiesitykset. Ainoastaan asiasisältöön vaikuttamattomat teknisluonteiset tarkistukset ovat mahdollisia.

Vuonna 1994 kumottiin valtiopäiväjärjestyksessä ollut säännös, jonka mukaan vain kirkon jäsenet saivat osallistua kirkkolakia ja seurakuntien kirkollisia oloja koskevien asioiden käsittelyyn.

Nykyinen kirkkolaki astui voimaan vuoden 1994 alusta. Kirkolliskokouksessa kirkkolain muutokset vaativat kolmen neljäsosan enemmistön.

kirkosta eroaminen

kirkollisvero

Kirkkolakiin on kirjattu seurakunnan jäsenten velvollisuus osallistua kirkon tehtävien hoidossa tarvittavien varojen hankkimiseen. Nämä varat kootaan jäseniltä kirkollisverona. Kirkollisveroa tai jäsenmaksua kannetaan evankelis-luterilaisten ja ortodoksisten seurakuntien jäseniltä.

Seurakunnille tuleva kirkollisvero lasketaan kunnallisverotuksessa verotettavan ansiotulon perusteella. 

Kirkollisveron tuloveroprosentti vaihtelee seurakunnittain 1–2,25 prosentin välillä ja seurakuntatalouksien koon mukaan painotettuna sen keskiarvo oli 1,32 prosenttia vuonna 2002. 

Jäsen maksaa kirkollisveroa sille seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle, jonka alueella henkilön kotikunta on verovuotta edeltäneen vuoden lopussa.

Seurakuntien kokonaistuloista kirkollisveron osuus on noin 74 prosenttia.

kirkon tutkimuskeskus

Kirkon tutkimuskeskus tutkii evankelis-luterilaista kirkkoa sekä arvoja ja uskonnollisuutta. Se pyrkii palvelemaan kirkon omien tarpeiden ohella erityisesti tutkijoita ja tiedotusvälineitä. Kirkon tutkimuskeskus on Kirkkohallituksen erillisyksikkö. Keskus sijaitsee Tampereella.

Lisätietoa verkossa:
http://www.evl.fi/kkh/ktk

kirliankuvaus

(engl. Kirlian photography). Kirliankuvaus on menetelmä, jolla yritetään ottaa kuvia ihmisiä, eläimiä ja kasveja ympäröivistä auroista eli energiakentistä.

Nimensä Kirliankuvaus sai neuvostoliittolaisen Semjon Davidovitsh Kirlianin mukaan. Kirlian huomasi sattumalta kätensä ja erään sähkölaitteen elektrodin välille syntyvän kipinöitä, ja hän halusi tallentaa tuon kipinöinnin filmille.

Kirlian kykenikin tuottamaan kuvia hehkun ympäröimästä kädestään. Havaintonsa hän julkaisi 1930-luvun lopussa, mutta Neuvostoliiton ulkopuolella niitä kohtaan ei osoitettu kiinnostusta.

Vasta 1960- ja 1970-luvuilla menetelmä ja erityisesti sen avulla tuotetut kauniit kuvat tulivat laajempaan länsimaiseen tietoisuuteen.

Kuvien uskotaan kertovan kuvauskohteen fyysisestä ja psyykkisestä tilasta. Menetelmästä arvellaankin olevan hyötyä esimerkiksi parisuhteiden arvioinnissa tai sairauksien varhaisessa diagnosoinnissa; sairauksienhan uskotaan näkyvän kuukausia, jopa vuosia aikaisemmin aurassa kuin fyysisessä kehossa.

Samoin kuvissa voidaan nähdä haamulehtiä.

Haamulehdillä tarkoitetaan kasvien lehtiä, joiden pois leikatut osat näkyvät leikkaamisenkin jälkeen kirliankuvissa.

Ovatko kauniit Kirliankuvat todellakin silminnähtäviä ja kiistattomia tieteellisiä todisteita ihmisen energiakehosta, aurasta?

Lyhyesti ja yksinkertaisesti sanottuna eivät.

Ymmärtääksemme tylyn vastauksen meidän tulee perehtyä lyhyesti itse kuvausmenetelmään.

Kirliankuvauksessa käytetään erilaisia laitteita. Niissä kaikissa lienee kuitenkin sama perusrakenne: elektrodin päälle asetetaan lasi, jonka päälle asetetaan puolestaan valokuvausfilmi ja sen päälle kuvattava kohde (lehti, kolikko, sormi, käsi tms.) sekä toinen elektrodi.

Kuvaus suoritetaan päästämällä virtaa edellä esiteltyyn piiriin. Tuloksena on paljainkin silmin näkyvä hohto, jonka filmi rekisteröi. Jotta filmi ei muuten valottuisi, kuvaus tapahtuu pimiössä tai erityisiä laitteita apuna käyttäen.

Kuvauksissa näkyvä hohto on tunnettu fysikaalinen ilmiö. Sitä kutsutaan koronapurkaukseksi.

Koronapurkaus ilmenee, kun kaasuisessa ympäristössä oleva sähkökenttä tuottaa vapaita elektroneja, jotka kaasun läpi virratessaan törmäävät kaasun atomeihin.

Törmäyksessä vapautuu energiaa fotoneiden muodossa. Ne puolestaan aiheuttavat näkyvän hohdon. Kirliankuvauksessa sähkökenttä muodostuu kuvattavan kohteen ympärille.

Fyysikot Arleen Watkins ja William Bickel ovat tutkimuksissaan havainneet, että useat fysikaaliset tekijät vaikuttavat ”auran” muotoon. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa valokuvauspaperin laatu, se kuinka voimakkaasti kuvattava kohde painautuu filmiä vasten, virran suuruus, valotusaika, kohteen kosteus ja kaasun laatu. Tämä on ymmärrettävää, jos kirliankuvat aiheutuvat koronapurkauksista, mutta käsittämätöntä, jos kuvissa näkyy aura.

Yhteensä Watkins ja Bickel ovat esittäneet 22 tekijää, joiden vaikutus on poistettava, jos valokuvien avulla halutaan edes alkaa todistelemaan jonkinlaisen elämänenergian olemassaoloa.

kiroaminen

(engl. cursing). Kiroaminen on taikauskoinen toimenpide, jossa pahoja henkiä tai jumalia käsketään tai pyydetään vahingoittamaan toista henkilöä tai yhteisöä. Kiroukselle voi uskomusten mukaan joutua alttiiksi myös tabuja rikottaessa kuten vierailemalla henkien asuinpaikalla.

klassinen

perinteinen; antiikin Kreikan ja Rooman aikainen

kliininen psykologia

Tutkii ihmisen psyykkisiä häiriöitä sekä pyrkii niiden hoitoon ja ennaltaehkäisyyn.

kognitio

(adj. kognitiivinen). Kognitio on kaikki ymmärtämiseen ja tietä­miseen liittyvä psyykkinen toiminta

koherenssi

Yhteensopivuus.

kokemus

tarkoittaa sellaisia tietoja, kykyjä ja taitoja selviytyä ympäristössä ja tehtävissä, joita ei ole hankittu opiskelun kautta, vaan vuorovaikutuksessa todellisuuteen.

Kokemuksella voidaan myös tarkoittaa aivoissa syntyvää tapahtumasarjaa, jossa aivot vastaanottavat ärsykkeitä, ja aivot tulkitsevat nämä ärsykkeet erilaisina kokemuksina.

kolehti

Jumalanpalveluksessa suoritetaan keräys, jossa seurakuntalaisilla on mahdollisuus antaa uhrilahjansa. Kolehdin taustalla on Uudessa testamentissa ilmaistu kehotus uhraamiseen ja puutteessa olevien auttamiseen (esim. 2. Kor. 9:13).

kollektivismi

ryhmäkeskeisyys.

konseptualismi

Konseptualismi eli käsitenominalismi on olemassaolo-opillinen (ontologinen) yleiskäsitteiden (universaalien) ongelmaan liittyvä kanta.

Konseptualismin mukaan yleiskäsitteet (universaalit) ovat olemassa mutta vain mielessä, eikä niillä ole ulkoista tai aoneellista (substantiaalista) olemassaoloa.

Konseptualismi on usein ajateltu kolmanneksi ratkaisuvaihtoehdoksi oleiskäsitteiden (universaalien) ongelmaan nominalismin ja käsiterealismin väliin sijoittuvaksi käsitykseksi. Nykyisin se ajatellaan useimmiten osaksi nominalismia.

kolminaisuusoppi

Kolminaisuusoppi eli triniteettioppi (lat. trinitas) käsittelee kolmiyhteistä Jumalaa. Kolmiyhteinen jumala on sen mukaan yksi olemus, mutta Jumalalla on kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

kommunismi

Jokaiselta kykyjensä mukaan ja jokaiselle tarpeidensa mukaan. Tämä pätee aikanin Kiinan kommunistisen puolueen ylempiin toimihenkilöihin. Nähtäväksi jää, koska se pätee kaikkiin kiinalaisiin.

komplementaarinen

Täydentävä.

konatiivinen taso

uskonnon käyttäytymistaso, jolle kuuluvat esimerkiksi rituaalit, rukoileminen, uskonnolliset juhla-ateriat ja pukeutuminen.

konflikti

Ristiriita, selkkaus.

konfirmaatio

Konfirmaatio toimitetaan rippikoulun päättyessä joko seurakunnan pääjumalanpalveluksen yhteydessä tai erikseen (latinan confirmare, vahvistaa). 

Siinä rippikoulun käyneet tunnustavat uskonsa, saavat siunauksen ja seurakunta rukoilee heidän puolestaan.

Konfirmoidut voivat käydä itsenäisesti ehtoollisella.

konnotaatio

tarkoittaa yleiskielessä sanan lisämerkitystä tai vivahdetta. Esimerkiksi sanoilla määrätietoinen ja jääräpäinen on suunnilleen sama merkitys, mutta konnotaatio on erilainen: miellämme määrätietoisen myönteiseksi mutta jääräpäisen kielteiseksi.

konseptualismi

käsitys, jonka mukaan yleiskäsitteet eli -> universaalit ovat pysyviä ja todellisia mielen käsitteitä ( -> universaalikiista).

konteksti

asiayhteys

kontingentti

Väittämä on kontingentti, jos sen totuus ei ole välttä­mätön eikä mahdoton. Ilmiö on kontingentti, jos sen esiintyminen/synty/ole­massaolo ei ole välttämätöntä mutta ei myöskään mahdotonta (esimerkki: elämän synty ja ihmisen kehitys).

kontrafaktuaalinen ehtolause

Ks. ehtolause.

kontrafaktuaalinen konditionaalilause

Esimerkiksi konditionaalilausetta "jos menisin suoraan kotiin, jääkaappi olisi tyhjä" kutsutaan kontrafaktuaaliseksi, koska sen etujäsenen predikaattiverbin konditionaalinen tapa ilmaisee, etten tosiasiassa ole menossa suoraan kotiin.

Loogikot ovat huomanneet, että tämänkaltaisten lauseiden osien välistä sidosta ei voida tarkastella tavanomaisin loogisin keinoin.

Kyse ei esimerkiksi ole materiaalisesta implikaatiosta, sillä silloin se olisi triviaalisti tosi.

Kyse ei myöskään ole loogisesti todesta konditionaalista, koska on loogisesti ristiriidatonta, että jääkaapissa olisi jotakin vaikka menisinkin suoraan kotiin.

Lauseen totuusehtojen tarkastelu vaatii monimutkaisempaa loogista analyysia.

Erään ehdotuksen mukaan on tarkasteltava sellaista mahdollista tilannetta, jossa en olisikaan kaupassa vaan kotitaloni portaissa menossa ylöspäin mutta joka olisi muuten lähellä todellisuutta.

koraani

Islamin pyhin kirja.

korrelaatio

Korrelaatio tarkoittaa kahden muuttujan välistä riippuvuutta.

korrespondenssi

Vastaavuus.

korrespondenssikäsitys

Totuuskäsitys, jonka mukaan totuus on vastaavuussuh­dekäsityksen ja tosiasian välillä:käsityss tai aja­tus on tosi täsmälleen sil­loin, kun se "vastaa to­delli­suutta" eli ilmaisee toden asiantilan eli tosiasian.

Väite "ulkona sataa vettä" on tosi, jos ja vain jos se ilmaisee tosiasian (ulkona todella sataa vettä).

Kil­paileva totuukäsitysa, pragmatismi,käsittääe totuuden hyödyllisyytenä, toimi­vuutena tai menestyksellisyyte­nä.

Koherenssikäsityksen mukaan totuus on yhteensopivuutta.

Konsensuskäsityksen mukaan totuus on tutkimuksen raja-arvo, so. tiedeyhteisön lopullisen yksimieli­sen mielipiteen sisältö.

kosmogonialla 

(muinaiskreikaksi κοσμογονία: κόσμος, "kosmos", "maailma"; γί(γ)νομαι / γέγονα, ”syntyä”, ”tulla”) tarkoitetaan mitä tahansa teoriaa, joka käsittelee maailmankaikkeuden alkuperää tai tulemista olemassaolevaksi. Tähtitieteessä kosmogonia on aurinkokunnan syntyä tutkiva osa-alue.

kosmologia

Käsitys kaikkeudesta.

kosmopoliittinen

maailmanlaajuinen

kreationismi

(engl. creationism). Nykyisin tieteen ja uskonnon katsotaan usein olevan yhteen sovittamattomia tai ainakin käsittelevän todellisuuden eri puolia. Kuitenkin tieteen historiaa tarkasteltaessa kristinusko ja tiede ovat olleet hyvin läheisessä vuorovaikutuksessa: Jumalan olemassaolon katsottiin heijastuvan Raamatun lisäksi myös hänen luomassaan luonnossa.

1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla käsitys jumalallisesta luonnosta sekä uskonnon ja tieteen yhtenäisyydestä alkoi horjua. Siihen asti Raamattua oli kristinuskon piirissä pidetty muista kirjoista täysin poikkeavana teoksena, Jumalan totuudellisena sanana.

Muita teoksia varten kehitetty kielellinen ja historiallinen analyysi kuitenkin paljasti siinä lukuisia sisäisiä ristiriitaisuuksia sekä historiallisia yhteyksiä muiden kansojen myytteihin.

Raamatussa kerrotaan esimerkiksi Nooan pelastautumisesta arkin avulla suuren tulvan kynsistä, mutta samanlaisia kertomuksia oli kerrottu Lähi-idän alueella jopa tuhat vuotta aikaisemmin.

Raamattua alettiin pitää historiallisesti ja useiden kirjoittajien arvoista, tiedoista ja uskomuksista vaikuttuneena teoksena. Tästä huolimatta monet Raamatun tutkijat eivät hylänneet uskoaan Jumalaan tai Raamatun sanaan, vaan pitivät teosta edelleen jumalallisesti inspiroituneena.

Toinen tekijä uskonnon ja tieteen erottautumisessa oli englantilaisen Charles Darwinin (1809–1882) kehittämä evoluutioteoria.

Darwin ei ollut ensimmäinen, joka käsitti lajit aikaisemmista muodoista kehittyneiksi. Esimerkiksi Jean-Baptiste Lamarck (1744–1829) oli esitellyt oman evoluutiokäsityksensä ennen Darwinia, ja jo roomalainen Titus Lucretius Carus (n. 98–55 eaa.) lausui käsityksensä lajien ajallisesta muuttumisesta ja kelpoisimpien eloonjäämisestä runoelmassaan De rerum natura.

Darwin oli kuitenkin ensimmäinen, joka kokosi mittavan todistusaineiston evoluutiokäsityksen puolesta ja keksi lajien kehittymisen mekanismin, luonnonvalinnan.

Kahdenkymmenen vuoden tutkimustyön jälkeen hän julkaisi evoluutiokäsityksensa teoksessa The origin of species (1859; suom. Lajien synty).

Yhteentörmäys Darwinin kehitysopin ja vallassa olleen luomisopin eli kreationismin välillä oli väistämätön.

Seurauksena oli kiivaita väittelyjä, joiden keskeiseksi hahmoksi nousi älykäs ja teräväsanainen ”Darwinin bulldog”, Thomas Henry Huxley (1825–1895).

Kiistan alkuvaiheissa evoluutiokäsityksen kannattajia jopa erotettiin yliopistollisista viroista. Akateeminen keskustelu kääntyi kuitenkin evoluutiokäsityksen voitoksi, ja luomisoppi hävisi tieteen valtavirrasta.

Raamatun kriittisen tarkastelun ja evoluutiokäsityksen kannatuksen kasvun myötä kirkkojen edustajat alkoivat nähdä Raamatun moraalisia ja hengellisiä totuuksia välittävänä teoksena; enää sen ei katsottu olevan maailman luonnetta tarkasteleva kirja.

Tästä syystä Darwinia voidaankin pitää yhtenä merkittävimmistä moderniin teologiaan vaikuttaneista henkilöistä.

Jos evoluutiokäsitystä koskeva kiista oli painottunut 1800-luvulla akateemisiin piireihin, niin 1920-luvulle tultaessa kiista sytytti Yhdysvalloissa yhtäkkisesti täysin sosiaalisen liikkeen evoluutiokäsitystä vastaan.

osiologi Raymond A. Even ja antropologi Francis B. Harroldin mukaan tämä johtui neljästä tekijästä.

Ensinnäkin lukiolaisten määrä kasvoi moninkertaiseksi vuosisadan alussa, ja vanhemmat joutuivat ensi kertaa vastatusten heidän mielestään uskonnonvastaisen kehitysopin kanssa.

Toiseksi yhteiskunnan maallistumisen myötä oli alettu luopua perinteisistä protestanttisista asenteista esimerkiksi alkoholia ja tanssimista kohtaan.

Kolmanneksi Yhdysvaltoihin oli muuttanut runsaasti ei-protestanttisia maahanmuuttajia, ja valtaväestö alkoi kokea uskonnollisen yhtenäisyytensä uhatuksi.

Neljänneksi kauhistuttava ensimmäinen maailmansota lisäsi uskoa maailman rappeutumiseen, samoin kuin ateistisen Neuvostoliiton perustaminen.

Yhdysvaltalaiset kreationistit kävivät 1920-luvulla puhtaan moraalista taistelua koko kansakunnan sielun puolesta. Liikkeen johtohahmo, poliitikko William Jennings Bryan (1860–1925) ilmaisi pelkonsa kristillisen etiikan häviämisestä toteamalla, että evoluutiokäsityksen myötä ”kultainen sääntö korvataan viidakon laeilla”.

Akateemista tukea liikkeelle ei ollut, mutta vaikutusvaltaisen poliitikon johdolla evoluutiokäsityksen opettaminen kiellettiin useissa osavaltioissa.

Vuonna 1925 American Civil Rights Union (ACLU) sai suostuteltua nuoren tennesseeläisen opettajan John Scopesin opettamaan evoluutiokäsitystä. Tarkoituksena oli saada aikaan oikeudenkäynti ja sen avulla kumota evoluutiokäsityksen opetusta vastaan asetetut lait.

ACLU:n mielestä lait asettivat Yhdysvaltojen perustuslain vastaisia uskonnollisia rajoituksia akateemiselle vapaudelle ja opetukselle. ACLU ja Scopes uskoivat häviävänsä jutun osavaltion tuomioistuimessa, mutta voittavansa Korkeimmassa oikeudessa.

Scopes tuomittiinkin osavaltion lain mukaan, mutta valitusoikeus Korkeimpaan oikeuteen menetettiin tuomion asettamisessa tapahtuneen teknisen virheen vuoksi.

Tennesseen oikeudenkäynnin loppusaldoksi jäikin vain se, että Scopesin ei tarvinnut maksaa 100 dollarin sakkoaan ja että aikansa mediatapahtuma loi kreationisteista kuvan takapajuisina ja tietämättöminä fundamentalisteina.

Tästä huolimatta oikeudenkäyntiä ja muuta kreationistista liikehdintää voidaan pitää kreationisteille menestyksellisenä: lakien, asetusten sekä kouluviranomaisten ja yksittäisten opettajien painostuksen johdosta lukuisat amerikkalaiset eivät koulutuksessaan koskaan joutuneet kosketuksiin evoluutiokäsityksen kanssa.

Ainoastaan korkeakouluissa oli mahdollista tutustua kehitysoppiin.

Tilanne jatkui tällaisena 1930-luvulta 1960-luvulle saakka.

Vuonna 1957 USA joutui kuitenkin hämmennyksen valtaan: ”kehittymätön” Neuvostoliitto laukaisi Sputnik-satelliitin avaruuteen.

Kylmää sotaa käynyt USA halusi parantaa tieteellisen osaamisensa tasoa, minkä keskeisenä osana oli opetuksen uudistaminen.

Tämän seurauksena evoluutioteoria nostettiin keskeiselle sijalle biologian oppikirjoissa. Vuonna 1965 käytiin ensimmäinen oikeudenkäynti evoluutiolakeja vastaan, ja vuoteen 1970 mennessä jokainen niistä oli kumottu.

1960-luvulla luomisopin kannattajat löysivät siis itsensä jälleen tilanteesta, jossa evoluutiokäsitystä opetettiin heidän lapsilleen. Tämä loi pohjan uudelle kreationistiselle liikkeelle: ”tieteellinen” kreationismi sai alkunsa.

1990-luvun lopussa yhdysvaltalaiset kreationistit iskivät Coloradon, Kansasin, Michiganin ja Uuden Meksikon osavaltioissa. He yrittivät kieltää evoluutiokäsityksen opettamisen kouluissa tai saamaan Raamattuun perustuvan luomisopin sen rinnalle.

Kansasissa kreationistit pyrkimyksissään onnistuivatkin, joskin vaikutukset jäänevät lyhytaikaisiksi. Koulutuspoliittinen kisailu tullee kuitenkin jatkumaan.

Kreationismi ei ole ainoastaan osa juutalais-kristillistä kulttuuriperintöä, vaan myyttiset luomistarut ovat yleismaailmallinen ilmiö. Esimerkiksi suomalaisten Kalevalassa maailman väitetään syntyneen sotkan munasta. Erilaisia käsityksiä maailman ja ihmisen luomisesta ei ilmene ainoastaan eri uskontojen ja kulttuurien parissa, vaan myös kristillisen kreationismin sisällä.

Deistiset evolutionistit käsittävät Jumalan luoneen maailman, mutta sitten jättäneen sen oman onnensa nojaan tai ohjailevan sitä vain joiltain osin. Deistisiä evolutionisteja ei kuitenkaan yleensä lasketa kreationistien joukkoon, koska he eivät kiellä evoluutiota.

Nuoren Maan kreationistit uskovat kirjaimellisesti Raamatun luomiskertomukseen. Heidän mukaansa maailma on vain 6000–10000 vuotta vanha, ja fossiilit ovat seurausta Nooan aikaisesta tulvasta. Nuoren Maan kreationistit ovat yleensä valmiita myöntämään lajien sisäisen mikroevoluution, mutta kieltävät ehdottomasti uusia lajeja tuottavan makroevoluution.

Vanhan Maan kreationistit luottavat ainakin jossain määrin geologisiin ajanmäärityksiin ja uskovat maailman olevan huomattavasti vanhemman kuin Uuden Maan kreationistit. Ns. aukkokäsityksen mukaan luomiskertomuksen ensimmäisen luvun ensimmäisen jakeen (”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.”) ja toisen jakeen (”Maa oli autio ja tyhjä…”) väliin mahtuu suuri ajanjakso, jonka aikana geologiset muodostumat ja fossiilit ovat syntyneet. Ns. day -age -käsityksen mukaan luomiskertomuksen päivät ovat mittaamattoman pitkiä ajanjaksoja, eivät 24 tuntia pitkiä vuorokausia.

Ehdottomasti suosituinta ja näkyvintä kreationismi on Yhdysvalloissa, vaikka sitä esiintyy myös muualla, Suomessakin. Noin 40–50% amerikkalaisista uskoo kirjaimellisesti luomisoppiin ja pitää evoluutiokäsitystä virheellisenä. Myös jopa 25 % akateemisen koulutuksen saaneista amerikkalaisista ajattelee näin. Mistään pienestä ääriliikkeestä ei siis ole kyse, vaikka suuri osa kristikunnasta ei pidäkään — ainakaan johtohenkilöidensä mukaan — luomiskertomusta kirjaimellisesti totena. Yhdysvalloissa suosituin luomisopin muoto on jyrkkä Nuoren Maan kreationismi.

Evoluutioteoria on pitkän historiansa aikana tuottanut runsaasti hedelmällistä tutkimusta sekä jäsentänyt kaikkien biologisten tieteiden kenttää. Evoluutiobiologi Theodosius Dobzhansky onkin todennut: ”Mikään ei tule ymmärrettäväksi biologiassa ilman evoluutiokäsitystä.” Kuinka kreationistit sitten kykenevät hylkäämään kaikkien biologisten tieteiden tuottaman tiedon lisäksi myös merkittäviä osia esimerkiksi fysiikasta, kemiasta, tähtitieteestä, geologiasta, antropologiasta ja arkeologiasta?

Kreationisteilla on kaksi tapaa käsitellä evoluutiokäsitystä tukevaa aineistoa, rejektionismi ja jo edellä mainittu ”tieteellinen” kreationismi. Rejektionismi tarkoittaa yksinkertaisesti todistusaineiston hylkäämistä perehtymättä siihen: ”Jumala sanoi niin, minä uskon sen ja se siitä!”

Ns. ”tieteellisen” kreationismin mukaan evoluutioteoria on virheellinen, ja itse asiassa tieteellinen todistusaineisto tukee luomisoppia. Rejektionismia vastaan evoluutiokäsityksen kannattajalla ei oikein ole muita aseita kuin argumentoida järjen käytön ja tieteellisen ajattelun puolesta. ”Tieteellisen” kreationismin kanssa on tietyssä mielessä huomattavasti helpompaa, sillä on osoitettavissa, ettei ”tieteellisessä” kreationismissa ole kyse perustelluista näkemyksistä, saati tieteestä.

Yhdysvaltalaisen koulutuspolitiikan vuoksi ”tieteellistä” kreationismia on kehitetty edelleen, ja tuloksena on teoria älykkäästä suunnitelmasta (engl. intelligent design theory, IDT tai ID).

Suomessa evoluutioteoriaa ei opetettu kaikille ennen kuin peruskoulu tuli.

kriisi

Elämäntilanne, jonka hallintaan yksilöllä ei ole olemassa aikaisempia valmiita toimintavalmiuksia.

kriittinen

Arvosteleva.

kriittinen koulukunta

Toiselta nimeltä Frankfurtin koulukunta. Moniaineksinen ja monitieteinen, yhteiskunta- ja ideologiakriittisesti suuntautunut tutkimusperinne. Vaikutteita marxilaisuudesta, hermeneutiikasta, fenomenologiasta, eksistentialismista, psykoanalyysista jne. erilaisina
yhdistelminä.

kristus

on peräisin kreikan sanasta Χριστος ja käännös heprean sanasta Messias, voideltu eli siunattu.

Sana "kristinusko" tulee tästä kreikankielen sanasta.

kristilliset kansanopistot

Suomessa toimii yhteensä 91 kansanopistoa (vuonna 2004). Taustayhteisön ja luonteensa mukaan opistot voidaan jakaa neljään ryhmään: sitoutumattomat (33), kristilliset (44), yhteiskunnalliset (11) ja erityisopistot (3). Useimmat opistot ovat yksityisiä; kaikki saavat lakisääteistä valtionapua ja ovat opetusviranomaisten valvonnassa.

kriteeri

 Arvosteluperuste, tunnusmerkki.

krusifiksi

Sana tulee latinan sanasta crucifixus eli ristiinnaulittu. Sana tarkoittaa ristiinnaulitun Kristuksen kuvaa. Krusifiksi on yleensä alttarilla

kultti

Uskonnon palvontamenot.

kulttuuri

valtarakenne

kulttuuripessimismi

Käsitys siitä, että kulttuurin tila koko ajan huononee.

kummi

Kummien tehtävänä on yhdessä seurakunnan kanssa tukea vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa.

Kummiperinne on levinnyt myös ateistien keskuuteen sillä erotuksella, että kummiuteen ei liity minkäänlaista uskonnollista kasvatusta.

kummittelu

(engl. haunting). Kummittelulla tarkoitetaan henkiolentojen apparitioita eli ilmestyksiä, tai niiden tuottamia ääniä, hajuja tai esineiden liikkeitä.

kuoleman jälkeinen elämä

(engl. life after death). Unelma kuolemanjälkeisestä elämästä sisältyy maailmanuskontoihin kuten kristinuskoon, juutalaisuuteen ja islamiin.

Se on myös toiminut suurena motivaattorina parapsyykkiselle tutkimukselle. Kuolemanjälkeistä elämää on perusteltu pääasiassa uskonnollisilla kirjoituksilla, mutta myös henki-ilmestyksillä eli apparitioilla, kummitteluilla, meedioinnilla, riivaajilla, unilla sekä rajakokemuksilla.

Uskonnolliset kirjoitukset ovat erehtyväisten ihmisten aikaansaannoksia. Apparitiot valveilla tai unessa lienevät virheellisesti tulkittuja havaintoja ja kokemuksia. Kummituksia tavataan usein vanhoissa taloissa, joissa lämpötilan ja kosteuden muuntelut sekä ilmavirtaukset ovat aiheuttaneet epämääräisiä ääniä ja muita outoja tapahtumia. Joskus pahantahtoisilla, huumorintajuisilla tai huomionkipeillä ihmisilläkin on ollut sormensa pelissä.

Meediot eivät puolestaan ansaitse Nobelia henkimaailman olemassaolon todistamisesta, ja nykyaikaisten kanavoijien suhteen voi olla vähintäänkin yhtä skeptinen. Eikä nykyisin ole enää uskottavaa väittää maahan kaatuvien ja heittelehtivien, tai toisaalta nytkähtelevien ja kiroilevien ihmisten olevan henkien riivaamia: meillä on jo tietoa epilepsiasta ja Touretten syndroomasta.

Samoin rajakokemukset ovat osoittautuneet kuolevien aivojen tuottamiksi näyiksi ja tuntemuksiksi. Rajakokemuksissa mikään sielu ei poistu kehosta taivaaseen sen enempää kuin helvettiinkään.

Usko aivoista riippumattomaan tajuntaan tai sieluun on mystiikkaa, ja kuinka kuoleman jälkeinen elämä on mahdollista ilman aineesta irrallaan olevaa sielua? Entä onko koirilla, kissoilla tai muilla eläimillä sielua? Jos ei, niin miksi meillä on yhtä ”hyvää” todistusaineistoa niiden kuolemanjälkeisestä elämästä?

kvadralismi

on oppi, jonka mukaan on olemassa neljä perusainesta, esimerkiksi sielu, mieli, henki ja ruumis.

kvaliteetti

Laatu, ominaisuus.

Monia olioilla olevia ominaisuuksia sanotaan kvaliteeteiksi eli laatumääreiksi. Esimerkkejä ovat muun muassa väri, lämpö, kovuus, rationaalisuus ja elollisuus.

Kyseessä ovat ne ominaisuudet, jotka kappaleella on sinällään, ilman että sitä tarkastellaan suhteessa mihinkään muuhun. Määrällisiä eli -> kvantitatiivisia ominaisuuksia (koko, ulottuvuudet, paino, massa, kesto ... ) ei kuitenkaan yleensä sanota kvaliteeteiksi.

kvantiteetti

Määrä, suure, mitattavissa oleva.

kvanttifysiikka

Kvanttifysiikka eli kvanttimekaniikka on Planckin kvanttiteorias­ta ja Heisenbergin epätarkkuusperiaat­teesta rakennettukäsitysa. Fysikaalisten suu­reiden tarkkojen arvojen sijasta käytetään näiden suureiden arvojen todennäköisyysjakautumia.

kvanttori

Logiikassa käytetty merkki, jolla ilmaistaan sitä, että muuttuja pitää ymmärtää koskevaksi esimerkiksi kaikkia olioita tai jotakin oliota.

kypsyminen

Perimän määräämää ja ohjelmoimaa kehitystä, joka on suhteellisen riippumatonta ympäristöstä ja harjoittelusta.

kyynikko

Kyynikoksi (kr. kyne,koira) sanotaan ihmistä, joka ei pidä kulttuuria tai sivistystä (tai jotakin muuta) arvossa. Nimitys otettiin käyttöön antiikin Ateenassa Kynosargeen gymnaasionissa oleskelleen Antitistheneen (kuoli 366 eKr.) esimerkin mukaan eläneen elämäntaparyhmän nimityksenä. Tämä ryhmä vaikutti merkittävästi varhaiseen stoalaiseen ajatteluun.

käsiteanalyysi

Käsitteen sisällön ja tarkoitteen selvittäminen.

käsitteellistäminen

Käsitysten ilmaisu käsitteitä käyttäen

käsitteen ekstensio

Tarkoite.

käsitteen intensio

Sisältö.

käsiterealismi

Käsitys, jonka mukaan yleiskäsitteet eli -> universaalit ovat jollain todellisella tavalla olemassa (- > universaalikiista).

käsitys

on asenne, jonka vallitessa asioita tarkastellaan.

käytännöllinen eli praktinen syllogismi 

on käytännöllinen päätelmä, joka on esitetty syllogismin muodossa. Sen mukaisesti tarkoituksellinen toiminta tapahtuu niin, että tekijä tavoittelee jotakin, mitä hän haluaa, ja uskoo, ettei saa sitä, ellei tee jotakin. Tällöin toiminta seuraa johtopäätöksenä annetuista premisseistä. Käytännöllinen syllogismi tarjoaa mallin, jolla ihmisen toimintaa voidaan selittää hänen pyrkimyksistään käsin.

Myönteinen syllogismi:

Pekka haluaa oppia siansaksaa.
Pekka uskoo, että hän oppii siansaksaa parhaiten käymällä säännöllisesti filosofian luennoilla.
–––
Pekka käy filosofian luennoilla.

Kielteinen syllogismi:

Pekka ei halua kuolla keuhkosyöpään.
Pekka uskoo, että tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää.
–––
Pekka lopettaa tupakoinnin.

käytäntö

voi tarkoittaa yleisessä kielenkäytössä käytännöllistä elämää, todellisuutta (käsitteellisen tai kuvitellun vastakohtana) tai käytössä olevia menettelytapoja.

l

lahko

Uskonnon sisäinen alalaji, esimerkiksi luterilainen lahko on osa kristinuskoa.

laki

Uskonnollisessa kielessä laki tarkoittaa jumalan tahtoa suhteessa ihmiseen.

lamalaisuus

Tiibetin buddhalaisuuden muoto.

lapsityövoima

Tiettävästi mikään uskonto ei kiellä lapsityövoiman käyttöä.

lestadiolaisuus

Lestadiolaisuus on eräs evankelis-luterilaisen kirkon piirissä vaikuttavista herätysliikkeistä. Se syntyi Lars Leevi Laestadiuksen (1800–1861) saarnatoiminnan vaikutuksesta Ruotsin pohjoisimmassa Lapissa. Herätyksiä ilmeni 1840-luvulta lähtien, ja vähitellen ne laajenivat myös Suomen puolelle. Muutamassa vuosikymmenessä Suomesta tuli lestadiolaisuuden huomattavin tukialue.

Laestadiuksen jälkeen liikkeen johtoon nousi Juhani Raattamaa (1811–1899), joka vaikutti suuresti liikkeen opilliseen kehitykseen. Lestadiolaisuuden yhtenäinen kausi päättyi vuosisadan vaihteessa suureen hajaannukseen, joka johtui liikkeen leviämisestä, Raattamaan kuolemasta ja opillisista erimielisyyksistä.

Vanhoillislestadiolaisuus muodostui alusta alkaen lestadiolaisuuden suurimmaksi ryhmäksi. Sen keskusjärjestö on vuonna 1906 perustettu Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys eli SRK. Sisarjärjestöjä sillä on Ruotsissa, USA:ssa, Kanadassa, Venäjällä ja Virossa.

Vanhoillislestadiolaisuuden kannattajien määrä on arvioitu yli 100 000:ksi. Liike on levinnyt voimakkaimmin Pohjois-Pohjanmaalle, Oulun seudulle sekä Koillismaalle. Paikallisia rauhanyhdistyksiä on noin 250.

Vanhoillislestadiolaisten valtakunnalliset suviseurat on maamme laajin uskonnollinen tapahtuma. Osanottajia on noin 70 000–80 000, joista suurin osa on lapsia ja nuoria. SRK julkaisee kirjallisuutta ja lehtiä. Liikkeen pää-äänenkannattaja on Päivämies-lehti. Vanhoillislestadiolaisilla on amerikkalainen sisarjärjestö American Laestadian Lutheran Church, joka muun muassa tekee lähetystyötä Ecuadorissa ja Togossa.

Vanhoillislestadiolainen uskonyhteisö pitää itseään tosi kirkkona, jonka "Hengen virka" kokoaa uskovat "yhteen laumaan Yhden Paimenen ympärille".

Seurat ovat lestadiolaisuuden keskeisin kokoontumismuoto. Seuroja pidetään useimmiten kodeissa. 

Puhujilta, myös papeilta, edellytetään lestadiolaisyhteisön hyväksyntää. 

Julistuksen keskeisinä tuntomerkkeinä ovat parannuksen saarnaaminen ja syntien anteeksiantamuksen julistus. Lestadiolaissaarnaajat julistavat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. 

Liikkeessä käytetään niin yleistä synninpäästöä kuin rippiä. Oikeus synninpäästön julistamiseen kuuluu kaikille uskoville. Vanhoillislestadiolaiset hyväksyvät uskoviksi omassa vaikutuspiirissään olevat kristityt.

Vanhoillislestadiolaisten laulukirja on Siionin Laulut. 

Lestadiolaiseen elämänmuotoon kuuluvat suuret perheet ja perhekeskeinen elämä. Uskonsisaret ja -veljet voivat tervehtiä toisiaan perinteisillä lestadiolaisilla tervehdyksillä kuten ”Jumalan rauhaa” tai ”Jumalan terve”.

laskiainen

Laskiaissunnuntai päättää esipaaston. Sana laskiainen merkitsee paastoon laskeutumista. Laskiaiseen liittyy paljon kansanperinteitä kuten mäenlaskua. 

Monissa eteläisissä maissa se on karnevaaliaikaa ennen paaston alkua. Sana karnevaali tulee latinan kielestä ja se merkitsee ”hyvästi liha”.

legalismi

Käsitys joka korostaa lakien ja sääntöjen noudattamista.

legenda

Kertomus pyhien henkilöiden vaiheista.

liberaali-

Etuliitteenä tarkoittaa vapaamielisesti suhtautuvaa.

liitto

Heprealaisen Raamatun mukaan Jahve sopii oman kansansa Israelin kanssa liiton. Liitossa pysytään juutalaisen käsityksen mukaan Jahven määräyksiä noudattamalla.

Jo heprealaisessa Raamatussa esiintyy ajatus "uudesta liitosta" Jahven ja kansan välillä.

lineaarinen aikakäsitys

käsitys, jonka mukaan kaikki edistyy

liperit

on evankelis-luterilaisen papin pukuun kuuluva valkoinen kaulus.

liturgia

Liturgia on jumalanpalveluksesta käytetty kreikkalaisperäinen sana.

logiikka

Matematiikan ala, joka määrittelee matemaattisen tai loogisen johtamisen (derivation) eli päättelyn pätevyyden (validiteetin).

looginen ajattelu

Logiikkaa noudattava ajattelu.

looginen empirismi

Loogisen empirismin pääväite on, että käsite "olemassaolo" on määriteltävä niin, että Immanuel Kantin väittämiä synteettisiä apriori -väitteitä ei voida pitää pätevinä (valideina).

Suomessa tunnetuin loogisen empirismin myoto oli Eino Kailan edustama. Eino Kaila esitti ensimmäisenä (saksaksi) käsitteen "looginen empirismi".

Loogista empirismiä on ollut monelaista, ja sanakirjojen artikkelit loogisesta empirismistä ovat yleensä hyvin puolueellisia ja loogisen empirismin vastaisia.

Saksankielisessä maailmassa Adolf Hitler vastusti loogista empirismiä.

Toisen maailmansodan jälkeen kylmän sodan molemmat osapuolet vastustivat loogistan empirismiä joko maksilaisuuden tai kristillisyyden vastaisena ajatussuuntana.

Nykyistä loogista empirismiä on käsitelty teoksessa etkirja.pp.fi/FF3.html.

looginen muoto

Väitteen looginen rakenne (form) erotettuna sen sisällöstä (content).

looginen positivismi

Nimitys, jota loogisen empirismin vastustajat käyttävät loogisesta empirismistä.

logistiikka

Kuljetustekniikka.

logos

on erittäin monimerkityksinen uskonnollinen käsite.

Kreikan "logos" tarkoittaa sanaa. Käsitys sanan maa­gisesta luon­teesta esiintyy Kreikasta Kiinaan saakka. Ta­paamme käsitteen Herakleitok­sella, stoalai­silla ja uusplatonikoil­ta. He­rakleitos lausuu: "Kaikki olevainen on Sanasta kaikki on syn­tynyt Sanan kautta".

Uusplatonikkojen jumala on kol­miyhteys: Yksi-Järki-Henki.

Järkeen sisältyy Lo­gos eli alun-Sana.

Vaikutus Raamatin Johanneksen evanke­liu­miin on selvä.

loitsu

sanakaava, jonka uskotaan vaikuttavan kohteeseensa maagisesti eli mekaanisesti ja automaattisesti.

looginen kuvarelaatio

Wittgensteinin Tractatuksessa esitetty käsitys yksittäisten asiantilojen ja elementaarilauseiden eli yksinkertaisimpien lauseiden välisestä suhteesta.

Asiantiloilla on looginen rakenne, jonka rakennusosia ovat yksilöoliot, ominaisuudet ja relaatiot.

Elementaarilauseen looginen muoto koostuu yksilöolioihin, ominaisuuksiin ja relaatioihin viittaavista sanoista ja heijastaa asiantilojen loogista rakennetta.

Asiantilojen ja elementaarilauseiden välillä vallitsee isomorfia, niiden rakenteet vastaavat toisiaan.

looginen positivismi

Haukkumasana loogiselle empirismille.

looginen positivismi ja empirismi

Loogisessa positivismissa yhdistyivät klassisen empirismin pyrkimys perustaa tieto kokemukseen ja uuden matemaattisen logiikan avaamat mahdollisuudet.

Metafysiikan kritiikkiä toteutettiin vaatimalla, että käsitykset on osoitettava todeksi niiden empiirisen sisällön perusteella ja että filosofian on keskityttävä tieteen kielen loogiseen analyysiin.

Liian tiukoiksi osoittautuneista tieteellisyyden kriteereistä annettiin periksi, ja suuntaus muuttui loogiseksi empirismiksi.

loppiainen

Loppiainen on tammikuun 6. ja se on viikon työrytmiä katkaiseva ja ateisteja loukkaava arkipyhä.

lootuskukka

Buddhan ja hänen oppinsa vertauskuva

luokka

tarkoittaa seuraavia:
  • luokka, biologiassa taksonomian taso
  • luokka, joukko-opin käsite
  • luokka, filosofian käsite
  • luokka, olio-ohjelmoinnin käsite
  • luokka, opetusryhmä ja opetustila erityisesti peruskoulussa ja toisen asteen koulutuksessa
  • yhteiskuntaluokka, samassa taloudellisessa ja sosiaalisessa asemassa olevien ihmisten muodostama ryhmä.

luonnonmytologinen selitys

uskonnon syntyteoria, jonka mukaan uskonto on saanut alkunsa varhaiskantaisen ihmisen virheellisestä tulkinnasta luonnonilmiöille, kuten auringonnousulle.

luottamus

on tunne tai varmuus siitä, että johonkuhun tai johonkin voi luottaa, että joku tai jokin ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä. Itseluottamus on luottamusta omaan itseensä.

luonnollinen laji tai luonnonlaji

tarkoittaa sellaista asioiden luokittelua, joka on luonnollinen, ei keinotekoinen. 

Luonnolliseen lajiin kuuluvilla asioilla (olioilla, tapahtumilla jne.) on jotain yhteistä, joka erottaa ne todellisena joukkona muista asioista, sen sijaan että ne olisivat vain joukko jonkun ihmisen tai ryhmän satunnaisesti yhteen lajiin luokittelemia asioita. Niillä on siis on jotain muutakin yhteistä kuin se, millä perusteella lajiluokitus on tehty.

Filosofit ovat väitelleet siitä, onko mitään luonnollisia lajeja olemassa vai ei. 

Essentialismin mukaan luonnollisia lajeja on olemassa, konventionalismin mukaan taas kaikki lajiluokittelut ovat konventionaalisia eli perustuvat pelkkään tapaan tai käytäntöön.

Esimerkiksi biologian filosofit ovat väitelleet siitä, ovatko biologiset lajit luonnollisia lajeja. Toiset filosofit taas ovat keskustelleet siitä, ovatko esimerkiksi rotu, sukupuoli ja sukupuolinen suuntautuminen luonnollisia lajeja. Meteorologit luokittelevat erityyppisiä pilviä, mutta on epäselvää, missä määrin ne ovat todella eri lajeja, vai heijastelevatko luokitukset vain ihmisten tarpeita tai mielenkiinnon kohteita.

Jos luonnollisia lajeja on olemassa lainkaan, fysikaaliset partikkelit kuten kvarkit, alkuaineet ja luonnossa esiintyvät kemialliset yhdisteet saattavat olla hyviä ehdokkaita. Ne olisivat olemassa omana ryhmänään riippumatta siitä, onko kukaan luokittelemassa niitä. Esimerkiksi ”vesi” nimeää luonnollisen lajin, johon kuuluu kaikki aine jolla on tietty molekyylirakenne. Sen sijaan ”juoma” nimeää pelkästään konventionaalisen lajin. Luonnollinen laji voidaankin määritellä ”entiteeteiksi, joilla on luonnonlakien sitomia ominaisuuksia”. Tällaiset lajiluokittelut ovat yhteneväisiä kaikille inhimillisille kulttuureille niiden tehdessä luokitteluja niitä ympäröivästä luonnollisesta todellisuudesta.

Termin ”luonnollinen laji” esitteli W. V. O. Quine esseessään ”Natural Kinds” (1969). Hänen mukaansa joukko olioita muodostaa lajin jos se on ”projisoitavissa”, eli jos joukon joitakin jäseniä koskevat arvostelmat voidaan laajentaa koskemaan muita jäseniä tieteellisellä induktiivisella päättelyllä.

luonnollinen moraali

Yleiset moraaliset periaatteet, jotka  ihmisen oletetaan tuntevan luonnostaan

luonnonoikeus

Ihmisluontoon perustuva oikeuskäsitys.

lähdekritiikki

tutkimustapa, jolla erotetaan tekstin kirjoittajan oma osuus ja hänen käyttämänsä varhaisempi materiaali.

lähetystyö

Luterilaiset kirkot määrittelevät lähetystyön kolmiyhteisen Jumalan pelastavaksi toiminnaksi maailmassa, ja seurakunnan osallistumiseksi tähän Jumalan toimintaan. Lähetystyö on kirkon tehtävä, joka perustuu Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn:

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matteus 28:19–20)

Löhetystyö on keinoja kaihtamatonta uskonnon levittämistä.

m

maaginen

on oletettujen yliluonnollisten olentojen / voimien / vaiku­tusten hallin­taan liittyvä.

maailmankatsomus

Virheellinen nimitys todellisuuskäsitykselle.

maailmankuva

Virheellinen nimitys todellisuuskäsitykselle.

maallistuminen

 yhteiskunnallinen kehitys, jossa uskontoihin kuuluva  yliluonnollinen menettää asemaansa selittämisen tapana ja jossa uskonnonharjoitus vähenee.

maasäteily

Oletettu energiakenttä, johon taikavarvun väitetään reagoivan. Tieteellisissä tutkimuksissa ajatus maasä­teilystä ja sen havain­nointi taikavarvulla tai muilla vastaavilla välineillä on osoit­tautunut täysin huuhaak­si, näennäistieteelli­seksi opiksi.

madrasa

islamilainen oppilaitos, jossa opitaan perinteisiä uskonnollisia tieteitä

magia

on tapahtumien kulkuun vaikuttaminen taikakeinoja käyttäen.

Taikakei­noja, joilla luonto tai yliluonnolli­nen saadaan (kuvitellaan saatavan) toteuttamaan taikojan tahtoa.

Kosketusmagiassa taika­keinot koh­distetaan suoraan noidutta­vaan tai parannettavaan henki­löön tai johonkin, mikä on ollut tekemisissä hä­nen kanssaan (esi­ne, hius, kynnenpala yms.).

Ho­meopaattisessa magiassa taikakei­not kohdiste­taan varsinaista kohdetta muistuttavaan esineeseen kuten voodoo -nukkeen. Ilmiö yritetään saada ai­kaan jäljitte­le­mällä sitä, uskotaan, että "sama aiheuttaa sa­maa".

Magia jaetaan usein valkoiseen ("hy­vään") ja mus­taan ("pahaan") magi­aan. Ensimmäinen on hy­väksyt­tyä ja laillista (paran­tajat, poppamiehet), jäl­kimmäi­nen salaista ja pahek­suttua (pahanteki­jät, vahingoitta­jat).

Mahabharata

hindulainen teos

mahajana

"suuri vaunu", buddhalaisuuden pohjoinen suuntaus.

mahdollisuus

viittaa johonkin, mikä voi tapahtua. Modaalilogiikassa (looginen) mahdollisuus on yksi modaliteeteista välttämättömän ja kontingentin ohella.

Loogisesti mahdollisen väittämän voi katsoa olevan väittämä, joka ei sisällä loogista ristiriitaisuutta. 

Toinen tapa ilmaista sama asia on se, että väittämä on loogisesti mahdollinen, jos ja vain jos todellisuus voisi olla johdonmukaisella tavalla sellainen, että väittämä olisi tosi. 

Tämän mukaisesti loogista mahdollisuutta voidaan analysoida mahdollisten maailmojen avulla. Tällöin jonkin asiantilan mahdollisuus tarkoittaa sitä, että asiantila vallitsee (on totta) ainakin yhdessä kaikista mahdollisista maailmoista.

maksiimilla 

tarkoitetaan lyhyttä kokemuksesta johdettua yleistä totuutta, periaatetta tai käyttäytymissääntöä. 

Maksiimi sisältää tyypillisesti jonkin elämänohjeen, joka usein on puettu mietelauseen muotoon.

Suomen kielen sivistyssanana maksiimi tarkoittaa 'ajattelemisen tai toiminnan perusohjetta'. 

malli

(engl. model). Mallilla tarkoitetaan epätäydellistä ja yksinkertaistettua kuvausta jostakin objektista tai järjestelmästä. Joskus myös käsityksistä käytetään nimitystä malli, mutta toisin kuin käsitykset, mallit eivät aina ole kielellisiä eivätkä niiden edes oleteta kuvaavan kohdettaan yhtä tarkasti kuin käsitysten.

mallit voidaan ryhmitellä esittäviin, käsitteellisiin ja kuvitteellisiin malleihin. 

Esittävät mallit kuvaavat kohdettaan tai sen toimintaa fysikaalisesti. Esimerkiksi insinöörien käyttämät prototyyppiset pienoismallit ovat esittäviä malleja.

Käsitteelliset mallit ovat puolestaan yksinkertaistettuja kielellisiä tai kuvallisia esityksiä objekteista tai järjestelmistä.

Bohrin atomimalli, kartat ja tietokoneiden toimintaa esittelevät kuvalliset esitykset ovat käsitteellisiä malleja.

Jos käsitteellinen malli esitetään matemaattiikkaa hyödyntäen, kyseessä on matemaattinen malli.

Kuvitteellisten mallien ominaisuudet ovat samanlaisia kuin käsitteellisten mallien, mutta niiden esittäjä ei usko niiden edustavan missään määrin todellista kohdetta. Esimerkiksi ajatuskokeet ovat kuvitteellisia malleja.

mana

ihmisissä, eläimissä ja luonnonesineissä piilevä yliluonnollinen voima, väki.

mandala

hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa keskeinen vertauskuva.

manipulointi

Käsittely. Henkilö saa erilaisin keinoin (temput, johdattelu jne.) muut ihmiset toimimaan tahtonsa mukaisesti, usein ilman että he itse sitä huomaavat tai pystyvät estä­mään.

Välttämättä manipuloiva henkilökään ei me­nettele tietoisesti eli että hän tarkoitukselli­sesti ohjai­si ja käsittelisi mielipiteitä. Katso indoktrinaatio.

Mará

Buddhaa viekoitellut paholainen

marttyyri

Marttyyriksi eli veritodistajaksi sanotaan henkilöä, joka kärsii kuoleman uskonsa tähden. Marttyyri-sanaa ei Raamatussa mainita.

Nykyisin kristityt eivät pidä kovin suurta ääntä kristinuskon marttyyreita, koska iiden määrä on lähes olematon verrattuna niiden vääräuskoisten määrään, jonka kristityt ovat tappaneet.

materialismi

Aineellinen todellisuuskäsitys

Aineellinen todellisuuskäsitys. Materialismin mukaan kaikki tapahtuu materiassa eli aineessa. Keskeistä on se käsitys, että psyykkiset ilmiöt eivät voi esiintyä ilman materiaalisia kannatta­jia (ilman aivojen toimintaa) eivätkä ihmi­sen luomat kulttuuriesineet voi säilyä ilman, että ne ovat tal­len­nettuja joko fyysiseen tai ihmisen psyykkiseen maail­maan.

Vanhaan kysymykseen: kumpi on ensisijaista aine vai henki, mate­rialismi vastai: aine.

Ei ole keskeistä, onko todellisuus ainetta vai energiaa. Kumpikin mahtuu aineen käsitteen alaan.

matteusvaikutus

Matteusvaikutuksella tarkoitetaan hyväosaisten ja huono-osaisten ihmisten elämää, joka urautuu kerran alettuaan jompaan kumpaan suuntaan.

meditaatio

Tavallisesti hiljaista uskonnollista mietiskelyä.

meedio

Henkilö, joka väittää saavansa yhteyden "henkimaail­man olentoi­hin". Tieteellisissä testeissä meediot ovat epäonnistuneet.

mekanistinen

Mekanistiseksi (kr. mekhane, kone) sanotaan mallia, joka pyrkii selittämään kaiken Newtonin klassista mekaniikkaa muistuttavien sääntöjen avulla. Esimerkiksi havaintokäsitystä sanotaan mekanistiseksi, jos siinä selitetään havainnot ainehiukkasten liikkeiden ja niiden välisten lainalaisuuksien avulla.

Mekka

islamilaisuuden pyhä kaupunki Saudi-Arabiassa; muslimien rukoukset on aina suunnattu Mekkaan

memoraatti

Elämyskertomus. Kuvaus kertojan itsensä tai hänen lähipiiriin kuuluvan kokemasta yliluonnollisesta elämyksestä. Henkilö on jossain tilanteessa koke­nut jotakin, jonka hän tulkitsee yli­luonnollisen koh­taa­misena.

messiasmyytti

(engl. Messiah myth). Messiasmyytin keskeiset piirteet ovat jonkin ihmisryhmän kokemus alistetusta asemasta sekä usko johonkin rituaaliin, joka saa jonkin korkeamman voiman tai pelastajan lopettamaan alistamisen, kostamaan alistajille sekä luomaan uuden uljaan maailman. Esimerkkejä messiasmyyteistä löytyy ympäri maailmaa.

Pohjois-Amerikan intiaanit olivat olleet jo vuosisatoja valkoisen miehen sortamia, kun vuonna 1889 Wovoka -niminen intiaani vieraili kuumeessa Jumalan luona. Jumala kehotti intiaaneja rakastamaan toisiaan ja elämään rauhassa valkoisten kanssa. Jos intiaanit tottelisivat häntä, elävät kohtaisivat edesmenneet läheisensä paikassa, jossa ei olisi vanhuutta eikä kuolemaa. Lisäksi Jumala antoi Wovokalle tanssin, jonka avulla he voisivat nopeuttaa tätä tapahtumaa.

Wovoka palasi kuumeiselta matkaltaan ja alkoi kylvää aavetanssia otolliseen maaperään: kuivuus, nälänhätä ja valkoisten poliittiset toimet olivat ahdistaneet intiaanit nurkkaan. Tanssi levisi kulovalkean tavoin ympäri Pohjois-Amerikkaa ilman nykyaikaisen median keinoja. Valkoiset tulkitsivat rauhanomaisen tanssin kuitenkin kapinalliseksi kansankiihotukseksi, ja väkivaltaisen vastareaktion tuloksena oli lukuisia murhattuja intiaaninaisia, -lapsia, -vanhuksia ja -miehiä.

Valkoiset olivat matkustaneet vuosisatojen ajan myös Tyynen valtameren saarille, ensin laivoilla ja myöhemmin lentokoneilla. Saarelaiset ihmettelivät miksi valkoiset saivat meren takaa taian omaisesti ruokaa, vaatteita, radioita ja autoja. Valkoisten hallinnolle alistetut saarelaiset alkoivat odottaa esi-isiensä paluuta. He uskoivat, että esi-isät palaisivat, ja että ilkeiden ihmisten elämät romahtaisivat, köyhät saisivat oikeutta, kärsimys loppuisi ja syntyisi täysin uusi jumalallinen valtakunta.

Saapuvaa tavaralastia varten saarelaiset rakensivat jopa puisen lentokentän lentokonesuojineen, ja he pitivät kenttää miehitettynä 24 tuntia vuorokaudessa. Erityisen mielenkiintoista on se, että vaikka saarelaiset saivat tietää valkoisilta, ettei kyse ollut jumalallisesta väliintulosta, ja vaikka saarelaisten johtaja kävi seuraamassa tavaroiden valmistamista Australiassa, he pysyivät lujina uskossaan. Ilmiötä ryhdyttiin kutsumaan cargo-kultiksi (engl. cargo = lasti).

Ajan myötä messiaaniset tekijät ovat saaneet teknologisempia muotoja. Louis Farrakhan, afrosentristisen Nation of Islam (NOI) -järjestön johtaja, sai kannattajansa uskomaan, että vuonna 1999 avaruudesta saapuu suuri emoalus kantaen 1500 pienempää avaruusalusta. Avaruusalusten väitettiin tuhoavan valkoiset — erityisesti juutalaiset — sortajat, ja nostavan NOI:n jäsenet oikeutettuun valta-asemaan.

Messiasmyyttejä löytyy huomattavasti lähempääkin. Skeptikko Michael Shermer kuvaa erään ajanlaskun alussa esiinnousseen messiasmyytin ”keskittyneen miehen ympärille, jonka sanottiin kykenevän parantamaan sairaita, herättää kuolleita henkiin ja saarnaavan rakkautta, anteeksiantamusta ja yhden oikean Jumalan palvomista. Roomalaiset viranomaiset pelkäsivät, että hänen kasvava kannattajakuntansa voisi tulla sosiaaliseksi tai poliittiseksi uhaksi, ja he pidättivät hänet ja pistivät hänet vankilaan. Hänen teloituksensa jälkeen, miehen opetuslapset väittivät hänen nousseen kuolleista, ilmestyneen heille viestin välittäen ja sitten nousseen taivaaseen. Messiaan nimi oli Apollonius Tyanalainen, joka tapettiin vuonna 98, kuusi vuosikymmentä hänen kuuluisan edeltäjänsä, Jeesus Nasaretilaisen, jälkeen”.

Mikä on tämän yhä uudelleen ja uudelleen palaavan messiasmyytin takana? Messiasmyytti on alistumisen ja toivon kulttuurinen ilmentymä. Se kumpuaa alistetun epäoikeudenmukaisuuden tunteesta sekä halusta kostaa väärintekijöille ja saada palkkio koettelemuksista: jokaiselle ansionsa mukaan.

mentaalinen

Henkinen.

messu

(lat. missa) tarkoittaa useissa kristillissä kirkkokunnissa ehtoollisjumalanpalvelusta. Messulla voidaan myös tarkoittaa messua varten sävellettyä musiikkia vakiintuneine osineen.

metaetiikka

on tutkimusta, joka tutkii siveyttä. Pääasiassa metaetikka tutkii, mitä siveyskäsitteet tarkoittavat. Sen tutkimuskohteisiin kuuluvat myös kysymys siveellisten velvoitteiden perustetuista ja kysymys eettisten velvoitteiden suhteesta yhteisöjen lakeihin, luonnonlakeihin ja inhimilliseen tietoon.

metafora

Vertauskuvallinen ilmaus.

metafyysinen realismi

Käsitys, jonka mukaan objektiivisesta todellisuudesta voi tietää jotakin a priori, kokemuksesta riippumatta.

Käsitys, jonka mukaan riippumaton todellisuus on olemassa ja sen ominaisuudet ovat mitä ovat riippumatta siitä, mitä me asiasta ajattelemme, ei ole metafyysistä realismia, vaikka näin joskus virheellisesti esitetään.

Tällaisen realismin edustaja voi aivan hyvin jättää todellisuuden piirteet kokemusperäisen tieteen selvitettäväksi eikä näin tule esittäneeksi metafyysisiä väitteitä.

metafysiikka

Metafysiikka (muinaiskreikaksi μετά + φυσικά, meta- + fysika, ”fysiikan jälkeen”) on olevaisen olemusta ja perussyitä tutkiva filosofian haara.

Erään käsityksen mukaan nykyaikana esiintyvä metafysiikan muoto on ontologia eli oppi olemassaolosta. Ontologia tutkii sellaisia kysymyksiä kuten mitä olemassaolo on ja mitä on olemassa.

Jotkut sanovat metafysiikaksi myös kosmologiaa eli kaikkeustutkimusta.

Monet filosofit kutsuvat metafysiikaksi kaikkea sellaista ajattelua, joka kyseenalaistaa vanhat uskonnoista peräisin olevat peruskäsitykset.

Loogisen empirismin mukaan metafysiikkaa ei tarvita, koska tieteen tehtävä on tutkia niitä asioita, joita muinaiset metafyysikot tutkivat.

Kun looginen empirismi joutui poliittiseen epäsuosioon, vahoilliset filosofit ottivat meiellään sanan "metafysiikka" uuteen käyttöön.

Neurotieteet ovat haastaneet metafysiikan, mutta uskontojen vaikutusvallasta johtuen esimerkiksi neurofilosofian kannatus on vähäistä.

metodi

Menetelmä.

metodiikka

Metodiikka voi tarkoittaa seuraavia asioita:

  1. metodologia eli menetelmäoppi, tieteenalojen menetelmien tutkimus
  2. metodit eli menetelmät

metodologia

Metodologia (< kreik. μεθοδολογία) eli menetelmäoppi on tieteenfilosofian osa-alue, joka tutkii tieteellistä menetelmää. Metodologia sisältää ne tavat ja keinot, joilla tieteellistä tietoa tavoitellaan, hankitaan, muodostetaan ja perustellaan.

Metodologiaan kuuluu johonkin oppialaan tai tutkimukseen liittyvien oletusten ja perusteiden tutkiminen suhteessa tieteelliseen menetelmään.

Tämän vuoksi tieteelliset julkaisut sisältävät usein ensimmäisenä tutkijoiden käyttämää metodologiaa käsittelevän luvun. Se ei esittele ainoastaan käytettyjä menetelmiä, vaan usein myös tutkijoiden olemassaolo-opillisia (ontologisia) ja tietoteoreettisia näkemyksiä.

metodismi

viittaa tieto-opissa lähestymistapaan, joka kiinnittää huomion siihen, miten jokin tiedetään, sen sijasta mitä tiedetään. Metodisti kysyy siis ”kuinka tiedämme?” ennen kuin ”mitä tiedämme?”.

metodologinen instrumentalismi

Käsitysten ja todellisuuden suhdetta koskeva käsitys, jonka mukaan käsitykset eivät ole tosia tai epätosia, ne eivät ole kuvauksia riippumattomasta todellisuudesta.

Käsitykset ovat instrumentteja eli välineitä havaintojen tulkitsemista, järjestämistä ja systematisointia varten.

Käsitykset auttavat ennustamaan ja ohjaamaan toimintaa paremmin tai huonommin, mutta niitä ei voi verrata sen perusteella, mikä vastaa parhaiten todellisuutta.

metropoliitta

Sana tulee kreikan kielen sanasta meetropolitees, joka tarkoittaa pääkaupunkilaista, kaupungin asukasta. Metropoliitat ovat ortodoksisen kirkon piispoja. Metropoliitan arvon saa nykyisin ortodoksisen kirkon merkittävä piispa.

mielenfilosofia

(engl. philosophy of mind) Filosofian ala, joka tutkii ihmismielen luonnetta ja suhdetta ruumiiseen. Mieli on käännös englannin sanasta "mind". Muita termejä ovat tietoisuus ja tajunta. Edellisessä on se ongelma, että se näyttää sulkevan pois tiedostamattomat psyykkiset ilmiöt, ja jälkimmäinen ei aina ole kielellisesti luonteva. Termi "mieli" saattaa tarkoittaa myös merkitystä, mikä on erotettava tästä kontekstista.

mieli

Mieleen kuuluvat mm.
  • ajattelu
  • muisti
  • mielikuvitus
  • tietoisuus
Mielen tapahtumat tapahtuvat aivoissa.

mikkelinpäivä

Mikkelinpäivän keskushahmo on Raamatussa viidesti mainittu arkkienkeli Mikael (Dan. 10:13, Dan. 10:21, Dan. 12:1, Juud. 1:9, Ilm. 12:7). Kristillisessä perinteessä myös Rafael ja Gabriel on luettu arkkienkeleiksi tai ylienkeleiksi, jota sanaa nykyinen raamatunkäännös käyttää. Luterilaisessa kirkossa enkelijuhlien lähes ainoaksi hahmoksi on jäänyt arkkienkeli Mikael.

mikrokosmos

pienoiskaikkeus

minareetti

moskeijan torni, josta luetaan kutsut eri vuorokaudenaikojen rukoushetkiin

minä

Artikkeli siirretään tähän lähiaikoina.

minättömyys

Buddhalaisuuden mukaan ei ole olemassa mitään pysyvää muuttumatonta minää. Tätä sanotaan opiksi minättömyydestä, itsettömyydestä. Ihmisellä ei ole pysyvää atmania, ei minää, pysyvää sielua tai itseä. (anatman: sanskriitti, anatta: paali, anattaa: thai, wuwo kiina, muga: japani)

Ihmisellä ei ole pysyvää minää, vaan ihminen toisistaan riippuvaisien osien kooste. Näitä kutsutaan sanalla skandhat (sanskriitti), kandhat (paali).

Vaunut kostuvat pyöristä, aisoista ja korista. Vaunuja ei ole, ne koostuvat osatekijöistään, jotka tietyissä olosuhteissa synnyttävät esineen, jota me kutsumme vaunuiksi.

Samoin ihminen koostuu osistaan, jotka tiettyjen ehtojen vallitessa esiintyvät yhdessä. Tästä yhdessänäkemisestä jotkut tekevät buddhalaisittain sen virheellisen johtopäätöksen, että ihmisellä tai jollakin ihmisen osalla olisi pysyvän olemassaolon luonne.

Yksilö koostuu viidestä ilmiöryhmästä,  joilla ei millään ole pysyvää olemusta. Valaistuksessa uskomus siitä, että ihmisellä koskaan olisi ollut pysyvää minää tai keskusta, sammuu lopullisesti.

Mishna

varhainen kokoelma juutalaisten selityksiä tooraan

missio

Lähetystyö on kirkon perustehtävä, jonka se on saanut ylösnousseelta Kristukselta kaste- ja lähetyskäskyssä (ks. esim. Matt. 28:18-20). Kirkon lähetystehtävästä käytetään usein latinan sanaa missio.

modaalilogiikka

Aristoteelisessa logiikassa tarkasteltiin erikseen niitä lauseita, joihin liittyy jokin koko lausetta koskeva määre.

Mahdollisia tällaisia määreitä erotettiin useita. Yleisimmin tarkasteltuja olivat kuitenkin -> modaalisuutta ilmaisevat määreet: mahdollisuus, välttämättömyys ja kontingenssi.

Lauseet, joihin liittyy modaalinen määre, ilmaisevat pikemminkin jonkin asian mahdollisuutta tai välttämättömyyttä kuin mitään asiasta itsestään.

Sanomme esimerkiksi, että on mahdollista, että huomenna sataa, jolloin emme ota suoranaisesti kantaa sateeseen vaan sen mahdollisuuteen.

Kolmen tavalliseen suomen kieleen kuuluvan modaalisuuden (mahdoton, mahdollinen, välttämätön) ohella loogikkojen tarkasteluissa olivat useimmiten mukana myös kontingenssia eli satunnaisuutta ilmaisevat lauseet.

Asiaa, joka ei ole välttämätön eikä mahdoton, sanotaan satunnaiseksi eli kontingentiksi (lat. contingo, sattua, tapahtua.).

Mahdollisuuteen liittyvien modaalisuuksien lisäksi keskiajan logiikassa tarkasteltiin modaalisina lauseina myös esimerkiksi tietoa (tiedän, että huomenna sataa), velvollisuutta (Jumalalla on velvollisuus järjestää huomiseksi sadetta) tai myös totuutta (on totta, että huomenna sataa) koskevia lauseita.

Myös 1900-luvun logiikassa on uudelleen kiinnostuttu modaalisuudesta. Yleensä modaalisuudeksi on kuitenkin kutsuttu vain niin sanottuja aleettisia eli totuuteen liittyviä määreitä (mahdoton, kontingentti, mahdollinen, välttämätön).

Tiedon käsitettä tarkastelevaa episteemistä logiikkaa ja velvollisuuden käsitettä tarkastelevaa normilogiikkaa on pidetty erillisinä logiikan alueina, jotka ovat analogisia modaalilogiikalle. Myös muita analogisia logiikkoja on kehitelty.

modaalisuus

Modaalisuudeksi (lat. modus, mitta, määrä, rytmi, tapa) kutsutaan yleensä sitä todellisuuteen liittyvää piirrettä, että asiat eivät vain joko tapahdu tai ole tapahtumatta, vaan ne ovat myös mahdollisia tai välttämättömiä.

Välttämätön ei ole vältettävissä.

Mahdoton taas tarkoittaa sitä, niitä ei voi sattua.

Mahdollisella tarkoitetaan yleensä sitä, mitä voi sattua ("on mahdollista, että voitan Lotossa") tai kenties sattuu välttämättäkin ("on mahdollista, että aurinko laskee").

Kontingentiksi sanotaan sellaista, mikä ei ole mahdotonta eikä välttämätöntä.

Esimerkiksi olin tänään kontingentisti ainoa punapaitainen bussissa, mutta kuolen välttämättä jonakin päivänä.

Tällaiset modaalisuudet vaikuttavat varsin ratkaisevasti moniin inhimillisiin tapoihin jäsentää mahdollisia vaihtoehtoja erilaisissa valintatilanteissa.

Se, että niitä on mielletty mahdolliseksi tai välttämättömäksi on kuitenkin vaihdellut varsin huomattavasti eri aikoina.

Pääasialliset tulkintavaihtoehdot ovat seuraavat:

(a) Mahdollista on se, mitä tapahtuu joskus, ja välttämätöntä se, mikä toteutuu aina.

(b) Mahdollisuus liittyy kykyihin eli -> potentiaalisuuksiin. Tällöin mahdollista on se, minkä toteuttamisen edellytykset eli kyvyt ovat todellisia. Välttämätön määrittyy vastaavasti mahdottoman vastakohtana: välttämättömän estämiseen ei ole kykyä eli potentiaalisuutta.

(c) Mahdollista on se, mikä ei sisällä mitään ristiriitaista, eli minkä toteutuminen on kuviteltavissa. Vastaavasti mahdoton ei ole kuviteltavissa.

Tulkintavaihtoehtojen (a) ja (b) tapauksissa on huomion arvoista, että samaan ajan hetkeen viittaavia synkronista toteutumattomia mahdollisuuksia ei ole.

Jos olen ainoa punapaitainen bussissa, on mahdotonta, että siellä olisi toinenkin punapaitainen.

Mikä on nyt totta, on siis välttämättä totta.

Sen sijaan tiettyyn ajan hetkeen etukäteen viittaavia diakronisia mahdollisuuksia on yleensä useita.

Seuraavalla pysäkillä bussiin voi nousta vaikka useitakin punapaitaisia matkustajia.

Malli (c) on luontevinta ymmärtää siten, ettei aika vaikuta mahdollisuuksiin mitenkään. On helppo kuvitella erilaisia määriä punapaitaisia matkustajia bussiin.

modaliteetti

Olemisen tai tapahtumisen tapa.

modus

Spinozan käsite, joka tarkoittaa äärettömän ja jakamattoman substanssin muunnelmaa. Kaikki yksilöt ovat yhtenäisen -> substanssin moduksia. Ks. myös -> modaalilogiikka.

monadi

Leibnizilla jakamaton ja häviämätön energian henkinen alkeisosa

mondialismi

Jyrkän kielteisesti maahanmuuttoon suhtautuvien osuus on 1990-luvulla kasvanut selvästi kaikkialla Länsi-Euroopassa. Mikään muu muukalaisvastainen poliittinen puolue ei kuitenkaan ole saavuttanut samanlaista menestystä kuin Ranskan Front national, joka on enimmillään saanut valtakunnallisissa vaaleissa yli 15 prosentin ääniosuuden.

Monikulttuurisuus laajasti ymmärrettynä on ensisijainen uhka, jota vastaan Front national julistaa taistelevansa. Puolueen mukaan epäeurooppalainen vaikutus ei rikasta eurooppalaista identiteettiä vaan tuhoaa sen; monikulttuurisuus johtaa dekadenssiin. Front puhuu poliittisen vallan haltijoiden eli polittisen luokan mondialismista.

Se on kannattajiensa harhaisesti edistykselliseksi katsoma valtaideologia, joka on tullut romahtaneen marxismin sijaan. Todellisuudessa mondialismi johtaa Frontin mukaan barbariaan, kansallisten arvojen ja
kansakuntien tuhoon sekä oligarkiaan.

Front väittää edustavansa ranskalaista identiteettiä sekä ranskalaisia arvoja ja perinteitä, joita se puolustaa todellista rasismia eli mondialistisen oligarkian valtaväestöön kohdistamaa syrjintää vastaan.

Front nationalin äskettäinen hajoaminen tuskin johtaa liikkeen ideologiseen uudistumiseen, sillä kumpikin siipi ilmoittaa
toteuttavansa uskollisesti aiempaa ohjelmaa.

monimaailmakäsitys, oikeastaan monitodellisuuskäsitys

Käsitys, jonka mukaan aaltofunktio ei koskaan romahda vaan kaikki sen mahdollisuudet toteutuvat aidosti.

monismi

Ontologinen monismi on käsitys, jonka mukaan on vain yksi todellisuus. Monismi poikkeaa dualismista eli kaksijakoisesta todellisuuskäsityksestä, jonka mukaan on olemassa kahdenlaista todellisuutta sekä pluralismista eli monijakoisesta todellisuuskäsityksestä, jonka mukaan todellisuuksia on useita.

Metodinen eli metodologinen monismi on käsitys, jonka mukaan on vain yksi kaikille tieteille yhteinen tieteellinen menetelmä, eikä esimerkiksi ihmistieteillä ole omaa luonnontieteistä poikkeavaa menetelmää. Metodologinen monismi liittyy läheisesti loogiseen empirismiin, ja esimerkiksi mielenfilosofiassa se on esiintynyt ajatuksena, jonka mukaan puhe kaikesta henkisestä on mahdollista selittää aineellisen

Eettiseksi monismiksi on kutsuttu ajattelua, että jotkin arvot tai säännöt ovat aina ensisijaisia.

Materialistinen monismi on vastaus psykofysiologiseen ongelmaan (engl. mind-body problem) eli kysymykseen siitä, miten keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa. Tämän käsityksen mukaan ei ole olemassa aineesta riippumatonta sielua tai tajuntaa, vaan mieli on materiaa. Materialistiset näkemykset eroavat sen suhteen, mitä materiaalisella mielellä tarkoitetaan (eliminatiivinen, reduktiivinen ja emergentti materialismi).

Materialistisen monismin suosio johtuu siitä, että se ei kärsi dualismin vakavista ongelmista. Päinvastoin se kykenee yhteensopivalla tavalla kuvaamaan ja selittämään mieltä ja aivoja koskevia ilmiöitä.

monitoteutuvuus

(moninainen toteutuvuus, vaihteleva toteutuvuus) tarkoittaa ajatusta siitä, että samat henkiset tilat, tapahtumat tai ominaisuudet voivat toteutua erilaisten fysikaalisten tilojen, tapahtumien tai ominaisuuksien kautta mahdollisesti hyvinkin erilaisissa organismeissa tai fysikaalisissa rakenteissa. 

Ihmisten lisäksi mainitaan usein esimerkkeinä muun muassa muut eläinlajit, biokemialtaan maan asujaimistosta poikkeavat ulkoavaruuden oliot sekä sähkömekaaniset järjestelmät, kuten tietokoneet.

monolatria

Yhden ainoan jumalan palveleminen ilman että kiis­tetään muiden olemassaoloa.

monoteismi

Usko yhteen ainoaan persoonalliseen jumalaan.

moodi

Aineellinen kappale ja yksilöllinen sielu

moraali

Siveys.

Latinan mores = tavat, luonne. Moraalilla tarkoite­taan sekä yhteiskunnallista ilmiötä että yksilön mo­raalisten käsitysten muodostamaa kokonaisuutta.

Mo­raali on arvojen, normien, tapojen, velvoitteiden yms. järjestelmä.

Yksilöllä on aina jonkinlainen käsitys hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, tavoi­teltavas­ta ja vältettävästä.

Ihminen ei voi olla käyt­tämättä näitä mittoja. Silloin, kun yksilön käsitys hyvästä elä­mästä on harkittu ja perusteltu, voidaan puhua yk­si­löetiikasta.

Muuten moraali on suurem­maksi osaksi vain asia, jota yksilö ei edes pohdi, hän vain reagoi tai kokee niin kuin on ympäristönsä vaikutuk­sesta oppinut tekemään.

moralistinen virhepäätelmä

(engl. moralistic fallacy). Moralistinen virhepäätelmä tehdään, kun haluttu asiantila muuttuu virhepäätelmän tekijän mielessä tosiasialliseksi asiantilaksi. Toisin sanoen ”pitäisi olla” muuttuu muotoon ”on”. Kyseessä on siis naturalistisen virhepäätelmän käänteismuoto.

Moralistisia virhepäätelmiä ovat esimerkiksi ”miesten ja naisten mentaalisissa kyvyissä ei ole eroa, koska ihmisten tulee olla tasa-arvoisia” ja ”Jumalan täytyy olla olemassa, koska muuten ihmiselolla ei ole merkitystä”.

moskeija

Muslimien pyhäkkö.

motiivi

Vaikutin, peruste, toiminnan syy tai sille esitetty peruste.

mulla

varsinkin persialaisessa maailmassa uskonoppinutta tarkoittava sana

muhamettilaisuus

Katso Islam.

munkki /nunna

on eri uskontokuntien tapaperinteessä mies, joka viettää tiukan uskonnollista ja askeettista elämää usein saman elämäntavan valinneiden ihmisten yhteisössä, luostarissa. 

Sana tulee kreikan sanasta monakhos (μοναχός), joka käännetään yleensä yksinäiseksi henkilöksi, joko mieheksi tai naiseksi. 

Sana otettiin käyttöön kuvaamaan egyptiläisiä miehiä ja naisia, jotka 200-luvulla vetäytyivät yksinäisyyteen Nitrian autiomaahan omistautuakseen täysin uskonnolliseen elämään.

Munkin naispuolinen vastine on nunna.

Buddhalaisen Theravada -munkin ohjeet:

  1. Elämän tuhoamisesta pidättyminen.
  2. Pidättyminen ottamasta sitä, mitä ei ole annettu.
  3. Seksuaalisesta toiminnasta pidättyminen (selibaatti).
  4. Väärästä (valheellisesta, riitaisasta, panettelevasta ja turhasta) puheesta pidättyminen.
  5. Tarkkavaisuutta heikentävien aineiden käytöstä pidättyminen.
  6. Väärään aikaan (keskipäivän jälkeen) syömisestä pidättyminen.
  7. Huvituksista ja ruumiin koristamisesta pidättyminen.
  8. Ylellisten huonekalujen käytöstä pidättyminen.

muslimi

islamin uskon tunnustaja

mystifikaatio

on jonkin ilmiön tai olion mystisenä pitäminen. Asia mystifioidaan, kun se korotetaan viileän, älyllisen ja todellisuus­pohjaisen arvioinnin yläpuolelle.

mystisismi

  1. Salatiede
  2. Välittömään kokemiseen perustuva uskonnollisuus

myytti

Taru, jumalaistaru.

myyttinen

Vanhoihin taruihin ja uskomuksiin liit­tyvä. Myytin tekee myytiksi sen tarkoitusperä. Tunnettu antropolo­gi Malinowski tote­aa:

"Myytti... ei ole luonteeltaan keksittyä, vaan se on elävä todellisuus, jonka uskotaan kerran, kauan sitten tapahtuneen ja joka on jatkuvasti siitä lähtien vaikuttanut maailmaan ja ihmisten kohtaloihin. Myytti on villi-ihmiselle samaa mitä tosiuskovaiselle kristitylle merkitsee Raamatun luomis­kertomus, syn­tiinlankeemus ja lunastus Kristuksen ristikuoleman välityksellä. Aivan samoin kuin meidän pyhät kerto­muk­semme elävät rituaaleissamme ja moraalissam­me, hallitsevat uskoamme ja kontrolloivat käyttäyty­mistämme, aivan sama tehtävä on myytillä villi-ihmi­sen elämässä".

määritelmä

Ilmaisun merkityksen tai sisällön määrääminen.

(a) Operationaalinen määritelmä - tieteen teoreettisen käsitteen määritteleminen siihen liittyvien mittaamisoperaatioiden avulla.

(b) Ostensiivinen määritelmä -määritelmä esimerkin esittämisellä tai osoittamisella - sisältää tyypillisesti sanan "tämä" tai "tuo".

(c) Rekursiivinen (induktiivinen määritelmä - määritelmä, joka antaa äärellisen perustan ja säännön, jonka avulla päästään jo määritellyistä tapauksista edelleen muihin tapauksiin (esim. 0 on luonnollinen luku; jos n on luonnollinen luku, niin n+l on luonnollinen luku). Käytetään erityisesti logiikassa ja matematiikassa erilaisten äärettömien joukkojen määrittelemiseen.

d) Suora määritelmä: Käsite määritellään entisten käsitteiden avulla.

e) Epäsuora määritelmä. Käsite määritellään aksioomien avulla.

n

Nag Hammadin kirjasto

vuonna 1945 löydetty kokoelma varhaiskristilliseltä ajalta peräisin olevia kirjoituksia.

naispappeus ja naispiispuus

Pappisvirka on avattu naisille useissa protestanttisissa kirkoissa 1900-luvun loppupuolella. Miespappeuden perinne on säilynyt roomalaiskatolisessa ja ortodoksisessa kirkossa.

Presidentti Tarja Halonen erosi aikoinaan evankelisluterilaisesta kirkosta siitä syystä, että kirkko siihen aikaan vastustu naispappeutta.

naturalismi

Lause "Kaikki, mitä on olemassa, kuuluu luontoon." on osa käsitteen "luonto" määritelmää.

Käsitys, jonka mukaan luonnon ulko- tai yläpuolella ei ole mitään.

Supranaturalismin vasta­kohta.

Naturalismi kieltää ns. yliluonnollisen tarpeettomana ja harhaanjohtavana käsitteenä.

naturalismi, siveellinen

on käsitys, jonka mukaan siveys voidaan määritellä luonnon säännönmukaisuuksien avulla.

naturalistinen virhepäätelmä

on G. E. Mooren nimitys päätelmille, joissa johdetaan siveellisiä johtopäätöksiä ei-siveellisistä oletuksista tai määritellään siveyden sanoja ei-siveellisten sanojen avulla.

negaatio

Kieltotosana "ei".

neurofilosofia

Neurofilosofia on neurotiedettä ja filosofiaa yhdistävä tutkimusala. Ala jakautuu yleensä menetelmällisesti kahtia.

Ensiksi alalla pyritään ratkaisemaan mielenfilosofian käsitteellisiä ongelmia neurotieteiden antaman kokemusperäisen tiedon perusteella (neurofilosofia).

Toiseksi pyritään selventämään neurotieteen tuloksia käyttämällä tieteenfilosofian käsitteitä ja menetelmiä (neurotieteen filosofia).

Filosofit Patricia Churchland ja Paul Churchland edustavat neurofilosofian kumpaakin menetelmällistä puolta.

neuroosi

Mielenterveydellinen häiriö, johon liittyy epämielyttäviä tunteita, pakonomaisia ajatuksia ja toimintakyvyn heikentymistä.

neuropsykologia

Neuropsykologialla tarkoitetaan psykologian osa-aluetta, jossa perehdytään psykologisia menetelmiä käyttämällä lähinnä aivovaurioiden tutkimukseen ja hoitoon.

new age

(engl. New Age). New Age on aatteellis-uskonnollinen liike, joka henkisyyttä korostamalla asettautuu ristiriitaan materialistis-tieteellis-teknologisen todellisuuskäsityksen kanssa.

Joskus New Agesta käytetään nimitystä uushenkisyys. Mitään kovin uutta New Ageen ei kuitenkaan sisälly. Sen historiallisiksi edeltäjiksi tai siihen vaikuttaneiksi liikkeiksi voidaan katsoa romantiikka, spiritualismi, teosofia sekä 1960-luvun hippiliike itämaisine vaikutteineen.

Läpimurtonsa New Age teki 1980- ja 1990 -lukujen vaihteessa samaan aikaan, kun ”materialistinen juppikulttuuri” eli huippu- ja romahduskauttaan. Nykyisin se ei ole enää niin suurta muotia kuin tuolloin.

Varsinaista johtajaa, organisaatiota tai tiukkaa oppia New Agella ei ole. Hajanaisuudesta huolimatta New Age -liikkeen sisällä voidaan havaita sen jäseniä yhdistäviä perusperiaatteita tai -oppeja.

New Agea määrittää erityisesti yksilöllisyyden korostaminen, individualismi. Se ilmenee muun muassa oman totuuden etsimisenä, oman todellisuuden luomisena sekä painottamalla omien valintojen ja tekojen vaikutusta koko maailmaan. Ulkoapäin sanellut määräykset tai tiukat opinkappaleet — mitä New Agen kannattajat katsovat esimerkiksi tieteen edustavan — korvataan avarakatseisella henkilökohtaisella kokemuksellisuudella ja intuitiolla.

Toinen New Agea määrittävä piirre, holismi, tulee esille opissa, jonka mukaan ihminen on osa suurempaa kokonaisuutta, ihmiskuntaa, luontoa ja maailmankaikkeutta.

Kolmas New Agen piirre on yksilöllisyyteen liittyvä relativistisuus: jokaisella on oma totuutensa, tai jokainen voi luoda jopa oman todellisuutensa.

Esimerkiksi henkiolento nimeltä Seth on valistanut esineiden olevan vain pelkkiä materialisoituneita ajatuksia.

Tällainen intuitiivinen subjektivismi on suoraan ristiriidassa niiden käsitysten kanssa, joiden mukaan on olemassa objektiivinen todellisuus, ja että todellisuudesta voidaan saada perusteltua, objektiivista — vaikkakin aina puutteellista — tietoa.

Lisäksi se on ristiriidassa sen kanssa, etteivät kaikki lottoajat voita joka viikko miljoonia.

Relativistisuuteen liittyy puolestaan suvaitsevaisuus, käsitys siitä, että jokaisella on oikeus uskoa mitä haluaa. Uskomusten sisällöllähän ei ole merkitystä, sillä relativismin mukaisesti kaikki ovat yhtä oikeassa.

Tästä huolimatta New Age -ajattelussa korostuu ”itämainen” henkisyys, vastapuolenaan ”länsimainen” materialismi. Henkisen ulottuvuuden kautta New Ageen liittyy hyvin läheisesti usko kanavointiin, parapsykologisiin ilmiöihin, uskomuslääkintään sekä jälleensyntymiseen.

New Ageen sisältyy myös siveellisiä periaatteita. Arvoina siinä korostuvat toisten huomioonottaminen, tasa-arvoisuus, suvaitsevaisuus, pasifismi sekä luonnonmukaisuus (esim. luonnonsuojelu, kasvissyönti). Toisaalta esimerkiksi J. Z. Knightin kanavoima New Age -henki Ramtha on opettanut, ettei mikään ole oikein tai väärin, ei edes murha, ja että homoista tulisi ”päästä eroon”.

Ei vaadi kovinkaan syvällistä maailman uskontojen tuntemusta, jotta näkee hindulaisuuden suuren vaikutuksen New Ageen. New Agen tapaan hindulaisuus on sekalainen kokonaisuus uskomuksia ja toimintatapoja.

Suvaitsevaisen hindulaisuuden mukaan jokaisella on oma keinonsa ymmärtää kaiken olevan yhtä: kaikki uskomusjärjestelmät ovat samanarvoisia valaistumisen tavoittelussa. Ymmärtäessään maailman holistisuuden hindu saavuttaa ”täydellisen tietoisuuden”, mikä vapauttaa hänet jälleensyntymien kärsimyksestä.

Hindulaisuutta ja New Agea yhdistävät siis individualismi, relativismi, holismi, henkisyyttä korostava dualismi sekä jotkut eettiset periaatteet. Luonnollisesti New Age on vaikuttunut myös muista uskonnoista (esim. buddhalaisuudesta) ja oppijärjestelmistä.

Kriittisesti arvioituna New Age kohtaa samat filosofiset ongelmat kuin mikä tahansa tieto- tai totuusrelativistinen kanta. Samoin se kohtaa dualistisen maailmankäsityksen ongelmat (esim. kuinka henkinen ulottuvuus voi vaikuttaa aineeseen?), ja läheisesti siihen kuuluvien oppien (parapsykologian, uskomuslääkinnän) ongelmat.

nihilismi, siveellinen

nihilismi

(lat. nihil, ei mitään) on käsitys, jonka mukaan mitään arvoja tai siveyssääntöjä ei voida pitää toisia parempana.

nirvana

valaistuminen, jonka Buddha saavutti  mietiskelyn
avulla ja jota jokainen buddhalainen tavoittelee.

noema

(kreik. νόημα: "merkitys", "mieli", "tarkoitus"; "ilmaisun mieli"; monikossa: noemata)

noituus

(engl. witchcraft). Noituus on tyypillisesti yhdistetty länsimaissa Saatanaan ja hänen palvontaansa, mutta noituus on ollut eri aikoina ja eri paikoissa pahantahtoisuuden ohella myös hyväntahtoista.

Noidat ovat siis esimerkiksi loitsuamalla tai uhraamalla yrittäneet edistää maan hedelmällisyyttä tai ihmisten terveyttä, mutta toisaalta he ovat kyllä langettaneet kirouksia.

Noitien asema onkin ollut jossain määrin kaksinainen: heitä on pidetty kylän viisaina ja parantajina, mutta myös pahuuden lähettiläinä.

Pahimmillaan noitajahti oli katolisen kirkon inkvisition valtakaudella, jolloin parantajia, harhaoppisia, juutalaisia ja poliittisia vastustajia kidutettiin, hukutettiin ja poltettiin roviolla. Vielä nykyään on mahdollista kuulla maailmalla tapahtuneista tapauksista, joissa kyläläiset ovat syyttäneet jotain henkilöä noituudesta ja käyttäneet oman käden oikeutta (esimerkiksi Nigerian kristityt).

Noituutta esiintyy myös nykyaikaisissa yhteiskunnissa. Erityisesti naiset ovat ottaneet noituuden omakseen. He ovat vieraantuneet kristillisestä perinteestä ja alkaneet palvoa jollakin nimellä tunnettua jumalatarta. Tällöin on jo kyse noituudesta uskontona, ei pelkästään magiana.

nonsense

Engl. Hölynpöly, höpötys, mielettömyys, tolkutto­muus, järjettö­myys. Ellei joku voi sanoa, mitkä kokemukset osoittaisivat hänen väitteensä to­deksi, hän puhuu nonsensea (Sir Alfred Ayer). Kts. käsitys, laaja merkitys.

nominalismi

Käsitys, jonka mukaan vain oliot ovat olemassa.
Yleiskäsitteet eli -> universaalit ovat pelkästään kielellisiä ilman reaalista vastinetta ( -> universaalikiista).

Normatiivinen siveys yrittää esittää sääntöjä tai arvoja. Normatiivisia siveellisiä järjestelmiä ovat esimerkiksi platonismi ja naturalismi.

Deskriptiivisen eli kuvailevan vastakohtana normatiivisella tarkoitetaan käsitystä, joka ei tyydy kuvaamaan tosiasioita, vaan esittää suosituksia ja
käskyjä.

normatiivinen

Normeilla tarkoitetaan sääntöjä tai määräyksiä.

Normatiivisuus liittyy siis siihen, miten pitää toimia tai ajatella.

Normatiivisen käsitettä käytetään usein väljemmin tarkoitettaessa arvottavia periaatteita.

Esimerkiksi "olisi ollut hyvä juosta" ei ole määräys, mutta sitä voidaan sanoa normatiiviseksi lauseeksi, koska siinä esitetään arvoväittämä eikä pelkkää tosiasioiden kuvausta (niin kuin lauseessa "tulit aika hitaasti").

Deskriptiivisen eli kuvailevan vastakohtana normatiivisella tarkoitetaan käsitystä, joka ei tyydy kuvaamaan tosiasioita, vaan esittää suosituksia ja käskyjä.

normatiivinen etiikka

Ohjeellinen etiikka. Moraalijärjestelmä joka ottaa kantaa siihen mikä on oikein tai väärin.

normi

arvo, sääntö, malli

Tällä sanalla on muun muassa seuraavia merkityksiä:
  • Jonkin yhteisön jäseniä sitova toimintaohje
  • Jonkin yhteisön hyväksymä käyttäytymistapa
  • Jonkin yhteisön keskimääräinen siveyskäsitys
  • Jonkin yhteisön käskyt, kiellot, luvat, velvollisuudet ja lait.

normilogiikka

Normilogiikaksi eli deonttiseksi logiikaksi sanotaan järjestelmää, joka pyrkii jäsentämään niitä pätevän päättelyn muotoja, jotka perustuvat normien erityisiin ominaisuuksiin.

Voimme esimerkiksi päätellä siitä, että jokin on velvollisuutemme, että se on meille sallittua suhteessa samaan normijärjestelmään ("minulla on velvollisuus osallistua kertausharjoituksiin, siis saan olla pois töistä").

Eräät päättelyperiaatteet hyväksytään osassa normilogiikan järjestelmistä, mutta ei kaikissa. Näin on esimerkiksi sen päättelyperiaatteen laita, joka sallii päätelmän siitä, että jokin on velvollisuus, että se on mahdollista. (Esimerkiksi: "työ on saatava valmiiksi perjantaiksi, siis työ on mahdollista saada valmiiksi perjantaiksi.")

noumenaalinen

Todellisuus sellaisena kuin se on itsessään erotettuna siitä, millaisena se ihmisille ilmenee.

noumenon

Kant käyttää termiä noumenon viitatakseen ymmärryksellä tajuttavaan (kr. nous, intellekti; ymmärrys). Toisin kuin aistittavasta ilmiömaailmasta, ei noumenaalisesta maailmasta voi olla aistimellista havaintoa. Noumenon samaistuu olioon sinänsä (ding an sich), eli ilmiömaailman todelliseen perustaan, joka on metafysiikan perinteitten kohde.

nous

(muinaiskreikaksi νούς tai νόος; nuus) on antiikin Kreikan käsite, joka tarkoittaa mieltä, järkeä tai ajattelukykyä.

nullifidianismi

Skeptisyyden muoto, jossa kysymystä ilmiöiden olemassaolosta pidetään yhdentekevänä ("en tiedä, eikä minulla ole mitään mieli­pidettä koko asiasta; se on minulle yks hailee").

o

objekti

Olio.

objektiivinen

Puolueeton, yleispätevä
Ihmismielestä ja -tajunnasta riippuma­ton.

objektivointi

Jonkin ilmiön tai asian saattaminen yleispätevän tarkastelun åiiriin.

observointi

Observointi tarkoittaa tarkkailua; tiedonhankintamenetelmä; voidaan suorittaa luonnollisissa olosuhteissa tai laboratorio-olosuhteissa, joissa usein käytetään apuna yksipuolista ikkunaa.

occamin partaveitsi

(engl. Occam's razor, Ockham's razor). Occamin partaveitsi on periaate, jonka mukaan ilmiöitä selittävien tekijöiden määrän tulee olla mahdollisimman vähäinen.

Selityksistä tulee siis karsia kaikki ylimääräiset tekijät eli käsitysten tulee olla mahdollisimman yksinkertaisia. Occamin partaveitsen mukaan kilpailevista, yhtä selitysvoimaisista käsityksistä tulisi valita kaikista yksinkertaisin.

Occamin partaveitsi on saanut nimensä filosofi Wilhelm Occamilaisen (n. 1285–1350) mukaan. Hän ilmaisi asian latinaksi: ”Non sunt multiplicanda entia praeter necessitatem”; asioita ei tule monimutkaistaa tarpeettomasti.

Oikeus tarkoittaa ainakin seuraavia asioita:

  1. jollekin yksilölle (oikeusjärjestyksen mukaan) kuuluva etu tai valta tehdä jotakin  (käytetään myös termiä subjektiivinen oikeus)
  2. oikeudenmukaisuus, se mikä on oikein
  3. oikeusjärjestys, oikeusjärjestelmä, oikeustiede (käytetään myös termiä objektiivinen oikeus)
  4. tuomioistuin, oikeudenistunto

oikeudenmukaisuus tai oikeamielisyys 

(kreik. dikaiosýnē, lat. iustitia) on yksi antiikin hyveistä.

Valtio suojelee ihmisten oikeuksia laeilla, joita ihmisten on noudatettava. Noudattamatta jättämisestä on yleisesti hyväksyttävää, että puolueeton tuomiovalta antaa rangaistuksen. Rangaistuksen oikeuttamista perustelevat eri rangaistuskäsitykset.

Pelkokäsitys

Rangaistuksen pelko estää muita tekemästä rikosta ja pitää rikollisen eristyksissä muista.

Seurauskäsitys

Rangaistus on luonnollinen seuraus rikoksesta.

Korjaava käsitys

Rangaistuksen tarkoitus on parantaa yhteiskunnan sairastuttama rikollinen.

okkultismi

Yleisnimitys käsityksille, jotka koskevat okkultteja eli salattuja asioita, siis sellaisia, joita aistit tai ta­vanomainen tieto eivät muka voi tavoittaa. Okkultis­min mukaan luonnossa on salattuja voimia, joiden toimintaa okkultismi "tutkii".

olio

Tietotekniikassa oliot ovat yksilöitä, joihin liittyy ominaisuuksia tai tapahtumia.

omatunto

on se välitön siveellinen arvostelu, jonka yksilö kohdis­taa itseensä, omaan toimintaansa (myös toimimatto­muutteen) ja tahdonsuuntaansa, laajemmassa merki­tyksessä myös muiden toimintaan kohdistuva si­veel­linen arvostelu.

Sosiaalis-siveellinen tajunta, joka väistä­mättä kehittyy jo lapsena sosiaalisessa yhteisös­sä. Kehittyneem­millään omatunto ei ole "ympäristön ääni" ihmisessä, vaan it­seen/toisiin kohdistuva siveel­linen arvostelu perustuu omaan ajatteluun ja harkin­taan ja on perusteltua.

ontologia

Olemassaoloismi.

ominaisuus

Olioilla on ominaisuuksia.

Oliojoukon olioilla voi olla yhteisiä ominaisuuksia.

operationalisointi

Operationalisointi tarkoittaa tutkimuksessa käytettävien käsitteiden muuttamista mitattavaan muotoon; suoritetaan aina tutkimuksen alussa.

originelli

Alkuperäinen, omintakeinen.

ortodoksinen

Ortodoksinen tarkoittaa sananmukaisesti oikeauskoisuutta, oikeaa käsitystä traditiosta ja oikealla tavalla Jumalaa ylistävää (kr. orthodoksia = oikea ylistäminen). Ortodoksiseksi voidaan sanoa siis opillista käsitystä tai suuntausta ja jumalanpalveluselämää, joka ilmentää uskollisuutta kristilliselle perinteelle ja jossa sakramentit toimitetaan oikein.

Ortodoksinen viittaa myös ortodoksiseen kirkkoon, jonka jäseniä kutsutaan ortodokseiksi.

otos

Otos tarkoittaa tiettyä valikoitua joukkoa kaikista perusjoukkoon kuuluvista tutkittavista; tulee olla edustava.

p

paasto

Kristillinen paasto on pidättäytymistä tietyistä ruuista (esimerkiksi lihasta) tai joistakin etuoikeuksista tai nautinnoista. Se voi myös olla pyrkimystä yksinkertaiseen elämäntyyliin.

Islamissa on paastokuukausi ramadan, joka kiertää vuotta kuukalenterin mukaan. Ramadanin aikana ei saa syödä auringonnousun ja auringonlaskun välisenä aikana. Poikkeuksia sallitaan sairaille jne.

Aikoinaan ramadan- kuukausi sattui keskelle kesää ja pohjoiskalotilla oleskelevat muslimit eivät saaneet syösä ollenkaan. Ilmeisesti Allah ei ollut käynyt napa-alueilla.

paavali

Apostoli Paavali (k. n. 62–65 jKr.) on minien mielestä kristinuskon varsinainen perustaja. Hän teki lähetystyötä Palestiinassa, Vähässä-Aasiassa ja Etelä-Euroopassa, pääsääntöisesti ei-juutalaisten keskuudessa, minkä seurauksena kristinusko levisi eri puolille Rooman valtakuntaa.

Paavali kirjoitti lähetysalueensa seurakunnille lukuisia kirjeitä, joista osa sisältyy Uuteen testamenttiin. Osa kirjeistä on myöhenmmin todettu muiden kirjoittamiksi ja myöhäisemmiksi.

Paavali syntyi Kilikiassa Tarson kaupungissa juutalaiseen perheeseen, mutta oli samalla syntyperäinen Rooman kansalainen. Hän opiskeli rabbi Gamalielin johdolla ja hallitsi heprean lisäksi paikallisen puhekielen aramean ja myös kreikan.

Tarson kaupunki oli tärkeä hellenistisen ajattelun keskus ja paljon hellenististä ajattelua on siirtynyt kristinuskoon.

Fariseukset olivat hellenismistä vaikutteita saaneita juutalaisia.

Paavali oli fariseus ja hän tunsi Vanhan testamentin kirjoitukset läpikotaisin. Itse asiassa hän tunsi juutalaisuuden paljon paremmin kuin tarun Jeesuksesta.

paavi

(lat. papa) on Rooman piispa, kristinuskon jumalan käskynhaltija, katolisen kirkon ylin hengellinen johtaja ja Vatikaanin päämies. Paavi valitaan virkaansa paavinvaalilla eli niin sanotulla konklaavilla. Nykyinen paavi on saksalaissyntyinen Benedictus XVI.

Paavi on merkittävä johtaja yli miljardille yleiselle kristitylle (katolilaiselle) ja hänen mielipiteensä huomioidaan, vaikkei Vatikaanilla itsellään sotilaallista tai poliittista valtaa. Paavia pidetään apostoli Pietarin seuraajana. 

Tämä antaa hänelle katolisessa kirkossa tiettyjä erikoisoikeuksia, joita perustellaan sekä Raamatulla että kirkon perimätiedolla.

pagodi

buddhalaisten tornitemppeli.l

paha silmä

(engl. evil eye). Käsitys sairauksia ja huonoa onnea tuottavasta pahasta silmästä on hyvin vanha ja laajalle levinnyt. Se ilmenee muun muassa antiikin Egyptissä, Kreikassa, Roomassa sekä afrikkalaisissa, intialaisissa ja kiinalaisissa kansantaruissa.

Pahan sydämen on uskottu aiheuttavan pahan silmän. Pahalla silmällä ovatkin katsoneet kateelliset ja mustasukkaiset. Heidän kohteikseen ovat joutuneet hyväosaiset, nuoret morsiamet, raskaana olevat naiset sekä pienet lapset.

Pahaa silmää vastaan on suojauduttu onnettomuuksia estävien amulettien avulla. Erilaisten korujen lisäksi on käytetty myös hevosenkenkiä ja lehmien sarvia.

pakana

Tarkoitti alun perin maalaista, koska Rooman maail­manvalta ei oikein saanut maalaisia kristityiksi kris­tillisen keisarikunnan aikana. Nykyisin pakana on kristittyjen haukkumanimi ei-kris­tityille ja erityi­ses­ti ateisteille.

pali

intialainen kieli, jolla vanhimmat buddhalaiset tekstit on kirjoitettu

palmusunnuntai

Palmusunnuntaita vietetään pääsiäistä edeltävänä sunnuntaina. Silloin Kristuksen kirkko lähtee seuraamaan Jeesuksen elämän viimeisiä vaiheita. Palmusunnuntaina muistellaan, miten Jeesus ennen kuolemaansa ratsasti (vasrastamallaan) aasilla pääsiäisjuhlille Jerusalemiin ja miten ihmiset silloin heittivät hänen kulkureitilleen palmunoksia (Joh. 12:12–24).

panteismi

Käsitys, jonka mukaan jumala on sama asia kuin kaikkeus.

Kun monoteismi käsittää jumaluuden maailman ulko­puolella olevaksi persoonalliseksi olennoksi, on sitä vastoin panteismille (kreikk. "pan" = kaikki, "theos" = jumala) ominaista, että se käsittää jumaluuden persoonattomaksi alkuvoimaksi, maailmansieluksi tai maailmanjärjeksi, joka on alituisesti läsnä maailmas­sa ja vaikut­taa kaikissa sen ilmiöissä.

Panteismiin ei kuulu henkilökohtainen jumalsuhde, eikä se ky­kene tyydyttämään samalla tavalla kuin teismi ihmis­ten turvallisuuden, varmuuden ja lohdutuksen tarpei­ta. Varsinainen panteismi on uskonnollisen ja filoso­fisen pohdis­kelun tulos.

Rafael Karsten toteaa, että pan­teismi itsessään ei ole mikään uskonto, vaan "kosmil­linen olettamus, joka tahtoo ilmaista sen kokonais­vaikutuksen, jonka todellisuus tekee ajatte­levaan ihmiseen". Teologisissa spekulaatioissaan monet teistit ovat päätyneet varsin panteistiseen jumalkäsi­tyk­seen (esim. P. Tillich: "Jumala on ole­massaolon rakenne").

Jumalkäsitteen käyttö tällä tavalla on perusteetonta, virheellistä, tarpeetonta ja harhaanjoh­tavaa. Sen voidaan leikata todellisuuskäsi­tyksestä siististi pois Occamin partaveitsellä.

pappi 

on uskonnollisten toimitusten hoitaja ja johtaja joissakin uskonnoissa.

Kristinuskossa sana, josta useiden kielten pappia merkitsevä sana tulee (präst, Priester, priest, prêtre), on kreikan presbýteros. Suomalainen raamatunkäännös puhuu ”seurakunnan vanhimmasta” (presbyteeri).

Suomen kielen sana pappi on slaavilainen lainasana. Se ja monen muun kielen nykyinen kansanomainen ilmaus papista on "papa", isä.

paradigma

Thomas Kuhnin virheellinen käsitys vallitsevasta olotilasta vallankumousten vastakohtana.

paradoksi

Näennäisesti järjenvastainen väite.

Näennäisen pätevä päättely, joka perustuu tosilta vaikuttaviin lähtöoletuksiin mutta jonka johtopäätöksenä on ristiriita tai muuten ilmiselvästi epätosi väite. Vrt. antinomia.

parafysikaalinen

on fysiikan vastainen.

paranormaali

engl. paranormal phenomenon). Paranormaalia ilmiötä on yleensä yritetty määritellä kolmen osatekijän avulla: paranormaali ilmiö on
  1. aikaisemmin tuntematon, outo tai epätavallinen ilmiö, joka
  2. ei ole selitettävissä arkijärjellä tai nykyisillä tieteellisillä teorioilla, ja jonka
  3. selittämiseksi tarvitaan yliluonnollinen selitys.

Voitaisiin esimerkiksi väittää, että telepatia on paranormaali ilmiö, koska se epätavallisuudessaan jättää nykyiset tieteelliset teoriamme sanattomiksi toisin kuin henkisen ulottuvuuden olettavat selitykset.

Filosofi Paul Kurtz on todennut, että tällaiset määrittelyt ovat ongelmallisia. Esimerkiksi AIDS oli muutamia vuosia sitten uusi sairaus, jonka viruksellista syytä ei aluksi tunnettu. Tuskin kukaan kuitenkaan kutsui AIDS:ia paranormaaliksi ilmiöksi.

Yleisemmin sanoen: kaikki nykyisin normaaleiksi ilmiöiksi luokitellut ilmiöt ovat aluksi olleet outoja, ja ne ovat saaneet luonnollisen selityksen ennemmin tai myöhemmin. Nämä paranormaalin ilmiön ominaisuudet ovat siis hyvin tavanomaisia.

Paranormaalin ilmiön perinteisten määritelmien ongelmana on myös ollut yliluonnollisen selityksen ”katoavaisuus”: Jos jotain todennettua outoa ilmiötä ei voida selittää tieteellisillä teorioilla, toisin kuin jollain vielä tuntemattomalla tekijällä, niin kyseessä ei ole yliluonnollinen selitys. Tällaisessa tapauksessa ”paranormaali” tekijä on tullut osaksi luonnollista maailmaa, ja ainoastaan luonnollisen maailman määrittely on muuttunut.

Esimerkiksi jos oletetulle telepatialle ei nykyisen tieteellisen tiedon valossa kyettäisi antamaan tyydyttävää selitystä, mutta sen selittäminen onnistuisi perustellusti psyykkisen energiakentän avulla, niin tämä energiakenttä ei olisi yliluonnollinen selitys, vaan aivan yhtä luonnollinen kuin muutkin tieteelliset selitykset. Tuntemaamme maailmaan olisi vain tullut uusi — joskin aikaisempaa tietämystämme ravisuttava — ominaisuus.

Määrittelyvaikeuksien vuoksi käsitteestä ”paranormaali ilmiö” olisikin ehkä syytä luopua, ja sen sijaan käyttää nimitystä outo tai epätavallinen ilmiö. Tällöin ei tehdä tutkimusta edeltäviä oletuksia ilmiöiden luonteesta ja selityksestä, tai edes niiden olemassaolosta.

Toisaalta ”paranormaali” on yleisesti tunnistettu käsite ja adjektiivi, mikä puoltaa sen käyttöä. Jos sitä käyttää, olisi kuitenkin syytä muistaa, että se on pikemminkin synonyymi sanalle epätavallinen tai outo, ja että ”paranormaalit” ilmiöt voidaan mahdollisesti selittää tunnetuilla teorioilla tai ilman henkisen ulottuvuuden olettamista, jos kyseistä ilmiötä on ylipäätään olemassa. Paranormaaleja kokemuksia (esim. kokemuksia telepatiasta tai psykokinesiasta) voidaan myös lähestyä ”materiaalis-tieteellisesti”.

Uutta ja outoa ilmiötä tieteellisesti tutkittaessa olisi siis todistettava, että
  1. kyseessä on olemassaoleva ilmiö, ja toisaalta että
  2. sen selittämiseen tarvitaan jokin aikaisemmin tuntematon tekijä.
Nämä vaatimukset eivät koske vain telepatiaa, psykokinesiaa, homeopatian vaikutusta, ihmeparantumisia tai Bermudan kolmion katoamisia, vaan kaikkia tieteellisesti tutkittavia ilmiöitä.

parapsykologia

(engl. parapsychology). Parapsykologia määritellään usein tieteeksi, joka tutkii psi:tä tai ihmisen tietoisuuteen liittyviä paranormaaleja ilmiöitä. Psi- ja paranormaalit ilmiöt ovat kuitenkin kohdanneet monenlaisia empiirisiä ja teoreettisia vaikeuksia.

Esimerkiksi niinkin keskeinen käsite psi on määritelty huonosti, ja paranormaalin ilmiön käsite on osoittautunut ongelmalliseksi.

Parapsykologia onkin jossain määrin muuttunut erikoisten kokemusten ja niihin liittyvien uskomusten tutkimiseksi, mikä on lähentänyt parapsykologiaa muihin tieteisiin. Parapsykologian tutkimuskentästä saanee parhaimman kuvan tarkastelemalla sen historiaa spiritualistisista alkujuurista lähtien.

Spiritualistinen liike sai alkunsa Yhdysvalloissa 1800-luvun puolivälissä kahden nuoren tytön ansiosta. Margaret ja Catherine Foxin kotona kuului ääniä, kuten rasahtelua ja tömistelyä, jotka tulkittiin kummitusten vaikeroinniksi. Vaikka 1800-luvun lopussa Maggie tunnusti tyttöjen tuottaneen äänet, niin kuolleiden lähestyminen meedioiden avulla oli jo tullut suosituksi ilmiöksi niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin.

Spiritualismi eli kulta-aikaansa 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä, ja erityisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen tällaiselle liikkeelle oli kysyntää. Spiritualismin kannattajiksi ilmoittautui myös useita tiedemiehiä sekä julkimoita kuten kirjailija Sir Arthur Conan Doyle.

Kiinnostuksen myötä spiritualistisia ilmiöitä alettiin tutkia myös kriittisesti. Vuonna 1882 spiritualistit ja skeptisempi ”Sidgwickin ryhmä” perustivat yhdistyksen nimeltä Society for Psychical Research (SPR). Cambridgessa moraalifilosofian professorina työskennelleestä Henry Sidgwickistä tuli SPR:n ensimmäinen puheenjohtaja.

SPR:n innostamana Yhdysvaltoihin perustettiin oma yhdistys vuonna 1885. Bostonissa alkunsa saaneen American Society for Psychical Researchin (ASPR) ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin astronomi Simon Newcomb. Taloudellisten vaikeuksien vuoksi ASPR siirtyi vuonna 1889 brittiläisen seuran hoiviin, mutta vuonna 1906 ASPR erottautui emoseurastaan tullakseen jälleen itsenäiseksi yhdistykseksi.

SPR:n ja ASPR:n keskeisimpiä tavoitteita oli vastata kysymyksiin ”onko olemassa aineesta irrallista tajuntaa tai sielua” ja ”selviytyykö sielu kehon kuolemasta”. Aluksi yhdistysten tutkimus kohdistui lähinnä spiritualistisen liikkeen innoittamiin meedioihin, joiden väitettiin saavan yhteyden edesmenneisiin henkilöihin.

Järjestään meediot kuten Eusapia Palladino (1854–1918), Eva Carrière (1886–?) ja Margery Crandon (1888–1941) paljastuivat epäaidoiksi. Spiritualistinen huijaaminen meni niin jopa pitkälle, että kuka tahansa ”meedio” pystyi tilaamaan postimyynnistä esimerkiksi ”tutkimuksenvarmoja” ääntelehtiviä pöytiä tai itsestään soivia kitaroita. Psyykikkoja tuomittiin myös oikeusistuimissa huijauksesta. Vuonna 1939 brittiläinen parapsykologi Harry Price (1881–1948) totesi yhteenvetävästi: ”Spiritualismin historia on petoksen historiaa”.

Tutkimuksen tuloksettomuudesta johtuen akateeminen kiinnostus spiritualismia ja psyykkistä tutkimusta kohtaan laantui 1920-luvun aikana. Kiinnostus heräsi jälleen 1930-luvulla Joseph B. Rhinen (1896–1980) ja hänen vaimonsa Louisan (1891–1983) tutkimusten johdosta. Tutkimuksia tehtiin psykologian professori William McDougallin alaisuudessa Duke Universityssä Pohjois-Carolinassa. Joseph B. Rhinen katsotaan antaneen nimen parapsykologialle, joskin hän hyödynsi filosofi Max Dessoirin jo vuonna 1887 käyttämää saksankielistä nimitystä Parapsychologie.

Rhinen vuonna 1930 aloittamat ESP-tutkimukset poikkesivat aikaisemmasta psyykkisestä tutkimuksesta, sillä niissä käytettiin tavallisia vapaaehtoisia, jotka eivät väittäneet omaavansa erikoisia kykyjä. Tuloksensa hän julkaisi vuonna 1934 teoksessa Extra-Sensory Perception. Rhinen käyttämät tutkimusmenetelmät ovat joutuneet rankan kritiikin kohteeksi. J

älkeenpäin on esimerkiksi selvinnyt, että tutkimuksissa käytetyistä Zener-korteista pystyi päättelemään, mikä kuvio oli kyseessä näkemättä kuviopuolta, koska kuviot oli painettu liian lujaa kortteihin.

Toiset kortit olivat puolestaan niin ohuita, että kuvion saattoi nähdä kortin lävitse. Rhinen tekemiä tutkimuksia vaivasi myöhemminkin samanlainen metodinen huolimattomuus.

Kritiikistä huolimatta Rhinen tutkimukset herättivät jälleen akateemisten tutkijoiden mielenkiinnon: ehkä parapsykologiasta saisi oikean tieteen! Englantilainen Samuel G. Soal (1889–1975) yritti toistaa Rhinen saamat tulokset, mutta pettyi raskaasti. Tarkasteltuaan uudelleen aineistoaan Soal kuitenkin huomasi niin sanotun siirtymisefektin: kun ”osumiksi” laskettiin oikeaa korttia edeltävä tai seuraava kortti, niin kahden koehenkilön tulokset poikkesivat merkittävästi sattumasta.

Kun kaikki tunnetut tekijät on otettu huomioon, sattumasta poikkeamista pidetään osoituksena psi:n olemassaolosta, tosin virheellisesti kuten Soalinkin tapauksessa voidaan nähdä: Soal jatkoi menestyksellisiä tutkimuksiaan toisen koehenkilön kanssa, eikä tuloksetta, sillä näitä tutkimuksia pidetään merkittävänä ESP:n olemassaoloa tukevana todistusaineistona.

Valitettavasti vain 1970-luvulla selvisi kolmessa eri tutkimuksessa, että Soal oli manipuloinut tutkimusaineistoaan. Sattumasta poikkeamisen selittämiseksi ei siis tässäkään tapauksessa tarvittu psi:tä, vaan valitettavasti eräs hyvin luonnollinen tekijä: huijaaminen.

Suomeen psyykkisten ilmiöiden järjestelmällinen tutkimus tuli vuonna 1907 Sällskapet för Psykisk Forskningin (SPF) perustamisen myötä. Järjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin filosofian professori Arvi Grotenfelt, joka toimi tässä virassa vuoteen 1932 saakka. Hänen toimikautensa aikana SPF keskittyi meedioiden tutkimiseen brittiläisen esikuvansa SPR:n mukaisesti.

Vuonna 1938 perustettiin suomenkielinen Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura (SPT), mutta varsinaisesti kokeellinen tutkimus saapui Suomeen vasta 1950-luvulla. Suomalaisen kokeellisen parapsykologian kannalta keskeinen henkilö oli parapsykologi Jarl Fahler (1926–1990), joka solmi läheiset suhteet Duke Universityyn.

Grotenfeltin lisäksi akateemista kiinnostusta parapsykologiaa kohtaan ovat Suomessa osoittaneet muun muassa filosofit Gunnar Landtman (1878–1940), Rafael Karsten, Rolf Lagerborg, Eino Kaila (1890–1958) ja Sven Krohn (1903–1999) sekä psykologit Arvo Lehtovaara ja Kai von Fieandt. Heistä kielteisesti parapsykologian ”tuloksiin” ovat suhtautuneet Lagerborg, Kaila, von Fieandt sekä Lehtovaara.

Akateemisen psykologian suhde parapsykologiaan oli jo spiritualismin päivistä lähtien erittäin kriittinen, vaikka poikkeuksiakin siis oli olemassa. 1970-luvulle tultaessa parapsykologia koki uuden tulemisen, ja varsinaisen kuumeen sai aikaan israelilaissyntyinen psyykikko Uri Geller. Hänen kyvyistään raportoitiin — tosin kriittisten kommenttien jälkeen — jopa tiedejulkaisu Naturessa vuonna 1974. Charmikas Geller ei kuitenkaan kyennyt lumoamaan koko maailmaa, ja taikuri James Randin johdolla kriittiset mielet ovat menestyksekkäästi nakertaneet uskottavuutta Gellerin ”psyykkisyydeltä”.

Gellerin saavutusten innostamana englantilainen matemaattinen fyysikko John Taylor ryhtyi tutkimaan lasten psykokineettistä kykyä taivuttaa metallilusikoita. Taylorin tutkimuksissa selvisi, että lapset kyllä kykenivät taivuttamaan lusikoita, mutta ainoastaan silloin, kun heitä ei tarkkailtu. Psi:n näyttäytymistä ainoastaan tarkkailemattomissa olosuhteissa alettiin kutsua ujousilmiöksi. Vakavasti otettavaa tutkimusta tehdäkseen tutkijat halusivat nähdä kuinka ujousilmiö käytännössä ilmenee. He videoivat huoneeseen yksin jätettyjä lapsia näiden tietämättä, ja kun tutkijat myöhemmin analysoivat nauhaa, yllätyksekseen he näkivät ”aitojen lapsipsyykikkojen” vääntelevän ruokavälineitä pöytää vasten.

Myös uudemmat tutkimukset ovat paljastuneet Rhinen ja Soalin tutkimusten tapaan huonosti kontrolloiduiksi. Spiritualismin historiaa kommentoineen Pricen lausuntoa voikin jatkaa toteamalla, että myös parapsykologian historia on pitkälti petoksen historiaa.

Parapsykologisten ilmiöiden olemassaoloa ja niiden taustalla vaikuttavaa psi:tä on perusteltu erilaisilla henkilökohtaisilla kokemuksilla, ”lahjakkaiden” psyykikkojen esityksillä ja kokeellisen tutkimuksen tuloksilla. Parapsykologian ongelmaksi on muodostunut kuitenkin se, ettei ilmiöidenkään olemassaoloa ole todistettu: yksittäiset henkilökohtaiset kokemukset eivät tee ”henkimaailman ilmiöitä” tieteellisesti todistetuksi, ”lahjakkaat” psyykikot ovat järjestäin osoittautuneet petoksen tai itsepetoksen profeetoiksi ja kokeellinen tutkimus on ollut määrällisesti runsasta, mutta valitettavan laadutonta (ehkä poikkeuksena uudet autoganzfeld-tutkimukset).

Kokeiden kontrolloimattomuudesta johtuen psi ei ole antanut itsestään selviä elonmerkkejä myöskään toistokokeissa. Kun jo perusilmiöiden olemassaolon osoittaminen on vaikeaa, on merkillistä, että parapsykologiaa on yritetty hyödyntää käytännön elämässä esimerkiksi rikosten ratkaisemisessa tai sotilaallisissa tiedustelutehtävissä kuten operaatio Stargatessa.

Laaduttomuutta lisää kontrollin puuttumisen lisäksi parapsykologian toinen ongelma: psi:tä ei vieläkään ole kyetty määrittelemään positiivisesti eli kertomaan mitä se on, kuinka sen tunnistaa, milloin se esiintyy ja milloin se ei esiinny. Tämän vuoksi kokeet voivat paljastua vuosikymmenienkin jälkeen virheellisiksi, kun saadaan selville jokin ei-psi -peräinen vaikuttava tekijä. Parapsykologian tulevaisuuden kannalta on siis ratkaisevaa, että psi tulisi kyetä määrittelemään positiivisesti, eikä siis ainoastaan tilastollisesta todennäköisyydestä poikkeamisena, koska poikkeamia voivat aiheuttaa monet muutkin seikat kuin psi.

Parapsykologian kolmas ongelma on sen ristiriitaisuus muiden tieteiden kanssa. Esimerkiksi aivoista irrallisen tajunnan tai psyykkisen elementin, psi:n, olettaminen tuo väistämättä esille kysymykset dualistisen filosofian mielekkyydestä: kuinka fysikaalisilla ilmiöillä voi olla siitä irrallisia psyykkisiä syitä? Miten nämä kaksi olomuotoa ovat esimerkiksi vuorovaikutuksessa? Kuinka täysin materialistisesti toimiva prosessi — evoluutio — on voinut tuottaa jotain ei-materiaalista? Parapsykologia on ristiriidassa myös tunnetun fysiikan kanssa: psi olisi ainoa ”luonnonvoima”, jota aika tai paikka ei rajoittaisi. Mutta vaikka kvanttitasoisen psi:n olemassaolo olisikin perusteltavissa, se olisi yhä materialistinen tekijä, ei monien kaipaama ”henkinen ulottuvuus”.

Yhteenvetona voidaan todeta, että yli satavuotisen psyykkisen tutkimuksen tulokseksi on saatu ainoastaan tieto siitä, että ihminen on halukas huijaamaan; toiveajattelu tuhoaa kriittisen ajattelun; mitä kontrolloidumpia kokeet ovat, sitä vähemmän psi kasvojaan näyttää ja päinvastoin; sekä tutkimuksen tulokseen vaikuttaa se, kuka tutkimuksen tekee. Tieteelliselle parapsykologialle erittäin raskasta on psi:n määrittelemättömyys, ilmiöiden toistumattomuus sekä ristiriitaisuus muiden tieteiden tulosten kanssa. Tästä huolimatta parapsykologit katsovat usein psykologien ja muiden tutkijoiden kielteisen suhtautumisen johtuvan vain jääräpäisistä ennakkoluuloista.

Psykologi James Alcock on kommentoinut tilannetta seuraavasti: ”Näyttää siltä, että… kriitikkojensa kimppuun hyökkäävät parapsykologit hyökkäävät viestintuojien kimppuun, koska he eivät voi hyväksyä tuotuja viestejä. Oletetaan, että PSI:n sijaan parapsykologit kampanjoisivat kaljulääkkeen puolesta, joka tuottaa hiuksia vain vähän ja vain joidenkin tutkijoiden havainnoidessa, aina silloin tällöin.

Jos lääkkeen vaikutus on epäluotettava ja toistamattomissa, jos se myös on ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä hiustenkasvusta ja kaljuuntumisesta tiedetään, eikä väitetylle vaikutukselle ole esitetty teoreettista mekanismia, niin tällöin tuskin voisi odottaa tieteellisen yhteisön hurraavan kaljuuntumisen päättymistä. Tiede ei tule koskaan hyväksymään parapsykologien väittämiä ainoastaan heidän vakuuttelujensa pohjalta; heidän täytyy kyetä tarjoamaan selkeä, toistettava näyttö perusilmiöistä saadakseen hyväksyntää tieteen piirissä.”

Ei voi myöskään väittää, etteikö parapsykologeille olisi annettu mahdollisuutta esittää todistusaineistoaan: merkittävät tiedemiehet ovat olleet kiinnostuneita aiheesta, ja parapsykologia oli 1900-luvun alkupuolella monien kansainvälisten psykologi-konfrenssien pääaiheena ja myöhemminkin heitä on pyydetty esitelmöimään. Vuonna 1969 American Association for the Advancement of Science otti parapsykologian piiriinsä, suureksi osaksi muun muassa selvänäkemiseen, taikavarpuun sekä ufoihin uskovan antropologi Margaret Meadin henkilökohtaisen panoksen ansiosta. Myös parapsykologiasta julkaistuja artikkeleita on kertynyt vuosien varrella ehkä jopa tuhansia.

Dogmaattisesta kieltäytymisestä ei siis ole kyse, vaan laadukkaan todistusaineiston puutteesta. Itseasiassa dogmaattisuudesta voikin oikeutetusti syyttää niitä parapsykologeja, jotka lukuisten petosten ja kokeellisen tutkimuksen hedelmättömyydestä huolimatta eivät ole valmiita mukauttamaan käsityksiään havaintoaineiston mukaiseksi.

Entä mikä on parapsykologian tulevaisuus? Onko sillä tulevaisuutta? Parapsykologi Susan Blackmoren mukaan parapsykologialla on tulevaisuus, mutta ainoastaan hylkäämällä hedelmättömäksi osoittautunut psi -hypoteesi. Hän ei kiellä psi:n olemassaoloa, hän on vain ehdottanut sen hylkäämistä kunnes eteen todella tulee jokin sellainen selkeä ja toistettava ilmiö, jonka selittämiseksi psi:tä tarvitaan.

Parapsykologian tutkimuskohteeksi pitäisi Blackmoren mielestä ottaa parapsykologiset kokemukset, toisin sanoen tutkia telepaattisia yms. kokemuksia. Mielenkiintoisia tutkimuksia ja teorioita onkin tehty esimerkiksi henki-ilmestys-kokemusten, rajakokemusten ja mystisten kokemusten parissa.

Psi -hypoteesin — ainakin väliaikaisesti — hylkäävä parapsykologia lähenee (anomalistista) psykologiaa sekä aivo- ja tajunnantutkimusta. Vanhanaikaisella, teoreettisten ja empiiristen ongelmien rasittamalla parapsykologialla ei puolestaan näytä olevan mitään annettavaa edistyvälle ja itseään korjaavalle tieteelle

parivaljakkovertaus

Platonin Faidroksessa esittämä tunnettu vertaus, jossa sielua kuvataan kahden hevosen vetämäksi parivaljakoksi.

Toinen hevosista edustaa ihmisen taipumusta pyrkiä perustarpeiden tyydytykseen ja mielihyvään, toinen edustaa sotilaallisia hyveitä kuten rohkeutta ja tarmokkuutta.

Ohjaksissa istuu järki, jonka hyve on viisaus. Kokonaisuuden hyve on sitä, että järki hallitsee ja muut tottelevat.

Niinpä sielulla on neljä niin sanottua pääjyvettä: viisaus, jonka mukaan järki ohjaa; oikeudenmukaisuus, joka perustuu siihen että järkeä totellaan; maltti, joka seuraa siitä että himokas sielunosa tottelee järkeä, sekä urheus, jota sotilaallisia hyveitä edustava sielunosa sielun ohjeiden mukaisesti harjoittaa.

partikulaarit ja universaalit

Universaalit ovat oletettuja oliota, jotka voivat toistua määrättömästi (esim. laatuja tai ominaisuuksia, kuten harmaa).

Partikulaareilla sen sijaan tarkoitetaan "yksilöolioita" tai "perusolioita", tavallisia olioita maailmassa, jotka eivät voi toistua, esim.(tämä, tietty) kivi. Partikulaarien ajatellaan yleensä olevan jollain tavalla esimerkkinä ja osallisena universaaleista, esim. tämä kivi on harmaa.

Kysymys siitä, onko universaaleja lainkaan olemassa, on ollut yksi ontologian tai metafysiikan keskeisistä ongelmista aina Platonista lähtien, niiden olemassaolon kieltävää kantaa kutsutaan nominalismiksi,ja ne hyväksyvää käsitystä (universaali-)realismiksi tai platonismiksi.

Pohjimmaltaan on kyse siitä, mitä tarkoitetaan sanalla "olemassaolo" ja siitä, pitäisikö epämääräinen käsite "olemassaolo" jakaa useiksi käsitteiksi.

partio

Partio on kansainvälinen nuorisoliike, jonka jäsenet edustavat monia uskontoja ja kirkkokuntia. Suomessa noin 70 prosenttia partiolaisista kuuluu lippukuntiin, joiden taustayhteisönä on evankelis-luterilainen seurakunta.

Partiotoiminta kuuluu seurakuntien nuorisotyöhön.

passio

Latinankielisessä filosofiassa 1600-luvulle asti latinan sana passio tarkoitti vaikutuksen kohdetta tai tulosta (lat. patior, kärsiä, sallia). Aristoteleen -> kategorioihin kuului kahdenlaisia toimintaan liittyviä ominaisuuksia: aktit ja passiot.

Tällöin akti liittyi toimiluvan subjektiin ja passio sen kohteeseen.

Myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa sanalle kehittyi erityismerkitys, jossa passioksi kutsuttiin erityisesti mielen tapahtumaa, joka oli jonkin ulkoisen aiheuttama (esim. havainto).

Yhtenä tällaisten ulkoisten vaikutusten tuloksena syntyneiden mielen tapahtumien ryhmänä emootiot eli ajatustunteet saivat erityisen merkityksen. Niinpä sanaa passio käytetään toisinaan yksinomaan emootioista.

pastoraalitutkinto

Pastoraalitutkinto on tuomiokapitulissa suoritettava kirkon oma tutkinto, joka vaaditaan vakinaista papinvirkaa (kirkkoherra tai kappalainen) hakevilta.

Pastoraalitutkinnon suorittamisen edellytyksenä on, että pappi on toiminut sitä ennen vähintään kaksi vuotta pappina tai lehtorina, ollut opettajana teologisessa tiedekunnassa tai työskennellyt uskonnonopettajana. 

Kirkkojärjestyksen mukaan häneltä vaaditaan myös moitteetonta käyttäytymistä. 

Ylempi pastoraalitutkinto vaaditaan mm. tuomiorovastilta ja hiippakunnan tuomiokapitulin pappisasessorilta.

paternalismi

Holhoamisajattelu.

patologinen

Kant käyttää sanaa patologinen viitatakseen sellaisiin inhimillisen toiminnan vaikuttimiin, jotka eivät ole lainkaan järjen ja rationaalisen vapaan tahdon ohjauksen alaisia, vaan joita vastaan vapaan rationaalisen tahdon on taisteltava saadakseen ihmisen toimimaan järkevästi.

Kantin mukaan ihminen ei välttämättä edes tiedosta kaikkia tekojensa patologisia vaikuttimia, vaan luulee toimivansa täysin vapaasti esimerkiksi mennessään naimisiin naapurin rikkaan tyttären kanssa silloinkin kuin teon todellinen motiivi on taata taloudellinen toimeentulo.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että me emme itse asiassa tiedä, milloin olemme vapaita, jos tekomme koskaan ovat täysin vapaita.

Kantin käsitys ihmisen tahdon patologisesta puolesta on muistutus augustinolaisesta ihmiskäsityksestä, joka etenkin protestanttisissa piireissä oli erittäin vaikutusvaltainen: ihminen mielletään himojensa orjaksi, ja sen myötä jopa kaikki hänen hyvät tekonsa osoittautuvat pohjimmiltaan lihallisen egoismin värittämiksi, kieroiksi.

patriarkaalinen

mieskeskeinen

patriarkka

Kantaisä.

peilisuhde

Peilisuhteella tarkoitetaan sitä, että ympäristöstä saatu palaute muokkaa yksilön minäkäsitystä.

pelagiolaisuus

Pelagiolaisuus tarkoittaa Pelagiuksen (k. 419 jKr.) ja hänen kannattajiensa käsitystä, jonka mukaan ihmisellä on vapaa tahto ja luonnollinen kyky elää synnittömästi ja ansaita siten iankaikkinen autuus omalla kilvoituksella. Käsitys tuomittiin kirkossa harhaopiksi.

Synodit vuonna 411 Karthagossa ja 431 Efesoksessa tuomitsivat pelagiolaiset harhaoppisiksi. 

Myöhemmin esiin nousi puolipelagiolaisuus, joka oli pelagiolaisuutta lievempi samansuuntainen oppi.

Siinä uskon alku nousee ihmisen omien voimien pohjalta, kun taas Jumala auttaa häntä armollaan täyttymykseen. 

Semipelagiolaisuus tuomittiin Orangen konsiilissa vuonna 529.

Kristityt hävittivät pelagiolaisuuden väkivallalla.

pentateukki

Pentateukki on kreikkalaisperäinen yhteisnimitys Vanhan testamentin alussa oleville viidelle Mooseksen kirjalle. Tämä muodostaa juutalaisuudessa keskeisimmän osan Vanhaa testamenttia, Tooran.

perhe

on kahden tai useamman henkilön muodostama yhteisö.

perheyhtäläisyys 

(saks. Familienähnlichkeit) on Ludwig Wittgensteinin kielifilosofinen ajatus. Sen mukaan on olemassa paljon yleisnimiä, joita ei voida soveltaa olioihin minkään yksinkertaisen säännön mukaisesti. Olioilla, joista tällaista yleisnimeä käytetään, ei ole siis olemassa mitään yhtä kaikille yhteistä piirrettä. Sen sijaan niiden välillä vallitsee perheyhtäläisyys, joka on monimutkaisempi olioiden yhteisten piirteiden verkosto.

periaate 

tarkoittaa toiminnan, menettely- tai ajattelutavan perusajatusta, pääajatusta, ohjetta, perussääntöä.

perpektivismi

Perspektivismi on Friedrich Nietzschen kehittämä käsitys, jonka mukaan maailmaa ei voida havaita tai tuntea sellaisenaan, vaan aina vain tulkita jostakin näkökulmasta eli perspektiivistä.

Tämä tarkoittaa sitä, että on aina olemassa useita mahdollisia käsitteellisiä perspektiivejä, jotka voivat määrittää totuus- tai arvoarvostelmat, joita teemme.

Perspektivismin mukaisesti mitään käsitystä ei voida pitää ehdottomasti totena, mutta tästä ei seuraa, että kaikki käsitykset olisivat yhtä päteviä.

perusjoukko 

Perusjoukko tarkoittaa joukkoa, jolle tutkimus halutaan suorittaa; perusjoukosta, esim. 7-12 v. koululaiset, otetaan edustava otos.

peruskäsitys

on käsitys, joka on oikeutettu mutta ei saa oikeutustaan muilta käsityksiltä.

perusturvallisuus 

Ensimmäisten elinvuosien aikana rakentuva luottamus muihin ihmisiin ja omaan itseen. Toimii pohjana hyvän itsetunnon kehittymiselle.

philosophia perennis 

(lat., ”pysyvä/ikuinen filosofia”; myös philosophia perennis et universalis) on ajatus siitä, että tietyt ajatukset toistuvat historiassa aikakaudesta ja yhteisöstä riippumatta. Ajatuksen mukaan on olemassa tiettyjä yleisiä ja ikuisia totuuksia, jotka koskevat esimerkiksi todellisuuden luonnetta, ihmisluontoa tai tietoisuutta.

pietari

Pietari on jeesustarun ns. apostoleista ensimmäinen ja merkittävin.

Pietarin erityisasema tulee esiin Jeesuksen sanoissa: ”Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni” (Matt. 16:18). Jeesus antaa Pietarille ja kirkolleen nk. avaintenvallan eli voiman Jeesuksen nimessä antaa syntejä anteeksi tai sitoa ne (ks. rippi). Tästä syystä kirkkotaiteessa Pietari esitetään usein avaimia kantavana apostolina.

Pietari oli perimätiedon mukaan Rooman ensimmäinen piispa, ja roomalaiskatolinen kirkko pitää häntä ensimmäisenä paavina. Rooman Pietarin kirkon uskotaan olevan rakennetun apostoli Pietarin haudan päälle, niin että keskusalttari on suoraan haudan yläpuolella.

piilotajunta 

Piilotajunnalla tarkoitetaan tiedostamatonta psyyken osa-aluetta; alitajunta.

piispa

(kreikaksi επισκοπος, episkopos, sananmukaisesti kaitsija) tarkoittaa kristillisissä kirkoissa tietyn alueen hengellistä johtajaa.

pitkittäistutkimus

Pitkittäistutkimus suoritetaan pitkän ajan kuluessa joiltakin kehityksen osa-alueilta.

pluralismi

Moneusajattelu.

poikittaistutkimus

Poikittaistutkimus suoritetaan yhdellä tutkimuskerralla monista kehityksen osa-alueista.

pitkäperjantai

Pitkäperjantai on kristillinen arkipyhä. Silloin kristityt muistelevat taruhahmo Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja kuolemaa.

Pitkäperjantai rikkoo työviikon ja loukaa ateistien ihmisoikeuksia. 

polyteismi

Monijumalaisuus. Ero monoteismiin on häilyvä, koska joissain uskonnoissa esim. kristinuskon ja islamin "pahuuden päämies" ja enkelihierarkia katsot­taisiin jumaliksi. Kristinuskon "kolmiyhtei­nen juma­luus" ja katolinen Marian ja pyhimysten palvonta tekee erosta vielä häilyvämmän.

platonismi - Platonin ajatuksiin perustuva käsitys

pluralismi

Moneusoppi, jonka mukaan oleva koostuu useista perusaineksista. Joskus myös moniarvoisuutta kutsutaan pluralismiksi.

positio

Väittäminen tai asettaminen (lat. pono, sijoittaa, asettaa). Termiä käytetään toisaalta asettamuksesta, joka on ikään kuin otettu päättelyn pohjaksi. Tällöin kyseessä ei ehkä ole oma kanta, vaan eräänlainen ajattelun lähtökohdaksi otettu asettamus. Sanaa käytetään usein myös sanan "negaatio" (kielto) vastinparina.

positivismi

Auguste Comten käsitys ihmisyhteisäjen kehityksestä.
Myös käsitys, joka vastustaa ei-kokemuksellista pohdiskelua ja kaikkia sellaisia tiedon han­kintamenetelmiä, jotka eivät ole palautettavissa tieteelliseen menetelmään.

Niinpä auktoriteettiusko, traditio, mystinen intuitio tai uskonnollinen ilmoitus eivät ole positivistille hyväksyttäviä tiedonhankinnan menetelmiä.

Positivis­mille on tunnusomaista naturalismi, tämänpuolei­suusnkaikkeus on olemassaolol­taan ja toi­minnaltaan itseriittoinen, eikä ihmisellä ole siinä eri­koisasemaa.

potentiaalisuus

Olion sanotaan olevan potentiaalisesti sitä, mitä se voi olla (lat. potenitia, kyky, mahdollisuus).

Siemen on siis potentiaalisesti puu ja tulella on potentiaalisuus polttaa.

Potentiaalisuudesta puhutaan usein suhteessa -> aktuaalisuuteen, josta on kysymys silloin, kun potentiaalisuus toteutuu (siemenen potentiaalisuus toteutuu eli aktualisoituu kasvun myötä, tulen potentiaalisuus aktualisoituu, kun se kuumentaa puita nuotiossa).

Usein tämän käsitteen avulla on myös tarkasteltu kahdenlaisia -> modaalisuuksiin liittyviä ongelmia: onko potentiaalisuus jotakin todella reaalista eli onko siemenessä todella jotakin, jota kutsumme puun potentiaalisuudeksi?

Entä ovatko kaikki mahdollisuudet oikeastaan jollakin oliolla olevia potentiaalisuuksia? Potentiaalisuuden käsitettä on käytetty etenkin aristoteelisessa filosofiassa. Sen mukaan aine eli materia on potentiaalisuuden yleinen periaate. Kivellä patsaan aineena on eräänlainen kyky eli potentiaalisuus monenlaisiin muotoihin eli -> formiin, jotka taiteilija saa esiin.

Kaikkien potentiaalisuuden tyyppien ymmärtäminen tämän analogian kautta ei kuitenkaan ole yksinkertaista.

pragmatistinen totuuskäsitys

Käsitykset ovat välineitä kokemuksen järjestämiseksi, ja niiden totuus liittyy niiden toimivuuteen ja hyödylli­syyteen. Ideoiden merkitys on niiden "käteisar­vos­sa" elämämme kannalta. Siksi totuus on yksi hyvän laji, sillä totta on se mikä osoittau­tuu hyväksi toimin­nas­sa. William James meni tässä niin pitkälle, että kat­soi erityisesti uskonnollis­ten käsitysten olevan oikeu­tet­tuja ja pragmaattisessa mielessä "tosia".

C. S. Peircen mukaan uskomukset ovat toiminnan vakiintuneita tapoja. Peirce ei yhtynyt W Jamesin ja J. Deweyn relativistisiin käsityksiin pragmatismista ja nimitti oman oppinsa pragmatismiksi. Pragmatismiksi kutsutaan varsin vaihtelevaan tapaan filosofisia käsityksiä, joissa korostetaan toiminnan tai käytännön merkitystä.

predestinaatio

Ennaltamääräämisoppi.

predikaatti

Aristoteelisen logiikan kaikki lauseet rakentuvat siten, että niissä jostakin subjektista väitetään jokin predikaatti (lat. prae+dico, kuuluttaa, väittää).

Sanaa käytetään yleisemmin kaikesta, mitä voidaan sanoa jonkinlaisena määreenä jostakin.

Monissa yhteyksissä sana voidaan siis kääntää suomeksi "ominaisuudeksi".

Myös verbiä "predikoida" voidaan käyttää, kun esitetään väite, jonka mukaan jokin predikaatti kuuluu jollekin subjektille.

Fregen predikaattilogiikassa predikaatit väitetään aina yksilöolioista, jolloin kyse voi oikeastaan olla muustakin kuin ominaisuudesta.

Predikaatiksi käy mikä tahansa käsite, joka voidaan väittää jostakin yksilöstä.

premissi

Oletusväite.

prekognitio

Ennalta tietäminen. Ei näyttöä.

premissi

Oletus.
Premissi -> Argumentti -> Deduktio.

profaani

epäpyhä, maallinen, arkinen; pyhän vastakohta.

profeetta

Ennustaja, jumalien tahdon julistaja.

profetia

Ennustus, jumalallinen ilmoitus.

projektioteoria

heijastusteoria, jonka mukaan uskonto ja jumalat ovat kuvia ihmisen omista tarpeista ja kehitysvaiheista.

propositio

Perinteisen käsityksen mukaan propositioksi sanotaan kaikkia niitä -> entiteettejä, jotka voivat olla joko tosia tai epätosia.

Monissa loogisissa järjestelmissä (varsinkin antiikissa ja keskiajalla) hyväksyttiin, että lauseet eli tietyt ääniaaltojen järjestelmät tai mustekiemuroiden yhdistelmät ovat tällaisia propositioita eli ovat tosia tai epätosia.

Niinpä propositiot ovat tavanomaisessa merkityksessä olemassa olevia olioita.

Tietyn (kirjoitetun) proposition totuus voi myös muuttua (esimerkiksi "huomenna sataa", joka on tosi sadepäiviä edeltävinä päivinä).

Logiikassa propositiot on yleensä ymmärretty abstraktimmin siksi, mitä tietty esitetty lause tarkoittaa tai väittää. Propositioille ei ole yleensä myönnetty olemassaoloa sanan tavanomaisessa merkityksessä. Esimerkiksi lause "huomenna sataa" ilmaisee eri propositioita eri päivinä.

protestantti

Protestantti on protestanttista uskoa tunnustava henkilö. Protestanttisuuteen lasketaan kuuluviksi ne kirkkokunnat ja uskonnolliset yhteisöt, jotka syntyivät 1500-luvun hajaannuksen seurauksena. Tuolloin läntinen kristinusko repesi kahtia roomalaiskatoliseen kirkkoon ja eri protestanttisiin ryhmittymiin.

protestanttinen etiikka

Max Weberin (1864-1920) väite, jonka mukaan protestanttinen kristinusko ja kapitalistinen talousjärjestelmä ovat muovanneet sellaista työetiikkaa, jonka mukaan ahkera työnteko kannattaa

pseudotiede

(engl. pseudoscience). Pseudotiede eli näennäistiede on tieteellisenä esiintyvä oppi, joka ei kuitenkaan täytä tieteellisyyden kriteereitä. Tieteen tarkoituksena on tuottaa mahdollisimman pätevää maailmaa koskevaa tietoa. Tieteelliseen menetelmän keskeisenä ominaisuutena onkin itsekorjaavuus eli virheellisten käsitysten korvaaminen pätevämmillä.

Itsekorjaavuus edellyttää tutkimuksen objektiivisuutta, väitteiden yleistä testattavuutta, tulosten ja tutkimusmenetelmien julkistamista, niiden kriittistä tarkastelua sekä tieteen autonomisuutta.

Pseudotieteet eivät sitä vastoin aseta väitteitään rohkeasti julkisesti tutkittaviksi, vaan perustuvat jopa vuosituhansia vanhoihin paikkaansa pitämättömiin ja perusteettomiin uskomuksiin.

Pseudotieteet voivat siis ensinnäkin perustua subjektiivisiin mielipiteisiin, arviointeihin tai kokemuksiin. Esimerkiksi uskomuslääkinnällisiä hoitoja ja lääkkeitä ei välttämättä ole testattu vertailuryhmiä tai kaksoissokkokokeita hyödyntäen.

Niiden tehokkuuden osoittaminen perustuu auktoriteettien sanaan, kyseenalaistamattomiin uskomuksiin, maagiseen ajatteluun ja yksittäisiin tapauskertomuksiin, eikä väitteitä tukeviin tutkimustuloksiin.

Pseudotieteellisten väitteiden pätevyyttä voi myös olla mahdotonta testata julkisesti. Esimerkiksi jos telepaattisten kykyjen väitetään aina katoavan huolellisesti kontrolloiduissa tutkimuksissa, telepatian olemassaolosta tulee väite, jonka todenmukaisuutta on mahdoton todistaa tai kumota. Tällöin on mahdollista, että väite joko pitää paikkansa tai sitten ei. Mutta samalla kenelläkään ei ole tieteellisiä perusteita uskoa telepatian olemassaoloon, ja todistustaakka säilyy telepatiaan uskovien harteilla.

Pseudotieteiden edustajat voivat vedota salaisiin ilmiöihin, tietoihin, raportteihin, tutkimuksiin tai ylipäätään olla julkisesti esittämättä väitteitä tukevaa todistusaineistoa. Esimerkiksi ufologit väittävät ulkoavaruuden olentojen olevan yhteydessä Maan asukkaisiin, mutta todistusaineistokseen he tarjoavat vain julkaisemattomia raportteja tai ”nimeltä mainitsemattomien korkea-arvoisten upseerien” todistuksia.

Samoin parapsykologit esittävät eri maiden armeijoiden tekevän ja hyödyntävän parapsyykkistä teknologiaa koskevia tutkimuksia. Tutkimusten tuloksia ei valtionsalaisuuksina luonnollisesti ulkopuolisille paljasteta. Vaikka on täysin mahdollista, että nämä väitteet pitävät paikkansa, niin julkisen todistusaineiston puuttuessa ainoa mihin voi luottaa, on väitteen tehneen henkilön kunniasana.

Tieteessä väitteiden pätevyys ei kuitenkaan riipu niitä tekevän henkilön luotettavuudesta, vaan hänen julkisesti esittämästään todistusaineistosta. Yleisemmin sanoen: väitteen rohkeus, kuulopuheet tai salaiset todisteet eivät tee väitteestä totta tai uskottavaa.

Väitteiden kriittinen tarkastelu tulee mahdottomaksi pseudotieteiden ohittaessa objektiivisuuden, testattavuuden ja julkisuuden vaatimukset. Tällöin ainoa järkevä vaihtoehto on pidättäytyä väitteen todenmukaisuutta koskevista arvioinneista kunnes aiheesta on saatavilla julkistettua tutkimustietoa. Tähän asti se pysyy perusteettomana, pseudotieteellisenä väitteenä.

Pseudotieteellisten oppien kannattajat kiertävät kaukaa niiden väitteitä kumoavat tutkimukset. Kriittisen tutkimuksen tekemisen puute samoin kuin tehtyjen tutkimusten ja kehitettyjen teorioiden ohittaminen eivät edistä tiedon tarkentumista.

Onkin huomattava, että pseudotieteelliset opit ovat usein vanhoja käsityksiä, jotka tieteen piirissä on aikoja sitten hylätty tutkimusaineiston perusteella. Tämä koskee useita uskomuslääkinnän muotoja samoin kuin astrologiaa, luomisoppia sekä oppia Maan pannukakkumaisuudesta.

Pseudotieteet tai niiden edustajat voivat myös olla sitoutuneita johonkin poliittiseen, moraaliseen tai uskonnolliseen kantaan, joka estää heitä hyväksymästä jotain tiettyä väitettä todistusaineistosta huolimatta. Esimerkiksi kreationistit kieltäytyvät hyväksymästä hyvin perusteltua evoluutiokäsitystä uskonnollisista syistä.

Pseudotieteet eivät siis täytä yhtä tai useampaa tieteen kriteeriä. Niillä on lisäksi huomattu olevan ominaisuuksia, jotka eivät tee niistä välttämättä pseudotieteellisiä, mutta jotka ehkä auttavat pseudotieteellisyyden tunnistamisessa:

Pseudotieteellisissä teoksissa hyvin harvoin kerrotaan, kuinka väitteisiin on päästy ja mihin tutkimuksiin väitteet perustuvat — jos sellaisia ylipäätään on olemassa. Jopa tiedettä popularisoivissa teoksissa on hyvin usein kuvauksia käytetyistä tutkimusmenetelmistä, samoin kuin viitteitä tieteellisiin julkaisuihin, joissa tutkimuksista kerrotaan tarkemmin.

Tämän sijaan pseudotieteellisten teosten kirjoittajat esitellään kirjoissa yleensä hyvin tarkkaan. Jonkinlaisena sääntönä voidaan sanoa, että kun henkilöllä ei ole esittää tiedollisia perusteluja väitteilleen, hän vetoaa enemmän omiin henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa tai auktoriteettiasemaan.

Tieteen tavoitteena on selvittää onko väitettyjä ilmiöitä olemassa ja selittää miksi ne ovat olemassa. Pseudotieteelliset kysymyksenasettelut ovat puolestaan yleensä hyvin käytännönläheisiä: Miten parantaa flunssa? Miten saavuttaa korkeampi tietoisuuden tila?

Pseudotieteen edustajat toimivat usein yksin, eristettynä muista saman tieteenalan edustajista. Hyvin harvoin kukaan tieteen valtavirtaa edustava tutkija jaksaa kommentoida heidän t