Tulevaisuus

Sisällysluettelo
  1. Tulevaisuus
  2. Toimiminen tulevaisuuden hyväksi
    1. Väestöräjähdyksen pysäyttäminen
    2. Mitä suomalaisten pitäisi tehdä?
    3. Keskustelun aiheita
  3. Tulevaisuuden tutkiminen tieteenhaarana
    1. Erilaisia lähestymis- tapoja
    2. Perinteinen käsitys
    3. Lähestymis- tapojen jaottelua
    4. Muotojen jaottelua
    5. Teknokraattinen ja inhimillinen tulevaisuuden- tutkimus
    6. Kuvaileva, käsikirjoitus- ja kehitysajattelutapa
    7. Arvioiva tulevaisuuden- tutkimus
    8. Mahdolliset tulevaisuudet
    9. Myönteinen, arvioiva ja arvioivan jälkeinen
    10. Ennakoiva, tulkitseva, arvioiva ja selvittelevä lähestymistapa
    11. Eräs pelottava tulevaisuus: elämysyhteiskunta
    12. Yhteenveto:
    13. Keskustelun aiheita
  4. Tulevaisuus ja vastuu
    1. Ketkä ovat vastuussa tulevaisuudesta?
    2. Omia valintoja ei pidä väheksyä
    3. Keskustelun aiheita
  5. Maailmanperintö ja sen vaaliminen
    1. Keskustelun aiheita
  6. Minun tulevaisuuteni
    1. Missä tulevaisuudestani päätetään?
    2. Mitä itse omistan 31.12.2011?
    3. Miten minulle käy?
    4. Keskustelun aiheita
  7. Haaveet
    1. Mitä haave on?
    2. Keskustelun aiheita
  8. Mihin voi vaikuttaa
    1. Determinismi ja indeterminismi: Mitä vapaa tahto tarkoittaa
    2. Lainalaisuusoppi (determinismi) ja satunnaisuusoppi (indeterminismi)
    3. Päteekö satunnaisoppi (indeterminismi) fysiikassa: Karkeistus
    4. Lainalaisuus (determinismi) ja inhimillinen vapaus
    5. Siveellinen vastuunalaisuus
    6. Syyllisyys, ympäristö ja perintötekijät (geenit)
    7. Keskustelun aiheita
  9. Tulevaisuuden suunnittelu
    1. Mitä tulevaisuuden suunnittelu on?
    2. Suunnittelun lajeja (esimerkkejä)
    3. Keskustelun aiheita
  10. Eri ikäkausien kysymyksiä: Elämänkaari
    1. Elämän päävaiheet
    2. Keskustelun aiheita
    3. Eriksonin käsitys elämänvaiheista
    4. Eriksonin käsitysten arvostelua
    5. Keskustelun aiheita
  11. Vertailu oman ja maailman tulevaisuuden välillä
    1. Miten niitä voitaisiin verrata?
    2. Lehtiuutinen vuonna 2007
    3. Keskustelun aiheita
  12. Tulevaisuuden yhteiskunta
  13. Tulevaisuutta koskeva yhteiskunnallinen päätöksenteko: Uhkat ja mahdollisuudet'
    1. Lähde
    2. Käytämme nyt paljon voimavaroja
    3. Kehitysmaiden talouskasvu
    4. Eläkeläisten suhteellinen osuus kasvaa
    5. Siirtyykö köyhyys tänne?
    6. Uhkaako sekasorto?
    7. Kasvavatko menot nopeammin kuin tulot?
    8. Tehostamismahdollisuuksia
    9. Opetuksesta oppimiseen?
    10. Miksi automaatio ei etene?
    11. Keinot ovat muuttuneet päämääriksi
    12. Vanhuksia lämpimiin maihin?
    13. Yhteiskunta itse aiheuttaa ongelmiaan
    14. Tietokone lääkärinä?
    15. Laboratoriotutkimukset voitaisiin tehdä tehokkaammin ja halvemmalla
    16. Tarvitaano lääkäreitä jatkossa?
    17. Piteneekö elinikä?
    18. Kolmen prosentin vuositehostus riittää?
    19. Pitääkö päätöksentekoa jakaa?
    20. Ovatko suuret virastot ratkaisu?
    21. Mitä ulkoistaa ja mitä ei?
    22. Poliitikot jarruina?
    23. Pitäisikö kuntajärjestelmä purkaa?
    24. Voidaanko hyvinvointiyhteiskunta säilyttää?
    25. Keskustelun aiheita
  14. Utopia ja dystopia
    1. Utopioista ja dystopioista suomeksi
    2. Utopiat
    3. Dystopiat
    4. Keskustelun aiheita
  15. Scifi
  16. Suomi 2017 ym. skenaariot
    1. Helsingin Sanomat
    2. Palveluihin teollisen ytimen kautta
    3. Venäjästä ei ole Suomen talouden pelastajaksi
    4. Onko meillä riittävä nälkä menestyä?
    5. Suomi palaa kasvun tielle
    6. Menestykset ovat syntyneet luovasta tuhosta
    7. Talouskasvun idea on keksittävä uudelleen
    8. Velkainen satavuotias tarvitsee ravistelua
    9. Keskustelun aiheita
  17. Luonnon tulevaisuus
    1. Keskustelun aiheita
  18. Erilaisia ajan käsitteitä (lineaarinen, syklinen)
    1. Taustaa
    2. Lineaaarinen aikakäsitys
    3. Syklinen aikakäsitys
    4. Episodinen aikakäsitys
    5. Monokroninen eli yksiaikainen aikakäsitys
    6. Polykroninen eli moniaikainen aikakäsitys
    7. Keskustelun aiheita
  19. Luonnonsuojelu
    1. Mitä luonnonsuojelu on?
    2. Miten luontoa suojellaan?
    3. Lait
    4. Luonnonsuojelualueet
    5. Kansallispuisto
    6. Luonnonpuisto
    7. Muu luonnonsuojelualue
    8. Luonnonsuojelutoiminta
    9. Keskustelun aiheita
  20. Erilaisia järjestöjä
    1. Taustaa
    2. Ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöt
    3. Keskustelun aiheita
  21. Esim. tähtitieteellisiä tulevaisuuden kuvia
    1. Kaikkeuden tulevaisuus
    2. Aurinkokunta
    3. Kuut
    4. Galaksit
    5. Aurinkokunnan tulevaisuus
    6. Kiertoratojen pysyvyys pitkällä aikavälillä
    7. Kuiden ja rengasjärjestelmien kehitys
    8. Auringon kirkastuminen
    9. Linnunradan ja Andromedan sulautuminen
    10. Punainen jättiläinen
    11. Valkoinen kääpiö
    12. Keskustelun aiheita
  22. Vanhat aineistot alkavat tästä
  23. Kokoava katsaus nykymaailmaan
    1. Vuoden 1958 ennuste vuodesta 2007
    2. Kännykkätelevisio
    3. Perintötekijät (geenit)
    4. Palloistuminen (globalisaatio)
    5. Tietokone
    6. Öljy
    7. Tekoaineet
    8. Tsunamit ja maanjäristykset
    9. Energian langaton siirto
    10. Avaruuden valloitus
    11. Keinoauringot ja merivirtojen ohjailu
    12. Säteilyenergialla kulkevat autot
    13. Vedenalainen maatalous, valaiden kasvatus ja peltojen lannoitus
    14. Kuulennot jokapäiväisiä
    15. Tehtäviä
  24. Teknistyminen ja automaatio, robotit
    1. Mikä on robotti
    2. Teollisuusrobotit
    3. Manipulaattorit eli käsittelylaitteet
    4. Robotin toiminta
    5. Robotin ohjelmointi
    6. Robotit ja tarkkuus
    7. Robottien etuja ja haittoja
    8. Vapautus yksitoikkoisesta työstä
    9. On mahdollista, että robotit lisäävät työttömyyttä
    10. Työn uudelleen jakaminen
    11. Kiinalainen tekee kaiken halvemmalla kuin robotit
    12. Tehtäviä
  25. Toteutuuko informaatioyhteiskunta
    1. Kehittyneisyys-
    2. järjestys
    3. Tehtäviä
    4. Palveluammatit
    5. Viestinnän lisääntyminen
    6. Viestien siirto nopeutuu
    7. Informaation mittaaminen
    8. Informaatiosaaste
    9. Vääristelty informaatio
    10. Valhe voi olla levittäjälleen hyödyllinen
    11. Kauhukuvia
    12. Todellisuuskäsitys ja informaation vaikutukset
    13. Usein halutaan uskoa todeksi se, mitä toivotaan todeksi
    14. Päätöksen tekijöillä ei ole tarpeellista informaatiota
    15. Tehtäviä
  26. Aikamme suuria kysymyksiä

Toimiminen tulevaisuuden hyväksi

Väestöräjähdyksen pysäyttäminen

Koska väestöräjähdyksen pysäyttäminen on tärkein toimenpide ihmisarvoisen tulevaisuuden takaamiseksi, tässä osiossa on keskitytty siihen.

Maailman väestömäärän menneisyys ja ennusteet
Väe-
stö
mrd
1 2 3 4 5 6 7 8 9
V. 1804 1927 1960 1974 1987 1999 2011 2025 2045

Lähde: Kirsi Heikkisen kirjoitus tiede -lehdessä 8/2007.

Väestöpommi on kadonnut otsikoista, mutta väestötieteilijäin mukaan ihmisiä syntyy edelleen  liikaa.

Vielä muutama vuosi sitten maapallon väestönkasvu oli huolien kärkeä, mutta nyt sitä ei mainita enää missään. Jäikö väestöpommi räjähtämättä?

Maailman arvostetuimpiin lukeutuvat väestöasiantuntijat John Guillebaud Lontoon University Collegesta ja Anne Ehrlich Stanfordin yliopistosta vakuuttavat, että sytytyslanka palaa edelleen.

Nykyennusteiden mukaan 50 köyhimmän maan väki kaksinkertiastuu vuoteen 2050 mennessä. Tuolloin  palloamme asuttanee kaikkiaan noin 2,6 miljardia ihmistä enemmän kuin nyt.

Monet teollisuusmaat vain kuvittelevat, että väestöräjähdys on "ohi", koska niillä itsellään syntyvyys on hyvin alhainen, Ehrlich sanoo Tiede-lehden sähköpostihaastattelussa.

Elefantti lasikaupassa


Ehrlichin mukaan väestönkasvu sivuutetaan herkästi siksi, että sen hillitseminen on osoittautunut siveellisesti, poliittisesti, taloudellisesti ja uskonnollisesti vaikeaksi.

Kuka saa määrätä lapsiluvun? Vanhemmat, viranomaiset vai jumala? Mitä jos uskonto tai perinne kieltää ehkäisyn? Kuka maksaa valistuksen ja ehkäisyvälineet? Entä kuka huolehtii vanhempien sosiaaliturvasta, jos jälkeläisiä ei ole - tai heitä on vain vähän? 

Väestönkasvusta on tullut elefantti lasikaupassa, aihe, jota kukaan ei rohkene lähestyä, John Guillebaud vertaa sähköpostissaan.

Kuvaavaa on, että kun YK viimeksi listasi keskeiset tavoitteensa seuraaville 15 vuodelle, syntyvyyden säännöstely tai väestönkasvun hillitseminen ei ollut lainkaan mukana, Ehrlich huomauttaa.

Ilmastonmuutos pahenee

Vaikka valtaosa väestönkasvusta tapahtuukin kehitysmaissa, asiantuntijat varoittelevat, ettei teollisuusmailla ole varaa ummistaa silmiään. Nykymaailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Biologi William Laurance Smithsonian-instituutin trooppisesta tutkimuskeskuksesta Panamasta muistuttaa tuoreessa New Scientist -lehdessä, että väentiheys vaikuttaa olennaisesti muun muassa tropiikin metsäpeitteeseen.

Kun väki lisääntyy, metsät häviävät. Filippiinit, Honduras ja Madagaskar ovat kaljuuntuneet jo pahoin.

Metsäkato uhkaa lukemattomien kasvi- ja eläinlajien selviytymistä ja myös kiihdyttää kasvihuoneilmiötä, koska sademetsiin varastoitunut hiilidioksidi vapautuu ilmakehään.

Guillebaudin mukaan on täysin hullua, että ilmastonmuutoksen suitsimisessa keskitytään vain elintapoihin ja teknologiaan ja ihmisten lukumäärä ohitetaan kokonaan.

Meidän pitäisi tietenkin ottaa huomioon myös ilmaston muuttajat - eli ihmiset, Guillebaud toteaa.

Laurancen mukaan mitkään ponnistelut ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi eivät tule  onnistumaan, elleivät naiset kaikkialla pääse käsiksi ehkäisyvälineisiin. 


Yhdysvallat oli ennen maailman suurin ehkäisyvälineiden lahjoittaja, mutta Bushin vanhoillinen hallinto leikkasi toiminnalta rahat, Laurance sadattelee.

Maapallo ei riitä

WWF:n ja Worldwatch-instituutin arvioiden mukaan kulutamme luonnonvaroja jo nyt 20 prosenttia enemmän kuin niitä uusiutuu.

Vuonna 2050 väen elättämiseen tarvittaisiin jo useampia maapalloja, Guillebaud laskeskelee.

Joidenkin mukaan maapallon kantokykyä ei ratkaise maailman pääluku vaan se, kuinka paljon kukin meistä kuluttaa ja aiheuttaa päästöjä.

Antarktis-tutkimusohjelman johtaja Chris Rapley huomautti taannoin brittiläisessä The Independent -lehdessä, että tuhannet miljoonat lisäihmiset rasittavat maapallon ilmakehää ja maaperää siinäkin tapauksessa, että henkilökohtainen kulutus saataisiin kutistetuksi murto-osaan nykyisestä. Jokainen meistä kuitenkin syö, juo, asuu ja liikkuu eli nielee energiaa ja synnyttää jätteitä.

Vain olematon ihminen ei jätä jälkiä, Rapley muotoili.

Kaikki eivät kuitenkaan usko väestönkasvun vaaroihin. Kuuluisimpia kriitikoita on ollut ekonomisti Julian Simon, jonka mukaan väestönkasvu ei ole ongelma, koska ihmiset ovat etenkin tiukan paikan tullen erittäin luovia. 

Luonnonvarat eivät ole Simonin mielestä rajallisia, sillä äly ja teknologia löytävät markkinavoimien ajamina aina uusia ratkaisuja. Vanhoja raaka-aineita kierrätetään ja vaihtoehtoja kehitetään.

Yli miljardi teiniä

Guillebaud kuitenkin painottaa, ettei väestönkasvu ole pelkkä ympäristöongelma vaan myös yhteisöllinen kysymys. Köyhyys ja kärsimys lisääntyvät, kun kasvu syö kaiken edistyksen.

Yllä olevan taulukon mukaan maailman väestö kasvaa huomattavasti. Jos väestönkasvua ei onnistuta pysäyttämään, nälkä, kulkutaudit ja sodat pysäyttävät sen.

Siitä huolimatta, että luonto pysäyttää joskus ihmiskunnan väestönkasvun, paleetta Maa voi muuttua väestöräjähdyksen seurausten vuoksi elinkelvottomaksi ihmiselle.

Elämä tuskin häviää mutta ihminen häviää ja jäljelle jää huomattavasti toisenlainen lajisto kuin nykyinen.

Vino väestörakenne aiheuttaa myös muita ongelmia. Kun maan väestönkasvu nopeutuu, nuoret ikäluokat paisuvat suhteessa väestöön. Syntyy nuorisoylijäämä, jolle ei ole paikkaa yhteiskunnassa.



Maailmassa on nyt enemmän teini-ikäisiä kuin koskaan ennen: 1,2 miljardia 10-19-vuotiasta, joista valtaosa asuu suurkaupunkien kurjalistokortteleissa , Guillebaud sanoo.

Guillebaud nimeää ilmiön teinijäristykseksi. Saksalainen sosiaalipedagogiikan professori Gunnar Heinsohn puolestaan puhuu nuorisopullistumasta. Kumpikin on sitä mieltä, että ylimääräteinien massat tuottavat ongelmia. Etenkin nuoret miehet ovat alttiita purkamaan tyytymättömyyttään väkivaltaisesti.

Levottomuudet ovat tavallisimpia kehitysmaissa, joissa väestönkasvu on suurinta. Työttömät nuoret miehet ovat tykinruokaa terrorismille, Anne Ehrlich toteaa New Scientist -lehden artikkelissa väestötieteilijämiehensä Paul Ehrlichin kanssa.

Heinsohnin mukaan esimerkiksi sodan runteleman Afganistanin ja rauhallisen Tunisian tärkein ero on se, että Afganistanissa syntyvyys on nelinkertainen. Toinen esimerkki on Palestiina, jossa väestönkasvu on ollut huippunopeaa. Heinsohnin mukaan Hamasin ja al-Qaidan takana ei ole uskonnollisuus vaan nuorisopullistuma. Uskonto toimii ainoastaan sumuverhona - niin kuin ristiretkeilijöilläkin aikanaan.

Kolme kärjessä

  1. Kiinan väkiluku on maailman suurin: 1,3 miljardia.
  2. Intia kirii kakkoseksi 1,1 miljardin väestöllä. Vuonna 2030 intialaisia on jo lähes 1,5 miljardia, jolloin maa ohittanee Kiinan.
  3. Yhdysvalloissa asuu kolmanneksi eniten väkeä, 302 miljoonaa.
  4. Maailman väkiluku on yli kaksinkertaistunut vajaassa 50 vuodessa.

Sen sijaan teollisuusmaissa väestönkasvu on hidastunut 1960-luvun lopulta lähtien. Myös useissa kehitysmaissa syntyvyys on kääntynyt laskuun. Joka kolmas maailman ihminen on alle 20-vuotias, joten väestö kasvaa silti vielä pitkään.

Jotta maanosan väkiluku kääntyisi laskuun, lapsia pitäisi syntyä naista kohden keskimäärin alle 2,1. Nykyisin Euroopassa syntyvyys on keskimäärin 1,7, Aasiassa 2,8, Latinalaisessa Amerikassa 2,7 ja Afrikassa 5,7.

Mitä suomalaisten pitäisi tehdä?

Eräässä ilmaisjakelulehdessä oli seuraava kirjoitus. Se esitetään seuraavassa kokonaisuudessaan pohjaksi keskustelulle.

Suomen väkiluku on muutaman viimeisen vuosisadan mukana kasvanut, mutta nyt väestönkasvu on tasaantunut. Suomi pystyy tuottamaan perustarpeiden tyydyttämiseen tarpeelliset tuotteet vaikka kuinka pitkäksi aikaa eteenpäin.

Jos suomalaiset naiset synnyttävät keskimäärin kaksi lasta, väkiluku pikemmin alenee kuin kasvaa. Kun suomalaiset ovat tämän maan omalla työllään rakentaneet ja asuneet täällä ikimuistoisista ajoista asti, heillä on oikeus pitää oma maansa.

Elinkeinoelämän toivoma ihmisten vaihtaminen etelämpää tulevaan halpatyövoimaan on väärä tavoite.

Myös elinkeinoelämän aikeet siirtää suomalaisella työllä aikaansaadut työvälineet halvan työvoiman maihin on väärin.

Mitä tulee kehitysapuun, suomalaisten kannalta järkevin vaihtoehto olisi antaa koko kehitysapu ehkäisyvälineinä ja ehkäisyneuvontana. Sellaisiin maihin, jotka eivät tällaista kehitysapua kelpuuta, ei ole viisasta antaa kehitysapua.

Eräiden vihreiden poliitikkojen mielestä maailmaan mahtuu vaikka sata miljardia ihmistä, mutta ei kenties yhtään suomalaista. Suomalaisten äänestäjien pitäisi ymmärtää vastustaa sellaisia poliitikkoja.

Suomalaisilla on oikeus tuottaa lapsia juuri siinä määrin kuin he nyt tuottavat.

Ihmiskunnan perinnöllisen monimuotoisuuden kannalta on hyvä, jos pohjoisiin olosuhteisiin sopeutuneita ihmisiä asuu tällä kiertotähdellä myös tulevaisuudessa.

Myös puheet eläkepommista ovat vastuuttomia. Suomalaiset ovat elättäneet vanhuksensa jo vuosituhansia ja he elättävät heidät myös tulevaisuudessa.

kirjoittaa nimimerkki Suomalainen

Keskustelun aiheita

  • Mikä on eläkepommi? Miksi sellaisesta puhutaan?
  • Kuinka monta lasta sinä haluat saada?
  • Millaista Suomen kehitysapu on nykyään? Onko se tehokasta?
  • Miksi väestöräjähdyksestä on lakattu puhumasta?
  • Mitä tapahtuisi, jos kiinalaiset ja intialaiset käyttäisivät yhtä paljon luonnonvaroja kuin yhdysvaltalaiset?
  • Kuina paljon maailmassa on tällä hetkellä nälkää näkeviä? Mistä tämä johtuu?
  • Kuinka paljon maailmassa on työttömiä? Mistä tämä johtuu?
  • Miten ihmisen perimän monimuotoisuus voidaan parhaiten säilyttää?
  • Milllä perusteella ihmisillä on oikeus maahan?
  • Pitäisikö tropiikin metsien antaa hävitä?

Tulevaisuuden tutkiminen tieteenhaarana

Erilaisia lähestymis-
tapoja

Jotkut jakavat tulevaisuusajattelun erilaisiin lähestymistapoihin, jotka ovat olleet historian eri ajanjaksoina ja eri kulttuureissa erilaisia. Toisaalta tulevaisuudentutkimuksessa tiedonalana voidaan nähdä erilaisia suuntauksia, jotka voidaan jakaa ajallisesti tai niissä yleisimmin käytettyjen menetelmien mukaisesti.

Nämä suuntaukset heijastavat laajemmin yleisiä tutkimuksen suuntauksia. Seuraavassa esitellään muutamia useimmin käytettyjä lähestymistapoja ja jaottelumalleja ja päädytään lopuksi nelijakoon, joka perustuu ennakoivaan, tulkitsevaan, arvioivaan sekä selvittelevään lähestymistapaan.

Perinteinen käsitys



Tulevaisuudentutkimuksen tarkoitus on tutkia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja ja sen jälkeen panna alulle ja osallistua näitä vaihtoehtoja koskevaan julkiseen keskusteluun.

Jo Sir Thomas More julkaisi oman kuvitelmansa parhaasta mahdollisesta maailmasta, Utopiasta, vuonna 1516.

Tulevaisuudentutkija samoin kuin kuka tahansa vakavasti otettava tutkija on velvollinen noudattamaan yleisesti hyväksyttyjä tutkimuksen ja tiedon hankkimisen periaatteita.

Lähestymis-
tapojen jaottelua



Tulevaisuudentutkimuksen lähestymistavat jaotellaan joskus
  1. ennustamiseen
  2. haaveyhteiskunnan pohtimiseen (utopia-ajatteluun) ja
  3. käsitysten erittelyyn.
Nämä lähestymistavat perustuvat ihmisen tarpeeseen ymmärtää yhä paremmin ihmisen, yhteiskunnan ja ympäristön välisiä suhteita.

Muotojen jaottelua

Tulevaisuudentutkimuksen muodot voidaan jaotella esimerkiksi seuraavasti:

  1. Haaveellisen hyvien yhteiskuntien pohtiminen (utopioihin perustuva lähestymistapa)
  2. Pelottaviin yhteiskuntiin (dystopioihin) perustuva lähestymistapa,
  3. Samankaltaisuuksiin (analogioihin) perustuva lähestymistapa,
  4. Järjestelmäajattelu (systeemiajattelu)
  5. Käsikirjoituslähestymistapa (skenaariolähestymistapa), ja
  6. Kehitysajatteluun perustuva (evolutionaarinen) lähestymistapa.

Teknokraattinen ja inhimillinen tulevaisuuden-
tutkimus

Tämä jaottelu perustuu tulevaisuudentutkimuksen harjoittamisen tarkoitukseen. Se on hyödyllinen silloin, kun tiedonalaa tarkastellaan historiallisesti.

Käsikirjoitusmenetelmä (skenaariomenetelmää) on tärkeä menetelmä myös inhimillisessä tulevaisuudentutkimuksessa.

Teknokraattinen lähestymistapa oli vallalla 1970-luvulle saakka ja sen avulla pyrittiin tulevaisuutta ennustamaan tarkasti ja yksityiskohtaisesti.

Suurin osa nykyäänkin käytössä olevista menetelmistä on alun perin kehitetty tämän käsityksen perusteella. Tuloksena oli usein yksinkertaistettuja ja kapea-alaisia tutkimuksia, joiden luotettavuus ei ollut kovin hyvä.

Inhimillisen käsityksen painottaminen oli ja on tärkeä erityisesti silloin, kun halutaan korostaa tulevaisuuteen vaikuttamista - toisaalta tietoista tulevaisuuden tekemistä ja toisaalta tulevaisuuden ei-tiedollista puolta.

Kuvaileva, käsikirjoitus- ja kehitysajattelutapa



Kuvaileva tulevaisuudentutkimus on ennustamista, jonka pyrkimyksenä on esittää menneisyyden kehityslinjojen jatkamiseen perustuvia ennusteita.

Näihin tulevaisuutta koskeviin arvioihin liitetään korkea todennäköisyys. Tämä käsitys perustuu siten siihen, että tapahtumat ja aika käsitetään koostuvaksi erilaisista säännönmukaisesti toistuvista tai kehittyvistä ilmiöistä, joista on mahdollista saada tietoa seuraamalla niiden kehitystä taaksepäin tarpeeksi pitkälle ja tekemällä siitä luotettavia johtopäätöksiä tulevan kehityksen suunnan ennustamiseksi.

Käsikirjoitusajattelun lähtökohta on se, että tulevaisuudesta ei voida saada suoraa ja varmaa tietoa. Pikemmin tulevaisuus nähdään monina erilaisina vaihtoehtoina, joita ja joihin johtavaa kehitystä voidaan tarkastella erilaisten käsikirjoitusten avulla.

Kehitysajattelu perustuu ajatukseen, että yhteisöjen kehitys ei noudata suoraviivaista kaavaa, vaan ne kehittyvät välillä hyppäyksittäin ja ennakoimattomasti. Niinpä yhteiskunnallisesta kehityksestä löytyy murroskausia ja mutkikkaiden muutosten jaksoja, jolloin tasaisen kehityskauden aikana kehitetyt tulevaisuuden ennakoimisen mallit eivät enää annakaan luotettavaa tietoa tulevasta kehityksestä.

Arvioiva tulevaisuuden-
tutkimus

Jotkut katsovat, että tulevaisuudentutkimuksen taustalla vaikuttaa kolme peruslähestymistapaa, jotka ovat löydettävissä laajemmaltikin tutkimuksessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa: ennakoiva, tulkitseva ja arvioiva lähestymistapa.

Ennakoiva tulevaisuudentutkimus pyrkii tarkkaan ja virheettömään tulevaisuuden ennakoimiseen ja tarkoituksena on täsmällisen ja virheettömän, usein matemaattisen tiedon saaminen tulevaisuudesta.

Tulkitsevassa lähestymistavassa pyritään ymmärtämään erilaisuuden, erilaisten arvojen ja perinteiden merkitys tulevaisuuden hahmottamisessa ja toivottavan tulevaisuuden valitsemisessa.

Arvioivassa lähestymistavassa painoa ei panna niinkään ennusteiden tai käsikirjoitusten laatimiselle sinänsä, vaan pikemminkin tutkitaan ja kyseenalaistetaan niitä oletuksia ja alkuasetelmia, joista tulevaisuutta lähdetään hahmottamaan ja niitä odotuksia, joita toivottava vaihtoehto pannaan täyttämään.

Tässä lähestymistavassa tärkeintä ei niinkään ole tiedon saaminen sinänsä vaan pikemminkin tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden tekeminen ja ihmisten osallistuminen yhteisölliseen toimintaan.

Nykyhetken näkyvät ilmenemismuodot - laitokset, käytännöt, järjestelmät ja jopa käytetyt kielelliset mielikuvat ja käsitteet - määräytyvät sen perusteella, että jokin määrätty todellisuuskäsitys monien erilaisten joukosta on saavuttanut hallitsevan aseman.

Päämääränä arvioivassa tulevaisuudentutkimuksessa on horjuttaa näitä valta-asetelmia, jotta viime kädessä voitaisiin muuttaa yhteisöjen olosuhteita siten, että tulevaisuuden sukupolvien ja kaiken elollisen tarpeet otetaan päätöksenteossa huomioon.

Mahdolliset tulevaisuudet



Perinteisessä tulevaisuudentutkimuksessa painotetaan mahdollisten tulevaisuuksien oikeutusta.

Vaihtoehtoja lähestytään siten, että tulevaisuuskäsityksen sisältö ja muoto eivät saa määräytyä sen rakentajan omien henkilökohtaisten käsitysten mukaisesti.

Tekijät ymmärretään asiantuntijoiksi. Uusimmat käsitykset, kehitysajattelu ja varsinkin arvioiva tulevaisuudentutkimus ovat kehittyneet osittain arvostelusta tätä perinteisempään ajatteluun pohjautuvaa käsitystä kohtaan.

Kehityslähestymistavan mukaan perinteisillä menetelmissä ei voida saada tarpeeksi kattavaa tietoa ja ymmärrystä tulevaisuuden vaihtoehdoista, koska todellisuuden luonne muuttuu.

Sen vuoksi tulevaisuudentutkimuksen kohteena pitäisi olla käsitys sellaisesta tulevaisuudesta, joka on avoin, yhtaikaa sekä selkeästi määräytynyt että määräytymätön ja samalla kertaa ihmisen toiminnan kohde.

Käsityksen kannattajat hyväksyvät yleisen kehitysajattelun sovellukset yhteiskunnalliseen tutkimukseen ja ajatteluun ja siten tulevaisuuden käsitetään muodostuvan mutkikkaiden ilmiöiden kehityksestä.

Arvioivassa tulevaisuudentutkimuksessa tulevaisuus on ilmiöitä, jotka ovat olemassa myös nykyhetkessä ajatuksissamme ja tunteissamme. Tästä syystä tulevaisuus vaikuttaa väistämättä myös nykyisyyteen ja myös ajatustunteiden (emootioiden) osa-alueet otetaan tutkimuksen piiriin.

Myönteinen, arvioiva ja arvioivan jälkeinen

Lähestymistavat voidaan jakaa myös
  • myönteisiin
  • arvioiviin ja
  • arvioivan jälkeisiin (postarvioiviin)

Ennakoiva, tulkitseva, arvioiva ja selvittelevä lähestymistapa

Voidaan ajatella, että tarkoituksenmukaisin tapa jaotella tulevaisuudentutkimus voisi olla seuraavanlainen:

Tulevaisuudentutkimuksen taustalla vaikuttaa kolmen sijasta neljä peruslähestymistapaa, jotka ovat perustaltaan löydettävissä laajemmaltikin tutkimuksessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa: ennakoiva, tulkitseva, arvioiva sekä selvittelevä.

Ennakoiva lähestymistapa

Ennakoiva lähestymistapa antaa parhaat mahdollisuudet silloin, kun painopiste asetetaan tulevaisuuteen, joka ei ole nykyhetkestä ajallisesti kovin kaukana ja jossa kuvattavaan tilanteeseen ei ole vaikuttamassa kovin paljon erilaisia muuttujia.

Perustana on välineellinen ajattelu - tulevaisuudentutkimuksen avulla pyritään löytämään työkaluja tulevaisuuden muokkaamiseksi ja oman toiminnan suuntaamiseksi.

Menetelmät perustuvat aikasarjoihin ja matemaattiseen mallintamiseen ja tavoitteena on yhden mahdollisimman selkeän ja täsmällisen ennusteen laatiminen päätöksenteon ja suunnittelun avuksi.

Tulkitseva lähestymistapa

Tulkitseva lähestymistapa perustuu käsitykseen, että tulevaisuus muodostuu erilaisista vaihtoehdoista.

Näiden tulevaisuuden vaihtoehtojen rakentamisessa otetaan huomioon mahdollisimman tasa-arvoisesti kaikkien osapuolten erilaiset arvot ja kulttuuriset käytännöt.

Tärkeintä ei ole ennusteiden laatiminen vaan käsityksen muodostaminen. Selvitellään esimerkiksi päämäärän asettelua tai erilaisten valtarakenteiden tai yhteisöllisten tekijöiden vaikutuksia päätöksentekoon ja sitä kautta toteutuvaan tulevaisuuteen.

Arvioiva lähestymistapa

Arvioivassa lähestymistavassa painoa ei panna niinkään ennusteiden tai käsikirjoitusten laatimiselle sinänsä, vaan päämääränä on pikemminkin kyseenalaistaa ja tutkia niitä oletuksia ja alkuasetelmia, joista tulevaisuutta lähdetään hahmottamaan.

Tärkeintä on silloin ihmisten osallistuminen ja yhteisölliseen toimintaan.

Toisaalta arvioivan lähestymistavan tärkein perustelu ei ole toimia pelkästään vasteena kahdelle edelliselle lähestymistavalle, vaan sillä ja sen piirissä kehitetyillä erityismenetelmillä voidaan nähdä olevan oma merkityksensä erityisesti silloin, kun tarkastellaan sellaisia ryhmiä, kulttuureita tai käytäntöjä, joita on vaikea ymmärtää perinteisempien näkökulmien kautta.

Selvittelevä lähestymistapa

Selvittelevän tulevaisuudentutkimuksen perustana on arvottavan käsityksen lisäksi välineellinen ajattelu - tulevaisuudentutkimuksen avulla pyritään selvittämään mahdollisia, todennäköisiä, ehdollisesti mahdollisia, toivottavia ja pelottavia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja kehittämään sitten työkaluja tulevaisuuden muokkaamiseksi ja oman toiminnan suuntaamiseksi pitemmällä aikavälillä.

Selvittelevän tulevaisuudentutkimuksen piiriin voidaan itse asiassa sijoittaa suurin osa esimerkiksi Suomessa tehtyä tulevaisuudentutkimus ja sen piirissä kehitetyt ajatukset, menetelmät ja mallit.

Eräs pelottava tulevaisuus: elämysyhteiskunta



Tanskalainen tulevaisuudentutkija Rolf Jensen ennustaa businesshenkisessä kirjassaan The Dream Society (=unelmayhteiskunta, 1999), että informaatioyhteiskunnan aikakauden jälkeen on tulossa ”dream society”, joka on käännetty ”unelmayhteiskunnaksi”, ”elämysyhteiskunnaksi” ja ”tarinayhteiskunnaksi

Jensenin mukaan tulossa oleva elämysyhteiskunta merkitsee ajatustunteiden (emotionaalisuuden) painottumista niin tuotteiden ja palveluiden tarjonnassa kuin kulutuksessakin.

Jos informaatioyhteiskunta korosti päätä ja järkeä, niin unelmayhteiskunta korostaa tunteita. Laitteistojen ja ohjelmistojen sijaan elämyksiä tuottavat sisällöt tulevat päähuomion kohteiksi.

Informaatioyhteiskunta ei ole elämysyhteiskunnan vastakohta, vaan se teknologisessa mielessä muodostaa perustan elämysten tuotannolle, sisällön tuotannolle.

Yhteenveto:

Tulevaisuudentutkimuksen anti arjessa

Tulevaisuus on avoinna ihmisille mahdollisten toimintojen ja valintojen rajattomana valikkona. Vaikka jokapäiväiset toimintomme perustuvat olettamukseen, että maailmassa on kuitenkin jotain pysyvää ja kestävää, muutoksen kiihtyvä nopeus vaikuttaa valintoihimme ja arvoihimme.

Tiedotusvälineet ja aikamme käsitykset tekevät arkielämästämme yhä enemmän mielikuviin perustuvaa. Tästä huolimatta meidän on mahdollista ja ehkä jopa velvollisuus pohtia ja arvottaa siveyskäsitysten pohjalta erilaisia mahdollisia tulevaisuuden tiloja – mahdollisia tulevaisuuksia – ja tehdä omat valintamme näiden pohdintojen tulosten pohjalta.

Tämä edellyttää sitä, että pohdimme valintojemme seurauksia mahdollisimman monesta eri näkökulmasta.

Yhteenvetona voimme sanoa, että tulevaisuus ei ole jossain siellä, mihin olemme menossa, vaan se on jotain sellaista, mitä olemme yhdessä luomassa.

Keskustelun aiheita

  • Kuuluvatko tietokonepelit informaatioyhteiskuntaan vai elämysyhteiskuntaan?
  • Pitäisikö meidän elää miellyttävästi ja oikeasti vai pyrkiä hankkimaan elämyksiä esimerkiksi tietokonepelien tai seikkailumatkojen avulla?
  • Miksi varakkaat ihmiset hankkivat elämyksiä kokeilemalla esimerkiksi vaarallisia harrastuksia, kerjäämistä jne.?
  • Kumpi on tärkeämpää, järjestää elämyksiä vauraille ihmisille vai auttaa maailman sairaita ja nälkää näkeviä?
  • Miksi maailman rikkain mies William (Bill) Gates luopuu yrityksensä johtamisesta ja ryhtyy päätoimiseksi hyväntekeväisyysihmiseksi?
  • Miksi tunteiden ylikorostaminen on vaarallista?
  • Miten viestintävälineiden luomat mielikuvat estävät ihmiskuntaa lopettamasta köyhyyttä ja kasvihuoneilmiötä?

Tulevaisuus ja vastuu

Ketkä ovat vastuussa tulevaisuudesta?

Tulevaisuudesta ovat vastusssa kaikki ne, joiden päätökset vaikuttavat tulevaisuuteen.

Sinun päätöksistäsi tulevaisuuteen vaikuttaa eniten se, miten äänestät vaaleissa.

Tulevaisuuteen voi yrittää vaikuttaa myös itse, mutta tämän kirjoittaja voi vakuuttaa omana kokemuksenaan, että vaikuttamisyritykset ovat lähes aina turhia.

Ne, joilla on paljon valtaa tai varallisuutta, ovat aina voineet vaikuttaa paljon tulevaisuuteen.

Omia valintoja ei pidä väheksyä

Koska valinnat hyvin vähäpätöisissä asioissa saattavat vaikuttaa omaan tuleveisuuteen hyvin paljon, mitään sellaisia valintoja, joissa on mahdollista oikeasti itse valita, ei pidä tehdä häyiköiden.



Erilaisten ihmisten kannattaa tehdä erilaisia valintoja. Jos et ole synnynnäinen huijari vaan ujo ja vaatomaton ihminen, sinun on parasta tehdä eri valintoja kuin huijaripersoonallisuuden.

Keskustelun aiheita

  • Keillä on Suomessa eniten valtaa?
  • Miten aivan tavallinen ihminen voi vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin?
  • Kannattaako huonoista vaihtoehdoista kieltäytyä myös pakon edessä?
  • Millä tavalla yksilöiden valinnat ovat vaikuttaneet maailmanhistoriaan?
  • Miten liiallinen vallan keskittyminen voitaisiin estää?

Maailmanperintö ja sen vaaliminen



Vanha Rauma

Koska maailmanperinnöstä kerrotaan monissa muissa tämän aineiston osioissa, tässä on lyhyt luonnehdinta niistä keskustelun pohjaksi.

Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi vuodelta 1972 on UNESCOn arvostetuimpia ja tunnetuimpia sopimuksia.
 
Vuoteen 2008 mennessä sopimukseen oli liittynyt 185 valtiota.

Maailmanperintösopimuksen tavoitteena on ihmiskunnan ainutlaatuisen kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttäminen, hoidon järjestäminen, arvostuksen lisääminen ja tiedon jakaminen. Sopimus luo pohjan kansainväliselle yhteistyölle kulttuuri- ja luonnonperinnön vaalimiseksi, kunnostamiseksi ja pelastamiseksi silloinkin, kun kansalliset voimavarat eivät tehtävään riitä.

Maailmanperinnön vaaliminen on ihmiskunnan yhteinen asia. Jokaisen kansakunnan historia heijastuu niin aineellisessa kuin aineettomassa perinnössä.

Aineettomassa perinnössä kyse on tiedoista, taidoista, käsityksistä ja perinteistä.

Aineellisessa perinnössä historia ilmenee esineinä,  rakennettuina ympäristöinä, maisemina ja luonnonpaikkoina. Maailmanperintösopimus kohdistuu aineellisen perinnön suojeluun ja hoitoon, jotta se siirtyisi mahdollisimman aitona tuleville sukupolville.

Sopimuksen jäsenmaat voivat esittää alueellaan sijaitsevia kohteita maailmanperintöluetteloon.

Luetteloon pääseminen edellyttää aineettomalta perintökohteelta, että se on inhimillisen luovuuden mestariteos tai poikkeuksellisen merkittävä todiste olemassa olevasta tai jo hävinneestä kulttuurista.

Kohde voi olla merkittävää historiallista aikakautta edustava rakennustyyppi tai kuvastaa tietyn kulttuurin perinteistä asutusta. Se voi myös liittyä tapahtumiin, eläviin perinteisiin, aatteisiin, uskontoihin ja uskomuksiin tai taiteellisiin ja kirjallisiin teoksiin.

Kulttuurimaisemat ovat ihmisen ja luonnon pitkään jatkuneen vuorovaikutuksen muokkaamia kulttuuriympäristöjä.

Luonnonperintökohde voi kertoa historian tärkeästä kehitysvaiheesta tai olla esimerkki käynnissä olevasta luonnontaloudellisesta tai biologisesta muutoksesta. Se voi myös olla uhanalaisten eliölajien elinympäristö tai edustaa poikkeuksellista maisemaa.

Suomen kohteista on lisätietoa Museoviraston sivuilla osoitteessa

http://www.nba.fi/fi/maailmanperintokohteet

Maailmanperintökohteet on esitelty UNESCOn Maailmanperintökeskuksen sivuilla osoitteessa

http://whc.unesco.org/en/list

Keskustelun aiheita

  • Mistä johtuu, että vanhoja ja arvokkaita rakennuksia edelleen puretaan tai annetaan niiden tuhoutua?
  • Miten maailmanperintökohteiden suojelu rahoitetaan?
  • Mitä voit tehdä maailmanperintökoteiden hyväksi?

Minun tulevaisuuteni

Missä tulevaisuudestani päätetään?

Tämän oppikirjan tekijöiden tarkoitus oli kirjoittaa osio aiheesta ”Minun tulevaisuuteni”.

Koska siitä kuitenkin päätetään muualla, tässä oppikirjassa kerrotaan vain siitä, miten City – lehden lukijatutkimuksen ihmiset käsittävät oman tulevaisuutensa.

Toinen mahdollisuus olisi kysyä asiaa ”asiantuntijoilta”, mutta valitettavasti heidän ennusteensa ovat tavallisesti menneet vielä enemmän pieleen kuin tavallisten ihmisten ennusteet.

Esimerkiksi IBM:n pääjohtaja (IBM oli pitkään maailman suurin tietotekniikkayritys ja on tätä kirjoitettaessa maailman toiseksi suurin) ennusti aikoinaan, että Ruotsin kokoinen maa tarvitsee vain yhden tietokoneen.

Mitä itse omistan 31.12.2011?



Mitä itse omistat


Kännykkä

97

Kannettava tietokone

81

  MP3-soitin

77

  Vedenkeitin

68

  Taulutelevisio

60

  Samppanjaa jääkaapissa

39


  Rullaluistimet


39

  Tatuointi

38

  Lävistys

31

  TV-puhelin

27

  Kodin murtohälytin

26

  Jokin ampuma-ase

11

  Sähköauto

4

  Silikonia jossain päin kehoa

3

  Elektroninen lemmikkieläin

1


Tässä on unohdettu kysyä, omistatko omakotitalon tai ainakin kerrostalohuoneiston.

Tämän asian ratkaiseminen ei liene vaikeaa. Jos nykyinen meno jatkuu, vuonna 2011 kaikki asunnot ovat niin kalliita, että tavallinen nuori ihminen voi hankkia sellaisen vain perimällä sen vanhemmiltaan.

Jos eläkkeet lopetetaan niin, että vanhempien talo tai kerrostaloasunto menee elämiseen, asiat ovat vielä huonommin.

Pahimmassa tapauksessa vuonna 2011 vain rikkaimmilla on varaa yleensä asua.

Köyhien asunnothan voidaan purkaa ja rakentaa tilalle vaikka golfkenttiä.

Miten minulle käy?

City – lehti pyysi lukijoita vastaamaan asteikolla 1-5 seuraavasti:

1 = vähenee voimakkaasti

2 = vähenee

3 = pysyy ennallaan

4 = kasvaa

5 = kasvaa voimakkaasti

Vastaukset jakautuivat seuraavasti:


Asiantila

Arvosana

Varallisuus

4,0

Onnellisuus

3,8

Sukupuolielämä

3,6

Fyysinen kunto

3,4

Paino

2,9

Kuten jo John Stuart Mill muinaisuudessa totesi, varallisuus ja onnellisuus kulkevat käsi kädessä.

Heti perässä tulevat lisääntyvä sukupuolielämä ja fyysinen kunto.

Ainoastaan paino pääsee tulevaisuudessa putoamaan.

Johtuukohan se yhteiskunnan säästötoimista?

Keskustelun aiheita

  • Opettaja poistuu tunniksi, jotta oppilaat saavat haaveilla tulevaisuudesta keskenään.
  • Seuraavalla tunnilla tehdään yhteenveto oppilaiden haaveista.
  • Pohditaan sitä, miksi haaveet eivät ole samanlaisia.
  • Pohditaan, eroavatko tyttöjen ja poikien haaveet toisistaan.
  • Pohditaan, mitkä ovat tärkeimmät esille tulleet haaveet.
  • Päätetään, miten haaveet toteutetaan.
  • Jos haaveiden toteutumisen edellytykset eivät näytä hyviltä, valitetaan eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Haaveet

Mitä haave on?



Englannin kielessä haavetta vastaavia sanoja ovat mm.
  • Uni
  • Toivo
  • Toive
  • Näky
Suomen kielen haave on lähinnä päiväuni eli "daydream".

Päiväuni on mielikuvitusnäky tulevaisuudessa. Tavallisesti haaveiksi kutsutaan kuitenkin vain myönteisiä, onnellisia ja miellyttäviä ajatuksia tulevaisuudesta.

Päiväunia on väheksytty, mutta joskus ne antavat ihmiselle valmiuksia toimia. Jos lottovoiton käytöstä uneksiva tosissaan saa miljoonavoiton, hän voi varmaan toteuttaa osan päiväunistaan.

Keskustelun aiheita

  • Oletko haaveillut? Jos olet, mistä?
  • Milloin haaveilet?
  • Miten eloisia päiväunesi ovat?
  • Näetkö pelottavia päiväunia?
  • Kuinka keskittynyt olet päiväuniisi?
  • Onko haaveilu laiskottelua?
  • Saako koulutunneilla haaveilla?
  • Mistä koulutunneilla haaveillaan?
  • Mitä aivoissa tapahtuu haaveilun aikaan?
  • Jos tulee tilanne, jossa haavessi voisi yoteutua, mitä teet?

Mihin voi vaikuttaa

Determinismi ja indeterminismi: Mitä vapaa tahto tarkoittaa

Siveyttä (moraalia), lakeja ja jopa politiikkaa koskevissa keskusteluissa tulee yhä uudelleen ja uudelleen esille kysymys vapaasta tahdosta.

Monilla ihmistä alemmilla eläimillä (mutta ei kaikilla) vietit ja vaistot määräävät käyttäytymistä. Eläimet voivat oppia uusia käyttäytymismuotoja, mutta nämä uudet tavat ovat usein konemaisia eikä vapaasta tahdosta voida useimmilla eläimillä puhua.

Ihmisen (ja eräiden älykkäiden eläinten) vapaa tahto perustuu hänen kykyynsä ajatella. Ajatteleva olento voi verrata erilaisia valintamahdollisuuksia ja valita niistä tuntien tehneensä vapaan valinnan.


Sotilasdiktaattori.

Käytännön elämässä eri ihmisten valintamahdollisuudet saattavat olla hyvinkin erilaiset. Sotilasdiktatuurin vankilassa viruvalla henkilöllä saattaa olla varsin vähän valintamahdollisuuksia. Huvipurrella matkustavalla miljonäärillä voi olla runsaasti valintamahdollisuuksia.

Kuitenkin ollaan varsin yksimielisiä siitä, että ihmisellä on vapaa tahto, jota hän myös käyttää, jos hänelle annetaan mahdollisuus valita.

Mistä sitten vuosituhansia jatkunut keskustelu vapaasta tahdosta johtuu?

Lainalaisuusoppi (determinismi) ja satunnaisuusoppi (indeterminismi)

Pohjimmaltaan kyse on kahden kilpailevan ajatussuunnan, lainalaisuusopin (determinismin) ja satunnaisuusopin (indeterminismin) välisestä kiistasta.

Sana determinismin johtuu latinankielen sanasta "determinare", joka tarkoittaa määräämistä tai rajoittamista. Lainalaisuusoppi (determinismi) on ajatussuunta, jonka mukaan kaikki tapahtumat ovat luonnonlakien määräämiä. Usein lainalaisuusoppiin (determinismiin) liitetään myös ajatus, jonka mukaan kaikella on syynsä.

Satunnaisuusoppi (indeterminismi) on determinismin vastakohta, se väittää, että on myös sellaisia tapahtumia, jotka eivät ole luonnonlakien alaisia tai joilla ei ole luonnollista syytä.

Poikkeuksia luonnonlakeihin haluavat tietysti ne, jotka uskovat yliluonnolliseen. Satunnaisopin (indeterminismin) ja lainalaisuusopin (determinismin) välinen kiista on siis pohjimmiltaan uskonnon ja tutkimuksen todellisuuskäsityksen välinen kiista.

Jos kaikki tapahtuu ankarasti luonnonlakien mukaan, esimerkiksi jumalien rukoileminen on turhaa, mikään jumala ei muuta tapahtumien kulkua. Ihminen ei ole vastuussa jumalan tahdon rikkomisesta (synnistä) koska hän ei olisi voinut toimia toisin, luonnonlakien vastaisesti.

Päteekö satunnaisoppi (indeterminismi) fysiikassa: Karkeistus



Eräs satunnaisopin vastustaja.

On väitetty, että alkeishiukkasia tutkiva fysiikka olisi todistanut satunnaisuusopin (indeterminismin) oikeaksi. Näin ovat väittäneet vain ne, jotka ovat halunneet asettua uskonnon puolelle tai ne, jotka eivät ole perehtyneet fysiikan peruskäsitteisiin. Satunnaisuusopin kannattajat (indeterministit) sotkevat ennustettavuuden (joka on inhimillistä ennustettavuutta) ja lainalaisuuden (joka on todellisuutta, josta ihmisellä on vain karkeistettu käsitys).

Satunnaisopin kannattajat (indeterministit) ovat toisaalta väittäneet, että alkeishiukkasfysiikan eräiden ilmiöiden ennustettavuuden puuttumisesta seuraisi vapaa tahto. Myös tämä on virhepäätelmä. Ajattelu ei ole alkeishiukkasten pomppimista, vaan sähkökemiallista toimintaa. Kemiallinen toiminta tapahtuu alkeishiukkasia paljon suurempien hiukkasten, molekyylien, piirissä, eikä yksittäisen alkeishiukkasen pomppiminen vaikuta kemiallisten tapahtumien lainalaisuuteen sitä eikä tätä.

Toisaalta satunnaisopin kannattajat (indeterministit) ovat väittäneet, että tahdon vapaudesta seuraisi satunnaisoppi (indeterminismi). Myös tämän käsitys on virhepäätelmä.

Teko perustuu vapaaseen tahtoon, jos a) suorittaja olisi voinut jättää teon tekemättä, jos hän olisi niin halunnut ja b) tekoa ei ole tehty "suuremman pahan välttämiseksi", ts. painostuksen alaisena.

Kun esimerkiksi äänestäjä suljetussa lippuäänestyksessä antaa äänensä, hänen voidaan sanoa valitsevansa vapaasti ehdokaslistan puitteissa, vaikka olisikin odotettavissa ja ennustettavissa, sen perusteella, mitä äänestäjästä tiedetään, ketä hän äänestää. Vaikka äänestäjä on luonnonlakien alainen, hän valitsee vapaasti.

Satunnaisopin kannattajat (indeterministit) tarkoittavat tahdon vapaudella jotakin muuta kuin tällä käsitteeltä yleensä ymmärretään. Satunnaisopin kannattajien (indeterministien) mukaan tahto on vapaa vain silloin, kun se on vapaa luonnonlaeistakin.

Siveyden (moraalin) näkökulmasta voisi olla mielenkiintoista tutkia, mitä seurauksia luonnonlaeista vapaalla tahdolla olisi siveyden (moraalin) näkökulmasta, mutta tässä meidän on tyydyttävä aivan tavalliseen tahdonvapauteen, siis sellaiseen tahdonvapauteen, joka on vapautta valita normaalien luonnonlakien vallitessa.

Lainalaisuus (determinismi) ja inhimillinen vapaus

Ihmiskunnalle lainalaisuuden (determinismin) keksiminen merkitsi vapauden alkua. Sen tietäminen, miten tapahtuma sattuu, merkitsee herruutta tapahtuman suhteen. Voima, joka käskee, voidaan muuttaa voimaksi, joka palvelee inhimillisiä tarkoitusperiä.

Menestyvä ihmisyhteiskunta käyttää todellisuustutkimuksen (tieteen) lakeja sellaisten päämäärien saavuttamiseksi, jotka ovat syntyneet yksilön tai ryhmän valinnan vapauden tuloksena. Jokainen kone, mutkikkaimmat tietokoneet mukaan lukien, on ihmisen luomaa lainalaisuutta (determinismiä).

Tietysti luonnonlait asettavat valinnan vapaudelle myös rajoituksia. Esimerkiksi tuli on "hyvä renki mutta huono isäntä" kuten vanha sananlasku sanoo. Mutta nämä rajoituksen on pakko myöntää yhtä hyvin satunnaisopin kannattajan (indeterministin) kuin lainalaisuuden kannattajankin (deterministin).

Siveellinen vastuunalaisuus

Jotta määrätty teko voisi herättää sitä siveellistä (moraalista) paheksumista tai hyväksymistä, joka kuuluu tähän arvostamiseen, on, että kyseessä olevaa henkilöä pidetään siveellisesti (moraalisesti) vastuunalaisena teostaan. Rikos tuomitaan vain silloin, kun rikollista voidaan pitää täysin syyntakeisena. Arkikieltä käyttäen tämä tarkoittaa, että hän on tehnyt rikoksen vapaalla tahdolla. Jollei sellaista vapaata tahtoa oleteta, näyttää mahdottomalta leimata häntä siveellisesti (moraalisesti) vastuunalaiseksi teostaan.

Syyllisyys, ympäristö ja perintötekijät (geenit)




Toisaalta voidaan väittää, että pahat luonteenominaisuudet ovat seurausta ympäröivästä yhteiskunnasta ja perintötekijöistä. Jos ihminen on perinyt vanhemmiltaan hyviä taipumuksia, hänellä on paremmat mahdollisuudet kehittyä hyväksi ihmiseksi kuin sillä, joka on perinyt huonoja taipumuksia. Se kasvatus, jota lapsi saa kodissaan, saattaa olla omiaan tekemään hänet rikolliseksi tai huonoksi ihmiseksi. Samoin se ympäristö, jossa hän joutuu elämään, voi vaikuttaa hänen kehittymiseensä rikolliseksi. Varsinkin suurkaupunkien sosiaaliset olot ovat olleet omiaan tekemään vähävaraisten ihmisten lapsista rikollisia. Voimmeko tällaisia ihmisiä moittia siitä, että he ovat pahoja?

Kun rikollisia arvostellaan, syyllistytään varmasti usein epäoikeudenmukaisuuksiin. Usein rikollisten ankarasta tuomitsemisesta tehdään poliittinen kysymys, ja jos kansan mieliala kannattaa rikollisten ankaraa rankaisemista, ne puolueet menestyvät, jotka ovat olleet ankaran lainsäädännön kannalla.

Esimerkiksi Suomessa rikollisten rankaiseminen on ollut paljon ankarampaa kuin muissa pohjoismaissa. Meidän sekä suhteellinen että todellinen vankimäärämme on usein ylittänyt muiden pohjoismaiden vastaavat.

Toisaalta voidaan todeta, että usein näissä tarkasteluissa pakko on sekoitettu syyn ja seurauksen lakiin. Siveellinen (moraalinen) arvostaminen kohdistuu yksilön tahtoon, johon ulkoinen toiminta viittaa. Siveellinen (moraalinen) hyväksyminen tai paheksuminen syntyy silloin, kun tekoa pidetään todellisen tahdon ilmauksena, siis sellaisen tahdon, johon ulkoinen tai sisäinen pakko ei ole vaikuttanut. Esimerkiksi mielisairaan teot eivät herätä samanlaista siveellistä (moraalista) paheksumista kuin vastaavat terveen ihmisen teot.

Jos rikos on normaali-ihmisen vapaan harkinnan tulos, se aiheuttaa siveellistä (moraalista) paheksumista aivan riippumatta siitä, miten tekijän tahto on tullut pahaksi. Tästä voidaan päätellä, että siveellistä (moraalista) suuttumusta tuntee yhtä hyvin lainalaisuuden kannattaja (deterministi) kuin satunnaisuusopin kannattajakin (indeterministi). Tässä kysymyksessä on sekoitettu lainalaisuus (determinismi) ja kohtalonusko (fatalismi, vrt. islam). Tämä käsitteiden hämmennys on ollut ominainen, ei ainoastaan kansanomaiselle käsitykselle, vaan myös filosofeille.

Keskustelun aiheita

  • Keskustelkaa järjen ja tunteiden vaikutuksesta siveellisiin (moraalisiin) ratkaisuihin.
  • Pohdi kysymystä siitä, missä olosuhteissa moraalikäskyn "älä varasta" rikkominen olisi mielestäsi oikeutettua.
  • Mitä normaalissa arkipuheessa tarkoitetaan vapaalla tahdolla?
  • Mitä tarkoittaa rikollisen syyntakeisuus?
  • Milloin rikos herättää siveellistä (moraalista) paheksumista ja milloin se ei herätä?
  • Mitä asioita voit valita vapaasti?
  • Mitä asioita et voi valita vapaasti?
  • Miten varallisuus vaikuttaa valinnan vapauteen?

Tulevaisuuden suunnittelu

Mitä tulevaisuuden suunnittelu on?



Koska menneisyyttä tai edes nykyisyyttä ei voida suunnitella, kaikki suunnittelu on tulevaisuuden suunnittelua.

Suunnittelun lajeja (esimerkkejä)

  • Asemakaavasuunnittelu
  • Elämänsuunnittelu
  • Kaupunkisuunnittelu
  • Markkinointisuunnittelu
  • Perhesuunnittelu
  • Rakennussuunnittelu
  • Taktinen suunnittelu
  • Taloussuunnittelu
  • Tuotannon suunnittelu
  • Yleissuunnittelu

Keskustelun aiheita

  • Mitä suunnittelijat tekevät?
  • Mikä on suunnittelun tarkoitus?
  • Mikä ero on hyvällä suunnitelmalla ja huonolla suunnitelmalla?
  • Sunnittelu maksaa paljon. Onko siitä enemmän hyötyä kuin vahinkoa?
  • Mistä suunnitelma sisältää?
  • Keksi kymmmenen suunnittelualaa, joita ei ole yllä olevassa listassa.
  • Miksi suunnitelmia laaditaan?
  • Miten suunnitelmia laaditaan?
  • Laadi itsellesi elämänsuunnitelma.
  • Määrittele, mitä suunnitelma tarkoittaa.

Eri ikäkausien kysymyksiä: Elämänkaari



Koska elämänkaari on suomen kielessä muotisana ja on jopa mahdollista, että ylioppilastutkintolautakunta huomaa sen, todetaan tässä lyhyesti, että käsitteellä elämänkaari tai elämänkäyrä viitataan ihmiselämän vaiheisiin syntymästä kuolemaan.

Jokaisella on oma yksilöllinen elämänkaari, jossa voi olla nousuja, laskuja ja tasaisia vaiheita.

Sana kaari johdattaa ehkä turhan korostuneesti ajattelemaan, että elämän loppupuolisko olisi pelkkää tasaista laskusuuntaa. Jokainen kokee vanhenemisen omalla tavallaan. Joissain maissa vanhenemista pidetään jopa arvokkaana.

Elämän päävaiheet

  • syntymä
  • lapsuus
  • nuoruus
  • aikuisuus
  • vanhuus
  • kuolema

Elämän vaiheita voidaan tarkastella hyvin monelta kannalta, esimerkiksi

  • fyysisen kunnon
  • toimintakyvyn
  • tiedollisten kykyjen
  • ajattelukyvyn ja
  • suvunjatkamiskyvyn kannalta.

Elämän vaiheista on esitetty hyvin monia ja hyvin monenlaisia käsityksiä.

Keskustelun aiheita

  • Voiko ihminen itse päättää yllä luetelluista elämän vaiheista?
  • Mistä elämän asioista ihminen ei voi päättää.
  • Mistä elämän asioista ihminen voi itse päättää?
  • Voivatko kaikki ihmiset päättää elämänsä asioista yhtä suuressa määrin?
  • Keillä on parhaat mahdollisuudet päättää elämänsä asioista?
  • Keillä on heikoimmat mahdollisuudet päättää elämänsä asioista?
  • Miten tasa-arvoa päättää elämänsä tärkeistä asioista voitasiin lisätä?
  • Missä asioissa ihminen on etevämpi kuin muut eläimet?
  • Missä asioissa ihminen on heikompi kuin muut eläimet?
  • Mitä ominaisuuksia olet perinyt vanhemmiltasi?
  • Mitä asioita haluat eniten oppia?

Eriksonin käsitys elämänvaiheista

Kuuluisin näistä käsitykseistä on Erik H. Eriksonin (1902-1994) käsitys, jossa on seuraavat kahdeksan vaihetta:

  • 0 – 1 v. vauvaikä: kuinka hyvin hoitaja tyydyttää lapsen tarpeet, kuten nälän, luottamus vs. epäluottamus, myönteisenä tuloksena toiveikas perusluottamus
  • 1 – 3 v. pikkulapsi- eli varhainen leikki-ikä: oppii muun muassa hallitsemaan ruumiinsa toimintoja (käymään potalla), itsenäisyys vs. epäily ja häpeä, myönteisenä tuloksena tunne omasta tahdosta ja itsenäisyydestä
  • 3 – 6 v. myöhäinen leikki-ikä eli kyselyikä: aloitteellisuus vs. syyllisyys myönteisenä kästys, että voi toimia omasta halustaan omia tavoitteita kohti
  • 6 – 12 v. varhainen kouluikä: harjoittelee yhteisössä toimimista, ahkeruus vs. alemmuus myönteisenä tuloksena pystyvyys, aikaansaavuus
  • nuoruus: kykenee tekemään päätöksiä omasta elämästään, kehittyy minuus tai epätietoisuus minuudesta, myönteisenä tuloksena aito minä
  • varhaisaikuisuus: läheisyys vs. eristäytyminen myönteisenä tuloksena onnistunut eläminen muiden kanssa
  • keski-ikä: työ, vanhemmuus, tuottavuus vs. lamaantuminen, myönteisenä tuloksena huolenpitokyky
  • vanhuus: minän eheys vs. epätoivo, myönteisenä tuloksena tyytyväisyys elettyyn elämään

Vuosien myötä vaikutukset saattavat kasaantua. Siirtymävaiheita voi olla moneen suuntaan.

Eriksonin käsitysten arvostelua

Erikson esittää kehityksen vallitsevien arvojen ja sääntöjen puitteissa.

Arvojen muutos vaikuttaa myös ihmiselämän vaiheisiin.

Tätä kirjoitettaessa eläkeikää ollaan monissa maissa nostamassa, vaikka tutkimusten mukaan ikääntyneiden työkyky ei ole ainakaan Suomessa mitenkään merkittävästi parantunut.

Ikääntyneiden ongelma on, että työantajat eivät halua pitää heitä töissä, ja myös he itse haluaisivat eläkkeelle.

Vaikka heti koulusta päästyäsi ryhtyisit säästämään vanhuuden varalle, ei ole varmaa, ettei yhteiskunta ole hävittänyt säästöjäsi siihen mennessä, kun pääset eläkkeelle.

Keskustelun aiheita

  • Millä tavalla elämäsi eroaa siitä, miten elettiin sata vuotta sitten?
  • Millä tavalla kotiseutusi on muuttunut viimeisten sadan vuoden aikana?
  • Millä tavalla Suomi on muuttunut viimeisten sadan vuoden aikana?
  • Millä tavalla ihmisten mielipiteet ovat muuttuneet viimeisten sadan vuoden aikana?
  • Millä tavalla tietämys on muuttunut viimeisten sadan vuoden aikana?
  • Mitä uusia asioita on keksitty viime aikoina?
  • Mitä uusia asioita keksitään seuraavan sadan vuoden aikana?

Vertailu oman ja maailman tulevaisuuden välillä


Miten niitä voitaisiin verrata?

Omaa tulevausuutta ja maailman tulevaisuutta olisi helppoa verrata, jos tulevaisuutta voitaisiin luotettavasti ennustaa.

Mitä tulee omaan tulevaisuuteen, vain kuolema on varmasti ennustettava tapahtuma. Mitä tulee maailman tulevaisuuteen, tämän maailman häviäminen on melko varmasti ennustettavissa olevan tapahtuma.

Lehtiuutinen vuonna 2007

Maailman tulevaisuus näyttää raportin mukaan valoisalta

11.9.2007 7:08 STT–AFP

New York. Tulevaisuudessa sodat vähenevät, ihmiset elävät pidempään, lapsikuolleisuus vähenee ja lukutaito yleistyy, povaa maailman tulevaisuutta arvioiva raportti.

"Vaikka Darfurin kaltaiset suuret inhimilliset tragediat saavat uutisissa suurimman huomion, konfliktit ovat itse asiassa vähentyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana", sanotaan tuoreessa State of the Future -raportissa, jonka on laatinut Tokiosta käsin toimiva YK:n yliopisto.

Raportissa todetaan, että Afrikan konfliktien määrä putosi 16:sta viiteen vuosina 2002–2005. Siinä ennustetaan myös, että maanosan hiv-tilanne muuttuu lähivuosina paremmaksi.

State of the Future -projekti on jatkunut jo 11 vuoden ajan. Siihen on osallistunut yli 2 400 ihmistä, joiden joukossa on muun muassa poliitikkoja ja tutkijoita.

Keskustelun aiheita

  • Laatikaa yhdessä ennuste maailman tulevaisuudesta.
  • Laatikaa kukin itse esnnuste omasta tulevaisuudesta.
  • Tutkikaa sitä, mitkä asiat ovat yhteisiä maailman tulevaisuutta käsittelevien ajatusten ja omaa tulevaisuutta käsittelevien ajatusten välillä.

Tulevaisuuden yhteiskunta

Koska tulevaisuuden yhteiskunta on hyvin laaja aihealue ja sitä on mahdotonta käsitellä tässä kurssissa mitenkään kohtuullisesti, aineistoa kannattaa valita alla olevasta linkistä löytyvästä aineistosta. Aineisto on osa lukion elämänkatsomustiedon lisäaineistoja.

Päästäksesi osioon napauta
tästä

Tulevaisuutta koskeva yhteiskunnallinen päätöksenteko: Uhkat ja mahdollisuudet'

Lähde

Keskustelun herättämiseksi seuraavaan on poimittu mm. Risto Linturin päättäjille pitämän esitelmän kysymyksiä.

Käytämme nyt paljon voimavaroja

Olemme etuoikeutettuja. Miljardit muut eivät elä hyvinvointivaltiossa. Meidän ei ollut se amerikkalainen unelma, jossa jokaisella on mahdollisuus kukkulan kuninkaaksi. Pohjoismainen unelma ei vain ala, vaan myös päättyy tasa-arvoon.

Puolet Suomen bruttokansantuotteesta käytetään valtion ja kuntien menoihin. Hyvinvointivaltio vaatii veronsa ja juuri nyt velkarahaakin. Voidaksemme näin hyvin, käytämme maailman voimavaroista paljon yli sen promillen, johon ihmismäärä oikeuttaisi.

Kehitysmaiden talouskasvu

Kehitysmaiden taloudet meitä nopeammin. Kiina kouluttaa puoli miljoonaa diplomi-insinööriä vuosittain. Kun Kiina kopioi keskimääräisen länsimaisen tuotannon tason, kasvaa rajallisten voimavarojen kysyntä kaksinkertaiseksi, Brasilia, Intia ja Venäjä mukaan lukien kysyntä ylittää tarjonnan nelinkertaisesti, ja tasapainotilassa hinnat nousevat.

Suoritetaanko jako ostovoiman suhteessa. Tuleeko tulee tulevaisuudessa tuottaa hyvinvointimme neljäsosalla niistä raaka-aineista, joihin olemme tottuneet.

Eläkeläisten suhteellinen osuus kasvaa

1900-luvulla eläkeikäisten osuus kaksinkertaistui ensin 80 vuodessa ja nyt 40 vuodessa 2020 mennessä. Sen jälkeen virallinen ennuste ajattelee kehityksen hidastuvan.

Maahanmuutto on nähty eräänä ratkaisuna verotulojen kasvattamiseen, mutta kyse lienee toiveajattelusta. Jos maahanmuuttajat olisivat valtaosin lapsettomia ja helposti työllistyviä, voisi tilanne korjaantua houkuttelemalla tänne pari miljoonaa maahanmuuttajaa.

Tämä lienee poliittisesti ristiriitainen, ehkä mahdotonkin tavoite. Vaikka puhumme ulkomaalaistaustaisista ihmisistä sivistyneesti, ongelmat lisääntyvät, kun ristiriitaiset arvot ja normit kohtaavat suurina joukkoina. Kansainvälisyys on elinehto jatkossa, ja maahanmuutto on sen tärkeä osa, mutta kovin suurta apua se ei tuo.

Siirtyykö köyhyys tänne?

Siirtävätkö markkinat Kiinan, Afrikan tai Romanian köyhyyttä tänne ja rikkautta sinne. Alueiden sisäinen eriarvoisuus lisääntyy. Jotkut va rastuvat hyvin paljon ja amerikkalainen unelma leviää. Meillä ei vielä ole varsinaisia köyhälistökortteleitaa, mutta miesten eliniän odote poikkeaa kymmenen vuotta siirryttäessä yhdestä Helsingin kaupunginosasta toiseen.

Uhkaako sekasorto?



Väestön kasvu ja ilmaston muutos johtavat laajoihin väestönsiirtoihin, lämpö- ja kuivuusaaltoihin sekä kasvi- ja eläintautien leviämiseen.

Sotien ja terrorismin riski kasvaa monien voimavaravajeiden johtaessa kasvavaan hätään lähitulevaisuudessa.

Epävakauden lisääntyminen vie ihmisten luottamusta omaan järkeensä ja synnyttää Afganistanin tyyppisiä romahtaneita valtioita, joita roistot hallitsevat.
Jotkut ajattelevat ihmissyönnin olevan yleistä 2040-luvulla.

Tätä odotellessa huumeet,  juurettomuus, syrjäytyminen ja muut eriarvoisuuden ongelmat, häiriökäyttäytyminen sekä sekavien vanhusten ja muiden ongelmallisten hoidokkien lisääntyminen ovat vain osa niistä ongelmista, joita suomalaisten tulee kohdata voimavarojen vähetessä.

Kasvavatko menot nopeammin kuin tulot?

Sosiaali- ja terveysalan menot ovat 27% bruttokansantuotteesta. Suurin osa on tulonsiirtoja eläkkeinä, työttömyyskorvauksina ja lapsilisinä. Raha on kirjanpidon ja vallan käsite, se ei ketään hoida eikä mitään valmista. Marx mittasi lisäarvoa työllä, eikä ollut väärässä.

Sosiaalitoimen ja terveydenhuollon palkkamenot lähestyvät teollisuuden palkkamenoja. Työllisiä on vähemmän vaikka tekemisen tarve lisääntyy.

Teollisuus ja palveluyritykset ovat jo vähennyksensä tehneet. Lisävähennykset esimerkiksi teollisuudessa johtavat tehtaiden alasajoon, viennin supistumiseen, ja ääripäässään kehitysmaaksi.

Kun ongelmat näyttävät ylitsepääsemättömiltä, ihminen väistää todellisuuden. Hyvinvointi horjuu jo. Tosiasioiden hyväksyminen on toipumisen alku.

Tehostamismahdollisuuksia

Erikoistuminen ja yhdistäminen ovat molemmat kasvattaneet tehokkuutta. Samasta kaupasta saa lihat, kalat, kasvikset ja leivät. Google välittää maailmanlaajuisesti sähköistä postia, mutta tekee tämän mainosrahoituksella. Asiamiespostit yhdistävät myös kaksi ajatusta. Postin maksama korvaus ei kata vaadittua työtä, mutta asiamiehet saavat muihin palveluihinsa nostetta.

Pankkipalveluiden tavoin, monet hallinnon palvelut voisi tuottaa yksinomaan sähköisesti. Palvelutiskille menoon tarvitaan auto ja toisinaan autonkuljettaja. Sähköisiin tarvitaan tietokone ja joskus tietokoneen käyttäjä.

Toimistojen käyttöaste on vähäinen ja etäyhteistyö työpaikan konttorista käsin ei poikkea juurikaan etäyhteistyöstä kotoa käsin. Suuri osa toimistoista ja työmatkoista voitaisiin lakkauttaa. Energian säästön lisäksi syntyisi uutta vapaa-aikaa.

Opetuksesta oppimiseen?

Opetustoimessa tehottomuus näkyy parhaiten viime vuosisadan toimintamalleihin sopivina oppisisältöinä. Keskitytään opetukseen oppimisen järjestämisen sijaan.  Kustannuksia alentaisi mm tietoverkkojen ja massaluentojen sekä itseopiskelun laajamittainen käyttö.

Tämä kaikki vaatii tutkintorakenteen uusimista. Tutkintoa ei tulisi suorittaa, vaan oppimista. Oppiarvo saataisiin, jos osaamisesta olisi näyttöä.

Miksi automaatio ei etene?



Miksi allekirjoitus ei vieläkään suju sähköisesti? Miksei autoissa ole etätunnistinta, kun kaljapullossakin jo on? Miksi kunnat suorittavat erikseen tehtäviä, jotka hoituisivat sähköisesti paikasta riippumatta? Osaisiko eduskunta nykyistä enemmän, jos se antiikin tapaan valittaisiin arvalla?

Miksi autot tarkistetaan vuosittain, mutta koulujen ilmanvaihtoa ei koskaan? Kysymyksiä olisi jokaisella hallinnon alalla.

Keinot ovat muuttuneet päämääriksi

Jo John Stuar Mill selitti, miten keinot muuttuvat päämääriksi. Keinoista tulee osa virkavallan itseä, eli arvoja, normeja ja toimintatapoja. Maailma muuttuu, mutta peruuttaminen on vaikeaa. Vanhentuneita keinoja ei tahdo saada irti virkavallasta.

Tieteiskirjan kuvitelmassa vanhukset joko syödään tai kytketään letkuihin ja näennäismaailmaan. Kolotuksen ja harmauden sijaan näennäisjalka nousee kepeästi ja aurinko paistaa. Kone hoitaa kaiken.

Menemme tuohon suuntaan. Puhelin tai nykyään Internet on monen vanhuksen elämänlanka, sosiaalinen yhteys. Verkossa on paljon vammaisia, sairaita ja vanhuksia, joille pelien kautta avautuu raikas ikkuna yhteisöllisyyteen.

Valvontarannekkeet ovat jo arkipäivää. Automaattisia ruoka- ja lääkeannostelijoita, seurustelu- ja valvontarobotteja kokeillaan.

Vanhuksia lämpimiin maihin?



Tilanne paranee, jos lisäämme työikäisten maahanmuuttoa. Se paranee enemmän ja tehokkaammin, jos lähetämme vanhukset lämpimiin maihin.

Eläkkeiden valuminen ulkomaille pyrittiin ennen estämään. Mikäli Suomen vientiteollisuus toimii tehokkaammin kuin vanhustenhuolto, maastamuuttoon kannattaa nyt rohkaista.

Monet vanhukset viihtyvät etelässä paremmin kuin täällä. Eläkemaksujen kannalta on tietysti huolestuttavaa, että he saattavat myös elää siellä pitempään.

Yhteiskunta itse aiheuttaa ongelmiaan

Sosiaalitoimen taustalla on ihmisarvo, lääketieteen taustalla luonnontiede, noin karkeasti. Yhteistä lienee pyrkimys pitää ihmiset toimintakykyisinä.

Monet sosiaalitoimen ongelmat syntyvät yhteiskunnasta.

Jos voisimme palata siihen yhteiskuntaan, jossa kaikkien tuli olla muille hyödyksi, ongelmat vähenisivät. Perustulon lisäksi, kolmannelle sektorille annetut tehtävät, ajatus osittaisesta työkyvyttömyydestä ja monet muut samanhenkiset ajatukset voisivat sekä vähentää kustannuksia, parantaatilannetta että vähentää ongelmia.

Emme tiedä, miten ne, joiden älylliset kyvyt ovat heikentyneet muistaa olleensa hyödyksi, mutta alkoholisti on toipunut, kun hoidettavien oli valmistettava ruoka toinen toisilleen.

Tietokone lääkärinä?

Voisiko tietokone voisi suorittaa osan lääkärteiden taudinmäärityksistä? Avaruuslentäjät, pankkitoimihenkilöt ja tietopalveluhenkilöt ovat jo alistuneet, mutta opettajat ja lääkärit eivät halua antaa periksi. Kyse lienee itsetunnosta.

Vastaanotolle tulevista potilaista 50% on itse Internetin avulla selvittänyt vaivansa luonteen ja mahdolliset tunnistamismenetelmät. Yksityiset lääkärit suhtautuvat tähän kehitykseen myönteisesti.

Julkisen puolen lääkäreitä itsenäinen potilas ärsyttää. Ilmeisesti julkisella puolella lääkäri kokee olevansa portinvartijana kalliisiin laboratoriotutkimuksiin, ja potilaiden aktiivisuus tekee tämän vallankäytön sekä vaikeammaksi että vaarallisemmaksi.

Laboratoriotutkimukset voitaisiin tehdä tehokkaammin ja halvemmalla

Taudinmäärityksen keinot kehittyvät nopeasti. Suomessa on esimerkiksi kehitetty laite, jolla lääkäri voisi tehdä kolmekymmentä tyypillisintä laboratoriotutkimusta potilaskäynnin aikana ilman laboratorion apua.

Nyt terveyskeskus saattaa vaatia, että potilas ilmoittaa vain yhden vaivan potilaskäyntiä kohden. Ehkä tavoitteena on maksimoida käyntien määrä tai nopeus.

Ylhäältä annetut mittarit epäonnistuvat usein.
Itse tehty taudinmääritys etenee kiihtyvään tahtiin, hieman kuin tietotekniikka 90-luvulla. Raskaustestin ja insuliinin lisäksi ihmiset testaavat pian kotona myös perimänsä, proteiiniaineenvaihduntansa ja suuren joukon muita lääketieteellisiä mittoja.

Nämä voidaan lähettää vaikkapa Intiaan, jos Suomi ei pysy mukana.

Google News kerää maailman lehdistä uutisia. Tekoäly niputtaa aiheet ja etusivun.

Potilaskertomuksista Google kerää tietoja tarkoituksena alustava taudinmääritys. Voi olla, että harva potilas vielä nyt lääkäriin tullessaan tietää vaivansa lääkäriä paremmin. Kuluttajalle myydyt geenitestitkin ovat vasta kymmenien miljoonien markkina.

Tarvitaano lääkäreitä jatkossa?



Englannin farmakologisen yhdistyksen taannoinen puheenjohtaja väittää, ettei lääkäreitä jatkossa tarvita. Saattaa olla, että lääkäreitä tarvitaan enemmän kuin kansantalous kestää. Lääkäreiden ei pitäisi torjua automaatiota vaan antaa koneiden hoitaa helpot tapaukset. Tietokoneet eivät korvaa ihmistä, mutta puuttuvia ihmisiä ne korvaavat.

Arvostettu tutkija David Sinclair keksi syyn, miksi hiiri tai muu nisäkäs elää nälkiintymisrajalla 50% normaalia kauemmin. Kyse on soluun saapuvista viesteistä, jotka estävät mitokondrion reikiintymisen. Kyse ei siis ole energiaaineenvaihdunnasta itsestään.

Piteneekö elinikä?

Sinclair väittää, että ihmisen vanhenemista voidaan hidastaa merkittävästi samaa viestintää tehostavalla lääkkeellä. Mekanismi on monimutkainen ja tuloksista on kiistelty vuodesta 2000 alkaen, kun ensimmäinen tutkimus julkaistiin. Äskettäin Sinclair vakuutti puuttuvan proteiinin löytyneen.

On vaikeaa sanoa onko eliniän piteneminen uhka vai mahdollisuus. Eläke riippuu suoraan eliniän odotteesta. Laskettu eläke putoaa sääntöjen mukaan neljäsosaan, jos eläkeiän jälkeinen eliniän odote kasvaa nelinkertaiseksi.

Kolmen prosentin vuositehostus riittää?

Kolmen prosentin vuosiparannus sekä raaka-aine että henkilötehokkuudessa voi riittää. Sillä voisi selättää sekä Aasian että ikääntymisen paineet hyvinvoinnista juuri tinkimättä.

Mutta siihenkään ei ole viime aikoina pystytty. Monissa asioissa kirittävää ei ole, toiset tulisi automatisoida täysin. On laaja muutostarve.

Arvojen, normien ja tapojen tulee muuttua, jokaisen toimialan tulee joustaa. Toiminnot tulee järjestää siten, että oppimiseen johtavilla kokeiluilla on sijansa, muutoksia ei estetä ja ne tehdään nopeasti.

Pitääkö päätöksentekoa jakaa?

Päättäjä käsittää asiayhteydet vain rajallisesti. Siksi kukin johtaja keskittyy vain niihin tosiasioihin ja arvosteluperusteisiin, jotka hänen kannaltaan ovat tavallisesti merkittäviä hänen yksikkönsä tavoitteille.

Osaoptimointi on välttämätöntä, jos kokonaisoptimointiin ei kykene kukaan.

Tavoitteena tulee olla paras suorite suhteessa annettuihin voimavaroihin - siis tehokkuus, ei onnistumisen täydellisyys.

Voimavarojen jako on sen tehtävä, joka vastaa kaikista yksiköistä. Tulisi siis olla ylpeä siitä, että vähillä voimavaroilla saatiin paljon aikaan, toisaalta näillä mittareilla tulisi myös verrata päättäjiä toisiinsa.

Paloittaisessa optimoinnissa yksiköt saavat kehittyä tavoilla, jotka haittaavat viereisiä yksiköitä. Nämä sopeutuvat muutokseen. Kokonaisuus tehostuu, jos yksiköiden omat tavoitteet palvelevat yhteistä hyvää suoraan tai toisten kautta.

Pieni lipsuminen reunaehdoista sattaa nopeuttaa kokonaisoptimin löytymistä. Yksiköillä on myös optimaalinen koko, johon vaikuttaa keskinäisten sidosten määrä.

Ovatko suuret virastot ratkaisu?

Potilastiedon hallinnassa synnytetään välittäjäksi suurta virastoa. Kehitys voisi olla vielä nopeampaa, jos tehtävän saisi muutama keskenään kilpaileva lakisääteinen osuuskunta. Malli on toiminut aiemmin esimerkiksi vakuutuksissa.

Liian suuret yksiköt etenevät optimiin hyvin hitaasti, ja valinnan puute jäykistää. Jako kovin pieniin yksiköihin aiheuttaa sekin sekasotkun, osaoptimit ovat liian ristiriitaisia.

Mitä ulkoistaa ja mitä ei?

Millä arvosteluperusteilla tulisi päättää, ulkoistetaanko jokin tekeminen markkinoille vai tehdäänkö se itse. Muuttujia on kolme: tapahtuman toistuvuus, epävarmuus ja voimavarojen erityisyys. Kukin vaikuttaa osaltaan.

Toistuvuus suosii ulkoistamista, epävarmuus tekemistä itse ja tarvittava tai kertyvä erityinen voimavara myös tekemistä itse, siis esimerkiksi julkisen hallinnon sisällä.

Poliitikot jarruina?



Vaikka voidaan selittää erinomaisen hyvin, milloin ulkoistaminen toimii ja milloin hallinnon olisi paras tuottaa suoritteensa itse, ei hallinnossa toimita näin. Poliitikot tuntuvat palvovan kaikessa uudessa markkinaa ja vanhassa itse tekemistä, tai ratkovat asiat yksittäisinä kysymyksinä hallinnon monimutkaistuessa jatkuvasti.

Ongelmia ratkotaan suurentamalla kuntakokoa, mutta hallinnon suuruutta on jo kokeiltu, eikä se auttanutt. Suurissa yksiköissä demokratia etääntyy teeskentelyksi, eikä vertailukohtia ole.

Pitäisikö kuntajärjestelmä purkaa?

Jos halutaan paras lopputulos, koko kuntajärjestelmä tulisi purkaa. Tehtävät voisi jakaa erikoistuneille lakisääteisille osuuskunnille ja jakokelvottomien asioiden osalta valtiolle. Kussakin erikoistuneessa osiossa voisi olla muutamia kilpailevia osuuskuntia, ja kansalaisilla aito valintatilanne sekä vaaleissa että liittymisessä.

Voidaanko hyvinvointiyhteiskunta säilyttää?

Tavoitteena voidaan  pitää hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämistä, mutta vain ennakkoluulottoman muutoksen kautta. Todennäköisintä on, että muutos ei onnistu.

Maailman muuttuessa aiemmat johtajat ovat aina jääneet jälkeen. Yrityksistä vain Microsoft ja valtioista Yhdysvallat on onnistunut säilyttämään vahvan aseman. Sitä on kuitenkin yritettävä. Pienillä parannuksilla nykyisiin suuntiin saavutetaan vain hidastettu romahdus.

Keskustelun aiheita

  • Laatikaa luettelo niistä tavoista, joilla tehostaisitte hallintoa ja lisäisitte automaatiota.
  • Mikä on kouluissa turhaa ja kallista?
  • Miten oppiminen voitaisiin järjestää nykyistä halvemmalla?
  • Mitkä muut oppiaineet ovat elämänkatsomustiedon lisäksi turhia?
  • Miksi automaatio ei etene maailman mittakaavassa?

Utopia ja dystopia

Utopioista ja dystopioista suomeksi

Hyvä suomenkielinen esitys utopioista ja dystopioista on:

Palmgren, Raoul: Toivon ja pelon utopiat (1.p., 1963).

Valitettavasti tämän kirjan saatavuus ei ole hyvä, vaikka hinta (n. 10 euroa) on kohdallaan.

Utopiat



Utopia (kreik. u-, kieltävä etuliite, topos, "paikka"; sananmukaisesti "paikka, jota ei ole") tarkoittaa tulevaisuuden ihanneyhteiskuntaa.

Käsite tulee Thomas Moren samannimisestä kirjasta, jossa hän kuvaa omaa ihannekuvaansa yhteiskunnasta. Myöhemmin käsitei utopia on laajentunut tarkoittamaan yleisesti jonkin henkilön ihannekuvaa yhteiskunnasta ja siitä, kuinka asioiden tulisi olla.

Käsitteen nimi viittaa mahdottomaan täydellisyyteen.

Utopiamyytin ilmentymiä ovat Atlantis, El Dorado, Shangri-La ja Paratiisi.

Kuvitteellisten lisäksi on koko joukko todellisia ihanneyhteiskuntayrityksiä. Suomalaiset ovat perustaneet niitä toistakymmentä. Tunnetuimmat olivat Sointula Kanadassa, Colonia Finlandesa Argentiinassa ja Penedo Brasiliassa.

Erilaiset taivaskäsitykset ja käsitykset luvatusta maasta kuuluvat moneen uskontoon.

Tuonpuoleisista, harvoille ja valituille kuuluvista taivas- ja paratiisikäsityksistä poiketen utopiassa ihmiset voivat itse luoda ihanneyhteiskunnan määrätietoisella työllään. Utopian vastakohtana on dystopia eli antiutopia.

Eräitä kuuluisia utopioita:

Platon: Valtio (n. 390 eaa.)
Augustinus: Jumalan valtio (n. 420)
Thomas More: Utopia (1516)
Tommaso Campanella: Aurinkokaupunki (1602)
Francis Bacon: Uusi Atlantis (1627)
Robert Owen: Uusi käsitys yhteiskunnasta (1813)
Edward Bellamy: Vuonna 2000 (1888)
William Morris: Huomispäivän uutisia (1890)

Dystopiat



Dystopia (muinaiskreikaksi δυσ- + τόπος; myös: kakotopia, antiutopia) on tulevaisuuden epätoivottava yhteiskunta.

Käsite on tarkoitettu utopian vastakohdaksi, ja sillä viitataan usein kuvitteelliseen lähitulevaisuuden yhteiskuntaan, jonka odotetaan syntyvän vallitsevien yhteiskunnallisten kehityssuuntien kiihtyessä huippuunsa. Tyypillisesti tuloksena on ihmisarvoa loukkaava sortoyhteiskunta tai nykyisin myös luonnontaloudellisen katastrofin kokenut maailma.

Dystopia-käsitettä käytti luultavasti ensimmäisenä John Stuart Mill Iso-Britannian parlamentissa pitämässään puheessa vuonna 1868. Siinä missä utopia kuvaa tulevaisuuden ihanneyhteiskuntaa, jossa kaikki on hyvin, dystopia kuvaa päinvastaista asiantilaa. Usein utopian ja dystopian ero on kirjailijan asenne. Erityisen suosittua dystooppisen maailman kuvaaminen on kyberpunk-kirjallisuudessa.

Poliittisen dystopian luonteeseen kuuluu jonkin asian, ajattelutavan tai yhteiskunnallisen liikkeen vastustaminen kaunokirjallisuuden keinoin. Tunnetuimpia tyyppejä ovat kapitalismin, sosialismin ja fasismin vastaiset dystopiat. Dystopisessa tieteiskirjallisuudessa tulevaisuuden yhteiskunta ja tekniikka  usein nähdään kielteisinä.

Useimmiten dystopia esiintyy kirjallisissa teoksissa varoituksina tai ivana. Tässä ne eroavat utopioista, koska ne eivät kuvaa mitään täysin uutta, uljasta maailmaa vaan nykymaailman varjopuolten nousua hallitseviksi.

Kuuluisia dystopioita

Kirjoja:
  • Anthony Burgess: Kellopeliappelsiini
  • Philip K. Dick: Do androids dream of electric sheep (suom. Palkkionmetsästäjä)
  • Ray Bradbury: Fahrenheit 451
  • Aldous Huxley: Uljas uusi maailma
  • Jack London: Rautakorko
  • George Orwell: Vuonna 1984
  • Voltaire: Candide
  • Jevgeni Zamjatin: Me
  • Frederik Pohl: Avaruuden portti
  • Margaret Atwood: Orjattaresi
  • Dmitry Glukhovsky: Metro 2033
  • Marja-Leena Tiainen: Alex ja pelon aika
  • Robert Harris: Kolmannen valtakunnan salaisuus
Elokuvia:
  • Mad Max
  • Battle Royale
  • FAQ: Frequently Asked Questions
  • Kellopeliappelsiini
  • Metropolis
  • Total Recall – unohda tai kuole
  • THX 1138
  • Blade Runner
  • Children of Men
  • V niin kuin verikosto
  • Matrix
  • Equilibrium
  • 9 (elokuva)
  • Saarroksissa
  • Pako New Yorkista
Musiikki:

  • Radiohead: OK Computer
  • Steen1 & Jontti: Varoitus
  • Rush: 2112
  • Nine Inch Nails: Year Zero
  • Kreator: Enemy of God
  • In Flames: Jester Script Transfigured
  • Muse: The Resistance
  • Stam1na: Viimeinen Atlantis
  • Sir Elwoodin hiljaiset värit: Viimeisellä rannalla
Videopelit:
  • Bioshock
  • Borderlands
  • Fallout
  • Half-Life 2
  • Mirror's Edge
  • Jak II: Renegade
  • Metro 2033
  • Warhammer 40,000

Keskustelun aiheita

  • Mikä saa ihmiset kirjoittamaan utopioita ja dystopioita?
  • Ovatko utopiaj ja dystopiat pelkkää kaunokirjallisuutta vai onko niistä jotain hyötyä?
  • Mitä dystopioita on opetettu kouluissa ja miksi?
  • Miksi sanalla "utopia" on halventavia merkityksiä?
  • Miten suomentaisit sanat "utopia" ja "dystopia".
  • Kirjoittakaa yhdessä lyhyt kertomus, joka on utopia.
  • Kirjoitakaa yhdessä lyhyt kertomus, joka on dystopia.

Scifi



Tieteiskirjallisuus eli science fiction -kirjallisuus käsittelee tieteen ja tekniikan vaikutusta ihmisiin ja koko yhteiskuntaan.

Käsite science fiction on amerikkalaisen tieteislehtien toimittajan Hugo Gernsbackin keksimä. Suomessa käsitteen tieteiskirjallisuus loi tohtori Eino Kauppinen 1950-luvun alkupuolella.

Tieteiskirjallisuudelle on laadittu erilaisia määritelmiä, jotka ovat paikoitellen ristiriitaisia.

Tieteiskirjallisuuden rajat eivät ole yksiselitteisen selkeät. Tieteiskirjallisuus lähenee monia kirjallisuudenlajeja, erityisesti kauhu- ja kaunokirjallisuutta. Näillä kolmella lajilla on yhteiset juuret 1800-lukua edeltävässä ei-realistisessa kirjallisuudessa.

Tieteiskirjallisuuteen kuuluvat myös teokset, joissa esiintyy jokin yliluonnollinen, realismin todellisuuden rikkova piirre.

Tieteiskirjallisuus oli alun alkujaan viihteellisin keinoin tieteellisiä tosiasioita kertovaa tietokirjallisuutta. Edgar Allan Poen (1809–1849) mukaan lajityypissä oli kyse ikään kuin ”vilkaisusta puoliksi suljettujen luomien ali tulevaisuuteen, läpi ajan ja avaruuden”.

Vaikka lajityyppi mielletään yleisesti angloamerikkalaiseksi, tieteiskirjallisuus oli levinnyt jo 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa ympäri maailmaa. Esimerkiksi Kiinassa esiteltiin 1900-luvun ensimmäisinä vuosina ’kexuo xiaoshuo’ – karkeasti käännettynä tieteistarinat, ja sekä latinalaisessa Amerikassa että Australiassa ensimmäiset tieteisteokset julkaistiin jo 1800-luvun puolella.

Mary Shelleyn vuonna 1818 julkaisemaa kirjaa Frankenstein, or The Modern Prometheus pidetään yleisesti varhaisen tieteiskirjallisuuden merkkiteoksena, sillä se kuvaa tieteellisen kokeen ennakoimattomia seurauksia. Teos mainitaan yleensä myös kauhuromantiikan merkkiteoksena, ja liitetään usein kauhukirjallisuuteen.

Tieteiskirjallisuuden keksijänä pidetään usein virheellisesti ranskalaista Jules Verneä, jonka kirjoissa esiintyvistä keksinnöistä monet ovat myöhemmin toteutuneetn. Hän esitti esimerkiksi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, että ilmaa raskaammat lentolaitteet (lentokoneet) tulevat olemaan suurempi menestys kuin ilmaa kevyemmät (kuumailmapallot). Kuitenkin jo ennen Verneä Ranskassa oli ilmestynyt yli 100 tieteiskirjallisuudeksi luokiteltavaa teosta.

Alkuscifi tarkoittaa niitä tieteisteoksia, jotka on kirjoitettu ennen varsinaista lajityypin syntyä. Shelleyn ja Vernen teokset kuuluvat niihin, samoin kuin antiikin ajoista saakka monett: Lukianoksen (125–200) satiirit, kuten Tosi tarina; Voltairen (1694–1778) Mikromegas; William Godwinin (1756–1836) Man on the Moon tai Jonathan Swiftin (1667–1745) Gulliverin matkat.



Voidaan sanoa, että tieteiskirjallisuus alkoi muotoutua omaksi lajikseen vasta 1800-luvun lopulla, jolloin teollisen vallankumouksen ja Darwinin kehitysopin vaikutukset heijastuivat kirjailijoiden, muun muassa Jules Vernen ja H. G. Wellsin tuotantoon.

Monet tieteiskirjallisuuden yksittäiset ainekset ja piirteet olivat kuitenkin esiintyneet jo aiemmassa kirjallisuudessa. Varsinaisen tieteiskirjallisuuden – lajin sisäisistä käytänteistä tietoisen kirjallisuuden – kirjoittaminen käynnistyi laajemmin vasta 1920-luvulla.

Erityisesti 1900-luvun alun Amerikassa ja Englannissa lajityyppi keskittyi tähtitieteen ja avaruusmatkailun esittelyyn kaunokirjallisuuden keinoin, mutta mukana olivat myös monenlaiset muut vaikutteet, kuten psykologiset, poliittiset ja utopistiset teemat.

Suomeen tieteiskirjallisuus tuli maailmankirjallisuuden myötä, mutta erityinen nousukausi koettiin 1950-luvulla, jolloin kustantajat päättivät alkaa tarjota nuorille pojille angloamerikkalaisen mallin mukaisia "avaruusseikkailuja". Vuonna 1955 ilmestyi Mitä missä milloin-kirjassa laaja ja asiantunteva lajityypin esittely aina antiikin kirjallisuudesta saakka. Ensimmäisenä suomalaisena tieteiskirjailijana pidetään 1911 kuollutta Edvin Christiansonia.

Myös poliittiset utopiat ja dystopiat koetaan tieteiskirjallisuudelle läheiseksi. Platonin (427–347 eaa.) Valtiosta Ursula K. Le Guinin (1929–) Osattomien planeettaan voidaan vetää linjoja taolaisuuden ja anarkian kautta marxilaisuuteen, kun taas esimerkiksi George Orwellin Vuonna 1984 on  diktatuurin arvostelua.

Lajityyppi on kokenut monia vaiheita 1950-luvun tummasävyisestä maailmanlopun kirjallisuudesta 1970-luvun feministisyyteen ja 1980-luvun kyberpunkin virtauksiin. Nykyisin tieteiskirjallisuus, joka on ollut monessa suhteessa nykykirjallisuuden edelläkävijä, sisältää moninaisia alalajeja. Silmiinpistävää on myös se, että valtavirtakirjallisuus käyttää yhä enenevässä määrin tieteiskirjallisuuden elementtejä, kuten esimerkiksi Merete Mazzarella romaanissaan Marraskuu.

Avaruusooppera-sanan juuret ovat saippuaoopperassa, väljimmillään sillä tarkoitetaan mitä tahansa avaruuteen sijoittuvaa seikkailua, mutta toisaalta sillä voidaan viitata myös kyseisen alalajin laatuun: toimintapainotteiset, liioittelevat tai viihteelliset avaruusseikkailut leimataan monesti avaruusoopperoiksi. Parhaimmillaan avaruusoopperat ovat taidokkaita luomuksia, mutta ne voivat myös ivata lajin sotaisia puolia.

Joissakin lähteissä ihmiskunnan esihistoriaa kuvaavat teokset luetaan tieteiskirjallisuudeksi, mutta se voidaan sijoittaa myös historiallisen romaanin alalajiksi tai erikoistapaukseksi.

Tieteiskirjallisuudessa kerronta on monesti suoraviivaisempaa ja selkeämpää kuin kaunokirjallisuudessa yleisesti. Sekä tieteiskirjoja että tavanomaista näytelmäkirjallisuutta kirjoittanut Orson Scott Card on arvioinut syyksi sen, että tieteiskirjallisuudessa älyllisyys ja sanoma ovat usein itse tarinan ominaisuuksia, eikä niitä tarvitse luoda tekstiin tyylikeinoilla tai vertauskuvallisella kerronnalla.

Monet yleisen kirjallisuuden asiantuntijat ja arvostelijat kuitenkin pitävät helppolukuista tyyliä merkkinä taiteellisten ansioiden puutteesta. Tätä Orson Scott Card pitää väärinkäsityksenä:

»Monet kirjailijat ja arvostelijat ovat rakentaneet koko uransa sen käsityksen varaan, että mikä tahansa kirjallisuus, mitä tavalliset ihmiset voivat ymmärtää ilman ajattelua  on arvotonta löpinää [...] Jos sovittaisiin yleisesti, että tarinat pitäisi kertoa selkeästi kirjallisuuden professorit menettäisivät työpaikkansa ja hämärän, koodikielellä kirjoitetun kaunokirjallisuuden luojat saisivat osakseen sääliä eivätkä kunniaa vaikeaselkoisuudestaan.»

Eräitä tieteiskirjallisuuden lajeja:

Kyberpunk
Steampunk
Kova scifi
Avaruusooppera

Eräitä tunnettuja tieteiskirjailijoita:

Douglas Adams
Isaac Asimov
Iain M. Banks
Ray Bradbury
Arthur C. Clarke
Philip K. Dick
Philip José Farmer
Aldous Huxley
William Gibson
M. John Harrison
Robert A. Heinlein
Ursula K. Le Guin
Stanisław Lem
Ken MacLeod
C. S. Lewis
George Orwell
Alastair Reynolds
Lucius Shepard
Dan Simmons
Norman Spinrad
Olaf Stapledon
Bruce Sterling
Vernor Vinge
Kurt Vonnegut
John Christopher
Jules Verne

Suomi 2017 ym. skenaariot

Suraavassa on ote Helsingin Sanomien verkkolehdestä. Lukekaa se keskustelun pohjaksi.

Helsingin Sanomat

Miltä Suomen talous näyttää kriisin jälkeen? Seitsemän talouden ammattilaista ennustaa millainen taloustilanne on, kun itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta.

Palveluihin teollisen ytimen kautta

Parissa vuosikymmenessä Suomi on siirtynyt puolisuljetusta avoimeen maailmaan. Vaikka talouskriisin myötä joudumme ottamaan takapakkia, siirtymän saldovaikutus on selvästi positiivinen. Paluuta vanhaan ei ole.

Venäjästä ei ole Suomen talouden pelastajaksi

Vaikka meillä on omakin osamme, vuosisatoja Suomen kohtalo on määräytynyt Tukholman, Berliinin ja Moskovan kolmiossa. Pohjoismaiden merkitys on edelleen suuri, mutta perinteinen yhteistyö on saavuttanut suunnilleen sen, mikä on kohtuudella saavutettavissa.

Onko meillä riittävä nälkä menestyä?

Suomen taival itsenäisenä valtiona on ollut uskomaton menestystarina, jos sitä tarkastelee vuoden 1917 lähtöedellytyksiin verraten. Alku oli vaikea, ja nuoren valtion elinehdot olivat alkuvuosina karut.

Suomi palaa kasvun tielle

Tulevaisuutta ei voi tietää. Silti on varsin todennäköistä, että Suomen talouden tila näyttää kohtuullisen hyvältä vuonna 2017. Tuolloin voidaan todeta, että itsenäisyyden ensimmäiset 100 vuotta ovat olleet kaikista vaikeuksista huolimatta menestyksekästä aikaa.

Menestykset ovat syntyneet luovasta tuhosta

Kukaan ei tiedä, mitä meillä on finanssikriisin jäljiltä edessämme. Sen vuoksi on hyödyllistä vertailla nykytilannetta muitten talouskatastrofien jälkivaikutuksiin.

Talouskasvun idea on keksittävä uudelleen

Elintaso kasvoi Suomessa maailman kolmanneksi nopeinta vauhtia 1900-luvulla. Parempaan pystyivät vain Japani ja Norja. Kasvu luotiin luonnonvaroja jalostamalla: hiomalla puu paperiksi, rikastamalla malmit metalleiksi ja takomalla metallit koneiksi ja laitteiksi.

Velkainen satavuotias tarvitsee ravistelua

Suomen valtio rahoittaa tämän vuoden budjetistaan neljänneksen velalla. Samaan aikaan kaikkien aikojen suurin ikäluokkamme – 1947 syntyneet – tulee ikään, jossa saa täyden vanhuuseläkkeen.

Keskustelun aiheita

  • Mistä johtuu se, että isopalkkaiset johtajat vakuuttavat kaiken menevän hyvin.
  • Mistä johtuu se, että todelliseen tulevaisuuteen ei varauduta?
  • Mistä eläkeläisillä pelottelu oikeasti johtuu?

Luonnon tulevaisuus



Poliitikko Sauli Niinistö

Koska luonto on kaiken käsittävä, luontoa ei voi hävittää. Pahimmin uhanalainen on ihmisen olemassaolo tällä kiesrtotähdellä eli planeetalla. Jos ihminen tuhoaa elinehtonsa, ihmisen mukana häviää paljon nykyisiä eläin- ja kasvilajeja.

Ihmisen häviäminen luonnosta voi tapahtua pian tai vasta hyvin kaukaisessa tulevaisuudessa.

Se, millaisen luonnon keskellä ihminen tulevaisuudessa elää, riippuu hyvin paljon siitä, millaisia ratkaisuja ihmisten johtajat tekevät.

Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt ihmisen vaikutuksesta hyvin paljon, mutta ihmisen ympäristö on myäs suosinut joitain eläin- ja kasvilajeja.

Ei voida sanoa kuten Sauli Niinistö aikoinaan, ettei muutamalla koppakuoriaisella ole väliä. Hyin vähäisiltä tuntuvilla asioilla saattaa olla ajan oloon suuri merkitys.

Koska luonnonsuojelua on käsitelty hyvin laajasti muualla tässä oppiaineistossa, tässä yhteydessä keskustellaan luonnon tulevaisuudesta.

Keskustelun aiheita

  • Mistä johtuu, että myös suurvaltojen johtajat vähättelevät ihmisen aiheuttamien tuhojen merkitystä?
  • Miten yhteiskuntia olisi kehitettävä, jotta ne valitsisivat viisaampia johtajia?
  • Miten sinä voit vaikuttaa johtajien valintaan?

Erilaisia ajan käsitteitä (lineaarinen, syklinen)

Taustaa

Koska ajan käsitteestä puhutaan toisaalla runsaasti, tässä yhteydessä tarkastellaan vain eräitä suomalaisissa esitelmissä esiintyviä sivistyssanoja.

Lineaaarinen aikakäsitys

Länsimaissa vallitsee lineaarinen aikakäsitys, jossa erottuu mennyt aika, nykyisyys ja tulevaisuus. Teollistuminen on aikanaan vaikuttanut länsimaisen aikakäsityksen muodostumiseen. Aika on rahaa, (työ)aikaa voidaan ostaa ja myydä, vapaa-aikaakin pitää olla.

Syklinen aikakäsitys


Kello edustaa syksistä aikakäsitystä.

Maatalousvaltaisille yhteiskunnille on ominaista syklinen aikakäsitys, jossa asiat toistuvat: vuodenajat, rytmisyys, tulevaisuus on vanhan toistoa, ei mitään uutta auringon alla.

Episodinen aikakäsitys

Episodisen aikakäsityksen mukaan aikaa ei voida mitata, sen voi vain kokea. Aika ei lopu, siksi ei ole mitään kiirettä.

Aikakäsitys voidaan jaotella myös seuraavasti:

Monokroninen eli yksiaikainen aikakäsitys

Yksiaikaiseen kulttuuriin kuuluu

    • tehtäväkeskeisyys
    • etukäteissuunnitelmat
    • täsmällisyys
    • tehdään asia kerrallaan

Yksiaikaisia ovat mm. saksalaiset, sveitsiläiset, amerikkalaiset, skandinaavit ja britit. Yksiaikaisuus liittyykin usein yksilöllisiin kulttuureihin.

Polykroninen eli moniaikainen aikakäsitys

Tyypillisiä moniaikaisen kulttuurin piirteitä ovat

    • ihmiskeskeisyys
    • sosiaaliset verkostot tärkeitä
    • joustavuus
    • hoidetaan yleensä montaa asiaa samanaikaisesti
    • ei valmistauduta etukäteen esim. kokouksiin

Moniaikaisia ovat esim. latinalais-amerikkalaiset, arabit, afrikkalaiset, etelä-eurooppalaiset ja  kiinalaiset - yleensä siis yhteisölliset kulttuurit.

Totutusta aikakäsityksestä poikkeava käyttäytymistä voidaan pitää loukkaavana, epäammatillisena, epäluotettavana, aikaansaamattomana tai joustamattomana. Se aiheuttaa usein väärinkäsityksiä ja suuttumusta.

Keskustelun aiheita

  • Mitä aikakäsitystä sinä edustat?
  • Mitä aikakäsitystä opettaja edustaa?
  • Mitä aikakäsitystä vanhempasi edustavat?
  • Mitä aikakäsitystä lapset edustavat?
  • Mitä aikakäsitystä vanhukset edustavat?

Luonnonsuojelu

Mitä luonnonsuojelu on?

Koska luonnonsuojelua on hyvin perinpohjaisesti käsiteltu muissa tämän aineiston osissa, seuraavassa esitetään vain lyhyt yhteenveto kaskusteluja varten.

Luonnonsuojelu on toimintaa, jonka tavoitteena on eliölajien, luontotyyppien, luonnon monimuotoisuuden, luonnonkauneuden ja maisema-arvojen säilyttäminen. Suojelu voi kohdistua eliölajiin, elinympäristöön, luontotyyppiin, luonnonmuistomerkkiin, alueeseen tai koko maailman kattaviin järjestelmiin kuten meret, ilmakehä ja ilmasto.

Luonnonsuojelu pyrkii ehkäisemään ihmisen aiheuttamia muutoksia luonnontilaisessa ympäristössä ja toisaalta säilyttämään ihmisen pitkäaikaisen toiminnan aikaansaamia ympäristöjä, joille on muodostunut omaleimainen pienekosysteemi, sekä palauttamaan ihmisen toiminnan tuhoamia ympäristöjä entiselleen.

Luontoon kohdistuva uhka on lähes yksinomaan ihmisen toiminnan seurausta. Ihmisen toiminnasta aiheutuu luonnontilaisen ympäristön muuttumista tai tuhoutumista, saastumista, roskaantumista, rehevöitymistä ja muuta kuormittumista. Eliölajien pyynti aiheuttaa muutoksia lajitasapainoon, eliölajien teollinen kasvattaminen ja viljely yksipuolistavat ympäristöä.

Miten luontoa suojellaan?

Kasvi-,sieni- ja eläinlajien yksilömääriä tutkitaan ja seurataan, ja tutkimusten mukaan pidetään kirjaa uhanalaisista lajeista. Kun jokin laji on käymässä uhanalaiseksi, sen elinympäristöä pyritään suojelemaan. Esimerkiksi metsikön hakkaaminen tai tien rakentaminen voidaan estää, jos todetaan, että se uhkaa uhanalaisen lajin elinmahdollisuuksia.

Lähes kaikki Suomen luonnossa elävät eli luonnonvaraiset eläimet on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Niitä ei saa ampua tai pyydystää, niiden pesiä ei saa vahingoittaa eikä eläimiä muutenkaan häiritä tahallaan.

Riistaeläimiä, kuten hirveä tai jänistä, saa metsästää tiettyinä aikana vuodesta, muulloin nekin on rauhoitettu.

Joitain petoeläimiä, kuten kettua ja minkkiä, metsästetään sen vuoksi, että ne syövät riistaeläimiä ja aiheuttavat haittaa muullekin luonnolle.

Tarpeen tullen jokin metsästettävä voidaan kokonaan rauhoittaa. Esimerkiksi ahmaa ei saa lainkaan metsästää sen takia, että se on vaarassa hävitä Suomen luonnosta.

Joka vuosi määrätään erikseen, kuinka monta ilvestä, sutta ja karhua saa ampua. Tavoitteena on pitää näiden eläinten määrä sopivana.

Lait

Luonnonsuojelusta määrää Suomessa Luonnonsuojelulaki (20.12.1996/1096), jonka tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen, luonnonvarojen ja luonnonympäristön kestävän käytön tukeminen, luonnontuntemuksen ja yleisen luonnonharrastuksen lisääminen sekä luonnontutkimuksen edistäminen.

Luonnon- ja maisemansuojelua ohjaava ja valvova ylin elin on ympäristöministeriö. Alueellisten ympäristökeskusten tehtävänä on edistää ja valvoa suojelua alueellaan. Kunnat on velvoitettu edistämään suojelua alueellaan.

Luonnonsuojelualueet

Luonnonsuojelulain mukaan luonnonsuojelualueita ovat kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut luonnonsuojelualueet.

Kansallispuisto

Kansallispuisto on valtion omistama alue, jonka käyttö kansallispuistona on säädetty lailla. Vaatimuksena on alueen merkitys yleisenä luonnonnähtävyytenä tai muutoin luonnontuntemuksen lisäämisen tai yleisen luonnonharrastuksen kannalta. Vähimmäispinta-ala kansallispuistolle on 1000 hehtaaria.

Kaikkia Suomen kansallispuistoja hoitaa Metsähallitus.

Luonnonpuisto

Luonnonpuisto on valtion omistama alue, jonka käyttö luonnonpuistona on säädetty lailla (pinta-ala 1000 hehtaaria tai enemmän), tai asetuksella (pinta-ala alle 1000 hehtaaria). Vaatimuksena on alueen merkitys luonnonmukaisen kehityksen turvaamiselle, tieteelliselle tutkimukselle tai opetukselle.

Muu luonnonsuojelualue

Suomessa on myös lehtojensuojelualueita, soidensuojelualueita ja vanhojen metsien suojelualueita. Pohjoiseen Lappiin on perustettu erämaalailla 12 erämaa-aluetta. Erämaa-alueet eivät ole varsinaisia luonnonsuojelualueita, vaikka niiden tarkoituksena on alueensa erämaaluonteen säilyttäminen.

Muita luonnonsuojelualueita voidaan perustaa kunnan, yhteisön ja yksityinen omistamalle maalle maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella ympäristökeskusten päätöksellä.

Luonnonsuojelutoiminta

Lainsäädäntö asettaa yhteiskunnalle ja yritystoiminnalle vaatimuksia päästörajoitusten, maankäytön ja ympäristövahinkojen ennaltaehkäisyn suhteen. Pääosiltaan tämä lasketaan ympäristönsuojelun piiriin.

Julkishallinnon lisäksi luonnonsuojeluun osallistuu suuri määrä järjestöjä, yhdistyksiä ja yksityishenkilöitä.

Keskustelun aiheita

  • Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken tärkeimmät luonnonsuojelukohteet Suomessa?

Erilaisia järjestöjä

Taustaa

Koska luonnonsuojelujärjestöt on esitetty toisaalla näissä oppiaineistoissa perinpohjaisesti, tässä yhteydessä esitetään vain lyhyt yhteenveto keskustelun pohjaksi.

Ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöt



Ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöt ovat toimijoita, jotka kunnassa edistävät meitä ympäröivän luonnon säilymistä ja hyvinvointia ja samalla kuntalaisten mahdollisuuksia nauttia lähiluonnostamme.


Luonnonsuojelun tämän päivän suuria paikallisia haasteita ovat jätteiden synnyn ehkäisy ja lähiluonnon suojelu.


Laajemmin luonnonsuojelun tavoitteisiin kuuluu ilmastonmuutoksen torjuminen, kestävän elämäntavan edistäminen, luonnon monimuotoisuuden suojelu ja Itämeren ja sisävesiemme puhtauden vaaliminen.

 

Ympäristöjärjestöt pyrkivät löytämään näkökulmia, jotka auttavat hahmottamaan ympäristöongelmia ja niiden yhteyttä yhteiskunnallisiin ilmiöihin sekä edistämään luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä.


Tunnetuimpia Suomessa toimivia ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöjä ovat Greenpeace, Suomen Luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto, Suomen WWF (Maailman Luonnonsäätiö) ja Maan Ystävät.

 

Kunnan tasolla toimivat ympäristöseurat ja luontoyhdistykset ovat aktiivisia toimijoita ja vaikuttajia esim. kunnan kaavoitusasioissa.


Yhdistyksiä kuullaan asiantuntijoina ja niillä on tärkeä edunvalvojan asema kunnan rakennetun infrastruktuurin suunnittelussa. Paikallistasolla ympäristöseurojen ja luontoyhdistysten päämääränä on mm.

  • lisätä kuntalaisten kiinnostusta ja arvostusta luontoa kohtaan sekä halukkuutta ja mahdollisuuksia toimia sen puolesta,
  • vaalia luonnon monimuotoisuutta ja maisemallisia arvoja,
  • edistää kestävyyttä ja säästeliäisyyttä luonnonvarojen käytössä sekä estää ympäristön pilaamista,
  • esittää vaihtoehtoja jatkuvaan aineellisen kulutuksen kasvuun perustuvalle yhteiskunnalle ja elämäntavalle.

Keskustelun aiheita

Alla olevat linkit viittaavat Maailman luonnosäätiön sivuille. Tutustukaa niihin ja keskustelkaa niistä.

Esim. tähtitieteellisiä tulevaisuuden kuvia

Kaikkeuden tulevaisuus

Koska kaikkeuden tulevaisuudesta ei ole mitään yksimielisyyttä, tässä oppiaineistossa keskitytään aurinkokunnan tulevaisuuteen.

Aurinkokunta





Yllä oleva kuva ei ole mittakaavassa, vaan tosiasiassa kiertotähdet eli planeetat ovat vielä paljon Aurinkoa pienempiä.

Aurinkokunta on Auringon ja sitä kiertävien kiertotähtien eli planeettojen, kuiden, kivimöhkäleiden kuten meteoroidien, asteroidien sekä komeettojen muodostama järjestelmä.

Aurinkokunnan kiertotähdet eli planeetat ovat Auringosta poispäin lukien Merkurius, Venus, Maa, Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus.

Aikaisemmin planeettoihin kuulunut Pluto luetaan nykyisin kääpiökiertotähdeksi eli kääpiöplaneetaksi eli plutoidiksi. Aurinkokunnan ikä on noin 4,6 miljardia vuotta. Myös muilla tähdillä on havaittu omia  planeettakuntia.

Kuut

Kuut ovat vähintään kilometrien kokoisia kappaleita, jotka kiertävät jotakin kiertotähteä eliplaneettaa. Aurinkokuntamme kiertotähdistä vain Merkuriuksella ja Venuksella ei ole kuita.

Maalla on yksi, suhteellisesti ottaen varsin suuri Kuu. Kuita tunnetaan aurinkokunnastamme nykyään 106, mutta useimmat niistä ovat varsin pieniä. Suurimmat kuut ovat kuitenkin kääpiökiertotähti Plutoa, suurempia.

Suurimmat kuut, Jupiterin Ganymedes ja Saturnuksen Titan ovat kiertotähti Merkuriustasuurikokoisempia. Avaruusluotaimet Voyager 1 ja 2 löysivät jättiläisplaneettojen ympäriltä yli 20 uutta kuuta vuosina 1979-1989.

Galaksit


Galaksi on tähtien, kaasu- ja pölypilvien sekä pimeän aineen muodostama järjestelmä, joka pysyy koossa painovoiman vaikutuksesta.

Galaksit ovat eräänlaisia saarekkeita muuten lähes tyhjässä avaruudessa. Ne esiintyvät yleensä galaksijoukoissa, jotka muodostavat kaikkeuden suurimmat rakenteet.

Galaksijoukkoja pienempiä galaksirykelmiä kutsutaan galaksiryhmiksi. Kahden toisiaan lähellä sijaitsevan galaksin muodostamaa paria kutsutaan joskus galaksipariksi. Linnunrata on oma kotigalaksimme. Galaksi-sana tulee kreikankielisestä maitoa tarkoittavasta sanasta galaktos, joka viittaa Linnunradan muuta taivasta valkeampaa maitovanaa muistuttavaan ulkonäköön yötaivaalla.

Galaksien koko vaihtelee tuhansista satoihin tuhansiin valovuosiin ja niiden tähtien määrä miljoonista biljooniin. Galakseja näkyvässä kaikkeudessa on yli 100 miljardia.

Suurin osa niistä onsoikeita ä kääpiögalakseja ja epäsäännöllisiä galakseja, noin 30 prosenttia kierteisgalakseja ja 10 prosenttia soikeita galakseja.

Aurinkokunnan tulevaisuus

Aurinkokunnan tulevaisuus ulottuu nykyhetkestä siihen tarkemmin määrittelemättömään aikaan, jolloin aurinkokunta lakkaa olemasta. Auringon energiavarat loppuvat noin viiden miljardin vuoden päästä, mutta Aurinkoa kiertävistä kappaleista osa saattaa säilyä kauan tämän jälkeen.

Aurinkokunta tulee kiertoratojensa puolesta säilymään lähes järkkymättömänä kymmeniä miljardeja vuosia. Kyseessä on kuitenkin satunnaisuuden piiriin kuuluva asia, joten harvinaisten tapahtumien todennäköisyys kasvaa pitkällä aikavälillä. Siten esimerkiksi todennäköisyys, että toinen tähti ohittaa Auringon tarpeeksi läheltä ja irrottaa planeetan Aurinkoa kiertävältä radalta, kasvaa biljoonien vuosien kuluessa lähelle yhtä.

Kiertoratojen pysyvyys pitkällä aikavälillä

Kiertotähtien eli planeettojen kiertoradat ovat alttiita pitkän aikavälin muutoksille. On mahdotonta ennustaa Pluton sijaintia radallaan pidemmälle kuin 10-20 miljoonan vuoden päähän.


Toinen esimerkki on Maan akselin kallistuma, jonka Kuun vetovoima pitää vakaana mutta jota ei silti kyetä ennakoimaan kauemmaksi kuin muutaman vuosimiljardin päähän.

2-230 miljoonaa vuotta pitemmälle kiertotähtien eli planeettojen sijaintien määrittäminen on pelkkien arvailujen varassa.

Siten esimerkiksi kesän ja talven ajoitus on epävarmaa, mutta joissain tapauksissa myös radat itsessään muuttuvat. Käytännössä niissä vaihtelee ratojen epäkeskisyys eli soikeus, mikä tarkoittaa joidenkin kiertotähtien eli planeettojen ratojen muuttumista huomattavasti nykyistä soikeammiksi.

Aurinkokunta on siinä mielessä täysin vakaa, etteivät kiertotähdet eli planeetat tule ainakaan muutamaan vuosimiljardiin törmäämään toisiinsa tai sinkoutumaan ulos tähtienväliseen avaruuteen.

Kuiden ja rengasjärjestelmien kehitys



Vuorovesi johtuu Kuusta.

Kuujärjestelmien kehityksessä ratkaisevassa asemassa ovat vuorovesivoimat kiertotähteä eli planeettaa kiertävä kuu aiheuttaa planeettaan vuorovesivoiman, koska kuun vetovoima on erisuuruinen eri kohdissa kiertotähteä.

Tämän seurauksena kiertotähteen syntyy kaksi pullistumaa, toinen sille puolelle joka on lähimpänä ja toinen sille joka on kauempana kuusta. Avainasemassa on se, onko kiertolaisen kiertoaika kiertotähden ympäri suurempi, pienempi vai yhtä suuri kuin kiertotähden vuorokausi eli pyörähdysaika oman akselinsa ympäri.

Jos kiertotähti pyörii nopeammin kuin kuu kiertää kiertotähteä, vuorovesipullistuma laahaa kiertotähden pinnalla aina hieman kuun edellä. Tällöin energiaa siirtyy kiertotähden pyörimisestä kuun rataliikkeeseen, jolloin kiertotähden pyöriminen hidastuu ja kuu loittonee kiertotähdestä hitaasti kasvavalla kierukan muotoisella radalla.

Esimerkkinä tästä ovat Maa ja Kuu. Kuu on vuorovesilukkiutunut Maan suhteen, sillä se kääntää jatkuvasti saman puolen kohti Maata, joten sen pyörähdysaika akselinsa ympäri on yhtä pitkä kuin kiertoaika Maan ympäri eli yksi kuukausi.

Tulevaisuudessa Kuu loittonee edelleen hitaasti kauemmas Maasta ja Maan pyöriminen hidastuu. Jos taivaankappaleet selviävät Auringon muuttumisesta punaiseksi jättiläiseksi, koittaa noin 50 miljardin vuoden kuluttua aika jolloin päivä ja kuukausi ovat yhtä pitkät, jolloin kärventyneet ja jäähtyneet Maa ja Kuu ovat molemmat vuorovesilukinneet toisensa.

Tilanne on toinen, jos kuu kiertää kiertotähteä nopeammin kuin kiertotähti pyörii tai mikäli kiertosuunta on kiertotähden pyörimissuuntaa vastaan. Tällöin vuorovesivoimat nopeuttavat kiertotähden pyörimistä ja vievät energiaa kuun rataliikkeestä. Tällainen kuu on tuhoon tuomittu, sillä se lähestyy jatkuvasti kierukkaradalla kiertotähteä.

Kun välimatka on riittävän pieni, kuu murskautuu vuorovesivoimien puristuksessa palasiksi, joista ehkä muodostuu kiertotähden ympärille rengas. Tämä tulee tapahtumaan ainakin suurille kuille, kuten Neptunuksen Tritonille. Pienempi kuu, kuten Marsin sisempi kuu Phobos, saattaa säilyä tästä ehjänä ja tuhoutua vasta osuessaan kiertotähteen.

Kolmas tilanne on erikoistapaus, jossa kuu ja planeetta ovat jo valmiiksi vuorovesilukittuneita toistensa suhteen. Tällöin planeetan pinnan vuorovesipullistuma on täsmälleen planeetan ja kuun välisellä linjalla eikä energiaa siirry kumpaankaan suuntaan. Kuun kiertoaika ja etäisyys pysyvät samoina, esimerkkinä Pluto ja Kharon.

Auringon kirkastuminen

Aurinko tulee ajan mittaan hitaasti kirkkaammaksi ja kuumemmaksi, jolloin Maan pintalämpötila nousee. Miljardin vuoden kuluttua auringon kirkkaus on kasvanut 10 prosenttia nykyisestä.

Tällöin Maan pintalämpötila saavuttaa rajan, jossa karkaava kasvihuoneilmiö käynnistyy, jolloin Maa muuttuu elinkelvottomaksi. Maan meret höyrystyvät ja vesihöyry hajoaa vedyksi ja hapeksi. Vetyatomit karkaavat avaruuteen happiatomien jäädessä ilmakehään. Ilmanpaine ja pintalämpötila kohoavat samoihin lukemiin kuin Venuksella.

Marsissa ikirouta sulaa ja olosuhteet ovat ehkä tietyn ajan otolliset elämälle. Samoin joissakin Jupiterin ja Saturnuksen kuissa pintalämpötila saattaa nousta lukemiin, joissa jonkinlainen elämä pystyisi selviytymään.

Linnunradan ja Andromedan sulautuminen



Kaikkeuden laajenemisen seurauksena galaksit ja galaksijoukot liikkuvat enimmäkseen erilleen toisistaan. Riittävän lähellä toisiaan olevien galaksien kohdalla painovoima kuitenkin voittaa yleisen laajenemisen ja saa galaksit liikkumaan toisiaan kohti. Linnunrataa lähinnä oleva toinen suuri galaksi eli Andromedan galaksi, liikkuu meitä kohti noin 250 kilometrin sekuntinopeudella. Galaksit törmäävät toisiinsa kolmen vuosimiljardin kuluttua.

Koska tähdet sijaitsevat keskimäärin useiden valovuosien päässä toisistaan, todennäköisyys, että yksittäiset tähdet törmäävät toisiinsa, on hyvin pieni. Galaksien törmäys, joka tulee tapahtumaan kymmenesosalla valon nopeudesta, tulee heittämään osan tähdistä galaksienväliseen avaruuteen, ja on mahdollista, että Aurinkomme tulee olemaan yksi ulos sysätyistä tähdistä. Lopputuloksena sulautumisesta on soikea galaksi, jolla ei ole kierukkahaaroja.

Punainen jättiläinen



Punainen jättiläinen.

Kun vety loppuu Auringon sisäosista, tähden ytimestä ulospäin kohdistuva säteilypaine ei enää pysty vastustamaan ulompien kerrosten painoa, mikä saa aikaan luhistumisen.

Tämä kasvattaa ytimen lämpötilaa niin korkeaksi, että heliumin muuttuminen raskaiksi aineiksi käynnistyy. Aurinko laajenee punaiseksi jättiläiseksi, jolloin sen säteily ja läpimitta kasvavat huomattavasti nykyisestä.

Koska Aurinko muuttaa ainettaan säteilyksi, sen massa pienenee ajan myötä, jolloin kaikki planeetat siirtyvät pikkuhiljaa siitä kauemmaksi. Tutkijoiden kesken on epäselvyyttä siitä, kuinka suureksi Aurinko laajenee.

Sisemmät planeetat Merkurius ja ehkä myös Venus jäävät laajenevan Auringon sisään ja höyrystyvät. Joidenkin arvioiden mukaan myös Maa joutuu nielaistuksi, kun taas vaihtoehtoisen käsityksen mukaan se välttyy tältä massan menetyksen takia.

Valkoinen kääpiö


Valkoinen kääpiö.

Kun Aurinko on käyttänyt loputkin energiavarastonsa, sen ydinreaktiot lakkaavat. Aurinko puhaltaa ulommat kerroksensa avaruuteen sumuksi, ja tähden ydin jää jäljelle valkoisena kääpiönä, joka säteilee jäännöslämpöään avaruuteen miljardien vuosien ajan, jäähtyen lopulta mustaksi kääpiöksi.

Keskustelun aiheita

  • Elääkö ihmiskunta niin kauan, että Aurinko asettaa ongelmia elämälle Maassa? Jo ei elä, miksi?
  • Mitä mahdollisuuksia ihmisellä on siirtyä kauemmaksi punaisesta jättiläisestä? Mitä pngelmia tällainen siirtyminen aiheuttaa.
  • Onko mahdollista, että ihmiset joskus siirtyvät kokonaan toiseen aurinkokuntaan?
  • Onko mahdollista, että ihmiset joskus siirtyvät toiseen galaksiin?


Vanhat aineistot alkavat tästä

Kokoava katsaus nykymaailmaan

Vuoden 1958 ennuste vuodesta 2007

Lähde: Tekniikka ja talous 18.1.2007

Mummun vintiltä tai antikvariaateista kannattaa nyt etsiä Maailma vuonna 2007 -kirjaa. Siinä tiedemiehet kertoivat jo 50 sitten, minkälaista tekniikkaa meillä tänään käytetään.

Mihail Vasiljevin ja Sergei Gustsevin toimittama kirja julkaistiin alun perin vuonna 1958 Neuvostoliitossa. Suomessa se ilmestyi vuonna 1960 Tammen kustantamana.

Kirjassa on hämmästyttävän paljon ennustuksia, jotka ovat toteutuneet. Toisaalta iso osa tekniikkanäkymistä ei ole toteutunut - ainakaan vielä.

Kännykkätelevisio

Kännykkätelevision olemassakin olosta tiedemiehet tiesivät, vaikka he eivät vempeleestä kännykkä-nimitystä tienneet käyttääkään.

He maalailivat, että vuonna 2007 savukekoteloa muistuttava "vähäinen koje" toimii sekä televisiovastaanottimena että lähettimenä. Sellainen on kaikilla maapallon asukkailla, kirjassa kerrotaan.

Jatko on kuin suoraan nykyisten teleoperaattoreiden mainoksista.

Kirjassa ystävykset lähtevät luontoretkelle eivätkä pääse katsomaan jalkapallo-ottelua stadionille. Ei hätää, sillä koje välittää ottelun. "Istutte romanttisen järven rannalla, hengitätte raikasta metsäilmaa sekä seuraatte dramaattista kamppailua stadionilla", kirja kertoo.

Perintötekijät (geenit)

Geenitutkimus oli 1950-luvulla vasta suuri lupaus, mutta tutkijat ennustivat, että vuoteen 2007 mennessä "perinnöllisyystekijöiden" biologinen salakieli on ratkaistu ja sitä pystytään lukemaan.

Kun atomien järjestystä geeneissä ja kromosomeissa opitaan muuttamaan, pystytään antamaan kasveille ja eläimille hyödyllisiä ominaisuuksia, jotka niiden on ihmisten tahtoa totellen siirrettävä uusille sukupolville, kirja raportoi.

"Ihmisestä tulee elävän luonnon herra."

Palloistuminen (globalisaatio)

Globalisaatiosta (palloistumisesta) tiedemiehet eivät puhuneet, mutta mistäpä muusta tässä on kyse: "Valtakuntien väliset erot supistuvat, sama tiede ja tekniikka määrää kehityksen niin lännessä kuin idässä, niin tropiikissa kuin lauhkeilla alueilla."

Tietokone

Elektroninen laskukone, "sähköaivot" - siis tietokone - on itsestään selvä tulevaisuuden työväline vuonna 1958 tiedemiesten näkemyksissä.

Neuvostoliiton tiedepiirit uskoivat öljyyn. Sen riittävyys ei ollut ongelma. Pelkästään Siperiassa mustaa kultaa arveltiin olevan yllin kyllin.

Öljy

Öljystä jalostettavien muovien ennustettiin syrjäyttävän metalleja ja puun tavaroiden valmistusmateriaaleina.

Öljystä arveltiin valmistettavan pakkauksia ja elintarvikkeita, kuten rasvaa ja sokeria.

"Perheenäiti kantaa öljyyn pakattua öljyä kaupasta kotiin vuonna 2000."

Tekoaineet

Varmana pidettiin sitä, että 21. vuosisadalla ihmiset pukeutuvat kokonaan tekokankaisiin. Koko ympäristö olisi valmistettu pitkälti "tekoaineista".

Tsunamit ja maanjäristykset

Tiedemiehet varoittivat myös "zunamista", valtameren jättiläismäisestä aallosta. Heillä oli jo vuonna 1958 tutulta kuulostava ratkaisu ihmishenkien pelastamiseksi.

He ennustivat ultraääntä käyttävän hyökyaaltopalvelun torjuvan "zunamin" kaltaiset katastrofit 2000-luvulla.

"Jo muutamia sekunteja maanjäristyksen jälkeen laitteet ilmoittavat aallon voiman sekä määrittävät sen liikesuunnan. Automaattilaitteet katkaisevat radio-ohjelman ja alkavat lähettää varoituksiaan. Rannalla olevia ihmisiä kehotetaan pakenemaan vuorille tai poistumaan laivoilla avomerelle."

Energian langaton siirto

Nurjimmasta päästä pieleen menneistä tekniikkaennusteista on ilman polttoainetta lentävä lentokone. Se perustuisi energian langattomaan siirtoon. Ilmassa oleva lentokone saa tarvitsemansa energian maan pinnalta.

Moskovasta Sotshiin lentävä lentokone saisi "energiapitoisen sädekimpun" maasta voima-asemilta, joita reitillä on neljä tai viisi.

Avaruuden valloitus

Neuvostovisioissa sovelluksella oli suuret mahdollisuudet myös avaruuden valloituksessa. Energiapitoinen sädekimppu voisi tuhota vaarallisia meteoreja avaruusrakettien tieltä.

Keinoauringot ja merivirtojen ohjailu

Keinotekoisen auringon odotettiin loistavan suurkaupunkien yllä päivin ja öin. Insinöörien uskottiin voivan tukahduttaa Maan kylmiä merivirtoja ja ohjata lämpimiä virtoja kylmille seuduille.

Säteilyenergialla kulkevat autot

Tiedemiehet uskoivat suurjaksovirran mullistavan autoilun vuoteen 2007 mennessä. Teitä pitkin kulkisivat autot, joilla ei ole polttoainesäiliötä eikä johtimia vaan paraboliset antennit, jotka ottavat vastaan voimanlähteenä käytettävää säteilyenergiaa.

Asfalttitiet olisi vuonna 2007 hakattu auki ja puolen metrin syvyyteen olisi upotettu kaapeli. Tien varrelle olisi perustettu muuntaja-asemia. "21. vuosisadalla ihmiset nyrpistävät nenäänsä betoniteille, joissa ei ole suurjaksokaapelia ", kirjoittajat ennustivat.

Vedenalainen maatalous, valaiden kasvatus ja peltojen lannoitus

Vuonna 2007 ihmiskunta harjoittaa laajamittaista vedenalaista maataloutta ja meren karjanhoitoa. Mereen on liuotettava fosforia ja typpeä, jotta vesikasvit tuottaisivat suuremman sadon.

Erään tiedemiehen mukaan pitäisi myös harkita maailman kaikkien suurien merien muuttamista valaiden kasvattamoiksi.

Kirjassa arvioidaan, että maailmaan mahtuisi hyvinkin 20–30 miljardia ihmistä. Pelloille pitäisi vain kylvää riittävästi uusimpia lannoitteita, jotta ravinto riittäisi.

Kuulennot jokapäiväisiä

Vuonna 1958 tiedemiehet ennustivat tähtienvälisten lentojen jäävän haaveeksi 2000-luvulla.

Retket Maan ja Kuun välillä ovat 21. vuosisadan koittaessa muuttuneet kuitenkin "jokseenkin jokapäiväisiksi". Kuu olisi ihmiskunnan seitsemän manner. Marsiin tutkijat arvelivat lähetettävän liikkuvan laboratorion vuonna 1965–71.

Venuksessa ja Marsissa mahdollisesti asuvien ajattelevien olentojen varalta pitäisi varusteisiin liittää kojeita, joiden avulla ihminen voisi radioteitse tai television välityksellä päästä yhteyteen niiden asukkaiden kanssa.

Neuvostoliitossa kirjoitettu kirja ylistää yllättävän vähän neuvostojärjestelmää. Parissa kohdassa tieteeseen ja tekniikkaan keskittyvä kirja kehaisee toki Leniniä. Kirjassa mainitaan, että vuonna 2007 vietetään lokakuun vallankumouksen 90. vuosipäivää, mutta juhlan mittasuhteista ei sanota mitään.

Tuolloin henkeä nosti ensimmäinen tekokuu Sputnik, jonka Neuvostoliitto laukaisi taivaalle vuonna 1957. Tulevaisuus näytti niin hyvältä, että vuoden 2007 tiedemiehet ennustivat olevan valoisa ja kaunis.

"Onnelliset ihmiset viettävät silloin kiinnostavaa elämää", tiedemiehet kirjoittivat.

Tehtäviä

  1. Etsikää esimerkiksi Internetistä nykyisiä tulevaisuuden ennusteita.
  2. Tutkikaa, ovatko tieteiskirjallisuuden (science fiction) tulevaisuudenennusteet pitäneet paikkansa.
  3. Pohtikaa, millä tavoin kasvihuoneilmiö vaikuttaa ihmiskunnan tulevaisuuteen.
  4. Pohtikaa, kuinka suuren määrän ihmisiä Maa pystyy elättämään.
  5. Mitkä asiat estävät väestönkasvun pysähtymisen.
  6. Miten väestönkasvun rajoittamista voitaisiin edistää.
  7. Montako lasta perheessä pitäisi olla, jotta väestönkasvu pysyisi ennallaan.
  8. Miksi vanhusten osuus Suomen väestöstä kasvaa?
  9. Mitä olemme velkaa menneille sukupolville?

Teknistyminen ja automaatio, robotit

Mikä on robotti

Nimitystä robotti käytti ensimmäisen kerran tshekkoslovakialainen tieteiskirjailija Karel Capek vuonna 1921 ilmestyneessä teoksessaan R.U.R.. Myöhemmin tämä nimitys on levinnyt kaikkiin kieliin.

Capekin kirjassa robotit olivat tehdasmaisesti valmistettuja palkkaorjia, jotka erosivat oikeista ihmisistä vain korkeimpien ajatus- ja aistitoimintojen suhteen. Kirjassa robotit kapinoivat ihmisten ylivaltaa vastaan.

Robotit ovat kuuluneet  tieteiskirjallisuuden vakiokalustoon. On osoitettu, että on mahdollista valmistaa robotteja, jotka pystyvät valmistamaan itsensä kaltaisia robotteja. Käytännössä kehitys ei ole kuitenkaan näin pitkällä. Tieteiskirjojen sivuilla lisääntymiskykyiset robotit saattavat kapinoida ihmisiä vastaan.

Robotit ovat nykypäivän todellisuutta, mutta niistä ei ole kehittynyt sellaisia ihmisille vaarallisia olentoja, joita esiintyy tieteisromaaneissa. Tärkein robottien laji on nykyään teollisuusrobotit.

Teollisuusrobotit

Ulkoisilta piirteiltään nykyaikainen teollisuusrobotti ei juuri muistuta ihmistä. Tavallisesti robotilla ei ole jalkoja tai edes pyöriä, vaan robotti on kiinni tehtaan lattiassa. Tietokone muodostaa robotin aivot. Tietokone ohjaa robotin kättä, jossa on 5-7 niveltä akselia

Teollisuusrobotteja käytetään mm. maalaamisessa, pistehitsauksessa, kokoonpanotehtävissä, kappaleiden syöttämisessä puristimiin, painevalimoissa, takomoissa, lastuavissa työstökoneissa jne. Monissa tapauksissa robotit vielä etsivät parhaita sovellutuksiaan.

Manipulaattorit eli käsittelylaitteet

Kaikki automaattiset käsittelylaitteet eivät ole robotteja. Yksinkertaisempia automaattisia käsittelylaitteita kutsutaan tekniikassa manipulaattoreiksi.

Jotta voitaisiin sanoa, onko laite robotti vai manipulaattori, robottia on pyritty määrittelemään. Erään määritelmän mukaan robotti on yksikätinen automaattinen kone, joka ottaa ja asettaa paikoilleen, pinoaa ja järjestää, maalaa, hitsaa ja käyttää työkaluja usean akselin suunnassa.

Toisessa määritelmässä vaaditaan, että liikkeiden laajuuden ja keskinäisen järjestyksen tulee olla ohjelmoitavia.

Kolmannessa määritelmässä vaaditaan lisäksi, että robotin on pystyttävä havainnoimaan ympäristöään ja muuttamaan toimintatapaansa havaintojen perusteella.

Robotin toiminta

Robotin toimintatila ilmaistaan usein kuutiometreissä. Jotta robotti voisi tehdä töitä kolmiulotteisessa (pituus, leveys, korkeus) avaruudessa, se tarvitsee vähintään kolme akselia. Robotin omat liikkeet tarvitsevat lisäksi kaksi lisäakselia, joten robotissa on tavallisesti 5-7 akselia.

Ensimmäinen robotin omista liikkeistä on tavallisesti kiertyminen tornin tai pylvään ympäri. Torniin liittyy nivelikäs puomi. Niveliä tarvitaan myös sitä varten, että robotin käsivarsi voisi kiertää erilaisia esteitä.

Robotin nopeus ja liikkeiden tarkkuus riippuvat käsiteltyjen esineiden koosta. Suuria esineitä käsiteltäessä myös robotin metalliosat taipuvat ja liikkeet tulevat epätarkemmiksi.

Robotin osien liikkeet saadaan aikaan joko hydraulisilla laitteilla tai sähkömoottoreilla. Nykyään sähkömoottorit ovat syrjäyttämässä hydrauliset laitteet. Hydraulisissa laitteissa nesteiden lämpölaajeneminen aiheuttaa epätarkkuuden lisääntymistä.

Robotin ohjelmointi

Robotti ohjelmoidaan tavallisesti siten, että käyttäjä ensimmäisellä kerralla näyttää robotin tartuntaelintä siirrellen, miten työ on tehtävä. Ohjausjärjestelmä muistaa liikkeet ja pystyy toistamaan ne myöhemmin. Radan näyttäminen on helpompaa kuin tietokoneohjelman kirjoittaminen.

Usein robotille tarvitsee ilmoittaa vain joukko toimintapistettä (esimerkiksi pistehitsauksessa). Muut liikkeet laskee taloudellisiksi robotin tietokone. Raskaita robotteja voidaan ohjelmoida myös kytkemällä robotin tietokoneeseen kevyempi opetuskäsi. Tällaista opetuslaitetta käytetään varsinkin silloin, kun liikerata on ohjelmoitava yksityiskohtaisesti.

Robotit ja tarkkuus

Tulevaisuudessa robotit pystyvät nykyistä tarkempiin suorituksiin, ja ne pystyvät tunnistamaan esineiden muotoja ja asentoja. Nykyisiä robotteja voidaan käyttää jo suurta tarkkuutta vaativassa hitsauksissa sekä pienimpien elektronisten laitteiden kokoamisessa.

Eräitä esimerkkejä robotin työtahdista: sadasta osasta koostuva elektroninen laite, yksivartinen robotti kokoaa tuhat laitetta tunnissa; kahdestatoista osasta koostuvan venttiilin kokoaminen, kaksivartinen robotti kokoaa 320 venttiiliä tunnissa.

Robottien etuja ja haittoja

Työnantajien näkökulmasta katsottuna roboteilla on ihmistyövoimaan verrattuna monia etuja. Robotit alentavat työvoimakustannuksia ja tuottavat siten taloudellista hyötyä. Roboteilla ei ole tunteita kuten ihmisillä, vaan robotit tekevät aina mitä käsketään - sikäli kuin robotti ei ole rikki.

Robotit eivät väsy, vaan ne työskentelevät koko ajan lasketulla vauhdilla. Robotit eivät tarvitse nukkua eivätkä ne lähde äitiyslomalle. Roboteille ei tarvitse maksaa eläkkeitä, kun ne tulevat vanhoiksi, ja robotit säästävät sosiaaliturvamaksuissa. Robotit eivät lakkoile korkeampien palkkojen puolesta.

Toistaiseksi robottien rakentamisessa käytetään ihmisiä, mutta teoriassa ihmisten määrää voidaan vähentää myös robottiteollisuudessa. Robotit voidaan opettaa valmistamaan itsensä kaltaisia robotteja.

Robotteja voidaan käyttää myös vaarallisissa töissä, ja ne voivat käsitellä helposti sellaisia myrkkyjä, jotka ovat ihmisille hengenvaarallisia.

Vapautus yksitoikkoisesta työstä

Periaatteessa robotit toteuttavat ihmisen ikivanhaa unelmaa vapautua yksitoikkoisesta teollisuustyöstä.

On mahdollista, että robotit lisäävät työttömyyttä

Työntekijäin näkökulmasta robotit eivät ole ollenkaan yhtä tervetulleita kuin työnantajien mielestä.

On mahdollista, että tulevaisuudessa robotit lisäävät työttömyyttä. Jos robotit lisäävät työttömyyttä, hyödyn roboteista korjaavat sekä yrittäjät että kuluttajat. Työttömät jäävät tämän robotisoituneen yhteisön ulkopuolelle.

Työn uudelleen jakaminen

Robotisoituneen yhteiskunnan työttömyyttä voidaan poistaa mm. jakamalla työt uudestaan työaikaa lyhentämällä.

Työntekijäjärjestöt ovat vaatineet työajan lyhentämistä työttömyyden vähentämiseksi. Työnantajat ovat vastustaneet työajan lyhentämistä teollisuuden kilpailukykyyn vedoten.

Jos nykyistä lyhyemmästä työajasta maksettaisiin nykyisen suuruinen palkka, tuotteet kallistuisivat ja menisivät nykyistä huonommin kaupaksi.

Tämä vaikeus voidaan poistaa lyhentämällä työaikaa kaikissa robottien käyttöön siirtyneissä maissa.

Kiinalainen tekee kaiken halvemmalla kuin robotit

Kehitysmaissa työntekijäin palkat ovat usein niin alhaiset, että ihmistyövoima tuottaa teollisuustuotteita halvemmalla kuin robotit.

Sosiaaliedut puuttuvat usein kokonaan, ja jopa lapsityövoimaa saatetaan käyttää teollisuustyössä.

On mahdollista, että teollisuusmaiden työttömyys voidaan lopullisesti poistaa vasta sitten, kun työntekijäin olosuhteet kehitysmaissa on saatettu teollisuusmaiden työläisten olosuhteiden tasolle.

Teollisuusmaiden pitäisi siirtää esimerkiksi aseteollisuuteen suunnattuja voimavaroja kehitysmaiden auttamiseen.

Kehitysmaiden asukkaiden elinolosuhteita on pyrittävä kohottamaan niin, että he pystyvät kuluttamaan myös kehitysmaissa tuotettuja teollisuustuotteita.

Nämä toimenpiteet auttavat vain, jos kehitysmaat situotuvat hillitsemään väestönkasvua. Esimerkiksi intialaisten keskimääräinen elintaso ei ole noussut sen jälkeen, kun siirtomaaisännät poistuivat maasta.

Tehtäviä

  1. Muistelkaa, millaisissa tehtävissä robotit ovat esiintyneet elokuvissa ja kirjoissa. Verratkaa tieteiskuvitelmien robotteja todellisiin robotteihin.
  2. Keksikää joitakin kotona tai koulussa suoritettavia tehtäviä, joiden suorittamiseen sopisi nykyaikainen teollisuusrobotti.
  3. Pohtikaa, mitä etuja ja haittoja roboteista voi olla ja kuinka niiden haittoja voidaan vähentää.
  4. Mistä johtuu, että robotit ovat yleistyneet oletettua hitaammin ja tietokoneet oletettua nopeammin?
  5. Millaisia robotteja viime aikoina on kehitetty? Mitä hyödyllistä nämä robotit tekevät?
  6. Ovatko Matrix - elokuvien kauhukuvitelmat roboteista mielestäsi mahdollisia?

Toteutuuko informaatioyhteiskunta

Kehittyneisyys-

järjestys

Eri yhteiskunnat on joskus asetettu seuraavaan kehittyneisyysjärjestykseen:

  1. maatalousyhteiskunta tai esiteollinen yhteiskunta, jossa suurin osa työvoimasta työskentelee alkutuotannon ammateissa,
  2. teollinen yhteiskunta, jossa enemmistö työvoimasta työskentelee teollisuuden tai jalostuksen aloilla,
  3. jälkiteollinen yhteiskunta, jossa enemmistö työvoimasta työskentelee palveluammateissa.
  4. informaatioyhteiskunta.

Tehtäviä

  1. Tutkikaa, mikä ero on tiedolla ja informaatiolla.

Palveluammatit

Eräiden tietojen mukaan oma maamme on siirtynyt jälkiteolliseen vaiheeseen, työvoimastamme 56 % luetaan palveluammatteihin kuuluviksi.

On ennustettu, että seuraava kehitysvaihe on informaatioyhteiskunta. Informaatioyhteiskunnassa enemmistö väestöstä työskentelee viestinnän palveluksessa.

Viestinnän lisääntyminen

Suomessa kesti 150 vuotta, ennen kuin sanomalehtien yhteenlaskettu levikki ylitti miljoonan rajan. Radiolupien miljoona ylitettiin 30 vuodessa. Miljoonas televisiolupa lunastettiin noin kymmenessä vuodessa televisiotoiminnan aloittamisesta.

Viestinnän määrä on lisääntynyt ja se on tehnyt sitä kasvavalla vauhdilla. Useimpien joukkoviestimien käyttömäärät ovat lisääntyneet, joissakin tapauksissa vähentyneen kulutuksen syynä on ollut korvautuminen: televisio on korvannut radion kuuntelua ja elokuvien katsomista teattereissa.

Ajankäytöllä mitaten käytämme yhä suuremman osan ajastamme viestimällä.

Viestintä halpenee viestittyä ja vastaanotettua merkkiä kohden.

Viestien siirto nopeutuu

Viestintälinjan siirtokyky on hieman yli sadassa vuodessa parantunut monta kymmentä miljoonaa kertaa tehokkaammaksi. Tällä hetkellä uusinta tekniikkaa edustaa viestintäsatelliitti.

Kymmenessä vuodessa mikrosuorittimen tietojenkäsittelykyky on satakertaistunut hinnan säilyessä ennallaan. Tämä merkitsee pienoistietokoneiden leviämistä kaikille elämänaloille, jopa kotitalouksiin. Tulevaisuudessa pienoistietokone ehkä ohjaa sekä talomme lämmitystä, autot sisältävät jo suuren joukon tietokoneita.

Informaation mittaaminen

Muinaisissa yhteiskunnissa informaatio tallennettiin ihmisen muistiin ja sitä välitettiin suullisesti. Vähitellen informaatiota alettiin tallentaa savitauluihin. Muinaisten ihmisten tiedot luonnon ilmiöistä olivat vaatimattomat, ja epävarmuus tulevien tapahtumien suhteen oli suuri.

Kun informaatioteoriaa alettiin kehittää meidän vuosisadallamme, pohjaksi otettiin fysiikasta peräisin oleva epäjärjestyksen mitta. Informaatio määriteltiin epävarmuuden vastakohdaksi.

Jos meillä on kaksi valintamahdollisuutta, mutta meillä ei ole mitään tietoa kumpi valinta kannattaa, oikean valinnan todennäköisyydet ovat 50 % ja 50 %.

Tällöin epävarmuuden mitta on suurin mahdollinen ja informaatiota ei ole.

Jos tiedämme, että todennäköisyydet ovat 60 % ja 40 %, epävarmuus on edelleen suuri, mutta meillä on jo jotakin informaatiota ensimmäisen vaihtoehdon hyväksi.

Epävarmuuden mitta on nyt pienempi ja informaation mitta suurempi.

Informaation tarve työn tuottavuuden parantamiseksi on kiistaton. Informaatiolla on merkitystä myös yksityiselle elämälle.

Mitä enemmän tiedämme, sitä paremmin pystymme toteuttamaan myös henkilökohtaisia tavoitteitamme. Sekä tiedolla että viestinnällä voi sellaisenaankin olla meille arvoa.

Vaihdamme mielellämme tietoja muiden ihmisten kanssa, vaikka näillä tiedoilla ei olisi suurtakaan käyttöarvoa.

Olemme kiinnostuneita uusista tutkimustuloksista, vaikka ne eivät vaikuttaisi meidän omaan elämäämme.

Informaatiosaaste

Puhutaan myös informaatiosaasteesta. on alettu epäillä, onko kaikki virastoissa kiertävä tai yksityiskoteihin jaettava paperi tarpeellista. On myös alettu epäillä, onko esimerkiksi television tai tietokoneen äärellä istuminen oikea tapa elää.

Viestintätekniikka tarjoaa tehokkaita keinoja vaikuttaa ihmisiin aatteellisesti. Tietokoneiden avulla voidaan esimerkiksi olla koko ajan selvillä kansan mielialoista. Ihmisten joukkokäyttäytymistä pystytään entistä paremmin ennustamaan.

Voi olla, että tulevaisuudessa pieni vähemmistö hallitsee nykyaikaisen viestintätekniikan (IT) avulla kokonaisia kansoja säätelemällä tutkimuksen avulla kansan mielialoja.

Kokonainen kansa saatetaan yhtenäistää jonkin aatteen tai uskonnon puitteisiin tavalla, josta muinaiset uskonnolliset johtajat saattoivat vain uneksia.

Vääristelty informaatio

Voidaan myös kysyä, kuinka paljon informaatio sisältää informaatiota. Informaatio saattaa sisältää myös tahallisia vääristelyjä. Myös valhe on biteillä mitattuna informaatiota.

Ehkä yleisin tapa vääristellä informaatiota on valita tietokokonaisuudesta ne väitteet, jotka näyttävät tukevan omaa aatetta.

Usein yhteiskunnan vallitsevat aatteet vakiinnuttavat oman tietovalikoimansa kansan mieliin. Vakiintuneen tiedon vastainen aineisto herättää usein ärtymystä.

Suomessa esimerkiksi jumalattomilla (ateisteilla) on ollut suuria vaikeuksia välittää tietoa, joka on valtiokirkolle kiusallista.

Myös tietoinen valhe on yleinen tapa vääristellä informaatiota. Valhe on siitä vaarallinen, että se saattaa aiheuttaa vasteita, jos se tulee ilmi.

Viestintävälineemme välittävät myös valheita. Jos informaatio sisältää valheita, sen käyttöarvo alenee käyttäjän näkökulmasta tarkasteltuna.

Valhe voi olla levittäjälleen hyödyllinen

Varsinkin poliittinen lehdistö sekoittaa usein informaatioon arvostuksia. Tällöin informaation vaikutus vastaanottajaan saattaa olla kokonaan toinen kuin ilman arvostuksia.

Ei ole varmaa, tuleeko informaatioyhteiskunta. Pisimmällä tässä kehityksessä ovat USA, Kanada, Iso-Britannia ja Japani.

Jos informaatioyhteiskunta tulee, emme vielä tiedä, mitkä ovat sen käsitykset ja mikä on sen elämän laatu.

Kauhukuvia

Tieteiskirjallisuudessa on esitetty kauhukuvia passiivisista informaation kuluttajista, jotka robottien ja tietokoneiden työstä vapauttamina kuluttavat aikaansa viestintävälineiden tarjoaman mielikuvitusmaailman äärellä.

Kun vaikuttamistarkoituksessa levitetty, tietoisesti valikoitu tai tahallisesti vääristelty informaatio lisääntyy räjähdysmäisesti, yksilön mahdollisuudet valita informaatiotulvasta tosi ja käyttökelpoinen tieto heikkenevät.

Todellisuuskäsitys ja informaation vaikutukset

Yksilön todellisuuskäsitys vaikuttaa huomattavasti hänen tapaansa valita informaatiota. Oman todellisuuskäsityksen mukainen tieto muistetaan, vastakkainen tieto torjutaan. Usein oman todellisuuskäsityksen puolustamista pidetään hyvänä, sen arvostelemista pahana asiana.

Usein halutaan uskoa todeksi se, mitä toivotaan todeksi

Jos ihmisyhteisölle asetetaan joitakin yleisiä päämääriä, eri todellisuuskäsitykset eivät ole tasa-arvoisia näiden päämäärien toteuttamisen näkökulmasta.

Yleisten päämäärien ja omien käsitysten välillä saattaa olla arvoristiriitoja. Todellisuuskäsityksiin saattaa sisältyä virheellistä informaatiota. Tämän vaikutus moninkertaistuu, kun todellisuuskäsitystä käytetään informaation valinnassa.

Päätöksen tekijöillä ei ole tarpeellista informaatiota

Päätöksen tekijäin voi olla vaikeaa saada kaikkea tärkeää informaatiota. Jos asiantuntijat vieraantuvat todellisuudesta ja päättäjät luottavat asiantuntijoihin, päätösten seuraukset saattavat olla ennalta arvaamattomia.

Voi olla, että jonkin käytännön asian tietää parhaiten se tavallinen kansalainen, joka on joutunut asian kanssa usein tekemisiin.

Päättäjät luottavat usein mieluummin ns. asiantuntijoihin kuin ihmiseen, jota päätös läheisesti koskee.

Toisaalta tiedotusvälineet saattavat ohjailla ihmisten mielipiteitä ennakolta tiettyyn suuntaan, ja sitten päättäjät painostetaan tekemään jotain, koska yleinen mielipide sitä vaatii.

Tehtäviä

  1. Hankkikaa eri puolueiden lehtiä ja tutkikaa samaa uutista eri lehdistä. Pohtikaa, miksi eri lehdet antavat asiasta erilaisen kuvan.
  2. Pohtikaa, miten valheellista informaatiota voi käytännössä paljastaa.
  3. Pohtikaa, miten tavallisten kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia voitaisiin lisätä.

Aikamme suuria kysymyksiä

Keskustellaan siveellisestä näkökulmasta aikamme suurista kysymyksistä. Keskustelun jälkeen kukin kirjoittaa lyhyen aineen yhdestä suuresta kysymyksestä. Mahdollisimman monta ainetta luetaan tunnilla, ja sen jälkeen niistä keskustellaan.

Suuria kysymyksiä ovat esimerkiksi:
  1. yksilö - lähimmäinen - yhteisö
  2. oma kansa - muut kansat - maailmankansalaisuus
  3. tekniikka - talous - aatteet
  4. kilpailu - rinnakkaiselo - rauha
  5. ihmisen ja maailman tulevaisuus.