Virtuaalikahvit

(V. 2001 EX) Työpaikallani Ammatti-instituutin kehityspalvelut yksikössä pidettiin kuukausittaista kokousta, johon itse en päässyt ja ilmeisesti haluttiin useamminkin kuulla muiden kuulumisia. Ongelmana on se, että työaikana kaikki ei voi koskaan olla paikalla samanaikaisesti. Jostain oli joku keksinyt, että pidettäisiin Virtuaalikahvit joka Tiistai klo 08.30. Sain kuulla koko aiheesta ensimmäisen kerran, kun Virtuaalikahvien olisi pitänyt olla ja kaikki muut olivat unohtaneet asian. Työkaverini Ilkka soitti ja kyseli, että onko kyseiset kahvitukset unohdettu kokonaan? Olin shokissa, kuin anoppi olisi tullut kylään. Kyselin homman nimeä. Vastaukseksi sain, että Ilkka oli yrittänyt ottaa Videoneuvottelulaitteistolla yhteyttä toiselta puolelta kaupunkia viereisessä huoneessa olevaan tietokoneeseen, joka ei vastannut ollenkaan. No, tietysti innostuin, kun pääsin taas leikkimään videoneuvottelulaitteistolla ja vielä luvan kanssa. Menin heti juttelemaan lähimmältä esihenkilöltäni Virpiltä Videotilan ovea auki, koska olisi kuulemma Virtuaalikahvin aika. Ymmärrettävästi Virpi oli kaikkien muitten kiireitten ohella unohtanut koko asian ja järjesti oven auki ja toiseen kouraani ilmestyi jostain kupillinen kahvia, ettei tarvinnut hankkia verkosta Pauligin kahvikupin kuvaa kahvin merkiksi.

Lujaa kyytiä kone auki ja pienet sähläykset, koska olin jo verkossa yksillä tunnuksilla. Sitten muistettiin, ettei ISDN-yhteyteen tarvinnut verkkotunnuksia ja yhteys luotiin. Kumpaankin paikkaan saapui muutamia yksikön työntekijöitä ja toisen puolen kahvitilassa oli yksi tuntematonkin. Tässä välissä pitää kertoa sen verran, että vastapuolen kameran päälle laskeutui aikaisemmin seinältä iso televisio lujaa kyytiä ja samassa rytäkässä ilmeisesti kamera sai pienet kolaukset. Kolaus oli ollut sen verran kova, että kameran kuva kärsi hieman yhteydessä. Tosin mielestäni Ilkka rupesi näyttämään kuvaruudulla varsin siedettävältä katsottavalta.

Joillekin uusille ihmisille oli jotkut henkilöt yksikössä vielä outoja ja päätettiin esittäytyä. Tuntematonkin henkilö paljastui äänen perusteella talon Mikrotukihenkilöksi ja vähältä piti, ettei loukkaantunut, kun en tunnistanut. Tosin hän istui huomattavasti kauempana kamerasta kuin minä, joka istuin 50 sentin päässä. Lievien nikottelujen jälkeen päästiin ihmettelemään kuulumisia. Keskustelu ei ihan tuntunut kunnolliselta keskustelulta, sillä vastapuoli oli aika kaukana mikrofonista ja osittain heidän äänensä kuului "heikosti", jolloin itse tuli vaistomaisesti korottaneeksi ääntään. Siten keskustelu ei tuntunut jutustelulta. Oikeastaan piti osittain keksiä keskusteltavaa, joka normaalissa kasvokeskustelussa syntyy helpommin. Myöskin täytyy muistaa, että tilanne oli varsin outo, sillä yksikössä oli vielä joitain henkilöitä, jotka eivät olleet koskaan aikaisemmin olleet minkäänlaisessa Videoneuvotteluyhteydessä tai edes nähneet sellaista, jolloin koko kummajaiseen suhtautui uudella tavalla. Tilanne oli oikeastaan jokaiselle hieman uusi. Tietenkin joitain yhteyksiä oltiinkin otettu ympäri maailmaa. Aikaisemmin oli kuunneltu luentoa New Yorkista tai lähetetty luento Pohjois-Karjalaan tai oltu monipisteyhteydessä Brysseliin, Ranskaan ja Englantiin. Nyt piti keksiä jotain jutustelua sen sijaan, että olisi kertonut jostain tietystä asiasta tai vaikkapa vain kuunnellut kun toiset selittää. Jonkinlaista keskustelua saatiin aikaiseksi ja oikeastaan syntyikin jo heti samantien tapa, joka on alkanut jäädä tavaksi.

Virtuaalikahvien etuna on ollut "tavata" läheisiä työkavereita ja samalla kokeilla PictureTelliä. Näin varmaan jokainen tulee saamaan jonkinlaista kokemusta videoneuvottelusta ja tämä voi edistää kunkin lähempää tutustumista tietotekniikan erikoisuuksiin. Tällainen kokemus on varmasti lähtemätön ja pian siihen osaa suhtautua luonnollisestikin, kuin mihin tahansa keskusteluun. Myöskin nämä kokemukset auttavat huomaamaan erilaisia puutteita ja kokeilemaan uusia asioita ja pian alkaakin olla varsinainen asiantuntija yhteyksien luomisessa ja asioiden korjaamisessa.

Tietenkin kaikkien pitää joskus tehdä töitäkin ja ensimmäisenä karkasi esihenkilöni neuvotteluun ja muillakin alkoi olla kiireitä. Ainoa todella harmittava seikka oli se kahvipannu toisella puolella, jota pääsi tarkastelemaan vain virtuaalisesti, kun toiset litkivät jo ties monetta kupillista itsensä kuolatessa ruutua märäksi. Enää jäi tehtäväksi vain yhteyden kirjaaminen. 13 minuuttia ja tuona aikana oli saatu monia asioita juteltua ja pidettyä yllä sosiaalista kanssakäymistä. Toisena mahdollisuutena olisi ollut kaikkien matkustaminen toiselle puolelle kaupunkia. Tapahtumassa säästettiin samantien 10 hengen palkat matkustusajalta.

Lisäys 22.07.2002
Suhtautukaa kirjoitukseen ymmärtämyksellä. Se on kirjoitettu joskus 95-96.

Frankin kotisivuille
Frankin horinat

Copyright © Aaro (Frank) Huhtala 1995-1997. Kaikki oikeudet pidätetään.