Ja monet kahvit

Juttuja aloitettu taas 22.11.2005.

Jos luit juttuni Virtuaalikahvit, niin tässäpä sinulle pientä jatkoa. Kävi nimittäin niin, että joskus vuonna 1998, entinen pomoni/kaverini oli siirtynyt TKK:lle hommiin ja oli jo saanut uuden homman postissa. Kuitenkin ongelmana oli, että mies teki jo silloin pitkää päivää ja kaipasi apua hommiinsa. Hänen tehtäviinsä ja alaisuuteensa kuului TKK-Kanava, jossa järjestettiin kaikki mahdolliset videoneuvottelut. Hänelle kuului yksi iso studio, jonne mahtui iso kasa ihmisiä keskustelemaan. Lisäksi tarvittaessa hän rakensi yhteydet Dipolissa tai sitten sähkölaitoksella ja eipä tuo A-salikaan jäänyt tuntemattomaksi. Mukana kuvioissa oli semmoinen pieni videoneuvottelusilta, jonne piti mahtua jopa yli 20 yhteyttä kerralla. No, 12 onnistui jotenkuten.

Kaverini tiedusteli minua leikillään hommiin ja tietenkin suostuin. Kaverille tuo suostuminen oli pieni shokki, mutta toipui nopeasti ja homma järjestyi kädenkäänteessä. Menin ensitilassa käymään kanavalla ja sinne jäin moneksi kuukaudeksi. Tietenkin talossa liikkui villejä juttuja jatkosta, mutta ne siitä sitten.

Kun pääsin pikkuhiljaa hommiin sisälle, alkoi maha rauhoittua. Kummasti pidin huolta niin sillasta, kuin yhteyksistäkin. (Vieläköhän onnistuisi). Oli varsin mukavaa huomata, että ajan mittaan tuli erilaisia tuttavuuksia. Liike-elämästä kävi isoista firmoista ja *hyvin* isoista firmoista ihmisiä studiossamme ottamassa yhteyksiä. Kaikkiaan tuli tutuksi yhteydet kotimaassa, yhteydet ruotsiin, Luxemburgiin, New Yorkiin ym. ja taisi siinä mennä parit aasiankin yhteydet. Viittasin äsken tuossa "hyviin isoihin firmoihin" ja juuri sellaisia kävi parit kappaleet ja nykyään heillä on yhdessä toimipisteessä 10-20 omaa studiota ja yhteyksiä otetaan koko ajan.

Oli se vaan vänkä tunne, kun sain ilmoituksen, että pitäisi pistää konferenssi pystyyn jollekin asiakkaalle. Ei muuta kuin päätekoneelle ja siitä yhteys siltaan ja haettiin konferenssiin osallistujat ja silta soitti asiakkaitten koneisiin ja videoneuvotteluyhteys oli valmis. Monilla juttua saattoi riittää tuntitolkulla ja sitä yhteyttä piti sitten valvoa ja parhaiten siinä auttoi kunnon kahveet.

Tietty hommiin kuului myöskin yhteyksien testaaminen ja muutamat kaverit ympäri suomea ja maailmaa tuli tutuiksi. Varsinkin suomessa tuli testattua Helsingin Kauppakorkeakoulun ja Vaasan kanssa yhteyksiä ennen varsinaisia yhteyksiä. Joskus yhteydet onnistui ja joskus ei. Varsinkin silloin oli ongelmaa, jos piti Yhdysvalloista napata mukaan yksi tärkeä luennoitsija, joka ei voinut vaihtaa omia laitteitaan kunnollisiin, koska hän ei olisi saanut enää sponsoriltaan tukea. No, hän menettikin sitten hyvin monta sponsoria sen yhden sponsorin takia.

Minulla oli työhuone studiota vastapäätä ja kuulin välittömästi, jos joku otti yhteyttä meihin päin. Hyvin usein joku kokeili omia laitteitaan ja soitti meidän laitteisiimme, koska meillä oli hyvin luotettavat vehkeet "PictureTel". Joskus menin oikein katsomaan, että kuka soittaa ja kun usein sattui olemaan kahvikuppi kourassa, niin siinähän sitä sitten jäätiin turisemaan soittajan kanssa. Välillä soitettiin saksasta ja milloin mistäkin paikasta. Eräs saksalainen mies soitti hyvin usein.

Kerran eräs vanha tuttavani soitti matkapuhelimeeni (työn puolesta) ja kysyi sillasta paikkaa. Lupasin yhteydet lähes samantien ja kun kerta minulla oli jo tiedot olemassa, niin ei tuo kestänyt kauaa yhteyden rakentaminen. Kaveri soitti vielä jälkeenpäin, että oli nopeaa toimintaa.

Kerran piti jekkuilla ja kaikki meni kokeilun piikkiin. Dipolin mikrotuki oli käymässä meidän luonamme ja laitoin salaa konferenssin pystyyn. Koska yhteydessä käytettiin ISDN-tekniikkaa, eli soitettiin puhelimella, niin rakensin kunnon jekun. Rakensin konferenssin siten, että silta soitti ensin minun kännykkääni ja tietenkin vastasin siihen ja huutelin haloota. Heti perään soitti silta mikrotukihenkilön kännyyn ja hän ryhtyi huutelemaan haloota. Yht äkkiä huomattiin olevamme samalla linjalla ja "kumpikin" hämmästeli, että mitä ihmettä. No, enhän voinut olla tunnustamatta kaverille, että tuli jekkuiltua. Eipä kaveri siitä suuttunut, ihaili vain.

Se siltavahdin homma oli palkkahommista paras, jossa olen koskaan ollut. Lähtisin mielelläni jonnekin Bridgemasteriksi.

Frankin kotisivuille
Frankin horinat

Copyright © Aaro (Frank) Huhtala 1995-1997. Kaikki oikeudet pidätetään.