Puolipäiväetätyöläinen

Varsin monet ihmiset mietiskelee ja haaveilee etätyön tekemisestä. Itse jossain vaiheessa kokeilin täysipäiväistä etätyöskentelyä kotona ja ajatus puistattaa vieläkin. Jos siirtyy kokopäiväisesti työskentelemään kotona, niin silloin todella täytyy keksiä asiaa ulos, ettei jää neljän seinän sisälle. Tosin kauppa-asia on yksi sellainen, mutta löytyykö sitä asiaa joka päivälle, niin se onkin jo toinen asia.

Jäin jossain vaiheessa hautomaan muistikuvaa Linus Torvaldsin haastattelusta ja hänen työskentelystään. Mies kyllästyi jossain vaiheessa ajamaan työpaikalleen aamuruuhkassa, kun matka kesti tuplaten sen, mitä muuten ajaessa. Linus avasi aamulla koneen ja vastaili sähköposteihin (joita tuli paljon) ja parin tunnin rupeaman jälkeen hän pakkasi itsensä autoon ja körötteli kaikessa rauhassa työpaikalleen.

Jossain vaiheessa jäin katselemaan Helsingin ruuhkia, jossa normaali 10 minuutin automatka, kesti bussilla n. 30 minuuttia ja oletettavasti normaali 20 minuutin automatka kesti tunnin, jos ei enemmänkin. Tässä vaiheessa jäi mieleeni kytemään ihmetys, että miksi kaikilla on yhtä aikaa kiire jonnekin? Tietenkin lapsukaisia pitää viedä aamulla tarhaan ja iltapäivällä hakea pois, mutta miksi? Eikö oikeassa kunnon tarhassa ole porrastusta tai liukuvaa järjestelmää, jossa ihmiset voisivat tuoda lapsensa melkein milloin huvittaa ja hakea ne pois silloin, kun isille ja äidille sopii? Eikö henkilökunnan työskentelyä voida porrastaa? Kenellä työnantajalla on varaa tällaiseen, kun työntekijät eivät pysty joustamaan? Samalla kaikki tämä vaikuttaa työntekijän vireyteen.

Eikö työnantajien kannattaisi mietiskellä työntekijöitten vireyttä toisella tavalla. Siinä työnantaja järjestäisi työntekijälleen koneen ja nettiyhteyden kotiin. Työntekijä voisi aamulla katsahtaa sähköpostinsa, vastailla niihin. Ehkä kirjoittaa valmiiksi sen esitelmän, joka täytyisi pitää kongressicentterissä ensi viikolla. Kun lapsetkin on koulussa tai tarhassa, ei kotona pitäisi olla hirveesti häiriötekijöitä.

Toinen, mikä minua ihmetyttää suomalaisessa työskentelyssä, on yritysten silmälappukatseisuus. (Tiedäthän ne vanhat hevosille laitettavat silmälaput). Suomessa on monia erittäin isoja yrityksiä, jotka ovat kuuluisia maailmalla. Ihmiset tulevat töihin aamulla kello kahdeksan ja lähtevät pois viimeistään klo 16 ja mieluummin ennen, ettei vaan juuttuisi ruuhkaan, kun pitää vielä hakea se pikku mussukka, kun mennään kotiin laittamaan ruokaa.

Miksi suurimmat yritykset ei tarjoa työntekijöilleen lastentarhapalveluja? Jos isi tai äiti saisi tuoda lapsensa työpaikan tarhaan, ei vanhemilla välttämättä olisikaan enää niin kiire kotiin. Ehkä voitaisiin joskus hieman joustaa, kun se pieni Marjaanakin tuntuu niin viihtyvän tarhassa leikkien.

Kolmas, mikä minua ihmetyttää, on yritysten kyky laskea kustannuksia. Totta kai elämään kuuluu, että isi ja äiti menee naimisiin ja jossain vaiheessa tulee jälkeläisiä ja tietysti lapset sairastuvat ja kukas sinne jääkään hoivaamaan niitä lapsukaisia, kuin sen lapsen äiti tai isi, kun ei voi jättää lasta yksinkään kotiin.

Lasketaanpa hetki: Jos isukki tai äityli tienaa n. 3.000 euroa kuukaudessa, niin sosiaalikuluineen se maksaa n. 5400 euroa. Joskus se isukki tai äityli saattaa tienata paljonkin enemmän. Yksikin päivä maksaa n. 251 euroa/vrk ja yleensä lapsi ei parane yhdessä päivässä ja niitä päiviä tulee yleensä 2-3 kpl.

Jos taas yksi perhepäivähoitaja saa palkkaa n. 1500-2000 euroa kuukaudessa, sen kustannukset on n. 2700-3600 euroa kuukaudessa ja vuorokautta kohden se on 125-167 euroa/vrk. Jos äityli voisi kutsua yhtiön hoitajan kotiin katsomaan lapsia, olisi säästö huikea. Puhumattakaan, jos ei tarvitse peruuttaa kalliita konferensseja tai kokouksia, joissa päätetään miljardikaupoista. Eräs lähisukulaiseni työskentelee eräälle isohkolle yritykselle ja yhteen aikaan kävin usein katsomassa hänen lapsiaan, kun isukki kävi tekemässä 500 miljoonan markan kaupat jossain päin maailmaa.

Kaikki ihmiset ei tietenkään työskentele etätyönä. Tunnen erään liikkeenharjoittajan, joka kohta jää eläkkeelle. Hän tulee joka aamu Helsinkiin omalla autollaan jo ennen klo 07. Hän tekee hiljalleen hommiaan jo ennen avaamista, mutta eipähän tarvitse seistä liikenneruuhkassa.

Frankin kotisivuille
Frankin horinat

Copyright © Aaro (Frank) Huhtala 1995-1997. Kaikki oikeudet pidätetään.