Käskytystä

"Ei suinkaan rouva", vastasi toimitusjohtaja. "Se on näin, koska meidän työntekijämme ovat tottuneet ottamaan vastaan määräyksiä, olemaan komenneltavina, osaavat olla hiljaa, eivätkä murjota kun huudan heille."

"Kävin parturissa", vastasi mies.

"Mutta", sanoi pastori, "miksi ette käynyt ennen jumalanpalvelusta?"

"Koska", vastasi mies, "ennen sitä minulla ei ollut tarvetta."

"Ja tee minusta kiltti poika, jos voit ja jos et voi, niin älä kanna siitä huolta, sillä minulla on hirveän hauskaa sellaisena, kuin olen."

Toiset myönsivät.

Sitten yksi sanoi: "Kun kerran olemme ammattilaisia, niin miksi emme ota aikaa kuunnellaksemme toisiamme?"

Toiset kolme suostuivat.

Ensimmäinen tunnusti: "Minulla on vastustamaton halu seksiin ja usein viettelen naispotilaitani."

Toinen psykiatri sanoi: "Rakastan kalliita tavaroita ja huijaan potilailtani rahaa aina kun pystyn, että voin ostaa mitä haluan."

Kolmas sanoi: "Olen sotkeutunut huumekauppaan ja usein saan potilaitani myymään niitä puolestani."

Neljäs psykiatri tunnusti: "Vaikka kuinka yritän, niin en millään pysty pitämään salaisuuksia sisälläni..."

"Jåå, olen minä. Nyt Perjantaina, kuten tiedätte, minä olin kavereitten kanssa yhdessä kapakassa, jossa minä join jotain kuusi tai seitsemän tuoppia. Sitten joku huusi, 'Ilmaista viinaa' ja ne tarjos niitä margaritoja, jotka oli hirmu hyviä. Mä otin jotain neljä vai viisi niitä. Sitten mä ajoin mun ystäväni Larsin kotiin ja tietty mun piti mennä sisälle parille oluelle, en voinut olla epäkohtelias, kuten tiedät. Sitten mä pysähdyin kotimatkalla ostamaan pullon myöhäisemmäksi..."

Mies hypisteli takkiaan, kunnes löysi pullon wiskiä, jota hän piteli tarkastelua varten.

Poliisi huokaisi ja sanoi: "Luulenpa, että meidän pitää ottaa teiltä puhalluskoe."

Närkästyneenä mies sanoi: "Miksi ihmeessä? Etteks te usko mua?"

"Anna rahasi", ryöstäjä vaati.

Närkästyneenä varakkaan oloinen herra vastasi: "Et sinä voi tehdä näin - minä olen sentään suomen kansanedustaja!"

"Siinä tapauksessa", vastasi ryöstäjä, "anna minulle MINUN rahani!"

Pubissa tuli hiljaista, eikä kukaan halunnut ottaa vastaan Teksasilaisen tarjousta. Yksi mies lähti. Kolmenkymmenen minuutin päästä mies saapui takaisin ja kopautti Teksasilaisen olkapäälle.

"Onko tarjous vielä voimassa?" kysyi Irlantilainen.

Teksasilainen vastasi kyllä ja pyysi baarimikkoa laittamaan riviin 10 tuoppia Guinnessia. Välittömästi Irlantilainen ryntäsi tuoppien kimppuun ja kiskaisi tuopilliset kurkkuunsa peräjälkeen.

Muut pubin kanta-asiakkaat huusivat hurraata Teksasilaisen istuessa hämmästyneenä. Teksasilainen antoi Irlantilaismiehelle 500 dollaria sanoen: "Jos et pahastu, niin kysyisin jotain, nimittäin se minua ihmetyttää, että missä sinä kävit välillä?"

Irlantilaismies vastasi: "Ai, minun vain piti käydä toisessa kapakassa kadun toisessa päässä kokeilemassa, että onnistuisinko juomaan tuon 10 tuoppia."

"Oi, kuka sinua on pyytänyt?" kysyi hänen ystävättärensä.

"Minun vanhempani," hän vastasi