Apinointia

Kuuden lapsen isä oli ollut työttömänä kuusi kuukautta. Epätoivoissaan hän oli lukenut työpaikkailmoituksia ja yhdessä haettiin työntekijää eläintarhaan. Mies soitti eläintarhaan ja hänelle kerrottiin, että hänellä voisi olla työpaikka, mutta hänen pitäisi mennä haastatteluun.

Seuraavana päivänä mies meni haastatteluun, mutta ensin hänelle kerrottiin hänen olevan mahdollinen työntekijä ja hänen oli kohotettava kätensä ja vannottava, että haastattelun jatko oli pysyttävä luottamuksellisena sai hän työpaikan tai ei. Haluttomasti mies vannoi valan ja kysyi: "Mikä tämä työ oikein oli ja mikä tarkoitus tällä valalla oikein oli."

Eläintarhan johtaja tiedusteli mieheltä: "Mikä teidän mielestä mahtoi olla eläintarhan päävetonaula?"

Epäröimättä mies vastasi: "Kaikki sen tietävät, että suuri Gorilla!"

"Tuota", sanoi eläntarhan johtaja, "tämä on se osa, jota te ette voi levittää, koska me voisimme menettää bisneksemme. Gorilla kuoli ja meidän täytyy pitää se salassa pukemalla Gorillan nahka jonkun sellaisen päälle, joka osaa matkia Gorillaa, kunnes uusi Gorilla saapuu kolmen kuukauden päästä."

"Se olen minä", sanoi mies, "pystyn siihen! Olin voimistelijana lukio ja korkeakouluaikoina."

Eläintarhan johtaja kehoitti miestä esiintymiiskokeeseen esittämään Gorillaa. Mies kyyristyi ja alkoi juosta, hyppiä ja pyöri ympäri huonetta ja matkien Gorillan eleitä ja ääniä.

"Vau! Te olette todella hyvä", sanoi johtaja ja antoi välittömästi miehelle työn.

Seuraavana päivänä mies pukeutui Gorillan nahkaan, meni häkkiin ja oli nopeasti varsinainen hitti. Kaikki kuulivat, kuinka Gorilla esiintyi ja tulivat eläintarhaan katsomaan häntä. Ihmisjoukko kasvoi koko ajan ja aika kului ja lehden etusivulla kehuttiin Gorillaa.

Suunnilleen kaksi kuukautta ennenkuin uuden Gorillan piti saapua, häkin edessä oli suunnilleen 500 ihmistä ja hän oli varsinainen puheenaihe. Hän oli heittänyt kuperkeikkaa, hyppinyt ja keinunut kaikkialla, kunnes äkkiä kesken keinumisen köysi napsahti poikki ja heitti hänet leijonan häkkiin. Hän pyörähti muutaman kerran ja tuli ristikoiden luokse ja kääntyi ympäri löytääkseen itsensä keskeltä eläinten kuninkaan häkkiä. Leijona makasi keskellä häkkiä pää käpälän päällä. Mies tiesi heti olevansa pulassa, jolloin hän ryhtyi huutamaan kuin Gorilla ja ryhtyi juoksemaan edestakaisin ristikoitten välillä toivoen jonkun pelastavan hänet tästä tilanteesta. Kukaan ei liikkunut. Kun mies katsoi uudelleen, hän huomasi leijonan hiipivän lähemmäksi häntä. Leijona murahteli ja lipoi huuliaan. Sillä hetkellä mies päätti, että hänen perheensä oli paljon tärkeämpi, kuin lupauksensa eläintarhan johtajalle. Hän katsoi ylös ja ryhtyi huutamaan. "Apua! Apua! En ole oikeasti Gorilla. Olen ihminen. Auttakaa minut pois täältä."

Leijona katsoi häntä ja kuiskasi lujaa: "Suu kiinni hölmö, tai saamme molemmat potkut!"


Hyvä johtaja

Mies oli juuri palkattu uudeksi johtajaksi suureen High tech yritykseen. Edellinen johtaja asteli tapaamaan häntä yksityisesti ja esitteli hänelle kolme numeroitua kirjekuorta.

"Avaa nämä kuoret silloin, kun sinulla on niin paha ongelma, ettet pysty ratkaisemaan sitä." hän sanoi.

Kaikki meni tasaisesti, mutta kuusi kuukautta myöhemmin, myynti kääntyi laskuun ja hän oli todella kovan paineen alla. Järjen käydessä vähiin hän muisti kirjekuoret. Hän meni laatikolleen ja otti ensimmäisen kirjekuoren. Viestissä luki: "Syytä edeltäjääsi."

Uusi johtaja kutsui koolle lehdistötilaisuuden ja tahdikkaasti laski syyt edeltäjänsä niskoihin. Tyytyväisenä hänen kommenttiin lehdistö vastasi positiivisesti, myynti kääntyi nousuun ja ongelma oli pian takana.

Vuoden päästä yhtiö oli taas saanut vähäisen myynnin putoamisen, tuli vakavia tuotanto-ongelmia. Edellisestä kokemuksesta oppineena johtaja avasi nopeasti toisen kuoren. Viestissä luki: "Uudelleenorganisoi."

Tämän hän teki ja yhtiö oli nopeasti jaloillaan.

Muutamien toinen toistaan tuottoisampien vuosineljännesten jälkeen yhtiölle tuli taas vaikeat ajat. Johtaja meni huoneeseensa, sulki oven ja tietäen, että kyseessä oli viimeinen kuori, hän avasi sen.

Viestissä sanottiin, "Valmista kolme kuorta..."


New York

Pieni hiljainen mies oli tuotu tuomarin eteen. Tuomari katsoi alas ja sitten syytettä ja hämmästyneenä uudelleen alas.

"Voisitteko kertoa omin sanoin, mitä tapahtui?" kysyi tuomari.

"Olen matemaatikko ja tutkin luonnonilmiöitä", sanoi mies.

"Niin, jatkakaa vain", sanoi tyrmistynyt tuomari.

"No, olin kirjastossa ja löysin kirjoja jotka halusin lainata ja otin ne mukaani. Menin jonoon ja he kertoivat, että kirjastokorttini oli vanhentunut ja minun piti saada uusi. Menin rekisteröintitoimistoon ja menin toiseen jonoon. Täytin lomakkeita toista korttia varten ja menin uudelleen jonoon."

"Niin, jatkakaa", sanoi tuomari.

Sitten hän kysyi: "Voitteko todistaa, että olette New Yorkilainen? Joten minä iskin häntä."


Onnenpäivä

"Onnittelut poikaseni!" sanoi sulhasen setä, "olen varma, että kun vuosien päästä katsot elämääsi taaksepäin, niin muistat kuinka tämä päivä oli sinun elämäsi onnellisin päivä."

"Mutta minähän menen naimisiin vasta huomenna", protestoi veljenpoika.

"Tiedän", vastasi setä, "sitä minä juuri tarkoitan."


Kuva äidistä

4 vuoden ikäisenä ~ Minun äiti osaa mitä vain!
8 vuoden ikäisenä ~ Minun äiti tietää paljon! Todella paljon!
12 vuoden ikäisenä ~ Minun äiti ei todellakaan tiedä kaikkea.
14 vuoden ikäisenä ~ Tietenkään äiti ei tiedä sitä, myöskään.
16 vuoden ikäisenä ~ Äiti? Hän on todella vanhanaikainen.
18 vuoden ikäisenä ~ Se vanha nainen? Hän nyt on semmoinen vanhanaikainen.
25 vuoden ikäisenä ~ No, hän saattaa tietää siitä hieman.
35 vuoden ikäisenä ~ Ennenkuin päätetään, kysytään äidin mielipide.
45 vuoden ikäisenä ~ Mietin vain, että mitä äiti siitä ajattelisi?
65 vuoden ikäisenä ~ Voisinpa kysyä äidiltä neuvoa.


Tehdään töitä

Äiti oli pienen poikansa kanssa Elannossa Jouluostoksilla. Poika kääntyi äitinsä puoleen ja kysyi, "Kuinka on monta ihmistä täällä tekee töitä?"

Äiti vastasi epäröimättä, "Suunnilleen puolet heistä."


Palvelua

Hieno nainen hukkasi käsilaukkunsa Jouluostosten hyörinässä. Sen löysi rehellinen pikku poika, joka palautti sen hänelle. Katsoessaan käsilaukkuunsa, nainen kommentoi, "Hmmm... Hassua. Kun minä hukkasin laukun, siellä oli yksi sadan euron seteli sisällä. Nyt siellä on kaksikymmentä viiden euron seteliä."

Poika vastasi nopeasti, "Aivan oikein rouva. Kun minä viime kerralla löysin yhden naisen käsilaukun, hänellä ei ollut laukussaan yhtään vaihtorahaa palkkiota varten."


Toinen nainen

Jansson oli viimein löytänyt tarpeeksi rohkeutta kertoakseen morsiamelleen, että hänen täytyi purkaa heidän kihlauksensa voidakseen mennä naimisiin toisen naisen kanssa.

"Tekeekö hän yhtä hyvää ruokaa kuin minä?" suunniltaan oleva nainen kysyi nyyhkytysten välillä.

"Ei parhaana päivänäkään." Jansson vastasi

"Pystyykö hän ostamaan sinulle kalliita lahjoja, niinkuin minä teen?"

"Ei, hän on köyhä kuin kirkonrotta."

"No, entä sitten seksi?"

"Kukaan ei ole niin mahtava kuin sinä, puluseni."

"No, mitä hän sitten pystyy tekemään jotain sellaista, mitä minä en voi?"

"Haastamaan oikeuteen lapsenelatuksesta."







Frankin kääntämät vitsit
Haluatko tietää, koska tulee uudet vitsit?
Tekstivitsit, tekstiviestin pituiset vitsit
Voi vitsit
Palautetta otetaan vastaan
Frankin kotisivu
Kilpailuja
Frankin suosittelijat

Copyright© Aaro (Frank) Huhtala 1997-2006.