LOTTO-ONNEA

Lottoilta tuli ja joku muu voitti. Jaacob meni takaisin Synagoogaan: "Jumalani, anna minun voittaa Lotossa. Olen menettänyt liiketoimet, taloni ja olen menettämässä autoni."

Lottoilta tuli ja Jaacobilla ei vieläkään ollut onnea. Eikun takaisin Synagoogaan: "Jumalani, miksi olet unohtanut minut? Olen menettänyt liiketoimet, taloni, autoni, vaimoni ja lapset näkevät nälkää. En ole usein pyytänyt sinulta apua ja olen aina ollut uskollinen palvelijasi. Miksi et voi antaa minun voittaa lotossa tällä kertaa, että saisin elämäni taas järjestykseen?"

Äkkiä sokaiseva salama löi taivaalta ja Jaakob oli joutunut vastakkain itsensä Jumalan äänen kanssa: "Jaakob, tule minua tällä kertaa puolitiehen vastaan ja käy lottoamassa!"

Ruotsalaiset olivat äskettäin rakentaneet uuden veturin, joka pystyi vetämään junaa nopeammin kuin mikään koskaan ennen. He eivät olleet varmoja, olisiko tuulilasi tarpeeksi vahva, joten he lainasivat testauslaitetta Finnairilta, asettivat sen paikoilleen muistuttaen läheisesti veturin maksiminopeutta, latasivat sisään kuolleen kanan ja ampuivat. Lintu meni tuulilasin läpi, rikkoi junankuljettajan tuolin tehden suuren lommon veturin ohjaamon takaseinään.

He olivat hyvin yllättyneitä tuloksesta, joten he pyysivät Finnairia tarkistamaan testin nähdäkseen, että koe oli tehty oikein. Finnair tarkisti kaiken ja arvelivat, että testi pitäisi toistaa käyttäen sulatettua kanaa.

Poliisi oli odottanut häntä. Hän pysäytti kuljettajan ja kehoitti puhaltamaan Alcometriin. Tulos näytti 0.0. Hämmentynyt poliisi vaati saada tietää, kuinka tämä oli mahdollista..

Kuljettaja vastasi: "Tänä yönä minut nimettiin syötiksi."

Hetkeä myöhemmin koira lönkytteli ikkunan ohi, huomasi kyltin ja meni sisään. Se katsoi vastaanottovirkailijaan ja heilutti häntäänsä, sitten käveli kyltin luo, katsoi sitä ja uikutti. Tajuttuaan ajatuksen vastaanottovirkailija haki toimistopäällikön.

Toimistopäällikkö katsoi koiraan ja oli hämmästynyt sanomaan mitään. Kuitenkin koira katsoi päättäväisesti, joten hän ohjasi koiran toimistoon. Sisällä koira hyppäsi nojatuoliin ja tuijotti toimistopäällikköön. Toimistopäällikkö sanoi: "Me emme voi palkata sinua. Kyltissä sanotaan, että sinun täytyy osata kirjoittaa koneella."

Koira hyppäsi alas, meni kirjoituskoneen luokse ja jatkoi kirjoittaen täydellisen kirjeen. Koira otti paperin ja lönkytteli toimistopäällikön luokse ja antoi sen hänelle, sitten hyppäsi takaisin nojatuoliin. Toimistopäällikkö oli pökerryksissä, mutta sitten hän sanoi koiralle: "Kyltissä sanotaan, että sinun täytyy olla hyvä tietokoneiden kanssa."

Koira hyppäsi alas ja meni tietokoneen luokse. Koira tuotti esimerkin vuoksi asiantuntemuksellaan useita ohjelmia ja tuotti näytteen laskentataulukosta ja tietokannasta ja esitti ne toimistopäällikölle. Tällä kertaa toimistopäällikkö oli totaalisen sanaton. Hän katsoi koiraa ja sanoi: "Ymmärrän, että olet erittäin älykäs koira ja omaat monia mielenkiintoisia kykyjä. Kuitenkaan, en *silti* voi antaa sinulle työtä."

Koira hyppäsi alas ja haki kyltin ja laittoi käpälänsä lauseen kohtaan, jossa kerrottiin Edistyksellisestä työnantajasta. Toimistopäällikkö sanoi: "Kyllä, mutta siinä lukee *myöskin*, että sinun täytyy olla kielitaitoinen."

Koira katsoi miestä suoraan kasvoihin ja sanoi: "Miau."

"Et pelota minua yhtään", mies sanoi katsoen häntä tyynesti, "olen naimisissa siskosi kanssa."

Baarimikko laski neljä tuoppia ja laittoi ne riviin tiskille.. Kaveri siemaisi ne kurkkuunsa... Yksi, kaksi, kolme, neljä. Sitten hän röyhtäisi äänekkäästi, keinahti hieman jakkarallaan ja tilasi vielä kolme tuoppia. Yksi toisensa jälkeen hän heitti ne kurkkuunsa... Yksi, kaksi, kolme.

"Kaksi tuoppia, kaveri!" hän huusi ja baarimikko asetti hänen eteensä kaksi tuoppia. Tuopit tyhjenivät... Yksi, kaksi.
Kun kaveri tömäytti viimeisen tuopin tiskiin, hän sanoi, "Yksi tuoppi, kiitos."
Niin baarimikko täytti tuopin. Kaveri istui tuolillaan tuijottaen tuoppia yrittäen terästää katsettaan. Sitten hän katsoi baarimikkoon ja sanoi, "Khuule, she on shitten khumma juthu, mutha mithä vähemmän mää juon, niin shitä (HIK!) enemmän mää thuun humalaan."

Rouva vastasi, "Miksikäs ei, kyllä minä tunnen sinut Salonen. Olen tuntenut sinut pienestä pojasta asti ja totta puhuen sinä olet ollut suuri pettymys minulle. Sinä valehtelet, sinä petät vaimoasi, sinä manipuloit ihmisiä ja puhut ihmisistä pahaa heidän selkänsä takana. Kyllä minä tunnen sinut."

Syyttäjä oli poissa tolaltaan. Tietämättä mitä tehdä seuraavaksi, hän osoitti salin toiselle puolelle ja kysyi, "Rouva Virtanen, tunnetteko te puolustusasianajajan?"

Rouva Virtanen vastasi, "Kyllä minä tunnen Hämäläisen. Olen tuntenut hänen nuoresta pojasta lähtien. Olin usein lapsenvahtina hänen vanhempiensa luona ja vahtimassa häntä. Hän on todellinen pettymys minulle. Hän on laiska, kiihkoilija ja hänellä on alkoholiongelma. Hän ei ole saanut aikaan yhtään normaalia rakkaussuhdetta kenenkään kanssa ja hänen asianajotoimistonsa on koko läänin surkein ja ala-arvoisin. Kyllä minä tunnen hänet.

Tässä vaiheessa tuomari kopautti nuijallaan hiljaisuutta saliin ja kutsui molemmat asianajajat luokseen. Hän sanoi uhkaavasti, "Jos kumpikaan teistä kysyy häneltä, että tunteeko hän minut, niin kysyjä joutuu selliin oikeuden halventamisesta."