SYDÄNLEIKKAUS

Mies oli tuotu Laupeuden Sairaalaan ja otettu pian sisään sydänleikkaukseen. Leikkaus meni hyvin ja kun mies tuli jälleen tajuihinsa Laupeuden Sisar, odotteli hänen vuoteensa vieressä rauhoitellen häntä.

"Herra Smith, kaikki on hyvin", sanoi nunna taputtaen hellästi hänen kättään, "meidän tarvitsee tietää, kuinka aiotte maksaa olostanne täällä. Oletteko vakuutuksen suojassa?"

"Ei, en ole", mies kuiskasi käheästi.

"Pystyttekö maksamaan käteisellä?" kysyi nunna itsepintaisesti.

"Valitettavasti en pysty, Sisar."

"No, onko teillä yhtään läheisiä sukulaisia?" nunna koetti.

"Vain sisko Uudessa Mexicossa", hän tunnusti, "mutta hän on nöyrä ikäneito nunna."

"Voi, minun täytyy korjata teitä, herra Smith. Nunnat eivät ole ikäneitoja; he ovat naimisissa Jumalan kanssa."

"Hienoa", sanoi Smith, "siinä tapauksessa lähettäkää lasku minun langolleni."


JÄNIKSENÄ

Miehellä oli kiire nousta lentokoneeseen, eikä hänellä ollut aikaa täyttää papereita saadakseen pienen koiransa koneeseen. Niinpä mies työnsi pennun housujensa etumuksesta sisään ja salakuljetti sen koneeseen. N. 30 minuuttia lähdön jälkeen lentoemäntä huomasi miehen kiemurtelevan istuimellaan.

"Onko Teillä kaikki hyvin, herra?" lentoemäntä kysyi.

"Kyllä, minulla on kaikki hyvin", sanoi mies.

Meni aikaa ja taas lentoemäntä huomasi miehen liikehtivän kummallisesti: "Onko kaikki varmasti hyvin, herra?"

"Kyllä", mies väitti itsepintaisesti, "mutta minun täytyy tunnustaa jotakin. Minulla ei ollut aikaa täytellä papereita saadakseni koiranpentuni koneeseen, joten työnsin sen housujeni etumuksesta sisään."

"Minä ymmärrän", sanoi lentäemäntä, "no, niin kauan kun koiran on sisäsiisti, uskon kaiken olevan OK."

"Voi, kyllä se on sisäsiisti", vastasi mies, "ongelma on se, että sitä ei ole vieroitettu vielä!"


Viisas koira

Koira käveli lihakauppaan kukkaro kiinnitettynä nahkaremmillä kaulaan. Se käveli lihatiskille ja istui tyynesti siinä, kunnes sen vuoro tuli.

Mies, joka oli tullut aikaisemmin lihakauppaan, lopetteli ostoksensa ja huomasi koiran. Lihakauppias nojasi tiskin yli ja kysyi mitä haluaisi tänään. Koira pisti käpälänsä lasiin pihvien kohdalle ja lihakauppias sanoi: "Montako kiloa?"

Koira haukkui kahdesti ja lihakauppias teki paketin, jossa oli kaksi kiloa naudanlihaa. Sitten hän sanoi: "Tuleeko muuta?"

Koira löi tassullaan ikkunan kohtaan, jossa oli porsaankyljyksiä ja lihakauppias sanoi: "Kuinka monta?"

Koira haukkui neljä kertaa ja lihakauppias teki paketin, jossa oli neljä porsaankyljystä.

Koira käveli tiskin taakse, jolloin lihakauppias pystyi ottamaan kukkaron. Lihakauppias otti sopivan summan rahaa ja sitoi lihapaketit koiran kaulaan.

Mies, joka oli katsellut kaikkea tätä, päätti seurata koiraa. Se käveli muutaman kadunkulman päähän ja meni taloon, missä se alkoi raapia tassullaan ovea päästäkseen sisään. Kun omistaja avasi oven, mies sanoi omistajalle: "Teillä on todella viisas koira."

Omistaja sanoi: "No, ei sitä kovin viisaaksi voi sanoa. Tämä on jo toinen kerta tällä viikolla, kun se unohtaa avaimensa kotiin."


SUPERBOWLISSA

Bob sai ystävältään ilmaisen lipun Superbowliin. Valitettavasti, kun Bob saapui stadionille, hän tajusi, että istuin oli viimeisellä rivillä stadionin nurkassa -- hän oli lähempänä Goodyerin ukkoa kuin kenttää. Puolivälissä ensimmäistä neljännestä, Bob huomasi tyhjän istuimen 10 riviä kentästä 50 yardin kohdalla. Hän päätti ottaa riskin ja kiersi stadionin ja turvamiehet kohti tyhjää istuinta.

Kun hän istui alas, hän kysyi herrasmieheltä, joka istui hänen vieressään: "Anteeksi, istuukohan tässä ketään?"

Mies vastasi: "Ei."

Hyvin jännittyneenä niin upeasta paikasta, Bob sanoi viereiselle miehelle: "Tämä on uskomatonta! Kenellä täysijärkisellä on näin upea paikka Superbowlissa, eikä käytä sitä?!"

Mies vastasi: "No, itse asiassa paikka kuuluu minulle, arvelin tulevani vaimoni kanssa, mutta hän ei tullut. Tämä on ensimmäinen Superbowl, jossa me emme ole yhdessä sen jälkeen, kun menimme naimisiin 1967."

"Se on todella ikävää", sanoi Bob, "mutta silti, ettekö löytäneet ketään muuta hänen sijaan? Sukulaista tai hyvää ystävää?"

"En", vastasi mies, "he ovat kaikki hautajaisissa."


ALASTULO

Maahan laskeutumisen jälkeen lentokapteeni kuulutti: "Anteeksi kovasta laskeutumisesta, matkustajat. Se ei ollut kapteenin vika, eikä se ollut lentokoneen vika, vaan se oli Asfaltin vika.


Kalastaminen

Poika vahti pikkusiskoaan sillä aikaa, kun hänen vanhempansa menivät kaupunkiin ostoksille. Poika päätti mennä kalaan ja hänen oli pakko ottaa pikkusisko mukaan. "En tee sitä enää ikinä!" hän kertoi äidilleen samana iltana. "Minä en saanut yhtään mitään!"

"Uskon, että ensi kerralla hän on hiljaa, eikä pelota kaloja tiehensä," hänen äiti sanoi.

Poika sanoi, "Ei se ole siitä kiinni, vaan hän söi kaikki syötit."


Mennään naimisiin

Innokas kosija: "Sinun täytyy mennä kanssani naimisiin. Minä rakastan Sinua. Minä tiedän, ettei elämässä ole ketään muuta kuin Sinä."

Nuori Neito: "Mutta minä en rakasta Sinua. Sinä sovit paremmin jollekin toiselle tytölle, kauniille tytölle."

Innokas Kosija: "Mutta Sinä et ymmärrä. Minä en halua kaunista tyttöä, minä haluan Sinut."


Kuollut mies

Hesalainen, laihialainen ja turkulainen olivat kauheassa auto-onnettomuudessa. Heidät kaikki oli tuotu samalle ensiapuasemalle, mutta kaikki kolme kuoli, ennenkuin he saapuivat perille. Juuri, kun lääkäri oli laittamassa nimilappua hesalaisen isovarpaaseen, hän heräsi ja avasi silmänsä. Hämmästyneenä läsnäolevat lääkärit ja hoitajat kysyivät häneltä, että mitä oli tapahtunut.

"No," sanoi hesalainen. "Minä muistan onnettomuuden ja kuinka tuli kaunis valo ja sitten turkulainen ja laihialainen ja minä seisoimme Taivaan porteilla. Pyhä Pietari lähestyi meitä ja sanoi, että olemme liian nuoria kuolemaan. Sitten hän sanoi vielä, että 50 euron lahjoituksella me voisimme palata maahan. Niinpä minä otin lompakon takataskusta ja annoin hänelle 50 euroa ja seuraava asia, mitä minä tajusin oli se, että minä olin täällä."

"Tämäpä hämmästyttävää!" sanoi yksi lääkäreistä, "Mutta entä ne toiset kaksi?"

"Viimeksi kun minä näin heidät," vastasi hesalainen, "niin laihialainen tinki hinnasta ja turkulainen odotti, että valtio maksaisi hänen puolestaan."







Frankin kääntämät vitsit
Haluatko tietää, koska tulee uudet vitsit?
Tekstivitsit, tekstiviestin pituiset vitsit
Voi vitsit
Palautetta otetaan vastaan
Frankin kotisivu
Kilpailuja
Frankin suosittelijat

Copyright© Aaro (Frank) Huhtala 1997-1999.