Ennakkoluuloinen

Puolalainen mies sanoi: "Minä pahastuin tuosta. Jos Saksalainen tulee tiskillenne ja pyytää Bratwurstia, sanotteko häntä typeräksi Saksalaiseksi?"

"Mahdollisesti", vastasi myyjä.

"Ja jos Italialainen tulee tänne ja pyytää spagettia ja lihapullia, tuomitsetteko myös hänet?"

"Mahdollisesti", vastasi myyjä uudelleen.

"Te ette ole muuta kuin kiihkoilija, Miksi te tuomitsette jokaisen, joka tilaa teiltä jotain?"

"Koska tämä on TIETOKONEKAUPPA, senkin onneton."

Ja Aabraham vastasi: "Tässä olen."

Ja Jumala sanoi: "Ota tietokoneesi, sinun vanha tietokoneesi, sinun 286 ja asenna siihen käyttöjärjestelmä, uusi käyttöjärjestelmä, Windows95, jonka minä osoitan sinulle."

Ja Aabraham nousi aikaisin aamulla ja satuloi aasinsa. Hän kuormasi hänen tietokoneensa, hänen vanhan tietokoneensa, hänen 286:n aasin selkään. Ja hän otti hänen kaksi nuorta miestä mukaansa ja Yitzchakin, hänen poikansa. Ja hän nousi ylös ja meni paikkaan, josta Jumala oli puhunut hänelle, sieltä hän löysi Windows95:n.

Sitten kolmantena päivänä Aabraham avasi silmänsä ja näki kaukana Windows95:n. Ja Aabraham sanoi nuorille miehilleen: "Pysykää täällä aasin kanssa; ja minä ja poikani menemme tuonne ja lataamme Windows95:n meidän 286:een ja tulemme takaisin luoksenne."

Ja Aabraham otti tietokoneensa, hänen vanhan tietokoneensa, hänen 286:n ja ojensi sen Yitzchakille, hänen pojalleen. Ja he menivät, molemmat, yhdessä. Ja Yitzchak puhui Aabrahamille, isälleen ja sanoi: "Isäni."

Ja hän vastasi: "Tässä olen poikani."

Ja Yitzchak sanoi: "Windows95 tarvitsee paljon enemmän muistia, kuin 286:ssa on. Kuinka on mahdollista ajaa se koneessasi?"

Ja Aabraham katsoi poikaansa, hänen ainoaan poikaan, jota hän rakasti; ja hän ravisti päätään hitaasti, ja täydellisellä uskolla ja poikkeamattomalla luottamuksella ja uskollaan Kaikkivaltiaaseen, hän sanoi: "Älä pelkää poikani Yitzchak... Jumala hankkii RAM:in."

Merirosvo vastasi: "Me olimme myrskyssä merellä ja liukastuin yli laidan keskelle haiparvea. Juuri kun mieheni vetivät minua pois, hai haukkasi jalkani irti."

"Vau!" sanoi merimies, "entä sitten koukku?"

"No", vastasi merirosvo, "me olimme vihollislaivan kannella ja taistelimme toisia merimiehiä vastaan miekoilla. Yksi vihollisista leikkasi minulta käden irti."

"Uskomatonta!" huomautti merimies, "kuinka sinä sait silmälappusi?"

"Lokki päästi löysät minun silmääni", vastasi merirosvo.

"Sinä menetit silmäsi, kun lokki tipautti löysät?" merimies kysyi epäuskoisesti.

"No", sanoi merirosvo, "sattui olemaan ensimmäinen päivä, kun minulla oli koukku."

Katsokaa heidän varauksellisuuttaan, heidän tyyneyttään", mietti brittiläinen, "heidän täytyy olla brittiläisiä."

"Pötyä", väitti ranskalainen, "He ovat alastomia ja niin kauniita. Selvästi he ovat ranskalaisia."

"Ei vaatteita, ei suojaa", venäläinen huomautti, "heillä on vain omena syötäväksi ja heille on kerrottu, että tämä on paratiisi. He ovat Venäläisiä."

Hänen palvelustyttönsä näki hänen ontuvan ja sanoi: "Minä en tiedä, mutta olen aina ajatellut, että voisi olla parempi käyttää kylmää vettä, ei kuumaa turpoamiseen."

Hän kokeili vaihtaa kylmään veteen ja turvotus tyyntyi nopeasti.

Seuraavana aamuna hän soitti Tohtori Cohenille uudelleen valittaakseen: "Sanokaapa Tohtori, minkälainen lääkäri te oikein olette? Te sanoitte minulle, että minun pitäisi liottaa jalkaani kuumassa vedessä ja se tuli pahemmaksi. Palvelustyttöni kehoitti käyttämään kylmää vettä ja se tuli paremmaksi."

"Tämäpä outoa", vastasi Tohtori, "minä en ymmärrä sitä, minun palvelustyttöni kehoitti käyttämään kuumaa vettä."

Pikkupoika vastasi, "Kissanpentuja, vastasyntyneitä."

Paavo Lipponen nauroi ja sanoi, "Minkälaisia kissanpentuja ne oikein on?"

"Sosiaalidemokraatteja," poika vastasi.

"Voi, kuinka somaa," Lipponen vastasi ja kääntyi pois.

Pari päivää myöhemmin Paavo Lipponen oli kävelyllä Tarja Halosen kanssa ja hän havaitsi saman pojan laatikkonsa kanssa. Paavo sanoi Tarjalle, "Hei kuule, tämä sinun täytyy nähdä," ja he molemmat menivät katsomaan poikaa ja tämän laatikkoa.

Paavo sanoi, "Katsohan laatikkoon Tarja. Eikö olekin somia? Katso noita pikkuruisia kissanpentuja. Hei poika, kerroppas minun hyvälle ystävälleni Tarjalle, että minkälaisia kissoja ne oikein ovat."

Poika vastasi, "Ne ovat Kokoomuslaisia."

"Hetkinen!" sanoi Paavo, "Yhtenä päivänä kun minä kuljin tästä ohi, sinä sanoit, että ne ovat sosiaalidemokraatteja. Kuinkas nyt noin?"

"No," sanoi poika. "Niiden silmät ovat avautuneet."