Outo koira

"Kyllä se on jokseenkin," sanoi uusi tulija, "mutta se on kova taistelija."

"Onko se? Lyön vetoa, että se ei ole yhtä hyvä taistelija kuin minun koirani tässä."

"Selvä on - kuinka paljon haluatte lyödä vetoa?"

"Kymmenen dollaria."

"Kiinni veti."

Niin kaksi miestä antoi heidän koiriensa tapella. Lopulta Labradorinnoutaja ryömi ruhjottuna ja verissä isäntänsä luokse.

"En ole koskaan ajatellut näkeväni koirani kärsivän tappion," sanoi hävinneen isäntä, ojentaen kymmenen dollaria, "varsinkin noin oudon näköiselle kuin teidän."

"Niin, se näyttää hieman epätavalliselta," myönsi voittajan isäntä. "Mutta se näytti vielä oudommalta ennen kuin ajoin sen harjan pois...."

Hiljaisuus palasi taloon, niin murtovaras hiipi taas eteenpäin. "Jeesus näkee sinut," ääni jylisi uudelleen.

Murtovaras jähmettyi paikalleen. Hän oli peloissaan. Suunniltaan hän katseli ympäri huonetta. Pimeässä nurkassa hän havaitsi lintuhäkin ja häkissä oli papukaija. Hän kysyi papukaijalta, "Olitko se sinä, joka sanoit Jeesus näkee minut?"

"Kyllä," sanoi papukaija.

Murtovaras huokaisi helpotuksesta ja kysyi papukaijalta; "Mikä sinun nimesi on?"

"Clarence," sanoi lintu.

"Se on typerä nimi papukaijalle," virnuili murtovaras. "Mikä idiootti on antanut sinulle nimeksi Clarence?"

Papukaija sanoi, "Sama idiootti, joka nimesi Rottwailerin Jeesukseksi."

"Mikä näyttää olevan ongelmana?"
Välittömästi aviomies piti pitkät kasvonsa alhaalla sanomatta sanaakaan. Toisaalla vaimo ryhtyi puhumaan 100 kilometrin tuntivauhdilla kuvaten kaikki vääryydet heidän avioliittonsa aikana. Kuunneltuaan 5 - - 10 - - 15 minuuttia vaimoa, avioliittoneuvoja meni hänen luokseen, nosti hänet pystyyn ottaen häntä olkapäistä kiinni, suuteli häntä intohimoisesti muutaman minuutin ajan ja laittoi hänet takaisin istumaan. Jälkeenpäin vaimo istui siinä puhumattomana.

Hän katsoi aviomieheen joka oli silmät pyöreinä uskomatta mitä oli tapahtunut. Avioliittoneuvoja sanoi aviomiehelle, "Teidän vaimonne TARVITSEE tuota vähintään kahdesti viikossa!"

Aviomies raapi päätään ja vastasi, "Voin tuoda hänet tänne Tiistaisin ja Torstaisin."

Saapuen kampuksella olevalle talolle, hän koputti oveen. Muutaman minuutin koputtelun jälkeen uninen ääni kantautui alas toisen kerroksen ikkunasta. "Mitä te haluatte?"
"Asuuko Jimmy Duncan täällä?" kysyi isä.
"Joo!" vastasi ääni, "Pudottakaa hänet etukuistille, niin me huolehdimme hänestä aamulla."

"Jos otan ne mukaan, niin minä hukkaan ne", vaimo järkeili.

"Aivan niin kultaseni, mutta entä jos joku varastaa autosi?" aviomies vastusti.

"Ei se mitään", vaimo visersi onnessaan, "minä pidän vara-avainta hansikaslokerossa!"

"Rakas ystäväni", sanoi ensimmäinen, "ovatko nuo oikeat helmet?"

"Ne ovat", vastasi toinen ylpeänä. "Tietenkin ainoa tapa saada se selville, on puraista niitä."

Ensimmäinen hymyili: "Aivan, mutta siihen tarvitaan oikeita hampaita."