Neljä nunnaa

Toinen nunna meni ripittäytymään ja sanoi, "Siunaa minua isä, sillä olen tehnyt syntiä ja koskettanut miehen yksityistä osaa."
Pappi kysyi, "Mitä osaa ruumiistasi sinä käytit?"
Nunna vastasi, "Minun vasenta kättäni."
Pappi käski häntä kastamaan hänen vasemman kätensä pyhään veteen ja lausumaan 10 AveMariaa ja kaikki synnit ovat anteeksiannetut.

Kolmas ja neljäs nunna seisoi jonossa. Neljäs nunna taputti kolmatta olkapäälle ja kysyi, "Pahastuisitko, jos minä menisin ensin?"
Kolmas nunna sanoi, "Tietenkään en pahastu, mutta voisitko kertoa minulle, miksi?"
Neljäs nunna vastasi, "No, haluaisin juoda pyhää vettä ennenkuin sinä olet istunut siinä!"

Arvoisa vastaanottaja Kirjoitan pyynnöstänne lisätietovastausta koskien tapaturmailmoituksen kohtaa 3, mihin laitoin "Heikon suunnittelun" onnettomuuden aiheuttajaksi. Pyysitte täydellistä selvitystä ja uskon seuraavien yksityiskohtien olevan riittävät.

Olen muurari ammatiltani. Onnettomuuspäivänä työskentelin yksin kuusikerroksisen rakennuksen katolla. Kun sain työni valmiiksi, huomasin että joitain tiiliä jäi yli, jotka myöhemmin punniten huomattiin painavan n. 120 kiloa. Mieluummin, kuin kantaa tiilet alas käsissä, päätin laskea ne tynnyrissä alas käyttäen taljaa, joka oli kiinnitetty rakennuksen toiselle puolelle kuudenteen kerrokseen.

Varmistin, että köysi yletti maahan, menin ylös katolle, heilautin tynnyrin ulos ladottuani tiilet siihen. Sitten menin alas ja avasin köyden solmun pitäen sitä tiukasti varmistaen 120 kilon tiilien hitaan alastulon. Te voitte huomata tapaturmailmoituksesta, että painoni on 65 kiloa.

Yllättyen niin äkillisestä laskeutumisesta, menetin malttini ja unohdin päästää köydestä irti. Tarpeetonta sanoa, että minä nousin pikavauhtia rakennusta pitkin.

Kolmannen kerroksen paikkeilla tapasin tynnyrin, joka oli nyt menossa alaspäin yhtä vaikuttavalla nopeudella. Tämä selittää kallonmurtuman, vähäisen hiertymän ja murtuneen solisluun, tapaturmailmoituksessa kohdassa 3.

Hidastuen vain hieman, jatkoin nopeaa nousuani pysähtymättä kunnes sormet oikeassa kädessäni olivat kaksi niveltä syvällä väkipyörässä, josta minä mainitsin kappaleessa 2 tässä kirjeessä. Valitettavasti tällä ajalla olin saanut takaisin malttini ja kykenin pitämään tiukasti kiinni köydestä, huolimatta sietämättömästä kivusta, johon olin kokenut.

Suunnilleen samaan aikaan kuitenkin tiilitynnyri löi maahan ja pohja putosi tynnyristä. Nyt tiilien painosta tyhjentynyt tynnyri painoi suunnilleen 25 kiloa.

Viittaisin uudelleen painooni. Kuten voitte kuvitella, aloin nopeasti pudota alas rakennuksen viertä pitkin. Kolmannen kerroksen paikkeilla tapasin tynnyrin tulevan ylös. Tämä selittää kaksi murtunutta nilkkaa, katkenneen hampaan ja joitain repeytymiä jaloissani ja alaruumiissa.

Tässä onneni alkoi muuttua hieman. Väkipyörä tynnyrin kanssa näytti hiljentävän minua tarpeeksi vähentäen loukkaantumistani kun putosin tiilikasalle ja valitettavasti vain kolme selkänikamaa oli murtunut.

Olen pahoillani ilmoituksesta, kuitenkin kun makasin tiilikasan päällä kivuissani kykenemättä liikkumaan, katsoin tyhjää tynnyriä yläpuolellani kuudennen kerroksen kohdalla, menetin taas levollisuuteni ja malttini ja päästin köydestä irti.

(Tarina ei kerro, että saiko muurari vakuutusyhtiöltä korvauksia)

Erikoisesti he aloittivat vertailun, että kuinka he päättävät minkä osuuden kolehdista he pitävät itsellään ja minkä osuuden he antavat Jumalalle.

Protestanttinen Ministeri selitti: "Minä piirrän maahan ympärilleni ympyrän ja heitän rahat ilmaan. Ne mitkä jäävät ympyrän sisäpuolelle, pidän itselläni. Mitkä menevät ympyrän ulkopuolelle, annan Jumalalle."

Katolinen pappi lisäsi: "Minä käytän samankaltaista menetelmää, poikkeuksena että mikä jää ympyrän sisäpuolelle, minä annan Jumalalle ja mikä menee ympyrän ulkopuolelle, minä pidän henkilökohtaisia tarpeitani varten."

Silloin Juutalainen rabbi julisti: "Minä käytän samankaltaista menetelmää, jos mahdollista. Poikkeuksena, että kun minä heitän rahat ilmaan ja ajattelen, että mitä Jumala haluaa, hän voi ottaa."