Holmes ja Watson telttailemassa

Watson sanoi, "Minä näen miljoonia ja miljoonia tähtiä."

"Ja mitä se kertoo sinulle?"

"Tähtitieteellisesti," Watson vastasi, "se kertoo, että tuolla jossan on miljoonia galakseja ja mahdollisesti miljardeja planeettoja. Teologisesti, se kertoo minulle, että Jumala on suuri ja me olemme pieniä ja vähäpätöisiä. Meteorologisesti, se kertoo minulle, että me saamme huomenna kauniin päivän. Mitä se kertoo sinulle?"

"Joku varasti telttamme."

Seuraavana aamuna he ajoivat maalle ja mies sijoitti vaimonsa puuhun noin sadan metrin päähän väijyntäpaikastaan. Juuri kun metsästäjä saavutti väijyntäpaikkansa, hän kuuli kovan pamauksen vaimonsa sijoituspaikasta.

Kun hän juoksi vaimonsa luokse, hän näki vaimonsa pitelevän asettaan miehen lähellä ja huutavan, "Se on minun peurani! Mene kauemmaksi siitä!!
Arannäköinen muukalainen nyökkäsi hitaasti ja sanoi, "Okei rouva... Se on teidän peura. Antakaa minun irrottaa satula!"

Äiti oli järkyttynyt ja oli heti myötätuntoinen. "Voi kultaseni," hän sanoi, "istu alas, rauhoitu ja sulje silmäsi. Minä olen siellä puolessa tunnissa. Minä teen sinun ostokset, siivoan talon, laitan illallisen sinulle. Minä syötän vauvan ja kutsun korjaajan jonka tunnen, joka on siellä viipymättä korjaamassa pesukonetta. Nyt lopeta itkeminen. Minä teen kaiken.

Itse asiassa jopa soitan Georgelle toimistoon ja kerron hänelle, että hänen pitäisi tulla kotiin kerrankin auttamaan." "George?" sanoi perheenäiti. Kuka on George?"
"Miksi Georgelle! Sinun miehellesi!..... Onko tämä 223-1374?"
"Ei, tämä on 223-1375."
"Voi, olen pahoillani. Ilmeisesti olen ottanut väärän numeron."
Tuli hetken hiljaisuus ja perheenäiti sanoi, "Tarkoittaako tämä sitä, että sinä et tulekaan?"

"Se on hyvin kätevä tapa," Jumala kertoi pariskunnalle, jonka hän oli löytänyt vetelehtimästä omenapuun alla. "Minä arvelin, että jos kumpikaan haluaisi tätä kykyä."

Aatami hyppäsi ylös ja päästi suustaan, "Oi, anna se minulle! Minä haluaisin kyetä tekemään niin! Se vaikuttaa sen lajin asialta, jonka mies pitäisi pystyä tekemään. Oi, kiltti, kiltti, anna minulle se kyky. Se on niin hieno! Kun minä työskentelen puutarhassa tai kastan eläimiä, voin vain seistä siellä ja antaa sen lentää. Se olisi niin hienoa. Voisin kirjoittaa nimeni hiekkaan. Oi kiltti Jumala, anna minun olla se, jolle sinä annat sen lahjan, anna minun seistä ja pissata, oi anna, anna...."

Ja niin hän kulki kuin pikkupoika innoissaan, jonka piti päästä pissalle. Eeva vain hymyili ja sanoi Jumalalle, että jos Aatami todella halusi sitä noin kovasti, hänen täytyi saada se. Se näytti olevan sen lajin asia, joka tekisi hänet onnelliseksi, eikä hänellä ollut mitään sitä vastaan, jos Aatamille annettaisiin tämä kyky. Ja niin Aatamille annettiin kyky hallita virtsaamistaan pystyasennossa. Ja kas kummaa, hän oli iloinen ja juhli kastelemalla lähimmän puun kaarnan, nauraen ihastuneena kaiken aikaa. Ja se oli hyvä.

"Hienoa," Jumala sanoi, katsoen uudelleen säkkiinsä jääneitä lahjoja. "Mitäpä täällä on jäljellä? Ai, niin, useita orgasmeja....."

Mikä se on? hänen siskonsa kysyi kärkkäästi.

Ylpeänä hän vastasi, "Tähti, tähti, tähti, tähti, tähti!"

Merimies kysyi: "Milloin Sinä arvelet ystäväsi nousevan ylös syömään riisin?"

Vanha kiinalainen hymyili ja vastasi: "Samoihin aikoihin, kun Sinun ystäväsi nousee haistelemaan kukkasiasi."