Lievä erehdys

Virtasilla ei ollut lapsia ja he päättivät käyttää sijaisisää laittamaan perheen alulle. Eräänä päivänä sijaisisän piti saapua, Herra Virtanen suuteli vaimoaan ja sanoi, "Olen poikki. Miehen pitäisi tulla pian."

Puoli tuntia myöhemmin sattumalta ovelta-ovelle vauvojen kuvaaja soitti ovikelloa, toivoen kauppoja.
"Hyvää huomenta rouva. Te ette tunne minua, mutta minä tulen...."
"Oi, ei tarvitse selittää. Olen odottanut teitä," Rouva Virtanen keskeytti.
"Todellako?" valokuvaaja kysyi. "Sepä hienoa! Olen erikoistunut vauvoihin."
"Tätä olemme mieheni kanssa toivoneet. Olkaa hyvä ja tulkaa sisälle istumaan. Mistä me aloitamme?" kysyi Rouva Virtanen punastuen.

"Jättäkää kaikki minun huolekseni. Yleensä yritän pari kertaa kylpyammeessa, kerran sohvalla ja ehkäpä pari kertaa vuoteessa. Joskus olohuoneen lattia on myös mukava; voitte todella levittäytyä."
"Kylpyamme, olohuoneen lattia? Ei ihme, ettei se toiminut Harrilla ja minulla."
"Kas, rouva, kukaan ei voi taata onnistumista ensi kerralla. Mutta jos me kokeilemme muutamia erilaisia asentoja ja minä laukaisen kuudessa tai seitsemässä kulmassa, olen varma, että voitte olla tyytyväinen tulokseen."

"Toivottavasti me saamme tämän ohi nopeasti," haukkoi Rouva Virtanen.
"Rouva, työlinjani on, että miehen täytyy tehdä tämä ajan kanssa. Minä rakastan olla sisällä ja ulkona viidessa minuutissa, mutta te olisitte pettynyt, olen varma."
"Enkö muka tiedä!!", Rouva Virtanen huudahti.

Valokuvaaja avasi laukkunsa ja veti esiin työnäytteet lapsien kuvista. "Tämä on tehty Lontoon alakaupungissa bussin katolla."

"Voi hyvä luoja!!", Rouva Virtanen huudahti, kiskoen nenäliinaansa. "Ja nämä kaksoset pyöräytettiin poikkeuksellisen hyvin kun mietitte, että heidän äitinsä kanssa oli niin vaikea työskennellä." Valokuvaaja ojensi Rouva Virtaselle valokuvaa.
"Hän oli vaikea?" kysyi Rouva Virtanen.
"Kyllä, pelkäämpä niin. Viimein minun oli vietävä hänet puistoon saadakseni homma oikein hoidettua.
"Ihmiset kerääntyivät ympärille ja neljä, viisi syvää painallusta sai aikaan hyvää jälkeä." "Neljä ja viisi syvää?" kysyi Rouva Virtanen, silmät laajenneina hämmästyksestä.
"Kyllä," valokuvaaja sanoi. "Ja enemmän kuin kolme tuntia myös. Äiti oli lakkaamatta kiljumassa ja huutamassa. Minun oli vaikea keskittyä. Sitten tuli pimeää ja minun piti kiirehtiä laukauksiani. Viimein kun oravat alkoivat näykkiä vehkeitäni, minä vain pakkasin ne kaikki sisään."

Rouva Virtanen kumartui eteenpäin. "Te tarkoitatte, ne todella pureskelivat teidän, öh...... vehkeitänne?"
"Aivan oikein. Tuota noin rouva, jos te olette valmis, niin asettelen kolmijalkani, niin me voimme aloittaa hommat."

"Kolmijalka???" Rouva Virtanen katseli nyt äärimmäisen huolestuneena.
"Voi kyllä, minun täytyy käyttää kolmijalkaa Canonini (Kanuuna) kanssa. Se on liian iso pideltäväksi, kunnes olen valmis toimintaan. Rouva? Rouva?..... Hyvä luoja, hän pyörtyi!!"


Kateellista taidetta

Vanhempi nainen päätti maalauttaa itsestään muotokuvan. Hän kertoi taiteilijalle...

....."Maalatkaa minulle myös minun timanttikorvarenkaat, timanttikaulakoru, smaragdi rannerengas, rubiinisormus ja kultainen Rolex."

"Mutta ei teillä ole yhtään noita yllänne."

"Tiedän," hän sanoi. "Se on siinä tapauksessa, jos minä kuolisin ennen miestäni. Olen varma, että hän menisi välittömästi uudelleen naimisiin ja minä haluan hänen uuden vaimonsa tulevan hulluksi korujen takia."


Vakuutuskorvauksia

Rexin lato paloi maan tasalle ja hänen vaimonsa Seija soitti vakuutusyhtiöön.

Seija kertoi vakuutusyhtiölle, "Meidän latomme on vakuutettu kahdestasadastatuhannesta ja minä haluan rahani."

Virkailija vastasi, "Odottakaahan hetkinen. Vakuutus ei toimi ihan tuolla tavoin. Me varmistumme vakuutusarvosta ja hankimme teille uuden vastaavan arvoisen.

Kesti pitkän aikaa, ennenkuin Seija vastasi, "Siinä tapauksessa sanon mieheni henkivakuutuksen irti."


Olen pulassa

Tutkija oli syvimmässä kohtaa Amazonin sademetsää ja huomasi olevansa verta janoavien kannibaalien piirittämänä. Tarkasteltuaan tilannetta hän sanoi hiljaa itsekseen, "Voi hyvä Jumala, olen pulassa."

Ylhäältä taivaalta iski valon säde ja ääni jylisi, "Ei sinä ET OLE pulassa. Ota kivi jalkojesi juuresta ja lyö sillä edessäsi seisovaa päällikköä päähän."

Niin tutkija poimi kiven ja murskasi sillä päällikön hengiltä. Hän seisoi hengettömän ruumiin vieressä, hengittäen raskaasti ja häntä ympäröivien sadan kannibaalin tuijottaen häntä järkyttyneenä.

Ääni jylisi uudelleen: "Okei..... NYT sinä olet pulassa."


Käämeet

Äiti käärme ja pieni Johnny käärme matelivat metsää kohti. Äkkiä pieni Johnny käärme huusi "Äiti, Äiti!"
"Mikä nyt pikku Johnny?" kysyi hänen äitinsä.
"Äiti, olemmeko me myrkyllisiä käärmeitä?"
"Kyllä me todellakin olemme kultaseni. Mutta miksi sinä kysyt sitä niin hirveellä kiireellä?"
"Koska minä puraisin juurin kieleeni."


Rankaisu

HARRI: Opettaja, rankaisetteko minua jostain sellaisesta, jota en ole tehnyt?
OPETTAJA: En tietenkään.
HARRI: Hyvä, sillä en ole tehnyt kotiläksyjäni.


Lunttausta???

OPETTAJA: Toivon, etten nähnyt sinun katsovan Tuomon paperia.
JUSSI: Toivon, ettet sinä myöskään.


Sopuratkaisu

"Herra Virtanen, olen tarkastellut tätä tapausta hyvin tarkasti, " avioero-oikeuden tuomari sanoi, "ja olen päättänyt antaa vaimollenne 3000 markkaa kuukaudessa."

"Se on hyvin oikeudenmukaista," aviomies sanoi. "Ja minäkin yritän aina silloin tällöin lähettää hänelle jonkun kolikon."







Frankin kääntämät vitsit
Haluatko tietää, koska tulee uudet vitsit?
Tekstivitsit, tekstiviestin pituiset vitsit
Voi vitsit
Palautetta otetaan vastaan
Frankin kotisivu
Kilpailuja
Frankin suosittelijat

Copyright© Aaro (Frank) Huhtala 1997-1999.