Rotat

"Viisikymppiä rotasta," sanoi kaupan omistaja, " ja ylimääräinen viisitonnia sen tarinasta."

"Sinä voit pitää tarinan, vanhus," hän vastasi, "mutta minä otan rotan."

Kauppa syntyi, turisti poistui liikkeestä pronssinen rotta kainalossaan. Kun hän ylitti kadun liikkeen edessä, kaksi elävää rottaa tuli esiin viemäriputkesta ja alkoivat kulkea samassa tahdissa hänen perässään.

Hermostuneena vilkuillen olkansa yli, hän alkoi kävellä nopeammin, mutta joka kerta kun hän ohitti toisen viemäriputken, lisää rottia tuli ulos ja seurasi häntä. Käveltyään kaksi korttelia, vähintään sata rottaa oli hänen kannoillaan ja ihmiset alkoivat osoitella ja huutaa. Hän käveli jopa nopeammin ja pian kulki lujempaa kun lauma rottia viemäreistä, kellareista, tyhjistä asunnoista ja hylätyistä autoista.... seurasi häntä.

Tuhansittain rottia oli hänen kannoillaan ja kun hän näki sataman mäen alla, häneen iski paniikki ja hän alkoi juosta täyttä vauhtia.

Ei ollut väliä, että kuinka lujaa hän juoksi, rotat pysyivät vauhdissa, kiljuen inhottavasti nyt ei vain tuhannet, vaan miljoonat, niin hän tuli ajallaan veden reunaan jono rottia kahdentoista korttelin matkalta perässään.

Tehden mahtavan loikan, hän hyppäsi lyhtypylvääseen, tarttuen siihen yhdellä kädellä, paiskaten pronssisen rotan San Fransiscon lahteen niin kauas kuin hän pystyi heittämään sen.

Vetäen jalkansa ylös ja roikkuen pylväässä, hän katseli hämmästyneenä, kun kiehuva tulva rottia syöksyi aallonmurtajan yli mereen, minne ne hukkuivat.

Vapisevana ja mutisten hän palasi samaa tietä takaisin antiikkikauppaan.

"Jaa, herra. Te tulitte takaisin tarinan vuoksi," sanoi omistaja.

"Ei," sanoi turisti, "toivoin, että teillä olisi pronssinen patsas lakimiehestä."

"Minä rakastin sitä" hän vastasi, "se oli todella herkullista."

"Sinä söit sen!" mies huudahti. "Se lintu pystyi puhumaan kahdella kielellä ja laulamaan Carmenia. Se oli ainoa lajissaan ja sinä söit sen!"

"No, jos se oli niin viisas!" Äiti tiuskaisi takaisin, "miksi se ei sanonut mitään?"

"Jätä itsesi minun käsiini parin vuoden ajaksi," sanoi kallonkutistaja. "Tule luokseni kolme kertaa viikossa ja minä parannan pelkosi."

"Kuinka paljon te veloitatte?"

"Viisisataa markkaa per kerta."

"Minä mietin yön yli," sanoi Raimo.

Puoli vuotta myöhemmin tohtori tapasi Raimon kadulla. "Miksi sinä et koskaan tullutkaan enää?" kysyi psykiatri.

"Viidellä sadalla markalla per kerta? Baarimikko paransi minut viidelläkympillä."

"Ihanko tosi! Kuinka?"

"Hän käski sahaamaan sängyn jalat poikki!"

"Miltä tämä vesilasi näyttää sinusta?"
Henkilö 1: Se on puolityhjä
Opiskelija kirjoitti raporttiin: "Pessimisti"

Henkilö 2 saapui sisään huoneeseen.
"Miltä tämä vesilasi näyttää sinusta?"
Henkilö 2: Se on puoliksi täysi.
Opiskelija kirjoitti raporttiin: "Optimisti"

Henkilö 3 saapui sisään huoneeseen.
"Miltä tämä vesilasi näyttää sinusta?"
Henkilö 3: Näyttää siltä, kuin sinulla olisi kaksi kertaa niin paljon lasia, kuin sinä tarvitset.

Opiskelija näytti täysin ilmeettömältä ja meni kysymään neuvoa professorilta. "Ai, he!", professori sanoi, "Minä unohdin varoittaa sinua insinööreistä! Heillä ei ole persoonallisuutta."

Opettaja: "Ajattele tätä paperia kuin naisen puku - tarpeeksi pitkä peittääkseen kohteen, ja vielä tarpeeksi lyhyt pitääkseen yllä kiinnostusta."

Omistaja tuli huolestuneena ja marssi kertomaan heille, "Te ette voi syödä omia leipiänne täällä!"

Asianajajat katsoivat toisiinsa, kohauttivat olkapäitään ja sitten vaihtoivat voileipiä.