Papukaijalle puheripuli

"Kyllä," eläinkaupan omistaja sanoi, "tällä papukaijalla on 1000 sanan sanasto plus 50 fraasista takaavat sopivuuden useimpiin tilanteisiin." Kaupat tehtiin ja papukaija tuotiin kotiin häkissä. Seuraavana päivänä ostaja meni takaisin ja sanoi, että papukaija ei ollut sanonut vielä sanaakaan.

"Se oli odotettavissa," sanoi kaupan omistaja. "Kokeile hankkia linnulle muutamia leluja, joita linnulla on ollut täällä kaupassa käytössään. Sen tarvitsee tuntea olevansa kotonaan sinun kanssasi." Lelut hankittiin ja meni päivä. Papukaijan omistaja palasi ja sanoi, ettei se ollut puhunut vieläkään.

"Ymmärrän," sanoi kaupan omistaja. "Ehkäpä, jos sinulla on lintukylpy, papukaija alkaisi puhua käytettyään sitä." Lintukylpy hankittiin ja taas meni yksi päivä. Seuraavana päivänä omistaja tuli takaisin saman valituksen kanssa. Tällä kerralla kaupan omistaja mainitsi, että joskus lintua oli kehuttu sen harjoituksesta antamalla soittaa pientä kelloa.

Papukaijan omistaja osti kellon vastahakoisesti. Seuraavana päivänä papukaijan omistaja oli odottamassa kaupan avautumista.

"Ei vieläkään onnea?" kysyi kaupan omistaja.

"Ei. Ei sano vieläkään mitään," vastasi linnun omistaja.

"No, löisin vetoa, että lintu on yksinäinen, kaivaten lintuja täällä kaupassa."

"Mitä? Haluatko minun ostavan toisen linnun? haukahti onneton papukaijan omistaja.

"Ei, ei, rauhoitu," rauhoitteli kaupan omistaja. "Kaikki mitä teidän täytyy hankkia, on peili ja lintu luulee, että sillä on seuraa." Viimein peili myytiin yhteisymmärryksen jälkeen. Lemmikkieläinkaupan omistaja avasi seuraavana päivänä ja huomasi hankalan asiakkaan palanneen... tällä kertaa papukaijan kanssa, se vain oli kuollut!

"Mitä tapahtui?" kysyi kaupan omistaja, "Eikö lintu puhunut koskaan?"

"Kyllä, juuri ennen kuolemaansa se sanoi: Mikä vikana? Eikö lemmikkieläinkaupassa myydä enää ollenkaan linnunsiemeniä?"

"Aivan oikein," sanoi vastaaja.

"Jonka jälkeen," jatkoi syyttäjä, "te otitte pistoolin ja ammuitte vaimoanne, tappaen hänet."

"Aivan oikein," sanoi vastaaja.

"Siinä tapauksessa kysymykseni on, miksi te ammuitte vaimonne, ettekä hänen rakastajaansa?" kysyi syyttäjä.

"Se näytti helpommalta," vastasi vastaaja, "kuin ampua eri rakastaja joka päivä!"

"Sanoisin niin!" vastasi apteekkari. "Eilen rouva halusi jotakin miehelleen. Rouva avasi turvakorkin hampaillaan ja tänä aamuna rouva soitti, että hänellä on viikset."

Myöhemmin viikolla hänen äitinsä huomasi hänen makaavan kuin olisi ollut sairas ja sanoi, "Jussi, mikä hätänä?"

Pikku Jussi vastasi, "Minua sattuu kylkeen. Minä luulen saavani vaimon."

Vaimo sanoi, "Mitä sinä tarkoitat, ettei ole sinulla ole mitään syytä elää??? Talo ei ole maksettu.... automme ei ole maksettu... TV ei ole maksettu..... lapset tarvitsevat rahaa yliopistoa varten...."

"Se oli kauheaa," hän selitti. "Kävelin Elm streetiä pitkin ja siellä oli kauhea onnettomuus. Mies makasi keskellä katua; hänet oli heitetty autostaan. Hänen jalka oli poikki, hänellä oli kallomurtuma ja verta oli kaikkialla. Olen iloinen, että olin käynyt ensiapukurssin; kaikki harjoitukset tulivat mieleen yhdessä minuutissa."

"Mitä sinä teit?" kysyi baarimikko.

"Istuin alas ja laitoin pääni polvieni väliin, ettei minua olisi pyörryttänyt!"

Mies vastasi, että hän etsi tampoonilaatikkoa vaimolleen. Tyttö ohjasi miehen oikealle käytävälle. Muutamaa minuuttia myöhemmin hän asetti valtavan paketin pumpulihahtuvia ja narukerän tiskille. Tyttö sanoi, "Herra, luulin että te etsitte tampooneja vaimollenne?"

Mies vastasi, "Katsohan, se on kuten tämä. Eilen lähetin vaimoni kauppaan hakemaan minulle kartongin savukkeita ja hän tuli kotiin mukanaan tölkillinen tupakkaa ja sätkäpaperia. Joten minä ajattelin, että jos minun täytyy kääriä omani, NIIN TÄYTYY HÄNENKIN!"