Hetkessä isäksi

Joskus 80-luvulla olin kyllä tietoinen, että Helsingissä liikkuu yksi tai useampi henkilö, jotka kuulemma ovat samannäköisiä kuin minä. Itse olen havainnut samaa näköä itsessäni kuin taiteilija Simo Salminen nuorena (katselin elokuvia, joita on tehty 30 vuotta sitten) ja kun olen nähnyt kuvia hänestä nyt vanhempana, olen alkanut epäillä hänen sukulaisuussuhdettaan isäni kanssa, sillä isäni voisi koska tahansa esiintyä Simo Salmisena. Ilmeisesti yhdennäköisyyttä muidenkin kanssa on ja se ilmenee seuraavasta tarinasta.

Olin 80-luvulla vartijana Hakaniemen metrossa ja lähdin kierrokselle katsomaan, että kaikki oli hyvin. Ns. ylätasolla minua vastaan käveli nainen ja hänen mukanaan oli nuori 3-4 vuotias poika. Juuri silloin tapahtui se, mitä jokainen vapauttaan kunnioittava poikamies on aina pelännyt. Poika riemastui ja juoksi minua kohti ja huusi: "ISI".

Ehdin miettiä puolen sekunnin verran ja tajusin, että poika ei ole minun, jolloin vain totesin lungisti äidin kuullen: "En tunnusta, en tunnusta".

Poika jäi katsomaan äärimmäisen hämmentyneenä ja äiti otti lapsen hoiviinsa ja sanoi, "Ei se ole sun isäsi".

Vilkaisin taakseni ja näin kuinka poika vieläkin katseli perääni. Tässä vaiheessa meikäläinen pyyhki kylmää hikeä otsalta ja huokaisi, "Huh, kun oli lähellä".

Huumoripitoista sivuiltani:

Copyright © Aaro (Frank) Huhtala 1996-2007. Kaikki oikeudet pidätetään.