Hukkaamisen suomenmestari

Hukkaatko sinä koskaan yhtään mitään? Uskoisin, että joskus, mutta jos et, niin onnittelen.

Kun olen ollut kaupungilla liikenteessä ja tulen väsyneenä kotiin, en jaksa ihmetellä niitä tavaroita, joita kanniskelen, vaan jätän ne yleensä jonnekin ajelehtimaan. Yleisin hukkaamani tuote on kännykkäni. Sen onnistun hukkaamaan kotonani suunnilleen pari kertaa päivässä ja kun kukaan ei soita siihen, niin löytäminenkin on hankalaa. Pahinta on, jos on kiire lähteä jonnekin ja kännykkä on kateissa ja julkiset kulkuneuvothan eivät tunnetusti odota.

Toinen, mitä onnistun usein hukkaamaan, on sakset. Ne on aina jossain semmoisessa paikassa, jota ei tule koskaan arvanneeksikaan. Niille olen onnistunut kehittämään paikan, johon ne olisi tarkoitus laittaa pois käsistä, ennenkuin lasken ne johonkin käsistäni. Yleensä ne ei mene sinne minne ne kuuluisi, vaan ajelehtivat jossain. Usko pois. Olenpa joskus tullut tarkistaneeksi jääkaapinkin, josko ne olisi siellä. (Itse asiassa yhdet onkin, mutta se on toinen juttu)

Kolmas, mitä onnistun usein hukkaamaan, on kaikki vähänkään viralliselta näyttävät paperit. Jos vain onnistun laskemaan ne käsistäni, niin niitähän ei helposti enää löydäkään ja menee tovi ja kaksikin, ennenkuin ne löytyy.

Olen alkanut tituleerata itseäni "Hukkaamisen Suomenmestariksi". Jos joudun selittämään ihmisille, että miksi jokin asia ei nyt onnistunutkaan, kerron olevani hukkaamisen suomenmestari ja olen hukannut juuri sen paperin, jota tässä asiassa kaivataan. Kun vielä kerron, että olisin saanut siitä hukkaamisen suomenmestaruudesta todistuksenkin, mutta kun olen hukannut sen osoitteen, josta se piti hakea, niin ihmisten nauru on taattu ja usein asia saadaan jollain tavalla muuten selvitettyä.

Huumoripitoista sivuiltani:

Copyright © Aaro (Frank) Huhtala 1996-2007. Kaikki oikeudet pidätetään.