(Julkaistu Demarissa 28.9.1998)

TV1:n MOT-ohjelma toi esille historian rotuhygienia-, eli eugenismimörköjä. Hyvä niin. "Tieteellisen" eugeniikan ja sitä seuranneiden laajojen pakkoon perustuneiden geenihygieenisten toimien oikeutuksella oli aikalaisten laaja tuki, mm. sen vuoksi, että taustalla hääräsi ajan kunnioitetuimpia tiedemiehiä. Vilkas populaari keskustelu, joka alkoi jo 1800-luvulla, johti lopulta laajaan ohjelmien yhteiskunnalliseen hyväksyntään. Charles Darwinin teosten herättämä keskustelu sekä Ernst Haeckelin populaarit kirjoitukset raivasivat 1800-luvun lopulla tietä sille yhteiskunnalliselle kehitykselle, joka huipentui autoritaarisiin biologisreduktionistiin ohjelmiin. Ernst Haeckel oli aikansa huomattavimpia populaareja ympäristökeskustelijoita ja hän saa kunnian ekologiakäsitteen synnyttämisestä. Haeckel loi ekologiakäsitteen Aristoteleen käyttämästä Oekono-mie-sanasta, jolla Aristoteles tarkoitti kotitalouden järkiperäistä ylläpitoa.

Poliittiset päätökset ihmismassoihin kohdistettujen ohjelmien välttämättömyydestä otettiin aikalaisten keskuudessa itsestäänselvyytenä, koska uskottiin, että herrarodut nopeasti rappeutuivat geneettisesti. Laajojen geenihygieenisten ohjelmien uskottiin vähentävän rappeutumisen nopeutta. Sen hetkinen geneettisen tutkimuksen tietämyksen taso (state of the art) laahasi kuitenkin useamman valovuoden päässä niistä poliittista uskomuksista, joihin perustuivat näkemykset näiden ohjelmien tehosta ehkäistä geneettistä rappiota, joka taasen oli seurausta, niin uskottiin, roskaväen korkeasta syntyvyydestä. Myöhemmin selvisi, että koko ongelmaa ei ollut olemassakaan ja toisaalta ohjelmien tehokin olisi ollut olematon, mikäli rappeutumista todella olisi tapahtunut.

Järkyttävien yhteiskunnallisten kokemusten ja pseudotieteen hyväksikäytön jälkeen ei geneettistä tutkimusta onneksi lopetettu. Nykyään geneettinen tutkimus kukoistaa ennennäkemättömästi, mutta alan parhaat asiantuntijat ovat oppineet edellisen kierroksen erheistä ja heidän suhde oppialansa sovelluksiin ja tietämyksen tasoon on nöyrää. Korostetaan, että olemme tietämyksen alussa ja mitä enemmän tietämyksemme kasvaa, sitä enemmän on otettava huomioon eugeenisiin ohjelmiin liittyvät eettiset ongelmat ja toisaalta on tunnustettava, että tieteellisen tietämyksen taso ei edes mahdollista usein mediassa esiinnostettua ja kauhisteltua "rodunjalostusta" kenties koskaan. Kaikenkaikkiaan nykyistä geneettistä tutkimusta huimista edistysaskeleista huolimatta leimaa varovaisuus ja nöyryys sekä halu ymmärtää luomakuntaamme.

Sen sijaan, että yksisilmäisesti syytämme postuumisti joitain senaikaisia suomalaisia lääkäreitä virheistä, vielä tärkeämpää on ymmärtää, mitkä nykyiset yhteiskunnalliset ohjelmat perustuvat geneettispohjaisiin pseudotieteellisiin tilannearvioihin, joita sävyttää paniikki ja pikaisten pakkoon perustuvien yhteiskunnallisten toimien välttämättömyyden korostaminen. Oma vastaukseni on, että YK:n luonnon monimuotoisuussopimus (1992), joka edellyttää jäsenmailta "suotuisaa suojelutason turvaamista", on oiva esimerkki biologisreduktionistisen pseudotieteellisen maailmankuvan esiinmarssista. Suomessa se on tarkoittanut Naturan esittämistä Euroopan Unionin komissiolle. Massoille on synnytetty joukkotiedonvälityksen avulla uskomukset, että ympärillämme oleva geneettinen monimuotoisuus vähenee ennen näkemättömällä vauhdilla ja tämän vuoksi laajat suojeluohjelmat ovat välttämättömiä maapallon geneettisen monimuotoisuuden pelastamiseksi. Samoin kuin 1920- ja 1930-luvuilla eugeniikan kohdalla, ei nykyinen konservaatiobiologian ymmärrys voi antaa tähän yksiselitteistä vastausta siitä, että onko monimuotoisuus ihmisen vaikutuksesta johtuen vähenemässä, siitä yksinkertaisesta syystä, että ilmiön mittaaminen luotettavasti on mahdotonta. Se konservaatiobiologian haara, joka synnytti Rion monimuotoisuussopimuksen oli syntynyt vain 10 vuotta aikaisemmin ja sen innoituksen lähteenä ei ollut niinkään halu ymmärtää ja selittää perinteisen tieteellisesti ympäristön muutoksia, vaan johtaa "pelastukseen" ja "viisauden lisääntymiseen", jotta ihminen voisi olla harmoniassa luonnon kanssa. Tässä itämaissävytteiset filosofiat yhdistyivät ekologisiin periaatteisiin ja syntyi sekava ajatusrakennelma. Olemme saaneet tänä kesänä todistaa TV-uutisten ihastellessa, että viiteen koppakuoriaiseen sijoitetuilla signaalilähettimillä voimme muuttaa kaupunkisuunnittelun strategioita!

Ajatusrakennelma monimuotoisuuden pelastamisesta johti ohjelmantasolle ensin yhdysvaltalaisessa ekoterrorijärjestössä nimeltään Earth First! 1980-luvun alussa. Ekoterroristi David Foreman sekä nykyisen Conservation Biology-lehden päätoimittaja Reed Noss loivat em. järjestölle YK:n monimuotoisuussopimuksen edeltäjän eli Earth First!:n "Villien Alueiden Ohjelman", jonka lähtökohtana on ihmisen toiminnan lopettaminen luonnossa. Ohjelma etenee seuraavasti: Ensimmäisessä vaiheessa luodaan julkisessa omistuksessa olevista luonnonpuistoista eri maissa biodiversiteetin suojelun ydinalueet. Toisessa vaiheessa luodaan näiden alueiden ympärille sisä- ja ulkopuskurivyöhykkeet, joilla ihmisen toiminta on eriasteisesti kielletty. Tämä vaihe saavutettiin nyt Suomessa, kun Natura-esitys hyväksyttiin Suomen hallituksessa. Kolmannessa vaiheessa, johon Suomi on nyt ajautumassa, ydinalueet pyritään yhdistämään ekokäytävillä, jotka lopettavat kaiken inhimillisen toiminnan Suomessa ja muissakin maissa, missä pyritään "Villien Alueiden Onnelaan". Todistuksena siitä, että olemme ajautumassa kolmanteen vaiheeseen oli Ympäristöministeriön luonnonsuojelujohtajan toteamus Naturapäätöksen jälkeen Helsingin Sanomissa, että Natura-alueet ovat liian "hajallaan" ympäri Suomea. YM:n luonnonsuojelujohtaja myös valitteli sitä, että hänen virkamiehensä eivät voi juuri nyt toteuttaa ja valmistella "Villien Alueiden Ohjelmaa" tehokkaasti, koska maanomistajat ovat vaikeuttaneet byrokratian toimintaa väliaikaisesti. Välittömästi Suomen hallituksen Naturapäätöksen jälkeen Helsingin Sanomat myös koko sivun artikkelissa toi ekokäytäväkäsitteen laajalti yleisön tietoisuuteen koko sivun artikkelissaan.

Niille ihmisille, jotka haluavat ymmärtää, mistä Suomen Natura-esityksessä oli kysymys kotisivultamme pääsee helposti yhdysvaltalaiselle ruohonjuuritason liikkeen laadukkaalle kotisivulle, joka puolustaa tavallisia ihmisiä ekoidealisteja vastaan.