KIOTON SOPIMUS TULEE RAUKEAMAAN

Mikko Paunio, Washington DC, julkaistu Kauppalehdessä 17.6.1998

USA:n luonnonvaroja hyödyntävistä teollisuudenhaaroista elantonsa saavat ihmiset viettivät jälleen kesäkuun toisella viikolla jo kymmenettä kertaa vuotuista Fly-In for Freedom kokous- ja seminaarisarjaa satelliittisymposiumeineen Washington DC:ssä. Tässä teollisteknistä yhteiskuntaa puolustavassa kokouksessa kokoontuvat delegaatit vuosittain kaikista osavaltioista keräämään tietoa ja taitoa paikallistason sekä liittovaltiotason vaikuttamiseen. Kokouksen yhteydessä mm. järjestetään aiheeseen liittyviä kongressin kuulusteluja lakialoitteiden tueksi ja tänä vuonna mm. järjestettiin ensimmäinen ekoterrorismiin liittyvä vaikuttava ja liikutusta herättänyt kuulustelu, jossa ekoterroristien uhrit kertoivat heihin ja heidän lapsiinsa kohdistuneita Earth First-nimisen järjestön rikollisia toimia. Fly-In for Freedom kokouksessa on lisäksi tapana "jalkautua" edustajanhuoneen ja senaatin käytäville purkamaan paikallisia huolia ja edesauttamaan hyviksi katsottuja asioita. Aivan tavalliset ihmiset työläisistä pienurakoitsijoihin ja jopa intiaaneihin osallistuvat vuosittain tähän kokoukseen. Luonnonvaroja hyödyntävä suurteollisuus on toistaiseksi tukenyt vain vähäisessä määrin näitä tavallisia yrittäjiä ja työntekijöitä, jotka kamppailevat omien ja lastensa elannon sekä ihmisoikeuksiensa puolesta.
Tänä vuonna pääosan huomiosta veivät Kioton ilmastosopimus sekä David Foreman-nimisen ekoterroristin luoman ns. Wildlands Projectin, eli EU:n Flora ja Fauna Habitat (FFH) direktiivin eli Natura 2000:n esikuvan ruodinta. Kokous suhtautui molempiin poliittisiin prosesseihin hyvin kielteisesti niiden jyrkän ihmisvastaistaisen luonteen vuoksi.
Kokouksen liepeillä olleet lähteet pitivät mahdottomana sitä, että Yhdysvallat koskaan ratifioisi Kioton sopimusta, jonka on allekirjoittanut 37 maata noin 240:stä. Syyt ovat ilmeiset ja ymmärrettävät ja ne ovat luonteelta taloudellisia, tieteellisiä ja viime kädessä tietenkin poliittisia. Lainsäätäjien asenteita ei hetkauta se, että liberaalit valtamediat viestittävät edelleen pontevasti ekologistien väitteitä maailman tuhosta.
Yhdysvaltain senaatti oli kesällä 1997 äänin 95-0 evästänyt varapresidentti Al Gorea olemaan allekirjoittamatta ilmastosopimusta, mikäli kaikki maailman maat eivät ole siinä mukana. Monille ei ollutkaan yllätys, että ekologistit odottivat turhaan presidentti Clintonin odotettiin allekirjoittavan sopimuksen tämän vuoden YK:n ympäristöpäivänä.
YK:n ilmastopaneelin (IPCC) 2500 tiedemiehen "konsensus" on myös hiljattain paljastunut ympäristöjärjestöjen ja IPCC:n sihteeristön luomaksi kuplaksi, koska Yhdysvaltain tiedeakatamian entisen presidentin Frederick Seitzin myötävaikutuksella 17000 amerikkalaista tiedemiestä vetosi Yhdysvaltain valtiojohtoon, että se ei allekirjoittaisi Kioton sopimusta. Tämä ns. Oregonin vetoomus tuo aivan uuden näkokulman koko kasvihuoneilmiökeskusteluun, koska siinä ensi kertaa tuodaan esiin ilmakehässä lisääntyvän hiilidioksin myönteiset ekologiset vaikutukset. Havainnoiva ilmastontutkimus ei nykyisellään nimittäin juurikaan tue YK:n tietokonemallittajien tuhon visioita. Satelliittimittaukset yhdessä ilmapallomittausten kanssa ovat todentaneet viime vuosien aikana ilmaston jopa hieman viilentyneen ennustetun lämpiämisen sijasta. Varapresidentti Al Gore yritti Fly-In kokouksen aikana edesauttaa asiaansa IPCC:n pääraportin vastaisesti väittämällä, että El Nino ilmiö on merkki ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen alkamisesta.
Clintonin pääekonomisti Janet Yellen epäonnistui pahoin yrityksessään vähätellä Kioton taloudellisia seuraamuksia viime viikolla senaatin kuulustelussa. Taloudelliset vaikutukset ovat niin tuntuvia ja Yhdysvaltain talouden perusrakenteisiin käsiksi käyviä, että Euroopan Unionin ympäristökomissaarin Ritt Bjerregårdin uhittelu tässä tilanteessa USA:lle koetaan jopa kauppasodan siemeniä levittävinä puheina. Poliittisella rintamalla USA:n vahvassa oikeistossa ei peitellä vastenmielisyyttä ekologisteja ja punavihreitä YK:n "globokraatteja" vastaan. Heidän koetaan vakaviksi Yhdysvaltain suvereenisuuden uhkaajiksi sekä uuden keskusjohtoisen maailmanjärjestyksen luojiksi tilanteessa, missä Neuvostoliiton keskusjohtoisen paikallisen talouskokeilun savuavien raunioiden pitäisi muistuttaa tällaisten kokeiluiden mielettömyydestä. Fly-In-kokouksen omistusoikeuteen keskittyneessä satelliittisymposiumissa everstiluutnantti (evp) Oliver North käytti aiheesta erittäin värikkään ja yleisöön tehonneen puheenvuoron. Hän myös ennakoi, että Kioton-sopimuksen lopulliseksi tuhoksi koituu Yhdysvaltain vaikutusvaltaisten ammattiliittojen aivan viime aikojen havahtuminen todellisuuteen. Kioton sopimuksen ratifiointi USA:ssa johtaisi tehtaiden joukkopakoon Meksikon puolelle ja muuallekin kolmansiin maihin. Ammattiliittojen asenne Kiotoon on nyt jyrkkenemässä entisestään, vaikka nämä ovat koko ajan vastustaneet Kioton sopimusta toteamalla, että sopimus on hyväksyttävissä vain, jos kaikki maailman maatosallistuvat siihen.
Koska Kioton sopimus ei koskaan saane lainvoimaisuutta USA:ssa, on presidentti yrittänyt kiertää kansanedustuslaitoksen käyttämällä toimeenpanovaltaansa Yhdysvaltain Ympäristöministeriön (EPA) kautta. Tämäkin tie on tyssääntymässä, koska senaatti ja edustajainhuone on hylkäämässä rahoituksen näille projekteille. Viimeisenä oljenkortena Clintonin hallitus yrittää sopimuksen toimeenpanoa osavaltioiden kautta ja onkin todennäköistä, että muutama hyvin liberaali osavaltio, kuten Massachussetts toimeenpanee sopimusta taloudellisista vaikutuksista riippumatta. Kioto on vahvassa vastatuulessa Yhdysvalloissa.