Julkaistu Kainuun Sanomissa 6.6.1999

Metsäseutujen autioittaminen jatkuu

SUOMESSA, jonka sanotaan elävän metsästä, on siirretty puuntuotannon kestävyyttä vaarantavasti maata ja korjuukypsää puusatoa suojelualueiksi runsaan 20 vuoden aikana. Tätä kohtalokasta toimintaa jatketaan perustelulla, että sitä edellyttävät kansainväliset sopimukset ja suositukset, ja että puun kasvatus ja tuotanto aiheuttavat biologisen monimuotoisuuden vähenemistä ja kasvi- sekä eläinlajien sukupuuttoon kuolemista.

Kansainvälisiin sopimuksiin ja suosituksiin kuuluvat metsäseutujen taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys uhrataan luonnonsuojelumyyttien alttarille. Lajien sukupuuton uhka on perusmyytti, jolle rakentuu yleisen mielipiteen ja poliittisen päättäjän harhauttaminen. Kun otetaan huomioon, että kaikki lajit ovat tulleet Suomeen viimeisen mannerjään jälkeen, että lajeja on myös siellä, mistä ne ovat tulleet, ja että lajien kehittymiseen tarvitaan paljon pidempi aika, kuin mitä on kulunut mannerjään sulamisesta, niin metsätalous ei ole voinut eikä voi tappaa sukupuuttoon yhtään lajia.

Metsän ottaminen pois tuotannosta keskittyy Itä- ja Pohjois-Suomeen, jossa on paljon valtion metsiä. Toisen myytin mukaan valtion metsän ottaminen suojelualueiksi  ei maksa mitään . Todellisuudessa suuren rakennetyöttömyyden alueilla, missä metsätalous on runkoelinkeinoja, puuvirran pienentäminen metsästä käyttäjille vähentää työtä ja tuloja sekä lisää työttömyyttä, mikä kaikki vähentää valtion ja kuntien tuloja sekä lisää niiden kustannuksia.

Muuttoaalto kiihtyy

Tuotantometsän pienentäminen kohdistuu pääosaksi maan köyhimpiin osiin, missä työn ja tulojen vähentäminen tekee perustuotannon perheyrityksistä elinkelvottomia ja nopeuttaa nuorien ja työkykyisten muuttamaan muualle Suomeen tai ulkomaille. Metsätalouden lopettaminen
noudattaa monissa julkaisuissa kuvattua ylikansallisen ympäristöliikkeen
herraideologiaa, jonka mukaan syrjäseutujen perustuotannon ihmiset ovat vähempiarvoisia kuin
kaupunkien ihmiset, erityisesti ympäristöliikkeen johtajat.

Metsäntuotannon pienentäminen on suunnitellusti jatkuvaa. Kun yhdestä tapauksesta on sovittu, ympäristöliike keksii uuden hankkeen. Liike osoittautuu kerta toisensa jälkeen pettäväksi osapuoleksi. Natura 2000-ohjelma on välitavoite. Kun siitä on lopullisesti sovittu, vaaditaan
rauhoitetun metsän ympärille suojavyöhykkeitä ja sen osien välille ekokäytäviä.

Luonnonsuojelulaki antaa luontoaktivistien avustamalle ympäristöhallinnolle             yksipuoliset valtuudet rajoittaa tuotantoa ja kieltää se haluamissaan kohteissa. Perusteluksi riittää, että kohteessa on tai on havaittu olleen uhanalaiseksi nimetty laji.

Greenpeace ja Kukkuri

Asteittain etenevistä, sopimuksista piittaamattomista pyrkimyksistä pienentää tuotantometsää on osoituksena se, että Greenpeacen iskuryhmä on kaksi ja puoli kuukautta estänyt laillista puunkorjuuta Hyrynsalmen Kukkurissa. Miksi lain ja järjestyksen valvojat eivät ole estäneet sitä?
Mihin on kadonnut suomalainen perinteellinen tahto puolustaa laillista elinkeinoaan? Mikä on se
toinen elinkeino, jota vahingoittavia, ulkomailta ohjattuja fanaatikkoja ei pantaisi järjestykseen? Onko juureva kansa mennyt polvilleen metsäteollisuuden johtajien rinnalle vihreiden tihutyön
tekijöiden edessä?

Etelä-Suomen valtion metsät poistuvat talouskäytöstä viimeistään vuonna 2010, Suomen luonnonsuojeluliiton luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen visioi torstaina Saarijärvellä päättäjien metsäakatemian maastoretkellä (Maaseudun tulevaisuus, 22.5.99). Valtion puuntuotannossa
olevaa metsämaata on noin 700#th000 hehtaaria ja siitä pääosa idässä. Jos päällikkö Kurosen visioon uskotaan, näiden metsien puuntuotannosta ja kuljetuksesta elantonsa saavien viisainta on lähteä työnhakuun muualle mahdollisimman nopeasti. Vision toteutuminen vähentää myös
metsäteollisuuden työpaikkoja.

Vihreä vyöhyke autioittaa

Kaiken takana muhii hanke perustaa vihreä vyöhyke pitkin itärajaa. Sen toteuttaminen autioittaisi miljoonien hehtaareiden metsäseudut Pohjois-Karjalassa, Kuusamossa, Kainuussa ja Lapissa. Kun
puuntuotannon työt ja tulot loppuvat, loppuu myös elinkelpoinen maatilatalous.

Kansallinen metsäohjelma lupaa kestävän puuntuotannonlisääntymistä, mutta ei pysähdytä vanhojen metsien ja niissä kasvatetun puusadon ottamista pois tuotannosta. Kun yksi hehtaari keskimääräistä korjuukypsää puusatoa sisältävää metsää otetaan pois tuotannosta, niin sen
välitön kestävää hakkuumäärää pienentävä vaikutus on yhtä suuri, kuin jos
keskimääristä otettaisiin noin 40 hehtaaria Etelä-Suomessa, 50-60
hehtaaria Oulun läänissä ja 70-80 hehtaaria Lapissa. Kainuussa vaaditaan 30#th000
hehtaarin rauhoittamista aikaisempien vanhojen metsien lisäksi. Se
pienentäisi kestävää puuntuotantoa yhtä paljon kuin jos keskimääräistä metsää
rauhoitettaisiin vähintään noin 1,5 miljoonaa hehtaaria. Arvio on
julkaistu, sen suuruutta ei ole kiistetty, ja sen pitäisi olla poliittisen päättäjän
tiedossa.

Metsä ja kansantaloudesta vastuuta tuntevat ovat ymmällä.

Miksi poliittinen päättäjä hyväksyy kaiken? Juhlapuheissa ollaan huolestuneita syrjäisten
metsäseutujen väestön kadosta. Kehotetaan rakentamaan uusia suuria tehtaita. Samanaikaisesti pienennetään puuntuotantoa.

Kuka välittäisi sahoista

Metsäteollisuusyrityksistä vastuulliset ovat ilmoittaneet että uusia tehtaita ei rakenneta. Jo olemassa olevien tehtaiden puuhuollon turvaamiseksi suunnitellaan puun tuonnin lisäämistä nouseviin
ennätysmääriin. Syrjäseutujen sahoista ei välitä kukaan. Metsäteollisuuden koneita
valmistavat yritykset suunnittelevat tilausten loppuessa yhteenliittymisiä,
joista seurauksena on työvoiman vähentäminen.
 

Poliittisen päättäjän voimattomuudelle ottaa ohjakset käsiinsä on vain yksi selitys. Kolme suurinta puoluetta pelkäävät menettävänsä ympäristöliikkeen harhauttamia äänestäjiään vihreiden puolueelle, jos ne sanoutuvat irti puuntuotannon järjettömästä, tieteellisesti perustelemattomasta, kansantaloudelle kohtalokkaasta pienentämisestä. Yksi kansanedustajan paikka on niille arvokkaampi kuin kymmenen autioituvaa metsäseutujen taloa kilvoiteltaessa yhteiskunnallisesta vallasta. Kuviteltu biologisen monimuotoisuuden suojelu on niille tärkeämpää kuin satoja
vuosia asuttujen syrjäseutujen ihmisten työpaikat.
 
 

Kullervo Kuusela
professori