8.3.1998
... on tarkkaa puuhaa. Huono eläin on niin harvinainen, ettei sen pelastamiseksi ole mahdollista suojella kuin pieniä alueita. Uhanalaiseksi tulee siis julistaa yleisiä eläimiä. Lisäksi otuksen täytyy herättää positiivisia tunteita.
Kaikki alkoi valkoselkätikasta kymmenisen vuotta sitten, luontojärjestöt olivat etsineet epätoivoisesti vastinetta Yhdysvaltojen täpläpöllölle (spotted owl). Oli löydettävä otus, jonka nimi oli helposti muistettava ja joka olisi viehättävä silmälle. Niinpä päädyttiin valkoselkätikkaan. Asiasta tiedottaminen onnistui hienosti ja pian meilläkin oli oma muotilajimme. Aktivisteja ei mitenkään haitannut se, että lintu itse asiassa ei ole lainkaan harvinainen ja elää runsaslukuisena koko euraasian alueella.
Valkoselkätikan yleisyys osoittautui itse asiassa ekologistien kannalta hyvväksi, nyt oli mahdollista julistaa monia alueita tikan suojeluun. Koska kyseessä oli lintu, niin muutama vaeltava yksilö saattoi aiheuttaa enemmän suojelutoimenpiteitä kuin kokonainen järvellinen norppia.
Samalla tavalla, kuin muutkin tuotteet, suojelueläimet kuluvat, Valkoselkätikkan viesti on jo väljähtynyt paitsi ehkä kiiluvasilmäisimpien luonnonsuojelijoiden joukossa. On tullut liito-oravan aika. Liito-orava on suloisen pörröinen, suurrisilmäinen ja yleinen. Ministeri Haavistokin totesi, että otuksia on suomessa noin 50.000, todellinen luku lienee lähempänä sataa tuhatta. Tämä eläin antaa loputtomat mahdollisuudet luontovirkamiehille ja -aktivisteille puuttua ihmisten toimintaan metsissä ja puutarhoissa.
Tapahtuneen johdosta tulee mieleen kysymys, mikähän on seuraava ympäristöväen suojelueläin. Eläimen tulee olla karvainen, suloinen, suurisilmäinen ja yleinen. Lyhyen pohdiskelun jälkeen päädyn ennustamaan, että seuraava uhanalainen suojelueläin on metsäjänis. Se on suloinen ja se seikkailee sarjakuvissa ja piirretyissä. Sen ympärille voidaan myös luoda dramatiikkaa, suurisilmäinen karvapallo pakenee pahaa keski-ikäistä metsämiestä. Tietenkin se on myös hyvin yleinen.
-Pekka Paunio