Ei ollut ihme, että uutistoimitukset valitsivat vihreiden turkistarhauksen tuomitsevan kannan EMU-päätöksen jälkeen tärkeimmäksi tapahtumaksi vihreiden kokouksessa. Vihreät niittasivat päätöksellä itsensä tukevasti äärimmäisyysainesten leiriin. Asiaa ei paranna se, että päätöstä yritettiin pehmentää tarhaajille armollisesti tarjottavilla siirtymäkausilla - terroritoimintaa ei tuomittu.
Vihreiden kokous päätti, että turkistarhauksesta olisi Suomessa luovuttava, koska se pilaa suomalaisen maatalouden maineen keski-euroopassa, jossa se on laajalti tuomittua. Minkähän takia kuitenkin turkikset kelpaavat eurooppalaisille ja he jopa maksavat niistä. Tosiasiassa keski-eurooppalaisia ei kiinnosta kovinkaan paljoa suomalainen turkistarhaus. Väitteen takana on huonosti naamioitu yritys käyttää ulkomailla toimivia kovaäänisiä äärimmäisyysryhmiä oman politiikkansa työkaluna.
Kokouksessa tuomittiin myös häkkikanalat sekä uutuutena parsinavetat. Kummassakin on kyseessä sekoitus kyynistä politikointia ja tunteellista eläinaatetta. Esitetään yksinkertaisia ratkaisuja ongelmaan, jonka olemassaolo on kiistanalaista mutta onneksi kaukana tyyppikansalaisen arkikokemuksesta. Ilmeisesti kannanottoon on myös sekoittunut yksinkertaista tyhmyyttä ja suhteellisuudentajun puutetta, kuka maksaisi suomalaisten navettojen muuttamisen vihreiden vaatimusten mukaisiksi.
EMU hyväksyttiin, jotta pysyttäisiin hallituksesa. Ehkäpä se aiheutti kokousväelle sen verran vammaa sielulle, että sitä täytyi parantaa järjettömällä uholla eläinasioissa. Kansa kyllä huomasi kenen puolella Satu Hassi joukkoineen on.
-Pekka Paunio, 11.1.1998