Vastauksessaan Anna-Liisa Kaipaiselle professori Juhani Rinne (HS 21.1.99)
esittää tulivuorten todella voivan häiritä El Niño
ilmiöitä, kuten mm. El
Chicon (1982) ja Pinatubo (1991) purkaukset osoittivatkin. Hän
väittää,
että tämä sääilmiö kerran käynnistyttyään
jatkuu heilurimaisesti
kaipaamatta mitään lisäsyytä. Ikiliikkuja se ei
ole. Itäisen Tyynenmeren
pintavesien lämpeneminen (El Niño) ja jäähtyminen
(La Niña) ovat seurausta
ns. eteläisestä oskillaatiosta (El Niño Southern Oscillation
- ENSO).
Ilmiötä on lyhyellä aikavälillä voitu todella
ennustaa seuraamalla
Tahitissa ja Darwinissa, Australiassa, mitatuista ilmanpaine-eroista
saatavan SOI-arvon (Southern Oscillation Index) vaihtelua ja läntisen
Tyynenmeren trooppisen alueen pintaveden lämpötilan kehittymistä.
Uusimmat
tutkimukset osoittavat kuitenkin, että ENSOa säätelevät
ensisijaisesti
auringossa tapahtuvat jaksottaiset vaihtelut (aurinkotuuli, pilkut
ja
magneettiset myrskyt).
Islannin ja Azorien ilmanpaine-erojen vaihteluista on myös laskettu
lukuarvo, josta käytetään nimeä Pohjois-Atlantin
oskillaatio indeksi (North
Atlantic Oscillation - NAO). Se näyttää erittäin
hyvin ilmentävän mm.
Euroopan säätilaa. Tälläkin ilmiöllä
näyttää olevan hyvin kiinteä yhteys
auringossa tapahtuviin osittain ennustettavissa oleviin vaihteluihin.
Mistä nämä ilmiöt sitten johtuvat? 90-luvun alussa
auringonpilkkumaksimien
keston ja Euroopan säätilan välillä oli havaittu
selkeä syy-yhteys. Ilmiötä
ei osattu tuolloin selittää - puuttui tietoa ja sopiva teoria.
Satelliittimittausten ja teoreettisten laskelmien perusteella herrat
Svensmark ja Friis-Christensen esittivät (1996), että kosminen
säteily
yhdessä auringon toiminnassa havaittujen vaihteluiden kanssa vaikuttaa
maapallon pilvisyyteen. He totesivat, että mitä aktiivisempi
on aurinko
(aurinkotuuli) sitä vähemmän kosmista säteilyä
pääsee tunkeutumaan
ilmakehään. Tällöin pilvisyys vähenee, koska
vesihöyryn
tiivistymiskeskuksina toimivien, säteilyn ionisoimien hiukkasten
määrä
vähenee. Tuloksena on maan ja vedenpinnan lämpötilan
kohoaminen. Kun tähän
ilmiöön lisätään vielä auringon kokonaissäteilyssä
todetut muutokset,
maapallon lämpötilavaihtelut saavat luonnollisen selityksen.
Samaiset
tanskalaiset tutkijat toteavatkin, että pilvipeitteen laajeneminen
yhdellä
prosentilla riittää kumoamaan sen lämmittävän
vaikutuksen, minkä ilmakehän
hiilidioksidimäärän kaksinkertaistuminen voisi ilmastomallien
mukaan
aiheuttaa. Viimeisen suuren aurinkomaksimin aikana pilvipeitteen todettiin
vähentyneen yli 3%, joka riittää enemmän kuin hyvin
selittämään todetun
alailmakehän lämpötilan nousun.
Uusimmat hollantilaisten paleokasvitieteilijöiden tutkimukset viittaavat
korkean hiilidioksidipitoisuuden vallinneen myös jääkauden
jälkeisen,
nykyistä lämpimämmän jakson aikana noin 8000 vuotta
sitten. Tämäkin
havainto vähentää ihmisen oletettua osuutta tämän
vuosisadan lämpimän
ilmastovaiheen syntyyn. Ilmakehän korkeahko hiilidioksidipitoisuus
saattaakin olla seuraus kohonneesta lämpötilasta eikä
sen syy.
Kansainvälisen ilmastopaneelin herättämä hiilidioksidipelote
ja
perusteettomasti solmittu Kyoton ilmastosopimus ovat saaneet surkuhupaisia
piirteitä, kuten kaupankäyntiä hiilidioksidikiintiöillä,
eli kauppaa
"tuulesta temmatulla" tuotteella.
Boris Winterhalter, Ph.D.
boris.winterhalter@megabaud.fi
Senior Research Scientist
Marine Geology
Geological Survey of Finland
P.O.Box 96
02151 Espoo, Finland